Project Gutenberg's Kootut teokset I: Edellinen osa, by J. H.

Erkko

This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.net

Title: Kootut teokset I: Edellinen osa

Author: J. H. Erkko

Release Date: July 30, 2004 [EBook #13063]

Language: Finnish

Character set encoding: ISO-8859-1

*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KOOTUT TEOKSET I: EDELLINEN OSA ***

Produced by Riikka Talonpoika, Tapio Riikonen and PG Distributed

Proofreaders

KOOTUT TEOKSET I: EDELLINEN OSA

Runoelmia

Kirj.

J. H. Erkko

1908 (1868-1885).

SIS�LLYSLUETTELO:

Vuodet 1868-1870.

Lukijalle 1
Kun vaan laulaa saan 2
Nyt m� laulan 3
Suomalaiselle 4
Kohtalosi, Suomi 7
Pohjan maalla 8
Itku laaksossa 9
Voitto 10
H�m�l�isen laulu 11
Lapset kes�ll� 12
Hevospaimenet y�majalla 14
Maalleni 17
Aika 17
J�iden l�ht� 18
Taistele! 19
Palkattoman palkka 19
Vanhus 21
L�ht� 22
Juhannus 23
Sotilaan muisto 23
Ihmis-onni 25
Mainen kosto 26
Kiehkura 27
Kukalle 28
Siksi itken 28
Kaipaus 29
Etsin 30
L�ysin toisen 31
Yhtyess� ja erotessa 31
Laula, kultani! 32
Nyt h�n nukkuu 33
Silloinpa kes� minulla 34
Kahden tahto 34
Min' en huoli 35
Maailma ja syd�meni 35
Kahdenlaisia kukkia 36
Nuorelle taidemaalarille 37
Rukoukseni 37
Viinimalja 38
Pieni Katri 39

Paimenelta.

1 40
2 Paimenen laulu 41
3 42
4 Poikana 43
5-9 44-45
10 Kompastus 46
11-22 46-50

Vuodet 1870-1872.

Paimenelta.

23 Paimenet tulilla 51
24 53
25 Myrskyinen ja tyyni lampi 53
26 Marjatytt� 54
27-28 54-55
29 Paimentytt� 55
30-32 57
33 Armaani syntyaika 57
34 57
35 El' aina 58
36 Kev�tlaulu 58
37 Tammen varjossa 59
38-43 60-61
44 Erhetyksi� 62
45 Pakeneva lohdutus 63
46 63
47 Kevytmieli 64
48-49 64
50 �iti ja tyt�r 64
51-52 65
53 Paimen l�hteelle 66
54 67
55 Murrettu seppeli 67
56 Viimeinen toivo 68
57 68
58 Tyytym�tt�m�t 69
59 70
60 Paimenen surma 70
61 71
62 72
63 Lyhyt kes� 72
64 Y�n kuu ja t�hdet 72
Lauluni 73
Silm�yksi� 74
Kullan luona 74
Sointu ja lempi 75
Yksin 76
�iti ja morsian 76
Rakkahat laaksossa 77
Tyt�n muistikirjaan 79
Viina ja rakkaus 79
Perint�malja 80
Kuningatar 84
Pojari 90
K�rsin aikani 94
Kalju luoto 94
Enkel'-laulu 95
Perheen Jouluhartaus 97
�idin haudalla 98
Lipulle kirkossa 99
Takkavalkean ��ress� 100
Kamppiaiset 102
Olvilaulu 106
Toukokuun 1:n� p�iv�n� v. 1870 107
Manaus 108

Vuodet 1872-1878.

Viimeist� p�iv�� 110

Urhoin haudalla 111
Is�nmaani 112
Palava kansa 113
Her�nnyt Suomi 114
Laulu Vuoksella 116
Tunnethan impeni? 117
Vangittu �iti 118
Neiti Iisa Asp'in haudalla 123
Lyhyt kes� 124
Tohtori R. Pol�n'ille 124
Armaansa kadottanut 125
Enkel' armahani 126
Helmin l�ht� 127
Helmi 128
Y�n kuu ja t�hdet 129
Surevalle sulholle 129
Kuvan vaan 130
Er�s matka pohjanmaalta 130
Kes�muisto Lohjalta 132
Lempi 133
Pojan laulu 134
H�n 134
Syksyn tullen I. II. 135
Pohjatuulelle 136
Pohjatuulen tuomiset 138
H�ilyv�t saaret 139
Lemmink�isen laulu 141
Eloni 142
Joulut�hti 142
T�htien tanssi 143
Maapallo 144
Ei--jos 146
Tomussa 146
Hukka ja lintu 147
Pikku Ilma 148
Lapsen osa 149
�iti lapselle 150
Kodista kotiin 150
Kuun sammuttajat 151
Taikavoide 152
Viinanpolttajan sanat 153
Hurjan viisastelua 154
Vyyhtynyt 155
Loisen poika 157
M��ss��ville suunsoittajille 158
Syrj�hdys 159
Suku-etu 159
Uusi maailma 159
P�iv�n s�de 161
Matka aurinkoon 162
Laulajan lapset 164
Kun kerta v�syn 165
Kas nyt en laula 166
Maantytt� 167
Mokoma lempi 168
Niittypuro 169
Tuettu p�� 170
Vasen puoli 170
Kultaa 171
Aattehet 171

Paimenet.

Ensim�inen jakso

On ilta, pirtin istujat 172

Kun voisin 178
Aamulla 180
Kes�aika 181
Iltalaulu 185
Paimenten talvilaulu 186

Toinen jakso

Matkalla syysy�ss� 190

Karhun saarto 194
Palaus 197

Kolmas jakso

Pyh�n aatto 200

Uneton 200
Valons�teit� y�h�n 201
Valvojaiset 202

Vuodet 1878-1881.

Maan ja taivaan t�hdet 205

Tyt�t lintuja 206
Elohon maan 206
Muutos 207
Kirkkomatka 207
Viipurin vapaaehtoisen
palosammutuskunnan marssi 208
K�yntini immen haudalla 209
Runo, lausuttu suomalaisen
lyseon perustamiskokouksessa 211
Turhako el�m�? 215
Siell� ja t��ll� 216
Luomisen kev�t 217
Puro 219
Syyslaulu vuonna 1879 220
Nuori vieras 221
Korkein 222
Nuori luistaja 224
Tulta lainaamaan 225
Laupeuden enkeli 226
Pikku Elli 227
Myllypuro 228
Ukonsy�tti 230
P�ll�n viisaus 230
Keisari Aleksander II
riemujuhlassa 232
Kes�kirje maalta 237
H�peiss�ni 239
Jumalan vika 239
Pettynyt 240
Anni 241
Uno Cygnaeus'en t�ytetty�
70 vuotta 242
Pietari Brahen juhlassa 244
Joulukuun 10 p�iv�n� 1880 246
Is�llemme 249
Lepp�rukki 250
V�in�m�isen palaus 252
Surut 264
Leiv�n t�hden 264
Paarmat 267
Haaksirikko maalla 267
Kielest� 270
J. V. Snellman'in juhlassa 270
Kev�tlaulu 273
Onneton nen� 274
Puhdas tosi 275
Moinen maa 276
P�yt�puhe 277
N�yristy, ihminen 279
Rukous 281
Runovirtani 282
Kotoinen syd�n 283
Kyyhkyn pojat 284
Konnan synty 286
Ei viisastunut 288
Matkakuvia 289
Kukkatarhassa 293
Niin mieti 295
Runottarelleni 295
Kuvain palvelus 296
Pettyneen lohdutus 297
Rakkaus 299
Sairaana 300
Tuoni ja el�m� 301

Kes�poimintoja

I Saimaan rannalta Karjalan ruusulle

Ruusun luonne 302

Taivaskuvat 303
Rauhaiset rannat 304
Louhipellot 304
Karjalan kukkulat 305
Kelle seppelt� 305
Kalastaja 306
Sinne j�itte 307

II.

Kev�t aamu 308

Sade 309
Er��ss� puutarhassa 310
Kaksi kosijaa 311
Kotilammen soutajat 311
Niinh�n ennen 312
Niitt�j�lle 313
Nyt ja silloin 313
Siit asti 314
Yksin�inen 314
Muistoksi 315
Sinikaunokki 316
Hernekukka 316
Tuoksuhein� 316
Sopu luonnossa 317
Tyyni lampi 318

Vuosi 1882.
Elias L�nnrot 319
Kustavi Aadolfin muistojuhlassa 322
Kerran 325
Salon Silja 325

Vuosi 1883.

Tuutiessa 327
Pett�v�ist� 328
Varoitus 328
Ihme 329
Ihailua 329
Kuustoistavuotiaan laulu 329
Kalamies 330
Kansalaislaulu 332
H��lahja 334
Taivahasi 338
�iti 338
Poimulehti 342
Oppia 343
Tuo iloa! 343
Maamiehenlaulu 343
Jouluaatto 344

Vuosi 1884.

Timanttipuikkonen 346
Onnellinen 347
Kaksin 347
Dresdenin lammilla 348
Elben luona 348
Mokoma lokomotiivi 349
Utelias kuu 349
Avutoin 350
El��k� Jumalas? 351
Herttuata n�hdess� 351
Peipolle Elbell� 352
Kukkien mieleen 353
Miks elet��n? 354
Kaivatessa 354
Lapseni nukkuu 355
Valheita 355
H�n j��pi 356
Onneton 357
Vaan kaksi 357
Nenist� aatelin 358
Huoleti 358
El�intarhassa I-III 359
Unkarin tytt� 360
Kahlitulle 361
Itsen�iselle 361
P�iv�nruusu 362
Tyt�n muistiinpanoista 362
Kaksi kirsikkaa 363
Vastahakaan 364
Pikku tuikkehet 364
Salaisuus 365
Kerran itse 366
Onkimista 366
H�iri� 366
Ensi kemujen j�lkeen 367
Risumummo 367
Vaihdos 368
Laula, murheeton! 369
Luona keisarin hovin 369
"Tiki tak" 370
Spartan nuorukaiset 370
Tapa 371
Syyskev��ll� 371
Sukutuskat 372
Kulkija 373
Kadun varrella 374
Peliss� 375
Poikanen 375
Kansien t�hden 376
Vanha mummo 377
K�yh� runsaus 378
Ep�sointua 378
Nuoret 379
Kolme lintua 380

Vuosi 1885.

Nyt ja sitten 382

Peipolle Iisarilla 382
Pieni 383
Iisar 384
Suomenlahdella 384
Lapsonen 385
Runottarelle 385
Ensin ja nyt 386
Kiertokulku 387
Mikko 388
Laulun tosi 389
Henki 390
Egypti 391
Kukat Pinciolla 392

VUODET 1868-1870.

LUKIJALLE.

T�ss' on virteni v�h�iset,

Lapselliset laulelmani!
Suosit niit� vai vihannet,
Eth�n polkene poroksi.
Kun et viihdy kuulemahan,
Ohi korvaisi kuleta,
Salli ilmoja samota,
Koetella korkeutta:
Kyll' on taivaalla tiloja
S�velille suuremmille,
Saati pienen lehtolinnun,
Lauluille v�h�v�kisen.

KUN VAAN LAULAA SAAN.

Vaikka minne joutunen,

Sit� toivon, rukoilen,
Ett� laulaa saan.

Onnellisna el�isin,
Hyv' ois m�kki pienoisin,
Kun vaan laulaa saan.

Sodan pauhinassa ois

Multa kuolon pelko pois,
Kun vaan laulaa saan.

Mun jos kahlein vangittais,

Vapaus rinnan valloittais,
Kun vaan laulaa saan.

Sairaana jos vaikeroin,

Silloinkin iloita voin,
Kun vaan laulaa saan.

Haahmoin kanssa taistellen

Murran henget manallen,
Kun vaan laulaa saan.

Vietk�, Luoja, luokses mun,

Soitan, tanssin eess� Sun,
Kun vaan laulaa saan.

Vaikka minne joutunen,

Sit� toivon, rukoilen,
Ett� laulaa saan.

NYT M� LAULAN.

Nyt m� laulan! Kuunnelkaatte,

Kuunnelkaatte kummallista!--
T�ss' on sein�t s�rkynehet,
Katot maahan murtunehet,
Lattiat lovistunehet,
Rikki ruudut ikkunoista:
Laulan sein�t seisomahan,
Katon p��lle kaartamahan,
Laulan lattian lujimman,
Ruudut ikkunan ihanat.--
Viel' on sein�t siivotonna,
Katto noen karvallisna,
Lattia lakaisematta,
Peite puuttuu ikkunoilta:
Sein�t laulan loistaviksi,
Katon kullan kiilt�v�ksi,
Laulan silkit lattialle,
Taivon ikkunan etehen.

Viel� laulan pitk�n p�yd�n,

Siihen peiton purppuraisen,
Siihen kukkaset koreat,
Kaunihimmat luonnon kaiken;
Siihen mett� maljat t�ynn�
Mehuisinta, makuisinta,
Mit' on luonto lypsynynn�,
Antanunna �idin rinta.

Viel� laulan lempilinnut:

Sulhon sorjan, neidon nuoren.
Kuvastinna katto heille,
Sein�t loistavat sulona,
Leikiksens� lattiainen,
Heille ikkunat iloksi,
P�yt� kaunis kunniaksi.
Kukkia min katselevat,
Senp� taivon enkeli�;
Mink� mett� maistelevat,
Senp' on autuus sielussansa.

SUOMALAISELLE.

Viel�k� on urhoutta
Suomalaisen suonissa?
Saiko suku raikkautta,
Saiko miehet miehuutta,
Niinkuin oli isiemme
Rinnan alla urhous:
Armahalle
Is�nmaalle
Kuolema tai vapaus!

Katso, kuinka sankaruutta

Sukusi vaan kuvailee!
Muista viel� muinoisuutta,
Siell� kuva loistelee!
Katso, kuinka kirkkahana
Diamantti tirkist��,
Luolastansa
Kunniansa
Taivahia kaunistaa!

Kuule kuinka sulokielin

Laaksoin hongat laulelee,
Heng�ten ja hell�mielin
Toisillensa kertoilee:
Oi kuin t�ss� verta vuoti,
Sankarit kun sortuili,
T�ss� kansa
Eest� maansa
Kunnialla taisteli.

Astu tuolla ahoillamme!--

Siell� ruoho ruskottaa,
Siell� veri isiemme
Kukissakin kuiskuttaa:
Kenen maa ja kenen valta?
Eik� sen, min vuotanut
Veri siihen
Viimeisehen
Pisaraan on pudonnut?

Katso, kuule koskiamme,--

Rauhaton on riehuna!
Virroissamme, puroissamme
Virtaa vesi kiehuna.
Kaikkialla--koko luonto
Sama sull' on muistutus:
El�m�lle,
Kuolemalle
Sankaruus on kaunistus.

KOHTALOSI, SUOMI.

Oletko jo l�yt�nyt, s� Suomi,

Satamasi, tyynen landekkehen,
Miss' ei l�iky laineet myrskyisin�,
Rannoiltasi ly�den lohkareita,
Sortamalla sulot suojastosi?
Oletko jo l�yt�nyt, s� Suomi,
Laakson, miss� kukkain, pensahitten
Varjostossa viet�t vapautta,
Nautit ilon, elon hekumata,
Mettinen kuin nurmen-kukkasista
Mett� imee, ihaa kauneutta?
Vaiko, Suomi, seisot kukkulalla,
Kirjavana mihin kuvastaapi
Onnesi sun taivas t�htinens�,
Selvinnynn� ep�ilyksen s�ist�?

Mutta muista: meren tyynimm�nki

Syvyydess' on k�tkyt kuohutarten,
Petollisna mitk� mellastaapi,
Kunnes tuovat myrskyn toivottoman
H�vitt�m��n rantas rauhalliset.
Muista my�skin, miten metti�inen,
Uupunut mi onpi unehensa
Mesikannun kultakupehilla,
Tallatahan usein astujoilta
Tahi ry�st�� vieras v�ijyv�inen
Puhtahaksi parhaat aartehensa.
Niinp� muista, koska kukkulalla
Lujimpana luulet seisovasi,
Selvinnynn� ep�ilyksen s�ist�:
Vaara onpi silloin vaarallisin,
Tuulet uhkaa yh� tuimempina,
Vihurina puuskat vinguttaapi,
Honkiakin ahtain alankohon.

Siisp� taukoo unen horroksista,

Jo nyt katso, ettei oikeutes,
Oikea sun k�tes k�rventyisi
Roviolla rojutavarana,
Kuni kannel kultakielinens�
Suomalaisen oli sortumillaan
Muukalaisen mustakoppeliksi.
Siisp� nouse, silm�� ymp�rilles,
Suomalainen, tilaas tarkastele,
Milloinki mi lienee kohtalosi!
Vaappumatta seiso vastuksissa,
Tyyvenness� aina torkkumatta
Kuni vahti, maasi varjelia,
Suojelia kansas, kunniasi!

POHJAN MAILLA.

Miksi t��ll� pohjan mailla

Elon myrskyt mellastaa,
Vaikka luonto laakson lailla
Tyynen rauhan tarjoaa?

Suotta t�nne muilta mailta

Raatolinnut lentelee,
Jalot joutsenet kun noilta
Maamme soilta soutelee.

Suotta mustat korpit kauhun,

Kavaluuden kantaa saa,
Koska k�et suoran laulun
Lempi-��nin ilmoittaa.--

N�ytt�� kuin t�� kallis kansa

Orjuutehen poljettais,
N�ytt�� kuin ei kunniaansa
Suuremmaksi arvattais.

Ei niin--kuulkaa korven hongat!--

Is�in lahjaa tuhlata!
Viel� seisoo sein�t, tolpat,
K�sivarret kahleitta!
Viel� huutaa hurme maasta,
Kummut kutsuu vannomaan,
��ni toinen taivahasta
Iskee tulen leimumaan.

Niinkun tomu tuulen tielt�,

V��r�t maasta haihtukoon!
Ken se k�ytt�� kyitten kielt�,
Surma h�net sortakoon!

ITKU LAAKSOSSA.

M� itkin laaksolossa,
Keskell� kukkia:
Ol' kukat kuivamassa,
Ei noussut nuppia.

Ne kaatui kuihtumalla,
Kuin korsi kuivunut,
Mi poudan polttamalla
On maahan murtunut.

Siin' istuin--ymp�rill�
Ei linnut laulaneet,
Kuin ennen kes�isell�,
K�k�iset kukkuneet.

Mun kieri kasvoilleni

Taas kylm�t kyyneleet,
Kun katsoin kukkiani
Eik' en�� hymyilleet.

Ma Luojan laaksostani
Jo luulin luopuneen,
Sen lemmen kukistani
Per�ti poikenneen.

Vaan kuulin ep�illess�

M� vienon hymin�n,
Ja n�in, kun lemmitess�
Loi enkel' el�m�n.

Nyt nurmi taaskin loisti,

Kukatkin laaksossa
Ne toisillensa toisti:
On lempi Luojassa!

VOITTO.

Kuka voittaa vaivat kaikki,

Kenp� kokee kuoleman?--
Taaskin maailmalle loisti,
Niinkuin t�hti Pohjolan:
Kirkkahana,
Karkaistuna,
Kuin on kulta tulessa.

Se on armas Suomen kansa,

Jolle apu Jumalan
Mahtavalla voimallansa
Tuopi voiton loistavan
Taistelusta,
Tuonelasta
Kultakruunun kalleimman!

K�rsimykset kansan muuri,

Taivaskin sen todistaa;
Myrskyiss�p� hongan juuri
Haarojansa vahvistaa;
Niinp� Luoja,
Maamme suoja,
Kansoamme kasvattaa.

Koska sitte kulta-aamu

Meille koittaa kuoloton,
Silloin soipi riemulaulu:
Kansallamme voitto on,
Toivottumme,
Kaivattumme
P�iv� kirkas, sumuton.

H�M�L�ISEN LAULU.

On mulle Suomi suloisin,

Vaan H�me siit�i kallihin!
Sen tuskin tied�n vertaista,
Niin kaunista, niin herttaista,
Kuin kulta H�meen maa.

Lempeit� laaksoin lehtoja

Ja lintuin laulupuistoja,
Ja marjaisia kankaitaan
En unhoittaa voi milloinkaan,
Oi H�meen kallis maa!

Oi H�meen pellot viljavat,

Ja kasket kullan loistavat,
Ja tuhannet sen tuomistot,
Sen niityt, norot, varjostot,
Ei maata vertaistaan.

Kuin taivas t��ll' on loistoisa

Ja iltat�hti kultaisa,
Ja ruskot yht� runsahat,
Syys-�iden s�hk�t leimuvat,
Ja talvet suojaiset!

Ei impee miss��n rakkaampaa,

Ei siveemp��, ei jalompaa,
Kuin H�meen valkotukkainen,
Tuo sinisilm� neitonen
On ruskoposkineen.

Ja kansaa kussa l�yt�nen

Niin j�ykk�� kuin on H�mehen,
Niin vakavaa, mi' auraltaan
Ei suotta siirry milloinkaan,
Halveksi s��ty��n.

Kun miest� miss� tarvitaan,

Maan eest� vaikka kaatumaan,
Niin uljaita on uroita,
On j�rke�, on kuntoa,
Jos toimeen tartutaan.

On mulle Suomi suloisin,

Vaan H�me siit�i kallihin!
Sen tuskin tied�n vertaista,
Niin kaunista, niin herttaista
Kuin kulta H�meen maa.

5. V. 1869.

LAPSET KES�LL�.

Kes�taisteluissahan pienet
Viatonna vaan vieriv�t;
He t�ytt�v�t kukkaiset niemet,
Mesikankaita kieriv�t.

Ja lintujen kanssa he kilvan

Vapavirtt�h�n veisaavat,
Varahin ja iltasin hiljan
Tuoll' ulkona tanssivat.

He huutelevat hymyhuulin,
Kuin Lemmet�r armahallen,
Ja virvaten vinkuvat tuuliin,
Min kaiku kuin kantelehen.

Kuin ehtoisen auringon loisto

Kes�taivahan kuvaelee,
Niin laps'ajan lauhkea muisto
Syd�mess�ni sykk�elee:

Se kultainen aika jos viel�

Olis mullakin muinoinen,
Niin saisin nyt nauttia siell�
Sulolempe� lapsuuden.

Vaan mennyt se on kuni varjo,

Se kuivunut kukkakin on;
Sen taivas ei loistoa tarjoo,
Muu mennyt--muisto vaan on.

Mut toivon tok' kev�h�n toisen

Ja toisenkin lapsuuden,
Kun saan kera kukkain moisten
Ilon, onnen ja autuuden.

HEVOSPAIMENET Y�MAJALLA.

Useissa paikoin maatamme on yleisen� tapana vartioida synkein�

syys-�in� hevosia kaukaisemmilla niitty- ja hakalaitumilla.

Kuunteles mi kumma melske

Kuuluu korvessa!

Syd�ny� on--��nten helske

Sointuu korvissa.
Hongat jysk��,
Vuoret rysk��,
Kallioilla louhet kaikuu,
��nen aallot raivot raikuu:
On kuin telme korkeain
Tapiolan jumalain.

L�hemm�ksi astukaamme
Syyt� tutkimaan,
Miksi luonto levot
Y�kk� riehtoo,
Siivin liehtoo

Vastahamme; huuhka huutaa,

Kamalasti korpeen kuutaa
Tuike tulen kalpean,
Liekkiv�isen valkean.

T�hdet tuikkaa taivahalla,

Pohjo leimuaa;
S�hk�n tulet korkealla
S�ihkyin remuaa.
Soitto torven
L�pi korven
Kuusen latvast' ��nen antaa
Kohti taivon kaukorantaa:
Poika puussa toitottaa,
Torvi korven kai'uttaa.

Havumaja kuusen alla

Tuossa tehty on.
Majan eess� polttaa puita
Poika pelvoton.
Liekki liehuu!--
Veri kiehuu
Suoniss' urhon rauhatonna,
Huutaa h�n vaan vallatonna,
Niinkuin toinen torvellaan,
Kuusessa mi raikuttaa.

Kuluu hetki; huutaminen,

Torvi taukoaa,
Mutta kellot hevosien
Soipi sekavaan.----
Susi ulvoo!
Hirmu valvoo!
Vaara uhkaa elukoita!--
Sy�ksee p��lle, vaan ei voita!
Hevot hyppii hirnuen,
Tulvaa pojan tulillen.

"Nouse!" huutaa puussa toinen,

"Rienn� tappohon!
Luotiani t��lt� voinen
Sy�st� petohon!"--
"Nousta voinen",
Virkkoi toinen.
"Ei nyt t�ss� pelko auta--
Onhan tuossa vahva rauta;
Sill� koen vastustaa,
Mink� peto puolustaa."

Silloin sieppaa majastansa

Poika kirvehen,
Juosten rient�� rohkeasti
Suden j�lkehen.
�hk��, puhkaa!--
Peto uhkaa
Raatain pojan muserrella,
Vaan jo kaatui ulvehella:
Luoti lensi kuusesta,
Kirvehest� iskuja.

Ylpehin� oiva ty�st�,

Pojat saalistaan
Rient�v�t nyt keskiy�ss�
Kilvan kuorimaan.--
"Korpimaahan
Karheahan
Luusi, peto, lasketahan--
Tapporahat maksetahan
Meille kihlakunnalta,"
Kuului hautasaarnansa.

Aamun tullen aurinkoinen

Loisti taivaaltaan.

V�synein� pojat nautti

Unta vuoteellaan.
Hampaan luske,
Ruohon ruske
Nurmell' ��nen saada koitti,
Puut ne huokui, linnut soitti,
Juhla tyyn' ol' luonnossa,
Melske �inen tauonna.

MAALLENI.

Nuotti: Ur svenska hj�rtans djup en g�ng.

Oi Suomi, is�n, �idin maa!

Ei sua vieras sortaa saa,
Ei vallat v��ryyden:
Kun olen j�sen kansasi,
Sull' el�n, kuolen, Suomeni,
T�� ota heikko uhrini,
S� maani armainen.

AIKA.

Niin kulkevi aika, kuin rient�vi kiit�v� py�r�:

Kun aamua odotan, puoless' onpi jo p�iv�,
Kun puolehen odotan, ehtivi kohta jo ilta;
Vaan illoin siint�vi silmiin aamuinen taivas.
Niin kulkevi aika, kuin rient�vi kiit�v� py�r�.

J�IDEN L�HT�.

Koska rannan ruohot nousee

Talven kolkon haudoista,
Silloin j�rvet j��ns� laskee,
Virrat purkaa kahleensa.

Koska linnut rannan hiekkaa

Suutelee ja terveht��,
Koska koski riehuu, pauhaa--
Silloin sulaa j�rven j��.

Silloin laine loiskii rantaa,

Tuuli j�it� j�rkytt��,
Virran vesi sillat sortaa,
Koneet kaataa, h�vitt��.

Vaan kun vesi vallatonna,

Ty�ns� t�ytt�in, mellastaa,
Taisto taukoo, kahleetonna
Kulkee laine laidoissaan.

Niinp� kansa, noustuansa,

Vallat v��r�t masentaa,
Syd�n samoin taistollansa
Aaltosensa rauhoittaa.

TAISTELE!

Jos mik� vaivaa sieluasi,

Jos mik� polttaa keuhkojasi:
Taistele vaan!
Jos rumat henget raivoten ry�st��,
Tahtoen surmaan sielusi sy�st��:
Taistele vaan!

Jos koko taivas tummenisi,

Ei tulet t�htein tuikkelisi:
Taistele vaan!
Vaikkapa kaikki kostoa kiehuu,
Maailma pauhaa, raivoten riehuu:
Taistele vaan!
Taistelu sankarin voittohon vie,
Taistelun kautta on taivahan tie:
Taistele vaan!

PALKATTOMAN PALKKA.

Mon' ei ihmislapsi t�ss�

El�m�ss�
Nauttia saa suloista
Kukkiensa
Kylv�m�ins�
Kauneutta, tuoksua:

Useasti �iti hell�,

K�tkyell�
Lapsillens kun laulann' on,
Korjatahan
Tuonelahan--
Kalm' on kolkko, armoton.

Usein is� aurallansa,

Kuokallansa
Pellon perkaa pojalleen.
Maat kun v��nt��,
Korvet k��nt��--
Hautaan horjuu levolleen.
Moni, maansa parahinta,
Kallihinta
Etsein, uhraa voimansa:
Puuhailtuaan,
Taisteltuaan--
J�lkeen j�tt�� aarteensa.

--Kehno oiskin palkka mainen,

Haihtuvainen:
Saatu taikka saamaton!
Ty�n ja kunnon,
Jalon tunnon
Oma on taivas verraton.

VANHUS.

Lasna huokaelin n�in,

Miesten t�it� n�hdess�in:
"Ah, jos lapskin mies jo ois,
Miehen t�it� tehd� vois!"

Kuulin t�it� urhojen,

Rauhan, sodan sangarten,
Ajattelin: "Onneton
Olen kurja, kunnoton."

Nousi p�iv� nuoruuden,

Hy�rin, py�rin, puuhaillen,
Vaan ne, mitk� aikaan sain,
Kaikk' ol' lasten t�it� vain.

Rintani nyt raivostui,

Elon p�iv�t halventui,
Huusin: "Enk� nuornakaan
Mies voi olla toimissaan?"

Maltuin. Toivoin miehuutta.

Tuli miehuus, mainetta.
Vaan se, mink� tehd� voin,
Kaikk' on kehno, arvotoin.

Tyydyin, vaikka h�mm�styin.

Vanhennuin ja n�yristyin.
Maani alttarille vein
Heikon uhrin, mink� tein.

Nyt ei voimat ty�h�n k�y.

Toista toivon, jok' ei n�y.
Iloitsen, kun kuntoni
Kaikki kannoin maalleni.
L�HT�.

L�ht�, l�ht� seuraa ihmislasta

�idin helmast' asti hautahan;
Tuhat ilon, tuskan kyyneleit�
Kylv�nyt on l�ht� hiekkahan.

L�ht� onpi synty ihmislapsen,--

Alku surun ensi kyyneleen,--
Jokahinen askel ottamansa,
L�ht� vaan on monin vaiheineen.

Huolen, toivon, ilon kyyneleit�

Vaikuttavi j�tt� vanhempain:
Lemmen laiho taikka tuskan t�hk�
Tiedossa on p�iv�in tulevain.

L�ht�, l�ht� onpi ihmisriento,

Vanhuuteen kun vaipuu voimansa;
Haudassa on vanhan harmaahapsen
L�hd�n loppu, uusi maailma.

JUHANNUS.

Oi s� kallis juhla Juhannuksen!

Toivon silm�t sulle aukeaa,
Korvat kuulee soiton kaikutuksen,
Kiitollisna syd�n kohoaa;
Kyyneleit� pyyhkein poskiltansa
Huojentelet k�yh�in huoliansa.

Kedon kukat, linnut lauluinensa,

Vainioilla viljat laihoineen
Kaunistaapi luonnon riemuinensa,
Lohdutuksen luopi syd�mmeen;
Tuhat nousee toivon huokausta
Taivahalle, tuhat rukousta.

Terve, terve, juhla Juhannuksen!

Maa ja taivas sulle aukeaa,
Toivon tuot ja kannat kaipauksen,
Kaipauksen uutta maailmaa:
Kaikk' on kaunis maassa muuttuvainen,
T�m' on kuva, tosi tulevainen.

SOTILAAN MUISTO.

Nyt kuules, kulta neitonen,

Kun eilen ammuin joutsenen,
Sis�st� l�ysin timantin,
Tuon loistokiven kallihin!

Kuin joutsen, lempilintuni,

S� olet puhdas enkeli,
Mi sy�men lenn�t taivaalla,
Ja laulat lemmen riemua.

Kuin kivi kallis, kalliimpi

On hell� silm�nluontisi;
Ei kristallit, ei timantit
Sen vertaiset, niin kallihit.

Siis, syd�meni ruhtinas,

Sen voittaja, sen valtias,
On halpa sulle loistoni,
Vaan ota sent��n uhrini!

Se muistoks olkoon minulta,

Kuin hiekka kalman kankaalta.
Se kanna kiehkurassasi--
Sen n�hden, muista kultasi.

Jos pet�n maani, mustukoon

T�� timantti! niin sammukoon
My�s muistoni! Vaan taistellen
Jos kuolen--n�et s� loistehen.

Ja vereni kun vuotaa maan

Edest� viime pisaraan,
S� t�htimaihin katsahtain
Mun n�et ja loistat sielussain.

Kun nurmi, nostain kukkia,

Tuo haudalleni kruunua,
S� lemmen kyynel siihen luo,
Jon lev�nnehet luuni juo.

T�� maa jos sortuu kansoineen,

Jos sy�st��n kurja orjuuteen,
Niin luokseni s� lenn� pois,
Sull orjan kahleita en sois.

IHMIS-ONNI.

Niink� t��ll� ihmis-onni,

Niink� katoo, kuihtuu, kuolee,
Hautaan hoippuu, hajoaa?--

Moni kantaa, kiskoo, raataa,

Kituin k�rsii, kuolo kaataa,
Hautaan hoippuu, hajoaa.

Moni perheen, lapset laittaa,

Leiv�n leipoo, paistaa, taittaa,
Hautaan hoippuu, hajoaa.

Moni toimii, riehuu, rient��.

Hyv�n toivoo, huonon niitt��,
Hautaan hoippuu, hajoaa.

Moni kurja kerj��, kiert�in,

Pyrkii, pyyt��, samoo sielt�in,
Hautaan hoippuu, hajoaa.

Monen sielu, ruumis runtuu,

Itkein el��, maahan murtuu,
Hautaan hoippuu, hajoaa.

Niink� t��ll� ihmis-onni,

Niink� katoo, kuihtuu, kuolee,
Hautaan hoippuu, hajoaa?

Ei!--Ken kyisen korven kulkee,

Petoin keskelt' turvaan tunkee:
Kunnialla kruunataan.

Niin on maisen matkan laita.

T��ll' on toivoin toukoaika:
Hauta onnen tarjoo.

MAINEN KOSTO.

Kosto, kelvoton, jo viihdy!

El� kiihdy!
Rinnan runneltaisit jalon,
Hengen valon
Pyh�n saisit sortumaan;
Kosto, viihdy, viihdy vaan!

Syd�n, salli koston kuolla!

Tuolla, tuolla
Koston kalpa korkealla
Taivahalla!
Parhain kosto p��ll� maan:
Kiit� kelvotonta vaan.

KIEHKURA.

Suloseppeleisen laittoi
Neito kukkasista niemen,
Istui, allens oksan taittoi,
Varjostohon vesan pienen.
Unelmihin siihen uupui,
Kultaistansa kaipaellen,
Mets�inen kun soitto kuului,
K�ki kukkui kaikutellen.

Unetarpa hempukkansa
Laski lemmen taisteloihin:
Siin� sortui kiehkuransa,
Muiston-kukka murennoihin.

Niin nyt her�tty��n, neito

Lintuin lauluja ei kuullut,
P�iv��k��n ei n�hnyt, keito,
Kukkain tuoksukaan ei tuullut.

"Kirottu!" soi huuliltansa,

Syd�n sykki toivotonna;
"Kuka onnen kiehkuransa
Hukkaapi, on onnetonna."

KUKALLE.

V�ist�, kukka kaunokainen,

Ettei outo ampiainen
Myrkyin sua surmoais!
V�ist�, ettei mehil�inen,
Laulavainen, kiert�v�inen
Huuhdo mett� huuliltais!

Mutta katso perhon silm��n,

Kuin h�n lemmen kyynelill��n
Lehti�si l�mmitt��.
H�lle hell� suusi suikkaa,
Suusi suikkaile ja kuiskaa:
Tule mulle, _mulle j��_!

SIKSI ITKEN.

"Miksi itket, poikaseni,

Valittelet illat, aamut?"--
Siksi itken illat, aamut,
Siksi vaivainen valitan:
Olen ilman impyett�,
Aivan onnetta elelen,
Vailla neidon n�pp�ryytt�,
Soreutta siev�n varren,
Vailla kasvojen valoa,
Suun suloisen suuteloita,
S�ihky� sinisen silm�n,
Kiiltoa kiharahiuksen.
Siksi itken illat, aamut,
Siksi vaivainen valitan.

KAIPAUS.

Ah! kaipaus t�ytt�� rintani nyt,

Kun Lemmet�r onpi mun eksytellyt:
Se enkeli�ns� tok' n�hd�ni tuo,
Mut siipi�ns mull' ei varjoksi suo.

Tult' isken, kirpovi kipeni�,

Vaan y�h�n ne haihtuvi h�ytyvin�:
Niin Lemmet�r hempe�t lapsensa vie,
Se menness' on heill� mi tullessa tie.

Nyt taaskin taivahan impyen n��n!

Kah tulta kuin tuiskuvi h�yhenist��n!
Suur kiitos, lahjasi maalle kun tuot!--
Mut miks ne vaan harvoin kukkia suot?

Ah! aina jos rinta hehkuvainen

Sais kiiht�j�n, palkehen liehtovaisen,
Ja saisko syd�mmeni vaipuessaan
Ain' untua helmaan rakkahimpaan.

Mull' laaksosi, enkeli, tuo toki, voi!

Nyt kuuntele!--huoleni kantele soi!
Jos pakenet, toivoni riutuva on,
On taivaan riemuki tuikkeheton.

ETSIN.

Kauan etsin kankahalta

Mansikkata mieluisata,
Kauan puron partahalta
Kukkaa lemmen liehuvata.

Etsin taivon purppuroista

Lemmen punaa loistavata,
Mustan y�nki haamustoista
Onnen kultakiehkurata.

Etsin tyynt� lemmen silm��

Sinipilvein pieleksist�,
Tutkin t�htein tulta selv��
Kiiltohelmein hettehist�.

Etsin. Kuulin ��nen vienon,

L�ysin kukan kultap�isen,
Punaposket, hiuksen hienon--
L�ysin silm�n s�ihkyv�isen.

L�YSIN TOISEN.

Ah! en huolis,
Vaikka kuolis
Eilinen mun impyeni!
L�ysin toisen
Ruusunmoisen,
Kauniimman kuin kastehelmen:
El�n h�llen.

Niinp� py�ri,
Hypi, hy�ri,
Leiki, lempilintuseni!
Kah, t�� vasta
Autuasta!
Taivas, niinkuin enkeleill�,
Maass' on meill�!

YHTYESS� JA EROTESSA.

Kun viimeks yhdyin sun,

Ol' uhka pakkanen,
Kuin hangen selk� mun
My�s syd�n talvinen.

Vaan tuike silm�si

Mun mielen virkisti,
Ja huulen-hohtosi
Mun rinnan hauteli.

My�s lempi-silmill�
Meit' taivas katseli,
Ja eron hetkell�
Kasvomme kasteli.

LAULA, KULTANI!

Laulapas, mun kultasen',

Nurmi vihannoi!
Kuules kuinka kerttunen
Pensastossa soi!
Laulus on
Lempe'in,
Soittos on
Suloisin,
Kuulla kuin voi.

Kuules, kultaseni, kuin

Kosket pauhajaa,
Hongat laulaa huimistuin,
Ilma vinkuaa!
Laulus on
Lempe'in,
Soittos on
Suloisin
Kuulla kuin saa.

Laula, hell� kultani,

Kerttu vaikenee,
Kuni pensas kuihtuvi,
Ruusus raukenee!
Lempi mun
Rintani
T�ytt��, kun
Laulusi
Vaan helisee.

NYT H�N NUKKUU.

Nyt h�n vaipui vuotehelle,

Huokaa--huoatkoon.
Hymy nousee huulosille,
Pyh� hohde poskusille,
Nukkuu--nukkukoon.

Kuu jo valaa kiehkuroihin

Kiiltohelmi��n;
Sielu taivaan asunnoihin,
Loistaviin ja vihannoihin
Lent�� leikkim��n.

Keve�sti syd�n sykkii,

Rinta kohoilee;
Veri soutaa, suonet tykkii,
Enkel' h�ijyt henget lykkii,
Tuonen torjuilee.

Nyt h�n nukkuu; henki h�ilyy

Lemmen lehdoissa;
Mulle syd�mens� s�ilyy,
Mulle silm� kirkas p�ilyy
Aamun koittaissa.

SILLOINPA KES� MINULLA.

Konsa peippo piipottavi,
Kes� lapsille tulevi;
Konsa leivo laulahtavi,
Nuoret hyppivi norolla;
Konsa kukkuvi k�k�nen,
Vanhuksetkin virkoavi.

Milloin on kes� minulla?--

Silloinpa kes� minulla,
Kun on kultani kotona,
Joutsen hell� helmassani,
Vaikka talvella tulisi,
Lumis��ll� laulahtaisi.

KAHDEN TAHTO.

Suuteloista �iti kielt��.

Pit�neek� noutaa mielt��n?
Syd�meni sanoo toisin.
Kumpaakin jos noutaa voisin!

Rinta kiehuu, kuohuu--oi!

Ken nyt viihdytt�� sen voi?

�idill� on vanhan mieli,

Vanhan mieli, vanhan kieli;
Syd�men sain Jumalalta,
Tahtoni lie Taivahalta:

Joudu, kultaseni, jo,

Jo on valmis suutelo!

MIN' EN HUOLI.

Eik�s neito naida sais,

Ket� rinta rakastais?
Kaikki miehet naivat niin--
Miksi mua kiellettiin?

Mulle Matti tarjotaan,

Jot' en huoli milloinkaan.
Muut sen kyll� ottaa vois,
Min' en huoli, viek�� pois!

MAAILMA JA SYD�MENI.
Miksi syd�meni t�it� moitin?
Maailmallakaan ei toimet toisin.
Miss� kaikuu sopu sointuisalta?
Kuohua vaan kaikk' on, aaltoin valtaa:

Pouta-ilma uhkaa ahavalla,

Ahavainen myrskyn pauhinalla;
Niin on melske, niinp� mellastukset,
Salamat ja luonnon liikutukset.

En m� t�it� syd�meni soimaa:

Maailmallakaan ei kyllin voimaa
Est�m�h�n eripuraisuutta,
Sotaa, sortoa ja kavaluutta.
Mist� lahkot, eriseuraisuudet,
Vainon valta, surman hirmuisuudet?
Kaikk' on koston, turmeluksen tuoma
Maailmassa karvas myrkkyjuoma.

Syd�meni t�ynn' on tuhansia

Maailmaisen elon tuntehia,--
Ihmek� jos telm�ilee, jos riehuu,
Toisinaan niin polttavaisna kiehuu,
Voimia kun voimat vastustellen
Polkevi ja raataa raivoellen.
Miksi syd�meni t�it� moitin?
Maailmallakaan ei toimet toisin.

KAHDENLAISIA KUKKIA.

Kukkii kylm� j��,

Kukkii nurmi nukkap��.
Mut miks, kun on p�iv�n paiste,
Sulaa j�isten kukkain loiste?

Siksi--nytp� n��n--
Sulaa loiste kylm�n j��n,
Silm�ns kirkkautt' ei kest�:
Lempi puuttuu syd�mest�.

NUORELLE TAIDEMAALARILLE.

Toivon Sulle, nuori Taideniekka,

Ett� taitos kasvais kukoistaen,
Kes�ll� kuin Suomen kankahilla
Kasvaa koivut, tuomet tuoksuavi,
Lehdot kaikki leyhk�� l�hist�lle,
Paistehessa kes�-aurinkoisen!
Niin Sun taitos, kuntos kasvakohon
Kuvailemaan kummut, kukkulamme,
Laaksot, lammet, kosket kuohuinensa,
Hyrskyinens� virrat vahvimmatkin,
Maalaamahan maamme mahtipaikat
Sek� sodan, rauhan sankarimme,
Loihtimahan tummat loistaviksi.
Niin S� kasva, kartu kansallemme,
Kunniasi olkoon kunniamme!

RUKOUKSENI.

_Luojani!_

Jos nuorna mun viet pois maasta, jos nuorna,

Niin helpota ensin l�ht�ni kuorma:
Mun kaks elon maljaa juoda ens anna,--
S�, Kuolema, sitten maljasi kanna.

Runotar, tuo ensiksi

Mulle mehumaljasi!
Nesteet maasta, taivaasta
Salli siihen kumpuilla,
Sulattele nesteesen
Aarteet ihmissyd�nten:
Rinnoiss' elon virrat saan
Laulaa sitte kuohumaan.

Lemmet�r, tuo toiseksi

Mulle herkkumaljasi!
Loihdi lemmen ruusuista
Siihen viina vahtoisa,
Sulattele viinahan
Riemuhelmet taivahan:
Autuaana sitte voin
El��, kuolla, huoletoin.

_Luojani!_

N�in juotua, tuon viel' uhrini Sulle,

Ja helppo on silloin kuoloki mulle:
Niin seisota silloin tykkiv� suoni,
Niin maasta mun tuokoon luoksesi Tuoni.

VIINIMALJA.

(Suomennos).

Nuotti: Upp genom luften j.n.e.

Veikot, kun vuotavi kultaset maljat,

Niin kev�t sieluhun virkoavi;
Murheita murtavi hehkuvat marjat,
Riemujen laakso on maalimaki.
Henki jo nousevi t�htien luo;
Sumutkin sammuvi, maljan kun juo.
L�ydy ei pilvi� otsalla meid�n,
Joit' ei sais viini pois, haihdutellen,
Siisp� sen vaahtohon huoleni heit�n,--
Rienn� jo maljojen kalkkehesen!

PIENI KATRI.

Ruotsalaisen kansanlaulun mukaan.

Kuninkaan eli hovissa pien' Katri piikana

Kuin taivahalla t�htinen, ihana, loistava.

H�n loisti lailla t�htyen ylitse neitojen,

Kuningas nuori n�ki sen ja lausui hymyillen:

"Jos tahdot olla kultani, sinulle, Katrisen,

Hevoisen annan parhaimman, satulan kultaisen."

"Nuorelle puolisollesi, kuningas, anna ne,

�l�k� kunniatani minulta viettele!"

"Jos tahdot olla kultani, sinulle lahjoitan

Punaisen kultakruununi, helmist� hohtavan."

"Nuorelle puolisollesi, kuningas, anna se,

�l�k� kunniatani minulta viettele."

"Jos tahdot olla kultani, jo saatki, Katrini,

S� puolen valtakuntaani ja puolen maatani."

"Nuorelle puolisollesi, kuningas, anna ne,

�l�k� kunniatani minulta viettele."

"Ja jos et kullakseni mun ruvenne sittenk��n,

Niin piikkitynnyrihin s� hirmuiseen sy�kset��n."

"Jos kuolla piikkitynnyriin mun nuorna t�ytyisi,

N�kev�t taivaan enkelit mun viattomuuteni."

Sy�ksetti piikkitynnyriin kuningas Katrisen,

Ja orjan k�ski py�ritt��, vihasta vapisten.

Kaks sitte valkokyyhky� lens alas taivaasta,

Takaisin taivahasen ne lenn�hti kolmena.

PAIMENELTA.
1.

Muistan kuinka paimenessa

Immen kanssa iloitsin,
Muistan kuinka iloitessa
Toisinaan my�s suutelin,
Suutelin ja suudellessa
Neiti hymyi hempehin.

Aika kului lehdikossa

Leikiten ja lemmiten,
Kaikk' ol' leikki viatonta,
Tointa luonnon lapsien.
Kaksitellen, joukotellen,
Kaikk' ol' yht� vapaisuus,
Viatonna vieretellen--
Se on soma suloisuus!

Miks et viel� veri kiehu,

Niinkuin lasna, lemmiten?
Miks et hy�ri, liiku, liehu,
Laulaen ja leikiten?
Niin, m� tied�n, miks et liehu:
Tunto suree turmeltu;
Viallinen ver' ei kiehu,
Luonto itkee loukattu.

2.

PAIMENEN LAULU.

T��ll� koira karjoineen,

T��ll� karja kelloineen,
Hui, huhu huu!
T��ll� nurmi ruohokas,
Aho, m�ki marjakas,
Hui, huhu huu,
Korpi kajahuu!

Salot suuret salini,

M�t�s pieni p�yt�ni,
Hui, huhu huu!
Ev�skontti aittani,
L�hde kaljakannuni,
Hui, huhu huu,
Korpi kajahuu!

Tyynet lehdot leikkini,

Linnut soittoseurani,
Hui, huhu huu!
Joutohetket juhlani,
Luojan luonto pappini,
Hui, huhu huu,
Korpi kajahuu!
3.

Lauloipa mullekin laakson lintu

Taivahan kaunihill' ��nell�ns�;
P�iv' oli silloin l�mmin ja leuto,
Kukkaset suuteli toisiansa,
Kukkaset suuteli, lehtoset lempi,
Kuusia syleili hempe� henki,
Min�kin lintua lempi� sain.

Autuas aika ja kultanen kehto!--

Laakson lintua lempi� sain!
Kukkaset lempiv�t, lempiv�t lehdot,
Luonto kaikk' oli lempe� vain.

Vaan ij�ks taivas ei maillemme mahdu.

Onni t��ll' on kuin tuulessa rahtu.--
Kulkeva kotka mun lintuni vei!

4.

POIKANA.

Kerran, poikana,
Vuoren harjulta
Katselin koskehen rientoa ankara aaltoin.
Silloin toivoni
Vy�ryi, virtaili,
Miettehet taivohon, pilvi� ohaten, lensi.
Vuoren korkeus,
Virran vilppaus
Kilvass' ei kyllin kest�� voinut.

L�ksin laaksohon,
Kosken kalttohon,
Kukkia, Vellamon hopeahelmi�, katsoin.
Nautin tuoksua,
Lintuin laulua,
Maistelin marjoja, suutelin ruusuja rannan.
N�in sai untumaan
Luonto helmassaan--
Vaan jopa kutsuva kaikui soitto.

K�ki vietellen
Sai mun vuorellen,
Siell� m� kuuntelin kukkua, pauhua kosken.
P�iv�t riemuiten
Vietin laulellen,
Muistelin laaksoa, ihmehin huokuja honkain.
Aika riensi vaan,
Riensi rientoaan--
Viel' en ol' ent�nyt toivoin maata.
5.

Mik� olenki utala?--

Olen h�yhen tuulosessa,
Rae raju-ilmasessa,
Vene vieno vaahtop�iss�,
Lastu aaltojen ajolla.
Kuhun kulkenen katala,
Kuhun oksahan osannen,
Kuhun j��h�n j��tynenki,
Miss� l�yt�nen leponi,
Rannan tyynen, rauhallisen?

6.

Kuin himme� on helmi hohtavaisin,

Timanttihin verraten.
Kuin tumma vaan on t�hti tuikkavaisin,
Aurinkohon verraten.
Niin vienosti ja tummaan v�lkkyv�inen
On ihmishenki, korkein k�skyl�inen,
Luojahansa verraten.

7.

Kun p�iv' on kirkas, paisteinen,

Niin p��sky pilviin ent��,
Vaan kun on taivas pilvinen,
Se l�sn� maata lent��.
Niin toivot, riennot ihmisen
Ne nousee, laskee j�llehen.

8.

Kah, punapilvet mustain alle tunkee!

Kah, ruskonenkin y�h�n uppoaa!
Vaan rintani tok' riemun, rauhan tuntee:
N�en y�ll�kin kuin Pohjo leimuaa!
En n�e vaan, mut tunnenkin sen palon,
Se syd�meen luo pyh�n l�mm�n, valon
Jok' yli maan ja kansan kuumoittaa.

9.

Kuka iloitseepi kukast' auran,

P�iv�n kukasta ken punoo paulan,
Vaan on mulle mieluisampi varmaan
K�mmekk�inen Maariani armaan.

10.

KOMPASTUS.
Useesti, kun ma kompastuin,
Niin h�pesin ja tuskastuin;
Mut kerta sattui onnikin:
M� neidon helmaan horjahdin!
Ah, kuinka silloin ihastuin!

11.

Peippo pesii puuhun,

Sorsa salmen suuhun,
Minne pesin neito raukka,
Kun on katkottuna kauppa
Kanssa Kaarloni?--

Pesin turpeen alle

Kauas korpimaalle,
Sinne tuudin turvattoman,
Laitan liekun onnettoman
Lapsi-laittoni.

12.

Kukkaa monta kasvaa kunnahalla.

Muuan kaunis, kiilt�v� ja kirkas
Tuoksutonna luopi loistoansa:
Sille paimen hymyy huoletonna.
Kukka toinen, vailla kauneutta,
L�hett�vi tuoksun taivahille:
Sit� paimen katsoo kainostellen.
Kukka kolmas, kaunis, tuoksuvainen:
Sille paimen hymyy hiljallensa,
Suutelee ja ottaa rinnoillensa.

13.

Miss� kukka,
Siell� kes�,
Miss� t�hti,
Siell� taivas,
Miss� lempi,
Siell� autuus.

14.

Puhjetessa kukka puhtahin,

Lehti tuorein hiirenkorvallisna.
Kev�h�st� kes� kaunihin,
Lintuin laulu silloin suloisinta.
Aamusella p�iv� armahin,
Kastehelmen kukkaa suudellessa.
Lemmen kukan ensin puhjetessa
Syd�n sulin onpi neitosessa.
15.

Oi, jos oisit syd�meni:

Raitis kuni uusi oras,
Puhdas kuni kehdon lapsi,
Kirkas kuni l�hteen silm�--
Niin jos oisit syd�meni!

16.

Miss� k�yh�n kujerrus?--

Kankahilla kuivilla.
Miss� reuhtoo rikkaus?--
Korpisoilla kolkoilla.

Ent�s maine, kunnia?--

Tuolla vuorten harjuilla.
Mutta miss� lempi?--Ai!
Rauhan ruusulaaksot sai!

17.

Kuin kukka rannan hiekassa,

Mun syd�meni Liisassa
Niin kiinni riippuvi.
Mut myrsky jos vaan kohtaapi,
Ja toinen kukka hohtaapi,
Niin j�t�n Liisani.

18.

Lapsen kyynel kirkkahin

�idin rinnoilla,
Lemmen kyynel l�mpimin
Neidon poskilla,
Kaipuun kyynel katkerin
Haudan reunalla.

19.

Virta! ah kuin kiehut, kuohut!

Suli' on taivas loiston suonut:
N�in sun hyppys hauska ois.
Vaan jop' uhkaa vaahdon vy�rre,
Tuoss' sun peitt��, miss' on py�rre:
Kiiltohelmet haihtui pois!

20.

Neidolta sai poika suuta.

Paimentytt� kuuli sen,
Kertoi em�nn�llehen.
Koko kaupunki nyt huutaa:
"Neidolta sai poika suuta!"

21.

Jos ma sirkkana sirisen:

Kuuntelevi kukkatarha.
Soittelenko sirkkusena:
Lehdet puissa leikitsevi.
Pensaskerttuna pajatan:
Paimen seisovi polulla.
Laulelenko leivon lailla:
Kynt�mieskin kuuntelevi.
Satakielisn� sanelen:
Vaipunutkin virkoavi.
Kukun kuululla k�k�sen:
Kajahtaapi korpimets�,
Neidon rinta riemahtaapi.

22.

K�ki nauraa kukkuessa:

"Kohta sataa vett�!"
Neito hymyy nukkuessa:

Sataa aamun koittaessa

Hunajaa ja mett�!
Kelle vesi?--
Paimenelle.
Kelle mesi?--
Sulhaselle.

VUODET 1870-1872.

PAIMENELTA.

23.

PAIMENET TULILLA.

Kaikki leikkihin nyt!

Nautinto on karjan ty�,
Kuin liekki tuo
Roviolta rangat sy�
Ja ilmaa juo.
Kaikki leikkihin nyt!
Yhtyk��mme rinkihin,
K�det k�sihin:
Riemu leikin liekki on,
Jossa murheet kortuu,
Leikki karsas, riemuton
Kylmenee ja sortuu.
Laulumme
Leikille
On kuin tuuli liekille.

Leikkiv�t lehdotkin,
Laulavat linnutkin
Lehdikoissa;
Niinp� me
Laulain leikimme
Nurmen kukastoissa.--
No, no, no!
Nyt loppukohon jo!
Leikki niinkuin laulukin
Lyhyest' on kaunihin.--

Miss' on torvet,
Virkasarvet?
Niihin kynnet, sormet!
Kukin soittamaan,
Posket palkehina liehtomaan,
Ett� mets� raikaa!
Nytp' on meill' oikein aikaa.

Koko soittosarja
Juur ammoo kuin karja;
Toiset p�rritt�� ja t�rritt��,
Niinkuin ratas tiell� t�r�ja�;
Toisten torvi voimakas
Raikuu raivokkaasti,
Kuulee korven kuningas
Louhilinnaans' asti.
Ei t�st� s�iky maailma--
Pedot s�ik�htyy,
Ei mielly ihmiskuuntelja--
Karjat mielistyy.

Vaan heng�styyh�n orhitkin,

Uupuu h�rj�t ammomasta,
Niin miks'ei heikko paimenkin
Torveansa soittamasta.
Hoho, hoho hoi!
Koirat haukkuu, karjan kellot soi.

24.

Ell�s kadehtiko onneani,

Paimenellakin on pahat henget:
Paarmat k�skee kiroelemahan,
N�rhi r�iskytt�vi ruokotonta,
Korppi kavaluutta ylist��pi,
Varkautehenkin pyyt�� vares,
Kotka kiihoittavi murhat�ihin,
Viel' on yksi pahin kiusanhenki,
Joka t�ytt�� koko syd�meni:
Se on, n�et, tuo Nella nilkosilm�.

25.

MYRSKYINEN JA TYYNI LAMPI.

Kun kylm�nlintu myrskyn ennustaa,

Ei muut kuin tuuli silloin uskaltaa
Kuohutella lammen lainehia,
Liikutella rannan lehtosia.

Vaan taivasta kun lampi kuvailee,

Niin sorsat siin� kilvan uiskelee,
Sulho soutaa kanssa impyens�,
Taivas t�ytt�� heid�n syd�mens�.

N�in vaihetellen syd�n vallatoin

On usein riehuvainen, rauhatoin;
Vaan kun lohdutus tuo rauhoituksen,
Tyyntyy rinta, l�yt�� virvoituksen.

26.

MARJATYTT�.

"Oi te maasta mansikkaiset,

Saatte kyllin suudella:
Teit� etsii ihmislapset,
Teit� lintu laulava;
Vaan ken etsii minua,
Kenen silm� mulle tuikkaa,
Ken se mulle suuta suikkaa?"

N�in se neito suulla soitti,

Mansikoita poimien;
Vuoret kaikui, vaikka koitti
Neito laulaa hymisten:
Mets�miesp� hiipien
Suunsa tarjosi,--mut kuuli:
"Pois s�, k��rme, myrkkyhuuli!"

27.

Kuuluu kellot, kalkkanat,

Ulkon' orhit kuopivat,
Talohon k�y kosijoita:

Tytt�, s�ps�ht�en noita,

Her�j��pi aitastaan
Ylk�vierait' ottamaan:
Silm�ns' unen sikkarassa,
Korvans' unen kokkarassa,
P��ns' on turrin tarrillaan,
Suunsa mirrin marrillaan:
Kosiotpa pelj�styv�t,
Ovest' ulos per�yv�t,
Ratsuin kellot helk�ht��:--
Tytt� parka yksin j��.

28.

Miksi vihelt��pi Vilho,

Miksi ilon itsest�ns�
Ottaa aina iltasella?--
Siks kun p�iv' on p��h�n p��sty,
P�iv� p��sty, ty�t on tehty,
Kulku viepi kullan luokse,
Asunnolle armahansa.

29.

PAIMENTYTT�.

M�tt�h�lt� m�tt�h�lle
Poika seuras neitoa:
"Annathan s� suuta mulle,
Eth�n poista huulia?
Eih�n torju kukkakaan
Perhosia huuliltaan!"

M�tt�h�lt� m�tt�h�lle
Neito juoksi allap�in:
"Enp� kuule kuiskujasi,
El�n paimenessa n�in:
Satakielt� kuultelen,
Mansikoita suutelen."

30.

Havahduin kev�t-aamulla.
Juur ehti korvan' aueta:
Niin kuulin soittavan
Kuin lehtolintusen;
Juur ehti silm�n' aueta:
N�in aamun koittavan,
Kuin kasvoist' enkelin.

Ei laulu lehtolintusen,
Ei koite kev�tp�ivyen:
Ol' laulu oman lintuni
Ja koite kasvot kultani.

31.
Likisti neito k�tt�ni:
Vavahti silloin rintani;
Sivelsi sormin poskeain:
Kuohahti veri rinnassain;
Syleillen vaipui kaulalleni:
Jo luulin j�tt�v�ni maan;
Huulensa liitti huulilleni:
En tiennyt mit� luulinkaan.

32.

Sin' et usko tarua,

Ett' ois ruusupensasta
Luotu puiden kuninkaaksi;
Vaan kyll' uskot, poika, sen,
Ett' on luotu neitonen
Syd�mesi valtiaaksi.

33.

ARMAANI SYNTYAIKA.

Silloinpa syntyi minun kultani,

Kun kirkas p�iv� nousi taivahalle:
--Siit� sielun kirkkaus.
Ja kuu kun riensi lempe�n� l�nteen:
--Siit� sy�men lempeys.
Koi kaunihisti silloin vilkutteli:
--Siit� silm�in ihanuus.
Ja ruusut juuri puhkeilivat silloin:
--Siit� kasvoin kauneus.
Ja lemmenkukkaa kev�t kasvatteli:
--Siit� lempi rinnassaan.
Sen Luoja k�ski mulle kasvamaan.

34.

Miks aholla mansikkainen?--

Kun vihert�� nurmen nukka.
Miks vihert�� nurmen nukka?--
Kun lehottaa lemmen lehti.
Miks aholla lemmen lehti?--
Kun heloittaa immen vuode.
Milloin siihen impi untui?
Kaivatessa kultoansa.

35.

EL' AINA.

El' aina kerro kev�imest�,

El' aina kev�t-aamusta,
El' aina kuisku kukkasesta,
El' aina laula lemmest�!
Vaan mist� nuorna laulaisin,
Kun kev�t nuoruuteni on?
Ja oisko kukka-aikakin
Ja lemmenp�iv� lauluton?

36.

KEV�TLAULU.

Vihert�� viljasarka
Ja hyppii lammas arka
Edell� paimenen,
Ja vuohet vainiolla
Vipelt�� vallatonna,
Kuin hurja poikanen.

Ja tuulten kanssa pillit

Vihelt��: pedot villit
Kavahtaa kankailta;

Kaikk' ilkipeikot kuiluun

Pujahtaa, kuullen huilun
S�velten sointua.

Hyv�sti, murhe musta!

Nyt rinnan tahrausta
Kev'-aallot puhdistaa,
Ja kukkain kanssa mieli
Havahtuu: syd�n, kieli,
Kuin linnut, laulahtaa.

37.

TAMMEN VARJOSSA.

M� kes�-iltan' uuvuin
Unehen nurmikolle,
Varjohon vahvan tammen,
Keskell� tuoksukukkain:

Mun luoksen' astui impi

Utuisin hienohelmoin
Ja hapsin hajannaisin,
Valosta v�lkkyv�isin,
Kuin s�ikehin� kullan.
Kasvonsa loiste hehkui
Kuin helle aamup�iv�n,
Ja siniliekin lailla
My�s s�ihkyi silm�sens�.
Mun luoksen' astui impi
Ja taittoi tammen lehv�n
Ja kukkakimpun taittoi,
Tul' itse kolmanneksi.

H�n lehvin peitti p��ni:

Niin j�rki raukan sulki.
Kukilla t�ytti rinnan:
Niin syd�meni ry�sti.
Ja tuosta rohkeasti
Syliini itse hiipi:--
N�in kerrassaan mun voitti.
Ei, totta, neito viekas
N�in valvoissan' ois tehnyt.

38.

Kukka rinnoillani on
Kuva lemmen-ruususta;
Lemmen-ruusun varjossa
S�ilyy kuva kultani,
Mutta kullan rinnassa
S�ilyy oma kuvani.

39.

On jotkut tulleet n�kyihin

Ja silloin n�hneet enkelin,
Vaan selv�ll�p� p��ll� min�
Sain suudellakin enkeli�.

40.

Kaikk' ihmein oudoksuu, kun Katri rohkenee

Lev�t� aitassa, joss' aavet hoippuilee,
Vaan lujastihan Katri uskoo sen,
Ett' aaveheks ei muutu sulhanen.

41.

Kukka nukkui--
Neito valvoi viel�kin;
Linnut nukkui,--
Neito lauloi viel�kin!
Sulho nukkui,--
Nytp� nukkui neitokin!

42.

Etel�-H�meest� l�ydetyn kansanlaulun mukaan.

Yleni vuori kaunis kaukana,

Puu kaunis kasvoi vuoren kupeella,
Puuss' ihanainen oksa viherti,
Ja oksa kantoi pes�n ihanan,
Pes�ss� linnun munan korean,
Munasta siev� lintu liverti,
Linnussa kasvoi h�yhen hienonen,
Ja h�yhenest� tehtiin tyynynen,
Tyynylle kaunis neito nukahti.
Niin nukahti, vaan siit' ei mainittais,
Jos onnellisen unt' ei uinahtais.

43.

Niin muinen lauloin lemmest�,

Kuin oudon kukan tuoksusta,
Jon tuuli toi
Ja huokua mun soi.

Nyt l�ysin lempiruusun, nyt

Voin laulaa my�s kuin lempinyt,
Ken hunajaan
Kastaapi huuliaan.

44.

ERHETYKSI�.

Me ihmislapset usein erhetymme

(Vaikk' erhetyksi� en ylist�):
Kas, �sken janossa m� vett� etsin,
Mut vahingossa tartuin viinahan;
Nyt neitonen toi mulle kukkakimpun,
M� erhetyin ja tartuin--neitohon.

45.

PAKENEVA LOHDUTUS.

Pisarainen,
Loistavainen
Lehden poimessa:
Kuiskaellos hiljaa mulle,
Mist� l�yd�n vertaa sulle
Kirkkaudessa.

N�in kun lausuin,--tuima tuuli

Kukkaa h�ilytti,
Hiljaa vavahti sen huuli,--
Helmi h�lveni.
Kukka rannan!
Kelle annan
Sinut muistoksi?
Kell' on huulet samanlaiset,
Kasvot, kuin sun, ihanaiset,
Ken on kultani?
Laine l�ikkyi,--rannan sorti,
Ry�sti kukkasen,
Niin mun mielenikin murti,
J�tti murheesen.

Hell� rastas!
Mieli raskas
Multa virvoita!
Lausu voinko toista kuulla
��nt� suloista, kuin sulla,
Kuulla armasta!

Rastas lauloi--mutta haukka

H�net karkoitti!
Yksin siin� seisoin, raukka--
Kyynel vier�hti.

46.

Tuskan kuumuus liekill��n

Murhemaljan kuohuttaa,
Mutta kyynelhelmill��n
Kuohut liekin sammuttaa:
Murhemalja vailentuu,
Tuskanliekit laimentuu.

47.

KEVYTMIELI.

Mik' oisi parhain elon malli?--

Tuo kevytsyd�n kimmopalli.
Mitenk� parhain kuolla ois?--
Lenn�ht�� tuulisp��ss� pois.

48.

En tied� miksi laulaa lintunen

Ja miksi jyr�j��pi ukkonen,
Vaan itse tied�n siksi laulavani,
Kun s�velehet soivat rinnassani.

49.

Kun sulhoist' impiseura haastelee,

Yks siin� naurahtaa, yks hymyilee
Ja toinen raskahasti huoahtaa,
Salassa kolmas itkuun tillahtaa.

Ken arvaa, miksi n�in he kujeilee?--

Ken naurahtaa, sen toivo vahva on,
Ken huoahtaa, sen toiveet horjuilee,
Ken itkevi, se raukk' on toivoton.

50.

_�iti_.
Rakas tytt�in, kuulepas!
Kun s� kitket kukkasarkaa,
Ell�s kitke kukkias.

_Tyt�r_.
Kas, kuink' �iti n�iss' on arka,
Vaan ei s��li ruusuja
Syd�meni pellolla.

51.

Kukahti k�k� kolme ennustusta

Kes'-y�n syd�nn� talon tanhuvilla:
Kukahti em�nn�lle kuolinvuotta,
Ja leskivuotta lauloi is�nn�lle,
Vaan tytt�relle kuiskui sulhovuotta,
Niin, sulhovuotta sek� naimavuotta.

Tuost' aamusella miel'-aloja syntyi:

Em�nt� itki l�hd�n katkeruutta,
Is�nt� armastansa sureksivi,
Vaan tyt�rt�p� lohduttavi sulho.

52.

Tytt� kaunis ja korea,

Hienohelmainen, sorea
Tuli tanssihin ilolla,
Toivorintana remahti;
Etsi sulhonsa suloa,
Kaihomielin kultoansa,
Etsi silmin, kuuli korvin,
Kuni lintua lehosta.

Vaan ei kuullunna k�k��,

N�hnyt ei hunajahuulta,
Kuuli vierahan vikin�n,
S�vellykset oudon linnun:
Murhe mielens� pimenti,
Huolia her�tti harmi.
Tytt� kaunis ja korea,
Hienohelmainen, sorea
L�ksi seurasta surulla,
Kaihoten keralt� joukon.

53.

PAIMEN L�HTEELLE.
Niin on paimenen el�m�,
Kuin on l�htehen lirin�
L�ikkyv�isen lehdikossa:
Kuuset sulle kunniaksi,
Rannan kukkaset ratoksi
Rengastavat reunojasi,
Hongat huolias puhuvi,
Koko mets� murheitasi;
Lehtolintujen lirin�
Tunnot sy�mesi sanovi;
Kuun kuvat ja p�iv�n paiston
Kalvosi kimaltelevi;
T�hdet tuikkavan tulensa
Y�-syd�nn� sylkytt�vi
Pintasi pimentehelle.
Lemmeksi sinulle luonto,
Ihmisist' ilo v�hempi:

Jos ken juo hele�n helmen

Silm�si sirottamasta,
Kasvonsa ken kaunistavi
Pohjasi pusertamasta,
Niin jo matkalleen menevi,
Sun uralle unhoittavi.
Niin on l�htehen lirin�,
Kuin on paimenen el�m�:
Lemmeksi sinulle luonto,
Ihmisist' ilo v�hempi.

54.

Tuost' iloitsevi nuorin tytt�,

Kun kohta puhkee ruusunsa,
Vaan tuost' on riemu vanhimmalla,
Kun nyt jo kukkii ruusunsa.
Tuost' iloitsevi nuorin tytt�,
Kun toivoo naimavuottansa,
Vaan tuost' on riemu vanhimmalla,
Kun nyt jo l�ysi sulhonsa.

55.

MURRETTU SEPPELI.

Tytt� tanssi nurmikolla,

P��ss� kukkaseppeli;
Poikajoukko vainiolla
Vallatonna hyppeli.

Tytt� istui nurmikolle,

Nauraen ja ilkkuen;
Poikajoukko ruusustolle
Riensi luokse tytt�sen.
Poikajoukko liehakoi:--
Tytt� seppeleens� soi:
Vaan sen ruusu murtui rikki:--
Tytt� vaikerti ja itki:
"Voi, mun seppeleeni, voi!"

56.

VIIMEINEN TOIVO.

Kev�t kului kes�� toivoen.

Kes� rankka myrskyn raatama.
Tule syyskin, keltahiuksinen,
Haudalleni hapses hajoita,
K�ske kukkas saattovierahaksi,
Nurmi haudalleni nukkujaksi,
Iltarusko haudan siunatkoon,
Tuulen viima virren veisatkoon,
Talvi tulkoon, hautapeittoni,
Senp� all' on viime toivoni!

57.

Mik' on kuulla kaunihin?--

Korpin laulu ja vareksen.

Mik' on n�hd� ihanin?--

Suden silm�t ja ilveksen.
Tuntea mik' armahin?--
Surman sormet ja suukkonen.

58.

TYYTYM�TT�M�T.

_Pisara_:
Miksi m� kurja
Pisarana?
Miksi ei suotu
Virtana vierr�
Viitojen halki
J�rvehen mun?

_Virta_:
Miksi m� halpa
Virtana vain?
Miksi en j�rven
Lainehin loiski,
Kuohuen kauas
Merehen k�y?

_J�rvi_:
Miksi m� mieto
J�rven� n�in?
Enk� m� aalloin
Vy�ryvin voisi
Meren� maita
Valtaella?

_Meri_:
Miksi m� hurja
Rantoja ly�n?
Miksi en taivon
Pilven� p�ily,
Taikkapa loista--
Helmen� vaan?

59.

Maa yksi, joss' on kukkia,

On mulle herttaisin;
Kukista yksi nurmella
On muista armahin;
Yks impi neitoparvessa
Muist' onpi rakkahin.

60.

PAIMENEN SURMA.

Pelvotonna paimen leikki

Rannalla, joss' aallot vy�ryi;
Lainehille lastun heitti,
Venheesen h�n itse vieryi--
Aalloistapa ��nsi tuuli:
"Paimen, ell�s eksy harhaan,
K��nny Tapiolan tarhaan!"--
Leikiksi sen paimen luuli.
�rjy-aallot myller�iv�t,
Kuohutellen vetten karjaa,
Suuret pienemp�ns� s�iv�t.
Vaan kun hirmun vaahtoharjan
Herkkuihin nyt syttyi mieli,
Kurkkuns' ahnehen se aukas,
Suuretkin, kuin pienet, haukkas,--
Paimenenkin silloin nieli.

61.

Akka raiska k�yss�leuka v�ijyi

Kadehtien kiharoita immen.
Kev�t-y�sen kuutamossa hiipi
Harvahammas immen vuotehelle;
Siin�p� h�n s�kk�r�iset ry�sti,
Iloissahan tuosta ilkkuellen.

Aamullapa auringon valossa

Peilihin nyt silm�s impi rukka,
H�mm�stynn� lausuin kyyneliss�:
"Unissani kultan' ylisteli
Ihmetellen p��ni kiharoita,
Liehuivat kuin tuulen lainehissa,
P�ivyen kev�isen kullatessa:
Iloitsinpa tuosta ujostellen.--
Vaan nyt ik�n' itken ilkity�t�,
Kujertelen kurja kiharoita,
H�vetenp� katson kultahani,
Uskallan h�nt' tuskin toivoella."
Kev�h�n ja kes�n suri neito
H�pe�ll� kultas�kk�r��ns�:
Kes�iset kun rusoitteli ruusut,
Poskuetpa vaalenivat immen;
Lakastui kun syksyn kukkasarja,
Sammuneena vaipui neidon silm�.

62.

Et suosioa voittavan
S� n�y vaimos rakkahan;--
Mik' ihme, jos en vois m� siis
Mieliksi laulaa maailman,
Jok' on kuin tuhatp�inen hiis?

63.

LYHYT KES�.

On lyhyt kes� Pohjolassa, on,

Sit' usein t�ytyy, usein surkutella:
T�in tuskin lintu ehtii lentohon,
T�in tuskin kev�tlaulut lauleskella,
Niin myrsky jo sen lannistaa, ja h�n
On n�hty kuolevan tai n��ntyv�n.

64.

Y�N KUU JA T�HDET.

Y�n kuu ja t�hdet miksi noin

H��joukon lailla loistavat?
M� mietin.--Arvata jo voin:
Unissaan henget hurskahat
Taivaassa k�yv�t vieraisilla,
Siit' ilo syttyy taivahilla:
Y�n kuu ja t�hdet loistavat.

LAULUNI.
Mun lauluin halvat kaikumaan
On alttarilta is�nmaan.
Ehk' oiskin parhain j��d� pois,
Kun tehd� vois
Sen poika-innoltaan.

Puhunko tuulta turhanp�in?

Tai voinko peikot pelj�tt�in,
Kuin paimen-torvi toitottaa,
Niin raikuttaa
Ratoksi maamme yst�v�in?

Se liikaa ois!--M� laulan vaan

Kuin paimen kulkein polkujaan
Hyr�illen hyppii mieliss��n,
Vaikk' yksik��n
Ei lainais h�lle korviaan.

SILM�YKSI�.

Se silm�ys, jonk' ensin sulta sain

Ol' liekki maasta jumalain,
Kuin aarnitulten liekki lehkuva,
Niin luoksehen se lumos sielua.

Ja silm�ykses toinen polttavan

L�i rintahani vasaman,
Kuin noidannuolen sinipilvist�,--
Se pois on polttaa puoli syd�nt�.

Vaan silm�ykses kolmas loisti kuin

Salama-pilvet suutasuin
Kun s�hk�n s�keni� vaihtavat:--
Maa, taivas silloin suuta antoivat.

KULLAN LUONA.

Vaikk' on ilta noin

Synkk�, valotoin
Nips, naps,
Luona kultani
Haihtuu huoleni
Yks, kaks.

Vaikk' on ulkona
Myrsky raivoisa,
Nips, naps,
Luona kultani
Sointuu sy�meni
Yks, kaks.

Vaikka taistelun
Kuulen juurikun
Nips, naps,
Vaivun herttaisiin
Lemmen unelmiin
Yks, kaks.

Vaikka maailman
Tied�n murtuvan
Nips, naps,
Kaksi lempiv��
Taivas yhdist��
Yks, kaks.

SOINTU JA LEMPI.

Ja neitonen soittaa;
Ja sulho laulaa vieress��n,
Hyv�illen neitt� silmill��n:
Kuin soitto liittyy lauluhun,
Niin sielu sulaa sieluhun
Ja syntyy sointuisuus.

Ja neitonen soittaa;
Sulhonsa laulaa, kiert�en
Kahleensa immen kaulallen:

Kuin soinnut �sken tauonneet

Niin taivahasen kohonneet
On sielut lempiv�in.

YKSIN.

Kun yksin laulelen,

N�in aina aattelen:
Ah jos kultani
Yhtyis kanssani
Laulamaan!

Kun huulein kosketan

Taas maljan laitahan,
Soisin silloinkin
Huulet huulihin
Yhtyv�n.

Ja illan tultua
En muuta toivota,
Kuin: jos nukkuvan
Immen helmahan
Nukkuisin.

�ITI JA MORSIAN.

Y� myrskyilev� merell�
Upotti poikasen,
Niin turvan ry�sti �idilt�,
Tyt�lt� sulhasen.

Tuost' �iti raukka itkien

Odotti iltoaan:
H�n toivoi hautaturpehen
Levoksi murheistaan!

Mut tytt�p' ei vaan viihtynyt

Hautaansa toivomaan:
Luo kultansa h�n riensi nyt--
Merehen kuohuvaan.

RAKKAHAT LAAKSOSSA.

Nyt tarinan Kaiman kalliolta

Surulla kertoilen katkeran;
Sen koski kallion alangolta
On kuiskunut kansan korvahan.

Kuleksi neitonen notkelmissa:

Se vattu-marjoja poimien,
Kutoili seppelen kukkasista:
Sill' aikoi kruunata kultasen.

Vipelsi kallion hartehille

Se neito--kuunteli kuohuja,
Jotk' iloiten vuoren; alkamille
Valoivat hopean hohtoa.

Alhaalla aaltojen kaltehella

Hyr�ili lauluja poikanen;
Sen soinnut hajoili taivahalle,
Kuin iltasen ruske kultainen.

T��n neito, katsoen kalliolta,

Het' omaks �kk�si kullakseen:
Kuin kotkan siivet ois hartiolla,
H�n viepi sulholle seppeleen.

H�n juoks, ei muistanut turmioita,

H�n luokse armahan riensi vaan.
Ja alas kiiveten kallioita,
H�n--loukahti surmaan kamalaan.

Ja sulho, silm�ten �yr�h�ll�,

N�k' oman armahans' turmion:
"Mik arvo onpi nyt el�m�ll�?--
Sen tuiki sammunut valo on."

Hyv�stit otti h�n maailmalta

Ja painoi seppelen p��h�ns�:
N�in sy�ksihe kuohuin partahalta,
Syvyyteen p��tt�en p�iv�ns�.

Oili' usein kuullahan aina viel�

Sen kosken huolella huokaavan,
Ja jylh�n kallion murhemieli�
Suloista neitoa kaipaavan.

Vaan kev�tp�ivyen l�mpimill�

On n�hty rakkahat laaksossa:
Siell' laulavat riemu-syd�mill�
Nuoruuden ihanat muistonsa.

TYT�N MUISTIKIRJAAN.

Runoilijat ne vertaavat
Sun silmi�si, neitonen,
Sinehen taivahan;
Ja poskillesi laulavat
He sulanneeksi pilvien
Punervan purppuran;
Ja, imarrellen, huulias
Vertaavat pilven reunuksiin,
Joist' annat vuotaa hunajas
Janoovain sulhoin syd�miin:
Ah, neito, �ll�s vuodata
Siis sielustasi sappea!

VIINA JA RAKKAUS.

Maan p��ll� kaks on voimakasta,

Jotk' onneen ihmislapset muuttaa:
Yks ydinmehu kuolon maasta,
Jok' ajaks hengen riemastuttaa,
Ja huolet py�rryksihin nukkuvat:
Maan asukkaat sen _viinaks_ kutsuvat.
Vaan toinen taivaan viinapuusta
On ydinneste, vuodatettu
Sammuttamahan kaipausta,
Kun paratiis' on kadotettu;
Maass' autuaita sill� juotetaan
Ja _rakkaudeksi_ se kutsutaan.--
Ken "maast' on tullut", nauttii viinoja,
Ken taivaan tahtoo, etsii rakkautta.

PERINT�MALJA.

On sata kosinnut jo Rusillaa,

Mont' tarjottu on kihlaa kalleimpaa,
Vaan rukkasill' on tulleet palkituiksi
Ja kotiansa sulhot neuvotuiksi:
Sill' is�vainajansa tahtoa
Kuink' unhottaiskaan kaunis Rusilla.

N�in is�: "Mun jo p��ni kallistuu,

Sun, rakas Rusillani, kohouu;
S� perinn�ksi j��t ja perij�ksi,
Sua sulhosarjat etsii yst�v�ksi,--
Vaan kihloiksi heilt' ano pikari,
Jonk' is�s sotavuonna hukkasi!

Se, Rusillani, vaadi sulholta,

Ett' t�iss�ns� h�n n�ytt�� urholta
Ja maljan vuorenhaltialta tuopi,
Sen tehty��n vast' onnen viinaa juopi.
Tuoli' onkalossa vuoren takamaan
Se malja l�ytyv�ksi kerrotaan."

N�in is� lausui, p��ns� kallisti,

Vaan tytt�rens� ensin siunasi:
Ja tyt�r vannoi lemmen-hunajansa,
Ken maljan tuopi, sille antavansa;
Ja sulhoja t�� saalis lenn�tti
Nyt maljaa etsim��n, mink' en�tti.

On sata kosinnut jo Rusillaa,

Ei kenk��n voita vuorenhaltiaa,
Viel' yksk��n heist' ei niell� uskaltanut
Sit' ihmejuomaa, jonk' on ehdoks pannut
Se vuoren-ukko, antaaksensa sen
Rusillan maljan sek� syd�men.

Jo neidon ruusut luullaan kuihtuvan,

Eik' ik�n��n sen lemmen koittavan,--
Vaan silloinpa, juur silloin ry�p�hytt��
Kalpaavo kartanolle, v�lk�hytt��
Soturi miekkaansa ja vaahtosuun
Oriinsa kytkee oksaan tammipuun.

Niin reipas ei, eik' uljas, voimakas

Muut sulhoist' olleet, kuin t�� sotilas:
Pukunsa pulska silm�t h�ik�sytti,
Katseensa valloitti ja pelj�stytti:
Sill' urhouden kanssa lempeys
On maassa voimallisin v�kevyys.

Luo impyen nyt urho l�hestyy;

Povestaan kultapikar ilmestyy,
Kivill� kalleimmilla koristeltu
Ja ymp�riins� kauniiks kirjaeltu:
Sen Rusillalle n�yr�sti h�n tuo
Ja s�ken�iv�t silm�ykset luo.

"Teit', armas neito, kauan rakastin

Jo salassa; nyt julki uskalsin,
Kun sallimus teit' antanut ei muille
Ja onni vastakyntt� valituille
Osoitti urhoillen, jotk' ensisti,
Kosissa k�yden, teit� rakasti!

Kun haltioit' ei n�hd� p�iv�ll�,

M� y�ss� ratsastin kuin pilvess�,
Ja aattelin: kun taistelussa kuolla
Urholle kunniaksi lie, niin tuolla,
Jos voittoa en l�yd�, kuoleman
Suloisen l�yd�n eest� Rusillan.

N�in, valmis kuolohon kuin voittohon,

M� ratsastin ja l�ysin onkalon,
Niin jylh�n kuin on kerrottukin noissa
Saduissa haltioiden asunnoista;
Vaan vasta kylmenin ja kuumenin,
Kun vuoren-ukon itse �kk�sin.

Voi hirmua, kun muistan muotoaan,

En ihmislapsiin vertaa suuruuttaan:
H�n pienest' �kkipikaa suurentui ja
K�dess��n h��lyi vankka rautanuija,
Silm�ns� synk�t, suunsa ammollaan,
Partansa harmaa, hiukset narrillaan!

Tepastain kuorskui valko ratsuni,

Vaahdossaan vapis, maata tallusti:
Ukolla vaippa pilven-harmajainen
Pelj�tti niinkuin sota pauhaavainen,
Ja tuskin orhi ehti talttua,
Kun vuorest' alkoi tulta suitsua.

'Saap' impi maljan, urho impyen,

Ken surmajuoman nielee tulisen!'
N�in huutaen h�n myrkkyviinaa laski
Sen maljan t�yteen, josta juomaan k�ski.
Ens-hetkeksi tuost' aivan �llistyin,
Mut, keinon keksitty�, selvennyin.

Tein p��t�ksen--ty� seuraa p��t�st�:--

Otinpa maljan ukon k�dest�,
Tuon maljan, joka silloin tulta hohti,--
Jost' ilkein myrkky �rsytt�� mua tohti,
Sen myrkyn paiskasin, kuin salaman,
Silmille julman vuorenhaltian.
Pois ratsastin, kuin tuulten siivill�,
Maa j�rkyili, soi parku j�ljess�:
Mua murhatakseen ukko haperoiten
Ja koston-vimmass' etsi vaikeroiten:
Mut p�iv�kullan juuri noustua,
M� kiitin Herraa tuolla kirkossa.

M� kiitin Herraa, H�n kun kaunisti

Mun voitolla ja neidon lahjoitti
Noin jalon--ah vaan anteeksi tok' suokaa
T�� rohkeuteni ja kaksi tuokaa
Viel' urhoty�t�!--ne kun t�ytt�isin,
Ehk' ansainneeni teid�t n�ytt�isin."

T�st' ihastuu nyt impi sankariin,

Punaisen viinan kaataa pikariin,
Sen hymyhuulin sulholleen h�n n�ytt��:
"Nyt toisen urhoty�si voinet t�ytt��,
Ja kolmannen teet, kun t��n kultaisen
K�dest�in painat sormees sormuksen!"

N�in tarina.--Vaan loppu lausutaan:

"Sokeentui vuoren-ukko viinastaan,
Ja tuskissaan h�n tulivuoreen sy�ksyi,
Niin henkens� ja valtansakin ry�styi:
Mut tuli tukehtui ja vallita
Nyt ihmislapset voivat vuoria."

KUNINGATAR.

Kuningas armast' itselleen

Yh� etsii ymp�ri maata,
Ei mielly yksin ylh�iseen,
Jalon impyen tahtoo saada.

Hovissa silmin ahnahin

Kyll' immet h�nehen t�ht��,
Vaan tyt�t kreivin, paronin
Kaikk' katkerin mielin n�hd��n.

Kuningas vaatteiss' sotilaan

Alhaisten parvehen astuu,
N�in lausuu: "M�kkiin matalaan
Syd�n kaunihin, suurin mahtuu."

H�n neitt� kolme kuulee--kas!--

Salavihkaa haastelemassa:
"Ken lie se neito, kuningas
Jonk' k�yp� on kosimassa?"

Yks jatkaa: "Tulkoon naimahan

H�n mun, jok' kutoa taidan
Yhdest� kuidust' aivinan
Joka miehelleen soman paidan."

Vaan toinen n�in: "Jos mun h�n nais,

Jyv�st' ohran laatisin oltta,
Jok' urhot intoon kuohuttais,
Sotaliekkin� vois n�in polttaa."

N�in kolmas: "T�� mua hauskuttaa,

Lupa leikkihin, vaikk' ei toivoon,
Jos leikki toiveet ilmoittaa,
Ne haudatkoon tosi kaivoon.

Jos kuningas t�nlaisen nais,

Niin poikapa syntyis multa:
Kuut kulmilta sen kumottais,
Kasvoilta auringon kulta."

Kuningas t�m�n kuultua

Nyt liekkihin leimaht' aivan:
"Ei toista kanna maailma,
Jok' etsi� maksais vaivan!"

Hoviinpa neito saatetaan,

Kuin kruunuhun timantiksi,
P��s puolisoksi kuninkaan,
Kuin p�ivyt�r paisteheksi.

Kuohahti sota surmaava,

Sota karsas, rikkoja rauhan:
Kuningas miekkaan.--Armaansa
H�nt' itkein kaipasi kauan.

Minister' ohjat rauhaisat

Sai hovissa hallitakseen,
Sai k�skyt kovin ankarat
Kuningatart' totellakseen.

Unhottain k�skyt, himonsa

H�n iski irstahin mielin
Armaasen uljaan herransa,
Vietellen viekkahin kielin.

Pois kuningatar inhoten

Luotansa ty�nt�vi h�ijyn,
Vaan kostoa t�� vannoen
N�in miettii: henke�s v�ijyn!

Mut ennustettu syntyiki:--

Kuninkaall' ihana poika:
Kulmansa kuita kuvasti,
Kasvonsa auringon koita.

Ja hovi riemulaululla
Nyt liekkihin leimaht' aivan:
"Ei toista kanna maailma,
Jok' etsi� maksais vaivan!"

Ilonsa tahtoo ilmoittaa

Nyt puoliso armaallensa;
Siis tiedon kalliin kirjoittaa
H�n synnyst� poikasensa.

Voi tuskaa, voi kun kirvelt��!

Kun minister' viestin ry�st��:
H�n valhekirjeen l�hett��,
Totuuden jalkoihin sy�st��.

N�in kirjoittaa: "Nyt puolisos,

Kuin konnan, synnytti lapsen;
Mun ty�n' on t�ytt�� tuomios,
Sun tahtos teen, sit� k�sken."

Kuningas t�t' ei uskonut,

Vakuutta h�n vaati tarkkaa:
Minister', keinon huomannut,
Heti v��r�t vannojat palkkaa.

N�� vannovat, ett' ilki�n

Laill' armas on el�nynn�,
Niin synnytt�nyt siki�n,
Jost' on kovin h�mm�stynn�.

Voi tuskaa, voi kun tuomitaan

P�ivilt��n puoliso surmaan;
Syyt' ei h�n tied�, vaivassaan,
Ei ymm�rr� kehen turvaa!--

Suur' tynnyr', kolme vannetta

Sen laitain ymp�ri kiertyy:
Sinn' �iti sy�st��n, lapsensa,--
Sen kanssa merehen viertyy.

Voi tuskaa, voi ja itkua

Hovissa ja kaupungissa,
Voi �iti� ja lastansa
Laineiss' ylen kuohuvissa.

* * * * *

Vaan kokko ilmass' uikselee--

Se laskihe tynnyrille,
Se vanteen siit� katkaisee--
Taas lent�v� taivahalle.

Kun toinen kokko kiljahtaa,

Niin �itip� rukoilevi:
Taas vanne poikki paukahtaa
Ja ranta jo l�henevi.

Viel' yltyy �idin rukous,

Ja kolmas kokko jo viilt��
Halk' ilmojen: kuin laukaus,
Pois kolmannen vanteen siirt��.

* * * * *
Kuninkaalt' onnen ry�st�nyt
Ylen surkee kohtalo ompi,
Miesjoukot henkens heitt�nyt,
Taikk' on vihamiehen vanki.

Pien' ymp�rill��n joukkonen

H�n piileksii pakoteill�,
Rannalla meren vaahtoisen
Sotalaivat turvan' on heill�.

Ei tied� tuskaa armaansa

Kuningas, vaan mure miell�
Kadonneeks uskoo toivonsa--
Mut koittaapas valo viel�:

Yht'�kki� rannall' ilmestyy

Kuu valvas, aurinko kirkas:
Kaikk' ihmetellen �llistyy,--
Kuningas toivohon virkas.

H�n rantaan astuu innolla,

H�n l�yt�vi puolisonsa;
Sen syliss' armaan poikansa,
Kuuvalon ja aurinkonsa.

Ken kertoa voi riemua

Kuninkaan, kuin sotilaitten:
Kun hurraa kaikui kilvalla
L�p' ilmain, merien, maitten.

Kaikk' urhokkaina rynt��v�t

Nyt ly�m�h�n vihollista,
Ja voitolla sen py�rt�v�t
Meren aaltoihin aluksista.

Taas voitto uuden riemun toi

Ja hurraa-huutoja kuullaan,
Ylistys taivahille soi,
Maan, meren sortuvan luullaan.

Ja voittoretkin juhlaisin
Kuningas maillehen kulkee,
Kerallaan armas rakkahin
Syliins� poikasen sulkee.

Ja riemulaulut raikuvat
Hovissa ja kaupungissa:
"Kiitoksen saakoon taivahat,
Taas onni on maakunnissa!"

Vaan minister' saa surmansa

Ja kansakin kuninkaansa,
Saa kuningatar loistonsa,
Jalo poikanen kunniansa.
POJARI.

T�ss� kuvatun tapauksen kertoo kansa toteutuneen Kiteell�

Alakarjalassa. Salmi, jonka yli Pojari pakeni, nimitet��n
Syrj�nsalmeksi.

"Kosta, kosta korkea Luoja,

Kosta Pojarin ilke�t ty�t!
Morsiuskammarista h�n ry�sti
Nuorikon, ainoan tytt�reni.
Mieheni tytt�� takaisin tahtoi,
Pojari surmas miehenikin.
Ky�sti nyt itkee, Jumalan suoma,
Armastaan yli kaivaten y�t.
Kosta, kosta, korkea Luoja,
Kosta Pojarin ilke�t ty�t!

Jumalan kiitos! tytt�ni kuoli,

J�rven aaltoihin hypp�si h�n.
Paremp' on toki j�rvehen kuolla,
Kuin himo-uhrina Pojarillen.--
Hauta, jo vie t�� kauhtunut korsi,
Vahvankin sek� vehre�n veit!
Auta jo leske� miehens� luokse,
�iti� johdata tytt�ren luo!--
Kosta ensin, korkea Luoja,
Kosta Pojarin ilke�t ty�t!

Tuossa on hauta, mieheni vuode:

Siihenp� vuotaa kyyneleni.
Tuolla on taivas, tytt�ni tarha:
Sinne nyt �idin huokaus k�y.
Kyynelet n�in sanan Tuonehen saattaa:
Kohta jo l�htee puoliso pois.
Huokaus, kuin tulikypenet, nousee,
Siitt�en koston salamata.
V�lkyt� miekkaas, taivahan Herra,
Salamas iske Pojarihin!"--

�iti n�in haudan partahall' itkee.

Ky�stip� kalman kalpeana
Huolet k�tkevi vain povehensa,
Lohduttaapi h�n leske� n�in:
"Odota aikaas, itkev� �iti,
Noussut ihana p�iv� jo on!
Noussut on t�m� Juhanin p�iv�,
Jolloin kultainen morsiuspuu
Kruunasi kaunihin tytt�res otsaa,--
Taivahan kosto nyt Pojarin ly�

Morsiot kullan hetalehissa

Kulkevat temppelin kumuhun taas.
Tok' ei heit� nyt Pojari ry�st�,
Vaikka h�n, kuin susi, v�ijyelee.
Niin todentotta kuin p�iv� nyt Herran
Noussut on kunnaita kultailemaan,
Niinp' on koittanut Pojarin kosto,
Koston kellot kohta jo soi:
H�llep� kauhistusta ne vonkuu,
Meille ne lohdun hetke� ly�."--

Juuripa kellot kirkkohon kutsui,

Kirkkohon kannusti Pojarikin:
Selj�ss' orhin karjuvan kulki
Keskell' uljast' temppeli�.
Korskast' iski h�n kek�lesilm�ns
Ymp�ri kirkon morsiomiin:
Morsiot vapisi, vaan vihan vimma
Sulhojen rintoja karsi ja s�i.
Saarna kun kaikui, Pojarin orhi
Sanoja kuunteli--Pojari ei.

Ylpe�ll' orhill' ylpe� herra

Hopeasatulall' istuvi vaan,
Kultapa suitsist' orihin hohtaa.
Kiireest' ain' alas kannuksihin
Herra on kullan ompelehissa.--
Kasvot, kuin syd�n, synkk� on y�!
Silm�t hehkuvat kuin tulikuulat,
Valmihit saalist' ampuamaan:
Niinp' on Pojari, huikeahattu,
Kuin peto keskell' lampahia.

Kyynelin kuumin rukous n�yr�

Kansan rinnast' uhkuelee.
Saarnan tulisen pappi jo p��tti,
Kuultokseen kajos �kki� h�n:
"On kuninkaalta n�in kuuluva k�sky:
Oikeuden jos ry�st�vi ken
Teilt', alamaiset--kostohon k�yk��
Nimess� Herran ja kuninkahan:
N�in omin kourin oikeus tuokaa,
On majesteetin tahto nyt n�in."

Kuin tulivirran kuohuva koski,

Kansa nyt, raivoon yltyen, nous.
Temppeli, kuin ois liekki� t�ynn�,
Hehkui koston palavasta.
Kalman hiki nyt Pojarin kastoi,
Kannustaissahan orhia pois.
Koston kiukkua takana kiehui,
Herran huoneest' aaltoellen.
Tuonn' yli salmen Pojari uittaa,
Kansa, kuin verkkona, vastahan k�y.

"Verryt� varsaas, verryt�, h�ijy!"

Pojarin j�lkehen huutavi yks.
"Nyt vihan liekki� saat sit� niell�,
Jot' olet kauan liehtoellut!"--
Takana salmen Pojarin orhi
Maahan kuorskahtaa vahasuin.
Kansa jo Pojarin ymp�ri kiertyy,
Lenn�tt�in kiven lohkoja: "N�in
Herrallemme nyt lahjoja tuomme,
T�ytt�en viimeisen veroty�n".
--"Tuossa on ylpe�n Pojarin hauta,
Haudan merkkin� roukkio on.
Ravakan orhin vierehen vaipui
Korskean herran rotevat luut.
V��ryydellep� oikeus kosti,
S��tyisyys pyh� rikkojalleen.
Sorrettuin tuhat huokaus-��nt�
Salamaks yhtyi, liekki� l�i,
Rakeina koston kyynelet lankes."
T�m� on siunaus Pojarillen.

KARSIN AIKANI.

Mua revit��n ja mua raastetaan,

Kuin korpit raatelevat saalistaan.
En sanaa virki, vaikka kirvelt��,
Vaikk' kappaleita koirat h�yhelt��,
En sanaa virki, k�rsin aikani,
Vaan aikani.

Te v�ltt�k��!--nyt teit� varoitan--

M� tuliter�n miekan sivallan!
Te v�ltt�k��, jos ruuti kuuman saa,
Niin kellarikin ilmaan paukahtaa.
En sanaa virki, k�rsin aikani,
Vaan aikani.

KALJU LUOTO.

Miksi luotonen merest�

Pinnalle pilaksi nousit,
Kaljup��ksi katsellaita,
Kun et nurmena kohonna,
Kuni neitonen, kukilla
Meren soutajan suloksi,
Kunniaks oman elosi,
Tahi maannut maan omana,
Venynyt veden povessa?

Ell�s vain mokoma moiti!

Luoto on Jumalan luoma
Ihmislapsien iloksi:
Jos olis syv�lle sy�sty,
Piiloteltu pinnan alle,
Ehk' ois surma soutajalle,
Kuolema meren kululle,
Kuni kahlehet salassa
V�ijyv�iset vainolaisen.
Vaan nyt, tultua tukalan,
Y�n myrskyisen myller�iv�n,
Voitpa v�isty� pulasta
Luodolle lakeap��lle,
Kuni kultasi sylihin,
Rinnoille oman emosi.

ENKEL'-LAULU.

Nukutti �iti lapsosen

Puun varjoon liinaliekkuhun;
Suut' antoi h�lle siunaten,
Riens' itse t�itten humuhun.

Laps ��neti vaan nukkuikin,

Kuin lintu oksall' y�t�h�n,
Ja �iti voimin ahkerin
Iloisna riehui t�iss�h�n.

Nyt tuuti turvatonta se,

Ken l�yhytteli lehtoja;
Se virren lauloi lapselle,
Ken kai'utteli korpea.

Se l�mpim�n, se valon soi,

Ken kukat aamuin aukaisee;
Se suloiset unelmat toi,
Ken kev�tluonnon kultailee.--

Vaan s�vel outo illalla,

Kuin veisu, kaikui korvihin;
Siit' aateltiin: "se laulua
Lie lapsoselle enkelin!"

Jo p�ivyt sammui. Lapsen luo

Riens �iti riemuin kukkineen:
H�n syleilee, vaan--kylm' on tuo!
Tukehtui raukka ryysyilleen!

Niin:--"enkel'-laulu" �skeinen
Vuoteella lapsen veisattiin:
H�n kanssa kultap�ivyen
Valoisiin maihin muutettiin.

PERHEEN JOULUHARTAUS.

Tervakset takassa loimotteli,

Juhlap�yd�ll' loisti kynttil�inen,
Takan ymp�r' istui perhev�ki,
�sken noussut atrialta. Lapset
Kulta-oljill' iloisesti leikki,
Iloisesti muistoks' ilon tuojan.

Katkaisipa s�vel lapsileikin:

Perhe veisull' alkoi ylev�ll�
Ylistell� juhlan sankaria;
Autuaasti sointui s�velvirrat
Leimuavan liekin ymp�rill�.

Juhlavirren kuminakin taukos,

Niinkuin koski lampehen laseikse
Kuulemahan hongikon humua:
Perhe-vanhin ��nell' arvoisalla
P�yd�n ��rell' luki Raamatusta
Jaloimmasta Is�n armoty�st�.
Kiitokset ja rukouspa p��tti
Vanhuksen vakavan palveluksen.

�iti nyt kuus-vuotiasta lasta

Lauluhun kehoitti kunniaksi
Jumal-lapsen, valon ruhtinahan.
Niinkuin kukkareunuksinen virta,
Kulta-aalloin hele�sti helkkyy,
Puhdistellen juuret rantapuiden,--
Niinp� lapsen viattoman veisu
Virvoitusta valoi kuulijoihin:

Vavahteli huulet vanhojenkin,

Silm�t kiilsi kyynelkarpaleina,
Rauhanvilja solui syd�mihin,
Rauhanvilja, joulun jalo lahja.

Lapsi lakkas. ��net�nn� perhe

Tunsi, mit' ei kertoella tainnut:--
Povessansa tunsi jumaluuden.

�IDIN HAUDALLA.

Pois �iti l�ks, j�i t�nne lapsensa!

Nyt kuinka maksan huolet, vaivansa
Ja monet kyyneleens� kylvetyt
Mun sairasvuoteheni vierell�?
En maksaa voi niit' itkullani nyt,
En katkeralla murhemielell�.

Oi, kallis �iti, lahja armias,

Useesti lasna nukuin rinnoillasi
Voi, silm�ykses, sielus huokaus,
Ne syd�meni pohjaan tunkevat!
Ah, muistutukses, rintas rukous--
Ij�ti sielussan' ne valvovat!

L�ks �iti pois! Ei itku haudallaan,

Eik' kultapatsas maksa vaivojaan,--
Vaan multa t��, jon nukut helmassa
Odottain suuren p�iv�n pasunaa,
Se mullekin on maassa kalleinta--
Ah, vanhempain ja--munki hautuumaa!

Oisinko maalleni kuin kukkapuu,

Jok' kummun kunniaksi versostuu,
Jaellen ymp�r' ruusut tuoksuineen:
Niin hautas kunniana loistaisin;
Kuin kukka turpeesen, kuin kev�inen,
Niin luokses, riemuksesi raukeisin!

LIPULLE KIRKOSSA.

S� uljas lippu urho-aikojen,

S� voitonviiri t�itten veristen!
Mik' on sun tuonut aikain telmehist�
T�nn' urkuparven juhlasoitelmiin?
Siell' ennen liehuit kiihoitellen, mist�
Soi sotatorvet saloin syd�miin.

Siell' ennen liehuit, miss� parkua

Vaan kuultihin, ei juhlaveisua,
Ja kuulain pauke rummun r�min�h�n
Sekaantui siell� kuolon kutsuna,--
Vaan t��ll� taivas vuotaa el�m�h�n,
T��lt' ilon, rauhan raikuu sanoma.

Siell' ennen liehuit, miss� sankarten

Vuos' hurmehet kuin koski h�yryten,--
Nyt kyynelvirrat vuotaa hurmehena,
T��lt' uhrisauhuna k�y rukous;
Et liehu, lippu, seisot vakaisena,
Is�imme t�itten jalo muistutus!

S� sodan muisto rauhan temppeliss�.

S� t�nne johdat aikain telmehist�:
T��ll' innostutat rauhan sankareita,
Kun kerrot ihmeit', iki muistojas,
Vaan kiroukses polttava on heit�,
Jos halpan' unhoittavat toiveitas.

TAKKAVALKEAN ��RESS�.

Ter�ksell� piist� voin

Iske� liekin noin,
Niinkuin silm� silm�st�
Iskee lemmen liekki�.
Kipunat
Polttavat
Ymp�rille r�iskyy;
Kaikki v�istyy.
Liekki sy�ksyy huminalla
Kiukkuisalla
Hormihin.--
Intokin
Nuoruudessa riehuu, reuhaa,
Vaarat ymp�rilt��n peuhaa:
Kohouu,
Kirkastuu.

Liesi tyyntyy, talttuu;

Perhe ymp�rille k�y,
Rauha vaan on, tuult' ei n�y.
N�in ne raivomielet malttuu;
Miehuus seuraa nuoruutta,
J�rjen johto hurjuutta;
N�in kuin takka perheellen
Vanhemmat on lapsillen:
Valo, l�mp� virvoittava,
Karkoittava
J�rjen taudin tyhmyyden,
Sy�men kolkon kylmyyden.
Niinp� vanhemmat
Taivaan t�it� auttavat,
Juurkuin iltatuike on
Apulainen auringon.

Katso y�h�n,
Kuinka valhekuvan tuolla
Ikkunaisen ulkopuolia
Lieden ty�h�n
Melkein voisit verrata!
Petos v�lt�,
Tutki l�hemm�lt�!
Usein tyhj� valon varjo
Kolkon pimeyden tarjoo,
Vaikk' ens n�ytt�� loistoa.

Puutkin riutuu, r�ytyy,

Niinkuin ihmis-el�m�
T�ytyy
Vanhuutehen n��nty�.
Liekki puhdas, sinerv�,
Niinkuin senki
Jalo henki,
Jok' on juuri l�htev�.
Mutta raitis l�mp� j��
Huoneellen,
Perheellen;--
Miks ei siis ylev�mp��.
Maansa ja
Kansansa
Syd�miin
K�tke ihmishengen lyhtykin,
Muuttaissaan
Taivaalle loistamaan.
KAMPPIAISET.

Tuuli huojuttavi hiljaa

Pellon viljaa
Valmista.
Is�nt� tuo v�kens�:
Sirpit viuhkaa niitt�iss�
Kilvalla.
P�iv�t vierii. Kuhilaat
Vainioll' on mahdikkaat.
Syletysten jyv�kk��t
T�hk�p��t
Suutelevat toisiaan:

Kas nyt is�nt��, kuink' ilo

Kasvoilla sen v�reilee,
Silmist�ns� lemmen valo
Em�nn�lleen s�teilee.

"Kiitos Herran!
Ilmat s��si, voimat s��sti,
Niiton loppuhun n�in p��sti,
Hetken verran
Suopi huoata.--
Ravinnolla p�yt� t�yt�,
Vaimoni, nyt voimme uhrata!
T�yt� pullot, kannut, n�yt�,
Ett' on voimaa viljalta!
Kutsu miehet, k�ske naiset,
Sano, ett' on kamppiaiset,
Ett' on aika riemuita!"

Em�nt� nyt olvet laatii,

Keitt��, paistaa, h�yrytt��;
Naapurit pitoihin vaatii,
Toimi t�it� py�ritt��.

Pidot alkaa.
Vieraiks' ent�� joka henki,
Suurempi kuin pienoinenki,
Jolla vaan on kaksi jalkaa.
Lup' on sy�d�, juoda, niell�
Mielin m��rin:
K�skee antajat, ei kiell�.
Vaan ei v��rin
Vapauttaan k�yt� kenk��n.--

Sy�ty on ja loppuun liitos

Pantu: antajille kiitos.

Leikiten
Lapsiparvi kirskuu lattialla,
Pojat, tyt�t toisialla
Naureksivat, silm�t tulta iskien.
�idit, em�nn�t
 Lapsiaan ja miehi�ns� t�ht��v�t,
Haastaen
Lehmist� ja lampahista,
Villoista ja pellavista:
Ty�ns� kullai huolena.
Mutta miesten huulilla
Kunto on ja toimekkuus,
Voimakkuus:
Miesten avuja.
Ukot taas, nuo harmaap�iset,
Miettiv�iset,
Ylistellen Luojan tuomioita,
Muistelevat tekoja,
Joill' on kiitos, ansioita,
Halveksivat kaikkea,
Jok' on tuonut turmioita.

K�sist� k�y k�siin olvikannut;

Tuo on juonut, toinen aloittanut.

Ilta l�hestyy,
T�itten p��t�s, pitoin jatko.
Lepoon l�htee, joll' on pakko.
Kannut pintaralleen viel� t�ydentyy.
Vanhus, huulensa kun kastaa,
Suoraksi selk�ns� nyt nostaa,
Toivottaa:

"Maasta nouskoon kynt�j�lle kyllin

Tavaraa,
Sy�t�v�� ja juotavaa!--
H�nell�, jost' on meill' apu hellin
Ja ken suojannut on t�hk�t, korret
Pellolla,--
H�nell�p' on voima aitat, orret
T�ytt�� riistalla:
Palkita niin talon
Juhlapidon jalon."

--Vanhat pois!
Haittaa ois
Heist� nuorten kesken.--
Hyppy alkaa!
Joka jalkaa
Nostelee
Viulu, tullut �sken;
Hiki virtailee
Kautta ruskoisen posken.
Suku nuori kun nuokkuu,
Hartiot,
Vartalot
Verevyytt� huokuu.

Jokainen nyt yht� sorja,

Kuin on viljan niitossa
Ponteva;
Tanssiss' yht� nopsas, norja,
Kuin on ty�ss�, toimessa
Tukeva.

Hauskaa on totta
Puristaa tyt�n k�tt�,
Tuon ottaa,
T��n j�tt��;
Riemuss' uiden kaiken iltaa
Polkea salin siltaa,
Kunnes ilta y�h�n vie:
Tanssi taukoo, pois on tie,
Viulun kielet sorahtaa--
Kamppiaiset lopun saa.

OLVILAULU.

T�� olvi, kas t�� on herkkua vasta!

Jos tynnyr' ois oltta, en katoamasta
Maailmoja kielt�is, olvi kun j�is,
Sill' olvipa huolet hornahan veis.

Muun unhoittakoon t�� nouseva polvi,

Mut muistossaan pyh�n' olkohon olvi:
Ken unhoittaa, sen parempi ois,
Ett' astuisi maailmastakin pois.

Kas viisas V�in�m�, oltta h�n nieli,

Ja siit�p� virkos lauluhun kieli;
Ja Lemmink�inen, se urhokas mies,
My�s olven arvoa parahin ties.

Muit' urhoja paits' iloll' lausunen senki,

Ett' ois mun t�ytynyt hylj�t� henki,
Jos oltta en juonut, mutta kas nyt
Olen syntym�st' alkaen vaan el�nyt.

TOUKOKUUN 1:N� P�IV�N� V. 1870.

Jo Pohjan taivas pisaroihin puhkeaa,

Jo l�mm�nmalja loistaessaan l�ikkyy
Ja maalle terveen elonvoiman vuodattaa,
Jo talvenvalta kes�n tielt� v�istyy.

Ja linnut, jalon juhla-aamun kaunistain,

Jo t�nne rient�� matkoiltaan ja laulaa
Nyt kunniata Korkeimman, nyt toivottain
My�s menestyst� maallemme ja rauhaa.

Kuin luontohon, niin syd�mihin ihmisten

My�s kev��n lemmen taivas vuodatteli,
Ja enkel'seuran suojelijaks lintujen
Maan lapsist' ihanaisen valitseli.

Ei murhaten, mut iloisina terveht�in

Nyt lapset rient�� lintulaumain luokse,
Ei niinkuin vihollisten luo, vaan yst�v�in
He t�st�p�ivin merkittyin� juoksee.

Siis terve, Suomen lapset, "Kev�tseuroihin"!

N�in luonnon juhla-aamu kuiskuttaapi.
Siis terve linnut t�nne Pohjan laaksoihin,
T��ll' yst�vien joukko odottaapi!

MANAUS.

Meill' olkoon ansiona ty�,

Ty� kunniallinen,
Ja totuus vahva rintavy�,
Jok' ei syd�nt� sy�,
Vaan kantaa miehuuden.

Tuo kumarrusten kunnia

On halpain ansio;
Ei n�yryys kiell� miehuutta.
Vaan koirain tapana
Imarrus olkohon.

Ken m�isi maansa onnea!--

Nuo henget irstaiset:
He vieraan jalkapohjia
Nuoleevat raukkoina,
Kuin ruotuvaivaiset.

H�vetk��n h�ijyt!--h�py�
Jos verimadoill' ois:
Ei elonvoimaa, henke�,
Eik' ihmissyd�nt�
He kansallemme sois.

Nuo tunnottomat uskaltaa

Viel' luunsa saastaiset
T�n maamme poveen tallentaa,
Hyv�ill� kunniaa,
Jot' ovat h�v�isseet!

Vaan maamme multa rauhoa

Ei anna raukoillen;
Uus uljas polvi nouseva
Kiroilee muistoa
Maan kurjain semmoisten.

Ty� olkoon ansiomme vaan,

Ty� kunniallinen!
Jos nostetaan tai poljetaan,
On onni synnyinmaan
Ty�mm' alku, loppu sen.

VUODET 1872-1878.

VIIMEIST� P�IV��.

Niin muistot mieluisat,

Kuin katkerat,
Niin muistot riemujen,
Kuin murheitten:
Ne yhteen maljahan
Nyt kaikki liuennan
Ja juon.

Niin muistot lemmekk��t,

Kuin tuimap��t,
Niin rakkauden-y�t,
Kuin kostonty�t:
Totia teist� teen,
Suu kutsuu huulilleen
Ja juon.

Ja toivon maailman,
Kuin rakkulan,
N�en vaahtoharjahan
Nyt hukkuvan:
Niin helmen, kalliimman
Kuin Krasso, sulatan
Ja juon.

1872

URHOIN HAUDALLA.

Vallan tuntuvi kuin Jumal' its' olis ollunna t�ss�;

Niin pyh�, juhlahinen, jalo on koko t�� ketokumpu.
On is�sankarten pyh�, rauhallinen lepoturve,
Jost' yl�s k�y satavuotiset harmaat kunniahongat,
Tai viherj�itsee huojuen, aaltoellen elonvilja.
Nyt pojat laihoa leikkaa, miss' is�t toukoja kynti,
Miss' is�t toukoja kynti ja hurmeen kallihin kylvi.
Tass' ilo on eleskell� ja armas huolia kantaa.
Ken tyly tahtoiskaan lopen unhoittaa pyh�n haudan,
Tunnoton ken is�armasten hi'en, ty�n, veren hylk��--
Ruhjoilkoot ihanasti h�nt' is�nmaan kiroukset,
H�nt' is�nmaan pyh� taivas uhkailkoon vihasilmin!--
Ah! sano miss' suloisempi ja arvokkaamp' elon tanner?
Tass' elon kunniakentt� ja kuolokin autuas t�ss�.
T�st' en j�rk�ht�� taho viimeiseen verentilkkaan.
Kamppailut, sodat, rauha ja vastukset palavimmat
Tass' sukuhaudallaan hyv' on kest�� versovan polven.
Ken, is�nmaani, ken julma ja tapparakainalo tohtii,
Raivoellen rajup�iss��n katkertaa ilop�iv�s,
Katkertaa ilop�iv�si, lannistaa jalot rientos?
Ah, Jumal' aut'! suo koston kalpojen v�lkky� silloin!
Haamut haudoistaan nykypolvehen taas pukeutkoot.
Kuin tuli tauloa j�yt��, sortajat sy� tuli koston;
Hurmeetkin sadevihmana virvoittaa sulon haudan.
Nouskohon n�in vapauskin ruskona, kuin sulo aamu,
P�iv' elon auetkoon tahi haut', is�nmaan povi armas!

IS�NMAANI.

Jos minne kuljen, mist� l�hden,

T�� maani mulle kallis on,
Mut kallis on se vaan sent�hden,
Sen kansa kun niin armas on.
Sen kansa taas on armas siksi,
Se maansa kun tek' kallihiksi
Verell��n, k�rsimyksill��n.

Salomme vaikk' ois t�ynn� kultaa,

Hopeita hyrskyis aaltomme;
Vaikk' ois meill' loistoa ja valtaa,
Vaan konnan toit' ois muistomme,
Kansamme kulkis hylkyteit�,--
Ah! silloin maamme varjo meit�
Kuin musta haamu vainoais.

Vaan nyt ei synk�t syyt, ei hallat

Meit' is�in haudoilt' eroita,
Ei taistelut, eik' ilkivallat
Maast' armaimmasta vieroita,
Niin korvet synk�t, kallioiset,
Kuin laaksot, j�rvet tuhatmoiset--
Kaikk' ovat kalliit, rakkahat.

Takana soitten, kallioissa

Sai �idit piilon lapsineen,
Kun urhot kaatui taisteloissa,
Tai voiton toivat armailleen.
Niin korpea kuin vainioita
Luut is�in peitti, veri noita
Kostutti kallis kaikkia.

Vakaana niinkuin vuoren sein�

Kansamme puolsi maatansa;
Ei huikennellut niinkuin hein�,
S�ilytti pyh�t tapansa.
Parjatkoot tyhm�t, ett' t�� kansa
Hylj�tty, halp' on tavoiltansa--
Maan kalliin ostanut se on!

Muun riemun jos ken ry�st�is multa.

Maan' armahan kun muistot j�is:
Ne rinnassani voiman tulta
Ja innon liekin viritt�is.
Oi urhoin kehto, is�nmaani!
Suojelkoon Herra armastani,
Siunatkoon hautaa urhojen!

PALAVA KANSA.

Nyt rovioihin kansa kootkaa

Ja sytytt�k�� tulehen
Ja palavina p��st�k��tte
Taas liekkiv�iset valloilleen.

Kuin lent�v�iset tulisoihdut

He vihollista s�ikytt��
Ja ilkimykset, niinkuin s��sket,
Pois joukostamme h�vi��.

Ja silm�t tippuu peikkoin p��st�

Valoa vastustaessaan,
Ja huuhkat lakkaa huutamasta
Ja sudet n��ntyy luolissaan.

Ja salomme, nuo syksyn synk�t

Ja talven kolkot, valkenee,--
Ne l�mpi�� ja ruusut puhkee
Ja urhoin haudat aukenee.

Ja is�in henget poikiansa

Taas siunaten k�y johtamaan,
Jo kansa kuohuu innoissansa,
Kohoten t�htein kunniaan.

HER�NNYT SUOMI.

Pois sortajan valta ja ansa

Saloilta mun Suomeni maan!
Tult', intoa t�ynn� on kansa,
Pojat valmihit taistelemaan.

Et, Suomeni, nyt unisilmin

Saalistasi kaapata suo;
Siis voimasi nostaos ilmiin,
Etukyntehen kuntosi tuo!
Ken ties, vihamiehesi uhkaa
Sun silm�si puhkoa pois,
Tai ty�nt�is t�ytehen ruhkaa,
H�m�r��n sinut eksyv�n sois.

Vaan syys-y�n tonttujen kanssa

Voit rynn�t� taistelohon,
Et pelj�t� voi petokansaa,
Kun vaan valo lippunas on.

Jalo kansani ei kitukasvi,

Mut voimakas orhi on vaan,
Joka kytkyess' innoten puhkaa,
Yh� kaivaten valjahiaan.

Siis valjahat orhini ylle

Ja kansojen kilpaeluun!
Ei lainatut konkarit t�lle
Ved� vertoja p�ivin� kuun.

Niin surraten vaapsiaisparvet

Ja paarmat karkavi pois,
Ja vastukset ei satasarvet
H�t�p�ivi� tiellesi tois.

Pala, kansani voimakas henki,

Valon leimua Pohjahan luo!
L�pi vuorien vaskisienki
Etukyntehen kuntosi tuo!

LAULU VUOKSELLA.

Mahtavasti,
Voimakkaasti
Saimaan aallot vy�ryy Vuoksessa.
Vuori nostaa poikiaan
Veden voimaa kiusaamaan,
Synnytellen salakaria.
Leikitenp� hyp�ht��
Niist� aalto kuohup��.
Mahtavasti,
Voimakkaasti
Saimaan aallot vy�ryy Vuoksessa.

Virran raisun
Mahti paisuu,
Vuoren vastuksista vimmastuu.
J�ykk�p�isen kallion
Kylki vastassa nyt on--
Ahdistettu aalto rajustuu!
Kuohut uppiniskoissaan
Eesp�in ty�nt�� toisiaan.
Mahtavasti,
Voimakkaasti
Saimaan aallot vy�ryy Vuoksessa.

Aaltoin vimman
Kiukkuisimman
Tielt� s�rkyy voimat kallion:
Kas, kuin �hkym�h�n j��
Vuori jyrkk�, h�rk�p��,
Syrjin katsoo virran voittohon.
Mets�, ��net�n kuin y�,
N�kee aaltoin ihmety�n.
Mahtavasti,
Voimakkaasti
Saimaan aallot vy�ryy Vuoksessa.

Maalle sullen,
Kiusatullen,
Voitonvirtt� laulaa Imatra.
Saimaan aallot uneljaat
Vuoksessa on voimakkaat,
Kalliot niit' ei voi kahlita.
Niinp' on kansa Suomenmaan,
Her�tty��n, noustuaan,
Mahtavasti,
Voimakkaasti
Ilkivaltain muurit murtava.

TUNNETHAN IMPENI?

Tunnethan impeni kaunoisen?

H�neth�n tuntevi jokainen!
No niin, yht' armas on synnyinmaani,
Yht' armas on se ja ihana.

Kuin vuorten metsist� lehv�inen

On neito kukkiva, kev�inen,
Jonk' otsa-kumpua seppel suojaa
Ja tukka tuulessa lainehtii.

Tuo aalto on sinisilm�inen,

Kuin neito helmassa sulhasen,
Ja rannat aalloillen suuta suikkaa,
Kuin sulho kultansa huulillen.

Jok' aamu kultaavi ruskollaan,

Jok' ilta painavi ruusujaan
Tuon sinisilm�isen poskip�ihin,
Tuon aallon armahan kalvohon.

T��ll' armas on koti kultani,

Jonk' is�t taistellen perkasi;
Ja tuoli' on kirkko, jonk' kainalossa
On hautakumpu mun vanhempain.

On maani kaunis ja kansalla

On voima tenhokas tallella.
Oi kallis maani ja jalo kansa,
Oi kansa uljas ja voimakas!

Tunnethan impeni kaunoisen?

H�neth�n tuntevi jokainen!
No niin, yht' armas on synnyinmaani,
Yht' armas on se ja ihana.

VANGITTU �ITI.

Y�ll' istui vangittuna linnassa

Murheinen �iti, lapsi rinnoilla,
Sodassa, verta niellehess�, jo
Kuol' is� lapsen, �idin puoliso,
Suomelleen sortuen,
Sen onnellen.

Hirmuisna karjui vihollinen, kuin

Hirmuinen tiiker', etsein sakkasuin
Uutt' ydint� ja verenvaahtoa.
Niin �idin luo ja lapsen julmana
Vihollissoturi
K�y, lausuvi:

"Sun p��sinp�iv�s, vaimo, l�hestyy!

Iloitse! Kas kuin poikas �llistyy!
Armosta olet vangiks' otettu,
S� muutoin paikall' oisit tapettu,
Kun miehes kuollehen
N�it py�rtyen.

Kun suoritat nuo helpot lunnahat,

Ett' aseman ja piilon ilmoitat,
Mihink� piili sotajoukko se,
Jok '�sken sy�ksyi p��lle joukkomme--
Koht' astut vapaana
Pois linnasta.

Kavahda! Kuule linnan tornista

Vapaitten petolintuin kirkuna.
No, eik�s koske korvarumpuhus
Kahleitten kalke, vankein uikutus?
Ne maasi lapsia
On kurjia!"

Vavahti �iti, lapsi parkasi,

Kun julmur' raaka sis��n karkasi.
Vaan pelko ensi kyyneliss� jo
Valahti pois. Vaikk' uhkas turmio,
Vakaasti �iti vaan
K�y lausumaan:

"Voin olla vanki, kuolla vankina,

Kun s�ilyss� on maani kunnia!
Vaan uhrata en verta urhojen
Voi edest� n�in halpain, heikkojen,
Kuin �iti lapsineen
On kansalleen.

Oi sotilas! jos syd�n rinnassas

Sun onpi, eik� kiven kannikas,
Et vainot�ill�s veren vikoja
Niskoilles etsi viattomilta!
Ne tahra sotilaan
On kunniaan.--

Ja kaunihin mun oiskin ollunna

T��n lapsen kanssa silloin sortua,
Kun armahani hurmevirrat mun
L�i py�rryksiin kuin sieluun ammutun.
M� siit� virkosin
Vaan--kahleihin!"

Irvist�in nauroi julma sotamies:

"Sun kahlees katkeaa ja loppuu ties
T�� maallinen. Nyt surman satulaan
Saat kohta istua ja ratsastaa
Kuolleitten kamalaan
Y�maailmaan.

Sun silm�s kirkastuu! ja riemusta

Suu muhoilee my�s tuolla lapsella!
Te kuolost' iloitsette? Malttakaa!
Voin l�ht�helvetin ma valmistaa.
Se riemut h�lvent��,
Vaan tuskat j��.

Tuon poikas ensin n�et paistuvan,

Sun hiilloksilla sitten korvennan.
Yks sana vaan sun t�st� pelastaa:
"Tahdotko sotajoukon ilmoittaa?
Lupaatko tehd� sen?"--
Vaan �iti: "En!"

Mies myrkkyinen pois l�ksi. �itip�

Polvilleen vaipui, lapsi syliss�:
"Nyt, taivaan Herra, tahtos pyh�n n�in,
S� armosilmin katsot meihin p�in:--
Suot kuolla kansallein
Mun lapsinein.

Vaan lapseni, jos tahdot, pelasta:

Se miehen� vois maataan palvella!
Viaton s��st�! Kunnialla mun
Suo kuolla, urhoin edest' uhratun:
Niin lapsen is�nmaa,
Mun kuolo, saa."

N�in �iti rukoili ja silm�ns�

Nyt muuriss' aukon l�ysi--�kki�
Siit' ulos laski lapsen itkev�n
Kuin suuhun surman kaikki nielev�n,
Vaikk' antoi enkelten
Sen k�tehen.

Taas julmur' raaka sis��n karkasi,

K�dest� miekanter� irvisti.
Ja j�ljess� toi toinen kattilaa
Tulisten hiilten alla hehkuvaa:
N�in ilmi helvetti
Nyt uhkasi.

H�rnist�in miekkaa toinen karjahti:

"Nyt t�nne lapses!"--"Sen vei enkeli!
Kun armoa ei teilt� riitt�nyt,
Sit' olen taivahalta pyyt�nyt."--
"Vait! istu kattilaan
Nyt kiehumaan!"

N�in komentaen, nilkosilmi��n

H�n toverilleen paahtoi �hmiss��n.--
Kas silloinpa, kuin iskein valkeaa,
Uroolta vaimo miekan sivaltaa!--
Rintaansa sy�ksee sen
Nyt--kaatuen.

Y� kirkastui ja kahleet helsk�hti,

��n' outo vankein keskelt' t�r�hti:
"Oi, jalo vaimo, maasi kunnia,
S� sankar-arvon ostit vankina!
Vapaina urhot maan
Nyt puoltakaan!"

NEITI IISA ASP'IN HAUDALLA.

k. 12/11 1872.

Lausuttu vainajan hautakiven nostettua Jyv�skyl�n hautausmaalla

kes�kuun 7 p�iv�n� 1874.

Tuoll' aina, miss� Pohjantulten palo

Y�n synkeydelt� rauhan valloittaa,
Siell' yleni se ihmishenki jalo,
Jon ruumista tuo hauta tallentaa.

Siell' yleni h�n, siell� syttyi koitto

Sieluunsa Pohjan taivaspalosta,
Ja is�nmaalle kunnia ja voitto
S�teili vienosti sen valosta.

Ja siell� h�lle sielun hartautta

Her�tti salon syv� huokaus;
Siell' antoi rauhan, riemun runsautta
Kotoisen lammen tyyni kirkkaus.
Mut Pohjan tuli, kerta syttyneen�,
Ei rauhaa suo, se tahtoo valaista,
Kun p�iv�ks' y�n se n�kis muuttuneena,
Silloinpa vasta l�yt�is lepoa.

Se Pohjan neiden rauhatonna sy�ksi

Valoa is�nmaalle kantamaan,
Se rinnastansa levonlaulut ry�sti,
Kamppaavan kosken nosti pauhaamaan.

Vaan taivaan tult' on kauan mahdotonta

Maan lapsen kest��, tomu-asunnon:
Tuo toivon maa, tuo t�htein valtakunta
Taivaisten tulten asuinpaikka on.

Kas sinne Pohjan leimuna my�s lenti

Kukinto-ajallansa neitonen;
T��ll' lep�� ruumis, siell' on puhdas henki,
Kotoisen lammen tyynt� nauttien.

J�i laulun ruusut haudalleen ja t�nne

J�i yst�v�t ja siskot suremaan.
Vaan hautakumpu kuiskaa: El�m�nne
Valoksi loistakohon synnyinmaan.

LYHYT KES�.

On lyhyt kes� Pohjolassa, on,

Sit' usein t�ytyy, usein surkutella:
T�in tuskin lintu ehtii lentohon,
T�in tuskin kev�tlaulut lauleskella,
Niin myrsky jo sen lannistaa, ja h�n
On n�hty kuolevan ja n��ntyv�n.

TOHTORI R. POL�N'ILLE

50:n� syntym�p�iv�n� 23/4 1873.

Taivas, ota kiitos meilt�,

Kiitoksemme lahjoistas:
Miehi� suot Suomellemme
Jotka johtaa kansoas!

Niinp� puolen sataa vuotta

T�st� taakse syntyi mies,
Taimi puhkes, puuksi paisui--
Myrskyt torjua se ties.

Moni nyt jo viikset kantaa

Jok' on lasna kuullunna
Miehest�, jok' kaikki antaa
Kansalleen ja maallensa.

Jos ken suomenkielt� sortaa,

Esill' on h�n aseillaan,
Valmis aina valon teit�
Kansallensa avaamaan.

Ja jos kansaa tunnet, sielt�

Kuulet rintain huokuvan:
Suomenkielen puoltajata
Kiitt�v�n ja siunaavan.

Syd�n sulaa, silm�t vettyy,

Korvillaan kun kuulla saa
Kansan suusta nimet urhoin,
Jotka maataan rakastaa.

Nimihinp� niihin sulkee

Suomen kansa armaakseen
Kunnialla kunnon miehen,
Nimen--Rietrikki Pol�n.

ARMAANSA KADOTTANUT.

Ykstoista vuotiaana vasta

Kisailin, kun jo taivahasta
Kuiskaili mulle rakkaus.
Kakstoista t�ytin t�in ja tuskin,
Niin sammui tuo ens' rakkauskin,--
Sen tukahdutti kateus.

Lie viidestoista vuosi tullut:

Taas rakastuin--voi ihmishullut!
Me palamme kuin rohtimet!--
Vaan pian sammui rohdintutta:
M� kylmenin ja etsin uutta,
N�in vierauntui syd�met.

Vuos' yhdeskolmatt' ehti tulla:

Kuin ter�ksell� karkaistulla
M� iskin lemmen valkean:
Voi tuhat, voi sit' armautta,
Sit' ihmissielun kirkkautta!--
Vaan sen vei surma hautahan.

H�n kuoli! Ken vois ihmetell�,

Jos, synke�ll� syd�mell�,
Suon kyynelvirran vuotavan?
Vei kateus--ei murhe siit�;
S�i halla--tapahtuuhan niit�;--
Vaan surma vie mun surmahan!
ENKEL'ARMAHANI.

M� enkeliksi tulla himoitsin,

Kun enkel' oli armahanikin.
Mut tomussa mun ollessani, jo
H�n loisti kirkasna kuin aurinko.
Kun siipi�ns� tahdoin sukostella,
Ne v�lkkyiv�t jo Luojan istuimella.
"Tee, Luoja, minut enkeliksi, tee!"
Niin sieluni viel' aina huokailee.
Himoitsen yh� armahani luo,
Ja kerran hetki koittaneekin tuo.
Maan mustan tomut p��lt�ni kun puistan,
M� rinnoill' enkel'armahani loistan.

HELMIN L�HT�.

Syys itki kes�n l�htemist�,

Vaan syksy raukan kyynelist�
Ei kes� kulta huolinut--
Ol' el�m� sen sammunut.

Ja kes�n sammuessa impi,

Kev�ist� kukkaa kaunihimpi,
Pois l�hti maailmasta: h�n
Taivaasen n�kyi rient�v�n.

H�n iltaruskon rauetessa

Vaaleena lep�s vuotehessa,
Ja noustess' aamuauringon
Vierell��n kyynelseura on.

Uus p�iv� katsoi kyyneleit�,

Ja taivas parven enkeleit�
L�hetti immen noutamaan,--
Maan lapsille j�i muisto vaan.

Vaan muisto kasvoi kukkasiksi,

Haudalla immen loistaviksi;
Niit' yst�vien kyyneleet
On illoin, aamuin kastelleet.

HELMI.

Sairas on Helmi:
Sen rusoposkien
Ruusuinen seppel
Kuihtunut on.

Kuoliko ruusut?
Ei--mut on enkeli
Autuain maahan
Kantanut ne.

Sairas on Helmi:
Sen sulosilmien
On palo armas
Himme� jo.

Sammuiko liekki?
Ei--mut on enkeli
Autuain maahan
Kantanut sen.

Kuollut on Helmi:
Sen jalo henki jo
Kalpean haamun
J�tt�nyt on.

Kuoliko Helmi?
Ei--mut on enkeli
Kantanut sen.
Autuain maahan

Purppuraposkin,
Leimuva-silm�n�
Autuain maass' on
Helmeni nyt.

Y�N KUU JA T�HDET.

Y�n kuu ja t�hdet miksi noin

H��joukon lailla loistavat?
M� mietin.--Arvata jo voin:
Unissaan henget hurskahat
Taivaassa k�yv�t vieraisilla,
Siit' ilo syttyy taivahilla:
Y�n kuu ja t�hdet loistavat.

SUREVALLE SULHOLLE.

Kansanlaulun tapaan.

Ell�s surko nuorukainen, ell�s huolko ylk�!

Eih�n sua armahasi ik�n�ns� hylk��.

H�nk� sinut unhottaisi? Kuinka taidat luulla?

Ennen aallot j�rviss�mme j��tyis kes�kuulla.

Voishan kukat kuihtua ja syys ja talvi tulla,

Immen syd�n liekkiv�inen s�il�ss' ain' on sulia.

Muut jos kaikki unhoittais sun, eih�n Suomen impi:

H�lle maansa, armahansa muit' on kallihimpi.

KUVAN VAAN.

Ja viimeksi
H�n katsahti
Kultansa kuvaa illalla.
Ja noustuaan
Sen povestaan
Taas ensin otti aamulla.
H�n siunasi
Ja rukoili
Tuo kullan kuva rinnoillaan--
Ja muistanpa, kun kuollessaan
H�n vaipui, kuva huulillaan.
Vaan tiedet��n,
Ett' el�iss��n
H�n muut' ei n�hnyt kullastaan,
Kuin--kuvan vaan.

ER�S MATKA POHJANMAALTA.

Ah, kuink' armas muistilleni

Matk' on Pohjanmaalta pois:
Neiti istui vierell�ni,
Ah, jos viel� siin� ois!

"Kerro, kerro!" kuiskui neiti.--

"Sano mit� kertoisin!"--
"Jokos murhe muistos peitti?"--
"Ei, m� eksyin toiveihin."--

"Mit�s toivot?"--"Enp� jaksa

Toivoa t�t' enemp��!
Toivoisinpa, ett' t�� matka
Meill' ois ij�t' kest�v��."--

"P�iv�st�kin tulee loppu,

Illan ruskot l�hestyy!
Matkan p��h�n meill' on hoppu,
Aika-kulta t�rkistyy."

N�in se neiti,--mut kas t��lt�

M�ki kuvettansa tuo;
Taivas nousee m�en p��lt�--
Onkos kaikki totta nuo?

"Eih�n taivas maahan riit�!"--

"Riitt��p�s, kun koskee noin!
Parahin sen tunnen siit�,
Autuas kun olla voin."

Vaan nyt silmiin astuu maamme!

Tuolta j�rvet aukeaa,
Tuolla vuoren n�hd� saamme,
Hartioitaan kohoittaa.

Oi te laaksot, niemet, saaret,

Kenp� helmassanne ois,
Vierell' armas lemmen aarre,
Koskaan sielt' ei pyrkis pois!

N�in ma lauloin, ratas kulki,

L�pi seutuin armaitten,
Vaan en lempe�ni julki
Voinut laulaa immellen.

P�iv� h�m�r��n jo vaipui,

Min� unelmihin j�in:
K�ten' immen vy�lle taipui,
P��ni rinnoillensa p�in.

Ah, kuin armasta!--"No varsa!

Juokse, eth�n seist� saa!"--
K�ten' impi varreltansa
P��sti--p��ni kohoaa.

Syd�meni sulaa aivan,

Koht' on matka p��ttynyt.
Suutakaan en saanut! taivaan
Kadotan!--Jo p��ttyi nyt!

KES�MUISTO LOHJALTA.

Maantietkin auhdot Lohjan nummella

Mun silmiss�ni n�ytti kukkivan,
Ja taivas loisti Lohjan aalloista
Mun rintahani onnen rauhaisan.

Ja laaksojen ja saarten kukastot

M� hymyhuulin kuulin kuiskuneen:
Maan nurmet, mets�t, vuoret, vainiot
On lemmen tulta nousseet tulvilleen.

Miss' oli lintuin laulut vaienneet,

Siell' oksat puun sai lehdet kielikseen,
Ja, kuin ois tuulet sormin soitelleet,
M� luulin suvilintuin laulelleen.
Ja �ill� soudellessa, vaikka kuu
Ja t�hdet piili pilven peitossa,
Venheess� taivas mulle kirkastuu--
N�in aurinkoni immen kasvoissa.

Nyt pois on impi, poissa aurinko

Ja nurmi vaan nyt hiekkaa tuoksuttaa,
Ei kukkain hymy, lintuin laulelo
Voi Lohjan maita mulle sulostaa.

J�i Lohja, j�i. Nyt rinta rauhaton

Vaan kaipausta hiljaa laulelee:
Ah, armas neiti! onni, rauha on
Sun luonasi--sun kanssas pakenee.

LEMPI.

Mun el�m�ni aamuruskona

S�, lempi, loistat, palat tulena.
Vaan p�iv�n valjetessa laajenet
Ja syd�meni joka sopukan
S� puhdistat kuin kes�taivahan,
Niin koko el�m�ni valaiset.

Vaan illan tullen, ilman viileten

Ja lempip�iv�n maassa sammuen,
Mik' onpi silloin iltarusko tuo?
Ikuisen lemmen aamukoi se on,
On juhla-aamu, joka lepohon
Tomusta kutsuu meid�t Luojan luo.

POJAN LAULU.

En lempi� m� tahtois
Teater'lavalla,
En kihloja my�s kantais
Tyt�llen kirkossa.
Vaan laaksossa, kun kaksi
Syd�nt� kaksin on,
Kuullessa lehtolintuin,
N�hdess� ruususton--
Siell' armahani huulet
Sais' ensi suutelon.
Kas sielt� linnut kantais
Taivaille sanoman,
Ja ruusuin tuoksu t�ytt�is
Lemmell� maailman.
H�N.

Kuin hoikka Pohjan neiti

H�n onpi varreltaan,
Pelloilla kasvatettu
Viljaisen Pohjanmaan.
Ja kasvot H�meen immen
On h�ll� kainommat
Kuin laaksot, mets�lammet
H�meess� hohtavat.
Silm�ins� sulo, s�ihky
Kuin Savon tytt�ren,
Saimaalla p�iv�n nousu
Ei niin lie herttainen.
Jo mainitsenko tukkaa
Niin tumman ruskeaa,
Kuin salohon syys-ilta
Sulattais purppuraa.
Vaan armain aartehista
On syd�n kultani,
Kuin Suomen naisen syd�n:
Sulouden temppeli.

SYKSYN TULLEN.

I.

Jos olet mun,

Tuo syyskin kev�h�ksi k�y.
Jos olet mun,
Ei myrskyt taivahalta n�y.
Ei ruoho lakastu,
Ei lehti kellastu,
Ei j��dy aallotkaan,
Hymyilee taivas vaan,
Ei tule talvi, vaikka n�ytt��,
Vaan kev�t syd�meni t�ytt��,
Jos olet mun.

II.

Syys l�hestyy.
Jok' aamu kukat kyynelehtii,
Jok' ilta heist' yks surkastuu.
Pois linnut laaksoistamme l�hti,
Nyt laulaa tuuli hallasuu;
Pois l�hti linnut, veiv�t kanssa
Mun armahani parvessansa--
Kauniisen kaikki ihastuu.--
Tuoll' on h�n, merten tuolla puolla.
Kun j�tti, antoi rukkasensa
L�hteiss��n mulle kullallensa
Ja k�ski syksyn tullen kuolla.
Mutt' enp�s kuole kiusoinkaan!
Syys tullut on, m� el�n vaan--
M� el�n! Ja kun kev�t koittaa
Kun uudet ruusut puhkeaa,
Voin uuden armahan m� voittaa,
Voin riemuita ja rakastaa.

POHJATUULELLE.

Syys muita uhkaa Pohjolasta,

Syyshallat muita pelj�tt��,
M� pohjatuulten huo'unnasta
Kev�tt� toivon lempe��.
M� kenties aivan syytt� luulen
Niin lempe�ksi pohjatuulen.

Et vaan, oi tuuli vankkasiipi,

"Ei"-sanaa immelt�ni tuo!
Sen tuotko--koht' y�hallat hiipii
Viluisna syd�meni luo.
M� kenties sent��n suotta luulen
Niin ankaraksi pohjatuulen.

M� toivon pohjatuulen tuovan

Simaisen lemmen sanelman,
Niin ruusut rintahani luovan,
Niin luovan kukkamaailman.
M� kenties sent��n syytt� luulen
Niin lempe�ksi pohjatuulen.

Nupussaan kukat syd�meni

Uneksii puhjetaksensa;
Oi, tuuli, s��st� kukkaseni,
Ett'eiv�t kuole kehdossa!
M� kenties sent��n suotta luulen
Niin ankaraksi pohjatuulen.

Puhalla, armas pohjatuuli,

Rintaani lemmen sanelma:
Kun impen' ei lie hallahuuli,
H�n kukkani suo puhjeta.
M� kenties sent��n syyst� luulen
Niin armahaksi pohjatuulen.

POHJATUULEN TUOMISET.

Oi ruusut rintani,
Oi vilustunehet,
Oi surkastunehet!--
Oi ruusut rintani,
Kuink' ovat kuollehet!

Kuink' uskalsin ja voin

Hyyn, hallan tuulelta
Rukoilla rakkautta!
Kuink' uskalsin ja voin--
Toi talven pohjola!

Toi talven, linnut vei

Ohitse etel��n.
Ne lauloi menness��n:
"Ei tytt�s lemmi, ei"--
J�i kannel itkem��n.

El' itke, kannel, noin,

El' itke ruusujas,
Sureksi lintujas!
Viel' et lie onnetoin:
Voit soida Suomestas.

Pois lempi kielilt�s,

Pois kaiu kuolemaan!--
Vaan Suomi ainiaan
On lempitytt�n�s:
Soi kannel synnyinmaan!

H�ILYV�T SAARET.

Oi maailma, mun mereni,

Kuin h�ilyv�t on saaresi!
Kas valtameri saariansa
Ei kuohuttele juuriltansa--
Sun saares yh� h�ilyvi.

Sun aaltois ajoll' ihmiset

On saaret tuhatlukuiset.
Kun luokse toistensa he rient��,
Sun mielijohtos heit� kielt��--
Heit' aavikolle viskelet.

M� pieni luoto tahdoin vaan

Liitt�id� saareen kukkivaan;
Sun kitas silloin, ahnasmieli
Kurimus, kukkasaaren nieli--
M� aaltoihin j�in huojumaan.

Taas toinen, saarten ruhtinas,

Niin kev�inen, niin loistokas!--
"Sun ruusu-rinnoilles m� liityn,
Saan rauhan autuaan, kun piityn
Ihailemaan sun tuoksuas!"
Niin uneksin ja toivotin,
M� saari saarta hyv�ilin,--
Vaan silloin aalto raisu kiskoi
Mun saareni, sen kauas viskoi:
Taas yksin j�in y�myrskyihin.

Y�n ep�toivo, h�mm�stys

Ja ulapalla eksymys
Mun sy�ksi kurimusta kohti;
Vaan silloin taivahalta hohti
Valoisan t�hden v�lk�hdys.

Nuo t�hdet Jumal-asunnoista

Meist' ep�toivon tuskat poistaa.
Ja kukkasaaret saarta vasten
Uneksuu lailla autuasten,
On meri hetkeks tyyntynyt.

Kupeesta saaren liittyneen

N�en pikku saarten syntyneen:
Ne kasvaa, kukkii, riemuitseepi,
Vaan kurimus ain' ahmaileepi--
Se nielee saaret lapsineen.

Oi, t�hti, johda kulkevaa,

�l' aaltoin anna johdattaa!
Kas tuolla luoksein saari kiit��,
S�, taivas, voit mun siihen liitt��,
Kaks yhdeksi voit sulattaa!

Jo kuulen lintuin laulua,

Jo tunnen kukkain tuoksua,
Jo nautin, taivas, sointuisuuttas,
Syleilen, saari, kauneuttas--
Jo rauhoittuupi maailma.

LEMMINK�ISEN LAULU.

Ei lampea v�lkkynyt rauhaisaa

Mun kotini ikkunan alla,
Vaan koskipa vaahtosi vallaton--
Siit' aina on rintani rauhaton,
Kuin aallolla taistelevalla.

Ei vakainen huo'unta hongikon,

Vaan lietopa lehtojen helke
Mun heijaili lapsuen kehtohon--
Siit' aina mun mieleni lieto on
Kuin tuulessa lehtien v�ike.

Ja en lepovuonna m� syntynyt,
Vaan sota oli ankara silloin:
Sen pauhussa viettelin vuosia--
Siit' ain' iloty�ni on taistella,
Kun on sota myrskyis� milloin.

N�in kuohun m� aikani koskena

Ja lemminp� lietona hetken.
M� taistelen--toivonpa voittoa,
Kun armahan �itini helmassa
Olen p��tt�nyt melskeisen retken.

ELONI.

Mun eloni t��ll' on kuin astunta

Petollisella haudan kannella,
Jok' usein upottaa
Ja uhkaa vajottaa
Povehen mustan kirkkomullan.

Niin maassa riemu mulle pilkahtuu

Kuin pilvitaivahalta valju kuu,
Ja immen rakkaus,
Kuin t�hden kirkkaus,
Vaan kaukaa hohtaa kaipausta.

On elon kukat tomumajassa

Kuin Lapin kev�t hetken loistava,
Ja harvoin kypsyv�t
T��ll' ehj�t hedelm�t:
Ne toivon maa voi valmistella.

JOULUT�HTI.

Taivaalla muinen t�hti kiilsi,

Kuningas t�htiparvien.
Sen syd�nt' usein murhe viilsi,
N�hdess� vaivat ihmisten;
Ja, surren synkeytt� maan,
H�n j�tti riemun ylh�isen
Ja astui maata loistamaan.

Majaanpa pienehen t�ht' ensin

Valonsa pyh�n vuodatti;
Siit' ymp�r' ihmiskunnan lensi,
Syd�met, mielet l�mmitti.
H�n kuoleman ja varjoin maan
El�m�n maaksi kirkasti,
Ja rauhan toi sit' asumaan.

Tuo t�hti synke�st� y�st�

Valoisan armop�iv�n loi,
Ja ihmissielut harhaty�st�
Totuuden tielle vied� voi.
H�n, taivahinen kirkkaus,
Joul'-aamuhun tuon valon toi,
On _>maan ja taivaan valkeus_.

T�HTEIN TANSSI.

Pihalla taivaan tanssivan ma n��n

Tuon t�htiparven ringiss��n.
Sen keskell' loiste auringon
On valonsoihtu summaton.

Hymyillen katsoo tanssiseuroja

Auringon silm� valvova;
Vaan suruns�tein himme'in
Vilahtaa t�htiin eksyviin.

Oi onneton, ken t�htyeist� vaan

Vieraantuu alkuvalostaan:
Se j�hmettyen, sammuen,
Musertuu avaruutehen!

Vaan toiset, "Herran kehr��" kiert�en,

Radallaan riemuin tanssien,
Valoa juovat, loistavat--
Rinnoille p�iv�n nukkuvat.

Maan lapset, tomun siki�tkin me

Valolla Luojan loistamme:
El�m� riemujansa tuo,
Kun Herran Henki valons' suo.

Vaan onneton, ken Luojast' eksynee:

Sen sielun soinnut vaikenee,
Syd�men liekit sammuu--h�n
Rintansa tuntee j��htyv�n!

Oi taivaan soihtu tanssiseuroines!

Ken onnellisna rinnoilles
Tuikahtaa vois ja ken sais sun,
Sun luonas soinnun kaivatun!

MAAPALLO.

Mun syd�meni kive� lie raskahinta varmaan,

Kun toisinaan pois puhkaista on rintakeh�ni.
Ei kovaa tok', ei j�hme�� kuin kylki vuoren harmaan,
Kosk' useasti kuohul�hteen lailla l�ikkyvi.

Maapallon nuorna kerrotaan my�s tulikehr� olleen,

Joss' aaltoeli kalliot ja vuoret virtana;
Kun hiukan vanhui, kerrotaan maan kuoren kovaks' tulleen,
Vaikk' ydin malmivuorineen viel' uhkui kuumana.

Vaan ydin kuuma pintahan kuohutti kukkatarhat,

Loi maahan avull' auringon puut, ruohot, pensastot,
El�imet--riemuks' toisilleen niin halvimmat kuin parhaat,
T�ynn' el�m��, t�ynn' onnea viherti vainiot!

N�in kev�tloistossansa maa heloitti nuorna ollen,

Vaan joskus rinta pakahtui nuort' tulta kuohumaan,
Kun kirousta nousnehen n�k' elon-vainiollen--
Sen poltti, rankaisi--ja taas s�vystyi innostaan.

Mon' ennustaa, ett' ydin, maan vanhaksi tullen, j��htyy--

Tuot' ennustusta, rintani, el' usko kauheaa!
Kun ain' on liekit valveilla, el�m� maassa viihtyy,
Maa autioksi kallioks' ei kohmettua saa!

Maapallo ihmissyd�n on, joss' aaltoelee tulta,

Tult' aaltoilee, kun nuoruutta sen ydin uhkuaa.
Ah, syd�n, hedelm�itse my�s, kuin kukkii kev�tmulta,
Jos puhkeat, niin rankaise vaan _pahaa_ maailmaa!

EI--JOS.

Ei purjelaivat n�hd�
sais aaltoin huojuvan,
Jos tuulet aina torkkuis,
ei n�ytt�is valvovan.
Vaan myrsky-y�t on Herran hallussa.

Maan valkeat ei koskaan

valaisten ruskottais,
Jos hiilihin ne hiipuis,
ei leimuks' lekahtais.
Vaan vaaratulta Herra torjukoon.

Ei el�m�, ei henki
maailmaa valloittais,
Jos haltioiss' ei koskaan
maan lapset touhuais.
Vaan torju, Herra, murhan enkelit!

TOMUSSA.

Mudassa uivat helmisimpukat,

Hiekasta virran kulta huuhdellaan,
Timantit er�maasta nousevat--
Tomussa kaikk' on kalleudet maan.
Vaan ihmisrinnan mutal�htehest�
Maan arvoisimmat l�ytyy aartehet.
Jos kaivaa voisin, kirkkaiksi ne pest�,
Tuhannet loisin maalle loistehet.

Ma loisin valot, jotka l�mmitt�is

Ja elonvoimaa paistais maailmaan;
Ei Pohjan j��tk��n kukkimatta j�is,
Ja Pohjan kansa hehkuis loistossaan.

Niin, loisin, loisin--moinen raukka luoja!

Omatkin kalleuteni uppoais,
jos aarteitten ei korkein ilmituoja
Rintani tomuun joskus puhaltais.

KUKKA JA LINTU.

Kukan ymp�ri
Leikki lapsia,
Lapset kiitteli:
Kah kuin kaunista!
Kukka tuoksui vaan
Eik� tauonnut,
Kukka loisti vaan
Eik� kuihtunut--
Kuihtui vasta syksyn tultua.

Linnun ymp�ri
Leikki lapsia,
Lapset kiitteli
Linnun laulua.
Lintu lauloi vaan
Eik� tauonnut,
Lauloi innoissaan,
Pois ei muuttanut--
Muutti vasta syksyn tultua.

Kukka kaunihin
Lienet, lapsonen,
Lienet lintukin
Laulu-lahjainen:
Kiihdy tuoksumaan,
Konsa hyv�ill��n,
Laula parhailtaan,
Konsa kiitell��n--
Tauota voit syksyn tultua.

PIKKU ILMA.
Helmass' �idin, suojass' is�n
Pikku Ilma iloitsee,
Aamup�iv�n, kev�tkes�n
Riemuja h�n nautitsee.

Rauhan laakso �idin helma,

Jossa sadut kukoistaa,
Is�n syliss� taas Ilma
Hongan turviss' istahtaa.

P�ivyt hell� hymyileepi

Is�n, �idin kasvoista,
Joka silm� tuikkeleepi
H�lle t�htivalona.

Ilman kyynelkin on armas,

Kuin y�n kyynel kes�isen;
Raitis on se eik� karvas,
Ei kuin myrskyt murheitten.

Taas kun riemuita h�n saapi,

Enkelitkin riemastuu,
Ja ken h�nt� katsahtaapi,
Silt� murhe surkastuu.

Taivas, ell�s viek� maasta

Tuota viatonta pois!
T��ll' ois monta autuasta,
Monta puhdasta jos ois.

LAPSEN OSA.

Naapurihin Tuomo aamull' astui

Iloissahan, hyppyhynkin valmis;
Vuorotellen vihellys ja laulu
Tuomon suusta hilpe�sti raikkui.

"Miksi, Tuomo"--em�nt� n�in kysyi--

"L�ikkyvi nyt ilos' yli laitain?
Joko onni lapsilles soi leiv�n,
Puuttehessa ennen itkeneille,
Vaiko otti osan heist� Tuoni
Majoillensa riistarikkahille?"

"Eip� Tuoni ottanut, mut leip�

Taivahasta putosi, kun kuuteen
Lapsehen loi Luoja seitsem�nnen.
H�lle "hengen antaja suo leiv�n",
Leiv�n, jot' ei nauti viel� lapsi;
Toisillenpa osansa siis j��pi.
Ty�t� anon, em�nt�, nyt sulta
Iloissani Luojan antimista."
�ITI LAPSELLE.

Nyt, Herran lahja, lep��t helmassani,

Vaan kerta lep��t Luojan helmassa;
Nyt imet elon voimaa rinnoistani,
Ikuisen elon imet taivaasta;
Nyt leikkielet halvoin heppeleisi,
Taivaassa voitonpalmu tarjotaan;
Hymyillen katselet nyt kasvojani,
Sun kerta Herran kasvot kirkastaa.
Ja ��nes heikko, usein murheellinen,
On riemulaulu seuroiss' enkelten:
Viaton unimaailmasi viimein
On ilmestyv� riemuks' autuuden.

KODISTA JA KOTIIN.

Kun j�tin kodin hyv�sti,

Syntypaikkani parahan,
Taivas pilvihin pimeni,
Ilma heltyi itkem�h�n;
Ihmissyd�met syv�sti
Huokaeli, huolten pilvi
Niist� synnytti satehen.

Kun kodista matkustelin,

Tiep� pystyhyn pys�hti,
Vastamaaksi vainiotkin,
Matkan tuuletkin tukalti,

Vinkui vastahan vihuri;

Kaikki ihmiset ivalla
Tiepuolista tirkisteli,
Mua pilkaten poloista.

K��nnyinp� kotihin koito:

Nytp� vainiot viherti,
My�t�tuulet tuuditteli,
Maat m�elti menness�ni,
Kulkeissan' alam�ke�
Kodin kultaisen pihalle:
Taivas kiilsi kirkkahana
P�iv�n paistavan valossa,
Luonto riemussa rehoitti,
Ihmiset ilon v�ess�
Mun syliins� sieppaeli.

Niinp' on vierahisin kulku,

Kuin syksyll� surman suuhun;
Niinp� on kotihin kulku,
Kuin kev��ll� kullan luokse.
KUUN SAMMUTTAJAT.

Kiiruusti apuhun kaikki jo!

Miss' ovat kiulut ja ammehet,
Ves'-ruiskut, rattahat, hevoset?
Tuoll' yltyy valkean vahinko,
Sen leimu v�ikkyvi kauhuna:
Kohoontuu, n�ettek�s, pilvihin
Hivuksin liekki nyt punaisin,
Kuin orhin kaulakin kaareva!

N�in talost' �kki� tuoksahti

Nyt v�ki valkean vaarahan,
Ja vuoren taakse se kiiruhti,
Sielt' uskoi tult' yl�s kuohuvan.
Syys-illan riensiv�t h�m�r��,
Jop' aukas' huutoihin h�t� suun;
Vaan silm�t vuorella selvi��,
Kun n�hd� saavat he hell�n--kuun.

TAIKAVOIDE.

Kolme kertaa kolme

Koston rauhoittaa,
Kolme kertaa kolme
Surman karkoittaa,
Kolme kertaa kolme
Haavat parantaa.

Ruoste kirkonkellon,
Tuhka kyisen pellon,
L�hdevett� lemmon
Kanna kiehumaan.

Ydinpihka puusta,
Vaahto karjun suusta,
Hammas hiiden suusta
Tunge kattilaan.

Ihmisverta nuorta,
Muru ikivuorta,
Lemmon leiv�n kuorta
Ty�nn� hautumaan.

Kiehuvi,
Kuohuvi,--
Kypsyy.

J��htynyt,
Pentynyt,--
Haavaan.

Kirvelee,
Paranee,--
Terves!

Kolme kertaa kolme

Koston rauhoittaa,
Kolme kertaa kolme
Surman karkoittaa,
Kolme kertaa kolme
Haavat parantaa.

VIINANPOLTTAJAN SANAT.

Kiehu kattila,
Si'it� sappea,
Jolla py�rryt�
Ihmishenke�.

H�yry polttavin,
Liity liekkihin,
Niinp� vimmahan
Sy�kset maailman.

Liemi vaahtoinen,
Loitsi ihmisten
Himot nielem��n
Neste h�yryn��n.

Maistanut ken on,

Olkoon rauhaton,
Siks' kun juodessaan
Kurkku sauhuaa.

P�� kun selvi��,

Syd�n kirvelt��,
Kunnes suitsuvi
Niinkuin helvetti.

HURJAN VIISASTELUA.

Ken moittii, sano, ken,

Jos viiniss' uiskelen?
Maailma tukehtuis
Ja ain' ois tomuinen,
Jos viiniss� ei uis.

Ken moittii, sano, ken,

Jos sy�ksyn tulehen?
Kun viin' ei puhdistaa
Voi saastaa syd�men,
Sen liekit kirkastaa.

N�in vuoroin uiskelen

Ja sy�ksyn tulehen:
M� viiniss� vaan uin
Ja lemmen tulehen
M� sy�ksyn p�in ja suin.

VYYHTYNYT.

Y�t p�iv�t yht� mittaa nyt

Tuo lapsi park' on itkenyt
Rinnoilla �itiarmaan:
Sairasna pieni vaikeroi,
Kertoilla kipujaan ei voi,
Kun sanoiksi sen ��n' ei soi--
H�n kenties kuolee varmaan.

Y�t p�iv�t �it' on valvonut,

On rukoellut, toivonut
Herralta lahjaa kahta:
"Laps' armas terveheksi luo,
Kotihin lapsen is� tuo,
Selkeen� h�nt� n�hd� suo!"--
Ken noita kielt�� mahtaa?

Y�t p�iv�t is� juonut vaan

On kapakassa raivossaan,
Ei muista kotiparkaa;
Vaan kaikk' kun tuhlannut h�n on,
J�rkeens� niellyt turmion,
Niin koti johtuu muistohon--
H�n sinne vihdoin karkaa.

On �iti vuotehella nyt

Ja laps' on hiukan vyyhtynyt,
Kun haamu tulla horjuu:
Ov' aukenee ja lonkahtaa,
Sis�lle haamu horjahtaa,
Vaan taas laps' sairas kirahtaa--
Tuost' is� hurja karjuu.

Last' �iti heijaa polvillaan,

Mut pieni kiihtyy itkussaan,
Ei saa h�n unt', ei rauhaa.
�it' itkee my�s ja vapisee,
On hiljaisna ja rukoilee,
Mies mielet�n kun kiroilee
Ja huimap�isn� pauhaa.

Juur' �iti lasta siunasi,

Vaan kohta huone t�r�hti,
Kun kirous soi raskas:
Syliss� pieni s�ps�hti,
Sen kyynelvirrat vaikeni,
H�n riutui, syd�n seisahti--
Nyt Herra korjaa lastas!

Y� rauhoittui. Mut aamulla

Sairasti �iti vuoteella,
Kalpeena nukkui lapsi.
Vaan is� huokaa tuskissaan,
Valittaa, itkee polvillaan,
Kun lapsi h�nt' ei milloinkaan
Tunnusta vanhemmaksi.

LOISEN POIKA.

Pimeess� synnyit pirtiss�

S� mustaan maailmaan;
Vaan �itis p�iv�n rinteell�
Sun kantoi kasvamaan.

Loispoika pirtin pime��n

J�i yksin �itineen;
H�ll' ehk' ei �idin silm�k��n
Paistellut syd�meen.

Sinulle �iti lauloi n�in:

"Valosta puhkeaa
Maan ruusut--valost' yst�v�in
My�s syd�n aukeaa."

Loispoika pirtin nurkassa

Peikoista kuuli vaan.
H�ll' �iti lauloi: "Petoja
On asuvaiset maan."

N�in tunteet julmat, katkerat

Poik' imi �idist��n;
Sai pedon kynnet, hampahat,
Pirtist� l�hteiss��n.

Nyt loisen poika maailmaa

Hurjasti raatelee:
Y�t murhaten h�n rosvoaa,
Korvessa karkelee.

Ja kyl�n kansa vapisee

Nyt loisen pojasta,
H�nt' etsii, h�nt� vainoilee
Kuin mets�n petoa.

Oi kyl�n kansa, laskekaa

Valoa pirttihin,
Ja loisen poikaa muistakaa,
Sen hirmut�it�kin!

M�SS��VILLE SUUNSOITTAJILLE.

Tulta kurkkuhun
Ty�nn�n teille, kun
Huutaa hoikotatte!
Milloin is�nmaa
Teist� miehen saa?--
Kielt�nne vaan sille palpatatte!

Ja kun synnyinmaa
Teilt� parhaaltaan
Vaatii uhrianne,
Mielen katkeran,
J�isen Gehennan
Tarjoatte sille rinnastanne.

Herra hengest�s
Iske liekki�s
Noihin rahkasoihin!
Tunge rintoihin
Tulta Horebin,
Sielut ett� syttyis salamoihin!

SYRJ�HDYS.

No, v�itelk�� min v�ittelette,

Jos uskotte sen taikka ette--
Vaan syd�n luotiin ihmiselle
Ens oikealle kupehelle.
Mut syntihin kun langettiin,
Niin vasemmalle kaaduttiin,
My�s sinne sortui syd�npalli--
Siit' asti kaikk' on mullin mallin.

SUKU-ETU.

Jaloa on sukua
Sander'; ei siis lukua,
Vaikka juo ja huilaa suotta:
Esi-is�in t�ihin luottaa.
UUSI MAAILMA.

Ma noitur' olla tahdon nyt,

Lumooja, velho verraton--
Ma riidan irvihampahan
Pois manaan tielt� maailman--
Luon rauhan sulo-sovinnon.

Ma vihan, kateuden ty�t

Ja kostonhimon alhaisen
Pois loitsin--rakkauden vaan
Ma kutsun maata asumaan,
Maan lapsill' luomaan autuuden.

Nuo himot, surman siitt�m�t,

Ja kaiken vainon, v��ryyden
Sanalla ruhjon syvyyteen:
Totuuden p��st�n valloilleen,
Perint��n valta-istuimen.

Y�n maasta kadotan m� pois,

Ja k�rsimys ja vaivaisuus
Lieventyy suloisuutehen:
N�in valonmaahan uutehen
J�� puhdas kuolemattomuus.

Maailman mik� rumentaa,

Mi saastuttavi el�m�n,
Sen avaruuden rajoista
Pois karkoitan--maa ihana,
Kuin taivas, n�hd��n v�lkkyv�n.

Maa autuain n�in valmis on--

Maan lapset siihen joutukaa!
Vaan kenp� joutuu, hylj�tk��n
H�n rumat henget sy�mest��n:
H��kauneutta vaaditaan.

Siipenne tomust' irrottain

Siis nouskaa kilpalennossa!
Kohotkaa valon syd�meen,
Unelmain iki totuuteen,
Ihaillen jumal'-istuinta!

P�IV�N S�DE.

Oi, jos p�iv�n s�de �isin,

Niin sun silm�is kautta voisin
Tunkeutua sieluhus!
Valona siell' l�mmitt�isin,
Mit' ois mustaa, h�vitt�isin:
Vallan voittais sulous.
Vaan m�, ollen itse musta,
Kaipaelen valaistusta--
Sin� sieluhuni k�yt.
Siell� loistat puhtautta,
Kauneutta, hurskautta--
Toivon-t�hten�ni n�yt.

Olet p�iv�n s�de hell�,

Joka lemmell' ij�isell�
Johdat mun luo auringon,
Josta rauhaa autuasta,
Josta--itse Jumalasta--
Vuotaa voima elohon.

MATKA AURINKOON.

Maast' ihminen luo auringon

Matkustaa kuoltuansa.
S� tied�t, siell� Luoja on,
Odottain lapsiansa.
Vaan t�hdiss� H�n matkalla
Suo lasten huo'ata.

H�n lemmen s�teill' l�hett��

Autuutta matkaajille,
Vaan valo kirkkain yll�tt��
T�hdille l�hemmille.
Siks' usein Venus-t�htehen
Halaapi ihminen.

Maass' onni vaan suo _vaskih��t_

Riemulla viett��ksemme.
H��t juomme--kohta myrskys��t
Jo pauhaa etehemme.
Ei kauan kest� onni maan,
Kuin maistimiksi vaan.

V�synyt taistelosta jo
Nyt puuhaa l�ht��ns�.
Maan j�tt��. Kirkas aurinko
Vaan loistaa silmiss�ns�.
Taas v�syy tiell�, poikkeaa--
Venukseen seisahtaa.

Kas riemua, min nostattaa

Uus tulokas nyt siell�,
Vaikk' itse matkan vaivoista
H�n itkusilm' on viel�!
Vaan toivo pyyhkii kyyneleet,
Maan muistot viimeiset.

Nyt lempi satakertainen

Heloittaa auringosta,
_Hopeah�it�_ tanssien
Saat laulaa Merkuriosta:
Kas sinne Venus-t�hdest�
Himoitset l�hte�.

Maan lasten lemmen-jumala,

Tuo Venus, meit' ei voita:
Henkemme etsii korkeinta,
Himoitsee auringoita.
Kas sinne--lempiviikot vaan
Kun loppuu--matkataan!

S� sanot: "Lentot�hti�!"
Ei, nuot on enkeleit�.
Kautt' ilman, Luojan k�skyst�,
Noin kaitsevat he meit�.
Oi riemua, kun astutaan
Merkurion satamaan!

Nyt lempi tuhatkertainen

Vastaamme tulvaileepi,
Ja _kultah�it�_ tanssien
Nyt sielu riemuitseepi.
Ja meri, t�ynn� hekkumaa,
Eteemme aukeaa.

Vaan tuonne, ah maa autuain!

Oi tuonne Luojan luokse
Nyt henki siivin innokkain
Halk' avaruuden juoksee.
H�n valloittaa tuon uuden maan,
Totuus on miekkanaan.

_Timanttih�it�_ oi ken vois

Kuvailla luotu kieli!
On murhe, tuska, vaiva poiss',
Autuutta t�ynn' on mieli.
Auringost' auringoihin p�in
Me matkustamme n�in.

LAULAJAN LAPSET.

Sun lapses, laulaja, on kummanlaiset:

Jo synnytty��n t�ysikasvuiset,
Ja lausehet on suussa sointuvaiset,
On usein purevaiset hampahaiset,
Vaan joskus huulet leikinlaskuiset.

Vakaasti toisinaan kuin hongan humu

Nuo lapset haastavat, ja otsallaan
Heill' useast' on surun synkk� sumu;
Vaan suru tuo on maasta noussut tomu,
Mi lemmen valkealla poltetaan.
Niin, lempisilmin, t�ynn� rakkautta
On laulajani lapset ainiaan.
He leikitellen suosii viisautta,
Vaan v�ltt�v�t sen yliherrautta
Ja kauneutta luovat maailmaan.

Vaan, Herran t�hden, jospa suuttumahan

Nuo jumal'-lapset syntyiss��n jo saat:
Lemmenkin liekit vihan valkeahan
Vaihtuupi silloin, sytt�in kapinahan
Ja kukistaen kaupungit ja maat.

Ikuiset kuin nuo t�hdet korkeuden

On laulajani _jalot_ siitt�m�t.
Maan y�h�n paistavat he kirkkauden
Ja l�mmitt�v�t j�isen kolkkouden,
Maan ��rist' ��rihin n�in lent�v�t.

KUN KERTA V�SYN.

Kun kerta v�syn enk� jaksa laulaa,

Kas silloin kastan kuolemaksein kaulaa,
Ja l�hden pois maat' is�in kiusaamasta,
Vaan kuoltuani laulan taivahasta.

Suo anteeks' silloin, armas maani, mulle,

Runoilijalle surmaan tuomitulle!
Sun h�pe�kses el�isin; kun kuolen,
Sun kunniasi kasvaa toisen puolen.

M� taivahille mainet�it�s soitan,

Sielt' arvoseppeleit� sulle voitan;
Ja kev�tp�iv�n paistaessa sielt�
Tuon saloillesi tuhat satakielt�.

Ja taivahasta laulan maailmalle,

Runoillen sanat mets�n huminalle,
Ja lainehille loiskiville rannan
Syvyyden suusta sanoja m� kannan.

Kun myrsky-y� on, meuruaa kun tuulet,

Sanani niiden s�veleiss� kuulet,
Ja ukkosenpa tulen pauhinassa
Sanoja lausun voiman Jumalasta.

KAS NYT EN LAULA.

Kas nyt en laula, en!

Kun paimen, hyppelen
M�ill�, kunnahilla,
Kukkivilla.

Kev��ll� laulelin,
Kun lauloi linnutkin:
Nyt hoitaa p��sky pieni��n,
Niin, kenties, peippo, kerttunen,
T�in tuskin kuulet leivosen,
Ja rastas sata s�velt��n
Jo vaihtoi tiukkuvirtehen;
Huus k�ki ammoin: "hoiloilo",
Ja p��tti laulun jo.

Joukossa laulais huonoinkin,

Ja yksin, kun ei kuultaisin;
Vaan kuullen monen kultasuun,
Pilannen ehk� laulupuun,
Halvennan virretkin:
Siis kes�n viet�n n�in ja noin,
Vaan syksyll' yhty� m� voin
Taas l�ht�virsihin.

Kas nyt en laula, en!

Kuin paimen, hyppelen
M�ill�, kunnahilla,
Kukkivilla.

MAANTYTT�.

Maantytt� syntyi kotonaan,

H�n syntyi laulamaan:
H�n lauloi kotikunnailla
Ja riemastutti rintoja,
Ja kansa riensi kuohuna
Nyt h�nt� kuulemaan.

Maantytt� kulki kaupunkiin

Ja lauloi tiell�kin:
H�n kiitti koti armastaan,
Ylisti leikkikumpujaan--
Kaikk' kansa juoksi kuulemaan,
Kun tytt� lauloi niin.

Ja tytt� kaupungille sai

H�n lauluvallan sai:
Nyt korvansa kun aukaisi,
Sen syd�nsuonet hehkuili--
Vaan kateus viel' ylpeili,
Maantyt�n halventain.

Maantytt� salon syd�mmeen

Palasi lauluineen:
H�n hetken korven rinnasta
Kuunnella tahtoi rastasta,
Sen s�veleit� seurata--
Taas l�ksi lauluilleen.

Nyt ken sen laulun kuuli vaan,

Sen syd�n palamaan!
Maa, kaupunki nyt riemastui
Ja h�ijyt henget kukistui,
Ja korvat kaikkein auentui
Maantyt�n laulantaan.

MOKOMA LEMPI.

Kev��ll� kun kihlasin

Syksyll� sain rukkaset,
N�ink�s luonnon kuollessa
Kuolee lemmen kukkaset?

Syksyll� taas kihlasin--

Kev��ll� sain rukkaset,
N�ink�s vasten luontoa
Kuolee lemmen kukkaset?
Tuost' en valheesta nyt huolis,
Ettei muka lempi kuolis.

NIITTYPURO.

N�in moititaan: voi kuink' on murheinen

Ja synk�n musta niittypuron juoksu,
Vaikk' onkin niityn mets� lehv�inen
Ja partahilla kukkain tuhat tuoksu.

Ei muisteta: tuo puro kotoisin

On synk�lt� ja hallaiselta suolta,
Ja korven kautta juosten, kuulikin
Se n�lj�nh�t��, itkua ja huolta.

Nyt, kukkaniityn l�pi kulkeissaan,

Vilkastui puro, iloisammin hyppii,
Vaan murhe kuvastuupi muodossaan,
Kun rinnassa viel' entismuistot sykkii.

TUETTU P��.

"On mulla syd�n vasemmalla,

Vaan jotain puuttuu oikealta,
Sen vuoksi elo kaikkialla
Niin tuntuu heikolt', ontuvalta:
Tuo syrj�paino laitaan kiskoo,
Useesti vasemmalle viskoo,
Pois eksytt�� tielt' oikealta."

Niin nurkui mies. Vaan naisen kainon

Kun puolelleen l�ys' oikealle,
H�n tunsi kohta tasapainon
Ja toisin lauloi maailmalle:
"Mies naisen p�� on, pappi lukee!
Niin, kyll�--syd�n kun vaan tukee
Sen, ettei eksy hunningalle."

VASEN PUOLI.

Kun kunniamerkkej� annetaan,

Ne pannaan rintahan vasempaan,
On t�hdet�n oikea puoli.
Ja morsiusneito, kun kukkasen
Istuttaa rintahan poikasen,
Oikeesta puolest' ei huoli.

Kas pappia--kelle h�n paukuttaa?

H�n vaan syd�npohjia kuohuttaa
Ja j�rjen syrj�h�n k�ytt��.
Ja laulaja--kelle h�n laulelee?
H�n sy�nt�si ruusuilla kiehtoelee
Ja kukkien tuoksulla t�ytt��.

Ken liittyisi kylm�h�n j�rkehen?

Vasemmallapa on syd�n l�mp�inen,
Se valtias kenp� sen voittaa:
H�n j�rkesi mykk�n� seisottaa
Ja maailmoita h�n valloittaa--
Se valtias kenp� sen voittaa.

KULTAA.

Kultaa, tytt�ni, kultaa sulta m� kaipaan,

Rikkaudetta ja aarteitt' en tule aikaan.
Kultaa t�ytesi! ulkokulta ei kelpaa,
Ontto jos sisus on tai t�ynn' iki velkaa.

Onkin, tytt�ni kalliimp' onpi kuin kulta,

Verrakseen min� halp' olen tuhka ja multa.
Vaan ken k�yh� on, rikkautt' etsivi silloin,
Rikkaall' ei rikas tarpeeseen ole milloin.
AATTEHET.

Oi, jalot aattehet,

T�htyet taivahan!
Tuulet jos myrskyiset
Puskevat laivahan,
T�htien johtohon
Luottaen tie
Aukevi, aavikon
Halki mi vie,
Luo levon valkaman.

Oi, jalot aattehet,

Voittajat kuoleman!
Maass' elonkukkaset
N�ytt�v�t kuihtuvan,
Vaan s�de aattehen
Taas elon luo,
Taas kev�t ruusujen
Tuoksua tuo,
Vallaten maailman.

PAIMENET.

ENSIMAINEN JAKSO.

On ilta. Pirtin istujat

N�ytt��pi rauhaisalle,
Vaan ikkunasta ikkunaan
K�y levotonna Kalle.
Rinnassa h�ll' ei katumus--
Poskilla kev�t-tuoreus
Toist', aivan toista todistaa,
Ja silmiens� palon
S� luulet luovan, loitsivan
T�hdille uuden valon.

H�n harteva ja varteva,

H�ll' otsa kirkas hohtaa;
Tuo otsa kirkas, kaareva
Pelvotta vaarat kohtaa.
Syys-y�lle vastakohtana
On tukka liinan valkea.
Mut huolta kantaa rinnassaan
Ja rauhatonna kulkee,
Kun laulut �idin lauhkean
Tiet, ovet h�it� sulkee.

"Et mallassaunaan menn� saa

T�n' iltana, se muista!
Nuo miettehet nyt mielest�is
Vaan, poika parka, poista!
Syys-illat on ja pitk�t y�t,
Vaan viel' ei lopu iltaty�t:
Voit veist�� re'en kaplaita
Tai p�rehi� vuolla--
Niin, luulen, is�s tahtoo--y�ks'
On sulle s�nky tuolla.

Ei muulloin iltavalkea
Niin hauskuta kuin silloin,
Kun perhe kaikk' on kotona
Ja takan ymp�r' illoin.
My�s silloin vanha rukkini
Voi py�r�hdell� helposti,
Ja huolet, joita kantaa saa
Lapsestaan vanhin aina,
Ei silloin muistu mielehen,
Ei h�yhent�k��n paina."

N�in �iti, polkein rukkiaan,

Pojalle lauleskeli,
Puut paukkuen kun takassa
Ratosti leimueli.
Vaan Kalle y�h�n synke��n
T�hysti--ter�ssilmist��n
H�n ehk� syys-y�n pilvihin
Valoa luoda tahtoi.--
Tuost' �idill' outo aavistus
Rinnassa piill� mahtoi.

Sis�lle is� astui nyt,

Mies lyhyt, vankka varsi.
Entist� k�skev�mpi on
Nyt h�ll� k�yt�sparsi.
H�n poikahan kun katsahtaa,
Sen k�skyksi het' oivaltaa:
"S� otat ev�skontin nyt,
Kirveen ja pyssyn parhaan!
Kuin nuoli nopsa, kiiruhtaa
Saat Villin niittytarhaan!

On karhut, kuulin, kaataneet

Kyl�st� orhin nuoren.
Muu hevosparvi paennut
On turviin R�ih�vuoren.
Kyl�ss� kaiken nuorison
On hanke karhun-ajohon.
M� h�pe�n, jos poikani
Ei siell' ois' joukon kanssa;
Kun nuoremp' oisin, nuolena
Saapuisin seuranansa."

Kuin p�iv�n silm�ter�lt�

Pois pilvet pyyhkii tuuli,
Niin Kallen y� nyt kirkastui,
Tuon sanoman kun kuuli.--
"Tult' iskee nuorten kantap��t,
Vaan vanhain pohkeissa on j��t!
Kun korven herran turkki vaan
Silmiini vilkahtaapi,
Niin mets�n rinta raikahtaa
Ja karhu kellahtaapi!"

Mut tuohon is�: "Maitosuut

Noin kerskaa ennen ty�t�.
Kun voiton toisit kotihin,
Muut kiitoksen tois my�t�."
Vaan n�it� Kalle kuulisko?
H�n valmis l�ht�h�n on jo.
Mut l�hteiss��n mit' etsii h�n?--
H�n s��st�makeisensa
Kokoopi kontin pohjahan--
Ne viepi kullallensa.

Kyl�ss� matkan varrella

On Kallen Mari kulta.
Kev��st� asti kummankin
Rinnassa hehkui tulta.
Kuustoista t�ytti kumpikin,
Kun kev�t puhkes kukkihin.
On syys--se kes�n kuihdutti,
Vaan loistaa nuorukaiset;
Rehoittaa ruusut poskien,
On rinnat paisuvaiset.

Syys-ilt' on, t�htein silm' ei n�y,

Kuu hallava ei paista.
Keveesti Kalle kiiruhtaa,
Y�n synkeytt' ei muista.
Syys vaikk' on kolkko, kukaton,
Vaan t�htitarhan, ruususton
Rinnassaan poika s�ilytt��
Ja laulaa riemuisasti;
Noin vuoroin laulaa, vihelt��
H�n mallassaunaan asti.

Kas, h�yry sauhun sekainen

Ovesta tupruaapi.
K�y joutuin, Kalle, kiiruhda,
Jo Mari odottaapi!
Ah, makeata l�mmint�!
Oi Maria, kuin lempe�!
Sen tukka liekin leimuna
Harteilla lainehtiipi;
Kuin lintunen h�n liikkuvi,
Kuin p��sky sirkosiipi.

Uunissa hiillos punoittaa,

Kas Marin poskip�it�!
Oi, sulho, aamun koittavan
S� luulet, n�hden n�it�.
Sinerv� liekki hiilloksen
On leimu Marin silmien.
Oi, poika, etsi taivahas
Ja joudu tytt�s luokse!
Oi, muista aamuruskoas
Ja kiiruisammin juokse!
Kuin tulen kieli tuikuttaa
Pihdiss� p�revalo,
Ja viulu-Aapran s�vel soi,
Rehoittaa nuorten ilo.
He permannolla pelmuaa,
Ken laulelee, ken rallattaa.--
Kupeessa uunin yksin��n
Ei sirkan virsi soinut,
Ei soinut sirkan--Mari ei
My�s laulella nyt voinut.

"Pois, Aapra, viulu! laulut pois!

Syys-y�ll' ei leikki sovi!--
Vaan ken se kopsii ulkona?
Aukeeko saunan ovi?
Oi, soita, Aapra! laulakaa!
Nyt vallan vaikka tanssi saa!
Ah, oisko sein�t, katto pois,
Sais hyppi� kuin hullut!
Taas Mari onnen lapsi on:
On Kalle kulta tullut."--

"Oi, Mari, katso konttihin--

Kas siell� ispin�it�!
Tuo suukkosi!"--"Oi, Kalle, noin
S� kuljet yksin �it�!
Kas t��lt� naurispaistikkaat
Ja ohra-pannukaakut saat.
T��ll' yst�v�s' ja kultas' on,
Et yksin l�hde varmaan;
Voit hetken hell�n viipy�
Ja laulaa luona armaan."

Niin kuiskuivat, ja Aapra taas

Viritti viuluansa;
Sai Kalle, Mari rinnakkain
Taas laulaa muistojansa.
Hymyili huulimansikat
Ja silm�t�hdet loistivat.
Syys synkk� vaihtui riemuhun,
Neidoiksi karhut vaihtui;
Loi lempi sielut kahleihin
Ja vaaran pelko haihtui.

He ylistellen lauloivat
Suloa paimenmuistoin,
Kuin kautt' ois rinnan kulkeneet
Purojen, mets�puistoin:--
Kuink' kev�t uhkui armautta,
Kuink' kes� kantoi kukkia,
Syys kuink' on runsas lahjoistaan,
Syys-illat rauhaisia,
Ja talven j�ill� leikitkin
Kuink' ovat raittihia.
KUN VOISIN.

Ylh�inen mets�st�j�
N�in lauloi kulkeissaan:
"Oi teit� laakson lehdot,
Kanervat kangasmaan,
Puut pienet, puolan varret
Ja korven m�kkinen!

Teilt' ei vie myrskyt rauhaa,

Ei tuiske tuulien;
Teill' aina kaste kirkas
Otsalla loistelee,
Luonanne perhot py�rii
Ja linnut laulelee.
Niin tyyness' aina oisin,
Kun voisin."

Vaan k�yh� mieron poika

Tien varrell' lauloi n�in:
"Te hongat uljaslatvat
Taivaasen k�ytte p�in;
Palatsit teist� paisuu
Valoisat aina vaan--
Mit' on nuo laakson lehv�t
Pimeess� piilossaan!--
Te tuulten juhlavirtt�
Synnyitte laulamaan,
Saleina loistollisna
Soitollen kaikumaan.--
Niin ylh�inen ain' oisin,
Kun voisin."

Vaan paimen huiluhuuli

Polulla soitti noin:
"Kuin raitis kev�ttuuli,
Vapaana laulaa voin:
Kuin kuuset huokaa, silloin
Hartaammin laulelen,
Ja myrskyll' entis-aikain
Murheita muistelen.

Ja kosken pauhu kertoo

Kuink' ennen taisteltiin,
Vaan laakso tuolla kutsuu
Iloihin nykyisiin.
T�llaisna aina oisin,
Kun voisin.

Kas t��ll� lintu laulaa

Ilonsa, huolensa,
Ja kukka armas kuiskaa
Suloimmat toivonsa.
M� rinnassani tunnen
Purojen helkkehen,
Ja aamukaste kirkas
Mik' on, sen tuntenen:
On paimentyt�n silm�,
Jok' etsii kukkia
Laaksossa--poika poimii
Aholla marjoja.--
T�llaisna aina oisin,
Kun voisin."

AAMULLA.

Tutu, tuu, jo p�iv� koittaa,

Tutu, tuu, jo paimen soittaa
Laitumelle laumojaan:
Laajan laakson, ruohomaan,
Virran vieremille,
Miss' on paimenille
Kukkakumpu, marjamaa,
Miss� lauma rauhan saa
Rehoittaa.

Ahdas laidun, lauma n�lk�inen

Syy on paimenten.--
Tutu, tuu, jo kellot kaikuu,
Tutu, tuu, jo torvet raikuu:
Riemu aamun, rauha illallen.

KES�AIKA.

On kev�t. Paimentorvi soi

Ja soipi karjan kellot.
Jo nurmen nukka vihannoi,
Vihoittaa viljapellot.
Purosen partailla vilppahan
Puut puhkeaapi jo lehteen,
Ja paimentytt� h�n kirkkahan
Istuupi laidalla l�hteen.

Ja tuores kev�tvesa on
Purosen luona poika;
On raitis h�n ja huoleton,
Kuin toivon-, riemun-aika.
On puhdas l�hde se tytt�nen
Ja poika kuin kev�ttuuli,
Ei heit� hallan ja myrskyjen
Viel' ole koskenut huuli.

Heill' el�m� on aavistus,

Kuin toivon aamurusko:
On haaveksiva rukous,
On murtumaton usko.
Min kev�t k�tkevi kohdussaan,
Sen kes� kukkina kantaa;
Ja syys kun joutuvi, tultuaan
Se lahjat runsahat antaa.

Sai toiste nurmi kukkihin,

Her�si tunnot nuorten,
Puroset niinkuin ilmihin
Rinnoista puhkee vuorten;
Niin sammalm�tt�h�ll' istahtaa
Luo tyt�n poika nyt tohti.--
Vaan luudat, siivil�t singoittaa
Tuo tytt� poikasta kohti!

Ei poika suutu--poimi vaan

Ropeisen mansikoita:
Nyt tytt� ylv�s nauramaan
Ja huolinut ei noita!
Vaan sitten suolla kun luutineen
H�n karjan j�lki� astui--
Jo vaipui multahan, lietteeseen,
Ja tytt� parka nyt kastui!

Poik' avuks' ehti, rynt�ill��n

Kummulle tyt�n kantoi:
Nyt kiitokset jo mieliss��n
"Marjoista" tytt� antoi.
Ja sammalm�tt�h�ll' istua
Luo tyt�n poika nyt tohti;
Nyt silm�t s�ihkyiv�t riemua,
Nyt posket ruusuja hohti.

* * * * *

On kes�. Kummut kukkivat,

Aholla marjat hohtaa,
Ja paimenlapset iloisat
Nyt usein toistaan kohtaa.
He marjat kukkihin vaihtavat
Ja miss� kulkevat, siell�
Jo vuortenrinnatkin huokuvat
Ja laaksot on ilomieli�.

On p�iv� kuuma, helteinen

Ja harvoin k�ki kukkuu;
Niin paimentytt� kukkien
Keskelle v�syi--nukkuu.
Kuin mets�ruusujen haltijaa
Nyt kes�n henget�r suojaa,
On tyyni rauha, on pyh� maa
Ja luonto kiitt�vi Luojaa.

Katveesta paimenpoika vaan

Tuon n�kee suloisuuden;
On hiljaa, tuskin huokuikaan--
H�n havahtuu vois muuten!
Vaan silloin kellot soi karjojen,
Jotk' eell� paarmojen kiili:--
Her�si tytt� ja--poikanen
Nyt taakse pensahan piili!

* * * * *

Vaan kev�t, kes� lyhyinen

Kuin siivin ohi kulkee.
Syys saapuu, suru paimenten
Ja riemun laaksot sulkee.
Jo laumast' on susi kaatanut
Parasta hiehoa kaksi:
Nyt paimentytt� on muuttunut,
On k�ynyt murheisemmaksi.

Vaan paimenpoika lohduttaa:

"Kas pellon kuhilaita!--
Ne hiehoja taas kasvattaa!--
Ja muista niittymaita.
Suo syksyn tulla! ja talvi tuo
Paimenten juhlivan joulun,
Talv'-illat raittihin riemun suo,
Kun viulu soi kera laulun."

Niin kes� vierii paimenten

Ja muistot hell�t painaa;
Yks' etsii toista kaivaten,
Yhdess� oisvat aina.
Kun sitten n�in kes�t vuorottain
On mennyt, toisia tullut,
Niin poika, tytt�nen rinnakkain
On vihkityynyll� ollut.

ILTALAULU.

Ukon ilmaa, sadetta,

Tyynt�, p�iv�n paistetta--
Ken niit' aamull' aatteli!
Vaan kun p�iv� mennyt on,
Kaikki johtuu muistohon,
Ilta kaikki muistavi.

P�iv�n silm� sammuva

Luopi iltaruskonsa
Vainioille, metsillen.
V�sytt�� jos paimenta,
Viel� soittaa torvea
Hyv�stiksi saloillen.

Kyl� viljavainion
Keskelt' aukee; laaksohon
Rauhaisaan se viettelee.
Sauhut kohden taivasta
Nousee ilta-uhrina,
Laakson virta vilisee.
Kyl�n lapset laulaen
Rient�v�t luo paimenen:
"Miss� mets�n tuomiset?"
Karja ammoo, kellot soi:
P�iv�n voiton ilta toi,
Kyl�n lapset riemuiset.

Sinne lauma kyll�inen

Edell� k�y paimenen.
Heltehest� v�syneet
Siell� virvoitusta saa.
Paiment' innoll' odottaa
Siell� kasvot kaivanneet.

Petoin kanssa kamppailla,

Myrskyss' olla, ukkoista
Kokea jos p�iv�n saa,
Kunhan illan tultua
L�ytyy koti rauhaisa--
Taistella se kannattaa.

PAIMENTEN TALVILAULU.

On kes� mennyt paimenten,

Ja kuihtui kes�n kukka;
Syys ohitse on myrskyinen,
Pois mets�n keltatukka.
Ne mennehet,
Vaan paimenet
On talven pakkasissa
Viel' iloiset,
Kuin t�htyet
Tuoll' yl�taivosissa.

Vaan kukkalaaksot muistoineen

Ei heit� paimenlasta:
Ne piilee paimensyd�meen
Viluhun kuolemasta.
Viel' lauluja
Kuin niitulla
Saat kuulla paimenelta!
On ruusuja
Sen poskilla,
Ei poistu pakkaselta.

Nyt paimen mets�st' ajelee

Vaan havuja ja multaa,
Ja mieli t�ynn� hehkuilee
Vaan hunajaa ja kultaa!
H�n muistelee,
Kuink' kutelee
Nyt tytt� kangastansa,
Tai neulonee
Ja kehr�ilee
H�n �itimummon kanssa.

Ja h�n, jok' kutoo palttinaa,

H�n ket� aatteleepi?
H�n muistaa mullan-ajajaa,
H�nest� lauleleepi.
Oi, poikanen
Jos tytt�sen
K�dest� paidan saisi--
Ois l�mp�inen!
Vaan noin nyt ken
Toivottaa uskaltaisi!

Saas jouluaamun joutua,

Voi hauskaa, riemullista!
Kun tervaslyhtyin loistossa
On kyl�t juhlallisna.
Ja kilvassa
Kun kelloissa
Kirkolle varsat juoksee!--
On tullunna
Nyt valoa
Maan paimenlasten luokse.

On Hiivanuutti, Laskiain
Kaks suurta talven juhlaa.
Oi, niist� kieli laula vain,
Et turhan p�iten tuhlaa!
Kun illoilla
Soi raitilla
Tuhatta kellokaulaa!
Kun varsat vaan
On vaahdossaan
Ja nuorikansa laulaa!

Mont' talven jouto-illoista

Kuluupi leikkij�iss�
Ja monta tanssin tahtia
On soinut t�hti�iss�.
Ei murheitaan
Suo kaikumaan
T�� raitis paimen-elo.
On talvi vaan
Kuin tarinaan
Puettu kes�n sulo.

* * * * *

Syys-illall' istuessa noin

Soi viulu, laulut luisti:
Ken miehent�it�, vaaroja
Y�n hekkumassa muisti?
Vaan kopse kuuluu ulkona,
Ov' aukenee ja--ovesta
Sis�lle vanhus keikahtaa,
Muut' yll� ei kuin paita;
H�n s��rin seisoo paljahin
Ja katsoo "kuink' on laita".

P��n harmajan ken nosti noin

Y�vuotehelta varhain,
Kun kukko viel' ei laulanut,
Tuo aamun virkku parhain?--
No, eih�n koske kukkohon,
Min soitto, laulu tehnyt on.--
H�n vakavaan kun silm�ilee,
Ujoina seisoo naiset
Ja vaiti miehet tuijottaa--
Niin kaikk' on kummanlaiset.

"Kun elin nuorna", ukko n�in

Nyt laukes' lausumahan,
"Ei tytt� k�tt�ns' antanut,
En mennyt ottamahan--
Ma kunnes t�iss� olin mies,
Niin ett� muut, kuin tytt�, ties
Mun urhoseuraan kelpaavan,--
Nyt tytt�reni t�ss�
On valmis k�tens' antamaan,
Vaikk' ken ois pyyt�m�ss�!"

Tuo soimaus kuin k�sky soi

Ja kaivoi nuorten mielt�.
Asehet nousi olallen,
Ei kuultu ��nt', ei kielt�.
K�tellen j�iv�t tytt�set.--
Marilta vieri kyynelet.--
Kuin p�iv� ukkoispilvehen,
Niin riemu peittyi y�h�n.
Viel' l�ht�viulu vingahti--
Ja sulhot riensi ty�h�n.

TOINEN JAKSO.

MATKALLA SYYSY�SS�.

I.

On mets�tiell� poikajoukko
Niin reipas astumaan.
Ken myrskyss' itkisi, ois' houkko,
Vaan mies ei milloinkaan.
Vaikk' usein hongat vuorten
Saa tuuli sortumaan,
On selk� notkee nuorten,
Ei sorru kuitenkaan.

Jos riemu runsas tytt�tarhaan

J�i poikaparvesta,
El' eksy toki nuorna harhaan,
Vaan kest� urhona!
Saas tulla taisteluita,
Ne meist� miehen saa,
Y�n petoja tai muita--
Ne voimme karkoittaa!

Y� must' on, kes�n kiiltomato

Ei loista ruohosta;
Vaan aamun voitto, runsas sato
On meill� toivona.
Pois nimen poikanalkki
Me kauas suljemme:
Kuin urho uljas halki
Maailman kuljemme.

II.

Syysviima vinkuu puusta puuhun

Ja mets� huokuu raskahasti.
Y�n pilvet varjonsa luo kuuhun
Ja taivas katsoo surevasti.
Vaan vaikk' on luonnossa
Syys-y� ja kuolema,
Ain' nuorten rinnoissa
El�m�n virrat pauhaa:
Ne rauhaa
Ei suo--ne jalohon vie taisteloon.

Nyt itkee luonto kyynelsilmin,

Syys kun sen riisuu kukat ylt�;
Noin rinnan huokaus k�y ilmi,
Kun kuihtuu ruusut lemmitylt�.
Mut poikaparv' on vaan,
Kuin kev�t, riemuissaan,
Ja toukolauluillaan
Se ennustaa: syysvallan
Ja hallan
Taas nuori kev�t kerran karkoittaa.

Hitaasti valtansa y� heitt��,

Pimeys ei sois' p�iv�n tulla;
Y�n varjot aamun otsaa peitt��,
On usva luonnon hartiolla.
Vaan nuoret rinnoistaan
Saa usvat poistumaan
Ja aamun koittamaan,
Vaikk' keskell' luonnon y�t�--
Miesty�t�
On poikaparvi uljas alkamaan!

LAULU HEVOSPAIMENISTA.

Annas kuulla kertomusta

Poikaparven keskelt�,
Kuinka ennen hevospaimen
Eli syys-y�n mets�ss�:
Kuinka alla kuusien
Luona niittyl�htehen,
Havumajan edustalla
Roihui liekki korkealla,
Y�t� mustaa valaisten.

Kuinka koivukannon p��h�n

Tulinuijaa jyskittiin,
Taikka paimentorven rai'ull'
Ilmanranta halkaistiin:
Mets�t, vuoret vastasi,
Sudet, karhut pakeni.
Kellot vaan soi hevoskarjan,
Hirnu kuului liinaharjan--
Paimentaan se muisteli.

Satuja jos kerrottihin,

Pelj�tty ei peikkoja;
Painittiin jos toisinansa,
Aina oltiin veikkoja.
Nukkua jos tohti ken,
Jalat ilmaan nousi sen,
Vett� kylm�� satoi p��h�n.--
Ken nyt, jos ei k�ynyt j��h�n,
Taas ei tuost' ois virkkuinen?

Valvoa ja hoitaa tulta

T��ll' on virka paimenten;
Huuto, pauke, torven raiku,
Niiss� pelko petojen.
Niin he lauman s�ilytt��,
Vaikk' on y� ja myrskys��,
Kunnes kultaotsa aamu
Koittaa--poistuu y� kuin haamu,
Rauha maille levi��.

KARHUN SAARTO.

Ry�st�saalist' usein rauhassa

Kun par'aikaa nautitaan,
Mehu mieless' on ja huulilla,
Rangaistust' ei aavistetakaan,--
Silloin saapuu nuolet kostajan,
P��tt�� p�iv�t, matkat maailman,
Tilin vaatii ankaran.

Niinp� osmon, korven herran,

Kohtas kosto kerran,
Saalistaan kun aamusella
R�ih�vuoren kupehella
Ahmi parhaillaan.
Silloin saapui parvi nuorten,
Sulki tiet ja polut vuorten
Jahtiverkoillaan.

Joukko uljas ties:

Niinkuin yksi mies
Kuulat laskettava on--
Petohon.

Vaan ken k�skyn ankarimman

Sai, ja toivon suloisimman
Tallentaa, ja kell� tahdon ponsi
Luja on, ei mielenhaave onsi,--
Valmis on h�n mielell�ns�
T�ytt�m�h�n teht�v�ns�,
S��st�m�tt� henke�ns�.
Semmoinen
Nuor' on joukoss' sulhanen.

"K�tt� neidon enk� voittais,

Kun sen miehen ty�ll� saa?
Nuorukaisna enk� koittais
Vanhain toivot vahvistaa?
Mik' on miesten ty�ksi luotu,
Lie se mun my�s tehd� suotu!"
N�inp� sulho rohkeasti.
Silloin joukko vakavasti
T�ht�si--
Paukahti!
Huuto hurja raikui,
Vuoren rinta kaikui!

Vaan nyt nousi k�mmenilleen

Korven herra kauhea;
Ennustaen vainojilleen
Kuolemaa ja kostoa.--
P��lle karkaskin
Kaksin k�mmenin,
Irvihampahin,
Karjunalla
Hirmuisalla!

Pyssyn ponsi, kirveslapa,

Mink� kukin l�yt��!
Paeta ei ole tapa,
P��lle parvi t�yt��.
Ensi miesn� ken on siell�,
Jonk' on peto melkein niell�?
H�n, tuo nuorin,
Pulskin, suorin,
Sulho parven parhain!
H�np� viskaa
Lailla huiman
Pedon niskaan
Iskun tuiman--
Mutta sortuu varhain
Maahan alle k�mmenten,
Raivoisten.
Avuks' ehtii toiset.
Silloin sinkuu iskut julmat,
Ly�nnit rajunmoiset:
Puhkoo pedon otsakulmat,
Verihins� sulloo, sortaa,
Maahan murtaa
Urhokkaan
Korven kuulun valtiaan.

Miks ei kuulu riemun raiku,

Miks ei kaiku
Kajahtele vuoresta?
Voittoparv' on synkk� aivan,
Lailla taivaan,
Jok' on pilvivaipassa.
Siit' on p�iv� pilvess�ns�,
Poikaparvi murheissaan:
Urhon alku, yst�v�ns�,
Tainnoksiss' on haavoistaan.
Vaan ei h�d�st' auta voivotus,--
Ty�st�, toimesta on lohdutus.

Kotihin nyt vaan on tie.

Hein�reki, valjahat
Niityll' on. Siell' uljahat
Ruunat sy�;--kas niist� pari
Reippahasti kyll� vie
Saalihit ja sairahat,
Vaikk' ois tie kuin hiekkakari.--
El�v�n ja kuolevaisen,
Vanhuksen ja nuorukaisen
Koti, armas koti saa
Rauhoittaa.

PALAUS.

Himmeesti p�revalkea
Valaisee uuninkorvalla
Nokisen orren alla.
Sen luona, k�si poskellaan,
Uneksii tytt� valveillaan
Kuin illan kuutamalla.

Innosta mieli hehkuaa,

Se silm�in kautta soimuaa,
Kuin joskus pohjan palo.
Ja kyyhky kotkan rohkean
Saa siivet--sulhon seurahan
Se kiiruhtaa kuin valo.

"Oi, armas, joukost' uljahin

S� ollos!--tullen kotihin
Saat miehen-arvon kantaa.
Ja tytt�s, juosten vastahas,
Sukostaa huulin poskeas,
K�tens� sulle antaa.

Koi, anna aamun joutua,

H�n saapuu, saalis seurassa
Ja voittolaulut raikuu.
Niin nuoret, vanhat riemuitsee,
Ett' ilmanranta kohisee
Ja kyl�n kummut kaikuu."--

Sai vihdoin p�iv� puolehen,

Syysp�iv� tumma, sumuinen,
Kuin murhevaipassansa.
Vaan silloin hetkeks' aurinko
Pilkahti--pilvilouhisto
Sen laski luolastansa.

Nyt kansa kulki kujallen

Ja voittajille riemuiten
Se kiitoslaulut kantaa.
Ylinn� Kallen nimi soi:
"H�nest� urho tulla voi,
Kun Luoja el�� antaa."

Kas silloin hapsin hajonnein

Keskelle nuorten kumppalein
Riens' innoissansa Mari.
Siell' luona korven kuninkaan
Nyt kansa kiehui riemuissaan,
Syleili nuori pari.

Vaan p�iv� v�istyi pilvehen,

Syys saapui taasen sumuinen----
Vait synkistyi nyt kansa;
Ja Mari h�mm�styksiss��n
Syv�sti heltyi itkem��n--
H�n itki sulhoansa.

"El' itke!" Kalle aprikoi,

"N�in nuorna syys ei tulla voi,
Sen kev�tlempi voittaa.
Sun n�hty�n' en kuolla saa,
Sinussa lemmin maailmaa,
Sun kauttas taivas koittaa!"

Taas uljasta kaks' orhia

Otusta kiskoi vaahtoisna--
Reen tallat tulta tuiski!
Kelmeen� sairas verinen
Taas istui karhun kupeellen
Ja armastaan vaan muisti.

Vaan Mari toivon, ep�ilyn

V�lill� horjuu--lemmityn
H�n suree onnetuutta:
Syys kadehtiiko nuoruuden
Kev��lt� ruusuin, liljojen
Suloa, tuoksuisuutta?
KOLMAS JAKSO.

PYH�N AATTO.

On ilta, Herran p�iv�n aatto

Ja kirkon kellot kumisee:
N�in p�iv�n t�ist� v�syneille
Ne juhlalevon julkaisee.

Vakaana, tyynn�, hartahana

K�y kansa t�ilt��n kotihin.
Ken t�ytt�nyt on teht�v�ns�,
Sill' ain' on rauha suloisin.

Pois arkitomut iltasilla

Saa p�iv�mies nyt puhdistaa.
Kirkkailla juhlavaattehilla
H�n Herran p�iv�� odottaa.

Y� vihdoin, hiljainen kuin hauta,

Syliins� sulkee nukkuneen.
H�n nukkuu, kunnes aamun koitto
Her�tt�� Herran huoneeseen.

UNETON.

Unessa muut on autuaassa,

Ken yksin valvoo, rukoilee?
Ken juhlan valko-vaattehissa
Taivasta kohti huokailee?

H�n onko tunnon tuskissansa

Ja etsii sielun lepoa?
Tai rauhan-enkel', Luojaltansa
Jok' anoo maalle armoa?

On ihminen, on luonnon lapsi,

Kev�imen tyt�r nuhteeton;
Ylk�ns� pelk�� luopuvaksi--
Siit' on h�n valpas, rauhaton.

Ei unta saa, h�n hiipii y�h�n,

H�n etsii kullan kotoa:
"Oi, jospa aamun koittehessa
Ylk��ni voisin kohdata!"

Ei kuu, ei t�hdet taivahalta

Valaise tiet� tytt�sen,
Ep�ilys h�it� toivon peitti,
Kuin taivahan y� pilvinen.

Ei pett�j�� h�n ylj�ss�ns�,

Mut valoansa etsii vaan;
H�n etsii kev�tlempe�ns�
Ja toivon aamuruskoaan.

VALONS�TEIT� Y�H�N.

Tyyn' ilma on kuin hallay�n�,

Kuin taistelust' ois uupunut;
Pimeys murhekapaloonsa
On luonnon kaiken verhonnut.

Ja neito sulhon kartanolle

Nyt hiipii valko-vaatteissaan;
H�n lohdutusta, virvoitusta
Tuo sairahalle rinnassaan.

Vaan vastahan mik' outo loiste

Sielt' ikkunoista hohtelee?
"H�n ehk' on terves--voiton vuoksi
Nyt nuoret siell� riemuitsee!

Siell' lauletaan ja viulu soipi,

M� saavuin voittojuhlahan!
T��ll' y�ss' en viihdy harhaellen,
Kosk' avata voin taivahan."

VALVOJAISET.

Siell' laajan p�yd�n ymp�rill�

Nuor' istuu parvi paimenten,
Ja korven saalis, karhun jalka,
On olvikannun viereinen.

Vaan alla orren honkapuisen

Ei riemunkannel kaiukaan,
Ja reunall' ei nyt honkap�yd�n
Juo nuoret riemumaljojaan.

Ei viulu-Aapran virret vieri

Nyt lailla hyppysoitelman,
Ja laulu nuorten mets�miesten
On s�vel surun haikean:

On parvest' uljain miehentoivo,

On ylk� sorja sortunut.
H�n, jonka luoti karhun l�ysi,
On kylm�ks' aivan kalvennut.
Siin' �iti istuu kyynelsilmin
P��n luona poikavainajan,
Ja is�, vailla lohdutusta,
My�s sortuvans' sois hautahan.

"Miks' omiaan ei syksy riist�,

Vaan kev�tvesat katkaisee?
T��ll' el�nyt ken kyllin onpi,
H�n hautahan jo joutanee."

N�in kaikuu virret kaipausta

Ja viulun kielet surua.
Niin ilmestyypi valko-impi
Sis�llen y�st� mustasta.

H�n kirkastui--vaan haamun lailla

Kasvonsa kohta vaaleni:
Kuin kuolon enkel', armahansa
H�n vuotehen luo lankesi.

Nyt kynttil�tkin kirkkahammin

Valaisi kuolinvuotehen
Ja s�velvirrat suruisammin
Soluivat kautta syd�nten.

Y�n kaiken voimakkaasti kaikui

N�in murhevirret ahkeraan,
Vaan ylk�ns� luo impi vaipui--
Ja siit' ei noussut milloinkaan.

Syysluonto armotonko voitti

N�in ihmis-elon kev�h�n?
Kun kukka puhkes, p�iv� koitti--
Jo hallay� vei hedelm�n.

Vaan varro! Herran p�iv�n tullen

Saat kuulla kelloin kaikuvan,
Saat kuulla t��lt� kutsutullen
Ikuisen kev��n koittavan.

VUODET 1878-1881.

MAAN JA TAIVAAN T�HDET.

Talvi-illalla
Kulki kaupunkiin
Matkamies.
Maassa kirkkahan
Lyhtyt�hdist�n
N�ki mies.
Vaan ne my�hemp��n
Synkk��n pime��n
Sammuivat.

Maa kun musteni,

Siit� synkistyi
Matkamies.
Lyhtyt�hdet maan
Vihdoin sammuvan
Nyt h�n ties.--
Vaan ei taivahan
T�htein sammuvan
N�hnyt mies.

Pain. 6/2 1878.

TYT�T LINTUJA.

Tottakin, hitto jos vie,

Tytt�set lintuja lie,
Lent�vi�,
Koska ei saavuta Matti,
Heit' ik�n�.
Taas Simo sen tyt�n otti,
Lintunen tuo h�net vei
Taivahan seitsem�nnen
Kynnyksellen.
Nyt ilojaan Simo laulaa
Matti kun nurmella maan
Murheisna vaan
Kastavi kaulaa.

Pain. 13/2 1878.

ELOHON MAAN.

Himojen liekki
Lekahti maassa,
Poroksi poltti
Maan asujat.
Jumalan kosto
Taivaalla syttyi,
Lakaisi maasta
Turmelijat.

Siunaus lailla
Taivahan kasteen
Virtaili taasen
Elohon maan.
Paisteella armon
Luojamme nosti
Henkens� maassa
Hallitsemaan.

El�m�n henki
Kukoista maassa,
Kohoita luonto
Korkeuteen!
Himojen liekki
Tomuhun paina,
S�ilyt� luotus
Ikuisuuteen.

Pain. 9/3 1878.

MUUTOS.

Kukka kukalt' ennen aina lemmin, leikitsin,

Mutta sataa lempiess� yhden unhoitin;
Vaan nyt yht� armastellen ainoata
Unhoitan m� joka p�iv� sata.

Pain. 8/6 l878.

KIRKKOMATKA.

Kun halki seljan aaltoisen

Mies souti kirkkohon,
J�i venhe kirkkorannallen,
H�n itse templiss' on.
H�n siell� kuulee, ett' on maan
El�m� kirkkomatka vaan
Ja hauta kirkkoranta.

El�m�n venhe matkalla

Kun s�rkyy, sill' on tarjona
Satama: haudan santa.
H�n, henki, kirkkomatkallaan
On valmistettu, nostetaan
Pois sovun maihin sointuisiin,
Ikuisen rauhan temppeliin.

29/8 1878.

VIIPURIN VAPAAEHTOISEN PALOSAMMUTUSKUNNAN MARSSI.

S�veleen n�ille sanoille on sepitt�nyt R. Kajanus.

Niinkuin rient�� uljas urho vasten vainojaa

Innoll' aina is�nmaansa puoltohon,
Niinp� pojat, rauhanmiehet, leiju nostakaa,
Kosk' on noussut luonnonvoimat raivohon!
Yksin mielin lannistamme luonnonvoimat vimmastaan,
Rauhant�itten palveljaks' se kahlitaan.
P�iv� taikka y�,
Lepo taikka ty�,
Valmis ollos vasten tulta taistelemaan!

Ahkeruus ja ty� ja toimi rikkautta luo,

Kartanot ja kaupungit se nostattaa,
Kansakunnan karttua se mahtavaksi suo,
Rauhant�it�, rauhanpojat, suojelkaa!
Vapaina ty�, voima, henki uhriks' yhteiskunnallen
Antakaamme lailla jaloin isien!
P�iv� taikka y�,
Lepo taikka ty�,
Valmis ollos vasten tulta taistelemaan!

Leijumme, sun ymp�rill�s into liekitsee,

Into nuori, valmis vaarat voittamaan.
Vaikka myrskytuulet murhatulta auttelee,
Meill' on k�sky: avuks' l�himm�isen vaan!
Usko uljas, tahto tuima, altis itseuhraus,
Niist' on vaarass' apu, voitto, lohdutus.
Ty� ja taisto vaan
Meille Suomenmaan
Luonnonvoimat aarteita saa antelemaan.

15/11 1878.

K�YNTINI IMMEN HAUDALLA.

On ilta, kes�-ilta,
Jo p�iv' on mailleen mennyt,
On tyyni rauha vaan.
Keve� kukkain tuoksu
Mets�ss� viimehtii.

Maa vaikk' on t�ynn� rauhaa,

Mun sielussan' on myrsky,
Katumus katkera.
M� haudall' immen hurskaan
K�yn ahdistuksessa.

Tuo impi kerran kutsui

Mun "toivoks' synnyinmaani"--
Niin kallihiksi mun!
M� hurja unhoitinko
Tuon toivon siunatun?
Tomuinen sielu parka
Nyt t�ynn' on ahdistusta
Ja huokaa tuskissaan,
Ett' turhuus alttarilleen
Mun viettel' uhraamaan.

Oi, maani, kallis maani,

Oi, milloin velkas vaadit
Ja t�yt�n toivosi?
Oi, hauta, kallis hauta,
Suo tulla luoksesi!

Partaalla virran pauhun

Rauhainen hautakumpu
On immen hurskahan.
Katuen synninlapsi
Ma sinne uskallan.

Oi, ruusut, valkoruusut,

On haudall' immen armaan
Teill' onni kukoistaa.
H�peest� tuskin tohdin
Ma teihin katsahtaa.

Eteenne maahan vaivun,

Hartaasti voimaa uutta
Taivaalta rukoilen:
Pyhit�, Luojan henki,
Tomua ihmisen!

Ja helmet, kuumat helmet

Mun silmist�ni tulvi
Armaalle haudallen.
Kuin immen sielun, silloin
N�in iltat�htyen.

Nyt lohdutus ja rauha,

Nyt toivonvirrat vuoti
Taas sieluhuni mun.
Sain uutta voiman tulta
Haudalta kaivatun.

Jos virta, elonvirta

Mun vasta uhkaa niell�,
Mutaansa upottaa:
Kun muistan immen hurskaan,
Uus' henki virkoaa.

1878.

RUNO,

lausuttu Suomalaisen lyseon perustamiskokouksessa,

Viipurissa, Tammikuun 15 p. 1879.
Ei vaan leiv�st' el� ihmissuku:
Sana Luojan, aate, hengenmahti
Maailman loi, muodostaa ja johtaa.
Ja kun aate, rakkauden luoma,
Ihmisrinnan nytkin valtaa, valmis
H�n sent�hden uhraamaan on leiv�n,
Hengellens� voitoks' el��ksens�.

Moinen aate, kansallinen aate,

Kansan itsetunto on, jok' ohjaa
Kansakunnan omast' itsest�ns�,
Omist' oloista ja keskuksista
Etsim��n ja kasvattamaan suurta,
Korkeaa ja arvon-ansioista,
Omituista, uutta ihmiskunnan
Ihailuksi, elinrakenteeksi,
Palvellen n�in kukin kulmallansa
Ihmiskunnan suurta torninty�t�,
Taivahasen ylttyv�ist� kerran:
Sivistyst� suuren ihmissuvun.

Moinen aate, kansallinen aate,

Suomen kansan elimihin uhkui,
Kuohutellen luonnon l�htehest�,
Kansan hengest', ennen nukkuneesta,
Vilppahan ja valvovaisen virran,
Virran vastuksia murtavaisen,
Laajenevan, taajenevan tulvan--
Kansalliset riennot, oudot ennen,
Hartauden, innon uppo uuden,
Itse-uhrauksen ihmevoiman,
Opin-innon, valon valloituksen--
Kunnes aaltoaapi kaikkialla,
Kaikkialla kansan henkivalta,
Kansan henki kansaa vartioipi.

Moinen aate, kansallinen aate,

L�pi Suomen etel�n ja pohjan,
Kautta Suomen syd�men nyt k�ypi,
Nostatellen, luoden loitsimalla
Kansallisen hengen oppitarhat,
Joissa ajan tulevaisen toivot,
Kansan lapset, kansan rakkauden
P�iv�npaistehessa versostuvat,
Siunauksesta rakkauden t�iden.

Moinen aate, kansallinen aate

My�s loi innon Suomen it�maille,
Hartauden, toimen t�nne tuotti,
Kansan kutsui avuks itsellens�,
Oman toivehensa t�ytt�j�ksi:
P��st�m�h�n kansan kasvavaisen
Tiedon-tarhaan oman kielen kautta.

Kansallisen omantunnon ��ni

Kajahtaa nyt kautta It�-Suomen,
Rajojenkin tuolla puolen tuntuu:
Nouse, kansa, valvo vanha suku,
Kauan kaihoksissa unteloinut
Alla vitsan vierahan ja vallan!
Tunne lippus, uhris ilmi kanna,
Hengenvalta, kaiken vapauden
Alku-ehto, itsellesi hanki,
Maallisella uhrill' osta kallein,
Maassa kallein, suurin taivahassa,
J�lkipolven perint� ja aarre:
Hengenvalta, vapauden mahti.
Nouse, kansa, valvo vanha suku,
It�-Suomi, Karjalainen kanta!
Muistojesi hiilloksesta lietso
Toivojesi toinnutteeksi tulta:

T��lt�h�n, kas t��lt� Suomen suku

Mainehensa maailmalle nosti,
T��ll� kuulun kunniamme l�hde:
Kansallisen hengen ikihelmet,
Laulut suuret Kalevalan kansan
T��ll� syntyi kansan syd�mest�,
Syd�ntenp� sytteheksi l�hti.--
Nytk�s, koittaessa ajan uuden,
Piilloksissa t��ll' ois luonnon-l�hde,
Kansan henki, nukkuis hangen alla
Virtomatta maata vihannaksi,
Kansallisen viljelyksen maata?
Koteloonko s�rkyis hengenhelmet,
Ilmestym�tt' iloks' ihmisille,
Maalle kuuluksi ja kunniaksi?
Nouse, kansa, valvo vanha suku,
It�-Suomi, Karjalainen kanta!
Lahjat suli' on muita muhkeammat,
Henki herkempi ja herttaisempi,
Muistot mainioimmat maailmassa,
Kalevalan kaukahiset muistot.
Kunpa nouset, nouse notkeasti
Oman toivehesi t�ytt�j�ksi:
Laittaos p��kaupunkisi kuulu
Kansallisen koulun kaupungiksi,
Oppitarhaks' omankieliseksi,
Josta opin korkeamman t�hk�t--
Niinkuin muinen valkeuden oppi
Karjalan p��kaupungista kulki,
Valtavasti laajeni ja voitti--
Puhkeaa ja singahtaapi kauas
Suuren Suomen, kaunon Karjalamme

Iloks', ihmeheks' ja ihanteeksi;

Jossa lapset t��lt� sek� tuolta,
It�-Suomen suuren ilman alta
Versostuvat maansa mainioiksi,
Haltijoiksi Kalevalan hengen,
Laulajoiksi sek� loitsijoiksi,
Loitsijoiksi uuden aikakauden,
Sankar'-ajan kunniasta kuulun.
It�-Suomi, Karjalainen kanta,
Laittaos p��kaupunkisi kuulu
Kansallisen koulun kaupungiksi!

N�enh�n jo is�t It�-Suomen,

Kasvattajat kansallisen toivon,
N�en silm�t toivon s�ihkehess�:
Rinnass' innon kansallisen hehku
Kertyv�t he avuks' asiansa.--
Pyhitt�� jo kansallinen aate,
Rakkauden aate, Suomen kansan.

TURHAKO EL�M�?

Turhapa t��ll' elo ihmisen on,

Hy�rint� houkkoin:
Erhettym��n, katumaan tekojaan
Syntyv�t t�nne;
Erhetyksist��n k�rsim�h�n tuhat tuskaa
Katkerata;
Syntyv�t vaan kokemaan--ylen harvoin ja my�h��n
Viisastumaan.

Leikink� vuoks', ivan t�hdenk� vaan

Ihminen luotiin,
Jos el�m�� t�m�n t�ytteheks' ei
Luotuna h�lle?
Ihminen en, niin tiet�en, olla ma tahtois,
Hukkuva pois.
Ei! el�m��, el�m�� iki henkeni kaipaa,
Uutt' el�m��!

23/4 1879.

SIELL� JA T��LL�.

Jo taasen p��sin kotoisehen luontoon

Pois kaupungista rauhattomasta,
Taas ihmiskeskustahan hyv�nsuontoon
Pois tomupilvest' onnettomasta.
Siell' ihmistelme ja pauhu vaan,
T��ll' onni, rauha on ty�ss� maan.

Sot'-asehissa siell' liehuu kansa

Ja soittaa vaan sotatorviansa;
T��l' luonnon helmahan sointuisaan
Vaan paimen laskevi laulujaan.
Ja runon henget�r t��ll� kohtaa--
Maantytt� kaino h�n syntyj��n--
H�n kukkalaaksojen kautta johtaa,
Lumoten maailman ihmeill��n.
P��kaupungin tomupilven tanner
Voi sota-urhoja miellytt��,
Vaan rauhan t�ille on maalla manner
Ja salo lauluja synnytt��.

25/7 1879.

LUOMISEN KEV�T.

Ensi kev�tp�iv� loisti

Yli kaiken luomisty�n;
Valon Herra varjot poisti,
Tunnettu ei valtaa y�n.

Herran kirkkautta kohti

Kaikki luodut nosti p��n,
Lemmen voimaa luonto hohti,
Mielt' ei karsast' yht�k��n.

Toisen onni toista nosti,

Riemun syyn soi runsahan,
Lempi lemmen t�it� kosti
Halki kev�tmaailman.

Kukat--ennen varsissansa
Aattehina piiliv�t,--
Loistivat nyt, tuoksullansa
Maailmata t�yttiv�t.

Leijonakin kukkaseensa
Mieltyi--naarasleijonaan;
Uroskyyhky kultasensa
Lauloi--kukkaseksi vaan.

Luonnon morsiamet t�ytti

Aamukaste kev�inen.--
Miehen syd�mess� n�ytti
Aatehelmet piillehen.

Yksin, varsi kukkaa vailla,

Kaipion h�n tunsi vaan;
Onnen keskelt' orvon lailla
Viel' ei l�yd� onneaan.

Luonnon Herra, luotu maata

Eedeniksi hoitamaan,
Itse riemuita ei saata,--
Varsi kaipaa kukkastaan.

Silloin luonnon hekkumasta

Vuoti tunne suloisin,
Ylin aate taivahasta--
Mies ne nautti syd�min.
Kaunihinta n�hden, vaipuu
Sankar' ihme-unelmiin.
N�kee unta--vihdoin toipuu--
Kukkansa luo Eedeniin.

Tunne suloisin ja ylin

Aate, uni kaunihin
Miehen syd�men ja sylin
T�ytti--nainen luotihin.

Ihminen, jot' onnen hukka

Pelj�tti, nyt nousta voi.
Luomiskev��n viime kukka
Vasta t�yden kes�n toi.

12/8 1879.

PURO.

Puronen niityn liepehell�

On pieni virraks', ojaks' suuri,
Sen oppineetkin hylk�� juuri,
Ei tied� kirjat nimitell�.

Ei tehdas eik� mylly py�ri

Sen juoksussa, niin vienoisessa;
Sen matalassa lainehessa
Ei h�yrylaivain liike hy�ri.

Se suurt' ei voi, ei tied�, toivo,

Vaan kukkanient�, vainiota
Se virvoittaa--sen tyyni sota
On vapaa rauhanty�, ei raivo.

Tien vastukset silt' usein sulkee

Ja n�yrtyen se v�istyy, kaivaa,
Niin kokee monta matkavaivaa,
Vaan valtavirtahan tok' kulkee.

Niin virta paisuu mahtavaksi

Ja laivat, tehdasty�t se k�ytt��
Se voiman, rikkauden n�ytt��
Purojen pienten nostamaksi.

19/8 1879.

SYYSLAULU VUONNA 1879.

Viipurin lyseon avajaisissa 2 p�iv�n� syyskuuta.

Miehen into ilmoitaksen
T�iss�, ei vaan sanoissaan.
Niin soi ��ni syd�miss�
Kautta suuren Suomenmaan,
Kev�tkylv�j��n kun kansa
Lapsensa tuo niitt�m��n
Hellin mielin, riemurinnoin,
Valmis Luojaa kiitt�m��n.

Rakkaudella toivon touko

Kev�ts��ll� kylvettiin
Seitsem�h�n peltosarkaan:
Suomen kansan kaupunkiin.
Vilj' on valmis--hengenvilja
Maisest' ainekylv�st�.
Syy on lasten, poikain, naisten,
Rient��, koota, niitell�.

Kev�t-touon syksysato
Kylvet�h�n uudelleen
Nuoren kansan hengen peltoon,
Lasten syd�n-uumeneen.
Vasta versoo siell� siemen
Uuden ajan t�hk�p��n,
Jonk' on jyv� kaiken kansan,
Ei vaan harvan, itsekk��n.

�idin, is�n veri hehkuu,

Kuumenee, kun armaitaan
Tuovat kansan lemmen luomaan
Tiedon satusaarelmaan.
Rakkaus, rukous ja toivo
Kuohuu kansan silmihin;
Uskot: syys jo kev�h�ksi
Vaihtuu vallan v�kisin.

Kev�t onkin: Kansallinen

Aate luopi maailmaa;
Kansa, kuullen ��nt� aatteen,
Tottelee vaan Jumalaa.
Hehku, intoellos, kansa!
Mutta muista ainiaan:
Miehen into ilmoitaksen
T�iss�, ei vaan sanoissaan.

NUORI VIERAS.

"Tuo nuori vieras p�yd�ss�

Ei sy�", niin moittii em�nt�.
Eih�n sy�, no tiet�� sen--
Vastap��t� tytt�ren.

On poissa tyt�r p�yd�st�.

"Ei vieras sy�", niin em�nt�.
Eih�n sy�, no tiet�� sen--
Ik�viss�, kaivaten.

Taas em�nn�ll' on vieraita

Niin paljon--h��t on talossa!
Jo sy� vieras entinen--
Vierell' istuu tytt�ren.

KORKEIN.

Halki laajan
Mets�laakson
Lensi perho.
"Onhan ihme",
Kuiski kukka,
"Lenn�t noin!"

Halki ilman,
Tuulten teitse
Kiiti kotka.
"Luojan luokse",
Huokui honka,
"Nouset noin!"

Niinkuin taivaan
Tanssitanner
Leijui pilvi.
"Ilman ��ret",
Voihkui vuori,
"T�yt�t noin!"

Yll� t�htein
Tanssiseuran
Paistoi p�iv�.
"Suurin, korkein!"
Huokas kuu, "kun
Nouset noin!"

Asui maassa,
Voitti taivaan
Ihmishenki.
"Yli luotuin",
Haastoi Koitar,
"Nouset noin!"

Maan ja taivaan
Kautta huokuu,
Henkii Luoja.
"Suurin, korkein!"
Kaikki luodut
Tunnustaa.

22/9 1879.
NUORI LUISTAJA.

On kirkas, liukas luistinj��.

On nuorten raitis riemu t��!
J�� kannattaa.
Siis luikukaa!
Mies uljain ensin enn�tt��!

J�� l�ikkyy, v�ikkyy, ruskailee,

J�� vongahtaa ja tuskailee,
Kun pelvotta
Sen kannella
Nuor', uljas parvi kilpailee.

Kaks innon poikaa kiit�m��n

Nyt l�htee saareen siint�v��n:
Yks j�lkeen j��,
Yks enn�tt��--
"Kas, taivas v�lkkyy alta j��n!"

J�� viekas virtapaikalla

On tyynenkirkas, loistoisa.
Ken aavistaa,
Ett' ennustaa
Sen taivasloiste kuoloa?

Vaan nuoren posket ruskoittaa

Ja silm�t riemuin hehkuaa.
Ken aavistaa
Voi kuolemaa,
Kun rinta toivost' aaltoaa?

Ja nuorukaisen silmiss�
On saari kaunis, siint�v�.
J�� ruskailee,
J�� tuskailee--
Vaan virran j�� on pett�v� ...

J�� petti taivasloistollaan.

On rannall' itku, parku vaan.
Oi, lohtukaa!
Ei surra saa!
J��n all' on taivas loistossaan.

12/11 1879.

TULTA LAINAAMAAN.

"�sken tulit--nyt jo pois?

Paremp' ettet tullut ois!
Tulit t�nne niinkuin vaan
Tulta lainaamaan."

"Oikein arvasit! Sen tein:

Pyh�� tulta luotas vein.
Auta, armas, aina vaan
Liekki leimumaan!"

1879.

LAUPEUDEN ENKELI.

N�lk�vuonna hallasuolla torpan v�ki sairastui.

Lopuss' oli pettuleip�, taudin tuskat tuimentui.
Kyl� kaukana. Nyt mist� hoiva, huojennus?
Luojallenpa yksin kuului k�yh�n rukous.

Silloin orpo mierontytt� saapui suolle torppahan;

H�nest� tek' itselleen nyt Herra pyh�n palveljan.
L�htehest� toi h�n vett�, leip�� laukussaan,
Sieluillen h�n lohdutusta lauloi rinnastaan.

Lieventyi nyt taudin tuskat, mieli virkos sairasten,

Henki huokas sanattoman kiitoksensa Luojallen.
Orpo kiitti onneansa, lohduttaa kun saa,
Iloks' olla ihmisille, heit� rakastaa.

Viikot vieri, leip� loppui--tauti yltyi uudelleen;

Houreihinsa torpan v�ki taasen vaipui vuoteelleen.
Ken nyt virvoitusta tuopi? Orpo valvontaan,
N�lk�h�n on n��ntyneen� eik� jaksakaan.

Tuoni tuopi rauhoitusta--vanhemmat ja lapset vei.

Taudin tuskaa, vaikerrusta �sken kuului--nytp� ei.
Orvon kyynel loistaa vainen, kuuluu huokaus:
Onni loppui h�it�: olla muiden lohdutus.

"Vanhemmistani j�in ensin, nyt mun j�tti maailma.

Kelle voin nyt onneks' olla, lohdutusta tarjota?
Kyl�ss�--ken sinne jaksais!--ihmisi� ois,--
Tarpeheton lienen maassa, joudan t��lt� pois."

N�in kun toivoi mieron orpo, silm�t kohti taivasta,

Ilmestyi het' outo, vieras matkustaja ulkoa:
"Rukoukses kaikk' on kuultu, tahtos toimitan,
Riemun rakkauden t�ist� sulle valmistan.

Kun s� kaipaat puhtahinta palvelusta Jumalan,

Kuolemata maistamatta autuaaks' sun koroitan:
Laupeuden enkel' olla saat s� ainiaan,
Tuskain lohdutusta kantaa asuville maan.

Miss� sairas on ja miss� sota, vainot ahdistaa,

Siell� laupeuden enkel' lohdutusta tarjoaa.
T�ynn� Luojan rakkautta maljas olkohon,
Onnesi on, lohdutusta kun saa onneton."

PIKKU EELI.

Usein ihmisi� maan

Enkeleihin verrataan--
Turhaan tosiaan!
Vaan jos pikku Ellillen
Luoja antais siipyen,
Muut' ei puuttuiskaan.

Rafaelin, Murillon
Enkeleitten viaton
Katse h�ll� on.
Mutta Ellin tyyneys,
Armas ihmelempeys--
Muille mahdoton!

Nyt jo jaksaa uskoa

Enkeleitten varjella
Voivan pahasta.
Miss' on puhdas kauneus,
Siell' ei synnin-ajatus
Mielt� valloita.

MYLLYPURO.

Ei rikas--k�yh� myll�r' vaan

Tuoli' asuu m�kki-huonossaan
Purosen pienen partahalla.
Puroa talvi kahlehtii
Ja myll�r'-ukko huolehtii,
Ja mets� huokuu korkealla.

On mylly luoman laskussa

Niin j�ykk�, j�inen, kankea,
Ei tullia sen ty� nyt anna.
Purosen ��ni alta j��n
Ei kuulu tuuless' ensink��n--
Ei heikon ��ni kauas kanna.

Kun mets� huokuu, humisee,

Mies rannall' usein k�yskelee
Ja korvansa h�n alas painaa:
Niin silloin soitto heloisa
Purosen pienen rinnasta
Suo h�lle toivon, lohdun lainaa.
Mies lastensa luo kiiruhtaa,
Ja vaimo heille valmistaa
Nyt suurusviljan viimeisens�.
Kun viel' on tuulta, tuiskua,
Niin sekoittaa h�n pettua.--
Jos joutuis kev�t l�mp�inens�!

Niin mets�n tuuli l�mpi��

Ja rannan lumet helti��,
Puronen tulvillaan jo pauhaa.
On mylly valmis py�rim��n
Ja myll�r'-ukko mieliss��n,
Kun mylly tullin tuo ja jauhaa.

On rannan louhten lomihin

Jo noussut lemmenkukkakin,
Jot' armastelee luoman laine.
Kuin ranta ruokkii kukkiaan,
Niin myll�r'-�iti lapsiaan
Ja molemmill' on riemun-aine.

Viel' itse myll�r'-ukko on,

Purosen lailla, kolkkohon
Nyt vy�tty talvikuorehensa.
Vaan, l�sn� kuullen, syd�n sen
On rinnass' armas: kev�imen
Se toivoo, tahtoo lapsillensa.

5/1 1880.

UKONSY�TTI.

On vuorell' uljas temppeli,

Sen torni nousee rohkeasti,
Kuin tahtois taivahille asti,
Maan arkihuolet hylkisi.

Jos ukkonen, jos myrsky-y�

Ly� syd�mihin honkapuitten,
Voi rikkoa se rinnat muitten,
Sen liekki temppeliin ei ly�.

On ihmisrakkauden ty�
Siell' ukonsy�tti--lemmenvalta
Voi vihan lient�� taivahalta,
Vaikk' oiskin maassa synnin y�.

7/1 1880.

P�LL�N VIISAUS.
Tarhap�ll�llen kun kerrottiin,
Ett� h�nen sukulaisensa,
Uljas kotka, l�sn� taivasta
Asustaapi hongan latvassa--
Riemust' innostui h�n py�rryksiin.

Virkosi. Nyt jahtihaukan luo,

Vanhan hoviherran, kiiruhti,
H�nt� pyysi, oikein rukoili:
Haasta, serkku, ett� herrasi
Mulle armon edess�ns� suo!

Loistaessa t�htituohusten
Valta-istuimen luo saavuttiin.
Kotka mieltyi p�ll�n palaviin
Silmiin, vaikka hullunkurisiin,
Ennushenke� niist' arvaten.

P�ll� lintuin valtiossa niin

Nostettiin profeetan kunniaan.
�isin onnistui h�n virassaan:
Pelkoa ja vapistusta vaan
Levitti h�n lintuin syd�miin.

Y�ll� uskottiin, kun pelj�ttiin.

Aamu totta virkki valollaan:
Avosilmin neuvoi liikkumaan,
Valoa ja taivast' uskomaan.
P�ll�n viisautta naurettiin.

H�peiss�ns� p�ll� sittemmin

Pime�ss� vaan nyt vaikuttaa.--
P�iv�st' ennustaa h�n kuolemaa.--
Vaan nyt k�ki, rastas, leivo saa
Lauluin t�ytt�� lintuin temppelin.

7/1 1880.

KEISARIN, SUOMEN SUURIRUHTINAAN ALEKSANDER TOISEN

viidenkolmatta hallitusvuoden riemujuhlana

Maaliskuun 2 p. 1880.

I.

Kansa, viel' on muistossas

Nuori, uljas Ruhtinas,
Mieli t�ynn� jaloja
Aatteita ja toivoja.
Syd�n nuori aaltoeli
Rakkautta tulvillaan:
Kansain toivot H�ness' eli,
Kansain onni kalleinnaan.

Vaikk'ei silloin valtikkaa

Kantanut, loi suloisaa
Lohtua jo k�rsiviin.
Valoi kansain elimiin,
Aamuruskon lailla, uutta
Elonvoimaa, tenhoa;
Suojaeli vapautta,
Hellitteli kahleita.

Itse jalo kev�t, H�n

Kantoi kansain kev�h�n:
Tallensi sen povessaan
Suuriss' aatteiss', aikeissaan.
Paljon suurta nuorukainen
Kantanut lie rinnassaan,
Mies kun jalot�ill� maineen
Kiitosta sai kaikumaan.

II.

Kun toivottu nous valta-istuimelle

Ja tarttui kansakuntain valtikkaan,
Kohosi miljonien syd�melle
Rukous, nousten uumenista maan,
Ja toivonriemu aavistuksen lailla
Sit' ennusti, mit' oli oltu vailla..

Ja niinkuin kev�tp�iv� noustuansa

Maan kaiken t�ytt�� siunauksellaan
Ja salot, salmet laskee kahleistansa
Ja kukkaseppeleill� kiehtoo maan,
Niin valtiaankin rakkaus, mahti kansat
Pimeest� p��sti, laukoi orjain ansat.

Nyt miljonat, jotk' ennen iest� kantoi,

Vapaina nosti p��ns� painuneen.
Ja vapaus se ihmis-arvon antoi
Kuin kev�t elonmerkin kukkaseen.
Ja kansakunnan ydin voitti uutta
Nyt sis�llist� voimaa, mahtavuutta.

Nuo uudet voimat viisas valta s��si

Ty�n, toimen, aatteen palveluksehen:
Tiet korpeen kasvoi, h�yrynvoima p��si
Maat halki;--syd�mihin kansojen
My�s tiedontiet ja opinsuonet johti,
Vei maat ja kansat edistyst� kohti.

Ty�t jalot, suuret rajoja ei tunne,

Vaikk' oman maan ja kansan kehdokseen
Ne kaipaa--muuten rient�v�t ne kunne
Vaan tosi tarve etsii avukseen.
Sen tunsi Ruhtinaamme kansoinensa,
Kun Balkan-niemi kutsui avuksensa.
Nyt kansa vieras l�pi vaiheittensa
Ain' ylistellen muistaa Valtiaan,
Jok' ihmiskunnan voitoks uhriensa
Kautt' osti orjuudesta Balkan-maan.
Niin kansa, ennen poljettu, nyt siell�
On kansallisen edistyksen tiell�.

N�in ihmis-arvon, vapauden aiheet,

N�in edistyst� maille, kansoillen
On valtiaamme luonut, kansain vaiheet
Uutt' aikakautta kohti ohjaten.
Mutt' itsess��n on kansoiss' onnen ponsi,
Jos sampo heill' on eik� tyhj� kansi.

Vaan vaikea ois laulun luetella

Mit' ihmiskunnan sankar' tehnyt on,
Sill' aikakirjain lehdet arvostella
Vaan voipi t�it� moisen urohon.
Maa palkintoa niist' ei jaksa antaa,
Sen rinnass' omassansa sankar' kantaa.

III.

�in usein raaka, jylh� suo

Maan yli ruttohuurut luo
Ja ilman saastuttaa.
Ja sielt' �in hiipii, v�ijyy hiljaa
My�s hallan henki pellon viljaa
Ja tahtoo t�hk�t kuolettaa.

Niin noussut keisar'valtion

On sivistyksen peltohon
My�s rutto myrkkyinen.
Sen liitoss' on kaikk' ilkivallat,
Kaikk' inhoittavat surmat, hallat--
Niin ihmiskuntaa h�v�isten.

Ja valtakunnan kunniaa,
Sen kruunua, maan jaloimpaa
Ty�t mustat vainoaa.
H�nt', uuden aikakauden luojaa,
Maan edistyksen, onnen suojaa
Pimeys vaanii, ahdistaa.

Mut Korkein kaitsee omiaan.

Niin tuhat juonta julmaa vaan
On turhaks' rauennut.
Ja valtias H�n vaaroissansa
On kirkastunut, kunniansa
On kansain suussa kaikunut.

Niinkauan kuin voi seist� maa,

Ain' ihmiskunta kiroaa
Ty�n julman, kavalan.
Vaan j�rjestyst�, oikeutta
Ken suojaa, voittaa rakkautta
Ja voittaa j�lkimaailman.
IV.

Suomen, synnyinmaamme, kansa mist' on riemuissaan?

Harras kiitosjuhlan henki huokuu halki maan.
Tuntuu niinkuin kautta honkain pyh�t tuulet puhaltais,
Kansan elonkorju-juhlaan temppeleihin kokoais.

Nelj�nneksen vuosisadan saaliist' iloitaan,

Kantain uhrikymmenykset alttarille maan.
Riemu raikuu, kiitos kasvaa, ylttyy ylle pilvien:
Luojallen ja Ruhtinaallen kantaa kansa kiitoksen:

Kansallisen hengen sato meill' on voittona.

Sit' ei koi sy�, ruoste, mato ei voi turmella.
Ruhtinaamme sanan voima on sen kasvun suojellut,
Kansan ty� ja itsetunto hedelm�n on kantanut.

Valistuksen juhlasoihtu koittaa kansallen,

Torjuu mustat ty�t, kuin hallat, poistaa v��ryyden.
Kansa, niinkuin kallis aarre, k�tk�st�ns� kohoaa;
Siit' on riemu Ruhtinaalle, siit� Suomi kukoistaa.

H�np� armas valtioomme uuden elon loi,

Korvilleen kun kansan ��nen j�lleen nousta soi.
Niin nyt Suomi, templin lailla, juuristansa rakentuu,
Ruhtinaan ja kansan tahto siin� yhteen tajountuu.

Viel' oi' aarre vartioitta, templi turvatta,

Kansa, niinkuin lapsi, ilman miehen aseitta.
Silloin Valtiaamme tahto liittyi kansan tahtohon:
Ruhtinaan ja maansa suojaks' Suomi nosti vartion.

T�ysi-miehen vy�lle vy�tti miekan Ruhtinas,

L�i kuin ritariksi kansan jalo Valtias.
Miehen uskollisen rinta kiitoksest' on t�yttynyt.
Rakkautta Ruhtinaansa Suomen kansa kuohuu nyt.

Siksi palatsit ja m�kit, kyl�t, kaupungit

Juhlariemua on t�ynn� niinkuin temppelit:
Kaikkialla kiitos kaikuu, kiitos harras Luojallen,
Henki jalo voitossaan kun loistaa yli vehkeitten.

Mitk� my�t�-, vasta-vaiheet kohtaa Suomenmaan,

Kansa kiitollinen muistaa jalon Ruhtinaan:
Suku suvun, lapsi lasten kuulla kertoo, siunaten
Suurta ruhtinasta, joka t�ytti kansan toivehen.

Niinkuin elonjuhlaa Suomi viett�� riemuiten,

Ruhtinaansa t�itten muistoks' lyhteit' uhraten:
Valistuksen, hyv�n, pyh�n voitoks' uhraa Suomenmaa.
ALEKSANDER Toisen muisto niist� aina loiston saa.

KES�KIRJE MAALTA.
Ma t��ll� maalla k�yskelen "p��ll' kukkaisten ja ruusuin",
En maailman murheit' tunne ollenkaan,
Mut tunnustan: jos yksin��n vaikk' Eedeniss� �isin
Mun helposti n�lk� tappais oitistaan.

En muuta tee kuin kukkien ja lintuin kielt� kuulen

Ja vahvasti sy�n ja juon, kun annetaan:
Vaan onneksi on is�nt� niin ahkera ja reima,
Mies pyyt, kalat, sorsat, kyyhkyt kantamaan.

Ja em�nt� on herttainen, on hyv� niin ett' oikein,

H�n paistit ja ruohotkin saa maistumaan,
H�n lapsiparvess' askaroi, h�n toimittaa ja hy�rii,
Kuin lempe� mettis-emo huoneissaan.

T��ll' ymp�rill' on hongikko, joss' oravia juoksee.

M� istun ja kuulen:--teiret kukertaa.
Kas, tuolla kerttu ahkera kuin k�enpoikaa ruokkii,
Tuo joutilas minua noin muistuttaa!

Vaan mont' on puolta el�m�ss': yks' ensin ampuu linnun,

Sen toinen sy�, kun on kolmas paistanut.
Niin vaatii j�rjestys--mun sy�nti osaksen' on tullut,
Mut luonto on mun ja k�en laittanut.

Siis asetun taas hongikkoon ja aattehia poimin,

Ne tippuvat t��ll� oksilt' otsallen,
Kuin aamukaste kukkihin, niin virvoitusta luoden
Ja huojentaen maan raskaan heltehen.

Voi sent��n kuin nyt kevyt on ja raitis mets�n henki

Ja tuo lemu, joka ilmass' aaltoilee!
Ja is�nt� ja em�nt� on hyv� niin ett' oikein--
Vaan rintani yht� yh� kaipailee.

21/7 1880.

H�PEISS�NI.

Hyi h�pe��!
H�nt' ensin jumaloin.
Nyt tuomitako voin?
Jo s�rkyi jumala,
On ihmisheikkona
H�n kaunis viel�kin,
On kyllin kaunis viel�kin.

Hyi h�pe��!
M� muilta vaadin vaan,
Ja tuskin muistankaan,
Ett' itse syntisin
Maan lapsist' olenkin:
Ma y�, h�n kuutamo,
Vaan Luojamme on aurinko.

17/8 1880.

JUMALAN VIKA.

On pikku porsahat niin ihmeen siev�t,

Ett' em�nt�� ne oikein vieh�tt��,
Niin puhtahat ja kaunihit! Ei uskois,
Ett' aika sikoja niist' tulla voi.
On kissanpojat leikkis�t ja somat;
Niist' usein koko peihe ihastuu.
Ken uskoisi, kun suuriks' sukeuvat,
Ett' ovat h�ijyt, salakavalat?
Ja koiranpentu vast' on itse hyvyys,
Aik'ihmisten ja lasten lellim�;
Ja kuitenkin, kun hammas karkeneepi,
Se kyllin haukkua ja purra voi.
Niin moni ihminenkin lasna lammas
On lauhkea, ett' oikein ihmett��.
Sua lohdutan, kun olit lapsest' aikain
Niin h�ijy, ett� oikein h�vett��:
Jos susi, koira, kissa taikka sika
Sa nyt et lie--se Jumalan on vika.

17/8 1880.

PETTYNYT.

Jo kauan kaiveli aarretta

H�n Paulan rinnasta,
Ei uhrannut kukkoja, kanoja,
Vaan lempilauluja.

Muut, valvoen keyri- ja juhannus-y�t,

Jo l�yt�� aartehen;
H�n kaikki y�t valvoi ja p�iv�n ty�t
J�i usein unheesen.

H�n silm�nliekki� vartioi,

Tuot' aarnitultansa;
Ei arvaakaan miten pett�� voi
My�s virvan valkea.

Ois luullut jo aartehen l�ytyneen

Ja vaivat maksavan,
Mut tyhj�n l�ysi h�n: ruostuneen
Ja "heikon astian".
19/8 1880.

ANNI.

Tuo Toivolan pikku Anni,

Tuo kahdeksan-vuotias,
On vieraita n�hdess' ensin
Niin reipas ja haastelias.

Ei teeskele: aukomielin
H�n tietonsa kertoilee
Ja ��ni� syd�mens�
H�n kielell� s�estelee.

Mut vuosia vuodet seuraa,

Niin Anni on muuttunut:
H�n nyt yh� yksin laulaa,
Vaan muille on vaiennut.

Nyt vuoret ja lahden laine

Vaan tytt�� kuuntelee:
H�n luontohon viel� luottaa,
Mut ihmist� "ep�ilee.

On tytt� kuin rannan sorsa,

Jok' ensin on pelvoton:
Kun ampujan silm� s�ihkyy,
Niin lintu on rauhaton.

22/9 1880.

UNO CYGNAEUS'EN T�YTETTY� 70 VUOTTA

Lokakuun 12 p. 1880.

Kun k��nt�nyt ol' itse suuri Snellman

Jo kansallisen hengen kesannosta;
Kun L�nnrot uuden touon siemenjyv�t
Toi kansan muinaisuuden hinkalosta,

Ja Koskinen, kuin kev�t-ouru, uursi

Par'aikaa pellon valtakaivannoita:
Loi Suomen muistot eri sarkahansa--
Maa vaati viel� paljon muokkaajoita.

Maa vaati kaiken kansan nostamista

Tuost' ynse�st� tainnos-unestansa;
Sill' itse jumalainkin tahto raukee,
Jos heid�n hengest��n ei syty kansa.
Siks' opin-auran kaikkialla k�yd�
Pit' ihmissyd�mi� penkomassa,
Ett' alttihiksi, kylv�kelpoiseksi
Maa kypsyis ajan hengen tuoksinassa.

Mies silloin kokemusten koulutielt�,

El�m�n aartehisto rinnassansa,
Esille astui: armast' oli kaksi
Vaan h�ll�: valistus ja Suomen kansa.

Ne vihki� h�n tahtoi toisihinsa

Ja kutsui kaikki Suomen nuorukaiset
H��vierahiksi; sulhaspojat niist�
H�n valitsi ja etsi nuodenaiset.

Niin auraltaan ja rukin luota l�ksi

Mon' itsep�inen, j�ykk� nuorukainen,
Ja jalon innon tunsi, niinkuin tuntee
Se, jonka maata vaanii vainolainen.

Ken rakkaudellaan ja laitoksillaan

N�ist' innokkaista luonnontuottehista
Tek' is�nmaalle hengen auramiehet
Ja kansan �idit Suomen neitosista?

Ken rinnan rikkahan ja k�yh�n lasta

Yht'-arvoisina koulutielle johti,
Ett' yht� kirkas heille toivont�hti
El�m�n aamutaivahalta hohti?

Ken halki syyt�sten ja soimausten

Viel' innoll' aina johti joukkoansa
Ja leijussansa kantaa vaihtumatta
Nuo toivonsanat: "Valistus ja kansa"?

Ei kysyt�. Ty� seitsenkymmenisen

On rakkauden uhri kansallensa,
Ja tunne jalo, jonka povessansa
H�n kantaa, seuraa h�nt� haudallensa.

Vaan kansallisen hengen kukkiessa

Ja hedelmi� kantaessa kerran,
Ken silloin kielt�is, ett' on ansioita
My�s Uno Cygnaeolla suurten verran?

Kun mahtihenget silloin kansaa johtaa,

Heit' tukee sankat joukot takanansa,
Ja jumalainkin tahto vasta t�yttyy,
Kun heid�n hengest�ns� syttyy kansa.

PIETARI BRAHEN

juhlassa Viipurissa 31 p. Lokak. 1880.

Ei suomalainen synty��n,
Mut meid�n maata lempim��n
H�n oppi omanansa.
Ja Suomen toivot, tarpehet
H�n tutki, t�ytti puuttehet
Kuin is� lapseltansa.

Ol' is� maalle tosiaan.

Ja s��st�m�tt� vaivojaan
H�n hoiti armastansa,
Vaikk' ylh�isen ain' arvonsa
H�n muisti--"kreivin aikana"
Ei unhoittanut kansa.

Ja Suomen suloutta h�n

Niin mielin, kielin lempiv�n
Kuin maamme lapsi, n�ytti.
Ei ylistellen innoissaan
H�n toivotuilla aarteillaan
Jo silloin Suomen t�ytti.

Kuin ennushenki, Suomenmaan

H�n kuningasten kunniaan
Jo aikanansa nosti.
Ja mink� toivoi, tahtoi, sen
H�n valtavasti puuhaten
T�in, toimin meille osti.

H�n miss� kulki, kukkaseen

Maa puhkes h�nen muistokseen,
Niin tiukkui askeleensa.
Vaan tiedon valol�htehen
Tuon kukkienkin kukkasen
Sai Aura rannallensa.

Kun kerran j�tti meid�n maan

Sen rakkahana rinnassaan
Tok' ij�n kaiken kantoi;
Ja Suomen kansa omakseen
My�s h�nen sulki syd�meen
Ja is�n nimen antoi.

On vieraskin meill' omainen,

Kun Suomeamme palvellen
H�n yhtyy henkehemme;
Ja toivojamme aikanaan
Ken valmis onpi valvomaan
H�n on kuin omaisemme.

Ei Suomen mies h�n synty��n,

Mut meit� oppi lempim��n
Ja johti rientojamme;
Siks ylist�� ja rakastaa
Ain' omanansa Suomenmaa
Nyt _Pietar-Braheamme_.
JOULUKUUN 10 P�IV�N� 1880.

En sano kest� laulelen,

Kun tuntee h�net jokainen:
Niin k�yhin, jok' on valveillaan
Jo m�kki-huonossansa,
Kuin rikas, jolle onni maan
On kallis ja sen kansa.
Jo "Nuijasotaa" lukeissaan
He miehen oppi tuntemaan.

H�n kansaan, kansa h�nehen

Jo silloin kiinsi syd�men.
Siit' asti hyvin tajunneet
He ovat toisiansa,
On k�si k�dess' seuranneet
Ja tehneet voittojansa.
Ja kansalla on historia
Nyt toivon tiell� soihtuna.

Ja historiaan t�� aimo mies

Niin kansan hengen luoda ties,
Ett' oman muinoiskuvansa
Siell' l�yt�� suomalainen,
Ja toivo kasvaa voimassa,
Jos on se horjuvainen.
Sielt' innon uuden kansa saa
Ja ty�h�n, ty�h�n kiiruhtaa.

Nyt monta muiston helme�,

Joit' ennen unho synke�
Tai harhatieto tunsi vaan,
On noussut valohonsa;
On tosi noussut kunniaan,
Sai varjot tuomionsa.
Ja uudet aates�keneet
On kansan tielle singonneet.

Niin valaissut on historiaa.

Ja nykyaikan' arvoisaa
Mit' etsii, kaipaa Suomenmaa,
H�n ensi mies on kohta,

Jok' onnen-airot ohjaltaa

Ja Sampolaivaa johtaa:
On Louhen vallan kauhistus,
Vaan kansan ilo, ihastus.

Ty�, sana h�ll' on aseinaan

Ja kansan henki purjeissaan:
Tuo henki, joka ylt� maan
Nyt huokuu kaikkialla,
Tuo innostus, jok' aallollaan,
Kuin koski, valtavalla
Kaikk' esteet tielt� kumoaa,
Maan onnenmurut kokoaa.
Viiskymment' on h�n vuosiltaan,
Vaan kansa toivois ainiaan
El�v�n moisen miehens�.--
El��kin totta varmaan
H�n aina kansan mieless�
Kuin kuva oman armaan.
Kuin aika nuortuu vanheten,
Niin muisto miesten semmoisten.

Kun suomenkieli sointujaan

Jo luopi kautta kaiken maan;
Kun kaiku Suomen kanteleen
Yli id�n, l�nnen soipi,
Ken silloin voittoseppeleen
My�s h�it� kielt�� voipi?
On Suomen kansan kilvess�
H�n aina loistohelmen�.

IS�LLEMME.

Oi, is� armas,

Taivasten Herra!
Henkesi luodut
Uudistelee:
Kun sulo lempes
Maan yli huokuu,
Kuoleman varjot
Pois pakenee.

Maammekin silloin
Y�n, lumivallan
Kahleista nousee
Kukkimahan;
Siunaus silloin
Virtoina vuotaa,
P�iv�n� paistaa
Maailmahan.

Talviy�n kahleet
Kansakin katkoo,
Henkens� voiman
Herra kun suo:
Saa valo voiton,
Rakkaus vallan:
Niin jalot urhot,
Kuin kukat, luo.

Ihminen t��ll' on
Vaan tomu, tuhka,
Tok' is� meit' ain
Etsiskelee:
Henkens� lahjoill'
Luo elon uuden,
Kuvansa meiss�
Kirkastelee.

Aut', Is�, meit' ain

Altisna Sulle,
Oikeudessas
Vaeltamaan:
Niin sulo Suomi,
Kansasi kallis,
Sun ilos on ja
Kaunistus maan!

1881

LEPP�RUKKI.

Miks sinusta ei, lepp� lauhkea,

Miks sinusta ei huoli laulaja?
Jos tiet�is sorvarin h�n laittaneen
Sun varrestasi rukin rullineen,
Sill' iltakaudet tyt�n kehr�nneen,
Jos tiet�is sen!

Ja kelle kiersi paitarihmoja

Ja mihin lointa, mihin kudetta,
Ja kuka t�ytti tyt�n syd�men,
Kun tullon t�ytti rihma hienoinen,
Ja ken sai omakseen sen tytt�sen,
Jos tiet�is sen!

Jos tiet�is laulaja, kuin lapsiaan

Se tytt�, em�nn�ksi tultuaan,
Tuon lepp�rukin ��ress' opetti
Ja kuinka heit� neuvoi, nuhteli
Ja usein y�tkin istui, kehr�si,
Jos tiet�is sen!

Ja kuinka vaimo, miehen kuoltua,

J�i lasten hoivaks', itse turvatta,
Vaan luotti Luojahan ja rukkiseen
Ja m�kki-huonoss' asui lapsineen,
Joi leiv�n s�rpimeksi kyyneleen,
Jos tiet�is sen!

Kun lapset lintusina lentohon

Jo p��si, v�syksiss� �iti on.
Vaan lapsilleen viel' antoi aartehet
H�n, syd�mens� neuvot, ohjehet:
Ty�n arvon, Luojan armoantimet,
Ne neuvoi h�n.

Ja sitten nukkui. Mutta laulaja

Sai kuulla lepp�rukin vaiheista,
Ett' �idilt�ns� tyt�r peri sen,
Sen peri h�n ja puhtaan syd�men:
Ne aartehet ken voitti poikanen,
On onni sen.

Jo tunnet, laulu, lep�n vaiheita,

Se halpa on, sai paljon kokea:
Jos muistojen ja toivon kyynelet,
Kaikk' ilon, sulon, surun tuntehet
Tuon lepp�rukin luota poiminet:
Saat helmivy�n.

V�IN�M�ISEN PALAUS.

ALKUSANAT.

Yli-Ukon luota ilman impi

Muinen alas laskeusi, luoden
Olot uudet, uuden aikakauden;
Maata, maailmata muodosteli,
Tyhj�n t�ytti, autioon loi elon,
Synnytt�en vihdoin viisahimman
Kalevalan kansan luopaneron,
Suuren suku-is�n V�in�m�isen,
Kansallisen hengen kanta-urhon.

Lailla immen aattehetkin maahan,

Luojan lapset, laskeuvat, sytt�in
Syd�miss� lemmen liehaukset,
Oudon innostuksen ihmisiss�;
Synnytt�en suuret mahtimiehet,
Olot muuttaen ja muovaellen,
Kasvatellen kelvollista uutta
Olevaisen vanhan olkap�ille
Kansakunnan onnen oksapuuksi.

Lailla immen laskeusi maahan,

Suomen kansan syd�nmaahan, kerran
Aate, oppi taivahasta tullut,
Kaikkivallan neuvokammiosta.
Vaikeasti t��ll� mielet voitti,
Vaan kun voitti, otti omiksensa
Ikuisesti, niinkuin impi ylj�n
Uskollisen rinnoillensa riist��,
Kuolemassakaan ei luopuakseen.

Vaan se impi, tullessansa t�nne

Suomen rannan sulostuttajaksi,
Oppahan sai oudon matkallansa,
Jalon, vaikka meille muukalaisen,
Tuomisien tuojan kyll� kalliin:
J�rjestyksen, oikeuden miehen.
Mutta vierashenkinen sen valta
Ty�l�stytti vanhan V�in�m�isen,
Kansallisen hengen kanta-urhon.
Tuota surren, tuskaellen tuota,
Immen oudon suojass' istujalle,
Vierahalle, mielin murretuisin
V�in�m�inen valtikkansa j�tti;
J�tti kansallensa kanteleensa,
Lapsiensa lohdutteeksi laulut,
Uuden aikakauden ihmetell�,
Ett'ei sorru suruihinsa Suomi,
Kaihotessa valtaa V�in�m�isen.

L�ksi vanha, j�tti valvattinsa

Vierahalle valvateltavaksi,
Ihastelijaksi uuden immen,
L�ksi vanha Yli-Ukon luokse,
Kaikkivallan neuvokammiohon
Oppimahan uutta aikakautta
Syvimm�st� syitten l�htehest�,
Tullaksensa viitt� viisahammin,
Kuutta kuuluisammin kansallensa.

Kerran, kuuluessa kaipauksen

Suomen lasten suusta, syd�mest�;
Kerran, kaikuvi kun vanha kannel,
Kalevalan kannel, kaikkialla,
Laulut V�in�m�n kun vierehtivi
Suomen lasten suusta, syd�mest�--
Silloin saapunut on V�in�m�inen,
Silloin valloittanut valtikkansa
Kansallisen hengen kanta-urho.

ENSIM�INEN RUNO.

Astui impi taivahasta t�nne:

Valon impi, rakkauden aate
Rinnassa, tuo autuaisen tunnon
Tuliker�, josta Suomen lasten
Syd�mihin, ennen synke�ihin,
Paistoi p�iv�, loisti lemmen hehku,
Sytytteli lemmen liehaukset,
Oudon innostuksen ihmisiss�,
Luoden j�rjestyksen uppo uuden,
Olot muuttaen ja muovaellen,
Uuden taivahan loi, maanki uuden--
Sotkan munist' ei, kuin ilman impi
Muinen loi, mutt' uusist' aatoksista--
Suomen kansan mielehen ne muutti.

N�in kun Suomen kansan kaikkialla

Valon impi, rakkauden aate,
Valtasi ja suli Suomettaren,
Suomen kansan hengett�ren, kanssa
Yhdeks' sieluksi ja syd�meksi,
Silloin aika, suurten synty-aika:
Hedelm�n� kypsynehen lemmen
Syntyi suuret immen ihmelapset,
Uuden aikakauden toukomiehet,--
Syntyneet ei ansiotta sent��n,
Mit��n suurt' ei synny vaivan vailla,
Ilman neron sormi-nimet�nt�:--
Kantoi �iti, aikakauden henki,
Itse kykeniv�t kynsillens�,
Itse sormillensa suoriuivat
Aikakaudellensa johtajiksi,
Viittojiksi Kalevalan kansan.--
Niinp� suurten luotujensa kautta
Edellens� Luoja maata luopi,
Olot muuttaen ja muovaellen.

Hedelm�n� kypsynehen lemmen

Syntyi urhot, aikanansa kuulut,
Kaunisteeksi kansakunnallensa,
Viel� suuret Suomen historiassa
Rakkautensa t�hden t�h�n maahan,
T�hden intonsa ja toimiensa
Kohoitteeksi kansan lemmittyns�.
Hedelm�n� kypsynehen lemmen
Syntyi silloin _Maunut_, mainioimmat
Suomen kansan katoliset miehet,
Aikanansa is�t Suomen kansan,
V�in�m�isen lasten lohduttajat,
Valon pilkoittajat pime�h�n,
Yksin y�h�n tuohuksien tuojat.
Moiset syntyi suuret toukomiehet,
Jotka uuden viljelyksen maalle,
Suomen kansan syd�nmaalle, kylvi
Aattehia uuden aikakauden,
Kylviv�t kuin Luojan kahmaloitse
Siunausta tuottavaisen touon,
Niinkuin muinen V�in�m�inen vanha,
Maalle puuttomalle noustuansa,
Kautta palveljansa Pellervoisen,
Siihen kasvun kaikellaisen kylvi,
Vaikka vastuksen toi Luojan tammi.

Tammen lailla t�nne kylvettihin

Uhrausten, vaivain halmehelle,
Opin kirkollinen yksinvalta;
Toivottihin kauan kasvavaksi
Suomen kansan onnen oksapuuna.
Kasvoi iloks' ensi aikojansa,
Nuorna ollen kukki kunnioiksi,
Kunnes ylentihe ylpe�ksi,
Suoriaikse suureks' yli suurten,
Kuun ja p�iv�n otti oksihinsa:
Tiedon maallisen ja taivahisen
K�tki valtikkansa vahvikkeeksi,
Levitteeksi oman lehvist�ns�,
Ett� ik�viss� istuskellen,
Kaiutellen surukanneltansa
Kaipasi jo kansa V�in�m�isen
Syvempien syitten lausujata,
Valon p��st�j�t� paistamahan,
Jakajata tammij�ttil�isen,
Opin kirkollisen yksivallan,
Kansakunnan onneks' yhteiseksi.

Maalta meren takaiselta silloin

Aate saapui, aikakauden ilme,
Parannuksen, puhdistuksen aate:
Ensin halveksittu, pienen pieni,
Yhden toisen syd�mess� sykki;
Kirveskin sen ensin pienen pieni,
Sanankirves, Luojan tapparainen,
Yhden toisen syd�mehen iski.
Vaan jo aate, vaan jo sanan valta
Suureks sukesi ja mahtavaksi
Syd�mess� urhon suomalaisen,
Urhon, joka kansan kanteleesta,
Sit� oppien ja kuulustellen,
Heltyi hehkumahan rakkautta
Kalevalan kansahan ja maahan.
Kansallisehen kun rakkauteen
Liittyi h�ness' aikakauden aate,
Suureks' sukesi ja voimakkaaksi,
Tenhoisaksi sanan tapparalla
Kaatamahan tammij�ttil�isen,
Opin kirkollisen yksivallan.

Suvehenpa kaatui taikatammi:

Valistuksen koittavahan kes��n
Runsahinta loi se rikkautta.
It�h�n sen tyvi ty�nn�ltihe:
Valon puolell' ain' on onnen tyvi.
Osan-ottajillensa se onnen
Kaikenlaisen kartutti kuin aina
Luojan lahjat taiten tasottuina.
Vihdoin p�iv�n p��sti kaikkialle
Kautta pilvienki pilkkim�h�n.
Aavistuksiansa kaukaisia
Lohdutuksen rastas raksutteli.
Suomen kansan toivon kev�tk�ki
Elpyi kukkumahan kunnahilla.

Moinen uuden aikakauden urho,

V�in�m�isen lapsi laatuansa,
Oli _Mikkel Agrikola_ meill�,
Suomen kansan suuri kasvattaja.
Synkeytt� suojelevan mets�n,
Katoliset kirkkolaitoksemme,
Kaskeksi h�n kaasi viljavalle
Rakkauden sanan siemenelle,
Jonka Luojan kahmaloitse kylvi--
Luojan k�si johti ihmisk�tt�--
Siunausta tuottavaksi touoks'
Uuden polvikunnan kasvatella,
Niinkuin muinen V�in�m�inen vanha
Kalevalan vainioille kylvi,
Kasken kaatun poltettua, ohran
Koivahaisen yhden ymp�rille.
Moisen koivun Suomen kunnahalle
Agrikola kaatamatta j�tti:
Kirkon, kihlakunnan kukkaseksi,
Josta toivon-k�ki kukkuaapi,
Voiman-henki kokkolinnun lailla
Innon-liekin iskee ihmisihin.
Niin on koivahainen kunnahalla
Suomen kansan onnen oksapuuna,
Kaunisteena kaiken viljelyksen.

Kaikkivallan neuvokammiosta--
Syd�nkammiosta Suomen kansan--
Katsahtavi silloin V�in�m�inen,
Kansallisen hengen kanta-urho,
Edistyst� uuden viljelyksen:
Rukoellen kasvun runsautta,
Toivottavi ajan ehtiv�ksi
Asettua vanhan valtahansa.

Nouse kansa, niinh�n virkki vanha,

Her�j� jo hengen horroksista,
Niinkuin nukka kev�tnurmen alta,
P�iv�n helliv�isen paistehessa!
Hy�sty syd�miss� hengen-touko,
Tohisevan toukopellon lailla,
Toivon kev�tk�en kukkuessa
Kirkonpuusta kultaa kunnahille,
Tehden Suomen rannat rakkahiksi,
Mett� mairemmiksi manteremme,
Kasvattaen kansan uskollisen,
Vastas�ill�, vaivojenki tullen
Kest�v�ksi, kaikkivoittavaksi,
Voittavaksi vihdoin valtikkansa!

TOINEN RUNO.

Usein maassa kateuden mahti

Astuu suurten aattehien tielle,
Tarkoitusten suurten sullojaksi,
Niinkuin muinen tielle Lemmink�isen
Satasilm�, tuhatkieli k��rme--
Vaikk'ei moista s�iky miehen mieli.

Kansallisen voiman kasvannolle

Ylpe�sti vastahangan veti,
Joukahaisen lailla, pohjan luonto:
Uljas, uhkea kuin nuorukainen,
Karsasmieli, paljon pauhaavainen,
Tielt� ty�ntym�t�n, itsep�inen.

Mutta moisen luonnon mahdillansa

Syyti suohon--valtahansa vaati--
Suomen kansa, kunnes kallihimman
Aartehensa vannoi antavansa
Saita vanki--vaikka pett�v�iset
Pohjanmaill' on luonnon lupaukset:

Usein kev�t morsianna loistaa,

Vaan ei kes� h�it� heilim�itse,
Luonnolt' ottaa morsiushelmet halla;
Syksy sulhollen ei armast' anna:
K�tt� koskee kylm� saalis--suistuu
Sekin sulotonna mannun maihin,
Luonnon uhriks ihmis-onnen aihe;
Niinkuin V�in�m�iselt' armas Aino
Alle aallon unhovallan vaipui,
J�tti �itikullan itkusuulle,
Surup��lle sulhon kaihomielen.

Usein itkusuulla Suomen luonto

Suri kadonnutta kalleuttaan,
Vuoden toivottua t�hk�p��t�;
Usein kaihomielin Suomen kansa
Olkisella, hernevartisella
Hevosella--n�lk�vuotten varsa--
L�ksi etsingolle onnen linnun
Miehen vierahansa varpehilta,
Immen luojan, uuden yst�v�ns�,
Niinkuin V�in�m�inen morsianta
P��tyi etsim�h�n Pohjolasta,
Mutta Joukahaisen jousen tiest�
Myrkkynuoli matkan vaivaloitsi,
Urhon kurjillen vei kohtaloillen.

Myrkkynuolet: rutto, sodan surma

Suomen kansan tielle ty�nteliiksen,
Alta ampui n�lk�vuotten varsan,
Kovihin l�i kansan kohtaloihin,
Monen vaahtomyrskyn vaivaella,
Ett� ainoasti Luojan kokko--
Sis�llinen suuri hengenvoima--
Kirkonpuusta aina kiitollisna,
Pelastuksen pengerelle kantoi
Kansan, vaivojansa vaikeroivan:
Luonnon kuolettavan vainovallan
Valvovainen henkivalta voitti,
Niinkuin voipunehen V�in�m�isen
Kokko kantoi Pohjan pengerelle,
Pohjan vahakansan valvatella,
Kuljetella urhon kotihinsa.

Vaan ei vieras auta ilmaiseksi:

P��ns� p��stimeksi V�in�m�inen
Uhras Ilmarisen Louhen luokse
Sammon, onnen tuojan, takojaksi,
Pohjan kansan vallan vahvikkeeksi.

Ansioilla eik� armon tullen

Asemansa osti Suomen kansa:
Ty�n ja vaivan, kunnon kansallisen
Antoi oppi-ahjon laitannaksi,
Taonnaksi tiedon taika-Sammon,
Valtakansan hengen vahvikkeeksi,
Hengen kanneltamme karsovaisen.
Monta miest�, Sammon sankaria,
Ilmarisen lasta laatuansa,
Antoi Suomi vahakansallensa
Sammon, onnen tuojan, takojaksi.
Asemamme maksoi mainet�ill��n
Kuulut _Fleming'it_ ja jalot _Horn'it_,
Monet muutkin heid�n vertaisensa.--
Usein ehk� loiston lumokuusi
Heit� johti mainematkallansa,
Niinkuin pettynytt� Ilmarista
Valhe-kuuhut vietti Louhen luokse;
Usein ehk� onnen aamut�hti
Heille hiilui toivon taivahalta,
Niinkuin Kalevalan sankareille
Pohjan impi kultaniitten luota.--
Heid�n ty�ns�, vaivojensa voitto
Valtakansallen loi vahviketta,
Mutta meille vahvuus valtakansan
Henkivallan muutti muukalaisen,
Kansan hengen katvehesen j�tti
Soittamahan surukanneltansa,
��nin vienoin, kielin sorretuisin.

Niinkuin V�in�m�inen, Pohjan neitt�

Mielistellen, kotimatkallansa
K�rsi kovan onnen kohtaloita,
Vuodatellen voimaa miehuutensa,
Hurmemett�, syd�mens� simaa
Koti-onnen linnun ostimeksi--
Niinp� nouti V�in�m�isen kansa
Kaikki valtakansan vaatimukset,
Ostimeksi Suomen koti-onnen,
Ehdon valloin edisty�ksens�
Kansallista kutsumusta kohti:
Rauhan ruuhet, sotasoimet siksi
Veisti valtakansan suosioksi,
Suomalaisen kunnon kuulutteeksi.
Mutta vierahilla veikkat�ill�
Voimat ehtyi, kansan elinvoimat,
Kunnes vihdoin rauhan kotiukko,
Kooten sankarimme suojahansa,
Parantavat syntysanat muisti.

Niinh�n monta kertaa Suomen urhot

Valtakansan vainot�ilt� kulki
Kotihinsa ehtynehin rinnoin,
Onnen vailla onnen etsingolta,
Parantuakseen, kuin V�in�m�inen
Venheveiston hurmehaavoistansa,
Kansallisen taidon taikomalla.

Pain. 15/1-15/7 1881.

SURUT.

(E. Geibel.)

Nuo surut lailla nokkosten

Ne polttaa, hiljaa pidellen;
Vaan rohkeasti tarttuen
Ei pist� ne niin kirvelien.

Pain. 15/2 1881.

LEIV�N T�HDEN.

El�m� on pelk�n leiv�n t�hden:

Kerj�l�isest' aikain ruhtinaasen
Kaikki hikoaa ja �hk��, puhkaa
Niukan taikka runsaan ruuan vuoksi.

Maamies kuokkii, kynt��, kylv��, niitt��,

Korjaa viljan--kiitt�� leiv�n t�hden.
Tai, kun halla vie, h�n p��ns� painaa
Alas, katkerasti surren, anoo
Anteiks syntej�ns�--leiv�n t�hden.
Vaan kun leip� runsas on, h�n kuorsaa
Kirkoss' ajan ratoks istuessaan.

Mit� kielt' ei haastais leiv�n t�hden

Kaupungissa, maalla kauppasuku?
Tosi, valhe, oikea ja v��r�,
K�si liukas, kieli lipe�inen
Tuusin luusin kiehtoo tuhansia,
Leip��, viinaleip�� ansaitakseen.

Merimieskin aaltoin kimpuss' etsii

Leip�� vaan ja suolaa leip�h�ns�.
Sotamies senvuoksi puoltaa maataan,
Kun mies maaton leiv�t�n my�s onpi.

Papit sitten, suuri hengens��ty!

Leiv�tt�k� l�htis sana suusta?
Vaativatpa viel� voit ja juustot,
Lammasjalat leiv�n h�ysteheksi:
Henki heiss� vaan on leiv�n t�hden.

Virkaviisaat kirjan-oppineetkin
Viisaudestansa leip�� sy�v�t,
Todest' ei, vaan leiv�st' ottelevat,
Osan saanut vasta rauhoittuupi:
Nauttii viisaan lepoa ja leip��.

Leiv�llen kaikk' ihmistaito n�yrtyy:

Ericsson'it sek� Edison'it
Keksint�jen kilpajuoksuansa
Kiiruhtavat--leip�� huojentaakseen.
Kirjasep�t--Scott ja Cooper--kilvan
Sekoittavat mustett' ajatuksiin,
Tapauksiin, ansaitakseen leiv�n,
Kenties hiukka hienomman kuin toiset.
Runosep�t--Cervantes ja Kivi--
N�ljiss�ns� suurta soinnuttavat,
N�ljiss��n he, toiset t�ynn� ollen,
Mutta kaikki, kaikki leiv�n t�hden.

Joskus keino keksij�ns� pett��,

Lasten itkuks is�n leip� s�rkyy,
Viinakoppi vaihtuu velkakoppiin:
Usko silloin loppuu, sammuu toivo:
Myrkky, nuora, ruuti, ter�s--teilt�
Kurja henki pelastusta ruinii
Loppuluovutusta suorittaakseen--
Kaikki, totta varmaan, leiv�n t�hden.

Annas, kaikki kun k�y Luojan luokse:

Jokainen ois sankar' mielest�ns�,
Parhainta ei palkkaa paljoksuisi
Jaloist', ylevist�--leip�t�ist��n!

Niinh�n nykyaika lauleleepi.

Lienee totta puolet leikiss�kin.

Mutta Luoja leiv�njyv�sist�

L�yt�� jonkun lemmen jalokiven,

Tunnon puhtahan ja vilpitt�m�n,

Hyv�n tahdon--poimii aittahansa
Kaiken, mik� kukki el�m�ss�,
Lausuu: nuo on siemeneni sato.

Pain. 15/2 1881.

PAARMAT.

Ei ihme jos paarmat sokeat

Noin kilvassa surmaan juoksevat,
Kun monta n�hty on n�kev��,
Jotk' eiv�t ymm�rr� enemp��.

Pain. 15/3 1881.

HAAKSIRIKKO MAALLA.

(Kirje yst�v�lle.)
Oi, armas veli, onnellinen veli!
Nyt ehk� juuri pullin ��ress' istut
Ja kuulet soitantoja Turhalassa
Ja katsot kaunotarten hepan keppaa,
--On silm�nruoka my�skin nautintoa--
Tai v�syneen�, nokka vasten py�t��,
Vaan unta n�et "syviss' aatoksissa"
Niinkauan kunnes k�tten paukkehesta
Taas her�j�t ja kutsut t�yden pullon,
Ja kallistat--oi onnellinen veli!

Ei pojat �itini niin armahia

Lie mulle, kuin s�, kallis ryyppyveli!
Meit' yhdist�v�t riennot yhtehiset:
Mont' iloist' iltaa, y�t� liekkumaista.
Vaan aamut pisteli ja kiroilutti,
Siks ett� uusi ryyppy untuvilla
Taas kietoi syd�men--oi onnen aikaa!

Vaan nyt mun toisin: Asun, tied�t, maalla,

Joss' on vaan tuhmaa moukkaseuruetta.
Ja is�nt�ni, aika itseviisas!
H�n kansallisill' asioilla kiusaa
Ja �rsytt�� kuin pist�is neulasilla
(Mun lakimieheksi h�n n�et tiet��).
Ei siin� kyllin--saarnaa raittiutta:
Ei itse juo ja hammastaapi muita.
Siit', armas veli, tunnet asemani.
H�n olkoon se, kun mun suo olla t�m�n.

Jo arvaat, ett� etsin lohdutusta

Ja seuraa hauskempaa. Niin rautatiell�
Ma l�ysin hotellin ja yst�vi�.
Siin' iltaa istuttiin ja juotiin y�h�n
Ja aamuhun niin hauskast', iloisesti
Kuin ennen muinen. Mutta piru viek��n!
Sun vertaistas ei monta yst�v�t�!
Kuin tunnet, olen arka kunniasta,
Niin loukattuna suutuin kauheasti:
L�in pirstoiks ikkunat ja tuolit, p�yd�t,
Y�rauhan rikoin.--Olen lakimies ja
Nuo seikat tunnen--kuule armas veli!
Ei armo auta t�ss�, jos ei raha.

Jos itsemurhan teen, te, virkaveljet,

Kun rakkaudella lain lievenn�tte,
Mun kunnialla voitte hautauttaa.
Vaan nyt, kun virkamies on valtiolle
Syyn-alainen, on julki rikollinen,
Kun oikeus on vasten valvojaansa,
Jok' el�� viel� eik� tahtois kuolla--
Oi, armas veli, t�m' on kauheata!
Ja mik� hirmuisinta: p��ni, p��ni
Ja tyhj� kukkaroni! Auta veli
Ja muista onnetonta velje�si!
Oi muista rahalla! Kautt' yst�vyyden
Ja yhteisien rientojemme kautta
M� vannon, ett� onnekses juon maljan!
Ja sitten saavun kohta kaupunkihin
Ja sovitan----no, itse kyll� arvaat!
Vaan eik� kaiken kovan onnen syyn�,
Kun mietin taakse, ollut is�nt�ni?
Niin tuottaa tuhmat vaivaa viisahille.
Oi, armas veli, onnellinen veli,
Oi, auta onnetonta velje�si!

Vaan viel� sana. Kuulehan! Jo horjuu

Mun vanha uskoni ja aavistuttaa
Kuin olis is�nt�ni oikeassa.
T�m' oire, pelk��n, muutost' ennustaapi.

Pain. 15/4 1881.

KIELEST�.

(Th. K�rner.)

Nuo sanat muukalaiset kielen kautta

My�s vierashenkiseksi muuttaa mielen.
Niin moni korska sokeudessansa
On �idinkielellens� h�pe�ksi,
Kun mongerrellen kielt� muukalaista
Omalle kielellens� kahleet takoo,
Niin kansan voimaa oppii hylkim�h�n
Niin pett�in luopuu kansastaan.

Pain. 15/4 1881.

J. V. SNELLMANIN JUHLASSA

Viipurissa Toukokuun 12 p. 1881.

Tienhaarass' seisten Suomi arpaa heitti,

K��ns' it� silm�t, l�nsi syd�men.
Vaan vastaisuuden ep�tieto peitti,
Kuin ruudinsauhu sotatanteren.
Vaikk' oli ammoin k�yty sota Suomen,
Ei viel� valjenneena uusi huomen.

Ken Suomenkansan voittaa omaksensa?

Tai hukkumaanko meid�t tuomittiin?
Niin tutkailtiin. Vaan silloin paistehensa
Loi j�rjen soihtu Suomen toivelmiin.
Uus aamu luki s�deotsaltansa:
On Suomellensa voitettava kansa.

Uus sota syttyi, uusi Suomen sota

Ja Johan Vilhelm Snellman johtamaan.
Kun kansan hengen kuolemalta ota
On s�rjett�v�, siksi taistellaan.
Niin ter�s-innon, rautatahdon taika
Nyt nosti kansan--koitti uusi aika.

Niin Kallaveden kainalosta nousi

Maan halki "Saimaan" sananvasamat,
Ei syrj�ht�nyt j�ykk� j�rjen jousi,
Vaan oikeaanpa aatteet sattuivat:
Sai ep�ilyksen Goljath kuolinhaavan
Ja kansa n�ytti oman tahdon saavan.

Ja vanhat kaavat vankkui, herrat horjui,

Kun sananpuuskat tuimat tuiskuivat.
Uutt' urhoa nyt mahtimiehet torjui,
Vaan Joukahaisna suohon sortuivat.
Sill' uros uusi vanhan V�in�n tunsi,
Se Suomalaisen paras tiedonponsi.

Ja tiedon tiell� k�yv� nuorukainen

Kun innotonna tutki kirjojaan--
Kun leip�, virka h�lle kuivanlainen
On hengen palavuutta nostamaan--
Soi silloin korviss' is�nmaa ja kansa:
Ty� luisti, syd�n syttyi, poistui ansa.

Niin Saimaan aallot, Kallaveden vuoksi,

Kuin kev�tulva, kansan syd�meen
Tien uursi, hengen ytimehen juoksi
Ja sielun nurmet nosti kukkaseen.
Ja kansan miehet sankar' ymp�rilleen
On n�hnyt yhdistyv�n sankimmilleen.

Heit' ylhinn� h�n valppahasti johtaa

Ja ruorissa on k�si voimakas.
Kuin nuori, myrskyt vanhanakin kohtaa
Ja taisteluiss' on voiton valtias.
Vaan kesken kirkuville huutajille
H�n hillitys on: Kauko-kumppanille.

Ja Iku-Turson, kansan hengen turman,

H�n alle aallon sy�ksi sy�veriin:
H�n torjui Suomen kansan iki surman,
Kun oman hengen nosti valvoksiin.
Ei Louhen luoma vieras vainovalta
Voi onnen-aarrett' ottaa valvovalta.

Mies suuri, mutta suurin kansallensa

On Johan Vilhelm Snellman tosiaan.
H�n mihin koski tenhotaikoinensa,
Sen suomalaiseks muutti kerrassaan:
Maailman lasta, rahaa, hetken kantoi,
Niin suomalaisen tunnon sille antoi!

H�n vanhana viel' on kuin urho nuorin,

Tult' t�ynn� syd�n, j�rki valveillaan.
Ei ihmis-arka: sanoissansa suorin
H�n aina on, kun totta tarvitaan.
Siks ihmetykseen innostuttaa nuoret
T�� vanha sankar', juuriltansa tuoret.

Ja siksi Suomi kilpakiitoksilla

Nyt vanhukselle kantaa kunniaa.
On Suomen kev�tjuhla. Kukkasilla
Siis seppel�imme touon alkajaa.
Nuo kukat, jotka Suomi h�lle laittaa,
Se syd�mens� l�hteneit� taittaa.

Se sama syd�n, l�mmin, suomalainen,

Niinkauan kuin t�� kansa hengitt��,
On h�lle ijankaiken kukkivainen
Ja h�net muistaen taas l�mpi��.
Niin nuortuu aina uudelleen t�� kansa,
Kun muistaa suuren henkiin-nostajansa.

Nyt Suomen silm�t t�ht�� kotirantaa

Ja kansan syd�n Suomen oma on.
Mies, jost' on alku, johtoa viel' antaa
Ja uusi polvi jatkaa taistelon.
Vaan alkuaate: kansa Suomellensa,
On vallattava--se on johtehensa.

KEV�TLAULU.

P�iv�si, oi is�nmaani, jo koittaa,

Tullut jo sun kev�thetkesi on!
Kunnian, mainehen maa jalo voittaa,
Kansa on astunut taistelohon.
Henkens� haittoja Suomi jo ratkoo,
Kielens� sointuja sommittelee,
Kuin kev�t j�rvien kahleita katkoo,
Salomme lauluilla lumoelee.

Pain. 15/5 1881.

ONNETON NEN�.

Eli muinen morsian,

Joka kantoi maailman
Kaunihinta nen��.
Siit� k��ntyi sulhojen
P�� ja syd�n py�r�ilen.
Onnetonta nen��!

Vaan se neiti kukkasiin

Mieltyi kaikellaatuisiin,
Vei ne l�hes nen��.
Ken ois voinut ymm�rt��,
Ett� kukka myrkytt��?
Onnetonta nen��!

Kukan kupu aueten

P��sti myrkkyhy�nteisen,
Joka pisti nen��:
Tuhansien syd�nten
Polte nousi nokallen.
Onnetonta nen��!

Kyl� itkee s��lien

T�hden nen�n kaunoisen,
Jok' ei loista en��.
Mutta onhan tervehet
Sulhoin p��t ja syd�met.
Onnetonta nen��!

11/7 1881.

PUHDAS TOSI.

Espanjanpa kruunu kantaa

Timanttia kalleinta,
Arvellaan, mut ei sit' antaa
Hijottavaks' tohdita:
Pelj�t��n, ett' tulis ilmiin
Valhekivi ihmissilmiin.

Moni kullaks uskotellen

Kiilt�v�t� tallentaa
Eik� tohdi tutkiellen
Uskoansa vahvistaa:
Kenties kultasep�n luona
K�tehen j�� kehno kuona.

Ihaellen piiloittaapi
Moni mielihauteitaan,
Muitten korvaa kammoaapi,
Ett'ei tuomittaisi vaan:
Puhdas tosi pelj�tt��pi,
Ep�tietohon siis j��pi.

Milloin tosi kallihinna

Ihmismielet kirkastaa?
Milloin sana julkisinna
Maailmalle todistaa:
Parempi on jyv� kultaa,
Kuin on kuorma kuonaa, multaa?

16/7 1881.
MOINEN MAA.

Maa, jossa jotkut jahtiseurat jaksaa

Variksen, korpin, haukan hengen maksaa
Ja sitten yhtyy ilmaan ampumaan
Ja sy�m��n, juomaan voittoriemussaan--
On sekin voitto olla voittamatta
Ja j�tt�� sudet, karhut tappamatta!--
Maan semmoisen ma tied�n: Suomenmaan.

T��ll' laki vainoo koiraa uskollista,

Sit' el�tt�� ei k�yh�n mahdollista.
Kuus kuuta j�nist�kin suojellaan,
Vaan lapset sutten suuhun lahjotaan.
Niin j�niksi� suojaa j�nissuku,
Vaan miehen teht�vist' on v�h� luku
Ja urhokas on susikunta vaan.

Ja pedoist' esivalta palkinnoita

Jos tarjoaa--et huoli pyyt�� noita,
Jos tapettuas ihmisverta vaan
Ei susi vuoda, ett� huomataan
Ett' on se sy�nyt lasta kymmenkunnan
Ja kauhistuksiin saanut ihmiskunnan--
Kun n�yt�t sen, niin tappos palkitaan.

Kun �idit itkee verta lapsiensa,

Niin urhot nostaa maljan huulillensa
Ja ruutiaan taas ilmaan ampuaa.
Vaan sudet silloin riemust' ulvahtaa.
Ja kosto viattoman verilaineen
On tahra maamme kunnian ja maineen--
On moinen maa t�� armas Suomen maa.

Pain. 15/10 1881.

P�YT�PUHE.

Mun juhlap�yt�h�ni tulkaa,

Te Suomen pulskat nuorukaiset,
Ja, neidot armahimmat, olkaa
Nyt kutsulleni kuuliaiset.
Vaan, vanhukset, te seurassamme
Olette harmaa kunniamme.

Kas teille annan juhlajuomat

Jaeltaviksi nuorisolle,
Ett'ei nuo voimat Luojan luomat
Sais sukuamme turmiolle:
Te viisain, kokenehin k�sin
T�yt�tte parhain juhlalasin.
Nyt siunatkaatte Luojan vilja
Nimenen urhovainajitten
Ja heille juokaa ensi malja,
Vaan toinen p�yt�onneks sitten.
Uus suku entist� n�in kiitt��
Ja ty�ns� muinaist�ihin liitt��.

Nyt ruokahan!--vaan j�niksi�

Me emme suosi paisteissamme.
Meiss' ei lie arkain yst�vi�,
Sill' urhous on kunniamme:
Siis t�nne karhun p�� ja jalat,
Nuo miesten parhaat makupalat.

Vaan lammas lienee naisten ruokaa,

Karitsa itsens' uhraavainen--
Se paisti p�yt�h�n siis tuokaa!
Ett' ain' ois altis hurskas nainen,
Ois onni perehen ja lasten,
Ois seuraenkel' autuasten.

My�s kyyhkyspaistin voitte kantaa

Armaille lemmen kyyhkysille.
Se pyh�� kainoutta antaa
Ja helleytt� syd�mille:
Niin suojaavat he kodin tulta,
Niin ovat perheen kallis kulta.

Saas t�nne kalaa, lohta kanna,

Tuo vedenkarjaa voimakasta!
Se vastavirtojen ei anna
Matkaansa est�� joutumasta.
Meill' olkoon my�s sen verran mielt�,
Ett'emme kesken k��nny tielt�.

Suun lev�tess� oltta juokaa.

Siin' uikoon karhu sek� kala.
Vaan sitten sopan tulla suokaa,
Ei yksin kulje kuiva pala.
On el�m� vaan aika soppaa,
Mies se, ken parhaat palat koppaa.

Nyt puuttuu ispin�t, ei muuta.

Makeat sanat niiks on oivat.
Siis, vieraat, k�ytt�k��tte suuta,
Nuo herkut maistuvat ja soivat.
Vaan muistakaa: ken leikkiin suuttuu,
Imel� v�kiviinaks muuttuu.

Jos el�m� ois ruokaa, juomaa,

Ei loppuiskaan t�� p�yt�saarna.
Vaan eip� niin, sen parhain huomaa
Se, jonka leip�n� on kaarna.
Senvuoksi usein henki huokaa
Jotakin pysyv�ist� ruokaa.

Pain. 15/11 1881.

N�YRISTY, IHMINEN.

Paisutko, ihminen,
Kyyn�r�n kunniaa,
Mainetta vakkasen
Voitettuas?

Jos yli honkien

Kunnias nousikin,
Ei edes pilvihin
Leijata voi.

Maan t�m�n ��rihin

Maine jos lentelee,
Siivet jo raukenee
Voimattomiin.

Nousisko kunnia
Ain' yli t�htien,
Halk' avaruuksien
Mainehemme!

Voittaisko ihminen
Yhdeks�n taivahan
Kunnialoistehen--
Voittaisko sen!

--Heimoa Luojan on
Henk' ijankaikkinen,
T�ydellisyytehen
Siks ik�v�i.--

Vaan lelu tyhj� on

Kunnia kultineen,
Mainekin mahtineen
Maailmassa.

Kunnian, mainehen
Ainoa lohdutus,
Ainoa siunaus
On is�nmaa.

Sen povi nouskohon,

Sen nimi soikohon!
Sen onni ainoa
Onnemme on.

N�yristy, ihminen!
Liitt�y Luojahas,
Mainehes, kunnias,
Unhoittaen!

1881.
RUKOUS.

Oi, Jumal' auta miest� minusta!

Ma yh� syvemm�lle vaivun
Ja uppoan kuin lapsi liejussa.
Sun luokses hetkeksi jos taivun,
Kun nostat aatteill', aikehilla
Ja hyv�n henkes tuulelmilla----
Taas niinkuin malmi sy�ksyn syvyyksiin.
Ja ahdistusten alhossa
Ma tunnen tuskaa, puutetta,
Kuin miekka pist�is hengen ytimiin:
Totuuden miekka minut vapahda,
Omakses olentoni valloita!

Mit' auttaa ulkosiivous,

Kun sis�ll' asuu kirous?
Mit' auttaa vaikka varjelet
Mua t�ist� jumalattomista,
Ja joskus juomaan johtelet
Mua l�htehist�s puhtahista?
On syd�meni t�ynn� saastaa,
Se omaatuntoani raastaa.

Mua pese, puhdista!

Mua auta, armahda!
Mua nosta luokses, laskeu minuhun,
Mun henkeni suo sulaa Sinuhun!
Tee minut kaltaisekses, t�yt�
Mun vajavuuteni ja n�yt�,
Ett' olen kuvas, josta heijastaa
Sun valos muihinkin ja nostattaa
Heit' ylh�isiin Sun taivas-ilmoihis!
Tee mua poikas parhaan kaltaiseksi,
Tee vimein luonas jumal'ihmiseksi,
T��ll' avukseni laita enkelisi

1881.

RUNOVIRTANI.

Ei mun runovirtani
Juoksu seiso siit�,
Jos s� moitit t�it�ni
Taikka kiit�t niit�.

Min' en laula--luonto vaan

Rinnassani laulaa:
Eih�n luonut lintukaan
Itse laulukaulaa.
Eik� virta laaksossa
V�sy vierem�st�,
Kunnes l�hde vuoressa
Ehtyy p�ilym�st�.

L�hde, laakso, virta vaan

Kaikk' on Luojan t�it�,--
H�np� laululahjoillaan
Muistelee my�s meit�.

KOTOINEN SYD�N.

M� syd�nt' etsin sielt�, t��lt�,

Maan mustan multapallon p��lt�,
Vaan silkin, kultakuoren alta
En l�yd� vertaa maailmalta,
Syd�men vertaa kotoisen.

Kotoni k�yh' on m�kki vainen,

Salossa Suomen seisovainen.
Vaan matalan sen orren alta
Pet�j� maistuu mairemmalta
Kuin voit ja vehn�t vierahan.

Siell' �idin ��ni hell�n soiva

On omantunnon rauhan hoiva,
Ja is�n sana, lemmen laki,
Paremmin tuntoon tiens� haki
Kuin runne vitsan vierahan.

Jos erhetyn--kun paljon puuttuu

Maailma mulle tiuskoo, suuttuu;
Vaan kotonani armas nainen
On kaikki anteiks antavainen,
H�n sylihins� sulkee mun.

Kun v�syn, ken niin virvoittaisi,

Jos kotim�kk' ei aukeaisi?
Ken sairasna ja murhemiell�
Niin ohjais uskon, toivon tiell�,
Jos kodin syd�n auk' ei ois?

Syd�nt� etsin sielt�, t��lt�,

Maan, mustan multapallon, p��lt�,
Vaan silkin, kultakuoren alta
En l�yd� vertaa maailmalta,
Syd�men vertaa kotoisen.

KYYHKYN POJAT.
Kuusi suojas oksillansa
Kyyhkylinnun pes��,
Jossa emo poikiansa
Hoiti kaiken kes��,
Hoiti niinkuin �iti aivan,
N�ki y�t ja p�iv�t vaivan.

Kasvoi pojat, viel' ei lenn�--

Kuherrusta kuultiin:
"Pakohon t�st' ei nyt menn�",
Pes�ss� niin luultiin,
Vaikka usein pes�n luoksi
Kalle Villen kanssa juoksi.

"H�kkilinnut siivot noista

Kyyhkysist� saisi;
Oispa hauskaa kaikenmoista,
Kun nuo kasvattaisi."
Vaan ei poikain p��h�n lenn�,
Mit' ois h�kkiin itse menn�.

Poiss' on emo. Pienet puusta

H�kkiin ty�nnet�h�n;
N�hd�k��n ne ei saa kuusta--
Kyl��n riennet�h�n.
Siell� kauhistuvat uutta
Rautah�kin vankeutta.

Ville, Kalle ylpe�sti

Voitto-riemuissansa
�idilleen nyt kiireisesti
N�ytti saalistansa:
"Onhan saalis kumma saatu,
�iti, huomaapas sen laatu!"

Murehtui nyt �idin mieli,

Kasvot synkistyiv�t,
Nuhteihin sai hell� kieli,
Silm�t kyyneltyiv�t:
"Ah, ett'ei vaan voima Herran
Sois teit' orjuutehen kerran!

Joutuin linnut paikkahansa

Viek��! Rukoilkaatte,
Ett� vapauden kansa
Aina olla saatte,
Eik� h�kkilinnun lailla,
Orja, vapautta vailla."

KONNAN SYNTY.

Tarulla tytt�lasta
On kaksi: toisella
On syd�n taivahasta
Ja muoto toisella.

Vierekk�in tytt�lapset
L�hteelle l�ksiv�t,
Kun kuu ja illan t�hdet
Kilvassa v�lkkyiv�t.

Toinenpa l�htehell�
Ihastui muodostaan.
Syd�mell' ylpe�ll�
H�n puhkes lausumaan:

"Oi, kuinka, l�hde halpa,

Kuvastaa tohdit mun?
Kyll' iloita nyt kelpaa
Tuon veden riivatun,"

Vaan toinen tytt� aivan

Siell' l�ysi aartehet:
L�hteess� t�htitaivaan,
Reunoilla kukkaset.

"Jos kirkas l�hde �isin",

H�n puhkes lausumaan,
"Kuvastaa t�hdet voisin
Ja taivahan ja maan!

Mun rinnastani autuus

Maan lapsill' aukeais,
Maailman myrskyin suuruus
Sameeksi sit' ei sais."

Nyt puhdas sielu nousi

Kasvoille tytt�sen
Ja enkel'haamu sousi
Kalvolle l�htehen.

Vaan toinen tytt�: "Miksi

M� yh� rumennun,
S� muutut enkeliksi?
Hyi, l�hde, sotken sun!"

Punastui tytt� toinen

Nyt kauneudestaan,
Mut toinen, h�ijynmoinen
L�hdett� sotki vaan.

Ja tytt� onnetonna
Nyt parkui sotkeissaan,
Kun ruma rupikonna
H�n on kuin onkin vaan.

Kateisna aina siell�

Tuo konna kurnuttaa,
Jalompaa kun h�n viel�
Vaan maassa n�hd� saa.
EN VIISASTUNUT.

Suopursuin keskelt' ennen aikaan

Kun lakkamarjoja ma poimin,
P��n pakoituksen pahan sain;
Vaan siit' en liioin viisastunut--
Kun l�ysin, poimin aina vain.

Taas maljan laidalt' ennen aikaan

Kun riemua join vaahtoisata,
P��n pakoituksen pahan sain;
Vaan tuost' en liioin viisastunut--
Kun seura sattui, joinpa vain.

Niin tytt�in keskelt' ennen aikaan,

Kun syd�nt' etsin lempiv�ist�,
Syd�men tuskan tuiman sain;
Vaan milloin viisastuin ma, milloin?--
Kun vanhat j�i, taas uutta hain.

Muut kenties viisastuu, kentiesi,

Mun �lyni vaan luonto voittaa--
T�� katkeraa on tunnustaa.--
Tiet' oikeaa on turha koittaa
Mun omin neuvoin vaeltaa.

MATKAKUVIA.

Mies tomuisesta kaupungista astui

Maaniityn laajan kukkatanterelle.
Siell' ilopuvussansa kukkaneitseet,
H��kauneuksin verhottuina, loisti,
Iloa luoden tuhatlukuisille
Maaniityn perhosille, hyttysille.
Ja lemun heist� tuuli tuoksutteli
Ylt' ymp�riins� vuorten rintehille,
Joilt' ylevin� kuuset, hongat katsoi
Kuin urhot niityn neitsytkauneutta,
Tai kuuli jokirannan kerttukielt�.
Niin yhtyi kukkien ja mets�n sohu--
Kun heiss� sama salon henki huokui--
Niin yhtyiv�t ne kosken kohinahan,
Jok' alla niityn vuoren juurell' �hkyi
Ja neuvoi, ett' on el�m� vaan taisto
Ja ty�, kuin kosken, joka jysk��, jauhaa
Ja myll�rin, jok' ohjaa, takoo myllyn
Ja miehen, joka pellollaan par'aikaa
Hik' otsassaan maan muokkaa, kynt��, kylv��,
Ett' taisto ja ty� pysyv�� luo yksin.
Tuon kosken uurto auk' on l�pi aikain
Ja pellon viljelys, kun jatkuu ty�t�,
Ain' antaa uutta, uutta hedelm�t�.
Ja myll�rin, maamiehen omatunto
Saa rauhan kest�v�n ja sopusoinnun,
Kuin ruumiskin y�n unen, terveyden.
Niin kukkakunnahat ja mets�n rinta,
Niin virran vapaus ja linnun laulu
Ain' uudistuvat luonnon toiminnoista,
Siis ty�st�, ty�st' on salon rinta raitis,
Kuin kansakin, jok' uurtaa ahkerasti
Suon kuivaks, salon viljavaksi pelloks:
On raitis peltopoika piikkopaita
Ja paimen paljasjalka paitaressu.
Oi, peltopoika, paimentytt�, teiss�
On tulevaisen Suomensuvun v�ki!

Mies tomuisehen kaupunkihin lensi

Nyt aatostensa siivin: sielt� l�ysi
H�n pensastot ja kukat k�yt�vill�,
Vaan kaikki nuokkui p�lyst' uuvuksissa.
Ei kes�lintuja, vaan soittosarjan
H�n kuuli, pensaiss' ei, vaan Turhalassa.
Ja kiihko-��nill' intohimoisilla
Se veltot hermot nosti tuntoihinsa
Tuon seurakunnan, jok' ei virran vilppaan,
Vaan viinalasiensa ��ress' istui
Ja imi suin ja korvin "virvoitusta",
Y�n lopettaen aamun uupumukseen.

Siin' istui j�yk�t virkakonehetkin,

Nyt voiteit' ��ress', istui moittimassa
T�t' ihmiskuntaa, jok' ain' uutta, uutta
Vaan toivoo, vaatii, himoaa ja tahtoo
Eik' anna asiain ja ajan menn�
Vaan itsest��n, noin kauniist' itsest�ns�,
Kuin vierii virkatie tai palkka korkoo.

Siin' istui kuivettunut kirjaviisas,

Mies, jonka viisautta luonto nauraa,
Jonk' aattehet vaan asuu kammioissa,
Ei ulkona, kun siell' on raitist' ilmaa.
Ja vasten h�nt� n�kee n�lk�-unta
My�s laulaja:--on n�ill� ruumisrukka
Vaan leiv�n pelko, hengen h�t�vara,
Suu syd�men, ei paljo vatsan t�hden.

Viel' istuu siell� kielas liikekansa,

Joll' on suu vatsaa, vatsa p��t� varten.
Ja kumma! Nyt par'aikaa keskusteltiin
Juur' Runebergist'. Ehk� teoksistaan,
Noist' ihmishengen aarteist'? Eik� mit�!
P��-omast', ukon raha-aartehista
On juttu seurassa.--"Vai k�yh�, h�nk�?
Ei sitten maksa muistamisen vaivaa!"

On siin� sitten seuraa kaikenlaista,

Niin l�ys��, keve�� kuin itse turhuus
Tai tuulen tuiskittava niittyvilla,
Niin kiilt�v�� kuin ontot lasihelmet,
Niin murtuvaa kuin ne--mut sisus l�yhk��.
Vaan pohjass' sokur', lopuss' armautta:
Nuo hein�varret, hennot kaunottaret,
Ja uuden kaunotaidon mallikuvat,
Nuo tuulen-arat ansar-ruusut, jotka
Ain' innostuvat muodist' uusimmista,
Joit' imel�iset kirjat ihastuttaa
Ja korvat kutkuu mairekielt� kuullen;
Vaan kansaa, luontoa ja kansan kielt�
Niin kammovat, ett' ennen ahtahassa
He pulloss' asuvat, jos muoti vaatii,
Kuin kansan keskess'; ennen auringossa
He jouten liukenevat palsamiksi
Turhuuden alttarilla haihtuvaksi,
Kuin t�in ja toimin, askareinsa ruumiin
Ja hengen j�ntt� ter�stytt�isiv�t.
Voi kukkaa, joka el�� haihtuakseen
Ja hedelm�� ei kanna el�m�lle!

Jos kysyt, mik' on oikeaa ja totta

N�ilt' itseviisailt': uusin p�iv�lehti.
Mink' edest' el�� tahtovat ja kuolla?
Ei kuolla mink��n edest�, mutt' el��
Niin ett' on el�m� jo kuolemata.

Vaan tuolla astuu urho pyst�rinta!

Jumalan kiitos, ett� sodan henki
Viel' ihmiskuntaa asevelvoituttaa!
Niin lahoamast' est�� ihmisyyden,
Jok' eksyy luonnosta ja Luojastansa.
Pois v�istyi mies. Niin saapui Armonlaaksoon.
Siell' ihanasti p�ilyi luonnonl�hde,
Bethesdana se kuohui terveytt�.
Sen l�sn� l�ikkyi Pohjanlahden laine.
Ja ihmisetkin, luonnost' eksynehet.
T��ll' emonsa luo hoippuellen horjui:
El�m� luonnoton taas luonnon helmaan
Ja ep�j�rki j�rjesty�ksens�
Maan alkuvoiman aallon kylpehiss�.
Josp' aalto my�skin huuhtois ihmishengen!

Vaan kirkas luoma luikui l�htehest�,

Vei vett� n�yr�st' aaltoisehen mereen
Ja olemistansa se tuskin muisti:
Kuin tuolla vainiolla kynt�mieskin,
Jok' el��, kuolee unhoituksen lasna
Ja kylv�� maalle siunausta sent��n;
Kuin merimies, jok' elinp�iv�t soutaa
Maailman aarteit' esi-is�in rantaan
Ja itse unhoittuu kuin lahden laine
Vaan sodassakin raittius ja rauha
On heill� el�m�ss�--kuolemassa
On heid�n suuruutensa Jumalassa.
KUKKATARHASSA.

Mielell�ni istun t��ll�

Rannan kukkatarhassa;
Omenoit' on p��ni p��ll�,
Ymp�r' ruusuin tuoksua.

Tyynn�, rauhallisna noita

Ruusuja ma katselen,
Mieli ei tee omenoita--
Muuta, muuta aattelen.

Saapuu ruusujen luo kukka,

Alle omenaisen puun:
Ter�ssilm�, tummatukka,
Sanat soivat ruususuun.

Silloin rauha rinnassani

Vaihtuu outoon tuskahan:
Kukkaseksi muuttuvani
Soisin--neidon poimivan.

Tai jos omenainen �isin,--

Vaikk' ei sent��n kieltyn puun
Neidon hyppysihin voisin
Sutkahtaa--luo ruususuun!

--Hiljaa, syd�n! eih�n korsi

Kukan kohtaloa saa,
Halvan laulajan ei varsi
Kanna onnen omenaa!

Laula lemmen tuskiasi

K�rsien kuin kyyhkynen,
Mutta jatka lentoasi
Kotkan lailla korkeellen!

NIIN MIETTI.

Niin n�ytt��, ett'et lemmi laulajaa,

Vaikk' kanneltaan h�n sulle soinnuttaa.
S� mietit, ett' on h�nen laulunsa
Vaan ilmalinna, kukkamaailma,
Jok' usvan lailla tuulen tullen haihtuu,
El�m�n halloiss' itkuvirteen vaihtuu
Ja laulaja j�� kalliolle
Autiolle.

Niin mieti! Mutta laulunhenki luo

Taas uudet linnat, kukkamaailmat,
Syd�nten kurjain, onnetonten suo
Se maassa maistaa toivon taivahat.
Jos ryysyiss�kin hylj�ttyn� kuljen,
Poveeni aarteen kallihimman suljen,
Ikuisen lemmen synnyinmaalle
Muistokkaalle.

RUNOTTARELLENI.

Runotar, oi eth�n p��st�

Mua luotasi,
Vaikka toinen tytt� kiehtoo
Usein mieleni.
Kutsutko mun t�htiy�h�n
Aattehia etsim��n?
Y� on Lyylin tumma tukka,
T�hdet tuikkaa silmist��n.
Lahjoittaako tahdot mulle
Aamu-auringon?
Lyylin kauneus ja katse
Suloisempi on.
Rinnoilleni kantaisitko
Kukkatarhat kev�iset?
Kukat Eedenin ei oisi
Impyeni vertaiset.
Vaiko viet mun syys-y�n hallan
Usvaan synke��n?
Oi, sen tunnen--ep�illess�
H�nen lempe��n:
Liehun, liikun levotonna
Niinkuin tuuli lehdossa,
Etsin, Runotar, sun luonas
Taasen tyynt�, lepoa.

KUVAIN PALVELUS.

Lie synninteko onnetoin

Tuo kuvain palvelus:
Ma Luojan kuvaa jumaloin,
Siit' uhkaa kadotus.

Ma uskoin: tuoss' on kaikki maan

Ja taivaan kauneus;
H�n jalon, armahan on vaan
Ihana asumus.

Ja syd�meni pyhimp��n
Jo kuvan ylensin,
Luo alttarin, ja edess��n,
Kuin pappi, suitsutin.

Vaan kuva kauan mykk� on,

Ei syd�nt' ollenkaan;
Kun vastaa, kylm' on, tunnoton
"En lemmi" huulillaan.

Jumala ilman lempe�,

J��patsas kylm� vaan!
Kuin marmor'kuva, henke�
Jok' ei saa luojaltaan.

Voi kauheaa! jo temppelin

Nyt sein�t vavahtaa:
Jumala s�rkyy pirstoihin
Ja maahan ramahtaa.

Niin mielen alttarille vaan

J�i huurut katkerat.
Pois!--Luoja vaatii istuintaan,
Pois valhejumalat!

PETTYNEEN LOHDUTUS.

Tuo poika neitt� jumaloi ja laulaa

Ja toivontuskiss' istuu illat, y�t,
J�� tekem�tt� halvat arkity�t--
H�n muistaa kutoa vaan lemmen paulaa.

Mit' ihanaa ja suloista maa kantaa,

Sen omistaa h�n yksin neidolleen:
Maan kastehelmet, kukat kev�ineen
Ja lintuin laulut--tahtoo h�lle antaa.

Mit' ylev�� ja jaloa on maassa,

Sen yhteen nimenen h�n sis�lt��,
Ja taivast', is�nmaata ylist��
H�n armahansa nimess' autuaassa.

H�n mielell�ns� taisteluja kohtaa,

On valmis voittohon tai kuolemaan.
Ja ideaalein t�htimaailmaan
H�nt' impi Beatricen lailla johtaa.

Vaan rakkaus jos ep�toivoks raukee

Ja toivo h�vi�� kuin kangastus:
Maan kaiken silloin kuihtuu kukoistus--
Maailma kolkoks er�maaksi aukee.

Ja miss� �sken maa ja taivas valvoi,

Siell' asuu h�vi� ja hiutumus,
Ei tuskaa lievitt�nyt valitus,
Vaan hengen j�ntt� mykk� kuolo kalvoi.

Mut silloin aatos nuorukaisen rintaan

Lens' istuimelta pyh�n Jumalan:
Kun altis rakkaus on taivahan,
Ei kuolla sovi maisen lemmen hintaan.
H�n er�maassa l�ysi kosteikkonsa,
Jost' elonvoimaa uutta ammentaa:
Se kosteikko on h�lle synnyinmaa--
Se antaa onnen, tarjoo taistelonsa.

Mit' ihanaa ja suloista maa kantaa

Ja jaloa mink' ihmisrinnass' on,
Ty�n hedelm�t ja voitot taistelon--
Ne n�yr�sti h�n synnyinmaalle antaa.

RAKKAUS.

Jumalan kirous
On pyh� rakkaus:
Kun syd�n hylj�ttyn� halkeaa,
El�m� kuihtuu, toivo katoaa,
Y�n rauha poistuu, p�iv�n kirkkaus
Ja katkeraa on joka tuulahdus:
On autio, on tyhj� silloin maa.

Jumalan siunaus
On pyh� rakkaus:
Kun syd�n syd�melle aukeaa,
El�m� viinin lailla kuohuaa
Ja toivonhelmet loistaa, kirkkaus
Maan, taivaan t�ytt��, niinkuin heijastus
Maast' autuain, ja aarteit' t�ynn' on maa.

SAIRAANA.

Oi, Jumalani, ell�s ota pois

Mua maailmasta ennen aikojaan!
Niin armasta t��ll' asustella ois,
Kun mieli t�ynn' on toiveit', aatteitaan
Ja syd�n vasten rintaa painaltaa
Kun tahtois ihmist� jok' ainoaa.
Mun mieleni vaan luokses nostata,
Suo t��ll� ty�t�, anna voimia.
Oi, Jumalani, ell�s ota pois
Mua maailmasta ennen aikojaan!

TUONI JA EL�M�.

_Tuoni_:
Kauan s� kylv�t,
Kauan s� kynn�t,
Toukoa teet omaks hallan.

_El�m�_:
Kauanko--kauan!
El� sano kauan,
Ei kev�t kest� kauan.

_Tuoni_:
Kauan s� toimit,
Kukkia poimit--
Surkastuu kes�n kukka.

_El�m�_:
Kauanko--kauan!
El� sano kauan,
Ei kes� kest� kauan.

_Tuoni_:
Kauan s� hy�rit,
Niit�t ja py�rit,
Teet elonkorjua kauan.

_El�m�_:
Kauanko--kauan!
El� sano kauan,
Etsin jo hoivaa sauvan.

_Tuoni_:
Kauan s� horjut,
Myrskyj� torjut,
On elo kaikk' oma haudan.

_El�m�_:
Kauanko--kauan!
El� sano kauan,
Syys tuli, murtaa sauvan.

_Tuoni_:
Halla vei toukos,
Viikate toivos,
Syyssato on oma tuonen.

_��ni haudalla_:
Tuonenko--tuonen!
El� sano tuonen,
Kaikk' elo ei oma tuonen:
Taas valo voittaa,
Uus kev�t koittaa,
Nousevi uus elonhuomen!

KES�POIMINTOJA.

I. SAIMAAN RANNALTA KARJALAN RUUSULLE.

RUUSUN LUONNE.

Voi armasta, voi veitikkaa!

Semmoista harvoin n�hd� saa:
Kun suuttuu, posket ruskoittaa,
H�n sukkaneulat viskaa pois
Ja joukosta pois keikahtaa.--
Ei p�iv�� silloin n�hd� vois,
Sen ukkospilvet karkoittaa.

Vaan varropas: kun hetkisen

Siell' istuu lisko murheinen--
Taas ruusu p�iv�npaisteinen
Huoneeseen tulla heilahtaa:
Hymyilee, sukkaa neuloen.
Voi armasta, voi veitikkaa,
Y�n p�iv�ks muuttaa semmoinen!

H�n t�ynn' on tulta, lempe�,

Vihastuu taikk' on hempe�--
Ei ruusu, jollei piikki�.
Ken mieltyis valhekukkaseen?--
H�n tuores on ja viehke�,
Kuin hehku viinin ryp�leen--
Sen moist' on harvoin n�htyn�!

TAIVASKUVAT.

Saimaalla souti poikanen

Kanss' immen iltasilla.
Kuvastui iltat�ht�nen
Sen rannan matalilla.
Vaan sorsasiskot uidessaan
Sen kuvan sotki kerrassaan.

Niin suistui venhe salmellen,

Syv�lle selj�nteelle;
Taas taivas, iltat�ht�nen
Lask' illan tyynen veelle:
Ui nytkin sorsat sotkuineen,
Vaan kuva selkis uudelleen.

On t�ynn� taivaskuvia
Ihana Saimaan ranta.
Useesti venhe aalloilla
Pyhimm�t tunteet kantaa.
Niit' ehk� melske h�iritsee,
Vaan uudelleen ne selkenee.
RAUHAISET RANNAT.

H�meess� paimen seuraa laumojaan

Kedolla, rohkaisten niit' torvellaan.
Vaan Saimaan rannan laumat rauhalliset
�in, p�ivin yksin liikkuu laitumilla;
Ei niit� pedot v�ijy vaaralliset,
Ei huolt', ei puuhaa niist� paimenilla.
Sovussa versoo lauma luonnon kanssa
Ja paimen laulaa kotikummullansa.
Niin suojass' ollos, kansa Karjalan,
Pedoista myrkkyisist� maailman!

LOUHIPELLOT.

Voi sent��n, kuink' on pellot Karjalan

Niin louhiset ja viljan vaivaloiset.
On toista H�mehen ja Pohjolan
Satoisat pellot, j�rviemme moiset!
Vaan sittenkin nuo louhipellot mulle
Niin tuntuu metisilt�, mieluisilta,
Kun tied�n, ett' on leikkikent�t sulle
Ne olleet lapsiajoilt' armahilta.
Voi sent��n, kuink' on esi-is�s kauan
Hikoillen ty�t� tehneet ankaraa,
Ennenkuin moisen hell�n kukkavauvan
Nuo louhipellot jaksoi kasvattaa.

KARJALAN KUKKULAT.

Minne kiipe�tte, Karjalan

Kukkulat, oi minne kiipe�tte?
Niinkuin vuonat lauman iloisan
Yl�s hyppien te yll�t�tte.

Rinnoillanne viljavainion
Povi uhkuvainen aaltoileepi,
Otsaltanne laulut nuorison
V�in�nkielin laaksot vallitseepi.

Kiivetk��tte, vuoret Karjalan,

Taivahalle asti kummutkaatte!
V�in�n laulut, henki Kalevan
Maailmalle kauas kaikukaatte!
KELLE SEPPELT�.

Kun kukkasia poimi poika,

Siteli neito seppelt�.
Oi, kelle palmikoivat noita
Niin onnellisna, hellin�?

Sitooko impi sulhollensa

Suloisen tuoksuseppeleen,
Vai poika kutrit kultasensa
Noin kattaa kukkasiimekseen?

Ei niin! On juhla Karjalassa

Ja kansa joukoin riemuitsee,
Ja nimet suuret kaikuvassa
Se laulussansa mainitsee.

Nime� laulunl�yt�j�ns�
Kuvailee kansa kukkihin:
Sitoopi nuoret seppelt�ns�
Ty�n kunniaksi L�nnrot'in.

Siit' otsat onnellisna loistaa

Ja nuorten kasvot kirkastuu:
Maan onni hetken huolet poistaa
Ja kansan henki raitistuu.

KALASTAJA.

Asusti poika saarella

L�hell� kirkkonient�.
Kalahan l�hti illoilla,
Vaan kiiskin p��t' ei pient�
Tuo aamulla h�n kotihin--
Iloisna saapuu kuitenkin.

"On poika pahan noituma,"

Kotona kuiskaa v�ki,
"Toi kaloja, toi lintuja
H�n ennen kyll�lt�ki.
Nyt, vaikk' y�n halk' on kalassa,
On aamuin tyhj� kontissa."

Vaan lintu kirkkoniemess�

Soreesti laulaa illoin.
Unohtuu verkot mielest�
Kalastajalta silloin:
H�n �iksi viihtyy linnun luo.
Kaloja siks ei aamuin tuo.

Se lintu tarttui pyydykseen,

Kaloja kallihimpi,
Kun saaren sulhon venheeseen
Istahti niemen impi:
Nyt saarenv�ki ihmeiss��n
Ei noidanjuonta syyt�k��n.

Rannalta saaren vastakin

Kalahan venhe l�hti;
Se l�hti illoin, kuitenkin
Kotihin y�ksi ehti,--
Vaan saalista toi enemm�n
Kuin sulhon' olless' is�nn�n.

SINNE J�ITTE.

Sinne j�itte, immet Karjalan,

J�itte j�rven kirkkorantahan
Louhipellon kukkakaunisteeksi.
Muistan loistehesta silmienne
Taivaskuvat tyynten j�rvienne,
Muisto mieleeni j�i ihanteeksi.

Sinne j�itte, sulhot Karjalan,

Soutajiksi selj�n aaltoisan,
J�itte louhipellon perkaajiksi.
Intonne ja ty�nne, toimintanne,
Niiss' on toivo, turva Karjalanne
Ollut ja on p�iviks ikuisiksi.

Sinne j�itte, vanhat Karjalan,

Kasvattajat polven nousevan,
J�itte toivon tainten hoitajoiksi.
Siell� lempi �idin Lemmink�isen,
Viisas henki vanhan V�in�m�isen
Nuoret nostaa maansa kunnioiksi.

Halla voipi viljat kylment��,

Koti Karjalan ei kylm�ks j��:
Siell� hehkuu lempi hell�n naisen,
Urhoihin se lietsoo sankaruutta,
Taisteluun ja ty�h�n intoisuutta,
Onneks maan ja vaaraks vainolaisen.

II.

KEV�T-AAMU.

On kev�t-aamu, Suomen kev�t-aamu

Ja kaikki nousee kohden taivasta.
Ei yksin kuusi, honka lehv�slatva
Tavata tahdo pilven pengert�--
Matokin nostaa p��ns� mullan alta
Ja ruohoin tutkain nousee nurmesta.
My�s kohden taivast' aukee lehden korva,
Kuin kuulla tahtois kielt� rastahan
Tai leivoparven, joka liiteleikse
Ain' yl�s silmin siint�m�tt�miin,
Kuin laulujaan veis istuimelle Luojan.
Niin kaikki nousee kohden taivasta.
Nuo mettisten ja perhoin lemmityiset,
Tuo kev�t-aamun kukkanuoriso,
Avaapi nousevalle auringolle
Nyt hellin silmin tuoksuhuulensa;
Ja p�iv�n koitto kansan nukkunehen
Jo nostaa t�ille kev�tvainion.
El�m�, henki huokuu kaikkialla
Ja kaikki nousee kohden taivasta.
Niin k�en kukku korven liepehell�
Viel' lausuu toivon kaukotuntehet.
Ja silloin neito kanssa nuorukaisen
My�s astuu kev�tjuhlan temppeliin.
On kev�t-aamu, Suomen kev�t-aamu
Ja kaikki nousee kohden taivasta.

SADE.

Maa halkeili jo poudan heltehest�,

Ty�voimat kuihtui luonnon elimist�.
Jo linnun laulu kuivi kurkkuhun
Ja kukka laakson rinteell' lakastui.
Niin ihminenkin, luonnon valtaherra,

K�y allap�in ja mielin murretuin.--

Vaan luonnon ty�st�, elintoiminnoista
Kohosi pilvet paksut taivahalle:
Maan elimiin taas vuoti virvoitus,
Maan j�senet ja suonet sykki taas.
Vireemmin lauloi lintu, liikkui lehto,
Hymyili laakson kukka auringolle.
Ja ruohot, lehdet kiilsi kiitoksen
El�m�n kaiken alkul�hteellen.
Niin ihminenkin ep�toivostansa
Taas virkosi: h�n luotuin keskell�
Nyt loistaa heltyneen�, kyynelsilmin,
H�n riemunkyynelt' elpyi uhkumaan.

ER��SS� PUUTARHASSA.

T��ll' oisi luonto kanssa Luojansa

Niin suloisessa sopusoinnussa
Ja taide helmoja sen kaunistais,
Jos halpa k�s' ei ty�t� jaloa
Sais ihmish�pe�ksi tahrata,
Jos kaunist' ilkit�ill' ei soaistais.--
Vaan opi, armahani, poimimaan
Maan p��lt�, mik' on taivahista,
Ne kuvat paina sieluhusi vaan--
On t��ll� paljon, paljon poimimista.

KAKSI KOSIJAA.

Perhonen ja mehil�inen kosimahan l�hti,

Molemmilla mieless�ns� loisti lemmen t�hti:
Tuuli heit� johti
Kukkanient� kohti.

Perho viihtyi niittyvillan hienohelman luokse,

Mehil�ist� miellytteli apilahan tuokse.
Kumpainenkin sai sen
Kullan omanlaisen.

H�it� kev�t vietettihin; kes� elon jatkaa.

Mutta perho puolisonsa kanssa mietti matkaa:
Tuuli sai ne vied�,
Minne--emme tied�.

Mehil�inen mesihuulin puolisoinens' eli,

Kotinurmen kaunisteeksi, toimi, tuoksueli,
Kunnes syksy elon
P��tti, antoi levon.

KOTILAMMEN SOUTAJAT.

Oi teit�, kotilammen soutajat,

Oi, kotilammen lapset rauhaisat!
Te valtameren aarteit' ette tunne,
Sen ette myrskyaaltoja.
On kotilammen laine suosittunne,
Se vaikk'ei anna herkkuja:
On souto helppo, myrskyt pienoiset
Ja matkalla ei suuret toivehet;
On illan tullen rauhan valkama,
Isien ranta, tyyni tarjona.
Oi teit�, kotilammen soutajat,
Oi, kotilammen lapset rauhaisat!

NIINH�N ENNEN.
Kotoisen tien varrella
Ohdakkeenkin latvassa
Kasvoi kukkasato.
Polttiaisten juurella
Loisti kes�-illalla
Usein kiiltomato.
Niinh�n ennen kotona,
Kuin lie sitten matkalla.

Kotimurhe mukanaan
Riemun ruusun latvassaan
Kaunihimman kantoi.
�iti vihmoi vitsallaan,
Vaan h�n silm�nluonnillaan
Lohdutusta antoi.
Niinh�n ennen kotona,
Kuin lie sitten matkalla.

NIITT�J�LLE.

Kauanko, niitt�j� armoton, niit�t,

Kukka kuin korsikin tielt�si kaatuu,
Kauanko niit�t?
S��li et pienint� rinnalla suuren,
Nuorta et vanhan vierell� s��st�,
Miksi et s��st�?
Kun suret lapsias, naistasi nuorta,
Tuoni jos armoton heilt' elon leikkaa,
Miksi et s��st�?--
En kysy. Luonnon s��nt�� t�ytyy,
Kuulla sun t�ytyy:
Korjaat n�in elomailtasi viljaa,
"Luonnon herrana", kunneka hiljaa
Ly� sinut vuorollaan ter� tuonen--
Huomenna kenties.

NYT JA SILLOIN.

Kedolla paimen etsi kukkia.

H�n kotiinsa sielt' yhden valitsi.
Sen hell�st' istutti ja hoiti h�n,
Ei muille sois sen hymyilev�nk��n,
Ja huulten vierasten ei koskevan!
Vaan eih�n paimen tied�, eih�n vain,
Kuink' usein ennen perhot kedolla
Sai suudella tuon kukan huulia.
SIIT' ASTI.

Teist' ei lie kaunis Luhtavaaran rinne,

Kun louhinen se on ja kallioinen;
Vaan mieleni mun aina hehkuu sinne,
Kun sielt' on mulla paimenmuisto moinen:
Siell' ennen istuin kanssa paimen-immen,
Siit' asti muistan sielt� kukat lemmen;
Ja miss� kasvaa lemmenkukka, siell�
On elinvoimaa, suloutta viel�.

YKSIN�INEN.

I.

Oi, kukkaseni, armas kukkani,

S� olet ainoa mun riemuni!
Mua maailma kun soimaa, tuomitsee,
S� siit' et huoli, mulle hymyilet
Ja tuoksull' asuntoni t�yttelet--
Mua tuskin muut maan p��ll� muistelee.
Tuoll' oisi impi kirkkorannalla,
Vaan h�nt� tuskin tohdin aatella,
H�n kenties mill�, mill� rankaisee!
Oi, kukkaseni, armas kukkani,
S� olet ainoa mun riemuni.

II.

Kev�h�ll� ruusuni
Kukki kaksitellen,
Syksyll� on yksi,
Vaan yksi kukkanen.

Kev�h�ll� lintuni
Lauloi kaksitellen,
Syksyll� on yksi,
Vaan yksi lintunen.

Yksin�inen kukkani
Vaill' on vieh�tyst�,
Lintu yksin�inen
On aivan vaiennut.

MUISTOKSI.

Saas t�st� tytt�, muistoksi

T�� sinikukka, lemmikki!
Suo hetkinen sen riemuita
Sun silmiesi valossa.--
Voi, kuin se siit' on autuas!--
Kun kyll�styt, niin heit� pois
Tuo joutokasvi lasistas--
Se muutoin toisten tiell� ois:
H�n sen voi tehd� kukallen,
Ken polkea voi syd�men.

SINIKAUNOKKI.

Kysytte, miks' elokaunokki

Kasvoi pellon leip�viljahan,
Kynt�mies vaikk' ei ois tahtonut?--
Taivassinell��n se muistuttaa,
Ett� on maan p��ll� muutakin--
Taivahista, pyh��, ihanaa--
Paljon muutakin kuin leip� vaan.

HERNEKUKKA.

Mist' eksynyt lie ohrapellollen

Tuo hernekukka perhosiipinen,
Vaan ihastuinpa, kun sen siell� n�in;
Vaikk' aikaharvoin hernepellolla
Ma silmi�ni k��nsin sinne p�in,
Kun siell� niit' on ylen viljalta.
Jos mik� miss' on harvinaista vaan,
Se kiitoksella usein mainitaan;
Vaan viljalt' ollen moni unhoittaa
Ihailla kaunista ja arvoisaa.

TUOKSUHEIN�.

Tuoksuhein� tuskin vaan

Kukkaseksi huomataan;
Niin sen muoto kaino on,
Vaatimaton, loistoton.
Usein l�hin ruohonen
Nuokkuu vaan sen tuoksullen,
Muut ei tunne, tied�k��n.
Kukkaseuraan loistavaan
Tuoksua sen kaivataan,
Mutta harvoin l�ydet��n.
Useammin l�yt�� sen
Halpa paimentytt�nen.

SOPU LUONNOSSA.

T��ll' ei etsi riitoja

Honka kuusen rinnalla.
Koivu tuomen, pihlajan
Luona n�ytt�� suostuvan.
Niityn kukat tuhansin
Rinnan on ja sekaisin,
Sovuss' el�� kuitenkin.
Peippo sek� kerttunen
Usein t�ytt�� lauluillaan
Saman lehdon liepehen--
Kiistele ei kumpikaan.
Rastahalle leivonen
Kosk' on ollut kateinen?
Milloin taivas kuvansa
Kielsi lammen kalvolta?
Oi, kosk' ihmismaailman,
Niinkuin luonnon sointuisan
T�ytt�� sopu taivahan!

TYYNI LAMPI.

En usko, ett' on hongat vuorella,

Tuoll' l�sn� taivast' onnellisemmat
Kuin kukkaset ja lehdot laaksossa
Joit' tuskin vuorihongat huomaavat.
N�enh�n, ett' on laaksoss' alhaisin
Tuo tyyni lampi--siihen kuitenkin
Maa kuvastuu ja taivas parhaimmin.

VUOSI 1882.

ELIAS L�NNROT.

Lausuttu Viipurissa 17 p. Huhtik. 1882.

L�nnrot on kuin Suomen kansa,

Suomen kansa on kuin L�nnrot.
"Mit� vaadit, suomalainen? Vapautta, valtikkaa!
K�yh�, halpa m�kkil�inen vaatiako uskaltaa!
Vapauden valtakirja nosta ensin ilmoillen:
Miehen voima, hengenponsi, mill� osoittaa voit sen?"

Voima? Eik� miehuuttamme Runeberg soi lauluissaan?

Sankareimme urhot�it� maine kantaa maailmaan.

Miss� uljas miehen kunto, jalo voima loistaa niin,
Kuin ne kukkii puhjenneina V�nrik Stoolin laulelmiin?

V�itettiin: "Ne vaan on laina, vieras kouluanti vaan,

Jost' on Suomi kiitostansa luotu aina laulamaan.
Palveluun t�� kansa kelpaa, sill'ei voimaa hallintoon,
Oman hengen ponsi puuttuu,--ilmoillen sen nostakoon!"

Ty� ja kunto silloin nosti m�kin pojan piilostaan,

Ajan henki h�net kutsui kalleukset kaivamaan:
Vaatimaton niinkuin hyve, ahkera kuin kuntoisuus,
Kaino mets�lammen lailla, tyyni niinkuin rauhaisuus.

Sellainen tuo ajan urho, kalleusten kaivaja,

Aluss' unhoitettu, halpa, nyt jo tuntee maailma;
K�tketty kuin Suomen kansa salon synk�n unheeseen,
Mutta ty�ll��n sielt� nousi, niinkuin kansa aarteineen.

Vaatimaton sanoissansa, kaino k�yt�ksess� h�n,

Mutta ty�ns� hedelmill� vaati ehk� enemm�n:
Vaati kansallensa arvon rikkahitten rinnalla,
Laittoi, ett� Suomen laulun kuulee kaukomaailma.

Suomen vaaroille h�n nousi, n�ki j�rvet metsien,

Loistavat kuin kiiltohelmet tummuudessa kutrien.
Maansa j�rvill� h�n kuuli laulun hell�n helkk�v�n,
Luonto kiehtoi kuulijata, vaan tuo laulu enemm�n.

Laulun helmet poimi urho kielilt' iki kanteleen,

Niist� punoi Suomettaren p��h�n jalon seppeleen:
Laulut liittyi toisihinsa niinkuin j�rvet Suomenmaan,
Sinij�rvet luotu maata, laulut kansaa kultaamaan.

Niin nyt v�lkkyi maailmalle _Kalevalan_ t�htivy�,

Kertoi vanha sankar'-aikaa kansan hengen ihmety�:
Entisyyden muistolaulut, ase ajan nykyisen,
Aatemeri ammennella aukes Suomen kansallen.

Vanha _Kanteletar_ kaikui syv�t Suomen tuntehet,

Virvoitti kuin laakson virta uuden laulun kukkaset.
Vihdoin tiet�j�mme k�si is�in _Loitsut_ ilmi toi,
Neuvomaan, ett' aate, sana, henki muodot muuttaa voi.

Elias L�nnrot, Suomen kansa,--sanat kauas kuuluvat,

Suomen hengen sullojilta ase, voimat vaipuvat.
Snellmanin jo ��nt� kuullaan, Runeberg jo uskotaan,
Suomen kansan hengenvoimiin enemm�n jo luotetaan.

Rauhan-aikaa kansa kaipaa, vaan tok' ensin voittoa:

Kansan henki kotonansa tahtoo johtaa, hallita.
Vasta sitte rauha koittaa, aika suurten hedelm�in,
L�nnrotimme toivon-aika, p�iv�t rauhan-yst�v�in.

Silloin suurten t�itten touko kauneutta kukoistaa,

Is�in sankar'ajan henki pojilt' uudet muodot saa;
Suomi loistaa, Suomen yll� nimi laulun l�yt�j�n,
Soiton suorijan ja uuden p�iv�kullan p��st�j�n.

Seppelt� nyt Suomi sitoo, viett�� p�iv�n nousuaan,

Harmaap�isen kunniata kaikkialla lauletaan.
Seppelehet viheri�iv�t polvi polvelt' uudelleen,
Niiksi Suomi kukat kylv�� lapsiensa syd�meen.

Seppelehet viheri�iv�t kunniaksi suuren ty�n,

Kukkasia kylvetty on poistajalle unhoy�n.
Joudu sampo suvantohon, sammon sankar' el�k��n!
Suomen onnen kultap�iv� paistakohon, yletk��n!

KUSTAVI AADOLFIN MUISTOJUHLASSA

Viipurissa 18 p�iv�n� marraskuuta 1882.

H�n noussut onko? Taasko valtavasti

H�n miekkaa k�ytt��, johtaa maailmata?
Kuin aamurusko maitten ��riin asti
H�n s�teilee--ja her�� vuosisata.

Ja mitk� kirjat miekanter� kantaa?

Vapaus, totuus kuvastuu kuin taivas.
Ne lahjat urho ihmiskunnall' antaa
Ja niille uskonvoimin tiet� raivas.

Se usko voimaa, urhoutta luopi,

Se valtaa kansoja ja maailmoita,
Se tunnonrauhan, vapauden suopi--
Ken taisteluissakin ei etsis noita!

H�n ilmestyi, h�n rannallemme nousi,

Kuin joulujuhla, ain' yht' uusi, suuri,
Kuin kev�t, jonka l�nsituuli sousi,
Kuin rakkaus, tuo voimain alkujuuri!

Niin muistossa nyt suurena h�n loistaa,

Kun astuu Suomen rantain syleilyksiin.
H�n katsoo--silm�n valo varjot poistaa--
On kuin h�n katsois Suomen syd�myksiin.

Mit' etsii? Ehk� poikaa ohjatonta,

Jot' ennen ohjasi kuin ratsuansa?
Tai sotavanhust' ehk� voimatonta,
Jok' orjan lailla kantaa kahleitansa?

Ei oppipoik', ei vanha sotavanki--

Edess�s seisoo Suomi-nuorukainen,
Miest�ihin valmis, raitis niinkuin hanki,
Vaan syd�n l�mmin kev�t sointuvainen.

T��ll' into aaltoaa sun innostasi,

Sun aattehilles hehkuu kansan rinta;
Kuin ennen taistelee se johdossasi,
Vaan sananmiekkaa k�ytt�� mahtavinta.

Kuin ennen, nyt se hengenkahleet laukoo

Ja Suomen voiman nostaa n�ht�ville,
Se hengenlennolleen nyt teit� aukoo
Ja voitonseppel tarjona on sille.

Me ihmisyyden valtaa nostatamme,

Sen alttarilla Suomen viiri liehuu,
Sen voitoks Suomen voimaa kasvatamme,
Siks into kansallinen t��ll� kiehuu.

Oi, terve, suuri Kustav Aadolfimme!

Sua muistossakin maamme sylin sulkee.
Me rinnan suurist' aatteist' ottelimme,
Nyt viittomaasi tiet� Suomi kulkee.

Vaan vait! Tuo suuri muiston haamu haastaa,

Silm' iskee tulta, paisuu sankar'rinta,
Maa kirkastuu ja Suomen hongat vastaa,
Kuin kuunteleisi armas armahinta.

"Oi, kiitos, suuruuden ja voiman henki!

Sun k�sivartes kansat vapauttaa!
Kun tahdot, toimii suurta pienonenki
Ja ihmisyyden kruunun kirkastuttaa.

T�� Demmin'in ja Lytsin urhoin kansa

Nyt kohoaa kuin honkamets� sankka;
Mies johtamaan se nyt on taistojansa,
Kuin Hakkap��llit, murtumaton, vankka.

Pois oudot ohjat!--loppunut se aika:

Ohjattu itse ohjaa kulkuansa.
Mies kunniaa nyt tuottaa--kelpo poika,
Ken kohtaloistaan vastaa vaiheissansa.

En kiit�--olit kiitoksille kaino--

Et urhot�ist�s ollut koskaan ylv�s.
Ja milloin kohtas k�rsimysten paino,
Et valittanut, suuruutemme pylv�s.

Ain' uskollinen, sodassakin tyyni,

Asemas ansaitsit kuin vahva muuri.
Iloita voin, ett' on my�s minun syyni,
Ett' t��ll� kansaa johtaa aate suuri."

Noin lausui suuri muiston sankar'haamu

Ja salon rinta liekehti kuin tuli,
Valaisi juhlaa Suomen uusi aamu
Ja Lytsin urho Suomen omaks suli.
KERRAN.

K�yskelin kerran k��rmesuota,--

Suo oli onneks j��ss�.
Astelin k��rmeittenkin p��lle,--
Onneksi n�in vaan unta.
Vaan Jumalan jos paistaa p�iv�,
K��rmehet tointuu taasen,
Jos uni vaihtuu valvonnaksi,
Voi toki silloin, silloin!

SALON SILJA.

Niinkuin leivin-uuni hehkui keskikes� helteinen,

Tuulenliekka h�irinnyt ei rauhaa lammen pienosen.
Sorsanlapsi turvallisna kaislikossa ui,
Uskoi rauhaa maassa, kunnes kytt� ilmaantui.

Lammen luona peltoty�ss� Silja hy�ri hiess��n.

Silloin t�ll�in loiskahtihen aallon syliin kylpem��n.
Vastarannall' Antin Paavo loiski--siit� viis:
Kun on sama saunanl�yly, miksei lampi siis?

Aaltoon Silja laskee, nousee v�liin rannan viitahan,

Juoksee, ett� tuulta syntyis, loiskahtaa taas uimahan,
Kun on uinut, peltoa h�n k�ypi kuokkimaan.
Kuokkii, laulaa--Paavo lauluun liittyy rannaltaan.

Niin on Silja usein uinut, juossut n�hden naapurin,

Vaan ei hovinherran n�hden, jok' on kansaa kaupungin.

Tuskin torpantyt�n mieleen herrat johtuiskaan,

Jollei hovissa heit' asuis kes�nvietollaan.

Useasti lammen rantaan kalvas herra astelee.

Astuu kerrankin, niin n�kee kuinka Silja uiskelee,
Kuinka viitahan h�n juoksee eik� huomaakaan,
Ett� herra viidakossa v�ijyy piilossaan.

Hovinherr' on paljon n�hnyt, matkustaja monen maan,

Vaan naiskuvaa viel' ei moista, neitsyeinn��n, puhtainnaan.
Niinkuin ihmiseksi luotu salon kauneus,
Josta puuttuu himon liekki, vaan ei armaus.

Mutta hovinherran rinta syttyi, palaa roihunaan,

Polttopuikseen kultakutrin tyt�n tahtois kiihkossaan.
Vaan jo ruokakello kutsuu, tytt� vaatehtii.
Hoviin herra astuu, yh� rinta liekehtii.

Vierii viikko, kaksi, niin ei Silja lammess' en��n ui.

Turhaan Antin Paavon ��ni kaipausta kajahui.
Hovinherralt' otti Silja pestin kaupunkiin,
Maalle Paavokaan ei j��nyt, vaikka kiusattiin.

VUOSI 1883.

TUUTIESSA.

Tuuditan tulisoroista,
Kipen�ist� kiikuttelen,
Vaalin pient� valkeaista,
Luojan lasta liikuttelen.

Taivahast' on lahja tullut,

Taivahan tulen kisoista,
Luojan lemmen liekinn�ist�,
Ei vahingon valkeoista.

Tuudin lasta maan valoksi,

En vahingon valkeaksi,
Tuudin toivojen tuleksi,
Ty�n jaloisen jatkajaksi.

Senp� tuudin tuikkeheksi,

T�hdeksi t�h�n talohon,
Maan hyv�ksi maineheksi,
Suurionnisten ilohon.

19/2

PETT�V�IST�.

Uskoa t�ytyy mun, mit� kertovi tiet�j�-vanhat:

Vaahdostaan meri loi rakkauden jumalan.
Siks' yh� vaahtona teutuuttaa omiaan, yh� heitt��
Rannalt' toisellen rakkauden kisamiin,
Niin kuni Lemmink�ist�ki lietoa niemelt� saareen,
Sielt' takasin kotihin, Sariolahan kodistaan.
Surra ja suuttua vaan, jopa uskoa, toivoa antaa,
Onnen tarjotun taas tempaa pett�en pois.

20/2

VAROITUS.
Aisopos kun sanasutkia Delfin toi pyh�maalle,
Syntip� keksittiin, surman sai pilamies.

Muistaos, yst�v�: temppelin palvelijoit' el� pilkkaa,

Kiittele vaan miten voit, peittele my�s pahojaan.
Tai pahan tiet�en vaan ole vait, pysy tyhm�n�, tollo,
Jos valo, jos tosi niin k�rsii, niin sin� et.
Viisait' ei sovi neuvoa, nousevat niin rasavilliin,
Sepp�� jos opetat, p��h�si saat vasaran.
Ylpe�t leimoistaan ovat valtion puntarit aina,
Heid�n huulilta vaan viisaudet putoaa.

27/2

IHME.

Kaikki katsoo Ellin armautta:

Leikkii tuossa hiekan heltehess�,
L�ikkyy lainehina kultakutrit,
Liehuellen tuulen tuttavina,
P�ilyy ihmel�htehen� silm�
Tumman ripsiverhon siimeksess�,
Kuvastaapi taivahan kuvia,
Tyynen, pilvisaihottoman taivaan,
Kajastaapi kasvojen kukoistus
Vienon, puhtahimman aamupuhteen;
Mut on kaiken kauneuden ihme,
Ett'ei Elli tied� ihmett�ns�.

IHAILUA.

"Ah, ihanaa! Miten on Sulonen! Ihan ihmehen lapsi!

Ainoa onnettomuus: kuuro kun on polonen!"
Hurskahat naiset noin, ihastusta ja s��li� huutain,
Kiert�v�t last' ihanaa,--onneksi kuuro h�n on.

KUUSTOISTAVUOTISEN LAULU.

Mielt�ni mun, miekkoisen, ei murhepilvet paina,

T�ytin vuotta kuusitoista viime helluntaina.

Siit' on asti mieleni kuin hunajaa ja mett�,

Tunnen toivot rinnassani, vaan en kyynelett�.
Tuntisin jos kaipausta, siit' ei hiiskausta!
Eih�n aika-ihminen voi p��st�� valitusta.

Nouse riemu rinnassani, kaiu korkealle!

Kylv� onnen-omenoita t�lle maailmalle!

Auki tiesi, maailma, ja anna ty�t�, aika!

Toimitan kuin tohtori ja parannan kuin taika.

Kauas hehkuu mieleni ja kunniani palaa,

Liek� t�ss� Suomessamme tarpeheksi alaa?

Voinhan alkukaunisteeksi kotimaassa koittaa,

Kansalleni seppeleit� solmita ja voittaa.

6/7

KALAMIES.

Kalamies laskee verkkonsa,

Verkkonsa aaltohon.
Kalamies ei voi arvata
Mit� k�y verkkohon.
Jumalaan luotetaan,
H�nen on vallassaan.
Kalamies laskee verkkonsa,
Verkkonsa aaltohon.

Moni on y�kin valvottu,

Kala ei tartu vaan;
Aamu kun nousee siunattu,
Kalakin nostetaan.
Ahkeruus, luottamus,
Niiss� on siunaus.
Moni on y�kin valvottu,
Kala ei tartu vaan.

Moni mies voihkaa, oihkailee

Murheen-tuskissaan.
Suru ei auta, ty�t� tee,
Siit' apu l�htee vaan.
Ty�t� tee tyytyen,
Onni k�y onkehen.
Moni mies voihkaa, oihkailee
Murheen-tuskissaan.

Kalamies h�n on uskonmies,

Kalamies kunnokas.
Omat h�n neuvot turhaks ties,
Herra on laupias.
H�nen vaan neuvollaan
Saalihit nostetaan.
Kalamies h�n on uskonmies,
Kalamies kunnokas.
14/7

KANSALAISLAULU.

Olet maamme, armahin Suomenmaa,

Ihanuuksien ihmemaa!
Joka niemeen, notkohon, saarelmaan
Kodin tahtoisin nostattaa.

Kodin ymp�ri viljavat vainiot

Kalarantoja kaunistais,
Jalon kansan kuntoa laulelmat
Yli aaltojen kuljettais.

Saisi kuulla maailma kummakseen

Miten t��ll�kin taistellaan,
Pyh�n, kauniin, oikean voitollen
Ilojuhlina riemuitaan.

Kuinka kansa, pieni ja k�yh�kin,

Edistyksellen uhria toi,
Ihanteen, jalon aatteen alttariin
Rovon viimeisen kantaa voi

Kuinka uskaltaa sek� toivoa

T�m� kansa on tohtinut,
Vaikka vallitsi n�lk�, kuolema,
Valo maast' oli sammunut.

Tohti toivoa sek� voittaakin,

Valon temmata soihdukseen;
Omat laulunsa nostaa kuultaviin,
Ihanimmaksi oppaakseen.

Ja se kuinka nyt kuohuu nuoruuttaan,

Kuni kihlattu morsian.
Vapautta se h�iksens� valmistaa,
Tulevaisuuden juhlahan.

Sit� varten kansa nyt kilvan k�y

Is�nmaallensa uhraamaan,
Valon liedell� nuoriso valmistuu
Toivon-aikoja ohjaamaan.

Nosta, nosta jo henkesi kahleistaan,

Satavuosia sortunut!
Kansa yksi on Suomessa, yhdellen
Voiton-arpa on langennut.

Ty�h�n, ty�h�n yhten� kansana siis,

Rehellisehen, arvoisaan!
Saman maan, saman kansan onnellen
Joka korsikin kannetaan.
Kuka kurja hylkien silm�ilee
Suuriarvoinen alhempaan?
Saman arvon, kunnian ansaitsee,
Joka mies on paikallaan!

Kaikki, kaikk' yl�s yhten� miehen� nyt

Suomen onnea valvomaan!
Hetken ty� tuhatvuosihin vaikuttaa,
Is�nmaahan ja maailmaan.

18/7

H��LAHJA.

Jo herra viett�� h�it�ns�,

Hovissa juhlaillaan.
On tanssi, soiton helkkin�,
Ja maljaa maistellaan.
Siell' asustaa vaan valkeus
Ja kirkas riemun runsaus.
Vaan ulkona--ken?--Ken?
On kansa murheinen.

Saa murhe y�ss� hoippua,

H��joukko riemuitsee.
On onni keskitaivaalla
Ja varjot v�istelee.
Nyt silkit, helmet helskyv�t
Ja kultavitjat v�lkkyv�t,
Vaan--tuskanhuutoja!...
On l��nin rahvasta.

Saa huuto y�h�n vaipua,

H��joukko hyppelee.
Ei riemu kuule tuskia,
Sen korvat lumpenee.
Niin kaunihisti notkutaan
Ja soitto kaikuu, kaikuu vaan.
Mut--kostonhuutoja!...
Ne herran orjia.

Saa kosto y�h�n hukkua,

Nyt valvoo rakkaus.
On onnellisten seurassa
Vaan armo, laupeus.
Vaan miksi tanssi taukoaa?
Miks soiton kielet seisahtaa?
Kirous julma vaan
Nyt nostaa kauhujaan!

Ja niinkuin myrskyn pauhaten

Ei linnut laulakaan,
H��joukkokin on j�hmeinen,
Sen riemu kahleissaan.
On morsian nyt kalpea
Ja pilvi sulhon otsalla.
Kirous y�st� vaan
Nyt nostaa kauhujaan.

"Juo sappea sun riemussas,

Isies kylv�m��!
Maan meilt� riisti vanhempas,
Sun valtaas henki j��.
Vaan myrkynputket nouseva
On lapsiesi niitulla,
Ja onnent�hk�s sy�
Kirottu hallay�!"

Uh julmaa! Mist� kylv�st�

Tuo vilja kasvoikaan?
H��joukko kuuli mykk�n�
Ja sulho tuskissaan.--
H�nehen k��ntyy morsian
Ja n�ytt�� kuin rukoilevan.--
Taas p�iv� paistaako?----
Jo v�istyy pilvi, jo!

Iloa sulhon silmiss' on,

Ne s�ihkyy uudestaan,
Ja syttyi poski morsion
Taas onnen-purppuraan.
Suhaus k�y h��joukossa
Kuin tuulen kuiske lehdossa.
"Mit' aikoo tehd� h�n?
H�n n�ytti p��tt�v�n!"

Niin nousi, astui portaillen

Nyt sulho, morsian.
Valoa l�ikkyi kansallen
Y�n mustan helmahan.
Ja nuorikot on ylev�t,
Kuin kaksoist�hti lempe�t.
Ja kansa kuiskuttaa:
"H�n haastaa, kuunnelkaa!"

"Pois muistot!" sulho lausahtaa,

"Pois muistot katkerat!
Nyt onnenkev�t aaltoaa
Sen laineet loiskuvat.
H��huoneesta ne ouruaa
Ja vapautta lahjoittaa."--
"Vapaus!--kuulitko?"
Keskeytti kansa jo.

"Mun hovi, teid�n l��ni on,"

Niin herra jatkoi nyt.
"Is�nt� kukin olkohon
Kuin maat ois perityt.
Jumala vaan ja ruhtinas
Meill' yhteinen on valtias.
Ja rakkaus veljyyden
On side syd�nten."

Jo lausuikin h�n tarpeeksi.

Vaan kansa vait on my�s!
Niin kuunteleeko kylm�sti
Tuo joukko jalon ty�s?
Ei! l�mpimyytt��n vait on se,
Suun sulkee kuuma kyynele.
Vavahtaa huulet vaan,
Ei l�hde sanaakaan.

Niin hetkinen.--Jo raikuu maa

Ja kaikuu kiitokset:
Kun kev�tp�iv� armahtaa,
On virrat kuohuiset.
Y� kirkastui, kun loistivat
Iloja kokko valkeat.
Maat, j�rvet riemujaan
Sai kansa kaikumaan.

Ja kansa yhtyi h�ihin nyt,

H��joukko kansahan,
Niin riemu, �sken s�rkynyt,
Nyt t�ytti maailman.
Taas soitetaan ja tanssitaan,
Her�si p�iv� vuoteeltaan,
Vaan onnellisten h��t
Viel' iloitsevan n��t.

TAIVAHASI.

Turhaan etsit, tutkivainen, taivahalta t�hte�,

Johon maasta matkustajan t��lt� tulis l�hte�.
Et voi eik� tarvis t��lt� matkustella kauemmas,
L�sn� loistaa t�htyesi, etsitt�v� taivahas.
K��nny lapsikammiohon, katso pient� kehdossaan:
Puhtahin sen silm�n palo,
Herttaisin sen hengen valo,--
Kadotettu taivahasi siin� loistaa kirkkainnaan.

�ITI.

"Jokivartta pitkin
K�velin ja itkin:
Lapseni aaltoon hukkunut lie.
L�ysin lumenp�ljen,
Siin� jalan j�ljen,--
Siit' oli surmaan lapseni tie.

Mieheni l�ks ensin,

H�nt� etsin, lensin,
Lintuna, joit' on puoliso pois.
H�n jos hukkui, kuoli,
El�m�st� puoli
Mult' ikip�iviksi riistetty ois.

Hukkunut ei vainen,
Kurja,--armahainen,--
Pois paken' aaltoisen meren taa.
K��nnyin rantalehtoon,
M�kkihini, kehtoon,--
Kaikkialt' etsin last' ihanaa.

Lasta, lohdutusta,
Etsin,--m�kki musta
Hautaan upposi silmiss�ni:
Laps on poissa;--meni
Koko el�m�ni!
Synkk' on hauta nyt m�kkiseni.

Vaivuin ... j�lleen nousin,

Juoksin mink� jousin.--
Juoksun' ei kauan kest�nyt lie:
L�ysin lumenp�ljen,
Siin� jalan j�ljen,--
Siit' oli surmaan lapseni tie!"--

N�in h�n lauloi yksin

P�iv�t p��ksytyksin,
Murheess' uitellen syd�nt��n.
Polki rukkiansa,
Leip�� suolahansa
Painoi, kasteli kyynelill��n.

Elik� tai kuoli,

Almusta ei huoli:
"Armoleip' ei mun armottoman."
Tyhj�� kehtoansa
Tuutii toisinansa,
Toivoa laulaa toivottoman:

"Is�, kanna lasta,

Vaikka tuonelasta,
Suo h�net �idin viel' omistaa!"
Muutpa moittii vainen:
"Hullu, hullu nainen,
Soimata uskaltaa Jumalaa!"

"Tuuti, tuuti lasta,

Vaikka tuonelasta!"
�it' yh� laulaa y�t yliten.
"Minut h�lle anna
Tai h�n mulle kanna!--
Kuukin nousee y�n laellen.

Kuukin kuoltuansa
Nousee uudestansa,
L�ntisen p�iv�nkin it� tuo.
�isen valon luoja,
Uuden p�iv�n tuoja,
�idin murheesen ilo luo!

Tuuti, tuuti lasta,

Vaikka tuonelasta,
Muutoin ei is� anteeks saa."--
Y� on. Kumma valo,
�itilemmen palo,
Vaimon kasvoja kirkastaa.

Kuu jo kultaa y�t�,

Herra armoty�t�
N�ytt�� aikovan maass' alottaa.
L�henee jo aamu,
M�kiss' outo haamu
Last' ihanaa sylin kannattaa.

Ihmek� nyt kohtaa?

�idin silm�t hohtaa
Kuin valo koittavan auringon.
Juoksee haamun vastaan,
Syleileepi lastaan.--
Murheesen ilo vuotanut on.

"Kiitokset, mies kulta!

Anteeksi sait multa!"
Autuas �iti n�in huudahtaa.
P�iv� koitti y�st�,
Herran armoty�st�
Rakkaus koston sai sovittaa.

Tuuti, tuuti lasta,

Lahjaa taivahasta.
Vaan vait!--tuutija vaiennut on.
Seis nyt, rukki, kehto,
Tyynny, rantalehto!
�itikin tyyntynyt on lepohon.

Lep�� lautehillaan,
Kasvot kirkkaimmillaan,
Rakkaus loistaa kuolematon.
Miss�? mik� pauhaa!
M�kiss� on rauhaa;
�iti jo lapsensa l�yt�nyt on.

POIMULEHTI.

_Alchemilla vulg�ris_. Kev�t-aamuina n�kee t�m�n kasvin

lehdill� kastehelmen kaltaisia pisaroita, jotka ovat juuripainon
vaikutuksesta lehden sis�st� pusertuneet.

Poimulehti, olet minun

Kaltaiseni: luonto sinun
Syd�njuurias kun painaa,
Lehdillesi helmet lainaa.
Helmet p�ilyy p�iv�n alla,
Mieli viehtyy katsojalla.

Painaa my�s mun syd�nt�ni,

Mik� oikein painaneekin,
Vaan se paino mieless�ni,
Helmi�p� nostaa sekin,
Nostaa milloin kyyneleit�,
Milloin laulun helmyeit�:
Miellyt niit� silm�tess�,
Rakkauden s�teilless�.

OPPIA.

Ruista kuin riiheen, oppia otsaan ei sovi ahtaa:

Kuivettumaan sit� ei nosteta, vaan it�m��n.

TUO ILOA!

S�veleesen.

Leivosen laihin
Taivahilta,
Mieleni, maihin
Tuo iloja!
Sielt' ilo kanna,
Kuin mesi tuo,
Muille sit' anna,
Itsekin juo.
Tuo ilo sielt�
Murheellisiin,
Luo kev�tmielt�
Maan asujiin!
Niin joka rinta
Lempe� soi,
Maa ihaninta
Kukkia voi.

MAAMIEHENLAULU.

Kansan s�veleesen.

Pois nyt Suomen taivahalta

Mustat pilven saihot!
Suomen kansan vainioilla
Lainehtii jo laihot.

Valistuksen vahva touko

Hengen viljaa tuottaa,
Voithan, Suomi, nousevahan
Nuorisohon luottaa.

Poistu, halla, meid�n maasta,

Vainiomme s��st�,
Toivon touot kukkimahan,
Kypsym�h�n p��st�!

Herran voima, auta meit�,

Nosta korkealle!
Ja kun nostat, anna meid�n
Paistaa maailmalle!

JOULUAATTO.

No, onko tullut kes�

Nyt talven keskellen?
Ja laitetaanko pes�
My�s pikkulinnuillen?

Jo kuusi kynttil�it�
On k�ynyt kukkimaan,
Pimeit� talven �it�
N�in ehk� valaistaan.

Ja vanhakin nyt nuortuu

Kuin lapsi leikkim��n.
Ja koukkuselk� suortuu--
Niin kaikk' on mieliss��n.

Ja hyv�, l�mmin, hell�

On mieli jokaisen:
Oi, jospa ihmisell�
Ois joulu ainainen!

VUOSI 1884.

TIMANTTIPUIKKONEN.

Mit�h�n tarkoitti
Tytt�, kun kirjoitti
Nimens� ikkunaan?
Syv�h�n piirsi sen
Timanttipuikkonen,--
Lasi ei tunne vaan.

Timanttipuikkonen
Oletkin, tytt�nen,
Syd�nt� s��st� vaan!
Miksi et s��st�nyt?
Syd�nt� s�rkee nyt,
Polttaa hullunaan.

Vaan sin�, tytt�nen,

Timanttipuikkonen,
Hymyilet, naureksit.
Ty�t�si jaloa,
Kuin tulipaloa,
Ihaillen silm�ilet.

ONNELLINEN.

Olit onnellinen, �itini,

Kehdossa kun nukkui poikasi:
Paljon pojastasi uneksit,
Paljon rukoilit ja toivotit.

Onnellinen h�nkin, poikasi,

Poikavuosinaan kun juokseli,
Jaksoi uskoa ja toivoa,
Jaksoi riemuita.

Onnellinen nytkin �itini,

Vuorostaan kun h�nkin nukkuvi,
Nukkuu nousematta milloinkaan
N�kem�h�n turhaa toivoaan.

Dresden 9/4

KAKSIN.

Kaks asteleepi nyt nuorukaista,

Tietysti tytt� ja poikanen,--
Ihailla kev�tmaailmaista
He tahtovat,--no arvaa sen.
Parastaan luonto tehd� koittaa,
Maailma kukkii, linnut soittaa;
Nuo kaks ei n��, ei kuule muuta
Kuin kahta silm�� ja yht� suuta.

26/4
DRESDENIN LAMMILLA.

On t��ll� j�rvi� niit�, noita,

Kuin Suomen paunia, lammikoita,
Joilla joutsenet uivat.
Oi, joutsenet, jos tiet�isitte
Te Suomen j�rvien kauneutta,
Joilla joutsenet uivat,
Niin sinne kilvaten rient�isitte,
Siell' uiden, laulaen suloutta,
Kuin Suomen joutsenet uivat.
Niin luulisin, mut mieluisin
Lie kotiaaltonen teillekin.

ELBEN LUONA.

Elben luona lauloi lintu harmaa;

Kuulin, luulin Suomen rastahaksi.
Mutta mik' on maailmassa varmaa?
Saman-uskoista on tuskin kaksi.
Toista mietti saksalaisen mieli:
"Tuo on Elben rannan satakieli."

Kumpi meist� lienee oikeassa?

Toinen polvi uskoa voi toisin.
Kaikki vaihtuvaist' on maailmassa.
Suomen rastaan satakieleks soisin,
Sen on s�vel herttaisin ja sulin.--
(Liiaks ehk� lausuneeksi tulin.)

8/5

MOKOMA LOKOMOTIVI.

Mokoma lokomotivi!
Ohikulkien viskasi hiilosen,
N�ki siit� syttyv�n syd�men,
Mutta ei pys�htynyt,
Hiilonen hehkuu nyt,
Poroksi polttelee vihannan,
Ihanan lempirannan,
Kyyneleist� ei sammu tuli,
Kev�h�n elementit suli.--
Mokoma lokomotivi,
Viskasi hiilosen!
9/5

UTELIAS KUU.

No, onpas kumma vasta:

Kuu katsoo akkunasta!
Sen varmaan taivahankappaleet
Uteliaist' ovat naisista oppineet,--
Paljonhan oppii heist�,
Luomisen enkeleist�.
Kas, mit�h�n mahtaa kurkistaa,
Viattomuuttako nukkuvaa?
Kuu kulta, olit my�h�inen:
Viattomuus jo kauvan
T��lt' otti matkasauvan,
Palauttaa jos voisit sen!--
No, voi nyt mit� huokailen.

Dresden 9/5

AVUTOIN.

On aivan yksin se m�kki

Ja kyl� on kaukana
Ja m�kiss� sairas vaimo
Makaapi hoidotta.

Ei nousta h�n, vaimo raukka,

Voi sairasvuoteeltaan,
Ei puuta takkahan kylm��n
Saa heikko nousemaan.

Ja viimeisen palasensa
Jo jakoi h�n koirineen;
Niin ristihin liitti sormet
Ja vaipui vuoteelleen.

Oi, astu jo ihmisjalka!

Ei;--pakkanen paukahtaa.
Soi, lempe� ihmiskieli!
Ei;--koirapa haukahtaa.

Niin sairas huokaa ja huokaa,--

Jo taukoo huokaus,
Ja haikeastipa silloin
Soi koiran ulvahdus.

Pien' ikkuna p�iv�n p��st��

Nyt kasvoihin ryppyisiin:
Suu j�ykk�n� auk' on, paiste
K�y j�isihin valkuisiin.

Vaan koira kun ulvoo, ulvoo,

Mies tulla kehjottaa,
Mies vainajan.--Vaimo on kuollut,
Siis koiran h�n pelastaa.

11/6

EL��K� JUMALAS?

Ihailet Venusveistoas!
El��k� sulle jumalas?
Valaiset h�nt� tuohuksella,
Niin onkin parhain tarkastella:
H�m�r�hetkin Venuksen
Voi tunnustella parhaiten.

13/6

HERTTUATA N�HDESS�.

Oli kerran herttua,--onhan noita

Paljonkin viel� herttuoita.
Kyl�h�n kulki herttua kerran,
Niin kansakin n�ki suuren herran.
Ja vanha koulumestari vastaan
Kuljetti my�s sata oppilastaan.
Iloisna lapset leipakoivat:
Nyt toki ihmeen n�hd� voivat!
Mestari herra vaan vapiseepi,
Kun hattuvanhustaan piteleepi.
My�s j�lkijoukkona vanha kansa
Suo tuulen huuhtoa tukkiansa.
Niin l�hestyv�t kuin jumaluutta.
"No, lapset, n��ttek�s korkeutta?"
Niin mestari. Lapset: "Taivas tuolla!"--
"Teill' onkohan silm�t etupuolla?
P�� painakaatte tok' alas maahan!"--
"Ah, ihanaisehen kukkamaahan!"--
"Ei! kohti herttuan ylh�isyytt�!
H�n suopi teille nyt yst�vyytt�!"--
"Niin, herra tuossako!"--Lasta sata
T�hysteleepi nyt herttuata.
Ja n�hden vanhojen vapistusta,
Jo nuoret tuntevat vaikutusta.

Dresden 26/6
PEIPOLLE ELBELL�.

Oi, sin�k� t��ll�, peipponen!

No, kiitetty olkohon Luoja!
Ja pihlajassako laulaen,
Kotoni kev�h�n tuoja?
Kaks yst�v�ist�k� yhtehen
Ja kolmas pohjatuulonen!

Mua nelj�nneksi tok' ottakaa,

Niin yhdess� laulelemme
Ja, kummastuttaen kuulijaa,
Kev��st� kuiskelemme:
Kev��st� Suomen rantojen,--
Se kuullaan t��ll� ep�illen.

Ep�ilt�k��n, kun kuunnellaan,

Usko on t�it� Herran;
H�n Suomen puolehen aikanaan,
On k��nt�v� kansat kerran.
Ja silloin, peippo, sun laulusi
Ei rauennut ole turhaksi.

29/6

KUKKIEN MIELEEN.

Minua kukkaset miellytt��,

Hyv�ilen oikein heit�,
Ja lemmin, oikein rakastan
Kuin hyvi� enkeleit�.
Tekisi mieleni poimimaan,
Mutta en henno kuitenkaan.

"Voi sua tuhmaa Jussia!

Seh�n on kukkien mieleen,
Heit� kun lempii, rakastaa,
Asettaen rintapieleen,
Heit� kun riipoo rinnoilleen,
Ottakoon vaikka juurineen."

/6

MIKS ELET��N?

On joutsen harmaa lapsena,

Vaan vanhempana valkea.
Min' olin lasna valkoinen,
Vaan vanhetessa tummenen.
Miks elet��n?
Miks elet��n,
Kun ruostutaan vaan yhten��n?
Kentiesi aivan siksi,
Ett' tunnettaisiin selvemp��n
Itsemme ruosteisiksi.

Dresden 5/7

KAIVATESSA.

K�ki aamuin kukkuaa,--

Tok' ei k�ki kotoinen.
Rastas aamuin raksuttaa,--
Tok' ei kotirastainen.
Aamuin ruusut puhkeaa,
Tupaseeni tuoksahtaa,
Lemu tuulelmassa,
Tapaa laulamassa:
Tupasessa vierahassa,
Kukkasista vierahista.

--Tuuli, lenn� Suomehen,

Tuothan pikku s�velen
Suomen lintusilta!
Tuuli, lenn� Suomehen,
Tuothan hienon tuoksusen
Suomen kukkasilta!--
Tuossa orvonkukkanen,
Min� t�ss� kaivaten,
Vierahassa kev�imess�,
Kotikev�t syd�mess�.

Dresden 5/7

LAPSENI NUKKUU.

Lapseni nukkuu, nukkuu,--

I�ksi nukkukoon!
Taikka jos her��, her��,--
Aina h�n valvokoon!
Aina jos nukkuu, v�ltt��
Pahoja maailman,
Aina jos valvoo, voittaa
Pahuudet maailman.

13/7
VALHEITA:

Valo heijastuu,
Esineest� esineesen singahtaa,
Tyynn� kuvastuu
Veden alla valhetaivas, valhemaa,--
Valon valhekin on ihanaa.

Sointu heijastuu,
Kalliosta kalliohon kimmahtaa,
Korva hairahtuu,
Valhevastaus kun kajahtaa,--
Soinnun petoskin on sointuisaa.

Lempi vaihettuu,
Esineest� esineesen singahtaa,
Syd�n hairahtuu,
Valhesoinnun, valheonnen kuvastaa:
Alku armas, loppu katkeraa.

Dresden 13/7

H�N J��PI.

Siin' istuu tytt� yksin��n,

Ja lukee, kirje edess��n.
Vaan kissa litkii takana
Pois kermakullan maidosta,
Voi kissaa vallatonta!

Ja tytt�, ennen punakka,

On nyt kuin kerma vaalea.
Tuo kirje mit� merkitsee?
Se posken ruskot nuolaisee,--
Voi kirje vallatonta!

Tupahan paista, aurinko!

Kev��sen astu, tytt�, jo!
Suo luonnon poskes ruskottaa.
Oi neitt� hallan puremaa,--
H�n j��pi vaaleaksi.

Dresden 14/7

ONNETON.
Sappho ihana ja onneton,--
Onneton ken etsii onneaan,--
Jospa muistit lyyri�si vaan,
Tuntematta mit� lempi on!
Mutta lempi tuimin tuskineen
Kiedottu on kieliin kanteleen,
Siksi, ihana ja onneton,
Sy�ksyit kalliolta aaltohon,
Myrskymieli mereen myrskyiseen.

Dresden 15/7

VAAN KAKSI.

Meit� on nyt vaan kaksi,

Min� ja koirani.
Mieheni petti ja juoksi,
Vierahan vaimon luoksi.
Lapset--kaks oli heit�--
Kulkevat mieron teit�,
Vierasta palvellen.
Meit� on nyt vaan kaksi,
Min� ja koirani.

15/7

NENIST� AATELIN.

Nenist� aatelin ja kuninkaan

Nyt useasti viel� haastellaan,
Ne osoittavat muka mahtavuutta
Ja valtaa, voimaa, mielenjaloutta.
Niin vanhaa virtt� yh� lauletaan,
Sis�llys vaikk' on tyhjiin kulunutta.
Ei huomata, kuink' usein Heikkil�ll�
On nen� aatelin tai kuninkaan,
Ja suvustansa ylv�stelev�ll�
On nen� aivan tavallinen vaan.

Dresden 20/7

HUOLETI.

"Poika, oi poikanen,
Elelet leikkien,
Ruusuja painelet
Tytt�si rintahan,
Toisia suutelet
Poskilta pois!"--
"Huoleti!--syd�meen
J��v�t ne i�kseen,
Muuten ei onneni
Kest�v� ois!"

Dresden 25/7

EL�INTARHASSA.

No, onpas t��ll� el�intarha suuri!

Vapaina toiset, toisill' orjanmuuri
Tai h�kki, niinkuin noilla apinoilla.
Ravintolassa tuolla vapahammin
Apinan j�lkeiset on pakinoilla.
Niin luulisi! vaan viitt� viekkahammin
Jumalanvilja kahlehtii tok' heit�.
Oi, Diogenes, etsip�s jos keit�
T��lt' ihmisi� voisit kohdata!
Jos Darwinia pett�nyt ei harha,
Niin maailma on suuri el�intarha.

II.

Noin ennen aina toivotin: "oi naiset,

Te tallennelkaa kyyhkyn untuvaiset,
Ja j��k�� aina hentolintusiksi!
Te miksi vapautte kalkkuniksi,
Noin kartanoilla julki kotkotellen
Ja ruusunpunaiselle vimmastellen!"--
Vaan voi kuin pett�� ulkountuvat,
Ne huuhkalla kun ovat hienoimmat!

III.

Vapaana ollen nauroi kyyhkynen,

El�m�n-onnestansa riemuiten,
Nauroi ja sai mets�n nauramaan.
Nytkin, el�intarhan orjana,
Naureksii h�n, vaikka tuskissa;
Ymm�rt�� ken h�nen nauruaan?
Nauraa katkerasti maailmalle,
Itse vapautta kaihovalle,
Joka muita kytkee kahleillaan.

Dresden
UNKARIN TYTT�.

Alas Elbe� Tonavan mailta

Tuli tytt�nen Unkarin.
Ja h�n laivan helmen� loisti,
Oli t�ht�nen kirkkahin.

Muut t�hdet kiert�v�t p�iv��,

Kukat huomaavat auringon,
Niin laivalla kaikkien ihme
Tuo Unkarin tytt�nen on.

Ja nyt Unkarin taivahan auki

N�ki maa h�nen silmiss��n,
Ja tukka kuin Tokain tarhat
Yli varjosi ylpe�n p��n.

Kevyt Elben aaltonen l�ikkyy,

Soma vartalo heilahtaa,
Vene seisoo: Unkarin ylv�s
My�s rantahan astahtaa.

V�ki tulvii, tytt�nen v�istyy.

Mihin?--Suurehen maailmaan.
Yh� siell� h�n rintoja hurmaa,
Kuin viinikin Unkarinmaan.

Elbell� 26/7

KAHLITULLE.

Sua s��lin, joutsen jalolentoinen,

Kun rajoittuu nyt liikkees lampehen.
Vaikk' ennen korkealla lentelit,
Kun joskus miellytti, niin uiskelit.
Nyt ken sun--siipesi on leikannut,
Niin leikikseen sun lampeen kahlinnut?
Liet yksi niit�, joilta maailma
Vaan huvikseen on siivet katkaisna.

Teplitz 1/8

ITSEN�ISELLE.

Olet itsen�inen? No kaikkia vaan

On luotu maailma kuulemaan!
Olet ymp�rist��, hengit sit�.
Sit� aattelet ja sit' uskot, mit�
Esivanhempas sek� kansalaises.
Ja toista mielt� jos huomataan,
Sua kohta syrj�st� kolhitaan,
Ja kahleesi on omat uskolaises.
Kuin tuskaloiselta tuntuukaan,
J��t ennelleen yh� istumaan,
Ja yhteiskuntasi vitjassa
Olet ruostuvaisena rengasna,
Joka uutena v�lkkyy kilkahtain,
Mut vanhana soi kuin muutkin vain.

Teplitz 3/8

P�IV�NRUUSU.

Moni kukka on kaunis tarhassaan,

Yli aidan ei n�y kuitenkaan.
Vaan p�iv�nruusu on loistava,
On kukkavaltion herrana,
Yli muurin katsovi maailmaan,
Lumoustaan luo ohikulkijaan,
Ja toiset kukkaset mielell��n
H�nelle ny�k�ytt�v�t p��n.
H�n vastaa n�yr�n� toisia:
"Mit� onkaan kukkien kauneus!
On suuri kuin pienikin luontoa,
Jota kirkastaa valon rakkaus."

6/8

TYT�N MUISTIINPANOISTA.

Siell' istui h�n mua silm�ten,

Ma naureksin vaan ilveillen.
Pois p��ns� k��nsi h�n kainosti,
Taas vaikenin,--h�n silm�si.
Ja syv�� tuota silm�yst�
En unhoittaa voi milloinkaan,
Mut puhkesin toki nauramaan.
H�n tunsi tuskaa, h�v�istyst�,
Sen luin h�nen kasvoistaan.
Niin poistui, silm�� nostamatta,
Katosi puiston varjoihin.--
Katunut olen sittemmin.

Teplitz 10/8

KAKSI KIRSIKKAA.

Katolisissa maissa n�kee v�h�n v�li� pystytettyn� ristiinnaulitun kuvia.

Poika puistossa
Poimi marjoja,
Noita kypsi�, ruskeoita
B�hmilaaksojen kirsikoita.

N�ki tuonnempaa
Kaksi kirsikkaa,
N�ki tytt�sen silm�� kaksi,
Halu leimahti polttavaksi.

Vesi seisauttaa
Kulovalkeaa,
Pojan kiihkoa tytt�sest�
Purot, viinitarhat ei est�.

Veri kiehahtaa
Ja h�n kiiruhtaa,--
Tyt�n painavi rinnoillensa,
Tyt�n huuloset huulillensa.

Poika, tarkasta!--
Risti vuorella!--
Mit� tehnyt poika ois muuta,
Jos n�hnyt ei ristinpuuta?

Teplitz 11/8

VASTAHAKAAN.

P�iv� alkoi laskuaan,

Mielenip� nousuaan.
Sammui silm� auringon,
Syttynytp� syd�n on.
P�iv� painui syvimmilleen,
Ihastuin jo ylimmilleen.
P�iv�n vuoro valjeta,
Mielenip� laimeta.
Koitti aamun aurinko,--
Mieltymysp� loppui jo!
Mieleni ei luonnoton,
Vaikka lyhytlentoinen:
Iltat�hden, kuutamon
Kanssa nousten, laskien.

Teplitz l4/8

PIKKU TUIKKEHET.
Poimin sinut, pienoinen
Kiiltohiekan jyv�nen,--
Halveksittu, heikkokiiltoinen.
Poimin piilev�nkin kukkasen,--
Kainous on helmi syd�men.
Laulan kastehelmyest�,--
Hetken helmi kaunoinen!
Silm�st� ja kyynelest�,--
L�hde tuo ja puronen!
Illan kiiltomatosesta,
Jok' ei valoaan
Peit�, pienoistaan,
Asunnosta loistaa alhaisesta:
Yhdess� te, pikku tuikkehet,
V�lkytte kuin kaukot�htyet,--
Moniv�risemmin vaan.

Teplitz 15/8

SALAISUUS.

"Mulla on pieni salaisuus.

Asia on viel� aivan uus.
Siskoni! �sken kirjeen sain,
Siit' el� hiisku muille vain!
T��ll� voin mets�ss� kuiskata:
Kuulehan!--olen kihloissa!"
"Kihloissa!--kyl�ss� huudettiin,
Ett� jo menet naimisiin!"

5/9

KERRAN ITSE.

Venehess� vanhempasi
Istuskelet, pienoinen,
Heit� pid�t turvanasi,
Heihin luotat uskoen.
Kerran tartut airoihin,
Kerran itse soutelet.
Kehen silloin luottanet,--
Omihinko voimihin?

Berlin 5/9

ONKIMISTA.
Oikein istut ongellen,
Mustalaisen poikanen.
Mit' on el�m�si rata?--
Onnen-onkimista vaan.
Edess�si uipi sata,
Onkehes k�y harva vaan:
Onnen tunnet etsiess�,
Vaan et sit� l�yt�ess�.

Berlin 6/9

H�IRI�.

Vaimopa suuttui mieheens�,

Uhkasi koskehen juosta,
Mies paha tuost' oli ihmeiss�,
Aikoipa koskehen juosta:
Vaimonsa kosken partaalta
L�ysikin nauramasta.
Siit�p� riemu vasta!
Alkoivatpa nyt kilvassa
Rannalta kotihin juosta.

Berlin 6/9

ENSI KEMUJEN J�LKEEN.

Voi, kuinka kaunis on maailma

Kotoni ulkopuolia!
Ja t�n� iltana tanssissa,
Kuink' onnellist' oli tuolla!

Ne nuoret herrat niin herttaiset,

Ett' aivan mieleni suli!
Ja syttyi heill�kin syd�met,
Kun kuka luokseni tuli.

On kukan vaikea valita,

Kun noin on perhoja monta;
Suon heid�n luonani tanssia,--
Odotan verratonta.

Berlin 8/9

RISUMUMMO.
Risutaakkani alla nyt horjun,
Ei ainoat' auttajaa;
Vilukuoloa tuskin torjun,
Jopa n�lk�kin ahdistaa.

Oli ennen auttelijoita--

Oli poskeni ruskoiset--,
Silloin ei tarvinnut noita
K�sivarteni valkoiset.

Nyt:--ryppyinen vaimo rukka,

Vene aaltojen murtama,
Syd�n s�rkynyt, harmaa tukka
Ja autio maailma.

Berlin 8/9

VAIHDOS.

Piti paljon tytt�nen koirastaan:

Kun koira itki, niin h�nkin,
Kun koira sairasti, h�nkin,
Kun kuoli,--eip� se kuollutkaan.
N�ki itse n�lk�� mielell��n,
Kun koiransa sai tyytym��n,
Ja parhain tytt�nen riemuitsi,
Kun koira haukkui, reuhasi.
Mut muuttunut on h�n kokonaan.
Nyt tuskin koiraa muistaakaan:
On pentu raukan paikallen
H�n p��st�nyt poikasen.

Berlin 8/9

LAULA, MURHEETON!

Laula, laula, murheeton!

Syd�mesi on niin raikas,
Viel' on riemuella aikas,
Henkesi on saastaton.
Tunnen jotain riemustas:
Kuin se kaukaa kajastaisi,
Kaipaukseni toteuttaisi,--
Tarttuu puhtaudestas.

Berlin 18/9

LUONA KEISARIN HOVIN.

Luona keisarin hovin
On l�hde kaunoinen,
Yl�s kuohuvin povin
Se silm�� taivaasen.

Luonnon l�htehen lailla,

Se purkaa helmi��n,
Luonnon alkua vailla
Tok' ehtyy yhten��n.

Berlin 21/9.

"TIKI TAK".

"Tiki tak" k�y kello, lapsonen,

Tiki tak, se lapsia miellytt��.
Mut hy�ty� siit' ei, lapsonen,
Et viisareita voi ymm�rt��.
Niin virran kuuntelet kohinaa
Ja kuulet kello kun naksuttaa,
Vaan kulje et virran seurassa,
Ja tunne et aikaa arvata.--
Tiki tak vaan lapsia hauskuttaa,
Kohu virran pieni� uinuttaa.

Berlin 27/9

SPARTAN NUORUKAISET.

Helooteja pyysiv�t aikoinaan

Nuo Spartan nuorukaiset.
Ken mies oli oikein ampumaan,
Ken tarkkaan t�ht�si nuoliaan,
Sit� kiitteli kansalaiset.

Helootien on nimi vaihtunna--

Niin muoto on vaihtuvaista--,
Mut nuorukaiset nyt Spartassa,
Kuin ennen, juoksevat jahtia:
He pyytelev�t nyt naista.

Ei pyyt�j� ammu nyt jousella,

Vaan k�tt� ja silm�� k�ytt��,
Ja valtava on h�nen voimansa,
H�n ansaitsee nimen leijona,
Niin urhokkaalta h�n n�ytt��.

Berlin 8/10
TAPA.

N�en sarjan noita

jaloja sotijoita:
Ken kaatui voitolla, ken tappiolla,
Ken eli tappion, ken voiton j�lkeen.
Mut kunniapa yhteinen on heill�,
Ett' ovat vakuutustaan puoltaneet,
Ei veltost' aina "jaa, jaa" laulaneet,
Kuin kurja tapa vaatii meill�.

Wien 11/10

SYYS KEV��LL�.

Kaunihisti kuolet, kukkanen,

Syksyn tuulehen kun lakastut,
Kaunihisti syksyn koivunen
Aivan aikanasi kellastut.
Lakastutte uudistuaksenne:
Enn�titte j�tt�� siemenenne.

Toist' on kuolla kesken kev�tt��n,

Kuolla nuorna kev�tkoivuna,
Toivonmaailmahan viheri��n
Aivan toivotonna vaaleta,
T�ynn� haikeata tutkimusta,
Syyntutkimusta--ilman lohdutusta.

Wien 23/10

SUKUTUSKAT.

Tarinan muistan veljeksist�,

Joit' ahdisti k��rme yhteinen,
Ja tuskaa tuottaen kauheata,
Pit' orjanansa se jokaisen.

Ja veli toinen jos toista syytti,

Niin k��rme vaivasi uhmemmin,
Vaan julmaa yhdess� vastustellen
My�s tuskat huojeni kultakin.

Mut vapahiksi ken tiesi milloin

He p��ssev�t sukutuskistaan;
Kentiesi silloin, niin, ehk� silloin,
Kun kukin vuoronsa haudataan.

Wien 11/11

KULKIJA.

Miks, �iti, pient�si ohjasit

Pois kotikullasta maailmaan?
Oli kirkas aamu kun talutit
H�nt' ulos luontohon kukkivaan.

Ja poikas silmiss� toivo koitti,

Sun silmyeiss�si kyyneleet,
Ja rakkautesi kaikki voitti,
Te ette turmia pelj�nneet.

Ja k��rme, uinuva kukkasissa,

Ei silmi�nne viel' auaissut,
Ja pahan voimia kuolevissa
Ei syd�n nuori viel' uskonut.

Niin kauas pienesi sitten kulki

Ja kasvoi suureksi matkallaan,
Vaikk' k��rme montakin katkeruutta
On h�lle ehtinyt tuottamaan.

Miks ei jo loppunut k��rmevalta,

Sen p�� kun poljettu kerran on?
Sen myrkky kiehuvi kaikkialta,
P�� kaipaa kultakin poljennon.

Wien 11/11

KADUN VARRELLA.

Istua ikkunassa,
Katsoa maailmaan:--
Maailma kaunis kulkee
Lainavaunuissaan.

Kulkee, virtana kulkee

Joukkoa kirjavaa.
Vaunuparvessa vaunu
Muita on oudompaa:

Loistava lainavaunu,
Enkeli yll� sen,
Enkelin alla arkku,
Verhossa kukkien.
Kukkaset arkkua seuraa,
El�m� kuolemaa.
El�m� kuolemaako?--
Kuolema maailmaa.

Laina on kaiken aikaa

Auttanut vainajaa.
Viimeisen teki lainan,
Maasta kun matkustaa.

Raskas laina on kaikki,

El�m� kaikkineen,
Loppulaskua tehden
P��ttyv� tyhjyyteen.

Wien 27/11

PELISS�.

Pelataan, yst�v�, pannaan

El�m� kortin kulmaan:
Mieltyisi ken elin-aikaan,
Kiusauksehen julmaan!

Peli�, onnenkauppaa,
Juonta ja keinotusta,
Harvoin rehti�, totta
On t�� el�m� musta.

Voititko?--naura, naura
Tuttavas tappiota,
Naurua ansaitseekin
El�m�n tyhj� sota!

Tyhj�k�?--jotakin voittaa,
P��tt�nyt ken on pelin:
Maailman tappioista
Kyll�isn�--k��ntyy selin.

Wien 28/11

POIKANEN.

Poikanen, astuit puikkosen

Pienehen jalkahasi.
Siit' el� itke, haavasen
Hoitavat vanhempasi.
Montakin viel� puikkoa
Maailmassa voit astua.
Poikanen juoksi maailmaan,
J�tt�en vanhempansa;
�iti ei siell� ollutkaan,
Haavojen-hoitajansa.
Vaan moni pitk� puikkonen
Haavoitti siell� poikasen.

Kyynelin voiti haavojaan

Poikanen ensimm�lt�,
Mutta kun tottui astumaan,
Tuntunut ei kipe�lt�:
Jalka ei ollut mill��nk��n,
P��st�nyt silm' ei kyynelt��n.

Wien 11/12

KANSIEN T�HDEN.

Nykyaikaan kaunihit kannet

Ovat muodissaan,--
Kirja ostetaan.
Ja kauniskantiset ihmiset
Jokaisen ovat mieleiset.
Min' en my�s hylji kumpaakaan,
Toki kansien t�hden kirjaa vaan
En l�htisi ostamaan.

Wien 12/12

VANHA MUMMO.

Kasteli kukkaa vanha mummo,

Kukkaa ikkunalla.
"Miss� on tytt�si, vanha mummo?"
--"Kaukana maailmalla."

"Tied�tk� mill� h�n kulkee tiell�,

Vaivainen mummo kulta?"--
"Tied� en,--maailma taisi niell�,
Taikka jo peitt�� multa:

Kastelen kukkaa, armastani,

Muistelen tytt�lasta,
Tuskinpa j�lleen puhdastani
L�yt�nen maailmasta."

Wien
K�YH� RUNSAUS.

Oi runsasta,--oi k�yh�� maailmaa!

Niin paljon ja niin v�h�n lahjoittaa:
Maa mulle vuotaa viini�,
Mut vett� vaan on veljell�.
Sy�n hekkumoiden herkkuja,
Mut veljyt kalvaa pettua.
Ma uinun h�yhenpatjoilla,
Ja veljeni puulla paljahalla,
Tai kulkee mieron matkoilla,
Y�t k�rsien usein taivas-alla.

Kun mulle taitehen kukkaset

Jaloa luovat virvoitusta,
Niin veljyt raukalle lapsoset
Soi puutevirtt� ja ruikutusta.--
Ja kuitenkin, voi kuitenkin!
Se tuhlannut on paljonkin,
Ken hukkasi helmen parhaimpansa:
Mielt' onnellista, unta rauhaisaa
Ei aarteet maailman voi lahjoittaa,--
Oi, veljeni!--h�ll� on parhaimpansa!

EP�SOINTUA.

Kuulinpa mainion konsertin:

Sata viulua vinkumassa.
Toki tuskastui moni sittenkin
S�velpiinassa kauheassa:
Kun puolet aikaa tuhlattiin
Virityksihin ep�sointuisiin.

Ep�sointujen aika on tottakin,

Virityksien vuosisata,
Sopusointu jos kohtaa korvihin,
Se on onnea, sattumata.
Ja kiusankieli� kuullessaan
Jo maailma voihkaa tuskiaan.

Mut tuskia toivo lievent��,

Kuin synnytyksien alla:
Voi soinnunlapsonen hengitt��
Ajan koittavan rintamalla;
Ja lapsonen miehistytty��n
Saa kielet sointuhun yhtym��n.

NUORET.
Yl�s vuorta kahden kulkivat,
Eri puolta tiest� astuivat,
K�yden riiteliv�t kesken��n,
Koira haukkui heid�n v�lill��n.

Raskahasti kaiku vastaltaa,

Raskas kulkea on vastamaa,
Toki poika, toki tytt�nen
Koirinensa nousee vuorellen:

Ta'ustalla mets�n siint�v�n

N�ytti taivas maata etsiv�n,
Taivas maata etsi, vett� maa,--
Syd�nt�kin syd�n halajaa.

Ah, kuin kaunihisti soveltuu

Havumets�n luona lehtipuu,
Veden luona maa ja taivas maan,
Miehell�kin nainen rinnoillaan.

Nuoret l�henev�t toisiaan.

Niinkuin mets� yhtyy oksistaan,
K�tt� ly�den, silm�� silm�ten,
Liittyy poika nyt ja tytt�nen.

Koira huomaa, k��ntyy laaksohon,

Maata suutelee ja leuto on.
Mutta taivassilmin, k�sikk�in
Nuoret kiiruhtavat laaksoon p�in.

Taivassilmin, uppo onnessaan,

Kuvaellen kultalaksi maan,
Kerjuvanhust' eiv�t oivalla,
Jonk' on koira tielt� haukkunna.

Kerjuvanhus seisten tarkastaa:

"Nuorten my�t�-, vanhan vastamaa.
Vaan kun kohtalo tuo kokkaran,
N�ette taivaan maahan tarttuvan."

KOLME LINTUA.

On viljapellolla kuhilaat
Ja varpuset kuhiloissa,
Mut yll� laulavi leivonen
Ihannemaailmoissa.

Sen siipi pyrkivi aurinkoon

Ja syd�miin sulo kieli,
Ja aavistuksihin kaukaisiin
Sen kuullen puhkevi mieli.

Mut p��sky laulavi lapsilleen:

"Pois hurjankorkea lento!
Ken viihtyy laulaen pes�ll��n,
Ei v�sy eik' ole vento."

Niin ruokavirsihin varpu j�i

Ja p��skynen pes�huoleen,
Mut leivo pyrkivi yhten��n
Valohon, taivahan puoleen.

VUOSI 1885.

NYT JA SITTEN.

Astele, armas pienoinen,

�itisi ohjaa lastaan;
Et voi langeta, lintunen,
�itisi ottaa vastaan.
Lankeatko, no, nostetaan,
Luonas on auttajoita.
Mutta kun joudut maailmaan,
Turhaan huutelet noita:
Siell� ne t�ykkii toisiaan,
Harva on valmis nostamaan.

M�nchen 19/1

PEIPOLLE IISARILLA.

Kerran Suomen mets�maalla

Lauloit, peippo, muistelen;
Sama lintu, samat laulut,
Hyvin viel� muistan sen.

Oksalla nyt vierahalla

Soitat Suomen laulua,
Rannall' Iisarin vaikk' istut,
Muistat Vuoksen aaltoja.

Muistathan, kun synnyit, kasvoit

Suomen kev�thengess�,
Laulathan, kun lasna kuulit
Suomess' �itis virsi�.
Siell� her�nnyt on henkes,
Siell� syttyi ensi lempes:
Vaihtukoonkin paikka, aika,
Laulussas on Suomen taika.
M�nchen 2/4

PIENI.

Verhossa hennon harson

Pieni nyt nukkuu vaan,
Silm�t ei auenneina
Viel' ole maailmaan.
Silm�t jos aukeaakin,
Harso ne verhoaa,
Harso jos poistuneekin,
Ilma tok' auertaa.
Vuosia viettyy viel�,
Auerkin siirtyy pois,
Maailma kirkas loistaa,
Jos silm�si terveet ois!

M�nchen 16/4

IISAR.

Miks rienn�t, Iisari kiiruissas

Ja juokset vaahtokierroksissa?
Suo kuvain synty� povessas,
Ihaile kaunista rannoillas
Ja opi sointua lintusissa!

"Ei aikaa!" lausut ja juokset vaan,

"On paljon ty�t� ja kantamista."
Ja rupaa raskasta aallossaan
Vie Iisar merehen valtavaan,--
Sit' aina liikenee kaupungista.

Vaan rannat Iisarin kukoistaa

Ja kaunis kaupunki loistaa,
K�y herrat jouten tai ratsastaa,--
Ty�mies vaan uurtaa ja puurtaa.

M�nchen /4

SUOMENLAHDELLA.

Lainehet Suomenlahtosen,
L�nsimailta kun vy�rytten,
Lempe� kantakaatte,
Suven lahjoja rannoillen
Suomen, orpotytt�sen!

Lainehet Suomenlahtosen,
Pohjosesta kun vy�rytten,
Mainetta kantakaatte,
Suloa orpotytt�sen
Mailla etel�n kiitt�en!

Lainehet Suomenlahtosen,
Vierahista kun vy�rytten,
Vihoja haudatkaatte!
Suomen rantoja kohdaten
Suudelkaatte te siunaten!

9/5

LAPSONEN.

S� p�ivin istut s�teiss' auringon:

Onnen-auringoisen.
�in kuunvalo sun verhonasi on:
Lemmenkuutamoisen.
Ja kyyhky povessasi kuhertaa:
Viattomuuden kyyhkynen.
Mit' etsit viel� armaampaa,
Oi, lapsonen?

28/5

RUNOTTARELLE.

Aate puhjennut Vatikanissa Raffaelin kirkastuskuvan

(la Trasfigurazione) johdosta.

Runotar vuorelle kirkastuksen

Vei ennen aattehen maailmaan,
Ja loitsi onnen ja ihastuksen,
Ett' into puhkesi laulamaan.

Nyt, seisten alhossa, kauhistumme,

Kun lempo tempoopi uhriaan,
Apostoleihimme kumarrumme,
Vaan heist' ei terveeksi loitsimaan.

Runotar, rienn� jo loitsuinesi,

Ett' inhahenkiset parantuis,
Ja paina maailma rinnoillesi,
Se armaudestasi uudistuis!

Ja temppeliisi vie sitten meit�--

Ei hetken kirkkausvuorellen--,
Pois ihanteilta y�n verho heit�
Ja luonto kirkasta taiteesen!

30/7

ENSIN JA NYT.

Ensin mairekukkasin sun p��s ja rintas kaunistin,

--Katselit niin s�ihkysilmin.--
Ylistelin avujasi, kauneuttas kiittelin,
--Kuuntelit niin herkk�korvin.--
Mett� luulin antavani, annoin myrkky�;
Tein niin heikkouden synnin, tein sen lemmest�.

Nyt sua ohdakkeilla tuikin, polttiaisin hautelen,

--Katselet niin karsosilmin.--
Vasten mielt�n' ivansuolaa syd�meesi kylvelen,
--Kuuntelet niin kammokorvin.--
Kuumeesen jos sairastuisit, myrkky hiestyis pois,
Vaan jos tuskaan kuolisit, niin syy mun lempen' ois.

30/7

KIERTOKULKU.

Mit' on pienet kiiltomadot noille

Suuren s�hk�valon vartojoille,
Mit� laulu kev�tpeipposen
Vartojoille torvisoitinten?

Joka ilta uudistaapi muistoon:

Pit�is tulla s�hk�liekit puistoon!
"Toiste, toiste," laulaa peipponen,
"T�n��n vilkkuu kiiltomatonen."

Kansa kaipaa, kaipaa lumousta,

Luonnon pienet ei tee vaikutusta;
Vaikka iltasilla nousee kuu,
Senkin valo nyt jo vanhentuu.

Kev�t kulki, tuotti satakielen,

Hetkeksi sen laulu lumos mielen.
Kyll�styttiin. Ennen kuultua!
Seh�n vaan on vanhaa luontoa!

Kaasuvalon keksi er�s ilta,

Niinkuin t�hdet, nouttu taivahilta.
Saksan soittokunta ilmauu.
N�hd��n niit� viikko, kuullaan kuu.
Vanhentuu! "Oi, s�hk�valo miss�!
Autuus Italian on s�veliss�!"
Huutaa kansa. Juoksee keksij�t,
Sointujen ja valon etsij�t.

Kansa kaipaa, rauhatonna harhaa,

Harva etsii luonnon sointutarhaa.
Vihdoin neron nuppi puhkeaa,--
S�hk�valo puiston valloittaa.

Soitto kaikuu, tuotu Italiasta,

Kiihke� kuin nuoruus hekkumasta.
Vuoden kaks, on kansa kummissaan,
Niin jo alkaa uutta kaipaamaan.

Liian huikeaa ja konstikasta!

Hervaisee! Oi, luonto, ota lasta,
Syliis eksynytt� painalla,
Ett� koituis uutta tarmoa!

Miellytt�� nyt peippo, kiiltomato,

Luonnonkauneuden runsas sato;
Alkaa kiertokulku uudestaan,
Mutta p��ttyy konstimaailmaan.

6/8

MIKKO.

Mikko marjass' ollen lapsena

Poimi ropehensa harjalleen,
Mutta palatessa kotia
Sy�d� noppi h�n sen tyhjilleen.
Kotona kun siit� soimataan,
Itkuvirsi� h�n veisaamaan.

Nyt, kun kasvanut on suureksi,

Jouluviinoja k�y ostamaan.
Ostaa leilins� h�n t�ydeksi,
L�htee kotihinsa kulkemaan.
Ajaa, saapuu kotilaaksohon,--
Leili tyhj�, Mikko t�ynn� on.

Joulu joutuu, kantaa kakkuja,

Juustoja ja raavasjalkojaan.
Miehet �iss��n moittii Mikkoa,
Jouluviinatonna, kuivillaan.
Mikko turvaa salakyynelin
Tupakkaan ja jouluvirsihin.

31/8
LAULUN TOSI.

Et, laulu, totta ehdotonta

S� aina pyrji lausumaan,
My�s puolitotta, valhettakin monta
On kaunista, ne kun on ehj�� vaan.
Voi lukujenkin valhe, nolla,
Se kun on ehj�, kaunis olla,
Vaikk' ynn� toisten kanssa vasta
Se lakkaa valhe olemasta.
Niin vertaukset, varjot, kuvat,--
My�s itse kuva Jumalan,--
Vaan totuudesta kangastuvat,
Niin luoden valhemaailman.
Mut kuvat, vaikka valheita,
Vakuuttavat tok' oikeasta,
Ja vertauksest' ontuvasta
Totuuden my�s voi tuntea,
Ja Luojan valhekuvast' ihmisest�
Viel' l�ytyy merkit alkul�htehest�.

Viipuri 14/9

HENKI.

Peittyy jos kirkkaus taivahan

Y�n ja pilvien vaippahan,
Peity ei syd�men
T�ht�nen.
Sammuu jos valkeus maailman
Syliin kuoleman,
Sammu ei henkeni valkeus,
Rakkaus.

Pauhaos, luonto ja maailma,

Rauhanhaaksesi hukuta,
Syd�men valkamaan
P��se et vaan!
Onnen ja kunnian kukkaset
Maasta jos surmannet,
Henki ne luova on helmastaan
Uudestaan.

S�rkee myrsky jos maailman,

Vankeuslaitoksen, orjalan,
Hengenp� valta j��,
Her�j��:
Jumala ihmishaahmossaan
Raunioista maan
El�m�� luo ja muotoja,
Vapautta.
9/11

EGYPTI.

Voi Egypti� onnetonta!

Kuin monta vuosisataa, monta
Verinen on sun taivahas?
Kuin kauan sorto Niilin mailla,
Hedelm�isill�, voimakkailla,
Kuin kauan polkee muistojas?

Kuin kauan lapses kahlehissa

On voimatonna, hervoksissa,
Mies itse��n ei auttamaan?
Vapaus saatu vierahalta
Vaan uuden orjuuden on valta,
Vapaus etsi povestas!

Kentiesi kurjuudesta tuosta,

Sotien julmain hurmevuosta,
Egypti syntyy uudestaan;
Niin hurme, Niilin tulvan lailla,
Luo vapauden viljaa mailla,
Miss' ennen versoi orjuus vaan.

Oi, nouse, kansa, uinuksista,

Kuin p�iv� y�seen kahlehista,
Tiet' ihmisyyden astumaan!
Alota itsen�inen rata,
Luo kansoillen uus vuosisata,
Ett' ohjaa kukin kotonaan!

KUKAT PINCIOLLA.

Ah, te kukat helmikuun,

Kukat Pinciolla!
Suomehen jos voisin
Teid�t tuoda,--toisin,
Ett� maamme pohjoinen
Aina kantais kev�imen,
Toisin tuoksun kiihke�n,
Vuoren aina vehre�n,--
Ah, te kukat helmikuun,
Kukat Pinciolla!

Vaan te hennot kukkaset,

Kukat Pinciolla,
Ette kest� noita
Pohjan taisteloita.
Kotianne varten vaan
Synnyitte te kukkimaan.
Eih�n viiniryp�leet
Pohjanmaille eksyneet,
Eik� kukat helmikuun,
Kukat Pinciolla.

Vaan jos henki kukkimaan

Puhkee Pinciolla,
Sen ei kukkain kuolla
Tarvis pohjan puolla.
Kesken talvipakkasta
Voipi kansa kukkia,
Kesken hankien ja j��n
Kantaa henki t�hk�p��n,
Kantaa kukat helmikuun,
Niinkuin Pinciolla.

31/10

End of Project Gutenberg's Kootut teokset I: Edellinen osa, by J. H. Erkko

*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KOOTUT TEOKSET I: EDELLINEN OSA ***

***** This file should be named 13063-8.txt or 13063-8.zip *****

This and all associated files of various formats will be found in:
http://www.gutenberg.net/1/3/0/6/13063/

Produced by Riikka Talonpoika, Tapio Riikonen and PG Distributed

Proofreaders

Updated editions will replace the previous one--the old editions

will be renamed.

Creating the works from public domain print editions means that no
one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
(and you!) can copy and distribute it in the United States without
permission and without paying copyright royalties. Special rules,
set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project
Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you
do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose
such as creation of derivative works, reports, performances and
research. They may be modified and printed and given away--you may do
practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is
subject to the trademark license, especially commercial
redistribution.
*** START: FULL LICENSE ***

THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE

PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK

To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free

distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase "Project
Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
Gutenberg-tm License (available with this file or online at
http://gutenberg.net/license).

Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm

electronic works

1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm

electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.

1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be

used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
even without complying with the full terms of this agreement. See
paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
works. See paragraph 1.E below.

1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"

or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the
collection are in the public domain in the United States. If an
individual work is in the public domain in the United States and you are
located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
are removed. Of course, we hope that you will support the Project
Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
the work. You can easily comply with the terms of this agreement by
keeping this work in the same format with its attached full Project
Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.

1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in
a constant state of change. If you are outside the United States, check
the laws of your country in addition to the terms of this agreement
before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
creating derivative works based on this work or any other Project
Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning
the copyright status of any work in any country outside the United
States.

1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:

1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate
access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
copied or distributed:

This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.net

1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived

from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
and distributed to anyone in the United States without paying any fees
or charges. If you are redistributing or providing access to a work
with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
1.E.9.

1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted

with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked
to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
permission of the copyright holder found at the beginning of this work.

1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm

License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.

1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this

electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg-tm License.

1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
word processing or hypertext form. However, if you provide access to or
distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.net),
you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
License as specified in paragraph 1.E.1.

1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,

performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing

access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
that

- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
you already use to calculate your applicable taxes. The fee is
owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
has agreed to donate royalties under this paragraph to the
Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments
must be paid within 60 days following each date on which you
prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
returns. Royalty payments should be clearly marked as such and
sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
address specified in Section 4, "Information about donations to
the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."

- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
License. You must require such a user to return or
destroy all copies of the works possessed in a physical medium
and discontinue all use of and all access to other copies of
Project Gutenberg-tm works.

- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any

money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
electronic work is discovered and reported to you within 90 days
of receipt of the work.

- You comply with all other terms of this agreement for free
distribution of Project Gutenberg-tm works.

1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm

electronic work or group of works on different terms than are set
forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the
Foundation as set forth in Section 3 below.

1.F.

1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable

effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
works, and the medium on which they may be stored, may contain
"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
your equipment.
1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.

1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a

defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from. If you
received the work on a physical medium, you must return the medium with
your written explanation. The person or entity that provided you with
the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
refund. If you received the work electronically, the person or entity
providing it to you may choose to give you a second opportunity to
receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy
is also defective, you may demand a refund in writing without further
opportunities to fix the problem.

1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.

1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied

warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any
provision of this agreement shall not void the remaining provisions.

1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
with this agreement, and any volunteers associated with the production,
promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
that arise directly or indirectly from any of the following which you do
or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.

Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm

Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of

electronic works in formats readable by the widest variety of computers
including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists
because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
people in all walks of life.

Volunteers and financial support to provide volunteers with the

assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's
goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.

Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive

Foundation

The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit

501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at
http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
permitted by U.S. federal laws and your state's laws.

The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.

Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
throughout numerous locations. Its business office is located at
809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact
information can be found at the Foundation's web site and official
page at http://pglaf.org

For additional contact information:

Dr. Gregory B. Newby
Chief Executive and Director
gbnewby@pglaf.org

Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg

Literary Archive Foundation

Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide

spread public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment. Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.

The Foundation is committed to complying with the laws regulating

charities and charitable donations in all 50 states of the United
States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements. We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance. To
SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
particular state visit http://pglaf.org

While we cannot and do not solicit contributions from states where we

have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.

International donations are gratefully accepted, but we cannot make

any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.

Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
ways including including checks, online payments and credit card
donations. To donate, please visit: http://pglaf.org/donate

Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic

works.

Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm

concept of a library of electronic works that could be freely shared
with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project
Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.

Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed

editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily
keep eBooks in compliance with any particular paper edition.

Most people start at our Web site which has the main PG search facility:

http://www.gutenberg.net

This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,

including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.