Kääntäjä: Yrjö Immonen

Oikolukija: Ulla Vainio

Ihmisääni, meidän kaikkien

soittama instrumentti,

lienee maailman voimallisin ääni.

Vain se voi alkaa sodan

tai sanoa: "Minä rakastan sinua."

Silti moni kokee,

etteivät ihmiset kuuntele.

Miksi?

Kuinka voimme puhua väkevästi

muuttaaksemme maailmaa?

On monia puhumisen tapoja,

joista tulisi päästä eroon.

Siksi olen koonnut teille

puheen seitsemän kuolemansyntiä.

En kuvittele luetteloa täydelliseksi,

mutta näihin seitsemään

me kaikki voimme sortua.

Ensiksi juoruilu,

pahan puhuminen ihmisestä,

joka ei ole läsnä.

Ikävä tapa, ja tiedämme hyvin,

että juoruilija viiden minuutin päästä

juoruaa meistä itsestämme.

Toiseksi tuomitseminen.

Jotkut puhuvat tuomitsevasti,

ja on vaikea kuunnella ihmistä,

jos tietää tulevansa arvostelluksi

ja pidetyksi vajavaisena.

Kolmanneksi negatiivisuus.
Tähän on helppo langeta.

Äitini tuli viimeisinä vuosinaan

hyvin negatiiviseksi
ja vaikeaksi kuunnella.

Kerran sanoin:

"Tänään on 1. lokakuuta."

Äiti: "Niin, eikö ole kauheaa?"

(Naurua)

On raskasta kuunnella
noin negatiivista ihmistä.

Toinen negatiivisuuden muoto:

valittaminen.

Kansallista taidetta Britanniassa.

Kansallisurheiluamme. Valitamme säästä,

urheilusta, politiikasta, kaikesta,

ja vitsaus leviää kulkutaudin lailla.

Se ei luo auringonpaistetta
ja valoa maailmaan.

Selittelyt. Tämä tyyppi on kaikille tuttu.

Ehkä olemme itse olleet hän.

Jotkut ihmiset sinkoavat moitteita.

He sysäävät vastuun muiden niskoille,

kantamatta itse vastuuta.

Sitäkin on vaikea kuunnella.

Toiseksi viimeiseksi,

korulauseet, liioittelu.

Se pahoinpitelee kieltämme.

Esimerkiksi, jos näen

jotain ihan mahtavaa,

miksi kutsun sitä?

(Naurua)
Liioittelu muuttuu silkaksi valheeksi,

emmekä halua

kuunnella valepukkeja.

Viimeisenä dogmatismi,

tosiasioiden sekoittaminen mielipiteisiin.

Kun ne sulautuvat toisiinsa,

kuuluu pelkkää sananhelinää.

Joku pommittaa mielipiteitään

totuuksina.

Vaikea kuunnella.

Siinä puheen seitsemän kuolemansyntiä.

Niitä on paras välttää.

Mutta voiko asian nähdä positiivisesti?

Kyllä.

On olemassa neljä

todella vahvaa kulmakiveä, kivijalkaa,

joihin voimme tukeutua, jos haluamme

puhevoimaa maailman muuttamiseksi.

Sattumoisin, niistä muodostuu sana.

Sana on "hail", jolla on

hieno määritelmäkin.

En tarkoita taivaalta putoavaa tavaraa,

joka iskee päähäsi.

Tarkoitan

innokasta hyväksyntää,

jolla sanamme otetaan vastaan,

jos tukeudumme noihin neljään.

Mitä ne tarkoittavat?

Mahdatteko arvata?

Tietenkin H, honesty [rehellisyys]

merkitsee rehellistä, suoraa

ja selkeää puhetta.

A, autenttisuus,
ole oma itsesi.

Ystäväni kuvaili sitä

omilla jaloillaan seisomiseksi,

viehättävä ilmaisu.

Kirjain I, integriteetti,
oikeudenmukaisuus,

tee kuten sanot,

ole luottamuksen arvoinen.

Kirjain L, love [rakkaus].

En tarkoita romanttista rakkautta,

vaan hyväntahtoisuutta, kahdesta syystä.

Ehdotonta rehellisyyttä

ei varmaan kaivata.

Voi luoja, miten rumalta

näytät tänä aamuna!

Tuo ei liene tarpeen.

Rakkaudella pehmennettynä
rehellisyys on suurenmoista.

Jos todella toivoo hyvää ihmiselle,

on vaikea tuomita hänet samalla.

Voi olla mahdoton tehdä molempia

samanaikaisesti.

Siis hyväksy innokkaasti.

Se mitä sanotte

muistuttaa vanhaa laulua,

tärkeä on myös tapa, miten sanoo.

Käytettävissä on ihmepakki.

Uskomaton väline,

mutta harvat ovat avanneet tämän pakin.

Haluaisin penkoa sitä kanssanne

ja vetää ulos kaluja,

mukaan otettaviksi ja soitettaviksi,

mikä lisäisi puheenne pontevuutta.

Esimerkiksi rekisteri.

Falsetti ei useimmiten ole

kovin käyttökelpoinen,

mutta voi valita toisinkin.

En mene yksityiskohtiin,

ammatillisiin asioihin.

Äänen voi kuitenkin sijoittaa.

Jos puhun nenääni,

kuulette eron.

Laskeudun kurkkuun,

sieltä enimmäkseen puhumme.

Jos haluaa painokkuutta,

on mentävä alas rintaan.

Kuuletteko eron?

Äänestämme matalaäänisiä poliitikkoja,

koska yhdistämme syvyyden voimaan

ja auktoriteettiin.

Se äänialasta.

Seuraavaksi äänenväri.

Se, miltä ääni tuntuu.

Suosituimmat äänet ovat

runsaita, notkeita, lämpimiä,

kuin lämmintä kaakaota.

Jos ääni ei ole tällainen,

se ei ole maailmanloppu,

koska voi harjoitella.

Hanki ääniterapeutti.

Hämmästyttäviä tuloksia saa

hengityksen, ryhdin ja harjoitusten kautta,

äänenvärin parantamiseksi.

Sitten rakastamani prosodia.

Kuin yhteislaulua, metakieltä,

jolla tarkennamme ilmausta.

Merkityksellisen keskustelun perusta.

Samalla nuotilla puhuvia ihmisiä

on aika vaikea kuunnella,

heiltä puuttuu prosodia tykkänään.

Siitä tulee sana monotoninen,

tai yksitoikkoinen, yksiääninen.

Itseään toistava prosodia yleistyy,

jokainen lause päättyy kuin kysymys,

vaikkei se on toteamus.

(Naurua)

Jos se toistuu aina vaan,

se rajoittaa kommunikointia

prosodian avulla,

mikä on vahinko,

joten yritetään lopettaa se tapa.

Tempo. Voin kiihdyttää itseäni

puhumalla tosi nopeasti,

tai hitaasti, painottaakseni asiaa,

tai käyttää vanhaa ystävääni,

hiljaisuutta.

Sopiihan hijainen hetki

puheeseen?

Sitä ei tarvise täyttää

mutisemalla ääh ja ooh.

Se voi olla voimakeino.

Äänenkorkeuteen liittyy usein nopeus,

ilmaisemaan kiihtymystä,
vaikka säveltaso riittäisi.

Mihin jätit avaimeni?

Mihin jätit avaimeni?

Pieni merkitysero

näissä ilmaisutavoissa.

Ja lopuksi äänenvoimakkuus.

Kuulostan kiihtyneeltä
lisäämällä volyymia

Anteeksi, jos säikäytin.

Saan koko huomionne

puhumalla ihan hiljaa.

Jotkut viestittävät tauotta.

Yrittäkää välttää sitä.

Se on ikävää hälyääntelyä,

äänen tuputtamista ympärilleen,

huolimattomasti ja ajattelemattomasti.

Eniten nämä asiat tulevat esille silloin,

kun on sanottava jotain tärkeää.

Voi joutua näyttämölle

pitämään puhetta.

Kyse voi olla kosinnasta,

palkankorotuksen anomisesta,
hääpuheesta.

Jos asia on todella tärkeä,

velvollisuutesi on tarkastaa työkalupakki

ja kone, johon työkalut sopivat,

mikään kone ei toimi hyvin ilman esilämmitystä.

Lämmitä äänesi.

Kuinka se tehdään?
Voisitteko nousta hetkeksi ylös?

Näytän teille kuusi harjoitusta

äänen lämmittämiseksi.

Teen ne ennen jokaista puhettani.

Ennen jokaista tärkeää puhetta,

tehkää näin.

Ensiksi, kädet ylös, syvä sisäänhengitys,

ja ulos, ahhhhh, juuri noin.

Kerran vielä.

Ahhhh, oikein hyvä.

Nyt lämmitetään huulet,

ja sanotaan ba, ba, ba, ba,

ba, ba, ba, ba. Oikein hyvä.

Ja nyt brrrrrrrrrr,

ihan kuin lapsena.

Brrrr. Nyt huulten pitäisi olla heräämässä.

Seuraavaksi kieli,

liioitellen la, la, la, la, la la, la, la, la.

Upeaa. Tämä käy kuin tanssi.

Sitten pyörittäkää ärrää, Rrrrrrr.

Tämä on samppanjaa kielelle.

Lopuksi vielä yksi,

ammattikielellä sireeni.

Se alkaa "we" ja loppuu "aw".

Korkea "we", matala "aw".

Sanotaan weeeaawww, weeeaawww.

Fantastista. Antakaa itsellenne aplodit.

Istuutukaa, kiitos. (Suosionosoituksia)

Tehkää nämä ennen seuraavaa puhettanne.

Lopuksi vielä kokonaisuudesta.

Vakavasti puhuttuna.
Tämä on tilanne.

Emme puhu kovin hyvin

eikä meitä kuunnella,

ympäristössä on
melua ja huono akustiikka.

Olen puhunut tästä asiasta

eri yhteyksissä.

Millainen maailma olisi,

jos puhuisimme tehokkaasti,

tietoisesti kuunteleville,

tarkoitukseen sopivassa ympäristössä?

Laajemmasta näkökulmasta,

miten olisi,

jos tuottaisimme

ja kuluttaisimme ääntä tietoisesti,

ja laatisimme ympäristön

tietoisesti ääntä varten?

Se maailma kuulostaisi todella kauniilta,

ja ymmärtämisestä

tulisi normi.

Tätä ideaa kannattaa levittää.

Kiitoksia.

Kiitos. (Suosionosoituksia)