Yleisen lineaarisen ryhman aliryhmista

Matias Heikkila
Matematiikan aine
Matematiikan ja tilastotieteen laitos
Turun Yliopisto
Helmikuu 2013
Sisalto
1 Johdanto 2
2 Aliryhma S

3
2.1 Yhteys graateoriaan . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 5
1 Johdanto
Yleisen lineaarisen ryhman maaritelman kasitteellisyys vaihtelee kontekstista
riippuen. Tassa yhteydessa tarkastelemme sita tekstin [1] tavoin kunnan
1
R tai C yli maariteltyyn aarellisulotteiseen vektoriavaruuteen V liittyvana
joukkona GL
n
(V ). Luku n on kyseisen vektoriavaruuden dimensio ja joukko
GL
n
(V ) koostuu n n-matriiseista kerroinkunnan yli. Nama muodostavat
tunnetusti ryhman standardin matriisitulon suhteen.
Lineaarialgebran alkeista tiedetaan, etta kaantyvat matriisit ovat bijektii-
visessa vastaavuudessa saannollisten lineaarikuvausten kanssa. Tama seikka
tarjoaa geometrisen tulkinnan joillekin ryhman GL
n
(V ) alkioille ja takaa tar-
kastelumme olevan erikoistapaus yleisen lineaarisen ryhman kasitteellisemmasta
muotoilusta abstraktin vektoriavaruuden automorsmiryhmana. Muun muas-
sa edella mainittu geometrinen merkitys tekee yleisesta lineaarisesta ryhmasta
tyokalun myos fysikaalisissa tieteissa.
Yleisella lineaarisella ryhmalla on useita tarkeita aliryhmia, joista luet-
telemme muutamia maartelmineen ja geometrisine tulkintoineen
2
. Seuraava
lause tarjoaa yleisen menetelman aliryhman toteamiseksi. [2]
Lause 1.1. Aliryhmakriteeri: Olkoon G ryhma ja S G epatyhja. Joukko
S muodostaa ryhman G aliryhman, jos kaikille a, b S on voimassa ab
1

S.
Nyt on suoraviivaista todeta, etta alla listatut esimerkit ovat ryhman
GL
n
(V ) aliryhmia.
1. Erityinen lineaarinen ryhma: SL
n
(V ) = {A GL
n
(V ) | det(A) = 1}.
Orientaation ja tilavuudet sailyttavien lineaarikuvausten matriisit.
2. Ortogonaalinen ryhma: O
n
(V ) =
_
A GL
n
(V ) | A
T
= A
1
_
. Vekto-
rien valiset kulmat ja niiden normit sailyttavien kuvausten matriisit.
1
Kaytamme kerroinkunnalle symbolia K, jolla kasittelemme reaali- ja kompleksilukujen
tapauksen samalla tarkastelulla.
2
Geometriset tulkinnat koskevat tapausta K = R. Ne ovat esitetty tekstissa [3]
2
3. Unitaarinen ryhma: U
n
(V ) = {A GL
n
(V ) | A

= A
1
} , missa konju-
gaattitranspoosi A

maaritellaan indekseittain (a
ij
)

= (a
ji
). Sisatulon
sailyminen unitaarisen ryhman matriiseja vastaavien kuvausten yli on
eras taman ryhman tarkea ominaisuus.
2 Aliryhma S

Tutkitaan joukon GL
n
(V ) osajoukkoa S

, joka koostuu niista matriiseista,

joiden jokaisen rivin alkioiden summa on kerroinkunnan alkio . Symbolisessa
muodossa:
S

=
_
A GL
n
(V )

j=1
a
ij
= , kaikilla 1 i n
_
.
Pian perusteltava rajoitus on, etta ei saa olla 0.
Ei ole valittomasti selvaa, etta S

todella on ryhman GL
n
(V ) aliryhma.
Tama nahdaan kuitenkin helposti tarkastelemalla joukkoon S

kuuluvien
matriisien ominaisarvoja. Palautetaan tata tarkastelua varten mieliin mat-
riisin ominaisarvon kasite.
Maaritelma 2.1. Olkoon V aarellisulotteinen vektoriavaruus kunnan K yli
ja olkoot A, B GL
n
(V ). Vektoria x V ja skalaaria K kutsutaan
matriisiin A liittyviksi ominaisvektoriksi ja ominaisarvoksi, jos ne toteuttavat
ehdon
Ax = x. (2.1)
Ideana on ensin osoittaa, etta joukkoon S

kuuluminen voidaan tulkita

tarkasteltavan matriisin ominaisarvojen avulla (Lemma 2.1). Taman jalkeen
on helppo nahda, etta loydetty ominaisuus periytyy kaanteisalkiolle ja sailyy
tulon yli (Lemma 2.2).
Lemma 2.1. Seuraavat ehdot ovat yhtapitavia:
1. A S

2. Matriisilla A on ominaisarvonaan ja ominaisvektorinaan

x = (1, . . . , 1)
T
V .
3
Todistus: Olkoon A S

ja x V kuten edella. Suoralla laskulla todetaan:

Ax =
_
_
_
a
11
a
1n
.
.
.
.
.
.
.
.
.
a
n1
a
nn
_
_
_
_
_
_
1
.
.
.
1
_
_
_
=
_
_
_
_
_
_
_
n

j=1
a
1j
.
.
.
n

j=1
a
nj
_
_
_
_
_
_
_
=
_
_
_

.
.
.

_
_
_
=
_
_
_
1
.
.
.
1
_
_
_
.
On selvaa, etta implikaatio on taten voimassa molempiin suuntiin.
Lemma 2.2. Olkoon V aarellisulotteinen vektoriavaruus kunnan K yli ja
olkoot A, B GL
n
(V ), joilla on ominaisarvot
A
seka
B
ja yhteinen omi-
naisvektori x:
1. Matriisin A
1
eras ominaisarvo on
1

A
2. Matriisin AB eras ominaisarvo on
A

B
.
Todistus: Olkoon A kuten edella. Kayttaen ominaisarvoja ja vektoreita ka-
rakterisoivaa yhtaloa (2.1) voidaan kirjoittaa:
Ax =
A
x (A
1
A)x =
A
A
1
x A
1
x =
1

A
x,
joka on haluttu tulos.
Olkoot nyt A ja B kuten edella. Kaytetaan jalleen karakterisointia (2.1):
Bx =
B
x ABx =
B
Ax
..
=
A
x
=
A

B
x.
Joukko S

on nyt suoraviivaista todeta ryhman GL

n
(V ) aliryhmaksi yh-
distamalla yllaolevat lemmat ja aliryhmakriteeri:
Lause 2.1. Joukko S

muodostaa ryhman GL
n
(V ) aliryhman.
Olkoot A, B S

. Nailla on lemman 2.1 mukainen yhteinen ominaisvektori

x ja ominaisarvo 1. Nyt lemman 2.2 nojalla matriisilla AB
1
on ominaisar-
vonaan 1 ja ominaisvektorinaan x, toisin sanoen AB
1
S

.
4
2.1 Yhteys graateoriaan
Tietyt sovelluskohteet asettavat rajoituksia matriisien pysty- ja vaakarivi-
summille. Eras tallainen loytyy graateoriaksi kutsutusta kombinatoriikan
osa-alueesta. Perustelemme tassa osiossa lyhyesti joukon S

yhteyden -
saannollisiin graafeihin. Graaen teoriaa kasitellaan laajemmin tutkielmassa
[4].
Maaritelma 2.2. Graa G on pari (V, E), missa V on joukko ja E P(V )
3
koostuu kahden alkion joukoista. Joukon V alkiota sanotaan solmuiksi ja jou-
kon E alkioita sanotaan sarmiksi.
Ohessa on visualisointi yksinker-
taisesta graasta,. Solmujoukko on
esitetty ympyroina ja sarmat ovat
naita yhdistavat viivat.
Olkoon (V, E) graa, jolle #V =
n. Numeroidaan joukon V al-
kiot (merkitaan v
i
) ja maaritellaan
matriisi (a
ij
) M(R) , jonka al-
kiot maaraytyvat ehdolla
Graa, jonka solmujoukko on
numeroitu yhdesta kuuteen.
Kuvan lahde: [6]
a
ij
=
_
1, kun {v
i
, v
j
} E
0, muulloin
Maarittelemamme tyyppinen matriisi siis taulukoi graan sarmajoukon. On
selvaa, etta jokaiselle tallaiselle matriisille voidaan konstruktoida vastaava
graa. Tassa tekstissa (a
ij
) on aina symmetrinen, silla maarittelemiimme
sarmiin ei liity suuntakasitetta.
Helposti nahdaan, etta rivisumma

n
j=1
a
ij
vastaa solmuun v
i
liittyvien
sarmien maaraa eli solmun v
i
astetta. Jokaista joukon S

ykkosista ja nollis-
ta koostuvaa matriisia vastaa selvasti graa, jonka jokaisen solmun aste on
sama. Tallaista graaa kutsutaan -saannolliseksi. [5]
Viitteet
[1] Hazewinkel, Michiel ed. (2001), General linear group, Encyclopedia of
Mathematics, Springer, ISBN 978-1-55608-010-4
3
Joukko E P(V ) on joukon V kaikkien osajoukkojen kokoelma, eli sen potenssijouk-
ko.
5
[2] Koppinen, Markku (2005), Algebran peruskurssi I, Luentomoniste, Turun
Yliopisto
[3] Globke, Wolfgang, Tables of Prehomogeneous Modules and Special Mo-
dules of Reductive Algebraic Groups, Karlsruhe Institute of Technology,
Research Group Metric Geometry, http://www.math.kit.edu/iag2/ glob-
ke/media/pvtables.pdf
[4] Linden, Rolf (2009), Mita puolalaiset edella Kuratowskin lause ja Za-
rankiewiczin oletus, Pro gradu -tutkielma, Turun Yliopisto
[5] Meringer, Markus and Weisstein, Eric W. Regular
Graph. From MathWorld - A Wolfram Web Resource.
http://mathworld.wolfram.com/RegularGraph.html
[6] GNU-lisensoitu kuva, Wikimedia Commons,
http://en.wikipedia.org/wiki/File:6n-graf.svg
6