1846 Suomalainen

C, A. Gottlundin Kirja-pajassa.
HELSINKISSÄ.
yS I^^B. i«jß
VUONNA
18 4 6.
(K:o 1—23).
C. A. COTTLUNDILTA.
G. REIN.
Imprima turs
On niitä miehiä Hämeessä, muutamia munallakin Ö,
Lai 1Tisis t a asioista mme.
Sinne mieletöin mänöö, jonnek järjätöin käskee, 44,
Väitöksiä Suomen kielestä ja]
kirjallisuuesta.
Suomalaisen allakan suomentamisessa, 4, 5,
Kanavalle, 8.
Joka syytäk siruttuu, se lahjoitak leppyy, 44%
Kahoppas Kanavaa, 20.
Minä kukko linnassa, 11, 43.
SuomaK Kirjall.- Seura Viipurissa, ja rTolsinkin Viikkosanoma
— tämän täällä olevaisen Suomaf.
Kirjall. Seuran tarakkana, 46, i7.
Uusia koneita kirjallisihin harjaituksihin, 20..
Nuljus-Naljus, 22.-
V. Kilpiselle, 2X
Saiman sanoista, 4, 44.
Vh tå ja tois ta.
Muista maista vierahista; 8, f:5.
Muistuttamista Suomalaisen Hakioillen, f.
Suomalaisen hakemisesta, 44.
ThiJustuksia Suomalaisen Hakioillen,. 24.
Kuvilla kirjuttftminen, 4, 2, 3, 4, 6, 40, 20, ti.
Kirjoin kansista, 45.
Kirjoja, jotka kaupaksi löytyy, J, 41*
Viikkolaisten Toimit ia joist a, j.a heijän
tarkoituksista, tahi Viikkosa norna in
kfrjallisua>esta..
Puheen aluksi N:o 1.
Puheen jatkoksf, 2:
Puheen päätteeksi^ 3, 8;
Hau luja;
Suomi, 1.
Stiomenmaa, 2..
Suomesta poislähtyäni, 4.
Norjan Suomalaisista, 6.
Vanha Kaarlolainen, 12..
Tappelus-laulur 13*.
Merimies, 16,.
V e rt a v k * ia,.
1T* * *
Utl 4 4
Tapaa k s iaw
Mitenkä huulfjärvälle käyvään, 2f-
Kuhutaanko häntä herraksi, 21.
Kauhea kalansaalis^ 19.
Suomen ma an- kieleMis ia, kirjaI1i» ia,. ja
tie voilisiä aineita.
Kieli-sota Suomenmaassa, 8-
Voitto uusi Suomenkielen, 16.
D:o d;o Uusi asetus papiksi' rupeamisesta Such
menmaassa, annettu 4 Marrask. 1846, 18.
D.o d:o l:o Rahallisia kehoituksia Suomenkielen
harjoittamiseksi Opistossamme; 2:o Mikä
tiilbo meijän maassa vaaittavaksi Kirkkoherran
vkkohin pyrkiessä, 19.-
.*Suomenkielen hyväiliöistä, 10, 14, 20..
f Suomalaisuus Venäläisessäkin sotamiehessä, H.
Muuan neuvo, eli¦ keino, tievollisuuen ja kirjalluuuen
levittämiseksi Suomenki maassa, 20..
Vielä muuan sana pitäjän kouluista, fO.
Aapis-kirjoituksen oppi Suomaläisill^,4.
Kokeita uuteen Suomalaiseen Kirkko-Lakttu, J.
Suomalaisesta Raamatustamme, 48.
Otavan kolmannesta osasta, 1.
Tutkinto. "Lukemisia Suomen kansa» kyÄdyksi f Sato-
Karjalai«ten Oppivaisten toHuittamia," 2S.
Opiito, 3.
Urnan tätä löytyy pienempiä ilmoituksia ff:o S, 5,
40, 41, 43, 44, 15, 17, 49, 20, 23.
SI SÄLLISTÄ
Taijoll isis t a aine is t a.-
Muirtama sana Taiteillen ja Ihanneiten istuttamisesta
Suomenkin maaHarrj ja Suomalaisista Taiturista
eli Ihantajoista, 3, 18.
Taiteista ja Ihanneistaj heijän arvosta ja- tarkoituksesta,.
42; f-
Henk e 1 lisistä asioista».
Uskon-kauppias, 18,-
7,. 9,. tl..
Suomalaiset Pietarissa, 44, 15, 24, 22, 23.
Snomen kaupunkiloitoen laivasto vuonna 1845,- 20,-
Maalla asuvaisten Suomalaisten aluksia v. 4845, 21.
SaaHaksemme juomaria luopumaan viinan juonnista. 19.
Köyhyyestä Viipurin läänissä, 5.
Kansallisia asioit a.
SUOMI
T.illä nimellä aivoomme, Hänen Keisarillisen Majesteetin armollisemmalla luvalla, tule
van vuuen alusta aikain,
toimittoo Teillen uuen suomalaisen Lento-lehen, sovitettu valaistuneemman kansan
seävylle, Herroista niinkuin
Talonpojistakin, Laveammalta puhuminen tämän uuen Viikko-sanoman aikomuksesta ja tar
koituksesta
kahomme tässä joutavaksi; mitäspä niistä pitkistä puheista? Toivomme sen tulevan, sekä näöl
teoiltaan, sitä päiviltään pois-joutunutta Suomalaista somemmaksi, jotta siihen miehet m
ieltyisivät, pojat
kaikki puoltaisivat, tyytyisivät tyttäretkin. Kuitenkin koska kaikki muutki Viikkola
iset Ovat ottaneet onkehensa,
(syötteeksi), lupausta toimittamaan Teillen oma-maamme "uutisia," niin eikös siitten
roeijänki syntyisi
sen tenä, liljaksikin koska Suomi tuloo Suomalaista monta sisäHisemmäksi?(
Suomi, jota painetaan hienolla, kauniilla, ja monenlaatuifella präntillä, puolen ark
in laajuuteen, toimitetaan
tästä kerran viikossa, joka pyhätönnä lauvantaina, ja maksaa vuosillinen lealla HeUinkissS
1 Rupla
Hopeessa; mutta haettu, postilla, muuannek, korostetaan hänen hintansa I5:llä kopeek
alla, samassa rahan luvuissa.
Joka, suorastaan, Toimitukselta, pyyteä saahaksensa 10 kappaleita näitä Sanomia, saapi
ei ainoastaan,
ilman rahafak, if;nen kaupan päälliseksi; (josta, jos postilla tuloo laitettavaksi,
maksetaan 15 kop. postirahassa)
mutta seuraapi myös, samalla eholla, yksi kappalek tämän vuuen Suomalaista.
C. A. Gottlund.
Soisimme mielellämme jos muutkin Viikkosanomien Toimittajat antaisivat hikwillensa
tietoa tästä
vastasyntyvoisesta lapsukaisesta, jotta joutuisivatten muka, tänne, varpaisillen.
Helsinkissa 29 Joulukuuta 1846.
ILIOITTIIHINfi]V.
K>ska Lentolehen Suomalaisen ulos-antaminen tuli ylältäpäin estetyksi ja epuutetuksi,
niin lupaisimme *illoin
jo, kaik.ill.en hänen kunnioitettavilJen HakiaiJlen, meijän mielivän, vastapäin, heijän va
hinkonsa palkiht*-
miseksi, toimittoo heille jotaik muuta kirjallista, puuttuvien numeroinen kostam
iseksi. Saammekin sen tähen
nyt julistaa, erittyisen kirjan, varsin tähän tarpeisehen, paraikoa olevan painissa,
nimeltään "ScllliptK
Rundixslo vuonna 18AT\; jonka toivomme Maaliskuuhun saavamme valmiiksi syntymään; ja
joka, niottuna,
tuloo, postin kautta., kaikkien Suomalaisen Hakioillen,ilman maksutak, jaettavak
si; josta,vastapäin, Viikkosanomissamme,
aooetaan Teillen selvämpee tietoa. Muutenki ilmoitamme tämän kautta Suomalaisen ottajo
illen:
jos keila heistä Vielä pnuttois* joita-kuita Numeroita viimeisen vuuen vuosillistost
a, niin — jos soisia
näitä täyvellisiä saahaksenne — tahomme, mielelläkin, lähetteä teillen niitä joista oletten
la, sitä
myöten kuin vaan varamme yltyy; kuin tätä meillen kirjallisesti ilmoitettaan.
*îll följe l)äraf anhåller Utgifn?aren tt)än=
j¥apligeu l)oö herrar Uanbömän iallmänl)et, od)
1)0$ görfamlingarneö göreflånbare od) Q)reflerf¥
ap ift)nnerl)et, äfwenfom I)o6 ben foflcrlänbjfa
litteraturens $Dänner, ©pnnare od) 35eforbrare,
bet be benäget l)ärom ej blott wille unberrätta
fina grannar od) focfneboer, utan äftven, wib fråga
om möjliga requifltiouer, tjenflwilligt bertvib
gå bern tillljanba»
Qå tt)igten od) bel)ofroct af SinjTFa fpråfetö
allmännare flubium od) tvetenjlPapliga bearbetanbe,
numera, torbe tvära infebb oel) erfänb ej blott af
en l)tt)ar utaf fofêrlanbetö fanna wänna- utan
afrcen af fjelftva t>en flora mafkn, od) bå till
följb beraf tfwen ben wärma od) färlef fywax*
meb man fyittillö allmänt omfattat tet ©wenjTa
tungomålet, l)os ben uppwä.ranbe generationen re*
ban öfwergått, eder åtmtnfione ijåller på att öf* wergå till tet gtnjlfa, få borbe tväl ben
nära
30 år feban förf* offenteligen uppträbbe od),protefle*
ranbe emot tet ©xwnffa fpråfetööftuerwälbe l)är i
lanbet, reflamerabe ben bå fa allmänt föcaftabe
gtnt¥anö naturliga rättigheter, nu äfwen anft
ftg uppmanab att, biträbb af några tuänner, ers
bjuba fin ftuaga förmåga till ett gemenfamt bear*
hetante öd) fövberebanbe af bet ginjTPa moberömå*
letö iwet^njTPapligt fawäl fom i officielt affeenbe
möjligen framtiba emancipation» Ocffa torbe
fanjlPe mången finna bet lifafå lempligt fom tim
bamålöeuligt att få bejlâffabe allmänna natio*
nella flräfit)anben icfe atlenafl f)afwa fm central
punft ilanbetöl)ufttMbfkb, utan äfwen fttt rotfäfle
nrib fjelfwa itnberfttetet»
anmälan af nt) wanlu
gen börjar meb att uppbttfa en lång promemoria
öftver allt fywab benfamma fM fomma
att innehålla od) utroecfla, få utlofwaö på
förl)anb allo intet -- eubaf* 52 Diumror; men jag
(Fall beremot fofa att, få twtbt möjligt,begagna bern
till tict bäfk* 'QSlott ett löfte, äfweu
t¥all må roara wår löfen: ginâ fpråfet^
burbarafte oc^ intreên jlPola, få wibt
tgerat nlnilalare utrymmet mebgifwer, på tet famwetö* refpefteras od) bewafaö; f)tt)it
fet meb
anbra orb tviil fäga: man jlâll bemöba ftg att,
efter förmåga, ej blott närmare uppfatta od) fhtbe*
ra ftg bjupare in ifjelfroa fpråfetö ant>a od) natur,
utan jTall man äfwen referera oc^ relegera allt
fywefo fom inågon mån fan tjena att befrämja
od) uttvibga befj rätt»
(Suomalainen, Ijroaraf nu till en
början enbafl utfommer en 9?umer iwecfan, nu
gifnjeö f)warje l)elgefri trt;cft meb nt;a
od) tvacFra flilar i ttvenne fpalter å ett arf
af rntnbre folio format» QDrifet är, oberäfnabt
ha wanliga pojtarftvobet (fom torbe utgöra 15
fop.) en Otubel ©ilfwer för året, od) 60 fop.
per år» £>elö för att å ena ftban upp?
muntra, belö för att å anbra fiban, el)uru i en
ganflfa ringa mån, erfitta bern, af nitäl*
tân för fafen eller af lujl od) farlef att blanb
tuåra Canöemän it)äcfa o<^ unberfyålla eller bibringa
l)åg od) finne för gin^ leftur, möjligen ttulja gö^
ra ftg befwär att förjlfaffa wårt Uat) ett flörrc
antal läfare, will Otebafttonen fyärmebelft, åt ett
f)war fom i enjftlbt wäg unbertecfnab pre-
ANMÄLAN.
JJfrån ocl) meb början af näftfommanbe år, fom*
mer, met> Sdlernåbigft tillftånb, att, ifrån unbertecfnabö
t)är i fta&cu nu öppnabe S3oftvgcfe*
ri,utgiftt>as en ginff fållat) Muusita:
Itttttctt,(jttnlfen el)uru egenteligen egnab ben fa* fallabe biibabe famfyälteflaf
jen, fag, met) affeenbe
å enfetyet iflit od) flarnet t framkallning, lif*
twil j¥att föfa göra fa populär fom möjligt, för
att berigenom göra benfamma lifa begriplig od)
lättfattlig äfwen för allmogen; till fynrilfet febna*
re änbamål ocf, om företaget uppmuntras genom
en talrifare prenumeration, ett fårjlFilöt Qsil)ang,
imber namn af ©eurajainen ftunbom torbe
mebfölja, l)ufttntbfafligen upptaganbe l)n>ab fom till folfets fännebom fan wara nöbig
t fåroäl af
utfommanbe allmänna fungörelfer fom enjTilbte
auftoriteterö utfärbabe publifationer; fywarutom
man genom mebbelanbe a\ litograficrabe gin)T'a förcjlfrifter, aritmctiflFa tabelle
r, fartor od) anbra
l)jclprebor jTall, ibetta fall, fofa betjena, gagna,
od; uppiffa ben ginflPa menigheten, ~ be ber ifä*
bau f)änbelfe, foftnaböfritt, jTola åtfölja
C. A. Gq 111un d.
4^lfinsfpr^ trijcft ty* €? <&. ©ottlunb, 18 45.
Imprimatur, G. Rein.
mtmererar eller per po|b infänber en reqîfi*
tion å 10 (£remplar, utlofwa bet 11:te på föpet,
emot ben berföre utgåenbe förfänbningöpro^
centen; Varigenom man welat bereba
afben infyemjta litteraturen ett litet fält för bera«
fielfwerffamêt,genom i>et man falunbagifwit bernen
antebning att fywar oc^ en på fin ort, efter förmå* ga, befrämja bef? fortfomft genom ti
lttvägabrin*
ganbe oc^ ett närmare förenanbe af tet itetta
fatt erforberliga tiotalet, Owilfet falunba i fltt
flag på fatt od) wii fPuttc fomma att bilba oc^
utgöra en liten ginfl* litteraturförening i minia*
tur; od) fyroamnb, fatebed biUigêten forbrar, att
ben fom fyaft äfwen er^
fitt (Eremplar af foftnaböfritu
!t)å jag erfarit att en eller annan f>aft att
anmärfa beröfwer att jag tillförene iOiava Väinämöiset,
Runola nu flv äftoen iortografiat affe*
enbe, foft begagna mig af tm genom fina vofal*
od) biftong^ljub, nu m. utmärfta @awolar|fa tbiomen,
n>iU jag for att, åtminftone ibetta affeenbe, ej gifroa anlebning till mifjbelåten
f)et, för
benna gång närma mig tet attmänna jfriffättet*
5Då Ut för Xibningen erforbeliga, i affeenbe i
format jawäl fom qvalitet beflämba, papper, ianfeenbe
titt ben fentiba reqvijttionen ännu icfe fun- nit anfomma, torbe blabet* förfla OTum
er icfe
utfomma för än i meblet af januari månab,
förfummelfe bocf unber åretö lopp ftcM.
erfåttae genom tet futtflänbiga antalet af 5$
SRumror»
<s(uteligen anhåller jag wänflfapligen 1)0$
Jjerrar mebbröber od) bet t>e,
genom ftna organet för publiciteten, benäget mille
offentliggöra innehållet af t>enna anmälan, för
att berigenom förbereda od> unberlätta bet nt?a
ginffa iibningöblabetö inträbc iblanb attmänfyetem
£elftngforö ben 27 december 1845.
Päästä pino aloitetaan,
Hyvä asia alusta.
Puheen aluksi»
Koska nyt jo tämä Suomalainenkin alkaa
tässä ens' kerran puhutlella maamiehiänsä, heijän
omalla kielellään, niin on ehkä tarpeellinen
jo ensin alussa muutamalla sanalla selitteä hänen
aikomisensa ja kaiken hänen tarkoitukensa. Jokaisen,
kuin puhua tahtoo,, tuloo tarkoin perään-ajattelemaan,
ensinnik mitä hänellä on sanomista, ellei
haan muka tahok laskea joutavia; toiseksi pitää hänen
myöskin tietämän kelien se on puhuva, jott' ei
haan puhuk sanan tuntemattomillen; ja vieläpä kolmanneksi
hänen täytyy aikaansakin oivaltaman,
jotta hänen lauseensa eivät keäntyisi ajattomiksi,
niin tuloo myöskin julkisuuen harjoittajat tarkasti
vaarin ottamaan ei ainoastaan nämät asiat, mutta vieläpä
monta muutakin, jotka ovat heille tarpeelliset
tunteaksensa. Sillä moni on ehkä meiltäkin kysyvä:
minkäpätähen tämä Suomalainenkin on tähän
maailmaan joutunut? Mikä hänen on aikomuksensa?
(sillä joku aivotus hänellä toki mahtanoon olla), ja
mitäs haan tässä mielii vaikuttoo ja aikoin saattaa?
Selitteäksemme tätä, emme voi yhellä sanalla,
eikä vielä kaheliakaan; kuitenkin toivoisimme tätä
aikaa myöten tenäksemme, jos ei kohta joalussa, niin
vasta tuonempana. Sillapa myökin oumme vielä mielestämme
ikeän kuin vasta-syntynyt lapsi, joka tänä
pänä sai henkensä, niinkuin nimensäkkin, vasta
huomenna älynsä. Niinpä meijänkjn pitännöön sentähen
ensimmältä puhua lapsen lauseilla jos meissä
kerran löytyä pitää miehen mieltä. Sillä koska
kaikki maailmassa tapahtuu verkkaisillaan ajallansa,
eikä mitään yhtäkkiä tyrmähtämisellä, niin kuinkas
siitten myö taitaisimmo vanhan Wäinämöisen tavalla
syntyä hevoisineen, miekkoineen, kaikkineen sotakaluineen?
Näillä sanoilla tahomme ainoasti vakuuttoo
heijät, jotk* eivät jo heti löyväk mitä hyö tässä ehkä
hakeevat. . .
Kuitenkin koska tästä tuli kerran puheeksi,
niin paljon oisi kyllä, veikkoiset, sanomista — paljon
sanottamista. Soisimme ainoasti jotta taitaisimmo
kaikissa niin käytteä puhettamme, että olisimme
näissä toimeissa maamiehillemme otolliset, kelvolliset
ja mielulliset! Ja niin totta kuin "Suomalainen"
rakastaa Suomalaisia, toivomme myös Suomalaisten
mieltyvän "Suomalaisehen", ellemme rupee juotavista
juonittelemaan. Soisimme mielellään eleä hiljaisuuessa
ja sovinnossa muihen kanssa, ja kaikkiin
kanssa, ettemme missään toista suututtaisik, vielä
vähemmin yihastuttaisik, jotta olisimme voitoksi
muillen, itellemme kunniaksi. Kuintenkin tämä
tasamielisyytemme ja mieli-rakkautemme ei yl»-
tyk siihen, että malttaisimme ilman vastaamatak ja
puoltamme pilämäläk hyväksi ottamaan muihen nuhteita
ja soimauksia, liijoitenki jos ovat turhat ja
syyttömät.
Jokainen tuntoo hyvin kyilä miten paljon ajallinenkirja-
painaminen (t>eu perioöiflPaprcöfcu) on vaikuttanut
levitteäksänsä kansakunnissa tietoa ja mielenvalaistamis(
a. Kaikki Lento-lehet ja Sanan-lentämät
(îbniliflar) joita levitetään ympärin maata, olkoon
siitten Viikkolaisia (2Becfo6fab), Päiväläisiä fDagblofc)
eli mitä hyö olla mahtaa — ovat ikeän kuin kellot
jotka yhtenään soivat, remputtaavat, yhestä päästä
Valtakunnassa toiseen, kertoillen puheitansa. Hyö ovat
luonnostaan tuhatt'-kielellisiä,sanan-saattajoita monen
sa'allisia, jotka yhtäkkiä lentelöövät yliten merta
ja maata, hajoavat sinne ja tänne, ja joita kuullaan
I**l. Lauvantaina, 3f:aäs paivana Tammi-kuuta, 1846.
kavun varrella, maksaa täällä Heisin- Kuulnttelcmi*ia ja muntaik ilmoitkisHii
jlien_ HopcenKuplan, vuuessa, ja tamista, jota tahotaan pantuksi näihin
60 kop. puolessa; mutta haettu postin lehtihin, maksaa3kop.joka ratielirivi,
kautta muuanek, maksaapi vuosikerta johon luetaan nuonarvollas9puustavia.
15 kop.ja puolen vuuen 9 kop. enäinpi. Yksinäisiä Numeroita ei myyvä.
Lentolehti SttOntrtf(tintit, jata toimitetaan
joka pyhätöinnäLauvantaina,
ja ulos-jaetaan kello 5 ilta-puolella
J4oelftinpiioissa,Palmqvistinkivimuurissa,
Esplanadinpohjoispuoliinmaisen
Huomeniva, joka on 4:jääs Sunnuntai Loppiaisen jal-
Kaupunnin Kirkossa: Aa?nu-saarnan, Meri-Väestön
Pastori Cajanus (Ruotiksi); ja Meri-VäestönSaarnaja
Vapalierra Khebinder (Suomeksi) — Ehtosaarnan,
Kappalaisen Apulainen Majisteri af Enehjelm.
Ilenki^Varjeluksen Suomalais-Tark'ampuvaislen Kirkossa:
Tappelus-joukon Saarnaja Majisteri Blom
(Suomeksi).
Ensimmäisen SuomalaisenMeri-VäestönKirkossa,Väestön
Pastori Cajanus, (Suomeksi).
märteä jokainenkin) että jos ne ymmärtäväisimmät
ja enin valaistunneemmat meistä, Uijaksikin jos ne re- liellisimmät, siivollisimmat,
ja taitonsa niinkuin tavoinsa
puolesta kuuluisammat, ottaisivat tämmöisiä
Sanomia toimittaaksensa, niin mikä voitto ja hyötymys
eikös tuosta syntyisi kansakunnallemme? Mutta
jos taas eivät tätä tiek,niin — siihenkin liennöönjoku
syy? Syytä tähän heijän puuttumattomuuteen emme
suinkaan voi arvata; sanokoot sentähen tätä ite. Mutta
tämä Kennoonkin ensimmäinen syy tieto-sanomien tie—
tämättömyytehen.
Kosk' eivät nyt jaloimmat ja älykkäimät miehet
meistä otak tätä tenäksensä, niin pitännöönlmnsiitten
myö (ja muut meijän veroiset) vähemmällä älyllä ja
ymmärryksellä, mutta isommalla ehkä uskaliisuuella
ja oma-maahamme rakkauella, ruveta tähän työhön.
Hites siitten nuhtelet ten meitä, jos löyvätten, tahi
luuletten löytävänne kirjuittamisessamme paljon puulosta
ja viheliäisyyttä? Torutkee nopeemmin näitä
maa-valjojamme, tästä heijän huolimattomuuesiansa;
«illä myö tiemme parastamme jaksojamme myöten,
eikä yhönkään saatak ylitek luontoansa pyrkiä.
Tosi on kyllä, toisin puolin, kaiken sen tievon
ja valaistuksen jota Viikkosanomilla tarkoitetaan, ja
heistä saahaan, olevan luontonsa puolesta varsin
puuttuvaisen ja irtonaisen; mutta valaistushan se on
kuitenkin, joka sätehillänsä,jos kohta tummemmillakin,
tarkoittaa meistä hävitteä tätä häpäisevätä ja meitä
turmelevaa ymmärtämättömyyttä, raukautta ja mielen
pimeyttä. Ällös siis taas kultainen, minun kaunis
hikiäni, tuostakaan meitä moitik! Moiti ihtiäsi,
«illä jos perustetummat haluaisit, jos mieltyisit mieleväisimpihin
ja jaksaisit yks'totista lukea, niin voisit
niitäkin ehkä saalia. Ja tämä iiennöönki toinen syy
'Yiikkolaisten vihelieisyyteen, sillä jos etten rakaistaisik
huikentelevaisuutta, kevyt-mielisyyttä ja joutavaisuutta,
niin etten maar' sitä hikisinenkään.
Sanotaan sanalaskussa, jottei löyvyk niin hyveä
ettei joku laita, eikä niin pahaa ettei joku
kiitä, ja niin on myös tässäkin asiassa. Monet otat
moittineet tätä tietojen liijan paljon ja liijan
nopeen levittämistä, niin kuin ovat tätä laihtuneet,
ja sanoneet aikoin tulevamme vähcmmälläik; mutta
kukapa on hyvä rajoja asettamaan ihmisen ymmärrykselle
niinkuin tietoillenkin, tahi sanoa kuinka
paljon haan siitä tarvihtee, eli ei? Toiset ovat vielä
peättäneet tätä varsin vahinkolliseksikin, koska tällä
tavoin syntyisi pahuutta ja pahennustakin matkaan
saattaa, joutavilla juonittclemisilla; niinkuin muissa
maissa on toisinaan ehkä nähty. Mutta saattaahan
ite kultakin käytteä vahinkoksemme! Vaan ei se ouk
kullan syy enemmän kuin valaistuksenkaan; mutta
syy on hänen, nwnkuin tämänkin;vcärin käyttämisessä.
milloin kirjoiltajojen puolesta, milloin lukioihen "*"olkoon
siitten tahalla, tahi ymmärtämättömyyellä.
Kuitenkin niin kaikki meijän tieto, viisaus ja
valaistus, ei maksak niin mitään, itekseen, ellei silla
ouk joku korkeempi, joku henkellisempi tarkoitus.
Tietojen luonto on jo kyllä itekseen henkellinen, ja
sentähenpä sillä on jo oma arvonsakin, multa sen
pitää myös olla meissä henkellisen, eli hänen pitäfi
myös tehä meitä henkellisiksi; silloin vasta se on
meillä otollinen. Sanalla sanottu, ei ouk niin mitään
koko tästä meijän mielen-valaistamisestamme, ellei
sillä tarkoitetak tapoin sivistymistä, syämmen puhistumista
ja hyvistymistä, ja meijän kaiken elämämme
parantamista^
|^^gfämä on päätarkoitus, ja valaistus ja tieto ovat
[ainoasti johtatuskeinot tähän meijän hcnkelliseen luonnistumisehen,
eli uuesta syntymisehen, niin kuin tätS
henkellisissä kirjoissamme tavallisesti mainitaan. My6 neämmö sen tähen toellisen mielen
valaistuksen tar»
koittavan yhtä kuin focllincnkin jumalallisuus, sillfi
sekin on ainoasti keino, ei päätarkoitus, autuutehemme
ja onnellisuutehemme. Mutta ne harjoittaavat
tätä kukin erillä tielläj toinen ymärryksen avulla,
toinen uskon,* ehkä usko, itekseen, ilman ymmärrystä,
on kuin säkki ilman suuta — - puuttuvainen ja viheliäinen,
milt' ei luonnotoin.
Näillä sanoilla olemme ensin, ainoasti puheemrnt
aluksi, suurimmassa lyhykäisyycssä tahtoneet vakuuttaa
lukioitamme, meijänkin vaarin-oltaneen sen suuren
tarkoituksen joka olla pitäis kullakin toellisella ja
rehellisellä Yiikkolaisten toimittajalla, ja jota myökin
puolestamme mieluisesti, voimamme myöten, tahtoisimme
seurata.
C A. Gottlundin HJrJulttamla.
Uusia Suomalaisia Fâuluja.
Tällä nimellä on näinä päivinä Kirja-präntistä
ilmauntunut ne ensimmäiset pieneen Suomalaiseen
Laulu-kootukseen kuuluvaiset Laulut. Meillä on jo
kauvan ollut muuantaoma-laatuisia Kansallista Kirjallisuutta,
itekseen kyllä varsin vähästä arvosta
— ei sen puolesta ettei silläkin saattaisi
olla joku korkeernpi tarkoitus vaikka se on tähän
asti ollut tykkänänsä hylyksi heitettynä —-
mutta jolle myö mielellämme soisimme antaa korkeamman
arvon ja tarkoituksen.
Myö puhumme tässä näistä pienistä "arkkiloiksi",
veisuiksi eli virsiksi kuhutuista lauluin-laitoksista,joihen
tarkoitus on ollut inielyttämään ja huvittamaan talonpoijallista
säätyä. Minkälaiset hyö ovat olleet, se~
ka sisällisesti että ulkonaisesti (till det yttre) emme
tarvihtek sanoa. Painetut varsin karkealla ja
ussein milt' ei harmaammaisella paperilla, monesti
pahoiksi jo kulunneilla ja milt' ei selittämättömillä
kirjaimilla, luultaisiin heijät toki saavan halvalla
hinnalla ostetuiksi. Mutta vielä vainen! Ne ovat,
jos heitä lehittäin muka luettaisiin, kaikkiin
kalliimmat. Heijän sisällistönsä on toisinaan oiten
olla syytä ellei tätä käyfetäk niinkuin pitäisi,
hyväksemme ja omaksi onneksemme? Syy siihen on
ja luetaan ~ ei yheltä eikä kahelta, mutta monelta, ja
joihen sanat luettua mielyttää tahi karvastaa meitä.
Koska siis semmoiset keinot löytyy,joihenkautta
oisi mahollinen sytytteä ja levitteä tietoa ja valaistusta
sukukunnassamme,niin — mikähän mahtanoon siitinonellainen.
Sillä arvaattehan työ sen (ja sitä ym
niin kuitenkin ahkeruutensa suhteen; joista yksi ikäin
kuin alotti, toinen lopetti, tätä kehnollista kirjallisuutta.
Toinen heistä oli se muista mainittava
miero-ukko ja raaja-rikko TuomasRagvaldinpoika joka
vuotesta 4760—1792 sepitti ja painutti aika joukkoo
tämän-laatuisia lauluja. Toinen oli meiltä kaikilta
hyvin tunnettu ja arvattu Jaakko Juteini, joka niinikeän
vuotesta 1840 alkoi (oimittoo kirjoituksiansa kansan
kaiken kuulla: mutta joka ei ainoastaan kielen
puolesta ollut kaikkia muita selvempi ja laatuisampi,
mutta myöskin mielensä puolesta oli muita mieluisampi,
ehkei haan juuriollut runonsukua. Kaikista hänen lauluin
laitoksista on- ainoasti 3 tai 4 jotka soma»
nuottinsa niin hyvin kuin . sanojensa suhteen ovat
tulleet kansalta kmiltuiksi ja lauletuksi, ne muut eivät
lie tavanneet heijän mieltänsä.
Nyt oisi meijän tarkoitus ainoasti että näillä
sanoilla mielessämme pysytellä vanhoja niin hyvin
kuin nuoriaiV kansallisia laulantoja, (folkmelodier)
sillä että sovittaisimme sanoja näihen nuoltihinsa,
niin kuin teimme Otavassa, sepitteissämme Paimen
lauluja. Mutta ei sillä kyllä, myö soisimme mielellä
myös, sanojensa puolesta, sovit too heihin Suomalaisia
aineita, jotta huvittaisimme niillä ei ainoastaan
korviamme, mutta sytyttäisimme myös syätnmiämme
rakkauella omaan maahan, omahan kielehemme,
omaan Hallituksellemme ja omaan kansakuntanamme.
Näytteeksi painamme tässä yhen heistä.
Näistä ovat nyt ensimmäiset alkeet painista i\-
mauntuneef, painettu itckseen,erillä Numerolla, ja pantu
niin vähilfen hinnoillen kuin suinkin maholiinen,
jotta olisivat köyhimmiltäkin ostettavina, nimittäin
\l kopeekka hopeata kappaleesta, eli kahesta Miesta.
!ut, jos suinkin, vielä kehnompi, rumempi, ja raaollisempi
kuin tämä ulkonainen pukunsa. Ei ainoastaankielensä
puolesta ovat hekaikkein kehnommat ja
kunnottomat rempotokset kuin ikänänsä Suomalaisesta
kirja-painosta ovat ulos lähteneet, mutta myöskin
sisällisesti ovat, kaikin puolin, niin heikot ja huonot,
että näyttää meiltä kyllä kummaksi Suomalaisen
kansan toista sataa aastaikoa täytynneen
heihin suostua ja tyytyä. Suurin osa heistä kannattaa
kyllä sen kauniin nimen: Yksi, kaksi' vai,
kolmetkin, m. m. Henkellistll, tahi Uutta Henkellistä,
eli vielä Vasta-uutista Henkettistä Virttä;ehkei myö
tuinkaan monessa heistä olek löytäneet muuta
henkellisyyttä kuin ainoasii Jumalan nimen mainimista,
usseen joutavissa asioissa. Kuinkaspa se muuten
saattoi olla, kuin moni heijän tekiöitänsä usseen
oli joutavia renki-miehiä, kylän juoksioita, (toisinaan
piikojakin) tahi herrastavia talonpojan narria, eli
virattomia,kielessämme niin kuin runomuksessammekin
taitamattomia renttu-herroja, jotka vähillä rahoilla
painittivat tyhmyyttänsä paperille, toivoessaan ehkä
siliä voittavansa suurempia. *) Kuitenkin ovat nämät
kaikki, parempien puutteessa,tuhansittain tulleet levitetyksi
ympärin maatamme, ja kansalta luetuksi; sillä syöpi
hauki sammakonkin, selän suuren uituaan; naipi
mies huononkin vaimon, kauvan ilman oltuaan. Näihen
lauluin ainoa ansio on, jotta kielen ja mielen
vahinkoksemme hävittivät ja poistaivuttivat mielestämme
tätä suloista vanhanaikuista runomusta, jota
nyt verrattiin vanhaksi pakanaMisuueksi. Muistaminapa
myökin hyvin niitä aikoja, jollon ei herroissakaan
löytynyt ei yhtäänkään ainuata Suomalaista
laulua jok* oli laulettavana, eli lauluksi mainittavana,
(vähäpä niitä löytyy vielä nytkin). Auttaaksemme
tätä puutosta yhöltä puolelta, ja toiselta — hävitteäksemme,
eli seisanltaak.se mme, tätä kunnotonta
tulvaa, päätimme (jo lapsena ollessamme) tehä tietyiksi
Savolaisten runon-tapoja **) ja synnytteä parempia
nykyisiä. Sillä minkä puolesta ei tafonpoijallinenkin
kansa olisi ansaihteva parempia, ja samanlaisiakin
kielen viljellyksiä kuin herras-sääty? Yksi kansahan
myö olemme kaikki, ja yhen kielen omaisia. Paljon
ovat ajat jo siitten muuttuneet. Näillä 30 vuuella
olemme jo vähitellen ruvenneet saamaan varsin
kauniitakin lauluja omallakin kielellä, (sillä runoistamme
ei ole tässä puheitakaan). Monet taitavat miehet
ovat jo ruvenneet harjoittamaan omoa kieltänsä,
ja meijän korkia esivaltakin on ottanut korvihinsa
tätä yhteistä talvistamme. Aika on kerrankin tule-
T«, jollon koko tästä meijän aFkki-kirjallisuuesta
tuskin muistokaan on eneän jälellä: kuitenkin on
"ekin aikanansa täyttänyt paiäkansa sekä Suomalaisesta
kirjallisuuen että runollisuuen tarinamuksessa,
kussa se on kesk-aikuiseen mielettömyyteen verrat(a-
?ana, joka hämärällänsä ennusti päivän tuloa. Kahet
mainittavat miehet ovat näissä toimeissa olleet
muita kuuluisammat, ellei älynsä ja taitonsa puolesta,
*) Tok löytyi aina joku joukossa muita parempi.
**J Afuutammia naita paxnatnnms ja v. 4841', 4848,
4824 ja 4828 JRuotiisa.
sv © aa11*
Suomi istui suru-suulla
Kielen vieraan tiellä.
Annas, kultainen, mun kuulla,
Mierukka, sun niielefs!
Onkos sulia,
Niinkuin mulla,
Toivotusta vielä?
Suomi laati, lausumalla,
¦"Jumala sen tiennee!
Lausui kieli, laulamalla,
"Vielä toivoo licnnce!
"Jospa oisi
'^Niinkuin voisi)
"Suuret niinkuin pienet.
"Multa moni Suomen-potka
"Muuksi jo on tullut;
"Monipa ei eneä voika .;..
"Puhuu niinkuin hullu,
"Toinen kieli,
"Toinen mieli,
'Tavaksi on tuilot.
Kuvilla Hlvjuittaminen.
"Sepä tuhmat turmeloo,
"Ja viisaat villiin saattaa*
"Yhtä, toista, murteloo,
"Ja kaikki maahan kaataa.
Suomi surki,
Puheen purki,
Itki omoo maata.
Otavan Kolmannesta Osasta.
Miuin toinen Osa tästä kirjasta painettiin Tukhulmissa
vuonna 1832, silloin painettiin myös monia arkkia
Kolmannestakin Osasta, jonka kuvat ja piirutokset
olivatten jo % Vuotta sitä ennen tulleet kivelle
valmiiksi muotostelfuksi. Aatoksemme oli muka silloin
toimittamaan kumpaistakin näitä osia yhtaikaa,*
mutta tulipalot, siitä seuravaiset varapuutokset ja
monet muut esteet, seisahuttivat silloinkin aikomuksemme.
Ja siitäpä se oh aina siitten jäänytkin.
Vuonna 1840 julistimme Runolan lopulla liitetyssä
ilmoittamisessa aivotuksemme olevan uuvestaan
jouvuttamaan tämän Kolmannenkin Osan painamista,
jonka puolesta myös seuraisi kirjotus-lista, hyväksi
niiilen jotka soisivat tämän, tahi muita siinä nimittelyjä
painettavia kirjoja, saahaksensa. Mutta koska
aina elimme siinä toivossa kerran saahaksemme oman
kirja-pajan, niin on tämäik niin kuin muutkin
yrityksemme tullut tähän asti viivytetyksi.
Nyt koska kerran tämä toivomme on tullut
täytetyksi, kirjapainin saatuamme, jonka kautta se on
meillä mahollinen vähemmällä kustannuksella ja paremmalla
toimella aikoin saaha näitä jo mielessämme
kauan olleita tarkoituksia, niin kuruiltamme tässä
halullisillen ostajoillen ja Suomen kielen viljeliöillen
ilmin antamaan päivän kohta lähestyvän jollon tätä
Kolinattakin Osoo pannaan painiin. Kuitenkin, jotta
ne— jotka päällekirjuttamisellaan eli päälle-pyytämisellään
(genom subskription) soisivat tämän
saahaksensa paremmalla kaupalla kuin muut ostajat —
ennättäisivät pyytöjänsä ilmoittamaan, tahomme vielä
panna päiviä kevät-kesähän. Anomuksemme olisi sen
tiilien heijän, jotka näitä tahfonoovat, nopeen sisään
lähettävän eli ilmin-antavan tämän tahtonsa, jonka
vuoksi rukoilemme kielen ystäyiämme jakirjaisuuemtne
harjoiltajoitamine, näissä aikeissa olla puolustajoitamme.
Muuten tuloo muistuttavaksi mitä joRunolassarnmekin
mainittiin; nimittäin, kaikkein Otavan entisten
päälletarjoihen, jotka Kirjojansa ovat lunastaneet,
niin myös heijän perillisten ja oikeus-omaisten,
saavan tämän Kolmannenkin Osan puolella huokeammalla
hinnalla kuin mitä hänestä tavallisessa
kirja-kaupassa maksettaneen» Ja jott* ei tämä
hinta vielä siittennik kallistuisi, myötä-seuravien
kuvien ja soittojen (nuottien) tähen, niin annetaan
tätä Kolmatta Osoo viijessä erinäisissä vihkoissa,
kukiin nuon s:en tahi 6:en arkin paksuelta.
jos tätä Kolinattakin Osoo ostettaisiin sillä innolla
ja halulla kuin kahet eillinimäiset , niin mielisimme
kohta sen jälkeen, vielä toisiakin toimittoo. Imprimatnr, G. Rein.
HELSINKISSÅ, C. A. Gottlund, 1940.
SDluUtnttamUta <5uomalaiden
Siinä irtonaisessa lehessä, joka 34päivänä viimen
kuluneessa Joulu-kuussa seuraisi Suomenmaan Yhteisiä
Sanomia (FinI. Allm. Tidnin g) ja kussa ilmoitimme
aivotustamme painuttoo näitä Suom alaisia,
nimitimme myös heijän painettaviksi pienenlaisella arkin
puoliskolla, jota paperinlaatua luultiin täksi tarpeheksi
saaha valmistuneeksi nuon tämän kuun puoleksi
kuluneena. Mutta kuultuamme Tampereen paperi-
pajassa, josta se oli tuottava, jo eiltä-käsin tulleen
niin paljon paperia muuallen tiukatuksi, joit eivät
ennen kuin vasta ajan päästä ennettäisi tietteä
meijän varaksi, niin koska meillä ei käynyt vartuminen,
täytyimme tyytyä tois-laatuiseen, valmiiksi
jo teJUyneen. Sillä lavalla tuli kyllä tämän lehen
aivottu muoto muuttumaan tois-nälcbiseksi, nimittäin
isolaiseksi neljänäiseksi (h.o). Mutta tästä ei ollut
Lukioillen vahinkoa, ainoasti vieillä, sillä tämä mahultaa
niin paljon kuin toinenkin, vaan on hinnassa
kalliimpi.
Muutenkin tuloo muistettavaksi meijän ei milloinkaan
tehneen semmoisen lupauksen, jostapuhutaan
Turun Tiijustuksissa (Åbo Underrättelser) N:o 2
kussa seisoo meijän luvanneen kirjuttamisissamme poisluopua
tästä ennen meiltä harjotctusta Savolaisten puheen—
murresta,semmoista lupausta emme ouk ollenkaan
tehnyt, emmekä myös aivok tehä. Erehys on
tullut sanojamme väärin hoksamisella. Kirjuitimme
ainoastikirjoittamisessamme meijän mielineen lähestyä
tavallista kirjoitustapaa. Tämä lähestyminen seisoopi
siinä, jott' emme tässä Savolaisten puheen tavalla
kirjutak e. m. peä, moa, j. n. e. mutta pää, maa,
niinkuin tavallisesti runkataan, koska olemme kuulleet
monen ouvoistuneen näitä lukeissaan. Mahollinen
on myös muihen meiltä vielä muutaik toivovan ;
vaan kukapa taitaa kaikkein mieltä nouattaa? Hänellä
ei piek olla omaa mieltä yhtään^
rukoilemme lukioillemme ei ottavan vihaksensa
tämän Numeron viipyymistä. Esteleitäksemme
muistutamme ainoasti tämän meijän uuven kiiruhta?
nalla joutuneen, valmiiksi tuskin ennettyneen
Kirjapajamme, ei vielä olevan kaikissa vanhoinkanssa
verrattavana.
Eillimmäisessä Numerossa puhuimme kyllä mikä
piti olla tämmöisten Lento-lehticn pää-tarkoitus; nimittäin
tievon ja valaistuksen levittäminen.
Mutta löytyy niitä muitakin tarkoituksia, jotka ehkä,
jos kohtakin vähemmästä arvosta, monelta ovat tehtyt
heijän päätarkoitukseksensa. Heijän pitää muka
yht'aikaa huvittamaan ja hyövyHämään Lukioitansa.
Tama on välleen sanottu, mutta monestin
kyllä tukala täytteä. Alita huvittaa yhtä, suututtaa
toista; sillä mielet ovat niin monet kvin miehetkin.
Mutta kuinka se on uskottava tahi toivottava, eli
kuinka se on ies mahollinen, yhen miehen taitavan
ilahuttaa kaikkia? Kuitenkin koska isoin joukko
ihmisiä ovat uteliaiset, ja rakastaavat aina kuullaksensa
uutta (tämäik onkin jo ensimmäinen alku
tietollisuuteen), niin halvavatten yhä uutisia. Sillä
tavalla on närnät uutiset viimen joutuneet Sanansaattajoihen
päätarkoitukseksi, niin etta tuskin yksikään
heistä tulisi aikaan ilman näitä. Ja koska
joutaviakin asioita mielyttää enimmän osan meitä,
niin täytyy myös Viikkolaistenkin harjoittaa näitä.
Sillä tavalla ovat närnät valaistuksen saattajat usseen
vaipuneet joutaviksi puheen-juoksuttajoiksi, sanan-
lennättäjöiksi, kantelioiksi eli kontin-kantajoiksi.
Ja mitä taas heijän hyötymisestä tuloo sanottavaksi,
niin koska ihmiset aina harjoitaavat maallisia
asioitansa enemmin kuin henkellisiä, niin on myös
maallisia etuja, ja rahallisia voittoja, enemmin heiltä
haettu kuin tievollisia; jonka tähen monetkin Sanomat
ovat täynnä kaikellaisia kuuluttelemisia ja ilmoittelemisia,
joilla tarkoittaavat tätä. Sanalla sanottu
Lento-lehet ovat enemmiten kavottanet heijän
korkeampata henkeilistä luontoansa, ja nouvattaneet
alaisempata, maallista; niin että ovat nyt peri sopimattomat
harjoittamaan henkellisyyttä itekseen, ilman
tätä maallista sevotusta. Senpä tantta myös ovat
vakavammat miehet ehkä luopuneet heisiä, ja heitä
toimittamasta. Ja meiJankin täylyy scntähen, vasten
tahtoammekin, hcnkellisiä harjoittaaksemme nouvattaa
maallisia, jos mielimme muka jotakuta vaikuttaa.
Mutta Sananlennättäjät on näinnä aikoina
saaneet vielä kolmannenkin tarkoituksensa, jota moni
niinikeän on pitänyt, tahi vielä pitää, heijän päätarköitukseksena.
Kosk' eivät kaikki maanmiehet saatak
yhTaikoo kuulustella, keskustella, tiiustella ja neuvoiteila
maan yhteisistä ja tärkeimmistä asioista, joka
monesti kyllä oisi heillä sanken tarpeellinen ja soveltuvainen,
niin ovat näinät Päiväläiset omin mielin
päällensä ottaneet puhua muihen eistä, eli oikeemmittam
ehkä sanottu: hyö antaavat tilaisuutta kelien
tahansa — joka tahtoo ja taitaa — asiassa puhua;
jotta asia sillä tulisi kaikin puolin hyvin selitetyksi ja
valaistetuksi. Tapahtuu kyllä monesti että kaikki
heijän puheensa ja juttelemisensa on jonkiin-joutava.
Mutta on niitä välisten nähty parempiakin miehiä,
jotka isommissakin asioissa ovat paljastaneet tyhmyyttänsä,
saatikka täännäköisiä kirjuttelioita. Kuin
toiset juonitteloovat ja kuiskuttaavat sala-kähmässä,
niin nämät toki puhuuvat julkisesti, kaikkein kuulla,
harjoitteissaan kukin muka, mieltänsä myöten, totuutta
ja rehellisyyttä, jollon antaavat toisellenkin
vuoron puhua puolestansa. Tästä ovat usseen joutuneet
joutavihin väitöksihin välillensä, sillä että pitäissään
kukin puoltansa ovat tyhjiksi ja valheeksi
tehneet toistensa sanoja, josta on karttunut heijän
keskenänsä vihat ja vainot, riijat ja torat, niin että
ovat toisinaan, kiistellessansa, heittäneetkin koko asiansa
eli riita-aineensa sipo-sijlään, ja ainoastiruvenneet
toinen-toistansa sättimään ja soimaamaan. Mutta
Ns 2. Lauvantaina, y:na påivana Helini-kuula, 1846.
T.cntolehti Suomalainen, jota toi- I kavun varrella, maksaa täällä Heisin- Kuuliittcle
misia ja ltiiiutaik ilinoitmitetaan
joka pyhätfiinnä Lauvantaina, I kissa yhen Hopee Ruplan, viinessä, ja tautista, jota t
allotaan pantuksinäihin
ja ulos-jaetaan kello 5 ilta-puolella '. 60 kop. puolessa; mutta haettu postin ¦ l
ehtihin,maksaa3kop. jokavatielirivi,
fiocltinpiioissa,Falinqvistinkiviinuu- kautta muuanek, maksaapi vuosikerta johon
luetaannuon arvollasopulistavia,
rissa, Esplanadin pohjoispuoliminaisen| 15 kop. ja puolen vuuen1) kop. enäiupi. i
Yksinäisiä Numeroitaei myyvä.
Huomenna, joka on Kyntlalin-päivä, saarnaa:
Kaupunnin Kirkossa: Aamu-saarnan, mllarätty Kappalainen
Blomqvist fSuomeksi]; ja Pää-Rovasti T:r
Crohns (Ruotiksi) — Ehtosaarnan, mullr. Kappalainen
Blomqvist (Suomeksi).
Henki-Varjeluksen Suomalais-TarlSampuvaislen Kirkossa:
Henkeliisyyven Oppiva Gröhn (Ruotiksi).
Ensimmäisen Suomalaisen Meri-VäestönKirkossa, Vliestön
Pastori Cajanus, (Suomeksi).
Puheen Jatkoksi.
Taloja mynten Seppäkin takoo,
Miehiä myöten meikuttaa.
pän kieli, koiran vaino, ja miehen syan: hanen sylimmessänsä
pitää löytyä vaimon rakkautta ja miehen
rohkeutta» Mutta liijoitenkin hänen pitää kaikissa
harjoittamaan rehellisyyttä ja totuutta. Kuitenkin on
hänellä lupa välistenkin vähä valehtella, jos ei muuten
niin hätä-varaksi; mutta peittääköönmyössilloin
jälkiänsä leveellä hännällänsä. Vaan ei sillä kylläl
Hänen pitää myös hyvin tuntea aikansa sivillisyyttä,
kirjallisuutta ja muuta luonnollisuutta,saattamaan
lukioitansa eteenpäin, — cii taakseppäin. Hänen pitää
kuin paimen kulkea karjansa eillä, ja toisella
jalallansa seista ennen aikansakkin. Paljon kyllä
vaaitaan, paljon tarvitaan! Ja kaikesta tästä hänen
työstä ja vaivastansa, kaikesta hänen huolesta ja
kustannoksista, häntä usseen pilkataan ja nauretaan,
soimataan- ja häväistetään, monesti syyttömästi,
muutamasta kielen tahi painon virhestä, jotka kesken
kiireen ovat jäänneet häneltä, tahi toiselta, keksimätäk;
tahi panetellaan liiintä kirjuttaneen toisellia
tavalla kuin on ennen kirjutetfu, eli tavattomasti
toisella puheen-murrella. Ja koska totuus monesti
on kipiä kärsii, paha kuulla, niin ellei hänellä ennen
ollut vihamiehiä, niin karttuu heitä nyt kylläy
vielä — lujaksikin.. Onkos tuo siitten kumma jos vanhemmat
jja vakavammat miehet,, jotka pitäävät kun>
niansa arvonsa suurempana, eivät uskaltaiksen tammöiseen
kinaan?
Mutta eikös siitten vaaitak mitään lukioihen
puolesta? Vai ovatko hyö sillä yhöllä ruplallaan
kailtkia sovittaneet, kaiikkia maksaneet,.kaikkia voittaneet?
Ei veikkoisel! Vaaitaan tcijänkin puolesta
kärsivällisyyttä ja ystävällisyyttä; mutta
liijaksikih mieltä jé ymmärrystä. (Lienöönköhään
tuo jopaljon vaaittu?) Vaaitaanpa vielä cnämpikin!
Työ tahoitten näitä lehtiä hyvällä hinnalla,
halvemmalla kuin teijan pitäis — niin kuin nyt
saattenkii, ainoasti saahaksemme- teijjät mieltymään
omaan kielchemme, kansan ja maan yhteiseksi
voitoksi. Oisiko tuo siitten paljon) teiltä vaaittu,
jos toivoisimme teijan, näihen sanomien ympärinlevittämisellä
ja kansallen tievyiksi tekemisellä, auttaman,
kehoittamaan ja harjoittamaan näitä äitimme
kielen viiljelyksiä? Tätä voitien, tätä taijaiten, jos
haetten heilien ei ainoastaan lukioita' mutta myöskin
kyllin ostajoita. Sillä mitä ei luetak, ei myöskään:
ostetak; ja- mitä ostetaan, aina sitä luetaan.. Kuin
ootlen omasta puolestanne jotaik ansaiheet, silloin
vasta teillä on oikeuskin jotaik vaatia;, sillä ei
yhellä ruplalla pitkältä juostak. Kuin ootten ensin
vaivaan ja vahinkon suorittaneet vähemmästä työstä,
silloin — vaan ei ennen — on aika vaatia meiltä
jota kuta jalompalakin. Mutta emme puhuk paljon
palkastamme (eipä siit' ouk ennenkään puhuttu)
vaan rakkaus vaatii rakkautta, lempi lempeyttä;
ja jos ei teissä sitä löyvyk, niin — mänkeä pois!
Sillä silloin ei ouk koko Suomalaisesta, enämmänkään
kuin Suomalaisista..
jos kohtakin tavataan' heissä isoja virheitä ja villityksiä
(ja missä ihmisten töissä, ja laitoksissa eikös,
niitä tavatak!) niin heijän ansiot ja avut ovat kuitenkin
toisin puolin niin mahottomat suuret, että
voittaavat niillä monin kerroin putitteitänsä. Sillä
niinkuin me huuskaaa ja valaistuneen miehen parissa
paljon opimme ja voitamme, mielemme, ymmärryksemme^
ja tapojemme puolesta, kuullessamme hänen
puheitansa, niin opimme myöskin paljon kunnollisen
Lentolehen päivällisessä Lukemisessamme; eikä myö
ainoastaan, mutta myös lapsemme ja perheemme.
Niinkuin raa'an ja tuhman miehen, jos kohta pöyhkiässä
puvussaan, parhain tunnetaan hänen yhtä-tyylyväisyyestään
ja tyly-mielisyyestään, hänen vastapintaisuuestaan
mitään uutta oppimaan, lukemaan,
tuskin kuulemaan, niin luetaan toella myös niitä
kansoja varsin raakoiksi ja valaistamattomiksi,kussa
ei löyvyk minkäänlaisfakaan päivällistä kirjasuutta;
eli jossa sitä löytyy, mutta varsin vähäistä. Ja jos
ei muita tunnusmerkkiä löytyisikkään Suomalaisen
kansan näinnä aikoina paljon ei&ynneen kirjailisutiessa,
sivillisyyessä, jja mielensä harjatintamisessa,
kuin nämät heijän lisännetyt Viikko-sanomat, niin
tämä on hyvä totslus kyllä heijän vaeltaneen valaistuksen
tiellä ; ja- koska tämä vala ei ©uk muualtakaan
meille taotettu, niin se mahtanoonkin olla meiijän
omamme ansio.. Kiiltäkäämme siis niitä miehiä,
jotka ovat olleet meijän saattajoitamme, ja muistakaamme
meijän, ilman hei(H, vielä olevan ehkä samoilla
jälillä kuin Lappalaiset, Viholaiset, ja monet
muut isommatkin kansat.
Toella sanottu,, kuin kului nminon vuosikausia
ennenkuin kuului joku sanoma kaukaisimmista maailman
kansoista,, ja sekin tuli ainoasti Kuninkoihen
kuulla, eikä millonkaan ennättänyt talonpojan korviin;
niin nyt taijammo, suosiossa ja tyyvännössä yslä-väiniine
kanssa, istua kotonamme,, ja pakinoijen, ja tupakoijen
kuulla ja lukea joka viikko kaikkia mitä
tapahtuu tai-vaan alla. Sillä vähemmällä ajalla kuin
kolmet kuökaulta lenteLöövätnäraät Eento-lehet,täynnä
uusia sanoja, ja tuovat meiille tietoja pisimmistä
maan ääristä. Sillä tavalla tunnetaan nyt kaikkia
mitä on tapahtunut yhessä maailman osassa niiin-hyvin
kuin toisessakin, ikoän kuin oisi tapahtunut naapurissamnief
ja "Suomalainenkaan" ei ole lukioitansa
unehatfava, eikä heittävä maanmiehiänsä ti«t a—
mättömyytehen isoimmista valta-asioista: kuitenkin
ovat oraat asiamme meitä aina lähimmät.
Sanoimme viinien myös,. Sanomien-Toimiittlajpihen
pitävän aikaansakkin tuntemaanj josta heijän täytyy
ottaa tarkom vaarin- Tämäkin on tarpeellinen.
Heijän pitää varhain olla valveella,, kuin kukko oruella,
ja yhtenään haukkua kuin koirat yöllä, vaaran
saapuvilla. Heijän pitää tuntea Isäntiänsä, ja
olla heille uskolliset; heijän pitää myös tuntea ystäviänsä
ja tuttujansa (Lukioitansa) ja heitäkin palvelemaan,
Kuitenkin ilman liehäkoitsematak: heijän
pitää kunnioittamaan hyviä ja: moittimaan pahoja,
olkoon suurista tahi mutta kumpaistakin
taijolla ja siivolla. Sanalla sanottu Sanan-Toimittajalla
pitää_olla variksen silmä, jäneksen korva, kär
Ota nfytä, taf)i toieta> Suomenmaaöt';
fauniita paljon,
Suomenmaa.
Ottinpä fattloi 3ÖDäinämöinen:
(Suomenmaa,
'Jalot taipalien tafana,
"Suomenmaa
"Se on paraö muiöta maiöta,
"Suomenmaa".
QTliemi niemeen, foari foaveetv
(Suomenmaafö',,
loimut foöfen fövroafolla,
(Suomenmaafö.'
Suomenmaafö^.
tumpit tuoöfa, fahnen fuuöfa,
sKontaif nott m notfelmoita
Suomcnmaafö,
2tyroämaita jplljäföitä,
Suomenmaafö'^
£Biitoja on toitmäföitä'
©uomenmaan> r 930r0n pojat polfuawat
©uomenmaaf^.
©uomcnmaaféV
Snwänmaita fi>nfiöitä
(Suomenmaafö'i
3oiöfa l)irroet l)tif)tcföbtvät
«Salot tännnti fäaltötafin,
(Suomenmaan;
Selännitlä favnnntäfiu (Suomenmaan.
Oiafjat uitvat rannoittenfin
(Suomenmaan,
kauppa fät)pt faufoafin.
(Suomenmaan.
9vauf;a onnen rafentanpi
©uomenniaau;
UöfoKifmtö uuiötaapi
Suomenmaan»
Suomenmaa* *)
"Omat maat mahuammat,
"Omat mehät mieluammat.
ftwrtei, Puuleö fuinma laulan,
©nomcnmaal'
tmtttäijl njirttän,
(Suomemnaa l
(Suomenmaa^
(Stfä arvvaaf armadani (Suomenmaa*
SSlutt' ei fuulef fuftaifenv
©id' ou muv()eet mniötiöfatnA
(Suomenmaat
3oifin foto-joufodeni,
(Suomenmaa^
©uomenmaav
lautan fapfttteni,
(Suomenmaa!
?Dtfcfcpafyat mickö|ani,
£pettcks poifoiftaö,
@uomenmaa!'
Sttei ouf pauempoo maata
@«omenmaan>,
Sifä faufoo fauêempata
©nomenmaan,
Cîfä tfcltä falUimpata
@uomenmaatu.
ncitoijTaö,
(Buomenma*!:
Sttci ouf fuloifomp' moata
Suomenmaan,
<E*ifa miéfään mtefumpata
©nomcnmaan ;
£*ifa fanfaa faunempata
@uomemn«ain.
Xwmft, tx)\)wi)t tpttö mtta
@nomenmaa'än!
muh)t @uomcn fuffa
@uomenmaa'an-
©uopi fuacn fttlâifta,
@uomcnmaa;
tt)Uxn t;étäwiä,
Suomenmaa,
S_atwuf, tauintf poifa viitta Suomenmaa'aul
Sufuijt on fuutentanna Suomenmaa,
Lauletaan silla vanhalla,aivan tutulla, Suomalaisella
laulannolla: "Näinmä Suomenmaan palavan,
hoi, hoi, hoi"!
(Sft-toanljemmaiö etännä
Suotwnm<*af6';
Siitnnnnnä, fnntnngnnä,
Suomenmaafä'.
SOGiel' on ftoa ftnulfaif
Snomenmaafsr,
Diwalliöta, onnellista,
Sttomenmaafö'.
Suomenmaan,
Sini-fHmän flrffutfta Suomenmaan,
9>aljou on näitä 3?eitoifTa
Kuva-Itirjoltits f)«
Imprimatur, G. Hein.
IIfiIiSOTKISSA,C. A Gottlund, 1846.
?J") Eillimmliisen Numeron kuva-kirjoitus, eli tämän
alku, kuuluu näin: "Nämät lehet maksaa tänä
vuonna yksi Rupila hopiassa". Kuvilla kirjuiltaminen
liennöön ollutkin kaikin vanhin kirjoitustapa,
jolla ihmiset ennen muinon kokivat kirjallisesti
toimitta ajatuksiansa; jota vielä nehään
siitäkin että iho-ensimmäiset puustavit, sekä näöltään
että nimeltään, ei ollut muuta kuin tällaisia
raakamaisia kuvia.
Kirkko-laakiin.
Kokeita Uuteen Suomalaiseen
Hiljan tehty,
Hyvin tehty.
Jokainen kyllä muistaa meijän Armollisin Keisarimme
muutamia kymmenkunta vuosia siitten Suomessa
asettaneen neljä erinnäistä yhtelmystä (Komitéer)
parantaaksensa, oikastaksensa, ja uuestaan toimittaaksensa
muutamia meijän Jumalan-palvelluksehemme
ja Kirkon-menohomme kuuluvia, eli siihen
koskevia asioita. Näistä piti ensimmäisen pitämän
huolta ja murhetta uuven ja paremman Suomalaisen
Virsi -Kirjan synnyttämisestä; toisen, luonnollisemman
Käsi-Kirjan tiettämisestä; koimaas,
K irko-menoin ja järjestysten asettamisesta; ja
neljääs,toisen Katkismuksen toimittamisesta.
Moni on ehkä ihmitellyt näin monenna vuokinna
ei vielä kuuluneen niin mitään kaikista näistä
laitoksista, liljaksikin koska on jo kauvan toivottu,
saadaksemme vanhan Virsikirjamme ei ainoastaan
virheistään ja puutoksistaan autetuksi, mutta myös
perin-pohjin uuistetuksi. Mutta tämmöiset yhteisen
kansan kalliimmat ja tarkimmat asiat ei käyk kiiruhtamalla
tekeminen (noh, eipä niil' ouk käynytkään!)
sillä aikaa tarvitaan ei ainoastaan heijän toi—
miiluissa, mutta myöskin heijän tarkoin tutkittaissa
ja kauvan koetlelessa. Vuonna 1836 painettiin jo
(ainoasti kokeeksi) Uutta Suomalaista Virsi-kirjaa
2:tecn Osaan, jossa oli 752 Virttä, eli 339 enämmän
kuin vanhassa. Juuri näinnä päivinnä on niinikeän
painista lähtenyt Kokeita Uuteen Kirkk o-L ak iin
Suomenmaassa, ynnä siihen kuuluvien juohutusten
ja päät t äinihen kanssa, 24 pää-kappalessa,
ja siihen vielä lisäksi "Kokemia Uusihin Asetuksihin
monessa Kirkko-menohimme puuttuvassa asiassa",
16 Peäkappaleessa. Näitä yhtelmyksen tekemiä
kokeita on meijän Keisarimme armollisesti suonut
kansan kaiken tutkinnon alle, jonkatähän myös yksi
kappale näistä kirjoista (jotka löytyy yhistyksen hoteessa)
annetaan (maksutak) kulien tahansa, joka
tahtoo, ennen 1847 vuuen kuluttua, siihen kirjallisesti
liittää muistutuksiansa.
Meijän tuloo näissä, ja muutamassa muissakin
säilfysessa asiassa, kiitoksella muistamaan Hallituksen
viisasta ja sulo-mielistä käytöstä,nakissaan meijän
parasta, sillä että se tahtoo, tämmöisissä yhtenäisissä
asioissa, tällä tavoin hiljaisuuella keskustella
ja neuoitella alimmaisiansa kanssa, ni-
(Suomenmaa
©e on paras muista maista,
(Suomenmaa*
©idä laulan lapjttteni:
©uomenmaan,
sjDtieft toimetta elääpi
Suomenmaan»
9>ctfot meronfa wetääpi mittäin niiten ymmärtäväisten ja rehellisten, olkoon
mistä säävystä tahansa; jonka talien se on myös
julistanut aikomuksensa, siinä toivossa että taiiavaiset
ja ymmärtäväiset miehet mahtaisivat kirjallisesti valaistuksillan
johtafa, ja muistutuksillaan oijaista, mitä
hänessä löytäisivät virheen ja puutoksen alaista. Syyttääkemme
siitten ihtiämme joshuolimattomuuella tahi
puuttumattomuuclla laiminlyömme vaarin ottamaan, ja
hyväksemme käytteä, tätä meille armollisesti annettua
lupaa ja tilaisuutta. Tahtoopa tämä vika meissä vähä
löytyä: sillä monipa täällä löytyy laiska-jaakko,
jolla oisi kyllä ymmärrystä, mutta hitaisuus ja
laiskuus voittaa; jonka tähen myös meijän Lentolehel
ja Viikko-sanomat näinnä viimeisinnä vuosinna
ovat enämmin ruenneet jutella ja keskustella maan ja
kansan yhteisistä asioista. Parempia, tarkeempio,
ja tarpeellisimpiä aineita eivätkä tuskin taijak käsittää
ja harjoitella.
JtaiMmfft löi)ti)p.
Ruttet enftmmåifet Sftumerot" Uufia ©uomalai*
fia Saulu ja* (E. ty. ©ottltmbin o*>at
tänäpänä ilmisjtnneet ja tatjoitetaan
faupafft fyxa ÄOct)in (Diversebod)
fPalmquiftin finu-muurisfa (£6planat>in pofyjoiöpuolim*
maifen fattmn roarrella. Tfliitä mwtvään mqbs tufut*
tain, eli joufottain, ©ottlunfcin firja-painiöfa.
Puhuttiin viimen minkälaiset Viikkolaisten ja
heijän Toimittajoihensa olla piti, meijän mielestämme,
jos ne hyövyttäisivät maamiehiänsä; mutta ei se
ouk sillä sanottu että ne kaikki ovat semmoiifet,
eikä myös meijänkään semmoiseksi tulevan. Heipn
Toimittajansa ovat ihmisiä niinkuin muutkin, ja luotut
samoilla tavoilla, luonnolla, ja halulla kuin luki—
ansakin; eli rnyökin rakastamme maallista voittoa
ja rahallista saalista: taitaneenko myö siitten tuottaa
teillen henkellistä hyövytystä? Taijammo kyllä, mutta
ainoasti yhellä eholla, joshenkeliisyys muka meitä
tirvoittaa ja huvittaa, eli jos rakastamme henkellistä
voittoa enämmin kuin maallista, teijan parasta enämniin
kuin omaamme; joka kyllä ehkä näytteä kamalaksi,
milt' ei mahottomaksi, heijän silmihin jotka,
kaikissa, ainoasti kahtoovat omasta puolestaan. Meijän
ainoa toivomme, maallisessa tarkoituksessa, on
ensinnik saahaksemme paperin ja painamisen kustannuksiamme
maksetuksi, toiseksi saahaksemme aikamme
ja vaivamme, näihin kirjuttaissa ja toimittaissa,
joksikin palkituksi; ja vielä kolmanneksi, saahaksemme,
jos siihen muka yltyisi, jonkun kohtuullisenkin
voiton tästä työstämme ja vaivastamme.
Nämät ovat kaikkein toimittajoihen toivot ja tarkoitukset,
ovat varsin luonnolliset, eikä yksikään saatak
heitä tuosta moittia.
Koska nyt näihin kaikkiin ainoasti vaaitaan
lukioita ja ostajoita, niin on aVvattava meijän suovamme
mielellään saahaksemme lukioita vaikka miten
monta. Mutta myöskin henkellisessä tarkoituksessa,
jos harjoituksemme ja kirjoituksemme olisivat
vaikka kuinka hyvät, niin eihään ne maksak niin
mitään ellei niitä luetfanek, ovat kuin jumalan viljat,
joita kylvettäisiin kalliolle, eli merehen heitettäisiin.
Lukioihin suosio on sentähen, sekä maallisessa
että henkellisessäkin tarkoituksessa, Toimittajoihen
paras palkka; sillapa lukeminen kehöittaa
kirjuttamista, niinkuin kirjuttaminenkin yllyttää lukemisehen.
Ilmankos siitten kaikki soisimme mielellään
saahaksemme kyllin lukioita; mutta eroitus
on millä tavalla, eli keinolla, myö niitä pyyämme.
Toivomaaksensa saaha teitä, vaikka kaikkia, hakioiksensa
ja lukioiksensa, eivät tiijäk moni heistä miten
hyö laitteleisiin, teitä huvittaaksensa ja hyväilläksensä.
Hyö luettaävat teillen kaikellaisia kokkauksia,
taikauksia ja tapauksia, uusia ja vanhoja, saatunna
tuolta ja täältä, mistä vaan päätyy, joita noukkiivat
tahi lainaavat toinen toisilta, ja valmisna niin kuin
ovat;ilman käyttämätäk, ilman suussansa sovittamatak,
asettaavat teijan eteenne. Tällä tavoin tuloovat
heijän sanomat monenkirjaviksi, ja toinen lehti toisellen
niin vento-vierahaksi, että tuskin heitä samoiksi
tunnettaisiin, elleivät kannattaisik yhollaisen
nimen, ja numeroittain juoksisivat yhfeen. Mutta ei
sillä kyllä että lehet vierastaavat toisiansa; Lukia
ja Toimittajakin ovat aina yhtä ouvot töinen toisellensa.
Sillä ostaja ei tiijäk millonkaan, eikä arvaakkaan,
mitä seuraavainen numero hänelle myötänsä
tuottaa, josico siinä maa lialluaa vai taivas lohkiua.
Ite toimittajakin on joka kerta suuressa tuskassa mitä
teillen annettaneen. Haan on ottanut kaiken maailman
ääretöintä tietoa pussihinsa, teillen toimittaaksensa,
ja seisoo siinä kuin aasi heinä-tukkujen keskellä,
arvellen: "otanko tätä, vai tuota?" Ja ilmanki,
tunteissaan ite miten naurettavasti vähä haan
tästä rnäärättömyyestä voi teillen tarita, alentaa tämä
hänen mielensä omissaki silmissä. Hänen aikomtsensa
näin vähillä vaivoilla, ja ainoasti toisen ansiolla,
saahaksensa kaikkia, ja vielä muihenkin lukioita,
st*a LauvaiUaina, 14:nä päivänä Helini-kuuta, 1846.
T.entolehti QSuomrtlrttltcn, jota toi- I kavun varrella, maksaa täällä Heisin- tfiitil
uttelemisia ja muutaik ilrnoitnritetaanjoka
pyhätöinnäLauvantaina, ( kis«a yhen Hopee Ruplan» vuuessa, ja tatai«ta, jota.tallotaan pant
ks* näihin
ia ulos-jaetaan kello 5 ilta-puolella-|60 kop. puolessa? mutta haettu postin | l
ehtihin,ranksaa3kup.jokarati ehrivi,
Kocliinpiioissa,Palmqvistinkivimuu- j kautta muuanek, muksaapi vuosikerta johon
luetaan nuonarvollasopulistavia,
rissa, Esplanadinpohjoispuolimmaisen |15 kop. ja puolen ruuen 9 kop. enäinpi. Yksi
näisiäNumeroita ei myyvä.
Huomenna,joka on Sunnuntaina Sexagesima, saarnaa:
Kaupunnin Kirkossa: Aamu-saarnan,Kappalaisen Apulainen
Majisteri af Enehjelm fsekä Suomeksi että
Ruotiksi) — Ehtosaarnan, määretly Palveluksen Apulainen
Snellman (Ruotiksi).
Henki-Varjeluksen Suomalais-Tark'ampuvaislen Kirkossa:
määretty Tappelusjoukon Saarnaja Majisteri
Blom fSuomeksiJ.
Saarnaja Vapaherra Rehbinder (Suomeksi).
Puheen päätteeksi.
Alku työn kaunistaat Lopussa kiitos seisoo.
Mutta meillä on vielä toinenki suurempi ja
henkellisempi tarkoitus, jonka eissä olemme jo ennenkin
ja elinaikanamme työskentellyt, jonka tähen
tämäik Lentolehtion syntynynnä ja Suomalaiseksi
kastcttunna.
Rakkaat Maamiehet!
Työ oletten jo kauvan,kielenne puolesta, olleet
toisenkielenorjuutessa. Ja sehäväisee meitä,ja muitaik
kaikkia, jotka ovat olevoinaan teijan sanansaattajoinft
ja mielenne valaistajoina, jotka syntynnä samasta
kannasta kuitenki ovat, tahi ovat olleet, teijan kielen-
potkianne, se häväisee meitä toella sanottu, asian»
laijan jo niin kauvan olleen sentapaisen. Mutta
älkeä tuosta meitä syyttäkö, eikä myös muitakaan..
Ajat ovat kerran lepyttävinä, mitä ovat ennen rikoittaneet.
Meillä on aina Jumalan kiitos ollut
Kielemme käyttäjöitä, jotka erinomattain ovat toimittaneet
tarpeellisia Jumalallisia ja henkellisiä kirjoja.
Mutta ei se ouk sillä tehty! Annetaanhan orjillenkin
ruokaa, ravinnokseksensa. Annetaan, vaanvasemmalla
käellä, toisten muruja ja jäänöksiä, annetaan *»»
mutta ainoasti vähä tnaistaaksenne, ainoasti mitan perästä.
(Loppu toiste),
Opisto.
Eroita liyvistäkin pitää,
Aikoin tulla pahoinkin kanssa.
Koska Suomen ainua Opisto on luettavana kaiken
tievollisuuen päätoimituksena ja harjoluksenU
meijän maassamme, niin arvaatten hänen korkean
arvonsa ja tarkoituksensa valaistuksen levittämisessä,
ymmärryksemme karaistamisessa, ja maamiehiämme
kunnollisiksi virkamiehiksi ylöskasvattamisessa. Senpä
tähen on Hallituksenkin päätarkoitus aina ollut,
vanhoina että nykyisinnäkin aikoina, runsaalla mitalla
lahjoittamaan sitä hyvyyvellän, saahaksensU
häntä sillä parempaan toimeen; ja maamiesten yhteinen
suosio on aina, ynnä Esivallan mietittäminen,
ollut hänen parhaimman palkinnonsa. Liijoitenkin on
meiiän nykyinen armollinen Keisarimme, niinkuin
håm cillimmäinenkin, muistissamme aina avullinen,
Alexander vainajamme, isommalla anteliaisuuella kuin
yksikään muu huolta pitänyt tästä omallakin nimellisellä
kunnioitettusta opistosta. Monet ovat meillä liis
olleet syyt iloita ja riemuita; mutta usseen on suru ja
murheetkin joutunut meijän mielessämme, jotka ovat
muuttuneet sitä myöten mustemmaksi kuin olemmt
ehkä ite siihen olleet syypäät. Monesti on jo ennenkinkunnollisimmat
ja kuullusammat miehet, vahinkoksemme,
ja kansan kaiken kaipaissa, poiseroittaneet
ihtesäk tästä Opistostamme. Joku siihen on mahtanut
olla syy, opiston luotansa poisvieroittaneen miehiä,
jotka jo nimellänsäkin oisivat tuottaneet hänelle
suurimman arvon ja kunnian? Meijän ei tulek naitti
syitä tarkemmin tutkistella; ainoasti sanomme kansan
mielellään' suovan semmoisia ei löytyvän; ja joslöytyisivätkin,
jotta tulisivat pois-estetyiksi. Kauvan on
tässä jo puhe käynyt Herra Opettajan (Professorin)
Nordströ?ninpyytäneen eronsa,muuttaaksensa pois tästli
Ruotin maahan. Moni on kuin myö ehkä luullut,
tahi toivonut, valheeksi tätä puhetta; eli jos niin
oisikkin, että omamaa-rakkaus ja mieli Suomen
Moni kyllä on "ystävänne" olevinaan, jotika
suussa on paljon näitä lempi-puheita; mutta
joka ainoasti rakastaa teijan rahojanne. Keskenpuheemme(
suokoon anteeksi!') nätjttää se meistä
vähä kuminallen, jotta, kuin kaikki muut Suomenmaan
Viikko-Sanomat, anomuksemme jälkeen,
ilmoittivat lukioillensa tästä Suomalaisen tulosta,
— niin "Maamiehen Ystävä", poika kaunis
Kuopiolainen, oli ainukas joka ei sanallakaan
virkanut tästä niin mitään tuttavillensa. Lieko'-
haan pelännyt meijänpoistaivuttavan hcijän mieltänsä,
ja heijän luvunsa vähenävän? Vaiarvaisiko
haan jo eiltäpäin meijän samalla hinnalla
antavan lukioillemme puolta enämpi mitä
haan heilien taritsee?
ottajoiksensa, kääntyy tyhjäksi ja mitättömäksi, ja
liitän on verrattavana satussa mainittuun koiraan,
joka juosta jupitti pitkin joen rantaa, lihapalansa
kanssa hampaissa, ja, nähtyänsä oman kuvansa vein
pinnassa, oisi vielä toisenkin haukahtanut, varjonsa
suusta; mutta kavotti siihen omansa. Josko nämät
Sanomatkin jollon kullon huvittaa, tahi vielä
naurattaakin meitä, niin inhottaavat viimeiseltä ja
kyllästyttäävät, kauvan heitä lukiissamme; sillä asiat
heissä mätetään päälättäin, ilman käyttämätäk, ilman
yhteen-juoksuttamatak,ussein ilman valikoittamatakkin,
ikeän kuin taivaasta putoisivat; ja heissä puuttuu se
kertoileva puhe, eli kirjoitus-tapa, jokaheijät kaikkia
sovittaa ja järjestyttää. Monestin tapahtuu myös,
kussa Toimittaja ja Kirjuttaja ovat erinäiset, eli toinen
toisen palkkalainen, tämän vähä kyllä huolivan
mitä suuhunsa saapi, ainoasti haan saa mahansa (lebensä)
täyteen; maistakoon siitten milleen tahansa.
Myö tahtoisimme mielellään kuulua hcijän joukkoon,
joita jo tunnetaan puheestakin, jotk' eivät puhuk
puita heiniä, eikä kaikki mitä sylki suuhunsa
veteä, mutta mitä puhuuvat puhuuvat järjellisesti, ja
joihen sanalla aina on joku henkellinenkin tarkoitus.
Myöhin tahomme huvittoo lukioitamme monellaisilla
ju eri— laatuisilla aineilla, kuitenkin ei väsytteä heitä
liijan paljolla. Myö toivoisimme vanhana tuttuna
tullaksemme, *) joka aina toisi teillen uutisia, joita
lunncttaisiin olevan tuomisia yhen miehen, yhen mielien
laatimia. Muutenkin luullessamme Suomalaisten
niinkuin Suomalaisenkin paremmin mieltyvän vakaisempihin
aineihin, heittäisimme joutavia hunnakollen.
Se on teijan mielenne ja sytämmenne jota myö tässä
tarkoitamme; sillä syämmestä me puhumme, ja syämniihin
meijän sanatkin ovat mäneviä. Senpä tähen,
vaikka moni on kyllä neuvonut meitä ainoasti pulma
teillen soiman teosta, pellon kynnöstä, niitun
raivaamisesta ja ojan kaivamisesta, ja muista seittyisistä
tarvitiavaisista asioista, niin tahomme kuitenkin
niinkauvan kuin meillä on parempia ja henkellisempiä
aineita puhuaksemme,heitteä niitämuillen kertoaksensa.
miehen oisi voinnut paremmin häntä siottaa omaan
maahansa. Sitä toivottiin toella muistelessamme hänen
äskenkin saaneen palkinnon eli toistuksen Keisarillisesta
armollisuuesta, ja tielaissamme hänen hyvin
tuntevansa sen vahinkon kuin haan tällä hetkellä
saattaa meille,ei ainoasti Opistollemrrie, mutta myöskin
koko Suomenmaalle, sillä ettei täällä nyt ehkä
löyvyk yksikään jonka heti pantaisiin hänen siaansa,
koska juuri hänen tietomuksessa ei lie niin yhönkään
meistä varsin tarkoittanut mieltämme, (kennen siitten
liennöön vika?). Mutta jos meillä on syytäkin kaivata
tätä miestä, joka ei ainoasti opillisissa harjoituksissa
hyövytti opistomme, ja nuorukaisiamme,
mutta joka myös, kaikissa, aina vilpittömästi ja urhollisesti
piti totuuen puolta (josta myö hänestä
paljon piämme) niin aika on kerrankin vahinkonsa
palkihteva (sillä kyllä täällä miehiä löytyy muitakin)
ja Suomikin on kerran ehkä unehuttava sitä
joka aikanansa oli häntäkin unohtanut. Mutta jos
kohta ei tässä tapahtuisikaan, kuin sanalaskussa sanotaan:
"Suru sian siirtäjälle, murhe majan muuttajalle",
niin epäilemme kuitenkin kuka meistä, täs-
"ä, lie kääntynyt suurempaan vahinkoon. Suomi on
kylläkavoltanut kunnon miehen,muttaHerra Nordström
on näin ite kavoltanut isämmaansa, joka sana tarkoittaa
paljon5 ja jos kuinkakin suloiseksi vieras
vielä näyttäisi, niin "oma maa mansikka, muu maa,
mustikka".
Toinenkin Opiston vanhempia on jää-hyväisiä
meille heittänyt. Opettaja, Yhteys-Neuvo (Kollegii-
Rädet) Ursin on ottanut meiltä eronsa, kauvan
tässä oltuaan, paljon muuten muistetluaan. Mainittava
on että molemmat nämät virka-kumppalil,
vicläik erkailessansakin rajuuttivat ihtesäk eri-tavalla.
Toinen mänöö tästä tipo-tiehensä, kerran poisi-eroitettuaan:
toinen pysytteleiksen vielä siittenkin toisolla
jalallaan opiston kynnyksen sisällä puolin.
»Sillä hänelle on annettu armollinen lupa vielä vastakin
olla osallisena Opiston Konsistoriumissa, kussa
häntä kaivattaneen (?)
naista ja isoa hyövytystä ei yhönkään meistä saatak
olla ilman kiittelemätäk; mutta taijot eli taitomukset
ja ihantehet ovat vielä vieraat ja ouvot koto-maassamme.
Ei niin ettei niitäkään täällä löyvykj mutta
niillä ei ouk täällä ma joa missään, eikä missäkääit
kotoa tahi asuntopaikkoa, kussa heijät suojeltaisiin,
arvattaisiin,ja harjoittaisiin. Nykyiset ajat ovatmonessa
tarkoituksessa varsin merkilliset tässä Suomenmaassa,
ja niinkuin toivomme meille onnelliset. Yksi
uusi henki on ikeän kuin herännyt meissä, ja meitä
herättänyt henkellisyyteen. Ei siinä kyllä meissä syttyneen
isomman ja palovamman rakkauen omaan
maahamme, joka monella tavalla osottaiksen töissämme,
toimessamme, ja harjoituksissamme, ja josta olemme
ikeän kuin uuestaan Suomalaisiksi syntyneet,
joka rakkaus on aina sitä myöten syttynyt meissä
suuremmaksi, kuta syvemmäksi se on painunut mielessämme,
taivuttamaan meitä kielemme puoleen 5
mutta meissä on myös, yli-kynttä puhuttu ilmauntunut
tulisempi lempeys kaikeliaisihin tietoihin ja
taitoihin kuin on ennen meissä muka tavattu.
Ilolla kertoelemme sentähen tässä siitä keskinäisestä
liitoksesta, josta jo kauvan on ollut puhetta,
mutta jota vasta näinnä päivinnä päätettiin täällä
Helsinkissa, yksinäisten ystävien välillä, saahaksemme
muka toimeen ensimmäisen alun ihanneiten istuttamiseksi
Suomenkin maahan. Viimmeissä syksynä olivat
Opiston nuorukaiset jo tuottaneet tänne Pariisista
muutamia varsin kauniita gipsissa tehtyjä kuvauksia,
kopioitetut Greekkalaistenparhaimmista ihantajoista
*). Siitten saatiin tänne, vielä samana syksynä
40 Taulun-maalauksia, joita Opisto oli Ruotista
tuottanut, ja joihen joukossa oli meijän maamiehemme
Lauraeuksenkin tekemiä **). Nyt ovat tässä monet
Tietojen ja Taitojen harjoittajat tehneet keskenänsä
liiton, sahaksensa jonku Ihannes-yhistyksen toimeen,
toivoessaan meijän sillä tavoin, verkkaisillaan, saavamme
jotakuta jalompatakin säännöstä aikaan, Taiteihen
perustamiseksi ja turvaamiseksi, nauttimiseksi
ja viljelemiseksi Suomessa. Tässä tarkoituksessa ovat
päättäneet jokaisen tähän yhistykseen kuuluvan osakan
3:na vuonna maksamaan 5 Rupi. Hopeata vuosittain.
Näillä näin kootuilla rahoilla ostetaan kauniita
Tauluja, Piirutoksia, Kuurmauksia, Kuvauksia,
m. m. isommasta arvosta, liljoinkin Suomalaisten tekemiä,
jos semmoisia suinkin saahaan. Tämmöisiä
ostetaan vuosittain Pää-toimituksen (Direktionen)
huolella ja toimella. Näitä asetetaan siitten joksikuksi
ajaksi kaikillen julkisesti nähtäviksi, jonka
perästä niitä poisi-arpoiteilaan osakaisten väliilen, ja
toisia aina ostetaan siaan, joihen kanssa käytetään
samatek. Sillä lailla tarkoittaisiin kolmet asiata
*) Nämät maksoivat yhteseen 380Ruplaa Hopeassa,
oli ainoasti U kappaletta kaikkiaan; nimittäin 5
Koko-kuvia fStatuerJ Apollo, Diana/aLaocoon
joukkoneen;4 Puol— kuvia eli Kuvan-päitä fBysterj
Kolmet Nioben tyttäriä, veljensä kanssa;
ja 7 Puol-koroiluksessa (Bas-reiiefer).
**) Nämät maksoivat yhteiseen U6 Rupi. Hopeassa;
joista Laurceuksen tekemin oli ainoasti 6,
Mxutaßiin sana Taiteliten eli Ilianneltten
»r.) asettamisessaSuomenmaas-
"*»t Ja Suomalaisista Taiturista eli
Ihant ajoista.
Kolmet sataa aastaikaa löytyi jo Suomessa oppineita
miehiä kaikellaisissa tietomuksissa, miehiä
jotka muissa maissa olivat tulleet kuultuiksi opinsa
tähen, ennenkuin asetettiin Suomessa oma Opisto
hyväksi Suomalaisillen. Sillä tavalla tulivat tievot
ja tietomukset jo 200 vuotta sitten julkisesti istu- tetuiksi ja pysyteltyiksi S
uomenmaassa, joihen monin-
>}") Taiteet tahi Ihanneet fde sköna konsterna);
toinen sana tarkoittaa ulkonaista kauneutta (teoltaan)
toinen sisiillism mieluisuutta (nahtamaan)
Taituri, Ihantaja, (JConstnar), Taito Qalang).
oifkiLjy
Oli kerran muuan huoneh rakettu synkäiseen
syvämmaahan, ja niin sakeiseen puistikkohon, jotta
jmut pimittivät sitä joka puolelta, niin ett'ei tuvassa
tuskin selittänyt niin mitään. Päivä paisto kyllä
kauniisti katolla; mutta katto oli paksu ja tehty
tuohista ja kuusen koskuista: niin eihän se sieltä
littienkään päässyt tupaan paistamaan. Ne neljä tuvan-
seinää valittivat joka päivä, ja sanoi Isännellensä:
"hakkoopas pois näitä puita vähämmäksi, jotta myök4
« saisimmo nehä ja nauttia päivän paistetta"! Yk-
.si-kin lattia suuresti surkutteli ei nähneensä vielä
iitillonkaan vaikcuen valoa. Mutta katto aina juoivi-
tteli tätä vastaan, ja sanoi: "kuin hakkoot pois
mehän,, että päivä pääsöö joka puolelta paahtamaan,
niin syttyy seinät tuleen, tahi kaataa tuuli tupaisi".
Isäiitämies, joka kyllä oisi tahtonut saaha huonettansa
valaiiiteluksi, ehkei poltetuksi,', uskoi kauvan näitä joutavia-
paheita, ja koroitti aina vuosittain kattoa vielä
korkeammaksi, toivoissaan sillä tavalla vihtoinkin
.saavan päivän tupaansa paistamaan. Mutta ei se
tullut sen paremmaksi. Tupa oli yhtä pimiä kuin
ennenkin; ja kolkko ja ikävä oli hänellä siellä ollaksensa.
Viimeiseltä hakkaisi haan pois mehän
y&eitä puolelta, koittellaksensa muka ensin mitä
tuosta seuraisi. Nytpä vasta haan älysi että akkunaty
joista päivää piti tupahan päästetlämään, olivat
«emillä asetettu, vaan ei katolla. Haan hakkuutti
seatähen pois mehän joka puolelta, ja heitti ainoasti
nftiutaman puun seisahallen,jottei aurinko kaiken päivän
pitännyt paahtamaan ikkunoihin. Nytpä vasta
sit*ijti liyvm ulia ja asusteena. i>iiiii)'- Bnsä kaiken hänen pcIvonsa ja luulonsa,
tuulen ja
valkian vaaroista, joutavaksi ja turhaksi, lausui haan
vnmen katoilen: "Kauvan olet minua jo valehteliut
ja peloittanut, ja kauvan ovat nämät seinätkin sinua
jo kannattanut! Mutta koska kerran olen sinua
siihen koroittanut, niin pysyk nytkin ja aina vastapäin
korkeutessaisi, se olkoonki ainua tapaisi! Mutta
tiäätse, nämät seinät, jotka ovat sinua paljon alempana,
ja joita sinä sentähen kahot halpoiksi ja mitättömiksi,
ne ne huoneen synnyttäävät, ja niissäpä
on ikkunat, joista päivä paisteloopi, ja huonettani
sekä lämmittääpi että valaisoopi. Olkoon hyönyt
myösainakin valkeuven ja valaistuksen parhaat leviltä-
*J Selitys. Viimeinen Kuvakirjoitus, ja tämän
alku, hietaan näin: "Nämät lehet maksaa tänä
vuonna yksi Rupila Hopiassa; Ottaakat heitä"
(Tämän selitys seuraa vastapäin).
HEULSIXKISSA, C A, Gottlund, 18441.
jäi ja saattajat; ja jääköön sinä mustaksi niin kuin
ennenki".
Moni on ennen ollut siitä luulosta, jotta oisi
ehkä vaarallinen, jos yhteinen ja kokonainen kansa
(kaikki neljä kansan säävyt) tulisi valaisfefuksi eli
valkoisemmaksi; ja että se oli kyllä valtakunnan
hyväksi, jos ainoasti vallan päämiehet (korkeasukuiset)
olisivat nähneet valkeutta.
juonnut.
tämän fmm 9;na, eli ttriimeifenä 9ftaanantmna,
vuotettiin, Jpämeenfatua fäwelleöfci/ pieni puna-waU
foiftlla juottjitta firjoitettu rttofjonpäinen ja mutftfc
jtnertäwä, eli tvifjenäinen, puofcftygnärän pituinen
puumuHtamttanen waate (ylle muslin). %ota fen
on löt;tännt olfoon f)t)wä ja Umoittafoon
fauppcupuoiöfa, eli @ottlimt»in firja^painiöfa»
Kuva-kirjoitus f).
9^*
—^
#KA j$L
Tänne sisään-lähetetyitä ja näihin lehtiin pantavia
kirjoituksia otetaan kiitollisuuella vastaan, jos
ovat sen tapaisia että ovat tähän soveltuvia, olkoon
muuten kirjuitetut millä puheen-murrella tahansa,
ainoasti hyö sitä taiten nouvattaavat. Niitä merkitään
mybs aina silloin sellaisina.
Mutta nyt on joku ehkä meiltä kysyvä, mitäs
myö näillä tiemmö, ja mitä ne meitä auttaa. Tätä
tahomme toiste lyhymmittäin selitellä, puhuissamme
muutamista Suomalaisistakin Ihantajoista.
yutMiaavaa; ensinnik että Ihanneita monellaisiakin
tuotettaisiin meijänkin maahaan, toiseksi että vähitteJlen
totuuttaisimme kansalaisiamme heihin suostumaan
ja mieltymään, ja kolmanneksi jolta tällä tavoin
parhaittain kehoittaisimme Suomalaisia Taituria
ihatinuutta harjoittamaan, ja toisia siihen antaimaan.
Seinät ja Tuvan-katto.
(V e r t a v s).
Monta kertaa muistan vielä
Koton kauniin paikkoja,
Ussein juontuu vielä mielein
Muinoisia aikoja;
Isäin, emäin, siskoini,
Ia mun kulta-sirkkuni:
Kuules, kuules kultainen,
Milloin kotiin tultaineen?
Ystävät ne jäivät sinnek
Vieretellen veikkojaan;
Purjeet veivät meitä minnek
Tuuli lykkäis voimallaan.
Muillen mailien laskettiin,
Aluksella astuttiin:
Pilvet maita pimitti,
Silmissämme sinitti:
Suomen salot, Suomen saaret,
Vaikenivat silmistäin;
Ilman pielet, taivaan kaaret,
Suljivat meit, sylisään.
Vaahet vaipui laijoillen,
Vesi parskui paijoillen :
Lauvantaina, 21:na päivänä Helmi-lcuuta,
Kuuluttelemista ja mtiutaik ilmoittamista,
jota tahotaan pantuksinäihin
lehtihin, maksaa3kop.jokarati elirivi,
johon luetaannuonarvollasopulistavia.
YksinäisiäNumeroitaei myyvä.
karun varrella, maksaa täällä Heisinkissa
yhen Hopee Kuplan, vmtcsna, ja
60 kop. puolessa; mutta haettu pontin
kautta muuanek, mnksaapi vuosikerta
15 kop. ja puolen vuuen9 kop. enäinpi.
Ticntolehti Suomalainen, jota toimitetaanjoka
pyhätoinnäLauvantaina,
fioclninpiioissa,Palmqvistinkivimuurissa,
Esplanadin pohjoispuolimmaisen
Huomenna, joka on Paasto-Sunnuntaina, saarnaa
Kaupunnin Kirkossa:Aamu-saarnan, määretty Kappala—
jnen Blomqsist fsekä Suomeksi että RuotiksiJ Ehtosaarnan, Pastorin Apulainen Majiste
ri
Cygnaeus (RuotiksiJ.
Ilcnki-Varjelukse n Suomalais-TarUampuvaiten Kirkossa:
määretty Tappelusjoukon Saarnaja Majisteri
Blom fSuomeksiJ.
Ensimmäisen SuomalaisenMeri-VäestönKirkossa,V'destön
Saarnaja Vapaherra Rehbinder (Ruotikst)
Suomesta pois lälityäni/)
(Merimiehen Laulu.)
Jo ma olen Suomesta tullut,
Savon maasta samonna;
Jo ma olen Turussa ollut,
Pohjan maita poljenna;
Nytmä miehun merellä,
Liehun laineen äärellä:
Kuules, kuules kultainen,'
Milloin kotiin tultaineen ?
Suloinen oli Suomessa olla
Isän kullan majassa;
Tukala oli Turusta tulla,
Istua kaarella laivassa. (Niinkuin kyyhky kyykistiin,
Orren alla kyyristiin:
Purjeet pantiin pursiin päällä,
Honkan latvoin laitettiin;
Tuulell', tuimalP, kovall' säällä,
Halki laineen laskettiin.
*) Sillä laulannolla kuin: "Minun kultani kaukana kukkuu, aina Saiman rannalla',
Ns 4. 1846.
Yksin laulari* minä tiellä,
Ouvoss', joukoss'; ollessain;
Suomalainen olen vielä,
Vaikka muihen vallassa: '
Jumala mun auttakoon,
Kotihin taas laitakoon!
lauetaan Kanavan 48:nässä viimeisen vuuen Nu*
merossa nuhteita sitä Suomea vastaan, joka näinna"
Iviimeisinnä vuosinna on käytetty suomentamisessa
y niitä lopuHa^-puolen Suomalaiselta Talollisuus-kunnalta
maamiehillernme annetutta, j» meiltä Suomeksi
toimitetulta tietoja, tahi neuvoja, maan viljelemisessä,
tahi karjan hoitamisessa, ja joita lopetetaan varsin
hävittömiillä puheella ite suomentajankin vastaan..
Omasta puolestamme voisimme kyllä heitteä
tätä sättimistä ilman vastoamatak, sillä
kennen tekisi mieli lähteä hulluin kanssa haastamaan,
vasikkain kanssa juoksemaan; mutta asian
puolesta vaaitaan valaistusta,. Ja antaissamme tätä,
syytäkköön Kanava ihfesäk, jos suu saattaa sven ritahan,
kieli kärpän lautaisehen.
Kanavainen alkaa näin:" siitä jo on eräitä vuosia,
kran yleisesti nureksitaan almanakan Suomea jäykäksi^
vaikealukuiseksi, ja usiasti ymmärtämättömäksi,"
ja tuopi tähän vielä toistajoiksensa "Karjalan
Matti" ja Savon Pekka" (nämät lieneekin kunnioitettavan
Kanavan omat köllit, tahi liika-nimet). Tämmöisestä
nureksimisesta en ouk vielä kuulut niin
mitään, vaikka olen jo monenna vuosina tästä asiasta
varsin kyseillyt ja kuulustellut maamiehiltämrne
kustakin maa-läänistä, ja vieläik usseemmista pitäjistäkin.
*) Se mahtanoonkin sentähen ainoasti olla Sa-
*) Jos Kanava »isi tähän seisahtanut, ja tyytynyt
näillä sanoilla, niin oisimme toki luulleet hänen
puheessansa olleen jonkun perustuksen; sillä myökin
epäilimme alussa, jos kaikkein piti hyvin ymmärtämään
meijän puhettamme ja kirjoitus-tapaamme
,koska se toisinaan eroitaiksen tästä tavallisesta
; jonkapa tähen v variten-vasten tästä
asiasta kyselimme täältä-tuolta talonpoijilta .
Mutta kaikki ovat yhellä suulla sanoneet, ensimmältä
heillä olleenmonessa köhin vähä äkkiä ja outo,
ett'eivät juuri kaikkia hyvin selittäneet ;mutta
kuin kerran siihen tottuivat, ja tulivat ymmärtämään
missä se eroittiin , niin lukivat sitä solkenaan
,ja ymmärsivät vielä paremmin kuin mitään
muuta Suomea. Niin ovat meillen sanoneet;
miten &itten liennbön? Vaan sen taijamme toeksi
sanoa , näillä 7:llä vuuella, joilla olemme Allakan
suomentaneet , ei vielä yhenktlän, ei niin puolella
puheella,nureksineen eli tästä meitä moittineen;
ainoasti Kanavan-Pekka ia Kanavan-Matti hyö li-
MWvJä ensimmäisiä , ja ehkä myös viimeisiäkin ,
jotka tästä silmänsä vääristelöövät. Mutta mistä
se tulee että tuhma talonpoika ymmärtää, ja herra,
joka on viisas olevinäan, ei ymmärräk f
mutta ällisteleiksen ja (iiiinkuin Kanava tästä sa-
V&it Ö S. (Polemik).
Joka piteä suuren suun,
Pitkähöönleveämmän seljan.
Väliä Sanalla tahomme vastakin ratkaista joutavia
jaaritoksia, ja antoa heitä silmiä vasten jpilien mreli
teköö tyhjästä torua, juotavista juonitella. Sitä vastoin
otamme mielelläki hyväksemme semmoista
moittimista ja kantelemista, joka harjottaa tietoa ja
totuutta, jos oisiki vielä kuivimmilla sanoilla kuin
tässä julistettu; sillä silloin tahomme olla ensimmäisiä
ei ainoastaan tunnustamaan vikojamme, mutta
myöskin parantamaan heitä, enämpätäkään ei meiltä
vaaittane. Vaan joka muuten hosuttaa, tahi;
lelmää pimeän päässä^ hSntä foöHsnillain hotareen,
virsullani maahan viskoon, kaahan ktnkänkannallani.
Niin— joll'bn lysti lyöskennällä, tahi mielii miekatella
suomen kielen kankahalla— tulkaa! poijat painisillen!
Totta teistä loppu tuloo, hätä-päivä päällen käypi..
Olemme kyllä jo ens-alkamalla julistaneet
mielellämme' suovan eleä rauhassa ja sovinnossa
muihen Suomalaisien,. Hiljaksikin Suomenkielisten
Sanomien kanssa; mutta eipä se ouk meillen suotu
enämmän kuin muillenkaan luofuillen; eikä sitä ouk
toivoenkaan. Sillä niinkuin riijat ja torat kohtaavat
meitä tään-aikuisessa elämässämme, kussa meijän
ussein. täytyy sotia vihan ja vainon vainiolla,
niin seuraavat myös meijän kirjan-kokeitamme, olkoonpa
vaikka minkä hyvänsä.
Mitäpäs siitten myökään ouvoisf uisimme, jospa
meijänkin kirja-tekomme joutuisivat moitteen ja
nuhteen alaisiksi, sillä ei ouk vielä syntynyt sitä
ihmistä, jonka ei käytöksiä vastenolisik jotaik muistuttamista.
Tunteissamme ja tunnustajissamme heikkouttamme
ja viheliäisyyrtämme, suomme mielellään
käsi-alojamme muihen koittelemisen ja tutkinnon alle;
mutta—ällös tuhma tullekkahan, keikka-heikki käynnöönkähän,
mielen miesten mittajaksi, uroisten ulottajaksi.
— — —
Olisi kyllä asian puolesta voitoksi,jakielenkin puolesta
selifökseksi, jos tulisivat, kumpainenkin, monesta
puolesta kahoitetuksi. Mutta siihen tarvitaan jotta ite
moittija osottaa ei ainoasti parempoo tointa ja
ymmärrystä kuin moitittava, mutta myös totuutta
ja rehellisyyttä; ilman joutuu haan ite muillen nauruksi,,,
pilkaksi ojnan pitäjän.
Monestikin ilmoittaiksen, tutkimisen nimellä, ainoasiii
soimaamisen halut, välisten viha ja kateuskifly
omita usseemmiltain mielen tyhmyys ja typäryys;
silla se an aina ollut tuhinan tapa maailiinassa
Tuuliaksensa, muita viisaammaksi, ja viisaan
luonto käsitlämäänkin puutteitansa. Olkoonpa tuo
kummin tahansa^ niin päätimme kuitenkin omasta
puolestamme, oC&uvcta joutaviin Hitoin, eikä ant—
amiaan narrii^BraLkoon, vie/aik sitäkin vähemmin ens' alollaitial n^la pilkkoamaan,
jos kohta syytä
löytäisiin. M(|'t^||lir. a''toaâan:sillä jo ennennäihen
lehtien ilinauntttfnrista,moititaan panetellaan, soinuttaan
ja poljetaan sitä Suomalaista puhetta, jota
lioissa nouvatamme, ja ite fekiätä sättitään jahäväislotjiän.
Niin— luo mun__sota-sopani kahet rauta-rukkaiseni!
Jolla —— — —
Suomalaisen Allakan
Suomentamisesta.
Sanaa kak sf Kanavailen,
KoImet Sanan-Saattajal1 en.
uhunl
Silloinki jalka poikki.
Kerran kurkikin
Mitenkäs nyt tämmöistä kunnian osottamwta
sopii Kanavan soimauksiin? kuin sanoo: "Almanakan
lisälehden Suomea moittii jokainen". Syy
siihen on epäilemätäk , jotta Kanava raukka
on tahrauntunut omaan turhuuteensa. Sanotaan:
"silistek kissaa, niin nostaa häntänsä," ja sanomme
siilien: kiitä Kanavaa, niin paisuu kahta paksummaksi.
Saima-lehen toimittaja on toisinaan kiittämisellään
kehoittanut Kanavan kaiskeruutta , josta
Kanavakin puolestansa on ylistänyt Saimaa (hyö ovat
vuorotellen muka nuoleneet toinen toistaan). Tästä
hyyäil m se.stä on nyt Kanava pöyhistellyt, jaluuloo
ehkä olevasek ei ainoastaan kielessämme mutta
myöskin mielestämme pää-paras. No, kuullaanpas
nyt suotta hänen toistuksensa. -
noopi ) "kyllästyypi jo ensimmäisellä katseella''(?).
Se tulee veikkonen siitä että talonpoika harjoittaa
mieltänsä, kieltänsä ymmärtämään; mutta herrasmiehen,
liijoittenkin joka on Suomea kirjuttavana,
(luullessaan olevansa muita mahtavampi )kaivaa syäntä
, meijän ei ottaneen sanojamme hänen suusta,
eikä kirjuttaneen hänentavallaan (Jonkapa tähen
haan ei myöskään meistä mitään opik ) ;ja siitäpä
haan on kovinkin äissään,että olemme uskaltaneet
hyväksi oltoo semmoisia Suomalaisia puheita,
jotka haan on kirja-kielmtä ulos-suljenut ,niin
kuin e. m. oi si(olisi), ouk (ole) , monta muutaik
mainihtematak. Meijän mielestämme on jokaisella
Suomalaisella sanalla sama oikeus; ja
mitkä muut ovat hyljäneet, olemme me taholla turvaneet
ja armahtaneet. Ja siitä onkin koko tämä
eripuraisuus. Vaan kuin emme myö ouk solvanut
teijan sanojanneja kirjoitus-tapojanne ,niin antakootten
myös meijänkin olla rauhassa.1 Kyllä aika
on kerran näyttävä, kannen meistä kelpaa.
Haan moittii ensin meijän kfrjuffaneen "aifuuttamisesta
eli aijan panemisesta", ja sanoo "tämä on ihan
väärin,«ja miltei ymmärtämätön puhe", joka hänen
mielestä olisi oikein näin, "aitaamisesta eli aijan
panemisesta." Mutta kuules nyt kultainen, jo
nyt horajat! Eipä tässä ouk puhettakaan aitaamisesta
(att CjCitfca), mutta aituultamisesfa (att
Uppföra ftängfefb^^naber); sen oisit ymmärtänyt
jos oisit kahtona Ruohtalaiseen tämän - vuotiseen
Allakkaan,kusta meijän on suomennettu; mutta koska
maihen sisään-rajauttaminen saattaa, tapahtua monellakin
tavalla) e.m. ojiin kaivamisella pensakoin
istuttamisella, kivi-raunioiftamrsella, m» m.) niin panimme,
selitellyksemme tätä,, sanat "eli aijan panemisesta",
koska aituutfaminen tässä tarkoitti aijan
panemista. Kiittääksemme tästä selitöksestämme, olet
vielä hävitöin, niin kuin on pahan tapa; niinpä sanotaankin:
nostak konnan mättähelle, niin se niskaas
hyppää,*) Sanot siitten: "samate on sana aituus
käytetty vääriin, koska sillä' ei ymmärretä itseä
aitaa, mutta sitä maatilkkua joka on aidattu." Missäs
sitä out lukena? Vai etkös out kuulunakaan
puhuttavaksi semmoisesta "aituuksesfa" tahi "aitauksesta",
kuin on järvessäkin eli: veissä tehty/nnä,. kussa
einävyk eikä kuuluk koko tästä maatilkustaisi ? Pannaanpa
aitoa puhttaalle kalliollekin; mutta - mistäs
se vieras tieteä? Ait v v s merkihtee, kuin jokainen
kyllä tietää, ensinnik: sitä aitaa jolla jotakuta
paikkaa sisään-suljetaan,eli muista rajutetaan, jota
oisit oppinut Renvallin sanakirjastakin, kuin et ite
sitä ymmärtänyt, ja jota jo sanan syntykin ilmoittaa
ja tarkoittaa: toiseksi merkihtee tällaista aitaa ynnä
sen siltä suljetun paikan: kolmanneksi tarkoitettaan
sillä ainoasti tätä aijalla rajuutettua paikkaa, ilman
aijasta puhumatak. Sillä tavalla on Muotinkin kielessä
sana flävbe (aita) vihloin tullut merkihtemään
peltoakin, koska ai joilla peltoja turvataan; vaan on<-
ko tuo siksi kieletty käytteä sitä ensimmäisessä päätarkoituksessaan?
Nyt sovaistat meitä muka siiitä
että olemme käyttäneet tätä suomalaista sanaa ensimmäisessä,
ja luonnollisessa,,merkityksessään; ja valehtelet
vielä, semmoisen hänellä ei olevankaan, ainoasti
tätä viimeistä, tästä siitten siirtynyttä. Sillä
tavoin käännettelet, ja väännättelet,. joutavalla juonittelemisellais
näitä meijän suoria sanojamme, kieltäin
heillä löytyvänkään alku-merkityksensä. Onko
tämäkin oikeen tehty? Mielettömän miehen
työtä! (Mutta vastapäin enämpi).
*) Niinkuin Kanava haukahti hiini jo ihan ensimmtiisehen
sanaamme, (kuvinpa olvit ahnusljja
josta häntä nyt ruoskitaan ja suomustetaan,niin
muistuu vielä mielellemme mitenkä Upsalassakin
muinon (lähes 30 vuotta siitten ) muuan pentlu
Pohjalainen samalla lailla,hirmuisella puheella
ja pauhinalla , luuli (kielensä puolesta ) kumouttavan
Juttelemistamme (Dissertation ) "Suomalaisista
Sanalaskuista ". Häänki haukkaisi
niin halukkaasti jo ensimmäiseen sanaan:
mutta siiheenpä se juuttuikin, niin että muistaa
kyllä saaneensa, Savolaiselia, saparollensa.
von Pekka ja Karjalan Matti, jotka murisee ja nurisee;
mutta efofceivät nuo ymmärtänek muutakaan
suomea; niin kuin muinonen lukema-miesi, jok'ei
saannut semmoisia silmä-lasia ostaaneeksi, joilla oisi
käynyt kirjasta lukeminen. Sitä vastoin ovat talonpojat
monesta maakunnasta, liljaksikin Hämeestä,
kiittäneet jja kostelleet meitä juuri tästä Suomenkielen
kiVut amisestamme, vaikka meijän puheemme
ei kannatak ollenkaan hei jän murtensa kanssa yhteen, ja
ovat pyytäneet saaliaksensa kunnioittoo meitä yhellä
t ivalla joka olisi heitä ehkä enämmän kunnioittanut
kuin meitä, ja jota epäille nn e jos vielä emissäkään Suomessa
ennen lie tapaht unut;mutta kilsimmeja estelimme
heitä tätä tekemästä, koskemme tahtona tulla
tuosta kuulluiksi. Merkillinen on myösettä jo on muutamia
vuosta sivtten kuin täällä Helsinkissä kävivät
Viipurin-puolen miehiä, asioillensa, jos en petyk
muistissani olivat Sakkolasta tahi Impilahesla, Hyö
hakivat täällä variten vasta ylös Allakan Suomentajaa,
saahaksensa häntä kiitteä ja kostella, ei ainoastaan
omasta puolesta, mutta myös ka>tona olevaisten
nimessä, siitä somasta Suomesta jota olivat Alilakoissa
käsittäneet, sanoen ei milloinkaan vielä ennen
nähneesen sellaista solvintä Suomen puhetta heijän
suomalaisissa kirjoissansa.
*jSelitys. Viimeinen Kuvakirjoitus, ja tämän
alku, luetaan näin: "Nämät lehet maksaa tänä
vuonna yksiRupila Hopiassaj Ottaakat fottakaatj
heitä, luetka (lukekaat) niitä päästä-päähään,
(7«/»tt?i selitys sewaa vastapiiin).
MEIiSIXÄISSÄ, €. A Gottlund,1846.
EX
&W>&\tloiiuiftn t>Wi éuctnålaifiiUé
Sfläinnä päittJinnä" on, tällä" nimellä, painista
läl)ttn»t firja jonfa on 6 fop. hopeatta, mtj6
ilmoitamme mielellään tainan, näöltäänniin fuin teoltaanfin,
pienen \o foman maasra^roaâllen
fen firjan, jonfa tarfoituö on opettelemaan maamies jjiämme pannatta firjuittamaan,
jonfa rouofft alfu*
lef)ettäfin on pantu firjuttaroan fäen fttroauö.
J^äneöfä löntm; 12 lehtiä 18:ueffe6fä, jotfa ainoat
ti näöllä puoletta ofottaaroat pännänfirjutodta, te^tt)
fyva Ciebrec^tilta puu=fuurmauf(tlla; ja joöta ne 3
roiimmäifet lefyet, jotfa puhuen muufalai(töta puuotas
roiöta tarfeittaaroat firjotusta, otftroat
rooineet otta niin foreeöti te^tt) fuin toifetftn.
fa tästä fivjaöta on painettu 50,000 fappaletta,
Äirjafauppiaan D^mannin fu(tannuffetta, niin Ibptnt)
roainenfin firjuttama-mieîä, josj joutuuroat jofa
miehen ft;n(tim
Uui»"kirjoitus f).
\f^
W\
Äuuntfl.
(^Bertauö).
9>aôin teit, fanoi turoan^fatto ferran perf)eens
mieêllenfä, fuin alen(tt minua ja i)len(Tt feinän,
muiden fuutta! Annoit meillen forfeutta; mutta feinillen ja iffunoillen arroon.
93linä arroaan tcijät fumpaiötafin, an(toitanne
mt/öten, roaötaift molemmat oletten m\\U
len nf)tä tarpeellifet.
SRiin, roaan mtjöpä teijan päätänne roarjefemme,
roa«taiftroat turoan orret: ilman meitä oi(t jo linnut
Cif>aift liifuttauut, fotfat luitai(T luennut.
kiroan laiifui laumt laipiolla, par?
fuijiroat faiffi parret.
Oô, tnproyttenföö(tiên, joö annan teille roielä
funnian (ifafji?
OTnt mani Sfäntä tuomaan faifellaifla foreuf(ta
ja lapfen leluja fjeitlen faunietuffeffl. tultuaan tafaifin
wonfuiwat feinät: mpöpä f)enfei(T fuojelemme!
3unan meitä oift ftnua jo tauti tappanut, paffanen
paleltanunna. 2Dteillel)ään funniaa oift tttlcwaftin; ei
tällä faiöferälle fatolle, ränötäîlle rittffuroille? 2lläs fuulef tuon tuhman yutytta, roe
män tt)äitöf(tä! äffäift fliken fatto. Sisään ne ouf
wairoaifet muuta fuin fntyänmaaöfafi;ntt;nnnuä, tefyti)
jalfom aötimef(t, aitvan ' astimen alafju 9J^nöpä
tvaöta olemme fänneet läpi faânfin; miten ftuen
fulfenunna, tafattu ei6ja tafana, fanöfa laö=
fcttuna, pufjtaafft jofa puolella; meillä fuuluu fun=
nianne!
Dlettenpa niinfi! femoi mie|t; fenpätäf)en mtjös
notfiöttttten, l)atfeilletten, }a (tnne tänne f>eittäiffettcn,
niin että tuullaon juuri tnö nauloin fanöfa pitellä teitä
fuftin paifallarme; mutta fatopas fuin nämät tufit
on tuferoat, feinät fauroan feisoroaifet! tyaityi tätä
tä\)t\)\) minun aina muutaman nnmen päästä forjata
teitä, parjta \a paifatella, mangoin ja märänneiten
poigsfytittämifeUä, toisten (taan foroittamifetla. (£n«
i)ään minä taijaf funnian antaa muitten fuin (tlle,
joU' ei ole, XuoS on fullen! fanoi (jään fatolle
(jofa nöyrästi fiitti). (£nfa taijaf muuta antoa fuin
ainoasti funnian merfin, eli nimen, jofa ofottaafusfa funnia (bptnmään pitäift; mutta
jo* (tina löntnnnöön,
fe olfoon oma ajlanne!
Sttitäs (Tnä funntatta tiet (fanoi f)ään feinälle)
jott on (Itä jo entueötay Ompa (Itutlla tvä^ä antoa
fatollenfitu
3a pikeen ti)t}tt)iwät molemmiö puolin.
Niinpä ihmiset monestinki riitelöövät Kunnian
nimestä ja muista tunnusmerkkilöistään, siltä ile
kunnian eivät tai jak kuitenkaan toisilta saaha, ellei
lieillä tela löyvyk jo Hellään; ja joilla tätä löytyy,
eivätkä taas tarvihtek sitä toisilta hakea. Enin osa
meistä palveloo myös näitä ulkonaisia osoituksia,
kosk* eivät ouk hyvät käsittämään tätä sisällistä,
jota usseen talonpoijallisissakin vaatteissa tavataan.
Ns 5. Lauvantaina, 28:nä päivänä Helmi-kuulä, 1846.
Kuuluttelemista ja niiiiit.uk ilmoittamista,
lehtiluu,iniiksaaSkop.jokarati elirivi,
johon luetaan nuon arvollasopuustavia.
iTkainäisiäNumeroita ei myyvä.
T.cntolehti Suomalainen,jota toimitetaanjokapyliätöinniiLauvantaina,
Xiocliinpiioissa,Palmqvistinkivimuurissa,
Esplanadinpohjoispuolimmaisen
yhen Hopee Ruplan, vimcssa, ja
60 kop. puolessa; mutta haettu postin
kautta rauuanek, maksaapi vuosikerta
15 kop. ja puolen vuuen 9 kop. enäinpi.
Huomenna, joka onensimmäinen Sunnuntaina Paastossa,
saarnaa:
JCaupunnin Kirkossa: Aamu-saarnan, säätetty Palvelus-
Apulainen Snellman fsekä Suomeksi ettäRuotiksij.
Ehtosaarnän, Kappalais -Apulainen Maisteri
af Enchjelm (sekä Suomeksi ettäRuotiksiJ.
Henki-Varjeluksen Suomalais-TarkJampuvaislen Kirkossa:
vara Pastori Lillström fSuomeksi).
Éntimmäisen SuomalaisenMeri-VäestönKirkmsa,Väestön
Pastori Cajanus (Suomeksi).
Suomalaisen Allakan
Suomentamisesta.
Sanaa kaksi Kanavallen,
Kolmet Sanan-Saattajtllen.
(Jatko ja loppu viimeisestä Numerosta).
Vanha sauna
Antaa hyvän löylyn.
"Tihjämpiä ja harvempia ai tutiksia", on siis
ihan ymmärtämätön lause — sanoo Kanavainen. Vähänpäs
sulia onki, veikkonen, tästä ymmärtämisen
lahjasta, kuin et tuotakaan ymmärräk! Kuitenkin
lahot, vaikka vielä väkisikkin, moittia muita ymmärtäväisempiä.
Etkös ouk millonkaan e. m. kuulunna
«anottavaksi: "nousek aituuksen ylitek", eli: "jo
tuli aituus vastaan", m. m.? Mutta mitäs joutavista!
Siitten kysyt vielä, ja sanot: kuka Suomalainen
ymmärtää myöslauseen: "seipäät pystytetään maahan
tavallisesti tehtyissä reijissä", jota luulet suomeksi
"vissinkin" olevan näin: "seipäät pistetään maahan
tehtyihin reikiin". Mutta väärinpäs nyt luulitkin!
Eipä tässä ouk kysymistäkään "pistämisestä",
(jos sitä kuinka tahtoisitkin); mutta puhet on
muka "pystyttämisestä". Sillä tieteähään sitä jokainen)
ilman sinun neuvomatakkin, jotta seipäät (aijanpanössa)
pistetään maahan,, ja etfei maa seipäisihin
pistetäk; —ei siihen neuvoosi tarvitak! Mutta siitäpä
on suurin kysymys, jotta seipäät pystytetään
maahan, eli pannaan juuri pystylleen, tahi pystyisimmilleen
(foöräft); sillä muissa aijan panoissa pannaan
heitä välistenkin vähä kallelleenkin, jottei eläimet
pääsisik ylitten hyppeämään, tahi — tuulta vastuttamaan,
(jos e. m. synkkä mehtä seisoo toisella puolella
aijan, ja iso lavens toisella; eli monesta muustakin
syystä, niinkuin t. m. susi-tarhoiksi, jotta petot
huokiasti pääsisivät yliten, sisään tullaksensa, vaan
vaikiasti ulos päästäksensä , m. m.). Juuri tämä
aijan pystyllisyys onkin tässä harjoitettavana
pää-asiana, sillä muutoin ei synnyk ollenkaan koko
tämä aijan paneminen. Ja koska nyt sinulle tätäkin
varsin neuvotaan, niin olet vielä hävitöin, opin
tämän saatuasi,haastaissa tästä — reikiin pistämisestäis.
Mutta kysyn vielä siittenkin: kuinkas uskallat, kuinkas
julkiat aivan syyttömästi näin sulmata ja räävätä
näitä meijän kielen-käännöksiämme, kuin et ouk kehanna,
etkä viihtinnäkään, kahtoa, sen vähemmin lukea,
tätä Ruohtalaisessa Allakassa löytyvätä perustuskieltä,
joka oli meiltä suomennettavana? Sillä eihään
meijän sovik toista kirjuttamaan kuin mitä
siinä seisoo, eikä sitä toiseppäin muuttaa. Lueppas
nyt (jos taijat) mitenkäs tätä siinä selitetään: "fywarwit>
noga 6öt iafttaga*, att (törarnc* Rättning Wif»
n>et ja nära leörätt fom möjligt", ja olek ärjy äänetäk!
Näistä molemmista ensimmäisistä pää-toistuksistaisi,
nähhään jo tapaisi — tyhjästä torua, joutavista
juonitella; ja ettei tievon eikä totuueri harjoittaminen,
mutta soimauksen himo ja halu, on johtattanut sinua
karata meijän päällemme; mutta ennen kuin meistä
pääset, niin kiität kyllä kinttujaisi, säälit sclkä-nahkojaisi,
ett'en luistak luuta myöten, sivallak sivuja myöten.
Saattaakseisi muitakin siihen uskoon, jotta löytyy
usseempiakin näitä peikko-Pekkojaisi, olet vielä "Soihmoisen"
nimellä laittanut näitä lopsotuksiaisi luettaviksi
Maamiehen Ystävän s:nässä tämän vuotisessa
Numerossa, kussa kuuluu kunniakseisi, arvatahan ansiokseisi.
Soimoinen sinä oletkin! Suusta suuresta
Sanot: — "niinikään tavataan vähän väliä sellaisia
muukalaisia sananparsia kuin perään-katsoa,
sisään pujottaa, alas laskea, ylöskohottaa,
alas-puristaa, sisäänk vv oi1 1aa,
poiseroittaa, j. n. e" Nämätkö ne nyt ovat ne
muukalaiset sanat, josta meijän puheemme tuskin
Suomeksi arvataan? Sanotkaa työ muutkin Suomalaiset!
— tunnettenko niitä omaksenne? Eivätkösne
ole kaikki juuri tätä selvintä, varsin puhasta ja parasta,
Suomea, jota tämä karsas Kanava, vimmattu
ja villipäinen, lukoo muukalaisuuteksi, ainoasti saahaksensa
meitä soimata ja panetella. Vaan paremmiksikö
arvattaneen hänen omia onkimiansa: "ojennus-
nuora, taidet-kalu, katselmus-miehet, valmistus
säätys, sivillistön säästön käytös, alkeis-laadinta, eri
ymmärteitä, uskoasiallinen liike, korkioppio, maamme
pappiutta, yhtiö,yhteisyytös,Pietarpori", (kumma kuin
ei sanonna niinkuin Viipurin Sanan-Saattaja vainaja,
"Pyhä Pietarbori")eli semmoisia kuin: "Puntsterlingiä,
Turun Tuomio Kapitelissa, Universitetin Konsistorissa,
Sanomalehti Ekspeditsionissa", joita kaikkia, monta
muutaik mainihtematak, tavataan liljaksikin hänen
tämän vuotisissä ensimmäisissä Numeroissa; ja joista
saisimme koko kirjallisen, jos viihtisimme keräillä
niitä hänen riepu rät tiloistaan. Ne ne toki haisonoon
hänen nenäänsä suloisimmina suomalaisina sanoina.
Vielä kerran siittenkin haan hakaroittaa hampaitansa
meitä haukataksensa, sanoen: "ihan väärin
käytetyt ovat sanat aijaisten, katkaistuneet,
reväiste t ään", jotka hänen mielestään oisi parempi
sanoa "aijasten, katkenneet, reväistään". Jokos
taas jorrittelet! Vai eikös ne meijänkin sanat lie
niin hyvät kuin sinunki? Suomeahan ne on kumpaisenkin.
Mutta kuitenkin on vähäinen eroitus merkityksessään,
ja tämän eroituksen käyttäminen, eli
puheen vaihtaminen, rajuttaa usseen runollisuutta ja
puheliaisuutta, tästä joka-päivällisestäpuheestamme —
sit'et ehkä tunnekkaan?
Kuin näin nyt ensin kaikella tavalla olet kokenut,
kielemme puolesta, polkea ja alentaa puhettamme,
jolla et muuta ouk voittanut kuin että olet
sillä ite juoneitaisi ja tyhmyyttäisi paljastanut, niin
rupeet vielä uuestaan, ja erittäin,kirjoitus tapaamme
nuhtelemaan, sanalla: "kun tähän lisätään nyt Suomentajan
erityinen, kaikista muista poikkeeva kirjotustapa,
niinkuin peä, piteävät, nähhään, moahan,
ka vota k, ouk, moaloatuun, ja joku sekasuus
itsessään lauseessa, niin se ci olekkaan ihme,
jos tällainen kieli tulee ymmärtämättömäksi *). Etta
niin onkin, sen sanoo mainittu yleinen tydymättömyys";
(tästä "tyytymättömyyestä" olemme jo puhuneet;
ja jos tahotten sitä vielä sclvemmästi kuulla,
niin voisitten sitäkin saahaksenne). Eikös siitten
nämätkin sanat ovat perin-suomalaisia; nimittäin puha-
sta Savon puhetta? Jos moittia tahot, niin moitik
Savolaisten ja Karjalaisten puhetta (jos syytä muka
oltaneen) vaan ci meijän kirjoitus-tapaamme, jos se on
heijän puheensa myötenmukainen. Luulisimme sulia
toki olevan suurempata syytä ci ainoastaan kiitteä
ja kunnioittoo täta heijän kielensä suloista sointumista,
mutta myös meitäkin, jotka otimme tavaksemme
toimittamaan täta teillen kirjallisesti, jotka
ihan ensin siihen ci ainoastaan mielemme tarkoittanut,
mutta myöskin kirja-kieleksi kohottanut,eikä suvainnut
sitä tQuillen pilkataksensa jamaahan tallataksensa.
Jos Savolaiset ite oisivat kyllä tuhmat ci tuntea täta
omaksensa, niin piteä heijän jälkimmäisten tästä
kiitteä ja kunnioittoo meitä. Saattaa olla, meijän ci
joka sanassa heijän puheensa nouvattaneen, monessakin
köhin myös viallisesti kirjuttaneen; niin sanoikoon
rnrssä; ja olemme Fteti valmiit oikastaksemme.
Mutta muistutamme vielä, Savossakin,niinkuin muuallakin,
puhuttavan monella tavalla, ja etta puheet eroitaiksen
ci ainoastaan erinäisissä pitäjissä, mutta
toisinaankin erityisessä kylänpäässä **). Jos etten
täta Savon puhetta lukea tuhok, niin olkoon teiltä
Vai tämäkö se lieneekkin se kirjassamme löytyvä
"joku missään muualla olematon murre",
joka tmstaisi suomentajan "suurinta tottumattomuutta
Suomenkieleen", ja jota "on
mahdoton kun harva, jos kenkään, siitä saa
selvää"? Etpäs ouk ollut mies löytämään niin
ainuata sanaa jok'ei ouk selveä suomea, eli joka
oisi ymmärtämätöin suomalaisille, tahi heille
tavatoin, eikä myösnäytteä sitä sananjuohutusta,
kussa puuttuisi mieltä ja ajatusta. Sitä vaston
tavataan Kanavassa, mitä tuskin ite ymmärrät,
niin kuin luetaane. m. mainitussa Nnmerossais:
"Franskan, Danskan ja Engelskan uusimmasta
kaunis-kirjallisuudesta ja uusia pränttäyksiä
Ruotsin maassa ilmastuneista paremmista uusista
huvititskirjoista" fsanoppas sitä!), Äläs siitten
ylpeilek tästä suomenkielen kirjuttamisestais. Et
ouk muuta kuin heinä-sirkkana laossa: et painak
sitäkään. Toki kiitämme hyväksi Putroniuksen
Suomentajaa, somasta kielen-käyttämisestään.
Niin e. m. sanotaan: "kirjotan, kirjoitan, kirjutan
ja kirjuitan", samatek "nehään, nähään,
nehhään ja nähhään", niin myös "vihta, vitta,
vissa ja vitsa" m. m. kaikki nämät puheet sa-
Ei ainoastaan Maamiehen Ystävä, mutta myös
muitakin Suomenmaan Ruohtalaisia lento-lehtiä
ovat korvihinsa ottaneet näitä Kanavan kanteita
kielemme vastaan, e. m. "#6O N:o 9;
toiset ovat vielä samalla perustoksella moittineet
kielemmelcin tässä Suomalaisessamme,
niinkuin e. m. "JpefjTnqforS 'fcitmingar" N:o 42,
"SXomanen" Avo 3, ja "(Saima", N:o 6. Se on
sen puolesta myös kuin olemme tarpeelliseksi
löytäneet laajemmalla tutkimisella toistaa heijän
puheensa mitättömyyttä. Eikä yksikään luetkoon
meijän viaksi, jos tätä tehessämme oisimme, kovemminkin
kuin pitäisi, kouristaneet häntä, joka
ensin oli syypää tähän toraan.
suvusta, Kantelassa kartanoisi — ~ — —
Tämäkös se nyt olikin tätä yleista nureksimista,
josta syytät Allakan suomea olevan jäykkä,
vaikea lukuinen ja useasti ymmärtämätöin?
Ei, vieläpä sulfa kuuluu olevan muitakin toistuksia.
Noh, katotaanpas heitäkin.
notaan Savossa, erillä, paikoilla, toisinaankin
yksissä pitäjissä. Niinkuin Esipuheessamme otavan
4 Osan LXVIII puoliskolla jo olemme
julistaneet, sovitamme heitä kaikkikirjaan. Sillä
jos puhuminen on monellainen, niin olkoon myös
kirjuttaminen monellainen; ja senpä tähen olemme
monesti tahollakinkäyttänyt samaa sanaa,
erillä tavalla kirjutettu, toinen toistansa tikitysten.
Eipä tämäkään ouk niin"peräti väärinjaijmmärtämätön"
kuinluulet; sillä sanotaanhan e. m. "mitä
syntyy? — ihmisiä syntyy"', j'.n.e.
syystä sangen vahingolliseksi", lopetat lopsutoksiaisi
näillä lauseilla: "Minkä luulon tämä myös antanee
kansalle niistä ammattimiehistä joiden työksisitä arvellaan?
Toivottava siis olisr jos Suomen Huoneenhallitusseura
Kirjallisuuden Seuran kautta suomennuttaisi
Almanakkoihin liitettävät neuvot yhteiselle
kansalle". Onkos nämätkin miehen lauseita? Eipä
paha lapsikaan oisi osottanut tämmöistä mielen tyhmyyttä
ja pahanilkisyyttä, kuin tavataan näissä mainituissa
sanoissa. Ensinmk tahot alentaa meitä kansan
silmässä, näillä tyhjillä ioruillaisi; ja siitten tahot
vielä, näistä luultuista virheistäis, saattaa meitä virattomiksi,
toivovaisi Allakan suomentamista paremmin
syntyvän tahi iuonistuvan toisten kautta. Oikeenpa
meitä naurattaa tätä Matin tuhmuutta. Ethään
sinä veikkonen tiijäk niin mitään, ei niin taivaallista!
Olet kuin Sysmästä kotoisin, kuin et
tuotakaan funnek, jotta se on Opisto kuin toimittaa,
kirjuttaa, ja suomentaa Allakoita; vaan ei Suomen
Huoneen-Hallitus-seura. Mitäs siitten tätä rukoillet?
Jolla ainoasti on lupa annettu saaha neuvoillansa
täytteä ne liikamaiset lehet Allakassa; eikä sitäkään
muuten kuin Opiston kautta. Puhut siitten "Kirjallisuuden
Seuran" suomennoksista! Tunnetkos niitä
siitten? Myö emme niitä suinkaan tunnek. Sillä
kaikki mitä mainittu Seura, meijän tietyvissä, on
tähän asti (näillä 16 vuosilla) suomeksi kirjuftanut, on
ainoasti heijän asetukset ja kuhfumus-kirjansa —
et'haan toki tätä kieltä lie vaativa? (Olisi kyllä
kaunis lapsi, mutta henketöin). Hänen kustannuksella
on kyllä painettu Keckmanin ja Poppiuksen
suomentamia, ynnä Lönnrotin kokoilemia; vaan
eri suomeahan niissä on jokaisessa, jos tarkoin tutkistelet.
Mutta ehkä ite ottaisit tätä työtä tehäkseisi ?
Johon myö, meijän puolestamme, varsin mielellämme
suostuisimme. Oisipa meijän lysti kahtoaksemme,
mitenkä suomentaisit näitä ruotiksi kirjutetuita, pitkiä,
maa-rahvaallen sopimattomalla kielellä usseen
toimitettuja, yksinkertaisillen monesti selittämättömiä
sanan-juotoksia. Ja vieläpä uskaltaisimme vefohon,
jott et itekkään ole mies ymmärtämään heitä joka paikassa.
Vaan tässäkin ilmoitamme, mifet funnek, jotta
tämä Allakan suomentaminen ei ollenkaan kuuluk
meijän viran toimiluksihimme, muuten kuin että meitä
on käsketty sitä tekemään. Myö olemme myös tehnyt
tätä jo kaheksatta vuotta, rehellisesti ja uskollisesti,
varsin ilman minkäänlaisetak palkinnotak —
ci niin Kopeekkatakaan —ja kostoksi tästä, olemme
viljellyt tätä hävittömyyttä, koskemme vanhalla
taitamattomalla tavalla olek käyttänyt kieltämme
kunnottomasti. Sillä luetkaa ne vanhat suomennokset,
luetkaa Kanavaa ja monta muutaik suomalaista
kirjaa, kussa kyllä tavataan suomalaisia sanoja mutta
muukalaista sananjuohuttamista. Ovat ikeän kuin
raatoonkuivettu liha, kussa ei ouk mehua eikä makua,
ei henkee eikä oloa; ja jota ei yksikään Suomalainen
ottaisi suuhunsa. Ja kuin tätä tahotaan eläväksi,
suloiseksi ja voimakkaaksi,niin silloin torutaan meijän
ei kirjuttaneen tällä vanhalla viallisella tavalla.
Ja Kanava,joka (oikeen hakemalla) läksi varitenvasten
ehtimään meissä virheitä, ei löytänyt yhönkään salukematak;
eipähän myö siihen teijat pakottanek;
tahi lukekaa sitä mieltänne myöten, miten tahotten,
omalla puheellanne; niinpä Savolaiset ja monet muutki
ovat saaneet vuosi satoja tehä lukiissaan tätä Turunpuolimmaista
Suomea. Vaan sen sanon teiden, joka
sen lukoo, lukee sen voitoksensa: joka sen katoo,
kahtoo sitä vahinkokseksensa.
Mutta ei sillä kyllä että Kanava kiivauella
moittii ja nuhteloo meitä tästä sanoin kirjuttamisestamme;
— ite kirjutat juuri samalla tavalla ! Ja
vielä tässä samassa Numerossaiskin. Semmoinenpa
se on moittia kuin moitteitansakin! Vai taijatkos
vielä kielteä, samassa pötkyssäisi kussa soimaat meijän
kirjuttaneen peä, piteä vät, ite kirjuttaneesi
"itseä aitaa"?
Toki yhen ainuan painon- eli kielen-virheen olet
kuitenkin ollut hyvä löytämään ja ilmoittamaan,
kussa seisoo muka: "tätä...vähentyy"; mutta eipä
sekkään olla pitä niin kuin sanot: "tämä vähenee",
vaan: "tätä vähenet ään". Mutta pahuus! Siinäkin
mani kaikki vaivaisi hukkaan *). Kovaksi onnekseisi
olemme itc, jo ennen sinua, ja vielä painimisenkin alla,
ei ainoastaan keksineet tämän, ja monta muitakin virheitä,
mutta myöskin oikaistaneet heitä enimmässä
osassa näistä kirjan kappaleista. Vaan vielä vainen
virkat virheistäkin, joka oot ilek niin virheen ja
puutteen alainen, että jos sinua ruvettaisiin höyhentämään,
ci maari monta karvaa jäisikkään jälille.
Mutta onhaan virressäkin vikoja, kanteleessaik käsnäpuita!
Ite sen tielänetkin paremmin kuin myö, jotta
aina joitakuita virheitä pistäiksen lento-lehtien toimittaissa,
jotka kiireellä ovat jouvutettavina. Eikä se
ouk aina kirjuftajan syy, usseen panian (fdttrtVCHö) ja
painfijankin (trt)(fcircttö). Monesti myöson vika pyörimessä
(ttJCllfen), alaisimessa, (fmifcaittentet) painimessa
(t)tseln) ja velimessa (öecfeln), tahi, niin kuin
meijän viimeisessäkin Numerossamme, kaitehen (ra*
mettä) kintimättömyessä, josta kirjaimet valuiivat yheslä
rivistä toiseen.
Nyt olemme suurella vaivalla lävitek luskutellut
kaikkia sinun kanteitaisi, eikä heittänyt yhen
ainuankaan sanan näistä monesta moitteistaisi sillaansa,
näyttäjiksemme miten viattomasti ja syyttömästi
olet meitä vihanut ja vainonuf. Kuitenkin et
ouk vielä siihenkään tyytynyt; sillä siinä innossaisi
olet viimeiseltä asiasta, eli riita-aineesta (joka oli
kielen-kirjuttamisestamme) ruvennut meitä ihtiämmekin
pilkkoamaan ja polkemaan. Sanottuasi vielä kerran
"tällaisen (suita moititun) virheen olevan monesta
3oS fufa tarn>il)tijt toimellifen ja töiöfänfävtnmär«
täwäifen tarânôittajän firäbgårbsmäftare),
niin oijt femmoinen faatan>ana, jos annetaan fana @ottlunt>in firjaspainisfa»
fautta tieteä annetaan, faaneemme Suffa*
riita Heikki Huuhtiselta @ulfan?an pitäjältä, @aWO6=
fa, '\£iitos ja nliötöö^runon @uomalaifen (Vnne
tulosta", näihin lehtiin pantawafft; mutta fodfa ei
fowif meijän fiitteä isiämme, liijoittenfin nt)t, fodfa
meitä jofa puolelta alistetaan, niin toin>omme f)änen
ei pahastuman, jod tällä ferralla laimin Inömme f)fc
nen tafytonfä toimittamaan. Sifä aifafaan nt;t flif)
en annaf mpbtä; jtllä tästä fuomeu puheesta nt>t
nutustellaan, että l)iuffet lol)fiaa, fatwat fatfiaa.
linprirnatui"; G. Rein.
HELSIXKISSÅ, C. A. Gottlund, 1846. .
Lukiissamme eilliinmåisilX Numerottamme, olemmt
hcissiX tavannut usseempia, ehkä pieniiX (kuitenkin
ei eksyttäviä) seka kieli — että paino-virheitä, joita
lukiamme vaivatak mahtaisi oikastaa, ilman htijän
teissä luettamatak.
StimtÛffo.
(SOScrtaue).
Slafyuttaaffenfa poifianfa, tietti ferran tytofe
luontoinen 2>fa ()eit(e lumeöta Ufon, jonfa pani
pihatta feifemaan portin tviereen. 3ofa päitvä pojat
juofjlwat jlnne uffoanfa faktoinaan, terroefytimään \a
pufyuttetemaan, 2ösieläpä tefitvät fjänelle tt>iiffet,
paffun parran, \a riipuöteliroat faifeUaijta foreufs
(ta f)änen fautaânfa, oli jo feifonut fiinä wiiffotamen,
poeti-mieéfä, portin fuusfa, ja paffaifinna
©innä jäåffifin jo jä^mettt;nnå, niin ppnfTtvät pojat
lupaa ifältänfii, tupahan tuuwafftnfa. ?oiutta
3få fielfi Reijat, fanoen: ulfona on t)X)wä tx)M,
fauniet fijllå fartanolla, tvåan ei tuota tupaan tuuaf,
fannettanef fammariîn; jofa fnlmäöfå afuu, ci fen
luonto lämpnmåfyän. tyojat eiwåt tätä ymmärtäneet,
tvåan fanoiwat aina: fe on jo toitta wiittoa tetynyt
portin fuuäfa poötia, )a on färfinnt paljon päiwiä
pahoja, paljon näl)nt?t paffaifta, wiifon wiluöfa ollut,
famvan ilmadfa fowaefa, annaf 3få fulta meijän
tiwxa f)äntä tupahan, wäfyän lämmitelläffcnfå, foötoffT
täötä pitfäötä palweluffeötaan,— ftylfäljän fe lämmin*
täif furoai^too, jofa ft^fenee ftjlmäöfafin!
tuofaa pojat, fanoi 3fä, n>aînfo6ta tt>iifal)af|7»
herran ifan pois olleöfaan, jopa toiwat pojat
uffonfa ftfaän, ja panitvat fir;a=faaptöfa ffifomaljan,
paperien paimenefft, warftnnif waroittajafji.
SJitttta ei fe ollut tauwan ufymjt jtellä tempptmfa,
ennenfuin t)ên xjbn jo oltttanfa fuli paljaafjt tveifjT,
ja faöteli nrielä tuhvallanfa, ja rt)tvettcH, faiffiPirjat;
joéta ftmrin ofa mätti tärtoi&Keit Ättufes Sfänt,
tnfniroät pojat, itfujtlmin, mifft meijän (umi*ufFomme
tuetti toeefjt, fuin tafyöime juuri palfita l)äntä, tästä
Ijänen pitfästä palweluffeötaan, ja toStofft täéta nrielä
fasteli taitU firjamme, paperimme pani pafyafft?
Dppifaa tästä pojat, että moni faattaa t\)M olla
felpo fotamieS, taitaa f)t?tt>in postia te^ä, ja färftä
paffaifia, roaan jofa <i fuitenfaan felpaaf tuua päi*
»an paisteefel)en, eifä panna opin*laitoffel)em
naa puhuaksensa ansioksemme; vaikka ei suinkaan
oisi ollut hänestä kaukana tätä tavataksensa» Meilläkin
oisi ehkä jotaik muistuttamista Allakoijen vastaan,
ei ainoastaan kielen puolesta mutta myöskin
asian; vaan olkoon sillaan.
Lopetamme tässä, ja koska Kanava mainitussa
Numerossansa, ihastumalla jakiitollisuuella,teköökaikillen
kuulluksi sen suuren kunnianimen kuin on
annettu hänen "näkötorvellensa",kuhuttu muka "pitkäsiimaksi",
niin lisätköön nyt siihen toisenkin, vielä
kahta kunnioitettavamman, jollamerkittäisimme häntä
pitkunentxksil
Nyt olemme antanut mitä olet ansainutkinj ja
nyt on kuitti kulumaistakin; mutt' jos mielit ~ toistek
vielä tullakseisi, vielä kerran koittaakseisi, niin on
miehessä minussa varmaa kyllä vastajata. Riitamme
näin lopetettua, ollaan taas kuin ennenkin velikulta
veikkoisia, yksisiä ystäviä, hyvät lankot laavullamme!
Eikös se olisi meille kumpaisellenkin kunniallisempi,
arvoksi ja ansioksi, yhessä työskennellä
Suomenkielen kunniaksi, kuin näin joutavilla jaaritoksilla,
kuluttaa aikaamme, ryvettää suutamme,
menettää lehtiämme, ja suututtoo lukioitamme. Vaan
jos mielit sotahan, tahi taasen tappeluhun, niin
oun miesi miekallani, käissä vielä keihäälläni, vasaliioilleni
varaksi.
Viipurista. Myökin olemme Savosta ja Karjalasta
saaneetmonta sanaa nykyjästään elo-köyhyytestään.
Mitenhän siliten kaynöönkevään puolella, koska
ne varat, jotka nyt vielä jossa kussa löytynöön,ovat
loppuneet? Kuitenkin luotamme Jumalan armoon,
ja turvaamme Hallituksen neuvoliin ja huolenpitoon
meistä. Mitnppäs meijän on muuten tehä, kuin
kärsivällisyyellä tyytyä siihen, mitä meillen lie osaksemme
suotu, kokeissamme omin neuvoin, ja toisten
auttamalla, vielä virkistymään. Sillä muistakaamme:
aina auttaapi Jumala, ajankunkin katkaisoopi.
Mutta surkuteltavampi on kuulla, mitä Kanava viimeisessä
Nummerossaan puhuu niistä Viipurin puolesta
"viimeisinnä vuosinna tiloiltansa pois erote-*
tuista, lukemattomista, suurista, ja sitä ennen varakkaista
pereenkunnisla", jotka nyt köyhinnä kerjäläisinnä
kulkoo ympärin maata, nälkäistyneinä, ruuan ja
työn puutteessa. Eipä niihen suuriIlen tiloillensa jäänneiten
osakaisten asian laita kuuluk olevan monta
parempi,* nekin ovat työn ja alusväen-puuttehessa
varsin kövhtymäisillään.
vuonna 1891*
Paha sanoa,
Kipiä kärsiä.
JUjnß laulan laiha poika, miten tass' on laita;
Laulakohon laveampi, joka paremp' taitaa!
Totuutta on tottumatoin puhua ja kuulla;
Kehumista köyhkiämpi uskoa ja luulla.
Paljon täälP on pahojakin, pakanoita paitti;
Vallattomuus valloillaan, ja — Laki ompi väitti.
Kaikki täällä surkutteloo, suuret että pienet;
Vaivaisilt' on varoansa varakkaammat vienneet.
Hikkaat täällä riitelöövät,köyhät verot maksaa;
Mies on, joka lahjoillansa lakitointa jaksaa.
") Niin kuin oletten ehkä kuulleet puhuttavan, niin löytyy monessa köhin Ruotissa,niin
kuin myös
Norjassakin, paljon näitä Suomalaisia, joista suurikin
osa on varsin ummikoita, vaikka ovat siellä
jo kolmatta sataa aastaikoa asunneet. Heistä
tullaan ehkii vastapäin enemmin puhumaan.
On niitä miehiä Hämeessä,
muutamia muuallakin*
Oletten äsken kuulleet mitenkä meijän Herrasmiehet
ja Lentolehtien toimittajat ovat halvaksi, kehnoksi
ja kelvottomaksi arvanneet suomenkielen käyttämistämme
näissä kirjallisissa harjoituksissamme; hyö
ovat tehneet tätä koko maakunnan nimessä ja talonpoikiin
puolesta, joillen hyö ovat ilman kennen
käskemätäk, omin mielin, ruvenneet puolustajoiksi ja
puhehmiehiksi. Niin vaikka olemme jo kyllä toistaneet
heijän kanteensak mitättömyyttä, niin antakaamme
myös talonpoikiin ite puhua, (onhaan heillä
suuta!) eikä ainoastaan puhua, mutta myös käytöksillänsa
toistaa heijän ei puhuneen tyhjästä, vatan
täyttä valeheista.
Ifc6. Lauvantaina, Y:na päivänä Maaliskuilla, 1846.
Kuuluttclcinisia ja muutaik ilmoittamista,
lehtihin,maksaaäkop.joka ratielirivi,
johon luetaan nuonarvolla50 puustavia.
YksinäisiäNumeroita ei myyvä.
I.entolchti ShtOntafftimtt, jota toimitetaan
Modlinpiioissa,Palmqvistinkivimuu- rissa, Esplanadinpohjoispuolimmaisen
karun varrella, maksaa täällä Heisinkisaa
yhen Hopee Kuplan, vuuessa, ja
kautta imiuanck, maksaapi vuosikerta
15 kop.ja puolen ruuen 9 kop.enäiupi.
Huomenna, joka on toinen Sunnuntaki Paastossa,
saarnaa:
Kaupunnin Kirkossa: Aamu-saarnan, määretty Kappalainen
Blomqvist (Suomeksi); Kappalais'-Apulainen
Majisttri af Enehjelm fRuotiksiJ. Ehtosaarnan,
mitäretty Kappalainen Blomqvist fseka
Suomeksi etta RuotiksiJ.
flenki-Varjeluksen Suomalais-Tark'ampuvaislen Kirkossa:
vara Pastori Lillström fRuotiksiJ.
Pastori Cajanus (Ruotikst).
Puheet tästä juoksutetaan sinne että tänne;
Moni miesi huikenteloo, jok' oil vaka ennen.
Viran saap' kuin vilpistelee, kunnian kuin pettää;
Kuuluisa on jokainen kuin kunniansa jättää.
Koiria tääll' koroitetaan, palvellaan ja kuullaan;
Uskollist' ei uskotak, ja rehellistä luullaan.
Surma seisoo suun ovella, jos puhutaan totta,
Onni kova kohtajaa, jos tuosta selvän ottaa.
Vielä pojat poloiset hyö turvallansa uottaa,
Miehet rievut valittaa; — vaan kuka heihin luottaa?
Min'en taijak taijollani heijän huolet auttaa;
Enkä taijak omin neuvoin, enkä toisen kantta.
Laulanmahan lapsillemme miten tavat taipuu;
Mutta kohta ite kuolen, ja mun ääni vaipuu.
Laulakoon siitt' lapset meijän, lapsenlasten lässä,
Kuinka muinon, murheen kanssa, elivätten tässä.
Norjan Suomalaisissa *)
sään sanomaan mullen, yhen talonpojan olevan kyokissäni,
joka tahtoisi minua puhutellaksensa. Koska
mulla silloinkin sattui olleman jotaik tarpeellista kirjuttamista,
enkä häntä muuksikaan luullut jos näistä
lähes kaupunkia asuvaisista talonpojista, jotka usseen
kulkoovat kartanoissa tarjoen kaupaksi myytäviänsä,
niin käskin häntä outtamaan. Tultuani vähän ajan
päästä kyökiin, seisoi siinä oven suussa kaunis ja
nuori (rikoisa) mies, hänen näöstä, hänen vaatteistaan
(se oli sinisessä puvussa pää-laesta aina kantoinasti)
ja kaikista hänen käytöksistään, vaan liljaksikin puheestaan,
tunsin minä heti hänen ei olevan kotoisin
näiltä seytyviltä. Vähä kumaituansa, tervehtimiseksensä,
kyseli haan olinko minä se jota haan haki,
Otavan ja Wainämöisen toimittaja? Jopa tämäik
kysymyskin minua vähä ouvoistutti, sillä harvoin
toisia näin puhutellaan, samassa jo nähtyä. Kuultuaan
tätä, astui haan minua likemmäksi, pyytäin
nöyrimmästi saaha minua kahen silmän puhuHellaksensa.
Tämä hänen anomuksensa kummastutti minua
vielä enemmin, sillä kyökissäin ei ollut muita kuin
kaksi piikaa, joihen kuulla, (jos kohta ymmärtäisivälkin
suomea) haan kyllä oisi saanut asiatansa toimittoo.
Jos niin on, vastaisin minä, että asiaisi
vaatii kahenkesken puhumista, niin astuk siitten minun
kammarihin. Minä luulinkin nyt hänelläolevan
joitakuita riita-asioita minulfen toimittamista, tahi
neuvoa heissä pyytämistä, jota tisseen on ennenkin
tapahtunut. Mutta kammarihin tultuansa, alkoi haan
puhettansa nain: "Suokoon anteeksi hyvä Herra, että
olen tahtonut teitä tavata, teitä josta olemme niin
paljon kuulut puhuttavan, mutta jos mieleni tekisikkin
saaha teitä nahakseni, niin oisi multa toinenkin
tarpeellinen asia, johon pyytäisin teijan neuvoa,
miten siinä- käyttäiteisirnme, saahaksemme sitä toimeen'*.
Minä käskin häntä puhumaan asiatansa, ja
lupaisin, kussa kävisi minan käteni, olla hänellen
avuksi. "Ompa mulla vähä kamala sitä pulmakseni",
rupeisi haan taas, "sillä ei minua ole käsketty juuri
teijan luokse tulemaan, vaan koskeen itek tiijäk miten
minun tässä pitfinnöön laittaiteinaan, niin olen
tullut teijan tykönne pyytämään teiltä neuvomista,
saaliakscmme muutaman asian toimeen". Minä kiiskin
häntä vielä siilienkin kerran sanomaan mitä hänellä
oli sanomista, koska näin hänen ei juuri mielellään
tahtovansa ilmaittoo asiatansa, Haan tunnusti nyf,
vaan vähitellen aina kerrallaan, tännek tulleesen nioncin
inuihcnkin talonpoikien tahosta,tiijustelemaan millä
keinolla ja millä hinnalla saisivat lyövyksi tahi
laitetuksi, yhen kulta-rahan, tahi metalin. Mitäs
sinä siitten sillä kulta-rahallasi tekisit, kyselin minä
nauru-suulla? Ja aattelin jo itekseni, houkkapa sinä
nyt oletti mies rukka. Oisinki oikeen nauruun
narskahtannut ellen olisik hänen silmistään nähnyt,
jotka punastuivat puolikoina, ja hänen kainoutestaan
havainnut, minun jo kysynneen häneltä enemmin kuin
olisin pitänytkään. Viskatakseni puhettani toistfppäin,
liitimme siihen samaan liitoon: Luulettenko semmoisen
naavanne toimeen muutamalla kymmenkunnan
Ruplalla? Ei veikkonen, siihen sinun varaisi ei yltyisikj
tulisipa semmoinen ehkä maksamaan 600 Riksiä
Moni on kyllä ehkä lukeva tätä omaksi kiittämiseksemme.
Lukekoonpa «miten tahan; vaankoskemme
näillä monilla vuosilla olek virkannut tästä
niin mitään, niin mahtanoon tämäik jo olla merkiksi
meijän ei mielistyvän joutavihin kehumisihin;
emmekä nytkään tästä puhuisik, ellemme kahtoisik
tarpeelliseksi sillä puhistamaan meitä näistä tyhjistä
tora-puheista. Vieläpä tiemmö tätä mielellämmekin,
koska saamme sillä tilaisuutta kunnioittoo, ja
kuulluksi teho, tämmöisiä kunnollisia ja kunniallisia
talonpojallisia käytöksiä, jotka parhain toistaavat millä
kannalla moni Suomalainen talonpoika jo tavataan
mielellisissä ja tievollisissakin harjoituksissa; ja jota
moni maamme ystävä ilo-mielellä on kuuleva.
Hämäläiset ovat kyllä jo vanhoista ajoista tulleet
muista Suomalaisista rajutetuiksi, muita tuhmempina ,
ja harjoitamattomina *): miten muinon lie ollut, en
saata sanoa; vaan heijän kunniaksensa täytyy minun
tunnustoo, semmoisia esimerkkiä, joista tässä tuloo
puhuttavaksi, ette olek koko Suomenmaassa löytävinnä
-— ei vaikka vielä päreilläkin hakisitten.
Yhtenä pänä vuonna 4844 **) tuli piikani &i-
Niin on Savolaisetkin tulleet "tuhmiks?' ja
"sioiksi", muilta haukuteluiksi, niinlruin Ko-fhoinenkin
runossansa puhuu. Mutta epäilemme
jos tämmöisetsoima-nimet,jaräävämiset,&isi muilta
annettu kmn Pohjalaisilta, sillä heissä tahtoo vielä,
nytki pysyä tavaksi, luulluksensa muita Suomalaisia
parempina. Vaan "narri nimen antaa,
mies nin\en kantaa"; ja joskiittäisiminelän heijän
luontoansa, jotka piteävät ihtiänsä kunniassa, niin
nauruamme sellaisestakin mielettömyyestä, joka ei
annak toisellenkin arvoa. Muistamme kyllä kuin
Savolaiset ennen roinistivat rukiltansa, tali- ja
voi-leiviskbitänsä Ouluun, Kokkolaan, ja moniin
muihinkin Pohjanmaan kaupunkikin, mitenkä
heistä siellä pilkkoa ja narria tehtiin, liijoitenkin
heijän pitheesla. Nyt ovat heistä pääsneet,
koska Savon ja koko Karjalankin kauppa on
IVenäjäänpäinkallistunut: mutta luulenkiminä jo
monelta Pohjalaiselta poloiselta varansa männyt
niinkuin naurunsakin, ja jotta nyt vielä mielelläänkin
antaisivatten Savon swillen suvita,jos sinnek
palajaisivat. Niinpä se on kielenkin kanssa. Ei
missäkään Suomessa niin vihaavat ja vihastuuvat,
tavataksensa tätä Savon puheen murretta vielä
kirjoissakin; mutta kahtokoot ihtensä, ettei tämä
paisxik suuremmaksi ja heijän puhettansa paljon
paremmaksi, sillä, etteivät kykenek omaansakkaan
kyllin viljelemään. Muualla Suomessa tunnus--
taavat ja myötistyyvät jo kaikki siihen,joita Savon
pttheJi, rikkauellansaja kauneuetlansa, voittaa
näitä muita puheen-murteita; jokajo toistaaheissä
tietoa ja ymmärrystä; mutta Pohjanmaalla ja
paikkapaikoin Satakunnassakin,niin luuloovat,kuin
korppikin muinon fketun kehoittamisestaj kielensä
muihen suloisempana.
Jos tahotten vielä päivänkin tieteä, niin oliU-.nä
päivänä Tainmi-kuussa.
vähinnik, sillä vaikka yhcn tahoHen niin asetukset
säättäävät jottaheistä pitää usseempiakin lyötettämään,
sekä kullassa että hopiassa, annettaviksi sinne tänne
hallituksen toimituksillen (SttoftOtitet)* Nytpä häänki
veti huulensa hymyksi, ja sanoi: "Mitä siihen taas
tulee (sanoi haan) niin ei ouk teijan huolimista, se
olkoon oma asiamme; on niitä suurempiakin summia
saatuna aikaan, satikka tämmöisiä; enkä olek tässä
tuumassa yksinään. Meitä on monta miestä, vieläpä
monestakin pitäjästä, jotka olemme tässä asiassa varsin
yksineuvoisia, ja joihen joukossa on montaik
varsin varakkaita". Tästä vakavasta puheestansa, ja
muutonkin hänen silmänsä totuullisuuesta, ymmärsin
minä hänen ei puhunneen leikkiä; ja kuulujakseni
tarkecmmin asian perustusta, kyselin taas uuestaan:
kelien hyö tämän rahansa aivovat, eli mitä sillä tekisivät?
Haan kuulosteli ensin vähän aikaa,arveli siitten,
pitikö hänen sanomaan eli ei, ja vastaisi: "teillen,
hyvä Herra, myö sen antaisimmekin". Koska mies
oli minusta varsin tuntematoin, niin aattelin jo itekscni,
lieneekö haan vaan mikään koiransilmä, jonka
mieli tekisi minua näin pilkatakscnsa, enkä tiennyt
havilta mitä minun piti siihen sanomaan. Kuitenkin
kysyn häneltä, minkä puolesta minullen tämän antaisivat?
"Teijan monesta töistänne ja vaivastanne
kielemme ja koko kansamme hyväksi, joita ei yksikään
Suomalainen saatak kyllä kiitteä ja palkita".
No oletkos Otavan lukenut siitten? kysyn minä taas,
koskas sitä mainihtit? Olen kyllä kyvä Herra, lausui
haan, sen minä tunnen päästä päähän. No jos
sen olet luennut, niin pitää sinun siitten ymmärtämäänkin
minun ei milloinkaan halailleen, enkä; nytkään
halailevan, mitään ulkonaista kunnian osottamista.
Minulle se on jo kyllä mielekseni, kuuMa,
teijan suosiolla ja sulalla syämmellä käsittäneen tämän
kirjan sisällisyyttä; muuta kunnioittamista en teiltä
vaatik, enkä myöskään otak vastaan; paihti sitä oisi
myös mahollinen, joitta mitä aivoisitten minullen, ja
mitä olisi itellehnekin suurimmaksi kunniaksi,, tulisi
katetulta toisappäin kaltatuksi, ja saattaisi ehkä minua,
niinkuin teitäkin, ainoasti pahoilta soimattavaksi.
"Tiijän hyvinkin, hyvä Herra", kohtaisi haan siihen,
"teijan ei mitään palkintoa ehtinneen,eikä saanneottkaan.
Eikä tämäkään ouk miksi palkinnoksi
arvattavana; soisimme sillä araoasti' osoftooy meijän
Hämäläisten hyvin kyllä ymmärtänneen ja ansioitanne
arvanneen, ja jjos vielä kaikki muutkin Suomalaiset
uneuttaisivat sen, joka ensin suurella työllä ja va»-
vaHa koki kohottoo kielemme parempaan kuntoon, ja
tästä valaisikin mielemme, niin ei se ikänään meijän
muistostamme murenek,- ja pyyämme sentähen nöyrymmästi,
saahaksemme teille osottootätä varsin vähäistä,
mutta julkinaista, kunnian osottamista". Minä kokin
kaikella tavalla esteä ja poiskielteä häntä näistä
joutavista laitoksista, ja sanoin viimen, semmoiseen
aikomukseen vaaittavan Keisarillista luvan-antamista.
'No sen voimme kyllä saaha", sanoi haan taas, "sillä
ei suinkaan armollisin Keisarimmekaan mahak meistä
kieltää tätä maamiehellista rakkauttamme". Pois-taivuttaakseni
hänen puheensa näistä tuurnista, kysyn
.tass tokko h»n joka paikassa oli Otavan ymmärtänytkään,
koska se oli kirjutettu enimmäkseen Savon
puheen-murrclla, ja vielä siittenkin cri-kirjutokscnkin
tavalla. Aivan hyvästi! sanoi haan, myö sen ymmärrämme,
joka paikassakin; mutta ei se tuhma
siitä tulek hullua viisaammaksi (no, eipä se ouk
tuhmille kirjutettukaan, sanoi haan) sillä siihen tarvitaan
ymmärrystä ja mieltä, ja vieläik mielenkin
karaistamista; vaikeaksi se kyllä tuntuu ensr alussa,
milt' ei ymmärtämättömäksi, mutta ei siinä kauvankaan
tarvitak päätänsä pystymistä, ennenkuin selviä
joka sana; eipähän kauhalla mieltä päähän ajetak;
mutta vaivalla. Äläppäs huolik, aattelin minä,kyllä
tfissä kysytään mistä mies on kotoisin. Jopa rupeisinkin,
oikeen uhalla, kysyntään — täältä tuolta kirjastani.
Enkä tiijäk itekkään, ihmettelenköenemmin
hänen muistiansa, vai hänen ymmärrystänsä, sillä se
oli varsin mahotoin mulfe saaha hänen johon kuhun
paulaan tahi katrakkaan. Ei sillä kyllä että hääti
ulkoapäin taisi kaikkia suomennok&iani Homeroksesta,
Anakreonista ja Sapphoosta, joita haan fovisti (flfrut'
frcrabc) kuin paras pappi: haan taisi myös kaikki
ne siihen kuuluvaiset mui&tulukset ja sanan-valaistukset,
(a muistipa vielä millä lehen puoliskolla siellä
scisoivatkin : haan osaisi koko kirjan niin kannesta
kanteen, efferi minussa suinkaan ollut miestä saaha
häntä kiini tahrauntuneeksi. Sitä vastoin haan jo
monesti väitti minun kanssani, sanoista ja muustaik;
ja kuin kirjaan kahottiin, niin hänellä oli aina oikeen,
sillä olin ite jo pois-unoiittanut ylitä toista mitä
olin kirjuttanut, koskeen ollut tuskin kirjaan kahtonutkaan,
siitten painettuaaa; ja piruko niitä kaikkia
muistaa mitä kirjoihin tuloo pistetyksi.
Tämmöiselle miehelle piteä minun toki ryypäyksen
farjooniaan, aattelin minä,, ja taotin hänelle
viina-pullon; mutta se oli varsin mahotoin multa saalia
häntä sitä maistamaankaan. Mies ei ollut vielä
eläisään suutansa sillä kastellunna. Minä käsketia
senfähen. sisään,lasin saksan viinaa. Empä tahtonut
olla mäesi saalia häntä sitäkään huulihinsa nostanneeksi,
toki minun täkeni hääii tuo-n kuitenkin viimeisellä
tokf.
Nyt saisikin eFifcß Tukiani jo saalia tietäksensä,,
kuka tämä hiipiä nuarukkainen (h&én oli nuon arvatakseni
2i vuiren paikoilla) mahtoi olla? Se
ali talon Isäntä Suhoi Äato Pamppalainen,Paloiste»
kylästä Hauhon pitäjästä, nykyjään Kirkon eli Kuuennos-
raies Lamminkin pitäjässä. Kuin vielä rupeisi
tästä rahastansa juttelemaan ja minua kiusaamaan.,
niin saahakseni häntä tästä luopumaan* täytyi minun
viimenktn vähä valchtella ja sanoa muilla ei
oleva» oikeutta ketään semmoisella rahalla merkittämään,,
jos ainoasti Esivallalla, sillä saatfaisimmeba»
muuten sillä tavalla kunnioittoo varsin kunniattomiakin
*). Tätä haan ei ottanut uskoaksensa, ja nimitti
*) Moni oisi ehkä minun siassani mielelläkin vastaan
ottanut tämmöistäulkonaista kunnioittamista,
fmulla oli kylläkseni jo tästä sisällisestäj Uijaksikin,
koska olin hyvä ystävä ja tuttu juuri sen
Herran kanssa joka tällaista rahoja kuurmailoo
(graverar) jalyöttää(pre<jlar)sninn'ttttm Hra Kuur
Imprimatur, G. Rw\,
HIiJLSJLYKISHÄ, C. A, Gottlund» 184W.
KMrn-RlrJoltufl f).
luetaan näin: "Nämät lehet maksaa] tfinfi vuonna
yksi RupiJa Hopiassa; Ottaakat fottakaatj heitS,
luetka (lukekaat) niitä päästä-päähään, kattoka kirjansisälle.
(Tämän selitys seuraa vastapäin).
*)[Selitys. ViimeinenKuvakirjoitta, jo tumiin alku,
Suomat. Huoneen-hallitus Seuran, Opiston ja vielä
monen muunkin, joka Hallituksen luvalla semmoisia
muisti-eli kunnia-rahoja oli toimittanut; mutta koska
minä niin kovasti kielsin häntä, enkä antanut
hänellen neuvoa, mitenkä haan tässä asiassa piti
käyttäitemään, niin läksi haan pois pahoilla mielin,
ja sanoi niihen toistenkin suuttuvan häneen, asiatansa
näin huonosti toimittuansa; kuitenkin pyysi
haan heijän puolesta lupaa, heijän saahaksensa minullen
kirjuttamaan asioitansa; johon minä myöskin
myötistyin. Ostettuansa multa muutamia R un olan
runoilemiani, tuttavillensa jaettaviksi, läksi haan pois
sanalla, ei heittävän?ä asiansa sillaan.
Niin kului taas muutamia kuukausia, niin tuli
jo toinenkin mies luokseni, se sanoi taas olevansa
Janakkalasta kotoisin. Hänen nimensä en muistak;
vaan sanoi olevasek lähetettynä talonmieheltä Kustaa
Paturilla Turenkin kylästä Janakkalassa, pyytämään
minua, hänen ja monen muihenki niissä
tiennoissa asuvaisten talonpoikiin puolesta, tulemaan
sinnek heijän puheellensa. "Koska kuulimme (sanoi
haan) teijan ei suostunneen heijän, Pamppalaisen
kautta tehtyyn pyytökseen, niin rukoilemme teitä
tulemaan sinne Helluntai-pyhiksi, jollon tahtoisivat
monesta pitäjästä olla koossa puhuttelemaan teitä
asioistansa, kyyvin tahtoovat maksoa teillen tullen
männen, niin myöskaikki mitä ravinnokseksi jakiistannokseksi
kuuluu, eikä heittävänsä vaivannekaan maksamatak.
Minä vastaisin hänelle mulla olevan pahat
jouvot, niin ett'en mitenkä saattana tätä hänellen
luvata, paihti sitä oli vielä aikaisin tästä päättääkseni,
kosken tiennyt itekkään, elinkö vielä silloin, vaan
olinko jo kuolluna; aattelinki jo itekseni,lempo sinne
mänköön tuntemattomihin joukkoon, tiennöön hänet
heijän neuvojaan ja aatoksiaan. Häänki osti multa
muutamia näitä Suomalaisia kirjoja, ja läksi tiehensä.
Kului taas pari kuukautta, jo tuli mullen postilla
kirja kolmannelta mieheltä, joka oli Lammin
pitäjästä; se oli kirjutettu Isäntämieheltä Aatami Reitto
(sret>rif) Jaakkolaiselta, Jahkolan kylästä Lammilta,
kussa haan niinikeän "nöyrällä ja kaikkein hellimällä
sydämellä" oman ja monen muihenki puolesta
valittaa heijän ei taltanneen "itte työllä" (käytttksillänsä?
J niin millään tavalla osottoo mullen rakkauttansa
ja kiitollisuuttansa "neiden monijen urholliisten
hyväin kirjallisten vaikutusten eestä", jota minä olin
"Suomenkielen ja kansan valustukseksi, omain etujen
kattomata tehnyt ja toimittanut". "Niin (sanoi haan)
saan minä aivan yksinkertaisuudessa ilmoittaa meijän
halumme kiitollisuuteen, ja että sitä kaikki Suomen
kieltä rakasta jäin olen kuullut empivän fepäilevän?)
millä he taitasivat olla kiitolliset Herra Lehtoria
kohtaan. Mutta millä sen taitais tehdä? Kuivat on
suulliset kiitokset. Minun rakas Herrani, on jo Suomalaisten
taitoja ja tapoja nähdäkseen, kulkenut monet
pidemmät matkat, ja tehnyt suuret kulut itcllensä;
niin minäkin toivossa rohkenen pyytää Herra Lehtoria
mailia Mellgrén, joka oisi kolmen neljän viikon
päässä valmistanut semmoisen kunnia-rahan.
Taivainaan vieläkin itsiänsß sillä että tulisitte Lammillen
Helluntai pyhiksi, jos suinkin on mahdollista.
Niin tulkai minun Herrani tänne Helluntaiksi, opittenhan
täällä jotakin — tulkai ]o Helluntai-lauvantaina
yöksi Jahkolaan.... Jos nyt suinkin sopii,
niin tehkät hyvin ja tulkai koko pyhiksi tänne!
TämS on meijän rakkaan sydämemme toivo"
Lopulla kirjutti haan vielä: "Ja jos minun Herrani
tois vielä kansansa, sen meijän rakkahassa muistossa
olevan Herran Prohvessori Reinholt von Beckerin,
jollen sanokai sydämelliset terveyden toivotukset Suomalaisilta"
... Tämä on meijän korkein toivomme"
etc. etc.
Tämä Jaakkola inen oli minusta silloin,vielä
nimoksikin, varsin ttintcmatoin; nyt minä häntä hyvinkin
tunnen, — haan on yksi niistä kunnollisimmista
ja kunniallisimmista miehistä meijän talonpojallisessa
säävyssämme, ei ainoastaan Hämeessä mutta
myös koko suomenmaassa, kussa toivottava oisi, että
löytyisi muitakin hänen tapaisia.
(Vasta lisäksi).
Kuuluttelemisia ja m.uutaik ilmoittamista,
jota tallotaan pantuksi naitiin
lelitihin, maksaa 3 kop.jokarati elirivi,
johon luetaan liuonarvollasopulistavia.
Yksinäisiä Numeroita, ei myyvä.
kavun varrella, maksaa täällä Heisinkissa
yhen Hopee Kuplan, viinessä, ja
kautta muuanek, niiiksaapi vuosikerta
15 kop. ja puolen vuueii9 kop. cnäinpi.
licntolehti @?ttontrtf(tintti, jota toimitetaanjoku
pyhatoinnä Lauvantaina,
liocllinpiioissa,Falinqvistinkivimuu- rissa, Esplanadinpohjoispuolunmaisen
Keskiviikkona9 tl:na päivänä Maalis-kimla,
muutamia muuara\in.
On niiiä mielitä Mämcessä,
(Jatko viimeisestä Numerosta).
Ituin hänen kirjansa luettua, kuulin minua Lammillen
kuhuttuneeksi, niin karvastui mieleni; ja kuin
vielä siilienkin luin käskettyneeksi tähän Jahkolan
kylään, niin oli kuin oisi kylmällä veillä minua
vnlailleet; niin muikia oli vielä muistuttaakseni
tätä pitäjätä, ja juuri tämäik kylä näytti minusta
kaikkiin kunnoittomaksi, kuin olin vielä eläissäin
nähnyt*). Jos öisin muuallenkin mielelläni lähtenyt,
*) Selitteekseni mitä olen tässä puhunnut Lammin
pitäjästä, tuloo minun sanoa, nähneeni siellä
ollessani monta vuotta siitten,kauvempatakin aikaa,
kaikkiaheijän tapojansaja asian laitojansa. Äitilläniolimukapuoli
rysthölliäKuurikan kylässä,jonka
se oli jo monta vuotta tätä ennen myönyt muuallcn
leskirouvallen, nimeltään J It; mutta koska
ei hänessä kuitenkaan ollut sen maksajata, ei verojansakaan
suo7*ittajata, niin minua jo3:tta iO:tt'å
vuotta siitten laitettiin sinnek, Kihlakunnansilloin
piettävissä keräjissä, takaisin omistamaan ja toisellen(
inuuallcn talonpojollen) myömääntätä tilaa;
jotamyöstoimitinkin. Sillä tavalla tulin minä kahessakin
käräjässä, ja toista viikkoa kumpaisessahin,
viipymään näissä samoissa Jahkolan ja
Oitin kylissä, kussa lakia sillonki istuttiin,ja
jossa opin hyvin tuntemaan Lammilaisten lain
käyntiä ja muitakin laitoksia. Paljon täällä oli
riitä-miehiä, jos miehiksi niitä kuluttaneen, joille
muuan toinen nimi oisisoveliampi, sillä monimiehistä
makaisi yöt ja päivät juovuksissa, mihin
päättyi,pitkin penkkiä tahinurkkiin sopeissa, mihin
vaan joutui, toisissa taloloissa. Eipä se päihtynyt
paikkoa valihtek, eikä huolik humalainen, josko
korsuun korjattaneen, paiskattaneen sika-pahnaan.
Akat ja vaimot —ne Tuomarin tuvassa, oikeuen
eessä, lakia kiskoivat, miehiä ei nakynniikään,
N» 7. 1846.
ehkeivät olleet hankana, kukon nuorissa vähcl
kuhiin. Ja jos joku toisinaan tässä nähtiinki,
niin sekin oli tohrneroissaan tahi päätä pohmelossaan;
niin että oisi monet kyllä olleet sakoillen
pantavia jos ois kanteeks' annettuna, kiivastunut
lakikirjat. Paihti Tuomari ja Itänen seuransa
oli tiilien vielä muualtakin heräyntynyt (ja Jumala
tiesi misstä?)miehiä mitättömiä,joitaik joutilaisiakin,
jotka elättivät henkensä "vulmahin"
nimellä. Oilceenpa minua monta kerta säälitti
tätä nähessäni. Mitäppäs ne vaimorukat muuta
taisivat, kuin joutua näihin käsiin; ja harvaa
asiaa tutkittiin, kussa ei ollut näitä puollus-miehia
vastatuksin Näistäkin oli moni hyväik juomari,
hyvä viinan vihlättäjä, armas akkojen avuksi.
Sanalla sanottu, surkia oli kahtoakseni tätä onnetointa,
tätä jumalatointa elämätä. Jos kauhis-*
tutti minua kuullakseni näihen juopunein kirouksia
ja noitumisia, tahi nahakseni heitä muunna
luontokappaleinna, vastukseksi, muilta korjatettavina,
niin hennotti minua ja suututti heijän huolimattomuuensa
omasta parastaan. Sillä mitä
eivät miehet suuhunsa mltnettdneet,sen mänettivät
vaimot, auttajoillensa ja asian-ajajoillensa, ja
asiat heitettiin yht'hyvin auki toisiin käräjäisiin,
samalla tavalla ajettaviksi. Jos .pahastuu mieleni
näitä muistutella ja puhutella (ehkä lienee
asian laita samallainen muuallakin?') niin il&-
huttaa minua, nyt tavanneen näissä samoissa
kylissä varsin siivollista ja kunnialtista elämätä;
ja jos olen jo toisesta puhunnut, niin tuloo mtnunkin
toisesta puhumaan. Vaan nyt arvaattenki
minkä tähen en tahtonut Lammillen manna.
Mutta Helluntaki oli tänä vuonna myöhään,
viimeisinnä päivinnä Touko-kuuta, ja viikkauet sitä
vaan en Lammillcn polvenaankaan, niin olin jo tähen
pitäjäsehen kyllästynyt. Kirjutinkin jo takaisin
vastauksen, ei olevan minun sinne-tulosta outtamistakaan.
Näytin myös tätä Jaakkolaiscn kirjaa von
Bcokerillen, kysellen häneltä mielikö hänen sinnek
männäksänsä? Vaan eipä tuokaan sanonut huolivansa
tämmöisestä matkan teosta.
tarkeemmin tuntemaan tätä miestä. Kuin kyselin
elPei haan jo maannut, koska haan niin pian joutui
ovensa avoamaan, sanoi haan olevasek kivuloinen
mies, eikä monesti saavasek yölläkään rauhoa luu-valostaan;
haan oli jo kauvan kuuluna rattaisten ratinaa
ja hevoisen kavioittamista, josta haan jo rupeisi
arvelluksissaan tästä vieraisten tulosta. Outin hänen
jo panevan pahaksi, sitä kuin en tästä tulostani
antanut hänellen mitään tietoa; vaan liekö haan ilo—
päissään tätä unohtanut, vai tahalla ehkä välttänyt
tästä minua muistutella; muttei haan siitä maininut
niin mitään. Korjuun pantua kiessimme,jakalujamme
tupaan kannettua, levitti haan pöyväliä tervetuliansa,
herkkuja monellaisia, joissa ei Saksankaan
viinoja ollut vaella. Saatettua meitä kauniin kammariin,
kussa kaikki puhui puhtautta ja järjellisyyttä,
panin vaimoni ja lapseni sinnek maata, ja manin ile
vielä kerran miestä puhuttelemaan. Kauvan istuitimme
kahen-kesken juttelohon niitä näitä, enkä tiijäk
itekkään liekköhään minuhun niin mielistynyt
kuin minä häneen. Vaan — mitäs sinä niin monella
kellolla tiet? kysyin minä häneltä viimeisellä; kuin
näin kolmatta kymmentä kelloa hänen ikkunoilla.
Sain nyt tieteäkseni, mitä siitten olen monilta muiltakin
kuulut, hänen olevan muka aika kello-seppä,
ja jott'eiväb ainoastaan likimmäisistä maa-pitäjistä,
mutta moni myös aina kaupunkistakin oli tänne
lähettänyt tunti- eli lakkari-kellojansa, laitettaviksi,
koska häntä näissä toimeissa piettiin kaupunnin
mestaria parempana. Ite haan oli omasta päästään,
ilman kennen neuvomatak, ensin opettelcinut
ja siitten harjoittanut tätä taitollisuutta. Kaikkia vehkeilänsäkin
eli työkalujansa, jotka tarvitaan kelloin
laitanlohon, oli haan tuottanut Saksanmaasta,ja pyyettyäni
asetteli minun näkyvilleni. Muutakaan työtä
haan ei sanonna moneen aikaan saanesek toimeen,
kivuloisuutensa suhteen; ainoasti kirjallisia harjoituksia
mielytti häntä, ja pellavan kaupat oli hänen etuisammat
elatuskeinot. Ehkä jo 50 vuucn paikoilla
oli haan vielä naimatonna, ja eli sovussa ja suosiossa
sisarenssa kanssa, joka kaikissa toimitti emännän
virkaa.
Kuin aamulla havaihtin, oli jo toisessa tuvassa
kokountunut paljon kansaa, puheet oli jo käynyt
kylässä, minun täällä olevan, ja moni minua tiijustelevainen
oli jo jouvuttainut tähän, kahtoaksensa ja
minua puhuttellaksensa. Multa kuin oli joukossa montaik
pitkän-malkan-takaisia, niin kuulusteltuani mitenkä
hyökin olivat saaneet sanan minun tänne-lulostani,
täytyi Jaakkolaisenki jo tunnustoo, hänen jo
-yöllä, heti tultuani, lennättäneen sanat tännek tuonnek
tuttavillensa, tulla tänne puheillemme; sillä tavalla
pantiin monta hevoista liikkeisehen, yhen yheppäin,
toisen loiseppäin. Yhen laitto haan aina
Janakkalaan, 3 peninkulman päästä Paturia hakemaan,
vaan häntä ei tavattu kotona, oli männyt Turkuun;
toisen, Paloisesta Pamppalaista tuomaan; kolmannen,
Huhtan-Penttalaan veljensä Heikkiä noutamaan, yksi
sinne toinen tänne. Tätä kaikkia oli haan jo tehnyt
ja toimittanut niin hiljaan, ilman hiiskahtamatak,elt'en
siitä ymmärlännyt niin mitäänj suullansa haan kyllä
ennen oli jo kauniinna ja variinna ilmoinna, maa
hyvinkin monistunut, jotta puutkin olivatten jo täyvessä
lehessään. Minun vaimoni jok'ei tiennyt tätä
pila jätä kartataksensa, sanoi monesti mullen: "oisipa
lysti tieteäkseni mitä ne talonpojat sinusta tahtonoovat,
kuka tiesi jos aikoisivat sulien vaikka minkä
hyvän? Mitäshän jos sinne mänisitkin —ei suinkaan
ne panoakaan mietik, koska tahtoivat kunniarahallakin
sinua muistutellaksensa". Vaan kuin en
siitäkään huolinut, ja kuin päivätkin ennen pyhiä
olivat niin lämpöisinnä että oikeen hellitti päivänpaisteessa,
niin hänellekin tuli mieli sinne lähteäksensä.
Heikolla terveyellään sanoi haan olevasek itelleen
ehkä terveelliseksi päästäksensä muutamaksi
päiväksi maalienkin kävelemään, kussa ilman-raiteus,
ite ajamisenkin liikutos, ja maihen suloisuus saattaisivat
häntä vointumaan. Kuin näin hänen halullisuutensa
aina sitä myöten suuremmaksikin kuin
pyhätkin olivat lähestymässä, niin mielitfelläksensä,eikös
minäik siitfen — sinnek männytkin. Kävin vielä
kerran Beckerille sanomassa tästä mänöstäni, kysyen
eikö hänen tekisi mielensä tulemaan kanssani? Vaan
eipä tuo nytkään häneltä syntynyt. Niin läksimmö
siitten ilta-puolella päiveä, juuri Helluntai-aattona,
kaupunnista mänemään; ja otimme vielä myötämme
neljän vuuen vanhan lapseni, leikki-toveriksemme.
Päätöksemme oli ainoasti lähteä johon-kuhun maalle
lysteilläksemme; mutta jos aina Lammillen tuli lähtö,
tuota vasta tiellä tuumattiin; kuitenkin läksimme sinneppäin.
Päivä oli palava kuin kesän-syämmellä, ja
iltainen ilma suotuisa kuin neitoisen syleileminen.
Tie mani, aika kului,emmekä tietänytkään ennen kuin
kello yksi yöllä jo tulimme Jahkolan kylään. Kuta
lähempi tulimme, sitä myötenkin rupeisinki jo katumaan
kauppaani. Ensimmältä en tahtona tästä
mitään virkkaa vaimolleni, vaan viimeiseltä en malttanut
olla sanomatak: eiköskotiin kääntänemme,mitäppäs
täällä tehtänemme, naurannoon ehkä kyllä
moni, kuin kuuloo meijän tunnettoman miehen puheella
lähtenneen tyhjään ajamaan \% peninkuormoa
eis-takaisin? Häänki rupeisi jo tähän arvelohon, ja
sanoi pahoilla mielin: "vaan nyt oisimmekin jo
paikallamme, hyväik oisi yötä levätäkseni"; ja
siihen liitoon ajoi kyylimiesi meitä jo Jaakkolan pihaan.
Kaikki tässä makaisivat unen suloisuuessa,
ainoasli toista vai kolmattakymmentä lehmeä, jotka
levollansa, pihaton tarhassa, vielä ruumenivat päivän
purtujansa, kohottivat korviansa kulujamme kuultuansa;
ja joista jo arvattiin talon varallisuutta.
Sill* aikana kuin kyyti-poika hiljan kolkutti
porstuan ovea, sisään päästäksensä, minä jokääntelin
hevoista porttiinpäin, täyvcssä toessa lähteä takaisin ilman
kennen kyläläisten tietämätäk. Mutta eipä ollut
vielä kahestikkaan taputtanut ovea, ennen kuin sitä
jo avattiin, ja ittepä Isäntä tuli meijän vastaamme.
Nytpä olikin jo myöhä meille palajataksemme. Nimeni
sanottuani, tervehti haan tultujansa, ei joutavilla
loruilla, ainoasti muutamalla sanalla; multa
mitäpä haan pani, ettei toinenkaan oisi paremmin
heijät pannuna. Emmekään ollut monta sanaa vielä
välillemme) vaihtanutkaan ennenkuin mieleni jo teki
Jaakkolaisella oli kyllä oikeen, kuin kirjutti
minulle: "bpittenhan täällä jotakin". Olin ennen
kyllä nähnyt monen Seurakunnan, Joka oli köyhtynyt
töissään ja tavoissaan,vaan nytpä opin tässä tuntemaan
toki yhen, jpkr oli rikastunutkin, jok' oli varsin toiseksi
muuttununna; ja tämäik oli niistä kauniimmista
oppimisistani. Mutta minun piti vielä oppimaan enemmin:
minun piti oppia tuntemaan sitäkin miestä
jonka työksi tätä arvellaan, eli jonka kautta tätä
kaikkia on aikoin saatettu. Minun vaimoni, joka kylId
oli nähnyt monenki kopean kirkkokunnan, tunnusti
tämän — mitä hänen ulkonaisesta puvusta ja olosta tulisi
sanottavaksi, niin myös hänen taijollisesta ja
kiitollisesta "käytöksestä—ei antavan muillen puoltansa.
Kuitenkin näytti minusta vaimoväessä moitittavana
vaatteihen kopeutta ja pöyhistystä. Niin
nähtiin täällä e. m. talonpojan tyttäriä, ja nuorikoifa,
hienoissa' ja kalliissa, kaupunnisa (eli kaupunnin tavalla)
tehtyissä tatldtCltvhameissa, ja monet miehistäkin
verassa verhoittivat. Kirkosta tultuamme, kävin
vielä kerran- kahtomassa kylänpihoja ja kirkonaituuksia,
ellei siellä toki pitänyt löytyä joku noukallansay
eli ies rohkeimillaan, joku suuyustetluna
ja viinalta virvoitettuna; sillä ryypättiinhän ennen
Juhlapäivän kunniaksi, ellei muuten, reuhattiin ja tel—
mettiin,miltei tapeltiin; mutta en tavannut yhtäänkään
ainuata vähänkään luntissa. Läksivätten kirkosta niin
hiljain ja säävyllään kuin tulivatkin, eikä yhtäkään
ääntä kuuluna tiellä ärjäistynyttä.
Minun Isäntäni oli kirkkomailla kuhtunut monet
rehelliset talonmiehet tulemaan,, vaimoineensa kanssa,
Jahkolaan päivällisellen. Hänelle näytti tämän Juhlan
saaneen kahellaisenkin merkityksen» Haan mieli
myös murkinaksi kuhtua niitä pitäjän herrasväestä
joita kirkossa tavattiin: totta kaiketia hään luulikin
minun, heijän seuroihin, paremmin ehkä mieltyvän
kuin tässä tälonpojallisessa; mutta sain häntä tästä
estetyksi, sillä että sanon tännek tulleeni talonpoikia
tapaamaan, vaan ei herroja puhuttelemaan. Kuitenkin
käski haan muuan Luutnantin, rouvineen, naapuristansa,
ikeän kuin toistajaksi tästä hänen päivän
ilosta» Syötiin ja juotiin, elettiin ja hyvästi ravitetliin.
Mutta ei siitä ofek puhetta, eikä se teitäkään
autak jos sanoisinki toistakymmentä ruoka-laijia, punsit
ja viinat viljaltaan, olleen pöyvällä— ei ainoastaan
tänä pänä, mutta jokaik päivä kuin tässä vietimme;
tämä toistakoon ainoasti talon varallisuutta [a Isännän
niin kuin Emännänkin hyvätahtoisuutta. Mutta
sitä vastoin oisi paljon sanottavaa näihen miesten mie-
Irttäväisestä käytöksestä. Ite Isännälle ei joutanut
paljon pöyvelleistuminen,hänellä oli vieraistaan huoli,
eikä ainoasti herjan ruumiillisesta ravinnoksesta,mutta
myöskin henkellisestä. Haan nousi ylös monin kerroin
puhetta pitämään muistin-pulloja juotessammr,
ite haan saastansa saneli, senki haan saatatti sanoilminua
puhutteli, mutta silmällänsä palvelioitansa.
Eikä silläkään vielä kyllä! Toistukseksi tämän miehen
tarkasta ymmärtämisestä ja viisaasta käytöksestä,
tuloo minun vielä sanomaan, että koska haan
liuuli minun vaimoni olevan varsin ummikko Ruohtalaisen
(se on Kuolistakin kotoisin) niin — jottei
hänen pitännyt, ollessaan näihen Suomalaisten joukossa,
ikävystyä aikojaan, ja sillä ehkä jouvuttoo minun
tästä pois-lähtöäni— mitä haan teki. Sitä mitä
ei toinen ehkä oisi arvanutkaan. Haan lähetti niin
ikeän samana yönnä pitkän matkan päästä tuottamaan
vanhan varsin siivollisen ja kunniallisen, hiljaisen
ja hyväpuheliaisen, Ruohtalaisfa kieltä taitavaisen
Matamin, jota haan päivänpalkalla piti luonnansa
kaiken sen ajan kuin olimme tässä, ainoasti puheen
toveriksi ja sanan-saattajaksi vaimolleni. Kuka meistä
herrasmiehistä oisi tätä hoksanuf ," ja jos oisikkin —
kuka oisi sen tehnytkin? Ruohtia Jaakkolainen ymmärsi
itekkin hyvin kyllä, sekä puhetta että kirjutoslti,
(hänellä olikin monta Ruohtalaistakin kirjaa);
vaan puhua sitä, en ollut hyvä saaha häntä, ei sanaakaan.
Kuitenkin kuulin minä vaimoltani perästäpäin,
hänen puhunneen tätä joksikin, mutta ainoasti
hätävaraksi, kahen kesken,kuin ei ollut tulkittarensa
tilalla.
Koska nyt oli Julda-päivakin, niin päätimme
kaikki lähteäksemme kirkkoon, johon minä tahoin
Jalkasin manna, koskei sinne ollut paljon enempi
kuin virstaa. Mutta hui, hai! vielä vainen minua
sinnek oisi laskettu käymä-jalalla. Lyötiin hevoisia
valjaisihin, pantiin kiessr&n eteen, ja mänimmö sinne,
monella parilla, että pöllyisi kyllä männessämme.
Ajettiin muuan Kirkon-miehen taloon, kirkonporttia
vastapäätä, kussa pitäjänki vallasväki aina ensin
pistäiksen, ja jonka pihalla myökin heitimmö he-
VOtsemme. Kaikki tienvieret, pellon nurmet, ja
kirkko-tarhakin, oli täynnä ihmisiä, jotka kokountuivat
Herran huoneesehen; sinnepä myökin, muihen
joukossa. Vaikka penkit olivat jo tepo-täyneet tultuamme,
niin väistelivät hiljaan sioa, ilman kennen
käskemätäk, minulfeni, vaimolleni, ja enimmälle osalle
joukostamme. Senki jo havaihtin heti — kuhun Jaakkolainen
käänsiin, siinä häntä kunniallakin kontattiin.
Jos Jaakkolainen sentähen luki suuremmaksi
kunniaksensa (niin kuin hikikin) saanneensa scnimoisia
vieraita Suomen pääkaupunnista, niin myökin
kahoimme sitä kunnialliseksi joutua semmoisen miehen
parihin.
Kirkonmeno ja Jumalanpalvelus on yhtäläinen
yliten koko Suomenmaan, mitäsme siitten tuosta
puhumme, tuntoohan sen jokainen. Vaan sen sanon,
jotta harvoin olen ollut kirkossa, kussa niin hiljasta,
siistiä, ja siivollista väkeä, hartauella ja mieli-nöyryyellä
toimittivat henkellisiänsä, kuin tässä Lammin
kirkossa. Kantelin sinne ja tänne, eiköspitännyt missään
vielä näkymään näitä vanhoja riita-toveria, näitä
pullo-poskisia ja sinelmä-silmäisiä käiäjän-kumppania,
joihen muistaminen vielä nuoruutestani hirmulti
minua; mutta ei niitä näkynnä niissäkään. Näytti
kuin oisi jo rakkaus kaikkia sovittanut, kaikkia
voittanut j ja kirkkomaakin oli jo näillä kolmatta
kymmenillä vuosilla, monta ehkä korjannut suojanansa
ja huomallansa. Missä minun vanhat Lammilaiset,
aattelin vielä kerran itekseen? Mutia ei siihen
yksikään vastannut. Nuori ja kaunis kansa oli
minun silmäni eissä, joka lauloi ja rukoili, kuin
nininon rähmäisivät ja torjuivat.
HELSOfKISSA, C. A. Gottlund,1940.
Ojennus: Muuaneksyttäväinen paino-virheen
olemme nyt vasta tavannut 4:n Numeron toisella
puolella, ensimmäisessä pienassa ja 6:ella juovalla,
kussa seisoo "juotavista", mutta olla jpitää "joutavista",
jota tämän kautta oijaistaan.
Tätä liikaa numeroa annetaan, ensimmäisennä,
hyväksi niistä Tammikuussa jäänneistä, elipuuttuvista.
Sött^tt* (SOBertaue).
?oliPä pieni piPParainen, PiiPPuwainen PeiPPuwaii
nen, Pepo^Pieli PeiPPurainen, ftellä aina feifoöPelet,tytuö*
Pentelet, PuiöPentelet, Paton afiuva? @anoi
Perran portin^pielet tvirtvulle» SDtyöpä täällä feifoe^ lemme, puolePft maan porceöfa,Pimei
anöfaPiinti)nt)nä,
tuulen tuiman turroanneePfl,paf)an ilman painimcPjT;
tuopinpa wielä jtittenPin rooimme mnröPt;n mnfertellä,
puuöPiinPanöfa puöPennella. @mä taiten tanftttelet,
tiputtelet PeiPuttelet, paljimmaöfaiP paPPaifeöfa, ra)u<
ilmoiöfa ifoiöfa; PuPa PorPeifeen Porotti, — (Inun (Tiên
noötatteliV
Sißirpu wirPPaiöwiPPeläéti: sRutt' on tuumat tim*
len Pan6fa, rjfyet neuwot ilman Panöfa;' miîn tuuli
tmmnttaapi, minä tuutin tuulen Panöfa: minneP länfi
läiePä^tääpi, minäiP läên lännen fanöfa: PtmneP pof)=
joinen porottaa, jtnneP minäiP finPoittelen;fetfon wafy
tvemman tvaralla, tvoiman toifen woifjfuwammatn
50Gielä teillen, weiPPoifetPin, tie on tänneP tullaPfenne,
porraö l)nn)ä pääötäPfenne, mieltä joPa mieöten mpö=
ta, tafyi taiten tapoja myöten.
kuultua tätä puêttanfa, feifoiroat wielä
portin-pielet aiPaa amelluPjTöfaan* sQsaan
witmefcltä ärjäifiwät äPäpäiéfään: $)i)ft)P fietlä, eläP
pi)rät;P! ruPPa, mieletönnä, wiûrifen wiöPottama,
ilman PaiPen Pannattama, aina ttutlenPin ajoöfa! £ms
me ptjriP päinjinämme, polulleijt poloinamme, joPa
mieöten miePPoifePfi, joPa woipan tvaiwaifePji;ennen
tätfå feifafytamme, jaloillamme jaPfanemme, Pumme
Pilpoin Piiötelemme,Ptipeenemme Pii^Potlemme,ptöönoP?
Paan nottfifimme, toifen anjTon atvulla, toifen Pauroan
Pantamalla* 9^^r^«P' ollaPin omina miehinä, ja mie=
lelliöfä, Puin on> rattâtoin elämä,löt;l>i>tcllaliehutella,
x)'ot ja päiwät päättämätäP, armon toifen alaifenna,
toifen PäöPnn Pänttäroännä.
(StroätPä nrielä pufyettanfaPaan lopettaneet, ennen
Puin jo tuli tuulempää, ja pani falfon palaijtPjt, feifyte*
mäfjt jtpalePft, muPPaiö PuucPft muruPju (biinäuniti
Puin tvirpuPin, PuPon PanöfaPullatttma, maPaie ªa
mattanonna, liaöfa liiPPumatonna*
(£lP eämme «lf)äiftä al)ailla, elPeämmePäänit)ailla!
-SKoni miefl meiPPäläinen, joPa PorPeifeen Polottaa,
puiöteleiPfen pbnfyiötäiPfen, nnirin Panöfa roerrattaroa;
toifen mielen noutajanna, tal)on toiöfen tanftanna, iteffeen
oiä ilman arrooo, ellei f)äntä toinen toift,
Pannattaijt Pannoillenfa, ellei turroaiö tuPetvampaan, fci=
foiö waljroemman roaralla»
laan, itc haan pulloimme puhutti, lasihin lauseensa
lateli. Monta oli hänellä ainetta, ja sanat monet
kulienkin. Haan puhui maammiehellisistä harjoituksista
kirjallisissa tarkoituksissa, ja heijän vaikuttavaisuutta
meijän mielen-valaistamiseksemme ja
syän-sivistymiseksemme, ynnä siitä kiitlämättömyyestä
ja kylmä-kiskoisuuesta kuin olemme tähän saakka osottaneet
Suomen kansan kuuluisillen, oman maamme
rakkaimmillen. Niin haan pani puheensa että itki
rouvat, itki herrat, itki miehet kuin naisetkin,itkipä
vielä itékki, itkusilmässä minunkin; itkivät kuin pahat
lapset — niin se mielet hellytteli, hennoitteli jokaa
henkee. Arvannoohan sitäik jokainen, jottei meitä
viimeksi mainittu, joihen kunniaksi kaikkia tätä tehtiin.
Tämmöinen oli nyt se "mainittu yleinen tyydymättömyys",
josta Kanava uneksii, ja jonka
puhetta muut ruotinkieliset Viikkolaiset ovat ruumentaneet
toinen toiseltaan.
Monta tapaisin tässä miestä mainittavata, kuitenkin
oli Jaakkolainen kaikista ensimmäinen. Mutta
siilten oli myös molemmat hänen veljensä, Talon-
Isännät Antti Eerola, Oitin kylästä, ja Heikki,
Huhtan-Penttilästä, ynnä tämä jo ennen meiltä mainittu,
tässä nyt lässäkin olevainen Pamppalainen.
Puolipäivällistämme syötyämmeläksimmö kaikki, nuoria
ja vanhoja, miehiä kuin vaimojakin, ylös sille
korkealle, puun-kasvamilla kaunistetulle Kirkon
kalliolle, kusta nähtiin kaukana ympärillemme, kuhunkin
ilmaan, ja jossa Jaakkolainen jo oli toimittanut
meillen hyvän kokon ilta-vietoksemme. Tässä
istuitimme, heiniin ja kukkien keskellä, koreesehen
koivukkohon, johon kahvit kannettihin, vettä tee'llen
keitettihin, levitettiin punssi-leilit *). Tässäpä vasta
tulikin puhuttuneeksi, ensinnik tämän pitäjän vanhimmista
tapauksista ja muistomerkistä, ja siitten yhestä
ja toisestakin asiasta, yksinäisistä niinkuin yhteisistäkin.
Eipä heillä ollutkaan joutavia puheita,
lapsellista laatimista: miehen järki, miehen mieli,
suussa sula suomen kieli, tässä kukiin kuuntelimme.
Kaikkia näitä tässä ei sovik meijän selitellä;eikä aikakaan
nyt annak myöten; mutta sopii minun kuitenkin
sanoa, että,niin mielellistä ja niin mielullista pulietta.
en olek tuskin vielä millonkaan herroissakaan
kuullunna, enkä viettänyt niin suloista iltaa Suomenmaahan
tultuani. Minun vaimokin, ehkei ymmärtännyt
heijän puhettansa, mainihti vielä kauvan heijän
kauniita käytöksiään ja tapojaan. Emmekään
misläkä tiennytkään ennen kuin iso joukkonuoria tyttölöitä,
kylän koreimmia, Lammin soreimmia, seisoskeli
ympärillämme, jotka lauhkeilla lauluillansa, äänillään
helisevillään,lepytti mielet meijän ja huvitti.
(Vasta lisäksi).
*) Moni luuloo ehkä, meijän hyvinkin tässä juonneen.
Vielä vainen, paljon meiW oi parempia,
herkkujakin herttaisia; sanat suussamme sulivat,
lämmittivät toinen toistaan: varsin väritkin olivat,
syämmestä syntyneitä, rinnasta rivittyneitä.
Imprimetur, G. Rein.
Ikayun varrella, maksaa täällä Heisinkissa
yhen Hopee Ruplan, viinessä, ja
6(1kop. puolessa; mutta haettu postin
kautta muuanek, inaksaapi vuosikerta
15 kop. ja puolen rutien 9 kop. enämpi.
//n un n ini^W nsimmäinen Rukouspäivä,
saarnaan
Kaupunnin Kirkossa: Aamu-saarnan,määrätty Kappalats'-
Apulainen Majisteriaf Enehjelm fSuomeksiJ;
Pää-Rovasti, Tohtori Crohns (Ruotiksi). Ehtosaarnan,
Kanssa-Kouluttaja,Majisteri Blom (Suomeksi);
määrätty Apulainen Snellman (Ruotiksi).
Henki-Varjeluksen Suomalais-TarkJampuvaisten Kirkossa:
vara Pastori Lillström (Suomeksi).
Ensimmäisen SuomalaisenMeri-VäestönKirkossa,Fäestön
Saarnaja, Vapaherra Rehbinder (Suomeksi).
tuntemaan ihtiämme, toimeitamme ja töitämme, niin
kuin tarvistamme ja puutoksiammekin, niin luulisin
hänen ei kavottavan arvonsa, jos vielä vuuenkin takoo
häntä lukisitten.
Mutta tämäik aineihen kirjallinen käyttäminen
on luonnostaan kahellainen, ensinnik kielen puolesta,
ja toiseksi asiankin puolesta.
Mitä kielestämme tulisi sanottavaksi,niin olemme
tavaksemme ottaneet, toimittamaan tätä teillen
niin elävännä ja henkellisenna kuin suinkin mahollinen.
Eli myö soisimme mielellämme*, jos taitaisimme,
käsitteä tätä suomalaista puhettamme niin
lämpöisennä, niin suloisenna, kuin se huulista hunajaapi,
täynnä suun-sointumista, täynnä henken oloa;
jotta saisimmo sanojamme vielä niin varinna, kuin
lähtöövät syämmcstii, etteivät ennättäisik kylmiksi
jähmähtyä ennen kuin saisimme heijät paperillen.
Se on tämä kansan suussa vielä eläväinen kieli,
jota, Suomen kieltä kirjuttamisessamme, kunnioitamme
enin kaikkia muuta, ja sitäkin olemme tavoittavina,
olkoon siitten vaikka kuinka sopimatointa ja
vastaan-sotivaa näitä vanhoja kirjotus- tapojamme.
Kaikkia, mitä on suomeksi kirjoitettuna, ja kaikkia
vanhoja kirjuittamisiamme, emme kahok niin miksikään
elleivät ouk tämän meissä vielä vireilleen olevan
henkellisen kielen kanssa yhtäläiset. Julistamme
sentähen tässä, sen suomen, kuin kirjoissa usseen tavataan,
olevan meiltä hyljättävänä ja pois-heitettävänä
*), sillä se on kyllä Suomea, mutta henketöntä,
niin kuin muu kuolut ruumis; on kuin vanha kansasta
jo katonut kieli, jota ei niissäkään eneän ruukatak,
ja jota ei millonkaan,eikä missäkään,ouk ennenkään
ruukattu kansan suussa, sillä se on konstilla
kyllä tehty kirjalliseksi, mutta kielellemme luonnot-
*) Hirvittää kyllä ehkä montaik, kuinkuuloo tätä meijän
puhettamme, vielä Uijaksikin jos tietää, meijän
olevan maassamme ainoan suomenkielenpeäopettajan,
ja hänen — näin sanonnaen. Alutta
jos asian tarkemmin tutkistelette», niin luulemme
teijänki olevan samasta uskosta; sillä hyljättävähän
se on ainaik,joka ei sovik kielemme kanssa;
mutta siitäpä on kysymys: mikasta tämä siisi olisi?
Puheen päätteeksi.
(Jatko ja loppu 3:nesta Numerosta).
"Viinien puhuimme niistä aineista ja asioista, joita
Lento-lehissä tavallisesti toimitetaan, varsinnik tässä
Suomalaisessa, ja sanoimme ei olevan hoijän paljoutest.
aan, eikä myösheijän suuruutestaan; mutta suurimman
asian olevan heijän taijollisessa käyttämisessä. Sillä
niinkuin suuretkin asiat usiasti menetetään mitättömiksi,
taitamattomalla kirjan-käyttämisellä, niin saattaa
pieniäkin saalia mahtavaisiksi ja paljon tarkoittavaisiksi,
taiten toimittamisella.
Niinpä oisi meijänki mieli, tässä Suomalaisessamme,
ei väsytteä teitä lopen paljolla, eikä sillä
huvittoo huikentelevaisuuttanne, mutta tyytyä vähemmillä;
ja sen siassa toimittoo näitä laajemmasti.
Sillä mitäpäs se teitä auttaa, jos työntäisin teillen
kaikenmaailman juttuja? ja niitäkin hujan-hajan, niin
kuin monet Lento-lehet teköökin. (Ute työ heistä
lihook! Mutta jos asioihen käyttämiscssämme voisimme
tarkoittoo mielenne,ja sytytteä syämmenne johon
kuhun parempahan, niinkuin oman maan, oman kansan,
ja omankin kielen rakkauteen, eli muihin maamiehellisiin
tahi tievollisiin (kirjallisihin) harjoituksiin,
eli jos ei muuta, niin jos sillä taivuttaisimme
mielenne suomalaisia kirjoituksia lukemaan, niin silloin
toivoisimme ei suotta Suomalaisen teillen toimittaneen;
ja jos hänestä vieläik joten-kuten oppisimme
I*B. Lauvantaina, 14:nä päivänä Maalis-kuuta, 1846.
Kiitti uttelemi.sia ja mimtaik ilmoittamista,
jota tahotaan paiituksiniiiliiu
lehtihin, majcsastdkop.jokarati elirivi,
johon luetaan nitonarvollasopulistavia.
YksinäisiäNumeroitaei myyrä.
J.cntolehti <3uomctf(titten, jota toimitetaan
joka pyhäiöinnäLauvantaina,
Kochinpiioissa,Falmqvistinkivimuurissa,
Esplanadinpohjoispuolimmaisen
Kuin torutaan meitä, ei käyttäneen' tavallista kirjoituskieltä,
ei Lönnrotin puheita, ei Ingmannin eikä
kennen muihenkaan, niin eivät tiijäkkään mitä kieli
merkihtee. Se on elävänä jokaisen omassa suussa;
mutta kuoloo jos haetaan toisesta, suuhumme pantavaksi.
Nyt arvaattenki asian, minkätähen emme aina
seuraak muihen polkuja; eikä yksikään jalo ja
vnpamielinen kirjultaja ouk, vielä eläissään, heila orjallisesti
seurannut; sen tehköön ainoasti heijän palveliansa,
ja mielen noutajansa.
Monet nykyiset suomenkielen-kirjuillajat ovat
Kuitenkin emme hyväksildiun hiitcik omoammekaan
puhettamme; hänessäkin löytynnUönehkä moni virhe
ja villitys. Emmekään luek häpiäkscmmc tunnustamaan
julkisesti ja vilpittömästi, nyt niinkuin
ennenki flue Otavan L Osaa, Esipuheessa V.
LXXI— LXXIV 'puoliskolla] meijän vieläik olevan,
omastakin mielestämme, kielessämme varsin
kehnot. Vaan eipähän nuo muutkaan suomenkielen-
kirjuttajat näyiäk meistä kovin kiitettäviä.
Ällbs siis yksikään luulko, meijän kuhuttanecn
Lehteämme Suomalaiseksi selvän kielensä suhteen.
Ollaan kyllä Suomalaisia — syämmestä,
ellei suusta.
Olemme jo niin tottuneet tähän mauttomaan ja
mehuttomaan kirja-kieleen, jotta moni sen luuloo
jo omaksensa, tahi omaansa paljon paremmaksi.
Kaukaisi?nmissakin maakunnissa, niinkuin Saviossa
ja Karjalassakin, tavataan yltä kyllä niitä, jotka,
tahallaan tahitietämättuminnä, matkiivat tätä. Ainoasti
Runoniekat, Loihtiat, ja muutamat, syväinmaissa
asuvia, vanhallaiset,jotka eipaljon kirjoihin
ouk puuttuna, hyö ovat enin muita säilyttäneet kielensä
henkilärlä. Niinkuin nykyiset laulu-lorpotukset
ovat Turun, Hämeen, Uuenmaan, ja suurimmassa
osassakin Pohjanmaanki Läänissä jo vallan meistä
hävittäneet Runouksen henken,niin on tämä entinen
kirjulus-kielikin koko Suomessa kukistanut kielemme
henken.
£tlcH:fotct
?oii)ö elämme 3«matan fittoö raufyaöfa, ja rauf>
aöfa foiftmme ainafin eleä; fuitenfin tämä raufya
olift meille ijäfjt fuolemafft, eli oift fuotton fanöfa
wcrrattatoana, ellei (jäneöfä tawattaifif elämifen eli
fyenfeilinen luonto; ja fusfa taas tätä tatvataan, fti* näfin on jo fota tarjona» (Sittc
i foöfa tacomme
jofainen nrirfistnä ja wotntua (fufiin taivallamme)
niin fattuupa monesti — wieläpä ujtastifin — jotta
wointumifeffemme waaitaan toisten woitettamista;
tästä viijat, tästä torat, tästä tvinat ja wainotfin,
täStäif JO fnfntään: minun?foS fe 011, tvat sinun? Cttjafftfin
on wäärnnö fäjtsfä, fuöfa oifeuö ja fofytuus
on altiff! annettuna tvoiman tvallasfa» SDluutenfin
fosfa fanotaan: "misfä miehiä, ftinä mieliä", (niinpä
onftn mielet monellaifet: rauljallifet, fotalaifet); uitu
nämätfin jouttturoat toiftnaan waötattain, ja ftnntyt*
täcm>ät näitä tiewolliflä fiiötelemiftä eli tt)äitöf|Tä,
näitä f)enfelli|tä famppaufjta, jotfa monaiöteu owat
faattaneet mpötänfä rauhattomuutta }<x onnettomuutta»
%Mtä ne ifuifat riijat ja torat, maallifeöfa että
fellifceifäfin (eli tietuofliftäfafin) aftoiöfa, jotfa owat
olleet, ja owat wielä olewinna,maailman alusta aina
loppufytmfaf asti.
£url)aan paulamme fcn täf)?n näitä riitoja tuas?
taan: aiuoaöti 3uttiataöijlrUß toellinen
toifella puolella, ja tieto ja rcalaiötuö, eli ummarnf*
fen fodottaminen ja tapojemme jij.mét^minen, toifella,
fciattaa f;eitä jofjtfin wäl)enteä ja luontoansa muuttaa,
n>aan n>ar|tn lafata — eitvät faot foöfaatn Siman
tätä löntnn monilla aineilla wasta*pintanen luontofiu,
josta owat ainafin tvasta-felffäifet, ja n>if;aatvat toi*
kyllä asettaneet monta lakia (veglot) käytettäviksi
kielen kirjuittamisessamme (niinpä on moni tehnyt
ennenkin). — Voi tyhmät! Ei ouk kaikesta teijän,
lain-laitoksestanne. Sillä ei yksikään ihminen voi
tätä teliä; ainoasti ite kieli asettaa omaa lakiansa,
emmekä olek muuta jos ainoasti palvelioitansa, jotka
tirkistelemme ja kurkistelemme hänen suureen kirjaansa,
hänen luontoansa ja tapojansa tutkiaksemme,
oppiaksemme, ja (jos taijammö) viisautta siitä ottoaksemme.
Myö saatamme ainoasti sanoa: "niin ja
niinpuluttaan"; vaan ei "niin ja niin piteä puhua".
Aika on kyllä kerran synnyttävä suomalaisten kirjankin
kieltä,niinkuin on jo synnyttänyt heijän suullistakin
puhettansa 5 ja ainoasti älykkäämmät kielenkäyttäjät
taitaavat, luontonsa puolesta, sitä joksikin
ees-auttaa ja harjoittaa. Myö muut ollaan ainoasti
työmiehiä, jotka kylveävät ja viljelöövät näitä entyisiä
vanhoja elatus-maitamme, tällä entiselläkin vanhoiltamme
saatulla elolla, jota vuosittain uuestaan
karhitaan ja kylvetään, saahaksemme silläuutta viljoa.
Mitä taas tahtoisimme, asian puolesta, tässä Snomalaisessamme
toimittoo, tahomme erittäin, ja erilläkin
eri-puheilla selitteä, jotta saisimmo, sillä, nyt
lopettaneeksi tätä, jo Uijan pitkäksi venyttyä, alkupuhellammo.
lomaksi. Ainoasti vanhoissa, niinkuin nykyisissäkin,
runoissamme — heissä vielä tavataan kielenki henkitärtä,
elävännä,luonnollisenna,ja henkellisennä; sillä
niissä ei ouk heijän mitenkään käynyt häntä kuolettaminen,
tahi hävittäminen,kirjallisesta puheesta enämmänkään
kuin suullisestakan. Muissa kirjoissa haetten
tätä turhaan, ettekä löyväk *). Ovat kyllä parempia,
ovat huonompiakin; mutta tämä muukalaisilta
ja kielessämme tottumattomilta ensin tavaksi otettu,
siitten hyväksi kahottu, jos kohtakinmonaisten parannettu,
kirjoitustapa on jo meihin niin ryyhtynyt, ja
turmellut kirjoitus-kielemme, ja (vielä tätäki pahempi)
suullistakin puhettamme **), etfei moni eneän
iilyäk hänen oman vanhan luonnonsa. Ei sillä hyvä,
että olemme jo monta sataa vuotta olleet Ruotin kielen
orjuutessa, myö oumme myös kaiken tämän ajan
olleet kunnottoman suomalaisen palvelluksessa, johon
olemme jo niin rakastuneet ja mieltyneet, että suutumme
heihin, jotka toimittaisivat meillen toisen paremman;
ja tämä lienöönki syy ettei tämäik kieli
ouk pääsnyt paremmin virkistymään.
jafjt foSfa Janetta ei ni)tfäan oUut muuta jos aitio*
asti isen puoltajan, fenfi nuoren ja lapS-ifäifen, ja
tällätaas fofo roaltafunuanroäestön* Alutta annapas
aifoo! Sipä ollut fauraan ennenfuin jo fuisfeet
fttului täältä ja tuolta, ja »ffl ja toinenfin rttpeijl
tästä jo arroelofjon, parempifo oli omaa lastanfa f$U
tää fuin tvierasta? (Sillä taivalla on nnt jo läljeS
40 nntotta tästä ajtasta juteltu, ja ttmoft tvuotelta
on aina tämän (Suomalaifuucn jouffo paifunut fun*
rcmaf jt, ja lifänntnnpt; jaj jttä mtjöten Otuo^tataifut^
enfin tväl)entt)nt)t ja Sutvunfa puolesta
woat ft;ttä tvielä e^fä monen tuhannen ferran meitä
usfeempia (fittä talonpojista ei ouf täsja tvielä pttêt?
tafaan) mutta tvoimanfa puolesta, jos l)änen
fynttanfä mufa faôtaan, oijttvat meitä tvasten tvarftn
tvoimattomia, ettei tämä tvaufja laitottifuus turs
tvaift ja fuojelift»
(Sillä tawalla otvat m;t Otuo^talaifuus ja ©»oma*
laifuus joutuneet fotaan meijän tnaasfa; ja It)Sti on
fal)toa miten fumpaifetfin täsfä fäpttäiffen* 9tuof;talaifeen
parroeen fuuluumonet wanât waatit, ja
japäät, niin mt)bs fuuri ofa mief>iä fesf-ifuifla, Sfrxfö
itfeäwät entijtä aifojanfa, joôn taf)toi|ltt)at painatel?
la tafaijm, fttttäin f)eitä i)t)wifft ja (Suomalaifttten
onncttipffi. @ttomalaifeen jouffoon taas fuulluu ta?
mä nottfetva fanfa, meijän nuoristo, i)nnä ljfji ja
toinen tt)anêmp'fin miejt, faattajoinanfa» #»«>
toirootta outtaawat tätä muta aifoa; ja fuin tci\ct
fa^tootvat taaffeppäin, niin näil)en teföö mieli eteenpäin
» £t)M fltä jonekään miten tämä leiffi fät)uböu;
alustapa fttä jo arroataan* ©uomataisct otvat fyilpeet,
()i)tvillä afeimittaan, aina w,avoisfaan, ul)feet, ja fusfa
vuaan paufefj hnilinx, ftellä fuuHtut jo f)?tjänftn pelinä;
mttutenfiuReillä on jo joufosfaan (Bauat^fanfaria (6ar*
öer) r.uftaif @ota-uroja. Sätitä tunnetaan jtitä, että
titfijMetvat aina tarfasti wiôttistenfå- filmiin,(misfä
Ijeitä waan tawattaiftin) ja jos tväf);ufen
tvat, jtttoin nämät jo tyifyin laufaifooivat» Qttuutonfin, fuin SKuo^talaisten joufot
wuojittaiit
n>äênööwät ja »oipuawat, niin (Suomalaisten
taas tvuejt wuueftaan tiljtistr^wät, lij\it;n^
tt;t)tvät ja rooimistuutvat, ftllä ferran pojat mteîs? tx)t)toät, ferran nuoret mieli
stnptvät; ja mitä nuorena
muistaa, juontuu tvanânnaif mieleetu £Ruof)talaifta
tunnetaan ftitä, ett'eitvät millonfacm usfallaf fllmänfa
uät)tteä, ciroätfä julfiif (meijän tatvatta) nimeänfä panna
faiffetn fuulutvifjt, jofa toistaa l)eijän omanfaffitt paân tunnonfa, fosfa jo it
effin tjmmärtääwät
jotttaneenfa, ja pttoltaneeufa, fofo faufafunnattenfa wa*
l)iufottijta ja mielettömiä tarfoituffuu %tjo piiloitteletffen
fen täf;cn mif)in taitaawat, ja ampua (o?
fauttaatvat jtllcin tällöin, jala^fäfmtäsfä, loukoin ja
fiinein fätföstä, fusfa on?at lt)mt)Sfliän!, peitettnnnä
vierailla ja tväärittä nimillä» Äöfenfin' joutui fäji=
muuan tuanâ roisto, jota jo toifenna tvuonna
padoin piffattiin, fuin kurttu lento4el)isfä 9?:083 ja
94, w. 1844 faarnaijT meitten miten maf)ottomaf|T ja
mielettömäfft fe oli meistä mufa pnpteä faal;a (Suomeamme
päQjfieleffemme, jamiten tt>aarattifef|T ja onnet^
tomafjt cltft (Suomalaijttten päästä tästä SKuotinftelen
orjuutestaaut (Sifä jtKä ft;ttä että foitteli meitä
ftanfa* ©emmoijTsfa tiitoiöfa, fusfa »alfeu* ja
pimeys, f) nton t) s ja paf)u vs, totuus
ja »alkeet, nmmär rt)s ja t\)f)mnn s,
fotiitvat n?astatuf(tn, ci antaf Inmnsfä istuiminen, ci
waitti oleminen, eifä peä^torfuttamiuen*
reêttinen ja(jursfas mies olfoon welwoitettupitämään
tottmen puolta; niinpä n^t mt;öfinmielimme afetettaf*
femme Reijan jouffoon, jotfa l)aferoat Suomalaisten
parasta, neteistä rooittoa—ei pfjtnäistä»
(Suomesfafin on näinnä aifoinna ilmistnnnt juuri
riita jafota tätiä fuomataifesta fielestämme *)?
ftitä riiteletten, on tnoni el)fä meiltä fijftwä, eil)ään
tuo ouf ollut fennen tiettä? (Ei tvaan! Suutta toifet
cwat otteet f)änen tiettä, joita nnt tasoittaisin tväfyttel*
len poistveistettr/ffu %a tästäpä nnt torutaan ja
riijettään* SKiita fisfoitetaan paraifoa, ja on jo mott*
ta ttmotta fisfoitcttu (Suomenmaan ruofjtalaifiöfa
tviiffo^fanomisfa ja lentolefyiöfä, i)f|Tnäiöten firjutta^
joiden ttjälittä» on mufa fofjottoo eli faa* l)a tätä omoo fieltämme fof)ottaneefjt faifen
anfan
pääîelefft, t)f)teifeffT puê*, firjoitué- ja opetué=f telef|t,
faifiöfa éuomenmaan afloiäfa, niinfuin
maalitftöfafin, pfftuäiftöfä että i)f)teijTöfäfin*
ei ft;nnt)f nt)t tefetninen, eifä fttä pt}t)etäffäätr, mutta
roerffaiftttaan, atfaa tvoittaitu SKJaan jutellaan jos
tämmöinen olift eiö tna[)ollinen, ja joö oliftffin, ettei
fe oift meitten »arjlnnif wal)infollinem tOîötä puo=
Icöta, ft)ft;t? 9?iinpä mi^öftn fnfpmme; mutta ftjllä
fttft aina ft)t)tä faapi, lammaö^lauman vaatcttetfa.
täötä enftn puhetta nostimme, niin Imtliroat
meitä mielcttömifjt, ja nauroiwatten tällatfeöta Umtcsta, SJhuta ei (t((ä hjllä että mnötäs
tim, rulettiin mtjö* tt)öl)ön, fuomenfielen joittamifella tictuoflifiinfin aineif)tn,
nät;tteäffemme
f)änen fätjttämistäufä maôllifefft faiffiîn meijän f)\)*
iväffemme tarpeettiftl>in ainekin; ja tuiöfattiiufi jtlloin
monta ftementä ©uomalaistcn fnämmiljin, jotfa
ui)t otvat joutuneet oraillen»
@uurm ofa maamiefyistämme, (jtllotn, niinfuin
nntfin,) ci ollut tästä millääufäätu Reillä olimufa
\)l)tä pufyuimmefo mt)ö, ja firjutimme, waiUa É>tan* faffco, fuin tvåan faitvatten mafja
nfa täptcctu %m- fet taas luulitvatten tuotin fieten täsfä jo »åttans
fa niin juuruuttancen, ettei jttä t)fftfään ollut Ijmvä
Uifahtamaan, ja fuomenfielen — jofa jo 700 ilman l)iiöfaf)tamataf, aaflaifoa usfotti
festi ja far jTtvättifeSti,
oli fantauut tämän orjuutenfa, —ei mr/ösfään täöteteenpäin,
enemänfiin fuin täfjänfäätt asti, h)tc=
newön päätänfei nostamaan tvaltianfa tvastaan; lii-
*) Jos kohta kielessä (itekseen) ei oisikkaan mikään
arvo, niin koska sen harjoittamisella syntyy
koko kansan henkcllista Luonnistumista, niin arvaatten
miten kallis se on meillcn. Parempi
oisi ottoa meiltä henken kuin ymmärryksen, eli
ymmärryksen keinot (kieli). Ilmankos me rii- telcmme, niin kauvan kuin meissä henki
kestää,
tästä mielen lahjastamme. Sanotkoonpa muut miten
tahansa, vaan Suomi on hyvä kyllä Suoma- lais.llen, vieläpä se on kauniimpi ja suloisama
i,
rikkaampi ja tarkeempi kuin mikään muu.
Nämät suomenkieliset riitauntumiset ovat estäneet
meitä puhumasta, mitä kuuluu muualtakin maailmassa.
Hiiteloopa ne sielläkin, tappeloovat tarmakasti;
kuitenkin sillä eroituksella, että meissä — liehuu
miehet mielillänsä, säväyttää sanoillansa,toimellansa
toinen toistaan; siellä sota sorteloopi, maat ja
kylät poltteloopi, hävittääpi vieläik henken. Mitäppäs
se teijat hyövyttää jos kuuletlenkin e. m. Englannilaisten
tuimasti tapelleen Indiassa, sen maan
asukkaisten kanssa, tahi Frankkilaisten yhä sotivan
pohjoispuolessa Affrikassa,.näihenki mailien asujammienki
kanssa, eli että molemmat yhessä ovat
tehneet rauhatlomuutta etelä Amerikassa, Plaatan kymin
tiennoilla löytyvissä hallituksissa, kuin ett'en
kuitenkaan tunnek näitä kansoja sen paremmin —ei
nimeksikään. Tämä kaikki toistaa ihmisissä vielä
löytyvän väheä tätä mieltä ja viisautta, mutta sitä
vastoin paljon, ellei juuri mielen sokeutta, niin kuitenkin
vääryyen valta ja himojansa harjoittamista.
Äskenkin Krakauin kaupunissa puhkistuneet kapinat,
Puolanmaan naapurissa, ovat ainoasti myötensä tuottavia
armottomuutta ja onnettomuutta.
IIELSOTKISSÄ, C. A. Gottlund, 1940,
pcloittoo joutatmlla ufyfaufjtlla muuan nrieraan fiefen
ftaan tunfeffemifeSta, faaljaffemme meitä ftllä epä^luu*
loiftffi ja mietemuuttuineefft (no ätäppäsuntmuuta!)
nncläpä fe toifeltafin puolelta fofi fyntteä meitä, mvi*
t)en tuulla, nisfoitteleroaiftfft ja uppi-nisfaiftffi, tef)äf*
fenfä meitä ftllä tawoin, muif)enfi filmiöfa,luulon ja puheen alaiflffl (no fufa on fuut
at tummempia?)
SDtyö jotta,faifisfa fät)töfflsfämme, aina olemme ofotta*
neet, ja ainaftn olemme ofottawia, faiffin alimmaista ja
fpatnmeUiötämieli^raffautta,uöfalluötaja uöfollifuutta»
emme mmxta pr)i)tväffään, futn jotta faifimmo
puhutella tmrfamiefyiämmb ja tätä omoafin
me, firjallifeöti niinfuin fimllifeötifin, famalla ftelellä
futn puhuttelemme 25umalatammefin, \a että toiwoflmme
faal)a laillifta ja maalliftafin aftoitamme famaila
puheella toimitetuifft fuin näitä
eli että rutuettaiftin meitäneumomaan, faätvatettamaan
ja omalla fielellämme, eifä millä muulla
tvietafyalla, ©illä mifäpä oifi luonnollifempi, mifä
latllifempi ja foweltuampiV ©ifft^än meille fieli on
annettu, rtiinftun mielifin, fäntteäfjemme ja ttJiljelläf^
femme; \a foöfafuitenfin palfuntemme tätä ifoa jouffoa faifettaifta ttJgfamieîä, niin m
a^taijtwatân tofi jttä
fieltä mnmärteä, oppia, ja ofata, jofa maaöfa pul>u*
taan ja fyaattetaan, ei ainoaltaan mitä tarrattaan faatawianfa
faaâffenfa, mutta mt)ö6 faifiöfa tbiöfään ja
tviran^toimitufftöfaan. Sttiin nptfin tämä fama ftöfl
ttnift futtft tviiffoo flitten rupeifl, fotwettaroa, wielä
meijänfin nimeöfä,hurtin tämän wuotijtöfä teîöfä 11
ja 12:6fä Oûmeroöfapaipattamaan pafytmttanfa* iöaan
eipä ollut aifoafaan, ennen fuin meijän miehet (ne
muutti ©uomen ruo^talaifetfin fai=
tt>at fyäntä niöfaöta fiini, ja piefflwät paâpäiwäi?
f:fjt (puf)eillanfa)»
©illä tantalla on meillä fota nntfin paraimmallaan,
ja tuaiffa tämä meisfä wanâ tXuo^talaifuuöon fnllä
«jielä tväfi-rifaö, niin on fuitenfin jofa puolelta fuomalaijtlta
jo piiritettpnnä, ja raieläpä niin fowaöti,
ettei ouf tjfftfään faifiöta näiötä 43:ne«tä nt)ft)jään
©uomeöfa toimitetuiltallento-lel)i6tä, jofa pitäift
puoltanfa» *tämäfin on roarftn luonnollinen merffi,
ftllä atwattawaljan tuo on, Sauoma^toimittajoiden fai=
fitffa feuraawan aifaanfa myöten, walaiötuffen lewit=
tämifeöfä ja t)mmärri)ffen jo^tattamifeöfa, mitenfäs
flitten taitaijtwat näiden iKuo^talaiöten fanöfa tveteä
madtasftmttä ite aifanfafin fansfa, eli fulfea
(rapujen tawalla) tafaperin, waöta wirran»
tvielä tulee,jotta moni nätötäDvito^talaiftötafin l)iljan
painatteteiffen ©uomalaiöten puolellen, waan ei t?fft=
fään fuomenfielen puoltajoiöta ole wielä antainutH)tcfef
Jpallitu* aina laitofflefaan ja fätjtöfftöfuin armoin
linen ja wiifaé, (jafewa alimmaiötenfa toelliöta parasta,
ei ouf puutuma fofo näil)in riitoihimme, mutta
ferran fe on fjeiötä tuaaria Ottawa, fe on niin nnöft
fuin että fe auttaa ja fuojeloo meitä faiftöfa ltm>al=
tiftöfa ja lailliftöfa aifeiöfamme,turwaawamettä mpöö
täta tvieraötafin fieltä tvaötaan* fe onfi aina
wäl)ä terrallaan jo näitä fielen fa^leis
tamme, ja antanut omallefin fielellemme, joö fo^ta
ci fuuren niin fuitenfin piffuifan ieö arwon, (tllä,
että jttci, joa ei muuten — niin fuitenfin nimetjt, on
ruroettu Ijarjoitettamaan fouluiöfamme ja epin-laitof*
ftöfamme» Ötytfin, warftn näinnä päitmnnä, on tullut
meitlen fuuluroifft fuomenfielen ääfbn taa& faanneen
uuroen ja fauniin tuoiton; jota ei meijän fowif pv*
kuminen, ennen fuin fltä päältäpäin enjtn juliste*
taan; mutta josta fuitenfin totoomme fol)ta faalja antoa
teitten felroemmän tiijotn
Se älähti,
Kehen kolahti.
KANAVALLE.
&. H^Yheksännessä jakymmenennessä Numerossaan voivoitteloo
Kanava pahasti, meijän häntä kovin kurittaneen.
Mutta — mitäs tuota itket? Kyllähän tuosta vielä
paranoo. Vaan....mitäs manit syyhymätäk saunaan,
asiatak ansaan? Vielä vainen sitäkin ällistelet, että
sait kahesti? Pitihän sinun saaha kummalleiskin
korvalleisi: vitsa lapsen viisahaksi, kuri hyvä kuuliaksi.
Sanot olleen "usiammalla tuntematon" Allakan
suomentajan olevan Suomalaisenkin toimittajan.
Etpä sitä tarvinutkaan tuntea,* siinä on kyllä jo
tietääkseisi, Suomalaisen toimittajan olevan Allakankin
suomentajan. Sitä olet nyt saanut oppiakseisi, ja vielä
vähä muutaik, toisteks vielä muistaakseisi: pane pahan
matkaan, lähe ite myöten!
Olkoon tällä kerralla sillaan, ja muista vielä
vastaik, että oppi on tehty onnekseisi, väätty-vihta
viisaukseisi!
Maista muista vicraliista.
N* 9.
Kuulutteleinisia ja muutaik ilmoittamista,
jota tahotaan pantukinnäihin
lehtihin,maksaaSkop.jokaratielirivi,
johon luetaan nuon arvolla sopulistavia.
Yksinäistä Numeroitaei myyvä.
T.cntolchti Suomalainen, jata toimitetaanjoka
pyhätftinnäLauvantaina,
JHLoeltinpiioissa,Palmqvistinkivimuu- rissa,Esplanadinpokjoispuolimmaisen
laviin varrella, maksaa täällä Heisinkissa
yhen Hopee Ruplan, viinensä, ja
60 kop.puolessa; mutta haettu postin
kautta inuuanek, maksaapi vuosikerta 15 kop.ja puolenruuen 9 kop. enärapi.
Huomenna, jokaMon Kesk'-Paaston Sunnuntaina
saarnaa:
Kaupunnin Kirkossa:Aamu-saarnan, määrätty Kappalainen
Blomqvist (sekä Suomeksi että RuotiksiJ.
Ehtosaarnan, Oppiva Urbin fSuomeksiJ; Op~
piva Granit (RuotiksiJ.
Henki-Varjeluksen Suomalais-Tark'ampuvaislen Äirkossa:
vara Pastori Lillström fRuotiksiJ.
Ensimmäisen SuomalaisenMeri-VäestönKirkossa,Fttestön
Saarnaja, Vapaherra Rehbinder (Ruotiksty
sia, kyllä tunnettiin. Ovat Paturtn ja Janakkalan
Lukkarin tekemiä, vastaisivat mullen. Somat olivatkin,
ja Lammilaisillen juuri rakkaimmia, liijoitenkin
koska heissä rakkautestakin puhuttiin. Nyt tulivattenki
kaikki ympärilleni, ja sanofratten mielellänsä
suovan jos saisivat heitä mitenkä painetuiksi, ja
pyysivät minua näissä toimeissa olemaan heilien avuksensa5
jota myös lupaisin *). Kostoksi tästä naisten
mieli-hyvästä lauleli vieläik minun vaimoni,heijän
kuullaksensa, muutamia soreempia Rnohtalaisia
lauluja, suostuaksensa sillä heijän pyytöksihin.
Olisin mielellänikin suonut jos muuan meijän
maamme valtioistamme oisi, vaikka näkymättömänne,
seisoskellut tässä 'kuuntelemassa ja kantelemassa näiten
Lammilaisten kauniita ja siivollisia, veljellisiä ja
siskollisia käytöksiä, eli ellei muu, niin joskomuukin
muukalainen, vaikka vieläik suomen-kielen polkiainen,
oisi ollut tässä saapuvilla, jotta saisi ies häpiäksensä
tunnustoo,mokomia talonpoikia tuskin vielä missäänkä
nähneensä.
Muutamia näitä lauluja painatin vuonna J842,
ikeän kuin koitteeksi, nimellä "Huvi-Lauluja Hämeestä
\. Vihko", heijän tekiilnstl tahosta ja
kustannuksella; ja joista Heisinkin sen vuotisissakin
sanomissa, N:ssa 23, 25 ja 26, muutamaa
sanan virkaisimme heijän luonnostaan ja tavoistaan.
Harvoin oletten muissakin maissa löytävin
talonpojista niitä, jotka omilla raha-neuvoillaan
pränttäyttää laulelemiansa, nuotinsa eli laulan-"
nonsakin kanssa. Tämä Kustaa Pat uri
on sama mies, joka jo 4831 vuotisissa Mehiläi*
sissä runoilemillaan kiisteli Isak Pieksiäis
e n (PielaveistäJ ja hilnenpuollus-miehensä Kiannon
Lukkari Bisin kanssa. Häänki on niitti
snstisitumiä ja ymmärtäväisimmiä miehiä näissä
tiennoissa; ja on siitäkin merkittävä, että haan
on näissä maisin toimeen saattanut selväxjs-kunnan
(Otyftetl)etsföernins),jonka asetukset eliket*-
kenäiset liitokset olen nähnyt, ja heissä tavannut
monet ajatukset, joihen ette luulisiltkaan lähteneen
talonpojan päästä* Hekkin haanei maistak
viinan märkeä*
On niitä miehiä Hameessa»
muutamia muuallakin.
(Lisäksi 7;ään Numeroon).
HJaihen tyttölöihen joukossa, oli kolmet Eerolan tyttäriä,
muita vielä hilpeimpiä. Heijän isänsä,äitinsä,
ja veljensäkin — kaikki olivatten laatu-laulajoita, virren
hyvän virittäjöitä. Oivalsin jo kohta tämänkin
kokkauksen olevan Jaakkolaisen laitoksia ; mutta mikä
ensin pisti päähäni, oli tämä heijän laulannonsa,
kussa äänien erinnäisyys ja moni-säveltäminen tajuisi
toinen toisesek kansa yhteen, ja josta joarvaisin
heijän kauvempatakin aikaa harjoittaneen ihtesek näihin
yhteisihin laulelemihin. Tarkeemmin kuultuani,kummastutti
minua vielä sekin, että kaikki heijän lauluinsa
olivat, nuotinsa niinkuin sanojensakin puolesta,
nunullen varsin äkkinäisiä, aivan tuntemattomia, ja
ennen kuulemattomia. Luulin toki melkeenkin tuntevani
kaikkia Suomalaisia kansallisia lauluja, mutta
tässä kuulin paljaita uusia, ainaik vielä vereksiä.
Yiimeiseltäkin jo rupeisivat ratoksemme ikeänkuin ilvehtimään,
pakina-laulujen laatimisella, kussa kosia,
puhehmies, morsian jahänen äitinsä, vuorotellen, laulussa
puhuttelivat toinen toistansa, ja joita kuvaelivat
köytöksilläänkin. Mistäs nämät kaikki ovat kotoisin?
Kyselin vihtoin, kauvan heitä kuultuani.
Etteivät olleet vanhoja t sitä vähemmin vanhanaikui-
Lauvantaina, 21:na pahana Maalis-kuuta, 1846.
No se mahtanoonki siitten ainoasti olla nämät
molemmat kylanpäät jotka ovat näin tulleet häneltä
sivistyneeksi ja valaistaneeksi; muu pitäjän väki eläävätten
ehkä vielä entuellaan, liitin minä siihen.
Ei ikeän" hyvä herra, semmoisia kuin tapaatten
meitä tässä, semmoisia tapaatten meitä muuallakin,
kohtaisivat jo tähän.
Kuulessani tätä, rupeisin heti tarkeemmin tijustelemaan
millä keinolla Jaakkolainen oli ollut hyvä tätä
aikoin saamaan. Ja toivoen muuallakin meissä vielä
ehkä löytyvän niitä, jotka kuulta saatuansa hänen elämän
laatuansa,seuraen hänen esimerkkiänsä, taitaisivat
kansakunnassamme vaikuttoo ja matkaan-saattaa paljon
hyvyyttä, tahon tässä lyhykkäisesti kertoa teillen
heijän puheitansa.
Jaakkolaisella on näissä toimeissaan ollut kahct
aika toverit, avuksensa, rakkaus ja ymmärrys eli
viisaus; vieläpä kahet siittenkin, totuuI1 isuus
ja rehellisyys. Hyväik on näihen
kanssa vaeltaminen.
Vaikka haan on jo melkeen ijällinen mies,
vaikka sillä on rahallisissakin asioissa ollut tekemistä,
monen saan, monenki tuhannen kanssa, eikä
ainoastaan omassa pitäjässä, mutta myös monessa
muissakin, vielä erissäkin maakunnissa, vaikka haan
asuu juuri käräjäkartanon naapurissa, niin hänellä
ei ouk kuitenkaan vielä ollut niin yhtäänkä lainjuttua,
haan ei ollut vielä eläissänsä jalkaansa pistänyt
laki-tupaan; ja sanoi itekkin mullen, niin vihastuneen
ja kyllistyneen nahaksensa muihen riitoja
ja lain-käymistä, etfei olek antanut tupaansakan lainistuttamiseksi,
vaikka sitä on jo monesti häneltä
pyyetty, oikeen uhallakin, jotta sanoi Tuomarin jo
monin kerroin häneen suuttuneen tästä kieltärnmisestään.
Niinikeän on häntä jo monesti tallottuna Lautamieheksi,
vaan eipä siihenkään ouk ruennut, vaikka
olisi hänellä kyllä evullinen saahaksensa Tuomarin
joukkoa ruokiaksensa, huoneitansa vuokratuiksi, ja
lisäksi vielä päiviänsä palkituiksi. Taijattenko näytteä
mullen montakin semmoista miestä, joka ei
puutuk voiton eikä kunnian viettelöksihin,joka ilman
vilpistelemätäk kaikissa harjoittaa rehellisyyttä
ja totuutta, vaikka omaksi vahinkoksensakin, ja minä
vuovaan — teista on aikoa myöten tuleva mainio
kansa.l
No, mitenkäs haan siitten käyttiin? Haan sovitti
kaikki rakkauella ja suosiolla. Alussa häntä
kyllä moneltakin petettiin, yhesti — vaan ei kahesti.
Haan heitti vahinkonsa sillaan, ja käytti sitä viisauteksensa.
Semmoisten miesten kanssa hänellä ei eneän
toisen kerran ollut tekemistä. Rehellisiä kunnioitti
haan, niin ylhäisistä kuin alhaisistakin, mutta
joutavaisuutta ja koiruutta haan ei ollenkaan suvainnut,
eikä ollut kelvottomienkaan tulla hänen tupahansa.
Mutta ei sillä kyllä, hänen omissa asioissaan
näin käyttäneen, samatek haan käyttiin myös muihinkin.
Neuvollansa ja hyvällä puheellansa sovitti
haan riitauntuneita molemmis puolin, ja jokainentuli
häneltä neuvoa pyytämään, tahi oppia ottamaan; eikä
yksikään männyt hänestä pois ilman autlamatak.
Koko pitäjä turvaisi ja luottaisi häneen niin, etteivät
minkän suuremman ja yhteisen asian toimittaneet
ilman hänen kuulustamatak. Kirkon-kokouksissakin,
niin mitä haan sanoi, siihenki koko seurakuntakin
mieltyi. Sillä tavoin toimittivat, hänen neuvolla
ja rahoilla makasinin pykäykset, kirkon kattoamiset
ja monet muut työt, josta siitten häntä suorittivat
ja suosioittivat. Lammilaisten kunniaksikin, tuloo
minun sanomaan, en missäänkä kuuleeni häntä kateilta
soimatuksi, jota aina annetaan palkaksi hyvistä
töistä. Kuin tähän vielä tuli että haan kaikissa
töissään ja toimeissaan oli ahkera ja uuttera,
viisas ja ymmärtävä (jonkapa tähen häntä myöskin
herroissakin kunnioitettiin, ja miltei pietty heijttn
vertaisena) niin kuin nyt näkivät muutki hänen tavaransa
lisäyntyvän, ja hänen talonsa vointuvan sitä
myöten kuin hänen kunniansakin tuli kuuluisammaksi,
niin rupeisivat hyökinvähitellen, vähä kukin, elämään
hänen tavallaan. Sillä tavoin ensin naapurit, siitten
muutkin kyläläiset, rupeisivat nouvattamaan tällaisiakin
elämä-laitaa, ja jokainenki oivalsi kohta tätä otollisemmaksi
ja monta onnellisemmaksi.
Mutta, saahaksensa heitä tähän taipumaan, keksi
haan vielä toisenkin paremman neuvon. Sillä ei se
ollut kyllä, hänen ei ite suvainneen talossansa viinan
juontia, eipä haan suvainnut sitä muihenkaan taloloissa.
Haan ymmärsi myös sitäik, ett'ei tämä Jumalan lahja,
tämä kielen ja mielen huvitus, ollut mitenkään heisiä
pois saalia, ellei heille jotaik toista siaan annettu;
sillä jollaik tarvihtemme toki välisten mielemmekin
huvitloo, ja kuin ei parempata löyvyk, niin otetaan
viinat ja kortit.
Haan osti itelleen ei ainoastaan kaikkia uusia
suomeksi kirjutettuja kirjoja, minun niinkuin Lönnrotin,
ja monen mvihenkin, mutta haan haki myös
postilla kaikki ne Suomalaiset lento-lehet ja Viikkosanomat,
jotka hänen aikanansa ulosannettiin, aikain
jo Turun YiiUko-Sanomista. Sillä tavalla oli
hänellä ainaik jota uuttakin tievollisissa asioissa, jota
haan ei ainoastaan ite lukenut, mutta antoi myösmuillen
lukeaksensa, ja jota haan, ollessaan muihen joukossa,
selitti ja heilien toimitti. Sillä lailla sytytti
haan muissakin halun ja innon jotaik oppiaksensa,
uutta osataksensa. Hyökin rupeisivat nyt kirjoihinki
Vaan mitenkä se on mahollinen, kyselin minä
viimeisellä, teijan näillä 4Sinillä vuosilla näin tapojanne
muuttaneen? Ennen kuin kävin teijan kylissä
en tavannut muuta kuin juoma-rattia ja juoppo-lallia,
nyt oletten siistisimmiä ja siivollisimmiä kuin olen
ikänään nähnyt: ennen ei kuulunna muuta kuin riijat
ja torat välillänne, nyt rauha ja rakkaus, sopu
ja^ hyvä sovinto: ennen näytitten minusta köyhiksi ja
puutteen alaisiksi, nyt rikkaiksi ja varallisiksi.
Niin onki hyvä herra (sanojvatten) olemme nyt
Jumalan kiitos kaikin tavoin monta onnellisemmat.
No mistäs semmoinen mielen-muutos on niin
äkkiä teissä tapahtunut ?
Tässäpä se seisoo mies, joka sen on tehnyt,
vastaisivatten, ja osottivat käellänsä mullen Jaakkolaista;
se on tehnyt meistä ihmisiä; saattanut meitä
jällen järjellisiksi.
Toki ei ollut Jaakkolainen varsin yksinään näissä
loimeissa; hänen molemmat jo ennen mainitut veljensä,
kumpaisetkin oivat ja rehelliset miehet, rupeisivat
heti hänen parahaiksi puollustajoiksi, ja niinkuin
sananlaskussa Jumalan köyven sanotaan kolmiseistäiseksi,
niin synnyttivälki nämät kolmet miehet
kolmenaisuuen, jonka ympärillen toisetkin siitten liittiivät.
Näistä hänen veljistään oli Eerolan Antilla
ei ainoastaan selvä ymmärrys, mutta vielä niin tarkka
muisti, että häänki taisi molemmat Otavat melkeen
ulkoapäin, joihin oli niin mieltynyt että osaisi niin
kuin Pamppalainenki kaikki ne hienolla präntilläkin
painetut muistutuksetki *). Olinpa minä hänen kan-
Eikä nämätkään ole ne ainoat,joihen päässä olen
kuulut olevan Väinämöisten niinkuin Otavienkin,kokonaan,
ja josta arvataanheijän niitä lukenneen ja
ymmärtäneen. Montaik olen jo tavannutsemmoista
miestä muuallakin, mutta ainoasti talonpojissa, herroissa
ci koskaan, joka toistaa herroilla olevan toinen
mieli, toinen talonpojilla. Vieläpä olen tavannut,
muissakin valtakunnissa,miehiä jotka ovatkirjaansa
kahtomatak lukeneet Otavan ensimmäisen
Osan, mclkeen niinkuin katkesmuksensakin, päästä
päähän;aeittynen on e.m. Talon-isäntä Antti Porkka
Runsiönin kylässä, Östmarkin pitäjässä, Wermlannissa
(Ruokin puolen suomalaisistaJ jaPereenmies
Paavo Käisäinen Öijerin kylästä, Rrandvaalan
pitäjästä (Norjan suomalaisistaJ muita mainihte—
malak. Eiköhän tämä mahak toistaa tässä
kirjassa jataik löytyvän, johon kansa mielistyy?
Kysyt ehkä' mitäspä se siitten olisi? Ei se ouk
veikkonen mitään muuta, kuin etVen olek suusta
ainoastaan puhunut, eliulkopuolen hampaita, mutta
myöskin syämmestäni, ja vielä siittenkin olen puhunut
juuri niistä asioista jotka likin koskoo Suomalaisia,
nimittäin heijän kielen korostamisesta,
valta-kieleksi, Suomen maassa. Mistäs se tulee e. m.
että Kantelettaret ja Kalevalat,jotka,painettu suomalaisilla
kirjaimilla (jmustavilla), sisällänsä pitää
kansan omia kauniimpia vanhoja Runoja, ja joita
kirjoja yhtä päätä ja toista kymmentä vuotta ovat
tulleet, suomeksi niinkuin motiksikin, kaikilta meijän
viikko-sanomilta kiitetyiksi ja kehoitetuiksi aina
takimmaiseen taivaisehen, eivät kuitenkaan ouk tulleet
maakunnalta ostetuiksi? Sitä vastoin Otava,
josta ei yksikään heistä ouk puhunut niin sanaa,
$Uä vähemmin kiittänyt, ehkä painettu aivan äkkinäisellä
puheenmurrella, ennen tavattomallakin
kirjoitustavalla, ja vieläik siittenkin Suomalaisillen
tähän- asti varsin tunnettomilla (latinalaisilla) kirjaimilla,
on tullut monelta talonpojaltakin ostetuksi,
vaikka maksaa 7 Rupi. 20 kop. Hop. Selitäpäs
sitä, Kanava, jos taijat; sinä joka haukut meijän
kirjoituksemme "jäykäksi, vaikealukuiseksi ja ymmärtämättömäksi"
— josta "yleisesti nureksitaan" —
jota "moitii jokainen" — joka on "ihan väärin" —
"peräti väärin",j. n. e. Sanoppas nyt sää — mistäs
se tulee että niitä ostetaan ja luetaan mieluisammasti
kuin sinua? Se tuloa siitä kultainen, että
olet henketöin niin kuin olet syOmmetöinkin, Sillä
ei muutamista kieli- ja paino-virheistä paljon kahotak,
kuin miestä punnitaan, eli kuin kysytään
mitä painaa hänen ajatuksensa, tahi mitä haan
mielii henkellisesti vaikuttaa. Jokainen kyllä luntoo
suomalaisen talonpojan luontoa, eise annak nini
kopeekkoakaan kynsistään joutavista, elimikä haan
kahtoo turhaksi. Turhiksiki ovat Uihcn asti pitänneet
muita kirjoja, paihti henkellisiä. Tämä ymmärtämättömyys
tuloa heijän valaistamattomuuesta,
eli ehkä siitä, että löytyy seassamme niitäkin virkamiehiä,
jotka luuloovat hajjottavansa heissä henkellisyyttä,
aillä, että esteävät ja vastuttaavat heijän
mielensä valaistamisla, ja jotkapa sen puolesta
ovat heitäkin vielä ymmärtämältömämpiä.
Uusihin asioihin ei kyllä tiek Suomalaisten mieli
(liijoitenki harjottamattomien), sillä vanhoihin hyö
enimmin rakastuuvat;mutta niinkuin XXXL.IIä leken
puoliskolla Otavan esipuheessamme olemme lausuneet,
jos"kerran vaan johon-kuhun kirjaan mieltyyvät,
niin eivät kahok hintaa eikä muuta häntä
saahaksensa, jos hyväksi muka ja kunnolliseksi
häntä arvataan. Tästä minä olen nähnyt monta
varsin merkillistä esimerkkiä, vielä merkillisempätä
jos verrataankerralliseen säätyyn. Olen Herroista
kuidut monen Otavanpäällen-tarjojoista eli hakioista
suuttuneen kuin lähetin hänellen 4:sen Osan kahta
kertaa huokiampaan hintaan kuin ostajoiHen
(eli % Hupi. 5% kop. Hopeassa) ja muutamanki ei
ollenkaan ottaneen häntä vastaan; toiset taas ovat
kyllä ottaneet, vaan eivät lähettänet heistä maksua;
sillä tavalla ovat 15 kirjan-kappaletta tästä ensimmäisestä
osasta männyt multa nuonikään typötyhjään.
Sitä vastoin ovat talonpojat mielelläänki
maksaneet samasta Osasta kahesti enämmin, eli
mitä se kirja-kaupassa maksaa (4 Rupi. 44$ h°P- Hop.) ja löytyy niitäkin jotka ovat tarj
oneet 25
Rupi. Hop. ainoasti ensimmäisestä Osasta. Näistä
nimitän tässil e. m. muuan Pohjalaisen, nimeltä
Matti lisakinpoika PoMo, Ylistaron kappelista, Iso-
Kyrön pitäjästä, varsinnik eri-kummainen mies.
Haan oli. muuan Kauppiaita IVaasassa jo monta,
vuotta siitten ensin ostanut itelleen Otavan 4:sen
Osan. Siilten näkihaan Kirjankauppialle samassa
kaupunnissa olevan 2.senki Osan: jonka haan nyt
otsi ostanut, mutta kuin sitä ei myyty erilleen
niin täytyi hänen nyt jo unestaan, toisen kerran,
ostoa ensimmäisenkin Osan, josta hänellä nyt oli
saan jo pahassa pulassa, sillä se ei tyytynyt siihen
mitä olin e. m. Sapphon selitökseksi ja Anakreonin
mieltymään, ja mitä ennen panivat viinaan sitä käyttivät
nyt tietojansa enentämiseksi, valaistuksen hakemiseksi,
ja tapojansa parantamiseksi. Kylän nuorukaiset
totuutti ja kehoitti haan pyhä-iltoina, itelleen
huvitokseksensa ja vanhoillenki mielen-vietoksi, yhessä
laulamaan monellaisia suomalaisia lauluja. Sillä tavalla
synnytti haan näissä maan kylissä ikcän kuin
pienen kirjallisuuen-seuran;ynnä toisen laulamisenki
seuran, ja nämät hänen kokeinsa ja harjoituksensa
lävenivät hiljalleen, ei ainoastaan muihinki kyliin,
mutta myös muihinki pitäjäisihin.
ktmlui kuin ukon Häni yhesta ilmasia toiseen; myoki
pyssyillämme jyräytimme jotta maa terisi, vuoret verisi.
Kauvan vielä tätä kantelimme ennen kuin kansa hajoisi,
ja läksimmö joukottain alas vuorelta kohti kukin
kotihinsa. Näin lopetettiin 30:ttä päivää Toukokuussa,
Toiseksi päiväksi olimme kaikki kuhuttu Eerolaan,
Oitin kylässä, kussa olimme aina iltaan asti.
Rahvasmies oli isäntä, hyvä' tahtoisa emäntä, tyttäretki
eivät tienneet, miten heijän piti osottoo hyvyyttänsä
ja rakkauttansa; pellavilla ja paltinalla lahjoittivat
minun vaimoani, johon kaikki rakastuivat; ja vielä
moninna vnosinna perätysten lähettivät meille tänne
Helsinkiin leipiä, voita,juustoja, herneitä,m. m. merkiksi
heijän mielihyvästä, eli kuin Kanava sanoo:
"tyydymättömyyestä". Sillä tavalla elettiin Lammilla
4 vuorokautta, jossa oli joka päivä joulu meillä,
toinen päivä pääsiäinen. Olimme monenkin-päin kuhuttu
tulemaan vierahiksi, vaan ei ollut aikoo, emmekä
jouluna Pamppalaiseen, eikä Penttalaiseen, eikä
muuanekkaan.
Tuskin vielä neljänfänäkään päivänä* laskettiin
meitä pois. Ja en ainoastaan minä, mutta myös
vaimoni ja vielä pikkuiseni lapsenikin oli niin suostu*
nut näihin ihmisiin, että kaipaamalla ottivat heistä
eronsa; ja itkusilmin, molemmis puolin,heitimmö toinen
toisillemmö jää-hyväisiä. Turnaan kokinma kieltcä
Jaakkolaista, hevoistansa valjastamasta, haan tuli vielä
meitä seuraamaan aina Kosken kirkollen,kolmen peninkulman
päähän, ja otti vielä lapseni kiessihinsä,
jota- se syötti tiellä, sokurilla ja muilla hippeilUi;
meijän varaksi kuletti haan myötänsä punssi-putelia,
jota täytyimme tiellä tyhjäksi saattaa. Josta emme
mainihtisikkaan, ellemme silläkin toistaisik tämän
miehen älyä ja mielen tärkeyttä asioissa pienemmissä
niinkuin suurimmissakin. Monta kertaa jo tiellä seisahtimme,
saahaksemme häntä kääntäimään kotiinsak,
vaan hänen luontonsa ei antanut siihen myöten. Kuitenkin
meijän erota piti; ja haanerkani kuin sulhainen
morsiarmnestaan^tahteller^vi^ seppiiinÄ
j^^fpuhuttiin jo alussa siitä puhtauesta, jota tavattiin
hänen talossa. Se olkoonkin sanottu emännällin
kunniaksij vaikka oli jo liljaksikin. Niin e. m.
muutettiin meillen aina joka yöksi uusia puhtaita
lakanoita, varsin vallan valkoisia, nurmen nuoren
hienompia, vaikka vanhat ei pietyiksi tunnettukaan,
ja joka kerta kuin vaan sormeni pesin tuotiin jo
aina uusi ja puhas käsi-liinaa (hantuukia), Vaikka
entinen oli hyvä kyllä. Julmasiipa heillä olikin
näitä liinaisia vaateita. Vaan muistakamme myös
että Lammin pitäjä on niitä Hämeessä, kussa pellavia
paljon viljellään, ei ainoastaan omaksi tarpeeksi,
mutta myös kaupaksi muillen, ja että Jaakkolainen
juuri oli se mies joka piti suuren liinan kaupan ei
aiaoastaan Pohjalaisten kanssa, mutta myös Turkulaisten
ja Wiipuriiaisten. (Loppu toisten).
kaksikin kappaleita. Vuonna täh% kiivi halin
täällä Helsinkissft, minua tavoittamassa, ja kuin
näki minulla olevan tämän painella hienommallakin
paperilla ja maalatuilla kuvilla, niin tarjoisi
heti mullen tästä 50 Riksiä pankossa, ja oisi ottanut
sää vielä väkisikkin, vaan en antanut.
Vuonna 1843 tuli hilan tänne vielä toisen kerran,
tarjoisi saman hinnan, ja läksi suutuksissaan tästä
pois, kuin eisaanunnalcaan. Sekin oli muuanperso
suomenkieleen. Kysytkeepäs häneltäkin jos Otavan
tuntoo? Luulen minä hänen melkeen osaavan sen
ulkoakinpäin, ja tiijän hyvinki hänen tuntevan
luikkia mitä hilnessä seisoo, vähäikkyisimmiä-kin
asioita. Tosi on kyllä että tottumattom/illen se on
alussa vähä vaikea tätä kirjoa lukeaksensa;
vaan nimittäkeepäs mullen, jos taijatten, jota kuta
johon ei vaaitak alussa vaivaa ja tottumista, oppiaksemme.
Mitäs siitten närkäslytten niin paljon
minun kirjuttamisesiani? Vaiva on niin vähäinen
ettei ymmärtäväinen siifä viitikkään jmhuakaan. Ja
kuin talonpojat voivat tätä vältleä, niinse on Kanavallen
(Pekkoineen, Mattineen) häpiäksi tästänureksia:
laiskat töitänsä luetteloo. Nyt olen nimittänytki
jo montaik miestä, eristä pitäjistä, erittyisistä
maakunnista, vieläpä erinnäisistä valtakunnistakin,
jotka minun Helakseni, innnlaik muuta
mainihtamatak, osaavat Otavan kuin katkismuksensa,
ja jotka kaikki vielä ovat elossa; jajott'etten
taitaisi minun puhettani tyhjäksi tehä, eikä
valeeksi, niin kuulustakee heiltä jos löytyy minun
sanassani niin mitään likaa. Ompa niitäkin varsin
Wiipurin kaupunnissakin (e. m. Joh. Pynninen
ja Käki,Hackmannin talossa m. m.) jotka ei ainoastaaii
kauppa-hinnalla ovat lunastaneet Otavat
ja muutkin Suomal.kirjuttamani, muitamyöseiltäkäsin
pyytäneet saalia ostoaksensa kaikkia mitä ikenään
olen vastapäin suomeksi kirjuttava — kysykee
suotta tokko minua ymmärtäävät? Vaan miiäpäs
tästä kauvan riitelemme: Allakan suomi,
Otavan ja Suomalatsenki, on yksi, yhen miehen
kirjuttama; se joka ei tätä ymmärräk, ei haan
ymmixrräk toistakaan.
suomentamisessa, kirjuUtänut muistutuksissam, ja jota
kaikkia haan luki rentonaan ulkoapäin; vieläpä se
tahtoi minua paremmin ileliecn selitellä yhtä ja toista,
jota pulmissani (ireckkalaisten Jumal lisuutesta, olin
heittänyt selittämätäk.
Näillä ja muillakin puheilla, lauluilla ja pakinoilla,
vietteiimme suloisesti syämmellisessä suosiossa
ja lyyvennössä, mroria kuin vanhojakin, herroja ja
talonpoikia, vaimoja että miehiä, kaiken Helluntaiillan
Kirkonkalliolla. Päivä oli jo aikojaan männyt
mailien, puissa linnutki jo laulujansa lopettaneet, ja
ilta-hämärät haimoilla verkoillansa kaikkia kehittäneet
ja peittäneet, silloin vielä ilmistyi foinenki ilo. LyötiinpÄ
kokot tuleen, paiskattiin jo palamahan. Savu
nousi sakiasti, pilvittcli pimiästi, läksi siitten leimaukset
aina taivaanki tasallcn. Nähtiinpä nytkin
muualtakin joka haaralta temmoisia tulia, jotka yön
syämmeHä loisti kauniinna aurinkoina, ja ampuminen
Ijriprimatur, G. Rein.
IIISIiSItfKISSA,C. A. Gottlund,1544.
Huomenna, joka en s<ees Sunnuntaki Paastossa,
saarnaa:
Kaupunnin Kirkossn: Aamu-saarnan, Oppiva Urbin
(Suomeksi); Oppiva Granit (Huoliksi)* —-"* (Ehtosaarnaa,
eipielUk)*
Eenki-Varjeluksen Suomalais-Tark'ampuvaislen Kirkossa:
Henkellisyyen Oppiva Öller (Ruotiksi).
Ensimmäisen Suomalaisen Meri-VäestönKirkossa,Väestön
Pastori Cajanus (Ruotiksi).
rehellinen ja hurskas Herrasmies On seurakunnassa
elänyt ja Vaikuttanut. Jopa olemme esimerkinkinähnyt
mitä yksinäinen talonpoikakin on vaikuttanut
ja aikoin saanut. Samalla tavalla on myös moni
pitäjä tullut turmiollen, tahi heittäinyt kelvottomaksi,
kussa joku kunnotoin ja kelvotoin virka-miesi kau»
van on talonpojissa juonitellut* Mikäs tämän teköö?
Sanotten ehkä:heijän esimerkkinsä hyvyyteen, tahi pahuuteen,
sen tehnöövät» Niin, eli toisella selvemmällä
ehkä sanalla, se on meissä henki joka ainoasti vaikuttaa
kenkellisyyttä, niin meissä kuin muissakin;
ja jos meillä olisik kirjoja, ja kouluja, vaikka
miten monta, ja meissä puuttuupt tätä henkeä, eli
tätä hetkellistä, niin ei se meitä monta autak. Mitäspä
myö ymmärryksellä ja viisauellamme tiemme,
jos puuttuu meissä työtä ja tointa hänen teelliseksi
käyttämiseksi ja tarkoittamiseksi, eli jos ei meissä
löyvyk tätä henkellistä mieltä? Luulisin sen tähen
tarpeelliseksi harjoittoo meissä ei ainoastaan tie voi»
lisuutta, mutta myöskin h enkel1 isyyttä*). Silta
vaikka tievot kyllä ovat luonnostaan henkellisiä,niin
kuin ite ymmärryskin niin on tämä heijän henkeliisyys
kuitenkin meissä kuollut, ellei rakkaus häntä
virvoita, ja teköö eläväksi» Senpä tähen tässä
myöskin tarvitaan, että niissä miehissä pitää oleman
elävä kenki, ja palava rakkaus, joita pannaan kan»
san tahi koulun opettajoiksi. Laittakee meille sera*
moisia miehiä, jos taijatten, ja tullaan kouluitakkin
nikaan! Kuitenkinemme tahok näillä sanoillamme niin
millään tavalla väitteä, tahi kielteä heijän tarpeellisuuttansa,
eli vastuttoo heijän asettamista meijänkin
") Mitä tässä, niinkuin monessa muussakin paikassa,
henkellisyyeksi mainitaan, ei ouk juuri aivan
yhtä kuin niitti tavallisessa puheessa Jumalallisuueksi
kukutaan, joskohta yhäppliin tarkoittaavatkin.
Silla niin kuin Jumala on asettanut temjppelinsä,
ei puusta eikä kivestä, mutta — Uimisen
syämmessä, niinpä ehkä moni kirjakin, kussa
Jumalan nimeä mainitaan, vaikkajokatoisessakin
sanassa, ei siksikään saatak olla henkellinen;
ja toinen taas, ehkei tätä sanaa hänessä mainitakkaan,
saattaa olla varsinnik henkellinen.
Kouluista.
Vielä muuan sana Pitäjän
Paljon on kyllä näinnäkin aikoinna Suomessa puhuttu
Pitäjä-Koulujen asettamisesta meijänkin maahan;
emmekä myökään takaisin oltaisi heijän käytät—
tämisestä, sillä jotaikhan hyö kuitenkin hyväksemme
vaikuttanoovat: kuitenkinon meillä tästä, niinkuin monesta
muustakin asiasta, omat aatoksemme. Jopa se
on meilläkin tavaksi tullut, joskuka jotaik puhuuvi ,
«illoin jo kaikki muutik tahtoo siihen pistää sanansa
— ymmärtäövätkö hyö sitä, eli ei.
Sillä tavalla on tästäkin asiasta paljon juteltu
ja kirjutettu kaikissa Suomenmaan lento -lellissä;
mutta epäilemme jos ovat vielä siittenkään pää-asian
oikeen oivaltaneet. Siliä katelkamme ensin niitä
pitäjäitä, kussa semmoisia kouluja jo kauvan ovat
olleet voimassaan — onko pitäjänväki näissä enempi oppinut,
valaistu, ja mielensä puolesta harjoitettu, kuin
muissa pitäjissä, missä näitä kouluja ei löyvykkään?
Tuskin kyllä! Eli luulettenko ehkä, jos pantaisiin
kouluja kuhunkin kylään, että asia olisi sillä tehty?
Ei ikään! Se oisi muka yhtä, jos vaikka
pantaisiin, kuhunkin taloon, kirkko ja pappi; ei asia
tulisi siliä autetuksi, enkä usko siitä paljon tuleva,
ellei tähän vielä vaaitak jotaik muutakin.
Sitä vastoin olemme nähneet monen pitäjän, tapojensa
puolesta, hyvin sivistyneen, ja kirja-lukemisehen
varsin harjoittaneen, kussa on oLlut kelpo miesi
Kirkkoherrana, eli oivallinen Tuomari, tahi — vaikka
kunnollinenki Nimismiesi, eli kussa joku muu
N» 10. Lauvantaina, 28:nä päivänä Maalis-kuula, 1846.
Kunl tottelevaisiaja maiUaik ilmoittamista,
jota tahotaan pantnksinäihin
lehtihin, niaksaaSkop.jokaratielirivi,
johonluetaan nnonarvollasl)puustavia»
T.entolehti &ttomrtlrtimti,jota toimitetaanjoka
pyhätoinnä Lauvantaina,
Kochinpuoissa,Falmqvistinkivimuurissa,
Esplanadinpohjoispuoltrainaisen
kavnn Varrelta, raakaaa tåällft Heisinkissa
yhen Hopee Ruplan, vuuessa, ja
60 kop. puolessa$ mutta haettu postin
kautta muuanek, maksaapi vftosikerta
15 kop.ja puolen rutten9 kop. cnäiftpi.
"
senki talien aina ollut, vastapäin puhua teillen e-^
nemmin heistä, jotka suomenkielisillä kirjoillaan ovat
kirjailtaessa eli tievollisessa tarkoituksessa, henkellisesti,
hyövyttäneet maamiehiänsä (ja jotka kaikista
ovat enin mielen-valistukseksemme vaikuttaneet) ynnä
näistäkin heijän kirjallisista toimeistaan *), niin
myös kuin heistäkin, jotka, näihen kirjoin kansakuntahan
levittämisellä, ja maamiehillemme ymplirin-
hajottamisella, ovat auttaneet ja toimittaneet tätä
henkellistä työtä; mutta sillä välillä tahomme tässä
jotaik nimitteä niistäkin, jotka rahoillaan ovat, varsin
kiitettävällä tavalla, tarkoittaneet nouvattaaksensa
ja jouvuttaaksensa maamiestensä mielellistä ja tie—
vollista tointumista, heijän puheensa kirjallisella harjoittamisellaÄ
miehiä löytyy seassamme jo varsi"monta,
vaikkeivät kyllä niinestään ouk tulleet kukituiksi
ja( mainituiksi, eivätkä nytkään tulek, sillä se on
hyväin tapa harjoittoo hyvyyttä muihen tietämätäk:
tyyneessä kalat kutoovat, hyvät tavat hiljaisella,- kuitenkin
teijat hyvin tunnetaan, aina kyllä arvataan,
ja — vielä kerran muistetaan! Toiset taas ovat
aivan julkisesti osottaneet tämän mieli-rakkautensa
ja hyvä-tahtoisuutensa toimeen saahaksensa suomalaista
kirjallisuutta, tievollisuutta ja henkellisyyttä. Hyvät
ovat kumpaisetkin! Sillä-lailla löytyy jo Suomalaisuuellemme
yltä-kyllin ystäviä, tuhattaisin tuttavia,
kuss'ei toinen tunnckkaan.
Vaan ennenkuin tullaan puhumaan mitä Hallituksemme
näinnä päivinnä armollisesti on säätfänyt
kaiken kansan ja kielen hyväksi, tahomme kunnialla
ja kiitoksella mainita mitä yksinäisetkin maamiehemme
ovat nykyjään näissä aikeissa toimittaneet,
toivoin heijän, näillä kauniilla esimerkillään,
muitakin kohoiltavan isämmaalliseen rakkauteen ja
lempeyteen.
Viimeisellä viikolla kävi täällä Holsinkissä,Hollolan
Rovasti ja Tähti-mies (Orbcné letximotcn) Herra
Tievollinen Oppiainen (silof»?EftcU}.) Job.Fr.Bouch t,
lahjoittamassa opistoamme ikä-päiviksi viljellä saalia
(f>00) Hopia Ruplalla, sillä puheella, että vuosillinen
vero heistä (joka teköö 25 eli 30 Rupi.
Hop.) piti tästä päivästä, ainiaan, annettamaan sille
opiston nuorukaiselle, joka, tarkoin tutkittua, osottaa
isointa ahkerruutta, taitoa, ja tietoa, suomalaisissa kielen-
harjoituksissa **).
"*) Eipä autak paljon heistä puhuminen, ennenkuin
olemme keinon keksineet heti saaha kaikellaisia
suomalaisia kirjan-toimituksia käsitiinne.
Tämänkin olemme jo oivaltaneet, vaan outamme
ainoasti tämän "Suomalaisen" enemmin maa"
kunnassa levittämistä, tätä teillen ämoittaaksemme.
**)Löytyy niitä monta meijän maussa, jotka ovat
häntäkin paljon rikkaampia, joilla ei ouk
sukulaisia, ei perillisiä, ja jotteivät ouk antaneet
niin tenkoakaan yhteisiin maamiehellisiin hyövytyksihin;
mutta joihen omaisuutta tuhlataan ja
tärvätään vento-vierahilta, jotkapa vielä monesti
irvisteleevät ja nauraavat näistä itaran kätköistä
ja kokoilemisista. Muutoinkin niin ei se ouk
maahan. Ei, Jumala meitä varjelkoon! Vaan sanomme
vielä siittennik: mitäs myö kirjoilla tiem- ,
mö— ell«i niitå luetak; ja jos luetaanki r*~ elFei'
niitä ymmÄrretäk; eji jos ymmfirrétMnkin ?~r ellemme
kuitenkaan taijak k&yUeä yjmmärrystämme
niin kuin meijän pitäisi, känsän kaiken hyväksi,
itellemme kunniaksi? Jos laitatten meillen
kouluja, niin laittakee meille myös miehiäkin, toimellisia
ja toellisesti henkellisiä! Ja silloinkin
vasta ovat koulutkin meillen hyövyllisiä ja onnellisia
— vaan ei ennen.
Moni on ehkä sanova: erittäin on koulujen asettaminen,
erittäin on taas henkellisyyen meissä herättäminen;
mitäs siitten näitä molempia sevoittelet?
Olkoonpa niinki! Mutta luulen kuitenkin, jotta näilien
molempien pitää käyvä käsityksin. Sillä emme
kuuluk heijän joukkoon, jotka luuloovat: kuin jouhi
saahaan, niin hevoista tehhäun.
Suomen-kielen Hyväiliöistä.
JRoska olemme jo kerran ruvenneet kielemme puollustajoiksi,
niin silloinkin tuloo meijän pitää hyvässä
muistissamme muitakin hänen rakkaitansa ja hyväiliöitänsä,
jota tiemme mielelläkin, toivoissamme —
kaikkia kielen ystäviämme, ja mitkä vaan suomalaisia
ovat — tämän iloittelevan. Kielen ystäviksi
ja hyväiliöiksi nimitämme kaikkia niitä, jotka
kielen harjoittamisella, ja mielemme valaistamisella,
soisivat, ymmärryksen niinkuin syämmenkin
puolesta, saalia maamiehiämme tavoiltaan sivistyneiksi,
henkellisimmiksi herättäneiksi, ja kaikin puolia onnellisimmiksi
luonnistuneiksi.
Meijän kielemme höystyminen,ja koko Suomen
sukukunnan valaistuminen,syntyy monellakin tavalla,
ja saattaa kyllä monesta puolesta tapahtua, sekä
yhteisellä että yksinäiselläkin ees-auttamisella. Myö
emme puhuk tässä niin mitään meijän papillisista ja
Leijan ristillisistä mielen-harjoittamisista, sillä ne ovat
kuitenkin,kaikista,toimellisimmat,luonnollisimmat, ja
meillen onnellisimmat, jos heitä vaan oikeen käytetään,
ja niitä myöten itekkin oikeen käytteläitemme;
mutta koskei kuitenkaan kaikkein sovik papiksikaan
ruveta, ja moni heistäkin ei siihenkään ehkä
luotuna, niin eihään tämäik kielläk meitä vaikuttamasta
valaistuksen levittämiseksi, meijänki keinoillamme;
vieläpä kirjallinen puheh kuuluu laajemmalleen
kuin tämä suullinen. Tuskinpa löytyy
yksikään meistä, jok'ei jotenkuten saattaisi tätä yhteistä
tarvistamme auttaneeksi ja voittaneeksi, jos
vaikka milen vähäisen; toiset mielellään, toiset kielellään,
toiset älyllään ja ymmärryksensä avulla, toiset
varoillaan ja raha-neuvoillaan, toisetpa vielä siittenkin
toisten töihen ja toimein ympärin-levittämisellä,
ja kunnolla käytältämisellä *). Aikomuksenne on
*) Kirja-kauppioista ei ouk tässä puhettakaan; sillä
hyii tarkoittaavat ainoasti omoa,rahallista, voittoa;
vaan löytyy tois-tapaisiakin, jotka harjoittaavat
tätä ainoasti toisten hyväksi, ja henkeUiseksi
voitoksi; jaheitä piemme aina suuressa kunniassa.
Iloksemme emme saatak olla sanomatak, naijen
molempien, meijän maassa ensimmäisten, esimerkkien
— näin yksisillä rahan-säätöksillä suomenkielen
harjoittamisihin, yhteisesti ja kirjallisesti hyövytteä
koko kansakunnan tievollista ja henkellistä mielenvalaistamista
lähteneen papillisesta säävystämme;
jonka monet muinoisatkin ansiot maamiehiänsä sivistyttäniään,
aina ovat meiltä muistettavia; ja joka
toistaa, tässä säävyssämme, vielä nytkin löytyvännapa-
juuren meijän kansallisehen mieli-harjoittamisehen.
Porvon Hippakunnan kunniaksi, ovat molemmat häneen
kuuluvia, ja Savolaisia vielä kumpainenkin.
Toivomme toella jotta tämmöiset kuuluisat esimerkit,
annettu näiltä molemmilta pää-vanhimmilta
(fcniorer) meijän papillisisfamme, mahtaisivat
sytytteä ja kehoiltoo ei ainoastaan nuorempiakin
lieijän joukosta, mutta myös muitakin maan-ystäviämme,
astumaan heijän askelillen, vaeltamaan
hcijänki tavalla. _^^^^^^^^^^B^B
ennen kolmaaskinSavolainen^
Kopioittaja Pää-Valvojan Toimituksessa (Ä0«
pificn wi& $)rofurator.s (Smbetet) Öppiainen Sten
Sture Arvidsson — joka oli ennenkin aina
eläissänssä, niinkuin hänen vanhempikin veljensä
(meiltä kaikilta hyvin tunnettu, Kuninkaallinen Kirjastoja
Tukhulmissa) syämmellisesti rakastanut tätä
omoa puhettamme — kuolemaisillaan, kirjallisessa
jälkeen-säännöksessään 19 päiv. Huhti-kuuta v. 1843,
asettanut ja säättänyt jotta kaikki hänen omaisuutensa,
jokanousi 20 tuhanteen Ruplaan paperissa*) piti
kuulumaan opistollen, sillä eholla että veron heistä
piti vuosittain annettamaan yliellen,kahelien eli kolmellen
oppivaisellen, jotka enin työskentelivät Suomenkielen
kirjallisissa harjoituksissa.
Opisto otti jo kaiken hänen irtonaisen omaisuutensa
vastaan; mutta hänen heimolaiset, jotk'eivät
tähän mieltyneet, ovat tästä nostaneet riijan, tahtovansa
laillisesti saalia tätä vainajan, heiltä la'imaltomaksi
kohottua, säännöstä puretuksi ja kumoutctuksi;
josta paraikoa riijeliään. Kumma ettei yksikään
meijän lento -lellistä ouk tästä hänen lämpöisestä
maamiehellisestä mielestä ja rakkauesta puhunut niin
mitään.
neet omoo kieltänsä, nykyjään myös hyväksi otettu
näinnä aikoina pietyissä sunnuntai-kouluissa.
Meillä on jo kauvan tavaksi ollut isolla rahoinauttamalla
kustentaa oppivaisten matkustamisia
maissa muissa vierahissa, heijän tietojansa, sillä
enentämiseksi, ja saahaksemme eli synnytteih
heistä aikoa myöten kunnollisia virka-miehiä; jo-r
ka on meistä hyvä ja kiitettävä. Multa kerran
näitä saatuamme (vaikka ilman ansiotammekinj
emme ymmärräk heitä kyllin arvata, heittäissämme
heitä kehoittamatak, ja vielä toisinaankinj tarpeellisimmisansa,
ilman auttamalakkin joka on meissä
paha kyllä, ja tapa hyviyi moitittava. Toivotamme
kaikkia tulevilta ajoilta, ja tuntemattomilta;
mutta nykyiset, vaikka hyvin tunnetut, heitetään
sillä välillä turvaamatak. Paremp' pyy käissä;
kuin kaksi, oksalla.
rahan paljous, mutta heijän käytös joka tuottaa
siunauksensa; sillä on nähty vähemmilläkin varoilla,
jatypö-tyhUj lakin, aikoin saatettavan suu-'
rempiakin asioita kuin näillä; ja on uskottava
näihen kansan-auttajoihemme, jos näköövät ensin
hyviä heelmiä näistä vähemmistä laitoksistaan,
vastapäin ehkä toimittavan toisia suurempia.
Muuan toinenki toimikaa, ja maan-rakkaimmia,
H.e.r.ra. Vuoren-Neuvo (Bersrs^Rådet) Joh. Julin olt aikoa tätä ennen, n~u'osnHr 4820
vuuen paikoilla,
toimittanut Turussa yksinäisen,omalla kustannuksellaan
asetetun, Bell-Lankasteri-koulun; kussa
lapset opetettiin ja luetettiin suomeksi. Mutta
tämä lienöönkijo hävitetty, eli muuksi muutlununna,
koskei hänestä siitten ouk kuulunut sen
koommin. Paihti tätä, oli niinikään Herra Luutnantti
Odert Gripenberg (sekin harras ja opiltaan
perso mies) häneltä, yksinään, ensin asetetussa,
ja Haminan Sota-koulun kanssa siitten
vuonna 4825 yhistettynä, aljet-koulussa, muissakin
opm-atneissa hyväksi ottanut suomenki kielen; ja
jota vielä nytkin, siellä harjoitetaan, mutta
ainoasti 2 tuntia viikossa. Vaan muualla ei
ouk koko Suomenmaassa, meijän tietyvissä, Suomi
uskaltanut suutansakaan avata, kaikissa meijän
opin-laitoksissame. Ainoasti muutamassa pitäjän
koulussa, ja aapis-lukemisissa ovat käyttää
Tämß, näin yksinäiseltä mieheltä* tehty, julkisesti
asetettu, ja rahoilla ikäpäiviksi perustettu, suomen-
kielen kehoittaminen ja kunnioittaminen, on iho
ensimäinen joka opistossamme, tällä tavoin, on tullut
toimeen. Vieläpä tämä yksinäisen miehen rahalaitos
ennätti ennen niitä ylhäisempiäkin, jotka nyt
kuuluu olevan liikkeellä.
Kuin Rovasti Boucht pari vuotta siitten, täällä
Helsinkissä, vietti 1844-vuosillisen Oppiais-koroittamisen
(9ttagister-9)romotion), joilon häntä itekkin
vihittiin Juhla-Oppiaiseksi (3u6el?3Ragi6ter) 74 vuotta
jo elettyään, niin nähessään näihen nuortein
rakkautta suomen-kieleen,ja heilläkin siihen innoitettu,
lupaisi haan heijän hyväksi ja suomen-kielen ikuiseksi
kunniaksi, säätteä opistollisen kehoitus-rahan; ja se
olikin näitä rahoja, joita haan nyt kävi tänne tuomassa.
Silloin se oisi kyllä ehkä ollut ensimmäinen
koko suomenmaassa, joka kielemme hyväksi näin
rahoillaan oli ikuistanut nimensä; mutta tällä välillä
ennätti jo toinenki, niinikään kunnialla meiltä kaikilla
muistettava, Kuopion Rovasti, Herra Tähti-mies,
Henkellirien Oppia Matt h. Jngm a n , pistäitä
tähän väliin. Niinkuin jo tunnetten ehkä, sääti
haan viimeisen vuuen alulla, 83 vuuen vanhana,
sata (100) Ruplaa Hopiassa vuosilliseksi palkaksi
erityiselle lapsen-opettajalle Kuopion kaupunnin alemmaisessa
aljet -koulussa, jonka piti suomenkielellä
opettamaan suomalaisia lapsia ensimmäisissä tietojen
aiheissa,- jonka tiilien haan täksi tarpeheksi
lahjoitti Porvon Henkelliselle Papis-Istunnolle (ÔUftfioriuttt),
ikä-päiviksi, sen siihen vastoavan pääsumman,
seihtemän sataa ja viisikymmentä toista tuhatta
(1750) Ruplaa Hopeata*).
lIIiJLÎMiISSÄ, €. A. Gottlund,'184M.
KoskaHerra Kochin kauppa-puoti — kussa nämät
lehet, tähän asti, ovat tämän kaupunnin asujarnillen
olleet tarjolla ensimmäisinä päivinä
Huhti-kuuta tuloo Palmqv is t in talosta poismuutettavaksi
Kisilefin kartanohon,Unionin (Yhistys)
kavun varrella,niin tuloo tämäki "Suomalainen"
lasta puolesta, ja silläisillään (tillött>it)are) viimeiseksi
mainitulla paikalla ulos-jaet tavaksi, jota tämän kautta
liakioillensa ilmoitetaan.
maffaa
S—Kuiö 20 SKuplaa; — O^ra 15 «Kpl. M 9tpl.— 9tuiö=jaiu)ot, 2eiwi^
fä, 1 9ip( 50 fop. — DfyranHrwnit, fappa, 80 ja 90
f«sp. — Äaara*rt)ft)nlt f "90 fop» ja tXupTanfin*,-Û)bi*
ta, CeitviöPä, 8 ja 8 SRpl 50 fp. — Kali geiwiöfä
6 «Kpl. — 9>alwattu SRaawaan lityi, % SXpl. 2ei*
tmöfä; — maffetaan 2 SXpl. 50 fop. —
SEBaftfan^liâ 4 «Rpf, geiwi«fä«tä, — Jjeinät 50 fop.
Beiw. — £otttm*JJ?afot 3 9Cp(. fuotma, ja
% tKpl. 50 fop» — ©i)fet (hiilet) 3—5 (Kpl.l)äfi«ä
"— (Xie«fa=maito, 20 fop. fanmi, — Äonansmunat
4 SKpi. tiutviMäj — potaatit 25—30 fop. fpp.
Sillä tavalla on nyt nainna* kolmena vumeisina
vuosmna tullut, rahallisessakin tarkoituksessa, ykstnuisiitäktn
maamichiltämme, paljon'enemmin tehyksi
suomenkielen kunniaksi,ja nuorukaisten hänehenharjoittamiseksi,
kuin mitä on tehtynä niinnä 7:nä vaosi-
satoina sitä ennen, jollon et tehty niin mitään;
ja tämä olkoon jo toistukseksi, jos kohta vähäinenkin,
mitä maamiehellinen rakkaus, kieiellisessäkin
tarkoituksessa, nikoin saattaa. Nyt palaapi tämä
lämpymä ainoasti muutamien povessa, ja siinäkin vasta
kytömällä; mutta äläppäs nuoli, käin tämä tuli
pääsöö lariammaksi leviämään, kuin se liekiksi leimahtaa,
eli vallan vaikiaksi — saahaanpas silloin näha
jos suomenkieli kahotaan vielä kennoksi ja kelvottomaksi,
jos toistaik tarjottaisiin.
*ilalonmie« Kaarle ?Kattnpoifa 3lola,
?Dleefufnlän pitäjästä, #ämeeöfä, on firjuttanut meils
len ja pnntännt, omaöta \a. muiênfi pitäjä^mieötenfä
puoCcöta, jotta näihin Ufytiinti pantaiftin maa»
tawacoiên eli elatu* feinojen fauppaînta,
jofa oi|T talonpojiden ttyå tarpeellinen tieteä; niin
waiffa ft)Uä ©uomalainen ei ottP aitvottu
feitttîjlîn fauppa-tietoiîn ~ jonfawuof|T,niinfuin mo*
neffi muufjifi tarper)efp, mielimme ftmm)tteä toifenfi leên, nimellä ©eurawainen, (jo
s ©vo«
m a la in e n mufa faift fyllin fyafioita) —niin taôm? me fuitenfin mielellämmö nouat
taa maamieötemme
mieltä faifiöfa femmoijttifa, fuöfa meijän fäijpi jttä
tefentinen; jonfapa tätyn mt)öö näitä tämän faupun*
riin fauppaîntoja tuloo, tästäfin läntiin, ©uomalai*
fef)en pantanrifft» ;oö tietäifimme jotaif
numtafih oleman, jota maalla ajiwaifet foiftwat faaâ
tieteäffenfä, niin fnnti)ifi efyfä (Ttäfin ilmoiteoo, jo«
tuntijlmme fyeijän toiwotufftanfa.
liuva-k.irjoUuui f).
¦äp*'^Miiim*^^ +*£^^^^
©anotaan: "futi fittrudta fefään, puoli fuuta pui*
muifeöta, tuiiffai\s fiwen toifyatta,päiroän pääöfpfeötä,
wäötäräfiötäei wäfyeäfään"; miten liennbbn? %Baan
ci täöfä n>ant)asfa pufyeeafa ma()af olla paljon merf*
fid; ftllä enftmmäinen fiuru ammuttiin täällä SpcU
jtnfiöfå jo km päiroänä tätä fmtta, ja Otuottimaan
ctcläöfä pää«fä nähtiin fyäntä jo 3 wiiffoa fttä en*
nen. (Suojatpa nnt omat olleet ilmatfin, ja wcttå
on fatanut pian jofa päiroä; ilmanfa täöfäon roöpuu*
to* paljtmmallaan; toifet rattailla ral)nu6taatx>at, toifet
reillä remputtaan>at m)Selitys. Viimeinen Kuva-kirjoitus, ja fttmönalku,
luetaan näin: "Nämät lehet maksaa tänä vuonna
yksi RupiIa Hopias&a; Ottaakat (ottakoot) heitä,
luetka (lukekaat) niitä päästä-päähään, kattoka kirjan
sisälle, niin ett'ei tulis kieli pilkan alle.
(Jamttn selityt seuraa vastap&iri).
Pa,ino-virheitä 9:ncss'd Numerossa.
2:pol. 2:pien. 23:juov. seisoo eri-puheella, lue puheella
3 2 8 seisoo 40 vuotta, lue 30 vuotta
4 / 46— seisoomasta-kyntth',lue vasta-kynttä
Mi IL Lauvanlaina, 4:na paivana Huuhti-kuuta,
I.entolehti &UOni(tlttiMtt,jota toimitetaan
liocliinpiioissa,Palmqvistinkivimuurissa,
Esplanadiapohjoispuolimmaisen
kavun varrella, maksaa täällä Heisin* kissa yhen Hopee Kuplan, vuuessa, ja
kautta muuanek, maksaapt vuosikerta 15 kop.ja puolen vuuen 9 kop.enämpi.
Kuuluttelemisia ja muutaik ilmoittamista,
lehtihin,maksaa3kop. jokarati elirivi,
johon luetaannnon arvollasopulistavia.
Yksinäisiä Numeroita ei myyvä.
Huomenna, joka on Palmu-Sunnuntaki, saarnaa:
Kaupunnin Kirkossa: Aamu-saarnan, Kappalais*-
Apulainen, Majisteri af Enehjelm fsekä Suomeksi
eitä Ruoliksi). — Ehtosaarnaan, määrätty Kappalainen
Blomqvist fSuomeksiJ; maar. Palvellus
Apulainen Snellman (Ruotiksi).
ffenki-Varjeluksen Suomalais-Tarkyampuvaislen JKrkossa:
vaara Pastori Lillström (Suomeksi).
jan tarvihtee Saksasta Kultalaa hakea, kuin on meillä
Jahkola Suomessa? Ja parempi Jaakkolan onnellisuus,
kuin Harjulan onnettomuus; eikä ole tarvis joutavia
mielen-juohuttelemisia (fantafiet) kuin on meillä
totuus käsissämme.
Arvattavahan se oli että siellä, yksissä ollessamme,
tuli tästä muisti- tahi kulta-rahastakin puheeksi.
Kuin kysäisin heiltä, kuka sen juonenensin oli heijän
päähänsä viskanut, kunnia-rahoja kustentamaan
tahi muita muistimia, eli — mistä miehet ensin ottivat
tätä miettiäksensä,asiata aateliaksensa? Niin astui
Jaakkolainen ees, ja, pulmissaan muihenki puolesta,
sanoi: kauvan olemme jo oivaltaneet, niihen ainokaisten
— jotka,harvoin,meijän maassa jotaikvaikuttaavat,
tahi työskentelevät, Suomalaisten hyväksi-—
aina tulleen,omiltammckin, unoutetuiksi, eikä miksikään
kahotuiksi; multa muita muikkaria, meillen jönnik-
joutavia, niitä kylläkiitetään,palkitaanpa mitenpaljon,
kukkuroitaankunnialla, Niin,hyvä herra,ei meistä
huolik yksikään; no eipä se ouk kummakaan! Sillä
kuin ei muistetak niitä milloinkaan jotka Suomea harjoittaavat,
ei yläältä, ei alaalta, eipä kerran keskeltäkään,
niinkuka siihen rupea, jos olette työkinsen tehnyt?
Näissä mieli-murheissammetulimeillen kuuluvilten
HerraLehtorin Runebergin, Porvossa,— joka joennerikt
ruohtalaisesta runomisestaan oli armolliselta Keisariltamme
saanut 4000 Ruplaa paperi-rahoissa, vuosillisiksi
hyväntekiäisiksi— -nyt äskenkin samoista lauluistaan
saaneen kunnia-rahan Ruotistakin. Silloin
kaivoi meijän syäntämme, ja pistiimme vihaksi,
heijänki — Suomenmaassa syntyneinä, kansastamme
kasvaneina,— joita palkitaan papiksi, ostetaan overkkaisillaan
se on tapahtunut; vaan meijän,
joka lähes kahteenkymmenteen aastaikaan emme ole
käyneet teijan kylissä, pistitämä hetisilmähämme.
Muutakin en ole Jaakkolaisestakaanpuhunut* kuin
kertoinut teijan omia puheitanne, ja mitä itekkin
olen kuulut ja nähnyt. Kiitoksiani, niinkuin laitoksiani,
ovat asiata myöten, eikä kennen mieltä
myöten;niin huin on lapauksemmekin, kiitteä hyviä,
moittia pahoja, missä heitä vaan tavattaisiin.
On niitä miehiä Hämeessä,
muutamia muuallakin*
(Jatko ja loppu 9:estfi Numerosta).
Olimme jo lakkaaneet puhumasta meijän Lammillen
matkustamisestamme, ja moni on ehkä outtanut
meijän jotakin myös sanovan siitäkin asiasta, josta
ensin oli puhetta, ja joka saatti meitä sinne mänemään;
mutta haastellessamme Lammilaisten olosta, emme
tahtonakatkaista sitä,eli siihen sevoittoo semmoista
joka oisi kannattanut meitS muihin aineisihin. Pit—
kaksipa se muutenkin tuli tämä kertomuksemme, mutta
ktska harvoin ehkä saahaan semmoisia esimerkkiä
puhuaksemme, niin paremmin on hyviä toimittamaan
kuin pahoja. Nähtyämme, tässä, talonpojatlisenkt
miehen, yksinään, vaikuttaneen enemmin hyveä
kuin monet muut yhteisesti, *)niin — mitäs mci-
") En soisik mielellään Lammilaisten ottavan pahaksi
mitä olen puhunnut heijän käräjän-käyntistä
ja muista laitoksistaan, muinon siellä oJlessani;
silla mitä omilla silmilläni olen nähnyt,
en saatak tyhjäksi sanoa. Ite etten kyllä ehkä
kelssi tämän ison eroituksen teijan tavoissanne,
jm kahotaan vanhaan ja nykyiseen aikaan, sillä
¦
' ¦¦¦ .¦ ¦¦¦¦¦ ,:-.
1846.
sotamiehesså.
Suomalaisuus Wenålåisessåkin
Uusikirkon Rovasti Wirenius, täällä käyvessänså, jo
neljä vuotia siitten, tultuansa Porvon sinä vuonna
pietystä papis-kokouksesta, puhui meillen seuravai-
»esta tapauksesta.
Kuin huuto-kaupalla vuonna 1835 Wiipurissa pois*
myötiin Rovasti Peinziuksen jälellen-jäännyttä omaisuutta,
niin oli tähän yhtynyt,muihenkin ostajoihen
joukossa,mtiuanki Wenäläisen sotamies, joka ei muuta
ostanutkaan kuin hevoisen ja yhet rattaat, eli kärryt,
joilla haan oli jo auksionista pois-lähtemässä,
kuin haan, juuri pois-männessään, sattui ovesta näkemään,
muuan toisessakin kammarissa, suuren joukon
kirjoja. Niin kysyi, tokko niitäkin piti tässä
poisi-niyötämän? Saatuaan tätä kuullaksensa, kyseli
vielä, josko siellä joukossa Föytyi suomalaisiakin kirjoja?
Kuin sai kuulla semmoisiakin tässä löytyvän.,
niin eipä mies männytkään. Haan jäi tähän outtamaan
aina loppuhan asti, ja koska kirjat myötiin
viho-viimeiseksi4 niin haankin jäi kököttämään kauvemmin
kuin moni muu. Koska nyt tuli kirjoinki
myönti, niin mikä vaan suomalainen kirja oli — -
niin ei yksikään männyt niin korkeiseen huutoon
kuin tämä Wenäjän sotamies. Sillä tavalla oli haan
jo ostanut itelleen Suomalaisen Pipelin, Uusi-Testamentin,
Virsikirjan, jamonlaik muutakin suomalaista
kirjoa, joista haan oli monestakin saanut maksaa hyvääkin
hinnan, koska moni koiransilmä, nähtyänsä
tämän hänen osto-rnnonsa, oiT vielä pilallaan kalliiksi
näitä hänejlen koroittanut. Kuin tämmöinen
merkillinen käytös oiivoistutli koko osto-rahvaan,
niin muuan Upsieri kysyi häneltä jos hänellä oli
railoakin kaikkia maksamaan mitä oli huutanut?
Jiest! sanoi Wenäläinen, ja kohotti raha-kätkönsä ylös
lakknrislaan. No taijatkos siitien Suomea ies lukea?
kysyi taas herra. NitetI sanoi siihen Wenäläinen.
Nytpä rupeisi jo yksi ja toinen kyselemään häneltä
minkä tähen haan sikten niitä osti?
Olen jo palvellut ulos aikani, sanoi haan, ja
tulen nyt Suomesta, lähteäkseni kotimaahani synkkähän
Wenäjäsehen; senki vuoksi ostin mulle hevoisen
ja kärryt. En kyllä taijak ite tätä kieltä lukea,
enkä ymmärräk; vaan olen Suomesta nainut, ja minun
vaimoni on hyvin kirjoihin taitava, ja lukoo
niitä mielellään. Syntymä-maahani kerran palattuani,
on haan harvoin kyllä, tuskin eneän millonkaan, ketään
maamiehistänsä tapaava, kuitenkin söisin minä
mielellään hänen aina, vieläik vastakinpäin, manissansa
pitävän oman kielensä ja Jumalan-palvelluksensa. Hänen
mielen nouteeksi, päätin tässä ostoa, huyitokseksensa,
kaikkia niitä suomalaisia kirjoja, joita minun,
vähät varani käypi lunastaminen. Niinpä ajatteli tämä
alhainen ja yksitoikkonen Wenäläinen, ja hänen
aatoksensa oli niin kaunis ja mieli-armas kuin hänen
käytöksensäkin. Miten ylhäinen ajattelee, ei tunnetak,
koska haan ei ouk käytöksillään sitä toistanut. Sotamiesipa
piti sanansakin. Haan huuvoillaan osti
kaikki Rovasti Peinzius vainajan suomalaiset kirpettäjiksi
— aikansa uhranneen hyväksi muillen moka
muulfaisillen, väellen varsin vierahaHen, ja josta
meillä ei ouk apua mitään; niin — jos eivät muut
Suomalaiset, niin toki myö Hämäläiset osottaisimme
kiitollisuuttamme niillen, jotk'eivät ouk halpaksikaan
kahtona meitäkin mielitellä; ja päätimme muisti-rahoilla
merkitteä kolmet meijän Suomen miestä, meijän
parraimmat papitki, Teijat, v. Beckerin ja
Lönnrotin. Mutta koska Pamppalainen, jotalaitettiin
kaupuntiin, varsin tästä neuvottelemaan, kehnosti
käytti käskyämme, ajoi huonosti asian— ja vielä sanoi
teijan sanoneen semmoisia rahoja ei käyvän tekeminen
ilman Esivallan luvatak, eikä siitä olevanmeillen toivoakaan
— niin arveltiin jo monestapitäjästä, ei ainoastaan
tästä Hämeestä, mutta myöskin Pohjanmaalta,
maalta Turun ja Viipurinki, kirjuttamaan Päämiehelle
Hallituksessamme (jopa nimenki nimitti) lupoa
muka pyyteäksemme. Ei haan toki tuota oisi
meiltä kieltänyt! Olenpa mjnä ennenkin hänelle»
kirjoittanut, ja vastauksen haueltakin saanut. Ja kuin
Pamppalainen sanoi teijan vielä sitäkin sanoneen,
tämmöisestä laitoksestamme ei olevan niin mitään,
ellei se ole lähtenyt koko maakunnanyhteisestäpuolesta
— siltä saattaisihan aina muutamia talonpoikia
villitetyiksi mihin tahtoo, --- niin päätimme, tehäksemme
tätä yhteiseksi yritökseksi, sillä että jokainen
ainoasti piti antamaan 40 kopeekkoa; ja
piti se siittenkin meiltä syntymän; sillä olen hyvin
tuttu ei ainoastaan Pohjalaisten kanssa, jotka kaiket
talvet käyvät minun luonaini, pellavia ja liinoja ostamassa,
mutta myös Turun ja Wiipurin puolla, kuhun
ite, joka talvi, kaupaksi kuletan näitä pellaviani;
ja tiijän hyvinki— mitä öisin heilien sanonut,
sen oisivat tehneetkin. Kuitenkin emme tahtona, ilman
teijan kyseiemätäk tähän puuttua, koska olitte
tätä niin kovasti kieltänyt ja epustellut.
Mitäpä minä muuta taisin tähän sanoa, koin
koska Pamppalainen ei mulle muusta puhunut koin
ainoasti minusta, niin en myös muustakaan taitanut
hänelle vastata. Sillä mitä muillen aivotten — en tahok,
enkä taijak, kielleä, eikä käskeä: tehkee tätä
miten tahotten! Vaan sen sanon vielä nytkin, (ja
ymmärrälten työ sen itekkin) että jos oJrsikkin ennen
käynyt mitenkuten tekeminen, niin ei tuo nyt
eneän käyk, minun kerran täällä käytyäni; sillä aryattavahan
tuo oisi, ei yhönkään uskovan tämänlähteneen
teijan päästä, vaan sanoisivat ja luulisivat
minun teijat tähän yllyttäneen jahoukuttaneen; joka
olisi mulle ainoasti häpiäksi, vaan ei kunniaksi.
Tätäkin liyö kaikki hyvin kyllä hoksaisivat; ja
sanoivatkin heittävänsä asiansa sillaan.
Mutta koska oletten kerran aivoneet osottoo
mullen kunnianne, niin se onki jo — kuin olisilten
sen tehnyt; ja kostoksi tästä — annan minäkin nyt,
tässä, sen teillen.
t
9>ojat puûittjat merellä, laUMitoat taiwamie*
f)et:miîn nnt on tuulet tullut, mif>in faaretfifaton»
na, fuin ei fuuluf Äuuron maalta, eifä lainfaan
Säpin maalta? SDBirpuifeni tDatpuifeni, tuulen tuitta
fulttteini, taöfef ilmat irroilleên, tuulet fnn|t6täis
Fi;f>ä;äf: tuulen tutfaat turpomaân, ilmanreunat viel)?
ftuttavan! poifa<pof)joifesta, foin=forwalfa
fol)cnnaf, jotta fttrjat fulfijtmme, meren tietä mätitäijtmme,
fnt)Ulä fr;fcnewäUä> mt)ötäifeUä'mö^fntoäSii
(fanoi merimiehet wirwulle). ClCirpu lupaiji lujaöti,
fal)en folmen påtwän pääötä, n>iifon pääötä tmim*
meiffiftm" SupaifT, tuaan —ei pitänyt*
Niin älkeätte siis paljon luottako yipaläistcn
lupauksiin! Silla heistäkin — mo-nr virkkaa niinkuin
virpu, moni vastaa niin kuin varpu, kauniisi' kyllä
kaikilfenkm, joka miehen mieltä myöten, suloisilta
suun sanoilla, lämpöisellä läylemiöllä: mieli toista
miettelööpi, toista aina aatteleepi; eikä käynöönkää-n
kätensä aina toista auttamahan; sillä heijän,niinkuin
meijäiij lupaukset tuiskahtaavat, käkäykset keikahtaavat.
3o tuli ilmoja ijäötä, aita i*t?öppn päiiDän alra.
ÖBirpu witffi, noin faneli: tä6tr on faifillen faloitlen,
faifiir falan?ief)U(enfi! Anitan ft;llä fnt)in teilfeu,
puuöfan puna-pttrötoiflKen, manna maatien mattof)\n\a,
rmtnoitfen tapaijéniaâiv tiwitlm fiîfemäl^äm tfäfjt läiöfi)t länneetäfin, luottiin tuulet
c*
f)cöta» SBBirptt urirfft, rrottt faneKr %t\os on laiteö
laiwalieniie, aifa puuhat purjiöcnne, alleja ajdemamu
tijrdfi)itä tijrf^ttämääni I 2äf>c pnrfi fentäntä^än, ftiuaftipi
fiuf)omaf>an! fo^ti muiden maiden; perä
\tastu SOÖirpu rotrffi, noin fanrii: Sftcinfee peiton
perfantoftön, maiden faiffein fainjantefyon, »ainiot
ujafoamaani; otrtffr ojittamaani: numtamia mnUctfeU [en, muutamia fyrmöfjHlen, aat
ran tt;ötä attttamas
()an, tnotimen lopettamahan!
rahfaifet fateetffn, tvetta' ranteet täiöf^t*
tiwat* SCDirpw U)ti'ffi, noin faneH: tä^' on
ntdenfirt,ftötef) fatmiö fuffaipen, jotfet Reijat pouta
polttaiö, paaf)tuiö iJäiman paiötefjetta, jottei 3aa=
foKa ianoifi, Otti jnontataf oltfr*
Niinpä tapahtuu mpnestikin, Rainr kerran rupea
tulemaan— ylähältä yhtä päätä, silloin tuloo niinkiwh
tuisku, lähettäiksen niinkuin läisky: mihm saapi, siihen
sattuu — mihin pääsöö, siihen päätyy; tapahtuupi
tapaturma, onni toisen, toisen surma. Palkat
tulimillen tuloöpi, pahoillcnki palkinnosta, kunnia
jat, eikä yksikään nyt eneän heijän hintaansa hänelle
koioittanut, kerran tätä hänen puhettansa kuultuaan.
Sillä tavalla osti haan koko korillisen (vakallisen)
Suomalaisia kirjoja; ja sai vielä tapaturmaisesti Hebrealaisenki
Raamatun, jonka haan, erheyksessään,
luuli olevan suomalaisenki kirjan,- ja joka nyt, muihenkin
joukossa, sai vaeltaa VVenäjäsehen.
EmmcköhäJin myökin mitään hyvää oppisik
tästä köyhästä Wenäläisestä sotamiehcstä? Kuinka
monta eikö meissä löyvyk, jolla ei ouk ainoastaan
vaimoa, mutta lauman vielä lapsiakin — eli suurta
perettä, ja jok'ei kuitenkaan, heijän hyväksensä ja
huvitukseksensa, ouk raahtinut ostaa yhen ainoankaan
kirjan, mihjn eivät ouk oikeen pakoitettu, ripillen
päästäksensä ja naimisihin männäksensä.— eiväfpähän
ouk ostaneet omallakaan kielellä, sitä vähemmin vierahalla.
Miten monella Isännällä, herroissa niinkuin
talonpojissakin, eikösouk paljon alusväkeä; ja miten
monella sepittäjällä (frtbrifflllt) kaupunnissa niin kuin
maallakin, ei olek paljon näitä opin poikia ja työrahvasta:
olettenkos vielä millonkaan heijän henkelliseksi
mielettelemiseksi, pyhinnä ja jouto-aikona,ostaneet
heilien kauniita Suomalaisia kirjoja? Häpiäkseni
en tahok kuullakaan monen teijan vastaustanne
ja esteitänne j oppisittonhan toki tästä venäläisestä
sotamiehestä miten teijankin tulisi käyttäitänne. Viimeksi
vielä kysymme siitäkin säävystär jonka asia
on harjoiltoo kansan mielellistä ja henkellistä valaistamista,
oletteko ies pitäjän miehillennekään ilmoittaneet
uusien Suomalaisten kirjoin ilrnistymistä, sitä
vähemmin kehoittaneet ja auttaneet heitä, näihen hankkitessa;
joihen joukossa nämätkin kolmet Suomalaiset
lento-lchet ovat, moneslapäin kahtoin, soveltuvammat?
W$ iivi;paou,
(Toinen vertaus).
. ;3Roni anoo Wfofaöta f)X)W\i faitct faaljaffenfa,
moni tmiritleiP nriljefteä: tuoppaö tuulet tuufyiammat,
taî tmimat nrifymafPaammat! SKuPoUeetvat fumpai^ tafin, molempia palweflafyam H
upa [)\)wä PumpaifeUa;
fapaanmt-- waatt toPfo pitääwät?
stnna, tveifPoneir,toä^äidtä — tutilta^ ijäötäifiiToo,
päiwän nuoren noufennoöta! s(nrta poutainen porota,
anna Paunio päittm-patötel), jotta Pttiwais PuttaJ töifpjämme tefjeafämme (fanoi seinä--mie
)et wixtUk)] sttsirpu lupaifl fujaeti, pättvän-pääöta tmimjuePjifinJ gu»aiff — maan ci pitä
M^^^^^^^^^H l^âSim nriru wirpuifeni, mm voanx tvarpui*
fleni! Svannaf faaffojft fatoitten, TältaP lounaisnäit- ten maitten, Oettä, tttoppas t
tmfenfi mereötä, etelästä etfc jotta nre mevifet miehet, faiffi fanöfa faifTmme faatiötaif
anoa, s(f)in aava (xm* 'ttUa (fanot fafcmieêt »tiriCe). 2Cirptt tupaijt fi^ a?.t!
' ¦%? folmen Pä*wätt pääötä, tmijen päästä wmmwctf(?fwn eupaifl, -tân ci pitänet.'
rv- *Vl ?a?aTtPiu 'wqpUct, fpntömie^t P^nnö^ fetta: fmrit* tmUs rwttaifeni,tmifm ÄWPfo
Jimuifeni,
miljin jtirrät ftdniäifl — -(teitä timletfin tulootvat,mitu=
nef purötoiä pnbräOtelet, l)äiläl)ntät — ftu*
nef pim>etpiirteleiffen, roeemwarat waanteteiffen. Suop*
pas fTCmäiö (uotefef)en, läpi lännen lääf)t;ttele, jotta
faataiftin faetta, nuoita nuoöfan noufemia, faöteen fo*
n>an faatamia; faiff* on fairoot fuintiUefyen, ojan polj*
jat ontolleen, lätäfföt läfäl)tt;mäsfä, ktytect löi)låf)t)U
tämääfä; pellot pöllnnnxit porona, touroot poijt to*
mafytaawi, tvaifenooroat »autiotta (fanoi fnntömiefyet
tviiriKc). QBirpu luuaift lujaöti,fafyen folmen päiwän
pääötä, nriifon päästä tmimeifftfin. fcupaifl, voaan--
ei pitännt
Suomen Yhteisissä, tämän-paivällisessa, Avisisla
luetaan H. M. Keisarimme palaaineen tänne Heisin"
kin kaupuntiin, Moskpasta 28 p. Maalis-kuuta. Jos
oisimmetätä lukeneet "4:nä päivänä tätä kuuta", niin
ymmärtäisimme sitä tyhjäksi.
HBIiSItfIUSSA, C.A. Gottlund,1940*
Hflnä kukko linnassa.
Ennen-muinon kuin pojat tekivät leikkiä, nousivat
toisinaan ylös töyrälle, eli mihin pääsivät mäen
mukkulallen, eli jos ei muuhun — niin tunkeisivat
tunkiolle, ja sieltä maahan-sysäisivät toisiansa, huu-^
tain: minä kukko linnassa! Minä, kukko linnassa!
Hyvät olivat kukotki, linnapa vielä sen parempi.
Mitenkä nyt tehnööt emme tunnek, vaan näytteä se
meistä vähä-vähältä,niin kuinniihcnmolempain nykyisten
(niinkuin kuhtuuvat muka ihtesäk) Suomalaisten
Kirjallisuuen Seurain, Uijaksi se vanhempi heistä, tekisi
mieli leikkiä "minä kukko linnassa". Koska ei
kuitenkaan kahta kuninkasta yhteen linnaan sovik.
Luetaan muka Heisinkin Viikkolaisissa N:o 25
tätä kuuta, moitteita ja nuhteita tätä Wiipurin Kirjall.
Seuroa vasten, siitä ett'ei se ouk likemmäksi
liittäitänyt, eli yhistänyt ihtesäk, tämän toisen vanhemman,
teällä Helsinkissä oleskelevan, Suomal. Kirjall.
Seuran kanssa, eli toisilla sanoilla: ett'ei se ouk antamaan
ihtesäk tämän komennon alle. Mitäs luuletten,
työ naapuri-miehet, tällaisesta puheesta? Näyttcäkös
se teistä millenkään? Meiltä näytteä kuin
tämä vanhempi Suomal. Kirjall. Seura mielellään
tahtoisi leikkiä meijän kanssa "minä kukko linnassa".
No pojat, ruvetaankos siitten leikkiin! Vaan varon
kyllä tämän Suomen kukkomme, ite ensin, sieltä alasrupsahtavan,
kedellensä keikahtavan, jos häntä vaan
vähäisen nykäisemme. Mutta annetaan hänen tuolla
kököttää,kotvan aikoa, ja kahotaan nyt ensin ainoasti
näitä moitteita.
Meistä näytteäiksen nämät moitteet ei ainoastaan
varsin tyhmiksi, miltei mielettömiksi; sillä, meijän
luultaissamme, luettaisimme tämän Wiipurin Seuran
suurimmaksi ansiokseksensa, jo synnyttäissään, ei rurenneen
— -talon toisen tolppariksi, mölöläistenmökkiläksi.
Vaan kuullaanpas suottamitä Helsinkiläinen
tästä lausuu. Haan sanoo muka: "emme taijak muuta
kuin surkutella"....Mitä haannyt siitten surkutteloo?
Sitäetteivät Wiipurilaiset hurjat ruvenneet— naiilen renki-
rehvarioiksi, antamaan apu-miehiksi. Ja sanoopi
vielä siittenkin: "monen ehkä vielä syytä myöten hyvinnik
suuttuvan tähän Wiipurin seuraan, siitä että
uskalsi näin omin miehin aseuntumaan,ja vielä kiihoittavan
häntä,oikeentoen perästä (kuta nopeemmin, sitä
paremmin) asetteleittemaan toisen ala, tarjoamalla
toimensa ja varansa toisen hyväksi; eikä miksi
imuiksikaan yritteleitä, jos ainoasti muutamaksi ha- [
nestä ulos-siirtyneeksi apu-seuraksi". Toistaaksensa
tätä, sanoo hään — jos panisivat, molemmat, rahansa
muka, yhteen kukkaroon, — niin totta tulisi suuremmaksi
(viisaspa olipakana!) ja jos toimittaisivat työtä
yhessä, niin tulisi enemmin tehyksikin (ymmärteähään
tätä jokainen); mutta eihäänsiitäolek mitään merkkiä,
eikä heijän yhteyttä pitämisestä, ollenkaan seuraak,
ett'eivät erillään voisik tehä ja vaikutloo yhtä pal
jon kuin yhessäkin, vieläpäpaljon enemminkin. Sillä
luinnotlomillen, aivan ansioffomillen; parahlmmaf jäävät
paitti, kunnollisten — eipä kuuluk.
eihäan tS«B öuk kysymystäkMn maallisesta eli ruumiillisesta
voimasta, mutta ainoasti henkellisestä eli
tievollisesfa, toimesta ja työstö, miejellisessä että kielellisessäkin
tarkoituksessa; ja tätä löytyypienemmässäkin
miehessä niin hyvin kuin suurimmassakin, ja
yksinäisessä miehessä ehkä enemmän kuin monessa
tuhannessa. Mitäpä lutilisitten koko tämän Suomalaisen
Kirjall. Seuran painavan ellei heillä olisi
t—ätä Lönnrotia, jonka kanssa hyö ovat vehkuroineet eipä se maksaisi niin mitään; vähäpäs s
vielä siittennik (meijän silmissämme) sillä myövaaittaisimme
jo paljon semmoiselta rnies-joukolta, joka
600 miehen paksusti 15 vuotta on tätä ropottanut.
Nyt ovat vielä ottaneet vaimojansakin avuksensa
— tokkohan sillä nyt paremmin syntynöön?
Paihti sitä että luemme tätä melkeen hävittömäksi,
näin yksinäiseltä mieheltä, sanoa tälle äsken
syntyneelle, vasta ilmauntuneelle, Wiipurin seuralle:
laskeppas minua selkäis, niin etkös lähek oikaisemaan!
eli rupeeppas polvilleisi, niin minä rupeenseljälleisi;
totta siitä hyvä tulee! — niin kahtoisimme
sitä, monestakin puolesta, kumpaiselienki voitoksi, ja
kielellemme,niinkuin kansaliemmekin,onnellisemmaksi,
että toimittaavat ja vaikutfaavat, itekseen, ite kukin,
erillään, mitä voivat, omissa valloissaan, täyvestä
mielestään, ja vapaasta tahostaan; sillä yksi työhän
heillä on kuitenkin, yhtä kieltä harjoittaavat, yhtä
mieltä tarkoittaavat, samoja heillä on aivotuksia,samojakin
toivotuksia; ja kansan yhteiseksi hyväksi se
tulisi, teki sitä kumpi tahan. Mutta neätsä, täm»
vanhempi Kirjall. Seura tahtoisi aina vielä yksinään
olla "kukko linnassa"; ja pahuus! — nyt tuli jo toinenkin,
joka tahtoo panna tasalleen, kunniatakahteen
osaan (jos on muka mitään pantavata?) Siinäpä se
surkuteltava, monelta vielä moitittava.
(Vasta lisäksi).
«paltoelutfeen haetaan.
Äaffi funnotfiata ja tötefdnfä toimetfiöta piifaa,
liijaffifin maalta fotoifiti,taitaan>at I:festä päiwäetö
Zmtetuutfa faatya peilien foweltuwaifen palwelfoffen,
joö ilmoittaawat i^tefaf ©ottfunbin Äirja^painiöfa.
Sänäpänä maffaaJg.eUinf i«fä. Dtoiö%t)nnöt\,20 kuplaa; — — Of)va fymxövi,15<Kpt. iCaura fyn
.— Otuiöâtiôt,Ceitx>itf*
fä, 1 &pt6o fop* — O^ran-^nit, fappa, 90 fop. ja
SXuplanfin;—Ääurasrt)tinit, 90 Pop; \a A Dtopfonfin; —
Steoi, geitmsfä, 8 ja 9 SKpI. — %ali, &itm*fä,
8 SRpl. — fPalroattu ftaawaön Kfa, 2 SXpL Bei»
ttriöfä; — Suoreeöta maffetaan 2 Sipi. 50 fop. —
Vieläpä ferran täöfä tointaanfowaöt'foiteltiin,
falpoin fauöfa Jâfafoita tvoiteltiin,
s>aj'netin fauöfa fyeitä painettiin ja paistattiin.
3£eri fe roiöfui fnila Reijan toima*f)oufiultaan,
'ii^jäöti tippui Reijan lifyatvilta lieoiltaan»
Äuin oli wäênnnt jo tvcifi metjan puolella,
(£if ollut enemmänfään jälelfä joö puoliaan,
©illoin niin paffo pani meijän pojat painumaan,
©cp' oli mieö fuin peäjt miefoilta»
herrat ne tätfä faiffi t)eittitt>ätten
Freudenfelt ammuttiin, jof oli fofo faunia»
SÖsieläpä Änrön fanfad fafjtojanfa factvaötaa,
SSJieläpä Sâpon-notfot ©uomen werta fyiotm.
*) Kaarlolaisiksi(Äavolinetr) kuhuttiin vanhoja Sota- miehiä, jotk' olivat palvellee
t Kuninkasta Koarle
Xll:nettä. Nämät sanat ovat kirjutettu (ja lauletaan) varsin surullisella, vanhan-ai
kuisella, Suomalaiseira
laulannolla (melot)i)* Jokaisen sanan (tverö') lopulle, pannaan hyryä lisäksi,
Lauvantaina^ ll:na paivana Huulili-kuula 1846. 9 12.
kavun varrella, maksaa täällä Heisinkissa
yhen Hopce Kuplan, vuuessa, ja
(il) kop. puolessa; mutta haettu postin
kautta muuanck, maksaapi vuosikerta
15 kop.ja puolen ruucn 9 kop. cnäiupi.
Kuuluttelciuisia ja muutaik ilmoittamista,
jota tahotaan pantuksiniiihiu
lclililiin, imilcsaa3kop.jokavati elirivi,
johon luetaan nuonarvollasopulistavia.
YksinäisiäNumeroita ei myyrä.
Lentolchti Suomnlrttrtcn, jota toimitetaanjoka
pyhiitöinnäLduvantnina,
li.ocliinpiioissa,Falmqvistin kivimuurissa, Esplanadinpobjoispuolimmaiscn
Katipunnin Kirkossa: Aamu-saarnan, määrätty Palvelius'-
Apulainen Snellman (sekä Suomeksi että
Iluomtna, joka, on Pääsiäis-päivtij saarnaa:
RuotiksiJ. Ehtosaarnan, Kappalais1-Apulainen,
Majisleri af Enehjelm (sekä Suomeksi ettäRuotiksiJ.
Ihnki-Varjcluksen Suomalais-Tark'ampuvaislen Kirkossa:
vara Pastori Lillström (RuotiksiJ.
Ensimmäisen SuomalaisenMeri-VäestönKirkossa, Väestön
Toisena Pääsiäis-päivänä, saarnaa:
Kaupunnin Kirkossa: Aamu-saarnan, määrätty Kappalainen
Blomqvist fSuomeksi); määrVUtijKanssakouluttajainen
Gardberg (RuotifaiJ. — (Ehtosaarnaa
ei pietäkj.
Jlenki-Varjeluksen Suomalais-Tark'ampuvaisten Kirkossa:
vara Pastori Lillström fSuomeksiJ.
Ensimmäisen SuomalaisenMeri-VäestönKirkossa: Väestön
fäaaxlvlahtcn*)*
&t>*dn taMclutfe«ta.
(19:nä päivänä Helmi-kualla v. 4714).
Söfcutfyeet oilmeillä muinon, fucu jlmri ©uomcöfa» Laa, lii, lv /»-/m, lii-lu, laa-li, laa-
i, laa.
Suulla moni 3fö iötui muinon ljuoleesfaatn
©awon-lapft, fotweöfamme fotonain,
©iitäpci fo'aöta fuin piettiin &t)v'on pellolla»
Sautafee tt)öfin lapfet, pojat pitfin !
©uur' oli miesten tuuraa muinon mufa ©uomeöfa* Salmella, tan()uaUa, tapeltitn \a tapet
tiin,
Sumella, paffaifella, lämmee werta tvuotattiitn
Armfelti tappeli fuin poifa fyllä puolestaan;
SDhttt' oli foiruuö fuitenf fyewoiö-mieöten puoleöfa.
tmf)olliöten wiiétot maciljan wiöfattiin,
Reijan joufot fyrjifyitt jo ftjfattitu.
moni jtyän ft)län alla fi^nietiin;
Monelta jäfenet ne jäi;fi6tiin.
©illoin niin miehet meijän oliwat jo rooitollaan,
9)affopa pani tviôlliöten patwet painumaan*
oli De la Barre tepastellut tieljenfa",
3a oli ttuefaä tt?ieni)t fyewoiö-miefyet nu/ötänfä,
©illoin niin ©uomen fulfyot fuvfeaöti junnattiin,
Sftomfin fan»tu«'jalfa fauniîöti murfyattitn*
SBenäjän tymimväti fierfl fylän fetoja:
hiinpä nuo feifyäö-miefyet peäft meijän tafatta*
©iitapa roaöta pintaa fpntpi jofa puolelta;
©tinapa monen lif)a täminiftiin )a kitattiin,
©iinapa miefyet monet miefatt fanöfa muofattiin*
Oliinpa nuo (Suomen pojat piitit'tiin ja pii*fattiin,
paljoinpa täsfa l)eitä fyafattiin ja fyaaöfattiim
€i ote fnita faiffi peitettynä tnrpeeöfa,
Si ole mieeten fattot faiffi wielä wttöasfa^
3oft ftnn jttoffl tasfä (Ät)rön ftjmifs' fuûtaan)
Satne^ti fefäfauen miehiä ja mieffoja*
fuot ja fovwet rupeifl jo fnlamaan,
SRt>t watta waimo-vufat löt;6'tt>ät Ufotâinajaam
Smät ne efjttroätten täsfä fufiin lapftaan,
Oieijot ne fuuluöteli täsfei fuîf fultuaatu
sB3aiff oli muoto musta, faéwot faiffi tacoina,.
533aiff oli alla faifet talwet Rautoina,
Äuitenfin waatteîsta tunfiwatten tuttujaan-
SKonifin. todi täsfä nrierretteli weiffojaan^
Simolan ifänmsta monta täöfä itfetttin,.
Uaiêlan tapftötafin toista täöfä fairoattiin,
tästäpä 20Bbt}nlaifet tt)ei^ti=ttJt/öl(ä ttjt?bvättiin,
Äijrötäifct fnnftUä^än fm)rt;llään*.
muistojamme mureêfla m«iöteUaanr
SÖsanôja aifojamme aina arietd arwcUaan*.
Jaffaan jo lemtamaéta, Icmjtijcmi lopetan,.
paremmin niin ntpeeppaö fiit' panemaan^
Laa, lii, lv lii-lu,. lii-lu, laa-li, laa-li, laa.
Heljän arvosta, ja tarkoituksesta -f)*
Taiteista talli Ihanneista.
Jûhuimme jo 3:nessa Numerossamme Taiteihen asettatnisesta
Suomenmaassa, eli meijän ensimmäisistä
Kokeistamme saaha Ihannaisuuenkin, tai joissa ilmistynneenä,
pysyttäneeksi ja aseuntuneeksi meijänkin
maahan. Moni ehkä kysyisi meiltä: mitkä nämät
ovat, ja mihin niitä tarvittaisiin? Selitteäksemme
tätä, vaaittaisiin enemmin ehkä aikaa, ja laveampatakin
paikkaa, kuin mitä tässä Suomalaisessamme on
meille suotunna; kuitenkin koittelisimme miten-kuten
taitaisimme Suomalaisillenki lukioillemme, tällä kielellä
vielä näissä aiheissa harjoittamattomalla,, saaha
täta selväksi; jonka tähen uskallamme, tässä, muutamalla
sanalla, omalla tavallamme, tehä tätä teilleni
ymmärrettäväksi.
Ihminen on luotu monella luonnollisella,
monella henkeflisetiäkin, omaisuuella ja luonnolla.
Näitä luonnollisia ovat viisi huomioitamme
eli aistiamme (pttrc finnen), niinkuin heitä tavallisesti
kuhutaan, nimittäin näkö eli näkeminen,kuullo
eli kuuleminen, haisu eli haistaminen, maku eli maistaminen,
ja tunto eli tunteminen, jolla ymmärretään
kaiken muunki ruumiimme luonto eroittamaan, eli
huomahtamaan, ulkonaista puutuntoa. Kulienkin aistillen
kuuluu taas omat aistimensa (flnneä-OHjanet)
joihen kautta havaihtemme näitä ulkonaisia aineita;
(näitä ovat e. m. silmät, keksimisen keinot; korvat,
kuulemisen koneet;nenä, eli sieramet, haistimeksi; suu,
eli kieli ja kulkun laki,maistfmeksif ja tuntoa tavataan
tunteissamme, tuntimf11amme 9 (nerfwewa,Of*
panema fbt fänfjan) ylitek koko ruumiillisessa verhossamme,
1Aijaksikin hyppöisissäv Merjan henkelliseen
luontoon: taas, kuuluu ymmärryksemme, ja hänen
moninaiset toFmitukset että vaikutokset, jonkakautta
sekä synnytetään että käsitetään sisällisiä miettimisiä
ja ajatuksia; ja jonka keinot, elk aistimet, ovat ajut
päässämme, joiherc kautta tämä luonto» meissä vaikuttaa.
Kuin riemuitten, suututten, peljäsfytten, murhei-
Mutta paihti näitä löytyy vielä siittenkfn munart
luonnollisuus meissä, joka on kyllä luonnonsa
puolesta (jo harjoiltamattomannakin) ellei juuriaivan
henkellinen,niin kuitenkin siksi luotu, ja saatetaan
vielä henkellisemmäksi; eli jonka luonto on kyllä
luonnonsa puolesta henkel lirien eli sisällinen
(sillä ett/ei hänellä ouk mitään ulkonaistakaan aistinta,
niin kuin näöllä,, kuulolla, haisulla-, ra» m.) vaan tavarrsa
puolesta taas Luonno-11'fnenr eli ulkonainen,
sillä muka että se saapi oivaltamisiansa, niin
kuin ne toisetkin aistit, suorastaan (omebelbart) ulkoa
muista luonnon aineista; toki ottaa se niitä toisinaan
sisältäkm? ajatuksen avulTa, eli uskomisenkin hartauttamisella;
ja joka luonnollisuus meissä seisoo ikeän
kuin tämän luonnollisen ja henkellisen luonnomme
rajalla, eli keskellä heijärr väliä.. Tämä luonnollisuus
meissä kuhiltaan mieleksi, joiI' on monenkaltaisetkin.
luonneet ja toimet, ja on muuan meissä
olevainen sisällinen ja henkellinen tunto, eli huomahtaminen
(huomio) jonka havaihtamista synnytetäänkin
ilman mitään erinomaista ymmärryksen tarkoittamista,
tahi ajatusten kmaislamista. Toki nekin
häntä johtattaa> ja saattaa älyämään.. Se on tämä
luontomme, joka näin aina joutuu kahen riitauntuneihen
väliin, ja käänty voitoksi,, milloin luonnollisrllen
haluillemme (eli "lihallisillen himoillen" niin
kuin heitä toisinaan kuhutaan) milloin henkellisillcn;
se onkin tämä meissä löylyvainen henkellinen olentomme,
joka henkellisyytensä puolesta toisinaan mainitaan
"sieluksi", ja luonnollisuutensa puolesta toisinaanki
"syämmeksi"; ja jonka aistinta ci kyllä
tunnetak, mutta nimen-yhteläisyytensä suhteen sanotaan
(puheessa) olevan luonnollisessakin syämmessämme.
"{") Olemme eillimmäisissä Numeroissamme yrittäneet
huvitloo teitä mielytteleväisillä puheilla, eli asioihen
leikillisellä toimittamisella; mutta koitdlaanpas
nyt kerrankin (vaihton vivoksi) asettaa vakaallisempiakin
aineita, johon jo vaaitaan enemmän
ymmärryksen tarkoittamista, ja> ajatuksen
karaistamista;— jos heihinki pystytten, elijos niihinkin
mielistytten; sillä jos toiset ovat luonnostaan
iloisempia, ja silläkin mielyttelevämpiä,
niin nämät taas ovat synkkä-luontoisempia, ja
monta mielellisempiä.. Luulemmekin Suomalaisten
luonnon enemmin taipuvan vakaallisihinjajärjellisihin
mielettelemisihin, kuin näihin huvittavaisihin
jamielytteleväisihin. Eikä eroitus ouk aina asiassakaan,
mutta usseenkin hänen käyttämisessä; sillä
milloin ollaan lystillisiä, milloin taas vakaallisem—
%ia, miten vaan mieli sopii, ja asia vaatii.
Jos jollonkullon e.m. kauniinna kevät- tahi' kesäaamuinna,
päivän nousulla— eli iltaisilla,hänen mailien
lasketessa — näät koko ympärillisfösi, taivaan ja
maan, kuvattu ikeän kuin sulassa kullassay kuulet
visertävien lintujen; rieTmiiltemista,, ja henkihtät tätä
terveellistä, ja kafßillen luovuillen virvoittavaista,ilman-
raittiuutta — etkös tunnek silloin iJifeäisi-krn ikeän
kuin onnellisemmaksi ja henkellisemmäksi? Etkä tunnek
ainoasti, mutta oletki myös, jo tuntemisellaisi.
Samalla tavalla, kuin — talvisinna öinnä,selkeällä
säällä — näät taivaan laen säistävän, täynnä tuhansittain
lukemattomia (sulien ikeän kuin silmäänsä
iskeviä) tähti-sikeriä, eli kuin selität pohjoisen palavan
ja sähisevän, totta silloinkin havaihlet mi-elessäis
jonkun liikuloksen, joka ikeän kuin- kohottaa,elr
nostattaa, mieleisi ja ajalukseisi tairaiseen päin, ja
veleä luontoisi, eroiteltu maallisista murheislais, ellei
juuri rakastamaan, niin toki ihmettelemään tätä äärc—
töintä laitollisuutta ja viisautta.. Eli jos kuulet ukon
ääntä, tulta iskeissään jotta taivaat loistaa, tahi seisoskelet
kosj^n kovan |a kuohuvaisen partahalla,. nii»i
silloinkin tunnet mielessäis halun palvella' ja kunnloitloo
häntä, jonka työksi tätä arvellaan, ja joka
tässä osoftaa käsittämättömän voimansa. Eikä se
ouk ainoastaan luonnon suurimmat ihmeet, ja tapaukset,,
jotka tästä meitä muistuttaa; ne pienimmätkin
hänen synnyttämiänsä, jos tarkoin vaan heitä kahtelety
voivat tätäkin teliä. Jos kurkistelet' e, m, vähäikkyisihinkin
kukkaisihinr tahi niihin pikknruik—
kaisimmihrnkin luonnon' elävilirn, niin kaikki heissä1
ilmoittaa tätä määrätöinlä rakkautta, viisautta;,, kauneutta
ja voimaa, joka tavataan heijän- luonnossa ja
laitolisessa, liijoitenki jos. tarkoitetaan sitä laitollisuutta,
jolla hyö kukin, järjestään, toimittaavat askareitansa,
ja suvunsakin siiilyU;iäväf 5 ja jolla osottaavat
— meilläkin olevan paikan, luomisessa,heijän monta
ylhäisemmän, täytettävänä.. Mutta eivätpä kaikki' tätäkään
keksik; ja jos hoksaavatkin, niin toiset oivaltaa
sen enemmän, toiset vähemmän, sitä myötenkuin
heijän mielikin on enämpi henkellisyyteen päin harjoitettu
tahi harjoittamatoin, eli muutenkin luotu heilä-
syämmelliseksi.
Taiteiksi mainitaan niinr muoton niitä talollisin
harjoituksia, eli synnyttämiä, jotka tarkoitfaavat
teliä luonnon,meijänkin töissämme, ei ainoastaan silmäiltäväksi
— sillä sitä saattaa jokainenkin rahjus
(föjFate, ftapate) — mutta jotka toimittaavat sen kaikilla
tavoin niin luonnolliseksi, täyvelliseksi, ja suloiseksi,
kuin näkisimme sitä ihko-elävänä, silmämme
letten, m. m. niin silloin se on tämä mielen-luontonne
joka näissä vaikuttaa teissä, ja on liikkeellä;
mutta millä tavoin tämä tapahtuu, eli mitenkä (millä
keinolla) ulkonaiset niinkuin sisämmäisetkin johtattamiset
synnyttää meissä näitä mielen-vaikutuksiamme,
se on meiltä selittämätöin,niin kuin monta muutakin.
Nyt on kaikkein tietojen pää-tarkoittamus,
että ymmärryksen valaistamisella (tällä henkellisellä
tiellä) johtattaa mielemme, eli sävyttää ja mielistyttää
tätä sisä-1listakin luontoamme; sillä siveyttääksensä
tapojammekin. Tähän tarkoittaa myös uskomuskin,
eli Jumalallisuutemmej mutta toisella tiellä,
ei ymmärryksen avulla, mutta uskon kautta, jokaon
annettu hyväksi, eli lahjaksi, yksinkertaisillen, ja niillen
joill' on vähempi tätä ymmärrystä — ja vähänpä
sitä tahtoo olla meillä kaikilla. Tämäkin tie
on kyllä henkelli-nen,. mutta toisessa tarkoituksessa;
se liikuttaa mreltämmer ei* ajatuksiamme; ja se usko,
joka on kyllä itekseen meille muu ulkonainen johtatus,
tehhään sisällrseksi eli syämmelliseksi, sillä että
sitä meissäkin harjoitetaan; jonka perästä se myös
suorastaan vaikuttaa täliän sisimmäiseen luonlohomme,
sillä että se ensin hyvin murheuttaa ja särkeä
lätä mieltämme, eli sisällistä luontoamme (katumuksellamme)
ja siitten» jälleen taas häntä lohtuttaa luottamisella
autuuteen, jolla se häntä (sillä tavoin) onnistaa;
tarkoittava tällä henkellistymisellämme, eli niin"
kuin tätä kuhiltaan' "uuestaan synlymisellämnie", ta—
pojemmekin parantamista.
Mutta nyt löytyy vielä kolmaskin tie,, joka tarkoittaa
tätä yhtäy nimittäin tätä meijän henkellistä
luonnistumistamme,. mielellisellä muka harjoittamisella;
mutta joka tie on luonnostaan varsinnik luonnollinen,
ei hetkellinen, koska sillä vaikutetaan aistiemme
kautta suorastaan mielellemme. Tä-mä
tapahtuu mielemme huvi11 a-mise1 1a, korkeemmassa
eli henkellrsessä- muka tarkoituksessa ; joskohtakin
tämä mieti-huvittefemisemme, eli tämä meijän
mielyttelemineny syntyy luonnollisista aineista ja asioista.
Sillä niinkuin tietomus vaatii ajatuksen
k ara is tamist ar uskomus taas mielen rasittamista,
niin vaaitaan myös tässä hänen toell is t a
miely ttelemistä. Se on arvattava kaikkien
maan kansojen — olkoon vaikka minkän kielellisiär mielellisiä,ja uskovaisia — kernaasti mi
elfyyvän tämmöiseen
onnelliseksi' tuntemiseen, eli aufuufeen saatattamiseen;
kukire muka omalla lavallaan. Mutta
raaat ja harjoittamattomat kansat, eli tointumattomat
mielet, eivät nekkään tähänkään puutuk, tahi
jos puutluvatkin, niin se on varsin puuttuvaisesti ja
viheliäisesti. Sillä niinkuin henkellisellä tiellä
ensin tarvitaan, tievollisuuessa, ymmärryksen valaistamista;
ja Jumalallisuuessa, syämmellistä turvaamista
ja luottamista; niin tarvitaan myös tällä luonnolliset lakin tiellä aistien, niinkuin
mielenki, ensin
siihen harjauntumista ja totuttamista (eli viljelemisiä)
tahi heijän henkellisyyteen herättämistä. Tämä tapahtuu kaheliakin tavalla, ensin luonnon
niinkuin
luotujenkin oikealla oiva Ilamisella -- ei tarkoin
tutkimisella, sillä silloin se kannattais meijät jo tietomuksen
tielle; eikä myöskään hartaallakaan (sokealla)
uskomisella, joka laas veisi meitä uskomuksen
tielle; mutta ainoasti heijän oikealla mielellisellä ja
henkellisellä oivaltamisella. Toiseksisyntyy tämä myös
taiteihen, eli ihanna isu uen,har joit tamiseIla
korkehimmassa muka tarkoituksessaan. Tämä "Jumalan
tuntemisemme luomisen töistä'', niin kuin tätä
myös kuhutaan henkellisissä kirjoissamme, elr hänen,
ilmauntumisfa ihanleheissa, saattaa kyllä olla, eli funtea,
avulliseksi harjoitlajoillensa, toki ei täyvelliseksi
eikä lohtutfavaksi; sillä havaihtemme tätä autuutta
enemmin ikeän kuin ympäriltämme (ulkonaisesti) kuin
meissä (sisällisesti).
Paino-virhettä U:s'<X Numerossa:
5 puol, 2 pien., 7:slljuov. alaaltapäin, seisoo: jotVei
Jaakolla sanoisi, lue: iott'ei Jaakolla janoisi.
*) Toki ci ouk siksi sanottu, että näijen meijän taljailh'?
nisk'n ollapitää orjallisia, eli ainoasti luonnon
henkitöntä matkimista. Onkaan luonto itekkin,
synnyttämisisstiän, vapaallincn; niin olkoon
siitten myös taitokin vapaa, se onki /utnen suurin
täyvellisyys.
tämä meijän mielikin, eli tämä meissä olevainen
sisällinen ja henkellinen mieli-tuntomme — yhep—
päin kahottu, (luonnollisessa muka tarkoituksessa) ei
muuta kuin keino,niinkuin toisetkin, ehkä henkellisempi;
jolla on, niin kuin muillakin, omat toimensa,
omat tarkoituksensa, omat myös oivalluksensa ja nautinnonsa.
Hänenkin täytyy seulanen, jolla kulia omailakin
tavalla, huvittaa ja hyövyltää ihtesäk; ja
koska se on luonnostaankin sisällinen ja henkellinen,
niin on arvattava että tämä hänen palvelluksensakin,
eli huvittelemisensakin,piteä olla sen tapainen. Tämä
tapahtuu mielen-jno hutuksissa mmc (ffltts
taft, inbillning, imcujination) koska siinä, tahi sillä,
synnytetään (kuvaellaan) jota kuta kaunista ja täyveMistä,
niin kuin se ilmoittaiksen e. m. Runomuksessamrne
(pocfl)* Jopa tätä juohutusta tarvitaan,
vaaitaan, ja ilmistyy luonnollisissakin laiteissa; niin
kuin tauluissa, soitoissa, m. m. senpä tähen niitä
va paai1 isiksii ksi kuhutaankin; ja ile taiteetkin muissa
kielissä "kauniiksi", tahi "vapaiksi konstiksi".
Kauniita Runoja, synnytetty juohutuksellanimc,
ovat sillä tavalla myös taiteen tahi ihanteen
töiksi mainittavia, sillä nekin ihastuttaa meitä kauneuellansa
ja (sillä) onnistuttaa meitä, mielessämme.
Ne ovatkin muista kaikista henkellisimmät , jo synnyttäissäkin,
ehkä toimittaavat luonnollisia (maallisia)
asioita, Samalla tavalla kuin syämemme lämmistyy,
ja mielemme ihastuu, josnäämmö, luemmo, tahi kuulemme
puhuttavaksi kauniista käytöksistä ja tapauksista,
(kuultaneenko niitä kirkossa eli muualla) samalla
tavalla mielyttää se meijät, jos kantelemme
kauniita tauluja, kuunnellaan soreita soittoja, eli luetaan
koreita runoja. Mutta tähänkin jo vaaitaan, ei
ainoastaan että heijän tekiänsä (ite taituri) pitää olla
taijossaan oiva ja kunnollinen, mutta että myös ite
kahtojanki, eli kuuntelian, pitää olla näissä toimeissa
hyvin perso, taitava, ja mielensä puolesta siihen harjoitettu.
Sillä niinkuin ei sokee eroitak karvan
(värin), eikä kuuro puheen, niin ei myöskään harjoittamaton
mieli älyä niin mitään tästä henkellisestä
mielyttelemisestä, kahtelkoon ja kuuntelkoon hiiän
tätä, vaikka miten kauvan. Haan ällisteleiksen tässä,
niin kuin jos pantaisiin kirjan kätehensä sille, jok'ci
tunnek a-takaan.
scmrrra (Vasta lisäksi).
Nyt tunnetten jo ehkä mitä ihanneilla eli taiteilla
ymmärretään, ja heijän arvonsa ja tarkoituksensa,
yhäppäin kahtoin. Niinkuin luonnolliset nautinnokset,
eli lihalliset huvitukset, veteä ja saattaa
mielemme lihalliseksi, ja maallista haluttavaksi, niin Emyös itämät henkellisemmät nautt
imukset, ja
iset, häntä henkellisemmäksiîasilläsiistilUa 1-is i i^^^^^^^^^^^^^^^B
eissä *). Tämä onki taiteillen pää-tarkoitus. Jos nyt
luonto ile herättää meijän mielemme henkellisyyteen,
niin on arvattava että hänen kuvansakin sen teköö,
jos se on häntä kaikissa uskollinen, Sillä niin uskollinen
kuin kuvamme näyttäiksen meillen peilissä,
niin uskollisesti saattaa myös luontoakin kuvitella;
mutta niitä ei ouk monta semmoisia mestaria, joilta
tämä syntyy; ainoasli suurimmat taiturit ja ihantajat
snanoovat tätä aikaan. Sillä tavalla ovat maalaukset
(Tauluissa) piirutokset, ku-ur maukset, kuvaukset,
niin kuin ile kuvatkin, ja mitkä hyö
olla mahtaa, taitoiksi luettavia. Niin myös ovat
soiUamuksetkin (toisessa ehkä tarkoituksessa) siihen
kuuluvia, koska hyökin eivät ainoastaan ihastutak ja
mieiytäk meitä — toiset silmämme, toiset korvamme
kautta — mutta ikeän kuin henkcllisesti vaikuttaavat
meijän mielehemme, ja sillä hervoittaa tahi onnistuttaa
koko meijän henkellistä olentoamme.
Kahellessamme kauniita tauluja, eli kuvia, tahi
kuunnellessamme soreita soittoja,suloitteloo ja suosittcloo
ne mielet meijän , kumpaisetkin, ikeän kuin
kfmlisimme hyvän saarnan, eli näkisimme hyviä ja
avullisia käytöksiä; sillä syämemme, eli mielemme, on
yhellä tavalla liikutettu ja lohtutettu yheltä kuin toisellakin.
Sanalla sanottu: nämät kuvat ja taulutki,
ovat muka kunnollisia taiteita, miclytlää ja ihastttttaa
meitä sillä tavalla että ne ikeän kuin kohoitaa,
eli nostattaa, mielemme johon-kulumkorkeempahan,
johon-kuhun henkellisempähän, johon ne käsittäävät
ja kiinittäävät meitä voimalla selittämättömällä;
eivätkä laskek silmiämme heistä pois-erkanemaan
ennenkuin tunnemme meitä, mielessämme, ikeän kuin
keviämmiksi, ja olemisessamme onnellisemmiksi. Mutta
tähän vaaitaankin jotta tämmöisten ihanneiten ei ainoastaan
pi'ä olla niin luonnolliset kuin suinkin ma-
"hoJlinen, mutta heijän pitää myöskin toimittamaan
jonkun aatoksen (tfcée) eli tarkoituksen, kuta
kauniimpi, sitä parempi; eikä mitään semmoista, kuin
sotii siveyttämme, tahi hyviä tapojamme, vastaan.
Se on lieijän kauneuttansa ja täyv e1 1isyy ltänsa
jota myö heissä ihmettelemme, ja heijän aatoksensa,
niin myös kvin työn ja tekiän, jota
(taiteissa) rakastamme; ja joka kaikki, yhteisesti,
henkellisesli mielyttää meitä. Närnät kaikki ihanneet
övat luonnostaan (eli teoltaan) maallisia eli luonno11
isiä, ehkä heijän tarkoituksensa saattaa olla
iienkellinen; mutta löytyy niitä toisiakin, jotka ovat
luonnostaan (eli teoltaan) henkellisiä, eli henkellisempiä,
ja joihen tarkoitus taas sattaa olla
luonnollinen.
Sillä koska aistit eli huomiot, niin. hyvin ulkonaiset
knin sisällisetkin, ainoasti oval keinot eli ha—
vaihtimet (orgCUtcr) ensin tunteaksemme (oivaltaakseminc),
ja siitten lieijän kautta nauttiuksemme, niin on
Impiimatur, G. Rein.
IIELSIXKISSÄ, €" A. Gottlund,IIS4G.
Hakkaa hyväst' heität
Nakkaa poikki päitä!
Jotta suonet rippuu:
Jotta suolet tippuu:
Viholliset, tuolla,
Rypäilöövät suolla;
Pelkeävät meitä,
Mutta emme heitä.
M—iehet, malttakaa, vielä heitä tavataan!
Pyssyt jo laukiavat,
Tykit jo paukalitaavat,
Kassarat heiluu käissä,
Rautaiset lakit päissä;
M—iehet, tehkee työ mitä teiltä vaaitaani
Miesten miekkoja myöten,
Viha-miestänne lyöten,
M—iehet, mänhee sinn', jopa teitä tarvitaan!
n» ia Lauvanlaina., l£:nä pahana Huuhti-lcuula, 1846.
Kuuluttelemista ja muutaik ilmoittamista,
jota tallotaan pantuksinäihiu
lehtiluu,maksaa3kop.jokarati elirivi,
johon luetaan nuonarvolla 50pulistavia.
J.entolehti , jota toimitetaanjoka
pyhiitöinnäLauvantaina,
ja ulos-jactaan kello 5 ilta-puolella
J4ovliinpiioissa,Palmqvistin kivimuurissa,
Esplanadinpolijoispuolimmaiseii
II karun varrella,maksaa täällä Helsin- kissa yhen Hopee Ruplan, viinessä, ja
kautta muuanek, luuksaapi vuosikerta
15 kop. ja puolen vuuen 9 kop. cnämpi.
Huomena, joka on Inen Sunnuntaki Pääsiäisen jälkeen,
saarnaa:
Kaupunnin Kirkossa: Aamu-saarnan, Oppiva Stren»
(Suomeksi); Kappalais'-Apulainen, Majisteri af Enehjelm
(Ruotiksi). Ehtosaarnan, Kanssa-Kouluttaja,
Majisteri Blom fSuomeksiJ.
Henki-V arjeluksen Suomalais-Tark'ampuvaislen Kirkossa:
määrätty Palvellus'-Apulainen Snellman
fRuotiksiJ.
Ensimmäisen SuomalaisenMeri-VäestönKirkossa, Väestön
Tappelus-Laulu *).
Hyvä tapa tappelussa,
Se lyö joka ennätteä.
Sota on syttynynnä,
Linna on piirit'tyrmä;
Rauhat on purrettunna,
Rajat on murrettunna;
M—iehet, mänkee sinn', johon teitä tarvitaan!
Joutuke pojat välleen,
Noutake maitanne ojalleen;
*) Oteltu Otavan I:stä Osasta p. 307-309, kussa myös
löytyy hänen nuotinsa,eli laulannonsa. Mutta mitä
siinä muistutuksessa mainitaan, tämän soiton
muka olevan "niistä vanhimmista paimenen soitoista
Juvaalla", on ehkä erheys. Moisiolaiset ja
Ilamäkeläiset, joilta tätä soittoa kuultiin, ja kfrjaan
pistettiin, sanoivat sen kuulleensa ennen
vanhalta hullulta vaimolta. Ja toin perästä ite tässä
soitossaki ilmoitaiksen ikeän kuin mielen-hurjuus,
jonkapa tähen myökin sitä myötensovitimmesiihen
sanojakin. Vanhaksi myö häntä luultiin
«en puolesta, etfei häntä muualla eneän kuulunna,
koko pitäjässä, kuin näissä kahessa kylänpäässä}
vaan lie ollutki ehkä sen hullun oma tekemä?
Kurkopa häntä tiennöön.
Urot ootten uljaat,
Suomen parhat Sulhatl
Jopa ne karkoavat,
Huutaa ja parkuavat,
Juoksoovat kaikki korpeen,
Saroihin ja kortteih'n;
M—iehet, tulkaa tänn\ etta teitä kostellaan!
Lyö,
Lyö,
Lyö,
Lyo,
niin kaulat katkii!
niin kalvat ratkii!
ett' luut ne luskaa!
ett' rustot ruskaa!
M—iehet, sealii heit' jotk' on teijan armossa!
M—iehet muistakaa mitä teiltä vaottaan/
Tulkee meijän syliin!
2'ulkee meijän kyliin!
Tulkee vaimoin huolimiin!
Tulkee lasten suojiin!
S—uotnalaiset kaikk*, työpä meijä-n kunnia!
Taiteista talii Ihanneista.
Heljän arvosta ja tarkoituksesta.
(Jatko ja loppu Yiimmeisesta Numerosta).
JT£oittelimme kyllä, viimen, teillen selitteä mitenkä
se on mahollinen muka, jotta tauluissa,kuvissa,m. m. *)
löytyy, tahi tavataan, henke 11istu ansiota, jos
kohta eivät kuvailekkaan mitään semmoista, jota (puheessa)
henkelliseksi asiaksi, tavallisesti, mainitaan.
Mutta taiteilla, eli ihanneilla, ei ouk ainoastaan
tämä henke Uinen arvo ja tarkoitus; heili' on
myös toinenki merkitys, monta ehkä korkeempi ja
tarkempi, mielellisessä valaistamisessamme. Sillä
taiteet eivät ainoastaan ole luotu mielemme huvittamiseksi,
mutta myöskin valaistamiseksi. Tämäik
heijän tievollinen ansio on, ellei korkeempi, niin
toki suurempi, kuin heijän henkellista arvoansa;
sillä muka että se henkellisyys, mitä heissä löylynöön,
on kaikitekkin aina puuttuvainen, viheliäinen,
ja vaillinainen; sillä josko hänessä ei muuta puutuk,
niin puuttuu kuitenkin aina hänessä (niin kuin
heissäkin) — ite henki.
Multa tievollisissa asioissa, eli xtlevollisessa tarkoituksessa,
on taiteinki arvo ja ansio mahottoman
suureksi luettavana. Sillä mitä ei ymmärrys voi
käsitteä, eikä mikään tievollisuuskaan saatak kyllä
selväksi toimittaneeksi, sen ihanneet tekööheti kaikillen
silmin-nähtäväksi. Sillä jos toimittaisimme,
kirjuttamalla eli puhumalla, vaikka miten selvästi,
minkälainen e. m. se ja se heinä, kukka, eläin, ihminen,
kalu, rakennus, eli laitos on näöltään, tahi
teoltaan, niin emme tätä kuitenkaan voi selittää niin
hyvästi, eikä niin tarkasti,kuin jos häntä (tahi heitä)
lvuvitlaisiin taijolla, silmillemme nähtäväksi. Monesti
on varsin mahotoinkin käsitteä tietoa ilman taitoa,
kussa muka tievollisuuteen jo vaaitaankin taijollisuutta,
(niinkuin e.m. määriv-laskemisisissa, ©COtiietri, maaltirjultamisissa,
(^co^fcift, m. m.). Sillä tavalla saattaa
taiteihen avulla ikvistaneeksi,eli silmillemme
niinkuin muistollemmekin johtatetuksi kaikkia maa-
*) m. m., jota toisinaankin tavataan kirjuttamisissamme,
merkihtee "muutaik (tahi muita) mainihte-
|' matak"; ja m. m. m. merkihtee "montaik muuta
(tahi, muita) mainihtematak".
*) Näistä taiteista luetaan e. m. muisto- ja hunnia-
pylväitä (minneö* ocfy cirejtofcev) muista
kauniimmiksi. Ja koska pää-rakentamuskin
(3(vfiteftlU*cn) luetaan kauniiksi taijoksi, niin
kaikki kirkotkin, ja muut komeat ja kopeat rakennokset,
kuuluu ihantehen. Vieläpä siihen luetaan
monta muutakin, josta ei tässä ouk puhetta.
**) Sillä ihmisen (tahiihrnisyyen) onnistuminen eli mieli-
harjauntuminen, tievonsa kautta,on ainoasti tietämisen
käyttäminen elämässänune; ja niin muotoin
on tiimaonnistumisen tarkoitus— ikeänkuin alhempi,
ja alakuuluvainen, tämtxn tietojen oma tarkoitus.
Elitieto on, tässä, ainoasti ke inot méijän henkellisyyteksemme
— ei pää-tarkoitus; mutta sitä vastoin
on taaskaikkein tietojen,ja tietomusten, yliteinenpäätarkoitus,
ihmisen onnelliseksi, di henkelliseksi,
saattaminen; vaan — toki ei ite henkellisyys.
ilmassa, mitä vaan on kailottavana — arvaattcnhan
semmoistakin löytyvän oikeen armottomasti paljon —
eli joiir on ruummiillista oloa ja luonnollisuutta; eikä
ainoastaan yksinäisiä ja yksisiä asioita ja aineita,
paikkoja ja kappaleita, niin kuin ihmisiä, eläimiä,
kasvamia, ja heijän pieniimpiäkin osia, eli jäseniä,
sisalIisiä niin kuin ulkonaisiakin, tapoja niin kuin
talojakin, kaikellaisia kaluja ja kapineita, m. m. mutta
myös kokonaisiakin ja yhteisiä, niinkuin
kyliä, maita, valtakuntia, vieläpä taivaan ja koko
maailmankin, ynnä hänen menojansa ja luontoansa.
Mitä kirjaimet, kirjat, jakirjallisuus, on tic t oi11en,
aja luksi1 len, ja ymmä rryksillemme, sitä ovat
myös taiteet (jo vähemmässäkin harjoittamisessaan)
taijot, ja taijollisuus, taijoi11 emm e, taitava isv vellemme,
ja mielellemme. Ilmankos seittyisia tauluja,
kuvia, ja muita konstin suuriimmia viljellyksi^,
paljon arvataan rahallisessakin hinnassa — aina sitä
myöten kuin heissä luetaan olevan tätä taijollistakin
ansiota — ja joihen lunastamiseksi eivät yletyk köyhän
miehen varat. Moniaan saan, moniaan tuhannenki
ruplan yhestä semmoisesta, ei kahotak paljoksi; löytyy
niitäkin, jotka maksaavat moniaan sa'an-tuhannenki
ruplan, ja joita eipä vielä saahak silläkään. Ainoasti
ne rikkaammat Kuninkaat, ja valtakunnat,saattaa kustentaa
semmoisia, kaunistukseksi pääkaupunkien isoimmille
torille, kirkkoihin,linnoihin,eli muihin jul—
kinaisiin ja avonnaisiin paikkoihin *). Toisia halvempia,
usseen arvottomiakin, pietään yksinäisissäkin
huoneissa, seinien kaunistuksena ja koristuksena.
Vaan niinkuin tieto, ja tietomus (eli mielemme valaistaminen)
on kunkin tietomuksen isoin pää-tarkoitus
**) — niin on myös usko, ja uskomus, uskomiik-
"senki pää-tarkoitus; ja molemmat yhessil (usko ja uskominen)
ovat keinot ihmis-suvun auttuuttamiseksi j
vaan ci tokkaan -"" ite autuus. Samalla tavalla on nyt
myöstaito ja taiteet (eli tailomus) taitei hc nk i päätarkoitus^
olkoonpa siitten puheh mistä jaminkälaisista
ihanneista tahansa, tievollisista niinkuin licnkcl1isistäkin.
Sillä heijän ta ijoilis uus, eli hcijän ansio
taijollisessa tarkoituksessa,on — kaikkiin suurimmaksi
arvattavana, ja suurempi kuin heijän tievollista eli
h enkellista arvoa; ja ite taiteetki ovat henkelli-
T—ule sind tiXnn,' että sua siunataan!
Autuas ja ankar1,
Suomen suurin Sankar*,
(Jatko ja loppu 14:stä Numerosta).
Kuu}itten äsken talla Suomenkielen kirjaili—
suven kukkulalla — jo kaksikin kukkoa olevan kukkumassa:
kumppaliksi kumpaisellaik kaikattavla kanoja,
nauravaista naaras-puolta. Mutta rnitäshän sanoisitten,
jos kuulisitten jo kolmannenki kukonpojan olevan
kuuluvilla? — Vaan elkcapas tuota sanokee!
Ettcköhään töstSik Suomnhiisestakin varoik jotaik
tulevan, jotaik synkkeä syntyviin ? Jopa se on
syntynytkin. Tuostapa tuloopi Turilas, heräjääpi
Herhiläinen. Vaikk' on varreltaan vajoova, ohut
vielä ohirnmiltaan, heikko henketelfessänsä, totta
pitää puohtiansa (puoltansa)kumpaistakin näitä vastaan.
Vanhemmalla heistä on kyllä rahan-varoja, *)
koko suovan ystäviä, mutta puuttuupi puhetta, sanat
suussa sammaltuuvat, Suomi ruohtia rukoilee, palveloopi
parhaimmallaan; nuoremmalla emme tiijäk vielä
mitä löytynöön,vastapa se kuorestaan kuraisee, pesästähän
päätän nostaa. Meillä ei ouk kyllä vanhemman
varoja, eikä nuoita nuoremmankaan j1 mutta
onhan meillä kuitenkin kirja-paino jo parraillaan,
lenninkäinen (Leppä-terttu — tahi Icnlolehli)
lentämässä, ja p a n n a vielä lisäksi;— kolmet
konetta kovoa. No — niillä syntyy jo paljon teliä!
On vähemmäUäik aimoollista aikoin saatu, työtä jaloo
jaksettuna. Pieni on vielä seurakuntamme (seuramme),
mutta suuresta suvusta, suvustapa Suomalaisen.
Mutta eipä vielä sillä hyvä! Jopa tässä on
ncljääski seura syntymäisillään, itestänsä ilmistynnä,
joka näytteä meistä tulevan muista kaikkiin-kalliimmaksi,
hyvaksikin hyrääjäkî, kukoistahan kuuluvaksi,
(paljaista kukenpojis a). Alyö puhumme tässä
muka opiston Oppivaisista, jotka nykyjään ovat ottaneet
tavaksensa, yhessä, eli maa-kunniffain, työskennellä
kansan ja kielen hyväksi. Paljon heiltä
ei suinkaan saa vaatia; eivätkä ouk myös lähteneetkään
paljolla pöyhistelfen, yli mielen yritellen; mutta
mitä toimittaavaf, luemme varmaksi voitoksemme;
kahottaneenko sitä yhestä puolesta tahi toisesta. Sillä
se on ensinnik siitä luonnosta, jotta sytyttää ja
lämmittää näiten nuorten syämmiä mieltymään omaan
maahan, rakastamaan rahvastamme; eikä ainoastaan
sytytäk, mutta myös aina, ja yhtenään,
heissä kestyttiiä tämän fempeyyen, jonka vaikutuksia
vasta tunnetaan tulevinna aiftoinna. Toiseksi, levit—
teävät hyö toimeltansa, yhtäkkiä, ympärin koko Suomenmaata,
niinkuin viljan viskaisivat, henkelliscn.
heittäisivät pohjaan kuhunkin poveen. Sillä kuin
aina Jouluksi ja Juhannukseksi hajoavat tästä kukiin
kotiisak, niin vievät näitä viemisinän, tuovat näitä
tuomistaan, pian joka prtäjäiseen, kuhunkihin kuljet—
taavoi. Ja koska on heillä vielä nuoruuen hilpeys,
niin sillä vielä muita tnnoiltaavat, kielellemme kehoiltaavat
**). Kuin muut kirjan-sopiKäjät tuskin vielä
viijenkään vuuen päästä saavat 500 kirjansa-kap-
'"*) Luetaan itsseen, Uijaksikin Heisinkin Wiikkolaisissa,
ja juuri näinnä päivinäkin, yhtenäisiä
monkertamisia Suom. Kirjall. Seuranrahan-puutoksesta.
Meistä kuuluu nämät maukumiset aivan
pahatlen, ja mill'ei näytäk tämä pyytös
— pohjatöin kuin papin säkki Parempi oisi
ehkä ensin tehä tiliä vanhoista varoistaan. On
niitä tehtykin; liennöönköhönmieleksenne.
**)Moni luuloo ehkä että tämmöiset (nututamilta joutaviksi
mitkä kaholtu) kielen-harjoittamiset vkttdisivät
nuorten mielet pois luvuistaan, ja lukemisestaan.
Ei ikeän! Aina aikaa viriällä, aina
päällcn päiviäkin. Tämmöisiä toimia teroitteloovat
mieltänsäkin; ja on aina nähty kuuluistenmiesten,
jo nuoruutessaan, ilmoittaneen tarunsa.
Sttä vastoin ]ok'ei ouk nuorraik nopia, ei ouk virkku
vanhanakaan;sillä kuin kerran jääpiterältä,
silloin jääpi jo hamaraltakin.
Olemme hjllli tässä tavoittaneet selvyyttä; mutta
jos lama lauseemme vielä siittenkin näyttäisi teitten
selittämättömäksi, niin se on asian luonto,ja
kielemme puutos, joka sen teköö; hätäisesti,jakiiruhtamalla,
olemme sen horjuttaneetkin, vaan on
vielä ehkä vähä omannelun vika. Lukekaa sitä
unestaan, kahesti tahi kolmasti: ja kaikki selviää.
Sillä jos Lukistoissammö (pii) ©tymnaftetna) ja
Opistossammekin palkitaan muutamalla Ruplalla
miehiä, jotka opettaa nuoria ensimmäiset alkeet
jnirutlamisissa (i tecfnitig) niin on työ,niin kuin
palkkakin, eikä enempään verrattavana— kuin jos
opettaisi lieijät tuntemaan puustavia näissä toimeissa.
Vieläpä vähemmästä arvosta, ja vähemmästäik
ansiosta (kielellisessä tarkoituksessa) on
kuin, koko Suomenmaassa, ainoasli yhtä palkitaan
miestä Suomenkielen harjotta7niseksi, sitäkin vähillä
varoilla, vielä vähemmäUäik arvollakin.
Ei sillä tiellä paljon synnyk, ellei piettäisi kielestämme
paremmin vaaria. Toki löytyy onneksemme
niitäik, jotka harjottaavat hoittamatak, sitä ilman ke- palkatakkin palveloovat.
sellä niielyttelemisellänsä, niinkuin tievolliscllakin
valaisfamisellansa, ainoasti keinot meijän onnistamiseksemmc;
vaan ei — ite onnistus. (Tokkohan nyt
ymmärrätten meitä? *)
Niin nyfpä arvaatten jo ehkä —ei ainoastaan
mitä ihanneet merkihtevät, mutta myöskin että koska
tievo f, ja tie tomukset, kerran asetettiin ja
perustettiin -Suomenmaahan, niin kuin usko ja uskomuskin,
vaan taijot ja taiteet, eli heijän käytättämistä,
heitettiin meissä harjottamatak, ja puuttuu
vielä meillä tänä päivänäkin, niin on meijän mielemme-
valaistaminenkin, monessakin tarkoituksessa,
vielä varsinki vaillinainen **). Ja se oli, aikoa myöten,
auttoaksensa tätä puutostamme, kuin yhistivät
lässä, ja asettivat, ens' aluksi. Ihannes-yhistyltsen,
josta 3:ssa Numerossa jo puhuttiin. Toinen
semmoinen synnytettiin siitten Turussakin; ja molemmat
nämät ovat nyt ihtesäk yhistäneet, sillä yhteisellä
nimellä: Suomen Ihannes-Yhistys.
Mistä kukko linnassa.
Mutta nämät puheet vievät meitä jo poisi aineestamme,
jos kohta olisikkin teillen suloinen kuullaksenne
näitä monta, jo monessa koliin, ilmistyneitä
suomenkieleliisiä harjoituksia. Vaan tahomme ainoasti
sanoa, että ovat jo monta käkiä kukkumassa,
monta sanan saattamassa; emmekä ole vielä maininut
min mitään "Maamiehen Ystävästämme",
ja hänen seurastansa, eikä "Kanavasta", joukkoineen,
eikä monesta muustakaan. Sanalla sanottu,
monta on jo linnassa laulajoita, monta sarven soittajoita,
monta torvehen torottajoita ; ja luulemme heijänki
kaikkien hyvin siihen sopivan, jos oisivat vaikka
miten monta, kuin on yhet yritykset, vaikk' ois
äänet erilläiset. Tässä muihen joukossa tuskin kuuluukkaan
kuuluisa Suomen Kirjallisuuden-Seura, Senpä
lähen — kummaksipa meistä kuului, oikeen- pantiin
ouvokaemme, kuin ei annettu lupoa, viikon muka
Wiipurissa olla orrella omalla, kauvan omin kannoillansa.
Ja tämä Helsinkiläinen lora-puheh saattaa
meitä tarkeemmin tutkistella, välillensä verrortella,
näitä Suomen seurojamme, kumpaisia kukkojamme.
maffoi Jpeléinf i6 fa.
,%iiö 20 ja 21 «Kuplaa; -- O^ra tonnbri,
15 ja 16 «Kpl, — £aura 11ja12«KpL —
iKuiö?jauhot, geiwiefa, 1 IKpl. 60 fop. — Df)ran'-rr/t^
nit, fappa, 90 fop.—-Äaura-rt)t)nit, 4 9tyt. --50Boi,
Seiwiöfä, 9 SKpL — %al\f toixoittä, 6 «Kpl. — %>aU
tvattu (Kaatvaan tttya, Seiwiöfa, 2 9tp(. ja 2 IKpL
25 fop. — Xuoreeöta maffetaan 2 9tpl» 40 fop. —
2K3afifan4i|)a, Seitvtöfaetä, 3 DtpL 50 fop. ja 4 DUtp;
lanfi; — éian=liâ, geiwiöfä, 3 SKpl. 50 fop. ja 4
IKuplanfi; — 50 ja 60 fop. 2eiw. — <t)tjt
fupo Olfia, 40 fop. — 3 «Kpl, ja 3
SKpl. r>o>r 0 fop. fuorma; — 2«Kpl. 75 fop.
ja 3 «Kpl. — ©t)fet (hiilet) 4—5 «Kpl. l)äfi«tä; ~
SKieöfa^maito, 20—25 fop. fannu;— 1
tKpl. tiuwiötä;--potaatit, 25—30 fop. fpp. — jjpt*
neet, walfoijta, 1 9lpl. fappa; — f)armaita, 60 ja
70 fop. fappa.
.ftnuprtPfi löt)tlj^
Kochin puoissa, kussa näitä lehtiä ulos-jaetaan, niinmyös
Gottlundin Kirja-painossa.
pinnat on>at
eli ©uomalaifia I:nen Dfa,
foitto-le^tinen \a fiwispiirutoffineen (painettu %x\t'
(ntfmiöfa tt). 1828 ja 1831) maffaa 4 Otyl. Ii
w. 1828) maffaa 52 fop.
9iunola, (painettu JJeljTnfiéfä w, 1840) maffaa
nojoin 2Ö3irren?teoiöta, I:nen Ofa (painettu tuf—
fop. loinen Ofa, ftttmneen (painettu tuffjulmiöfa tt).
1834) maffaa 3 <XpL 8 fop.
ä&dtitåmdtfct, i;f(t fofouö meijån ni}ft)iöten Dtu*
Ofa (painettu ttpfdaöfa 1818) 2:neu 2BU)fo
(painettu Upfalaöfa 1821) maffaa 6 fop.
"^tilutsâuluja I:nen (pai-
43 fop.
3tuttöja, ©ttomen pojtUen ratoffT; I:nen
ncttu Jêljinfiöfä 1842) maffaa 20 fop.
görföf till en omarbetab ginjlP af
larneö ©änbebref, t jemte anmärfntngar öfwer nu
bruttifja gin(T*a Dfwerfättningen (painettu %\v*
rttöfa 1821) maffaa 52 fop.
görföf att fbrflara Caj. Corn. Taciti ombömenöfroer
ginnarne, jemte en öfroerflgt af beraé forbna nribjTepelfe,
ämnabt jafom ett bibraa, tili upptytfnina,
i ginnarneö Jpijtorijlfa fornl)äfber (painettu %\xttyulmtefa
1834) maffaa 1 SKpl. 3 fop,
Huättoff ocf) 38prottftfc£cff, eder be båba
33rottjlina,arne.p £n 9t# berättelfe från förra
årfyunbrabet. Öfwerfättning från ginjtan (paifititfa
1818) maffaa 18 fop»
9>rojten ed) Ätjrfofyerben Sflaa,. 3af. Qsoetf)u:6,
om ginnavne i ©ranflärbet , met> Sftoter od)
iiöäjö(painettu Suruöfa 1823) maffaa 0 fop.
nettu Sufljulmiöfa 1833) maffaa 8 fop.
Dc Proverbiis Fennicis, Disertatio. P. I. (painettuUp«
Uiprimatur, G. Rem.
UEIiSrWKISSÅ, C. A. Gottlund,|lB4M.
palotta myöneeksi,(tämän meillä kehnosti asetetun kirja-
kauppamme suhteen), niin silloin jo nämät pojat,
näin joukollaan, jo vuuenki sisällä,poisikaupitteloovat
50()0:kinkappalotta,omiansa. Näättenhän jomiliin tämä
ampuu. Pohjalaiset kyllä ensin rtipeisivat näihin tuu-
Hiiin; mutta heili oli toista mielessänsä, vieras pulu
» kielessänsä. Kirjuttivat Jouk ka ha isensa vuonna
1844 motiksi, varsin toisella tarkoituksella —
luotaksensa Runebergiksi. Mutia luulen melkeen että
saivalki itc ostoa omiansa, kuin ei niitä muut ostak,
eikä suostuk Suomen kansa. Siitten Savo-
Karjalaiset ottivat oman puheensa, survaisivat Suomen
kieleen. Toimittivat vuonna 1845 "Lukemisia
Suomen Kansan hyödyksi", 1 Osan, josta paineltiin
4000 kirjan-kappaletta, jotka jo aikojaan ovat
kaikki myöty; nyt painattaavat jo toisen Osan,
josta otetaan 6000 kappaletta. Sitäkin ennen _oli
jo muuan heistä, Ahlqvist (Oksanen) nimeltään, v.
1844 painuttanut "Geograiian eli Ma an-opakscn'
1,jostaotettiin 2000kappaletta, jotka jo on kaikki
ostettu. Uskottava on Oppivaisten muistakin maakunnistamme
seuraavan Savo-Karjalaisten esimerkkiä.
Jopa Satakuntalaisista, muuan Warelius nimellinen
on, v. 1845, painista toimittanut "Enon Opetuksia
luonnon asioist a", josta veittiin 3100 kappaletta,
ja joista ei monta encän lie jalolla. Samalla
tavalla on Ignatius, Wiipurista, toimittanut "Lukemisia
Suomen kansalle", joista jo on kaksi
Osoo painettu; ensimmäinen (Harjulan onnettomuus)
v. 1845, 3000 kappaletta; toinen (Martti Luterus)
1845, 3000 kappaletta, jotka jo ovat kaupassa männeet;
ja niin ikään on Lundberg Waasassakin julkiksi
saattanut "Ajan kuluja yhteiselle kansalle".
i I.entolehti €?ltomctl<tincn, jiitft toinitetaanjoka
pyhätöinnäLauvnntainn,
ja uloi-jaetaan kello 5 ilta-puolella
Mocleinpiioissa,I'almqvistin kivimuii-
»iesa, Esplanadia pohjoispuolimmaisen
Kuuluttclcini.viii ja miiutaik ilmoittamista,
jota taimiaan pantuksinäihin
lehtihin,maksanBkop.jokaratlelirivi,
johon luetaannuon arvollasl)punstavift; Vksiaiiisiii Numeroitaei myyvä.
"I karun varrella, maksaa täällä Heisin- kissii yhen llopcc Ruplan, vuuessa, ja
(»',» kop. puolcsHa; mutta haettu postin
kautta inuuanek, maksnapi vuosikerta
15 kop. ja puolen vmtcii 0 kop. enämpi.
liitoinalaiset I*le£ar£ssa.
Lupa leikkiä puhua;
Vaan ei tarvis irvistellä.
Jokainen kyllä tieteä Pietarissa löytyvänpaljon Suomalaisia;
oikeenpa heila on siellä iso Seurakunta,
jonka syntymisestä, ja siitten luonnistumisesta, olernmc
jo I:ssä Osassa Otavassamme p. 585— 390 puhuneet.
Siitten, yhislcllyämme Wenäjän kanssa, on vuosittain,
liijoitenkin ensimmäisinä vuosina, paljon
Suomalaisia vajuneet Weniijilsecn. Moni kelpokin
miesi, moni nopia nuorukainen, on Pietarissa, toimellansa,
tullut rikkohaksi ja varakkaaksi: mutta
cnemiften mikä vaan täällä oli kunnotointa, kevytmieltä
kelvotointa, niin miehen kuin naisenki puolta,
niin ne tuohon tunkeiksivat, pakahtuivat Pietarihin,
manit väkisck Wenöjäiin. Kaikilla oli sielläik sioa,
paikkaa kyllä pahoillcnkin; ja näytlcä kuin oisivat
»iellä piettynä muita vielä parempina, omiakin oivallisempina.
Viimeisissä Pietarin Saksan-kielisissä Päivällisissä,
(mmillään @:t 3c*tvnfl *846,
N:o 54 ja 5o) luolaan kertoilemisia, Pietarissa löytyväisislä
Suomalaisista, oiettu Derschauin Wenäjän
kieliseslä kirjasta Finskt Westnik (Suomalainen Sanan-
kantaja) jolka kuuluu olevan VV. Luganskin (eli
Dahl, kuin haan myös kuhtuu ihtesäk) Wenäjäksi
kirjuttamia. Totta monenki Suomalaisen tekisi mieli
kuullaksensa mitä Wenfllaiset meistä anttelecvat ja
puhuuvat; moniki soisi ehkä myös tieteäksensä mihin
kaikki nämät maanmiehemme viimen siellä joutunoovat
*); niin tahomme siitten, lyhimmittäin, Suo-
*) Olemme nyt äskenkin lukeneet, muutamalta vanhalta
Maaherralta, af Win»änlilta (Ruotissa) toimitetussa
kirjassa, hävittUmyyttä Suomalaisia vastaan;
vaan mielimme vielä häntäkin kokata.
meksi selitteä teillen tämän kirjan sisälläpitoa. Totuulta
se on kyllä tarkoittavana; mutta kuin siinS
lopulla jo ruetaan,pilkan päästä, meitä irvistclemään-,
sillä muka huvittaaksensa näitä VVenälaisiä lukioita,
niin ei tuo mahtanek olla meiltäkään kieletty, kuitatakscmme
tätä, kirjuttajan kanssa: mies se joka
puoltansa pitää *).
Haan alkaa sillä, jotta "sanoo puhuvansa erinomattain
näistä Wiipurin puolella asuvaisista Suomalaisista,
jotka mielellään kuhluuvat ihtesäk Ruohta-
1 a isiksi; tämä hcikollisuus heissä tavataan liijoi*
tenkin vaimoväessä: olen Ruohtalainen, Wiipurisla
(ja vedka ish Fihorcj), murtanvat hyi), sanovansa
sillä muka (ja Sshvcdka isch IViborga) vastatessaan,
tavallisesti,kuin kysytään: mistäs ovat kotoisin".
— No eipähän tuotakaan Wenäläinen ymmärtännyt!
Tällä tarkoittaavat muka sanoa niin paljon
kuin: "empähä minä varastak, enkä ketäänkä peläk".
Siitfen lausuu haan mitenkä ne erinnäisct kansa-
kunnat — kuin heisiä joku joutuupi Pietariin,siellä
muka henkeänsä elättääksensä — rupeevat siinäkin sellaisiin
elatuskeinoihin, jotka parhain sopii lieijän omiin
tapoihin, ja heijan vanhaan elämä-laitaan. Luettuansa
muutamia näitä vieraita kansoja, ja mihin hyö, Pietarihin
tultuansa, antäiksevat — sanoo haan viimeksi:
"Suomalaisia tässä ei tavatak portin-vartioina,
eikä Kauppa-kasakoina (S3sot>bctjenter)(S35ot>bctjenter) eikä minkään
kaupuslelioina, paihli niitä jotka tuovat vissihin talohin
munia, voita, ja maitoa; ja jotka takaisin taas
palatessaan pyyläävät tuttaviltaan tilkkuja ja nati^-
lioja, Sirkuillensa ja tyttärillensä. Parahaimmissa
toimituksissa ja työn ticnaslissa, kussa tässä Suomalaisia
tavataan, ovat hopio-sepäl. Siilien tuloo
nokia-mestarit (piippujen puhisfajat). HarjoittaamattomatSuomalaiset,
jotka tähän ovat aseuntuneet,ovat
jo vanhuuestaan ruvenneet nokioiksi; toisinaan ansaihtoovat
hyvänki rahan, Kutsarina. Ne jotka tähän
tuloovat pitkän matkan päästä, voittoa jota-kuta
*) Jos monikin heistä joutuu hyvillen julillen, niin
on arvattava monenkin joutuvan varsin huonoilkn
ja onnettomillen. Kuitenkin nilhään usseen
semmoisista retkaleista, jotteivät kotonansa kelpaak
mihinkään, viskattu muillen mailien, tulleen vielä
kelpo-miehiä, päästyänsä niistä siteistä, ja tutta- vistaan, kuin kotona heitä pitelouvät.
staa
moni merimieskin.
K» 14. Keskiviikkona, 2£:nä päivänä Huuhti-kuula, 1846.
%
myös liittivät vara-Mittarin W. 1.. Åkermannin; tois—
tuksen, annettu %% p. Syysk. 1845, siitä jolta lammit
Pavojärvi r Suojärvir Tervajärvi, Ahveroi—
senlampi ja Pura isimen järv i olivat kokonaan
(titt tieraö ti>it)t>er) Sipolan kylän aluella (inom
(SSipclct bt)Ö ägoêmråber) Siikajoen pitäjässä; ja sovittivat
vielä tähän kopion Maaherran imisionikirjasla^
annettu Rynkynkankahalle 7 Toukok..1838,
ja pyysivät, näiJlä perusloksilla^ kieltoa, vasten tällaista
luvatonta haaskamisla,,heijän ja runnun maalla, maisin
niin kuin vesienkin; ja jolta, siihen kuuluvaisien ruunun-
mieslcn kaulia, tästä piettäisiin paremmin vaaria.
Asian-miesterv molemmis puolin kuultua, päätti
Maaherra 29:nä päiv.. Syysk. 1.845, näin:
Koska on selitetty näihen, tässä kysymykseen
tulleihen, järvien olevan Sipolan kylän kuuluvilla,Siikajoen
pitäjässä,, ja kalastamisen-oikeus heissä kuuluu
yksinään Ruunullen: niin löyvän minä päällenkantajalla,
joiI' on Ruuniin uuis-talo mainitussa kylässä —
3:sen iuv. ja 3:sen §. mukaan, Kuninkaallisessa A,-
seluksessa, annettu 1.4 Marrask. 1786, verrattu 77
§:viin 1783 vuotisessa Maamillarin Asetuksessa, jaKuninkaalliseen
Selitökseen 23 Maahsk..1807 — olevan
oikenen niin kuin muillakin osakkailla Sipolan kylän
yhteisyyessä ((amfät/Uêt) siinä käyvä kalallen;
mutta koska päällenkanlajalla — vieraita vastaan,.
jptka ilman laillisen Luvan saamatak, enimmillä osakkailla,
tähän tunkeikscvaf,." naulliäksensä- samaa oikeutta
— tuloo varteenoteltavaksi niitä järjestyksiä, joita,
4:ssä §:sBfl, samassa Luv., ensin-mainitussa Asetuksessa,,
ilmoitetaan ja luvataan; vaan niiniät keinot eivät
vieläk ouk tulleet hänellä vaarin oiotuiksi,, eikä myö«
Ruunukaan käyläk osallisuutensa näissä mainituissa
kalanpyyvöksissä, niin en taijak tällä kerralla, niin
mitään teliä, tästä esteäkseni vieraita kalaniiehiä; enkä
myös löy.väk sopivaiseksi asianomaisillen,ei kumpaisellakaan
puolella, anloa kulunkia tästä lain-käyttämisestään..
Sitä vastoin, kosk' on myöskin tullut
kannetuksi, paihti tätä luvatointa kalastaniisla,
Ruunun meluinkin tulleen haaskatuksi, niin tahon käskeä
siihen kuuluvaista Ruunun-palveliata , asian paremmin
kuulusteltuaan,, laillisesti, käräjissä haastatloo
tässä tarkoituksessa tehtyjä rikoksia".
Tämmöinen oli nyt Maaherran päätös, eikä siitä
ouk mitään sanoltavata. Mutta saiko se Rynkyn-*
kånkas nyt siitä selveä? Haan oli palkittanut kirjuttania-
michen,joka hänen puolesta jo kahestikin,tässS
asiassa, oli kirjuttanut Maaherraan, niin mani haan
siilien hänen luoksensa, pyytäin tästä selitöslä. Se
t—oi-mitti suomeksi, niin hyvästi kuin taisi, tätä pitkeÄ yhössä stinan-juotoksessa (mening
monella poikkevalla
puheella (mcUan-ttlcningar), niin kuin lainasioissa
tavallisesti runkataan — yhteen liitettyä päätöstä;
mutta eipä kumpainenkaan tullut siitä vii—
saatnmaksi ,, koska ei silliikään ollut näitä tässä nimitetly.
jä Asetuksia. Sen vaan tiesivät ettVi Maaherrakaan
tainnut kiellää ja epustella Keräistä tästä
luvattomasta kalastamisesta. Tänä vuonna tuli häät
taas, niin kuin ennenkin, kahen kolmen veneensä
kanssa, mies-joukolla, verkoillaan ja muilla kalaneuvoillaan,
pillomuksiaantekemään näissä järvilöissä,
"aahaksensay lähtööväfr tänne kevyillä kuorma-värkillään;
Uijaksikin talvella, jolloin lähimmäisistä
kylistä, 100 tahi 150 virstan päästä, sisään, tuloovat..
Raskaampien kuprma-kuljeltaniisissä (lomovia isvotschilciy
ei tavatak yhtäkään Suomalaista.. Paihti.
tätä k.uljettaaval Wiipurin-puolimmaiset talonpojat,
sekä vesiä että maita myöten,Pääkaupuntihin, hiekkaa,
katu-kiviä (katujen, eli raitteihen, kivillä,, vahvislaniiseksi)
ja ylimmittäin sanottu — 'kaikkia mitä
vaan heijän maastaan viljellään; välistenkin tuovatten.
tänne raavaitakin, ehkä pienet kasvultaan.
(Vasta, lisäksi)..
jårjetöinkäskee.
Sfnnek mieletoin mänoo, joiuiek
Tällä viikolla, tuli meijän tykömmekaksi miestä
Pohjan-maalla,, köyhissä vaatteissa, reppu selässä
ja keppi käissä kumpasellaik; molemat, murheen,
ja surun-näköiset,rukoilivat meillä neuvoa ja apua
laillisissa asioissaan. Toinen, joka oli vanhempi
heistä, kysyi meijtä missähän täällä piti löytymän
keinon saaha. vieraan, piläjän miehiä, pois kala
vesiltään, koska, ei tätä siellä löytynyt.. Luettuani
hänen tuomioitansa,, oli. hänen, asiansa, tään-lapainen:
Talonmies Heikkißynkynk ankas (eli Trygg, joka
oli hänen vanhan sotamiehen köliinsä) Sipolan kylästä,
Siikajoen pitäjässä, paitiuitti lakiin, viimeisissä lalvikäräjissä,
talonpojan Jaakko Keväisen, Kärsämän kyltistä,
Liminkaa pitäjästä — -siitä etfä hän,. joka vuosi,
ijman Jualak, kalasti suurillakin,kala^pyyvyksillä,kutu-
aikoina, niissä viijessä Sipolan kylään kuuluvissa
Lampiloissa,. Purasjärvessä,. Tervajärvessä, Ahveronjärvessä,
Järvitalon -< järvessä *) ja Suojärvessä, jotka
kaikki kuuluivat Liminkan, pi.tajais.een,. ja Sipolan,
aluetta. Keräinen antoi kyllä myötään näissä kahistaneen,
mutta sanoi ei tuntevansa jos päälle-kanlajalla-
Haan oli heihin parempata oikeutta.. Rynkökankas, joka
luuli tunnetun asian olevan niin selvän kuin toistetunkin,
ei ymmärtänyt tähän kulettaa vierasmiehiä,
eikä pyyteä saahaksensa lehä tätä toisissakaan käräjissä.
Asia päätetiin heti, 21 päiv. Helmi kuuta v. 1845,
sillä tavalla: että koskei päällen-kantaja taitanut
toistaa, hellään olevan paremmankaan oikeuven kuin
tällä toisestekaan: piläjästä, niin tehtiin hänen kanteensa
mitättömäksi.. Tyytymälöin tähän, läksi Rynkynkankas,
ynnä hänen kanssaan kolmet muitakin
Sipolan' miehiä, Maaherran-oikeuteen, ja, paihti
kihlakunnan toimituksia, panivat siihen sisään syynikirjat,
piettynä s:nä Heinäk.. 1845, siitä vahinkosta
mitä Keräinen, vesien sulkemisella, tokcillaan, ja
puihen hakkoarnisellaan, oli matkaan saattanut; johon
*) Mci]iin maassa on monellakin lammilla kaksi
nimeä, millon sanotaan yhtä, miilun loista, niinpä
näyttää tässäkin Pavojärven ja Järvitalonjärven
olevan yhtä lampia; samalek Ahvcronjti
ryi ja Ahveroisen-lampi.
laân, tuonelahan tovPafjtannttt. tästä fotiifaf lä^teifi*
fänfä lie f)ään tiellä Pt}lmistt)ni)t ,PoöPafyeti, Potiinfat
tultuanfa ,Pääntin Pomaan tautil)in ;josta pääfi 13:nä
päivänä ?JlaaH«fuuta,- 7ittmuen t»anf)ana. onwanfja
waipunut; mutta peitti muistin meilleu, muil*
len merPiPft nimenfä. OîinPautvan Puin fuonrea ©uo<
meöfa puhutaan, opetetaan Dpistosfa, ei ttnjo*
tetaP, eiPä mäneP mieleötämme. tDioni lötjtnn meisfa
joPa, eläisfanfa, htuloo olenjanfa eläin, funni*
astaan PuuluttJainen;mutta Petran fuoltuanfa — fjauta
f)aifoopi paijailen, far»aaf(lpa PatPuapi, taf>i tt;östä
tr;l)jäötäPin— mullaKanfa nutistiutaapu.
£ftr/t taijamme mtôö ilmoittaa fetlfen mitenfei:
afia on fatjn^t tabjoittamifen fanöfa;
iavfemmin- täötä Puulustettuamme, lögroämme Dâaö*
tumau-oifeuen, täöfäfaupunuiöfa,päättäneen:. )ctta fan«^
tajan, t;nnä tvatnajan. fifärcn4a6tenfa fanefa,piti opi^
totta tafaiftn faamaan 15,000 Otiffiä SHuotin welfatra^
l)ciöfa, jotPa Imttiin ckxvaw fiumätä omaifuutta; clv
roaötoawannjainajalta, ifänfä peräötäperinyttä, waaw
fitten potji-mt)Ött) jä,puoli 3)tiffola n tvero^ruötf)ol(ia,.
folmannen ofan ©af falan ruunu^ntötôllia,ja neljän^
nen ofan 3» Pilan tuevo^tilaöta, Pijtäefd, Q)alaöjoenpitäjäötä.
Sata tuemiora wattaan weti Opiöto
aftan «ôwrättn tiuPinnonaUe, jofa, 17 p. SJiarraöPuutav
ei ainoastaan roafynnsti ÄaaötuasoiPcuwen päätoffcn —
ja tuomifyti PantajoiKen wiijennenPi ofan SÖSarfa^än* nän mero-ruötf)ol[ia, jota ei n?ic
lä opiöto ollut faflt* tän»;t — mutta ei ottanutPaan PoPo opiötonpuhetta Por«
n)if)mfa, fen puolesta jotfei ollut opiöto tät)ttän«t
mitä maattaan, PoeP' ei oflttt (t^ännjarafft) tallitta*
nut, taPawaaviPfoon, felwiä ral)oja, tt>aan. aiuoaöti
Puolleeu trelPa-Pirjoja.
ituin täf)än tuiela luetaan että nätötä irtonai*
jista- tatDarotöta (joiöta enin ofa oli firjoja), jotfa.
tuliwat opiötollen fmtlumaan, tuloo e^fä wtU
föjartfäftn fuoritcttttwaP|i,. niinIbptöättenettä fofo itötäantimeita,
näitä, pois-nuurettuaan, ei monta jääffäärti
jaUUcn.
jotka oHvat juuri Sipolan talojen alla, ja johon hänellä
oli toki 3 neljännestä fikimmoiseen. Mitäspä
tähän nyt 'taisi ukko Rynkynkankas, kuin ei Tuomari
eikä Maaherrakaan ollut hyvä esteä Liminkalaista
Siikajokelaisen maista. Niin manihan vielä kerran
Lainoppineensa luokse, neuvoa pyytämään, eli oikeemittain
saahaksensa Maaherran päätöstä tulkituksi ja selitetyksi..
Silloin tapaisi vielä kaksi muitakin pitäjän
Herroja olla siinä saapuvilla- Herra luki sitä
I'UOtiksi, ja sanoi siitten suomeksi: "Maaherra sanoo
ctfei. haan voi auttaa ja porata tätä asiata". No
kukas sen siitten taitaa, kysyi Heikki? "Niin mistä
sen löytää!" sanoi siihen Herrasmies, ja sitä haan vielä
kahesti ja kolmasti* kertoili. Niin kuin ei sitä
tässä löyvyk, niin löytynnöönhään sitä toki Helsinkissä,
Keisarin luotina, aatteli itekseen Heikki, jolla
saattaisi tätä la-kima.llomuu.tta. estäneeksi;, ja läksi tyhjään
tänne oikeatta ehtimään. Sillä tavalla oli haan jo
6-3 vuuen vanhana, marssinut Siikajoella Helsinkiin,
70 peninkuormoa,. joita haan oli käynyt puoli neljättä
viikkoa; tässä neljä päiveä oJluaan, läksi haan
samoa tietä takaisin *). Paihti siJa oli Itään käynyt
Sälöisten, kaupunnissa, 8 penink.. päästä ,. Mittarin kirjoii
hakemassa,, ja nähnyt monta vaivaa ja kulunkia.
Kuin selitimme, Maaherran antaneen hänelle laillisen
luvan, mainiUujen Asetuksien mukaan,, ottoa
Keräisi»! ta poisi veneet ja verkot, ja kalatUi,, kunnekka
te oli vahinkonsa suorittanut; ja jos ei haan vielä
niitäkään totellut, eikä niistä sakoistakaan kuin Maan-
Oikeuessa hänelle annetaan, niin silloin vasta Maaherra
saaUtti; antoa epuuta, koioilelulla sakon haastolia,
— niin sanoi ukko: "no kuin oisivat sitä selittäneet
minulle, kotonani, niin enhään minä hullu oiitik
tänne lähtenyt,,oikeutta hakemaan". Kennen tässä
nyt oli vika? Moni syyttää kyllä ehkä Heikin olleen
hyvin tuhman, kuin ei tuota ymmärtänyt. Vaan
eihän se taitanut lukea, eikä ymmärtää tätä. ruotinkielistä
päätöstä. Eipähän ollut tuhina^ kuin' myö
lälä hänelle selitimme. Syy oli muka, että oli Ruotiksi,
vieraalla (hänelle ouvolla) kielellä, kirjutettuna..
Moni toivoo ehkä, niinknin: niyökin, jos oisi muka
mahollista saahaksemme omallekin kielellemme samat
oikeuvet kuin tälle vieraallekin: että saisivat Suomalaiset
Suomeksi kiikutetuiksi tuomioitansa, Suomalaisilla
virka-miehillänsä, tahi että heitä kirjutettaifiin
kummin tahansa, motiksi iahi suomeksi, miten
asianomaiset sitä vaatisivat,- niinpä lehhään monessa
muussakin maassa, kussa kahta kieltä nouvafetaan,
ja tehhäänpä niini meijänkin maassa, sota-asioissa, ja
muutamissa muissakin, kussa kahta kiellä (Ruoltia
ja Wenäjätä) kirjutetaan rinnatusten.
*) Sillä tavalla oli luintil juoksutettu töQ peninkulmaa;
menettänyt 50 pliiveä, paihti muita joutavia
kuluja ja rahan-kustannoksia,.
Dtowaöti95ouc^t, joötanritmen mat^ nittiin (lO:öfä mumecoöfamme) on jo mänupt ffianv
«ifäjfi esuomalaifiätrt $t>tt>äUidtstä*
$o«a fMtfå fMuttuu,fe lainoitat UWW* ffi
2(fof jcmme hietaan fianatoan 12:sfd SRumevoSfd), mitertfä tämä Pulta^Pumppantmme,. we
li ainaif armo*
fyamme; on joutunut mielen*nuumtfftin, aiwan toifiin: aatcfjif)in. SSlitä i)Mn, wt
ilä muutamia nniffoja flitten,.
fi)i)tti PanPeaPfi, ivaifialufuifePfi, tvääräPfi,,
ja nmmärt ämät töinäffi, vieläpä tvarjln tt>aa*
rallifePfiPiu, fttä fyään nnt jo fal)too toifilla fifr millä, PosPa l)ään "tetifella I)ttwi
uf fella" f>att>ai^tce tämän näpttäwän "fiden ja laufeemme f omuu11a";;
jonPa täfycn fyMti, "anvaten ©uomalaifen tnuo((idtai
ja miclui6ta jifältystä, ci foifif fyäutä l)i)lt)Pjt jou*
tuwan, mutta (paisti monen muunfin täf;cn) Pefyottaa
l)äuen otantahan»" Se joPa näin vilpittömästi ja jul*
fifesti tunnustaa erfyepPftänja, toistaa itellään oleroan
f)t;tt)än ftyämmen, rcf>ellift;i;ötiunasfanfa; josta arroaam*-
me Äanatvan moittineen meitä ei paritellaan, roaan:
pmmärtämättömi^cUääm meitä, näillä,
fanoilla, fääntonwät ne Janelle, itellePin, funniafft;¦'
MffiJLSittlUfcNl, C. A. »ott lund.»1840,
Suomalaisesi laakemiKCßta.
Koska olemme saanneet kuullaksemme, monen,
tSmän kaupunnin Suomalaisen hakioista, valittaneen
ei saanneensa Numeroltansa ajallaan, vaikka niitä on
ollutki heilien tarjoksi, monen taas ei ehkä ottaneen,
niin, maaliaksemme tässäkin asiassa parempafa järjellisyyttä,
ilmoitamme, tämänkautta, jolla tätä lentoiehteä,
joka lauvantaina kello O iltaisella, viimmeek—
sikin kello G (ellei mikään tavattomaksi sanottava
esteli kohtaa häntä) ulos-jaelaan siinä kussa
«"unenkin, jossa vielä maanantaina ja tiistaina, sen
jälkeen, löytyy saatavaksi; mutta keskiviikkona,päivän
puolessa, otetaan siellä poisi kaikkia niilä lehtiä, joita
siellä vielä löylynnöön otlamatak. Niin syyttäköön
hakiai siilien ihtesäk,jos jäävät heistä paitli; kuitenkin
teilaavat vielä siilienkin, mutta ainoasti toimittajan
Juonna, saalia puuituvia Numeroltansa, jos semmosia
muka löytyy.
Toisella puolella taas, kevenleäkscmme hakioihen
vaivaa,niin — koska heitä jo löytyy täällä 90, ja
tämä kaupunki on jo melkeenki lavia,— tahomme,
hyväksi niillen jotka astuivat Hunnun-haassa, säätä,
että saavat, jos tahtoovat, ottoa lehliänsäk kirjapainostamme,
kello 6—76— 7 illapuolella, Sunnuntai-aattona;
mutta siilien heijän pitää ainakjn heitä sieltä ottamaan,
jota kirjuiletaan heijän hakuus-lippuhunsa. Jotka taas
nsuuvat uuvessa-kaupunnissa, tahi kankahalla (eli kampilla),
niin taitaisimmo heijänki varaksi, lähetteä näilä
lehtiä sinnekkin, johonkuhun jaettaviksi; jos siihen
muka mieltyyvät; kuitenkin sillä eliöllä, eitä
aina siittenkin heitä sieltä hakeevat.
Maalla asuvillen Suomalaisen halailioillen, ilmoitamme:
heille vielä syntyvän, likimmäisimmän
postkontorin kautta, saalia näitä hactultsi entisellä
hinnallaan, eli yhella Ruplalla 15 kopeekalla Hopiassa;
jollon käsittäävät kaikkia numeroita, alusta aikain.
Ja toivomme Suomenmaan Postmestarirnmc, maainiehelliseslä
ystävällisyyestaän, tätä heilien toimittavan.
Kuitenkin jos hairaus jossa-kussa tulisi, soisimme
saahaksemmc tästä tietoa, oikaislaksemme tätä.
Kmme maltak olla puhumalak, meijän — siitä juonittelemisesta,
joka jo monta kuukautta on ollut
Saiman ja Heisinkin viikko-sanomien välillä, heijän
hahioihen luvusta (tarkkapa olikin asia) — keksineen
kumpaisenkin ottaneen tavaksensa lahjoittaa Postkoutoatffa
monifin fa^too jitä funniaUifemmaf|t atna
peitteet tt>irt)ettänfä, pitää puoltanfa vyfyetta. 9?iinpä
nt?t mnbfin puoleötamme foiftinmee Ijänen ei panewan
pafjafft, meijänfin panneen foroan fotvoa waöten,tui*
moa tuti*teräi6tä. ?Oiita taaö niihin fanoifyin tuloo
joiden firjuttamifemme-tapaa bään unelä fal)too ou*
iDofjt, toivomme niiljenFin fof}ta I)änen fttmiötaT)än
ftnfoiletvan, fyajafytaroan niin fuin f)aifu, niin fuin
f)bi)rt)t foöfa fevran oppii éuomeöfafin,
raoneöfapaifoin, pituuttahan: "niinnS aikoinna," "ei ouk
taslä"" "ei tamäik kielläk," "luetkaa," "lienken," j.n.e.;
mutta liito näistä flittcn fnptä fuutata, puheitamme
purreöffUa^
lorillen, kulienkin, vuosiliston, lehisfään. Tällä tavalla
oli Saima viimeisenä vuonna hukuttanut 34 kappaletta,
samatek oli Helsinkiläinenki tehnyt ennen,
mutta -nyt kuuluu ainoastaan antavan 4 kappaletta,
isoimmillcn muka Postkontorillen. Tämä olkoonki
heijän oma asiansa, eikä se muihin kuuluk. Mutta koska
myökin, Postkontorien kautta, toimitamme SuomalaLsemme,
niin oli arvattava kosk' emme tästä tavasta
ennen tiennyk niin mitään, niin — meijänki piti kuulustamaan
asian perustusta. Sillä jos näitä annettiin kostoksi
siitä, että olivat kehoitfanet heijän hakemisehen,
niin oli oikcen ja kohtuullinen; niinpä myökin olemme
luvanneet ci ainoastaan Postmestareille, mutta kulien
tahallen, joka hakee 40 kappaletta, 41:sen päälliseksi.
Vaan tiijuslellessamme tätä, on meille sanottu:
heijän tämmösiä antimia saaneen sen vuoksi,
jotl'eivät närkäistyisik, eikä osotlaisik vasta-hakollisuutta^
heilien, jotka yksitellen, ja muita ehkä myöhempänä,
tahtoisivat, Postin kautta, hakea lento-lehtiä.
Tämmöistä puheita puimme joutavaksi, niin kuin
ile lahjoittamistakin, joka meijän silmässämme syyttömästi
saattaisi luulon alaksi rehellisimmiä virkkamiehiärnme.
Kuin tunnetaan Postikonttorissa aina
olevan tilaisuutta, ilman maksamaUikkin, lukea kai*
kenlaisiakin aviisia, niin naurattaa se meitä, jos joku
luulisi tällaisilla joutavilla, mitättömiksi arvattavinna,
lahjoillaan vaikuttavansa asiassaan jofaikj ja loivomme
toella, Postmestarien ei poisi-kaikottavan Suomalaisen
hakioifa, jos (vaikka vielä vuuen lopullakin)
pyytäisivät saahaksensa Ichliärnme — vai!<k'emmc myö
onk ymmärtännyf, cmmekään nyt ymmäniik tällaisihiu
laitoksihin.
©rinta fanco roiimmeifeöfä numcroöfaan mel*
jän, tätfa ©uomcsfa, tänä wuonna miettäncen
9>ääftäifemme nnifon innöfyempänä fuin faifft mut
fanfat, jotfa nouattaatvat Hellaista ajan lufua. 2Dii6»
fäl)än ite lic nmottanfa ttnettämjt," fuin n»t watt*
mufa äffäijt mitä ttitfä manna wuonna jo ta*
vatyxiu 3opa tätä, \<x monta muutatin, tarfoitimmi
fuin örsfä Bhnneroöfamme, roitmeifettä puolisolla,
juttelimme ©uomalaifeäta allafaöta.
IJämmcen-linnan syksy-markkinat,jotka oisivat
piettävinä iB:nä ensimmäistä Syyskuuta, ovat Keisarilliselta
Päähallituksclta (Senatilta') tänä vuonn*
tulleet ylös-lykätyiksi Tiistaisiin, 22 päiv. samassa
kuussa.
P atno virheitä viimeisessä Numerossa 3:11*
puoli. 2:lla pien. 6:lla juov. seisoo: päätä nostaa, lue:
päätään nostaa; ja 49:11ä juov. seisoo: palaisla kukonpojista,
lue: paljaista kukon pojista.
Tätä Uikaa Numeroa annetaan hyväksi jiitå
toisesta, niisiä Tammikussa jäänneistä, elipuuttuvista.
Imprimatur, G. Rein,
Lentolehti ©tiomaldttten» j<>ta toi*
"litetaanjoka pyhätöinnäLaiivantaina,
jkofl:inpnoissa,Palmqvistinkivimutirissa,
Esplanadinpohjoitipuoliinmaisen
I karun varrella, makx.ia täällä Heisin- I kissa yhen llopcc Kuplan, viinensä, ja
60 kop. |MioleKHci; mutta haettu pontin
kautta muuanek, uiaksaapi vuonikerta
15 kop.ja puolen vuticii 9 kop. enäinpi.
Buomena, joka on 2:nen Hukouspixivä, saarnaa:
Kaupunnin Kirkossa: Aamu-saarnan, määrätty Kapp~
a—lainen Blomqvist (sekä Suomeksi että Ruotiksi). Ehlosaarnan, vara Pastori Lillslröm (S
uo"
meksiJ; määräily Palvellus-Apulainen Snellman (Ruotiksi).
Uenki-Varjeluksen Suo7nalais-Tark'ampuvaisten Kirkossa:
vara Pastori Lillström (SuomeksiJ.
Ensimmäisen Suomalaisen Meri-VäestönKirkossa: Väestön
Pastori Cajanus (Ruolikst).
sensa. Tok' jof jollonkullon, sunnuntai-päivinä, Krestovskin
paikoilla, tarkoin kantelet korvia jonkun suomalaisen
*), niin totta löyvät joukossa tässä lysteilemässään
kävelevien käsilyön-lekiöihen (f)ant)tnj?rfä«
te) Nokia-oppilaisia jos opinpoikia. Krcstovski on
ilopaikka tämänlaatuisen rahvaan; siinä myöskinkukin
katala raukka helpoittaa henkensä,hankkiiksensa
tässä ens'-tulevaiseksi viikoksi uutta voimaa ja uskallusta:
tässä pois-unohtaavat sitä selkäänsä-saamista, jolla
heijän mestarit Maanantaina ja Keskiviikkona ovat
heitä lämmittäneet, unouttaavat miten haan oli heijät
Tiistaina, vihapäissänsä,kopristanut, miten haan kaksi
päiveä peräitysten, Torstaina ja Perjantaina, heitä
korvistaan kohoitellut, ja miten haan Sunnuntai-aattona
oli heijän sivujansa survaissunna **). Talvisina aikoina
heillä ei ouk tätäkään huvitusta,tarjona; ainoasti,
harvoin kyllä, ehkä joutuuvat jollonkullon kumppalinsa
(veikkojensa) kanssa Krasnin kapakkaan;
muutoin niin kaikki heijän pyhän riemuitteleminen
seisoo siinä,jotta käyvät pyhä-aattoina, saunassa, kylpemässä
—se onki kaikkein Nokioihen tavaksi tullut
oikeus — ja ftiänöövät Sunnuntaina, kumppalins*
kanssa,kävelemään — kuitenkaaneisavi-lapiallänsa, luoillansa,
kapustallansa, huiskullansa ja nuorallansa, eikä
myöskään sillä muslalla sametti-kauhtanalla (niin
kuin kuhtuuvat muka tätä arki-päivällistä vaatehpariansa)
— mutta liijanki päällys-kauhtanoissa ja>
kahoppas sitä! — vieläpä valkoisillakin kaula—paijottla
(d)emifctter) vähimmäksikin valkoisilla kauluksilla
(fragor). Nämät valkoiset kaulukset antaavat kulienkin
Nokialien, omissa muka silmissään, vielä toisenkin
verran arvoa ja kunniata. Joka-päivällises»ä
*) Ottciapa se merkkinsä, jos?ci toinen tunnekkaan;
mutta mitenkä haan ensin eroitti Suomalaisia
muista kansoista, liijoitenkin omista maa-niiehisttt,
siitä haan ei puhuk niin mitään. 'Korvistakohan
haan siinäkin kahteli.
**) Niinkuin kuuletten, on Laginski kirjoittama koko
tämän hänen puheensa leikihten ja irvistelltn:
vaan saattaa siinä siksi olla totuuttakin toincH
puoli.
Suomalaiset Pietarissa.
(Jatko viimeisestä Numerosta).
Jfoä (apaat sunnuntaina e. m. semmoisen Nokiamestarin,
niin on haan tuskin ensimmäisellä silinänkaiileella
ilmoitlavansa ~kennon kanssa teillä tässä on
tekemistä. Hänen musta frakkinsa, ja kulta kclloritjansa,
(ja talvella,hänen Siberian-nahkainen turkiinsa)
saattaisi kyllä saalia sinua siilien uskoon, jotta
«o vallintakin muka muuan kunnia-porvali, joka
fjissä seisoopi eissäisi, ellei ouk muka joku viinafuokraaja
(bränttnn&forpaftarc). Nokia-mestarin ammatista
harvoin kyllä, pyhäpäivinä, tavataan käsibinsa
merkkiä tästä hänen mustasta toimituksestaan
-«—joka on muka saalistavainen (int>t\i#tij). Mestarit
saavat palkkansa kustakin talosta, vieläpä kustaikin
ruoka-kunnasta;ottaavatkin päällensä,kontrahin kautta,
toimittaaksensa piippujen puhislamista, kaikin paikoin,
yksinkin isoimmissa Hunniin rakennoksissa; ja
«tälläävät koko joukkokunnan näitä opin-poikiansa,
ja oppilaisiansa, joita — jo tottuneet näihin suomalaisten
raakoihin tapoihin (muistakaamme veikkoiset,
jotta se on venäläinen kuin tässä puhuupi) ja heijän
saitaiseen säästärnisehen — haan pitää kovassa
kurissapa syöttää kehnolla ruualla. Suolaista ja lii—
joitenkin huonompata ja halvempata suolattua kalaa,
ja siihen vielä potaattia lisäksi, onki tavallisesti hei-
JBn päivällinen ruokansa j lihaa saavat tuskinnahak-
N* 15. Lauvanlaina, 2f:na päivänä Huuhti-kuuta, 1846.
I Kuuluttelemista ja mnutaik ilmoittamista,
jota tahotaan pantuksi näihia
lelitihin,mak*aa3kop. joka rati elirivi,
johon luetaan nuon airolliiS^puustarhl.
Yksinäisiä Numeroitaei myyrä.
häjyliistäkin petosta, joka on tuottanut monellenki
talon-rouvalle paljon hiiolta. En tahok^ tuostakaan
puhua, jotta suomalaiset ltullät ovat jo oppineet
liöhjailä,. 'as{joissa*éh,; I|i.anerri^n">^
' suolaltaa 'sitäi-karkealla suölalJa *) jota. voita isiitlen «i^öVäY ruplaan t^f^îWåWaWh^
lffiS^^ä^1*
muutamasta sukkelammastakin ja salaisesta petoksesta.
JoTKa""pKST*.atipunlTssä"""dva\CriiVenneelfvarsin vöin
o.stauji.ovinksiVi','. ostjaavat talvella voitansa, vhteen-survoovat i
". t'-\'-..- .v,)T v\\r:\ / *trA*\ ,iutv.:";«l . sitä sutten lämpöisessä, ja valutlaavat s
itä monin
keikoin veellä, asettaavat hä;H]ä siittenäpäkki>isê«fi} ixfe1
sevöitta,9vat vettä, voihinsak , josiapq syntyy
voiJImeri. jäätös, joka,ostajoillen onKhy,v,i.o ;¦vahinkoit-
J,a.Yjajrv?n, koska enempi, kiijn toinen, .fûoli tästlk on
vettä, tahi jäätä. Saanaksensa tämmöistä kauppp-kalikj,
paremmin ja keyiärnmästi poisi-kaupituks^, antaavai
kaupiihkihin tul]eilleh Suomalaisillen tätä kaitpilaksensa,
jotka siitten ulos-taijoavat tätä — hiihiiuin
oisivat-"muka11 1tuoneM sén, myöfäniää, maalta. Näistö
nuhteista emme sa<ata-k teha* kuttnia-tapaiset Scio^malaisemme
syyttömiksi; vaikka kohtakin ite pää-vci-
Jarit, ja ne jotka näitä koiruuksia erTsTn ovat aikorn
saattaneet, tavataan IMllä salassa, ¦ jo^sa-kujisa kellarissa
tahi Itauppa-puoissa.
Esi-kaupuj)kinM (hakojlin), kaupunkiin
tulevaisten Suomalaisten — joilTon kaloja, ja
rapujakin, kaupaksi — ei myövänminkäänkä laista, titjjuL
tännek tuilessaan,' olkoonpa sitten yKst-pintaisäestaan,
tahi pelosta myoyansfi kovin halpaan hiritaåf),
liosk*e ivat vielä tuhnek mita kaupunnissä maksaa **).
Sanöovathan aina, srlfoin', polsi-naästaiisensä: "kyllä
tuuvaan teinen- toisa kertana! fct nyt soyik meijari
mitenkään antaa tästä "teilleni Tällaisissa' 'tiloissaan
niin kaikki päättyy'siihen,, jos saahan Suomalaista,
vaikka oisi varsin iunteniatoinkin, ottamaan siiliä «*nit. .nuii .-. ; \ ..« ' ''¦¦'.;'..¦
:.''¦¦,tft ;; ':% -i ¦ ;.¦¦"¦<"?'. käsi-rahan j silloin nään ei petä,k sinua, mutta tiiöpi
epäilemätäk mitä haan on kerran sulien luvannut,
n*/?/? --: =-. ) , . ;. m ..- n In > ai.i:*. i.": .vû»
t *J Eipä sitä meillä kahotak pahaksi, että voi on * suolassa, ¦— happanaiohan 'se'«i^wfen;
karkeita
suoloja kahotaan vielä paremmaksi; mutta toinen
tupa, toinen tapa. Muutenkitätä luetaan voitoksi
ostajoillen, siliä suolatun voinsanotaan painavan
Vähemmin kuin sudamatak. ,
"
**). Eipä kumpaistakaan. Niinpä on tapa tässä Siiqmessaki?\;
ja luulemme sen tulleen siitä, jötta4 Ruohtalaisen Lain ja. Asetusten jälkeen, ei 01%
luvattu kelienkään tavaroitansa myömään, ennen
kuin ensin olivat heitä torilla käyttäneet; munien
sakoiteltiin heitä aikeen aika, tavalla, Uijaksikin
elftmSssänsä, orat valkoisiksi pe»fy( vaaffeef, heilien
niin tavattomia, jotta pitäävät heitä parhaana ja iakkaMffijjpa lftffijEksgffi^lp '""W .
^1 S".
Suoqpßilaiset ovM, y\in\iJoip sajnû, varsin kunniallineniikansa:
ne ÖVat sajftoistaan hlijjat ia askolliset
j ltaf»lö»fcin, koska ollaaBr:;kaikJtt^ syiitwfä^'niin
eivät myöskään nämät Suomalaisetkaan rukat, näissä
pääkaupunkin vietellyksissä, ole tainneet olla ilman
puultumatak kaikellaisiin kokkauksiin ja vcijauksiin *).
Enin osa tässä olevåwfsta-Hojitäsepi^, toisestajärjestyksestä,
ovat Suomalaisia, ja heijän käsistä
IghtQ^^âJhjx^mpnta muuta, kaikkia .fflit^ôstetaaji
nuotiioissa Dumanhuoneessa. Löylyy heiTäri joukossa
inyOs,,rnonta..kujta-^cppeakin. la,n^t kansa on ,qônayaî *clvSpB>n€W ja* työskeleväi
nen \\t\W;on issseenn n
pysfy-painen, tukjiÄ ,(]opo nyj.fexppäisi'. 'îjia," t^yaljä,,- j
I yskoilisuuestaan ---haivenihin) tarrukka kuin hjnaharja.
Ja niinkuin Heijän KTuKsensakin onliarViaTuon- 1
toineri, eikä anna^se } kamnian ala — niin on myös I
I Jidjäft mjelensäHm harras j^ iteppäinen.- Tie.täppäs I
Iheiliä jo(a-kuta, prD.-ia miejläisi ja tahloaisi myöten, I
Iniin ,totta meiji\n S»jpmalai&et ensin vi'ittelöövät si- I
I«un Hanssaisi, ja toisteloovat tämän ei synfyv^n, sillä I
Itapaa,, mul(a e|lä se. on tois.pJla, tayajla tejitäyänä; I
IVfian jet annakkaari. siii)en,n^pkaan^( ja olej heistä I
Ijo pois. lähtqjpässä, Mska seppä tahtoo Joista, toista I
I«inäik^ jriîn aseyntqu,hiljaiseen. Ja, nyökyttamiselläI
Ijierran päätänsä, sanoo:.(hyyä,, hyvä,! Vaan tteköopäsI
Ise sen vielä siilienkin . o,m,aa, niieltäpsä,. myöten;!
Ija antaapi, pejnästäpäjn, suljen lyhykäjscjsti s^n vas-1
IjUtuksen,. jotta tlitä täyttyi niin lehä, eikä sitä miten-B
BKiiän niuulen synlynynnä» Mutta, pipä yhönkään heistäH
Bpifä pettämän -sinua painoillaan: l>M"?kin on (ö.il-H
Ilensä vissit määrätyt hinnat; mutta Suopialaisctki.H
Intin kuin Weqäläisctkin, ovat harvoin kyllä niiiärät-H
lt>yn aikaan toimittavina sullon työlän.sä, eiviHkä^B Brupeclv niiejejlään, niin kuin jo sa
ottiin, lählemäänM «yiâm;mista ,tavoistaan.^^B Alaan, an.tiêi^ta/in,Joita Suomalaiset
J_än.peJûP F^fjlâx^l, Vaupaî» .fliin- oqjieijän,. kirnuttuansa, eli
uiiêon^fln^taj^ jbpij^n Suomaittista voiUnsa,— ruujsta
|ns.initja.va,na,, ja ]<aupqiâ.Qsa rivähä yäbimmä.lfgi
luettavana.,!^{ppaha.n.êrkj||in.cn^jotta, kaikilla Sj^pi?
ialaisilla («ii Mparen\mia;j;sanol/.a.( kaikilla, Tschiiâ- iaisiU^.iiianjiioilla)
,sfi jpututûLjtjavaksi,.kirnuttoa, vpitapsa;,
sitä vastoin " taas niin sen sulattaminen, .on
Jurkki-laisilla> tahi tatanlaisilla ja Mongolilaisilla, tapöua
» j Ej)ä-tlevollisissa tapauksjtisa ,nil>;täiksen tämä
erpitu^ ,jo olevan kyjlä, rajujt|axna«n ,kum~
paisiak in näitä ,kansakuntia. Silja jos eivät, ne kaistoilla
poimitetut hamehet, kaula-ketjut, lasi-helmet,
vaimoväen pää-puku, ja muutamat toisetkifTlTa~nsätö*)
iNiinkuin sananlaskussa sanotaan; mies s vieras
", ni.vian naket, talon toisen tyttäressä t -»- niin--opimme » myöhin.vieraista kansoista
paremmin tuntamaan
ihtiämmekin; josko siitten ite heihin vertailemme
iV meitär el{ jos hyysen tekuuviM. Toivottava olm>
vettil aina harjoittaisimme sitä, mitä meillen luet-
,l..laisiin kmninksemme„;.ja imU&isimme sitä mitä
kahotaan httpiäktemme.
liset tunnusmerkit, jo foistaisik Baschkiriläistenki o*
levän Tscudalainen sukukunta, niin olisin arvelema- rtakkia heitf^ôffjp?1111 ij i
rj^pOTteolilai-
sed Jfpkupéråtfsfojv; ainpgî||illji jpîsttfêl^ etl&
[ heiIW''on taj&a rnulta* :#oi(aristiMvaaifc/ ev sula-
. läksensä. . ;: ,..._/ *<&%$? "-¦¦:.:./ '¦,:....-.:¦'
Meijän talon-emännät ovat hyvin persot (halukkaat)
tähän suomalaiseen voihin, jota talonpojat pääk
nupunkissa ympärin-kulettaavat. Kuitenkin on tämäik
kiinhiallineu * elahi&+k?iriö' v.nlatkaan-saattanut mäntä
nimiluetoksensa, ja sanoi siinä ei löytyvän semmoista
éfkä semmoista kylänkään. ,
"m Ei, vastaisi, siihen 3uacn,ajainen. Työ oleile vel-r
jeni, Antin, ylös kirj.uttanut; vaan ha.an ei ot?k täällä;
ja kyynelet tulivat ,sj|loin,,hänen sifrmhinsä, W
¦ ' Missä siilien veljeesi! onko h^qr>, .kaollut?
Kuollut on, hyvä herra, se: on merphen hukkunut.
Senpä lähenki on. täpjäik ,Jähct^m^ joksikin
myöhislynyt. Elkeä olfaka. sitä vihaksenne! Haan
läksi kotoa oikeefla ajalla, mutta, Ketusaaren tuolla
puolla; tapaisi hänet myrskyt, jo,tka panivat hänen
aluksensa murskuksif kiiik)ii, tässä kavotimrne, ja
itekkin hää» siinä heitti henkeriiiä. Minä joka
olin nuorin veljeksistä otin koko perinnön vastaan,
ja senkautta myöskin veli-vainajan velvollisuutta,jota
minun tulöo täytteä. Ottakaatter» tätä vastaan.- .
Muuan ,tois-tapajnenkin käyttäileminen^ jok'ei
paljon juuri suomalaisia ituhnfoitak, ja jota ainoastt
harjoitetaan kaupunkin lähimmäisissä kylissä, nähään
usseén, kesäisinä 'aikoina, WiipfuHn fiellä, toisinaan
myös keskellä ' kaupunkiakin; se on tapa muka
ajellukseHa (eli hakemisella) 'pyyteli apua inuuiaman
missä olemattoman mörsiämhienr;'(iöis-ni»ittamiseksi, ja
talouttansa asettamiseksi.1 Maneissakin maissa, joihin
joukoista Suomessakin ja Puolan-maassfa, on tavaksi
tullut keräilemisellä , hyväsdovaisilta 'antajoilta,
koottaa vähä köyhän parikilnnannaimfséi1» varaksi.
Suomessa lähtoöpi, morsiamensa kanssa, hänen'¦¦ äitinsä
tahi tätinsä *) semnioisellert matkailen; Puolanmaassa
lähtöö puhemies morsiamensa kerällä, saatetut
hänen ystävättärillä' jå; :kvlikilta
'
jtiiila-vierailfrfkin,
toisinaanpa vielä sbitöilia jbtarisilTé, n>iri vae"
ltaavat ympärm.kauöiirihin kafuja'* ia 'västaå^-ottöS- "¦'¦ i' 'A: UJQitii ituT. Jliilllli'
vai pieniä antimia'; joista morsiairt aittaa,' kostok«i,
suloista suutaan." Kesältä taidat sfaä, VViipiirin tiéilS, tavata
kaksi yrnpärin kulkevata' 'Vämtollist^ henkeä,
joista toisella on siottuna paahda "ynVjSSriHä jehu
valkoinen riepu, foirien t^y paljas ' {MiännS, jouka
ympäri on' 1 iiiHttii prtna-vlliairréH'* naöha, ja muiH loinkiQ paljas jafkhihtfH; kärii
aiTi"käsissään ytiet ufcrvetl
kenkät. Toinen heistä kumartaikSfehjo ia' andeé &W-J
In^Sjr^vat npalemnTat ».n^yn yheriÂiipen paikojlla, eli
[<m heistä yreja.,Upsi-ilUiinen^;
'
sanalla s»-
noltu |ässä selilplään, ,ja arvata^nl heilan Kejllaiiia^J
nimen ja koirasiatninen. *jA
(keifättäreQ 'I?ie'umssa, ovat enirrH
¦maksi osakseen Suornalaf|>ia jheoyåt D^)igs-iuon(oiJsét,
¦ja, el!'ei pääkaupqnlvi; ole heitä .Wannul. uskolliset
¦ja kunnialliset; multa piammittain, oyatten kaikki
r syämmikköjä, ja äkä-pertfyjä, ja luloovat vanhuueln
laan koko korvelfavasti tprapuheliaisiksi.^ ??é 'heisV^,
Ikkeoirvoäitttaknelepeata,k millinkään, ,jotka alaliasla öyat ihtosfik ympärin liehuyvat lö
hyttavaisillä töimrÄ^^
i se otek aäi eikn täti, joka nam hutkoo $itb- , morsiamen kanssa; mutta se
on kumo.
**). Eipii:iässäkäcln ouk mitixiln petoksen merkk^\
sillä. naitetaanhan nitorioihin,'- vanhojakin valniis-1
" Mahan. „;y
' Jj /()
; ' ;;
5. .»,„ ...'i ,.!.";¦;.... ./ ¦ ¦.¦¦ '.''. - ¦ 4..... ¦-.¦
maan toisia, vähempi puheensa pitäväisiämaamiehitinså,
k/iruhtaintaan; la1!»!1 jos; jossft-krfssÄ löylyksikin-
tavatöinla estetty n£in ,sovittaayat 4°.U% #"*"
mät, (öisten", kautta, toitntfta^Qh.sullen^ärnänReillä .luvaUin laitoksensa; »ja, jpjllen a
taivut kä4>i-7j',ah^jark. ; Tapaumpa kerran pila-, saapuvilla , kuin- seilai<-
öen' Stiomatainen kivMaitoa {fasta),ostajallensa omis-i
te4tiinj jakeksin muutaman.' nuorukaisen — Jiqi^ka- kuin
"alkö, jok-a sa^tattj kaiken n>inun Qivajtåmiseni,, lakkiiamata
köäntymägnL{häneen päiny: HMneJjä, oli yal-
Jioinen tukka, &ijii& ja pitkän, ikään;kv»jnhäkölöftet(y
?»[»pura, .â hänen smisei silmänsä i|moi(li.vatfson murjon.
Haan seisoi siinä hiljaisesti, mielityyännös&aän,
"ikä tunkeinut tfiLesäk eteen, uottava kunnekka tiiJi
"*nenk.ih vuoro, haasteli varsin vähä, ja sitäkin har-
ValU fraiieella, ja -huokaisi usseen. Viimen tuli vuoro
ftönelWvin. Mikä on nimeist?. ,kysyi kiven-kaupisteli'a,
eli hänen siassaan;-.olevainen, joill* oli eissaänj
pueltavana se list#, kussa itaikkein näihen kivi-(uojj bioihon nimet oli kirjaan p
istellynpä.
Kivi-kauppiaa silmitteii kerran luviteri .B!! l*ii ¦i. ..j';.....ii. ¦ ..'i
Jfeillä löytyy niitäkin, jotka jo moneinna vuosinna
ovat käffiänéetrr; tärnSh^ kfeTAon ?'$ Jölka< Höi^fäAfvaft
heijän, yhestä eli kahesha' föTsta kymmerté^Pä kerrasta,
ajaoastj yhen_kerran kavottaneensa käsirahansa; ja
ganoovat monep Suomalaisen —jos kohtakin, puolen
vuueri päästä, Vaikkapa' vielä Vuuenki jo kuluttua
Ji- luonneén niitäf 'haan" :kerrän oli lifeilleh liWdri-iliut.
Tärtiä onki nirh Kaunis tapa, jtSUakiTkih kansa
kjrlia mieleirään soisi tililapsensa' tästä, kuulluksi;
kuitenkin se éi 'ole kiiHe(cin kåfealle suofii. r
Kyselet ' niilenkä kivéiri'â hiekaH f kaujyjSraal
iäfitÖovat ' tästä jbKonf-kimun <iettyyn; plaiikkaan^ ja,
JurkkbhéVrqjéri katitta,, yllyttivät talonpoikia tuomaan
tännek kiviä, viss'nn; määrättyyn' 1 aikaan: antaavat
hejlleh silloinM käsi-italiöTksii 3:sta aina €:teen hopiaitåpJan,
miehen 'päälle, 'kfrjutiaavat ylöl heijän1' niitiérisä
KiVJaari — ain'öasti' VniiistFksi mukö,' joa talitoovat
näistä teliä ItJvuh-iasit^mi^fansra ; ja keänlcrttelevit
takaisin Pietarifnf,1'ilrnatk''mfivßiänfaisetak minvta
iakaiista,eli läveampala' aélan-käyUamislå.' Tämä heijän
nimensä kirjditus/ jonka tuovat1 myötänkä, toivoi héitft
mihinkään auttaa, ei ainoastaan sén tähen, étfei ouk
Itrfiiisella tavalla 4elj+ynä, -muita-,myöskin sen takia,
hänessä löyfyy.i( Juh.ananppikia,. Antinpoikia ja
.Mikonpoilvja, tusinoittainj ja työläksi tulisi kyllä ketäänkä
ylöshakea, elleivät , itek , tiijisi saäpuvillen.
|Wulta olek hupletoin,. , ei. ouk käsi-rahaisi joutunut
hukkaan; jopa tuloppi, kevajllä, veneet, toinen toisensak
poi;äslä, jotka ylös-latoovat /kiviänsä, ja tuovat
su|l?n sanan peistäkin, vieläk olek saattanut
tafjän s,aattac» kvalujaisi, rukoijlen suita päiviä heilien
tMonncmnjal^si, tahi.lajUain käsirahasi takaisin^
ja jos sa( .
(linan^ viipymätjik suQ.nfat heille, mitä suita
on heilien maksaröistaf ia annat^Tieillen vielä viinaryypyn
parilsaksi (kaupan päälliseksi), otin ovat heti
nöyriU,. koliin kultuansa, sinun tähen lähteäksensä,
yiU^äri.kp_ko seii__seuvun^^li seurakunnan, jouvutta
Kosfa alafirjuttanut mjt on faattanttt firja*pak
nonfa jli^cn funtoon, että filla fyntyt) faaf)a faiffia
femmotjla painetuiffi, fuin tan)alli)Tsfa firja^painoisfa
fät)pi painaminen, niin faan minä tämän fautta täta
ilmoittoo funniottettatt)ille maanneelleni; \a ltm>aten
l)eijän faawan f)aln>alla pinnalta, fauniilla
paineilla, ja jouduttamalla, minun luonnaini
»almiötetuffi mitä tt>aan täsfä tarfoittiffesfa foijitvat,
juol)autanil)teni beijän muistiinfaf \a mielil)t;tt)t)nteenfaf,
mainef)temifella minun juuri näinnä päinnnnäfin taai
outtawan, muista maista, uujta firjaimia ja painoa
tarpeljeita.
C. A Gottlund.
Sänäpänä maffoi £ elöinfisfä.
IKuiö 20 \a 21 «Kuplaa ;— Ctyra %t)\mMf 15 ja 16 «Kpl. — Kaura 11ja12 9tpl.^
Dtotejaufjot, feitvisfä, 1 Oipl. 60 fop. — Ofytmwfr
nit, fappa, 95 fop. — Kaura-rpijnit, 1 9\pl> — 2Boi,
geimisfä, 8 !Xpl. — Sali, iitimitH, 6 DtpL — %>aU
mm\ Staawaan liâ, Ceiwisfä, 2 «Kpl. \a 2 «KpL
10 fop. — kuoreesta maffetaan 2 «Kpl. 50 fop. r~
aöaftfaU''liâ, 52eitt?isfästä, 3 «Kpl. 50 fop. \a 4 «Kup*
lonfi; — €ian-'lil;a, Ceiwisfä, 3 «Kpl. 50 fop. ja 4
«Kuplanfi; — heinät, 60 ja 70 fop. tleiro.—
fupo Dlfia, 30 fop. — Koinntâlot, 3 «Kpl. ja 3
«Kpl. 50 fop. fuorma; — 2«Kpl. 75 fop»
ja 3 «Kpl. -- et)fet (J&iilet) 4—5 «Kpl. f)aftstä; —
«JfoeSftvmaito,2O— -25 fop. fannu;— Kanan-munat, 70
fop. tiimnstä;--«Potaatit, 25—28 fop. fpp. — Jjj>e*>
neet, tDalfoifla, 1 JKpl. fappa; — Ijarmaita, 70 ja
75 fop. fappa; --nnl)eriäiflä, 1 SKpl. }a 1 «Jvpl. 2-0
fop. fappa; — SGiinafannu, 1 «Kpl. 60— 70 fop.
Imprtinatur;G. Rein,
UIIIiSIMUSSÄ, C. A. Ooitluud, IS4O.
$apin faatamat, ja muutafin jaaliöta, tviijeötä
feuiaawaifeötapitäjästä, poiänntorotettiin f)imto tarjolla
Opieton Iwwäfji, 7:nä tätä fttuta, täällä
jollon — 1) kernin pitäjästä, jonfa fai talonpoifa
Matti Orava, Cautiofaaren ftîstä famaSfa pitä^
jäöfä, maffettiin 3,157 kuplaa (paisti 275DhuMaa
muihin palfintoihin) — 2) Kuortaneen pitäjästä,
jota pitäjäläiftltä,tolonpoifien Erkki Eerikinpoika
Saaren ja Tuomas Juhonpoika Härköisen
fautta, luvattiin 776 DUtplaa (paifyti 325 SRnplaa
muU)in maffuifîn) — 3) (Säftjlästä, jota pimettiin warcvîrffoêrralta Branderilta, ei
tarjottu muuta
l'oö 70 kuplaa (ja 155 (Kuplaa nutikin maffuif)in).
—4) Säpin pitäjästä, jofa annettiinKappalaifeUen
Blomillcn, faatiin 90 Dtuplaa (pail)ti 155 Otuplaa
maf fettawafjl tviran-toimittajoiUen) — 5) tyelfjaru>i,
jonfa ljuujt Äirffof)erra von Beckeri, noujt 401
SKuplaan, (pail)ti 215 Dtuplaa nunfyin maffuiîn).
luettu JpopeaSfa. Otäitä poiö^mtofrattiin
aastajafflr (uetiu i:feetä päiwäetä tu(etpa(a
fuksillaan, ja joilla,painuksissa olevilla ftäniillään, on
paljon ansiostaan sanomista, puhuin niitä korkiasuvullisia
Vallas-väkiä, joita sanoovat palvelleesek.
Tämmöisiä "vedki" (ruottalaisia) nylkeävät teijat oi-
Iveen silmin nähen, ruoka-värkkiä ylös-ostaissaan talon
varaksi, ja juovat kaikki rahansa kahviin. Kahviapa
juovalkin oikeen juoma-himolla, eivätkä mänek palvelluksehen
semmoiseen taloon, kussa sitä kerran päivässä
pienellä kupilla tarjoletaan. Kuin Suomalaisia vaimoja
Uiloo pää-kaupunliin, tässä henkensä elälleäksensä,
niin heifteävät pois pahan-näköisen vaateh-parinsa ja
maan-jiivunsa, ja vaatleikscvat, niin kuin safioovat,
saksalaisten tavalla. (Vasta lisäksi).
uuta, ett ftiên fuin nämat n>it*at omiötetaaö
laillife6ti fliken määrätetnillen*
Mistäpä tämä firja lie fotoifin? Mvfvji meiltS
muuan meijän tuttavistamme. Knlläfyän fitä firjasta*
fin felitetään, tvastaiftmme fliken» hiinpä jttä luulifl,
fanoi toinen» 3)Juisti fe |tsen tofi nimenfä panna,
jofa fen oli firjuttanut, »aan eipäfyään muistanut
päiwän panna, eifä paifanfaan, josta fe fen firjutti
Xämä firja on minulle tunnettomalta mieleltä; mut*
ta fe on warfm tarfasta \a tarpeeliifesta ajtasta —
fe liifuttaa muutamia tufyanjta. 9?nt tulifl minun fit» ()en wattata, roaan mil)in
fäpä# minä firjani laitan,
pofyjoifeenfo t»ai luotefcênV — tÄläpäö tuodaan tänne fanft (kuvertet) jofa oli firjan ymp
feifooljan flinäfin postin merffiä, josta fe on tullut! (Beifoopa niinfi; roaan eipä j
ttä luef pirufaau: om*
pafyan fuiu ois ftinä l)iiri fai>m;t, taf)i touffa ton? faifunna. 9?o, ei fe ole f
titten éuomeSta fotoiftn,
arttaatfjan fen iteffin, joö fantelet nuofta muita>
3ô fatotaanpaö fuotta!
Maista muista vicralusta.
Moi jän maa-osamme, niin kuin nuo muutki,
»cisoopi vielä samalla kannalla kuin cnnenki, eli
niin kuin jo B:ssa Numerossamme puhuimme. Niinpä
se kävikin, kuin siinä jo aprikoitiin, ja kuin
eli arvattavakin. Kapinan nostajoillen Krakauin
ja Posin kaupunkissa, niinkuin myös Gallitsian maassa,
ja Puolanmaan rajoilla, kävi pahasti; heitä tapettiin
tuhansittain, eli vankitettiin rankastettaviksi.
Talonpojallinen rahvas, luulivat, ja yllytlelivät,
puoltansa pitämään, nousi heijän vastaan, liekoon
vanhasta vihasla ja raalelemisestaan, eli innoitettu
Hallitukselta, rahallisella palkinnolla; ja murhaisivat
kaikkia kuin käsihinsäk yhtyivät. Sillä tavalla
on kyllä ulkoinen rauha, ostettumonen verellä;
mutta vieläpä siellä kuuluu, sisällisesti olevan suru
ja murhe, eivätkä sanotak vielä saaneen talonpoikia
lakkaamaan juonittelemasta. — Indiassa ovat Englannilaiset
saaneet kuuluisan ja verisen voiton, joka
myötensä saatti kunniallisen rauhan. — Etelä Amerikassa
on asiat cntucllaan; ja Pohjos Amerikalaiset
vielfi aina Englannilaisten kanssa, kiskoiltelevat rauhastako
vai soasta.
Hänen puheessa on kaksi erinnäistä asiaa varteen
otettavana; ensinnik nuhleloo haan meitä siitä,
mitä olemme uskaltaneet sanoa tästä yhteisestä Suomal.
Kirjall. Seurasta, siitten nuhleloo haan meitt
Sill* minä hampain pureifen,
Ja torjun hänlä vastaanj
Ja jos ma mitä suruilen,
Niin se on tupakastain.
Niin Iciskem' laivat irroilleen,
Ja purjeet puihin pankee,
Jos Turri-Turras kiroillee,
Niin luontoini ci lankce.
SiIP minä miesi merellå,
Jos suinkin toinen löytyyj
Ja seison surman äärellä,
Jos kohta kuolla täytyy.
Niin Hiss' ei ketään pelätäk,
Jos oisik Tursas ihle;
Jos kuollaan tahi eletään^
Niin se on muka yhtä.
Ja pilvet kaikki peittäköön,
Niin maata, että merta j
Ja raju-ilmat heiltäkÖön>
Jos vetlä ei — niin verta;
Na 16. Lauvanlaina* T:na paivana Touko-kuuta, 1846.
fi«ntolehti ®Urtt*n<if<tiltfti, jiita toi- kavun varrella, maksaa täällä Heisin- Kuuliitte
leinixia ja muutuik ilmoitmitetiinn
joka pyhätöinnäUaiivantnlnft, kissa ylwsft llopec kuplan, vaftetka, ja tainiata, ji»tn t
ahotaan pantuksinäihi»
ja ulos-jactian kello 5 Mtn-pu<ilella f»i> kop. puolensa; mutta haettu postin ! ic
htiUin,inaksa<i3kop.jokaratielirirl,
*AOfil in piioissa,I'<ilmqvistiii kiviiniin- ; kuulta miiiMiick, ni;iksa,ipi vuo
sikerta \ johonLiuetaan muni arvolla50piiimtaria^
ringa, Esplanadin pohjolspuolimniaUen ! 15 kop. ja puolen viinen 1Jkop. cnämpi. i
Huomenna, joka on J.masß Sunnuntaki Päasiäisen
jälkeen, saarnaa:
Kaupunnin Kirkossa: Aamu-saarnan, määrätty Palvéllus-
Apulainen Snellman fSuomeksij; fJenkellityyen
Oppiva Grftsb^ck (Ruotiksi). Ehtosaarr,
an, Kappalais'-Apulainen, Majistcri af Efiefijelrii
(Ruotiksi).
Benki-Varjeluksen Suomalais-Tark'ampuvaisten Kirkossa:
vara Pastori Lillström (Huoliksi).
Ensimmäisen Suomalaisen Meri-Väcstön Kirkossa: Väesttin
Saarnoja, VapaJicrra Rehbinder fSuomeksi).
Hfferi-inics *).
Jpois Ifihkem* pojat laivoihin,
Jotk' mielii meroll' manna;
Ja jok' ei pystyk vaivoihin,
Niin jääköhönkin tänne.
Jos tuulet ois vie)1 huimemmat,
Ja hurjemmat kuin ennen;
Niin oonime myökin tuimemmat,
Sill* antakaamme mätinä.
Ky!1' meren mutkat tunnetaan,
(Mikäpäs mcijät eslää?)
Ja tuulen kourat punnitaan,
Jos suinkin köyvet kestää.
Niin anna laineen liehua,
Niin lennän niinkuin lintu;
Ja anna tuulen riehua,
Niin mänöö että vinkuu.
Sill' meren myrskyt jyskäköön,
Ja pieksäköhön toistaan;
Ja ukko tulta iskeköön,
Jott' taivaat kaikki loistaa;
*} Lauletaan sillä laulanndla, kuin vanha Suomalainen
laulu: Pois marsii pojat Pohjan maalt',
vaan vielä kerran palaa, j. n. e.
Valiosi
Stiomal.14IrjaII.Seura Wllpurlgfoa,Ja Heisinkin
Vlikko-Sanoma;-tantan taalla """«
Täisen Suonia), liirjall. tieuran M\
tarakkana.
Heisinkin Viikkolaiset moiltiivat 31:nessä Numerossaan,
mifä olemme 11:ssä ja 13:nessä Numerossa
tässä Suomalaisessamme sanoneet, hänen vanhoista
tora-puheistaan; niin lukekaamme siis, jos löytyy
näissä hänen muka moitteissaan enemmän mieliä
kuin niissä toisissakaan.
Milä haan meistä puhuu, heittäisimme- kyllä vasioaniiitaii^
ninjan; muka puoJestamme; mutta koska
sé^ totseHakin pudella, Ihknttaa. ile asiaakin > nimiilain
Suomen kirjallista harjoittamisia, liijoitenki täitä
täksi varaksi aselelua Seuraa, niin — eikös mci-
Jan pitänek tuotakin kahleleman?
"Syyttämäläk oJemme uskaltaneet (sanoo liään)
näitöksissämme hänen kanssaan, siihen vielä sevoittoo
täällä olevata Suomal. Kirjall. Seuraa"! Ileppäs olet
sen scv.oiltanulkin, joutavalla, jaarillatriisellaisi ; vaan
oliko sulia par.empi lupa, kuru muHla muka, puhua
näihen Seuroin laitoksista? Miläspä^ luola
läksit niin. leviästi hänen puollustajaksi? Niin
*yyltääk.öön siilien ihtiäisik, jos semmoisenna- sinua
pilimmekin.. MuUa. kyllä tunnetaan — koira
käski hänleänsä, häntä käski karvojansa, karvat
vasta kahisivat; my.öpä karvat korvennettiin, hännän
|)äätä hätyytettiin, sepä koski koiraankin (puhuesamme
muka; vertauksilla). Kylläpä tunnemme tämän
Seuran ei vielä niin sanaakaan sanoneen omalla
suullaan, tahi omassa nimessään *); se istuu muunna
Puu-Jumalana, nurkassa,mykkänä — aina vielä arveltan:
mykkä viisas, hullu väkevä. Se puhuu ainoasti
pappiloinsa kautta, niinkuin Kuninkaatkin, palvelioinsa
kautta; ja nämät hänen pappiinsa oval Aamu-
lehen ja Heisinkin Sanomain toimittajat **). Eli
*) Sillä niinkuin jo S.ssä Numerossa sanottiin, niin
niissä kirjoissa^ kussa- alku-leh&liä luetaan "Su0-
mai.Kirjallisuuden Se vran toimituksia",
niin nämätsanat eivät:merkihtek muuta,kuinjotta>.
ovat hänen kustannokselia painelut. Siliä tavalla
liuetaan usseen* kirjapainajoihenkin ja muihenkin
nimet,, jotka, ovat kirjan kustantaneet;vaan nimitetään
tokiaina ensin keijtln tekiänsä.Olemme kyllä
viikkosanomissa toisinaankin lukeneet seuran puheita,
ja tilintekoja-; vaan eipä siinäkään ouk ollut
kennenkäUnnimi alakirjuteUxma, jott' ei niitäkään
tiijetiXk ovatko .ne Seuran tekemiä, tahi Lentolehtien
omia kokoon-panemia, sitä myötenkuin ovat
siellä, heijän kokouksissaan, kuulleet puhuttavan.
****)Mitä kurnpaisetki nämät lehet ovat syytä myöten,
ja paremmilla perustoksilla, puoUuslancet Suomen
kielen, hyväksi, siitä myi) heitä aina kiitämme ja
kunnioitamme; mutta tätä tyhjeä, joutavata,
mieletöintä ja ajatointa, ylistämistä ja pauhaamista
¦:—- emme suvailiteJc; eikä sitä yksikään
kunnon Suomalainen suvaihle (sillä se on vasten
\ luontoamme);parempi itähänpuhua, tehä enemmän,
|eli paremp' tointa kuin paljon puhumista. Emmekä
myökään tahok näillä sanoillamme (niinkuin
Helsinkiläinen sanoo) alentaa ja panetella tätä
Suom, Kirj. Seuraa; nopeemmin tähtäsimme hän~
ta ylented ei liehakoitsemallä, eikä kielakoil^
semalla; mutta kiihkoilemalla ja kurittamalla*
Tahtoisimme muka piiästyttiXä tulpan hänensuustoisella
sanalla: hyö ovat kumpaisetkin, yhtaikoo, hl*
nen käskyläisiä ja puollustajoita, koska molemmat,
vuorotellen, vielä ovat, ja kauvanki jo- ovat oi*
leet, tämän Seuran Kirjutleliat (©efrctercire)» Hy&
ovat sen tähen, ei ainoasli omasta puolesta,
mutia myös Seuranki puolesta, vaaittu pilämäln
hänen puoltansa; ja niinpä myökin tekisimme, ja joka
hurskas Suomalainen; vaan myöpiemme sila,mitä on
kohtuullista: ja oikeata; multa mis*ä vääryyttä, joutavaisuutta,
ja mielettömyyttä — sitä torumme javastus»
telemme. Gmpahan tämä Seura aina ennenki hyväksi
ottanut, mitä kumpaisetkin niiniät hänen kasokkanaa,ja
puollus-niekkansa, ovat häncllen puollusfaneet ;kah! —"
miksikäs ei nytkin sen tekisi? — Kukapa sitä voi
arvata! Merkillinen on kyllä, kumpaislenki näihen
lehtien nyt, yhlähaavaa, eroiltaneen ihlesäk tästä hä-
»em palvetluksestaan *) — nyt kuin juuri olisikkin
hänellen tarvis puolluslelemisosta. Tähän asti emme
olek muuta heillä kuuiunnakaan, kuin yhtenäistä,
kiiltämistä ja kehumista; mutta nyt kuin ruetaan,
Vähitellen, hänen töistään ja puheistaan **) kyselemään,
niin yksi ja loinen heistä esleleiksen, sanoetf
ei guhunneen Seuran puolesta (nimessä), ainonsti t«h^
neen sen omalla käsk.ylJään. Yhtäpä se meille lien»
nöön, kuka tässä puhuu; sillä asiasta myö piemme,
ei puhujasta. Mutta sanonime vielä koiran, ja arvaahan
sen jokainen» eitä jos nämät Viikkolaisten
kirjultajat ovat, omassakin nimessä, kunnioittaneet
t—ämän Seuran, kumarruksillänsa, niin ovat sillä jj> ihtesekkin kunnioittaneet ja kiillänee
, ja ylistäneet
omia käytöksiänsä. Parempi oisi jos muut häntä
kiittäisivät, koska nämät ovat siihen sopimattomia
estyttäviä (jäfttriga); sillä kiitoksia ovat kyllä ansainneet,
vaan ei joka paikassa, eikä joutavasta, v§-»
hinnik kussa ovat nuhteen ja puutteen alaisia. Siliä
myökin rakastamme ja kunnioitamme tätä Seuraa,,
toki ei mielettömästi,eikä ylön-pallliseslij siilä neämmöhän
myö hänen vikojaan, ja virheitäns«kin, vaikk'-
taan, jotta saisimme kerran omin korvin-kuullak»
semmc sitä,josta niin paljon puhutaan, vaan jota
niin vähiin tunnetaan— jos hänellä löytynbön*-
kätln SUo7Valaista puhetta, ja minkälaista? Koska
olemme nyt nähneet että 4B vuuen kiiltäminen j(h
kunnioittaminen ei ouk ollut hyvä saaha niin sanaakaan
hänen suustaa7i, niin koitellaanpas nyt toista
neuvoa: koitellaan ellei niin monen vuuen toru-*
minen, nuhteleminen, ja kielen pieksäminen voisik
päästää häntä tuosta tukkcuksestaan.
*)Niinpii e. ro. Aamulainen (STtOrqoHatJCt) tuosta
esteleiteksen, ja 29:ssä, ja 50:ssä Numerossaan,
veteli, verukkeitansa, tämän kirjall. Seuran ot~
taneen saman aineen kilvoitelluksensa, kuin oliJ9
ennen ottanut Wiipurin Seura, ja vielä siihen
määränneen kahta isompata voitto-palkintoa; josta
Saima oli syytä myöten Jo:ssä Nmnerossa nurek*-
sellut, *ja jota myökin kahomme ouvoksi,niin kuin
ei olisi muka löytynyt muitakin aineita, kuin oftoa,
heitä toisen paasta.
**) Sitä myöten kuin heitti kuullaan muka KiÄ/ait»
ten suussa.
«itäkin, ettS uskalsimme piteä* WfTpurin Seuran
»volta, hänen vapaalliseksi synnyttämisestä, aina
%ie\'& töPiiva tätä; heijän vapa-valloliseksi rupeemisfcaan.
Niin otamme siis nyt kumpaistakin näilä lauseitansa
tutkinnomme ala; ensin ylilä, siitlen toista.
Eihän myöy loista kymmeniä vuotta, ole paljon
muuta kuuluunakaan,kuin tätä yhtenäistä, lakkaamalak,
huutamista ja hojottamisla Kalevalasta, Lönnrotista
ja Castrenista, ja mitkä kaikki lienöön; niin
kuin ei Suomessa muka löytyisi muitakin miehiä,
jotka kykeneisiväl — kynän kanssa kyntämäliän, kirjan
töihin kiihtymähän; eli niinkuin' koko mcjän
Suomalainen kirjallisuus ainoasti riippuisi näihen
kalien käsissä *). Olemme monestin jo nauranheet
näistä tyhmistä puheistanne, ja antaneet teijat rauhassa,
iloitella ja-riemuitella ; jott*emme sillä vahinkoitlaisik
Seuran- luonnistumista.jaivoin-tumista; mutta
kuin, mielcn-paisutessanne, rupeetlen jo muita kielemmfi
ystäviä, ja kirjallisiuiemme harjoit lajoita, alaspainamaan,
kuin torutlcn heitä-,, jolka, ilman teijan
kuulustamalak, ovat uskaltaneet puuttua Suomalaiseen
kirjallisuuteen **), silloin kohotamme keppiämme, vipasemme
vihiojamme. Oleilen jomeiläkin monta kertaat
tavoittaneet, mutia emme ouk paljon huolineet teij»n'
puhumasta puremasta, mielen kielen kihisemeslä ——-
liijoinki koska näimme teissä ei kuitenkaan olevan
teluuen harjoitta joita *); ainoasti kuin olitlen kovin
rohkect ja ramakat, silloin polkaisimme porsaitanne,
päätä vasten pentujanne — vaan nyt or*>
miekka meijänki käissä, loimi toisenki (akana j sillr
on loppu leikistänne, päätös kiitos-päivistänne, itku:
pitkästä i105ta,.... kauvan naurannosla.. Toki josyhellä
puolella kuritamme, niin toisella kunniolammer
ja olemme ainakin kunnioiltaneet tätä Suom. Kirjalla
Seuraa,, ja. hänen tarkoitustansa, eikä ainoastaan!
koko Seuraa, yhteisesti^ mutta myös erittäin jokaista
heijän osallista, yksinäisesti. Sillä heijän joukkoon
luemme niitä rche 11 isim m ia,. kunn ia I1 \>~
simrnia, ja maansa rak ka immia maamiehiämme
(jos kohtakin joku liikakin hirsi olisi tuvassa,, niini
ei- tuosta nyt puhulak)..Tämä heijän maa-uskollisuus,,
ja toellinen Suomalaisuus,olkoonki aina heijän onnensa!
Multa eihän tämä kaikki kieläk heijän usseeflk,
ja monessa köhin, kovin erehtyneen, ja,omaksi niinkuin
kielemmekin vahinkoksi» ei oikeen asiatansa
ymmärtäneen.. Se on kuitenkin tähän heijän rehe li—
1 isyy tehensäk johon myö vielä luolamme ja tultavaamme,,
toivommekin^, sen puolesta, heijän suvaih1h1tervan
totuuttakin kuullaksensa, jos kohtakin cii
kävisi juuri heijän mieleksenne. Ja koska ei yksikääm
ouk vielä tähän asti uskaltanut låta heilien sanoa^
niin myö sen uskallamme — ehkä kyllä tunnetaain
tuostaik karttuvan meillen vihamiehiä, vaikka olisi teit^
la monia suurempala syytä rakastamaan meitä para^-
hanna yslävännä — sill ell*emnie tätä tekisik, niiiii
olisimmehamme ilekkin yhtä. syyn-alaiset. Jbr tämä
onkin meijän luulossamme ainoa keino uuvista*-
lUkkin tämä Suomal. kirj.. Seura on varsin vieras
tähän Suomalaiseen- kirjallisuuteen, josta se
ei tunnek eikä tiijäk, eikö. puhui: niin mitään,
enemmänkään kuin, muistakaan asioista. Ja jos
puhuisikin, niin ei khjallisuus siksikään seisoisi
hänen puheessakaan. Suomenkielen kirjallisuus on
ollut ennen tämän seuran syntymistä, ja- on jälellcnkin
jääpä, jos koko seurakin hajoisi, ilman
minkäänlaisctak vähenemätäk; se löytyy koko kansassamme
yhteisesti, ja sen juuret on tässä henkellisessä
työskentelemisessämme, tievollisuutessamme,
ja kirjallisessa toimellisuutcssamme. Eihän
tämä Kirjali. Seura- ole parempi kuin muukaan
yksinäinen kirjan toimittaja, ainoasti että häntä
kaikin puolin kiitetään, vaan ei tätä toista, jos
oisikin enemmin ansaihtevana. Kylläpä jo 071 nähty
mitä semmoiset seurat muissakin ?naissa ovatmaksaneet
— eivät taijak tulla verrattavaksikaan yksinäisen
työhön ja toimeen; siWei henki eikä äly
ouk rahoilta tahi miesjoukolla haettavana —
olkoon nämät hänenpalvelluksessaan, vann eihaan
näihen.
Tämä teijan puheenne, onki meistä niin järkiään
hiXvitöin, eli toisin puolin, niin kokonaan mieletöin,
ett*emme' taijak niin sanoa. Ja jos
kerran vaan sen vallan saisitten, että näin hävittää
ja kukistaa yksinäisiä seuroja, kyllähän
»titten välleen vuoro tulisi, yksinaisiäkin kirjulta"
joita hätyyttämään, ahistamaaii, ja vainoinaan,
elVeivät olisi muka teijan, poloisten, palvelioitanne :
jopa hyppäisi mcijänkin päällemme, kuin yaan
uskalsimme tästä seurasta vähä puhua; ja kuin
tähän vielä luetaan, ett*etten ite olek tehneet niin
mitään, paihti näitä tyhjiä kershauksianne; ja
mikä lie seuran nimessä tchlynhäkin, eli painettu
hänen kustannoksella,niin kuin sitäkin tarkeemmin
tutkistellaan, niin arvelemme elVei lie enem^
min häpiäksenne, kuin kunniaksenne. Niin 9. mk.
taijattenko ite, ilman kainustelematak, lukea Jcaitt~~
kia sitä, rupoa ja roskoa (Jok* on teijan mukit
tekonne) kuin oletten mättäneet ja yhteen-sevoittc^
nectnäihin kaunihin"suomenkansansanalaskuihinK
Ja tämäik Kalevala, josta niin hullusti ptiyhistti^
'letten — erinnäisct laulut hänessä (jotka ovat thlonpoikiin
tekemät) ovat Icyllti kauniit, muttahci^
jän yhteensovittamista, eli oikeemmin sanottuheijän
yhteen-hämmentiimistlX ,varsin erinnäisistä jtiu
vastaluontoisista aineista,(jota kiitetään teijanlifttte**
si) — mitäs sanotlen muka tästä pehmeröstä?
*)Sillä miten 'monestin ettekö olek kumpainenkin^,
näissä lentoleliissä, syyttömästilähteneet meitä tyh--
jillä rääväämään, tahiolleet muillcn avuksi' saaficu
teijan lellissänne meitä sättiä ja panetella; ja*
kuin olemme vaatineet teijat ottamaanmyös sisältmt
meijän vastaustamme, paljastaaksemme te-ijiln (eti
heijän) tyhmyyttä, niin etten (älä sallineet;jajoi
jollon-kullon tätä teittenkin, niin heitiJenpois paraimmat
paikat, jolion ei puuttunut mielenmilla^-
uskaan (cenfuren) tahi kirjutitten sinne omia kovrkeroitanne,
muuksentdlaksenne (for Gtt ttMn|Jätts
meijän sanojurnme.
eivMt sila ife neäk. Hyö eivät tunneli muuta kuin
rahan-puutosta. Toki on jo Helsinkiläinen nyt
täytynyt tunnusloor heillä myös olevan toinenkin
puutos, nimittäin toimen-puu las., (sitäpä myökin)
vaan haan syyltää siiheenki rahan^puulosla;— jalastapa
ori riita. — myö syylämme kykenemättömyyttä,
mielettömyyttä, pöyh.istelemislär ja kalehfimista..
IUSIiSIXKISSÄ, C A. Gottlund, 184®.
S&ottto uttft, SttPtucnftclcin
3'ofainen uufl, jameille fynöuwllinen, (Suomen*
Pielinen Pirja, Puin fnuntytetäan meijän maa,sfa — joPa
uujt, )a arroon anfaifyteroainen, ©uomeuPieiinen firjau=
fepittäjä, joPa ilmistpt? jouPosfamme, on luettaroana
Pielen rooitoffemme, tierooKifesfa eli Pielellifcöfä
muPa tarPoituffeSfa;niin mt)öö oroat ne laitoffet ja
afettamifet, joita faätetääu Pielen l)l)roap|7, täf)än luettaroana;
mutta PaiPft nämät oroat PuiteuPin nPfinaifiä
nriti.;Pftä, jotPa fi?Uä auttaaroat jaroaiPuttaa*
roat, mitä rooiroat, roaan ainoastt PuPin taroaUaan,
taî Pttfin aiPaanfitP, ja (titten taaö aina roäl)itel(en
faroottaaroat tämän rooimanfa, ajan juoPfuUa. 9)auta
lot;tt)t) toijiaPin rootttoja, joifa itcPfeen ci toimitaP
paljon mitaan, mutta fuojelooroat aiuoasti ja turroaa*
roat, eli feljotttaaroat ja roaatiiroat näitä toifia, ja
jillä taroalfa oroat luettaroia näitä toifia monta ifom=
mdP|T, UijaPfiPin PooPa l)eitä perustetaan ijäPjl. ÄU^tui»
fimmc näitä laillifiPfi rooitotPjt, l)eijäuPi luontonfa
on, etta oroat PoPo fanfan nfyteiftä. ©e on ainoaöti
JjpaUituö, joPa näitä meillen toimittaa ja fäättea.
Muin nijt tuetaan taPaijtmPabtelemaan aina roanl)oin
aifoin, niin löt)roämme Jpaliituffen ei ollenPaan
puuttuneen nätfyin meijan l)enPeliijtin ja ticroolliftl)in
tatpeiftîn, Pieleilifesfa mufa tarPoituPfeSfa, moneen
fataan rouoteen. fe on merPilleu, ja Dfaotin Äu*
ninfaillen roä()ä Pnllä fuuniallincn, Reijan peittäneen
meitänäin ofattomiffi. ÄtminPaan Kustaa i:fen
aifana paaroin roalta Otuotiöfa PuPistettiin, ja latinan
Pieltä 3wmalAn palroeUuPjX^ta Varoitettiin, niin ftl'oin
toPi annettiin Suomen Pielelle jama oifeus PuinDii-e*
tinPi Pielelle, Pät/tettäroäfft mufa Pirffo-mcnciöjammc ;
joPa lie ollut ©uomen fiUoin oleroaifen piispan Agricolan
fiutrin anfiio. *ämä mies on Paifista maa*
mielistämme enin arroattaroa ja Punuioitettaroa, l)ä*
nen monesta l)enPelli|Tstä että Pieleliijtetä, niin f«un
maamiel)elii|t6taPin ankoista. SÖatffa ite fel)no Buomatoinen,
ja enjlmmäiiicn mies, joPa ttetti Pielemme
firjaUifcfji, toimitti l)ään PuiteuPin niin paljon, että,
näillä 300 rouojTlla f)änen Puoltuaan, ei ouP nPftPään
meistä pätien Pansfaan roerrattaroana. @e on luet*
rnH.in ja paremmaksi harjoittamaan tämän Seuran
«seuntmnisla *).
Näillä sanoilla olemme löytäneet tarpeelliseksi
erisin valmistelemaan meitä, vaslataksemme Heisinkin
lausuntoa. ("Vasta lisäksi!
*) Aivan oikeen arvaapi jo Hclsinkiläincnki, toisen
seuran synnyttnmisen selvästi toistaneen tämän
vanhan seuran sopimattomunila; multa, lajiselliseati
hyllii, luuluo hään tämän asian tulevan auttiuhst
, (jos tiima seura saisi muita muka, apu—
seuroiksensa) sillä, ettei piettäisik seuran kokouksia /ässä flrlsmkissä — vissinä aikoina,
!:ä
vissillä paikoilla (?) Joka tuilsaa hänen ei ollenkaan
oivaltaneen missä on inka.
(2J3a6ta lifäfjl).
taroanct meilfe fyäpioffemntc, meiiän niin Pcfonaan u<
noruttaneen fuurimman I^njämcf tumme , ja oift ma«
f>otoinftn muuten täta gmmätteä, efPei fe pilffa ja
polPee, jolla iteffin olemme Pielemme folroanneet, fattui im)oö uiitafin, jetfa or
oat fyåxiiå harjoittaneet ja fdxju
täneet. ©itiä tarobin tocllijtmmat ja anftoluftmmat miefyet mtudtodjantttte alennettii
n,ja toifta työnnettiin,
r:lös tairoaifeen föroitctttln *). SKutta jc-s fohta enti*
nenfi SXuotin Jpallituffemme, tyuolimcitromuellanfa,
I)t;lfuijt meitä \a l)eitti meitä, ftelemme puolesta,
omiin onnemme ofyjiin, jos éuomalaitften t)f)tcnä>
fet walituPjet roaltafuiman Jpetrtouipäiroisfä — Fiolen*
fa tattatnättpmicfta roirPamiel)istään, ja niistä mo*
netta, fiita feuraaroai|Tsta, roastufjlsta, fyämmeunoffistä,
ja fyaiViuiPfl&d — et otettu fotroiinfaan, niin on meillä
tofi jUloinen tieteä, itäinen t)Pfmaiéten uritusten ei
milfoufaan meistä waipuueeu. 2luta on mcisfei tofi ityujnqt mitaton, jotfa oroat,
fanfan {jenfeliifefjT tar*
peefji, firjallifc6t|; ti;öe!eUect fieleufa harioitt^mi|e(raatu Sillä' lailla fi)itn
t;tetttiu enjtnhif Paiffia
Pirjojamme, aTPain aapiö-firjaöta,ÄaiPiönutP fcöia,nuvjT*
Pirjaltamme,m. m. aina Raamattuun atti, ja mutta*
Pin niinPuiti I'aPiPtrjoja, m. nu — ilman JjpaHituPfcti
paljon ftif)en pmtttumataf. ei loi;tt);;f faU
fiefa näisfa PoPeisfa, et aatolta ei tbiiboäfami faa()a
PteUtrtthe parempaan Puntoon, eli PotPeempaän arrjootu
2öa«ta näinä pairoina on tämä mieli meiöfä tluu&>
tnnnt, ja fpttnnt)t aina fttä mt/ötert fuureninnfjT Puin
olemme oppineet arwbrifaPitt tuntemaan;ja fe on nu>
jän Wf)tx)iétä hallitustamme fuiu metjän tuloo Piit*
tea, l)änen jo puuttuneen näil)infi ajiotmme. feuonna 1fa8t,^8 afetettiin jo (guomen
Pietinen Suettaja, optetcéfam» roaan jätten toimituPfenfa on aina talaan asti o('ttt
mitätöinnä, Posfei waaittu t)l)eltäPaän oppiroaifelta, d
niin roal^äistäfaän, oman Pielen tuntemista. SitäPin
ennen oli jo ro. 1809 (EttomeenPiclinen ett
Päättäjä, fäätettt) tarpeeP)!, roaau ftitä ei
ollut muille muPa apua. ((Semmoinen löt)tt)i ennen* Pin, Oittotin roaraPft)- Oiiis
fa uuftsfa lun afemPflöfa, joita juliötetttinrouonua 184I,nimite*
tään jotta Pouluiöfa, niinfuiu JûPistoisfafin, piti mvi«
l)en Pielien jeuPotffa mr}i66 ©uomeaPin opetettaman»
jouPa l)arjoittamifen roaraP|Tmäärättiin2tuntiaroiifosfa. (£*ritt)i)ui opettajoita, roar
jtn fuomen ei PijUäpan*
tuna (niin Puin muisfa Pielisfa) eipä mt;ös täffl tar*
peePjl määrättn roiöjt erinäinen palPPa; )llläpä l)eil*
ta ei enempätä roaaittuPaan Puin Pielen*opin (Grammatiken)
tuntemista.
*)Näihen joukossa on e. m. Porthan, jonka monet
tievolliset ja kansalliset ansiot aina kyllin arvataan;
vaan jonka mielessä ei ollut ollenkaan,
auttaa) ja kielellisessä tarkoituksessa koroiltaa,
Suomalaisia maamiehiänsä. Ja tämä ansio on toki
kaikista suurin luettavana.
Lentolehti Suomalainen, jota toimitetaanjoka
pyhätöinnäLauvantaina,
liocliinpuoissa,Palmqvistin rissa, kivimuu- Esplanadin pohjoispuoliminaisen
Huomenna, joka on A.jäsMSunnuntain Pääsiäisen
jälkeen, saarnaa:
Blomqvist (SuomeksiJ; Majisteri Cyg^
naeus (Ruotiksi). Ehtosaarnan, määrätty Kappalainen
Blomqvist (Ruotiksi).
äenki-Varjeluksen Suomalais-Tark'ampuvaisten Kirkossa:
Ensimmäisen SuomalaisenMeri-Väestun Kirkossa: Väestön
sellaista laitosta, kuin tämä Suom. Kirjall. Seura";
niin eipä, raukka, vielä tiijäk mistä kunnia on kotosin.
Ei se lähek käskemällä, eikä lasten lausumalla, saarnoilta
Viikko-sanomain; sill on totuus turvanansa,
rakkaus harjoittajansa, ystäväks' ite ymmärrys.
Siitten sanoo haan taas: "eipähän tämä Suom.
Kirjall. Seura ouk juuri ollut hänen mieleksensä,
eikä tätä Lönnrotiakaan, jonka kanssa ovat vehkuroineet"
(haan kertoilee muka meijän sanojamme).
Oletten jo ennenkin kannelleet,meijän ei kovin kunnioittaneen
tätä Seuroa, eikä kyllin palvelleen tätä
Lönnrotin Kalevalaa *), ja sanoimme jo silloinki teillen
mitä ajattelimme kaikesta teijan kalevalasta **),
ja tullaan ehkä joskus vielä vastakinpäin siitä puhumaan.
Lönnroti on oiva mies, harras Runojen
hakia, vanhoin lauluin taatelia; mutta eihän se ouk ;
mikään erinomainen eläin, eikä tehnyt mitään erin-/
omaista työtä, että häntä muuksi sanottaisiin. Soisimme
kyliä, jotta olisi Suomessa montakin hänen
mokomia ***),- mutta empähämme toki rupeek semmoiseksi
narriksi, jotta, näihen toisten kanssa, palvelisimme
häntä — runojemme Ruhtinaana, Kuninkaksi
kumartaisimme. Mutta koska tässä jo 4:nen kerran
julkisesti syytetään, meijän ei miksikään kahtoneen
tätä Suom. Kirjall. Seuraa, niin tahomme myöskin
julkisesti vastata, asian olevan varsin toisappäin. St
Helsingfors Morgonblad, 4844, N:o 28; Borgå
Tidning, 4843, N:o 49, 29; Helsingfors Tidningar,
4843, N:o 46, 22.
Helsingf. Tidn., 4843, N:e 44, 49; Borgå Tidn.,
4843, N:o 28.
Lue Helsingf. Tidn., 4845, N:o 49. Eipä olek
yksikään Suomalainen vielä tullut, jo eläissänsä,
maamiehiltänsä niin 'kaikin puolin
kiitetyksi, kehoitetuksi ja kunnioitetuksi kuin tämii
Lönnroti: eihän sillä ole tuska uijessa, jonka
päätä kannatetaan. Hänen moneista ansioista
ei ouk vähin luettavana, hänen aina pysyneen
entisessä mieli-vakautessaan, vaikka on tullut näin
kuulluksi ja ympärin huvetuksi. Muni oisi hänen
siassaan, jo vähemmälläik kiittämisellä, tullut
niin ylön ylpeeksi, etCei oisik jaloillaanpysynyt.
Väitös.
(Jatko ja loppu viimeisestä Numerosta).
"Suomalaisen syljetykset ovat lystilliset kyllä (sa>
noo Helsinkiläinen) vieläpä paikka-paikoin sukkelatkin
— — mulla kyllä tunnetaan hänen tapansa jo
vanhuuestaan, niitä näitä latellaksensa, ja sinnetänne
liehuaksensa vasinpuol imma isiIla sipahiittamisi
11 aan".... Vaan sipaisoopa se toisinaan
oikealtakin puolelta, kuin tarvis vaatii, ja miten
parhain sopii (kyllähän sen Kanavakin toistaa); ja
vieläpä Helsinkiläinen, ehkä itekkin, kekkäisööpi
millä puolella tuntunoon. Siitten toruu haan Kanavaakin,
koska häänki vielä piti Suomalaisen puolta,
eikä kurittanut häntä hävittömyytestään tätä Heisinkin
Suomal. Kirjall. Setiroa vastaan. Hävittömäksipä
on aina ennenkin kuhuttu se, joka, ilman vilpistelemätäk,
uskaltaa totuutta puhua, suorastaan, toisen
silmiin— Uijaksikin vasten näitä ylhäisempiä, eli
voimallisempia. Mitäpä me muutakaan ole sanoneet,
tästä Seurasta, kuin että yksinään tahtoi olla kukko
linnassa;— no eiköhän se siitten tuota tahtona? Niin
mitäs siitten rupeisit hänen puheh-mieheksensä! Puhuit
puheemattomasta, sanan saattamattomasta. Kovinpa
se olisiki jo itsevaltias, tämä Kirjallisuuemme
Seura, kuin ei tuotakaan hänestä tohtinut puhua; vieläpä
hänen täytyy kuulla kuivempiakin sanoja, vaikka
oisi vielä suurempiki pohatta. Ja kuin Helsinkiläinen
uhkaa meitä sanalla: "Suomalaisen täytyy vasiapäin
opetteleita taijolla ja kunnialla puhuttelemaan
N* 17. Lauvanlaina, 9:na päivänä Touko-kuuta, 1846.
kavun rarrella, maksaa täällä Heinin- I Kuuluttelemisia ja muutaik ilmoitkissii
yhr.ii Hopee Kuplan, vuueasa, ja tamista, jota tahotaan pantuksinäihin
60 kop. puolensa; mutta haettu postin lehtihin, maksaiiäkop.joka ratieliriyi,
kautta muuanek, maksaapt vuosikerta johon luetaan nuonarvolla50pulistavia.
15 kop. ja puolen ruuen 9 kop.enäinpi. YksinäisiäNumeroita ei myyvä.
i
men kielessä ja kirjallisuuessa työskennellä, (toki el
näkymättömästi, mutta kaikkein nähtäväksi) se istuupi
— tuolillansa tuppi-suunna, pöyhistellen pöyvän
päässä; luetteloo leviästi, ansionsa arveloopi. Outtaavat
kuin onki-miehet,saaha koukuillaan kaloja, aika
vesi-veitikoita, naula parin painavia,eli kolmen kohisevia.
Kuin siitten tuohon tuloopi, joutuujoku väärå
sääri, kyyrö-kylki, setkä-selkä, tarjoskellen tehtyjänsä,
silloin siihen jo sanoovat: tuohan tänne tnomistaisi,
parahaita paistiaisi! Pussit toiset puisteloovat,
kontit kaiket kahteloovat; toiset saalistaan
sanoovat. Sitä kyllin kynsitähän, kaikin puolin kaivetahan,
jäsenittäin järsitähän. Siitten tätä siunattua
lasta, -kauniist' kastettua, sanomihin saatetahan^
laavullansa laitetahan, lento-lehtien leluksi.
Ettenkös nyt tuota ymmärräk, jotta tässä tehääa
leikkiä, suotta suuria kujeita, ilmanaikaisto iloa, (ilvehtellään
joka puolin: man (petar fyär nemlijjen en flor
fotttefci) toiset, toisten toimen kanssa,kehuuvalten kelpolailla;
toiset toisten kunnialla, isoittcloo iloissansa.
Nyt kysyypi Helsinkiläinen: mutta jospa niinikin
oisi,"miksi siitten Seuran asettelimme"? Sanoppai
ite, jos taijat. Sillä merjan mielestämme, ei ouk Stiinakaan
paljon semmoisista Seuroista, henk el fise s s a
tarkoituksessa. Sillä sila on jo havaittu, että missft
puuttuu yksinäisissä miehissä henkellisyyttä, tievollisuutta,
uskallisuutta ja ioimellisuulta, siinä asellaavnt
seuroja, tuulessaan sillä, yhteisesti, voittavan mitä,
yksinäisesti, kaipaavat; — mutta siinä petlyyvät hiijen
tavalla. Eipä painak koko Seura, aatoksia aika
miehen. Mutta ruumiillisessa eli rahallisessa tarkoituksessa,
siinä voitfaavat häntä monin kerroin. Sen-»
pä tähen ainakin nähään, jotta missä vaan löytyy
miehen luonto henkellinen, toellinen ja toimellinen,
niin tahi haan ite asettaapi avuksensa,
Seuran minkä hyvänsä , — tahi yhtyypi s»
itestään hiirien ympärillänsä, hanen nimensä kun*-
niaksi, palvelemaan puolestansa. Ja niin kauvan kuin
haan on heijän päämiehensä", ja vaikuttaa heissä,
eli heTan nimessä, niin silloin käypi kaikki hyvin;
sillä haan on henki, seura ruumis; vaan kuin
hänen henkensä heistä kerran katoa, eikä löyvyk
toistakaan hänen siallista, silloin ei otik koko seurastakaan.
Elkööt semmoiset seurat, siitten suuresti
ylpeilköö,elköötkä luulkoo teijan olevan parempia
yksinäisiä! (sillä hyö ovat teijat ei ainoaslaan synnyttäneetkin,
mutta heijän työllä ja toimella etättea
ja isoitteletten). Työ voitatten heitä maallisilla voimalla
ja varoillanne: mutta hyö, henkellisesti,voittaavat
teijat järkiään, lopettaavat, loukkaulfaavat»
äijällisellä älyllään, jos sen vaan tahtoisivat. Älköött»
ruetkoo siitten henkcllisihin kamppauksihin, ellei
teillä ouk kyllä tätä henkeä; sillä se on kahottu teillen
kuolemaksenne. Mutta antakaatte kulien kunniansa,
yksinaisellen niinkuin yhteisellenkin *).
SOO Ruplaa IJopeessa, semmoisia vuosi-makiu/a,
heitetty heiltä maksamatak.
*) Toki emme siksikään kieläk tämmöisten Seurojen
,hybvyttiimislä. Paljon kyllä hyvvyttäisivät mettä,
*) Kertoilemme vielä kerran, tämän Seuran eipuhu-
,neenniin mitään meistä, omassa nimessään, einiin
sanoakaan; mutta hänen toimittajoista on liijoitenkin
entinen kirjulteliansa,Aamidaisen silloin
olevainen sepittäjä (monta muuta mainthtematafs)
saatattanut meitä sohnauksillansa. Mitä joukossa
juonitellaan, sitä poskelta puhutaan;— yksisanoo
ystävälle, ystävä kaikillen kylillen.
**) Tämä on tapahtunut sillä, jotta ottaavat sillä
innollaanjoukkohonsa— piian kennen tahansa,joka
vaan maksaa vuosirahansa, (joka oli ennen S,
nyt 5|Rupla*)— olkoonpa siitten Suomalaisia, tahi
muita muukalaisia, miehiä tahi vaimoja, suuria
eli pieniä (laps-ikäisiä), kuin vaan sen maksaavat,
ja kuin heijän nimensä vaan kerran on tullut
jolta-kulta osakkaalta ilmoitettu. Kuin tähän vielä
tuloo,* heijän toisinaan ilmoittaneen niitäkin,
jotteivät ollenkaan tahok pyrkiä koko joukkoon,
j—a kuhtuneen heitä, vasten tahtomakin, osallisiksi mm, mikä muuten oisi kunniaksi lue
ttavana,
. kahotaan nyt toisahallen; vielä Uijaksikin, jos rahtja heiltä velkoitetaan. Tästä syys
tä on myiit
on tämä Seura*), ja vieläpä ite Lönnrotikin, joka
on halvaksi pitänyt, ja kiero-silmin keksinyt, meijän
yksinäisiä yrityksiämme (tarvitaanko toistusta, niin
tuuvaan vaikka miten monta) — vaan eipähän myö
lasta huolitak, eikä siitä suututak. Mutta kuullaanpas
vielä kerran Helsinkiläisen toistuksia! Eipä hänellä
nytkään ouk parempia pannaksensa, muita syitä
kuin viimenkään. Haan hokkii yhtenään: monen miehen
voiman, yhteiseen,painavan enemmän kuin yhen
miehen, yksinään. Niinpä sitä tuhma luulisi; ja oikeenpa
tämä olisikkin, jos kysymys olisi ruumiillisesta
voimasta, tahi rahallisuuesta, joka myös on
luonnostaan muuan ruumiillinen (maallinen, ulkonainen)
jakso. Mutta tässä on kysymys henkellisestä,
tlevollisesta,kielellisestä,voimasta ja työskentelemisestä.
Olettenko milloinkaan kuulleet, mielen monen miesten
enemmin painavan kuin yhenkään, vaikkapa vielä
mitan kanssa mittaisimme, punnittaisiin puntarilla?
Sitä vastoin luulemme myö, niinkuin viinienkin, yhessä
miehessä monesti löytyvän enemmän henkellista
voimaa, tievollista tointa, kuin monessa tuhanncssakin;
ja otamme Lönnrotia esimerkiksemme. Ei ouk
»iitten koko tästä Helsinkiläisen toisiuksesta, eikä puhumisesta
mitä suuret yhteenliiletyt Seurat, muissa
tarkoituksissa (niinkuin kaupoissa, ja muissa maallisissa
toimeissa) ovat aikoin saaneet, sillä ei se kuitenkaan
tähän sovik, koska heissä on aina raha pää-tarkoituksena;
tässä, tieto —ja henkellinen toimi. Kyllähän
rahoja näissäkin tarvitaan (ja missäpä heitä ei
tarvitak) mutta eivät ouk toki pää-asia.
Nyt on Suonen Kirjall. Seura, käyttänyt asiansa,
juuri kuin Helsinkiläinenpuhuu. Ovat tehneet rahat
pää-tarkoitukseksensa, ja toimensa vasta toiseksi. Tästä
nähään,selvästi — heijän, joensimmäisessä aiheissaan,
varsin erehtyneen, tarkoituksissaan. Hyö ovat tehneet
kaikkia, kootaksensa rahoja; ja ovat sillä joehkä
ihtesäkkin alentaneet, ja miltei arvonsa kavottaneet
**). Seuran toimitus, jonka asia juuri olisi Suo
saatuilfa sanoilla, koottu kylan ympärillä, toimella
talonpoikaisten. *) Suomi outtaa teiltä, ja on jokauvanki
outtanut, jota kuta jalompata, jota kuta varmempata,
kuin näitä köyhiä keräillyksiä, joista nytkin
kehutaan. Kuin etten tätä tahok, ettenkä tahok
ettenkä taijak, niin.
"Heretkeetten heittäkeetten
Paremmillen Laulajoillcn,
Taitavammrllen runoillen;
Kaikki käypi karvoilleni.
Puhki korvani puhuuvi,
Läpi pääni läylentäävt
Viepi viikoksi iloni."
Vaan lähetäänpä vielä kerran puhuttelemaan tätä
Helsinkiläistamme,
Ilään sanoo: *jos vaan olisi tällä Seuraffa mhan
varoja1,tointa kyllin tarjoksi (öiöpotublaförmå*
SOT) jo koko maakin avuksensa" (vähäppäs
se vaalii) niin mitä» sirtten syntyi*»
muka? Eipä se tuota meille» sanonut; eikä ha»n
tienyt sitä itekkäftn. Niir>pä noyökinsaattaisimme sanoa:
jos olisi n>eiHä — kultaa kuusi lynnöriä, sata saahvi
» hopeita, päässä mieltä vtijen miehen, uron kmif»
trtrkalforsla....jos olisi! — javjos olisi!....Vaan kuin
et meiflä tala o4ek, niin on tyhjät tyrtnöfim-nte,saitaa
täynnä» sammiomme; ja — niinpä se taitaa ©!l*
Seuran-ki kanssa. Sillä kuin pmittuupi hänellä tuinM,
ja tm voimaakin vaella, maallista ja hcnkellisJä,rnnv
kysyisimme — mitäs sillä siitten löytyy, paihti näitä
tyhjiä Viikkolaisten ja Helsinkiläisten kerskauksia?
"Hänellä löytyy(sanoo Helsinkiläinen-) voima toimeksi
virkistyvä" (mistähän tämä nyt tuli? — etkös kitulek:)
"synnytelty, osallisuutensa tuntemisestaan,tässä yksin-
Niin kultainen, sinäik Suoma!. Kirjall. Seura/
ÅIS milloinkaan uskokkaan, älä toivokkaanmilloinkaan
ruetakseisi Suomalaisen Kirjallisuuemme päämieheksi,
satikka hänen ite- eli yksin-vaftiaksi,
siliä sinä olet luotu ainoastaan hänen palveliaksi;
mutta kunnioitak, kussa löyvät, miehen mieltä ja
syäntä: missä tapaat, tointa ja työtä. Autak miestä
mäessä, älä mäen alla: ja autak missä apua tarvitaan,
ilman kahtomatak, josko oisrk veikkojarsi,
vaiko vielä vihollisiäisi; siitten sinuakin muistetaan,
»nsiotais arvatahan. Annak se luuloki kokonaan
manna mielestäisi,sinussa ain oasti olevan kirjallisuuemme
kasvattajaa, niin kauvan kuin ei
¦sinussa kuitenkaan olek sen harjoittajatakaan.
Olemme kyllä, veikkoiset, lässsä puhutellut teitä
kiivauella ja kovuuella, joka kyllä on käynyt
karvaaksi mielestämme; mutta ei se ouk pahunella
tahty, eikä myöskään kaleuella. Tämä näyttää meistä
olevan ainoa keino, saalia teistä kelpo Suomalaisin;
jos kohta tulikin meiltä enämmin sanotuksi, kuin pitäisi,
niin sen teki kielen rakkautemme ja puheemme
ji.ilavaisuutemme: lyöten lapset rakkahammaf , hautoen
pajutkin paremmat. Tarllukee miehet työhön,
ructkecpas rinnallemme (silTei autak tässä eneän laiskana
istuminen). Puuttukee omaan puheesemme, ja heittäkec
tätä ruohtianne hiiteen! Siilien ollaan taas
ystäviänne, parahaita veikkojanne. Ja kuin sen tietien
ciin olemme ensimmäisiä miehiä kiittämään, kunnioittamaan,
ja ylistämään teitä; eikä myö ainoasti,
mutta koko Suomenmaa on tätä tekevänä. Kauvan
oletten.jo eläneet näiltä vanhoilla varoilla, kansan
jos omalta loimella ja työllä-harjoittaavat suomalaista
kirjallisuutta viljelläksensä. Kitin Helsinkiläinen,
peljästymjnnä, ärjaisaa: "saattaisihansiHä
tavalla syntyä kymmentäkin sellaista Seuroa!" niin
ilolla myö sen näkisimme, vaikka olisi kaksikin
kymmentä; siltä kyll' on maata kyntävälle, vettä
viljoin soutavalle. Mutta jos heitä asetetaan ja
perustetaan (niin kuin tähän asti") ainoasti toisten
toimelta ja ansiolla, ja jo& vielä siittenik paisuuvat
henkelliselllä ylpeyellä, niin silloin nlläntyyvät
ja lakastuuvat itcstään; sillä sikiäävät
työn tekiätr laiskat iU lakasttntvat;ja eikä se lie
ollut tätä kuin Belsinkiläinenki pelkäisi. Emmekä
myöskään kieläk täm&n nykyisenki Seuramme
hyövyttäneen meitä, muihen toimein toimittamalla
{emmehän toJci niin kiittämättömiä olisik) vaikka
«n toisellakin puolella ehkä vahinkoiltanutkin.
Mutta Wfcm» hänen hybtymys on sen tapainen,
että sen taitaisi kuka tahansa — vaikka tuhma
tahnpoikakin — tehä,. jeka varoillaan oisi tahtonut
kustentaa näihen kirjoin painamista. Sillä myö
soisimme, jatoivoisimme, jotta Seuran työt oisivat
luonnostaan enemmin tievoliiset ja henkelliset,
kitin ainoasti rahalliset. Sillä koska sen toimittajatki
ovat tiev&llisimmat miehet imijän maassa,
niin oisivat toki velvoitetut levittämään tietojansa
Suomalaisille maamiehiUemä,Uijaksikin? Kmn ovat
itelleen omistaneet sen kuuluisan nimen:
'Suomalainen Rirjallisuuen Seura."
*)Meillä on jo 60 vuotta ollut tämmöisiä Runot*
kootuksia, jopa painetuinakin, jos eivät kohta ouk
turvonneet painollaan, niin ovat yhtä arvollaan.
Niitä on siittenkin jo monelta tehtynnä ja lisättynnä.
Vaan ei ouk yksikään vielä uskonut Suomalaisen
kirj&llisintemme seisahtavan heihin, jos.
alunki synnyttäisivät. Heijänsuurin,ja pian ainoa,
arvonsa o» jotta osottaavat meilten kansan
vanhoja mielen juohtumisia, ja runollista kielenkäyttämistä.
Tätä oivaltaan jo nykyisimmistäkin
runoista, ja vähemmästäkin varasta. Kuinka
kauvan mieliUen muka näitä keräilläksenne ja
kokoellaksenne — tahi liennöönköteillen joku toinenki
parempi tarkoitus heistä?1 Meillen näyttäisi
kuin oisi jo aika jotaik parempatakin toimiltoo:
sillä etten työ näitä kuitenkaan saak kaikkia
kootuksi, jospa vielä kävisitten keräilemässä elinaikananne*
Sillä sitä mytiten kirin vanhoja hävitetään
niin uusia aina synnytetään. Ja uskatsitnmepa
vielä myskin sepittea heitä semmoisia, ettei
suinkaan teissä ouk eroät&joita ovatko ne meijän
tekemiä, vaiko- kansan vanhempia. Eipä tuo itt
Lönnrotikaan ouk tuohon ymmärtänyt, koska jo>
montakin meijän omia sanojamme (werjer) <wa*,
muihen joukossa, luettavina vanhoina runoin*
h&nen Kantelettaressansa*
kaikki
» näitä joutavia juonia, jotka jo kuistissa kutoovat,
souehissa sohisoovat; nepä verkonsa veteävät, esteheksi
monen miehen, monen varsin vastukseksi. Sanotaan:
missä miehiä, siinä mieliä; niinpä — kuin yksi
heistä veteä yhäppäin, silloin toinen jo työnleä toisappßin.
Ja jotka väliin asian oivaltaavat, heili' on
aina enin siihen sanomista. Sillä eipä kunnon mies,
mielellään, rupeek heijän päiväläiseksi, eikä ouk myöskään
mikään mainio työ, tuskin vielä milloinkaan,
sillä tiellä syntynynnä; sillä mielen ja kielen henkellinen
vapaus, on kaikkiin ensimmäinen ehto, johon
kuhun jalommaksi jaksonnoksi, jota mainittaisiin mainioksi.
Eihän kukkokaan käskyllä laulak, kuin ci
laulak käskemätäk — mitäs luuletten siitten lähtevän
nitistä voitto-palkinnoistanne, joilla joka vuosi löyhytteletten,
luullessanne niillä yllyttävänne kielen ystäviämme
kukkuroimaan kunniatanne? Eipä heistä
liihek niin mitään! *) Ne toistaa ainoasti oman toimenne
köyhyyttä, koska ostaisilten, rahalla, itellenne,
muihen työtä ja tointa; vieläpä se toistaa ehkä
köyhyytessänne pöyhistelemisenne, jolla silistätten silmiämme;
sillä voisihan jokainenkin määrätä semmoisia
palkintoja, vaikka miten monta, ja miten isoja,
sillä mielellä ett'eivät ouk yheltäkään voitettavia,
koska tämä on omassa vallassamme. Joka henkellisissäkin
työskentelee, rahan tahi palkan tähen, niin
son on työ niin kuin on tekiäkin — hervotoin ja
henketöinkin. Tokkopa itekkään antaisitten lapsenne
pois luotanne, muilta korjattavaksi ja syötettäväksi;
min kauvan kuin teillä on varaa vielä itelläkin? Niin
elkeä myöskään toivokaa, jotta henkellisemmät ja älykkäämmät
kirjan-sepittäjät, antaisivat käsi-alojansa
leilien tirkistelläksenne, ja teiltä koskettavaksi;—
sen tehnöövät ainoasti henkellisesti köyhät ja vaivaloiset,
apua teiltä sillä anoaksensa. Tämä on meistä
melkeen kuin jos kuuluttaisitten ympärin maata, tahtovanne
maksaa hyvän hinnan, kuin saisitten nuoren
ja kauniin neijon, vaimoksenne. Montako luuletten
tavoittelevansa? Ja mimmoiset siitten ovatkin? Ei,
mänkeäpäs ite heitä puhuttelemaan, ja puhutelkaa
taijolla, niin saaften kyllä soreempiakin. Tämäkös
se nyt olikin se "iso voitto", josta Helsinkiläinen
uneksii?
Mitäs luulet nyt itellcisi voittaneesi, tahi Seuran
hyväksi puoliustanccsi, joutavalla juonittelemisellasi?
Onlian tuo niin paljon, ettäs olet saanut
vähä- totuuttakin kuullakseisi, ja sekin on jo saaliiksi
sanottavan;»; sillä harv.at ovat ne, jotka sen hyvän
sulien l<köövät.
O.koon tällä kerralla kyllä! Ja jos vielä vaslaik
\V<;<it meijän jännittäneen jousemme sinuakin vastaan,
niin muistak rnuinon käyneheesi kerran meitä kuokki-
. *) Eipä se lie juuriollut työnkii tilhen,mutta miehen
tulien,kuin hyväksi kiilitten Castrenin ruohtintamista
Kalevalasta ;sillä ymmärtäHhän muutkin siihen.
massa. Etkösollut,kynälläisi, niihenki joukossa, jotka,
Suomalaisen synnyttäissä, riivaisivat ristiäiset,halpaks'
kahtoit kastetumme? Kukapa oli, muu kuin
sinä, joka teki pilkan puheestamme, saatatteli sanojamme
*). Silloin oltiin vielä pikkainen lapsi, vaan
nyt on meistäik miesi tullut, voipa vähästä venynyt.
Sanoit meistäkin tulevan, syän suuren syntyävän,
taistelian (appeluhun, kilvoituksihin koviin. Niinpä
kiitit, niin kiroisit — eiltäkäsin ennustelit. Sen
sait kuin sanoitkin, tapahtukoon tahtohoisi — lähen
palkan maksantohon, kujehcisi kuitantohon.
") Lue Behingf. Tidn., 4846, N:o 12 ja iB.
$o6fa alafirjoittanut nt)t on faattamtt firja^painonfa
fiif)cn funtoon, että fillä fr>ntt)t> faafya faiffia
fetnmotfia painetuifft, fuin tatvalliftdfa firja-painoiöfa
fappi painaminen, niin faan minä tämän fautta tätä
ilmoittoo funnioitcttawillc maamieîlleni; ja huvaten
l)cijän faawan fjaltvalla pinnalla, fauntilla
paineilla ja joiuvuttamalla, niinu Ittonnaint
walmitftetuffi mitä voaan täöfa tarfoituffeöfafoipwat,
juoâutani^teniReijan mutötiinfaf \a mieli*l)»?wi)t)tenfäf,
maine^timiefella mintut juuri näinä päitvinäfin taae
outtawan, muiöta mailta, uufta firjaimia \a painon
tarpeita.
C. A. Gottlund,
Sänäpänä maffoi «£eUinfiöfä *).
SKuiö Stmnöri, 19 ja 20 «Kuplaa ;— Of)va Spnnbri,
45 ja 16 «Kpl.; — .ftaura Sijnnbri, 12 ja 13 «Kpl.; —
SKuiö?jaul)ot,iileinri6fä, 1SKpl. 50 fop.; — Otycnww
nit, tappa, 1 Otpl.; — ,1SKpl. ja 1 9ip(.
15 fop.; — SDBoi, 2eitt>isfä, 7— 7; «Kpl.; — Sali,te
ttnöfä, 6— 6; «Kpl.; — <Paln>attu SKaawaan lifya, CcU
wiefä, 2 «Kpl.; — kuoreesta maffetaan 2 «Kpl. f>o
fop., ja 3:mefi SKpl.; — SÖSafifanAifya,Cciwiöfäetct,
4—5 «Kpl/, — (gianâ, Ceiwiefä, 3 «Kpl. 50 fop.
\a 4 SKuplanfi; — Jpeinät, 80 ja 90 fop, ilicm?.; —
<Pffi fupo Dlfia, 40 fop-. — Äoiwii»J&alot , t0«KpL
ja 10 «Kpl. 50 fop. ©pii; — 8 «Kpl. ja
8 «Kpl. 50fop.; — £tmfijZa, 6 «Kpl, ja 6 «K 50 fop,; —
<B\)fet (Jpiilet) 4—5 «Kpl. §afi«tä; — SKieöfa-maito,
20—30 fop. fannit; — åanattfnimat, 60 fop. tiutvietäi
potaatit, 25—28 fop. fpp.;— tvalfoijla,
1 (Kpl. fappa; — — (jarmaita, 60 ja 70 fop. fappa; tmfjmäiffö, 1 «Kpl. ja 1 9ipl. 20 fop.
fappa; —
aöiinafanim, 1 SKpl. 60—70 fop.; — lappo^Dvaawae,
30—70 Dipl.; — ©ilafoita, 15 ja 16 «Kpl.
*) Muistutamme tässä, meijän, hintojen määrätässä,
aina nimittäneen sen, mitä tiettävästi annetaan;
mutta saattaa toisinaan, joku saalia ehkä enernmänki,
se on päättymistä myöten.
Imprimaturj G. Rein.
HELSIXKJSSA, C. A. Gottlund,|ls4tf.
niielisessä muka seurassa, tästä toimeiten yhteisyyp.
slä, ja tarkoitusten vaihtamisessa; joka tällaisessa
seurassa, asian voitoksi, on tapahtuvana" (a'häl tok'
kos nyt ymmärsit ?)^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^|
Kaupunnin Kirkossa: Aamu-saarnan, Kappalais'-Apulainen,
Majisteri af Enehjelm (seka Suomeksi etta
Ruotiksi). Ehtosaarnan, määrätty Palvellus-
Apulainen Snellman (Ruotiksi).
vara Pastori Lillström (Ruotiksi).
Saarnoja, Vapaherra Rehbinder (Suomeksi).
rakkahinta, niin vastaisitten — ei; sen tehnöövätpetturit
ja valapattojat. No möisittenkö kunnianne
uskonne, oman tunnon rauhanne, ja syämmen levonne,
niin siihenki va^taisitten — ei. Silloin möisitten
jo ihtennekin, ruumiillisesti että henkellisesti; sillä
Jumalan uskomme ei ouk myötävänä, eikä vaihettavana.
Olkoonpa ne eri uskot minkä tahansa; kullaki
olkoon oma arvonsa, silTemme myö mielik
heitä ylentää eikä alentaa; mutta joka hylkee uskonsa,
minkä maallisen voiton tähen, niin haan on
hyvä myös nylkemään Keisariansa, ja pettämään isän-
maatansa; ja semmoinen on meistä, ja kaikista
rehellisistä nyljettävänä; ja sanoisimme hänestä—
antaa mänevän manna! ei huolta hävyttömällä, työtä
maansa myönehellä.
Siilien Jumalan uskoon, kuin olemme jo lapsuuestamme
ylöskasvaneet, olemme jo niin harjauntunect,
ja on syämmessämme jo niin juurtunut, jotta
kaikki meijän henkellinen olentomme, jaluonistumisemme,
perustaiksen sen päälle. Jos nyt tätä meijän
uskoamme liikahutetaan, tahi poisi otetaan, eli
toista siaan sovitetaan, niin silloinki käantyisimm
rauhattomiksi, kaikessa meijän elämisessämme. S«
on jo suuri synti, yritellä toista vietelläksensä, eli
toista uskostaan pois-houkutellaksensa; vielä suurempi
saaha häntä tässä narratuksi; mutta suurin syntioisj
kuitenkin sillä, joka — maallisesta voitosta, heittäisi
luovuttaisi, ja hylkäisi uskonsa.
Suomalaiset talonpojat ovat usseen sukkelat puheissaan
ja käytöksissään, jota seuravainenki tapan*
toistaa, koska muuan muukalainen uskon-kauppias (sanotaan
olleen Turkkilainen tahi koiran-kuontolainen)
tuli meijän miestä kiusaamaan, näillä lauseheilla:
Ah, Kultainen!mischäsch schinun on Jumalasch ?
Siinä missä sinunki; yksihän meill' on kummallakin.
Ah, meilV on montaJumaloa. MeilV on schuuret
Jumalat, a meill' on pienet Jumalat. MeilV o»
Jumalat kirkoschscha, a meili' on Jumalat huonehescha,
a pyhä risti rinnasschamme;a meill' on kullaschta
Jumalat, aonhopeeschta Jumalat, a muuschta
kaliitsehta kivischtä.
Uskon Kauppias.
OMten kyllä kuulleet mitenkä paavin aikana laitettiin
miehiä, jotka matkustivat ympärin maita, ja
tarjoivatten kaupaksi, hyvään hintaan, syntien anteeksi
saamista. Tuhmat ja yksinkertaiset ostivat
näitä, minkä jaksoivat, autuaksi tullaksensa; ja kauppiaat
palaisivat tästä takaisin,omaan maahansak, itolla
rahalla, naurain näihen tyhmyyestä ja aufuutehen
pyrkimisestä. Mutta paavin uskon hävitlämi-
«ellä, hävitettiin meistä myös tämä mielen pimeytemme;
ja, Lutheruksen uskolaisilla, on mielen-valonsa
ja Jumalan tietonsa, parahina saattajana.
Nykyisin eivät kyllä uskailak, niin julkisesti,
petteä teitä; sillä selkäänsä nyt saisivat (vaan ei rahoja)
jos tahtoisivat kauppaa tehä. Kuitenkin ei
nytkään syytäk rukoillak: "Valvo Herra, rakas
taivaallinen Isä, meijän ylitemme, ja varjelek meitä
"ilta kavalaltakiusaajalta, joka aina ympärimme käypi,
ehtien ketä haan saisi ylös-nielläksensä; annak meille
armojaisi, että me vahvalla uskolla, miehuullisesti,
häntä vastaan seisoisimme"!
Sillä nytkin moni meistä kiusataan, vaivataan
ja vaaitahan. Vaan nyt petetään teitä toisella taralla:
nyt tahotaan teiltä jo ehkä takaisin tämä
leijan uskonne, rahojen tahi muihen maallisten etujen
tähen; — tämän uskomuksemme, jossa löytyymeijän
tään-aikuinen ja ijankaikkinen autuutemme. Jos
kysyisimme teiltä, möisittenkö isänmaanne, hallituksenne,
tahi vaimonne, lapsenne, eli mitaleilla on
Ht 18. Lauvantaina, 16:na päivänä Touko-kuuta, 1846.
Kuuluttelemistaja muutaik ilmoittamista,
jota tahotaan pantuksinfiihim
lehtihin, maksaa3kop.jokarati eliriri,
johon luetaannuon arvollasoputistavl».
F-entolehti @uomftlititien,jota toimitetaan joka pyhätöinnäLauvantaina,
ia ulos-jaetaan kello 5 ilta-puolella
l&oelitnpiioissa,Pnlmqvistin kivimuu- rina, Esplanadin pohjoispuolimmaisen
yhen Hopee Kuplan, vuuessa, ja
kautta muuanek, maksaapi vuosikerta
15 kop.ja puolen vuuen 9 kop. enämpi.
Huomenna, joka on Rukous-Sunnuntaki,saarnaa:
1'¦
Slamulaifesfa luetaan jo 34 Sftumerosfaan, i?m<
märtäwältä mieheltä fomasti firjotettm aatoffenfa —
©uomalaifen SÖSitjifirjan, \a ©uomalaifeu Raamatun,
ntjfpifestä, puutteen ja ttrirl)een*alaifesta, olosta» iftämät
apat owat, fumpaifetfin, faiffiin falliimpia meillen;
\a tuaatijiwat ft)Uä tulla parempaan funtoon»
tafyomme m?t ainoasti pul)ua Raamatustamme, jofa,
fefä fielenfä että fäännöffenfä puolesta, on forjat*
taroana ja paremmaffi harjoitettavana, fitä mt/öten
fuin on fielemmefin tullut enemmin firjallifesti nriljefc
UO, ja mielemme njalaistetufft, pcrustusfielienlatveam*
maila tuntemifella. (Si ouf ijffifään jofei jo felttäf
tätä fel)noa fielen*fä»jttämietä vanôisfa painoisfamme*
fätvifi tvälleen auttaminen; mutta fäännöffenfä
puolesta — flinä ei taijaf löytyä meisfa
monta miestä, jotfa fiifyen ptjsttwtvät, eli jotfa oroat
näitä vieraita fieliä lävitef lufeneet, }a felvät @uo*
menfi fielesfä^ toivbiflmme että jofu neuvo
tuoônfin tulift, jos 9)apis-fäätt)mme, (Sftvallan fautta,
s tästä f)«olta pitäiju on tästä pufyel) ollut,
niin on aina esteefft veittn, talonpojallifen raavaan
tuosta närfästtivän, taî ouvoistuvan, jos fatpvat
Niinpä se on, meijänki Jumala, joka paikassa,
vieläpä mielessämmekin, syvimmässä syämmessämme.
meijän Jumalat onparemmat; paljon onparemmat.
Etkö&ch,kultainen,rupeschischit nteijiln uschkoon?
Minkälainen se on siilien uskonne?
A mie uschkon mitä papitkin u&chkoo»
No mitäs siilien papit uskoovat?
Hyö uschkoo mitä koko kirkkokin uschkoo*
No mitäs siilten kirkkonne uskoo?
Eipä tuosta siitten ouk paljon apuakaan.
A älä kyschy kultainen f kuka niitä kaikkia
muischtaa. Vaan josch riipiat meijän uschkoon, niin
et tarvihtek lukea eikä ymmdrteä, apääschet ripillen
ilman lukematak.
A schack naija miscfiä hyvänä. A mie annan
vielä viinuschkaakm paritsehaksi; schaat rahojakin, a
fääschet taloliischeksi.
Na työ näitten siitten kuin siatkin. Mutta jopnma
nyt ymn ärrän tuon asian. Se on niinkuin
markkinoillen lähtöisin hyvällä orjillani,, ja toinen tulisi
tammaansa mullen tarjoamaan, ja lupaisi paljon
vielä väliäkin,* niin siitä jo arvaankin, jotta hänellä
mahtaa olla laiska luuska, tahi vanha kani. Niin
empähän Lähek kauppaan; pi'äk sinä omaisi, minäkin
pian omani.
sHactmattt^tamme«
3o on 14 aaötaifaa fulimut ftitten ftun ttriimen,
Otawaofamme,U.Ofatfa 262-298puciiöfoifla,puf)uims
me täötä meijän f)enfetliflmmän firjamme furfutelta*
roaötatilaöta» femme tätä,otimme aiuoaötit)l)cn
tetyn puolidfon, Uufisieötamentin alttöta, tutfiaffem*
«ie, ja näntimme flinä löntpwän, "tarfoin luettua,
1:1.4 meittä feffittpä wirêttä(nimittäin 47 fäännöö», 51
firjoituds ja 16 fieli-ttnrfyettä). nvjt Ibntt)» Uuft*
teötamentiefamme 320 tälläiötä wil)eliäiotä lel)en*
puoliöfoa, niin ioytyifi, fitlä lufemifella, täöfäfirjaefa
5 tuhattaifompata fieli-wirêttä, 1& tuhatta fäännbeaillitnötä,
ja, paisti tätä fe^noa,(ûrun-puolimaiötaf)
luomea, lufemattomia ftrjoituö^wirêitä;eli ä6,480 v^teefeen wir^ttä fofo firjaöfä. (Sillä
alla Ibtjtni*
fi fofo SÄaamatttöfa 136,231 rouhetta, emmefä ole
tt>it'lä ftittenfään niin mitään nimittäneet täötä tt?an*
l)aöta tawattomaöta firjoituö^tawaöta, näiötä muufas
taijieta flinä fat)tetniötä firjaimiöta, näiötä jofa pai*
faefa tttrun puheenstuurreUa fatfaiöttmeiöta toimi*
fanoiéta (verbei)^ näiötä moneöfa fof)tn njallan9tuo^
talaiftöta fanan*jttotof|töta (konst ruktioner) ja niiötä
jctfa, fi)nni;tetnt eroituö? merffien taroat*
tomaöta fät)ttämifeötä, omat tehneet monta-momuöta
paiffoa felittamättbmäfft, "(Otawa It,p.284)
©anoimmefin jo ftUotn: "madollinen on mpbtf,
meijän tä6pfin. josfa-fusfaereOtnneen; mutta joöYoaan
eli jos ies fnmmeneffen, meijän moitteistani
me, Ibnätten perustetuffl, niin flinä on teille fnntä f«k
ta toimittamaan toifen paremman fuomennoffen; filla .
Suutalan fanasfa ei pief lönti;ä n^täfään wirêttä meidän fautta." paljonpa tästä, aftasta
i puût*
tiin, \a totuttiin; ja roieläpä fyqwin ftiwaötuimme,
muiöteUeöfamme pcutstuefirjan faifen meijän uöfo^
muffemme ja autuutemme oleman, fielenfä niinfuin
fäännbffenfä puoleöta, tämmöifeefä laitoffeöfa* %Sit)'6
fäntimme puheitamme tvarftnnif faifillen papiömie*
gillen jafanfan-opettajoillen, liijafftfinnäillcn molemmils
len 9>apis*itmmnoiflen, toiwoiefamme Reijan tof jota»
futatofydn waötoawanfa,ellei muuta— niin wäittelewän
ieö fitä tvalêeffi* 93ituta eipä fuuluna niin ainoata
fanaafaatf, jofa toistaa miten tvä^än tämmöifet aflat
meitä puolittivat niinnä aifotna»
16 vuotta ennen meitä, olimeijän ifä^vai*
«ajamme, niinifään, ftrjoiffanfa ©uomat. SBiManstoimi*
tusfunnaKen, paljon vastaan riijellnt tätä ©uomal»
[Raamatun uueötaan painamista, toteen-juotetuilla
firjaimilla, virl)eineen, vifoineen. 9ftutta pätien fano»
janfa éi otettu forviinfaan, vaiffa tt)Ua felvästi
toisti vanljan fuomennoffen vil)eliäifi)t;ttä; toisti fen
jo ftitten julfifestifin, painattamifeUan muistutufftanfa
$lpostoleitten firjoin fuomentamifesta: vaiffapa fylla
jo fanoifin,fofo tämän mainion ja fauniin tnön,Dfaa*
mätiin viljoin painamifella, olevan turfya ja mäne*
vän tärttJibllen, ellei f)änen fuomentamiöta perin po^«
jm (peruöttiöfielen mufaan) tutftttaijlin, oijaötaifiin, ja
felnxmmälläfin ©uomella toimitettaiftin — niin l)änen
puf)eenfa ei tullut fuultuffifaan» ifvefyuttiin ivanaan
fuomennoffemme oletuan paraimmia fielen-fääncfftft
näietä SRaamatun fivjoiöta, ja fiirul)tettiin jouroutta*
maila painamaan, ja fanfaefaletvittämään, näitä wanfyoja
fe^noja fielen fäijtöfpämme. Dtpt olemme tätä
tehneet; mutta joö lienöbn tvcitoffi, tal)i n)al)infofft,
fen owat jälfimäifemme fanotvia»
<£nnen tarfoittiwat tefi aina, painaisfaan, enin
tätä fyeufeilistä arvoa — fiden oifatatamifeUa, ia fään*
nöffen mufavaifmtella;vaan npt faiotaan el)fä fott)
in paljon Janeen roâtliféen arvoonfa — ftttffa faa?
taifi f)äntä mufa f)tiojin painetufft, ja ftUäfin juojin
oStetuffu Jpijwin fyalvafftpa fe on jo tulliufin, fyn*
nanfa puolesta, milfei anjtonfafitu
DU wiimen pu()etta huomen fielen auttamattomaöta,
ja harjoittamattomalta fqnttämifeötä, laiUifeöfa
mufa tarfoituffeöfa; fTllä, etfet wtelä mtl=
loinfaan, aina tä^än päiwätjcffcn, cCef twaaittu, @uo^
malaijtlta tt>irfamtef)iltä, (ûomen fielen twntemiöta»
sffluita fieliä fjeijän fnllä ofata piti; waan mifä oli
läîn ja tarpeellifm, joö fttä l)mmär(T»ät eö
d, niin ei; jtitä paljon piettn lufua* Slmanfoö flit*
ten i)t)lt)tfi wieraafjt fa^toiwatten, ja tvie=
lapa inoucetinfi wiâiftwat ja wainoijltvat, tätä fat'
Otaamatttnfa toijm fuomennettuna; ja tämän firjan:
fjeijän ftlmiöfaän fawottawan fjenfeöi^n arwonfa, jo*
näfifittjät nueöfa puwuöfa* Oô faiffiapa mci'
jän nt;t fuudafitt pitääT @e otji wanân ttj^män
fielen fänttäminen, jofa fatuottatfl anftonja (jopa (e
on fen fawottanutfin) ja uuft faifl arroonfa» Onân
fe niin fuin ttettäiftmme uuwet raatteet, niin manaat
ja tmwet fätjrättäiflmme ;maneiljän fufa
(te niin jotta rupee, ijäfft, fdnmään wanfyoilfa rg^
ft)iUään )a rääfpillään, toirooeöfaan Reittä aina olewan
farna arwonfa, fuin foefa niitä tetyiinfi *)? (Si ouf
tmelä miöfäfään maaö|a, meijän tiettjnnöfä, eipä
paatmfaiflöfafaan, maa-rafjroas tnoöta pwfjetta noetancet;
mutta tviejl munan fäätp', lonfa afta (e juuri
ottfi toimittaa Stimalan fanan fjetlle fdroänä, fc
fteflä on moneöti riijellnt tätä waötaan:A rtippui« \fi
(tptntatfestt wanôiti turhia fuutoinfar
sissa kirjoissa. Näissä pulieissa on niin paljon1
perustusta, kuin niissä foisissakin — tätä olemme
jo monta kertaa havainneet. Vaan asia on siitä
luonnosta, etti^jos yhtenään kuullaan eli luetaaro
Jota-kuta, niin luulemme sen jo ymmärtävämme,
ikeän kuin jos puhumme kauvan ja monesti
jotaik valetta, niin uskomme sen joitekkin
viimeiseltä toeksi. Vuonna 1835 tuli kerran Kuopiossa
juuri tästä asiasta puheeksi, kuin Herastuomarit
livar Wäänäinen, Haapalahesta, ja Torsti
Eskelinen, Sailasta Karttulassa,olivat meijän luorvna,
jotka olivalten kumpaisetkin niitä ymmärtäväisimpiä
ja> kirjoihin harjoitfuneisimpiä mietoiäy
talonpojista, koko Savossa. Kuin hyökin kiiltivätten
tätä Raamatun Suomea hyväksi ja selväksi,
kyselimme jos hyö, joka paikassa, Raamatun
ymmärsivät. Aivan- hyvin, sanoi kumpainenkin,
ja milfeivfit närkästyneet tämmöisestä kysymyksestä.
Annettiinpa kirja heijän kätehensä,
ja käskettiin heijät,,mieltänsä myöten, avata sitä'
mihin päättyL Tala tekivätten viisi kertaa, ja
lukivat aina miebullisesli,oikeere urhollisestiikiny
että mani kuin oisjvat nelisten laskeneet. Vaan
eivätpähän olleet monta sanaa lukeneetkaan1,ennen
kuin joka kerta tulrvatten semmoiseen hätään,,
jotta istuivatten kuin tervassa, eivätkä päässeet
miliin-ikään — kuin ruvettiin tarkeinpahan tutkintoFion,
jos ymmärsivätkin mitä lukivatten. Luutivat
kyllä ymmärtävänsä, kuin sanat ymmärsivät;
mutta asia oli kuitenkin niin selittämättömästi
toimitettu,että ymmärsivät aina väärin, ja
toista tykkänään, kuin pitäisi, eivätkä päässeet
mihin kuntoon.
Nyt on jo 88 vuotta siitlen kuin Suomal. Raamattu
(painettu v. 1758) viimeisenä kertana tuli
kielensä ja käännöksensäkin puolesta, joksikin,vanhoista
virheistään puhislefuksi, ja parannetuksi.
Mutta miten paljon eikös meijän kielemmekin,
jo siitä päivästä, ouk, kirjallisissa toimeissa ja
käytöksissä, hyötynyt? Ja kielen tutkimisemmekin,
varsinnik näissä perustus-kielissä — miten
paljon eikös se ouk eistynyt, siitä mielen jakielen
valosta, kuin näinä aikoina ori, muissakin
maissa, juuri näissä asioissa, ilmisfynyt, laajemmalla
ja tarkemmalla Raamatun lukemisella ja
tiijustelemisella? Vaan sepä oli kaikista lystin,
jotta — niin kuin olemme Kalevalastakin tyhjin
riemastuneet ja ihastuneet,niin — kiitettiin ja kehuitt
iin myös tätä. Raamatun suomentamistamme,
kaikkiin parhaimmaksi kielen-käyttämiseksi, näistä
hänen moneista, erikielillä tehtyistä, käännöksistä.
Tästä tyhjästä kunniasta olemme jo lähes sata
aastaikoa ylpeilleet, ja pöyhistelleet,(moni tekööpi
sen ehkä vielä nytkin; lue: 3(60 <ttt>nina,ar 1778,
p. 174) kunnekka joutui mies, joka, paremmin
asian tutkittua, toisti toista; ja löyvcttiin nyt hänen
olleen ehkä niisiä viheliäisimmistä ja puutteen
abiisimmista (lue: görfof till en omarbetat) gtnjlÉ
$o(fning af $(pojtfarnc6 ©än&cbref, jemtc an*
märfrnngar bfroer nu toufliga gin^Ta Öfroerfätt*
«ingen, Esipuheessa p. IV; keskustele Otava H.
Osaa, p. 282). Ja kuin nyt tiijustellaan mistä
tämä turha kiitos on ensin alkunsa saanut, niin
löyvämmemuutaman Saksalaisen, nimeltä Schinmejer
(joka lie niin paljon Suomea ymmärtänyt,
kuin myö ymmärrämme koiran-kuontolaista) ehkä
pilkka-suulla — julistaneen Ruotissa, "tämän
1758 painetun Raamatun suomentamisen olevan
verrattavana niihin parhaimpihin muualla hänestä
tehtyihin käännöksihin, ja ehkä vielä kaikista
parhaimmaksi luettavana", (lue: Tengströms SkXO*
nologiflft $lntecfnina,ar, p. 95). Tämä toistakoon
miten kaiken maailman kiitos, niin kuin laitoskin,
usseen on turha, ja perustaiksen joutavalla
puheella.
Mutta vieläpä tässä löytyy toinenki kiitos;
katohaanpas sitäkin. Tämä 'Raamatun suomi
on kuitenkin kaikillen selvä ja tuttu, sitä ymmärtää
jokainen; mitäs sitä nyt lähetään koskemaan
ja muuteskentelemaan? Tätä olemme kuulleet
kaikilta, ja ovat vielä päättäneet, jotta tätä
suomea oisi nouvattavana kaikissa Suomalai-
SSottto imft, åSitomeitffclem
annettu 4 SBaalid?. 1846.
Uufi 9Cfet««, papitfl vupttmiftéia, Suoinenmmrdf*;
(Sifäfft I6:een o?umeroon).
%ämä afetuöfaapi laifftfen rooiman,wa*ta1848
rouuen aluöta* ©illä tatvatla on nt)t roif)toinPin @uo*
menPieli, 700rovotta IXuotinPielen orjuuteöfa oltuaan,
faanut enjtmmätfen luonnollifen,niin Puin laillifenPi,
otPeutenfa, jotta muuan ofan roirPamiefyiätämme iät)»
ti)t? täötalä^tn ofata maaPteltänfä, PirjaUifedti niinPuiti
fuulltfeötiPin, tieroottifeött että taijollifeöti. Q)eäfenv
me fen täfyen, täötä-puolin, Puulemaöta faarnaa, ja
SumalampalroelluPfen toimittamiltamme,piettävänä,
felittämättbmällä, ja mettten tuntemattomalla, Pielen» jblPPaamifella; ja tuleroaifet ajat
, oroat Perraniljmette*
leromnä, meijän jo niin Pauroan Pärftneen tätä Pielen
muuPalaifuutta»
£Bäl)äincn on tvjM tämä woitto iteffeen luet»
tatvana, mutta aitvan ifo merfitnffeöfään; jtQä fe
toiötaa armadamme JJaUituffemme jo oivaltaneen
tätä fanfaUiöta \a puutontamme, ja jo y*
paifaöfa tätä auttaneen *). hoitoomme feu täf)en
toella, mitä tätfä on fafyottu tjfftötä wirfa*
mieîötä, toitfa fertana, tulewan toifidtafin faf)ottd»
tvaffi; ftdä warjinân fefin on maôtoin jafopimatoin,
jotta meitä maallijlöfa ajtoiöfa fäntetään fteleöfam*
me tietämättömiltä. Cääfärillen, QJiitta»
rtllen, fanalla fanottu faifiUen voit?amie^tKemme, t)e\U
(e on fania taroi* ofata fuomea, Puin on meiHe
jän palwelluPfeötaan;eiPä ftitä ouP tt)Ua joö tvä^äi*
fen tätä me(äPoon>at joPa päitväUifeöfa pufjeeöfa, ellei*
ttät taijaP fttä perin-pohjin; ftUä femmoiftlta mief)it*
ta on uöfeen fi)nti;npt fuuret \a tvillitpPi»
fet, Puin oroat tuulleet meitä i;mmärtätt>änfä, etwätPä
futtenPaan ymmärtäneet, tafyi jotPa oroat gmmärtä*
neet toiöta, tointa «u;ö»
takaan ollut meillen paljon apua; emmekä tli—
jäk jos lie milloinkaan tapahtunut, jottei
ummikko ruohtalainen olisik laskettu peri-suo»»
malaiseenkin pitäjäseen, kielen puuttumattomuutensa
tähen.
") Se oli näistä ja monesta muustakin tuumasta.
Suomen-kielen ja kansan hyväksi, joista jo Srssa
Numerossamme tarkoitimme; vaan eipä vielä nytkään
ouk annettu meille lupaa kaikkia ilmoittamaan
mitä H. M. Armollisemme Keisarimme kielemme
puolesta, on suonut meillen hyväksi, ennenkuin
asia ennältääpi, laillisella julistamisella!
tulla kuultuksi.
Suomen Ihannes-Yhistys, josta 13:ssä Numerossamme
mainittiin, on alamaisesti rukoillut saahaksensa
Hänen Keisarillisensa Korkeutensa, Aleksander
Aleksandrovitsch,ylimmäiseksi Pää-turvajaksensa. Tähän
on myöskin hänen Korkea Isänsä Cesa revit
sch, Perintö-Ruhtinamme, armollisesti myötistynyt,
ja on poikansa puolesta kirjututtanut 50:teen
osakkaisuutehen, ja tänne Seuran Sanansaattajallen jo
lähettänyt 250 Ruplaa Hopeessa, suorittaaksensa silli
ensimmäisen vuuen maksuja.
HEIiSIiVIfcISSÄ, C. A. Gottlund,JlB46,
bnprimatur, G. Hein
V Sillä, jos kaikki Suomenmaan virka-miehet luet->
täisiin olevan 4000:nen paikoilla, niin arvoamraalla
taijamme sanoa, tuskin neljänneksen heistä,
eli 1000 olevan selviä Suomalaisia, joka päivällisessä
puheessa; — toiset kaksi neljännestä,
eli 2000, melskoavat sitä miten taitaavat; ymmärretäänkö
sitä eli ei;— -ja viimeinen neljännes
ei taijak niin puhettakaan, että tuosta oisi
sanottavaa; ja heijän joukossa on toki suuri osa
isoimpia ja paraimpia virka-miehiämme. Näistä
. kaikista ei suinkaan taijak kaheksanneskaan, eli
500 lukea (sisältä) Suomalaista kirjaa, eli kirjotusta,
jotta sen ymmärtäisivät; ja vähä kyllä
taitaa neljäkymmenenes heistä,eli 100kunnollisesti
kirjuttaa Suomea, mistä asiasta tahansa. Tällä
meitä häpaiseväisellä, ja kansamme vahinkoittavaisella,
kielen laitoksella, olemme tähän asti
kokeneet aikoin tulla, ja on tultunakin, niin
kauvan kuin kielemme on ollut vieraan kielen
orjuutessa. Sillä jos tästä valitimmekin, niinkuin
Ichtiinkt (— koko kansa valittaa) niin kuuluiko
«e sääskin ääni taivaisehen? Ja kelienpä tästä
valitettiin, muillen kuin ruotin kielen puollustajoillen?
Multa nyt kuin tämä asiana-laitamme
julkeni ja tuli tievyksi näistä yhtenäisistä, ja
päivästä päivään aina kuuluvaisimmista,kaipauksistamme,
niin tämä aina armollinen Keisarimme,
otti tästäkin vaaria, jota vielä selvemmästi näbään
hänen armollisesta kirjuttamisestaan Suomenmaan
Pääholhottajallen, Hänen Kirkkauellensa (X>Ul*d)*
laucfyt) Ruhtinas Menschikovillen, annettu 14 (26)
Maalisk. 1846, josta vasta ehkä enämpi.
'*) Oli kyllä ennenki jo säätefty, jotta papiksi pyrkiöihen,(
mitkä heistä Suomea taisivat) piti, ennen
papiksi vihkimistänsä, kirjuttaman Suomenkielisen
kirjutos-kokcensa,Papis-istunnolta tutkittavaksi,
jos mielisivät muka päästäksensä Suomalaiseen
seurakuntahan. Vaan koska tämä oli
heitetty heijän omaan mielivaltaansa, jos tfitä
lahtoivatten, eli ei, niin on arvattava ettei tuosfilta
poljettua ja piffattua, folroatetua ja foimatma äitin Pieltämme *).
$öaan n»t on armollinen Äeifarimme äéfen ju*
fiötetuöfa "ftfetuPfeöfanfa pappien fanntxiife
iöife*iA t ä 6få (Suomenmaan opietoöfamme,
annequ * PÄitv. 3ftaaliöPuuta 1846," — armollifeäti fäötännt, että jotta aiPoowatten papiff
a, niin
fjeitä opetetaan ei ainoaöti (Suomalaisten fieffo*
nritjlen laulanto&on, (Suomalaifeen meöfuamifeljen,
ja CmomalatfeenPi faarnaamifefjen; mutta "Reijan
pttaä mnöö roälttämättomäöti,(Suomen fie*
lifen Suettajan joljtattamifella (©uomalai*
filla firjoituöârjoitufjittaan) tarPoittaa
faafyaPfenfa tarpeellifen tarPPauen, tälläfin
Pielellä,Pirjallifeäti, toimittaa ajatuPfianfa";
iailman tätä pitää Reijan, ennen fuinfyeitä taata pois
ladPetaan, julPifefiti, ©uomePfiPin firiii11a* man PirjoitusPoPeenfa, tutPittaroaP
fi %x\-
tuuen*opin #arjoittajoilta (för att bedömas af
den Teologiska Fakulteten) *).
Ktmluttctemisia ja rauutaik ilmoittamisia,
jota tallotaan pantuksi näihin
le htihia, miknaii3 kop.joka ratieli rivi,
johon luetaan nuonarvolla sopuustavi».
Numeroita ei myyvä.
Huomenna, joka on 6:eeéM
jälkeen, saarnaa:
Kaupunnin Kirkossa: Aa?nu-saarnan, määrätty Palvellus-
Apulainen Snellman fsekä Suomeksi että
Ruotiksi). Ehlosaarnan, Kappalais'-Apulainen,
Majisteri af Enehjelrn (Ruotiksi).
llenki-Varjeluksen Saomalais-TarUampuvaisten Kirkossa:
Henkcllisyyen Oppiva Bastman (Ruotiksi).
Sunnuntaki Pääsiäisen
maan viinan-juonnista.
Saalftaksemme juomaria luopu-
Palo-viina on niitä hyövyllisiä, mutta myös
niitä kaikkiin vahinkollisimpia aineita, jotka ihmiset
ovat valmistaneet itelleen, huvitukseksensa ja kavotukseksensa.
Vika ei ouk viinassa, sillä onhaan se
tehty samasta viljasta kuin leipämmekin; mutta vika
on meissä, ja hänen käyttåmisessämme, meijän ymmärtämättömyyessämme,
haluttavaisuuessamme, hiilittämättömyyessämme
ja heikkouessamme. Epäilemätäk
saatamme sanoa, ett'ei ouk mikään niin myrkyttänyt,
vahinkoittanut, ja tärvänyt koko ihmisen sukua, kuin
tämä viinan juonti. Ei sillä kyllä, että se on ensin
henkellisesti kuolettanut, ja siitten maalliseenki kavotukseen
ja surmaan saattanut ile juopat, ja juomarit;
mutta miten monta rikosta, kauhistusta ja jumalattomuutta,
miten monta ihmistä, eikönäijenkautta,
ole syyttömästi jouluna onnettomuuteen. Ohho, veikkoiset!
kuka on hyvä arvaamaan kaikkia viinan villityksiä?
Niitä on jo monet miljönät, jotka hänen
tähensä ovat, jo ennen aikojaan, lasketettu hautahan,
peitettynnä maan poveen; ja vieläik monta usseemat
j—otka ovat — mitkä kyynelillään, mitkä kirouksillaan panneet pahoja päiviään, sukuamme sur
et,
näistä juomarin juonista. Hallitukset ovat kyllä puolestansa,
monellaisilla asetuksillansa — milloin kovalla
kiellolla, vasten viinan polttamista (keittämistä) milloin
uhka-sakoilla ja muulla rankastuksella, hänen
kaupustelioillen ja liijan viljeliöillen — kokeneet esteäksensä
ja vasfuutfaaksensa tätä viinan viilletystä;
ja yksinäisetki kansan ja ihmiskunnan ystävät ovat
sekä yksinäisesti — monella tavalla, kirjoillaan, varoittaneet
ja peloin. aneet hänen Uijan nauttimisesta,
eli kuvailleet hirm illisuuttansa, tapauksilla ja esimerkillä
(ja kukapa meistä ei lie jo nähnylki kauhistuksensa)
— että myös yhteisestikin, raittius- ja
selväys-seurojen asettamisella, tarkoittaneet, omillakin
esimerkillään, k irisasta hävittää ja poistaivuttoo tätä
meitä raatelevaista ja turmclevaista myrkyn nauttimista.
Paljonki ovat jo vaikuttaneet hyväksemme,
sillä että ovat varoittaneet ja peljästyttäneet juomariksi
rupeemasta; mutta ite juomarit, ne vanhat
juoppo-lallit, niitä eivät hyökään ole olleet hyvät
saalia luopumaan juopuniisostaan.
Tähän asti on ollut pian mahotoin saalin suuria
juomaria lakkamaan viinan ryyppäämisestä, sillä harvat
ovat ne, joissa vielä löytyy sitä henkellistä voimaa,
että siliä voittaisivat lihallisia himojansa; eikä
ouk myös tähänkään asti vielä tavattu mikään muu-
Mikä sen teköö, että ymmärtäväisimmätki miehet
ovat joutuneet juomariksi; ja vaikka ite katuuvatten
ja tunnuslaavatten vikansa, vaikka lupaavat ja niielelläänki
tahtoisivat välteä juopumusta, niin eivät
ouk kuitenkaan hyvät nouvattamaan tätä tahtoansa1}
Syy siihen on jotta viina-juominen, niin kuin kaikki
muuki henkellinen että maallinen nauttiminen, sitä
myötenki aina enemmin haluttaa ja himoittaa, kuin
sitä harjoittaa : että jokainenki tässä lunloo tavoittavansa
kohtuullisuutta, pitäin kukin kohtuullisuutensa,
mieltänsä — vaan ei ymmärrystänsä myöten; ja koska,
viinallakin on se tapa, että sitä myöten kuin se
m—ieltämme huvittaa, niin sitä myötenki jo juovuttaa niin heijän ainoa huvitos viimeiseltä
n juovuksissa
oleminen. Juopumusta kauvempaa aikaa harjoitettua,
kääntyy ihmisen mieli, ruumis ja henki,
niin hervottomaksi ja kykenemättömäksi, ett'ei ouk
paljon muuta kuin viinan halu, ja himo, jälellä.
Silloin ollaan jo henkellisesti, että kansallisestikin,
kuolleina, kansakunnassamme. Niin on tämä aineh,
iloksemme ja virvoiltamiseksemme, viimen joutunut
hirmuiseksi myrkyksi elämisessämme, koko kauhiaksi
suvun surmaksi ja turmioksemme.
N* 19. Lauvanlaina, £3:na paivana Touko-kuuta, * 1846.
F-entolehti @UOm(ll(litttn. jota toimitetaanjoka
pyhätöinnäLauvantaina,
Moeliinpiioissa,Palmqvistinkivimuu- rissa,Esplanadin pohjoispuolimmaisen
kavun varrella, maksaa täällä Heisinkisaa
yhen Hopee Ruplan, vuucssa, ja
00 kop. puolessa; mutta haettu pontin
kautta niuuanek, raaksaapi vuosikerta
15 kop. ja puolen vuucn9 kop.enämpi.
ftaan keine Fiertä auttaaksemme-, eIT kefstä pois-tafvuttaaksemme
tätä luonnotointa ylipalttisuutta; vaan
jotta sellaista neavoa toki, joskus maailmassa piti
löyJvißäoy. oli, arvattavana^ koska-, tämä heijän. mielen
ja ruumillifiejV;heikkous ei; ouk mihin; raauhun kuin
johon kuhun juoma-potilaisuuteen verrattavana. Sen
tähen joka,, vasten tätä viinan tautia, oisi varman
keksinyt päästö-koneen, haan oisi myös, ihmiskunnan
hyväksi,, suuren, arvon, ansaitseva. Jo on muutamia
vuosia siitten, kuin on puhch. käynyt Pietarissa löytyvän
miehen, joka ymmärsi mitenkä juomaria taas
ihmisiksi; saahaan,. ja nwien Suomalaisenkin.sanotaan
tätä jo siellä käyneen koitellaksensa. Millä tavalla
siellä, tehnöön,.pietään, vielä, salassa, koska asiata on
tähän asti: käytetty enemmin yksinäistä voittoa kuin
yhteistä parasta, hakeaksensa.. Toki, on sanat kuulunna,.
heijän,sisääßT-salâneeni viinanjuojan,. huoneheseen,.
ja. siellä häntä viinalta, niin virvoittaneen ja ravittaneen,,
jotta, sai; kerran kylläkseen koko elinajaksensa»
Nyt on mtman Saksalainen Oppia, nimeltään
Schreiber, julistanut kaikilta muillakin jo hyväksi
kiitetyn neuvonsa, juomariapuoskaroittamaan. Tämä
neuvo,an, siitäkin mainittava^ jotta sitä saattaa jokainenkin
käytteä, kotonaan, ilman toisen neuvomatak,.
ilman: rohtoja tahi muita rahallisia kustannoksia.
Tätä: tehääfn sillä tavallä> jotta juopaa suojaan
suljetaan,, kusta, häntä ei lasketetak pellollen, mutta
kussa hänellä kuitenkin on kaikki mitä haan tarv,
ihtee,. saatuvillaan. Hänelle annetaanjuaaksensaviinoa,
niin paljon kuisi: suinkin tahtoo, v:*an ei, muuta
fcuiii sellaista, johon on seoitettu kahesti enemmin
vettä.. Saapi myöskin juuva sahtia, vaikkapa vielä
kahviakin; mutta sitäkin ei muuten kuin, seoitettu
kolmanneksella* Kaiken sen ruuankin,
kuin häaoslle annetaan, niin kuin leipeä,. lihaa,, potaattia,
karjan antemia tahi peiton kasvaamiä, pitää
olla lioitcttuna, eli; hämmennettynä, kahteen osaan
vettä ja> yhteen osaan viinaa *).. Tästä joutuu juomari
yhtenään juovaksiih>. ja;torkkuu pois enimmän, osan
aikaansa.. Nuon. virjen päivän päästä, niin eipähän
eneän,hänelle tahok käyvä syöminen,, täta viinalla
kastettua ruakaaj vaan rukoilee jo toista ruokaa saahaksensa..
Kuitenkin ci saak nouvattaa hanen mieliänsä,
sillä silloin ci oisik ft[)'W, ci niin panoakaan*
koko yrityksestämme.. Mutta häntä tuloo vieläik väkisikkin
tassa piettäväksi, kunnekka hään ci eneän
vo i; maislaai niiiv mitään,, ci; syömistä, ci juomista,
näistä viinailas seote-tuistai ruoka-värkistä.. Nyti onki
jo. teko, tehty,, ja viinan haisu,, maku ja näkö inhottaa;,
viinan juojaa tästä päivästä,, niin ett'ei suvaihtek
sitä ollenkaan silmänsä eissä; vaan tahtoo syäntänsä
kääntää, saattain häntä oksentamisehen.
Tämmöinen on Schreiberin parantamus-keino,
juopumista vastaan; ja monet lääkärit ovat jo,Ruolissa,
koitelleet iMé hänen neuvoansa, ja kiittäneet sen hy-.
vaksi ja hyövylliseksi: kuitenkin, ei toki niin, varmaaksi,
jottei jokukin kerta ole jäännytilman auttamatak.
Sillä niistä 493:stä tällä tavoin käytetyistä
")\)\ Tämmöinen- jälkeent-parannuttaminen tapahtuu
sillä tavalla, jotta, nuon; viijen kuuen viikon
päästä,,pannaan jo. tätä parannutta juoomaria
(vaikka eiouk siitä päästä viinoa maistanutkaan)
uuestaan: samoillen- ruuillen; vaan nyt häntä
ei tarvilak siellä pitellä jos puolta sitä aikoa
kuin ens' kertana, ennen kuin.hänen, jo rupia
syänta kääntämään;
"") Koska, veren pakkauntumisessa; ja halvauksissa,
pian äimiä' apu on heti suonta iskeminen, niin
oisi hyvä jotta lukkari oisi aina näissä, saatuvilla.
Sanotaan myös juomarien toisinaan,
näissäkin, ensimäillä joutuneen- näkymättömien
menninkäläistenj eli keijusten, joukkoon ja kimppuun;
vaan tämäik mielen»vimmaus. katoa taas
valUen; heijän, selviessään*.
juomarista,, niin 182 ovat tulleet varsin juomasta parannetuksi;
4 ovat jonkun ajan päästä taas ruenneet
juomariksi, ja 7:män, jotka oiivatten muistakin tauvista
saastatetut, täytyi1, kesken parannuftamtsen, herstä
pois koko kokeestaan» Kuitenkin olivat lääkärit
siitä luulosta, jotta tämmöiseen puoskaroittamiseen
(parannuttamiseen) vaaittaisiin lääkärin lässä
olemista, koska tämä yhtenään juovuksissa oleminen,
joka alussa aina tapahtuu, saattaisi monessa ehkä
synnyttää veren päähään tahi rintaan pakahtumista,
josta halvaus oisi ehkä peljättävänä *). Vaan meijän
mielestämme ei tämä näyk olevan ollenkaan tarpeessa,
eikä niinkään vaarallinen kuin lääkärit sitä sanoo,
sillä samasta syystä oisivat myös velkapeät aina olla
vahilfa, eli varoissaan, joka kerta kuin juopot makaavat
juovuksissaan,muunna luontokappaleena; sillä
onhan aina silloinki sama vaara tarjolla, Kuus vuorokautta
on vähimmäksikin vaaittu tähän terveyntymisehen,
vaan on toisinaan kolmet viikkoakin siihen
tarvittu. Jälkeen-paranusta (efter fur. **) eli tämän
kokeen uuistamista on myöskin tässä asiassa kahottu
hyövylliseksi; ja kaikki, mitkä vaan oikeen ovat
tulleet käytetyiksi, ovat perästäpäinkin myös välttäneet
pahoja jälkeen-seuraamisia; ja tulleet terveellisemmiksi
ja iloisemmiksi kuin emien..
Ne kokeet,jotka tehtiin sotamiesten kanssa,Kuninkaallisesta
Henki-varjellus-väestä, Tvkhuimissa, näytti
jotta viinan kanssa sevoitettu kahvi oli se nautinto,
jota mieluisammasta, ja kauvemmin kaikkia muita,
halaisivat. Muutamat voivatten hyvästi 5 tahi
7:ttäkin päiveä, mutta toiset rupeisivat jo ennenkin
oksentamisehen. Toki löytyi niitäkin, joukossa,
jotka jo kerran voittivat tämän inhottamisensa, ja
rupeisivat uuestaan syömään, ruuan halulla,kuitenkin
tuli kaikillen, viimeiseltä,rtroka niin vaslakai-vaiseksi,
etteivät tainneet sitä nauttia;eli jos vieläik taisivattenki,
niin eivät taineet sitä kuitenkaan- mahassaan pitellä;
jollon myös heijän parannuttarausta kahottiin täyvelliseksi.
Sanotaan9 päivään, tämmöisessäruokiitamisessa,
männeen nuon puoFea neljättä kannua viinaa, miehen
päälle; jåa muutamat, jotka %\ vorokautta piettiin
tiiliä elatuksella, tyhjensivät lähes (i, kannua..
Nyt mahtanoon ehkä, joka pitäjässä, toki löytyä
10 aika, juoppaa, ja ehkä vielä pari tahi kolmet-
*) Niin e. m. seoitetaan puoli tuoppia viinaa hut"
tu-kannullisehen.
Äeifariffinen ©uomenmaan ©enati on,
SttajeSteetinfa.päätöffen jälféen, jaSjancn
") Opistoa käskettiin muka Peä-Hallituksellen toimittamaan
miettelemisiänsä, ja päättelemisiänsa,.. näistä raha-kehoituksista,. joista; Keisarillisess
kirjassa puhutaan..
jalosfa nimesfdän, 21:nä päiroänä wiiiiteifesfa ffiaa*
lis^fuusfa;.9^«Piîstunnollén lavettannr armollifen ful?-
fo^firjanfa, näin fuuluroaifen:
"Nikolai Imen etc. Stteijän fuowamme etc*
"kielen tarfoittaisfamme miten tarpeettifest^fe on, jottai
"îrffoêtToiffi,©uomenmaasfa, määrättäifiin fetnmoi*
"ftapapis-inieîä, jotfa ©uomenfielen täpwettife«ti tun*
"tooroat, ja fen tantta faattaawat laittifesti toimittoo^
"pitäjä^miestenfä, ja tämän fielen ummiffolaisten fyen*
"feilistä tarroista, olemme — $<KN?oll)ottajan; tästäi
"aftasta, alammaifuuesfa tcf)tpttä roaatimuffetta — l)t)«
"roäfji löytäneet armottifesti fäätteä:.
"I:fjT, %Qtta meijän ©uomenmaan f>ä(fc§auV
"tuffelta tuloo fifään-annettaroafjl "(tai)i päättelcmijtänfa, miettelemiflänfäi betänkande
g) afetta*
"maan nmojtttijta raâ-fcôitufjta, niitten nuorufaifil*
"len, täsfä SUeffanterin Opistosfamme, jotfa l)atjoit^
"taatoat ©uomen fieltä ttJtljettäffenfä.
*%$, 3otta, Äicffoêrran*tt)irfoiîn pantaisja,,
"pitää tawafji otettaman, että, niistä waalitten pan^
"tuista papiSstnieljiStä, ifompi oifeus wiran fdaâf*:
"fenfa on flUen anuettawana, jofa liroin tuntoo-©uo«-
"men puhetta, ja täUä ftelettä taitaa folfenaan (fel-
"wästi, rentonaan) mielenfä toimittoo; ilman fTitäi
"fa^tomataf, jos fo^tafin (jätten paltoellusûotenfai
"otjltvat roäl)cmmät fuin fansfa-l)aftoimen.
"3:ffi, 3otta, fentäên, jofa ferta fuin tämmöijläi
"päättcilemiä teiltä flfdän4äl)etetään "jellemme, ja ©enatilta peitetään 3fteijän armottife
"päätöffemme ala, niin pitää jutä ntmitettätnän,.
"fettä,näistä waalittén pantuista l)aftoista,on tap*
"wättifin tieto (BuomalaifeSta fielestä..
%ätä armollista päätöötä tuloo s)apiö-i6ttmnon;,
tämän fautta, fofo 93apiö*fäätt>t)llen tiijofft julistaa*.
Q)om>on Q)api6'i6tunto 15 päi».. Jûuîtif». 4846;.
2UafirjUttaneet:: Carl- Giist.. Ottelin;. Carl. Gusti Nykopp,
J. L. Runeberg, /oh. Edv. Öhman, A- F. Bo—
renius, D. Lindh, Aug..Lindfors, G. M.Waenerbe-rg,,
Adolf Sirén;
"3ota mtjb" olemma leitten, laittifefft fäöftjus
"fävttämifefjt, ja jtiên fuulumatfttten tictt>offi anta-
"mifefft, tämän fautta tal)toneet atmollifeöti ilmoits
"taa» (Xttfoitten.leitten Sumaläa, Äaif fiwaltiaeta; ,
"armottiöta*
©e onfi tämä afetuä, ijnnä ne jo nmmeifettä*
Numerotta mainitut, jofa aloittaa twarfen nntoew
aifauuvun meijän tiewottijlöfa \<x Pirjattiftöfa Oavjoi*
tufjlöfamme, tvillettnffiöfämme, ja Panfallijeöfa roa*
laiötuffeöfamme; ja joidta emme ft)llä taijaf fiittca
ja fostella armaljasta Äeifanamme, \a fimnioittoov
niitä miehiä, jotfa owat Reijat enfm aliitlfen faancet..
Äuitenfin foöfa olemme fuutteet monen SXuotin«f telen*
puottuötajaifen epäilfeen; joö täntmöiflä afetuffta nt)t:
oift. tarwittu eirämman fUin ennenfään, waiffä ftjllä*
tuntoowatten mitenfä Jumalan-palwettuPfemme ja fir*
fönmenomme on, tällä, ©uomenfielen folffäamifetta,.
eli.Dtuotinfielen woittamifetta, moneäfa fö^tn, fePäi
wanôinna että ntjfijiftnnäfin aifoina piettnnä.— &
nemmin mielen . fuin jtyämmen? §ens
fellifefjl: §a«auef(l r niin taljpmm^ tmtntfitp tfc
ki kymmentä plenempätä. Mitäshän, jos pitäjän miehet
neuvottelisivat,asettaaksensa tällaista paratuskeir>
oa heilien, e., m. kirkonkylässä, Kirkkoherransa tahi
lukkarin boitolla. Kyllähän sukulaiset, eli omaiset,
tahi pitäjäläisetkin, maksaisivat sen kustantamista
j sillä ei siihen monta riunaa manisi, jos kolmeksikin
viikoksi huoneen vuokraisivatten, johon pantaisiin
näitä viinan-toveria, ja saisivatten ite juominkiansa
suorittaa, sillä juovathan ne kaikittain kotonaankin.
Mutta laskekeepas lukua miten paljon voittaisivat,
jos ihmisiksi kääntyisivät. Sillä miten paljon
eivätkö mänetäk omaisuuttansa, aikaansa ja
terveyttänsä, viinaan; ja miten eikös muutki, ja
koko heijän taloutensa, sillä tulek viivytetyksi, ja
estetyksi, töissään ja toiinituksissan. Sanottiin kyllä
aina ennen: Jumala mielen antaa, humala mielen
ottaa j vaan taitaapa tästä puolin tulla sanaksi: humala
mielen ottaa ja antaa.
S&oitto Unéi,
l:tfw 9tasa!fifta ttfioituffia, QSuomtntieUn jattoUta*
10-f)tvtan wivfoitnn
mifcfft, .^Viötosfmnmc-
B:fft, SÄif ä tuloo, nuijan maasfti,nxtaittoiuaffi Stitt'
Oiftmme mietettään fopioittaneet, ja teitten fuo*
mentaneet, fttä fivjoitusta, josta roiimeis
fesfä Siumerosfa puf)utttin, annettu 14 (26) päiro.
jotta faifltten ite pääfirjasta oppia tun*
temaan niitämiehiä, joifyenfa fautta tämämeille l)nb*
rotuinen afetus on frnnt^tettn, ja aifoin faatu; ja joit*
len fiitofsemme ja funniamme on tttferoa, $uitenfin
roaiff' ei tätä ont meille failittu, niin fosfa Ijänen
fjfäHtjffenfä fuitenfin jo on tullut fuultufft, toifella tiellä, niin fäfittelemme Ijäntä f
inä, fanatta fanottu,
tämä Äeifavillincn firja (éuontenmaan
jätten,9toi#Snas SfilenfcT>iforoi11en, oli alafirjoitettu
©uomenmaan päätoimittajalta 38altafirjuttelia ©vei»
tt)i Aleksander Armfeltilta, ja toistettu l)änen
enfimmäifeltä toimituSsfirjuttajalta, Claes Nordenheimilta.
SXuljtinaS lähetti tämän ÄejfariU* fie?
joituffen .fteifarittifen ©uomenmaan 9)eä*#attttuf|etten
(©enatillen); ja ©enati ilmoitti tämän ftfättäpion,
ficjoillanfa annettu 21 ?Dlaalisf* ©uomenmaan molem*
mitten $)apis*istunnoitten, ja Opistollemme. Släiitä niin
Pulföîrjallanöa(cirfulärtref)
annettu 15 päiwf J&tmljtifuuta, O^:o 157, jofa on tuotifjT painettu, ilmoitti afta
n J^tippafunnan papiU
len; \a fe on tämä f)änen Pulto-firjanfa, fuin tädfä fanaftta fanaan fuomentamme.
o^p.ir ja».
män afetuffen tarpeellifuueöta *), ainoaöti puûa fetts
vaatvaifeöta äöfen tujtfin tavof)U\mest<x aftaäta. ((Billä
jospa tviclä muitafin toiötuffta waaittaneen,niin,mU*
Iclläfin, tacomme niitäfin ilmoittoo; fpUä femmoifta löntt)i), waiffa miten monta)*
iÖiiutan umpi»fuomalainen pitäjä,nlimaaöfa, oli
äöfen faanwt tuien Äirffoêrran, jofa tofi taift
«iin paljon fuomea, että ofaifi "^nmän päiwän"
fanoa, \a »ieläpä wä^ä muutafim Oliin f)afipa,
tämän tä^cn, itrilecn; n>aan, fomaffT onneffenfa,
tämä ei tainnut niinfään paljon* 3Kitä*
tapahtui! Jâcttiinpa ripittämään, kappalainen,
jofa oli fe(n>ä Suomalainen, oti fipiänä; täntmpä
lä^mt J^ään antoi Äappalaifen, täffl tar*
peeffenfa, firjoitto itclleen, paperille, faifeUaifta tar*
pecllijiä f^mt^fflä, ripittämifef ji.hiillä f^ään jlitten
laf}T ttef)enfäf* SRäitä f)ään lufi, paperiltaan, fairas* tiineelle; tvaati fuin ei fe tuo
tta t>mmärtänt)t niin
mitään, niin ei!)än fe jtifyenfaän mitä tainnut wafr
tata. Äutn ei nt)t pappifaan faauut Janelta niin minfäänlaiöta
tvaötauöta, niin ei^än fe tainnut e^tooUidta- faan antoa; tvaan läfft poiö f)änen luotaan,
ipittä*
mätäf. Tfl\)t laitettiin kappalaista mutta
foöfa fefin oli jluffana, niin täntt)ipä fairaan outtaa,
fttnneffa joutui teroeefft; jollon fe tuli ftnnef häntä npittämääin olifin, jotfei fuolema
ennättänet wäliin»
3Rittnf(telkän ftitten fägnöön, fuin Ouomeatais
tamattomat gäöfärit meltfoaroat, jIHa omalla tieUU
tään fuin taitaawat, mitenfä rohtoja fäptettämänpitäift?
kaitaapa fitnäfin t>f>tä toiötatapahtua, mo*
lemtniö puolin. @iinäfin on waarallincn tawppa: wål)å
tvivtvoittaa, paljon fuolettaa»
*) Olemme kyllä kuulleet monenkin sanovan, Suomessa
löytyvän aivan monta Ruohtalaistakin seurakuntaa,
kussa ei papit tarvihtek Suomea osata.
Vai niin! Eipä löyvyk koko Suomenmaassa,
muuta kuin yksi ainoa pitäjä, (nimittäin Maanlahti,
Pohjan-maalla) kussa ei toki joku kerta vuuessa
Suomeakin saarnatak. Totta silloinkin Suomea
tarvitaan.
Kauhea kalan saalis.
Aina kala veessä,
Ehkei aina apajalla.
Olelten Raamatussanne lukeneet siitä suuresta
kala-saalista, jota Siimon sai, kuin Vapahtaja siunaisi
hänen verkkojansa (josta puhutaan Luukaan Evankelmrnissa,
s:ssä Luvussa),- oletten myöskikuulleet
niilonkä Vapahtajamme, ennen Pääsiäistä,syötti 5000
miestä, viljellä rieska-leivällä ja kahelia kalalla (josta
Johannes puhuupi 6:ssa Luvussaan),- ja vähä kukin
teistä on jo ehkä havainnut silloin olevan kyllin
sjömistä, kuin Jumala siunaa apajamme. Mutta: semmoinen
kauhia ja mahotoin kala-saalis, kuin syntyi
Akselin päivänä, 23 viimeistä Maaliskuuta, Porin
kaupunnin liennoilla, jollon muutamat köyhät kalamiehet,
yliessa ainuassa nuotta-apajassa, hiekka luotolla,
Sådön saaren ja Kjellfjärdin selän välillä,
saivatten 200 tynnöriä Lahnoja, siitä ett'en vielä
ehkä ole kuulleet puhuttavaksi. Tästä on paljon kirjoitettu,
niin ja näin, Viikkolaisissamme *), ja moni
on jo arvellut, jos tällä puheella lie ollut perää.
Vaan nyt on Herra Gust. Ad. Avellan julkisesti ilmoittanut,
hänellä olleen tolpparin, joka tässä "Ruohokahen"
nuotassa oli osakas; ehkei hänellä ollut suurempata
osuutta kuin kuusitoistakymmenencs, niin sai
haan tästä apajasta kuitenkin niin paljon osakseen,
jotta möi yhelle ainoalle miehelle 160 Leiviskeä lahnoja,
paihti mitä haan oli omaksi tarpeeksensa ja
muihinkin paikkoin ottanut, ja jota vähinnik luettiin
10 Leiviskäksi; eli haan oli osaltaan saanut vähimmäksikin
170Leiviskeä. Sillä luvulla oisivat koko
nuotassa saaneet, yhteisesti, 2720 Leiviskeä. Vaan
tuloo vielä muistuttavaksi, jotta nuottamiehet, ennen
jakaumistansa, anloivat heti, jo jäällä ollessaan, vähinnik
80 Leiviskeä, jaottamaiak, niillcn isoillen
tännek yhyttyneillen joukoillen köyhiä ja varattomia,
jotka, kuultuansa tästä kauhiasta kalan-saaliista,riensivätten
tänne, näillen suurillen kala-läjillen. Sillä
tavalla niin koko saalis oli toki koonnut 2800 Leiviskiiän;
ja kuin nyt luetaan 14 Leiv. Tynnöriin,niin
synnyttäävät sillä tavoin 200 Tynnöriä.
*) Lue e. m. Hels. Tidn. N:o 28, Åbo Underrättelser
N:o 26, Moryonbladet N:o 37 m. fl.
tänäp a n a maf foi .$ e16 infi öf a.
DvtiiöSonnöri, 20 ja 21 «Kuplaa ;— Ol)ra Sgnnöri,
16 ja 17 «Kpl.; — Äaura fynnöri, M ja 13 «Kpl.; —
SXutejaufjot, l>cinnöfä, 1 [Rpf. 50 fop.; — Dfyratv-rnns
nit, fappa, 1 SKpl.; — ,1Otpl. ja 1SKpL
10 fop.; — fßoi, Bein>iefä f 7—B «Kpl.; — Sali,te
totefä, 6— 6j«Kpl.; — <paltt>attu Dvaawaan lilja, £ci;
tvie-fä, °2i «Kpl,; — kuoreesta maffctaan 2 «Kpl. 50
fcp., ja 3:mcfi SKpI.; — S2£ajtf an4if)a, Ceiroiöfättä,
4—5 «KpU — (Sianpa, Ccinrisfä, 3 «Kpl. 50 fcp»
ja 4 SKuplanfi; — Jj?einät, 90 ja 95 fop. I'cm).; —
W fupo Dlfia, 50 fop. — Äoiwuâlot, I0«Kpl.
ja 10 «Kpl. 50 fop. ©»li; — «Pctäifi6ta r 7 «Kpl, }a
7 «Kpl. 70 fop.; — Äuufifia, 6 «Kpl. ja 6 «K. 90 fop.; —
©wfet (£iilet) 4—5 «Kpl. (jäfittä; ~SKie«fa*maito,
—25— 30 fop. famut; — 70 fop. titmriötä; «Potaatit, 25—30 fop. fpp.; — herneet, walfoiffa;
1 Dipl. fappa; — — nnljeriäijiä, fjarmaita, 60 ja 70 fop. fappa, 1 «Kpl. ja 1 «Kpl. 20 fop.
fappa; —
Söunafatmu, 1 SKpl. 50—00 fop.; — Sappo^Kaatvas,
50—70 «Kpl.; — X\)w\M etlafoita, 15 ja 16 «Kpl,
Imprimatur, G. Rein
lUULSIMUSSÄ, C. A. Gottlund,|lB46.
P a ino-v irhe.
48 Numerossa, å:llä sivullu, 4:llii pienalla, seisoo
14 (26) Maalisk., lue: 14 (26) Helmik.
fuueit UWittåmiftUft, &nomtntin maaöfa.
duunit ntuwo, «li ttino, ttemollifiiuen i« titiallu
Cu'imme Suomen (Sanomi^fa, 103:«jfä
OZumero*fa, \en wahafunnaöfa,
Ööfen fen afctuffen alustaneen, jotta faifuvatten,po*s
tilla,Ul)etteä painetuita firjoja, ilman poötirafyan raafs
famataf, Xamä onfi aiwan wiifad, ja
afetuö, ?oiita6f)än, joö jltä faattaijl mutsfaft maiöfa
loimeeni Suuliftinme tt)M, joö tätä ajiata tarfeem?
min ttttfitaan, jofaifen iöi}tätt)än fen (uonuoUtfimtta
\a ©illä miten paljon eifö monifin
JjaUitutJ fuötcnnaf, wuoiittain, tvalaiötuffen Marjoit*
tamifeffi ja lewittämifcfjl, fefä t:lf)äifemmeöfä että
*lf)aifemmaöfafin fuän>t?*få; mifjl ei jtitten fai;tettai*
)if tätäfin i/ffinfertaiöta feinoa, jofa olijt ijffi niiötä
roaifuttawaifimmiöta, liijaffifin fuin fe ei SKuunulle
maffaiikf niin mitään, fuöfa jo fuitenfin ferran löntnn
ifetcttu "raofaö poöti". «Öfonelfo (Seuralla, monella
Of(luaifellufin miehellä, on jo fti-;Oil{enfa po6ti=tt)apau6;
mutta ei();W tietvot, \a taijot, ouf annettu ainoatftt
wiöjillen fääwi;iUen, eli wiöflllen intoillen;onân ne
R«2O. Lauvanlaina.. 3(f:nä päivänä Touko-kuuta, 1846.
I.entolehti Qsuo'ntf?tin?n, j'»ta toi- I karun varrella, maksua tiilillä Heinin- J K
niilnttelcmisiii ja muuUik ilntftit»
MitetAiin joka (lyhätöiiinii 1. uivuntsiiim, ' ki-isu yhen llii|>6« llu;>l ui, vuueRKA
, jfl ' tainistii, j »t,i tahotitiin pantuk<ii näihil
ia uIoH-j<K't,uui kello 5 iUu-pll'>lttlln (il kop. |miolcsh,i; imiit.i haettu po
stin j lelitihin, ui,ik«ai3k(»|). jokitrati elirivi,
lftot*& in |itio*Rna, PiiliiicjviKt in kiviiniin- kunta iiiiiujnek, iuiks,ii|>i
vmisikert.i johon luct<i<in huhu arvollas>|iiuif«i,ivt»
tina, Kspliiiiadin pohjoispuoliuuuaisen 15 kop. ja puolen muun 9 kop. eitäinpi. Yk
ainäieiiiNumeroita ei tnyyvä.
Huomenna, joka on Heluntai-päivu, saarnaa:
faupunnin Kirkossa: Aamu-saarnan, Päii-Rovasti,
Tohtori Crohns fsekä Suomeksi että Ruutiksi).
Ehtosaarnant mlidralty Kappalainen Blomqvist
(sekä Suomeksi eitä RuutiksiJ.
vara Pastori LiHairöm fSuomeksiJ.
Ensimmäisen SuomalaisenM3ri~VäeslönKirkossa: Väestön
Toisena Hduntai-päiväncl,saarnaa:
faupunnin Kirkossa: Aamu-saarnan, KappalaiYApulainen,
Majtsteri af Enefijerm fsekä Suomeksi
että Ruotiksi). — ('Ehtosaarnaa ei pidäkj.
Benki—V urjclu'csen Suomalais— Tark'ampnvaislen Kirkossa:
vara Pastori Lillslrön fRuotiksiJ. Ensimmäisen Suomalaisen Meri-VäestönKirkossa,Väestön
moneäfa maatfa fofo fanfan omaifuuö, \a »fjteinen f)en*
fiUinen tarroiö ja tawata. 3oöfirjoilla to.rfoitettaiftia
maallista eli rafyalliöta rcoittoa, niin jittoinfi oifl fof)*
tuullinen, jotta SRuunufin faifi ofuutcnfa täötä woi»
toöta, rafjaöfa. Sftutta fuin nnt näillä jaetaan
ainoaöti tiedollista eli fyenfelltötä woittoa, niin
mitenfä Dtuunu jiinäfin lufijt ofimttanfi V
nt)t täfy.w wieli luetaan, jotta firjallifuu* meijäti
maatffa on warflu !öi)f)ä \a n)äl)äinen, \n että jillä
on monta eötetta ja tuastuöta vt>ieU woitettatuana,
että firjanfi fairppa on (£uomeöfa niin huonoilla afei*
tuillaan, etfei jltä tuöPin lönrotjffään, jos ks\a eli
s:sfii ijbimnuöja fattpunmdr^/ ia ett^ mAail toäjuu*,
ja faufanaifuud näiötä faupunniöta, tefööuejeen ma*
f)ottomaf|t fteltäfaafja, ajallaan,firjalfifia ja ticwollijia
wHjdhjtm, niin fynwä oifl jod meillafin otifi femmoi»
nen ajetuö. (Silla niin fuin niciflä nnt on ajian laita,
niin on ficjatttfuuen wiljelli)ö, mdöfä, mslfeen turf)a
tijö; jillä joö monifin taf)toifl, ja oötaiji, jätten lam»
pöifianfä, niin niillä ei ouf tilaifuutta niitä faofya
fäjiînfaf, faufanaifuutenfa täf)en; ja tästä fhiraapt
taaö, jotta fe on fjcuin maf)otoin; firjoin toimittami*
fella, i)arjoittoo »alaietuffen ja tietuollifuuen leroittä*
miötä, ilman omaa wal)infota, \a vahan että aianfi
nunettämtstä. ifon esteen näiöfitoi=
meiöfa woitctuffl, joö fäätettaiflin e. tn. että faiffi
uuet (anti leifaamattömat) firjat faattaiji poötin fautta
laêtteä mil)in tal)too; ja ellei tätä, niin joö fuitens
fin oijt femmoinen afetuö, jotta faifillen (Buomalai»
jillen fivjan-fepittäjbiUen (författare) ja firjan-fuötenta»
joillen (förläggare) di firjan^toimittajoillen, annettai»
ftin lupa lal)etteä tefemiänfä, postilla, funnef tt)aan
ta^toijiwat, min n>oittat|immc wielä ptafin, jotta fai*
ftmme niitä faupaefa, mi)öneefp, l>\lwcmmal(a fynnaUa,
hiin täl)än a«ti.
3oö jiifyen fanoifi joftm: (e oifi madollinen, jotta
wafyinfollijtafin firjoja tulifl talla tawoin maa*fainme
mnp-xvitoUwitttyt /T, niin fe on jomaroa ja ti#jä pufyef);
fillä mitenfä femmoifia tatfä tytyttyifl, fitöfa on mie* ien mtttajoita ja puheen punnit
ta joita (censorer) joöfav
waan lor?ct;i;fin ftrja-pajoja* 3a ftjUåfyän tätä muutenfi
faattaitf moncllafin tawalla eötetijfft.
Soopa wielä jttäfin eötecfjt fnt;tettäi|lin, jotta
Seuran toimittamat ovat kuin seitraa: — vuon"
na 4831, ei mitään; — v. 4832, ei mitään; —
v. 4835, ei mitään; — v. 4834, "Kuitata" (Suomentama)
« v. 4835, "Kalevala" (mmwn kootut
vankimmia suomalaisia Runoja); — v. 4836, ei
mitään; — v, i837, ei mitään; — v. 4858, ei
mitään; — v. 4859, ei mitään; — r. 484Q\
"Kanteletar'' (rntman kootus vanhoja Siumial. Runoja);
-- v. 4844, ii määän-y — v. 48å2, kootus
"Suomalaisia Sanahiskuja". — v. 4843, ci
mitään; — v. 4844, muuan kootus. "Suomalaisia
Arvoituksia";— v* f84:5, "Viinan myrkystä"'{Suo»
menlama): — v. 4846, ei vielä tähän asti niin
mitään. Summassa sanottu, kaksi piencnluntää —
tuossapahan on — käännöstä; joita,, meijän mielestämme,
ei suinkaan kovin hyviksi kiittcltäisik f,
ja neljä keräillystä maamichillisistä Runoista, arvoituksista
ja sananlaskuista, joista suuri os»
koottu ja saatu Lönnrotin toimella, on kaikki
mitä Suura tähän asti on toimittanut; ja joihen,
sisällistä arvoa emme myö suinkaan ouk alentana
— mitenkä sen tekisimme, alemmaltamme, ennen
kwn yksikään teistä, ci ainoastaan heihin
tarkoiltana mieltämme, mutta myös, jo toistakym.-
msntä vuolta ennen Lönnrotiakin,semmoisia koonneet,
ja jo vähäksikin osaksi painuttaneetkin, kiittäin
faijan suloisuuttansa ja kauneuttansa —
vaikk'emm€ sentähen tätä heijän arvoansakaan kovin
korkeisehen. kahohik, jotta siilien seisahtaisimme,
eli sillä mieltämme. pitnitlUisi, tahi maatamme
peittäisi. Myö pidmme, ja luemme, heitä ainoasti
vanhoina,ja kansallisina, mieli-juohtumuksina,
jotka kuu-uvatten kirjallisuuttamme ennen;
joka (kirjallisuus) oisi alkava ntiihen tarkoin tii—
justelemisella ja tutkimisella. Mutta pipä teissb
ouk ollut miestä vielä siihenkään. Paljon oletten
kyllä näistä puhuneet ja pauhaneet,ja siihenki
vielä nostaneet vieraalaisia; vaan eihään teijan
jruheessanne ouk muuta kuin typö-tyhjyyttä. Olemme
kyllä moittineet tavan, mitenkä monet
näistä ovat, tiijoittain taijoittain, yhteen sysättyt hujan-hajan; ja tästä oletten suures
ti suuttuncet,
vihojanne viskanneet. Tarkoittaissam7n«
mielehemme, Jtaiken seuran työn ja toimen näille
4.5:11ä vuuella, ainoasti olleen näihen painatessa,
näyttäiksen heijän arvonsa meillen varsin vähäveroiseksi,
ikään kuin seuran ansiokin. Vieläpi',
tämäik katoo monta vähämmeksi, jos tatit
verrataan kaikkeen teijan joutavaan leimaamiseen
ja kehumiseen, jolla oletten, lakkaamatak, /#
lähes kaksi kymminVX vuotta, korvamme kiusanneet,
ja mielemme väsyttäneet.
*) JTyltapn ja pajoja vähittäin alkaa täällä löytyä,
kuin vaan seppitt saahaan; kyW o/s' raiUoakin
taPioahscmme. Sillii paihti niitä, yksitoista k ymmentä
kirja-painoa, jotka jo ovat täyvessä työssä
ja toimessa, niin on neljä, uutta aivottua. Ilman
tätä, tässä jo mainittua, on Herra Juden,
Wiijmrissa, äsken saanut Keisarillisen luvan tietteiX
siihen toisenkikirja^pajan. Samatek sanotaan
myös, Herra Gedervallerin luvan saaneen, asettaa
ahjonsa Mikkiliin (kumma kuin ei kuka
pyrik siihen jylkiseenki Jyväskylään?) Ennen
tätäkin, oli ja Herra Nordensvan saannut armollisen
luvan, toivuttaa kirja-pajan Hämeenlinnaan.
Niinpä nytki pihit tarvitahan, vasaroita
vaaitahan, neljä aika alaisinta. Siitten,
j-ojctt^licsumuhan!j)alkehita painamahan!
Täällä olevainen Suomalainen KiL*jallistuien Seura
on. pyytänyt, ja myös saanutkin,armollisen luvan, tässä
kaupunnissa asettaa uuen kirja-painon. Sepä hyvä!
Kuta usseemmat pajat*), sitä enemmin tuloo ainakin
taotuksi ja sepitetyksi, sitä cnemminki, kirjoitetuksi
ja Työskennellyksi; sitä enemmin luetuksi,
ja kansassa levitetyksi. Koska tällaisiin, laitoksiin
tarvitaan isoja kustannoksia, niiYi toistaa tämä Seuralla
ei oJevan rahanpuutosta, ja antaa meillen, toisellakin
puolella, toivoaksemme, Seurao tästä lähin
rupeevaa enemmin työhön, kuin on tehtynä tähän
asti. Vaan koska Seura on,, syyksi tähän anom-ukseliensa,
sanonut ei saaneensa, ajallaan, toimituksiansa
painetuiksi, näissä täällä- nyt olevaisissa Kuja-paj—
oissa^ eikä muutenkaan kuin hyvin hilaisesli, niin sepä meitä vähä ouvoistaa, kuin tunneta
an miten
vähää Seuta tähän: saakka on vuuessa toimitta-
Uusia koneita kirjallisihin barjoituksiliiiK
taitat* tctfji ftiorma-poöti', ftffä tawcifla, fawottaiff
mttfaifjfifimfinn,äistä firjaflijtöta laittamijtöta, niin jos fen niin — — mitä oift »afyin
oiféUa puolella oift fitci fuuremmafjl woittofft toifella. £Baan eipä
tuota monta ftr jaa postin fautta laitettane?, jKtä
fm^ötä fuin jo fanottiin, etfei niillä faupoiöfamitään
tvoitetaf, niin fuin mttilla falttifla,foöfeiroät fypöroqtaf
maallifeöti, ainooöti f)enfeUifeötu (Bempä täl)en f)ci*
jän fauppafin ei fät? muuten, ftttn että fitjafepän, eli
fuötentajan,täi)tt)tt,omafft wafyiufoffenfa, mm;wä heitä
fauppioillen, i5i5 faasta. (procent) |tt)feammatjt fuin
ostajoiöen; ja wictciif ftittenfin ottttaa nutofifaufia,
ennen fuin faapi omanfa tafaifin; tt)ön ja mairean
foötefcmifedtä, tuöfinP«).Uä fyfptäänfääiu Dftin foéfa
nnt Dtuunu $>ottuaaliöfa, fuöfa on fdmaeti encm*
min; ifymiftä fuin (ûomeöfa,, ja jonfa fielen. firjallifuttö
tvirtoa aina Sxajitian maahan, %iicrifa«fa
—on aifotnut tällä tarooin auttaa tietojen letuitta;
miCtä, niin oift meille wictä fuurempata fpptd toi;
tooeffemme ijf)eUäiötä I)t)btt)mi6tä, joö femraoifet afe=
tuffet tulifiwat touueen meijanfi utaaefa!
nut *). Vieläpä mefjän täytyy lätä tyhjäksi tehä|
koska rneijänki Kirja-paino aina olisi valmis,
ja nöyrä, näissä asioissa toimiilamaan Seuran tahtoa
ja mieltä, jos sitä siihen muka vaaittaisiin. Vaan
ehkä Seuran toimitus soisik, mielellään, toki saalia
sen kunnian — ies painoo. "loimi.tuksi.ansa", koski
se cii kuitenkaan niitä saalak kirjnt laneeksi t* Mutta
epäilemme jos virka siihen kannattaa — ellei mänek
muka, samoa tietä, kuin Bibfian-Seuran kirja-paino,
Turussa: kiittivät kuin siitä pääsivälien, saaliin toitellen
myöneeksi.
mitenkään työhönruetak" *); ja sehän se on mrijänki
puhek. Niinpä pankoon siitten myöski poisi tämän
nimensäkkin, tämän*, kauniin kaapunsa; sillä eihään
se ouk mikään Kirjallis v v sk v n t a (CiterattHf'
<Sätlffap) jok'ei harjoilak kirjallisuulla, vaan joka
on ottanut tavaksensa, ainoasli kahloa päälle kuin
toiset tätä harjoillaavaf, ja jollon-kullon rahallansa
auttaa heitä, jotka heijänki puolesta (nimessään)
ropottaavat. Kuhiukoorr siis ihtesäk ku sta
nnos-seu rak s i"; mutta jopa tämäkin nimi on
liika, kosk'eivät kuitenkaan kuslennak "kaikkia" kirjoja,
eikä muihen kuin "omiansa". No nimittäköön
siitten ihtesäk "oman kirjan k usta n nos-seuraksi";
ja sepä onkin kaunis kyllä kannettavaksi,
nimi sama soveliaaksi — ja joilon (niinkuin Kanavainenkin
sanoo) kaikki Seuran kuslentamat kirjat ovat
luellavat Seuran "töiksi ja askareiksi" **). Ei
tällä nimellä juuri paljon ylpistelläk , sillä kuslentaahan
jokainenkin kirjojansa ; mutta vähä kyll» nimestään:
toimesta lässä kysytään.
Kanavainen sanoo, meijän ruenneen "läyväliä
toella alentamaan Kirjallisuuen Seurain arvoa"; mitenkä
haan sen saattaa sanoa? Eiköhän nyt tuota
vielä ymmärräk, jotta myöpä vasta tahtoisimme hänen
ansiotansa ylenteä, kiistämällä ja kurittamalla.
Kahoppas Kanavaa!
Vähä köyhän juovuttaa,
Vähä lapsen mielyttää.
Suoma!. Kirjat. Seura on nyt saanut toisenkin,
auen, puollustajan,Kanavassa (N:o 20:ssä); saahaanpas
kahtoa, jos tämä on toistakaan parempi. Epäilemme
paljon hänessä olevan miestä tuottamaanSeuralle
suurempaakaan voittoa, kuin Helsinkiläinen;
sillä jos tulisivatten vaikka vielä Inhaltakin seittyistä
urosta, vaikkapa vieläik parempiakin, niin häpiän
hyö vaan hankkiivat sillen, vaan ei kunnian, jpula—
Talla jaari:llelemisellaan. Sillä eihän kehnous, ja
laiskuus, sillä tulck autetuksi, että sitä peitetään, ja
puolustetaan, eli kiitetään ja kehutaan; nopeemmin
saattanpi tämä vaan suuremman pahennuksen; —
johan se on kerran teillen sanottu: "nyt on loppu
leikistänne r päälös kiilös-päivislänne"; niin älköötte
«iitten lanne luokeekaan näit» tyhjiä kiiloksianne ;
ett'er» (yö niillä eneän sirmärnme sokaisek, efl'enkä
kiitäk markkinoitanne^ Ainoasli ty H ja toimi,
«e tuottaa kiitoksen ja kunnian; eikä silloin torvitakkaan
näilä polojsia puolliislajoita, miehiä iiiilällömiä.
Kyllähan tuola myökin ymmärrämme, jotta
vielä viluivoiltaa puhemmer pakaroilla pakottaapi;
mutta hyveä se te^öö, teköopä niinki — ajanpeäslä;
«fin toislallen viefci itekkin^ Empfihämme iälä vaivoa
oisik ottaneetkaan, ruela teijän kurittajaLsenne, elilfemmc
(untisik Seuran toitnitulisessa löytyvän niitäkin
mihiä, jotka työhön kelpaisivat; niin totta hoijät
"iitten sinnek ajetaankin,pakoitefaan väkisikkin. Saimmehan
myö Kanavastakin miehen: kab! eikös siilien
näistäkin .«aatanek? *)
Kanavakin sanoo meijän "viskanneen vihaamme
Suomal. Ktrjall. Seuraa kohtaan". Ei ikään! Emme
myö Setiroa vihaak: ainoasti laiskuutta, kehfaamatlomuufta,
kykenemättömyyttä, tätä joutavat» kehumista
ja pöyhistelemistä, eli tätä hengellistä ylpeyttä
ja kopeutta, yhöllä puolla, ja tätä mielen-kurjuutta
ja kalalaisuutta (kaiehen kantelemisia) toisella
tätä myö vinoomme, ja olemme ainakin vihooneef.
Nyt peittäisi Kanava kaikki, sillä puheella, jotta
aanoo "Seuran ei koskaan tarkoittaneen, eikä tahtoneenkaan,
oppineeksi tulla". Vaan eihään myökSän
heijän "oppinaisuuestaan" ouk puhuneet, ainoastaan
heijän "toimellisuuestaan"; niin sanokoon siitten,
"etTeivät tahok toimeellisiksi fulla", tahi
jotta ite heijän toimitus (jonkapa juuri olisikkin
asia tätä kirjallisuutta meille toimittamaan) "ei lahok
#) Vaikka vida kyllä Kanavakin kujertaa, sanoen:
"kuin (Suomalainen) riipoisi, niin (IViipnrHaista)
repäisi" — revittävänähän se on rieska ainakin —
niin,— mies on mies, voitettukin.
") Jopa seura, itekkin, on Mytynyt tätä tunnus*oo;
eikä myöhään tähän uskon-lunnustoksehcnsa muuta
tayak sanoa huin "Amen". Kanava sanoo Seuran
tarkoituksen ainoasti olevan kekoittaa
"maamiehiänxi kotimaista kirjallisuutta uurastamaan";
no eikös myökin sutten ouk tätä kehoit-
-ta-neet; ja tehoahan sen joka Suo?nalainen. Niin vain seurapa: painattaa, mitkä l
uetteloo, "omiansa".
No niinhän tehöö muutki"; monipa
vielä painattaa vieraittenkin tekemiä (niin huin
e. m. Kirjakauppias Öhman, Porvoossa, m. m.).
Missä Hissit/ nyt siis tavataan tätä erinomaista
ansiollisuutta ja armollisuutta, josta aina puhutaan?
Niin — vaan Seura hyövyltää koko Suo~
men-kansaa Viina-myr kkynsä jaKu111 1ala n
suomentajinseilaan. Eikös siitten muut olek sen
tehneet vähemmällä puheen-pauhinalla? Varomme
vaan, ellei nämät paha-päiväisel pojat ouk,
jo tällä yhcllä vuuella, omilla vähillä varoillaan,
enemmän hyövyttäneet kansakuntoamme , "Luhemistllansd",
haliessa osassa, kuin koko tämä suuri
Seura 45:nen vuuen tushanntumisellansa. Niin
mitäs siitten joutavasta riiteletten, tästä tyhjästä,
kunniastanne; ei siilä kuitenkaan lähck niin mitään,
ainoasti uusia toistuksia — teijan suuria
puheitanne, pieniä tekojanne.
"*) Samalla, ja vieläpä suuremmalla, oikeuella, saatkiis
kirja-painaja, jakirja-sitojakin, kuhtua naita
Suuran toimituksia, "töiksensä j-a askareiksensa";
sillä ilman heitä eivät ntimJ.it suinkaan
oisik syntyneet. Sitä vastoin on uskottava, joita
Lönnrot, itekkin, ilman seuran auttamatak, oisik
painuttanut omiansa; sill' ell'ei haan tätä oisik
tehnyt, niin ei hänessä myöskään olisik löytynyt
paljon suomalaista lempeyttä.
*)Setitys. ViimeinenKuva-kirjohus, jaUiman alku,
luetaan näin: "Nämät lohet maksaa tänä vuonna
yksi Rupila Hopiassa; Ottaakat (oltakaatj heitl,
luetka (lukekaat) niitä pääslä-päähään,kattoka kirjan
sisälle, niin e(t'ci tulis kieli pilkan alle;
kirjoila ja kärsäis vahinkola. (TåmUn selitys seuraa
vastapain).
Ifeppä hBän on sen alentanut, joutavalla kehumisellaan,
ja saattaa, sillä, sitä vielä alemmaksi, ymmärtäväisten
niidessä. Emmallamme myö muutakaan
ouk tehneet, kuin ainoasti sanoneet meijän (omiamme)
aatoksiamme, niiw kuin työkin, puolestanne,
oletten te ijän sanoneet. Vaan Seuran arvo ja ansio
on, niinkuin jo sanottiin, luettavana hänen loissaan
ja tonneissaan, miehen kunkin miellä myöten, eikä
kumpaistenkaan meijän puheestamme. Olemme kyllä
toistaneet, ite hänen toimituksensa ei toimittaneen
meille, Seuran puolesta, niin mitään kirjallisesti, (ei
henkeliisesti eikä lievoliisesti);eikä ouk koko Seurakaan
toimittanut mitään omaa työtä, ainoasti kääntänyt
ja kerloinut muihen puheita. Multa tätäpä joluinen
kahtoo kunniaksensa, ja 'herruuteItsensä ; itekkin hyö
jo arvaa tätä ansioksensa. Sillä arvo on itekseen
jota-kuta käsillä käsillämäläk ; se löytyy--ikään kuin
hintakin, jakaiket meijän ymmärlämykscmme — ainoasti,
henkellisesli, toisen mielessä ja ymmärryksessä.
Mitä yksi kalliiksi kahtoo, Inkoo loinen jo halvaksi.
Arvattavahan se on ainakin, jotta ne,
jolk'eivät itek kykenek mihin työhön (josta oisi
muka sanottavaa) niin, hei jän silmissä, ovat Seuran
"toimituksia" mahot loman suuria, koko kauheita kapineita
— liijoinki elTeivät heihin ymmärräk. Ilmankos
se Helsinkiläinen, ja Wiipurilaincn, heiliin ihastuu,
kuin susi ruumen-kokoon. Onhan,kärpäisellekin,
sonta-möyriäinen, hirmuinen eläin; vaikkemme myö
suinkaan häntä isoksi arvelek; ja, vaivaisella, on
tenkakin, jo suurena rahana. Vaan — eihän hänen
Arvonsa siksi alenetak, jos toinen ei kahok häntä
muuksi kuin tenkaksi. Niinpä lapsetki rukat monesti
ihmetteleevät tyhjää ja joutavia; voipa vaatii
voimallista. Nyt koska Kanavakin on männyt takaukseen,
tästä Kirjall. Seuran suuresta arvosta ja
ansiosta — sanoen meijän puheitamme "tupo-turhiksi,
eikä ollenkaan Seuraa liikuttavaisiksi" — niin eiköhän
meijän tuota pitännek uskoa: Tuppurainen Tappuraisen
takaus-mies.
Kuollut.
Viimeisen Touko-kuun 10:nä päivänä kuoli,
Wiipurissa, Unen-kirkon Kirkkoherra, Pää-Rovasti,
Oppia Gust. XVilh. Wirénius, 48 vuotta elettyään.
Haan oli Sanan-Saattajan Wi ipurist a, ensimmäisiä
toimiltajoila, kielen jakansan paraita ystäviä,
miehiä meillä mainittavia. Moni on jo puheemme
barjoitlajoisla, parhaissa ijässään, moni jo nuorena
ollessaan, tullut kuololta voitetuksi, manalassa mainituksi;
toki oleilen, kukin, toimenne täyttäneet, jaksojanne
lopettaneet. Rauha elävillen, lepo kuoleilicn !
Suomen Kaup v n k iIo ihe n laivasto.
Numerossa 124:ssä Suoni. Yht. Sanomissa ilmoitetaan,
viimeisen vuuen lopulla Suomen kaupunkissa, yhteisesti,
löytyneen 149 Laivaa ((Bfcpp); 61 Prikiä
(^rioifiav); 120 Haalita ((Bfonertar); 55 Purtta
(oOl£äfer OCf> Äteijare); 7 Höyry-alusta, e!i yhieseon
436 alusta, joiku mahuttivat 43,936 Läsliä. Näistä
myötiin sinä vuonna 17 alusta, ja hukkui 49. Itämerellä
kulkivat 12, ja 177 purjehtivat valta-merillä
(utom Opcrf;ön); kolona oli 245. — Kipparia
l—öytyi 503, ja 4808 merimiestä; eli yhteseen 5311, Merihuonein rahastoissa, joissa vu
onna 1844, yhteisesti
löytyi, tallella, 44,630 Rupfaa Hopeessa, oli
v. 1845 nousnut 48,114 Huplaan, josta veroa vasten
oli ulos-äainatfu 41,814 Hupia» (kopckoila lukematak).
-Oi»-.Jj4S-J-/Tr/
liuva-hlrjoltiis f).
#£y^
w'*}^
linprimatur, G. /?cm
JUEIiSUVKISSÄ, C. A. ftottlun«ljjls44».
RJ*—-.vV->jå
fttT
%h
ainoasii vissi määrä; luettu muka neljännes naula,
kullenki pereenkunnalle *). Likimmäiset Venäläiset
taas ovat äväriäiset, halua ja rahaa heillä on kyllä.
Vaan siitäpä nyt on kysymys, mitenkä nämät kauppa-
kalut ovat sinnek saatettavia? Mutta löytyy siihenki
keino, jota raja-suomalaiset ovat käyttäneet
voiton-hankkeeksensa; ja ottaavat tätä rohkeuella ja
taijolla toimittaaksensa.
") Luettaneenko tätä, päivässä, viikossa, kuukauessa,
vaiko vuucssa?
Hyp kuormitlaavat vähän joukonmatka-kärryjä,
ja valihtoovat heihin niitä vahvimpia ja tukevampia
hevoisia. Matka-miehiä on heissä niin vähän
kuin suinkin mahoilinen, jotta pääsisivät sitä paremmin
pakoon, jos heitä ahisteltaisiin. Yön pimoyella
lähestyy juoni pää-kaupuntia, vaan ei valta-tiellä,
mutta sivuja poski-teillä; monestikin heiltä On yksi
tahi kaksi eiltä-rafsastajaa, jotka seuvun ensin tiijusteloovat,
ja erinomaisella huuvolla,tahi viheltämisellä,
lähellä olevaisen vaaran ilmoittaavat. Niin suljahtaa
(vetäiksen) juoni sivuitten Wiipurin tullia, Mustajoen
ylitek, eli vielä kauempaakin aina meren rannaitse
Toisinaanpa kierteleevät koko kaupunkin, ja tuloovat
vasta toisella, takimmaisella, puolella näkyvillen. Jos
on mahotoin lävitek päästäksensä (sisään tullaksensa)
niin ottaavat ite monta kertaa säkkinsäk olallensa,
ja, kantain sitä etemmäksi, heitteävät sen, puheensak
jälkeen, oikeelle paikalleen. Jos tulisi tämmöinen
juoni rajan-ratasta joilta scisautetuksi, min
ilmoitetaan tätä, samassa, kaikillen matkamiehillen,
ennen puhutulla viittaamisella,jollon heijän ensimmäinen
temppunsa (kokkauksensa) on koko juonensa e-
* rille tahoille meillähän karkoittoo, toinen toiscsäk pe- rasta. Erin-kummaiscsti kil
juttua lähättäiksen ne tähän
jo tottuneet hevoiset, sinnek, sisimmäiseen synkeyteen,
juoksulla, minkä vaan jnksaavat; ja kiijättäävät
niin kauvan kuin heissä henki kestää, kunnekka
johon kuhun ojaan kaatuuvat, tahi takeltuuvat,
kuormansa kanssa, kiini, kahen puun väliin. Rahti-
miehet heitfeävättenki, puolestansa, koko juonesak
onnensa nojailen; hyökinottaavattenpakoonsa, ja pii—
loitteleiksen; jokamyös usseen heilien luonistuu. Ra-
(Lisäksi 15:teen Numeron).
Suomalaiset Pietarissa.
juoniessa saahan, niin kuin tunnetaan, kaikkia
halvalla hinnalla. Hienoja ulko-maan vaatteita, vaan
liljaksikin kahvia, josta tässä maksetaan 150 procentia
(veroksi) tulli-rahana, saapi siellä puolta huokiammaila;
ja sempä tähen saattaakin tämä mahotoin
voitto meijän urholliset naapurimme usseen kiusaukseen.
Hamburgista, ja muistakin maan-paikoista, tuloo
vuosittain Suomeen kaikenlaisia reissuvaisia kaupustelioila,
joi11* on näytteeksi monen-laatuisia kauppakaluja,
huokeiseen hintaan, joita tarjoitteloovat kaupaksi,
vasta ajan päästä maksettavina; kullekin on
pantu vissi hinnan määrä ja aika, jollon on käsitettävänä.
Tämmöisissä kaupoissa, saattaa Suomalaisten rehellisyys
näitä vicranlaisia,kaikesta vahinkosta,vakutetuiksi;
sillä jos kohta munankin velkamies kääntyy
kellelleen (puhtaaksi rissutaan), niin tuloo vahinko
palkituksi, sillä petollisella voitolla, kuin tuottaavat
niistä toisista kymmenistä, eli viisitoista-kymmenistä,
kauppa-taloloista. Ne, jotka näitä kaluja ovat saaneet,
niin heijänki nyt täytyy saaha heitä, ajallansa, myöneiksi.
Suomalaiset ovat itestään niin säästäväiset,
ja niin vähän tottuneet rahojansa hukuttamaan, jotta
vaatteenkaluja ostetaan varsin vähäisen *), jakahviakin
") Vai niin! —
N» 21. Lauvanlaina, €:nä päivänä Kesä-kuuta, 1846.
I Kuuluttelemisia ja muutaik ilmoittamista,
jutii tahotaan pantuksi näihin
lehtiluu, maksaa3kop.jokaratielirivi,
johon luetaan nutinarvollasi>pulistavia.
l.entolehti <25l!Ont<tI«t itien, jata toimitetaan
joka pyhätriinuä Lauvantaina,
ja ulos-jut iän kello 5 ilta-puolella
fiocliinpuoißßa, P.ilinqvistin kivimuu- rilla,Esplanadinpohjoispuoliimuaisen
I karun varrella, maksaa täällä Helsin- ' kissa yhen lloncc Kuplan, vuuessfi, ja
61) k(»ji. puolessa; mutta haettu postin
kautta inuuanek, inaksaapi vuorikerta
15 kop. ja puolen vuuen9 kop. enämpi.
Huomenna,joka on Kolminaisuuen-Sunnuntaki, saarnaa:
Blomqvist (sekä Suomeksi että RuotiksiJ. .Ehtosaarnan, määrätty Pal-vellus- Apulainen
Snellman (Ruutiksi).
Uenki-Varjeluksen Suomalais-Tarli'ampuvaisten Kirkossa:
Ensimmäisen Suomalaisen Meri-VäestönKirkossa,Väestön
Saarnaja, Vapaherra Rehbinder (RuotiksiJ.
©uttrin ofa mnmärtäväifcn fanfan fäävnstä,
maistettua tätä, oiftf fnllä mielellään ef>fa futistaan
poijt ft}lfent)t tätä 3l«w«l«»3l«w«l«» wiljaa, (jos oift vaan
mitenfaän fapntjt) fuin ei ollut ()äneSfä eneän fttu»
ntffenfaan mafua, ei fuolaista fttftta, eifä laiufaan
fjapanta. s*pf|tnfertainen raavas fnbpi ja jtunaa;
mutta eipä feffaän tafytona tuohon oifeen mieltyä.
©t?btt)ä jltä, tuli aina laiêmmafjT, vaan ei lilja»
vaf)~i. Oiiin rupeiftpa jtitten jofuu, tarfemmasti, tut»
fist.lmtaan näitä vanhoja varoja; ja näyttipä toefft leivottajoiên ei feulonneen eifä pub
istanneen elonfa,
eifä poroafaan tyänestä poift-faristaneen. Dlivatten
mt)llt?sfä jauhattaneet rufuineen rmtmenineen, aivan
faiffi afanoineen; eivätfa olleet vielä ftittenfään
frytiin fgpfeffi faanneet, vaan toijtnaan taâstafin peittäneet. Äuin m;t faivatten
tätä fuulfaffenfa, te*
fojanfa tieteäffenfä, niin faiffi vanf)at leivottajat,
nifu*jauôin fettlottajat,fäffofuunfi neuloittajat, l)uu»
tästä nostivatten. 93iifä luttvan fanSfa,
mifä l)iili'foufullanfa, piafalla pääft pafoon.
SÖSaan nuo miehet inerfittätvät, jotfa pantiin
paimenef|T, fateltif)in fal)to;afft, tefiwätten temppu*
janfa, mieltä myöten taf)toanfa, omin päin, toiftn ta*
rooim 3ofa leipä fuin waan nostettiin noujemaan,
taf>i pantiin paistumahan, fatef)tien fa^teliwat, wa?
roittiwat, tvafjteltroat. %tiftt jauhot paistelivat, toU
fet fuullaan maistelivat, fuoren päältä foitteliroat,
fifallnstä moitteliwat. 3a O^ä nimellä fyauffaijiroat
aina fuu()imfaf paraimmia paloja. 3od olivat leivät
jo fol)onneet, fäi)ttel)eStä ferenneet, jlta pan»
tiinpa pal)afft, luultiin notjan nostanneefft, pafyaêufeu
paifunneef jt ;l)iivan tervafjt tefivät, pi^fafftpa pilf*
faiftvat. 3a misfä vaan, Reijan mielestä, tuntui
välja fuolaista, fttä jtitten ftjpttiwätten, tuumaijtvat
tuli^fivcfs', pintnspasfafs päättelivät; jolloin leivät
riffi Inbtiin, mursfuf|tpa mttferftvat. Oift fnllä mo»
nifin leipuri, mielellään fnpfuttännt näitä jälfeen^jää*
nbf jtäfin;vaan eipä ftif)enfään annettuvalta. @iU'ei
fuotu, eifä jaatu, fanfa faiffi fatesfetla, fetntnoijta
fetitellä, näitä purfuin puremia, tora*f)ampaan
m—ia. Sillapa leipäin piti olla tätjttävaifet arvollaan, näöltään, ellei painoltaan. 3a mit
efyet
rufat täf)än nnt taiftvat muuta, fuin fevoittoo mitä
vaan fä(tf)tnfaf faivatten, näiljin vae(liftl)in paiffoin;
joil)en paifafft panivatten — väf;eä pefomeä pbpäröa,
taf>i muutafin taiasta, lifUlasfoista vähäistä, wafyåii
vanhaa vanufetta. Sodittivat " fpllä Jpaliituffellen,
jopa fofo fanfafin valitti; mutta mitäspä (litälafjl?
ja-ralaslajoihen taylyy nyt, suurella vaivalla, ja syvässä
lumessa, mefessä, hakea ja ylös-ehfiä näitä Suomalaisia
kevyitä rekiä, saattaaksensa hei jät takaisin
tielle; mutta enin osa tätä joukkoa jääpi, pimeenpäässä,
rotkoissa tahi vilmäköissä, eli näissä pahatilaisissa
maissa, keksimäfäk. Vieläpä sitäkin toeksi
sanotaan, näihen sala-kulettajoihen (fmuolare) siihen
totuuletuilla hevoisilla olevan tapana, ensimmäisellä
tilaisuuella, (tahi kuin vaan jäävät vähiltään väheäkään
perään-kahtomatak) irii-reväistäksensä, ja juosten,
täyttä nelistä, kotiinsak palatak, ilman kelienkään kiini
antamatak. Kaikki mitä tässä käsitetään, hevoiset
rekineen, valjaineen, vieläpä ite kauppa-miesten kalutkin,
pois-myyvään huuto-kaupalla. Entisten Isäntien
salaiset asian-valvojat, pyytäävät saaha heitä
siellä ostoaksensa, ja nostattaavat heijän hintaansa
niin korkeisehen, jolla esimerkkiä löylyy, jollon on
maksettu 100 ja 200 Ruplaa Hopeata, joutavasta
suomalaisesta luuskasta, joka korkeisecn oli 20 Ruplan
maksavainen. Jos farjot nousoo tähän mahol (omaan
hintaan, niin, vähä ennen kaupan lyöntiä, kaikkein
silmät käänläiksen, tiijustelevaisesti, runsaan larjojaan
päin; ja yksi ja toinen sanoo handien, nuon hiljan
kuullen: varoitnk ihteisi, ntak vasla vaaria tammastais,
faijat muuten tässä vielä toisenki kerran saaha
ostoa hevoiseisi, uuestaan, samaan hintaan. Mcijän
täytyy muutenkin, puhuttuamme tästä meijän naapurilaisten
laimattomista laitoksista, totuuen vuoksi sanoa,
jolt'ei milloinkaan synnyk heijän kanssa verisiä
tappeluksia, niin kuin kyllä monestin tapahtuu luoteisilla
rajoillamme. Suomalaiset, jotka kotonansakin
ovat tottuneet järjästyksihin, rauhallisuuteen jn kuuliaisuuteen,
heitteävätten, nähtyänsä kokeensa joilmin
tulleen,kaikki pois luotaan, ja mänelläävät kuormiansa
ja valjaitansa; sitä vastoin saavatten kauppamiehiltä,
hevoisistaan, tinkatun vahinkon palkihtamisen.
(Vasta lisäksi).
2eitoät ia SLeipntit.
(kertaus)»
fusfa maatfa oli ficlfo, Jpallituffelta, annettu
alamaijtllenfa, fijnwä muuta (eipeä fuin mifä oli
merfittn SKuunun merfiUä, ja valmistettu IKuunun
leipurilta, liitä tehtiin fulasta armosta \a l)ellet?cstä,
jott'ein>ät nämät usfollifet \a tt;oni*tapaifet alamai»
fet pitännä, tjmmärtämättbmnnellänf ä, fcvoittoo fiveä,
favea, poroa, ta(>i muuta mnrfnUifttä ainetta leipä*
fjänfäf; jofa olifi fofo fanfalle ollut vaarallista,
ite fullefin varfln vafyinfollista. alustaa,
faivatten fufin Ppllä fotonanfa; mutta eipä ollut \y
rittämidtäfään fltä CeimäPfi faafya, tafy uuniöfapaiö^
tattoo, muualla fuin näillä leipurilla, eifä toitvoen*
faan tuosta foömistä cletvan, omafji tofyi muiênfaan tarpeefft, wieläif fttä «vähemmin mij
ennen
fuin fliken enfin IKuunun n>artiat, (tutfiat eli faf)to«
ma-micêt) oli nimenfä panneet. 3te pää-leipurillen
oli atnoaeti oifcus annettu wefynäiftä mlmtotw,uf)ä
jufjta-faffaroita, pi?f)if ffpä piirafoita. 3a faatttaan
täta lupaa, ostivatten elonfa mistä vaan Oucfein
faivatten (ja ljuofiapa fe on fjuono ainafin) ja lei*
poivatten monta tuhatta twwbriä, tulevillenfi ajoilten
tarpeeffi, jottei pitännt olla puolta muilla tnufa lei*
roottajoilla, tmnianfa lämmittelemään; ja jo* tyomly
tuivattenfi leipänfaf, taf)i timtnemuivat,niin fnöta* vinafyän ne oli fuitenfin: fufap
o niitä moittia tofy
ti, joijj' oli IKuunun merffi, nimi pantu
merfifytajän? SRonellen muullenfi leipurille oli aino»
a*ti lupa annettu, mifä fnrfän fnpfntteä, mifä mön»
fnnfi möt?f»ttää. Ohitit fynvästi ja vifaasti oli täsfä
maasfa faiffi toimitettu \a laitettu.
Nytpä kahtoi Rovasti vielä ouvommasti häneen,
ja sanoi vihloin,hyvin hartaitasii (suutuksissaan olevoinaan):
"Et sinä ouk Kämäräinen] Kämäräinen on
yksi rehellinen ja kunniallinen, siviä ja siivollinen,
mies; kuin Itään tuloo Rovastinsa luokse, niin haan
pesöö silmänsäk, pukecksen puhtaisihin, varsin juhlavaa!
tcisihin; ei se virsuissa vipeläk, eikä kasvot
karstaisessa. Et* sinä, hunsvotti, ouk koko tästä pitäjästä.
Mistä lienet muista pitäjistä: mäneli Jumalan
nimeen! (ja siihen Hilloon avaisi haan hänelle
jo oven, männäksensä). Kämäräinen vetinen hiljain
takaperin, suunsa avoamatak; ja kiitti kuin pääsi
uksesta ulos, hävästyneenä ikään kuin vanha kettu,
sankoista kerran irfi päästyänsä. Vieläpä ukko, porstuassa,
raapi korvan-taustansa,ennen kuin läksi kotiinsak,
kahen peninkuorman päähän. Siellä pani
päällensäk paraifa, ja tuli toisena päivänä takaisin,
pappilaan. Siiloinpa Rovastikin jo heti tunsi hänet,
anloi kättä, ja sanoi: "hyvä päivä, napurin Isäntä!
tässäpä kävi öylöin muuan (mistä lie ollut) kylän
koira, joka sanoi ihtesäk Kämäräiseksi; vaan minä
sanoin hänelle, kyllä Kämäräistä tunnetaan: ei se
ouk semmoinen sika; ja ajoin häntä tästä tipo-tiehensäk".
Kämäräinen vaan kumarteleiksen, kimfirteleiksen,
eikä virkkanut niin mitään; iloif teliinhän vaan
itekseen, päässeen niin hyvällä kaupalla; ja luulikin
jo Rovastin, petyksissään, öylöinei tunteneen häntä.
liuitutnanko häntä Herraksi?
UTuon 30 vuotta siilten, paituutti Tohmajärven
pitäjän Nimismies Björkman (jota muuten Fältkommissariukseksi
mainiltiin) talonpoikaa Tietäväistä,
Kemiön kyläsiä, samassa pitäjässä, käräjihin, herjaamisesta,-
siitä muka, että oli sättinyt häntä häntäherraksi.
Kuin juttua huuctliin eteen, niin kysyi
Lakmanni Porthani vainaja, Tietäväiseltä: "oletkos
sinä kuhtuna Herra Fältkoramissariusta häntä-herraksi?"
m(Biie^feici,tttttut fen paremmafjT. sKsieläpä pantiin fbta* wiiP|T»fuita parta^paitä, w
artioiênfi warafft,
taatoinaan jotta namät tefin>ät toimenfa toella, fat;t»
tiwätten fäefojänfä.
Sftin olifoö fe ftitten teftöiên ft)t), roaifo lei*
tvätt laittelioiljen, ttti fnötiin ftinä maatfa fyuotua
leipeä;waiffa faömatti fnflä nrifyannan wiljan, maa
riiötanft ripitin;ja n>aiffa fnila niitäfinlöntni, jotfa
ofaift tumin fammitteä, taijtt taiftnan alustoo, fnrfat
ft)pftffi faaâ?
Olemme käsittäneet kirjoja, täältä tuolta, talonpojilta,
Pohjanmaalta että Savostakin, jotka ovat lähettäneet
"tarinoita",näihin lehtiin pantaviksi. Vastataksemm*
tähän, saamme sanoa, että oisimme mielelläänki
nouvattaneet heijän tahtoansa; mutta muistutamme,
ensinnik, tämän lehen pää-tarkoiluksen
olevan, harjoittoo teijan mielenne vakallisimpihin ja
Suomen kansalle knlliimpihin asioihin, liljaksikin
kielellisihin ja kirjallisihin, eikä näihin tyhjiin, joutavihin,
jaarituksihin; joila saalien, mieltänne myöten,
kyl!-kyllä,näistä muista Viikko-Sanomista. Toiseksi,
ovat kaikki ne töillä tänne lähetetyt jutut sen tapaiset,
elTei yksikään heistä, meijän mielestämme,
ouk tähän soveltuvainen; jonka tähen heitä ei myöskään
oletak sisään. Kuitenkin toivoessamme teijan
ei tuosta närkästyvän, eikä sentähen laimin lyövän,
vastakin, lanne lähätteä mieli-tekojanne, tahomme,
koska tästäkin jo arvataan teijan semmoisiakin halajavan,
toisinaan,nuon ajan ratoksi, ja puheen vainoksi,
toimittoo tcillen, omista vanhoista muisti-varoistamme
— ei joutavia juttuja, mutia toellisia tapahtumisia;
ja valihtisimme, vielä silloinkin, mielellään,
semmoisin, jotka liikuttaa talonpojallista säätyä.
Tapauksia.
mitenkä Huuti-Jarvalle käyvään.
Rantasalmen pitäjä, Savossa, oli kauvan, muista
pitäjistä, kuultu, pitäjämiestensä siviäslä ja siivollisesta
käytöksestä, kuin myösheijän paremmasta vaatteen-
parista, ja lierrasfavaisista tavoistansa. Tämä
luelliin, loella, heijän muinoisen Rovasti Cygnaeuksen
ansioksi *), joka oli, näislä silloin melkeen
raakoista talonpojista, synnyttänyt toisen, kokonaan
uuen, enemmin sivistyneen, ja tavoissa harjaunluncen,
*) Heri'astavaisia tapoja ei ouk suinkaan talonpojissa
ansioksi luettavana, enemrnänkään kuin ta~
lonpojallisia tapoja, herroissa; silla ei teistä ouk
herroiksi kuitenkaan, jos kävisitten vaikka säkkikauhtanoissa;
vaan jouvuttenhan siltti, vaan,talonpoikiin
narriksi, ja herrojen htjljyksi; multa
puhtaus, siveys, kunniallisuus, myöskin kunnioittamisum,
nöyryys ja alhaisuus {toki ci siksikään
oijallisuns) se olkoon teijan kunnianne) antavan
Uillen aina arvon ja ansion.
kansan; toeksi yhen miehen toisinaan toimittaneen
enemmin, kuin koko hänen aikansak. Seuravainen
tapaus tätäkin joksikin osottaa.
Talonpoika Tahvana Kämäräinen, Tuusmäin kylästä,
Rantasalmella, tuli kerran, asioillaan, Rovastinsa
puheiden; vaan tuli joka-päiväisissä vaatteissaan,
hajallisissa ja rikkinäisissä repaleissa, vieläpä
virsuissa, ja silmät liiritlelivät liassa. Cygnaeus oli,
muutamia päiviä ennen, ollut kylän-lukua pitämässä
juuri hänen talossaan, ja tullut siinä kaikilla tavoin
hyvin pietyksi, tässä rikkahassa koissa.l
päiveä, Herra KovastiI" sanoi ukko Kämäräinen,
tultuansa hänen kammariin, ja miltei oisik
jo ojentanut kätensäk, terveyksiä ottamaan. Rovasti
kantoi ensin pitkältä hänen pääHesa"k, eikä virkkanut
niin mitään. "Kukas sinä out?" kiljaisi haan
viimmeiseltä, puoli-vihastuneena.
"Eikös Herra Rovasli minua tunneli? Minä olen
Kämäräinen,Tuusmäeslä; kävittenhän Työminun luonnain,
viikolla, kylän luvussa".
hakioillen.
JKoska on tullut meillen kuulluksi, muutamien
maalla asuvien hakioihen ei saaneen, täyttä, kaikkia
Numeroitansa, niin älkööt tästä meitä syytäköö;vika
lienee lähimmäisessä Posti-konlorissa, eli ite hakema-
miehessä» Ilmoitamme sentähen, tässä, jotta joka
kerta kuin Lento-lehtiä tästä muuannek laitetaan,
niin silloin laitetaan myös aina, hei jän myötensä,
kuhunkiin Posti-kontoriin, erittyinen lista (tahi kartta)
kussa tarkoin nimitetään, kuinka monta lehteä
kuslaik Numerosta, ja minkä laatuisiakin, tähän toiseen
Posti-konttoriin lähätelään. Tätä listoa laitetaan
siitten sieltä, ens* postilla, tännek takaisin, kuitattu
ite Postimestarilta; ja siinä on selvä toistus kyllä,
jotta kaikki lehen numerot ovat oikeen porilleen
päässeet. Sillä jos joskus tapahtuisikkin, jolta puuttuisi
joku heistä, niin tätä siellä jo kohta listassakin
mainitahan, jota' silloinki heitetään kuittamatak; ja
tämän (ännek takaisin tultua, lähetetään täslä, sinnek,
heti, näitä puuttuvia Numeroita. Sillä tavalla
onki varsinnik m-ilmloin, jolta saattais lehtiä tulla
kukkaan, Posli-konttoriloihen välillä. Sen tähen jos
vastapäinkin tapahtuisi, jotta joku Suomalaisen hakia
ei saisik ouletun Numeronsa, niin ilmoittakoon tätä,
heti, sille Poslikontorille, josta ovat niitä hakeneetki.
Se on Postimestarin laillinen velvollisuus, hankkia
heilien toisia, näihen poisi-jouluneihen siaan. Ja jos
ei sillä tiellä synnyk heitä saahaksenne, kirjuttakoot-
No siitäpä sinä nyt saat sakkoakin, sanoi
Tuomari.
Olen kyllä, kunnia-suvullinen Herra Lakmanni,
ja korkq§ Kihlakunnan Oikeus, sen tehnytkin; vastaisi
talonpoika.
Ei korkea Oikeus! Kuinkas se on madollista?
SiHä olenhan minä kuullut Herra Lakmanninki, ja
monen muunki herran, häntä herraksi, laihtuneen.
Niin, niin, häntäpä minä olen hjerraksi
kuhtuna.
Niin, vaan sinä out kuhtunaHerra Fältkommis*
sariusta hänt aherraksi.
Vaan kuules, sinä lurjus, olethan sinä kuhtuna
häntä häntä-herraksi, sanon minä.
Aivan oiken! Häntä herraksihan minä olen
sen sanonutki. Mistäpä se tuhma talonpoika tietoa,
jos häntä herraksi kulmiaan, vaan jos häntä
kuhiltaan herraksi. Mutta koska siitä nyt mullen
sakkoa tarjotaan, niin minä vasta häntä en eneän
herraksi kuhukkan, multa ainoasti nimellään "Jortt
im anniksi" *).
Kuultuaan tätä, ja nähtyään elt'eivät saaneet
tätä sisustikkaista miestä mihin mutkaan, sanoi Tuomari
viimein Nimismiehelle (Kuoliksi): "mänek helvettiin!
Ja älä lähek vasta tänne, antamaan ihteisi
häväistäT
*) Oli muka sanovanansa "Björkmanniksi".
ten siitten meillen, niin vaikka on jo kerran tByveilisiä
Numeroita kullenki laitettu, niin tahomme
kuitenkin, näihen puutttineihen siassa, uueslaan, lähetteä
toisia, niin kauvan kuin näitä löytyy, jos tätä
ajallaan muka meille ilmoitetaan, kirjallisesti, viimeksikin
kuukauen päässä.
Muuteuki meijän tuloo sanoa: jos joku soisi saahaksensa
ainoasii jälkimmäisen puolen, tämän vuuen
vuosi-kerrasta, luettu Heinä-kuun alusia — aina vuuen
loppuhun, niin ilmoittakoon tätä, tavallisella pyytämisellä,
lähimmäisessä Poslikonlorissa, niin aikaisin,
jolta tämä teijan pyytönne, joutuu tänne ennen
kuin tämä kuu loppuu; sillä siittempänä ei cneän synnyk
läyvellisiä vuosi-kertoja hajotloo. Kuitenkin arvelisimme
paremmaksi, jos ottaisitten vuuen alusta
(täyven vupsillisfon); niinpä sanotaanki: ei ouk puolesta,
elTei kokonaisesta; — liljaksikin koska vuuen
lopulla seuraa alku-lehti ja sisälmys (innef)å(i) lahi
luettelemus (re.qiffcer), josta opitten teijan, monesta
ehkä asiasta, ainoasii saaneen lopun kuuliaksenne,
vaan ei alun.
Pitääpä meijan siitäkin muistut too: jos kuka
teistä mielisi, perästäpäin, vuuen jo kuluttua, ostamalla,
hakea näitä lehtiä, toivossaan silloin saahak
«cnsa niitä huokeammalla, niinkuin on monesti
ollut tapana, niin siinä petytten. Sillä tulevana
vuonna, niin tämän vuuen Suomalaiset, jos heitä
vielä silloinki joita-kuita löytyisi, maksaa, läälläik,
Helsinkissä, jo toista puolta enämpi, eli puoli-toista
Buplaa Hopeata.
Vihloin muistutamme myös, eitä, koska näitä
lehtiä aina jouvutetaan painista kello 5 Sunnuntaiaattona
(jopa toisinaan vähä ennenkin — elTei tavatoinfa
muka tapatuk); ja koska tässä postia, juuri
samana hetkenä kiini-seilalaan,jota Sunnuntai-aamuna,
puhleella, laitetaan Pietariinpäin, niin ei myös Suomalaisiakaan,
silloin,ennätetäk sinne laittoo,ennenkuin
Keskiviikkona; mutta kuin painista joutuuvat ennen
kello viijen lyömää, silloinpa jo ajallaan postiinkin
ennättäävät. Tästä tapahtuu, jotta tuloovat päättymistä
myöten, milloin 4 vuorokautta ennen, milloin
4 vuorokautta myöhemmin, seuravaisiin Posti-koßltoriin,
nimittäin: Porvoon, Lovisaan, Haminaan, Lappeenrantaan,
Wiipuriin, Heinolaan, Mikkiliin, Jorot»
siin, ja Kuopioon.
talonpoildenkin, aluksia, 4845 vuuen lopulla, s:en Maalla asuvaisten Suomalaiste
n, niin herrojen kuin
Lastin mahultavia että myös suurempiakin.
Maalla asujammilla löytyi, vuonna 1845, 912 pienempätä
alusta, jotka mahultivat 20,02;?. Lastia.
Näistä myötiin sinä vuonna 45 alusta, ja hukkui 26.
Merimiehiä oli 3:tta tuhatta. Paihli mitä näillä on
kuletettu, yhestä paikasta toiseen, Suomenmaassa,
niin ovat, yhteisesti, tehneet 2740 reisua, tahi matkustamista,
muillen mailien.
hiiprimahir, G. Rciih
IUSIiSIKKISSÄ, O. A. Gottlund,JlB4O*
Tiijustuksia Suomalaisen
Kaupunnin Kirkossa: Aamu-saarnan, Kansa-Kndulluttaja,
A/ajistcri Blom (Suomeksi); määrätty Pal*
vellus-Apulainen Snellman (-Ruutiksi). Edo
Saanum , Kappa!ais-Aûlainen, Majislcri af Enehjelm
(/luotiksiJ.
Ensimmäisen Stomalaisen M'ri-VaestönKirkossa: Väestön
Pastori Cajanus f Huoliksi).
piljor) no.vrm uin nonvatlarjpen vpnäläisyyltä, kuin
Mongolilaisien ja TaK-iriiaiston kanstkuini.H. Niin e.
m. oval Woi;u'ilai.et ja Votjakiloiset, epäile:n:ilak
ko!i!a kokon m» kaovii *): ilokkin heijÄn kieli häviää;
\Vcnä;äfi uskoon nivelluian, läh*\slyi vatien rn-ila
liiemmäksi, kaikissa muiss.i!vin elämiin lailoksissa, ja
kohta h -isiä ei mutila Prt*"ftrt tunivMak, kuin aino'isti
tämän vanhin käyneen puheen, heij«n rniiino:» olleea
meijHn kansin vanhi nmia. S<im ii on mytis sanottavana
rriiiiilamasla osasia Morduinilaisten kansasta.
Viejäpä ile Siiyiniläiselkin , miss' eiväj asuk yhessä,
ilekseen; m;illa kussa oleskeloovat VVMiääister» naapuruksissa,
läheslyyvät näilä keviäs'i; niiipä myös
nämät lieikornmaiset Tscliuvaschilais"!, ja Ts(*/hnnMnissiiäisel,
kuliluuvallen iUlosnU, mielellään, Wenäläisiksi;
nouvallaaval VVenäläislen Urpfla hiuksiansa loi—
kuultaa, ji käyvälten Wenäläisissä kauhtanoissa **),
kuitenkin luruiuslaavallen ar.notlomuutessansa, "heistä
nyt amoasli synlyvän kehnoja venäläisiä; mutta jolta,
Jumalan avulla, vaslapäin, kunnollisiakin lulla taitaisi".
***) Xi se ouk ollenkaan epäilläväläkään, jotta
suurempi os;i nykyis<\slä Wenäjän maasta oli ennea
asuttu kansoilta, jotka olivatten Tschudalaisesta suku-
perästä, niinkuin Mereläiset, .Muro:nilaiset, MeschtscheriläisPt,
Krivitschiläis'M, j^ n, e. jotka ajan-kululla
ovat muuttuneet Wenäläisiksi. Jo venäläisten suullisestakin
puheesta tuultaan, siellä ja täällä, tätä
heija"n suku-peräänsä. Tämä heikompi ruumiillisuus,
vaikkei mautenonk Suo nalaisillen kuirtl/iinen,Tschuvaschilaislrn
pää ja silmät, niin myös kuin muutamat
jo vanhuuesla jäfiJlen jääneistä tavoista, saattaa»
vai varmasii meitä siilien päätökseen, kuin on io ¦I * tl Tarinamuksenki kautta loistettu.
Sii.iä kussa kansa
(Lisäksi viimeiseen Numeroon).
Pietarissa.
Puhkoi Suomalaisia', näöllään, rika WoUaan, paljon
eroiirik, ulkonaisesli ,IftglN liialla olcvaisosla kansasta
-~ liijnksikin Jalvi-vaalleissaan — niin lioitii kuilcnkin,
ensiiiimaisollä silmen-kalifeella , jo kaikillain
tunnelman . Heijön inalioltomat korkeot kolm-korvaiget
myssy*, lolity ilvokson lutliOlsla, ja heijiin lakortavainen
(jftyUkö-lyonloinen) iiuu-ptilieenga, ovat heijän
lunniisinerkkiänsä. Toki löytyy Suomalaisia ylläympärisoen
Pietarissa, ollVi ite Suoniossakin, joika,
?aatleen-puv(issa ja puhcossaan, ovat jo niin Wenaistyncot,
jolla héijftl tuskin Wonåläisistä rajiitelaan.
fahomme kisiken puheemme muistut 100, Tscfiudalaisen
tahi Suo.iialaisfn kansa-kunnan, ylipäin sanottu, osoitavan
mielen-laipumislansa tämmöiseen luonoslaan
luopumischen, lähi muuksi muultaitleiemisehen *)„ ja
*) Sanokee mtijän miehet, tokko teknis mielenne?
Tundaan kyllä monen, naisia kansoista YVenäjässa,
raijjunivwn mitatlomaksi; vaan sen on tehnyt
lieijlin i'il!i'an'disyis, raukaus ja mielen /mrjoitlainatluinuus,
nmtCei nvcli-lahtonsak. Ja mtiu-
I tenti, kuin ei suuret Hallituksetkaan ouk olleet
hyixd vaétaun-seiaowuan valtaa IVcnajön,mitenkä
siitleu nämät, fiienet, sinne tänne hajoitelnt, yksinäiset
kannut, sen tekisivät? Sinnek vaaja vaipuu,
liunnclc nuija vaatii.
*) MiWei nätjtlik kuin Luganski lukisi tämmöisen
kevyl*Yiiietisyijen heilien ansioksi.
**) Eivatköltiui vimn Wenaläixet klUjnek niiihen tois*
ien kauhtanoissa {])ilkilluisissä nutuissa') niinkuin
kucelöuciit heijön si/nlijma-maissakin. Kauhtana
(fajtnn) nVujttJä olleen itiiläisten, liijoHenki Tartarilaisien
vaullepu-puvia.
***) Totta näillä sanailla, tarkoittaavat, joit7 eivät
kielensä puolesta oak seiväitä ventilclisia.
Na 22. Lauvanlaiiia^ ICirnfi patvana. Kcsa-I;uula, 1846.
f.nifolt-hti ??!}r» "*"«?! iUf t. j>t i t<*i- knviiri vnrrllii, mikäli lit.illii Heisi
n- IvinluHrlcmi ii ji iniiiit i k Muutitfnitftiiint
jnkii pvliiiiöinnii l.uiv.int <\un, : ki**l ylien M »;»("»" Uiijiltn. hiuntx.i. ji ¦ tami-
Ui -Ui j >t i tilioi.nn (».tutitkii iiäitiia
jil utittt-ii:"t "un kello 5 i t.i-pii Irll,i 6) kup. |>itolc>m; iiiutt.i liirtt
ii postin li* itihin, m.ik^ri oki»i>.) »k t r iti «*li rivi,
JlV.Orfc in puo kh<i, l'iliikjv H(inkiv imun- | kiu.it miiinck, m>b *.iipi vntnf
krPtii jtiltoti l u-t i.in uim ,irntllis 'jcuiHt.ivi*.
rinß.l, I^|(|,uia(liii p.ihjoiK|JuoliiHii»,»i«fii 1 15 k.iji. ji pu>»ieii V tt.ieii !) k i
j>. t-uHinpi, i YkxiadixiaN incio.t.i ei niyjva.
Huomenet, joKa on i:nen Sunmuilaki Kolminaisuiien
jatkeen, saarnaat
Wcnältiinpn kummiksi'pi, tuin panoovatten nauhan
takaisin, kusta otlivattcnki. Eiköhän se tunlentk
tapoja toisenki kansan, joka, vahinkossa, tahi
tapaturmassa, laskee sen lakkaninsak? Ja muutenla,
etkös se lie tapa Suomalainen , kaikissa
kaupoissaan, parempi kahtoa kuin katua. sanotaan,
vähinkusta viisahak&i. Mutta iuin.n maa,
toinen tapa; niinpä, kuin tulonvalten e. m.Ouluuné.
Kokkolaant tahi muihin Pohjanmaan kaupuntnn^
niin silloin panoovatten rahansa heti pöyvällcn,
sanalla: antakaatten mulle kolmen, neljän, tahi
viijen loovun maksavaisen huivin! Kauppamies
sysäjä kutehensuk kaniavaatteensa, sen veroisen^
minkä tahansa; ostaja pistää sen pooehpnsak t Uahtomatak, olkoon musia eli keltainen,
va*
kuteita ei tullficnsalc petetyksi.
Ehkei t\to naurattaisi Wenaläistäkänn, jos syy*
tuntisi tähän häneltä kuvailtuun hämmästijksehem.
Totta Suomen misu\ jonka käsiinsä ei täta nauhan
sipuleita uskoitak , ei muuksi laijak tätH
arvata, kuin tulleesek luulon alaiseksi; ilman»
kos tämä häntä ouvttistutti? Vaikka kylläpé
moni koiran-silmä, muuan toisesta muusta, aivan
rchellissti olevoinaan, täytyy antoa takaisin väärin
saatujaan, häpiumätäk, hämmästymätak.
Tyhmää käyttämistä, emme suinkaan miclik puollustqa,
olkoonpa meissä eli muissa, nopicmmm
tahtoisimme sitä moittia, vastapäin vAlttedkscmme;
mutta koska tässäkin jo Hikoa lisätään, niin emmekös
tuotakin sanalla selvilteleisik'? Tassupasama
pulma, josta taanon puhuttiin, nauhoin kaupassa.
Eikös lie jo mcijän miehet, niin monin
kerroin tulleet länsä, kaupoissaan, petetyiksi, jotta
ovat epäillyksissiiän, elfei tässä kalassakin lien»
nek pelosta. Kuka hupsu ostaa ilman koittelematak;
vaan kuin mailien on tapa, tälli »rtatitelessaan,
sukia hänlii suuhunsak kokonaan,purstöineen,
pyrsliiineen — niin eikös se lie nliihenSuu»
haastaissaan puhuu: "elo faknja btagaja putjn,on syy18
epäillä jos ihko Wenäläisel niin haastaisivat; ja jos
vielä tarkeprnmin kaholaan niilä punaisia poimia,
ja niitä monen-juovakkaisia onipeluksia, heijän paijoissa,
heijän aivinarsia mekkoja, ja viilloinkin heijän
vaimoväin outoja, sarven näköisiä,piiän-peilöksiä(lanuja)
ynnä heiliin niskass.» riippuvaisia helmi-pujoltelemia,
niin saatamme epätleniäiäk sanoa, joltaovat
Morctuinilaisia. Niin pukfiksen e. m. vaimoväki, rsomntassa
osassa Oilovm kuvernissî,varsin .Vloniuinilaislen
tavalla.
Täällä Pietarissa, saat sie ivsseen kahtoa viisi,
tahi kuusi, miestä, eli vielä toisinaan tisseampiakin,
jotka hiljaisilla askelilla, lähelyksm, toinen loisesek
perästä, asttiuvallen ikään kum hanhet, kaikki pilkä-
varsisissa saappaissa, harmoissa kauhtanoissa, tahi
lammas-nahkaisissa turkissa, ja joill' ou päässä mahotlomal
kovkeet, holrm-korvaisef,ilvvs-nahkaisel myssyt.
Hyö ovallen Suomalaisia malkan)i»hiä, jalka
otat tulleet lanne tarpeilansa, kaupmikisla, osla;»-
maan *). Jos joutuuv.ilten hIltaiseen kauppa-puotjin,
niin tuloopi laina heisiä jo yksinään tiipö-täyleen
«ikä muilla ostajoilla ouk tässä ei>eäi> niin sioakaan.
kuin nän>ät muka, tapaansa myöten, kyynäsvarsiansa
ja sääriänsä pölkistelien,kiiskoitleleksen (oikaislaksen).
Yksi joukosla, munan heisiä täällä monesi m ennen
käynyt muikkari, joka on tullut muista kuolluksi,
Wenäjän kielen puhumrseslaan, käypi aina eilläpäin,
toiset kitlkoovat likilyslen, itänen takanaan, ikään
kuin lampaat. Saallo-nties kyselöö e. m. löytyykö
nauhoja? Kauppias asettaa nauha-vakkansa
iiänen etelien, kiittää kalujansa hyviksi, ja sanoopi
herjan hintaansa. "»lulla eipii saaltakkaan saallajalu
narratuksi, näillä myöjän vietteläväisilfä puheilla;
haan pitää nauhan päiveä (tahi kyhlleliä) vasten,
ja sanoopt, siihen hyvin ymmärtäväinen olevoinaan:
"tämä on liijan ohutta"; panoovi tätä paikoilleen, ja
Jählöö tiehensäk. Silloin on laella tietty, joltVivät
nuo muutkaan Suomalaiset, tällä kerralla, o!ek täällä
niin mitään nauhoja ostavia; kuitenkin vielä jokainen
heisiä, vuoroansa myöten, astuu vakan luokse,
ottaa nauhan, pilelöö sen päivää vasten, ja panoo
Pulmissaan näistä Suomalaisista matkamiehistU,
Pietarissa, jolla Wenuläincn- lopettaa jaarituksiansa,
tahtoo haan, ikään kuin suoloja rokkaansak
panna, tehäkse7)S'ä, sälli,lauseensa maamiehillensä
muvnllisemtnaksi. Kuin maaväki, olkoon siitten
Herroja tahitalonpoikia, Suomalaisia vai \Venäläisiä,
joutuuvat suureen äkkinäiseen kaupunkiin,
niin aina heitä josta-kusla rajutetaan lumpunkin
väestä; joilon nntnät mielellään, il.ttun kuin Luginskikin,
tahloovat tehti heidän eri-tupojansanauruksi.
Sillä luilla saattaa kaikkia, itekkin pciukaupunkilaisia,
leikihtevullä puheella, kääntää
nauruksi, eikä myökulin tästä olluk milläiinkääu.
Tahotnmekin ainoasti sditleä mitä monellen (vicraallen)
ehkä ntiyttntl ouvoksi; ja jos on tämän
Wenäläisen puheessa paljon toellista, niin oti
se siihen paljon omiansakin pannut — valheen
varaksi.
lans palkoillensa *). Sillä tavalla juoksutetaan nau»
haa käen seifilemän kautta, ellVi jo lähär* tottunut
kauppamies, ennen aikojaan, olaL sen heillä pois»
Vaan jos haan on sen jo poisikin pannut, niin kahoppas
milen lasta Suomalaiset ällisleleiksen; kuin
tahtoisi vielä viimeinenkin nauhaa nahaksensa, ojentain
kätensä tähän tyhjään paikkaan, niin jääpihet—
keesen aikaa siihen seisomaan, kahloopi ympärillensä
raapii niskaltansa, ja mänöo, hämmästyksissään, tiehensäk
**). Jos siilien jouliiuvalten käymään jonku
ruoka-puo'in sivuillen, min tunkeiksen siihen sisään
koko lauma (juoni): ja kauppiaan, jo uueslaan, heiltä
kysyttyä: "mitäs tahloisilteni'" kahleloovat , ilman
puhumalak, ympäriseen, oullaissaan vastausta Saat"
tajullansa. Jos iämä silloin läheueept e. m. silakka-
lynnöriä, niin ottaa haan sieltä hailin, sormi-*
hinnak, kääntelee sila, Uahteloopi, ja panoo taast
jälleen lynnoriliin; nuoloo siilien sormiansa, ja lählööhiljalleen
poisi piioista. Toisetkin, kaikki viisi,
fekööväl samalla lailla, hänen tavallaan; kukin ottaa,
vuorollansa, hailin, kahlefoopi sitä, mro!oo sormiansa
ja mänöö malkoihinsuk ***y. Mutia jos laai.
matoisten siistillisuys, {oka sen trkun, ett'eivät tätä
tiek ;vaan nopcemin jo sormiatanna, kalan koskemalla,
tiijustefoovat, tnntuukoon happamelleen?
*) Mitäpä niislil pitkistä puheista? Suu sanan siakti,
Pää mielen kukkaroksi. Tunnetaanhan
Suomalaisten tapa: kahen kauppa, kolmannelle
koria puustin
Niinpä tama Niifjus-naljus läksi meitä vastaan
suurilla sanoilla, pulskaisrmin.illa puheella. Luultiin
hänen jo olevan Suon. Kirj. Seuran hyväksi vartlis»
letun, traven, pnollusfaj-an: ja sennnoispnapa se lulla
tirprtti, leviäsli loyi.stefrrn^ irurtta — mänr tästn n>€*»tkohmsak,
pussinensa päivinensä, mani niinkuin nvrerolainen,
jolT on pirh-eh .-uusta puonnut, kavottanut
kannikkaansa.
Jos hänessä oisi ollut väheäkään miestä, eli ies
peukalon urosta, niin oisimmefran toki miestä puhuttelut,
puheitansa pimnitleful ; vaan — läheppäs hullun
kanssa haasâiuaan, vasikoin kanssa juoksemaanj
myö emme suinkaan lähetäk. Kuin ei kuuluk kunnolfisto,
eikä nävyk neroliista, urhollista uijaariista;
vasten meil» mieliiäinme , niin ei kuunna kullossa»
kaan, päivinäänkään polvenaankaan, iiielakkaan raahitakkaan
nä-ihen nuhjus-nahjustenpa rinnan kanssa
riitelohun, henken heiltä, otlantohon.
Kuitenkin jos kuulla tahoJten hänen puhettansa,
niin alkaa haan sillä, jotta syyttää meijäa olleen
kovin taävittörrtiä Kirj. Seura«i kohtaan. No eipä
tuota juuri kieleiäkkään. Mutta tämä hävittömyys
ei ouk olit»! puheossamnip, niinkuin sanoo nufjUSnaljUS)
mutta on a*ian luonnossa; niinpä tuo ei myöskään
meilä häpäisek, ellei käpäisek heijät joihin
se on kuuluvainen. Haan sanoo meijän käyttäneet»
"raakoja sanoja" ja "lalonpojallista puhetta". No taloripojillenhan
myö puhuuunekin, niin eikös meijän
siilien pitännvk käytteä heijän puheitansa? Ja sa<-
namrne ovat kyllä ehkä olleet synkät ja kiivaat (no
niinpä se on, meijä-ni mieles!» r asiakin; —- eivätpå
hyökään 011U meitä säälineet) mutta meijän suussamme
eflVn sainkaan ouk löyläxätin hävillömiä ja
Fuokottonvin puheita, niinkuin nuljus-nureksiipi, Siitten
moittii haan myös meijän ei miksikään arvan*
neen Seuran toimittamat kirjat, ehk* eletten- jo monesti
kuulleet, meijär* arvanneea liîfä ansionsa myöten,
toki ei tyhmästi ja mielettömäsli neijän mieltä
myöten. Ja missäpä olemme Lönnrotiakaan a»
lentäneet, niin kwiti ntiljus meilä nuhteloopi, etik"ei
kohta häntä taivaiseenkaan nostetak, niin kuin hyö
sen kohotlaavat. Viimeksi soimaa: haan meitä pftkä-pu~
heiiäisiksi, isiämme rakaslavaisiksi *), ja Suomen
kielen saaslu^lavaisiksi, m. m.
Mutta vaikka haan ensin nain moittii ja pa~
nHfeloo meijat, niin sirtten haan yhtähyvin, kuitenkin,
meilä kiilteä ja "kunnioittaa", sanoen "meijän aina,
vilpittömästi, kussakin asiassa, puhuneen
totuutta", jonkapa lähen haan myöskin, ajan päästä,
"on paljonki meistä toivova", liljaksikin
koska haan piiat (tä, "tämmöisen harvoin nähtä-
*) Jopa tuota on ennenkin kuultu. Eiköhän wi«7-
lakin siilien oisik lupa puoltamme pitiiä? Vaan
taitaapa vihaksi pistää monenkin, jolta tiitli tehessämme,
tiemme narria näistä, jotka, luultcn
ihtcsäk meijän mestariksi, hiloovat puheitamme
punnit telemaan, sanojamme saavuttamaan, eivätkä
tunnek puheen puimatkaan,.
]¥u!Jus-lI>a!JU9»
JTiuiri kuin olimme tehneet kaikki p«is luotamme,
kannettua Kanavamme levoa kauniin kammiohorr,
BOviltanuf^ suorillaniit, vieretysten Heli>ink'läison, niin
tulipa kohta jo kolmaaskin kosia, joka hautaanki
Valuisi, samaan kuoppaan kuollaksensa.
Aamulaisen 4i:£sä Numerossa, kesken kiireen
kiiruhtaiksen, juoslen tännek jouvuttaiksen, paljaspiin,
avoin-stnn, tukka tuulensa (unhotli,, hajullahan
haivenensa — tokko mieheksi sanoisit, vaiko vainion
arvelisit? Siimat sill' oil suuret piiassa, hiihti niin
kuin hiiri-Laukaa, taiu. poika tarba-pöllön"¦: kaksikk'
knuhec karvas-silmrä, joista toinen meihin n)ieltyi,
loinen muuhun mulkotteli. Pää oil' paksu niinkuin
pölkky; muita siin* oil vähän miellä, eikä yhtään
ymmärrystä. Kahta kielläik sill' oil suussa, torahampain,
toveriksi, toinen kietsi toinen ktiski, moittimista,
moittimasta. Eipä väjynyl väheäkään, eikä
paljon pölählänä- *), honkaan ohlansa-k liolaisi, puski
pitänslk kovaan puuhun. Kumma oli tosiaan elävä;
mutta kummapa sill' oil nimikin-. FFään kirjuittaiksen
— n— n., joka meikihtenöön nuljus-naljus.
") Niin se kyllä ite. kiitteli miehuuttansa: vaan nähälinpä
tuota kuitenkin, jotta— horkka sill' oil
housuissansa,pakko pahapatjoissansa; sillit "hämmäityipähän
jo, kuin kuuli mitä Kalevalastakinsanoimme".
Jopa "hämmästyi" vielä toisen
kerran, kuin tapaisi ruohtia, missä luuli suomea
olevan. Paljon sanoi jo uskaltaneensakin rvvcta
tneijän kanssa kimppuun; niinpä muistakoot muutki,
"joW on mieli miekatella, tahi tafitoopi tapflla"
niin — survaisemme suuta vasten, heitä
maahan heittelemme, jalka tyhjästä toruu, juomtteloo
joulavusta". Mutta mielelläkin taistelemme
heijiin kanssa, joilV on taito niinkuin tieto, joill'
»n päässä miehen mielin, suussaan viisaiten viritys.
Vaan älvbs tuhmat tullckkahan,kuhnus
kahnyt kyhailköökUän..
Mdfforrirs arvelee osfoaksonsi silakan, seihlemällä
kuparin kopeekalla, niin .silloin jo kohollaavat kaikki
muulki, ajallansa, raha-kukkaroitansa povestaan, fueltel(
ovat rahansa, ja jokammki heisiä nyl myöskin
Ostaa siLakkansa. Kaikki käypikin nyl kauppa hiljalleen
ja arvellen; varsin harvoin kuuflaan Irijän
suustaan jonkun sanan, hiljaisesti, lulleeu yhellä eli
toiselta heisiä sanotuksi *).
Imprimalur, G. Jiöin.
I£A£JLSl]\£4£S!«>Ä, C. A. Gottlund, 1840.
van tavan (join liSän lueVleloo "anslolis^rn-n^') olevan
hyvä fjfnÄy^Hi/i^n kunnollisen Viikkosanoman"
j sen eisläpä se Suo naiaiseslakin ennuslaa
tulevan parairnpia lenlo-lehliä mîjäu maassa, .Mitäs
sanoilen semmoisesla miffipstä, j(»:ika pvhnel juoUsoo
sinnok tänne, ja jonka ajatukset ovat hujm-hajan,
niinkuin akanat luu essa? Myökahloisimrne hänlä
li jperoksi, miesi nikkaa mielettömäksi; jonka kiiltämisestä
niin kuin moilliiiiisesfakin ei pi?läk p iljo ilukua.
Jopa haankin nyt, puolestansa, häpäisee tala
Helsinkiläisiä, jola toruu tolvanaksi, pfilvilletee
hei k k o- pä a k si. Mutta eipä vielä sillä hyvä, jo;>a
Itään nyl itekkin alkua vih.islua taljan Kirj. S mu\i;ui;
moiUti kuin myökin) heijän lyh^yy!'änsä
ja lyötljmyytläiisä, jdstapa tulo) vihloin niin villiksi,
jolta kysyy: "kennenkö luvalla S.Mira on uskall.*.
nul paiuutloo ruohtalaisia kirjoja, niillä
rahoilla, joita ymuäri maata on koottu ja saatti
Suomenkielen hyväksi:" Jonka käyloksen sanoo
olevan varsin heijän aseluksiansa, ja asian luontoakin,
vastaan. myö toki tuota ouk tahtaina ilmoilloo,
loivoessatnme meijän, jo vähemmälläkin torumisella,
saavan heila taipumaan Suomalaiselle tielle).
Niinpä tämä nuljus soimaa heijät, vielä siillenki kerran,
sanoillaan: "jos löytyy kirjoja suomeksi valaistetun
kansan varaksi, niin ovallenkt, häpiäksi
Kirj. Seurailen, toimitetut yksinäisillä miehillä";
joka "toistaa Seuran ainoasi i kantavan Suomalaisen
nimen". Sanokoon nyt lukia, kuka meislä
lie tuimempi ollul sanoissamme? Vaan eipähän
ennen meitä yksikään ouk, niin puolellakaan puheella,
Seuran laitoksia oikaislanul; mutia kilvotlamalla vaan
kiittivät ja kehuivalten hänlä, niinkuin hänen loi—
miluksiansakin. Ja vielähän luo Kanavakin äsken
sanoi meijän puheitamme "tupo-lurhiLsi, eikä ollenkaan
Seuroa liikuttavia".
Vaan koska olemme nyl kerloineet niilä nuljuksen
puheita, kussfl löytyy vähä miellä, niin tolia
(ahotten niitäkin vähä kuullaksenne, jotka tulimuut*
(ansakin toimillaavat , ja josta jo Aamulainenkin
muistuttaa meitä. Niin sanoo haan o. in. "koko Suomenmaassa
tuskin löytyvän 10 henkeä, heistä muka
jotka kirjoja ostaavat ja lukooval, jotk'eivät myös
taijak Suomeakin lukea, jos siihen vaan väheäkään
tarkoittaisivat mieliänsä". Eipähän tuota taitanut itekkään,
koska ei osanul oikeenkaan kirjultoo niitä
muutamia suomalaisia sanoja, jäita haan Suornalaiseslamme
otti kopioiltaaksensa, ja jonka runollisia
puheita haan lukoo "raakaueksi". Johan myö ISssä
Numerossamme toisiimme, Suomessa vähinnik löylyvän
1000 virka-miestä, jotk'eivät ymmärrä' k Suomen
puhetta; arvalkeepas siif ton milen monia muuta, vallasväestä,
ovat tähän kieleen taipumallomal. Ilman
tätä on jo muiltakin, oikeen luvunlasliemisolla, selitetty,
nii.ssä ruohlaiaisissa jjiläjissä, meren rannoillamme,
jo löytyvän 140,000 henkeä ummikko ruohtalaisia,
ja kuin tähän vieJfi luetaan sekä herraMista
eitä muutakin kaupunkilaisia, ja maalla oleskelevat»
perin-ruohtalaisla kansaa, niin syrmylläävät 200,000
ihmistä,jotka eivät paljon ynunärräk suomalaista sanaakaan
(keskustele e. m. Renvallin OrftUintAliPttUfftl
Itppfctfer p. I7)i m'n nÄislå ny! nuljus naijus-amöasli
sai 10 henkeii. Tästä ymmärrä!len nvinkä lapaisia
ovat nämäl meijän moillima-miehol, yksi niin
kuin toinenkin, ja mitä heijän puheensa maksaa —
ei kahta I,optikkoakaan;ja seMimoisel lirnkeiksi'ti tänne
töitämme tutkimaan, joissVi oiik h<>iän lukioiksikaan.
Kijiä lullina lalonpnikakaan pulnik niin mullinmallin,
ristin-riisiin rfiyskylelek, kuin moni nuljusnaljus.
Vaan elköliJm mies lie ollul juovuksissaan?
(Jos mieheksi hänlä muka sanoisimme) — koska horjui
smnek-länne, kallislui kuin moren-kaisla ; mihin päätyi
sinne päihtyi, niihin vajui sinne vaipui. Kli arvelemme
el/ei lama vaan lie ollul muuan Kirj,
Stinan naaras-puolla. Niinpfi se moisia näylleä kuin
oisi muka vanhaniamon paha nainen, joka hullujansa
'meille hiij/sulleloo. Sillä ilmankos se sanoo: "josko
sikisi fhänessä) syöpä"Iftisel, sallui.si kuin sara-heinät,
niin eipä kulienkaan Suomen kieli, niin milloinkaan,
saisik naulliaksensa laillisia etujansa, ja oikeullansa,
ellVi vaimot lälä loimeen saisik". "Se on vaimo
(sanoo haan) joka miehen kasvattaa". Ennen Iltakin
lapsen kasvattivat j vaati nyt, kuin ovat joufiineet
Kirj* Seuran pariin, niin tiesi lempo mitä riväl vielä
synnytäk — siellä" ollessaani1 Eiköhän se sen lähenki
lie sanonna: "n a is- väkiä saallais aivan hyvin ötloa
lal.an seuraan ilman minkään vuosi-rahansa maksamalak
— ainoasti aillä puheella, jolla saisivatten
heila mieltyneeksi". (Elkefi veikkoisel naurakee!
toiti)ilamme loen perästä hänen puheensa, sanasia sanaan).
YreJHpN sanoo: "kuin kerran vaan Suomen
eukot rakastaaval Suomen puhella, niin oval Suomen
a kalk i paljon enemmin toimii!avia, kuin
kaikki Suomen miehet ja seurat yhteisesti"; (tokkos
tii|äl.) Niin sanoo nuljus-naljus, ja semmoisia nuljuksia
-moill' on monlaik.
Oloitakos kuulleet Lieon kiellä, puheliH puolisuomalaisen?
Saalien siffi kuulla Kannvan 2£:ssä
Numerossa; josfa opilten tuntemaan "suoran suomalaisen'.
"Itserakas". — "Mutia valaistuin'. — "Lemirtesliiissti".
— "Tarkoituksesta muuttuu ansioksi". —
"Kannelta" (Kantelella'f) — "Penseysomaiseen". "MeUa)
huhkee neitosessa liekkumassa". — "Alas aurinkokin
nauraa, ja muita puila heiniä. Semmoinenkin mies
luloo meitfi neuvomaan, Suomen opettamaan. Ilmankos
se Olkeei) "luskottaa" suomea ja Suomalaisia lukiissaan.
Hänen paisuva omarakkaus, lukoo viaksi
kiilessä mikä on vika mielessään. Ja tämäkin riipoisi
meillen mielellään 'kielen puhislajaksi", jok'ei kelpaak
sanankaan solmiltajaksi. Lii''onki mieli on heikko
kyllä, "ja helpoillaan, Haan haaslaapi kahappäin", ikfifin
kuin nuljuskin. Sillä vaikka ensin syyttää
kaikkein Suomessa toimilefluilirn Sanomain olevaa,
ilman eroiilamalak, "Köyhiä, kerjäläisiä, kurjia, ja
ilkeitä", m. m. niin haan siilien kuitenkin, yksitellen
luetellessa, -kiiltoa" heijäl "innokkaiksi, suloisil si, ansiollisiksi,
sukkela-sanaisiksi, ja kunnollisiksi", m.m.
Huomena, joka on 2:nen Sunnuntaki Kolminaisuuen
jälkeen, saarnaa:
Kaupunnin Kirkossa: Aamu-saarnan, määrätty Kap»
palainen Blomqvist (sekä Suomeksi eitä Ruotiksi).
Ehtosaarnan, määrätty Palvellus-Apulainen
Snellman fRuotiksiJ.
Ensimmäisen SuomalaisenMeri-VäestönKirkossa:Fäestiin
virkoihin päästyään, isompia henkellisiä heelmiä,
toimellisimpia sekä kielellisiä että tievollisia viljellyksiä,
kuin mihin nyt ylettyyvät heijän voimansa ja
varansa $ toivomme toella heistä hartaimpia maamiehiIIisiä
harjoituksia, kuin näiltä helmustetuilta Suomalaisilta
kirjallisuus-seuroilta. Meijän mielestämme
osottaiksen, näissä heijän töissään ja toimeissaan,
jota-kuta jalollista aatosta, jota-kuta aimollista tarkoitusta,
jota oletten kyllä aikanansa keksivänä,
jos pysyyvät aina muka samassa henkellisessä
nöyryyessä,syämmellisessä rakknuessa, ja
kirjallisessa toimelIisuuessa, kuin ovatnäitä
"toimittamiansa" aloittaneet *). Sillä hyö ovat tällä
tavoin, ei ainoastaan keskenään, tässä nousevaisessa
kansassa, ja Opiston nuoristossa, juuruttaneet ja perustaneet
henkellisen yhistyksen Suomalaisuuteen,harjoittaaksensa,
Suomenkin maassa, tievollista ja kansallista
kirjallisuutta, jonka soisimme ijäksi heissä
pysyvän, niin kauvan kuin meillä nuoria löytyy, eli
kuin löytyy tässä oppivaisia ja opettavaisia; mutta
koska ovat päättäneetkin, (maakunnissamme ympärinhajottaaksensa
näitä henkellisiä kylvöksiänsä) jotta,
Juhanukseksi ja Jouluksi, jokainen heistä, kotiinsak
tästä lähtiissään, aina ottaisi myötensä hyvän joukon
näitä kirjoja, poiskaupitaksensa, (jota teköövättenkin
asian voitoksi, enemmin kuin rahan), niin ovatten
sillä myös auvaistaneet toisen, unven, tien, tietoja
teillen levittäjiksensä, kiertäin tätä ennen vanhaa tavallista,
Suomessa varsin vai vallista, kirja-kauppaa;
ja moni muukin on, aikaa voittain, ehkä tälläkin
tiellä, paremmin kuin millakaan muulla, tarjoova
teillen kirjallisia käsi-alojansa. Tällä tavalla ovat
synnyttäneet, ja itelleen valmistaneet toisen, uuven,
teillen hyövyllisemmän, jalaveastikin vaikuttavaisemman
toimeiiisuuen. Hyö ovat ruvenneet ei ainoastaan
kirjan sepittäjöiksi, mutta myöskin heijän kaupittajoiksi.
Arvattavahan se onkin, jos ei eneni-
*) Niin kauvan kuin pysyyvät tällä alaisemmalla
kohalla, niin ovat ylenettävinä; mutta jos, millä
mielen-ylpeyellä sovaistuneet, rupeisivat taivaiseen
päin tarkoittamaan, niin totta silloinkin valmis-
Uleiksen heilien häviämisen jaalentamisenpäivät.
Tutkinto.
Lukemisia SuomenKansanHyödyit*!, Savo-
Karjalaisten Oppivaisten toimittamia.
/. (Osa) painettu Ihlsinkissä, J. Simeliulcsen perillisten
tykönä 4845, 98 Ichen-puoliskoa,42:nen arkin
laajuuella {Kartankanssa) maksaa 45 kop. Hop.
11. (Osa) painettu 4846, samalla paikalla, 454
puol. 42:0 (Kartan kanssa) maksaa 48 kop. Hoptessa.
Olemme jo ennen, 13:ssä Numerossamme, muutamalla
sanalla,mainineet tämän tekoisia kirjoja: vaan
koska nyt toinenkin osa heistä, juuri näinä päivinä,
on painista ilmistynyt, niin kahomme soveliaaksi
laveammasti tarkoittoo maamiestemme mieltä,
näihin laatuisihin laitoksihin, ikeän kuin johon-kuhun
henkelliseen laihoon, josta kerran oletten viljankin
viljelevänä. Sanoimmekin silloin näihen nuortein
aikeihen— vuosittain, näin, kirja-toimellaan ja
pää-älyllään, osottamaankansallista lempeyttänsä, nöyryyttänsä,
ja suomalaista mielen taipumustansa,
siliä hyövytteäksensä kaukana ja kotonansa olevaisia
maamiehiänsä — olevan niin suloisia, ja luonostaan
lämpöisiä, jott'emme muuta taijak kuin kiitteä ja
kostella heitä, tästä sulasta rakkauestaan isä-maatansa
ja äitin-kieltänsä kohtaan. Ne jotka, jo näin
nuoressa ijässään, ovat tarkoittaneet mieltänsä, ja
yhistäneet voimaansa, yhteiseksi hyväksemme, hakiissaan
koko kansakunnan henkellistä parasta ja voittoa,
heistä toivomme myös, kerran miehiksi tultuaan, ja
pr*2a Lauvanlaina*, 26:nä paivana Kesä-kuuta, 1846.
Lentolehti guomalatnett» jota toi-
Mitetaan joka pyhätöianäLauvaataina,
Kochinpuoissa,Falmqvistinkivimuurissa,
Esplanadinpohjoispuoliamaisen
Kuuluttelemista ja muiitaik ilmoittamt
«ta, jota tahotaan pantukniniiihi»
lehtiliin,maksaa3kop.jokaratielirivi,
johon luetaannuonarvollasopulistavia.
yhen Hopee Ruplan, vtiuessa, ja
60 k»p. puolessa; mutta haettu postin
kautta rauuanek, maksaapi vuosikerta
15 k»p. ja puolen vuuen9 kop. eiiämpi.
Kuin kustaik maakunnasta tuetaan tässä 40— 90
nuarttkaista, niin on arvattava, j»Ua ntiibenjonkosia
foytyy, moni älyllinen, monlaik mainiota
miehen amct**, jolle Ussä a»»efaa» tilaisuutta
kirjailisihin kiliin. Ja koska aina joukossa löytyy
nujakin jotka ovat muita vanhempia, jotka
ovat täällä jo hauvan olleet, ja monikin jo Mahisteriksikin
tullut, niin löytyy hrissä aina niitäkin
miehiä, jotka ovat hyvät saattamaan teitten
kirjallisia fiyö:vyty;ksiä; jotka — k>ska ovat
monesta päästä lähteneet,, monestakin mielen luonosta,
joi koioisinki monista erinäisistä Suomenmaan,
jmikeista, niin — synnyttäävät, myös huvituksia,
liijälsikin koska heissä aina viljaltaan
nuoruen viriiillisyyttä^
SilM kuin toiset vanhentuuvat» ja. kerran töissänn
ja 10/m+ssaan. tylsäyntyyvät,, niin ntimät
toiset aina jn/syyvät niionmen hilpeyessään. Qvat
kuin: virroissa juo!sevaJtien, aina vuolavainen,
vesi, joka meitä, tevveyvdlansä, ravihtee ja, vir*
voittuo..
maksi kunniaksensa» ja Suomen maan ja> kielen yhteis°
ksi toilolviji *).
Eikä vielä silla kyllä: kbska nyt oppivaiset,
jo opetuksen aikanansakin, ovat tarkaillaneet, hevon
ja kirjojen ympärin-levilläinisellä, har|oillaakseiisa
kansallisia mielen valaistusta, niin rnahlanoou tämitik
hoijärv lotmetlisuus, muissakin opilisissi, sytyttää
halun ja innon olla -heila mokoma, vieläpiV
näitä tnaKravatsenipiakiru Sillä koska on jo mon°
Uakin, jo mon^staipäin, ja uumin kerniin „ tullut
muistut Huksi, oppincihenki, Suomessa, lällä tavoin^
on tehly niuissakin maissa), enin hyuyyllävän
ma^Harts;», aikaansa, ja tietojansa, niin toivoin
sHiuiiemyokin, jos jössa-kussa tätä loella kaivataan^
lasta lähin ei syylä löytyvän tällaisiin muistutleleunsihirh.
Tiiiiän asti olem ne ainoisli puhuneet näistä
nuorten tarkoituksista, eli oik'etniiillain ehkä sanotin,
mihin myri lahloisimrno larkoilloo heijän mieltänsä,
ja johon elikä eivät vielä ilekkaan olok perillon
päässet **); multa nyt luloo m»ijän myöskin
kahinaksemme, jos heissä on ollut miehiä tätä joksikm*
loiiniUiMViaan; jonka puolesta olamme niitti
lieijän: kirja-tokoj.irisa farkeinsiiktn; tulki:akseniiMie , loivessamme
sillä myös parailten larkoillavamme maa*
miesieiune iniella näihin asioihin.. Ja, koska näissä
nuorissa kirjiiltajotssa tavataan1 ei ainoasfa;rn aik*'>iag
multa myöski') alkeita, aika miohon, joiska vaslapäia
toivotaan paljonki kirlemmo ja kirjallisuutemme hyväksi,
niin tahomme lavearnfnallakiu tulkimis"llt
uniisinitoo mitä oisi^ meijän inielestänirue, vältellävft
niinkuin kiitellävakin.
Tämä ensimmäinen osa sisällänsä pitää (p.iihti
Tiilii toivotaan Uijaksikin koska ovat,nniiien toiste*
esimerkistä, nähneet, jotta tUmmiiiset Uiimrt ei
ainoastaan kantn-atak,. mutta /nyös, jos kunnolla
tcli'(iän, antaavat ison rahallisen voiton. Totta
heijärit kauppakin- käypi vuosi-vumlta paremmin,
sitn myöten kuin tuhnvat maamithillemm* lievyiksi
ja tunnetuiksi. Eminäkään htek mahoi7omaksi
jolta saaoatten vielä ehkä, ajan päiistä, painuttQo
40 ja 20.009 kappaleen suuria painoja;niin totta
satoinki hybvyttäävät monta enempi,, kuin koskm
moni muu tuskin rnyiipi 500 omiansa..
Ensiminimin"n alku: tähän, tuii siili,, että koskei
manna vuonna syntynä,heilien Suomalaisen Viikki
sanoman toimittaminen, niin tuumaisivat näin
julkiksi saaha micli-kolieitansa; jollan, jos heilien
rahallinen vahinko tuosta tulisi, päältivättsn
maakunnan nuorukaiset, sen tosaHen panna;
muUa tulipa voitto, vaikka kirjat myötiin
halpaan hintaan {Joka syntyi heijän viljaltaan
painamisesta). Ja josta voitosta nyt annettiin
40 Rupi. Hopeata palkinnoksi kirjntlajoUhn, kustakin
painetusta arkista; lahjoitettiin 30 Rupi.
Hop.. erHtain yhellen heistä, suomalaisista kielen
harjoituksistaan:ja 30Ruplaa määrättiin tiXstftpain
hyväksi s*llen, juka sen huolen ja vaivun ottaa
päällensak. pillimään" murhetta näihen kirjoinsynnyttämisestä*
mSnkSSn kuin 10 heistä kelpaisik krrjankirji tajaksi *),
niin 400 kerpoo näilen. kirjojen kotiinsak kulettajoiksi,
ympärin-tevittäjöiksi,. ja rakeiksi uiuttllajoiksi
» Tämäkin on muuan henkellirien toimitus,
joka huvittaa ja hyövytlää, sitä myöten kuin on
mielikin jo» valaisiukseen, ja Suwualaisuuleonpjttn, laipunul,
ja jotmn ei rahojakaan tarvitak. sillh SÄHVHtten
näitä kirjoja maksulak, tehäks.onsä siill<>n Icisfä
tiliä* lakaisin tänne palattuansa. Nyt yrnuiärläa. jokainen,
jotlVi tnikaäiv kirja-kaup|»a inahak iryvä
niin olollisosti kuin tämän laatuinen. Sillä kuka H
ostaisik näillä nuwilta, yslävillitiiMuo ja, lullavilian —
me, niitä kirjallisia uutisia, joita, luovaltm rnyot-nsa
Opistostamme, toistuksoksi heijäni henkelli-seslä ly«» l~l ~
kenlelemisesl.",, liijaksikia jos ovat sentapaisia, elä
Lyövytläävät ja huvittaavat meitä.
Ouvotslumme kyllä, jOtTei yksikään-meijän Viikkolaisistämme,
joiku kyllä p-uhuuva.t pienimmistä ja
joutavaisistäkin asioista, ja jalka monosiin ovat kiitoksillansa
kunnioittaneet tyhjiäkin kirja-kokeita,
ouk vrelä nuin sanalla lårkort tanut mieltänsä
näihen oppivaislemme benkelliseen loinv%riisuuletM".
Vieläpä lteU»inkiläinen v 31:ssä Kuiwvossaan,, nuhlol.no
meitä siitä, jolta uskalsimme näihen nuorteni- yrityksistä,
aikoa myöten-, toivoa e-nenuntn ehkä kuin
näistä muista, vanhoistaâkkauulunoista» Seuroista **)..
Savon ja Karja fan nuorukaiset,., ovat nyt
jo toisen, kerran* lähettäneet leilien lämpoisiä»-
sä, ja se on lioillekin, joille tä-mh: Kunnia on tuleva,
ensin aukaistaneen tätä valaistuksen ja k k'j»l lisuuen
uutta, henkeJlislä* tietä.. Toivommekin: myösjolta oppivaiset
näistä muistakin maakunnista,, ovat kerran
seuraavina näitä heijän kumppuJiusa. kauniita erimerkkiä.
Koko Suomenmaa on ja tullut tuntemaan
Opistossamme löytyvän Savo-Karjalaisia;- eikä lunnek
ainoastaan, mutta pitää Leijat myöskin arvossa ja
kunniassa.. Soisimme mielellään jotta Wiipurilaiset.
lohjalaiset, Hämäläiset, Uuvcnmaalauiel ja kaikki Länsi-
Suoniala isHki, laskei.tlelisivat riaill.cn: lavuillen, o
JK^hoital meilä, Kanavassa T lahr joifa-kuila muitakin
"yksi^Msiä n.r^liiä", o'lamaaii, "päH-asiaksemmet
lietei.siä ja krrj»Nista aineita " Vraan onhan
kaikkilin airêl ti'vollisel ja kirjaflrset, jos heitä
tievoiris'sli ja Urrjallisisti loiniitelaan. Niin pnhuk
siilien, jotta sinua y'miiäm'lläisfin; vaan ajaltereppas
kulienkin aina ensin miläs puhut; joit'ei sanottaisi
sinusta: tyhmän: s)iin aina suussa,, viisaan kuu syhnimessä.
Vaan taijarnmo, arvoama7a, tokr ymmärteä sinun
lah'ovaisi 'Sellaisen liHo-Mi'Mi"',. kussa ei ainoastaan
kaikkia uusia Suomeksi painetuila kirjoja maamie—
hiilemme julistettaisi ja ilrnoiMtaisi (johan tätä
YiikKo-sanomrssamme lohäänkin); multa kussa hetlli
myös,. Inikimison nimellä, hyvin kiitelläisiin,Hr pahoin
nioilitlaisirn. Niinpä myökin niipleliään .soisimme,
jos kuka s^n vaivan ottaisi |>äällensäl' y tätä
tehäksensh; kuitenkin emme siihen kHään y.!'yläk.
Vaan saattaisitlian luota Irfiä rlf11f k k in. Kirjuta verk—
konen "vivahula", ja lähäläk tänne tekojaisir niin
kyflä beilfr painetaan, hyvän maksun eislä; mutta:
ha*e siilien itekki lukema-miehiä. Tokr murslutamme
että k©sk'ei riiofinkaan kielellä ilman
vahinkofak, toimiftoa muijan maassa sellaisT» t ie—
to-lehtiä, mitenkä se »iilten siM>meksr lyntytiFJ Se
kanculfaisi hiinninkallen *). Olilian tuo- "Mnemosyne"
". *) K>p'A tämä SuomalainenUitan, rmlfka tyttå
puhnujii yksinkertaisia- asioita, kamiatta-isHc Lustannulisiamar
jos häntä tmmalta- painattaisimme.
Vaan knm ite kirjxtta-mme. itekkin painamme, jo
bäntA toimitamme, min' sillä tok' henkeänsä ehk&
suili/ttäa;. mnttct jes laihaksi muuttuu, eli laiskaksi
paneikse», niin syytuli ihtitiisi, kuin
ett ymmärrät häntä- paremmin mttka syötteä.
Kifitiipäf vielä muistetaan Intin joku kirj&Tlnnsto
meitäkin yhä kthoifti *oimittamaan suomenkielistä
hnft)lehtt>ny (tok* ei tuohon kehoititstakaa*
tarvittu}; ja toisti silloinkin ''<flil sen laitainenlehti
oli tarpeiUinin*, ja sanat: "kyllä minä vähin
auttelisin kirjottdemHla,. että kehottelisin tantan
tienolliset viita ottamaanI', mutta pahoinpa petti
puheensa-, eipä kuuluva kumpaistakaan. Kuin ei
luyvyk liUinistään, knuhtlc koko kylästään, muuta
kuin 2 Suomalaisen hokiata, niin tititk kiitäk
häntä Suomen kielen kehoittajaksi! Eipä siellä,
monen pitäjän talonpojat onk koko ftistii vrityksestämmckuullut
puhuttavankaan. Parrmpi oisi
jos sinä, niinkuin mvni muuliin, joU* on talonpoikiin
kanssa paljon tekemistä, nliissä heitä,
neuvoisit ja auttaisit. NiinpiX koska oof kerran
Kehoitlajaksi ruvenmtt, ja sen päälläkin' varsin
tannek lähtenyt y niin kehoitak heitti, jotkakehoittamista
tarvihtonvat,,ja älä meitä, kiusaa. Kehaita
maamiehtäisi, niillä seuluin, hjvilhensiM
") Millä nuotilla? Kuin eivät Suomalaiset itek taijak
tanssia, niin tans/ttanvat to!;i m>i'la.
"") No mitkå ne siitten makaisivat tien ravissa?
Vaan niin hain on jo sanottu, niin tllssii Lw
yinslcin puheessa ei oith paljon pontta eiliW perää.
prenrn kmtniin kartan, joka kuvaille molemnraf puoliskot
meijän niäa-palloslauimo, ja erittäin vielä Eilropan
maa-osaanine) viisi erinäisiä kirjulosta, kukiin
erityisellä kirjullajallakin, niaiMisäk snhen panmimtak;
eipä niinen m°rkkiänsäkääfi. Tänä vieraila uinen
(ujosleletuinen) jos kohta joiilavakm, joka oi nuoruuen,
liij.iksi vasta-alk?»viis»n, oiiiiomi, (olkoonki
hänen, kaunrin lapanv») ilmoittaiksen siiliäkin joif'ei-
Vät snallaneet merllen tätä kirjaansa uiiHään esrpuheellak;
i;in. No eipä luola paljon tarvittukaan, sillä nimffoks^
stääi» aivolustansa jo arvalaan, j,i lunielaan
kirjan luellua. Tämä osa, joka jo mahlaa olla monenkin
leijan käsissä, on kirjoiteltu ei ainoistaan
Varsin selvällä Suomen kielellä, multa sanoisimme
myös kauniilla Savon puheeJU, ellVi hänessä vielä
toisinaan, paikka paikoin, löytyisi: tätä vanhaa vaivaliisla
kirjoitus tapaa, joka mei|än silmässämme kokonaan,
läivääpi. lälä puhasta ja parasta Suomaa.
(.fatketaan).
SmunaSaisct Pietarisia. - ja loppu yiimeiicslä Nunverosta).
JG£ui'eukin hetkellä jolla-kulia huvittavalla,, se on
fyypäyUsMlä virv.oillavaisplla,oa Sua.ivilain/enkin pukelias
ja iloinen; hänen synkkä (jäykkä) luontonsa
poisi-ha jahtaa kuin pii ven hallaral; hääti unoliutlaa
Vaivansa ja huolensa¦> haan elelee ja virkistyy.
Totta kaikkeli tapaat häntä jollan-kullan kapakaniii
tienoilla, tahi viina-käissä, kussa löytyy sellaisia
lykyliisiä lään-taivaaHispai asujanpa;, ne- huilaavat
Sliten jaksaaval, jotka vaan laulaa muka tailaavatten,
jos kohta Jumalakin» et oisi luonnot h.eiift laulajoiksi
(tahi antanut heilien äänestä niin älyä).
Ke laulaavalten kaikki yht'haav;ra, ruutia jokainen
itekseen omalla tavallaan, efkä yksikäänlioista kuulek
toisten perästä, multa ainoasii; ililesäk päällä. IL» i—
jän laulunsa on urhullinon» tansittaivainen *), ja aivan
jksilapainen, kuhunkin vai-hokseere (ftrof) kuuluu
neljä väliä (tafter); j» laulajainen osat taa nyt,
innolla, käsillään ympärillänsä liehuessaan, ei huolivansa
niin niisiäkään, fähä kyllä kestään. Hetkeä
myöhempänä taljat sa tavata simai laulajaa, istuvainen
känissään, Wifpurin/ Jjultin tuolla puolla: poiklii-
puo!in näissä pyörähtäväisissä ja rndVvviisissa rattaissa,
riiputtain päätänsä, ja polvet, hiili-koukkuina,
koukerossaan, torkkuu haan, milfei kuoliana, uupunut
unessansa, kunnekka. haan äkkiä havaiiilee,löylä-
Tänsä, oikealla, vai vasemallä, tien-puolellii, ravihin
(ojahan) kaatuneensa.
Toki tuloo minun kuitonUin arvollaik sanoaksein,
kaikista Suomalaisi*!a, oi löyiyvän yhtäkään, joka
eisi varsinaiseksi juomariksi mainittavana **); vaan
"itä vastoin on tämä kansa kiitettävänä selveyleslään.
W. H[lpim 110.
FJ /vit on puusta jnthiut,
Mnen paalia maitoteitä.
Kuva-kirjoitus f).
ennenki, niin kuin nyt "Suomikin", kumpainenkin,
aikanansa, kunnollinen Lentolehti, kussa monet ymmärtäväiset
miehet yhessä, tievollisesti,työskentelivät;
vaan kumohonpa kuitenki kaatui. Eipä ne semmoiset
lehet loistak Huolissakaan, sillä vahainen on vielä
meijän maisin kansallinen valaistus, jottaniistä hyötyisi,
tahi niihin mieltyisi. Vaan äläppäs tuota hätäilek,
johamme Numeroissamme lupaisimme tätäkin
tenäksemme, omalla muka tavallamme, kuin vaan
siihen aika joutuu. Mutta mikäpäs nyt pisti sinun
päähäis, kuin läksit niin äkkiä kirjan kiihtelöhön?
Vaan lieneekin nämät sinun täällä nyt tekeeilläftn
olevaiset kirja-kokeisi vaativana "jotta olisi tilaa
lehcssä vähän lausua myös mainituista vehkeistä?"
No, älähän huolik, kuin vaan painista joutuuvat,
niin totta otamme heijät tutkiaksemme. Ja
jos hyviksi tuntuuvat, niin kyllä kiitetäänkin; mutta
jos kehnoiksi arvelemme, niin — varoitak vaan ihtiäisi.
Mutta kuuleppas, Kultainen! Olithansa ennen
selvä Suomalainen; mikäs nyt lie sinua pilannut,
puuttunut kielen-kantimehesi? Ethän nyt muuta
tunnekkaan kuin taidi, tiede, (ja tiede-miehiä) valde,
ja muita semmoisia häjyjä sanoja — mistäs lienet
heitä kaikkiakaan keräillynnä? Jos semmoisia kirjoissaisikin
viljellään, niin kisa siitä vielä tuloo, tvloopa
niinki. Miltei näytäk kuin oisit oikeen kilvan
päällä lähtenyt Kanavan kanssa synnyttämään
uusia, joutavia, suomalaisia sanoja, kussa meillä löytyy,
vanhuuesta, paljon parempia.
käyttämään niitä Suomalaisia Viikkolaisia, jotka
nyt lentelölivät heilienkolmesta köhin; ehkei niitä
toistele tarjoitetak, eikä aina annetakkaan. Jok'ei
otak saatuansa, se ei saa tarvihtaissa.
Imprimatar,G. Arin.
HELSIKKISSA, €. A. Gottlund,11849.
*JSelitys. Viimeinen Kuva-kirjoitus,ja tUrnén alku,
luetaan näin: "Nämät lehet maksaa tänä vuonn*
yksi Rupila Hopiassaj Ottaakat fottakaatj heitä,
luetka (lukekaaf) niitä päästä-päähään, kattoka kirjan
sisälle; niin ett'ei tulis kieli pilkan alle,
kirjotta ja kärsäis vahinkota. Kuuluu kylässä kinat.
(7'cimän selitys seuraa vastapäin).
N SÄ fi^> Tn
-ÄW&SWS*
1
*** '^///«rl^^jaS^ ' L^"
tånäpånä maffoi
SKuiö"ttjnnöri,18 ja 19 DUtpfaa; — £>l)ra Stynnöri,
15 \a 16 <Xp(.;— «ftaura Sijnnbri, 11ja 1% SRpl.» —
SKuiösjaufyot, tlein>i6fä, 1 SKpt. 50 fop.; — Ofjran-tnns
nit, fappa, 1 Slpli— .£aurasrt)t;mt, 1SKpl. ja 1SKpI.
10 fop.;— SBoi, geimitffä, 7—B SKpU — %ali,Sei*
tmöfå", 6—6* 9tyl.; — 9>alwattu SKaawaan lif)a, 2ei*
toiefä, 3 9fyl.; — kuoreetta maffetaan % VtpU 50
fop., ja 3jmefi Dtpl.; — 935aftfan4i(ja,Ceiwtefäötä,
4—5 <Xpl.; — ©iamlilja, geiwiefa, 4 «XpL 50 fep.
ja 5 SHuplanfi; — J)eiuat, 90 ja 95 fop, IVittM--"
«Pf |i fupo Otfta, 46 fop. — äommsJJalot, 10 SKpU
ja 10 «Xpl. 50 fop» ©i)li; — 9>etäifl«tä, 7<Kpl.ja
7 SKpI. 70 fop.; — iCuujlHa, 6 SXpL ja 6 «K. 75 fcp.; —
©ijfct (îilct) 3—4 9ipK — SKieöfa^maito,
2—5—30 fop. fännu;— 50 fop. tiitnrietä; potaatit, 25—30 fop. fpp.; — walfoifia;
1 SKpt. fappa; — — 60 ja 75 fop. fappa, tDityertaijiä, 1 9ty(. ja 1 (Hpt. 20 fop. fapp
a; —
903iinafännu, \ Ovpl. 00—70 fop.; —
30—50 9tpU; — Sijnnöriéilafoita, U ja 15 «Kpl.

1846 Suomalainen

Uploaded by

Document Information

Original Title

Copyright

Available Formats

Share this document

Share or Embed Document

Sharing Options

Did you find this document useful?

Is this content inappropriate?

Copyright:

Available Formats

1846 Suomalainen

Uploaded by

Copyright:

Available Formats

C, A. Gottlundin Kirja-pajassa.

You might also like