Turha kauna

Turha sun mulle on kaunaa kantaa,

retkeni rient jo taivahan rantaa,
kohta, kohta sen taaksi
haihtuva on elon harhaisen haaksi.
Mahtuvat sinne syyttvt sanat,
laulujen laineet ja venhojen vanat,
kenties kun olen siell,
muistaa voit mua muullakin miell.
Koe mua hetkinen, hetkinen siet!
Pyyd en suotta, sen sallimus tiet,
sama, mi tielleni johti
Sun, jolle lempeni leimuta tohti.
Taikka jos ahdas on maapallo meille,
keskenkin tulla voin Tuonelan teille,
sattui jo surmaava nuoli,
voit pian virkkaa: ma voitin, hn kuoli.
Mut l ilmaa myrkyt multa!
Tukehtuessakin syksen ma tulta,
poltan rikki ne rinnat,
jotk oli muinoin mun onneni linnat.
Eino Leino