KENTTÄ - MATERIALISTISEN TIETEEN ANOMALIOIDEN SELITTÄJÄ

- VIRTAAVAA ENERGIAA AKASHASSA

Lynne McTaggartin The Field teos käsittelee tieteen uutta holistista paradigmaa, ja
siihen johtaneita tekijöitä. McTaggart on myös kehittänyt hyvää oppimateriaalia
opintopiirejä varten, jonka avulla on mahdollista perehtyä tähän uuteen
todellisuuskäsitykseen. McTaggartin kiinnostus suuria kysymyksiä kohtaan ja oma
tutkimustyö uuden tieteen pioneerien parissa johti hänet kirjoittamaan suurta julkisuutta
saaneen kirjan, joka näin tuli suuren yleisön tietoisuuteen. Popularisoiden
vallankumouksellista tietoa eri aloilta, McTaggart esittelee kirjassaan tiedemaailman
kehityksen kärjen työtä, joka ei mahdu vanhan maailmankuvan raameihin.

Kohti tieteen uutta maailmankuvaa

McTaggart kertoo kirjan johdannossa ilmiön taustoista seuraavaa: Aloittaessani

kaivautumista syvemmälle aiheeseen, löysin pienen huipputiedemiesten muodostaman
yhtenäisen yhteisön, joilla kaikilla oli pätevät meriitit, ja joista kukin tutki saman asian
eri aspekteja. Heidän löytönsä olivat uskomattomia. He työskentelivät ilmiön parissa,
joka näytti uhmaavan biokemian ja fysiikan lainalaisuuksia. Heidän työnsä näytti antavan
tieteellisen selityksen homeopatian ja henkiparannuksen toiminnalle. Heidän teoriansa ja
kokeensa olivat pohjana uudelle tieteelle, uudelle näkemykselle maailmasta.

McTaggart kuvaa uuden tieteen syntyä edelleen seuraavasti: Kvanttimekaniikan

teorioiden köyden palasia ei koskaan solmittu yhteen yhtenäisellä teorialla.
Kvanttifysiikasta tuli pelkkä tehokas teknologiasovellus, jota köytettiin pommien ja
elektroniikan valmistukseen. Filosofiset seuraukset unohtuivat, ja se mitä jäi jäljelle
olivat vain käytännön sovellutukset. Tämän päivän fyysikot olivat valmiita hyväksymään
kvanttimekaniikan oudon luonteen suoralta kädeltä, koska matematiikka, esim.
Schrödingerin yhtälö toimi niin hyvin. He kuitenkin pudistivat päätään sen
intuitionvastaisuudelle. Kuinka oli mahdollista, että elektronit olivat yhteydessä kaikkeen
saman aikaisesti? Miten elektroni ei voisi olla yksi, vakio asia ennen kuin se mitattiin?
Miten ylipäätään mikään voisi olla konkreettista maailmassa, jos se oli vain häivähdys
purppuraa, kun sitä alettiin tarkemmin tarkastella?

Heidän vastauksensa oli todeta, että oli olemassa yksi totuus, joka päti pieniin asioihin ja
toinen totuus suurille asioille. Yksi totuus eläville olennoille, ja toinen totuus elottomille.
Nämä näennäiset ristiriitaisuudet tuli hyväksyä samoin kuin Newtonin itsestään selvinä
pidetyt perusväittämät. Nämä vain olivat maailman lait ja ne tuli hyväksyä sellaisinaan.
Matematiikka oli kohdallaan, ja se oli ainoa, millä näytti olevan merkitystä.

Pieni tiedemiesten joukko ympäri maailmaa ei ollut kuitenkaan tyytynyt seuraamaan

kvanttifysiikan yleisesti hyväksyttyjä raiteita. He vaativat parempia vastauksia niihin
moniin vastausta vaille jääneisiin kysymyksiin. Tutkiessaan ja tehdessään kokeita he
aloittivat siitä, mihin kvanttifyysikot olivat työssään jääneet ja alkoivat kaivautua
syvemmälle. Monet halusivat kyseenalaistaa muutamat yhtälöt, jotka oli aina jätetty
kvanttifysiikan ulkopuolelle. Nämä yhtälöt viittasivat nolla-piste kenttään.

Kaikkein syvällisimmällä tasolla he olivat onnistuneet saamaan todistusaineistoa siitä,

että me kaikki olimme yhteydessä toisiimme ja maailmaan olemuksemme syvimmällä
tasolla. Tieteellisten tutkimusten seurauksena he olivat osoittaneet, että on olemassa
elämänvoima, joka virtaa koko maailmankaikkeuden läpi, jota aiemmin oli kutsuttu
kollektiiviseksi tietoisuudeksi tai teologien mukaan Pyhäksi Hengeksi. He ovat antaneet
meille, sanalla sanoen tieteen, joka ei enää kieltänyt uskontoa.

Nämä ajatukset ovat kuitenkin herättäneet voimakasta vastustusta tiedemaailmassa.

Monet tutkijat ovat joutuneet taistelemaan vihamielistä ja puolustuskannalla olevaa
tiedeyhteisöä vastaan. Heidän tutkimuksensa ovat jatkuneet jo yli 30 vuoden ajan,
suurimmaksi osaksi tunnustusta saamatta tai tukahdutettuna, mikä ei kuitenkaan ole
johtunut työn heikosta laadusta. Tiedemiehet kaikista huippuyliopistoista, kuten
Princeton, Stanford, sekä Saksan ja Ranskan huippuyliopistot, ovat tuottaneet
varteenotettavia tutkimustuloksia.
Heidän löytönsä ovat kuitenkin kyseenalaistaneet muutamia nykytieteen pyhimpiä ja
perustavimpia käsityksiä todellisuudesta. Näiden tiedemiesten väittämien tunnustaminen
merkitsisi suuria muutoksi nykytieteen uskomuksiin, käytännössä se vastaisi lähestulkoon
alusta uudelleen aloittamista. Vanha polvi kieltäytyi kuuntelemasta. Ne eivät sopineet
vanhaan maailmankuvaan, joten niiden täytyi olla väärässä.

Nyt on kuitenkin mahdotonta kääntää kehityksen kelkkaa takaisin. McTaggartin mukaan

onkin aika asettaa Newton ja Descartes niille kuuluvaan paikkaan, vanhan, aikansa
eläneen järjestelmän profeetoiksi. (McTaggart 2002, 8-20)

PARADIGMANMUUTOS TIEDEMAAILMASSA

McTaggart tiivistää asian seuraavasti: ”Tutkijoiden huomio suuntautui mm. liittyi nolla-
piste-kenttään, mikroskooppisten värähtelyjen valtamereen kappaleiden välillä. Jos nolla-
piste kenttä otettaisiin mukaan materian kaikkein perustavinta laatua olevaan
olemukseen, he oivalsivat, että koko maailmankaikkeuden läpäisi energian aaltoileva
meri – yksi valtava kvanttikenttä. Jos tämä on totta, kaikki olisi yhteydessä kaikkeen,
kuin jonkin näkymättömän verkoston tavoin.” (McTaggart 2001, XVIII)

Tutkijat huomasivat myös, että koostuimme samasta perusmateriaalista. Kaikkein

syvimmällä tasolla, elävät olennot, ihmiset mukaan lukien, olivat kvanttienergian
paketteja, jotka jatkuvasti olivat informaatiovuorovaikutuksessa tämän ehtymättömän
energiameren kanssa. Elävät olennot säteilivät heikkoa säteilyä, mikä osoittautui
biologisten prosessien kaikkein ratkaisevimmaksi osatekijäksi. Informaatio, joka koski
kaikkia elämän aspekteja, alkaen solun kommunikaatiosta aina DNA:n valtavista
kontrollimekanismeihin, välittyivät kvanttitasolla tapahtuvan informaatio vuoro-
vaikutuksen kautta. Jopa mielemme, se toinen, materian ulkopuolelle mielletystä asiasta,
toimi kvanttiprosessien säätelemänä. Ajattelu, tunteminen ja kaikki korkeammat mielen
toiminnot, olivat kaikki samanaikaisesti suoraan suhteessa kauttamme sykkivään kvantti-
informaatioon aivojemme ja kehomme läpi. Ihmisen havainto syntyy seurauksena
aivojemme vuorovaikutuksesta subatomisten hiukkasten ja kvanttimeren välillä. Me
kirjaimellisesti resonoimme maailmamme kanssa. (McTaggart 2002, XVIII)

Tieteellisten tutkimusten seurauksena he olivat osoittaneet, että on olemassa

elämänvoima, joka virtaa koko maailmankaikkeuden läpi. He antoivat varteenotettavan
selityksen kaikille niille asioille, joihin ihmiskunta on kautta aikojen uskonut, mutta josta
heillä ei ole ollut mitään konkreetista todistusaineistoa, alkaen vaihtoehtoisista
hoitomuodoista ja rukouksen vaikutuksesta, aina kuolemanjälkeiseen elämään.
(McTaggart 2002, 20)

INTENTIO –TIETEEN UUSI TUTKIMUSALUE

Lynne McTaggartin uusin teos The Intention Experiment käsittelee tieteen uusinta löytöä,
ihmisen tietoisuuden ja todellisuuden suhdetta. Ihmisen intentiolla, mielen ja materian
vuorovaikutuksella, osoittautui olevan suora vaikutus todellisuuteen, jota on alettu tutkia
tieteellisesti eri alueilla. Tutkimusten kohteena ovat olleet mm. vaikutukset soluihin ja
entsyymeihin, vaikutukset eläimiin, kasveihin ja mikroskooppisiin organismeihin sekä
vaikutukset ihmisiin.

Bernard Grad, tutkija Mcgillin Yliopistossa Montrealissa osoitti, että parantajan

ajatusenergia vaikutti kasveihin, joiden siemeniä oli liotettu kasvua heikentävässä
suolavedessä. Parantajan käsittelemät siemenet kasvoivat suuremmiksi. Myös
negatiivinen vaikutus todettiin, kun mielenterveysongelmista kärsivät pitivät vesiastiaa
käsissään, jonka sisältämää vettä myöhemmin käytettiin tutkittavien kasvien kasteluun.
Kasvit, joita kasteltiin tällä vedellä kasvoivat heikommin, kuin vertailuryhmän kasvit.

Myös käsillä parantamista on tutkittu tieteellisesti. Elmer Greenin tutkimusten mukaan

parantajan kädet säteilivät normaalia korkeampia sähköarvoja hoitojen aikana, ja päätteli,
että hoitaja kykeni välittämään omaa energiaansa hoidettavalle. (McTaggart 2001: 254)
Hiirten ihovauriot paranivat nopeammin parantajan hoidon avulla. Parantajat olivat myös
kyenneet hidastamaan syöpäkasvainten kasvua laboratorioeläimillä. Ne eläimet, joita ei
hoidettu, kuolivat nopeammin. Hiivan, sienten ja jopa eristettyjen syöpäsolujen tilaan
voitiin vaikuttaa. Biologi Carroll Nash Philadelphian Yliopistosta totesi, että ihmiset
pystyivät vaikuttamaan bakteerien kasvuun pelkän tahtomisen avulla. Gerald Solfvin
osoitti, että ihmisen pelkkä hyvän tuloksen toivominen vaikutti koetuloksiin myönteisesti.
(McTaggart 2001: 242)

KAUKOPARANNUS

”Ei ollut väliä, kutsuttiinko hämähäkkinaista vai Jeesusta apuun. Hoito toimi, kunhan
intentio oli oikea ja vilpitön.” (McTaggart 2001: 253)

California Pacific Medical Centerin Complementary Research Instituten johtajan

Elisabeth Targin tutkimukset osoittivat, että riippumatta parantajan uskonnosta tai
parannusmenetelmästä kaukoparannus sai aikaan merkittäviä muutoksia parantamisen
kohteina olevissa henkilöissä riippumatta parannusmenetelmästä sekä siitä, tiesikö
henkilö saavansa kaukoparannusta.

Tutkimuksessa käytettiin 40 erilaista parantajaa, jotka kaikki edustivat erilaisia

menetelmiä ja taustoja. Uskonnollista menetelmää edustivat kristityt parantajat,
juutalaiset kabbalaparantajat ja buddhalaiset parantajat, jotka kaikki käyttivät
menetelmänään rukoilua. (McTaggart 2001: 246)

Ei-uskonnollisissa parannuskouluissa koulutuksensa saaneista parantajista tutkimukseen

osallistuivat Barbara Brennanin School of Healing Light parannuskoulun edustajia, jotka
pyrkivät vaikuttamaan potilaan energiakentän eli auran väreihin tai värähtelyihin. Jotkut
käyttivät kontemplaatiota tai mielikuvatyöskentelyä parantaessaan, toiset taas ääntä eri
muodoissaan, lauloivat tai soittivat kelloja potilaan puolesta heidän chakrojensa eli
energiakeskusten tasapainottamiseksi. (McTaggart 2001:246-247)

Kolmannet käyttivät kivilläparannusta. Lakota Shioux shamaanikoulutuksen saanut käytti

piippuseremoniaa. Rummutus ja rukouslaulu antoivat hänelle mahdollisuuden vaikuttaa
henkiin. Kiinalainen Qigong mestari lähetti tasapainottavaa qi-energiaa potilaalle. Ainoa
yhteinen tekijä oli parantajien usko omaan menetelmäänsä. (McTaggart 2001: 247)

Parantajat olivat onnistuneet menestyksellisesti vaikuttamaan ns. toivottomiin tapauksiin.

Heillä oli keskimäärin 17 vuoden kokemus parantajantyöstä, he olivat erikoistuneet
toivottomiin tapatuksiin ja keskimäärin 117 annettua kaukoparannushoitoa tehtynä.
(McTaggart 2001: 247)

Targin tutkimuksen vertailuryhmän AIDS potilaista 40% oli kuollut 6 kk tutkimusjakson

päätyttyä. Kaukoparannusta saaneet puolestaan elossa ja olivat tulleet jopa terveemmiksi
sekä omien arvioidensa, että lääketieteellisten tutkimusten perusteella. Parannusta saaneet
olivat terveempiä joka suhteessa. He kävivät harvemmin lääkärissä, olivat vähemmän
sairaalassa ja he kärsivät vähemmän AIDS:iin yleensä liittyvistä oireista ja heidän tilansa
oli yleensäkin parempi. (McTaggart 2001: 249)

Sen sijaan käsitykset siitä, kuka sai hoitoa ja kuka ei, eivät vaikuttaneet
kaukoparannushoidon tuloksiin. (McTaggart 2001:251)

RUKOUKSEN VOIMA

Targ ja Sicher osoittivat rukouksen parantavan voiman tutkimuksissaan sydänpotilailla,

joissa Mid American Heart Instituten potilaiden puolesta rukoiltiin. 12 kuukauden
tutkimusten seurauksena todettiin, että ne, joiden puolesta rukoiltiin, voivat paremmin,
kuin vertailuryhmä. Heillä esiintyi vähemmän kohtauksia ja komplikaatioita, ja he
viettivät vähemmän aikaa sairaalassa, kuin vertailuryhmän potilaat. Tässä tutkimuksessa
rukoilijat olivat aivan tavallisia kansalaisia, eivät siis parantajina itseään pitäviä.
(McTaggart 2001: 192)

UUDEN TIETEEN NÄKEMYS TERVEYDESTÄ

Uusimpien tutkimusten mukaan sairaus on seurausta häiriöistä ja epätasapainosta yksilön

kvanttivirtauksissa. McTaggartin mukaan parantaminen edellyttää yksilön
kvanttivirtausten tasapainottavaa uudelleenohjelmointia. Parantaminen välittää myös
informaatiota, joka tukee palaamista tasapainotilaan. Monet biologiset prosessit olisivat
näin ollen alttiita intention hienovaraiselle vaikutukselle. (McTaggart 2001: 255)

Parantajan kokemuksia yhdisti kokemus syrjään siirtymisestä ja intention kohdistamisesta

sekä kanavaksi avautumisesta parantavalle voimalle. Tehokkaimmat menetelmät olivat
pyytäneet apua henkimaailmasta, kollektiiviselta tietoisuudelta tai uskonnolliselta
hahmolta, kuten Jeesukselta. Kyse ei ollut egoistisesta tapahtumasta parantajan
kokemuksen mukaan, vaan ennemminkin pyyntö, että potilas paranisi. (McTaggart 2001:
253-254)

Myös kielteisillä tunteilla on suora yhteys terveyteen. Deb Shnittan tutkimusten mukaan
eristäytymisen kokemisella on suuri vaikutus ihmisen sairastumiseen, josta mm. AIDSiin
sairastuneet homoseksuaalit ovat joutuneet kärsimään. Syrjäytymisen seuraus, pelon
tunne, liittyy suoraan AIDSiin, eikä pelkästään aikaisemmin sairastumisen syinä
pidettyihin tekijöihin kuten epäterveelliseen ruokavalioon. (McTaggart 2001: 255-256)

TIETOISUUS – UUDEN TIETEEN PERUSTA

”Tietoisuus luo materian, eikä materia tietoisuutta.” Stanislav Grof

On sanottu, että fysiikan päätrendit ovat olleet 1800-luvulla oli klassisen mekaniikan
kulta-aika, 1900-luvulla tapahtunut kvanttifysiikan läpimurto ja 2000-luvulla se tulee
olemaan tietoisuuden tutkimus.

Uusi fysiikka paljastaa ihmisen tietoisuuden olevan riippumaton ajan ja paikan kahleista.
Tietoisuustutkimukset, mm. remote viewing-tutkimukset ovat osoittaneet, että
koehenkilöt kykenivät saamaan tietoa kohteiksi valituista maantieteellisistä paikoista
pelkän rentoutumisen ja keskittymisen avulla välähdyksinä tai videokameran filminä,
enemmän tai vähemmän selvästi. Lahjakkaimmat kaukokatselijat kykenivät pelkkien
karttakoordinaattien perusteella kuvailemaan pikkutarkkoja yksityiskohtia kaukana
olevista kohteista pelkän intention välityksellä. Vaikutelmia vastaanotettiin myös
menneisyydestä. Ihmisen on myös todettu kykenevän vaikuttamaan
kvanttitodennäköisyyksiin perustuviin kojeisiin. Pelkkä tahdonvoima muutti
satunnaisuuden periaatteella toimivien RNA ja REG laitteiden outputia merkittävästi.
Tämä paljastaa ihmisen tietoisuuden todellisuutta muokkaavan roolin. Tuloksissa ilmeni
myös se, että läheiset ihmiset luovat voimakkaamman vaikutuksen yhteisellä
tahtomisellaan. Voimakkain vaikutus oli parisuhteessa elävillä pariskunnilla. (McTaggart
2001: 185-232)

Nämä löydöt kyseenalaistavat tieteellisen paradigman oletuksen, jonka mukaan kaikki on

olemassa erillisinä ja vain rajoitetussa määrin toisiinsa vaikuttavina osina.

INTENTION VAIKUTUS MEKAANISIIN LAITTEISIIN

Jos tietoisuus itsessään loi järjestystä, tämä merkitsisi suuria mullistuksia tavassa
ymmärtää ihmisen suhdetta maailmaan, sekä kaikkien elävien olentojen suhteita
toisiinsa.

Shmidt oli kiinnostunut ihmisen tietoisuuden suhteesta kvanttifysiikkaan ja tarkkailijan

rooliin. Shmidtin mukaan vaikka mikään ei ollut olemassa yksittäisessä tilassa
tarkkailijasta riippumatta, oli kuitenkin mahdollista kuvata sitä, mitä tarkkailija näki,
muttei tarkkailijaa itseään. (McTaggart 2001: 130)
Shmidt oli myös kiinnostunut siitä, oliko elävällä tietoisuudella kvanttikentän kaltaisia
ominaisuuksia, jotka olisivat mahdollistaneet sen vaikutuksen ulottumisen kauas
maailmankaikkeuteen. Olimmeko aktiivisen tarkkailumme lisäksi samalla vaikuttajia,
luojia? Koskiko epälokaalisuus koko maailmaa? (McTaggart 2001: 133-134)

Shmidt tutki ihmisen tietoisuuden vaikutusta todennäköisyyteen perustuvaan

järjestelmään ja mekanisoi testausprosessin rakentamalla sattumanvaraisuuteen
perustuvan kvanttiprosessilaitteen, RNA:n (Random Number Generator), jonka toimintaa
ohjasi radioaktiivisen hajoamisen prosessi. (McTaggart 2001: 135)

Kokeeseen osallistuvat henkilöt kykenivät vaikuttamaan laitteen outputiin muuttaen

tapahtumien todennäköisyyttä, eli luomaan järjestystä. (McTaggart 2001: 136)

Shmidtin tutkimustulokset osoittivat, että pelkkään todennäköisyyteen perustuvan 50%

tuloksen sijasta tutkimusten tulokset olivat koehenkilöiden vaikutuksen ansiosta 54% :iin.
(McTaggart 2001:141)

JAHN, DUNNE JA PEAR-PROJEKTI

Tieteellisen tarkkuutensa ja hienosäätöisen tekniikkansa avulla Jahn ja Dunne olivat

kyenneet synnyttämään todistusaineistoa ihmisen tietoisuuden nykytieteen käsitteiden
ulkopuolella olevasta ainutlaatuisesta luonteesta, joka tuli merkitsemään alkua uudelle
tieteelle. (McTaggart 2001: 150)

Princetonin yliopiston tekniikan professori Robert Jahn kiinnostui selvänäöstä oppilaansa

kautta, joka halusi tutkia jo olemassaolevien RNA-tutkimusten ja muiden psykokinesian
tutkimusten tuloksia, sekä itse tehdä muutamia alustavia kokeita. Opiskelija kokosi
vakuuttavan aineiston ilmiön olemassaolosta. Tämän seurauksena Jahn alkoi itsekin tehdä
kokeita, sillä hän ymmärsi Shmidtin tapaan kokeiden merkittävyyden. (McTaggart 2001:
143-144)

Siinä missä Shmidt käytti kokeissaan erityislahjakkaita yliaistillisia kykyjä omaavia

koehenkilöitä, Jahn valitsi rivikansalaisia koehenkilöikseen. Hän halusi päästä selville
siitä, oliko tämä kyky kaikilla ihmisillä. Näin syntyi Princeton Engineering Anomalies
Research-ohjelma, PEAR. ((McTaggart 2001: 144-145)

Jahn palkkasi avukseen Brenda Dunnen, kehityspsykologin Chicagon Yliopistosta, joka

oli tehnyt tutkimusta selvänäköisyydestä. Jahnin kehittämä Randon Event Generator, eli
REG-laite perustui elektroniseen melunlähteeseen. Näiden laitteiden sattumanvarainen
output koostui vapaiden elektronien tasaisesta taustasuhinasta. (McTaggart 2001: 146-
147)

Laitteen hienosäädon jälkeen Jahn tajusi, että yhden iltapäivän aikana hän saattoi
kerätä enemmän tutkimusmateriaalia, kuin Rhine oli koko elämänsä aikana
kyennyt tuottamaan. (McTaggart 2001: 147)

Laitteeseen asennetut turvatoimet varmistivat sen, että poikkeama johtuisi ainoastaan

jostakin siihen kohdistuvasta informaatiosta tai vaikutuksesta. (McTaggart 2001: 147)

Kokeet osoittivat, että tavalliset ihmiset kykenivät vaikuttamaan laitteiden

sattumanvaraisuuteen pelkällä tahdonvoimalla. Jahn ja Dunne osoittivat myös, että
resonanssi laitteiden ja koehenkilöiden välillä parani, kun ympäristö muutettiin
miellyttäväksi.

Tutkimuksia oli tehty myös kananpojilla ja kaneilla, jotka kykenivät vaikuttamaan

laitteisiin niin positiivisesti, kuin negatiivisestikin. Jahn ja Dunne alkoivat muotoilla
teoriaa. Jos todellisuus oli tulosta tietoisuuden vuorovaikutuksesta ympäristönsä kanssa,
se merkitsi, että tietoisuus perustui todennäköisyysjärjestelmään. Näin jokaisella
yksilöllisellä tietoisuudella oli oma erillinen tietoisuutensa, joka niinikään kykeni
aaltomaiseen käyttäytymiseen, jossa se saattoi virrata minkä tahansa esteen tai matkan
päähän, vaihtamaan tietoa ja toimimaan vuorovaikutuksessa fyysisen maailman kanssa.
(McTaggart 2001: 154-155)

REG tutkimukset osoittivat, että parien kanssa tehdyt kokeet antoivat eri tuloksia
tilanteesta riippuen:
- Jos parin parin muodostivat kaksi samaa sukupuolta olevat oli lopputulos hieman
negatiivinen.
- Kun taas pari muodostui vastakkaista sukupuolta olevasta, toisiaan
tuntemattomista koehenkilöstä, oli tulos 3.5 kertainen yksilökokeisiin verrattuna.
- Kun kyseessä oli pariskunta, tulokset nousivat sitä vastoin 6 kertaisiksi verrattuna
yksilöiden aikaansaamiin poikkeamiin.

Näin resonanssi kahden tietoisuuden, kuten kaksosten, sisarusten tai parisuhteessa olevan
miehen ja naisen välillä, suurensi poikkeamaa. (McTaggart 2001:156)

Kun tulokset tutkittiin suhteessa sukupuoleen, kävi ilmi seuraavaa:

- Miehet yleensä olivat parempia saamaan laitteen tekemään, mitä he halusivat
voimakkaan keskittymisen ansiosta.
- Naisilla sen sijaan oli voimakkaampi vaikutus laitteeseen, mutta ei välttämättä
aina haluttuun suuntaan.
- Joskus naiset tuottivat parempia tuloksia silloin, kun eivät suoranaisesti
keskittyneet laitteeseen, vaan tekivät samalla muita asioita, kun taas tarkka
keskittyneisyys tuotti miehillä parempia tuloksia. (McTaggart 2001: 156-157)

Giessenin yliopiston ja Freiberg instituutin tutkimusten mukaan palautteen antaminen ei

parantanut tuloksia, vaan itse asiassa kokeet sujuivat paremmin ilman palautteen
antamista. (McTaggart 2001: 157)

Ilmiötä tutkittiin myös tietokoneruudulla sattumanvaraisesti vaihtelevien kuvien avulla

siten, että kun koehenkilö toivoi tietyn kuvan esiintymistä enemmän, hänet palkittiin sen
suuremmalla esiintymisellä. Kokeissa parhaimmat tulokset saatiin arkkityyppiseen,
ritualistiseen tai uskonnollisesti ikonografiseen kategoriaan kuuluvilla, alitajuntaa
puhuttelevilla kuvilla. Intention alkuperä oli toisin sanoen syvällä tiedostamattomassa
mielessä. Tietoisella tasolla toimiminen saattoi olla jopa este, sillä tiedostamattomalla
mielellä oli kyky kommunikoida kvanttimaailman kanssa. (McTaggart 2001: 159)

Jahn päätyi ajatukseen, jonka mukaan riittävän syvälle kvanttimaailmaan

mentäessä saattaa olla, ettei mentaalisen ja fyysisen välillä ole mitään eroa. Ainoa,
mikä on olemassa on käsite. (McTaggart 2001: 160)

Saattaa olla, että pelkkä tietoisuus pyrkii tulkitsemaan informaatiotulvaa, ja ettei kahta
erillistä hienojakoista maailmaa ole lainkaan olemassa – vaan vain yksi, kenttä ja
materian kyky järjestäytyä koherentisti sen mukaan. (McTaggart 2001: 159)

Tietoisuus saa alkunsa Pribramin ja Hameroffin teorioiden mukaan

superradianssista, subatomisen koherenssin värähtelevästä virrasta, jossa
yksittäiset kvanttihiukkaset, fotonit, menettävät yksilöllisyytensä ja alkavat toimia
yhtenäisenä yksikkönä. (McTaggart 2001: 160)

ALKU UUDELLE TIETEELLE

Joka päivä laboratorioissaan nämä miehet olivat nähneet välähdyksen siitä, mitä
mahdollisuuksia heidän keksintönsä sisälsivät. He olivat todenneet, että olimme jotain
paljon enemmän, kuin evoluution sattumia tai geneettisiä selviytymiskoneita. Heidän
työnsä viittasi hajautettuun ja yhtenäiseen älyyn, joka oli paljon upeampi ja
hienostuneempi, kuin Darwin ja Newton olivat osanneet kuvitella, prosessi, joka ei ollut
luonteeltaan sattumanvarainen tai kaoottinen, vaan älykäs ja merkityksellinen. He olivat
huomanneet, että elämän dynaamisessa virrassa järjestys vei voiton. (McTaggart 2001:
294)

Nämä keksinnöt saattavat muuttaa tulevien sukupolvien tulevaisuuden monella

käytännöllisellä tavalla, polttoaineettomasta liikenteestä. Ja levitaatiosta. Mutta mitä
ihmisen potentiaaliin tulee, heidän työnsä viittaa johonkin vielä syvällisempään.
Menneisyydessä tietyt yksittäiset ihmiset olivat sattumalta törmänneet johonkin kykyyn,
ennalta tietämiseen, menneeseen elämään, selvänäköisyyteen, parantamisen lahjaan, jotka
kuitenkin nopeasti ohitettiin outoina ilmiöinä tai harhana. Näiden tutkijoiden työ viittasi
kuitenkin siihen, ettei kyseessä ollut epänormaali tai harvinainen ilmiö, vaan on jokaisella
ihmisellä. Heidän työnsä viittasi ihmisen kykyihin, joista emme ole osanneet
uneksiakaan. Olemme paljon enemmän, kuin tajusimmekaan. Jos voisimme ymmärtää
tätä potentiaalia tieteellisesti, me saattaisimme oppia systemaattisemmin ammentamaan
siitä. Tämä parantaisi suuresti jokaista elämämme aluetta, alkaen kommunikaatiosta ja
itsetuntemuksesta aina vuorovaikutukseemme materiaalisen maailman kanssa. Tiede ei
enää palauttaisi meitä alimpaan yhteiseen nimittäjään. Se auttaisi meitä ottamaan
viimeisen askeleen evoluutiossa lopultakin ymmärtämällä itseämme koko
potentiaalissamme. (McTaggart 2001: 294-295)

Nämä kokeet ovat auttaneet todentamaan vaihtoehtoista lääketiedettä, jonka on osoitettu

toimivan empiirisesti, mutta jota ei koskaan ole ymmärretty. Jos me voisimme lopultakin
selvittää lääketieteen, joka hoitaa ihmisen energiatasoja ja hoidettavan energian tarkkaan
luonnetta, parantuneen terveyden mahdollisuudet olisivat uskomattomat. (McTaggart
2001: 295)

Nämä olivat myös keksintöjä, jotka samalla tieteellisesti antoivat vahvistuksen monien
alkuperäiskansojen muinaiselle viisaudelle ja kansanperinteelle. Heidän teoriansa
tarjosivat tieteellisen vahvistuksen monille myyteille ja uskonnoille, joihin ihmiset olivat
uskoneet aikojen alusta asti, mutta joiden pohjana heillä tähän mennessä on ollut
ainoastaan uskon voima. Se, mitä tutkijat olivat tehneet, oli, että he olivat kyenneet
luomaan tieteellisen viitekehyksen sille, mitä viisaimmat meitä jo tiesivät. (McTaggart
2001: 295)

Tuleva tieteellinen vallankumous merkitsi dualismin loppua kaikilla tavoilla. Kaukana

siitä, että se olisi tuhonnut jumalaa, tiede oli nyt todistamassa hänen olemassaoloaan –
osoittamalla, että korkeampi kollektiivinen tietoisuus oli tuolla jossakin. Ei enää ollut
tarpeen olla kahta eri totuutta, tieteen ja uskonnon totuutta. Oli mahdollista luoda yksi,
yhtenäinen kuva maailmasta. (McTaggart 2001: 296)

Tämä tieteellisen ajattelun vallankumous lupasi antaa meille takaisin optimismin tunteen,
joka on ollut asia, jonka 1900-luvun kuivakka filosofia oli vienyt meiltä, joka puolestaan
pitkälti pohjautui tieteeseen. Emme olleet erillisiä olentoja, jotka elivät epätoivoista
elämäämme yksinäisellä planeetalla, välinpitämättömässä maailmankaikkeudessa. Emme
koskaan olleet yksin. Olemme aina olleet osa suurempaa kokonaisuutta. Olemme aina
olleet tapahtumien keskipisteessä. Asiat eivät hajonneet. Keskusta pysyi vahvana ja me
olimme se voima, joka piti sen koossa. (McTaggart 2001: 296)

Meillä oli paljon enemmän voimaa, kuin mitä ajattelimme, parantaa itsemme ja
rakkaamme ja yhteisömme. Jokaisella meistä oli kyky – ja yhdessä suuri kollektiivinen
voima – parantaa osaamme elämässä. Elämämme, sanan kirjaimellisessa merkityksessä,
oli omissa käsissämme. (McTaggart 2001: 296)

Uutta tiedekäsitystä tukevat seuraavien tutkijoiden tulokset eri tieteenaloilta: Jack

Benveniste, William Braud, Brenda Dunne, Bernard Haisch, Basel Hiley, Robert Jahn,
Ed May, Peter Marcer, Edgar Mitchell, Roger Nelson, Fritz Albert Popp, Karl Pribram,
Hal Putchoff, Dean Radin, Alfonso Rueda, Walter Schempp, Marilys Shlitz, Helmudt
Shmidt, Elisabeth Targ, Russell Targ, Charles Tart ja Mae Wan-Ho. Heidän teoriansa ja
kokeensa johti uuteen tieteeseen, uuteen näkemykseen maailmasta. (McTaggart 2002,
XVIII)

YHTEENVETOA

McTaggart tiivistää vanhan ja uuden tieteen perusoletukset seuraavasti. Vanhan

maailmankuvan tunnuspiirteitä ovat hänen mukaansa seuraavat perusväittämät: Ihminen
on eloonjäämistä varten suunniteltu kone, jota kemia ja geeniperimä ohjaavat. Aivot ovat
erillinen elin, tietoisuuden tyyssija, joka on myös pitkälti kemian ohjailema – solujen ja
DNA koodikielen kautta. Ihminen on perusolemukseltaan erillinen maailmasta, ja hänen
mielensä on erillinen hänen kehostaan. Aika ja tila ovat rajallisia, universaaleja
järjestyksiä. Mikään ei voi kulkea valoa nopeammin. (McTaggart 2001: 293)

Uuden tieteen valossa näyttää kuitenkin seuraavalta: Maailmassa kommunikointi ei

tapahtunut Newtonin näkyvässä maailmassa, vaan Heisenbergin hiukkasmaailmassa.
Solut ja DNA kommunikoivat taajuuksien avulla. Aivot havaitsevat ja tekevät omia
muistitoimintojaan maailmasta aaltoimpulssien kautta, luoden mahdollisuuden kaikelle
kommunikoida kaiken muun kanssa. Ihmiset ovat erottamaton osa ympäristöään. Elävä
tietoisuus ei ole erillinen olento ja lisää järjestystä maailmassa. Ihmisten tietoisuudella on
uskomattomia voimia parantaa itsemme, parantaa maailma – tietyssä mielessä, kyky
tehdä se sellaiseksi, kuin toivoimme. (McTaggart 2001: 294)

LYNNE McTAGGARTIN HAASTATTELU

Mitkä ovat kaikkein uskomattomimmat tutkimukset, joista olet kirjoittanut?

Luulen, että kaikkein vaikein asia minulle yrittää ymmärtää oli se tapa, jolla tämä valtava
energiakenttä toimi ajasta ja paikasta riippumattomalla tavalla. Tämän lisäksi ihmisillä on
mahdollisuus vaikuttaa ympäröivään maailmaan ajan ja paikan tuolla puolen. Näyttää
siltä, että jos hiukkaset voivat olla vuorovaikutuksessa yli ajan ja paikan, niin sama pätee
myös suurempiin kappaleisiin, joista ne koostuvat. Ajatus, jonka mukaan on olemassa
absoluuttinen tila ja aika tulee korvata todellisemmalla kuvalla maailmankaikkeudesta,
joka on olemassa yhdessä suuressä tässä- ja nyt hetkessä, joka edustaa kaikkea aikaa ja
tilaa yhdessä hetkessä.

Tutkimukset Amerikassa ovat osoittaneet, että ihmiset kykenivät vaikuttamaan

sattumanvaraisesti toimiviin laitteisiin jopa päiviä sen jälkeen, kun ne olivat toimineet.
Etänäkö tutkimuksissa koehenkilöt kykenivät kuvaamaan kohteita myös päiviä ennen
kuin kohteet oli edes valittu.
Luulen kuitenkin, että kaikkein dramaattisin vaikutus oli San Franciscossa tehdyllä
tutkimuksella, jossa tutkittiin oliko kaukoparantamisella vaikutusta terminaalivaiheessa
oleviin AIDS potilaisiin. Eri uskontoja ja koulukuntia (kristityistä, Pohjois-Amerikan
Intiaanien shamaaneihin) edustava 40 parantajan ryhmä valittiin osallistumaan
kokeeseen. Parantajat eivät koskaan tavanneet näitä potilaita. Heille annettiin vain
valokuva ja T-soluarvot. Heidän piti myös vaihtaa kohdetta joka viikko. Eli joka viikko
he hoitivat uutta postilasta. Useiden kuukausien jälkeen ei asiasta ollut enää
epäilystäkään. Ne, jotka saivat kaukoparannusta, voivat selvästi paremmin, samalla kun
potilaat, jotka eivät hoitoa saaneet kuolivat. Johtuen siitä, että tämänkaltainen
parantaminen voitiin suorittaa välimatkasta riippumatta, tämä viittasi nolla-piste kentän
osuuteen asiassa.

Muut kumoukselliset tutkimukset kirjassani viittaavat siihen, että nolla-piste kenttä

toimiisi eräänlaisen kollektiivisen tietoisuuden lailla. On suuri määrä tutkimuksia, jotka
osoittavat, että suuret maailman tapahtumat, kuten Prinsessa Dianan hautajaiset,
vaikuttavat merkittävästi REG laitteisiin, jotka toimivat jatkuvasti eri puolilla maapalloa,
nauhoittaen maailman ”mielen” toimintaa. Useat kokeet ovat osoittaneet, että kun suuri
määrä ihmisiä keskittyy samaan asiaan samaan aikaan, laitteiden lukemat poikkeavat
huomattavasti normaalitasosta. Tämä tapahtui mm. samalla hetkellä, kun O. J. Simpsonin
oikeudenkäynnin tulos lausuttiin. Mutta kaikkein syvällisin vaikutus oli sillä hetkellä, kun
WTC:n tornit sortuivat.

On sanottu jopa, että tietoisuus saattaa jatkaa olemassaoloaan fyysisen kehon kuoltua
nolla-piste kentässä. Kun me kuolemme, koemme taajuutemme decoupling suhteessa
soluihimme. Kuolema saattaa olla vain eräänlainen paluu ”kenttään”.