TIETEEN MATKA KOHTI JUMALAA – PETER RUSSELL JA TIETOISUUDEN

MYSTEERI

Onko mahdollista luoda synteesi modernin fysiikan ja henkisten traditioiden

kokemuksien välille? Kuinka ihmisen kuva todellisuudesta oikein rakentui? Miksi tiede
oli jättänyt vastaamatta kysymyksiin tietoisuuden luonteesta? Nämä olivat kysymyksiä,
joiden pohjalta Peter Russell päätyi kirjoittamaan tieteen ja henkisyyden synteesiin
pyrkivän, ajatuksia herättävän teoksen From Science to God. Peter Russell tunnetaan
fyysikkona ja tietoisuuden tutkijana, jonka koulutuksiin ovat osallistuneet niin henkiset
etsijät, kuin ylikansallisten yhtiöiden johtajatkin, etsiessään vastauksia aikamme
haasteisiin. Russell kuuluu uuden paradigman pioneereihin, jonka teokset ovat
herättäneet laajaa keskustelua tieteellisen maailmankuvamme perusteista.

Russellin omaa ajattelua muovasivat aluksi kiinnostus matematiikkaa ja fysiikkaa

kohtaan, mikä johti modernin fysiikan opintoihin Cambridgen yliopistossa Englannissa,
yhdessä maailman huippunimien, kuten Stephen Hawkingin johdolla. Huolimatta 60-
luvun älyllisesti inspiroivasta ja boheemista opiskelijaelämästä, Russellia vaivasivat
kysymykset, joihin moderni fysiikka eikä matematiikka ei näyttänyt antavan vastauksia.
Vaikka numerot ja arvot käyttäytyivät kiinnostavasti, niiden leikki ei vastannut
kysymyksiin ihmisen tietoisuudesta, eikä siitä, miksi kaikki tämä mitattavissa oleva
todellisuus oli olemassa. Russell päätyi opiskelemaan transpersoonallista psykologiaa ja
muuttuneita tietoisuudetiloja, erityisesti meditaatiota. Lopulta hänen tiensä johti Intiaan,
Maharishi Mahesh Jogin jalkojen juureen, josta Russellin oma henkinen avautuminen
alkoi. Meditaatioissaan Russell sai lopulta suoran kokemuksen ilmiöstä, jota kaikki suuret
uskonnot ovat kuvanneet.

YKSEYS – TODELLISUUS NÄKYVÄN MAAILMAN TUOLLA PUOLEN

Russell oli aina ollut kiinnostunut henkisistä traditioista ja siitä, kuinka lähestymistavasta
riippumatta kaikki henkiset opetukset näyttivät sisältävän yhden yhteisen tekijän –
sulautumisen ja ykseyden kokemuksen kaiken kanssa. Uskonnosta ja filosofiasta
riippuen, nämä kokemukset saivat erilaisia sanamuotoja ja niistä pyrittiin kertomaan
omalle kulttuurille tutuin vertauksin. Maailman- kaikkeus on sisällämme, oli kaikkien
pyhimysten ja henkisten opettajien sanoman ydinajatus.

Russell lähti tämän kokemuksen valossa lähestymään tietoisuutta ja ihmisen luomaa

kuvaa todellisuudesta. Hän päätyi kääntämään perinteisen maailmankuvamme
ylösalaisin. Sen sijaan, että maailma ja todellisuus olisivat olemassa jotenkin ihmisen
ulkopuolella ja hänestä riippumatta, maailma olikin olemassa vain omassa mielessämme.
Ihmisen kokemus todellisuudesta oli vain ihmisen luoma yhteenveto viiden aistin kautta
saadusta informaatiosta maailmasta. Jo Immanuel Kant oli puhunut todellisen ja meille
näyttäytyvän maailman erosta, joten ajatus ei ollut täysin uusi länsimaisessa
filosofiassakaan. Kuinka eri tavalla delfiini mieltääkään maailman, nähdessään esineiden
sisään kaikuluotainjärjestelmällään. Me olimme toisin sanoen luoneet maailman, eikä
maailma meitä.

VALO JA TIETOISUUS – SILTA TIETEEN JA HENKISYYDEN VÄLILLÄ

Russell kehitti ajatusta eteenpäin. Häntä oli aina askarruttanut Albert Einsteinin
suhteellisuusteoria, ja erityisesti sen valoa koskevat väittämät. Valonnopeus pysyi aina
vakiona suhteessa mittaajaan. Sen nopeus oli aina sama, riippumatta siitä, kulkiko
mittaaja sekunnin murto-osan valonnopeutta hitaammin, se kulki aina valonnopeutta
nopeammin. Valon näkökulmasta katsoen aika ja paikka menettävät merkityksensä.
Tämä on yhtäpitävä hiukkasfysiikan löytöjen, sekä uusien tietoisuustutkimusten valossa.

MATERIALISTISEN MAAILMANKUVAN METAPARADIGMA

Materialistisen maailmankuvan ydinajatuksena on olettamus siitä, että aine synnyttää

tietoisuuden. Tämä oletus on ollut lähtökohtana kaikille tieteenaloille. Materialistinen
maailmankuva ei kuitenkaan selitä sitä, miksi tiedemiehellä on maailmaa ymmärtämään
pyrkivä tietoisuus. Tieteen anomaliat, vallitsevan paradigman kyseenalaistavat ilmiöt on
totuttu yleensä joko sivuuttamaan tai mitätöimään. Tietoisuuden ilmiö on ollut yksi näistä
anomalioista.

MATERIA EI KOOSTU MATERIASTA

Hiukkasfysiikan löytöjen mukaan hiukkaset näyttäytyvät tutkijalle milloin aaltoina,

milloin hiukkasina. Aine ei koostu materiasta, vaan energia-aalloista. Tämän oivalluksen
valossa kaikki onkin pelkkää energiaa. Kaksi hiukkasta voi olla toisiinsa yhteydessä
ajasta ja paikasta riippumatta kerran yhteyden muodostettuaan. Hiukkasmaailma ei voi
olla olemassa erillisinä hiukkasina, vaan ainoastaan kokonaisuuksina, monimutkaisten
vuorovaikutusten verkostona.

KAIKEN LÄPÄISEVÄ TIETOISUUS

Russellin mukaan koko maailmankaikkeus on tietoinen. Hän puhuu kaiken läpäisevästä

tietoisuudesta ja vertaa sitä jumalaan. Olemmeko me itse tuo tietoisuus, olemmeko yhtä
kaiken olevaisen kanssa syvemmällä tasolla? Onko ihmisen tietoisuus rajaton? Ja onko
näin ollen mahdollista, että me olemme yhtä jumalan kanssa? Russellin oivallukset
avaavat uuden näkökulman elämän merkityksellisyyteen ja ihmisen yksilöllisen
tietoisuuden luonteeseen. Riippumatta siitä, että koemme olevamme erillisiä, valon ja
tietoisuuden näkökulmastamme emme sitä ole. Tietoisuuden tasoamme nostamalla
saamme mahdollisuuden päästä yhteyteen tämän korkeamman todellisuuden, ykseyden
todellisuuden kanssa.

Modernin fysiikan löydöt ovat osoittaneet, että tiede ei kykene koskaan täysin selittämään
asioita, eikä sen tarvitsekaan. Ihmisessä on potentiaali jumalallisen oivaltamiseen, mutta
sitä on kehitettävä tietoisesti, hyväksymällä se, ettemme tiedä. Vain siten voimme oppia
myös tieteen kautta lähestymään maailmankaikkeutta uudella, avoimella asenteella, ei
valloittajina, vaan elämän ihmeen nöyrinä ihailijoina.
HuK Anu Kumpulainen on kääntäjä, terapeutti, kouluttaja ja uskontotieteen opiskelija
tutkimusaiheenaan uusi holistinen maailmankuva.