TIETEELLISEN MAAILMANKUVAN MERKITYKSETTÖMYYS

Myös Erwin Lazlo kirjoittaa merkityksellisen maailmankuvan löytämisen tärkeydestä

uusinta fysiikkaa käsittelevässä teoksessaan Science and the Akashic Field. Hän
hahmottelee merkityksellistä maailmankuvaa omalle ajallemme seuraavasti.
”Merkityksellisyys tieteessä on tieteen merkittävä ulottuvuus, joskin usein laiminlyöty
sellainen. Tiede ei ole vain abstraktien ja kuivien yhtälöiden kokoelma, vaan myös
oivallusten lähde asioiden ilmenemiseen maailmassa. Se on jotain enemmän kuin
tarkkailua, mittaamista ja laskelmien tekemistä. Se on myös merkityksen ja totuuden
etsimistä. Tiedemiehet eivät ole kiinnostuneita vain siitä tavasta, jolla asiat toimivat
maailmassa, vaan myös siihen, mitä maailmassa olevat asiat ovat ja miksi ne ovat
sellaisia, kuin millaisina me ne koemme.” (Lazlo 2004, 12)

Lazlon mukaan on kiistämätöntä, että suuri osa luonnontieteilijöistä on kiinnostuneempia

omien yhtälöidensä toimivuudesta, kuin niihin liitetyistä merkityksistä. Tähän on
kuitenkin olemassa myös poikkeuksia. Stephen Hawking edustaa yhtä viimeaikaisten
teorioiden merkityksen konkretisoinnista kiinnostunutta tutkijaa, joskaan tämä ei ole
helppo tehtävä fysiikan ja kosmologian alueella. Hawkingin teoria ajasta ja
maailmankaikkeudesta on kuitenkin monimutkainen, eikä sen merkityksen voida sanoa
olevan selvästi tulkittavissa. (Lazlo 2004, 12)

Näyttää siltä, ettei merkityksen etsintä rajoitu yksin tieteen alueelle. Lazlon mukaan
ihmismielen kannalta tarkasteltuna se on täysin ratkaiseva tekijä, se on yhtä vanha kuin
sivilisaatio. Aina siitä lähtien, kun ihmiset ovat katselleet aurinkoa, kuuta ja tähtitaivasta,
meriä, jokia, kukkuloita ja metsiä alapuolellaan, he ovat ihmetelleet, mistä tämä kaikki
sai alkunsa, minne kaikki oli menossa ja mitä se kaikki tarkoitti. Modernissa maailmassa,
monet tiedemiehet ovat oman alansa teknisiä asiantuntijoita, mutta myös osa heistä
ihmettelee samoja kysymyksiä. Teoreetikot ihmettelevät yleensä enemmän kuin
eksperimentalistit. Heillä on usein havaittavissa syvä mystinen luonteenlaatu. Newton ja
Einstein ovat tästä hyviä esimerkkejä. Jotkut tiedemiehet, kuten fyysikko David Peat,
hyväksyvät ja tunnustavat haasteen, joka liittyy merkityksen löytämiseen tieteen kautta.
(Lazlo 2004, 12-13)

”Jokainen meistä joutuu kasvokkain mysteerin kanssa.” Peat aloitti kirjansa

Synchronicity. ”Me synnymme tähän maailmankaikkeuteen, me kasvamme aikuisiksi,
teemme työtä, leikimme, rakastumme ja elämämme lopussa kohtaamme kuoleman.
Kuitenkin kaiken tämän toiminnan keskellä, me joudumme kohtaamaan jatkuvasti sarjaa
ylivoimaisia kysymyksiä. Mikä on maailmankaikkeuden luonne ja mikä on oma
asemamme siinä. Mitä maailmankaikkeus tarkoittaa, mikä sen tarkoitus on, keitä me itse
olemme ja mikä on elämämme tarkoitus?” Tiede, Peatin mukaan, pyrkii vastaamaan
näihin kysymyksiin, johtuen siitä, että tiedemiehen tehtävänä on kautta aikojen ollut
vastausten saaminen kysymyksiin, kuten miten maailmankaikkeus rakentuu, kuinka
materia alussa luotiin ja kuinka elämä alkoi. (Lazlo 2004, 13)

Lazlon mukaan muut tiedemiehet eivät yleensä ajattele, että nykytieteellä olisi paljoakaan
tekemistä merkitystä koskevissa kysymyksissä. Kosmologiaa tutkiva fyysikko, Steven
Weinberg on vakuuttunut siitä, että maailmankaikkeus fyysisenä prosessina on
merkityksetön. Fysiikan lait eivät tarjoa mitään huomattavaa tarkoitusta ihmisille.
”Uskon, ettei ole tarkoitusta, joka olisi johdettavissa tieteen menetelmistä.”, hän totesi
haastattelussa. ””Uskon, että se, mitä olemme tähän mennessä löytäneet – persoonaton
maailmankaikkeus, joka ei ole erityisesti suuntautunut ihmisolentojen tarpeita silmällä
pitäen – on myös se, mitä tulemme jatkossa löytämään. Ja kun löydämme luonnon
lopulliset lait, niillä tulee olemaan viileän persoonaton luonne.” (Lazlo 2004, 13)

EDISTYKSEN JA TUHON SIVILISAATIO

Lazlon mukaan juopa, joka on syntynyt tiedemiesten suhtautumistavassa merkitykseen,

pohjautuu syvällä oleviin kulttuurisiin juuriin. Sivilisaatiohistorioitsija Richard Tarnas
osoitti, että aina modernin ajan alkuajoista saakka, länsimaisella sivilisaatiolla on ollut
kaksi puolta. Toinen edistyksen, toinen tuhoutumisen. Tutumpi tulkinta liittyy pitkään ja
sankarilliseen kehitykseen primitiivisestä tietämättömyyden pimennosta, kärsimyksestä ja
rajoituksista, kohti valoisaa kasvavan tiedon, hyvinvoinnin ja vapauden maailmaa, jonka
ihmisjärjen, tieteellisen tiedon ja teknologisten taitojen mahdollistamaa jatkuvaa
kehitystä. Kolikon kääntöpuolena on kuitenkin tarina ihmiskunnan lankeemuksesta ja
luonnon ja maailmankaikkeuden ykseyden kokemuksen menettäminen ja sen mukanaan
tuoma erillisyyden kokemus.

Ollessaan alkuperäisessä luonnollisessa tilassa, ihmisillä oli vaistonvaraista tietoa

maailmansa pyhästä ykseydestä ja kaikkien asioiden välisestä vuorovaikutussuhteesta.
Rationaalisen ajattelun tuleminen osaksi kulttuuriamme aiheutti syvän ristiriidan
ihmiskunnan ja muun luomakunnan välille. Tämän kehityskulun huipentuma on
nähtävissä nykyisen ekologisen tuhon, moraalisen hämmentyneisyyden ja henkisen
tyhjyyden. (Lazlo 2004, 13-14)

Lazlon mukaan nykyinen länsimainen sivilisaatio edustaa molempia suuntauksia. Sen

kahtiajakautunut luonne ilmenee tieteentekijöiden asenteissa suhteessa kysymykseen
merkityksestä. Weinbergin kaltaiset tutkijat ilmentävät länsimäisen sivilisaation kielteistä
suuntausta. Heille merkitys on olemassa ainoastaan ihmisen mielessä, maailman ollessa
persoonaton luonteeltaan, ilman tarkoitusta tai intentiota. Merkityksen löytäminen
maailmankaikkeudessa liittyy oman mielen ja persoonallisuuden heijastamiseen ulos
maailmaan. Toiset, kuten Peat yhtyvät positiiviseen suuntaukseen, jossa huolimatta
modernin tieteen pelkistämisestä materiaalisiin tekijöihin, se voi saada uutta innoitusta
uusista tieteellisistä löydöistä. (Lazlo 2004, 14)

VIERAANTUMINEN LUONNOSTA HYVÄKSIKÄYTÖN TAKANA

Lazlon mukaan tieteen pelkistyminen ja innoituksen poisjääminen on vaatinut kovan

hinnan. Kun mieli, tietoisuus ja merkitys nähdään yksinomaan ihmiseen liittyvinä
ilmiöinä, me ihmiset – tarkoituksen ohjaamina, tuntevina ja arvottavina olentoina –
löydämme itsemme maailmankaikkeudessa, josta puuttuvat juuri ne ominaisuudet, jotka
meillä itsellämme on. Meistä on tullut muukalaisia maailmassa, jossa elämme. Oma
vieraantumisemme luonnosta avaa tien kaiken meitä ympäröivän sokeaan
hyväksikäyttöön. Gregory Batesonin mukaan jos ylimielisesti liitämme mielen vain
itseemme, tulemme näkemään maailman vailla mieltä olevana ja siksi moraalisten ja
eettisten näkökulmien ulkopuolella olevana. ”Jos tämä on käsityksesi suhteestasi
luontoon, ja sinulla on käytössäsi kehittynyttä teknologiaa, selviytymistodennäköisyytesi
tulee vastaamaan lumipallon selviytymismahdollisuutta helvetissä.” (Lazlo 2004, 14)

Masentava merkityksettömyyden kokemus länsimaisen sivilisaation kielteisessä

suuntauksessa on myös saanut huomiota osakseen Bertrand Russellin ajattelussa. ”Se,
että ihminen on tekijöiden tuote, joilla ei ollut ennakkokäsitystä siitä, mitä kohti he olivat
kulkemassa. Ihmisen toiveet ja pelot, rakkautensa ja uskomuksensa, eivät ole mitään
muuta, kuin atomien sattumanvaraisia yhdistelmiä, ettei mikään tuli, tai mikään
sankaruus, tai ajatuksen tai tunteen voimakkuus, voi pelastaa yksilön elämän haudalta. Ja
että kaikkien aikojen työ tai antaumuksellisuus tai inspiraatio tai ihmisälyn kirkkauden
kohtalona on loppu aurinkokunnan valtavassa kuolemassa, ja että ihmisten saavutusten
koko temppeli on lopulta haudattava tuhoutuneen maailmankaikkeuden raunioihin.
Kaikki nämä asiat, huolimatta siitä, että niiden luonteesta yhä kiistellään, ovat lähes
varmoja. Varmoja siinä mielessä, että mikä tahansa filosofia, joka tätä vastustaa, on
Russellin mukaan tuhoon tuomittu.” (Lazlo 2004, 14-15)

UUDEN TOIVON MAAILMANKUVA

Lazlon mukaan edistyksen kasvojen ei tarvitse olla näin kylmät, eikä tuhon kohtaamisen
näin traagisen. Kaikki Russellin mainitsemat asiat, sen lisäksi, että ne ovat pitkälti
kiistanalaisia, eivätkä läheskään edes varmoja, ne saattavat edustaa viimeisiä jäänteitä
vanhentuneesta näkemyksestä maailmasta. Uusi kosmologia on kartoittamassa maailmaa,
jossa maailmankaikkeus ei pääty tuhoon, ja uusi fysiikka, uusi biologia ja uusi
tietoisuuden tutkimus tunnistavat, että tässä maailmassa elämä ja mieli ovat erottamaton
osa, eivätkä sattumanvaraisesti syntyneitä sivutuotteita. Kaikki nämä elementit yhdistyvät
informoidussa maailmankaikkeudessa – kattava ja voimakkaan merkityksellinen
maailmankaikkeus, jonka kulmakivenä on yhtenäinen käsitteellinen viitekehys, joka sitoo
toisiinsa kaikki maailman eri ilmiöt, ts. integroitu kaiken teoria. (Lazlo 2004, 15)