(atmosfääri) luominen, suhteessa tämän kosmisen ympäristön

Alussa - ‫אשׁית‬
ִ ‫ְבּ ֵר‬ keskelle syntyvään elämään, ja siinä tapahtuvaan eläinkunnan ja
ihmisen luomiseen. Maan luominen merkitsee maaplaneetan
Maailmankaikkeuden,
Maailmankaikkeuden, elämän ja ihmiskunnan synty
luomista, sen kokonaismerkityksessä - jossa se tarkoittaa ihmisel-
1:1-
1:1-11:32
le asuttavaksi luotua/tehtyä planeettaa.
A. Luominen - 1:1-
1:1-2:25
1:2 aloittaa sanoen: "ja maa oli",
oli" jossa ‫ ֶא ֶרץ‬on siis sama
Lause hepreassa omaa kaksi mahdollista rakennetta: (1)
kuin edellä 1:1 "Jumala loi...maa
loi...maan
maan". Täten kyseessä on nykyinen
depenssinen lause (riippuvainen
riippuvainen),
riippuvainen sekä - (2) independenssinen
maapallo, eli asuttavaksi tarkoitettu maa. Tämä "maa" oli autio ja
(riippumaton
riippumaton).
riippumaton (1) olisi "Aluss
Alussa
Alussa Ju
Jumalan luodessa taivaan ja maan,
maan
tyhjä (‫הוּ וָ ֔בֹהוּ‬
֙ ֹ ‫) ֙ת‬, joka on myös kuvaus VT:ssa tuomionjälkeisestä
" (2) olisi "Jumala
Jumala loi alus
alussa taivaan ja maan".
maan Rabbi RaSHi (1105
maasta > Jes.34:11, Jer.4:23. Tästä käsin nousee tulkinta, että 1:1
j.Kr) kannatti (1) depenttistä lauserakennetta, jossa muoto olisi:
sekä 1:2 lauseiden välillä olisi aikajakso, jossa enkelit olisivat
(1) "protasis" > "Kun Jumala alkoi luoda taivaan ja maan" (2)
asuttaneet tätä samaista planeettaa ja maata, ennen ihmistä. Au-
"parenthesis" > "maa oli..."
oli..." (3) "apodosis" > "Jumala sanoi, tul
tul-
tius ja tyhjyys olisivat seuraus heidän lankeemuksensa tähden
valkeus/valo" Independettinen korostaa creatio ex nihilio
koon valkeus/valo".
tapahtuneesta Jumalan tuomiosta. Tämä kuitenkin kumoutuu
näkemystä, jossa 1:1 on oma itsenäinen lauseensa. Depenttisellä
verbin ‫ ָהיְ ָ ֥תה‬aikamuodolla, joka on Qal-
Qal-perfekti,
perfekti eli menneessä
käännösmuodolla on myös suuntansa enemmän evolutionistiseen
muodossa oleva "oli", ei "tuli".
näkemykseen, tai myyttiseen kerronnalliseen näkemykseen, suo-
Seuraavaa käännösmuotoa on ehdotettu 1:1-3 tekstille:
ran luomisilmoituksen sijasta. Tällöin "pimeys
pimeys oli syvyyden
"Alussa Jumala luodessaan maan ja taivaan - kun maailma
päällä"
päällä" olisi alkutila, josta käsin Jumala aloittaisi 1:1 mukaisen
oli vielä muodoton ja kaoottinen, pimeyden ollessa syvyy-
luomistyönsä. Independenttinen lause taas osoittaa itsenäiseen, ja
den päällä ja Jumalan Hengen leijaillessa vetten yllä - sanoi
kokonaisvaltaiseen ilmoitukseen Jumalan luomistyöstä (koko sen
Jumala: "Tulkoon valkeus". Ja silloin oli valkeus.
6. päivän tapahtumina), eikä näin painota luomistyön alkamista
Tässä muodossa palataan depenttiseen,
depenttiseen eli riippuvaiseen
tilassa jossa "pimeys
pimeys oli syvyyden päällä"
päällä".
lausemuotoon 1:1 kohdalla, ja korostetaan, että luominen alkaa
Kieliopillisesti 1:2 aloittava konjunktiivi "ja-
"ja-maa" (‫)וְ ָה ָ֗א ֶרץ‬
maan järjestämisellä, valkeuden esiin tuomisessa. Toinen muoto
korostaa 1:1 lauseen itsenäisenä ja riippumattomana (sitä
olisi "Alussa Jumala loi taivaan ja maan. Ja maa tuli autioksi ja
seuraavasta), ollen näin independenttinen muodoltaan. LXX > η
kaoottiseksi...",
kaoottiseksi..." jossa "tuli"-verbi (‫)היְ ָ ֥תה‬
ָ korostaa juuri enkelimaa-
δε γη ην "mutta maa oli.."
ilman olemassa oloa maassa, tullen heidän lankeemuksensa täh-
Hepreassa "alussa" (‫אשׁית‬
ִ ‫)בּ ֵר‬
ְ ohjaa näkemään (‫ )רֹאשׁ‬sen
den (siihen osoitettu tuomio) tyhjäksi ja kaoottiseksi. Tosiasiassa,
juuressa viittauksen merkitykseen ἡ ἀρχὴ τῆς κτίσεως τοῦ Θεοῦ
KR-33/38 käännösmuoto on hyvä, sillä se korostaa juuri
(‫הים‬S
ִ ‫יאת ָה ֱא‬
ַ ‫אשׁית ְבּ ִר‬
ִ ‫" ֵ)ר‬Jumalan luomakunnan alku" (Ilm.3:14),
1 independenttisenä lausemuotona creatio ex nihilio merkitystä
joka viittaa Jeesukseen . Joh.1:1 perustelee tätä myös "alussa oli
(luomisen alku ollen "tyhjästä luominen"), sekä osoittaa: "ja maa
Sana" > (ἘΝ ἀρχῇ ἦν ὁ λόγος), jota LXX:n muoto εν αρχή "alussa"
oli autio ja tyhjä"
tyhjä"; eli poistaa tulkinnan maan asuttuna olemisesta
1Moos.1:1 vastaavasti tukee. Targum Neofiti (aramea): ‫מלקדמין‬
(enkelit) ennen ihmisen luomista. Visuaalisessa ilmaisumuodossa
‫בחכמה ]בחוכמתא[ ברא )ד(יי‬, jossa ‫ בחוכמתא‬on "viisaudessa",
"viisaudessa" ja
tässä "muodoton/tyhjä" kuvaa autiomaata,
utiomaata jossa ei ole elämän
näin viittaa Sananl.8:12-36 tekstiin. Viisaus tässä on synonyymi
tarkoitusta eikä sen päämäärää. Pimeys syvyyden päällä näyttää
Messiaalle, eli Jeesukselle.
kuvaavan pimeydessä olevaa alkutilaa, joka visuaalisessa
Huomaa, 2Moos.20:11 käyttää verbiä ‫" ָע ָשׂה‬teki",
"teki" kun tässä
muodossa on kuva meren syvyyksistä.
syvyyksistä Nämä yhdessä kuvaavat
1:1 ‫" ָבּ ָרא‬loi". Verbin objektia osoittava ‫ ֵאת‬on tulkittu Jumalaa
pimeää alkutilaa, jossa ei ole mitään elämää, järjestystä eikä
(Messiasta) koskevana "ensimmäinen
ensimmäinen"-ja-"viimeinen
ensimmäinen viimeinen"
viimeinen osoituksena
muotoa. Hepreassa ‫ל־פּ ֵנ֣י ְת ֑הוֹם‬
ְ ‫ ַע‬omaa sanassa ‫ ְת ֑הוֹם‬viitteen
(Jes.44:6; 48:12 > Ilm.1:17), joskin heprean kieliopissa kyseessä on
tamtu/Tiamat ilmaukseen, mutta tämä ei ole kuitenkaan konteks-
verbin objektia (teon kohde) osoittava partikkeli. Myös "tai
"taivaat"
vaat"
tissaan tekstin merkitys. Kyseessä ei ole babylonialainen mytolo-
(‫)שׁ ַמיִם‬
ָ on nähty monikollisena, osoittaen "taivaiden" kerrokselli-
ginen luomiskertomus, jossa jumalat luovat maailman toisiaan
seen rakenteeseen (ilmakehä (ἀέ
ἀέρα
ἀέρα > Ilm.16:17), > taivaan avaruus
vastaan sotimalla ja toisiaan tappamalla, vaan kyseessä on
(ἐἐπουρά
πουράνιος > Efe.6:12) > hengellinen taivas Ps.2:4; οὐρανό
ρανός >
Jumalan hyvyyden ja armon ilmentyminen Hänen Henkensä
Kol.4:1). 2Kor.12:2 puhuu kolmannesta taivaasta (τρίτου οὐρανοῦ),
kautta. Ilmausten yhteneväisyydellä saattaa olla määrätty
johon Paavali temmattiin. Mutta onko Jumalan taivas (Kol.4:1)
sanallinen ja temaattinen syy-yhteys (konteksti: "luominen"),
Jumalan luoma, 1Moos.1:1 mukaan? Kirjoittaja ei usko tähän.
liittäen Bereshit-tekstin
Bereshit kuulijakunnan jo tunnetun käsitteen
1Moos.1:1 "taivaat" (‫)שׁ ַמיִם‬
ָ ovat näkyvän maailmankaikkeuden
keskelle, kuitenkin täysin uudella ja poikkeavalla tavalla.
(avaruus) sekä maapallon ilmakehän sekä planeetan kaasukehän
Maapallon muotoa on nähty Sananl.8:27: "hän (Jumala)
1
veti piirin/ympyrän (‫ )חוּג‬syvyyden pinnalle..". Jes.40:22 käyttää
Kol.1:16 ¨"Sillä hänessä luotiin kaikki, mikä taivaissa ja mikä maan päällä
muotoa (‫)על־ ֣חוּג ָה ָ֔א ֶרץ‬,
ַ joka viittaa maan muotoon "ympyrän" tai
on, näkyväiset ja näkymättömät, olkoot ne valtaistuimia tai herrauksia,
hallituksia tai valtoja, kaikki on luotu hänen kauttansa ja häneen.."
"pallon" muodossa
 1:2 "Jumalan Henki liiteli" nähdään "Messiaan Henkenä"
teksteissä Midrash Ber.Rabbah 2; 8 Vajik.Rabbah 14. Viittaukset
näissä teksteissä on Jes.11:2, sekä Val.2:19. Targum Jonathan ku-
vaa tätä aram. ( ָ‫רוּח ַר ֲח ִמין ִמן ֳק ָדם יְי‬
ַ ְ‫" )ו‬ja Herran edestä oleva armol-
lisuuden Henki". Hepreassa liiteleminen kuvaa linnun suojelevaa
sekä hautovaa liikkumista. Kuvaus tässä on merkityksessään hen-
gellinen (vrt. 5Moos.32:11), sekä historiallisaktuaalinen Jumalan
Hengen liikehdintä, jo luodun maaplaneetan järjestämiseksi asut-
tuun tilaan. Jumalan Henki on tässä todellisen elämän antaja, sekä
sen muodostaja (järjestäytyminen). Jumalan Henki ei liity kaaok-
seen, pimeyteen eikä olemassa olon (materialistinen; maaplaneet-
ta) tarkoituksettomuuteen. Tätä muinaisheprealainen funktiokes-
keinen (miksi jotakin on) ja elämäkeskeinen maailmankatsomus
juuri tuki, rakenteellisen (miten jotakin on) maailman-
katsomuksen sijasta. Elämä, ja sen luominen sekä järjestäminen
on tarkoituksellista ja päämäärällistä - miksi se on;
on ei vain tiedol-
lista ja käsitteellistä - miten se on.
on
1:3-
1:3-5 kuvaa ensimmäisiä Jumalan sanoja: "Tulkoon val-
val-
keus",
us" jota seuraa syvyyden päällä olleesta pimeydestä valkeuden
pois erottamisen. Tematiikka hengellisesti on hallitseva koko
Raamatussa, jossa pimeydellä ja valkeudella ei ole mitään keski-
näistä yhteyttä. Valkeutta () on tulkittu tieteellisesti joko kosmi-
kosmi-
sena valona,
valona tai energiana (lämpöenergia sekä termodynamiikka),
tai hengellisesti Sanana/Viisautena
Sanana/Viisautena,
a/Viisautena eli Kristuksen Jeesuksen esiin
tulemisena (ei tässä syntymisenä > vrt. Jes.9:1-2 liittyen Sanan
lihaan tulemiseen), jonka kautta (Viisaus) maaplaneetta saa elä-
mänjärjestyksensä (Sananl.8:12-36). 2Kor.4:6 > εκ σκότους φως
2
λάµψαι heijastuu LXX:n γενηθήτω φως "olkoon valo/valkeus",
valo/valkeus" joka
liittyy tässä Messiaaseen ollen tuo "valo/valkeus".
"valo/valkeus" Jumalan Sanan
voima on tässä Jumalan luomistyön aikaansaaja (Ps.33:9;
2Piet.3:6-9), joka personoituu Jeesukseen (Joh.1:3): toiminta tässä
1:3-5 on (1) Jumala sanoi;
sanoi (2) Jumala näki sekä (3) Jumala kutsui.
kutsui
Hepreassa jussiivinen muoto "Jumala sanoi",
sanoi" kuvaa yks.3 pers.
käskevää luonnetta, ei sattumaa tai mahdollisuutta kuvaavaa
luonnetta. Ongelma tieteellisen ja hengellisen näkemyksen välillä
on siinä, että kosminen valoenergia (termodynaaminen merkitys)
on luotua (ei iankaikkista), kun taas Jeesus valkeutena ei ole luotu,
vaan esiintuotu "olla",
"olla" joka on tässä selvä toiminnallinen ilmaus.
Emme saa tehdä Messiaasta/Sanasta mitään energiakeskeistä
käsitettä, sillä Hän on Jumalan Sana ja persoonallinen Jumala
(Joh.1:1-3), ei persoonaton kosminen energia tai voima.
Valkeus kutsutaan päiväksi, joka kuitenkin eroaa luoduista
valoista, kuten kuusta ja auringosta (1Moos.1:14-19). Tämä on
tärkeää, sillä valkeus tässä 1:3-5 hengellisenä merkityksenä ei saa
samaistua aurinkoon energialähteenä, tai mihinkään pakanalliseen
aurinkopalvontaan. Raamattu erottaa siis tässä olevan valkeuden,
luoduista taivaankappaleista, eli auringosta ja kuusta.
Huomaamme myös, että aikakäsite eroaa näiden tekstien välillä.
2
2Kor.4:6 "Sillä Jumala, joka sanoi: "Loistakoon valkeus pimeydestä", on
se, joka loisti sydämiimme, että Jumalan kirkkauden tunteminen, sen
kirkkauden, joka loistaa Kristuksen kasvoissa, levittäisi valoansa."
1Moos.1:14-19 asettaa valot taivaanvahvuudessa osoittamaan
aikoja, päiviä ja vuosia; kun tässä valkeuden ja pimeyden
erottaminen on luomisen lähtökohdallinen (määrätyssä mielessä
ajallinen ja toiminnallinen) alkukohta, ei kuitenkaan kaiken alku,
sillä kaiken alku on creatio ex nihilio tapahtumassa. Tässä ei
luoda tyhjästä mitään, vaan muodostetaan jo olemassa olevaa
materiaa ja elämää, Jumalan siihen osoittamaan tarkoitukseen ja
järjestyksellisyyteen. Päämäärä: "ei Hän sitä tyhjäksi luonut, vaan
asuttavaksi Hän sen valmisti" (ֹ ‫שׁ ֶבת יְ ָצ ָ ֑רהּל‬
֣ ֶ ‫תהוּ ְב ָר ָ ֖אהּ ָל‬
ֹ ֥ ‫)א־‬. Jumalan
luomistyö: (1) loi (‫)בּ ָרא‬
ָ tyhjästä kaiken (2) valmisti, muovasi (‫)יָ ַצר‬
maan asuttavaksi (Jes.45:18). Valkeus tässä siis kuvaa alkua (elä-
mä, "tarkoituksellisuus"),
"tarkoituksellisuus" joka erotetaan pimeydestä (kuolema,
"tar
"tarkoituksettomuus")
koituksettomuus"
1:5 osoittaa heprealaiseen päiväjärjestykseen: päivä vaihtuu
illan tullessa, ei aamulla. Tätä aika määrettä emme voi suoranai-
sesti liittää 1Moos.1:14 kohtaan, jossa päivät ja kuukaudet aika-
määreenä asetetaan. Tässä voi siis olla kyseessä aivan toisenlainen
aikamääre, mutta kuitenkin lähtökohdallinen jo luodun maan
järjestämisen alku (muodostaminen), juuri määrättynä päivänä eli
luomisteon hetkenä ("valkeus
("valkeus erotetaan pimeydestä").
pimeydestä" Kaiken
alkua 1:1 tekstissä, ei kuvata "päivänä" vaan "alkuna" ("alussa").
Siksi määre tässä on tapahtumakeskeinen, joka ei välttämättä ole
24 tunnin mittainen päivä, kuten yleisesti "päivän" ajattelemme.
Kuusipäiväinen Jumalan luomistyö asetetaan sittemmin ihmiselle
osoitetun viikkojärjestyksen perustaksi (2Moos.20:9; 23:12; 31:15;
34:21; 35:2 > vrt. 2Moos.24:16), sen ilmoituksellisessa ja opetuk-
sellisessa muodossa. Jumalan kirkkauden ilmestyminen
valkeutena on aikakäsitteellinen tapahtuma ("päivä"), jossa
valkeus hengellisessä merkityksessä ei ole luotua, vaan esiin
tuotua (luomisen tekijä; eli viisaus/sana, Joh.1:1-3).
Tässä on luomisen ensimmäinen päivä.
päivä
1:6-
1:6-8 jatkaa luomistekoa, Jumalan sanoissa. Taivaanvah-
vuus erottaa vedet maan päällä, atmosfäärissä, ilmakehässä ole-
vista vesistä; vedet taivaan vahvuuden alla ja päällä.
päällä Tämä jatkaa
1:1 kuvausta "Jumala luo taivaat",
taivaat" ja täten liittää luomistapahtu-
man etenemisen myös ilmaukseen "alussa".
"alussa" Toki toiset erottavat
nämä toisistaan, osoittaen että 1:1 kuvaa maailmankaikkeuden ja
hengellisten taivaiden luomista, kun taas tässä muovataan maanp-
laneetan olemusta elämärakenteiseksi. Jumala nimeää työnsä;
vahvuus on taivas (‫)שׁ ַמיִם‬,
ָ joka tässäkin on pluraalimuotoinen
nominatiivi. Hepreassa (‫ ָ)ר ִקיַ ע‬eli "vahvuus" kuvaa visuaalisesti
eräänlaista taottua kantta (kulhoa), joka peittää ja sulkee sisäänsä
tai allensa. Job.37:18 käyttää tätä kuvaten "levitettyjä pilviä", ja
näin tukee sanan (‫ ָ)ר ִקיַ ע‬merkitystä juuri ilmakehän ja atmosfäärin
merkityksessä: Job37:18 "kaarrutatko
kaarrutatko (tai: "levitätkö" > ‫ ָ)ר ִקיַ ע‬sinä
hänen kanssansa taivaanpilvet/ilmakehän (‫)שׁ ַחק‬,
ַ joka on vahva
kuin valettu kuvastin?" Tässä 1:6-8 ei kuitenkaan kyseessä ole
pilvet, vaan korkeampi ilmakehän atmosfääri, ehkä määrätty
kasvihuonemainen "vesivaippa", jota ei enää ole. Veden-
paisumuksen tapahtuminen liitetään tämän erityisen "vesivaipan"
poistumiseen, jolloin atmosfääri ja maan ilmasto olisi muuttunut
 3
toisenlaiseksi. On siis tärkeää erottaa sanat ‫ ָשׁ ַמיִם‬sekä ‫ ַשׁ ַחק‬toisis- luomisrakenteeseen, jota seuraavaksi osoitetaan taivaan valojen
taan. Määrätty osa vedestä siis nousee Jumalan luomisteossa maan luomisessa; näistä tärkein aurinko.
aurinko Maa tässä valmistettiin tilaan,
ja ilmakehän välille, ja näin luo määrätyn kerrostuman tai "vai- jossa se oli kykenevä tuottamaan vihantaa, koko luomisrakenteen
pan", niiden välille. sisällä: vesi sekä aurinko.
aurinko
Tässä on luomisen toinen päivä.
päivä Tämä on kolmas päivä.
päivä
1:9-
1:9-10 kokoaa maan päällä olevat vedet yhteen paikkaan, 1:14-
1:14-19 kuvaa edellä mainittua taivaanvahvuutta (‫> ָר ִקיַ ע‬
jotta maan pinta (kuiva maa) tulisi esille. Edellä kuvattiin maan ‫יע ַה‬
ַ ‫יִםר ִ ֣ ק‬
ְ ‫)שּׁ ַ֔מ‬,
ָ nyt avaruutena,
avaruutena jossa sitä kuvattiin korkeana atmo-
atmo-
hydrosfäärin osaa ilmakehässä ja sitä korkeammalla, nyt merien, sfäärinä,
sfäärinä eli maan ilmakehänä.
ilmakehänä Tämä 3 + 3 (luominen kuudessa
järvien sekä jokien muodostumista, maan pinnan sekä mantereen päivässä) omaa rakenteessaan eräänlaisen vastakuvan edellä mai-
erottamisena maan vesistä. Veden kiertokulku sisältyy hydrosfää- nitulle valkeuden esiintuomiselle, jossa valkeus erotettiin pimey
pimey-
rin toimintaan, jossa veden haihtuminen, tiivistyminen sekä va- des
destä.
tä
rastoiminen (pilvet; jää ja lumi) suorittavat maapallon veden 1. päivä 4. päivä
kiertokulkua. Tässä kohden Jumalan luomistekoa puhutaan valkeuden tuleminen, ja sen taivaan valojen luominen,
oseanografias
oseanografiasta,
ta eli merien syntymisestä. Termohaliinikierto liit- erottaminen pimeydestä jotka osoittavat aikoja
tyy vesien lämpökulkuun. Geologisesti tieteessä puhutaan tektoni- 2. päivä 5. päivä
sesti "rauhallisesta" (pysyvästä) maankuoren osasta, eli kratonista.
kratonista vesien erottaminen maan ja maan vesieläimien,
vesieläimien sekä
Nykyisillä manneralueilla on peruskalliopohjaiset "kilvet", jotka taivaanvahvuuden välillä taivaan lintujen luominen -
ovat osa tätä kratonia.
kratonia Näkyväksi tuleva kuiva maa (‫)יַבּ ָשׂה‬
ָ tässä kunkin lajinsa mukaan
voi liittyä kratoniin, eli maankuoren perusosaan,
perusosaan johon nykyiset 3. päivä 6. päivä
mannerlaatat ovat osin kiinnittyneet. Kuivaa aluetta kutsutaan maan vesien kokoontuminen maan elävöittäminen, elä-
maaksi (‫)א ֶרץ‬,
ֶ joka tässä merkitsee syntyvää asutettavaa maata.
maata yhteen paikkaan ja vihannan vien olentojen, eli eläimien
Vesien kokoontuminen voi merkitä maan pinnan jonkinlaista maaperän luominen (lajien) kautta - kunkin
kohoamista, jolloin vedet kokoontuisivat alempiin maan osiin, ja lajinsa mukaan,
näin syntyisi meret (‫)יַמּים‬.
ִ Toisen kerran nyt mainitaan: "Ja Jumala sekä ihmisen luominen
näki, että se oli hyvä",
hyvä" ensimmäinen on 1:4, koskien valkeutta. Avaruuteen luotavat valot (‫אר ֹת‬
ֹ ‫)מ‬
ְ osoittavat päivän pituu-
pituu-
1:11-
1:11-13 kuvaa kuivan maan kasvualustan syntymistä: vi- den,
den sen alkamisen ja päättymisen, sekä ne ovat aikahetkien
hantaa, ruohoa, siementä ja hedelmäpuita. Olennaista on luomis- merkkejä,
merkkejä joka hepreassa on ‫מועד‬. Jumalan antamassa elämänryt-
työssä "lajinsa mukaan".
mukaan" Kasvitieteessä hedelmät yleisesti jaetaan missä on normaaliin ihmiselämään kuuluva rakenne (6. päivää
kuiviin ja meheviin (kosteisiin) hedelmiin. Lajien monimuotoi- työtä, yksi lepopäivä 7. päivä), ja viljelemisen monimuotoinen osa
suus perustuu juuri kasviston sekä siemenen geneettiseen yksilöl- vuotuisessa kuukausi kierrossa sekä niiden liittyminen HERRAN
lisyyteen, sen omassa biologisessa muodossa. Tätä kuvataan sa- juhliin, jossa niiden hengellinen merkitykset vahvasti perustuvat
noin "lajinsa mukaan".
mukaan". Toisin, mitä enemmän jostakin viljelykas- Jumalan luomistyön perustalle, omaten sitä kautta myös profee-
vilajista on erilaisia lajikkeita, tai perimältään toisistaan poikkeavia tallisen merkityksen. Israelille annetut HERRAN juhlat ovat niin
muotoja (lajiutumia), sitä suurempia ovat tämän lajin sisäiset luonnollisen elämänkierron
elämänkierron muoto,
muoto kuin profeetallinen Jumalan
monimuotoisuudet. Sisäisten lajikkeiden muodostuminen näh- pelastushisto
pelastushistoriallinen ilmoitus,
ilmoitus eli vaellettavaa uskoa ja elämää
dään niin ekologisena mukautumisena kuin viljelykeskeisenä HERRAN yhteydessä. Näitä asetettuja kohtaamisen aikoja (‫)מועד‬
sopeutumisena ja siitä johtuvana lajin sisäisenä muutoksena paikannetaan nyt tässä luotujen taivaanvahvuuden valojen kautta
(esim. erilaiset omenalajikkeet). Olennaista on siis nähdä että (kuu, tähdet sekä aurinko). Suurempi valo on aurinko,
aurinko ja pie-
4
Raamattu osoittaa Jumalan erityisen luomisteon osaa lajikohtai- nempi valo on kuu4. Nämäkin luodut kosmiset valot erottavat
sesti - "lajinsa mukaan"
mukaan";
kaan" ei niin että esim. omenan siemenistä olisi pimeyden valkeudesta - nyt ajanjaksojen osoittajina. Raamattu
muodostunut ihminen. Lajien monimuotoisuus tapahtuu lajin kieltää ehdottomasti taivaankappalei
taivaankappaleiden palvonnan (5Moos.4:15-
geneettisen erityislaadun puitteissa, eikä näin luo uusia täysin 19):
poikkeavia lajeja; viljansiemenestä ei "kehity" eläintä. Jumalan 15 Ottakaa siis itsestänne tarkka vaari – sillä te ette sinä
luomistyö vesien yhteen kokoamisessa ja maan esiin tuomisessa, päivänä, jona Herra puhui teille tulen keskeltä Hoorebilla,
muodostaa kasvavan ja tuottavan maaperän, joka toimii lajinsa nähneet hänestä minkään kaltaista muotoa – 16 ettette
mukaan. Tämä kuitenkin muuttuu syntiinlankeemuksessa toisen- menettele kelvottomasti ettekä tee itsellenne jumalanku-
laiseksi, kun maa joutuu kirouksen alaisuuteen ihmisen syntiin vaa, ette minkään muotoista patsasta, ette miehen tai nai-
lankeemuksen
lankeemuksen tähden.
tähden Ilmoituksessa ei ole ristiriitaisuutta, sillä
sanat "maa tuot
tuotti" tietenkin katsovat kokonaismuotoiseen Jumalan
4
Origenes allegorisoi (Homilies on Genesis 1.7) taivaan valot, auringon ja
kuun (sekä tähdet) merkitsemään Kristusta ja seurakuntaa. Hän viittaa
3
visuaalinen ja konkreettinen merkitys; "se mikä on tehty hienoksi jau- 1Kor.15:41 tekstiin: "Toinen on auringon kirkkaus ja toinen kuun kirkka-
heeksi; murskattu muruksi". Tästä merkitys "pöly, pilvi". (BDB - ‫)שׁ ַחק‬
ַ us ja toinen tähtien kirkkaus, ja toinen tähti voittaa toisen kirkkaudessa."
 sen kuvaa, 17 ette maan päällä liikkuvan nelijalkaisen eläi-
men kuvaa, ette taivaan alla lentävän siivekkään linnun ku-
vaa, 18 ette maassa matelevaisen kuvaa ettekä vesissä maan
alla olevan kalan kuvaa; 19 ja ettet, kun nostat silmäsi tai-
vasta kohti ja katselet aurinkoa ja kuuta ja tähtiä, kaikkea
taivaan joukkoa, anna vietellä itseäsi kumartamaan ja pal-
velemaan niitä, sillä Herra, sinun Jumalasi, on jakanut ne
kaikille muille kansoille koko taivaan alla.
Tämä on neljäs päivä.
päivä
1:20-
1:20-23 jatkaa luomistekoa, kuvaten vesissä elävien olen-
tojen luomista, sekä taivaanvahvuuden alla lentävien lintujen
luomista. Rakenteellisesti hepreassa (‫יע ַה ָשּׁ ָ ֽמיִם‬
ַ ‫ל־פּ ֵנ֖י ְר ִ ֥ ק‬
ְ ‫)ע‬ַ on tärkeä,
koska lintujen osa on olla taivaanvahvuuden "alla" (‫ל־פּ ֵנ֖י‬
ְ ‫)ע‬,
ַ joka
merkitsee 1:6-
1:6-8 tehdyn taivaanvahvuuden
taivaanvahvuuden olevan (‫ ָ)ר ִקיַ ע‬korkeam-
pana kuin pelkkänä näkyvänä, lintujen elintilaa osoittavana ilma-
kehänä. Meressä elävien runsautta kuvataan sanalla "viliskööt"
(‫)שׁ ַרץ‬,
ָ joka merkitsee kaikessa muodossaan olevaa meren eliöstöä
aina meren pohjaan asti (‫ > ָשׁ ַרץ‬merk. "kiemurrella").
"kiemurrella" Tätä jatkaa
ilmaus "kaik
"kaikkinaiset liikkuvat" (‫)תוְ ֵאת ָכּל־נֶ ֶפשׁ ַה ַחיָּ ה ָהר ֶֹמ ֶשׂ‬, jossa
(‫ ָ)ר ַמשׂ‬kuvaa myös hidasliikkeistä ryömintää (kuten meriravut).
Sanalla (‫)שׁ ַרץ‬
ָ on myös merkitys liikkua "parvessa",
"parvessa" joka hienosti
5
kuvaa esim. kalojen liikehdintää merissä juuri suurina parvina .
Ensimmäisinä elävinä olentoina, nämä siunataan hedelmällisyy-
hedelmällisyy-
den ja lisääntymisen siunauksella, jotta he täyttäisivät meren
vedet. Myöskin lintujen lisääntyminen kuvataan tarkasti ja totuu-
denmukaisesti, tapahtuen juuri maan pääl
päällä (‫)יִ ֶרב ָבּ ָא ֶרץ׃‬.
Tämä on viides päivä.
päivä
1:24-
1:24-31 päättää tämän luvun, ja samalla päättää koko Ju-
malan luomistyön maan elävien (eläinten) ja ihmisen luomiseen.
luomiseen
Hepreassa "tuottakoon maa" (‫)תּוֹצא ָה ָא ֶרץ‬
ֵ näyttää viittaavan vasta-
kuvana olevan vihannan maan luomisessa elämille annetun ravin-
non merkitykseen. Maa eikä meri, eivät siis "synnytä" (luo)
eläimiä (elämää), kehitysopillisessa tai evolutionistisessa muo-
dossa, vaan se "tuottaa" (‫ )יָ ָצא‬elämän olemassa ololle vaaditun
ympäristön, tarjoten siinä ravinnon: "kaikille metsäeläimille ja
kaikille taivaan linnuille ja kaikille, jotka maassa matelevat ja
joissa on elävä henki, minä annan kaikkinaiset viheriät ruohot
ravinnoksi."
ravinnoksi (1:30) Kyseessä on karjaeläimet, matelijat ja metsä-
eläimet - kukin lajinsa mukaan. Kun edellä osoitettiin verbillä maa
"tuottaa" (eli ravitsee) (‫)יָ ָצא‬, nyt "Jumala te
tekee"
kee" (‫הים‬S
ִ ‫ )וַ יַּ ַעשׂ ֱא‬juuri
nämä maan eläimet. Tekijä (luoja) on siis Jumala, ei maa (poistaen
tällä myös panteistisen näkemyksen "äiti-maan" mystisestä, luo-
vasta jumalallisesta voimasta).
Jos niin kasvit, kuin hedelmät - sekä meren elävät, ja lin-
nut, sekä maan elävät - karjaeläimet, matelijat ja metsäeläimet,
tehdään kukin lajinsa mukaan;
mukaan niin että niiden biologinen ja ge-
neettinen lajinsa on erityinen Jumalan luomistyössä - niin nyt
Jumala tekee ihmisen omassa kuvassaan ja kaltaisuudessaan
kaltaisuudessaan.
udessaan
Ihminen "lajinsa mukaan" perustuu luomistyössä asetettuun ju-
5 on yksisirkkainen kasvi (voidaan luokitella marjaksi), ei hedelmä-
Eräät kalojen lajit elävät vain määrätyssä veden painetilassa, eli määrätys-
sä syvyydessä. Heidän olemuksensa ei kestäisi muuttuvaa painetta.
malakuvaisuuteen, jossa ihminen heijastaa tätä, tässä kontekstissa
juuri luomakunnan hoitamisen, suojelemisen sekä hallitsemisen
kautta: "vallitkoot he".
he" Merkitys on siis ensin toimintakeskeinen.
Ihmisen luomisessa ilmenee vastaavat verbit "tehkääm
"tehkäämme" (‫)נַ ֲע ֶשׂה‬,
ja "ja Jumala loi" (‫הים‬S
ִ ‫יִּב ָרא ֱא‬
ְ ַ‫)ו‬. Monikossa oleva muoto "me" tässä
on liitetty Jumalan kolmiykseysoppiin,
kolmiykseysoppiin jossa kolmiyhteinen Juma-
la päättäisi ihmisen luomisen, sekä ihmisen kolmirakenteisuudes-
sa (henki-sielu-ruumis) heijastaisi Jumalan kolmiyhteistä muotoa
(Jumala-on-Henki; Isä-Jumala on auktoriteetti, Jeesus on näky-
mättömän Jumalan kuva).
1:27 luo rakenteen:
(1) ‫הים‬S
ִ ‫יִּב ָרא ֱא‬
ְ ַ‫( ו‬ja Jumala loi)
loi
YDIN >> ‫ת־ה ָא ָדם‬
ָ ‫( ֶא‬ihmisen)
(2) ‫( ְבּ ַצ ְלמוֹ‬Hänen Kuvassaan)
Kuvassaan
(2b) ‫הים‬S
ִ ‫( ְבּ ֶצ ֶלם ֱא‬Jumalan kuvassa)
kuvassa
(1b) ‫( ָבּ ָרא‬Hän loi)
loi
YDIN >> ‫( אֹתוֹ‬hänet)
Teksti toistaa kahdesti ihmisen osaa jumalakuvaisuudessa,
ja näin perustaa koko ihmisyyden synnyn vahvasti Jumalan kuvan
mukaisuuteen. Tämä perustaa ihmiselämän ja ihmisyyden ainut-
laatuisuutta, sekä erottuneisuutta muusta luomakunnasta. Eläi-
mellä ja kasvilla, sekä ihmisellä - ei ole luomispohjaista yhteyttä.
Niissä on erilainen "kuva"; ihmisyydessä ollen Jumalan kuva.
Tätä seuraa sukupuolisuus, jossa ihminen luodaan kah-
deksi erottuvaksi sukupuoleksi, mieheksi ja naiseksi (‫)זָ ָכר וּנְ ֵק ָבה‬.
Yhteneväisyys toki on nähtävissä "lisääntymisen" siunauksessa,
joka koskee siis myös eläinkuntaa. Edellä ollut yksikkö muoto "loi
hänet" muuntuu monikoksi "loi heidät" (‫)בּ ָרא א ָֹתם׃‬,
ָ ja siinä mie-
hen ja naisen yhteneväiseksi osaksi olla Jumalan kuvassa luotuja,
erilaisessa (vastakkaisessa) sukupuolisessa osassaan. Tämä pois-
taa luomispohjaisen sekä ihmisyyteen liittyvän eriarvoisuuden
miehen ja naisen välillä, vaikka ihmisyyden hierarkia sittemmin
todentuu Jumalan osoittamalla luomisjärjestyksellä; mies luodaan
ensin, sitten nainen (miehestä otettu
otettuna).
Jumalan antama siunaus koko ihmisyydelle, ei erittele
miestä eikä naista toisistaan arvopohjaisesti, vaan tämä siunaus
kuuluu heille molemmille. Hedelmällisyys sekä lisääntyminen;
maan täyttäminen sekä sen alamaiseksi tekeminen ja vallitsemi-
nen, kuvaa suojelevaa, sekä elämää ylläpitävää tehtävää. Eroavai-
suus on fyysinen, biologinen sekä psykologinen. Mies eroaa nai-
sesta monessa kohden, ja nainen miehestä. Tämä vastakuvaisuus
ja erilaisuus on myös perusta luomisjärjestykselle,
luomisjärjestykselle joka perustaa
miehen ja naisen eroa heidän elämäntehtävässään.
elämäntehtävässään Hierarkia tässä
muodossa on funktionaalinen (tehtävä) sekä fyysinen eroavai-
suus; nainen vain synnyttää jälkipolvia.
1:29-
1:29-30 osoittaa siementä tekevät ruohot (yrtit),
(yrtit) ja kaikki
puut,
puut joissa on siementä tekevä hedelmä,
hedelmä ihmiselle ravinnoksi
(mahdollistaa myös viljelyn). Lähtökohdallisesti siis Jumala ei luo
veren vuodattamiseen liittyvää lihansyöntiä (eläimet), vaan ihmi-
nen saa ravinnokseen kasvikset ja hedelmät.
hedelmät Esimerkiksi ananas
puun anti. Myrkyllisten kasvien ja hedelmien osa voi olla seura-
usta syntiinlankeemuksesta. Tämä toistuu myös koskien met-
säneläimiä, taivaan lintuja ja maassa matelevia - joissa on elävä
sielu (‫ה‬
( ‫ ;) ֶ)נ ֶ֣פשׁ ַח ָ֔יּ‬heille annetaan ravinnoksi terveelliset ja ravitsevat
viheriät ruo
ruohot.
hot 3Moos.17:11 osoittaa, että lihan, eli luotujen
elävien sielu on niiden veressä.
veressä Kalojen ravinto (kasviplankton
kasviplankton)
kasviplankton ja
hapen
hapensaanti perustuu vedessä olevaan kasvistoon sekä meriveteen
liuenneeseen happeen:
"Vedessä liuenneena oleva happi imeytyy kalojen kidusten kautta
niiden vereen ja hiilidioksidi poistuu imeytymällä ulos virtaavaan
veteen. Kalojen verenkierto on yksinkertainen, ja niiden sydä-
messä on siten vain yksi eteinen ja yksi kammio. Kiduksissa ha-
pettunut veri palaa suoraan verenkiertoon käymättä välillä sydä-
messä."
Saalistavia eläimiä ei Jumalan luomistyössä tehty. Veren ja
saalistetun lihan syöminen eläinkunnassa on siis syntiinlankee-
muksen tulosta, koskien kaikkea eläinkuntaa; kalat, maaeläimet,
matelijat ja linnut. Eläinplanktonien osa kalojen ravintona voidaan
ehkä nähdä myös syntiin lankeemuksen seurauksena, jossa ravinto
ei ole enää suoraan kasvispohjaista.
kasvispohjaista Eläinplanktonien ravintona
ovat baktee
bakteeriplanktonit.
riplanktonit
1:31 summaa yhteen kaiken edellä ilmoitetun. Jumala kat-
soo kaikkea mitä Hän oli tehnyt - ja katso, se oli erittäin hyvää
(‫דט‬
֖ ‫א‬
ֹ ֑ ‫)וֹב ְמ‬. Näin tuli ilta ja aamu; kuudes päivä.
päivä Sananl.8:22-31
summaa yhteen Jumalan luomistyötä, hyvin samanlaisessa järjes-
tyksessä, mutta siinä ulottaa Viisauden (Messiaan) esiin tulemisen
iankaikkisuuteen, ennen kuin mitään näkyvää oli luotu.