Schelling s Ontology of Powers 1st

Edition Charlotte Alderwick

Visit to download the full and correct content document:
https://textbookfull.com/product/schelling-s-ontology-of-powers-1st-edition-charlotte-al
derwick/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Aristotle s Ontology of Artefacts 1st Edition Marilù

Papandreou

https://textbookfull.com/product/aristotle-s-ontology-of-
artefacts-1st-edition-marilu-papandreou/

The Schelling Reader 1st Edition Daniel Whistler

https://textbookfull.com/product/the-schelling-reader-1st-
edition-daniel-whistler/

Henrietta s Wish Or Domineering Charlotte M Yonge

https://textbookfull.com/product/henrietta-s-wish-or-domineering-
charlotte-m-yonge/

Philosophy Obligation and the Law Bentham s Ontology of

Normativity 1st Edition Piero Tarantino

https://textbookfull.com/product/philosophy-obligation-and-the-
law-bentham-s-ontology-of-normativity-1st-edition-piero-
tarantino/
Index of the Project Gutenberg Works of Charlotte M
Yonge Charlotte M Yonge

https://textbookfull.com/product/index-of-the-project-gutenberg-
works-of-charlotte-m-yonge-charlotte-m-yonge/

Hegel s Ontology Of Power The Structure Of Social

Domination In Capitalism Arash Abazari

https://textbookfull.com/product/hegel-s-ontology-of-power-the-
structure-of-social-domination-in-capitalism-arash-abazari/

Powers, Parts And Wholes : Essays on the Mereology of

Powers 1st Edition Christopher J. Austin

https://textbookfull.com/product/powers-parts-and-wholes-essays-
on-the-mereology-of-powers-1st-edition-christopher-j-austin/

The Social Ontology of Capitalism 1st Edition Daniel

Krier

https://textbookfull.com/product/the-social-ontology-of-
capitalism-1st-edition-daniel-krier/

Ontology and the ambitions of metaphysics 1st Edition

Hofweber

https://textbookfull.com/product/ontology-and-the-ambitions-of-
metaphysics-1st-edition-hofweber/
Schelling’s

O N T O L O G Y
N E W
P E R S P E C T I V E S
Ontology of
Powers

I N

CHARLOTTE ALDERWICK
Schelling’s Ontology
of Powers
New Perspectives in Ontology
Series Editors: Peter Gratton, Southeastern Louisiana University, and
Sean J. McGrath, Memorial University of Newfoundland, Canada

Publishes the best new work on the question of being and the history of metaphysics

After the linguistic and structuralist turn of the twentieth century, a renaissance
in metaphysics and ontology is occurring. Following in the wake of speculative
realism and new materialism, this series aims to build on this renewed interest
in perennial metaphysical questions, while opening up avenues of investigation
long assumed to be closed. Working within the Continental tradition without
being confned by it, the books in this series will move beyond the linguistic turn
and rethink the oldest questions in a contemporary context. Tey will challenge
old prejudices while drawing upon the speculative turn in post-Heideggerian
ontology, the philosophy of nature and the philosophy of religion.

Editorial Advisory Board

Tomas J. J. Altizer, Maurizio Farraris, Paul Franks, Iain Hamilton Grant, Garth
Green, Adrian Johnston, Catherine Malabou, Jef Malpas, Marie-Eve Morin,
Jefrey Reid, Susan Ruddick, Michael Schulz, Hasana Sharp, Alison Stone, Peter
Trawny, Uwe Voigt, Jason Wirth, Günter Zöller

Books available
Te Political Teology of Schelling, Saitya Brata Das
Continental Realism and Its Discontents, edited by Marie-Eve Morin
Te Contingency of Necessity: Reason and God as Matters of Fact, Tyler Tritten
Te Problem of Nature in Hegel’s Final System, Wes Furlotte
Schelling’s Naturalism: Motion, Space and the Volition of Tought, Ben Woodard
Tinking Nature: An Essay in Negative Ecology, Sean J. McGrath
Heidegger’s Ontology of Events, James Bahoh
Te Political Teology of Kierkegaard, Saitya Brata Das
Te Schelling–Eschenmayer Controversy, 1801: Nature and Identity, Benjamin
Berger and Daniel Whistler
Hölderlin’s Philosophy of Nature, edited by Rochelle Tobias
Afect and Attention After Deleuze and Whitehead: Ecological Attunement, Russell J.
Duvernoy
Te Philosophical Foundations of the Late Schelling: Te Turn to the Positive, Sean J.
McGrath
Schelling’s Ontology of Powers, Charlotte Alderwick

Books forthcoming
Collected Essays in Speculative Philosophy, written by James Bradley and edited by
Sean J. McGrath

www.edinburghuniversitypress.com/series/epnpio
Schelling’s Ontology
of Powers

CHARLOTTE ALDERWICK
Edinburgh University Press is one of the leading university presses in the UK. We publish
academic books and journals in our selected subject areas across the humanities and social
sciences, combining cutting-edge scholarship with high editorial and production values to
produce academic works of lasting importance. For more information visit our website:
edinburghuniversitypress.com

© Charlotte Alderwick, 2021

Edinburgh University Press Ltd

Te Tun – Holyrood Road, 12(2f ) Jackson’s Entry, Edinburgh EH8 8PJ

Typeset in Garamond and Gill Sans

by R. J. Footring Ltd, Derby, UK, and
printed and bound in Great Britain.

A CIP record for this book is available from the British Library

ISBN 978 1 4744 5128 4 (hardback)

ISBN 978 1 4744 5130 7 (webready PDF)
ISBN 978 1 4744 5131 4 (epub)

Te right of Charlotte Alderwick to be identifed as the author of this work has been
asserted in accordance with the Copyright, Designs and Patents Act 1988, and the
Copyright and Related Rights Regulations 2003 (SI No. 2498).
Contents

Acknowledgements vii
Abbreviations and Notes on Referencing ix

Introduction 1
1. Powers: Contemporary Accounts 7
2. Freedom: Te Post-Kantian Perspective 37
3. Powers: Schelling’s Naturphilosophie 72
4. Absolute Identity: Between the Naturphilosophie and the
Freedom Essay 112
5. Freedom and Powers: Schelling’s Freedom Essay 137
6. Freedom and Powers: Te Trouble with Powers 166
Conclusions 187

Bibliography 190
Index 198
Acknowledgements

First, a huge amount of thanks is due to Iain Hamilton Grant for intro-
ducing me to Schelling. As an undergraduate he recommended that I read
the Freedom essay, and from then I was hooked – I was so convinced that
there was something brilliant and beautiful going on there that I’ve been
trying to work out how to make sense of what that is ever since. Tanks also
to Iain for his unwavering support and enthusiasm, for many productive
conversations, and for access to his recent translations.
Second, an equally huge amount of thanks is due to Bob Stern, who was
a fantastic and supportive supervisor for my PhD project which eventually
became this book, and which would therefore have been impossible without
him. Tanks also to Eric Olsen, Jessica Leech and Sebastian Gardner for
their comments and contributions to that project.
Schelling scholarship is a fast-growing and exciting area to be working
in: I have been lucky enough to be involved in a number of fantastic events
and to have met a community of brilliant researchers. Te supportive and
collegiate attitude of the Schelling research community in the UK and
globally is a special thing, and I have beneftted hugely from conversations
with many of its members over the course of this project. Particular thanks
to Daniel Whistler, Benjamin Berger, G. Anthony Bruno, Lydia Azadpour
and Phoebe Page for their comments on various drafts, talks and papers
which contributed to this book. Two events in particular were incredibly
productive for my thinking on these issues: the Pittsburgh Summer Sym-
posium in Contemporary Philosophy on Schelling and Naturphilosophie
at Duquesne University in 2013, and the Powers, Perception and Agency
summer school and conference (part of the Power Structuralism in Ancient
Ontologies project) at the British School in Rome in 2014. Tanks to Iain
Grant and Jason Wirth, and Anna Marmodoro and Erasmus Mayr, for all of
 viii | s c h e l l i ng ’ s on t ol o g y of p ow e r s

their work on those events. Tanks are also due to the research communities
working on the metaphysics of free will and the metaphysics of powers,
who were hugely welcoming to me turning up at their conferences and
very tolerant of my attempts to persuade them that Schelling is the key to
practically everything – thanks in particular to Stephen Mumford for some
very productive discussions; others have been credited in what follows for
their contributions to my thinking.
Others deserving of thanks for general support, reading of drafts and
productive philosophical conversations are Joe Saunders, Neil Williams,
Niels Van Miltenberg, Dawa Omerta, Oriane Petteni, and my infnitely
supportive and completely fantastic colleagues at UWE Philosophy. Another
set of completely fantastic human beings and sources of infnite support are
my family and friends, of whom there are too many to list but it would be
a travesty not to mention.
I gratefully thank Taylor & Francis Ltd for permission to reproduce
parts of ‘Atemporal Essence and Existential Freedom in Schelling’, from
the British Journal for the History of Philosophy, vol. 23, no. 1 (2015), pp.
115–37 in Chapter 5; and parts of ‘Nature’s Capacities: Schelling and
Contemporary Power-based Ontologies’, from Angelaki, vol. 21, no. 4
(2016), pp. 59–76 in Chapters 1, 3 and 6.
Finally, thanks to the AHRC for funding the PhD which eventually led
to this book. It was an absolute dream and a privilege to have the time and
the resources to dedicate to thinking about Schelling and these issues. I
hope that what I’ve produced will be helpful to people lucky enough to do
the same in the future.
Abbreviations and Notes on
Referencing

General note. All references which cite English translations of Schelling’s

work cite the page number of the English translation frst followed by the
page reference from the relevant volume of his Sämtliche Werke.

Diference Essay – Hegel, G. W. F. (1977) (Harris, H. S. and Cerf, W.

trans.) Te Diference Between Fichte’s and Schelling’s System of Philosophy.
Albany: SUNY Press

Ethics – Spinoza, B. (1994) (Curley, E. trans. and ed.) Ethics. London: Penguin.
References to Spinoza’s Ethics follow the conventional format: Roman
numerals refer to the parts of the Ethics, and Arabic numbers are used for
the defnitions, propositions, etc.
Te following abbreviations are used:
App – appendix
D – defnition
D (following P and an Arabic numeral) – demonstration
C – corollary
S – scholium

Freedom Essay – Schelling, F. W. J. (2002) (Gutman, J. trans.) Philo­sophi­

cal Investigations into the Nature of Human Freedom. Shrewsbury: Living
Time Press.

Further Presentations – Schelling, F. W. J. (2001b) (Vater, M. G. trans.)

‘Further Presentations from the System of Philosophy (1802)’, in Philosophi­
cal Forum, 32 (4).
 x | s c h e l l i ng ’ s on t ol o g y of p ow e r s

Ideas – Schelling, F. W. J. (1995) (Harris, E. E. and Heath, P. trans.) Ideas

for a Philosophy of Nature. Cambridge: Cambridge University Press.

Introduction – (2004b) ‘Introduction to the Outline of a System of the

Philosophy of Nature, or, On the Concept of Speculative Physics and the
Internal Organization of a System of this Science’ in Peterson, K. R. (trans.)
First Outline of a System of the Philosophy of Nature. New York: SUNY Press.

KrV – Kant, I. (2007) (Kemp Smith, N. trans.) Critique of Pure Reason.

Basingstoke: Palgrave Macmillan.
All references to the frst Critique cite the page numbers of the A and
B editions.

KpV – Kant, I. (1997) (Gregor, M. trans. and ed.) Critique of Practical

Reason. Cambridge: Cambridge University Press.

KdU – Kant, I. (1987) (Pluhar, W. S. trans.) Critique of Judgment. Indian-

apolis: Hackett.
All references to the second and third Critiques cite the page numbers from
the Ak. V edition

Letters – Schelling, F. W. J. (1981) ‘Philosophical Letters on Dogmatism

and Criticism’, in (Marti, F. trans) Te Unconditional in Human Knowledge:
Four Early Essays, 1794–96. London: Associated University Press.

Of the I – Schelling, F. W. J. (1981) ‘Of the I as the Principle of Philosophy

or On the Unconditional in Human Knowledge’, in Marti, F. (trans) Te
Unconditional in Human Knowledge: Four Early Essays, 1794–96. London:
Associated University Press.

Outline – Schelling, F. W. J. (2004a) (Peterson, K. R. trans.) First Outline

of a System of the Philosophy of Nature. New York: SUNY Press.

Presentation – Schelling, F. W. J. (2001a) (Vater, M. G. trans.) ‘Presenta-

tion of My System of Philosophy (1801)’, in Philosophical Forum, 32 (4).

World-Soul – Schelling, F. W. J. (2010a) (Grant, I. H. trans.) ‘On the

World Soul’, in Collapse Vol. VI: Geo/Philosophy, pp. 58–95.
For my Grampy – one of nature’s most formidable forces
Introduction

Tis project has a number of overlapping aims. Perhaps the central aim is
to provide a reading and interpretation of Schelling’s philosophy (or rather,
of his philosophy from the Naturphilosophie to the Freedom essay), and in
particular of the conception of human freedom made possible by Schelling’s
metaphysical system. I will argue that we should understand Schelling’s
ontology as a power-based system: one which claims that the most basic
building blocks of reality are powers or dispositions. Accordingly I present
a reading of Schelling’s Naturphilosophie as an articulation of this ontology
of powers. Following this I give an account of Schelling’s evolving philo-
sophical project in the years between the Naturphilosophie and the Freedom
essay; I then ofer a novel interpretation of Schelling’s account of freedom
there. I want to show that this account gives us a way to make sense of the
freedom of human agents within their day-to-day lives, and in a way that is
continuous with the kinds of activity which exist elsewhere in the natural
world. I also want to show that this conception of freedom is made possible
by the ontology of powers which constitutes Schelling’s metaphysics.
Tis indicates another central aim of this book: I want to draw paral­
lels between Schelling’s power-based ontology and recent work in the
metaphysics of powers. One of the claims I will defend is that Schelling’s
work highlights an important set of problems for this kind of ontology;
and in particular for attempts to argue for a libertarian conception of
human freedom on the basis of a system of this sort. I argue that Schelling’s
particular treatment of these problems, and his approach to metaphysics
more broadly, enables him to both recognise and solve these problems in a
way which is not currently done in the contemporary literature.
Although I argue that Schelling’s ontology of powers bears striking
similarities to contemporary accounts, I also want to draw attention to the
 2 | s c h e l l i ng ’ s on t ol o g y of p ow e r s

fact that Schelling’s approach to the question of human freedom difers

from the contemporary treatment of the problem: I demonstrate that, for
Schelling, questions of the reality and nature of human freedom form just
one aspect of a nexus of questions which surround the relationship between
individual beings and the whole to which they belong. Terefore the answer
to the former questions cannot simply lie in an analysis of the concept of
agency; the question of human freedom is a question about the nature
of reality as a whole, and the way that seemingly diferent aspects of this
reality can exist alongside one another. Accordingly, looking at Schelling’s
account of human freedom will necessarily involve looking at (for example)
his conceptions of nature, natural causality and the whole itself rather than
simply focusing on the agent, and I will show that his unique answer to the
question of human freedom depends on this holistic approach. One of the
lessons that can be taken from Schelling’s work, then, is of the necessity of
holism – both as a methodological approach and a metaphysical commit-
ment. I argue for this claim in detail in the fnal chapter.
I also want to show that, although there are important and undeniable
changes in Schelling’s system, his work (at least from the period beginning
with the Naturphilosophie and ending with the Freedom essay1) displays a
deep continuity, and that it is only through recognising this continuity that
we can gain a proper understanding of his work as a whole, as an ongoing
philosophical project rather than as a series of discrete and isolated systems.
I argue that one source of this continuity is Schelling’s enduring interest in
a particular cluster of philosophical problems: problems surrounding the
relationship between freedom and system, the absolute and the world, the
infnite and the fnite, the individual and the whole, the ground and the
grounded. A central claim of this project is that we should read Schelling’s
philosophical project as a series of attempts at answers to this set of
problems: the diferent systems that Schelling presents in the texts that I
discuss represent attempts to think through the consequences of diferent
ways of tackling the above set of problems.
I further argue that a second source of continuity is Schelling’s com-
mitment to an ontology of powers, and his use of the particular structure
that this ontology afords throughout his work. Tis, I suggest, is one of
the reasons that Schelling’s philosophy, and in particular his power-based
account of human freedom, should be of interest to contemporary phil­
osophers working on similar issues. Te changes in Schelling’s system stem
from his acute awareness of the problematic consequences of certain of his
philosophical commitments; and these are problems which are likely to arise
for any position which shares these commitments. Schelling’s philosophy
not only provides insight into the problems that arise from certain kinds of
philosophical system but also provides a number of possible solutions and
 i n t roduc t ion | 3

works out their consequences. I want to demonstrate that as well as isolating

a number of problems for attempts to argue for human freedom on the basis
of an ontology of powers, Schelling’s philosophy also highlights a number
of directions that one might take to attempt to deal with these problems.
For this reason, I hope that this project will be of contemporary as well
as historical interest. I consider the project to be of scholarly importance
as my reading of Schelling, and in particular his claims in the Freedom
essay, provides a perspective on his work which is missing in the literature.
Further, in addition to highlighting what I take to be a genuine set of
worries for the contemporary pan-dispositionalist, I believe that there is
much in Schelling’s work that could be of interest to contemporary debates
in metaphysics (for example, Schelling’s essentialism and the account of
natural kinds it entails and his account of the nature of the grounding
process seem to me to be particularly relevant to debates in these areas). If
this project contributes to the renewed interest in Schelling that has taken
place in recent years then I will consider it to have been a great success.
As I emphasised above, Schelling is fundamentally a systematic philos-
opher: his philosophical ambitions are wide-ranging and his systems are
characterised by his attempts to fully think through all of the aspects and
implications of that system. Because of this, giving an account of Schelling’s
philosophy which manages to do all of its richness and complexity justice is
incredibly difcult; it is much easier to focus on one particular dimension of
his thinking to use as a lens through which to understand everything else. I
am conscious of the fact that I have done that in this project: although I take
the question of the relationship between system and freedom (and the nexus
of problems of which it is part) to be one of Schelling’s central concerns
throughout his career, I am aware that choosing to focus solely on this line
of thought may mean missing out or glossing over other interesting and
important aspects of his philosophy. I have also chosen a particular set of
texts to focus on for this reason – Schelling was a prolifc author and to look
at his entire oeuvre in one study would be a mammoth task. I am therefore
focusing on the texts from the Naturphilosophie to the Freedom essay for
two reasons: one, because it is in this period that Schelling’s ontology of
powers is articulated and developed; and two, because it is in this period
that Schelling most clearly works out the implications of this ontology for
individuality and freedom.
On the other hand, because of the systematic nature of Schelling’s
philosophy, even after choosing to focus on one aspect of his thought others
will inevitably come back into view: certain concepts and claims are linked
in Schelling’s philosophy in such a way that to do justice to one means
attempting to understand a good few more, and these in turn will throw
up more that need to be considered, and so on. For this reason the range of
 4 | s c h e l l i ng ’ s on t ol o g y of p ow e r s

concepts which I discuss in this book is rather broad. Tere are a number of
strands of Schelling’s thought which I have had to present briefy and have
not been able to do justice to because they have not been integral to the
claims I want to make, and because there is simply too much in Schelling’s
work to be able to do justice to all of it in a project of this scale. I have tried
to include references to other work on Schelling where I have not been able
to fully explore areas of his thought, and hope that even where I have not
been able to spend the time I would have liked to on areas of his philosophy,
I have not ended up misrepresenting him.
My approach to philosophy is what one might call ‘big picture’ – in
this book I take a broad view of Schelling’s philosophy and approach it as a
whole. Tere is a lot of excellent and detailed scholarly analysis of Schelling
being done by various individuals; this book is not an example of that.
Rather what I am proposing is a particular way of reading Schelling which
I argue fts with his overarching philosophical concerns and the spirit of
his philosophy, as well as giving us a way to make sense of the particular
texts I focus on here. I also want to show that the reading of Schelling that
I argue for here is fruitful as it gives us a way to understand his diferent
philosophical concerns as ftting together as a coherent whole, and allows
us to approach his works as an ongoing philosophical project rather than as
protean and piecemeal. I therefore think that this reading has implications
for interpreting Schelling’s works which I have not considered in this
book; though I have not had the space to pursue them here I have tried
to gesture towards them where I can. I also think that this holistic ‘big
picture’ approach is appropriate for reading Schelling, because arguably
this is the way that Schelling approaches philosophy: even in his analysis of
particular specifc phenomena, Schelling always keeps the whole in mind,
always considering the ways that the elements of his system are connected,
and the ways that diferent elements can help to shed light on or come into
confict with others. One reason I hope that this work will be of interest to
philosophers working outside of classical German philosophy is that there
is much to recommend this way of approaching philosophical problems,
as I hope to demonstrate. I want to show that Schelling’s way of doing
philosophy, and his ongoing philosophical project itself, have much to ofer
contemporary debates.
I therefore begin by engaging with contemporary metaphysics, and
in Chapter 1 I outline the central features of contemporary power-based
ontologies. Tere are a number of reasons for this. First, I want to draw
attention to the marked similarities between these accounts and Schelling’s
ontology in order to support my claim that the latter’s system should be
read as an ontology of powers. Second, I want to highlight these simil­
arities as I will claim later in the project that the problems that emerge for
 16 | s c h e l l i ng ’ s on t ol o g y of p ow e r s

world where the laws of nature difer the dispositions which properties have
will also difer.
Bird (2007b: 68–70) identifes two conceptions of natural laws which are
compatible with categoricalism: a regularity theory (such as Lewis’s) and a
nomic necessitation theory (found in Armstrong, Tooley and Dretske), and
argues that neither of these accounts is successful. Further, he demonstrates
that the problems with quidditism remain on either account of natural laws.
Briefy, the regularity theory argues that laws simply supervene on states of
afairs in the world:
Laws of nature are a subset of the contingent regularities (true generalisations) of
the actual world. Te subset is characterised by some further condition, such as the
requirement that to be a law a generalization must be derivable from each optimal
axiomatized system. (Ibid. 69)

On this account a law of nature is simply a generalisation that we make

which tracks and states a particular regularity in nature, and which can be
used as an axiom or theorem in our systematic picture of the world. Tis
second requirement is added in an attempt to rule out accidental regularities
being counted as laws; however, since on this account the existence of all
regularity in nature is contingent, it is difcult to see how there could be
any non-arbitrary way to distinguish between the regularities that we take
to be laws and those which we take to be accidental. Further, this account
of laws does not do the explanatory work required to make sense of why
particular properties are coupled with the particular dispositions that they
have: laws merely generalise from instances of regularity in nature, therefore
they can tell us nothing new or deep about objects or their properties and
dispositions and why these are related in the way that they are. Tis account
of laws therefore renders the relationship between a property and the
dispositions that it has mysterious: laws on the regularity theory can only
tell us what dispositions properties happen to have but can shed no further
light on this relation.
Te nomic necessitation view sees laws as ‘contingent relations among
natural properties’ (ibid. 70) and sees the particular relations that hold
between properties and dispositions as grounded in a second-order set of
relations between universals. Tus there are certain relations which hold
between universals, and these relations determine the dispositions of and
relations between instances of these properties in the natural world. Tis
account is therefore able to provide the explanatory power that the regularity
view lacks: the relationship between properties and dispositions is explained
with reference to second-order relations between universals. Although this
account introduces an element of necessity which is not present on the
regularity account of laws (the relations between natural properties will hold
Another random document with
no related content on Scribd:
The Project Gutenberg eBook of Abraham
Poppius
This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States
and most other parts of the world at no cost and with almost no
restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
under the terms of the Project Gutenberg License included with this
ebook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
United States, you will have to check the laws of the country where
you are located before using this eBook.

Title: Abraham Poppius

elämäkerta ja runot

Author: A. H. Bergholm
Abraham Poppius

Release date: November 24, 2023 [eBook #72218]

Language: Finnish

Original publication: Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura,

1899

Credits: Tuula Temonen

*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK ABRAHAM

POPPIUS ***
ABRAHAM POPPIUS

Elämäkerta ja runot

Kirj. ja toim.

A.H. BERGHOLM

Helsingissä, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1899.

Tahdon täten esiintuoda kiitollisuuteni professori Kaarle

Krohnia kohtaan, joka sekä on esittänyt minulle tämän
aineen että sitten työni kuluessa aina ystävällisesti
neuvoilla minua avustanut.

Helsingissä 20/1 1899.

A.H.B.
SISÄLLYS:

I. ELÄMÄKERTA.

II. RUNOT.

Esi-puheeksi. a. Laulu. b. Vuoro Laulu. Rengin Virsi Horjutessa.

Runo. Laulu. Lapsen Virsi. Kukkaisen Taivas. Asko ja Walpuri.
Kantele ja Huilu. a. Rakkauuen Synty. b. Rakkauden Synty.
Kuuloitus a. Punnittu Amor. b. Punnittu Amor. a. Perhoisen Synty. b.
Perhosen Synty. c. Perhosen Synty. Sala-itku. a. Laurin tuomiset. b.
Laurin tuomiset. c. Laurin tuomiset. Naurajoille. Onnen toivotus. a.
Uusi huomen laulannoilla. b. Laulun huomen. a. Lohdutus
talvipakkasessa. b. Lohdutus talvipakkasessa. Vaikutus valistuksen.
»Missä mieleni…» Jos ma laulaja olisin. Varpunen. »Jos
kunniaksi…» »Niinkuin narri…»
ELÄMÄKERTA

Poppius-suvun (1) jälkiä voi seurata aina 17 vuosisataan asti.

Loppupuolella tätä vuosisataa kuoli suvun vanhin tunnettu jäsen
Abrahamus Nicolai Padasjoen kirkkoherrana. Hän ei itse Poppius-
nimeä käyttänyt; vasta hänen poikansa tuntemattomasta syystä sen
itselleen omistivat. Lieneekö tällä suvulla mitään yhteyttä Virossa
löytyvän samannimisen suvun kanssa, siitä ei ole tietoa. Pari
vuosisataa Abrahamus Nicolain jälkeläiset vaikuttivat pappeina
yksinomaan Keski-Savon pitäjissä; Juvan kirkkoherran virka oli toista
vuosisataa tämän suvun hallussa. Yksi pojista kolmannessa
polvessa kantaisästä lukien oli Pieksämäen kirkkoherra Abraham
Poppius, joka kuoli v. 1768. Hänen poikansa Johan hylkäsi vanhat
sukutraditsionit antautuen sotilasuralle. 1788 —90 vuosien sodassa
oli hän mukana ja samaten 1808—09 vuoden taisteluissa, vaikka nyt
enimmmäkseen kommissariatissa palvellen. Vielä sodan kestäessä
sai hän eron palveluksesta luutnantin arvonimellä ja eli loppuikänsä
Partalan tilalla Juvan pitäjässä. Täällä hänen vanhin poikansa,
Abraham jonka elämänvaiheita on aikomukseni esittää, oli syntynyt
lokakuun 30 p:nä 1793. Pojan runolliset taipumukset olivat ehkä
perintöä äidiltä Katarina Elisabet Cygnaeuselta, jonka suvussa
rikkaat luonnonlahjat eivät olleet aivan harvinaisia.
 Lapsuuden aika kului rauhallisesti useitten siskojen ja
leikkikumppanien parissa. Jo tältä ajalta johtuu se ystävyys Abraham
Poppiusen ja erään toisen, sittemmin kuuluisan Carl Axel Gottlundin
välillä (2), joka sitten pysyi läpi heidän elämänsä huolimatta
jälkimäisen oikullisesta ja usein ärtyisästä luonteesta. Vaikka
Gottlund olikin lähes kolme vuotta nuorempi ja samanikäinen
Abrahamin nuoremman veljen kanssa, olivat he kuitenkin paljon
yhdessä. Uima- ja metsästysmatkoilla käytiin ahkerasti jo pienestä
pojasta alkaen.

Elämä maaseudulla tämän vuosisadan alkupuoliskolla oli

monessa suhteessa aivan toisenlainen, kuin nykyään maassamme.
Tarkoitan tässä etupäässä herrassäätyläisiä. Seuraelämä heidän
kesken oli vilkkaampaa, ja luonnollisista syistä. He asuivat kaukana
muusta maailmasta ja olivat verrattain harvoin missään yhteydessä
sen kanssa. Ulkonaiset olot siten jo pakoittivat virkamiehiä ja
kartanojen omistajia kullakin seudulla tyytymään toistensa seuraan,
keskinäisestä seurustelusta hakemaan henkistä ravintoaan ja
huvitustaan. Ystävien syntymä- tai nimipäivät ja muut vuoden
merkkipäivät muistettiin tarkoin ja yhdyttiin peninkulmien päästä niitä
ilolla ja tanssilla viettämään. Ja silloin ei tyydytty yhteen iltaan tai
yöhön, vaan päivät ja illat myöhään yöhön huviteltiin pari kolme
vuorokautta, niin paljon kuin vaan syömisen takia ennätettiin.
Seuraelämällä oli niin sanoakseni runollisempi leima, jota eivät
taloudelliset huolet ja maanviljelyksen huonot tulokset voineet
himmentää.

Tällainen oli elämä säätyläisten kesken myöskin Juvalla Abraham

Poppiusen nuoruuden aikana. Nuorta väkeä löytyi kosolta täällä
silloin. Abraham itse oli vanhin kuudesta lapsesta ja rovasti
Gottlundin ja kappalaisen Vinterin perheissä löytyi useita
samanikäisiä. Kun Poppius vuonna 1810 (3) ja hänen nuorempi
veljensä sekä C. A. Gottlund pari vuotta myöhemmin olivat lähteneet
Porvoon lukioon, muodostuivat erittäinkin joulut ilon ja pitojen ajaksi
nuorten veikarien saavuttua kotiin kaupungista. Porvoossa Poppius
ei näy paljon seurustelleen Gottlundin kanssa, vaikka he tietysti,
ollen saman pitäjän miehiä, joskus kävivät toistensa luona.
Korkeammalla luokalla ollen, kuin Gottlund, oli Abrahamilla toiset
toveritkin.

Kevätlukukaudella vuonna 1813 matkusti Abraham Poppius

Porvoosta Turkuun suorittaaksensa ylioppilastutkinnon ja kirjoitti 1
p:nä maaliskuuta (4) nimensä yliopiston matrikkelin. Luultavaa on,
että hän nyt jo oli päättänyt antautua teologiselle uralle, vaikka
hänen harras lukuintonsa saattoi hänet ensin kohdistamaan lukunsa
kandidaattiarvoa varten. Historia, erittäinkin isänmaan, ja suomen-
kieli olivat hänen lempiaineensa, ja niin paljon, kuin hän vaan muilta
varsinaisilta tutkintoluvuiltaan ennätti, harrasti hän maansa
muinaisuuden tutkimista. Isän tulot olivat verrattain pienet ja perhe
suuri, niin ettei Abrahamille tarpeeksi riittänyt varoja kotoa, vaan
täytyi hänen luultavasti jo Turussa ollessaan kotiopettajana ansaita
lisää.

Kesät 1813, 1814, 1815 ja 1816 oleskeli Poppius kotona Juvalla

(5). Jolleivät Poppius ja Gottlund, joka v. 1814 oli tullut ylioppilaaksi,
Turussa varsin paljon seurustelleet, olivat he loma-aikoina maalla
sitä enemmän yhdessä. Sattuipa joskus, että Gottlund silmittömästi
suuttui Poppiuseen, kun hän oli ennättänyt ennen pyytämään jonkun
pitäjän kaunottarista tanssiin tai Gottlund muuten Poppiusen tähden
tunsi itsensä syrjäytetyksi hienohelmaisten joukossa.
 Turussa seurusteli Poppius varsinkin Antti Juhana Sjögrenin
kanssa, joka Porvoon lukiosta oli tullut ylioppilaaksi samana vuonna,
kuin hänkin. Porvoossa jo olivat he paljon olleet yhdessä. Samat
harrastukset ja osaksi samat luvut veivät heidät edelleen yhteen;
heidän välilleen syntyi luja ystävyys, jota yhtäläisyys molempien
luonteitten hienoudessa vielä vahvisti. Sjögrenissä oli keväällä 1813
(6) sattumalta herännyt ajatus Suomen kansan muinaisrunojen
keräämisestä ja suomenkielen tutkimisesta. Hän esitti tuumansa
Poppiukselle, joka siitä suuresti innostui. Molemmat päättivät heti
seuraavana kesänä ryhtyä työhön, kukin tahollaan. Jo ensimäisestä
ylioppilaskesästään asti keräsikin Poppius kotiseudullaan runoja ja
sananlaskuja. Että tämä esimerkki paljon vaikutti myös Gottlundiin ja
enensi hänen intoaan samanlaiseen työhön, on epäilemätöntä,
vaikkei Gottlund muistiinpanoissaan sitä suorastansa tunnustakaan.

1816:n vuoden alussa oli Poppius kirjoittanut isälleen kirjeen (7),

jossa sanoo aikovansa heti lähteä Porvoosen vihityttämään itseänsä
papiksi. Että hän nyt jo oli päättänyt tehdä sen ja siis jättää lukunsa
ainakin ajaksi, siihen vaikuttivat luultavasti leipähuolet. Mahdollista
on myös, että, niinkuin Gottlund luuli, satunnainen alakuloisuus
jonkun vastoinkäymisen tähden luvuissa oli saattanut Poppiusta tälle
tuumalle. Kirjeessä Juvalta koettaa Gottlund selittää Poppiuselle,
kuinka kerrassaan epäedullinen hänelle tämä askel olisi.

»— ty Du vet ej ordet af förrän Consistorium Venerandum skjutsar

Dig åt helvetet, upp till Kiuruvesi eller d. m. Och tänker Du framdeles
undergä promotion, får du procossa med Biskopen allt till Keijsaren
som Gustafsson i Sveaborg. — — Och skrifver Du till Borgå sä låf ei
vist koma, kanske du kunde få bättre villkor derigenom».
 [»— sillä ennenkuin tiedätkään, lähettää Consistorium
Venerandum sinut helvettiin, Kiuruvedelle asti tai muuanne yhtä
pitkälle. Ja jos aijot tulevaisuudessa antaa promoveerata itseäsi,
saat käräjoidä Piispan kanssa aina Keisariin asti kuten Gustafsson
Viaporissa. — — Ja jos kirjoitat Porvoosen niin elä lupaa varmasti
tulla, ehkä' saisit paremmat ehdot sen kautta.»]

Jos lie tämä vaikuttanut, tai Poppius muutenkin päätti tällä kertaa
jättää papintuumansa, lopputulos on, että hän edelleenkin jäi
Turkuun lukujansa jatkamaan ja tuskinpa ensinkään kirjoitti Porvoon
konsistoriumille.

Vuonna 1816 olivat Poppius ja Gottlund viimeisen kesän yhdessä

kotona Juvalla. Jälkimäinen valmisteli nyt matkaa Upsalan, jonne
suomalaisten ylioppilasten vielä tähän aikaan oli tapana lähteä
harjoittamaan opintojaan. Päättäen eräästä Gottlundin kirjeestä (8),
jonka hän myöhemmin kirjoitti Poppiuselle Turkuun, oli nyt myös ollut
kysymys, että Poppius lähtisi mukaan. Syystä tai toisesta katsoi
tämä kuitenkin paremmaksi toistaiseksi jäädä kotimaahan, vaikka
hänellä olikin isänsä suostumus matkaan. Syksyn alussa hän siis
taas lähti Turkuun. Heti ensi kirjeessä (9), jonka hän täällä sai
Gottlundilta Upsalasta, kehoittaa tämä häntä tulemaan sinne, koska
siellä muka elatuskin oli paljoa halvempi kuin Turussa. Marraskuun
alussa (10) kirjoitti Poppius siihen vastauksen suomeksi kertoen
omista pyrinnöistään ja Turun oloista. Tähän asti oli heidän
kirjeenvaihtonsa käynyt ruotsiksi, mutta nyt Poppius ensimäisenä
vaihtoi sen kansansa kieleen. Innostuneena tästä ja isänmaallisista
tunteistaan siellä muukalaisten joukossa vastaa (11) Gottlund myös
suomeksi puhuen Savon korvista »jossa pyyt vihelevät, ja peipuiset
vingertavat». Sentehden, jatkaa hän, »sine tiet oikein kuin, kuin sine
ett häjtet unouxen sen kallin kielen joka nyt on poleuxen alla, nin
myös minekin, vajka nyt tässä täutyn olla, muihen sekkan
suljettunna, omasta maasta, — —». Että hän tässä tarkoittaa.
muutakin kuin kirjeitten kirjoittamista suomeksi, on selvää. Poppius
oli luultavasti kertonut runoistaan, joita hän suomenkielellä oli
alkanut sepitellä ylioppilasaikanaan. Muussakin suhteessa on tämä
kirje mieltäkiinnittävä. Hän jatkaa nimittäin:

»Se [Atterbom] on yxi ajvan hiljainen miesi, ja emine taidan

ymertä, mitenkä hän on nin sauret kiäntymyxet (hvälfningar) Ruotsin
laulamuxessa (Poesie) matkan saatana. Hän on pannuna kumaxi,
ette ne ej Turussa ovat pitänä pareman huolen, oman maan asiojsta,
vajka ne kylle joka vuosi kirjuttavat disputationit Saxan ja Graekan
kielen välillä, nin ej hyö millonka antavat, omasta kieleste tiedon.
Vaan tähä myö liiton ette ej suomen maan tietymys (Litterat.) mejäen
syyn kautta, pitä hävittämän, vaan piteme me ajkana myöten, nin
paljoin kuin mejden voimassa on, site julista ja ylösvalista.»

Lopussa hän taas kehoittaa Poppiusta seuraavana keväänä

tulemaan Upsalaan, jotta he paremmin yhdessä voisivat panna
tuumiaan toimeen ja koska siellä, huomauttaa hän taas, oleskelu
tulisi helpommaksi; jos vielä Abraham Poppiusen veli Yrjö, joka
myös oli ylioppilaana Turussa, tulisi mukaan, asuisivat, ehdottaa
hän, he »kajkki Savon sangarit yhessä linassa.» Nämät uudistetut
kehoitukset ja Gottlundin innostuttavat kirjeet tietysti eivät jääneet
vaikuttamatta, vaikkei vielä seuraavana keväänä tullutkaan mitään
matkasta.

Eräästä Gottlundin kirjeestä (12), jonka hän tammikuussa. 1817

kirjoitti isälleen, saamme tietää, mitä Poppius siihen aikaan puuhaili.
Gottlund kertoo nimittäin, että Poppiusella oli tekeillä väitöskirja »de
paroecia Juva in Savonia sita» (13). Ei ole tietoa, tuliko tästä
koskaan mitään valmista; ei Gottlundilla ollut paljon toivoa siitä,
koska aineksia löytyi kovin vähän.

Suomen yliopistossa Porthanin henki, hänen innokkaat

kehoituksensa ja isänmaalliset aatteensa vielä tähän aikaan
tuntuvasti vaikuttivat. Nuorten tiedemiesten ja ylioppilasten joukossa
olivat ne saaneet kannattajia, jotka nuoruuden innostuksella päättivät
noudattaa hänen esimerkkiään ja antautua työhön suomalaisen
isänmaansa hyväksi, sen kielen ja kansallisuuden korottamiseksi.
Näitä miehiä olivat Linsén, Tengströmit, Arwidsson, jotka Aura-
seuran perustivat ja vuosina 1817 ja 1818 painosta toimittivat Aura-
nimistä aikakauskirjaa. Jonkunmoisen seuran (14) olivat keskenänsä
perustaneet myös nuoremman polven miehet: Poppius, Sjögren, G.
Fr. Aminoff, Alex. Blomgvist, I. Ilmoni ja ehkä muutkin. Näyttää siltä,
kuin he osaksi oppositsionista auralaisia vastaan (15), jotka muka
olivat liian laimeita ja sovittavaisia isänmaallisuudessaan, olivat
liittyneet yhteen ja tosityössä tahtoivat näyttää isänmaallisuuttaan.
Että he jyrkemmin olisivat tahtoneet kannattaa Ruotsin
kirjallisuudessa silloin vallitsevaa fosforistista suuntaa, kuin
Auralaisetkaan, tuskin voi sanoa. Jos entisen emämaan silloisissa
kirjallisissa virtauksissa tahtoo tähän löytää vertauksia, saattaa
sanoa, että näitten nuorten harrastukset enemmän ehkä kävivät
samaan suuntaan, kuin göötiläisen seuran, ja Aura taas enemmän
edusti fosforistista suuntaa.

Sitä henkeä, mikä tässä seurassa vallitsi, ilmaisee kirje, jonka

Poppius vuotta myöhemmin (16) kirjoitti Sjögrenille:

»Äfvenledes skulle jag vela rätt ljufligen kunna visa Herrar

Aurarister att om de och vi alla nånsin skola vinna utlänningars
aktning, så skola vi vara oss själfva och icke allting h.e. nihil; vi skola
ej gå att bygga på andras litteratur, som nog har byggmästare till
öfverflöd, icke med förnämhet förkasta allt eget och ofira
krokodiltårar ät Balder och Brage».

[Samaten tahtoisi oikein ihanasti voida näyttää Herroille

Auralaisille että jos he ja me kaikki voimme koskaan voittaa
ulkomaalaisten kunnioitusta, täytyy meidän olla oma itsemme eikä
kaikkea t.s. ei mitään; meidän ei pidä olla auttamassa rakentamaan
muitten kirjallisuutta, jolla on yllin kyllin rakennusmestaria, ei
ylpeydellä hyljätä kaikkea omaa eikä uhrata krokodilinkyyneleitä
Balderille ja Bragelle.]

Mitään yhteistä julkaisua heiltä ei ole ainakaan jälkimaailmalle

säilynyt, mutta jokainen osaltaan on kyllä voimiensa mukaan
näyttänyt, ettei hänen innostuksensa ollut aivan tyhjää
suunpieksimistä. Heidän yhteiset keskustelunsa kai juuri innostuttivat
m.m. Poppiustakin kirjoittamaan kertomusta kotipitäjästään.

Kohta kuitenkin muutamat seuran jäsenistä, nimittäin Poppius ja

Aminoff jättivät Turun yliopiston muuttaen ajaksi Upsalaan.
Vähitellen näkyvät kokouksetkin käyneen aina harvemmiksi ja
1818:n vuoden alussa oli Poppius kuullut Upsalaan, että koko seura
oli hajoomistilassa. Sen johdosta kirjoitti hän Sjögrenille (17):

»Högst ledsamt vore om sällskapet skulle upplösas. Du bör arbeta

emot det. Där skall ju hafva uppkommit en psalmkommité. Herre
Gud hvad det vore ljuft att genom vår morgonrodnad uti sällskapets
äteruppblomstrande fä anledning att föreställa sig en ännu större
dager. Att genom Porthans återupplifvade anda hoppas intresse för
vår historie, för vårt national språk, pä det våra efterkommande icke
må blifva en indifferens af Rysse och Svensk ett noll, utan en
själfständig nation pä förnuftets och själens områden, då de i politiskt
afseende icke någonsin kunna blifva det!»

[»Hyvin ikävää olisi jos seura hajaantuisi. Sinun täytyy vastustaa

sitä. Siellähän kuuluu syntyneen virsikomitea. Herra Jumala kuinka
olisi ihanaa seuran uuden kukoistuksen aamuruskossa saada syytä
kuvailla mielessään vielä suurempaa päivänvaloa. Kunpa saisi
Porthanin jälleenherätetyn hengen kautta toivoa syttyvän innostusta
historiaamme, kansalliskieleemme, jotta meidän jälkeläisistämme ei
tulisi Venäläisen ja Ruotsalaisen välinen olento, nolla, vaan
omantakeinen kansallisuus järjen ja sielun puolesta, koska he
valtiollisessa suhteessa eivät koskaan voi siksi tulla.»]

Poppius ei kuitenkaan enään saanut tilaisuutta suoranaisesti

vaikuttaa seuran elähyttämiseksi ja sen muutkin jäsenet hajosivat
vähitellen Turusta eri tahoille.

Kesällä 1817, jonka Poppius oleskeli kotona maalla, oli hän

lopullisesti päättänyt muuttaa Upsalan yliopistoon. Hän lähti sen
tähden syyskuun lopulla Turkuun, missä hänen oli yhdyttävä
muutamiin muihin tovereihin, jotka myös olivat aikeissa purjehtia
Pohjanlahden toiselle rannikolle. Matka oli suoritettava n.k.
sumpissa, verrattain pienessä, puoliavonaisessa saaristoveneessä.
Semmoiseen astui 26 p:nä neljä nuorta suomalaista tiedemiehen- ja
kirjailijan-alkua (18), nimittäin A.I. Arwidsson, L.H. Prytz, Abraham
Poppius ja G. Fr. Aminoff lähteäksensä entiseen emämaahan
täydentämään opintojaan sen korkeakoulussa. Tavallisissa oloissa,
kuin ilma oli kaunis ja tuuli suotuisa, suoritettiin matka Turusta
Tukholmaan muutamassa päivässä. Mutta nyt sattui nousemaan
tavaton pohjoismyrsky, joka painoi tuon pien aluksen oikeasta
suunnastaan aina Gottlandin rannikkoa kohden. Heidän onnistui
viimein monen kovan ottelun jälkeen ja kärsittyään kylmää ja märkää
päästä maalle pieneen Fårön saareen Gottlandin pohjoispuolella.
Matka oli ollut sitä vaikeampi, koska heidän oli täytynyt pelastaa
sumppiinsa kaikki matkustavaiset ja miehistö eräästä toisesta
sumpista, jonka he matkalla olivat tavanneet ajelehtivan
haaksirikkoisena, masto myrskyn katkaisemana. Tänne Fåröhön
heidän sitten täytyi jäädä melkein pariksi viikoksi odottamaan
sopivaa tuulta. Loppumatka kävi onnellisesti ja 28 p:nä lokakuuta
saapuivat he viimein Upsalaan siellä olevien suomalaisten ja
tuttaviensa suureksi iloksi ja hämmästykseksi.

Kaikki olivat täällä nimittäin jo varmaan luulleet heidän hukkuneen

(19). J.J. Pippingsköld, joka Tukholman kautta 11 p:nä lokakuuta oli
tullut Upsalaan Turusta, oli kertonut, että he jo viikkoa ennen häntä
olivat lähteneet Turusta ja että laivurit arvelivat heidän joko
hukkuneen tai ajelehtineen Liivinmaan rannikolle. 15 p:nä oli
Gottlund kirjoittanut kotiin sisarelleen pahoin pelkäävänsä, että se
laiva, jossa Poppiusen piti matkustaa, oli hukkunut; ja 17 p:nä
kirjoittaa hän päiväkirjaansa saaneensa varman tiedon, että sumppi
matkustavaisineen päivineen oli joutunut aaltojen uhriksi. »Minä
surujn nin nijte, ette olin itkesilmein ja murheinen kaiken päjvä, eikä
osana teke mitä», sanoo hän päiväkirjassaan. 22 p:nä kirjoitti hän
Sjögrenille ja Yrjö Poppiuselle Abrahamin ja hänen toveriensa
kuolemasta. Seuraavana päivänä tuli Upsalaan kuitenkin N.G. af
Schultenin kautta sanoma, että kaikki olivat pelastuneet, vaikkei
tiedetty miten eikä missä; mutta kun ei tullut mitään kirjettä, ei
Turusta eikä Tukholmasta, sammui toivo taas. Vasta 28 p:nä
pääsivät he epävarmuudestaan, kun he odottamatta tapasivat
Arwidssonin ja Prytzin kadulla ja ja myöhemmin Poppiusen ja
Aminoffin majatalossa. Illalla sitten vietettiin suuri riemun ja yleisen
veljestymisen juhla Urbergin kahvilassa.
 <tb>

Tähän aikaan oleskeli Upsalan yliopistossa harvinaisen suuri

joukko suomalaisia, enemmän kuin koskaan ennen tai jälkeen (20).
He muodostivat eri maakunnan omine kuraattorineen ja
inspehtorineen. Juuri syksyllä 1817, muutama päivä Poppiusen tulon
jälkeen, syntyi suomalaisten kesken tuo kuuluisa riita, joka vasta
seuraavana keväänä saatiin asettumaan. Arwidsson tietysti heti
joutui tässä päähenkilöksi, vaikka tällä kertaa ehkä tahtomattansa.

Poppius ei näy innokkaammin ottaneen osaa näihin kiistoihin.

Arwidssonin puolta hän kyllä piti ja kirjoitti Gottlundin, Pippingsköldin,
Aminoffin ynnä muitten kanssa nimensä uusien sääntöjen alle
huhtikuussa 1818 (21). Poppius oli hiljainen luonne, joka ei tahtonut
esiintyä ja herättää huomiota. Silti hän ei suinkaan ollut
välinpitämätön asiain menosta tai laimea mielipiteissään. Sen
olemme kyllin nähneet jo niistä muutamista kirjeenotteista, joita yllä
on mainittu. Sattuipa välistä, että hän hyvinkin innostui hetken
tunnelmasta, jopa kiivastuikin» (22). Hänen luonteensa
perusteellisuus ja hänen hieno, niin sanoakseni runollinen
käsityksensä kammoksui kaikkea vaan ulkonaisesti loistavaa kuorta
ja taistelujen räyhäävää elämää.

Sekä syys- että kevätlukukauden asui Poppius yhdessä Aminoffin

kanssa. Hänkin oli savolainen, kotoisin Rantasalmelta, jonne hänen
isänsä, majuri, vanhoilla päivillään oli asettunut asumaan.
Luonteiltaan hyvin samanlaisina viihtyivät he erinomaisesti toistensa
seurassa.

»Jag och Germund hafva hela vintern som kött och blod varit
oskiljaktiga contubernaler, lefvat och arbetat under ett tak, såfvit i en
säng och spelat under ett täcke, så att hvad jag i alla möjliga
afseenden säger om mig, gäller och till alla delar om honom.»

[»Minä ja Germund olemme koko talven kuin liha ja veri olleet

eroittamattomia asuintovereita, eläneet ja työskennelleet saman
katon alla, nukkuneet samassa sängyssä ja saman peitteen alla, niin
että mitä minä kaikissa suhteissa sanon itsestäni tarkoittaa myös
kaikin puolin häntä.»]

kirjoittaa Poppius Sjögrenille (23). Samat isänmaalliset aatteet

innostuttivat molempia. Kansansa kielen ja kirjallisuuden
korottamista Aminoffkin haaveili ja harrasti. Aminoff står i ljusan låga
af detta fosforos [Aminoff on ilmi tulessa tästä fosforoksesta]
(kansallisuudenaate), kertoo Poppius seuraavassa kirjeessä
Sjögrenille (24). Häntä lähinnä oli luonnollisesti Gottlund Poppiusen
paras ystävä. He eivät suinkaan tuon yhden vuoden eronaikana
olleet vieraantuneet toisistaan. Niinkuin jo olemme nähneet,
kirjoittivat he jokseenkin ahkeraan toisilleen ja kirjeitten ohessa oli
Gottlund lähettänyt Poppiuselle Ruotsin kirjallisia uutuuksia, milloin
vasta ilmestyneet numerot »Svensk Literaturtidningia», milloin
»Poetisk Kalenderia» tai Bruzeliusen »Kalender för Damer» j.n.e.
Sitä enemmän tulivat he täällä Upsalassa olemaan yhdessä, koska
Gottlund kevätlukukauden 1818 asui samassa talossa, kuin Poppius.
Jokapäiväiseen seuraan kuuIui myös Pippingsköld, johonka Poppius
nähtävästi vasta täällä lähemmin tutustui.

»Han är mera original än Arvidsson, är mindre vigilös och äger

kanske mera gvickhet än han. För karrikature har han en afgjord
fallenhet»,

[»Hän on enemmän alkuperäinen kuin Arvidsson, vähemmän

huikentelevainen ja hänessä on ehkä enemmän sukkeluutta.
Pilkkakuviin hänellä on kieltämätön taipumus»,]

arvelee Poppius edellä mainitussa kirjeessä Sjögrenille. Gottlundin

kautta pääsi Poppius nyt Ruotsin huomattavampien kirjallisten
kykyjen kanssa tuttavuuteen. Atterbom oli siihen aikaan ulkomailla,
mutta siinä seurassa, jonka keskuksena Palmblad oli, kävi myös
suomalaisia, niinkuin Arwidsson, Gottlund ja joskus Poppiuskin.

Kuitenkaan Poppius, niinkuin sanottu, ei näy vilkkaammin

ottaneen osaa ylioppilaselämään, joka tähän aikaan ei suinkaan ollut
hiljaisinta laatua, eikä kirjallisiin keskusteluihin suuremmissa
piireissä. Hän viihtyi paremmin kotonaan lähempien ystäviensä
seurassa ja kirjojensa ääressä. Joskus oli hän kutsuttu päivällisille tai
illallisille professori Romanssonin luo (25), joka osasi suomea ja joka
aina suomalaisia kohtaan oli erittäin ystävällinen ja auttavainen.
Historiaa ja filosofiaa lueskeli Poppius nyt ja kuunteli näissä aineissa
luentoja, joita Geijer ja Grubbe pitivät (26). Hänen totuutta
harrastava, tutkiskeleva mielensä ei tahtonut tyytyä puolinaisuuteen;
elämän suurissa kysymyksissä tahtoi hän päästä sopusointuun ja
perustettuun, filosofiseen vakaumukseen. Kandidaattitutkinto hänellä
edelleen oli lähimpänä maalina. Syyskesällä (27) kirjoittaa hän
Sjögrenille:

«Min största force vore nu att jämte praesterande af

Candidatexamen, ändtligen hafva kommit pä någon säker grund i
filosofien som kan förvirra en människa på alla möjliga vägar till
döds, — —.

[»Suurin pyrintöni olisi nyt, että sen ohella kuin olisin suorittanut
Kandidaattitutkinnon, samalla viimeinkin olisin päässyt varmalle
pohjalle filosofiassa, joka voi eksyttää ihmisen kaikellaisilla teillä
aivan kuolluksiin,» — —.]
 Grubben luennoista uskonnon filosofiassa toivoi hän paljon ja
Geijeriin oli hän aivan ihastunut: »Man kommer alldeles ånyo född
från hans timmar». [»Tulee ihan uudestasyntyneenä hänen
tunneiltaan».]

Että isänmaallisuus ja suomalainen kansallisuudenaate edelleen

oli vireillä Upsalassa oleskelevissa suomalaisissa, siitä ovat
todisteina sekä heidän silloiset lukuharrastuksensa että kirjeet, joita
he kirjoittivat kotimaassa oleville tovereilleen. Siinä kirjeessä
Sjögrenille helmikuulta 1818, josta otteita jo ennen on mainittu,
kertoo Poppius, kuinka Pippingsköldin oli tapa tehdä pilkkaa
ruotsalaisten nurinpäisistä käsityksistä Suomesta ja Venäjästä;
näiden arvostelun mukaan ei muilla ollut mitään arvoa, kuin Ruotsilla
ja Saksalla. Poppiusen mielestä tämä on suurta kiittämättömyyttä.
Suomea kohtaan ja hän jatkaa:

»Därför kan ingen ärlig finne älska detta otacksamma, slappa,

enerverade, fattiga, genom sina partier sig själf sönderslitande, med
sina förfäders storverk skrytande och därpå förlitande Sverige. —
Helt annat är Jalo Venäjä och vår frihet och välstånd under
Alexander»,

[»Sentähdon ei kukaan rehellinen Suomalainen saata rakastaa

tuota kiittämätöntä, velttoa, hermostunutta, köyhää, puolueittensa
kautta itseään raatelevaa, esi-isiensä suurtöistä kehuvaa ja niihin
luottavaa Ruotsia. — Aivan toista on Jalo Venäjä ja vapautemme ja
hyvinvointimme Aleksanterin hallitessa,»]

ja seuraavassa kirjeessä:

»Vi skulle åtminstone vela visa Svenskarne att vi kunna umbära

deras språk och seder ja till och med deras Thor och Odin, som de