HOLISTINEN MAAILMANKUVA

Holistisella maailmankuvalla tarkoitan uutta maailmankuvaa, jossa henkisyyden,

uskonnon ja metafysiikan piiriin perinteisesti liitetyt ajatukset ovat kohtaamassa
tieteellisen uuden tutkimustiedon kanssa. Uusi maailmankuva on poikkitieteellinen
luonteeltaan. Holistinen tutkimus tutkii kokonaisuuksia ja eläviä järjestelmiä, sekä
niihin liittyviä vuorovaikutussuhteita reduktionismin tutkimien erillisten osasten
sijaan. Holistinen maailmankuva perustuu ajatukseen, jonka mukaan koko
maailmankaikkeus on tietoisen energian läpäisemä, ja että ihminen on moniulotteinen
olento, jolla fyysisen, mentaalisen ja tunnekehon lisäksi on myös henkinen
olemuspuoli. Uudessa holistisessa paradigmassa luodaan tieteen ja uskonnon uutta
synteesiä, jossa dualistinen jako henkeen ja aineeseen ylitetään. Ihmisen
tietoisuudella on täten ensiarvoisen tärkeä rooli todellisuuden rakentumisen
prosessissa.

Maailmalla on tehty vähän julkisuutta saanutta uudenlaista tutkimusta, jonka uudet

tutkimustulokset ovat luomassa perustaa tieteen uudelle paradigmalle. Tämä uusi
tieteensuuntaus on saanut viime aikoina nopeasti kasvavaa huomiota aluetta
popularisoineiden kirjailijoiden ja uuden median ansiosta. Tunnetuimpia lienee
Lynne McTaggartin The Field teos ja aihetta käsittelevä elokuva What the Bleep do
we Know?! ovat tehneet tunnetuksi holistista uutta maailmankuvaa. Internetissä on
valtava määrä aihetta käsittelevää materiaalia, oppimateriaaleja ja erilaisia
seminaareja ja konferensseja oman aikamme Zeitgeistin kuvana.

Tutkijoista voidaan mainita mm. Fritjoff Capra, Stanislav Grof, Rupert Sheldrake,
Deepak Chopra, Larry Dossey, Ilya Prigogine, David Bohm ja Peter Russell.
LÄNSIMAISEN MAAILMANKUVAN KYSEENALAISTUMINEN

Ovatko nyt käynnissä olevat muutosprosessit tieteen monella eri alueella heijastavat
suurempaa muutosta, kuin mitä osaamme kuvitellakaan?

Meidän maailmankuvamme on rakentunut newtonilaisen, mekanistisen

maailmankaikkeuden mallin mukaisesti. Meille opetettiin koulussa, että atomia
kiertää elektroni ja että atomin ytimessä on protoni ja neutroni. Atomi tarkoittaa
jakamatonta. Mutta oliko niin? Nyt on päädytty kvarkkeihin ja positroneihin. Aina
vaan pienempiin osasiin. Tiede kehittyy jatkuvasti, ja sen luonne on itseään korjaava.
Tätä autopoieesin periaatetta pidetään myös samalla elävän järjestelmän
tunnusmerkkinä.

REDUKTIONISMI EI SELITÄ ELÄMÄÄ

Länsimaisen tieteen perustana on ollut perinteinen reduktionismin periaate.

Reduktionistisen näkemyksen mukaan tutkimme asioita jakamalla niitä aina vaan
pienempiin ja pienempiin osasiin. Holistisen näkemyksen mukaan kokonaisuus on
kuitenkin aina enemmän, kuin osiensa summa. Voimmeko todella oppia eläimestä,
jos paloittelemme sen ja tutkimme sen ruumiin jokaisen elimen ja osan biologisesti?
Elävä olento on enemmän, kuin kuollut ruumis. Sama pätee maapalloon. Tutkimme
alkuaineita, fysiikan ilmiöitä ja kemiallisia reaktioita laboratorioissa. Suuret
tiedemiehet ovat tehneet havaintojaan suoraan luonnossa.

Kokonaisuuksien tutkiminen on aina haastavampaa, kuin kontrolloidussa

ympäristössä toimiminen. Holistinen, poikkitieteellinen näkökulma on kuitenkin se,
mitä meidän tulisi enemmän painottaa, jos todella haluamme ymmärtää aikamme
ongelmia.
Esimerkiksi ympäristönsuojelua ei voida toteuttaa erillisenä projektina erotettuna
muista tieteen- ja yhteiskuntaelämän aloista. Ikään kuin kaikki muu pysyy ennallaan
ja lisäksi tulee uusi tiede, ympäristönsuojelu. Toinen esimerkki samasta ilmiöstä ovat
filosofia ja metafysiikka. Ne vaikuttavat kaikkeen inhimilliseen toimintaan.
Opimmeko tiedostamaan koulutuksemme avulla, mikä on toimintamme motiivi tai
tavoite? Onko ihmiskunnalla selkeää visiota siitä, mihin olemme menossa? Vai
ajaudummeko päivästä toiseen vain eloonjäämistä ajatellen?

Seuraavaksi esittelen muutamia uuden ajattelun ilmiöitä. Ne kaikki ovat osatekijöitä

uudessa holistisessa maailman ja todellisuuden hahmottamisessa. Etsiessämme
ratkaisuja elämän suuriin kysymyksiin, tarvitsemme eri alojen tietoa, ei enää
erikoistumista yhteen kapeaan tiedonalueeseen.

VEDEN KIDERAKENTEET KANTAVAT INFORMAATIOTA

Japanilainen tutkija Masaru Emoto on tullut tunnetuksi valokuvillaan veden

kristallirakenteista. Hän on kuvannut jäädytettyjä vesikiteitä, jotka on altistettu
erilaisille vaikutuksille. Saastunut vesikide on epämääräinen, kun taas rukouksella
siunattu sama vesi muuttui silmänräpäyksessä kauniiksi ja symmetriseksi.
Hevimusiikin vaikutus kiteeseen oli myöskin hajottava, kun taas tiibetiläisen mantran
laulu sai aikaan kauniimman muodon. Kännykän säteily aikaansai kiteen hajoamisen,
kun taas purosta otettu puhdas vesi näytti kauniilta kiteytettynä. Vesi näyttää
kantavan informaatiota aikaisemmin tuntemattomalla tavalla.

RUPERT SHELDRAKE TELEPATIAN TUTKIJA

Rupert Sheldrake on tutkinut ns. morfisia kenttiä ja tehnyt tunnetuksi sadannen

apinan teorian. Nuori apina oppi pesemään hiekkaisen bataatin tutkijoiden
tarkkaillessa tapahtumia. Tämä jälkeen muut nuoret apinat alkoivat pestä
bataattejaan. Kun lopulta 100 apinaa oli oppinut taidon, huomattiin, että yhtäkkiä
tieto levisi koko yhteisöön. Myös toisella saarella oppivat kaikki apinat yhtäkkiä
pesemään bataattinsa. Sheldraken mukaan evoluutio tapahtuu hyppäyksittäin, eikä
vähitellen. Kriittinen massa on käsite, joka liittyy tarpeelliseen määrään tiedon
omaksuneita, minkä jälkeen kaikki oppivat saman asian kuin itsestään. Tieto ikään
kuin siirtyy Jungin termiä käyttäen kollektiiviseen tajuntaan.

Sheldrake on tutkinut myös tuijotetuksi tulemisen kokemusta ja eläinten yliaistillisia

kykyjä laajoilla kyselytutkimuksillaan. Sheldraken teoria laajennetusta mielestä
sisältää ajatuksen, jonka mukaan ihmisen mielei ei rajoitu fyysisiin aivoihin, aikaan
tai paikaan.

LÄNSIMAISEN TIETEEEN ERI PARADIGMOJA

Länsimainen tieteemme on kulkenut monen eri paradigmamuutoksen kautta. Fysiikan

piirissä on ollut kolme selkeästi toisistaan erottuvaa paradigmaa, joista ensimmäinen
on Newtonin klassinen fysiikka, toinen Einsteinin suhteellisuusteoria ja kolmas
kvanttifysiikan todellisuuskäsitys. Newtonin klassisen fysiikan mukaan tila ja aika
ovat absoluuttisia ja fysiikan reaktiot tapahtuvat lineaaristen syy-
seurausvuorovaikutusten alaisina. Einsteinin suhteellisuusteorian mukaan aika ja tila
ovatkin suhteellisia. Hän loi käsitteen tila-aikajatkumosta, jossa aika nähtiin yhtenä
tilan ulottuvuutena. Einstein osoitti myös materian olevan pohjimmiltaan energiaa.

KVANTTIFYSIIKAN TODELLISUUS TILAN JA AJAN TUOLLA PUOLEN

Kvanttifysiikka toi kuitenkin uuden ulottuvuuden fysiikan ilmiöihin uudella

tutkimuksella, jossa osoitettiin tarkkailijan vaikuttavan ratkaisevasti
hiukkasmaailman tutkimustuloksiin. Tutkijan omat odotuksen olivat suoraan
yhteydessä satuihin tutkimustuloksiin. Nonlokaalisuuden periaate osoitti myös tilan
ja ajan illusorisen luonteen. Nonlokaalisuudella tarkoitetaan kahden hiukkasen välistä
yhteyttä tilasta ja ajasta riippumatta, mikä kumosi Newtonin klassisien fysiikan
perinteisen todellisuuskäsityksen.

Kvanttifysiikan ilmiöt koettiin kuitenkin niin oudoiksi, että kesti pitkään ennen kuin
niitä alettiin ymmärtää laajemmin. Muun muassa Einstein koki kvanttifysiikka jopa
pelottavan ilmiönä, sillä hän koki sen kumoavan fysiikan perusteet. Kvanttifysiikka
on kuitenkin uuden todellisuuskäsityksen perusta, jossa mieli ja aine, subjekti ja
objekti, menettävät dualistisen asemansa ja sulautuvat yhdeksi.

Lazlon koherentti hienosäädetty kaikkeen yhteydessä oleva maailmankaikkeuden

kokonaisuus edustaa uutta todellisuuskäsitystä fysiikassa. Tässä mallissa erillistä osaa
ei enää voida sanoa olevan olemassa, vaan se nähdään kokonaisuuden, järjestelmän
kautta.

HOLOGRAFIASSA OSA SISÄLTÄÄ KOKONAISUUDEN

Toinen uuden maailmankuvan käsite on holografia, jonka mukaan osa sisältää

kokonaisuuden. Ihmisen aivojen on muun muassa todettu toimivan holografisen
periaatteen mukaan tavalla, jossa tietty muistikokemus ei tallennu vain tiettyyn
aivojen osaan vaan on osa koko järjestelmän toimintaa. Ihmisen mielestä on myös
sanottu ettei se sisälly aikaan ja paikaan toisin sanoen tähän kehoon ja tähän päähän
tässä hetkessä vaan parapsykologian ja etänäkötutkimuksen tulokset ovat osoittaneet
ihmisellä olevan yhteyden kaikkeen tietoon maailmankaikkeudessa jos hän vain tätä
taitoa kehittäisi. Me voimme vaikuttaa jopa menneisyyteen ja tulevaisuuteen nyt-
hetkessä tapahtuvilla ajatuksillamme ja teoillamme.

HENGEN JA AINEEEN YHTEYS

Ihmisen DNA:n on todettu toimivan täydellisemmin silloin, kun ihminen on
positiivisessa mielentilassa (rakkaus, kiitollisuus, ilo) kun taas kielteisessä
mielentilassa (pelko, viha) ihmisen DNA lakkaa toimimasta täydellisesti. DNA ja
valo myös reagoivat toisiinsa yllättävällä tavalla, mikä osoittaa DNA:n kykenevän
kommunikoimaan valon kanssa. Ihmisen ajatusten on myös osoitettu kykenevän
vaikuttamaan teknisiin laitteisiin muun muassa RNA-kokeet, sekä Tillerin kehittämä
Intention Imprinting Device, joka kykeni tallentamaan intention, jonka vaikutuksesta
veden pH :ta ja valon spektriä, sekä banaanikärpästen entsyymitoimintaa kyettiin
muuttamaan.

Tämä todistaa mielen ja materian suoran vuorovaikutussuhteen – me emme ole

maailmasta erillisiä vaan me olemme osa kokonaisuutta. Jokainen ajatuksemme ja
tekomme vaikuttaa kokonaisuuteen. Myös Masaru Emoton tutkimukset jäädytetyn
veden kiderakenteista osoittavat suoran yhteyden ajatuksen ja fyysisen todellisuuden
välillä.

INTENTIO TIETEEN TUTKIMUSKOHTEENA

Intentiota onkin alettu tutkia yhä enemmän. Se, mitä ajattelemme sisältää aina
intention, tarkoituksen, joko positiivisen tai negatiivisen. Meillä on suuri vastuu
ajatuksistamme sillä maailmankaikkeus toimii synkronisiteetin periaatteen mukaan,
jossa tietty ajatus vetää puoleensa samankaltaista energiaa ulkoisesta todellisuudesta.
Jos ajattelet hyvää, sinulle tapahtuu hyviä asioita, jos ajattelet negatiivisesti, olet osa
negatiivista maailmaa. Tästä ilmiöstä on tehty myös elokuva ”The Secret”.
Kvanttifysiikan ilmiöistä puolestaan kertoo elokuva ”What the bleep do we
know?!”, sekä sen syvällinen jatko-osa ”Down the Rabbit Hole”. Nämä kaksi
elokuvaa ovat tärkeitä suunnannäyttäjiä uudelle henkiselle todellisuuskäsitykselle,
jonka perusta on tieteessä.
AINE ON ENERGIAA, VALOA JA TIETOISUUTTA

Uuden holistisen mallin mukaan kaikki on energiaa, kristallisoitunutta valoa.

Tietoisuus määritellään koherentiksi valoksi ja järjestelmässä, jossa osa sisältää
kokonaisuuden. Uuden maailmankuvan periaatteiden mukaan ihminen ei enää ole
sattumanvaraisen mutaation tulos kuolleessa universumissa, vaan hän on osa elävää
tietoista elämänverkostoa, energia- ja valomerta, jonka osa hän on ja johon hän
jatkuvasti vaikuttaa. Kvanttifysiikka puhuu myös rinnakkaistodellisuuksista
vaihtoehtoisina todellisuuksina, ja saman hiukkasen potentiaalisia sijainteja on jopa
kyetty valokuvaamaan tavalla, jossa kuvassa näkyy useita valopisteitä (hiukkasia),
vaikka tiedetään, että kyseessä on vain se yksi ja sama hiukkanen.

William Tillerin uuden fysiikan tutkimukset ottavatkin ihmisen tietoisuuden

huomioon fysiikan tutkimuksissa vaikuttavana tekijänä. Uusi yhtälö kuuluu: Aine on
energia on tietoisuus.

LOPPUSANAT

Olen pyrkinyt luomaan katsauksen uusiin ilmiöihin tieteessä ja esittelemään

holistisen maailmankuvan perusajatuksia. Se, kuinka nopeasti uusi tieto leviää
kouluihin ja yliopistoihin, jää nähtäväksi. Sanotaan, että uuden tiedon kulkeutuminen
oppilaitoksiin tapahtuu vähintään 30 vuoden viiveellä. Toiset taas sanovat, etteivät
uudet ajatukset tulevat yhteiskuntaan siksi, että vanhat päättäjät muuttaisivat
ajatuksiaan, vaan vasta sitten, kun he kuolevat. Oli niin tai näin, tiede kehittyy ja
todellisuuskäsityksemme muuttuu sen myötä.
Olkaamme avoimia uusille ilmiöille ja avautukaamme uudelle
todellisuuskäsitykselle, joka antaa meille uusia avaimia itsemme ja maailman
ymmärtämiseen. Jos tunnustamme sen, että kaikki on vuorovaikutuksessa toistensa
kanssa, emme enää voi ajatella, etteikö osa vaikuttaisi kokonaisuuteen, yksilö
yhteiskuntaan ja yksittäisten maiden asiat globaaleihin asioihin. Uuden holistisen
todellisuuskäsityksen mukaan olemme vastuussa niin ajatuksistamme, sanoistamme
kuin teoistamme. Olkaamme tarkkoja, minkälaista maailmaa olemme omalta
osaltamme näillä luomassa.