The Psychology of Criminal Conduct

Sixth Edition James Bonta

Visit to download the full and correct content document:
https://textbookfull.com/product/the-psychology-of-criminal-conduct-sixth-edition-jame
s-bonta/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

The SAGE Encyclopedia of Criminal Psychology 1st

Edition Robert D. Morgan

https://textbookfull.com/product/the-sage-encyclopedia-of-
criminal-psychology-1st-edition-robert-d-morgan/

Psychology of Early Childhood: Up to the Sixth Year of

Age William Stern

https://textbookfull.com/product/psychology-of-early-childhood-
up-to-the-sixth-year-of-age-william-stern/

Sexual conduct the social sources of human sexuality

Gagnon

https://textbookfull.com/product/sexual-conduct-the-social-
sources-of-human-sexuality-gagnon/

The Routledge Guidebook to James s Principles of

Psychology 1st Edition David E Leary

https://textbookfull.com/product/the-routledge-guidebook-to-
james-s-principles-of-psychology-1st-edition-david-e-leary/
Hiding in Plain Sight: Deceptive Tactics and the
Criminal Victimization Process James F. Kenny

https://textbookfull.com/product/hiding-in-plain-sight-deceptive-
tactics-and-the-criminal-victimization-process-james-f-kenny/

Introduction to Psychology 11th Edition James W. Kalat

https://textbookfull.com/product/introduction-to-psychology-11th-
edition-james-w-kalat/

Congress and the People s Contest The Conduct of the

Civil War 1st Edition Paul Finkelman

https://textbookfull.com/product/congress-and-the-people-s-
contest-the-conduct-of-the-civil-war-1st-edition-paul-finkelman/

The Paraguayan War Causes and Early Conduct Thomas L.

Whigham

https://textbookfull.com/product/the-paraguayan-war-causes-and-
early-conduct-thomas-l-whigham/

Harnessing the Power of the Criminal Corpse Sarah

Tarlow

https://textbookfull.com/product/harnessing-the-power-of-the-
criminal-corpse-sarah-tarlow/
The Psychology of Criminal Conduct
The Psychology of Criminal Conduct, Sixth Edition, provides a psychological and evidence-informed
perspective of criminal behavior that sets it apart from many criminological and mental health explanations of
criminal behavior. Drawing upon the General Personality and Cognitive Social Learning theory, James Bonta
and Donald Andrews offer a coherent theory of criminal behavior that is in Rosenfeld and Penrod’s Research
Methods in Forensic Psychology empirically supported throughout the book. They provide an overview of the
theoretical context and major knowledge base of the psychology of criminal conduct, discuss the eight major
risk/need factors of criminal conduct, examine the prediction and classification of criminal behavior along with
prevention and rehabilitation, and, finally, summarize the major issues in understanding criminal conduct.
This book also offers the Risk/Need/Responsivity (RNR) model, a model of offender assessment and treatment
that has guided developments in the subject throughout the world.
In this edition, the first since Andrews’ death, Bonta carefully maintains all the book’s original contributions
while presenting these core concepts succinctly, clearly, and elegantly. Appropriate for advanced
undergraduates and graduate students as well as for scholars, researchers, and practitioners, The Psychology of
Criminal Conduct, Sixth Edition, improves upon and extends the content of this important with further
refinements of the authors’ body of work.

James Bonta served as Director of Corrections Research at Public Safety Canada from 1990 until 2015. He
received his Ph.D. in Clinical Psychology from the University of Ottawa in 1979. Bonta was a psychologist, and
later Chief Psychologist, at the Ottawa-Carleton Detention Centre, a maximum-security remand facility for
adults and young offenders. Throughout his career, Bonta has held various academic appointments and
professional posts and was a member of the Editorial Advisory Boards for the Canadian Journal of
Criminology and Criminal Justice and Behavior. He is a Fellow of the Canadian Psychological Association, a
recipient of the Association’s Criminal Justice Section’s Career Contribution Award for 2009, the Queen
Elizabeth II Diamond Jubilee Medal, 2012, the Maud Booth Correctional Services Award, 2015, and the 2015
Community Corrections Award from the International Corrections and Prisons Association.

The late D. A. Andrews was a noted criminologist affiliated with Carleton University throughout his academic
career. His work on the psychology of criminal conduct produced what became known as the “theory of
correctional intervention,” which set the standard for successful intervention practices in the field of
corrections worldwide. He was a founding member of Carleton’s Criminology and Criminal Justice Program
and a Fellow of the Canadian Psychological Association. He received numerous awards for his work in the
criminal justice field, including recognition from the American Probation and Parole Association, Correctional
Service Canada, the International Community Corrections Association, and the American Society of
Criminology. After his retirement, he remained active in the criminal justice field as a Professor Emeritus and
Distinguished Research Professor.

2
The Psychology of Criminal Conduct

Sixth Edition
James Bonta
and
D. A. Andrews

3
First published 1994

by Anderson Publishing

Fifth edition published 2015

by Routledge

Sixth edition published 2017

by Routledge
711 Third Avenue, New York, NY 10017

and by Routledge
2 Park Square, Milton Park,Abingdon, Oxon, OX14 4RN

Routledge is an imprint of the Taylor & Francis Group, an informa business

© 2017 Taylor & Francis

The right of James Bonta and D. A. Andrews to be identified as authors of this work has been asserted in
accordance with sections 77 and 78 of the Copyright, Designs and Patents Act 1988.

All rights reserved. No part of this book may be reprinted or reproduced or utilized in any form or by any
electronic, mechanical, or other means, now known or hereafter invented, including photocopying and
recording, or in any information storage or retrieval system, without permission in writing from the publishers.

Trademark notice: Product or corporate names may be trademarks or registered trademarks, and are used only
for identification and explanation without intent to infringe.

Library of Congress Cataloging in Publication Data

Names: Bonta, James, author. | Andrews, D. A. (Donald Arthur), author.
Andrews, D. A. (Donald Arthur), Psychology of criminal conduct.
Title: The psychology of criminal conduct / James Bonta, D. A. Andrews.
Description: Sixth Edition. | New York: Routledge, 2017. | Revised edition of the
authors' The psychology of criminal conduct, 2010. | Includes index.
Identifiers: LCCN 2016004148 | ISBN 9781138935761 (hardback) |
ISBN 113893576X (hardback) | ISBN 9781138935778 (pbk.) | ISBN 1138935778
(pbk.) | ISBN 9781315677197 (ebk.) | ISBN 1315677180 (ebk) |
ISBN 9781317387411 (Web pdf) | ISBN 1317387414 (Web pdf)
Subjects: LCSH: Criminal psychology. | Criminal behavior.
Classification: LCC HV6080 .B586 2016 | DDC 364.3-dc23
LC record available at http://lccn.loc.gov/2016004148

ISBN: 978-1-138-93576-1 (hbk)

ISBN: 978-1-138-93577-8 (pbk)
ISBN: 978-1-315-67718-7 (ebk)

Typeset in ITC Garamond

by Sunrise Setting Ltd, Brixham, UK

4
5
Contents
Cover
Title
Copyright
Contents
List of Figures
List of Tables
Preface
PART 1 The Theoretical Context and Knowledge Base to the Psychology of Criminal Conduct

CHAPTER 1 An Overview of the Psychology of Criminal Conduct

Definition of the Psychology of Criminal Conduct

Values at the Base of PCC
Objectives of PCC

Definitions of Criminal Behavior

Variation in Criminal Conduct

A Look Ahead

Part 1
Part 2
Part 3
Part 4

Worth Remembering

CHAPTER 2 The Empirical Basis to the Psychology of Criminal Conduct

The Research Designs

The Correlates of Crime and the Cross-Sectional Research Design

Predictor Variables and the Longitudinal Design
Dynamic Predictors and the Multiwave Longitudinal Design
Causal Variables and the Randomized Experimental Design

Some Commonly Used Statistics

Statistical Significance:p < .05 and Confidence Intervals

Statistical Measures of the Magnitude of Covariation

Meta-Analyses
Moderator Variables
A Comment on Aggregated Crime Rates
Worth Remembering
Recommended Readings

CHAPTER 3 From Criminology Theories to a Psychological Perspective of Criminal

Conduct

Criminological Theories

6
 Strain Theory
Subcultural Perspectives
Labeling and Marxist/Conflict Theories
Control Theories
Differential Association Theory
Summary of Criminological Theories

A General Personality and Cognitive Social Learning Theory of Criminal Conduct

The Learning of Criminal Behavior

A Glimpse at the Evidence Supporting GPCSL and the Central Eight

Summary
Worth Remembering

PART 2 The Major Risk/Need Factors of Criminal Conduct

CHAPTER 4 The Biological Basis of Criminal Behavior

Heredity and Crime

The Search for a Crime Gene

Intergenerational Crime
What Twin and Adoption Studies Tell Us about Nature and Nurture

Twin Studies
Adoption Studies

The Nature-Nurture Interaction

Neurophysiological Factors and Crime
The Difficult, Impulsive, Sensation-Seeking Temperament

Crime: A Failure or Success of Evolution?

A Failure in Evolution: The Caveman Awakened

Criminal Behavior as an Evolutionary Adaptation

Three Closing Comments

Worth Remembering
Recommended Readings

CHAPTER 5 Antisocial Personality Pattern

Psychology's View of Personality

The Super Trait Perspective of Personality

Is Personality Just a Matter of Traits?

Criminology's View of Personality

Then ...
And Now ...

Antisocial Personality as Pathology

Psychiatry and Antisocial Personality Disorder

Psychopathy

7
 The Assessment of Psychopathy: Hare's Psychopathy Checklist (PCL-R)

PCL-R and the Prediction of Criminal Behavior

Are There Noncriminal Psychopaths?

The Etiology of Psychopathy
The Treatment of Psychopaths
Can Children Be Psychopaths?

A General Personality and Cognitive Social Learning Perspective: APP

Poor Self-Control: A Facet of Antisocial Personality

Antisocial Personality Pattern: Risk and Treatment

Worth Remembering
Recommended Readings

CHAPTER 6 The Role of Procriminal Associates and Attitudes in Criminal Conduct

When Parents Lose Control: The Path to Delinquent Associates

Psychological Perspectives on Delinquent Associates

Delinquent Associates: Training in Criminal Behavior

Gangs
Summary

Cognitions Supportive of Crime: Procriminal Attitudes

Development of Procriminal Attitudes

The Attitude-Behavior Link
Classifying Procriminal Attitudes
Assessment of Procriminal Attitudes
Targeting Procriminal Attitudes in Treatment

Worth Remembering
Recommended Readings

CHAPTER 7 The Person in Social Context: Family, Marital, School, Work,

Leisure/Recreation, and Neighborhood

Family of Origin

Learning to Care: The Parent-Child Relationship and the Development

of Social Bonds
Parenting Practices and Delinquency
Family Interventions and the Reduction of Delinquent Behavior

Primary Prevention
Secondary Prevention Family Programs
Summary

Marital Attachments
School
Work
Leisure/Recreation

8
 Neighborhood
Summary
Worth Remembering
Recommended Readings

CHAPTER 8 Substance Abuse

Alcohol Abuse

Definition and Prevalence

Alcohol Abuse and Crime
Treating Alcohol Abuse

Drug Abuse

Prevalence
Treating Drug Abuse
Relapse Prevention

Dealing with Resistance to Treatment

Motivational Interviewing
Mandated Treatment and Drug Courts

A Final Comment on Substance Abuse

Worth Remembering
Recommended Readings

PART 3 Applications

CHAPTER 9 The Risk-Need-Responsivity Model of Offender Assessment and Treatment

The Overarching Principles

Principle 1
Principle 2
Principle 3

The Core RNR Principles and Key Clinical Issues

Principle 4
Principle 5
Principle 6
Principle 7
Principle 8
Principle 9
Principle 10
Principle 11
Principle 12

Organizational Principles
Summary
Worth Remembering
Recommended Readings

CHAPTER 10 Prediction of Criminal Behavior and Classification of Offenders

9
 Assessing Predictive Accuracy
PCC and Prediction
Offender Assessment and the Principles of Risk, Need, and Responsivity

Risk Principle: Match the level of service to the level of risk

Need Principle: Target criminogenic needs
Responsivity Principle: Use cognitive-behavioral interventions with
attention to personal learning styles

Approaches to the Assessment and Prediction of Criminal Behavior

First-Generation Risk Assessment: Professional Judgment

Second-Generation Risk Assessment: Actuarial, Static Risk Scales
Third-Generation Assessment: Risk/Need Scales

The Level of Service Inventory-Revised

Criminogenic Needs and the Dynamic Validity of the LSI-R
Summary of the LSI-R

Fourth-Generation Risk Assessment: The Integration of Case

Management with Risk/Need Assessment

The General Applicability of Theory-Based Offender Assessment

LS Risk Assessment Across Different Populations

Age
Gender
Race/Ethnicity
Summary

LS Risk and Violence Outcomes

Obstacles to Using Empirically Based Risk Assessment for Offender
Rehabilitation

1. Adherence to second-generation risk assessment

2. Reluctance to abandon clinical judgment

The Future of Offender Assessment

Worth Remembering
Recommended Readings

CHAPTER 11 Offender Rehabilitation

The How and Why of “Nothing Works”

The Birth of “What Works”

Further Results from the Expanded Meta-Analysis

Independent Meta-Analytic Summaries of the Effects of RNR
Programming

Study methodology
Publication bias
Characteristics of the samples
Supervision and control
Type of intervention

10
 GPCSL and Intervention
Worth Remembering
Recommended Readings

CHAPTER 12 Creating and Maintaining RNR Adherence: A Real-World Challenge

Fidelity in Offender Risk/Need Assessment

Enhancing the Integrity of Correctional Treatment
Some Major Barriers to RNR Adherence
Assessment of Programs and Agencies
The Components of Effective Correctional Supervision and Treatment

The Dimensions of Effective Correctional Counseling: 1. Relationship

The Dimensions of Effective Correctional Counseling: 2. Structuring

a) The Effective Model

b) Effective Reinforcement
c) Effective Disapproval
d) Cognitive Restructuring
e) Skill Building

Training Correctional Staff to Apply the RNR Model

Strategic Training Initiative in Community Supervision

(STICS)

Training Issues
The Evaluation of STICS

(1) An Experimental Research Design

(2) Assessment of Probation Officer and Behavior
(3) Project Commitment and Motivation

Results

Staff Training Aimed at Reducing Re-arrest (STARR)

Effective Practices in Community Supervision (EPICS)

Summary

Cost-Benefit Evaluations of Offender Treatment

Worth Remembering
Recommended Readings

CHAPTER 13 The Failed Experiment: Getting Tough on Crime

Criminal Justice Sanctions and Just Deserts

The Effects of Imprisonment on Crime and the Community

Incapacitation Effect: Taking the Bad Off the Streets

Imprisonment and crime rates

The cost of increasing imprisonment

Restoring Faith in the Criminal Justice System

Deterrence

11
 Evaluations of Intermediate Sanctions
The Unfulfilled Promise of Fairness

Summary

The Psychology of Punishment

Why Doesn't Punishment Work?

Conditions for Effective Punishment

Condition 1: Maximum Intensity

Condition 2: Immediacy
Condition 3: Certainty
Condition 4: No Escape or Reinforced Alternatives
Condition 5: The Density of Punishment Must Outweigh the
Density of Reinforcement
Condition 6: The Effectiveness of Punishment Interacts with
Person Variables

The Side Effects of Punishment

Summary on Punishment

An Alternative to Retribution: Restorative Justice

Worth Remembering
Recommended Readings

CHAPTER 14 Criminal Subtypes: Intimate Partner Violence, the Mentally Disordered, and
Sex Offenders

Intimate Partner Violence

Men Who Batter: How Different Are They from Regular Criminals?

Risk Factors from Surveys

Risk Factors from the Study of Conflictual Relationships
Actuarial Risk Scales for Intimate Partner Abuse

Treatment of Male Batterers

The Mentally Disordered Offender (MDO)

Estimating the Prevalence of Mental Disorders

Dangerousness and the Psychiatric Patient

Threat/Control-Override Symptomatology

Dangerousness and the MDO

Risk Factors for MDOs

Treatment of the MDO

The Sex Offender

How Unique are Sex Offenders?

Risk Factors for Sexual Offending
The Treatment of Sex Offenders

12
 A Few Closing Comments
Worth Remembering
Recommended Readings

PART 4 Summary and Conclusions

CHAPTER 15 A General Personality and Cognitive Social Learning Perspective of Criminal

Conduct: Summary and Conclusions

Empirical Understanding

Incidence and Prevalence of Criminal Activity

Substantial Variation in the Criminal Behavior of Individuals

Early and Late Starters
Chronic and Serious Violent Offenders
Generality and Specificity

The Correlates of Criminal Activity

The Central Eight
Wide Applicability

The Ability to Influence Crime

A Theoretical Understanding and Challenges to GPCSL

Desistance
Good Lives Model (GLM)

An Understanding of Practical Value

Prediction Instruments
Effective Prevention and Treatment

Specific Responsivity
The Impact of a Psychology of Criminal Conduct
Conclusion and Final Comments

References
Index to Selected Acronyms
Subject Index
Name Index

13
Figures
2.1 Pearson Product Moment Correlation (r)
2.2 Area Under the Curve (AUC)
2.3 Meta-Analysis
3.1 A General Personality and Cognitive Social Learning Perspective
4.1 Identical and Fraternal Twins
4.2 The Brain
6.1 Proximal Factors Affecting the Decision to Act
10.1 LS/CMI and the Central Eight Risk/Need Factors
10.2 Four Generations of Risk Assessment
11.1 Mean Effect Size by Adherence to RNR
11.2 Adherence to RNR by Setting
11.3 Adherence to the Risk Principle
11.4 Adherence to the Need Principle
12.1 Reduction in Recidivism by CPAI Score
12.2 The STICS Training Modules
12.3 STICS Session Structure
12.4 The 2011 STICS Experiment
12.5 STICS Skills
12.6 STICS Recidivism Outcomes
12.7 STICS Discussion Content: Control vs. Low and High Support
12.8 STICS Skills: Control vs. Low and High Support
12.9 Client Outcome and Clinical Support
13.1 Martinson's Call for Deterrence
13.2 A Summary of Conditions for Punishment to Work
14.1 Effectiveness of Sex Offender Treatment: Adherence to RNR

14
Tables
2.1 Type of Covariate,Type of Application, Research Design, and Criterion Variable
2.2 Correlates and Potential Risk/Need Factors from Two Classic Cross-Sectional Studies
2.3 Reconviction Rates at Five Years by Risk Score
2.4 Conversion Chart for Interpreting Predictive Validities of Risk Instruments
3.1 The Central Eight Risk/Need Factors
3.2 Types and Sources of Control
4.1 Cross-Fostering Analysis of Criminality in Male Adoptees by Criminality of Biological and
Adoptive Parents
5.1 Psychiatric Disorders of Relevance to Antisocial Behavior
5.2 The Psychopathy Checklist-Revised™ 2nd Edition: A Sample of the Items
5.3 The PCL-R as Seen from a Psychology of Criminal Conduct
6.1 Parents as Socialization Agents for Criminal Behavior
6.2 Kohlberg's Theory of Moral Development
6.3 Techniques of Neutralization
6.4 The Criminal Sentiments Scale
7.1 Family Intervention and Recidivism
8.1 Alcohol/Drug Problem and the Level of Service
8.2 Alcohol Abuse: Prevalence with Drug Abuse and Alone
8.3 Illegal Drug Abuse: Prevalence with Alcohol Abuse and Alone
8.4 Drug Abuse Only (without Alcohol): Predictive Validity with Recidivism
8.5 A Meta-Analytic Test of Seven of the National Institute of Drug Abuse's Principles of Effective
Drug Treatment
9.1 The Risk-Need-Responsivity Model of Offender Assessment and Treatment
9.2 Risk Level and Treatment
9.3 The Seven Major Risk/Need Factors and Some Noncriminogenic Needs
10.1 Two-by-Two Prediction Accuracy Tables
10.2 Examples of Second-Generation Risk Scales and Their Items
10.3 The Dynamic Validity of the LSI-R
10.4 A Brief Sampling of the Level of Service/Case Management Inventory™
10.5 The LSI-R and Violent Recidivism
11.1 Testing the RNR Model: Independent Meta-Analytic Reviews
12.1 Mean Effect Size by Level of RNR Adherence and by Demonstration and Regular Programming
12.2 Failures in RNR Implementation
12.3 Overview of the Correctional Program Assessment Inventory-2010
12.4 Discussion Content Results
12.5 RNR-based Training Programs for One-on-One Supervision: Challenges and Solutions
13.1 Decreasing the Chances of Crime
14.1 Assessment of Intimate Partner Violence: Example Items from the SARA and ODARA
14.2 The Prevalence of Mental Disorder
14.3 Criminal and Violent Behavior among Psychiatric and Nonpsychiatric Patients
14.4 Threat/Control-Override Symptoms as a Risk Factor for Violence
14.5 GPCSL and Clinical Predictors of General and Violent Recidivism for MDOs
14.6 Predictors of Recidivism by Sample
15.1 Central Eight Risk/Need Factors and Suggested Targets for Treatment
15.2 Mean Effect Size by Targeting Criminogenic and Noncriminogenic Needs
15.3 Criminogenic and Noncriminogenic Needs:A Listing
15.4 Principles of Specific Responsivity and Treatment Recommendations
15.5 Woman-Specific Needs, Responsivity, and Treatment Recommendations

15
15.6 Specific Responsivity: Stages of Change and Motivational Interviewing
15.7 International Applications of the RNR Model

16
Preface
This sixth edition of The Psychology of Criminal Conduct (PCC) reflects a number of significant changes.
The most significant is the passing of my coauthor, colleague, and friend, Don (D. A.) Andrews on October 22,
2010. Over five editions of this text we had many lively discussions of content, organization, and how best to
convey our view of criminal behavior. For this edition, I have tried to keep true to our past discussions.
In terms of the content and organization of the present edition, there are three important changes. First, I
tried to present the content in a less complex manner, hoping to reach a broader audience. PCC brings a
hopeful message to the criminal justice system. It is a message that says that criminal offenders can be helped
to become more prosocial and that a criminal justice policy that is evidence-informed can lead to safer
communities. This message, I believe, needs to be told to as many as possible. At the same time, I am cognizant
that researchers and scholars respected PCC for its rigor and complexity. Thus, I attempted to strike a balance
between “readability” and thoroughness. I leave it to the reader to judge how well I succeeded in this goal.
The second change, and related to the first point, is an almost complete rewrite and reorganization of the
theory chapters that appeared in Chapters 3 and 4 of the fifth edition. Previous reviewers thought that our
critical review of mainstream criminology was no longer necessary. Our point had been made that psychology
must be considered in any theory of criminal conduct. In 1994 when the first edition of PCC was published,
Don and I felt strongly that criminology had become too ideologically driven and that the evidence on the
psychological, biological, and immediate social contexts as major correlates of criminal behavior was being
ignored. Too much emphasis was placed on class and social structure, and we were sharply critical of this
approach and challenged it with evidence. I hope that the reviewers were correct that this is no longer needed.
Thus, the discussion of theory is rolled into one chapter with a brief summary of criminological theories and an
overview of the theoretical perspective taken in this text: the General Personality and Cognitive Social
Learning theory. Associated with this change is that the Risk-Need-Responsivity model of offender assessment
and rehabilitation now has its own chapter.
Third, my assessment of the evidence has led me to de-emphasize the “Big Four” risk/need factors. In
previous editions of PCC, we differentiated the Central Eight risk/need factors into the top four and the more
moderate correlates. I think that an argument for such a differentiation can no longer be justified based on the
research.
Those familiar with the fifth edition of PCC will notice other changes, such as placing all the research
methodologies and statistics needed to understand the evidence in support of PCC into one chapter (Chapter 2).
Of course, new research is presented, and emerging issues are discussed (e.g. staff training in evidence-
informed supervision practices). I hope the reader will find this edition as informative as the previous one.
Words of thanks are in order for the many colleagues from around the world who so generously sent me
their most recent publications. Their contributions were an enormous help in the preparation of this book. I
would like to have listed all of their names here, but I was afraid that I would miss some. However, there are a
few colleagues that deserve added recognition because they read sections, some a whole chapter, and gave me
their feedback to ensure accuracy and readability. My appreciation for their work is extended to Paul
Gendreau, Karl Hanson, Chris Lowenkamp, Paula Smith, Yvette Thériault, Scott VanBenschoten, and Steve
Wormith. Of course, I want to thank my longtime editor, Ellen Boyne (since the first edition); my new editor,
Pam Chester; and editorial assistants Irene Bunnell and Eve Strillacci for their support and patience as I
prepared this edition.
Work on the first edition of The Psychology of Criminal Conduct began in 1993, and it was published in 1994.
During the various editions, my family has been an enormous source of encouragement. Over the years, my
children Carolyn and Mark left home to pursue new lives and careers in different cities. However, they were
still on my mind when I wrote. Through all six editions, my wife, Christine, was there to support my work on
the book. As I write in the text, for every behavior there is both a reward and a cost. When I write, I feel a
sense of accomplishment, a reward, but it also means that there is a cost—mainly less time with my wife and
our family. I am grateful to her for her patience, understanding, and support, as this enabled me to have the
necessary time to write this book. I dedicate this edition to her.

17
 James Bonta

18
PART 1 The Theoretical Context and Knowledge Base to
the Psychology of Criminal Conduct

19
CHAPTER 1 An Overview of the Psychology of Criminal
Conduct
Everybody has been touched by crime and everybody wants to know why this is so. The psychology of
criminal conduct (PCC) outlined in this book seeks to answer this question. PCC describes and accounts for the
fact that not all human beings are involved in crime and those that are engaged in crime vary in the number,
type, and variety of antisocial acts. They also differ in when and under what circumstances they act in harmful
ways, and they differ in when and under what conditions they reduce and may even cease their antisocial
activity. In brief, this psychology seeks to account for variation in the criminal behavior of individuals.
If PCC has something of value to offer, it should be able to assist in predicting who will or will not commit
crimes in the future and suggest deliberate interventions that will reduce future crime. As will be seen, we will
ask PCC to not only assist in predicting and influencing criminal activity but also to explain its occurrence in
theoretical terms. That is, how do we explain the facts that some people are more into criminal behavior than
others, that some get out of it and others do not, that some start early and may or may not continue, and that
some start late and may or may not continue?
Do we need different explanations for different types of offenses (e.g. violent and nonviolent) and for
different types of people (e.g. boys and girls, men and women, white and nonwhite) in different socioeconomic
circumstances (e.g. the rich and the poor)? In this book a general theoretical explanation is presented that
argues, for the most part, that there is little need to have a specific theory for sex offenders, white-collar
criminals, female offenders, and so on. Granted, aspects of the theory need to be tweaked or adjusted, but the
grand factors remain stable across offenders and their situations.
As much as PCC values a general understanding of wide applicability, special interests are going to press for
an appreciation of their concerns in particular circumstances. Such pressure is totally understandable, greatly
appreciated, and likely to ultimately enhance the overall levels of understanding achieved. A dramatic example
currently is in the domain of feminist criminology, wherein frequent references to “unique gendered contexts”
and to the limits of male-centric theory are employed to challenge general understandings. When accompanied
by systematic empirical research, explorations of unique contexts can only strengthen understandings, be they
general or specific.

20
Definition of the Psychology of Criminal Conduct

The following constitutes a working definition of a psychology of criminal conduct:

As a science, the psychology of criminal conduct is an approach to understanding the criminal behavior of individuals through: (a) the ethical
and humane application of systematic empirical methods of investigation, and (b) the construction of rational explanatory systems.

Professionally, a psychology of criminal conduct involves the ethical application of psychological knowledge and methods to the practical
tasks of predicting and influencing the likelihood of criminal behavior and to the reduction of the human and social costs associated with
crime and criminal justice processing.

This general description makes two points. In the first place, PCC does not encompass the wide variety of
interests that psychologists have in the area of criminology. Nor does it cover the many roles that psychologists
play in criminal justice. Many psychologists are interested in the behavior of victims, legislators, voters, and
the public in general. Similarly, many psychologists are interested in the behavior of police, judges, jurists,
prison guards, probation officers, and practitioners in forensic mental health. Moreover, many psychologists in
correctional practice probably spend more time dealing with the mental health needs of offenders than with
criminality issues. All of these matters are interesting and important, but they are of concern in this text only
insofar as they contribute to an understanding of individual criminal conduct.
Second, grounds have been established for making a distinction between psychology and the other
disciplines and professions that share an interest in crime. Our focus is the criminal behavior of individuals.
That focus is different from studies of bodily systems (biology), studies of variations in aggregate measures of
crime rates and the structure of groups (sociology), and studies of the history and political economy of law and
criminal justice. As important as these interests are for a general understanding of crime and criminal justice,
they are outside the main focus of this text.
At the same time, many biologists, sociologists, social workers, political scientists, and economists share an
interest in the psychology of criminal behavior. Their contributions to the psychology of criminal behavior are
significant and will be represented throughout this text. Indeed, in the areas of the measurement of criminal
behavior and in studies of the correlates of criminal behavior, many of the most important contributions of the
last 25 years have been made by sociologists who conducted studies of the social psychological variety.

21
Values at the Base of PCC

Before describing the objectives of PCC, some statements of values are required. The psychology of criminal
behavior outlined in this book has certain values at its base. These values include a respect for human diversity
and the complexity of human behavior. Respect for human diversity entails a respect for the differences
between people that extends well beyond the socially or biologically defined categories of ethnicity, race,
gender, social class of origin, or any other broad or narrow definitions of social arrangements. Individual
differences are apparent in biology, personality, cognition, behavioral history, and social relationships in the
domains of home, school, work, leisure, and community. Are all women the same? Of course not! Are all men
the same? Of course not! Likewise, the poor are not all the same. They will differ in their biological makeup,
aspirations, personality, and social relationships. These differences are clearly recognized and valued in PCC.
Thus, PCC is very suspicious of any account of human behavior that claims that individual differences in
behavior may be attributed to any single type of variable, be it biological (e.g. a crime gene), psychological (e.g.
poor self-control), or political-economic (e.g. poverty).
This psychology is holistic and interdisciplinary at its core by being open to the contributions of any
discipline that assists in accounting for individual differences in the criminal behavior of individuals. It is also
built to serve the interests of all who are interested in the criminal behavior of individuals, be they
criminologists, sociologists, social workers, or practitioners in justice, corrections, youth services, or any other
sector of society. It should be expected to serve the public as a whole (public well-being), individual members
of the public, and any subgroup defined in psychological, socio-economic, and/or political-economic terms.
PCC values personal autonomy as a key aspect of ethical practice and rehabilitation efforts. The person is
responsible and in control of his or her behavior. In earlier editions of this book, personal autonomy was not
emphasized enough and this is corrected in the sixth edition. With the recent contributions in clinical/forensic
psychology, now, beyond valuing collaborative relationships between clinicians and offenders, respect for
personal autonomy is underscored.
This psychology of criminal conduct also respects unsparing criticism of theoretical assertions and research
findings. Unsparing criticism is a major source of advancement. At the same time, all criticism, including
criticism of theoretical and research-based assertions, is best combined with respect for evidence. Additionally,
a reduction of the costs of both crime and criminal justice processing for offenders, victims, and the general
public are viewed as highly desirable.
This sixth edition continues to suggest that there exists a general personality and cognitive social learning
perspective within PCC that has conceptual, empirical, and practical value within and across social
arrangements, clinical categories, and various personal and justice contexts. PCC seeks a rational and empirical
understanding of variation in the occurrence of criminal acts and, in particular, a rational empirical
understanding of individual differences in criminal activity.

22
Objectives of PCC

The objective of the psychology of criminal conduct (PCC) is to understand variation in the criminal
behavior of individuals. In order to understand this objective, we need to dissect what we mean by criminal
behavior and variation.

Definitions of Criminal Behavior

“Criminal behavior” suggests a large number and variety of acts. Specific meanings vary according to the
concerns of users of the phrase as well as with historical and social contexts (Mannheim, 1965). This text draws
upon four definitions of criminal behavior and will be most concerned with those acts that fit within the
domains of all four definitions. These four definitions are as follows:

1. Legal: Criminal behavior refers to actions that are prohibited by the state and punishable under the
law.
2. Moral: Criminal behavior refers to actions that violate the norms of religion and morality and are
believed to be punishable by supreme spiritual beings.
3. Social: Criminal behavior refers to actions that violate the norms of custom and tradition and are
punishable by the community.
4. Psychological: Criminal behavior refers to actions that may be rewarding to the actor but inflict pain
or loss on others. That is, criminal behavior is antisocial behavior.

Criminal acts, no matter which of the four above-noted definitions are employed, are part of a more general
class of behavior that social psychologists have been calling “problem behavior” or “deviant behavior” since the
1970s (e.g. Jessor & Jessor, 1977; Ullmann & Krasner, 1976). Thereby, the essence of deviant acts is that their
occurrence places the actor at risk of being targeted for interventions by figures of authority, control,
regulation, and assistance. Problematic acts may occasion the intervention of parents, teachers, religious
leaders, and neighbors. They may place the actor at risk of being attended to by mental health professionals, or
by an army of regulators of business, labor, professional practice, government, and civil and human rights.
The psychological definition of crime as antisocial behavior is best combined with the broader definition of
“problem behavior.” If not so combined, some of the non-deviant practices of dentists, surgeons, and teachers
would surely be judged criminal. No definition of criminal behavior is totally satisfactory. Over the years,
criminologists have proposed definitions of criminal behavior that were culturally and morally dependent (e.g.
homosexuality was a crime in many countries until recently and remains a crime today in some countries). It
was also argued that since most people have broken the law or hurt someone at some point in their lives,
criminal behavior was normative. However, with thanks to Ullmann and Krasner (1976), our working
definition of criminal behavior is as follows:
Criminal behavior refers to antisocial acts that place the actor at risk of becoming a focus of the attention of criminal justice professionals
within the juvenile and/or adult justice systems.

An important positive function of this psychological definition (i.e. criminal behavior as antisocial behavior)
is to prevent us from losing touch with characteristics of offenders and the pain of victims.

Variation in Criminal Conduct

As defined earlier, criminal behavior refers to acts that are injurious and prohibited under the law, and
render the actor subject to intervention by justice professionals. The specific acts included are many and they
may change over time and from culture to culture. However, the acts of theft, robbery, and physical assault
appear to be consistently denounced and punished across time and culture. Variation in the occurrence of acts

23
injurious to others is the primary focus of the psychology of crime, even though antisocial acts may not always
be prohibited under the law and, under some temporal and cultural circumstances, may even be prescribed (for
example, killing the enemy under conditions of war). With a general perspective, it makes sense to explore the
idea that variation in both types of injurious behavior may be predicted, influenced, and explained by the same
general psychology of human conduct.
The differences in the occurrence of criminal behavior are truly amazing. Criminal behavior is not black and
white; that is, committing a criminal or antisocial act does not define a person or his or her destiny. Just
because someone commits an assault does not mean he or she is a dangerous or violent person that will never
change. PCC wants to understand the variability in criminal acts. Variation in the occurrence of antisocial
behavior at the individual level is of two types. First, people differ in the number, type, and variety of criminal
acts in which they engage. This variation is typically referred to as inter-individual differences or the
differences between people. Simply reflecting upon your own social circle, you may find examples of inter-
individual differences. Some may have a criminal record and others do not, and there may be people that you
know who use illicit drugs or are abusive to their partners.
In addition, variation is found over time and across situations for particular individuals. This variation is
called intra-individual variation and refers to differences within the person either over time or in different
situations. Once again, simple self-observation may demonstrate this variation. For example, you may note
that when you were a teenager you engaged in some criminal activity or that you are more likely to lose your
temper when intoxicated than when sober.
Systematic observation (i.e. empirical research) yields more detailed information on the variation of criminal
conduct of individuals. To illustrate, we examine an important longitudinal study of crime from the United
Kingdom. The Cambridge Study in Delinquent Development (CSDD) was initiated by Donald West and has
continued under the leadership of David Farrington (Farrington, Auty, Coid, & Turner, 2013; Theobald &
Farrington, 2014). The CSDD began with a sample of 411 mostly white boys about the age of eight drawn from
a working class district in south London, England (West & Farrington, 1977). From 1961 to 1962, the boys, their
parents, and their teachers were interviewed, and official records of convictions were collected. This sample
has been followed through the years with interviews and checks for criminal convictions. Most recently,
interview data is available on 93 percent of the sample at age 48 and criminal record data up to the age 56 (31
of the men had died by age 56). Here are some results from the CSDD demonstrating the variability in criminal
conduct:

Overall, 42 percent of the sample had a criminal conviction by age 56. From a total of 829 offenses
committed by these men over the follow-up, the most frequent were nonviolent (a total of 656
nonviolent compared with 173 violent offenses).
Seven percent of the sample had ten or more convictions, and this 7 percent of "chronic offenders"
accounted for 52 percent of the total number of convictions.
Five percent of the boys were first convicted of an offense at age 14; 31.9 percent between the age of 10
and 20; 8.7 percent between the ages of 21 and 40; and 1.5 percent over the age of 40.
The number of men reporting criminal behavior was three times that of officially documented
convictions with over 10,700 offenses admitted.

Surveys of the findings of many research studies similar to the one just described have established a few of
the basic facts regarding the criminal behavior of official offenders—facts that have been established in many
areas of the world. Individual differences in criminal behavior are substantial:

1. Individual differences in criminal activity are apparent in many ways. They may be inferred from
knowledge of aggregated crime rates based on both official records of crime and surveys of victims.
They are discovered more directly by systematic surveys of criminal histories (officially defined or
self-reported) and by systematic studies of criminal futures (officially defined or self-reported).
2. Individual differences in criminal activity are apparent within samples of people differentiated by
country of origin, gender, age, race, social class, and any other means of differentiating subgroups of
humanity.
3. While victim- and self-reported crime rates are much higher than rates based on official records, the

24
 demographic correlates (e.g. being young, male, nonwhite, poor) of criminal activity remain very
similar for different measures of criminal activity.
4. Official recidivism rates vary with the specific measure of official processing employed (for example,
arrested versus convicted versus incarcerated) and with length of the follow-up period.
5. Repeat offenders, a small subset of all offenders, account for a disproportionate amount of total
criminal activity. Careful study of criminal careers over the life span reveals, however, that early,
frequent, serious, and violent offending represent a small number of cases.

PCC has much to understand and explain given the facts of the differences in the criminal behavior of
individuals.

25
A Look Ahead

Part 1 of the text includes three chapters that summarize the empirical base and theoretical context of PCC.
Part 2 surveys the major risk/need factors, including the risk/need factors referred to as the “Central Eight.”
Part 3 gives a detailed review of applications of PCC in the areas of prediction and effective intervention along
with an exploration of how PCC can be applied to some specific criminal subpopulations. Part 4 pr esents the
summary and conclusions.

Part 1.

Following the introductory material of Chapter 1, Chapter 2 lays out how we examine research findings and
understand the empirical basis to PCC. For many students, Chapter 2 will serve as a primer on research designs
and statistics. The word “primer” is emphasized. This chapter is not meant to be comprehensive summary of
research methodology but will provide sufficient detail to give the reader an appreciation of the science in
support of PCC. The value of PCC does not simply reside in theoretical satisfaction (Part 2) but also in the
empirical support for PCC and, as described in Part 4, its applications.
Chapter 3 summarizes the dominant theoretical perspectives on criminal conduct. A variety of perspectives
from the criminological and psychological traditions are reviewed and compared with a General Personality
and Cognitive Social Learning perspective. The General Personality and Cognitive Social Learning (GPCSL)
perspective outlines how key personal and social relationship variables interact with the environment to shape
criminal behavior.

Part 2.

Chapters 4 through 8 explore potential sources of variability in criminal behavior that in total have been
major preoccupations for years within mainstream criminology. These chapters also summarize much of the
research around what GPCSL calls the “Central Eight” risk/need factors. In Chapter 4, biological origins are
reviewed along with genetics and the mediating variable of temperament (or personality as it emerges through
the interaction of biology and the environment). We will suggest that genetics and personality are well-
established risk factors for criminal activity, but only temperament/personality will enter our Central Eight set
of major risk/need factors (Chapter 5).
Chapter 6 explores procriminal associates and attitudes. Chapter 7 extends the discussion of the person in a
variety of social contexts, including family of origin, marriage and romantic attachments, school/work,
leisure/recreation, and neighborhoods. The focus of Chapter 8 is on substance abuse and crime.

Part 3.

Chapters 9 through 14 are concerned with applications of PCC through practical prediction and
rehabilitative programming, including the failure to treat, to offender subtypes. Chapter 9 describes the
relationship between GPCSL theory with the Risk-Need-Responsivity (RNR) model of offender assessment and
rehabilitation, which has become the premier model to guide applications in corrections and criminal justice.
Chapter 10 describes how the RNR model has influenced the development of offender risk/need instruments.
The inter-relationship between the RNR model and offender assessment is illustrated by the development and
application of the Level of Service assessment instruments. A history of offender rehabilitation and present
status is discussed in Chapter 11. A careful examination of the evidence shows that rehabilitation can be
effective in reducing criminal behavior, and dramatically so, if the rehabilitation programs follow the
principles of the RNR model. Chapter 12 outlines a major challenge in applications of the PCC knowledge.
Tightly controlled programming in the context of short-term demonstration projects reveal positive effects that

26
greatly exceed those found in “real world” programs. Real-world programs take what is shown to be effective
in a small demonstration and then tries to apply it on a large scale. Moving from the small, controlled study to
the real world is fraught with challenges and “technology transfer” has become a most exciting emerging field
of study.
Although a strong case is made for offender rehabilitation, deterrence is immensely popular. Getting tough
and punishing more swiftly and with more force is thought to deter criminal activity. Drawing upon the
evidence and the psychology of punishment, Chapter 13 will demonstrate that deterrence does not work in
reducing crime. In fact, a policy of deterrence has only resulted in increased financial costs to taxpayers and
misery for countless offenders, their victims, and members of the community at large.
Chapter 14 extends applications of PCC with special groups including the mentally ill and explores our
understanding of violence in its many forms (intimate partner violence and sexual violence).

Part 4.

Chapter 15 assesses the extent to which PCC achieves the objectives that were outlined in Chapter 1.

27
Worth Remembering

1. Definitions of criminal behavior draw upon legal, moral, social, and psychological factors. In PCC,
criminal behavior is behavior that brings attention and intervention from the criminal justice system.
2. The objective of PCC is to understand variation in the criminal behavior of individuals. This
variation can occur between people (inter-individual): Why does Joey commit crimes but not Sally?
Variation can also occur within the individual (intra-individual): Why does Joey behave badly in one
situation but not in another, and why was Sally always in trouble as a youth but not as an adult?
These are the questions PCC seeks to answer.

28
CHAPTER 2 The Empirical Basis to the Psychology of
Criminal Conduct
The understanding of criminal behavior sought by the psychology of criminal conduct (PCC) is empirical,
theoretical, and practical. In brief, this means that psychology seeks explanations of criminal conduct that are
consistent with the findings of systematic observation, rationally organized, and useful to people with practical
interests in criminal behavior. These three interrelated aspects of understanding criminal conduct are stressed
throughout the text.
Empirically, PCC seeks knowledge not only of the observable facts regarding the nature and extent of
individual variation in criminal conduct, but also knowledge of the biological, personal, interpersonal,
situational, and social variables associated with or correlated with criminal behavior. These are termed
covariates and include the correlates of individual differences in a criminal history and the predictors of the
criminal futures of individuals. The predictors are called risk factors, and when those risk factors are dynamic
(subject to change), they are called dynamic risk factors (or criminogenic needs). Perhaps most importantly,
PCC seeks knowledge of the causes of criminal conduct. Causal covariates offer the potential to influence the
likelihood of a criminal act through deliberate intervention. These three types of covariates—correlates,
predictors, and causal variables—may, once again, be found in biology, personality, attitudes and beliefs,
aptitudes and skills, learning history, family, peer relationships, broader social arrangements, and the
immediate situation of action.
Although the aforementioned appears straightforward, distractions from our quest for an empirical
understanding are many. The snake oil salesman is alive and well in the criminal justice system (Flagel &
Gendreau, 2008; Gendreau, Smith, & Thériault, 2009). Latessa, Cullen, and Gendreau (2002) described a number
of theories and interventions that have little basis in evidence and yet are accepted almost without question.
They called this “correctional quackery” and gave such examples as acupuncture, pet therapy, and drama
therapy. How do we differentiate quackery and snake oil from true evidence? In part, the answer lies in a solid
understanding of the scientific method, including the application of statistics to the research findings. This
chapter is not meant to provide a comprehensive summary of research design and statistics. It is intended to
give the necessary foundation to make decisions about whether the results from studies are worth considering
or should be thrown into the garbage bin. Therefore, this chapter presents a primer on research designs and the
statistics used in much of the research of interest to PCC.

29
Another random document with
no related content on Scribd:
 Kauhea tunne on saada edelliseen sukupolveen sidotut juuret
näennäisesti ylös revityiksi ja sanoa: »Nyt olen irti, minä seison
omilla jaloillani ilman mitään vanhempaa perustetta, mihin voisin
nojautua». Mutta semmoinen ihminen uskokoon, että Jumala on
Abrahamin Jumala, ja että kaikki elävät Hänestä, ja että me emme
seiso yksin tai omin apuinemme yhtä vähän kuin lapsena
ollessamme äitimme rinnoilla.

Letters and Memories.

»Autuaat ovat ne kuolleet, jotka Herrassa kuolevat; sillä he

lepäävät töistään, mutta heidän työnsä seuraavat heitä.» Ilm. 14:13.

He lepäävät töistään. Ohitse ja ijankaikkisesti loppuneet ovat

kaikki heidän taistelunsa, pettymyksensä, erhetyksensä,
taantumisensa, jotka tekivät heidät onnettomiksi täällä, koska eivät
täydellisesti voineet tehdä Jumalan tahtoa. Mutta heidän työnsä
seuraavat heitä. Se hyvä, mitä he tekivät maan päällä — se ei ole
ohitse eikä ole loppunut. Se ei voi kuolla. Se elää ja kasvaa
ijankaikkisesti, se seuraa heidän jälessään, kauvan sen jälkeen kuin
he ovat kuolleet, ja kantaa hedelmää ijankaikkista elämää varten ei
ainoasti heissä, vaan ihmisissä, joita he eivät ole koskaan nähneet ja
vielä syntymättömissä sukupolvissa.

Good News of God — Sermons.

»Vähän ajan perästä ette näe minua, ja taas vähän ajan perästä te
näette minut; sillä minä menen Isän tykö», sanoi Herramme
puhuessaan omasta kuolemastaan murheellisille oppilailleen. Joh.
16:16. Ja jos näin on Kristuksen kanssa, silloin on samoin myös
niitten kanssa, jotka ovat Kristuksen omat ja joita me rakastamme.
He ovat osalliset Hänen kuolemaansa ja sentähden myös osalliset
Hänen ylösnousemiseensa. Uskokaamme tämä siunattu sanoma
kokonaan ja olkaamme rauhassa. Vähän aikaa näemme heitä, ja
vähän ajan kuluttua emme näe heitä. Mutta miksi emme? Siksi että
he ovat menneet Isän tykö — kaiken elämän ja voiman, kaiken valon
ja rakkauden lähteeseen ja alkuperään, että he saisivat elämää
Hänen elämästään, voimaa Hänen voimastaan, valoa Hänen
valostaan, rakkaudestaan — eikä varmaankaan turhan takia.
Totisesti ei turhan takia. Sillä jos he seurasivat Kristusta täällä maan
päällä eivätkä käyttäneet lahjojaan ainoasti itseään varten, jos he
tulevat Kristuksen kaltaisiksi nähdessään Hänet semmoisena kuin
Hän on, niin totisesti eivät he käytä lahjojaan itseään varten, mutta
Kristuksen tavalla käyttävät niitä rakkaittensa hyväksi. He voivat
varmaankin samoin kuin Kristus tulla ja mennä näkymättöminä.
Samoin kuin Kristus voivat he kenties hengähtää rauhattomiin
sydämiimme ja sanoa: »Rauha olkoon teille!» Eikä se ole turhaan —
sillä mitä he tekivät meidän edestämme ollessaan vielä maan päällä,
sen he voivat tehdä paljoa kokonaisemmin ollessaan taivaassa. He
näyttävät jättäneen meidät ja me kenties itkemme ja murehdimme.
Mutta se päivä on tuleva, jolloin harso otetaan pois silmiltämme ja
me näemme heidät semmoisina kuin he ovat — Kristuksen kanssa
ja Kristuksessa ijankaikkisesti — emmekä enää muista suruamme
ilon tähden, että vielä yksi ihmisolento on tullut ainoaan totiseen,
todelliseen ja ijankaikkiseen maailmaan, jossa ei ole tautia, ei
epäjärjestystä, muutosta, katoovaisuutta eikä kuolemaa, sillä sehän,
ei ole muu kuin Isän helma.

All Saints' Day Sermons.

Vaikka maallinen rakkaus näyttäsi meistä niin ihanalta, että kaikki

muutos siitä tuntuisi muutokselta huonompaan päin, tulemme kerran
toiseen kokemukseen. Mitä vaatii järki (ja usko, joka on
näkymättömän maailman järki) meiltä muuta kuin että teemme sen
johtopäätöksen, että jos on jotain muutosta rakkaudessamme, on se
totisesti paljoa parempaan päin?

Letters and Memories.

Mitä muuta on totinen ijankaikkinen elämä — Jumalan ja

Kristuksen elämä — muuta kuin elämää rakkaudessa, elämää täysin
toimellisessa, uhraavassa hyvyydessä, joka on kaikkien kokonaisten
olentojen ainoa totinen elämä, joko maan päällä tai taivaassa —
taivaassa yhtä hyvin kuin maan päällä. Kuvitelkaa mielessänne
enkeleitä ja pyhiä taivaassa (sillä jokaisella lienee jonkinlainen
käsitys heistä), ja koetelkaa kuvailla, mitä teidän rakkaimpienne
sielut siellä haudan tuolla puolen nyt toimivat; mutta muistakaa että
jos hurskaat taivaassa elävät ijankaikkista elämää, elävät he
varmaan hyödyllistä elämää, joka on täynnä rakkautta ja hyviä töitä.

On niitä, jotka uskovat semmoista, mitä me olemme kovin

taipuvaiset unohtamaan, nimittäin että ijankaikkinen elämä ei voi olla
itsekästä eikä tyhjää elämää, jota vietetään ainoasti itse olemalla
onnellisia. He uskovat etteivät hurskaat taivaassa ole toimettomia,
vaan että he ijankaikkisesti ihmiskuntaa auttavat, ja tekevät
tarvitseville sieluille kaikellaisia hyviä palveluksia. Minä en ymmärrä,
miksi he eivät olisi oikeassa. Sillä jos hurskasten halu oli tehdä
hyvää maan päällä, kuinka paljoa, enemmän heillä on se hyvä halu
taivaassa. Jos he auttoivat kärsiviä ihmisraukkoja ja lohduttivat
murheellisia täällä maailmassa, kuinka paljoa halukkaampia he
ovatkaan auttamaan ja lohduttamaan heitä nyt, kun heillä on
ijankaikkisen elämän täysi voima, täysi vapaus, täysi rakkaus ja into.
Jos Jumalan rakkauden tuli lämmitti ja pehmensi heidän sydämiään
täällä, kuinka paljoa enempi siellä! Jos he elivät Jumalan
rakkauselämää täällä, kuinka paljoa enempi siellä, Jumalan istuimen
ja Kristuksen kasvoin edessä!

Ja jos joku tahtoo sanoa, että hyväin ihmisten sielut taivaassa

eivät voi auttaa meitä, jotka olemme täällä maan päällä, vastaan
minä: Milloin olette nousseet ylös taivaaseen saamaan selkoa siitä?
Jos te joskus olisitte olleet siellä, olkaamme varmat että teillä olisi
parempia tietoja tuotavana meille kuin tämä, että ne, joita olemme
kunnioittaneet ja rakastaneet maan päällä, ovat menettäneet
voimansa, joka heillä täällä oli lohduttaakseen meitä, jotka
taistelemme täällä alhaalla.

Ei, me tahdomme uskoa — mitä jokainen, joka kadottaa rakkaan

ystävän, on ennemmin tai myöhemmin uskova, — että ne, joita
olemme kunnioittaneet ja rakastaneet, ovat kuitenkin hengessä
meitä läsnä, vaikkakin ovat pois otetut silmäimme edestä; että he
vielä taistelevat puolestamme heidän Herransa Kristuksen lipun
ympärillä ja vielä tekevät työtä meidän edestämme Hänen
rakkauselämänsä voimassa, samoin kuin he elävät Hänessä ja
Hänestä ijankaikkisesti.

Tosin emme tarvitse rukoilla heitä, ikäänkuin he tahtoisivat auttaa

meitä heidän oman tahtonsa perustuksella. He tekevät Jumalan
tahdon eikä omansa, kulkevat Jumalan asioilla eikä omillaan. Meille
on kylliksi, jos rukoilemme Jumalaamme ja Isäämme itseään. Ja
mitä on meidän rukoiltava? »Isä, Sinun tahtosi tapahtukoon niin
maassa kuin taivaissa!»

Good News of God — Sermons.

Eikö ole riittävä se ainoa ajatus, että meidän rakkaamme nukkuvat

Kristuksessa? He nukkuvat Kristuksessa ja sentähden rajattoman
hellyyden, osanoton, huolenpidon ja rakkauden ympäröiminä. He
nukkuvat Jesuksessa; ja Hän on elämä, siksi nukkuvat he elämässä.
He nukkuvat Jesuksessa; ja Hän on valkeus, sentähden nukkuvat he
valkeudessa. He nukkuvat Jesuksessa; ja Hän on rakkaus,
sentähden nukkuvat he rakkaudessa. Ja mikä voipi olla parempi? Se
on parempi — että he, jotka nukkuvat Jesuksessa, varmaan
heräävät. Sillä niinkuin on kirjoitettu, on Hän virvoittava, herättävä,
elämää antava Henki; sentähden on Hänessä nukkuminen samaa
kuin nukkuisi itsessään elämän ja voiman lähteessä ja alkuperässä.
Koska kaikki meidän kyvyt ja lahjat täällä maan päällä tulevat
Jesukselta, on Hän varmaan antava meille enempi ja jalompia
antimia, kun me nukumme Hänessä ja heräämme Hänessä
ijankaikkiseen ylösnousemuselämään. Ja mikä enempi, sillä
kirjoitettu on, että Hän on ottava luokseen ne, jotka Jesuksessa
nukkuvat. Viimeisenä päivänä me näemme heidät, joita rakastimme,
kasvoista kasvoihin — ja ennenkin sitä päivää, elkää epäilkö sitä.
Usein kun Kristus lähestyy meitä hengessä, ei Hän tule yksin, vaan
rakastavat sielut, sielut, joita tunsimme heidän vaeltaessaan lihassa
täällä maan päällä, tulevat Hänen seurassaan ja viivähtävät
sydämemme läheisyydessä ja sekoittavat kuiskeensa Hänen
ääneensä ja kehoituksiinsa, joka rakastaa meitä ja tahtoo johtaa
meitä neuvoillaan täällä ja sitte vastaan ottaa meidät ihanuuteen,
jossa saamme tavata nämä meidän rakkaamme — ei semmoisina
laihoina varjoina, jotka liitelevät autioilla ja muodottomilla aukeilla,
niinkuin esi-isämme heitä kuvailivat — vaan semmoisina kuin kerran
tunsimme heidät, sillä eroituksella ainoasti että liha on poissa, mutta
todellinen hengellinen ruumis on jälellä, jonka peitteenä ja kuorena
liha ja veri vain on ollut, ja joka on täydellisemmin ja kokonaisemmin
elävä ja rakastava kuin aikaisempi ruumis, koska se on
Kristuksessa, joka on elämän lähde, ja koska se on ijankaikkisesti
Hänessä vapautettu helvetistä ja kuolemasta.

Ja jos te toivotte merkkiä siitä, että asianlaita on niin, tulkaa

pyhälle ehtoolliselle ja ottakaa leipä ja viini merkiksi siitä, että teidän
ruumiinne ja heidän, teidän sielunne ja heidän ravitaan samasta
ijankaikkisen elämän lähteestä — tuosta kuolleesta, ylösnousneesta
ja ijankaikkisesti elävästä Jesuksen Kristuksen ruumiista, jonka Hän
on antanut alttiiksi maailman elämän edestä.

M.S.S. Sermons.

Me tiedämme että tuskat tulevat — kauheat tappiot, surettavat ja

merkilliset murheet. Ne tulevat meille, Jumala meitä kaikkia
auttakoon! Mutta keneltä ne tulevat? Kuka on elämän ja kuoleman
Herra? Kuka on ilon ja surun Herra? Eikö se ole tärkein kaikista
kysymyksistä? Ja eikö vastaus siihen ole tärkein kaikista
vastauksista? Se on Jumalan Pyhä Henki, se Henki, joka käy ulos
Isästä ja Pojasta; sen Isän Henki, joka rakasti maailmaa niin, ett'ei
säästänyt ainoaa Poikaansa; sen Pojan Henki, joka rakasti
maailmaa niin, että alensi itsensä sen edestä ristinkuolemaan asti;
se Henki, joka on Lohduttaja ja joka sanoo: »Minä olen nähnyt sinun
tiesi ja tahdon parantaa sinut, Minä tahdon myös johtaa sinua ja
antaa sinulle ja sinun surevaisillesi lohdutuksen. Minä puhun rauhaa
sille, joka on lähellä ja sille, joka kaukana on, sanoo Herra; ja Minä
tahdon parantaa hänet.» Es. 57:18,19. Eikö se ole mitä siunatuin
sanoma, että Hän, joka ottaa, on se sama, joka antaa? Että Hän,
joka murheelliseksi tekee, on se sama, joka lohduttaa?

All Saints' Day Sermons.

 Se on siunattu sanoma, että Jumala itse on Lohduttaja. Se on
siunattu sanoma, että Hän, joka lyöpi, tahtoo myös parantaa; että
Hän, joka ojentaa surun maljan, tahtoo myös antaa voimia
tyhjentämään sen. Se on siunattu sanoma, että koetus ei ole
rangaistus, vaan Isän kuritus. Se on siunattu sanoma, että koko
meidän tehtävämme on lapsen tehtävä — Pojan, joka kuolon
tuskassaan sanoi: Isä, tapahtukoon Sinun tahtosi eikä Minun. Se on
siunattu sanoma, että meidän Lohduttajamme on Henki, joka lohdutti
Kristusta, itseään Poikaa, ja käypi ulos sekä Isästä että Pojasta ja
tahtoo sanoa meille, että Kristuksessa olemme me todellisesti ja
varsinaisesti Jumalan lapsia, jotka suurimmassa puutteessamme
voimme huutaa Hänelle: »Isä!» täysin ymmärtäen, mitä tämä
kuninkaallinen sana sisältää.

All Saints’ Day Sermons.

II.

SYNNIN SYVYYDESTÄ.

»Sillä lukemattomat vaivat ovat minun piirittäneet; minun syntini

ovat minun ottaneet kiini, niin etten minä taida nähdä, ne ovat
useammat kuin hiukset päässäni, ja minun sydämeni on vaipunut
minussa.» Ps. 40:13.

»Minä tunnen pahat tekoni, ja minun syntini on aina edessäni.

Sinua ainoata vastaan minä syntiä tein, ja pahasti tein Sinun
edessäsi.» Ps. 51:5,6.

»Minä sanoin: minä tunnustan Herralle minun pahat tekoni; ja

Sinä
annoit anteeksi minun syntini vääryyden.» Ps. 32:5.

»Autuas on se, jonka pahat teot ovat annetut anteeksi, ja jonka

synnit
ovat peitetyt.» Ps. 32:1.

»Sinun tykönäsi on anteeksi antamus, että Sinua peljättäisiin.»

Ps.
130:4.
 Jumala ei ole teitä vastaan, vaan teidän puolestanne elämän
kaikissa taisteluissa; Hän toivoo teidän pääsevän varmasti niitten
läpi ja voittavan; ja Hän tahtoo kuulla teidän huutonne syvyydestä ja
auttaa teitä. Kun te sentähden huomaatte joutuvanne harhaan, hyvin
harhaan, elkää silloin huutako tälle tai tuolle ihmiselle: »Tule ja auta
minua; auta minua vähän oikeaan, ennenkuin Jumala tulee ja löytää
minut väärältä tieltä ja rankaisee minua». Huuda Jumalalle itselleen,
Kristukselle itselleen; rukoile Häntä nostamaan sinua jaloilleen,
rukoile Häntä saattamaan sinut jälleen oikealle tielle. Elä ole niinkuin
Pietari ennen kääntymistään eläkä huuda: »Mene pois minun
tyköäni, Herra; sillä minä olen syntinen ihminen; odota vähän,
kunnes minä olen noussut ja pessyt pois likapilkkuni ja siistinyt itseni
jotakuinkin siedettävään järjestykseen». Elä näin huuda, vaan
huuda: »Tule pian Herra, nyt heti — juuri siksi että minä olen
syntinen ihminen; juuri siksi että minua on helppo eksyttää ja estää
pyrkimästä eteenpäin taistelussani minun omia syntiäni ja pahuuttani
vastaan; siksi että olen laiska ja tyhmä; siksi että minä olen väärä ja
paheita täynnä, sentähden nouse Sinä voimassasi ja tule minun
luokseni, Sinun kurjan olentosi, Sinun kadotetun lapsesi luokse, ja
tue minua suurella voimallasi. Kohota minua, sillä minä olen hyvin
syvälle langennut; vapauta minut, sillä minä olen eksynyt Sinun
terveelliseltä ja varmalta maantieltäsi syvälle liejuun, jossa ei ole
mitään lujaa perustusta. Minä en voi auttaa itseäni, ja ellet sinä auta
minua, olen minä kadotettu.»

Tehkää niin. Rukoilkaa niin. Elkää antako syntinne ja pahuutenne

tulla eroittajaksi Kristuksen ja teidän väliin, vaan pitäkää se
suurimpana syynä huutaa Kristuksen puoleen, joka on läsnä. Silloin
tahtoo Hän vapauttaa teidät joko lempeillä tai ankarilla keinoilla, ja
Hän tahtoo asettaa jalkanne lujalle perustukselle ja johtaa teidän
tienne, että te kärsivällisesti vaeltaisitte teidän eteenne asetetulla
elontiellä ja Jumalan käskyjen poluilla, joilla ei kuolemaa ollenkaan
ole.

Good News of God, Sermons.

Mitä on meidän tehtävä, kun meidän syntimme tekevät meidät

kerran rauhattomiksi, niinkuin varmaan on kerran tapahtuva? Mitäpä
muuta kuin avata silmämme ja nähdä, että Jumalan luomille miehille
ja naisille on ainoa keino totella Häntä. Mitenkä voisimme viihtyä
tekemällä muuta? Pahoin on taistella Jumalaa vastaan. Mutta joku
voipi ehkä sanoa: »minä tiedän syntiä tehneeni, ja minä toivon ja
halajan totella Jumalaa; mutta minä olen niin heikko ja minun syntini
pitävät minua niin kiini, etten minä voi totella Jumalaa. Minä halajan
sitä. Minä tunnen ja tiedän, kun katson jälelleni päin, että kaikki
minun syntini ja häpeäni johtuu siitä, että minä olin ylpeä ja
itsepäinen ja päätin kulkea omia teitäni. Vaan minä en voi tehdä sitä
oikein.»

Elä lankea epätoivoon sentähden, sieluparka! Se on tuhannen

kertaa parempi, kun sanot ett'et voi tehdä sitä oikein, kuin jos
sanoisit voivasi tehdä sen. Sillä ne, jotka todella tuntevat, ett’eivät voi
tehdä sitä oikein — ne, jotka todella ovat väsyneet ja nääntyneet
syntikuormansa alla — ne, jotka ovat väsyneet omaan tahtoonsa ja
tuntevat olevansa valmiit heittäytymään pitkälleen ja kuolemaan kuin
uupunut hevonen ja sanovat: »Jumala, ota minut pois, mihin
paikkaan tahansa; minä en kelpaa elämään tämän maan päällä, ja
olen häpeäksi ja vaivaksi itselleni öin päivin» — ne, jotka ovat
semmoisessa sielun tilassa, ovat hyvin lähellä ottamaan vastaan
suloisen sanoman.

Jumala tietää yhtä hyvin kuin te, jopa tuhannen kertaa paremmin,
mitä vastaan teidän on taisteltava. Hän tietää sen — mitäpä Hän ei
tietäisi? Rukoilkaa sentähden Häntä. Huutakaa Hänen puoleensa,
että Hän tekisi teidän tahtonne Hänen oman tahtonsa kaltaiseksi,
jotta te rakastaisitte, mitä Hän rakastaa, vihaisitte, mitä Hän vihaa ja
tekisitte, mitä Hän toivoo teidän tekevän; näin tulette te varmaan
huomaamaan todeksi, että ne, jotka koettavat tehdä oikein ja
kuitenkin tietävät, etteivät he itse voi tehdä oikein, Jumala on johtava
oikeaan.

National Sermons

Sana synti on kreikan kielestä suoranaisesti käännetty niinkuin se

merkitsee eikä sen tarkotuksen mukaan, mihin se tähtää; ja se että
jokainen harha-askel tuopi mukanaan rangaistuksen, on minulle
paras sanoma ja antaa minulle toivoa sekä minua itseäni että
jokaista ihmisolentoa varten, joka on ollut, joka on ja joka tulee, sillä
minä näen heidät kaikki isällisen kasvatuksen alaisina lapsina, jonka
kautta he oppivat tuntemaan ja käyttämään omia voimiaan Jumalan
huoneessa, maailman kaikkeudessa, ja Jumalan työssä; ja siinä
määrin kuin he oppivat tekemään tätä, saavuttavat he pelastuksen
— tämä sana käännettynä: hengen hyvinvointi ja täydellisyys, joka
samoin kuin ruumiin hyvinvointi palkitsee itsensä.

Letters and Memories.

Jos se ajatus, että teitä rangaistaan syntinne tähden, tulee

murheena ylitsenne, niin murehtikaa syntiänne, vaan elkää sitä
onnea, jota ne ovat estäneet. Kiittäkää ennemmin Jumalaa, että Hän
pysähytti teidät ajoissa, ja muistakaa Hänen lupauksensa siitä, että
Hän kohottaa meidät, jos otamme opiksi Hänen kurituksensa.

Letters and Memories.

 Voi kuinka moni ymmärtämätön ihmisraukka, joka elää
kurjuudessa ja häpeässä, jolla on paha omatunto ja murheellinen
sydän, koettaa unhottaa syntinsä ja surunsa; mutta se ei kuitenkaan
onnistu. Hän on sairaana ja väsyneenä synnistä. Hän on onneton ja
tietää tuskin itsekään miksi. Hänen sydämessään on halu, kaipuu,
nälkä johonkin parempaan. Silloin hän alkaa muistella taivaallisen
Isänsä kotia. Vanhoja sanoja, joita hän oppi lapsuudessaan, vanhoja
hyviä sanoja hänen katekismostaan ja Raamatustaan johtuu hänen
mieleensä. Hän oli unohtanut ne, kenties nauranut niille hulluutensa
päivinä. Mutta nyt tulevat ne esiin, hän ei tiedä mistä, aivan kuin
sievät hengettäret, jotka liitelevät esille. Ja hän häpiää niitten
edessä. Tuo vanha ja rakas opetus vetää nuhteita hänen tuntonsa
eteen, ja lopuksi sanoo hän: »Suokoon Jumala, että jälleen olisin
pieni lapsi; vielä kerran pieni viaton lapsi äitini sylissä! Ehkä minä
olen ollut mieletön ja nuo vanhat sunnuntaikirjat olivat oikeassa.
Minä olen kaikessa tapauksessa surkuteltava! Minä luulin olevani
oma herrani; vaan kenties kun kaikki ympäri käydään, onkin Hän,
josta luin noissa vanhoissa sunnuntaikirjoissa, minun Herrani.
Kaikessa tapauksessa en minä ole oma herrani; minä olen orja.
Kenties olen minä taistellut Häntä vastaan, Herraa Jumalaa vastaan,
koko tuona aikana, ja nyt on Hän näyttänyt minulle, että Hän on
voimallisin meistä kahdesta.»

Kun Herra on vetänyt ihmistä näin pitkälle, pysähtyykö Hän silloin?

Ei, Hän ei jätä työtään keskentekoiseksi. Jos työ jääpi puolitiehen,
silloin on pysähtymiseen meidän syymme, Hän ei pysähdy. Joka
Hänen luokseen tulee, tulkoonpa sekavalla, tyhmällä taikkapa vielä
jäykällä tavalla, sitä ei Hän suinkaan heitä ulos. Hän tekee heidät
mahdollisesti vielä murheellisemmiksi parantaakseen heitä tuosta
sekavuudesta ja jäykkyydestä; sillä Hän on lääkäri, joka ei koskaan
lähetä potilasta pois luotaan tai anna hänen odottaa tuntiakaan.
 National Sermons.

Tuo siunattu Augustinus tuli tuntemaan, ettei hän koskaan voisi

voittaa omia syntiään tuumimalla itsensä kanssa eli jollain muulla
tavalla, ennenkuin hän tuli tuntemaan Jumalan ja näkemään että
Jumala on Herra. Ja kun hänen henkensä oli murtunut, kun hän näki
olevansa hullu ja sokea — silloin tulivat esille ne vanhat sanat, mitä
hän oli oppinut äitinsä helmoissa, ja hän ymmärsi että Jumala oli
valvonut hänen tähtensä ja johtanut häntä; Hän oli sallinut hänen
kulkea vääriä teitä ainoasti näyttääkseen hänelle kuinka hullua on
kulkea väärillä urilla; Hän oli pitänyt huolta hänestä, kulettanut häntä,
puhunut omantunnon kautta, houkutellut häntä takasin ainoan
totisen onnen puoleen, aivan kuin rakastava isä menettelee
uppiniskaisen, itsepäisen lapsen kanssa; ja hänestä tuli muuttunut
ihminen. Johtakoon Jumala suuressa laupeudessaan meitä tähän
siunattuun tilaan, silloin kun Hänen aikansa on. Ja jos Hän johtaa
meitä siihen, ei se niin paljoa merkitse, tulemmeko siihen ilon vai
surun kautta, kunnian tai häpeän kautta, Edenin puiston tai
kuoleman varjon laakson läpi. Sillä mitä se tekee, jos lääke on
katkera, kunhan se pelastaa elämämme?

National Sermons.

Teidän synnin tuntonne ei ole haaveilua; se on yksinkertasesti,

luullakseni, varmuus tosiasioista. Mitä tulee teidän Kristuksen tykö
auttamiseen, luulen minä etten voi viedä teitä yhtäkään tuumaa.
Minä en voi nähdä mitään muuta toivoa kuin rukouksessa lähestyä
Häntä itseään ja sanoa: »Herra, jos Sinä olet täällä, jos Sinä
ollenkaan olet olemassa, jos tämä kaikki ei ole valhetta, täytä silloin
kuuluisat lupauksesi, anna minulle rauha ja syntien anteeksi
antamus ja tunto siitä, että joskin minä olen paha, Sinä kuitenkin
rakastat minua vielä, vaikka sinä näet kaikki, ymmärrät kaikki ja
sentähden pidät huolta kaikesta!»

Näin on minun pitänyt tehdä entisinä aikoina, vaatia Häntä

ulkonaisessa pimeydessä ja yön hiljaisuudessa, kunnes olin
odottamaisillani, että Hän julistaisi oman kunniansa ilmestymisellään,
niinkuin Hän teki Paavalille ja Johannekselle; mutta Hän vastasi vain
hiljaisella huminalla; se oli kuitenkin kylliksi.

Letters and Memories.

— — — Rakas ystävä, meidän elämän salaisuus on asettaa

aikomuksemme ja luonteemme Hänen eteensä, joka ne on luonut ja
huutaa: »Puhdista Sinä minut, ainoasti silloin tulen minä puhtaaksi.
Sinä vaadit totuutta sydämen sisimmässä. Sinä tahdot opettaa
minua ymmärtämään salattua viisautta.» Ps. 51:8,9. Mikä usko
olisikaan perinpohjaisempi? Jos kerran on Jumala, joka alusta loi
meidät, niin tottapa totisesti Hän, joka loi, voipi myöskin johtaa
luotunsa oikeaan, jos se horjahtaa syrjään. Onko oppi uudesta
syntymisestä ja uudistuksesta ihmeellisempi kuin luomisen
tapahtuma?

Letters and Memories.

Mitä sanoo nuoruuden synneistä 130 Psalmi? »Jos Sinä, Herra,

kostat synnit, Herra, kuka silloin pysyy? Kuitenkin on Sinun tykönäsi
anteeksi antamus, että Sinua peljättäisiin.» Enkä minä tiedä, miten
meidän paremmin on peljättävä Jumalaa kuin tekemällä työtä siinä
erityisessä kutsumuksessa, minkä Hän on meille antanut, luottaen
siihen että Hän antaa sen tulla meidän kanssaihmistemme hyödyksi,
jos Hän kerran meitä työssään tarvitsee. Elä ole sentähden täynnä
napinaa tai epäilystä, mutta tee vain se velvollisuus, mikä sinua
lähinnä on.

Letters and Memories.

Niin, se on lohdutuksemme, se on toivomme, että Kristus, tuo

suuri Auttaja, suuri Lääkäri, voipi vapauttaa ja tahtoo vapauttaa
meidät vanhain syntiemme jäännöksistä, meidän omain
erehdystemme seurauksista — ei yhtäkkiä, ei ihmeen kautta, vaan
pitkällisen kasvatuksen kautta. Se on ehkä parempi meille, ettei Hän
yhtäkkiä paranna meitä, sillä muuten kuvailisimme synnin olevan
helpon asian, minkä voimme heittää pois luotamme, milloin tahansa
meitä haluttaa, emmekä ymmärtäisi sen olevan sisällisen taudin,
joka murtaa meidät ja hävittää, ja jonka palkka on kuolema.
Sentähden on se niin, että koska Kristus rakastaa meitä, vihaa Hän
meidän syntejämme eikä voi kärsiä niitä tai antaa meidän elää
niissä, vaan tahtoo kurittaa niitä, ja Hän on niin armollinen ja
rakkautta täynnä, että jatkaa kuritustaan, niin kauvan kuin varjo tai
jäännöskään synnistä on meissä. Heittäytykäämme sentähden
Kristuksen, tuon suuren Lääkärin käsiin ja rukoilkaamme Häntä
parantamaan meidän haavoitetun sydämemme ja puhdistamaan
turmeltuneen sielumme sekä jättäkäämme Hänen valtaansa, miten
Hän sen tahtoo tehdä. Olkaamme tyytyväiset siitä, että meitä
kuritetaan ja puhdistetaan. Antakaamme Hänen menetellä meidän
kanssamme, niinkuin Hän parhaiten sopivaksi katsoo, niinkuin Hän
muinaisina aikoina menetteli Davidin kanssa, jolle Hän antoi synnin
anteeksi, vaan kuitenkin rankaisi lapsen kuolemalla. Antakaamme
Hänen tehdä kanssamme, mitä Hän tahtoo, sillä Hän aina pyhän
tahtonsa mukaan tekee meidät hyviksi ihmisiksi.

All Saints’ Day Sermons.

 Minun uskoni on, että Jumala tahtoo rangaista (eikö Hän ole jo
rangaissut) jokaisen väärän teon, minkä olen tehnyt, ellen minä kadu
— s.o. ellen muuta käytöstäni siinä suhteessa; ja että Hänen helpoin
lyöntinsä on kyllin kova murtamaan luut ja ytimet. Mutta en tahtoisi
sanoa kenestäkään ihmisolennosta, jonka olen nähnyt tämän maan
päällä, ettei heillä ole mitään toivoa tai että jos he vanhurskaan
rangaistuksen katkerissa tuskissa avaisivat silmänsä ja näkisivät
oman mielettömyytensä ja muuttaisivat mieltään, niin ei sittekään
Jumala tahtoisi anteeksi antaa heille; en koko maailman ja sen
hallitsijain vuoksi tahtoisi niin sanoa. Minä en ole koskaan nähnyt
yhtään ihmistä, jossa ei olisi ollut jotain hyvää, ja minä uskon
Jumalan näkevän sen hyvän paljoa selvemmin ja rakastavan sitä
paljoa syvemmin kuin minä voin; sillä Hän itse istutti sen ihmiseen, ja
sentähden on oikein uskoa, että Hän tahtoo kasvattaa ja vahvistaa
sitä hyvää ja kurittaa ihmistä, jolla se hyvä on, kunnes hän tottelee
sitä, rakastaa sitä ja antautuu sille; minä en epäile että semmoinen
ihminen, jos hän ei ole kasvatettu ja on hidas, pitää semmoista
kuritusta kauheana, ja se onkin sitä parempi hänelle. Enempää en
voi sanoa.

Letters and Memories.

Jos ihminen todellakin uskoisi olevansa Isän kasvatuksen alainen

lapsi, uskoisi hän kaiken, mikä tapahtuu, olevan osan tätä
kasvatusta. Ja semmoinen ihminen, joka rukoilisi näin ja tekisi työtä
tähän suuntaan ja pitäisi johtotähtenään tätä: »Isä meidän, pyhitetty
olkoon Sinun nimesi, lähestyköön Sinun valtakuntasi, tapahtukoon
Sinun tahtosi niin maassa kuin taivaassa», ja joka rukoilisi
jokapäivästä leipäänsäkin siitä syystä eikä mistään muusta, minä
uskon hänen tulevan kokemaan, että itserakkaus ja itsekkyys kuolee
pois hänestä ja toimellinen hyväntahtoisuus kasvaa sijaan. Hän tulisi
huomaamaan, että kärsityt surut ja ohi menneet lankeemiset
näkyisivät odottamatta koituvan hänelle käytännölliseksi hyödyksi ja
sitä tehden muillekin, ja riemukseen hän huomaisi, että hänen
Isänsä oli kasvattanut häntä, vaikka hän kuvaili kasvattavansa
itseään; eikä hän saisi aikaa eikä tilaisuutta vaivata päätään
etsimällä vaikuttimia toimiinsa; mutta hän yksinkertasesti tekisi, mitä
hänen eteensä tulisi hänen voimillaan tehtäväksi.

Letters and Memories.

Menkäämme eteenpäin! Jumala johtaa meitä; vaikka me olemme

sokeat itsessämme, olisimmeko siltä arkoja seuraamaan? Minä en
näe tietäni enkä välitä siitä; mutta minä tiedän, että Hän näkee oman
tiensä, ja että minä näen Hänet ja että minä en voi uskoa Hänen
kaikista meidän synneistämme huolimatta tahtovan unohtaa
armollisia lupauksiaan. »Jotka Häntä katsovat, heidät valaistaan;
heidän kasvonsa ei tule häpeään.» Ps. 34:6.

Minä tiedän olevani kurja, vaikeroiva, hidas, petollinen, uskoton

olento, jolla on vaikea rukoilla; mutta minä tiedän senkin että on
olemassa Yksi, joka johtaa minua ja jouduttaa minua, kun en antaisi
johtaa itseäni, joka on antanut ja joka tahtoo antaa minun kulkea
Hänen teillään ja tehdä Hänen töitään, ja sen tekee Hän joko
miellyttävillä tai vastenmielisillä keinoilla.

Letters and Memories.

Ole hyvässä turvassa! Kun jumalaton kääntyy pois

jumalattomuudestaan, pelastaa hän sielunsa, niin että se elää —
eikä hänen syntiään ja pahuuttaan enää muistella. Kuinka suuri
sinun syntikuormasi voipi olla (jos voidaan puhua mistään mitasta
hengellisessä), en minä tiedä. Mutta sen minä tiedän, että niin
kauvan kuin pidät syyllisyytesi tunnon hereillä ajatuksissasi, olet sinä
vanhurskautettu Hänen ajatuksissaan; niin kauvan kuin sinä asetat
synnit Hänen kasvoinsa eteen, heittää Hän ne selkänsä taakse.

Letters and Memories.

Tämä on evankeliumi, suloinen sanoma langenneille ihmisille, että

Jumalan istuimella istuu yksi Ihminen, jolle on annettu kaikki valta
taivaassa ja maan päällä; että maailman kohtalo ja kaikki, mikä siinä
on, auringon ja tähtien kohtalo, kuningasten ja kansakuntain kohtalo,
jokaisen publikaanin ja porton kohtalo, niitten kohtalo, jotka ovat
kuolemassa ja tuonelassa, kaikki riippuu Jesuksen pyhästä
sydämestä, siitä sydämestä, joka itki Hänen ystävänsä Latsaruksen
haudalla; siitä sydämestä, joka itki Jerusalemin tähden; siitä
sydämestä, joka sanoi siunatulle Magdalenalle, tuolle syntiselle
naiselle: »Mene rauhassa, sinun syntisi ovat sinulle anteeksi
annetut»; siitä sydämestä, joka suree jokaisen syntisen ja
eksyväisen sielun tähden koko Jumalan maan päällä ja huutaa
kaikille: »Miksi pitäisi teidän kuoleman, sinä Israelin huone? Sillä en
Minä ollenkaan iloitse hänen kuolemastaan, joka kuolee, sanoo
Herra, Herra; sentähden kääntykää, ja te saatte elää.» Hes.
18:31,32. »Tulkaa Minun tyköni kaikki, jotka työtä teette ja olette
raskautetut, ja Minä tahdon teitä virvoittaa.» Mat. 11:28.

National Sermons.

Tämä on se sanoma, jonka Kristuksen ruumiin ja veren siunattu

sakramentti tuopi sinulle, että sinä jokapäiväsistä synneistäsi ja
rikoksistasi huolimatta voit katsoa Jumalaan sinun Isänäsi; Herraan
Jesukseen elämänäsi; Pyhään Henkeen johtajanasi ja kulettajanasi.
Sen sanoman tuopi se myös, että joskin sinä olet kadotettu poika, on
sinun Isäsi koti sinulle vielä avoinna; sinun Isäsi ijankaikkinen
rakkaus on valmiina tulemaan sinua vastaan jo kauvempaa siinä
silmänräpäyksessä kuin sinä sydämestäsi huudat: »Isä, minä olen
syntiä tehnyt enkä enää ole kelvollinen sinun lapseksesi
kutsuttavaksi»; ja että sinun on käännyttävä ja Jumalan, sinun Isäsi,
luo mentävä, ei ainoasti kerta kaikkiaan, vaan joka viikko, joka päivä,
joka tunti, niin usein kuin sinä unohdat Hänet ja olet tottelematon
Hänelle. Tämä on sen siunatun sakramentin sanoma — että joskaan
sinä et voi nauttia sitä oman vanhurskautesi nojalla, voit sinä nauttia
sitä Hänen moninaisen ja suuren laupeutensa tähden; että vaikk'et
sinä ole kelvollinen kokoomaan muruja Hänen pöydältään, on Hän
kuitenkin se sama Herra, jonka etuoikeus aina on olla
myötätuntonen, ja Hän sallii sinun sielusi peseytyä Kristuksen
kalliissa veressä, niin että sinä pysyt Hänessä ja Hän sinussa
ainiaaksi.

National Sermons.

Kristuksen jäsenet, Jumalan lapset, taivasten valtakunnan

perilliset, kuolemattoman, puhtaan toivon perilliset, toivon joka ei
koskaan häviä, — teillä on oikeus, joka on teille annettu
Kaikkivaltiaan Jumalan lupauksen kautta, toivoa itsenne,
lähimäisenne ja eksyneen kurjan maailman hyväksi; oikeus uskoa
että on olemassa koko maailman varalle vanhurskauden, rauhan ja
onnen aika, ja että te, jos tahdotte, voitte päästä osallisiksi siihen
ihanaan auringon nousuun, jonka jälkeen aurinko ei enää koskaan
laskeudu. Tutki Raamatuita ja lue sieltä Jumalan lupauksista, jotka
ovat teidän oikean toivonne perustuksena. »Katso Jumalan Karitsaa,
joka pois ottaa maailman synnin.» Kuinka me uskallamme, jotka
kutsumme itseämme kristityiksi, jotka olemme kastetut Hänen
nimeensä, jotka olemme maistaneet Hänen armoaan, joilla on
Hänen rakkautensa voima, Hänen Henkensä kääntävä ja uudistava
voima — kuinka uskallamme me epäillä, että Hän tahtoo pois ottaa
koko maailman synnin? Askel askeleelta, kansa kansalta, vuosi
vuodelta on Herra voittava; sillä Hänen tulee hallita, kunnes Hän on
laskenut kaikki viholliset jalkainsa alle. Hän on luvannut ottaa pois
maailman synnin, ja Hän on Jumala eikä voi valehdella.

National Sermons.