Professional Documents
Culture Documents
Starting Out With Python 5Th International Edition Tony Gaddis All Chapter
Starting Out With Python 5Th International Edition Tony Gaddis All Chapter
III
"En voi mitään sille, että sydämeni on sääliä täynnä. Säälin kaikkia
ihmisiä ja eläimiä, koko maailmaa, sinua ja eniten itseäni. Toivoisin
voivani heitä jotenkin auttaa, sinuakin. Etkö pelkää iankaikkista
kadotusta?"
Suutaria kammotti.
"Jos vain voin", vastasi suutari, "niin teen mielelläni. Kun ajattelen
tekosiasi minua kohtaan, ovat ne hyvin vähäpätöisiä. Annan ne
sinulle sydämestäni kaikki anteeksi, sillä olet niistä jo saanut
suuremman rangaistuksen kuin olisit ansainnutkaan. Mitä minun
pitäisi tehdä?"
"Kiitos, suutari", vastasi vouti. "Olet aina ollut kunnon mies, ja olen
iloinen, että olet nyt tässä. Näetkös, voisitkohan valvoa kirkossa
kolme yötä sen jälkeen, kun minut on sinne haudattu? Katsos, niin
kauan kuin olen hautaamatta ja pyhät kynttilät palavat pään pohjissa,
ei ole hätää, mutta mitä sitten tapahtuu, kun olen joutunut kirkon
lattian alle, siitä ei ole takeita. Uskaltaisitkohan tehdä tämän hyvän
työn minulle? Kolmen yön perästä ei ole enää vaaraa".
IV
Mutta heti voudin kuoleman jälkeen meni suutari papin luo ja kertoi,
mitä vainaja oli häneltä pyytänyt, sekä kysyi, oliko hänen täytettävä
antamansa lupaus; se tuntui nimittäin hänestä nyt hyvin pelottavalta.
"Tottakai sinun on mentävä", vastasi hurskas pappi, "sillä eipä tiedä,
mitä Jumala on tälläkin asialla tarkoittanut. Mutta älkäämme
uhmailko pahoja voimia, vaan käyttäkäämme turvaksemme niitä
keinoja, joita Jumala on meille pahan vastustamiseksi suonut. Minä
tulen kanssasi kirkkoon varustaakseni sinut kaiken varalle".
Kun vouti sitten oli haudattu kirkon lattian alle, lähelle kuorin
aituusta, ja oli tullut ilta, lähtivät suutari ja pappi kirkkoon. "Mitä sinä
noilla teet?" kysyi pappi ihmeissään nähdessään, että suutarilla oli
kaikki työkalunsa sekä nahkaa mukanansa. "Arvelin vain", selitti
suutari vilpittömästi, "että olisi kenties Jumalalle mieluisinta minun
valvoessani tehdä sitä työtä, jolla olen elämänikäni kunniallisesti ja
rehellisesti elänyt: töillään kukin Herralle kiitosta kantaa ja niinpä
minäkin naskalilla ja vasaralla sekä pikilangalla. Vanhastaan olen
myös tottunut suutaroidessani hyräilemään virrenpätkää, mikä tapa
ei lienekään pahitteeksi tällaisella hetkellä". — "Niinpä vainkin",
hymyili nyt tähän pappi, huomaten suutarin yksinkertaisen
hurskauden, "suutaroi sinä vain, sillä kyllä todella siten palvelet
Jumalaasi parhaalla osaamallasi tavalla. Naskalinpistokin, jos se
vain tehdään Herralle alttiilla mielellä, on hänelle arvokkaampi kuin
kaikki tekopyhän maailman messut". Näin puhellen he saapuivat jo
hämärtyneeseen kirkkoon.
"En anna! Ethän sinä nahkaa tarvitse, vaan minä, joka suutari
olen".
II
Pietari ällistyi kovin tästä puheesta, mutta eihän auttanut muu kuin
myöntyä. Jeesus oli vienyt hänet ensin sinne vaaran kupeeseen,
jossa köyhän miehen töllin piti olla, mutta siitä ei löydettykään muuta
kuin hiukan perustuksia. Silloin ei Jeesus ollut sanonut, minne mies
oli muuttanut, joskin näkyi sen kyllä tienneen. Vaikka siis Pietarin
olisi pitänyt olla iloinen siitä, että luoja oli nähtävästi tarkoin täyttänyt
köyhän miehen rukoukset, ei hän kuitenkaan tuntenut tyytyväisyyttä,
vaan ahdistusta ja pelkoa. Jeesus huomasi sen ja kysyi: