Intelligent Human Computer Interaction

8th International Conference IHCI 2016

Pilani India December 12 13 2016
Proceedings 1st Edition Anupam Basu
Visit to download the full and correct content document:
https://textbookfull.com/product/intelligent-human-computer-interaction-8th-internation
al-conference-ihci-2016-pilani-india-december-12-13-2016-proceedings-1st-edition-an
upam-basu/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Intelligent Human Computer Interaction 9th

International Conference IHCI 2017 Evry France December
11 13 2017 Proceedings 1st Edition Patrick Horain

https://textbookfull.com/product/intelligent-human-computer-
interaction-9th-international-conference-ihci-2017-evry-france-
december-11-13-2017-proceedings-1st-edition-patrick-horain/

Intelligent Human Computer Interaction 10th

International Conference IHCI 2018 Allahabad India
December 7 9 2018 Proceedings Uma Shanker Tiwary

https://textbookfull.com/product/intelligent-human-computer-
interaction-10th-international-conference-ihci-2018-allahabad-
india-december-7-9-2018-proceedings-uma-shanker-tiwary/

Theory and Practice of Natural Computing 5th

International Conference TPNC 2016 Sendai Japan
December 12 13 2016 Proceedings 1st Edition Carlos
Martín-Vide
https://textbookfull.com/product/theory-and-practice-of-natural-
computing-5th-international-conference-tpnc-2016-sendai-japan-
december-12-13-2016-proceedings-1st-edition-carlos-martin-vide/

Information Systems Security 12th International

Conference ICISS 2016 Jaipur India December 16 20 2016
Proceedings 1st Edition Indrajit Ray

https://textbookfull.com/product/information-systems-
security-12th-international-conference-iciss-2016-jaipur-india-
december-16-20-2016-proceedings-1st-edition-indrajit-ray/
Security Privacy and Applied Cryptography Engineering
8th International Conference SPACE 2018 Kanpur India
December 15 19 2018 Proceedings Anupam Chattopadhyay

https://textbookfull.com/product/security-privacy-and-applied-
cryptography-engineering-8th-international-conference-
space-2018-kanpur-india-december-15-19-2018-proceedings-anupam-
chattopadhyay/

Human Computer Interaction Theory Design Development

and Practice 18th International Conference HCI
International 2016 Toronto ON Canada July 17 22 2016
Proceedings Part I 1st Edition Masaaki Kurosu (Eds.)
https://textbookfull.com/product/human-computer-interaction-
theory-design-development-and-practice-18th-international-
conference-hci-international-2016-toronto-on-canada-
july-17-22-2016-proceedings-part-i-1st-edition-masaaki-kurosu/

Security Privacy and Applied Cryptography Engineering

6th International Conference SPACE 2016 Hyderabad India
December 14 18 2016 Proceedings 1st Edition Claude
Carlet
https://textbookfull.com/product/security-privacy-and-applied-
cryptography-engineering-6th-international-conference-
space-2016-hyderabad-india-december-14-18-2016-proceedings-1st-
edition-claude-carlet/

Universal Access in Human Computer Interaction Users

and Context Diversity 10th International Conference
UAHCI 2016 Held as Part of HCI International 2016
Toronto ON Canada July 17 22 2016 Proceedings Part III
1st Edition Margherita Antona
https://textbookfull.com/product/universal-access-in-human-
computer-interaction-users-and-context-diversity-10th-
international-conference-uahci-2016-held-as-part-of-hci-
international-2016-toronto-on-canada-july-17-22-2016-proceedings/

Intelligent Information Processing VIII 9th IFIP TC 12

International Conference IIP 2016 Melbourne VIC
Australia November 18 21 2016 Proceedings 1st Edition
Zhongzhi Shi
https://textbookfull.com/product/intelligent-information-
processing-viii-9th-ifip-tc-12-international-conference-
iip-2016-melbourne-vic-australia-
Another random document with
no related content on Scribd:
The Project Gutenberg eBook of Karamazovin
veljekset II
This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States
and most other parts of the world at no cost and with almost no
restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
under the terms of the Project Gutenberg License included with this
ebook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
United States, you will have to check the laws of the country where
you are located before using this eBook.

Title: Karamazovin veljekset II

Romaani

Author: Fyodor Dostoyevsky

Translator: V. K. Trast

Release date: September 20, 2023 [eBook #71690]

Language: Finnish

Original publication: Helsinki: Otava, 1969

Credits: Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen

*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK

KARAMAZOVIN VELJEKSET II ***
KARAMAZOVIN VELJEKSET II

Romaani

Kirj.

F. M. DOSTOJEVSKI

Suomentanut

V. K. Trast

Helsingissä, Kustannusosakeyhtiö Otava, 1. p. ilm. v. 1927.

SISÄLLYS:

KOLMAS OSA JATKUU

Kahdeksas kirja: Mitja

1. Kuzjma Samsonov 2. Ljagavyi 3. Kultakaivos 4. Pimeässä 5.

Äkillinen ratkaisu 6. Itse olen tulossa 7. Entinen ja kiistämätön 8.
Houre

Yhdeksäs kirja: Valmistava tutkinta

1. Virkamies Perhotinin menestyksen alku

2. Hälytys
3. Sielun kulku koettelemusten kautta. Ensimmäinen koettelemus.
4. Toinen koettelemus
5. Kolmas koettelemus
6. Prokuraattori sai Mitjan kiinni
7. Mitjan suuri salaisuus. Vihellettiin
8. Todistajain kertomus. Lapsukainen
9. Mitja vietiin pois

NELJÄS OSA
 Kymmenes kirja: Pojat

1. Kolja Krasotkin 2. Lapsiparvi 3. Koulupoika 4. Žutška 5. Iljušan

vuoteen ääressä 6. Varhainen kehitys

Yhdestoista kirja: Veli Ivan Fjodorovitš

1. Grušenjkan luona
2. Kipeä jalka
3. Reuhtova lapsi
4. Hymni ja salaisuus
5. Et sinä, et sinä
6. Ensimmäinen keskustelu Smerdjakovin kanssa
7. Toinen käynti Smerdjakovin luona
8. Kolmas ja viimeinen käynti Smerdjakovin luona
9. Piru. Ivan Fjodorovitšin painajainen
10. »Hän sen sanoi!»

Kahdestoista kirja: Tuomiovirhe

1. Kovan onnen päivä

2. Vaarallisia todistajia
3. Lääketieteellinen asianymmärtäjäin lausunto ja naula pähkinöitä
4. Onni hymyilee Mitjalle
5. Äkkiarvaamaton katastrofi
6. Prokuraattorin puhe. Karakteristiikka.
7. Historiallinen katsaus
8. Tutkielma Smerdjakovista
9. Psykologiaa täydellä höyryllä. Kiitävä kolmivaljakko
Prokuraattorin
puheen loppu.
10. Puolustajan puhe. Kepissä on kaksi päätä
11. Rahoja ei ollut. Ryöstöä ei tapahtunut.
12. Eikä murhaakaan tapahtunut
13. Avionrikkoja ajatuksissa
14. Talonpojat olivat miehiä puolestaan

EPILOGI

1. Suunnitelmat Mitjan pelastamiseksi 2. Hetken ajaksi valhe

muuttuu totuudeksi 3. Iljušetškan hautajaiset. Puhe kiven luona.

KOLMAS OSA JATKUU

Kahdeksas kirja

Mitja

1.

Kuzjma Samsonov
 Dmitri Fjodorovitš, jolle Grušenjka lentäessään uuteen elämään oli
»käskenyt» sanomaan viimeisen tervehdyksensä ja käskenyt
ikuisesti muistamaan hänen lempensä tunnin, oli tällä hetkellä,
tietämättä mitään siitä, mitä Grušenjkalle oli tapahtunut, niinikään
suuren ahdistuksen ja huolten vallassa. Viimeisinä kahtena päivänä
hän oli ollut sellaisessa sanoin kuvaamattomassa tilassa, että olisi
todellakin voinut saada aivokuumeen, niinkuin hän itse myöhemmin
sanoi. Aljoša ei ollut edellisen päivän aamuna voinut saada häntä
käsiinsä, eikä veli Ivan samana päivänä saanut toimeen kohtausta
hänen kanssaan ravintolassa. Hänen asuntonsa isäntäväki peitti
hänen käskystään hänen jälkensä. Hän oli näinä kahtena päivänä
aivan sananmukaisesti häärinyt joka puolella, »taistellen kohtaloaan
vastaan ja koettaen pelastaa itsensä», kuten hän myöhemmin
lausui, olipa muutamaksi tunniksi erään polttavan asian vuoksi
kiitänyt pois kaupungista, vaikka hänestä oli kauheata poistua ja
jättää Grušenjka vaikkapa hetkeksikin näkyvistään. Kaikki tämä
selvitettiin myöhemmin mitä seikkaperäisimmin ja asiakirjain
perusteella, mutta nyt mainitsemme vain kaikkein välttämättömimmät
kohdat näiden hänen elämänsä kahden kauhean päivän historiasta,
jotka hän eli sen hirveän katastrofin edellä, joka niin äkkiä järkähdytti
hänen kohtaloaan.

Vaikka Grušenjka todella oli häntä rakastanut tunnin verran

totisesti ja vilpittömästi, niin hän oli myös kiusannut häntä tänä
aikana jonkin kerran tosiaankin julmasti ja säälimättömästi. Pääasia
tässä on, että Mitja ei voinut arvata mitään Grušenjkan aikeista;
mahdotonta oli myös päästä niiden perille houkuttelemalla
hellyydellä tai väkivallalla: Grušenjka ei olisi millään ehdolla
antautunut, vaan ainoastaan suuttunut ja jättänyt hänet kokonaan,
sen hän ymmärsi silloin selvästi. Hän epäili silloin varsin oikein, että
Grušenjka itsekin kävi jonkinmoista taistelua ja oli jonkinmoisen
tavallisuudesta poikkeavan epäröinnin vallassa, aikoi tehdä jonkin
päätöksen eikä voinut päästä tulokseen, ja siksipä hän syystä kyllä
otaksui, sydämen ahdistusta tuntien, että joinakin hetkinä
Grušenjkan suorastaan täytyi vihata häntä ja hänen intohimoaan.
Kenties olikin niin, mutta mitä Grušenjka nimenomaan kaihosi, sitä
hän ei kuitenkaan ymmärtänyt. Oikeastaan häntä kiusaava kysymys
hänen mielessään kiteytyi ainoastaan kahteen määritelmään: Joko
hän, Mitja, tai Fjodor Pavlovitš. Tässä on sivumennen merkittävä
eräs varma tosiseikka: hän oli varma siitä, että Fjodor Pavlovitš
ehdottomasti esittää (jollei jo ollut esittänyt) Grušenjkalle laillista
avioliittoa, eikä hän hetkeäkään uskonut, että vanha irstailija toivoo
selviävänsä vain kolmellatuhannella. Tähän johtopäätökseen Mitja
oli tullut tuntien Grušenjkan ja tämän luonteen. Siksipä hänestä aika
ajoin saattoi näyttääkin siltä, että koko Grušenjkan kärsimys ja koko
hänen epäröintinsä johtui ainoastaan siitä, että hän ei tietänyt,
kumman heistä valitsisi ja kumpi heistä olisi hänelle edullisempi.
»Upseerin», t.s. Grušenjkan elämän kohtaloihin niin paljon
vaikuttaneen miehen, pikaista palaamista, jota Grušenjka odotti niin
kiihtyneenä ja peloissaan, ei Mitja — omituista kyllä — näinä päivinä
edes ottanut ajatellakseen. Totta oli, että Grušenjka aivan viime
päivinä ei ollut hänen kanssaan ollenkaan puhunut tästä. Kuitenkin
hän tiesi aivan hyvin Grušenjkan itsensä kertomuksesta siitä
kirjeestä, jonka tämä kuukausi sitten oli saanut tuolta entiseltä
viettelijältään, tiesipä osittain kirjeen sisällyksenkin. Silloin oli
Grušenjka eräänä ilkeänä hetkenään näyttänyt hänelle tämän
kirjeen, mutta Grušenjkan ihmeeksi hän ei antanut sille juuri mitään
arvoa. Ja hyvin vaikeata olisi selittää, mistä syystä: kenties
yksinkertaisesti sen tähden, että kun häntä itseään näännytti sen
taistelun koko säädyttömyys ja kauheus, jota hän kävi omaa isäänsä
vastaan tämän naisen tähden, niin hän ei enää voinut ajatellakaan
mitään hänelle itselleen peloittavampaa ja vaarallisempaa, ei
ainakaan siihen aikaan. Sulhaseen, joka oli ilmestynyt jostakin
oltuaan viisi vuotta kateissa, hän suorastaan ei uskonut, varsinkaan
ei siihen, että tämä saapuisi kohta. Ja itse tuossa »upseerin»
ensimmäisessä kirjeessäkin, joka oli näytetty Mitenjkalle, puhuttiin
tämän uuden kilpailijan saapumisesta sangen epämääräisesti: kirje
oli hyvin hämärä, hyvin korkealentoinen ja täynnä vain
tunteellisuutta. On huomattava, että Grušenjka sillä kertaa ei ollut
näyttänyt hänelle kirjeen viimeisiä rivejä, joissa puhuttiin paluusta
jonkin verran täsmällisemmin. Lisäksi vielä Mitenjka muisteli
jälkeenpäin huomanneensa tuolla hetkellä Grušenjkan kasvoissa
ikäänkuin jonkinmoista tahdotonta ja ylpeätä halveksimista tuota
Siperiasta tullutta tervehdystä kohtaan. Tämän jälkeen ei Grušenjka
ollut kertonut Mitenjkalle mitään muusta yhteydestään tämän uuden
kilpailijan kanssa. Näin hän oli vähitellen kokonaan unohtanut
upseerin. Hän ajatteli ainoastaan sitä, että kävipä miten tahansa ja
saipa asia minkä käänteen tahansa, niin tulossa oleva lopullinen
yhteentörmäys hänen ja Fjodor Pavlovitšin välillä oli kovin lähellä ja
oli saatava selvitetyksi ennen kuin mikään muu. Mielenahdistuksen
vallassa hän odotti joka hetki Grušenjkan ratkaisua ja uskoi kaiken
aikaa sen tapahtuvan odottamatta, hetken hurmiossa. Grušenjka
sanoo äkkiä hänelle: »Ota minut, olen ikuisesti sinun», — ja kaikki
on päättynyt: hän ottaa Grušenjkan ja vie hänet heti maailman ääriin.
Oi, hän vie hänet heti mahdollisimman kauas, jollei maailman ääriin,
niin jonnekin Venäjän rajoille, menee siellä hänen kanssaan
naimisiin ja asettuu hänen kanssaan asumaan incognito, niin ettei
kukaan tiedä heistä kerrassaan mitään, ei täällä eikä siellä eikä
missään. Silloin, oi, silloin alkaa heti aivan toinen elämä! Tästä
toisesta, uudistuneesta ja »hyveellisestä» elämästä (»ehdottomasti,
ehdottomasti hyveellisestä») hän haaveksi joka hetki ja kiihkeästi.
Hän janosi tätä ylösnousemusta ja uudistusta. Iljettävä liejuhauta,
johon hän oli takertunut omasta tahdostaan, tuntui hänestä kovin
vastenmieliseltä, ja kuten hyvin monet tämmöisissä tapauksissa,
samoin hänkin pani uskonsa ensisijassa paikan muutokseen:
kunhan vapautuisi näistä ihmisistä, näistä oloista, kunhan vain
pääsisi pois tästä kirotusta paikasta, niin — kaikki syntyisi uudelleen,
kaikki lähtisi menemään uutta latua! Niin hän uskoi ja tätä hän ikävöi.

Mutta näin kävisi vain, jos kysymys saisi ensimmäisen, onnellisen

ratkaisun. Oli olemassa toinenkin ratkaisu, mieleen nousi toinenkin,
mutta kauhea mahdollisuus. Grušenjka sanoo yhtäkkiä hänelle:
»Mene pois, minä olen juuri sopinut Fjodor Pavlovitšin kanssa ja
menen hänen kanssaan naimisiin enkä tarvitse sinua», — ja silloin…
mutta silloin… Mitja ei kylläkään tietänyt, mitä silloin tapahtuisi, ei
tietänyt aivan viimeiseen hetkeen asti, se on mainittava hänen
puolustuksekseen. Hänellä ei ollut mitään täsmälleen määriteltyjä
aikeita. Hän vain piti silmällä, vakoili ja kiusasi itseään, mutta
valmistautui muutoin vain kohtalonsa ensimmäisen, onnellisen
ratkaisun varalta. Vieläpä hän karkoittikin mielestään kaikki muut
ajatukset. Mutta tässä alkoi jo aivan toinen vaikeus, aivan uusi ja
syrjäinen, mutta myös kohtalokas seikka, joka ei ollut ratkaistavissa?

Nimittäin jos Grušenjka sanoo hänelle: »Minä olen sinun omasi,

vie minut pois», niin kuinka hän hänet vie? Mistä hän saa siihen
keinot, rahat? Häneltä olivat juuri nyt tyrehtyneet kaikki tähän saakka
niin monen vuoden kuluessa yhtä mittaa jatkuneet tulonsa, jotka
johtuivat Fjodor Pavlovitšin antimista. Tietysti Grušenjkalla oli rahoja,
mutta tässä suhteessa ilmeni Mitjassa äkkiä suuri ylpeys: hän tahtoi
viedä itse hänet pois ja aloittaa hänen kanssaan uutta elämää omilla
eikä hänen varoillaan; hän ei voinut kuvitellakaan, että ottaisi
Grušenjkalta rahoja, ja tämä ajatus tuotti hänelle niin suurta
kärsimystä, että hän lopulta tunsi kiusallista inhoa. En syvenny tässä
tähän tosiasiaan, en ryhdy sitä analysoimaan, vaan huomautan
ainoastaan: sellainen oli hänen sielunsa rakenne tällä hetkellä. Tämä
kaikki saattoi välillisesti ja ikäänkuin tiedottomasti johtua myös hänen
salaisista omantunnontuskistaan sen johdosta, että hän oli tavallaan
varastanut Katerina Ivanovnan rahat: »Toisen edessä olen konna ja
toisen edessä osoittaudun heti taas konnaksi», ajatteli hän silloin,
kuten myöhemmin itse tunnusti: »Ja jos Grušenjka saa tietää, niin
hän ei itsekään tahdo ottaa tämmöistä konnaa.» Mistä siis oli
otettava varat, mistä otettava nämä kohtalokkaat rahat? Muuten on
kaikki hukassa eikä synny mitään, »ja yksinomaan sen tähden, ettei
ollut riittävästi rahaa, oi, se on häpeä!»

Menen kertomuksessani kauemmaksi eteenpäin: siinäpä se onkin,

että hän ehkä tiesikin, mistä voisi saada nämä rahat, tiesi ehkä,
missä ne olivatkin. Yksityiskohtaisemmin en tällä kertaa esitä mitään,
sillä kaikki selviää myöhemmin; mutta hänen suurin
onnettomuutensa, — sanon sen, vaikkapa se on epäselvää, — oli
tämä: voidakseen ottaa nuo jossakin olevat varat, ollakseen
oikeutettu ne ottamaan, hänen oli ensin palautettava kolmetuhatta
ruplaa Katerina Ivanovnalle — muuten »minä olen taskuvaras,
konna, mutta uutta elämää en tahdo aloittaa konnana», päätti Mitja,
ja siksi hän oli päättänyt mullistaa koko maailman, jos niin tarvittiin,
mutta ehdottomasti toimittaa nuo kolmetuhatta takaisin Katerina
Ivanovnalle millä tavalla tahansa ja ennen kaikkea. Tämän
päätöksen syntymisen lopullinen prosessi oli hänessä tapahtunut
niin sanoakseni hänen elämänsä aivan viimeisinä hetkinä, nimittäin
kun hän viimeksi oli tavannut Aljošan kaksi päivää sitten illalla tiellä,
sen jälkeen kuin Grušenjka oli loukannut Katerina Ivanovnaa ja Mitja,
kuultuaan Aljošan kertomuksen tästä tapahtumasta, oli tunnustanut
olevansa konna ja käskenyt kertoa sen Katerina Ivanovnalle, »jos
tämä voi jossakin määrin tehdä hänen oloansa helpommaksi».
Silloin, tuona samana yönä, hän oli erottuaan veljestään tuntenut
kiihkoissaan, että hänen on parempi vaikkapa »tappaa ja ryöstää
joku, mutta maksaa Katjalle velka». »Olkoon mieluummin niin, että
minä tuon murhatun ja ryöstetyn edessä ja kaikkien ihmisten
silmissä olen murhaaja ja varas ja menen Siperiaan, kuin että
Katjalla olisi oikeus sanoa, että minä petin hänet ja varastin häneltä
rahat sekä karkasin näillä rahoilla Grušenjkan kanssa aloittamaan
hyveellistä elämää! Tätä minä en voi!» Näin lausui hampaitaan
kiristellen Mitja ja saattoi aika ajoin todellakin kuvitella saavansa
lopuksi aivotulehduksen. Mutta nyt hän vielä kamppaili…

Omituista: luulisi, että kun hän oli näin päättänyt, niin hänellä ei
enää voinut olla jäljellä mitään muuta kuin epätoivo; sillä mistä
saattoi äkkiä ottaa sellaisen rahasumman, varsinkin hänen
kaltaisensa köyhä raukka? Mutta kuitenkin hän koko tuon ajan
loppuun asti toivoi, että saa nuo kolmetuhatta, että ne tulevat,
lentävät hänelle ikäänkuin itsestään, vaikkapa taivaasta. Niinpä juuri
onkin sellaisten laita, jotka niinkuin Dmitri Fjodorovitškin koko
elämänsä ajan osaavat vain tuhlata ja panna menemään perittyjä,
vaivatta saatuja rahoja, mutta joilla ei ole mitään käsitystä siitä, miten
rahaa hankitaan. Mitä fantastisimpia ajatuksia oli alkanut pyöriä
hänen päässään heti sen jälkeen kuin hän toissa päivänä oli eronnut
Aljošasta, ja hänen kaikki ajatuksensa menivät aivan sekaisin. Siitä
johtui, että hän ensimmäiseksi ryhtyi sangen hurjaan yritykseen.
Niin, kenties juuri tämmöisissä tiloissa tämänkaltaisista ihmisistä
kaikkein mahdottomimmat ja fantastisimmat yritykset näyttävät
ensimmäisiltä mahdollisilta. Hän päätti äkkiä mennä kauppias
Samsonovin, Grušenjkan suojelijan luo ja esittää hänelle erään
»suunnitelman», saada häneltä tätä »suunnitelmaa» vastaan heti
koko tarvitsemansa rahasumman; suunnitelmaa liikeyrityksenä
ajatellen hän ei epäillyt ollenkaan, vaan epäili ainoastaan sitä, miten
arvostelee hänen päähänpälkähdystään itse Samsonov, jos hän ei
tahdo katsoa sitä ainoastaan liikeyrityksen kannalta. Vaikka Mitja
tunsikin tämän kauppiaan ulkonäöltä, niin hän ei kuitenkaan ollut
tuttu hänen kanssaan eikä edes ollut kertaakaan puhunut hänen
kanssaan. Mutta jostakin syystä hänessä jo kauan sitten oli syntynyt
vakaumus, että tämä vanha irstailija, joka nyt oli henkihieverissä, nyt
kenties ei ollenkaan olisi sitä vastaan, että Grušenjka järjestäisi
elämänsä jollakin kunniallisella tavalla ja menisi naimisiin
»luotettavan miehen» kanssa. Eikä hän vain ole panematta vastaan,
vaan haluaa itsekin sitä ja tilaisuuden ilmaantuessa itsekin on valmis
asiaa edistämään. Joistakin huhuistako vai joistakin Grušenjkan
sanoistako Mitja lienee myös tehnyt sen johtopäätöksen, että ukko
kenties soisi Grušenjkalle mieluummin hänet kuin Fjodor Pavlovitšin.
Kenties monen kertomuksemme lukijan mielestä tämä hänen
luulonsa, että saisi tuolla tavoin apua, ja hänen aikeensa ottaa
morsiamensa niin sanoakseni tämän suojelijan käsistä, tuntuu liian
karkealta ja häikäilemättömältä Dmitri Fjodorovitšin puolelta. Voin
huomauttaa vain sen, että Grušenjkan entisyys näytti Mitjan mielestä
olevan jo kokonaan lopussa. Hän katseli tätä menneisyyttä
rajattomalla säälillä ja päätti intohimonsa koko hehkulla, että kun
Grušenjka lausuu hänelle rakastavansa häntä ja menevänsä hänen
kanssaan naimisiin, niin samassa heti on olemassa uusi Grušenjka
ja yhdessä hänen kanssaan myös aivan uusi Dmitri Fjodorovitš,
ilman mitään vikoja ja vain hyveellinen: he kumpikin antavat anteeksi
toisilleen ja alkavat elää aivan uudella tavalla. Mitä taas tulee
Kuzjma Samsonoviin, niin tätä hän piti tuossa Grušenjkan entisessä,
jo ohitse menneessä elämänkaudessa Grušenjkan elämään
kohtalokkaasti vaikuttaneena miehenä, jota Grušenjka ei kuitenkaan
koskaan ollut rakastanut ja joka myös, se oli tässä tärkeintä, jo oli
»mennyt ohi», oli loppunut, niin että häntäkään nyt ei lainkaan ollut
olemassa. Kaiken lisäksi Mitja ei voinut enää pitää häntä
ihmisenäkään, sillä tunnettua oli kaikille ja koko kaupungille, että hän
oli vain sairas raunio, joka oli säilyttänyt Grušenjkaan niin
sanoakseni vain isällisen suhteen, aivan toisella pohjalla kuin ennen,
ja että näin oli ollut jo pitkän aikaa. Joka tapauksessa tässä oli paljon
vilpittömyyttäkin Mitjan puolelta, sillä kaikista vioistaan huolimatta
hän oli sangen suora mies. Tämän suoruutensa vuoksi hän muun
muassa oli vakavasti vakuutettu siitä, että vanha Kuzjma nyt
valmistautuessaan lähtemään toiseen maailmaan tuntee vilpitöntä
katumusta entisen käytöksensä johdosta Grušenjkaa kohtaan ja ettei
Grušenjkalla ole uskollisempaa suojelijaa ja ystävää kuin tämä nyt jo
vaaraton ukko.

Keskusteltuaan Aljošan kanssa kedolla ei Mitja ollut nukkunut juuri

ollenkaan koko yönä, ja seuraavana päivänä hän ilmestyi
Samsonovin taloon kello kymmenen tienoissa aamulla ja käski
ilmoittaa tulostaan. Tämä talo oli vanha, synkkä, hyvin iso,
kaksikerroksinen, ja siihen kuului piha- ja sivurakennuksia.
Alakerroksessa asuivat Samsonovin kaksi nainutta poikaa
perheineen, hänen hyvin vanha sisarensa ja yksi naimaton tytär.
Sivurakennuksessa asusti kaksi hänen kauppa-apulaistaan, joista
toisella oli myös iso perhe. Sekä lapsilla että kauppa-apulaisilla oli
ahdasta asunnoissaan, mutta talon yläkerroksen piti ukko yksin
hallussaan eikä päästänyt luokseen asumaan edes tytärtäänkään,
joka hoiti häntä ja jonka piti määrättyinä tunteina ja epämääräisinä
aikoina ukon kutsuessa joka kerta juosta alhaalta hänen luokseen
ylös, huolimatta häntä jo kauan vaivanneesta hengenahdistuksesta.
Tämän »yläkerran» muodosti joukko suuria loistohuoneita, jotka oli
kalustettu vanhanaikaiseen kauppiastapaan, pitkät, ikävät rivit
kömpelötekoisia mahonkisia tuoleja ja nojatuoleja seinustoilla,
verhoihin käärittyjä kristallisia kynttiläkruunuja katoissa, kolkon
näköisiä kuvastimia seinillä ikkunain välissä. Kaikki nämä huoneet
seisoivat aivan käyttämättöminä, sillä sairas ukko oli vetäytynyt
yhteen ainoaan huoneeseen, kaukana perällä olevaan
makuuhuoneeseensa, jossa häntä palveli vanha palvelijatar, tukka
huiviin käärittynä, ja palvelijapoika, joka oleili eteisessä
laatikkopenkillä. Kävellä ei ukko juuri ollenkaan voinut, kun hänen
jalkansa olivat turvonneet, ja vain harvoin hän nousi nahkaisesta
nojatuolistaan, jolloin eukko tukien häntä kainalosta kävelytti häntä
kerran tai pari ympäri huoneen. Hän oli ankara ja harvapuheinen
myös tätä eukkoa kohtaan. Kun hänelle ilmoitettiin »kapteenin» tulo,
niin hän heti käski ilmoittaa, ettei ota vastaan. Mutta Mitja oli
itsepintainen ja pyysi uudelleen ilmoittamaan itsensä. Kuzjma
Kuzjmitš tiedusteli tarkasti palvelijapojalta: miltä se näyttää, eikö ole
juovuksissa? Eikö se räyhää? Vastaukseksi hän sai, että »ei ole
päissään, mutta ei tahdo mennä pois». Ukko käski viedä uudelleen
kieltävän vastauksen. Silloin Mitja, joka oli aavistanut tätä ja tämän
varalta vartavasten ottanut mukaansa paperia ja lyijykynän, kirjoitti
selvästi paperipalalle yhden rivin: »Mitä tärkeimmän asian johdosta,
joka läheisesti koskee Agrafena Aleksandrovnaa», ja lähetti sen
ukolle. Vähän aikaa ajateltuaan ukko käski palvelijapojan viedä
vieraan saliin ja lähetti eukon alas käskemään hänen nuorinta
poikaansa tulemaan heti hänen luokseen ylös. Tämä nuorin poika,
joka oli noin kuuden jalan mittainen mies ja määrättömän väkevä
sekä oli aina sileäksi ajettu ja saksalaiseen tapaan puettu (itse
Samsonov oli puettu viittaan ja oli pitkäpartainen), saapui heti ja
mitään puhumatta. Kaikki he vapisivat isän edessä. Isä ei ollut
kutsunut tätä nuorta miestä sen tähden, että olisi pelännyt
»kapteenia», sillä hän ei ollut ensinkään arka luonteeltaan, vaan
muuten vain kaiken varalta, etupäässä todistajaksi. Poikansa
kanssa, joka talutti häntä, ja palvelijapojan seuraamana hän viimein
tulla laahusti saliin. Täytyy otaksua, että hän tunsi myös jonkinmoista
varsin voimakasta uteliaisuutta. Tämä sali, jossa Mitja odotti, oli
hyvin iso, synkkä, mieltä ikävystyttävä huone, jossa oli kaksi
ikkunaa, »marmoriset» seinät ja kolme hirveän isoa kristallista
kynttiläkruunua katossa. Mitja istui pienellä tuolilla ulos johtavan
oven luona ja odotti hermostuneen kärsimättömästi kohtaloansa.
Kun ukko saapui vastapäätä olevasta ovesta, jonne oli
kymmenkunta syltä matkaa Mitjan tuolista, niin tämä äkkiä hypähti
pystyyn ja lähti astumaan häntä vastaan lujilla, pitkillä sotilaan
askelilla. Mitja oli hyvin puettu, napitetussa takissa, pyöreä hattu ja
mustat hansikkaat kädessä, aivan samoin kuin oli ollut puettu kolme
päivää aikaisemmin luostarissa luostarinvanhimman luona,
perhekokouksessa Fjodor Pavlovitšin ja veljiensä seurassa. Ukko
odotti, häntä arvokkaana ja ankarana seisoen paikallaan, ja Mitja
tunsi heti, että hänen lähestyessään ukko oli päässyt täysin selville
hänestä. Mitjaa hämmästyttivät Kuzjma Kuzjmitšin viime aikoina
tavattomasti pöhöttyneet kasvot: hänen muutenkin paksu
alahuulensa oli nyt kuin riippuva makkara. Arvokkaasti ja ääneti hän
kumarsi vieraalle, osoitti hänelle sohvan luona olevaa nojatuolia ja
alkoi itse hitaasti poikansa käteen nojaten ja sairaan tavoin ähkien
laskeutua istumaan vastapäätä Mitjaa sohvalle, niin että tämä
nähdessään sairaan miehen ponnistukset heti alkoi tuntea
sydämessään katumusta ja herkkää häpeän tunnetta nykyisen
mitättömyytensä johdosta niin arvokkaan henkilön edessä, jota hän
oli tullut vaivaamaan.

— Mitä te, hyvä herra, tahdotte minusta? — lausui ukko,

päästyään viimein istumaan, hitaasti, selvästi, mutta kohteliaasti.
 Mitja hätkähti, aikoi hypähtää pystyyn, mutta istahti taas. Sitten
hän heti alkoi puhua kovalla äänellä, nopeasti, hermostuneesti, eleitä
tehden ja hyvin kiihtyneenä. Näkyi, että siinä mies on mennyt
äärimmäiselle rajalle, on tuhon oma ja etsii viimeistä pelastuskeinoa,
ja jos ei onnistu, niin on valmis heti hukkumaan. Kaiken tämän ukko
Samsonov luultavasti ymmärsi silmänräpäyksessä, vaikka hänen
kasvonsa kaiken aikaa olivat liikkumattomat ja kylmät kuin
kuvapatsaan.

— Jalosukuinen Kuzjma Kuzjmitš on luultavasti jo useasti kuullut

minun riidoistani isäni Fjodor Pavlovitšin kanssa, joka on ryöstänyt
minulta äitini perinnön… sillä koko kaupunki juoruaa tästä… koska
täällä kaikki juoruavat siitä, mistä ei tarvitsisi… Ja sitäpaitsi on voinut
tulla tiedoksi myös Grušenjkan… anteeksi: Agrafena
Aleksandrovnan kautta… kunnioitettavan ja suuressa arvossa
pitämäni Agrafena Aleksandrovnan… — näin alkoi Mitja ja sekaantui
jo ensimmäisissä sanoissaan. Mutta me emme tässä esitä
sananmukaisesti hänen koko puhettaan, vaan ainoastaan
selostamme sen. Asia muka on semmoinen, että hän, Mitja, vielä
kolme kuukautta sitten vasiten neuvotteli (hän lausui nimenomaan
»vasiten» eikä vartavasten) asianajajan kanssa läänin
pääkaupungissa, kuuluisan asianajajan, Kuzjma Kuzjmitš, Pavel
Pavlovitš Korneplodovin kanssa, olette varmaankin kuullut? Perin
viisas mies, miltei valtiomiehen äly… tuntee teidätkin… mainitsi teitä
mitä mairittelevimmin… takertui Mitja toistamiseen puheessaan.
Mutta nämä katkeamiset eivät saaneet häntä pysähtymään, hän
hyppäsi heti niiden yli ja riensi yhä eteenpäin. Tämä samainen
Korneplodov, kyseltyään asioita seikkaperäisesti ja tarkastettuaan ne
asiakirjat, jotka Mitja saattoi hänelle esittää (asiakirjoista Mitja puhui
epäselvästi ja kiiruhti erityisesti tässä paikassa), oli sitä mieltä, että
Tšermašnjan kylään nähden, jonka kylän muka pitäisi kuulua
hänelle, Mitjalle, äidin perintönä, voisi todellakin aloittaa jutun ja sillä
ahdistaa hävytöntä ukkoa… »sillä eivät kaikki tiet ole tukossa, ja
oikeudenhoito kyllä tietää, mistä on tunkeuduttava läpi». Sanalla
sanoen, voisi toivoa saavansa Fjodor Pavlovitšiltä, lisää vielä kuusi-
tai seitsemäntuhatta, koska Tšermašnja on kuitenkin vähintään
kahdenkymmenenviidentuhannen arvoinen, tai oikeastaan
varmastikin kahdenkymmenenkahdeksan, »kolmenkymmenen,
kolmenkymmenentuhannen, Kuzjma Kuzjmitš, enkä minä,
ajatelkaahan, ole tältä kovasydämiseltä mieheltä saanut
seitsemäätoistakaan!…» Niin että minä, Mitja, silloin tämän asian
jätin sikseen, sillä en minä ymmärrä mitään oikeusjutuista, mutta
tänne tultuani jouduin ällistyksekseni uloshaun alaiseksi (tässä Mitja
taas sekaantui ja hyppäsi taas jyrkästi toiseen asiaan): niinpä että
ettekö te, jalosukuinen Kuzjma Kuzjmitš, haluaisi ottaa kaikkia minun
oikeuksiani tuota petoa kohtaan ja antaa siitä minulle vain
kolmetuhatta… Tehän ette missään tapauksessa voi joutua
kärsimään tappiota, sen vannon kunniani kautta, kunniani kautta,
vaan voitte päinvastoin ansaita kuusi- tai seitsemäntuhatta kolmen
asemesta… Mutta pääasia on, että asia päätetään »jo tänään».
»Minä toimitan notaarille taikka miten vain tarvitaan… Sanalla
sanoen, minä olen valmis kaikkeen, annan kaikki asiakirjat mitä
vaaditte, allekirjoitan kaikki… ja me laittaisimme heti kuntoon tämän
paperin, ja jos suinkin mahdollista, jos suinkin mahdollista, jo tänä
aamuna… Te antaisitte minulle nuo kolmetuhatta… sillä kukapa muu
on teidän veroisenne rahamies tässä kaupungissa… ja sillä te
pelastaisitte minut… sanalla sanoen, pelastaisitte minut hyvää asiaa
varten, jaloa asiaa varten, voi sanoa… sillä minulla on mitä
kunniallisimmat tunteet erästä henkilöä kohtaan, jonka te hyvin
tunnette ja josta pidätte huolta isällisesti. En olisi muuten tullutkaan,
jos ette tekisi sitä isällisesti. Ja, jos niin tahdotte, niin tässä on