Smart Cities: Introducing Digital

Innovation to Cities Oliver Gassmann

Visit to download the full and correct content document:
https://textbookfull.com/product/smart-cities-introducing-digital-innovation-to-cities-oliv
er-gassmann/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Smart Cities in Application: Healthcare, Policy, and

Innovation Stan Mcclellan

https://textbookfull.com/product/smart-cities-in-application-
healthcare-policy-and-innovation-stan-mcclellan/

Smart Cities Zaigham Mahmood

https://textbookfull.com/product/smart-cities-zaigham-mahmood/

Patent Management: Protecting Intellectual Property and

Innovation 1st Edition Oliver Gassmann

https://textbookfull.com/product/patent-management-protecting-
intellectual-property-and-innovation-1st-edition-oliver-gassmann/

Smart Cities Performability, Cognition, & Security Fadi

Al-Turjman

https://textbookfull.com/product/smart-cities-performability-
cognition-security-fadi-al-turjman/
Green and Smart Technologies for Smart Cities 1st
Edition Pradeep Tomar (Editor)

https://textbookfull.com/product/green-and-smart-technologies-
for-smart-cities-1st-edition-pradeep-tomar-editor/

From Internet of Things to Smart Cities: Enabling

Technologies 1st Edition Hongjian Sun

https://textbookfull.com/product/from-internet-of-things-to-
smart-cities-enabling-technologies-1st-edition-hongjian-sun/

Smart and Sustainable Planning for Cities and Regions

Adriano Bisello

https://textbookfull.com/product/smart-and-sustainable-planning-
for-cities-and-regions-adriano-bisello/

Smart Cities First Ibero American Congress ICSC CITIES

2018 Soria Spain September 26 27 2018 Revised Selected
Papers Sergio Nesmachnow

https://textbookfull.com/product/smart-cities-first-ibero-
american-congress-icsc-cities-2018-soria-spain-
september-26-27-2018-revised-selected-papers-sergio-nesmachnow/

A Future of Polycentric Cities: How Urban Life, Land

Supply, Smart Technologies and Sustainable Transport
Are Reshaping Cities Cole Hendrigan

https://textbookfull.com/product/a-future-of-polycentric-cities-
how-urban-life-land-supply-smart-technologies-and-sustainable-
transport-are-reshaping-cities-cole-hendrigan/
SMART CITIES
 ENDORSEMENTS

Further praise for Smart Cities:

Smart cities require suitable technologies,

sustainable business models, and proper
administration processes. This book conveys
concrete ways of how cities can become smart cities.

– Oliver Deuschle, SMIGHT at EnBW, Germany

This book succinctly expresses why only one smart

city can persist in face of location competition.

– Yvonne Beutler, Vice President of City Council, Switzerland

Digitalization opens up myriad development

possibilities in cities. This book expertly delineates
various “best practices” as well as core elements of a
systematic and strategic approach.

– Prof. Thomas Schildhauer, Humboldt Institute for Internet

and Society, Germany

Municipal utilities not only construct and operate

essential digital infrastructure, but also new services
for a smart city – from waste disposal “on demand”
to electromobility. This book can especially assist
 small public utility companies in their efforts to
develop and realize a strategy for their smart city.

– Katherina Reiche, Verband kommunaler Unternehmen e.V.,

Germany

The realization of smart city projects presupposes a

uniform understanding of their relevant dimensions.
This book and its smart city management model
offer the ideal foundation for this crucial unification.

– Orlando Gehrig, Swisspower Innovation, Switzerland

 SMART CITIES
Introducing Digital Innovation to Cities

BY

OLIVER GASSMANN
JONAS BÖHM
MAXIMILIAN PALMIÉ
University of St. Gallen, Switzerland
Emerald Publishing Limited
Howard House, Wagon Lane, Bingley BD16 1WA, UK

First edition 2019

Copyright © 2019 Emerald Publishing Limited

Reprints and permissions service

Contact: permissions@emeraldinsight.com

No part of this book may be reproduced, stored in a retrieval system,

transmitted in any form or by any means electronic, mechanical,
photocopying, recording or otherwise without either the prior written
permission of the publisher or a licence permitting restricted copying
issued in the UK by The Copyright Licensing Agency and in the USA
by The Copyright Clearance Center. Any opinions expressed in the
chapters are those of the authors. Whilst Emerald makes every effort
to ensure the quality and accuracy of its content, Emerald makes no
representation implied or otherwise, as to the chapters’ suitability
and application and disclaims any warranties, express or implied, to
their use.

British Library Cataloguing in Publication Data

A catalogue record for this book is available from the British Library

ISBN: 978-1-78769-614-3 (Print)

ISBN: 978-1-78769-613-6 (Online)
ISBN: 978-1-78769-615-0 (Epub)
 CONTENTS

List of Figures

List of Tables

Preface

How to Use This Book

The Future of Cities and the Concept of Smart Cities

1. The Future of Cities

Cities as a Megatrend
Current Challenges for Cities
Challenge 1: Urbanization and Opposing Trends
Challenge 2: Modernization Requires Time
Challenge 3: Development of Diverse Lifestyles
Challenge 4: Demographic Developments
Challenge 5: Overloading of Infrastructure
Challenge 6: Air Quality and Smog
Challenge 7: Noise
Challenge 8: Limited Resources of Cities
Challenge 9: Mobility and Tourism
Challenge 10: Tragedy of the Commons
Challenge 11: Immigration
Challenge 12: Flexibility
2. Smart Cities
A New Role for City Administration
The Digital Shadow of a City
Service Areas of a Digital Shadow
Smart Environment
Smart Living
Smart Economy
Smart Mobility
Smart Government
Smart People
Obstacles for a Smart City
Volatility
Uncertainty
Complexity
Ambiguity
The Most Common Obstacles
Business Models for a Smart City
What Is a Business Model?
The Smart City Management Model
Service Areas
The Transformation Process
Basic Elements

3. Smart City Lighthouse Projects

Case Study: Vienna
Initiate Transformation
Determine Location
Develop Concepts and Synchronize Partners
Activate Resources
Realize Projects
Operation and Institutionalization
Conclusion
Case Study: Munich
Initiate Transformation
Determine Location
Develop Concepts and Synchronize Partners
 Activate Resources
Realize Projects
Operation and Institutionalization
Conclusion
Case Study: Lyon
Initiate Transformation
Determine Location
Develop Concept and Synchronize Partners
Activate Resources
Realize Projects
Operation and Institutionalization
Conclusion
Case Study: Songdo City
Initiate Transformation
Determine Location
Develop Concepts and Synchronize Partners
Activate Resources and Realize Projects
Operation and Institutionalization
Conclusion
Case Study: Toronto
About Toronto
Overview of Smart City Toronto
Initiate Transformation
Determine Location
Develop Concepts and Synchronize Partners
Activate Resources
Waterfront Toronto: Initiate Transformation
Waterfront Toronto: Determine Location
Waterfront Toronto: Develop Concepts and Synchronize
Partners
What’s Interesting about Toronto?
What Can We Learn from the Lighthouse Projects?

4. Guidelines for Smart City Transformation

St Gallen’s Pilot Projects
Initiate Transformation
 Preparations and Initial Considerations
Assembling a Project Team
Developing a Vision
Setting Priorities
Kickoff and Clarifying Responsibilities
Determine Location
Internal Perspective
External Perspective
The Point-of-view Method
Stakeholder Map
Environmental Analysis
Identifying Strategic Options
Determining the Direction of Impact
Developing Concepts and Synchronizing Partners
Ensuring Partner and Citizen Participation
Designing and Implementing Data Governance
Preparing Funding
Developing Project Concepts
Selecting the Right Technology Platform
Developing Business Models
Finding Partners for Implementation
Dealing with Risks
Define Criteria for Project Selection
Performing Project Selection
Developing Roadmaps
Learning to Synchronize
Activate Resources
Finding Partners
Mobilizing Citizens
Building a Project Coalition
Clarify the Project Organization
Defining Funding
Removing Barriers
Realizing Projects
Operation and Institutionalization
Designing an Operating Model with Scaling
 Initiating a Continuous Improvement Process
Exploiting Synergies between Initiatives

5. Outlook
Software Is Eating the World
The Ubiquity of Data and Computing
Computational Materials
Decreasing Transaction Costs
A Trend Toward Ecosystems
The Rise of Artificial Intelligence
Unprecedented Forms of Mobility
New Work or No Work
The Merging of Humans and Machines
The Dark Side of the Moon
Twenty-one Critical Questions for Smart Cities in the Twenty-first
Century

6. Tools for the Transformation into a Smart City

The Smart City Maturity Model
How to Use the Model
Stakeholder Map
Worksheet: Smart City Initiative
Risk Assessment
How to Complete a Risk Assessment
Cause and Effect Tree
How to Use This Tool
Question for Business Model Scaling
How to Use This Tool
Patterns of Synergy

Contacts

Acknowledgements

Bibliography
Index
 LIST OF FIGURES

Chapter 1
Figure 1.1. The Worldwide Urban and Rural Population from 1950
to 2050.
Figure 1.2 Typical Development of Urbanization in a Western and
a Non-Western Nation.
Figure 1.3. The Most Urgent Challenges for Cities with Respect to
Smart City Topics.
Figure 1.4. Challenges Addressed by Smart City Projects.
Figure 1.5. Urbanization Worldwide.
Figure 1.6. Regions of Population Decline.
Figure 1.7. Citizens Fear the City’s Impact on Their Health.
Figure 1.8. Smog Values in London.
Figure 1.9. Percentage of Individuals Exposed to Exceedingly Loud
Night Noise, According to the Threshold Values Set by
the World Health Organization.
Figure 1.10. Worldwide Tourism Growth, 1996–2017.
Figure 1.11. The Frequently Double-digit Growth Rate of Tourism
Places Stress on Infrastructure.
Figure 1.12. Over-tourism in European Cities.
Chapter 2
Figure 2.1. The Digital Shadow of a City.
Figure 2.2. The Warka Water Tower
Figure 2.3. Development of the Tasks of Buildings in the Future
Energy System of Switzerland; the Tasks Are in
Parentheses.
Figure 2.4. The Holistic Concept of a Decentralized Energy System
of the Urban Area of Suurstoffi, Zug Estates AG, 2018.
Figure 2.5. Overview of the Solution Space of Decentralized Energy
Systems, Based on the Core Development Drivers:
Technological Innovation, Business Model Innovation,
Integration, and Digitalization.
Figure 2.6. Energy Hub in NEST at the Swiss Federal Laboratories
for Materials Science and Technology.
Figure 2.7. Smart Crosswalk.
Figure 2.8. Challenges of Smart City Transformations, According to
a Study Conducted by BI Intelligence.
Figure 2.9. The Main Smart City Challenges Faced by Mayors of US
Cities.
Figure 2.10. The Smart City Management Model.
Chapter 3
Figure 3.1. Objectives of the Smart City Framework Strategy at a
Glance.
Figure 3.2. Smarter Together Project Area in Simmering, Vienna.
Figure 3.3. The SIMmobil Mobile Information Stand.
Figure 3.4. Seestadt Aspern.
Figure 3.5. Logo of Perspektive München, Munich’s Strategic Urban
Development Concept.
Figure 3.6. Interaction of the Eight Central Objectives of City
Planning in Munich.
Figure 3.7. Overview of the Smart City Projects of Munich.
Figure 3.8. Organizational Structure of Munich’s Smart City
Initiatives.
Figure 3.9. Munich’s Smarter Together Project in the Freiham and
Neuaubing Districts.
Figure 3.10. Smarter Together Project Area in Lyon.
Figure 3.11. The Navly Electric and Autonomous Shuttle Service.
Figure 3.12. Master Plan of Songdo City.
Figure 3.13. Five-step Action Plan as Proposed by the SCWG.
Figure 3.14. Quayside and Toronto’s Eastern Waterfront.
Figure 3.15. Sidewalk Toronto’s Sustainability Vision.
Figure 3.16. Flexible and Mixed Uses.
Chapter 4
Figure 4.1. Communication by the Public Communications
Department of St Gallen Regarding Smart City Projects
in St Gallen (2017).
Figure 4.2. Visual Representation of the Remishueb Project.
Figure 4.3. First Step of the Transformation to a Smart City
According to the Smart City Management Model:
Initiate Transformation.
Figure 4.4. Public Value Scorecard for Project Selection.
Figure 4.5. Sample RACI Matrix.
Figure 4.6. Responsibility Matrix for the St Gallen Smart City
Initiative.
Figure 4.7. Organizational Model for the St Gallen Smart City.
Figure 4.8. Step 2 of the Smart City Transformation According to
the Smart City Management Model: Determine
Location.
Figure 4.9. Smart City Maturity Model.
Figure 4.10. Stakeholders in the Development of a Smart City.
Figure 4.11. Point-of-view Analysis for St Gallen.
Figure 4.12. A Map of the Stakeholder Network in St Gallen.
Figure 4.13. Visualization of a Benchmarking Exercise.
Figure 4.14. Definition of the Desired State.
Figure 4.15. Step 3 of the Smart City Transformation According to
the Smart City Management Model: Develop Concepts
and Synchronize Partners.
Figure 4.16. New Services Made Possible by the New 5G Standard.
Figure 4.17. The Magic Triangle of a Business Model.
Figure 4.18. Sample of a Smart City Probability-of-impact Matrix.
Figure 4.19. A Portion of St Gallen’s Impact Tree.
Figure 4.20. Step 4 of the Smart City Transformation According to
the Smart City Management Model: Mobilizing
Resources.
Figure 4.21. Conflicting Objectives in the Project Organization.
Figure 4.22. Examples of Goals that Typically Call for Private Versus
Public Financing.
Figure 4.23. Financial Cycles in a Smart City Transformation.
Figure 4.24. The “Valley of Death” in Smart City Transformation
Projects.
Figure 4.25. Step 5 of the Smart City Transformation According to
the Smart City Management Model: Realizing Projects.
Figure 4.26. Step 6 of the Smart City Transformation According to
the Smart City Management Model: Operation and
Institutionalization.
Figure 4.27. Existing Smart Cities and How They Use Synergies.
Chapter 6
Figure 6.1. Stakeholder Map.
Figure 6.2. Worksheet for the Conception of a Smart City Initiative.
Figure 6.3. Example of a Completed Worksheet.
Figure 6.4. Risk Probability and Impact Matrix.
Figure 6.5. Effect Tree.
Figure 6.6. Scaling Questionnaire, Part 1.
Figure 6.7. Scaling Questionnaire, Part 2.
Figure 6.8. Scaling Questionnaire, Part 3.
 LIST OF TABLES

Chapter 1
Table 1.1. TomTom Traffic Index for Smaller and Mega Cities
(2018).
Chapter 2
Table 2.1. Comparing Traditional City Management and
Paramecium Politics.
Chapter 3
Table 3.1. Qualitative Smart City Objectives in Munich.
Chapter 4
Table 4.1. Checklist for the Project Team.
Table 4.2. Checklist for a Visioning Workshop.
Table 4.3. Examples of “Smartness” in European Cities’ Smart City
Visions.
Table 4.4. St Gallen’s Initial Self-assessment.
Table 4.5. Examples of Smart City Implementation Initiatives in
Each Service Area.
Table 4.6. Ideas for Smart City Development in St Gallen.
Table 4.7. Typical Life Cycles of Smart City Infrastructure.
Table 4.8. Possible Sources of Financing for Smart City Projects.
Table 4.9. Overview of Risk Categories in Smart City
Transformation Projects.
Table 4.10. Checklist for an Initial Risk Assessment.
Table 4.11. Examples of Project Objectives and Possible
Performance-based Indicators.
Table 4.12. Example of a Benefit Value Analysis Using a Likert Scale
and Weighting.
Table 4.13. Synchronization Mechanisms for Smart City Initiatives.
Table 4.14. Comparison between Technology-oriented and Citizen-
oriented Smart City Planning.
Table 4.15. A Comparison between Traditional and Smart City
Procurement Management.
Table 4.16. Reasons for the Failure of Smart City Projects.
Table 4.17. Differences between Innovation Mode and Replication
Mode.
Table 4.18. Key Decisions in the Scaling Up Process.
Chapter 6
Table 6.1. Questionnaire to Assess Your City Using the Smart City
Maturity Model.
Table 6.2. Risk Assessment Checklist.
Table 6.3. Possible Synergy Patterns for different Types of Cities,
Based on Centralization of Asset Management and
Access to Funding.
 PREFACE

The concept of the “smart city” promises to solve many of the

urgent issues that accompany progressive urbanization –
overwhelming traffic congestion, strains on energy and water
systems, delinquency, inadequate housing, and the lack of social
inclusion – through digitalization. Smart cities are therefore highly
relevant for political decision makers in municipalities, administrative
agencies, and nonprofit and civic organizations. Moreover, smart or
“ecosystem” cities offer great potential for countless corporations in
the fields of information technology, real estate, telecommunications,
energy supply, auto-mobility, sensor systems, and data analytics.
Accordingly, it is not surprising that numerous highly innovative
companies, including IBM, Cisco, Telekom, Siemens, Toshiba, and
Google, along with public utilities around the world, are actively
investing in smart city development. Additionally, many startups are
concurrently entering the Internet of Things (IoT) and energy fields,
placing competitive pressure on established firms.
The social and political demands of the energy revolution,
combined with the auspicious possibilities of an interconnected yet
decentralized world within the framework of IoT, are accelerating the
transformation of urban centers toward becoming smart cities.
Despite the exploitation of existing potentials by “lighthouse” (i.e.,
pilot) cities, such as Barcelona, Munich, Lyon, and Vienna, most
municipalities have pursued smart city opportunities only to a limited
extent thus far. As a result, the discrepancies between leading smart
cities and less ambitious cities are widening. The need for action is
frequently discerned, yet the most appropriate path of action often
remains unclear.
Various important questions about smart city development are
still unanswered. What are the core elements of smart cities? What
steps should be followed in building them? Where does the greatest
potential lie? What is the ideal starting point? What procedures have
other cities applied? What can be learned from pioneers in the field?
Are the successes of the greenfield approaches applied by Asian
smart cities transferable to other parts of the world? What methods
and tools can be usefully implemented? What business models have
participating firms used? How can diverse stakeholders be effectively
integrated?
This book answers these questions in the form of solution paths,
accompanied by design concepts and success factors. It covers the
following main topics:

the future of cities;

an overview of smart cities;
smart city management model;
smart city lighthouses;
guidelines for smart city transformation; and
tools for making your city a smart city.

Cities today face tremendous challenges concerning livability,

mobility, energy, and communication. These challenges are forcing
them to reconsider their former self-conception, their functionality,
and their service offerings. However, cities that focus actively on
their objectives and on the requisite digital transformation can
imagine and realize entirely new living spaces. To help them achieve
this goal, they should learn from the experiences of pioneers in the
field, which we call lighthouse cities. Urban centers can orient their
strategies around the solutions and experiences of these role model
cities, so as to design and execute their own situation-specific,
customized transformation. These smart city management models
serve as reference frames that provide basic fundamentals, offer
recommendations for action, and contribute to the synchronization
of the transformation process. The models are especially valuable as
orientation tools introducing all stakeholders in a city or region to the
smart city concept.
This book is based on ongoing research undertaken by the
Institute of Technology Management (ITEM) and the Center for
Energy Innovation, Governance, and Investment at the University of
St. Gallen. Worthy of particular mention are the European Union
project “Smarter Together,” the national energy research program
comprising eight Swiss Competence Centers for Energy Research
(SCCERs), and numerous projects of the ITEM with partners from
the spheres of politics, administration, and the economy.
The target audience for this book includes all stakeholders
involved in a smart city transformation:

Mayors, council members, administrators, and managers who

must understand the impact of a smart city transformation and
wish to be informed about promising paths of action.
Decision makers in corporate settings (e.g., executives,
innovation and R&D leaders, project directors, product
managers, and startup entrepreneurs) who are involved in the
realization of smart cities.
Citizens who want to have a better understanding of future
conceptions of their living environment.

A book is always a collaborative learning process.1 We thank our

partners in Smarter Together, which we were able to assist in the
development of business models for the lighthouse projects and that
in return gave us great insights in the process of developing a smart
city. The concrete implementation example in the city of St. Gallen
was developed in close collaboration with the municipal utility of St.
Gallen (sgsw). We are particularly grateful to Marco Huwiler and
Céline Hähni as well as the mayor of St. Gallen, Thomas Scheitlin
who gave great insights and wrote the case study on St. Gallen. Very
special thanks further go to Karin Klöti, Adrian Joas, and Laura
Caviezel for their detailed research on the case studies, Simon Kuster
for the elaboration of smart city business models, and Matthias
Sulzer, Andrea Perl, and Kilian Schmück for their assistance with the
sections on smart energy, smart mobility, and smart government.
Lastly, we especially thank Pete Baker, Katy Mathers, and the entire
Emerald team for making this book possible.
The urban challenges of the future require more intelligent
concepts at all levels. The tools, processes, checklists, tips, and
general experiences that have arisen from our research and practice-
related work and are presented in this book can facilitate the
development of such key concepts by decision makers. They provide
a solid foundation for a diverse range of smart city transformation
projects.
We hope that these concepts will spread, and we wish all
individuals responsible for the realization of smart city elements
much success in the development of sustainable environmental,
social, and economic solutions.

NOTE
1. For a full and detailed description of all the contributions, see the
acknowledgements.
 HOW TO USE THIS BOOK

This book is designed as a standard, practical reference for

executing smart city transformations. It should give everybody
involved the necessary background understanding and tools to get
their hands dirty. Here is how we suggest that you use it.

First: Get an overall understanding of what a smart city can be, what
the challenges are, and where the topic is heading. Focus on the big
picture; don’t get buried in specifics, which will change rapidly with
new developments and technology improvements.

Second: Pay very close attention to the Smart City Management

Model. This comprehensive model is not an academic exercise; it
needs to be applied. It can become the most central management
tool in your own smart city projects. You may wish to adjust it
slightly, but be sure to involve your stakeholders in any revisions.

Third: Find inspiration from how other cities have pursued

transformation by reading about the model cities’ lighthouse projects
and reviewing the section on tools.

Finally: Engage! The full potential of this book, and especially of the
Smart City Management Model, emerges when it is shared with
others. To build consensus among all stakeholders, focus on
execution rather than on differences in definitions. For example, hold
a kickoff meeting with your stakeholders and discuss who will be
responsible for each part of the model.
Shortcuts: The book addresses many different stakeholders in smart
city transformations and tries to be as comprehensive as possible. In
view of that structure, particular stakeholders might appreciate
knowing a few shortcuts to the content most relevant to them:

• The decision maker: Chapters 1 and 2 explain what a smart city is

and how to manage it. These are the most important chapters for
you. If you want further detail on large cities, read the case
studies. For smaller cities (around 100,000 people), the example of
the Swiss city St. Gallen in Chapter 5 shows that every city has the
potential to take meaningful action!

• The implementer: If you are in charge of managing

implementation and need the right tools, tips, and tricks to guide
you, first familiarize yourself with the Smart City Management
Model. Then jump right into the tools section and do the analysis
of your city’s maturity level.
 THE FUTURE OF CITIES AND THE
CONCEPT OF SMART CITIES

The 19th century was a century of empires, the 20th

century, a century of nation states. The 21st century
will be a century of cities

– Wellington Webb,
Former Mayor of Denver,
Colorado, United States1

Cities are both a curse and a blessing. On the one hand, they
contribute to sustainability in important ways. Their inhabitants are
more eco-friendly, produce less CO2, and earn a higher average
income (GDP per capita) than rural residents. On the other hand,
cities are often associated with crime, air pollution, health problems,
high population density, increased soil sealing, social conflicts, and
traffic issues. The smart city concept attempts to confront these
negative aspects of cities with innovative, technology-based
approaches. Smart cities are introducing and disseminating
competitive advantages on an international scale.
China has incorporated smart cities as an integral component of
its urban planning, followed by India with its “100 Smart Cities” plan.
The number of smart city projects is growing daily. The Japanese
firm Panasonic is constructing a new residential district, “Future
Living Berlin,” in the city’s Adlershof section, including 69 housing
units with electricity and heat flow automatically regulated. Microsoft
founder Bill Gates has recently purchased a tract of land in Arizona
where he hopes to create a high-tech city with a high-speed cyber-
network, data centers, and autonomous vehicles. Furthermore, a
futuristic $500 billion megacity showcasing, among other things,
passenger drones has been planned for the desert sands of Saudi
Arabia, under the leadership of former Siemens CEO Klaus Kleinfeld.
These developments are making the very nature of the city a
center of attention with regard to the sustainability of regions or
nations. In the first part of this book, we consider why this is the
case, what the smart city concept truly offers cities beyond the
facade of glossy brochures created by technology firms, and where
typical implementation obstacles can be expected.
Despite the often-cited examples of smart megacity projects,
across the globe small and medium-sized cities are increasingly
struggling with rapid changes as well. Although the proportion of the
world population living in megacities (i.e., cities with more than 10
million inhabitants) has grown to 5.3% in 2010 (compared to 1.4%
in the 1960s) and will reach 7.9% in 2025 according to projections,
small and medium-sized cities (with between 300,000 and 5 million
inhabitants) have experienced equally rapid development: The
proportion of the global population living in such cities increased
from 11.2% in 1960 to 15.4% in 1990 and then to 19% in 2010, and
it is projected to reach 22.4% by 2025. In other words, far more
people live in modest-sized cities than in megacities. This frequently
ignored fact leads inevitably to the conclusion that medium-sized
cities and their municipalities should assume a predominant role with
respect to smart city initiatives in Europe. These cities will be
responsible for spreading smart city ideas. Thus, this book examines
the very specific challenges of such cities.

NOTE
1. Huffington Post, 2017.
Another random document with
no related content on Scribd:
hauskannäköinenkin, solakka, keskikokoinen, tukka tummanruskea,
kasvot säännölliset ja soikeat, vaikka hieman pitkänlaiset, silmät
kirkkaat, tummanharmaat ja avoimet, hyvin miettiväinen ja nähtävästi
hyvin rauhallinen. Kenties sanotaan, että punaiset posket eivät estä
olemasta fanaatikko ja mystikko, mutta minusta näyttää Aljoša olleen
tavallista suuremmassa määrässä realisti. Tietysti hän luostarissa
täydellisesti uskoi ihmeisiin, mutta minun käsittääkseni ihmeet eivät
koskaan saata realistia ymmälle. Eivät ihmeet taivuta realistia
uskoon. Jos todellinen realisti ei ole uskovainen, niin hän aina löytää
itsestään voimaa ja kykyä olla uskomatta ihmeeseenkin, ja jos ihme
tulee hänen eteensä kieltämättömänä tosiasiana, niin hän
mieluummin on uskomatta tunteitaan kuin myöntää tosiasian. Ja jos
hän sen myöntääkin, niin hän sen myöntää vain luonnollisena
tosiasiana, jota hän ei siihen asti ole tuntenut. Realistissa ei usko
synny ihmeestä, vaan ihme uskosta. Jos kerran realisti uskoo, niin
hänen juuri realisminsa vuoksi täytyy ehdottomasti myöntää ihmekin.
Apostoli Tuomas ilmoitti, että hän ei usko ennenkuin näkee, ja kun
hän näki, niin hän sanoi: »Minun Herrani ja minun Jumalani!» Saiko
ihme hänet uskomaan? Luultavinta on, että ei, vaan hän uskoi
ainoastaan sen tähden, että tahtoi uskoa ja kenties jo täydelleen
uskoi olemuksensa sisimmässä salasopukassa silloinkin, kun lausui:
»En usko ennenkuin näen.»

Sanotaan kenties, että Aljoša oli tylsä, kehittymätön, ei käynyt

kouluaan loppuun j.n.e. Totta oli, että hän ei ollut käynyt loppuun
kouluaan, mutta suuri vääryys olisi ollut sanoa häntä tylsäksi tai
tyhmäksi. Toistan vain, mitä jo edellä sanoin: hän astui tälle tielle
vain sen vuoksi, että se siihen aikaan teki syvän vaikutuksen hänen
mieleensä ja näytti ihanteellisen pääsytien hänen pimeydestä valoon
pyrkivälle sielulleen. Lisättäköön, että hän oli jo osittain viimeisiin
aikoihimme kuuluva nuorukainen, s.o. rehellinen luonnonlaadultaan
ja semmoinen, joka tahtoi heti koko henkensä voimalla päästä sitä
toteuttamaan sekä pian tehdä sankarityön valmiina uhraamaan
tämän sankariteon tähden kaikkensa, henkensäkin. Valitettavasti
nämä nuorukaiset eivät ymmärrä, että henkensä uhraaminen kenties
on helpoin kaikista uhrauksista useimmissa tapauksissa ja että
esimerkiksi viiden tai kuuden vuoden uhraaminen nuoruutta
kuohuvasta elämästään raskaaseen ja vaikeaan opiskeluun,
lukutyöhön, jos ei muun, niin sen takia, että kymmenkertaistaisivat
voimansa sen saman totuuden palvelemiseksi ja sen sankarityön
tekemiseksi, johon ovat mieltyneet ja jonka ovat ottaneet
suorittaakseen, — sellainen uhri monille heistä on melkein
ylivoimainen. Aljoša valitsi vain päinvastaisen tien kuin muut, mutta
hänessä oli sama halu pian tehdä sankariteko. Heti kun hän asiaa
vakavasti mietittyään tuli siihen vakaumukseen, että on olemassa
Jumala ja kuolemattomuus, hän luonnollisesti sanoi itselleen:
»Tahdon elää kuolemattomuutta varten enkä hyväksy puolinaista
kompromissia.» Aivan samoin hän olisi, jos olisi tullut siihen
johtopäätökseen, että kuolemattomuutta ja Jumalaa ei ole olemassa,
liittynyt ateisteihin ja sosialisteihin (sillä sosialismi ei ole ainoastaan
työväenkysymys tai niinsanotun neljännen säädyn kysymys, vaan
ensi sijassa ateistinen kysymys, kysymys ateismin nykyaikaisesta
ilmenemismuodosta, kysymys Baabelin tornista, joka rakennetaan
nimenomaan ilman Jumalaa, ei jotta maasta ulotuttaisiin taivaaseen,
vaan jotta taivas vedettäisiin maahan). Aljošasta oli suorastaan
omituista ja mahdotonta elää entisellä tavalla. On sanottu: »Jaa pois
kaikki ja seuraa minua, jos tahdot olla täydellinen.» Aljoša sanoi
itselleen: »Enhän voi 'kaiken' asemesta antaa kahta ruplaa ja
toteuttaa sanoja 'seuraa minua' vain käymällä
jumalanpalveluksessa.» Lapsuuden ajoilta oli kenties hänen
muistissaan säilynyt jokin kuva kaupunkimme luona olevasta
luostarista, jonne äiti oli saattanut hänet ottaa mukaan
jumalanpalvelukseen. Ehkäpä vaikuttivat myös laskevan auringon
vinot säteet jumalankuvan edessä, jota kohti riivattu äiti oli hänet
ojentanut. Miettiväisenä hän silloin tuli luoksemme, kenties vain
katsomaan, oliko täällä kaikki vai oliko täälläkin vain kaksi ruplaa, ja
— hän kohtasi luostarissa tuon vanhan munkin…

Tuo munkki oli, kuten jo aikaisemmin olen selittänyt, ukko Zosima,

mutta tässä pitäisi mainita muutama sana siitäkin, mitä yleensä
luostarinvanhimmat luostareissamme ovat. Ikävä vain, että tässä
asiassa en tunne olevani kyllin pätevä enkä vahva. Koetan sentään
selittää lyhyesti ja pintapuolisesti. Ensiksikin asiantuntijat ja pätevät
henkilöt vakuuttavat, että luostarinvanhimmat ja
luostarinvanhinjärjestelmä tuli meidän venäläisissä luostareissamme
käytäntöön vasta äskettäin, ei sataakaan vuotta takaperin,
jotavastoin se kaikkialla kreikkalaiskatolisilla Itämailla, varsinkin
Sinailla ja Athos-vuorella, on ollut olemassa jo toista tuhatta vuotta.
Väitetään luostarinvanhinjärjestelmän olleen ja täytyneen olla
olemassa meilläkin Venäjällä vanhimpina aikoina, mutta Venäjän
koettelemusten aikana, tataarilaisvallan aikoina, sekasorron kaudella
ja entisen yhteyden idän kanssa katkettua Konstantinopolin
valloituksen jälkeen, tämä laitos oli meillä jäänyt unhoon ja
luostarinvanhimmat hävisivät. Mutta tämän laitoksen elvytti meillä
taas eloon viime vuosisadan loppupuolella eräs suurista
uskonsankareistamme (kuten häntä nimitetään) Paísi Velitškovski ja
hänen opetuslapsensa, mutta vielä nytkin, lähes sadan vuoden
kuluttua, se on käytännössä vain sangen harvoissa luostareissa ja
sitä on toisinaan miltei vainottukin Venäjällä ennenkuulumattomana
uutuutena. Erityisesti se on kukoistanut meillä Venäjällä eräässä
kuuluisassa erämaassa, Kozelskaja Optinassa. Milloin ja kenen
toimesta se juurtui kaupunkimme luona olevaan luostariin, sitä en voi
sanoa, mutta siinä oli jo kolmas polvi luostarinvanhimpia ja luostarin
vanhin Zosima oli niistä viimeinen, mutta hänkin oli jo haudan
partaalla vanhuudesta ja sairaudesta eikä ollenkaan tiedetty, kuka
täyttäisi hänen sijansa. Kysymys oli meidän luostarillemme tärkeä,
koska luostarimme ei siihen saakka ollut millään saavuttanut
erikoista kuuluisuutta: siellä ei ollut pyhimysten jäännöksiä, ei
ihmeellisellä tavalla ilmestyneitä ja ihmeitä tekeviä pyhäinkuvia eikä
sillä edes ollut esitettävänä kuuluisaa perimätietoa, joka olisi liittänyt
sen vaiheet historiaamme, sillä sen ei tiedetty tehneen historiallisia
urotekoja eikä palveluksia isänmaalle. Se oli kohonnut
kukoistukseen ja tullut tunnetuksi yli koko Venäjän juuri luostarin
vanhinten takia, joita näkemään ja kuulemaan sinne vaelsi
joukoittain hurskaita Venäjän joka puolelta tuhannen virstan takaa.
Siis, mitä on luostarinvanhin, staarets? Luostarinvanhin on mies,
joka ottaa teidän sielunne ja teidän tahtonne omaan sieluunsa ja
tahtoonsa. Valitessanne itsellenne luostarinvanhimman te luovutte
omasta tahdostanne ja alistatte sen täydelliseen kuuliaisuuteen
hänelle kokonaan kieltäen itsenne. Tämän koetuksen, tämän hirveän
elämänkoulun ottaa siihen antautuva itselleen vapaaehtoisesti,
toivoen pitkän koetusajan jälkeen voivansa voittaa itsensä siinä
määrin, että voi viimein, oltuaan kuuliainen koko elämänsä ajan,
saavuttaa täydellisen vapauden, t.s. vapauden itsestään, ja välttää
niiden kohtalon, jotka ovat eläneet koko elämänsä löytämättä itseään
itsessään. Tämä keksintö, nimittäin luostarinvanhimmat, ei ole
teoreettinen, vaan siihen on Itämailla johtanut käytäntö, joka meidän
aikanamme on jo tuhat vuotta vanha. Velvollisuudet
luostarinvanhinta kohtaan eivät ole tavallista »kuuliaisuutta»,
jommoista aina on ollut olemassa venäläisissäkin luostareissa.
Luostarinvanhin on hänen tahtoonsa alistuvan elinkautinen rippi-isä,
eikä sitovan ja sidotun välinen yhdysside ole katkaistavissa.
Kerrotaan esimerkiksi, että kerran vanhimpien kristittyjen aikana eräs
tällainen alokas ei täyttänyt kuuliaisuuden vaatimusta, jonka hänen
luostarinvanhimpansa oli hänelle asettanut, ja poistui hänen luotaan
luostarista sekä siirtyi toiseen maahan, Syyriasta Egyptiin. Siellä hän
monia ja suuria sankaritekoja tehtyään sai viimein sen armon, että
joutui kärsimään kidutusta ja marttyyrikuoleman uskon puolesta.
Mutta kun kirkko hautasi hänen ruumistaan pitäen häntä jo
pyhimyksenä, niin yht'äkkiä diakonin lausuessa: »Salatut, tulkaa
julki!» ruumisarkku ja siinä makaava marttyyrin ruumis lensi pois
paikaltaan ja paiskautui ulos kirkosta, ja näin tapahtui kolme kertaa.
Lopulta vasta saatiin tietää, että tämä pyhä marttyyri oli rikkonut
kuuliaisuuden ja poistunut luostarinvanhimpansa luota eikä
senvuoksi voinut ilman luostarinvanhimman suostumusta saada
anteeksi suurista sankariteoistaan huolimatta. Mutta kun paikalle
kutsuttu luostarinvanhin päästi hänet kuuliaisuuden velvollisuudesta,
niin silloin vasta hänet voitiin haudatakin. Tietysti tämä on vain vanha
legenda, mutta tässä on äskeinen tapahtuma: eräs meidän
nykyaikaisista munkeistamme sai pelastuksen Athos-vuoren
luostarissa, ja äkkiä hänen luostarinvanhimpansa käski hänen
poistua Athoksesta, jota hän koko sydämestään rakasti pyhäkkönä
ja rauhallisena turvapaikkana, sekä käski hänen mennä ensin
Jerusalemiin rukoilemaan pyhillä paikoilla ja sitten Venäjän
pohjoiseen osaan, Siperiaan: »Siellä on sinun paikkasi eikä täällä.»
Hämmästynyt ja murheen murtama munkki meni Konstantinopolissa
ekumeenisen patriarkan luo ja pyysi tätä päästämään hänet
kuuliaisuuden velvollisuudesta, mutta ekumeeninen valtias vastasi
hänelle, että ei vain hänen, ekumeenisen patriarkan, ole mahdoton
vapauttaa häntä, vaan koko maan päällä ei ole eikä voi olla sellaista
valtaa, joka voisi päästää hänet kuuliaisuudesta, minkä
luostarinvanhin on pannut hänen velvollisuudekseen, paitsi tuon
luostarinvanhimman itsensä valta. Luostarinvanhimmilla on siis
erinäisissä tapauksissa rajaton valta, joka on kaiken yläpuolella.
Juuri tästä syystä luostarinvanhinjärjestelmää monissa luostareissa
meillä alussa miltei vainottiin. Mutta kansa alkoi heti pitää suuressa
arvossa luostarinvanhimpia. Meidän luostarimme luostarinvanhinten
luo esimerkiksi virtasi sekä rahvasta että mitä huomattavimpiakin
henkilöitä langetakseen heidän edessään maahan, tunnustaakseen
heille epäilynsä, syntinsä ja kärsimyksensä ja pyytääkseen neuvoa
ja opetusta. Tämän nähdessään luostarinvanhinten vastustajat
huusivat muitten syytösten ohessa, että tässä omavaltaisesti ja
kevytmielisesti alennettiin ripin salaisuutta, — vaikka alokkaan tahi
maallikon yhtäjaksoinen ripittäytyminen luostarinvanhimmalleen ei
tapahdu sakramenttina. Asia päättyi kuitenkin niin, että
luostarinvanhinjärjestelmä säilyi ja kotiutui vähitellen venäläisiin
luostareihin. Saattaa kyllä olla totta sekin, että tämä koeteltu ja jo
tuhat vuotta vanha ase ihmisen siveelliseksi uudestisyntymiseksi
orjuudesta vapauteen ja siveelliseen täydellisyyteen saattaa muuttua
kaksiteräiseksi aseeksi, niin että se kenties johtaa jonkun nöyryyden
ja lopullisen itsensävoittamisen asemesta päinvastoin kaikkein
saatanallisimpaan ylpeyteen, toisin sanoen kahleisiin eikä
vapauteen.

Luostarinvanhin Zosima oli kuudenkymmenenviiden vuoden

ikäinen, polveutui tilallisista, oli muinoin aikaisimmassa
nuoruudessaan sotilaana ja palveli Kaukaasiassa yliupseerina.
Epäilemättä hän oli tehnyt Aljošaan vaikutuksen jollakin erikoisella
henkisellä ominaisuudellaan. Aljoša asui ukon omassa kammiossa,
ja ukko piti paljon hänestä sekä päästi hänet läheisyyteensä. On
huomattava, että asuessaan silloin luostarissa Aljoša ei ollut
mihinkään sidottu, saattoi poistua minne tahtoi vaikkapa
päiväkausiksi ja piti puoliviittaansa vapaaehtoisesti, jotta ei olisi
toisenlainen kuin muut luostarissa. Mutta tietysti tämä miellytti häntä
itseäänkin. Kenties Aljošan nuorukaiselliseen mielikuvitukseen
voimakkaasti vaikutti se voima ja kunnia, joka alati ympäröi hänen
luostarinvanhintaan. Ukko Zosimasta sanoivat monet, että kun hän
niin monet vuodet oli päästänyt puheilleen niitä, jotka tulivat hänen
luokseen avaamaan sydämensä ja hartaasti halusivat hänen
neuvoaan ja lääkitsevää sanaansa, niin hän oli vastaanottanut
sieluunsa semmoisen määrän tunnustuksia, murheita, näkyjä, että
hän lopulta kehittyi niin ihmeen tarkkanäköiseksi, että saattoi
ensisilmäyksellä, jonka hän loi luokseen saapuvaan tuntemattomaan
ihmiseen, arvata mitä varten tämä oli tullut, mitä hän tarvitsi, vieläpä
millainen tuska jäyti hänen omaatuntoaan, ja hän yllätti, saattoi
hämilleen ja toisinaan pelästyttikin tulijan tuntemalla hänen
salaisuutensa, ennenkuin tulija oli lausunut sanaakaan. Mutta tämän
ohessa Aljoša oli melkein aina huomannut, että ne, jotka
ensimmäisen kerran menivät ukon luo kahdenkeskiseen
keskusteluun, olivat mennessään pelon ja levottomuuden vallassa,
mutta tulivat melkein aina hänen luotaan säteilevinä ja iloisina, ja
synkimmätkin kasvot olivat muuttuneet onnellisiksi. Aljošaa
hämmästytti tavattomasti sekin, että ukko ei ollut ensinkään ankara,
päinvastoin hän melkein aina oli iloinen kohtelussaan. Munkit
sanoivat hänestä, että hän nimenomaan kiintyy sielullaan siihen,
joka on suuri syntinen, ja kaikkein syntisimpiä hän enimmän
rakastaakin. Munkkien joukossa oli vielä vanhuksen viimeisinäkin
elinvuosina hänen vihamiehiään ja kadehtijoitaan, mutta heitä oli
enää hyvin vähän ja he olivat vaiti, vaikka heidän joukossaan oli
muutamia sangen kuuluisia ja mahtavia luostarin henkilöitä, kuten
esimerkiksi eräs vanhimmista munkeista, suuri vaikenija ja
harvinainen paastooja. Suuri enemmistö kuitenkin jo oli ehdottomasti
Zosiman puolella, ja sangen monet häntä rakastivat koko
sydämestään, palavasti ja vilpittömästi. Muutamat olivat suorastaan
yltiöpäisesti kiintyneet häneen. Tämmöiset sanoivat suoraan,
joskaan eivät aivan ääneen, että hän on pyhä ja että siitä ei enää ole
epäilystäkään, ja aavistaen hänen pian kuolevan he odottivat kohta
tapahtuvia ihmeitä ja suurta kunniaa luostarille lähitulevaisuudessa
vainajasta. Ukon ihmeitätekevään voimaan Aljoša uskoi empimättä
aivan niinkuin hän empimättä uskoi myös kertomukseen kirkosta
ulos lentäneestä ruumisarkusta. Hän näki, kuinka monet tulivat
sairaitten lasten tai täysikasvuisten sukulaistensa kanssa ja rukoilivat
vanhusta panemaan kätensä niiden päälle ja lukemaan niiden
puolesta rukouksen ja kuinka he pian palasivat, jotkut jo seuraavana
päivänä, ja lankesivat kyynelsilmin maahan vanhuksen eteen
kiittääkseen häntä sairaitten parantamisesta. Oliko se parantamista
vai luonnollinen käänne parempaan päin taudin kulussa, sitä ei
Aljoša ollenkaan ottanut kysyäkseen, sillä hän luotti jo täydelleen
opettajansa henkiseen voimaan, ja tämän kunnia oli ikäänkuin hänen
oma voittonsa. Mutta erityisesti värisi hänen sydämensä ja hän
ikäänkuin säteili, kun vanhus tuli ulos eri puolilta Venäjää
saapuneitten, rahvaaseen kuuluvien pyhissäkävijäin luo, jotka suurin
joukoin odottivat erakkomajan ovella hänen ulostuloaan
nimenomaan nähdäkseen vanhuksen ja saadakseen hänen
siunauksensa. He lankesivat maahan hänen eteensä, itkivät,
suutelivat hänen jalkojaan, suutelivat maata, jolla hän seisoi,
parkuivat, eukot ojensivat häntä kohti lapsiaan, hänen luokseen
tuotiin riivaajaisen vaivaamia. Vanhus puhui heidän kanssaan, luki
heidän puolestaan lyhyen rukouksen, siunasi heitä ja laski heidät
menemään. Viime aikoina hän oli toisinaan taudinkohtauksista niin
heikontunut, että tuskin jaksoi tulla ulos kammiostaan. Pyhissäkävijät
odottivat välistä luostarissa hänen näyttäytymistään useita päiviä.
Aljošan mieleen ei noussut mitään kysymyksiä, miksi he häntä niin
rakastavat, miksi he lankeavat maahan hänen eteensä ja itkevät
liikutuksesta, kun vain näkevät hänen kasvonsa. Oi, hän ymmärsi
Erinomaisen hyvin, että venäläisen rahvaanmiehen nöyrällä sielulla,
ovat kiduttaneet työ ja suru ja ennen kaikkea ainainen vääryys ja
ainainen synti, sekä omat että maailman synnit, ei ole
voimakkaampaa tarvetta ja lohdutusta kuin löytää pyhäkkö tai
pyhimys, langeta sen eteen ja kumartaa sitä: »Jos meillä onkin
syntiä, valhetta ja viettelyksiä, niin onpa kuitenkin maan päällä
jossakin pyhä ja korkein. Hänelläpä on sen sijaan totuus, hän tietää
totuuden: siis totuus ei kuole maan päältä, ja saapuu se kaiketi
joskus meillekin ja vallitsee koko maata, niinkuin luvattu on.» Aljoša
tiesi, että juuri näin kansa tuntee ja ajatteleekin, hän ymmärsi sen,
mutta sitä, että vanhus juuri olikin tuo pyhimys, tuo jumalallisen
totuuden vartija kansan silmissä, — sitä ei ollenkaan epäillyt
itsekään yhdessä noitten itkevien talonpoikien ja heidän sairaitten
eukkojensa kanssa, jotka ojensivat vanhukselle lapsiaan. Se
vakaumus taas, että vanhus kuoltuaan tuottaa luostarille tavattoman
kunnian, vallitsi Aljošan mielessä kenties vielä voimakkaampana
kuin kenenkään muun mielessä luostarissa. Yleensäkin noina
viimeisinä aikoina oli jokin syvä, palava sisällinen innostus alkanut
yhä voimakkaammin leimuta hänen sydämessään. Häntä ei
ollenkaan saattanut levottomaksi se, että tuo vanhus sentään oli
hänen edessään ainoa lajiaan; »hän on kuitenkin pyhä, hänen
sydämessään on uudistumisen salaisuus kaikkia varten, se voima,
joka viimein saattaa totuuden voimaan maan päällä — ja kaikista
tulee pyhiä, ja he rakastavat toisiansa, eikä ole rikkaita eikä köyhiä,
ei ylennettyjä eikä alennettuja, vaan kaikki ovat kuin Jumalan lapsia,
ja todellinen Kristuksen valtakunta lähestyy.» Tämmöistä haaveili
Aljošan sydän.
 Aljošaan näytti tehneen mitä syvimmän vaikutuksen hänen,
molempien veljiensä tulo, joita hän siihen asti ei ollenkaan ollut
tuntenut. Veljensä Dmitri Fjodorovitšin kanssa hän tuli pikemmin
läheisiin väleihin, vaikka tämä oli saapunut myöhemmin kuin hänen
toinen (samasta äidistä syntynyt) veljensä Ivan Fjodorovitš. Hänen
oli kovin tehnyt mieli tutustua veli Ivaniin, mutta nyt, kun tämä oli ollut
jo kaksi kuukautta ja he olivat tavanneet toisensa jokseenkin usein,
he eivät vielä ollenkaan olleet päässeet lähelle toisiaan. Aljoša oli
itsekin harvapuheinen ja ikäänkuin odottavalla kannalla ja häpesi
jotakin, ja veli Ivan taas, jonka Aljoša huomasi alussa luovan häneen
pitkiä ja uteliaita katseita, näytti pian lakanneen kokonaan
ajattelemasta häntä. Aljoša huomasi sen ja oli siitä jonkin verran
ihmeissään. Hän ajatteli veljen välinpitämättömyyden johtuvan
heidän ikäerostaan ja erilaisesta sivistyksestään. Mutta Aljoša ajatteli
muutakin: noin vähäinen mielenkiinto ja osanotto häntä kohtaan
Ivanissa saattoi johtua jostakin Aljošalle aivan tuntemattomasta
seikasta. Jostakin syystä hänestä näytti siltä, että Ivanin ajatukset
askaroivat jossakin sisällisessä ja tärkeässä asiassa ja että hän pyrki
johonkin kenties hyvin vaikeasti saavutettavaan päämäärään, joten
hän ei joutanut kiinnittämään huomiotaan häneen, ja siinä oli ainoa
syy siihen, että hän katseli Aljošaa niin hajamielisesti. Aljoša mietti
sitäkin, oliko tässä mahdollisesti jonkinmoista halveksimista tyhmää
munkin alokasta kohtaan oppineen jumalankieltäjän puolelta. Hän
tiesi varsin hyvin, että veli oli ateisti. Jos tuommoista halveksimista
oli olemassa, niin hän ei saattanut siitä loukkaantua, mutta
jonkinmoisen itselleen käsittämättömän ja levottomuutta herättävän
ihmettelyn vallassa hän odotti, että veli tahtoisi lähestyä häntä. Veli
Dmitri Fjodorovitš puhui Ivan-veljestä mitä suurimmalla
kunnioituksella ja aivan kuin erikoisella ymmärtämyksellä. Häneltä
Aljoša myös sai tietää kaikki sen tärkeän asian yksityiskohdat, joka
viime aikoina oli huomattavalla tavalla ja läheisesti sitonut molemmat
vanhemmat veljet toisiinsa. Dmitrin ihastuneet lausunnot veli Ivanista
olivat Aljošan mielestä sitäkin kuvaavampia, kun veli Dmitri oli Ivaniin
verrattuna miltei sivistymätön mies ja molemmat veljet rinnatusten
asetettuina olivat ihmisinä ja luonteina niin selvät vastakohdat, että
vaikea oli kuvitellakin kahta erilaisempaa henkilöä.

Tähän aikaan tapahtui tuon epäyhtenäisen perheen jäsenten

kohtaaminen eli paremmin sanoen perhekokous luostarinvanhimman
kammiossa ja teki erittäin syvän vaikutuksen Aljošaan. Tämän
kokouksen aihe oli oikeastaan teennäinen. Juuri tähän aikaan olivat
Dmitri Fjodorovitšin ja hänen isänsä Fjodor Pavlovitšin väliset
erimielisyydet perintöön ja omaisuutta koskeviin laskelmiin nähden
joutuneet nähtävästi mahdottomalle asteelle. Välit kärjistyivät ja
kävivät sietämättömiksi. Fjodor Pavlovitš näyttää ensimmäisenä ja
luultavasti leikillään esittäneen ajatuksen, että kokoonnuttaisiin ukko
Zosiman kammioon, ja vaikka ei turvauduttaisikaan suorastaan
hänen välitykseensä, niin olisi kuitenkin tavallaan sopivampaa tehdä
siellä sopimus, jotapaitsi luostarinvanhimman arvo ja persoona
saattoivat vaikuttaa vakuuttavasti ja sovittavasti. Tietysti Dmitri
Fjodorovitš, joka ei ollut koskaan ollut luostarinvanhimman luona
eikä ollut häntä edes nähnyt, luuli, että tarkoituksena oli pelästyttää
häntä luostarinvanhimmalla, mutta koska hän itsekin salaisesti moitti
itseään siitä, että oli viime aikoina riidellessään isänsä kanssa
monesti esiintynyt kovin tuikeasti, niin hän suostui esitykseen.
Mainittakoon tässä, että hän ei asunut isänsä talossa kuten Ivan
Fjodorovitš, vaan erillään toisessa päässä kaupunkia. Nyt tapahtui,
että Pjotr Aleksandrovitš Miusov, joka tähän aikaan asui luonamme,
erityisesti tarttui tähän Fjodor Pavlovitšin ajatukseen.
Neljäkymmentä- ja viisikymmentäluvun liberaalina, vapaa-ajattelijana
ja ateistina hän kenties ikävystyksestä tai ehkäpä kevytmielisesti
huvitellakseen otti innokkaasti osaa tähän asiaan. Hänessä heräsi
yht'äkkiä halu saada nähdä luostari ja »pyhimys». Koska hänen
vanhat riitansa luostarin kanssa yhä jatkuivat ja oikeusjuttu heidän
maittensa rajoista ja joistakin hakkuuoikeuksista metsään ja
kalastusoikeuksista joessa yhä oli vireillä, niin hän kiiruhti
käyttämään tätä hyväkseen sillä verukkeella, että hän muka itse
halusi neuvotella apotin kanssa siitä, eikö jotenkin voisi saada
heidän riitojaan päättymään sovintoon. Se, joka tuli näin jaloin
aikomuksin, otettaisiin tietysti vastaan luostarissa paljon
huomaavaisemmin ja kohteliaamminkin kuin semmoinen, joka tulee
vain uteliaisuudesta. Kaikki nämä näkökohdat saattoivat luostarissa
tehdä jonkinlaisen sisäisen vaikutuksen sairaaseen
luostarinvanhimpaan, joka viime aikoina ei juuri ollenkaan ollut
poistunut kammiostaan ja oli sairauden vuoksi kieltäytynyt ottamasta
vastaan tutuimpiakin kävijöitä. Asia päättyi niin, että vanhus suostui
ja päivä määrättiin. »Kuka on pannut minut toimittamaan jakoa
heidän välillään?» sanoi hän vain hymyillen Aljošalle.

Kuultuaan kokouksesta Aljoša tuli hyvin levottomaksi. Ainoa näistä

käräjöivistä ja riitelevistä, joka saattoi ottaa tuon kokouksen
vakavasti, oli epäilemättä vain Dmitri. Muut kaikki saapuvat
kevytmielisistä ja kenties luostarinvanhinta loukkaavista vaikuttimista
— sen Aljoša ymmärsi. Veli Ivanin ja Miusovin tulon syynä on
uteliaisuus, ehkäpä kaikkein karkeinta lajia, ja hänen isänsä taas
mahdollisesti tahtoo panna, toimeen jonkinmoisen ilvenäytelmän. Oi,
vaikka Aljoša olikin vaiti, niin hän varsin hyvästi ja syvästi tunsi
isänsä. Sanon vieläkin, että tämä poika ei ollut ensinkään niin
yksinkertainen kuin minä kaikki häntä pitivät. Raskain mielin hän
odotti määrättyä päivää. Epäilemättä hän oli hyvin huolissaan
omasta puolestaan, omasta sydämestään, ja toivoi, että nuo
perheriidat saataisiin jollakin tavoin loppumaan. Mutta enimmän hän
kuitenkin oli huolissaan vanhuksen puolesta: hän vapisi hänen
puolestaan, hänen kunniansa puolesta, pelkäsi häntä loukattavan,
pelkäsi varsinkin Miusovin hienoa, kohteliasta ivaa ja oppineen
Ivanin ylempää tulevaa, äänetöntä arvostelua, — tämmöiseksi hän
kuvitteli asian. Hän aikoi jo uskaltaa niin paljon, että varoittaisi
vanhusta ja sanoisi hänelle jotakin noista mahdollisesti saapuvista
henkilöistä, mutta tarkemmin mietittyään hän jätti sen tekemättä.
Hän ilmoitti vain määräpäivän edellisenä päivänä erään tuttunsa
kautta veljelleen Dmitrille, että hän pitää hänestä paljon ja odottaa
hänen täyttävän mitä on luvannut. Dmitri vaipui mietteisiin, sillä hän
ei voinut muistaa mitään luvanneensa, ja vastasi vain kirjeellä, että
hän kaikin voimin koettaa hillitä itseään »halpamaisuuden edessä»
ja että vaikka hän syvästi kunnioittaa luostarinvanhinta ja veljeään
Ivania, niin hän on varma siitä, että tässä on joko jokin ansa hänelle
tahi arvoton ilveily. »Kuitenkin mieluummin nielaisen kieleni kuin
unohdan kunnioituksen pyhää miestä kohtaan, jota sinä pidät niin
suuressa arvossa», lopetti Dmitri kirjeensä. Aljošaa se ei kovin
paljon rohkaissut.

Toinen kirja

Sopimaton kokous

1.

Tultiin luostariin
 Sattui tulemaan kaunis, lämmin ja kirkas päivä. Oli elokuun loppu.
Kohtauksen luostarinvanhimman luona oli määrä tapahtua kohta
päiväjumalanpalveluksen jälkeen, noin puoli kahdentoista aikaan.
Meidän luostarivieraamme eivät kuitenkaan saapuneet
jumalanpalvelukseen, vaan tulivat juuri sen päättyessä. He tulivat
kaksissa ajopeleissä. Ensimmäisissä ajopeleissä, komeissa
vaunuissa, joita veti kaksi kallisarvoista hevosta, saapui Pjotr
Aleksandrovitš Miusov mukanaan kaukainen sukulaisensa, hyvin
nuori, noin kahdenkymmenen vuoden ikäinen mies Pjotr Fomitš
Kalganov. Tämä nuori mies valmistautui yliopistoon, mutta Miusov,
jonka luona hän jostakin syystä toistaiseksi asui, houkutteli häntä
mukaansa ulkomaille, Zürichiin tai Jenaan, jotta hän siellä menisi
yliopistoon ja suorittaisi opintonsa. Nuorukainen ei vielä ollut tehnyt
päätöstään. Hän oli miettiväinen ja hajamielisen näköinen. Hänen
kasvonsa olivat miellyttävät, ruumiinrakenne vahva ja hän oli
jokseenkin pitkä. Hänen katseensa oli omituisen liikkumaton: kuten
kaikki hyvin hajamieliset ihmiset hän saattoi katsella jotakuta kauan
ja katsettaan pois kääntämättä eikä kuitenkaan nähnyt sitä, johon
katsoi. Hän oli vaitelias ja jonkin verran kömpelö, mutta saattoi
tapahtua — ei kuitenkaan muulloin kuin hänen ollessaan
kahdenkesken jonkun kanssa — että hän yht'äkkiä tuli hyvin
puheliaaksi, rajuksi ja naurunhaluiseksi ja nauroi mene tiedä mille
kaikelle. Mutta hänen innostuksensa sammui yhtä nopeasti ja äkkiä
kuin oli syntynytkin. Hän oli aina hyvin, jopa hienosti puettu. Hänellä
oli jonkin verran aivan omaa omaisuutta ja hän odotti saavansa vielä
paljon enemmän lisää. Aljoša ja hän olivat ystäviä.

Vanhoilla, rämisevillä, mutta tilavilla ajurinrattailla, joita veti pari

harmaanpunertavaa hevosta, jotka jäivät paljon jäljelle Miusovin
vaunuista, saapuivat Fjodor Pavlovitš ja hänen poikansa Ivan
Fjodorovitš. Dmitri Fjodorovitšille oli jo edellisenä päivänä ilmoitettu
aika ja hetki, mutta hän oli myöhästynyt. Tulijat jättivät ajopelinsä
muurin luo majataloon ja tulivat jalan sisälle luostarin portista. Paitsi
Fjodor Pavlovitšia eivät muut kolme luultavasti koskaan olleet
nähneet mitään luostaria, ja Miusov tuskin oli noin
kolmeenkymmeneen vuoteen käynyt kirkossa. Hän katseli jossakin
määrin uteliaana ympärilleen tekeytyen hieman mahtipontisen
luontevaksi. Mutta hänen tutkivalle älylleen ei luostarin sisäpuolella
tarjoutunut muuta nähtävää kuin kirkko ja talousrakennukset, jotka
muuten olivat varsin tavallisen näköiset. Viimeiset ihmiset olivat
tulossa kirkosta, ottivat lakin päästään ja tekivät ristinmerkkejä.
Rahvaan joukossa oli myös matkustavia ylempien
yhteiskuntaluokkien jäseniä, pari kolme rouvaa, eräs hyvin vanha
kenraali. Kaikki he olivat asettuneet majataloon. Kerjäläiset
ympäröivät heti tulijamme, mutta kukaan ei antanut heille mitään.
Ainoastaan Petruša Kalganov otti kukkarostaan
kymmenkopeekkaisen ja hätääntyen ja hämmästyen Herra ties mistä
syystä pisti sen kiireesti erään eukon kouraan lausuen nopeasti:
»Jakakaa tasan»! Ei kukaan hänen seuralaisistaan hänelle
huomauttanut mitään tämän johdosta, niin että hänellä ei ollut syytä
hämmästyä, mutta tämän huomattuaan hän joutui yhä enemmän
hämilleen.

Mutta tämähän oli omituista! Oikeastaan heitä olisi pitänyt odottaa,

ehkäpä jonkinmoisella kunnioituksellakin. Olihan yksi heistä
äskettäin lahjoittanut tuhat ruplaa, ja toinen oli rikas tilanomistaja
sekä niin sanoakseni hienoimpaan sivistyneistöön kuuluva mies,
josta kaikki nämä täällä olivat osittain riippuvia joessa kalastamiseen
nähden, mikäli oikeusjuttu saisi senlaatuisen käänteen. Ja
kuitenkaan ei kukaan ollut virallisesti heitä vastaanottamassa.
Miusov katseli hajamielisenä kirkon vieressä olevia hautakiviä ja
aikoi huomauttaa, että nuo haudat luultavasti olivat tulleet
kalliinpuoleisiksi hautaajille, joiden kai oli maksettava oikeudesta
haudata niin »pyhään» paikkaan, mutta ei sanonut mitään:
yksinkertainen liberaalinen ironia muuttui hänessä miltei kiukuksi.

— Piru vieköön, keneltä täällä oikein kysyisi, tässä

sekamelskassa… Olisi päätettävä siitä, sillä aika kuluu, — lausui hän
äkkiä aivan kuin puhuisi itsekseen.

Äkkiä saapui heidän luokseen vanhanpuoleinen, kaljupäinen

herrasmies, jolla oli leveä kesäpäällystakki ja imelät silmät. Nostaen
hattuaan hän pehmeästi sammaltaen esittäytyi kaikille yhteisesti
sanoen olevansa tulalainen tilanomistaja Maksimov. Hän ryhtyi heti
huolehtimaan matkamiehistämme.

Luostarinvanhin Zosima asuu erakkomajassa, erakkomajassa

erillään, noin neljänsadan askelen päässä luostarista, metsikön läpi,
metsikön läpi…

— Sen minäkin tiedän, että on mentävä metsikön läpi, — vastasi

hänelle Fjodor Pavlovitš, — mutta tietä me emme oikein muista,
emme ole käyneet pitkään aikaan.

— Tuosta portista ja sitten suoraan metsätietä… metsätietä.

Menkäämme! Sallitteko… minä itsekin… minä itse… Tänne tänne…

He menivät ulos portista ja lähtivät kulkemaan metsätietä.

Tilanomistaja Maksimov, joka oli noin kuudenkymmenen vuoden
ikäinen mies, kulki tahi paremmin sanoen miltei juoksi sivulla
katsellen heitä nytkähtelevällä, melkein mahdottomalla
uteliaisuudella. Hänen silmissään oli jotakin mulkoilevaa.
 — Katsokaahan, meillä on luostarinvanhimmalle yksityistä asiaa,
— huomautti Miusov ankarasti, — me olemme niin sanoakseni
saaneet audienssin »tämän persoonan tykönä», ja siksi me, vaikka
olemmekin teille kiitolliset tien neuvonnasta, emme pyydä teitä
astumaan sisään kanssamme.

— Minä olin, olin, jo olin… Un chevalier parfait! — ja tilanomistaja

näpähdytti ilmassa sormiaan.

— Kuka on chevalier? — kysyi Miusov.

— Luostarinvanhin, suurenmoinen vanhus, vanhus… Luostarin

kunnia ja kaunistus. Zosima. Hän on sellainen luostarinvanhin.

Mutta hänen sekavan puheensa keskeytti munkki, joka oli

rientänyt matkamiesten jälkeen. Hänen päässään oli korkea hytyrä,
ja hän oli keskikokoinen ja hyvin kalpea ja kuihtunut. Fjodor Pavlovitš
ja Miusov pysähtyivät. Munkki kumarsi syvään ja erittäin kohteliaasti
ja lausui:

— Isä igumeni pyytää teitä nöyrimmästi, hyvät herrat, käytyänne

erakkomajassa tulemaan hänen luokseen aterialle. Kello yksi, ei
myöhemmin. Ja teitä myös, — sanoi hän kääntyen Maksimovin
puoleen.

— Sen minä ehdottomasti teen! — huudahti Fjodor Pavlovitš

suuresti ilostuneena kutsusta. — Ehdottomasti! Ja tiedättekö, me
olemme kaikki luvanneet käyttäytyä täällä säädyllisesti… Entä te,
Pjotr Aleksandrovitš, tuletteko tekin?

— Kuinka minä en tulisi? Mitä varten minä sitten olen tänne tullut,
jos en nähdäkseni täällä kaikki heidän tapansa? Yksi seikka minua
vain vaivaa, nimittäin se, että olen nyt teidän seurassanne, Fjodor
Pavlovitš…

— Niin, Dmitri Fjodorovitšia ei vielä ole olemassa!

— Ja mainiota olisikin, jos hän löisi tilaisuuden laimin. Luuletteko,

että nämä teidän rötöstyksenne ovat minusta miellyttäviä, lisäksi
vielä teidän seurassanne? Me siis tulemme päivälliselle, lausukaa
kiitoksemme isä igumenille, — sanoi hän kääntyen munkin puoleen.

— Ei, minun velvollisuuteni on opastaa teidät itse

luostarinvanhimman luo, — vastasi munkki.

— Jos niin on, niin minä menen isä igumenin luo, menen sillävälin
suoraan isä igumenin luo, — alkoi tilanomistaja Maksimov sipistä.

— Isä igumenilla on tällä hetkellä työtä, mutta miten suvaitsette…

— lausui munkki epäröiden.

— Kovin tunkeileva ukonrahjus, — huomautti Miusov ääneen, kun

tilanomistaja Maksimov lähti juoksemaan takaisin luostariin päin.

— Hän on von Sohnin näköinen, — sanoi äkkiä Fjodor Pavlovitš.

— Semmoista te vain tiedättekin… Miksi hän olisi von Sohnin

näköinen?
Oletteko itse nähnyt von Sohnin?

— Olen nähnyt hänen kuvansa. Jos ei kasvonpiirteitten puolesta,

niin jossakin selittämättömässä suhteessa. Todellinen von Sohnin
kaksoiskappale. Minä tunnen aina pelkän fysionomian mukaan.
 — Saatatte olla siinä suhteessa asiantuntija. Mutta nähkääs,
Fjodor Pavlovitš, te suvaitsitte äsken itse mainita, että me olemme
luvanneet käyttäytyä säädyllisesti, muistattehan. Hillitkää itsenne,
sanon teille! Jos rupeatte täällä narria näyttelemään, niin en aio olla
yhtä maata teidän kanssanne… Katsokaa, millainen mies hän on, —
kääntyi hän munkin puoleen, — minua ihan peloittaa mennä hänen
kanssaan oikeitten ihmisten luo!

Munkin kalpeille, verettömille huulille ilmestyi hieno, äänetön

hymy, josta ei puuttunut eräänlaista viekkautta, mutta hän ei
vastannut mitään ja aivan selvää oli, että hän oli vaiti oman arvon
tunnosta. Miusov rypisti vielä enemmän kulmiaan.

»Oh, piru heidät kaikki periköön, siinä on vain vuosisatain

kuluessa kehitetty ulkomuoto, mutta todellisuudessa se on vain
petkutusta ja roskaa!» välähti hänen päässään.

— Tuossa onkin erakkomaja, olemme perillä! — huudahti Fjodor

Pavlovitš.
— Aita edessä ja portti kiinni!

Ja hän alkoi tehdä suuria ristinmerkkejä pyhimysten kuvien

edessä, joita oli maalattu portin päälle ja sivuihin.

— Maassa on elettävä maan tavalla, — huomautti hän. —

Kaikkiaan viisikolmatta pyhää on täällä erakkomajassa etsimässä
sielunsa pelastusta, katselevat toisiaan ja syövät kaalia. Eikä
yksikään nainen astu tästä portista sisälle, sepä juuri onkin erityisesti
merkillepantavaa. Ja asian laita on tosiaankin niin. Mutta mitenkä
onkaan, muistelen kuulleeni, että luostarinvanhin ottaa vastaan
naisväkeä? — kääntyi hän äkkiä munkin puoleen.
 — Rahvaan naisia on parast'aikaa täällä, loikovat tuolla käytävän
luona ja odottavat. Ylempisäätyisiä naisia varten on tänne käytävän
yhteyteen, mutta aitauksen ulkopuolelle, rakennettu kaksi pikku
huonetta, nuo ikkunat tuolla, ja luostarinvanhin menee heidän
luokseen sisätietä, milloin on terve, siis kuitenkin aitauksen
ulkopuolelle. Nytkin eräs nainen, harkovilainen tilanomistajatar,
rouva Hohlakov, odottaa hervottoman tyttärensä kanssa. Varmaankin
on luostarinvanhin luvannut tulla heidän luokseen, vaikka on viime
aikoina ollut niin heikko, että tuskin näyttäytyy kansalle.

— Siis erakkomajasta on kuitenkin pieni pujahdusreikä naisten luo

laitettu! Älkää luulko, pyhä isä, että minä mitään tarkoitan, puhun
muuten vain. Tiedättekö, Athoksessa, oletteko kuullut, ei ole vain
naisten käynnit kielletty, vaan ei saa ollenkaan olla naisia eikä
mitään naarasolentojakaan, kanoja, kalkkunoita, lehmävasikoita…

— Fjodor Pavlovitš, minä käännyn takaisin ja jätän teidät tänne

yksin, ja minun poistuttuani teidät talutetaan täältä ulos, ennustan
teille sen!

— Miten minä teitä häiritsen, Pjotr Aleksandrovitš? Katsokaahan,

— huudahti hän äkkiä astuen aidan sisäpuolelle, — katsokaahan,
millaisessa ruusulaaksossa he asuvat!

Vaikka tällä kertaa ei ollutkaan ruusuja, niin tosiaankin oli siellä

suuri joukko harvinaisia ja ihania syyskukkia kaikkialla, mihin niitä
vain oli voinut istuttaa. Ilmeisesti niitä vaali taitava käsi. Kukkalavat
oli laitettu kirkkojen tarhoihin ja hautojen väliin. Pikku talo, jossa oli
luostarinvanhimman kammio, oli puinen ja yksikerroksinen, ja sen
oven edessä oli kuisti. Senkin ympärille oli istutettu kukkia.