The Project Gutenberg EBook of Suomalaisia kirjailijoita, by Eino Leino

This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.net

Title: Suomalaisia kirjailijoita

Author: Eino Leino

Release Date: September 12, 2004 [EBook #13445]

Language: Finnish

Character set encoding: ISO-8859-1

*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK SUOMALAISIA KIRJAILIJOITA ***

Produced by Riikka Talonpoika, Tapio Riikonen and PG Distributed

Proofreaders

SUOMALAISIA KIRJAILIJOITA

Pikakuvia

Kirj.

EINO LEINO

1909.

SIS�LLYS:
siv.

Esisana.................................................... 7
Elias L�nnrot.............................................. 9
A. Oksanen................................................. 27
Aleksis Kivi............................................... 43
Yrj� Koskinen.............................................. 63
Kaarlo Bergbom............................................. 73
Suonio..................................................... 83
A. Meurman................................................. 93
Pietari P�iv�rinta........................................ 103
J.H. Erkko................................................ 119
Kaarlo Kramsu............................................. 137
Arvi J�nnes............................................... 153
Paavo Cajander............................................ 163
Juho Reijonen............................................. 173
Robert Kiljander.......................................... 185
Minna Canth............................................... 195
Juhani Aho................................................ 215
Arvid J�rnefelt........................................... 241
Santeri Ivalo (Ingman).................................... 257
Kasimir Leino............................................. 271
Teuvo Pakkala............................................. 289
Liite: Realismin loppu ja uusromantinen kirjallisuutemme.. 297

ESISANA

N�iden pikakuvien tarkoitus on mahdollisimman lyhyess� ja suppeassa

muodossa esitt�� er�it� n�k�kohtia suomenkielisen kirjallisuuden
kehityskulusta, katsottuna maamme yleisen henkisen viljelyksen taustaa
vasten ja jossakin m��rin my�s saman-aikaisia europalaisia virtauksia
mieleen johdattamalla.

Niiden tarkoitus ei siis suinkaan ole olla mit��n tyhjent�vi�

luonnekuvia asianomaisista kirjailija-personallisuuksista, vaan
ainoastaan ilmi� ilmi�lt� seurata er�it� ��riviivoja, joiden sis�ll�
suomenkielinen kaunokirjallisuus Kalevalan ilmestymisest� nykyp�iviin
saakka on kasvanut ja kehittynyt. Kirjoittaja on valinnut pikakuvien
muodon siksi, ett� h�n sen kautta on luullut saavansa parhaiten esille
k�sityksens� suomenkielisest� kirjallisuudesta yleens� ja eritoten sit�
el�hytt�neist� aatevirtauksista.

K�sit�n kirjallisuuden, samoin kuin kaiken inhimillisen toiminnan,

olevan aina elimellisess� yhteydess� ymp�r�ivien henkisten ja
aineellisten olosuhteiden kanssa, joskaan meid�n puutteellinen j�rkemme
ei voi n�hd� p��st� p��h�n sit� syiden ja seurausten sarjaa, joiden
suoranainen, mekaaninen tulos se on. Koetan n�iden pikakuvien kautta
osoittaa, mit� teit� kirjallisuutemme yll�mainittuna ajanjaksona on
kulkenut ja mist� aineksista se t�ll� hetkell� on kokoonpantu.

T�t� tarkoitusta varten taas on v�ltt�m�t�nt� alituisesti ja yht'aikaa

pit�� silm�ll� noita kaiken kirjallisen toiminnan kolmea suurta
alkutekij��: ajanhenke�, kansanhenke� ja kunkin kirjailija-yksil�n
erikoista luonteenomaisuutta.

ELIAS L�NNROT

s. 9/4 1802 k. 19/3 1884.--De W�in�m�ine, priscorum Fennorum numine

(1827), Kantele taikka Suomen kansan sek� vanhoja ett� nykyisempi�
runoja ja lauluja 1-4 (1829--31), Om finnarnas magiska medicin (1832),
Kalevala (1835, 1849), Mehil�inen (1836--1837, 1839--1840), Suomalaisen
talonpojan kotil��k�ri (1839), Kanteletar (1840), Suomen kansan
sananlaskuja (1842), Suomen kansan arvoituksia (1844), Kokeita
suomalaisessa laulannossa (1845), Ruotsin, Suomen ja Saksan tulkki
(1847), Oulun viikkosanomia (1852--53), Om det nordtschudiska spr�ket
(1853), �ber den Enare-Lappischen Dialekt (1854), Neuvoja er�sten
j�k�l�in k�ytt�misest� ruuaksi (1857), Om ursprunget af Finnarnes Hiisi
(1858), Suomen kasvisto (1860), Lainopillinen k�sikirja Ph. Palm�n,
(1863), Suomalais-ruotsalainen sanakirja (1866--1880), Suomen kansan
muinaisia loitsurunoja (1880) y.m. y.m.

Aika viime vuosisadan alkupuoliskolla oli koko sivistyneess� maailmassa

kansanrunoudelle ja kansanrunouden oikealle ymm�rt�miselle mit�
edullisin. Englannissa olivat m.m. _Ossianin laulut_ jo 17:nen
vuosisadan keskivaiheilla her�tt�neet eloon harrastuksen
muinaiskelttil�iseen kansanrunouteen. Saksassa oli samansuuntainen
harrastus virinnyt liekkiin Herderin, Goethen ynn� koko romantisen
koulun kautta. Tanskassa Oehlenschl�ger, Ruotsissa Tegn�r ja
G��ttilainen liitto kohottivat skandinavisen muinaisuuden runoutensa
johtot�hdeksi.

Ajan henki oli romantinen, kansallinen. Ajan tunnussana oli _luonto_,

vastakohtana kaikelle teenn�iselle ja sievistelev�lle. Toinen tunnussana
oli _tunne_, vastakohtana kaikelle valistus-aikaiselle j�rkeilylle.

Suomessa oli Porth�n her�tt�nyt eloon kansallisen harrastuksen ja jo

kiinnitt�nyt huomion suomalaiseen kansanrunouteen. Sit� olivat jo
koonneet ja julkaisseet m.m. Sakari Topelius vanhempi, olipa von Becker
_Turun Viikkosanomissa_ jo julki lausunut ajatuksen, ett� n�it�
katkelmia voisi j�rjest�� johonkin runolliseen yhteyteen. L�nnrotin
el�m�nteht�v� ei siis suinkaan pudonnut pilvist� h�nelle. Sill� oli
syv�t juurensa koko aikakauden hengess� ja kirjallisuudessa.

My�skin L�nnrot my�nsi itse saaneensa Kalevalan yhteyden ajatuksen

Beckerilt�, samoin kuin ensimm�isen osviittansa Ven�j�n-Karjalaan
Topelius vanhemmalta.

Suomessa sattui t�m� her��v� kansanrunouden harrastus yhteen koko

her��v�n suomalaisuus-harrastuksen kanssa ja tuli yhdeksi sen
voimakkaimmista l�hdesuonista. Muualla se oli merkinnyt vain jotakin
kirjallista aikakautta. Meill� se tuli merkitsem��n koko suomenkielisen
kirjallisuuden ensimm�ist� suurta enn�tyst�. Muualla se oli tuonut vain
uusia, hedelm�itt�vi� aineksia jo ennaltaan olemassa olevaan
kansalliskirjallisuuteen. Meill� se tuli merkitsem��n itse
kansalliskirjallisuuden pohjaa ja perustusta, sit� harmaasta
muinaisuudesta esiin etsitty� kulmakive�, jolle nuoren,
maailmanhistoriassa ensi kerran sivistyskansana esiintyv�n korpiheimon
koko kultuuri oli rakentuva.

Ep�ilem�tt� se oli harvinainen onni t�lle kultuurille. Sill� siten se

sai heti syntyess��n tukevimman ja leveimm�n pohjan, mit� mink��n kansan
kultuurilla voi olla: kansan oma entisyys, kansan oman runollisen
mielikuvituksen kirkastamana.

Kaikki t�hti-enteet Suomen silloisella sivistystaivaalla olivat

erikoisesti edulliset L�nnrotin esiintymiselle. Suomi oli juuri
Ruotsista erotettu. Maan entinen sivistys-el�m� oli temmattu irti
ikivanhoista muukalaisista alkul�hteist��n ja suorastaan osoitettu
omilleen. Mutta oma oli niin kaukana korpien povessa, ett� sit� voitiin
en�� vain romantisen mielikuvituksen siivill� l�hesty�. V�hemm�n omaa
voitiin kyll� kourin kosketella. Mutta jos mieli maan ja kansan seisoa
omalla pohjallaan, omilla jaloillaan, t�ytyi olla jotakin oikein omaa,
jotakin, josta voi pit�� kiinni, josta ei voinut olla eri mieli�, jota
voi n�ytt�� muillekin kansoille ja sanoa: �t�m� on suomalaista�.

Mit��n sellaista ei ollut olemassa ennen Kalevalaa ja ennen L�nnrotia.

Oli vain maa, oli vain kieli, oli vain er�s kansatieteellinen k�site,
joka jumalan armosta ja itsevaltiaan oikusta oli kansakuntien joukkoon
korotettu. Mutta t�ss� maassa ei ollut mit��n suomalaista
sivistys-el�m��, sill� se, mik� oli, oli tuotu meren takaa. Eik� t�ll�
kielell� ollut mit��n kirjallisuutta, ainoastaan joku yksin�inen runo
tahi hengellinen hartauskirja. Eik� t�ll� etnografisella kansakunnalla
ollut mit��n tietoa omasta itsest��n ja omasta teht�v�st��n. Vailla
historiaa, vailla kultuuria, vailla kansallistuntoa, vailla omaa
valtiollista el�m��, se n�ytti olevan tuomittu olemaan my�skin vailla
tulevaisuutta, samoin kuin se oli vailla omaa muinaisuutta
ja--nykyisyytt�.

Silloin astuu esiin Elias L�nnrot: ja kansalla on oma muinaisuutensa.

Silloin astuu esiin J.V. Snellman: ja kansalla on oma kansallistuntonsa
ja valtiollinen el�m�ns�.

Unelma k�y edell� ajatuksen, ajatus edell� teon. Elias L�nnrot oli suuri
uneksija. Kalevalan toisen painoksen esipuheesta me saamme pienen
aavistuksen siit�, mit� tuo yksin�inen mies miettii Karjalan er�maita
samotessaan. H�n miettii, miss� mahtaa olla n�iden kansanrunojen
yhteinen alkukoti, joita h�n niin v�sym�tt�m�ll� innolla ker�ilee ja
joita h�n romantisen aikansa lapsena niin rakastaa. H�n tuumii, kuka on
ne ensin runoillut ja mik� aika Suomen kansan historiassa on voinut olla
kyllin suuri niit� synnytt�m��n. Ja h�n tulee siihen p��t�kseen, ett� ne
eiv�t ole saattaneet synty� muulloin kuin muinaisen, vapaan ja
itsen�isen Perman vallan aikoina, Vienan ja ��nisj�rven rantamilla.
Siell� on h�nen mielest��n viel�kin huomattavissa �joku ulkonainen
perint�sivistys vanhoista ajoista�, siell� n�ytt�� kansa h�nest� olevan
viel�kin �vanhan, rikkaan, voimakkaan ja kuuluisan Permian kansan suoraa
j�lkisukua�.

Mik� perspektiivi! Mitk� rohkeat, kansallisromantiset n�k�alat!

Mik� sis�llinen tuli mahtoi palaa siin� miehess�, joka t�ten uneksi
uudesta-rakentavansa ainakin kirjallisessa suhteessa muinaisen Perman
tarunomaista valta-asemaa! Ja mik� sis�llinen tyydytys mahtoi t�ytt��
sen miehen mielen, jonka oli onnistunut takoa rohkeimmat unelmansa
ikuiseksi muistomerkiksi siit�, ett� Suomen kansa ainakin kerran oli
el�nyt omaa itsen�ist� henkist� el�m��ns�!

On tullut tavaksi meill� muistaa Elias L�nnrotia noin vaan ylimalkaan

kansallis-sankarina s.o. miltei kalevalaisena taruhenkil�n�, jonka
personallisuus peittyy niin t�ydellisesti h�nen j�ttil�iskokoisen
el�m�nty�ns� taakse, ettei h�nest� j�� j�ljelle muuta kuin nimi, kuin
miehen varjo. H�nen on siin� suhteessa k�ynyt samoin kuin vanhan
V�in�m�isen laulupaadellaan: kaukaa katsoen suli h�nen hahmonsa niin
yhteen harmaan kiven kanssa, ettei outo luullut siin� mit��n ihmist�
olevankaan, vaan ett� kaikki oli tuota harmaata kalliota. Samoin sulaa
my�s Elias L�nnrotin personallisuus meille niin yhteen Kalevalan ja koko
suomalaisen kansallishengen kanssa, ett� harvoin muistetaan h�nt� en��
suomalaisten kirjailijoiden joukkoon lukeakaan.

�Elias L�nnrot on kuin Suomen kansa,

Suomen kansa on kuin Elias L�nnrot.�

Mutta ei mit��n suurta ty�t�, ilman sen takana seisovaa suurta

personallisuutta. Eik� mit��n suurta kirjallista el�m�nty�t�, ilman
suurta kirjailijapersonallisuutta.

Mutta eih�n h�n ole luonut mit��n itsen�ist�? Eih�n h�n ole mit��n
omintakeista kirjoittanut? Taikka jos onkin, on se niin v�h�p�t�ist�
h�nen muun el�m�nty�ns� rinnalla tiedemiehen�, kielimiehen�,
ker�ilij�n�, sommittelijana ja jumala ties min�, ettei siit� juuri maksa
vaivaa puhuakaan?

Niinp� kyll�, jos ajatellaan h�nen n.s. itsen�isi� runoilujaan. Mutta on

tuiki omituista tuon itsen�isyyden ja omintakeisuuden laita. Toiset
voivat tehd� �omintakeisia� kirjateoksia tukuttain, eik� niiss�
kuitenkaan esiinny mit��n itsen�ist� runoilijahenke�. Toisten tarvitsee
vain mukailla joku n�ytelm�, suomentaa joku runonp�tk�, ja siin� on heti
itsen�inen kirjailijapersonallisuus meid�n edess�mme.

Useat maailmankirjallisuuden suurimmista ovat samalla olleet sen

suurimpia mukailijoita. Niin Shakespeare, niin Moli�re. He ottivat usein
aiheensa muilta, ottivatpa usein kokonaisia kohtauksiakin, tyylitellen
ne vain mielens� mukaisiksi ja painaen oman henkens� leiman niihin.
Heid�n yksil�llisyytens� oli nimitt�in niin laaja, ett� siihen mahtuivat
monen pienemm�n kirjailijan minuudet, eiv�tk� he sit� tehdess��n
suinkaan olleet v�hemm�n itsen�isi� kuin sommitellessaan toisia aiheita
ja kohtauksia, joita kukaan ei ennen heit� ollut keksinyt taikka
sommitellut.

No niin: Elias L�nnrotin yksil�llisyys oli niin laaja, ett� siihen

mahtui koko kalevalaisen Suomen kansallishenki. Oliko h�n silti v�hemm�n
itsen�inen? Toimiko h�n silti runoilijana v�hemm�n omintakeisesti?

Taikka toinen esimerkki. Mik� on kreikkalaisten kuvanveist�jien

itsen�isyys ja omintakeisuus? He seurasivat tarkoin kansallishenke��n,
loivat kauneutta kaikkien niiden mittojen ja muotojen mukaan, joita
heid�n aikanaan Ateenassa ja Hellaassa kauniiksi tunnustettiin, mutta
kehittiv�t mies miehelt� ja polvi polvelta ne aina korkeampaan
t�ydellisyyteen. T�ten kristalliseerautuivat v�hitellen esiin ne mitat
ja muodot, jotka Perikleen aikaisten taiteilijain k�siss� saivat
lopullisen viimeistelyns�. Puhtaasti yksil�llisille ominaisuuksille oli
heid�n mielest��n taiteessa, koko heid�n taidek�sityksens� mukaan, niin
v�h�n tilaa, ett� me muinaiskreikkalaista kuvanveistosta katsellessamme
emme ollenkaan ajattele niit�. Me n�emme vain teoksen, me n�emme vain
helleenisen kansallishengen ja er��n aikakauden antaman heijastuksen
siit�. Tekij� on h�vinnyt ty�ns� taakse, yksil� sulanut yhteen aikansa
ja kansansa sielun keralla.

Viel� enemm�n on asianlaita n�in egyptil�isess�, assyrialaisessa tai

babylonialaisessa taiteessa.

Mutta pysy�ksemme nyt vain muinaishelleenisess�, voisi Elias L�nnrotia

hyvin verrata t�llaiseen kreikkalaisen kultakauden kuvanveist�j��n. H�n
seurasi Kalevalaa sommitellessaan tarkoin niit� kauneuden lakeja, joita
tuntemattomat runolaulajat mies miehelt� ja polvi polvelta olivat Suomen
er�maissa laatineet, kuitenkin joka hetki muovaillen, muodostaen ja
edelleen kehitt�en niit�. H�nest� oli turhaa, viel�p� luvatontakin,
tuoda enempi esille yksil�llisi� ominaisuuksiaan. Suurin runoilija oli
h�nen mielest��n kansa itse. H�n, Elias L�nnrot, k�sitti itsens� vain
sen n�yr�ksi oppilaaksi, joka enkelin k�rsiv�llisyydell� kokosi
mestarinsa sanoja ja koetti esitt�� ne niin puhtaassa ja t�ydellisess�
muodossa kuin mahdollista j�lkimaailmalle.

N�in h�n uneksi meille esiin Kalevalan. N�in h�n uneksi Suomen kansalle
menneisyyden.

Mutta seh�n oli suuren runoilijan unelma.

T�ss� auttoi h�nt� tietysti h�nen suurpiirteinen harhaluulonsa siit�,

ett� n�m� runot joskus aikojen alussa olivat kuuluneet yhteen ja ett�
h�nen ty�ns� siis oikeastaan oli tuon mahtavan, kappaleiksi hajonneen
kirjallisen muistomerkin _restaureeraamista_, uudesta-rakentamista.
Taikka niinkuin sen-aikainen latinankielinen pilas�e h�nest� sanoo:
_cursando restituit rem_ (juoksemalla h�n rakensi j�lleen asian). Nyt me
tied�mme, mink� j�ljest� Elias L�nnrot �juoksi� aikoinaan: h�n ajoi
takaa romantista, huimaavan rohkeaa mielikuvaansa.

Kantelettaren esipuheessa L�nnrot on l�hemmin kehitellyt meille

kirjallisia mielipiteit��n. Tieten taikka tiet�m�tt��n, h�n tulkitsee
siin� ei ainoastaan omaansa, vaan my�s koko aikakautensa k�sityst�:
luonto, luonnollisuus ja v�lit�n tunne, josta runollinen mieliala joskus
vaivattomasti sanoiksi pulpahtaa, niit� h�n runoudessa ihailee. Ja
miss�p� n�m� ominaisuudet olisivat tavattavissa puhtaampina kuin juuri
kansanrunoudessa.

Sama ihailu johti Runebergin jo varhain ruotsintelemaan serbialaisia

kansanlaulujaan. H�n vapautui sen kautta liian oppineisen ja liian
muodollisesti k�sitetyn helleenisen ja roomalaisen klassillisuutensa
kahleista, samalla kuin kansanrunouden terve maku suojeli h�nt�
ruotsalaiskansallisen romantiikan h�m�ryyksist�. Yhdess� L�nnrotin ynn�
h�nen Kalevalansa kanssa h�n on ollut paljon mukana perustamassa sit�
suomalaista kirjallista makua, jota me jo nyt hyv�ll� syyll� voimme
nimitt�� t��ll� _kansallis-klassilliseksi_.

Sen maun tunnusmerkillisin ominaisuus oli ja on ehk� viel�kin kaiken

hetkellisen syv� halveksinta. Siin� suhteessa l�henee se miltei Goethen
ankaraa taidek�sityst�, silloin kun h�n ilmoittaa tahtonsa olevan luoda
sit�, �mik� on yhteist� kaikille ajoille ja kaikille kansoille�. Siis
romantikon synteesi, ei realistin analyysi. Ilmi�it� yhdistelem�ll�, ei
aines-osiinsa erittelem�ll�, oli kaiken olevaisen sis�llisin ja
oleellisin totuus taiteessa tulkittava. Johdonmukaisesti noudatettuna ei
t�m� taidek�sitys juuri j�t� suuresti sijaa luonteenomaiselle, viel�
v�hemm�n yksil�lliselle kuvaukselle. Se yksinkertaistuttaa muutamiin
harvoihin viivoihin kaiken el�m�n tuhatkarvaisen moninaisuuden ja
esitt�� henkil�ns� yleisin� tyyppein�, perikuvina. Mutta jumalan kiitos,
suuret taiteilijat ja suuret runoilijat ovat hyvin harvoin
johdonmukaisia taideteorioissaan. Niin ovat--tahi koettavat olla--vain
heid�n j�ljittelij�ns� ja heid�n esteetikkonsa.

Kansallinen romantiikka ei est�nyt L�nnrotia olemasta sangen

kansanomainen realisti, yht� v�h�n kuin tuo helleeniseen
taidek�sitykseen perustuva kaiken hetkellisen kammo esti Runebergia
siit� _Hirvenhiiht�jiss�_ tahi er�iss� h�nen _V�nrikki Stoolin
tarinoistaan_. Muuten olisi kansanrunouden usein h�mm�stytt�v� realismi
ollut outo h�nelle eik� h�n ep�ilem�tt� olisi sallinut sille niin suurta
sijaa Kalevalassa. Mutta kansanrunouden realismi ei olekaan samaa kuin
realismi viime vuosisadan loppupuoliskolla muodostuneessa
merkityksess��n: tarkimmatkin todellisuuspiirteet esiintyv�t siin� aina
er��nlaisessa fantastisessa, yli-ilmaisessa s�dekeh�ss�. Se on sit�
�tervett� realismia, joka ei todellisuuskuvauksiensa vuoksi unohda
olevaisuuden romantista puoltakaan, pit�en vaistomaisesti huolta siit�,
ett� sen antama kuva ei ole valokuva, vaan mielikuva. Se on sit�
realismia, joka maailman alusta on ollut suurten ja suurimpain
runoilijoiden erikois-ominaisuuksia.

Suomalainen kansanrunous l�ysi L�nnrotissa syv�n ja ymm�rt�v�isen

kaikupohjan jokaiselle soinnuttamalleen s�veleelle. H�ness� oli
vastaavaisuutensa koko sen ��rett�m�lle ��ni-asteikolle: vienoimmasta,
l�pikuultavimmasta lyriikasta synkimp��n, mahtipontisimpaan
loitsupaatokseen, leveimm�st�, tyynijuoksuisimmasta epiikasta
suppeimpaan ja t�sm�llisimp��n sananlasku-lauselmaan. H�nen oma
mielikuvituksensa oli yht� luonnontuores ja eloisa, yht� metafyysillinen
ja kuitenkin havainnollinen kuin oli runollisten kansanmiesten tuolla
korpien pimennossa. Samalla se voi hahmotella viel� enempi� viivoja
ja--tietysti kirjan ja paperin avulla--sommitella viel� suurempia
kokonaisuuksia. My�skin oli h�nen runollinen makunsa t�ll� alalla niin
viljelty, valistunut ja pett�m�t�n, ett� me viel�kin vain harvoin voimme
lukea alkuper�ist� suomenkielist� kirjateosta niin h�iriytym�tt�m�ll�
esteettisell� nautinnolla kuin juuri Kalevalaa.

Jos jotkut n�ist� ominaisuuksista olisivat puuttuneet Elias L�nnrotista,

puuttuisivat ne t�n�kin p�iv�n� my�s Kalevalasta. Sill� lopullisesti ei
kukaan kirjallinen mies voi panna enemp�� teokseensa kuin on h�ness�
itsess��n. Jos L�nnrotin oma mielikuvitus olisi ollut ahtaampi ja h�nen
makunsa v�hemm�n valistunut, olisi se ep�ilem�tt� tyrmistynyt Kalevalan
outoja kauneusmaailmoita, eritoten sen maata ja taivasta syleilev��
luonnonsymboliikkaa. Nyt sit� vastoin h�n liikkuu siin� kuin kotonaan,
painaen peukalonsa vain milloin mihinkin kohtaan kuin taitava
kuvanveist�j� kosteaan savikimpaleesen.

Samoin: jos L�nnrotin oma personallisuus olisi ollut v�hemm�n

humaaninen, puuttuisi sen lempe� tuulahdus my�skin Kalevalasta. Nyt
kohtaa se meit� jokaisella kansallisrunoelmamme sivulla, kertoen siit�
korkeasta asteesta, mihin sen sommittelija oli oman ihmisyytens�
kehitt�nyt. Sill� samoin kuin h�n Kalevalansa kautta esiintyy meille
taiteellisessa suhteessa aineensa objektivisen, yleisp�tev�n k�sittelyn
saavuttamattomana mestarina, samoin h�n esiintyy sen--ynn� my�s muun
el�m�nty�ns�--kautta kirjallisena personallisuutena, jota ehe�mp��,
kirkkaampaa ja sopusointuisempaa meid�n on vaikea l�yt�� suomenkielisen
kirjallisuuden harjoittajien keskuudesta.

Kuka toinen tahansa h�nen aikalaisistaan taikka my�hempienkin

kirjallisten aikakausiemme henkil�ist� olisi voinut luoda vain osan
Kalevalaa: h�nen personallisuutensa yksin oli kyllin laaja koko
kalevalaista kansanhenke� k�sitt�m��n. Jokainen muu olisi pannut siihen
enemm�n omaa pient�, hetkellist� minuuttaan: h�n yksin oli kyllin suuri
painaakseen siihen vain oman ikuisimman itsens�, vain oman
kuolemattomimman kauneusk�sityksens�.

Meille onneksi oli h�nen kirjallinen personallisuutensa sellainen, ett�

siihen samalla sis�ltyi koko kalevalaisen kansanhengen ikuisin itseys,
koko Suomen suvun kuolemattomin kauneusk�sitys.

H�ness� yhtyiv�t kuin polttopisteess� kaikki silloisen Suomen

luonteenomaisimmat ominaisuudet. Ei niin, ett� Suomen kansa silloin,
yht� v�h�n kuin nytk��n, todella olisi �kuin Elias L�nnrot�. Olisipa se
siin� tapauksessa oikea ihannekansa, ainoa laatuaan maailmanhistoriassa!
Mutta niin, ett� Elias L�nnrot oli kuin h�nen aikaisensa Suomen kansa
korkeimmassa mahdollisessa ilmestysmuodossaan. H�n oli silloisen Suomen
ihannetyyppi, sen paras ja puhtain perikuva.

H�n oli kuin jalostettu tulos siit�, miksi ymp�r�iv�t olot ja menneiden
aikojen vaiheet olivat silloisen Suomen kansan muodostaneet. Taikka
oikeammin: sen eri heimokunnat. Sill� vasta L�nnrotissa n�ki Suomen
kansa itsens� ensi kerran kokonaisena, lujana, harmaana kalliona, jonka
suuriin ��riviivoihin sis�ltyiv�t kaikki sen eri osien parhaat
ominaisuudet. H�n oli sitke� kuin h�m�l�inen ja herkk� kuin karjalainen.
H�n oli hiljainen kuin mets�lampi ja toimelias kuin merenranta. H�n oli
oppinut kuin yliopisto ja vaatimaton kuin maalaiskirkko. Helsinkil�inen
tiedemies ja karjalainen kontti-ukko l�iv�t h�ness� k�tt� toisilleen.
H�ness� oli suomalaisen rodun kansallinen kehitys tehnyt ensimm�isen
suuren kiertokulkunsa: kotimaisesta korvenpihkasta ja muukalaisesta
herraskasvatuksesta oli pusertunut esiin ensimm�inen ehe�, suuri,
suomalainen _kultuuri-yksil�_, joka kaikilla silloisen henkisen
viljelyksen aseilla varustettuna palasi itsetietoisena tekij�n�
jatkamaan sit� ty�t�, mink� ennen h�nt� tuntemattomat runoniekat salojen
siimeksess� olivat alottaneet ja suorittaneet. H�n oli silloisen Suomen
itsetietoon tullut kansallishenki.

Elias L�nnrot ei ollut miss��n ��rimm�isyyksien mies. Kaikki h�nen

ominaisuutensa t�ht�siv�t suureen, sopusointuiseen tasapainoon. Ajan
ristiriidat l�ysiv�t h�ness� t�ydellisimm�n sovituksensa.

Kristillinen maailmankatsomus oli tehnyt silloisesta Suomen kansasta

parantumattoman optimistin. Kova kohtalo oli taas opettanut sille, ett�
el�m� ei ollut leikki� ja ett� maailmanj�rjestykseen kuului turmiollisia
voimia, joita vastaan oikeastaan oli turha nousta kuolevaisen, mutta
jotka kuitenkin jumalan avulla olivat torjuttavissa. Siksi oli
oikeastaan turha surra, turha liikoja huolehtia huomisesta. Olihan
maailmanj�rjestys syvimm�lt� olemukseltaan hyv�. T�ytyi vain tehd�
voitavansa, koettaa olla hy�dyllinen, raataa niin paljon kuin selk�ranka
kesti ja j�tt�� muu korkeampien olentojen ohjattavaksi. Sill� v�lin voi
kuitenkin iloita lintujen laulusta, yht� paljon kuin onnistuneesta
kokkapuheesta. Mutta enin oli kuitenkin iloittava siit� soitosta, joka
oli suruista tehty, ja jonka s�velet yksin voivat syd�men ainaisen,
piilev�n murhemielen vienoksi kauneus-nautinnoksi viihdytt��.

Sama pohja oli L�nnrotissa. T�lt� pohjalta nousivat my�s h�nen

kultuuri-yksil�lliset ominaisuutensa: h�nen nuoruutensa sammumaton
tiedonjano, h�nen miehuutensa ainainen halu olla hy�dyllinen, kantaa
korsia kekoon, palvella joka p�iv� ja joka hetki hamaan harmajaan
vanhuuteen niit� pyhi� p��m��ri�, jotka h�n kerran oli el�m�lleen
asettanut. Niist� kumpusi taas h�nen sis�llinen itsetuntonsa, joka oli
niin suuri ja syv� ett� se ei kaivannut mihink��n ulkonaisiin muotoihin
pukeutumista. H�n arvasi oman tilansa, antoi arvon toisellekin.
Kuitenkin oli h�nen personallinen paatoksensa niin leve�, ett� siihen
mahtui koko kansakunta.
H�n oli kansallisuus-aatteesta innostunut, mutta h�n ei voinut ajaa sit�
samalla tapaa kuin h�nen l�hin henkinen heimopiirins�. H�n oli siihen
liian suomalainen. H�n ei voinut olla vieras Snellmanin valtiolliseen,
kielelliseen ja sivistykselliseen kansallistuntoon t�ht��v�lle
her�tysty�lle, mutta h�n kuului itse siihen Suomeen, joka her�si. Yht�
v�h�n h�n voi j��d� kylm�ksi Runebergin kansaa ihannoivalle,
is�nmaalliselle runoudelle, mutta h�n oli itse sen kansan lapsi, jota
ihannoitiin. H�n rakasti ja kunnioitti syv�sti kumpaistakin, mutta h�nen
oman ty�ns� ja el�m�ns� t�ytyi juuri h�nen supisuomalaisuutensa vuoksi
t�hd�t� viel� paljon syvemm�lle ja korkeammalle: _olla_, mit� muut
opettivat, _tehd�_, mit� muut mielikuvittelivat. Jos kerran kaksi niin
suurta ja etev�� miest�, toinen ajattelija, toinen runoilija, uskoi
h�nen kansastaan niin hyv��, t�ytyi kaiketi h�nen, Suomen Eliaksen,
osoittaa, ett� tuo kansa ansaitsi sen kunnian, ja kohottaa sen
alkuper�inen heimonhenki omalle paikalleen maailmanrunouden
Pantheonissa.

H�n oli itse Saarij�rven Paavo, puettuna pitk��n takkiin ja silloisen

Suomen hallan-arkojen henkisten viljelysten ojankaivajaksi asetettuna.
H�n oli itse Snellmanin kansallisuus-ajatus suomenkielisest� ja
suomenmielisest� Suomesta, tulleena lihaksi ja vereksi, puoleksi pappi,
puoleksi l��k�ri, samalla karjalainen runoruhtinas ja piispa Agricolan
my�h�is-syntyinen j�lkel�inen. H�n oli vanha V�in�m�inen, joka oli
palannut vapaehtoiselta pakomatkaltaan, pieksut jalassa ja virsikirja
kainalossa. H�n oli sanalla sanoen keskeisin ilmi� aikansa suomalaisessa
kultuuri-el�m�ss�, se, jossa useimmat s�teet yhtyiv�t ja jossa sen
viivat saivat klassillisimman t�ydellisyytens�.

�Siit�p� nyt tie menevi.�

A. OKSANEN

s. 7/8 1826 k. 20/11 1889.--Suometar (1847), Bidrag till finska

spr�kforskningens historie f�re Porthan (1854). Votisk grammatik (1855),
Viron nykyisemm�st� kirjallisuudesta (1855), Anteckningar i
Nordtschudiska (1859), Muistelmia matkoilta Ven�j�ll� vuosina 1854--1858
(1859), L�ran om verbet i Mordvinskans Mokscha-dialekt (1859), S�keni�
(1860, 1863, 1868, 1874, 1881), Versuch einer Mokscha-Mordwinischen
Grammatik (1861), Om ungerska spr�kets f�rvandtskap med finskan (1863),
Suomalainen runousoppi kielelliselt� kannalta (1863), Virren ehdotuksia
taikka kuusikahdeksatta virtt� (1866), Valittuja Suomen kansan
sananlaskuja (1869), Uusi suomalainen lukemisto (1873), Kielet�r
(1874--75), Die Kulturw�rter der westfinnischen Sprachen (1875), Puhe
Olavinlinnan 400-vuotisessa juhlassa (1875), Suomenkielen rakennus,
vertaavia kielellisi� tutkimuksia I (1877), �ber die Sprache der
Nordostjaken (1880), Unter Wogulen und Ostjaken (1885) Kalevalan
karjalaisuus (1887), Suomalaisia puhe-kokeita (1889) y.m.

Kokonainen aikakausi erottaa A. Oksasen Elias L�nnrotista.

J�lkimm�isen esiintyess� Suomi oli viel� sangen hiljainen maa korven

povessa uurastavine kansoineen, ruotsalais-ven�l�isine
virkamieskoneistoineen, muutamine harvoine oppikouluineen sek� viel�
harvempine ajatuksineen ja unelmineen. Mutta niiden ajatusten ja
unelmien joukossa oli piillyt eritoten yksi, joka oli luotu maan muodon
muuttamaan, ja ennen niin rauhallisessa, idyllisess� yhteiskunnassa
myrsky�, ep�j�rjestyst�, ristiriitoja ja arvaamatonta h�mminki�
synnytt�m��n. Se oli ajatus kansallishengest�, se oli unelma Suomen
suvun mahtavasta muinaisuudesta, jolle sen tulevaisuus kerran oli
kullankirkkaana rakentuva.

Suuret tiet�j�t olivat sanansa sanoneet. Maa vastasi voimiensa mukaan,

mutta kaikkien silm�t t�ht�siv�t nuorisoon. Sielt� oli nouseva se uuden
ajan armeija, jonka keralla Suomen aamuh�m�r�st� oli selkenev� sen
keskip�iv�. Eiv�tk� pienet olleet ne p��m��r�t ja vaatimukset, joita
siihen aikaan Suomen nuorisolle asetettiin.

�Ja korkeamman kaiun saa

sun laulus, synnyinmaa!�

oli Runeberg lopettanut _Maamme_-laulunsa, ja L�nnrot oli oksat

karsinut, tien osoittanut �laajemmille laulajille, runsahammille
runoille�. Kaikkien silm�t t�ht�siv�t eteenp�in. Nuorille puhui
Snellman, nuorille Cygnaeus. Heilt� voitiin ja piti vaatia ihmet�it�.

_Nuoruus_ oli ajan tunnus-sana. Ja sen lis�ksi tuo toinen, pyh� ja

leimuava: _is�nmaa_.

Mahtoi tuntua p��t�-py�rrytt�v�lt� olla nuori siihen aikaan. Taikka

oikeammin: olla nuori suomalainen ylioppilas siihen aikaan, sill� kaikki
t�m� kev�inen hurmaus kulki viel� toistaiseksi vain sivistyneen
vallass��dyn kautta ja sen keskipiste oli Suomen yliopisto.

Mutta suomalaiselle ylioppilaalle mahtoivat siihen aikaan avautua joka

suuntaan ��rett�m�t n�k�alat.

Ja ty�-alat. Kaikkialla tarvittiin tekij�it�. Olihan uusi suomalainen

kultuuri vasta hahmoteltu ensimm�isiss� suurissa perusviivoissaan.
Ohjelma oli valmis kaikessa hurmaavassa, joskin hiukan ylimalkaisessa
kauneudessaan. Sen yksityiskohtien toimeenpano oli j��p� nuoren polven
asiaksi.

Jokainen niist� oli el�m�nteht�v�, jokainen niist� olisi vaatinut

miehens� kokonaan. Mutta kuinka valita? Kaikki ne olivat yht� t�rkeit�
ja kaikki ne tunkivat p��lle yht'aikaa. Nuorella suomalaisella
ylioppilaalla oli todellinen �runsauden pula� edess��n. H�n tiesi, ett�
is�nmaan kohtalo suorastaan riippui h�nest�, kun h�n vaan olisi tiennyt,
miten parhaiten hy�dytt�� is�nmaataan. L�hte�k� vanhoja kansanrunoja
ker��m��n vai ryhty�k� uuden Suomen valtiollista itsetajuntaa takomaan?
Koetellako suomenkielisi� runosiipi��n kilvan Runebergin ja Topeliuksen
keralla vai syventy�k� Castr�nin kanssa tieteellisesti saman kielen
laajoja lajiperi� selittelem��n? Kaikki n�m� harrastukset kuuluivat
oikeastaan yhteen, sill� olihan kaiken p��m��r�n� ja johtot�hten� sama
suomalainen is�nmaa. Mutta miten ehti� kaikki yhdess� mies-i�ss�? Ja
kuinka osata oikeaan korvessa, josta pieni p�lvi oli raivattu vasta ja
joka koskemattomana, salaper�isen� humisten niin viekoittavasti joka
taholle houkutteli?

Nuori �oppivainen� Aug. Ahlqvist kuuli my�s tuon huminan joka taholta
korvissaan. Ja h�n tunsi itsens� kutsutuksi joka taholle: runoilijaksi,
kielimieheksi, sanomalehti-mieheksi, kansanrunouden ker��j�ksi. Mutta
niiden lis�ksi humisi h�nen oman syd�mens� syvyydest� h�nelle er�s uusi
��ni, joka oikeastaan ei kuulunut t�h�n aikaan ja joka juuri tekee h�net
niin nykyaikaiseksi meid�n silmiss�mme: _personallisuuden vaatimus_,
tosin sangen vaistomaisesti tajuttu viel�, mutta seurattu sit�
johdonmukaisemmin. L�nnrot oli ollut objektivinen, tyypillinen,
kansallinen. Aug. Ahlqvistista oli tuleva meid�n kirjallisuutemme
ensimm�inen subjektivinen, yksil�llinen, niin sanoaksemme
�ep�kansallinen� kirjailijapersonallisuus.

N�in kohtaavat meit� jo kirjallisuutemme alku-asteella n�m� kaksi

mahtavaa merivirtaa, kansallinen ja yksil�llinen, jotka siin� sittemmin
ovat niin silmiinpist�v�sti ylivallasta taistelleet. Eik� tuota
taistelua suinkaan ole suoritettu ainoastaan eri kirjallisten ilmi�iden
v�lill�, vaan viel� useammin samoissa kirjateoksissa ja samojen
kirjailijain syd�miss�.

L�nnrot ei viel� tuntenut sit� ristiriitaa. H�n oli kokonaan

kansallinen, sulaen sisimm�ss��n yhteen kansallishengen kanssa. Mutta
Ahlqvistissa se on jo olemassa, saattaen my�s h�net moneen k�sik�hm��n
ymp�r�ivien olosuhteitten kanssa. Se vaan on huomattava, ett�
j�lkimm�inen ei suinkaan ollut yht� ehe�sti yksil�llinen kuin edellinen
oli ehe�sti kansallinen. Kentiesp� h�nest� ei juuri siksi tullutkaan
yht� suurta subjektivisen taiteen mestaria kuin edellisest� oli tullut
objektivisen. Joka tapauksessa olivat h�ness� kaikki ainekset
sellaiseksi.

Subjektivisella taiteella tarkoitan n�in sanoessani sit�, miss� tekij�

ei peity ty�ns� taakse, miss� h�nen personallisuutensa astuu aina
etualalle ja antaa ehk� suurimman vieh�tyksen my�s h�nen ty�ns�
tuloksille. Taiteellisesti se voi kyll� tuottaa yht� arvokasta kuin n.s.
objektivinenkin taide siit� on esim. Goethen mahtava el�m�nty� meill�
todistuksena. Yll�-oleva m��rittelee siis vain lajia, ei arvo-astetta.

Aug. Ahlqvist--tahi A. Oksanen, kuten meid�n h�nen oman tahtonsa mukaan

on h�nt� runoilijana nimitett�v�--oli voimakas, intohimoinen
taiteilijaluonne, ren�ssansi-ihminen kiireest� kantap��h�n. H�nen oma
min�ns� merkitsi h�nelle sangen paljon ja kaikissa tapauksissa enemm�n
kuin useimpien muiden h�nen l�himm�istens� minuudet. H�n ei ollut
suinkaan niit�, jotka panevat kynttil�ns� vakan alle, yht� v�h�n kuin
niit�, jotka antavat vain asian puhua puolestaan. P�invastoin tahtoi h�n
juuri _itse_ usein puhua asiansa puolesta ja tehd� sen tavalla, jonka ei
aina tarvinnut vastata asian laatua, kunhan se vain vastasi h�nen omaa
sis�llist� tarvettaan. Tuskinpa h�n olisi vaiennut sittenk��n, vaikka
h�nelle olisi vakuutettu, ett� se, mit� h�n tahtoi sanoa, kenties
voittaisi enimm�n juuri siten, ett� h�n _ei_ sanoisi sit�. H�nelle oli
aina ja joka hetki t�rkeint� olla itsens�, toteuttaa itse��n, ei vaan
syvint� ja ikuisinta, vaan my�skin sen matalampia ja hetkellisempi�
kerrostumia.

Tuntea oman yksil�llisyytens� voiman ja ilon virtaavan v�kev�n�

kiireest� kantap��h�n oli korkeinta h�nelle. Eik� t�m�n yksil�llisyyden
ydin suinkaan ollut mik��n tuntematon maailma h�nelle. Kyll� h�n tiesi,
kuka h�n oli, ja ett� h�n oli sek� runoilija A. Oksanen ett� prof. Aug.
Ahlqvist!

T�llaisen luonteen perus-ominaisuuksiin kuuluu, ett� se ei tahdo tappaa

mit��n puolia itsest��n, ei uhrautua niillek��n asialle kokonaan eik�
ylimalkaan �uhrautua�. H�n _on_ usein enemm�n kuin mit� h�n _tekee_,
merkitsee oman personallisuutensa olemassa-ololla enemm�n kuin
varsinaisella el�m�nty�ll��n. H�n voi vain harvoin tyyty� yht� viivaa
vet�m��n, yht� latua hiiht�m��n. H�nen t�ytyy hiiht�� monta, jos h�nen
mieli saada k�yt�nt�� kaikille pursuville el�m�nkyvyilleen.

Niin n�emme me Aug. Ahlqvistin jo varhain, 1840-luvulla, perustamassa

ensimm�ist� suomenkielist� valtiollista ��nenkannattajaa Helsinkiin.
Mutta my�s monet muut asiat vieh�tt�v�t h�nt�: kielitutkimus,
kansanrunous ja--h�nen oma runoutensa. Jokainen niist� olisi vaatinut
miehens� kokonaan. Ahlqvist pysyy el�m�ns� loppuun saakka sek�
runoilijana ett� tiedemiehen�, vain arvostelevalla toiminnallaan n�it�
kahta luonteensa vastakkaista puolta yhdistellen. Samalla h�n pysyy
valtiollisesti valppaana, itsen�isesti ajattelevana kansalaisena.

H�n on mies kokonainen, mies kerrassaan. H�n ei �pokkuroi� valtain

porstuvissa, ei kumartele �p�iv�n kuulumille�. H�n tuntee itsens�
is�nt�mieheksi omassa talossaan, keskell� suomalaisen kielitutkimuksen
ja suomenkielisen kirjallisuuden vasta perkattuja peltosarkoja. Ja h�n
tuntee olevansa ik��nkuin edesvastuussa niist� molemmista: h�nen
asiansa on h�nen puhtaasti tieteellisen ja taiteellisen toimintansa
ohella suojella maitaan rikkaruohoista ja est�� ne myrkkykasveja
kantamasta. Ja h�n tuntee olevansa edesvastuussa miltei koko nuoresta,
suomalaisesta kultuurista: sekin tahtoo alituisesti pyrki� harhateille,
sit�kin t�ytyy alituisesti ohjata, vaalia ja opettaa. H�n rakastaa ja
h�n kurittaa. H�ness� on paljon von T�rne� eik� v�hemm�n sit� von
Konowia, joka �kiroaa�. Suomalaisuus ei h�nen omasta mielest��n suinkaan
ole viel� valmis astumaan kunnian kukkuloille. Siin� on p�invastoin
viel� paljon paikattavaa, korjattavaa, viljelt�v��, karsittavaa, sanalla
sanoen: �oksastettavaa�, pient� sanaleikki� k�ytt��ksemme. Mutta jumala
olkoon laupias sille �idin lapselle, muukalaisen nimitt�in, joka
suomalaisuuden puutteiden nojalla uskaltaa vaatia sit� varjossa
pysym��n! Sille h�n �rj�isee heti: �suu kiinni, herra, nyt!� ja ellei se
auta, ly� h�nt� p��h�n, kuten Klaus Fleming aikoinaan uhkasi Tukholman
herroille tekev�ns�. Ja Aug. Ahlqvistille ovat kaikki muut enemm�n tahi
v�hemm�n muukalaisia isiens� maassa, paitsi h�n itse. Maa on _h�nen_,
eik� siihen silloin ole kenenk��n hyv� tulla liikoja turisemaan.

Runoilijana h�n on Runebergin harras ihailija. T�m�n miehek�s, ytimek�s

sanontatapa miellytt�� t�ydellisesti h�nen omaa suorasukaista
luonnonlaatuaan, jossa suhteessa h�n itse kyll� kelpaisi suuren
esikuvansa keralla kilpailemaan, samoin tunne- ja tunnelmapohjansa
syvyydelt�. Mutta itse��n yh� Runebergiin verratessaan h�n ei voi olla
tuntematta paljon puuttuvansa. Ja juuri sit�, mit� h�nelt� puuttuu, sit�
h�n tietysti mestarissaan enimm�n ihailee: t�m�n tyynt�, plastillista
muovailukyky�, t�m�n kirkkaasti ja vapaasti kumpuavaa mielikuvitusta,
t�m�n leve��, eepillist� esitystapaa, sanalla sanoen kaikkia t�m�n
_objektivisia_ taiteilija-ominaisuuksia. Sit�paitsi t�ytyy Runebergin
vaikuttaa h�neen, uutiskorven raatajaan, muotonsa moitteettomalla
siloudella, syv�ll� esteettisell� viljelyksell��n ja ylimalkaan sill�
inhimillisell� _urbaniteetin_-piirteell�, mink� vuosisatojen sivistys jo
syntym�ss� usein antaa lahjaksi sunnuntailapselleen.

�Mull' onkin puu rosopintaa,

my�s lienev�t h�yl�ni tyls�t�,

saattoi h�n usein sellaisella hetkell� huoahtaa. Ja rosopintainen puu,

se on suomenkieli, h�nen oma, kotoinen korvenkielens�, jonka kanssa h�n
y�t ja p�iv�t askartelee, jota h�n raataa ja rakastaa, jota h�n tietelee
ja jota h�n taitelee, ja joka vain vaivalla tahtoo taipua h�nen
nykyaikaisiin runomittoihinsa. Kielet�r, se on h�nen ensi lempens�, se
on h�nen el�m�ns� suuri rakkaus ja johtot�hti. Ja _Kielet�r_ on my�skin
sen arvostelevan aikakauskirjan nimi, jonka h�n perustaa, silloin kun
kirjallinen roska h�nen mielest��n rupeaa paisumaan yli �yr�ittens�.

Se on my�skin h�nen ainoa turvansa runoilijana. Sill� muuten h�n n�kee

jo kaikki korkeimmatkin kirjalliset ja is�nmaalliset ihanteensa
toteutettuina Runebergissa. Runeberg on se �j�ttikannel�, jonka
kaikuessa h�n kaikkien ammattitoveriensa puolesta n�yr�sti tunnustaa:
�Meilt' ��ni vieno maahan vaipuu.� Ja runossaan Runebergin muistoksi 6
p. toukok. 1878 h�n tekee t�ss� suhteessa t�ydellisen esteettisen
uskontunnustuksensa.

H�n alkaa siin� alusta. H�n esitt�� ensiksikin, mik� oli kirjallinen
maku maamme ruotsinkielisiss� sivistyneiss� kodeissa ennen Runebergia.
Se oli ollut sama kuin gustavianisen ajan Ruotsissa, sama kuin sit�
ennen kaikkialla sivistyneess� maailmassa, vaikka se t��ll� korpien
povessa tietysti kesti hiukan my�hemp��n: _rococo_, t�m� gallialaisen
kultuurin hieno, hauras kukkanen, jonka kirjallisia ilmestysmuotoja oli
m. m. hempe�, ylimyksellinen, kyynelherkk� ja luonnonhaaveellinen
paimen-idylli. Olihan itse Ruotsin etevin paimenrunoilija Gustaf Philip
Creutz ollut suomalainen syntyper�lt��n. H�ness�, samoinkuin yleens�
suomisyntyisiss� ruotsinkielisiss� runoilijoissa Franzeniin saakka, oli
vain tuoreempi, terveempi tunne-el�m� viitannut heid�n vienompaan, mutta
samalla karumpaan l�ht�kohtaansa, sinisten vesien ja humisevien korpien
kotimaahan. Tegn�r, kansallisella romantiikallaan, vei sen jo l�hemm�ksi
maaper��, mutta ruotsalaista. Meill� j�i sekin sys�ys tietysti vain
sievistelev�ksi pappila- ja herraskartano-kultuuriksi.

T�st� muukalaisia esikuvia kumartavasta makusuunnasta oli Runebergin

kansallinen runous tehnyt lopun kuin rautanuija keve�st�, vieh�tt�v�st�
korukalusta. H�nen j�lkeens� ei en�� Suomenmaassa voinut tulla
kysymykseen runous jossa, Oksasen sanoja k�ytt��ksemme,

----�paimenet ja paimenettaretpa,
laitumella lammaskarjojansa
s��nnellen vain s�velill� huilun
tahi talutellen punapauloin,
simoa ja suudelmia s�iv�t.�

Osoittaessaan, miten

�Kotimaakin, vaikk' on k�yh�, kylm�,

taideniekan taulull' on ihana�,

h�n oli pelastanut koko Suomen silloisen sivistyneen vallas-s��dyn

ihailemasta vain

�Italian ikiselv�� p�iv��,

Hellaan hehkuvia tuoksu-�it�,
olemattomia onnenmaita.�

ja samalla osoittanut sille ne uudet ja itsen�isemm�t kauneus-arvot,

jotka my�s suomenkielinen runoilija A. Oksanen hamasta nuoruudestaan oli
niin n�yr�sti ja tinkim�tt�m�sti oppinut omikseen tunnustamaan.

Mutta samalla h�n oli oikeastaan my�s tappanut Oksasen sin� suurena,
itsen�isen� runoilijana, johon kaikki t�m�n lahjat viittasivat, ja
jonka t�m�n kuitenkin kaikitenkin t�ytyi parhaina hetkin��n tuntea
piilev�n povessansa.

Nousukkaana, nuoren kansan lapsena, uutistalon asukkaana, t�ytyi Oksasen

syd�mens� syvimm�ss� tuntea rajatonta kiitollisuutta sit� runoutta
kohtaan, joka oli heitt�nyt ik��nkuin hele�n hunnun yli h�nen �karun,
k�yh�n, pyh�n� syntym�maansa. Mutta ei ainoastaan Suomenmaata, vaan my�s
Suomen kansaa oli Runeberg jo h�nen mielest��n ikip�tev�sti ihannoinut:
Kurun Matit, Saarij�rven Paavot, Hanat, Pistoolit, Hannat, Hetat,
Augustat, Annat, Aarot ja lopuksi koko Suomen sodan aikainen uljas
urhoparvi.

�Liha on ne meid�n lihastamme,

veri juuri meid�n verest�mme�,

todistaa Oksanen niist�, samalla tunnustaen Runebergin tulkitseman

k�sityskannan Suomenmaasta ja sen kansasta omakseen, niinkuin h�n yll�
oli Runebergin kirjallisen makusuunnan omakseen tunnustanut. Runeberg
oli toisin sanoen h�nelle t�ydellisyys, jossa h�n ei n�hnyt mit��n muuta
puutetta kuin yhden: sen, ett� t�m� oli kirjoittanut ruotsinkielell�. Ja
siin�p� h�n n�keekin oman ynn� muun suomenkielisen runouden ainoan
oikeutuksen ja johtot�hden. Jos saisi saman mielen, samat runolliset
ihanteet, viel� kerran yht� kauniisti suomenkielell� soinnahtamaan,
silloin olisi kaikki hyvin! �Runon into, _Runebergin runon_�, sanoo h�n
itse nimenomaan, olisi saatava suomenkieleen istutetuksi, sill� aika on
tuleva jolloin �kansa toinen, vaikk'ei varsin vieras�, nimitt�in
ruotsalainen, on runotemppelins� pyhimp��n pystytt�v� �ruotsiks'
runoillehen Runebergin�.--Viimeinen kaukosilm�ys, joka silloiseen
kirjalliseen Suomeen n�hden oli enemm�n kuin uskallettu, todistaa ett�
Oksanen saattoi olla my�s tiet�j�, jos niin tarvittiin.

Oksasen is�nmaallisen runouden ytimeksi j�i siis vain kieli. Eik� muusta
voinut t�ss� ajassa olla kysymyst�k��n. Kaikki tunsivat kuuluvansa
samaan suomalais-ugrilaiseen kansanheimoon, kaikki maan valistuneimmat
ja etevimm�t henget nimitt�in. Raja-aitana kansalaisten v�lill� oli vain
kieli. Ja t�st� puhuessaan Oksanen tuntee my�s runoilijana olevansa
omalla alallaan.

T�ss� h�n ei tunne itse��n en�� vain Runebergin oppilaaksi, t�ss� h�n
tuntee, ett� h�nell� on jotakin uutta ja itsen�ist� sanottavaa.
Yleiskansallisen runoilijan sijasta tulee h�nest� her�nneen
suomalais-ugrilaisen kansanrodun runoilija. H�nen teht�v�kseen j��
lausua silloisen kansallisen liikkeen leimuava tunnus-sana:

�Yksi mieli, yksi kieli

V�in�n kansan soinnuttaa.�

Huomattava on, ett� Oksanen ei t�ss� suomalaisuuden mahtavassa

marseljeesissa, joksi _Suomen valta_ sittemmin on muodostunut, suinkaan
puhu ainoastaan kielest�. H�n lausuu my�s: _yksi mieli_. Mutta siihen
ei h�nen aikanaan arvattavasti niin suurta huomiota kiinnitetty.
Oltiinhan kaikki yksimielisi�! Eih�n ollut kysymys muusta kuin kielest�
ja siksi saivat Oksasen s�keet jo heti alusta erikoisen kielipoliittisen
v�rityksens�.

Itse h�n kyll� k�sitti suomalaisuuden asian paljoa syvemm�lt�. Ei ollut

kysymys ainoastaan kielest�, vaan koko suomalaisesta kultuurista, jota
h�nen mielest��n ei viel�, jo it�isenk��n vaaran takia, voitu kokonaan
temmata irti skandinaavisesta yhteenkuuluvaisuudestaan, vaikka se kyll�
oli p��m��r�, johon pyrittiin. T�lt� kannaltaan t�ytyi h�nen piakkoin
joutua vet�m��n vastak�ytt� silloisen suomalaisuuden valtiollisten
johtomiesten kanssa, jotka eiv�t ollenkaan voineet ymm�rt��, miten niin
rohkea suomalainen rotutunne ja niin vilpit�n ruotsalaisen kultuurin
rakkaus saattoivat mahtua samaan laajaan, sykkiv��n runoilija-syd�meen.

V�h�ksi j�i Oksasen oma, yksil�llinen laulurunous. Sit� kirkkaammin

helottavat meille helmet sellaiset kuin _Sotamarssi_, _Koskenlaskijan
morsiamet_, _Punkaharjun tyt�n laulu_ ja ennen muita kenties _S�kenien_
uljas alkuruno, niin vakuuttavan varma jo heti ensimm�isten s�keittens�
poljennolta:

�Syksyn kolkko, synkk� ilta

kattaa kaupungin ja maan...�

Oksasen muodollinen kyky oli mit� t�rkein suomenkielen silloiselle

viljelykselle. Mutta h�nen sis�llinen paatoksensa puhkaisee kaikki h�nen
aikakautensa asettamat kirjalliset muurit ja viittaa kauas
tulevaisuuteen, suomenkielisen runouden kultaisimmille kunnahille.

ALEKSIS KIVI

s. 10/10 1834 k. 31/12 1872.--Kullervo (1860), Nummisuutarit (1864),

Kanervala (1866), Kihlaus (1866), Karkurit (1867), Y� ja P�iv� (1867),
Lea (1869), Seitsem�n veljest� (1870), Margareta (1871).

Oksanen seisoi yhteiskunnan kukkuloilla. H�nen asemansa tiedemiehen�,

suomenkielen professorina ja yliopiston rehtorina, oli taannut my�s
h�nen puhtaasti runolliselle tuotannolleen auktoriteetin, jollaista ei
kenell�k��n suomenkielisell� kirjailijalla ole ollut selk�nojanaan. Itse
h�n oli sen hankkinut itselleen, siksi h�n saattoikin jonkinlaisella
ylpeydell� sanoa tervehdys-sanoissaan v. 1869:n vuoden seppel�idyille
maistereille:

�K�y sis��n vaan, s� Suomen runotarkin�,

hyvin tiet�en, ett� suomenkielinen runous juuri h�nen kauttaan oli

saavuttanut sen �hovikelpoisuuden�, jota tarvittiin Suomen suureen
oppisaliin astuessa. T�t� Oksasen kohottavaa merkityst� koko
suomenkielisen kirjallisuuden asemaan n�hden omassa is�nmaassaan ei
suinkaan ole v�h�ksi arvattava.

Mutta on miltei traagillista, ett� h�n, jota jos ket��n suomalainen

rotutunne el�hytti, joka hehkui niin kauniisti ja korkeasti suomenkielen
kirjalliselle viljelykselle ja vain katseli ik�v�iden taivaanrantoja,
mist� ilmestyisi mies, joka suomenkielin voisi saada �Runebergin runon�
Suomenmaassa �korkeammin kaikumaan�,--ett� juuri h�n joutui Aleksis
Kiven nerokkaan ja supisuomalaisen runouden ankarimmaksi vastustajaksi.
T�ss�h�n oli mies, josta koko silloisen suomalaisen kultuurin olisi
ollut ylpeilt�v�. Mist� johtui sitten, ett� juuri t�m� kulmakivi oli se,
jonka rakentajat hylk�siv�t? Ja ett� ankarin hylk��j� juuri oli A.
Oksanen, suomenkielen suurin lyyrikko ennen h�nt�?

T�m� kysymys heitt�� merkillisen valaistuksen koko Suomen suomalaisen

heimon sivistyshistoriaan.

Ensimm�isen� syyn� siihen lienee ollut se, ett� aika oli

_ohjelma-suomalaisuuden_. Se keikkui p��ll�p�in, se peitti varjoon
kaiken todellisen suomalaisuuden, jota se juuri oli nostavinaan. T�ytyi
olla _suomenmielinen_, jos mieli tulla suomenkielisen� kirjailijana
huomatuksi. Mutta Aleksis Kiven runoudessa ei ollut mit��n ohjelmaa,
eip� edes mit��n k�sitteellist� suomenmielisyytt�. H�n oli siihen
liiaksi kirjailija ja liiaksi--suomalainen. Suomalaisuus oli h�nell�
lihassa ja veress�, niinkuin se ennen h�nt� oli ollut ainoastaan
L�nnrotilla.

Toisena syyn� siihen oli ehk� se, ett� h�n oli syntynyt laaksossa ja oli
luotu laaksossa pysym��n. H�nen mieskohtainen personallisuutensa ei
monenkaan aikalaisen mielest� liene juuri ollut omiaan suomenkielisen
kirjallisuuden arvoa kohottamaan. Mik� h�n oli? K�yh�
talonpoikais-ylioppilas, josta tiedettiin, ett� h�n tosin kirjoitteli
jotakin, mutta joka ei ollut suorittanut mit��n tutkintoja, jonka
yksityis-el�m� saattoi antaa aihetta moneen vakavaan muistutukseen ja
jolta puuttui kaikki is�nmaallinen paatos siihen m��r��n, ett� h�n
Runebergin _Maamme_-laulun-mukaelmassaankin himmenee
puoli-raamatulliseen, puoli-kalevalaiseen valoh�myyn. H�n oli aivan
mahdoton ilmi� is�nmaallisissa ja akatemiallisissa juhlatiloissa p�yd�n
p��h�n asetettavaksi. Se paikka kuului asian luonnon mukaan maamme
ruotsinkielisille runoilijoille ja heid�n mukanaan A. Oksaselle. Kiven
paikka oli siell�, mist� h�n oli kotoisinkin: pimennossa.

Mutta eiv�th�n niin monet muutkaan Suomen suuret miehet olleet el�m�n
p�iv�puolella syntyneet. Miksi h�n ei siis noussut sielt�? Eip� ollut
yhteiskunnallisesti vaatimaton syntyper�, yht� v�h�n kuin heid�n
suomalainen verens�k��n, est�nyt esim. L�nnrotia ja Oksasta sielt�
nousemasta. N�m� syyt eiv�t riit� siis. Tarvitaan toisia, painavampia,
jos meid�n mieli ymm�rt�� Aleksis Kiven paikkaa aikansa
sivistys-el�m�ss�.

Kolmantena syyn� onkin sent�hden kiinnitett�v� huomiota siihen, ett� h�n

oli niin _ainoastaan_ kirjailija, niin pelk�st��n taiteilija. Kyll� h�n
nousi, mutta--omalla tavallaan. Kyll� h�n kohotti itsens�, jos kukaan,
mutta yksinomaan kirjallisella toiminnallaan, jonka arvo nuoressa
suomenkielisess� sivistys-el�m�ss� ei viel� riitt�nyt h�nt� edes
tavallisen virkamiehen, saati sitten tiedemiehen tahi professorin
yhteiskunnalliseen asemaan kohottamaan. Suomenkielinen sivistysel�m� ei
silloin viel� kaivannut kirjailijoita (taitaa olla niin ja n�in sen
asianlaita viel� t�n�p�iv�n�kin). Tarvittiin enemm�n n. s.
�suomalaisuuden ty�ntekij�it�, joilla ymm�rrettiin jotakin hyvin paljon
t�rke�mp�� kuin jonkun runon, n�ytelm�n tai romaanin nukkavieru
kirjoittaja. Aleksis Kivi tuli siten sys�tyksi syrj��n ei ainoastaan
ajan pitop�yd�st�, vaan viel�p� sen ruokap�yd�st�kin, kirjalliseksi
mustalaiseksi, yhteiskunnan kupinnuolijaksi, joka sai olla kiitollinen
jokaisesta murusta, mik� tipahti h�nen laihojen n�ppiens�
v�liin,--samojen, jotka olivat _Lean, Kihlauksen, Nummisuutarien,
Kullervon, Seitsem�n veljeksen_ ja niin monen iki-ihanan laulurunon
kynt�v�� kyn�� py�ritt�neet.

Mutta olihan maassa my�s esteettist� viljelyst�. Ymm�rrettiinh�n

Runeberg, miksi ei sitten Aleksis Kivi? N�htiinh�n Kalevalan kauneus,
eik� n�hty sitten ikuisen kauneuden kajastusta n�iss� mestarillisissa
suomalaisen kansan ja suomalaisen luonnon kuvauksissa: tuossa syv�ss�
huumorissa ja syv�ss� tragiikassa, tuossa realistisessa tekotavassa ja
romantisessa mielikuvituksessa, tuossa hele�ss� tunnelmaherkkyydess� ja
monumentalisessa sommittelukyvyss�, tuossa hiuksenhienossa
todellisuuden havaitsemisessa ja sis��np�in k��ntyneen sielun
aavistelevassa mystiikassa, jotka henkiv�t meit� vastaan kaikkialta
Aleksis Kiven teoksista ja kaikki yhdess� muodostavat h�nen harvinaisen,
yksinseisovan taiteilijaluonteensa omaper�isyyden? Eik� huomattu, ett�
oltiin tekemisiss� ei ainoastaan suuren kotimaisen runoilijan kanssa,
vaan runoilijan, joka olisi j�ttil�ishahmoja jokaisen muunkin maan
kirjallisuudessa?

Toiset huomasivat, toiset eiv�t. Ett� A. Oksanen ei huomannut, siihen

oli ep�ilem�tt� paljon syyn� h�nen puutteellinen ja yksipuolinen
esteettinen sivistyksens�, yhdess� h�nen rajattoman Runeberg-ihailunsa
kanssa, joka meid�n t�ss� on mainittava viel� nelj�nten� syyn� siihen,
miksi Kiven runouden t�ytyi h�neen, samoin kuin moneen muuhunkin h�nen
aikalaiseensa, tehd� tymp�isev� ja vieroittava vaikutus.

Runeberg oli pitkiksi ajoiksi vakiuttanut Suomen sivistyneen s��dyn

kirjalliset mielipiteet. Runouden, jos sen mieli olla kansallista ja
is�nmaalle arvokasta, tuli olla kirkasta, yksinkertaista ja korutonta
muodoltaan, tyynt�, sopusointuista, plastillista yleiselt� hengelt��n.
Sen tuli kaikessa v�ltt�� ��rimm�isyyksi� ja kulkea kultaista
keskitiet�: olla �terveesti� realistista, mutta my�skin �terveesti�
romantista laadultaan, kansan tuli n�hd� siin� itsens� ihannoituna,
juhlavaatteissaan.

Nyt tulee Kivi edellist� paljon laajemman ��ni-asteikkonsa keralla.

H�nen h�ik�ilem�t�n realisminsa, joka meni niin paljon pitemm�lle kuin
Runebergin, h�mm�stytti ja arvelutti monta: Oksasen se saattoi
suorastaan vihan vimmoihin. Mutta my�skin h�nen romantiikkansa oli
kammoksuttavaa silloisen keskitason taiteelliselle k�sitykselle: seh�n
oli suorastaan myyttej� luovaa, metafyysillist�. Oksanen, joka
n�ht�v�sti tunsi saksalaisia romantikkoja, sai turhaan hakea sille
mit��n vastinetta esim. Uhlandin ballaadeista, joita m.m.
_Koskenlaskijan morsiamet_ sivumennen sanoen muistuttavat. Ent�s Aleksis
Kiven kieli sitten! Senh�n t�ytyi olla kauhistus jokaiselle, joka
harrasti suomenkielen puhdasta, ylev�� ja �mallikelpoista� k�yttely�. Ja
ent� h�nen muu muotonsa ylimalkaan! Olihan esim. _Seitsem�n veljest�_
mit� merkillisin sekoitus draamallisista ja eepillisist�, jopa paikka
paikoin lyyrillisist�kin aineksista.

Kaikkiin n�ihin kolmeen kirjalliseen muotoon n�hden on Kiven vaikutus

perinjuurinen. N�ytelm�runouden h�n suorastaan meid�n maassamme
perustaa, pystytt�en siin�kin molemmat ��rimm�iset pylv��t, synkimm�n
tragiikan _(Kullervo)_ ja hilpeimm�n komiikan _(Kihlaus, Nummisuutarit)_
rajamerkit, samalla varmuudella kuin h�n niiden v�lille hahmottelee
lyyrillisen draaman hauraat, mutta ihanat ��riviivat _(Lea, Y� ja
p�iv�)_. Samoin h�n perustaa suomenkielisen suorasanaisen
kertomarunouden, asettaa sen yhdell� iskulla kaiken kertomarunouden
huipulle ja antaa sille monumentalisen, neroa s�ken�iv�n t�ydellisyyden,
jota suomenkielinen romaani viel� t�n�kin p�iv�n� turhaan tavoittelee.
Laulurunoutta h�n ei perusta tosin, mutta laajentaa senkin rajat kauas
korrektista akatemiallisuudesta kohti aavistelevaa, riutuvaa,
raamatullista ja kalevalaista mielialaa (_Syd�meni laulu, Mi ik�vyys, mi
h�m�ryys j.n.e._), samoin kuin is�nmaallisesta juhlarunoilusta ja
ihannoivasta kansankuvauksesta puhtaasti inhimilliseen,
shakespearelaiseen el�m�n-ymm�rrykseen. Verratkaa vain _H�rk�-Tuomoa_
esim. Runebergin _Saarij�rven Paavoon!_ Ero on sama kuin _Seitsem�n
veljeksen_ ja _V�lsk�rin kertomusten_ v�lill�, juopa miltei yht�suuri
kuin se, joka _Kihlauksen_ ja _En voi_'n toisistaan erottaa.

Kuinka v�h�n nek��n h�nen aikalaisistaan, jotka todella antoivat arvon

h�nen kirjalliselle tuotannolleen, ymm�rsiv�t h�nen oikeata suuruuttaan,
todistaa tuo tunnettu lause �ruhtinattaresta ryysyvaatteissa�, jolla
anteeksipyyt�v�ll� ja -antavalla mainesanalla Kiven laulurunouden viat
ja ansiot muka merkittiin! Ruhtinatar kyll�kin, mutta my�s t�ysin
h�nelle kuuluvassa ruhtinaallisessa asussaan, ei juuri mik��n �Kypron
prinsessa�, vaan kruunup�� neiti syvimm�n tunnelman ja hartaimman
haavemielen, mik� milloinkaan on Suomenmaassa sanoiksi pulpahtanut.

Sit� suurempi kunnia tietysti Cygnaeukselle, joka h�nelle ominaisella

rohkeudella uskalsi puhua _Nummisuutareista_ ja maailmankirjallisuuden
kenties etevimm�st� huvin�ytelm�st� _Figaron h�ist�_ samassa
henk�yksess�. Todellakin harvinainen esteettinen vastaan-ottavaisuus ja
kriitillinen kaukokatse mahtoi olla sill� miehell�, joka t�ten osasi
asettaa Aleksis Kiven arvioimisen heti oikealle tasolleen, samoin kuin
h�n ensimm�isen� meid�n maassamme oli osoittanut Runebergin ja Kalevalan
runouden kauneudet t�ysin tajuavansa.

Mutta muuten oli Kivi kirjallisena ilmi�n� viel� liian paljon edell�
ajastaan. Aika oli is�nmaallisen innostuksen. Se kaipasi my�s
kirjallisuudeltaan innostavia, sytytt�vi� vaikutuksia: �s�keni�. Mutta
Kiven kirjallinen tuotanto ei sytyt�, se l�mmitt��. Se ei ole pajan
lakeistorvesta y�h�n lentelev� aatteellinen tulitus-sarja, jonka
tarkoitus on kertoa kaukaisiin kyliin, kuinka siell� �ahkera on alla
ty�, vaan se on pikemmin talvisen pirtin iloisesti roihuava
takkavalkea, jonka luona koko perhe voi puhdet�iss��n l�mmitell�, jonka
��ress� hilpeimm�t jutut jutellaan ja sattuvimmat sananlaskut lausutaan,
mutta joka my�s voi riitty� niin kummallisen surumieliseksi, kun
yksin�inen mies siihen pankon p��st� tuijottaa. Kiven runous soitteli
kieli� samalla niin hiljaisia ja tutunomaisia, ett� Suomen kansan
t�ytyi _itsens�_ astua esille pirteist��n, ennenkuin se voi edes omassa
maassaan saada sille kuuluvan esteettisen kaikupohjan ja t�yden
kirjallisen tunnustuksen.

Onko se viel�k��n saanut sit�? Ei niin kauan kuin Suomen suomalainenkin

kansan-aines lainaa kansallisen runoutensa _ruotsalaisen_ kirjallisuuden
piirist�, vaikka sill� on omat ja ikuisemmat kirjalliset muistomerkkins�
Kalevalassa ja Aleksis Kiven kuolemattomassa tuotannossa.

Oksanen oli ennen-mainitussa promotsionirunossaan kehoittanut

suomenkielist� runotarta, jonka h�n oli taluttanut �Suomen suureen
oppisaliin�, istumaan n�yr�sti Franz�nin ja Runebergin runotarten
jalkojen juureen, joilta sen oli opittava uuden ajan sivistynyt tapa ja
s�vy. Aleksis Kivi menee suorastaan maailmanrunouden suurille
alkul�hteille, raamattuun ja Kalevalaan, Homerokseen, Shakespeareen ja
Cervantes'iin, ottaa sielt�, mink� h�n tuntee omakseen, ja painautuu yh�
syvemm�lle suomalaiseen maaper��n, mit� korkeammalle h�nen
mielikuvituksensa lent�� ja mit� suurempia m�hk�leit� se sis�ll��n
vy�ryttelee. Siin�kin suhteessa h�n oli siis sangen tottelematon
opetuslapsi akatemiallisille opettajilleen. Profeetasta ei
tullut--professoria.
Aleksis Kivi on Suomen suomalaisen kirjallisuuden ensimm�inen
itsen�isyyden-julistus, niinkuin Kalevala oli ollut Suomen suomalaisen
kansallishengen. H�nen mukanaan astui maan kirjallisuuteen sarja uusia
ilmi�it�, jotka eiv�t mahtuneet mihink��n entisiin sarakkeihin, vaan
jotka niin monessa suhteessa vaativat _Umwertung aller Werte_, kaikkien
entisten arvojen uudesta-arvioimista.

Enimm�n oli uudesta-arvioiminen tarpeen suomalaisen kansan-el�m�n

kuvaamiseen n�hden. Ja j�lleen t�ytyy meid�n luoda silm�mme Runebergiin
saadaksemme oikeat kehykset Kiven toimeenpanemalle vallankumoukselle.

Runebergin kirjallinen l�ht�kohta oli ollut antiiki, jonka henkeen h�n

oli tunkeutunut niin syv�lle kuin h�nen kristillis-panteistinen
maailmankatsomuksensa suinkin salli sit�. H�n oli laajentanut
kirjallista makuaan aikansa romantiikalla ja kansanrunouden
harrastuksella, jotka olivat johtaneet h�net suoraan suomalaiseen
maaper��n, sen luonnon ja kansan-el�m�n kauneuksia havaitsemaan, ilman
ett� h�n silti tahtoi kadottaa hituistakaan runoutensa helleenisest�
viivapuhtaudesta. Ainakin antiikisen _muodon_ h�n tahtoi s�ilytt��,
joskin valaa siihen uuden sis�llyksen. Siten syntyiv�t esim.
_Hirvenhiiht�j�t_, joiden muinaiskreikkalainen muoto on viilt�v�ss�
ristiriidassa niiden suomalais-realistisen sis�llyksen kanssa. Sama on
laita _Hannassa_, jossa sankarillinen kuusimitta ja hento, suomalainen
pappila-idylli vain vaivoin sopivat kesken��n, mutta ei suinkaan
_Idylleiss�_ ja _epigrammeissa_ taikka _V�nrikki Stoolin tarinoissa_,
joissa muoto ja sis�llys vastaavat t�ysin sopusointuisesti toisiaan.
Korkeimmilleen kohoo h�nen runoutensa kuitenkin silloin, kun h�n
yhdist�en taiteilijaluonteensa kaikki eri puolet (lyyrilliset,
eepilliset ja draamalliset) sek� kutsuen avukseen kaikki entisen
kehityskulkunsa hengett�ret (antiikin, romantiikan ja �terveen�
realisminsa) luo _Kuningas Fjalarissa_ kokonaan uuden muodon itselleen,
plastillisen kuin h�nen oma taiteilijaluonteensa, ydin-terveen ja
vaskeen-valetun kuin oli, t�ll� kertaa h�nen miehek�s,
muinais-vikingil�inen ainehistonsa. T�ss� koskettaa j�ttil�inen
maa-emoaan: h�n kohoaa maailmankirjallisuuteen.

Runebergissa itsess��n oli jotakin sankarillista. Siksi h�n luo

parhaiten--sankareita.

Aleksis Kivi on ainoastaan inhimillinen. Ja h�nen henkil�ns� suhtautuvat

Runebergin henkil�ihin miltei samoin kuin Kalevala muinaisgermaaniseen
taikka my�s muinaishelleeniseen kertomarunouteen: sen voima on suurempi
inhimillisyys siin�kin, miss� j�lkimm�iset voittavat suuremmalla
t�sm�llisyydell��n taikka kuvaustensa kirkkaalla uljuudella. Juuri
_H�rk�-Tuomossa_ ja _Saarij�rven Paavossa_ tulee tuo ero esille mit�
silmiinpist�vimmin.

Aleksis Kivi oli itse kansan lapsi: h�n ei voinut katsoa ihannoivan
vallas-s��dyn silmill� sit�. Mutta h�n oli my�skin koulunk�ynyt mies ja
t�ten temmattu sen verran irti alkuper�isest� ymp�rist�st��n, ett� se
saattoi esiinty� h�nelle taiteellisina motiiveina, kirjallisen
k�sittelyn arvoisina. Ep�ilem�tt� h�n ei tarvinnut siihen mit��n
kirjallista l�ht�kohtaa, sill� olihan se ainoa maaper�, jonka h�n
todella tunsi ja olihan h�n itse syntynyt keskell� sit�. Mutta ett� h�n
uskalsi k�yd� siihen k�siksi sill� taiteellisella rohkeudella, jolla h�n
sen teki, siit� saanemme me kiitt��, paitsi h�nen omaa tervett�
vaistoaan ja edell�mainittua kirjallishistoriallista tuntemustaan,
etup��ss� juuri--Runebergin esimerkki�. Kivi jatkaa siit�, mihin
Runeberg oli lopettanut. H�n n�ytt�� Suomen silloisen kansan meille
arkivaatteissaan. Mutta h�n ei tee sit� pelk�n naturalistin tavoin
kiintym�ll� jokaiseen yksityis-seikkaan, vaan hahmottelemalla sarjan
suuria perikuvia, jotka h�n t�ytt�� niin runsaalla todellisuudentunnolla
ja niin monipuolisella sielullisella el�m�ll�, ett� me my�nn�mme ne heti
tosiksi syvemm�ss� merkityksess�, kaikista niiden fantastisista
��riviivoista huolimatta. Ne ovat kappale Suomen kansaa, mutta kuitenkin
niin t�ydellisesti tekij�n oman mielikuvituksen tuotteita. Juuri sep�
tekeekin ne niin korkeaksi taiteeksi, sill� tekij�n mielikuvitus on
niiss� toiminut harvinaisessa m��rin esitett�v�ns� aiheen ja aikansa
suomalaisen kansallishengen mukaisesti.

Ep�ilem�tt� ei se ole en�� sama kuin se kalevalainen kansallishenki,

jonka n�imme Elias L�nnrotin kautta saavuttaneen korkeimman
t�ydellisyytens�. Mets�n henki on t�ss� muuttunut jo kyl�n hengeksi,
luonnon-el�m� enemm�n ihmis-askareiksi. Kiven tuotannosta ei en��,
niinkuin Kalevalasta, humise onnellisessa luonnontilassa el�v�n kansan
keve�, kirkas mielikuvitus meille, ��ret�n niinkuin luonto itse ja vain
sen ker�ll� jokaisessa yksityis-ilmi�ss��n ��rellinen. Kivi on jo
asuttujen seutujen, H�meen �kultaisten maanteiden�, kyl�raittien
kiekon-ly�v� lapsi, jonka runous loihtii silmiemme eteen koko tuon
vanhan, tutun, jo katoamassa olevan suomalais-patriarkallisen
kyl�-yhteiskunnan: niittyineen ja peltoineen, taloineen ja torppineen,
l�mpi�vine saunoineen ja vinkuvine kaivonvintteineen, haukkuvine
koirineen, kiekuvine kukkoineen, ammuvine lehmineen, viel�p� tuoksuvine
lantatunkioineen, on se siin� kaikki ilmi-el�v�n� meid�n edess�mme,
kaikki sellaisella rakkaudella piirrettyn� ja maalattuna, ett� vesi
herahtaa v�kisinkin lukijan silm�nurkkaan ja h�n luulee siirtyneens�
autuaitten asuinsijoille.

Ent�s tuon yhteiskunnan asukkaat sitten kynt�jist��n ja niitt�jist��n,

leikkivist� lapsiparvistaan ja aitan polulla astelevista em�nnist��n,
tappeleviin poikaviikareihin, k�n�tt�viin kirkkomiehiin, mahtipontiseen
ja is�lliseen virkamiehist��n, pappeihin, lukkareihin, nimismiehiin,
lautamiehiin ja susivouteihin saakka! Kivi ei unohda yht��n nikamaa
t�ss� yhteiskunnallisen kehityksen ketjussa, kaikkein v�himm�n tietysti
kyl�n kapperata mestaris��ty�, sen suutareita ja r��t�leit�, jotka
seisovat ik��nkuin sen herras- ja talonpoikais-kultuurin keskiv�lill�,
josta h�n itse on kotoisin ja jonka kautta h�n jo syntym�ss� kuuluu
v�h�n kumpaiseenkin. Kaikki ne ovat ihmisi� niinkuin h�n itsekin, kaikki
h�n kuvaa samalla homeerisella hymyll��n, kaikki--mustalaisetkin--ovat
yht� oikeutettuja j�seni� t�ss� erinomaisessa yhteiskunnassa, kukaan ei
ole olemassa siin� vain toisen vuoksi, kaikki t�ytt�v�t ne omaa
el�m�ntarkoitustaan.

T�ss� ymp�rist�ss� liikkuu Kivi kuin kotonaan. Kaartukoon sen yll�

keskip�iv�n pilvet�n taivas, tuo Kiven erikoinen �pyh� ja �py�rrytt�v�
sini, tai n�hk��n h�n sen kes�-illan riutuvassa valaistuksessa, aina se
on h�nelle yht� rakas, aina h�n l�yt�� siit� uusia luonteenomaisia
piirteit�. T��ll� h�n on t�ysi realisti.

Mutta _mets� houkuttelee_, kuten Kivell� aina. Ja mets� merkitsee

h�nelle sit� toista onnellisempaa olotilaa, jonka Suomen kansa on
j�tt�nyt j�lelleen kyl�-yhteiskunnaksi muodostuessaan. H�n nousee
kunnaalle ja �katsoo pohjoiseen�, h�nen mielens� t�ytt�� haikea ik�v�
pois ihmisten parista, korpien poveen, Lappiin, hirven-hiihtokankahille.
H�n tempaa tuliluikun sein�lt� ja l�htee �mets�n py�rrytt�vi� saleja�
samoilemaan: siell� asuu h�nen onnensa, ei ahtaissa tuvissa, vaan
luonnon ��rett�m�n liepehill�, joka ei tunne �tuskaa tiet�misen�. Siell�
h�n kadehtii kurahtavaa oravaa oksapuussa, siell� hym�ht��
hyppeleht�v�lle j�niksenpojalle, siell� unohtaa oman sanattoman
ik�v�ns�kin ja haihduttaa huolensa kuusten huminaan. _��rett�myyden
kaipaus_, h�ness�, ��rellisess� olennossa, on saanut hetkellisen
tyydytyksens�.

Mets�ss� liikkuu Kivi niinkuin t�ysi romantikko. Siell� h�n laajentaa

kaikki suhteet, siell� h�n j�ttil�istytt�� kaikki ��riviivat, siell�
h�nen mielikuvituksensa kutoo kummia taruja peikoista ja Impivaaroista,
siell� h�n tuntee itsens� vapaaksi, paremmaksi ja onnellisemmaksi
ihmiseksi.

_Seitsem�n veljeksen_ p��juoni, veljesten muutto mets��n ja raikkaan

luonnon-el�m�n terveellinen vaikutus heihin, lienee kummunnut
t�m�ntapaisesta mielialasta, edustaen Kiven omaa ik�v�imist� luonnon
alkukotiin. Ja onpa kuin koko suomalainen kansallishenki ik�v�isi siin�
h�nen ker�ll��n pois kyl�nraitilta takaisin lempe�mmille lepotiloilleen,
alkuper�iseen raikkauteensa ja puhtauteensa.

Mutta se on vain unelma, haihtuva kuin kuun hopea. Kivi on liiaksi

realisti uskoakseen, ett� h�n yht� v�h�n kuin kukaan, voisi manata
mennytt� takaisin. Py�r� on pantu py�rim��n, kansanhenki kehittym��n,
yhteiskuntaan on kuuluttava, lukemaan on opittava, vaikka jalkapuun
uhallakin, ja veljekset palaavat takaisin mets�st� kunnon kansalaisina,
joista nuorimmalle jo ensimm�inen suomenkielinen sanomalehtikin
Helsingist� singahtaa.--Siin� on Kiven huippu suomalaiseen
kultuuri-el�m��n p�in. H�n lopettaa siihen, mist� n.s. kansallinen
her�tys alkaa s.o. miss� kansallishenki tulee k�sitteelliseksi,
itsetietoiseksi. Sen kuvaaminen ei kuulu h�nelle. H�nen maaper�ns� on
Suomi _ennen_ Snellmania. Kertova taide, kohotakseen korkeimpaan
t�ydellisyyteens�, vaatii jotakin vakiutunutta ymp�rist��, vakiutuneita
yhteiskunnallisia oloja, luonne-piirteit�, tunnes�vyj� ja ajatustapoja
omassa maassaan ja kansassaan. Toisin sanoen: ymp�rist�n eheytt�.
Runeberg voi sen viel� l�yt�� Suomen sivistyneen s��dyn keskuudesta,
katsella kansaa herraskartanon kuistilta ja tuntea kuitenkin
monisataisten traditsionien l�mmitt�v�n henk�yksen kasvoillaan. Kivi,
omana aikanaan, saattoi viel� l�yt�� saman eheyden katsellen maailmaa
t�llin ikkunasta. Tuolla ylh��ll� oli taistelu jo alkanut, traditsionit
rikkoutuneet. T��ll� alhaalla ne eliv�t viel� ehein�, t��ll� askarteli
kansa omia aikojaan, tiet�m�tt� ollenkaan, mit� t�rke�t�, mutta
ristiriitaista sen p��n p��ll� tapahtui. Tuolla ylh��ll� oli tilaa en��
vain k�sitteille ja mielipiteille, politiikalle ja her��v�n
kansallistunnon tuhansille harrastuksille. Siell� voi viihty� vain
Oksasen aatteellinen runous, jonka lomasta joskus kyll� saattoi
puhtaasti personallinen tunne-el�m�kin pilkist��. Mutta t��ll� alhaalla
sykki Suomen kansan syd�n, t��ll� oli Aleksis Kiven, t��ll� suuren
taiteen oikea kotisija.

�T�ss� istun,
teen ihmisi�,
kuvani mukaan.�

Jokainen suuri taiteilija on jonkun verran Prometheus. Ja jokaiseen

suureen taiteilijaan sopivat jonkun verran n�m� Goethen suvereenin
personallisuuden leimaamat sanat, joilla h�n nuoren, titaanisen uhmansa
ikuisia valtoja vastaan linkoaa. Sovittakaamme ne t�ll� kertaa Aleksis
Kiveen. My�skin h�n oli tuntenut uhman hekkuman nuoruudessaan:
_Kullervo_. My�skin h�n oli tuntenut tuskan kourukynnen, Juppiterin
kotkan, kalvavan sis�lmyksi��n. Mutta kyvyn ker�ll� k�rsi� oli
lis��ntynyt h�nell� kyky nauttiakin, nauttia luonnosta, ihmisist�,
omista mielentiloistaan. Kuitenkin tuli hetki�, jolloin h�n ei jaksanut
kumpaakaan en��, vaan tunsi ainoastaan ��rett�m�n v�symyksen soutavan
suonissaan. Silloin saattoi h�nt� kohdata se ik�v�, jolle ei mik��n
luonto en�� voinut tarjota lohdutusta, h�nen oma yksil�llinen halunsa
kuolla, haihtua pois, h�vit� j�ljett�miin, taikka k�ytt��ksemme h�nen
omaa nerokasta luonnon-symboliikkaansa:

�kuunnella kehr��j�lintuu�.

Silloin mahtoivat parhaat kirjat h�nen mielest��n olla raamattu ja vanha

virsikirja. Silloin mahtoi h�n harhailla yksin �sunnuntai-lakeissa�
tuvissa ja tuntea olevansa orpo maailmassa, yksin syntyv�inen ja yksin
kuolevainen, v�lill� v�h�inen valojuova. Ja jotakin tuosta samasta
mielialasta on l�pik�yv�n� ja kenties syvimp�n� s�ikeen� Kiven
runoudessa. Ilo kumpuaa siin� surusta, suru kaiken tyhjyydest� ja
katoavaisuudesta.

Ilman t�t� Salomon Saarnaajan piirrett� ei Kivi olisi niin syv�lle

suomalaiseen kansansieluun tunkeutunut. Nyt h�n on L�nnrotin j�lkeen sen
v�kevin ilmestysmuoto meid�n kirjallisuudessamme.

YRJ� KOSKINEN

s. 10/12 1830 k. 13/11 1903.--Kertomus H�meenkyr�n pit�j�st� (1852),

L�se�fningar i finska spr�ket f�r begynnare (1854), Nuijasota, sen syyt
ja tapaukset (1857--59), Pohjan piltti (1859), Finska spr�kets satsl�ra
(1860), Tiedot Suomen suvun muinaisuudesta (1862), Olavi Maununpoika
Pariisissa (1862), Opiksi ja huviksi (1863), Kertomuksia ihmiskunnan
historiasta (1865--67), L�hteit� Ison vihan historiaan (1865), Sur
l'antiquit� des Lives en Livonie (1867), Oppikirja Suomen kansan
historiassa (1869--73), Yrj� Maunu Sprengtporten'ista ja Suomen
itsen�isyydest� (1870), Savo ja Savonlinna, utukuvia muinaisuudesta
(1875), Johtavat aatteet ihmiskunnan historiassa (1879), Tutkimus
maanomistus-seikoista Suomenmaassa keskiaikana (1881) y.m.

Aleksis Kivi keskell�, toisella puolen Oksanen _Kielett�rens�_ kera

toisella puolen _Kirjallisen kuukauslehden_ miehet: se on se
yksinkertaistutettu kuva, mink� suomenkielinen kirjallisuus tarjoaa
1870-luvun kynnyksell�.

Aivan yksin ei Kivi siis suinkaan seisonut ajassaan. Olihan h�nell�

mahtava tuki jo Cygnaeuksessa, aikansa eitt�m�tt�m�ss� kirjallisessa
auktoriteetissa, kannattivathan h�nt� my�s Kirjallisen kuukauslehden
miehet, joiden piiriin sis�ltyi miltei kaikki, mit� silloisessa
suomenkielisess� kirjallisessa el�m�ss� oli �lykk�int�, kyvykk�int� ja
sivistyneint�. Mainitaanpa h�n itsekin kerran saman aikakauslehden
kaunokirjallisen osaston hoitajana, joskin h�nen suoranainen
toimitusty�ns� siin� taisi supistua mahdollisimman v�h�p�t�iseksi.
Kirjallisen kuukauslehden miehist� taas on Yrj� Koskinen ensin
mainittava.

H�nen p��asiallinen el�m�nty�ns� lankeaa tosin suomenkielisen

kirjallisuuden ja samalla n�iden tilap�isten pikakuvien ulkopuolelle.
Kuitenkin h�n kuuluu niiden puitteisiin silt� pienelt� osalta, mink�
h�nen puhtaasti kaunokirjallinen tuotantonsa ja tunnettu kiistansa A.
Oksasen kanssa muodostavat.

Edellisen me voimme kuitata t�ss� sangen lyhyesti. Paljoa ei Yrj�

Koskinen varsinaisena kaunokirjailijana vaikuttanut, mutta kuitenkin sen
verran, ett� on my�nnett�v� h�nell� olleen luontaiset lahjat
sellaiseksi. H�nen _Pohjan pilttins�_ on erinomainen historiallinen
novelli, h�nen harvat runoelmansa taas huomattavia raikkaan tunnelmansa
ja klassillisen, etten sanoisi ylimyksellisen, kielenk�yttelyns� t�hden.
Uranuurtavaa laatua oli sen sijaan h�nen kirjallinen toimintansa
historioitsijana. Yrj� Koskisen kuvaava, t�sm�llinen esitystapa yhdess�
h�nen itsen�isen arvostelukykyns� ja suomalaisen kansallishengen
l�pitunkeman personallisuutensa keralla antavat er�ille h�nen
historiallisista teoksistaan, kuten esim. _Nuijasodalle_, suuren
kirjallisenkin vieh�tyksen. Tyyliniekkana, suorasanaisen suomenkielen
kirkkaasti, selv�sti ja sivistyneesti kirjoittajana, on h�n muistettava
yhten� oman aikakautensa kaikkein ensimm�isist�.

H�nen kiistansa Oksasen kanssa vieh�tt�� meit� t�ss� yhteydess� hiukan

enemm�n. Siin� k�rjistyv�t nimitt�in tiet��kseni ensi kerran
suomenkielisess� sivistys-el�m�ss� vastakkain ne kaksi viivaa, jotka
muuten n�ytt�v�t niinkuin luoduilta yht� rintaa kulkemaan: valtiollinen
ja sivistyksellinen, kansallinen ja yksil�llinen. Kiista on siin�kin
suhteessa merkillinen, ett� kummankin turnaajan kilpilause on oikeastaan
�yksi mieli yksi kieli� ja ett� kumpikin ovat ik��nkuin _fennomanian_
inkarnatsioneja, toinen historioitsija ja poliittinen puoluejohtaja,
toinen kielimies ja tunnustettu is�nmaallinen runoilija.

Yrj� Koskisen kanta siin� on sangen selv� ja yksinkertainen. Snellmanin

oppilaana, joka on pannut el�m�ns� p��m��r�ksi _toteuttaa_ mestarinsa
ajatuksista niin monta kuin mahdollista, ei h�n luonnollisesti voi n�hd�
muuta tiet� suomalaisuuden voittoon kuin ett� se voimiensa mukaan tunkee
syrj��n maassa herrastelevan ruotsalaisuuden. Historioitsijana h�n
ylimalkaan ei ole taipuvainen tunnustamaan mit��n �kiitollisuuden
velkoja� kansojen v�lill�, kaikkein v�himm�n Suomen ja Ruotsin v�lill�,
joista edellinen h�nen mielest��n jo pitkien vuosisatojen kuluessa sai
kalliisti maksaa kaikki j�lkimm�iselt� saamansa sivistyslahjat.
Poliittisena puoluejohtajana h�n ei taas voi n�hd� ilman
mielenkarvautta, miten sama mies, joka koko suomalais-ugrilaisen
rotutunteen nimess� oli kysynyt: �Kell�s t�ss' ois ��nen vuoro meid�n
maata johdattaa?� nyt astui h�nen armeijalleen sanomaan: _seis!_ silloin
kun h�nen oma k�skyns� kuului: _eteenp�in!_ H�nen t�ytyi silloin ly�d�
syrj��n yleisen mielipiteen johdosta tuo mies, ja h�n l�i. Her��v�
suomenmielinen Suomi seurasi Snellmania ja sit� viivaa, joka h�nest�
niin suoraan alenevassa polvessa jatkui Yrj� Koskiseen.

Ep�selvemm�ksi on suomenkieliselle yleis�lle aina j��nyt Oksasen

l�ht�kohta t�ss� kiistassa ja h�nen Olavinjuhla-puheensa, joka sen
aiheutti, suorastaan k�sitt�m�tt�m�ksi. Kuitenkaan ei tuo puhe ollut
mik��n poikkeus h�nen yleisest� kannastaan, joskin se oli sen
��rimm�inen johtop��t�s.
My�skin Oksasen sielun-silmiss� kangasteli kauniina yksimielinen ja
yksikielinen Suomi, kuten h�nen runoutensa meille kyllin todistaa, mutta
h�n lykk�si sen toteuttamis-mahdollisuudet n�ht�v�sti sangen et�iseen
tulevaisuuteen. Poliittisesti kyps�n� kansalaisena h�n kyll� oli
Snellmanin oppilas, mutta runoilijana viel� enemm�n Runebergin oppilas
ja sellaisena taipuvainen tyytym��n er��nlaiseen kansallishengen
kaksikieliseen, mutta yksimieliseen v�litilaan, jota h�n kyll� piti
onnettomana ja ohimenev�n�, mutta toistaiseksi is�nmaalle
v�ltt�m�tt�m�n�, jo senkin t�hden, ett� suomalaisuus ei h�nen mielest��n
ollut viel� kyllin _sivistynyt_ maan ohjiin astumaan: kultuuri k�rsisi
siit�. Kielimiehen� h�n sit�paitsi oli l�helt� n�hnyt �surkeoita
sukulaisiamme�, kuten h�n voguuleja, votjaakkeja, mordvalaisia y.m.
Ven�j�ll� asuvia heimokansojamme nimitt��, ja johtunut heid�n
kohtalostaan panemaan yh� enemm�n painoa ruotsalaisen kultuurin
siunauksille juuri Suomenmaahan n�hden. Siin� oli silta Europaan, siin�
germaaniseen ja koko l�nsimaiseen sivistykseen. Oliko t�m� porras nyt
todellakin purettava? Eik� olisi parempi odottaa, lyk�t� toistaiseksi
tuo irtautuminen vanhasta kultuuri-yhteydest� taikka ainakin menetell�
siin� niin varovaisesti, ettei mit��n katkeruutta, mieliin kylvett�isi
eik� syntyisi ep�sopua veljesten v�lill�?

Punaisena lankana k�y t�m� ajatustapa kaikkialla Oksasen runoudessa.

��lk�� sammuttako kynttil�it�!� varoittaa h�n esim. runossaan _P�iv�
koittaa_: id�st� uhkaa vaara, ei viel� ole aika ruotsalaista kultuuria
maasta juurittaa. Suomalaisuuden on ensin opittava esim. kunnioittamaan
ja rakastamaan Ruotsin lakia: _Kuin 1734 vuoden laki tuli uudestaan
suomennettuna ulos_, tuo kaunein hymni lain ja oikeuden ihanteille, mit�
milloinkaan lie suomenkielell� kirjoitettu, ja jonka er��t s�keet ovat
miltei sananparreksi muuttuneet (�S�, suomalainen, kulje lain tiet� aina
vaan� j.n.e.). Kyyk��rmeit� ne olivat, jotka kuiskivat suomalaisten
korvaan vihaa ja ep�luuloa ruotsalaisuutta vastaan: _Valtiollista_ v.
1865. Yhteinen oli meill� maa, yhteen olimme me kasvaneet kuin �kuus ja
koivu�. Yhteinen oli meill� my�skin historia, taikka niinkuin
Oksanen--j�lleen uskollisena runebergilaisille traditsioneilleen--sanoo:
�Yks _Kaarle_ meit� johti, yks _Kustaa_ kumpaakin, yhteinen _L�tzin_
kentt� ja _Narvan_ tanner on� j.n.e. H�n on sivistyksellisess�
suhteessa oikeastaan t�ysin Tegn�rin kannalla (�blott barbarit var en
g�ng fosterl�ndskt�): �juur' ominainen heill' on raakuuskin�, nimitt�in
voguuleilla, votjaakeilla y.m. Suomalaisuuden oli h�nen mielest��n
n�ht�v�sti viel� kauan my�skin sivistyksellisess� suhteessa istuttava
n�yr�sti germaanisen hengett�ren jalkojen juuressa--samoin kuin sen
kirjallisessa suhteessa oli seurattava Franz�nin ja Runebergin hiiht�mi�
latuja---ennenkuin se voisi yhty� �yhdeksi lujaksi, sitke�ksi,
sopusointuiseksi Suomenmaaksi� p��lletunkevaa ven�l�isyytt�
vastustamaan: _Porthanin kuvapatsaan paljastettua_.

T�m�n katsantokantansa oli Oksanen oikeastaan perinyt M.A. Castr�nilta,

ja on merkillist� n�hd�, miten t�ynn� kiitollisuutta ruotsalaista
kultuuria kohtaan n�m� kaksi suurta tutkimusretkeilij�� palaavat
sukulaiskansojemme keskuudesta Ven�j�lt�. Kirjevaihdossaan Snellmanin
kanssa v. 1844, tuossa merkillisess� kirjevaihdossa, jossa n�m� kaksi
hengen j�ttil�ist� mittelev�t miekkojaan ja joka heitt�� niin pitk�t
n�k�alat koko silloisen suomalaisuuden ydinkysymyksiin, kiinnitt��
Castr�n yst�v�ns� huomiota m.m. siihen, ett� �liian �killisesti ajamalla
pois ruotsin annetaan tilaa kolmannen kielen maahan tuomiselle�. On
teht�v� ty�t� vain hiljaisuudessa vastaisia parempia p�ivi�
varten.--T�ss� kirjevaihdossa esiintyv�t oikeastaan jo kuin
alkukotelossaan Oksasen ja Yrj� Koskisen v�lill� puhkeavan
erimielisyyden syntysanat, samat, jotka sittemmin uusien olosuhteiden
muovailemina ovat koko Suomen kansan kahteen vastakkaiseen leiriin
erottaneet.

Yrj� Koskinen seisoi alusta alkaen lujasti Snellmanin kannalla. H�n ei

ehk� teoriassa mene yht� pitk�lle kuin h�nen mestarinsa, joka
ruotsinkielest� ja germaanisesta sivistyksest� sanoo h�ik�ilem�tt�:
�t�h�n nykyiseen p�iv��n saakka eiv�t ne ole tehneet meist� mit��n�. H�n
ottaa asian k�yt�nn�llisesti: vastustusta ruotsalaisuutta vastaan ei
voida lyk�t� toistaiseksi, muuten on tuleva aika, jolloin
sivistyksellinen ja valtiollinen muukalaisvalta t��ll� ovat yksi ja
�vastustus toista vastaan on avonainen kapina toistakin vastaan�
(Snellman). T�ss� niinkuin monessa muussakin suhteessa voidaan h�neen
Snellmaniin verrattuna sovittaa Heinen tunnetut sanat: �teko olen ma
aivojes aatteen�. Mutta Snellmanin aatteen yksipuolisen johtop��t�ksen
t�ytyi v�ltt�m�tt�myyden voimalla vied� ristiriitaan yht� yksipuolisen
johtop��t�ksen kanssa Castr�nin ajatustavasta, vaikka niiden kummankin
takaa nousee mahtavana sama tietoisuus omasta maaper�st��n, joka niin
dityrambisella riemulla on puhjennut sanoihin:

�Omanpa henkeni kielt� ne puhuu

honkain humina ja luonto ja muu...�

KAARLO BERGBOM

s. 2/10 1847 k. 17/12 1905.--Kaarlo Bergbomin kirjoitukset (1907):

Belsazarin pidot (1864), Pombal och Jesuiterna (1865), Julian (1867),
Aarnihauta (1868), Syd�mi� ihmistelmeess� (1869), Om det historiska
dramat i Tyskland (1869), Paola Moroni (1870) y.m.

Toinen Kirjallisen kuukauslehden miehist�, jota ei t�ss� yhteydess� ole

unohdettava, on Kaarlo Bergbom, vaikka h�nenkin varsinainen el�m�nty�ns�
j�� oikeastaan suomenkielisen kirjallisuuden ulkopuolelle, niin l�hell�
sit� kuin h�n teatterinjohtajana tulikin toimimaan ja niin merkitsev�sti
siin� asemassa my�skin kirjalliseen el�m��mme ylimalkaan vaikuttamaan.

H�nen n�ytelm�ns�, joista vain toinen, _Paola Moroni_, on suomeksi

kirjoitettu, ovat aito romantikon: huomaa heti, ett� Victor Hugo on
seisonut kummina niiden kastetilaisuudessa. Sama henki tuulahtaa meit�
vastaan my�s h�nen suorasanaisista novelleistaan: _Belsazarin pidot,
Julian, Aarnihauta, Syd�mi� ihmistelmeess�_, kaikki yll�mainitussa
aikakauslehdess� ensi kerran ilmestyneit�. Vilkas, eloisa, mielikuvitus,
tavallista suurempi sommittelukyky ja keve�, pakinoiva esitystapa ovat
t�m�n vaatimattoman kaunokirjallisen tuotannon kannattavia
ominaisuuksia, pian silmiinpist�v�n, �lyllisen, kriitillisen aineksen
ylivalta taas sen erikoisuus suomenkielisess� kirjallisuudessa, joka
ennen h�nt� ja viel� kauan h�nen j�lkeens� nojautuu niin p��asiallisesti
tunteesen ja tunnelmaan, havaintojen ja mielikuvien naiviin, tuoreesen
pohjas�vyyn. Juuri naivin tunnelmapohjan puute lienee ollut sis�llisesti
merkitsevin este Bergbomin enemm�lle kaunokirjalliselle tuotannolle,
kankeus suomenkielen k�yttelyss� taas ainoastaan ulkonainen syy eik�
sellaisena suinkaan voittamaton. Selityksen kumpaiseenkin saamme, kun
muistamme, ett� h�n oli syntynyt maamme silloisen ruotsinkielisen
intelligensin huipulla, sen �suuren nurkkakunnan�, jota--h�nen omien
ivallisten sanojensa mukaan er��ss� n�ist� novelleista--�sanotaan maamme
sivistyneeksi yleis�ksi�. H�n on ensimm�inen _kaupunkilainen_,
ensimm�inen todella kriitillinen henki suomenkielisess�
kirjallisuudessa.

Sellaisena t�ytyy h�nen huomionsa luonnollisesti jo varhain

kiinty� etup��ss� niihin taidemuotoihin, jotka ovat erikoisia
kaupunki-yhteiskunnalle ja vasta sen helmassa syntyv�t ja menestyv�t:
oopperaan ja teatteriin s.o. yleens� esitt�v��n taiteesen. Esteetikkona,
Cygnaeuksen j�lkel�isen�, jota h�nest� my�s toivottiin ja joksi h�nell�
Kirjallisessa kuukauslehdess� julkaistuista arvosteluista ja
tutkielmista p��tt�en my�s oli niin monipuoliset edellytykset, h�n ei
arvattavasti olisi voinut l�yt�� t�ytt� k�yt�nt�� puhtaasti luoville
kirjallisille kyvyilleen. Teatterinjohtajana ja kotimaisten
n�ytelm�kirjailijain ty�toverina tulivat kaikki hyv��n tarpeesen,
puhumattakaan h�nen todellakin poikkeuksellisesta _hallinnollisesta_
kyvyst��n, joka n�ytt�m�n maalattujen seinien sis�ll� niin usein ja niin
mielell��n saattoi h�net edustamaan n.s. �valistuneen yksinvaltiaan�
perikuvaa.

Bergbomin kaunokirjalliselle tuotannolle antavat omituisen--ja

mielest�ni p��asiallisen--vieh�tyksen ne pienet kultuurikuvat, joita h�n
joskus novelleihinsa siroittelee, kuvat Suomen sivistyneen ylimyst�n
seura-el�m�st� viime vuosisadan keskivaiheilla ja sen henkisest�
l�pileikkauksesta yleens�, kaikki tietysti nuoren kyn�niekan
sarkastisella silm�parilla katsottuina. Tyypillinen siin� suhteessa on
se it�suomalainen, taikka l�hemmin m��riteltyn�, viipurilainen
ymp�rist�, mihin novelli _Syd�mi� ihmistelmeess�_ on sijoitettu:
jalosukuinen neiti Aurora von Sportelsk�ld polkuaviossa
(�mesalliansissa�) pienen, pyylev�n tullinhoitaja Pomeranslundin kanssa,
joka p�iv�t pitk�t saa kuulla siit� �helli� viittauksia�, poika Feodor
�pitk�, n�pp�r� luutnantti ven�l�isess� sotapalveluksessa, joka
mielell��n kertoilee irstaita renttujuttuja ja laulaa v��rin�, sek�
tyt�r Constance, �sivistyneen fr��kin�n� ihanne, puhuva viitt� kielt�,
�k�ynyt kaksi kertaa Pietarissa ja kahdesti Tukholmassa, soittaa Beyeri�
ja Spindleri� _con tutta la forza della desperazione_, lukenut Kalevalan
franskaksi k��nnettyn�, on ihan vapaa muista ajatuksista ja tyhm�st�
runollisuudesta--on t�ydellinen�, p��tt�� tekij� myrkyllisen
luonnekuvansa. Keskustelu t�ss� perheess� k�y osittain
ranskaksi ja niiden rajamerkkien v�lill�, jotka sellaiset
sanat kuin �paali�, �valkoinen tyllihame�, �luutnantti Dunasjeff�,
�ensim�inen valssi�, �Mirgorodin rykmentti� y.m. muodostavat. Ven�l�inen
upseeristo on naisten aurinko, se, �jonka ymp�ri heid�n unelmansa
planeetteina kiersiv�t�, ja t�rkeimm�t kysymykset taas--tosin ennen
tanssijaisia--esim. siit�, onko krinoliini en�� muodinmukaista. Lis�tk��
siihen viel� �Puolan kaunotarten kuningatar�, everstinrouva Vanda
Lubomirska--�kaksi tulta saihkyv�� silm��, hartiat �kuin Canovan
veist�m�t� (tietysti Canovan!)--ja vanha suomalainen
kanteleensoittajatar nimelt� Vappu (tietysti Vappu!), ja ymp�rist� on
valmis, tuo �ruotsalais-ven�l�is-franskalainen sekasotku�, jossa
p��henkil�n, ja h�nen mukanaan tekij�n n�ht�v�sti, on �niin ihanaa
kuulla suomalaista ��nt� n�lk�mailta saapuneen Vapun suusta! Eik� siin�
ole jo t�ydellisesti tapahtunut se sivistyksellisen ja valtiollisen
muukalaisuuden yhteensulaminen, jota suomalaisuuden is�t pelk�siv�t ja
jonka vuoksi heid�n mielest��n oli kiiruhdettava her�tt�m��n kansaa
taisteluun ainakin edellist� vastaan?
Novellin juoni ja henkil�iden sen kautta ilmenev� sielun-el�m� ei ole
v�hemm�n tyypillinen aikakaudelleen: Vappu soittaa kanneltaan, Vanda
Lubomirska hyr�ilee puolalaista kansanlaulua, edelliselt� kuolee lapsi
n�lk��n, j�lkimm�inen kaatuu kapinallisten puolalaisten armeijassa, jota
h�n upseerin valepuvussa on johdattanut taisteluun Czerniko-luostarin
luona!

On vaikea sanoa, kuinka paljon t�ss� novellissa yleens� on

itsetietoista, kuinka paljon itsetiedotonta kritiikki� olevia oloja
vastaan, sill� yht� tyypillisi� ovat tekij�n omat kuvaukset esim. Vapun
laulusta--�h�n lauloi sinert�vien kes�-iltain rauhaa ja t�htikirkkaitten
talvi-�itten ylevyytt�, h�n kertoeli vaahtoisen kosken yksitoikkoisesta
levottomuudesta ja j�rvenaaltojen monimuotoisesta vaihtele vaisuudesta�
j.n.e.--taikka h�nt� kuuntelevasta Vanda Lubomirskasta joka laululavan
alla �mustassa hameessaan sypressipuiden varjossa oli haudalla surevan
kuningattaren n�k�inen�.

Sangen mielt�kiinnitt�v� inhimillinen todistuskappale on novelli

_Julian_, jonka tyyliin ranskalaisen kirjallisuuden viljeleminen on
painanut helposti huomattavan leimamerkkins�. Se on romantinen kertomus
romantisesta, runoileskentelevasta nuorukaisesta, paroonin pojasta, joka
lakkaa kirjallisesta tuotannostaan sen vuoksi, ett� h�n huomaa, miten
�sen arvo kokonaan riippui niist� vieraista kirjailijoista, joita
viimeksi olin lukenut�. H�n julkaisee kuitenkin runovihon nimelt� �Y�n
hattaroita�, muutamat arvostelijat, joille h�n on lainannut rahaa,
muutamat �vanhat virnakat�, jotka pit�v�t h�nen mustaa tukkaansa ja
kalpeata laihuuttaan �varsin vieh�tt�v�n� ja �muutamat nuorukaiset,
jotka katsoivat neron ja runollisuuden tunnusmerkiksi ainoastaan
eriskummallisuutta�, julistavat h�net heti suureksi runoniekaksi. Pieni
Werther-tarina, pieni rakastuminen alhais-s��tyiseen Magdaleenaan, antaa
sis�llyksen h�nen el�m�lleen, h�n harhailee is�ns� tahdosta kahdeksan
vuotta ulkomailla, suutelee milloin �Turjan punaverisi�, milloin
Espanjan ruskeita kaunottaria�, ja kun h�n vihdoin palajaa kotimaahansa,
on Magdaleenasta tullut h�nen veljens� aviovaimo. Ulkomailla h�n viel�
entist� selvemmin on tullut huomaamaan, ett� h�nest� ei ole
alkuper�iseksi kirjailijaksi. H�nell� on kyll� mielikuvia, mutta heti
kun h�n koettaa kiinnitt�� niit� paperille, niin ne �v�lj�htyv�t�, ja
h�nen teoksissaan tulevat �muiden kirjailijain ajatukset, tunteet ja
lausetavat selv�sti n�kyviin�. H�n on kuitenkin liian ylpe� sit�
itselleen tunnustaakseen: kotona h�n on syytt�nyt oman maansa ahtaita
oloja, ulkomailla h�n syytt�� koko vuosisataa �mahdottomaksi kaikkeen
runoiluun�.

_Julian_ on ep�ilem�tt� nuoren Bergbomin ehein ja luonteenomaisin

taideteos, jonka p��henkil�ss� romantinen mielikuvitus ja romantinen
ironia yhtyv�t h�nelle niin kuvaavaksi ja tyylikk��ksi kokonaisuudeksi.
Sen jatko ei ole v�hemm�n mielt�kiinnitt�v�. Kohtauksien �draamallinen�
asettelu, ymp�rist�n salonkimaisesti koristeellinen j�rjestely,
huippuunsa k�rjistetyt ristiriidat ja niiden teknillisesti kepe�,
sielullisesti sangen ylimalkainen ja kaavamainen suorittelu, kaikki ovat
tekij�n kirjalliselle maulle ja tulevalle teatterinjohtajalle yht�
tunnusmerkilliset.

SUONIO
s. 19/5 1835 k. 28/3 1888.--Mansikoita ja mustikoita (1860), Kuun
tarinoita (1860), Suomenkielinen runollisuus Ruotsin vallan aikana
(1862), Maiden ja merien takaa (1864-66), Runoelmia (1865, 1869),
Helmivy� suomalaista runoutta (1866), Andersenin satuja (1869--1880),
Kertomuksia Suomen historiasta (1869-1880), Pienokaiset (1869),
Virolaiset ja ylimalkaan l�nsisuomalaiset aineet Kalevalassa (1872),
Viron kielioppi suomalaisille (1872), Kotiel�imet (1872), Suomen
kuvalehti (1873-1880), Minun �itini (1875), Kyl�n lapset (1880),
Suomalaisen virsikirjan historia (1880), Kullervon runot (1882),
Suomalaisen kirjallisuuden historia, I Kalevala (1883-85), Lappalaisia
tekstej� sanakirjan kanssa (1885), Suomen suku (1887), Kalevalan
toisinnot (1888), Suomen suvun pakanallinen jumalanpalvelus (Kaarle
Krohn, 1894), Suomalaisen kirjallisuuden vaiheet (Kaarle Krohn, 1897)
y.m. y.m.

Siit� sangen kansainv�lisest� viipurilaisesta maaper�st�, josta Kaarlo

Bergbomin ennen mainittu novelli _Syd�mi� ihmistelmeess�_ antaa meille
niin eloisan pilakuvan, oli syntynyt Julius Krohn, runoilijanimelt��n
Suonio, suomenkielen ylim��r�inen professori ja monipuolinen tiedemies.

H�nen l�hin sivistyksellinen vaikutuspiirins� olisi luonnollisesti h�nen

syntyper�ns� mukaan ollut saksankieli ja saksalainen kirjallisuus. Mutta
h�nen sukunsa kanta oli jo katkaistu germaanisilta juuriltaan, eik� h�n
voinut eik� tahtonut j��d� juurettomana puuna aaltojen ajeltavaksi.
H�nelle oli omantunnon pakko tuntea luja pohja alla jalkojensa, ja
sellaisen tarjosi h�nelle Suomen graniitti. H�n juutti juurensa
suomalaiseen maaper��n ja h�nest� tuli suomenkielinen runoilija, ei
luonnon laupiaan luvalla, kuten Aleksis Kivest� tahi A. Oksasesta, vaan
oman sis�llisen valikoimisensa avoimella valtakirjalla. Ja h�nen
paikkansa viime vuosisadan suomenkielisess� kirjallisuudessa on Aleksis
Kiven vasemmalla puolen, jos me ajattelemme Oksasen seisovan t�m�n
oikealla sivustalla, keskimm�inen tietysti montakin p��npituutta heit�
ylemp�n�.

My�skin Suonio oli Kirjallisen kuukauslehden miehi�. My�skin Suonio

kiinnitt�� huomiota oikeastaan enemm�n kirjallisena personallisuutena
yleens� kuin puhtaasti runollisella tuotannollaan.

Suonion mukana tulee suomenkieliseen kirjallisuuteen j�lleen er�s uusi

aines: kristillinen, kansaa kasvattava ja kansaa valistava,
vakaumuksellinen ja jonkun verran hentomielinen is�nmaallisuus.

Kiven runous oli ollut kansaa kuvaava, Oksasen runous kansaa her�tt�v�.
Niiden kumpaisenkin yll� oli keve�n�, punertavana iltapilven� leijaillut
Elias L�nnrotin ja Kalevalan kansaa heijasteleva, suurissa
hahmoviivoissa kangasteleva runotaide. Taikka etsi�ksemme vertauskohtia
maamme rinnakkaisesta, ruotsinkielisest� kirjallisuudesta: Runeberg oli
ollut kansaa ihannoiva, Topelius kansaa opettava. Oksasen karu,
miehek�s, ytimek�s personallisuus johdattaa niin usein ajatuksen
edelliseen. Suonion lempe�n, sovinnollisen, herkk�-haaveisen
inhimillisyyden leimaama kirjailijakuva muistuttaa taas niin monessa
suhteessa suuresti j�lkimm�ist�. Heid�n edustamansa suomenkielinen
laulurunous kulki viel� p��asiallisimmalta sis�llykselt��n silloisen
ruotsinkielisen runouden valtav�yli�; Aleksis Kivi oli ainoa, joka
t�ss�kin vaarallisessa kilpailussa oli ollut kyllin voimakas
s�ilytt��kseen oman itsen�isyytens�.
Yhteist� Suoniolle ja Topeliukselle on heid�n helppoutensa tuottaa,
heid�n keve�, luistava esitystapansa, heid�n syv�sti kristillinen, mutta
laajasti humaaninen maailmankatsomuksensa ynn� heid�n jalohenkinen,
vaikka luonnollisista syist� hiukan ylimalkainen, kaksikieliseen ja
yksimieliseen Suomeen perustuva kansallisuusk�sityksens�. Kumpikin he
ovat nuorison, kenties viel� enemm�n kodin ja lasten runoilijoita,
kumpikin sangen kuutamoisen romantiikan l�pitunkemia: Suonion _Kuun
tarinat_, nuo pienet, vieh�tt�v�t kuvaelmat, vastaavat t�ss� suhteessa
Topeliuksen _Talvi-iltain tarinoita_. Kumpikin he olivat perehtyneit�
is�nmaansa historiaan ja sen kertoilijoita, kumpikin niit� eheit�
luonteita, joiden sopusointu ei n�yt� niin paljon sis�llisten
taistelujen tulokselta kuin hyv�nsuopaisten osatarten antimelta.
Voimakkainta heiss� kummassakin on heid�n ylev�, aina korkeisiin--ei
koskaan liian syviin--p��m��riin t�ht��v� aatteellinen paatoksensa.
Milloin he siihen kohoavat, silloin iskev�t n�m� lempe�t miehet tulta.
Mik��n ei voi olla heille vieraampaa kuin �taide taiteen vuoksi�. He
tekev�t taidetta is�nmaan hyv�ksi ja jumalan kunniaksi.

Siin� heid�n sis�llinen voimansa, siin� my�s se heikkouden siemen, joka

on k�tketty heid�n taiteelliseen toimintaansa.

Runoilijana ei Suonio suinkaan kohoa Oksasen tasolle, viel� v�hemm�n

tietysti t�m�n ruotsinkielisten runomestarien, joihin h�nenkin
suhteensa on vain n�yr�n ja kuuliaisen opetuslapsen. Suomen_kieliseen_
runouteen h�n tuo, kuten sanottu, er�it� uusia aineksia, mutta ei
samassa m��rin suomen _maalaiseen_, jossa ne juuri Topeliuksen kautta jo
ennen h�nt� ovat olemassa.

Parhaiten p��sev�t Suonion runoilija-ominaisuudet arvoonsa silloin, kun

h�n pysyy kodin ja kotilieden pieness�, l�mpim�ss� pyh�k�ss�. H�nelt�
puuttuu Topeliuksen harvinainen, v�ririkas mielikuvitus voidakseen t�m�n
tavalla koristaa outoja, myrskyisi� maailmoita tuolla ulkona mill��n
houkuttelevilla kuvasarjoilla taikka j�nnitt�vill� seikkailuilla.
H�nell� on vain oma hiljainen, vienosti uneksiva tunne-el�m�ns�, jonka
s�teet kiertyv�t pehme�sti ja kauniisti kaikkien Suomen palleroisten
p�itten ymp�rille. _P��skynen_, h�nen lastenlehtens�, ynn� monet siev�t
palaset h�nen _Runoelmissaan_ kantavat siit� todistusta.

Mutta lapset kasvavat ja vaativat yh� valistavampaa ja opettavampaa

kirjallisuutta. Eiv�tk� ainoastaan lapset, vaan koko Suomen kansa, joka
juuri alkaa her�t� pimeiss� pirteiss��n. T�ytyy takoa, silloin kun rauta
on kuuma, t�ytyy jakaa heille tietoja sanoin ja kuvin, sivist�v��,
huvittavaa ja hy�dytt�v�� lukemista: _Maiden ja merien takaa, _Suomen
kuvalehti_, _Mansikoita ja mustikoita_, _Kertomuksia Suomen historiasta_
y.m.

ilmestyy. Kaikki ne ovat yht� varmalla k�yt�nn�llisell� silm�ll� kuin

suurella tyylillisell� taidolla toimitetut, kaikki l�yt�v�t tiens�
kansan syd�miin.

T�ytyy kirjailemisen ohella muistaa my�s tiedett��n ja varsinaista

toimi-alaansa. Kalevalan tutkimus, jolla tosin jo Oksasessa on etev�,
mutta yksipuolinen edustajansa, ynn� Suomen k�yh�n, vaatimattoman
kirjallisuuden h�m�r�t alkul�hteet vieh�tt�v�t h�nt�: _Suomalaisen
kirjallisuuden historia_, _Suomenkielinen runollisuus Ruotsinvallan
aikana_ j.n.e. n�kev�t p�iv�nvalon. Toiset ehtiv�t osaksi tahi kokonaan
kirjapainoon, toiset j��v�t keskener�isin� p�yt�laatikkoon, josta ne
sittemmin, kun h�nt� itse��n ei en�� ole olemassa, kaivaa esille h�nen
poikansa ja vuosikymmenien uutteralla ty�ll� valmiiksi
viimeistelee.--H�nell� itsell��n on aina tuhat rautaa tulessa. Kansan
kev�t on nopea, ei auta torkkua toukomiestenk��n.

Kaikkialla tarvitaan h�nt�, kaikkialle kysyt��n h�nen kirjallista

ty�kyky��n: viel� t�ytyy h�nen olla mukana uutta suomalaista virsikirjaa
toimittamassa. H�nelle k�y niinkuin Oksasellekin, runous j�� yh� enemm�n
h�nelle sivuasiaksi. Mutta runotar on mustasukkainen neiti, joka ei anna
anteeksi uskottomille kosijoilleen. Se vaatii miehens� kokonaan, jos sen
mieli itsens� kokonaan miehelle antautua.

Voisi joku ehk� edellisest� tulla siihen k�sitykseen, ett� Suonio

omassa aikakaudessaan oli vain Suomen lasten runoilija. Eip� suinkaan,
my�s Suomen nuorten runoilija h�n oli ja on h�n heille niinkin reippaita
ja sointuvia s�veli� kuin esim. _Suksimiesten laulu_ viritt�nyt.
Miesi�lle on Suoniolla verrattain v�h�n sanomista, kuitenkin tuo yksi
kultainen ja paljon painava neuvo:

�P�� pystyyn vaan!

S� olet mies, et halpa mato maan!� j.n.e.

Mihink��n mietteen taikka traagillisten tunteiden onkaloihin ei Suonion

runous koskaan tunkeudu, se pysyy aina pinnalla, aina yleisen�,
helppotajuisena ja--hiukan kiusallisessa m��r�ss�--my�s
helppohintaisen�. V�kisinkin tahtoo nykyaikaisen lukijan mieleen kohota
toivomus jostakin rohkeammasta, itsen�isemm�st� ja omaper�isemm�st�
s�velest�. Sellaisia ei Suonio koskaan tarjoa meille eik� voi tarjota.
Kaikkein v�himm�n h�n voi tarjota niit� omasta mielest��n, sill� h�n
tahtookin olla vain �varpunen�, joka vaikenee kev��n virke�mpien
laululintujen saapuessa.

N�in on k�ynyt ja tullee vast'edes viel� enemm�n k�ym��n Suonion

laulurunouden. Ja syyn� siihen on se, ett� h�n runoilijana on umpilampi,
josta ei l�hde uraa mihink��n todella uuteen, yht� v�h�n kuin mik��n
vanha h�ness� todella saavuttaa lopullista muotoaan. Ainoastaan se
romantiikan kalpea kuudan, joka kaikesta huolimatta yh� h�nen
tuotantonsa ylle heitt�� runollisen kajastuksensa, muistuttaa meille,
ett� siin�kin kerran on sykkinyt inhimillinen syd�n, ett� sekin suurena
ja l�mp�isen� on hehkunut is�nmaalle, ihmiskunnalle ja niille valkeille
voimille maailmanj�rjestyksess�, joita h�n oman sanastonsa mukaan
nimitti jumalaksi.

A. MEURMAN

s. 9/10 1826 k. 17/1 1909.--Om folkskolans organisation (1856),

Helsingin uutiset (1863), Ranskalais-suomalainen sanakirja (1877),
Veroista Suomessa (1878), Maatilojen rasituksista (1880), Sanakirja
yleiseen sivistykseen kuuluvia tietoja varten (1883-90), Finland
(1885-88), Suomi ennen ja nyt (1890), N�lk�vuodet 1860-luvulla (1892),
Ehtoollispakko ja eri-uskolaislaki (1893), Kuinka suomenkieli p��si
viralliseksi (1893), Ven�l�is-suomalainen sanakirja (1895), El�m�n
kysymyksi�, I-III, Muistelmia y.m. y.m.
Viel�kin yksi Kirjallisen kuukauslehden miehist�, H�meen
ratsutilallisten kruunaamaton kuningas, �Kangasalan karhu�,
kunnallisneuvos, valtiop�iv�mies, Suomen ensimm�inen ja t�h�n saakka
ainoa todellinen sanomalehti-kirjailija.

Suomalaisen kaunokirjallisuuden kehityskulkuun n�hden h�n saa

varsinaisen merkityksen oikeastaan vasta pari vuosikymment� my�hemp��n,
jolloin h�n j�re�ll� tykist�ll��n ahdistaa silloisen �nuoren Suomen�
kirjallista maailmankatsomusta. Mutta yleisen� suomalaisen
sanomalehtikirjailijan perikuvana h�n on jalkeilla jo viime vuosisadan
keskivaiheilta saakka, liittyen lujasti yll�mainittuun kirjalliseen
piiriin ja sen edustamaan aikakauteen Suomen sivistyshistoriassa.

H�n on, samoin kuin kaikki h�nen silloiset kalpaveljens�,

kansallisuus-aatteen l�pitunkema ja innostama. Kohtalo ei ole suonut
h�nelle tuottavan kirjailijan taipumuksia, kuten Oksaselle taikka
Suoniolle, ei historioitsijan objektivista silm��, kuten Yrj�
Koskiselle, ei esteettist� ymm�rryst�, kuten Kaarlo Bergbomille, eik�
ylimalkaan mit��n niist� poikkeuksellisista ominaisuuksista, jotka
voivat jonkun yksil�n tuhansien muiden samanlaisten joukosta erottaa.
Mutta se on suonut h�nelle terveen, k�yt�nn�llisen j�rjen ja huolettoman
aineellisen toimeentulon, halun tuumiskella kaikkea, mit� taivaan ja
maan v�lill� on, sek� kyvyn pukea ajatuksensa yksinkertaiseen, keve��n
ja helppotajuiseen muotoon, jota koulunk�ym�t�nkin maamies voi ymm�rt��.
Ja n�m� jo itsest��n varsin kunnioitettavat, vaikka eiv�t suinkaan
mitk��n ihmeelliset ominaisuudet h�n kohottaa harvinaiseen korkeuteen,
takoen tavattoman ilmi�n juuri tavallisimmasta, neroutta hipovan
kyvykk�isyyden juuri mit� keskinkertaisimmista luonteen-ominaisuuksista.
Se on A. Meurmanin suuruus, se h�nen erikoisuutensa suomalaisten
kyn�niekkain keskuudessa.

H�n on kaikessa, my�skin kirjallisessa toiminnassaan, sen terveen ja

vahvasti materialistisen talonpoikais-j�rjen edustaja, joka ei tahdo
miss��n tulla petetyksi ja kenties juuri siten pett�� enimm�n itse��n.
Kaikki abstraktinen, kaikki harvinainen, salaman-nopea ja pilvip�inen on
jo luonnostaan h�nen vihollisensa, h�nen ylin yst�v�ns� taas kaikki
tukeva, kouraantuntuva, kohtuullinen, isilt�-peritty. H�nen ainoat
tikapuunsa Herran taivahille ovat ne, jotka vanhan testamentin jumala jo
ammoisista ajoista saakka on kaikkien uskollisten Jaakoppiensa unelmille
pystytt�nyt. Sill� h�n suinkaan ei ole mik��n �turpeesen kiinnitetty�
sielu, vaikka h�n on _rusticus_ ja _robustus_ kuin tuskin kukaan h�nen
aikalaisistaan. H�nen syd�mess��n asuu syv� ihanteellisempien
el�m�n-arvojen vaatimus, jonka h�n t�ytt�� kristin-uskolla ja
kansallisuus-ajatuksella. Mutta kristin-usko on jo sellaisenaan
dualistinen, saati sitten tavallisen, k�yt�nn�llisen el�m�n yhteydess�,
jossa se suorastaan voi vied� miehens� kaksijakoisuuteen. Meurman ei jaa
itse��n kahtia ollenkaan, vaan pysyttelee sen ehe�n ja kokonaisen
maailmankatsomuksen perustalla, mink� Ibsen _Brandinsa_ voudin kautta on
niin sattuvilla sanoilla m��ritellyt: �Samalla kylv�� perunoita ja luoda
aatteen maailmoita.� Niinkuin tarun j�ttil�inen h�n seisoo aina jalka
_Notre-Damen_ kummallakin torninhuipulla.

Eritt�in valaisevia Meurmanin alkuper�iselle kristillisyysk�sitykselle

ovat h�nen Kirjallisessa kuukauslehdess� vuonna 1879 ja 1880
julkaisemansa tutkielmat _Aikakausien henkiset taudit_ ja _Kristillisyys
maailmaan eik� vaan �maailmassa�_. Mik��n ei ole h�nen uskonnolliselle
tunteelleen vieraampaa kuin askeesi, kuin pietismi, kuin maailmasta
syrj��n vet�ytyminen ja oman yksil�llisen hartautensa harjoittaminen
vain hiljaisissa kammioissa. P�invastoin h�nen kristillisyytens�
esiintyy niiss� mit� el�m�n-iloisimpana, edistysmielisimp�n�, henkiseen
ja aineelliseen hyvinvointiin t�ht��vimp�n�. Se on niin sanoaksemme sit�
k�yt�nn�llist� kristin-uskoa, jonka suurin symboli lienee Luther,
vaikka Meurman niin mielell��n tahtoo k�sitt�� my�s Herramme
Vapahtajamme saman mehev�n ja ytimekk��n spiritualismin kanta-is�ksi.
�Uskonnon ydin�, sanoo h�n, �ei ole muutettava, mutta uskonnon
piintyneet muodot ovat kenties laajennettavat.� Samaan oli h�nen
mielest��n t�hd�nnyt my�skin Kristuksen opettajavirka: h�n oli vain
s�rkenyt piintyneet vanhat lakimuodot.--Miss� m��rin t�m� k�sityskanta
lienee meid�n evankelis-luterilaisen uskontunnustuksemme mukainen,
j��k��n teologiemme tuumittavaksi. Ett� se taas ei suinkaan ole kaikkien
Meurmanin my�hempien lausuntojen mukainen esim. kirkollisista
uudistus-ehdotuksista, on selitett�v� yht� paljon ij�n mukana kasvavan
vanhoillisuuden syyksi kuin h�nen aina ihanan ep�johdonmukaisuutensa
ansioksi. Meurman ei ole mik��n syv�-aatteinen filosofi, joka ankaralla
logiikalla rakentaa j�rjestelmi��n. H�n on ennen kaikkea subjektivinen
ja _hyvin_ subjektivinen kyn�niekka, joka Proteuksena puikahtaa
jokaisesta pulmallisesta umpikujasta ja suoriutuu keve�ll� kokkapuheella
suurimmastakin loogillisesta vaikeudesta.

Edellisest� johtuu, ett� kristillisyys ei h�nell� koskaan joudu

ristiriitaan kansallisuus-aatteen ja sen k�yt�nn�llisen ajamisen kanssa
politiikassa, sanomalehdist�ss� ja yleisess� kansalaistoiminnassa.
Kristityn velvollisuudet sattuvat h�nen mielest��n juuri yhteen
is�nmaataan rakastavan kansalaisen velvollisuuksien kanssa, samoin kuin
aikakauden aineellinen edistys, s�hk�koneet, h�yrylaivat, rautatiet,
kaikki h�nen mukaansa aivan erinomaisesti sopivat kuuluttamaan juuri sen
jumalan kunniaa, jonka valtakunta ei ole �t�st� maailmasta�.
Kristillisen hengen t�ytyy vain l�pitunkea kaikki aineellisimmatkin
inhimilliset harrastukset. Lutherin lause palvelijasta, joka
�lakaistessansa lattiaa tekee jumalalle yht� otollisen ty�n kuin munkki,
joka lukee messuja�, miellytt�� siit� syyst� suuresti Meurmania, vaikka
�sepp� pajassansa k�y nokiseksi, likaiseksi, niin kristittykin maailman
raskaassa ty�ss�. Mutta h�nen uskonsa ja lohdutuksensa on, ett�
�varmaankin t�m�n hikisen, nokisen ty�ntekij�n, kun h�n on lopettanut
raskaan p�iv�ty�ns�, Kristus pukee suuremmalla ilolla h��pukuunsa kuin
tuon puhtaan, pyhyydest� s�teilev�n vanhurskaan, joka itsekk��ss�
sulkeumisessa on etsinyt vaan omaa autuuttansa�.

Luonnollista on, ett� Meurman t�t� tiet� johtuu valtiokirkon

uskollisimmaksi kannattajaksi, eik� v�hemm�n luonnollista, ett�
kansallisen valtion k�site h�nelle v�hitellen muodostuu sen kansallisen
esivallan k�sitteeksi, joka aina ja joka suhteessa on altis antamaan
keisarille, mik� keisarin on, mutta my�skin jumalalle, mit� jumalan on.
Kristin-uskon alkuper�isesti yksil�llinen, vallankumouksellinen ja
suorastaan anarkistinen sis�llys mahtuu t�t� tiet� yht� mainiosti
valtiokirkon kullattujen kupoolien alle kuin esim. Keisarillisen Suomen
senaatin t�ys-istuntoon. T�m� on my�skin sen juurevan, hyvinvoivan
kansanaineksen mielipide, jolle katkismus on etup��ss� huoneentaulun ja
nelj�nnen k�skyn kirja ja jonka tyynet, vakavat tyyssijat meid�n
valtiop�ivill�mme ennen olivat pappis- ja talonpoikais-s��ty.

N�in tulee Meurmanista kansan patriarkka, kaikkien �oikea-uskoisten�

eitt�m�t�n oraakkeli, kaikkien �oikeamielisten� kansalaisten p��mies,
kaikkien �oikeasti-ajattelevien� auktoriteetti. Se on sangen paljon
sanomalehti-kirjailijalle. Mutta se todistaa vain, ett� h�n
kirjallisella toiminnallaan on tulkinnut tuhansien ja taas tuhansien
�tosisuomalaisten� p��asiallisimman maailmankatsomuksen. Ett� h�n itse
my�h�isemm�ll� ij�ll��n katsoi kirjoittavansa ensi sijassa
�hengellisesti vaivaisille�, oli tietysti pelkk�� vaatimattomuutta.
Kyll� h�n kirjoitti niin laajalle kuin _Uusi Suometar_ ja _Vartija_
suinkin levisiv�t.

Meurmanin kirjallisen vaikutusvallan salaisuus piili h�nen leve�ss�,

aina mehev�ss� ja usein sukkelassa tyyliss��n, joka taipui esitett�v�n
aineen ja tarkoitetun vaikutuksen mukaisesti mit� joustavimmin.
Polemiikki oli h�nen voimansa ja n�ht�v�sti my�s h�nen suurin
nautintonsa. Siin� tulivat kaikki h�nen sielunkykyns� parhaiten
k�yt�nt��n, siin� h�n saattoi vapaimmin ja h�ik�ilem�tt�mimmin antaa
vallan sangen karkeatekoiselle, mutta kuitenkin vanhasta
kultuuripohjasta kumpuavalle satiirilleen, poimia vertauskohtia
raamatusta, maailmanhistoriasta ja milloin mist�kin yht� yleisp�tev�st�
alkul�hteest�, alkaa �irokeesi-yst�vist� ja lopettaa vihoviimeisten
aikojen valtiollisiin tapahtumiin. Jos Oksanen aikoinaan oli
suomalaisuuden kirjallinen is�nt�mies, oli Meurman my�hemmin sen tanakka
ty�pehtori, joka tuuheiden kulmakarvojensa alta piti lakkaamatta
silm�ll�, ett'eiv�t ohdakkeet h�nen pellollaan saisi suinkaan yhdess�
nisujen kanssa elojuhlaan saakka tuleentua.

Inhimillisin� todistuskappaleina ovat h�nen kolme sarjaansa _El�m�n

kysymyksi�_ mit� mielt�kiinnitt�vint� lukemista jokaiselle, joka tahtoo
tutustua er�isiin suomalaisen kansallishengen syntysanoihin, sellaisena
miksi vuosisatojen kehitys sen on muodostanut ja ymp�r�iv�t olosuhteet
maamme sivistys-el�m�ss� viime p�iviin saakka s�ilytt�neet.

PIETARI P�IV�RINTA

s. 18/9 1827.--Seurakunnan kosto (1867), El�m�ni (1877), El�m�n

havainnoita (1879-80), Pentti ja Inka (1882), Naimisen juoruja (1882),
Tintta-Jaakko ja Torpan poika (1883), Kyl��n tullessa (1884), Min� ja
muut, Sakeus Py�ri�n kertomuksia (1885), Is�n pahat teot lasten p��ll�
(1887), J�lkipoimintoja (1889), Pikakuvia 1867 katovuodesta ja sen
seuraukset (1893), Syyslehti� (1900), Pikku Mari ja muita kertomuksia
(1903) y.m.

Suomalaisuuden p�iv� kohoo yh� korkeammalle, sen s�teet tunkeutuvat yh�

syvemm�lle laaksojen pimentoihin. Ruotsinkielist� sivistynytt� s��ty�
kohdanneen _her�tyksen_ kansallisten velvollisuuksien tajuamiseen t�ytyi
luonnonpakosta johtaa suomenkielisen rahvaan _valistamiseen_, m.m. jo
sen vuoksi, ett� se ei muuten ikin� olisi kypsynyt k�sitt�m��n
kansallisia oikeuksiansa. T�m�n kansaa-valistavan ja kansaa-opettavan
kirjallisen aikakauden ensimm�inen suuri alkupiste meill� on Pietari
P�iv�rinta, vaikka er�it� oireita siihen suuntaan jo esim. Suoniossa--ja
jo kauan ennen kumpaistakin Jaakko Juteinissa--havaitaan.

P�iv�rinta jatkaa suomalaisessa sivistyshistoriassa siit�, mihin Kivi

lopettaa: ensimm�isist� suomenkielisist� sanomalehdist�. Nyt, jolloin
sanomalehdet jo levi�v�t jokaiseen taloon ja torppaan, me tuskin voimme
kuvitella, mik� suorastaan mullistava vaikutus niill� kerran on ollut
maalaiskansamme sivistys-oloihin ja koko suomalaisen kansanhengen
psykologiaan: _kansan_hengest� tulee _kansallis_henki, vaistomaisesta,
rotutunteesen, yhteiseen kieleen ja uskontoon, yhteisiin tapoihin,
ymp�r�iviin oloihin ja historiallisiin kohtaloihin perustuvasta
suomalaisuudesta muodostuu itsetietoinen, oikeutensa ymm�rt�v�,
henkiseen ja aineelliseen hyvinvointiin pyrkiv�, valoa janoava
suomalaisuus. _Edistys_ on ajan tunnussana. _Valoa kansalle_! kaikuu
ukkosena Auran rannoilta Ruijan suuhun.

P�iv�rinta on edistyksen mies kuin ei kukaan. H�n on itse kohonnut

kerj�l�ispojasta, joskaan ei juuri yhteiskunnan kukkuloille, niin
ainakin niin siedett�v��n taloudelliseen asemaan, ett� taival siihen
lapsuuden olosuhteista jo n�ytt�� huimaavalta. Viel� huimaavampi on
h�nen nousunsa henkisess� suhteessa: h�n oppii lukemaan ja
kirjoittamaan, h�n saa jo kirjoja ja sanomalehti�, h�nen lapsensa
p��sev�t jo kansakouluun ja h�n itse kunnallisiin luottamustoimiin,
joita h�n hoitaa valppaasti, vire�sti ja uskollisesti.
Sattuma--tapaturmainen sairaus--tekee h�nest� kirjailijan. Mutta h�n on
jo ennen kirjallisen toimintansa alkamista sen valistuneen suomalaisen
talonpojan perikuva, jonka Aleksis Kivi meille _Seitsem�n veljeksen_
lopussa, Jukolan nuorimman pojan Eeron hahmossa, pitk�n� tulevaisuuden
kaarena v�lk�hytt��. Jos Eero itse keski-ik�isen� miehen� ottaisi kyn�n
k�teens�, rupeisi kokemuksiaan paperille panemaan ja kirjan muodossa
julkaisemaan, olisi h�n sivistyshistoriallisena, joskaan ei ehk� aina
sielutieteellisen� ja esteettisen� ilmi�n� juuri--Pietari P�iv�rinta.

Olkoon t�m� lausuttu vain huomautuksena sen yleisen

sivistyshistoriallisen pohjan laajuudesta, jolta Pietari P�iv�rinta
nousee, eik� suinkaan todistuksena siit�, ett� mik� Eero tahansa olisi
voinut suorittaa h�nen kirjallisen el�m�nty�ns�. Valistuneita
maanviljelij�it� on meill� jo, jumalan kiitos, tuhansia. Mutta Pietari
P�iv�rinta olisi mainittava ilmi� jokaisen vanhemmankin sivistysmaan
kirjallisuushistoriassa.

Edistyksen miehen� P�iv�rinta on luonnollisesti suuri optimisti. Ei

niin, ett� h�n ei n�kisi el�m�n synkki�kin puolia, pimeytt� ja kurjuutta
ymp�rill��n, virheit� ja puutteita omassa itsess��n. Mutta h�n on itse
noussut omalla voimallaan, hankkinut tietoja ja taitoja, tullut kunnon
kansalaiseksi, kuten sanotaan, joka on �yl�s-otettu sek� herroilta ett�
talonpojilta�. H�n on omastakin mielest��n jo siihen aikaan, kun h�nen
ensimm�inen kertomuksensa _El�m�ni_ ilmestyy, sen �rehellisen,
suomalaisen, talonpoikaisen perheenis�n� perikuva, jonka �tunnustus�
h�nen--sivumennen sanoen ei niink��n vaatimaton--el�m�kertansa pyyt��
olla, jotakuinkin esimerkiksi-kelpaava sek� l�himm�lle ett�
et�isemm�llekin ymp�rist�lleen s.o. suomalaiselle maalaisrahvaalle
kokonaisuudessaan. H�n on toisin sanoen jo henkiselt�
l�pileikkaukseltaan siin� asteessa, ett� h�n katsoo taaksep�in
menneisiin vuosiin ja kestettyihin kohtaloihin, huomaa tekem�ns� ty�n ja
eletyn el�m�ns� kaikkine satunnaisine erehdyksineen ja kompastuksineen
kuitenkin sangen hyv�ksi ja arvelee, ett� siit� voisi olla ohjausta ja
opetusta monelle, joka viel� ei ole p��ssyt h�nen suorittamansa
kehityskulun alimmallekaan porraspuulle. H�nest� tulee kansan opettaja.
H�nen l�ht�kohtansa on alusta alkaen v�hemm�n kirjallinen kuin
moraalinen, v�hemm�n vaistomainen kuin k�sitteellinen, v�hemm�n t�ht��v�
puhtaan mielikuvituksen nautintoihin kuin tunteen jalostamiseen ja
j�rjen kehitt�miseen. Niiden takana seisoo taas _tahto_: sen ohjaaminen
hyvien valtojen palvelukseen on lopullinen p��m��r�, jota Pietari
P�iv�rinnan tuotanto aina enemm�n tahi v�hemm�n itsetietoisesti
tavoittelee.

Ja tuo ohjaus onkin tuiki tarpeellinen. P�iv�rinnan teoksista vilahtelee

meid�n eteemme kirjavia kuvia siit� �entisest� hyv�st� ajasta�, joka
vallitsi meid�n maaseudullamme ennen kansallista her�tyst�. Mit��n
henkisi� harrastuksia ei ollut nimeksik��n. Viinanjuonti, kortinpeluu,
tappelut kuuluivat p�iv�j�rjestykseen. Ainoat maalliset kirjat, joita
luettiin ja jotka osattiin esim. P�iv�rinnan syntym�pit�j�ss�, olivat
Juteinin _Pila pahoista hengist�_ ja _Hobergin �ij�_. Lukutaito oli
luonnollisesti yleinen, kuten kaikkialla Suomessa, kiitos olkoon pappien
ja lukukinkerien, mutta kirjoitustaito tuiki harvinaista. Taika-usko
kukoisti, k�sitykset maanviljelyksest� ja karjanhoidosta,
terveydenhoidosta ja lastenkasvatuksesta olivat mit� alkuper�isimm�t.
Halla ja sen mukana k�yhyys ja pettuleip� olivat jokap�iv�isi�
vieraita, kerjuu ainoa keino, kun n�lk� rupesi liiaksi suolia
n�vert�m��n.

Etel�mm�ss� olivat aineelliset olosuhteet ehk� jonkun verran

suotuisammat. Mutta henkisess� suhteessa oli suomalaisen maalaisrahvaan
tila siell�kin suunnilleen sama, ja t�ytyi olla Aleksis Kivi voidakseen
t�m�n maaper�n tyypit niin syv�sti inhimillisiksi aateloida. Seh�n se
juuri her�tti pahennusta monessa h�nen aikalaisessaan: miksi kuvata niin
laajasti ja seikkaper�isesti Jukolan veljesten juominkeja ja tappeluja,
miksi niin realistisesti heid�n kaikkea muuta kuin h�yl�tty� ja
sivistynytt� puhetapaansa, miksi niin my�t�tuntoisesti heid�n
itsepintaista taisteluaan vasten lukutaitoa, aapiskukkoa ja kirkon
jalkapuuta? Neh�n juuri olivat kansamme pimeit� puolia, niit� vastaanhan
juuri oli uuden ajan taistelu t�hd�tt�v�.--Kiven runous k�sitettiin
ymm�rt�m�tt�mien taholla kansamme alkuper�isen raakuuden ihannoimiseksi.

Onneksi h�nen veljeksens� kuitenkin oppivat lukemaan, kuitenkin palaavat

metsal�is-el�m�st�, kuitenkin tulevat yhteiskunnan j�seniksi ja kunnon
kansalaisiksi. T�ss� oli hyv� ase h�nen puolustajilleen. Katsokaa,
saattoivat he kirjan loppuun viitaten sanoa, eip� Kivi olekaan mik��n
raakuuden ihannoitsija, onpa h�nen runoutensa kuin onkin suurten
siveellisten voimien ja ajan tunnussanojen, edistyksen ja valistuksen,
palveluksessa. T�m� puolustus ei suinkaan ollut esteettinen, vaan
moraalinen. Ja pieness�, eritt�in mielt�kiinnitt�v�ss� kuvauksessaan
_Kirjailija_ (Aleksis Kiven kuoleman johdosta kirjoitettu) osoittaa
P�iv�rintakin Kiven n�in k�sitt�neens�, lausuen samalla luonnollisesti
oman kirjallisen uskontunnustuksensa.

Se on mielest�ni miltei liikuttavaa. Mutta niinh�n on my�skin L�nnrotin

pelko, ettei vain h�nen Kalevalaansa ja ylimalkaan n�iden vanhojen
jumaluustarujen ja loitsurunojen julkaisemista v��rin k�sitett�isi.
Olihan papiston ty� vuosisatojen kuluessa juuri niin suureksi osaksi
kohdistunut pakanallisen ep�jumalan-palveluksen kukistamiseen, kuuluihan
taika-usko juuri niihin kansan pimeihin puoliin, joita vastaan oli
taisteltava. Miksi n�it� �loruja� nyt �kki� ruveta kirjana julkaisemaan,
niit� t�ten uudestaan kansaan levitt�m��n, viel�p� vasta-alkavan
suomalaisen sivistys-el�m�n kunniapaikalle asettamaan? Se mahtoi olla
mielipide monessa Suomen pappilassa, viel� yleisemmin tietysti kirjalle
kykenevien kansanmiesten keskuudessa. My�skin Pietari P�iv�rinta kertoo,
miten h�n nuorena saadessaan Topelius vanhemman julkaisemia
muinaisrunoja k�siins� kovin kummasteli niiden tarkoitusta. Siin�
seisahtui h�nen kirjallinen j�rkens� kokonaan. Olihan _kirja_ juuri
kaiken edistyksen ja valistuksen pyh� vertauskuva h�nelle. Mutta mit�
hy�ty� mahtoi moisista julkaisuista olla? (T�ss�kin siis _hy�ty_, kuten
johdonmukaista kyll�, k�sitteellisen kansallishengen miehelle, kaiken
kirjallisen arvostelun mittapuuna.) Onneksi selvi�� asianlaita h�nelle
my�hemmin: kalevalainen runous tarkoittaa Suomen kansan muinaisen
historian selvitt�mist�!

Kalevalan esteettiselle ymm�rrykselle ei P�iv�rinnan aika viel� ollut

eik� voinut olla otollinen. Senkin kuolemattomien kauneuksien
k�sitettiin palvelevan er�st� viel� korkeampaa p��m��r��:
_kansallisuus-aatetta_, sit� joka oli ajan suuri armeijalippu, sit�,
jota kaikki ajan riennot tarkoittivat ja jonka johdonmukaisia
haarautumia vain kaikki edistys ja valistus olivat. Siin� n�htiinkin
my�s sen ainoa oikeutus olemassaoloon.

Siin� n�kee my�s Pietari P�iv�rinta oman kirjallisen toimintansa

oikeutuksen.

Kansallisuus-aatetta h�nkin tahtoo palvella, mutta omalla tavallaan.

Mik� on syyn� kansan kurjuuteen h�nen ymp�rill��n? Se ettei ole tietoa
ja valistusta. Jos Kalevala oli sanonut: _tieto on valtaa_, sanoo
P�iv�rinta oman aikakautensa keralla: _tieto on onnea_. Se on h�nen
mielest��n pett�m�t�n parannuskeino kaikissa el�m�nkohtaloissa, tietysti
vasta yhdess� ihmisen siveellisen itsekasvatuksen kanssa, johon se
kuitenkin h�nen mielest��n taas niin mahtavasti vaikuttaa. Hyvien ja
hy�dyllisten tietojen mukana tulevat kaikki kansan aineellisetkin
elinehdot korjautumaan. Kun tiedon ter�st�m� ja valistama tahdon
toiminta viel� poistaa juoppouden, kortinpeluun ja siell� t��ll�
ilmenev�n irstaan sukupuoli-el�m�n jokaisesta Suomen kolkasta, onkin
p��m��r��n p��sty, paratiisi maan p��lle on luotu ja kansallisuus-aate
kantanut kauneimman kukkasensa. T�m� on Pietari P�iv�rinnan valoisa,
vuorenvankka optimismi, se, jonka filosofiset juuret johtavat meid�n
evankelis-luterilaiseen uskontunnustukseemme ja kirjalliset juuret
Runebergiin, joka t�n�kin p�iv�n� on yksi meid�n kansallisen
idealismimme kulmakivi� ja jolle niin suuri osa koko suomenkielist�
kirjallista toimintaa on perustettu.

Valaiseva P�iv�rinnan suhteelle Runebergiin on h�nen oma nimenomainen

tiedon-antonsa kertomuksessa _El�m�ni_, miten suurella ihastuksella h�n
jo varhain tutustui t�m�n runoelmiin _Hauta Perhossa_ ja _Pilven veikko_
suomenkielisin� k��nn�ksin�. Niit� on seurannut sitten _Saarij�rven
Paavo_ j.n.e. H�n panee omien henkil�ittens� suuhun kokonaisia lauseita
Runebergin teoksista, esim. �vaikka kokee, eip� hylk�� Herra�, ja
selitt�� itse, miten ne tietopuolista tiet�, lainattujen kirjojen
kautta, ovat ehtineet jo kansan keskeen singahtaa. H�n lopettaa oman,
kaikessa yksinkertaisuudessaan aivan klassillisen _Halla-aamunsa_
kuvauksen s�ejaksolla Runebergin _Maamme_-laulusta ja osoittautuu
kaikkialla muuallakin t�m�n ynn� Zachris Topeliuksen
kansalliskristillisen hengen l�pitunkemaksi, sill� erotuksella vain,
ett� se h�nell�, h�nen sangen j�rkiper�isen luonnonlaatunsa mukaan,
suuntautuu miltei Meurmanin edustaman k�yt�nn�llisen ja hy�dyllisen
kristillisyyden palvelukseen. Pikku Mari _Tintta-Jaakossa_ esim. puhuu
miltei niinkuin joku Topeliuksen lastentarina--vaikka ilman t�m�n
runollisuutta--ja tekij� itse henkil�it��n puhutellessaan k�ytt�� usein
sananparsia, joilla h�n ik��nkuin tahtoo todistaa, ett� h�n on hyvin
lukenut silloisen suomenkielisen kirjallisuutensa ja my�skin ymm�rt�nyt
luettavansa.--Mets� vastaa niinkuin siihen huudetaan. Ja Pietari
P�iv�rinta on t�ss� suhteessa mets�, joka ensi kerran suomalaisen
talonpojan suulla ilmoittaa kuulleensa, mit� Snellmanin, L�nnrotin ja
Runebergin aikakausi on siihen kajahuttanut.
Tietysti h�n ei kertaa kansallisen her�tyksemme syntysanoja aivan
sellaisinaan. Suomalaisena talonpoikana h�n ottaa asian paljon
k�yt�nn�llisemmin kuin sen sivistyneet ajajat tuolla p��kaupungissa ja
yliopisto-piireiss�, pyyhkii siit� pois paljon kansallista romantiikkaa
ja j�tt�� j�ljelle p��asiallisesti vain sen, mit� h�n kaipaa, mit� h�n
tarvitsee ja mist� h�n tuntee olevan todellista hy�ty� h�nen omalle
l�himm�lle ymp�rist�lleen.--�Ei ollut kansassa mit��n kansallishenke�,
valittaa h�n entisist� ajoista. Mutta se johtui h�nen mielest��n
n�ht�v�sti etup��ss� siit�, ettei sit� ollut kukaan kansalle
_opettanut_.

Ei ollut oppia, ei tietoja suomalaisessa maalais-rahvaassa Pietari

P�iv�rinnan nuoruuden p�ivin�: se surumielinen laulu soinnahtaa
lukijalle aina uudestaan h�nen kirjallisesta tuotannostaan. Mutta oli
olemassa _tiedon-n�lk� ja opin-halu_ sellainen, ett� sit� my�hemm�t
polvet voivat syyst� kadehtia ja ihmetell�. Kirjoitustaito esim. her�tti
tullessaan sellaista harrastusta, ett� �mets�teitten varret olivat
talvella kirjoitetut t�pit�yteen�: se oli halvin koekentt� silloisen
�nuoren Suomen� kirjallisille harrastuksille! Ja _Maanmiehen yst�v�_ oli
niin tervetullut vieras taloon, ett� sit� pitkin viikkoa j�nnityksell�
odotettiin. �Me emme v�h��k��n tienneet sit� silloin�, sanoo P�iv�rinta,
�ett� se oli Snellman, joka oli ruvennut puolikuolleita lapsiaan
ruokkimaan� t�ll� sielunravinnolla. Sit� ennen olivat _Oulun
viikkosanomat_ ja _Turun viikkosanomat_ jo parin h�nen pit�j�ns�
valistuneimman is�nn�n hyllylle tiens� l�yt�neet. Lis�ksi _Mehil�inen_,
sitten _Suometar_, sitten _Lukemisia Suomen kansalle_, savo-karjalaisten
ylioppilasten toimittamia, Wareliuksen _Enon opetuksia
luonnontieteiss�_, _Talonpojan kotil��k�ri_, _Kristillinen ja
terveellinen lastenkasvatus_ j.n.e. T�t� sivistyshistoriallista taustaa
vastaan on Pietari P�iv�rinnan el�m�nty� katsottava.

H�n tahtoo my�skin olla er��nlainen �talonpojan kotil��k�ri� ja onkin

sit� parhaimmassa merkityksess�. H�n tuntee perinpohjin esitett�v�ns�
aineen, h�nell� on avoin silm� sek� luontoon ett� ihmis-el�m��n ja h�nen
_El�m�n havaintonsa_ kiinnitt�v�t t�n�kin p�iv�n� huomiota yht� paljon
tekij�ns� tyynen, ratsionalistisen kuvaamiskyvyn kuin esitystavan
pirteyden ja patriarkallisen s�vyn tautta. Er��t n�ist� kertomuksista,
kuten _Kontti-Anna_, ovat palanen suurta taidetta. Toiset, kuten
_Puutteen Matti_, ovat huomattavia sen kriitillisen silm�n vuoksi, jolla
tekij� niiss� ymp�r�ivi� yhteiskunnallisia olosuhteitaan katselee.
Kaikki ovat ne kerrotut siihen miellytt�v��n, hiukan karuun, mutta
l�mpim��n, iso-is�lliseen tyyliin, joka milloin tahansa sallii
Herodotoksen tapaisia huudahduksia: �Kah, kuinka ihminen on
hajamielinen!� Pitih�n puhua siit� ja siit�, �ja nyt olen kaikenni
mennyt pois aineestani�.

Puhtaasti taiteellisen arvon P�iv�rinnan tuotannolle antavat h�nen

erinomaiset luonnonkuvauksensa, h�nen kykyns� piirt�� sis�llisesti
tosia--joskaan ei aina jokaisessa ulkonaisessa yksityiskohdassa
todellisia--ihmisluonteita ja ainakin pienemmiss� sommitteluissa tavaton
taiteellisen keskitt�misen vaisto. Pitemmiss� sommitteluissa, kuten
_Min� ja muut_, voi t�m� viimemainittu ominaisuus joskus uinahtaa. Mutta
lukijalle j�� aina t�yspitoiseksi ylij��m�ksi sarja v�ririkkaita,
el�v�sti kuvattuja kohtauksia, jotka h�n my�h��n on unohtava.

Suomalaisen kirjallisuuden kehityskulkuun n�hden Pietari P�iv�rinnan

merkitys on ollut siin�, ett� h�n on johtanut suomalaisen kansan-el�m�n
kuvaamista yh� suurempaan realismiin, samalla kaikki kansallisen
romantiikan ihanteelliset el�m�n-arvot s�ilytt�en. Aleksis Kivi on
luonnollisesti ensimm�inen suuri virstapatsas t�ll� tiell�. Pietari
P�iv�rinta on toinen, vaikk'ei suinkaan edellisen veroinen
alkuper�iselt� runoilijakyvylt��n. Joskus, keskell� muuten realistista
kertomusta, h�nenkin j�rkiper�inen mielikuvituksensa saattaa Kiven
tapaan lenn�ht�� sellaiseksi romantiseksi kuvaukseksi kuin tarina Kuusta
ja Pakkasesta _Halla-aamussa_. Muuten h�n on jo tyylilt��nkin
t�ydellinen kansaa-valistavan ajan lapsi, joka vain harvoin sallii
itselleen mit��n romantisen mielikuvituksen syrj�hyppyj�.

Harva nykyaikainen lukija mahtanee muistaa, ett� P�iv�rinta joskus

saattaa my�s suurella menestyksell� yhteiskunnallisen ivan ruoskaa
heiluttaa. Kuvaus Aleksis Kiven ensimm�isist� kirjallisista
kokemuksista, h�nen k�ynneist��n sanomalehden-toimistoissa, h�nen
suhteestaan oman aikakautensa arvosteluun ja vihdoin h�nen sairauttaan
ja kuolemaansa seuranneista asianhaaroista esim. on aivan erinomainen
hiljaisessa, hiukan yksinkertaiseksi tekeytyv�ss� ilkimielisyydess��n.
Ent� h�nen kuvauksensa rovastista sitten, joka ry�st�tt�� Puutteen
Matilta saatavansa ja lukee t�m�n kuoltua saarnastuolista h�nelle
seuraavan erinomaisen esirukouksen:

�Mik' on riista, tavara?

Lika, multa katoova.
Rikas pian k�yhtyy kyll',
murhe my�t' on molemmill'.�

Ent� Puutteen Matin oma psykologia sitten? �H�n on hyv� kirkon mies ja
toimittaa kaikki hyvin, en min� moiti rovastia�, on Matti tuuminut jo
el�ess��n, ja samat sanat on tekij� kuulevinaan viel� h�nen haudastaan,
silloin kun rovastin heitt�m�t kolme lapiollista multaa h�nen hyisen
arkkunsa kannelle kumahtavat. Tekij�nk��n mielest� ei kukaan saattanut
sanoa suorastaan, ett� tuo Matin kotona pidetty huutokauppa olisi ollut
_v��rin_, sill� �laki on taipumaton ja omistusoikeus on pyh��. Mutta
kuitenkaan h�n ei saata olla mieless��n kummeksumatta n�it� kahta niin
erilaista el�m�ntarinaa. �Muhkeassa ja mukavassa asunnossa, keskell�
el�m�n hekumaa, lihavan lihavatinsa ��ress� ja kaikkien el�m�n tarvetten
ymp�r�im�n�, huolettomana kaikesta murheesta ja vaivasta, pelottomana
ry�st�n tulosta eli toinen.� �Toinen sit� vastoin eli alituisessa ty�ss�
ja tuskassa, vilussa ja n�l�ss�, alituisessa murheessa ja huolessa,
alastoman ja n�lk�isen perheens� keskell�, taistelevana niukkaa ja karua
luontoa vastaan, alituisesti ponnistelevana perheellisi� ja
yhteiskunnallisia velvollisuuksiaan t�ytt�ess� ja vihdoin uupuvana,
n��ntyv�n� el�m�n raskaan painon alla.�

T�ss� ollaan jo sangen kaukana Runebergin ja Kiven aikaisesta

kansan-el�m�n kuvaamistavasta, samoin P�iv�rinnan omasta tavallisesta
tasapinnasta. N�enn�isesti tyynen esityksen alta sylk�ht�� jo
vapaa-ajattelijan yhteiskunnallinen ja kirkollisvastainen syd�n, joka
siveellisess� suuttumuksessaan ampuu rohkeasti vasamansa m�d�ntyneen
yhteiskunta-el�m�n ensimm�iseen suureen alkusyyhyn: valtiokirkkoon ja
sen tekopyhiin palvelijoihin.

J.H. ERKKO
s. 16/1 1849 k. 16/11 1906.--Runoelmia, I-III (1870, 1872, 1876),
Kokkimajuri ja Sotalaiset (1873), Ilmari (1875-76), Paimenet (1878),
Valittuja runoja (1881), Ilmi� (1881), Kotoisia tarinoita, I-II (1881,
1883), Uusia runoelmia (1885), Havaittuani (1886), Tiet�j� (1887),
Uskovainen (1890), Kuplia (1890), Aino (1893), Kullervo (1895), Ajan
varrelta (1896), Runoelmia ja ajatelmia (1899), Pime�n tullen (1900),
Suomalainen huoneentaulu (1900), Pohjolan h��t (1902), Nuorten runoja
(1903), Ilmojen lauluja (1904) y.m.

Suomalainen laulurunous ei suinkaan ala Oksasesta, vaikka h�n on sen

ensimm�inen selv�piirteinen, nykyaikainen kirjailijapersonallisuus.
Paitsi kalevalaista ja kantelettarelaista laulurunoutta, ikivanhaa kuin
Suomen kansa itse, paitsi papiston--ainoan suomenkielisen sivistyneen
s��dyn, mik� oli olemassa--viljelem�� hengellist� ja historiallista
runoutta 1600- ja 1700-luvulta saakka, oli uudempi kansanlaulu
vuosisatojen vieriess� l�yt�nyt yhteisen kansan keskuudesta aina uusia
ja aina monipuolisempia k�ytt�ji�. Voipa sanoa sek� t�m�n �oppineen�
ett� �oppimattoman� esikansallisen kirjallisuuden juuri saavuttaneen
huippunsa Elias L�nnrotissa. H�nen kirjallisessa toiminnassaan yhtyiv�t
toiselta puolen ne Suomen kansan kirjalliset perinn�t, jotka Mikael
Agricolasta, Juhana Cajanuksesta, Gabriel Calamniuksesta, y.m. johtavat
Juteiniin, Gottlundiin, Kallioon, Poppiukseen, Tickl�n-veljeksiin y.m.,
toiselta puolen taas ne, jotka itse �Kalevalan kaskesmailta� uudemman
kansanlaulun kautta jatkuvat kauas 1800-luvulle, Paavo Korhosen, Pietari
Makkosen, Antti Puhakan, Pentti Lyytisen y.m. tuotantoon. Oksasen
kautta oli t�h�n jo ennen h�nt�kin varsin kukoistavaan kansalliseen
laulurunouteen, paitsi muuta, tullut lis�ksi sytytt�v� �sakene�
valtiollisesti itsetietoista suomalaisuutta, Kiven kautta taas sen alla
asuvan raamatullisen ja kalevalaisen suomalaisuuden ensimm�inen suuri,
yksil�llinen el�m�ntunnustus. Mutta jo ennen heit�kin oli suomenkielinen
taidelaulu liikkunut mit� erilaisimmilla aloilla. Ei puuttunut siit�
kauniita virsi�, yht� v�h�n kuin liikuttavia valitusrunoja ajan
ahdingoista, ei hy�dyllisi� ja j�rkiper�isi� opetusrunoja, yht� v�h�n
kuin hilpeit� h��- ja p�yt�lauluja, ei mietelmi� el�m�n ja ij�isyyden
ongelmista, yht� v�h�n kuin alkavan kansallisen tietoisuuden
aamusarastuksia. Ensimm�isen� ja enimm�n viljeltyn� suomalaisen
kirjallisuuden haarana heijastelee juuri laulurunous uskollisimmin koko
suomalaisen kansallishengen kehityst�, kunnes kertoma- ja n�ytelm�runous
vihdoin 1800-luvulla astuvat t�h�n kunniakkaasen teht�v��n omilla
objektivisemmilla taidekeinoillaan.

Olemme ennen merkinneet suomalaisen mets�nhengen Kalevalassa,

suomalaisen kyl�nhengen Aleksis Kivess� humahtaneeksi. Jos me yh�
jatkamme samaa vertauskuvaa, voimme sanoa, ett� Oksasen runous silloin
merkitsee pit�j�n vallas-s��dyss� tapahtuvaa kansallista her�tyst�,
Pietari P�iv�rinta taas sit� henkist� vallankumousta, mink� ensimm�iset
suomenkieliset sanomalehdet talonpoikaisen kansan keskuudessa
synnytt�v�t. Sitten seuraa vallankumous vallankumousta: kansakoulu,
raittiusseura, nuorisoseura, lauluseura, monenmoiset taloudelliset
yhdistykset, ja vihdoin kaiken t�m�n viri�v�n valistusharrastuksen ja
kunnallisen el�m�n kukkana: _kansanopisto_. Elet��n yhdistysten
aikakaudella, Suomen kansa tempautuu pohjiaan my�ten kohottamaan
aineellista ja henkist� hyvinvointiaan. _Yhteistoiminta_ tulee ajan
tunnus-sanaksi. _Yhteisvoimin_ on uuden Suomen perustava ty� kaikilla
aloilla suoritettava.
Ollaan J.H. Erkossa. J�lleen on suomalainen kansallishenki astunut
j�ttil�is-askeleen eteenp�in.

Ensimm�inen piirre, joka pist�� meid�n silm��mme J.H. Erkon harvinaisen

laajasta ja monipuolisesta kirjailijaluonteesta--aina my�nteisest�, ei
koskaan kielteisest�--on h�nen henkinen joustavuutensa ja tavaton
sielullinen kehityskykyns�. H�nen suorittaa omassa olennossaan kolmen
vuosikymmenen mitan suomalaista sivistyshistoriaa, 1870-luvun alusta
uudelle vuosisadalle saakka, aina yht� avoinna ajan aatteille kuin
niiden aiheuttamille kirjallisille, valtiollisille ja
yhteiskunnallisille virtauksille, sulattaen ne kaikki itseens�
sopusointuisesti ja omaper�isesti. Puhtaasti kirjallisena ilmi�n� h�n
valmistaa runoudessa, niinkuin P�iv�rinta suorasanaisen kertomuksen
alalla, tiet� uudelle, 1880-luvun murroskaudelle, suorittaa senkin
t�ysin oman luonteensa mukaisesti, ja seisoo j�lleen l�hemp�n�
1890-luvulla esiin astuvaa kirjailijapolvea kuin kukaan h�nen
aikakautensa kirjallisista edustajista. �Nuori� ja �vanha� Suomi ly�v�t
h�ness� k�tt� toisilleen.

J.H. Erkko kuuluu �vanhaan� Suomeen siin� merkityksess�, ett� h�nen

runoutensa aluksi rakentuu kaikille niille kansallisromantisille
aines-osille, jotka ovat olemassa ennen h�nt�. H�nen _Paimenlaulunsa_
ovat lemmen ja luonnon helk�hdyksi�, tuoreita ja tunnepuhtaita kuin
Kanteletar itse, h�nen _H�m�l�isen laulunsa_ yhtyy vilpitt�m�n� Oksasen
_Savolaisen laulun_ raikahuttaman kotipaikka-rakkauden s�veleesen:
j�lkikaiku Runebergin _Maamme_-laulusta, jonka koko is�nmaata k�sitt�v�
tunnelmapohja viel� puuttuu h�nen suomenkielisilt� virkaveljilt��n.
H�nen harvat personalliset ajatuksensa jumalasta, ihmisest�, is�nmaasta
ja maailmanj�rjestyksest� kokonaisuudessaan ovat idyllisen, tyynen, eik�
aivan syv�n suomalaisen mets�l�hteen laik�hdyksi�, jonka yli joskus
�pilvin varjot vaeltavat�, mutta joka enimm�t aikansa peilikirkkaana
taivaan sine� ja ymp�r�ivien puiden latvoja kuvastelee.

T�st� aallottomasta ja uneksivasta umpivedest�, jonka h�nen 1870-luvulla

julkaisemansa _Runoelmat_ muodostavat, l�ytyy J.H. Erkolle pian h�nen
luonteensa mukainen--ja samalla hyvin koko suomalaisen kansanluonteen
mukainen--tie v�ljempiin maailmoihin: mietiskely. Keveiden, utuisten
mielialain sijasta, jotka viel� _Uusissa runoelmissa_ 1880-luvun
alkupuolella ovat merkitsevimp�n� osana, el�m�n suuret kysymykset
alkavat yh� enemm�n askarruttaa h�nen aina korkeampiin p��m��riin
pyrkiv�� henke��n. Ajattelijan ryppy painuu ennen niin p�iv�npaisteisen
laulurunoilijan otsalle. _Havaittuani_, vihko runoja ja virsi�,
_Tiet�j�_, 5-n�ytoksinen, raamatun-aiheinen mieterunoelma ja
suorasanainen kuvaus _Uskovainen_ seuraavat toisiaan. Ep�ily,
ensimm�inen �nuoren� Suomen piirre, astuu Erkon runouteen. H�n ei en��
tahdo uskoa sit�, mit� h�nelle lapsuudesta saakka on uskoteltu. H�n ei
tahdo en�� pit�� pyh�n� mit��n, jonka totuutta h�n ei itse ymp�rill��n
ja omassa povessaan ole saanut tarkistaa. Jo h�nen _Uudet runoelmansa_
kohoavat omituisen tummalta pohjalta, vaikka ne useimmat niin
aurinkoisiksi ja sopusointuisiksi laulelmiksi laikahtavat. Sit�
seuranneissa yll�-mainituissa teoksissa Erkko taistelee uuden ja
voimakkaamman selvyyden sielulleen.

H�nest� tulee vapaa-ajattelija. H�n ei voi uskoa jumalaan, sellaisena

kuin dogmaattinen kristin-oppi sit� julistaa, ei perkeleesen eik�
iankaikkiseen tuomioon. H�nest� tulee valistus-ajan mies: usko valoon,
usko ihmiseen, usko ihmishengen voittoon raa'an aineen ja ymp�r�iv�n
luonnon yli, muuttuvat h�nen uskonkappaleikseen, yht� pyhiksi kuin
koskaan kolmi-yhteisen jumalan dogmit hartaalle kristitylle. Maa ei
olekaan en�� h�nelle vain murheen laakso ja kauniiden varjojen kotisija.
Se muuttuu h�nelle aina enemm�n ihmisen ainoaksi todelliseksi
toimipaikaksi. H�nest� tulee realisti, h�n asettaa runoutensa yh�
rohkeammin ajan realististen el�m�n-arvojen palvelukseen.

Aluksi h�n tuntee itsens� t�ss� uudessa, k�yt�nn�llisess� ymp�rist�ss�

hiukan turvattomaksi ja kodittomaksi. H�nt� vilustaa. Runokokoelma
_Kuplia_ tekee jonkun verran sen vaikutuksen. H�n on viel� liian herkk�,
liian haaveellinen t�h�n uuteen, armottomaan, unelmattomaan aikakauteen.
J.H. Erkon, ollakseen oma itsens� ja tehd�kseen oikeutta syd�mens�
syvimm�lle pyyteelle, _t�ytyy_ saada uneksia, uneksia suuresti, laajasti
ja utuisesti. Aika h�nen ymp�rill��n tarjoaa varsin v�h�n tilaisuutta
siihen. H�nen t�ytyy menn� kauas taaksep�in l�yt��kseen kyllin idyllisen
tyydytyksen t�lle synnynn�iselle tarpeelleen, ja h�n menee Kalevalaan
saakka, tavaten sen _Aino_-tarusta sopivat puitteet sis�llisille
mielihauteilleen. H�n l�yt�� siit� V�in�m�isen, jonka syd�meen h�n voi
sijoittaa koko oman ikuisen p�iv�n-uskonsa, Ainon, jonka kulmille h�n
voi painaa muinaisten paimenlaulujensa pehmeimm�n, haaveherkimm�n
seppeleen, ja h�n l�yt�� siit� lopuksi Joukahaisen, jonka hahmossa h�n
voi laulaa suohon kaiken matalan, ep�pyh�n, surkastuneen ja kelvottoman
el�m�ss� ynn� ihmisiss�. Mutta unelmakin, kuinka kaunis ja utuinen
tahansa, voi olla harhapolku sille, jonka takana seisoo koko kansa
kalevalainen. Vasta kun Aino, h�nen oman onnensa unelma, on mennyt
mereen, voi V�in�m�inen t�ydell� paatoksella v�itt�� itsest��n: �Kansa,
nyt olen omasi!� Ja silloin vasta h�n voi miehekk��ss�
resignatsionissaan lausua uuden, realistisen Suomen laajakantoiset
syntysanat: �Yhteisvoimin yhteisty�h�n!�

_Aino_ on J.H. Erkon vieno hyv�stij�tt� nuoruutensa uneksivalle

romantiikalle ja samalla sen uuden, yhteiskunnallisen ihmisyyden
ensimm�inen rohkea ja reipas ohjelmajulistus, joka on pudonnut kyps�n�
hedelm�n� h�nen nykyaikaisen ep�ilyn kalvamista uskonnollisista
mietiskelyist��n.

_Kullervossa_ h�n on jo kokonaan yhteiskunta-ihminen. Kalevalan

traagillisin sankari ei esiinny h�nelle niin paljon kohtalon vaskisia
valtoja vastaan taistelevana, kuin orjien p��miehen�, joka on
syntyper�ns� kautta joutunut yhteiskunnan ulkopuolelle ja joka nyt
tahtoo taistella silt� ihmis-oikeuksia itselleen. Mutta juuri seh�n on
J.H. Erkon mielest� my�s nykyaikaisen ty�v�enliikkeen lopullinen
tarkoitusper�. Siis on Kullervo Suomen ensimm�inen sosialisti,
taruhenkil� tosin, mutta juuri siten viel� sopivampi nykyaikaisen
yhteiskunnan lapsipuolten laajaksi vertauskuvaksi. Eik� oikeastaan vain
sosialisti, sill� seh�n tekij� itsekin on jo t�h�n aikaan
ihanteellisessa merkityksess�, vaan suorastaan anarkisti on Kullervo,
ja vasta sellaisena voi J.H. Erkko h�net traagilliseksi sankariksi
kuvata ja k�sitt��. S�keet sellaiset kuin:

�Minut myrkytti el�m�,

min� myrkyt�n el�m�n�,

huomauttavat meille, milt� kannalta tekij� tahtoo Kullervoaan

katsottavan. Kullervokin kuuluu niihin suohon-laulettaviin voimiin
el�m�ss�, kuten Joukahainen _Ainossa_, joiden murtuminen on
v�ltt�m�t�nt� yhteiskunnallisen el�m�n vapaalle ja onnelliselle
kehittymiselle. H�nest� olisi _voinut_ tulla �suurin sankareista�, mutta
orjuus oli h�net jo liiaksi myrkytt�nyt. H�nest� oli jo tullut
vahinko-el�in, vahinko-ihminen, joka ei osannut hillit� intohimojaaan
�voiton yhteisen eduksi�, ja siksi oli h�nen sorruttava. Mutta niin ei
ole tarvis k�yd� kaikkien h�nen vertaistensa:

�Yhteisist� tee eduista

ty�v�ksi osalliseksi,
teetp� sen vapaaksi kohta�,

lausuu Tiera, ja _vapaat_ miehet ne vasta voivat muodostaa sen �kesyjen

yhteiskunnan�, jota V�in�m�inen uneksii ja jonka tunnusmerkki juuri on:
_itsehillitseminen_.

T�ss� ollaan jo keskell� J.H. Erkon oleellisinta maailmankatsomusta.

Luonto, olkoon sill� kuinka suuri oikeus tahansa el�m��n, ei viel�
kelpaa sellaisenaan: se on viljelt�v�, kesytett�v�. Yksil�, olkoon h�n
kuinka rikaslahjainen tahansa, ei menesty eik� _saa_ menesty�, ellei h�n
opi oikein k�ytt�m��n vapauttaan ja alistamaan omaa hyv��ns� kaiken
kansan yhteisen hyv�n palvelukseen.

Osa t�st� maailmankatsomuksesta sis�ltyy Topeliuksen �kuninkaan

sormuksen� kuuluisaan taikalauselmaan: _Rex regi rebellis_. Se osa
nimitt�in, miss� turmion voimat k�sitet��n ihmisen omassa rinnassa
asuviksi s.o. h�nen intohimoikseen, pedoksi ihmisess�. Mutta Erkon
mielest� kuuluvat h�nen t�ll� kehityskaudellaan turmiollisiin voimiin jo
kaikki nekin, jotka pyrkiv�t yksil�lliseen onneen ohitse kaiken kansan
onnen. Siksi ovat Untamon ja Kalervon heimotkin sortuneet, ett� ne ovat
etsineet �sukuetuja�. Siten ovat ne kohtalonsa ansainneet.

_Hyv�_ voittaa Erkon mielest� aina. Siin� h�n on t�ydellisesti �vanhan�

Suomen mies, joka on saanut saman valoisan optimismin kristillisest�
maailmankatsomuksestaan. Mutta hyv�� on Erkon mielest� vain kaikki se,
joka _yhdist��_, pahaa se, joka _erottaa_, yhteishyv� voittaa jo t�ss�
maailmassa, yksityishyv�, joka ei sit� palvele, on tuomittu sortumaan.
Siin� on Erkko taas sik�li �nuoren� Suomen mies, ett� h�n
vapaa-ajattelijana siirt�� hyv�n ja pahan lopullisen taistelun haudan
tuolta puolen haudan t�lle puolen. Mutta h�n on viel� enemm�n, h�n on
sen tulevaisuuden ihanne-yhteiskunnan kannattaja, joka on kaikesta
haudantakaisesta puhdistetun kristinopin (s.o. sosialismin) viimeinen
johtop��t�s.--Luonnollisesti k�y kaikki syvempi tragiikka n�in
p�iv�npaisteisen maailmankatsomuksen kannalta mahdottomaksi.

Kuinka ovat sitten vaivaiset syntiset ihmiset t�t� ihanne-yhteiskuntaa

varten kasvatettavat? Erkonkaan mielest� he eiv�t nimitt�in viel�
l�hestulkoonkaan ole valmiit siihen. Vapaudella ja ainoastaan
vapaudella. Kaikki pakko, kaikki sorto on h�nelle jo sellaisenaan
vierasta ja vastenmielist�. Se ei sit�paitsi olisi t�ss� tapauksessa
edes mik��n tarkoituksenmukainen keino, sill� orjuus kasvattaa vain
orjanhyveit�. Taikka toisin sanoen: jos mieli yksil�n koskaan oppia
yhteiskunnallista vapautta oikein k�ytt�m��n, on h�nelle ensin t�m�
vapaus annettava. Jos h�n k�ytt�� v��rin vapauttaan, h�n sortuu. Mutta
vapauden v��rink�yt�ksilt� voi yhteiskunnan turvata vain sen j�senten
sis�llinen, siveellinen kasvatus, joka taas on mahdollinen vain
vapaudessa. Korkein yksil�llinen siveys-oppi on siis siin�, ett� yksil�
vapaehtoisesti t�ytt�� ja palvelee koko yhteiskunnan ylint� tarkoitusta,
s.o. aina korkeampaa ja korkeampaa ihmisyytt�.

Uudestaan ja yh� uudestaan soinnahtaa t�m� auringon-uskoinen, vapauttava

ja riemuitseva s�vel Erkon my�h�isemm�st� tuotannosta: _Ajan varrelta,
Runoelmia ja ajatelmia, Pime�n tullen, Ilmojen lauluja_. H�n seisoo nyt
keskell� nykyisen ajan kihin��, keskell� is�nmaan h�t��, keskell� kansan
kahtia-menemist�, mutta mik��n ei voi en�� h�nt� kerran saavutetulta
kalliopohjaltaan h��lytt��. H�n on kansallinen ja ihanteellinen kuin
konsanaan �vanha� Suomi, h�n on vapaamielinen ja kansanvaltainen kuin
konsanaan �nuori� Suomi h�nen ymp�rill��n, ja h�n on lopuksi
kansainv�linen ja yhteiskunnallinen kuin konsanaan se sosialistinen
Suomi, jonka h�n niin kauniina n�kee taivaanrannalla kangastavan. Mik��n
uusi ei en�� pelota h�nt�. Perinjuurisimmatkin reformikysymykset
l�yt�v�t h�nest� aina innostuneen ajajan, usein jo kauan ennen, kuin ne
ovat tulleetkaan p�iv�j�rjestykseen. H�n on nyt realisti, realisti
syd�mens� syvimm�st� vakaumuksesta, mutta ei koskaan materialisti.
Aineen tulee h�nen mielest��n aina ja kaikkialla palvella henke�, hy�dyn
kauneutta, yksil�n yhteiskuntaa, kansan ihmisyytt�. Siksi h�n saattaa
runoilijana niin vilpitt�m�sti ja palavasti iloita jokaisesta
pyrkimyksest� parantaa kansamme taloudellisia elin-ehtoja: mitk� ihanat
_hengen_ kukat tulevatkaan tuosta uudesta, viljavammasta maaper�st�
puhkeamaan! Siksi h�n saattaa niin l�mpim�ll� mielenkiinnolla seurata
jokaisen v�h�nkin lahjakkaamman yksil�n nousemista suomalaisessa
sivistys-el�m�ss�: kuinka h�n kerran onkaan _koko_ suomalaista is�nmaata
kohottava! Siksi h�n voi seisoa eturinnassa silloin, kun h�nen
suomalaista is�nmaataan uhataan: t�ss� ei ole kysymys vain kansan
taistelusta vasten kansaa, vaan er��n _ihmisyyden_ osan taistelusta
vastaan sortoa ja v�kivaltaa! Kukaan suomalainen kirjailija ei ole
laajemmin k�sitt�nyt uutta kansallisen her�tyksen, valistuksen,
edistyksen ja lopuksi laillisuuden Suomea. J.H. Erkossa yhtyv�t sen
kaikki s�teet. H�n on yht� keskeinen ilmi� ajassa kuin ainoastaan
L�nnrot oli ollut omassaan.

T�lt� pohjalta tulee h�nest� sen edistysmielisen, sen valistusjanoisen

maalaisnuorisomme mielirunoilija, joka jo varhain on h�nen _H�m�l�isen
laulunsa_, h�nen _Kansalaislaulunsa_, ja niin monta s�velt�jien
siivitt�m�� lyyrillisen mielialan tuotetta suorastaan kansanlauluina
omaksunut. H�nest� tulee sen pyhimpien ihanteiden tulkki, sen
kauneimpien pyrkimysten olennoitu perikuva, �valon sankari v�kev�,
nuorisoseurain, kansan-opistojen, kansanjuhlien, lomakurssien ja
ylimalkaan kaikkien opin-ahjojen ja is�nmaallisten tilaisuuksien tiet�j�
ij�nikuinen. T�lt� pohjalta h�n saattaa haltioitua esim.
raittiusliikkeest� siihen m��r��n, ett� h�nen jalosti mahtipontinen ja
Bakkos-vastainen purkauksensa _En viinoja juo, en ryp�leverta_! on
dityrambisessa hurmauksessaan todellakin--dionysolainen. T�lt� pohjalta
h�n voi koskettaa my�s kaupunkilaiskultuuria, nimitt�in juuri sen
ty�v�enliikett� ensimm�isess�, ihanteellisessa asteessaan 1890-luvulla,
kirjoittaa _Ty�kansan marssin_ ja runoelmassa _K�sitysten_ (lausuttu
�Pellervon� p�ivi� avattaessa) vihdoin keskitt�� kansalliset
mielipiteens� tuohon t�ysin johdonmukaiseen lopputulokseen:

�Suomi on teht�v� Amerikaksi,

vapaaksi, v�lj�ksi, viljavaksi.�

Ei edes merkantilismin, industrialismin, trustien ja miljard��rien

merentakainen peto en�� pelota h�nt�. Py�rik��t koneet! Nekin palvelevat
vain ihmishengen kasvamista kohti korkeuksia. Py�rik��t dollarit! Nekin
levitt�v�t vain leip�� miljoonille ja taas miljoonille.

Ep�ilem�tt� ollaan t�ss� jo hyvin kaukana kansallisesta romantiikasta,

jonka tunnusmerkillisimpi� ominaisuuksia oli ollut juuri k�yhyyden
ihannoiminen. Ne, jotka itse eiv�t koskaan olleet k�yhyytt� tunteneet,
saattoivat Runebergin suulla laulaa: �On maamme k�yh�, siksi j��,
ihailla pettuleiv�n siveellisesti kohottavaa vaikutusta ja ylist�� niit�
hyveit�, jotka selitt�m�t�n kaitselmus oli m��r�nnyt ryysyiss� kulkemaan
ja �karstaisen kurkihirren� alla asumaan. J.H. Erkon suulla laulaa
Suomen k�yh� kansa itse. Siit� h�nen my�h�isemm�n runoutensa rohkea ote
suoraan niihin el�m�n kouraantuntuviin realiteetteihin, joita vailla
h�nen mielest��n eiv�t mitk��n vapaan miehen hyveet eik� mik��n
todellinen henkinen hyvinvointi ole maassa mahdollisia.

Ep�ilem�tt� ollaan t�ss� jo hyvin kaukana my�s entisest�

paimenlaulajasta. Monen mielest� olisi h�nen pit�nyt ij�ti pysy�
sellaisena, jos h�nen mieli olla uskollinen alkuaan niin hienolle,
haaveelliselle luonteelleen. Mutta juuri sep� onkin J.H. Erkon suuruus,
ett� h�n uskalsi murtaa haaveensa, miss� ne eiv�t vastanneet h�nen
tajuamaansa todellisuutta, ja etsi� aina uusia, aina voimakkaampia
el�m�n-arvoja runsaan runoutensa ja kauas kiit�vien unelmiensa
esineiksi. _H�n_ ei koskaan j��nyt j�ljelle ajastaan. Mutta niin ovat
j��neet ne, jotka viel� t�n�kin p�iv�n� pit�v�t h�nen paimenlaulujaan
parhaimpana ja oleellisimpana osana h�nen tuotannostaan.

Taiteellisen muodon kannalta merkitsee Erkko entisyyteen n�hden

��ret�nt� vapautumista. Me n�emme, kuinka raskaasti ja vaikeasti
Oksaselta, samoin kuin Kivelt�kin, pieninkin yksil�llisemm�n,
intiimimm�n sielun-el�m�n tunnustus ilmi ty�skenteleikse. J.H. Erkolta
se k�y kuin karkelo, jokainen vaikutus sulaa h�ness� heti s�keiksi,
jokainen mielenliike vaatii heti vastaavan ilmaisunsa. Erkko on
ensimm�inen suomenkielinen laulurunoilija, joka kasvavasta nuorukaisesta
viimeisiin elonp�iviins� saakka uskoo itsens� kokonaan ja t�ydellisesti
�ep�pitkien rivien� houkuttelevalle haltiattarelle. Suomenkielen
kirkkaus, sanontatavan selvyys ja t�sm�llisyys eiv�t tosin ole h�nen
vahvimpia puoliaan. Mutta muuten on h�nen kielens� sangen tuoresta,
sointuvaa ja sanarikasta, ja ottamalla runsaasen k�yt�nt��n vanhan
kalevalaisen runomitan h�n vaikuttaa suoranaisesti sen kuilun
poistamiseen, mik� aikojen kuluessa oli auennut vanhan ja uuden
suomalaisen runouden v�lille. Ett� h�nen oma personallisuutensa ynn�
kirjallinen toimintansa kokonaisuudessaan taas oli omiaan tasoittamaan
juopaa maalaisen ja kaupunkilaisen, kansanomaisen ja akatemiallisen,
suoraan suomalaisen hengen l�hteist� kumpuavien ja ruotsinkielisten y.m.
esikuvien kasvattamien kauneus-arvojen v�lill�, lienee jo jossakin
m��rin k�ynyt selville edellisest�.

H�ness� on paljon Paavo Korhosta, paljon Oksasta, jonkun verran Kive� ja

Juteinia, viel� lis�ksi pisara Ruotsin vallan aikuista hengellist�
virsisepp�� ja maallista tilap��runoilijaa sek� kokonainen kauhallinen
vanhaa V�in�m�ist�. Runebergia ja Topeliusta on h�ness� vain sik�li,
mik�li heiss� itsess��n on suomalaista. Maamme ruotsinkielinen
klassillinen runous ei paina alas h�nen itsen�isi�
kehittymismahdollisuuksiaan, kuten esim. Oksaselle niin arveluttavassa
m��r�ss� oli k�ynyt: siit� pelastaa h�net n�ht�v�sti h�nen syv�sti
suomalainen, subjektivinen kanteletar-luonteensa. Omalta kansalliselta
pohjaltaan kasvaa h�nen runoutensa kuin h�n itsekin, ruotsalaisen
kultuurin ohitse, vaikka ei suinkaan sille vihamielisen�, viitaten kauas
nykyaikaiseen, europalaiseen maailmankansalaisuuteen.

J.H. Erkko laulaa yhteen, miss� muut erottavat. Ja jos meill� viel�
joku kansallinen eheys olisi mahdollinen, olisi se ep�ilem�tt� vain sen
kansallishengen kehityskauden pohjalta, jonka edustajana h�n seisoo
kirjallisuudessamme ja joka niin lujasti ja elimellisesti liittyy
kansallisen romantiikan pilvett�m��n p�iv�n-uskoon:

�kesken hankien ja j��n

kantaa henki t�hk�p��n.�

KAARLO KRAMSU

s. 22/12 1855 k. 26/8 1895.--Runoelmia (1878, 1887).

Niinkuin yksin�inen, jylh� vuorenkukkula seisoo Kaarlo Kramsu Suomen

runoudessa. H�nen kielens� on kirkas ja kova, h�nen tunne-el�m�ns� karu
ja ytimek�s, h�nen ajatusmaailmansa selke�, voimakas ja harvaviivainen,
h�nen paatoksensa synkk�, ter�sharmaa ja syvimm�ss� merkityksess�
traagillinen. H�nen tuotantonsa--vain ohut runovihkonen, jonka h�n
sitten laajentaa--ei osoita mit��n erikoista sielullista kehityst�. H�n
tulee kirjallisuuteemme samana kuin h�n sen j�tt��kin, valmiina
muodoltaan ja sis�llykselt��n, ja on yksi sen kaikkein imponeeraavimpia
ilmi�it� niin monessa suhteessa Aleksis Kive� muistuttaen.

Mutta Aleksis Kivikin on viel� aivan lempe� ja p�iv�npaisteinen ilmi�

Kaarlo Kramsuun verrattuna. Huumori, sukkela, vapauttava leikinlasku
tulee Kivell� h�nen my�t�syntyneen raskasmielisyytens� avuksi, luoden
kultaisia p�iv�ns�teit� h�nen tuotantoonsa, samoin kuin ep�ilem�tt�
my�s h�nen elonsa tielle, joskin tuo hyv�n p��n ja ter�v�n �lyn luoma
puustavillinen ilotulitus h�nell� milloin tahansa saattaakin sammua
riutuvaan, liikuttavaan surumielisyyteen. Kaarlo Kramsun jumala ei ole
suonut h�nelle mit��n sellaista sovittavaa sielunkyky�. H�ness� ei ole
huumoria niin nimeksik��n. Jos h�n sellaista joskus yritt��,
karskahtavat sanat heti kuin kaksi yhteenpurtua hammasrivi� vastakkain.
Kaarlo Kramsu on traagillinen ja ainoastaan traagillinen runoilija. Itse
Kullervon tarina Kalevalassa--muuten Suomen kirjallisuuden
traagillisin--vaikuttaa meihin viel� aivan hilpe�sti, vilkkaasti ja
v�rikk��sti sen kolkon, kaamean, aution ja, niin sanoaksemme, _tyhj�n_
tragiikan rinnalla, joka asuu Kramsun raudan-raskaiden, pelj�tt�vien
rytmien alla ja nousee pinnalle niin pikimustana, niin syd�n-�isen�,
niin aamu-t�hdett�m�n� h�nen parhaissa runoissaan. Suomen
kirjallisuudessa h�n on ainoa laatuaan. Maailman kirjallisuudesta
muistuu mieleen Edgar Allan Poe, jonka todellakin _kaarne_-siipinen
runous on jonkun verran t�lle suomalaiselle y�linnulle sukulaista. Mutta
h�nell�kin tulee jo liikkuvampi, vaihtelevampi mielikuvitus edes
joksikin sovittavaksi, vapauttavaksi momentiksi. Sill� rikas
mielikuvitus, luokoon se sitten mit� hirmukuvia tahansa, on jo
sellaisenaan joku seurakumppani sille, jonka tie kulkee ehdottomassa
el�m�ntyhjyydess� ja el�m�n-yksin�isyydess�. Kaarlo Kramsulla ei ole
edes sit� lohdutusta. H�nen mielikuvituksensa on yht� k�yh�
vivahduksista kuin on k�yh� iloista ja suruista h�nen tunne-el�m�ns�.
H�nell� ei ole kuin pari kolme asiaa sanottavaa, mutta ne h�n sanoo
sitten niin, kuin olisi kysymys kykloopi-muurin rakentamisesta: h�nen
s�keens� putoelevat p��llekk�in kuin kiviharkot ilman mit��n
�runotilkkimi�. H�nell� ei ole kuin pari kolme kielt� kanteleessaan,
mutta niit� h�n soittaa sitten sellaisilla ter�ssormilla, ett� niiden
s�vel on kantava kautta vuosisatojen: aina yht� synkk�n�, aina yht�
tuimana, aina tunkien yht� syv�lle lukijan luihin ja ytimiin.
Totisesti: suurempia runoilijoita on maailmassa el�nyt, mutta ei ket��n
kolkommin, yksinomaisemmin traagillisempaa.

Jos suomalaisella runoudella ylimalkaan on oikeus kalevalaisen

kansanhengen ker�ll� k�ytt�� itsest��n sanoja �soitto on suruista
tehty�, on Kramsun runoudella oikeus v�itt�� olevansa tehty kivikovasta
tuskasta ja j�yt�v�st� j�hmetyksest�. Samoin kuin Kivi, on Kramsu
tuntenut sit� �kauhua tyhjyyden�, josta h�n puhuu runossaan _Ensim�inen
leivo_, ihaillen t�m�n luonnon kev�tlaulajan optimistista uskoa p�iv��n
ja aurinkoon, vaikka y�t ovatkin viel� �kylm�t ja synk�t�, ja itselleen
saman uskon voimaa toivottaen. Mutta Kivi ei ollut j��nyt siihen ik��ns�
tuijottamaan, kuten Kramsu j�i. H�n oli t�ytt�nyt mielens�, jos ei
muulla, niin ainakin �ik�vyydell� ja h�m�ryydell�, tuolla omalla
kalvavalla, eleegisell� kaihomielell��n, silloinkin kun h�nen synkin
hetkens� oli. Kramsulla ei ole sit�k��n. H�nen runoutensa ei ole
kaihomielinen ollenkaan. Sen taivas on aina sysimusta, niinkuin on h�nen
oma syd�mens� sin� hetken�, jolloin tuo harvasanainen el�m�ntunnustus
_Onneton_ puhkeaa h�nen povestaan:

�Niin musta, niin synkk� y� syksyinen lie,

mut synkempi viel� on eloni tie...�

Se on kummallinen runo, jonka ep�toivoinen mieliala v�littyy lukijaan

taidekeinoilla niin v�h�isill�, ett� h�mm�styy, jos rupeaa niit�
l�hemmin tarkastamaan. T�m�ntapaisia runojahan on sepitetty maailmassa
tuhansittain. Kuka runoilija ei ole ollut �onneton�, kenen el�m� ei ole
tuntunut syksyist� y�t� synkemm�lt�! Mutta kun Kramsu sanoo:

�ma viett�nyt ain' olen t�hdet�nt' y�t�,

niin on siin� tunnelma niin pime� ja p�yristytt�v�, ett� me heti ilman

mit��n vastav�itteit� siihen antaudumme. Mist� se johtuu? Onhan itse
vertaus taivaasta ja t�hdist� mit� tavallisin eik� ole uutuudella
pilattu runon kolmas ja viimeinen s�ejaksokaan, jossa tekij� pyyt��
luojaansa luomaan h�nelle edes yhden t�ht�sen h�nen y�h�ns�, ett� h�n
voisi seurata sit� iloiten elonsa tiell� ja viel� kuollessaan katsoa
siihen. Ei: se johtuu runon _rytmist�_, kuten aina Kramsun lyriikassa.
Se on h�nell� aina niin vaskisesti vakuuttava, ett� tarkoitettu tunnelma
syntyy kuin itsest��n.

Verratkaamme vain edelliseen esim. Wecksellin ep�toivoisinta runoa _Jag

midnattens barn_, niin syd�nt�-s�rkev�� kaikessa turvattomassa
avunhuudossaan. Sekin vaikuttaa itse asiassa valoisammin, sill� se
vaikuttaa liikuttavammin: se on h�t��ntyneen lapsen parahdus keskell�
el�m�n korpi-y�t�, katkeavan kielen helk�hdys, kuolin-huuto, haihtuva
pimeyteen. Mutta siin� on edes j�ljell� el�m�n intensiteetti, tahto,
joka ei _tahdo_ kuolla, aivotoiminta, joka ep�toivon vimmalla tarrautuu
hukkuvan oljenkorteen: Jesukseen Kristukseen. Kaarlo Kramsulla ei ole
mit��n sellaista. H�nen runossaan ei ole lasta ollenkaan, vaan
yksinomaan miest�, jonka t�m� hetki ei ole toivottavampi kuin
toinenkaan: h�nell� ei ole mit��n syyt� huutaa, koska h�nell� ei ole
syyt� juuri _nyt_ huutaa enemm�n kuin ennenk��n. H�nen el�m�ns� on aina
ollut yht� toivotonta.

Runo _Onnensa etsij�_ soinnuttaa edelleen samaa mielialaa. Onni on

et��ll�, sit� kohden on kiirehditt�v�. Lyhyt on aika, matka on pitk�,
polku kivinen, myrskyinen el�m�n s��. Mutta rient�� t�ytyy, ei etsi�
suojaa, ei lev�ht��. Kaukana on onni, kaikki ihmiset rient�v�t kohti
onneaan. Mutta rient�� on turha, kukaan ei ehdi sinne, kaikki saavuttaa
kuolema, kun he tuskin ovat p��sseet puolitiehen.--Joku toinen runoilija
lopettaisi jo t�h�n. Mutta Kramsu jatkaa viel�, h�n huomauttaa viel�
kerran, ett� rient�� t�ytyy, ett� ei saa lev�t�, sill�

�ken lepohon itsens� heitt��,

on kuollut jo el�iss��n.�

Siis: el�m� on turha, mutta kuolema kuitenkin pelj�tt�v�mpi. T�ytyy

el��, t�ytyy ainakin _koettaa_ el�� ja etsi� onneaan, vaikka ei kukaan
l�yd� sit�.--T�ss� on runon _Onneton_ subjektivisesti traagillinen
tunnelma jo tulemassa traagilliseksi maailmankatsomukseksi.

Kaarlo Kramsu ei oikeastaan koskaan p��se siihen, sill� h�n on sit�

voidakseen aivan liian v�h�n �lyllinen, tajuper�inen
taiteilijaluonteeltaan. _Jos_ h�n siihen p��sisi, olisi se ep�ilem�tt�
jo er�s vapauttava ovi h�nelle, sill� traagillinen _ajatteleminen_ on jo
keve�mpi kuorma yksil�lle kuin pelkk� traagillinen _tunteminen_, siksi
ett� se siirt�� yksil�n mieskohtaisen el�m�ntuskan jo ik��nkuin h�nen
ulkopuolelleen, k�ytett�vien k�sitteiden jo paljon yleisp�tev�mpiin
maailmoihin, joissa kohtalon paino yhden sijasta monen hartioille
jakaantuu. Kramsu koskettaa niit� maailmoita, mutta ei ulotu niihin:
h�nen runoutensa ei koskaan erotu k�sitteelliseksi toivottomasta
tunnelmapohjastaan.

Syvimm�n traagillisen tunteen merkki on, kuten tunnettu, m.m. se, ett�
se ei ole iloinen eik� surullinen. Ja aivan oikein, Kramsu ei j�t� meit�
t�ss� suhteessa ollenkaan ep�tietoisuuteen oman tunne-el�m�ns�
syvimm�st� pohjavirrasta. Runossaan _Haihtumaton muisto_ h�n sanoo
nimenomaan olevansa kokonaan ep�tietoinen siit�, onko se �iloinen vai
suruinen�. H�n tiet�� vain, ett� se seuraa h�nt� kaikkialle, ett� h�n
ajattelee sit�, jos h�n puhuu muiden kanssa tahi muita kuuntelee. Jos
p�iv� paistaa h�nen tielleen, k�y se kuin varjo h�nen mukanaan, jos
murhe saa h�nelt� silm�n vettym��n, ei syy ole yksin murheen, vaan �se
on my�s muiston syy�. Eik� h�n tahdokaan siit� erota, se on vanhentuva
h�nen ker�ll��n. �Se minun on!� huudahtaa tekij�. Kukaan siit� ei tied�
mit��n eik� saa tiet�� mit��n, sill�--tekij� ei runon lopussakaan sano
sit�.

Mik� voi t�llainen muisto ihmisell� olla? Hyv�, ettei tekij� sano sit�,
sill� juuri t�ten h�n saavuttaa sen traagillisen vaikutuksen, jota yll�
tarkoitimme.

Eik� sitten ole olemassa mit��n l��kett�, mit��n parannuskeinoa kurjalle

kuolevaiselle h�nen el�m�ntuskassaan? On, vastaa Kramsu runossaan
_Lohdutus_, on yksi, nimitt�in: pullo. Mutta kun Kramsu sen sanoo,
vaikuttaa sekin t�ss� yhteydess� yksinomaan traagilliselta. Jos Juteini
sanoo: �Luonnon suuret lapsukaiset avaruuden alla�, ja kutsuu heit�
el�m�n nautintoon, niin h�n k�skee heit� sen tekem��n �iloll' ihanalla�.
Jos Oksanen runoilee _Kerran viinikellarissa_, niin heiluu h�nell� toki
�unten h�ilyv� parvi� vaahtoavien lasien yll�. T�st� kaikesta ei ole
Kramsulla j�lke�k��n. Koettaahan h�nkin _Juomalaulussaan_ dityrambista
s�velt� viritt�� ja viinin tuottamaa riemua ylist��. Mutta kuinka
v�kin�iselt�, kuinka mielikuvituksettomalta se s�vel h�nell�
tuntuukaan, ja juuri sen vuoksi--sit� traagillisemmalta. Siin�kin j��
j�ljelle vain: pullo, joka jo on �puolillaan�. Nopeasti on se juotava
pohjaan, sill� kohta on saapuva kuoleman y�, joka pullon pirstaa ja
kantaa juojat pois el�m�n nautinnosta. Mik� keski-�inen mieliala! N�kee
selv�sti, ett� Kaarlo Kramsussa ei ole pisaraakaan hetken ihmist�, ei
hivent�k��n viinin hurmausta Anakreonin, Bellmanin taikka edes Fr�dingin
tapaan. H�n ei ole mik��n L�vborg, h�nell� ei ole �viininlehvi�
hiuksissaan�, _Hedda Gablerin_ sanoja k�ytt��ksemme. Pullo on h�nelle
vain pullo ja viina vain viinaa: se ei hurmaa, se ainoastaan huumaa
h�nt�.

Sent��n h�nkin _Hetken onnea_ (er��n kolmannen juomalaulun nimi)

ylist��, vaikka onnistumatta. Mutta ei ole kumma, ettei h�n onnistukaan,
sill� h�n ei ole koskaan oikein vakuutettu siit� asiasta, kuten runo
_Koditon vapaus_ todistaa. Vapaudella ei ole en�� paikkaa miss��n,
ainoastaan juomap�yd�ss�. Siin� vain rinta viel� nousee, aate lent��,
vapaitten ��ni soi miehekk��sti. �Mutta mik' on kumppanitten?� kysyy
tekij� �kki� katkerassa pilkassaan: he tuskin voivat seisoa en��!
�Vapaat� ovat v��ntyneet �viinan orjiksi�, heid�n intonsa sammunut,
vapaus, jumalainen vapaus, k��nt�� selk�ns� heille, ja on siis kokonaan
koditon maailmassa.--T�ss� on jo palanen Baudelaire-tunnelmaa: j�isen
j�rjen kritiikki astuu r�ike�n� ja kirkaisevana keskelle naivia el�m�n
nautintoa.

Koettaa Kramsu my�s muita keve�mpi�, epigrammaattisia s�veli� koskettaa,

kuten runoissa _Hylj�tty_, _Jos ois_, _Sua lemmin_, _Rauhaton_,
_Syd�meni_ ja jossakin muussa. Aina edelleen yht� huonolla
menestyksell�. Kramsun runous ei ole luotu leikki� laskemaan, ei
laulamaan viinin, eip� edes lemmen kunniata. Ainoastaan yksi hiukan
onnistuneempi lemmenlaulu h�nell� on, vaikka sekin v�h�p�t�isyys:
_Sanassaan pysyv�_. Mutta muuten h�n liikkuu n�ill� aloilla kuin karhu
kaskesmaalla.

H�nell� on vain traagillinen tunteensa, h�nell� on vain pikimusta,

el�m�n-iloton pohjas�vyns�. H�n tuntee sen itsekin ja lausuu er��ss�
n�ist� ep�onnistuneista epigrammeistaan: �rumemmin ��nn� ei korppikaan�.
Aivan niin hullusti ei asianlaita tietysti ole, mutta totisesti ei
Kramsu ole luotu tunteen eik� ajatuksen kev�tleivona livert�m��n, kuten
esim. J.H. Erkko. H�n on katsonut liian syv�lle kumpaisenkin onkaloihin.

Mutta joku kannattaja, joku korkkivy� t�ytyy kuitenkin olla

kuolevaisella, ellei h�nen mieli menn� aivan umpisukkulaan. Kaarlo
Kramsu on siit� selv�sti itsetietoinen, kuten h�nen runonsa _Aatteet_
kyllin osoittaa. Ja kun Kramsu sanoo: �aate�, niin h�n tarkoittaa sill�
aina kansallisuusaatetta, tuota alkuper�isint� kaikista, joka on yht�
paljon tunteen kuin j�rjen asia, suorastaan veren ��ni ihmisess�. Vain
t�ten h�n saattaa nimitt�in pysy� traagillisella tunnelmapohjallaan,
joka on h�nelle ominaisin, sill�: _my�skin kansallisuus-aate esiintyy
Kaarlo Kramsulle traagillisena_. Se juuri on sielullisesti
mielt�kiinnitt�v�� h�nen is�nmaallisissa runoissaan, sill� h�n erottuu
sen kautta kaikista muista kansallisen her�tyksen trubaduureista.
Toisille, kuten Oksaselle, Suoniolle ja Erkolle, puhumattakaan
Runebergista ja Topeliuksesta, koittaa is�nmaan p�iv� korkeana ja
valoisana. Kramsulle se nousee Nuijasodan hurmekentilt�, Suomen
sorretun, talonpoikaisen kansan kirous, pilkka ja uhka puhuvat h�nen
suunsa kautta.

Muuten h�n omaksuu kansallisuus-aatteen sellaisenaan. H�n ei tuo siihen

mit��n �lyllist� uutta, yht� v�h�n kuin h�n mill��n tavalla
k�sitteellisesti sit� kehitt��. Aate on h�nelle vain aate--niinkuin
pullo on pullo--ilman mit��n aatteellisia lis�selityksi�. H�nen siihen
tuomansa uusi on kokonaan h�nen traagillisen tunteensa asia, t�ss�
tapauksessa rotutunteen. Ja sen kannalta h�n k�rjist��
kansallisuus-aatteen, kaikesta p��tt�en sangen itsetiedottomasti,
_kansan_ aatteeksi vastaan muukalaista vallas-s��ty�. �Herra� ja
�talonpoika� seisovat h�nell� vastakkain kahtena sovittamattomana
valtana, joista jommankumman on maan p��lt� poistuttava.

T�lt� pohjalta nousee h�nen klassillinen mestarilaulunsa _Ilkka_,

toiselta puolen mallikelpoinen historiallinen ballaadi, toiselta puolen
suomalaisen kansan-aineksen synkk� uhkalaulu, jonka rinnalla _V�nrikki
Stoolin tarinat_ kalpenevat ihannoivaksi paraadirunoudeksi. _T�ss�_
ollaan kerrankin keskell� suomalaista sodan-k�sityst�: t�ss� eiv�t liput
liehu eiv�tk� rummut p�rise, t�ss� ei ole aikaa leikintekoon eik�
karakterististen sotavanhusten kuvauksiin, t�ss� eiv�t �torpan tyt�t�
itke, eiv�t �sotilaspojat� eiv�tk� jalot Wilhelm von Schwerinit tee
tarumaisia sankarit�it�. T�ss� ei menn� soitellen sotaan. T�ss� ei
kaaduta �kent�lle kunnian�, vaan kuollaan _hirsipuussa_. Kaameinta
kaikista on tekij�n j�rk�ht�m�t�n ajatusjuoksu siin�, ett� h�n ei pid�
t�t� ihmeen� ollenkaan. H�n sanoo aivan yksinkertaisesti:

�H�n eli niinkuin Suomen mies

ja kuoli--hirsipuussa.�

Ilkka ei ole Kramsulle ainoastaan Nuijasodan aikainen

talonpoikaisp��llikk� eik� yksityinen talonpoika Etel�-Pohjanmaan
lakeilta: h�n on koko sen Suomen suvun edustaja, jonka tumman, raskaan
veren h�n tuntee virtaavan suonissaan. Siksi h�nen runonsa nousee kuin
nyrkki, kuin hirsipuu, pelj�tt�v�n�, hirmuisena koston-uhkana
voittajille. Runossaan _Santavuori_ h�n sanoo sen viel� selvemmin julki
kuolevan talonpojan suulla, alla kylm�n, kimaltelevan t�hti-y�n. Ja
kolmannessa suuressa ohjelmalaulussaan _Jaakkima Berends_, sekin
muodoltaan mallikelpoinen historiallinen ballaadi, h�n t�sm�llistytt��
mielipiteens� noihin pirullisiin, kamaliin sanoihin, jotka verist�
v��ryytt� k�rsinyt talonpoika �paljain p�in� ja kumartaen �maahan asti�
yli koko Suomen viljelyshistorian linkoaa:

�Se on talonpojan ty�ksi

aina tullut Suomenmaass':
mink� herra maahan sy�ksi,
rakens' talonpoika taas.�

Jos J.H. Erkon my�h�isemm�st� tuotannosta voidaan syyll� sanoa, ett� se

asettuu yhteiskunnallisen kehityksen palvelukseen, voidaan Kramsun
t�m�ntapaisista runoista v�itt�� jo suorastaan
yhteiskunnallis-_vallankumouksellisen_ s�velen niist�
raikahtavan.--_Hannu Krankka_ ja _Taneli Luukkonen_ ovat jo paljon
kepe�mp�� tavaraa, vaikuttaen p��asiallisesti vain runomittaan puetuilta
kohtauksilta Topeliuksen _V�lsk�rin kertomuksista_.

Kuitenkin on h�nen suhteensa koko Suomen historiaan toinen kuin

ruotsinkielisten, kansallisromantisten runoilijaimme. Jo _Kuoleva
soturi_ n�ytt�� kuin poleemisessa tarkoituksessa Runebergin
saman-nimist� �v�nrikki� vastaan kirjoitetulta: vieras on se maa ja
vieras se kansa, jonka edest� h�n henkens� heitt��. Ja _Tarinassaan_ h�n
sanoo nimenomaan: �kuin koirat herrainsa eest� ennen� ovat Suomen
talonpojat k�yneet taistoon ja kuolemaan. _Huokaavat kent�t_, _Nukkuva
Suomi_, _Esi-is�in ��ni_, _Unelma_, _V�in�m�isen kantele_, kaikki
vahvistavat vain t�t� traagillista mielialaa, jonka kirjalliset
alkul�hteet ep�ilem�tt� ovat Yrj�-Koskisen _Nuijasodasta_ ja _Suomen
historiasta_ etsitt�v�t. Vihan, koston, ja sen ker�ll� vapauden
v�lk�hdyst� vartoo runoilija, vaikka sen j�lkeen sitten suuri pimeys
seuraisikin. Mutta v�lk�hdyst� ei tule. Mik� on syyn� siihen? Eik�
olekaan en�� Suomen kansalle �kauniimpi orjan el�m�� kuolo hirsipuussa?�

Mutta ent� sitten, jos v�lk�hdys seuraisikin! Runossaan _Uusi aika_ h�n
sammuttaa viimeisenkin t�hden aatteelliselta taivaaltaan. Urhot
uhrataan, kansan parhaat kaatuvat aatteiden taistelussa, sitten k�y
esiin joukko �rauhaa suosivainen�, j�lleen �lait uudet laatii pieni
henki�, j�lleen saadaan sama ahdas yhteiskunta, vaikka �kiilloitettu
hiukan p��lt�p�in�. Ja j�lleen myrsky mylv�ht�� ja j�lleen jatkuu sama
kiertokulku: Kramsun ep�ily on h�nelt� viimeisenkin kannattavan voiman,
h�nen uskonsa kansallisen ja yhteiskunnallisen edistyksen hedelmiin,
musertanut. Mit� j�� j�ljelle sitten? Ainoastaan _Mustalaisen_ kohtalon
koviin valtoihin alistuva, vaikka ei suinkaan silti niit� hyv�ksyv� oppi
siit�, ett�:

�Kuihtuu kukka, kaatuu puu,

linnunlaulu lakastuu.
Niin k�y el�vitten.�

Kohtalo esiintyy aina murtavana valtana Kramsun runoudessa, niin hyvin

personallisessa kuin is�nmaallisessa. H�n on valistuskauden lapsi, joka
on uskonsa lempe��n kaitselmukseen kadottanut. Mutta h�n on viel� siit�
askel eteenp�in. Valistuskausi k��nt�� h�ness� ep�ilyksen k�rjen omaan
syd�meens�, koskettaen viime vuosisadan lopun pessimismi� ja suorastaan
henkist� nihilismi�. T�ydellinen tyhjyys ammottaa h�nen ymp�rill��n,
eik� h�n ole kyllin esteettinen sielu t�ytt��kseen sit� edes mill��n
traagillisen kauneuden uskonnolla.

H�n sortuu. Painuu takaisin y�h�n kuin nyrkki, kuin hirsipuu, joka on
hetkeksi kohonnut siit�.

ARVI J�NNES

s. 1/7 1848.--Matkamuistelmia Ven�j�n Lapista (1877-79),

Lautphysiologische Einf�hrung in das Studium der westfinnischen Sprachen
(1877), Versuch einer Karelischen Lautlehre (1877), Tutkimus Ven�j�n
Karjalan kielest� (Suomi II, 14), Tutkimus Aunuksen kielest� (Suomi II,
17), Kielellisi� muistoonpanoja Kaakkois-Karjalasta (Suomi III, 3),
Hirvenhiiht�j�t (Runeberg, 1884), Neuvoja Suomen kielen opettajille
(1886), Ruotsalais-Suomalainen sanakirja (1887) Muistoja ja toiveita
(1889), Suomen partikkelimuodot (1890), W�rterbuch des Kola-Lappischen
nebst Sprachproben und Grammatik (1891), Ensi tavuun vokaalit suomen,
lapin ja mordvan sanoissa (1896) y.m.

Suomen is�nmaallisen runouden juuret k�yv�t kauas taakse kansallisen

her�tyksen, vaikka se t�st� perinjuurisesta henkisest� liikkeest� saikin
luonnollisesti ennen-tuntemattoman vauhdin ja virikkeen. Mutta on aina
muistettava, ett� kansallinen her�tys alkuaan koski etup��ss� maamme
ruotsinkielist� vallas-s��ty�, tapahtui suurimmaksi osaksi
ruotsinkielell� ja saavutti ruotsinkielisen Snellmanin ja
ruotsinkielisen Runebergin el�m�nty�ss� korkeimman kukkulansa.
Suomenkielisten runoilijain ei koskaan ole ollut tarvis j�lkimm�isen
tavoin �her�t� jonakin kauniina p�iv�n� tuohon kansallisen h�mm�styksen
huudahdukseen: �olen suomalainen!� He ovat olleet sit� jo aikoja ennen
kuin kansallisuus-aate oli kansalle julistettukaan.

Mutta is�nmaallinen tunne, itsetietoisena, k�sitteellisesti m��riteltyn�

voimana, astuu Suomen runouteen oikeastaan vasta viime vuosisadan
alulla, jolloin Juteini pukee sen noihin liikuttaviin, patriarkallisiin
s�keihin _Arvon mekin ansaitsemme_ ja Kallio laulaa ihanan elegiansa
_Oma maa_, klassillisen niin muodoltaan kuin sis�llykselt��n, t�yden
rinnan t�ytel�isen tunnepurkauksen �rakkaita rantoja� muistellessaan.
Juteinin huomio k�yt�nn�llisen� miehen� on enemm�n keskittynyt itse
kansaan, Kallion taas enemm�n sit� ymp�r�iv�n luonnon ihanuuteen.
Molemmat runot ovat siit� merkillisi�, ett� is�nmaallinen tunne niiss�
esiintyy jo ainakin yht� voimakkaana kuin _Maamme_-laulussa, vaikka ne
ovatkin niin paljon ennen sit� kirjoitetut. Puhtaasti suomalaisina
is�nmaallisina hymnein� ne olisivat aivan erinomaisesti sopineet
kansallislauluiksemme, joita ruotsinkielinen vallas-s��tymmekin olisi
voinut Flora-juhlassa 1848 syd�mens� pohjasta kaiuttaa.

�Kansallisen� her�tyksen j�lkeen se oli jo liian my�h�ist�,

suomenkielinen is�nmaallinen runous kulki ruotsinkielisen runouden
vanavett�, miss� se nimitt�in ei, kuten Oksasen mahtavassa runossa
_Suomen valta_, astunut poliittisesti itsetietoisen suomalaisen kansan
tulkiksi vaatimaan sille is�nt�valtaa omassa maassaan ruotsinkielisen
vallas-s��dyn uhallakin. Suomenkielisiss� ylioppilaspiireiss� kuohuva
kansallinen mieliala tuli t�m�n runouden runsaaksi l�hdesuoneksi, joka
purkautui ilmoille eri osakuntien y.m. ylioppilas-yhdistysten
toimittamissa albumeissa, muistolehdiss� ja juhlajulkaisuissa. Sielt�
ovat m.m. Kaarlo Kramsun is�nmaallisen runouden syntysanat etsitt�viss�,
mik�li h�ness� nimitt�in on juhlarunoilijaa. Suomen her��minen on
yhteinen, aina uusi ja aina yht� innostava aihe t�lle runoudelle.
Sielt� ottaa sen Suonio, sielt� ottaa sen J.H. Erkko, p��sty��n maan
sivistys-el�m�n tasalle, ja antaa saman s�velen vieri� edelleen kautta
kaikkien laulujuhlien, nuorisoseurojen ja kansan-opistojen. Alkaen
Oksasesta t�m� s�vel saa kiihkeimm�n kaikunsa 1870-luvun lopulla ja
1880-luvun alussa, tietysti silloisten tulisten ylioppilastaistelujen
vaikutuksesta, mutta jatkuu kauas viel� nykyisempiinkin aikoihin,
h�lveten hiljakseen kes�isten nuorisojuhlien laululavoille ja
toverikuntien k�sinkirjoitettuun sanomalehdist��n.

T�m�n runouden luonteenomaisimpia ilmi�it� on _K.P.T:n marssi_ (�Jos

syd�n sulla puhdas on on...�), mutta sen huippuna on Arvi J�nneksen
imponeeraavaa y�vartio-huutoa _Her�� Suomi_ pidett�v�.

Sen sukulaisuus Oksasen _Suomen vallan_ kera on helposti havaittavissa:

sama tunnelma on kehitetty vain ylpe�mm�ksi ja itsetietoisemmaksi.
Her��v�st� Suomesta on tullut jalopeura, joka jos nousee, �maahan ly�
jokaisen, joka sit� �kielt�vi, sortaa, sy�. K�rsityn v��ryyden tunto on
t�m�n aste-eron aikaan saanut. Oksanen, joka itse seisoi niin l�hell�
maamme ruotsinkielisen vallas-s��dyn kirjallisia ja kansallisia
ihanteita, ei olisi koskaan voinut kehoittaa n�in v�kivaltaiseen
vallankaappaukseen. H�n voi korkeintaan sanoa: �kell�s t�ss' ois ��nen
vuoro?� ja lingota tunnuslauseen �yksi mieli, yksi kieli�, ollenkaan
sen l�hempi� keinoja t�m�n p��m��r�n saavuttamiseksi osoittamatta. Arvi
J�nneksen aikaan on jo t�ydellinen kahtiajako maan suomenkielisen ja
ruotsinkielisen sivistyneen s��dyn kesken tapahtumassa. H�n _voi_ pukea
runomuotoon silloisten ylioppilas-puhujien leimuavan paatoksen
jalopeurasta, jolla on jalopeuran oikeudet, jonka tarvitsee vain her�t�
ja k�ytt�� k�mment��n, ollakseen vapaa, suuri ja itsen�inen.

Oksasen is�nmaallinen, sytytt�v� s�vel saa Arvi J�nneksell� _kansallisen

suuttumuksen_, suomalaisen _pyh�n vihan_ syvemm�n kaikupohjan. S�keet
sellaiset kuin:

�Poikas my�s, moni kunnoton, oi,

p�yhk�n� p��t�si tallaa...�

ovat jo hiukan sukua Kaarlo Kramsun synk�lle, yhteiskunnalliselle

s�veleelle, kuitenkaan k�rjistym�tt� t�m�n tuonen-tyyneen
johtop��t�kseen �herran� ja �talonpojan� vastakkaisista teht�vist�
Suomen muinaisessa viljelyshistoriassa. Arvi J�nnes on aivan liian leve�
ja hyv�ntahtoinen luonne sellaista virtt� viritt��kseen. K�rsityn
v��ryyden tajunta voi iske� tosin h�nen is�nmaallisesta tunnelmastaan
esille sangen kansanvaltaisia sointuja, kuten:

�Kun kuka kansoa halveksuu,

sortuvi niinkuni juureton puu,
silloin on Suomessa huomen�,

kuten: mutta t�st� on matka viel� pitk� Kramsun traagilliseen

kansallisuusk�sitykseen. �Sortajat� ovat h�nelle vain pilvi
suomalaisuuden suuren p�iv�n tiess�, joka on poistuva--ja varsin
helposti poistuva--samassa silm�nr�p�yksess�, kun Suomen kansa todella
_tahtoo_ sen poistuvaksi.

My�s Arvi J�nneksen _V�in�l�n lapset_, tuo kaunis, sointuva,

suomalais-ugrilaisen heimotunteen kannattama elegia, johtaa juurensa
Oksaseen. Mutta t�ss�kin esiintyy J�nnes edelt�j�ns� kansallisen s�velen
itsen�isen� kehitt�j�n�. Oksaselle olivat �surkeat sukulaisemme�
Ven�j�ll� olleet etup��ss� varoittavina esimerkkein� siit�, mihin
�ominainen raakuus� olisi voinut Suomen kansankin vied�, ellei sill�
olisi ollut onnea joutua ruotsalaisen kultuurin siunauksellisen
vaikutuksen alaiseksi. ���nisj�rveen� ja �Vienansuuhun� saakka tosin
h�nkin suomalaisuuden mahdin ulottaa ja saattaa haltioituneena hetken�
sanoa: �sill� maalla sie oot vahti�, mutta h�nen toinen runonsa _Meid�n
vieraissa k�ynnit_ todistaa kyllin selv�sti, kuinka turha h�nest� oli
mit��n uutta kultuuri-yhteytt� t�lt� pohjalta toivoakaan.

J�nnes on jo paljon toivorikkaampi. H�nest� ei kaikki viel� olisi

suinkaan mennytt�, jos vaan �heimoushenke� olisi. Sill� edellytyksell�
voisi h�nen mielest��n viel�kin synty� silta, joka toisi yhteen
Aunuksen, Veps�n, Viron, Karjalan ja Kainuun: siis siin�kin suhteessa
melkoinen laajennus _suursuomalaisuuden_ houkuttelevien haaveiden
maailmassa, jotka juuri t�h�n aikaan olivat suomalaisuuden muun riennon
keralla nuorten patrioottien povissa her�nneet. �Suomen silta!� Mik�
liikuttava kaiku vanhoilta ajoilta sis�ltyyk��n noiden kahden sanan
tulkitsemaan kansallisen eheyden ik�v�imiseen, ainoaan, mik� meill� ei
ole perustunut kansalliseen kompromissiin, joskin ehk� pieneen, helposti
ymm�rrett�v��n itsepetokseen!

Edellisess� ei suinkaan ole j�tetty huomioon ottamatta my�sk��n Oksasen

�kansatieteellist� unelmaa�, jossa h�n jo niin varhain kuin vuonna 1847
lausuu t�m�n suursuomalaisuuden syntysanat, viel�p� sulkee sen piiriin,
paitsi Suomea itse��n, Vatjan, Perman, Aunuksen ja Ukrin, viisi sisarta,
joiden kaikkien kaivattu sulho on _vapaus_. Kuitenkin osoittaa Oksasen
my�h�isempi tuotanto niin selv�� siirtymist� t�st� kannasta, ett� Arvi
J�nneksen suursuomalaisuus esiintyy j�lleen aivan uutuuden voimalla
suomenkielisess� runoudessa.

Arvi J�nneksen kolmas suuri is�nmaallinen uskontunnustus on _Karjala_,

jonka ensimm�iset iki-ihanat s�ejaksot ep�ilem�tt� ovat sen
taiteellisesti p�tevimm�t, mutta jonka sielullisesti
mielt�-kiinnitt�vimm�n ytimen sen sangen subjektivinen keskiosa
muodostaa. Paitsi Ruotsin lakia ja �puhdast' uskoa Lutheeruksen�
suosittelee runoilija nimitt�in siin� Raja-Karjalan kansalle koko oman
kristillis-ihanteellisen maailmankatsomuksensa aseeksi
el�m�ntaisteluun, silmin-n�ht�v�ll� poleemisella k�rjell� 1880-luvun
luonnontieteellist� maailmankatsomusta vastaan. T�ss� juhlallisessa
yhteydess� vaikuttaa polemiikki aivan toisella voimalla kuin runossa
_Inhuuden ihantelijalle_, jossa tekij� j�lleen pukeutuu sotisopaan saman
aikakauden kirjallista realismia kurittaakseen.

Arvi J�nnes on runoilijana kansallisen romantiikan my�h�syntyinen lapsi

ja sellaisena ep�ilem�tt� paljon menneisemm�n ajan ilmi� kuin esim. J.H.
Erkko tahi Kaarlo Kramsu. Mutta h�n alleviivaa t�m�n aatesuunnan
puhtaasti fennomaanista piirrett� niin voimakkaasti, ett� h�nen
karjalainen profiilinsa jo sen vuoksi heti pist�� silm��n maamme
kirjallisuushistoriassa.

H�nen mieskohtainen laulurunoutensa ei tarjoa samaa mielenkiintoa

nykyaikaiselle lukijalle.

PAAVO CAJANDER

s. 24/12 1846.--Daniel Hjort (Wecksell, 1877), Hanna (Runeberg, 1880),

Joulu-ilta (Runeberg, 1881), V�nrikki Stoolin tarinat (Runeberg, 1889),
Shakespearen draamat (1877-1909) y.m.

Arvi J�nnes oli leikannut parhaat kirjalliset laakerinsa is�nmaallisen

ja suursuomalaisen heimotunteen Tyrtaioksena. Paljon vaatimattomampi
ulkonaiselta s�vylt��n on h�nen aikalaisensa, samoin 1870-luvun miehen,
Paavo Cajanderin is�nmaallinen tunnelma, joka saa kantavimman ja
klassillisimman muotonsa vertauskuvallisessa ballaadissa _Vapautettu
kuningatar_.

Senkin aihe on Suomen her��minen. Mutta sit� ei esitet� t�ss�

toivottavana, vaan jo tapahtuneena tosiasiana. �Kuningatar�, se on
Suomen kansallishenki, joka kerran on h�nkin ollut kaunis, kuulu �maan
valtia ylh�inen�, mutta joka nyt vangittuna rautaisten telkimien taakse
vain joskus, vartioiden nukkuessa, uskaltaa laulaa y�lle surujaan ja
murheitaan. �Matkamies�, joka linnan luokse saapuu, kuulee kuningattaren
laulut, ihastuu ja laulaa j�lleen kansalleen, on luonnollisesti Elias
L�nnrot. �Runoruhtinas�, joka nyt �kev�isen ilman� (s.o. kansallisen
her�tyksen) heng�ht�iss� yli maan j�lleen kanneltaan koskettaa, on
Runeberg, ja se soitto, �ei ennen kuultu�, joka nyt h�nen kanteleensa
kielist� salamoi ja jossa �urhous, maine, lempi, pyhimm�t elon tunteet
soi�, on _V�nrikki Stoolin tarinat_. Niiden aikaansaaman is�nmaallisen
innostuksen Cajander kuvaa seuraavilla haltioituneilla s�keill�:

�Ken tuost' ei hurmautuisi? Ken en�� kylm�ks j�is?

Ken miekkaa nyt ei tahkois, ken keih�st' ei ter�st�is?�

Mutta kuningatar on yh� vanki, vapauttajaa ei

kuulu, y� on edelleen ainoa, joka ottaa vastaan
murheet yksin�isen.

Mutta jo saapuu sankari, mies, jonka �kyp�r�st�

v�lkkyvi p�iv� ja miekasta kuu s�dehtii�:
Snellman. H�nen ��nens� soi ukkosena, h�n rynt��
sadan miehen voimin, h�n murtaa linnan rautaportit,
h�n sortaa sen vartiat, h�n k�y �kuin ryt�-mets�n
kautta�, h�n tervehtii maan �iti� j�lleen
korkeaan kunniaansa, h�n taluttaa kuningattaren
riemuavan kansansa eteen. Ja j�lleen on kuin
�laulua hell�� ja vienoa� soisi ilmassa, �mut aamulaulua
on se, y� on i�ks mennyt pois�.

T�m� kaikki on mit� suurimmalla runollisella

kuvauskyvyll� esitetty. Paavo Cajanderille ominainen
pehme�, herkk� tunnelmahuntu kietoutuu
kauniisti noiden itsess��n runolliselle k�sittelylle
sangen ep�kiitollisten tosiasiain ymp�rille. Muoto
ja taidekeinot ovat saksalaisen romantiikan--aina
�vuoren huipulla� olevasta linnasta saakka,
joka �katsovi laaksohon�--samoin kuin h�nen
toisessa suuressa is�nmaallisessa ballaadissaan
_Runolaulaja_. Siin�kin on kysymys linnasta,
viel�p� �isosta hovilinnasta�, jossa pitoja uljaita
pidet��n, siin�kin on kysymys kansallisen hengen
her��misest�, jonka vanha kannelniekka saa
aikaan kalevalaisella laulullaan, siin�kin on hetken
hurmaus yht� runollisesti esitetty ja siin�kin
on loppu yht� optimistinen ja p�iv�npaisteinen.
Suomi _on_ her�nnyt Paavo Cajanderin sovinnollisessa,
yleis-is�nmaallisessa mieless�. Vain Arvi
J�nneksen suomalais-ugrilainen heimotunne saattaa
viel� sen laajemman, perinjuurisemman her��misen
toivosta haltioitua.

Huomattava on yksityisten vertausten--eik�

siis vain yleisten vertauskuvien--klassillinen
k�ytt� Paavo Cajanderilla, jossa suhteessa ep�ilem�tt�
Runeberg on ollut h�nen arvokas opettajansa.
Laulajan vapiseva ��ni esim. viimemainitussa
ballaadissa alkaa virtens� kuin lintu, joka
mets�st� on tuotu h�kkiin ja nyt siell� �s�velt��n
visert��pi syd�min tykkivin�. Ja hovilinnassa
syntyy silloin tenho

�kuin aamull' on, kun koitar y�n vaipan siirt�� pois:

v�r�ht�� koko luonto, puun lehv�t vavahtaa
ja ruskoon peittyy taivas ja kastehelmiin maa.�

Runolaulaja itse taas, joka nyt vied��n huoneen ylimm�lle sijalle, on

siin� kaunis, �kuin hohtees' auringon satehen vienon j�lkeen puu
sammaltunut on�.

Siin� on jo Runebergin koruton, luonnontuores epiikka ymp�tty

t�ydellisesti suomalaiseen kieli-runkoon, Runebergin ja eritoten
_V�nrikki Stoolin tarinain_ vaikutus yleens�kin Paavo Cajanderin
niukkaan runouteen on kielt�m�t�n, joskin ainoastaan syvemm�ss�
merkityksess�, siis ei j�ljittelyn�, vaan samansukuisen runoilija-hengen
luontaisena kallistumisena kohti mestariaan. Kuvaava t�ss� suhteessa on
tuo puhdas-viivainen historiallinen kuvaelma _Scipio Africanus_, jonka
runomitta ja n�enn�inen tunnelmapohja on sama kuin Runebergin
juhlallisimman �v�nrikin� _D�beln Juuttaalla_. Kuvaelman ulkonaiset
puitteet ovat aivan samat kuin Runebergin runon monumentalisessa
loppu-osassa: on y�, �on hirmup�iv� p��sty p��h�n�, seisoo yksin�inen,
miettiv� mies keskell� kuoleman h�vityst�, sotap��llikk�, joka tulkitsee
tunteensa mahtipontisessa yksinpuhelussa. Mutta siihen loppuukin
yht�l�isyys. Runeberg k�ytt�� tilaisuutta lausuakseen von D�belnin
suulla julki vapaa-ajattelijan suoraselk�isen ja ep�ilem�tt� tekij�n
oman syd�men syvimm�st� kumpuavan uskontunnustuksen. Cajander vienomman,
eleegisemm�n luonteensa mukaisesti antaa Scipio Africanuksen n�hd�,
Kartagon raunioita kauhistuessaan, jo senkin surumielisen
tulevaisuudenkuvan, jolloin Rooman omat vahvat muurit murtuvat, jolloin
sen oma kuulu kansa sortuu: �se Iliaan on kohtaloa vaan�. Edellisen
pystysuora-viiva on t�ss� muuttunut vaakasuoraksi, edellisen korkea,
yksil�llinen paatos j�lkimm�isen maailmanhistorialliseksi melankoliaksi
kaiken katoavaisuudesta.

Kuitenkin: ellei Paavo Cajander olisi muuna kuin historiallisena ja

is�nmaallisena runoilijana esiintynyt, voisi h�nen suomalainen
runoilija-itsen�isyytens� juuri edell�-mainittujen esikuvien,
saksalaisten romantikkojen ja Runebergin vuoksi, viel� joutua
arveluttavasti kysymyksen-alaiseksi. Mutta h�nen puhtaasti
personallisista runoistaan--nekin yht� niukat kuin on koko h�nen
kirjallinen tuotantonsa--henkii tunne niin harras, herkk� ja syv�, ett�
h�n siin� suhteessa meill� on vain Aleksis Kiveen verrattava. Mutta Kivi
ei ole Cajanderille mik��n esikuva, kuten Runeberg, kuten ehk� Uhland:
h�n ei tarvitse t�ll� pohjalla liikkuessaan sellaista, sill� h�n liikkuu
siin� kotoisimmassa ilmakeh�ss��n. Muistettakoon vain esim. tuota
pient�, liikuttavaa runoa _Kuva_, tekij�n �idin muistolle omistettu.
Taidekeinojensa karussa v�hyydess� se muistuttaa jo Kramsua, mutta Paavo
Cajanderille ominaista on sen lempe�, herkk�--ei
kyynelherkk�--surumielisyys.

Voi Cajander joskus hilpe�mm�nkin s�velen raikahuttaa, kuten tuo

uudemman kansanlaulun tapaan rakennettu runo _Oi, jos oisi_ todistaa.
Mutta muuten on h�nen personallisen tunne-el�m�ns� pohjana vieno,
kaihomielinen valoh�my. Sellaisena h�n seisoo tietysti hyvin l�hell�
luontoa, ja tuossa hartaassa, syd�mellisess� hymniss� _Salomaa_ (vrt.
Kallion _Oma maa_) yhtyv�tkin useimmat puolet h�nen ei aivan laajasta
kirjallisesta yksil�llisyydest��n. Siin� on syv� personallinen tunne
liittynyt harvinaisen hienoon luonnontajuntaan, is�nmaallinen mieliala
sulanut ehe�ksi kokonaisuudeksi tekij�n oman taap�in katsovan, menneit�
muistelevan melankolian kera. Onpa mestarillinen kuutamokuvaus esim.
tuo, kun tekij� sanoo korven keskell� n�hneens� �punottain, ujostellen�
kuin salon immen

�kuuttaren kehr��v�n rihmaa h��hamoseen,�

Yht� kaunis on tuo Aleksis Kiven tapainen kuvaus tekij�n mielialasta

h�nen j�lleen p��sty��n armaan, tutun er�maansa ihanuuteen: h�nen
sielullaan on silloin pyh�p�iv�, sen tupa on valkaistu, sen �ty�n tomut
laastut pois�, kaikki on tyynt�, vain rinta sykk��, �muiston kellot kun
kaukaa kaikuen soi�.--Sama pyh�, suomalaisen sunnuntain mieliala on
_Leena_-nimisen pienen ballaadin kannattava ominaisuus.

Muodoltaan miehek�s ja ytimek�s, sis�llykselt��n vieno ja lempe� on

Paavo Cajanderin supisuomalainen runoilijaluonne, viitaten juuri
t�llaisena kauas kansallisen romantiikkamme kultakauteen: L�nnrotiin ja
h�nen aikalaisiinsa. H�n on t�m�n aikakauden viel� my�h�syntyisempi
lapsi kuin Arvi J�nnes. H�nen runoudessaan ei n�y vilahdustakaan
edistyksen ja valistuksen myllert�v�st� voittokulusta kautta suomalaisen
sivistys-el�m�n. H�n on sellaisena aatteellisesti viel� enemm�n
umpilampi kuin esim. Suonio, mutta h�n antaa muutamille edustamansa
entisyyden viivoille todellakin klassillisen t�ydellisyyden
suomalaisessa laulurunoudessa.

Taitavana suomentajana, _Shakespearen draamojen_, _Daniel Hjortin_,

_Hannan_, _V�nrikki Stoolin tarinain_ y.m. k��nt�j�n� on Paavo Cajander,
samoin kuin Arvi J�nnes _Hirvenhiiht�jien_ tulkinnallaan, suuresti
edist�nyt suomenkielen kirjallista k�yt�nt��. Yleens� ei h�nen
runokielens� liikoja laulahtele, ollen alkutekstille uskollista,
yksinkertaista ja korutonta. Mutta ett� se voi sit�kin, sen todistavat
aina siell� t��ll� esiintyv�t ihmeen-ihanat p�lvipaikat, jotka ovat
omiaan tekem��n kenen tahansa nykyisen polven taiturillisemmistakin
runosepist� aseettomaksi. Silloin soi h�nen kielens� niin
kullanpuhtaasti, ett� siihen hyv�ll� syyll� voidaan sovittaa h�nen oma
taiturillinen s�keens� runosta _A. Oksaselle_ (t�m�n 60 vuotta
t�ytt�ess�):

�k�k�sen kukkui kulta, hius immen ilakoi.�

JUHO REIJONEN

s. 27/4 1855.--Kertoelmia (1885), Vaihdokas (1886), Uusia kertoelmia

(1889), Suuteita (1891), Saarnoja (1891), Kotilukemista Herran p�ivin�
(1895), Filip Melanchtonin el�m� (1897), Kertoelmia ja kuvauksia (1900)
y.m.

Kansallisen realismin kultakausi l�henee. Suomalaiseen kirjallisuuteen

ilmestyy kuin taikasauvan iskusta ep�lukuinen lauma uusia, lahjakkaita
kyn�nk�ytt�ji�, joilla jokaisella on luonnon-tuoreen, kansanomaisen
_kuvaamisen_ kyky valmiina sormenp�iss��n. Kev�tvirrat ovat l�hteneet
vierem��n, kev�tkosket kuohumaan. Verrattain onnelliset valtiolliset
olosuhteet 1870-luvun lopulla ja 1880-luvun alulla vaikuttavat my�s
osaltaan t�m�n kirjallisen aikakauden p�iv�npaisteiseen ��nilajiin.
Vallitsee vire� toiminta kaikkialla henkisen ja aineellisen el�m�n
aloilla. Suomalaisuus ei ole en�� et�inen, pilventakainen asia, jota
vain kansallisen romantiikan rohkeimmilla unelmilla voitiin l�hesty�: se
on tuossa jo k�sin koskettavissa. Suomalainen is�nmaa ei ole en�� vain
yksin�isten suurten miesten mielihaave, sit� ei ole tarvis en��
Stenb�ckin tapaan l�hte� vain pietismin korpien ja harmaatakkisten
k�rttil�isten povista etsim��n: se lep�� tuossa meid�n edess�mme,
kaikkialla ja jokapaikassa, tyynin� j�rvin� ja kimmelt�vin�
kirkonkylin�, lempein� lehtirantoina ja rauhallisina, tutunomaisina
ihmisin�. Miksi k�ytt�� niin paljon _mielikuvitustaan_, kun voi k�ytt��
suoranaista _havaintokyky��n_? Miksi vet�� _viivoja_ tietym�tt�m��n,
ep�m��r�iseen tulevaisuuteen, kun voi jo niin hyv�ll� menestyksell�
_maalata_ kirjavata, el�m�n-iloista nykyisyytt�? V�rit anastavat
voitollisen sijansa suomalaisten kirjailijain tekotavassa.
Kansallisuus-aatteen antama sis�llinen totuus on muuttumassa heille jo
ulkonaiseksi todellisuudeksi. He seuraavat ajan virran mukana, he
k��nt�v�t huomionsa ulosp�in, heist� tulee todellisuudenkuvaajia,
_realisteja_.

Samalla muuttaa koko suomenkieli luonnettaan heid�n k�siss��n. Se on

ollut t�h�n saakka koko kansallisen entisyyden hengen mukana karua,
yksivakaista, harrasta ja ytimek�st�. Se muuttuu nyt vilkkaaksi,
joustavaksi, sointuvaksi ja v�ririkkaaksi. Sen entinen spartalainen
leima h�vi�� uuden, niin sanoaksemme, ateenalaisen tielt�: suomalaisista
kirjailijoista tulee kaunopuhujia. Sen sijaan, ett� ennen on ollut
vaikea lausua t�ll� kielell� julki ajatuksiaan, k�y se nyt helpoksi:
kuka hyv�ns� henkisesti vire� nuori maisteri tahi ylioppilas osaa pian
sommitella sill� mukiinmenev�n novellin tahi kansankertomuksen.
Sanomalehtien alikerrat alkavat oikein tulvia niist�. Eik�h�n nuorella
kirjailijalla tarvitse en�� niin aivan monta ajatusta ollakaan. P��asia,
ett� h�nell� on hyv� _silm�_. Muun kaiken, kuten luonnontuoreen kielen,
ymp�r�iv�n kansan-el�m�n tuntemuksen ja eritoten kiitollisen, viel�
v�s�htym�tt�m�n lukijakunnan lahjoittaa her��v� kansallishenki h�nelle.
H�nen kirjallinen menestyksens� ei riipu niin paljon h�nen
suorittamastaan sis�llisest� kehityskulusta ja sen muodostamasta
yksil�llisest� kirjailijapersonallisuudesta, vaan h�nen hilpe�st�,
rattoisasta _tekotavastaan_, siit�, ett� h�n uskaltaa k�ytt�� silm��ns�
ja kuvata ymp�r�ivi� olosuhteita sellaisina kuin ne ovat s.o. sellaisina
kuin ne todellakin h�nen sielun-silm��ns� kuvastuvat. Miksi ei siis
k�ytt�� silm��ns�, miksi ei siis kehitt�� tekotapaansa, miksi ei siis
luoda niin selvi� ja todenmukaisia kuvia kuin mahdollista, is�nmaalle
iloksi ja oman kalliin suomenkielens� kaunistukseksi?

Kielen _luusto_ peittyy toisin sanoen sen yh� py�ristyviin, yh�

taitehikkaampiin _liha_skudoksiin, joiden alta outo tuskin en�� Mikael
Agricolan l�nsisuomalaista raamatunkielt� aavistaisikaan. Jo ennen,
L�nnrotin ja Kalevalan kautta, olivat it�suomalaiset kielimurteet
tehneet ensimm�isen voitollisen rynn�kk�ns� suomalaiseen kirjakieleen,
kylv�en uutta el�m��, uusia kansanomaisia sanoja, uusia mielikuvia ja
niiden kiteytt�mi� kielimuotoja kautta koko runopukuisen
kirjallisuutemme. Toinen rynn�kk� tulee kansallisen realismin mukana,
kohdistuen t�ll� kertaa johdonmukaisesti suorasanaisen kirjallisuuden
alalle. Sill� proosa on ajan luontainen kirjallinen muoto, samoin kuin
runo oli ollut edellisten vuosikymmenien. Miksi kirjoittaa ep�pitki�
rivej�, kun kerran voi kirjoittaa yht� pitki�kin? Jos kerran oli kysymys
vain kuvaamisesta, ja varsinkin kansanel�m�n kuvaamisesta, niin j�i
runopukuinen muoto jo itsest��n tois-arvoiseen asemaan. Eiv�th�n
suomalaiset kansanmiehet toki kuusmitalla puhuneet! Runebergin aika on
mennyt, Aleksis Kivenkin aika on jo menem�ss�. Pietari P�iv�rinta, niin
alkeellisesti ja patriarkallisesti kuin h�n sen tekeekin, viittaa tiet�
eteenp�in aina realistisempaan kansan-el�m�n kuvaukseen.

Juho Reijonen on t�m�n aikakauden luonteenomaisia ilmi�it�.

Niit� on muuten h�nen rinnallaan useampiakin. Niit� on nimimerkki Kah

(K.A. Heman), niit� on nimimerkki Pii (Vilho Soini), jonka _Kirjavia
kuvia p�lkkyjen historiasta_ vieh�tt�� pirte�ll�, tuoreella
esitystavallaan, niit� on nimimerkki Samuli S. (Kaarle Suomalainen),
jonka _Novelleissa_ niiden keve�, pakinoiva, niin sanoaksemme hiukan
herrahtava tyyli heti kiinnitt�� lukijan huomiota. Niit� on viel�
useampiakin. Yhteist� heille on uusi, eloisa tekotapa, joka samalla
helppoudella taipuu nykyaikaisen kansankuvauksen, historiallisen
kertomuksen, leikillisen pikkujutun taikka my�s lyyrillisen
tunnelmapalasen tulkintaan. Onpa historiallinen kertomus saanut jo pari
varsinaista, kyvyk�st� edustajaakin: E.F. Jansson, jonka _Hatanp��n
Heikki ja h�nen morsiamensa_ viel� t�n�kin p�iv�n� on mit�
miellytt�vint� kansan-lukemista, ja J.A. Bergman, tunnettu vilkkaasta
Simo Hurtan aikoja k�sittelev�st� novellistaan _Nevalaiset_. Edustavin
heist� on kuitenkin Juho Reijonen jo siksi, ett� h�n seisoo l�himp�n�
kansan-el�m�� ja samalla sit� ajan keskeist� taidek�sityst�, josta yll�
huomautimme.

Ei niin, ett� h�nk��n viel� olisi mik��n puhdas realisti, siin�

merkityksess�, mink� t�m� sana my�hemmin 1880-luvun lopulla saa. H�nkin
_kertoo_ oikeastaan viel� yht� paljon kuin h�n _kuvaa_, tekij�n oma
personallisuus astuu h�nen _Kertoelmissaan_ viel� usein h�nen
henkil�ittens� ja lukijan v�lille selittelev�n�, v�littelev�n�, ja jos
tarvitaan, my�s sovittelevana puhemiehen�. Tekij� tahtoo viel� sangen
usein olla sukkela omien henkil�ittens� kustannuksella, muistuttaen
siin� suhteessa jonkun verran Samuli S:��, jonka kanssa h�nell� ilman
�sken mainittua maalaista piirrett��n olisikin useimmat yhtym�kohdat.
H�nell� on viel� sangen paljon kansallista romantiikkaa veress��n ja h�n
katselee suomalaista kansan-el�m�� viel� jonkun verran pappilan
kuistilta, joka sivumennen sanoen ei olekaan huonoin paikka
t�m�ntapaisten havaintojen tekemiselle. H�n voi viel� esim. keskell�
pohjoiskarjalaista luonnonkuvausta ottaa vertauskuvansa Danten
_Jumalaisesta n�ytelm�st�_, esitt�� romantisen juonen tuiki
realistisella tekotavalla ja p�invastoin, h�n pyrkii viel�
tyylittelem��n saamansa voimakkaimmatkin vaikutukset tuohon keve��n,
sujuvaan pakinamuotoonsa, ja h�nen oman yksil�llisen kielens� ynn� h�nen
k�ytt�miens� kansanomaisten mahtisanojen ja lauseparsien v�lille on
viel� siksi suuri juopa kiinnitetty, ett� h�nen t�ytyy ne
lainausmerkeill� varustaa. Tekij� ei tahdo t�ysin sulaa aineesensa: h�n
tahtoo pysytell� ik��nkuin pari vaaksan mittaa sen yl�puolella.--Kaikki
n�m� ominaisuudet eiv�t suinkaan ole tekij�n kansallisesta romantiikasta
johdettavia. Ne eiv�t ole enemm�n realistin kuin romantikonkaan, vaan
_taiteellisen dilettantin_, jolle taide ei ole mik��n el�m�n-vaatimus,
vaan joutohetken huvi. Ja my�nnett�v� on, ett� Juho Reijosessa on sangen
paljon dilettantismia. H�n on yht� paljon _taiteenharrastaja_ kuin
todellinen _taiteilija_, kuten ovatkin ylip��ns� useimmat h�nen
aikalaisistaan. Kirjaileminen on k�ynyt helpoksi heille, siksi ett� se
on siirtynyt tekij�n ulkopuolella olevaksi asiaksi.

Mutta Juho Reijonen on eritt�in lahjakas taiteenharrastaja. H�nell� on

�silm��, h�nell� on kielt�, h�nell� on v�rej�, h�nell� on
it�suomalaisen, s.o. savolaisen, pohjoiskarjalaisen ja
it�pohjanmaalaisen kansan-el�m�n tuntemusta. H�n tekaisee tuollaisen
klassillisen kansantyypin kuin kirkon kuudennusmies kertoelmassa
_Koskelan ukko_ samalla n�pp�ryydell� kuin h�n sommittelee pitemm�n,
pirte�n ja sattuvan kuvauksensa _Vaihdokas_. H�n voi py�r�ytt��
tuollaisen vieh�tt�v�n lastentarinan kuin _Ensim�iset yst�v�ni_ yht�
havainnollisella ja humoristisella kyn�ll� kuin el�intarinan _Maisteriko
vai kirkkoherra?_, jossa uskollisen Mustin kokemukset ja mietelm�t t�m�n
maailman menosta ovat mit� el�vimmin esitetyt. H�nen huumorinsa voi
joskus kohota miltei Aleksis Kiven tapaiseen monumentalisuuteen, kuten
tuossa pieness� mestarin�ytteess� _Kaaperin kosinta_, jossa suomalainen
kansanomainen ja samalla sangen materialistinen k�sitys rakkaudesta ja
avioliitosta on todellisella taiturin ylemmyydell� hahmoteltu. Samaan
huvittavaan aiheesensa, jota h�nell� seurakunnan sielunpaimenena
ep�ilem�tt� onkin ollut mit� paras tilaisuus tutkistella, tekij� palaa
usein. Ett� salon kansan keskuudessa kuitenkin romantisemmatkin
rakkaustarinat voivat synty� ja sijaita, siit� on taas tuo raikas,
runollinen kertoelma _Lautta-Jussin tytt�_, samoin kuin _Muistelma
Savosta_, meill� todistuksena. Erikoisen huomion Reijosen tuotannossa
ansaitsee historiallinen kertomus _Tuulivaaralaiset_, jonka l�pi
pohjoiskarjalaisten heimosotien ja heimovihojen vinha tuuli tekij�lle
aivan odottamattomalla voimalla puhaltaa.

Juho Reijosen merkityst� suomalaisen kansanel�m�n kuvaajana t�ysin

ymm�rt��ksemme t�ytyy meid�n k��nt�� silm�mme taaksep�in. Mit� oli ennen
h�nt�--ja h�nen aikalaisiaan--suorasanaista suomenkielist�
kaunokirjallisuutta olemassa? Oli Aleksis Kivi, oli Pietari P�iv�rinta.
Samoin viel� suomenkielisen novellikirjallisuuden varsinainen alkaja
K.J. Gummerus, jonka p��asiallinen merkitys kuitenkin lienee h�nen
toimittamansa kansantajuisen ja laajalle levinneen _Kyl�kirjaston_ ja
_Kyl�kirjaston Kuvalehden_ piirist� etsitt�v�, samoin Theodolinda
Hahnsson, jonka sujuvasti kerrotut _Kotikuusen kuiskehia_ y.m. kuitenkin
viel� ovat kokonaan kansallisen ja kansaa ihannoivan romantiikan lapsia,
l�hinn� Suonion _Kuun tarinoita_ muistuttaen. Heist� Juho Reijoseen on
j�lleen pitk� askel kohti kansallista realismia tapahtunut.

Se on tapahtunut ensiksikin henkil�kuvaukseen n�hden, joka Kivell� viel�

on yleens� tyypillist�, suurpiirteist�, p��asiallista, P�iv�rinnalla
samoin, vaikka h�nen huomionsa jo onkin enemm�n kohdistettu
yksil�llisiin el�m�nkohtaloihin. Juho Reijonen on heid�n rinnallaan jo
t�ydellisesti pienten piirteiden mies: el�m�n tuhannet, vivahdukselliset
sivuseikat vaativat jo h�nen mielenkiintoaan osakseen, vaikka h�n viel�
_koetaakin_ pysy� p��piirteiss�, esitt�m�ll� meille yht� usein
kokonaisia el�m�ntarinoita kuin osia niist�. Mutta my�s
maisemakuvaukseen n�hden on kehitys realismiin p�in ottanut aika
harppauksen eteenp�in. Kiven fantastinen ja P�iv�rinnan niin sanoaksemme
�sankarillinen� maisema on Reijosella k�ynyt jo isosti
yksityiskohtaisemmaksi. Se on saanut enemm�n v�rej�, enemm�n
silm�nr�p�yksellist� eloa ja iloa olemassa-olostaan. Pohjois-Karjalan ja
Pohjois-Savon koristeellinen luonto laulaa ja v�l�htelee jo voimakkaasti
kaikkialla Juho Reijosen tuotannossa.--Kielen kehityksest� samaan
suuntaan on jo yll� ollut puhe.

Reijonen ja h�nen aikalaisensa raivaavat tiet� uudelle. He muokkaavat ja

valmistavat sit� mehev�� maaper��, josta kansallisen realismimme
ihanimmat kukkaset pian tulevat puhkeamaan.

ROBERT KILJANDER

s. 15/8 1848.--Mestarin nuuskarasia (1881), Amalia yst�v�mme (1881),

Hyv�t markkinat (1882), Pukkisen pidot (1884), Postikonttorissa (1887),
Pahassa pulassa (1889), Vieraita odottaessa (1892), Kumarrusmatka
(1894), Sanny Kortmanin koulu (1902) y.m.

Idylliset, patriarkalliset pikkukaupungit pitkin meren ja sis�vesien

rannikkoja muodostavat aivan oman kultuuripiirins� suomalaisessa
hengenel�m�ss�. Aikoja ennen oli maamme ruotsinkielinen kirjallisuus
keksinyt t�m�n kiitollisen alueen, vaikka se romantisen luonteensa
t�hden ei koskaan tullut sen erikoisuuksia siin� m��rin merkinneeksi
kuin my�hemmin suomalainen. Jos muistamme ett� yksi kansallisen
romantiikkamme syntysanoja oli aikakauden yleinen pyrkimys luontoon,
niin ymm�rr�mme varsin helposti, ett� sen tunnust�htien alla kulkevan
kirjallisuuden itsest��n t�ytyi johtua maalais-el�m�n ja etenkin
maata-viljelev�n kansan ihannoimiseen. Olivathan nuo pikkukaupunkien
ahtaat olot omituisine, usein naurettavine asukkaineen luonnollisesti
varsin ep�kiitollinen aihe esim. sellaiselle sankarirunoilijalle kuin
Runeberg! Korkeintaan ne voivat tarjota pohjaa jollekin leikilliselle
koulupoika-muistelmalle, kuten _Tulipalo_, jolla h�nkin on hiukan
muistanut vanhaa vaasalaista ymp�rist���n. Topeliuksen suorasanaisessa
tuotannossa on suomalaisella pikkukaupunki-el�m�ll� jo isosti laajempi
sijansa, vaikka h�nkin synnynn�isen� romantikkona seisoo t�ss�
tapauksessa viel� liian et��ll� aiheestaan voidakseen siihen syvemmin
antautua. Vanha Vaasa, Turku, Helsinki (sekin silloin pikkukaupunki)
y.m. saavat kuitenkin kiitt�� h�nt� monesta runollisesta
kajastuksestaan.

Mutta muuten on aika suomalaisen maaseudun ja suomalaisen maalaiskansan.

Saara Vacklinin _Satanen muistelmia Pohjanmaalta_ lienee ainoa
muistomerkki viime vuosisadan alkupuolelta, joka realistisemmin pelastaa
meille monta ehk� muuten jo unohdettua piirrett� suomalaisesta
pikkukaupunki-kultuurista.

Suomenkieliset kirjailijat L�nnrotista saakka ovat tietysti viel�kin

maalaisempia. Kalevala oli korpikultuurin, Kivi kyl�kultuurin tuote.
Maalainen on Erkko, maalainen Pietari P�iv�rinta. Kaarlo Bergbom on
ainoa kaupunkilainen henki heid�n joukossaan, mutta h�nenkin tuotantonsa
j�� niin v�h��n, ett� h�n ehtii vain pienen, silm�nr�p�yksellisen
hahmokuvan silloisesta viipurilaisesta ymp�rist�st� py�r�ytt��. Samuli
S. on pikkukaupunki-kuvaajana jo paljon merkitsev�mpi, ja h�nell�,
samoin kuin Juho Reijosellakin, on jo novelleja, jotka draamallisen
kirjailijan kyn�ll� piirrettyin� olisivat tarjonneet yht� monta
ilmiel�v�� tyyppi� meid�n n�ytt�m�illemme kuin ne nyt tarjoovat lukijan
mielikuvitukselle. Huomaa kaikesta, ett� virkoavan realismin hengen
mukana my�s Suomen pikkukaupungit alkavat p��st� kirjallisiin
oikeuksiinsa: Robert Kiljander esiintyy.

H�n tulee kansallisen realismin mukana, mutta h�n pysyy varsin syrj�ss�
sen aatteellisista tarkoitusperist�. H�n on saanut oman leivisk�ns�
hoidettavakseen, ja n�ytt�� silt� kuin h�n tajuaisi vaistomaisesti, ett�
tuossa uudessa, murtavassa ajassa on yht� paljon h�nen omalle
taiteilijapersonallisuudelleen vaarallista ja vihamielist� kuin siin� on
h�vitt�v�� ja alasrepiv�� h�nen rakkaalle pikkukaupunkilaiselle
kultuuripiirilleen. Robert Kiljander _rakastaa_ nimitt�in sit�
rauhallista, hiukan uneliasta ymp�rist���n, johon kohtalo on h�net
virkamiehen� asettanut ja jota h�n herttaisella, hyv�ntahtoisella
huumorillaan k�sittelee. H�nell� ei ole suinkaan halua ruveta sit�
reformeeraamaan, sill� juuri siten h�n kadottaisi ne klassilliset
viivat, jotka vuosisatojen kehitys on piirt�nyt h�nt� ymp�r�iv��n
el�m��n ja jotka h�nen mielest��n kuitenkin kaikitenkin, kaikista sen
inhimillisist� heikkouksista huolimatta, sulkevat sis��ns� niin paljon
hyv��, l�mmint�, turvallista ja tutunomaista.--H�nen suhteensa
pikkukaupunki-kultuuriin on sama kuin Aleksis Kiven suhde
kyl�kultuuriin: h�n iloitsee ja suree sen mukana, h�n ei asetu
yl�puolelle sit�.

Robert Kiljander on oikeassa. T�ss� on olemassa jo se _ymp�rist�n

eheys_, jonka vain vanha, vakiutunut yhteiskunnallinen el�m� voi
synnytt��. Olisi s��li rikkoa pienint�k��n piirrett� siit�. Tuollainen
suomalainen, pikkukaupunkilainen yhteiskunta on t�ydellinen valtio
valtiossa. Sen ylin huippu on pormestari, sen ministerist� on
maistraatti, sen prokuraattori on viskaali, sen pappi on v�hint��n
arkkipiispan vertainen suhteellisessa arvossaan ja kunniassaan. Jokainen
t�m�n yhteiskunnan j�sen saa oman ymp�rist�ns� tasolta katsottuna juuri
yht� moninkertaisen merkityksen kuin t�m� yhteiskunta on pienempi tuota
suurta yhteiskuntaa sen ulkopuolella. Sen l��k�ri on kaiken
tietopuolisen ja k�yt�nn�llisen l��ketieteen auktoriteetti, sen rehtori
kaiken pedagogiikan, sen kruununvouti on miltei kruunu itse ja sen
postimestari v�hint��n--p��posti-tireht��ri. Sen j�rjestysvalta--pari
kolme poliisia--merkitsee v�hint��n yht� paljon kuin koko Preussin
piikkikyp�rist�, sen kauppiaat, k�sity�l�iset, mestarit ja oppipojat
yht� paljon kuin kaikki Europan pankkiherrat taikka Amerikan �ljy- ja
ter�skuninkaat. Jokainen heist� on tarpeellinen j�sen t�ss�
hyvin-j�rjestetyn ja samalla sangen virkavaltaisen yhteiskunnan
koneistossa, jossa ihmiset ovat ihmisi� niinkuin kaikkialla muuallakin,
toiset v�h�n tuhmempia, toiset v�h�n viisaampia, toiset ehk� v�h�n
parempia, toiset pahempia, mutta kaikki sent��n sangen hupaisia, kun
niit� Robert Kiljanderin humaanisella silm�ll� katselee. Onhan kaikkeus
aina l�sn� jokaisessa yksityiskohdassaan, koko ihmisyys jokaisessa
edustajassaan. T�m� suuren taiteen tunnusmerkki tekee Kiljanderin
hieman vanhanaikaisen, mutta samalla vanhanaikaisesti hienon ja miltei
elegantin komiikan parhaassa merkityksess� klassilliseksi.

Ja tuolla yhteiskunnalla ovat omat sis�lliset tapauksensa, jotka sit�

kuohuttavat ainakin yht� syv�lt� kuin sodat, vallankumoukset, ty�riidat
ja luokkataistelut suuria valtioita sen ulkopuolella. Milloin on syyn�
siihen _Mestarin nuuskarasia_, milloin _Amalia yst�v�mme_, milloin
_Pukkisen pidot_, milloin rettel�t _Postikonttorissa_. Ja tuonkin
yhteiskunnan sis�ll� taistellaan ja k�rsit��n, surraan ja iloitaan,
kateus kutoo siell� juoniaan, rakkaus huntujaan, s��ty-ylpeys istuu
siell� vankasti valta-istuimellaan, siell�kin on pyrkij�ns�,
nousukkaansa ja ennen kaikkea pelj�tt�v� yleinen mielipiteens�, joka
aina ankarana ja uhkaavana v�ikkyy poloisten ihmislasten yll�. Ei ole
tarvis tiedustaa: �miss� on nainen?� t�m�n yhteiskunnan seinien
sis�puolella. H�n on kaikkialla ja jokapaikassa, takana yksityisten
tekojen ja julkisten tapauksien, ja h�nenp� t�htens� voi moni
tohvelisankari olla peijakkaan _Pahassa pulassa_, kuten Kiljanderin ehk�
kaikkein pirtein ja muoto-t�ydellisin huvin�ytelm� todistaa. Tuiki
koomillisia ovat t�m�n rakastettavan pienoispiirin henkil�t, jos he
siirtyv�t outoihin oloihin sen ulkopuolelle, varsinkin niin itsekk��ss�
tarkoituksessa kuin _Kumarrusmatka Helsinkiin_. Parempi sitten, ett� he
pysyv�t vaikka _Sanni Kortmanin koulun_ henkisess� ilmakeh�ss�, niin
ahtaalta ja ummehtuneelta kuin se ehk� syrj�isest� saattaa tuntuakin.

Mutta t�m�n ehe�n, perinn�isen ymp�rist�n s�rkee eteenp�in rynt��v�

aika, ja jo viimemainitussa n�ytelm�ss� on jotakin s�rkynytt�,
rikkonaista, joka todistaa tekij�n entisen, klassillisen ymp�rist�ns�
keralla kadottavan osan my�skin omasta taiteellisesta varmuudestaan. H�n
ei ole luotu niiden syvempien, perinjuuristen ristiriitojen kuvaajaksi,
joita uudet maailmankatsomukset tuovat mukanaan, sill� ne eiv�t ole en��
yht� helposti sovitettavissa, ne eiv�t ole en�� sovitettavissa
ollenkaan, vaan vaativat toisen taikka toisen murtumista. Niin kauan
kuin on kysymys _perhepiirien_ sis�llisist� ja keskin�isist�
ristiriidoista, on Robert Kiljander mies paikallaan. Mutta niin pian
kuin uusi _julkinen el�m�_ niiss� virkoaa, vaikenee h�n v�hitellen.
Kansallinen her�tys ei viel� sellaisenaan ollut pahemmin rikkonut h�nen
ymp�rist���n, siit� yksinkertaisesta syyst�, ett� se romantisten
alkul�hteittens� mukaisesti ja ruotsinkielisest� sivistyneest� s��dyst�
l�hteneen� kohdistui l�hinn� suomalaiseen maaseutuun. Niidenkin
rauhoitettujen henkisten keitaiden h�iritseminen, joita suomalaiset
pikkukaupungit t�h�n saakka olivat olleet, j�i 1880-luvulla tapahtuvan
_yksil�llisen_ her�tyksen asiaksi.

Robert Kiljanderin ikuinen kunnia on, ett� h�n on t�m�n vaatimattoman,

mutta ei silti v�hemm�n mielt�kiinnitt�v�n kultuuripiirin s�ilytt�nyt
suomenkieliselle kirjallisuudelle.

Puhtaasti kirjalliselta kannalta on h�nen tuotantonsa mit� huomattavin

huolellisen ja t�sm�llisen tekotapansa vuoksi, joka ei ole vailla samaa
hiukan vanhanaikaiselta vaikuttavaa elegansin piirrett�, mik� on koko
h�nen komiikkansa miellytt�vimpi� ominaisuuksia. Ep�ilem�tt� se on t�ss�
tapauksessa aivan esitett�v�n ymp�rist�n mukainen, joka viel� on
ik��nkuin pari _rococon_ puuderihiukkasta muistona menneilt�
gustavianisilta ajoilta s�ilytt�nyt. Mutta ei my�sk��n enemp��. Robert
Kiljander ei suinkaan ole mik��n salonkikoomikko ranskalaisessa taikka
edes tanskalaisessa merkityksess�. Pikemmin h�n on sitten suomalainen,
hiljaa hymyilev� ja joskus ��neenkin hym�ht�v� _seurakoomikko_, jonka
sivistynyt, humaaninen silm� on samalla suuri �koiransilm�, joka
kuitenkin vain poikkeustapauksissa voi koskettaa burleskia ja jolle
realismin s��lim�t�n todellisuuden erittely on yht� vieras kuin
romantikon maailmoita syleilev� synteesikin. Seisoen p��ttyv�n
romantiikan ja alkavan realismin ajan kultaisilla keskivaiheilla h�n
s�ilytt�� parhaissa tuotteissaan erinomaisen taiteellisen tasapainon
n�iden v�lill�, laskee lujan pohjan suomalaiselle seuran�ytelm�lle ja
levitt�� n�ytelm�- ja n�ytt�m�taiteen harrastusta mit� laajimmalle juuri
noihin samoihin seurapiireihin, joita h�n on kuvannut ja jotka h�nen
jokaisen tuotteensa heti innostuksella omaksuvat. Sill� aika on
suomenkielisen draaman kehityksess� porvarillisen _seuran�ytelm�n_,
samoin kuin se on suorasanaisen kertomuksen alalla kepe�n, kansanomaisen
juttuamisen.

Ajan kirjalliset viivat sattuvat t�ss�kin merkillisesti yhteen: Juho

Reijonen ja Robert Kiljander ly�v�t k�tt� toisilleen.

MINNA CANTH

s. 19/3 1844 k. 12/5 1897.--Novelleja ja Kertomuksia (1878),

Murtovarkaus (1882), Roinilan talossa (1883), Ty�miehen vaimo (1885),
Hanna (1886), K�yh�� kansaa (1886), Salakari (1887), Kovan onnen lapsia
(1888), Kansan ��ni� I (Lain mukaan, Kauppa-Lopo) (1889), Vapaita
aatteita (1889-90), Papin perhe (1891), Novelleja I-II (1892), Sylvi
(1893), H�n on Sysm�st� (1893), Spiritistinen istunto (1894), Kotoa pois
(1895), Anna Liisa (1895).

Suomenkielinen nykyaikainen kirjallisuus oli syntynyt kahden suuren

yleis-europalaisen virtauksen vaikutuksesta: kansallisuus-aatteen ja
siihen liittyv�n romantisen taidesuunnan. Edellinen oli lainannut
sis�llyksen, j�lkimm�inen muodon sille, kumpikin tietysti meik�l�isten
erikoisten olojen mukaiseksi muovautuen. N�in oli eletty pian puoli
vuosisataa L�nnrotin aikakauden j�lkeenj�tt�m�ll� aatteellisella ja
kirjallisella perinn�ll�.

Niin voimakas oli ollut suomalaisuuden liikkeen antama sys�ys my�skin

suomenkieliseen kirjalliseen el�m��n n�hden, ett� se oli pakottanut
kaikki kyn�t py�rim��n, kaikki ajatukset, tunteet ja mielikuvat maassa
kiert�m��n vain tuon yhden suuren keskipisteen ymp�rill�: is�nmaan.
Yksil�llisemmille sielunliikkeille oli aika j�tt�nyt verrattain v�h�n
sijaa. Tarvittiin kaikki voimat, j�nnitettiin kaikki j�ntereet vain tuon
yhteisen, pyh�n p��m��r�n saavuttamiseksi: suomenkieli oli kohotettava
sivistyskieleksi, Suomen suomalainen kansan-aines is�nn�ksi omassa
talossaan. T�llainen j�ttil�isty� olisi ollut mahdoton suorittaa ilman
_entusiasmia_. Sen t�ytyi aluksi vedota enemm�n tunteesen kuin j�rkeen,
v�hemm�n p��h�n kuin syd�meen, jos sen mieli sytytt�� nuoriso ja temmata
mukaansa suuret kansanjoukot. _Romantinen hurmaus_ oli kulkenut kautta
Suomen niemen.

Sek��n ei voinut kest�� ikuisesti. Alettiin selvit� hurmauksesta, ja

samalla esiintyi moni seikka ymp�r�iviss� olosuhteissa silm�lle sangen
toisellaisena kuin ennen is�nmaallisen innostuksen ja kansaa-kaunistavan
romantiikan s�rmi�n l�pi katsottuna. Ruvettiin n�kem��n vikoja ja
puutteita niiss�. Ajan henki k�y _kriitilliseksi_, aletaan arvostella ja
irvistell� paljoa sellaistakin, mik� viel� oli ollut pyhint� pyh��
suomalaisuuden tienraivaajille. _Totuus_ tulee kaiken kirjallisen
toiminnan tunnussanaksi, _vapaa ajatus_ ja _vapaa sana_ niiksi
v�lkkyviksi aseiksi, joilla esiin-astuva nuori polvi omia uusia
el�m�n-ihanteitaan puolustaa. Kukaan ei tahdo en�� antaa pett�� itse��n.
Mieluummin olla sitten kokonaan ilman innostusta kuin joutua sen vuoksi
omissa ja ennen kaikkea muiden silmiss� hullunkuriseksi.

N�in kuitenkin ainoastaan kansallisuus-aatteesen n�hden. Sill� muuten ei

t�lt� nuorelta polvelta suinkaan puutu omaa sis�llist� liekki��n, vaikka
se onkin etsinyt muiden, yleis-inhimillisten aatteiden aloilta hiilens�
ja sytykkeens�. Se on k��nt�nyt joka suhteessa silm�ns� ulosp�in, se on
k�ynyt yli kansallisuutensa ahtaiden rajojen ja ottanut uusia,
el�hytt�vi� vaikutuksia Europasta. Kansallinen ajatustapa pyrkii
laajentumaan _kansainv�liseksi_.

Minna Canth merkitsee meill� t�m�n uuden kirjallisen aikakauden

ensimm�ist� suurta alkupistett�.

Ei niin, ettei samoja pyrkimyksi� ja luonteenominaisuuksia olisi ollut

olemassa jo ennen h�nt�. Olivathan jo Oksasessa h�nen yksil�llinen ja
kansallinen maailmankatsomuksensa joutuneet mit� mielt�kiinnitt�vimp��n
ristiriitaan kesken��n, olipa tuo ristiriita jo siirtynyt h�nen
ulkopuolelleenkin, siten ett� h�n oli joutunut edellisen puolesta Yrj�
Koskista vastaan kamppailemaan. Pietari P�iv�rinta oli jo osoittanut
ensimm�isi� yhteiskunnallisen ja kirkollisvastaisen arvostelun oireita,
ja Kaarlo Kramsun tummasta tunnepohjasta kumpuava ep�ily oli iskenyt
kyntens� itse kansallisuus-aatteesenkin. Mutta kaikki kuuluvat he viel�
ainakin toisella jalallaan kansallisen romantiikan aikakauteen taikka
muodostavat ylimenoja siihen uuteen, jonka Minna Canth alottaa.

Paremman taidesanan puutteessa me voimme sit� t�ss� nimitt�� esim.

kansalliseksi realismiksi.

Sen puhtaasti kirjalliset syntysanat olivat jo Aleksis Kivess�, joka

suomalaisen kirjallisuuden kehityskulussa merkitsee juuri n�iden kahden
taidesuunnan--toinen toisestaan kehittyv�n, ei vastakkaisen--kultaista
keskiv�li�. Mutta sen aatteelliset syntysanat olivat viel� sanomatta.
Se j�i Minna Canthin niin yksinomaisesti realistisemman
taiteilijaluonteen asiaksi.

Minna Canthin asemaa suomenkielisess� kirjallisuudessa oikein

hahmotellaksemme t�ytyy meid�n h�nen ynn� koko h�nen kirjallisen
aikakautensa mukana k��nt�� katseemme Europaan. Mit� oli tuolla ulkona,
suurissa sivistysmaissa, tapahtunut sill� aikaa kuin t��ll� taisteltiin
suomenkielen oikeuksien puolesta ja luotiin pohjaa omalle kansalliselle
kultuurille?

Siell� oli tapahtunut t�ydellinen henkinen vallankumous. Romantista

_pyrkimyst� luontoon_ oli seurannut realistinen pyrkimys saman luonnon
_tieteelliseen selittelyyn_. Ihmisen �lyllinen puoli oli ottanut j�lleen
oikeutensa, syd�n oli joutunut sangen huonoon huutoon ja tunne lasten
leikkikaluksi. Terve j�rki ja terveen j�rjen kritiikki olivat astuneet
ennen tuntemattomaan valta-asemaan maailmassa. Pyh�n Alliansin aika oli
ohitse, uudet kumoukselliset opit olivat j�lleen j�rkytt�neet Europaa,
kruunatut p��t vavisseet valta-istuimillaan. Enimm�n kuitenkin oli
vavissut jumala s.o. ihmis-usko korkeimman personallisen olennon,
taivaan ja maan luojan, t�htitarhojen hallitsijan olemassa-oloon. Sill�
_kehitys-oppi_, kumouksellisin kaikista opeista Kristuksen syntymisen
j�lkeen, oli herjaisen Prometheus-k�tens� jo h�neenkin kohottanut.

Niin pian kuin voitiin rakentaa ja n�ytt�� toteen tuo huimaava silta
ihmisest�, viel�p� itse ihmis-ajatuksesta, elimellisen luonnon
viimeiseen alkusoluun, k�vi korkein olento luonnon suuressa taloudessa
tarpeettomaksi. Luonto itse oli ainoa tekij�ns�, ainoa todellinen
_luoja_, siitt�j� ja synnytt�j�, elon ja kuolon antaja taivaan
avaruudessa. Samalla se oli ainoa _laki_, ainoa todellinen lains��t�j�
ja laint�ytt�j�, palkitsija ja rankaisija maailmassa. Se �toimi�, se
�teki�, se �tahtoi� kaiken, mik� ennen oli k�sitetty korkeimman
personallisen olennon tahdoksi ja toiminnaksi. Se oli nyt ��ret�n, se
oli nyt pyh� ja pelj�tt�v�, kiivas ja vanhurskas. Se ei ollut hyv�, eik�
paha, siksi ett� sit� varten ei ollut mit��n siveellist� mittapuuta, se
ei tehnyt oikein eik� v��rin, siksi ett� se vain toimi oman ikuisen
lakinsa mukaisesti: sill� oli toisin sanoen kaikki tarvittavat
jumalalliset ominaisuudet.

Ihminen, saman luonnon ylimp�n� tunnettuna edustajana, huomasi asemansa

�kki� varsin edullisesti muuttuneeksi. Ennen taivaan orja, nyt maan
kuningas, ennen jumalansa langennut lapsipuoli, nyt menneiden,
��rett�mien aikakausien s�teilev� tulos ja silta eteenp�in. H�neen
k�rjistyiv�t nyt kaikki tiet, totuudet ja el�m�t, tosin toistaiseksi
ainoastaan sen pienen maapallon pinnalla, joka oli h�net siitt�nyt ja
synnytt�nyt. Mutta hyv� niinkin: olipa h�n kaikissa tapauksissa saanut
oman alueensa, oman t�htens�, yksin-oikeutetuksi kotisijakseen. Eik� h�n
ollut sen hoidosta, yht� v�h�n kuin itsens�k��n, kenellek��n el�v�lle
olennolle itsens� ulkopuolella tilintekoon velkap��. Ainakin _t�ll�_
t�hdell� h�n oli is�nt� siis, yht� yksinvaltias kuin oli ollut kerran
h�nen korkein olentonsa. Ainakin t�m�n maan kamaralla oli h�nen voimansa
nyt ��ret�n, h�nen kunniansa nyt mittaamaton. Juutalaisten raaka,
verenhimoinen jumala oli ollut vain h�nen omien entisten ja alempien
kehityskausiensa h�peilt�vi� aivohoureita. Uusi ihmisyyden, uusi
_humaniteetin_ aika oli koittanut maailmassa.

Samalla oli koko el�m�, lyhyt, haihtuva ihmisel�m�, saanut aivan toisen
arvon h�nelle. Jos ei ollut olemassa mit��n jumalaa, ei ollut olemassa
my�s mit��n perkelett�, ei haudantakaista taivasta eik� helvetti�, ei
piruja eik� enkeleit�, ei syntiinlankeemusta, ei lunastusta eik�
iankaikkista tuomiota. Ei ollut olemassa mit��n haudantakaista
ollenkaan, vaan ainoastaan _t�m�_ el�m� ja _t�m�_ maailma, jossa oli
tultava toimeen niin hyvin kuin osattiin ja josta kuolema pian oli
tuleva kunkin korjaamaan. T�ytyi siis k�ytt�� aikaansa, t�ytyi siis
iloita el�m�st��n ja nauttia maailmastaan niin kauan ja t�ytel�isesti
kuin mahdollista. Uusi _el�m�n-ilon_, uusi ty�n, terveyden ja
toimintahalun oppi oli l�yt�nyt lentimens�.

Mutta t�lt� n�k�kannalta katsottuina esiintyiv�t my�s el�m�n monet

varjopuolet aivan toisessa, ja vakavammassa valaistuksessa kuin ennen.
Jos el�m� oli vain jotakin tilap�ist� ja ohimenev��, jos maailma oli
vain murheenlaakso ja ihminen �manan matkamies�, tiell� ij�isyyteen, ei
h�nen ollut syyt� ymp�r�ivien olojensa vikoihin ja puutteisiin juuri sen
suurempaa huomiota kiinnitt��. Kokonaan toinen oli asianlaita, jos t�m�
olikin h�nen ainoa todellinen el�m�ns�. Silloin oli syyt� laittaa el�m�
maan p��ll� itselleen niin mukavaksi ja muille niin oikeudenmukaiseksi
kuin mahdollista. _Ateismin_, personallisen jumalan kielt�misen, t�ytyi
siis luonnostaan johtaa uuteen, keksint�jen, yhteiskunnallisten
reformien, kaupan, teollisuuden, l�yt�retkien, sanalla sanoen
_k�yt�nn�llisen el�m�n_, aineen ja hy�dyn materialistiseen ja
utilitaristiseen aikakauteen.

Sama oli ollut seuraus uuden ajan alussa tapahtuneesta ren�ssansista.

Vanha Rooma ja vanha Hellas olivat silloin her�nneet haudoistaan
vapauttamaan Europan nuoria, puolibarbaarisia kansakuntia heid�n
juutalaiskristillisest� mytologiastaan. Nyt ei ollut en�� tarvis menn�
niin pitk�lle. Oli tarvis vain uudistaa se porvarillinen yhteiskunta,
joka Ranskan suuren vallankumouksen j�lkeen oli muodostunut, sill� nyt
ei en�� edes nelj�s s��ty, ruumiillisen ty�n tekij�in valtava paljous,
uskonut personalliseen jumalaan: samalla oli se her�nnyt vaatimaan
ihmis-oikeuksiaan. _Ty�v�enliike_, kaikista t�h�n-astisista
yhteiskunnallisista liikkeist� voimakkain, astuu kaikissa Europan maissa
polttavimpana p�iv�j�rjestykseen.

Pohjoismaissa yhtyy siihen er�s toinen suuri liike, nimitt�in

_nais-vapautumisen_. Eih�n ollut vain nelj�s s��ty vailla
yhteiskunnallisia oikeuksiaan: olihan my�s nainen, olihan puoli
ihmiskuntaa samassa holhouksen-alaisessa asemassa. T�m�n liikkeen
etunen�ss� kulkee norjalainen kirjallisuus, jota ilman ei my�sk��n Minna
Canth olisi se, mik� h�n nyt on suomalaiselle sivistys-el�m�lle: vapaan
ajattelemisen ja terveen, voimakkaan yhteiskunta-arvostelun loistava
esikuva, ty�v�enliikkeen uran-uurtaja ja suomalaisen nais-vapautumisen
varsinainen henkinen johtaja ja edell�-k�vij�. P�tev�mmin kuin h�nen
nerokkaan tuotantonsa kautta ei suomalainen nainen t�h�n p�iv��n saakka
ole todistanut henkist� yhdenvertaisuuttaan ja �lyllist� kypsyytt��n
julkisen el�m�n aloille astumaan.
Voidaksemme j�lleen t�ysin k�sitt�� norjalaisen kirjallisuuden, etenkin
Henrik Ibsenin, vaikutusta Minna Canthiin, t�ytyy meid�n mieliimme
muistuttaa, mik� oli suomalaisen sivistys-el�m�n ja sen keralla
suomenkielisen kirjallisuuden tila ennen h�nt� ja h�nen aikalaisiaan.

Se oli ollut todellakin joutumassa umpiveteen. Pelj�tty _eristystila_,

seurauksena suomenkielen nopeasta nousemisesta maamme kultuurikieleksi,
joka jo Oksaselle oli n�in uhkaavana kangastellut, n�ytti nyt pian
tapahtuvalta tosiasialta. Suomenkielinen kirjallisuus ei ollut L�nnrotin
ajoilta asti saanut juuri mit��n mainittavia her�tyksi� ulkomaailmasta,
ellemme ota lukuun maamme ruotsinkielist� is�nmaallista kirjallisuutta,
jonka vaikutus oli kyll� ollut perinjuurinen esim. Oksaseen ja Paavo
Cajanderiin, er�iden maailmankirjallisuuden klassikkojen vaikutusta
Aleksis Kiveen ja pient� saksalaisen ja ranskalaisen romantiikan
vierailua n�ill� raukoilla rajoillamme (Suonio, Kaarlo Bergbom). Oli
ollut liian paljon ty�t� omassa maassa, ett� olisi ollut aikaa k��nt��
katsettaan sen ulkopuolelle. Olivat avautuneet niin ��rett�m�t ty�-alat
oman kansan keskuudessa, ett� sen johtavat henget tuskin olivat ehtineet
muistamaan muita kansoja olevaksikaan. Kirjallisuudessa oltiin Aleksis
Kiven ankarasta tuotannosta tultu lyriikan alalla J.H. Erkon
paimenlauluihin, draaman alalla Robert Kiljanderin porvarilliseen
huvin�ytelm��n ja suorasanaisen kertomuksen alalla Juho Reijosen kepe��n
juttuamiseen. Tarvittiin uutta sys�yst�, ellei mieli suomenkielisen
kirjallisuuden painua Kaarlo Kramsun keski-�iseen ep�toivoon taikka
j��d� ij�kseen Arvi J�nneksen leijona-mieliseen suursuomalaisuuteen:
suomalaisuuden liikett� t�ytyi v�ltt�m�tt�myyden pakosta seurata
_nuorsuomalaisuuden_.

Minna Canth on nuorsuomalaisuuden ensimm�isi� suuria alkutekij�it�.

Mutta h�n ei olisi se ilman norjalaista kirjallisuutta. H�nen

h�mm�stytt�v� henkinen nousunsa on vain Henrik Ibsenin vaikutuksen
yhteydess� ymm�rrett�v�. Jokainen t�m�n vuosisataisen maailman-neron
singahuttama salama, etenkin _Noora_ y.m. h�nen yhteiskunnalliset
n�ytelm�ns�, sattuvat Minna Canthin laajaan, l�mpim��n syd�meen
sytytt�vin�, hedelm�itt�vin�. Eiv�tk� ne sytyt� ja hedelm�it� yksin
h�nen syd�nt��n, vaan viel� enemm�n kukaties h�nen p��t��n ja aivojaan.
Ibsen antaa muodon h�nen omille himmeille, vaistomaisille
sielunliikkeilleen, h�n uskaltaa nyt _ajatella_, mit� h�n ennen on vain
h�m�r�sti tuntenut omassa povessaan, ja h�n tohtii nyt lausua julki
ajatuksensa niin rohkeasti ja h�ik�ilem�tt�m�sti, ett� koko Suomi on
siit� h�mm�styksiss��n. Minna Canth on realistisin henki meid�n
kansallisen realismimme aikakaudessa, lujin, kovin, kouraantuntuvin ja
asiallisin j�rki kenties koko suomenkielisess� kirjallisuudessa.

Tekisi miltei mieli sanoa: miehekk�in.

H�ness� on hyvin v�h�n sit� pehme��, uneksivaa s�velt�, mik� yleens� on

suomenkieliselle kirjallisuudelle ominaista. H�n on harvinaisen vapaa
kaikesta kansallisesta romantiikasta, h�n katselee ymp�r�iv��
todellisuutta selv�sti, ter�v�sti ja s��lim�tt�m�sti. H�n onkin itse
personallisesti joutunut sen kanssa kokonaan toisella tapaa tekemisiin
kuin h�nen aikalaisensa mieskirjailijat, jo aikoja ennen kuin h�n on
tuntenut varsinaisen kirjailijakutsumuksen polttavan povessaan. El�m� ei
ole ollut unelma h�nelle, pikemmin se on ollut taistelo ja syv�
ristiriita. H�n on todellinen, tyypillinen _valistuskauden_ kirjailija.

Kansallista romantiikkaa h�nkin aluksi hipaisee, sen verran nimitt�in

kuin on romantista juonta ja osaksi my�s romantista tekotapaa h�nen
tuoreissa, raikkaissa kansann�ytelmiss��n _Murtovarkaus_ ja _Roinilan
talossa_, kumpikin Kiven _Kihlauksen_ ja _Nummisuutarien_ keralla,
joskaan ei niiden rinnalla, nyt suomalaisen kansanomaisen draaman
kaunistuksia. T�t� tiet� ei Minna Canth kuitenkaan en�� voinut p��st�
pitemm�lle. H�nen t�ytyi n�ytelm�kirjailijana siirty�
maalais-ymp�rist�st� kaupunkilais-ymp�rist��n, jos h�nen mieli saada
tilaa h�nt� kuohuttaville yhteiskunnallisille reformi-ajatuksilleen.
T��ll� olivat ristiriidat jo r�ike�mm�t, ihmiset jo l�hemp�n� toisiaan.
T��ll� oli jo maaper� suomalaisen _yhteiskunta-n�ytelm�n_ syntymiselle.

Se oli sama pikkukaupunkilais-ymp�rist�, josta on ollut edell� puhe

Robert Kiljanderin yhteydess�. Mutta Minna Canth ei katsele en�� sit�
Kiljanderin lempe�ll�, sovinnollisella hymyll�, yht� v�h�n kuin Pietari
P�iv�rinta saattoi en�� Aleksis Kiven aikaista maalais-ymp�rist�� siten
tarkastella. H�n tahtoo jo uudistaa ja reformeerata, h�n n�kee siin�
vikoja, joita h�nen tekee mieli korjata, ja puutteita, joita h�n tahtoo
parantaa. Eik� h�n en�� n�e niit� yksist��n t�ss� ymp�rist�ss�, vaan
koko maassa h�n n�kee niit�, koko suomalaisessa sivistys-el�m�ss� ja
yhteiskunnassa. Kirveen h�n tahtoo panna puun juurelle, hakata maahan
h�n tahtoo kaikkea m�t�� ja madon-sy�m��. H�ness� on paljon
reformaattoria, viel� enemm�n ehk� yhteiskunnallista vallankumousta ja
yksil�llist� vapauden-vaatimusta.

N�kee, ett� Ibsenin anarkistinen yksil�llisyys-oppi ei ole h�ness�

langennut tien oheen.

Kaksi suurta vapausliikett� kiinnitt�� h�nen huomiotaan, samat, jotka

tuolla ulkona suuressa maailmassa mieli� kuohuttavat: ty�v�en-liike ja
nais-vapautuminen. Ne kaksi voivat er�iss� tapauksissa olla yksi: jos
ty�miehen asema ei ole kehuttava, on ty�l�is-naisen tila viel�kin
valitettavampi. Kirjoittaessaan _Ty�miehen vaimon_, Minna Canth taittaa
peitsen puolesta niiden molempien. Syytettyjen penkill� istuu ensi
sijassa mies, mutta h�nen takanaan koko miesten yhteiskunta. �Teid�n
lakinne ja oikeutenne!� Niit� Minna Canth Homsantuunsa keralla tahtoo
ampua, satuttaen todellakin suoraan asian ytimeen. Koko yhteiskunta on
muutettava, jos mieli est�� Homsantuun luodin aina uudelleen ja
uudelleen viuhahtamasta, sill� t�m� Ibsenin Gerdin tapainen
mustalaistytt� edustaa Minna Canthille uutta, tosin villi� ja raakaa,
mutta juuri sen vuoksi tervett� ja korkeampaa ihmisyytt�.

Niin kauas kaiken j�rjestetyn yhteiskuntael�m�n ulkopuolelle t�ytyi siis

Minna Canthin t�ss� kehitys-asteessaan menn�, saadakseen tilaa omalle
rajulle vapauden-vaatimukselleen. Koko j�rjestetty yhteiskunta oli
h�nen mielest��n m�t�, m�t� saakka syd�meen. Alistuvaisuus oli siin�
julistettu hyveeksi, siveellisen v��ryyden salliminen korkeammaksi kuin
t�m�n v��ryyden vastustaminen. Ty�miesten vaimot itse olivat
kristillisyyden valkean maidon saastuttamia. T�ytyi panna rumpu k�ym��n,
t�ytyi asettaa sotajalalle kokonaan uudet armeijakunnat, jos mieli
ihmisyyden j�lleen astua askel eteenp�in ja yl�sp�in. Mutta mist� olivat
sellaiset saatavissa? Jos itse ne, jotka k�rsiv�t v��ryytt�, olivat
opetetut sit� suvaitsemaan, ketk� silloin ottaisivat ajaakseen heid�n
asiaansa is�nmaassa ja maailmassa?

Jalot miehet ja naiset kaikista kansankerroksista. Ihmisten p��t olivat

pimitetyt: niinp� t�ytyi valistaa ne. Ihmisten syd�met olivat kuivaneet
kokoon: niinp� t�ytyi ne j�lleen verrytt��. T�ytyi menn� koko ihmisen
itsetietoisen sielunel�m�n taakse ja vedota h�nen vaistoihinsa: ne yksin
olivat viel� terveet, niiden _t�ytyi_ olla terveit�, niin totta kuin
luonto itse oli terve ja ihminen suuren luonnon lapsi. T�ytyi kutsua
avuksi _vaistomainen ihminen_ vastaan kylm��, itsek�st� yhteiskuntaa.
Samoinhan oli Ibsen, t�m� k�sitteellisin kaikista uuden ajan suurista
runoilijoista, tehnyt kutsuessaan avuksi naisen
yhteiskuntaa-mullistavalle yksil�llisyydelleen, sill� nainen edusti
h�nelle sit� tuoreempaa, terveemp��, _luonnollisempaa_ ihmisyytt�, joka
niin merkillisesti voi osata oikeaan vain pelk�n vaistonsa ohjaamana.
Minna Canth, itse naisena, kutsuu avuksi Homsantuun. Mik� romantinen
ajatusviiva! Sit�p� juuri k�ytt��kin ajan henki sittemmin hyv�kseen
valmistaakseen tilaa uudelle romantiselle aikakaudelle.

Mutta molemmat n�m� liikkeet, ty�v�en samoin kuin nais-vapautumisen,

olivat mahdollisia vasta sitten kuin _auktoriteetti-usko_ kaikessa
laajuudessaan oli saatu j�rkytetyksi. Minna Canth menee yh� syvemm�lle
asian ytimeen. T�ytyi j�rkytt�� miehen auktoriteetti, t�ytyi j�rkytt��
yhteiskunnan auktoriteetti ja viel� lis�ksi valtiokirkon auktoriteetti,
joka oli nuo molemmat edelliset hyv�ksynyt ja pyhitt�nyt. Mutta miss�
esiintyiv�t kaikki nuo kolme auktoriteettia kuin polttopisteess��n?
Ep�ilem�tt� nykyaikaisen porvarillisen _perheen_ auktoriteetissa, jolle
sanottiin koko t�m�n lahon yhteiskunta-rakennuksen perustuvan, jossa
mies oli vaimon p�� ja lastensa yksin-oikeutettu hallitsija. Sit�
vastaan oli siis seuraava suuri hy�kk�ys t�hd�tt�v�: Minna Canth
kirjoittaa _Papin perheen_. Pastori Valtarin pinttynyt, vanhoillinen,
isilt�-peritty maailmankatsomus on t�ss� n�ytelm�ss� se m�d�ntyneen
yhteiskunta-el�m�n muuri, joka on maahan jaoitettava, ja Minna Canth
kutsuu nyt h�nen omat lapsensa tuon nuoren, nousevan, h�vitt�v�n ajan
myrskyty�h�n. Vaimosta ei t�ss�k��n perheess� ole en�� paljoa apua: h�n
on jo taittunut sis�llisesti, h�n on jo alistunut, niinkuin �ty�miehen
vaimo� oli. Mutta h�nen lapsensa ovat viel� terveet ja turmeltumattomat,
heiss� palaa viel� voimakkaana yksil�llinen vapauden-vaatimus, he eiv�t
tahdo uhrata omaa yksil�llist� el�m��ns� ja yksil�llisi�
el�m�n-ihanteitaan alistumalla is�n auktoriteettiin, joka samalla kertaa
on pappi ja yhteiskunnan mahtimies.

Heit� tarvitaan kolme, samoin kuin on kolminainen pastori Valtarin oma

auktoriteetti: poika, joka edustaa j�rjen ihmist�, ja kaksi tyt�rt�,
joista vanhempi on tunteen, nuorempi vaiston ihminen. Todellakin pyh�
kolminaisuus vastaan toista pyh�� kolminaisuutta! Kun j�rki _todistaa_,
kun tunne _my�nt��_ ja vaisto _vaatii_ pastori Valtarin olevan v��r�ss�,
niin sittenp� on ihme, ettei mene muruiksi tuo Jerikon muuri. Ja se
menee muruiksi ja pastori Valtarin perhe hajoaa: lapset muuttavat pois
sen l�mpim�st�, mutta ahdistavasta syleilyst�, kukin vapaana ja
itsen�isen� yksil�n� omaa el�m�nteht�v��ns� t�ytt�m��n.

Luulisi draaman siin� olevan lopussa. Mutta ei! Minna Canth ei _tahdo_
sit� siihen lopettaa, h�n tahtoo, ett� pastori Valtarin t�ytyy itsens�
huomata ja tulla tuntemaan, miten v��r�ss� h�n on ollut ja mit�
siveellist� julmuutta h�n kaikkena elin-aikanaan on harjoittanut. Ja
Minna Canth kirjoittaa viel� viimeisen n�yt�ksens� t�h�n, t�risytt�v��n
yhteiskunnalliseen murhen�ytelm��n, vetoaa pastori Valtarin terveimp��n
puoleen, h�nen is�n-_vaistoonsa_, murtaa h�net sen pohjalta
lopullisesti, mutta osoittaa, positivisen luonteensa mukaisesti, h�nelle
samalla tien uuden, oikeamman ja paremman perheen muodostamiseen: ei
auktoriteetti-uskossa en��, vaan vapaudessa ja--rakkaudessa.

Kylm� totuus ei Minna Canthin mielest� auta en��. T�ytyy vedota heid�n
rakkauteensa, jos mieli saada heid�t v��r�� v��r�ksi tunnustamaan.
Mutta ei ainoastaan is�n-rakkauteen, sill� eih�n perhe yksin sille
perustu. T�ytyy menn� viel� syvemm�lle, t�ytyy vedota itse miehen ja
naisen _rakkaus-el�m��n_, jos mieli l�yt�� oikeat syntysanat uudelle ja
paremmalle yhteiskunnalle. Sattuma tulee t�ss� avuksi h�nelle. Er��ss�
pikkukaupungissa on tapahtunut kauhistava, k�sitt�m�t�n rikosty�: nuori,
sivistynyt vaimo on myrkytt�nyt miehens�, hyv�n, kunnon miehen, joka
n�ht�v�sti on kohdellut h�nt� kaikella is�llisell� hellyydell�. Mik� on
voinut olla syyn� siihen? Minna Canth miettii, miettii, ja kirjoittaa
_Sylvin_. Syyn� Sylvin rikokseen on juuri tuo h�nen miehens� is�llinen
hellyys, joka ei vastaa nuoren naisen syvint� rakkauden-vaatimusta.
Saadakseen tarkoituksensa esille tekee h�n miehen vakaaksi, varmaksi,
keski-ik�iseksi ja yhteiskunnalliseksi, h�nen vaimonsa taas niin
nuoreksi, vaistomaiseksi ja lapselliseksi kuin mahdollista. H�n
kutsuukin miest��n �holhoojased�ksi�. Ep�ilem�tt� on Sylvi syyp��.
Mutta viel� syyllisempi on Minna Canthin mielest� yhteiskunta ja t�t�
yhteiskuntaa kannattava maailmankatsomus, joka sallii tuollaisia
avioliittoja, viel�p� pit�� niit� sangen siveellisin�. Ep�siveellisi� ne
ovat Minna Canthin mielest�, siksi ett� ne ovat _luonnon-vastaisia_.
Sylvi itse on syyntakeeton lapsi, joka tekee rikoksensa, silloin kun
h�nen miehens� is�llinen hellyys aikoo muuttua is�n-auktoriteetiksi.
H�nen rikoksensa on lapsen rikos ja sellaisena yksinomaan s��litt�v�.

_Anna-Liisa_ on Minna Canthin nelj�s suuri n�ytelm�-muotoinen

uskontunnustus. Yh� syvemm�lle m�d�ntyneen yhteiskunta-el�m�n syit�
seuraten h�n joutuu er��n toisen nykyajan henkisen anarkistin
vaikutuspiiriin, nimitt�in Tolstoin, jonka _Pimeyden valta_ t�ss�
esiintyy itsen�iseksi el�m�n-sis�llykseksi sulatettuna. Ei vaisto, ei
tunne, ei j�rki, ei vapaus, rakkaus eik� totuus riit� h�nen mielest��n
en�� paatunutta ihmiskuntaa pelastamaan. T�ytyy vedota itse �is�n
��neen� ihmisess�, s.o. h�nen omaantuntoonsa.--Yhteiskunnan muuttamista
tarkoittava yksil�llinen vapauden-vaatimus on nyt k�rjistynyt yksil��n
itseens�, vaatimuksena h�nen _siveellisest�_ vapaudestaan, jota ei
mik��n lains��d�nt� eik� vallankumous voi h�nelle lahjoittaa.

Minna Canthin laajakantoinen el�m�nty� ei suinkaan ole ainoastaan

n�ytelm�kirjallisuuden piirist� etsitt�v�. H�nen _Novellinsa_, h�nen
suorasanaiset kertomuksensa _K�yh�� kansaa_, _Salakari_ y.m.
k�sittelev�t suurimmaksi osaksi n�it� samoja ydinkysymyksi�, aina yht�
voimakkaalla, aina yht� rohkealla ja kovakouraisella otteella, vaikka ne
eiv�t suomenkielisen kirjallisuuden kehityksess� ole tulleetkaan saamaan
samaa asemaa kuin h�nen n�ytelm�ns�. Kuitenkin pist�� �leijonan kynsi�
niist�kin kaikkialta esiin. Jokainen Minna Canthin kirja oli isku,
jokainen h�nen kyn�nvetonsa vasama, t�hd�tty vasten porvarillista
yhteiskuntaa. Mink� siveellisen suuttumuksen myrskyn esim. _Salakari_ ja
poloinen _Kauppa-Lopo_ her�ttiv�tk��n aikoinaan!

Syyn� siihen oli ep�ilem�tt� paljon h�nen uusi, h�ik�ilem�t�n

tekotapansa, mutta viel� enemm�n tietysti ne uudet aatteet, joita h�n
ajoi--_Vapaita aatteita_ oli h�nen kirkollisvastainen, liian
lyhyt-aikainen julkaisunsa--ja jotka tekev�t h�net t�n�kin p�iv�n�
Suomen suurimmaksi valistuskirjailijaksi.

JUHANI AHO
s. 11/9 1861.--Sipolan Aapon kosioretki (1883), Siihen aikaan kuin is�
lampun osti (1883), Kievarin pihalla (1884), Muudan markkinamies (1884),
Rautatie (1884), Papin tyt�r (1885), Hellmanin herra (1886), Esimerkin
vuoksi (1886), Kuvauksia (1889), Helsinkiin (1889), Yksin (1890),
Lastuja (1891), Uusia lastuja (1892), Papin rouva (1893), Maailman
murjoma (1894), Her�nneit� (1894), Lastuja III (1896), Panu (1897),
Lastuja IV (1899), Katajainen kansani (1899-1900), Aatteiden mies
(1901), Kev�t ja takatalvi (1906), Tuomia (1907) y.m.

Sama ratkaiseva vaikutus, mik� norjalaisella kirjallisuudella oli Minna

Canthiin, tuli Juhani Ahoon ranskalaisella kirjallisuudella olemaan.

Aho jatkaa siit�, mihin Reijonen lopettaa. H�nen ensimm�iset

kansanomaiset kertomuksensa, _Kievarin pihalla_, _Hellmanin herra_,
_Esimerkin vuoksi_, _Kun is� lampun osti_, ovat tyypillisen kansallisen
realistin, jonka vain h�nen leve�mpi, eepillisempi tyylins� ja jo nyt
yksityiskohtaisempi tekotapansa monista muista h�nen silloisista
aikalaisistaan erottaa. Ett� h�n, yht� v�h�n kuin hek��n, ei suinkaan
viel� ole vapaa romantisista aineksista, todistaa _Muuan markkinamies_.
Kertomus on h�nell� vain muuttumassa yh� enemm�n kuvaukseksi, kieli aina
kansanomaisemmaksi ja maalauksellisemmaksi.

T�m�n kehityskauden huippu on _Rautatie_, joka samalla lienee koko

suomalaisen kansanomaisen realismin huipuksi katsottava. Koskaan ei
suomalaista luontoa ja suomalaista kansan-el�m�� oltu viel� kuvattu n�in
yksityiskohtaisella tekotavalla. Suomalainen pappila herttaisine
rovastineen ja ruustinnoineen, suomalainen torppa tuolla kaukana salon
sis�ss� yksivakaisine ukkoineen ja akkoineen, Suomen huurteinen talvi ja
sen paahtava kes�p�iv�, er�maan rauha ja sen l�pi vinkaiseva junan
vihellys, kaikki astuu meid�n eteemme t�ss� erinomaisessa kuvauksessa
v�litt�m�sti, impressionistisesti. Juoni on jo kokonaan j��nyt
sivuasiaksi, p��paino siirtynyt mehev��n, maalaukselliseen
siveltimen-k�yttelyyn.

Toinen kehityskausi alkaa _Papin tytt�rest�_.

Juhani Aho joutuu nyt europalaisen vaikutuksen alaiseksi, ensin

norjalaisen, niinkuin Minna Canth, sitten ja paljon perinpohjaisemmin
ranskalaisen. Edellisen h�n jo yll�mainitulla teoksellaan sivuuttaa.
Ellin, papin tytt�ren, sielullinen kehityshistoria, h�nen yksil�llinen
vapauden-vaatimuksensa, h�nen personallisesti vieh�tt�v�n ja
voimakkaasti alkuper�isen maailmansa ahtaaksi aitautuminen, h�nen
liikuttava tyytymyksens�, talttumuksensa ja alistumisensa harmaan
arkiel�m�n v�ltt�m�tt�myyteen, avioliittoon miehen kanssa, jota h�n ei
rakasta: ne ovat omiaan johtamaan mieleen norjalaisia mestareita. Elli
on probleemi, jonka tekij� asettaa meille keskustelun alaiseksi.
Harvinaisuutena Ahon tuotannossa on t�m� kirkas, kaunis kirja jo tuon
h�nelle niin oudon k�sitteellisen piirteens� ja puhtaasti yksil�llisen
sielun-el�m�n erittelyns� vuoksi mit� huomattavin.

Mutta Aho ei ole luotu sielullisten ongelmien selvitt�j�ksi. Viel�

v�hemm�n h�n on luotu ratkaisemaan niit� yhteiskunnallisia kysymyksi�,
joille Minna Canth ja sittemmin J.H. Erkko tuotantonsa omistavat. H�n on
siihen aivan liian suuri ep�ilij�. Kaikista edistys- ja valistuskauden
kuohuvista kysymyksist� h�n valitsee vain yhden, tosin t�rkeimm�n ja
syvimm�n, sen, josta ei suorastaan p��se ohitse ja joka samalla tarjoaa
h�nelle suurimman runollisen liikkumis-alan: sukupuoli-kysymyksen.
Sit�k��n h�n ei suinkaan kehit� yhteiskunnalliseen nais-vapautumiseen
p�in, kuten ajan henki oikeastaan vaatisi, vaan yksil�lliseen
kohtalokkaisuuteen: h�nen naisensa eiv�t ole Martta-, vaan
Maria-luonteita. Juhani Ahossa on alunpit�en hyvin v�h�n
yhteiskunnallista. H�n on _individualisti_ syntym�st��n ja sellaisena
oikeastaan luotu yksin eik� joukon kera kulkemaan. H�nen rakkaimmat
henkil�ns� ovat suuren luonnon lapsia, joiden syv�sti eleeginen
pohjavirta on juuri siin�, ett� heid�n t�ytyy yhteiskunnan ahtaisiin
rajoihin alistua.

Huomattakoon jo t�ss�, miten vierasta Ahon taiteilijaluonteelle kaikki

traagillinen taistelu ja murtuminen on. H�nen henkil�ns� eiv�t taitu
mielell��n, he taipuvat. Tyytyminen, talttuminen, sanalla sanoen
_resignatsioni_, on jo n�in varhain Juhani Ahon taiteen merkitt�vimpi�
luonteenomaisuuksia.

Pidett�k��n silm�ll� my�s er�st� toista piirrett�. Sek� _Rautatie_ ett�

tuo pieni, klassillinen tarina _Kun is� lampun osti_ kuvaavat kumpikin
kahden vastakkain t�rm��v�n ajan murroskohtaa: edistyksen ja entisen
lamputtoman, rautatiett�m�n korpi-el�m�n. Tekij� ymm�rt�� edellisen
v�ltt�m�tt�myyden, mutta h�nen taap�in-katsova silm�ns� seuraa
j�lkimm�isen poistumista mit� suurimmalla my�t�tunnolla. H�ness� ei ole
pisaraakaan valistuskirjailijaa, joka sen taikka t�m�n puolesta
agiteeraa. H�n asettuu jo heti kirjailija-uransa alussa ymp�r�iv�n
el�m�n ja sen ristiriitojen suhteen taiteelliseksi syrj�st�-katsojaksi.

Mutta samahan on my�s ajan realistisen taidesuunnan vaatimus tosin ei

niin paljon Pohjoismaissa, vaan Ranskassa, jonka _taide taiteen vuoksi_
nyt tulee Juhani Ahon kirjalliseksi johtot�hdeksi. T�ytyy _katsoa_,
voidakseen _kuvata_, ja t�ytyy katsoa syrj�st�, voidakseen kuvata niin
ter�v�sti ja yleisp�tev�sti kuin mahdollista. �Palanen todellisuutta,
n�htyn� temperamentin l�pi�: seh�n oli Zolan aikanaan mullistava
m��ritelm� realistisesta taideteoksesta. Se on Juhani Aholle sit�
helpompaa, kun h�nelle tyynen, talttuneen taiteilijaluonteensa
mukaisesti ei suinkaan pist� p��h�n menn� yksityiskohtaiseen
todellisuuden-kuvaukseensa omia personallisia lisi�ns� sekoittamaan.
H�nest� tulee itsetietoinen, _objektivinen_ taiteilija.

Enemm�n kuin Zolan miltei tieteellinen, turhantarkka, tuhansilla

yksityisseikoilla sangen raskautettu taide lienee h�neen t�ss�
kehityskaudessaan kuitenkin vaikuttanut Maupassant, nykyaikaisen
ranskalaisen novellin mestari, kepe�mpi taiteilijaluonteeltaan ja
loistokkaampi tekotavaltaan, saavuttamaton, s��lim�t�n yksil�llisen
sielun-el�m�n ja ymp�r�ivien olojen erittelij�, samalla suuri runoilija.
Realismin sijasta ruvetaan heid�n ynn� muutamien muiden ranskalaisten
mestarien ker�ll� puhumaan _naturalismista_, jota voi pit�� sen
viimeisen� johtop��t�ksen�. Juhani Ahon ��rimm�inen askel t�h�n suuntaan
on h�nen seuraava kirjansa _Helsinkiin_.

H�n on nyt mahdollisimman kaukana kaikesta kansallisesta romantiikasta.

H�n on nyt yksinomaan ja ainoastaan taiteellinen syrj�st�-katsoja,
huomioiden-tekij�, tarkastaja. H�nen esitystapansa on kemiallisesti
vapaa kaikesta romantisesta tunteesta ja tunteellisuudesta. My�skin
mielikuvituksen osa taideteoksen luomisessa on supistettu v�himp��nsa.
Aihe, nuoren ylioppilaan matka pienen sis�maan-kaupungin rannasta
�Helsingin h�m�r��n� asti, on taiteellinen mit�tt�myys. P��paino on
kokonaan siirtynyt kuvauksen realistisille yksityiskohdille, tavalle,
_kuinka_ tuo aihe esitet��n.

Juhani Aho joutuu nyt itse personallisestikin ranskalaisen ilmakeh�n

vaikutuspiiriin. Pariisi on tullut kaikkien h�nen aikalaistensa nuorten
kirjailijain ja taiteilijain pyhiinvaellus-paikaksi. Ja h�nen seuraava
kirjansa _Yksin_, tuo �Pariisin lokaviem�rien� hedelm�, kuten sit� sen
ilmestyess� kansallisromantiselta taholta kauhistuksella nimitettiin, on
meill� tuon kirjallisen aikakauden luonteenomaisin muistomerkki.

N�enn�isesti Aho menee t�ss� viel� pitemm�lle naturalismiin kuin

edellisess� teoksessaan. Mutta ainoastaan n�enn�isesti. Niiden, jotka
t�m�n kirjan edustamaa naturalistista taidesuuntaa tuomitsivat, olisi
pit�nyt tuomita etup��ss� h�nen kuvaustaan _Helsinkiin_, jossa se
esiintyy viel� j�rk�ht�m�tt�m�mmin johdonmukaisena. Mutta tuomion syyn�
ei ollutkaan niin paljon tekij�n, _tapa_ kuvata kuin _aihe_, kuin er�s
sen aiheen sivu-episoodi, jota h�n kuvasi. Kirjan aiheuttama kiista ja
suuttumus ei siis my�sk��n ollut _taiteellinen_, vaan _moraalinen_
syntysanoiltaan. Puhtaasti taiteellisessa suhteessa _Yksin_ merkitsee,
paitsi suurta edistyst� tekij�lle personallisesti, jo pient� palaamista
taaksep�in naturalismin ��rimm�isest�, ulkonaisesta
todellisuuden-tarkastelusta. Juoni merkitsee jo enemm�n, tekij�n silm�
on jo enemm�n k��ntynyt sis��np�in, mielikuvitus ja sen mukana
_tyylittely_, yksityisseikkain erottelu ja yhdistely, on j�lleen p��ssyt
oikeuksiinsa. Mestarillisten luonnonkuvausten yll� lep��v� herkk�,
runollinen auer ja ter�v�n, sivistyneisen sielun-erittelyn alta esiin
pilkist�v�, syv�sti personallinen tunne-el�m� takaavat t�lle rohkealle,
rehelliselle kirjalle aina pysyv�n paikan meid�n k�yh�ss�
psykologisessa kirjallisuudessamme.

Huomaa kaikesta, ett� puhdas _kauneus_ on jo tulemassa Juhani Ahon

taiteen johtot�hdeksi, ei suinkaan viel� realistisen totuuden
kustannuksella, vaan sin� kyps�n� hedelm�n�, joka h�nelle hyv�n ja pahan
tiedon puusta keve�sti putoaa.

Viel� enemm�n on n�in asianlaita _Papin rouvassa_. Juhani Ahon teokset

seuraavat toisiaan elimellisell�, miltei el�m�kerrallisella
v�ltt�m�tt�myydell�. Tekij� ei tee niit� huvin vuoksi eik� joutohetken
ratoksi. Ne merkitsev�t h�nelle yht� monta porraspuuta kohti taiteen
korkeuksia, yht� monta oman sielun-el�m�n ja maailmankatsomuksen
kehitys-astetta.--Kirjan henkil�t ovat osaksi samat kuin _Papin
tytt�ress�_. Mutta toisakseen ne eiv�t kuitenkaan ole samat: on tullut
lis�ksi suuren runouden loisto ja l�pikuultavuus.

Naturalistisen taiteen ter�v�t ��riviivat ovat nyt py�ristyneet,

luonnontutkijan vaarin-otot tekij�n sis�- ja ulkopuolelta sulaneet
yhteen ehe�ksi kokonaisuudeksi. Tekij� itse ei seiso en�� ulkopuolella
ainettaan, h�n on sen keskell�, h�n on sen keralla, h�n on sen
jokaisessa solussa ja sopukassa. H�n on toisin sanoen yht� oman aineensa
kanssa. _Papin rouva_ on Juhani Ahon realistisen kehityskauden suuri
loppupiste ja samalla alku siihen uuteen, jota me tahtoisimme h�nen
klassilliseksi kehityskaudekseen nimitt��. Kirjan miehinen p��henkil�
on sama, joka _Papin tytt�ress�_ pist�ytyy Ellin kotona, vaeltava,
valko-lakkinen ylioppilas, hiukan vanhan romantiikan s�dekeh��
(Topeliuksen tapaan) kulmillaan. Mutta alkuper�isilt� aines-osiltaan h�n
on my�s sama, joka kerran tuosta et�isest� sis�maan-kaupungista matkasi
�Helsinkiin�, sama, joka tunsi olevansa �yksin� europalaisen
suurkaupungin vilin�ss�. Elli taas on tuon resigneeratun, syv�sti
eleegisen tunnes�vyn hahmottelema naisluonne, saman, jonka me tapaamme
kaikkialla Ahon teoksissa. Miss��n ei kuitenkaan voimakkaampana kuin
t�ss�. Kirjan surumielinen loppus�vel ei ole en�� pelkk��
resignatsionia, se on t�risytt�v��, syd�n-�ist� ep�toivoa, melankoliaa,
joka l�hentelee suurta traagillisuutta. Ellin syd�mess� on todellakin
suuri taistelo tapahtunut: h�n on torjunut luotaan sen ainoan, jota h�n
rakasti ja joka yksin ehk� olisi voinut tehd� h�nelle el�m�n el�misen
arvoiseksi.

Yht� paljon kuin henkil�iden sielun-el�m� kiinnitt�� lukijan huomiota

_Papin rouvassa_ sen kes�isen luonnon v�rit ja viivat, jotka sit�
s�est�v�t niin herk�sti, niin hele�sti, niin tunnelmallisesti ja
t�ytel��sti. Juhani Aho on palannut takaisin suomalaiselle pohjalleen,
tullut t�ysin valmiina taiteilijana ja maailmankansalaisena. Suomen
luonto on avannut ensin sylins� h�nelle, Suomen utuinen, tulvehtiva
luonto, jolla t�st� l�htien ei ole h�nelle en�� yht��n salaisuutta.

Juhani Aho seisoo nyt realistisen taiteensa korkeimmalla kukkulalla.

H�nen huomiokykyns� on yht� ter�v� kuin h�nen tekotapansa joustava ja
p�iv�nselv�. Mutta h�n kulkee jo korkeiden jumalien kosto povessaan: h�n
ei usko en�� realistisen taiteen yksin-oikeutukseen, h�n my�nt�� jo
jotakin hyv�� tulevan my�s romantiikan Galileasta.

Se tekee h�net ensin hiukan ep�varmaksi. H�n koettaa ensin realistista

kansankertomusta aikaisimman kehityskautensa tapaan ja kirjoittaa
_Maailman murjoman_, ik��nkuin muistona entisilt� _Rautatien_ ajoiltaan.
Mutta h�n on jo ehtinyt liian kauas tyylittelyyn: siit� syntyy siro,
muotokaunis salonkikertomus, jossa, paitsi sen taiturillista tekotapaa,
kiinnitt�� kenties enimm�n huomiota tekij�n uusi, synkistynyt k�sitys
uuden ja vanhan ajan yhteent�rm��misest�.--Monet muutkin muistot
entisilt� ajoilta her��v�t h�nen mieless��n. H�nen silm�ns� siirtyy
kauas taap�in, siihen omituiseen uskonnolliseen liikkeesen, jota h�n
lapsena on voinut tarkastella omassa l�himm�ss� ymp�rist�ss��n ja jonka
j�lki� h�n viel�kin tapaa kotiseuduillaan. H�n kirjoittaa _Her�nneit�_,
lyhyit�, runollisia kuvauksia uskonnollisen haaveilun alalta, nekin
enemm�n esteettiselt� herkuttelulta kuin syv�lt� syd�mentaiteelta
vaikuttavia.

On ik��nkuin ei Aho t�h�n aikaan viel� saisi kyllin ilmaa siipiens�

alle. H�n ik��nkuin tunnustelee puoleen ja toiseen, mist� l�ytyisi se
uusi ura h�nelle, joka j�lleen avaisi el�m�n ja h�nen oman olentonsa
lukkoon menneet ovet h�nelle.

Mutta onhan h�n jo l�yt�nyt sen oikeastaan: _Lastuja_ on se uusi

taidemuoto, joka nyt vastaa h�nen sisint� olemustaan.

Se ei ole nyt en�� yht� yksinkertainen kuin ennen, sill� h�n on

vapautunut kaikista dogmaattisista taideteorioista ja avannut syd�mens�
selkosel�lleen koko el�m�n tulvehtivalle, tuhatvivahteiselle
kauneudelle. Onpa h�n itsekin pukenut muotoon oman uuden taiteellisen
uskontunnustuksensa tuossa pieness� tunnelmapalasessa _Teatterista
tultua_, josta en malta olla t�h�n er�it� karakteristisia kohtia
lainaamatta.

H�n on ollut katsomassa Calderonin romantista n�ytelm�� _El�m� on

unelma_ ja siit� innostunut. �Onko mahdollista�, kysyy h�n kummeksien
itselt��n, �ett� uudenaikaisen realistisen kirjallisuuden teoriiat eiv�t
olisikaan lausuneet viimeist� sanaansa? Olisinko erehtynyt
ylenkatsoessani vanhoja klassikoita ja nauraessani
romantiikalle?--koskapa tuo pilven takainen draama on minua
liikuttanut?--koskapa olen koko illan sen kehittymist� j�nnityksell�
seurannut ja koskapa sen runomitta viel�kin hyv�ilee korviani?�

H�n kysyy itselt��n, onko t�m� vain hetken vaikutusta. Ei, h�n ei luule
sit�. �Mielen muutoksella on syvempi psykolooginen perustus.� Ja h�n
jatkaa:

�Realismilla, sill�, joka kuvaa olot ja el�m�n ja ihmiset semmoisina

kuin ne ovat, on oma vieh�tyksens� ja klassillisuudella omansa. Kun on
virke� aamup�iv�, kun kadut ovat t�ynn� liikett� ja vilin��, ja kun
menee itse virran mukana, niin sitoutuu silm� siihen, siin� l�yt��
n�kemist� ja sit� on huvitettu tarkastamasta. Mutta kun l�henee ilta,
kun kadut ovat tyhji� ja taloissa nukutaan, niin unohtuu edellinen
mieliala ja sijaan tulee toinen. Haluaa lepoa, ajatukset irtautuvat
askareiden ja toiminnan yksityiskohdista, el�m�n suuret, yksinkertaiset
piirteet alkavat kuultaa l�pi ja muodostua aatteiksi.�

Nyt h�n tunnustaa molemmat, realismin niinkuin romantiikankin, yht�

oikeutetuiksi. Nyt tuntuvat turhilta h�nest� kaikki riidat eri
katsantotapojen v�lill�, eik� h�n voi kyllin ihmetell�, �kuinka ihmisten
n�k�piiri voi olla niin ahdas, ettei h�n n�e ulkopuolelle oman,
hetkellisen mielialansa rajoja!� H�nt� oikein harmittavat nyt nuo
realismin ij�nikuiset taistosanat. �Puhtaitten, l�pikuultavain aatteiden
esitt�minen ei kuulu, niin v�itet��n, sopivan nykyajan ihmiselle. H�n
tahtoo n�hd� kirjallisuudessa ihmisi� eik� ihanteita, h�n tahtoo
tutustua el�m��n eik� aatteisiin.� Ne v�itteet tuntuvat h�nen mielest��n
nyt tuiki jokap�iv�isilt�. Eik� tuollainen v�itt�j� ole huomannut, �ett�
h�nell� on arkip�iv�n hy�rin� ja tuulinen taivas, mutta ett� h�nell� on
my�skin sunnuntain mietitytt�v� rauha ja p��ns� p��ll� sen totinen,
tyyni sinilaki? Ja kuitenkin julistaa h�n yhden aina oikeaksi, ja
toisen v��r�ksi, ja arvostelee sen mukaan kaikki ja tahtoo saada sen
muihinkin pakotetuksi.�

Juhani Ahosta tulee _klassillinen_ kirjailija.

H�n on saanut kyll�ns� nyt pelk�st� yksityisseikkojen erittelyst�, h�n

pyrkii suuriin yhteenvetoihin, niinkuin muuten koko aika h�nen
ymp�rill��n. Mutta kerran tultuaan tuntemaan kaiken verrannollisuuden
h�n ei suinkaan halua jatkaa synteesej��n siihen saakka, ett� tuosta
yksityisseikkojen kirjavasta moninaisuudesta, jota todellisuudeksi
nimitet��n, alkaisi sen syvempi totuus, s.o. �aatteet� ja �ihanteet�
h�nelle ilmesty�. Jos h�n t�h�n saakka on ollut syrj�st�-katsoja, on h�n
t�st� l�htien viel� enempi. Jos h�n t�h�n saakka on ollut ep�ilij�, on
h�n t�st� eteenp�in t�ydellinen taiteilija-nihilisti. Usko realismiin
oli h�nen viimeinen k�sitteellinen uskonkappaleensa. T�st� l�htien h�n
ei tunnusta muuta totuutta kuin omat hetkelliset mielialansa eik� muuta
estetiikkaa kuin sit�, joka sallii h�nen jokaista niist� vapaasti ja
h�ik�ilem�tt�m�sti heijastella.

Mutta t�m�h�n on subjektivisen, lyyrillisen taiteilijan ohjes��nt�.

Niinp� kyll�, ja Juhani Aho l�yt��kin sit� seuraten suuren _runoilijan_
itsest��n.

Tarkemmin sanoen: _tunnelmarunoilijan_. Sill� tunnelma tulee nyt h�nen

tuotantonsa vallitsevaksi pohjas�vyksi, ei mik��n dionyysinen,
dityrambinen tunnelma tosin, vaan sangen viile�, plastillinen,
eepillinen, sanalla sanoen: _apollooninen_, t�t� Nietzschen erinomaista
taidesanaa k�ytt��ksemme.

N�in vapautuu Aho viimeisimm�st�kin aatteellisesta

tarkoitusper�isyydest��n. Voipa sanoa, ett� h�n pelk�� sit� t�s'edes
taiteessaan kuin ruttoa, eik� ihmek��n. Sill� onhan �aate� jo
sellaisenaan niin suuri synteesi sille, joka on tottunut el�m�n tuhansia
yksityisseikkoja tarkastelemaan, ett� se vaikuttaa h�neen suorastaan
yksipuoliselta ja vastenmieliselt�. Ja yksipuolinen tahtoo Juhani Aho
kaikkein viimeksi olla. _Koko_ el�m�n, koko runsaan, ��rett�m�n el�m�n
h�n tahtoo k�sitt�� ja ymm�rt�� sek� tulkita sit� omassa taiteessaan
yht� my�t�tuntoisesti ja yht� tasapuolisesti, olipa sitten kysymys sen
valoista taikka varjoista, sen �oikeista� taikka �v��rist�
mitalinpuoliskoista, tehd� taidetta tekem�tt� el�m�n pienimm�llek��n
osalle sit� verist� v�kivaltaa, jota �aatteet� ja �ihanteet� aina jo
ihmisen omalle hetkellisemm�lle sielunel�m�lle harjoittavat. Kaikkein
v�himm�n h�n tahtoo olla v��rintekij� omille tunnelmilleen, jotka ovat
kullankalliit h�nelle, joita h�n nyt lyyrikon rakkaudella vaalii ja
viljelee ja jotka nyt muodostavat sen v�ikkyv�n hunnun h�nen ja muun
maailman v�lille, mik� est�� h�net ep�ilij�n tavalliseen
raskasmielisyyteen ja melankoliaan tyysti uppoamasta.

Ep�ily ei suinkaan johda h�nt� Kaarlo Kramsun tapaiseen traagilliseen

ep�toivoon, vaan pikemmin helleeniseen _kauneudenpalvelukseen_,
suomalaispakanalliseen _kauneudenuskontoon_.

Taikka kenties paremmin sanoen: _luonnon_-palvelukseen,

_luonnon_-uskontoon. Sill� luonto, Suomen suuri luonto, tulee nyt Juhani
Ahon taiteen korkeimmaksi ulkonaiseksi kultiksi, samoin kuin tunnelmat
ovat tulleet h�nen sis�llisiksi hartaushetkikseen.

Ei kuulu t�m�n pienen �pikakuvan� puitteisiin toistaa pala palalta,

lastu lastulta ja tunnelma tunnelmalta, _miten_ h�n on t�t� luontoa
kuvannut, mill� haavanlehden herkkyydell� h�n on seurannut sen jokaista
pienint�kin vivahdusta ja mill� mestaruudella h�n on sen viivat vet�nyt,
sen v�rit meille v�lkytt�nyt. Pyh�ss� ja aressa, aamussa ja illassa,
syksyss� ja kev��ss�, tuiskussa ja pakkasessa, kaikessa h�n on n�hnyt
siin� ikuisen kauneuden v�reilyn, kuullut korkean runouden huminan
korvissaan. H�nen _Lastunsa_ ovat oikea, todellinen _Luonnon kirja_,
oikea, todellinen _Maamme-kirja_ kaikille Suomen kansalaisille. Kuka on
kuullut kes�p�iv�isen hein�n ritin�n niinkuin Juhani Aho? Kuka tuntenut
tuoreen lumen tuoksahtavan, kuka n�hnyt mets�polun _sill�_ tavoin
kankaita kierr�ttelev�n kuin h�n? Kenelle on kuiva puu korvessa niin
kauniisti hel�ht�nyt, kenelle ollut niin �tervetullut talvinen pime�,
kenelle kettu ja j�nis j�tt�neet niin runolliset j�ljet juostessaan? Ei
kenellek��n Suomen runoilijain seassa. Enk� tied� ket��n koko
maailmankirjallisuudesta, joka voisi vet�� vertoja Juhani Aholle
luonnonkuvaajana. Meid�n omassa kirjallisuudessamme j��v�t kaikki siin�
suhteessa varjoon h�nen rinnallaan, Aleksis Kivi joutuu harvaviivaiseksi
romantikoksi ja meid�n ruotsinkieliset klassikkomme Runeberg ja Topelius
vain vienosti soinnahteleviksi viiskielisiksi kanteleiksi t�m�n uuden,
nykyaikaisen, t�ys-��nisen orkesterin kaikuessa, jolla Juhani Aho on
suomalaista is�nmaata kautta koko tuotantonsa, mutta eritoten juuri
_Lastuissaan_, ikuistanut.

On vaikea mainita esimerkkej� siin�, miss� ei ole olemassa muuta kuin

esimerkkej�. _Kosteikko_, _kukkula_, _saariko_ mieliimme kangastuisi vai
_Isien puunko_ juurelle istuisimme? _Kaksinko_ kalpeassa kuutamo-y�ss�
ajelisimme vai _Korven kostonko_ lappalaisia maisemia ihailisimme?
Paras, etten yrit�k��n luetella. Niit� on liian paljon, ne ovat kaikki
tehtyj� samalla todellakin pakanallisella luonnontunteella ja tekotavan
koskaan v�s�htym�tt�m�ll� taituruudella.

Juhani Ahon el�inlastut siet�isiv�t aivan oman tutkielmansa. Ne eiv�t

ole lastentaruja Topeliuksen taikka Andersenin tapaan, ne ovat
mets�st�j�n, ne ovat partasuisen luonnonpapin, jolle kaikki el��
suorastaan inhimillist� el�m��, panteistin, jolle h�nen oma hartautensa
tai oma huumorinsa kaikki luodut h�nen ymp�rill��n el�v�itt��. Olkoon
sitten kysymys _Mullikasta_ tai _Pienest� j�niksenpojasta_, _Hulasta_
tai _Hektor II:sta_, _Variksista_ tai kettu-repolaisesta, aina pysyy
Ahon taide samalla korkealla tasapinnalla, aina esiintyy h�nen
el�inmaailmansa meille yht� hauskana, yht� humaanisena. Niiden huippu on
kenties _Hyveen palkka_, tuo mestarin ylemmyydell� piirretty ja vallittu
kettu-filosofia, joka tarkasti m��ritellyn taideteoksen puitteisiin
k�tkee niin paljon ep�ilij�n iloa ja pakanallisen nautiskelijan
hymyilev�� maailmankatsomusta.

Luonto on tullut Aholle pelastajana ja vapauttajana. H�n on liian selke�

ja kirkas henki vaipuakseen siihen sielulliseen mystiikkaan, joka
1890-luvulla kautta koko europalaisen kirjallisuuden puhaltaa. _H�t�_,
lyhyt tunnelmakuvaus, lienee h�nen syvimpi� pohjamittauksiaan t�ss�
suhteessa, sek��n ei aivan syv�. Samoin h�n on liian suuri pakana
tehd�kseen t�ydellist� ymp�ri-k��nn�st� Strindbergin taikka J�rgensenin
tapaan: iva, intohimottomuus, blaseerautuminen ja vihdoin kylm� sarkasmi
ja kyynillisyys ovat jo paljon l�hemp�n� h�nt�, eik� niiden n�ytteit�
suinkaan puutu h�nen harvinaisen monivivahteisesta tuotannostaan. Onpa
h�nen pilkkansa, muuten purevimpia koko suomenkielisess�
kirjallisuudessa, kohdistunut niinkin pyhiin asioihin kuin itse
kansallisuus-aatteen ajajiin: _Nuori sielu_ on siit� todistuksena.
Kuitenkin sulaa iva h�nell� tavallisesti hyv�ntahtoiseksi huumoriksi,
tulkoon sitten puhe yhteiskunnan _Mallikelpoisista_ taikka _Liian
suurista miehist�_, _Yhdistysten aikakaudesta_ tai _Yrj� Antmanista ja
kumpp:ista._ Ihmisten yhteiskunnallinen hy�rin� ja py�rin� esiintyy
Aholle useimmiten enemm�n tahi v�hemm�n naurettavana. H�n on siin�kin
suhteessa t�ysi individualisti ja uskollinen omalle ep�ilev�lle
luonnonlaadulleen.

Tunnelmat eiv�t Aholta suinkaan ole sumentaneet h�nen ter�v�� ja

kirkasta todellisuuden-tuntoaan, ep�ilij�n pilkka ja sensualistin
herkuttelu ei el�m�n ankarampia, yksinkertaisempia viivojakaan.
_Alakuloisuuden ylistyksen_ rinnalla saattaa _Uudisasukas_ erinomaisesti
viihty� h�nen mielikuvituksessaan, _Mets�nneitojen_ rinnalla
_Vilhelmiina W�is�nen_, taikka _Sasu Punainen_.--Mutta seh�n on jo sit�,
mit� sanotaan universaaliseksi mielikuvitukseksi.

Luonnon-el�m�, luonnon-ihmisten raadanta rahan-alainen her�tt�� h�nen

vilpit�nt� kunnioitustaan. Sielt�p�in katsottuna n�ytt�� is�nmaakin
aivan toisellaiselta kuin tuolta p��kaupungista k�sin, romantisen
paatoksen tai romantisen ironian silm�lasien l�pi. _Maan syd�meen_ h�n
pyrkii jo Pariisista palatessaan, maan syd�mest� nousevat h�nelle
_Katajaisen kansallisuutemme_ syntysanat, jotka h�n kahdessa
is�nmaallisessa lastukokoelmassa sortovuosina l�hemmin kehittelee. Monen
mestarillisen ajankuvauksen ohella sis�lt�v�t ne sellaisiakin voittoja
vaikean poliittisen allegorian muodon yli kuin on esim. tuo
yksinkertainen ja suurpiirteinen taideteos _Sammuta sin�, min� sytyt�n!_
Valitessaan sitke�n, taipuisan katajan passiivisen vastarinnan ja koko
suomalaisen kansallishengen vertauskuvaksi osaa Aho ep�ilem�tt� yht�
syv�lle er��n suomalaisuuden osan luonteenominaisuuksiin kuin h�n
samalla on uskollinen omalle passiiviselle taiteilijaluonteelleen, jolle
resignatsioni jo alunpit�en on ollut niin my�t�syntynytt�. Ainoastaan
korkeampaa is�nmaallista mahtipontisuutta tavoitellessaan h�n vaikuttaa
joskus oudosti ja vieroittavasti. Huomaa heti, ett� t�ss� h�nen
intohimoton eepillinen taiteilijaluonteensa asettaa vaikeasti ylik�yv�n
rajan h�nelle.

Juhani Ahon luonnon-uskonnon, h�nen uuden, kansanomaisen

is�nmaallisuutensa sek� siit� seuranneiden puolipakanallisten
puolikristillisten tunnelmasarjojen tulos on _Panu_, h�nen suuri
romaaninsa kristin-uskon ja pakanuuden taistelusta Suomen syd�nmailla,
jolla h�n, realismin entinen esitaistelija, j�lleen tekee sovinnon
kansallisen romantiikan kanssa, liukuen v�hitellen yh� syvemm�lle sen
laajaan, l�mpim��n syleilyyn.

Mutta t�t�, samoin kuin yleens� Ahon my�h�isint� tuotantoa, t�ysin

ymm�rt��ksemme t�ytyy meid�n nopeasti katsahtaa, mit� sill� v�lin oli
tuolla ulkona maailmankirjallisuudessa ja koko europalaisessa
hengen-el�m�ss� tapahtunut.

Vaikutusta seuraa aina vastavaikutus, _aktsiota reaktsio_. Kehitys-opin,

jumalankielt�misen, kylm�n j�rjen ja mekaanisen maailmanj�rjestyksen
aseita kantavaa realistista taidesuuntaa on j�lleen kaikkialla
maailmassa seurannut uusi romantiikan, uusi hartauden ja haltioitumisen,
uusi uskon, toivon ja rakkauden aikakausi. Ihmiset ovat j�lleen
toistaiseksi saaneet kyll�ns� yksityisseikkojen tieteellisest�
selittelyst�: he pyrkiv�t takaisin synteesiin, kokonaiskuvaan,
kokonaisk�sitykseen itsest��n ja ymp�rist�st��n. Taiteilijain silm� on
ollut liian kauan t�hd�tty ulosp�in: heid�n tekee j�lleen mieli katsoa
sis��np�in, oman yksil�llisen sielun-el�m�ns� salaper�isiin onkaloihin.

Eik� ainoastaan sis��np�in, vaan my�skin taaksep�in. Edistys on ollut

liian nopea, kaikki eiv�t ole ehtineet seurata mukana, ja jos ovatkin
p��ns� ja �lyllisen olentonsa puolesta, on heid�n syd�mens� syvin kaipuu
j��nyt kiinnitetyksi vanhaan, menev��n ja murenevaan. Sinne j�i
sittenkin niin paljon kaunista j�ljellep�in, entinen aika oli sittenkin
niin ehyt ja l�mmin, iso-�idit olivat niin herttaisia ja hymyilevi�,
iso-is�t niin lujia, viisaita ja voimakkaita. Heid�n rinnallaan esiintyy
nykyisen ajan ihminen niin tuiki hajanaisena, rikki-revittyn� ja
tyylitt�m�n�.

_Ihminen oli onnellisempi ennen_: t�m� pelottava ep�ily astuu �kki�

koko edistyksen ja valistuksen ajan tietoisuuteen.

Miksi silloin rehki� ja raataa? Mit� varten pyrki� ja ponnistella? Syv�

surumielisyys valtaa mielet, toiset blaseerautuvat kokonaan, toiset
k�yv�t kylmiksi ja kyynillisiksi. _Fin de si�clen_ aika on tullut,
vuosisata menee mailleen pilvien, peitt�m�n�. On kuin koko ihmiskunta
olisi v�synyt ja tahtoisi huoahtaa.

Silloin her��v�t my�s eloon kaikki vanhat uskonnolliset mielikuvat, ja

uusi mystiikan, uusi salaoppien, henkien-manauksen ja t�hti-ennustusten
aika tuulahtaa l�pi vuosisadan-lopun sivistyneimm�n sielun-el�m�n.
Katumuksen ja parannuksen hetki on tullut, ihmishenki tuntee j�lleen
tarpeen langeta polvilleen suuren, tuntemattoman maailmanhengen eteen.
Turhaan varoittavat harmaantuneet valistuskauden sankarit, kuten Georg
Brandes, t�st� uudesta taantumuksellisesta virtauksesta, joka heid�n
mielest��n on omiaan johtamaan suoraan _obskurantismiin_. Se tulee kuin
tuleekin eik� j�t� ket��n koskemattomaksi.

Samalla tapahtuu muutos taiteellisessa tekotavassa. Huomataan, ett�

realistinen totuus yksin ei riit� en��, syntyy pyrkimys _tyylittelyyn_,
entisten tuhatkarvaisten el�m�nkuvien _yksinkertaistuttamiseen_, v�rien
sijasta _viivoihin_, silm�nr�p�yksellisen, impressionistisen totuuden
sijasta pysyv��n, vuosisatojen l�pi seisovaan, _monumentaliseen_. Sit�
ei Ranska voi neuvoa en��: Italia tulee my�skin suomalaisten
taiteilijain luvatuksi maaksi.

Toiset etsiv�t vaikutuksia ren�ssansin, toiset antiikin taiteesta.

Er�ille ei riit� en�� sek��n, vaan he menev�t aina muinaisen Egyptin,
Assyrian ja Intian alkul�hteille. Sielt� vasta he l�yt�v�t ne �el�m�n
suuret yksinkertaiset piirteet�, joita Aho ik�v�i _Teatterista
tultuaan_. Tekotavan _koristeellisuus_ tulee kaiken tyylittelyn
korkeimmaksi kukkaseksi. Ajan taide on muuttunut romantiseksi,
salaper�iseksi, symbolistiseksi.

Juhani Aho seuraa ajan virran mukana, mutta omalla tavallaan. Se on

h�nelle sit�kin helpompaa, kun h�nen silm�ns� alunpit�en on ollut
k��ntynyt taaksep�in. _Vanhat valkamat_ ovat olleet aina l�hemp�n� h�nen
syd�nt��n kuin uudet �rykirannat�, eleeginen pohjatunnelma kaiken
kauniin ja runollisen katoamisesta aina syvempi h�nelle kuin j�rjen
raikas riemu h�yryn ja s�hk�n murtavien valtojen voittelosta. _H�nen_ ei
ole tarvis menn� merta etemm� kalaan: ajan mystillisen tarpeen h�n
suorittaa omalta kohdaltaan luonnon-mystiikalla, ajan vaatimuksen
romantisesta kauneudesta sukeltamalla syv�lle _kalevalaisiin_
kauneusmaailmoihin, joista Jorman lempe�, sopusointuinen ihanne-ihminen
_Panussa_ h�nelle v�hitellen seijastuu. Panu itse on h�nelle turmeltunut
nykyaika, pappi, h�nen vastustajansa, silloinen tuleva aika, josta
Aholla on meille viel� sangen v�h�n kaunista ja inhimillist�
kerrottavaa. Kaunis on vain vanha ja menev�, kaunis on Jorma, kauniit
Annikki ja Kari, jotka edustavat entist�, turmeltumatonta,
kalevalaista,--Juhani Aho koskettaa nyt Elias L�nnrotia. Jorma on heimoa
vanhan V�in�m�isen, _Panun_ kansallinen romantiikka sangen l�heist�
sukua sille, joka oli itse _Kalevalan_ tekij�n aikoinaan ty�h�n
innostanut.

�Ymp�ri k�yd��n, yhteen tullaan�, olisi L�nnrot todellakin voinut

virkkaa Aholle, jos h�n _Panun_ ilmestyess� olisi el�nyt viel�.

Puhtaasti taiteellisessa suhteessa _Panu_ merkitsee Juhani Aholle pitk��

askelta kohti tyylittely�, kohti valikoimista, kohti monumentalista
tekotapaa. H�nen luonnonkuvauksissaan on nyt loisto, ennen-kuulumaton
suomenkielisess� kirjallisuudessa, ja h�nen kielenk�yttelyns� on
saavuttanut sen hurmaavan koskemattomuuden leiman, joka on vain
maailmankirjallisuuden suurilla mestareilla. V�hemm�n mielt�kiinnitt�v�
on teoksen juoni: _kuvaaja_ pyrkii jossakin m��rin tekem��n v�kivaltaa
_kertojalle_, vieh�tt�v�t yksityisseikat laajenemaan monumentalisen
kokonaisvaikutuksen kustannuksella.

Viel� enemm�n on asianlaita n�in Ahon seuraavassa suuressa romaanissa

_Kev�t ja takatalvi_.

Juhani Aho menee siin� aina syvemm�lle oman olentonsa uumeniin. H�n
ottaa nyt uudestaan k�sitell�kseen sen uskonnollisen liikkeen, jota h�n
_Her�nneiss�_ oli europalaisen taiteilijan silm�ll� ohimennen
tarkastanut, ottaa katsellakseen sit� koko kansallisen her�tyksen ajan
yhteydess� ja tulee, oman muuttuneen olentonsa mukaisesti, nyt varsin
toisellaisiin tuloksiin. Itse kansallinen romantiikka, jota h�n �sken
oli _Panussa_ ihannoinut, esiintyy h�nelle nyt sangen k�yk�isen� niiden
viel�kin harvaviivaisempien, ankarien ja niin sanoaksemme
_talonpoikais-realistisien_ el�m�n-arvojen rinnalla, joita nuo vakavat,
hartaat k�rttil�iset Suomen syd�nmailla omikseen tunnustavat.
Kansallinen her�tys on t�ss� se esiin murtautuva uusi, josta Aholla,
johdonmukaista kyll�, ei ole eritt�in paljon kaunista kerrottavaa,
pietismi taas se kansan oman olennon syvyyksist� kumpuava uskonvaatimus,
jonka tekij� kohottaa kaikkea ajan k�sitteellist� kultuuria
korkeammalle.--Juhani Aho ly� nyt k�tt� Paavo Ruotsalaiselle ja h�nen
kauttaan v�lillisesti _Panun_ kristilliselle papille, joka h�nen
edellisess� teoksessaan viel� oli j��nyt niin osattomaksi h�nen
taiteellisesta mielenkiinnostaan.

T�m� meid�n kirjallisuutemme imponeeraavin yksil�llinen kehityskulku on

sis�isell� v�ltt�m�tt�myydell� ja j�rk�ht�m�tt�m�ll� johdonmukaisuudella
tapahtunut.

Ahon kirjallinen tuotanto kulkee omia uriaan, seuraa omia lakejaan, aina
yhteydess� ajanhengen kanssa, aina siit� juuri h�nelle sopivat
aines-osat itseens� sulattaen. Kansallisesta realismista ranskalaiseen
naturalismiin, ranskalaisesta naturalismista uusromantiikkaan,
uusromantiikasta vanhaan kansalliseen romantiikkaan, kaikkialla h�n
kuitenkin on sama, aina Juhani Aho, aina itselleen uskollinen, aina
ep�ilij�, aina perus-olemukseltaan taiteilija. Niin paradoksilta kuin
ehk� saattaa kuuluakin, on nimitt�in juuri h�nen viimeist�
kehityskauttaan, jota _Kev�t ja takatalvi_ edustaa, syvimm�n ep�ilyn
tuotteena pidett�v�: ep�ilyn, joka k�rjistyy itseens�, ep�ilyn, joka
ep�ilee omaa oikeuttaan--Minna Canth oli kohottanut terveen j�rjen lipun
suomenkielisess� kirjallisuudessa. Juhani Aho pystytt�� sen kaiken
j�rkeilyn ��rimm�lle jyrk�nteelle, siihen, miss� j�rki loppuu ja alkaa
uskonnollinen tunne-el�m�.

Tyylillisess� suhteessa on Ahon vaikutus suorasanaiseen

kirjallisuuteemme ollut perinjuurinen. Ei voida kirjoittaa h�nen
j�lkeens� niinkuin kirjoitettiin ennen h�nt�: sen totuuden on varmaan
jokainen suorasanaisen muodon k�ytt�j� meill� tunnustava. Artistisesti
enimm�n h�n on kenties vaikuttanut siihen _Lastuillaan_, sis�llisesti
enimm�n _Yksin_-kirjallaan ja _Papin rouvallaan_. Mutta kaikella, mit�
h�n on kirjoittanut, on ollut yleist� makua puhdistava merkitys meill�,
joskaan h�n viivataiteilijana ei ehk� tule yht� mullistavasti kuin
kerran v�ritaiteilijana suomenkielisen kirjallisuuden kehitykseen
vaikuttamaan.

ARVID J�RNEFELT

s. 16/11 1861.--Is�nmaa (1893), Her��miseni (1894), Ihmiskohtaloja

(1895), Ateisti (1895), Puhtauden ihanne (1897), Maria (1897),
Evankeliumin alku (1898), P�iv�kirja matkaltani Ven�j�ll� (1899),
Veljekset (1900), Orjan oppi (1902), Helena (1902) El�m�n meri (1903),
Maaemon lapsia (1905), Veneh'ojalaiset (1909) y.m.
Norjalainen ja ranskalainen vaikutus oli jo Minna Canthin ja Juhani
Ahon kautta saanut pysyv�n jalansijan �nuoren Suomen� henkisess�
el�m�ss�. Arvid J�rnefeltin mukana tulee siihen kolmas suuri kirjallinen
vaikutus, nimitt�in ven�l�inen.

Ei kuitenkaan heti h�nen kirjallisen toimintansa alkaessa. Milt�

ilmansuunnalta hyv�ns� lienev�tkin h�nen ensimm�isen suuren romaaninsa
_Is�nmaan_ kirjalliset l�ht�kohdat etsitt�viss�, esiintyy siin�
yleis-inhimillinen kultuuri ja yleis-europalainen hengen-el�m� niin
ehe�sti ja itsen�isesti sulatettuna, ett� olisi varmaan sangen vaikeata
k�yd� siin� mink��n erikoisen maan antamia aines-osia l�hemmin
erittelem��n. P�invastoin kuin useimmat muut suomenkieliset kirjailijat
saavuttaa Arvid J�rnefelt juuri esikoisteoksessaan omaper�isen
sielullisen ja kirjallisen kehityksens� korkeimman enn�tyksen. H�n tulee
kirjallisuuteemme t�ysvalmiina ja joka suuntaan tahkottuna taiteilijana,
salamana kirkkaalta taivaalta, hienostuneimman henkisen viljelyksen
hedelm�n�, mit� suomenkielisell� kirjallisuudella yleens� lienee
n�ytett�v�n�.

Komeammin ei kukaan suomalainen kirjailija viel� t�h�n p�iv��n saakka

ole �esikoinut�. Muistuu todellakin mieleen sit� ajatellessa vertaus
pyramiidista, joka on asetettu huipulleen seisomaan.

_Is�nmaan_ ilmestyminen oli aikoinaan kirjallinen merkkitapaus, jonka

vertaista meill� ei ole ollut Aleksis Kiven _Seitsem�n veljeksen_
ilmestytty�. Se on yh� edelleenkin meid�n paras kultuuriromaanimme, p��n
ja syd�men kultuurin, maailmankansalaisen katsantotavan jaloin tuote
meill�, puhumattakaan siit�, ett� t�ll�, ei vain yll�mainitussa
merkityksess�, �pyramidaalisella� taideteoksella on 1880-luvun ja
1890-luvun taitteen suomalaisessa kirjallisuudessa aivan oma,
yksinseisova ja vallitseva asemansa.

Sanalla sanoen: se on todellisen _p��kaupunkilaisen_ kultuurin

ensimm�inen suuri voitto meill�.

On ollut ennen Elias L�nnrotin ja Kalevalan yhteydess� puhe

suomalaisesta korpikultuurista, Aleksis Kiven yhteydess� suomalaisesta
kyl�kultuurista. Juhani Ahon yhteydess� olisi kenties voinut mainita
suomalaisesta pappila-kultuurista, samoin kuin Robert Kiljander aiheutti
meit� suomalaista pikkukaupunki-kultuuria hiukan koskettelemaan. Me
olemme n�hneet my�s, miten suomalaisuuden her�tys ja siihen niin
elimellisesti liittyv� kaikinpuolisen, kuumeentapaisen valistuksen ja
edistyksen, Oksasen, P�iv�rinnan, J.H. Erkon ja Minna Canthin
tulkitsema aika tulee ja s�rkee kaikki n�m� vanhat, ehe�t suomalaiset
sivistyspiirit, kylv�en kaikkialle levottomuutta, ristiriitoja,
kihisev�� ty�t� ja toimintaa. _P��kaupungista_ yksin on suomenkielisell�
kirjallisuudella ollut t�h�n saakka verrattain v�h�n sanomista. Mit� on
Helsingiss�, mit� on maan kirkkaassa ja valoisassa p��kaupungissa sill�
aikaa tapahtunut?

Siell�kin on muodostunut oma suomenkielinen sivistyspiirins�, tosin

aivan nuori viel� ja vailla syvempi� suomalaisia traditsioneja. Se oli
tullut vasta kansallisen her�tyksen mukana, eik� kuten ennen mainitut
suomalaisen sivistys-el�m�n muodot, ollut olemassa jo ennen sit�. Sama
aatteellinen liike siis, joka tuolla maan syd�mess� s�rkee ja pirstoo
vanhoja, isilt�-perittyj� kokonaisuuksia, n�ytt�� maan p��kaupungissa,
kuten luonnollista onkin, ensimm�iseksi omaa positivista, uudesta-luovaa
kyky��n. Tosin t��ll�kin ainoastaan suomenkieliseen sivistys-el�m��n
n�hden, sill� s�rkih�n kansallisuus-aate kyll�kin v�kivaltaisesti sen
_ruotsinkielisen_ kokonaisuuden, mink� Helsingin sivistys-el�m� ennen
sit� oli muodostanut.

Snellmanin oppi oli ensin opiskelevan yliopistonuorison syd�met

sytytt�nyt, ja olemme jo kirjallisellakin alalla n�hneet siit� nousevan,
paitsi Oksasta, koko _Kirjallisen kuukauslehden_ mainehikkaan miehist�n,
Yrj� Koskinen, Kaarlo Bergbom, Suonio ja A. Meurman etunen�ss�. Mutta
vasta sitten kun suomenkielisist� kouluista rupesi sivistynytt�
suomalaista maalais-nuorisoa yliopistoon virtailemaan, voitiin
syvemm�ss� merkityksess� puhua p��kaupungin suomalaistumisesta. Heist�
syntyi se nopeasti taajeneva armeija, jota Snellman ynn� h�nen l�hin
p��esikuntansa tarvitsivat uutta suomenkielist� Suomea luodakseen.
Helsingiss� hakattiin, maalle lastut lenteliv�t. Mutta nuo
suomalaisuuden suurmiehet itse olivat useimmat ruotsinkielisist�
vallaskodeista, oppivat vain vaikeasti sen kielen, jonka asiaa he
ajoivat, ja k�yttiv�tkin monet ruotsinkielt� kesken��n my�h�isimpiin
elonp�iviins� asti. Tunnettuahan on, ett� alkuper�iselle
suomalaisuudelle oudoin heist�, Suonio, oli ensimm�inen, joka otti
suomen kotikielekseen. Niin _teoreettiselta_ pohjalta siis kohosi aluksi
p��kaupungin suomalainen sivistyspiiri, niin _akateemiset_ olivat sen
syntysanat, niin _k�sitteellinen_ se kansallishenki, jonka lippua maan
p��kaupungissa er��t professorit ja heit� sokeasti seuraavat,
innostuneet ylioppilaat, er��t vanhat, kielens� muuttaneet
virkamies-perheet ja harvat, talonpoikaiset nousukkaat romantisessa,
haltioituneessa hurmauksessa liehuttivat.

Ep�ilem�tt� olisi se ollut myrsky� vesilasissa ilman suurta suomalaista

maaseutua. Sill� sinneh�n n�m� kaikki p��kaupunkilaiset pyrkimykset
sittenkin t�ht�siv�t, siell� oli n�iden ��nten kaikupohja, siell� t�m�n
kuluttavan tulen toivottu raaka-aines. Ja sielt� saattaa Arvid J�rnefelt
my�s _Is�nmaansa_ p��henkil�n, Heikin, t�h�n teoreettiseen,
akateemiseen, k�sitteelliseen, sanalla sanoen aito-helsinkil�iseen
ymp�rist��n.

Ei ole ihme, ett� h�n aluksi tuntee itsens� siin� sangen oudoksi ja
h�mmentyneeksi. H�n on temmattu irti juuriltaan, Vuorelan vankasta
talonpoikaisesta kantatalosta, viskattu vieraiden ihmisten keskeen,
oloihin, joita h�n ei tunne, ja sivistysel�m��n, joka kuohuu h�nen
p��ns� ylitse. Monta kertaa h�n on jo menossa umpisukkulaan, mutta
pelastuu sen sis�llisen ty�n avulla, jota h�n alituisesti tekee, omaa
tiet��n, omaa totuuttaan l�yt��kseen. H�n on murroskauden lapsi, jonka
syd�men l�pi k�y ajan syvin ja valtavin ristiriita: ristiriita
suomalaisen maaseudun ja vasta suomalaistumassa olevan Helsingin
v�lill�, entisyyden ja nykyisyyden, vanhan ja uuden ajan, romantiikan ja
realismin, p��n ja syd�men v�lill�. Vuoroin pyrkii toinen, vuoroin
toinen puoli voitolle h�ness�, h�n yritt�� jo palata takaisin
talonpojaksi, mutta ponnahtaakin siit� taas toiseen ��rimm�isyyteen,
hienoksi, kylm�ksi, itsekk��ksi helsinkil�isherraksi ja l�yt�� vihdoin
sis�llisen eheytens� tunnustamalla my�s entisen herk�n, runollisen,
hyv�syd�misen olentonsa oikeuden. Maaseutu ja p��kaupunki, vanha ja
uusi, vaistomaisesti tajuttu ja aatteellisesti her�tetty is�nmaallisuus,
kaikki humahtaa h�nen syd�mess��n yhteen, suureksi, sopusointuisaksi
linnunlaulu-puuksi.

Heikin oma yksil�llinen kehityshistoria on jo suuri taideteos

sellaisenaan, ter�v�n ja samalla diskreetin sielullisen erittelyn tulos,
varmaviivainen, kaunis-kajasteinen.

Mutta se yksin ei viel� riitt�isi _Is�nmaata_ niin korkeaan asemaan

suomenkielisess� kirjallisuudessa kohottamaan. My�skin Juhani Aho on
yksil�llisen sielunkuvauksen mestari, my�skin _Yksin_ ja _Papin rouva_
k�sittelev�t omalla tavallaan noita samoja sielullisia ongelmoita.
Mestarillinen _ymp�rist�kuvaus_ on vasta Arvid J�rnefeltin kirjan
erikoinen luonteenominaisuus, p��kaupunkilais-ymp�rist�n,
kultuuri-ymp�rist�n, koko aikakauden henkisen ilmakeh�n, jota ei kukaan
ole h�nen tavallaan vallinnut ja tulkinnut suomenkielisess�
kirjallisuudessa.

H�n piirt�� suomalaisuuden ��riviivat tyvest� latvaan, talonpoikaisesta

kansasta aina sen aatteellisiin johtajiin asti, asettaapa viel� t�m�n
huimaavan rakennuksen huipulle itsens� J.V. Snellmanin, aikansa
kruunaamattoman kuninkaan, maansa juhlimana, opetuslastensa ihailemana.
H�n tuo esiin romantisen hurmauksen her�tt�m�n akateemisen
suursuomalaisuuden, joka Arvi J�nneksen yhteydess� jo ennen on silmiimme
vilahtanut, mutta h�n ei j�t� my�sk��n huomioon ottamatta sen
vastavaikutusta, hiljaa hiipiv�� ep�ily�, kritiikin, terveen j�rjen,
sanalla sanoen sen _realistisemman_ katsantokannan tarvetta, jota m.m.
Juhani Aho ennen _Panuaan_ suomalaisessa hengen-el�m�ss� edustaa. Kaikki
virrat vieriv�t Arvid J�rnefeltin suuressa mestariteoksessa mereen,
kaikki henkil�t tuovat lis�ns� ja heitt�v�t oman valaistuksensa
suomalaisen kansallishengen kehityshistoriaan. Saavat osansa sen
ylioppilas-pessimismin ja sis�llisen ep�toivon oireet, joista olemme
n�hneet esim. Kaarlo Kramsun runouden pohjas�vyn muodostuvan, ei j��
osattomaksi my�sk��n vanhojen virkamies-perheiden hienostunut, joskin
hiukan suppea ja eteerinen kansallisuus-k�sitys, jolla ik�v� kyll� ei
kirjallisuudessamme ole ket��n varsinaista edustajaa. _Koko_ maan,
_koko_ aikakauden henkisen l�pileikkauksen antaa Arvid J�rnefelt meille
yhdell� yritt�m�ll�, koko suomalaisen Suomen ensimm�isist�
kansakouluistaan ja sanomalehdist��n tieteen, taiteen ja
yhteiskunnallisen el�m�n p�iv�npaisteisille rintamaille asti. Laajemmin
ei kukaan meill� ole suomalaista kansallishenke� kuvannut, syvemmin ei
kukaan kansallisuusliikett� tulkinnut ja k�sitt�nyt.

Samaa yleist� merkityst� ei ole Arvid J�rnefeltin my�hemm�ll�

kirjallisella toiminnalla. Mutta sit� suurempi on niiden yksil�llinen
mielenkiinto puhtaasti inhimillisin� todistuskappaleina.

Tapahtuu taite t�ss� kirkkaassa ja v�kev�ss� hengess�, taikka niinkuin

h�n itse sit� nimitt��: _Her��miseni_. H�neenkin, kuten koko h�nen
aikakauteensa, iskee ep�ily mekaanisen maailmanj�rjestyksen oikeudesta,
h�nenkin silm�ns� k��ntyy sis��np�in, h�nk��n ei karta 1890-luvun
mystillist�, uusromantista taidevirtausta. H�nelle, sivistyneen
ajattelemisen ja selke�n sielun-erittelyn miehelle, k�y se eritt�in
vaaralliseksi, sill� h�n, joka jo k�sitteellisemm�n kirjailijaluonteensa
t�hden seisoo alunpit�en loitompana suomalaisesta maaper�st� kuin esim.
Juhani Aho, ei edes palajamalla samaan maaper��n voi l�yt�� siit� samaa
rauhaa ja sopusointua. Luontoon h�nkin pyrkii takaisin kultuurin
kukkuloilta, kuten koko aika ja kuten aina romantiset aikakaudet, mutta
h�n ei voi pys�hty� sen ulkonaiseen, eip� edes sen sis�iseen kauneuteen,
h�nen t�ytyy menn� oman syd�mens� yksin�iseen h�m�r��n, tehd� tili
itsens� ja omantuntonsa edess� siit�, kuka h�n on, milt� pohjalta h�n
puhuu ja miss� h�nen �lyllisen olentonsa juuret ovat. Leo Tolstoi tulee
h�d�ss� h�nen turvakseen, ja h�nen tilins� p��ttyy kaiken korkeamman
�lyllisen kultuurin tappioon, terveen j�rjen kritiikin hylk��miseen ja
omantunnon, tuon salaper�isen ja ehk� juuri sen vuoksi �jumalalliseksi�
katsotun sielunkyvyn asettamiseen kaiken inhimillisen toiminnan
ylimm�ksi tuomariksi. Kristinopin suorastaan taika-uskoista puolta, sen
ihmeit�, ennustuksia, syntiinlankeemusta ja sovitusta, h�n kuitenkin,
samoin kuin Tolstoi, on liian viisas tunnustamaan. Mutta h�n hyv�ksyy
sen _moraalin_, h�n tunnustaa Kristuksen ihanne-ihmisyyden, h�nkin
halkaisee luonnon kahtia ja johtuu sit� tiet� hyv�n ja pahan, henkisen
ja aineellisen, �lyllisen ja aistillisen dualismiin. Toteutuu vanha
s��nt� h�nen suhteensa: mit� korkeampi kukkula, sen syvempi laakso. Mit�
korkeammalle h�n ennen oli kohonnut esteettiseen, humaaniseen ja niin
sanoaksemme ateenalaiseen kultuuriin p�in, sen syvemm�lle h�n sy�ksyy
nyt eetilliseen, spiritualistiseen, galilealaiseen. Kristitty� h�nest�
ei tosin tule siin� merkityksess�, miss� t�t� sanaa nyky��n tuhansissa
kirkoissa k�ytet��n, mutta kyll� syvemm�ss� merkityksess�, siin�
nimitt�in, ett� itsekielt�ymys tulee h�nen korkeimmaksi ihanteekseen,
k�rsimisen vaikea viisaus h�nelle ylev�mm�ksi kuin nauttimisen viel�
vaikeampi. Sanalla sanoen: h�nest� tulee _tolstoisti_.

Pitk�ss� sarjassa teoksiaan, kuten _Ateisti_, _Ihmiskohtaloita_,

_Puhtauden ihanne_, _Maria_, _Samuel Cr�ell_, _Orjan oppi_, _Veljekset_,
_Helena_, _El�m�n meri_, _Maaemon lapsia_ j.n.e. h�n nyt n�it� uusia
sielullisia kokemuksiaan l�hemmin kehittelee, tekee tunnetuksi meill�
Jasnaja Poljanan suuren profeetan oppia ja johtuu h�nen mukanaan ajamaan
yhteist� maa-omistusta y.m. yhteiskunnallisia kysymyksi�.
My�t�syntynytt� kirjallista kyky��n h�n ei voi kielt�� taikka panna
vakan alle, jos tahtoisikin, mutta helposti huomaa, ett� aatteellinen
tarkoitusper� on puhtaan kauneuden sijasta muuttunut h�nelle p��asiaksi.
Samalla h�n kadottaa meist� jonkun verran esteettist� mielenkiintoaan,
joka kuitenkin aina j�� kyllin suureksi, ett� nekin, jotka eiv�t
suinkaan ole yksimielisi� h�nen aatteellisista l�ht�kohdistaan, silti
mielell��n tutustuvat h�nen taiteellisiin tuloksiinsa. Suuremmissa
kokonaisuuksissa vaikuttaa h�nen antamansa el�m�nkuva meihin joskus
pakotetulta ja valmiiden aatteellisten kaavojen mukaan valetulta, joskin
h�nen ter�v� todellisuuden-tarkastelunsa ja meik�l�isiss� oloissa
harvinainen sielun-erittelyns� niiss�kin aina ilahduttavalla tavalla
pulpahtaa n�kyviin. Pienempi� tuntuu h�n hallitsevan viel�
t�ydellisemmin ja sis�lt�v�t h�nen lyhyet kertomuksensa usein niin
paljon subjektivisen tunne-el�m�n kyll�st�m�� _ij�isyyden heijastelua_,
niin paljon l�pikuultoista, merenkultaista _pohjattomuuden p�ilynt��_,
ettei h�nell� siin� suhteessa ole vertaistaan suomalaisessa eik�
tiet��kseni koko pohjoismaisessa kirjallisuudessa.

H�nkin, samoin kuin Minna Canth, Juhani Aho ja yleens� h�nen

aikalaisensa, joutuvat jatkamaan meill� 1880-luvun realismin
kehittymist� 1890-luvun uusromantiikaksi.

V�himm�n tekee sen Minna Canth, sill� kuolema katkaisee h�nen

kirjallisen kehitysviivansa. Mahdollisesti h�n olisi my�skin ollut liian
realistinen henki menn�kseen aivan syv�lle suureen tuntemattomaan. Mutta
spiritismi her�tt�� jo h�nenkin mielenkiintoaan, tolstoismin
el�m�ntotuudet h�nkin jo tunnustaa omikseen eik� h�n ole en�� viime
aikoinaan kaukana Ellen Keyn syvent�m�st� pohjoismaisesta
naisk�sityksest�, kuten joku sanomalehti-kirjoitus osoittaa. Terve j�rki
tekee pitkin linjaa vararikon, j�tt�en tilaa tunteelle, tunnelmalle,
omalletunnolle, ja sit� tiet� vihdoin vaistolle, vieteille,
aavistuksille ja aina eteenp�in yh� salaper�isemmille ja
itsetiedottomammille sielun-ominaisuuksille.
Minna Canthin _Anna Liisa_, Juhani Ahon _Her�nneit�_, Arvid J�rnefeltin
_Her��miseni_, kaikki ne ovat aivan yhden-aikaisia, kaikki osoittavat ne
uuden tuulenk��nn�ksen merkkej� suomalaisessa kirjallisuudessa.

Juhani Aho menee jo Minna Canthia pitemm�lle, ei kuitenkaan viel�

uskonnolliseen tunne-el�m��n asti, jonka h�n ik��nkuin tahallaan j�tt��
Arvid J�rnefeltin asiaksi. J�rnefelt jatkaa vain sit� viivaa, jonka
edelliset ovat alottaneet. Heit� ei siis suinkaan voi pit�� kansallisen
realismin alkajina meill�, sill� se alkoi jo Aleksis Kivest�, joskin
niin suuri ja merkitsev� osa heid�n tuotannostaan sattuu sen
kukoistuskauteen. Pikemmin voi sanoa kansallisen uusromantiikan heist�
alkaneeksi.

J�rnefelt, jolle kaikki �kansallinen� on siin� merkityksess� vierasta ja

vastenmielist� kuin se on outoa Tolstoille ja koko nykyaikaiselle
sosialismille, joutuu kaikesta kansainv�lisyydest��n huolimatta h�nkin
t�t� tiet� ainakin er��nlaisen kansallishengen haarautuman palvelukseen:
maalle kaupungista, luontoon kultuuri-el�m�st�, yksinkertaiseen
moninaisesta k�y koko ajansuunta 1890-luvulla, niin k�y my�s Suomen
taide ja kirjallisuus. T�ss� valaistuksessa on meid�n helpompi ymm�rt��
my�s Arvid J�rnefeltin _Her��mist�_.

Mutta mit� on palaaminen luontoon muuta kuin luonnolta aina uusien

alojen valloittamista? Mit� usko muuta kuin tiedon edell�-k�vij�, mit�
tunkeutuminen ihmis-sielun itse tiedottomiin maailmoihin muuta kuin
juuri niiden tekemist� meille itsetietoisiksi?

T�lt� kannalta on meid�n helpompi ymm�rt�� sek� _Ateistia_ ett�

_Ihmiskohtaloita_.

J�rnefelt on saanut kyll�ns� ihmis-sielun �lyllisten puolien

erittelyst�. H�nt� eiv�t tyydyt� en�� ne verrattain helpot voitot, joita
el�m�n pintailmi�iden tarkasteluun pys�htyv� j�rki saavuttaa. Aina
syvemm�lle h�n tahtoo tunkeutua, aina ominaisemmin el�yty� ihmis-sielun
harvoihin suuriin alkutekij�ihin. Mutta siell� eiv�t kelpaa en��
eksaktisen tieteen ja kauniin taiteen suurmiehet h�nen ohjaajikseen ja
opettajikseen. Siell� kelpaavat vain ihmiskunnan suuret aavistajat,
profeetat ja uskontojen perustajat toiselle tiet� neuvomaan. Ja silloin
nousee kalpean Natsarealaisen haamu h�nen sielunsa silmien eteen,
ihmisen�, ei jumalana, hienostuneena, herkistyneen�, sormenp�ihins�
saakka henkisen� ylimyksen�, miehen�, joka kulkee kautta maailman kuin
ei sen loka ollenkaan koskisi h�nen kantap�it��n, uneksijana, jonka
sis�llinen n�kemys on niin voimakas, ett� kaikki ulkonainen siit�
h�yhenen tavoin takaisin hervahtaa. Onko mahdollista, ett� sellainen
ihminen on todella el�nyt siis? Kuinka on mahdollista, ett� h�n viel�kin
on niin v�h�n tunnettu oikealta opiltaan ja inhimilliselt�
olemukseltaan?

N�in k�y ymm�rrett�v�mm�ksi meille my�s _Maria_, tuo pieni, siro kirja,
joka aikoinaan her�tti niin ansaitsematonta suuttumusta. N�in ymm�rr�mme
me h�nen tolstoisminsa, joka ei ole vailla esteettist� vieh�tyst��n,
n�in ylimalkaan h�nen kristillisiin n�k�kantoihin kallistumisensa.

Muu seuraa sitten itsest��n. Pahaa ei ole pahalla vastustettava: _Samuel

Cr�ell_. Lihan himot ovat tyysti tukahdutettavat: _Puhtauden ihanne_.
Itsekielt�ymys on kaiken ilon l�hde: _Helena_, _Veljekset_. Maa kuuluu
kaikille: _Maa-emon lapsia_, _Veneh'-ojalaiset_. J�rnefelt seuraa
uskollisesti suuren slaavilaisen patriarkan j�lki�, istuttaa pala
palalta h�nen k�yt�nn�llist� ja tietoper�ist� viisauttaan suomalaiseen
maaper��n. Askeetti itsens� suhteen, individualisti kansan ja esivallan
suhteen, ateisti kirkon opin suhteen, kristitty oman syd�mens�
kammioissa: niin on Tolstoi, niin on h�nen suomalainen oppilaansa Arvid
J�rnefelt.

Sellaisena on h�nell� ep�ilem�tt� arvaamaton merkityksens� suomalaisessa

hengen-el�m�ss�.

Seisoen alusta alkain sen kukkuloilla h�n on my�s kirjallisuutemme

ainoa johdonmukainen maailmankansalainen. H�n kehitt�� sen
individualismin, jonka oireita me Oksasesta saakka olemme seuranneet,
sen viimeiseen ja ainoaan johdonmukaiseen lopputulokseen, nimitt�in
henkiseen anarkismiin. H�n vie pisimm�lle my�s sen el�m�nkielteisen
piirteen, joka kristin-opin ja pietismin mukana tullen ammoisista
ajoista on muodostunut yhdeksi suomalaisen kansallishengen
perus-ominaisuuksista, ja antaa lopullisen muodon sille passiivisen
resignatsionin opille, jota Juhani Aho taiteilijana niin
j�rk�ht�m�tt�m�sti toteuttaa. Maakysymys saattaa h�net nykyaikaista
sosialismia koskettamaan, jonka kanssa h�nell� tolstoistina on useita
muitakin yhtym�kohtia, ei kuitenkaan siin� h�nen oppinsa peruspyk�l�ss�,
ett� yhteiskunnan uudistuksen on yksil�n omasta sis�llisest�
uudistuksesta l�hdett�v�.

Puhtaasti kirjallisessa suhteessa h�n merkitsee aina enemp�� siirtymist�

mielikuvista k�sitteihin, maalailevasta, realistisesta esitystavasta
aatteellisen ja samalla uusromantisen runouden maailmoihin.

SANTERI IVALO (INGMAN)

s. 9/6 1866.--Hellaassa (1890), Tutkimuksia Pohjois-Suomen historiasta

vuosilta 1595--1635 (1901), Iltapuhteeksi, I-II (1892, 1896),
Reservikasarmista (1892), Juho Vesainen (1893), Tuokiokuvia Kuusamon
matkalta (1894), Kaarlo IX:n j��merenpolitiikka I-II (1894--95), Aikansa
lapsipuoli (1895), Anna Fleming (1898), Margareta (1898),
Lahjoitusmailta (1900), Tuomas piispa (1901), Kustaa Eerikinpoika
(1903), Saaristossa (1903), Onnen aalloissa (1904), y.m.

V�hitellen, noin parinkymmenen vuoden kuluessa, valmistuu meid�n

kansallinen realismimme, alkaen 1870-luvun alusta, jatkuen aina
voimakkaampana kautta 1880-luvun ja puhjeten vihdoin t�yteen
kukoistukseensa 1890-luvun taitteessa, jolloin se jo on saanut
suoranaistakin tukea samanaikaisista europalaisista virtauksista. Ensin
yksitellen ja hajallaan, sitten yhteisess� suljetussa rintamassa,
esiintyv�t meid�n realistiset kirjailijamme, pyr�ht�v�t kuin
keskin�isest� sopimuksesta Pariisiin ja palajavat j�lleen takaisin
toteuttamaan omalla kotoisella pohjallaan, mit� on toteutettavissa
noista uusista vapaan ajatuksen ja terveen j�rjen kritiikin her�tt�mist�
taiteellisista, yhteiskunnallisista ja valtiollisista kysymyksist�.
Palajavat ja liittyv�t J.H. Erkon veljen Eero Erkon v. 1890 perustaman
_P�iv�lehden_ ymp�rille niin lujasti ja mieslukuisasti, ett� heit� sen
mukaan voisi _P�iv�lehden piiriksi_ nimitt��, erotukseksi niist�
my�hemmist� kirjallisista kyvyist�, jotka syntyv�t heid�n antamastaan
sys�yksest� ja joiden yhteisen� nimen� silloin olisi _nuorsuomalaiset
kirjailijat_.

P�iv�lehden kirjallisen piirin huomattavimpia edustajia on Santeri

Ivalo (Ingman), Minna Canthin, Juhani Ahon ja Arvid J�rnefeltin keralla
nuorsuomalaisuuden ensimm�isi� esitaistelijoita, keve�n, pakinoivan
tyylin ja sittemmin suurpiirteisen historiallisen romaanin varsinainen
kehitt�j� ja viljelij� suomenkielisess� kirjallisuudessa.

Nuorsuomalaisuuden liike, yht� v�h�n kuin aikoinaan suomalaisuuden, ei

suinkaan ollut alkanut p��kaupungista, jossa, kuten Arvid J�rnefeltin
yhteydess� olemme huomauttaneet, suomalaisuudella ylimalkaan oli viel�
niin heikko ja niin sanoaksemme tietopuolinen jalansija. Sen pes�paikat
olivat kaukana maaseudulla, Kuopiossa, Jyv�skyl�ss� ja Viipurissa,
joiden silloiset nuorsuomalaiset voimat olivat ryhmittyneet
asianomaisten ��nenkannattajiensa, _Savon_, _Keski-Suomen_ ja _Viipurin
Sanomien_ ymp�rille. Varsinkin tuli Kuopio, Snellmanin kaupunki,
suomalaisuuden vanha valtalinna, Minna Canthin ja Ahon-veljesten kautta
my�skin nuorsuomalaisuuden lujimmaksi esivarustukseksi.

P��kaupungissa oli _Valvoja_, Kirjallisen kuukauslehden jatko, ollut

ainoa, joka pitkin 1880-lukua oli suomenkielisell� taholla yll�pit�nyt
vapaamman ajatuksen ja europalaisemman katsantotavan pyh�� tulta. Mutta
vasta P�iv�lehden kautta ne molemmat saivat keskitetyn k�rkens�
p��kaupunkilaisessa ja siis korkeimmassa suomalaisessa
sivistys-el�m�ss�.

Ei ollut P�iv�lehden piirin, yht� v�h�n kuin yleens� nuorsuomalaisuuden

vika, ett� tuo k�rki n�in ter�v�sti tuli kohdistumaan juuri entisten
Kirjallisen kuukauslehden miesten edustamaa �vanhaa� suomalaisuutta
vastaan (20 tai 30 vuotta vanhaa!), jonka p��pylv�in� t�h�n aikaan jo
seisoivat, paitsi muita, �suomalaiset kirjailijat� Yrj�-Koskinen ja A.
Meurman. Suomen kansallishenki tarvitsi nuorentumista, uudistumista, ja
se k�ytti ajanhengen her�tt�mi� kirjallisia kykyj� aseinaan. Ei voitu
el�� ik��ns� L�nnrotin, Snellmanin ja Runebergin aikakauden
j�lkeenj�tt�m�ll� aatteellisella, saati sitten kirjallisella perinn�ll�.
Kansallisuus-aate yksin ei voinut riitt�� en�� uuden, esiin-astuvan
polven mieli� innostamaan. T�ytyi tulla maahan uusia aatteita, polttavia
p�iv�nkysymyksi�, ellei mieli suomalaisen sivistys-el�m�n vajota
itsetyytyv�iseksi, kansallisromantiseksi umpivedeksi, jonka suhteen
v�h�nkin kyvykk��mm�n nuorison asema olisi ollut yksinomaan kielteinen,
ep�ilev�, arvosteleva ja--irvistelev�.

Me olemme ennen, Minna Canthin yhteydess�, n�hneet, mink� kirjavan

paljouden uusia, my�nteisi� el�m�n-arvoja nuorsuomalaisuuden her�tys toi
tullessaan. T�m�n liikkeen kriitillinen k�rki k��ntyi, kuten
luonnollista, kansalliseen romantiikkaan. Mutta sen uudesta-luova ja
vanhaa-virkist�v� mahti esiintyi pian kaikilla el�m�n aloilla, l�hinn�
taiteen ja kirjallisuuden, sitten etenkin ty�v�en-kysymyksen. N�iden
kaikkien vapaamielisten ja kansanvaltaisten pyrkimysten keskustaksi
muodostui _P�iv�lehti_.

Sen piirin varsinaisena, taistelevana sanomalehti-kykyn�, ainaisena,

v�sym�tt�m�n� p�iv�nkysymysten pohtijana, Santeri Ivalolla on
kunniakas sijansa maamme sivistyshistoriassa. Samalla h�n saa aikaa
laajalle kaunokirjalliselle toiminnalle.

Ivalo alkaa realistisella ylioppilas-novellilla _Hellaassa_, jonka

vilkkaat kohtaukset ja mehev�, havainnollinen esitystapa heti her�tt�v�t
huomiota. Mutta varsinaisen kirjailijamaineensa h�n perustaa kahdella
kokoelmalla pieni� kertomuksia _Iltapuhteeksi_, joiden lis�ksi tulevat
samaan keve��n tyyliin kerrotut kuvaukset _Reservikasarmista_ ja
_Tuokiokuvia Kuusamon matkalta_, viimemainitut kuitenkin sangen
vakaviakin sis�llykselt��n.--T�t� voidaan pit�� Ivalon kaunokirjallisen
tuotannon ensimm�isen�, realistisena kehityskautena.

H�nell� on nyt sana vallassaan, tekotapa sormiensa p�iss�. H�nen

silm�ns� ymp�r�iv��n el�m��n n�hden on harvinaisen ter�v�, h�nen
kielens� rikas, h�nen tyylins� taipuisa, selv� ja havainnollinen.
Erikoisesti silmiinpist�v�n� piirteen� esiintyy h�nen herttainen,
luonnollinen huumorinsa, joka ei ole vailla ivankaan ilkamoivaa otaa,
jos niin tarvitaan. H�n on kehitt�nyt huippuunsa tuon vaivattoman,
pakinoivan kirjoitustavan, jonka edelt�jin� suomenkielisess�
kirjallisuudessa me ennen olemme Samuli S:n ja Juho Reijosen tavanneet,
sek� samalla suorittanut tuon h�nen aikalaiselleen taiteilijapolvelle
tavallisen kiertokulun Pariisista Kuusamoon. H�n on nyt sanalla sanoen
t�yskelpoinen realistinen kirjailija kiireest� kantap��h�n.

Toisen kehityskauden me voimme katsoa alkavaksi _Juho Vesaisesta_, h�nen

ensimm�isest� suuresta historiallisesta romaanistaan, vaikka teokset
eiv�t seuraakaan toisiaan t�ss� aikaj�rjestyksess�. Ivalokin on joutunut
aikansa uusromantisen henk�yksen taikapiiriin. H�nenkin silm�ns� on
k��ntynyt taaksep�in: onpa h�n jo ennen historiantutkijana tottunutkin
menneiden aikojen vaiheita tarkastelemaan. Ja silloin h�nen silm�ns� on
kiintynyt pohjalaisten ja vienan-karjalaisten vanhoihin heimosotiin,
kostoretkiin vilisevi� virtoja pitkin, kalvan-karkeloihin mets�isten
kannasten yli, jotka n�it� taistelevia er�maan-asukkaita toisistaan
erottavat. _Juho Vesainen_ el�v�itt�� ne kaikki eteemme todellisella
karjalaisella v�ririkkaudella, todellisella pohjalaisella pontevuudella
ja jylhyydell�. Itsess��n romantinen aihe on siin� k�sitelty niin
realistisesti ja luonnontuoreesti ja kuitenkin niin runsaalla ja
kantavalla mielikuvituksella, ettemme ep�ile k�ytt�� siit� sanaa
_klassillinen_.--H�n on nyt samassa kehityskaudessa kuin Juhani Aho
_Lastujensa_ ja _Panunsa_ p�ivin�. H�n on p��st�nyt mielikuvituksensa
valloilleen ja samalla ruvennut pyrkim��n niihin �harvoihin viivoihin�,
jotka realistisen taiteen klassillisesta ja viel� enemm�n romantisesta
taiteesta erottavat.

Taikka toisin sanoen: h�nkin on l�yt�nyt _monumentalisen_ taiteen

syntysanat.

Mutta h�nen suuri tilintekonsa nykyisen ajan kanssa on viel� tekem�tt�.

Ja h�n kirjoittaa 2-osaisen yhteiskunnallisen romaanin _Aikansa
lapsipuoli_, Ahon _Yksin_-kirjan ja J�rnefeltin _Is�nmaan_ j�lkeen koko
P�iv�lehden piirin rohkeimpia enn�tyksi�, kenties t�n�kin p�iv�n� viel�
kirjallisuutemme virkein ja virkist�vin yhteiskunnallinen
todellisuuden-tarkastelu.

Aho, alunpit�en individualistina, oli tehnyt tilins� nykyisen ajan

kanssa yksil�llisen sielunerittelyn alalla. J�rnefelt, alussa
kansallisten ja yksil�llisten ristiriitojen v�lill� kamppailevana, oli
kuvannut kokonaisen aikakauden aatteellisen ilmakeh�n. Ivalo, jota
heihin n�hden tahtoisin _yhteiskunnalliseksi_ kirjailijaluonteeksi
nimitt��, ottaa asian omalta kannaltaan ja antaa meille l�pileikkauksen
silloisen suomalaisuuden murroskaudesta yhteisten pyrkimysten,
harrastusten, askareiden, sanalla sanoen _kansalaistoiminnan_ alalla.
Ivalo ei yhteiskunnallisena kirjailijana suinkaan seiso yksin
kirjallisuudessamme. J.H. Erkko ja Minna Canth pit�v�t siin� seuraa
h�nelle. Mutta siin�, miss� J.H. Erkko tahtoo sytytt��, innostaa ja
l�mmitt��, miss� Minna Canth muuttaa, parantaa ja mullistaa, siin�
_kuvaa_ Ivalo objektivisesti ja kylm�verisesti, ranskalaisen koulun
l�pik�yneell� taiteella taiteen vuoksi. Siksi onkin h�nen _Aikansa
lapsipuolta_ meid�n realistisen yhteiskunta-kirjallisuutemme
korkeimmaksi huipuksi katsottava.

Ep�ilem�tt� se on kritiikki� olevia oloja vastaan, kuten my�s Minna

Canthin yhteiskunnalliset n�ytelm�t ovat. Mutta tekij�n tapa esitt��
asioita ei ole agitaattorin, joka asettaa taiteensa sen taikka t�m�n
aatteellisen tarkoitusper�n palvelukseen. Itsest��n ja aivan
luonnollisesti, henkil�iden luonteista ja niihin liittyvist�
tapahtumista, kasvaa _Aikansa lapsipuolessa_ esiin se kriitillinen
el�m�nkuva, jota tekij� tarkoittaa. Ett� se samalla on sangen
myrkyllinen, todistaa vain, ett� h�nen alkuper�inen, harmiton huumorinsa
nyt on pist�v�ksi pilkaksi muuttumassa. Ja ett� h�n sen kohdistaa
kokonaiseen aikakauteen, todistaa, ett� h�n nyt on saavuttanut sen
henkisen yli-otteen, jolla h�n, itse taiteellisena syrj�st�-katsojana,
saattaa t�m�n p��kaupunkilaisen sivistyspiirin monivivahteisia muotoja
k�sitell�.

_Aikansa lapsipuoli_ kuvaa sit� astetta valtiollisen suomalaisuuden

kehityksess�, jolloin pelkk� puhdas ja uhrautuvainen innostus ei
riitt�nyt en��, jolloin t�ytyi ruveta askelittain valloittamaan alaa
silloiselta ruotsinmieliselt� puolueelta, pit�m��n silm�ll� jokaista
virkapaikkaa ja taistelemaan suomalaisen kansallisuuden vahvistamiseksi
my�s koko taloudellisen el�m�n j�re�ll� tykist�ll�. Se oli siirtymist�
Snellmanista Yrj�-Koskiseen, romantiikasta realismiin, unelmien ja
ihanteiden innostavista maailmoista kylm��n, karuun todellisuuteen.
Ylioppilaspiireiss�, puhtaan kansallisen romantiikan viimeisiss�
mohikaaneissa, tuo muutos tuli enimm�n tuntumaan. Siell� se merkitsi
siirtymist� is�nmaallisten maljojen ��rest� hiljaisiin lukukammioihin,
poliittisesta agitatsionista l�ksyihin ja tutkintoihin, veloista
verkaan, penningitt�m�st� kielenpieks�nn�st� hyv�palkkaisiin
valtiollisiin ja yhteiskunnallisiin mahti-asemiin. N�in kuitenkin
ainoastaan niille miekkoisille, jotka ajan merkit oikein tajusivat,
jotka osasivat ottaa vaaria tuulen suunnista ja niiden mukaan my�s oman
purtensa suunnittaa. Toiset, jotka eiv�t sit� ajoissa �lynneet, vaan
j�iv�t liian kauan nuoruutensa romantisilla ihanteilla ratsastamaan,
sortuivat auttamattomasti ajan vy�ryvien vankkurien alle. T�llaista
�aikansa lapsipuolta� Ivalo on yll�mainitussa teoksessaan ottanut
kuvatakseen.

T�m�n vastakohdaksi h�n asettaa oikean aikansa lapsen, j�rkev�n ja

itsekk��n, pyrkij�n ja kiipij�n, aatteettoman, ihanteettoman
pikku-min�ns� palvelijan, jonka silm�ss� on sama �kylm� kiilto� kuin on
aikansa lapsipuolen mielest� koko aikakaudessakin. Helposti huomaa,
kenen puolelle tekij�n my�t�tunne kallistuu ja _miksi_ se sille puolen
kallistuu. Romantikko--Juuso on h�nen nimens�--on kuitenkin kaunis
luonne kaikessa horjuvassa, ep�k�yt�nn�llisess� aatteellisuudessaan,
Heikki--h�nen vastakohtansa--v�hemm�n kaunis, siksi ett� h�n on mies
ilman mit��n suurempaa, sytytt�v�� p��m��r��, joka h�nen pienen
itsekk�isyytens� aateloisi ja oikeuttaisi. Ett� tekij� on juuri _n�in_
n�m� vastakohdat valinnut, on eritt�in luonteenomaista sek� P�iv�lehden
piirille ett� koko meid�n realistiselle kirjailijapolvellemme. Realismi
on heiss� pinnalla, romantiikka uinuu syvemm�ll� heid�n syd�miss��n.
Realistinen aika, jonka lapsia he ovat ja johon he itsekin katsovat
kuuluvansa, n�ytt�� heist� rumalta ja runottomalta menev�n, haihtuvan,
romantisen aikakauden rinnalla, jota he ovat liian viisaita takaisin
toivotellakseen, mutta joka kuitenkin kietoo heid�n syd�nt��n
omituisella, salaper�isell� ik�v�ll�.--Johtuvat j�lleen mieleen Ahon
�vanhat valkamat� ja �rykirannat�. Juuso ja Heikki, ne ovat Ivalon
suuressa yhteiskunnallisessa l�pileikkauksessa voitettu vanha ja
voittava uusi aika.

Monta katkeraa totuutta lausuu tekij� siit� suomalaisuuden

kehitys-asteesta, jota Heikki edustaa, samalla monta sarkastista sanaa
siit�, miten silloisessa suomenkielisess� Helsingiss� yleinen mielipide
luotiin ja sen kanssa kamppaileva uppiniskainen yksil� kaikkien taiteen
s��nt�jen mukaan hiljaisesti ja �kivuttomasti� teilattiin. Lienee
julkinen salaisuus, ett� h�nen mielikuvitustaan t�ss�, kuten Minna
Canthin h�nen _Sylviss��n_, on ollut er�s tunnettu tositapaus,
Churberg-juttu, kannustamassa. Tekij�n ansioksi lankeaa, ett� h�n on sen
niin kokonaan mielikuvitukseensa sulattanut, antanut sille oman
personallisen kehityskautensa ja maailmankatsomuksensa ��riviivat ja
mennyt itse ajanhengen syntyihin syviin, asettamalla Juuson yksil�llisen
el�m�ntarinan suomalaisuuden suurten kultuuri-taistelujen yhteyteen.
H�n on t�ten luonut teoksen, jolla on pysyv� sija meid�n
kirjallisuudessamme.

_Juho Vesainen_ ja _Aikansa lapsipuoli_ kuuluvat Ivalon klassilliseen

kehityskauteen.

T�m�n j�lkeen luisuu h�n, samoin kuin Aho, J�rnefelt ja koko kirjallinen
aikakausi h�nen ymp�rill��n, yh� syvemm�lle romantiikkaan. Taikka
oikeammin: h�n jakaa kirjailijapersonallisuutensa kahtia, k�ytt�en sen
realistisen puolen sanomalehti-ty�h�n ja kansalaistoimintaan, sen
romantisen puolen taas historiallisiin romaaneihinsa ja kertomuksiinsa
_Anna Fleming_, _Tuomas piispa_, _Margareta_, _Onnen aalloissa_ j.n.e.,
joilla h�n vakiuttaa asemansa suomenkielisen historiallisen romaanin
perustajana, v�lill� aina realistisemmankin kuvauksen, kuten kokonaisen
kokoelman _Saaristossa_, pirauttaen. H�n on yh� edelleenkin realistisin
henki meid�n realistisesta kirjailijapolvestamme, se, joka uskollisimmin
on todellisuuden vankalla pohjalla pysynyt ja jonka romantiikka kenties
juuri sent�hden n�ytt�� v�himm�n kirjallisuutemme my�h�isemp��n,
uusromantiseen kehitykseen vaikuttaneen.

N�ytelm�kirjailijanakin on Ivalo, samoin kuin Aho ja J�rnefelt,

esiintynyt, viel�p� viett�nyt pari siev�� voittoa _Juho Vesaisella_,
jonka vilkas toiminta ja v�ririkkaat kuvaukset eiv�t kiell� itse��n
n�ytt�m�ll�k��n, sek� _Lahjoitusmailla_, huomattava etup��ss� sen
v�kev�n todellisuuden-tunnun tautta, jolla tekij�n on onnistunut tehd�
el�viksi meille nuo jo historiaan kuuluvat karjalaisten talonpoikain
k�rsimykset.

Realismi ja romantiikka kulkee Ivalon my�h�isemm�ss� tuotannossa

rinnakkain, yhtym�tt� yhteiseen suureen solmukohtaan, kuten _Juho
Vesainen_ ja _Aikansa lapsipuoli_ olivat. T�m� tapahtuu kuitenkin
er�iss� pienemmiss� historiallisissa kertomuksissa, joissa h�n
erinomaisella el�vyydell� ja klassillisilla viivoilla kuvaa
uutis-asukasten korven-el�m��, esiraatajain ryskett� Suomen salomailla.
Saman luonnon-tuoreuden ja yksinkertaistuttavan tyylittelyn voimme me
katsoa my�skin _Margaretassa_ yhtyneen.
Ivalon aseman suomenkielisess� kirjallisuudessa m��r�� toiselta puolen
Aho, toiselta puolen J�rnefelt. H�nell� ei ole Ahon uneksivaa, utuista
mielikuvitusta, yht� v�h�n kuin J�rnefeltin syv�llist� sielun-erittely�.
Mutta h�nell� on vankemmat todellisuus-vaistot kuin heill� kummallakaan,
h�nen havainnollinen esitystapansa kumpuaa suoraan t�m�n maan ja t�m�n
maailman kamarasta. Arvattavasti juuri siksi h�n niin helposti suorittaa
1890-luvun mystillisen, uusromantisen virtauksenkin, antamatta sille sen
enemp�� sijaa tuotannossaan kuin ett� h�n siirtyy historiallisen
kertomuksen alalle, jota ennen h�nt� vain sattumalta joku suomalainen
kirjailija oli ohimennen tai dilettantin tapaisesti koskettanut. T�h�n
j�lkimm�iseen lajiin saatamme me hyv�ll� syyll� lukea ne
sotakertomukset, joista 1880-luvun kirjallisuus meill� tulvii ja jotka
vanhan romantiikan my�h�syntyisin� lapsina jo aikoja sitten ovat
unohduksen helmaan vaipuneet.

Vasta uusi, realistisempi tekotapa, jota Ivalo edustaa, saattoi

historiallisen kirjailemisen meill� Yrj�-Koskisen _Pohjan piltin_ ja
Juho Reijosen _Tuulivaaralaisten_ j�lkeen uudelleen korkeamman taiteen
kannalta mahdolliseksi.

KASIMIR LEINO

s. 17/11 1866.--Runokokeita, Emmalan Elli (1885), El�m�st� (1889),

Ristiaallokossa (1891), V�ljemmill� vesill� (1893), Prosper M�rim�e
(1895), Brand (Ibsen, 1897), Nykyaika (1898-99), Runoja (1899), Jaakko
Ilkka ja Klaus Fleming (1901), Lehtolapsi (1905), Testamentti y.m.
kertomuksia (1905), Hovimaalaaja Aleksander Laur�us ja h�nen
ymp�rist�ns� (1908) y.m.

Ei ainoastaan kirjallisuuden, vaan my�skin kaikkien muiden taiteiden

aloilla esiintyy nuorsuomalaisen her�tyksen elahytt�v�, uudesta-luova
henki meill�: musiikin, maalauksen, kuvanveiston, n�ytt�m�taiteen ja
lopuksi arkkitehtuurin. Kaikkien niidenkin aloilla voitaisiin kenties
n�ytt�� samoja kehitys-asteita, osoittaa samoja ajanhengen ja
kansallishengen hedelm�llisi� yhtymi�, kuin kirjallisuuden. Mutta seh�n
ei ole meid�n asiamme. Riitt�k��n siis vain viittaus siihen, miten
realismi kirjallisuudessamme vastaa samanaikaista realistista suuntaa
my�s kuvaamataiteiden ja n�ytt�m�taiteiden tekotavassa, miten j�lleen
sen pyrkimys tyylittelyyn ja monumentalisuuteen on yleinen koko nuoren
taiteilijapolven keskuudessa, samoin, miten kansallisen realismimme
maalaileva kirjallinen esitystapa 1880-luvulla on yhteydess� varsinaisen
maalaustaiteen erikoisen nousun kera samalla vuosikymmenell�, ja
1890-luvun uusromantinen tunnelmarunous j�lleen saman-aikaisen
s�veltaiteen varsinaisen kukoistuksen kanssa. Mik��n ilmi� luonnon, yht�
v�h�n kuin ihmishengen historiassa, ei seiso irrallaan. Kaikki yhtyv�t,
kaikki liittyv�t toisiinsa lujaksi, elimelliseksi kokonaisuudeksi.

Ei ole sattuma, esim. ett� kansallinen romantiikkamme oli niin suuressa

m��rin omiaan suomalaisia kirjailijoita juuri runopukuiseen muotoon
houkuttelemaan, ei sattuma sek��n, ett� realistinen aika meill� oli niin
edullinen suorasanaiselle kirjallisuudelle, eik� j�lleen sattuma, ett�
realismin ohimenty� ja uusromantisen aikakauden alettua my�skin
varsinainen laulurunous meill� taas uuteen eloon raikahtaa. Muodon
vaihtelut vastaavat t�ss� suhteessa uskollisesti vaihteluja ajanhengen
sis�llyksess�, jonka j�lleen m��r��v�t saman-aikaiset ilmi�t koko
Europan tieteellisess�, taiteellisessa, valtiollisessa,
yhteiskunnallisessa, taloudellisessa, sanalla sanoen henkisess� ja
aineellisessa ilmakeh�ss�. Nuorsuomalaisen her�tyksen j�lkeen ei
suomenkielinen kirjallisuus en�� hetkeksik��n lakkaa ottamasta
vaikutuksia samanaikaisista yleismaailmallisista virtauksista. Sen
kehitys vastaa kirjallisuuden kehityst� kaikkialla suurissa
sivistysmaissa, sen ilmi�t liittyv�t siihen kansallista suurempaan
kokonaisuuteen, jota meid�n on tapana yleis-inhimilliseksi
maailmankultuuriksi nimitt��.

Kasimir Leino on meid�n realistisen aikakautemme ainoa varsinainen

laulurunoilija, nuorsuomalaisen her�tyksen ranskalaisin, pariisilaisin
henki, P�iv�lehden piirin ainoa johdonmukainen esteetikko ja kaunosielu.

H�n on sit� jo niin varhain kuin ensimm�isest� teoksestaan:

_Runokokeista_ ja _Emmalan Ellist�_, harvinaisen luonnontuoreesta ja
kansanomaisen kielen raikastuttamasta maalaisnovellistaan. Romantisia
aineksia on olemassa, kuten kaikissa h�nen polvensa kirjailijoissa,
mutta selv�sti huomaa, minnep�in tekij�n pyrkimys jo t�ht�� ja milt�
�lylliselt� pohjalta h�nen runoutensa kohoaa. Sis�ltyyh�n jo kokonainen
kirjallinen ohjelma tuohon pieneen runoon _Lukijalle_, jolla h�n
_Runokokeensa_ alottaa:

�Luonnon kaiken tutkijalle

ain' on yhden arvoinen,
onko vuokko, onko kielo
vaiko ruusu kaunoinen.�

Luonnontutkija harrastaa kaikkea, jatkaa tekij�, h�n tarkastelee ja

tutkii, sill� h�n tahtoo saada selville sen eri ilmaukset. Luonto on
suuri, taivas on suuri, monet piilev�t ihmeet niiss�, kuitenkin on
ihmis-syd�n ja sen tunteet niihin verrattavat. Ja siksi, joka pyrkii
ihmis-syd�men ja ihmis-sielun ongelmoita selitt�m��n:

�ei se etsi lauleluja

mainemiesten yksist��n�.

Siis jo n�in varhain _psykologisen estetiikan_ henki, joka ei tutki

taidetta mieskohtaisen mielihyv�n taikka mielipahan tunteita silm�ll�
pit�en, ei my�sk��n aseta mit��n ennen m��riteltyj� kauneuden mittapuita
sille, vaan k�sittelee sen ilmi�it� ennen kaikkea sielullisina,
inhimillisin� todistuskappaleina. Ik�v� kyll�, ei sellaista
_luonnontieteellist�_ arvostelijaa, jota Kasimir Leino t�ss� itselleen
toivottelee, suomenkielisen kirjallisuuden kent�ll� silloin viel� ollut
olemassa. Taikka ehk� oikeammin: hauska h�nelle, sill� t�tenp� oli juuri
h�nell� tilaisuus tulla meill� tuon toivomansa, nykyaikaisen kritiikin
ensimm�iseksi uran-uurtajaksi.

N�ytt�� jo hetken silt� kuin h�nkin, kuten koko aika h�nen ymp�rill��n,
saisi suorasanaisessa muodossa parhaiten sanotuksi, mit� h�nell� on
syd�mell��n. Silla h�nen seuraava teoksensa on _El�m�st�_, kokoelma
realistisia kertomuksia, joista er��t, kuten esim. _H�rm�nm�kel�isten
markkinareissu_, kuuluvat t�m�n suunnan luonteenomaisimpiin enn�tyksiin.
It�-Pohjanmaan runsas, sointuva kansankieli, maalais-el�m�n ja
maalaispsykologian syv� tuntemus, tarkka, yksityiskohtainen tekotapa,
kaikki antavat lukijan aavistaa tulevaa �aikansa lasta� eik�
�lapsipuolta� s.o. suorasanaista eik� runomuotoista kirjailijaa. Pienet,
siell� t��ll� ilmenev�t vienon, herk�n ja runollisen tunteen
pilkahdukset vain viel� v�itt�v�t vastaan t�t� olettamusta.

Kansankielen k�yt�nt� oli silloisen uuden suunnan peruskysymyksi�.

Realistinen kirjailija johtui siihen tietysti aivan suorastaan, ja kun
useimmat uuden suunnan miehist� olivat kotoisin It�-Suomesta ja
Pohjanmaalta tuli realismin nousu meill� merkitsem��n juuri n�iden
maakuntien murteiden ylitse-vuotavaa vivahdusrikkautta
kirjallisuudessamme. Ei ollut ihme, jos suomalaisen kirjakielen vanhat
viljelij�t, eritt�inkin ne, joiden kielellinen pohja oli L�nsi-Suomi,
alkoivat huolestuneina pudistaa p��t��n t�lle, heid�n mielest��n,
raakalaiselle synonyymien paljoudelle, t�lle kuvaavien, kansanomaisten,
deskriptivisten ja onomatopoetisten sanojen purkautuvalle
kev�t-tulvalle, joka v�litti L�nnrotin sanakirjasta yht� v�h�n kuin jo
vakiutuneesta, hiukan akateemisesta ruotsinkielen runtelemasta, kreikan
ja latinan pohjalle rakentuvasta tyylitaidostakaan. Jos kuka tahansa
nuori mies saattoi �porhaltaa� Pariisiin, panna �karvareuhkan� p��h�ns�
ja harjoittaa mielens� mukaista kielellist� vallattomuutta, niin kuinka
silloin oli k�yv� suomalaisen is�nmaan ja sen isilt�-perityn
kansallisromantisen viljelyksen? Sit� ei ollut sallittava eik�
todellisen is�nmaanyst�v�n suinkaan sopinut katsoa ristiss� k�sin sit�.

Ainakaan A. Meurman ei voinut sallia sit�. Ja kun h�n ei my�sk��n ollut

tottunut ristiss� k�sin istumaan, milloin h�n n�ki jotakin h�nelle pyh��
ja kallista loukattavan, nousi h�n tuohon sangen ep�kiitolliseen
taisteluun vasten koko nuorta, esiin-astuvaa kirjailijapolvea. T�ss�
taistelussa, jota aluksi k�ytiin �vanhojen� suomenmielisten
��nenkannattajassa _Uudessa Suomettaressa_, sittemmin vuoden 1890-n
j�lkeen my�s �nuorten� omassa ��nenkannattajassa _P�iv�lehdess�_,
ansaitsi my�s Kasimir Leino ensimm�iset kannuksensa kirjallisena
kriitikkona ja poleemikkona.

Nyky��n, jolloin kirjallisuutemme kehitys jo on sangen toisille urille

suuntautunut, voimme me katsoa tuota taistelua jotenkin objektivisesti,
sivistyshistoriallisena ilmi�n�, jonka syyt me ymm�rr�mme ja jonka
seuraukset, kuten tavallista, ovat omiaan asiaa monelta uudelta
n�k�kannalta valaisemaan. _Periaatteellinen_ voitto j�i t�ss�
mielt�kiinnitt�v�ss� �kielikiistassa� ep�ilem�tt� nuoren polven
puolelle: kenenk��n kirjallisuuden viljelij�n ei meill� pist�ne p��h�n
en�� ev�t� kansankielen oikeutta kirjakielen alituisesti pulppuavana,
ikinuorena alkul�hteen�. Mutta _k�yt�nn�ss�_ juuri silloinen nuori polvi
itse, etup��ss� Juhani Aho ja Kasimir Leino, edellinen proosan,
j�lkimm�inen runomuodon alalla, piankin rajoittavat, kehitt�v�t,
seulovat ja siivil�iv�t suomenkielens� siihen m��r��n, ett� sen
moitteetonta siloutta vastaan ei itse Meurmanilla ole my�hemmin
muistuttamista. Se itsetietoisesti valikoiva, _tyylittelev�_ pyrkimys,
joka 1890-luvulla astuu suomenkieliseen kirjallisuuteen luonnollisena
seurauksena sek� yleens� muuttuneesta ajanhengest� ett� eritoten
realismin tuomasta runsaasta aines-varastosta, tuli t�ss� mit�
menestyksellisimmin vaikuttamaan my�s puhtaasti kielellisen tekotavan
t�sm�llistymiseen ja kiteytymiseen kirkkaaksi, selv�ksi,
klassilliseksi.--_Sen_ taistelun meill� voi jo todellakin pit�� aikoja
sitten loppuun suoritettuna.

Samoin on oikeastaan niiden yleisten kirjallisten ja esteettisten

taisteluiden laita, joissa A. Meurman ja Kasimir Leino aikoinaan
peist��n taittelivat. Teoreettinen voitto j�i niiss�kin nuoren polven
puolelle, sit�kin helpommin, kun se puoli ei koskaan ollut Meurmanin
vahvimpia eik� h�n itse mik��n esteetikko. Mutta k�yt�nn�ss� siirtyy
P�iv�lehden kirjallinen piiri, yksi toisensa j�lkeen, kuten jo ennen
olemme n�hneet Ahon, J�rnefeltin ja Ivalon yhteydess�, yh� kauemmaksi
siit� realismista ja naturalismista, joka juuri oli ollut A. Meurmanin
silm�tikku. _Panun_ j�lkeen ei h�nen, yht� v�h�n kuin muidenkaan vanhan
romantiikan miesten, tee en�� pahasti mieli leimata esim. Juhani Ahoa
�lantakirjailijaksi�, kuten ennen.--N�m�kin taistelut voi siis jo
hyv�ll� syyll� katsoa aikoja sitten loppuun suoritetuiksi.

Toisin on niiden aatteellisten taisteluiden laita, joissa silloisen

nuoren ja vanhan polven uskonnolliset ja siveelliset maailmankatsomukset
t�rm�siv�t vastakkain ja jotka my�hemmin olivat omiaan niin moneen
valtiolliseen ja yhteiskunnalliseen erimielisyyteen johtamaan. Niiden
alun olemme jo n�hneet Oksasessa ja Yrj�-Koskisessa, niiden
kiristymisen inhimillisen� todistuskappaleena me voimme pit�� esim. Arvi
J�nneksen runoa _Inhuuden ihantelijalle_, jonka h�n Minna Canthin
kirjallista tuotantoa vastaan linkoaa, niiden t�yten� sodanlieskana taas
_P�iv�lehden_ ja _Uuden Suomettaren_ leirien yhteen-iskemist� 1890-luvun
alkuvuosina. Edellisen yksil�llis-luonnontieteellinen, j�lkimm�isen
kansalliskristiilinen kanta seisoo kumpikin viel� koko suomalaisessa
kansansielussa jyrk�sti, joskaan ei aina johdonmukaisesti,
vastakkain.--Meid�n ei ehk� olisi tarvis mainita, ett� juuri n�m� olivat
my�s Kasimir Leinon ja A. Meurmanin kirjallisten taisteluiden syvemm�t,
aatteelliset alkutekij�t.

Psykologinen estetiikka on johdonmukainen seuraus luonnontieteellisest�

maailmankatsomuksesta. Ja senp� Kasimir Leino korkealle kuuluttaakin
k��nteentekev�ss� lyyrillisess� runokokoelmassaan _Ristiaallokossa_,
jonka h�n julkaisee Pariisista palattuaan. Yhdess� Ahon _Yksin_-kirjan,
J�rnefeltin _Is�nmaan_ ja Ivalon _Aikansa lapsipuolen_ kanssa se on
silloisen nuoren polven suuria ohjelmajulistuksia.

Sen erikoisuus on siin�, ett� se on--lyyrillinen.

Mutta se oli aikoinaan ennen-kuulumatonta lyriikkaa suomalaisessa

kirjallisuudessa, uutta sek� muodoltaan ett� sis�llykselt��n.
Muodoltaan siksi, ett� suomenkieli ei runomuotoisena ollut koskaan
ennen kaikunut sill� keveydell�, vapaudella ja siroudella,
sis�llykselt��n taas siksi, ett� kukaan laulurunoilija meill� ennen
h�nt� ei ollut eritellyt sielunsa vaihtelevia liikkeit� niin ter�v�sti,
k�sitteellisesti, itsetietoisesti ja yksityiskohtaisesti. Se oli
realistin tekotapa sovellutettuna runomuotoiseen esitykseen, mit�
laulavimman poljennon kannattama runollinen tunne yhtyneen� j�rjen
j�iseen, murtelevaan mietiskelyyn.

Musset on se nimi ranskalaisesta kirjallisuudesta, joka Kasimir Leinon

ohella mieleen juolahtaa, aivan kuin Ahon t�m�n-aikaisia teoksia
selaillessa Maupassant.

Jo _Runokokeissa_ oli Kasimir Leino nykyaikaisena vapaa-ajattelijana

esiintynyt. Tuossa kauniissa runossa _Sunnuntaina_ h�n jo oli ylpe�sti
tunnustanut, ett� maailman avaruus oli h�nelle armaampi kuin kirkon
kolkkous, luonnon hiljaisuus rakkaampi kuin virret messu-rahvaan.
Runossa _Kaksi vaalia_ h�n taas yht� ylpe�sti oli arvioinut totuuden
etsinn�n sen l�yt�mist� korkeammalle, taistelun edest� vapauden
jalommaksi sen omistamista. Viel� h�n oli runossa _Totuutta huudat_
antanut katkeran, varoittavan opetuksen sille, joka meill� vaatii

�totuutta toimeen, el�m��n,

totuutta uskoon, rakkauteen,
totuutta k�yt�kseen�,

sek� vapautta tieteen, aatteen, sanan ja uskonnon. Meill� ei ole

niinkuin muilla, selitt�� tekij�, t�lle intoilijalle yksinkertaisesti:
meill� ei saa olla vapaa, meill� ei saa aatettaan paljastaa, meill� ei
suvaita el�m�ntotuutta, meill� on oma usko ja vakaumus kansan
kauhistusta, suora puhe loukkausta ja seuran pahennusta. Mist� apu
sitten? Kasimir Leino on jo _Runokokeissaan_ liian suuri ep�ilij�
uskoakseen J.H. Erkon tavoin paljoakaan hyv�� kansanvaltaisen kehityksen
siunauksista. Tuossa huomattavassa runossa _Hengen tasavalta_ h�n jo oli
asettanut vastakkain yksinvaltiaan tyrannin sorron ja sen sorron, jota
valtaan p��ssyt kansa harjoittaa, sek� tullut j�lkimm�isen suhteen
siihen sangen pessimistiseen tulokseen, ett�

�oli ennen sortaja yksi vaan,

nyt joukkiot suuret, tuhannet
ly� vangiksi aattehet�.

Siksi tunnustautuukin tekij� vain �hengen tasavallan�, vain ��lyn

yksivallan� tahtojaksi ja taistelijaksi.--Siis melkein Bj�rnsonin oppi
�toisesta taikka toisesta roskav�est�, Ibsenin henkisell�
ylimyksellisyydell� ja �kansanvihaajan� katkerilla mielipiteill�
h�ystettyn�.

Varmaan on Kasimir Leino, samoin kuin Minna Canth ja Juhani Aho, t�h�n
aikaan saanut tuntuvia vaikutuksia norjalaisesta kirjallisuudesta.

_Ristiaallokossa_ tulee lis�ksi vapauttava ranskalainen vaikutus, jonka

ilmassa yll�mainitut aatteelliset ainekset tekij�n sielussa t�yteen
kukkaansa puhkeavat. H�n on nyt jo esteetikkona Tainen ja Brandesin
oppilas, tuottavana kirjailijana etenkin Musset'n ja M�rim�e'n harras
ihailija: edellisen romantinen, syd�nt�-hiukaiseva ja sent��n niin
realisella voimalla vaikuttava idealismi, j�lkimm�isen viile�,
koskematon _nolime tangere_ -taide ovat tulleet h�nen kirjallisiksi
johtot�hdikseen. Mutta ranskalainen vaikutus ei _Ristiaallokossa_
suinkaan esiinny sellaisenaan, vaan aivan omaper�iseksi ja itsen�iseksi
el�m�n-sis�llykseksi sulatettuna.

Tekij� on nyt jo t�ydellisesti vakuutettu luonnontieteellisen

maailmankatsomuksen oikeudesta. Milloin h�n siit� puhuu, putoelevat
h�nen sanansa kirkkaasti ja varmasti kuin j��tikarit:

�Nimi� vain on jumala ja luonto,

olemus yksi, eri silmin n�hty,
ihmisten t�it' on kirkko, dogmi, oppi,
ihmisten lailla harhateit� k�ypi,
ikuista vaan on maailmoiden mahti,
ikuiset lait ja niiden vaarin-otto.�

Sama ajatuksen kylm�verinen tosiasiain merkitseminen voi muuttua h�nell�

myrkylliseksi ivaksi, milloin h�n n�kee t�lt� luonnontieteelliselt�
pohjaltaan nousevien totuuden, oikeuden ja ihmisyyden ihanteiden
joutuvan tappiolle ymp�r�iv�ss� el�m�ss�. Ja h�n n�kee niin k�yv�n aina,
sill�: Kasimir Leinon runouden pohjavirta on, samoin kuin Kaarlo
Kramsun, syvimm�lt� sis�llykselt��n traagillinen, vaikka se h�nell�
vuoroin eleegiseksi kauneudeksi, vuoroin pist�v�ksi pilkaksi
soinnahtaa.--Mutta neh�n juuri ovat synnynn�isen romantikon
tunnusmerkilliset ominaisuudet!

Kasimir Leinon runoudessa esiintyy sama sielullinen kahtia-jako, mink�

ennen olemme Juhani Ahon ja koko sen polven miehiss� havainneet,
ristiriita p��n ja syd�men, j�rjen ja tunteen, realismin ja romantiikan
v�lill�. Se suorastaan sankarillinen taistelu, jota he edellisen
puolesta k�yv�t j�lkimm�ist� vastaan sek� ulkopuolella itse��n ett�
omassa olennossaan, on kirjallisuutemme kenties rohkaisevin ja
riemastuttavin eetillinen ilmi�, jolla varmaan on oleva pitk� kantovoima
koko suomalaisen kansallishengen vastaiseen kehitykseen.

Aatteellisesti on _Ristiaallokon_ tekij� t�ysi realisti, t�ysi uuden

ajan mies, totuutta hehkuva, vapautta vaativa, aina pyrkiv� ja
aina--ep�ilev�. _Myrskylintuna_ h�n tahtoo laulaa, voitollisen,
dityrambisen tunteen virsi� h�n my�s er�it� viritt��: _Mun vuodenaikani
ei ole syys_, _Jos tohdit ja tahdot_, _Tuommoinen tytt� on mieleeni
mun_, _Mi orjuutta, se kurjuutta_ j.n.e. Mutta _Yksin ollessa_ k�y h�nen
mielens� sangen surulliseksi: h�n huomaa ep�ilij�n vaaran, h�n tuntee
ivan ilkamoivan odan j�yt�v�n el�m�njuurtaan. Ja silloin voi entisyyden
ehe� usko kangastaa h�nelle niin utuisen ihanalta, ett� h�n puhkeaa
_P�iv�n laskiessa_ liikuttaviin s�veleihin lapsuus-onnen pilvett�mille
maailmoille. Kuitenkaan h�n ei vaivu niihin. H�n ei _tahdo_ vaipua
niihin, h�n tahtoo tuntea olevansa _Parantumaton_: kokoelman ja kenties
koko Kasimir Leinon tuotannon syvimmin traagillinen sielun-purkaus.
Silloin h�nen sielullinen h�t�ns� voi pukeutua niinkin ep�toivoisiin
s�keihin kuin _Surutonna suolla sorsa_, jossa h�n syytt�� kohtaloa sen
kauneimmista antimista h�nelle:

�Miksi annoit hengen hell�n,

vapautta vaativaisen?� j.n.e.

Toisia avuja olisi h�nen mielest��n tarvittu t��ll�: mielen malttia,

kovaa luontoa, vanhan mielt�, valhe-kielt�. Silloin h�nkin olisi k�ynyt
�tiet� tarvottua�, sy�nyt kiltisti �ennen sy�tetty�, ollut sek�
�mieleen mahtimiesten� ett� �ikiriemuks is�nmaalle�.--Muuten h�n ei
yleens� suinkaan tahtoisi vaihtaa kohtaloaan noiden el�m�n-kyll�isten,
itseens� tyytyv�isten kanssa, joiden symbolin h�n n�kee esim. _Valtion
sy�ttil��ss�_. Heit�p� vastaan h�n my�s mestarillisen pilkkarunonsa
�_Kunnon mies_� linkoaa. Yhdess� toisen, ei v�hemm�n mestarillisen,
satiirin kanssa �_Kallihin kansan vuoksi_!� pit�isi sen t�n�kin-p�iv�n�
seisoa kultakirjaimilla piirrettyn� jokaisen sivistyneen suomalaisen
syd�mess�.

Er��t kauniit, objektiviset el�m�nkuvat, kuten _Huutolaistytt� kehdon

��ress�_, _Nukkuvalle tyt�lle vuoristossa_, samoin historiallinen
runosikerm� _Valdolaisista_ viittaavat jo _V�ljemmille vesille_, Kasimir
Leinon seuraavaan runokokoelmaan.

_Ristiaallokon_ syv�sti tunteellisessa alkurunossa h�n oli lausunut

liikuttavimman hyv�sti-j�tt�ns� lapsuutensa romantiselle
taika-maailmalle. _V�ljemmill� vesill�_ h�n on suorittanut saman
kehityksen kuin Juhani Aho _Lastuissaan_: tunnelma, tuo nykyaikaisen
ihmisen oljenkorsi, on tullut vapauttajana ja pelastajana sek�
romantisen tunteen ruusuista ett� j�yt�v�n j�rjen okaista, h�nen
kielenk�ytt�ns� saavuttanut sen marmorisen kauneuden, jota esim.
tunnelmarunot sellaiset kuin _H�n_, _Vuoden vaihteella_, _Syksyinen
mieliala_, _Talvitunnelma_, _Kuin huolivi kuutamon kultainen vy�_ y.m.
todistavat. _El�m�n laulu_, kirjan kannattava runosikerm�, on t�m�n
tyyntyneen, voitollisen tunteen ja ajatuksen hymni maailmankaikkeuden
my�nteisille voimille, kaiken yksil�llisen tragiikan ohitse ja
yl�puolitse. Joskus voi viel� joku katkera, vihlaiseva runo, kuten _Ma
olen kuin siipehen ammuttu lintu_ tai _Onneton_ h�nen pakahtuvasta
povestaan singahtaa. Mutta muuten vaeltaa h�n jo niill� j�isill�
jyrk�nteill�, miss� yksil�llinen el�m�n-tuska sulaa yhteen
maailmankaikkeuden siint�vien, ilottomien ja suruttomien ilmakehien
kanssa.

Kasimir Leinon kehitys k�y edelleen samansuuntaisesti kuin koko h�nen

miespolvensa, mutta omalla tavallaan. Kauneus tulee h�nenkin ainoaksi
uskonnokseen, kuten Juhani Ahon, tunnustaapa h�n jo t�ysin helleenist�
kauneus-palvelusta, kuten _Pakanallinen uni_, _Ma lep��n rannalla
ruohikossa_ y.m. tunnelmapalaset h�nen _Runoissaan_ todistavat.
Historialliseen kirjailemiseen h�nkin k��ntyy, kuten Ivalo, sommitellen
suuren n�ytelm�ns� Nuijasodan ajoilta _Jaakko Ilkka ja Klaus Fleming_.
Uusromantiikan mystillist� virtausta h�nkin koskettaa, kuten Arvid
J�rnefelt: _Etsij�n palaus_, _Erakon unelma_. Mutta yleisen
suunnitelmamme mukaan vieh�tt�� meit� t�ll� kertaa enimm�n se kausi
kunkin kirjailijan kehityksess�, jossa me n�emme suurimman sis�llisen
taistelun oman kirjallisen ja aatteellisen maailmankatsomuksen
saavuttamiseksi tapahtuvan. Siis v�hemm�n taistelun tulokset
sellaisinaan.

Siihen on my�s yll�oleva esitys koetettu keskitt��, seuraten siin�

suhteessa ainoastaan tekij�n omaa osviittaa _Runokokeista_, jossa h�n
asetti taistelun edest� vapauden korkeammalle kuin sen saavutuksen,
totuuden etsinn�n h�nelle kalliimmaksi kuin sen l�yt�misen, ja merkiten
lopuksi h�nen asemansa suomalaisessa kirjallisuudessa J.H. Erkon
hiiht�m�n ladun suoranaisena jatkajana, nuorsuomalaisen runouden
ensimm�isen� europalaisena viljelij�n� ja edustajana.

TEUVO PAKKALA

s. 9/4 1862.--Lapsuuteni muistoja (1885), Oulua soutamassa (1886),

Vaaralla (1891), Elsa (1894), Lapsia (1895), Tukkijoella (1899),
Kauppaneuvoksen h�rk� (1901), Pieni el�m�ntarina (1903).

Jokaisessa ajassa on toisia, jotka seisovat sen eturintamassa, toisia,

jotka taempaa seuraavat ajan aatteiden temmellyst�, pysytellen niiden
ulko- taikka yl�puolella. Usein saattaa edellisten riveist� tapahtua
siirtymisi� j�lkimm�isten riveihin, usein my�s p�invastoin joku
aikakauden syrj�st�-katsovista hengist� innostua itse taistelun
tuoksinaan osaa ottamaan. Taiteen alalla saattavat molemmat
suhtautumiset ajanhenkeen, tietysti riippuen yksil�n omasta
sielullisesta kehityksest�, tulla yht� menestykselliseen k�yt�nt��n.

Kaikki ne nuorsuomalaiset kirjailijat, joista on edell� ollut puhe,

Minna Canth, Juhani Aho, Arvid J�rnefelt, Santeri Ivalo ja Kasimir
Leino, ovat kuuluneet yll�-mainitussa suhteessa niihin, joissa
1880-luvun ja suureksi osaksi my�s 1890-luvun henki meill� on
voimakkaimmin humahtanut, jotka ovat ajalle leimaa antaneet ja
tuntuvasti sek� henkiseen el�m��mme ylimalkaan ett� erikoisesti
kirjalliseen kehitykseemme uraa-uurtavasti vaikuttaneet. Samaa ei
suinkaan voi sanoa Teuvo Pakkalasta, niin luonteenomainen ilmi� kuin h�n
muuten onkin meid�n kansalliselle realismillemme ja niin l�heisesti
kuin h�nen tuotantonsa liittyykin sen nopeaan nousuun, kukoistukseen ja
kenties viel� nopeampaan ylimenoon uusromantiseksi tunnelmarunoudeksi.

Teuvo Pakkala seisoo aina hiukan taempana. H�nell� on oma oululainen

maaper�ns�, jonka h�n perinpohjin tuntee, ter�v� realistinen
havaintokykyns�, jota h�n suurella taituruudella k�ytt��, ja ennen
kaikkea hilpe�, kansanomainen huumorinsa, joka h�nelle heti yst�v�llisen
lukijapiirin lahjoittaa. Mutta h�ness� on my�s alusta alkaen jotakin
pehme�mmin ja kotoisemmin uneksivaa kuin ehk� keness�k��n h�nen
aikalaisessaan, mets�lampea, josta vain vaikeasti joku pieni
l�hteen-suoni mereen lirisee, yksin�isen tuvan ikkunaa, joka ei
mielell��n tahdo maailman-akkunaksi avartua. Se est�� h�nt� aikansa
aatteisiin syvemmin innostumasta, se rajoittaa h�nen kirjallisen
kehityksens� ��riviivat ahtaammalle kuin muiden h�nen miespolvensa
edustajien, mutta auttaa h�nt� my�s t�ll� rajoitetulla alalla er�isiin
huomattaviin, itsen�isiin enn�tyksiin, jotka eiv�t ole taiteen
yleistavaraa. Ylimalkaan saattaa kuitenkin sanoa h�nest�
kirjailijapersonallisuutena, ett� h�n kuuluu niihin ajan-ilmi�ihin,
jotka syyst� tai toisesta eiv�t saa kyllin ilmaa henkisten siipiens�
alle, eiv�t p��se t�yteen mittaansa kehittym��n.

H�n alkaa raikkaana realistina. H�nen ensimm�inen kuvauksensa

_Lapsuuteni muistoja_ vieh�tt�� vilkkaalla, eloisalla esitystavallaan,
suurella todellisuuden-tunnullaan ja poikkeuksellisella
sanarikkaudellaan. Toinen kuvaus _Oulua soutamassa_ jatkaa n�it�
erinomaisia ominaisuuksia, viel�p� laajenee v�ririkkaaksi,
kansanomaiseksi epopeiaksi siit� vuosisatojen kehitt�m�st�
it�pohjanmaalaisesta sivistyspiirist�, jonka tervanpoltto
tervahautoineen ja tervaveneineen, koskenlaskuineen ja k�ynteineen
maakunnan ainoassa satamakaupungissa oli, ja on osaksi viel�kin, Kainuun
er�maihin muodostanut. _Vaaralla_, sarja hiukan irrallisen juonen
puitteisiin pujoteltuja, mutta sit� mehev�mpi� ja suurella
impressionistisella voimalla vaikuttavia kuvauksia Oulun
ty�l�is-el�m�st�, p��tt�v�t t�m�n ensimm�isen ja kenties onnellisimman
kehityskauden Pakkalan kirjallisessa tuotannossa.

_Elsa_, edellisen suoranainen jatko, osoittaa syv�n henkisen muutoksen

h�ness� tapahtuneen. Tekij� ei esiinny siin� en�� naivina,
kansanomaisena kertoilijana ja kuvailijana, joka kasaa sattuvan
todellisuuspiirteen toisensa selk��n nauttien vain kielens� kukkivasta
runsaudesta ja ymp�r�iv�n el�m�n luonteenomaisesta esitt�misest�. H�n
valikoi, h�n tyylittelee, h�n erittelee vaikutuksensa ja yhdistelee, h�n
on nyt varma, itsetietoinen taiteilija, joka siivil�i h�nen kauttaan
kulkevat, tuhantiset el�m�nkuvat, pyrkien syvemp��n, sis�llisemp��n
totuuteen kuin mink� pelkk� ulkopuolinen todellisuuden-tarkastelu voi
tarjota h�nelle. _Elsa_ on Teuvo Pakkalan ehein taideteos, herk�n,
l�mpim�n, intiimin taiteilijahengen hedelm�, joka t�ss� on antanut
meille klassillisimman, yleisp�tevimm�n sis�llyksens�.

Teuvo Pakkala on nyt joutunut europalaisen kirjallisuuden

vaikutuspiiriin, l�hinn� n�ht�v�sti norjalaisen, jonka suurista
mestareista, luonteenomaista kyll�, eiv�t Ibsen ja Bj�rnson, vaan Jonas
Lie n�ytt�� h�neen pysyvimm�t j�ljet j�tt�neen. H�nkin tekee nyt h�nen
ajalleen tavanmukaisen toivioretken Pariisiin, kuitenkaan Juhani Ahon
taikka Kasimir Leinon tavoin sen samalla l�mpim�sti l�ik�htelev��n ja
kylm�sti kriitilliseen ilmakeh��n syvemmin sukeltamatta. _Elsa_,
_Vaaralla_, ja jo ennen niit�, _Lapsuuteni muistoja_ ovat vakiuttaneet
h�nen maineensa, lapsuuden sielun-el�m�n erinomaisena tarkastelijana ja
kuvaajana. Samaa uraa jatkaa h�nen seuraava teoksensa _Lapsia_,
sis�lt�en monta todellakin omaper�ist� ja �lyk�st� havaintoa tuosta
useimmin liian ylimalkaisesti ja liian yksiviivaiseksi k�sitetyst�
maailmasta. Teoksen erikoisuus on se, ett� se ei suinkaan ole
Topeliuksen tapaan lapsista lapsille kerrottu, vaan lapsista
aika-ihmisille, muistuttaen siin� suhteessa er�it� nykyaikaisen
tanskalaisen kirjallisuuden ilmi�it�.

Tunnettu n�ytelm� _Tukkijoella_, Suomen Kansallisteatterin suurin

yleis�-menestys, vaikka ei suinkaan taiteellinen saavutus, perustuu
oikeastaan viel� vanhemmille kokemuksille: tekij�n tuoreelle
maalais-el�m�n tuntemukselle, jota h�n jo kuvauksellaan _Oulua
soutamassa_ oli osoittanut. Paitsi sit� v�ltt�m�t�nt� tyylittely�, jonka
n�ytt�m� jo sellaisenaan aina vaatii kirjailijalta, ei teos tuo
paljonkaan uusia lisi� Pakkalan jo kiteytyneesen luonnekuvaan. Hetkisen
h�n n�ytt�� nyt oireita uusille urille suuntautua: pikkukaupunkilaiseen
ymp�rist��n sijoitettu ilveily ja yhteiskunta-satiiri _Kauppaneuvoksen
h�rk�_ ilmestyy. Mutta siin� on taas Kiljander h�nell� vaarallisena
kilpailijana, ei yhteiskunnallisen ivan alalla tosin, vaan kyll�
pikkukaupunki-kuvauksen, jonka klassillinen mestari h�n on. Teuvo
Pakkala ei n�ht�v�sti t�t�k��n tiet� l�yd� kyllin ilmaa siipiens� alle.

Nyt h�n tekee viimeisen ja miltei ep�toivoisen ponnistuksensa. H�n

kirjoittaa paksun romaanin, nimelt� _Pieni el�m�ntarina_, syventyen
siin� er��n omituisen naisluonteen ongelmiin, samalla ensi kerran
korkeampaa, sivistynytt� sielun-el�m�� k�sitellen. Teos on kaikesta
p��tt�en mit� uutterimman ty�n kunnioitusta-her�tt�v� taideluoma, t�ynn�
sattuvia, v�l�htelevi� yksityiskohtia ja harvinaisella hartaudella
kiinnipysyv� kerran kaiutetuissa alku-��niss��n. Silmin-n�ht�v�� on,
ett� Teuvo Pakkalaankin t�ss� kehityskaudessaan on tarttunut sama
monumentalisen taiteen pyrkimys, jonka jo ennen olemme Juhani Ahossa
(_Panu_, _Kev�t ja takatalvi_), Santeri Ivalossa (historialliset
romaanit) ja Kasimir Leinossa (_Jaakko Ilkka ja Klaus Fleming_)
havainneet. Mutta h�n ei my�sk��n ole tahtonut uhrata mit��n entisest�
impressionistisesta el�vyydest��n. N�in on tekotavasta ja koko
teoksestakin muodostunut mit� mielt�kiinnitt�vin impressionistisen ja
monumentalisen taiteen yhtym�, joka voisi tarjota aihetta monelle
esteettiselle mietelm�lle, mutta joka jyrkkine ylimenoineen voi lukijaan
kenties ensi hetkess� vaikuttaa hiukan oudosti ja vieroittavasti.

Teuvo Pakkalan merkitys meid�n kirjallisuudessamme on n�hd�kseni ensi

sijassa siin�, ett� h�n tuo siihen er��n uuden ymp�rist�n: vanhan
merikaupungin, jonka el�m�� h�n k�sittelee hienolla taiteellisella
maulla ja ymm�rryksell�. Sitten siin�, ett� h�n j�lleen tuo siihen er��n
toisen ymp�rist�n, tuon merikaupungin takaisen maakunnan, kaikessa
raikkaassa, alkuper�isess� tuoreudessaan. Ja lopuksi siin�, ett� h�n
rehellisell� itsekritiikill� yritt�� laajentaa t�t� alaansa eri
suuntiin, saaden aikaan huomattavia tuloksia, jotka tosin eiv�t n�yt�
antavan mit��n uusia sys�yksi� yleiselle kirjalliselle kehityksellemme,
mutta j��v�t ep�ilem�tt� merkitsem��n er�it� kansallisen realismimme
itsen�isimmin suoritettuja haarautumia.
LIITE

REALISMIN LOPPU JA UUSROMANTINEN KIRJALLISUUTEMME.

Ulkonaisen todellisuuden-tarkastelun viev�t meill� huippuunsa n.s.

_kansankirjailijat_, joiden luku on legio meid�n kansallisen realismimme
kukkiessa parhaillaan.

Nimitys on typer�, mutta n�ht�v�sti jo niin vakiutunut, ett� sit� on

k�ytett�v�, jos mieli tulla ymm�rretyksi. Jos joku kirjailija
taiteellisessa muodossa saa meille kerran jotakin arvokasta sanotuksi,
on esteettisesti jotenkin yhdentekev��, onko h�n kotoisin kansan
�syvist� tai korkeista kerroksista. Kenen pist�isi p��h�n nimitt��
esim. Maksim Gorjkia kansankirjailijaksi? Mutta samoinhan on my�s monien
muiden taidesanojen laita: niiden k�yt�nt� riippuu niiden tuottamasta
hy�dyst� ja mukavuudesta eik� useinkaan niiden sis�llisest� totuudesta.

Kenties on t�ss� oleva my�s er�s toinen huomautus paikallaan. Me

k�yt�mme sanoja realismi ja romantiikka, vaikka tied�mme, ett� niill� ei
ole mit��n puhdasta vastaavaisuutta todellisuudessa. Toisin sanoen: ei
ole olemassa realistista taiteilijaa ja taideteosta, jossa ei samalla
ole romantisia aineksia, ja p�invastoin. Nuo nimitykset ovat silloin
k�sitett�v�t ainoastaan siin� ymm�rteess�, ett� toiset taikka toiset
ainekset silloin n�ytt�v�t olevan _voiton puolella_ asianomaisessa
taiteilijassa taikka taideteoksessa. Niiden _tasapainoa_ taas olen
merkinnyt sanalla klassillinen.

Olen koettanut edellisess� osoittaa, miten koko kirjallisuutemme kehitys

Elias L�nnrotista Minna Canthiin saakka on alituista siirtymist�
romantiikasta realismiin. T�m�n kehityksen klassillinen tasapaino-kohta
on Aleksis Kivi, sen realistisen voittopuolen tuovat P�iv�lehden piirin
miehet mukanaan, mutta sen ��rimm�isen loppupisteen muodostavat
suomalaiset kansankirjailijat. On nimitt�in yleisen� s��nt�n� pidett�v�,
ett� taiteellisten suuntien, samoin kuin kaikkien henkisten liikkeiden
ja virtauksien, aina t�ytyy menn� ��rimm�isimp��n yksipuolisuuteensa,
ennenkuin niiden vastavaikutus, _reaktsio_, on odotettavissa.

Realismin vastavaikutus meill� tuli olemaan kansallinen uusromantiikka.

Olemme n�hneet, miten se jo esiintyy P�iv�lehden piirin miehiss�, Juhani

Ahossa, Arvid J�rnefeltiss�, Santeri Ivalossa ja Kasimir Leinossa,
joista jokainen k�y l�pi koko tuon mielt�kiinnitt�v�n ��niasteikon
realismista klassisismin kautta uuteen romantiikkaan, kukin omalla
tavallaan, yksi t�ydellisemmin, toinen ep�t�ydellisemmin luonnollisesti.
T�ll� siirtymisell� on syv�t juurensa koko ajanhengess� ja koko
suomalaisen kansallishengen saman-aikaisessa kehityskulussa, samoin
kuin oli ollut edellisell� siirtymisell� romantiikasta realismiin. Mutta
realistisen taidesuunnankin t�ytyi ensin sanoa viimeinen sanansa,
ennenkuin suomalaisen kirjallisuuden kehitys j�lleen voi uusille urille
ohjautua.

Se j�i meill� suomalaisten kansankirjailijain sanottavaksi.

P�iv�lehden piirin miehet, niin uskollisina realisteina kuin he kukin

kirjallisen uransa alkavatkin, sent��n vaistomaisesti, kaikista
taideteorioistaan huolimatta, valikoivat ja tyylittelev�t vaikutuksiaan,
tekev�t yhteenvetoja ja katsovat ymp�r�iv�n todellisuuden ilmi�it�
�temperamentin l�pi�. Ep�ilem�tt� tekev�t sit� my�s jossakin m��rin
kansankirjailijat, sill� sen tekee tiet�m�tt��nkin ja tahtomattaankin
jokainen, joka kirjallista taikka taiteellista ty�t� ylimalkaan
harjoittaa. Mutta he tekev�t sit� edellisiin n�hden niin v�h�isess�
m��r�ss�, ett� juuri _taiteellisen temperamentin puutetta_ voi pit��
yhten� heid�n tunnusmerkillisimmist� ominaisuuksistaan. Ja juuri siten
he tulevat merkitsem��n meid�n kansallisen realismimme viimeist�
johtop��t�st�.

Jos kerran ulkonainen _havainto_ oli kaiken kirjallisen toiminnan

l�ht�kohta, niin olihan parempi, ett� siihen sekoitettiin niin v�h�n
mielikuvituksen aineksia kuin mahdollista. Jos kerran todellisuus oli
_kuvattava_ sellaisenaan ja j�tett�v� lukijan omaksi asiaksi siihen
sis�ltyv�n maailmankuvan muodostaminen, niin olihan aivan oikein ja
kohtuullista, ett� tuo kuvaus ainakin oli niin yksityiskohtainen kuin
mahdollista. Ja jos viel� kuvauksen tuli olla _objektivisen_,
yleisp�tev�n ja eksaktisen kuin konsanaan luonnontieteen j�rkkym�tt�mien
tuloksien, niin olihan suorastaan toivottavaa, ett� tekij� sekoitti
siihen niin mit�tt�m�n osan omaa personallisuuttaan kuin mahdollista.
Oikeastaan olisi ollut paras, jos h�nell� ei mit��n omaa
personallisuutta olisi ollutkaan, vaan h�n ollut yksinkertainen
heijastus-kuvastin, ilman tahtoa, tunnetta ja inhimillisi� my�t�- tahi
vasta-ajatuksia. Se olisi ollut realistisen kirjailijan ihanne ja
korkein perikuva. Mutta koska sellaista ei voinut mik��n todellisuus
synnytt��--yht� v�h�n kuin ylimalkaan mit��n puhtaiden k�sitteiden
vastaa vaisuuksia--oli siihen ainakin pyritt�v�, peitett�v� oma
personallisuutensa, jos jumala ehk� onnettomuudeksi olikin sellaisen
asianomaiselle kirjailijalle lahjoittanut, ja siirt�� kaikki syvempi
yksityis-ilmi�iden seulominen, valikoiminen ja yhdisteleminen (s.o.
kaikki syvempi taiteellinen toiminta) lukijan asiaksi. Oli selv��
selvempi, ett� t�t� tiet�, jos sit� olisi johdonmukaisesti seurattu, ei
olisi tultu taideteoksiin, vaan--aineskokoelmiin.

Kansan-el�m�n kuvauksella on aina ollut mit� t�rkein ja miltei

yksinvaltias asemansa suomenkielisess� kirjallisuudessa. Jos muistamme,
ett� kansallinen romantiikka, jonka luonteenomaisimmat enn�tykset tosin
ruotsinkielell� tapahtuivat, jo oli ollut pyrkimyst� luontoon, kansaan,
maan syd�meen, poisp�in kultuurin kukkuloilta, pois kaiken
hienostuneisen, sievistelev�isen, ep�kansallistuneen ja
ep�-is�nmaallistuneen seura-el�m�n kahleista, takaisin �muikkuihin ja
kaljaan�, kuten Runebergilla, niin muistamme my�s, miten koko
kansallinen liikkeemme oli perustunut tuolle samalle romantiselle
pyrkimykselle. Virran mukana seurasi tietysti maan syntyv�,
suomenkielinen kirjallisuus. Eih�n ollut olemassa paljoa muuta
suomenkielist� ymp�rist�� kuin suomenkielinen talonpoikainen kansa itse
isilt�-perittyine tapoineen ja vuosisatojen muodostelemme
sielun-liikkeineen. Siihen oli tutustuttava, sit� oli kuvattava ja siit�
kirjoitettava. Mit� merkitsi yksil�n oma sis�llinen sielun-el�m� tuon
suuren kansansielun rinnalla, mit� h�nen t�rkeimm�tkin sis�lliset
tapahtumansa tuon suuren, kansallisen pyh�n asian rinnalla, jolle oli
kaikki uhrattava? Tieten taikka tiet�m�tt��n johtui jokainen
suomenkielinen kirjailija siten heti ajan kansallisen aatteen
palvelukseen. Runoilijat palvelevat sit� sytytt�vill� ja innostavilla
s�keill��n, suorasanaiset kirjailijat kansan-el�m�n kuvauksillaan. Aika
ei suinkaan ollut eik� voinut olla edullinen millek��n yksil�llisemmille
sieluntunnustuksille.

Ei my�sk��n kansallinen realismi. Sill� senh�n opinkappaleita juuri on,

ett� tekij�n oma personallisuus ei saa ollenkaan esiinty�, ett�
kuvauksen tulee olla ulkopuolisen ja yleisp�tev�n, sek� sen esitt�mien
henkil�iden todellisuudesta suoraan temmattuja, ymp�rist�ns� koneellisia
tuloksia. Niin ovatkin kaikki ihmiset luonnollisesti, mutta realistinen
katsantokanta j�tt�� t�ss� suhteessa huomioon ottamatta, ett� mekaaninen
maailmanj�rjestyskin k�tkee itseens� er��n ��rett�myyden, jonka
salaper�isen tuntemattomuuden my�s t�ytyy saada sille kuuluva sijansa
sit� tulkitsevassa taiteessa ja kirjallisuudessa. Tuon ��rett�myyden voi
kukin ihminen havaita v�litt�mimmin omassa sielussaan. Mutta realismi ei
suinkaan ollut omiaan k��nt�m��n kirjailijan silm�� sis��np�in, vaan
ulosp�in. Siksi huomaammekin my�s kansan-el�m�n kuvauksen alalla, miten
tosin lakataan kansaa ihannoimasta, mutta tyydyt��n aina enemm�n ja
enemm�n sen ilmi�iden ulkopuoliseen tarkasteluun sek� niiden
mahdollisimman tarkkaan ja totuudenmukaiseen esitt�miseen. Eri asteita
t�ss� suhteessa merkitsev�t Aleksis Kivi, Pietari P�iv�rinta, Juho
Reijonen, Juhani Aho. Siit� viel�kin pieni askel eteenp�in, ja ollaan
suomalaisissa kansankirjailijoissa.

Heh�n juuri _tunsivat_ kansan-el�m�n paremmin kuin kukaan, koska olivat

itse sen lapsia, syntyneet, kasvaneet ja kehittyneet keskell� sit�. He
kaiketi, jos ketk��n, saattoivat olla sen puhtaita _heijastajia_ ja
_kuvastajia_, koska heid�n oma sis�llinen ja ulkonainen el�m�ns� oli
pelkk�� kansan-el�m��, koska he eiv�t tunteneet muuta kuin sit� ja
olivat siten t�ydellisesti vapaita kaikista vieraista, h�iritsevist�
vaikutuksista. Kuka taisi paremmin _kansankielen_ kuin he, sen
eri-murteisen, tuhatvivahteisen kielen, joka oli kaikkien todellisten
realistien ylin ihastus ja paras taistelu-ase? Kuka paremmin _maalata_
paperille koko meid�n maalaisymp�rist�mme, jos vain osasi kastaa kyn�n
mustetolppoon ja asettaa j�rjellisi� lauseita j�ljekk�in? Kaikki
ajanmerkit olivat edulliset kansankirjailijain esiintymiselle.

Olihan sit�paitsi jo yksi suuri, tunnustettu kansankirjailija olemassa:

Pietari P�iv�rinta.

Nyt tulee niit� tukuttain. Ja on huomattava, ett� he kaikki nyt

kirjoittavat suorasanaista, samoin kuin L�nnrotin ja siis kansallisen
romantiikan aikaiset kirjailevat kansanmiehet kaikki olivat olleet
runomuodon k�ytt�ji�. Siin�kin siis sama siirtyminen romantiikasta
realismiin, mink� ennen olemme koko ajan yleisess� hengess� ja
suomalaisen kirjallisuuden kehityskulussa havainneet: siirtyminen kansan
_runoilijoista_ kansan _kirjailijoihin_. Mink� Suomen talonpoikainen
kansa ennen oli laulanut ilmi itse��n Paavo Korhosen, Pietari Makkosen,
Olli Kym�l�isen, Antti Puhakan y.m. kautta, sen se nyt puhuu
Kauppis-Heikin, Santeri Alkion, Heikki Meril�isen, Nestor Niemel�n, Eero
Sissalan y.m. suulla. Toiset heist� kohoavat jo hyvin korkeaan
taiteesen. Toisten p��asiallinen merkitys on heid�n k�ytt�m�ns�
kansankielen alalla, jonka kautta he koko uudemman kirjakielemme
kehitykseen vaikuttavat virkist�v�sti, el�hytt�v�sti. Kaikki he omalta
osaltaan tuovat uusia lisi� suomalaisen kansanhengen psykologiaan.

Varsinaisten kansankirjailijain ja P�iv�lehden piirin v�lill� seisoo

j�lleen joukko ilmi�it�, kuten Kalle Kajander, K.A. J�rvi, Juhani Kokko
y.m., kaikki erinomaisia suomalaisen kansan-el�m�n ja kansanpsykologian
tuntijoita ja kuvaajia. Rajamerkit t�ss�, niinkuin yleens� kirjallisella
alalla, ovat sangen h��lyvi�. Ratkoohan jo esim. _Kauppis-Heikki_
useimmat kansankirjailijain luonteenomaiset rajat itsetietoisella,
Juhani Ahon koulussa k�yneell� taiteellaan. Niiden k�yt�nt� riippuu siis
samasta kuin taidesanojen ylimalkaan: ne ovat suuria yhteenvetoja, jotka
tulkitsevat kirjallisen kehityskulkumme sis�llist� totuutta, mutta
tekev�t v�kivaltaa monelle ulkonaiselle todellisuus-ilmi�lle.

* * * * *

Realismi oli meill� ollut suorasanaisen kirjallisuuden kehitykselle mit�

edullisin. Ainoa runon-muodon k�ytt�j�, jonka se oli pinnalle
kohottanut, oli Kasimir Leino. Er��t, kuten _Valter Juva_ ja _Severi
Nuormaa_, kumpikin monen kauniin s�velen kaiuttajia, eiv�t syyst� taikka
toisesta n�yt� tuossa kylm�ss�, ankarassa ajassa saavan kyllin ilmaa
siipiens� alle. Heid�n k�y niinkuin Teuvo Pakkalan; he eiv�t saa oikein
kiinni ajastaan. Toiset kulkevat vanhan romantiikan kahleissa, jotka
ainoastaan J.H. Erkko on ollut kyllin v�kev� murtaakseen, toiset
hukkuvat Kasimir Leinon tuomaan j�rkeilyyn ja k�sitteellisyyteen.
Kuitenkin on 1890-luvulla selv� pyrkimys takaisin runomuotoon
havaittavissa. Suorasanaisista kirjailijoista vie sen pisimm�lle Juhani
Aho, jonka _tunnelmarunous_ ja _rytmillinen proosa_ jo ennustavat
j�lleen uuden romantisen ajan koittamista.

Kaikki kirjalliset vaikutukset ulkoap�in ovat omiaan sit� edelleen

kehitt�m��n. Ruotsissa on realismi tehnyt t�ydellisen vararikon: itse
sen p��mies August Strindberg menee _Infernon_ kautta _Damaskukseen_.
Nerokas kolmikko Fr�ding, Levertin, Heidenstam kohottaa ruotsinkielisen
laulurunouden korkeammalle kuin se on ollut milloinkaan ennen, heid�n
rinnalleen astuu lyyrillisen proosan ja lent�v�n mielikuvituksen mestari
Selma Lagerl�f, jonka _G�sta Berlingin satu_ tekee syv�n vaikutuksen
my�s t�ll�puolen Pohjanlahtea, ja Ellen Key kohdistaa yhteiskunnallisen
nais-vapautumisen takaisin naisen sis�llisimm�n, naisellisimman
vaisto-el�m�n viljelyyn. Kaikkialla k�y henkinen liike ulkoa sis��np�in,
yhteiskunnallisesta yksil�lliseen, j�rjest� tunteesen, ulkonaisesta
havainnosta tunnelmaan ja mielikuvitukseen. Norjassa on Ibsen itse jo
k��ntynyt syv�sti mystilliseen, symbolistiseen sielunkuvaukseensa:
pitk�t yksil�lliset er�maan-taipaleet erottavat _Nooran_ ja _John
Gabriel Borkmanin_ tekij�t toisistaan. Knut Hamsun, Vilhelm Krag,
J�rgensen, Obstfelder, kaikki etevimm�t norjalaiset ja tanskalaiset
nuoret henget kantavat uhrinsa t�lle uudelle romantiikalle. Sama
henkinen ilmavirta k�y kautta maailman. Saksassa kehitt�� Friedrich
Nietzsche suvereenisen yksil�llisyyden ajatuksen, jonka t�ydellisin
t�h�n-astinen ilmestysmuoto lienee Goethen korkeaan koskemattomuuteen
soinnutetussa personallisuudessa havaittavana, syv�sti haltioituneeksi,
profeetalliseksi runoudeksi: _N�in puhui Zarathustra_. Italiassa
tunnustautuu Gabriele d'Annunzio vanhan latinalaisen hengen ja uuden
romantisen kauneus-uskonnon hartaimmaksi kannattajaksi ja itse
Ranskassa, kirkkaassa, hele�ss� Ranskassa, on ajan sis��np�in-k��ntyv�
suunta l�yt�nyt edustajansa Paul Verlainess� ja koko symbolistisessa
runoilijakohortissa. N�iden henkisten johtot�htien alla, joista jo ennen
Juhani Ahon yhteydess� on huomautettu, purjehtii esiin my�s 1890-luvun
suomenkielinen uusromantinen kirjallisuus.

Sama on asianlaita ruotsinkielisell� taholla maamme kirjallisuudessa,

jossa kehitys Runebergin ja Topeliuksen kansallisesta romantiikasta oli
vienyt Karl A. Tavaststjernan edustamaan realismiin, johon kuitenkin
viel� monet vahvasti romantiset ainekset sis�ltyv�t, sitten h�nen
_Laureatuksensa_ ja _Diana_-sonettiensa kautta Bertel Gripenbergin
v�lkkyv��n, uusromantiseen runouteen sek� aikakauslehti _Euterpen_
edustamaan esteettiseen maailmankatsomukseen.--Miten l�hekk�in maamme
suomenkielisen ja ruotsinkielisen kirjallisuuden kehitys viel� viime
aikoihin saakka on kulkenut, osoittavat m.m. sellaiset tosiseikat, ett�
Gustaf von Numersin nerokas n�ytelm�runous, jota on vanhan kansallisen
romantiikkamme viimeisen� kajastuksena ruotsinkielisell� taholla
pidett�v�, sai ensimm�isen tulikasteensa suomenkielell�, h�nen yst�v�ns�
ja yhteisrunoilijansa Kaarlo Bergbomin johtamassa Suomen
Kansallisteatterissa.

Aika on _esteettinen_, jos se sit� ennen oli ollut _eetillinen_,

_kaunotieteellinen_, jos se sit� ennen oli ollut _luonnontieteellinen_.
Minne tahansa taivaanrannalla katsoneekin, on romantisen kauneuden pyh�
lippu realistisen totuuden yht� pyh�n viirin paikalle pystytetty. Ei
kuitenkaan niin, ett� olisi palattu takaisin vanhaan romantiikkaan, vaan
niin, ett� nousten realistiselta pohjalta koetetaan etsi� ja l�yt��
kaunista koneellisestakin maailmanj�rjestyksest�.

* * * * *

Ajan tahti k�y yh� nopeammaksi, �hidas� suomalainen veri virtaa yh�
kiihke�mmin. Entisen n�yr�n, vaatimattoman pianissimon sijasta soittaa
suomenkielinen kirjallisuus pian sangen ylpe�ss�, uhmailevassa
fortissimossa, jota my�skin ymp�r�iv�t valtiolliset olosuhteet ovat
omiaan kaikinpuolin kasvattamaan ja kehitt�m��n: ensin 1890-luvun
taantumus, sitten vuosisadan taitteen sortovuodet, jotka astuvat salpana
koko her�nneen suomalaisuuden ja nuorsuomalaisuuden sek� juuri
her��m�ss� olevan sosialismin eteenp�in-rynt��vien voimien tielle. Mutta
pato synnytt�� aina tulvan, sorto sit� v�kev�mm�n vapaus-vaatimuksen.
_Suurlakko_ on t�m�n kasvavan, paisuvan, kauan pid�tetyn valtiollisen
mielen-myrskyn suuri loppupiste. Ja on omituista n�hd�, miten ennen niin
hiljainen suomenkielinen kirjallisuus t�m�n mullistavan ajantaitteen
kahden-puolin uskollisesti maan yleist� mielialaa heijastaa. Jos se oli
laulanut kansallisen romantiikan ja puhunut kansallisen realismin
aikoina, _huutaa_ se nyt t�ytt� kurkkuaan, ik��nkuin tahtoisi se huutaa
ilmi koko kansallisen vihamme, suuttumuksemme, tuskamme ja h�pe�mme.
Olkoon sen sis�llys muuten kuinka rikkin�ist� ja sekasortoista
tahansa--samoin kuin on aika sen ymp�rill�,--todistaa se kuitenkin, ett�
maa pursuu, ett� Suomi el�� ja ett� se sy�ksee vastustamattomalla
voimalla esiin uutta, rohkeata, suomalaisugrilaista rotuhenke��n.

Monissa muissakin suhteissa on koko aikakauden yleinen ilmakeh� omiaan

tuota tummapohjaista myrskypaatosta kasvattamaan. Kansallisen
vapaus-vaatimuksen rinnalla k�y yht� voimakas _yksil�llinen
vapaus-vaatimus_, jonka jo Minna Canth ja P�iv�lehden piiri aikoinaan
oli kuin k��rmeen korvessa kohottanut, ja joka siit� saakka, selvemp�n�
taikka h�m�r�mp�n�, oli seisonut vastakkain vanhan, suomalaisen,
kansalliskristillisen auktoriteettiuskon ja sille perustuvan
kansanmoraalin kanssa. Jo luonnostaan _el�m�n-my�t�isen�_ ja siis
_kirkon-vastaisena_, se saa uutta vahvistusta siit� el�m�n-ilon,
el�m�nhalun ja terveen el�m�n-nautinnon riemuitsevasta tarpeesta, joka
on jokaisen nuoren, kuluttamattoman kansan nousulle ominaista. On
mainittu joskus meill� sanat _suomalainen ren�ssansi_. Niiss� sanoissa
on enemm�n totta kuin outo luulisikaan, sill� saapa menn� hyvin kauas
kansojen nuoruuteen l�yt��kseen mit��n vastaavaisuutta sille
kuumeentapaiselle tuotannolle, joka meill� viimeisen kymmenen tai
viidentoista vuoden kuluessa kirjallisuuden ja my�skin muiden taiteiden
aloilla vallitsee. Mutta ei mit��n kuumeentapaista tuotantoa ilman sen
alla piilev��, vapaiden, itsen�isten yksil�iden kuumeentapaista,
_pakanallista_ verenkiertoa. Suomalainen veri on todellakin joutunut
liikkeesen. Ja se tahtoo ottaa osansa kaikesta kauniista, mik� ennen
oli kielletty, kaikesta, mit� esi-is�t olivat syntin� pit�neet ja juuri
sen vuoksi tyydytt�m�tt�m�n� pyyteen� niin v�kev�sti kansan nuoremman
syd�meen kasanneet. Sanalla sanoen: _el�m�nkoreudesta_.

Ja niin tapahtuu, ett� suomenkielinen kirjallisuus, joka kerran oli

k�yhyyden, pettuleiv�n ja itsekielt�ymyksen karuja hyveit� ylist�nyt,
nyt astuu aivan toisellaisten el�m�n-arvojen palvelukseen. _El�m�n
t�ytel�isyys_ tulee sen tunnus-sanaksi, voitollinen, dityrambinen s�vel
sen luonteenomaisimmaksi ��nilajiksi. Kuuma, _sensualistinen henk�ys_
k�y yli suomenkielisen kirjallisuuden. Aisti-el�m�, aisti-ilo,
_aistikultuuri_ astuvat ensimm�isen kerran suurina, t�rkein�
el�m�nkysymyksin� Suomen kansan eteen. Kristillisen maailmankatsomuksen
tallaama, herjaama, h�v�isem� _ihmisluonto_, joskin usein viel� raakana
ja viljelem�tt�m�n�, ottaa sananvuoron suomenkielisess�
kirjallisuudessa, vaatien siin� t�ysi� kansalais-oikeuksiaan.
Yksil�llinen kauneus, yksil�llinen siveys, _yksil�llinen totuus_
kulkevat koko nuoren polven yli n�kym�tt�min� kylv�jin�.

Kaikki t�ht��v�t samaan suureen p��m��r��n: _hellenismiin_.

Ei niin, ettei vastakkaisiakin pyrkimyksi� olisi ajassa havaittavana.

Ateena ja Jerusalem taistelevat ylivallasta, eiv�t ainoastaan koko
ajanhengess�, vaan my�s usein yksityisiss� taiteilijasieluissa ja
kirjallisissa ilmi�iss�. Asianlaita on sama kuin niiden romantisten ja
realististen ainesosien, joista yll� on huomautettu ja joita me tuskin
koskaan todellisuudessa tapaamme toisistaan aivan erill��n. P�invastoin
on koko kirjallisuutemme kehityskulku Elias L�nnrotista viimeisiin
joulu-uutuuksiin saakka nykyisen Suomen henkisess� l�pileikkauksessa
meill� n�ht�v�n�. Toiset ilmi�t siin� kuuluvat menneisyyteen, toiset
tulevaisuuteen, toiset ovat hetkellisempi�, toiset nykyisempi�. Mutta
sen _erikoisuudeksi_ j��v�t ne ominaisuudet, jotka sen kaikista
edellisist� aikakausista erottavat. Ja juuri niist� olen edellisess�
tahtonut er�it� silmiinpist�vimpi� luetella.

Mit� l�hemm�ksi suomenkielisen kirjallisuuden nykyisyytt� tullaan, sen

enempi sen kehitys haarautuu, sen monipuolisemmiksi k�yv�t sen ilmi�t,
sen kirjavammaksi sen yleisleima. Lis�ksi tullut nuoren _ven�l�isen
kirjallisuuden vaikutus_, Gorjkin, Andrejewin y.m. on ollut omiaan sit�
yh� enemm�n kirjavoittamaan. Yhtyneen� entisiin skandinaavisen,
saksalaisen, ranskalaisen, englantilaisen, italialaisen ja vihdoin
_klassillisen_ kirjallisuuden vaikutuksiin, se on omalta osaltaan ollut
mukana muodostamassa sit� sekasortoista, kirkaisevaa, slaavilaista,
_byzantinista_ vaikutusta, mink� kirjallisuutemme yleisleima t�ll�
hetkell� tekee ja joka jo n�kyy sen mauttomista, mahdottomista
kansikuvistakin. _Barokki_ olisi ehk� sen oikea mainesana, jos se en��
yleens� lienee mill��n taidetermill� merkitt�viss�.

N�ytt�� ensi silm�yksess� mahdottomalta k�yd� t�m�n sekasortoisen

kirjallisen aikakauden erikois-ilmi�it� ollenkaan m��rittelem��n tahi
lajittelemaan. Mutta sen my�nt�minen olisi sama kuin oman kriitillisen
kyvytt�myytemme tunnustaminen, sill� juuri sit� vartenhan on entisyyden
tarkastelu suotu meille, ett� me sen kautta saavuttaisimme edes
jonkinlaisen yleiskatsauksen my�s nykyisyyteen. Eiv�th�n senk��n ilmi�t
ole meille taivaasta tipahtaneet. T�ytyyh�n niiden kaikkien kasvaa
maasta ja ajasta, t�ytyyh�n niill� jokaisella olla luonnollinen
selityksens�.
 * * * * *

Runomuotoinen kirjallisuus meill� oli 1890-luvun uusromantiikan mukana

k�ynyt mahdolliseksi. Niinp� n�emmekin esiintyv�n saman vuosikymmenen
loppupuoliskolla kokonaisen sarjan suomenkielisi� runoilijoita, joissa
monet entisyyden viivat taittuvat ja joista ne j�lleen kauas eteenp�in
haarautuvat.

Sarjan alottaa _Yrj� Veijola_, jonka ensi esiintymist� Kasimir Leino

niin suurella ihastuksella tervehtii ja jonka runous romantisella
legenda- ja ballaadihengell��n heti saavuttaa suurta suosiota osakseen.
Seuraa _Larin Ky�sti_, h�nkin aluksi, samoin kuin edellinenkin,
skandinaavisten vaikutusten alainen, sittemmin yh� suomalaisemmaksi
syventyv� ja itsen�istyv� runoilijakyky, hilpe� kansan-el�m�n kuvaaja ja
samalla sielullisen mystiikan salaper�isi� onkaloita astuskeleva. Sitten
_O. Manninen_, joka suppeiden, t�sm�llisten s�keittens� taakse k�tkee
niin paljon syv��, surunvoittoista mielialaa ja resigneeratun j�rjen
hiuksenhienoa sielunerittely�. Sitten _Ilmari Kianto_, joka
alkutuotantonsa yksin�isyystunnelmasta v�hitellen, n�ht�v�sti nuoren
ven�l�isen kirjallisuuden ja Arvid J�rnefeltin vaikutuksesta,
kirkollisvastaiseen individualismiin kehittyy. Ja vihdoin n�iden rivien
kirjoittaja, jonka n�inkin ylimalkaiset ja helppohintaiset kirjalliset
mainesanat h�nen, ik�v� kyll�, t�ytyy j�tt�� muiden muovaeltaviksi.

My�skin saman-aikaisen suorasanaisen kirjallisuuden alalla on tunnelma

l�ht�kohtana, lyyrillinen proosa taas sen luonteenomaisena ilmaisuna.
Tunnelmarunoudesta l�htee _Maila Talvio_, vaikka h�n sittemmin
kansan-el�m�� k�sitteleviss� romaaneissaan meneekin realistiseen ja
samalla sangen tarkoitusper�iseen havaintoon. Tunnelmarunoilija on
my�skin _Volter Kilpi_, joka kehitetty��n haltioituneen
kauneushurmauksen kenties pisimm�lle koko suomenkielisess�
kirjallisuudessa v�hitellen esteettiseksi mielikuvaajaksi
viilenee.--Samaan aikaan ilmenee jo vastavaikutus. K�site, haltioituneen
hurmauksen vastakohta, on pohjana _Helmi Set�l�n_ ohuelle, mutta
�lykk��n sielun-erittelyn leimaamalle tuotannolle. Enemm�n entisen
realismin pohjalla pysyy taas _Aino Kallas_, joskin h�n sen yleist�
ajansuuntaa seuraten t�ysin nykyaikaiseksi tyylittelee.

N�ytelm�kirjallisuus kulkee aluksi kauempana ajan yleisest�

kehitysviivasta. Sent��n on t��ll�kin mielikuvitus entisen realistisen
havainnon sijasta _Juhani Sj�str�min_ vilkkaan, karjalaisen runottaren
kautta voimakkaasti ja v�ririkkaasti edustettu. Toinen huomattava
n�ytelm�kirjailija _Kaarle Halme_ kehitt�� taas realistisen, joskin
monia romantisia aineksia sis�lt�v�n tekotapansa pitk�lle kohti tiukkaa,
valikoivaa tyylittely�. Sama on sittemmin _Elviira Villmanin_
ensimm�isen suuren n�ytt�m�menestyksen salaisuus.

Kuljetaan kohti tyylittely�, koristeellisuutta, joskin horjuen ja kuin

h�m�r�ss� haparoiden. Tunnelma, mielikuva, k�site ovat yleisi�
l�ht�kohtia, ei ulkonainen havainto ja kokemusper�inen tieto siis
sellaisinaan. Ei realistin erittely, vaan romantikon yhteenveto on
vallitsevana. Sis�st�p�in, ei ulkoap�in, kasvaa uusromantisille
kirjailijoille heid�n maailmankuvansa. Ulkonaista todellisuutta
k�ytell��n useimmin vain sis�llisten totuuksien muotoina, vertauskuvina.

Raamatullisesta vertauskuvallisuudesta l�htee _Johannes Linnankoski_,

jonka lent�v� mielikuvitus ja tuores tunnelmapohja h�nelle sittemmin
my�s uusromantisen ja v�kev�sti sensualistisen kansan-el�m�n kuvauksen
alalla tuottaa er�it� huomattavia enn�tyksi�. Tyylittelev�n,
koristeellisen suomalaisen proosan ja sivistyneisen sielunerittelyn
kohottaa korkealle _L. Onerva_, h�nkin alkanut sensualistisesta
tunnelmarunoudesta. Uusromantinen myrskypaatos taas laulaa t�ydell�
voimallaan _Joel Lehtosen_ kuohuvissa, h�ik�ilem�tt�m�n mielikuvituksen
esiin purkamissa romaaneissa. Sama dityrambisen uhman s�vel on
silmiinpist�vin piirre _Aarni Koudan_ t�h�nastisessa, Nietzschen
v�ritt�m�ss� tuotannossa. Vienompi on _Gabriel Engelbergin_ runouden
pohjas�vy, mutta kohoaa sekin yhteiskunnallisen v��ryyden tajunnasta
korkeaan ja jo puhtaasti sosialistiseen paatokseen. Karjalaisen vilkas
mielikuvitus ja herkk� lyyrillisyys ovat _Iivo H�rk�sen_
kotipaikka-runoudelle tunnusmerkillisi�.--Omituinen, sensualismin ja
asketismin, sosialismin ja klerikalismin sairaloinen sekoitus on _Irmari
Rantamala_, jolta kuitenkin h�nen mauttomuutensa ja muodottomuutensa
kielt�� kaiken syvemm�n esteettisen mielenkiinnon.

Uusromantinen myrskypaatos lienee h�nen kauttaan sanonut viimeisen

sanansa meill�. Samoin arvattavasti se mauton, sivistym�t�n sensualismi,
joka on er�iss� �Tampereen koulun� ilmi�iss� esiintynyt, kuten t�t�
suuntaa joskus on leikill� nimitetty.

Aivan syyt�n ei t�h�n viimemainittuun syntiin my�sk��n ole _Maria

Haggr�n-Jotuni_, jonka suppea tyylittely ja kylm�, s��lim�t�n �verismi�
h�net kuitenkin aivan toiselle kirjalliselle tasolle kohottavat. Sama
tyylittelev�, mutta edellist� paljon kehittym�tt�m�mpi uusrealismi
n�ytt�� olevan _Ky�sti Vilkunan_ novellien silm�m��r�n�. Kaukana
kaikesta uusromantisesta uhman s�veleest� pysyttelee my�s _V.A.
Koskenniemi_, jonka uneksiva, lyyrillinen tunne on ranskalaisen y.m.
europalaisen runouden vaikutuksesta niin kirjalliseen ja hiukan
estetisoivaan yleiskuoreen pukeutuneet.

Suomenkielisen kirjallisuuden kehittyess� ovat my�s sen l�ht�kohdat

jossakin m��rin kirjallistuneet, kaupunkilaistuneet
ja--p��kaupunkilaistuneet. Meid�n ei suinkaan en�� ole tarvis menn�
Kaarlo Bergbomiin saakka etsi�ksemme niit� kirjallisia, kriitillisi� ja
esteettisi� �asfalttikukkasia�, joista h�nen novellinsa ovat ensimm�inen
oire meill� ja jotka esim. ranskalaisessa kirjallisuudessa niin
etualalla ovat. Me voimme niit� l�yt�� jo l�hemp��kin. Romaanisen,
latinalaisen hengen l�pitunkema on _Jalmari Hahlin_ hauras, viile�hk�
tuotanto. Jotakin samasta hiukan kirjallisesta ja j�lki-tuottavasta
tunnelmas�vyst� on my�s _Kaarlo Atran_ t�h�n-astisissa, sangen
taitavasti sommitelluissa teoksissa havaittavana. Kokonaan
kaupunkilainen ilmi� on _Jalmari Finne_, eik� v�hemm�n ehk� _Armas Toivo
Tarvas_, joskin he jo jonkun verran parodioivat t�t� nykyaikaisen
kaupunki-el�m�n kasvattamaa, taipuisaa ja sormi-n�pp�r�� kirjallista
perikuvaa.

* * * * *

Korvesta valaistun p��kaupungin kaduille, Elias L�nnrotista ja

Kalevalasta �viimeisten p�ivien pyhiin� saakka seurattuamme
suomenkielisen kirjallisuuden kehityst�, joskin vaillinaisesti ja
ylimalkaisesti, on lukijalla oikeus kysy�, mihin t�ll� kaikella siis on
tultu, mitk� ovat siis suomenkielisen kirjallisuuden t�h�n-astiset
saavutukset, miss� se nyt seisoo ja mik� on, inhimillisesti ennustaen,
sen l�hin vastainen suunta oleva. Pieni yhteenveto edellisest� ei
sent�hden ehk� t�ss� liene poissa paikaltaan.
Ensimm�inen piirre, joka pist�� silm��n kirjallisuutemme kehityskulkua
tarkastellessamme on sen v�hitt�in tapahtuva _yksil�llistyminen_. Elias
L�nnrot suli Kalevalassaan niin kokonaan yhteen kansallishengen kanssa,
ett� sen takaa on viel�kin vaikea mit��n yksityist�
kirjailijapersonallisuutta erottaa. Oksanen ja Kivi erottuvat jo paljon
enemm�n omiksi personallisuuksikseen, viel� enemm�n Minna Canth, Juhani
Aho, Arvid J�rnefelt ja koko nuorsuomalainen kirjailijakohortti.
_Yksil�t_ astuvat aina enemm�n etualalle, _ymp�rist�_ siirtyy yh� etemm�
taustaan. Yksil�llinen sielun-el�m� saa yh� suuremman jalansijan
suomenkielisess� kirjallisuudessa. Mit� l�hemm� nykyist� aikaa tullaan,
sen enemm�n edustavat suomenkieliset kirjailijat vain omaa itse��n,
riippuen sitten t�m�n itseyden syvyydest� ja laajuudesta, miss� m��rin
h�nen tuotantonsa my�s koko suomalaista kansansielua syleilee.
Pisimm�lle on t�m�n yksil�llistyminen vienyt ep�ilem�tt� nykyinen
uusromantinen kirjallisuus.

Toinen silmiinpist�v� piirre on suomenkielisen kirjallisuuden yht�

v�hitellen tapahtuva _itsen�istyminen_. Itsen�isimm�n ja arvattavasti
my�s pysyvimm�n ilmi�ns� ensin Kalevalassa luotuaan, joutuu se heti
maamme kukoistavan ruotsinkielisen kirjallisuuden vaikutuspiiriin, joka
vanhemman veljen oikeudella pitkiksi ajoiksi m��r�� sen kehityksen ja
koko yleisen makusuunnan. _Europalainen vaikutus_ tulee t�ss� suhteessa
vapauttajana, norjalainen, saksalainen, ranskalainen ja vihdoin
ven�l�inen kirjallisuus irroittavat kukin osaltaan kankean suomalaisen
kielen siteit�, ja suomalainen kansallishenki oppii siten my�s
kirjallisuuden alalla tulkitsemaan omaa sis�llyst��n omalla tavallaan.
Ep�ilem�tt� on germaaninen makusuunta meill� viel�kin sangen
vallitsevana, muodostaen kyll�kin terveellisen vastapainon sille
slaavilaiselle vaikutukselle, joka vuosi vuodelta on ollut kasvamassa.
Mutta n�iden kahden jyrk�sti vastakkaisen kansallishengen luoman
esteettisen maun ja mahtavan kirjallisuuden v�lill� seisoo nyt jo sangen
omintakeinen suomenkielinen kirjallisuus, jota ei en�� voi sekoittaa
niihin kumpaankaan, joka kaikilla eri aloillaan, laulurunouden,
kertomarunouden ja n�ytelm�runouden, jo on luonut jotakin itsen�ist� ja
joka kaikessa pienuudessaan ja puutteellisuudessaan sent��n edustaa
jotakin uutta, jotakin ennen-tuntematonta inhimillisen hengen ja
taiteellisen viljelyksen haarautumaa maailmankirjallisuudessa.

Kolmantena, v�hemm�n huomattavana piirteen� tahtoisin viel� mainita sen

sis�llisen _keskeistymisen_, joka satunnaisten ja ohimenevien
��rimm�isyys-suuntien j�lkeen siin� aina entist��n voimakkaampana
esiintyy. ��rimm�isyys-suunnat eiv�t yleens� kauan menesty meill�: ne
sotivat vastaan koko suomalaista kansanluonnetta ja sen henkist�
tasapaino-tarvetta. Kalevalan naivista, itsetiedottomasta tasapainosta
l�hdetty��n kulkee suomenkielisen kirjallisuuden kehitys, aluksi
hitaammin, sitten yh� nopeammassa tahdissa kansallisen romantiikan ja
Aleksis Kiven kautta kohti kansallista realismia, suorittaa sen
kehityksen muutamassa vuosikymmeness�, vie sen ��rimm�isyyteen
ranskalaisen naturalismin vaikutuksesta, mutta palajaa heti takaisin
klassilliseen tasapainoonsa jo muutaman vuoden kuluttua er��ss� osassa
P�iv�lehden piirin kirjallista tuotantoa. L�htee siit� taas toista
��rimm�isyytt� kohti kulkemaan, suorittaa senkin muutamassa
vuosikymmeness�, ja seisoo nyt j�lleen keskeistymisen merkin alla,
mik�li sen jo, entisyyteen n�hden, hyvinkin laajalti aaltoavasta
runsaudesta voi elinvoimaista ja tulevaisuuteen t�ht��v�� erottaa. T�m�n
_keskihakuisen_ pyrkimyksen hedelm�lliseksi tekemisest� ja voitolle
p��semisest� riippuu mielest�ni suomalaisen kansalliskirjallisuuden
l�hin tulevaisuus.

Ep�ilem�tt� se voi tuossa pyrkimyksess��n johonkin m��rin nojata

entisyyteen. Se voi nojata Elias L�nnrotiin ja Kalevalaan, Aleksis
Kiveen ja koko P�iv�lehden piirin klassilliseen kehityskauteen. Se voi
nojata yleens� jokaiseen kirjalliseen ilmi��n entisyydess�, miss� t�m�
klassillinen tasapaino esiintyy, mutta sen on kuitenkin luotava _uusi_
tasapaino, _uusi_ sopusointu itselleen, samalla hyv�kseen k�ytt�en
kaikkia sille sukulaisia, saman-aikaisia ja entis-aikaisia pyrkimyksi�
muualla maailmassa. T�m� taas on mahdotonta ilman uusien suomalaisten
_kauneus-arvojen_ luomista ja vakiuttamista.

Jumalat meit� kaikesta normeja antavasta, mittapuisesta estetiikasta

varjelkoot! Nykyisen luonnontieteellisen estetiikan aikoina, jolloin
jokainen p�iv� tuo ��rett�m�t ilmi�-paljoudet kirjallisuudentutkijan
ty�p�yd�lle, olisikin mink��n suomalaisten esteettisten mittapuiden
haaveksiminen sangen mielipuolista joutohetken viettoa. Mutta niin totta
kuin j�rjellinen ihminen ylimalkaan ei voi est�� itse��n _valikoimasta_,
lajittelemasta ja luokittelemasta vaikutuksiaan, niin totta kuin kukaan
taiteilija ei voi olla omalla tavallaan _tyylittelem�tt�_, muovailematta
ja muodostelematta kuvattavaansa sis�ist� taikka ulkonaista
todellisuutta, niin totta t�ytyy my�s esteetikon--ja kokonaisen kansan
esteettisen ymm�rryksen--erottaa kirjallisista ilmi�ist��n t�rke�t ja
v�hemm�n t�rke�t, luonteenomaiset ja v�hemm�n luonteenomaiset,
miellytt�v�t ja v�hemm�n miellytt�v�t, ja--lopuksi: kauniit ja v�hemm�n
kauniit. Suomenkielisen kirjallisuuden esteettisest� tutkimuksesta, sen
_kauneuksien_ havaitsemisesta ja ymm�rt�misest�, sen _kauniiden
ilmi�iden_ erittelyst� ja yhdistelyst�, vasta voivat aikojen vieriess�
selvet� ja seijastua ne suomalaiset kauneus-arvot, jotka jo
sellaisinaan, tahtoen taikka tahtomatta, vaikuttavat kirjallisia lakeja
s��t�v�sti, esteettisi� normeja antavasti. Enemm�n kuin ennen tulisi
suomalaisten esteetikkojen siis juuri t�lle v�h�n-viljellylle alalle
antautua.

Kovin kylm�sti kohtelee my�s itse suomalainen kansan-aines

kansalliskirjallisuuttaan. Melkein mik� muu tahansa henkinen taikka
aineellinen harrastus ottaa osakseen enemm�n sen mielenkiintoa ja
samalla my�s valtiovaraista kannatusta. Kuitenkin on t�ll�kin alalla jo
_jotakin_ kansallista ty�t� t�ss� maassa suoritettu. Tarkoitan: jotakin,
jota meid�n ei ole tarvis h�vet� ollenkaan, vaan joka p�invastoin voi
tarjota meille paljonkin tilaisuutta terveelliseen _itsetutkisteluun_
ja _itsetuntemukseen_, sen puhtaasti kaunotieteellisest� ja
sielutieteellisest� mielenkiinnosta puhumattakaan. Selvemmin kuin mik��n
muu henkinen tuotantomme heijastelee nimitt�in juuri suomenkielinen
kaunokirjallisuus jokaisessa asteessaan koko suomalaisen kansallishengen
kehityst�. Ilman tuon kehityksen tuntemusta taas ei mik��n itsetietoinen
_kansallinen yhteenkuuluvaisuus-tunne_, ei mik��n ehe�, yksil�llinen
taikka kansallinen _toiminta_ ole maassa mahdollinen.

Tapahtuu v��ryys t�lle kirjallisuudelle, jos siihen sovitetaan jonkun

muun kansan kirjallisia mittapuita, samoin kuin tapahtuisi v��ryys, jos
ranskalaista kirjallisuutta arvosteltaisiin saksalaisen maun mukaan,
taikka p�invastoin. Me olemme vain pieni ja k�yh� kansa tosin, mutta
_sen_ ylellisyyden me kuitenkin voimme t�ll� niemimaalla itsellemme
kustantaa, ett� me uskallamme tuntea itsen�isesti, ajatella vapaasti ja
voimakkaasti. Taiteen ja kirjallisuuden piiriin sovitettuna merkitsee
t�m� �sis�inen itsen�isyys�--ainoa, jota vieras ei voi vied�
meilt�--ett� meid�n on kehitett�v� oma _suomalainen kirjallinen ja
taiteellinen makumme_, jos meid�n mieli koskaan p��st� pois siit�
raakalaisesta sekasorrosta, mik� meill� viel� t�ll�, kuten monilla
muillakin viljelyksemme aloilla, vallitsee.

Kunkin kansan esteettisell� ymm�rryksell� on kantavuutta ainoastaan niin

kauas kuin sen kieli ja koko sivistyspiiri ulottuvat. Meid�n ei ulotu
n�it� rantoja loitommaksi. Ainakin t��ll� t�ytyy siis olla sen
suomalaisen kirjallisen maun ja taiteellisen aistin kotisija, joka
yhdess� muun henkisen ja aineellisen viljelyksemme kanssa vasta voi
tehd� t�m�n maan sivistyneiden ihmisten asuttavaksi.

EINO LEINO

on ennen julaissut:

I. Alkuper�isi� teoksia.

Maaliskuun lauluja...............................--:50
Tarina suuresta tammesta y.m. runoja............. 1:50
Y�kehr��j�. Runoja............................... 2:50
Sata ja yksi laulua ............................. 2:50
Tuonelan joutsen. N�ytelm�runo................... 1:25
Ajan aalloilla. Runoja .......................... 1:75
Hiiht�j�n virsi�.................................--:75
Johan Vilhelm, 3-n�yt. n�ytelm�.................. 2:50
Sota valosta, 5-n�yt. n�ytelm�................... 3:50
Pyh� kev�t. Runoja .............................. 2:50
Kivesj�rvel�iset. Kertomaruno.................... 2:50
Kangastuksia. Runoja ............................ 2:50
P�iv�perhoja. Pieni� tarinoita................... 2:--
Helkavirsi�...................................... 2:50
Kaunosielu. Kuvaus .............................. 1:75
Simo Hurtta. Runoja Ison vihan ajoilta .......... 1:50
Talvi-y�. Runoja.....................,........... 1:75
Naamioita, I. N�ytelmi� ......................... 3:25
" II. " ......................... 3:--
" III. " ......................... 4:--
" IV. " ......................... 4:--
" V. " ......................... 3:25
P�iv� Helsingiss�. Pilakuva ..................... 1:85
Runokirja. Valikoima.............................. 3:50
" " ....................... koruk. 4:75
Tuomas Vitikka | ................................. 3:--
Jaana R�nty | Romaaneja routavuosilta.......... 3:--
Olli Suurp�� | ................................. 3:--
Halla. Runoja ................................... 2:25

II. Runosuomennoksia.

Zachris Topelius: Regina von Emmeritz.

" Kypron prinsessa.
J. L. Runeberg: Kuningas Fjalar.
" Nadeshda.
Jean Racine: Phaidra.
Friedrich Schiller: Wilhelm Tell.
Maailman kannel. Valikoima laulurunoutta.

* * * * *

Suomalainen n�ytt�m�taide 9/4 1902 .............. 2:--

* * * * *

End of the Project Gutenberg EBook of Suomalaisia kirjailijoita, by Eino Leino

*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK SUOMALAISIA KIRJAILIJOITA ***

***** This file should be named 13445-8.txt or 13445-8.zip *****

This and all associated files of various formats will be found in:
http://www.gutenberg.net/1/3/4/4/13445/

Produced by Riikka Talonpoika, Tapio Riikonen and PG Distributed

Proofreaders

Updated editions will replace the previous one--the old editions

will be renamed.

Creating the works from public domain print editions means that no
one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
(and you!) can copy and distribute it in the United States without
permission and without paying copyright royalties. Special rules,
set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project
Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you
do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose
such as creation of derivative works, reports, performances and
research. They may be modified and printed and given away--you may do
practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is
subject to the trademark license, especially commercial
redistribution.

*** START: FULL LICENSE ***

THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE

PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK

To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free

distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase "Project
Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
Gutenberg-tm License (available with this file or online at
http://gutenberg.net/license).

Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm

electronic works

1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm

electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.

1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be

used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
even without complying with the full terms of this agreement. See
paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
works. See paragraph 1.E below.

1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"

or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the
collection are in the public domain in the United States. If an
individual work is in the public domain in the United States and you are
located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
are removed. Of course, we hope that you will support the Project
Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
the work. You can easily comply with the terms of this agreement by
keeping this work in the same format with its attached full Project
Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.

1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in
a constant state of change. If you are outside the United States, check
the laws of your country in addition to the terms of this agreement
before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
creating derivative works based on this work or any other Project
Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning
the copyright status of any work in any country outside the United
States.

1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:

1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate
access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
copied or distributed:

This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.net

1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived

from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
and distributed to anyone in the United States without paying any fees
or charges. If you are redistributing or providing access to a work
with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
1.E.9.

1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted

with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked
to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
permission of the copyright holder found at the beginning of this work.

1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm

License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.

1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this

electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg-tm License.

1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
word processing or hypertext form. However, if you provide access to or
distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.net),
you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
License as specified in paragraph 1.E.1.

1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,

performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing

access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
that
- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
you already use to calculate your applicable taxes. The fee is
owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
has agreed to donate royalties under this paragraph to the
Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments
must be paid within 60 days following each date on which you
prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
returns. Royalty payments should be clearly marked as such and
sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
address specified in Section 4, "Information about donations to
the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."

- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
License. You must require such a user to return or
destroy all copies of the works possessed in a physical medium
and discontinue all use of and all access to other copies of
Project Gutenberg-tm works.

- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any

money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
electronic work is discovered and reported to you within 90 days
of receipt of the work.

- You comply with all other terms of this agreement for free
distribution of Project Gutenberg-tm works.

1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm

electronic work or group of works on different terms than are set
forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the
Foundation as set forth in Section 3 below.

1.F.

1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable

effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
works, and the medium on which they may be stored, may contain
"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
your equipment.

1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right

of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.

1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a

defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from. If you
received the work on a physical medium, you must return the medium with
your written explanation. The person or entity that provided you with
the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
refund. If you received the work electronically, the person or entity
providing it to you may choose to give you a second opportunity to
receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy
is also defective, you may demand a refund in writing without further
opportunities to fix the problem.

1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO OTHER
WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.

1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied

warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any
provision of this agreement shall not void the remaining provisions.

1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
with this agreement, and any volunteers associated with the production,
promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
that arise directly or indirectly from any of the following which you do
or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.

Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm

Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of

electronic works in formats readable by the widest variety of computers
including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists
because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
people in all walks of life.

Volunteers and financial support to provide volunteers with the

assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's
goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.

Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive

Foundation

The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit

501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at
http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
permitted by U.S. federal laws and your state's laws.

The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.

Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
throughout numerous locations. Its business office is located at
809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact
information can be found at the Foundation's web site and official
page at http://pglaf.org

For additional contact information:

Dr. Gregory B. Newby
Chief Executive and Director
gbnewby@pglaf.org

Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg

Literary Archive Foundation

Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide

spread public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment. Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.

The Foundation is committed to complying with the laws regulating

charities and charitable donations in all 50 states of the United
States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements. We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance. To
SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
particular state visit http://pglaf.org

While we cannot and do not solicit contributions from states where we

have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.

International donations are gratefully accepted, but we cannot make

any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
ways including including checks, online payments and credit card
donations. To donate, please visit: http://pglaf.org/donate

Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic

works.

Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm

concept of a library of electronic works that could be freely shared
with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project
Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.

Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed

editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily
keep eBooks in compliance with any particular paper edition.

Most people start at our Web site which has the main PG search facility:

http://www.gutenberg.net

This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,

including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.