SysML for Systems Engineering A

Model Based Approach Jon Holt

Visit to download the full and correct content document:
https://textbookfull.com/product/sysml-for-systems-engineering-a-model-based-appro
ach-jon-holt/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

SysML for Systems Engineering A Model Based Approach

3rd Edition Jon Holt

https://textbookfull.com/product/sysml-for-systems-engineering-a-
model-based-approach-3rd-edition-jon-holt/

Cyber Physical Systems A Model Based Approach 1st

Edition Walid M. Taha

https://textbookfull.com/product/cyber-physical-systems-a-model-
based-approach-1st-edition-walid-m-taha/

Virtual Equivalent System Approach for Stability

Analysis of Model based Control Systems Weicun Zhang

https://textbookfull.com/product/virtual-equivalent-system-
approach-for-stability-analysis-of-model-based-control-systems-
weicun-zhang/

Embedded Systems Architecture for Agile Development: A

Layers-Based Model Mirtalebi

https://textbookfull.com/product/embedded-systems-architecture-
for-agile-development-a-layers-based-model-mirtalebi/
Estimation and Inference in Discrete Event Systems A
Model Based Approach with Finite Automata Christoforos
N. Hadjicostis

https://textbookfull.com/product/estimation-and-inference-in-
discrete-event-systems-a-model-based-approach-with-finite-
automata-christoforos-n-hadjicostis/

Advanced Model Based Engineering of Embedded Systems

Extensions of the SPES 2020 Methodology 1st Edition
Klaus Pohl

https://textbookfull.com/product/advanced-model-based-
engineering-of-embedded-systems-extensions-of-the-
spes-2020-methodology-1st-edition-klaus-pohl/

Zebrafish A Model for Marine Peptide Based Drug

Screening Saravanan Ramachandran

https://textbookfull.com/product/zebrafish-a-model-for-marine-
peptide-based-drug-screening-saravanan-ramachandran/

Energy-Based Control of Electromechanical Systems: A

Novel Passivity-Based Approach Victor Manuel Hernández-
Guzmán

https://textbookfull.com/product/energy-based-control-of-
electromechanical-systems-a-novel-passivity-based-approach-
victor-manuel-hernandez-guzman/

Security Aware Design for Cyber Physical Systems A

Platform Based Approach 1st Edition Chung-Wei Lin

https://textbookfull.com/product/security-aware-design-for-cyber-
physical-systems-a-platform-based-approach-1st-edition-chung-wei-
lin/
 Professional Applications of Computing Series 10

SysML for Systems Engineering

SysML for Systems

2nd Edition: A model-based approach

SysML for Systems Engineering
2nd Edition: A model-based approach

Engineering
SysML is a tailored version of the unified modelling language (UML) that meets the needs of
today’s systems engineering professional. SysML for Systems Engineering, 2nd Edition: A model-
Professor Jon Holt is an
internationally-recognised expert in
2nd Edition: A model-based approach
based approach provides a thorough introduction to the language and considers how best to model-based systems engineering
apply it to projects and businesses using model-based systems engineering (MBSE). and this is his ninth book in the field.
This new edition of this popular text has been fully updated to reflect SysML 1.3, the latest version Jon is also a fellow of both the IET
of the standard, and the discussion has been extended to show the power of SysML as a tool for and the BCS and is an international
systems engineering in an MBSE context. Beginning with a thorough introduction to the concepts award-winning public speaker.
behind MBSE, and the theoretical aspects and syntax of SysML, the book then describes how to Simon Perry has over 25 years’
implement SysML and MBSE in an organisation, and how to model real projects effectively and experience working as a systems and
efficiently, illustrated using an extensive case study . software engineer, and is an expert
SysML for Systems Engineering, 2nd Edition: A model-based approach is an essential introduction in model-based systems engineering.
to the implementation of MBSE using SysML for research-based and practising systems engineers, He is a Member of the IET and
managers and students, systems architects, project managers, software engineers, process INCOSE and a public speaker. This is
engineers, and enterprise architects. his fifth book in the field.

Jon Holt and Simon Perry

Holt and Perry
The Institution of Engineering and Technology
www.theiet.org
978-1-84919-651-2

SysML for Model Based Systems Engineering.indd 1 04/11/2013 10:26:10

IET PROFESSIONAL APPLICATIONS OF COMPUTING SERIES 10

SysML for Systems

Engineering
Other volumes in this series:

Volume 1 Knowledge discovery and data mining M.A. Bramer (Editor)

Volume 3 Troubled IT projects: prevention and turnaround J.M. Smith
Volume 4 UML for systems engineering: watching the wheels, 2nd Edition J. Holt
Volume 5 Intelligent distributed video surveillance systems S.A. Velastin and
P. Remagnino (Editors)
Volume 6 Trusted computing C. Mitchell (Editor)
Volume 7 SysML for systems engineering J. Holt and S. Perry
Volume 8 Modelling enterprise architectures J. Holt and S. Perry
Volume 9 Model-based requirements engineering J. Holt, S. Perry and M. Bownsword
SysML for Systems
Engineering
2nd Edition: A model-based approach

Jon Holt and Simon Perry

The Institution of Engineering and Technology

Published by The Institution of Engineering and Technology, London, United Kingdom
The Institution of Engineering and Technology is registered as a Charity in England &
Wales (no. 211014) and Scotland (no. SC038698).
† The Institution of Engineering and Technology 2008, 2014
First published 2008 (0 86341 825 9)
Second edition 2013

This publication is copyright under the Berne Convention and the Universal Copyright
Convention. All rights reserved. Apart from any fair dealing for the purposes of research
or private study, or criticism or review, as permitted under the Copyright, Designs and
Patents Act 1988, this publication may be reproduced, stored or transmitted, in any
form or by any means, only with the prior permission in writing of the publishers, or in
the case of reprographic reproduction in accordance with the terms of licences
issued by the Copyright Licensing Agency. Enquiries concerning reproduction outside
those terms should be sent to the publisher at the undermentioned address:
The Institution of Engineering and Technology
Michael Faraday House
Six Hills Way, Stevenage
Herts, SG1 2AY, United Kingdom
www.theiet.org
While the authors and publisher believe that the information and guidance given in this
work are correct, all parties must rely upon their own skill and judgement when making
use of them. Neither the authors nor publisher assume any liability to anyone for any
loss or damage caused by any error or omission in the work, whether such an error or
omission is the result of negligence or any other cause. Any and all such liability is
disclaimed.
The moral rights of the authors to be identified as authors of this work have been
asserted by them in accordance with the Copyright, Designs and Patents Act 1988.

British Library Cataloguing in Publication Data

A catalogue record for this product is available from the British Library

ISBN 978-1-84919-651-2 (hardback)

ISBN 978-1-84919-652-9 (PDF)

Typeset in India by MPS Limited

Printed in the UK by CPI Group (UK) Ltd, Croydon
This book is still dedicated to the memory of Martha
JDH
To John Geoffrey Shingler 1945–2012
See you later, old pal!
SAP
 Contents

Acknowledgements xvii

Part 1 Introduction 1
1 Introduction to model-based systems engineering 3
1.1 Introduction 3
1.2 Understand the concepts and terms that will be used
throughout the book 4
1.2.1 Systems engineering 4
1.2.2 Model-based systems engineering 6
1.3 Understand why we do what we do and define an approach 7
1.4 Understand the common notation that we will be adopting
throughout the book 9
1.5 Understand how to apply the approach for specific areas of
systems engineering 9
1.6 Understand how to implement such an approach in real
organisations 9
1.7 Using this book 10
References 11

2 Approach 13
2.1 Introduction 13
2.1.1 The fundamental approach – I know an old lady 13
2.1.2 Writing conventions adopted in the book 15
2.2 The approach 16
2.2.1 The ‘MBSE Ontology’ 17
2.2.2 The ‘MBSE Framework’ 20
2.2.3 The ‘View’ 20
2.3 Summary 22
References 23

3 MBSE concepts 25
3.1 Introduction 25
3.1.1 Provenance of the MBSE Ontology 25
3.1.2 The Systems Engineering Body of Knowledge (SEBoK) 27
3.1.3 Disagreements with the MBSE Ontology 28
viii SysML for systems engineering

3.2 The MBSE Ontology 29

3.2.1 The System concept 29
3.2.2 The Need concept 36
3.2.3 The Architecture concept 40
3.2.4 The ‘Life Cycle’ concept 49
3.2.5 The Process concept 52
3.2.6 The Competence concept 56
3.2.7 The Project concept 62
3.3 Summary 66
References 68

Part 2 Modelling 71
4 Introduction to SysML and systems modelling 73
4.1 Introduction 73
4.2 Why we model? 73
4.2.1 The kennel (doghouse) 73
4.2.2 The house 75
4.2.3 The office block 77
4.2.4 The point 78
4.3 The three evils 79
4.3.1 Complexity 79
4.3.2 Lack of understanding 81
4.3.3 Communication 82
4.3.4 The vicious triangle 83
4.4 What is SysML? 83
4.4.1 SysML’s relationship with UML 83
4.4.2 A brief history of SysML 85
4.5 Modelling 86
4.5.1 Defining modelling 86
4.5.2 The choice of model 87
4.5.3 The level of abstraction 87
4.5.4 Connection to reality 87
4.5.5 Independent views of the same system 88
4.6 The SysML diagrams 88
4.7 Structural modelling 91
4.7.1 Adding more detail to relationships 95
4.8 Behavioural modelling 98
4.8.1 Behavioural modelling – a simple example 100
4.9 The relationships between behavioural diagrams and
structural level 107
4.10 Identifying complexity through levels of abstraction 112
4.10.1 The systems 114
4.10.2 Structural view 114
4.10.3 Behavioural views 115
4.11 Summary 120
References 120
 Contents ix

5 The SysML notation 121

5.1 Introduction 121
5.1.1 Diagram ordering 121
5.1.2 The worked example 121
5.2 The structure of SysML diagrams 122
5.2.1 Frames 123
5.3 Stereotypes 123
5.4 The SysML meta-model 127
5.5 The SysML diagrams 127
5.5.1 Block definition diagrams 127
5.5.2 Internal block diagrams 141
5.5.3 Package diagrams 153
5.5.4 Parametric diagrams 158
5.5.5 Requirement diagrams 169
5.5.6 State machine diagrams 177
5.5.7 Sequence diagrams 186
5.5.8 Activity diagrams 197
5.5.9 Use case diagrams 207
5.6 Auxiliary constructs 218
5.7 Summary 221
References 222

6 Diagramming guidelines 223

6.1 Introduction 223
6.2 Naming conventions 223
6.2.1 Structural diagrams 224
6.2.2 Behavioural diagrams 226
6.2.3 Stereotypes 228
6.3 Diagram frame labels 228
6.4 Additional guidelines 231
6.4.1 Block and internal block diagrams – showing interfaces 231
6.4.2 Block and internal block diagrams – showing item flows 232
6.4.3 Activity diagrams 233
6.4.4 Default tool settings 233
6.5 Model structure 237
6.6 Summary 240
Reference 240

Part 3 Applications 241

7 Process modelling with MBSE 243
7.1 Introduction 243
7.1.1 Background 243
7.2 Approach 246
7.2.1 The MBSE Ontology (revisited) 246
7.2.2 The Framework 247
7.2.3 The Views 249
x SysML for systems engineering

7.3 The Process Modelling Framework 277

7.4 Using the process modelling framework 278
7.4.1 Analysing existing processes 278
7.4.2 Creating a new process document from scratch 279
7.4.3 Abstracting tacit process knowledge for a new System 281
7.4.4 Abstracting tacit process knowledge for an existing System 282
7.4.5 Process improvement for existing Processes 283
7.4.6 Summary 283
7.5 Summary 284
References 284

8 Expanded Process modelling 285

8.1 Introduction 285
8.1.1 Background 285
8.2 Expanded process modelling – standards modelling 287
8.2.1 Views 287
8.2.2 Summary 293
8.3 Expanded Process modelling – compliance mapping 295
8.3.1 Process Mapping Process (PoMP) 296
8.3.2 Using PoMP 300
8.3.3 Summary 307
8.4 Expanded Process modelling – competence 307
8.4.1 The expanded MBSE Ontology 307
8.4.2 The Framework 309
8.4.3 Views 309
8.5 Expanded Process modelling – Life Cycle modelling 322
8.5.1 The expanded MBSE Ontology 323
8.5.2 Summary 336
8.6 Expanded Process modelling – project management 336
8.6.1 The expanded MBSE Ontology 337
8.6.2 The Framework 337
8.6.3 Views 339
8.7 Summary 345
References 346

9 Requirements modelling with MBSE 347

9.1 Introduction 347
9.1.1 Background 347
9.2 Approach 348
9.2.1 The MBSE Ontology (revisited) 348
9.2.2 The Framework 358
9.2.3 Views 359
9.3 The Requirements modelling Framework 397
9.4 Using the Requirements modelling Framework 398
9.4.1 The ACRE Process – Process Content View 399
9.5 Summary 400
References 400
 Contents xi

10 Expanded requirements modelling – systems of systems 401

10.1 Introduction 401
10.1.1 Background 401
10.1.2 Defining a System of Systems 404
10.1.3 Types of Systems of Systems 404
10.2 Approach 406
10.2.1 The MBSE Ontology (revisited) 406
10.2.2 The Framework 411
10.2.3 The Views 412
10.3 Using the Requirements modelling for Systems of Systems
Framework 422
10.4 Summary 423
References 423

11 Architectures and Architectural Frameworks with MBSE 425

11.1 Introduction 425
11.1.1 Background 425
11.2 Approach 429
11.2.1 The MBSE Ontology (Revisited) 429
11.2.2 The Framework 429
11.2.3 The Viewpoints 432
11.3 The Framework for Architectural Frameworks 462
11.4 Using the FAF 462
11.5 Summary 464
References 466

Part 4 Case study 467

12 Case study introduction and Architectural Framework 469
12.1 Introduction 469
12.1.1 Background 469
12.2 The MBSE Architectural Framework 471
12.2.1 The AF Context View 471
12.2.2 The Ontology Definition View 473
12.2.3 The Viewpoint Relationships View 473
12.2.4 The Rules Definition View 478
12.2.5 Viewpoint Definitions 479
12.3 Defining Viewpoints using SysML Auxiliary Constructs 486
12.4 Summary 487
Reference 488

13 The Case Study 489

13.1 Introduction 489
13.2 The Need Perspective 489
13.2.1 The Source Element View 490
13.2.2 The Definition Rule Set View 490
13.2.3 The Requirement Description View 492
xii SysML for systems engineering

13.2.4 The Context Definition View 494

13.2.5 The Requirement Context View 497
13.2.6 The Validation View 498
13.2.7 The Traceability View 504
13.3 The System of Systems Perspective 505
13.3.1 The Context Interaction View 508
13.3.2 The Validation Interaction View 510
13.4 The Life Cycle Perspective 510
13.4.1 Life Cycle View 510
13.4.2 The Life Cycle Model View 514
13.4.3 Interaction Identification View 517
13.4.4 Interaction Behaviour View 517
13.5 The Process Perspective 517
13.5.1 Process Structure View 517
13.5.2 Requirement Context View 517
13.5.3 Process Content View 520
13.5.4 Stakeholder View 522
13.5.5 Information View 522
13.5.6 Process Behaviour View 524
13.5.7 Process Instance View 524
13.6 The Project Perspective 526
13.6.1 The Programme Structure View 527
13.6.2 The Project Schedule View 528
13.7 The Organisational Perspective 530
13.7.1 The Organisation Unit Structure View 530
13.7.2 The Organisation Unit Instance View 532
13.7.3 The Rank Hierarchy View 533
13.7.4 The Post Structure View 533
13.7.5 The Post Instance View 537
13.7.6 The Post to Role View 538
13.7.7 The Martian Instance View 539
13.8 The Competency Perspective 540
13.8.1 Framework View 540
13.8.2 Applicable Competency View 540
13.8.3 Competency Scope View 542
13.9 The System Perspective 544
13.9.1 System Identification View 544
13.9.2 System Structure View 546
13.9.3 Interface Definition View 550
13.9.4 System Configuration View 551
13.9.5 System State View 553
13.9.6 System Behaviour View 555
13.9.7 System Interaction View 559
13.9.8 System Parametric View 563
13.10 Summary 565
References 565
 Contents xiii

Part 5 Deploying MBSE 567

14 The ‘People’ 569
14.1 Introduction 569
14.2 The MBSE Ontology (revisited) 571
14.3 Teaching guide 571
14.3.1 Different types of teaching 573
14.3.2 Professional training 575
14.4 Teaching as part of an undergraduate or postgraduate course 576
14.4.1 Teaching Context – Stakeholder Roles and Use Cases 576
14.4.2 A generic course structure 577
14.4.3 Summary 581
14.5 Competence 582
14.6 The MBSE Stakeholder Roles 583
14.7 Generic Competencies 589
14.7.1 Example Competency Scope 592
14.7.2 Generic Competency Scope – Evidence Types 593
14.8 Bespoke Competencies 593
14.8.1 Example Competency Scope 595
14.8.2 Bespoke Competency Scope - Evidence Types 595
14.9 Generic vs. specific Competencies 595
14.10 Defining a bespoke Competency Framework 597
14.10.1 The ‘Bespoke Competency Definition’ Process 599
14.10.2 The ‘Bespoke Framework Definition’ Process 603
14.10.3 Competency assessment 606
14.11 Summary 606
References 607

15 The ‘Process’ 609

15.1 Introduction 609
15.2 MBSE Ontology revisited 611
15.3 Defining the Process 612
15.3.1 The ACRE Process 612
15.3.2 The ACRE Process – the Process Content View (PCV) 612
15.4 Using the Process 615
15.4.1 Example use – quick and dirty Process 618
15.4.2 Example use – semi-formal Process 619
15.4.3 Example use – formal Process 620
15.4.4 Summary of process implementation 622
15.5 Deploying the Process 622
15.5.1 ‘Make process available’ 623
15.5.2 ‘Make process accessible’ 624
15.5.3 ‘Ensure awareness of process’ 624
15.5.4 ‘Ensure appropriate presentation’ 625
15.5.5 ‘Ensure value of process’ 625
15.5.6 ‘Provide feedback mechanism’ 625
xiv SysML for systems engineering

15.5.7 ‘Ensure consistency’ 626

15.5.8 ‘Contribute to wider initiative’ 626
15.6 Compliance mapping with best practice 626
15.6.1 Automated compliance 630
15.7 Summary 630
References 631

16 The ‘Tool’ 633

16.1 Introduction 633
16.2 Considering the types of Tools available 635
16.2.1 The ‘Individual Tool’ 636
16.2.2 The ‘Tool Chain’ 636
16.2.3 ‘Tool Capability’ 638
16.2.4 Summary 640
16.3 Understanding the Need for the Tool 641
16.3.1 Pemberton’s cooking analogy 641
16.4 Using Tools with existing Processes 642
16.4.1 Example Tool realisation – quick and dirty Process 643
16.4.2 Example tool realisation – semi-formal process 646
16.4.3 Example Tool realisation – formal Process 650
16.4.4 Guidance for using Tools 654
16.5 Considering Tool selection 655
16.5.1 ‘Provide modelling capability’ 656
16.5.2 ‘Ensure compatibility with modelling language’ 656
16.5.3 ‘Understand operational environment’ 656
16.5.4 ‘Provide interoperability’ 657
16.5.5 ‘Ensure vendor’s quality of service’ 657
16.5.6 ‘Ensure compatibility with the process model’ 658
16.5.7 ‘Provide capability’ 658
16.5.8 ‘Provide application functionality’ 659
16.5.9 ‘Decide on tool’ 659
16.6 Tool evaluation 659
16.6.1 The MonTE Processes 659
16.6.2 MonTE – the Process Content View 660
16.6.3 Information View 660
16.6.4 Process Instance View 662
16.7 Summary 664

Part 6 Annex 665

Appendix A Ontology and glossary 667

Appendix B Summary of SysML notation 673
Appendix C Summary of diagramming guidelines 707
 Contents xv

Appendix D Using SysML concepts in UML 719

Appendix E Process model for ISO15288:2008 727
Appendix F Example MBSE processes 763
Appendix G Competency Framework 847
Appendix H The MBSE memory palace 911
Index 915
 Acknowledgements

‘You’re gonna need a bigger boat’

Chief Martin Brody

This book represents much of what I learned about MBSE in this and the previous
millennium. The book started off as an update to our previous SysML book and has
since evolved into the monster that you now hold in your hands.
It would be impossible to thank everybody, so I shan’t, but there are a few
notable people who should be mentioned. Simon who needs no thanks but will get
them anyway, Mikey B who will return hopefully in future books, Mike and Sue
(without whom, etc, etc.), the staff at the IET who never learn and keep inviting us
back, and all of my co-workers, clients and many others.
Finally, to my beautiful wife Rebecca, my children: Jude, Eliza, Roo, and, of
course, to Betty and Olive.
Jon Holt, September 2013

This book is the culmination of over a decade of working on the various topics
covered with Jon, first as a client of his, then as a colleague and now as a friend.
Thanks Jon for helping me to see the light all those years ago.
Thanks also to all those clients and colleagues, past and present, whose ques-
tions, ideas and comments have made me a better engineer. While far too many to
name, you know who you are. This book wouldn’t exist without you.
Since my last book was written Motley the Cat, our feline alarm clock, is sadly
no longer with us; old age finally caught up with her. She is not forgotten but the
cat-shaped hole she left behind has, for now, been filled by Walter and Dolly who
daily prove that people don’t own cats.
Finally, I must, as ever, thank my wife Sally for her patience, love, friendship
and wisdom. Without her I would be a lesser person.
S. A. Perry, August 2013
Part 1
Introduction
 Chapter 1
Introduction to model-based systems engineering

You will never find a more wretched hive of scum and villainy. We must
be cautious.
Obi Wan Kenobi

1.1 Introduction

The world of systems engineering is changing. In recent years, the whole field of
systems engineering has been seen as no longer an emerging discipline but as a
valid approach to realising successful systems. Systems engineering is a broad field
that encompasses many disciplines, can be utilised in many industries and can be
applied across many and varied life cycles.
If you have read this far into this book (the first two sentences) and find
yourself agreeing with the basic, common-sense statements in the previous para-
graph, then consider the following:
● What do we mean by systems? For example: technical systems, social systems
and economic systems.
● What disciplines do we include when we refer to ‘many disciplines’? For
example: engineering, management, acquisition and quality assurance.
● What life cycles do we refer to? For example: the product life cycle, the project
life cycle and the programme life cycle.
There are only three questions here, but they are certainly significant ones. Before
progressing any further and trying to define some of these terms more fully consider that
even with the simple statements in the first paragraph and subsequent three questions,
there are three properties that can be applied to everything stated so far, which are:
● Complexity. There is clearly much complexity here with regard to the number
of questions that may be asked.
● A need for understanding. What exactly do we mean by these terms?
● A need for effective communication. Can we convey this information to
interested parties?
The main aim of this book is to address these three properties of systems
engineering by the application of effective modelling. In fact, this will be
4 SysML for systems engineering

just the starting point as we will then use the same modelling techniques
to drive every aspect of systems engineering that falls within the scope of
this book.
We will be using modelling to:
● Understand the concepts and terms that will be used throughout the book
● Understand why we do what we do and define an approach
● Understand the common notation that we will be adopting throughout the book
● Understand how to apply the approach for specific areas of systems
engineering
● Understand how to implement such an approach in real organisations
When we use the model to drive the whole approach of systems engineering, we
will term this Model-based Systems Engineering, or MBSE. The aim of this book is
therefore to help people implement MBSE effectively and efficiently.

1.2 Understand the concepts and terms that will be used

throughout the book
It is crucial for the success of any systems engineering endeavour that we can
communicate and understand one another at a basic level. One aspect of this is
having a clear and concise definition of all the key concepts and terms that will be
used. This is a book that is concerned with model-based systems engineering, so it
would seem appropriate that before we go any further we define a few basic con-
cepts. As with many key concepts in life, there is no single definition; therefore, we
shall look at a few of the main definitions and then abstract our own working
definition for the purposes of this book.

1.2.1 Systems engineering

In order to understand model-based systems engineering, it is important to have a
good definition of the meaning of systems engineering.
There are many definitions of systems engineering, all of which tend to differ
depending on the context of the systems and the point of view or background of the
author. This section presents a few of the more widely recognised definitions and
then discusses each in turn.
The first definition comes from the legendary Simon Ramo as part of the
Aviation Authority Systems Engineering Manual:
‘Systems engineering is a discipline that concentrates on the design and
application of the whole (system) as distinct from the parts. It involves
looking at a problem in its entirety, taking into account all the facets and
all the variables relating the social to the technical aspect.’ [1]
Notice that in this definition there is an emphasis on looking at the bigger picture
and this is brought up several times: ‘whole system’, ‘problem in its entirety’ and
‘all the facets’. This is a key concept in systems engineering, where a system is
 Introduction to model-based systems engineering 5

looked at across its whole life cycle and not just at one small part. Also notice here
that non-technical facets of the system are mentioned as having an influence on the
system.
The next definition comes from Howard Eisner:

‘Systems engineering is an iterative process of top-down synthesis,

development and operation of a real-world system that satisfies, in a near
optimal manner, the full range of requirements for the system.’ [2]
There are a few concepts introduced here that are not seen in the previous defini-
tions. The first is the concept of an iterative process. Real-life systems are rarely
developed in a linear fashion as, even with what may be perceived as a linear life
cycle model, for example, there will be much iteration involved inside each stage.
The second interesting point here is that requirements have been mentioned for the
first time in any of the definitions. Indeed, this definition talks about satisfying
requirements, which must be one of the basic goals of any systems engineer. This is
also qualified, however, by stating that this should be in a near-optimal manner.
Obviously, in an ideal scenario, all requirements should be met in an optimum
fashion but, in the real world, it is often the best that can be achieved given the
resources and technology at one’s disposal. This definition also includes a rather
contentious statement in that the development is said to be ‘top-down’, which could
be interpreted as being rather limited.
Perhaps the most widely acknowledged authority on systems engineering is
the International Council on Systems Engineering (INCOSE), which has a very
pragmatic definition.

‘Systems engineering is an inter-disciplinary approach and means to

enable the realisation of successful systems.’ [3]
The INCOSE definition of systems engineering is rather more terse than the pre-
vious two, yet no less accurate. This statement simply states what must be the
highest level need for any systems engineer, which is to realise successful systems
by using any appropriate means necessary.
The final definition is an early definition from the pre-SysML days of mod-
elling from one of the authors.

‘Systems engineering is the implementation of common sense.’ [4]

The final definition that is looked at here is definitely from the ‘less is more’
camp and makes a rather bold statement about systems engineering generally,
in that it is mostly good common sense. But, of course, as any school child
will tell you, the strange thing about common sense is that it is not at all
that common!
So, there have been four definitions presented here, each of which is correct,
yet each of which is very different. This is, perhaps, symptomatic of a discipline
that includes all other disciplines, which cannot be bounded and which can be
applied to any system in any domain!
6 SysML for systems engineering

The definition that will be used for the purposes of this book is:
‘Systems engineering is a multi-disciplinary, common-sense approach that
enables the realisation of successful systems.’
Having established this definition, let us see how modelling fits in with systems
engineering.

1.2.2 Model-based systems engineering

Similar to the term ‘systems engineering’ there are also several definitions of the
term ‘model-based systems engineering’. The first definition is taken from
INCOSE and is arguably the most widely accepted of all the definitions in the
world today:
‘Model-based systems engineering (MBSE) is the formalized application
of modeling to support system requirements, design, analysis, verification
and validation activities beginning in the conceptual design phase and
continuing throughout development and later life cycle phases.’ [5]
The definition here states that modelling is used in a supporting role for what
basically amounts to engineering activities within the development life cycle. This
statement is not wrong but it is far too narrow definition for the purposes of this
book. First, the statement that modelling is a support role plays down the potential
impact that modelling can have on systems engineering. The modelling should
drive the systems engineering activities, rather than merely support them. The
second point that the definition here states is that the activities cover the whole of
the development life cycle. Again, this is true but not nearly comprehensive
enough. Many types of life cycle exist, such as development life cycle, project life
cycle, acquisition life cycle, etc., and we can apply our modelling approach to all of
these.
The next definition is taken from Joe Jenney’s recent book on systems engineering
methods:
‘Traditional systems engineering is a mix of prose based material,
typically requirements and plans, and models such as functional diagrams,
physical diagrams and mode diagrams. Eventually design documentation
ends in drawings, which are models. MBSE can be thought of as replacing
the prose documents that define or describe a system, such as require-
ments documents, with models. We are not concerned as much with plans
although plans like test plans are greatly improved by including many
diagrams, photos and other models with a minimum of prose.’ [6]
The definition here raises a few important points but, once more, does not go far
enough. One point is that prose may be replaced by models, which is true, but there
seems to be a fundamental misunderstanding of what a model is here. There is a
suspicion here that when this definition talks about models, it really refers to dia-
grams. This is then confirmed with the second half of the definition that states that
 Introduction to model-based systems engineering 7

things can be greatly improved by the introduction of ‘diagrams, photos and other
models’. Diagrams do not equate to a true model. One of the main points that will
be made throughout this book is that using diagrams, even with a standard notation
such as SysML, does not necessarily result in a model.
For the next definition, we return to INCOSE, but this time to their long-term
vision for the future of systems engineering:
‘MBSE is part of a long-term trend toward model-centric approaches
adopted by other engineering disciplines, including mechanical, electrical
and software.
In particular, MBSE is expected to replace the document-centric
approach that has been practiced by systems engineers in the past and
influence the future practice of systems engineering by being fully
integrated into the definition of systems engineering processes.’ [5]
This statement, although not strictly speaking a definition for MBSE, makes a very
important point in much stronger terms – mainly, the use of the terms ‘model-centric’
and ‘fully integrated’. This really goes to reinforce the importance of MBSE and is far
closer to what we propose in this book, rather than that in the original INCOSE definition.
The definition of model-based systems engineering that will be used for the
purposes of this book is:
‘Model-based systems engineering is an approach to realising successful
systems that is driven by a model that comprises a coherent and consistent
set of views that reflect multiple viewpoints of the system.’
These definitions will be used throughout the book and will provide the drive
behind everything that is presented and discussed.

1.3 Understand why we do what we do and define an approach

It has been established that it is difficult to pin down an exact definition for systems
engineering. However, it is not so difficult to pin down why we need systems
engineering. To put it as simply as possible, many systems end in failure or disaster.
The term failure here refers to a system where the project never reached delivery
and where time and money were wasted because time or cost overran. The term
disaster here refers to a system where people were hurt or the environment was
damaged as a result of the system failure.
‘The fundamental reason, therefore, why we need systems engineering is
that it is very easy for things to go wrong, resulting in disasters or failures.’
We need to understand how likely it is that something will go wrong and the
severity of the consequences of it going wrong. To put this into other words – we
need to understand the risk.
In order to understand how likely it is that something will go wrong, we need to
understand why things go wrong. Luckily for us, this has been done many times before,
8 SysML for systems engineering

and almost all disasters and failures can be attributed to the three evils of engineering,
which are complexity, lack of understanding and poor communications.
Traditional systems engineering provides an approach that can be applied to
minimise the risk, such as understanding requirements, analysis, design, testing,
etc., but this approach itself is complex and requires understanding and good
communications.
The main aim of modelling, as will be discussed in more detail throughout this
book, is to address these three evils. We can apply modelling to the projects and
systems, of course, but we can also apply the modelling to the fundamental
approach itself, and this forms the heart of the philosophy of this book and of
model-based systems engineering.
The approach described in this book forms part of an overall model-based
systems engineering (MBSE) approach. There are many benefits associated with
the application of effective MBSE (note the use of the word ‘effective’ here),
which are:
● Automatic generation and maintenance of system documents. All system
documents may be generated automatically from the model, resulting in sim-
pler document maintenance, more consistent document content and drastically
reduced documentation effort and time.
● Complexity control and management. Models may be measured and, therefore,
controlled. This measurement may be automated and the results may be used to
control and manage the complexity of the model, hence the project or system.
● Consistency of information. A true model results in consistent and coherent
views across the whole system architecture.
● Inherent traceability. When the model is correct, then traceability between all
the system artefacts, across all life cycle stages, is contained within the model.
● Simpler access to information. The model represents the knowledge of the
project or system and, as the previous point mentioned, traceability exists to all
project or system information. Without a coherent model knowledge of the
system is potentially spread across multiple sources, such as heterogeneous
models, spread sheets and documents.
● Improved communication – language. When a model is in place and it has been
defined using an established modelling notation, then it is possible to use this
notation as a common language.
● Improved communication – concepts and terminology. A consistent and
coherent model will have an underlying definition of all the relevant concepts
and terms, referred to later in this book as an ontology, which is used as basis
for the views that make up the model.
● Increased understanding. The very act of modelling, particularly with small
teams of people, provides an excellent way to achieve a common understanding
and obtain consensus.
When trying to sell the idea of MBSE to other people in an organisation, it is
essential that the above benefits are related directly back to saving cost, time or
 Introduction to model-based systems engineering 9

resources. Each of these points should be tailored to reflect the way that you work
in your organisation to achieve the full impact of the benefits.

1.4 Understand the common notation that we will be

adopting throughout the book
An essential part of realising successful MBSE is having a common language in the
form of an established modelling notation. Any suitable notation may be used but
the one adopted in this book is the systems modelling language, or the SysML, as it
is commonly known.
The justification for the choice of SysML is fully discussed in Part 2, so it will
not be dwelt on here. In summary, SysML is an excellent general-purpose model-
ling language that may be used, through the use of a defined set of diagrams, to
visualise the views that make up the model. The SysML also provides mechanisms
to integrate with other modelling techniques and notations, for example mathe-
matics and formal methods. This means that the SysML notation does not preclude
the use of any other notations.

1.5 Understand how to apply the approach for specific areas

of systems engineering
Systems engineering covers a multitude of areas of work and activities. It would be
impossible to address every area of application of systems engineering, even given
a life time of work. There are a number of specific areas of application that fall
within the scope of this book, which are intended to reflect areas that most prac-
tising systems engineers will be familiar with. These areas are processes (including
standards), competence, needs, systems, life cycle, architectures, architecture fra-
meworks and projects.
These broad areas cover many aspects of systems engineering and the use of
modelling will be demonstrated for each.

1.6 Understand how to implement such an approach in

real organisations
One of the biggest problems that face most people in the real world is that of how to
implement MBSE in a real organisation. There are three fundamental aspects of the
business that need to be addressed for implementing MBSE, which are:
● People, by which we mean competent people with the right skills
● Process, by which we mean having an effective approach
● Tools, by which we mean enablers to achieve the people and processes
This book will cover how to understand, define and implement each of these in
order to start to realise the benefits of MBSE in your organisation.
10 SysML for systems engineering

1.7 Using this book

This book is intended to be both educational and practical at the same time. It is
intended that the readers can use the book as both a source for learning new tech-
niques and a reference for remembering existing knowledge.
It should come as no surprise to the readers that the content of the book itself
has been modelled to satisfy a set of needs that were identified by the authors. The
full model of the book would test the patience of any sensible systems engineer, so
only a single view from the model will be used as an overview and guide to the
structure and content of the book.

«block»
Book

6
«block»
Part

«block» «block» «block»

Part 1 – Part 3 – Part 5 –
Introduction Applications Deploying MBSE

«block» «block» «block»

Part 2 – Modelling Part 4 – Case Study Annex

Figure 1.1 Overview of the structure and content of the book

The diagram in Figure 1.1 not only shows the content and structure of the book
but is also the first SysML diagram of the book! Don’t worry if you are not yet
familiar with the notation, as this will be explained as we progress through
the book.
The diagram shows that the ‘Book’ is made up of six ‘Part’, which are:
● ‘Part 1 – Introduction’, where we introduce the book (this bit!), define the
approach and define the concepts and terms that will be used throughout the
book and that will form the basis for all the modelling.
● ‘Part 2 – Modelling’, where we introduce the concept of modelling, why we
need to model, the needs for modelling and then provide a description of the
SysML and how it should be used to maximise its effectiveness.
● ‘Part 3 – Applications’, where we discuss a number of specific uses of SysML
for specific applications, including process modelling, advanced process
Another random document with
no related content on Scribd:
 Hän nauroi tunnottomasti, mutta hillitysti. Laihat kasvot, tummat
viikset ja vaaleneva tukka antoivat hänelle kuvaamattoman
terävyyden ilmeen.

»Minä en ole kuningas», sanoi hän. »Sitäpaitsi on minulle kerrottu,

että te olette surmannut vähintään kuusi henkilöä kaksintaistelussa.
Olette sentähden kuninkaalle velkaa ainakin yhden elämän. Teidän
on se maksettava. Meillä ei näy olevan muuta sanomista
toisillemme, herra de Berault», jatkoi hän kylmästi, kääntyen pois ja
ryhtyen keräämään kokoon joitakin papereita. »Lain täytyy tehdä
tehtävänsä.»

Hän tuntui olevan antamaisillaan vartioupseerille viittauksen viedä

minut pois, ja kylmä hiki alkoi virrata pitkin selkääni. Näin
mestauslavan edessäni, tunsin nuoran kaulassani. Silmänräpäys
vielä, ja kaikki olisi myöhäistä!

»Minulla on suosionosoitus anottavana», änkytin toivottomana,

»jos teidän ylhäisyytenne suo minulle hetkeksi yksityispuhelun.»

»Missä tarkoituksessa?» vastasi hän kääntyen katselemaan

minua kylmäkiskoisen tyytymättömästi. »Tunnen teidät —
entisyytenne — kaikki. Siitä ei ole mitään hyötyä, ystäväiseni.»

»Ei siitä ole ainakaan vahinkoa!» huudahdin minä. »Ja minä

seison haudan partaalla, monseigneur!»

»Se on totta», vastasi hän miettivästi. Hän näytti yhä epäröivän, ja

sydämeni pamppaili. Viimein hän katsoi upseeriin. »Saatte mennä»,
sanoi hän lyhyesti. »No», jatkoi hän, kun olimme jääneet kahden
kesken. »Mistä kysymys? Sanokaa pian, mitä mielessänne on. Ja
ennen kaikkea, älkää koettako pitää minua narrinanne herra de
Berault.»

Mutta hänen läpitunkevat silmänsä veivät minulta nyt siinä määrin

kaiken mielenmaltin, kun olin saanut haluamani tilaisuuden ja
päässyt puhuttelemaan häntä kahden kesken, etten keksinyt
sanaakaan lausuakseni, vaan seisoin ihan mykkänä hänen
edessään. Hän näytti tulevan siitä hyvilleen, sillä hänen kasvonsa
saivat vähemmän ankaran ilmeen.

»No?» sanoi hän viimein. »Siinäkö kaikki?»

»Mies ei ole kuollut», sopersin minä.

Hän kohautti ylenkatseellisesti olkapäitään.

»Entä sitten?» sanoi hän. »Sitä ette aikonut minulle sanoa.»

»Pelastin kerran teidän ylhäisyytenne hengen», sopersin

surkeasti.

»Myönnetään», vastasi hän ohuella, terävällä äänellään. »Sen

tosiseikan mainitsitte äsken. Toiselta puolen olette minunkin
tietääkseni sammuttanut kuusi ihmishenkeä, herra de Berault. Olette
viettänyt riitelijän, alhaisen pukarin ja pelaajan elämää. Ja kuitenkin
olette hyvää syntyperää! Häpeä kerrassaan! Ihmettelettekö, että nyt
olette joutunut tähän? Mutta tuon yhden seikan takia kuuntelen teitä
vielä», lisäsi hän samassa.

»Voisin pelastaa teidän ylhäisyytenne hengen jälleen», huudahdin

minä.
Se oli äkillinen mieleenjohtuma.
 »Tiedätte jotakin?» sanoi hän nopeasti ja tähysteli minua. »Ei»,
jatkoi hän ja pudisti päätään. »Vielä mitä! Vanha veruke. Minulla on
parempia vakoojia kuin te, herra de Berault.»

»Mutta ei parempaa miekkamiestä!» huudahdin minä käheästi. »Ei

koko henkivartiossanne.»

»Se on totta», sanoi hän verkalleen. »Se on totta.»

Kummastuksekseni hän lausui tämän harkitsevaan tapaan, ja katseli
alas eteensä. »Malttakaas, kun mietin, ystäväiseni», jatkoi hän.

Hän asteli pariin kolmeen kertaan edestakaisin huoneessa, minun

seistessäni vavisten. Vavisseeni tunnustan. Mies, jonka valtimoa ei
vaara kykene jouduttamaan, on harvoin yhtä luja jännitystä vastaan,
ja se äkillinen toivo, jonka hänen sanansa herättivät mielessäni,
järkytti minua siinä määrin, että tuskin näin häntä selvästi, kun hän
kuulumattomin askelin käveli edestakaisin, vierellään kissa, joka
hankasi kylkeään hänen pitkään kauhtanaansa ja kääntyi aina
yhtaikaa hänen kanssaan. Tartuin pöydän laitaan, saadakseni tukea.
En ollut edes itselleni tahtonut tunnustaa, kuinka synkkänä
Montfauconin ja hirsipuun varjo oli kuvastunut edessäni.

Sain aikaa tyyntyäkseni, sillä kesti jonkun aikaa ennenkuin hän

puhui.
Hänen äänensä oli nyt kova, muuttunut ja käskevä.

»Teillä on se maine, että olette ainakin uskollinen sitä kohtaan,

joka käyttää teitä», sanoi hän. »Älkää vastatko minulle. Sanon, että
niin on. No, tahdon luottaa teihin. Annan teille vielä yhden tilaisuuden
— vaikka se onkin epätoivoinen. Voi teitä, jos ette onnistu!
Tunnetteko Cocheforêtia Béarnissa? Se on lähellä Auchia.»
 »En, teidän ylhäisyytenne.»

»Ettekä myöskään herra de Cocheforêtia?»

»En, teidän ylhäisyytenne.»

»Sitä parempi», vastasi hän. »Mutta olette kuullut puhuttavan

hänestä. Hän on ollut osallisena jokaiseen gascognelaisvehkeeseen
edesmenneen kuninkaamme kuolemasta saakka ja tuotti meille
enemmän kiusaa Vivaraisissa viime vuonna kuin kukaan muu häntä
kaksin verroin vanhempikaan on saanut aikaan. Nyt hän on
Bosostissa Espanjassa muiden karkulaisten seurassa, mutta minä
olen kuullut, että hän käy usein tervehtimässä vaimoaan
Cocheforêtissa, joka on kuuden lieuen päässä tällä puolella rajaa.
Tuollaisella vieraskäynnillä pitää hänet vangita.»

»Se käy helposti päinsä», sanoin minä.

Kardinaali katsahti minuun.

»Typeryyksiä! Mitä te siitä tiedätte?» vastasi hän äreästi. »Jos joku

sotilas kävelee kadun poikki Auchissa, tiedetään se heti
Cocheforêtissa. Talossa on vain pari kolme palvelijaa, mutta heillä on
puolellaan koko maalaisväestö, ja se on vaarallista liutaa. Yksi kipinä
voisi sytyttää uuden kapinan. Vangitsemisen täytyy sentähden
tapahtua salaisesti.»

Minä kumarsin.

»Päättäväinen mies perheen piirissä», jatkoi kardinaali ja katseli

ajatuksissaan muuatta paperia, joka oli pöydällä, »voisi toimittaa
sen, jos hänellä olisi pari kolme palvelijaa tarpeen tullen
kutsuttavissa avukseen. Nyt on kysymyksessä, haluatteko te olla se
mies, ystäväiseni?»

Minä epäröitsin; sitten kumarsin. Minullahan ei ollut valitsemisen

varaa.

»No, sanokaa pois!» käski hän terävästi. »Kyllä vai eikö, herra de
Berault?»

»Kyllä, teidän ylhäisyytenne», sanoin vastahakoisesti. Sanon vielä

kerran, oliko minulla muuta valittavaa?

»Te tuotte hänet Pariisiin, mutta elävänä. Hänen tiedossaan on

eräitä asioita, ja sentähden minä tahdon hänet tänne.
Ymmärrättehän?»

»Kyllä ymmärrän, monseigneur.»

»Saatte hankkia pääsyn linnaan miten parhaiten voitte», jatkoi hän

painavasti. »Teidän tulee ryhtyä toimeen ovelasti ja valtioviisaasti.
Ne epäilevät kaikkia. Teidän on johdettava heidät harhaan. Jos ette
onnistu siinä tai onnistuttuanne joudutte ilmi, en usko teidän
vaivaavan minua enää toistamiseen tai ainoatakaan kertaa
loukkaavan kaksintaistelukieltoa. Jos taasen petätte minut» — hän
hymyili vielä ovelammin, ja hänen äänensä sai kähisevän soinnun —
»niin saatte tutustua teilauslavaan; silloin olette hävinnyt pelinne.»

Kohtasin hänen katseensa pelottomasti. »Niin tapahtukoon!»

vastasin rauhallisesti. »Jos en tuo herra de Cocheforêtia Pariisiin,
niin menetelkää minun suhteeni siten — ja vielä pahemminkin!»

»Se on sovittu», sanoi hän verkalleen. »Luotan siihen, että olette

uskollinen. Ja mitä rahoihin tulee — tässä on sata kultakolikkoa. Se
kyllä riittää siihen, mutta jos onnistutte, saatte vielä saman verran
lisää. Niin, siinä kaikki, mitä tarvitsee sanoa. Ymmärrätte?»

»Kyllä, monseigneur.»

»Mitä sitten odotatte?»

»Vankilanpäällikkö…?» sanoin minä nöyrästi.

Kardinaali nauroi itsekseen, heittäytyi istumaan ja kirjoitti

muutamia sanoja paperilapulle. »Antakaa hänelle tämä», sanoi hän
leikkisänä. »Minä pelkään, herra de Berault, että te ette milloinkaan
saa palkkaanne — tässä maailmassa.»

II luku

»Vihreässä pilarissa»

Cocheforêt sijaitsee mäkisellä seudulla, missä kasvaa tammia,

pyökkejä ja kastanjapuita ja syvät, vehmaat laaksot vihannoitsevat
metsäisten kunnaiden lomissa. Harjanteina ja notkoina, ahoina ja
kukkuloina ulottuu tämä harvaan asuttu ja vielä niukemmin viljelty
metsätienoo niille korkeille lumihuippuisille vuorille saakka, jotka ovat
täällä päin Ranskan rajana. Siellä vilisee metsän riistaa, susia ja
karhuja, kauriita ja villisikoja. Olen kuullut kerrottavan, että suuri
Henrik-kuningas elämänsä loppuun asti rakasti tätä paikkakuntaa ja
vuosien ja valtiohuolten häntä painaessa ikävöitsi Béarnin eteläisiä
pyökkilehtoja ja puksipuun peittämiä ylänköjä. Auchin pengermäisiltä
rinteiltä näkee metsien aaltoilevan valossa ja varjossa, ylhäällä ja
alhaalla, lumihuippujen juurelle asti, ja vaikka olen syntyisin
Bretagnesta ja rakastan merituulten suolaisuutta, olen harvoin
tavannut näköaloja, jotka vetävät vertoja tälle.

Oli lokakuun toinen viikko, kun saavuin Cocheforêtiin eräänä

iltana, ratsastin pitkin viimeistä metsäharjua alas ja tulin avoimelle
paikalle kylään. Minä olin yksinäni ja olin ratsastanut koko päivän
punaisten pyökinlehtien hohteessa, hiljaisia metsäteitä, yli kirkkaiden
purojen ja vielä vihannoivien pikku tasankojen. Olin nähnyt
maaseudun rauhallista hiljaisuutta enemmän kuin oli sattunut
osakseni lapsuudestani saakka, ja sentähden tai mahdollisesti koska
minulla ei ollut mitään erityistä halua siihen tehtävään, joka oli
edessäni — nyt niin lähellä — tunsin mieltäni hiukan ahdistavan.
Suoraan sanoen en ollut tullut tälle seudulle mihinkään ritarilliseen
toimeen, katselinpa sitä miltä kannalta hyvänsä.

Mutta köyhän ei sovi kainostella, ja minä tiesin, ettei se mielentila

voinut olla pitkäaikainen. Majatalossa, muiden seurassa,
välttämättömyyden kannustamana tai ajon kiihoittamana, sittenkun
se oli alkanut, pääsisin siitä tunteesta kyllä eroon. Kun mies on nuori,
hakee hän yksinäisyyttä, mutta keski-ikäisenä hän karttaa sitä ja
ajatuksiaan, Ohjasin senvuoksi kulkuni »Vihreään pilariin», pieneen
kylänraitin varrella sijaitsevaan majataloon, johon minua oli neuvottu
Auchissa, koputin ratsuraippani perällä ja noiduin isäntää, joka antoi
minun odottaa.

Viheliäisten hökkelien ovilla kadun varrella, joka oli ahdas ja

likainen, tuskin ansaiten tätä nimeä, seisoi miehiä ja naisia
epäluuloisina tähystelemässä minua. Mutta en ollut heitä
huomaavinani, ja viimein tuli isäntäkin. Hän oli vaaleatukkainen
mies, puoleksi baski ja puoleksi ranskalainen, ja oli varmasti
tarkastellut minua huolellisesti jostakin ikkunasta tai tirkistysreiästä,
sillä ulos tullessaan hän ei näyttänyt vähääkään hämmästyneeltä
hyvinpuetun vieraan saapumisesta-— ihme näin syrjäisessä kylässä
—, vaan katseli minua juron umpimielisesti.

»Minä saan kai täällä nukkua yöni?» sanoin ja laskin ohjakset

raudikon kaulalle. Hevosen pää oli riipuksissa.

»En tiedä», vastasi hän, typerä ilme kasvoillaan.

Minä osoitin vihreään lehväkimppuun, joka törrötti seipään päässä

vastapäätä sisäänkäytävää. [Vanhastaan majatalon kyltti Ranskassa
ja Englannissa. Suom.]

»Eikö tämä ole majatalo?» kysyin minä.

»Kyllä», vastasi hän verkalleen, »majatalo on. Mutta…»

»Mutta teillä ei ole tilaa tai ruokaa tai on vaimonne sairaana taikka
jotakin muuta on vialla», keskeytin ärtyisesti. »Aion joka tapauksessa
maata täällä. Siihen teidän täytyy tyytyä, sekä itsenne että vaimonne
— jos teillä on sellainen.»

Hän raapi päätänsä ja katseli minua vastenmielinen ilme

silmissään.
Mutta hän ei hiiskunut mitään, ja minä laskeuduin satulasta.

»Mihin saan panna hevoseni suojaan?» kysyin.

»Minä vien sen talteen», vastasi hän nyreästi, astuen esille ja

ottaen ohjakset.

»Hyvä, mutta minä seuraan teitä. Kunnon ihminen on hyvä

hevoselleen, ja kaikkialla pidän aina huolta, että hevoseni saa
rehua.»

»Se saa rehua», vakuutti mies lyhyeen. Sitten hän odotti, että
menisin sisälle. »Vaimoni on sisällä», jatkoi hän ja katsoi minuun
itsepintaisesti.

»Imprimis — jos ymmärrätte latinaa, ystäväiseni», vastasin minä,

»hevonen talliin!»

Hän näki, ettei minua voinut saada hievahtamaankaan, käänsi

raudikon ja alkoi taluttaa sitä yli raitin. Majatalon takana oli vaja,
jonka olin jo huomannut ja otaksunut talliksi. Minua kummastutti
nähdessäni, että hän ei mennytkään sinne, mutta en tehnyt mitään
huomautusta, ja muutaman minuutin kuluttua näin hevoseni
kunnollisesti sijoitetuksi katokseen, joka näytti olevan jonkun
naapurin oma.

Kun se oli tehty, asteli mies takaisin majataloon, kantaen

tavaramyttyäni kädessään.

»Eikö teillä ole muita vieraita?» kysyin välinpitämättömän

näköisenä.
Tiesin hänen pitävän minua tarkoin silmällä.

»Ei.»

»Tätä kautta ei kai kuljekaan paljon matkustavaisia.»

»Ei.»

Se oli selväkin seikka, sillä tuskin olen koskaan nähnyt niin

syrjäistä paikkaa. Metsän peittämät harjut, jotka kohosivat jyrkkinä ja
melkoisen korkealle, sulkivat siinä määrin suojaansa laakson, etten
voinut käsittää, kuinka kukaan voisi tulla kylästä mitään muuta tietä
kuin mitä itse olin tullut. Talot olivat vain pieniä, matalia hökkeleitä
kaksinkertaisina säännöttöminä riveinä, joissa näkyi monta
ammottavaa aukkoa — siellä täällä kumoon kaatunut puu tai
huonosti hoidettu niittykaistale. Soriseva puro kiemurteli mökkien
välitse. Ja asukkaat, miilunpolttajia tai sikopaimenia taikka muita
jokseenkin samaan luokkaan kuuluvia köyhiä kituuttajia, eivät olleet
paremmassa kunnossa kuin heidän asumuksensakaan. Tähystelin
turhaan linnaa. Sitä ei näkynyt missään, enkä uskaltanut tiedustaa,
missä se sijaitsi.

Mies vei minut majatalon vierashuoneeseen, matalaan,

ränstyneeseen tupaan, jossa ei ollut uunia eikä lasiruutuja
ikkunoissa, — savusta ja liasta mustuneeseen. Takkavalkeana oli iso
puoleksi palanut halko kytemässä kiviliedellä, joka kohosi jalan
verran lattiasta. Korkea musta kattila porisi tulella, ja toisen ikkunan
ääressä istui muuan talonpoika jutellen emännän kanssa. En nähnyt
hänen kasvojaan hämärässä, mutta virkoin pari sanaa vaimolle ja
istuuduin odottamaan illallistani.

Hän näytti harvapuheisemmalta kuin hänen säätynsä naiset

tavallisesti, mutta se saattoi johtua siitä, että hänen miehensä oli
saapuvilla. Emännän astellessa edestakaisin illallistani laitellen
asettui mies ovenpieltä vasten ja alkoi tuijottaa minuun niin
itsepintaisesti, ettei minun ollut ollenkaan hyvä olla. Hän oli pitkä,
roteva mies. Viikset olivat kuin harjakset, ja ruskea parta oli leikattu
Henrik IV:n kuosiin; ja ainoastaan tästä kuninkaasta—
soveliaimmasta puheenaiheesta béarnilaisen kanssa — sain hänet
haastamaan. Silloinkin kuvastui hänen silmissään epäluuloinen ilme
varoittamassa, ettei minun sopinut tehdä mitään kysymyksiä. Kun
pimeys musteni hänen takanaan ja tuli valaisi yhä selvemmin hänen
kasvonsa ja kun ajattelin monen penikulman laajuisena Auchista
tähän etäiseen laaksoon leviävää korpea, muistuivat mieleeni
kardinaalin sanat, että jos onnistuisin huonosti yrityksessäni, en
luultavasti enää milloinkaan näkisi Pariisia.

Ikkunan ääressä istuva moukka ei kiinnittänyt minuun mitään

huomiota, enkä minäkään häneen, sittenkun olin kunnolleen
varmistautunut siitä, että hän todella oli miltä näytti. Mutta vähitellen
tuli tupaan pari kolme miestä — vantteria, karkeapintaisia roikaleita
— ja ne yhtyivät isännän seuraan; heilläkään ei näyttänyt olevan
muuta tekemistä kun istua äänettöminä tarkastelemassa minua, vain
silloin tällöin vaihtaen keskenään jonkun sanan omalla murteellaan.
Kun illallinen oli valmis, oli miehiä kerääntynyt kaikkiaan kuusi. He
olivat aseistettuja pitkillä espanjalaisilla väkipuukoilla, ja kun oli
päivänselvää, että he tylsällä, talonpoikaisella tavallaan olivat
närkästyneitä minun tulostani — kaikki talonpojathan ovat
epäluuloisia — aloin uskoa, että olin tietämättäni pistänyt pääni
ampiaispesään.

Söin ja join kuitenkin hyvällä halulla, mutta sauhuavan lampun

valopiirissä ei juuri mikään välttänyt huomiotani. Pidin silmällä
miesten katseita ja liikkeitä ainakin yhtä tarkoin kuin he minun, ja
koko ajan haudoin, millä tavoin haihduttaisin heidän epäluulonsa tai
tämän käydessä mahdottomaksi saisin hiukan enemmän tietää
asemasta, joka oli tuntuvasti pulmallisempi ja vaarallisempi kuin olin
osannut ajatella. Koko laakso näytti olevan varuillaan
puolustaakseen sitä miestä, jota tavoittelin.

Olin vartavasten tuonut mukanani Auchista pari pulloa hienoa

armagnacia, ja ne oli tuotu huoneeseen samalla kertaa kuin
satulareppunikin. Otin nyt esille yhden, avasin sen ja tarjosin
luontevasti ja huolettomasti isännälle kulauksen siitä. Hän otti
vastaan tarjoukseni. Hänen siematessaan huomasin, että hänen
kasvonsa punehtuivat. Vastahakoisesti hän antoi pikarin takaisin;
käsitin sen viittaukseksi ja täytin sen hänelle vielä kerran. Voimakas
juoma alkoi jo vaikuttaa; hän tyhjensi kolmannenkin pikarillisen ja
puheli muutaman minuutin kuluttua vapaammin ja vähemmän
väkinäisesti kuin oli ennen ollut meidän kaikkien sävynä. Hän teki
olletikin paljon kysymyksiä — halusi tietää sitä ja saada selville tätä
— mutta sekin oli mieluisa muutos. Kerroin hänelle vilpittömästi,
mistä olin tullut, mitä tietä, kuinka kauan olin ollut Auchissa ja missä
siellä; niin pitkälle tyydytin hänen uteliaisuuttansa. Mutta kun tuli
kysymykseen, mitä tarkoitti käyntini Cocheforêtissa, olin
salaperäisen vaitelias, viittailin hämärästi Espanjan asioihin ja
rajantakaisiin ystäviin j.n.e.; siten saattoivat talonpojat, jos halusivat,
tehdä sen johtopäätöksen, että minäkin kuuluin samaan
puolueeseen kuin heidän maanpakoon tuomittu herransa.

He tarttuivat koukkuun, iskivät silmää keskenään ja alkoivat

katsella minua leppeämmin — etenkin isäntä. Mutta niin pitkälle
päästyäni en uskaltanut mennä pitemmälle, jotten olisi johtunut
mihinkään varomattomuuteen ja mahdollisesti antanut itseäni ilmi.
Keskeytin sentähden ja siirryin ylimalkaisempiin puheenaineisiin,
tehden vertailua oman kotiseutuni ja heidän maakuntansa välillä.
Isäntä oli nyt käynyt aika puheliaaksi eikä ollut hidas innostumaan, ja
se haastelu johti siihen, että sain hyvin merkillisen tiedon. Hän
kerskui korkeista lumivuoristaan, niitä peittävistä metsistä ja näissä
samoavista karhuista, vuorikauriista, jotka niin hyvin viihtyivät
ylhäällä jäätiköillä, ja villisioista, jotka elivät tammenterhoista.

»No niin», sanoin minä kuin sivumennen, »sellaisia meillä ei ole,

sen myönnän. Mutta meillä on pohjoisessa muuta, mitä teillä ei ole.
Meillä on kymmenin tuhansin muhkeita hevosia — ei sellaisia
pienokaisia kuin te täällä kasvatatte. Fécampin hevosmarkkinoilla ei
minun raudikkoani edes huomattaisi joukosta. Täällä etelässä ei
tapaa sen vertaista kokonaisen päivän matkalla.»

»Älkää olko liian varma siitä», vastasi mies, ja hänen silmänsä

loistivat voitonriemusta ja viinin vaikutuksesta. »Mitä sanoisitte, jos
näyttäisin teille vielä paremman — omassa tallissani?»

Näin hänen sanojensa säikähdyttävän muita kuuntelijoita, ja ne

heistä, jotka ymmärsivät meitä — kaksi tai kolme puhui ainoastaan
omaa mongerrustaan — loivat häneen vihastuneita silmäyksiä.
Vilauksessa aloin ymmärtää asian, mutta tekeydyin typerän
näköiseksi ja nauroin halveksivasti.

»Sitä en usko ennen kuin näen», sanoin. »Epäilen, ystäväiseni,

että osaatte erottaa hyvää hevosta huonosta, nähdessänne ne.»

»Enkö osaa?» sanoi hän räpyttäen silmiään. »Vai niin, vai en?»

»Epäilen sitä», sanoin minä itsepintaisesti.

»Seuratkaa minua sitten, niin näytän teille sellaisen», vastasi hän,

sillä itserakkaus voitti nyt vaiteliaisuuden. Huomasin hänen
vaimonsa ja muiden katselevan häntä kauhistuneina, mutta heistä
piittaamatta hän nousi, otti lyhdyn ja avasi oven. »Tulkaa mukaan»,
sanoi hän voitonvarmalla äänellä. »Vai niin, minäkö en osaa
arvostella hyvää hevosta, kun näen sen? Tunnen ainakin yhden,
joka on parempi kuin teidän!»

En olisi ihmetellyt, jos muut miehet olisivat astuneet väliin, mutta

sitä he eivät tehneet; hänellä näytti olevan heistä suurin sananvalta,
ja tuossa tuokiossa olimme ulkona. Kolme askelta edettyämme
pimeässä olimme tallin edessä; se oli majatalon takana. Isäntä nosti
säpin, meni edellä ja kohotti lyhtyä. Hevonen hirnui hiljaa ja käänsi
kirkkaat, lempeät silmänsä meihin — se oli kastanjanruskea juoksija,
ja sillä oli valkopilkkuinen häntä ja valkoiset jalat.

»Katsokaa!» huudahti saattajani ja liikutti lyhtyä pöyhkeilevästi

ylös ja alas, jotta näkisin ratsun oikein tarkoin. »Mitä sanotte! Onko
tämä 'pienokainen'?»

»Ei», vastasin minä, tahallani säästellen kehumista, »se on varsin

komea — tälle seudulle.»

»Tai mille seudulle hyvänsä», tokaisi hän suuttuneesti. »Mille

seudulle hyvänsä, sen sanon — missä tahansa! Eikä se ole
ihmekään, sillä hevosen om… niin, se on komea hevonen; jos ette
milloinkaan ole nähnyt uhkeata hevosta, niin nyt näette!» Ja siihen
hän keskeytti lörpötyksensä ihan äkkiä, antoi lyhdyn vaipua nopealla
liikkeellä ja kääntyi ovea kohden. Nyt hänellä oli niin kiire päästä pois
sieltä, että melkein tyrkkäsi minut ulos.

Mutta minä ymmärsin. Minä tiesin, että hän oli ollut vähällä
ilmaista kaikki ja lavertaa, että hevonen oli de Cocheforêtin,
comprenez bien! Minä käännyin pimeään, jottei hän olisi nähnyt
hymyäni, enkä sitten laisinkaan kummeksunut, että mies oli
silmänräpäyksessä kerrassaan muuttunut. Oven suljettuaan hän oli
yhtä selvä ja epäluuloinen kuin ennenkin; hän häpesi ja oli
raivoissaan minulle. Hän oli sellaisessa mielentilassa, että olisi
voinut katkaista kurkkuni pienimmästäkin aiheesta.

Ei kuitenkaan kuulunut suunnitelmaani riidan haastaminen.

Sentähden tekeydyin ymmärtämättömäksi kaikesta, ja kun tulimme
takaisin majataloon, ylistin ratsua nyreästi, ikäänkuin olisin ollut vain
puolittain vakuutettu väitteeni häviöstä. Ne ilkeät katseet ja uhkaavat
aseet, joita näin ympärilläni, kehoittivat minua varovaisuuteen, eikä
yksikään italialainen olisi voinut näytellä osaansa taitavammin kuin
minä tein — sillä voin imarrella itseäni. Mutta olin sydämestäni
iloinen, kun pääsin rauhaan ja vihdoinkin olin yksinäni yösijallani
pienessä kammiossa, joka oli tuskin kanakoppia isompi; se sijaitsi
yläkerrassa katon ja päätyseinän soppena, ja seinillä riippui omena-
ja kastanjakimppuja.

Se oli vaatimaton makuuhuone, ränstynyt, kylmä ja siivoton.

Kapusin sinne tikkaita myöten; vuoteenani oli kasa saniaisia ja oma
viittani. Mutta hyvilläni olin päästessäni sinne, sillä siellä sain olla
yksin ja häiritsemättä miettiä asemaani.

Herra de Cocheforêt oli luonnollisestikin linnassa.

Hän oli jättänyt hevosensa tänne ja kävellyt perille jalkaisin; se oli

luultavasti hänen tavallinen menettelytapansa. Hän oli siis tavallaan
minun ulottuvissani — en olisi voinut saapua sinne otollisempaan
aikaan — mutta toiselta puolen hän oli yhtä vähän vallassani kuin jos
olisin vielä ollut Pariisissa. Sillä niin kykenemätön olin vangitsemaan
häntä, ette edes uskaltanut mitään kysyä tai virkkaa ajattelematonta
sanaa tai edes katsella vapaasti ympärilleni. Sitä en uskaltanut, sen
oivalsin aivan hyvin. Pieninkin viittaus asiaani, vähäisinkin epäluulon
varjo olisi aiheuttanut väkivaltaisuuksia, jotka olisivat käyneet yli
voimieni; ja mitä kauemmin viivyin kylässä, sitä enemmän herättäisin
epäluuloa, ja sitä tarkemmin minua vartioitaisiin.

Sellaisessa tilanteessa olisivat useimmat jättäneet epätoivoisina

yrityksen sikseen ja karanneet yli rajan. Mutta minä olen aina pitänyt
kunnia-asianani uskollisuutta enkä vetäytynyt takaisin. Jos ei tänään,
niin huomenna; jos ei tällä, niin seuraavalla kerralla. Arpanopat eivät
aina putoa toivomuksen mukaan. Minä mukaannuin senvuoksi
olosuhteisiin, ja niin pian kuin talossa oli hiljaista, ryömin ikkunan
eteen, pienelle nelikulmaiselle avoimelle luukulle, joka oli
hämähäkinverkkojen peittämä ja osaksi heinillä tukittu. Kurkistin
ulos. Kylä näytti nukkuvan. Puiden tummia oksia riippui vähän
matkan päähän luukusta, melkein pimittäen harmaan, pilvisen
taivaan, jonka laella kelmeä kuu kolkosti leijaili. Tähystäessäni alas
en aluksi voinut nähdä mitään, mutta kun silmäni tottuivat pimeään
— olin sammuttanut kynttiläpahaseni — erotin tallin oven ja
ulkorakennuksen katon tummat reunapiirteet.

Juuri sitä olin toivonut, sillä nyt saatoin pitää silmällä ja ainakin
saada selville, poistuiko Cocheforêt ennen aamua. Jollei hän lähtisi
pois, niin aioin hankkia tilaisuuden nähdä hänen kasvonsa ja kenties
saada tietooni muita seikkoja, joista minulle saattoi vastedes olla
hyötyä.

Koetin tottua epämukavuuteen, istuuduin lattialle luukun ääreen ja

aloitin vartioimiseni, jota tiesin voivan kestää aamuun asti. Kului
tunti, mutta jo silloin kuulin kuiskeita alhaalta, sitten askeleita;
joitakuita henkilöitä kääntyi kulmasta, ja muuan ääni puhui kovaa ja
rohkeasti. En voinut erottaa sanoja enkä ymmärtää niiden
tarkoitusta, mutta ääni oli aatelismiehen, ja sen rivakka ja käskevä
sävy sai minut heti vakuutetuksi siitä, että siellä oli herra de
Cocheforêt itse. Toivoen saavani tietää enemmän painoin kasvoni
lähemmäksi aukkoa ja olin juuri onnistunut erottamaan kaksi olentoa
hämyssä — toinen oli pitkä, hoikka mies levättiin kääriytyneenä,
toinen otaksuakseni nainen, valkoinen puku yllä — kun raju koputus
kammioni ovelta sai minut heittäytymään taaksepäin luukulta ja
nopeasti paneutumaan vuoteeseeni. Koputus uudistui.
 »No!» huudahdin minä, kohottautuen kyynäspääni varaan
vuoteellani ja noituen kiusallista keskeytystä. Teki julmasti mieleni
nähdä enemmän. »Mikä nyt? Mikä on hätänä?»

Ullakkoluukku aukeni jalan verran tai enemmänkin. Isäntä pisti

päänsä sisälle.

»Te huusitte, vai mitä?» kysyi hän.

Hän piteli talikynttilän pätkää, joka valaisi puolet huonetta ja hänen

virnistelevät kasvonsa.

»Huusinko — tähän aikaan yöstä, tomppeli?» vastasin

suuttuneena. »En huutanut. Menkää maata!»

Mutta hän seisoi yhä tikkailla typerästi töllistellen.

»Kuulinhan minä teidän huutavan», intti hän.

»Menkää nukkumaan! Olette juovuksissa», vastasin minä ja

nousin istumaan. »En ole huutanut, sen vakuutan.»

»Vai niin, vai ette», vastasi hän verkalleen. »Ja ettekö halua
mitään?»

»En mitään — kunhan vain saan olla rauhassa», vastasin

kiukkuisena.

»Hm… Hyvää yötä sitten!»

»Hyvää yötä, hyvää yötä!» vastasin minä niin kärsivällisesti kuin

voin. Samassa kuulin tavallista talutettavan hevosen tömistelyä.
»Hyvää yötä!» kertasin innokkaasti, toivoen hänen vetäytyvän pois
siksi ajoissa, että ehtisin tirkistää ulos. »Tahdon nukkua.»
 »Hyvä», sanoi hän leveästi irvistäen. »Mutta nyt on vielä varhaista,
ja teillä on hyvää aikaa.»

Viimein hän veti ullakkoluukun kiinni, ja sitten kuulin hänen

hihittävän tikkaita alas mennessään.

Ennen kuin hän oli päässyt ihan alas, olin taas ikkunaluukulla.
Nainen, jonka olin nähnyt, viipyi vielä samassa paikassa, ja hänen
vieressään seisoi mies, joka oli puettu talonpojan asuun ja piteli
lyhtyä. Mutta se mies, jonka olisin mieluimmin nähnyt, ei ollut siellä.
Hän oli mennyt, ja selvää oli, etteivät toiset enää pelänneet minua,
sillä tähystellessäni alas tuli isäntä heidän luokseen, hänkin lyhty
kädessään ja sanoi jotakin naiselle, jolloin tämä katsoi ylös ikkunaani
ja nauroi.

Oli lämmin yö, eikä hänellä ollut mitään päällysnuttua valkoisen

pukunsa yllä. Minä näin hänen solakan, kauniin vartalonsa ja
loistavat silmänsä sekä kauniiden kasvojen lujatahtoiset piirteet, joita
mahdollisesti voisi sanoa liian säännöllisiksi, jos niissä mitään
virhettä oli.

Odotin, kunnes ryhmä hajaantui ja nainen talonpoikaisen miehen

keralla kääntyi majatalon nurkan taakse, häviten näkyvistäni. Sitten
laskeuduin takaisin vuoteelleni, entistä epätietoisempana, miten
minun tulisi menetellä. Oli selvää, että onnistuakseni minun täytyi
hankkia pääsy linnaan, jonka väkenä, mikäli olin kuullut ennen
lähtöäni, oli ainoastaan kaksi tai kolme vanhaa miespalvelijaa ja yhtä
monta palvelijatarta, koskapa madame, linnan rouva, paremmin
pitääkseen salassa miehensä vierailuja vietti ja oli tehnyt tietyksi
viettävänsä hyvin eristettyä elämää. Hänen miehensä vangitseminen
kotonaan ei siis ollut mikään mahdoton tehtävä; täällä sitä vastoin,
keskellä kylää, olisi joukko ratsuväkeäkin helposti voinut hävitä
yrityksessä.

Mutta kuinka voisin tunkeutua taloon, jota viekkaat naiset

vartioitsivat ja kaikki varokeinot saarsivat, mitä rakkaus voi keksiä?
Siinä oli kysymys, ja vielä päivän valjetessa mietiskelin sitä ja olin
yhtä kaukana ratkaisusta kuin ennenkin. Huolissani kun olin, tulin
oikein iloiseksi, kun aamu koitti, jotta pääsin nousemaan makuulta.
Ajattelin raikkaan ilman voivan elvyttää kekseliäisyyttäni ja olin
kyllästynyt ummehtuneeseen kojuuni. Hiivin hiljaa alas tikkaita ja
pääsin huomaamattomana livahtamaan läpi alakerran huoneen,
jossa monta henkilöä makasi kuorsaten. Ulko-ovi ei ollut lukossa, ja
pian olin ulkona tiellä.

Oli vielä niin varhaista, että puut kohosivat tummina varjoina

rusottavaa taivasta vasten, mutta seipään päässä oven ulkopuolella
loisti lehväkimppu vihreänä ja tiesin harmaan aamuvalon tulvivan
hetken kuluttua kaikkialle. Se levitti jo kumotustaan tielle, ja
seistessäni nurkalla — mistä näin sekä talon etupuolelle että tallin
taholle — ja hengittäessäni raitista ilmaa, etsien yöllisen
matkaanlähdön jälkiä, huomasin jonkin vaalean esineen maassa. Se
oli vain parin askeleen päässä minusta, ja heti astuin ottamaan sen,
toivoen saavani siepatuksi kirjeen. Mutta se ei ollut kirje, vaan ohut
vaaleankeltainen maustekotelo, jollaista naiset kantavat povellaan,
Se oli täytetty heikosti tuoksuvalla jauheella, ja kylkeen oli E-kirjain
ommeltu valkoisella silkillä; se oli tuollainen pieni ja siro
ylellisyysesine, josta naiset pitävät.

Rouva de Cocheforêt oli kai pudottanut sen yöllä. Kääntelin sitä

käsissäni ja pistin sen sitten hymyillen taskuuni; siitä saattoi olla
joskus minulle jotakin hyötyä. Tuskin olin sen tehnyt ja kääntynyt
katselemaan ylöspäin tietä, kun ovi narisi takanani saranoillaan tai
oikeammin sanoen nahkahihnoillaan, ja samassa seisoi isäntä ihan
takanani, tervehtien minua happamesti. Hänen epäluulonsa olivat
ilmeisesti taas heränneet, sillä siitä hetkestä saakka hän sovitti niin,
että hän verukkeella tai toisella oli seurassani päivälliseen asti.
Hänen sävynsä kävi sitäpaitsi yhä yrmeämmäksi ja hänen
viittauksensa yhä selvemmiksi, jotten voinut enää pitemmälle
tekeytyä ymmärtämättömäksi. Päivällisen aikaan kun hän jo ainakin
kahdennenkymmenennen kerran seurasi minua ulos tielle, hän kävi
suoraan käsiksi asiaan ja kysyi minulta äreästi, enkö jo tahtonut
hevostani.

»En», sanoin minä. »Miksi sitä kysytte?»

»Sentähden», vastasi hän ilkeästi hymyillen, »että tämä ei ole

terveellinen paikka vieraille.»

»Vai niin», huomautin minä. »Mutta, katsokaas, minä pidän raja-

ilmasta.»

Se oli sopiva vastaus, sillä eilisiltaisiin puheisiini liittyvänä se tuotti

hänelle päänvaivaa vihjaamalla, että minäkin kuuluin ahdistettuihin ja
että minulla oli omat syyni pysytellä Espanjan rajalla. Ennenkuin hän
oli lakannut vaivaamasta aivojansa tällä pulmalla, keskeytti kylätien
uneliaan hiljaisuuden kavioiden kopse, ja nainen, jonka olin nähnyt
yöllä, ratsasti nopeasti esille nurkan takaa ja pysäytti juoksijansa.
Minuun katsahtamatta hän huusi majatalon isäntää tulemaan
luokseen.

Isäntä meni. Hänen käännettyään minulle selkänsä hiivin sieltä

pois ja seuraavassa hetkessä olin erään talon takana suojassa.
Kaksi tai kolme renttumaista olentoa tuijotti minuun, mutta kukaan ei