ANTIKRISTUKSEN APOSTOLIT

Timo Eskola: Jumalan kuoleman teologia Nietchestä Spongiin

Referaatti: Anu Kumpulainen

Seuraavassa esittelen eräistä keskeisiä teemoja Timo Eskolan teoksesta Jumalan

kuolema. Hän tarttuu rohkeasti uskontoa mitätöineen ateistisen tieteen väitteisiin, ja
puolustaa uskontoa sitä vastaan esitettyä kritiikkiä vastaan. Hän aloittaa teoksensa
länsimaisen ateistisen materialismin isästä, Nietschestä. Toinen keskeinen ateismin
vahvistaja oli Charles Darwin, jonka evoluutioteoria asetettiin Raamatun
luomiskertomuksen vastakohdaksi.

”Emmekö vielä tunne mätänevän Jumalan hajua?” Nietzsche

Kuoleman haju leijaisee kristillisen kirkon yllä. Jumalan kuolemna teologian

makaaberi uskonpuhdistus viljelee synkkää sanastoa. Friedrich Nietzschen ankara
kritiikki kristillistä kirkkoa vastaan ei näytä jättävän kiveä kiven päälle. Hänen
kirkollaan ei ole enää sen paremmin Isä Jumalaa, kuin Vapahtajaakaan. Nietzschen
aatteessa kristinusko ei vapauta ihmisiä synnistä, vaan filosofia vapauttaa ihmiset
kristinuskosta. Teologiaan tuotuina nämä ajatukset yrittävät muuttaa koko
kristinuskon ytimen. (Eskola 2006: 13)

Kirkkoa provosoivia lauseita on saatu lukea monilta suunnilta, mutta yksi

näkyvimmistä kriitikoista on ollut Yhdysvaltalainen piispa John Spong. Spongin
mukaan nietszcheläinen ajattelu pitää tuoda kirkkoon ja evankeliumi täytyy muuttaa
sen avulla kokonaan tälle ajalle sopivaksi. (Eskola 2006: 13)

Ensimmäisenä kaikista teistisen Jumalan kuolemaa julisti Friedrich Nietszche 1800-

luvulla. Sen jälkeen sitä julistivat 1960-luvun radikaaliteologit. Nykyään se on
lopullisesti läpäissyt läntisen maailman suurten joukkojen tietoisuuden. (Spong: A
New Christianity, 33) (Eskola 2006: 12)

Eskolan mukaan Jumalan kuoleman teologiassa Jumala katoaa tarkasteltavien

asioiden joukosta. Kyseessä on epä-teologia, kuten yksi alan edustaja asian ilmaisee.
Silloin teologi ei enää usko persoonalliseen Jumalaan. Onko tästä julistuksesta kirkon
sanomaksi? Joissain kirkkoissa vaaditaan jopa piispojen tasolla jo nyt nietszcheläisen
ajattelun läpiviemistä seurakuntien opetuksessa. Suomessa Spongin herättämää
keskustelua on käyty pappien innoittamina seurakunnissa ja kirkon johdon
myötävaikutuksella Kirkkopäivillä. Ovi on siis auki. (Eskola 2006:14)

ME OLEMME SURMANNEET JUMALAN

Eskolan mukaan Nietszche symboloi materialismia ja vihamielistä ateismia, joka on
pyrkinyt tuhoamaan kristinuskon länsimaista.Vaikka Nietzshe edustaa Jumalan
kuolemna teologiaa, juuri hänestä tuli myös postmodernin teologian suuri esikuva, eli
sen kristinuskon, jota hän ankarasti vastusti, esikuva. (Eskola 2006: 14)

Jumalan surmaajana ja toisaalta väkivaltaa ihannoivan yli-ihmisen aatteen

räätälöijänä pidetyn Nietzschen osaksi tuli toimia aatteellisena esikuvana Hitlerille.
(Eskola 2006: 15)

Kantilta ja Hegeliltä, sekä Schopenhauerilta vaikutteita saanut Nietszche loi perustan

filosofiselle materialismille. Saksalaisen idealismin perustuen hän pyrki
vapauttamaan Eurooppalaisen humanismin kristillisen kirkon otteesta. Nietchen
kuuluisimpia ajatuksia on se, että uskonnollisten ennakkoluulojen sijasta totuutta tuli
etsiä yksinomaan tieteellisen päättelyn avulla ja järjen sanelemin ehdoin. Kirkon
julistama sanoma muuttui materialistisessa Saksassa vastustajaksi, joka tuli kumota
valtaistuimeltaan. (Eskola 2006:15)

Nietscheä alettiin myöhemmin pitää tiedon käsityksen mullistajana, ja tuonpuoleista

koskevan ajattelun, metafysiikan, kriitikkona. Hänen katsottiin vasaroineen
perinteisen totuuskäsityksen rikki tavalla, joka kiinnosti nuoria filosofeja. Näin
Nietsche nousi Hitlerin Saksan aatefilosofista länsimaisen uuden filosofian
suunnannäyttäjäksi. (Eskola 2006:16)

Tiivistäen Nietszhe oli Jumalan kuoleman filosofian muotoilija. Hän vastustaa

juutalais-kristillistä perinnettä henkeen ja vereen. Hän hakee kovia ja pelottavia
arvoja uuteen yli-ihmisen aatteeseen. Toisaalta hän tekee tätä samalla tulkiten omaa
aikaansa ja ympärillään elävää maailmaa. Hän kuvaa omaa sukupolveaan ja etsii tietä
rajun muutoksen keskellä. ((Eskola 2006: 16)

DARWINISMI LÄNSIMAISEN AJATTELUN PERUSTANA

Yksinkertaisen darwinismin mukaan ihminen on eläin, ja siksi hänen evoluutionsa on

muun eläinkunnan kaltainen. Ihmisten katsottiin jakautuvan rotuihin, joista toiset
elivät alkeellisissa oloissa ja edustivat eläinkunnan alempia tasoja. Toiset taas olivat
kehittyneet muita vahvemmiksi ja heillä oli oikeus hallita muita. Vuosisadan alun
Euroopassa se oli yksi hallitsevia käsityksiä. Euroopan historia on
sosiaalidarwinismin historiaa sen karkeimmassa muodossa. Hitlerin juutalaisvainot.
Kansainvälinen valtapolitiikka. Siirtomaa-aika ”valkoisen miehen taakka” tuhota
alemmat kulttuurit, toteuttaa luonnonvalintaa. (Eskola 2006: 236-237)
Nopeasti ismiksi muotoutuneen darwinismin ideologinen merkitys oli huomattava.
Aikaisempien uskonnollisten ismien kuten deismin naivin idealismin oli pakko
kuolla. Luonto ei sellaisenaan ollutkaan hyvä ja miellyttävä. Ihmiset eivät kokeneet
elävänsä Jumalan kauniissa maailmassa, vaan sattumanvaraisessa ja melko
vaarallisessa viidakossa. Luonnontieteellinen maailmankuva paljasti romanttisen
harmonia sijasta elämän suuren ristiriidan. (Eskola 2006: 238)

Vahvemman oikeuden periaate on Darwinista lähtien sisäänrakennettu modernin

ihmisen maailmankuvaan. Väkivaltaisen luonnonvalinnan ajatus ohjasi
eurooppalaista ihmiskäsitystä. Herramoraali ohitti perinteisen moraalin, eikä säälille
jäänyt tilaa. Ei ihme, että juuri tähän aikaan Nietzche kirjoitti kirjojaan. Kovat arvot
vallalla. Kristinuskon ylläpitämä raukkamainen, säälin sekainen elämänpelko oli
hylättävä, ja tämä oikeutti vallitsevan tilanteen. Sosiaalidarwinismi oli yksi
vihatuimpia aatteita maailmassa. Jumalan kuoleman teologia kävelee omalla
haudallaan vedotessaan niihin suuriin kertomuksiin, jotka ovat olleet vähällä tuhota
koko tunnetun kulttuurimme. (Eskola 2006: 238-239)

LÄNSIMAISEN KULTTUURIN KRIISI

Jumalan kuoleman teologia onkin kytköksissä siihen aatehistorialliseen katastrofiin,

joka on tuottanut länsimaisen kulttuurin kriisin. Dekonstruktion teologia ei ole
ratkaisu postmodernin ajan ongelmiin , vaan se on muun postmodernin ajattelun
tavoin ongelma itse. Postmodernia teologiaa ei voi pitää askeleena eteenpäin. Kuva
siitä, mitä länsimainen on ajautunut umpikujaan. Nyt jos koskaan humanismi on
vararikossa. (Eskola 2006: 239)

Ajattelevat ihmiset ovat havahtuneet länsimaissa näkemään, että eurooppalainen

kulttuuri ja teknologia eivät tuota ihmiskunnalle hyvää, vaan pahaa. Jos suuret
kertomukset kuolevat, tuo kuolema koskee myös postmodernismia sen nihilistisine
esikuvineen. (Eskola 2006: 239)

DARWININ JA NIETCHEN MORAALINEN KATASTROFI

Tämä kriisin todellisuus asettaa myös jumalan kuoleman teologialle vaikeat ehdot. Se
ei nimittäin todellisuudessa edustakaan ihmiskunnan suurta askelta kohti vastuullista
tietoisuutta tai uutta ihmisyyttä. Sen sijaan jumalan kuoleman teologia on korviaan
myöten sekaantunut siihen Darwinin ja Nietzchen maailmaan, joka on ajanut
länsimaat moraaliseen katastrofiin.

”Imperialismi on biologisesti välttämätön prosessi, joka luonnonlakeja noudattaen

johtaa alempien rotujen auttamattomaan tuhoon” . Juutalaisten tuhoaminen perustui
vääristyneeseen ihmiskäsitykseen. Sen lähtökohtana oli ihmisarvon romuttaminen.
Ihmistä ei enää pidetty itsessään arvokkaana vaan hänen arvonsa määriteltiin
yhteisössä, vallitsevan maailmankuvan ehdoilla. Järkyttävintä tässä on, että sen ajan
korkeakoulusivistys teki tämän mahdolliseksi. (Eskola 2006: 243)

Eurooppa muotoili Hitlerinsä niistä aineksista, joita kuuluisien Yliopistojen viisaat

olivat kasanneet yhteen valistuksesta lähtien. Ihmisen suuri itsenäistyminen, järjen
riemuvoitto ja yksilön vapautuminen eivät saaneet tämän parempaa aikaan. (Eskola
2006: 244)

Miksi tavalliset saksalaiset eivät tehneet mitään? Voidaanko heitä kutsua Hitlerin
kauden ”halukkaiksi teloittajiksi”? Kysymys on väärin asetettu. Tavalliselle kansalle
oli ”sen parhaassa sivistyksessä” annettu täysin sama koulutus, maailmankuva ja
ihmiskäsitys kuin johtajille. Jokainen eurooppalainen oli siitä osallinen. Miksi
Nietzche kiehtoo? (Eskola 2006: 244)

PERUSKÄSITTEIDEN MÄÄRITELMÄT

Seuraavassa Timo Eskolan kokoamia peruskäsitteitä, joiden avulla on mahdollista

tarkastella länsimaisen filosofian eri virtauksia ja ajankohtaisia aatteita.

Deismi
Englannissa 1700-luvulla syntynyt uskonnollinen käsitys, jossa kristinuskoa pyrittiin
sopeuttamaan luonnontieteelliseen maailmankuvaan. Tämä tapahtui erityisesti
poistamalla uskosta yliluonnollisina pidettyjä opinkappaleita. Jumalaa pidettiin
Luojana, joka laittoi kaiken alulle, mutta jätti lopun ihmisen haltuun. Aate vaikutti
etenkin Anglikaanisen kirkon sisällä.

Dekonstruktio
Derridan termi tarkoittaa alun perin sanojen kielellisen merkitysrakenteen
purkamista. Lähtökohtana oli hänen oma teoriansa. Myöhemmin termiä käytetään
melko vapaasti kaikenlaisen ajatusrakennelmien purkamisen yhteydessä.
Käytännössä dekonstruktio on lähellä ideologista kritiikkiä.

Diskurssi
Postmodernissa ajattelussa diskurssi tarkoittaa sitä, että eri ihmisryhmillä on asioista
eli ympäröivästä todellisuudesta erilasia tarkastelun tapoja. Kullakin diskurssilla on
oma sanastonsa ja oma arvomaailmansa. Siksi eri tavat ovat keskenään hyvin
erilaisia. Jotkut nimittävät diskursseja kielipeleiksi. Rajallisen pelin avulla eri ryhmät
esittävät käsityksiään todellisuudesta. Teorian mukaan nämä diskurssit myös
kilpailevat joskus ankarastikin selittämisen vallasta.

Herramoraali
Raamatun orjamoraalin vastakohta. Ihminen itse kantaa vastuun elämästään ja
valitsee omat arvonsa. Filosofisesti ajattelevan ihmisen tulee olla hyvän ja pahan
”tuolla puolen”. Mitkään yhteiskunnalliset arvot eivät saa sitoa häntä omaa
vallantahtoa enempää.

Karnevalismi
Mark Taylor kehitteli Nietzchen ajatusta elämän orgiasta ja käytti siitä nimitystä
karnevaali. Postmoderni karnevalismi merkitsee siten hänen teologiassaan
kristillisistä arvoista vapautunutta elämää, jossa ihminen muodostaa
elämänkokonaisuutensa kokemuksia keräten. Kirjallisuustieteissä termillä
tarkoitetaan muotolajia, jossa vastakulttuurin käyttämin ilveilevin keinoin
kyseenalaistetaan vallitsevia auktoriteetteja.

Liberalismi
Liberalismi tarkoittaa yleisessä kielenkäytössä vapaamielisyyttä. Usein se liitetään
perinteiden rikkomiseen tai sääntöjen tietentahtoiseen muuttamiseen. Liberalismi voi
liittyä myös yksilönvapauden korostamiseen yhteisössä vallitsevien käsitysten
kustannuksella.

Metafysiikka
Filosofiassa aihe, joka käsittelee fysiikan jälkeen tulevia periaatteellisia tieteen
kysymyksiä. Ne koskevat yleensä olemassaolon tai tietämisen luonnetta. Vanhastaan
nimitystä on käytetty kaikesta jumalalliseen, tuonpuoleiseen maailmaan liittyvästä.
Tässä merkityksessä sanaa käytti etenkin Nietzche, mutta tavan omaksuivat myös
monet hänen seuraajistaan.

Modernismi
Postmoderni aate katsoo edustavansa ”modernin” jälkeen seuraavaa näkemystä.
Modernismi merkitsee näille ajattelijoille käsitystä varmasta tiedosta ja tieteen
ylivallasta. Modernismiin liitetään myös suuret maailmantulkinnat ja ideologiat.
Tosin filosofit ovat erimielisiä niin modernismin kuin postmodernisminkin
määrittelystä.

Nihilismi
Nietzchen ajattelua kutsutaan yleensä nihilismiksi, koska hän väitti, ettei arvoilla ole
varsinaista perustaa. Hänen mielestään moraali on suhteellista ja riippuu ihmisen
valinnoista. Sana nihil tarkoittaa olemattomuutta ”ei-mitään”.
Orjamoraali
Raamatun uskonkäsitys perustuu Nietzchen mukaan yksilön orjuuttamiseen. Uskosta
ei hänen mielestään ole kyse muusta kuin ihmisen alistamisesta Jumalan
mielivaltaisten käskyjen alle. Siksi kristinusko edustaa Nietzchelle orjamoraalia ei
ahdasmielistä elämää ilman järkeviä perusteita.

Panteismi
Näkemys, jonka mukaan kaikki olevainen on tavalla tai toisella jumalallista.

Patriarkalismi
Postmodernin ideologian suuri vastustaja maailmassa on patriarkalismi, miesten
väkivalloin ylläpitämä läntinen kulttuuri. Nimikkeen alle laitetaan kaikkea, mikä
voidaan tavalla tai toisella ajatella olevan vähemmistöjä syrjivää tai enemmän hyötyä
edistävää. Termi on runsaasti käytössä myös postmodernin feminismin piirissä.
Sanan juurena on tietysti ”patriarkka” – vanha kunnianarvoisa miesjohtaja.

Positivismi
Käsitys, jonka mukaan tutkimus saa todellisuudesta täydellistä ja pätevää tietoa, jota
järki lopulta seuloo ja osoittaa päteväksi. Erityisesti Britanniassa looginen positivismi
(tai looginen empirismi) pyrkii määrittelemään muutamia harvoja tieteellisesti
päteviä lauseita, jotka koskevat ympärillämme olevaa todellisuutta.

Postmodernismi
Modernismin vastakohdaksi itsensä mieltävä post-modernismi hakee katkosta
länsimaiseen kulttuuriin. Modernismin arvot halutaan murtaa ja arvojärjestykset,
hierarkiat kääntää ympäri. Postmodernismista on monta määritelmää., mutta yleensä
sen ajatellaan olevan näkemys, jonka mukaan kieli ohjaa täysin kulttuuria. Kieli
puolestaan on itsenäinen järjestelmä, joka ei varsinaisesti tavoita todellisuutta. Tästä
syystä kieli ei voi puhua pätevästi tästä maailmasta, vaan kaikki ilmaisut jäävät aina
suhteellisiksi. Usein postmodernit ajattelijat katsovatkin, että puhuminen on peliä.
Tätä peliä ohjaavat diskurssien eli esitystapojen väliset valtakiistat.

Rationaalisuus
Rationaalisuudella tarkoitetaan tieteessä vain johdonmukaista esitystä. Tutkijan
väittämät eivät saa olla keskenään ristiriidassa. Lisäksi niiden tulee olla perusteltu
jollakin syyllä.

Rationalismi
Rationalismi on yleisestä ”rationaalisuudesta” poiketen aate. Sen mukaan todellisuus
on selitettävissä pelkästään järjen avulla. Järjen päätelmää pidetään väistämättä
pätevänä. Edes todistusaineisto tai lähdeaineisto eivät anna järkeä pätevämpää tietoa
todellisuudesta. Kansanomaisesti sanoen rationalismin mukaan ihminen itse järkensä
avulla päättelee ja päättää, mikä on totuus tästä maailmasta.

Relativismi
Ajatus käsitysten suhteellisuudesta perustuu siihen, että lopullista totuutta maailmasta
tai yleispäteviä arvoja moraalista ei ole olemassa. Varsinaisen relativismin mukaan
niitä ei ole mahdollista edes löytää tai saavuttaa. Siksi yksittäisiin näkemyksiin tai
aatteisiin suhtaudutaan vain irrallisina näkökantoina, joille ei ole todellisia perusteita.

Strukturalismi
Kielitieteen ja kirjallisuuden tutkimuksen piirissä syntynyt teoria, jonka lähtökohtana
on kielijärjestelmä. Varhaisessa strukturalismissa analysoitiin merkityksiä lauseiden
perustaksi oletetun syvärakenteen perusteella. Myöhemmin strukturalismilla
tarkoitetaan sitä, että järjestelmäksi oletetun kielen rakennetta käytetään hyväksi
merkitysten arvioinnissa.

Teismi
Käsitystä siitä, että on olemassa persoonallinen Jumala, joka myös on ilmoittanut
itsensä ihmisille, kutsutaan usein teismiksi. Spongin mukaan Raamatun käsitys
kolmiyhteisestä Jumalasta on teistinen. Postmodernin ajattelun perusteella hän haluaa
hylätä tuon käsityksen. (Eskola 2006: 278-283)

Eskola, Timo:
Jumalan kuoleman teologia Nietchestä Spongiin. Perussanoma oy
Kauniainen 2006.