Professional Documents
Culture Documents
CHAPTER 2
© 2017 Cengage Learning®. May not be scanned, copied or duplicated, or posted to a publicly accessible website, in whole or in part.
© 2017 Cengage Learning®. May not be scanned, copied or duplicated, or posted to a publicly accessible website, in whole or in part.
b. Counteractions by employers
i. Open shop movement (American Plan)
ii. Blacklisting
iii. Industrial spies
iv. Mohawk Valley Formula
v. Employer paternalism
vi. Employee representation plan (ERP) or company union
vii. Use of scrip payments
c. Labor’s inability to overcome anti-union sentiment due to:
i. Good economic conditions in “Roaring” 1920s
ii. Corruption and racketeering in unions (sweetheart contracts)
iii. Infiltration by political radicals and communists
d. Rise of the Congress of Industrial Organization (CIO) and industrial unionism
i. AFL did not want to enroll semi-skilled employees. CIO broke away from the
AFL to organize employees in mass production industries (steel, auto, electrical,
etc.).
ii. CIO membership grew quickly owing to strong leadership, realistic goals (similar
to AFL), effective use of the sit-down strike, passage of favorable legislation (the
Wagner Act), and positive changes in employee attitudes towards union
© 2017 Cengage Learning®. May not be scanned, copied or duplicated, or posted to a publicly accessible website, in whole or in part.
Another random document with
no related content on Scribd:
Joutuakseen Evan tielle mahdollisimman harvoin oli Shannon ottanut
tavakseen ratsastella sellaisina aikoina, jolloin Penningtonit eivät olleet
tottuneet ratsastamaan. Tavaksi käynyt yksinäisyys pinttyi hänen
olemukseensa, ja hän rakasti kukkuloiden hiljaisuutta. Ne eivät
milloinkaan painostaneet häntä — hän ei koskaan pelännyt niitä. Ne
vetivät häntä puoleensa ja tyynnyttivät hänen mieltään äidin tavoin.
Siellä hän unohti surunsa, ja toivo virisi uuteen eloon.
*****
»Oi, Custer!» huudahti tyttö. »Olen niin hyvilläni siitä, että olet jälleen
kotona! Tämä aika on meistä kaikista tuntunut monen monilta vuosilta
eikä kuukausilta.»
»En ole koskaan aikonut sitä toden teolla», vastasi mies. »Isän tähden
en olisi voinut lähteä. Mutta nyt voin jäädä tänne omasta halustani yhtä
hyvin kuin hänenkin vuokseen ja olen täällä tyytyväisempi. Kuten näet,
oli äskeinen kokemukseni valepuvussa oleva siunaus.»
»En», väitti mies. »Ethän enää pysyttele poissa — lupaathan, ettet tee
sitä! Olet pahoittanut kaikkien meikäläisten mieltä, ja he pitävät sinusta
niin paljon!»
Hän soitti, mutta mitään ei kuulunut, ja kun sisäovi oli auki, astui hän
sisään. Arkihuoneen toisessa päässä oli ovi raollaan. Guyn lähestyessä
sitä ilmestyi ovelle mies, ja hänen ohitseen näki tulija Gracen, joka virui
vuoteessa hyvin kalpeana ja liikkumatta.
»Olen hänen veljensä. Mikä häntä vaivaa? Onko hän hyvin sairas?»
»Oletteko tiennyt, missä tilassa hän on?»
»Ei vielä. Ehkä voimme pelastaa hänet. Olen lääkäri. Minut kutsui
tänne japanilainen, joka ilmoitti palvelevansa täällä. Hän on varmaankin
poistunut kutsuttuaan minut, sillä en ole nähnyt häntä. Potilaan tila on
vakava; on heti suoritettava leikkaus, joka on senluontoinen, että minun
on saatava tietä hänen vakituisen lääkärinsä nimi pyytääkseni hänet
saapuville. Missä on sairaan mies?»
»En tiedä.»
»Guy!»
»Sano se minulle!»
»On mahdollista, että potilas toipuu», hän sanoi. »Olen nähnyt sairaan
selviytyvän vaikeammistakin tapauksista, mutta hänellä on ollut vaikea
aika. Hänen on täytynyt virua täällä jotakuinkin kokonainen vuorokausi
ilman hoivaa. Minun tullessani hän oli täysissä pukimissa vuoteessaan —
täysissä pukimissa paitsi niitä vaatekappaleita, jotka hän oli repinyt
tuskissaan. Jos lääkäri olisi noudettu eilen tähän aikaan, olisi kaikki
saattanut käydä hyvin. Saattaa se onnistua vieläkin. Panemme
parastamme.»
Ovikello soi.
Guy meni ovelle ja laski sisään toisen lääkärin, joka meni suoraa päätä
keittiöön riisuttuaan yltään takkinsa ja liivinsä. Ensin saapunut lääkäri
astui juuri Gracen sairashuoneeseen. Hän kääntyi puhuttelemaan
ammattitoveriaan, tervehtien häntä; sitten hän katosi viereiseen
huoneeseen. Toinen tohtori puuhaili vesijohdon ääressä, puhdistaen
käsiään. Guy sytytti vielä yhden kaasullekin ja pani uuden astian vettä
tulelle.
Ja niin sai Guy Evans tiedon hirveästä kohtalosta, joka oli riistänyt
hänen sisarensa haaveet, kunnianhimon ja lopuksi hengen. Hän pani siitä
koko vastuun sen miehen niskoille, jonka kuva oli ollut hopeisissa
puitteissa tytön pukeutumispöydällä. Ollessaan polvillaan sisarvainajansa
vieressä hän vannoi etsivänsä, kunnes saisi tietää, kuka se mies oli, ja
löydettyään hänet kiristävänsä häneltä sen ainoan sovituksen, joka voisi
tyydyttää veljen kunniantuntoa.
XXXI.
»Custer!» hän hätäili. »Mitä sinä teit? Tämä ei ole sinun tapaistasi.
Minä en ymmärrä!»