(Original PDF) Mathematics for the

Trades A Guided Approach, Second

Canadian
Visit to download the full and correct content document:
https://ebooksecure.com/download/original-pdf-mathematics-for-the-trades-a-guided-
approach-second-canadian/
 Mills
Saunders
Carman
MATHEMATICS
for the TRADES

MATHEMATICS for the TRADES

A GUIDED APPROACH
A GUIDED APPROACH
SECOND CANADIAN EDITION

Robert A. Carman | Hal M. Saunders | Tom Mills

EDITION
CANADIAN
SECOND

www.pearson.com
 9-3 Cylinders and Spheres  499
Cylinders  499
Spheres  503
9-4 Cones and Frustums of Cones  507
Cones  507
Frustum of a Cone  510
Problem Set 9  517

Chapter 10 Triangle Trigonometry

Preview 10  521
10-1 Angles and Triangles  525
Angle Measurement  526
Radian Measure  528
Sectors  529
Linear and Angular Speed  530
Right Triangles  531
Pythagorean Theorem  532
Special Right Triangles  533
10-2 Trigonometric Ratios  539
Sine Ratio  541
Cosine Ratio  543
Tangent Ratio  544
Finding Values of Trigonometric Functions  546
Angles in Degrees and Minutes  547
Finding the Angle  547
10-3 Solving Right Triangles  549
10-4 Oblique Triangles (Optional)  557
Oblique Triangles  557
Law of Sines  558
Law of Cosines  564
Problem Set 10  571

Chapter 11 Advanced Algebra

Preview 11  575
11-1 Systems of Equations  577
Solution by Substitution  579
Dependent and Inconsistent Systems  582
Solution by Elimination  584
Multiplication with the Elimination Method  587
Multiplying Both Equations  591
Word Problems  593
11-2 Quadratic Equations  598
Standard Form  599
Solutions to Quadratic Equations  600
Solving x2 − a = 0  601
Quadratic Formula  603
Word Problems and Quadratic Equations  607
Problem Set 11  613

Answers to Previews  615

Answers  618
Appendix  649
Index  652
Index of Applications  657

Contents vii

A01_CARM2360_02_SE_FM.indd 7 13/11/17 3:46 PM

 Preface

Mathematics for the Trades: A Guided Approach provides the practical mathemat-
ics skills needed in a wide variety of trade and technical areas, including electron-
ics, auto mechanics, construction trades, air conditioning, machine technology,
metal fabrication, welding, drafting, and many other occupations. It is especially
intended for students who have a poor math background and for adults who have
been out of school for a time. Many of these students have had little success in
mathematics, some openly fear it, and all need a direct, practical approach that
emphasizes careful, complete explanations and actual on-the-job applications.
This book provides practical help with real math, beginning at each student’s
level of ability.

Second Canadian This Second Canadian edition builds on the excellent work of authors Robert
Edition Carman and Hal Saunders in Mathematics for the Trades. In order to make this
edition more relevant for Canadian students and instructors, Canadian material
and examples were included in all of the exercises and problems. In addition to
the Canadian content, half of the problems and exercises in the text were changed
to the metric system. As a result, the Canadian edition contains approximately
50 percent metric and 50 percent US Customary measuring system (previously
known as the Imperial or English system) references. This 50/50 split between
metric and US Customary measurements is intended to reflect the working envi-
ronment faced by technical and trade workers in Canada, where proficiency in both
measurement systems is necessary.
Features Those who have difficulty with mathematics will find in this book several special
features designed to make it most effective for them:
• Careful attention has been given to readability. Reading specialists have
helped plan both the written text and the visual organization.
• A diagnostic pretest and performance objectives keyed to the text are
included at the beginning of each unit. These clearly indicate the content of
each unit and provide the student with a sense of direction.
• Each unit ends with a problem set covering the work of the unit.
• The format is clear and easy to follow. It respects the individual needs of each
reader, providing immediate feedback at each step to ensure understanding
and continued attention. The emphasis is on explaining concepts rather than
simply presenting them. This is a practical presentation rather than a theoreti-
cal one.
• Special attention has been given to on-the-job math skills, using a wide vari-
ety of real problems and situations. Many problems parallel those that appear
on professional and apprenticeship exams. The answers to all problems are
given in the back of the book.
• A light, lively conversational style of writing and a pleasant, easy-to-understand
visual approach are used.
Flexibility of use was a major criterion in the design of the book. Field testing
indicates that the book can be used successfully in a variety of course formats. It
can be used as a textbook in traditional lecture-oriented courses. It is very effec-
tive in situations where an instructor wishes to modify a traditional course by

viii Preface

A01_CARM2360_02_SE_FM.indd 8 09/11/17 2:39 PM

 devoting a portion of class time to independent study. The book is especially useful
in programs of individualized or self-paced instruction, whether in a learning lab
situation, with tutors, or in totally independent study.
Calculators Calculators are a necessary tool for workers in trade and technical areas, and we
have recognized this by using calculators extensively in the text, both in finding
numerical solutions to problems, including specific keystroke sequences, and in
determining the values of trigonometric functions. We have taken care first to
explain all concepts and problem solving without the use of the calculator and also
to estimate and check answers. Many realistic problems included in the exercise
sets involve large numbers, repeated calculations, and large quantities of infor-
mation and are ideally suited to calculator use. They are representative of actual
trades situations where a calculator is needed. Detailed instruction on the use of
calculators is included in special sections at the end of appropriate chapters or is
integrated into the text.
Supplements These instructor supplements are available for download from a password-protected
For Instructors section of Pearson Canada’s online catalogue (www.pearson.com). Navigate to your
book’s catalogue page to view a list of those supplements that are available. Speak
to your local Pearson sales representative for details and access.
Instructor’s Solutions Manual. Contains completely worked out solutions to
all exercises and provides step-by-step procedures to help students learn problem-­
solving skills.
Computerized Test Bank. Pearson’s computerized test banks allow instructors
to filter and select questions to create quizzes, tests, or homework. Instructors can
revise questions or add their own, and may be able to choose print or online options.
These questions are also available in Microsoft Word format.
For Students MyLab Math Online Course:
MyLabTM Math delivers proven results in helping individual students succeed:
• MyLab Math has a consistently positive impact on the quality of learning in
higher education math instruction. MyLab Math can be successfully imple-
mented in any environment—lab-based, hybrid, fully online, traditional—and
demonstrates the quantifiable difference that integrated usage has on student
retention, subsequent success, and overall achievement.
• MyLab Math’s comprehensive online gradebook automatically tracks students’
results on tests, quizzes, and homework and in the study plan. You can use
the gradebook to quickly intervene if your students have trouble or to provide
positive feedback on a job well done. The data within MyLab Math is easily
exported to a variety of spreadsheet programs, such as Microsoft Excel. You can
determine which points of data you want to export and then analyze the results
to determine success.
MyLab Math provides engaging experiences that personalize, stimulate, and
measure learning for each student.
Student Workbooks. These workbooks for carpentry, millwright and plumbing/
piping provide students with relevant practice and a deep focus on one application.
Each begins with a list of learning objectives and includes a variety of pedagogical
features to help students solidify their knowledge. Included as well are opportuni-
ties for students to check their work, and numerous applied problems with a focus
on specific trades.
Pearson eText. Pearson eText gives students access to the text whenever and wher-
ever they have online access to the internet. eText pages look exactly like the printed
text, offering powerful new functionality for students and instructors. Users can create
notes, highlight text in different colours, create bookmarks, zoom, click hyperlinked
words and phrases to view definitions, and view in single-page or two-page view.

Preface ix

A01_CARM2360_02_SE_FM.indd 9 11/11/17 4:55 PM

 Learning Solutions Managers. Pearson’s Learning Solutions Managers work
with faculty and campus course designers to ensure that Pearson technology prod-
ucts, assessment tools, and online course materials are tailored to meet your specific
needs. This highly qualified team is dedicated to helping schools take full advantage
of a wide range of educational resources, by assisting in the integration of a variety
of instructional materials and media formats. Your local Pearson Canada sales
representative can provide you with more details on this service program.
Acknowledgments Without the assistance of many skilled trades-people, instructors, and my terrific
family, the Second Canadian version of Mathematics for the Trades would not have
happened.
Also, the Pearson Canada staff provided invaluable guidance, impetus, and support
throughout the revising process. I would especially like to thank Kimberley
Veevers, Jennifer Murray, and Pippa Kennard.
Finally, a heartfelt thanks goes out to the many students with whom I’ve learned
my craft through the years.
Thanks to all of you.
The following individuals graciously gave up their time to provide constructive
criticisms of the various drafts of the revisions. We are grateful to the following
people for their many useful comments and suggestions: Rob Ataman, Red River
College; Melanie Christian, St. Lawrence College; Micheal Delgaty, Algonquin Col-
lege; Rob Duncan, Cambrian College; John Eliason, British Columbia Institute of
Technology (BCIT); Bill Evans, BCIT; Robert Grasby, BCIT; Winston Ingraham,
University College of Cape Breton; Brian Kelly, Canadore College; Dale Lahey,
Conestoga College; David Lick, BCIT; Mark Livingston, CarStar Canada; Pauline
Lumsden, Centennial College; Rick McFadden, Camosun College; John McGauley,
Sault College; Alan Miles, BCIT; Jason Rowbottom, College of the North Atlantic;
Larry Schultz, Red River Community College; Ewan Sheard, BCIT; Wayne Thomas,
BCIT; Allan Walsh, Niagara College; Trevor Warren, Confederation College; Lloyd
Wilson, New Brunswick Community College.

x Preface

A01_CARM2360_02_SE_FM.indd 10 09/11/17 2:39 PM

 How to Use
This Book

In this book you will find many questions, not only at the end of each chapter or
section, but on every page. This textbook is designed for those who need to learn
the practical math used in the trades, and who want it explained carefully and com-
pletely at each step. The questions and explanations are designed so that you can:
• Follow an instructor-led program or study on your own.
• Start either at the beginning or where you need to start.
• Work on only what you need to know.
• Move as fast or as slowly as you wish.
• Receive the guidance and explanation you need.
• Skip material you already understand.
• Do as many practice problems as you need.
• Test yourself often to measure your progress.

In other words, if you find mathematics difficult and you want to be guided care-
fully through it, this book is designed for you.
This is no ordinary book. It is not designed for browsing or casual reading. You
work your way through it. You will be led carefully, step by step, through a worked
example. After this example, you will be challenged to work through a similar prob-
lem. In the solution to these YOUR TURN problems, you will be guided through
the explanation. Finally, you will be given a problem or a brief set of problems to
check your understanding of the concepts. Answers or detailed solutions provide
immediate feedback. Learning helps or hints provide additional insight.
Because we know that every person is different and has different needs, each major
section of the book starts with a preview that will help you to determine the topics
on which you need to work.
Most students hesitate to ask questions that nag at their understanding. They are
fearful that “dumb questions” will humiliate them and reveal their lack of under-
standing. To relieve you of worry over dumb questions, we will ask and answer
them for you. Thousands of students have taught us that “dumb questions” can
produce smart students.
This textbook has been designed for students who not only will read it but will be
working to achieve understanding and acquire skills.
Be alert for the following learning devices as you use this textbook.

Reference Head
Within each section of a chapter when new vocabulary is introduced or when new
topics are presented, reference headings appear in the left margin as shown
here. These signals show where the new information appears. Reference heads will
be useful to you when you need to locate a word, phrase, equation, or topic, or when
you need to review.

How to Use This Book xi

A01_CARM2360_02_SE_FM.indd 11 09/11/17 2:39 PM

 Note N Every experienced teacher knows that certain mathematical concepts and proce-
dures will present special difficulties for students. To help you with these, special
notes are included in the text. A large triangle (N) and a warning word appear in
the left margin to indicate the start of the comment, and another triangle (>) shows
when it is completed. The word NOTE, as used at the start of this paragraph, calls
your attention to conclusions or consequences that might be overlooked. The word
CAREFUL warns you about common mistakes many students make, and the
phrase LEARNING HELP offers an alternative explanation or helpful hint. >
An important feature of this textbook is the use of many worked examples and
detailed problem solutions. Each example in the text is introduced with a heading
like this:

EXAMPLE

In these examples we will demonstrate in detail, step by step, how to solve a typi-
cal problem using the material being studied.

YOUR TURN

After working an example, you will be invited to work on a similar problem. To

identify this second step look for the YOUR TURN heading.

SOLUTION

After solving a YOUR TURN problem, you will be guided through a solution to
check your work.

PROBLEMS

Finally, when you are ready to test your understanding, a short problem set is
given and followed by answers or detailed solutions.
✓ A check icon appears in a problem solution to remind you to check your work.
Colour, boxed comments , and other graphical aids are used to highlight the
important or tricky aspects of a solution, if needed.
The calculator is an important tool for the modern trades worker or technician,
and we assume in this textbook that once you have learned the basic operations of
arithmetic you will use a calculator. Problems in the exercise sets or examples in
the text that involve the use of a scientific calculator are preceded by the calculator
symbol shown here.
Solutions often include a display of the proper calculator key sequences. For exam-
ple, the calculation
85.7 + (12.9)2
71.6
would be shown as
85.7 + 12.9 x2 = , 71.6 = S 3.5210894385

Exercises 0-1 Sample Problem Set

At the conclusion of each section of each chapter, you will find a set of problems
covering the work of that section. These will include a number of routine or drill

xii How to Use This Book

A01_CARM2360_02_SE_FM.indd 12 09/11/17 2:39 PM

 problems as well as applications or word problems. Each applied problem begins
with an indication of the trades area from which it has been taken. Many of these
applications have been obtained from trades workers in these areas.

Problem Set
Each chapter ends with a set of problems reviewing all of the material covered in
the chapter.

Important rules, definitions, equations, or helpful hints are often placed in

a box like this so that they will be easy to find.

If your approach to learning mathematics is to skim the text lightly on the way to
puzzling through a homework assignment, you will have difficulty with this or any
other textbook. If you are motivated to study mathematics so that you understand
it and can use it correctly, this textbook is designed for you.
According to an old Spanish proverb, the world is an ocean and they who cannot
swim will sink to the bottom. A published study has revealed that two-thirds of
the skilled and semiskilled job opportunities in today’s labour market are avail-
able only to those who have an understanding of the basic principles of arithmetic,
algebra, and geometry. If the modern world of work is an ocean, the skill needed
to keep afloat or even swim to the top is clearly mathematics. It is the purpose of
this book to help you learn these basic skills.
Now, turn to page 1 and let’s begin.
R. A. C.
H. M. S.
T. M.

How to Use This Book xiii

A01_CARM2360_02_SE_FM.indd 13 09/11/17 2:39 PM

 This page intentionally left blank

A01_LO5943_03_SE_FM.indd iv 04/12/15 4:22 PM

 Preview Arithmetic of

I
Whole Numbers

Learning Objective Sample Problems For Help

Go to Page
When you finish this
unit you will be able
to:

1. Add and subtract (a) 67 + 58            6

whole numbers.
(b) 7009 + 1598

(c) 82 - 45 16

(d) 4035 - 1967

(e) 14 + 31 + 59 - 67
+ 22 + 37 - 19

2. Multiply and divide (a) 64 * 37            24

whole numbers.
(b) 305 * 243

(c) 908 * 705

33
(d) 2006 , 6

(e) 7511 , 37

3. Do word problems Machine Technology A metal cast-

with whole num- ing weighs 680 kg; 235 kg of metal
bers. is removed during shaping. What
is its finished weight?           

Name

Date

Course/Section

Preview Chapter 1 Arithmetic of Whole Numbers 1

M01_CARM2360_02_SE_C01.indd 1 03/11/17 1:49 PM

 4. Determine factors (a) List all the factors of 12.            38
and prime factors.
(b) Write 12 as a product of its
prime factors. 39

5. Use the correct (a) 6 + 9 * 3            43

order of operations
with addition, sub- (b) 35 - 14 , 7
traction, multiplica-
tion, and division. (c) 56 , 4 * 2 + 9 - 4

(d) (23 - 7) * 24 , (12 - 4)

(Answers to these preview problems are given in the back of the book. Don’t peek.)

If you are certain that you can work all these problems correctly, turn to page 47
for a set of practice problems. If you cannot work one or more of the preview prob-
lems, turn to the page indicated to the right of the problem. For those who wish
to master this material with the greatest success, turn to Section 1-1 and begin to
work there.

2 Preview Chapter 1 Arithmetic of Whole Numbers 

M01_CARM2360_02_SE_C01.indd 2 03/11/17 1:49 PM

 I
Arithmetic of
Whole Numbers

Learning Objectives

1. Add and subtract whole numbers.

2. Multiply and divide whole numbers.
3. Do word problems with whole numbers.
4. Determine factors and prime factors.
5. Use the correct order of operations with addition, subtraction,
multiplication, and division.

T he average person a century ago used numbers to tell time, count, and keep
track of money. Today, most people need to develop technical skills based on
their ability to read, write, and work with numbers in order to earn a living.
Although we live in an age of computers and calculators, much of the simple arith-
metic used in industry, business, and the skilled trades is still done mentally or by
hand. In fact, many trade and technical areas require you to prove that you can do
the calculations by hand before you can get a job.
In the first part of this book we take a practical, how-to-do-it look at basic arithme-
tic: addition, subtraction, multiplication, and division, including fractions, decimal
numbers, negative numbers, powers, and roots. Once we are past the basics, we
will show you how to use a calculator to do such calculations. There are no quick
and easy formulas here, but we do provide a lot of help for people who need to use
mathematics in their daily work.

1-1 Working with Whole Numbers

The simplest numbers are the whole numbers—the numbers we use for count-
ing the number of objects in a group. The whole numbers are 0, 1, 2, 3, . . . , and
so on.

EXAMPLE

How many letters are in the collection shown in the margin?

Section 1-1 Working with Whole Numbers 3

M01_CARM2360_02_SE_C01.indd 3 03/11/17 1:49 PM

 We counted 23. Notice that we can count the letters by grouping them into sets
of ten:

becomes or

2 tens + 3 ones
20    
+ 3   or 23

Expanded Form
Mathematicians call this the expanded form of a number. For example,
46 = 40 + 6   = 4 tens + 6 ones
274 = 200 + 70 + 4 = 2 hundreds + 7 tens + 4 ones
305 = 300 + 5   = 3 hundreds + 0 tens + 5 ones
Only ten numerals or number symbols—0, 1, 2, 3, 4, 5, 6, 7, 8, and 9—are needed to
write any number. These ten basic numerals are called the digits of the number. The
digits 4 and 6 are used to write 46, the number 274 is a three-digit number, and so on.

YOUR TURN

Write out the following three-digit numbers in expanded form:

(a) 362 =     +     +     =     hundreds +     tens +     ones
(b) 425 =     +     +     =     hundreds +     tens +     ones
(c) 208 =     +     +     =     hundreds +     tens +     ones

SOLUTIONS

(a) 362 = 300 + 60 + 2 = 3 hundreds + 6 tens + 2 ones

(b) 425 = 400 + 20 + 5 = 4 hundreds + 2 tens + 5 ones
(c) 208 = 200 + 0 + 8 = 2 hundreds + 0 tens + 8 ones

Notice that the 2 in 362 means something different from the 2 in 425 or 208. In 362
the 2 signifies two ones. In 425 the 2 signifies two tens. In 208 the 2 signifies two
hundreds. Ours is a place-value system of naming numbers: the value of any digit
depends on the place where it is located.

Thousands place
Hundreds place
Tens place
Ones place

. . . and so on.

4 Chapter 1 Arithmetic of Whole Numbers

M01_CARM2360_02_SE_C01.indd 4 03/11/17 1:49 PM

 Being able to write a number in expanded form will help you to understand and
remember the basic operations of arithmetic—even though you’ll never find it on a
blueprint or in a technical handbook.
This expanded-form idea is useful especially in naming very large numbers. Any
large number given in numerical form can be translated to words by using the fol-
lowing diagram:

Billions Millions Thousands

ds
ns
ns

an

ds
illio

ns
lio

ns

s
us

an

s
nd
ns

red
ns

llio
bil

lio

dm

es
tho

us

ns
sa
llio
lio
bil

mi
re d

nd

On
ho

Te
ou
re
Bil

re d
Mi
n

Hu
n

nt
nd

Th
nd
Te

Te

nd

Te
Hu

Hu

Hu
EXAMPLE

The number 14,237 can be placed in the diagram like this:

Thousands
ds
an

ds

s
us

an

s
nd

red

es
tho

us

ns
sa

nd

On
ho

Te
ou
red

Hu
nt

Th
nd

Te
Hu

1 4 2 3 7

and read “fourteen thousand, two hundred thirty-seven.”

EXAMPLE

The number 47,653,290,866 is diagrammed as shown

Billions Millions Thousands

ds
ns
ns

an

ds
illio

ns
lio

ns

s
us

an

ds
nd
ns
ns

llio
bil

lio

dm

es
tho

dre
us

ns
sa
llio
lio
bil

mi
re d

On
tho

Te
ou

n
re
Bil

red
Mi
n

Hu
n
nd

Th
nd
Te

Te

n
nd

Te
Hu

Hu

Hu

4 7 6 5 3 2 9 0 8 6 6

and is read “forty-seven billion, six hundred fifty-three million, two hundred ninety
thousand, eight hundred sixty-six.”

Section 1-1 Working with Whole Numbers 5

M01_CARM2360_02_SE_C01.indd 5 03/11/17 1:49 PM

 In each block of three digits read the digits in the normal way (“forty-seven,” “six
hundred fifty-three”) and add the name of the block (“billion,” “million”). Notice
that the word “and” is not used in naming these numbers.

YOUR TURN

Use the diagram to name the following numbers.

(a) 4072 (b) 1,360,105
(c)   3,000,210 (d) 21,010,031,001

ANSWERS

(a) Four thousand, seventy-two

(b) One million, three hundred sixty thousand, one hundred five
(c) Three million, two hundred ten
(d) Twenty-one billion, ten million, thirty-one thousand, one

It is also important to be able to write numbers correctly when you hear them
spoken or when they are written in words.

PROBLEMS

Read each of the following aloud and then write them in correct numerical form.
(a) Fifty-eight thousand, four hundred six
(b) Two hundred seventy-three million, five hundred forty thousand
(c) Seven thousand, sixty
(d) Nine billion, six million, two hundred twenty-three thousand, fifty-eight

ANSWERS

(a) 58,406 (b)   273,540,000

(c)   7060 (d)   9,006,223,058

Addition of Whole Numbers

Adding whole numbers is fairly easy provided that you have stored in your mem-
ory a few simple addition facts. It is most important that you be able to add simple
one-digit numbers mentally.
The following sets of problems in one-digit addition are designed to give you some
practice. Work quickly. You should be able to answer all problems in a set in the
time shown.

Practice  One-Digit Addition
A. Add.
7 5 2 5 8 2 3 8 9 7
3 6 9 7 8 5 6 7 3 6

6 Chapter 1 Arithmetic of Whole Numbers

M01_CARM2360_02_SE_C01.indd 6 03/11/17 1:49 PM

 6 8 9 3 7 2 9 9 7 4
4 5 6 5 7 7 4 9 2 7

9 2 5 8 4 9 6 4 8 8
7 6 5 9 5 5 6 3 2 3

5 6 7 7 5 6 2 3 6 9
8 7 5 9 4 5 8 7 8 8

7 5 9 4 3 8 4 8 5 7
4 9 2 6 8 6 9 4 8 8

Average time = 90 seconds

Record = 35 seconds

B. Add. Try to do all addition mentally.

2 7 3 4 2 6 3 5 9 5
5 3 6 5 7 7 4 7 6 2
4 2 5 8 9 8 4 8 3 8

6 5 4 8 6 9 7 4 8 1
2 4 2 1 8 3 1 9 4 8
7 5 9 9 8 5 6 1 6 7

1 9 3 1 7 2 9 9 8 5
9 9 1 6 9 9 8 5 3 4
2 1 4 3 6 1 2 1 3 7

Average time = 90 seconds

Record = 41 seconds

The answers are given in the back of the book.

Rounding Whole Numbers

In many situations a simplified approximation of a number is more useful than
its exact value. For example, the accountant for a business may calculate its total
monthly revenue as $247,563, but the owner of the business may find it easier to
talk about the revenue as “about $250,000.” The process of approximating a num-
ber is called rounding. Rounding numbers comes in handy when we need to make
estimates or do “mental mathematics.”
A number can be rounded to any desired place. For example, $247,563 is approxi-
mately
$247,560 rounded to the nearest ten,
$247,600 rounded to the nearest hundred,
$248,000 rounded to the nearest thousand,
$250,000 rounded to the nearest ten thousand, and
$200,000 rounded to the nearest hundred thousand.

Section 1-1 Working with Whole Numbers 7

M01_CARM2360_02_SE_C01.indd 7 03/11/17 1:49 PM

 To round a whole number, follow this step-by-step process:

EXAMPLE

Round 247,563 to the nearest to the nearest

hundred thousand ten thousand
Step 1 Determine the place to which the $2 47,563 $24 7,563
number is to be rounded. Mark it on ` `
the right with a `.
Step 2 If the digit to the right of the mark $200,000
is less than 5, replace all digits to the
right of the mark with zeros.
Step 3 If the digit to the right of the mark is $250,000
equal to or larger than 5, increase the
digit to the left by 1 and replace all
digits to the right with zeros.

YOUR TURN

Try these for practice. Round

(a) 73,856 to the nearest thousand    (b)   64 to the nearest ten
(c) 4852 to the nearest hundred       (d)  350,000 to the nearest hundred
­thousand
(e) 726 to the nearest hundred

SOLUTIONS

(a) Step 1 Place a mark to the right of the thousands place. The 73 856
digit 3 is in the thousands place. `
Step 2 Does not apply.
Step 3 The digit to the right of the mark, 8, is larger than
5. Increase the 3 to a 4 and replace all digits to the right
with zeros. 74,000

(b) Step 1 Place a mark to the right of the tens place. The digit
6 is in the tens place. 64
`
Step 2 The digit to the right of the mark, 4, is less than 5.
Replace it with a zero. 60

(c)  
4900      (d)  
400,000      (e)  
700

Doing arithmetic with one-digit numbers is very important. It is the key to any
mathematical computation—even if you do the work on a calculator. Suppose that
you need to find the total time spent on a job by two workers. You need to find the
sum
31 hours + 48 hours =      

8 Chapter 1 Arithmetic of Whole Numbers

M01_CARM2360_02_SE_C01.indd 8 03/11/17 1:49 PM

 Estimating
What is the first step? Start adding digits? Punch in some numbers on your trusty
calculator? Rattle your abacus? None of these. The first step is to estimate your
answer. The most important rule in any mathematical calculation is:

Know the approximate answer to any calculation before you calculate it.

Never do an arithmetic calculation until you know roughly what the answer is
going to be. Always know where you are going.
Rounding to the nearest ten hours, the preceding sum can be estimated as
31 hours + 48 hours or approximately 30 hours + 50 hours or 80 hours, not 8 or
8000 or 800 hours. Having the estimate will keep you from making any major (and
embarrassing) mistakes. Once you have a rough estimate of the answer, you are
ready to do the arithmetic work.
Calculate 31 + 48 =      
You don’t really need an air-conditioned, solar-powered, talking calculator for that,
do you?
You should set it up like this:

1. The numbers to be added are arranged

Tens column Ones column vertically (up and down) in columns.
2. The right end or ones digits are placed in
the ones column, the tens digits are placed
in the tens column, and so on.
3 1
+ 4 8 Avoid the confusion of 31 31
+ 48 or + 48

Careful N Most often the cause of errors in arithmetic is carelessness, especially in simple
tasks such as lining up the digits correctly. >
Once the digits are lined up the problem is easy.
31
+ 48
79
Does the answer agree with your original estimate? Yes. The estimate, 80, is
roughly equal to the actual sum, 79.
What we have just shown you is called the guess ’n check method of doing mathematics.
1. Estimate the answer using rounded numbers.
2. Work the problem carefully.
✓ 3. Check your answer against the estimate. If they disagree, repeat both steps
1 and 2. The check icon reminds you to check your work.
Most students worry about estimating, either because they won’t take the time to
do it or because they are afraid they might do it incorrectly. Relax. You are the only
one who will know your estimate. Do it in your head, do it quickly, and make it
reasonably accurate. Step 3 helps you to find incorrect answers before you finish the
problem. The guess ’n check method means that you never work in the dark; you
always know where you are going.
Note N Estimating is especially important in practical math, where a wrong answer is not
just a mark on a piece of paper. An error may mean time and money lost. >

Section 1-1 Working with Whole Numbers 9

M01_CARM2360_02_SE_C01.indd 9 03/11/17 1:49 PM

 YOUR TURN

Here is a slightly more difficult problem:

27 kg + 58 kg =      
Try it, then check your answer.

I called 4 + 2
"four and two"
and my math Call 4 + 2 "four plus two." There
teacher looked is no math operation called "and."
unhappy. Why? Your instructor gets upset because
he's not sure what you are saying
and he's afraid you don't know
either.

SOLUTION

First, estimate the answer. 27 + 58 is roughly

30 + 60 or about 90.
The answer is about 90 kg.
Second, line up the digits in columns. 27
+58
The numbers to be added, 27 and 58 in this case, are usually called addends.
1
Third, add carefully. 27
+58
85
✓ Finally, check your answer by comparing it with the estimate. The estimate 90 kg is
roughly equal to the answer 85 kg—at least you have an answer in the right ballpark.
What does that little 1 above the tens digit mean? What really happens when you
“carry” a digit? Let’s look at it in detail. In expanded notation,
27 S 2 tens + 7 ones
+ 58 S 5 tens + 8 ones
= 7 tens + 15 ones
e

= 7 tens + 1 ten + 5 ones

e

= 8 tens   + 5 ones
= 85
The 1 that is carried over to the tens column is really a ten.

Learning Help N Trades people often must calculate exact answers mentally. To do a problem such
as 27 + 58, a trick called “balancing” works nicely. Simply add 2 to the 58 to get
a “round” number, 60, and subtract 2 from 27 to balance, keeping the total the
same. Therefore, 27 + 58 is the same as 25 + 60, which is easy to add mentally to
get 85. >

10 Chapter 1 Arithmetic of Whole Numbers

M01_CARM2360_02_SE_C01.indd 10 03/11/17 1:49 PM

Another random document with
no related content on Scribd:
II.

Ilta oli kirkas ja kylmähkö. Tuollainen talvea ennustava ilta, joka

viikkoja kestäneen sade- ja sumusään jälkeen on virkistävä ja ilmaa
puhdistava kuin ukkossade kesähelteellä. Kepeästi jalka liikkuu
kovettuneilla kaduilla, helposti käy hengitys raittiissa ilmassa ja
silmää sivelee sinertävä taivas lukemattomine tulinensa.

Hertta astui kepeällä mielellä ihmistungoksessa, joka myöhäisestä

illasta huolimatta oli kerääntynyt kaduille jaloittelemaan. Tulet
loistivat teatterin ikkunoista, ja läheisestä kahvilasta kuului hiljainen
soiton sävel. Mutta Hertta astui nopeasti kiinnittämättä huomiotaan
mihinkään ympärillään; hän näki vain edessään valaistun salin
pitkine tuoliriveinensä ja kuuli ääniä ja puhetta. Hän tunsi sydämensä
vielä sykkivän innostuksesta, outo, lämmittävä tunne oli tunkeutunut
häneen ja saanut jok'ainoan hermon hänessä vireille.

Hertta painoi kädellään poskiaan. Ne hohtivat kuin tulessa ja otsa

oli hiessä. Kuinka kuuma hänen oli. Hetkeksi hän pysähtyi ja veti
syvältä henkeä. Sitten hän jatkoi taas kulkuaan.

Hän tuli Ylioppilastalolta, kansalaiskokouksesta. Hän oli kuullut

kenraali Löfbergin puhuvan kadosta, joka oli kohdannut suurta osaa
maata, — hänen korvissaan kajahteli vielä kenraalin äänen lämmin
väre. Hän oli kehoittanut läsnäolevia auttamaan hädänalaisia, hän oli
esittänyt keinoja miten hätää lieventää. Hän oli puhunut niin
vakuuttavasti, niin innostavasti ja hän oli riistänyt satoihin nousevan
ihmisjoukon mukanansa.

Ennen kokouksen alkua, saliin astuessansa, Hertta oli tuntenut

ahdistusta, jonkunlaista pettymystä. Hänen katseensa oli kiintynyt
etumaisiin tuoliriveihin, joihin kaupungin hienosto oli asettunut. Hän
näki vain kiiltäviä silkki- ja samettikappoja ja liehuvia höyheniä, hän
kuuli hillittyä naurua ja katkonaista puhelua. Ja hänet valtasi sanaton
epätoivo. Mitä nuo silkkipukuiset naiset tiesivät kansan hädästä, mitä
he kansan hyväksi saattoivat uhrata? Hän oli nähnyt heidät usein
ennenkin hyväntekeväisyyttä harjoittamassa, hän tunsi heidän
ompeluseuransa ja arpajaishommansa. Niillä oli niin kaunis kiiltävä
kuori, mutta niiden sisus tuntui niin ontolta. Niiltä puuttui todellinen
harrastus, ja ne kätkivät vain kauniin tarkoituksen alle liiallisen
huvituksenhalun ja työnpuutteen. Mutta Hertan katse siirtyi heistä
muutamiin vanhempiin herroihin. He näyttivät vakavilta ja
huolestuneilta. Kenraali Löfbergin pieni, laiha vartalo katosi tuolin
selän peittoon, mutta Hertta saattoi nähdä hänen harmaat, ohuet
hiuksensa, jotka olivat pyyhkäistyt ylöspäin korkealta otsalta. Ja
hänen kääntyessään naapurinsa, erään lihavan herran puoleen,
Hertta näki vilahdukselta hänen silmänsä; ne olivat terävät ja
vilkkaat.

Ahdistus katosi vähitellen Hertan rinnasta. Hänen mielensä tyyntyi

ja turvallisuuden tunne tuli entisen rauhattomuuden sijalle. Vähitellen
äänet asettuivat salissa, kenraali Löfbergin ääni yksin kantoi yli
laajan huoneen. Ja mitä lämpimämmäksi se sävyltään muuttui, sitä
syvemmäksi kävi hiljaisuus ihmisjoukossa. Ikäänkuin yksi ainoa
sydän olisi sykkinyt, yksi ainoa henkäys kohonnut.

Hertta pyyhki silmiänsä. Olisiko hän sittenkin erehtynyt noiden

ihmisten suhteen? He tunsivat varmaan yhtä lämpimästi kuin hänkin,
heidän tarkoituksensa epäilemättä oli yhtä hyvä ja vakava. Miksikä
he eivät voisi kansan hyväksi työskennellä samoin kuin hänkin?

Ja äkkiä hänelle kaikki kuvastui uudessa valossa. Hän näki

siunausta tuottavan työn leviävän kauaksi sydänmaihin, ja avun ja
lohdutuksen saapuvan moneen hädän ahdistamaan mökkiin. Hän
näki tulen jälleen syttyvän kylmenneellä liedellä, tuvan pöydälle
ilmaantuvan ravintoa ja kalpeille kasvoille nousevan ilon punan.

Hän oli niin kuvittelujensa vallassa, että hän sätkähti ikäänkuin

äkisti unesta herätessä, kun ihmisjoukko alkoi ovea kohti liikkua.
Tuolla kenraali Löfberg astui lihavan naapurinsa rinnalla, tämä oli
senaattori Taube, hallituksen mahtavimpia jäseniä. Heidän jäljessään
astui rouva Löfberg, keski-ikäinen, komea nainen ja hänen rinnallaan
aivan nuori tyttö, joka nojautui kookkaan miehen käsivarteen. Tyttö
katsoi lapsellisen kysyvä ilme kasvoissaan mieheen, tämä kumartui
hänen puoleensa — Hertta saattoi nähdä miten hänen silmänsä
loistivat — ja siveli tytön hansikoittua kättä. Hertta seurasi tuota paria
silmillään ovelle saakka, se herätti hänessä niin omituisen tunteen,
puoleksi sääliä, puoleksi katkeruutta. Se oli Antti Hammar, ja hänen
morsiamensa, kenraali Löfbergin tytär.

Samassa hänen mieleensä muistui Väisäsen pilkallinen ihmettely,

mitenkä Antti Hammar oli voinut kelvata kenraalin perheesen. Hän oli
vain kansan mies synnyltänsä, yksinäisen naisen lapsi. Väisänen oli
joskus puhunut hänestä, sillä he olivat samoilta seuduilta kotoisin.
Hän oli saanut käydä kovan koulun, kärsiä puutetta ja vilua ja
pilkkaakin kovasta kohtalostaan, joka oli heittänyt hänet ilman isää
keskelle elämää. Mutta se oli vain karaissut hänen luonnettansa ja
opettanut häntä turvautumaan omaan voimaansa ja työhönsä.

Hän oli vasta ylioppilaaksi tullut tutustuessaan Herttaan. Hänen

olennossaan oli silloin jotain ujoa ja arkaa, hän oli tottumaton
naisseurassa liikkumaan, sillä koko hänen nuoruutensa oli kulunut
kirjan ääressä. Mutta Hertan seurassa hän oli vähitellen irtaantunut
tuosta arkuudestaan, ja heidän välilleen oli muodostunut toverillinen
suhde.

Hertan kautta hän oli tutustunut kenraali Löfbergin perheesen.

Kenraali oli aineellisesti häntä kannattanutkin kuultuaan, kuinka
ahtaissa oloissa hän eli. Hän oli mielistynyt tuohon vaatimattomaan
ja ahkeraan poikaan, jonka koko elämä näytti rajoittuvan hänen
lukujensa piirin sisäpuolelle.

Joku aika sitten hän oli mennyt kihloihin Elli Löfbergin kanssa. Hän
oli nyt melkein valmis lääkäri, lähimmässä tulevaisuudessa hän
saattoi saada viran ja perustaa oman kodin. Hertta ei ollut nähnyt
häntä hänen kihloihin mentyään. Elli Löfberg oli Hertan
koulutovereita, joskin Herttaa useaa vuotta nuorempi. Hän oli vielä
täydellinen lapsi, pintapuolinen ja turhamainen, ilman mitään
vakavampia harrastuksia. Hammarin kihlaus oli sentähden suuresti
kummastuttanut Herttaa. Hammar, joka itse oli niin vakava, melkein
raskasmielinen, mitenkä hän oli voinut kiintyä tuohon pieneen
hupakkoon?

Hertta oli heidän jäljissään astunut ulos kadulle. Mutta

ihmisjoukossa hän oli pian kadottanut heidät näkyvistään ja hän
kiiruhti nyt vain kotiansa kohti.
 Eräässä kadunkulmassa hän oli törmätä vastaantulijaan. Hän
pysähtyi ja katsoi ylös. Lyhdyn valossa hän tunsi Antti Hammarin.
Tämäkin pysähtyi, katsoi Herttaan ja hymyili. Siitä oli todellakin pitkä
aika kulunut, kun he viimeksi olivat tavanneet toisensa.

Hammar astui Hertan rinnalla. Vaistomaisesti he hiljensivät

kulkuansa. Olihan ilta kaunis ja virkistävä. He keskustelivat iltaisesta
kokouksesta, Antti ei ollut siellä lainkaan Herttaa huomannut,
osanotto oli ollut tavattoman suuri ja innostus yleinen. He innostuivat
itsekin puhuessaan, lämpenivät yhteisestä asiasta. Ja tultuaan
Hertan asunnolle, he puristivat lämpimästi toistensa kättä.

— Teidän täytyy ottaa osaa hätäaputyöhön, neiti Ek, sanoi Antti

Hammar, pidellen Hertan kättä omassansa. — Minä puhun kenraali
Löfbergille, hän tarvitsee innokkaita auttajia.

Hertta seisoi kauan aikaa vielä ikkunassaan ja katsoi ulos.

— Hän on muuttunut, sanoi hän puoliääneen itseksensä, — siitä

kuin viimeksi hänet tapasin ja kuitenkin hän on entinen ja sama.

Hänen kasvoissaan kuvastui haaveileva ilme. Mutta äkkiä ilme

vaihtui ja jotain kovaa tuli entisen sijalle. Hän muisti Ellin, joka riippui
Antin käsipuolessa ja Antin loistavat silmät hänen kumartuessaan
hyväilemään pientä hansikoittua kättä.

Ja sama, puoleksi säälivä, puoleksi katkera tunne kohosi taaskin

Hertan rintaan.
III.

Antti Hammar soitti kenraali Löfbergin ovikelloa.

— Tuleeko tänne vieraita, kysyi hän ihmeissään palvelustytöltä

katsoessaan salin ovelta sisään. Kaikki huonekalut olivat siirretyt
paikoiltaan ja pitkät tuolirivit asetetut pitkin seinämiä.

— Tänne tulee rouvien kokous, sanoi tyttö naureskellen. — Kyllä

Elli neiti on kotona, tohtori on hyvä vaan ja astuu sisään.

Antti astui salin yli Ellin huoneen ovelle. Hän kolkutti pari kertaa,
mutta kun vastausta ei kuulunut, astui hän sisään.

Sohvalla selin oveen istui Elli. Hänen vaalea, kihara tukkansa

riippui epäjärjestyksessä kasvoilla ja hänen poskensa ja silmänsä
punoittivat. Hän ei ollut kuulevinaan Antin tuloa ja käänsi itsepäisesti
päänsä poispäin.

Antti taivutti puoleksi väkisin Ellin pään puoleensa ja suuteli häntä.

— No pikku hiiri, mistä vihat?

— Anna minun olla.

 Antti istahti Ellin viereen sohvalle, hyväili häntä, laski leikkiä hänen
kanssansa ja koetti saada hänet iloiselle mielelle. Vihdoin Ellinkin
suu vetäytyi vasten tahtoaan nauruun. Hän kietoi kätensä Antin
kaulaan ja painoi päänsä hänen kainaloonsa kuin jäniksenpoika
pensaan juureen.

— Sanoppa nyt, pikku pupuseni, mikä sinua vaivaa.

Elli nyrpisti suutaan ja sanoi pitkään:

— Ei mikään, mutta isä — — ja sinä pidät aina hänen puoliansa.

Äiti lupasi kuitenkin vielä puhua puolestani, sillä minä tarvitsen
välttämättä uuden puvun tanssiaisia varten Taubella. Isällä on välistä
niin kummallisia päähänpistoja, minun pitäisi muka olla ilman
tanssiaispukua, sentähden että jossakin Pohjanmaalla on ollut
katovuosi.

Antti kumartui Ellin puoleen ja katsoi häntä hellästi silmiin.

— Elli, jos minä pyytäisin että sinä minun tähteni luopuisit tuosta
mielihalustasi, niin tuntuisiko se kovin katkeralta?

Elli tunsi silmänsä kostuvan ja sydämeen hiipi niin omituisen

lämmin ja sulattava tunne.

— Kun puhut noin, Antti, niin voisin tehdä vaikka mitä sinun
tähtesi.
Mutta kun en näe sinua, niin kaikki pahat ajatukset heräävät
minussa.

Elli nyyhkytti. Antti antoi hänen itkeä. Hän siveli hänen vaaleita
kiharoitansa ja hänen valkoista otsaansa. Kuinka hieno hänen
hipiänsä oli ja kuinka punakat hänen huulensa. Antti tunsi
sydämensä värähtelevän. Mitenkä hän olikaan voinut voittaa Ellin
rakkauden, Ellin, joka oli niin hieno ja hento, joka oli kasvanut niin
aivan toisessa maaperässä kuin hän itse?

Ja hänen mieleensä johtui ensi kerta, jolloin hän Elliä oli sylissään
pidellyt. Mikä onnen huumaus oli silloin hänen olentonsa läpi käynyt.
Hän oli tullut niin arkana ja pelokkaana Ellin luo, niin kömpelösti hän
oli tunteensa sanoiksi pukenut, mutta sitten oli kaikki arkuus
kadonnut, ja hän oli nähnyt edessään vain Ellin loistavat silmät.

Siitä oli nyt puoli vuotta kulunut. Hän oli tänä aikana oppinut Elliä
tuntemaan, hän oli useasti saanut kokea, että hän oli hemmoteltu ja
oikullinen lapsi, mutta se ei ollut hänen rakkauttansa vähentänyt. Se
oli vain herättänyt hänessä halun suunnata hänen kehityksensä
oikeaan ja jaloon ja tukahduttaa lapsen heikkoudet, ennenkuin ne
olivat todellisiksi taipumuksiksi muuttuneet.

Hän luotti niin varmasti omaan voimaansa ja vaikutukseensa,

mutta kun hän kerta toisensa jälkeen sai kokea, että toinenkin voima,
ehkä hänen voimaansa paljoa vahvempi, oli Elliin vaikuttamassa,
voima, jota myöskin rakkaus ohjasi, niin hänen itseluottamuksensa
vähitellen heikkeni. Oliko hänellä, vieraalla, sitä paitsi oikeus
tunkeutua äidin ja tyttären väliin?

Siksipä hän usein tulevaisuutta huolella ajatteli. Hän lääkärinä olisi

tarvinnut vaimon, joka täydellisesti olisi häntä ymmärtänyt ja ottanut
osaa hänen työhönsä. Hän antoi itsensä niin kokonaan Ellille,
hänellä tuskin oli ajatusta, johon Elli ei olisi kietoutunut. Hän olisi
tahtonut vastaanottaakin saman täydellisen rakkauden, kuin hän
itsekkin antoi. Mutta Ellin tunne oli niin usein tuntunut puolinaiselta.
 Jos hän edes hiukankin olisi osoittanut harrastusta Antin työhön!
Edes jonkun kerran kysellyt päivän töistä sairashuoneella! Hän oli
koettanut herättää hänessä harrastusta, oli antanut hänelle kirjoja
luettavaksi, kertonut leikkauksista, joissa hän oli ollut mukana tai
selittänyt hänelle ihmisruumiin rakennusta. Elli oli kuunnellut häntä
hajamielisesti tai peittänyt kasvonsa käsiinsä vähimmästäkin syystä.
Hän ei kärsinyt kuulla mainittavankaan verta, puhumattakaan siitä,
että hän olisi uskaltanut sitä nähdä. Ja jos hän selitti hänelle naisen
ruumiin rakennusta, puhui siitä tarkoituksesta, johon luonto sen on
määrännyt, tai sanoi, että nuoren, avioliittoon aikovan tytönkin oli
tulevien äidinvelvollisuuksiensa tähden hoidettava järkevästi
ruumistansa, niin hän oli moittinut häntä epähienoksi ja rivoksi.
Kaiken tuon takana hän näki äidin, joka tytön päähän pani kieroja
mielipiteitä. Ja hänen katkeruutensa äitiä kohtaan lisääntyi sitä
myöten, kuin hän huomasi omien ponnistustensa kiveen kirpoavan.

Elli nosti päätään ja pyyhki silmiään. Hän näytti jo aivan tyyneltä.

Hän kävi Antin polvelle istumaan, veti häntä viiksistä, pörrötti hänen
tukkaansa, suuteli häntä ja nauroi heleää nauruaan. Hän oli kuin
vallaton, herttainen lapsi, joka ei lopulta tiedä, miten hyväilyään
osoittaa. Ja Antti, hän hurmaantui niinkuin niin useasti ennenkin
hänen hyväilyistään ja pienistä kepposistaan, häneen tarttui sama
vallattomuuden ja suutelemisen halu.

— Kuinka onnellinen minä olen, sanoi Elli nauraen — ja kuinka

minä sinua rakastan!

— Minulla on hauska uutinen sinulle, Elli, sanoi Antti hetken

kuluttua. — Olen puhutellut sairashuoneen ylilääkäriä, ja hän ottaa
sinut ylimääräiseksi oppilaaksi. Sinun ei tarvitse puuttua mihinkään
raskaampiin toimiin, saat vain oppia haavojen sitomista ja sairaitten
hoitoa.

Ellin iloisuus oli kuin poispuhallettu. Antin ehdoitus ei ollut hänelle

laisinkaan mieleen. Hänen hetkellinen mielentilansa vaikutti kuitenkin
sen, ettei hän jyrkällä kiellolla tahtonut pahoittaa Anttia, mutta hänen
kasvonilmeensä puhui kyllin selvää kieltä.

— Niin jos sinä tahdot, niin täytyyhän minun.

— Enhän minä pakoita. Mutta sinä tiedät kuinka mielelläni minä

sen soisin. Antin ääni kuulosti niin vakavalta. — Jos minä saan viran
maaseudulla, joka on hyvinkin luultavaa, niin minä välttämättä
tarvitsen apulaista. Onhan silloin meille kumpaisellekin paljoa
hauskempi, jos sinä voit auttaa minua.

Elli ei koskaan ollut ajatellut heidän oloansa maalla siltä kannalta.

Hän oli vain iloinnut omasta hevosesta, jolla saisi huviksensa ajella
ja ratsastaa, ja polkupyörästä, jonka selässä hän kulkisi. Elämän
vakavaa puolta hän ei ollut ensinkään ajatellut, sillä sehän oli ikävää.
Hän tahtoi olla kuin perhonen, joka auringonpaisteessa liitää kukasta
kukkaan ja nauttii elämän suloutta.

— Äitikin arveli… aloitti hän ikäänkuin puolustaakseen itseänsä.

Antti nousi sohvasta, hänen mielensä kuohui. Siinä se oli taaskin,

äidin voima, joka kukisti kaikki hänen tuumansa ja lopulta se hänet
itsensäkin masentaisi. Elli oli lapsi, häntä hän ei voinut soimata. Hän
oli taipuvainen kuin vaha, jos hän yksin saisi häntä vallita.

Elli hypähti ylös sohvasta ja järjesti hiuksensa peilin edessä. Hän

oli kokonaan unohtanut vieraat, useita nuoria tyttöjäkin oli
kokoukseen kutsuttu. Hän kuuli salista liikettä ja ääntä ja hän kiiruhti
sisään katsettakaan Anttiin luomatta.

Sali oli jo täynnä naisia. He istuivat juhlallisina pitkissä riveissä

seinävierustalla. Rouva Löfberg astui edestakaisin salin ja eteisen
väliä. Ellin ympärille keräytyi nuoria tyttöjä ja he vetäytyivät Ellin
huoneen ovelle.

— Emmekö mekin perusta ompeluseuraa, sanoi vaaleaverinen,

kaunis tyttö toisille.

— On niin hirveän ikävä ommella vaatteita, arveli Elli.

— Hui hai, sanoi Elsa Taube, joka oli ehdoituksen tehnyt, — me

otamme herroja mukaan. Sitä paitsi voimmehan me ommella
korutöitä ja pitää sitten arpajaiset.

— Ja tanssit arpajaisten yhteydessä.

— Mene sinä tansseinesi. Me keksimme jotain sukkelampaa, joka

ei ole niin tavallista.

Antti astui tyttöjen luo ja kumarsi heille kohteliaasti. Hänen

suupielessään väreili ivallinen hymy.

— Eivätkö neitoset haluaisi panna toimeen muiskukaupat, ne

varmaan tuottaisivat sievät summat hätääkärsiville.

Elsa Taube loi suuttuneen katseen Anttiin ja käänsi hänelle

selkänsä.

Hertta Ek istui ääneti ovensuussa ja kuunteli keskustelua salissa.

Kenraali Löfbergiä oli monen kursailun jälkeen naisten puolelta
pyydetty puhetta johtamaan, mutta hän sai puhua melkein yksin,
keskustelu ei ottanut sujuakseen. Hän oli kehoittanut naisia
ryhtymään rahankeräykseen hädänalaisten hyväksi ja ehdoittanut
ompeluseurojen perustamista. Toimikunta oli saanut lahjaksi
työtarpeita, työntekijöitä vain tarvittiin.

Ei kukaan ollut ehdoituksiin vastannut mitään. Vihdoin eräs

joukosta pyysi puheenvuoroa ja arveli että näin lähellä joulua tuskin
kukaan ehti ompeluseuroja ajatellakaan. Kullakin oli kylläksi työtä
joululahjoistansa.

Mutta siitäkös syntyi liikettä salissa. Senaattorin rouva Taube nousi

rivakasti ylös paikaltansa. Hänen silmissään oli omituinen välke ja
hän heilahutti päätään sivulle.

Häntä hämmästytti suuresti, niin hän sanoi, että joku yleensä

saattoi panna kysymykseenkään ettei heti työhön ryhdyttäisi. Sitähän
varten sitä oltiin kokoon tultu, ja olihan jokaisen velvollisuus auttaa
lähimäistänsä. Hän puolestansa perustaisi ompeluseuran ja tekisi
kaikki mitä hänen voimassaan olisi.

Hän sai kaikki muut puolellensa ja rouva Illman, joka ehdoitusta oli
vastustanut, koetti selittää, että hän oli aivan samaa mieltä kuin
rouva Taubekin, hän oli vain arvellut, että ehkä kaikki eivät
joulukiireiden vuoksi ehtisi ottaa niihin osaa. Hän puolestansa olisi
valmis työhön milloin hyvänsä.

— Minä toivon, sanoi kenraali Löfberg vakavalla äänellä, — että

me kaikki olemme yhtä mieltä siinä, että tahdomme tehdä työtä
kansan hyväksi. Kukin voimiensa ja kykynsä mukaan.
 Rouva Löfberg istui ääneti paikallansa ja näytti
välinpitämättömältä, melkein kiusaantuneelta. Hän piti miehensä
intoa aivan liiallisena ja aikaa kerrassaan sopimattomana. Mutta hän
ei uskaltanut asettua vastustavalle kannalle. Hän oli mielestään
keksinyt hyvän ratkaisunkin miten saada varoja kokoon
hädänalaisille, ja hän odotti vain sopivaa hetkeä tuodakseen sen
ilmi.

Hänen ehdoituksensa iltaman toimeenpanemisesta hätääkärsivien

hyväksi, voitti kaikkien suosion. Keskustelu vilkastui. Toinen ehdoitus
seurasi toistansa ohjelman aikaansaamiseksi, kaikki näytti
suoriutuvan aivan kuin itsestänsä.

— Ja lopuksi me annamme nuorten tanssia. Rouva Löfbergin

äänessä oli tyytyväinen sävy.

Seurasi hetken hiljaisuus. Ei kellään näyttänyt olevan sen

enempää sanomista. Kenraali Löfberg antoi katseensa kulkea yli
salin. Se pysähtyi Ellin huoneen ovelle. Tytöt olivat poistuneet sieltä.
Antti Hammar seisoi yksinään pihtipuoleen nojautuneena ja hänen
vieressään istui Hertta Ek. Antti näytti sanovan hänelle jotain,
ikäänkuin kehoittavan johonkin. Hertan kasvoille kohosi puna, hän
silmäsi kenraaliin ja nousi sitten ylös. Hänen äänensä vapisi hiukan
ja käsillään hän hypisteli tuolin selkää.

— Minun mielestäni aika ei ole sopiva iltamien pitoon. Hertta

katsahti arasti ympärilleen, — ei ainakaan tanssi-iltamien. Eikä
meillä nuorilla ole halua tanssia, kun kansa näkee nälkää.

Rouvat katsoivat toisiinsa.

Tytöt ilmaantuivat uudelleen ovelle ja nykivät toisiansa.

 — Neiti Ek on ehkä oikeassa, sanoi rouva Taube. — Kyllä me
ilman tanssiaisiakin saamme kylliksi rahaa kokoon.

— Mutta onhan täällä muitakin nuoria kuin neiti Ek, arveli joku. —
Voimmehan kysyä heiltäkin.

— Me tahdomme tanssia!

Tytöt purskahtivat nauruun ja hävisivät taas ovelta.

— Onhan aivan luonnollista, sanoi rouva Löfberg, — että nuoret

tahtovat huvitella. Onneksi eivät kaikki ole ennen aikojaan
kadottaneet nuoruudeniloansa.

Hertta puri huultaan ja nousi ylös. Kenraali Löfberg lopetti äkisti

kokouksen.

Kun kenraali oli poistunut, niin kaikki kielet pääsivät valloilleen.

Yksityistä ääntä oli mahdoton eroittaa, koko sali oli kuin kuohuva
koski, jossa kimakat äänet kohosivat kuin valkoinen vaahto ylös
ilmaan. Rouva Taube puolusti Hertta Ekiä, hän tuli oikein kiihkoihinsa
ja sai useat muut puolellensa. Toiset asettuivat rouva Löfbergin
puolelle, ja luopuivat vihdoin kiistasta ylenkatseellisella
hymähdyksellä.

Hertta Ek seurasi Antti Hammaria kenraalin huoneesen. Kenraali

istui syvässä nojatuolissaan tupakoiden. Hän kertoi Hertalle työstä
hätäaputoimikunnassa, jonka puheenjohtajaksi hän oli valittu ja
tiedoista, joita hätämailta oli saapunut. Kenraali olisi tarvinnut
kirjeenvaihtoa ja kirjanpitoa varten jonkun nuoren naisen avuksensa,
ja tiedusteli, tokko Hertta olisi siihen halukas.
 Hertta tunsi rajua iloa rinnassansa. Hän olisi tahtonut tarttua
kenraalia kaulaan kiinni ja kiittää häntä. Ja kuitenkaan hän ei saanut
sanaakaan sanotuksi. Hän loi häneen vain katseensa, silmissä
kimalteli jotain kosteaa ja suupielet värähtelivät.

— Milloin minä saan aloittaa, kysyi hän väräjävällä äänellä.

Kenraali hymyili hänelle ystävällisesti.

— Huomispäivänä, ja sitten säännöllisesti joka iltapuoli.

Antti ei voinut irroittaa katsettaan Hertasta. Hänen olennossaan oli

jotain, jota hän ei ollut ennen huomannut hänessä, jotain rohkeaa ja
tarmokasta ja samalla pehmeää. Hänen silmissään oli omituisen
haikea ilme, ikäänkuin hän olisi kokenut suuria suruja eläissänsä,
jotain niin erilaista kuin muissa nuorissa. Ja kun hän nousi
mennäksensä, näytti hän Antin mielestä entistä pitemmältä ja
solakammalta. Hänen tumma yksinkertainen pukunsa solui myös
kuin valettu hänen vartalonsa mukaan.

Antti saattoi hänet eteiseen. Hän tunsi äkkiä iloa ajatellessaan että
hän pian taas olisi tilaisuudessa tavata Herttaa. He voisivat uudistaa
entisen tuttavuutensa ja jatkaa yhdessäoloa aivan kuin ennenkin.
Hänellä oli mielestään niin paljon puhuttavaa Hertalle, niin paljon
kysyttävää ja hän tiesi niin varmaan saavuttavansa ymmärrystä.
IV.

Oli kolmas joulupäivä. Senaattori Taubeh komea, laaja asunto oli

kirkkaasti valaistu. Sali, jonka lattia kiilsi kuin jäänpinta, oli varta
vasten tanssiin järjestetty. Sohvat ja tuolit seisoivat jäykissä riveissä
pitkin seiniä, flyygeli oli oven suuhun työnnetty ja kasvit nostetut
toisiin huoneihin.

Senaattori Taube asteli kädet selän takana vitkalleen huoneesta

huoneesen ja näytti hyvin tyytyväiseltä. Häntä huvittivat pienet kemut
näin joulun aikana, hän piti nuorisosta, heidän iloisista kasvoistaan ja
sulavista liikkeistään. Jo usean vuoden kuluessa oli hänen tyttärensä
syntymäpäivää vietetty tanssiaisilla. Ensi alku oli ollut hyvin
vaatimaton — tanssihaluiset nuoret olivat vain koulutyttöjä ja
lyseolaisia ja senaattori itse ei ollut vielä kohonnut nykyiseen
korkeaan asemaansa. Mutta vuosi vuodelta vaatimukset olivat
kasvaneet yhdessä nuorten kanssa.

Rouva Taube kiiruhti punakkana ja niin nopeasti kuin hänen

lihavuutensa salli, miehensä luo.

— Rakas ystävä, hän sanoi läähättäen, — kyökissä on mies apua

pyytämässä. En tunne häntä, mutta hän näyttää niin kurjalta. Hän
sanoo tulleensa jalan kuinka kaukaa, jostain pohjoisesta pitäjästä.

Senaattori Taube näytti kärsimättömältä.

— Kuka heistä tietää. He osaavat kaikki niin erinomaisesti

teeskennellä. Anna hänelle lippu Hyväntekeväisyys-yhdistykseen. Ei
minulla nyt ole aikaa, kun vieraat juuri ovat tulossa.

Rouva Taube kiiruhti takaisin kyökkiin. Oven suussa seisoi laiha,

kelmeä mies. Vaikka hän olikin vielä nuori, niin hänen poskensa
olivat kuopille painuneet ja ihon väri oli aivan harmaa. Takki oli
repaleinen ja saappaat niin huonot, että tuskin jalassa pysyivät.

— Ei meillä nyt ole aikaa, mutta tuosta saatte lipun

Hyväntekeväisyys-yhdistykseen. Sieltä he antavat työtä ja apua.

— Hyvä rouva, mitä minä siellä. Kävin jo kerran ja sain koko

päivän odottaa vuoroani. Ja kun vihdoin pääsin puhumaan asiaani,
niin lupasivat ensin ottaa selkoa minusta, sanoivat tulevansa kotiin
katsomaan, tarvitsisinko apua. Siitä on jo kaksi viikkoa, eivätkä he
vieläkään ole käyneet.

— Avunhakijoita on niin paljon, että yhdistyksen on vaikea ehtiä

heti kaikkien luo. Ja sitä paitse he ensi sijassa auttavat omia
paikkakuntalaisia. Mutta minä käyn huomenna teitä katsomassa.

Mies kääntyi ovea kohti, mutta loi vielä pitkän katseen rouva
Taubeen. Se oli niin rukoileva, ja samalla epäluuloinen. Rouva Taube
tunsi pistoksen sydämessään, olisiko hän ollut liian kova tuolle
miehelle, hän olisi ehkä todellakin ansainnut apua. Hän aikoi kutsua
hänet takaisin, antaa hänelle ruokaa, hän ehkä ei ollut syönyt koko
päivään, mutta mies vetäisi jo oven kiinni jälkeensä, ennenkuin
rouva Taube oli ennättänyt mitään tehdä.

— Malin, missä ihmeessä sinä viivyt, sali oli jo täynnä vieraita.

Hän kuuli miehensä äänen kyökin ovelta ja hän kiiruhti sisään.

Olihan hän luvannut käydä huomenna häntä katsomassa, voisihan
hän silloin korvata minkä nyt oli laiminlyönyt.

Mutta hän ei sittenkään saanut rauhaa tuolta mieheltä. Hän koetti

hillitä mieltänsä, voidakseen olla kohtelias ja ystävällinen vierailleen,
mutta hän ei voinut yhtyä toisten iloiseen puheluun eikä hilpeään
nauruun. Valo ja vaaleat puvut kiusasivat häntä, hän oli vaivattu
kaikesta komeudesta ja turhuudesta ympärillään, eikä vähimmin
tyttärestään, joka puvullaan voitti kaikki toiset.

Luonnostaan rouva Taube oli kaikkea ylellisyyttä vastaan. Hän oli

kasvanut yksinkertaisissa oloissa ja saanut varhain tottua työhön.
Mutta jouduttuaan naimisiin, hän oli tullut ikäänkuin uuteen
ilmakehään, joka uhkasi kumota ne mielipiteet ja sen
elämänkäsityksen, jonka hän kasvatuksensa kautta oli saanut.
Hänen miehensä oli kasvanut rikkaassa kodissa, hän oli tottunut
ylellisyyteen ja turhamaisuuteen ja senaattoriksi tultuaan hän tahtoi
myös elää asemansa mukaan.

Elsa oli aivan isäänsä. Yhä enenevällä huolella rouva Taube näki
tytön harrastusten kääntyvän kaikkeen ulkonaiseen. Ja hän näki
oman vaikutuksensa häviävän aivan mitättömiin, sillä silmittömässä
ihastuksessaan isä ei voinut tyttäreltä mitään kieltää.

Soitto oli jo alkanut. Rouva Taube saattoi budoariinsa muutamia

vanhempia rouvia, talon läheisimpiä tuttavia ja heidän seuraansa
isäntäkin vieraineen liittyi. Nuoret neitoset istuivat seinävierustalla
juhlallisessa odotuksessa. Herrat seisoivat senaattorin etuhuoneen
ovella, he vetivät hansikkaita käsiinsä ja antoivat katseittensa kulkea
seinävierustaa pitkin. Etumaisimpana oli senaattorin veljenpoika,
luutnantti Taube, joka oli saapunut kaupunkiin virkalomallensa. Hän
astui nyt yli lattian, kannukset helisivät hänen kulkiessansa ja hänen
saappaansa kiilsivät. Hän kumarsi talon tyttärelle, joka hymyillen
nojautui hänen käsivarteensa ja antoi viedä itsensä tanssin
pyörteesen.

Iltaa oli kappale kulunut, kun Hertta Ek astui salin ovelle. Hänen
silmänsä etsi emäntää, mutta kun hän ei häntä mistään keksinyt, niin
hän jäi arasti ovenpieleen seisomaan. Hän seisoi siinä silmät
maahan luotuina, omiin mietteihinsä vaipuneena. Hänen
yksinkertainen tumma pukunsa erosi niin jyrkästi koko hänen
ympäristöstänsä, samoin kuin hänen kasvojensa vakava ilme ei ollut
sopusoinnussa toisten ilosta hehkuvien kasvojen kanssa.

— Neiti Ek, kuuli hän äänen vieressänsä. — Ettekö tanssi? No

sallikaa sitten että vien teidät rauhallisempaan paikkaan.

Antti Hammar tarjosi käsivartensa Hertalle ja he astuivat Elsan

huoneesen, joka oli aivan tyhjä.

— Te olette tänään ollut niin näkymätön, sanoi Hertta, heidän

istuessaan matalalle sohvalle.

— Olen ollut kovassa työssä koko päivän. En olisi oikeastaan

tännekään ehtinyt.

Melkein joka päivä he olivat tavanneet toisensa kenraali Löfbergin

luona. Ensi alussa Antti oli vain pikimältään pistäytynyt kenraalin
huoneesen, jossa Hertta pöytänsä ääressä työskenteli, mutta päivä
päivältä hän oli viipynyt yhä kauemmin. Hän innostui yhä enemmän
toimikunnan työhön, hän tiedusteli mitä kulloinkin oli tekeillä ja otti
osaa neuvotteluihinkin. Vähitellen Hertta tottuikin hänen puoleensa
kääntymään, kun hän tarvitsi apua työssänsä. Ja siten heidän
välilleen oli syntynyt tuttavallinen suhde, kuin kahden toverin, joita
yhteinen asia innostaa ja joille se tarjoo loppumattomia keskustelun
aiheita.

— Mitä teillä tänään oli esillä? kyseli Antti Hertalta. — Onko tullut
uusia tietoja hätämailta?

— Sisar Cecilia kirjoitti Vaaralammelta. Teidän pitää lukea se kirje.

Hän kertoo keittiössä käyvän neljä- jopa viisikymmentä ruokavierasta
päivittäin, sekä aikuisia että lapsia. Suureksi siunaukseksi nuo
kansankeittiöt näyttävät olevan, kun varat vain myöntäisivät
useampia perustamaan.

— Se olikin suurenmoinen lahjoitus, jonka hätäaputoimikunta sai

rouva Aberlingiltä. Täytyy oikein ihmetellä että ulkomaalainen
osoittaa niin paljon myötätuntoisuutta kansalle, johon hän vain
kesäisenä aikana on tutustunut.

— Niin, hän se kokonaan kustantaa Vaaralammen kansankeittiön.

Me lähetimme sinne vaatteita ennen joulua. Sisar Cecilia sanoo
jaelleensa jo kaikki, ja tarvitsevansa vieläkin enemmän. Hän kuvailee
kurjuutta aivan sydäntäsärkevällä tavalla.

— Useampien naisten pitäisi seurata neiti Fährlingin esimerkkiä ja

lähteä hädänalaisille seuduille. He voisivat epäilemättä tehdä siellä
paljon hyvää.