Pauliina Mikkonen: Uushenkisyys,

kirjassa vanhat jumalat, uudet

tulkinnat, toim. Jussi Niemelä
 Uushenkisyyden yleisiä
tunnusmerkkejä:
• Yksi tärkeimmistä uushenkisyyden perususkomuksista on holismi.
Maailmankaikkeus nähdään kokonaisuutena, jossa maapallo ja
ihminen ovat vain yksi pieni osa.
• Tässä kokonaisuudessa kaikki vaikuttaa kaikkeen, mikrokosmos
makrokosmokseen ja henkinen materiaaliseen.
• Nämä todellisuuden tasot muodostavat yhdessä erottamattoman
kokonaisuuden.
• Tähän ajatusrakennelmaan kuuluu myös, että ihminen on
toiminnallaan ja ajattelumalleillaan järkyttänyt alun perin ehjää
kokonaisuutta, joka on samalla ihmisen oman olemuksen
kokonaisuus.
• Tasapainon rikkomisen sanotaan aiheutuneen ihmisen
ylituotantovaatimuksista, liiallisesta materialismin ihannoimisesta,
rationalismista sekä kristinuskon luomista liian tiukoista
oppirakennelmista.
• Uushenkisyydessä ongelmaan esitetään ratkaisu, henkinen ja
yhteiskunnallinen vallankumous, uusi aika.
 Uuden ajan odotus
• Toinen tärkeä teema-alue uushenkisyydessä on uuden ajan odotus.
Uusi aika liittyy astrologiseen vesimiehen aikaan, jonka
alkamisajankohdasta kiistellään.
• Uuden ajan sisällöstä ollaan myös monta mieltä, mutta siitä voidaan
erottaa kolme linjaa.
• Yhden linjan mukaisesti ajatellaan, että uusi aika tuo mukanaan
maltillisia, hyvinkin konkreettisia muutoksia yhteiskunnassa.
Esimerkiksi teknologian ja luonnon suhteen.
• Toisen mukaan muutokset ovat suurempia luonteeltaan, enemmän
uskonnollishenkisiä, ja tuovat tullessaan uskomatonta loistoa ja
autuutta.
• Kolmannen linjan mukaan uuden ajan odotetaan tuovan yhteiskunnan
vanhojen mallien rikkoutumisen ja uusien horisonttien avautumisen
yksilön henkilökohtaisen henkisen kehittymisen kautta (Hanegraff,
1996, 333-344).
 teosofia ja transendentalismi
• Kolmas aihepiiri on teosofian ja transendentalismin innoittama
uskontojen, varsinkin hindulaisuuden ja buddhalaisuuden,
tutkiminen.
• Tähän teemaan liittyy ajatus siitä, että kaikilla uskonnoilla on
yhteinen alkuperä ja siten kaikista uskonnoista on löydettävissä
totuus.
• Uskonnoista ja alkuperäiskansojen ajatuksista pyritään löytämään
aitoja ja alkuperäisiä ajatusmalleja ja toimintatapoja.
• Nämä ajatusmallit tulkitaan kuitenkin länsimaisen kulttuurin
kautta, eivätkä ne siten ole enää alkuperäisiä. (182-183,).
 Uskonnollinen evoluutiokäsitys
• Neljäs teema on uskonnollinen evoluutiokäsitys, jolla tarkoitetaan
sitä, että ihmiskunnalla on päämäärä.
• Tiedostamalla henkisen kehityksensä asteen, ihminen voi alkaa
määrätietoisesti toimia tämän päämäärän saavuttamiseksi.
• Evoluutiokäsitykseen liittyy myös ajatus jälleensyntymisestä.
• Uushenkisessä puheessa tämä tarkoittaa henkistä kehitystä, oppia,
joka saavutetaan tässä ja muissakin maailmoissa elettyjen elämien
aikana.
 Uskonnon psykologisoituminen
• Viides tunnusmerkki on psykologisen kielen käyttäminen uushenkisessä
puheessa ja uskonnon psykologisoituminen.
• Tähän puhetyyliin liittyvät mm. myönteinen ajattelu ja yhteyden
saaminen itsen kautta jumaluuteen.
• Uskonnon psykologisoitumiseen liittyy myös se, että ajattelemalla
voidaan vaikuttaa maailmaan ja luoda niin ihmisen ulkoista kuin
sisäistäkin todellisuutta.
• Apuna ajattelussa käytetään affirmaatioksi tai uskon varmistukseksi
kutsuttuja myönteisiä lauseita.
• Periaatteena on se, että toisille täytyy jakaa sitä, mitä haluaa omaan
elämäänsä.
• Näin voi saada niin rahaa kuin rakkauttakin.
 Perusaihepiirejä
• Uushenkisyydessä esiintyy perusaihepiirejä, joista uushenkinen ihminen valitsee
usein omat mielenkiinnon kohteensa.
• Kaikki aihepiirit eivät siis ole välttämättä aina esillä yhtä tiettyä aineistoa
tutkittaessa.
• Näihin aihepiireihin kuuluvat itämaiset uskonnot, uuspakanuus, luonnonkansalta
saadut ideat, uus-shamanismi, ennustaminen, parapsykologia, ufot, täydentävät
hoitomuodot ja parantaminen, sekä erilaiset terapiat, kanavointi ja psykologia.
• Ennustamisen eri muotoja ovat mm. astrologia, tarot, I-Ching ja numerologia.
• Ennustamisen välineitä ei kuitenkaan aina käytetä varsinaisesti tulevaisuuden
täsmälliseen ennustamiseen, vaan niistä saadaan erilaisia ja uudenlaisia näkökulmia
kunkin ihmisen senhetkiseen elämäntilanteeseen.
 Ekleettinen yksilön valinta
• Uushenkisyyttä on luonnehdittu eklektiseksi uskonnoksi, sillä siitä
korostuu yksilön valinnan mahdollisuus omien uskomustensa ja
uskonnollisten ryhmittymien suhteen.
• Valintaperusteena on se, että jos jokin oppijärjestelmä tuntuu
hyvältä ja sopivalta jollekin ihmiselle, on se hänelle myös oikea.
• Uushenkisyyttä on kutsuttu myös hajanaiseksi uskonnollisuudeksi,
sillä esimerkiksi luterilaiseen kirkkoon verrattavaa
keskusorganisaatiota ei ole.
• On kuitenkin erilaisia keskuksia, joissa harjoitetaan
uushenkisyydelle tyypillistä toimintaa. s. 188
 Itse henkisyys
• Paul Heelas näkee uushenkisyydessä oleellisena itsehenkisyyden, jonka avulla
selitetään esimerkiksi, miksi elämä ei toimi tyydyttävällä tavalla, mikä on
mielekäs päämäärä elämälle ja miten sse on mahdollista saavuttaa.
• Heelas näkee uushenkisyyden erityisesti varmuutta ihmisen moderniin
epävarmuuteen ja painottaa uushenkisyyden asemaa modernismissa
vakiintuneiden järjestysten tuotteena.
• Toisin sanoen uushenkisyys on Heelasin mukaan seurausta yhteiskunnassa
vallitsevasta modernismista.
• Keskeistä uushenkisyydessä on todellisen itsen löytäminen ja sitä kautta
yhteyden saavuttaminen jumaluuteen.
• Voisi sanoa, että jokaisessa ihmisessä on uushenkisyyden oppien mukaan
jumaluus tai että jokainen ihminen on itsessään jumala tai jumalatar.
• Itseä voidaan kutsua siten jumalaksi, kristustietoisuudeksi, sisäiseksi lapseksi,
sydämen tieksi, sisäiseksi henkisyydeksi ja korkeammaksi tieksi.
 Todellisen itsen kokeminen
• Aidon itsen voi saavuttaa uushenkisyydessä työskentelemällä egon
kanssa niin, että vähitellen pääsee egon johtamista toiminnoista irti.
• Nämä toiminnot ovat yhteiskunnan ihmiselle opettamia
käytäntömalleja, rajoja jotka tulee rikkoa.
• Egoa kutsutaan joskus myös alemmaksi rajoittuneeksi itseksi ja älyksi.
• Uushenkisyys tarjoaa erilaisia keinoja todellisen itsen kokemiseen ja
egon rajoituksista vapauttamiseen.
• Näitä keinoja ovat meditaatio, psykoterapia, ruumiillinen työ, tanssi,
shamaaniharjoitukset ja magiikka.
• Harjoitusten tuomien kokemusten kautta sisäinen todellisuus alkaa
paljastua autenttisena elämänvoimana, luovuutena, rakkautena,
viisautena, tyyneytenä ja valtana.
• Sisäisen todellisen itsensä saavutettuaan voi kokea uushenkisten oppien
mukaan täydellistä elämään.
 Uuden merkityksen antamista
• Kyseessä on toisin sanoen uuden merkityksen antaminen hyvinkin erilaisille,
jopa aiemmin arkipäiväisiksi koetuille toiminnoille.
• Näin arkipäivä sakralisoituu.
• Heelasin mielestä uushenkisyyden perusteena ovat vastuu, etiikka,
auktoriteetti, vapaus ja ikuisuus.
• Vaikka uushenkisyyden kannattajat eivät usko perinteisiin uskontojen
ulkoisiin ilmentymiin, he uskovat että kaikkien uskontojen perusviisaus on
sama.
• Niiden viisaus on esoteerista ….ottoa ja arkaadista viisautta, joka on jokaisen
ihmisen löydettävissä itsessään.
• Yksi tärkeimmistä uushenkisyyden pääarvoista on vapaus.
• Se tarkoittaa vapautta menneisyydestä, sisäistetyistä traditioista ja egosta ja
elää vapautta elää elämää ihmisenä.
• Vapaus näkyy myös siinä, että ihminen voi melko vapaasti ne käytännöt ja
oppijärjestelmät, joita haluaa toteuttaa ja joihin haluaa uskoa.
• Chicagon yliopistossa toimiva tutkija Anthony Andrea soveltaa
mielenkiintoisella tavalla Anthony Giddensin ja Michel Foucaultin
sosiologisia teorioita uushenkiseen aineistoon.
• DeAndrea näkee uushenkisyyden jälkitraditionaalisena ilmiönä.
• Hänen mukaansa ne traditiot, joihin ihminen syntyy, eivät enää sido,
vaan ihminen on vapaa ja oikeastaan pakotettu etsimään ja valitsemaan
elämän peruskysymyksiin vastauksia.
• Ei ole enää yhtä oikeaa tapaa, jonka mukaan vastauksemme,
identiteettimme, paikkamme ja roolimme yhteiskunnassa määräytyisi.
• Individualismista uushenkisyydessä kyse on DeAndrean mukaan siinä
mielessä, että siinä keskitytään itseen ja itsen kehittämiseen romantiikan
aikakauden ideoiden mukaisesti.
• Lisäksi individualismiin viittaa edellä mainittu yksilön pakko valita ja
päättää suhteessa elämänsä peruskysymyksiin.
• DeAndrea lopettaakin artikkelinsa pohdintaan siitä, onko tulevaisuuden
uushenkisyydessä itsekkyyden lisääntymisestä jopa narsismiin asti, vaiko
uudesta eettisestä yhteenkuuluvuuden tunteesta ihmisten välillä, tai
molemmista.
 Historia
• Perusteellisen katsauksen uushenkisyyden historiallisiin juuriin on tehnyt
hollantilainen uskonnonhistorioitsija Vouter J. Hanegraaf.
• Historioitsijana Hanegraaf peräänkuuluttaa historian merkitystä
uushenkisyyden tutkinnallisessa tulkinnassa.
• Hän mainitsee alan sosiologisten tutkimusten erityisongelmana juuri
historiantuntemuksen puutteen, minkä vuoksi se tulkitsee ilmiökenttää
vajavaisesti.
• Hanegraafin näkemyksen mukaan uushenkisyys on länsimaisen kulttuurin
kritiikkiä, joka kohdistuu länsimaisen yhteiskunnan materialismiin ja
rationalismiin.
• Kritiikki sisältää esoterian ajatuksia, jotka ovat kuitenkin sekularisoidussa
muodossa.
• Sekularisoidulla esoterialla hän tarkoittaa sitä, että nykyinen muoto eroaa
aiemmasta traditionaalisesta esoteriasta, ja että esoteria on ollut osana
heikentämässä kristillistä auktoriteettia 1700-luvulta lähtien.
• Mielenkiintoista on se, että Hanegraaf ei ota lainkaan osaa
sekularisaatiokeskusteluun, vaan pitää sitä ainoastaan uutena tapana tulkita
esoteerista aineistoa.
 Jussi Sohlberg, moderni magia.
• Ennen valistusta maaginen maailmankuva heijastui kosmologisessa
tulkinnoissa.
• Maagisen maailmankuvan perusoppi oli näkemys siitä, että
todellisuus rakentui erilaisista hierarkioista, esim. Jumala, enkelit,
planeetat ja vuorovaikutus näiden välillä oli mahdollista.
• Kysymys oli mikro- ja makrokosmoksen vuorovaikutussuhteesta.
• Maagikko perehtyi maailmankaikkeuden hierarkioihin ja kykeni
aikaansaamaan muutoksia ja vaikutuksia eri tasoilla.
• Maagista maailmankuvaa voi luonnehtia organistiseksi ja
relationaaliseksi.212
 Eurooppalainen magia
• Eurooppalaisessa magiassa oli aineksia esim. kabbalasta, alkemiasta ja
uusplatonismista.
• Erityisesti renessanssin aikana kristillishermeettisessä filosofiassa kapbalalla
oli tärkeä merkitys.
• Maaginen maailmankuva alkoi murtua 1600-luvun alkupuolella, kun
Descartesin mekanistinen ja dualistinen tieteen paradigma tuli vallitsevaksi.
• Viime vuosisadan loppupuolella läntisessä maailmassa älymystön ja
taiteilijoiden piirissä heräsi kiinnostus erilaisia psyykkisiä ilmiöitä ja
okkultismia kohtaan.
• Kehittyvän luonnontieteen ja perinteisen uskonnon välillä oli kasvavaa
jännitettä.
• Henkisyydelle haluttiin antaa usein myös tieteellinen viitekehys. Kiinnostus
uskontojen historiaa kohtaan kasvoi, kun arkeologisten löytöjen myötä saatiin
tietoa vanhoista kulttuureista ja niiden uskonnoista.
 Mitä magia on? 214

• Magia luonnonlainalaisuuksilla tulkittuna.

• James Frazer katsoi magian perustuvan tulkintaan, jonka mukaan
tapahtumat seuraavat luonnossa tiettyjen lainalaisuuksien mukaan.
Magia pohjautuu sympatian periaatteeseen.
• Sympatian periaatteeseen perustuvat yhtäläisyysmagia ja
kosketusmagia.
• Manipuloimalla luonnon lainalaisuuksia ihminen voi saada aikaan
haluttuja tuloksia. Frazerin mukaan magia muistuttaa tiedettä,
mutta magiassa tulkinnat lainalaisuuksista ovat täysin virheellisiä.
 Magian lainalaisuudet
• Modernin magian piirissä ilmenee usein seuraavia tulkintoja
magian lainalaisuuksista.
• Ensimmäinen perusperiaate on vuorovaikutussuhde
maailmankaikkeuden tapahtumien, asioiden ja ilmiöiden välillä.
• Maailmankaikkeus nähdään energiakenttänä, jossa energia on
liikkeessä.
• Maailmankaikkeuden tulkitaan oleva elävä organismi. Ihminen voi
tietoisesti siirtää energiaa tiettyyn kohteeseen aikaansaamaan
muutosta.
 Todellisuuden monet tasot
• Toinen perusperiaate on näkemys todellisuuden monista tasoista, ihmisen
ja maailmankaikkeuden kanssa muodostuvista useista
todellisuudentasoista, joilla kullakin on omat lainalaisuutensa.
• Eri tasot ovat myös yhteydessä toisiinsa.
• Tulkinnat tasojen lukumäärästä vaihtelevat, mutta yleinen käsitys monissa
okkulttisissa suuntauksissa on, että astraalitasoja on seitsemän.
• Ihmisessä ja maailmankaikkeudessa olevat tasot ovat toistensa kanssa
vastaavia.
• Näkemykseen todellisuuden eri tasoista liittyy niinikään vastaavuuksien
laki.
• Tämän näkemyksen mukaan kaikella olevaisuudella on omat
vastaavuutensa tietyissä kategorioissa, kuten jumaluudet, kasvikunta,
planeetat ja värit.
• Esimerkiksi taikoja tehdessään ihminen voi hyödyntää tiettyä
vastaavuusjärjestelmää.
• Tarkoituksena on löytää oikeat vastaavuudet eri kategorioiden välillä,
jolloin ne ovat vuorovaikutuksessa keskenään ja saavat aikaan halutun
vaikutuksen.
 Polariteetin laki
• Modernissa magiassa esiintyy näkemys myös polariteetin laeista.
• Polariteetin laki tarkoittaa, että kaikki todellisuuden ilmenevät ja
toiminnot syntyvät erilaisten polariteettien välisistä
vuorovaikutuksista.
• Magiassa käytettään hyväksi tietoa samankaltaisuuksia
vastakkaisuuksien verkostosta, joka yhdistää luonnossa eri ilmiöt
yhteen.
• Magiassa ei pyritä rikkomaan luonnonlakeja, vaan niitä käytetään
hyväksi.
 Mikro- ja makrokosmos
• Yhtenä magian kulmakiven näkemyksenä on mikro- ja
makrokosmoksen välisestä vuorovaikutussuhteesta.
• Melanesialainen käsite ’mana’ on laajasisältöinen ja vaikeasti
rajattava käsite.
• Se ei merkitse ainoastaan voimaa, vaan myös olotilaa, kvaliteettia ja
toimintaa.
• Mana voi tarkoittaa myös esi-isien henkiä ja luonnon henkiä. Mana
merkitsee voimaa, joka antaa asioille elinvoimaa.
• Marcel Mouse luonnehtii manaa aprioriseksi asiaksi, joka on ehto
magian toimivuudelle.
• Monet wiccan harjoittajat mieltävät magian manan kaltaiseksi
voimaksi, joka vallitsee kaikkialla ja vaikuttaa asioihin. 215
 Mieli - magian keskus
• Magia ihmisen potentiaalina ja prosessina tulkittuna.
Bronislaw Malinovskin mukaan magia ei perustu
ensisijassa näkemykseen universaaleista
luonnonlainalaisuuksista.
• Hänen mukaansa magian keskuksena toimii ihmisen
mieli.
• Magiassa on kyse todellisuuden tulkinnasta, jonka
mukaan ihmisen mieli itsessään voi aikaansaada
muutoksen myös ulkoisessa todellisuudessa.
 Alister Crowley
• Monet nykyajan länsimaiset magian harjoittajat yhtyvät
Alister Crowleyn muotoilemaan käsitykseen magiasta.
• Crowleyn määritelmässä tiivistyy näkemys, jonka
mukaan magian harjoittaja pyrkii muuttamaan
olosuhteita ja itseään.
• Crowleyn mukaan magia on tiedettä ja taitoa
aikaansaada muutoksia, jotka ovat yhtäpitäviä ihmisen
tahdon kanssa.
• Tahto on tekijä, jonka avulla maagista voimaa luodaan.
 Tahto ja mielikuvitus
• Tahdon lisäksi myös ihmisen mielikuvituksella eli imaginaatiolla on tärkeä
merkitys magiassa.
• Imaginaatio pystyy luomaan kuvan kohteesta, johon tahdonvoima
kohdistetaan aikaansaamaan haluttu vaikutus. 216
• Käsitys tahdon ja imaginaation keskeisestä merkityksestä magiassa esiintyy
esimerkiksi Hogden opetuksissa.
• Magian harjoittajien mukaan maailmankaikkeudessa eivät ole
vuorovaikutuksessa ainoastaan aineelliset ja fyysiset ilmiöt.
• Myös ihmisten psyykkiset mielikuvat, tunteet ja tahto ovat integraalinen osa
maailmaa.
• Ihmisen sisäiset voimat voivat vaikuttaa ulkoiseen ja fyysiseen
todellisuuteen.
• Ihminen kykenee vaikuttamaan myös astraalitasoihin, eli luomaan olentoja
ja voimia ei-fyysiseen todellisuuteen.
 Sisäinen ja ulkoinen - materia ja mieli
• Magiassa ei tehdä radikaalia eroa ihmisen sisäisen ja ulkoisen maailman
välille, eikä myöskään materian ja mielen välille.
• Modernin magian harjoittajat puhuvat usein muuttuneesta tietoisuuden
tilasta.
• Termillä tarkoitetaan mielentilaa tai tasoa, jossa ihminen saa yhteyden
sisäisiin voimiinsa ja alitajuntaansa.
• Ihminen voi saada yhteyden myös erilaisiin jumaluuden arkityyppisiin
muotoihin saavuttamalla muuntuneen tietoisuuden tilan.
• Yleisesti hyväksytty eettinen ohje magian käytössä on wiccassa muotoutunut
wicca rede – if it harm none, do what you will.
• Useimpien magian harjoittajien vahingoittavan magian käyttö kohdistuu
magian harjoittajaan itseensä.
• Jumaluudet tulkitaan usein arkityyppisiksi kuviksi, jotka ilmentävät ihmisen
psyyken voimia.
• Ihmisen katsotaan olevan jumalallinen olento.
• Toisaalta jumaluuden ilmenemismuodot ovat ihmisestä riippumattomia
voimia. Wiccassa korostetaan, että jumaluuksia ei pyritä saamaan hallintaan.
 Ufokysymys ja objektiivisuusongelma
• Jaakko Närvä, ufouskonnollisuus-artikkeli.
• Ufojen, humanoidien ja ufokokemusten
objektiivisuusongelma ja siihen kietoutuva kysymys
uskonnollisten aineistojen osittaisesta objektiivisuudesta
on periaatteellisesti hyvin merkittävä asia, sillä ihmisen
olemassaolosta riippumatonta todellisuutta ei olisi
mahdollista selittää ihmistieteellisesti, kuten
uskonnollisia aineistoja yleensä selitetään.
• Tällöin uskontotieteellisen tutkimuksen luonnetta
jouduttaisiin perustavasti tarkistamaan. 247
 Pauliina Mikkonen, uushenkisyys

• New Agen, uushenkisyyden historialliset juuret.

Romantiikka, spiritualismi, vastakulttuuri, uushenkisyys.
180
Kognitiivinen antropologia, kognitiotieteen
lähestymistapa ja maailmankuvia
• 40- ja 50-luvuilla ihmistieteiden piirissä vallitsi vahva empiirisyyden ja
tieteellisen kurinalaisuuden ihanne.
• Antropologiassa tuli eteen ongelma siitä, että eri tutkijoiden tekemät
etnografiset kuvaukset eri kulttuureista muodostuvat käsitteistön
erilaisuudesta johtuen yhteismitattomiksi.
• Kun jokainen tutkija nojautui omiin käsityksiinsä siitä, miten yhteiskunta
tulisi jakaa instituutioihin ja miten ne pitäisi määritellä, tuloksia ei voitu
enää verrata keskenään.
• Ongelma muodostui siis siitä, kuinka etnografi voisi luotettavasti
identifioida kulttuurisia instituutioita, ideoita, uskomuksia ja arvoja. 20
• Kimmo Ketola: maailmankuvat ja niiden tutkimus
 Käsitteiden määrittelyn ongelmat
• Tehtävän vaikeudesta saa kuvan, kun ottaa huomioon, miten
vaikeaa on ollut päästä yksimielisyyteen sellaisten käsitteiden kuin
uskonto, rituaali, magia jne. määrittämisestä.
• Kävi myös ilmi, että sellaistenkaan perusinstituutioiden kuin
perheen määrittäminen ei ollut yhtään helpompaa.
• Tästä lähtökohdasta käsin lähti liikkeelle voimakas pyrkimys
saattaa etnografian metodeja täsmällisemmäksi ja
luotettavammaksi.
• Liike sai alkunsa lähinnä Yalen antropologian laitokselta
Yhdysvalloista. Lawnsbury ja Godenough julkaisivat kummatkin
vuonna 1956 artikkelin, joiden semanttinen malli oli peräisin
Prahan strukturalistien lingvistiseltä koulukunnalta.
 Merkityksen määrittyminen suhteessa
muihin yksiköihin
• Strukturalistien piirissä oli kehitetty ajatusta kielestä kommunikaation
järjestelmänä, joka perustui rakenteellisille erotteluille.
• Keskeinen ajatus mm. Roman Jakobsonin ja M. Rubetskoin lingvistiikassa oli
juuri lingvististen yksiköiden merkityksen määrittäminen suhteessa
kommunikaatiosysteemin muihin yksiköihin.
• Rakenteen osien nähtiin siis määrittävän toinen toisiaan ja merkityksen
muodostuvan tätä kautta.
• Tällaisesta näkökulmasta katsoen ei ollut enää mahdollista antaa mitään
yleispätevää määritelmää esimerkiksi perheelle.
• Eri kielten perhettä kuvaavat termit saivat merkityksensä kunkin omassa
kulttuuristen käytänteiden ja rakenteellisten luokitusten systeemissään.
• Sukulaisuusjärjestelmän kaikki osatekijät määrittivät siis toisiaan.
• Antropologin tehtäväksi muodostui selvittää koko se
luokitusten systeemi, jonka kautta ihmiset omia
sukulaisuussuhteitaan ajattelivat. Näin aikaansaatu tietyn
käsitteellisen alueen sisältämien luokkien ja niiden
jäsenten sekä eri jäsenten keskinäisistä erotteluista
muodostettua kaaviota kutsutaan taksonomiaksi.
 Emic ja etik
• Erottelu emic- ja etik-analyysien välillä.
• Englanninkielinen phenomenic phonetic –erottelu on näiden termien
taustalla.
• Termi foneemi tarkoittaa niitä äänteitä, jotka tietyssä kielessä aktuaalisti
toimivat erottelevina.
• Fonetiikalla puolestaan tarkoitetaan äänne-elementtien tutkimusta sinänsä.
• Tähän analogiaan perustuen emic-termeillä tarkoitetaan niitä aktuaalisia
erotteluja, jotka tutkittavat tietyssä kulttuurissa itse tekevät.
• Etik-termeillä tarkoitetaan universaaleja koosteita erottelevista piirteistä,
jotka antropologin on mahdollista rekonstruoida.
• Analyyttinen erottelu maailmankuvan ja peruselementtien emic- ja etik-
tarkastelujen välillä sai innostuneen vastaanoton antropologien piirissä.
 Monoliittisia yhteneviä systeemejä

• Steven A Tyler, 1969, xxx xxx perinteiseen

antropologiaan innostuneessa esipuheessaan
kognitiivista antropologiaa käsittelevässä antologiassa.
• Hän luonnehtii aikaisempia teorioida pyrkimyksenä
konstruoida monoliittisia yhteneviä systeemejä, joilla oli
tarkoituksena selittää joko kulttuureja
kokonaisuudessaan tai niiden kehittymistä.
 Kulttuurin funktionaalisesti
integroitunut ja rajattu kokonaisuus
• Aikaisempaa antropologiaa on näin ollen luonnehtinut tietty ennakko-oletus
kulttuurista, joka on eheä, funktionaalisesti integroitunut ja rajattu
kokonaisuus.
• Tutkijat ovat mielellään sivuuttaneet evidenssin, joka viittaa kulttuurisiin
epäjatkuvuuskohtiin dysfunktioihin ja epänormaalisuuksiin.
• Kognitiivisen antropologian lähestymistavassa painotettiin empiirisyyttä.
• Sen sijaan, että siinä pyrittäisiin asettamaan tutkimuskohteen omaamat
käsitykset johonkin valmiiseen tutkijan kyhäämään matriisiin ja typologiaan,
siinä pyritään löytämään se, miten tutkittavat ihmiset itse asioita jäsentävät.
• Tyler ironisoi perinteistä sosiologista kyselykaavakemenetelmää, jossa
informanttia pyydetään sijoittamaan omat käsityksensä tutkijan etukäteen
laatimien käsiteopposioiden muodostamiin skaaloihin.
• Sellainen metodi kertoo meille vain sen, minkä jo valmiiksi tiedämme. s.21.
 Kognitiivisen antropologian uudet
suunnat
• Kognitiivisen antropologian uudempia suuntauksia.
• Käsityksiä, joita ihmisillä oli toistensa luonteesta tai
sellaisista kulttuurisista asioista, kuten seurustelusta tai
valehteleminen, ei voitu tyydyttävästi tutkia
taksonomisella lähestymistavalla.
• Merkitykset ovat monilla tiedon alueilla niin
kompleksisia ja moniulotteisia, että tarvittiin
toisenlainen lähestymistapa.
Kulttuurisen tietämyksen yhteneväisyys
lingvistiseen tietämykseen
• Keskeinen heikkous kognitiivisessa antropologiassa oli
yksinkertaistava oletus kulttuurisen tietämyksen
yhteneväisyydestä lingvistisen tietämyksen kanssa.
• Kulttuurisen tietämyksen samaistaminen kieliopillisiin
sääntöihin on osoittautunut liian rajoittavaksi
lähestymistavaksi, sillä monet kulttuurisen kompetenssin
alueet eivät nojaa niinkään päättelysääntöihin, vaan
prototyyppisiin malleihin ja skeemoihin.
 Strukturaalinen lingvistiikka
• Strukturaalinen lingvistiikka on lisäksi myöhemmin
osoittautunut puutteelliseksi lähtökohdaksi paitsi kielen,
myös mielen toimintaa koskeville hypoteeseille. S 22
• Monien kognitiivisen antropologian edustajien mukaan
kognitiivisen antropologian on tukeuduttava selkeämmin
kognitiivisen psykologian piirissä esitettyihin teorioihin
kuin pelkästään lingvistiikkaan.
• Kulttuurisen kieliopin ajatus korvautui vähittäin tiedon
kontekstuaalisen organisoinnin ajatuksella.
 Kompleksiset kognitiiviset rakenteet
• Kielitieteen, antropologian, psykologian ja filosofian piirissä
alettiin tutkia sellaisia kompleksisia kognitiivisia rakenteita kuin
mentaalinen malli, kehysskeema, skenaario, näyttämöskripti jne.
• Kaikilla näillä termeillä viitataan tavalla tai toisella korkean
abstraktiotason osin tiedostamattomalla tasolla toimiviin
kognitiivisiin tai presentaatioihin, joiden avulla jäsennetään
kokemusta hallittaviin yksiköihin.
• Näiden käsitteiden kehitys tapahtui samanaikaisesti, kun
tutkimuksessa siirryttiin kohdistamaan huomio sellaisiin
kompleksisiin representaatioihin, kuten romanssiin, avioliittoon ja
ystävyyteen.
 Uskomukset
• Uskomuksen käsite; uskomukset muodostavat erään mentaalisten tai
representaatioiden lajin.
• Valtaosassa maailmankuvatutkimusta oletetaan, että uskomus on
yksiselitteinen ja selvärajainen käsite.
• Harvemmin pohditaan sitä, ovatko kaikki uskomukset
kognitiivisessa mielessä rinnasteisia keskenään.
• Nelfor Spiro 87, on tarkastellut uskomusten esiinpistävyyden aste-
eroja.
• Esiinpistävyydellä tarkoitetaan uskomusten merkittävyyttä niihin
uskovien ihmisten elämässä.
• Uskomus on Spiron mukaan mikä tahansa ihmistä, yhteiskuntaa tai
maailmaa koskeva väittämä, jota pidetään totena. 87-162-163.
 Uskomuksissa voidaan havaita Spiron
mukaan viisi kognitiivisen
esiinpistävyyden tasoa.
•
1. Ensimmäisellä tasolla toimivat ainoastaan oppivat
uskomuksista mitä ne ovat, ja ylipäätään tutustuvat niihin
2. Toisella tasolla he myös ymmärtävät, mitä ne merkitsevät
perinteisesti.
3. Kolmannella tasolla toimijat uskovat, että mainitut opit ovat
tosia, oikeita ja asianmukaisia.
4. Neljännellä tasolla nämä uskomukset on omaksuttu siten, että
ne ohjaavat niihin uskovien ihmisten käyttäytymistä ja jäsentävät
heidän ulkomaailmaa koskevaa havaitsemistaan.
5. Viidennellä tasolla nämä uskomukset saavat osakseen
motivationaalista voimaa, ne aikaansaavat herätteitä toimintaan.
24-25
 Uskomusten eri tasot
• Uskomus on tällä tasolla omaksuttu siten, että ihminen kokee ne itselleen
velvoittaviksi tiettyjen käytännön elämää liittyvien toimintojen suhteen.
• Toisin sanoen uskomukseen alkaa tällä tasolla liittyä voimakkaita affektiivisia
elementtejä.
• Ihminen saattaa kokea suurta ahdistusta joutuessaan toimimaan vastoin
uskomuksen sisältöä tai implikaatioita.
• On lukuisia tilanteita, joissa on oletettava, että tutkittavat antavat
antropologille vastauksen, jonka hän kuvittelee itseltään odotettavan tai joka
edustaa kulttuurista normia tai ajateltua yleistä mielipidettä.
• Tällaisessa tapauksessa uskomuksen esiinpistävyyden aste voi kuitenkin olla
varsin alhainen. 25. s. 27.
 Uskomusten perusteluja
• Mallin mukaan reflektiivisellä arvioinnilla tarkoitetaan sitä tapaa,
jolla ratkaistaan ongelmia, joihin ei ole yksiselitteisen oikeaa
vastausta.
• Toinen kiinnostava tapa katsoa sitä, kuinka ihmiset tiettyihin
väittämiin uskovat, on tarkastella niitä perusteluja, joita
uskomuksille annetaan.
• Psykologit Karen Kitchner ja Patricia King ovat kehittäneet nk.
reflektiivisen arvioinnin malleja, joilla käytettyjä perusteluja voidaan
jäsentää tyyppeihin.
• Reflektiivisellä arviolla tarkoitetaan sitä tapaa, jolla ratkaistaan
ongelmia, joihin ei ole yksiselitteisen oikeaa vastausta.
• Mallin mukaan reflektiivisen arvioinnin kyky kehittyy iän mukana.
 Kitchner ja King ovat erottaneet
seitsemän vaihetta tässä kehityksessä:
• 1. Ensimmäistä vaihetta kuvaa reflektoimaton asenne,
jossa oletetaan, että pitää vain katsoa kuinka asiat ovat,
tietääkseen ratkaisun. Tässä on siis oletuksena, että se,
miten asiat havaitaan ja se, miten ne ovat, vastaavat
yksiselitteisesti toisiaan.
2. Toisessa vaiheessa ei enää oleteta totuuden olevan
välittömästi tiedettävissä. Yleensä uskomus oikeutetaan
tässä vaiheessa nojaamalla auktoriteettien näkemyksiin.
3. Kolmannessa vaiheessa myöskään auktoriteettien ei
oleteta aina tietävän totuutta, joskin tätä tilannetta
voidaan pitää vain tilapäisenä. 26
• 4. Neljännessä vaiheessa tietoa pidetään epävarmana
periaatteellisestikin, epävarmuus siis hyväksytään osaksi tietämisen
prosessia; uskomuksen perusteella on tällöin usein idiosynkraattisilla
tavoilla.
5. Viidennessä vaiheessa uskomukset nähdään perusteltavissa
olevina suhteessa viitekehyksiinsä, jolloin kyetään arvioimaan niiden
suhteellisia ominaisuuksia.
6. Kuudennessa vaiheessa kontekstin huomioonottamisen lisäksi
uskomuksia voidaan koordinoida ja arvioida ylitse niiden rajojen ja
perustellusti omaksua jokin niistä muita parempana.
7. Seitsemännessä vaiheessa tiedon perustelujen nähdään vaativat
kriittisen tutkimuksen ja erilaisten näkemysten synteesiä. Mallissa ei
oleteta, että tietty yksilö olisi paikallistettavissa tietylle kehitystasolle.
Sama henkilö voi päinvastoin käyttää eritasoisia perusteluja eri asioita
koskevien uskomustensa suhteen.
 Lisääntynyt yhteistyö

• Maailmankuvatutkimuksen leimallisia kehityspiirteitä

ovat olleet lisääntynyt yhteistyö eri alojen tutkijoiden
välillä, huomion kiinnittäminen yhä pienempiin
merkitystä luoviin yksiköihin, representaatiomallit sekä
pyrkimys päästä käsiksi tutkittavien omiin tapoihin
jäsentää tietämystään.
Kompleksisuus ja kontekstisidonnaisuus

• Nykyisessä tutkimuksessa maailmankuva nähdään

tyypillisesti erittäin kompleksisena ja
kontekstisidonnaisena tapana jäsentää informaatiota.
• Oletukset maailmankuvan yhtenäisyydestä ja loogisesta
johdonmukaisuudesta ovat osoittautuneet
kyseenalaisiksi.
• Tutkimuksen kohdistuessa yhä hienosyisempiin
mekanismeihin, joilla yksilöt jäsentävät informaatiota,
itse maailmankuvan käsite on jäämässä taka-alalle.
 Vertailevaan lähestymistapa
• Maailmankuva viittaa paljolti vertailevaan lähestymistapaan, jossa
on mahdollista puhua selkeästi toisistaan erottuvista
kokonaisuuksista, kuten uskonnollinen maailmankuva tai
tieteellinen maailmankuva.
• Aiemmassa tutkimuksessa maailmankuvia luokiteltiin juuri
vertaamalla niitä toisiinsa.
• Nykyisin teoreettisesti tärkeäksi ovat muodostuneet nimenomaan
representaation ja kognitiivisen mallin käsitteet.
• Tarkasteluissa huomio kiinnitetään pikemminkin siihen, kuinka
yksilöt jäsentävät erilaisia tietoväitteitä suhteessa toisiinsa, tai
miten he tilannekohtaisesti perustelevat niitä.
 Tutkimattomia alueita
• Toistaiseksi vähemmälle huomiolle ovat kuitenkin vielä jääneet kysymykset siitä,
mikä on emootioiden suhde representaatioihin, tai miten inhimillisen elämän
ruumiillinen perusta vaikuttaa käsitteiden rakentumiseen.
• Kognitiivisesti painottuneessa maailmankuvatutkimuksessa ei ole myöskään juuri
tarkasteltu yhteiskunnallisten rakenteiden yhteyttä maailmankuvaan.
• Fenomenologisessa filosofiassa on perinteisesti kiinnitetty huomiota juuri
ruumiillisuuden perustavuuteen kaiken tiedon muodostuksessa, vaikka kognitiivisen
kielitieteen piirissä on tutkittu ruumiillisuuden liittymistä representaatioiden
muodostumiseen, eivät nämä teoreettiset alueet ole vielä saaneet sovelluksia
maailmankuvatutkijoiden keskuudessa.
• Freudilaisuus ja marxilaisuus ovat puolestaan perinteitä, joissa tiedostamattomien
emotionaalisten ja yhteiskunnallisten rakenteiden vaikutus yksilön tiedollisiin
käsityksiin on ollut keskeisenä tarkastelujen lähtökohtana. (31-32).