Professional Documents
Culture Documents
False
True
False
02-2
Copyright © 2016 McGraw-Hill Education. All rights reserved. No reproduction or distribution without the prior written consent of
McGraw-Hill Education.
6. When managers rely too much on rules to solve problems, their behavior becomes inflexible.
True
False
7. According to Fayol's principles of management, workers should be given more job duties to perform but encouraged to
assume less responsibility for their work outcomes.
True
False
8. Fayol believed that authority should be concentrated at the top of the chain of command of an organization.
True
False
9. When authority is centralized, organizations empower middle managers and create self-managed teams that monitor
and control their own activities.
True
False
10. Fayol recommended the use of organizational charts to show the position and duties of each employee in the
organization.
True
False
02-3
Copyright © 2016 McGraw-Hill Education. All rights reserved. No reproduction or distribution without the prior written consent of
McGraw-Hill Education.
11. Recently Max was assigned to supervise the workers on a production line. Max treated the workers with respect, and
within a short period of time, the workers’ performance improved. This is an example of the Hawthorne effect.
True
False
12. According to the Hawthorne effect, each manager's personal behavior or leadership approach has no effect on
performance.
True
False
13. Management science theory focuses on the use of rigorous quantitative techniques.
True
False
14. A drawback of management information systems is that they provide information only about an organization's internal
environment, and not the external environment.
True
False
15. Typically, a mechanistic structure rests on Theory X assumptions because in a mechanistic structure, tasks and roles
are clearly specified and subordinates are closely supervised.
True
False
02-4
Copyright © 2016 McGraw-Hill Education. All rights reserved. No reproduction or distribution without the prior written consent of
McGraw-Hill Education.
16. Midwest Woodworking is a small business run by skilled workers who produce customized and hand-manufactured
furniture. _ _ production is an example of the products they create.
A. Mass
B. Flow
C. Crafts
D. Series
E. Mechanized
18. _ _ is the process by which a division of labor occurs as different workers specialize in different tasks over time.
A. Job specialization
B. Division of labor
C. Unity of direction
D. Job rotation
E. Centralization
19. According to Taylor, the production process becomes more efficient with
A. an increase in the effort that each worker puts in to produce a unit of output.
B. an increase in the amount of time required to produce a unit of output.
C. an increase in division of labor through specialization.
D. the use of informal rule-of thumb knowledge.
E. the use of intuitive knowledge.
20. Which of the following statements is consistent with the principles of scientific management?
A. Stick to the current method of performing tasks and focus only on increasing the speed.
B. New methods of performing tasks ought to be communicated verbally rather than in writing.
C. Allow workers to establish their own rules and SOPs.
D. Establish a standard pay system that is independent of performance.
E. Increase job specialization in order to make the production process more efficient.
02-5
Copyright © 2016 McGraw-Hill Education. All rights reserved. No reproduction or distribution without the prior written consent of
McGraw-Hill Education.
Another random document with
no related content on Scribd:
Sinä syksynä muuttuivat rengitkin Oijalassa. Ne olivat kumpikin
palvelleet jo parisen vuotta vanhan isännän aikanakin ja olleet
tyytyväisiä oloonsa. Mutta uuden isännän kanssa ne eivät
sopeutuneet. Hän oli kaikessa niin turhan tarkka ja jonninjoutava
heidän mielestään. Kulki itse puoleen yöhön kesäisillä työvainioilla ja
vaati samaa muiltakin. —
Vanha Leena yksin jäi taloon. Hän oli ollutkin Oijalassa jo niin
kauvan, ettei enää osannut muualle muuttaa.
III.
Juho hymähti.
Hän käsitti nyt niin selvästi, mitä kodin, kotitalon häväistys häneltä
vaati, tunsi velvollisuudekseen horjumatta taistella sen edestä. Sillä
oliko kellään muulla sellaisia velvollisuuksia sitä kohtaan kuin juuri
hänellä, joka sydänjuurillaan oli kiinnikasvanut siihen, oli itse osa
siitä — —
Mitä arvoa saattoi tuo vieras, muualta tullut mies, antaa talon
vakautuneille ihanteille? — Mitä välitti hän niistä, kun hänellä oli
itsellään toisia, mielestään parempia, asetettavaksi niiden sijalle.
Mutta hän, Aliina, jos antoi tuon tapahtua, oli syypää kaikkeen! —
Ei riittänyt hedelmätön vastalauseen tekeminen; vaan oli astuttava
ilmeiseen taisteluun kaikkien nähden — ja vietävä voittoon oma asia:
palautettava joka alalla talon vanhat kunnioitetut elintavat.
*****
"Isäntä… Ihi-hi-hi-sän-tä…"
Yli pihan kiitää hän kuin vihuri, vilkuillen sinne, tänne ympärillensä
onko ketään kuulemassa ja painuu juoksujalkaa talli- ja navettarivin
taakse, jossa lysähtää hirsikasan kupeelle istumaan —
"Ei sen perkeleen kanssa mikään enään toimeen tule…"
"Ei suuret sanat suuta halkaise… mutta hävetä saisit! — Vai sinä
tässä varallisuutta olet kartuttanut, sinä, joka halpamaisella
itaruudellasi olet hävittänyt talon hyvän maineen, tavat ja kaiken! —
Silläkö ylpeilet että yötämyöten pidät joukkoasi työssä, — tuollaista
huonosti palkattua ja huonosti ruokittua joukkoa, jonka työ ei
kolmenakaan vuonna vastaa sitä mitä meillä ennen yhdessä tehtiin!"
—
"Mikä tilinteon päivä tästä nyt tuli?" — "Tilinteon, niin juuri tilinteon,
— itsepä sanoit sen oikean sanan. Tästä päivästä lähtien otan minä
kaiken käskyvallan käsiini talossani ja ohjaan asiat mieleni mukaan.
Kuuletko nyt! —. Jos se ei miellytä sinua niin laputa tiehesi
tuhansinesi… Tallella ovat."
"Niin että tuo avaimet kaikki tänne, sekä kätketyt että muut", kuului
Aliinan käskevä ääni.
Ja nuotanvetoon ne menivät.
Ei, ei! Hullu hän oli kun sellaista kuvitteli. Niin pitkälle ne eivät
ainakaan menisi… Olivathan ne osoittautuneet hyvä luontoisiksi
miehiksi kumpikin.
*****
"Aijotko sinä tosiaankin antaa Miljalle sen torpan maan?" kysyi hän
sairautensa neljäntenä päivänä Aliinalta.
"Aivan varmaan."
"En toki. Usein olen kyllä ajatellut että sinä olet lyönyt itsesi kuin
kiilaksi minun ja kotini väliin ja vastustanut jokaista hyvää aijettani…
Mutta nyt on unhoituksen hetki tullut. Anna anteeksi sinäkin!"
Aliina painaa päänsä kuolevan tyynylle ja nyyhkii hiljaa. Hänen
mieleensä johtuu Kalle Kustaan sanat isän haudalta lähdettäissä ja
lohdutukseksensa tuntee hän nyt voivansa seisoa ystävän hartain
tuntein miehensäkin haudalla.
Mieroon.
Sillä hän oli tullut siihen päätökseen, ettei ollut enään muuta
mahdollisuutta kuin laittaa pieni Jaakko mieroa kiertämään…
Äidin sydän. —
Oi Jumala! —
"Se tulee kai siitä, että kun toinen toivoo matkaavansa eteenpäin,
toinen tietää kulkevansa taaksepäin" — ajatteli hän.
"Joko minun nyt pitää lähteä äiti?" ei hän enään jaksa pidättäytyä,
vaan purskahtaa katkeraan avonaiseen itkuun ja puristaen rajusti
poikaa rintaansa vasten tuntee hän siihen paikkaan menehtyvänsä…
Virstan verran saattaa hän pientä mierolaistaan, rohkaisten ja tietä
neuvoen.
Anna Martikainen.
I.
Mutta hyvä emäntä kuoli Martin vielä pienenä ollessa, lapsi jäi
uudelleen kotia, hoitoa ja rakkautta vaille ja turvattomia olivat hänen
elämänsä ankarat aamupäivät. Aikaisin sai hän kyetä paimeneksi ja
talvisin, kun kylän lehmille ruoka kannettiin navettaan, sai Martti
poimia ravintonsa mieron pöydältä.
*****
"Se olisi lohdullista oppia se, jos siihen vain uskottaisiin", hymähti
isä.
"Minäpä uskon." —
*****
"Ehkä sinä juotat minunkin kameelini —" jatkaa Antti, kun Anna
vaan äänettömällä päännyökkäyksellä vastaa tehtyyn tervehdykseen
ja ohjaa höyryävän hevosensa kaivon viereen, joka ahnaasti
kuroittaa komeata kaulaansa täyteläistä vesiallasta kohti.
"Elä anna sen juoda liika kylmää vettä", kieltää Anna, hypäten alas
kaivon kannelta ja taluttaa hevosen viereiselle altaalle, missä
aikaisemmin nostettu vesi puolilämminneenä poreilee.
II.
Pari päivää myöhemmin Antin viimeistä kotiintuloa näkee Anna
hänen kyntävän kujansuun peltoa, jonka yksi nurkka pistäikse aivan
Iso-Marttilan pihan reunaan asti.
"Niin minäkin, — sitten — sitten kun sinä ensin näytät, ettei sitä
enää tarvita… kun jaksat kantaa sen." —