Principles and Labs for Physical

Fitness 9th Edition Hoeger Test Bank

Visit to download the full and correct content document: https://testbankdeal.com/dow
nload/principles-and-labs-for-physical-fitness-9th-edition-hoeger-test-bank/
Test Bank1 for Principles & Labs for Physical Fitness 9e
Chapter 6 – Cardiorespiratory Endurance
Chapter Learning Objectives

1. Define cardiorespiratory (CR) endurance and describe the benefits of CR endurance training
in maintaining health and well-being.
2. Define and give examples of aerobic and anaerobic exercise.
3. Be able to assess CR fitness through five different test protocols: 1.5-Mile Run Test, 1.0-
Mile Walk Test, Step Test, Astrand-Ryhming Test, and 12-Minute Swim Test.
4. Be able to interpret the results of CR endurance assessments according to health fitness
and physical fitness standards.
5. Determine your readiness to start an exercise program.
6. Explain the principles that govern CR exercise prescription: intensity, mode, duration,
frequency, and rate of progression.
7. Learn some ways to foster adherence to exercise.

True/False

LO# An. Question

1 T 1. Cardiorespiratory endurance is a measure of how the lungs, heart, blood

vessels, and muscular systems work together during aerobic activities.

2 T 2. The 400-meter swim is an aerobic exercise.

1 F 3. Exercise recovery time increases as a result of cardiorespiratory training.

1 F 4. The quality of a training program plays a crucial role in how each person
responds and improves following an exercise program.

3 T 5. VO2 is determined by the heart rate, the stroke volume, and the amount of
oxygen removed from the vascular system.

6 F 6. Cardiorespiratory development occurs when the heart is working beyond 85

percent of heart rate reserve.

6 T 7. The appropriate cardiorespiratory fitness mode of exercise is rhythmic and

continuous.

6 F 8. Because a continuous 30 minutes of exercise stimulates great increases in

aerobic power, three sessions of 10 minutes each are not beneficial to the
cardiorespiratory system.

6 F 9. Ideally, one only needs to exercise 30 minutes each session, 3 to 5 days per
week, to reap weight control benefits.

6 T 10. Higher intensity activities increase caloric expenditure, while exercising longer
compensates for lower intensities.

1 By Paul A. Smith, McMurry University (Abilene, Texas).

Multiple Choice

LO# An. Question

1 a 11. The single most important component of health-related physical fitness for the
general population EXCEPT for the older adults is:
a. cardiorespiratory endurance.
b. muscular endurance.
c. muscular strength.
d. muscular flexibility.

1 d 12. Hypokinetic diseases are the diseases caused by:

a. too much physical activity.
b. a lack of strenuous activity.
c. too much strenuous activity.
d. a lack of physical activity.

1 a 13. At the cellular level, oxygen is used to convert food substrates (primarily
carbohydrates and fats) through _____ into adenosine triphosphate (ATP).
a. aerobic metabolism
b. blood circulation
c. anaerobic metabolism
d. the pulmonary system

1 c 14. _____ is a measure of how the pulmonary, cardiovascular, and muscular

systems work together during aerobic activities.
a. Adenosine triphosphate
b. A-V oxygen difference
c. Cardiorespiratory endurance
d. Caloric expenditure

1 b 15. A more efficient cardiorespiratory system:

a. has a lower oxygen uptake capability.
b. has a higher capacity to deliver and utilize oxygen.
c. delivers oxygen to the tissues with a faster heart rate.
d. is characterized by a low level of oxygen uptake.

2 a 16. Cardiorespiratory endurance activities often are called _____ exercises.

a. aerobic
b. anaerobic
c. dynamic
d. endurance

2 c 17. Which of the following is an example of an aerobic exercise?

a. 200 meters in track and field
b. 400 meters in track and field
c. 3,000 meters in running or jogging
d. 100 meters in swimming

2 a 18. Which of the following is an example of an anaerobic exercise?

a. 100 meters in track and field
b. 1,000 meters in track and field
c. 2,000 meters in running or jogging
d. 3,000 meters in track and field
2 b 19. Which of the following is an example of an aerobic exercise?
a. weight lifting
b. jogging
c. sprinting
d. gymnastics

2 d 20. Which of the following is an example of an anaerobic exercise?

a. walking
b. jogging
c. cycling
d. gymnastics

1 b 21. As a person's cardiorespiratory endurance increases, the:

a. amount of blood pumped per heartbeat decreases.
b. resting heart rate decreases.
c. total blood volume decreases.
d. resting blood pressure increases.

1 c 22. The amount of blood ejected with each beat of the heart is called the:
a. capillary load.
b. cardiac output.
c. stroke volume.
d. MHR.

1 c 23. As a result of aerobic training, the heart:

a. has a faster resting heart rate.
b. has smaller cardiac output.
c. delivers more blood per beat.
d. delivers less blood per beat.

1 b 24. The best indicator of cardiorespiratory or aerobic fitness is:

a. VO2.
b. VO2max.
c. RM.
d. BMI.

1 b 25. Endurance training increases stroke volume significantly due to a:

a. faster resting heart rate.
b. stronger heart muscle.
c. decrease in total blood volume.
d. smaller filling capacity of the ventricles during diastole of the
heart cycle.

3 c 26. The a-v O2 difference is:

a. created by anaerobic metabolism.
b. not variable by exercise intensity.
c. the amount of oxygen removed from blood.
d. the amount of oxygen added to the blood.

3 b 27. The amount of oxygen that is actually used by the body during rest or a hard
workout is determined by the heart rate, the stroke volume, and the amount of:
a. blood circulating in the vascular system.
b. oxygen removed from the vascular system.
c. oxygen provided to the vascular system.
 d. blood the individual has in his body.

3 d 28. Which of the following statements is TRUE regarding VO2max?

a. Starting at age 25, VO2max decreases one percent each year in
physically active individuals.
b. Women exhibit a 15 to 30 percent higher VO2max due to larger
blood volume and higher body fat than men.
c. Only those with excellent training programs are able to reach
an "elite" level of aerobic capacity.
d. Only those with a strong genetic component are able to reach
an "elite" level of aerobic capacity.

3 c 29. The American College of Sports Medicine (ACSM) recommends that a physician
be present for submaximal exercise tests to estimate VO2max of:
a. apparently healthy women who are over age 45.
b. apparently healthy men who are over age 55.
c. any individual who has a history of asthma.
d. any individual who has recovered from a cold.

3 d 30. Which of the following tests can be used to estimate VO2max?

a. 1.0-Mile Swimming Test
b. 1.0-Mile Run Test
c. 1.5-Mile Swimming Test
d. 1.5-Mile Run Test

3 b 31. Which of the following is the best test to estimate the VO2max of a severely obese
individual?
a. 1.5-Mile Run Test
b. Astrand-Ryhming Test
c. Step Test
d. 12-Minute Swim Test

3 c 32. The _____ Test is considered a maximal test.

a. 1.0-Mile Walk
b. Astrand-Ryhming
c. 12-Minute Swim
d. Step

4 c 33. A 19-year-old female with a VO2max of 40 mL/kg/min would be classified in the

_____ cardiorespiratory fitness category.
a. fair
b. average
c. good
d. excellent

4 d 34. April, an 18-year-old female, is tested to have a VO2max of 50 mL/kg/min. She

has reached the _____ cardiorespiratory fitness category.
a. fair
b. average
c. good
d. excellent

4 c 35. John, an 18-year-old male, is tested to have a VO2max of 50 mL/kg/min. He has

reached the _____ cardiorespiratory fitness category.
a. fair
 b. average
c. good
d. excellent

4 d 36. A VO2max of 39 mL/kg/min or higher for a 47-year-old man is classified as the:

a. health fitness standard.
b. physical fitness standard.
c. high health fitness standard.
d. high physical fitness standard.

4 b 37. The human body burns about _____ calories for each liter of oxygen consumed.
a. 4
b. 5
c. 7
d. 9

5 c 38. Which of the following is NOT one of the four categories used to evaluate
readiness for exercise?
a. self-control
b. attitude
c. skill level
d. commitment

5 b 39. Which of the following categories that are used to evaluate the readiness for
exercise examines the mental disposition toward exercise?
a. mastery
b. attitude
c. skill level
d. commitment

5 a 40. Which of the following categories that are used to evaluate the readiness for
exercise indicates the extent to which an individual can be in control of his or
her exercise program?
a. mastery
b. attitude
c. skill level
d. commitment

5 d 41. Which of the following categories that are used to evaluate the readiness for
exercise indicates dedication and resolution to carry out the exercise program?
a. mastery
b. attitude
c. skill level
d. commitment

5 d 42. A score of _____ points in each Exercise Readiness category indicates that the
individual's chances of initiating and sticking to an exercise program are good.
a. 4–6
b. 7–8
c. 9–11
d. 12–15
6 b 43. Currently, only about _____ percent of U.S. adults exercise at the intensity and
frequency required to meet the minimum recommendations of the ACSM for
improvement and maintenance of cardiorespiratory fitness.
a. 15
b. 19
c. 25
d. 30

6 b 44. To develop the cardiorespiratory system, the heart muscle has to be:
a. relaxed.
b. overloaded.
c. stretched.
d. underloaded.

6 c 45. Vigorous exercise refers to cardiorespiratory exercise that requires an intensity

level:
a. of 40 to 50 percent of maximal capacity.
b. of 50 to 60 percent of maximal capacity.
c. above 60 percent of maximal capacity.
d. above 85 percent of maximal capacity.

6 c 46. Maximal heart rate is estimated by:

a. adding resting heart rate to blood pressure.
b. multiplying resting heart rate times 3.
c. subtracting (.7 x age) from 207.
d. the highest exercise heart rate.

6 c 47. Heart rate reserve (HRR) is calculated by:

a. adding resting heart rate to blood pressure.
b. multiplying resting heart rate times 3.
c. subtracting resting heart rate from maximal heart rate.
d. subtracting age from the highest exercise heart rate.

6 b 48. Which of the following is the moderate-intensity cardiorespiratory training zone

for a 20-year-old male with a resting heart rate of 68 beats per minute (bpm)?
a. 121–134 bpm
b. 134–147 bpm
c. 121–147 bpm
d. 147–180 bpm

6 b 49. To develop cardiovascular fitness, individuals who are fairly fit should start at a
_____ percent training intensity.
a. 30 to 40
b. 40 to 50
c. 50 to 60
d. 60 to 70

6 c 50. A reasonable cardiorespiratory endurance heart rate training zone for a fit 20-
year-old person with a 150 bpm HRR is _____ beats per minute.
a. 125–163
b. 130–168
c. 140–178
d. 145–183
6 a 51. Unconditioned individuals and older adults should start at a _____ percent
training intensity.
a. 30 to 40
b. 60 to 85
c. 50 to 60
d. 40 to 85

6 a 52. Increases in VO2max to a physical fitness standard are best realized for fit
individuals at an intensity of:
a. close to 85 percent of HRR.
b. lower than 60 percent of HRR.
c. "conversational" pace.
d. 60 to 80 percent of HRR.

6 a 53. After checking your exercise heart rate and adjusting it into the training zone:
a. associate the training zone with your perception of exertion.
b. keep checking exercise heart rate on subsequent exercise
sessions.
c. there is no need to check intensity again on subsequent
sessions.
d. use the rate of perceived exertion to determine resting heart
rate.

6 a 54. The activity you choose to improve your cardiorespiratory endurance should be
based on:
a. your personal preferences.
b. the suggestions by research.
c. the suggestions from your trainer.
d. the popularity of the exercise.

6 a 55. Which of the following activities greatly reduces the risk for injuries?
a. walking
b. rope skipping
c. running
d. sprinting

6 a 56. Three 20- to 30-minute cardiorespiratory training sessions per week, on

nonconsecutive days, will maintain cardiorespiratory fitness:
a. as long as the heart rate is in the appropriate target zone.
b. no matter how intensively the individual is exercising.
c. as long as the individual is exercising, regardless of heart
rate.
d. as long as the heart rate is above 85 percent of heart rate
reserve.

6 c 57. At 50 percent training intensity, the recommended duration of cardiorespiratory

training should be _____ per session.
a. 20–30 minutes
b. no more than 30 minutes
c. 30–60 minutes
d. at least 60 minutes

6 d 58. Which of the following is recommended for individuals on a weight-loss

program?
 a. two to three 20- to 30-minute training sessions of moderate
intensity per week
b. three to five 20- to 30-minute training sessions of low
intensity per week
c. three to five 45- to 60-minute training sessions of low
intensity per week
d. five to six 60- to 90-minute training sessions of moderate
intensity per week

6 a 59. To improve maximal oxygen uptake, a frequency of _____ training sessions of

high intensity per week is recommended.
a. three to five 20–30 minute
b. five to six 20–30 minute
c. three to five 45–60 minute
d. five to six 45–60 minute

6 a 60. A routine that has been promoted as an effective way to improve health is at
least:
a. 30 minutes of moderate-intensity physical activity almost
daily.
b. 60 minutes of moderate-intensity physical activity almost
daily.
c. 90 minutes of moderate-intensity physical activity almost
daily.
d. 60–90 minutes of low-intensity physical activity almost daily.

7 d 61. Which of the following suggestions is most likely to enhance your exercise
compliance?
a. Be a chronic exerciser.
b. Always exercise in the same place.
c. Exercise whenever possible.
d. Conduct periodic assessments.

7 b 62. For someone who just started an exercise program, muscle soreness and
stiffness and the risk for injuries can be lessened or eliminated by:
a. decreasing the intensity, duration, and frequency of exercise
progressively.
b. increasing the intensity, duration, and frequency of exercise
progressively.
c. maintaining the intensity, duration, and frequency of exercise
for four weeks.
d. maintaining the intensity, duration, and frequency of exercise
for six weeks.

7 a 63. After _____ of aerobic inactivity, the cardiorespiratory system starts to lose some
of its capacity.
a. 48 to 72 hours
b. one week
c. two weeks
d. four weeks

7 a 64. It has been estimated that _____ of aerobic training are completely reversed in
_____ of physical inactivity.
a. 4 weeks, 2 consecutive weeks
b. 2 weeks, 4 consecutive weeks
 c. 48 hours, 72 hours
d. 72 hours, 48 hours

7 d 65. John stopped his daily 5-mile run for 10 weeks because of his broken ankle.
His doctor finally said that he can start running again. What should John do?
a. He should rest for at least another couple of weeks before he
runs again.
b. He should catch up on his lost exercises by running 6 miles
or more per day.
c. He should start with his regular daily 5-mile run as soon as
possible.
d. He should run 1 mile per day first and gradually increase the
distance.

Critical Thinking/Short Answer

LO# Question

2 66. Give some physiological reasons why aerobic exercise improves cardiorespiratory
endurance.

Answer: Oxygen is required by the aerobic system to burn substrates and produce energy. The
more aerobic metabolism is stressed, the more the oxygen delivery (cardiovascular) system is
stressed. Because oxygen delivery is the limiting factor in aerobic exercise, the heart, lungs,
and blood vessels are continually stimulated to adapt to a greater capacity.

3 67. What cardiorespiratory fitness test would be best to use for a person with chronic
knee problems?

Answer: From a practical standpoint, a test the person can perform. The 12-Minute Swim or
Astrand-Ryhming Tests are possibilities. None of the standard tests, however, would be valid to
compare the subject's data to normal-kneed persons. The test would have value as a test and
retest, to show improvement.
4 68. Estimate the caloric cost of the following activity: an individual who weighs 123.5
pounds runs 4.5 miles in 58 minutes (Table 6.9 is provided).

Answer: Each mile is about 1,600 meters, or four laps around a 400-meter (440-yard) track.
Four and a half miles then would be 7,200 meters (1,600 x 4.5). Therefore, 4.5 miles (7,200
meters) in 58 minutes represents a pace of 124.1 meters per minute (7,200 ÷ 58). Table 6.9
indicates an oxygen requirement (uptake) of about 28.5 mL/kg/min for a speed of 124.1
meters per minute. A weight of 123.5 pounds equals 56 kilograms (123.5 ÷ 2.2046). The oxygen
uptake in L/min now can be calculated by multiplying the value in mL/kg/min by body weight
in kg and dividing by 1,000. In our example, it is (28.5 x 56) ÷ 1,000 = 1.6 L/min. This oxygen
uptake in 58 minutes represents a total of 464 calories (1.6 x 5 x 58).

7 69. During what time of the day is it best to exercise?

Answer: Most importantly, the time that an individual can set aside for consistent exercise
training. This depends on when other important life duties occur and when exercise resources
are available. It is safer to exercise in moderate temperatures, so avoiding times of high or low
temperatures or going to climate-controlled environments is helpful. Exercise soon after eating
is also stressful on the digestive system, creates pain, and reduces efficiency of exercise-
supporting body systems.

Essay

LO# Question

1 70. Describe the benefits of cardiorespiratory endurance training in maintaining health

and well-being.

Answer: People can get by without high levels of strength and flexibility, but we cannot do
without a good cardiorespiratory system, facilitated by aerobic exercise. A poorly conditioned
heart, which has to pump more often just to keep a person alive, is subject to more wear and
tear than a well-conditioned heart. In situations that place strenuous demands on the heart,
such as doing yard work, lifting heavy objects or weights, or running to catch a bus, the
unconditioned heart may not be able to sustain the strain. Regular participation in
cardiorespiratory endurance activities also helps a person achieve and maintain recommended
body weight—the fourth component of health-related physical fitness.

2 71. Compare and contrast aerobic and anaerobic exercises.

Answer: Aerobic exercises ("with oxygen") help increase cardiorespiratory endurance.

Examples: walking, jogging, swimming, cycling, cross-country skiing, water aerobics, rope
skipping, and aerobics.
Anaerobic exercises ("without oxygen") do not stimulate improvements in the cardiorespiratory
system. They are high-intensity, short-lived bouts of exercise (2 to 3 minutes) when oxygen
cannot be delivered and utilized to produce energy. Examples: 100, 200, and 400 meters in
track and field; the 100 meters in swimming; gymnastics routines; and strength training.

3 72. Discuss the factors that affect VO2max.

Answer: VO2max is affected by genetics, training, gender, age, and body composition. Although
aerobic training can help people attain good or excellent cardiorespiratory fitness, only those
with a strong genetic component are able to reach an "elite" level of aerobic capacity (60 to 80
mL/kg/min). Further, VO2max is 15 to 30 percent higher in men. This is related to a greater
hemoglobin content, lower body fat, and larger heart size in men (a larger heart pumps more
blood, and thus produces a greater stroke volume). VO2max also decreases by about 1 percent
per year starting at age 25. This decrease, however, is only 0.5 percent per year in physically
active individuals.
6 73. List three advantages and three disadvantages of incorporating exercise into one's
lifestyle.

Answer: Answers will vary. Sample answer:

Advantages:
• It will make me feel better.
• I will lose weight.
• I will have more energy.
• It will lower my risk for chronic diseases.
Disadvantages:
• I don't want to take the time.
• I'm too out of shape.
• There's no good place to exercise.
• I don't have the willpower to do it.

6 74. Discuss the benefits of and differences between moderate-intensity and vigorous-
intensity exercise.

Answer: Vigorous-intensity programs yield higher improvements in VO2max than moderate-

intensity programs. And higher levels of aerobic fitness are associated with lower
cardiovascular mortality, even when the duration of moderate-intensity activity is prolonged to
match the energy expenditure during a shorter vigorous-intensity effort. A recent review of
several clinical studies substantiated that vigorous-intensity compared with moderate-intensity
exercise leads to better improvements in coronary heart disease risk factors, including aerobic
endurance, blood pressure, and blood glucose control. As a result, the pendulum is again
swinging toward vigorous intensity because of the added aerobic benefits, greater protection
against disease, and larger energy expenditure that helps with weight management.

7 75. What are some ways to help you change behavior and adhere to a lifetime exercise
program?

Answer: Set aside a regular time for exercise. Exercise early in the day. Select activities you
enjoy. Combine different activities. Use the proper equipment. Set goals and share them with
others. Purchase a pedometer and build up to 10,000 steps/day. Find a friend or group of
friends to exercise with. Don't become a chronic exerciser. Exercise in different places and
facilities. Exercise to music. Keep a record of your activities. Conduct periodic assessments.
Listen to your body. If a health problem arises, see a physician.

7 76. What is wrong with energy drinks?

Answer: Many popular energy drinks (e.g. Red Bull, SoBe Adrenaline Rush, Full Throttle, and
Rip It Energy Fuel) are high in sugar and calories. They also contain herbal extracts touted to
“boost” energy, increase overall energy metabolism, improve endurance, and lose weight.
Herbals are not regulated by the FDA and little is scientifically known of their benefits, if any.
High amounts of caffeine causes the body to excrete nutrients, including water, and
continually requires more (physical tolerance) to get the desired “high” the first can generated.
This “high” also can be psychologically addicting.

6 77. List some ways to enhance daily nonexercise activity thermogenesis (NEAT) and
reduce excessive sitting.
Answer: Stand as much as possible while working at home. Use a standing or a treadmill desk.
Use a stability ball for a chair at home or at the office. Hold walking conferences instead of
sitting meetings whenever feasible. Walk to a coworker’s office instead of sending an email or
using the telephone. Take 10 minute breaks each hour when doing steady sitting tasks. Park
farther from the destination when driving. Take the stairs instead of the elevator or escalator.
Consider walking when traveling distances less than a mile.
Another random document with
no related content on Scribd:
kantaa. Talonpoikaistaloja, pappiloita ja pikku viljelijäin asuntoja,
valkoisia, tilavia ristikkorakennuksia vähäisimmälläkin pieneläjällä,
maalaiskirkkoja ja pitkiä rivejä hedelmäpuita teitten varsilla. Koko
maa puutarhana vainioihin ruudutettuna, ja vainioitten välillä kukkais-
aidat.

Siinä istuu nyt Klaus Klausen talonväkensä ympäröimänä,

selvittelee ääntään, yskähtää hiukan ja aloittaa sitten jonkin noista
vanhoista grundtvigilaisista lauluista, joka kaikuu illan hiljaisuudessa.

Silloin vasta oikein tunnet olevasi Tanskassa. Siinä kuulet maan

sydämen sykinnän. Aavistat mitkä henkiset voimat ovat luoneet
tämän ulkonaisenkin hyvinvoinnin. Sillä mikään ei synny itsestään.
Siellä on ajoissa ymmärretty, että toisen onni on oleva myöskin
toisen, ja Tanska on tullut siksi maaksi, jossa kohtalon arpa on
langennut tasaisemmin kuin muualla. Yleinen hyvinvointi levitteleikse
siunauksena lakeuksien yli ja kuvastuu ihmisten keskinäisessä
ystävällisyydessä, avarana hymynä, joka ulottuu Beltiltä Beltille.

Ja ilta-aurinko valaisee Klaus Klausenin portaita, hänen kaljua

päätään, hänen vaimonsa leveätä selkää, hänen väkensä
kovettuneita käsiä ja suomalaisen pojan miettiväisiä kasvoja.

Heillä on kaikki valmiina, ajattelee hän. Niitä laulujakin, joita he nyt

laulavat, ovat he jo ennen laulaneet.

Mutta meillä lauletaan vielä kerran aivan uusia lauluja.

*****

Helsingin satamassa seisoivat isä ja äiti sinua odottamassa.

 Tavarasi sullotaan ajurinrattaille, ja nouset itsekin niihin. Me
seuraamme toisissa heti kintereillä. Mutta jo Kauppatorilla pyörähdät
ympäri ja istut sitten meihin käännettynä ja jalat riippumassa koko
matkan kaupungin halki asemalle, josta jatkamme edelleen uuteen
kotiimme, omalle konnullemme, Helsingin ulkopuolella. Tämä
Koivulamme oli jo ennättänyt tulla meille muita paikkoja
rakkaammaksi, ja olit jo paluumatkallasi kuvitellut sitä ilon hetkeä,
jolloin saisit avata veräjän ja nähdä koivut tien varrella, saisit juosta
sisään, missä kaikki on tuttua.

Ja kun ajoit kaupungin läpi, jalat vallattomasti riipuksissa

ajoneuvojen matalan selustan yli, oli sinulla sellainen
jälleennäkemisen ilo kasvoissasi, että siitä ilman muuta varmasti
tiesimme, mitä kaikesta mieluimmin halusimme tietää.

Jumala sinua siitä siunatkoon, Yrjö poika!

17.

Sangen pian kotiintulon jälkeen täyttyi arvaamatta eräs Yrjön

lapsuudentoivomus. Etsimättä löysi äiti sen pienen sisaren, jota
poika oli odottanut. Hänet lähetettiin heille heidän sukulaistensa
toimesta.

Äiti seisoi eräänä päivänä uuden kotinsa ikkunassa avoin kirje

kädessään — luki sen vielä kerran — yhdellä silmäyksellä — ja
katseli moneen kertaan valokuvaa, joka oli seurannut kirjettä. Hän
laski valokuvan ikkunalaudalle, mutta otti sen taas käteensä oikein
sitä tarkastaakseen.
 Hän aikoi heti mennä tapaamaan isää, mutta jäi kuitenkin
seisomaan, katse tuijottaen puutarhan laajaa ruohokenttää. Se alkoi
jo kellertää syyssateista.

Vielä kerran hän tarttui kuvaan ja syventyi siihen.

— Vai niin? ajatteli hän. Vai niin?

Se oli tullut suurena yllätyksenä, ja nyt hän ei tiennyt, miltä

kannalta sen ottaisi.

Ensin hän ei tuntenut muuta kuin iloa. Tulihan tässä satu

uudestaan heidän tiellensä — uusi rikastuttava lisäys kaikkien
heidän elämäänsä. Hän piti kuvaa edessään iloisen uteliaana:

— Todellako! Sinuako siis olen joskus odotellut!

Vai onko tämä vain sattuma, joka ei merkitse mitään sen

enempää?

Ihan piti istahtaa hiukan tuumimaan.

Ehkäpä siinä kuitenkin oli jokin järkevä tarkoitus. Miksi muuten

näin yhtäkkiä tulisi tuollainen kirje ja tuollainen suora kysymys? Ei
sellaista aivan ilman aikojaan tapahdu eikä sen suhteen noin vain
kädenkäänteessä suoriudu. Tämä uusi tapahtuma tuli oikealla
tavalla — hän ei ollut ryntäämällä rynnännyt sitä kohti, se oli siinä
kuin kypsä hedelmä maassa, se läheni häntä suorakatseisena
kohtalon lähettinä ja vaati häntä ottamaan varteen sanottavansa.
Tänään kolkutan ovellesi — mitä vastaat? — Oi, hänen teki mielensä
vastata ilman muuta myönteisesti.

Tule vain! Tuokaa pois!

 Mutta seuraavassa tuokiossa heräsi taas hänen levottomuutensa
sen uuden johdosta, joka pyrki heidän elämäänsä.

Hän nousi portaita toiseen kerrokseen isän huoneeseen, kirje ja

kuva kädessään.

Isä istui kirjoituspöytänsä ääressä katsahtaen koivujen lomitse

puutarhaan, missä Yrjö jäntevällä päättäväisyydellä oli alkanut
käyttää leikkuukonetta rehevällä ruohokentällä. Surina kuului selvästi
ylös. Isä otti kirjeen, luki sen ja katseli kuvaa, veitikkamainen ilme
kasvoillaan.

— Pidä hyvänäsi! Mutta syytön olen minä!

— Minä myöskin!

— Aaa — etpä niinkään! Olet sitä toivonut, ja nyt se tulee.

Niinpä kyllä. Olihan hän sitä tuon tuostakin toivonut ja oikeastaan

kauankin. Mutta ei asia silti ollut niin yksinkertainen.

— Eikö se ole yksinkertainen? — kysyi isä yhä vain leikkiä laskien.

— Ei se niin aivan mutkikaskaan ole. Kirjoita sinä vain, että pakettiin
ja postiin ja »varovasti!» päälle.

— Hm. Se on vakava asia.

— On. On se vakava asia. — Ja hän vajosi mietteisiinsä, lausuen

ne ääneen.

Siitä on ollut niin monta kertaa kysymys, muisteli hän, mutta se on

ilman muuta jäänyt sikseen, kun ei ole tilaisuus itsestään tarjoutunut.
Nyt se oli siinä ja tuli miellyttävässä muodossa. Siihen saattoi
kätkeytyä jotakin.

Äiti oli ihmeissään siitä, että isä, joka muuten oli niin varovainen ja
harkitseva, nyt otti asian välittömämmin ja huolettomammin kuin hän
itse.

— Tarkoitatko siis, että —?

— En tarkoita sitä enkä tätä omasta puolestani, mutta jos sinulla

tai
Yrjöllä on siitä iloa, niin en tahdo vastaankaan panna.

— Ei se vielä riitä — sanoi äiti miettivästi.

— Eihän ajatus ole minulle enää vieras. Kun lisäksi tyttönen on

niin kokonaan turvaton ja hänet tällä tavalla meille lähetetään —
tuossa on! hoida omanasi — niin — en usko, että meissä
kummassakaan on kieltäjää.

Niin. Taisipa niin olla, ajatteli äiti itsekseen. Ja täyttäisihän tyttö

aivan erikoisella tavalla kodin, varsinkin nyt, kun Yrjö alkoi kasvaa
suureksi ja pian lentäisi ehkä pesästään. Olihan hän sitä paitsi aina
seisonut taustassa — ikään kuin vuoroaan odotellen — ja Yrjö oli
lapsena alituisesti puhunut hänestä. Poika oli ajoittain polttavasti
ikävöinyt häntä, ja nyt oli ehkä se vanha ikävä tuonut hänet tänne,
vaikka Yrjö jo aikoja sitten oli lakannut odottamasta, kun mitään
pikkutyttöä ei kuulunut.

Ja nyt se seisoi oven ulkopuolella ja pyysi päästä sisään.

Isä istui ja katseli hänen kuvaansa. Hento hän mahtoi olla ja

vaalea — silmissä hyvä ja ystävällinen ilme. Kuka tiennee, tuumi
hän, ehkäpä hän oli heille se oikea — ehkä hänen sielunsa sointuisi
yhteen heidän sielunsa kanssa, ehkä hänen askeleensa sopeutuisi
heidän askeltensa tahtiin. Ja he kasvaisivat kiinni häneen, kuten
olivat kasvaneet kiinni Yrjöön. Ja hengenheimolaisuus ja aika
muovailisivat heistä kaikista kokonaisuuden. Näkeehän mieskin
ventovieraan naisen ja heidän sielunsa leimahtavat ja he ovat siitä
pitäen toisilleen lähemmät kuin ovat olleet omalle äidilleen.
Elämässä on niin paljon salaperäistä, mitä emme ymmärrä, ja
sielujen keskinäinen kosketus ja se sisäinen silmä, joka silloin
avautuu toinen toisensa näkemään, on salaperäisintä kaikesta. Sen
vain tietää, ettei ihminen ole toista nähnytkään, ennenkuin
myötätunto tai rakkaus on avannut silmät havaitsemaan hänet
sellaisena kuin hän todella on.

Ehkäpä kuului tämä pieni lapsi jollakin erikoisella tavalla heille.

Hänellä ei ollut maailmassa ketään, joka häntä kysyi. Mikä oli kerran
ollut, sen oli kuolema vienyt. Hän oli täydelleen yksin — lastu —
tuulten heiteltävänä. Heillä oikeastaan ei ollut valitsemisen varaa —
ja se oli tällaisissa tapauksissa parasta.

Oli miten oli — päätteli isä — järkeilyllä ei tässä minnekään

päästä. Täytyy antaa tunteen päättää ja siihen luottaa. Usko se
tässäkin vuoria siirtää. Ken ei voinut uskoa sellaisen suhteen
eheyden mahdollisuuteen, hänen ei pitäisi siihen puuttuakaan. Mutta
ei päätetä nyt mitään vielä lopullisesti — tutkitaan itseämme —
mietitään ja puhutaan Yrjönkin kanssa.

Niin tietysti. Yrjön mielipide merkitsi tässä kohden yhtä paljon kuin
heidän omansakin.

Ja niin sitä mietittiin.

 Seuraavan päivän iltana istuttiin isän huoneessa yhdessä. Pikku
tytön valokuva oli heidän edessään pöydällä ja äiti katseli sitä isän
olkapään yli. Hän oli tullut huomanneeksi, että isän tähänastiset
kokemukset olivat kehittäneet hänessä määräsuuntaisen
katsantokannan. Vaara siinä tietysti piilee — oli hän sanonut — ja
suuren vastuunalaisuuden se tuo mukanaan. Mutta vaaraa ja
vastuuta on omistakin lapsista. Kukaan ei tiedä, tuoko vastasyntynyt
lapsi onnea vai onnettomuutta mukanaan, ja kuitenkin sitä odotetaan
mitä varmimmalla luottamuksella ja vastaanotetaan ilolla. Sehän
elimellisesti kuuluu siihen piiriin, johon se syntyy, se on samaa lihaa
ja verta kuin se. Ja kukin omaansa luottaa. Mutta miten usein
myöhemmin käykään ilmi että perheeseen on sekaantunut jotakin
hyvinkin vierasta, ja että yhteys on säilynyt enimmäkseen
molemminpuolisen mukautumisen avulla. Luonnollisessa perheessä
se tapahtuu itsetiedottomasti. Lapsi muodostuu päivä päivältä ja
hetki hetkeltä ympäristönsä mukaan, ja ympäristökin mukautuu
lapseen paljon suuremmassa määrässä kuin itse aavistaakaan. Eikä
kukaan ole vielä todennut, missä alkuperäinen olennonyhteys on
alkanut ja toisten vaikutus on jatkanut siinä iässä, jossa aines on
vahaakin pehmoisempaa.

Nyt istui isä tyttölapsen kuva kädessään ja kehitti edelleen

tämänaamuisia mietteitään.

Taipumusten ja luonteitten samansuuntaisuus — myönsi hän — oli

tietysti tärkeä asianhaara, joka onnellistutti perhe-elämää. Mutta liian
suuri yhtäläisyys oli samalla vaara, koska se oli omiansa
synnyttämään yksipuolisuutta ja itsekylläisyyttä. Kaikissa
tapauksissa oli elämän suuren puutarhurin pakko myöskin käyttää
oksastusta välikeinonaan jalostaakseen sukukuntaa ja sen yksilöitä
yhä laajenevassa määrässä. Ja kuten tiedetään, voidaan taitavalla
oksastamisella saada ihmeitä aikaan. Sitä pitäisi ihmiselämässä
käyttää paljon enemmän kuin tähän asti on ollut tapana. Sillä
ihmiskunnalla ei ole apua hyleksivästä perhe-eristäytymisestä, joka
yliolkaisesti ja armotta jättää suuret arvot hukkumaan. Ja kävisi
varmaan ilmi, ettei ero oman ja vieraan välillä ole niin suuri kuin
ollaan taipuvaisia uskomaan.

Paras oksastusvaha — lopetti hän — oli ehdoton luottamus. Lapsi

oli oma, kun se kerran oli omaksi otettu. Ja oliko se sentakia
huonompi, ettei se ollut samaa lihaa ja verta? Olihan yhtä
mahdollista, että se oli parempi. Ja siitä kasvaisi paras esille
samassa määrässä kuin siihen luotettiin ja sitä todella rakastettiin.

Mikseivät ottaisi pikku Kirstiä vastaan elämän lahjana heille?

Äiti kuuli miltei ihmetellen isän kypsyneitä mietelmiä. Kukaan ei

ollut taipuisampi kuin hän niihin uskomaan.

— Mutta mitä sinä, Yrjö, sanot siihen?

— Minä! Miten minulla voisi olla mitään sitä vastaan? Se vain

täältä onkin puuttunut.

Hän naurahti ja jatkoi:

— Mitäs siitä, jos nyt olette kymmenen vuotta vanhemmat kuin

silloin, kun minä tulin, kyllä te vielä jaksatte lapsia hoitaa. — Äläkä
sinä, äiti, ajattele, että hän saapuu liian myöhään, koskei minulla voi
muka olla hänestä enää seuraa. On minulla silti — tuollaisesta
pienestä lapsesta on kenelle tahansa seuraa.

— Mutta muistatko, Yrjö, että nyt omistat kaikki yksin, vaan jos
hän tulee, saisi hänkin osansa?
 — Niin, se ei merkitse yhtään mitään. Ajatelkaa mikä suuri
tapahtuma tämä sentään on! Heti menisin häntä vastaan.

Sillä taholla siis ei kohdattu mitään vaikeuksia. Ja käsi kädessä

me vahvistimme yhteisen päätöksemme.

Parin viikon perästä tuli sitten se pieni tyttö, oman maan lapsi! Ja
minkälainen hahtuva hän oli! Minkälainen utukarvainen untuva! Hän
oli miltei poispuhallettavissa — eikä juuri minkään näköinen.
Hiljainen ja ihmettelevä, arka ja kiitollinen. Hän janosi rakkautta ja
suli onnesta, kun hän sitä sai, ja oli ensi hetkestä niin herkkä
vaikutelmille, että hän oli ikäänkuin ympäristönsä hypnotisoima.

Yrjön entinen vuode oli tuotu alas vinniltä. Ja nyt lepäilivät Kirstin
valkoiset palmikot samoilla pieluksilla kuin kerran Yrjön
tasatukkainen pää. Liinakaapista oli otettu esille reikäompeleiset
lakanat ja tyynynpäälliset, isänäidin ompelemat, joille isä aikoinaan
oli laskettu hänen päivän valon nähtyänsä. Ne oli Yrjön vuoteeseen
laskettu ensimmäisen yön tervetuliaisiksi, ja nyt ne ottivat vastaan
pienen tyttölapsen. Iltasuutelon jälkeen hän heti nukkui kuin
vihdoinkin pesän löydettyään. Ja mummo oli tyttöä sylissään
tuuditellut ja matkan jälkeen viihdytellyt, kunnes se laskettiin omaan
pehmoiseen, lumivalkoiseen vuoteeseensa.

18.

Nyt oli Yrjöllä kaipaamansa sisko, mummolla oli pieni

seuranpitäjänsä, ja isällä oli pellavatukkainen tyttönen polvella
soudettavanaan, ellei hän taluttanut häntä kädestä heidän
kukkaslavoja tarkastaessaan. Tytöllä oli suuret erikois-oikeudet.
Milloin tahansa hän sai hävitä hernemaahan syömään meheviä
sokeriherneitä tai tekemään palkoherneistä laivoja. Hän sai kiskoa
porkkanoita suoraan puutarhapenkistä ja olla mansikoita
maistamassa, kun muut niitä päivälliseksi poimivat. Hän oli kaikkialla
ja hänen päänsä loisti valopilkkuna milloin metsikössä, milloin
ruohikolla, milloin kuistin portailla.

Kirsti oli tuonut uutta elämää taloon.

Ja kuukaudet alkoivat vieriä. Tyttö saattoi joka aamu isää asemalle

hänen työhön mennessään, juoksi Yrjöä vastaan hänen koulusta
tullessaan ja auttoi äitiä hänen kukkia kastellessaan ja kaappeja
järjestäessään. Hän syötti koiraa keittiön portailla ja ripotteli siemeniä
maahan pikkulinnuille.

Ja hän liittyi päivä päivältä yhä kiinteämmin ympäristöönsä, niin

että hän pian kuului siihen samalla luonnon ja tinkimättömyyden
oikeudella kuin Yrjökin. Ja vuosi vuodelta lujittivat siteitä hoito ja
huolenpito, öitten valvominen, päivien ilo ja murhe ja sairausaikojen
pelon tuska. Mikään lapsi ei tule rakkaaksi ilman vaivannäön
siunausta!

Yrjö oli hänestä saanut todellisen pienen toverin, joka teki

kotielämän monipuolisemmaksi kuin se oli ollut ennen. Häntä
huvittivat tytön leikit ja hänen pienet tottumuksensa. Kirstiä hän
aikaisin ja myöhään tiedusteli, missä tämä oli ja mitä hommaili,
varsinkin ensi aikoina, ja kun hän sitten seurasi pienen sisarensa
harrastuksia, loistivat hänen silmänsä mielihyvästä. Yrjöstä oli
kerrassaan mainiota, että tyttösellä oli tapana herätä ja nukahtaa
tarkalleen auringon mukaan. Ja kun hänen pienet tuttavansa tulivat
hänen luokseen käymään, oli heillä usein asiaa Yrjön huoneeseen,
koska tämä niin hauskasti jutteli heidän kanssaan ja keksi niin
hupaisia ehdotuksia.

Hänhän se useimmiten kantoi tyttötypykän yläkerran

makuuhuoneeseen, tämän vaivuttua unen helmoihin hämärän
saapuessa. Talvella hän vastustamattomasti heti päivällisen jälkeen
nukkui makeimpaan uneensa, iltaruskon valaistessa tapetin kuvioita.
Hän nukahti vaikkapa istualtaan ja hänen unensa oli niin syvää, että
Yrjö olisi voinut miltei häntä käyttää pallonaan hänen siitä
heräämättä. Usein hän kepertyi jollekin sohvalle tai isän
kirjoituspöydän alle tai minne tahansa. Äiti joskus kulki huoneesta
huoneeseen, nostaen oviverhoja tai siirtäen nojatuoleja nukkuvaa
lasta etsiessään. Paras paikka oli isän karhuntalja ja vielä parempi
äidin syli, kun onni suosi että hän iltapäiväkahvin jälkeen istui
keinumassa, se lämmin liina hartioilla. Silloin tyttö piiloutui sen syviin
laskoksiin ja vaipui ennen pitkää Nirvanan tiedottomuuteen. Se oli
taivaallinen hetki, ja kun Yrjö häntä varovaisesti herätteli viedäkseen
hänet yläkertaan, hymyili hän autuaasti kuin olisi kokenut paratiisin
ilot.

Aamuisin hän taasen niin kesät kuin talvet heräsi auringon

noustessa, mikä monasti oli äidille hiukan epämukava aika. Eikä hän
silloin supatellut hiljaa niinkuin Yrjö oli tehnyt, vaan hän ponnahti
istualleen, alkoi laulaa ja lauloi koko ohjelmansa läpi kanoista ja
pupuista ja oravista ja

Uinuos armahin hiljaa, uinuos hiljaa, niin hiljaa!

— Jospa antaisitkin äidin uinua hiukan kauemmin!

Laulu taukosi tuokioksi: aikomus vaieta oli rehellinen. Mutta muisti

oli lyhyt. Sillä hänen täytyi olla vuorovaikutuksessa jonkun toisen
kanssa, ja sentakia hän rupatteli, ellei laulanut. Eikä hänen juttelunsa
ollut tuollaista itsekseen viihtymistä kuin Yrjön oli ollut, vaan hän
vaati vastauksia ja vastakaikua. Hänen sielunsa halusi aina olla
viritetty toisen sointuun ja soida itse toiselle. Ellei se soinut, oli se
turta. Sen takia hän ennen pitkää taas lauleli Pikku Lassista tai
»Luoja, Isä lapsien», eikä äiti hennonut hänen suutaan tukkia. Jos
Yrjö viereisessä huoneessa oli hereillä, sai hänkin kuunnella Kirstin
aamukonserttia.

Mutta joskus sattui, että syntyi epäsopu sisarusten kesken.

Eräänä päivänä äiti luki Yrjölle kirjeen, jonka hän oli kirjoittanut ja
josta hän tahtoi tietää pojan mielipidettä. Yrjö teki silloin
huomautuksen jostakin lausunnasta, jonka hän ehdotti
muutettavaksi.

Kirsti istui äidin polvella ja pillahti äkkiä mitä rajuimpaan itkuun.

— Kuulehan, varpuseni, mikä sinulle nyt tuli? — Eihän täällä ole

mitään tapahtunut!

Kirsti loi leimuavan suuttumuksen katseen Yrjöön ja huusi

nyyhkyttäen:

— Yrjö ei saa sanoa niin — ei saa sanoa niin!

— Mitä Yrjö ei saa sanoa?

— Yrjö on tuhma — äiti ei kirjoita väärin — äiti kirjoittaa hyvin!

Muistatko Yrjö, miten sait häntä tyynnyttää ja vakuuttaa, että äiti

tietysti oli erehtymätön? Pieni tumppuni! Et ollut vielä nähnyt
väriläikkiä seinillä ja niistä kysellyt.
 Yrjölle tuntui tuottavan tyydytystä se, että hänellä nyt oli jokin, joka
tarvitsi hänen huolenpitoansa ja turvaansa. Ja tytön pienet
harrastukset ja tuumat rikastuttivat samalla hänenkin elämäänsä,
koska hänelle niissä lapsuuden valoisa maailma avautui uudelleen.

Siksipä Yrjökin ilostui nähdessään Eijan ilmestyvän kuistille.

Helmojaan heilutellen tämä miltei joka päivä tuli toimekkaana
kysymään, oliko Kirsti kotona. Hän oli Kuuselasta. Tai Sirkka, jonka
silmäripset hitaasti nousivat poskelta, kun hän nosti katseensa, niiasi
ja ujosti punastuen kysyi, saako Kirsti tulla heille. Hän oli aivan
lähimmästä naapurista, Tapiolasta. He olivat Kirstin parhaimmat
ystävät. Mutta he olivat myöskin Yrjön ystäviä, ja siitä he olivat
ylpeät.

Usein hän auttoi heitä, kun heidän oli rakennettava talo

metsänlaitaan ja saatava siihen navetat ja laitumet ja lehmät kuusen
kävyistä. Uskomattoman sukkelaan hän vuoli lehmille jalat tikuista ja
piti tunnollisesti huolta siitä, etteivät ne ontuneet. Ja istuen kirja
kädessään kuistin portailla seurasi hän salavihkaa tyttöjen
taloushuolia heidän sisustaessaan kotiansa tuuhean kuusen juurella.
He laahasivat nuket, kalustot ja talouskalut alas yläkerroksesta, ja
pian heillä oli kaksi kolme eri taloutta käymässä lapsineen ja
palvelijoineen, äkillisine keuhkokuumeineen, lääkärin käynteineen ja
kylmine kääreineen. Ja kuta enemmän vaivaa he näkivät, sitä
hauskempi oli leikki.

Yrjö muisteli entistä aprikoimistaan tyttöjen ja poikien

erilaisuudesta. Nyt hän saattoi sen ilmeisesti todeta. Ja hän tuli nyt
ikäänkuin entistä tietoisemmaksi omasta miehekkyydestään, samalla
kuin mielenkiinto miehuuden vastakohtaan alkoi hänessä sarastaa.
Ja se rupesi aivan uudella tavalla häntä viehättämään.
 Mutta kun tytöt väsyivät hommaansa, kantoivat he kapineensa
takaisin
Kirstin leikkihuoneeseen ja häipyivät pitkäksi aikaa näkyvistä.
Epäilemättä he pitivät uutta hauskaa yläkerroksessa.

Vasta perästäpäin sai Yrjö tietää, minkä hurmaavan leikin he olivat

keksineet. He matkustelivat nimittäin laivalla suuressa, valoisassa
kylpyhuoneessa, jossa oli kaakeliseinät ja ruudutettu kaakelilattia ja
parveke. Kun he avasivat parvekkeen oven, virtasi raikas
metsäntuoksu huoneeseen ja kuului lintujen sirkutusta. He olivat
ottaneet silityslaudan laivaksi ja puulaatikko oli laituri. Äidin
vaatekammiosta he olivat löytäneet mainioita matkapukuja, hattuja ja
päivän varjoja, jotka suojelivat heitä etelän polttavalta helteeltä. Ja
kun he nousivat maihin palmulehtojen rannalle, riensivät he tietysti
heti kylpemään valkoisen hiekkapoukaman vilppaaseen veteen.

He avasivat ammeen vesihanan, riisuutuivat ihka alastomiksi ja

pulikoivat kirkuen kylmässä vedessä, joka loiskui ja räiskyi lattialle ja
valui pitkin heidän sätkyviä kinttujaan, kunnes he vihdoin hyppien ja
telmien pyrkivät lämpimiksi jälleen.

Isä ja äiti olivat poissa, ja mummo oli pannut ovensa kiinni, eivätkä
he uskaltaneet kertoa heille tuosta hurmaavasta Afrikanmatkasta
ennenkuin aikoja myöhemmin. Sillä silloin olisi heidät ehkä paha
perinyt, ja mitäs jos olisivat sairastuneet, niin olisi sanottu, että oma
syy!

Yrjö oli ainoa, joka heti sai siitä tietää. He juoksivat suoraa päätä
kuvaamaan hänelle seikkailuaan. Eivätkä he välittäneet vähääkään
siitä, että hän nosti sormensa ja oli olevinaan suuri. Sillä hän
ymmärsi heitä kuitenkin mainiosti.
 Välistä näki hän ikkunastaan, miten Kirsti, Sirkka ja Eija juosta
lipittivät tien yli Lehtolaan. Silloin hän hymähti itsekseen, hyvin
tietäen, että heillä oli jotakin erikoisen hupaista mielessään.

Siellä asui täti kenraalitar, joka oli hauskin täti maailmassa.

Aina kun Kirsti tuli sinne tai kohtasi hänet tiellä, pani hän liikkeelle
parhaimman suomenkielensä ja sanoi aina samalla tavalla:

— Hyve peive, pikku rouva! Mite rouvalle kuulu?

Ja tyttö meni mykäksi pelkästä ihastuksesta, sillä oli niin hirveän

hauskaa, kun se täti aina sanoi rouvaksi.

Nyt kiitivät tytöt tien poikki kysymään, olisiko tädillä jotakin

pestävää:

— Tarvitseeko täti pyykkäreitä?

— Totta kai — täällähän on vallan surkea se työntekijäin puute —

ei saa rahalla eikä millään — hyvä, että tulitte!

Ja täti antoi heille muutamia nenäliinoja pestäviksi. Siinä he sitten

seisoivat verannalla hieroen kukin riepuansa omassa pesuvadissaan
ja juoksivat niin ahkerasti keittiöön muuttamaan vettä, että vanha
keittäjä Johanna lopulta siunaili ja päivitteli ja sanoi veden kaivosta
loppuvan.

Sitten pantiin pyykit kuivamaan korituolien selustoille ja palkaksi

annettiin niin monta suurta sokeripalaa, että ne yksin houkuttelivat
uuteen pyykinpesuun sopivassa tilaisuudessa. Sellaisia sokeripaloja
ei saanutkaan muualla, ne olivat ulkomailta.
 19.

Joskus kouluaikanaan muisti Yrjö kaipauksella ensimmäistä

pikkukouluaan ja sen vapaata välittömyyttä, joka oli tehnyt kaiken
eläväksi. Varsinaisessa koulussa luettiin vuosi vuodelta tutkintoa
varten. Siellä ei ollut aikaa kiinnittää huomiota henkilökohtaisiin
harrastuksiin ja taipumuksiin. Se oli kaiketi auttamaton asia. Piti
valaa kaikki samaan muotoon, luonnon moninaisuudesta huolimatta.
Mutta nämä tutkintoluvut antoivat vain niukalti ravintoa pojan
erikoislahjakkaisuudelle, joka lapsesta asti oli selvästi tullut näkyviin,
mutta joka ei koulussa voinut päästä oikeuksiinsa. Hän oli luotu
elävää elämää varten, ja hän ikävöi sentakia sitä aikaa, jolloin
yksipuolinen tietoperäisyys ei enää pidättäisi hänen vapaata
toimintahaluaan ja jolloin hän koko sielustaan saisi antautua
erikoisluvuilleen ja omalle käytännölliselle työlleen.

Siitä huolimatta hän tavallaan piti koulustaan ja varsinkin

tovereistaan. He saapuivatkin usein hänen luokseen maalle, joko
yksitellen tai oikein joukolla. Silloin he täyttivät talon iloisilla äänillään
ennenkuin lähtivät retkeilylle jalkaisin tai suksillaan. Mutta samassa
tuokiossa he olivatkin ikäänkuin kouluilman ulkopuolella, ja kun äiti
sitten heidän palattuaan tarjosi höyryävää kahvia ruokahuoneessa,
tuntui heistä kaikista, että he olivat jossain kaukana poissa
tavallisista oloistaan.

Eräs tovereista sanoi kerran äidin kanssa kahden jouduttuaan:

— Minulla ei ole ollut Yrjöstä aavistustakaan, ennenkuin olen

nähnyt hänet kotona.

— Miten niin?
 — Hän on koulussa vakava ja sulkeutunut — melkeinpä hiukan
jörö, ikäänkuin hän ei siellä erikoisesti viihtyisi. Mutta kotona hän
aina on loistavalla tuulella.

Äiti ei virkkanut mitään. Hän ymmärsi poikaansa.

Mutta kuta vähemmän Yrjö tuli iltapäivisin olleeksi kaupungissa

toverien parissa, sitä enemmän merkitsi hänelle kodin seurustelupiiri
maalla. Heillähän oli suuri määrä naapureita ja tuttavia, ja kun
tavattiin, pitivät he hauskaa keskenään oikein sydämensä
kyllyydestä, unohtaen ikärajat ja muutkin eroavaisuudet.

Eniten Yrjö seurusteli Tapiolassa, ja siellä varsinkin sen ystävänsä

kanssa, joka oli saattanut hänet meren yli hänen synnyinmaahansa.
Tapiolassa harrastettiin soitantoa ja siellä luettiin kirjoja. Moniin
seikkoihin kirjallisuuden ja taiteen alalla hän siellä tutustui. Mutta
sattui myöskin usein että Kaima oikaisi tien poikki Koivulaan. Silloin
hän joskus soitti tuntikausia niin kauniisti, että Kirsti ryömi flyygelin
alle ja rupesi siellä pitkälleen, kuunnellen selällään soittoa, kunnes
hän lopulta nukahti ja sävel-aallot kantoivat hänet kauneuden
asuntoihin.

Mutta Kaima soitti kauan, kauan, ja usein omaa ennen

sepittämäänsä tai sellaista mikä juuri sillä hetkellä tuli hänen
mieleensä. Hän näkyi vallan unohtavan, oliko päivä vai yö, ja isä ja
äiti ja Yrjö eivät koskaan väsyneet kuuntelemaan, vaikka olisivat
kuinka myöhään valvoneet. Kirstin mielestä he näyttivät vallan
onnellisilta ja olivat kuin toisessa maailmassa. Mutta hän ei voinut
ymmärtää, miten sitä sentään voi niin kauan istua yhdessä paikassa
nukahtamatta.
 Suoraan tien poikki mentiin Lehtolaan. Siellä elettiin niin
muhkeasti, että kenraalisetä kajahutti ilmoille milloin mitäkin omalla
orkesterilla, johon kuului kolmattakymmentä asianharrastajajäsentä.
Siinä istuivat hänen poikansa viulua vinguttaen ja Yrjö selloa syvä-
äänisesti tempaisten ja monet muut, mitkä puhallellen, mitkä
toitottaen, mitkä mitäkin jousta tai puhallinta käyttäen. Ja
Kukkaisrinteen täti tai isä säestivät pianolla.

Säännöllisesti kerran viikossa otti Yrjö sellonsa kainaloonsa ja

meni Lehtolaan orkesteriharjoitukseen. Hän tunsi silloin syvästi
edesvastuunsa, koska hän joskus yksin hoiti sello-osaa. Ja pitihän
tässä tehdä parastaan, sillä tämä orkesteri oli kenraalisedän ylpeys
ja koko paikkakunnan silmäterä, ja Yrjölle tuottikin kunniata se, että
hän sai siihen kuulua.

Kun sitten kenraali nosti tahtipuikkonsa, niin sävelet humisivat ja

soivat. Väliin viulut aivan hiljaa laulelivat, kunnes taasen kaikki
soittimet koskena pauhasivat. Siellä soitettiin vanhaa ja uutta,
suomalaista ja vierasta, joskus jotakin Kaimankin säveltämää. Milloin
isä ei säestänyt, istui hän sohvannurkassaan ja Kirsti painautuneena
toiseen. Ja isä sanoi, että se oli hienoa.

Vain harvoin oli kenraalilla kullatut olkalappunsa, loistavat napit ja

nauhat housuissaan. Mutta silloin hän olikin niin komea, että jos
Kirsti näki hänen siinä asussa tulevan vastaan tiellä, pistäysi hän
kotiveräjän sisäpuolelle niiatakseen sieltä kaukaa. Muuten hän astui
rohkeasti esiin antaen kättä, sillä tavallisissa oloissaan kenraali oli
puettu pumpuliseen puseroon eikä kukaan voinut häntä kenraaliksi
uskoakaan. Hän kulki ja kuokki siellä täällä puutarhassa tai naputteli
jotakin työpajassaan. Se työpaja oli muuten järjestyksenpidon ihme
ja sen monipuolisuus ihastutti Yrjöä. Siellä oli kaikki hienotaonnan
välineet, tämä kun oli kenraalin erikoisala soitannon rinnalla. Yrjö
ymmärsi enemmän kuin useimmat muut paikkakunnalla panna arvoa
sedän taituruudelle, ja sentakia sukeutui heidän välilleen erikoinen
ystävyys. Kenraalisetä oli muuten yksilöllistä vapauttaan rakastava,
herkkä ja tunteellinen ihminen, joka halusi antautua omille
harrastuksillensa ja sillä välin rauhassa nauttia luonnon vaihteluista.

Mutta suurin vetovoima Lehtolassa oli sentään täti kenraalitar.

Hänen luonaan oli Yrjökin usein, kuten kaikki huvilayhteiskunnan
nuoret. Sillä hän keksi heille jos mitä hauskaa. Väliin saivat
pienemmät keijukaisina tanssia, moniväriset siivet hartioilla, Kirsti,
Eija ja Sirkka ensimmäisinä. Toisinaan he taasen hyppivät tonttuina
ympäri, puettuina päästä kantapäähän harmaaseen, pieni punainen
tupsu päälaella. Toisin ajoin oli taasen suurten vuoro. Silloin he
alkajaisiksi lausuivat Runebergia tai Rydbergiä tai muuta juhlallista.
Minkä jälkeen seurasi soittonumero. Usein siellä oli jokin oikea
taiteilija läsnä, ja se oli tietysti suurenmoista, mutta yhtä hauskaa oli
itse esiintyä taiteilijana. Ja tädillä oli ihmeellinen taito houkutella esiin
taiteilija jokikisestä ihmisvesasta.

Eniten suosittiin Lehtolassa draamallista taidetta, sillä Thalia oli

ollut ensimmäinen jumalatarten joukossa tädin nuoruudesta asti. Sen
takia oli salissa näyttämö, jonka palkeilla Topeliuksen »Sotavanhus»
jutteli tai »Kadonnut kenkä» esitettiin vauhdikkaasti. Tai olivat kaikki
puetut ateenalaisiksi ja lauloivat »Ateenalaisten laulun» alusta
loppuun, nuorten sankarien kunniakas kuolema silmiensä edessä ja
kauniitten sanojen ja komean sävelen elähyttäminä. Elleivät olleet
»Värmlantilaisia» marssien liehuvin lipuin kuorossa helähyttäen:

Hatten från skallen!

Ropen och trallen:
 Hurra! Hurra!

Koko tädin koti oli välistä yhtenä mylläkkänä, kun oli suuri ohjelma-
ilta ja talo lapsia täynnänsä. He täyttivät yläkerran ja alakerran ja
juoksivat portaissa ja muuttivat kuumeisella kiireellä pukuja tädin
omassa huoneessa. Ja se oli kaikki niin kauhean jännittävää, sillä
tädin tuttavat tulivat sitä sitten katsomaan.

Mutta kun nuoret tanssien lomassa harhailivat puutarhassa ja täti

jäi isän ja äidin ja Kaiman ja Kukkaisrinteeläisten ja muitten ystäväin
kanssa teetä juomaan verannalle, otti hän kitaransa seinältä, viritti
sitä hetkisen ja alkoi itseään säestäen laulaa — heleällä äänellä ja
synnynnäisellä draamallisuudella. Hänellä oli iloisia lauluja
kymmenittäin muistissaan ja hän esitti toisen toisensa jälkeen.

— Ja tahdotteko nyt kuulla Tapiolan isännälle omistetun laulun?

Tietysti tahdottiin.

Ja hän nousi seisomaan. Jotkut läsnäolevista olivat sen ennen

kuulleet ja selvittelivät ääntään laulaakseen joukolla kertosäkeet. Se,
jolle laulu oli omistettu, odotteli hymyillen, sillä se ei ollut hänellekään
enää uusi.

Ja soinnos kajahteli kitaran kielistä.

För vännen jag sjunger så vänt ett ord,

:,: Skål o' smutt :,:
Du är nog den trognaste granne på jord,
Rosa Lilja o' grön Persilja
o' krusade Myntha o' Hjärtans Fröjd.