Jazzmusiikin tärkeimpiä tyylisuuntia

Jazzmusiikista on syntynyt reilun sadan vuoden aikana monta kymmentä erilaista

tyylisuuntaa ja alalajia. Esittelen lyhyesti alla muutamia omasta mielestäni historian,
suosittuuden ja opiskelun kannalta tärkeimpiä tyylisuuntia.
Tässä työpajassa aiomme keskittyä 1930-luvun jälkeisiin tyylisuuntiin, koska niistä
minulla on yksinkertaisesti eniten annettavaa. Erityisesti keskitytään swing- bebop- ja
hard bop-ohjelmistoon.

1890 - Ragtime
Afroamerikkalaisten lauluista, bluesista, spirituaalimusiikista ja sotilasmarsseista
kehittynyttä, niitä yhdistelevää, enimmäkseen pianolla soitettua musiikkia, jota alettiin
vähitellen kutsua jazziksi. Ensimmäistä jazzia.
Tunnetuin muusikko ja säveltäjä Scott Joplin. Lisää täällä:
https://en.wikipedia.org/wiki/List_of_ragtime_musicians

1910 - Classic jazz/Old time jazz

Ragtimen seuraaja, jossa yhtye tuli mukaan kuvaan. Yhtyeissä saattoi olla lähes mitä
tahansa soittimia, kuitenkin yleensä jokaista vain yksi. Improvisointi enimmäkseen
koristelua, jota saattoi tehdä moni soitin yhtä aikaa. Ei erillisiä sooloja.
Muusikoita esim. Bix Beiderbecke, Jelly Roll Morton ja Louis Armstrong

1930 - Swing/Big band

Isot orkesterit, tarkemmat sovitukset, tarkemmat roolit eri soittimilla, suurempi
merkitys solistilla, laulusolismi yleistyi, erillisiä sooloja alkoi ilmestyä. Tanssimusiikkia.
Musikaalisävelmät tavallisin kappaletyyppi.
Muusikoita esim. Duke Ellington, Benny Goodman, Count Basie, Cab Calloway, Jimmy
Dorsey, Tommy Dorsey, Woody Herman, Harry James, Lionel Hampton, Glenn Miller

Tuomas Seppänen
1940 – Bebop
Vielä enemmän bändin jäsenien yksilöllisyyttä ja omaa roolia korostava musiikkityyli.
Yhtyeet pienempiä. Sointuvaihdokset monimutkaisempia ja nopeammin vaihtuvia.
Todella tärkeä rooli erillisillä sooloilla, joita jokainen bändin jäsen soitti vuorotellen.
Improvisointi perustui sointuvaihdosten mukaan soitettaville arpeggion-, kromatiikan- ja
asteikonpätkille, joita sekoiteltiin keskenään.
Bebop-kappaleiden sointurakenteet otettiin usein suoraan swingkauden hiteistä ja
niihin liitettiin uusi, mutkikkaampi melodia. Perussointuja korvattiin mutkikkaammilla
sijaissoinnuilla.
Tunnetuimpia muusikoita Charlie Parker, Oscar Peterson, Dizzy Gillespie, Bud Powell ja
Thelonious Monk.
1950 - Hard bop, Soul jazz ja modaalinen jazz
Vaikutteita RnB:stä, bluesista ja gospelista. Hyvin toisiinsa limittyvät genret. Tärkeitä
piirteitä rytmien, komppien ja sointurakenteiden yksinkertaistuminen verrattuna
bebopiin. Modaaliset sävellykset yleistyivät. Funk-tyylisiä komppeja mukana.
Improvisoinnissa yleistyi asteikoiden, mm. kirkkosävellajien, käyttäminen sointusäveliin
perustuvan improvisaation sijaan.
Muusikoita esim. Art Blakey, Miles Davis, John Coltrane, Horace Silver, Cannonball
Adderley, Elvin Jones, McCoy Tyner
1960 – Free Jazz
Bebopiin ja sen jälkeisiin suuntauksiin kyllästyneiden muusikoiden kehittämä hyvin
vapaa jazzin muoto. Ominaista sointukierron puuttuminen, pysyvän tempon
puuttuminen, teeman puuttuminen sekä monen soittajan yhtäaikainen vapaa
improvisointi.
Muusikoita esim. Ornette Coleman, Cecil Taylor, Albert Ayler, Pharoah Sanders ja
Edward Vesala (Suomi)
1960-1970 – Fuusiojazz
Jazzia, etno- ja populäärimusiikkia yhdistävä tyylisuunta. Sähköiset soittimet kuten
syntetisaattorit, sähkökitarat ja -bassot yleistyivät.
Muusikoita mm. Chick Corea, Herbie Hancock, Miles Davis, John McLaughlin, Joe
Zawinul, Stanley Clarke, Jaco Pastorius, John Pattitucci, Pat Metheny, Dave Weckl, John
Scofield, Mike Stern

Tuomas Seppänen