Examination of Orthopedic Athletic

Injuries 4th Edition Starkey Test Bank

Visit to download the full and correct content document: https://testbankdeal.com/dow
nload/examination-of-orthopedic-athletic-injuries-4th-edition-starkey-test-bank/
Chapter 8: Foot and Toe Pathologies

MULTIPLE CHOICE

1. Which of the following bony landmarks are located on the calcaneus?

a. Peroneal tubercle, dome, sustentaculum tali
b. Medial malleolus, peroneal tubercle, tarsal tunnel
c. Sustentaculum tali, peroneal tubercle, lateral cuboid articulation
d. Calcaneal tubercle, tarsal tunnel, dome
ANS: C
Rationale: The dome is part of the talus, the medial malleolus is on the tibia, and the tarsal
tunnel is not a bony landmark.

PTS: 1

2. Which tarsal bone (often referred to as the “keystone”) comprises the main structure of the
medial longitudinal arch?
a. Navicular
b. Calcaneus
c. Cuboid
d. First cuneiform
ANS: A
Rationale: The navicular is referred to as the “keystone” because it is the stabilizing element
between the proximal and distal sides of the medial longitudinal arch.

PTS: 1

3. Which bone is the primary insertion for the tibialis posterior?

a. Navicular
b. Calcaneus
c. Cuboid
d. Base of the fifth metatarsal
ANS: A
Rationale: The primary insertion of the tibialis posterior is the navicular tuberosity.

PTS: 1

4. Which bone is the most lateral bone of the midfoot?

a. Navicular
b. Calcaneus
c. Cuboid
d. Third cuneiform
ANS: C
Rationale: The cuboid is the lateral bone of the midfoot that articulates with the lateral
cuneiform, navicular, calcaneus, and the fourth and fifth metatarsals.

PTS: 1
5. Which movements occur at the subtalar joint?
a. Pronation and supination
b. Inversion and eversion
c. Plantar flexion and dorsiflexion
d. Internal and external rotation
ANS: A
Rationale: The subtalar joint is a complex joint with one degree of freedom of movement,
which occurs around an oblique axis.

PTS: 1

6. Which ligament is also referred to as the “spring” ligament?

a. Calcaneocuboid
b. Long plantar
c. Medial talocalcaneal
d. Plantar calcaneonavicular
ANS: D
Rationale: The “spring” ligament provides support to the medial longitudinal arch.

PTS: 1

7. Which of the following produces the windlass effect?

a. Flexion of the toes causes the calcaneus to come forward.
b. Extension of the toes causes the calcaneus to come forward.
c. Flexion of the toes causes the navicular to drop down.
d. Extension of the toes causes the navicular to drop down.
ANS: B
Rationale: Much like pulling the string of a bow, when the toes extend and pull the calcaneus
forward, the arch is accentuated.

PTS: 1

8. Which vascular structure is found behind the medial malleolus?

a. Medial tibial artery
b. Posterior tibial artery
c. Arcuate artery
d. First dorsal metatarsal artery
ANS: B
Rationale: The posterior tibial pulse is taken from the posterior tibial artery just behind the
medial malleolus.

PTS: 1

9. A male athlete presents in the athletic training room with redness, swelling, and pain in the
great toe with no mechanism of injury. Evaluation reveals pain on palpation, but pain does not
increase with toe extension. Which of the following injuries is indicated by these signs and
symptoms?
 a. Gout
b. First-degree sprain of the great toe
c. Bunion
d. Ingrown toenail
ANS: A
Rationale: Other risk factors to look for when evaluating for gout include obesity, weight
gain, alcohol intake, and impaired renal function.

PTS: 1

10. For which problem would one recommend proper bathing, regularly changing socks, and
keeping the area dry to help prevent the buildup of fungi?
a. Molluscum contagiosum
b. Tinea pedis
c. Verruca plantaris
d. Hard corns
ANS: B
Rationale: Tinea pedis is more commonly known as “athlete’s foot” and is the only answer
listed that relates to the buildup of fungi.

PTS: 1

11. What injury results in an abducted first ray at the metatarsophalangeal (MTP) joint?
a. Hallux rigidus
b. Hallux maximus
c. Hallux valgus
d. Hallux internus
ANS: C
Rationale: Hallux valgus results from a progressive degeneration and subluxation of the first
MTP joint that leads to an increased joint angle in the frontal plane.

PTS: 1

12. An athlete presents in the athletic training room with a bump on the back of the heel. It is
red, swollen, and painful to the touch. The athlete states that it has been there for a while, but
the new shoes he is wearing have irritated it. What does this athlete have?
a. Retrocalcaneal exostosis
b. Os trigonum
c. Achilles tendonitis
d. Plantarcalcaneal exostosis
ANS: A
Rationale: Retrocalcaneal exostosis is also known as Haglund deformity or “pump bumps”
and is often associated with rearfoot varus, retrocalcaneal bursitis, and/or Achilles
tendinopathy.

PTS: 1
13. What structure serves to provide inferior support to the talus and is generally found one
thumb’s width below the medial malleolus?
a. Navicular
b. First cuneiform
c. Sustentaculum tali
d. Plantar fascia
ANS: C
Rationale: The sustentaculum tali is a palpable structure on the calcaneus and serves as an
attachment site for the calcaneonavicular ligament.

PTS: 1

14. Which of the following is the best position for the ankle when assessing passive range of
motion for extension of the great toe?
a. 90° (anatomical neutral)
b. 5° of plantar flexion
c. 15° of plantar flexion
d. 25° of plantar flexion
ANS: C
Rationale: This measure should be taken with the ankle in a relaxed position, which is about
15° plantar flexed from anatomical position.

PTS: 1

15. Which muscular layer of the foot contains the abductor hallucis, flexor digitorum brevis, and
abductor digiti minimi?
a. Superficial
b. Middle
c. Deep
d. Interosseous
ANS: A
Rationale: The superficial layer is the first layer of the foot’s intrinsic muscles.

PTS: 1

16. How many structural bones form the three regions of the foot?
a. 25
b. 26
c. 27
d. 28
ANS: B
Rationale: These 26 bones include 7 tarsals, 5 metatarsals, and 14 phalanges.

PTS: 1

17. Which section of the foot is composed of the navicular, three cuneiforms, and the cuboid
bones?
a. Forefoot
 b. Midfoot
c. Rearfoot
d. Toes
ANS: B
Rationale: The midfoot is comprised of the five tarsals that are not located in the rearfoot.

PTS: 1

18. What bone(s) of the foot is (are) responsible for assisting in absorbing and redirecting
weight-bearing forces, reducing friction, and protecting the tendon?
a. Talus
b. Calcaneus
c. Sesamoids
d. Navicular
ANS: C
Rationale: There are at least three sesamoid bones located on the plantar aspect of the great
toe.

PTS: 1

19. Which of the following joints is not involved with pronation and supination?
a. Talocrural
b. Subtalar
c. Proximal tibiofibular syndesmosis
d. Midtarsal
ANS: C
Rationale: It is the distal, not proximal, tibiofibular syndesmosis that is involved in pronation
and supination.

PTS: 1

20. How many muscles attach to the talus?

a. Zero
b. One
c. Two
d. Three
ANS: A
Rationale: The talus is the only axial bone that has no muscle attachments.

PTS: 1

21. What joint is better known as the Lisfranc joint?

a. Intermetatarsal
b. Tarsometatarsal
c. Metatarsophalangeal
d. Interphalangeal
ANS: B
 Rationale: The Lisfranc joint lies at the junction of the midfoot and forefoot where the five
metatarsal heads form gliding articulations with the bones of the midfoot.

PTS: 1

22. The foot’s intrinsic muscles originate and insert from the foot and are grouped into how many
layers?
a. Two
b. Three
c. Four
d. Five
ANS: C
Rationale: These four layers are the superficial layer, middle layer, deep layer, and
interosseous layer.

PTS: 1

23. Which of the following is not one of the five bones that form the medial longitudinal arch?
a. Cuboid
b. Calcaneus
c. Talus
d. First cuneiform
ANS: A
Rationale: The cuboid is a lateral bone of the midfoot, and thus it helps form the lateral
longitudinal arch as opposed to the medial longitudinal arch.

PTS: 1

24. The lateral arch is composed of all of the following bones except the
a. calcaneus.
b. cuboid.
c. fifth metatarsal.
d. talus.
ANS: D
Rationale: The talus is a bone that supports the medial longitudinal arch.

PTS: 1

25. Which of the following conditions does not result in retrocalcaneal pain?
a. Inflammation of the retrocalcaneal bursa
b. Degeneration of the Achilles tendon
c. Os trigonum pathology
d. Weakness of the gastrocnemius
ANS: D
Rationale: Weakness of the gastrocnemius muscle is not known to cause retrocalcaneal pain.

PTS: 1
26. Walking on the heel to avoid push-off may indicate all of the following except
a. metatarsal fracture.
b. calcaneal injury.
c. plantar fasciitis.
d. great toe pathology.
ANS: B
Rationale: Someone with a calcaneal injury will typically walk on his or her toes.

PTS: 1

27. Which of the following deformities involves the progressive contracture of the interosseous or
lumbrical muscles?
a. Claw toe
b. Hammer toe
c. Morton’s toe
d. Hallux valgus
ANS: A
Rationale: Along with degeneration, claw toe is often associated with pes cavus and can
present with a callus over the dorsal proximal interphalangeal joint.

PTS: 1

28. Which of the following deformities is formed by the first metatarsal being shorter than the
second?
a. Claw toe
b. Hammer toe
c. Morton’s toe
d. Hallux valgus
ANS: C
Rationale: Although it will appear that the second toe is longer than the first, Morton’s toe is
actually the result of the first metatarsal being shorter than the second.

PTS: 1

29. Which of the following is described as contractures of the associated toe extensors and flexors
accompanied by an inability of the interosseous muscles to hold the proximal phalanx in the
neutral position?
a. Claw toe
b. Hammer toe
c. Morton’s toe
d. Hallux valgus
ANS: B
Rationale: Hammer toe often develops due to the increase in the activity of the toe extensors
or flexors to account for weakness in the primary plantar flexors or dorsiflexors.

PTS: 1

30. A quantitative measure of what motion can be calculated using the navicular drop test?
 a. Pronation
b. Supination
c. Plantar flexion
d. Dorsiflexion
ANS: A
Rationale: Navicular drop is the distance that the navicular moves when going from
non–weight-bearing subtalar neutral to weight-bearing in a relaxed stance.

PTS: 1

31. Which of the following muscles is (are) found within the second layer of intrinsic foot
muscles?
a. Abductor hallucis
b. Flexor digitorum brevis
c. Abductor digiti minimi
d. Lumbricals
ANS: D
Rationale: The abductor hallucis, flexor digitorum brevis, and abductor digiti minimi are
located in the first layer.

PTS: 1

32. In which of the following foot postures does the rearfoot become hypermobile, resulting in
increased pronation?
a. Rearfoot varus
b. Rearfoot valgus
c. Forefoot varus
d. Forefoot valgus
ANS: B
Rationale: Rearfoot valgus is rarely seen but is identified by the calcaneus being everted
relative to the long axis of the tibia.

PTS: 1

33. During static weight bearing, in which of the following foot postures does the forefoot
compensate by abducting and everting, resulting in a more planus foot?
a. Rearfoot varus
b. Forefoot valgus
c. Forefoot varus
d. Rearfoot valgus
ANS: C
Rationale: With forefoot varus, the metatarsal heads are inverted relative to the rearfoot.

PTS: 1

34. Which is not a factor that can predispose someone to hallux valgus?
a. Pes cavus
b. Improperly fitted shoes
 c. Rheumatoid arthritis
d. Wearing of high heels
ANS: A
Rationale: A person with pes planus is more likely to experience hallux valgus.

PTS: 1

35. Which nerve is inflamed when someone is suffering from intermetatarsal neuroma?
a. Plantar
b. Tibial
c. Superficial peroneal
d. Deep peroneal
ANS: A
Rationale: The plantar surface of the foot is innervated via the lateral medial plantar nerve.

PTS: 1

36. Typically, where is pain centralized when someone has plantar fasciitis?
a. Medial calcaneal tubercle
b. Sustentaculum tali
c. Navicular tuberosity
d. Base of the fifth metatarsal
ANS: A
Rationale: The plantar fascia attaches to the medial calcaneal tubercle.

PTS: 1

37. The Mulder Sign involves compression of what structure?

a. Medial longitudinal arch
b. Lateral longitudinal arch
c. Transverse arch
d. Distal tibiofibular joint
ANS: C
Rationale: Compression of the transverse arch will place pressure on the interdigital nerve in
an attempt to reproduce symptoms associated with intermetatarsal neuroma.

PTS: 1

38. Which drop is considered normal when performing the navicular drop test?
a. 0.6 to 1.8 cm
b. 1.8 to 2.3 cm
c. 0 to 0.6 cm
d. 0 cm
ANS: A
Rationale: When going from seated to standing, it is normal to see the navicular drop between
0.6 and 1.8 cm.

PTS: 1
39. When measuring the angle of the medial longitudinal arch, which static position is considered
normal?
a. 121° to 130°
b. 131° to 152°
c. 153° to 162°
d. 110° to 120°
ANS: B
Rationale: A low arch is identified by an angle less than 131°, and a high arch is identified by
an angle greater than 152°.

PTS: 1

40. Which description best describes rearfoot varus?

a. Metatarsal heads are inverted relative to the rearfoot
b. Metatarsal heads are everted relative to the rearfoot
c. Calcaneus is inverted relative to the long axis of the bisected lower leg
d. Calcaneus is everted relative to the long axis of the tibia
ANS: C
Rationale: When identifying rearfoot position one needs to note the relative position of the
calcaneus to the long axis of the lower leg.

PTS: 1

41. Which muscle inserts onto the styloid process of the base of the fifth metatarsal?
a. Peroneus brevis
b. Peroneus longus
c. Peroneus tertius
d. Tibialis posterior
ANS: A
Rationale: The peroneus tertius inserts onto the dorsal surface of the base of the fifth
metatarsal, whereas the peroneus longus inserts onto the lateral aspect of the base of the first
metatarsal.

PTS: 1
Another random document with
no related content on Scribd:
 Niin, te saatte olla hyvä ja suoda anteeksi, ehkäpä minun ei olisi
pitänyt tuota lausua ruhtinaan sihteerin ja ystävän kuullen.

— Kyllä, kaikin mokomin — virkkoi Przyjemski vilkkaasti. —

Sanokaa vaan suoraan, mitä ajattelette. Minä olen ruhtinaan ystävä,
ja juuri siksi minun mieltäni mitä suurimmassa määrässä kiinnittää
kuulla, kuinka ruhtinasta täällä arvostellaan. Minä pyydän teitä
vieläpä olemaan hyvä ja selittämään, missä suhteessa arvelette
ruhtinaan olevan epäkohtiin syyllinen.

Wygrycz siirtyi kiivaasti paikoiltaan kapealla sohvalla.

— Missäkö suhteessa? — huudahti hän. — Mutta paras herra

Przyjemski, onhan se itsestään selvää! Suurin osa ruhtinaan
maatiloista sijaitsee näillä seuduin. Itse kaupungissa hänellä on
linna, joka on hänen isänisänsä taikka isänisänisänsä rakentama.
Hän on rikas ja hänen nimellään on sellainen kaiku, että, jos hän
koettaisi perehtyä olosuhteisiin, niin hänen jok’ikinen sanansa tulisi
meille tueksi ja oppaaksi, joka toimensa hyväksi työksi. Pyydän
rohkeuteni vieläkin kerran anteeksi, mutta tehän itse kehotitte minua
puhumaan suuni puhtaaksi… Ruhtinas kiertelee maita mantereita…

Tähän Przyjemski hiljaa virkkoi: I

— Eihän siitä ole kuin viisi vuotta, kun hän täällä viimeksi oli.
Ennen hän oleskeli jotenkin pitkät ajat maatiloillaan tässä seudussa,
ja linnassakin hän asui…

— Ja tuntui siltä, kuin häntä ei silloinkaan olisi ollut olemassa —

huudahti Wygrycz. Hänen silmänsä säkenöivät, ja kapeille huulille oli
pujahtanut ivan piirre. Koko hänen olemuksensa hengitti kauan
haudottua katkeruutta. Ehkäpä se oli luokkavihaa, joka nyt ilmi
puhkesi, tai pikemmin vielä syvemmällä piilevää harmin ja nurjuuden
tunnetta varakkaampia kohtaan.

Przyjemski istui puutuolilla, pää hiukan alaspäin ja hattu toisessa

veltosti riippuvassa kädessään. Hänen hieno vartalonsa ja profiilinsa
hopeine kulmakarvoineen ja ohuvine huulineen, joita verhosivat
kellertävät viikset, kuvastuivat siniselle seinälle. Hän alkoi verkalleen,
silmänsä alas luoden:

— Sallitteko minun hiukan puolustaa ruhtinasta. Minä totta tosiaan

itse kuulun niihin, jotka kaikista vähimmin uskovat inhimillistä
täydellisyyttä. Minä tahtoisin vaan huomauttaa, ettei ruhtinas ole siitä
mikään poikkeus. Jos hänellä on vikansa, jollei hän täytä joitakuita
velvollisuuksiaan j.n.e…., niin ei hän ole mikään poikkeus. Kukapa ei
olisi heikko, itsekäs, vaihemielinen, nim. siinä merkityksessä, että
lentää toisesta hulluudesta toiseen, niinkuin perhonen kukasta
kukkaan.

Wygrycz väänteli itseään levottomana sohvallaan ja puhkesi sitte

puhumaan:

— Suokaa anteeksi, herra Przyjemski, ei sentään kaikki. Onhan

maailmassa kunniallisiakin ihmisiä, jotka eivät perhosen tavoin
lentele kukasta kukkaan. Jumala varjelkoon sellaisista perhosista.
On juuri heidän syynsä, että meillä täällä maailmassa on näin
huonosti asiat. Siltä, jolle paljo on annettu, myöskin paljo vaaditaan.
Ruhtinas on meidän herraltamme paljo saanut, ja siksi täytyy
myöskin meidän herramme ja ihmisten häneltä paljon vaatia. Pyydän
anteeksi että tuolla tavoin olen puhunut teidän isännästänne ja
ystävästä… Mutta se, joka aina käy kerjäämässä, ei lopulta voi olla
purkamatta ulos, mitä sydämensä liikkuu. Minä en suinkaan tahdo
puhua pahaa ruhtinaasta… ehkäpä hän on maailman paras ihminen,
minä vaan kysyn teiltä: mitä hän täällä maailmassa toimittaa?

Hän pingotti luisevat, hiukan vapisevat sormensa haralleen ja

säihkyvin silmin jatkoi:

— Mitä tekee ruhtinas rikkaudellaan, älyllään, suurella vallallaan?

Kenen hyväksi, minkä hyväksi hän toimii?

Ja hän katsahti kysyvästi Przyjemskiin.

Tämä nosti silmänsä ja vastasi verkalleen: — Ei mitään. Ei yhtään

mitään.

Tämä tunnustus pani Wygryczin kuumuuden asettumaan. Hän

kohotti pitkän, keltaisen sormensa ylös.

Senkö tekin huomaatte! … Ja kumminkin on ruhtinas kristitty; siinä

ensimmäinen asia. Kumminkin hän on täällä syntynyt ja omistaa
täällä maatiloja, siinä toinen…

Klaara, joka koko keskustelun ajan oli istunut ikkunan ääressä,

ompelemassa pitsiä myssyn reunaan, nosti tämän kuullessaan
päätään ja puuttui arasti puheeseen:

— Rakas isä, minun mielestäni meidän ei pitäisi noin ankarasti

arvostella ihmisiä, jotka sentään ovat aivan toisellaisia kuin me itse.

— Toisellaisia? Miksi toisellaisia? Missä suhteessa? Mitä sillä

tarkoitat? Jumala on kaikki luonut, ja samassa maassa me kaikki
elämme. Kaikki tekevät syntiä, kärsivät ja kuolevat, ja nuo
kohtalojemme yhtäpitäväisyydet tekevät kaikki erilaisuudet
mitättömiksi.
 — Te olette oikeassa — vakuutti Przyjemski. — Te lausutte syvän
totuuden. Mutta minä olisin neiti Klaaralle hyvin kiitollinen, jos hän
jatkaisi ystäväni puolustamista.

Przyjemski katsoi häneen niin lämpimästi, että hänen kasvonsa

kirkastuivat. Paljoa varmemmalla äänellä Klaara jatkoi:

— Minusta tuntuu, että tuollaisten rikasten ja korkeasukuisten

ihmisten, jotka elävät aivan toisellaisissa oloissa kuin me, täytyy
saada aivan toisellaisia käsitteitä ja tapoja, niin että mikä meille on
hyvin tunnettua, on heille varsin vierasta; mikä meille on
velvollisuutta, tuntuu heistä tarpeettomalta ja mahdottomalta.
Ehkäpä ruhtinas on sangen hyvä ihminen, vaikkei hän järjestä
elämätään niin, kuin hänen meidän mielestämme tulisi… Ehkäpä
hän on saanut Vastenmielisyyttä ihmisiä kohtaan, jotka ovat
pilanneet hänet imartelemalla tahi teeskentelemällä olemattomia
tunteita.

Przyjemskin kasvot yhä enemmän kirkastuivat. Päätään

kääntämättä hän katsoi nuoreen tyttöön, eikä silmät tahtoneet
hänestä erota. Wygrycz sitävastoin kuunteli levottomana ja ilmeisesti
tyytymättömänä tytön puheesta. Hän kohautti olkapäitään, kun
Klaara oli puheensa päättänyt.

— Naisten lorua! Naiset aina luulevat voivansa kaikki hyvin

selittää, asia muka johtuu siitä ja siitä. He ovat tottuneet
kiinnittämään huomionsa pikku-asioihin. Minun käsitykseni mukaan
on vaan kahdenlaista väkeä: rehellisiä ihmisiä ja konnia. Joko
noudattaa ihminen Jumalan käskyä, palvelee lähimmäistään ja tekee
työtä oikean asian puolesta, taikka hän ei sitä tee. Syntinen hän
tosin saattaa olla ensin mainitussakin tapauksessa, mutta aina on
hän kumminkin jonkun arvoinen; toisessa tapauksessa hän ei ole
edes mädänneen puolukan veroinen. Niin on sen asian laita!

Przyjemski vastasi verkalleen:

— Te tuomitsette ankarasti ja häikäilemättä, mutta neiti Klaara

seisoo kuin lempivä ja sovittava enkeli välillämme — ja hän on
enkeli.

Ja antamatta aikaa vastaamiseen, virkkoi hän heti Wygryczille:

— Onko teillä aina ollut sama toimi kuin nykyään, ettekö ole
aikaisemmin ollut muissa toimissa? Minusta tuntuu niin…

Wygrycz hymyili karvaasti.

— Koko elinaikani, herra Przyjemski, nim. 18:sta vuodesta lähtien

olen ollut saman viraston palveluksessa. Olen porvarin poika tästä
kaupungista, isälläni, joka oli käsityöläinen, oli täällä pieni talo. Hän
lähetti minut kouluun — suoritin kimnaasin 5 luokkaa ja sitte tehtiin
minut kirjuriksi. Mutta miksi tätä minulta kysytte?

Przyjemski istui hetkisen mietteissään, sitte hän vastasi

kumartaen:

— Minä tunnustan suoraan, että olen havainnut teidän

käsityksenne ja puhetapanne ilmaisevan korkeampaa sivistystä…

— Kuin olitte odottanut, — puuttui Wygrycz puheeseen ivallisesti

nauraen. — Huomaa, ettei teillä ollessanne ruhtinaallisen suosijanne
talossa ole ollut paljo tekemistä köyhän väen kanssa. Köyhyys ei
välttämättömästi tarvitse merkitä samaa kuin typeryys, herra
Przyjemski… Ha ha ha!
 Hän nauroi ilkeästi, mutta huomasi, että hän oli hyvin mielissään
vieraan lausunnosta.

— Mitä minuun tulee, — jatkoi hän, — olen kumminkin

erikoistapauksissa ollut hyvä-osainen. Minä sain vaimon, joka
ensinnäkin oli sivistynyt ja toiseksi oli maailman paras nainen. Hän
oli opettajatar, me rakastuimme ja menimme naimisiin, vaikka hän
olisi voinut taloudellisessa suhteessa tehdä paremmat naimiskaupat.
Mutta hän ei koskaan kauppojaan katunut. Me olimme onnellisia.
Sivistykseen nähden olin häntä heikompi, ja minulla oli kyllä kykyä
sitä käsittämään ja hyötymään hänen etevämmyydestään. Olinhan
minä aina muutamia tuntia päivässä vapaa työstäni, ja ne tunnit me
kulutimme lukemalla ääneen toisillemme, taikka soitti hän pianoa
minulle… hän soitti sangen hyvin… Oi, minulla on monta valoisata
muistoa, jotka voin viedä mukanani toiseen maailmaan! … Ja
toisessa maailmassa on minulla hän, jonka kanssa tahtoisin heti
yhdistyä, ellei lapsia olisi. Mutta hän on jättänyt minulle lapset jälelle,
ja lisäksi ihminen aina on riippuvainen tästä elämästä.
Kaksikymmentä kolme vuotta olimme yhdessä, ja ne menivät
menojaan kuin kaksikymmentä kolme päivää… Paljosta olen hänelle
kiitollisuuden velassa, ja hän myöskin kiitti minua ennen
kuolemaansa. Me erosimme rakkaudessa ja rauhassa, rakkaudessa
ja rauhassa me myöskin kerran tapaamme toisemme Jumalan
kasvoin edessä.

Hän pyyhki kosteita silmiään ja vaikeni.

Przyjemski, joka istui alla päin, oli myöskin kauan aikaa

äänetönnä.
Vihdoin hän lausui mietteissään:

— On siis tuollaisia siteitä ja tuollaisia muistoja maailmassa…

 Wygrycz hymyili ivallisesti.

— Jollette ole oppinut tuntemaan ettekä edes aavistanut, että

sellaista on olemassa, silloin — anteeksi suoruuteni — olette varsin
köyhä.

Przyjemski nosti äkkiä päätään ja katseli kanslistia

kummastuksella, joka kumminkin pian katosi.

— Niin… niin… — sanoi hän, — köyhyyttä ja rikkautta voi käsittää

monella eri tavalla.

Hän kääntyi Klaaran puoleen, joka oli kumartunut työnsä yli.

— Kirjaa, minkä minulle lainasitte, en vielä jätä takaisin, ja lisäksi

pyydän Teidän lainaamaan minulle vielä toisen samansuuntaisen.

— Haluatteko runoutta? — kysyi Klaara, katsahtaen ylös.

— Kyllä, ja mieluummin samaa lajia. Minä tunnen kyllä vanhat

runoilijamme, mutta vain pintapuolisesti ja enimmäkseen toisessa
kädessä.

Wygrycz puuttui puheeseen:

— Vaimoni jätti jälkeensä pienen kirjakokoelman, joukossa on

myöskin runoutta.

Ja hän lisäsi kohteliaasti:

— Klaara, näytä herra Przyjemskille pientä kirjastoamme, ehkäpä

hän tahtoo valita jonkun teoksen.

Klaara nousi.
 — Se on minun huoneessani.

Herranen aika! Saattoiko sitä kutsua huoneeksi, tuota pientä

häkkiä, missä oli yksi ikkuna, karkeatekoiset parrut katossa, sänky,
pöytä, kaksi tuolia ja punaseksi maalattu kaappi lasiovineen.
Millainen oli huone, sellainen myöskin kirjakokoelma. Pari hyllyä
vanhoine, kuluneine niteineen. Przyjemski seisoi aivan Klaaran
takana, joka osottaen kutakin kirjaa, mainitsi sen nimen ja tekijän.

»Sveitsissä»… Ehkäpä se? …

— No olkoon menneeksi! Olen usein käynyt tuossa maassa.

Runon kyllä tunnen, ainakin muistelen tuntevani, mutta ehken
sentään tunne.

Ottaessaan kirjan, jonka kuluneet, repaleiset kannet ilmaisivat,

että sitä oli ahkerasti luettu, piti hän hetkisen Klaaran kättä
omassaan ja kuiskasi:

— Kiitos siitä, että minun ystävätäni puolustitte, kiitoksia, että

olette maailmassa!

He palasivat saliin. Przyjemski pysähtyi talon isännän edessä, joka

oli noussut sohvaltansa, nojasi kättänsä, jossa piti hattua, pöytää
vastaan ja näytti tahtovan sanoa jotakin, mutta epäröivän. Vihdoin
hän alkoi:

Minä tahtoisin kysyä Teiltä erästä asiata, pyytää Teiltä jotakin, ja

pyydän etukäteen anteeksi, jos minun kysymyksessäni tahi
hartaassa pyynnössäni olisi jotakin epähienoa.

Wygrycz kumarsi.
 — Ei millään muotoa, elkää kursailko! Olemmehan naapureita, ja
jos
Teitä jotenkin voin palvella…

Przyjemski keskeytti hänen puheensa:

— Minä päinvastoin tahtoisin kysyä Teiltä, ettekö sallisi minun

Teitä jollakin palvella…

Hän nojasi kättänsä vielä enemmän pöytää vastaan ja jatkoi mitä

pehmeimmällä äänellä:

— Minä arvelen näin: Te olette kivulias, Teillä on kaksi lasta, jotka

eivät vielä ole saaneet kasvatustaan, ja Teidän taloudellinen
asemanne ei ole varsin loistava. Toiselta puolen on minulla
jonkunmoinen, Vieläpä sangen suuri vaikutus ruhtinas Oskariin, joka
on hyvin rikas. Olen varma siitä, että, jos hänelle Teistä puhuisin,
pitäisi hän sitä onnena osoittaa Teille kaikkea palvelustaan. Ehkäpä
hän ottaisi tuota pientä herraa kasvattaakseen ja elättääkseen…
Ehkäpä hän voisi tarjota Teille maatiloillaan jonkun toimen, joka
tuottaisi vähemmän työtä ja suuremmat tulot… Jos suvaitsette minun
puhua asiasta ruhtinaan kanssa.

Hän vaikeni ja tuntui odottavan vastausta.

Wygrycz oli aluksi kuunnellut hyvin tarkkaavasti; sitte oli painanut

päänsä alas. Kun Przyjemski oli vaiennut, katsahti hän ylös, selvitti
kurkkunsa ja vastasi:

— Minä kiitän Teitä sydämellisesti hyvänsuopaisuudesta, mutta

ruhtinaan avuliaisuutta en tahtoisi käyttää hyväkseni, en mistään
hinnasta.
 — Miksette? — kysyi Przyjemski.

— Siksi, että täytyy olla tottumatta käyttämään hyväkseen

ihmisten avuliaisuutta ja tuo tottumus minulta puuttuu. Olkoon, että
elinehtoni ovat olleet loistavat tahi ei, koko elinaikani olen kaikissa
tapauksissa vastannut puolestani.

Przyjemski nosti päätään, ja hänen siniset silmänsä säikkyivät

vihan säkeniä. Vielä harvempaan ja täsmällisemmin kuin tavallisesti
alkoi hän:

— Siinä sen nyt näette! … Te nuhtelette ruhtinasta siitä, ettei hän

tee hyvää, ja kun sitte tilaisuutta tarjoutuu, jolloin hän voi tehdä
hyvää, näyttäytyy, että hänen suosionosotuksiaan halveksitaan.

— Niin, paras herra Przyjemski — tokasi Wygrycz, hänkin

säkenöivin silmin — sillä jos minä tietäisin, että ruhtinas minua
auttaisi kuin veli veljeä kuin parempiosainen auttaa
huonompiosaista, mutta tasa-arvoista, silloin mielelläni ottaisin
vastaan hänen apunsa ja tuntisin itseni päällepäätteeksi kiitolliseksi.
Mutta ruhtinas heittäisi minulle apunsa, kuin heitetään luupalanen
koiralle, ja vaikka olenkin köyhä, en luita nosta maasta.

Himmeä puna kohosi Przyjemskin poskille.

— Tuo on ennakkoluuloa, — sanoi hän — yltiöpäisyyttä, Ruhtinas

ei ole sellainen kuin hänen luulette olevan.

Wygrycz teki taas vilkkaan liikkeen.

— Sitä en tiedä, herra Przyjemski, sitä en tiedä. Eikä sitä täällä

kukaan voi tietää.
 — Ei mar, siinä päätti Przyjemski puheensa, ojentaessaan
kanslistille kapean, valkoisen kätensä.

— Toivottavasti suvaitsette minun uudistaa käyntini joskus toiste…

— Siitä minulle olisi suurta huvia, — vastasi Wygrycz kohteliaasti.

—
Aiotteko ruhtinas ja Te viipyä täällä vielä kauvan?

— Vain varsin lyhyen ajan. Sitte me matkustamme ulos ruhtinaan

maatilalle tänne läheisyyteen, mutta ei ole ollenkaan mahdotonta,
että me palaamme takaisin ja asetumme tänne koko talveksi.

Lausuessaan viimeiset sanat katsahti hän Klaaraan, joka

säteilevin silmin tarkasteli ei häntä, vaan isäänsä.

Tuskin oli ovi sulkeutunut vieraan jälestä, kun Klaara heittäytyi

isänsä kaulaan.

— Pikku isä kulta, voi kuinka isä teki oikein!

Klaara suuteli hänen käsiänsä ja poskiansa. Wygrycz käänsi pois

päänsä tuskistuneena.

— Kas niin, kas niin, jo riittää. Anna nyt minun yötakkini ja

tohvelini. Minä nukahdan hiukan. Tuo vierailu minua väsytti.

Klaara kiiruhti noutamaan pyydettyjä esineitä, ja ovessa hän kuuli

sisaren lausuvan terävällä äänellään:

— Tietääkös isä mitä! Tuo herra Przyjemski on varmasti Klaaraan

rakastunut. Kuulilleko, millä äänellä hän sanoi, että: »Neiti Klaara on
enkeli». Ja sitte hän katsoi häneen niin…
 — Sinä olet aivan liian pieni voidaksesi arvostella tuollaisia asioita,
— keskeytti hänet isänsä ankarasti nuhtelevalla äänellä.

Frania loukkaantui.

— Minäpä en enää olekaan pieni, ja jos Klaaralla saa olla

ihailijoita, niin pitää minun ainakin saada tietää, onko hänellä niitä…

Vapisevin käsin ojensi Klaara yönutun isälleen. Wygrycz kääntyi

nuorimman tyttären puoleen.

Hillitse kielesi, ja rukoile sinä meidän herraamme, että tulet

sisaresi kaltaiseksi. Herra Przyjemski oli oikeassa, sanoessaan, että
hän on enkeli.

Näin sanoen meni hän huoneeseensa.

Frania heitti huivin päähänsä ja kiiruhti neulomoonsa. Klaara huusi

veljeänsä.

Tule tänne kirjoinesi, niin kuulustan laskento-läksyjäsi!

Stas, kaunis vilkassilmäinen, punaposkinen poika heitti

käsivartensa hänen ympärilleen ja puhkesi katkeroituneena
puhumaan:

— Hyi, kuin tuo Frania on ilkeä! Yhtä päätä hän sinua kiusaa ja
ärsyttää!

Klaara silitteli pienokaisen otsaa ja tukkaa.

— Elä niin sano, että Frania on ilkeä. Hänellä on hyvä sydän ja

pitää meistä kaikista. Hän on vaan hiukan ajattelematon, ja se on
hänelle anteeksi annettava.
 Yhä kietoen käsivarsiansa hänen kaulansa ympäri ja katse hänen
kasvoihinsa kääntyneenä poika jatkoi:

— Sinä olet kaikista kiltin, sinä olet minun, Franian ja isän äiti…

Klaara nauroi, ja kumartuessaan painoi hän pari äänekästä

suudelmaa pojan vereville huulille.
IV.

Päivä senjälkeen kuin Wygrycz oli mennyt ruokalevolle, Frania

palannut neulomosta ja Klaara avustanut veljeänsä läksyjen
lukemisessa, kolkutti joku ovelle. Stas hypähti tuoliltaan ja kiiruhti
avaamaan. Klaara nosti silmänsä vihkostansa, ja hänen kasvoihinsa
kohosi leimuva puna.

— Vaarassa näyttää tunkeilevalta — alkoi Przyjemski puhua jo

ovessa — tulen minä tekemään teille pienen ehdotuksen. Mutta
kaikkein ensiksi: hyvää päivää tahi oikeammin: hyvää ehtoota. Ja
sitte vielä kysymys: miksi ette ole tänään ollenkaan ollut
lehtimajassa, josta niin paljon pidätte?

— Minulla ei ole ollut aikaa. Olen ollut rouva Dutkiewiczin luona

noutamassa muutamia myssyjä reunustaakseni ne ja sitte
neuvottelemassa hänen kanssaan taloustoimista.

— Oi, tuo rouva Dutkiewicz! Kylläpä ne vie Teiltä paljon aikaa ja

tekee minulle paljon kiusaa!

— Kiusaa? Teille?
 — Niin kyllä, nyt jo toisen kerran hänen tähtensä en ole tavannut
Teitä lehtimajassa tavalliseen aikaan.

Nämä sanat he vaihtoivat katsoen toisiansa suoraan silmiin,

ikäänkuin eivät olisi voineet erota.

— Ettekö halua istua?

— En, sitä en aio tehdä enkä antaa teidänkään tehdä.

Katsokaas…

Hän näytti Klaaralle kirjaa, jonka oli saanut lainaksi edellisenä

iltana.

— Minun ehdotukseni on tämä: menkäämme lehtimajaan ja

lukekaamme yhdessä tätä »Sveitsissä» nimistä kirjaa. Ettekö tahdo?
Ottakaa työnne mukaanne. Te ompelette ja minä luen Teille ääneen.
Ettekö tahdo? — Oi, kuinka se olisi hauskaa!

Klaara vilkasi veljeänsä.

— Mutta minun täytyy kuulustella Stasin läksyt.

Poika, joka mielenkiinnolla oli kuunnellut keskustelua, heitti

käsivartensa sisaren kaulan ympäri.

— Mene vaan, rakkaani, jos tahdot — pyysi hän. Kyllä minä luen
läksyni itse. Maantieto on kovin helppoa. Saat sitte kuulustella minua
illalla, ja silloin saat nähdä, että osaan läksyni kuin vettä.

— Onko Varmaa, Stas?

— Onpa tietenkin!
 Silloin nousi Klaaran kasvoille ilonhohde, mutta jälleen hän rupesi
epäröimään.

— Entäs samovaari?

— Kyllä minä samovaarin sytytän. Eipä luulisi tuon kysyvän suurta

taitoa — huusi Stas kiihkeästi.

— Ja kun isä herää, huudatko minua silloin?

— Kyllä, sen lupaan. Ja jos Frania tulisi takaisin, niin huudan sinua
silloinkin, ettei hän näe sinua yhdessä herran kanssa, sillä silloin hän
rupeaa taas sinua härnäilemään.

Klaara suuteli veljeänsä, ja parin minuutin kuluttua oli hän

Przyjemskin seuraamana menossa lehtimajaan, neulomakori
käsivarrellaan.

— Teillä on harvinaisen kiltti pikku veli, — huomautti Przyjemski,

— olisin minäkin tahtonut suudella häntä, kun antoi Teille hetken
loman palveluksestanne. Tehän olette perheenne palvelija. Mutta
mitä hän sanoikaan, tuo pikku veitikka: että sisarenne rupeaisi Teitä
härnäilemään, jos näkisi meidät yhdessä.

Klaara tuli kovin hämilleen, mutta onneksi hän samassa huomasi

viereisessä puistossa valonsäteitä, niin kauniita, että hän
ihastuneena huudahti:

— Katsokaas, kuinka ihastuttavasti auringon säteet murtautuvat

tiheitten lehvien läpi tuolla puiston kulmassa, on aivan kuin
kultalankaverkkoa.

Oletteko koskaan ollut tuossa puistossa?

 — En koskaan, kuinka olisin voinut olla siellä?

— Johtuu mieleeni eräs asia. Kas kun en ole sitä ennen tullut
ajatelleeksi! Menkäämme ruhtinaallista puistoa yhdessä
katselemaan!

Klaara melkeinpä pelästyi tuosta ehdotuksesta.

— Eihän toki, huudahti hän, — ruhtinas on asiaankuulumattomilta

kieltänyt pääsyn.

Przyjemski nauroi oikein kovaäänisesti.

— Mutta jos minä Teitä saatan…

Niin, siinä Przyjemski oli oikeassa. Jos hän antoi suostumuksensa,

oli se melkein samaa, kuin jos ruhtinas olisi sen tehnyt.

Kiusaus oli suuri, sillä kuinka usein olikaan Klaara uneksinut

saavansa edes kerta elämässään kävellä pitkin noita pitkiä käytäviä,
levähtää vihreässä meressä, missä valo ja varjo vaihtelivat kuin
aallot; Mutta hän kuitenkin epäröi ja jäi seisomaan lehtimajan eteen.

— Mutta jos me kohtaamme…

— Kenenkä?

— Ruhtinaan.

Przyjemski purskahti taas kovaan, sydämelliseen nauruun. Klaara

ei ollut koskaan ennen kuullut hänen noin nauravan.

— Hän ei ole kotona, hän meni ulos samalla kuin minäkin —

vakuutti
Przyjemski.

— Mutia ehkä sentään on parempi, että jäämme lehtimajaan.

— Oi ei — pyysi mies rukoilevalla äänellä, — Tehän olette jo

kauvan sitte toivonut saavanne nähdä puistoa, ja minulla olisi suuri
onni saada täyttää Teidän toivomuksenne. Te pyysitte lentävältä
tähdeltä, että saisitte päästä ulos metsään. Ehkäpä kävely tässä
puistossa voisi ainakin osaksi korvata metsäkävelyn. Olkaa niin
hyvä.

Klaara olisi kyllä voinut vastustaa kiusausta käydä paikassa, joka

melkein tenhovoimalla häneen vaikutti, mutta hänen rukoustaan hän
ei voinut vastustaa.

— Olkoon sitte menneeksi, kuten tahdotte.

— Bravo! — huudahti Przyjemski.

He olivat nyt irti päästettyjen lasten kaltaisia, jotka tahtovat

vapaasti mellastella.

Nopein askelin, melkeinpä juosten suorittivat he välimatkan, joka

erotti heidät veräjästä, ja he astuivat leveään lehtikujaan, missä
mahtavien, satavuotisten puiden tuuheat oksat muodostivat pari
läpipääsemätöntä seinää heidän molemmin puolin. Kaiken tuon
vihannan läpi tulvi auringon kultaiset sädevirrat, jotenka toiset lehdet
tulivat läpikuultaviksi kuin lasi, toiset taas saivat sitä enemmän
varjoa. Maassa puitten juuressa taas hohti verkko, jonka
hopeavalkoiset silmukat värähtelivät, kun tuuli Vähänkin puhalteli.

Klaara vaikeni, hiljentäen askeleitaan, ja hymyily pakeni huulilta.

Przyjemski tarkasteli häntä mielenkiinnolla.
 — Kylläpäs Teillä on tunteellinen sielu! — sanoi hän hiljakseen.

Klaara ei vastannut. Hän kulki ikäänkuin kirkossa, hiljakseen ja

varpaillaan.

Äänettöminä he vaelsivat läpi lehtikujan, joka oli samansuuntainen

kuin Wygryczin puutarha. Vasta sitte kun he poikkesivat toiseen,
yhtä komeaan kujaan, näytti Klaara ikäänkuin heräävän.

— Nyt emme enää mene pitemmälle, — kuiskasi Klaara.

— Kyllä, kyllä, — vastasi Przyjemski hellittämättä. — Vaikkapa

tämä käytävä veisi maailman toiseen päähän, niin kumminkin ilolla
seuraisin Teitä.

— Mutta kun se nyt ei vie sinne, vaan palatsiin… — lausui Klaara,

koettaen leikkiä laskea.

— Ei, — väitti Przyjemski vastaan, — käytävän päästä palatsiin on

vielä pari sataa askelta, sitäpaitsi on muutamia kukkaistutuksia
välissä. Menkäämme niitä katselemaan!

Klaara pysähtyi. Hän ei olisi itse voinut selittää syytä tuntemaansa

tuskaan, mutta sen alaisena hän vastasi päättävästi:

— Tänne minä istuudun, tuolle nurmipenkille. Tässä on niin

viehättävää.

Nurmipenkki oli matala ja niin pieni, että ainoastaan kaksi henkeä

saattoi siihen mahtua. Se seisoi mahtavan, laajaoksaisen vanhan
puun alla, pehmeällä nurmikolla.
 Paikka oli niin piilossa kuin mahdollista. Puiden tuuhea vihanta
kätki sekä palatsin, että viereisen puutarhan. Runkojen lomitse
pilkisti osia nurmikosta, jota auringon säteet vinosti valaisivat.
Käytävän päässä, jotenkin kaukana, näkyi puiden välitse kappale
kukkalavaa, joka vehreästä erottui kuin loistava kirjava liina.

Pikkulinnut visersivät puissa, joissa silloin tällöin keltainen tahi

punainen lehti vaipui äänetönnä maahan.

Äänettömyyden katkaisi Klaaran huudahdus. Hän oli huomannut

kukkalavan kulman, joka pilkisti puiden lomitse, ja hän alkoi
läiskyttää käsiään.

— Voi, kuinka paljon kukkia! huudahti hän.

— Ja kuinka kauniita kukkia!

Przyjemski otti ompelukorin hänen kädestään, asetti sen hänen

viereensä penkille ja pyysi, äkillinen ilonhohde silmissään:

— Tahdotteko odottaa täällä hetkisen? Minä heti palaan. Mutta

älkää olko levoton, älkää paetko luotani. Minä palaan heti.

Ja nopein askelin poistui hän palatsia kohden.

Klaara katsoi hänen jälkeensä ja huomasi, kuinka eräs

kiiltonappinen poika, nähtävästi palvelija, tuli juosten hänen
luoksensa. Przyjemski virkkoi jotakin pojalle, ja liikkeistä saattoi
huomata, että hän antoi jonkun käskyn. Kun poika kiireesti poistui,
kääntyi Przyjemski vielä kerran hänen jälkeensä ja huusi selvästi
kuuluvalla äänellä:

— Mutta joudu, joudu!