(Download PDF) Nanogels For Biomedical Applications 1St Edition Arti Vashist Online Ebook All Chapter PDF

Nanogels for biomedical applications
1st Edition Arti Vashist

Visit to download the full and correct content document:
https://textbookfull.com/product/nanogels-for-biomedical-applications-1st-edition-arti-v
ashist/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...
Nanofiber Composites for Biomedical Applications 1st

Edition Murugan Ramalingam
https://textbookfull.com/product/nanofiber-composites-for-
biomedical-applications-1st-edition-murugan-ramalingam/
Functional polysaccharides for biomedical applications

First Edition Jana
https://textbookfull.com/product/functional-polysaccharides-for-
biomedical-applications-first-edition-jana/
Nanobiomaterials : nanostructured materials for

biomedical applications Narayan
https://textbookfull.com/product/nanobiomaterials-nanostructured-
materials-for-biomedical-applications-narayan/
Acoustic Sensors for Biomedical Applications Nilanjan

Dey
https://textbookfull.com/product/acoustic-sensors-for-biomedical-
applications-nilanjan-dey/
Materials for Biomedical Engineering Fundamentals and
Applications 1st Edition Rahaman
https://textbookfull.com/product/materials-for-biomedical-
engineering-fundamentals-and-applications-1st-edition-rahaman/
Conjugated Polymers for Biological and Biomedical

Applications 1st Edition Bin Liu
https://textbookfull.com/product/conjugated-polymers-for-
biological-and-biomedical-applications-1st-edition-bin-liu/
Control Applications for Biomedical Engineering Systems

1st Edition Ahmad Taher Azar (Editor)
https://textbookfull.com/product/control-applications-for-
biomedical-engineering-systems-1st-edition-ahmad-taher-azar-
editor/
Soft Nanoparticles for Biomedical Applications RSC José

Callejas-Fernández
https://textbookfull.com/product/soft-nanoparticles-for-
biomedical-applications-rsc-jose-callejas-fernandez/
Antimicrobials in Agriculture 1st Edition Arti Gupta &

Ram Prasad
https://textbookfull.com/product/antimicrobials-in-
agriculture-1st-edition-arti-gupta-ram-prasad/
.
Published on 14 November 2017 on http://pubs.rsc.org | doi:10.1039/9781788010481-FP001
Nanogels for Biomedical Applications

View Online
Smart Materials
Series Editors:
Hans-Jörg Schneider, Saarland University, Germany
Mohsen Shahinpoor, University of Maine, USA
Titles in this Series:

1: Janus Particle Synthesis, Self-Assembly and Applications
2: Smart Materials for Drug Delivery: Volume 1
3: Smart Materials for Drug Delivery: Volume 2
4: Materials Design Inspired by Nature
5: Responsive Photonic Nanostructures: Smart Nanoscale
Optical Materials
6: Magnetorheology: Advances and Applications
7: Functional Nanometer-Sized Clusters of Transition Metals: Synthesis,
Properties and Applications
8: Mechanochromic Fluorescent Materials: Phenomena, Materials and
Applications
9: Cell Surface Engineering: Fabrication of Functional Nanoshells
10: Biointerfaces: Where Material Meets Biology
11: Semiconductor Nanowires: From Next-Generation Electronics to
Sustainable Energy
12: Supramolecular Materials for Opto-Electronics
13: Photocured Materials
14: Chemoresponsive Materials: Stimulation by Chemical and
.
Biological Signals
15: Functional Metallosupramolecular Materials
16: Bio-Synthetic Hybrid Materials and Bionanoparticles:
A Biological Chemical Approach Towards Material Science
17: Ionic Polymer Metal Composites (IPMCs): Smart Multi-Functional
Materials and Artificial Muscles Volume 1
18: Ionic Polymer Metal Composites (IPMCs): Smart Multi-Functional
Materials and Artificial Muscles Volume 2
19: Conducting Polymers: Bioinspired Intelligent Materials and Devices
20: Smart Materials for Advanced Environmental Applications
21: Self-cleaning Coatings: Structure, Fabrication and Application
22: Functional Polymer Composites with Nanoclays
23: Bioactive Glasses: Fundamentals, Technology and Applications
24: Smart Materials for Tissue Engineering: Fundamental Principles
25: Smart Materials for Tissue Engineering: Applications
26: Biobased Smart Polyurethane Nanocomposites: From Synthesis
to Applications
27: Inorganic Two-dimensional Nanomaterials: Fundamental
Understanding, Characterizations and Energy Applications
View Online
28: Ionic Liquid Devices

29: Polymerized Ionic Liquids
30: Nanogels for Biomedical Applications
.
How to obtain future titles on publication:

A standing order plan is available for this series. A standing order will bring
delivery of each new volume immediately on publication.
For further information please contact:

Book Sales Department, Royal Society of Chemistry, Thomas Graham House,
Science Park, Milton Road, Cambridge, CB4 0WF, UK
Telephone: þ44 (0)1223 420066, Fax: þ44 (0)1223 420247
Email: booksales@rsc.org
Visit our website at www.rsc.org/books
.
Published on 14 November 2017 on http://pubs.rsc.org | doi:10.1039/9781788010481-FP001 View Online
View Online
Nanogels for Biomedical

Applications
Edited by
Arti Vashist
Florida International University, USA
Email: avashist@fiu.edu
Ajeet K. Kaushik
Email: akaushik@fiu.edu
Sharif Ahmad
Jamia Millia Islamia, India
Email: sahmad@jmi.ac.in
and
Madhavan Nair
.

Email: nairm@fiu.edu
Published on 14 November 2017 on http://pubs.rsc.org | doi:10.1039/9781788010481-FP001 View Online
Smart Materials No. 30
Print ISBN: 978-1-78262-862-0

PDF eISBN: 978-1-78801-048-1
EPUB eISBN: 978-1-78801-252-2
ISSN: 2046-0066
A catalogue record for this book is available from the British Library
r The Royal Society of Chemistry 2018
All rights reserved
Apart from fair dealing for the purposes of research for non-commercial purposes or for
private study, criticism or review, as permitted under the Copyright, Designs and Patents
Act 1988 and the Copyright and Related Rights Regulations 2003, this publication may not
be reproduced, stored or transmitted, in any form or by any means, without the prior
.
permission in writing of The Royal Society of Chemistry or the copyright owner, or in the
case of reproduction in accordance with the terms of licences issued by the Copyright
Licensing Agency in the UK, or in accordance with the terms of the licences issued by
the appropriate Reproduction Rights Organization outside the UK. Enquiries concerning
reproduction outside the terms stated here should be sent to The Royal Society of
Chemistry at the address printed on this page.
Whilst this material has been produced with all due care, The Royal Society of Chemistry
cannot be held responsible or liable for its accuracy and completeness, nor for any
consequences arising from any errors or the use of the information contained in this
publication. The publication of advertisements does not constitute any endorsement by
The Royal Society of Chemistry or Authors of any products advertised. The views and
opinions advanced by contributors do not necessarily reflect those of The Royal Society
of Chemistry which shall not be liable for any resulting loss or damage arising as a result
of reliance upon this material.
The Royal Society of Chemistry is a charity, registered in England and Wales,

Number 207890, and a company incorporated in England by Royal Charter
(Registered No. RC000524), registered office: Burlington House, Piccadilly,
London W1J 0BA, UK, Telephone: þ44 (0) 207 4378 6556.
For further information see our web site at www.rsc.org
Printed in the United Kingdom by CPI Group (UK) Ltd, Croydon, CR0 4YY, UK
Preface
The ever emerging and evolving interface of chemistry, physics and

biology has given birth to newer and broader platforms for researchers from
diverse fields of nanoscience, material chemistry, pharmacology, biomedical
engineering, and advanced next generation technology to accomplish higher
scientific goals in science to make life better. One such interdisciplinary
interfaces has given rise to ‘‘Hydrogel Technology’’. Recently, there has been
a phenomenal outbreak in research and development of hydrogels and
nanogels for diverse biomedical applications. The motivation behind the
development of novel technologically advanced polymeric nanocarriers
‘‘nanogels’’ has been the extraordinarily features associated with these car-
riers. These nanogels are now evolving to find their application not limited
to drug delivery but extended to find novel applications in cellular therapy,
imaging, diagnosis, sensors, medical devices and tissue engineering. The
.
emergence of drug resistance in the case of many communicable and non-

communicable diseases has highlighted the need of efficient drug delivery
vehicles which can address various challenges of optimizing the dosage
of drug regimens and their targeted delivery. Nanogels, owing to their
characteristic properties of small size, are easily able to permeabilize into the
toughest of cellular locations like the blood brain barrier, ocular environ-
ment etc. The fine tunable functional characteristics can be imparted using
different biodegradable and biocompatible biopolymers responsive to
external stimuli like changes in pH, temperature. The sustained, controlled
and targeted delivery of drugs using nanogels has helped to tackle the issues
associated with patient compliance, drug toxicity, and long duration of
therapy leading to adverse side effects.
The prime objective of this book is to present comprehensive insights
into the synthesis and characterization of nanogels and also finding
their diverse biomedical applications. This book may serve as a reference

Edited by Arti Vashist, Ajeet K. Kaushik, Sharif Ahmad and Madhavan Nair
Published by the Royal Society of Chemistry, www.rsc.org
vii
View Online
viii Preface
guide to understand ‘‘Nanogel Technology’’ for diverse readers including

academicians and research scientists around the globe. This book is an
attempt to provide recent updates in the development of nanogels and their
role in expediting the translation of nanomedicine research from laboratory
to clinic. This book is a sincere effort to discuss the state of the art science
and advancements in nanogel technology towards imaging and drug
delivery. The book has been structured into 15 chapters which begin with the
evolution of hydrogels to nanogels and the basics, to biomedical engineering
to the design of smart nanogels. Succeeding chapters highlight the medical
applications of nanogels, which include the role of nanogels in tuberculosis
diagnosis and treatment, the application of nanogels in tissue engineering,
for brain drug delivery, gene delivery. This book summarizes the journey of
hydrogels, which began in 1894 as a new kind of biopolymer, and presently
is serving as a choice of smart materials i.e. nanogels for various biomedical
applications. One chapter individually highlights the magnetic nanogels for
image guided therapy and another the injectable-based nanogels. The high
impact of stimuli-responsive nanogel drug delivery carriers has been elab-
orated. It also gives a comprehensive overview of the responsive nanogels for
anti-cancer therapy. The potential of nanogels for biosensing applications
has been thoroughly discussed and the scope of nanogels for clinical trials
has been well described. The last chapter concludes the essence of the book
with the future prospects and the challenges in nanogel research and their
biomedical applications.
The book is the union of the expertise and experience of all the pioneers in
their specific field related to their topic discussed for nanogels. The book
.
presents an exhaustive compilation of the diverse biomedical applications of

nanogels which starts with the journey of hydrogels since 1960 to their
commercialization.
The editors also take this opportunity to express their sincere gratitude to
all the authors who have contributed towards the writing of assigned valu-
able chapters for this book. Editors and authors of this glorious and one of
the kind innovative biomaterials book would like to thank Royal Society of
Chemistry, Catriona Clarke (Editorial Assistant), and the technical team for
the design inputs. Finally, we want to thank our families for their valuable
years of support and motivation. We believe that the innovative ideas and
content of the book will provide valuable knowledge and expertise to young
researchers and add value to the quality of nanogel-based research world-
wide. We pray to Almighty for the grand success of this book and its readers.
Arti Vashist
Ajeet Kaushik
Sharif Ahmad
Madhavan Nair
Contents
Chapter 1 Journey of Hydrogels to Nanogels: A Decade After 1

Arti Vashist, Ajeet Kaushik, Anujit Ghosal,
Roozbeh Nikkhah-Moshaie, Atul Vashist, Rahul Dev Jayant
and Madhavan Nair
1.1 The Journey of Hydrogels 1

1.2 Driving Force for Designing the Nanogels 3
1.3 Transformation from Hydrogels to Nanogels for
Imaging 5
1.4 Advancements in Medicinal Applications 6
1.5 Conclusions 6
Acknowledgements 7
References 7
.
Chapter 2 Design and Engineering of Nanogels 9

Anujit Ghosal, Shivani Tiwari, Abhijeet Mishra, Arti Vashist,
Neha Kanwar Rawat, Sharif Ahmad and Jaydeep Bhattacharya
2.1 Introduction 9
2.2 Chemical Interactions and Functionalities 12
2.3 Polymeric Building Blocks for Designing Nanogels 13
2.4 Molecular Imprinting Technique (MIT) 21
2.5 Radical Polymerization: Atom Transfer Radical
Polymerization 22
2.6 Conclusion and Future Prospective 24
Acknowledgements 24
References 24

ix
View Online
x Contents
Chapter 3 Medical Applications of Nanogels 29

Eram Sharmin
3.1 Introduction 29
3.2 Stimuli-responsive Drug Release 31

3.3 Imaging and Diagnostics 39
3.4 Anaesthetics 45
3.5 Wound Care 47
3.6 Limitations to Effective Clinical Use 48
3.7 Conclusion 49
References 49
Chapter 4 Nanogels in the Diagnosis and Treatment of

Tuberculosis 53
Vianni Chopra, Gaurav Chauhan, Ritesh Kumar,
Manish M Kulkarni and Atul Vashist
4.1 Introduction 53
4.2 Synthesis and Designing of Nanogels 56
4.3 Nanogels for Mycobacterium tuberculosis (MTB)
Therapeutics 59
4.3.1 Poly(methacrylic acid)/Isoniazid/Rifampin
Nanogel Against Multidrug-resistant
.
Intestinal MTB 59
4.3.2 Dual Stimuli-responsive Hollow Nanogels 61
4.3.3 Lung Targeted Poly(ethylene glycol) (PEG)
Nanogel Aggregates 62
4.3.4 LLKKK18 Loaded into a Self-assembling
Hyaluronic Acid Nanogel 63
4.3.5 Photo-cross-linked pH-responsive
Polypeptide Nanogels 64
4.3.6 pH-degradable Imidazoquinoline-ligated
Nanogels 66
4.3.7 Chitosan-DNA Nanoparticles Enhances the
Immunogenicity of a DNA Vaccine Encoding
HLA-A* 0201-restricted T-cell Epitopes 67
4.3.8 DNA Encoding MTB Latency Antigen
Rv1733c Associated to PLGA–PEI
Nanoparticles 68
4.4 Nanogels in Tuberculosis Diagnostics 68
4.4.1 Nanogel-quantum Dot Hybrid Nanoparticles
for Live Cell Imaging 69
View Online
Contents xi
4.4.2Chitosan-based Nanogels for Selective

Delivery of Photosensitizers to
Macrophages 69
4.4.3 Chitosan-based Responsive Hybrid
Nanogels for Integration of Optical

pH-sensing 70
4.5 Dendrimer-assisted Fluorescent Nanogels 73
4.6 Conclusion 73
References 74
Chapter 5 Nanogels for Tissue Engineering 77

Jefferson Thompson and Rupak Dua
5.1 Introduction 77
5.2 Musculoskeletal Tissue Engineering 79
5.3 Vascular Tissue Engineering 83
5.4 Pulmonary Tissue Engineering 84
5.5 Retinae Tissue Engineering 85
5.6 Current and Future Outlook 88
5.7 Conclusion 90
Acknowledgements 90
References 90
.
Chapter 6 Nanogels for Brain Drug Delivery 94

Arti Vashist, Ajeet Kaushik, Jyoti Bala, Hoshang Unwalla,
Vinay Bhardwaj, Vidya Sagar and Madhavan Nair
6.1 Introduction 94
6.2 Utilization of Nanogels Based Advanced Delivery
System for Brain 97
6.3 Nanogel as an Anti-HIV Drug Delivery System for the
Brain 99
6.4 Methotrexate-loaded Chitosan Nanogels for Drug
Delivery to Brain 100
6.5 Nanogels for Brain Tumors 102
6.6 Nanogels Mediated Oligonucleotide Delivery to the
Brain 102
6.7 Nanogel-drug Delivery for Neurodegenerative
Diseases 104
6.8 Future Prospects for Drug Delivery to the Brain 106
Acknowledgements 107
References 107
View Online
xii Contents
Chapter 7 Magnetic Nanogel-enabled Image-guided Therapy 109

Asahi Tomitaka, Yasushi Takemura and Madhavan Nair
7.1 Introduction 109

7.2 Synthesis, Magnetic Property, and

Biomedical Applications of Magnetic
Nanoparticles 111
7.2.1 Synthesis of Magnetic Nanoparticles 111
7.2.2 Magnetic Property of Magnetic
Nanoparticles 112
7.2.3 Biomedical Applications of Magnetic
Nanoparticles 113
7.3 Medical Imaging Modalities Using Magnetic
Nanoparticles 114
7.3.1 MRI 115
7.3.2 X-ray CT and PET 115
7.3.3 Magnetic Particle Imaging (MPI) 116
7.3.4 Magneto-motive Ultrasound Imaging
(MMUS) and Magneto-photoacoustic
Imaging (MPA) 116
7.4 Recent Advances in Magnetic Nanogels 117
7.5 Conclusion and Future Prospects 123
.
References 124
Chapter 8 Nanogels for Gene Delivery 128

Rahul Dev Jayant, Abhijeet Joshi, Ajeet Kaushik,
Sneham Tiwari, Rashmi Chaudhari, Rohit Srivastava
and Madhavan Nair

8.2 Non-viral Vectors for Gene Delivery 130
8.3 What are Nanogels 130
8.3.1 Nanogel Synthesis 132
8.4 Role of Nanogels in Gene Delivery 133
8.5 State of the Art Nanogel Gene Delivery 133
8.6 Therapeutic Advancements in Nanogel Mediated
Gene Delivery 137
8.7 Conclusion and Future Aspects 139
References 139
View Online
Contents xiii
Chapter 9 Nanogels as Targeted Drug Delivery Vehicles 143

Khushwant S. Yadav, Rajiv Saxena and Govind Soni

9.2 Monoclonal Antibody-targeted Nanogels 144

9.3 Folic Acid-targeted Nanogels 146
9.4 Hyaluronic Acid-targeted Nanogels 147
9.5 RGD-targeted Nanogels 149
9.6 YSA-targeted Nanogels 150
9.7 Nanogels for Delivery of Oligonucleotides
(siRNA/miRNA/DNA) 151
9.8 Stimulus-responsive Nanogels 154
9.9 Intracellular Drug Delivery 155
9.10 Future Prospects 156
References 157
Chapter 10 Nanogels: Stimuli-responsive Drug Delivery Carriers 161

Ritesh Kumar, Atul Vashist, Apoorva Mathur,
Sudhir Chandra Sarangi, Biswa Mohan Padhy
and Yogendra Kumar Gupta

.
10.2 Endogenous and Exogenous Stimuli-responsive

Drug Delivery 166
10.2.1 Thermo-responsive Nanocarriers 167
10.2.2 pH-dependent Nanostimuli 168
10.2.3 Redox Potential-sensitive
Polymersomes 168
10.2.4 Light-responsive Polymersomes 169
10.2.5 Hydrogen Bonding and Electrostatic
Force as External Stimuli 169
10.2.6 Magnetic Field and Ultrasound 170
10.2.7 Enzymatic Nanostimuli 170
10.3 Application of Stimuli-responsive Drug Delivery
Nanocarriers 171
10.3.1 Stimuli-responsive Nanocarriers in Cancer
Therapy 171
10.4 Future Prospects 175
10.5 Conclusion 176
References 177
View Online
xiv Contents
Chapter 11 Injectable Nanogels in Drug Delivery 181

Mathew Ansuja Pulickal, Saji Uthaman, Chong-Su Cho
and In-Kyu Park

11.2 Nanogels: a Superior Delivery System 183
11.2.1 Advantages of Nanoscale Hydrogels Over
Bulk Hydrogels or Macrogels 183
11.2.2 Polymers Commonly Used for the
Preparation of Nanogels 184
11.2.3 Preparation Methods of Nanogels 185
11.3 In situ Gelation Systems 186
11.4 Injectable In Situ Gelling Systems for Drug Delivery 188
11.4.1 Characteristics of Injectable Nanogels 189
11.4.2 Mechanism Involved in the Formation of
Injectable Hydrogel/nanogel 190
11.4.3 Commonly Used Polymers as Injectable
In Situ Gelling Agents 194
11.4.4 Intelligent/smart Polymers for Injectable
Nanogels and Their Significance 197
11.5 Applications of Injectable Nanogels 198
11.5.1 Injectable Nanogels for Cancer Therapy 198
11.5.2 Injectable Nanogels for Treating
.
Diabetics 199
11.5.3 Injectable Nanogels in Tissue
Engineering 200
11.5.4 Injectable Nanogels in Gene Therapy and
Other Applications 201
11.6 Conclusions and Future Perspectives 202
References 203
Chapter 12 Responsive Nanogels for Anti-cancer Therapy 210

Mrityunjoy Kar, Loryn Fechner, Gregor Nagel,
Emanuel Glitscher, Guido Noe Rimondino and
Marcelo Calderón

12.2 Synthesis of Nanogels 212
12.2.1 Precipitation and Dispersion
Polymerization 213
12.2.2 Emulsion Polymerizations 214
View Online
Contents xv
12.2.3 Nanoprecipitation 216

12.2.4 Spray Methods 216
12.2.5 Other Methods 218
12.3 Stimuli-responsive Nanogels 219
12.3.1 pH Responsive Nanogels 219

12.3.2 Redox Responsive Nanogels 224
12.3.3 Temperature and Near Infrared (NIR)
Responsive Nanogels 228
12.3.4 Enzyme-responsive Nanogels 233
12.3.5 Dual and Multi-responsive Systems 240
12.4 Nanogels in Translational Medicine for Next
Generation Personalized Medicine 248
References 252
Chapter 13 Future of Nanogels for Sensing Applications 261

Pandiaraj Manickam, Michelle Pierre, Rahul Dev Jayant,
Madhavan Nair and Shekhar Bhansali

13.1.1 What is a Biosensor Device? 262
13.2 Nanogels in Material-to-Biology Communication 263
13.2.1 Non-supported Enzyme Immobilization:
Enzyme Nanogels 265
.
13.2.2 Support-based Enzyme Immobilization 267

13.3 Nanogels in Improving Biosensor Performance 268
13.4 Nanogels as Fluorescent Probes for Biosensors 271
13.5 Nanogels as a Membrane 274
13.6 Integration with Microfluidics for ‘‘System
On-chip’’ Applications 275
13.7 Conclusion and Future Aspects 278
References 279
Chapter 14 Scale-up and Current Clinical Trials for Nanogels in

Therapeutics 283
Ajeet Kaushik, Arti Vashist, Pratik Shah, Sneham Tiwari,
Rahul Dev Jayant and Madhavan Nair
14.1 The Potential of Nanogels for Therapeutics 283

14.2 Scale-up and Current Clinical Trials for Nanogels
in Therapeutics 285
View Online
xvi Contents
14.3 Conclusions 288

References 288
Chapter 15 Nanogels for Biomedical Applications: Challenges and

Prospects 290
Vidya Sagar, Arti Vashist, Rashi Gupta and Madhavan Nair

15.1.1 Challenges of stimuli-responsive Nanogels 291
15.2 Nanogels for Drug Delivery: Challenges and
Prospects 291
15.3 Nanogels for Tissue Engineering: Challenges and
Prospects 296
15.4 Prospects of Nanogels in Personalized Medicine 297
15.5 Conclusion 297
References 298
Subject Index 301

.
Published on 14 November 2017 on http://pubs.rsc.org | doi:10.1039/9781788010481-00001
CHAPTER 1
Journey of Hydrogels to
Nanogels: A Decade After
ARTI VASHIST,*a AJEET KAUSHIK,a ANUJIT GHOSAL,b
ROOZBEH NIKKHAH-MOSHAIE,a ATUL VASHIST,c
RAHUL DEV JAYANTa AND MADHAVAN NAIR*a
a
Department of Immunology, Institute of NeuroImmune Pharmacology,
Centre for Personalized Nanomedicine, Herbert Wertheim College of
Medicine, Florida International University, Miami, Florida 33199, USA;
b
Plant NanoBiotechnology Lab, School of Biotechnology, Jawaharlal Nehru
University, New Delhi-110067, India; c Department of Biotechnology,
All India Institute of Medical Sciences, New Delhi 110029, India
*Email: avashist@fiu.edu; nairm@fiu.edu
.
1.1 The Journey of Hydrogels

The remarkable invention of crosslinked hydroxyethylmethacrylate (HEMA)
hydrogels was a ground-breaking innovation for biomaterials scientists
around the globe, which led to the future golden era of research for the next
generations. The pioneering work carried out by Lim and Sun in 1980, and
later by Yannas and co-workers, showed the potential applications of cal-
cium alginate microcapsules utilised for cell encapsulation as well as the
utilisation of the natural polymers collagen and shark cartilage in a hydrogel
matrix for dressings for artificial burns.1 The beneficial aspects of hydrogels
for therapeutics led to their clinical use.2 The ability of these soft materials
to provide spatial and temporal control in handling the release of bioactives
and various therapeutic interventions is exceptional.3,4 Their existence in

1
View Online
Design and Engineering of Nanogels 13
hydrophilic non-ionic chains of poly(ethylene oxide) (PEO), mimicking the

properties of swollen polyelectrolyte networks. Polyelectrolyte networks help
in binding oppositely charged counterions, macromolecules, or drug
molecules, while the alternating non-ionic hydrophilic chains prevent pre-
Published on 14 November 2017 on http://pubs.rsc.org | doi:10.1039/9781788010481-00009
cipitation and stabilize the networks in aqueous dispersions.7 Reversible

properties can be developed due to the ability of nanogels to change the
surface charge based on the external environment, like a chameleon.
This reversible characteristic helps in achieving a non-responsive and non-
reactive approach during its passage intravenously before reaching the tar-
geted site. However, at the target site, say near a tumour, the higher acidic
pH leads to conversion of the surface charges from negative to positive,
inducing increased cellular interactive ability, controlled drug release and
hence the nanogel allows more invasive treatments at targeted tumorous
cells.8 Inclusion of specific vectors like dendrimers, antigens, peptides, etc.
can direct the course of reaction and binding with a specific linkage.
Guanidinium-functionalized polypeptide nanogels have been prepared for
their high affinity to phosphate and thus can be used to treat hyperpho-
sphatemia.9 The guanidinium-functionalized polypeptide was synthesized
by the solution precipitation and water-in-oil reverse microemulsion method
in a stepwise manner. The first step involved the synthesis of block polymer
Ne-Trifluoroacetyl-l-lysine N-carboxyanhydride (TFA-Lys NCA) followed by
polymerization of the same to form poly(TFA-l-lysine). The guanidination of
the polymer was performed after deprotection of poly(TFA-l-lysine).9
The choice of polymeric monomers and visualization of the final resultant
nanogel network are two of the most important tasks during the designing of
nanogels.
.
2.3 Polymeric Building Blocks for Designing

Nanogels
Natural polymers, mostly polysaccharides, have been used for the synthesis
of nanogels for drug delivery and encapsulation purposes.10 Their origin
makes them highly hydrophilic, elastic, biocompatible and biodegradable, a
few of the desirable qualities required for designing novel drug delivery
devices in the nano range. Multi-therapeutic nanogels are employed because
of their higher success rate in tackling diseases that thrive due to genetic
differences and resistance to other therapies. In particular, the most effective
treatment in oncology is the use of a multi-responsive hybrid containing
specific inhibitors and cytotoxic drugs, along with anti-angiogenic, or im-
munomodulatory agents.11 In the list of natural polymers used for synthesis
of nanogels (Table 2.1), chitosan is one of the most utilized natural polymers
for the synthesis of hydrogels, microgels or nanogels.5,12–15 The hydroxyl and
amino groups present in ‘‘glucosamine units’’ of chitosan act as the reactive
binding sites during the designing of cross-linked nanogels. The type of
crosslinker used can add further value-based implicational properties such
Another random document with
no related content on Scribd:
kantaa. Talonpoikaistaloja, pappiloita ja pikku viljelijäin asuntoja,
valkoisia, tilavia ristikkorakennuksia vähäisimmälläkin pieneläjällä,
maalaiskirkkoja ja pitkiä rivejä hedelmäpuita teitten varsilla. Koko
maa puutarhana vainioihin ruudutettuna, ja vainioitten välillä kukkais-
aidat.
Siinä istuu nyt Klaus Klausen talonväkensä ympäröimänä,

selvittelee ääntään, yskähtää hiukan ja aloittaa sitten jonkin noista
vanhoista grundtvigilaisista lauluista, joka kaikuu illan hiljaisuudessa.
Silloin vasta oikein tunnet olevasi Tanskassa. Siinä kuulet maan

sydämen sykinnän. Aavistat mitkä henkiset voimat ovat luoneet
tämän ulkonaisenkin hyvinvoinnin. Sillä mikään ei synny itsestään.
Siellä on ajoissa ymmärretty, että toisen onni on oleva myöskin
toisen, ja Tanska on tullut siksi maaksi, jossa kohtalon arpa on
langennut tasaisemmin kuin muualla. Yleinen hyvinvointi levitteleikse
siunauksena lakeuksien yli ja kuvastuu ihmisten keskinäisessä
ystävällisyydessä, avarana hymynä, joka ulottuu Beltiltä Beltille.
Ja ilta-aurinko valaisee Klaus Klausenin portaita, hänen kaljua

päätään, hänen vaimonsa leveätä selkää, hänen väkensä
kovettuneita käsiä ja suomalaisen pojan miettiväisiä kasvoja.
Heillä on kaikki valmiina, ajattelee hän. Niitä laulujakin, joita he nyt

laulavat, ovat he jo ennen laulaneet.
Mutta meillä lauletaan vielä kerran aivan uusia lauluja.
*****
Helsingin satamassa seisoivat isä ja äiti sinua odottamassa.

Tavarasi sullotaan ajurinrattaille, ja nouset itsekin niihin. Me
seuraamme toisissa heti kintereillä. Mutta jo Kauppatorilla pyörähdät
ympäri ja istut sitten meihin käännettynä ja jalat riippumassa koko
matkan kaupungin halki asemalle, josta jatkamme edelleen uuteen
kotiimme, omalle konnullemme, Helsingin ulkopuolella. Tämä
Koivulamme oli jo ennättänyt tulla meille muita paikkoja
rakkaammaksi, ja olit jo paluumatkallasi kuvitellut sitä ilon hetkeä,
jolloin saisit avata veräjän ja nähdä koivut tien varrella, saisit juosta
sisään, missä kaikki on tuttua.
Ja kun ajoit kaupungin läpi, jalat vallattomasti riipuksissa

ajoneuvojen matalan selustan yli, oli sinulla sellainen
jälleennäkemisen ilo kasvoissasi, että siitä ilman muuta varmasti
tiesimme, mitä kaikesta mieluimmin halusimme tietää.
Jumala sinua siitä siunatkoon, Yrjö poika!
17.
Sangen pian kotiintulon jälkeen täyttyi arvaamatta eräs Yrjön

lapsuudentoivomus. Etsimättä löysi äiti sen pienen sisaren, jota
poika oli odottanut. Hänet lähetettiin heille heidän sukulaistensa
toimesta.
Äiti seisoi eräänä päivänä uuden kotinsa ikkunassa avoin kirje

kädessään — luki sen vielä kerran — yhdellä silmäyksellä — ja
katseli moneen kertaan valokuvaa, joka oli seurannut kirjettä. Hän
laski valokuvan ikkunalaudalle, mutta otti sen taas käteensä oikein
sitä tarkastaakseen.
Hän aikoi heti mennä tapaamaan isää, mutta jäi kuitenkin
seisomaan, katse tuijottaen puutarhan laajaa ruohokenttää. Se alkoi
jo kellertää syyssateista.
Vielä kerran hän tarttui kuvaan ja syventyi siihen.
— Vai niin? ajatteli hän. Vai niin?
Se oli tullut suurena yllätyksenä, ja nyt hän ei tiennyt, miltä

kannalta sen ottaisi.
Ensin hän ei tuntenut muuta kuin iloa. Tulihan tässä satu

uudestaan heidän tiellensä — uusi rikastuttava lisäys kaikkien
heidän elämäänsä. Hän piti kuvaa edessään iloisen uteliaana:
— Todellako! Sinuako siis olen joskus odotellut!
Vai onko tämä vain sattuma, joka ei merkitse mitään sen

enempää?
Ihan piti istahtaa hiukan tuumimaan.
Ehkäpä siinä kuitenkin oli jokin järkevä tarkoitus. Miksi muuten

näin yhtäkkiä tulisi tuollainen kirje ja tuollainen suora kysymys? Ei
sellaista aivan ilman aikojaan tapahdu eikä sen suhteen noin vain
kädenkäänteessä suoriudu. Tämä uusi tapahtuma tuli oikealla
tavalla — hän ei ollut ryntäämällä rynnännyt sitä kohti, se oli siinä
kuin kypsä hedelmä maassa, se läheni häntä suorakatseisena
kohtalon lähettinä ja vaati häntä ottamaan varteen sanottavansa.
Tänään kolkutan ovellesi — mitä vastaat? — Oi, hänen teki mielensä
vastata ilman muuta myönteisesti.
Tule vain! Tuokaa pois!

Mutta seuraavassa tuokiossa heräsi taas hänen levottomuutensa
sen uuden johdosta, joka pyrki heidän elämäänsä.
Hän nousi portaita toiseen kerrokseen isän huoneeseen, kirje ja

kuva kädessään.
Isä istui kirjoituspöytänsä ääressä katsahtaen koivujen lomitse

puutarhaan, missä Yrjö jäntevällä päättäväisyydellä oli alkanut
käyttää leikkuukonetta rehevällä ruohokentällä. Surina kuului selvästi
ylös. Isä otti kirjeen, luki sen ja katseli kuvaa, veitikkamainen ilme
kasvoillaan.
— Pidä hyvänäsi! Mutta syytön olen minä!
— Minä myöskin!
— Aaa — etpä niinkään! Olet sitä toivonut, ja nyt se tulee.
Niinpä kyllä. Olihan hän sitä tuon tuostakin toivonut ja oikeastaan

kauankin. Mutta ei asia silti ollut niin yksinkertainen.
— Eikö se ole yksinkertainen? — kysyi isä yhä vain leikkiä laskien.

— Ei se niin aivan mutkikaskaan ole. Kirjoita sinä vain, että pakettiin
ja postiin ja »varovasti!» päälle.
— Hm. Se on vakava asia.
— On. On se vakava asia. — Ja hän vajosi mietteisiinsä, lausuen

ne ääneen.
Siitä on ollut niin monta kertaa kysymys, muisteli hän, mutta se on

ilman muuta jäänyt sikseen, kun ei ole tilaisuus itsestään tarjoutunut.
Nyt se oli siinä ja tuli miellyttävässä muodossa. Siihen saattoi
kätkeytyä jotakin.
Äiti oli ihmeissään siitä, että isä, joka muuten oli niin varovainen ja
harkitseva, nyt otti asian välittömämmin ja huolettomammin kuin hän
itse.
— Tarkoitatko siis, että —?
— En tarkoita sitä enkä tätä omasta puolestani, mutta jos sinulla

tai
Yrjöllä on siitä iloa, niin en tahdo vastaankaan panna.
— Ei se vielä riitä — sanoi äiti miettivästi.
— Eihän ajatus ole minulle enää vieras. Kun lisäksi tyttönen on

niin kokonaan turvaton ja hänet tällä tavalla meille lähetetään —
tuossa on! hoida omanasi — niin — en usko, että meissä
kummassakaan on kieltäjää.
Niin. Taisipa niin olla, ajatteli äiti itsekseen. Ja täyttäisihän tyttö

aivan erikoisella tavalla kodin, varsinkin nyt, kun Yrjö alkoi kasvaa
suureksi ja pian lentäisi ehkä pesästään. Olihan hän sitä paitsi aina
seisonut taustassa — ikään kuin vuoroaan odotellen — ja Yrjö oli
lapsena alituisesti puhunut hänestä. Poika oli ajoittain polttavasti
ikävöinyt häntä, ja nyt oli ehkä se vanha ikävä tuonut hänet tänne,
vaikka Yrjö jo aikoja sitten oli lakannut odottamasta, kun mitään
pikkutyttöä ei kuulunut.
Ja nyt se seisoi oven ulkopuolella ja pyysi päästä sisään.
Isä istui ja katseli hänen kuvaansa. Hento hän mahtoi olla ja

vaalea — silmissä hyvä ja ystävällinen ilme. Kuka tiennee, tuumi
hän, ehkäpä hän oli heille se oikea — ehkä hänen sielunsa sointuisi
yhteen heidän sielunsa kanssa, ehkä hänen askeleensa sopeutuisi
heidän askeltensa tahtiin. Ja he kasvaisivat kiinni häneen, kuten
olivat kasvaneet kiinni Yrjöön. Ja hengenheimolaisuus ja aika
muovailisivat heistä kaikista kokonaisuuden. Näkeehän mieskin
ventovieraan naisen ja heidän sielunsa leimahtavat ja he ovat siitä
pitäen toisilleen lähemmät kuin ovat olleet omalle äidilleen.
Elämässä on niin paljon salaperäistä, mitä emme ymmärrä, ja
sielujen keskinäinen kosketus ja se sisäinen silmä, joka silloin
avautuu toinen toisensa näkemään, on salaperäisintä kaikesta. Sen
vain tietää, ettei ihminen ole toista nähnytkään, ennenkuin
myötätunto tai rakkaus on avannut silmät havaitsemaan hänet
sellaisena kuin hän todella on.
Ehkäpä kuului tämä pieni lapsi jollakin erikoisella tavalla heille.

Hänellä ei ollut maailmassa ketään, joka häntä kysyi. Mikä oli kerran
ollut, sen oli kuolema vienyt. Hän oli täydelleen yksin — lastu —
tuulten heiteltävänä. Heillä oikeastaan ei ollut valitsemisen varaa —
ja se oli tällaisissa tapauksissa parasta.
Oli miten oli — päätteli isä — järkeilyllä ei tässä minnekään

päästä. Täytyy antaa tunteen päättää ja siihen luottaa. Usko se
tässäkin vuoria siirtää. Ken ei voinut uskoa sellaisen suhteen
eheyden mahdollisuuteen, hänen ei pitäisi siihen puuttuakaan. Mutta
ei päätetä nyt mitään vielä lopullisesti — tutkitaan itseämme —
mietitään ja puhutaan Yrjönkin kanssa.
Niin tietysti. Yrjön mielipide merkitsi tässä kohden yhtä paljon kuin
heidän omansakin.
Ja niin sitä mietittiin.

Seuraavan päivän iltana istuttiin isän huoneessa yhdessä. Pikku
tytön valokuva oli heidän edessään pöydällä ja äiti katseli sitä isän
olkapään yli. Hän oli tullut huomanneeksi, että isän tähänastiset
kokemukset olivat kehittäneet hänessä määräsuuntaisen
katsantokannan. Vaara siinä tietysti piilee — oli hän sanonut — ja
suuren vastuunalaisuuden se tuo mukanaan. Mutta vaaraa ja
vastuuta on omistakin lapsista. Kukaan ei tiedä, tuoko vastasyntynyt
lapsi onnea vai onnettomuutta mukanaan, ja kuitenkin sitä odotetaan
mitä varmimmalla luottamuksella ja vastaanotetaan ilolla. Sehän
elimellisesti kuuluu siihen piiriin, johon se syntyy, se on samaa lihaa
ja verta kuin se. Ja kukin omaansa luottaa. Mutta miten usein
myöhemmin käykään ilmi että perheeseen on sekaantunut jotakin
hyvinkin vierasta, ja että yhteys on säilynyt enimmäkseen
molemminpuolisen mukautumisen avulla. Luonnollisessa perheessä
se tapahtuu itsetiedottomasti. Lapsi muodostuu päivä päivältä ja
hetki hetkeltä ympäristönsä mukaan, ja ympäristökin mukautuu
lapseen paljon suuremmassa määrässä kuin itse aavistaakaan. Eikä
kukaan ole vielä todennut, missä alkuperäinen olennonyhteys on
alkanut ja toisten vaikutus on jatkanut siinä iässä, jossa aines on
vahaakin pehmoisempaa.
Nyt istui isä tyttölapsen kuva kädessään ja kehitti edelleen

tämänaamuisia mietteitään.
Taipumusten ja luonteitten samansuuntaisuus — myönsi hän — oli

tietysti tärkeä asianhaara, joka onnellistutti perhe-elämää. Mutta liian
suuri yhtäläisyys oli samalla vaara, koska se oli omiansa
synnyttämään yksipuolisuutta ja itsekylläisyyttä. Kaikissa
tapauksissa oli elämän suuren puutarhurin pakko myöskin käyttää
oksastusta välikeinonaan jalostaakseen sukukuntaa ja sen yksilöitä
yhä laajenevassa määrässä. Ja kuten tiedetään, voidaan taitavalla
oksastamisella saada ihmeitä aikaan. Sitä pitäisi ihmiselämässä
käyttää paljon enemmän kuin tähän asti on ollut tapana. Sillä
ihmiskunnalla ei ole apua hyleksivästä perhe-eristäytymisestä, joka
yliolkaisesti ja armotta jättää suuret arvot hukkumaan. Ja kävisi
varmaan ilmi, ettei ero oman ja vieraan välillä ole niin suuri kuin
ollaan taipuvaisia uskomaan.
Paras oksastusvaha — lopetti hän — oli ehdoton luottamus. Lapsi

oli oma, kun se kerran oli omaksi otettu. Ja oliko se sentakia
huonompi, ettei se ollut samaa lihaa ja verta? Olihan yhtä
mahdollista, että se oli parempi. Ja siitä kasvaisi paras esille
samassa määrässä kuin siihen luotettiin ja sitä todella rakastettiin.
Mikseivät ottaisi pikku Kirstiä vastaan elämän lahjana heille?
Äiti kuuli miltei ihmetellen isän kypsyneitä mietelmiä. Kukaan ei

ollut taipuisampi kuin hän niihin uskomaan.
— Mutta mitä sinä, Yrjö, sanot siihen?
— Minä! Miten minulla voisi olla mitään sitä vastaan? Se vain

täältä onkin puuttunut.
Hän naurahti ja jatkoi:
— Mitäs siitä, jos nyt olette kymmenen vuotta vanhemmat kuin

silloin, kun minä tulin, kyllä te vielä jaksatte lapsia hoitaa. — Äläkä
sinä, äiti, ajattele, että hän saapuu liian myöhään, koskei minulla voi
muka olla hänestä enää seuraa. On minulla silti — tuollaisesta
pienestä lapsesta on kenelle tahansa seuraa.
— Mutta muistatko, Yrjö, että nyt omistat kaikki yksin, vaan jos
hän tulee, saisi hänkin osansa?
— Niin, se ei merkitse yhtään mitään. Ajatelkaa mikä suuri
tapahtuma tämä sentään on! Heti menisin häntä vastaan.
Sillä taholla siis ei kohdattu mitään vaikeuksia. Ja käsi kädessä

me vahvistimme yhteisen päätöksemme.
Parin viikon perästä tuli sitten se pieni tyttö, oman maan lapsi! Ja
minkälainen hahtuva hän oli! Minkälainen utukarvainen untuva! Hän
oli miltei poispuhallettavissa — eikä juuri minkään näköinen.
Hiljainen ja ihmettelevä, arka ja kiitollinen. Hän janosi rakkautta ja
suli onnesta, kun hän sitä sai, ja oli ensi hetkestä niin herkkä
vaikutelmille, että hän oli ikäänkuin ympäristönsä hypnotisoima.
Yrjön entinen vuode oli tuotu alas vinniltä. Ja nyt lepäilivät Kirstin
valkoiset palmikot samoilla pieluksilla kuin kerran Yrjön
tasatukkainen pää. Liinakaapista oli otettu esille reikäompeleiset
lakanat ja tyynynpäälliset, isänäidin ompelemat, joille isä aikoinaan
oli laskettu hänen päivän valon nähtyänsä. Ne oli Yrjön vuoteeseen
laskettu ensimmäisen yön tervetuliaisiksi, ja nyt ne ottivat vastaan
pienen tyttölapsen. Iltasuutelon jälkeen hän heti nukkui kuin
vihdoinkin pesän löydettyään. Ja mummo oli tyttöä sylissään
tuuditellut ja matkan jälkeen viihdytellyt, kunnes se laskettiin omaan
pehmoiseen, lumivalkoiseen vuoteeseensa.
18.
Nyt oli Yrjöllä kaipaamansa sisko, mummolla oli pieni

seuranpitäjänsä, ja isällä oli pellavatukkainen tyttönen polvella
soudettavanaan, ellei hän taluttanut häntä kädestä heidän
kukkaslavoja tarkastaessaan. Tytöllä oli suuret erikois-oikeudet.
Milloin tahansa hän sai hävitä hernemaahan syömään meheviä
sokeriherneitä tai tekemään palkoherneistä laivoja. Hän sai kiskoa
porkkanoita suoraan puutarhapenkistä ja olla mansikoita
maistamassa, kun muut niitä päivälliseksi poimivat. Hän oli kaikkialla
ja hänen päänsä loisti valopilkkuna milloin metsikössä, milloin
ruohikolla, milloin kuistin portailla.
Kirsti oli tuonut uutta elämää taloon.
Ja kuukaudet alkoivat vieriä. Tyttö saattoi joka aamu isää asemalle

hänen työhön mennessään, juoksi Yrjöä vastaan hänen koulusta
tullessaan ja auttoi äitiä hänen kukkia kastellessaan ja kaappeja
järjestäessään. Hän syötti koiraa keittiön portailla ja ripotteli siemeniä
maahan pikkulinnuille.
Ja hän liittyi päivä päivältä yhä kiinteämmin ympäristöönsä, niin

että hän pian kuului siihen samalla luonnon ja tinkimättömyyden
oikeudella kuin Yrjökin. Ja vuosi vuodelta lujittivat siteitä hoito ja
huolenpito, öitten valvominen, päivien ilo ja murhe ja sairausaikojen
pelon tuska. Mikään lapsi ei tule rakkaaksi ilman vaivannäön
siunausta!
Yrjö oli hänestä saanut todellisen pienen toverin, joka teki

kotielämän monipuolisemmaksi kuin se oli ollut ennen. Häntä
huvittivat tytön leikit ja hänen pienet tottumuksensa. Kirstiä hän
aikaisin ja myöhään tiedusteli, missä tämä oli ja mitä hommaili,
varsinkin ensi aikoina, ja kun hän sitten seurasi pienen sisarensa
harrastuksia, loistivat hänen silmänsä mielihyvästä. Yrjöstä oli
kerrassaan mainiota, että tyttösellä oli tapana herätä ja nukahtaa
tarkalleen auringon mukaan. Ja kun hänen pienet tuttavansa tulivat
hänen luokseen käymään, oli heillä usein asiaa Yrjön huoneeseen,
koska tämä niin hauskasti jutteli heidän kanssaan ja keksi niin
hupaisia ehdotuksia.
Hänhän se useimmiten kantoi tyttötypykän yläkerran

makuuhuoneeseen, tämän vaivuttua unen helmoihin hämärän
saapuessa. Talvella hän vastustamattomasti heti päivällisen jälkeen
nukkui makeimpaan uneensa, iltaruskon valaistessa tapetin kuvioita.
Hän nukahti vaikkapa istualtaan ja hänen unensa oli niin syvää, että
Yrjö olisi voinut miltei häntä käyttää pallonaan hänen siitä
heräämättä. Usein hän kepertyi jollekin sohvalle tai isän
kirjoituspöydän alle tai minne tahansa. Äiti joskus kulki huoneesta
huoneeseen, nostaen oviverhoja tai siirtäen nojatuoleja nukkuvaa
lasta etsiessään. Paras paikka oli isän karhuntalja ja vielä parempi
äidin syli, kun onni suosi että hän iltapäiväkahvin jälkeen istui
keinumassa, se lämmin liina hartioilla. Silloin tyttö piiloutui sen syviin
laskoksiin ja vaipui ennen pitkää Nirvanan tiedottomuuteen. Se oli
taivaallinen hetki, ja kun Yrjö häntä varovaisesti herätteli viedäkseen
hänet yläkertaan, hymyili hän autuaasti kuin olisi kokenut paratiisin
ilot.
Aamuisin hän taasen niin kesät kuin talvet heräsi auringon

noustessa, mikä monasti oli äidille hiukan epämukava aika. Eikä hän
silloin supatellut hiljaa niinkuin Yrjö oli tehnyt, vaan hän ponnahti
istualleen, alkoi laulaa ja lauloi koko ohjelmansa läpi kanoista ja
pupuista ja oravista ja
Uinuos armahin hiljaa, uinuos hiljaa, niin hiljaa!
— Jospa antaisitkin äidin uinua hiukan kauemmin!
Laulu taukosi tuokioksi: aikomus vaieta oli rehellinen. Mutta muisti

oli lyhyt. Sillä hänen täytyi olla vuorovaikutuksessa jonkun toisen
kanssa, ja sentakia hän rupatteli, ellei laulanut. Eikä hänen juttelunsa
ollut tuollaista itsekseen viihtymistä kuin Yrjön oli ollut, vaan hän
vaati vastauksia ja vastakaikua. Hänen sielunsa halusi aina olla
viritetty toisen sointuun ja soida itse toiselle. Ellei se soinut, oli se
turta. Sen takia hän ennen pitkää taas lauleli Pikku Lassista tai
»Luoja, Isä lapsien», eikä äiti hennonut hänen suutaan tukkia. Jos
Yrjö viereisessä huoneessa oli hereillä, sai hänkin kuunnella Kirstin
aamukonserttia.
Mutta joskus sattui, että syntyi epäsopu sisarusten kesken.
Eräänä päivänä äiti luki Yrjölle kirjeen, jonka hän oli kirjoittanut ja
josta hän tahtoi tietää pojan mielipidettä. Yrjö teki silloin
huomautuksen jostakin lausunnasta, jonka hän ehdotti
muutettavaksi.
Kirsti istui äidin polvella ja pillahti äkkiä mitä rajuimpaan itkuun.
— Kuulehan, varpuseni, mikä sinulle nyt tuli? — Eihän täällä ole

mitään tapahtunut!
Kirsti loi leimuavan suuttumuksen katseen Yrjöön ja huusi

nyyhkyttäen:
— Yrjö ei saa sanoa niin — ei saa sanoa niin!
— Mitä Yrjö ei saa sanoa?
— Yrjö on tuhma — äiti ei kirjoita väärin — äiti kirjoittaa hyvin!
Muistatko Yrjö, miten sait häntä tyynnyttää ja vakuuttaa, että äiti

tietysti oli erehtymätön? Pieni tumppuni! Et ollut vielä nähnyt
väriläikkiä seinillä ja niistä kysellyt.
Yrjölle tuntui tuottavan tyydytystä se, että hänellä nyt oli jokin, joka
tarvitsi hänen huolenpitoansa ja turvaansa. Ja tytön pienet
harrastukset ja tuumat rikastuttivat samalla hänenkin elämäänsä,
koska hänelle niissä lapsuuden valoisa maailma avautui uudelleen.
Siksipä Yrjökin ilostui nähdessään Eijan ilmestyvän kuistille.

Helmojaan heilutellen tämä miltei joka päivä tuli toimekkaana
kysymään, oliko Kirsti kotona. Hän oli Kuuselasta. Tai Sirkka, jonka
silmäripset hitaasti nousivat poskelta, kun hän nosti katseensa, niiasi
ja ujosti punastuen kysyi, saako Kirsti tulla heille. Hän oli aivan
lähimmästä naapurista, Tapiolasta. He olivat Kirstin parhaimmat
ystävät. Mutta he olivat myöskin Yrjön ystäviä, ja siitä he olivat
ylpeät.
Usein hän auttoi heitä, kun heidän oli rakennettava talo

metsänlaitaan ja saatava siihen navetat ja laitumet ja lehmät kuusen
kävyistä. Uskomattoman sukkelaan hän vuoli lehmille jalat tikuista ja
piti tunnollisesti huolta siitä, etteivät ne ontuneet. Ja istuen kirja
kädessään kuistin portailla seurasi hän salavihkaa tyttöjen
taloushuolia heidän sisustaessaan kotiansa tuuhean kuusen juurella.
He laahasivat nuket, kalustot ja talouskalut alas yläkerroksesta, ja
pian heillä oli kaksi kolme eri taloutta käymässä lapsineen ja
palvelijoineen, äkillisine keuhkokuumeineen, lääkärin käynteineen ja
kylmine kääreineen. Ja kuta enemmän vaivaa he näkivät, sitä
hauskempi oli leikki.
Yrjö muisteli entistä aprikoimistaan tyttöjen ja poikien

erilaisuudesta. Nyt hän saattoi sen ilmeisesti todeta. Ja hän tuli nyt
ikäänkuin entistä tietoisemmaksi omasta miehekkyydestään, samalla
kuin mielenkiinto miehuuden vastakohtaan alkoi hänessä sarastaa.
Ja se rupesi aivan uudella tavalla häntä viehättämään.
Mutta kun tytöt väsyivät hommaansa, kantoivat he kapineensa
takaisin
Kirstin leikkihuoneeseen ja häipyivät pitkäksi aikaa näkyvistä.
Epäilemättä he pitivät uutta hauskaa yläkerroksessa.
Vasta perästäpäin sai Yrjö tietää, minkä hurmaavan leikin he olivat

keksineet. He matkustelivat nimittäin laivalla suuressa, valoisassa
kylpyhuoneessa, jossa oli kaakeliseinät ja ruudutettu kaakelilattia ja
parveke. Kun he avasivat parvekkeen oven, virtasi raikas
metsäntuoksu huoneeseen ja kuului lintujen sirkutusta. He olivat
ottaneet silityslaudan laivaksi ja puulaatikko oli laituri. Äidin
vaatekammiosta he olivat löytäneet mainioita matkapukuja, hattuja ja
päivän varjoja, jotka suojelivat heitä etelän polttavalta helteeltä. Ja
kun he nousivat maihin palmulehtojen rannalle, riensivät he tietysti
heti kylpemään valkoisen hiekkapoukaman vilppaaseen veteen.
He avasivat ammeen vesihanan, riisuutuivat ihka alastomiksi ja

pulikoivat kirkuen kylmässä vedessä, joka loiskui ja räiskyi lattialle ja
valui pitkin heidän sätkyviä kinttujaan, kunnes he vihdoin hyppien ja
telmien pyrkivät lämpimiksi jälleen.
Isä ja äiti olivat poissa, ja mummo oli pannut ovensa kiinni, eivätkä
he uskaltaneet kertoa heille tuosta hurmaavasta Afrikanmatkasta
ennenkuin aikoja myöhemmin. Sillä silloin olisi heidät ehkä paha
perinyt, ja mitäs jos olisivat sairastuneet, niin olisi sanottu, että oma
syy!
Yrjö oli ainoa, joka heti sai siitä tietää. He juoksivat suoraa päätä
kuvaamaan hänelle seikkailuaan. Eivätkä he välittäneet vähääkään
siitä, että hän nosti sormensa ja oli olevinaan suuri. Sillä hän
ymmärsi heitä kuitenkin mainiosti.
Välistä näki hän ikkunastaan, miten Kirsti, Sirkka ja Eija juosta
lipittivät tien yli Lehtolaan. Silloin hän hymähti itsekseen, hyvin
tietäen, että heillä oli jotakin erikoisen hupaista mielessään.
Siellä asui täti kenraalitar, joka oli hauskin täti maailmassa.
Aina kun Kirsti tuli sinne tai kohtasi hänet tiellä, pani hän liikkeelle
parhaimman suomenkielensä ja sanoi aina samalla tavalla:
— Hyve peive, pikku rouva! Mite rouvalle kuulu?
Ja tyttö meni mykäksi pelkästä ihastuksesta, sillä oli niin hirveän

hauskaa, kun se täti aina sanoi rouvaksi.
Nyt kiitivät tytöt tien poikki kysymään, olisiko tädillä jotakin

pestävää:
— Tarvitseeko täti pyykkäreitä?
— Totta kai — täällähän on vallan surkea se työntekijäin puute —

ei saa rahalla eikä millään — hyvä, että tulitte!
Ja täti antoi heille muutamia nenäliinoja pestäviksi. Siinä he sitten

seisoivat verannalla hieroen kukin riepuansa omassa pesuvadissaan
ja juoksivat niin ahkerasti keittiöön muuttamaan vettä, että vanha
keittäjä Johanna lopulta siunaili ja päivitteli ja sanoi veden kaivosta
loppuvan.
Sitten pantiin pyykit kuivamaan korituolien selustoille ja palkaksi

annettiin niin monta suurta sokeripalaa, että ne yksin houkuttelivat
uuteen pyykinpesuun sopivassa tilaisuudessa. Sellaisia sokeripaloja
ei saanutkaan muualla, ne olivat ulkomailta.
19.
Joskus kouluaikanaan muisti Yrjö kaipauksella ensimmäistä

pikkukouluaan ja sen vapaata välittömyyttä, joka oli tehnyt kaiken
eläväksi. Varsinaisessa koulussa luettiin vuosi vuodelta tutkintoa
varten. Siellä ei ollut aikaa kiinnittää huomiota henkilökohtaisiin
harrastuksiin ja taipumuksiin. Se oli kaiketi auttamaton asia. Piti
valaa kaikki samaan muotoon, luonnon moninaisuudesta huolimatta.
Mutta nämä tutkintoluvut antoivat vain niukalti ravintoa pojan
erikoislahjakkaisuudelle, joka lapsesta asti oli selvästi tullut näkyviin,
mutta joka ei koulussa voinut päästä oikeuksiinsa. Hän oli luotu
elävää elämää varten, ja hän ikävöi sentakia sitä aikaa, jolloin
yksipuolinen tietoperäisyys ei enää pidättäisi hänen vapaata
toimintahaluaan ja jolloin hän koko sielustaan saisi antautua
erikoisluvuilleen ja omalle käytännölliselle työlleen.
Siitä huolimatta hän tavallaan piti koulustaan ja varsinkin

tovereistaan. He saapuivatkin usein hänen luokseen maalle, joko
yksitellen tai oikein joukolla. Silloin he täyttivät talon iloisilla äänillään
ennenkuin lähtivät retkeilylle jalkaisin tai suksillaan. Mutta samassa
tuokiossa he olivatkin ikäänkuin kouluilman ulkopuolella, ja kun äiti
sitten heidän palattuaan tarjosi höyryävää kahvia ruokahuoneessa,
tuntui heistä kaikista, että he olivat jossain kaukana poissa
tavallisista oloistaan.
Eräs tovereista sanoi kerran äidin kanssa kahden jouduttuaan:
— Minulla ei ole ollut Yrjöstä aavistustakaan, ennenkuin olen

nähnyt hänet kotona.
— Miten niin?
— Hän on koulussa vakava ja sulkeutunut — melkeinpä hiukan
jörö, ikäänkuin hän ei siellä erikoisesti viihtyisi. Mutta kotona hän
aina on loistavalla tuulella.
Äiti ei virkkanut mitään. Hän ymmärsi poikaansa.
Mutta kuta vähemmän Yrjö tuli iltapäivisin olleeksi kaupungissa

toverien parissa, sitä enemmän merkitsi hänelle kodin seurustelupiiri
maalla. Heillähän oli suuri määrä naapureita ja tuttavia, ja kun
tavattiin, pitivät he hauskaa keskenään oikein sydämensä
kyllyydestä, unohtaen ikärajat ja muutkin eroavaisuudet.
Eniten Yrjö seurusteli Tapiolassa, ja siellä varsinkin sen ystävänsä

kanssa, joka oli saattanut hänet meren yli hänen synnyinmaahansa.
Tapiolassa harrastettiin soitantoa ja siellä luettiin kirjoja. Moniin
seikkoihin kirjallisuuden ja taiteen alalla hän siellä tutustui. Mutta
sattui myöskin usein että Kaima oikaisi tien poikki Koivulaan. Silloin
hän joskus soitti tuntikausia niin kauniisti, että Kirsti ryömi flyygelin
alle ja rupesi siellä pitkälleen, kuunnellen selällään soittoa, kunnes
hän lopulta nukahti ja sävel-aallot kantoivat hänet kauneuden
asuntoihin.
Mutta Kaima soitti kauan, kauan, ja usein omaa ennen

sepittämäänsä tai sellaista mikä juuri sillä hetkellä tuli hänen
mieleensä. Hän näkyi vallan unohtavan, oliko päivä vai yö, ja isä ja
äiti ja Yrjö eivät koskaan väsyneet kuuntelemaan, vaikka olisivat
kuinka myöhään valvoneet. Kirstin mielestä he näyttivät vallan
onnellisilta ja olivat kuin toisessa maailmassa. Mutta hän ei voinut
ymmärtää, miten sitä sentään voi niin kauan istua yhdessä paikassa
nukahtamatta.
Suoraan tien poikki mentiin Lehtolaan. Siellä elettiin niin
muhkeasti, että kenraalisetä kajahutti ilmoille milloin mitäkin omalla
orkesterilla, johon kuului kolmattakymmentä asianharrastajajäsentä.
Siinä istuivat hänen poikansa viulua vinguttaen ja Yrjö selloa syvä-
äänisesti tempaisten ja monet muut, mitkä puhallellen, mitkä
toitottaen, mitkä mitäkin jousta tai puhallinta käyttäen. Ja
Kukkaisrinteen täti tai isä säestivät pianolla.
Säännöllisesti kerran viikossa otti Yrjö sellonsa kainaloonsa ja

meni Lehtolaan orkesteriharjoitukseen. Hän tunsi silloin syvästi
edesvastuunsa, koska hän joskus yksin hoiti sello-osaa. Ja pitihän
tässä tehdä parastaan, sillä tämä orkesteri oli kenraalisedän ylpeys
ja koko paikkakunnan silmäterä, ja Yrjölle tuottikin kunniata se, että
hän sai siihen kuulua.
Kun sitten kenraali nosti tahtipuikkonsa, niin sävelet humisivat ja

soivat. Väliin viulut aivan hiljaa laulelivat, kunnes taasen kaikki
soittimet koskena pauhasivat. Siellä soitettiin vanhaa ja uutta,
suomalaista ja vierasta, joskus jotakin Kaimankin säveltämää. Milloin
isä ei säestänyt, istui hän sohvannurkassaan ja Kirsti painautuneena
toiseen. Ja isä sanoi, että se oli hienoa.
Vain harvoin oli kenraalilla kullatut olkalappunsa, loistavat napit ja

nauhat housuissaan. Mutta silloin hän olikin niin komea, että jos
Kirsti näki hänen siinä asussa tulevan vastaan tiellä, pistäysi hän
kotiveräjän sisäpuolelle niiatakseen sieltä kaukaa. Muuten hän astui
rohkeasti esiin antaen kättä, sillä tavallisissa oloissaan kenraali oli
puettu pumpuliseen puseroon eikä kukaan voinut häntä kenraaliksi
uskoakaan. Hän kulki ja kuokki siellä täällä puutarhassa tai naputteli
jotakin työpajassaan. Se työpaja oli muuten järjestyksenpidon ihme
ja sen monipuolisuus ihastutti Yrjöä. Siellä oli kaikki hienotaonnan
välineet, tämä kun oli kenraalin erikoisala soitannon rinnalla. Yrjö
ymmärsi enemmän kuin useimmat muut paikkakunnalla panna arvoa
sedän taituruudelle, ja sentakia sukeutui heidän välilleen erikoinen
ystävyys. Kenraalisetä oli muuten yksilöllistä vapauttaan rakastava,
herkkä ja tunteellinen ihminen, joka halusi antautua omille
harrastuksillensa ja sillä välin rauhassa nauttia luonnon vaihteluista.
Mutta suurin vetovoima Lehtolassa oli sentään täti kenraalitar.

Hänen luonaan oli Yrjökin usein, kuten kaikki huvilayhteiskunnan
nuoret. Sillä hän keksi heille jos mitä hauskaa. Väliin saivat
pienemmät keijukaisina tanssia, moniväriset siivet hartioilla, Kirsti,
Eija ja Sirkka ensimmäisinä. Toisinaan he taasen hyppivät tonttuina
ympäri, puettuina päästä kantapäähän harmaaseen, pieni punainen
tupsu päälaella. Toisin ajoin oli taasen suurten vuoro. Silloin he
alkajaisiksi lausuivat Runebergia tai Rydbergiä tai muuta juhlallista.
Minkä jälkeen seurasi soittonumero. Usein siellä oli jokin oikea
taiteilija läsnä, ja se oli tietysti suurenmoista, mutta yhtä hauskaa oli
itse esiintyä taiteilijana. Ja tädillä oli ihmeellinen taito houkutella esiin
taiteilija jokikisestä ihmisvesasta.
Eniten suosittiin Lehtolassa draamallista taidetta, sillä Thalia oli

ollut ensimmäinen jumalatarten joukossa tädin nuoruudesta asti. Sen
takia oli salissa näyttämö, jonka palkeilla Topeliuksen »Sotavanhus»
jutteli tai »Kadonnut kenkä» esitettiin vauhdikkaasti. Tai olivat kaikki
puetut ateenalaisiksi ja lauloivat »Ateenalaisten laulun» alusta
loppuun, nuorten sankarien kunniakas kuolema silmiensä edessä ja
kauniitten sanojen ja komean sävelen elähyttäminä. Elleivät olleet
»Värmlantilaisia» marssien liehuvin lipuin kuorossa helähyttäen:
Hatten från skallen!

Ropen och trallen:
Hurra! Hurra!
Koko tädin koti oli välistä yhtenä mylläkkänä, kun oli suuri ohjelma-
ilta ja talo lapsia täynnänsä. He täyttivät yläkerran ja alakerran ja
juoksivat portaissa ja muuttivat kuumeisella kiireellä pukuja tädin
omassa huoneessa. Ja se oli kaikki niin kauhean jännittävää, sillä
tädin tuttavat tulivat sitä sitten katsomaan.
Mutta kun nuoret tanssien lomassa harhailivat puutarhassa ja täti

jäi isän ja äidin ja Kaiman ja Kukkaisrinteeläisten ja muitten ystäväin
kanssa teetä juomaan verannalle, otti hän kitaransa seinältä, viritti
sitä hetkisen ja alkoi itseään säestäen laulaa — heleällä äänellä ja
synnynnäisellä draamallisuudella. Hänellä oli iloisia lauluja
kymmenittäin muistissaan ja hän esitti toisen toisensa jälkeen.
— Ja tahdotteko nyt kuulla Tapiolan isännälle omistetun laulun?
Tietysti tahdottiin.
Ja hän nousi seisomaan. Jotkut läsnäolevista olivat sen ennen

kuulleet ja selvittelivät ääntään laulaakseen joukolla kertosäkeet. Se,
jolle laulu oli omistettu, odotteli hymyillen, sillä se ei ollut hänellekään
enää uusi.
Ja soinnos kajahteli kitaran kielistä.
För vännen jag sjunger så vänt ett ord,

:,: Skål o' smutt :,:
Du är nog den trognaste granne på jord,
Rosa Lilja o' grön Persilja
o' krusade Myntha o' Hjärtans Fröjd.

(Download PDF) Nanogels For Biomedical Applications 1St Edition Arti Vashist Online Ebook All Chapter PDF

Uploaded by

Document Information

Original Title

Copyright

Available Formats

Share this document

Share or Embed Document

Sharing Options

Did you find this document useful?

Is this content inappropriate?

Copyright:

Available Formats

(Download PDF) Nanogels For Biomedical Applications 1St Edition Arti Vashist Online Ebook All Chapter PDF

Uploaded by

Copyright:

Available Formats

Nanogels for biomedical applications

1st Edition Arti Vashist

Nanofiber Composites for Biomedical Applications 1st

Functional polysaccharides for biomedical applications

Nanobiomaterials : nanostructured materials for

Acoustic Sensors for Biomedical Applications Nilanjan

Conjugated Polymers for Biological and Biomedical

Control Applications for Biomedical Engineering Systems

Soft Nanoparticles for Biomedical Applications RSC José

Antimicrobials in Agriculture 1st Edition Arti Gupta &

Nanogels for Biomedical Applications

Mohsen Shahinpoor, University of Maine, USA

Titles in this Series:

28: Ionic Liquid Devices

How to obtain future titles on publication:

For further information please contact:

Nanogels for Biomedical

Florida International University, USA

Smart Materials No. 30

Print ISBN: 978-1-78262-862-0

r The Royal Society of Chemistry 2018

All rights reserved

The Royal Society of Chemistry is a charity, registered in England and Wales,

For further information see our web site at www.rsc.org

The ever emerging and evolving interface of chemistry, physics and

emergence of drug resistance in the case of many communicable and non-

Smart Materials No. 30

guide to understand ‘‘Nanogel Technology’’ for diverse readers including

presents an exhaustive compilation of the diverse biomedical applications of

Chapter 1 Journey of Hydrogels to Nanogels: A Decade After 1

1.1 The Journey of Hydrogels 1

Chapter 2 Design and Engineering of Nanogels 9

Smart Materials No. 30

Chapter 3 Medical Applications of Nanogels 29

3.2 Stimuli-responsive Drug Release 31

Chapter 4 Nanogels in the Diagnosis and Treatment of

4.4.2Chitosan-based Nanogels for Selective

Nanogels for Integration of Optical

Chapter 5 Nanogels for Tissue Engineering 77

Chapter 6 Nanogels for Brain Drug Delivery 94

Chapter 7 Magnetic Nanogel-enabled Image-guided Therapy 109

7.1 Introduction 109

7.2 Synthesis, Magnetic Property, and

Chapter 8 Nanogels for Gene Delivery 128

8.1 Introduction 128

Chapter 9 Nanogels as Targeted Drug Delivery Vehicles 143

9.1 Introduction 143

9.2 Monoclonal Antibody-targeted Nanogels 144

Chapter 10 Nanogels: Stimuli-responsive Drug Delivery Carriers 161

10.1 Introduction 161

10.2 Endogenous and Exogenous Stimuli-responsive

Chapter 11 Injectable Nanogels in Drug Delivery 181

11.1 Introduction 181

Chapter 12 Responsive Nanogels for Anti-cancer Therapy 210

12.1 Introduction 210

12.2.3 Nanoprecipitation 216

12.3.1 pH Responsive Nanogels 219

Chapter 13 Future of Nanogels for Sensing Applications 261

13.1 Introduction 261

13.2.2 Support-based Enzyme Immobilization 267

Chapter 14 Scale-up and Current Clinical Trials for Nanogels in

14.1 The Potential of Nanogels for Therapeutics 283

14.3 Conclusions 288