Imuri

– Mä en mee kouluun tänään.

– Tietenkin menet.
– Mun kieli on turvonnu.
– Mikä siinä nyt on, hyvin saa
sanoista selvää.
– Eiku siin on jotain outoo,
hirvee tunne, ehkä joku purru.
– Tosiaan.
– Nukunkohan mä suu auki?
– Hirvittää jos et yleissivisty.
– Niskakin on kipee.
– En todellakaan toivo, että seurustelu
on pääasiallisin harrastuksesi.
– Usko, toivo, rakkaus ja suurin niistä on
arvaa mikä.
– Ei tuossa iässä.
– Ehkä mä olen allerginen Nutellalle.
– Hirvittää, jos et tule tietämään
mitä intuitio tarkottaa, mitä etiikka
tai proaktiivisuus, impulssi, empatia,
tai syndrooma.
– Ihan kuin ois juonu jotain rikkihappoa.
– Hirvittää tietämättömät ihmiset.
– Ihanku ois joku haarukka niskassa.
Paikat kipeet.
– En kestä jos syrjäydyt. Syö, vartti aikaa.
– En mä nyt tommosta syö, anna kymppi.
– Se on viili, se lisää vastustuskykyä,
kello käy.
– Meen takas nukkumaan.
Mul on syndiooma.
– Syndrooma.
– Netis oli ihan älyttömästi syndroomeja.
– Eiku oikeesti.
– Sulle voi iskee vaikka
tyhjän pesän syndrooma.
– Ei iskeä, häivy.
Kouluun.

1/2
– Pakko levätä.
– Koulu on sun pääasia nyt.
– Mä olen raskaana.
– Mitä olet?
– Raskaana.
– Etkä ole. Oletko?
– Läpäl. Mut oikeesti, mä oon kipee.
– Noin vakavalla asialla ei leikitä.
– Rauhotu.
– Kyllä kai minä mielelläni rauhoittuisin,
ottaisin ihan iisisti, iisisti ihan vaan ottaisin,
antautuisin kaula pitkänä poikaystävälle,
mutta kun on tehtävä töitä, rakennettava
maailmaa.
– Kyllä sullekin poikaystävä kelpais
profiilista päätellen.
– Mistä profiilista?
– Näytät siinä kuvassa joltain
vanobiitsiöliidöriltä, millon otettu?
– Miltä?
– Oikeesti hei: avarakatseinen
aamukahvin ystävä.
Ja: tykkään hitaista aamuista.
Just, niin mäkin.

Anja Erämaja, Imuri. 2019.

2/2