A History of Psychology: From

Antiquity to Modernity 8th Edition

Thomas Hardy Leahey
Visit to download the full and correct content document:
https://textbookfull.com/product/a-history-of-psychology-from-antiquity-to-modernity-8t
h-edition-thomas-hardy-leahey/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Eastern Mediterranean Port Cities: A Study of Mersin,

Turkey - From Antiquity to Modernity Filiz
Yeni■ehirlio■lu

https://textbookfull.com/product/eastern-mediterranean-port-
cities-a-study-of-mersin-turkey-from-antiquity-to-modernity-
filiz-yenisehirlioglu/

A Concise History of History Global Historiography from

Antiquity to the Present Daniel Woolf

https://textbookfull.com/product/a-concise-history-of-history-
global-historiography-from-antiquity-to-the-present-daniel-woolf/

Hergenhahn's An Introduction to the History of

Psychology, 8th Edition Tracy Henley

https://textbookfull.com/product/hergenhahns-an-introduction-to-
the-history-of-psychology-8th-edition-tracy-henley/

A history of European literature : the West and the

world from antiquity to the present First Edition Cohen

https://textbookfull.com/product/a-history-of-european-
literature-the-west-and-the-world-from-antiquity-to-the-present-
first-edition-cohen/
Anticorruption in History: From Antiquity to the Modern
Era (Anti-Corruption in History) 1st Edition Ronald
Kroeze

https://textbookfull.com/product/anticorruption-in-history-from-
antiquity-to-the-modern-era-anti-corruption-in-history-1st-
edition-ronald-kroeze/

A People s History of Psychoanalysis From Freud to

Liberation Psychology 1st Edition Daniel Jose
Gaztambide

https://textbookfull.com/product/a-people-s-history-of-
psychoanalysis-from-freud-to-liberation-psychology-1st-edition-
daniel-jose-gaztambide/

A History of Asia 8th Edition Rhoads Murphey

https://textbookfull.com/product/a-history-of-asia-8th-edition-
rhoads-murphey/

The History of Loot and Stolen Art From Antiquity Until

the Present Day 2nd Edition Lindsay

https://textbookfull.com/product/the-history-of-loot-and-stolen-
art-from-antiquity-until-the-present-day-2nd-edition-lindsay/

A Honcise History of Korea Vol 1 Premodern Korea From

Antiquity through the Nineteenth Century 2nd ed 2016
Michael J. Seth

https://textbookfull.com/product/a-honcise-history-of-korea-
vol-1-premodern-korea-from-antiquity-through-the-nineteenth-
century-2nd-ed-2016-michael-j-seth/
i
ii
iii
iv
v

A History of Psychology
A History of Psychology places social, economic, and political forces of change alongside psychology’s
internal theoretical and empirical arguments, illuminating how the external world has shaped psy-
chology’s development, and, in turn, how the late twentieth century’s psychology has shaped society.
Featuring extended treatment of important movements such as the Enlightenment and the Scientific
Revolution, the textbook approaches the material from an integrative rather than wholly linear
perspective. The text carefully examines how issues in psychology reflect and affect concepts that lie
outside the field of psychology’s technical concerns as a science and profession.
This new edition features expanded attention on psychoanalysis after its founding as well as new
developments in cognitive science, artificial intelligence, and behavioral economics. Throughout, the
book strengthens its exploration of psychological ideas and the cultures in which they developed and
reinforces the connections between psychology, modernism, and postmodernism. The textbook cov-
ers scientific, applied, and professional psychology, and is appropriate for higher-​level undergraduate
and graduate students.

Thomas Hardy Leahey is Professor Emeritus at Virginia Commonwealth University, USA. He has
been President of the Society for Theoretical and Philosophical Psychology and the Society for the
History of Psychology. He is a Fellow of the American Psychological Association and a Founding
Fellow of the Association for Psychological Science.
vi
vii

Eighth Edition

A History of Psychology
From Antiquity to Modernity

Thomas Hardy Leahey

viii

Eighth edition published 2018

by Routledge
711 Third Avenue, New York, NY 10017
and by Routledge
2 Park Square, Milton Park, Abingdon, Oxon, OX14 4RN
Routledge is an imprint of the Taylor & Francis Group, an informa business
© 2018 Taylor & Francis
The right of Thomas Hardy Leahey to be identified as author of this work has been asserted by him
in accordance with sections 77 and 78 of the Copyright, Designs and Patents Act 1988.
All rights reserved. No part of this book may be reprinted or reproduced or utilised in any form or by
any electronic, mechanical, or other means, now known or hereafter invented, including photocopying
and recording, or in any information storage or retrieval system, without permission in writing from
the publishers.
Trademark notice: Product or corporate names may be trademarks or registered trademarks,
and are used only for identification and explanation without intent to infringe.
First edition published by Prentice-​Hall, Inc. 1987
Seventh edition published by Pearson Education, Inc. 2013
Library of Congress Cataloging-​in-​Publication Data
Names: Leahey, Thomas Hardy, author.
Title: A history of psychology : from antiquity to modernity /
Thomas Hardy Leahey.
Description: Eighth Edition. | New York, NY : Routledge, 2017. |
Revised edition of A history of psychology, c2013. |
Includes bibliographical references and index.
Identifiers: LCCN 2017016026 | ISBN 9781138652422 (hardback : alk. paper) |
ISBN 9781315624273 (ebook)
Subjects: LCSH: Psychology–History.
Classification: LCC BF81 .L4 2017 | DDC 150.9–dc23
LC record available at https://lccn.loc.gov/2017016026
ISBN: 978-​1-​138-​65242-​2 (hbk)
ISBN: 978-​1-​315-​62427-​3 (ebk)
Typeset in Adobe Garamond
by Out of House Publishing
ix

BRIEF CONTENTS

Preface xxi

Part I Situating Psychology 1

Chapter 1 INTRODUCTION 3

Part II The Premodern World 31

Chapter 2 THE LEGACY OF ANCIENT GREECE (EEA–​323 BCE ) 33

Chapter 3 ANTIQUITY (323 BCE –​1000 CE ) 73

Chapter 4 THE END OF THE PREMODERN WORLD

(1000–​1600 CE ) 97

Part III Constructing the Modern World 119

Chapter 5 THE SCIENTIFIC REVOLUTION 121

Chapter 6 THE ENLIGHTENMENT (1700–​1815) 152

Chapter 7 THE ASCENT OF SCIENCE (1815–​1914) 191

Part IV Founding Psychology 217

Chapter 8 THE PSYCHOLOGY OF CONSCIOUSNESS 219

Chapter 9 THE PSYCHOLOGY OF THE UNCONSCIOUS 254

Chapter 10 THE PSYCHOLOGY OF ADAPTATION 283

ix
x

x Brief Contents

Part V Psychological Science in the Modern World 325

Chapter 11 BEHAVIORISM (1892–​1956) 327

Chapter 12 COGNITIVE SCIENCE (1956–​2016) 375

Chapter 13 THE RISE OF APPLIED PSYCHOLOGY (1892–​1939) 417

Chapter 14 THE PSYCHOLOGICAL SOCIETY (1940–​2016) 453

Concluding Thoughts 484

References 485
Index 526
xi

CONTENTS

Preface xxi

Part I Situating Psychology 1

Chapter 1 INTRODUCTION 3
Understanding Science 3
Modes of Scientific Explanation 4
■■Box 1.1 Positivism 5
Theories about Scientific Theories 8
Rationality: Why and When Do Scientists Change Their
Theories? 11
■■Box 1.2 What Kind of a Science Is Psychology? 13
Science as a Worldview 13
Understanding History 15
Historiography 16
Science as a Historical Process 20
Psychology in History 23
Was Mind Discovered, Invented, or Constructed? 23
What Is the History of Psychology About? 25
The Theme of This Book 27
Modernity and Modernism 27
Postmodernism 29

Part II The Premodern World 31

Chapter 2 THE LEGACY OF ANCIENT GREECE (EEA–​323 bce) 33

Introduction 33
The Era of Evolutionary Adaptation 33
The Past Is Another Country 33
■■Box 2.1 Forward to the Past 35
The Bronze (3000–​1200 BCE ) and Dark Ages
(1200–​700 BCE ) 36
The Social Context: Warriors and Kings 37
Psychology of the Bronze Age 38

xi
xii

xii Contents

The Archaic Period (700–​500 BCE ) 39

The Social Context: The Rise of the Polis 39
Politics, Argument, Law, and Nature: Philosophy and Psychology
Begin 41
The First Protopsychologists: Alcmaeon and Empedocles 44
The Last Physicists: Atomism 45
The Classical Period (500–​323 BCE ) 45
The Social Context: Empire and War 45
Teaching the Polis 46
■■Box 2.2 Socrates: The First Modern 48
The Great Classical Philosophies 51
Plato: The Quest for Perfect Knowledge 51
Aristotle: The Quest for Nature 62
Conclusion: The Greek Legacy 71

Chapter 3 ANTIQUITY (323 BCE –​1000 CE ) 73

Classical Antiquity: The Hellenistic (323–​31 BCE ) and Roman
(31 BCE –​476 CE ) Worlds 73
The Social Context: Hellenism and Empire 73
Therapeutic Philosophies of Happiness 74
The Greek Miracle in Reverse 78
Early Christian Thought 81
Fall of the Roman Empire 82
Late Antiquity (476–​1000) 85
The Social Context: Picking Up the Pieces 85
Psychology and Theology of Late Antiquity 86
■■Box 3.1 Penance and the Mind Without 90
The Individual, Mind, and Psychology in Popular Culture 91
■■Box 3.2 The Self 93
The End of Antiquity 95

Chapter 4 THE END OF THE PREMODERN WORLD

(1000–​1600 CE ) 97
From Antiquity to the Scientific Revolution 97
The Middle Ages (1000–​1350) 97
Medieval Psychology in the Academy 98
■■Box 4.1 Premodernism 99
Rise of the Concept of the Individual 104
The Renaissance (1350–​1600) 107
xiii

Contents xiii

Popular Psychology in the Renaissance: The Mind Within 108

■■Box 4.2 The First Modernist? 109
The Reformation 114
The World We Have Lost: The End of the Premodern Outlook 116

Part III Constructing the Modern World 119

Chapter 5 THE SCIENTIFIC REVOLUTION 121

Foundations of Modernity (1600–​1700) 121
The Scientific Revolution 121
Continuity or Revolution? 122
Why Did the Scientific Revolution Take Place in Europe? 123
Revolution: The Mechanization of the World Picture 127
What Was Revolutionized? Mathematical versus Experimental
Sciences 129
■■Box 5.1 Planning for Modernity: The First Modernist 129
Psychology Invented: The Way of Ideas 133
The Transformation of Experience and the Disenchantment of the
World 133
Consciousness Created: René Descartes (1596–​1650) 135
Consciousness Quantified: Gottfried Wilhelm Leibniz
(1646–​1716) 146
Psychology and Human Affairs 147
The Laws of Social Life: Thomas Hobbes (1588–​1679) 147
Determinism Extended: Baruch Spinoza (1632–​1677) 148
Wagering on God: Blaise Pascal (1623–​1662) 149
Conclusion: The Threshold of Modernity 151

Chapter 6 THE ENLIGHTENMENT (1700–​1815) 152

What Was the Enlightenment? 152
The Industrial Enlightenment 155
The Skeptical Question: Is Knowledge Attainable? 156
■■Box 6.1 Who’s Modern? Descartes and Locke 157
Human Understanding: John Locke (1632–​1704) 157
Is There a World? Bishop George Berkeley (1685–​1753) 159
Living with Skepticism: David Hume (1711–​1776) 161
Associationism 165
The Reassertion of Common Sense: The Scottish School 166
The Transcendental Pretense: Immanuel Kant (1724–​1804) 168
xiv

xiv Contents

The Moral Question: Is Society Natural? 171

Experimental Ethics: French Naturalism 172
Enlightened Ethical Philosophies 176
Applying Psychological Ideas: Social Engineering 180
The Enlightenment and Women 181
The Counter-​Enlightenment: Are the Fruits of Reason
Poisoned? 182
The Criterion and Rule of Truth Is to Have Made It: Giambattista Vico
(1668–​1744) 183
■■Box 6.2 Science, Modernity, and the Counter-​Enlightenment 184
We Live in a World We Ourselves Create: Johann Gottfried Herder
(1744–​1803) 185
Nature versus Civilization: Jean-​Jacques Rousseau (1712–​1778) 186
The Irrational Realm of the Unconscious: Mesmerism 187
Conclusion: Reason and Its Discontents 188

Chapter 7 THE ASCENT OF SCIENCE (1815–​1914) 191

Introduction 191
Movements 193
The Reassertion of Emotion and Intuition: The Romantic Revolt 193
The Continuing Enlightenment: Developments in Utilitarianism and
Associationism 194
A Philosophy of and for Science: Positivism 196
■■Box 7.1 Modernity Described by a Frenemy 197
Naturalizing the Supernatural 198
Toward the Science of Psychology 201
Understanding the Brain and Nervous System 201
The Emerging Reflex Theory of the Brain 203
Inventing Methods for Psychology 204
Philosophy to the Threshold of Psychology 209
Psychopathology 211
French Clinical Psychology 213
Conclusion 214

Part IV Founding Psychology 217

Chapter 8 THE PSYCHOLOGY OF CONSCIOUSNESS 219

Settings 219
The German University: Wissenschaft and Bildung 219
■■Box 8.1 Modernizing the Academy 221
xv

Contents xv

German Values: The Mandarin Bildungsbürger 223

Wilhelm Wundt’s Psychology of Consciousness 226
Wilhelm Wundt (1832–​1920) 226
Wundt’s Psychology 227
Wundt at Work 231
After Leipzig: Other Methods, New Movements 235
E. B. Titchener’s Structural Psychology 235
Phenomenological Alternatives 237
Systematic Introspection: The Würzburg School (1901–​1909) 240
Studying Memory 244
Scientific Phenomenology: Gestalt Psychology 245
Gestalt Psychologists’ Rejection of the Cartesian Framework 245
The Gestalt Research Program 246
Reception and Influence of Gestalt Psychology 249
The Practical Turn: Applied Psychology 250
The Fate of the Psychology of Consciousness 251
Slow Growth in Germany 251
Transplantation to America 252

Chapter 9 THE PSYCHOLOGY OF THE UNCONSCIOUS 254

Introduction: The Rise, Influence, and Decline of
Psychoanalysis 254
Freud and Biology 256
Freud and Reductionism: The “Project for a Scientific
Psychology” 257
Freud and Psychiatry: Treating Hysteria 260
The Puzzle of Hysteria 260
Studies in Hysteria (1895) and Anna O. 264
Toward Pure Psychology? The Seduction Error 265
The Basic Tenets of Freud’s Psychoanalysis 270
Interpretation 271
Dynamics and Structures of the Mind 272
Culture 277
Psychoanalysis as a Movement 278
Is Freud’s Psychoanalysis a Science? 280
Is Psychoanalysis a Science or a Pseudoscience? 280
Is Psychoanalysis a Failed Science? 280
■■Box 9.1 The Party of Suspicion 281
xvi

xvi Contents

Chapter 10 THE PSYCHOLOGY OF ADAPTATION 283

The Darwinian Revolution 283
Romantic Evolution 284
The Victorian Revolutionary: Charles Darwin (1809–​1882) 285
Reception and Influence of Evolution by Natural Selection 288
Evolution and Scientific Psychology 289
The Beginnings of the Psychology of Adaptation in
Britain 289
Lamarckian Psychology: Herbert Spencer (1820–​1903) 289
Darwinian Psychology 291
The Rise of Comparative Psychology 294
Psychological Ideas in the New World 296
General Intellectual and Social Environment 296
Philosophical Psychology 298
America’s Native Philosophy: Pragmatism 299
America’s Psychologist: William James (1842–​1910) 301
James’s Principles of Psychology 301
The Challenge of Will and the Reflex Theory of the Brain 302
James’s Envoi to Psychology 305
Jamesian Pragmatism 306
From Mentalism to Behavioralism 308
Building on James: The Motor Theory of Consciousness
(1892–​1896) 308
Hugo Münsterberg and Action Theory 309
John Dewey and the Reflex Arc 310
From Philosophy to Biology: Functional Psychology
(1896–​1910) 311
Experiments Become Functional 311
Functional Psychology Defined 313
From Undercurrent to Main Current 314
Functional Psychology in Europe 317
Rethinking Mind: The Consciousness Debate
(1904–​1912) 317
Does Consciousness Exist? Radical Empiricism 318
The Relational Theory of Consciousness: Neorealism 318
The Functional Theory of Consciousness: Instrumentalism 321
Establishing American Psychology 322
The New Psychology and the Old 322
To the Future: Perception and Thinking Are Only There for
Behavior’s Sake 324
xvi

Contents xvii

Part V Psychological Science in the Modern World 325

Chapter 11 BEHAVIORISM (1892–​1956) 327

New Directions in Animal Psychology 327
From Anecdote to Experiment 327
The Problem of Animal Mind 334
Discarding Consciousness 335
The Rise of Behaviorism 338
The Behaviorist Manifesto 338
■■Box 11.1 J. B. Watson, Modernism in Person 339
The Initial Response (1913–​1918) 341
Behaviorism Defined (1919–​1930) 343
The Golden Age of Theory 348
Psychology and the Science of Science 348
Edward Chace Tolman’s Purposive Behaviorism 351
Clark Leonard Hull’s Mechanistic Behaviorism 354
Tolman versus Hull 357
We’re All Behaviorists Now 359
After the Golden Age 360
Formal Behaviorism in Peril 360
Radical Behaviorism 361
Behaviorism and the Human Mind: Informal Behaviorism 368
Philosophical Behaviorism 370

Chapter 12 COGNITIVE SCIENCE (1956–​2016) 375

The Decline of Behaviorism 375
Cartesian Linguistics 375
Erosion of the Spencerian Paradigm: Constraints on Animal
Learning 378
Early Theories in Cognitive Psychology 379
The New Structuralism 380
Cognition in Social Psychology 381
New Cognitive Theories of Perception and Thinking 382
The Rise of Cognitive Science 383
Reverse Engineering the Mind: Artificial Intelligence 386
The Triumph of Information Processing 387
The Myth of the Cognitive Revolution 392
The Nature of Cognitive Science 393
Informavores: The Subjects of Cognitive Science 393
The Minds of Informavores: The New Functionalism 394
xvi

xviii Contents

Cognitive Science at Maturity: Debates and

Developments 395
Uncertainties 395
Debates 396
Developments 401
Crisis: Reproducibility 412
Conclusion 414

Chapter 13 THE RISE OF APPLIED PSYCHOLOGY (1892–​1939) 417

Introduction 417
Scientific, Applied, and Professional Psychology 418
Psychology and Society 419
■■Box 13.1 Psychology and Progressivism 422
Founding Applied Psychology in the United States 426
Testing: The Galtonian Tradition in the United States 427
Articulating Applied Psychology: Hugo Münsterberg
(1863–​1916) 429
Professional Psychology 431
Organizing Professional Psychology 432
Psychologists in Social Controversy 433
The Shattering Impact of World War I 433
Psychology at War 435
Psychology in the American Social Context 436
Psychology and Everyday Life 443

Chapter 14 THE PSYCHOLOGICAL SOCIETY (1940–​2016) 453

Psychology in World War II 453
Psychologists in Professional Controversy: The Clinicians
Walk Out 453
Reconciliation in the Crucible of War 455
New Prospects for Applied Psychology 457
■■Box 14.1 Henry Chauncey, Meritocracy, and The Big Test 457
Optimism in the Aftermath of War 460
Contending for Respectability and Money at the Dawn of Big
Science 460
Psychologists Look Ahead to the Psychological Society 461
Values and Adjustment 462
xix

Contents xix

Developing the Psychological Society 463

Professional Psychology in the 1950s 463
Psychologists’ Critique of American Culture 467
Giving Psychology Away 470
Revolt, but No Revolution 472
Professional Psychology 474
Funding Social Science 474
Clinical Psychology in the 1960s and 1970s 475
The Turn to Service 478
Divorced Again: The Academics Walk Out 479
Professional Psychology in the New Millennium 480
Postmodern Psychoanalysis 480
Psychological Psychotherapy 482
Crisis: The APA and Torture 482

Concluding Thoughts 484

References 485
Index 526
xx
xxi
newgenprepdf

PREFACE TO THE EIGHTH EDITION

This new edition of A History of Psychology has taken longer than usual to appear because of a change
in publisher from Pearson to Routledge. This move has, however, allowed me profitable time to
research and write new material and rewrite older material that was awkwardly phrased, misleading,
or out-​of-​date. Throughout, I have updated a lot, especially by adding paragraphs illustrating how
psychological ideas have been shaped by the cultures in which they developed, strengthening a major
theme of this book. For example, in ­chapter 2, I discuss how early Christians’ wrestling with the
problem of the expiation of sin—​a concern unknown to pagans—​deepened the mind–​body problem
bequeathed it by the Greeks and Romans. I have also worked to clarify and advance my contention
that as a science, psychology was a product of modernism and a maker of postmodernism, by rewrit-
ing the Boxes and reinforcing their linkages to the main narrative of the text.
Larger changes include:
• At the request of reviewers, I have expanded my treatment of psychoanalysis as a movement
past its founding by Freud, in ­chapters 9 and 14.
• In the chapter on Cognitive Science (­chapter 12), I have added sections on important recent
developments, including:
• The appearance of embodied cognition theorists who reject the information-​processing view
of the mind, seeking to replace it with a radical behaviorism-​like view emphasizing bodily
doing over inner thinking.
• Recent breakthroughs in artificial intelligence, such as building computers that are struc-
tured like the brain, and the deep learning algorithms fundamental to social media and
driverless cars.
• The rise of behavioral economics, a fusion of economics and psychology, whose findings are
being used by social policy wonks at the highest levels of government to manage human
behavior in the postmodern world, as in the Affordable Care Act (aka, Obamacare) in the US.
• I have added sections called Crisis calling attention to critical developments in both scientific
and applied psychology.
• In ­chapter 12 on Cognitive Science, I discuss the important recent discovery that many
seemingly established and, importantly, widely reported psychological research findings fail
to reproduce, casting doubt on the always dodgy status of psychology as a science.
• In ­chapter 14 on the Psychological Society, I discuss the black eye received by the discovery
of the American Psychological Association’s complicity in the conduct of torture on detainees
at Guantanamo Bay, revealing the temptations of power to practitioners of what considers
itself to be a benign helping profession. As the British Lord Acton said, “Power corrupts.”
I hope you find this new edition useful. Let me know what you think: tleahey@vcu.edu.
Thomas Hardy Leahey
Professor Emeritus, Virginia Commonwealth University
Richmond, Virginia, USA
March 26, 2017

xxi
xxi
PART I
Situating Psychology
2
3

CHAPTER 1
Introduction

UNDERSTANDING SCIENCE
Plato observed that philosophy begins in wonder. Science also begins in wonder—​wonder at the
inner workings of nature—​and all sciences, including psychology, were originally part of philosophy.
Over the centuries, the special sciences gradually became independent of philosophy. Psychology
was one of the last of the special sciences to separate from the parent, remaining part of philosophy
until the nineteenth century. The founders of psychology were philosophers as well as psychologists,
attempting to find scientific answers for many philosophical questions.
Psychology means psyche-​logos, literally, the study of the soul, though the term was not coined
until the seventeenth century and was not widely used until the nineteenth century. Philosophers and
religious teachers around the world have wrestled with the nature of the soul: Does the soul exist?
What is its nature? What are its functions? How is it related to the body? While psychologists resist
the term soul, preferring the less religiously loaded term mind, they have continued to address these
vexing questions. Even psychologists who define psychology not as the study of the mind but as the
study of behavior have different answers to these questions.
Since the time of the ancient Greeks, philosophers have inquired into how human beings know
the world. This enterprise is called epistemology, from the Greek words episteme (knowledge) and logos
(discourse). Asking how human beings know the world involves questions about sensation, percep-
tion, memory, and thinking—​the whole realm of what psychologists call cognitive psychology.
Ethics is another area shared by philosophers (and religious thinkers) and psychologists. Although
ethics is centrally concerned with how people ought to act, practical ethics depends on a conception of
human nature. Are people, by nature, good? What motives do people have? Which ones are wholesome
and which should be repressed? Are people social by nature? Is there a common good life all humans
ought to live? Such questions are profoundly psychological and can be informed by scientific research on
human nature. Ethical concerns manifest themselves in many areas of psychology. In scientific psychology,
we find them in the studies of motivation and emotion, social behavior, and sexual behavior. Applied psy-
chology, whether in business, industry, government, or in individual clinical and counseling psychology,
is deeply involved in human ethics. People come to psychologists wanting to be happier or more produc-
tive, seeking the psychologist’s scientifically informed help. The psychologist’s knowledge of motivation,
emotion, learning, and memory gives him or her tools to change behavior, but the psychologist must not
be merely the client’s servant. A business-​consulting psychologist may need to tell a client that he or she
is the problem in the company, and no ethical psychologist would teach a con artist how to improve his
or her self-​presentation skills. Science is traditionally value-​neutral in pursuing the secrets of nature, but,
as Francis Bacon said, “Knowledge is power,” and the tools of the applied scientist must be rightly used.
Although the conceptual foundations of psychology are to be found in philosophy, the inspi-
ration for the creation of an independent science of psychology came from biology. The idea that
3
4

4 Part I • Situating Psychology

FIGURE 1.1 When Wilhelm Wundt proclaimed the founding of psychological science, he said
it was the outcome of an “alliance” between philosophical psychology and the new science
of physiology. While this ambition proved premature, it is now coming to fruition in cognitive
neuroscience, which uses methods undreamed of by Wundt to connect mind and brain.
Source: Bettmann /​Getty Images.

the functions philosophers and others ascribed to the mind depended on underlying processes of
the brain had been fitfully entertained since the days of the Greeks but had attained the status of a
conviction by the mid-​nineteenth century. The founders of psychology hoped that, by taking a path
to the mind through physiology, what had been speculative philosophy and religion might become
naturalistic science. A younger branch of biology—​evolution—​also shaped the founding of scientific
psychology. Especially in Britain and America, philosophers and psychologists began to ask what the
mind was good for in the struggle for existence that was evolution by natural selection. Why should
we be conscious at all? Were animals conscious? These new questions would disturb, yet animate,
psychologists from the beginning. Therefore, we will be concerned not just with the abstract ques-
tions of philosophy, but with the growing understanding of the brain and nervous system from the
Classical era to the present.

Modes of Scientific Explanation

From the nineteenth century onward there has been general agreement that psychology is, or at least
ought to be, a science. The nature of science—​what psychology aspires to be—​is a good starting point
for understanding it. People expect science to explain how and why the world, the mind, and the
body work as they do. Philosophy of science tries to understand how science works (Rosenberg, 2005).
The modern style of scientific explanation began with Isaac Newton and the Scientific Revolution
(see ­chapter 5).
5

Chapter 1 • Introduction 5

BOX 1.1
Positivism

Positivism was a self-​ consciously mod-
ern movement, and thus part of modern-
ism even before the term came into use.
It began with a rather eccentric Frenchman
named Auguste Comte (1798–​1857) and his
positive philosophy. It wasn’t positive in the
sense of “positive psychology,” but positive
in a philosophical way. His enemy was spec-
ulative philosophy that trucked with unseen
things like gods and Forms, and he wanted
to replace it with a philosophy based on
directly observable—​positive—​facts (if there
are such things). He saw human history as
passing through three stages, the first two
of which were based on speculative philoso-
phy. During the theological stage, people
thought that gods caused events and the
natural rulers of society were thus priests,
who supposedly understood the gods and
could entreat or control them to human
advantage. The second stage was the meta-
physical stage. People (or at least the elite)
no longer believed that gods controlled the
world, but did believe in unseen essences
and forces that did. The natural rulers were
thus kings and aristocrats—​ the elites—​
who understood these hidden Truths; we’ll
meet them as Plato’s Guardians in the next
chapter.
The last—​modern—​stage was the sci-
entific stage. Gods and metaphysics were
jettisoned for Newtonian science, which
understood the genuine causes of events
and which could therefore really deliver the
goods for human welfare in a way that priests
and aristocrats could only fake—​to their own
interest, rather than humanity’s. The natural
rulers would thus be scientists, specifically
the scientists whose expertise was society
itself—​sociologists. Psychologists would
count themselves among the number of
the new elite. As founding psychologist
James McKeen Cattell wrote, “Scientific
men should take the place that is theirs as
masters of the modern world” (quoted by
Herman, 1996, p. 55).

THE NOMOLOGICAL APPROACH: EXPLANATION BY LAWS OF NATURE Newton defined his scientific
enterprise as the search for a small number of mathematical laws from which one could deduce
observed regularities in nature. His domain was the physics of motion, which he proposed to explain
in terms of three laws of motion and a law of gravity, and he showed how his laws could precisely
account for the movement of the bodies in the solar system. As an example of the Newtonian style of
explanation (Cohen, 1980), we will take the law of gravity: Between any two bodies there is a mutu-
ally attracting force whose strength is inversely proportional to the square of the distance between
them. Newton was criticized by his contemporaries for failing to provide any mechanism to explain
how gravity worked; to them, action at a distance between two objects smacked of magic. Newton,
however, replied, “Hypotheses non fingo,” “I do not feign [propose] hypotheses.” Newton refused, in
other words, to explain his principle of gravity; for him, it was sufficient to postulate a force from
which one could predict the motions of the heavenly bodies.
With Newton began a new philosophy for understanding nature that was later codified in an
extreme form by Auguste Comte (1798–​1857) and his followers, the positivists (see ­chapter 7), who said
science worked because of the Newtonian style of remaining as close as possible to the observable facts
and as far as possible from hypothetical explanations. Thus the basic job of science is description rather
than explanation. Scientists are supposed to closely observe nature, looking for regular occurrences and
reliable correlations. On the basis of their observations, scientists would propose scientific laws, such as
Newton’s law of gravity. Extending Newton’s reluctance to frame hypotheses, positivists understood sci-
entific laws to be mathematical summaries of past observations rather than truths of nature.
6

6 Part I • Situating Psychology

From the first function of science, description, ideally summarized as laws, arises the second
function, prediction. Using Newton’s law of gravity and his three laws of motion, scientists could
predict future events, such as eclipses and the return of comets. Finally, prediction from laws made
control of nature possible. Using Newton’s laws, engineers could calculate the thrust required to throw
satellites into precise orbits around the earth and send probes to the distant planets. Knowledge, as
Francis Bacon said, is power, and control was the ultimate rationale for science in the positivist’s
philosophy. Comte looked forward to the scientific rule of society, and the desire to apply scientific
psychological expertise to Comte’s project played an important role in shaping twentieth-​century
psychology.
Description, prediction, and control were the only three functions assigned to science by
the first positivists. They regarded the human desire for explanations—​answers to why questions—​
as a dangerous temptation to indulge in metaphysical and theological speculation. However, in
1948, the contemporary era of philosophical understanding of explanation began with the publi-
cation of “Studies in the Logic of Explanation” by two logical positivists, Carl Hempel and Paul
Oppenheim. Their “epoch-​making” (Salmon, 1989) paper showed a way of incorporating an
explanatory function for science within the positivist framework, and, despite its age and defects,
the Hempel–​Oppenheim model of explanation remains the starting point for all subsequent stud-
ies of explanation in science.
Hempel and Oppenheim proposed that scientific explanations could be regarded as logi-
cal arguments in which the event to be explained, the explanandum, could be deduced from the
explanans—​relevant scientific laws and the observed initial conditions. So a physicist would explain a
solar eclipse by showing that, given the relative position of sun, moon, and earth sometime before the
eclipse, one could use Newton’s laws of motion and gravity to deductively predict their arrival into an
eclipse-​producing alignment. Since Hempel and Oppenheim said that explanations are deductions
from scientific laws, their scheme is called the deductive-​nomological (from the Greek nomos, “law”)
model of explanation. It is also called the covering-​law model of explanation, since an explanation
shows how an event is subsumed, or covered, under some set of scientific laws.
Certain features of the Hempel–​Oppenheim model are important. First, it makes explicit a
central and crucial feature of explanation that I will call the Iron Law of Explanation: The explanandum
may not be contained explicitly or implicitly in the explanans. Violation of this rule renders an expla-
nation null and void on grounds of circularity. An example borrowed from the French playwright
Molière illustrates a circular explanation. Imagine asking “Why does Somitol make me sleepy?” and
receiving the reply “Because it possesses the soporific power!” At first glance, this appears to be an
explanation of one thing (sleepiness) in terms of another (soporific power), and indeed, stated force-
fully in an advertisement, it might be able to pass itself off as one. However, when we learn that
“soporific” means “sleep-​inducing,” we see that the proffered explanation is empty because it says,
in effect, Somitol makes you sleepy because it makes you sleepy. The explanandum, causing sleep,
was implicitly contained in the explanans, so the explanation was circular. The Iron Law is easy to
violate because we often think when we have named something—​the soporific power—​that we have
explained it. Because much of the mind cannot be observed, violating the Iron Law is especially easy
in psychology. We may think we have explained why someone is shy and has few friends by calling
him or her an “introvert,” but all we have done is given a shorthand label to a person who is shy and
has few friends. If introversion is to be a real explanation of being shy, it must be linked to something
other than shy behavior, perhaps to a genetic predisposition.
A more controversial feature of the deductive-​nomological model is that it sees prediction and
explanation as the same thing. In the Hempel–​Oppenheim model, the explanation of an event con-
sists of showing that it could have been predicted. Thus, an astronomer predicts an eclipse in the year
2010 but explains one in 1010. In each case, the procedure is the same—​applying the laws of motion
Another random document with
no related content on Scribd:
ovat sille yhtä tervetulleita, yhtä hyvin ahkera mehiläinen kuin
kevytmielinen sudenkorento.

Valtamerilaivojen matkustajat näkevät usein ihmeekseen eräitten

kalojen lentävän ylös laivankannelle. Näitä kutsutaankin
lentokaloiksi. On otaksuttu niiden tällä tavalla tahtovan pelastua niitä
takaa-ajavien delfiinien eli pyöriäisten saaliinhimolta; toiset taas
arvelevat niiden lentelevän vain huvikseen. Niiden rintaevät ovat
kasvaneet erinomaisen pitkiksi, joten ne voivat käyttää niitä kuten
linnut siipiään. Niiden on laskettu voivan lentää lähes 200 metriä ja
voivan pysyä ilmassa puolen minuutin ajan. Ne tavallisesti lentävät
noin metrin korkeudella vedenpinnasta, ja monesti näkee
tuhansittain tällaisia kaloja kohoavan ilmaan yhtä aikaa.

Jotkut toiset kalat voivat kävellä maalla, jopa kiivetä puihinkin.

Muuan tällainen kiipijäkala vangittiin kerran palmunrungolta noin 1 ½
metrin korkeudessa vedenpinnasta; se oli juuri kiipeämässä aika
nopeasti pyrstönsä ja piikkieväinsä avulla vielä korkeammalle. Sen
pään sisäpuolella on omituinen elin, joka muistuttaa kiheräkaalin
lehteä, ja kalan otaksutaan voivan siinä säilyttää vettä niin paljon
kuin se tarvitsee hengittääkseen kävelymatkoillaan kuivassa
ilmassa. — Toinen omituinen kala on imukala, joka päässään
olevalla imulevyllä voi imeytyä kiini isompain kalojen ruumiiseen.
Sen sanotaan myöskin hidastuttavan laivojen kulkua, ne kun
suurissa joukoissa imeytyvät kiini niiden kupeisiin ja siten lisäävät
niiden hankausta vedessä. Japanilaiset käyttävät niitä
kalastukseenkin siten, että kiinnittävät pitkän nuoran niiden pyrstöön
ja päästävät ne veteen muiden kalojen joukkoon; täällä ne pian
valitsevat uhrinsa ja imeytyvät kiini siihen, jolloin kalastaja vetää ylös
kummankin, irroittaa pyydetyn kalan veneeseen ja päästää imukalan
uutta saalista kokemaan.
 Alinomaa keksitään uusia kalamuotoja valtamerten syvyyksistä,
Eriskummallisimpia kaikista kaloista on eräs Atlannin valtamerestä
tavattu, jonka syvien merten eläimistön tutkijana tunnettu Monakon
ruhtinas eräällä tutkimusmatkallaan nosti merenpohjasta. Se on
aivan pieni kala, jolla on kokoonsa nähden tavattoman suuri suu ja
isot, tuijottavat silmät. Mutta kenties merkillisintä siinä on kaksi riviä
loistavia pilkkuja kummallakin kupeella, jotka hohtavat fosforimaisella
valolla. Sitä voisi sen takia kutsua meren tulikärpäseksi tahi
kiiltomadoksi, mutta harvinaisen ruman ulkomuotonsa takia sitä on
ruvettu nimittämään Pikku paholaiseksi. Sen tieteellinen nimi on
Photostomias Guerni.

18. Kiviaika.

Kun ennen vanhaan maasta tavattiin nuolenkärjen tai kirveenterän

muotoisia piikiven palasia, luultiin niitä kauvan tavallisiksi "luonnon"
esineiksi, s.o. etteivät ne lainkaan olleet ihmisten valmistamia; jotkut
luulivat niiden ukkosilmalla pudonneen taivaalta ja kutsuivat niitä sen
vuoksi "ukonvaajoiksi"; toiset luulivat keijukaisten ja muun sellaisen
haltijaväen olleen niiden seppinä ja sanoivat niitä "keijukaiskirveiksi".

Älykkäät ja oppineet miehet ovat kuitenkin huolellisesti

tarkastelleet näitä karkean näköisiä kivipalasia ja ovat päätelleet
niiden olevan ihmiskätten valmistamia. Ja todella onkin niiden
huomattu olevan ikivanhoina aikoina eläneiden ihmispolvien
tarvekaluja tai sellaisten osia.

Tutkijat ovat päässeet selville siitä, että jokaisen kansan historia

jakautuu kolmeen suureen ajanjaksoon — kiviaikaan, jolloin ihmisten
aseet ja työkalut tehtiin kivestä; pronssiaikaan, jolloin ne valmistettiin
pronssimetallista eli vasken ja tinan sekoituksesta; ja rauta-aikaan,
jolloin tätä metalleista kestävintä ja käytännöllisintä ruvettiin
käyttämään. Puhuessa esim. kiviajasta ei sillä välttämättömästi
tarvitse tarkottaa mitään määrättyä vuosisataisjaksoa
menneisyydessä, sillä jotkut kansat — esim. pohjoisten
napaseutujen eskimot ja monet kuuman ilmanalan villikansat —
elävät vieläkin kiviajassaan.

Europan kansat sen sijaan ovat jo ammoisina aikoina sivuuttaneet

tämän ajanjakson historiassaan. Se oli aika, jolloin maanosassamme
eli monellaisia eläimiä, jotka sittemmin ovat hävinneet tykkänään
sukupuuttoon, kuten esim. luolajalopeura, luolakarhu,
sapelihampainen tiikeri, mammutti ja hirviösarvikuono, joita sen ajan
ihmiset pyysivät ja paloittelivat kivisillä aseillaan.

Paljon kiviaseita ja niiden kappaleita on löydetty, jotka ovat

peräisin tältä ajalta. Vanhemmat niistä ovat paljon
kömpelötekoisempia kuin myöhemmät, joten valmistustaidossa ja
kätevyydessä voi huomata asteettaista kehittymistä; vanhemmat sen
lisäksi ovat yksinomaan piikivestä, kun nuoremmat sitävastoin ovat
tehdyt monista muistakin kivilajeista.

Kun piikivimöhkälettä isketään määrätyllä tavalla, niin lohkeaa se

kappaleiksi, jotka jo sellaisinaan tahi hyvin vähällä hiomisella
kelpaavat veitsiksi, raastimiksi j.n.e. Tällaisia olivatkin kiviaseet
vanhimmassa muodossaan; joissakin tapauksissa ne ovat muovaillut
kielen tai mantelin muotoon; onpa niille toisinaan annettu
soikiomainen veitsen muoto, jonka syrjät on erittäin huolellisesti
hiottu teräviksi.
 Myöhemmin kuitenkin kiviaseiden laatu parani; ihmisten
kekseliäisyys ilmeisesti yhä lisäytyi. Kirveitä, tapparoita, sahoja,
talttoja ja peitsiä näiltä ajoilta on löydetty. Muitakin kiviaineita kuin
piitä on niihin käytetty, ja kiviterä tuli yhä huolellisemmin hiotuksi ja
kiinnitetyksi puuvarteen.

Sen ajan ihmiset asuivat kuten silloiset petoeläimetkin luolissa, ja

näistä luolista ovat useimmat kivikauden muinaisjäännökset löydetyt.
Eräässä ranskalaisessa luolassa löydettiin harvinaisen suuri
kokoeima luita, joiden joukossa oli maapallon tiettävästi vanhin
kuvapiirros. Tuntuu tosin omituiselta puhua kuvasta luulöydön
yhteydessä, mutta tämä kuva on tosiaankin luuhun veistetty.

Tämän ikivanhan aikakauden taiteilijalla ei ollut käytettävänään

sivellintä eikä kynää, ei paperia eikä liinakangasta; hän sai tulla
toimeen sillä ainesvarastolla mikä hänellä oli, kaivertaessaan luuhun
mammutin tahi alkuhevosen kuvan. Yllä olevassa kuvassa nähdään
silloisen poroeläimen piirteet.

Kivikauden jätteitä on löydetty muualtakin kuin luolista; parhaita

löytöpaikkoja ovat olleet ruokailupaikkain jätteet Ruotsin ja varsinkin
Tanskan rannikoilla, n.s. "kjökken-möddingit". Nämä ovat
suunnattoman laajoja raakku- y.m. hylkytunkioita. Senaikaisilla
ihmisillä ei ollut samoja siisteyden-käsityksiä kuin nykypäiväin
eläjillä, he viskasivat tyhjentämäinsä simpukkain ja muiden
merieläinten kuoret syrjään, missä näistä karttui vähitellen aikojen
kuluessa korkeita kasoja, joita penkoen meidän aikamme tutkijat
voivat tehdä päättelyjään kivikauden ihmisten elintavoista.
Samallaista siivotonta syöntitapaa on huomattu monilla nykyajankin
villeillä kansoilla.
 Omituista on ajatella, että nuo muinaisten aikojen ihmiset ovat
kadonneet jäljettömiin, jättämättä muita näkyviä muistoja itsestään
kuin suuria tunkioita ateriainsa jäännöksistä.

19. Kameleontti.

"Se pitää aina päänsä pystyssä ja suunsa ammollaan, ja se on

ainoa eläin, joka saa ravintonsa, ei ruuasta eikä juomasta, vaan
ilmasta yksinomaan."

Tällainen oli vanhain kirjailijain mielipide kameleontista; mutta

tarpeetonta lienee sanoa, että he erehtyivät tämän eläimen ravinnon
suhteen, sillä pelkästä ilmasta se ei sentään elä.

Kameleontti on kuitenkin siksi omituinen eläin, että helposti voi

käsittää vanhain kirjailijain erehdyksen; sitä tarkastellessa on kyllä
taipuvainen asettamaan sen eri osastoon matelijain luokassa. Se on
hyvin hidas liikkeissään; ja aluksi tuntuu vaikealta uskoa että sen
ravintona ovat hyönteiset, sillä miten voi tämä kuhnija oikeastaan
pyydystää sukkelia ja siivillä varustettuja hyönteisiä?

Mutta vaikka tämä ystävämme itse onkin hidasliikkeinen, on sillä

sukkela apukeino kielessään. Se on vallan eriskummallinen kieli —
eläin voi sitä venyttää omaa kokoaan pitemmäksi, ja se on ontto ja
päässään varustettu imuelimellä. Kameleontin silmätkin ovat
ainokaiset laatuaan, sillä ne voivat liikkua aivan toisistaan
riippumatta; milloin oikea silmä tähystää sinitaivasta, tuijottaa toinen
jäykästi maahan.
 Kameleontin merkillisin ominaisuus on kuitenkin sen värivaihtelu.
Sen istuessa varjoisessa kohdassa on sitä vaikea erottaa, sillä se on
yhtä harmaa ja väritön kuin sitä ympäröivä varjo; mutta annappa
auringon paistaa sen päälle, niin välkkyy se sinervänviheriäisenä ja
on sillä ruumiissaan ruskeita tai punaisia pilkkuja. Silloin se näyttää
aivan samallaiselta kuin oksa jolla se istuu.

Kameleontin veri ei ole punaista vaan melkein sinistä, ja sen

ihossa on kaksi värikerrosta, heleänkeltainen ja tumman-ruskea,
joiden kohoamisesta pinnalle ja sekoittumisesta toisiinsa tuo
merkillinen värivaihtelu riippuu. Eräs tämän eläimen luonnetta ja
elintapoja tarkastellut henkilö kertoo niistä seuraavasti:

"Kun suuri algerialainen kameleonttini huomaa lähistössään

käärmeen, pullistaa se äkkiä ruumiinsa, heiluttelee itseään
edestakaisin tahi käy nopeasti käärmettä kohti, avaten samalla ison
suunsa selko selälleen ja päästäen viheltävän äänen. Yhtä haavaa
näiden liikkeiden kanssa sen ruumis vähitellen vaihtaa väriään ja
peittyy pienillä tummanruskeilla pilkuilla. Omituista on nähdä, että
samallaiset pelon oireet näkyvät sisiliskon tahi puusammakon
ilmautuessa. Hullunkurisinta kuitenkin oli huomata samaa
hermostumista eläimen nähdessä lapseni nuken; arvatenkin tämän
kiiltävät silmät herättivät kameleontissa kauhua, se kun luuli nukkea
eläväksi olennoksi."

Monellaisia hauskoja kokeita on tehty kameleontin värivaihdoksen

suhteen; se pantiin esim. värilliseen päivänvaloon, niin että punaista
valoa lankesi sen eturuumiille ja sinistä takaruumiille. Silloin näytti
sen ruumis jakautuneen kahteen eriväriseen puoliskoon: etuosa
hohti vaalean-viheriänä ja punaisilla pilkuilla, mutta takapuoli
tumman-viheriänä.
 Jos kameleontti kävelee pitkin tiiliaitaa, jonka tiilet ovat eriväriset,
niin muuttaa se väriään tiilien mukaan.

Kameleontin toinen puoli on aina erilainen kuin sen toinen puoli.

Sen vuoksi me nimitämmekin kameleontiksi ihmistä, joka tavantakaa
vaihtaa luonnettaan.

20. Kaloja, jotka rakentavat pesiä.

Rautakala-pariskunta oli kovassa puuhassa. Isä Rautakala hankki

kokoon ruovonpalasia ja pieniä mutamöykkyjä, ja valittuaan sopivan
paikan pienessä pohjakolossa hän rupesi perustamaan pesää.

Äiti Rautakala ei ottanut osaa rakennushommiin; se tyytyi vain

rauhallisesti katselemaan puolisonsa toimia sekä silloin tällöin
haukkaamaan pieniä mätihiukkasia, jotka sattuivat tulemaan suun
seutuville; sillä oli näet aina tavaton ruokahalu.

Isä Rautakala työskenteli tällävälin voimainsa takaa; saatuaan

perustuksen valmiiksi, muurasi se seinät ja kattoi lopuksi pesän,
käyttäen savena suustansa valuvaa limaa; sivulle se jätti pienen
oviaukon, josta voi kulkea sisälle ja ulos. Se oli erittäin sievän
näköinen ja taitava kala ja samalla mitä pelottavin vihollinen; sillä
vaikka pienikin, ei se arkaillut ketään. Piikit sen selässä olivat
ankaria aseita.

Heti kun talo oli tullut valmiiksi, sai äiti Rautakala kohteliaan
käskyn käydä sisään, minkä tämä tekikin vähän aikaa kursailtuaan.
Se laski pesään mätimunansa — sieviä pikku hiukkasia, eivät
unikukan siemeniä isompia — ja sitten se koputti vastapäiseen
seinään aukon, josta ui tiehensä. "Hän ei joutanut hoitamaan munia",
sanoi se, "sillä hänellä oli yllin kyllin muutakin työtä; mutta jos isä
Rautakala ottaisi niistä huolehtiakseen — niin olkaa hyvä vain!"

Isä Rautakalalla ei ollut mitään sitä vastaan; se tarkasteli

huolellisesti mätikasaa, siirsi sen turvalliseen nurkkaan ja liikutteli
sitten eviään edestakaisin, niin että raikas vesivirta alinomaa kulki
pesän lävitse ja kallisarvoisten mätimunien yli. Sitten se rupesi
vartioimaan niitä.

Voisi luulla ettei kenkään olisi välittänyt vähääkään noista

mitättömistä pikku hiukkasista, mutta isä Rautakala tiesi asian
paremmin. Se oli varma siitä, että pesän ulkopuolella uiskenteli
paljon ahnaita kaloja väjymässä hänen aarrettaan; ja pianpa hän
saikin puolustaa sitä paria vihollista vastaan, jotka tulla törmäsivät
oviaukoille katselemaan oliko sisällä mitään syötävää.

Isä Rautakala karkotti ne tuimasti takaisin, iskien niitä vasten

kasvoja ja liikutellen uhkaavasti eväsiään. Joka päivä sillä oli
kestettävänä hirvittävä taistelu kotinsa ja sen aarteen puolesta; ja
surullista on sanoa, että sen karkottamien ahnaiden vihollisten
joukossa oli myös äiti Rautakala itse!

Tämä luonnoton äiti, joka ei ainoastaan ollut hylännyt lapsiaan ja

jättänyt ne yksinomaan puolisonsa hoivaan, näytti olevan yhtä
himokas kuin toisetkin käymään pesän kimppuun ja syömään
suuhunsa sen sisällyksen. Isä Rautakala piti kuitenkin tarkasti
silmällä uskottoman aviopuolisonsa toimia ja suojeli kotiaan sen
epäilyttäviltä hellyyden osotuksilta.
 Säännölliseen aikaan munat kuoriutuivat; ja voisipa luulla että isän
huolet silloin jo olisivat olleet lopussa. Mutta niin ei ollut laita: nuoret
kalat tarvitsevat yhtä paljon jolleivät enemmänkin hoitoa kuin munat.
Ne ovat pieniä heikkoja olentoja, jotka tuskin vielä ollenkaan
kykenevät uimaan. Isä Rautakala oli toimessaan innokkaampi kuin
koskaan ennen: se ui pienokaisparvensa ympäri, ja jos joku niistä
erehtyi menemään liian pitkälle, toi isä sen suussaan takaisin.

Vihdoin viimein nuoret kalat olivat kasvaneet niin suuriksi, että

kykenivät itse pitämään huolen itsestänsä; ja silloin pääsi isä vihdoin
rauhaan.

Rautakala ei ole ainoa kala, joka rakentaa pesiä; sillä on

sukulaisia, kivikala ja merihärkä, jotka samoin elävät sekä makeassa
että suolaisessa vedessä. Niillä on myöskin isien tehtävänä varjella
hautuvia munia ja hoitaa poikasia. — Kaukaisten maiden virroissa ja
merissä elää muitakin pesiä rakentavia kaloja, niin kuin hassarkala
Etelä-Amerikan joissa, jonka kummatkin sukupuolet osottavat
vanhemmanhellyyttä, ja gourami, jota tavataan Javassa, Borneossa
ja Sumatrassa.

21. Siivetön lintu.

Uuden Seelannin ihmemaassa on tavattu lintu, jolle tiedemiehet

ovat antaneet nimen Apteryx, mikä merkitsee siivetöntä.
Maanasukkaat kutsuvat sitä kivi'ksi, linnun äänen mukaan. Tosin ei
ole vallan totta että se aivan siivetön olisi, mutta sen siipityngät ovat
niin peräti pienet ettei se niitä voi ollenkaan käyttää, ja sen ohessa
ovat ne niin höyhenten peitossa ettei niitä näykään.
 Kivi kuuluu samaan ryhmään kuin Afrikan kamelikurki ja sen
australialainen serkku emu-lintu ja on ikävä kyllä kuolemaisillaan
sukupuuttoon. Maan asukkaat, maorit, pyydystävät sitä tulisoihtujen
valossa — se näet samoin kuin meidän huuhkajamme liikkuu vain
öisin — sen höyhenten takia, ja sen lihaa himoitsevat kullankaivajain
ja uudisasukkaiden kissat, jotka täällä ovat käyneet villeiksi kuin
metsänpedot. Tällainen lintu, jonka siivet eivät sitä kannata, käyttää
sen sijaan jalkojaan; ja kivi onkin, kuten sen serkku kamelikurki,
erinomainen juoksija. Sen elintavat ovat hyvin yksinkertaiset. Se
nukkuu päivin ja etsii öisin ruokaansa. Se elää etupäässä madoista
ja toukista, joita etsii pitkällä nokallaan, työntäen tämän väliin
maahan aina juurta myöten. Matoa se ei tempaa ylös äkillisellä
nykäisyllä, vaan hyvin hitaasti ja varovaisesti, aivan kuin mairitellen.
Kertomus, että se voimakkailla jaloillaan potkii maata pyrynä tieltään
matojen kimppuun päästäkseen, ei ole totta, yhtä vähän kuin että se
niillä kykenisi potkaisemaan koiran kuoliaaksi. Päivällä häirittynä se
haukottelee ja siristelee silmiään aivan kuin kesken untaan herätetty
ihminen. Se on aivan viaton ja hyödyllinen lintu, ja surkeata on että
sellainen on tuomittu perikatoon.

22. Muurahaisten sodankäynti.

Pienten, heikkojen hyönteistenkin keskuudessa voi vallita väkeviä

intohimoja. Ahkeruudestaan ja älykkäisyydestään kiitetyt
muurahaiset ovat sotaisimpia ja nautinnonhimoisimpia ryövärejä mitä
koko luomakunnassa tavataan. Tyydyttääkseen vihaansa ja
saaliinhimoaan ne käyvät keskenään mitä tuimimpia sotia; ja
nautinnonhimoaan ja mukavuuttaan tyydyttääkseen ne panevat
toimeen varsinaisia orjainmetsästyksiä.

Kauvan aikaa oltiin huomattu, että jotkut muurahaislajit

sotaretkillään kantoivat suussaan toisia muurahaisia, mutta syytä
siihen ei tiedetty, Muuan luonnontutkija vihdoin paljasti salaisuuden.
Hän keksi näet, että nämä hyönteiset yhteiskuntaansa
hyödyttääkseen käyvät oikeita partioretkiä hankkiakseen itselleen
väkisin orjia. Päästäkseen itse hyville päiville ne tarvitsevat itselleen
palvelevan yhteiskuntaluokan, joka ryövätään jonkin uutteran
muurahaislajin keskuudesta.

Pahimpia orjainmetsästäjiä mitä tunnetaan on punainen eli n.s.

"amatsoonimuurahainen". Se käy niin usein sotia, että milloin
hyvänsä voi sen nähdä tällaisessa toimessa.

Kun punainen muurahainen lähtee orjia ryöstämään, niin

noudattaa se mitä älykkäintä sotasuunnitelmaa. Ryöstöretki
alotetaan aina yön tullessa. Heti kun "amatsoonit" ovat tulleet ulos
asunnoistaan, asettuvat ne sulettuihin riveihin ja sotajoukko suuntaa
kulkunsa sitä muurahaiskekoa kohti, joka yhteisessä
sotaneuvottelussa on päätetty ryöstettäväksi. Turhaan koettavat
jälkimmäisen soturit tukkia pesänsä sisäänkäytäviä; kaikista niiden
ponnistuksista huolimatta tunkeutuvat viholliset aina linnoituksen
sydämmeen ja nuuskivat kaikki suojat valitakseen uhrinsa: toukat ja
kotelot. Ne työmuurahaiset, jotka koettavat estää ryöstöä,
paiskataan yksinkertaisesti syrjään, mutta vihollinen ei huoli ottaa
niitä mukaansa, sillä se tietää että ne tuskin alistuisivat orjan iestä
kantamaan. Se tahtoo ainoastaan nuoria yksilöjä, joita se voi mielin
määrin kasvattaa palvelijoikseen. Kun vieras keko on perusteellisesti
ryövätty, ottaa kukin valloittaja varovaisesti toukan tai kotelon
pihtiensä väliin ja varustautuu kotimatkalle. Ne jotka eivät ole voineet
löytää toukkia eikä koteloita, ottavat kaatuneitten vihollisten silvotulta
ruumiita käytettäväksi kotona ravinnoksi. Saaliilla kuormitettu
sotajoukko lähtee sitten marssimaan kotiin samassa järjestyksessä
kuin oli tullutkin, muodostaen toisinaan aina 40-50 metrin pituisiakin
jonoja. Ryövärien asunnossa alkavat siellä ennestään löytyvät orjat
antaa uusille vangeille mitä hellintä hoitoa. Ne antavat niille ravintoa,
siistivät niitä ja lämmittävät niiden kylmentyneitä ruumiita.

Muurahaisyhteiskunnissa, jotka pitävät orjia, tulevat isännät

kumminkin pian itse riippuvaan asemaan. Niin pian kun ne ovat
tuoneet saaliinsa kotikekoon, rupeavat ne etsimään lepoa sodan
rasituksista laiskuuden nautinnoissa. Mutta tällä tapaa ne pian
heikontuvat ja joutuvat itse vuorostaan orjuuden ikeen alle. Niiden
riippuvaisuus orjistaan on niin suuri, että jos jälkimmäiset riistetään
niiltä pois, niin kukistuu hyvin pian koko yhteiskunta puutteeseen ja
toimettomuuteen. Ryövärit näet kammovat kaikkea kotityötä ja
osaavat vain tapella. Jos yhteiskunnan jostain syystä on pakko jättää
vanha asuntonsa ja rakentaa uusi, niin on tämä työ tykkänään orjain
tehtävä, jopa täytyy näiden saksiensa välissä kantaa isäntänsä
uuteen asuntoon. Näin syvälle saattaa sortamishalu ja
nautinnonhimo vajottaa viisaat muurahaisetkin.

23. Käynti Mammuttiluoiassa.

Kun korkeat vuoriselänteet ammoisina aikoina maanalaisen tulen

vaikutuksesta kohosivat ilmaan, syntyi niiden kupeille usein syviä ja
kiemurtelevia rotkoja ja luolia. Kenties laajin kaikista tunnetuista
luolista maan päällä on kuuluisa Mammuttiluola Amerikan
Yhdysvaltain Kentucky-valtiossa. Se on vielä verraten vähän
tunnettu, ja sen sisään ollaan tunkeuduttu vasta n. 4-5 peninkulmaa.
Sisäänkäytävä on ahdas ja matala, mutta kuljettua jonkun matkaa
tulisoihdun valossa pitkin maanalaista käytävää muuttuu näyttämö,
ja mitä vaihtelevimpia ja suurenmoisimpia näköaloja avautuu
katsojan silmäin eteen. Välistä nähdään tarumaisia tippukivisaleja,
joita kannattavat tuhannet erimuotoiset pylväät ja koristavat
lasinkuultavat haavemaiset patsaat; toisin paikoin näkee ihmeellisiä
temppeleitä, jotka tulisoihtujen väräjävässä valossa hohtavat
jalokivien hehkussa.

Tässä synkässä sokkelossa on kullakin paikalla oma nimensä ja

historiansa. Muuatta niistä kutsutaan "aavekammioksi", koska se
tavattiin täynnä ihmisluurankoja, jotka arvatenkin olivat tätä Amerikan
osaa muinoin vallinneiden intiaaniheimojen. Mitähän kolkkoja
murhenäytelmiä tässä paikassa aikoinaan lienee tapahtunutkaan!
Toisaalla tarjoutuu vielä valtavampi nähtävä, nim. "jättiläiskirkko",
jonka tavaton suuruus täyttää katsojan ihmetyksellä. Sitä verhoo
ikuinen pimeys, ja huolimatta saattajien sytyttämien nuotioiden
valosta ei silmä saata erottaa kupuholvin huippua, joka kohoo n. 150
metrin korkeuteen katsojan pään päällä.

Etempänä vyöryttelee Styx-virta (Tuonelan joki) mustia vesiään

hämäräin holvien alitse, joista riippuu alaspäin lukemattomia
kallionjärkäleitä. Tässä maanalaisessa virrassa, jota myöten
kuletaan veneellä, elää eräs hyvin omituinen kalalaji, Cyprinodon,
jonka sanotaan olevan aivan sokea ja jonka todella täytyy sitä
ollakin, sillä mitäpä se tekisi silmillä tässä vedessä, johon ei
milloinkaan päivän valo pilkistä?
 Yhä kauvempana tässä suunnattomassa, jokien, koskien ja
maanalaisten lampien halkomassa luolassa katsoja ihmeekseen
kohtaa avaran vedenpinnan, jolla hitaasti liukuu muutamia veneitä,
kokassaan tulisoihdut, joiden hämärä kumotus häipyy utumaiseen
etäisyyteen, voimatta valaista järven rantoja ja kalliotöyräitä. Tämä
tumma ja liikkumaton vesiuoma on saanut nimen "kuollut meri".

Kuten useimmissa muissa maapallon suurissa

luolamuodostuksissa on Mammuttiluolassakin muutamia kuiluja,
jotka tuntuvat olevan aivan pohjattomia. Oppaat viskaavat niihin
palavia aineita, jotka kierrellen kaarrellen putoavat alaspäin katsojan
mielestä tavattoman pitkän ajan ja vihdoin sammuvat tiellään,
ennenkun ovat päässeet pohjaan saakka.

24. Kolme ääntä.

Ensimmäinen ääni.

Minut tunnetaan kaikkialla maan päällä. Lukemattomia vuosia olen

vyöryttänyt mahtavia vesiäni, ja ihmiset ovat matkustaneet tuhansien
peninkulmain päästä näkemään minua ja kuulemaan minun ääntäni.
Minä olen hevosenkengän muotoinen, ja voin nähdä pienen
pikkuruisia höyryveneitä tulevan minua niin lähelle kuin uskaltavat,
kannellaan uteliaita ihmisiä, jotka ovat tulleet minua katsomaan.
Minä sallin heidän tulla enkä tee heille mitään pahaa, mutta minä en
suvaitse kenenkään rankaisematta leikitellä minun kanssani. Kerran
koetti eräs kuuluisa uija seurata juoksuani alaspäin, mutta häntä ei
sitten enää elossa nähty.
 Minun veteni putoavat viidenkymmenen metrin korkeudelta, ja
putouksen alla käyvät hirvittävät hyrskyt ja syntyy kaunis
sateenkaari.

Monia vuosia sitten eräs ranskalainen pappi minut keksi ja kirjoitti

minusta seuraavasti: "Ontario ja Erie-järvien välillä on suunnaton ja
hirvittävä vesiputous, jonka vertaista ei löydy maan päällä. Tämän
ihmeellisen putouksen muodostaa kaksi väkevää ristikkäin kulkevaa
vesivirtaa, ja jakautuu se kahteen osaan, joiden välille jää pitkin
putouksen rintaa kulkeva saari. Tästä putouksesta kulkevat vedet
ryöppyävät ja kiehuvat hirvittävällä tavalla ja pitävät pauhinaa, joka
voittaa ukkosenkin jylinän. Kun tuuli käy etelästä, voi pauhun kuulla
lähes 75 kilometrin päähän."

Minä olen vesiputousten kuningatar, sillä minulla ei ole vertaistani

maailmassa — minä olen kuuluisa Niagara.

Toinen ääni:

Minä olen "jylisevä sauhu". Olen kahta vertaa leveämpi ja kahta

vertaa korkeampi kuin Niagara; ja kaukaisessa Afrikassa on kotini.
Vetteni suihku saa maat ympärilläni viheriöimään ja metsän puut
pukeutumaan juhla-asuunsa koko juoksuni matkan.

Vuosisatoja ja tuhansia eivät valkoiset miehet minua tunteneet,

mutta kerran tuli suuri tutkimusretkeilijä, (David Livingstone) joka
virtaa alas purjehtiessaan näki peninkulmien päästä sakeita sauhuja,
mitkä näyttivät nousevan joistakin suunnattomista ruohoaavikon
paloista. Näitä sauhuja oli viisi, ja kun tuuli niitä paisutti, näyttivät
niiden huiput sekautuvan pilviin. Alhaalta ne olivat valkeat, mutta
ylempänä tummentuivat mustiksi kuin sakea savu. Ja ilman täytti
syvä, kumiseva jylinä, joka kuului yhtä kauvas kuin sauhu voitiin
nähdä. Valkoinen mies tuli lähemmäksi, ja hän näki minut —
"jylisevän sauhun!"

Pudottuaan alas näistä jyrkistä koskista veteni juoksevat liki 7

peninkulman matkan syvän kanavan pohjalla, ja ken niitä tahtoo
nähdä, saa laskeutua pitkäkseen kuilun reunalle ja katsella alas
jyrkkien kallioiden yli. Joitakuita vuosia sitten tuli taas valkoisia
miehiä, jotka hinasivat rannalleni köysiä ja vipukoneita — he
tahtoivat rakentaa rautaisen sillan kuilun yli putouksen alapuolella.
Tuhannet vuodet olin ollut vapaa herrani, ja minä nauroin noille
miekkosille, jotka halusivat säilyttää ikeen niskoilleni; mutta minä en
tuntenut valkoisen miehen älykkäisyyttä ja taitoa. Monia kuukausia
he ponnistelivat ja voittivat paljon vaikeuksia, ja vihdoin oli silta
valmis, yhtenä maailman ihmeistä.

Minä olen Victoria-putous Zambesi-virrassa!

Kolmas ääni:

Minun kotini on Kaliforniassa, missä minä sisarusteni kanssa

asustan suurenmoisessa laaksossa.

Muuan sisarputouksista lankee alas 313 metrin korkeudesta,

peittyen suloiseen sumuhuntuun; mutta on toinen, jonka korkeus on
kokonaista 873 metriä — siis paljon, paljon enemmän kuin Niagaran
ja Victoria-putouksen, mutta se ei ole läheskään niin leveä eikä syvä
kuin nämä. Leveys on vain 5 metriä, ja ennenkun vesi on ennättänyt
pohjaan, on se tässä suunnattomassa hyppäyksessään suurimmaksi
osaksi haihtunut usvana ilmaan.
 Eräs toinen sisaruksista saa juurellaan koristuksekseen
huikaisevan kirkkaita sateenkaaria, jotka muodostavat täydellisiä
ympyröitä.

Laakso, jossa minut löydettiin, on maailman ihmeellisimpiä;

kaikkialla kohoaa jylhiä kalliotöyräitä, jotka katsojassa herättävät
samalla kertaa kauhua ja ihastusta.

Minä olen Nevada-putous, ja minä asun Yosemiittilaaksossa.

25. Mammutti.

Enemmän kuin sata vuotta sitten sattui Pohjois-Siperiassa, että

kun muuan sikäläinen heimopäällikkö miehineen oli etsimässä
norsunluuta erään joen rantamilla, kohtasi häntä ihmeellinen näky.
Keskellä jäätä, siihen kiini kangistuneena, seisoi norsuntapainen
eläin, 3 metriä korkea ja yli 5 metriä pitkä sekä varustettu
suunnattomilla torahampailla, jotka olivat n. 3 metrin pituiset ja
käyristyneet taaksepäin. Päinvastoin kuin norsu, oli tämä eläin
karvainen; pitkä, paikoin musta, paikoin punertava karva peitti sen
ruumista.

Viisi vuotta päällikkö katseli tuota merkillistä eläintä, joka oli

muuttunut jäälohkareeksi jäitten keskellä, ja odotteli että sen vankila
sulaisi. Tämän ajan kuluttua jää vähitellen sulikin ja mammutti sillä
se oli sen nimi — esiytyi vapaana hämmästyneiden alkuasukkaiden
silmäin edessä. Mutta pian nämä tointuivat ällistyksestään ja
rupesivat hävittämään kummitusta: torahampaat katkaistiin ja myytiin
ja väki koirineen herkutteli sen lihalla.
 Onneksi tuli kuitenkin sanoma tästä löydöstä erään
luonnontutkijan korviin, joka saapui paikalle ja kokosi luut ja karvojen
jätteet sekä osti torahampaat takaisin siltä henkilöltä, jonka haltuun
ne olivat joutuneet. Sitten vei hän nämä aarteensa Pietarin
museoon.

Lähes puolen sataa vuotta myöhemmin oli muuan insinööri

kartoitustöissä samoilla seuduilla. Hän nousi miehineen maihin ja
katseli vuolasta virtaa, joka kohisi ohitse merta kohti, vieden
muassaan suuria jääröykkiöitä sekä multa- ja mutalohkareita.

Äkkiä he huomasivat vedessä ison tumman esineen — se oli taas

mammutti! Tuhansia vuosia sitten se oli mahtanut tallustella nevalla,
joka ei jaksanut kannattaa sen tavatonta painoa; kykenemättä
selviämään pulasta oli se vajonnut yhä syvemmälle ja saanut
kuolemansa. Sitte tuli jääkauden ankara pakkanen, joka oli
jäädyttänyt koko suunnattoman suoseudun ja kaikki mitä siinä eli ja
oli, niin että mammutti oli säilynyt jäätyneessä tilassa arvaamattomat
ajanjaksot, kunnes vesi nyt vihdoin oli tuonut sen jälleen
päivänvaloon.

Insinööri käski miestensä kiinnittää köysiä jättiläisen kaulaan ja

vitjat sen torahampaiden ympärille; mutta eläimen takajalat olivat niin
painuneet virran pohjaan, että heidän täytyi jäädä odottamaan
kunnes vesi irrottaisi sen tykkänään.

Sitte vihdoinkin saatiin hevosten ja köysien avulla raskas ruumis

hinatuksi rannalle.

Torahampaat sahattiin poikki, ja sitte alkoi eläimen nylkeminen.

Mutta silloin, heidän paraikaa ollessaan tässä työssä, huomattiin
äkkiä että maa, jolla he seisoivat, alkoi vajota. He säntäsivät
veneillensä ja onnistuivat nipin näpin pelastumaan niihin; mutta
katsellessaan harvinaista saalistansa he saivat mielikarvaudekseen
nähdä, että väkevät aallot olivat nielaisseet sen mukaansa.

Mammutti oli nykypäiväin norsua paljon suurempi ja oli hyvin

varustettu elämään kylmässäkin ilmanalassa. Se eli ylipäänsä
sellaisissa seuduissa, missä virrat säännöllisesti tulvivat ja missä
löytyi paljon soita; on otaksuttu että se usein joutui laineitten saaliiksi
ja hukkui. Edelleen täytyy olettaa, että noiden ammoisten aikojen
ihmiset sitä mielellään metsästelivät; vaikka pyynti silloisilla
alkuperäisillä aseilla oli erinomaisen vaarallista, oli saalis sitä
suuriarvoisempi, sen lihalla kun kokonainen heimokunta voi elää
monet ajat.

Mammutin syömähampaat olivat jykevämmät kuin norsun, ja se

söi järeämpää ruokaa; erään viimeisimmäksi löydetyn eläimen
vatsassa tavattiin männyn- ja kuusenhavuja ja pureskeltuja käpyjä.

Samaan aikaan, jolloin mammutti kierteli Europaa (joka silloin oli

muodostukseltaan hyvin toisellainen kuin nykyään), eli täällä
muitakin outoja eläimiä: suunnaton, "sapelihampainen" tiikeri,
villakarvainen sarvikuono, jättiläislaiskiainen, jättiläishyeena ja
monenlaisia karhuja. Kaikkien näiden luurankoja on löydetty ja usein
samoista paikoista kuin ihmisten valmistamia piikiviaseita, niin että
tiedämme ihmissuvun ja näiden kadonneiden jättiläiseläinten silloin
jakaneen maan keskenään.

26. Kääpiöpuita.
 Japanissa ja myöskin Kiinassa on tapana kasvattaa kaikenlaisia
kääpiöpuita keskeyttämällä mahlan juoksu nuorissa taimissa. Muuan
Japanissa matkustellut englantilainen kasvientutkija kertoo siitä:
"Koska japanilaisten talojen ja myymälöiden alakerta on avoin
edestä ja takaa, voin katuja kulkeissani tuon tuostakin vilkaista
heidän sieviin pikku puutarhoihinsa; ja huomatessani jonkun toisia
paremmaksi en suinkaan laiminlyönyt käydä sitä lähemmältä
tarkastamassa. Monet näistä puutarhoista ovat erittäin pienet, jotkut
tuskin europalaista ruokasalia suuremmat; mutta niiden pinta on
saatu vaihtelevaksi pienillä turvepenkereillä, joille on istutettu
omituisiin muotoihin leikeltyjä kääpiöpuita, sekä pienoislammikoilla,
joissa kulta- ja hopeakalat pulahtelevat."

Hän huomasi näissä peukaloisen-puutarhoissa kasvavan mäntyjä,

azaleoja, sananjalkoja ja monenlaisia bambulajeja.

Jos nämä harvinaiset puut ovat kasvatetut vesasta — mikä on

tavallisinta — kierretään niiden runko jo taimena mitä merkillisimpiin
muotoihin; tämä tietysti tyrehyttää mahlan juoksun ja saa aikaan,
että sivuhaaroja putkahtaa esiin juuri niistä kohdista, joista niitä
toivotaan kasvavan. Yksipuoliseksi kasvaneella kääpiöpuulla ei
katsota olevan suurtakaan arvoa, sen täytyy olla tasasuhtainen.

Jos niitä taas kasvatetaan siemenestä, niin valitaan kaikkein

pieninten puiden pienimmät siemenet; nuorille taimille annetaan
mahdollisimman vähän vettä, ja sitä mukaa kuin uusia oksia tulee,
tukahutetaan niiden kasvu kaikilla mahdollisilla keinoilla.

Tulokset ovatkin aivan erinomaisia, vaikka niitä ei voi juuri

kauniiksi sanoa. Eräs kääpiöpetäjä, jonka ikä tiedetään ainakin
sadaksi vuodeksi, kasvaa laatikossa, jonka läpimitta on ½ metriä, ja
on sen oma korkeus ainoastaan 1 ½ metriä. Myöskin hedelmäpuita