Päivi Hamunen 301077

Kelokatu 2A 27
40320 Jyväskylä
paivi.hamunen@gmail.com
050 3225853
Jyväskylän yliopiston avoin yliopisto
Psykologian perusopinnot
Kognitiivisen psykologian ja neuropsykologian perusteet I
Opiskelutapa 3 Oppimistehtävät

Psyykkisten toimintojen hermostollinen perusta

Johdanto

Psyykkisiin toimintoihin kuuluvat havaitseminen, muistaminen, ajattelu, päättely,

subjektiivinen kokemuksellisuus ja tietoisuus omasta itsestä. Näiden kaikkien toimintojen
paikannus aivoissa on keskeisempiä neuropsykologisia mielenkiinnon kohteita. Kuitenkin
neuropsykologian perusoletuksen mukaan ihmisen psyykkisiä toimintoja voidaan
ymmärtää materiaalisen hermoston avulla. Tässä oppimistehtävässä käsittelen
psyykkisistä toiminnoista aistitoimintoja ja kielellisiä toimintoja ja kuvaan lopuksi sitä, että
miten psyykkisten toimintojen hermostollista perustaa voidaan tutkia. Lopuksi tuon esille
sen, mitä mieli-aivot ja mieli-keho-ongelmalla tarkoitetaan ja pohdiskelen millaisia
resursseja psyykkisten toimintojen hermostollisten toimintojen tutkiminen antaa ongelman
ratkaisemiseen.

Psyykkisten toimintojen hermostollisen perustan tutkimusmenetelmät

Kuikan, Pulliaisen ja Hännisen (2001) mukaan kognitiivista toimintaa voidaan kuvata

jatkuvaksi tiedonkäsittelyksi, koska aivot käsittelevät yhdessä elimistön ja ympäristön
kanssa tapahtumien sisältämää tietoa. Sitä vastoin kliinisessä neuropsykologiassa
keskeisiä psyykkisiä toimintoja ovat kielelliset taidot sekä havaitseminen että
muistaminen. Havaitsemisen keskeinen ajatus on olennaisen ja epäolennaisen
erottaminen toisistaan tietoisessa kognitiivisessa tiedonkäsittelyssä. Tässä yhteydessä
myös kuulo- ja näköhavainnot ovat tärkeässä roolissa muihin havaitsemisen muotoihin
verrattuna.

Neuropsykologinen tutkimus tutkii psyykkisten toimintojen hermostollista perustaa

vaihtelevilla menetelmillä, joista osalla tutkitaan aivojen toimintaa ja potilaan
neuropsykologista kuntoutusta. Esimerkiksi Vilkko- Riihelän (1999) mukaan ihminen
nähdään psykofyysisenä kokonaisuutena, joka tarkoittaa sitä, että psyykkinen ja fyysinen
toiminta yhdessä mielen ja ruumiin kanssa toimivat vuorovaikutuksessa keskenään.
Keskeisimpinä fyysisinä järjestelminä pidetään hermostoa ja sisäeritystä, jotka taas
puolestaan säätelevät ihmisen toimintaa. Psyykkisten toimintojen perustan muodostavat
hermoverkot, jotka vastaavat erilaisten ihmisten toimintojen säätelystä. Esimerkiksi
kävelyn, kirjoituksen tai puheen onnistumisen varmistavat limittäiset hermoverkot, joiden
avulla nämä ihmisen psyykkiset toiminnot toteutuvat.

2
Ihmisen aivojen toimintaa voidaan tutkia Kuikan ym. (2001) mukaan
elektroenkefalografialla, tietokonekerroskuvausten tai aivojen magneettikuvausten avulla.
Näitä tutkimusmenetelmiä on käyttänyt myös Alho (2005) omissa tutkimuksissaan
tutkiessaan aivoalueiden toiminnan vilkastumista silloin, kun tarkkaavaisuus kohdistetaan
ääniin. Sitä vastoin aivojen toiminnan tutkimisessa on käytetty
positroniemissiotomografiaa eli PET menetelmää, jonka avulla voidaan tutkia aivojen
verenkiertoa ja aineenvaihduntaa sekä näissä tapahtuvia muutoksia.

Alhon (2005) mukaan PET- menetelmää voidaan soveltaa koehenkilöihin siten, että heille
esitetään yhtä aikaa puhetta ja kirjoitettua tekstiä. Puheenkuuntelutilanteen aikana
aivotoiminnassa havaittiin vilkastumista enemmän vasemmassa kuin oikeassa
aivolohkossa. Tutkimuksesta saatujen tulosten perusteella vasen aivopuolisko on
tärkeässä roolissa kielellisen informaation käsittelyssä, koska yleensä puheen
kuuntelemisen ja lukemisen taitoja ei voi paikantaa jollekin aivojen alueelle vaan näihin on
yhteydessä aivoalueen toiminnan aktivoituminen. Edelleen puheen tuottamista tutkitaan
rekisteröimällä sähköiset ja magneettiset aivovasteet puheeseen ja sen muutoksiin, josta
hyvänä esimerkkinä on suomalais-virolainen yhteistutkimus. Tutkimuksessa selvitettiin
suomalaisten ja virolaisten aivovasteiden yhteyttä yhteisiin äänteisiin, jossa tuli esille, että
vaste oli suurin 180 ms:n kuluttua äänteen alkamisesta. Tämä on yhteydessä mielestäni
esimerkiksi uuden kielen oppimiseen, jossa aivovasteet ottavat vastaan uudet kielen
äänteet, jolloin vastaavasti myös tarkkaavaisuuden käyttö lisääntyy oppimisessa.

Yleisesti neurologiassa tutkitaan Henrikssonin, Ikosen, Pirkolan ja Lönnqvistin (2000)

mukaan aivoja ja psyykkistä toimintaa ja näiden yhteyttä toisiinsa. Kuitenkin
neuropsykologisilla menetelmillä kartoitetaan psyykkistä suorituskykyä, erityisesti
kognitiivisia toimintoja ja niissä esiintyviä muutoksia. Kognitiivisilla toiminnoilla eli
psyykkisillä tarkoitetaan tiedon vastaanottamista, käsittelyä, säilyttämistä ja käyttöä.
Näihin keskeisesti kuuluvat havaitseminen, oppiminen, muisti ja kielelliset toiminnot, jotka
kaikki ohjautuvat aivojen ja hermojen välityksellä toimien vuorovaikutuksessa keskenään.
Neurologiassa käytetään kliinisen neuropsykologian sovelluksia hyväksi esimerkiksi
skitsofrenia potilaan tilan arvioinnissa ja hoidossa sekä lääkeainetutkimuksissa. Kliinisen
neuropsykologian asema psykiatriseen diagnostiikkaan nähden on rajallinen, mutta
tulevaisuudessa neuropsykologisen tutkimuksen yhdistyminen toisten menetelmien
kanssa auttaa skitsofrenia potilaan tilan arvioinnissa ja ennusteessa.

3
Mieli-keho-ongelma ja mieli-aivot

Pernua (2005) mukaillen mieli-keho-ongelmalla tarkoitetaan mielen ja kehon

vuorovaikutukseen liittyvää ongelmaa, jossa keho ja mieli nähdään todellisina. Sitä
vastoin karteesinen dualismi näkee kehon ja mielen yhteydessä ongelmia, koska
mentaalisia ja materiaalisia substansseja ei voikaan erottaa toisistaan, joka puolestaan sai
Pernun (2005) pohtimaan Descartesin mietteitä kehon ja mielen vuorovaikutuksen
ongelmasta. Kuitenkin mieli-keho-ongelmassa aistikokemukset perustuvat ärsykkeisiin,
jotka välittyvät aistielimien kautta ulkoiseen tietoisuuteemme. Aistikokemukset aiheuttavat
muutoksia henkisessä tilassamme, jonka myötä koemme aistimuksia. Tässä yhteydessä
voimme kysyä, että syntyvätkö tietoiset kokemuksemme aivojen kautta vai ohjaako mieli
tietoista käyttäytymistämme ja kokemuksiamme. www.wikipedia.fi/Mielenfilosofia

Edelleen dualismissa ja monismissa on yritetty ratkaista mielen ja ruumiin ongelmaa sekä

niiden yhteyttä toisiinsa. Etenkin dualismissa mieli ja ruumis nähdään toisistaan erillisinä
kokonaisuuksina kun taas Pernu (2005) esittää, että kehon ja mielen vuorovaikutusta
säätelee käpylisäke, mutta tähän liittyy myös omat ongelmansa. Koska mielen ja kehon
vuorovaikutusta pidetään mahdottomana käpylisäkkeen avustamana, niin ongelma jää
tämän myötä ratkaisematta. Sitä vastoin funktionalismissa nähdään, että mieli ja aivot
ovat sulautuneet toisiinsa aivan kuin tietokoneiden ”hardware ja software”, vaikka
molemmat ovat valmistettu eri koneille ja eri materiaaleista. Tätä voidaan selittää

Tarja Kallio – Tammisen (2007) mukaan sillä, että kaikki ihmiset ovat tietoisia olentoja,
vaikka kukaan ei pysty selittämään tätä piirrettä kovin tarkasti. Tietoisuuden sisältöön on
tullut uutta sisältöä teknologian kehityksen myötä, jonka avulla voidaan selvitellä ihmisen
mielen sisältöjä. Sitä vastoin aivojen ja mielen identifioiminen ja puhe itsenäisesti
toimivasta sielusta menettää merkityksensä, sillä aivotutkimuksen ja neurotieteen avulla
tuotettu uusi tieto osoittaa, että aivoilla tarkoitetaan rakennetta ja mielellä funktiota.
Aivotoimintaa selvittävät neuro- ja kognitiotieteilijät pitävät lähtökohtanaan monismista
fysikalismia ja materialismia, vaikka dualistista ajattelutapaa pidetään mahdollisena.

Vedalainen filosofia määrittää Tarja Kallio – Tammisen (2007) pohdintojen siivittäminä

sen, että ihmisen ajatellaan olevan muutakin kuin ”pelkkä ajatteleva kone tai ehdollistama
marionetti.” Fyysisen ruumiin lisäksi ihmisen aivoista voidaan erottaa mieli, jota
aivotoiminta ohjaa. Tätä mielen ja aineen dualismia ei pidetä lopullisena ontologisena
totuutena vaan siihen yhdistyy todellisuutta yhdistävä komponentti.

4
Edelleen vedalaisessa viitekehyksessä aivoja ja mieltä lähestytään tietokoneanalogian
kautta, jota ei nähdä täysin virheellisenä lähestymistapana. Aivot ovat osa aineellista
ruumista ja aineellisen maailman ilmiöt tulevat esille aivojen välittäminä, mutta kuitenkin
tietokone on ihmisen luoma laite, jonka toimimiseen tarvitaan ulkopuolinen käyttäjä ja
ohjelmoija. Aivot ovat evoluution luoma kokonaisuus, vaikka aivoja kuvataan yhtä
tiedottomiksi kuin tietokoneen sisältämät komponentit.

Kuitenkin funktionalismissa mentaalinen tila koetaan fysikaaliseksi tilaksi toisten tilojen

kanssa, mutta silti ne ovat yhteneväisiä suljetun maailman kanssa. Funktionalismin
perusajatus pohjautuu Pernun (2005) mukaan uskomuksiin esimerkiksi siitä, että ”Tarja
Halonen on Suomen presidentti”, useimmat meistä suomalaisista uskovat tämän ja tämä
uskomus on totta.

Nykyajan mielentutkimuksen yhteydessä Pernua (2005) mukaillen on esitetty toive siitä,

että funktionalismin avulla voitaisiin selittää mentaalisen ja aineellisen todellisuuden
yhteyttä toisiinsa, jolloin kumpaakaan ei voi sulkea pois tarkasteluista. Kuitenkin aivot
yhdessä kehon ja mielen kanssa ohjaavat yksilön toimintaa ja käyttäytymistä ja voisi
kysyä, että onko Descartes aikanaan ottanut tämän asian huomioon todetessaan, että
niiden yhteyttä on mahdotonta näyttää toteen.

Pohdinta

Psyykkisten toimintojen hermostollisten mekanismien resurssien tutkiminen vaatii

menestyksellistä aivotutkimusta ja monien tieteenalojen yhteistyötä sekä yhteistä
ponnistelua. Edelleen myös luonnontieteiden osuus on tärkeää tutkittaessa aivoja ja
niiden toimintaa, koska biologisten näkökulmien huomioiminen ja yksilöiden erilaiset
ominaisuudet ja sairaudet, jotka saattavat tulla esille juuri aivotutkimusten yhteydessä.
Resursseja vaativat uusien aivotutkimusmenetelmien kehitys ja kehittäminen ja
ihmisaivojen toiminnan tutkimus, joihin liittyy psykologisen tiedon tarve.

Mielestäni mieli-keho-ongelma ja mieli – aivot – ongelma ovat käsitteinä varsin

mielenkiintoisia, sillä niiden erottaminen toisistaan on mahdotonta. Aivot ja hermot
säätelevät kaikkea ihmisen toimintaa ja käyttäytymistä samoin mieltä ja kehoa, jos
esimerkiksi ihmisen mieli on sairastunut, niin kehokin on sairastunut samalla kertaa.
Edelleen erilaiset uskomukset ja mielikuvat ruokkivat ihmisen mieltä, joita sitten

5
tietoisuutemme ja järkemme avulla muokkaamme uskottaviksi ja todellisiksi. Kuitenkaan
ihmistä ei voi nähdä koneena tai jonakin mekaanisena laitteena, joka suorittaa tietyt
tehtävät tietyssä ajassa mielensä ja aivojensa ohjaamina. Ihminen on syntymästään
kuolemaansa saakka psykofyysinen kokonaisuus, jota hallitsee sekä tietoiset että
tiedostamattomat valinnat ja teot. Olen samaa mieltä siitä, että aivot ovat mielen
instrumentti ja kaiken älyllisen toiminnan lähteenä on ihminen itse.

Arviointi

Tämä oppimistehtävä oli aiheeltaan aika laaja ja moniulotteinen kokonaisuus, jota

tehdessäni opin jälleen uutta kognitiivisesta psykologiasta ja neuropsykologiasta,
esimerkiksi psyykkisten toimintojen hermostollisesta perustasta ja niiden
tutkimusmenetelmistä. Tosin tehtävään lähteiksi olisi voitu valita selkeämmin esimerkiksi
ne lähteet, jotka käsittelevät psyykkisten toimintojen hermostollista perustaa ja
tutkimusmenetelmiä. Tämä olisi helpottanut opiskelijan työtä huomattavasti. Ja kaipailin
aiheeseen liittyviä artikkeleita myös lähteiksi, koska niissä esitetään ajankohtainen tieto
kyseessä olevasta aiheesta. Yhtä mielenkiintoista ja opettavaista oli tutustua
neuropsykologiaan ja kaikkiin neurologisiin sairauksiin, joista tuli tehtävään hetkittäin
lääketieteellinen näkökulma ja sairauksiin olisi voinut perehtyä syvällisemminkin tässä
tehtävässä, vaikka sitä ei erikseen vaadittu tekemään.

Opin taas jälleen uutta tehdessäni tätä tehtävää ja omat opiskelutaitoni kehittyivät jonkin
verran eteenpäin esimerkiksi tiedonhankinnan ollessa kyseessä. Nyt olen oppinut
etsimään uutta tietoa itsenäisesti ehkä rohkeammin kuin aiemmin, koska valmiiksi annetut
lähteet ja niiden tiedot eivät välttämättä yksinään riitä kattamaan tehtävässä vaadittuja
tietoja.

6
Lähteet

Alho, K. (2005) Monitieteinen aivotutkimus. Tieteessä tapahtuu, 22 (6), 10 – 14.

Henriksson – Tuulio, Annamari, Ilonen, T, Pirkola, T & Lönnqvist, J. (2000)

Neuropsykologia skitsofrenian tutkimuksessa ja hoidossa. Duodecim, (14), 1453-8.

Kallio – Tamminen, T. (2007) Aivot, mieli ja tietoisuus vedalaisessa ajattelussa. Futura,

(3), 60 – 74.

Kuikka, P. Pulliainen, V; & Hänninen, R. (2001) Kliininen neuropsykologia. Helsinki:

WSOY. osa I

Pernu, T.K. (2005) Onko mielellä merkitystä. Psykologia, 40 (2), 187 – 190.

Vilkko – Riihelä, A. (1999) Psyyke. Psykologian käsikirja. Helsinki : WSOY.

www.wikipedia.fi/Mielenfilosofia

7
8