The Project Gutenberg EBook of Kanteletar, by Elias L�nnrot (compiler)

Copyright laws are changing all over the world. Be sure to check the
copyright laws for your country before downloading or redistributing
this or any other Project Gutenberg eBook.

This header should be the first thing seen when viewing this Project
Gutenberg file. Please do not remove it. Do not change or edit the
header without written permission.

Please read the "legal small print," and other information about the
eBook and Project Gutenberg at the bottom of this file. Included is
important information about your specific rights and restrictions in
how the file may be used. You can also find out about how to make a
donation to Project Gutenberg, and how to get involved.

**Welcome To The World of Free Plain Vanilla Electronic Texts**

**eBooks Readable By Both Humans and By Computers, Since 1971**

*****These eBooks Were Prepared By Thousands of Volunteers!*****

Title: Kanteletar

Author: Elias L�nnrot (compiler)

Release Date: December, 2004 [EBook #7078]

[Yes, we are more than one year ahead of schedule]
[This file was first posted on March 7, 2003]
[Most recently updated August 2, 2003]

Edition: 10

Language: Finnish

Character set encoding: ISO 8859-1

*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KANTELETAR ***

This eBook was produced by Tapio Riikonen

KANTELETAR

TAIKKA

SUOMEN KANSAN WANHOJA LAULUJA JA WIRSI�

Koonnut Elias L�nnrot

AINEHISTO

ALKULAUSE
Uudempia Lauluja
1. Kreivin syliss� istunut
2. Petetty nuorukainen
3. Morsiamen kuolo
4. Velisurmaaja
5. Onneton nuorukainen
6. Toivoton rakkaus
7. Kultani kukkuu kaukana
8. Kultaansa ik�v�iv�
9. Merille l�htev�
10. Turvaton
11. Kultaansa sureva
12. Hylj�tyn suru
13. Ylenkatsottu
14. Karjalan neito
15. Poika ja tytt�
16. Vihaava yst�v�
17. Petetyn kirous
18. Nauru ja itku
19. Rannalla itkej�
20. Varpusen olut
21. H��laulu
22. Laulu, olut ja viina
23. Mutkainen matka
24. Neion valitus

ENSIM�INEN KIRJA
Yhteisi� Lauluja

I. Kaikille yhteisi�
1. Er�skummainen kantele
2. Elk�� oudostuko
3. Kiven alla kielt�j�ni
4. Miksi en laulaisi
5. Laula, laula kieli keito
6. �i� on ��nt�ni kulunut
7. Kuoli rakentajani
8. Silloin laulan, konsa jouan
9. Ei sanat sanoihin puutu
10. Jos ma lauluille rupean
11. Luonenko, lopettanenko
12. Ei runo rahatta laula
13. Virren kiitt�j�lle ja moittijalle
14. Toisin ennen, toisin eilen
15. Ve'en varaiset
16. Ve'en varaiset (toisin)
17. Muinainen k�keni
18. Jumalaan turvaava
19. Kun saisin, en heitt�isi
20. Paljo on tikalla huolta
21. Mik� lie piioillani
22. En el� elotta
23. Kyll' on kysta aitassa
24. Syit� vajavaisuksiin
25. Erotus mielill�
26. Armottoman osa
27. Miss� nyt minun osani
28. Makaaja onni
29. Erotus onnilla
30. Tuli talvi, ei tahottu
31. Ei vaivaista h�ihin
32. Muinaiset ajat paremmat
33. Vierin maalle vierahalle
34. Kotihinsa toivova
35. Minun on koti koivikossa
36. Korpi kurjalla kotina
37. En tohi tupahan menn�
38. Koista erotettu
39. Suvultaan heitetty
40. Oli ennen parempi
41. Parempi kuolla kun kitua
42. Kuolisinko koito raukka
43. Manalaan ik�v�iv�
44. Nuorra Manalle menij�
45. Ai�n silloin �iti maksoi
46. Parempi syntym�tt�
47. Syntymist��n paheksija
48. Mahoit ennen maammo rukka
49. Onnettomasti syntynyt
50. Saisinko k�elt� kielen
51. Enp� voi ilon ele�
52. Elk�� sanoko huolettomaksi
53. Monihuolinen
54. Usiahuolinen
55. Mik� neuoksi minulle
56. Hoikka, kaita ja musta
57. Sortunut ��ni
58. Ikuinen suru
59. Huoliansa haasteleva
60. Ei sula sy�n suruinen
61. V�h� ilo emottomalle k�est�
62. Pimi� isoton pirtti
63. Emintim�isen saanut
64. Pienuuesta orpo
65. En tie� tekij�t�ni
66. Kaksi, jotka ei moiti
67. Kun oisin k�ken�
68. Suru ja pelko
69. Sanoissa kuluva
70. Sep�n teht�vi�
71. Suku surmaksi rupesi
72. Ei kest� lihainen silta
73. Soisit suohon sortuvani
74. Vilu viimenki tulevi
75. Ohoh kullaista kotia
76. Ei kuinkaan hyv�
77. T�ss� saapi lempo lemmen
78. Kahenlainen toivotus
79. Hyv�n s��n toivotus
80. Tuuterin laatu
81. H�t�k� tytt�jen
 82. Kummaistako kuuleminen
83. Mist� tunnen tuhman
84. Muutamia tuntomerkkej�
85. Kyntelin kysymykset
86. Toisin ennen, toisin eilen
87. Juomarin toimi
88. Emon neuvo pojalle
89. Tavattava tytt�
90. V�in�m�isen sanoja
91. Lintuin ker�j�t
92. Revon valitus
93. Pohjolan poika
94. Ensim�inen rautio
95. Pahalaisen matka
96. Herran hevosen kuolo
97. Mieli melki�ss�
98. Kolme kokematonta
99. Kolme pyyt��
100. Kurki ja varis
101. Hyv� laiskalla lapsi
102. El� naura toisen naista
103. Aikansa kullaki
104. Veneelle tuulta
105. Maata pannessa
106. Leikkuuta lopettaissa
107. Sy�tt�vi meri sikansa
108. Vangittu pannu
109. Tynnyrin puhe
110. Oluen synty
111. Tehk�me iloinen ilta112. Hyv� is�nt�
113. Hyv� em�nt�
114. Kiitos em�nn�lle
115. Sopivaisia
116. Voisi nuo pariksi panna
117. Tanssin kulku
118. Tanssiin yrittelij�
119. Tule meille tanssimahan
120. Tahtoisitko rakastaa
121. Avatkame aitoamme
122. Hyv� ilta lintuseni
123. K�yh� ja rikas vouti
124. Hirvenhiihanta
125. Miksi en v�syisi

II. H��kansan lauluja

a) Antiaisissa
126. Onko mit� mill�ki
127. Kutti, kutti
128. Katso neitoasi
129. Kasa kaasolla syliss�
130. El� ihastu ensi-illalla
131. Kiit� sulho lykky�si
132. El� vie neitt� pahoille
133. Puolusta neitt�si
134. Neuo sulho neioistasi
135. Ansioa my�ten palkka
136. Mit� itket neito
137. L�het j�len j��m�tt�m�ksi
138. L�het kukka kuikemahan
139. Toisin toisessa talossa
140. Jo nyt vaihoit, mink� vaihoit
141. Luulitko puolet loppuvan
142. L�ksit kouluhun kotoa
143. Apiat ativoreisut
144. Heit�n suoni, heit�n maani
145. L�yli l�hte�, l�yli ilman
146. Ei toiste tunnetakana
147. Muuttunut koti
148. Kun itket, hyvinki itke
149. Kutti, kutti, neito rukka
150. El� itke neito rukka
151. Mit� neien itkemist�
152. Tapa toinen ottaminen
153. El� moiti anoppiasi
154. Miehen mielen nosto
155. Kotihin heittiimiset
156. Ken meit� veelle viepi

b) H�iss�
157. Oisiko lupa kysy�
158. Tokko n�it mit� tullessa
159. Voi veikko, mit� vetelet
160. Kirkas neiti kihloissasi
161. Kutti, kutti, sulho rukka
162. Laajasukuinen neiti
163. Kaason kauneus
164. Kaason istunta
165. Kaason l�mpim�n saanta
166. Kaason sy�t�nt�
167. Maata menent�
168. Kaason juomiset
169. Kosiomiehen ylistys

III. Paimenlauluja
170. Kukkalatva kuusi
171. Mip� paimenten olla
172. Tule t�nne
173. Miss� armahani
174. Armahan kulku
175. Enk� min�ki toivoisi
176. Katso Kiesus karjaistani
177. Muut kuuli kirkonkellon
178. Lepo, lepo, lehm�ni
179. Paista p�iv� paimeneile
180. Laske paimenta kotihin
181. Mene p�iv�, vieri viikko
182. Jo tulen kotihin
183. H�mehen k�vij�
184. Kuulin kummat kuusialta
185. Mink� noista mille annan
186. Ty�ns� kumpasellaki
187. Juoksin, juoksin joenvartta
188. Venehen synty
189. Souti sotka suojan rannan
190. L�kk�m sikko Suurulahan
191. Antti armas herttaseni
192. Repo ja j�nis
193. Hiiren peiaat
194. Katin kosiominen
195. Hiiri ja h�m�hikk�
196. Hiiri ja katti
197. Hiiren tapaaja
198. Joutsen ja hanhi
199. Mit� itket pieni lintu
200. P��skyl�inen
201. Avullinen kurki
202. H�vinnyt hanhi
203. Hevosen hakija
204. Merkitty orit
205. Tuntematon veli
206. Pakeneva

IV. Lasten lauluja

207. Anto ja saanti
208. L�kkil��n l�ht�
209. Prokko tiell� propatinna
210. Tuomittu katti
211. Takoi sepp� viikatteita
212. Kolkkaa kotaa
213. Kenen t�m� pelto
214. Ken s�i kes�voin
215. Kirkon teko
216. Neiti verkossa
217. Kojo ja Anni
218. Oi ukko uikari
219. Min rastas raataa
220. Ken Teron tiet��
221. Piilehtij�
222. Oli ennen ukko akka
223. Paimenen h�t�
224. Ellin velli
225. Tuomisia
226. Tule �mm� Tuuterista
227. K��p�nen, k��p�nen
228. Yksi on akalla poika
229. Vanhan ammunta
230. Nukka kaunis karkaele
231. Sinun sikoja, minun sikoja
232. Hus sika mets��n
233. Ruotsin kielt�
234. Olin ennen onnimanni
235. Hyi, hyi Hymyl��n
236. Meni akka mets��n
237. Palvelin min� rikasta miest�
238. Luojan kukku

TOINEN KIRJA
Erityisi� Lauluja

I. Tytt�in lauluja

Laulutiloissa
1. Kuluu ik� laulamattaki
2. Ei laulu kesista kiell�
 3. Laulan voiessani
4. Meist� kasvavi kananen

Tansseissa ja kisoissa
5. Mit� me tyt�t suremma
6. T�ss� tanssivi tasaiset
7. Mit� tuosta, jos ma laulan
8. Hyv� sanoma emolle

Kerskatessa
9. Mit� te pojat suretta
10. Hyv�n eukon tyt�r
11. Hyv� lykky neitosilla
12. Kolme kaunista
13. Ei sovi Karjalan kihlat
14. Enm� huoli huitukoille
15. Mie tahon tasaista miest�
16. Paremman miehen verta
17. Ei t�yvy renkien rekehen
18. Kun t�m� kana katovi

Poikia herjatessa
19. On kumpiaki
20. Erilainen kirkonk�ynti
21. En mene Matille
22. En mene min� pahoin
23. Toivossaan pettynyt
24. Enm� huoli huitukoille
25. Mit� sie k�velet surma
26. El� pyyll� neitt� pyy�
27. Kotien erotus
28. Toista t�nne toivottihin
29. Tie on tehty tuhman menn�

Sulhoaan ik�v�iess�
30. Monisulhollinen
31. Onpa tietty tietyss�ni
32. En heit� kullaistani
33. Muien musta, minun hyv�nen
34. Tuo on mies me'est� tehty
35. Kun oisi kahen valta
36. Katso'pa t�t� tyt�rt�
37. Konsa meill� kosijat k�ypi
38. En kehannut kielt��
39. Mit� laihaa laulamasta
40. Miks' ei soita suu soria
41. ��ni ei kuulu kullalleni
42. Et��ll� minun omani
43. Kun mun kultani tulisi
44. Oisko linnun lentoneuot
45. Itken kuja kullaistani
46. Tehk�s liitto lintuseni
47. Minun on sulhoni soassa
48. Jouvu kultani kotihin
49. Vaiva vuottaessa
50. Luonto luovan luoksi tuopi

Sulhon kuoltua
51. Minun on kultani kulossa
52. Armas arkussa ajavi
53. Maassa marjani makaavi
54. Miks' on silm�ni sipakat
55. Pois on mennyt meist� toinen
56. En voinut itke� naurulta

Sulholta heitettyn�
57. Ei lehto lev�ten huoli
58. Jo meill� ero tulevi

Sulhotonna
59. Min� musta pikkarainen
60. Olkiset minun omaisi
61. Eip� tunneta tuvuksi
62. K�yh�n lapsi ty�t tekevi
63. J��mm� mansikat m�elle
64. Tie� ei siika sy�je�ns�
65. Tiet�m�t�n kullastansa
66. Kaikissa katala yksin
67. Korpikotinen
68. Pahasti paimenoinnut
69. On ik�v� iltasilla
70. Tuli kolmelta kosijat
71. Jo tulevi Tuonen Tuomas
72. Moni moitti muotoani
73. Toisin sattui toivomani

Sulhoa toivoessa
74. Jospa se johi tulisi
75. Voi jos mie tok miehen saisin
76. Voi kun mie mokoman saisin
77. Kun tulis sulho vierahiksi
78. K�ynk� viikon villap��n�
79. Kun saisin, mit� sanelen
80. Luo'pa luoja luotuhuni
81. Varjele vakainen luoja
82. Ei naitu naintavuonna
83. Akoill' on paha ajatus
84. T�ytyvi t�t� tyt�rt�
85. Viel' on mulla mielitietto
86. Ei tuo neito tuosta huoli
87. Nouse lempi liehumahan

Ko'ista erotessa
88. Paistaa p�iv� muuallaki
89. L�kk�n musta muille maille
90. Pois tulee tyt�lle l�ht�
91. Jo nyt luulen luopuvani

Sanan-alaisna
92. Suotta soimat nostettihin
93. Sep� vasta sen pahempi
94. En ole sy�t�v� soria

Suru
95. Tulin kummaksi kyl�h�n
96. Liika minusta laitettihin
97. Suotta soimat nostettihin
98. Mit�p� suren sanoista
99. Sanat p��lleni satavi

Orjuuessa
100. Vierin vierahan varalle
101. Monta muoriteltavata
102. Kun ma voisin viel� vuoen
103. Em�nn�ll' on kolme kielt�
104. Mahoit ennen luoja luoa
105. L�hen linnahan kauaksi
106. Ei ollut kaunis Karpan puoli
107. Ei tyt�r jokehen joua
108. Vierahan yl�sajanta

Orpona
109. Kasvoin lassa armotonna
110. Tule ei p�iv� polvenaan
111. Pois itkin ihanat silm�t
112. Ei kuule emo minua

K�yh�n� ja v�h�onnisena
113. Nokeusin nuotioilla
114. Oisinko pojaksi luotu
115. Toisinpa k�vi k�tehen
116. Osan t�hen ei otettu
117. Miksi olen laiha

Vieraalla maalla
118. Ik�v� omia maita

Kuolla toivoessa
119. Surujani mie sukitan
120. Kunpa kurja kuolisinki

Pilattuna
121. L�y�n armon aaltoloissa
122. Tuli hurtta huovin maalta
123. Ei tie� emo tyt�rt�

Nimitt�m�tt�miss� huolissa
124. Mieli muien ja minunki
125. Alene Jumalan aika
126. Viikon vuottelin k�ke�
127. Kolminaiset huolet
128. Maassa mieleni matavi
129. Kannan mustoa muretta
130. Toinen ei tunne toisen huolta
131. Kyll� huoli virtt� tuopi

Jauhaessa
132. Erotus jauhinkivill�
133. Kivi on suuri, orja pieni
134. Ellos vuori voivotelko
135. Mit� kaakatat kivonen
136. Jauhan, jauhan jauhon hienon
137. Neien mieli miehel�h�n
 Yht� ja toista
138. Arvan asettaja
139. N�kij� valehtelevi
140. Ei minusta mini�ksi
141. En muistaisi mukiin menn�
142. Neitivalta ja mini�valta
143. Hyv�oloinen neiti
144. Erilaisia k�skyj�
145. Kaksi kaunista yhess�
146. L�ksin meren kylvent�h�n
147. Tee minua tikkariksi
148. Ostettavia
149. Kauro ei tule tupahan
150. Koivun ja tuomen oksa
151. Ei sovi rengin rekehen
152. Jo min� menen jonaki
153. Toisin mieleni omani
154. Mill� maksan maammon maion

II. Naisten lauluja

a) Mini�n�
155. Se rankka mini� raukka
156. Kun elin emoni luona
157. Olin kukkana kotona
158. Ahot t�ynn� armotuutta
150. Ei ole aittahan asiita
160. Yks' on kyytt� kytkyess�
161. Heit�n hempi�t tupani
162. Ei itkem�t�nt� aikaa
163. My�tihin m� miehel�h�n
164. Sain kerran kes�ss� maata
165. Kauan maata annettu
166. Toinen toistansa parempi
167. Pit�minen p��tynytt�
168. Ei tunne teh� tuvaista
169. Survo nyt itse suuri muori
170. Mini�n syntym�koti
171. Suuri kiitos sulholleni

b) Lasta tuuvittaissa
(yhteisesti)
172. Min� laulan lapsen virtt�
173. Kiit� huomenna hevoista
174. Laulan lasta nukknmahan
175. K�y unonen k�tkyehen
176. Unta t��ll� tarvitahan
177. Anna maata Maariainen
178. Tuuti lasta Tuonelahan

(poikalapselle)
179. �sken poika poik' olisi
180. Vara muuanne valmennunna
181. Ei tule emon tukia
182. Tulipa tukan repij�
183. Tunti, tunti poikalasta
184. Tunti, tunti poiuttani
185. Pahenneet polvet
 (tytt�lapselle)
186. Tyt�r syntyi, tyhj� syntyi
187. Ei tukia tytt�rest�
188. Kun tyt�r hyv� tulisi
189. Mihin tuutinen tyt�rt�
190. Huolet huovilla tupana
191. Miehellenk� vai manalle
192. Viel' on vuoro valvoa'ki
193. Tunti sulhoa tyt�lle
194. Min� vaan tuuvin tytt��ni
195. Rahat raskuen tulevat

c) Miest��n arvatessa
196. Yks' on paha ei parane
197. Puutuin tuohon pulluksehen
198. Itse hullu hukkasime
199. Pyy� sulhoa sulolla
200. Kosto kaunistelemisesta
201. Kuka tiesi, kenp� luuli
202. Viikon vuotin virki�ist�
203. Tunnen sulhoni
204. Itken pois ihanat
205. Miesi minulle annettihin
206. Sain min� savisen saksan
207. Jo johonki saatettu
208. Tein kaupan kallallisen
209. Hyv' on olla hympyr�ll�
210. Minun lauloa pit�isi

d) Muissa tiloissa
211. Ilo ilmahan katosi
212. Laulu laiskana pit�vi
213. Ei oo huolta neitosena
214. Vanhan lahjat nuorelle
215. Vanhan eukon valitus
216. Mit�p� kyl� kyselet
217. Lempoko lenn�tti minua
218. Rajan taaksi raapattihin
219. Viety on maille vierahille
220. Eroon kanaset
221. Tullut muoto mustemmaksi
222. Luulin k�yv�ni k�ken�
223. Jouvuin puulle py�riv�lle
224. Itken kurja kulkuani
225. Kun oisin kuollut kuusi�isn�
226. Min� pyy pes�t�n lintu
227. Sinnes nyt pihani pitk�t
228. Kului kultainen ik�ni
229. V�ki herttainen v�heni
230. Pah' oli orjana ele�
231. Olut vieri kun vetehen
232. Ei nyt paista palmikkoni
233. Nyt on tullut turmiolle
234. Olin ennen otramaana
 III. Poikien lauluja

Tansseissa ja muissa tiloissa

235. Jos ma lauluille las'eme
236. K�ynti roualassa
237. T�ytyyk� t�t� tupoa
238. Soita'pas soria likka
239. T�m' on iltoja iloisin
240. Miksi juot joesta vett�

Naimatuumissa
241. Rikas kosija
242. Kelt� m� kysyn tyt�rt�
243. Monimorsiamellinen
244. Potra on poikana ele�
245. Oisi mulla vallan miekka
246. Kun saisin Savosta naia
247. Katumoiksi nainen kaunis
248. Lempo leskelle menevi
249. Mie valitsen varrellani

Osattomana
250. Mik� kumma kummitseksen
251. K�yh� kynt�poika
252. Elettihin meill� ennen

Pahasti eletty�
253. Rahansa menett�nyt
254. Pahasti maannut
255. Neitt� tavotteleva
256. Pahasti �itsinyt

Sorrettuna
257. Akat sanovat
258. Pahin omalla maalla
259. Koti toivo kuolleheksi
260. Usiassa y�t� ollut

Morsiamesta j��ty�
261. Jo on maattu marjaseni
262. Anastettu armahani

Ko'ista erotessa
263. Pois tulee pojalle l�ht�
264. Kun t�m� kave katovi
265. Soria sotainen tauti

Vierailla mailla
266. Tiet�m�t�n kuolo
267. Ik�v� tuletteleksen
268. Liuoin soita, liuoin maita

IV. Miesten lauluja

Laulellessa
269. Kalle ty�lle tempoamma
270. Joko laululle l�hemm�
271. Mit� laulamma lajia
272. Laula, laula veitoseni
273. En joua laulamahan
274. Soisin p�iv�t soitettavan
275. Suu ei laula suuruksitta
276. Kunpa palkka pantaisi
277. Siit� sinne tie menevi
278. Noita laulan, joita taian
279. Lapset t�ss� laulelevat
280. Omat on virret oppimani
281. Tuonko virteni vilusta
282. Kaksi laulajata
283. Kilvan laulajat
284. Mi mei�t ko'olle saattoi
285. Mist' on viina synnytetty
286. Miks' et pysty miehen p��h�n
287. Hoi on, hoi on huolta paljo
288. Nyt on kaikki kallistunna
289. Laulan taskuni tavoilta
290. Sikuna minun seotti
291. Selv�ksi tekeyminen
292. Oluett' ei ollenkana

Sananalaisna
293. Enm� lurjus liene'k�n�
294. Sanotahan, soimatahan
295. En min� kysy kyl�st�

Huolissa
296. Laulan ilman lainehilta
297. Laulan hoikka huolissani

V�h�onnisena
298. Muut ja min�
299. Tiirin, liirin, tengan l�ysin
300. Sep� vasta kullan kulta
301. Hepo huono, akka tiine
302. Jo nousen nokinen poika
303. Luulin lumpehen pit�v�n

Vierailla mailla
304. L�hin Pietarin pihoille
305. Joko minua noiat noitui

Eritiloissa
306. Kuolema kovinta ty�t�
307. Kun kolotin koivun latvan
308. Kolm' on miehell� pahoa

Pahanaisellisna.
309. Eroon torat
310. T�ytyi ruupuhun ruveta
311. Nain vihaisen, toin toraisen
312. Ei ole puuru ruunan syyt�
313. Syrjin s�i, selin makasi
314. Hauki sy�pi sammakonki
315. Vanha sai valitun piian
316. Kun oisi vaimo vaihtamoina
317. Tulin turkka naineheksi
 Entisi� muistellessa
318. Sivu k�yv�t, kanta v�lkkyi
319. Tulin vanhaksi varahin
320. Ajoin konstisti kotihin
321. Pah' oli Virossa orjan
322. Pakolaisen matka

Sota-aikoina
323. Varjele Jumala soasta
324. On nyt miest� miekan alla
325. Koti luuli kuolleheksi
326. Yks' on p�iv� miehen p��t�
327. Tuo kerta rajalle rauha
328. Kiitos rauhasta

Mets�st�ess�
329. Ota mets� miehiksesi
330. Mieli menn� metsolahan
331. Mielly mets� miehi'ini
332. Rakenteleminen
333. Mets�n kuninkaalle
334. Mielikki ja Kuurikki
335. Mielikki mets�n em�nt�
336. Mets�n tytt� mieli neito
337. Pohjan tytt�, viljaneiti
338. Tellervo Tapion neiti
339. Ukko kultainen kuningas
340. Penu pieni koiraseni
341. Ku on koirani kokenut
342. Koira haukkuvi havuja
343. Etsittelen eukkoani
344. Tule kullan muuttelohon
345. Mik� mieli, mik� muutos
346. Itken osattomuutta
347. Matala on mahti mulla
348. Ik�v� er�t�n ilta
349. Anna ainoinen Jumala
350. Ell�s panko pahaksi
351. Suostu mets� suoloihini
352. J�niksen vivulla
353. Oravan pyyt�j�
354. Linnustaja

KOLMAS KIRJA
Alkulause
Virsi-Lauluja

I. Muinais-uskoisia
1. Suomettaren kosijat
2. Lyylikin hiihanta
3. Katrin parannus
4. Viron orja ja is�nt�
5. Mataleenan vesimatka
6. Neitsy Maarian virsi

II. Historiallisia
7. Piispa Heinrikin surma
 8. Elinan surma
9. Inkerin sulhot
10. Wiipurin linnan h�vitys
11. Puntuksen sota
12. Kaarlon sota
13. Turusen neiti
14. Anterun surma
15. Riion poika
16. Hannus Pannus
17. Marketta ja Anterus
18. Kiikan lapset
19. Tuiretuisen lapset
20. Vienan neiet
21. Kalevalan neiti
22. Neien rosvo
23. Veenkantaja Anni
24. Kojosen poika
25. Joukosen nainen
26. Lunastettava neiti
27. Lunastettava neiti (toisin)
28. Neiti lepetiss�
29. Kolmet kosijat
30. Kullervon sotaan l�ht�
31. Neien hanhi

III. Tarusekaisia
32. Kestin lahja
33. V�h�toivottu sulho
34. Katri neito
35. Saaren neito
36. Meren kylpij�
37. Helka paimenessa
38. Meren kosijat
39. Aholla itkij�
40. Pahasulhollinen
41. Sairastaja neiti
42. Marjatiell� kaonnut
43. Hukkunut veli
44. Kankahan kutoja
45. Katrin kosijat
46. Nimitett�v� poika
47. Rangastava sulho
48. �k�inen sulho
49. Sulhonsa kylvett�j�
50. Sulhon valitsija
51. Kukkien tarves
52. Neiti omenapuussa
53. Kaonnut poika
54. Suen vivulla k�ynyt
55. Wirossa posija
56. Kosissa k�ynyt
57. Konnun tyt�r
58. Vaimon saanut
59. Viisastunut
60. Hiiht�j� surma

VAIKEAMPAIN SANAIN LUETTELU

ALAVIITTEET
ENSIM�INEN KIRJA

En tie� tekij�t�ni,
Enk� tarkoin saajoani;
Liek� telkk� tielle tehny
Sorsa suolle suorittanut,
Tavi rannalle takonut,
Koskelo kiven kolohon.

ALKULAUSE

Hamasta ylimuistoisista ajoista ovat kaikki kansat maailmassa rakastaneet

soittoa, laulua ja runoelmata. Soitto ja laulu ihmisell� ovat ik�skun
toinen pyhempi kieli, jolla itsellens� eli muille haastelee erin�isi�
halujansa ja mielens� vaikutuksia; jolla paremmin, kun t�ll�
tavallisella, jokap�iv�isell� kielell�, ilmottaa ilonsa ja riemunsa,
surunsa ja huolensa, onnensa ja tyytyv�isyytens�, toivonsa ja kaipuunsa,
leponsa, rauhansa ja muun olentonsa. Ajatukset itsest�ns� semmoisissa
tiloissa olisivat sulinta soittoa ja kauniinta laulua, jos taittaisiin
havata ja pysyv��n muotoon kuvata. Mutta t�m� kuvaanta ei taida tapahtua,
paitsi ��nen ja sanan kautta, puuttuvaisesti, niinkun kaikenlainen muuki
kuvaus maailmassa. Kotikielell� huokiasti kerromma joka asian
paikallensa, mutta vierailla, v�hemmin tutuilla kielill� puutumma usein
sanoja tavottelemaan ja asia j��pi kertomatta. Niin on se ��nen ja
sananki kanssa mielen ja ajatusten asioita kertoessansa; usein puuttuvat
kesken, eiv�tk� saa ilmotetuksi, ei kaikkia osotetuksi, mit� tahtoisivat.
Mutta parempaa ja t�ydellisemp�� kuvausmuotoa ei saadessa t�ytyy mielen
ja ajatusten tyyty� ��neen ja sanaan, taivutellen niit� mahdollisuutta
my�ten milloin soitoksi ja lauluksi, milloin muuksi kerrontalaaduksi.

Jos joku kysyisi soiton ja laulun syntyaikaa, niin emme taitaisi juuri
erehty�, jos vastaisimma niiden synnyn ei paljo my�h�semm�n koko
ihmissuvun syntyaikoja olevan. Sill� jo ensim�isill� ihmisill� oli samoja
syit�, kun meill�ki, soittoon ja lauluun. Ensim�inen laulu kuitenki
mahtoi paremmin olla jotai ��nellist� hymin�t�, kun sanallista laulantoa.
Lapsi ennen puhumaan tottumistansa kokee sanattomalla ��nell� mielens�
ilmottaa, ja ensim�ist� laulua pid�mm�, ei t�ysikasvaneena, vaan lapsena,
syntyneen. T�st� lapsuudestansa kasvoi se v�hitellen suuremmaksi ja
synnytti aikaa voittain usiampia perillisi�--erityisi� laulu- eli
runolaatuja. Semmoisia erityisi� runolaatuja ovat lauluruno,
loihturuno, virsiruno, kertomaruno ja osotelmaruno [1].

Lauluruno kuvaelee ihmisen erin�ist� mielenlaatua ja kaikkinaisia

kohtaavia ajatuksia moninaisissa tiloissa. Loihturunolla on ty�n�
tulleitten pahojen poistaminen eli pelj�ttyjen vastaaminen. Virsiruno
kertoo jostain varsinaisesta eli muuten ajatellusta tapahtumasta, useinki
jollai sivutarkotuksella, ei paljaan kerrottavan asian vuoksi.
Kertomaruno samate kertoo joista kuista nykyisemmist� eli kaukaisemmista
asioista, mutta ei yhdest� eli kahdesta, vaan usiammista toinen toistansa
seuraavista. Osotelmaruno asettelee kaksi eli usiampaa jostain
haastaviksi eli jotain toimittaviksi kesken�ns� [2].

N�ist� runolaaduista pid�mm� laulurunon olevan sek� vanhimman, ett�

muuten yhteisimm�n. My�h�isemm�ksi arvaamma loihturunoa, sit�in
my�h�isemm�ksi virsi- ja kertomarunoja, osotelmarunoa kaikkia
nuoremmaksi. Suomen kansa jo vanhuudesta on harjotellut itsi�ns�
kaikissa n�iss� runolaaduissa, mutta sit� ei taida yhteisesti kaikista
kansoista sanoa. Usiammalla ei ole loihtu- ja osotelmarunoja, emmek�
tied� virsi- ja kertomarunoja, mit� mainita kehtaisi, kaikilla l�ytyv�n.
Kauniimmat kertomarunonsa ovat Kreikalaisilla ja samate ylistet��n
heid�n laulujansaki kauniiksi. Mutta selvi�, virsihin sekaumattomia
lauluja, ep�ilen jos tavataan miss��n kansassa enempi kun Suomessa, ja
ep�ilem�tt�ki j��v�t loihtu-runoissa kaikki muut tutut kansat
Suomalaisista j�lelle.

Ett� t�ss� edell� olemma vertailleet kansan, ei oppineitten teelmi�

runoja, sen lukija helposti muistuttamattaki havatsee. Jos oppineitten
teelmi� arvaisimma, niin siin� Suomen runosto j�isi loitos j�lelle
monesta muusta kansasta, niinkun j��ki. Joka j�lke�minen ei kuitenkaan
paljo huoletuta meit�, koska kansantekoisissa runoissaan on pian
ensim�isi�. Kummallaki, niin kansan, kun oppineitten runoilla on oma
arvonsa ja etuisuutensa, sit� emme tahdo, emmek� taida vastustella. Mutta
toinen toisensa rinnalla niit� pit�en n�emm� edellisiss� luonnon,
j�lkim�isiss� moninaisuuden voittavan. Kansarunoja siit� syyst� ei juuri
saatakaan tehdyiksi sanoa. Niit� ei tehd�, vaan ne tekeytyv�t itsest�ns�,
syntyv�t, kasvavat ja muodostuvat semmoisiksi ilman erityisett� tekij�n
huoletta. Se maa, joka niit� kasvattaa, on itse mieli ja ajatus, ne
siemenet, joista siki�v�t, kaikkinaiset mielenvaikutukset. Mutta kun
mieli, ajatukset ja mielenvaikutukset kaikkina aikoina ja kaikilla
ihmisill� enimmiten ovat yht� laatua, niin runotki, jotka niist�
syntyv�t, eiv�t ole yhden eli kahden erityinen omaisuus, vaan yhteisi�
koko kansalle. Samassa kun niit� sanottaisi jonkun erityisen tekemiksi,
kadottaisivat kansanrunollisen arvonsa.--T�m�n saamma liiatenki
laulurunoista sanoa, jotka yli kaikkien muiden runojen juuri ovat mielen
��nellisi� kuvauksia, ajatusten sanallisia muodostumisia. Pilvet
taivaalla kulkevat tiet�ns�, eiv�tk� j�t� kun varjonsa maalle. Samate
ihmisen mieli ja ajatukset: ne liikkuvat ja vaihtuvat toinen toistansa
ajellen, vaan l�himm�inen siin� tilassa heist� ei tied� suuresti mit�n�.
Mutta pilvet viimein kasvavat ja puhkeavat sateeksi; samalla lailla
paisuvat mieli ja ajatukset aikansa, puhkeavat sanoiksi ja l�htev�t siin�
muodossa toistenki havattavaksi. Taikka kerran vertauksille ruvettuamme
joko sopivammasti vertaisimma mielen mereksi, lainehiksi ajatukset, ja
erin�iset mielenvaikutukset tuuleksi. Tuuli tyven�st� rannasta alkain
ensin siitt�� pienet v�reet, kasvattaa v�reist� laineet, kohottaa
laineista suuret, ulommaksiki havattavat kuohup��t aallot. Samalla
tavalla erin�iset vaikutukset ensin liikuttavat tyven�n mielen ja sit�
jonkun ajan liikuteltuansa pakottavat viimein ��nell� itsens�
ilmottamaan. Olkoon siin� sikseen kansanrunoin synnyst� ja ilmaumisesta.

Oppineitten runot siin� kohta erotuksen kansanrunoista, etteiv�t ole

ajatuksesta syntyneit�, vaan ajattelemalla tehtyj�. Tekij� ei pakoteta
syd�mens� kyllyydelt� runoilemaan, vaan runoilee omalta p��tt�m�lt�ns�.
Siin� on muuttunut ty�ksi, mik� kansanrunoissa oli ilmauma; el�v�n k�en
��ni mets�ss� kuvak�en kukunnaksi sein�kelloissa; luonnon puro
kaivetuksivesiojaksi; luontainen mets� istutetuksi puistoksi. Lapset
usein kuuntelevat mielusammin kuvak�ke�, joka sein�kelloissa tiimat
huhuvi, kun el�v�t� mets�k�ke�; pit�v�t suoran kaivosojan kauniimpana,
kun sinne t�nne mutkistelevan luonnonpurun; asuskelevat ennemmin
istutetussa puistossa, kun luontaisessa mets�ss�--moni kiitt��
kaivovett�ns� kaikkia hetetvesi� paremmaksi.--Oppineitten runoelmissa
pilvi itsest�ns� ei ala sataa, vaan esinn� tehd��n pilvi, jonka sitte
annetaan sataa, s. t. s. oppinut runoille ruvetessansa ensin kokee
mielens� ja syd�mens� sill� aineella t�ytt��, josta p��tti runoella. Se
ty� h�nelle miten luonnistuu, sit� my�ten saapiki v�list� somempia,
kauniimpia, v�list� sopimattomampia, kehnompia runolaitoksia. Viel� on
seki oppineille haitaksi, ett� kun nuoruudesta alkain harjottavat
itsi�ns� moninaisten ainetten tutkinnoissa, usein unehuttavat ne, jotka
lapsuudesta oikein tunsivat, eiv�tk� aina opi uusia t�ydellisesti, vaan
puuttuvaisesti tuntemaan. Niin itsen kielenki kanssa. Sen el�v�
luonnollisuus tahtoo kirjalliseksi kankeudeksi muuttua; se ei taivu
ajatusten ja mielen mukaan senk��n vertaa, mink� kieli niit� tavallisesti
voipi seurata. Sitte semmoisina oppineet kuitenki moninaisuutta
rakastavaiset milloin ottavat runoillaksensa aineita, jotka ilman
olisivat paremmat, kulloin teeskentelev�t mielenvaikutuksia ja
ilmisaattavat ajatuksia, jotka my�s olisivat paremmat ilman
ihmisluonnossa l�ytym�tt�. T�t� emme nyt kuitenkaan sano ylehens�
kaikista oppineitten runoista. Tosin l�ytyy niidenki seassa toisinaan
luonnon siitt�mi�, kauniita, joiden ei ollenkaann tarvitse kansanrunoin
rinnalla h�vet�. My�s voittavat ne muotonsa moninaisuudella kansanrunot,
niinkun istutettu puutarha voittaa puitensa moninaisuudella luontaisen
mets�n, vaikka mets� muuten on suurempi.

Mik� siis on kansanrunoissa se omaisuus, jossa enimm�sti tekorunoista

erotaksen?--Se on luonto ja teeskentelem�tt�myys; sula mielen ilmotus
ilman mit��n salaamatta, mit��n ulkoa lis��m�tt�. T�m�n luonnollisuutensa
ja yksinkertaisuutensa t�hden on my�s oppineiltaki kansanruno kaikkina
aikoina arvossa pidetty. Kreikalaiset, vanhaan aikaan kaikista
sivistyneimm�t, kokosivat suurella huolella kansanrunonsa yhteen, ja
nykyaikoina on pian kaikki sivistyneet kansat samalla huolella ja
rakkaudella niit� kohdelleet. Niin rajamaassammeki Ruotsissa, jossa viel�
esivaltaki �skett�in on k�skenyt alhaisemmissa kouluissa niit� lukea.
Varahinen ei siis taida ollakaan Suomen runojen ja laulujen unohduksen
tielt� korjaaminen. Jopa ei varahinen, vaan valitettavaksi kyll�ki
my�h�inen. Monta niist� kauniimmista on jo i�ksi p�iv�ksi kadonnut ja
monta n�ihin aikoihin s�ilynytt� katoaa p�iv� p�iv�lt�, vuosi vuodelta,
polvi polvelta, entisten j�lkeen, jos niit� ei kohta ja t�ydell� toimella
sit� ennen korjata. Enimm�n osan t�st� kokouksesta olemma vanhoilta
vaimoihmisilt� saaneet ja he ovat aina lauluinsa lomaan, uusia
muistutellessansa, sanoneet: "kun olisitta tulleet minun tytt�aikoinani,
ka silloin niit� olisi ker�ytynyt; silloin niit� lauleltiin paljoki, vaan
unohtuneet ovat jo muistosta, kun nuori kansa niit� ei en�� laula, muita
omia renkutuksiansa parempana pit�en".
Se on Suomen Karjalassa, jossa n�it� lauluja nykyaikoina enimm�sti
lauletaan, ja mainittavimmia siin� kohdassa ovat Lieksan, Ilomantsin,
Kiteen, Tohmaj�rven, Sortavalan, Jaakkiman ja Kurkijoen pit�j�t.
Kolmannessa kirjassa l�ytyvi� virsilauluja taasen enemmin lauletaan
Ven�j�n, kun Suomen Karjalassa, ehk� kyll� kumpasessaki, eik� aina
erivirsi�, vaan yksi�ki. Savosta on jo enin osa kadonnut niin lauluista,
kun virsist�, kuitenki viel� siksi j�lkimuistoa niist� ollen, ett�
helposti n�hd��n, niiden siell�ki ennen muinaan tutumpia olleen.
Pohjanmaalta, H�meest� ja muilta paikoilta Suomessa niit� en�� tuskin
muistoksikaan entisest� olostansa tavataan. Laulu kyll� ei ole h�vinnyt,
ei Savosta, eik� muualta Suomessa, vaan on muuttunut, joko hengellisiksi
virsiksi eli maallisiksi toisenlaatuisiksi. Hengellisi� virsi�
laulellaan, paitsi lukemattomia arkkiviisuja, vanhassa ja uusissa
virsikirjoissa, Sionin virsiss�, Achreniuksen juhlavirsiss� ja muissa
kirjoissa. Ne ovat kaikki pr�nt�tyit�, ja sen tarvitsevatki olla, sill�
niit� olisi muuten vaikiampi muistaa, kun kansanlauluja, koska kieli ja
ajatukset niiss� tavallisesti eiv�t ole selvi�, vaan enemmin eli v�hemmin
sekavia kumpasetki.--Maallisia nykyisemm�n ajan lauluja on usiammasta
laadusta. Rantamailla ja H�meess� niit� osittain k��nnet��n ruotsista,
osittain tehd��n uusia, vaan ruotsin mukaan, taikka muuten entisest�
Suomen laulusta poikkeavaisesti. Muutamia niist� tavataan jo ulommaksiki
Savoon ja Karjalaan levenneen�, joissa my�s itsiss�ki toisinaan uusia
lauluja sihen laatuun ilmautuu. Ne ovat enimm�sti pr�ntt��m�tt�mi�
monilla erin�isill� nuoteillansa. Syntym�paikoillani etel� Suomessa tuli
viimeist�ki joka viides vuosi uusia lauluja entisten siaan. Entisi�
uusien ilmautessa ruvettiin vanhantapaisina pit�m��n ja saivat unohtua.
Niille uusille tuli pian sama vuoro eteen. Ainoastaan muutamia, joko
aineensa eli nuottinsa t�hden, muisteltiin kauemmin. Pit�j�n suutarit,
r��t�lit, sep�t, nikkarit ja muut mestarusmiehet olivat niiden
levitt�ji�, usein tekij�it�ki. N�ytteeksi panemma t�h�n muutamia
semmoisia lauluja. Joka tahtoo, niist� my�s saapi tilaisuuden tutkia
Suomen nykyaikoina vallan ottavata laulua entisen rinnalla ja oman
mielens� mukaan parahiten arvella kummanki somuudesta ja muista
etuisuuksista.

1. Kreivin syliss� istunut.

Min� seisoin korkialla vuorella,

Viheri�isess� laksossa;
N�in, n�in min� laivan seilaavan,
Kolme kreivi� laivalla.

He laskivat laivan rannalle,

K�vit maallen astumaan;
Ja se nuorempi kreiveist� kaikista
Tuli minua kihlaamaan.

H�n otti sormuksen sormestaan,

Ja se oli kultainen.
"Katsos nyt, minun piikani ihana,
Sin� saat t�m�n sormuksen."
"En ota min� ouoilta sormusta;
Mua kielsi mun �itini."--
"Ota pois, pane sormus sormeesi,
Sit� ei n�e �itisi!"

"Mihin panen min� nyt t�m�n sormuksen,

Ettei minun �itini n��?--
"Sano: laksossa tuolla kun k�velin,
T�m�n sormuksen l�ysin m�."

"El� neuo sa minua valehtelemaan,

Sen �itini ymm�rt��;
Paljo parempi on minun sanoa:
Olin nuoren kreivin syliss�."
Ja se ilta oli l�mmin, ihana,
Ja linnut ne lauloivat,
Keto allansa kaunis ja vihanta,
Kukat keolla kasvoivat.

Likka istui kreivins� syliss�,

Moni muistui mielehen;
Y� joutui ja p�iv� oli laskenut,
H�n nukkui kreivin vierehen.--

Aamulla koska likka her�si,

H�n oli ihan yksin��n;
Pois oli laiva l�htenyt rannalta,
Pois kreiviki vierest��n.

"Voi, voi mua vaivaista piikaa!

Kuinka onneton nyt min� lien;
Ota pois meri, vie t�m� sormuski,
Mit� t�ll� m� k�ess�ni teen."

"Nyt n�en m� sen ehk� my�h��n,

Ett� muita h�n rakasti,
Minun j�tti surussani itkem��n,
Ja viekkaasti vietteli."

2. Petetty nuorukainen.

Nuori mies kihlasi morsiamen,

Otti oman kullan,
Meni sitte vieraille maille,
Lupasi pian tulla--.

Oli h�n siell� vuotta kaksi,

Oli kolme vuotta;
Kulta luuli kuolleheksi,
Tainnut ei en�� outtaa.

Nuori mies tuli vierailta mailta,

Tuli h�n kotiansa,
Meni kultansa kartanohon,
Tervehti kultoansa.

Nuori mies tuli vierailta mailta,

Meni kultansa luoksi;
Kulta se tuosta valjeni
Ja ve'et silmist� juoksi.

"Miksis kultani valjenit,

Et ole niinkun muinen?"--
"T�ytyip� minun valjeta,
Kun minull' on kulta toinen."

"Toiseen olen vihittyn�,

Kihlat toiselta saanut;
Toinen minua toivotteli,
 Toisen kanss' olen maannut."

Kulta se tuosta surkutteli,

Paniin pahoillensa,
Erokirjan kiijotti
Ja antoi kullallensa.--

"Kirjan nyt min� kirjotin

Ja annan sinulle t�ss�;
Et nyt kauan enempi
Mua n�e maalimassa."

Veti h�n miekan ter�v�n

Ja painoi itsens� l�pi;
Veri l�hti vuotamaan,
Kun v�kev� virta k�ypi.

T�st� mahtaa jokahinen

Panna mielehens�,
Kuin se tekee pahasti,
Joka pett�� yst�v�ns�.

3. Morsiamen kuolo.

Illalla istuttiin istumella,

Murehest' ei mit�n� tietty;
Va rallalla ra, va ralla ralla ra,
Murehst' ei mit�n� tietty.

Nuori mies sai sitte kirjasen,

Ett' oli kultansa sairas;
Va rahalla ra j. n. e.

K�vi h�n sitte kammariin,

Puki siell� parahimmat vaatteet.

Meni h�n sitte tallihin,

Siell' oli valkia ruuna.

Otti h�n kultaisen satulan,

Hopiaisten solkien kanssa.

Satuloitsi valkian ruunansa,

Sitoi ne hopiaiset solet.

L�ksi h�n sitte ajamaan,

Ajoi seitsem�n peninkuormaa,

Yhten� kauniina kes�isen� y�n�,

Kun moni makiasti nukkuu.

Tuli h�n viheri�h�n lehtohon,

Kuuli kun lintuset lauloi.

"Mit� te linnut niin suruisesti

 T��ll� nyt lauleletta?"--

"Sit�p� linnut me suruisesti

T��ll� nyt laulelemma:

Sairas on nuoren miehen morsian,

Kohta jo kuollaki taisi."

Ajoi h�n v�h�n matkaa etemm�,

Kuuli h�n kellojen soivan.

Kysyi h�n kellon soittajalta:

"Kellenp� kelloja soitat?"--

"Kuollut on nuoren miehen morsian;

Sillen m� kelloja soitan."

Ajoi h�n v�h�n matkaa etemm�,

N�ki hautoa kaivettavan.

Kysyi h�n hauan kaivajalta:

"Kellenp� hautoa kaivat?"--

"Kuollut on nuoren miehen morsian;

Sillen m� hautoa kaivan."

Ajoi h�n v�h�n matkaa etemm�,

Tuli appensa kartanohon.

N�ki h�n ruumiin liinattuna

Makaavan lautojen p��ll�.

Ne posket ennen ruusunpunaiset

Olivat nyt valkia kun liina.

Katseli kalvehia kasvoja,

Ja valkehia poskia kanssa.--

"Ne oli ennen ruusunpunaiset,

Nyt ovat ne valkia kun liina."

Rupesi h�n sitte itkem�h�n,

Itki seitsem�n vuorokautta.

Seitsem�n vuorokautta itketty�

Kuoli h�n kaheksannella.

Kuollut se sitte hauattihin

Kuollehen morsiamen viereen.

Siell� he lepe�v�t vierekk��,

Her��v�t taivaassa kerran;
Va rallalla ra, va ralla ralla ra,
Her��v�t taivaassa kerran.

4. Velisurmaaja.
"Mist�s tulet, kustas tulet,
Poikani iloinen?"--
"Meren rannalta, meren rannalta,
�itini kultainen."

"Mit� sielt� tekem�st�,

Poikani iloinen?"--
"Hevostani juottamasta,
�itini kultainen."

"Mist' on selk�si saveen tullut,

Poikani iloinen?"--
"Hevonen huiskasi h�nn�ll�ns�,
�itini kultainen."

"Mist' on jalkasi vereen tullut,

Poikani iloinen?"--
"Hevonen polkasi rauallansa,
�itini kultainen."

Mist' on miekkasi vereen tullut,

Poikani iloinen?"--
"Pistin veljeni kuoliaksi,
�itini kultainen."

"Mint�hen sin� veljesi pistit,

Poikani poloinen?"--
"Mint�hen naistani nauratteli,
Muorini kultainen."
"Minne nyt sin� itse jouvut,
Poikani poloinen?"--
"Muille maille vierahille,
Muorini kultainen."

"Minne heit�t taattosi vanhan,

Poikani poloinen?"--
"Mieron verkkoja paikatkohon,
Muorini kultainen."

"Minne heit�t maammosi vanhan,

Poikani poloinen?"--
"Mieron rihmoja ketr�tk�h�n,
Muorini kultainen."

"Minne heit�t naisesi nuoren,

Poikani poloinen?"--
"Mieron miehi� katselkohon,
Muorini kultainen."

"Minne heit�t poikasi nuoren,

Poikani poloinen?--
"Mieron koulua k�rsik�h�n,
Muorini kultainen."
"Minne heit�t tytt�si nuoren,
Poikani poloinen?"--
"Mieron karjoja kaitsekohon,
 Muorini kultainen."

"Koskas sielt� kotihin k��nnyt,

Poikani poloinen?"--
"Konsa korppi valkenevi,
Muorini kultainen."

"Koskas korppi valkenevi,

Poikani poloinen?"--
"Konsa hanhi mustenevi,
Muorini kultainen."

"Koskas hanhi mustenevi,

Poikani poloinen?"--
"Konsa kivi veen p��ll� py�rii,
Muorini kultainen."

"Koskas kivi veen p��ll� py�rii,

Poikani poloinen?"--
"Konsa h�yhen pohjaan painuu,
Muorini kultainen."

"Koskas h�yhen pohjaan painuu,

Poikani poloinen?"--
"Konsa p�iv� sy�ny�ll� paistaa,
Muorini kultainen."

"Koskas p�iv� sy�ny�ll� paistaa,

Poikani poloinen?"--
"Konsa kuuhut kuumasti polttaa,
Muorini kultainen."

"Koskas kuuhut kuumasti polttaa,

Poikani poloinen?"--
"Konsa t�het taivaalla tanssii,
Muorini kultainen."

"Koskas t�het taivaalla tanssii,

Poikani poloinen?"--
"Konsa kaikki tuomiolle tullaan,
Muorini kultainen."

5. Onneton nuorukainen.

Ah voi kuinka kauhiasti suru vaivaa mielt�ni,

Kun mun t�ytyy l�hte� ja t�nne j�tt�� kultani!

Sinun luoutosi lempi� on sy�meni sitonut,

Sinun kaunis katsantosi kovasti mun vanginnut.

En m� sua, kulta likka, taia koskaan unhottaa,

Enk� muien tytt�in p��lle taia koskaan katsahtaa.

Paljo ennen sinun kanssasi juon ma vett� virrasta,

Ennenkun ma muien kanssa joisin olutta tuopista.
 Nimesi m� kirjottelen hopiahan, kultahan,
Kuvasi m� k�tkielen sy�meni pohjahan.

Sinussapa sy�meni kiini riippuu ainian,

Sinuapa ainoata min� aina rakastan.

Kaiken hyvyytesi eest� sinua ma kiit�n nyt,

Vaikka usein v��rin tein m�, et s� mua heitt�nyt.

Vaikka tuhat, tuhat kertaa mielesi olen rikkonut,

Minusta sa kuitenkaan et ole poies luopunut.

Eik� ajat, eik� vaivat taia meit� erottaa,

Eik� maailman esivallat v�li�mme vierottaa.

Tie�n kyll�, ett� kaikki soisit minun sortuvan,

Soisit my�ski sinun poies puolestani luopuvan.

Mutta yst�v�t�s el� koskaan poies unhota!

Muistaa mahat aina h�nt�, vaikka ompi kaukana.

Taivaan Herra mei�t viel� kerta yhteen auttavi,

Vaikka moni sen nyt kyll� mahottomaksi luulevi.

Viel� viheri�ss� laksossa ma kanssasi astelen,

Kukat ynn� ruusut kaikki sinulle siell� taittelen.

Viel� vieress�si kerran iloisena istunen,

Surut, huolet, vaivat kaikki mielest�ni heitt�nen.

Nyt m� laannen laulamasta--hyv�sti nyt kultani!--

En voi laata suremasta, vaikka p��t�n virteni.

Jos nyt joku tiet� tahtoo, kuka laulun tehnyt on,

Niin se oli nuori poika--Nuorukainen Onneton.

6. Toivoton rakkaus.

Sy�mest�ni rakastan sua elinaikani,

Jos kohta onki turha jo kaikki toivoni.

Et kyll� itse luvannut mua koskaan heitt�� n�in;

Vaan k�yhyyteni t�hten m� hylj�tyksi j�in.

S� sy�mesi annoit ja j�lle pois otit,

Toiselle rakkautesi muista vierotit.

Jos kirjotella taitaisin min� rakkauen sen,

Joka minua nyt vaivaa ja polttaa sy�men.--

Se rakkauen kipin�, joka syttyi rintahan,

Ei taia ennen sammua, kun p��sen hautahan.

Kuin aurinkoinen loistaa taivaalla palava,

Niin kaunis my�s se rakkaus oli meiss� alkava.

Nyt kyyneleeni vuotaa, sen kaikki n�kev�t,

Ja p�iv�ni on pitk�t ja kovin ik�v�t.

Joka yst�v�ns� mistaa, suru sille siaan j��;

Voi sit� suurta tuskaa ja sit� ik�v��!

Kuin linnut oksapuissa kauniisti laulelee,

Niin suru sy�nt�ni kovemmin kaivelee.

Ja kukat kaikenlaiset kukoistaa keolla,

Vaan ei ne anna mulle tuskissa lepoa.

Ah kuhun otan tieni ja kusta levon saan,

Kun sin� mun nyt hylj�sit ja heitit kuolemaan!

Moni se kyll� luuli mun suotta itkev�n,

Ja k�ski kaiken huolen mun poies heitt�m��n.

Vaan kuinka yst�v�ni m� taian unhottaa?--

Ei koko maalimassa ole toista semmoista.

Nyt laannen laulamasta, virteni lopetan;

Sinulle hyvin kaikki k�teesi toivotan.

7. Kultani kukkuu kaukana.

Kultani kukkuu, kaukana kukkuu,

Saiman rannalla ruikuttaa;
Ei ole ruuhta rannalla,
Joka minun kultani kannattaa.
Ik�v� on aikani, p�iv�t, on pitk�t,
Surutont' en hetke� muistakaan;
Voi mik� lienee tullutkaan,
Kun jo ei kultani kuulukaan!

Toivon riemu ja autuuen aika

Suruani harvoin lievitt��;
Rintani on kun j�rven j��--
Kukapa sen viimenki l�mmitt��?

Kotka se lenteli taivahan alla,

Sorsa se souteli aalloilla;
Kulta on Saiman rannalla,
L�hte� ei tohi tuulelta.

Tuuli on tuima ja ankarat aallot,

Ruuhet on rannalla pienoiset;
Ruuhet on rannalla pienoiset;
Kultani sormet on hienoiset.

El� l�he kultani aaltojen valtaan!--

Aallot ne pian sinun pett�isi.
Sitte ei suru mua heitt�isi,
 Ennenkun multaki peitt�isi.

8. Kultaansa ik�v�iv�.

Tuoll' on mun kultani, ain' yh� tuolla,

Kuninkahan kultaisen kartanon puolla;
Voi minun lintuni, voi minun kultani,
Kun et tule jo!

On siell� tytt�j�, on komioita,

Kultani silm�t ei katsele noita;
Voi minun lintuni, voi minun kultani,
Kun et tule jo!

Kukat ovat kaunihit, kaunis kev�t-aamu,

Kauniimmat kultani silm�t ja haamu;
Voi minun lintuni, voi minun kultani,
Kun et tule jo!

Linnut ne laulavat sorialla suulla,

Soriampi kultani ��ni on kuulla;
Voi minun lintuni, voi minun kultani,
Kun et tule jo!

Hunaja ja mesileip� makialle maistaa,

Kultani suu sek� huulet on toista;
Voi minun lintuni, voi minun kultani,
Kun et tule jo!

Voi koska n�en min� senki ilop�iv�n:

Kultani sivullani kulkevan ja k�yv�n!
Voi minun lintuni, voi minun kultani,
Kun et tule jo!

Syys tulee etehen ja kes�p�iv� rient��,

Vaan minun kultani ei tule sent��n;
Voi minun lintuni, voi minun kultani,
Kun et tule jo!

Tule, tule kultani, tule kotipuoleen,

Taikka jo menehynki ik�v��n ja huoleen;
Voi minun lintuni, voi minun kultani,
Kun et tule jo!

9. Merille l�htev�.

Hyv�sti kultaseni, hyv�sti kultani!--

Mun l�hte� nyt t�ytyy pois kotimaaltani.

Mun t�ytyvi nyt menn� merille kulkemaan!

Ja sinua, en tie�, jos n�en millonkaan.
 Lahella laiva pieni minua outtelee;
Se mulla kotimaani ja tuttavani lie.

Se kotimaani mulla ja tuuli kultani,

Ja aalto armahani tahikka--surmani.

Jo ennen monta miest� se meri petteli,

Ja monen kullan silm�t vesille j�tteli.

Vaan ell�s mua surko, jos ehk� kuolisin;

S� suotta kaottaisit ik�si kaunihin.

Kun kuulet kuolleheksi, tee risti rantahan,

Ja aallon luomat luuni ne peit� santahan.

Ja ota pieni ruusu ja laita kasvamaan,

K�y sitte kes�illoin v�list� katsomaan!--

Kun ruusu kaunihisti kes�ll� kukostaa;

Se rakkauteni kuvan eteesi muovostaa.

Hyv�sti viel� kerta, hyv�sti yst�v�!

Ei suremaan nyt auta, vaan t�ytyy l�hte�.

10. Turvaton.

Onneton olin min� ollessani,

Onneton t�h�n kyl��n tullessani;

Onnettomaksi olen min� luotu,

Ei ole minulle ilop�iv�� suotu.

Turvoa ei ole siell�, eik� t��ll�,

Enempi kun linnulla lentonsa p��ll�.

Maalima minua nyt paljoki vaivaa,

Ja minun eteheni kuoppaa kaivaa.

Yst�v�ni on my�s ynsi�ksi tullut,

Kun h�n on maaliman juttuja kuullut.--

Kuulepas, kultani, viel� sana yksi:

Kuinka tulin min� n�in hylj�tyksi?

Kuka sinun eksytti rakkauen tiell�?--

Tule, tule kertaki luokseni viel�.

Muistatko muinen kun marjassa k�ytiin,

Ahosilla istuttiin, leikki� ly�tiin?--

P�iv� se paisti ja pienet kukat loisti;

Kukatki ne ketosilla iloamme toisti.

Linnut ne laulelivat metsien p��ll�;

Meist� he lauloivat siell� ja t��ll�.
 Ei ole ajat en��, niinkun olit ennen,
Entiset ajat ovat olleet ja menneet.

Entinen oma kulta ei en�� hoia;

Niin se mun heitti kun pienen linnun poian.

Toivoni raukesi, meni juuri tyhj��n,

Ei ole mulla nyt ilop�iv�� yht��n.

Enk� m� itselleni n�in luullu k�yv�n;

Ik�v�ni kest�� kuolemap�iv��n.

Olen ma kun kyyhkynen vierahalla maalla,

Lent�v� lintunen taivahan alla.

Olen ma kun oksalla varpunen pieni,

En tie� kuhun otan matkan ja tieni.

Nuoruusik� rient�� ja aikani kulkee;

Jopa noista vaivoista v�symyski tullee.

P�iv�ni p��tyy ja el�m�ni katkee,

Multa se mureheni peitt�� ja k�tkee.

11. Kultaansa sureva.

Itkett�� ja surettaa ja huoleksi tahtoo tulla,

Muill' on koissa kultasensa, eik� ole mulla.

Minun kultani kaukana ja kaukana se kukkuu;

Yksin t�ytyy maata menn�, yksin t�ytyy nukkuu.

Minun kultani kaukana ja kauas taisi menn�,

Eip� sinne pienet linnut i�ss�ns� lenn�.

Kunpa se pieni lintunenki sanoman nyt toisi,

Suru menis mielest�ni, parempi mun oisi.

Lenn�, lenn� lintu rukka, puhu kuullakseni--

K�vitk� sin� kullan maalla, n�itk� kultaseni.

Sano, kuinka kullan maalla aamu armas koitti,

Iloisnako elettihin, vaiko suru voitti.

Mit� n�it s� muutaki ja n�itk� viel� senki,

Jos oli kaikki tervehet ja kulta liiatenki.

Tule jo kulta t�lle maalle, tule poika kulta,

Ettei tulis turhaan t�m� ik� nuori multa.

12. Hylj�tyn suru.

 Hoi on, hoi on, huolettaa ja hulluksi taian tulla;
Kultani on vallattuna, jok' oli ennen mulla.

Vesi vuotaa silmist� ja suru sy�men kaivaa--

Voi nyt t�t� ik�v�� ja t�t� suurta vaivaal

T�m� viikko on pitempi, kun koko menn�vuosi,

Eik� kest� silm�tk��n, kun paljo vett� vuosi.

Mansikoita menn�vuonna kullalleni poimin,

Nyt on mulla kokonansa toisenlainen toimi.

Ei nyt en��, ei nyt en�� kes�marjat auta;

Minun kultani rakkaus on ruostunut kun rauta.

Kuinka taisit kylmet�, kun l�mmin olit ennen;

Rallattelit, laulelit ja aina tulit t�nne.

Kuinka taisit narrataki k�yh�n miehen lasta;

K�yh� mies on el�tt�nyt pienest� kassikasta.

Mit� ompi rikkautesi rakkautta vastaan?--

Maast' on kulta kotoisin ja sy�n taivahasta.

Jos en min� olis silmi�si n�h�k�n� saanut,

Niin nyt oisi sy�meni levossansa maannut.

Nyt on sy�meni suruinen ja itku kyll� kest��,

Enk� l�y� lepoa ma maalimasta mist��n.

Viel� l�y�n levonki ja riemun sek� rauhan,

Jos ei t��ll�; toki l�y�n tuolla puolen hauan.

Eik� kauan kest�k�n�, ennenkun ma kuolen,

Heit�n t�nne vaivani ja surun sek� huolen.

13. Ylenkatsottu.

Pois pit�� menn� ja hyv� kyl� j�tt��,

Ei nyt en�� t�m�n kyl�n tyt�t anna k�tt�.

Mik� lie mun kullalleni, mik� mennyt mieleen,

Ei nyt en�� haastattele, eik� istu viereen.

Sin� olit oma kultani, olit monta vuotta,

Miksip� nyt vierastuit ja hylj�sit mun suotta?

Vaan en huoli surrakaan, en kanna suurta huolta,

Ei se taia tytt�in t�hen t�m� poika kuolta.

Mik�s on mun ollessani nuorena poikana aina?--

Menen merimieheksi ja el�n sill� lailla.

Kuulepas nyt kulta likka, kuinka min� veisaan

 L�hen poies Suomen maasta, muille maille reisaan.

Kauppalaivat seilaavat Turun salmen suulla,

Sinne otan matkani ja siell' on lysti olla.

Taikka menen Ryss�n maalle, kauas Ven�ehelle,

Enk� tule ik�n�ni t�h�n kyl��n j�lle.

14. Karjalan neito.

Min� olen Suomen neito, Suomen koria kukka,

Moni poika minua jo houkutteli hukkaan.

Ruusu ei oo kauniimpi, kun tytt� Karjalassa;

Eik� toista tarvita, kun olen maalimassa.
Min� tytt�, kaunis tytt�, kun mun pojat n�kee,
Huoli sytty sy�mehen, mieli naia tekee.

Kaunis tytt�, siivo tytt�, siivon nimen kannan,

Emp� min� joka pojan halatakaan anna.

Enemm�n m� mielest�ni itsest�ni tykk��n,

Poies, poies vierest�ni kehnot pojat lykk��n.

Synniksi sit� sanotaan ja syntip� se lienee,

Nuoren tyt�n ruvetella kehnon pojan viereen.

Pian on se tytt� raukka tullut kunnialta,

Joka kerran heitt�ytyi noien poikien valtaan.
Pojilla ja susilla on yht�l�inen mieli,
Susi ei virka mit�n�, pojill' on liukas kieli.

Poika puhuu kaunihisti likan s�ngyn eess�,

Mesi, maito kielell� ja myrkky sy�mess�.

Niiin on poika piian luona kun halmehessa halla,

Pian poika piika raukan hempeyen tallaa.

15. Poika ja tytt�.

Poika. Sen m� olen laulanut ja laulan kaikkein kuullen:

Tule t�nne likka kulta, anna suuta mulle!

Tytt�. Kerran antoi n�tti likka kehnon pojan suuta,

Heti muuttui halvaksi, kun heittolikan luuta.

Poika. Likka kulta, likka kulta, likka kulta viel�!

Eth�n toki halaamasta minua nyt kiell�!

Tytt�. Silkkisaalin rinnalla se ei pastihuivi passaa,

Eik� kelpaa kehnot pojat t�t� tytt�� vastaan.
Poika. En ole juuri tiet�j�, en ole iso noita,
Vaan kun n�en n�tin likan, viel� m� sen voitan.

Tytt�. Akkoja saapi halata ja se ei haittaa mit��n,

Ei saa tytt�ihin koskea, h�vet� poikien pit��.

Poika. Toinen lampi on syvempi ja toinen matalampi,

Toinen likka on kovempi ja toinen antavampi.

Tytt�. Kyll' on noita poikiaki viientoista sorttii,

Mont' on viety katsomahan Wiaporin porttii.

Poika. Likkoja vie��n kuormittaisin Lappeenrannan kouluun;

Siell' on p�iv�t paremmat kun mustilaisen joulu.

Tytt�. Suomen poikia saatellahan ruunun ankkuripajaan;

Siell� ly�v�t ruuan p��lle, kivimuurit kajaa.

Poika. T�m�n kyl�n pienet piiat kukkuvat kun k�et,

H�nn�ll�ns� h�v�sev�t koko poikav�en.

Tytt�. T�m�n kyl�n nuoret tyt�t kaunihisti kasvaa,

Huulet on kun hunaja ja suu kun sula rasva.

Poika. Niin on t�m�n kyl�n tyt�t, matala kun kaali,

Silm�nalus sininen ja posket punamaalii.

Tytt�. T�m�n kyl�n likat on kun mesimarjan kukkii,

Poikia juoksee joukottain kun t�pih�nt� hukkii.

Poika. T�m�n kyl�n likat on kun rupasammakoita,

Noita pojat telliv�t kun tervatallukoita.

Tytt�. Likat k�yv�t kunnialla, kun kaste heinikossa,

Pojat juovat, rypev�t, kun sika rapakossa.

Poika. Emm� ole kehno poika, humalainen hullu,

Enk' ole piikoin pilkaksi ma t�h�n kyl��n tullu.

Tytt�. Kes�ilta kelvoton sen kerran n�ytti julki,

Kuinka pojat pohmelossa pitkin kyli� kulki.

Poika. Kes�ilta, kaunis ilta, senki n�ytti kerran,

Ett� pojat k�veli ja eleli kun herrat.

Tytt�. Kes�ilta kelvoton se laitti kerran niinki,

Ett� pojat pohmelossa puuttui suohon kiini.

Poika. Pojat makaa kammarissa pumpulipaiallansa,

Likat saunan lattialla mustalla varrellansa.

Tytt�. Likat makaa aitassansa verkaviitan alla,

Pojat pitkin pihoa ja tallin lattialla.

Poika. Likka parat aitoissansa monta y�t� valvoo,

Ik�viss� itkev�t, kun sutten pennut ulvoo.

Tytt�. Likoill' ompi onnen aika aivan ihanainen,

 Pojill' itku, kuikutus ja elo tuhmanlainen.

Poika. Minne tyt�t joutuisivat, jos ei pojat korjais?

I�n kaiken itkisiv�t, oisivat toisen orjat.

Tytt�. Mit� tuosta hy�tyisin, jos huonon pojan naisin?--

Viinanjuojan, mieron ruojan, tuskan, ristin saisin.

Poika. Moni tytt�, siev� tytt�, havatsi sen hiljaan,

Ett� jo oli joutununna vanhan piian kirjaan.

Tytt�. T�m� vuos' on t�mm�ist� ja toinen vuos' on toista,

Vaan ei t�lle tytt�relle viinanjuojat loista.

Poika. Vanha piika harmajap�� se on kun telkk� tiell�,

Myk�tt�� ja m�k�tt�� sen kovan ilman eell�.

Tytt�. Emm� ole vallan vanha, enk� vallan nuori,

Sen nyt saatan sanoaki: sinust' emm� huoli.

Poika. Min� poika, kaunis poika niinkun merikaisla,

Et s� l�y� Suomen maalta toista t�m�nlaista.

Tytt�. Jos oisi viina puuttunut jo viitt� vuotta ennen,

Oisit kyll� tytt�j� saava, naisit vaikka kenen.

Poika. Piiat pirun riivatut ne pojilta viinan est��;

Pojat herran siunatut ne juovat mink� kest��.

Tytt�. Siit' on pojilla surua, kun viina paljo maksaa;

Likat itsens� el�tt��, kun ty�t� teh� jaksaa.

Poika. El� sin� likan ruoja minua nyt pilkkaa,--

Viel� minun taskussani hopiatki hilkkaa.

Tytt�. Poika rahansa menett�vi olvehen ja viinaan;

Tyt�t ei pane rahojaan, kun silkkihin ja liinaan.

Poika. Voi kun olen joutunutki n�ien likkain varviin,

N�ist� emm� muuta saa, kun monta mieliharmii.

Tytt�. Mahoit olla tulematta, olla kotonasi;

Ei sua t�nne toivottu, ei tietty tuloasi.

Poika. Ei nyt auta, ei nyt auta, ei nyt auta mit��n,

Luotu olen l�htem��n ja l�hte� mun pit��.

Tytt�. Toki saatki l�hte� ja parempi oisi ollut,

Kun et oisi ollenkana t�h�n kyl��n tullut.

16. Vihaava yst�v�.

Oli minullaki ennen yst�v�,

Nyt on mulla vihamies.
Toinen istuu jo kultani syliss�,
Toinen suuta jo antelee.

Kuinka taiat nyt mua vihata,

Kun yst�v�t olimma?--

Kuinka taitaa silm�ni katsella

Toista kultani syliss�?

N�in suurella sy�meni surulla

Nime�s min� muistelen.

N�in suru minun sy�nt�ni vaivaapi,

Pois ei l�he mielest�.

Voi jospa se rakkauen kipen�

Nyt viel�ki el�isi!

Ja Herra nyt t�ll�ki hetkell�

Sinun mielesi k��nt�k��n!

17. Petetyn kirous.

Kirotut olkoot sormet, joill' oven avasit,

Kirotut k�sivarret, joilla minua halasit!

Kirotut kaksi jalkaa, joill' olit astuva,

K�tesi my�s kirottu, jolla koskit minua!

Kirotut kanssa silm�t, joilla minua katselit,

Kirottu viekas kieli, jolla minua viettelit!

Voi suurta surkeutta, johon olin joutuva!--

Kukas sen niin nyt k�yv�n olis tainnut uskoa.

Kun saisin pienen paatin, aalloille laskisin,

Ja koko kotimaani i�ksi j�tt�isin.

Tahi saisin pari lautaa ja maata pikkuisen,

Mullassa maatakseni uneni ikuisen.

18. Nauru ja itku.

Astelin kaunista kangasta my�ten,

Heli�t� rannan hiekkoa my�ten.

Poro minun p�lysi polvilleni,

Heli�t� hiekkoa helmoilleni.

Menin min� siit� siskoni luoksi,

Sisko se ulos mua vastahan juoksi.
 Siskoni vei mua kamarihin k�ym��n,
Toi sitte ruokaa ja k�ski mun sy�m��n.

S�in palan eli puolen arvoltani,

Kysyin min� siskolta armastani.

"Armahasi ei ole ollunna t��ll�;

Maatapa taitaa marjojen p��ll�."

K�vin min� armasta katsomahan,

Sisko se sivullani astumahan,

Armahani makasi paarten p��ll�,

Silkkinen vaate oli silmien p��ll�.

Sisko se k�ski mua nauramahan

"Taiat sa toisenki armahan saaha."

Olisinpa nauranut armastani,

Vaan emp� jaksanut itkultani.

Suu minun nauroi, sy�meni itki,

Veet ne vieriv�t poskia pitkin.

Veet ne vieriv�t poskia my�ten,

Kulki kun virrassa koskia my�ten.

19. Rannalla itkej�.

L�ksin min� kes�y�n� k�ym��n

Sihen laksoon, kussa kuuntelin p�iv��,
Kussa lintuset laulaa,
Mets�kanatki ne pauhaa,
Ja mun sy�meni etsi lepoa ja rauhaa.

Katsoin min� alas vetten puoleen,

N�in rannalla tyt�n kauniin ja nuoren,
Joka istui ja itki,
Katsoi aaltoja pitkin,
Ja h�n oli surullinen joka hetki.
"Mit� itket s� raukka rannalla yksin?--
Ja sun silmist�si veet vieriv�t nytkin.
Mik� tuska ja vaiva
Sinun sy�nt�si kaivaa?
Ei anna sy�ny�ll�k��n hoivaa."

H�n vastasi: "sep� suru mua vaivaa,

Kun ei koskaan tule takaisin se laiva,
Jossa kultani kulki
Poikki aaltojen julki,
Minun j�tti ja surun sy�mehen sulki.

Jo nyt outellut olen viikkoa kaksi

Juuri tyhj��n, n�y ei tulevaksi;
Mik� mahtanee olla!--
 Jopa taisiki kuolla,
Vain on vankina meren toisella puolla."

Ja h�n katseli v�h�n aikaa viel�,

N�ki aalloilla pilven punertavan siell�;--
Pilvi ei ollut vainkaan,
Tunsi kultansa laivan--
Ylistetty nyt luoja maan ynn� taivaan!

20. Varpusen olut.

N�in min� unta maatessani,

Varpusen panevan oltta;
Munankuori oli kuurnana,
Ja tuohta h�n ruukasi polttaa.
Ja koska h�n oluensa valmiiksi sai,
H�n itsens� siit� nyt humalaan joi,
Ja pani ala r�yst�h�n maata.
R�yst�h�n alla h�n nyt makasi
Ja synki�h�n unehen vaipui,
Kissa h�nen nukuksissa kohtasi
Ja k�p�l�ll� selk�h�n tarttui;
Varpunen unestansa havasi,
Kun kissa h�nt� repi ja raateli,
Ja kuolema ahisti h�nt�.
Varpunen itkuhun puhkesi
Ja rukoili hartahasti:
"El� kissa kulta nyt minua sy�
Ja tapa n�in surkiasti!"
Vaan kissa se h�nelle vastasi n�in:
"Ei vainen sun varpunen hyvin nyt k�y,
Sen olen min� n�ytt�v� kohta."

Kissa se k�p�l�t��n kohotti,

Ja varpunen tuiskahti tuuleen:
"Panin min� kerta v�h�n olutta,
Sen sanon min� kaikkein kuulten;
Vaan kun ei siit� tullut parempaa,
Kun ett� olin henkeni kaottaa,
Niin olkoonpa viimeinen kerta."

Kun varpunen pois oli lent�nyt,

L�ksi kissa h�nt� tavottamahan;
H�n hypp�si korkialle vuorelle,
Ja sielt� h�n putosi maahan;
Senkaltaisellapa pauhinalla,
Pa-pa-pa-pa-pa-pa-pa-pa-pauhinalla,
Lopun t�m� el�m� saapi.

21. H��laulu.

Koska pi�mm� h�it�,

Elk�m' unohtako n�it�
Hyppimi�, tanssimia, kun on vanhuuesta tapa!
Pari kaunis, ihan valmis,
K�y nyt tanssihin kanssa;
Ilotellen, riemutellen tanssikate nyt kaikki!

V�ki morsianta katsoo,

Imehell� my�s tahtoo
Koreutta, kauneutta, kun on morsiamen p��ll�:
Ruunu p��ss�, palmut k��ss�,
Kulta rinnassa kiilt��,
Hopiapaulat, ketjut, vaulat, hyvin kaunihit kaikki.

Iloisesti nyt vieraat

K�velev�t niinkun herrat,
Hyv� ruoka, jalo juoma, joka hengelle valmis.
Pojat piltit, tyt�t kiltit,
Yh� tanssia py�rii,
Sy�n palaa, sano salaa: "jos ois omat n�m�t h��mme."

Ukot ei tule joukkoon,

Akat pakenevat loukkoon,
Naurelevat, katselevat iloleikki� nuorten.
Heki ennen eiv�t menneet
Poies polskasta kesken;
Iloisesti, riemuisesti heki hyppiv�t silloin.

Sit� muistakame kaikki,

Parikunnallemme ratki
Hoikotella, toivotella, siunausta Jumalalta,
Joka ensin itse vissin
Aviok�skyn s��si,
Evan pienen pani viereen Adamille paratiisiin.

Perillisi�ki kanssa
Jumal' aina armostansa
Heille suokoon, ynn� tuokoon kasvamahan kaunihisti,
Hyvyyess�, siveyess�,
Jost' on kunnia heille,
Maalimalta, kaikkialta, ilo enkeleill� kanssa.

Sit� toivotamme viel�,

Ettei Herra heilt� kiell�
Ajallista, tavallista, mit� tarvitsevat t��ll�
Hengen eloks, v�limenoks,
Kun on ruoka ja juoma,
Vaate verho, talo kerho, sek� tarpehia muita.

Jumal' Abrahamin juuri,

Isakinki Herra suuri,
Jakopinki, jokasenki, anna parillemme t�lle
Siunausta, suojellusta,
H�'�t, tuskat poies poista,
Pitk�� ik�� heille lis�� hyv�n terveyen kanssa.

Ja kun p��ttyvi kerran

T�m� elo, nimeen Herran,
Vajavainen, tukalainen, t�m� v�h� ajan vaihe;
Elo toinen, parempainen,
 Jumal' anna taivahassa,
Muuttumaton, puuttumaton ilo enkelien kanssa.

22. Laulu, olut ja viina.

L�ytyvi kultaa kupiksi,

Jos talonpoika tahtoo,
Hopeeta housun napiksi,
Ken kaluksi sen katsoo;
L�ytyy my�s sanoja virsiksi,
Kun etemp�t� etsii,
Ja laittelevi lauluksi,
Runoiksi teh� viitsii.

Vaan aina tulee varata

Ne monet v��r�t v�rsyt,
Ettei laki sua sakota
Ja pane pahat reisut.
Niin saapi laulaa helist�,
Ett oikein sein�t soipi,
Olutta juoa v�list�,
Kun kallo kantaa voipi.

Se mielen tanssiin taivuttaa,

Antaa my�s v�h�n voimaa;
Kyll' uni muuten uuvuttaa,
Jos v�lill' ei saa hoivaa.
Ja teki, neiet naitavat,
Sen kernahasti suotta,
My�s ootta yht� taitavat,
Jos itse v�h�n juotta.

Miehellen ei my�s mit��n tee,

Jos ryypyn, kaksi ottaa,
Vaan kolmas mielt� koittelee,
Ja nelj�s �lyn voittaa;
Viinasta ei tule viisaus,
Kun sit� paljo ryypp��,
Vaan kevyt luonto, kerkeys,
Sen kanssa olla pyyt��.

23. Mutkainen matka.

L�ksin hevosen ostoon,

Senki kovaan kostoon;
Oli mulla rahoja s�kki,
Tuli sitte ilta �kkiin,
Tahottiin minua tappaa,
Rahani poies lappaa,
Min� p��sin pakoon
Vahvan vaaran rakoon.
 Yhyin sitte yhteen kyl��n,
Senki sangen hyv��n;
Menin yhteen taloon,
Senki sangen jaloon;
Menin ulkoa tupaan,
Ilman muuta lupaa.
Sanoin mie: hyv�� iltaa,
Putosin p��ni siltaan,
Ramppasin oven ramppii,
Aloin sitte tanssii;
Panin s�kkini naulaan,
Aloin sitte laulaa.

Mini� per�ss� makaa,

Ei h�n unesta takaa,
Her�si toki tuosta,
Alkoi minulle haastaa:
"Mist� sin� olet miesi?"--
Min� sanoin: "Hiisi tiesi."
Sanoi h�n minulle hiljaan:
"On meill� alla sillan
Kellari syv� ja suuri,
Sinne on murhattu juuri
Ennenki monta miest�,
Ku ei p��ssyt pois eest�."

Niin min� talosta karsin,

Matkalle heti marsin,
Yksin�ni halki�isin,
Tuskinpa tien min� l�ysin.
Lippasin sitte linnaan,
Saksan kanssa rinnan;
Saksa se minulle sanoi:
"Onko sinun miesi jano?--
Osta viinaa sarkka,
Maksaa kolme markkaa;
Olutta tuopin t�ysi,
Niin saat hyv�ksi p��si."

Marakatti p�y�lt� katsoi.

P��lleni r�nn�t� tahtoi;
Min� h�nt� jalalla potkin,
Ruoskalla selk��n sutkin.
L�ksin sitte kotihin tuolta,
Tiell' olin n�lk��n kuolta;
Vaan tuli talo vahva,
Siin' oli jalo rahvas,
Em�nt� ruokaa laittoi,
Leipe� p�y�lle taittoi,
S�in min� mahani t�yen,
L�ksin sitte kotiin k�yen;
Siit' oli mieleni paha,
Rosvot oli vieneet rahan,
Enk� m� hevoista saanut;
Parempi kun oisin maannut,
Ollunna, ajan senkin,
Pitk�n� p��ss� penkin.
 24. Neion valitus.

Ehk� t�m� Neion valitus jo ennest��nki l�ytyy edell�nimitetyss�

Topeliuksen kokouksessa melkein yksill� sanoilla pr�nt�ttyn�, niin emme
kuitenkaan ole tahtoneet, emmek� tainneet sit� t�st� nykysajan
runoelman�ytteest� erottaa, koska se paremmin kun moni muu todistaa,
vanhan kansanrunollisen sulon viel�ki hengiss� olevan.

Eip� mene mielest�ni,

Eik� muistosta murene,
Armias ihana aika,
Jona lauloin ollen lassa,
Pikku piikana visersin,
Ilolla ihanan linnun,
Leipojaisen leikitsev�n,
Tuolla pilvien povella,
Vapaana, vaivatonna.

Vapaa vaivoista poveni,

Tuuvin ennen tuulen lailla,
Kii�tin kipunan lailla,
Lennin lehten� lehossa,
Perhosena py�rt�n�ill�;
Mehun maistelin makian
Kukan kultaisen kupista,
Hopealta hohtavaisen.

Istuin ilona aholla,

Mehumiell� m�tt�h�ll�,
Istuin kukkana keolla,
Lempe�sti leikitellen
Suloisten sisarten kanssa,
Tyvenesti tuuvitettu
Tuulen hengelt�, tulevan
Metisest� mantereesta.

Levon kuvana leholla

Nukuin nurmilinnun lailla;
Rauha rakkahin rakensi,
Siirsi vierehen siansa,
Eik� untani uhannut
Huolilla her�j�vill�,
N�ill� suurilla suruilla,
Povea nyt polttavilla.

Emp� tie�, enk� taia

Selke�sti selvitell�,
Mik� juoksi mieleheni,
Mik� aivohon osasi
Aivan ankara ajatus,
Mik� syttyi sy�meheni
Tuli ennen tuntematon.
Kun ma vuotta viisitoista
Olin j�tt�nyt j�lelle,
Nousi nousulla nis�ni,
 Suihtui outo sy�meheni,
Huoli uusi huivin alle,
Pullistuvahan povehen.

Niin nyt on tukala tuvassa,

Mieli raskas mantereessa;
L�y� en armoa aholla
Enk� lehossa lepoa,
Eik� onni oksapuien
Asu mustan varjon alla.
Vaiva vaivuttaa levolle,
Vaiva vaivaapi uneni;
Vaiva her�tt�� valolle,
Uuen p�iv�n paistehelle.

Tuolla sytevi, sy�men

Peitetyiss� pohjukoissa,
Toivon tuli tuntematon,
Tuli outo ja tukala,
Jot' en saata sammutella,
Enk� raski raiskaella.
Tuonne kiiruhtaa kivasti
Kaikki kieleni tarinat,
Tuonne aivoni ajatus,
Tuonne suosio sy�men,
Toivon poluille pime�n,
Ahtahille aavistuksen,
Sy�melleni suruisten,
Sy�melleni suloisten.
Kaikki kaikissa ajatus,
Yks' on aina arvollinen
T�ytten tarvetten seassa,
Yks' on tarve toivottava,
Sy�melleni surunen,
Sy�melleni sulonen.

N�ist� edellisist� lauluista lauletaan niit� seitsem�� ensim�ist� melkein

yli koko Suomen maan, ehk� ei aina ja joka paikassa yhdell� tavalla.
Karjalasta saatuja ovat laulut 8, 9, 10-----15, 18, 23, joita kuitenki
my�s usiampia Savossa ja muuallaki Suomessa eritavoilla laulellaan.
H�meest� kirjoitettuja ovat 16, 17; Uudelta maalta 19, 20; Savosta ja
Savonrajaiselta Pohjanmaalta ja Satakunnasta 21, 22, 24.--Kuusi 1:m�isen
laulun alkuv�rsy� ja koko 2:nen laulu ovat ruotsinkielisten lauluin
mukailemata [3] ja melkein n�ytt�� silt�, kun olisi my�s lauluilla 3, 4,
9, 20, ruotsalainen alkunsa, joka sama arvelu miks' ei sovi lauluihin 5,
6, 19. Viimeksi nimitetty� kuulimma lassa syntym�paikoillamme
lauleltavan, jota my�ten sen olemma kokeneet korjaella muistostamme,
kosk' ei saanutkaan silloin kirjoitetuksi.

Jos nyt tarkemmin tutkimma n�it� nykyisajan lauluja vanhanaikaisten

rinnalla, niin ylip��ns� saatamma sanoa, ett� ovat kehnompia laadustaan,
ei ainoasti kielen vuoksi, vaan muunki laulusomuutensa. Lyhyit� tavuita
l�yt��n usein pitkiksi venytettyn� ja pitki� lyhytten siaan pakattuna,
jonka ohessa sanojen yksialanta (allitteratio) on sattumoissa.
Tavallisesti on niiss� my�s paljo katkastuita sanoja, jotka n�ist�
n�ytteist� kuitenki olemma kokeneet pois karsia, jossa ty�ss� niiden
monet toisinnot kokonaisemmilla sanoillansa ovat avuksi tulleet. Niin on
muuki laulusomuus n�iss� kehnompi, kun vanhanaikasissa, ainoastaan
nuottiensa moninaisuudella voittavat ja niidenp� t�hden kyll� ovatki niin
tavallisiksi tulleet. Oikiassa laulussa ei pit�isi kumpasenkaan, ei
sanan, eik� nuotin, yksipuolisesti vallita, vaan keskin�isess� sovussa ja
yhteydess� toisensa kanssa el�m�n. T�st� yhteydest� ovat nykyisaikoina
kuitenki sana ja nuotti erinneet ja edellinen j��nyt oppineitten
runoteelmiss� melkein itsevaltiaksi, j�lkim�inen nykyisiss� kansan
lauluissa. Sana ja nuotti, alusta sisaria, nyt useinki kaipaavat
toistansa ja itkev�t yksin�isyydest�ns�, sanoen:

Kaks' oli meit� kaunokaista,

Emon tuomoa tyt�rt�,
Vanhemman varustamata,
Kaksi siivoa sisarta;
K�sikk�h� me k�vimm�,
Sormikkaha me sovimma,
Kilpoa kiven etehen,
Rinnan riihihuonehesen.
Pois on mennyt meist� toinen,
Toinen suuresti surevi,
Itkevi ik�ns� kaiken,
Ajan kaiken kaihoavi.

Syy sihen, ett� nuotti nykyisiss� kansan lauluissa on sanan ylitse

vallan saanut, on sama kun kaiken muunki yhteisen el�m�n muuttumiseen
entisest� laadustansa. Entinen yksinkertaisuus tavoissa ja el�m�ss� menee
vuosi vuodelta alle ja palkitaan ulkonaiselta, silm��n pist�v�lt�
koreudelta; vanhanaikaiset vahvat ja l�mpim�t, harmajat eli valkiat
sarkakauhtanat uusilta, painetuilta, ohuilta, kehnotekoisilta takeilta;
honkaiset, lujat, maalaamattomat sein�t punaisilta, ohuilta ja kylmilt�
kyh�yksilt�; mustat, savuttuneet kanteleet korioilta, kiilt�vilt�
viuluilta.

Kun siis tavat ja el�m� muussaki kohdassa ovat muuttuneet, niin ei saa
oudostua entisen laulunki muutunnasta nykyiseen, sill� laulut, jos ovat
luontaisia, ei teeskeltyj�, kuvaelevat aikoja, joina syntyiv�t,
yht�hyvin, ja ehki paremmin, kun moninaiset muut kuvaukset. Ei muuksi kun
naurettavaksi tekeytyisi se, joka, elett�v�t� aikaansa ei arvaava,
karsaasti katselisi kaikkia, miss� ei ole entisen ajan muotoinen. Kullaki
ajalla on oma luontonsa, el�m�ns� ja muu olentonsa, eik� entist� aikaa
saada takaisin k��ntym��n, jos kuinka k�rteist� vedett�isi. T�t� emme nyt
kuitenkaan sano nykyisten aikain ylistykseksi entisten suhteen, vaan
ainoasti niiden vuoksi, jotka aina surevat entisen kuusen maahan
kaatumista, eiv�tk� arvaa, ett� vesasta voipi uusi puu ylet�, jos sit� ei
jalkoihin tallata.--Niin nykyisest� Suomen laulustaki, ehk� kuinka kehno
ja v�h�arvoinen se onki, voipi parempiarvoinen laulu ylet�, jos sit�
taitavasti hoidellaan ja korjaellaan, ei kokonansa jaloissa potkita.
Vanhalla laululla on jo pian ik�ns� eletty, ja uusi laulun vesa
onkasvamassa, mutta moni toisi mielell�ns� Ruotsista eli muualta
t�ysikasvaneita puita Suomen laulutarhaan istutettaviksi, eik� odota
vesan kasvamista, tahi ei arvaa siit� mit��n tulevan, jonka t�hden sen
huoletta heitt��ki. Meid�n toivotuksemme on, ett� Suomen uusi laulu
perustettaisi vanhan laulun kulmakiville, vaikkemme sent�hden katso
sopivaksi, ett� koko rakennus tulisi sen entisen pian raukeavan, paikoin
jo rauenneen, mukaiseksi. Multimusten siaan voipi hyvin panna kivijalan,
erin�isi� huoneita sopii v�ljent��, akkunoita suurentaa, ulosl�mpi�v�
muuri kiukoan ja repp�n�n siasta raketa, koko rakennus korottaa ja
viel�p� sein�tki ulkopuolin punata. Ettei t�t� uutta rakennusta viel�
ole mill��n paremmalla onnella alotettu, sen todistaa ne moninaiset sek�
mielett�m�t ett� kielett�m�t, niin hengelliset kun maalliset
arkkiviisut, joita vuosi vuodelta joukottain ilmautuu maahan. Sen
todistaa my�s seki, ett� oppineitten tekemist� runoista ja lauluista ei
ole mainittavasti mit�n� kansan runoiksi ja lauluiksi ruvennut, johon,
Suomen kansan lauluhalua muistellessamme, lienee se ainoana syyn�, ett�
ovat ulommaksi kansan mielest�, tavoista ja ennen tutusta laulusta
hairahtaneet, kun mit� kansa tuntisi omaksensa eli muuten voisi omistaa.
Se on Karjalassa kahdapuolen valtarajaa, jossa talonpoikainen kansa
paremmin kun muualla oikian arvonsa tunteva, ei viel� ole herrasv�en
h�nt��n tunkeunut. Siell� on viel� usiammilla vanhanaikaisilla tavoilla
arvonsa, siell�, niinkun jo edell� sanoimma, vanhoilla lauluillaki
pes�ns�. Herroja kun sinne ei viel� ole joka m�kkiin asettautunut, niin
siit� on talonpoikainen kansa saanut vanhat tapansa rauhassa suojella.
Viel�p� on itse herrasv�kiki, miss� sit� siell� on, enimm�sti siksi
tottunut talonpoikaista el�m�� n�kem��n, ettei ylip��ns� tuomitse kaikkia
kansan tapoja. Niin itse kansan lauluissaki. Mamsellitki v�list�
laulelevat niit�, eiv�tk� pelk�� suunsa siit� pahaksi pilautuvan, jos
kyll� toisia l�ytyy siell�ki, jotka pelk��v�t. Usiamman olemma my�s
kuulleet kantelettaki soittavan, ilman sormiensa kuluntaa varomatta eli
soittoa muuten talonpojastamatta.

Jo alussa tarpeeksi asti kerrottuamme Suomen erin�isist� runolaaduista,

emme en�� huolikaan muista, kun n�ist�, nykyisess� kokouksessal�ytyvist�,
lauluista ja virsist� puheeksi ottaa. Ylimalkaisesti on n�iss�
yksin�isyys ja surullisuus l�pik�yp�n� aineena, ehkei kuitenkaan
niin, ettei toisinaan iloisempiki mielenlaatu ilmoittaisite. Muutamassa
laulussa kuvailee tytt� surkeuttansa ja sanoo olevan itsell�ns� "paian
p�ivist� pahoista, huivit huolen kankahasta"; ja huolen kankahaksi voisi
miksi ei koko t�t� laulukokousta nimitt��. Loimi niiss� melkein ylehens�
on huolista kehr�tty, kude erilaatuinen ollen. Ne ovat verrattavia
pilviseen syysp�iv��n, jona aurinko harvoin pilvien lomasta paistaa
pilkuttaa. Niist� sopii sanoa, mit� muuan laulaja itsest�ns� eritt�in
kertoo, sanoen:

Usein minun utuisen,

Usein utuisen lapsen,
Maassa mieleni makaavi,
Alla jalkojen asuvi,
Alla penkin pehtelevi,
Nurkissa nuhaelevi--
Miel' ei tervoa parempi,
Sy�n ei syit� valkiampi.

Sanoimma my�s yksin�isyyden olevan n�iss� alti havattavana, ja niin

onki. Per�ti toisenlaatuisia lauluja syntyy remuisissa seuroissa ja
muissa tiloissa, joissa ihminen ei tunne yksin�isyytt�ns� haittaavaksi.--
Mutta kun kuitenki ihminen luonnostansa ei rakasta yksin�isyytt�, vaan
kanssak�ymist� ja seuraisuutta, johon Suomen tyt�ill� ja pojilla, ynn�
muulla maamme kansalla, kaukana toinen toisista erill��n asuvilla, ei
usein ollut tilaisuutta, niin mieless��n vetiv�t koko luonnon seuraansa,
kaikille turhimmilleki aineille hengen ja el�m�n, mielen ja kielen
kuvaellen. Niin usein pit�v�t puhetta ja kanssak�ymist� lintuin, kalain
ja muiden el�v�in, puiden ja kukkien, kivien ja kantojen, j�rvien,
jokien, lampien ja muiden senlaisten olentojen kanssa. Seuran kaipuussa
saivat niist� joka paikalla l�ss� olevia yst�vi�. "Yks' on tuuli
tuttuani, p�iv� ennen n�htyani", sanoo vieraalle maalle joutunut, ja
tytt� miehel��n l�htiess�ns�, kun aavistelee, minlaiseksi syntym�kotinsa,
h�nen toiste tullessansa, olisi muuttunut, laulaa:

Muut ne ei minua tunne,

Kotihini tultuani,
Kun nuo kaksi kappaletta:
Alimmainen aian vitsa,
Perimm�inen pellon seiv�s,
Minun pienn� pist�m�ni,
Neitona vitsastamani.

Samalla mielell� lohduttaa toinen kodista eroava itsi�ns�, sanoen:

Paistavi Jumalan p�iv�

Muuallenki maalimassa,
Ei isosen ikkunoille,
Ei veikon ver�j�n suulle.

Muuan taas yksin�isyytens� ik�v�ss� haastattelee lintua

seuraavaan tapaan:

Tule t�nne, pieni lintu,

Lenn� t�nne, lintu rukka,
Haastele halusi mulle,
Ik�v�si ilmoittele;
Mie sanon sinulle j�llen,
Haastan mielihaikiani.
Sitte vaihamma vajoja,
Kahenkesken kaihojamme.

Mink� osan ottamisen ja kanssak�rsiv�isyyden onnettomasta tapauksestansa

eik� anna tytt� moninaisille el�viksi ajatetuille aineille,
kun laulaa:

Tuota saariki saneli,

Saaren rannat raukoitteli,
Tuot' itki ihanat nurmet,
Ahot armahat valitti,
Nuoret hein�t hellitteli,
Kuikutti kukat kanervan,
Tuota piian pillamusta,
Emontuoman turmellusta;
Eip� nouse nuoret hein�t,
Ei kasva kukat kanervan,
Kasva ei sin� ik�n�
Sill� tuhmalla sialla,
Kuss' on piika pillattuna,
Emontuoma turmeltuna.

Ilmanko el�viksi ja mielellisiksi saarta, rantoja, nurmia, ahoja, heini�

ja kukkia ajattelematta h�n sill� tavalla taisi niist� lausua?--Ja samate
se, joka salaisia huoliansa haastellessa ei tiennyt kellen ilmoittaisi,
etteiv�t kertoisi ulomma, viimein kuitenki tuuman keksiv�, sanoen:

Menen mets�h�n m�elle,

Puhelen Jumalan puille,
Haastan haavan lehtiselle,
Pakajan pajun vesoille;
Ne ei kerro kellenk�n�,
 Kuihkaele kullenkana.

Saman yst�vyyden ja kanssak�rsiv�isyyden, jonka ajatuksessansa luonnolta

nautitsivat, osottivat sille takaisin. Niin seki, joka er��sti ei tieten,
minne m�tt�isi moninaiset huolensa, viimein k�skee korpin niit�
poiskantamaan, lampihin hukuttamaan, kuitenki varomalla, ettei veisi
kalallisihin vesihin, sill�:

Kalat kaikki huolestuisi,

Ahvenet alas menisi,
Suuret hauit halkiaisi,
S�ren lillit liukeneisi,
Saisi siikaset surua,
Kaikki mustuisi mujehet,
H�nen hoikan huolistansa,
Murehista mustan linnun.--

Mutta muita muistellessa elk�me unohtako k�ke�!--Yli muiden lintujen ja

muiden hengellisten eli henget�nten olentojen oli k�ki Suomalaisille
rakas ja arvossa pidetty--saman arvon viel� t�n� p�iv�n�ki nautitseva.
Oliko t�m� tapahtuva lyhyest� ajastansa vuoden kauniimmilla p�ivill�,
taikka yksi��nisest�, erin�isi� huokauksia kuvaelevasta kukunnastansa,
taikka seuravajaisesta el�m�st�ns�, johon Suomen kansa paremmin kun mihen
muuhun taisi omanki el�m�ns� verrata?--Arveloamme my�ten v�h�n
itsekustaki syyst�. T�m�n erityisen arvonsa t�hden k�ke� lauluissa usein
muistellaan ja mainitaan kauniimmilla nimityksill�: kultainen, hopiainen,
kultakielellinen, kultalintu, hopialintu, hopiarinta, tinarinta,
hietarinta, papurinta, Saksan mansikka, Wiron puola j. n. e.--V�h�onniset
huolissansa toivottelevat h�nen kanssak�rsiv�isyydest� kovemmin kukkuvan,
tyt�t milloin kultia ja hopehia ynn� muita koristusaineita suustansa
kukahtelevan, milloin ilmoittavan ajan, kuna naitaisivat. Emoton orpo
valittaa, ei en�� k�est�k��n iloa itsell�ns� emonsa kuoltua olevan, jos
kuinka kuuntelisi ja k��ntelisihen.--K�en kukunnastapa W�in�m�inenki
naulat uuteen kanteleensa kuvasi, ja mink� osan k�ki ihmisten asioissa
luultiin ottavan, osotetaan ehk� sill�ki, kun runossa asetetaan
yksin�isill� sanoillansa koivun latvassa Joukahaisen sisaren hukuntaa
suremaan.--Mainitusta kaikenlaisille el�ville ja muille olennoille
ajatellusta ihmistapaisesta mielest� ja kielest� tulee viel� seki, ett�
usein annetaan lintujen ja muiden el�vien eli henget�nten olentojen
pitki� kanssapuheita v�lill�ns� pit��. Sill� tavalla istuvat linnut
oikeutta, kissat ja hiiret, revot ja j�nikset, koivun ja tuomen tytt�ret
tarinoivat kaikenlaisia kesken�ns� eli ihmisten kanssa. Moni ehk� katsoo
aineita ja asioita, joiden kanssa n�ill� lauluilla on tekemist�,
alahaisiksi, v�h�arvoisiksi, laulun ansatsemattomiksi. Mutta niiiikun
ainaki kansanrunoissa tapahtuu, on my�s n�iss� laulaja tutut,
jokap�iv�iset aineet valinnut, ei niit� pilvist� eli muista korkeuksista
tavotellut--taikka toisin sanoen: tutut, jokap�iv�iset aineet ja
mielenvaikutukset ovat laulajan laulamaan pakottaneet ja laulut siit�
syntyneet.--Kansan runoelmissa mieli harvoin lentelee ylen korkialta
pilvist� eli muualta semmoisia lauluaineita tapailemaan, joilla vaan
pilviss�, ilmassa ja tuulessa onki kotimaansa, ja perustuksensa laulajan
omassa mieless�, silloin tavallisesti olevaki paremmin tuttu pilvien,
ilman ja tuulen kanssa, kun t�m�n varsinaisen el�m�n. Se, joka
halajaa runoelmia semmoisista yl�h�isist� aineista, niit� elk��n koskaan
etsik� kansantekoisissa! Niit� l�yt��n semmoisten korkiaoppisten
teelmiss� ja laitelmissa, jotka vierahia t�lle jokap�iv�iselle,
alahaiselle el�m�lle, taikka sit� halpana pit�v�iset, sihen siit� syyst�
eiv�t puutukaan, vaan mielens� lentimill� kohoten p��tyv�t viimein
kunneki omissa luuloissansa l�ytyvihin parempihin maailmoihin. He ovat
liikaviisaita, joillen ei kelpaa t�m� nykyinen Jumalan luoma maailma; sen
pit�is heid�n mielens� mukaan olla per�ti toisenlaisen ja semmoiseksi
kuvailevatki.--Mutta se, joka paremman maailman puutteessa ajaksi edes
tyytyy t�h�n oltavaansa elett�v��ns�, joka my�s halajaa n�hd�, tuta ja
tiet��, milliseksi Suomen kansa sit� arvaa, eli t�t� ennen on arvannut,
millaiset heid�n mietteens�, toivonsa ja yrityksens� siin� ovat,--sill�
on n�iden laulujen, ehk� alahaisissaki, v�h�arvoisissa aineissa kylliksi
miettimist� ja oppimista.--Muuten on muistettava, ettei mink��n laulun
somuus ja kauneus synny aineesta, vaan aineen k�ytt�m�st� tahi mielen
vapaasta liikunnosta aineita kuvatessansa. Alahaisista aineista ei siis
seuraa, ett� lauluki olisi alahainen, eik� yl�h�isist� toisella puolella
laulun yl�h�isyys; nimi ei pahenna miest�, jos ei mies nime�.

Itse kirjoitustapaki eli kuvausmuoto n�iss� ei lentele niin korkialle,

kun muutamien muiden, esimerkiksi it�isten kansain runoelmissa. V�list�
kyll� v�h�n sihenki laatuun, mutta ei tavallisesti. Se on jo mainittu
lapsellinen luonnon yst�vyys ja tuttavuus, joka enimm�sti
kirjoitustavanki muodostaa. Enempi kun ylisuuntaisuutta rakastetaan
vertauksiin ja sanalaskuihin puettua muotoa. Usein tulee niiden kautta
lyhyt kirjoitus osottamaan laajoja ajatuksia, joista vaan joku osa on
oikein ilmoitettu ja enempi puoli eli muulla, kun jolla kulla sanalla,
vertauksella eli sanalaskulla viitoittu. Ainoastaan tottuneet semmoisissa
tiloissa n�kev�t ja keksiv�t laulajan oikian mielenjuoksun. Usein
sanotaan my�s jotain per�ti toista, kun mieless� makaa, vaan sill�
tavalla, ett� silloinki tottunut helposti arvaa oikian mielen. Monessa
laulussa on mieli ilman n�ht�v�t� johdatusta toisiin aineisiin kulkeva,
joilla ei n�ytt�isi paljo yhteytt� ennenlausuttuin kanssa olevan. Mutta
tarkemmin tutkiessa l�yt��n silloinki usein joku porras niiden v�lill�.
Ja jos ei aina l�ytt�isik��n, niin muistakame, ett� se ilmanki
ajatellessa on mielen luonnollinen laatu, usein yht�kki� kaikkinaisiin
aineisiin joutuvan, joista, jos kysyt j�lest�, kuinka tulin sit�ki
ajattelemaan, et itsek��n aina taida selv�� saada. Kuinka monta tuhatta
ajatusta sill� tavalla eik� v�h�nki ajan sis�ss� toisinaan ajellehda
itsekunki p��ss�? Kuka voi niiden kaikkien juonnon ja toisen toisesta
siitetyn yhteyden selvitt��?--T�ss�ki kohdassa on siis laulaja yhteist�
mielen luontoa seuraava ja sanoilla kuvaava ajatuksensa ilman
varovaisuutta ja pelkoa, niinkun ne itse ty�ss� ilmoitaksen. Suomen
laulun suloisuudesta emme nyt huolikaan omaa lausettamme ilmoittaa, koska
n�it� korjaellessamme vaan olisimma tainneet liiaksi niihin rakastua, ja
lauseemme, jos ei ollaki, kuitenki n�ytt�� yksipuoliselle. Se joka
enemmin halajaa erityisten mietteit� siit� asiasta lukea, kun itsist�
lauluista kokea, lukekoon entisen, kaikista kuulusimman kotimaamme
professorin, H. G. Porthaanin eritt�in Suomen runotaidosta laitettua
kirjaa [4], jossa l�pens� ylist�� Suomen laulun kauneutta ja suloisuutta.
Samalla tavalla ylisti sit� aikoinansa pispa Danieli Juslenius, lausuen:
"Suomen laulun kauneutta ja vaikuttavaista, syd�men liikuttavaista
luontoa emme taida lyhyell� kertomisella osoittaa, ja jos viel�
taitaisimmaki, niin ei kukaan uskoisi kertomustamme todeksi, joka itse ei
ole saman laulun sis�llisimm�n luonnon kanssa tutuksi tullut. Se oikein
tulvehtii niin lausettensa kun ajatusten somuudelta, ja ilman niit� runoa
ei arvata miksik��n" [5].--Saksalainen tohtori H. R. von Schr�ter, joka
kolmattakymment� vuotta sitte k��nti ja pr�ntt�ytti saksaksi muutamia
Suomen runoja ja lauluja,--nimitt�� runostoamme ihmetelt�v�ksi
laulul�hteeksi ja luulee sen kyll� itsest�ns� yst�vi� luoksensa vet�v�n,
ettei tarvitse ja kaipaa h�nen erityist� ylistyst�ns� [6].--Kuitenki oli
niin Porthaanilla, kun Jusleniuksella, Schr�terill� ja muilla, jotka
senlaisilla lauseilla runostoamme ylist�v�t, vaan joku pieni osa siit�
tuttu, eik� sek��n kauniin ja paras osa.

Ulkopuollista todistusta ei siis kaipaakaan laulumme somuudestansa,

emmek� juuri pelk�� sen sis�puollistakaan kaipaavan, jos ken sit�
kysyisi. Mutta jos tapaisi lukija toisinaan semmoisiaki paikkoja, joilla
ei n�ytt�isi kyllin suloa, somuutta ja kauneutta olevan, niin ensiksi
muistakoon, ettei olekaan yhden kaunis kaikkein kaunis, ja toiseksi
elk��n unohtako, mit� itse lauluin tekij�t asiasta arvelevat, sanoen:

Elk�te hyv�t imeiset

Tuota ouoksi otelko,
Jos mie lapsi liioin laulan,
Pieni pilpatan pahasti;
En ole opissa ollut,
Seisonut sepon pajassa--
Olen oppinut kotona,
Oman aitan orren alla,
Oman �itin v�rttin�ill�,
Veikon vestoslastusilla.

Vaan jos joku kysyisi, mint�hden semmoisina, opistaan ja taidostaan eli

muusta mahdistaan, ep�ilevin�, rupeavatkaan laulamaan, niin vastaavat
viel�ki laulajamme:

Emp' ois outo ollenkana,

Saattamaton saanutkana,
Ruvennut runon tekohon,
Vaan tuli iso ik�v�--
Se minun pani pakolla,
Sep� ty�nti ty�nt�m�ll�.

Saman sanoivat jo vanhuudestaki, taikka:

Kyll� huoli virtt� tuopi,

Mure virtt� muistuttavi,
Kaiho kantavi sanoja,
Mielalaset arveloita.------

Laulan hoikka huolissani,

Ik�viss�ni ilotsen,
Panen pakko p�iviss�ni,
Jott' on iltani kuluisi,
Aamuni alimenisi,
Huopeneisi huomeneni.--

Ja sanotaanpa sanalaskunki tavoin: luotu on lintu lent�m�h�n, huolellinen

laulamahan.--Ei siis pit�isi kenenk��n oudostuman sit�, jos toisinaan
saatostansaki ep�ilevin� antautuvat laulamaan, kovalta ik�v�lt�,
raskailta huolilta eli viel� muiltaki syilt� pakotettuna.--Pelj�tt�v�sti
on my�s monen laulun kanssa aikain muuttuessa tainnut k�yd�, kun tyt�n
kanssa, joka vanhemmilla p�ivill� itsest�ns� muistutteli, sanoen:

Oli mulla muoto muiden,

Oli muoto muien rinnan,
Kun ma notkuin nuorempana,
Hersyin hein�n karvallisna.--
Olin ennen, kun olinki,
Olin armas aikoinani,
 Kaunis kasvinp�ivin�ni;
Olin kun omenakukka,
Tahi tuores tuomenkukka,
Tahi mansikka m�ell�,
Puola polttokankahalla.

Jo kyll� kahdestiki t�t� ennen olemma maininneet, miss� n�it� lauluja

t�t� nyky� enimm�sti tavataan. Jos Karjala my�s on heid�n varsinainen ja
ainoa syntym�maansa eli vaan j�lkim�inen piilopaikkansa, siit� v�list�
olemma havanneet kahta'alle ajateltavan. Amerikan villit kansat
pakenevat tuo tuostaki Euroopalaisten edest� synkempiin er�maihinsa ja
n�m�t luonnon synnytt�m�t ja kasvattamat laulut lienev�t samalla tavalla
ulkoa maahan tulleen sivistymisen jaloista aina edemm� ja edemm�
vet�yneet, sill� lailla nyt ainoastaan Karjalassa l�ytyen.--
Talonpoikaiset lapset j�tt�v�t ilonsa ja lopettavat leikkins� lattialla,
ujostellen loukkoihin rient�en, kun herrasv�ke� tulee tupaan; niin
arvelisimma my�s n�iden eli muiden samanlaatuisten lauluin yli koko
Suomen muinaan leikkins� ly�neen, vaan sitte jo sanotusta syyst�
nykyiseen piilopaikkaan v�istyneen, entisest� olostansa muilla paikoilla
ei paljo muuta, kun j�lki� ylehens� k�yviss� sanalaskuissa j�tt�en.
Karjalassa ovat toki siksi viel� s�ilyneet, ett�, vaikka kyll� vanhat
ihmiset valittavat niiden lapsuutensa armahien ylenkatseesta, niit�
kuitenki viel� kaikilla ijill� ja kaikissa tiloissa laulellaan. Lapsilla
on erityiset laulunsa, nuorilla naimattomilla erityiset, naineilla
erityiset ja erityiset ik�kuluilla vanhoillaki, paitsi mit� siit�
laadusta on, ett� lauletaan yhteisesti usiammilta eli kaikiltaki. Samate
on lauluja eritt�in pojilla, eritt�in tyt�ill�, eritt�in miehill�,
eritt�in naisilla, eritt�in ukoilla, eritt�in akoilla. Yksipuolisuutta
pelj�tess�mme emme taida yht� lajia n�ist� toistansa paremmaksi kiitt��.
Jokaisella lajilla on omat sulonsa ja kauneutensa, niin esimerkiksi
lastenki lauluilla, joita luetaan ensim�isen kirjan lopulla. Moni
taitaisi niit� kehnommaksi arvata, kun mit� pr�nttiin toimitettaisi,
mutta kuitenki ovat ne lapsilla niin rakkaat ja kauniit mielest�ns�,
etteiv�t paljo muita lauluina pid�k��n, kun semmoisia heid�n
mielens� ja �lyns� mukaan juoksevia. Se on itseens� h�mmentynyt viisaus,
joka lapsille muuta taritseekaan, kun mink� �lyt� voivat, taikka joka
katsoo sit� vesalle sopimattomaksi, ett� tuulen mukaa heiluu sinne t�nne,
eik� asu kun t�ysi puu j�ykk�n�, kankiana. Lapsilla on omat mielens�,
omat halunsa, omat ty�ns�,taitonsa ja laulunsaki, ja sen mukaan pit��
kaikkia heihin koskevia arvattaman.--Mainitut lasten laulut ovat kun
ensim�inen luokka Suomen laulukoulussa. Semmoisia ovat kaikki parahimmat
runoniekat lapsuudessansa laulaneet, juuri niist� laulun luontoon
tottuneet ja mieltyneet. Muu laulukoulu sitte on itsekullaki ollut
niinkun siit� er�s laulaja kertoo, sanoen [7]:

Omat on virret oppimani,

Omat saamani sanaset,
Tiepuolista tempomani,
Risukoista riipomani,
Kanarvoista katkomani,
Vesoista vetelem�ni,
Kun olin pienn� paimenessa,
Lassa lammasten keralla,
Metisill� m�tt�hill�,
Kultaisilla kunnahilla.--
Tuuli toi sata sanoa,
Tuhat ilma tuuvitteli,
Virret aaltoina ajeli,
 Lausehet veten� vieri.

Muuta erityist� laulukoulua Suomalaisilla ei kyll� ollutkaan. Sill�

vaikka laulukouluistaki Suomen runoissa ja lauluissa toisinaan
muistellaan, niin niill� arvattavasti ei ymm�rret� muuta, kun mik�
viel�ki maassa on tavallinen, ett� toinen opettaa toiselle laulun
ulkomuistilta laulettavaksi. Sill� tavalla ymm�rrett�v� lienee kyll� seki
toisessa kirjassa pr�nt�tt�v� laulu, jossa tytt� kertoo pienemp�n�
er��lle akalle muutamia lankakeri� ja r�tsin�n eli paidan laulun
opetuspalkasta antaneensa, vaan jota tuhmuutta suuremmaksi tultuansa
katuu, kun ilmanki akkojen opetuksitta havatsi huoltensa kyllin virtt�
jatkavan, niill� samoilla sanoillansa sit� oikiata, joka paikassa
tilallista Suomen laulukoulua osottava, josta jo ehki kylliksi olemma
edellisiss� lehtil�iss� maininneet.

Suomen laulun i�st� eli vanhuudesta emme taida muuta sanoa, kun ett� sen
juuret katoaa menneisiin ylimuistoisiin aikoihin, latva n�ihin nykyisiin
aikoihin koskeva. Niin n�ist�ki t�ss� kokouksessa l�ytyvist� monella
kyll� on suuriki ik�, ehk� vuosituhansia selj�ss�, vaan toiset taas eiv�t
ole kovin vanhoja. Vangittu pannu [8] esimerkiksi ei voi olla vanhempi
yhteist� viinakieltoaikaa kuningas Ky�st� III:nnen hallitessa. Koiteren
j�rven rannalla eli pari vuotta sitte ja taitaa viel�ki el�� vanha
80:vuotinen akka, Mateli Kuivalatar, joka muutamista muilta ker�tyist�
tytt�in lauluista, kun niit� h�nen kuullaksensa luimma, sanoi: "no
viel�k� nyt sit�ki maassa muistellaan ja ken sit� teille lauloi?--Min�
sen ennen nuorra tytt�n� ollen tein."--Akan ilman syyt� entisest�
lauluteostansa kehuneen emme uskokaan, sill� siin�ki i�ss� oli viel� hyv�
laulaja ja toiseksi niit� tekem�ksens� sanotuita tytt�in lauluja ei juuri
laulettukaan Ilomantsia ja Lieksan rajakyli� ulompana. Ainaki lauluin
ik�� tutkiessa luulisimma jonkun osviitan niiden nykyisest� olopaikasta
saatavan. Mit� laajemmalta usiammissa eripaikoissa kutaki laulua
lauletaan, sit� vanhemmaksi luulisimma, ja enimmiten lauletaan niit�
laajemmalla, joilla on enempi toisinnoita. T�m� on ylehens� sanottu, ei
sill� mielell�, ett� se sopisi joka ainoaan erityiseen lauluun niin
yhdess� kun toisessaki kohdassa.

Ett� Suomen laulutaito on kansan omituinen siitt�m�, synnytt�m� ja

kasvattama, ei ulkoa peritty, sen jo osottaa Suomen laulun omituinen
muotoki ja kaikki erityinen laatunsa toisista rinnalla kasvavista
sisaristansa, Ruotsin ja Ven�j�n lauluista. Ruotsilla ei ole paljo
t�mm�isi� mielen suoria ja selvi� osotuksia lauluissansa, vaan kun
jostain laulavat, pukevat asian kertomatapaan, taikka tarinoivat jostain
toisesta, johon ajatuksessa itsi�ns� vertailevat. Heid�n laulunsa
paraasta p��st� ovat sit� laatua, kun virsilaulut t�m�n kokouksen
kolmannessa kirjassa, ehk� kyll� niidenki luonnosta paljo eroavaiset.
Enimm�t Ruotsin kansanlauluista ei olekaan perijuurin kansan tekoisia,
vaan ylh�isemm�n osan kansasta, Ruotsin muinaisen herrasv�en laatimia.
Kansa sitte tavoissansa, siisteydess�ns� ja muussa el�m�ss� herrasv�en
tavottava pakkausi tilalle, herrasv�ki siirtyi edemm� ja j�tti tahallaan
eli unohduksesta laulut j�lkeens�, jotka kansa omisti, korjasi ja
s�ilytti--siit� niit� nyt kansanlauluiksi nimitet��n, semmoisia enin osa
ei alkuansa ollen. Omituisia, alkuper�isi� kansanlauluja Ruotsilla meid�n
tiedosta on ylen v�h�, neki harvoin mink��n veroisia. Ven�j�n laulu, ehk�
v�h� enemmin Suomen laulun sukulainen, kuitenki paljo erotaksen siit�,
niin ett�, kun jo sanoimma, Suomen laulua ei taita muuhun kun itseens�
verrata, juuri t�m� itseisyytens� sen vanhaa ik��ki todistava.
Viron laulujen yhteydest� Suomen laulujen kanssa olisi enemmin
kirjoittamista, kun mihin t�ss� esipuheessa aikauisimma. Ne alkuansa
eiv�t olleetkaan erotettuja v�lill��n, vaan yksi� lauluja, sitte kansan
erotessa laulujenki toisistaan vieroten. T�m�n eron j�lkeen n�ytt��
Suomen laulu, niinkun itse kieliki, paljo paremmin alkuluonnossansa
pysyneen, muuten on se my�s kaikella tavalla taitavampi ja runsaampi
Viron laulua.--Muiden kaukaisempain kansain laulujen verralla viel�
v�hemmin rupeamma Suomen laulua tutkimaan, ehk� kyll� seki ei
taitaisi sopimaton olla. Sen siasta panemma t�h�n n�ytteeksi er�it�
muukalaiskansain lauluja, joille kuitenki sit� ennen olemma kokeneet
suomalaisen puvun antaa.

Seuraavalla tavalla sanotaan Lappalaisen matkalla armahansa luoksi

laulaneen [9].

Paista p�iv�, armas p�iv�,

Paista p��lle Orra lammin,
Ett� kultani n�kisin
Orra lammin laitehella.

Ei niin m�nty� m�ell�,

Eik� kuusta kukkulalla,
Jonk' en latvahan kapuisi,
Kun vaan kultani n�kisin.

Oksat poies otteleisin,

Joka lehv�n leikkoaisin--
Oksat kaikki kaunihitki,
Kaikki lehv�ns� levi�t.

Oisko linnun lentoneuot,

Kohottimet kotkalinnun,
Lenteleisin, liiteleisin
Orra lammin laitehelle.

Vaan mit� miehell� minulla,

Kuta kurjanp�iv�isell�!
Ei ole siipe� variksen,
Jolla luoksesi tulisin.

Jo olet viikon vuottanunna,

Kaiken kaunoisen ik�si,
Sinisill� silmill�si,
Metisell� mielell�si.

Vaan viel� sinun tapoan,

Viel� istun vieress�si,
Vaikka minneki menisit,
Kunneki kulekseleisit.

Kova on kahle, rautakahle,

Luja k�ysi, liinak�ysi,
Rakkaus sit�i kovempi,
Lujempi siet sy�nten.

Eskimaalainen (Amerikan kylm�ss�, pohjaisessa maan��ress�) ilmottaa

surunsa yst�v�ns� kuolemasta t�h�n laatuun.

Voi minua mies poloista,

Kun nyt n�en istumesi
 Tyhj�n� tuvassa t�ss�,
Asuntosi autiana.

Pois on mennyt yst�v�ni

Pimi�h�n maanpovehen,
Muuttanut Manalan maille,
K�ynyt Kalman kartanohon.

Jota ennen iltasilla

Vuotin iltani iloksi,
K�vin vastahan kujilla,
Koska kuulin kulkevaksi.

Tullut ei tyhj�n� kotihin,

Tuli t�yell� venolla--
Veen. koiria venossa,
Lintusia liiatenki.

Joista �iti joutusasti,

Keitti liemen kerki�sti;
Ruoan runsahan rakenti,
Laitti muille ja minulle.

Kun n�ki lahella laivan,

Punamaston purjehtivan,
Oli luona ensimm�isn�,
Laivan laialla l�hinn�.

Veen koiransa komiat

Kanto kauppiaan k�tehen,
Toi parahat liinapaiat,
Nuolet rautaiset nopiat.

Vaan miss' on nyt yst�v�ni!

Voi kun muistuu mieleheni,
Suru s�rkevi sy�men,
Huoli rinnan raatelevi.

Voi jos vierisi veteni,

Tahi itku irtautuisi,
Niinkun muilta muutamilta;
Ehk� huoli huopeneisi.

Tahi jos kuolisin min�ki,

Kaatuisin katala raukka;--
Vaan kuka kantaisi surua
Vaimostani, lapsistani?--

Niin mahan majoilla n�ill�

Viel� viipy� v�h�isen,
Vaikk' on mennyt mielest�ni,
Ilo poikennut i�ksi.

Lithovilaisen morsiamen laulu syntym�kodistansa eroava, �itins�

j�tt�v�.

Enk� jo sanonut �iti,

Sanonut saoinki kerroin:
 Hanki t�nne tytt� toinen
Kutojaksi, ketr��j�ksi;
Jo olen kyllin ketr�ellyt,
Kyllin kankaita kuellut,
Kyllin pessyt p�yti�si,
Kyllin laassut lattioita,
Kyllin kuullut �iti�ni,
En kyllin anoppiani,
Kyllin heini� haraillut,
Kyllin laitellut lapoja,
Kyllin kukkia ker�illyt,
Seppeleiksi selvitellyt.--
Nyt ne ei kukat koriat
Kauan p��ss�ni kahaja,
Ei siniset silkkinauhat
Paista p�iv�npaistehessa,
Eik� suortuvat soriat
Tuiski tuulessa isosti;
Kun tulen kotihin toiste,
K�yn lakissa, en kukissa.
Sitte lakkini lavia
Viel� tuiski tuulessaki,
Kaulahuivini koria
Kumottavi kuutamella;
Vaan ne sormukset soriat
Vakassa valittelevat,
Silkkinauhani siniset
Itkev�t ik�ns� kaiken.

Sikelialaisen ylistyslaulu kultasestansa.

Minne, minne mehil�inen,

Kunne kulkusi varainen?--
Tuskin viel� tuntureilla
Aamurusko alkehessa.

Kukat kultaiset, koriat,

Kaikki viel� kaunihisti
Lepe�v�t lemmess�ns�,
Utuisilla uutimilla.

Kaste kanssa kaikinpuolin

Viel� vilkkuvi kukilla;
Etk� sure sulkiasi
Tulemasta turmiolle?--

Et s� sure sulkiasi,
Yh� lenn�t l�yhyttelet;
Sano nyt matkasi minulle,
Kunne kuitenki yritit?

Menik� mieless� sinulla?--

Jos ei muuta, jo sanonki,
Mist� saat mitatta mett�
Elinkautesi ime�.

Etk� tullut tuntemahan,

N�kem�h�n neioistani?--
 Sill' on huulilla hunaja,
Sill� suu sulinta mett�.

Lenn� sinne lintuseni,

Kule sinne kultaseni;
Sielt� saat simoa kyllin,
Sielt� m��r�tt� mesi�.

Kreikalaisen tyt�n lauluja kultaansa ik�v�idess�.

En taia, �iti kulta,

Ma kangasta kutoa;
Mull' ompi outo vaiva
Sy�nalassa aina--
Tuo kehno Kirki rukka
Povea polttelevi.

Kuu kulki matkoihinsa,

Samoite seitsent�hti,
Jo yli puol'y�n aika,
Ja min� raukka valvon
Yh�ti yksin�ni.

Kaikki antoi armas aika,

Antoi kes�n, antoi talven,
Antoi joulun, antoi kekrin,
Antoi riistoa, eloa,
Yst�vi� ja iloa,
Antoi pojan �itilleni;
Vaan mit� minulle antoi?--
Ei mit�p� milloinkana.

T�h�n nykyiseen Suomen laulujen ja virsien kokoukseen olemma kokeneet

saada kaikki meill� tutut Suomen kansan vanhat eli vanhantapaiset laulut
ja virret, niinkun Kalevalaan erottelimma kaikki kertomarunot sit�
laatua. N�in on Suomen kansan vanhoista runoelmista kaksi osaa tullut
s�ilytetyksi; loihturunoista tulisi pian kolmas, jos, kuni toivomma,
saataisiin pr�ntinalaiseen korjuun edes neki niist�, jotka jo ovat
koottuna, joka ty� ei kyll� olekaan huokeimmia toimittaa, jos mielit��n
saada kaikki suunnallensa erotetuksi ja siivotuksi. N�idenki laulujen ja
virsien erottaminen itseksens� ei aina ole ollut niin kevi�, ettei
toisinaan olisi kylliksiki ty�t� jatkaunut. Virsirunot v�list�
ylikarkaavat loihturunoihin, samoite laulutki, esimerkiksi toisessa
kirjassa pr�nt�tt�v�t mets�- ja sotalaulut, jonka t�hden niist� enimm�n,
loihtusekaisemman osan olemmaki t�st� kokouksesta loihturunoin sekaan
otettavaksi lyk�nneet. Toisella puolen yhtyv�t laulut nykyisempiin
lauluihin ja siin�ki on raja usein tahtonut tulla sekavaksi. Mutta kuki
tekee ja laatii ty�n ymm�rryst�ns� my�ten parahiten ja niin olemma meki
tehneet, emmek� pane tuota sikseenk��n mielellemme, jos toisinaan olisi
laulumaata joku osa muualle j��nyt, toisinaan raja tullut ylik�ydyksi.--
Se nyt oli vastuksena koko t�m�n kokouksen Suomen runostosta
erottamisessa; sama sekavuus on tahtonut sen eri osiihinsa laskemisessa
haitaksi tulla. Niin esimerkiksi t�m�n ensim�isen kirjan lauluista ovat
paimen- ja lasten laulut liketysten toinen toistansa, ja toisessa
kirjassa l�ytyvist� neitojen lauluista olisi muutamia taittu
paimenlauluiksi eli naisten yhteisiksi lauluiksi toisilta lukea ja
samoite joita kuita poikien lauluista arvata miesten yhteisiksi eli
urosten lauluiksi, taikka vastahakaan. Niin kolmannenki kirjan
virsilaulujen kanssa. Moni taruvirsi taitaisi toisilta arvattaa
historialliseksi, moni muinaisuskoinen pidett�� taruvirten� eli
vastahakaan. Niin usein muunki erottamisen ja rajoittamisen kanssa.

Jo toistakymment� vuotta olemma n�it� ker�illeet eritt�inki kes�isaikoina

1828, 1831, 1832, ja vuosina 1836, 1837 olimma toista vuotta kerrassaan,
Suomen Kirjallisuuden Seuran toimella ja kostannuksella, niin n�it� kun
muitaki ker�yksi� varten Ven�j�n ja Suomen Karjalassa ynn� Lapissaki
liikkeell�. Sitte silt� matkalta kotiuttua olemma pian heitt�m�tt�m�ll�
ty�ll� n�it� yksi� lauluja ja virsi� pr�ntin alle korjaelleet,
sovitelleet ja suunnitelleet, enimm�n osan sill� ajalla v�hint�ki nelj�
kertaa uudestaan puhtaaksi kirjoitelleet, vaikkemme sittek��n mielemme
mukaan ole kaikkia paikkoja oikein suunnallensa saaneet. Vaan t�m�n
mainimma sill� mielell� ja toivolla, ettei puuttuvaisuutta pantaisi
huolettomuuden syyksi, vaan ennemmin muun saamattomuuden. Mainittuun niin
usiasti uudistettuun puhtaaksi kirjoittamiseen on, paitsi muuta, seki
syyn� ollut, ett�, kun ty�mme alla aina tulimma vaillinaisia paikkoja
yhdess� eli toisessa kohtaa havatsemaan, syksyill� 1838 ja 1839 niiden
t�hden uudelleen l�ksimm� Karjalaan, josta my�s kummallaki kertaa saimma
paljo lis�yksi� ja toisinnoita ennen koottuihin. Toisinnoita tosin onki
haitaksi asti paikka paikoin kasvanut, vaikka kyll� olemma kokeneet
kaikki joutavat, mielest�mme mit�tt�m�t, kerrassaan pois heitt��. Niin
muiden seassa esimerkiksi semmoiset puhetlaatutoisinnot, kun lenti,
lensi; l�hti, l�ksi; saattoi, saatto, saatti; kaatoi, kaato, kaali,
kansi; olen. oon, oun; olemma, oomma, oumma, olemme, oomme, oumme; mene,
m�ne, mee, m��; pane, paa; min�, mie, ma, m�; sin�, sie, sa, s�; h�n,
h��n; me, my�; te, ty�; he, hy�; tuo, toi, taa; iso, is�, taatto, taatta;
emo, em�, �iti, maammo, mamma; sisar, sisko, sikko, siukku; veli, velji,
veljyt, velo, veio, veikko; mini�, minj�, minn�, minna; v�rttin�,
v�rtt�n�; lassa, lasna; kulkiessa, kulkeissa; sanonut, sanonu, sanonna j.
n. e., joita eritt�in merkitsem��n vaan ylen harvoin lienemm� hairauneet.
Joka semmoisista muista poisj�tetyist� toisinnoista tahtoisi tiedon,
kyll� saapi sen k�sikirjoituksistamme, jotka aiomma �sken mainitulle S.
K. Seuralle j�tt��. Toinen huolettavampi asia on ettemme aina ole
tainneet osata toisintojen seasta sominta ja parasta iise lauluun valita,
vaan sen siaan ottaneet jotain kehnompata, v�hemmin sopivata. Mutta mik�
miss�ki olisi somin, sit� ei aina k�sit� ajattelemallakaan ja
miettim�ll�; v�list� sattuu, v�list� taas pit�� monenki paikan j��d�
v�hemmin valmiinn�k�iseksi. Jos joskus n�ist� lauluista tulisi toinen
uusi laitos pr�nt�tt�v�ksi, niin pankoot ja sovitelkoot silloin toiset
paremmin, ik�skun ne, jotka joita kuita n�ist� ehk� ottavat ulkokielille
k��nt��ksens�, ennen ty�h�n ruvettuansa mahtavat silm�ill� toisinnoitaki
ja valita, mik� niiss� saattaisi paremmin sanottu olla, kun itse
p��luvussa. Jo n�iden maineena olevien toisintojen paljous mahtaa
vapauttaa meit� siit� luulosta, ett� olisimma n�it� lauluja omilla
laitoksillamme lis�nneet eli muilla vierailla sanoilla parsielleet.
Emmek� siit� nyt virkaisi mit�n�, jos ei ainaki, jotka kansanlauluja ovat
korjaelleet, olisi tulleet saman luulon alaiseksi. Ne, jotka ovat
tottuneet erottamaan kansanlauluin oman somuuden ja luontaisuuden, my�s
kyll� helposti erottaisivat, jos niihin mit� olisi ulkoa lis�tty. Ei
yksik��n kukka ole arempi vierasta koskemista suhteen, kun kansanlaulut.
Joku ainoa vieras sana, jolla luultaisi parannettavan, usein pilaisi koko
laulun somuuden. Sen tietess� olemmaki aina varoneet, niihin mit��n
lis�ksi panna, ja vaan aikaharvoin jonkun poisj��neen sanan vaillinaiseen
paikkaan panneet, senki useimmiten muistossa s�ilyneist� kuulluista--
sill� paljo olemma ainoastaan kuulleet laulettavan, eritt�inki
vesimatkoilla ja muissa tiloissa, joissa kirjoitus ei syntynyt.
N�ist� lauluista ei ole juuri yht��n, jota emme olisi kansassa tavanneet,
vaikkaonki joita kuita ennen pr�nt�ttyn� t�ydellisemmiss� eli
vaillinaisemmissa tapailemissa [10]. Kun ne nyt kaikki olemma t�h�n
yhteen liitt�neet, niin toivommaki t�m�n laulukokouksen siin� kohdassa
t�ydelliseksi, ettei tarvitse muualta pr�nt�tyit� lauluja hakea, joita
t�ss� ei l�ytyisi. Ei ennen pr�nt�tyit� kyll� usein tavata entisess�
muodossaan, vaan v�list� toisinnoissa, v�list� usiampaan erilauluun
erinneen�, joka tulee siit�, ett� kun kehnommilta laulajoilta ennen
lienee erilauluihin kuuluvia asioita ja sanoja yhteen laulettu, niin
saivat sek� meilt� ett� muilta sill�tavoin sekavasti pr�nt�tyiksiki, vaan
ovat nyt tulleet paikoillensa asetetuiksi ja j�rjestetyiksi sit� my�ten,
kun paremmat laulajat niit� lauloivat eli muuten olemma �lynneet. T�m�ki
j�rjest�minen on usein kyll� hankalata ty�t� ollut. Eri laulajat yhden
laulun melkein aina laulavat usiampaan enemmin eli v�hemmin toisistaan
eri�v��n tapaan. Mik� muistaa sen t�ydellisemm�sti, kuka
vaillinaisemmasti, kuka vaan muutamia sanoja ja er�it� paikkoja
tavotteleva, muistonsa kehnoutta poisj��vist� syyttelev�. Eik� sek��n
olisi niin suurena haittana, vaan kun viel� sen ohessa useinki laulellaan
niin sekavasti, ett� yksi� sanoja ja paikkoja milloin vedet��n yhteen,
konsa toiseen lauluun, niin viiteen, kuuteenki toisinansa; taikka kun
yksi� lauluja lauletaan niin eritapaisesti, ett� pian joka toinen v�rsy
on erinkaltainen. Semmoisia j�rjest�iss� saapi kyll� visusti mietti� ja
tarkata, kuinka kaikki saataisi parahimmaan sopuun kesken�ns�, ja ettei
tulisi johon kuhun lauluun liitetyksi, mik� alkuansa mahtoi per�ti
toiseen kuulua.

Yksi� lauseita tavataan paikkapaikoin kahdessa eli usiammassaki eri

laulussa. Niist� ei tule meit� syytt��, taikka ajatella, kun olisimma
hyv�sti voineet poisheitt�� ne ja neki sanat jostain laulusta, koska ne
jo tavattiin jossain toisessa edellisess�. Sihen meill� ei ole ollut
oikeutta. Jos yhdess� laulussa jo tavattiin sanat: n�ill� raukoilla
rajoilla, poloisilla Pohjan mailla, taikka: t�ll� inhalla i�ll�,
katovalla kannikalla, taikka: voi min� poloinen poika, voi poika polon
alainen, niin se ei est�, etteiv�t saisi toisessaki tavattaa. Semmoisia
lauseita mahtoi jo ikivanhuudesta k�yd� kun muitaki sananparsia kansassa,
jonkalaisina helposti tulivat muuttumattomina milloin mihinki lauluun
sekaumaan. Eik� ole ensink��n kansanlauluissa semmoinen asia
kummiteltava; tapahtuupa v�list� oppineittenki keskell�, ett� k�ytt�v�t
kun omiansa, mit� jo ennen on tullut muilta sanotuksi.--Erilaatu taasen
on sen asian kanssa, ett� virsilauluissa usein kerrotaan sana sanalta
edellisi�, samassa virress� olevia lauseita. Se on Suomen virsilaulun
omaisuus, ja ken sit� ei katso kaunistavaksi, toki katsokoon suattavaksi.
Olisimma kyll� voineet v�ltt��, ettei semmoisia yhdess� virress�
sattuvia, usiammasti kerrottavia lauseita olisi en�� j�lkisiss�
sioissansa pr�nt�tty. Jos vaan olisimma panneet ensim�iset sanat niist�
ja osottaneet toistenki seuraavan, niin olisi siin� tainnut olla
kylliksi. Mutta toisinki puolin miettien, ja koska niiden t�ydellinenki
kertominen ei tule kirjan suuruutta lis��m��n, kun kahdella, korkeinta
kolmella lehdell�, niin olemma katsoneet sopivammaksi, sill� tavalla
pr�tt�ytt�� t�ydellisesti, kun lauletaanki.

Usiampi n�ist� lauluista taitaisi kyll� �kkin�isempi� lukijoita varten

erityisi� selvityksi� tarvita. Niin esimerkiksi tanssi- ja h��laulut
niit� seuraavista tanssi- ja h��tavoista. Jos aikaa ja tilaisuutta
saamma, niin kyll� miksi emme saataki jossain nelj�nness� kirjassa vasta
semmoisia selvityksi� toimittaa, vaan n�ihin kolmeen olemma paljaat
laulut silt�ns� toimittaneet. Kuitenki aiomma kolmannen kirjan lopulla
kaikki oudommat sanat selvitt��. Paikkoja, joista itsekuki laulu
olisi saatu, on ty�l�s ja mahdotonki nimitt�� muulla tavalla, kun mink�
jo olemma tehneet t�m�n esipuheen IV:nnell� ja V:dennell� sivulla, koska
harvoin onki joku laulu t�ydellisesti yhdest� paikasta ja yhdelt�
laulajalta saatu, vaan usiammilta paikoilta ja usiampain laulannasta
nykyiseen muotoonsa kasvanut.

Kyll� kymmenell� ja viel�ki usiammalla, v�h� toisistaan eri�vill�

nuoteilla laulellaan n�it� lauluja eripaikoilla. Muutamat viel� sill�ki
lis�elev�t nuottitapoja, ett� ensisti joka v�rsyn toisesti kerrottua, eli
ilmanki kertomatta, panevat joita kuita erityisi� sanoja j�lkeen, taikka
kertovat viel� kolmannesti loppusanat itsest� v�rsyst�, jotta tulee
esimerkiksi seuraaviin tapoihin laulettavaksi.

Ruvetkasme, rohjetkasme,
Kauniissa joukossa,
Elk�s ��nt�mme h�vetk�,
Kauniissa joukossa,
Vaikk' on lapset laulamassa,
Kauniissa joukossa, j. n. e.

Ompa mulla kultainenki,

Ompa vainen niinki,
Sen punaisen p�iv�n alla,
Ompa vainen niinki,
Sinisukka, saapasjalka,

Ompa vainen niinki,

Verkav�sti, sarkatakki,
Ompa vainen niinki,
Palttinapaita, pumpulihuivi,
Ompa vainen niinki,
Leikkatukka, liippahattu,
Ompa vainen niinki j. n. e.

Suru tuli Suomen maalle,

Ai, ai Suomen maalle,
Suru tuli Suomen poikasille,
Ai, ai poikasille,
Itku pitk� piikasille,
Ai, ai piikasille,
Mure musta vanhemmille,
Ai, ai vanhemmille j. n. e.

Emp� uskonut olisi,

En vainen olisi,
Vaikk' oisi sata sanonut,
Vaikka sata sanonut,
Tuhat suuta tunnustanut,
Suuta tunnustanut,
Tuhat kielt� kertoellut,
Kielt� kertoellut j. n. e.

T�mm�inen v�rsyjen v�litt�minen erisanoilla juuri osottaa jotain kansassa

siinnytt� eli siki�v�t� halua, entisest� yksinkertaisesta laulunuotista
poiketa, moninaisempia saada, ja on kun joku porras entisten ja nykyisten
laulunnottien v�lill�.--Muutamilla muillaki kansoilla, esimerkiksi
Hispanialaisilla, Kreikalaisilla, Ven�l�isill�, on ulkonaisen rakentonsa
suhteen Suomenlaatuisia nelimitta runoja, joita my�s mahdetaan laulaa,
vaan joiden nuotit meill� ovat tuntemattomat, ettemme taida niit� Suomen
runonuotin rinnalla tutkia. Emmek� viel� tunne omista Suomenkaan
nuoteista, kun jonkun pienemm�n osan, koska niit� ei ole
kelt��nparemmalta soittoniekalta ker�tty. Sen vaan tunnemma ja tied�mm�,
ett� Suomessa l�ytyy kansan seassa paljo erityisi�, usein kyll�ki
kauniita, luontoa vaikuttavaisia nuotteja, joita ei toki pit�isik��n
ilman ker��m�tt� ja korjaamatta heitt��! [11]. Karjalassa, Savossa ja
Pohjanmaalla, joissa eritt�inki Karjalassa vanhoja kanteleita viel�
pidet��n ja kanteleen soittoa rakastetaan, laulellaan n�it� lauluja
toisinaan kanteleen ��nen avulla, s. t. s. laulaja laulaa ja soittaa
yhdess�. Kanteleella oli ennen vanhaan oma haltianeitsens�, jota
Kantelettareksi eli Kantelehettareksi nimitettiin. Kun h�nen huolensa
kanteleesta jo on v�hennyt, ja kohta taitaa per�ti loppua, niin
toki toivom h�nell� nykyaikoina siksi joutoa olevan, ett� ottaa n�m�t
laulutki huostaansa, liiatenki, kun jo entisess� virassansa lienee niiden
kanssa kyllinki tutuksi tullut. Sill� toivolla ja mielell� olemma t�lle
laulukokoukselle antaneet nimens� Kanteletar.

Elk��n uskoko kukaan, ett� n�m�t olisivat ne ainoat perint�j�tteet Suomen

muinaisista lauluista. Toinen mokoma on ep�ilem�tt�ki viel� poissa,
ker��m�tt�. T�mm�isi� ker�tess� kohtaaki paljo vastuksia, jotka
pitkitt�v�t ty�t� ja saattavat sen muutenki vaikiaksi. Kansa niit�
milloin pit�� ylen halpana, ettei kehtaa kirjoitusta vasten, eik� muuten
herrasv�en kuullessa laulaa, milloin taas luulee niit� jumalattomiksi ja
pelk�� tilintekoa. Eik� ollenkaan ole ihmetelt�v� t�m� viimeksi
mainittukan kansan luulo ja pelko,--ompa moni oppineemmistaki ihmisist�
ajatellut ja sanonut niin t�mm�isten, kun kaikenlaisten muiden maallisten
lauluin ja tarinain oikian kristillisen el�m�n harjoitusta maassa
estelev�n. Jos niin olisi, niin toki olisimmaki paremmin tehneet, ne
kerrassaantuleen nakata, kun pr�nttiin toimittaa, ja sit�ki paremmasti,
jos niit� emme ensink��n olisi unohduksen tielt� ker�nneet ja korjanneet.
Sill� niin jumalattomat mielest�mme emme olekaan, ett� ehdolla
hankkisimma esteit� kristilliselle el�m�lle, jolla ilmanki hankkimatta
kyll� lienee vastusta maailmassa. Sen sanomma viel� kertoen, ett� viel�
nytki, kaiken ja monivuotisen vaivam per�st�, saisivat paikalla pr�ntin
siasta lieteen lent�� n�m�t laulut ja virret, jos niist� mainitussa
kohdassa mit��n haittaa, vastusta eli muuta h�mmennyst� pelk�isimm�.
Mutta olemma kuulleet, kristillist� el�m�t� olevan usiammasta laadusta,
eik� sit� yli muiden oikiaksi kiitett�v�n, joka n�ilt� ja muilta
samanlaatuisilta aineilta taitaisi h�iritett��. Sen on usiampi viel�
niist�ki sanonut, joita nykyaikoina v�list� oikein soimataan kiivaudesta
kristillisyydess�.--Kallio ei liikahtele kovassakaan tuulessa, vaan
vaahti vedell� py�rii pienimm�nki l�yhk�n edess�. Ja joka luulee
kenenk��n mielen ja ajatukset n�ilt� pid�tett�v�n, etteiv�t p��se oikiaan
kristilliseen tuntoon her��m��n, se ennen n�it� ja meit� tuomitsematta
h�vitt�k��n maailmasta kaikki joutavat, mielett�m�t puheet, seurat,
hypyt, tanssit, soitot ja muut semmoiset--kielt�k��np� linnutki ilmassa
laulamasta, koska ne kuitenki tiett�v�sti eiv�t aina laula luojansa
ylistyst�, vaan luillansa useinki suosittelevat toisiansa--kielt�k��n
my�s maan kasvamasta muita, kun ristinkukkia, Kiesuksen k�mmek�ita ja
Maarian vuodetheini�.--Kristillisyys on iso, monihaarainen ja
monilehv�llinen, latvallansa taivaaseen ylettyv� puu. Jos linnut ei sovi
yhdelle oksalle laulamaan, niin sopivat toiselle. Mutta oksaa emme pid�
lintujen laulannasta sen pahempana. Emmek� my�s ylitse kaikista muista
katso niit� oksia kauniiksi, jotka alti nuruvat sit�, ett� puu
kasvaessansa kohotti heid�t juuripuolesta ja maapinnasta korkiammalle
ilmaan, jonka t�hden latvoillansa yh� nuokkuvat alasp�in, eiv�tk� koskaan
tyydy nykyiseen oloonsa jaosaansa, vaan tahtoisivat puun juureen
asentonsa. Kaikilla on heill� kuitenki juuresta yl�snousevavoimansa.--
Sill� mielell� emme pelk�� n�ist� sit� luultua kristillisyyden vastusta
tulevan, vaan ennemmin, paitsi muuta hy�dytyst�, monellenki jotain
kaunista, syyt�nt� ja viatonta mielenpidett�, joka toisinaan ehk� est��
sen pahempiin yrityksiin johtumasta ja sekaumasta.

Niin l�hde nyt Kanteletar matkoihisi, ei esteeksi hyville tavoille,

kristilliselle mielelle ja el�m�lle, tahi muille hyville tarkoituksille,
vaan j�lkin�ytteeksi ja osotteeksi entisen ajan el�m�st�, tavoista,
mielest� ja muusta laadusta, kun my�s joksiki tienviitaksi Suomen
tulevalle laululle ja laulajoille, ja muille yst�villesi sek�
hyv�nsuovillesi syytt�m�ksi ajanvietteeksi, jos ei huvitukseksi ja
opiksi!--Niillen, jotka moittivat sinua, sano, ettet taida olla
vanhempatasi parempi, vaan vanhempasi on aika, joka synnytti sinun, ja
itse olet sen ajan lapsi. K�yh�lt� vanhemmalta ei ole lapsen paljo
peritt�v��; ell�s sent�hden k�yhyytt�si ja talonpoikaista pukuasi
ujostelko! Nyt on aika rikkaampi moninaisilta opeilta, tiedoilta ja
taidoilta, niin siitt�k��n, synnytt�k��n ja kasvattakoon parempia
lapsiaki!--Niillen taas, jotka liiaksi mieltyv�t sinuun, ja
ylim��r�isesti kiitt�v�t, kuiskaa korvaan ja sano, et ansatsevasi
semmoista liikanaista ylistyst�. Muistuta heit�moninaisista
vajavaisuuksistasi, esimerkiksi siit�ki, kuinka yh� kohtaavissa, p��lle
pakkaavissa huolissasi harvoin olet juuri mit��n pysyv�ist�, oikein
levottavaista lohdutusta l�yt�nyt, vaan useimmin tavotellut pian j�lle
menevi� tekolohdutuksia, joihin et kyll� itsek��n ole voinut tyyty�, jos
kohta sen, lapsellisella kerskaamallasi, maailman kuullessa v�list�
sanoisitki. Taikka miksi neuon ja opetan sinua, etk� jo itse aikaa sitte
ole laulanut:

Kun kuulen sanottavaksi,

Eli liioin pantavaksi,
Silloin seison selvemm�sti,
Pi�n p��t� pystymm�sti,
Olen kun oriheponen,
Tahi s�lk� s��rt� ly�en;
Kuulisin kiitett�v�ksi,
Yhenk��n ylist�v�ksi,
Alempana p��n pit�isin,
Alas silm�t siirteleisin.

Helsingiss� 9 p�iv� Huhtikuuta 1840.

Elias L�nnrot

ENSIM�INEN KIRJA

Yhteisi� Lauluja

I. Kaikille yhteisi�
1. Er�skummainen kantele.

Ne varsin valehtelevat,
Tuiki tyhje� panevat,
Jotka soittoa sanovat,
Arvelevat kanteletta
V�in�m�isen veist�m�ksi,
Jumalan kuvoamaksi,
Hauin suuren hartioista,
Veen koiran koukkuluista;
Soitto on suruista tehty,
Murehista muovaeltu:
Koppa p�ivist� kovista,
Em�puu ikipoloista,
Kielet kiusoista ker�tty,
Naulat muista vastuksista.
Sent� ei soita kanteleni,
Ei iloitse ensink�n�,
Soitto ei soita suosioksi,
Laske ei laatuista iloa,
Kun on huolista kuvattu,
Murehista muovaeltu.

2. Elk�� oudostuko.

Otettiin minusta outo,

Varsin virhi viskattihin,
Minun lapsen lauluistani,
Pienen pilpatuksistani;
Minun liioin laulavani,
Pahasti pajattavani.
Vaan elk�� hyv�t imeiset
Tuota ouoksi otelko,
Jos mie lapsi liioin laulan,
Pieni pilpatan pahasti;
En ole opissa ollut,
Seisonut sep�n pajassa,
Saanut ulkoa sanoja,
Loitompata lausehia;
Olen oppinut kotona,
Oman aitan orren alla,
Oman �itin v�rttin�ill�,
Veikon vestoslastusilla.

3. Kiven alla kielt�j�ni.

Laulaisinpa, taitaisinpa,
Osajaisinpa olisin,
Laulaisin min� kotona,
Vaan en julkea kyl�ss�;
Kyl�n naiset nauranevat,
Ihmiset imehtelev�t,
Minun lapsen lauluvani,
Pienen piepotuksiani,
Jos ma lapsi liioin laulan,
Paljo mielet�n pajatan.
Eik' ole hullun kielt�j�ist�,
Ankaran asettajaista;
Kiven all' on kielt�j�ni,
Maan alla masentajani,
Jo on pelto peittehen�,
Nurmi kaunis kattehena,
Silmill� heli�t hiekat,
Jaloilla muhiat mullat.

4. Miksi en laulaisi.

Laulavat Lapinki lapset,

Hein�keng�t heittelev�t,
Hirven harvoilta lihoilta,
Petran pienen pallehilta;
Niin miks' en min�i laula,
Miks' ei laula mei�n lapset,
Ruoalta rukihiselta,
Suulta suurukselliselta?

Laulavat Lapinki lapset,

Hein�keng�t heittelev�t,
Vesimaljan juotuansa,
Pet�j�isen purtuansa;
Niin miks' en min�i laula,
Miks' ei laula mei�n lapset,
Juomalta jyv�lliselt�,
Oluelta ohraiselta?

Laulavat Lapinki lapset,

Hein�keng�t heittelev�t,
Nokisilta nuotioilta,
Hiilisilt� hiertimilt�;
Niin miks' en min�i laula,
Miks' ei laula mei�n lapset,
Lavitsoilta lautaisilta,
Huonehilta honkaisilta?

5. Laula, laula kieli keito!

Suu kurja sulin pakaja!

Etp� silloin laajoin laula,
Etk� aivan pitkin piuska,
Kun sa kuolet kurja kieli,
Katonet katala raukka;
Kun on suussa surman suitset,
Surman p�itset p��laella,
Kaulassa Manalan kahle,
Tuonen ohjat olkap�ill�.
Laula, laula kieli keito,
Suu kurja suun pakaja!
Etp� silloin laajoin laula,
Etk� aivan pitkin piuska,
Kun viisin vy�telt�nehe,
Kuusin kengitelt�nehe,
P��lle lauan lasketahan,
Liina p��lle liitet�h�n.

Laula, laula kieli keito,

Suu kurja sulin pakaja!
Etp� silloin laajoin laula,
Etk� aivan pitkin piuska,
Kun sa vie�h�n viluhun,
Pakkasehen paiskatahan,
Lauta alle, toinen p��lle,
Kupehelle kummallenki.

Laula, laula kieli keito,

Suu kurja sulin pakaja!
Etp� silloin laajoin laula,
Etk� aivan pitkin piuska,
Tuonen tuopin tuomisilta,
Manan kannun kantamilta;
Kehnot siell' on tuopin tuojat,
Kannun kantajat katalat.

Laula, laula kieli keito,

Suu kurja sulin pakaja!
Etp� silloin laajoin laula,
Etk� aivan pitkin piuska,
Kun sa suuni ruohon kasvat,
Kieleni heli�n hein�n,
Vatsani vihannan viian,
Kulman oravikuusen.

Laula, laula kieli keito,

Suu kurja sulin pakaja!
Laula vaikka laskematta,
Ja hel�j� heitt�m�tt�!
J��pi suuta surmallenki,
Kielt� maassaki m�r�t�,
Tuonen toukkien jyvi�,
Manalan matojen sy��.

6. �i� on ��nt�ni kulunut.

Lauloin ennen lapsempana,

Kielt� pieksin pienemp�n�,

Vaan en nyt sanoa saata,
Enk� kielin kerskaella;
Kieleni minun kipi�,
S�veleni sangen sairas.
�i� on ��nt�ni kulunut,
S�velt�ni suuri s�ie,
Sitte mennehen sykysyn,
Sitte toisen toukoaian.
Ysk� on suuni sulkenunna,
Tauti salvanna sanani,
Jotk' ennen jokena juoksi,
My�t�virtana vilisi.
Niin mun ennen ��ni juoksi,
Kun lyly lumella juoksi,
Venonen jokivesill�,
Mastilaiva lainehilla.
Nyt on ��neni poloisen,
Minun kurjan kulkkutorvi,
On kun karhi kaskimailla,
Hangella havupet�j�,
Vene kuivilla kivill�,
Reki rannan hiekkasilla.

7. Kuoli rakentajani.

Ei kumaja kuiva kulkku,

Eik� rintani rimaja,
Kun ei voilla voiettane,
Rakettane rasvasilla.
Ei oo voilla voitajoa,
Rasvoilla rakentajoa
Kun ennen oma emoni;
Sep� voilla voiellutti,
Sek� rasvoilla rakenti.
Jo nyt on kuollut kuusi vuotta,
Kaonnut kaheksan vuotta,
Kuollut voilla voitajani,
Rasvoilla rakentajani.

8. Silloin laulan, konsa jouan.

Tupa on t�ynn� tuppisuita,

P�yt� p�nki� mahoja;
Ei olle virren virkkajoa,
Asian alottajoa,
Kun en mie ruma, ruvenne,
Lapsi laiha laikahtane,
Virsil�it� virkkamahan,
Asiita alottamahan.
Silloin laulan, konsa jouan,
Konsa jouan ja kykenen,
Kons' ei kaurani karise,
Eik� hein�ni hel�j�,
Rukihini ei rutaja.
Nytp� ei kaurani karise,
Eik� hein�ni hel�j�,
Rukihini ei rutaja;
Niin tuonko tupahan virret,
Saan sanani l�mpim�h�n,
Istume ilokivelle,
Luome leikkikalliolle,
Ilovirret vieress�ni,
Saatavillani sanaset.

9. Ei sanat sanoihin puutu.

Kyll' on maata kynt�j�ll�,

Ahoja ajelijalla,
Kangasta k�velij�ll�,
Vett� viljoin soutajalla,
Viel' on virtt� laulajalla,
Runoja rupeajalla.
Ei sanat sanoihin puutu,
Virret veisaten v�hene;
Ennen mets� puita puuttui,
Mets� puita, maa kivi�,
Ennenkuin runo sanoja,
Runon lapsi laululoita.
Sanasta sana tulevi,
Kypenest� maa kytevi,
Laulu p��st� laajenevi,
Virsi veisaten venyvi.
Sit� suu pakaelevi,
Mit� mieli tietelevi,
Sinne laulaja menevi,
Kunne virsi viittoavi.
Tuhma lauluhun latovi,
Vieritt�vi virtehens�,
Mit� sylki suuhun tuopi,
Vesi kielelle vet�vi.
Tuosta tunnen tuhman virren,
Pitk� virsi tuhman virsi,
Kaksi kaunista sanoa,
Tahi ei t�ytt� kahtakana.
Viisas virren veisoavi,
Oppinut osaelevi,
Sanat saapi paikallehen,
Luottehet lomia my�ten;
Suu se syyt�vi sanoja,
Kieli luopi luottehia,
Niinkuin ratsu jalkojansa,
Ori konsti koipiansa.
Viisas virren veisoavi,
Ajallaan lopettelevi;
Hyv� on laulu loppuvasta,
Lyhyest� virsi kaunis.
Mieli on j��m�h�n parempi,
Kun on kesken katkemahan.
Eip� koski kielaskana
Laske vett�ns� loputen,
Eik� laulaja hyv�inen
Laula tyyni taitoansa.

10. Jos ma lauluille rupean.

Jos ma lauluille rupean,

Virrent�ille ty�nteleme,
Laulan pihlajat pihalle,
Tammen keskitanhualle,
Tammelle tasaiset oksat,
Joka oksalle omenan,
Omenalle kultapy�r�n,
Kultapy�r�lle k�k�sen;
Kun k�ki kukahtelevi,
Kulta suusta kuohahtavi,
Vaski leuoilta valuvi,
Kultaisehen kuppisehen,
Vaskisehen vakkasehen,
Ilman maahan vierem�tt�,
Rikoille ripoamatta.
Siit� tammen taittelemma,
Pihlajat pirottelemma,
Tyvet teemm� tynnyriksi,
Latvat laivan mastiloiksi,
Kesken kesti p�yt�siksi,
Pikariksi pienet oksat.

11. Luonenko, lopettanenko?

Mieleni minun tekisi,

Aivoni ajattelisi,
L�hti�ni laulamahan,
Saahani sanelemahan;
Monet on taiot taskussani,
Ajatukset vy�ni alla,
Saoin saatuja sanoja,
Tuhat virren tutkelmata.
Laulaisinpa, taitaisinpa,
Kellitt�isin, kest�isinp�,
Laulaisin lahoissa n�iss�,
Kehikoissa kellitt�isin,
Vaan on muustaki muretta,
Huolta huomisp�ivist�ni,
Etten tie� tiimalleni,
Enk� taia tarkalleni.
Suuni sulkea pit�isi,
Kiini kieleni sitoa,
Laata virren laulannasta,
Heret� hel�j�m�st�.
Niin luonen, lopettanenki,
Herennenki, heitt�nenki,
Paremmille laulajille,
Taitavammille runoille.
Kelin virteni ker�lle,
Suorittelen sommelolle,
Panen aitan parven p��h�n,
Luisten lukkojen taaksi,
Ettei p��se p�ivin�h�n,
Selvi� sin� ik�n�.

12. Ei runo rahatta laula.

Laulaisinpa, taitaisinpa,
Vaan en mie rahatta laula,
Suut' en kullatta kuluta,
Pieks� kielt� penningitt�.
Laulajan laki v�syvi,
Runon kulkku kuivettuvi,
Rahatonta laulaessa,
Kullatonta kukkuessa.
Emm� �iji� anoisi,
Enk� paljo pakkoaisi:
�yrin suun avamisesta,
Riunan kielen k��ntym�st�,
Kopeikan koko sanalta,
Puolen puolelta sanalta.
Tahi kysyn miest� miekkoinehen,
Satuloinehen hevoista,
Kuningasta linnoinehen,
Pappia kirikk�inehen.

13. Virren kiitt�j�lle ja moittijalle.

Siin' oli virsi kuullaksenne,

Toinen ilman ollaksenne;
Kumartakaa kuulijani,
Otsin maahan oppijani!
Ken t�t� virtt� kiitt�nevi,
Laulua ylist�nevi,
Sille poika synty�h�n
Kynt�j�ksi, kylv�j�ksi,
Vastaskoivun valkoiseksi,
Meren kaislan kaunoiseksi,
Viisahaksi, kun isonsa,
L�pi k�ym�h�n ker�j�t,
Jutut julki jaksamahan.
Kenp� virtt� moittinevi,
Laulua alentanevi,
Sille tytt� synty�h�n
P�tsirinnan valkoiseksi,
Tervaskannon kaunoiseksi,
Niin on laiska, kun emonsa,
Alla aian maattavaksi,
Lepikk��n lev�tt�v�ksi.
14. Toisin ennen, toisin eilen.

Toisin ennen, toisin eilen,

Toisinpa t�n�i p��n�:
Elettihin meill� ennen,
Oltihin ojan takana,
Ojapuita poltettihin,
Ojavett� keitettihin:
Sy�tihin ojakaloja,
Isolassa ollessani,
Emolass' el�ess�ni.
Toisin silloin Lappi lauloi,
Hyrehti hyv�sukuinen,
Vennon joukio jorisi,
Vennon joukko jouatteli,
Hyv�n sammon saatuansa,
Kirjokannen tuotuansa.
Toisin silloin touko kasvoi,
Toisin maa orahan otti,
Toisin paistoi p�iv� silloin,
Toisin kuutamet kumotti.

15. Ve'en varaiset.

Oli meit�, kun oliki,

Oli ennen aikoinansa,
Siskoja sininen silta,
Veikkoja veno punainen.
Tuli tuuli, otti laian,
Tuli toinen, toisen otti,
Kolmansi kokan rep�si;
Tuli viimeinen vihuri,
Sep� vei koko venehen.
J�i veikot veen varahan,
Joutui sormet soutimeksi,
K�sivarret vartimeksi,
Peukalo per�melaksi.
Soua sormet tuolle maalle,
Kussa puut punalle paistoi,
Puut punalle, maat sinelle,
Kivet kiilt�v�t vaselle,
Hopialle hongan oksat,
Kullalle kukat kanervan.

16. Ve'en varaiset (toisin).

Oli meill�, kun oliki,

Oli ennen aikoinansa,
Siskoilla sininen silta,
Veikoilla vene punainen.
Nousi tuuli tuulemahan,
Ilman ranta riehkim�h�n,
Tuuli puut havuttomaksi,
Kanarvat kukattomaksi,
Hein�t helpehett�m�ksi.
Siit� taittoi siskon sillan,
Veikoilta venon hajotti,
J�tti veikot veen varahan,
Siskot siirr�lti salolle;
J�tti sormet soutimiksi,
K�mmenet k�simeloiksi,
Hongan oksat huonehiksi,
Katajat kamariloiksi.

17. Muinainen k�keni.

Kukkui muinainen k�keni,

Entinen ilok�keni,
Kukkui illat, kukkui aamut,
Kerran keskip�iv�ll�ki,
Sy�ny�ll� sylkytteli.
Jo on kuollut kuusi vuotta,
Kaonnut kaheksan vuotta,
Viety entinen iloni,
Sy�ty kullan kukkujani.
Mik� s�i minun k�keni,
Kuka kullan kukkujani,
Kun ei kuulu kukkuvaksi,
Illalla iloitsevaksi,
P�iv�nlaskun laulavaksi,
Minun iltani iloksi,
Huomeneni huopeheksi,
Aina aikani kuluksi;
Jott' ei ois illoilla ik�v�,
Ei apia aamuisilla.

18. Jumalaan turvaava.

Enp� tuota tunnekana,

Tunnekana, tie�
Kulle syylle sylve�me,
Kulle laaume laulle;
Jop' on minua jotki suotu,
Jotki suotu, kutki saatu,
Sillaksi likasioihin,
Pahan paikan polkimeksi.
Joko nyt heitti Herra Kiesus,
Hylk�si hyv� Jumala,
Sukukunnan surtavaksi,
Heimon hellitelt�v�ksi?
Vaan ell�s sukuni surko,
Kamaloiko ristikansa,
Mun poloisen p�ivi�ni,
Angervoisen aikojani!
Eip� heit� Herra Kiesus,
Hylke� hyv� Jumala,
Kun m� luome luojahani,
Heit�me Jumalahani.
Suvun sy�tti, synnyn sy�tti,
Esivanhemman el�tti;
Niin miks' ei minua sy�t�,
Kuks' ei kurjoa el�t�,
Sukukunnan suupaloilla,
Heimokunnan hempuloilla.

19. Kuin saisin, en heitt�isi.

Kun m� kerran keng�t saisin,

Kerran kest�v�n hevosen,
Kerran korjan kelvollisen,
Kerran paian palttinaisen;
Niin kuin kerran kenkisime,
Emp� ennen riisuisime,
Enk� ennen heitt�isime,
Ennenkun Tuonelan tuvilla,
Manalan majaperill�.

20. Paljo on tikalla huolta.

Enp� tuota tie�k�n�,

Tie�k�n�, tunnekana,
Kuta laulaisin lajia,
Kuta syyt� syy�tt�isin;
Joko teen tikasta virren,
Pakinan tikan pojasta.
Paljo on tikalla huolta,
Ja paljo tikan pojalla,
Sy�misist�, juomisista,
Henkens� pit�misest�.
Noin tiesin tikan sanovan,
Kuulin kurjan kuikuttavan:
"Enp� tie� tikka rukka,
Kuta tammea takonen,
Kuta kuusta kolkuttanen,
Kuhun kulkenen salohon:
Tuolla ois enempi puita,
Tuolla �i� p�kkel�it�,
Tuolla toukkia paremmin."
Noin tiesin tikan sanovan,
Kuulin kurjan kuikuttavan:
"Enp� tie� tikka rukka,
Minne menn�, kunne k�y�,
Kunne kuitenki osata.
Istun t�ss� illan kaiken
Karjalaisen kannon p��ss�,
Ei sy�tetty, ei juotettu,
Eik� toiste toivotettu,
Eik� ennist� kysytty;
P�iv�n p��t�ni kivisti,
Viikon v��nti vatsoani.
Sat' oli miest� Salliloa,
Tuhat miest� Tulliloa,
Ei ken p�yt�h�n panisi,
Lautahan las'etteleisi."

21. Mik� lie piioillani?

Pestaisinpa mieki piian,

Orjan ottaisin min�i,
Kun ois tuohi vaattehena,
Savi ruokana parassa;
Tahi se sy�m�tt� el�isi,
Tarkeneisi vaattehetta.
Viisin piikoja pit�isin,
Kuusin k�skynkuulijoita.
Vaan en nyt sanoa saata,
Enk� tuota tuhma tunne,
Mi on piru piioillani,
Paha palkkalaisillani,
Ei pysy minulla piiat,
Orjat ei ne ollenkana.

22. En el� elotta.

Osapoika, onnipoika,
Jumala rahakas poika!
Rikos riistainen rekesi,
Tavarainen aisa taita,
Rikki riihen kynnyksehen,
Poikki aitan portahille;
T�yt� riihi riistallasi,
Aha aittani elolla;
Sill' en mie el� elotta,
Asu ilman ammatitta,
Ennen teltojen tekij�,
Vaskivaippojen vanuja,
Kultakangasten kutoja,
Hopiaisten huolittaja.

23. Kyil' on kyst� aitassa.

Tule meille Tuomas kulta!

Tuopa joulu tullessasi!
Tule kekri, jouvu joulu,
Sek� p��se p��si�isen!
Kyll' on kyst� aitassamme,
Paljo pantua eloa,
Sirkan reisi, paarman jalka,
Peiposen per�pakara,
Sammakon sakarivarvas,
Sisiliskon silm�puoli.

24. Syit� vajavaisuksiin.

Miks' on minulla ��ni vieno,

��ni vieno ja matala?--
Siks' on minulla ��ni vieno,
��ni vieno ja matala,
Kun olen kylm�ll� kyh�tty,
Sy�nkuilla synnytetty,
Vaahtokuuna vaivat n�hty,
Lehtipuussa liekutettu.

Miks' on silm�ni kipi�t,

N�kimeni n�in t�per�t?--
Siks' on silm�ni kipi�t,
N�kimeni n�in t�per�t,
Kun itken joka ik�v�n,
Joka huolen huokaelen,
Joka viikon vierettelen,
Joka kuuhuen kujerran.

Mint�hen olenki huoles,

Mint� hoikka huolellinen?--
Sent�hen olenki huoles,
Senp� hoikka huolellinen:
Nousi suolle suuri honka,
Viitahan vilu pet�j�,
Joss' oli huolilla siansa,
Murehilla muu pes�ns�;
Siit' on mulle tuntu tehty,
Tuutu tehty, k��tty k�tky,
Vaku vaivainen rakettu.

Miks' on mulla muoto musta,

Muoto musta, kaiat kasvot?--
Siks' on mulla muoto musta,
Muoto musta kaiat kasvot,
Kun synnyin sysituvassa,
Kasvoin karstakammarissa,
Join paljo joesta vett�,
S�in suolta sammalia.
Enk' ole sitte kyllin sy�nyt,
Kun emosen sy�tt�ess�;
Enk� sitte siivon juonut,
Kun emosen juottaessa;
Enk' ole sitte siivon pesty,
Kun emosen kylvett�iss�;
Enk� siivon nukkununna,
Kun emosen soutaessa.
25. Erotus mielill�.

Miten on mieli miekkoisien,

Autuallisten ajatus?--
Niin on mieli miekkoisien,
Autuallisten ajatus,
Kun kev�inen p�iv�nnousu,
Aamun armas aurinkoinen.
Mitenp� poloisten mieli,
Kuten allien ajatus?--
Niinp� se poloisten mieli,
Niinp� allien ajatus,
Kun syksyinen y� pimi�,
Talvinen on p�iv� musta;
Minun on mustempi sit�i,
Synki�mpi syksy-y�t�.

26. Armottoman osa.

Alahan on allin mieli

Uiessa vilua vett�,
Alempana armottoman
K�yess� kyl�n katua.
Vilu on vatsa varpusella
J��oksalla istuessa,
Vatsani minun vilumpi
Astuessani ahoja.
Sy�n kylm� kyyhkysell�
Sy�ess� kyl�n kekoa,
Kylmempi minun sit�i
J��vesi� juoessani.

27. Miss� nyt minun osani?

Osa oli minulla; ennen,

Niinkuin muilla muuallaki,
Kun kasvoin ison koissa,
Elelin emoni mailla.
Kasvoin kun kala meress�,
Vesa nuorella norolla,
Niinkun putki puuta vasten,
Sarahein� vuorta vasten,
Vitikk� m�ke� vasten.
Kasvoin taaton kannikoilla,
Venyin veikon viipuloilla,
Maammoni kananmunilla,
Sisaren sianlihoilla.
Poiss' on nyt osani multa,
Katehessa kohtaloni.
Miss�p� minun osani,
Kussa kurjan kohtaloni?--
Tulen tuiman tiett�viss�,
Ilmivalkian varassa.
Osani paloi palossa,
Turmeltui tulen sis�ss�,
Pahana palokes�n�,
Tulivuonna voimatonna.

28. Makaaja onni.

Muilla onni ty�n tekevi,

Haltia rahan hakevi;
Minun onneni makasi,
Haltiani haukotteli,
Kiven alla kinnas k��ss�,
Havun alla hattu p��ss�.
Oisko onni ostaminen,
Lykky tielt� l�yt�minen,
Ostaisin paremman onnen,
Pahan onnen pois panisin,
Selin sein�h�n sitoisin,
P�in panisin patsahasen,
Siin� vitsoin vinguttaisin,
Nahkaruoskiin naukuttaisin,
Kantaisin vilua vett�
Kovan onnen olkap�ille.

29. Erotus onnilla.

Osallisten onni valvoi,

Lykyllisten lyyr�tteli;
Minun malkion makasi,
Minun utran uinueli,
Osallisten orren p��ss�,
Lykyllisten lyhtehill�.
Tuuvitti emo minua,
Vaapotteli vanhempani,
Orrella osattomalla,
K�tkyess� vaivaisessa.
Yks oli lehm� maammollani,
Sen h�jy h�r�ksi muutti,
Piru pitk�piim�iseksi.
H�r�n s�i susi kes�ll�,
Min� maiotta makasin,
Min� voitta vuollattelin;
Kes�n voitta kellittelin,
Rieskasetta riuottelin,
Talvilampahan takuissa,
Mustan uuhen untuvissa.
30. Tuli talvi, ei tahottu.

El�isi kes�ll� kenki,

Hein'ajalla heikompiki,
Vaan on pakko pakkasella.
Suru suurella lumella.
Kelpasin min�i kes�ll�,
P�in p�iv�paistehella;
Tuli talvi, ei tahottu,
Sy�nkuill' ei sy�tettyn�;
Jouvuin kurja kulkemahan,
N�l�n kanssa n��ntym�h�n,
Pakkasessa parkumahan,
Vilussa v�risem�h�n.
Annapas kes� tulevi,
L�henevi l�mmin aika,
Taas minua tarvitahan
Rukihin rutistuessa,
Kes�hein�n heiluessa,
Kaurojen karistuessa.

31. Ei vaivaista h�ihin.

H�it� Hiitola pit�vi,

Paha joukko juominkia;
Tappoi h�iksehen hevosen,
Ruo'iksehen mustan ruunan.
Ei ole h�ist� Hiitolaisten,
Pahan joukon juomingista;
Ei h�jy� h�ihin vie�,
Kyl�n kurjoa kutsuta.
Itse hurjat h��ns� juovat,
Pahat piirunsa pit�v�t;
Ei varoa vaivaiselle,
Onnettomalle osoa.

32. Mulnaiset ajat paremmat.

Ajattelen aikojani,
Muistan muita p�ivi�ni,
Parempia p�ivi�ni,
Entist� elantoani.
Muin' oli ajat paremmat,
P�iv�t kaikki kaunihimmat,
P�iv�nlaskut laupiaammat,
Koriammat huomenkoitot.
Toisin silloin touko kasvoi,
Toisin maa orahan otti.
Silloin nousi nuoret hein�t
Kun ma nousin nuorukainen;
Silloin kasvoi kaikki kaislat,
Kun ma kasvoin kaunis lapsi.
Kasvoin koissa korkiassa,
Ylenin ylituvissa,
Kaunihilla kannikoilla,
Liioilla lihamuruilla.
Vaan tuli surma suutimaton,
Kesken y�t� kenkim�t�n,
Pois otti minun poloisen,
Kauas kantoi Karjalasta,
N�ille ouoille oville,
Ver�jille vierahille,
Jossa harvoin p�iv� paistoi,
Harvoin kuutamet kumotti;
Harvoin on kuultu kuikan ��ni,
Harvoin kaakkurin kajatus;
Harvoin on hauki vierahana,
Siika ei sin� ik�n�,
Lohen poik' ei polvenahan.
Niinp� nyt t�t� nyky�,
T�ll� tuhmalla i�ll�,
Sian tie�n, kussa synnyin,
Kanssa kaiken, kussa kasvoin,
En tie� sit� sioa,
Kussa kuolo kohtajavi,
Hengen loppu loukahtavi,
N�ill� ouoilla ovilla,
Ver�jill� vierahilla.

33. Vierin maalle vlerahalle.

Kun kasvoin koissa ennen,

Korkian ison koissa,
Teutoi tengat tiet� my�ten,
Rahat rantoa ajeli.
Tuli tauti, taaton tappoi,
Tuli surma, s�i emoni,
Jopa tuosta toissa vuonna,
Kohta kolmanna kes�n�,
Raha vieri, ranta vieri,
Ter�s vieri, tenka vieri,
Mie viel� enemmin vierin,
Vierin maalle vierahalle,
Tulin tuntemattomalle.
Yks' on tuuli tuttuani,
P�iv� ennen n�hty�ni;
Muut ne ei minua tunne,
Mie vaan muita tunnustelen,
Ven�l�ist� veikokseni,
Venakkoo sisarekseni,
Jos ei veikko liene'k�n�,
Emon laps' ei olle'kana.

Niin en nyt sin� ik�n�,

En poloinen polvenani,
Kuule veikon veisoavan,
Laulavan emoni lapsen.
Kun kerran k�vin pihalle,
Aivan aamulla varahin,
Kuulin laulannan lahella,
Miep� rannalle laseme,
Luulin veikon veisoavan,
Laulavan emoni lapsen.
Eip� veikko veisannunna,
Laulanna emoni lapsi,
Sorsat t��ll� soittelevi,
Kuikat kuikerrettelevi,
Koskessa kiven kolossa,
Veen virran py�rtehess�.

34. Kotihinsa toivova.

Oisko mulla, kun on muilla,

Hevonen rekivetoinen,
Reki kaksikaplahinen,
Sa'an maksava satula,
Korja kolmikymmeninen;
Kyll� m� itse luokit saisin,
Saisin aisat ainiaiset,
Luokki tuomesta tulisi,
Aisat pitk�t pihlajasta.
Sitte en kauan katselisi,
Enk� ennen seisattaisi,
Kun mun tultua kotihin,
P��sty� ison pihoille,
Ison tupa tupruaisi,
L�mpi�is' emoni sauna.

35. Minun on koti koivikossa.

Ei tie� kotoiset vaimot,

Eik� naiset naapurini,
Miss� miehet mellostavi,
Kussa uhmoaa urohot;
Miss� mellostan min�i,
Kussa kurja uhmaelen.
Sainpa kiero kiert�m�h�n,
Vaivainen vaeltamahan,
Kuuksi p�iv�ksi kululle,
Ilman rannalle i�ksi,
Tie� en suojoa sioa,
Enk� tyynt� valkamoa.
Sorsall' on siansa suojat,
Tyynet allilla asunnot,
Johon sorsa suojeleksen,
Alli laitto laajeleksen;
Minun on koti koivikossa,
Pajupehkossa pes�ni,
Kuhun kurja suojeleme,
Sek� laitto laajeleme.

36. Korpi kurjalla kotina.

Kotihinsa muut menev�t,

Majoillensa matkoavat,
Kurjall' ei ole kotia,
Katalalla kartanoa;
Korpi kurjalla kotina,
Salo sauna vaivaisella.
Moni on p�iv� p��t�n p�iv�
Usiampi einehet�n:
Ilta ainaki tulevi,
Y� etehen enn�tt�vi,
Moni tuikkavi tulonen,
Vilkuttavi valkiainen.
Ei ole turvoa tulesta,
Valkiaisesta varoa,
Turvoa tuhoistakana,
Vaivaistakana varoa.
Tuikkaen tuli palavi,
Vilkutellen valkiainen,
Eess� lapsen armottoman,
Kohalla kovaosaisen.
Noin tunsi tulen is�nt�,
Virkkoi valkian pit�j�,
Tuvallinen tuumoavi,
Ja sanovi saunallinen:
"Pois turvaton tuvasta,
Armoton katoksen alta!
Tuulen vie� turvatonta,
Ahavaisen armotonta,
Varatonta vastarannan."

37. En tohi tupahan menn�.

Surull' on susi mets�ss�,

Surummalla mie sit�i;
Retkell' on repo mets�ss�,
Retkemm�ll� mie sit�i;
J�lell' on j�nis mets�ss�,
J�lemm�ll� mie sit�i.
Vilu on mulla vienoisella,
Vilu vienop�iv�isell�,
Kylm�nen kyl�jalalla;
Menisin min� tupahan,
En tohi tupahan menn�,
Saaha sammalhuonehesen.
Ei tupa ison tekem�,
Tup' on vierahan tekem�,
Ven�l�isen veistelem�,
Karjalaisen kalkuttama.

38. Koista erotettu.

Koti korkia n�kyvi,

Aitta kaunis kaljottavi,
Jossa veikkoni viruvat,
Siskoni sirottelevat--
Veikot vierahat minulle,
Sivukulkijat sisaret,
Emo viel� vierahampi,
Ouompi oma emoni.
Emoni minun erotti,
Kantajani karkotutti,
Poies muista lapsistansa,
Kauas kantamaisistansa,
Tuulipuolelle tuhoa,
Pohjaispuolelle kotia,
Pohjan tuulta tuntemahan,
�rjynt�� �ly�m�h�n.
Jo tunnen katala kaikki,
Tunnen tuulet, tunnen tuiskut,
Tunnen ainoiset ahavat,
Tunnen tuimat vastarinnat,
Tunnen j�iset j��satehet,
Sek� r�nt�isen satehen.
Yht' en tulle tuntemahan
Ehtoja oman emoni,
Oman veljen veikkoutta,
Mielisiivoa sisaren.

39. Suvultaan heitetty.

Kuuli ennen �iti ��nen,

Iso itkuni tajusi,
Kun istuin ison syliss�,
Paruin �itin paarmahilla;
Nyt ei �iti ��nt� kuule,
Iso ei itkua tajua.
Kuoli tuo kultainen isoni,
Kaatu armas kantajani;
J�in m� veljien varahan,
Sisarien alle armon.
Parempi veen varassa,
Kun on veljien varassa,
Armahampi alla tuulen,
Kun sisaren armon alla.
Niin m� vieren veijist�ni,
Kuni puut pinosta vieri,
Kivet saunan kiukoasta;
Niin mun siskoni sivusi,
Kun on kieron ketr�puunsa;
Niin mun heitti heimokunta,
Kun orava kuivan kuusen.
Suku suuttui, heimo heitti,
Hylk�si hyv� sukuni,
Oma veikko vierastutti,
Siskoni k�vi sivutse.
Vaan jos heitti heimokunta,
Hylk�si hyv� sukuni,
El� heit� Herra Kiesus,
Hylke� hyv� Jumala,
Hyvien hyl�tt�v�ksi,
Pahojenki pantavaksi.
Hoia Herra huolellista,
Kaitse lasta kaihollista,
Kun ma huuan huolissani,
Suruissani surkuttelen!

40. Oli ennen parempi.

Olipa minulla ennen,

Oli ennen aikoinani,
Iso ilmoin syntyess�,
Maammo maille kantaessa,
Emonen imett�ess�.
Iso minun heitti iljenelle,
Maammo maalle paljahalle,
Veljet vieville vesille
Sisaret sulille soille,
Ilman vy�tt�, vaattehitta,
Iholla alastomalla.
Niin minun isoni heitti,
Kun on kieron kirvesvarren;
Niin minun emoni heitti,
Kun on v��r�n v�rttin�ns�;
Niin mun heitti siskoseni,
Kun on kartun kalliolle;
Niin mun heitti veikkoseni,
Kun kala kivisen rannan,
Lohi luotoisen apajan.
Heitit suurille suruille,
Apioille mielaloille;
Turvani on turpehessa,
Armo kirkon aian alla,
Toivo Tuonelan tuvissa.

41. Parempi kuolla kun kitua.

Sy�nt�ni tuimelevi,
P��t�ni kivistelevi;
Eik� tuima tuimemmasti,
Kipi�mm�sti kivist�,
Jotta huomena minua
Hurstin huiskuteltaisi,
K�sin k��nnytelt�isi.
Sitte toisena pyh�n�
Kuus' ois tuomassa tupahan,
Viisi viem�ss� viluhun,
Sata tielle saattamassa.
Veisi veikkoni hevonen,
Taluisi isoni tamma,
Musta multihin vet�isi,
Savenkarva saatteleisi;
Kuuluisi kuparin ��ni,
Vasken ��ni vankahuisi.

42. Kuolisinko koito raukka.

Kuusen juuret kuivettuvat,

Vaan ei kuivu kyyneleni;
Meret suuretki sulavat,
Ei sula minun suruni.
Mit� voin min� poloinen,
Kuta taian kurja raukka,
T�m�n suuren huolen kanssa,
Ja suuren surun keralla;
Suru s�rkevi sy�men,
Huoli vatsan halkasevi.
Tulisko kev�tki kerran,
Talven kanta katkiaisi,
Ehk� koito kuolisinki,
Katkiaisinki katala--
Lehti puuhun, ruoho maahan,
Min� marras maan rakohon,
Min� toukka Tuonelahan,
Min� tuima turpehesen.

43. Manalaan ik�v�iv�.

Kun ois muita, niin min�i,

Itsemennytt� Manalle!
Kusta nyt saisin kumppania,
Min� toiseksi menisin
Tuonne Tuonelan tupihin,
Manalan ikimajoihin.
Sylin mullat syyteleisin,
Koprin kuopan kaiveleisin,
Kirkon kirjatun sivuhun,
Satalauan laitehesen.
Jopa vaan minulla oisi
Aika menn�ki Manalle,
Ik� menn� Tuonelahan;
Tuonen tytt�ret toruvat
Minun viikon viipyv�ni,
Kauan maalla kasvavani.
Vaanp' on kielsi W�in�m�inen,
Ep�si suvannon sulho,
Itsemennytt� Manalle,
Turpehesen tunkenutta,
Sylin mullat syyt�nytt�,
Koprin kuopan kaivanutta.

44. Nuorra Manalle menij�.

Kun min� menen Manalle,

Tahi jouvun Tuonelahan,
Tuonen tytt�set toruvat,
Manan neiot riitelev�t:
"Mi sinun Manalle saattoi,
Kuka tuotti Tuonelahan?--
Nuorrapa tulit Manalle,
Nuorra Tuonelan tuville.
Ei sinua t�nne t�yvy
Ilman luojan tiet�m�tt�,
Ilman tauin tappamatta,
Ottamatta oiva surman,
Muun surman musertamatta."
Vastata minun tulevi,
Sek� siivolla sanoa:
"Emm� t�nne tullutkana
Ilman luojan tiet�m�tt�,
Ilman tauin tappamatta,
Ottamatta oiva surman,
Muun surman musertamatta."
Tuonen tytt�set toruvat,
Manan neiot riitelev�t:
"Itse oot Manalle tullut,
Oman tunnon Tuonelahan;
Kun sa muitaki olisit
Kautta Tuonen tullehia,
Manan mailta siirt�mi�,
Sylin ois multa syyettyn�,
Koprin kuoppa kaivettuna."

45. �i�n silloin �iti maksoi.

Voi isoni, voi emoni,

Voi on valta vanhempani!
Minnek� minua loitta,
Kunne kannoitta katalan;
Kunne loitta kuolemahan,
Kannoitta katoamahan,
N�ihin suurihin suruihin,
Apioihin mielaloihin.
Parempi minun olisi,
Parempi olettelisi,
Maata maksoissa emoni,
Alla keuhon kellitell�,
Alla rinnan riuotella,
Pernoissa pes�n pite�,
Ilman kuuta katsomatta,
Ilmoa ihoamatta.
�i�n silloin �iti maksoi,
Emonen sit�i enempi,
Kun ma maksoissa makasin,
Alla keuhon kellittelin,
Alla rinnan riuottelin,
Pi'in pernoissa pes�ni.

46. Parempi syntym�tt�.

Parempi minun olisi,

Parempi olisi ollut,
Syntym�tt�, kasvamatta,
Ilmahan siki�m�tt�,
Maalle t�lle t�ytym�tt�,
Ilmoille imett�m�tt�.
Kun oisin kuollut kolmiy�n�,
Katonut kapalolassa,
Vaaksan vaatetta pit�nyt,
Vaaksan toisen puupalaista,
Kyyn�r�n hyve� maata;
Pari pappien sanoa,
Kolme lukkarin lukua,
Kerta kellon helk�hyst�.

47. Syntymist��n paheksija.

Mik� lie minua luonut,

Kuka kurjoa kyh�snyt,
N�ille p�iville pahoille,
Mokomille mielaloille;
Joka ilta itkem�h�n,
Joka viikko vierem�h�n
Joka kuu kujertamahan.
Ois voinut minun emoni,
Enemmin emo kuluni,
Kes�n lesken� lev�t�,
Talven juosta joutilasna;
Maata vastoin vaippoansa,
Liki liinahurstiansa,
Ennenkun nuorta miest� vastoin,
Vastoin toista vanhempoa.

Ois voinut minun emoni,

Ennemmin emo kuluni,
Syleill� sysist� puuta,
Halailla vesihakoa,
Kun on miest� vierelt�ns�,
Puolisoa puoleltansa.
Ois voinut minun emoni,
Ois voinut emo kuluni
T�t� lasta teht�ess�,
Synnytelt�iss� minua,
Panna saunahan savua,
Ly�� sauna salpa p��lle;
Kun oisi kyl� kysynn�:
"Mit� saunassa savua,
Mit� sauna salpa p��ll�?"
Ois tuohon emo sanonna:
"On mulla v�h� ituja,
Pikkarainen maltahia."

48. Mahoit ennen maammo rukka.

Kun emo minua tuuti,

Niin se tunti tuskiksensa;
Kun emo minua vaali,
Niin se vaali vaivoiksensa,
Suruksensa suojaeli,
Kaihoksensa kasvatteli.

Mahoit ennen maammo rukka,

Mahoit kaunis kantajani,
Armas maion antajani,
Ihana imett�j�ni,
Kapaloia kantosia,
Myt�stell� m�tt�hi�,
Pest� pieni� kivi�,
Kun sa pesit pienoistasi,
Kapalojit kaunoistasi.

Mahoit ennen maammo rukka,

Mahoit kaunis kantajani,
Kultainen kulettajani,
Hopiainen hoitajani,
Tuuvitella turpehia,
Liekutella lehtipuita,
Vaalitella varpasia,
Kun sa tuuvitit minua,
Vaalit vaivaista minua.
Ja mahoit minun emoni,
Mahoit maammo rukkaseni,
Menn� j�rven rantaselle,
Vie� hurstilla vetehen,
Upotella uutimella;
Tahi luoa tuutunen tulehen,
K��t� k�tky valkiahan,
Liekku lietehen sys�t�.
Ois tuota kyl� kysynn�
"Miss� tuutunen tuvasta?"
Sin� vastannut olisit:
"Tuutunen paloi tulessa,
Lapsen tappoi liika-tauti."
49. Onnettomasti syntynyt.

Liek� minua luoja luonut,

Vai lie synti synnytt�nyt,
Vai k�ski oma osani,
Kova onni ohjaeli,
Kaikki huolet huolimahan,
Kaikki surut sureksimahan,
Kaikki kaihot kantamahan.
Silloin synnyin mie poloinen,
Konsa kaikki huolet syntyi;
Silloin kasvoin mie katala,
Konsa kaikki kaihot kasvoi;
Korkenin kovaosainen,
Konsa kaikki koitop�iv�t.
Parempi olisin ollut.
Soriampi syntym�tt�,
Kasvamatta kaunihimpi.
Kun oisit maammo rukkaseni
Kaottanut kaksi�isn�,
Rikoissa pihalle vienyt,
Kakaroissa kaivotielle,
Vienyt peltojen perille,
Pannut aitojen alatse.
�sken tuolla. toissa vuonna,
�sken kolmanna kes�n�,
Oisit ohrina otellut,
Hernevarsina valinnut,
Kauran t�hkin� katsellut.
Oisit saahessa sanonut,
Ajatellut ottaessa:
"Tuoli' on kaunis kantamani,
Ihana imett�m�ni."

50. Saisinko k�elt� kielen.

Kukkua k�kesin k�lk�,

Lintu lauloa lupasin;
Saisinko k�elt� kielen,
Kukkujalta kulkkutorven,
Kukkuisin jokaisen kuusen,
Joka lehto leikin l�isin.
Tuolla kukkuisin kovemmin,
Kuss' on kurjat kulkemassa,
Vaivaiset vaeltamassa,
Huolelliset horjumassa,
Martahat matelemassa.
Mist� tunnen huolellisen?--
Tuosta tunnen huolellisen:
Huolellinen huokoavi,
Huoleton huhuelevi.
51. Enp� voi ilon ele�.

Enp� voi ilon ele�,

Enk� leino leikin ly��,
Ilon illan oltuani,
Leikin leikaheltuani.
�i� on huolta hoivattuna,
Ajatusta annettuna,
Pantuna pahoa mielt�,
Sitte mennehen sykysyn,
Sitte toisen toukoaian.
Eik� taia ��ni juosta,
Suu ei soita suosioksi;
��neni �ristynynn�,
Puheeni puuttununna,
Kun m� join joesta vett�,
Lakin vett� lammikosta.
Eik� kaiku kanteleni,
Eik� harppuni hel�j�;
Mure murti kanteleni,
Huoli harppuni hajotti,
Kun viikon surussa soitin,
Murehissa murmattelin,
Ja panin pahoissa mielin.

52. Elk�� sanoko huolettomaksi.

Moni muualla sanovi,

Ja moni ajattelevi:
"Ei oo huolta hurnakolla,
Ajatusta aiaksella."
Elk�te hyv�t imeiset,
Elk�te sit� sanoko;
�i� on huolta huostassani,
Ajatusta vy�ni alla,
Paljo mustoa muretta,
Surua syenn��ist�.
Ken mun huoleni lukisi,
Apiani arvoaisi,
Se kosken kivet kokisi,
Meren aallot arvoaisi,
Lammin lumpehet lukisi,
Havut mets�n haasteleisi.
Ei ole sit� hevoista
Talon pienoisen pihalla,
Talon suuren soimen p��ss�,
Joka mun huoleni vet�isi,
Mureheni muunne veisi.
Kanna korppi huoliani,
Mureitani musta lintu!
Kanna kaivoihin syvihin,
Lampihin kalattomihin,
Aivan ahvenettomihin!
El� vie kalallisihin,
El� ahvenellisihin;
Kalat kaikki huolestuisi,
Ahvenet alas menisi
Suuret hauit halkiaisi,
S�ren lillit liukeneisi,
Saisi siiatki surua,
Kaikki mustuisi mujehet,
Minun hoikan huolistani,
Ja mustan murehistani.

53. Monihuolinen.

Enemp' on minulla huolta,

Kun on koskessa kivi�,
Rannalla rapakivi�,
Kanarvia kankahalla,
Pajuja pahalla maalla,
Hiekkoja hyv�ll� tiell�.
Ei ole sit� hevoista
Talonpojan tanhualla,
Rikkahankana rikoilla,
Parahass' ei pappilassa,
Koko kirkkokunnassamme,
Joka veisi huolet multa,
Kaihot muunne kannattaisi,
Poies saattaisi suruni.

54. Usiahuolinen.

Paljo on koskessa kivi�,

�i� on aaltoja meress�,
Minull' on enempi huolta,
Mielaloa annettua.
Usiampi mull' on huoli,
Kun on kuusessa k�pyj�,
Katajassa karpehia,
Pet�j�ss� pirpasia,
N�rehess� n�styr�it�,
P��ss� hein�n helpehi�,
Oksia pahassa puussa.
Ei sit� hevoista l�yvy
Viien Wiipurin v�lill�,
Kuuen linnan kuuluvilla,
Joka mun huoleni vet�isi,
Kaiheeni kannattaisi.
Hepo ei jaksa vete�,
Rautakisko kinkotella,
Ilman luokin lekkumatta,
Vempelen v�risem�tt�,
Minun hoikan huoliani,
Mureitani mustan linnun.
55. Mik� neuoksi minulle?

Mik� neuoksi minulle,

Mik� neuon antajaksi?--
Neuo, neitonen minua,
Opastellos orpolapsi!
Ei neiess� neuojata,
Orvossa opastajata,
Neuottu itseki neiti,
Opastettu orpolapsi.
Enk� huoli huolimahan,
Suuresti sureksimahan;
Annan huolia hevosen,
Murehtia mustan ruunan,
Rautasuisen surkutella,
Suurip�isen p�ivitell�.
Hevosell' on p�� parempi,
P�� parempi, luu lujempi,
Koko ruumis runsahampi,
Kaulasuonet kantavammat.

56. Hoikka, kaita ja musta.

Mint�hen olenki hoikka--

Oonko hoikka luonnon hoikka
Vai hoikka eroon tekem�?--
En oo hoikka luonnon hoikka,
En hoikka eroon tekem�;
Mie oon hoikka huoliani,
Hoikka huolia kovia.

Mint�hen olenki kaita--

Oonko kaita luonnon kaita
Vai kaita emon tekem�?--
En oo kaita luonnon kaita,
En kaita emon tekem�;
Mie oon kaita kaihojani,
Kaita kaihoja kovia.

Mint�hen olenki musta--

Oonko musta luonnon musta,
Vai musta emon tekem�?--
En oo musta luonnon musta,
En musta emon tekem�;
Mie oon musta mureitani,
Musta suuria mureita.

Huoli hoikaksi vet�vi,

Kaiho muita kaiemmaksi;
Mure muita mustemmaksi.
57. Sortunut ��ni.

Mik� sorti ��nen suuren,

��nen suuren ja sorian,
��nen kaunihin kaotti;
Jok' ennen jokena juoksi,
Vesivirtana vilasi,
Lammikkona lailatteli?--
Suru sorti ��nen suuren,
��nen suuren ja sorian,
��nen armahan alenti;
Jott' ei nyt jokena juokse,
Vesivirtana vilaja,
Lammikkona lailattele.

58. Ikuinen suru.

K�ki kukkua k�kesi

Maalle t�lle tultuansa,
Lintu lauloa lupasi
Lennetty�ns� leholle.
Kuku, kuku kultalintu,
Laulele hopialintu,
Jott' on aikani kuluisi,
Sek� viikko vier�ht�isi;
Sulaisi sy�n suruinen,
Hautuisi haluinen rinta.
Ei multa sin� ik�n�,
Poloiselt' ei polvenani,
Suru sy�mest� katoa,
Mure mielipuolestani.
En min� sin� ik�n�,
En poloinen polvenani,
Surutont' en suuta sy�t�,
Varutonta vartta suori,
Kanna p��t� kaihotonta,
Ik�v�t�nt� el�t�.

59. Huoliansa haasteleva.

K�yn m� kymmenen kyle�,

Samoan saan taloa,
En l�y� sit� sisarta,
En sit� emosen lasta,
Jolle ma sanon sanani,
Haastan mielihauteheni.
Jos ma siskolle sanoisin,
Niin sanois sisar savulle,
Savu sen saisi patsahalle,
Patsas pihtipuoliselle,
Pihtipuolinen pihalle,
Piha pellonkynt�j�lle,
Kynt�j� koko kyl�lle.

Virkkaisinko veikolleni,
Veikko kohta naisellensa,
Veikon nainen naapurihin,
Naapuri koko kyl�lle.

Tahi jos virkan vierahalle,

Mainitsen kyl�n Matille,
Vieras sen viieksi panevi,
Kyl�n Matti kymmeneksi.

Niin kellen sanon sanani,

Haastan mielihauteheni,
Ettei muut muretta saisi,
Miero mielt� arvoaisi?--
Menen mets�h�n m�elle,
Puhelen Jumalan puille,
Haastan haavan lehtyisille,
Pakajan pajun vesoille;
Ne ei kerro kellenk�n�,
Kuihkaele kullenkana.

60. Si sula sy�n suruinen.

Suot sulavi, maat valuvi,

Ahovieret aukiavi,
Kaikki kankahat sulavi,
L�t�k�tki l�mpi�vi;
Ei sula sy�n suruinen,
Ei valu vajainen rinta.
J�� on j�nkk� sy�mess�ni,
Vatsassani vaskivuori;
Ei sula sulallakana,
Ei valu varillakana,
L�he ei l�mpim�ll�k�n�,
Kepene kes�ll�k�n�,
Pala ei p�iv�paistehella.
Mink� p�iv�nen yleni,
Sen mun mieleni aleni;
Mink� p�iv� l�mpim�mpi,
Sen mun mieleni vilumpi;
Mink� p�iv� kaunihimpi,
Minun mieleni pahempi.

61. V�h� ilo emottomalle k�est�.

K�ki kukkui kuusikossa,

K�ki kukkui, lintu lauloi,
Kukkui muien kuultavaksi,
Autuallisten iloksi,
Ei minulle milloinkana,
Ei kuku ajasta siit�,
Kun kerran emoni kuoli,
Kaatui kaunis kantajani.
Elk�h�n emoton lapsi,
Elk�h�n sin� ik�n�,
Kauan kuunnelko k�ke�
P�iv�n puolelta m�ke�:
Kun k�ki kukahtelevi,
Niin sy�n syk�htelevi,
Sy�n syttyvi tulelle,
P�� palolle paukahtavi.

Elk�h�n emoton lapsi,

Elk�h�n sin� ik�n�,
Kuunnelko kev�tk�ke�
Pohjan puolelta m�ke�
Itku silm�h�n tulevi,
Veet poskille valuvi,
Heri�mm�t hernet-aarta,
Paksummat pavunjyve�;
Kyyn�r�n ik� kuluvi,
Vaaksan varsi vanhenevi,
Kuultua kev�tk�k�sen.

62. Pimi� isoton pirtti.

Oli mulla muoto muinen,

Oli muoto muien rinnan,
Kun m� notkuin nuorempana;
Kasvoin hein�nkarvallisna.
Hyv� oli lapsen l�ss� olla
Hyv�n vanhemman varassa;
Ik�v� is�tt� olla,
Outo �ititt� ele�,
Vaiva suuri vanhemmatta:
Pimi� isoton pirtti,
Vaikka p�iv� paistakohon,
Sokia emoton soppi,
Vaikka kuu kumottakohon.

63. Emintim�isen saanut.

Koira haukkui korven rannan,

Penikkainen pellon rannan,
Min� juoksin katsomahan,
Toivoin tuotavan emoa.
Ei emoa tuotukana,
Tuotihin emintim�ist�,
Tuon tuhannen tullukkoa,
Pahan hengen pallukkoa;
Vitsa v��nnetty k�ess�,
Kohotettu koivun latva,
Ly�� lasta armotonta,
Kolkata kovaosaista.

Niin en nyt sin� ik�n�,

En t�m�n elon sis�ss�,
En l�y� emon hyvyytt�,
Enk� �itin armautta,
Vaikka etsisin tulella,
Vailehteisin valkialla.
Vieras on emon sialla,
Vaimo vieras, kun Venakko,
Ei sano emon sanoja,
K�y ei �itin askelilla,
Virkkoi vierahan sanoja,
K�ypi armon askelilla.

64. Pienuuesta orpo.

Pienn� heitti minun isoni,

Pienn� isoni, pienn� emoni.
Iso kuoli, �iti kuoli,
Kuoli muu sukuni suuri,
J�tti mulle j�iset keng�t,
Sukat uhkuiset unohti;
J�tti j�isille j�lille,
Talviselle tanterelle;
J�tti kun j�n� pojansa
Suolle soikerrehtamahan,
J��lle j��kelleht�m�h�n,
Tielle tiiperreht�m�h�n,
Palolle papattamahan;
J�tti tuulen tuuvitella,
Viluilman viihytell�,
Koloilman kostutella.
Vihmavesi minun virutti,
Kyyt minulle ruoan kantoi,
Maot maiolla piteli.

65. En tie� tekij�t�ni.

Mik� lie minunki luonut,

Kuka kurjasen kuvannut--
Liek� luonut luoja suuri,
Suennut sula Jumala?
Jos lie luonut luoja suuri,
Suennut sula Jumala,
Tok' ei luonut luontap��n�,
Suennut suentap��n�;
Loi p��n� luonnattomana,
Suunnattomana sukesi.
Enk� tie� tekij�t�ni,
Enk� tarkoin saajoani;
Liek� telkk� tielle tehnyt,
Sorsa suolle suorittanut,
Tavi rannalle takonut,
Koskelo kiven kolohon.
Iso heitti heikkosena,
Matalana maammo j�tti,
H�r�n kynnen korkuisena,
Pystyn peukalon pituisna;
Heitti isoni iltikalle,
Emo j�tti j��tik�lle,
Joka tuulen tuntemahan,
Arvoamahan ahavan.

66. Kaksi, jotka ei moiti.

Vaivaisen heposen varsa

Kaikkien ajeltavana,
Onnettoman eukon lapsi
Kaikkien saneltavana.
Kaikki saatua sanovat,
Sek� pantua panevat,
Sanovat sananalaista,
Osoavat onnetonta.

Kaikki muut minua moitti,

Vaan ne kaksi kappaletta,
Minun pienn� pist�m�ni,
Sek� lassa laittamani
Alimmainen aian vitsas,
Perimm�inen pellon seiv�s;
Ei niill' oo suuta sanoa,
Eik� kielt� kerskaella.

67. Kun oisin k�ken�.

Lauloa min� lupasin

N�ille maille tultuani,
Kukkua k�kesin k�lk�
Lehtomaille menty�ni.
Kukkuipa k�ke� kaksi
Kahenpuolen kaivotiet�;
Kun oisin itse k�ken�,
Itse kurja kukkujana,
Kukkuisin jokaisen kuusen,
M�jelt�isin kaikki m�nnyt,
Joka puuhuen puhuisin,
Joka lehv�n leilett�isin.
Siin� kukkuisin enemmin,
Kussa k�yv�t huolelliset,
Astuvat sananalaiset;
Siin� kukkuisin v�hemmin,
Kussa autuaat ajavi,
Lykylliset lyyr�tt�vi;
Siin' en virkkaisi mit�n�
Kuningasten kulkiessa,
Valtojen vaeltaessa.
Mist� tunnen huolellisen,
Arvoan sananalaisen?
Tuosta tunnen huolellisen,
Arvoan sananalaisen:
Alahana vy�n pit�vi,
Alempata henki�vi.

68. Suru ja pelko.

En min� sin� ik�n�,

Kuuna kullan valkiana,
Surutont' en suuta sy�t�,
Varutont' en vartta kanna.
Surten istun, surten astun,
Surten ruoalle rupean,
Pel�ten perehen vaille.
En min� sure sotia,
Vainovuosia varaja,
Pelke� mets�n petoja;
Suren suista kattiloa,
Pelke�n perehen kielt�,
Varajan varia vett�
Rinnoille ripistyv�ksi,
Kaatuvaksi kasvoilleni.

69. Sanoissa kuluva.

En kulu min� kutsuissa,

Enk� vanhene vakoissa;
Kulun kuivissa sanoissa,
V�syn silm�v��ntel�iss�.
Sanat p��lleni satavat,
Puheet putoelevat;
Kaikkien sanat sakovat,
Jokahisen juonet k�ypi,
Kun tuimat tulikipunat,
Tahi rautaiset rakehet,
P��lle lapsen armottoman,
Emottoman ensimm�iss�.
Niin on suuta suukkimassa,
Leukoa leputtamassa,
Kun on suuret suolakopsat,
Lemmon palkehet parahat;
Ei oo ken sanan sanoisi,
Sanan puolenkaan puhuisi,
Puoleltani puhtahalta,
Vierelt� viattomalta.
70. Sep�n teht�vi�.

Oisko sepp�n� set�ni,

Tahi taattoni takoja,
Veljeni valaja vasken;
Tiett�isin suruista suitset,
P�itset p�ivist� pahoista,
Riimut mieron riitel�ist�,
L�nget mieron l�ykynn�ist�,
Satulan kyl�n sanoista,
Ohjakset oman sukuni,
Reet on miesten reuhunnoista,
Korjat naisten kuohunnoista,
Huolista hyv�n heposen,
Murehista mustan ruunan;
Jolla armoton ajaisin,
Sek� kurja kierr�ht�isin,
Muille maille vierahille,
Vierisin Ven�ehelle;
Saisinko sanoilta rauhan,
Levon leuoilta pahoilta.
Jos min virkkaisi Venakko,
Ven�l�inen viekottaisi,
Saisi ummikko sanoa,
Outo kieli kelpotella.

71. Suku surmaksi rupesi.

Ei itke iso minua,

Ei emo pane pahaksi,
Ei kastu sisaren kasvot,
Veikon silm� ei vett� vieri,
Vaikka joutuisin jokehen,
Elikk� vierisin vetehen,
Kaatuisin kalamerehen,
Sisareksi siikasille,
Veikoksi veen kaloille.
Koti toivoi kuolleheksi,
Piha pitkin maanneheksi,
Maja maani my�neheksi,
Kartano kaonneheksi.
Sukuhuni survelime,
Heimohoni heittelime,
Suku surmaksi rupesi,
Heimo hengen kiert�j�ksi,
Kulkkuni kuristajaksi,
��neni �rist�j�ksi.
Suku ei suvulle tunnu,
Heimokunta hempi�lle;
Suku on muuttunut sueksi,
Heimo hengen ottajaksi.
72. Ei kest� lihainen silta.

Mik� lie minua luonut,

Kuka kurjoa kyh�nnyt,
T�lle inhalle i�lle,
Katovalle kannikalle;
Ei luonut sanasep�ksi,
Pannut virsiportahaksi.
Parempi minun olisi,
Parempi olettelisi,
Olla virsiportahana,
Kun on sotkuportahana,
Suolla sotkuportahana,
Siltana likasioilla.
Soisi mun sukuni suuri,
Heimokuntani helev�,
Soille sotkuportahiksi,
Silloiksi likasioille,
Paikoiksi pahoille maille,
Kannonp�iksi kaivotielle;
Soisi suohon sortuvani,
Kalliolle kaatuvani,
Likoihin litistyv�ni,
Alle juurten juuttuvani.
Vaan ell�s hyv� sukuni,
Kuulu heimokuntaseni,
Suoko suolle portahiksi,
Silloiksi likasioille!
Ei kest� lihainen silta,
P�lkky luinen luikahtavi;
Ei se kest� k�yh�n k�y�,
Rajakeng�n rapsutella.

73. Soisit suohon sortuvani.

Kun ma kuolisin poloinen,

Katalainen katkiaisin,
Sata suunsa salpoaisi,
Tuhat suunsa tukkoaisi.
Sata suu sanoo minua,
Tuhat kielt� kerskoavi;
Sata suut' oman sukuni,
Ja tuhat kyl�ist� kielt�.
Soisit mun kyl�iset naiset,
Soisit naiset naapurini,
Kovemmin kotiv�kini--
Soisit suohon sortuvani,
Maahan vaajaksi vaiovan.
Vaan ei suonut suuri luoja,
Vaatinut vaka Jumala,
Soille sotkuportahiksi,
Silloiksi likasioille.
Enk� sinnes suohon sorru,
Kunnes kannan kahta k�tt�
Viitt� sormea virit�n,
Kyntt� kymment� ylenn�n.
On puita pitempi�ki
Soille sotkuportahiksi,
Maahan vaajaksi vajoa;
Viel' on suolla suuri honka,
Rannalla raju pet�j�,
Jaloin p��ll� k�yt�v�ksi,
Helmoin hempsuteltavaksi.

74. Vilu viimenki tulevi.

Vilu viimenki tulevi,

Vilu mulle vienoselle,
Vilu vienop�iv�iselle,
Vihattuna viertess�ni,
Sein�vieret seistess�ni,
Ollessa oven takana.
Menisin min� tupahan,
En tohi tupahan menn�;
Tuvassa toruttanehe,
Alla parren pantanehe;
Ovensuuss' on ouot silm�t,
Kaiat silm�t karsinassa,
Kierot keskilattialla,
Per�ss� perivihaiset.
Mik� neuoksi minulle,
Mik� neuon antajaksi?
Isoseni, ainoseni,
Taos mulle rautakeng�t,
Rautakeng�t, puiset paulat!
Joilla seison sein�vieret,
Asun ikkunan alukset,
Kunnes viihtyisi vihaiset,
Asettuisi ankaraiset,
Vaipuisi humalahurjat,
Viinarallit raukiaisi.

75. Ohoh kullaista kotia!

L�mmin paita liinainenki

Oman �itin ompelema;
Vilu on vaippa villainenki
Vaimon vierahan tekem�.

L�mmin on emosen sauna

Ilman l�ylyn ly�m�tt�ki;
Kylm�p� kyl�inen sauna,
Vaikka l�yly ly�t�k�h�n.
Koria kotoinen leip�,
Jos on t�ynn� t�hk�p�it�;
Vihavainen vieras leip�,
Vaikka voilla voituohon.

Villainen emosen vitsa,

Ruokoinen isosen ruoska,
Joskon viikon virpokohon,
Rupeaman ruoskikohon;
Vitsa vierahan verinen,
Kyl�l�inen kynn�pp�inen,
Josko kerran iskek�h�n,
Tahi puolen koskekohon.

Ohoh kullaista kotia,

Armasta ison eloa!
Jos oli leipe� v�hempi,
Niin oli unta viljemm�lt�;
Ei toruttu torkunnasta,
Makoomasta ei manattu.

76. Ei kuinkaan hyv�.

Pah' on orjana ele�,

K�y� toisen k�skyl�iss�;
Teen m� ty�t� ty�n ajalla,
V��nn�n hartion v�ell�,
T�yt�n k�skyt, kannan v�skyt,
K�rsin k�sn�iset lapiot,
Ei oo hyv� siit�k�n�,
Tuostakana tuon parempi,
Torutahan torkunnasta,
Manataan makoamasta.

77. T�ss� saapi lempo lemmen.

Pah' on mieleni paloisen

Ilmanki pahottamatta,
Aina aatkeloittamatta;
Siit' on semminki pahempi,
Siit� aina aatkelampi,
Kun viel� pahotetahan,
Aina aatkeloitetahan.
Sanotaan minun poloisen
Kivet suuret istuvani,
Maat suuret makoavani;
Itse istuvat sanojat,
Makoavat mainitsijat;
Itse istuvat kivens�,
Joka maan makaelevat.

Enk� tie� mie poloinen,

Miten olla, kuin ele�;
Miten olla mielev�n�,
Kuten kuuluna asua.
Aina muiss' inehmisiss�
Saapi lemmen liikkumalla,
Kunnian k�velem�ll�;
T�ss� saapi lempo lemmen,
Piru kunnian pit�vi,
Lemmon l�yhkykartanoilla,
Pirun pitkill� pihoilla.
Saisi en kurja kunniata,
Raukka lempi� tapaisi,
Vaikka vuoret vierett�isin,
Kalliot kaha jakaisin.

78. Kahenlainen toivotus.

Anna Kiesus antajalle,

Tunge tuhlarin k�tehen;
Vie Juutas vinkujalta,
Paha henki parkujalta.
Anna aina antajalle,
Tunge tuhlarin k�tehen:
Torvin tuovos taivahasta,
Pillin pilvist� puota,
Ava maat alaisin puolin,
Puhko pellon penkerist�.
Almun saan ma antajalta,
Tuhlarilta toisen almun,
Vinkujalt' ei vett�k�n�,
Parkujalta ei paloa.

79. Hyv�n s��n toivotus.

Anna onni ohravuotta,

Jumala jyv�kese�,
Saisin kekriksi olutta,
Tahi juda joulukseni;
Orjatki olutta saisi,
Palkollisetki panoista,
Kasakatki kaljavett�,
Vierrett� kivenvet�j�t.

Anna luoja luokos��t�,

Herra hein�n kuivautta,
Armahalla luok'ajalla,
Heli�ll� hein'ajalla.
Viep� pilvi Pietulahan,
Siell� vett� tarvitahan:
Suot tulessa, maat tulessa,
Kaikki kankahat tulessa,
Kaikki kaivot kuivanehet,
L�htehet l�k�htynehet;
Siell' on lapset ristim�tt�,
Kansa kaikki kastamatta,
Pojanpoika puolitehty,
Ei oo viel� vett� n�hty.
Siell� paiatki palavi,
Turkit uuet turmeltuvi,
Ukot uunilla palavat,
Akat saunan lautasilla,
Pojat porstuan ovilla,
Piiat kaikki kartanolla,
Lapset pitkin lattiata,
Rengit r�yst�h�n nenill�.

80. Tuuterin laatu.

Tuhm' on laatu Tuuterissa,

Kun neiet kosissa k�yv�t,
Akat juohessa ajavat;
Tuuteriss' on miehet tuhmat,
Miehet tuhmat, naiset laiskat,
Tytt�ret v�lik�vij�t,
Pojat puolenmielelliset,
Ukot untelot, sokiat.
Ei ukot ulos osaja
Ilman naisen saattamatta,
Tytt�ren taluttamatta.
Usta etsiv�t per�st�,
Penkin alta ikkunoa;
Ei usta per�st� l�y�,
Penkin alta ikkunoa.

81. H�t�k� tytt�jen?

Mip� mei�nki tyt�rten,

Mik� muien neitosien?--
Ei tyt�rt� tuumatonta,
Neitt� neuon saamatonta.
Neuon neitonen pit�vi,
Tuuman tytt� keksinevi,
Alta aittahan menevi,
P��lt� purnon puhkoavi,
Katon kautta pois tulevi,
Laen kautta laitteleksen;
Sukasta s�kin tekevi,
Kalsustansa kantoneuon.

82. Kummaistako kuuleminen.

Kukkuipa k�ke� kaksi

Kahenpuolen korpinotkon;
Satuin noita kuulemahan--
Hyv' oli kuulla kummaistaki.
Lauloi kaksi laulajata
Kahenpuolen p�yt�laian;
Satuin noita kuulemahan--
Hyv' oli kuulla kumm�istaki.
Riiteli k�lyist� kaksi
Kahenpuolen kaalimaljan;
Kummaistako kuuleminen?--
Lemmon kuultavat molemmat.

83. Mist� tunnen tuhman.

Mist� tunnen tuhman miehen,

Arvoan uron typer�n?--
Tuosta tunnen tuhman miehen,
Arvoan uron typer�n:
Viikon istui vy� syliss�,
Kauan housut kainalossa,
Viikon virsua tekevi,
Kauan tuohta katselevi.
Mist� tunnen tuhman naisen,
Tahi tytt�ren typer�n?--
Tuosta tunnen tuhman naisen,
Tahi tytt�ren typer�n
Tulen tuhkahan puhuvi,
Lietehen lehettelevi,
Nousevi tuvalle tupsu,
Paha katsku kartanolle.

84. Muutamia tuntomerkkej�.

Tuttu on tuomi muista puista,

Anoppi kyl�n akoista,
V�vy muista vierahista,
Nato tytt� neitosista.--
Kukistansa tuomi tuttu,
Astunnastansa anoppi,
V�vy vehn�piirasista,
Nato tyhj�n nauramasta.
Viel' on tuttu huolellinen,
Arvattu halunalanen;
Tuost' on tuttu huolellinen,
Arvattu halunalainen:
Huokaellen huoles k�ypi,
Laulellen halunalainen,
Uni ei tule usein
Huolellisen huonehesen,
Haastata ei huolellista,
Hauk�ta halunalaista.
85. Kyntelin kysymykset.

Kynteli kovin kysyvi,

Paavali pajattelevi:
"Joko on ruohtimet ruhottu,
Joko tappurat tapettu?"--
Vastavi viri� vaimo,
Sanovi hyv� em�nt�:
"Jo mie ruhoin ruohtimeni,
Sek� tapoin tappurani."
Kynteli kovin kysyvi,
Paavali pajattelevi:
"Joko on kankaita kuottu,
Alotettu aivinoita?"--
Vastavi viri� vaimo,
Sanovi hyv� em�nt�:
"Jo on kankahat kuteella,
Sek� aivinat alulla."

Varis lenti vaahtokuulla,

Kev�tkuulla keikutteli,
Vyyhille viri�n vaimon,
Pankolle aniparahan,
Kuontalolle kunnottoman,
Em�rontin roivahille.

86. Toisin ennen, toisin eilen.

Toisin ennen, toisin eilen,

Toisinpa t�t� nyky�;
Toisin ennen toimi k�ski,
Toisin ennen ty� opetti.
Toimi k�ski tonkimahan,
Maa v�kev� v��nt�m�h�n,
Ei kun nyt t�t� nyky�,
Elon entisen lopulla.
Eip' on maaten maa pietty,
Istuen isosen pelto;
Ei suannut suuri pelto,
Maa ei sallinut savinen,
Miest� verkaista vaolla,
Koriata kuokan p��ss�,
Piian pitki� hameita,
Sukan vartta valkiata.
Nyt t�m� nykyinen kansa,
Sek� kansa kasvavainen,
Maaten maitansa pit�v�t,
Penkin p��ss� peltojansa;
Sy�v�t maansa makkaroina,
Itroina isonsa pellon.
87. Juomarin toimi.

Moni matkassa tulevi,

Tapahtuvi taipalella,
Joutavalle juomarille,
Hurjalle humalap��lle:
Kinnas kirpovi kuhunki,
Saapukka johonki saapi.
Is�nt� olutta juopi,
Mies se viinoa vet�vi;
Heponen helyj� sy�pi,
Varsa varpoja purevi,
Pere piinoa pit�vi,
Lapset n�lke� n�kevi.--
Noin sanovi lapsi jukka:
Iso illalla tulevi,
Tuopi tuoresta kaloa,
Vet�vi verest� lient�;
Iso aamuksi ajavi,
Keskiy�ksi kerki�vi,
Tuopi tuoresta pajua,
Antoi vitsoa verest�.

88. Emon neuo pojalle.

Emo neuo poikoansa,

Vanhin vaivansa n�k��,
Kun kuki sukimojansa,
Itse ilmoin luomiansa.
Noin kuulin emon sanovan,
Vaimon vanhan lausuvaksi:
"Poikueni nuorempani,
Lapseni vakavampani!
Jos tahot talohon naia,
Tuoa minne� minulle,
Ell�s pyyt�k� pyh�n�,
Tielt� kirkko kihlaelko;
Silloin porsaski punainen,
Ja sikai silkkip��ss�.
Jalkavaimotki pahimmat
Kirkkotiell� kiirehiksen,
Sinisukkahan siroksen,
Punapaulahan paneksen,
P�� on silkkihin siottu,
Hiukset pantu palmikolle."

"Arkena parempi aika;

Silloin naios poikueni!
Ota olkihuonehesta,
Riusanvarresta valitse,
Kivenpuusta kihlaellos;
Joll' on nurin nuttu p��ll�,
Takki valmis tahtomatta;
Jonk' on huntu huutehessa,
Per� petkelen tomussa,
Varsi jauhon valkiassa."

89. Tavattava tytt�.

Emo neuoi poikoansa,

Vaimo lastansa varotti:
"Ell�s vainen, poikaseni,
Juosko juhlina kosissa!
Tytt�� ei pi� tavata
Kiviselt� kirkkotielt�,
Siell� veltotki verassa,
Laiskat lainavaattehessa,
Pahallaki paita p��ll�,
Tuhmimmalla p�� tukossa.
Tytt�� pit�� tavata
Riihest� rimuamasta,
Hein�st� h�my�m�st�;
Jok' on riski riihenpuija,
Hempulainen hein�nly�j�.
Tytt�� pit�� tavata
Kivenpuusta kiikkumasta,
K�sivarsin vaapumasta,
Navetasta nainen saaha,
Riihest� rivahka piika,
Taitava talon mini�,
Koria kotoinen vaimo;
Jok' on joutusa jalalta,
Sormilta hyvin soria,
Askareihin aina valmis,
Valpas aamulla varahin."

90. W�in�m�isen sanoja.

L�ksi veljekset vesille,

Emon lapset lainehille;
Kielti vanha W�in�m�inen,
Ep�si suvannon sulho,
Kielti kolmesta pahasta:
Vesill� vihelt�m�st�,
Lainehilla laulamasta,
Venehess� vierem�st�,
Purressa parahtamasta.

Oli veljekset vesill�,

Emon lapset lainehilla;
Kielti vanha W�in�m�inen,
Ep�si suvannon sulho,
Kielti kolmesta pahasta:
Suolimasta siian suolta,
Hauin vuolta vuolimasta,
Sy�m�st� kalankutuja.
Noin se virkkoi W�in�m�inen,
Ennensyntynyt pakasi,
Nuoremmalle veiollensa:
"Ei sinun pit�isi sy��,
Ei sinun, ei muienkana,
Siian suolta, hauin vuolta,
Ahvenen alaista puolta,
Kuujasen kutum�ti�."

Tuli veljekset vesilt�,

Emon lapset lainehilta;
Kielti vanha W�in�m�inen,
Ep�si suvannon sulho,
Kielti kolmesta pahasta:
Yksin �ill� kulkemasta,
Humalassa huutamasta,
Maantiell� makoamasta,
Sy�ny�ll� soutamasta.
Vaan ei kiellyt W�in�m�inen,
Ev�nnyt suvannon sulho,
Hukkuvata huutamasta,
Kuollutta makoamasta.

Kielti vanha W�in�m�inen,

Ep�si suvannon sulho,
Atroa poron per�st�,
Lapin maasta taikinoa;
Kielti uimasta uhalla,
Veikan vett� soutamasta.

Kielti vanha W�in�m�inen,

Ep�si suvannon sulho,
Kukkaroa paikattua
Vy�lt� miehen naimattoman;
Kielti ty�t�nt� taloa,
Toukoa tekem�t�nt�.

Kielti vanha W�in�m�inen,

Ep�si suvannon sulho,
Kielti maata miehet�nt�,
Kirvehet�nt� kyle�,
Eloa em�nn�t�nt�,
Koiratonta kartanoa.

Viel� kielti W�in�m�inen,

Ep�si suvannon sulho,
Kullalle kumartamasta,
Hopialle horjumasta,
Vanhan nuorta tahtomasta,
Kaunista k�ke�m�st�.

Sanoi vanha Wainam�inen,

Nuoremmalle veiollensa:
Kaunis on kattila tulella,
Vaikka vett� kiehukohon;
Hyv� mieli miehen p��ss�,
Vaikka ilman istukohon--
V�ki ei v��nn� hartioita,
S�re ei mieli miehen p��t�.

Sanoi vanha W�in�m�inen,

Nuoremmalle veiollensa:
Hoia hongaista venett�,
Hoia hongan vest�j�t�;
Pah' on orja palkatonna,
Paha paljon palkan kanssa--
Osallahan mies el�vi,
Koira toisen kohtalolla.

Sanoi vanha W�in�m�inen,

Nuoremmalle veiollensa:
Suo vilja vihattavalle,
Rahat raukoteltavalle!--
Hullu saapoa vihaavi,
Siit� saapi saamatonki,
Viha viepi viljan maasta,
Kateus kalan veest�.

Sanoi vanha W�in�m�inen

Nuoremmalle veiollensa:
Aina auttavi Jumala,
Ajan kunki katkasevi;
Viipyen er�t paremmat,
Kauan ollen kaunihimmat--
Harvoin sy�tti harva verkko,
Silloin suurilla kaloilla.

Sanoi vanha W�in�m�inen

Nuoremmalle veiollensa:
Jumalass' on juoksun m��r�,
Ei miehen ripeyess�;
Juokseva johonki saapi,
K�yp� kauas kerki�vi--
Usein k�ypi k�yp� h�rk�,
Kun jo heng�styi hevonen.

Sanoi vanha W�in�m�inen

Nuoremmalle veiollensa:
Sit� kuusta kuuleminen,
Jonka juuressa asunto;
Kiit� muille muita maita,
Itselle omia maita--
Omat maat makuisimmat,
Omat mets�t mieluisimmat.

Sanoi vanha W�in�m�inen

Nuoremmalle veiollensa:
V�li on v��tyll� vitsalla,
V�li v��nt�m�tt�m�ll�;
Mies tulevi neuotusta,
Koira neuomattomasta--
Tieto ei miest� tielt� ty�nn�,
Neuo syrj�h�n syse�.

Sanoi vanha W�in�m�inen

Nuoremmalle veiollensa:
Soisin Suomeni hyv�ksi,
Karjalan kaunihiksi;
Hyvin aina elett�v�ksi,
Kunnialla kuoltavaksi--
Laiskat Lappihin menev�n,
Muut veltot Wiron vesille.

91. Lintuin ker�j�t.

K�yh� mies ketoa kynti,

Sek� kynti, jotta kylvi,
Kylvi kymmenen jyve�,
Kynti kymmenen vakoa.
Sihen lintuja sikesi,
Kasvoi paljo peiposia;
Hakahti harakat siin�,
Sek� n�rhit n�pp�siv�t,
K�vi sirkut sissim�ss�,
Varpuset varastamassa.

Pajulintu palkulainen
�k�ttihin, keksittihin,
Viev�n viimeist� jyve�,
Reunimm�ist� reutoavan.

Nuorittihin, k��rittihin,
Pieksettihin, pynt�ttihin,
Ly�tihin, lytistettihin,
Jaloin p��ll� py�rittihin;
Vesi silm�st� sirusi,
Veri vaivaisen nokasta
Ker�jihin k�ytettihin,
Laitettiin lain etehen.

Kurki lintujen kuningas

Itse istui tuomariksi,
Laklat lautamiehiksi,
Valamiehiksi varikset.
Kurki huuti kulkustansa,
Kajahutti kaulastansa
"Ootko ottanut jyvi�
K�yh�n miehen kynn�kselt�?"

Pajulintu palkulainen
Sihen vastaten sanovi:
"S�in min� jyve� kaksi,
Kovin �i�, kun on kolme."

Kurki kulkkunsa kurotti

Yli p�y�n lausumahan:
"Kosk' oot ottanut jyvi�,
K�ynyt kurja sissim�ss�,
K�yh�n miehen kynn�ksell�,
Kynn�ksell�, kylv�ksell�;
Niin ei saa s��li� varasta--
Tahi korvat karsitahan,
Tahi kaula katkotahan,
P�� poikki j�ritet�h�n."

P��skyl�inen pieni lintu

Se lausui laen rajasta:
"Varastat sin�ki kurki,
Otat otria oloksi,
Rukeita mielen m��rin,
Kannat kauranki jyvi�."

Kurki laski suuren kulkun,

Parkasi pahan s�velen,
P��skyselle pienimm�lle:
"Oonko mie varastanunna
K�yh�n miehen kylv�ksest�?--
Taian mie ilmanki ele�
K�yh�n miehen kylv�ksett�;
Lenn�n synkk�h�n salohon,
Siell� riivin rikkahia,
Katkon kaurahalmehia,
Tahi sy�n marjoja mets�st�,
Kaivan suolta karpaloita."

Lausui p��sky pieni lintu:

"Vaan min�p�s en varasta;
Olen ihmisten ilona,
Riemu kaiken ristikansan,
Saattelen suven sanoman,
Laitan p�iv�n l�mpim�mm�n."

92. Revon valitus.

Repo juosta rey�tteli,

Pitkin vuorta voivotteli;
"Riu, rau, repo rukka!
Miss' olit t�m�n kesyen?"--
"Jumalalla paimenessa,
Karjalaisna kaikkivallan."

"Saitko paljo palkastasi

Jumalassa oltuasi?"--
"Kuusi poikoa poloinen,
Siki�it� seitsemisen."

"Miss' on poikasi poloisen,

Kussa tyrm�n tytt�resi?"--
"Tuoll' on poikani poloisen,
Tuolla tyrm�n tytt�reni:
Kaikk' on kettuna Kemiss�,
Tukulmissa turkkiloina,
Pispan pitkin� hioina,
Papin paian kauluksina,
Herrojen hetalehina,
Valtamiesten vaattehina.
Taianpa itseki tulla,
Itse onneton osata,
Saaha saksalle rahoiksi,
Kauppamiehelle kaluksi,
Tuomarin turkin hioiksi,
Nimismiehen niskomiksi.
On sit� minullai mielt�,
Mutt' on surma sukkelampi:
Milloin viskovi vipuhun,
Saattavi satimen alle,
Milloin rauat rapsahtavi,
Pahat sangat paiskahtavi;
K�ypi viisaski vipuhun,
Hullu huhtovi sivutse."

93. Pohjolan poika.

Poika syntyi Pohjolassa,

Lapsi Ilmalan lahella;
Tullut ei miest� tuhmempata,
Untelompata urosta.
S�i syet, someret appoi,
Hiilet kuivat kuippaeli.
Y�t oli kiven v�liss�,
P�iv�t piili paaen alla,
Kes�t kent�ll� makasi,
Talvet taljavuotehella;
Mennyt ei mets�h�n ik�n�,
Ei kalahan kulloinkana,
Saivat jouset jouten olla,
Verkot viem�tt� vesille.

94. Ensimm�inen rautio.

Itse seppo Ilmarinen

Kauan kalkutti pajassa,
Saanut ei kuokkoa kokohon,
Kirvest�ns� kiehumahan;
Paaet kasvoi kantap�ihin,
Syli sytt� hartioille.

Ajatteli aamusilla,
P�iv�t p��ss�ns� piteli:
"Miks' ei minulla rauta kiehu,
Alla ahjoni valahu;
Taon talven rautoani,
Keit�n kirvest� kesosen."

P��tyvi paha pajahan,

Kysyi kehno kynnykselt�:
"Monesko, mokoma sepp�,
Kirves sulla kiehumassa?"--

"Vast' on viisi valmihina,

Kovin �i�, kun lie kuusi,
Yhen aamusen ajalla,
Yhell� rupeamalla."

Tuon paha sanoiksi virkki:

"Ei sep�ll� sill�k�n�
Saane viitt� valmihiksi,
Yhell� rupeamalla,
Joka rauan keittelevi,
Hietakopran heittelevi."

Siit� seppo Ilmarinen

Itse ottavi opiksi--
Heitti hietoa tulehen,
Kirvehens� keittehille;
Jopa kohta kirves kiehui,
Rauta ahjossa rakentui.
Se h�nen sep�ksi saattoi,
Takojaksi teh� taisi;
Ei oppi ojahan kaaha,
Neuo syrj�h�n syse�.

95. Pahalaisen matka.

Sepp� seisovi pajassa,

Sep�n poika porstuassa;
Luuli lempo lehm�ksehen,
Piru pitk�h�nn�ksehen.
Lyykistihen lyps�m�h�n,
Heittihen heruttamahan;
Tuo lypsi tulisen maion,
Valahutti valkiaisen,
Puotti tulipunaisen,
S�kehisen s�il�hytti;
Sai paha pajasta kyyin,
Lempo muunne lenn�ttimen.

Noin tiesin pahan sanovan,

Kuulin kurjan kuikuttavan:
"Mie olen k�ynynn� katala,
Etsinn� t�n�i y�n�,
Samonnunna Suomet, Saaret,
K�ynyt kaiken Karjalanki,
En ole mit�n� saanut,
Enk� einett� tavannut.
H�mehess� h�rk� ammoi,
Oulussa oluet juoksi,
Kanat Naarvassa kakahti,
Repo r��kyi R��veliss�,
Wiipurissa siat vinkui,
Kukko Riiassa riahti."
Noin tiesin pahan sanovan,
Kuulin kurjan kuikuttavan:
"Jo olen jotaki n�hnyt
T�m�n ilman kannen alla;
Kolme vuorta korkiata,
Koiravuoren korkeimman;
Kolme synkke� saloa,
N�in Synerv�n synkeimm�n;
Kolme j�rve� jaloa,
Kallaveen kauheimman,
Puruveen puhtaimman,
Kolkon puolipohkehesen;
Kolme koskea kovoa,
H�mehess' oli H�ll�py�r�,
Kaatrokoski Kainuhussa,
Ei ole Wuoksen voittanutta,
Ylik�ynytt� Imatran."

96. Herran hevosen kuolo.

Kuoli herralta hevonen,

Paras ruuna pappilasta;
Tuli korpille kohina,
Ilo ilman lintusille.
Hatsahti harakat siin�,
Sek� n�rhit n�rk�siv�t,
Tuohon koirat kohti juoksi,
Sapakat hyvin samosi,
Susi juoksi suota my�ten,
Karhu kangasta kapusi,
Kontio kovia maita,
Ahmo aivan kelvotonta.

97. Mieli melki�ss�.

Olipa minulla mielt�,

Oli ennen aikoinani;
Oli mielt� muillen asti,
Sek� tointa toisellenki,
Paljo pantua v�ke�,
Ajatusta annettua.
Jo nyt on mieli melki�ss�,
Kaikki toimi toisialla,
Ajatus ahavan tiell�,
V�ki v�lj�ss� tilassa.
Mieli on toisen miehen p��ss�,
Toimi toisessa talossa,
V�ki toisen hartioissa,
Toisen aivossa ajatus.
Mielt�ni meri ajavi,
Vesi v��nt�vi v�ke�,
Tuulet tointa tuuvittavi,
Ajatustani ahava.

98. Kolme kokematonta.

Kaikki oon katala n�hnyt,

Kokenut kovaosainen,
On kolme kokematonta:
Uuestahan syntym�tt�,
Sy�m�tt� anopin leip�,
Apen sillat astumatta.
Enk' oo korppia kokenut,
Sy�nyt lient� mustan linnun,
Maitoa mahon j�niksen.

99. Kolme pyyt��.

Anterus ylinen yrk�,

Ylimm�isen miehen poika,
Teki tielle tetren pyy�n,
Rannalle revonritasen,
Kyl�n alle neien pyy�n.
K�vi tielt� tetrenpoika,
Rannalta reponen puuttui,
Kyl�n alta neito nuori.
Anterus ylinen yrk�,
Ylimm�isen miehen poika,
Tetrest� piti pitoset,
Revon kauppoi kaupunkihin;
Minne neitonsa menetti?--
Sen menetti vierehens�.

100. Kurki ja varis.

Kurki kuusesta huhuvi,

Ketr�kulkku keiahutti:
"Tapa tauti tytt�lapset!--
Maalta marjat poimitahan,
Karpalot karistetahan."
Varis vaakkui vainiolta:
"El� tapa tauti tytt�ri�!--
H�vi�isi h��veroni.
H�it� saahaan tyt�ist�,
Piioista piot parahat,--
H�rk� ly��h�n lihoiksi,
Iso lehm� isket�h�n,
H�rk� h�iksi, toinen kuiksi,
Maholehm� makkaroiksi,
Lammas liioiksi lihoiksi;
Mulle suolet puistetahan,
Haparaiset annetahan,
Alla aian lapsineni,
Pellolla perehineni."

101. Hyv� laiskalla lapsi.

Hyv� lapsi laiskan vaimon,

K�sikukka kunnottaman;
Kun tulevi ty�lle l�ht�,
Istuksen imett�m�h�n,
Lehyst�ksen lapsen p��lle,
Saavat unta uunin korvat,
Saunan lauat lappiata,
Penkki paksua pere�.

102. El� naura toisen naista.

El� naura toisen naista,

Moiti toisen morsianta!
Viel� saat itseki naisen,
Sek� moisen morsiamen,
Saat sa naisen naurettavan,
Morsiamen moitittavan.

103. Aikansa kullaki.

Soutelemma, joutelemma,
Melkein melaelemma,
N�ill� v�ljill� vesill�,
Lakehilla lainehilla.
Tuli aika, airo taittui,
Tuli toinen, mies menevi,
Mies meni, mela putosi,
Vene haapainen hajosi.
Tuo nyt Altti airojasi,
Venett�si veen is�nt�,
Anna mulle airo toinen,
Tuo mulle mela parempi,
Jotta jonneki osaisin,
Sel�t suuret souteleisin.

104. Veneelle tuulta.

Puhu tuuli purteheni,

Ahava alukseheni,
Anna airoille apua,
Huoparille huovitusta!
Aivan on airot pikkaraiset,
Soutajat v�h�v�kiset,
Pienoiset per�npit�j�t,
Lapset laivan hallitsijat.
Tuuvittele tuuli purtta,
Soutele vesi venett�;
Anna juosta puisen purren,
Menn� m�ntyisen venehen,
Juosta purren puittomia,
Kiite� kivitt�mi�!

105. Maata pannessa [12].

Panen nyt maata maan luvalla,

Maan luvalla, puun luvalla,
Kaiken kartanon luvalla;
Kiesus kilpi, Maaria miekka,
Varani vakaa Jumala.
Santta salvan laskijaksi,
Luoja lukon sulkijaksi,
Jumala nukuttajaksi,
Maaria makuuttajaksi,
Herran her�tt�j�ksi,
Kiesus yl�s nostajaksi,
Jumalata kiitt�m�h�n,
Maariaista mainimahan,
Kiesusta ylist�m�h�n.

106. Lelkkuuta lopettaissa [13].

L�he nyt ainoa avuksi,

Kiesus kulta kumppaliksi!
Suin kokohon, p�in kekohon!
Muut on koossa, muut keossa,
Sie oot raukka rauhallasi,
Kurja kuukumaisillasi,
Katalainen kannoillasi.

107. Sy�tt�vi meri sikansa.

"Voi meit� merisikoja,

Hyv�n P�iv�n hylkehi�,
N�ill� P�ivil�n pihoilla,
Hyv�n j�rven rannikoilla!"

"Mi mei�n merisikojen,

Hyv�n P�iv�n hylkehien,
N�ill� P�ivil�n pihoilla,
Hyv�n j�rven rannikoilla?--
Sy�tt�vi meri sikansa,
Hyv� j�rvi hylkehens�.
Merip� n�kyvi meille,
Meri mei�n ikkunoihin,
Meri ennenki el�tti,
Meri sy�tti, meri juotti,
Meri saatti saappahisin,
Pojat kenk�h�n kovahan;
Pienet piiat pintelihin."

108. Vangittu pannu.

Ulkoa runoja kuulin,

Puhki tuohten tuomioita,
Halki lauan lausehia,
L�pi sammalen sanoja,
Viinasta valitusvirren,
Runon ruoan kuolemasta;

Kun on viina kuoletettu,

Kaotettu kaunis ruoka,
Jok' oli joukoissa ilona,
Ravintona rahvahassa,
Ilon alku iltasilla,
Elon alku aamusilla;
Hyv� herrojen hovissa,
Paras herkku pappiloissa,
Kaunis kaikissa sioissa,
Talonpoikien tuvissa;
Lohutti suruiset sy�met,
Ilahutti itkev�iset;
Saatti miehet mielip��h�n,
Ihmiset elo k�tehen,
Kullat kulmille kohotti,
Nosti helmoille hopiat.

Voi sinua pannu parka!

Mit� tie�t tehnehesi--
Teitk� murhan, vai varastit?
Kun oot vangittu kovasti,
Ly�ty rautoihin lujasti;
Kun on huulet rikki ly�ty,
Kaikki hattusi halastu,
Oot kun oksalla orava,
K�py suussa k��ntelev�.

Mei�n kuulusa kuningas,

Majasteetti maan is�nt�!
P��st� piiput piinan alta,
Pannut kaikki kahleista;
Pane pannut valloillensa,
Entiselle ennollensa,
Sangoistansa rippumahan,
Pisaria tippumahan,
Ett� me poloiset poiat
Saisimma savurajasta,
Pikarin pivohon panna,
Suuruspullin suun etehen,
Yst�v�t vihollisista,
Hyv�t veljet vierahista.

109. Tynnyrin puhe.

Mit� putsinen puhuvi,

Satavantinen sanovi?--
Sit� putsinen puhuvi,
Satavantinen sanovi:
"Kyll� muistan murhevuoet,
Arvoan ajat pahemmat;
Is� survi suokanervat,
Veikko vehkoja ker�si,
�iti hiehoa herutti,
Sisko vuohta vollotteli;
Hiljan joutui juomakansa,
Kulettihin kuulut miehet."

110. Oluen synty.

Tie�n m� oluen synnyn,

Humalast' oluen synty.
Humala, Remusen poika,
Pienn� maahan pistettihin,
Kyin� maahan kynnettihin,
Viholaisna viskottihin,
Osman pellon penkerehen,
Vierehen Kalevan kaivon.
Siit� taisi taimi nosta,
Ylet� vihanta virpi,
Osman pellon penkerell�,
Vierell� Kalevan kaivon;
Nousi puuhun pienoisehen,
Kohti latvoa kohosi.

Niin huhui humala puusta,

Ohra pellon penkerelt�,
Vesi kaivosta Kalevan:
"Milloin yhtehen yhymm�,
Konsa toinen toisihimme:
Joulunako, kekrin�k�,
Vaiko vasta p��si�isn�,
Vaiko jo t�n�ki p��n�?--
Jospa jo t�n�ki p��n�."

Tuosta kohta koolle saivat,

Ja tulivat toisihinsa;
V�st�r�kki vett� kantoi
Kerke�n kes�isen p�iv�n,
Punalintu puita pilkkoi,
Tianen pani olutta.
Hyvin se tianen tiesi,
Osasi oluen panna,
Vaan ei tiennynn� nimet�.

Kissa virkkoi kiukoalta,

Kasi lausui lauan p��st�:
"Olut on oikia nimens�,
Hyv� juoma hurskahille,
Paha paljo juonehille;
Hurskahat ilottelevi,
Hullut tappeloittelevi."

Tianenpa pieni lintu,

Varpunen v�h�varainen,
Kutsui paljo vierahia
Oluille juotaville;
Hyv� oli juoma hurskahille,
Paha paljo juonehille:
Pani se hullut huiskamahan,
Mielipuolet meiskamahan.

Tianenpa pieni lintu,

Varpunen v�h�varainen,
Ei voinut kotona olla,
Piti mets�h�n paeta.

111. Tehk�me iloinen ilta.

Jo on mennyt mennyt vuosi,

Menk�h�n t�m�ki vuosi
Muien vuosien mukahan,
Muien p�ivien per�st�!
Laulelkame, soitelkame,
Tehk�me iloinen ilta!--
Ei t�ss� surulla sy��,
Ei elet� huolen kanssa,
T�ss� sy��h�n surutta,
Elet�h�n huoletonna;
T�ss' on soitot seinimill�,
Kanteleet kamanan p��ll�,
Harput, huilut kammarissa,
Ilopillit ikkunoilla,
Porokellot portin p��ll�,
R�mpp�kellot r�yst�hill�;
Tanner t�ynn� tanssijoita,
Keskipiha keikkujoita;
Kellarit teloja t�ynn�,
Telat t�ynn� puolikoita,
Puolikot olutta t�ynn�;
Leipe� sata sylyist�,
Voita viisi leivisk�ist�,
Seitsem�n sianlihoa.

112. Hyv� is�nt�.

Sanelen salituvista,
Saajasta salitupien,
Laulan lautsan laskijasta,
Is�nn�st�ni ilotsen;
Jok' on saanut suosta suojan,
Koin korvesta kokenut,
Hirret hirmulta m�elt�,
Ruotehet romeikolta,
Malat marjokankahilta,
Sammalet sulilta soilta.

Usein hyv�n is�nn�n,

Sen tarkan talon is�nn�n,
J��nyt on kinnasta kivelle,
Hattua havun sel�lle,
Saahessa t�t� salia,
Kammaria kalkuttaissa.

Usein hyv� is�nt�,

Se tarkka talon is�nt�,
Nossut on nuotiotulelta,
Havannut havusialta;
Havu p��n on harjaellut,
Varpa vartalon sukinut,
Hirsi� hakattaessa,
Kartanoa teht�ess�.

Usein hyv� is�nt�,

Se hyv� talon is�nt�,
Saapi vierasta salihin,
Tuttuja tupansa t�yen,
Lautsan t�yen laulajoita,
Ikkunan ilotsijoita,
Joka sopen soittajoita,
Karsinan karehtijoita,
Sein�vieret seisojia,
Aitovieret astujia,
Tanhuaiset tanssijoita,
Pihat pitkin kulkijoita,
Maat ristin matelijoita.

113. Hyv� em�nt�.

Usein hyv� em�nt�,

Se tarkka talon em�nt�,
Kuulevi kukotta nosta,
Kananlapsetta karata,
Vihkim�h�n viljoansa,
Katsomahan karjoansa;
Onko oikein Omena,
Lykyll�h�n Lyttim�inen.

Usein hyv� em�nt�,

Se tarkka talon em�nt�,
Itse rihmat ketre�vi,
Itse kankahat kutovi;
Ei kysy kynsi� kyl�st�,
Oppia ojan takoa,
Pirran piit� naapurista,
Tointa toisesta talosta.

Usein hyv� em�nt�,

Se tarkka talon em�nt�,
Saapi saunassa asua,
Sy�ny�ll� yksin�ns�,
Maltahia katsomassa,
Ituja imelt�m�ss�;
Kasit ei maata maltahia,
Kissat istuta ituja.
Usein hyv� em�nt�,
Se tarkka talon em�nt�,
Osoaa oluen panna,
Virutella viinakullan,
Iloksi imehisille,
Ja riemuksi rahvahalle,
Jumalalle kunniaksi,
Luojalle ylistykseksi.

114. Kiitos em�nn�lle.

En min� puhu pukista,

Sano en sarviraavahasta,
Enk� laula lampahista,
Kellokauloista kelota;
Puhun putron keitt�j�st�,
Ruokapuustani pumajan,
Laulan ruoan laittajasta,
Oluen osoajasta.
Kiitos kaunoisen Jumalan
Em�nn�sta t��n talosen!
T�m�n ruoan laittamasta,
T�m�n p�y�n t�ytt�m�st�,
Liioilla lihamuruilla,
Kaunehilla kakkaroilla.
Kiitos kaunoisen Jumalan
Em�nn�st� t��n talosen!
Hyvin on tehnynn� em�nt�,
Kun ompi olutta pannut,
Siit' on tehnyt sen paremmin,
Kun on juomahan kutsuttu.
115. Sopivaisia.

Noin kuulin saneltavaksi,

Tiesin teht�v�n iloa
Sopineeko, syntyneek�,
K�yneek�, kyh�nne'ek�,
Miesten soitto, naisten laulu,
Piikojen ilonpi�nt�?--
Miks' ei sovi, miks' ei synny,
Miks' ei k�y, miks' ei kyh�j�,
Miesten soitto, naisten laulu,
Piikojen ilonpi�nt�;
Sovitettu on, synnytetty,
Musta valkian varaksi,
Lyhyt pitk�n puolisoksi,
Pieni suuren vastimeksi,
Kannunlauaksi kataja,
Tuomi tuopin vanteheksi,
Pakatsin rekipajuksi.

116. Voisi nuo pariksi panna.

Likka tanssivi somasti,

Poika polkevi kovasti;
Tasaisemp' on neien tanssi,
Kun pojan poloisen tanssi.
Likka on n�tti ja soria,
Poika potra ja koria;
Voisi nuo pariksi panna,
Kun ei �mm�t �kk�j�isi,
Koukkuleuat kokkajaisi.
Tulisko Turusta rutto,
Amputauti Aunuksesta,
Tappaisi akat kyl�st�,
Koukkuleuat kollahtaisi!
Saisi naastit naiaksensa,
Koriat kosissa k�y�.

117. Tanssin kulku.

Ei tanssi minun taluma,

Eik� toisen kumppalini;
Tanssi on tuotu tuolta maalta,
Kisa taampata taluttu
Wienan p��llilt� vesilt�,
Saksan salmilta syvilt�.

Eip� viel� sielt�k�n�,

Ei per�n pere�k�n�;
Tanssi on tuotu tuonnempata,
Kisa taampata taluttu:
Alta Wiipurin vihannan,
Alta suuren Suomen linnan.

Eip� viel� sielt�k�n�,

Ei per�n pere�k�n�;
Tanssi on tuotu tuonnempata,
Kisa taampata taluttu:
Takoa Tanikan linnan,
Uuen linnan ulkopuolen,
Pietarin pihoja my�ten,
Kautta Wiipurin vihannan.

Ulvoi ukset Unen linnan,

Naukui Narvan linnan portit,
Sujui sillat Suomen linnan,
Vinkui Wiipurin ver�j�t,
Tanssia taluttaessa,
Ilokasta tuotaessa.

Heposet veti hiess�,

Varsat vaahessa samosi;
Vesi tippui vempeleest�,
Rasva rahkehen nen�st�,
Tanssia taluttaessa,
Ilokasta tuotaessa.

Reki rautainen ratsasi,

Kapla patvinen patsasi,
Jalas koivuinen kolasi,
Luokki tuominen tutasi,
Tanssia taluttaessa,
Ilokasta tuotaessa.

Pyyhyet viherteliv�t
Vesaisilla vempelill�,
Oravat samoelivat
Aisoilla vaahterisilla,
Tetryet kukertelivat
Korjan kirjavan kokalla,
Tanssia taluttaessa,
Ilokasta tuotaessa.

Kannot hyppi kankahalla,

M�ell� pelmusi pet�j�t,
Kivet rannalla rakosi,
Someret siottelihen,
Tanssia taluttaessa,
Ilokasta tuotaessa.

Lehm�t partensa levitti,

H�r�t katkoi kytkyens�;
Naiset katsoi naurusuulla,
Em�nn�t ilolla mielen,
Tanssia taluttaessa,
Ilokasta tuotaessa.

Herrat nosti hattujansa,

Kuninkaat kyp�ri�ns�,
Vanhat miehet sauojansa,
Pojat nuoret polviansa,
Tanssia taluttaessa,
Ilokasta tuotaessa.

Jo tanssi pihalle saapi,

Ilo alle ikkunoien;
Vuotas mie kysyn lupoa,
Talunko tanssini tupahan.

Kelt�p� kysyn lupoa?--

Is�nn�lt� p�y�n p��ss�,
Em�nn�lt' etehisest�.
Pojalta rahin nen�st�,
Tytt�relt� karsinasta:
Talunko tanssini tupahan,
Ilolinnun lattialle?

Is�nt� sanansa virkki:

"Talu tanssisi tupahan,
Talu tanssivierahasi!
Maholehm�n tappanemma
Tanssin tallaellaksenne,
Iloleikin ly��ksenne."

Tanssi tungeksen tupahan,

Ilo pirttihin ajaksen;
Jalan polki portahalle,
K�en k��k�h�n sivalti;
Kiukoa kivinen liikkui,
Patsas patvinen patsasi,
Silta soitti sorsanluinen,
Laki kultainen kuusi,
Tanssin tullessa tupahan,
Ilolinnun astuessa.

118. Tanssiin yrittelij�.

Tahon mie tanssihin ruveta,

Ilovirtehen viret�;
T�ytyyk� t�t� tupoa,
Lainataanko lattiata,
Tanssia tasaisen kansan,
Kansan nuoren notkustella?--
Kun ei t�ytyne tupoa,
Lainattane lattiata;
Talun tanssini pihalle,
Ilovirteni viluhun.
Sitte tanssin tanterella,
Keikun keskell� pihoa,
Joss' ei p�� lakehen koske,
Otsa ei ortehen kolaha,
Jalat sillan liitoksehen.

"T�ytyyp� t�t� tupoa,

Lainatahan lattiata,
Tanssia tasaisen kansan,
Kansan nuoren notkustella."

Suuri kiitos, kostjumala!

Kenp� tanssihin tulevi,
Sille poika synty�h�n,
Vastakoivun valkeuinen,
Meren ruovon ruskeuinen!
Ken ei tulle tanssihini,
Sille tytt� synty�h�n,
Tervatynnyrin pituinen,
Tervapartsan paksukkainen!

119. Tule meille tanssimahan.

"Tule meille tanssimahan!"--

"Kenen kanssa tanssimahan?"

"Onpa meill� vanha akka [14],

Vanha akka [15], olkivuoe."

"Enp� tanssi, enk� taia,

Enp� huoli, en kykene;
Vilu k�si, vilu jalka,
Vilu kaikki katsantonsa."

"Tule meille tanssimahan!"--

"Kenen kanssa tanssimahan?"

"Onpa meill� nuori neito [16],

Nuori neito [17], sulkkuvuoe.

"Sek� tanssin, jotta taian,

Kanssa huolin ja kykenen;
L�mmin k�si, l�mmin jalka,
L�mmin kaikki katsantonsa."

120. Tahtoisitko rakastaa.

"Tahtoisitko rakastaa--
Mie ty�nn�n tyt�n [18] sinulle,
Sinull' on ihanat silm�t,
H�nell� sy�n suloinen.
Kunpa h�nen tiet�isit,
Tok' et h�nt� heitt�isi,
Kihlat h�nelle laittaisit,
Sormukset sovitteleisit."

Tahtoisinpa rakastaa--
Ellei kielt�isi isoni,
Ellei est�isi emoni;
Veikko on mennyt Wiipurihin,
Siskoni on Pietarissa.

Hyv� kiitos, hyv� laitos;

Saatihinpa nuori sulho [19],
Nuori sulho [20], kaunis sulho [21],
Valkianverev� sulho [22].

121. Avatkame aitoamme.

Avatkame aitoamme,
Potkaskame porttiamme
Laske sulhoa [23] sis�lle!
Jo on sulhonen [24] sis�ss�.
Katso sulho [25] kaunoasi,
Kurkistele kultoasi;
Katso yht�, katso toista,
Katso kaikkien parasta!
Kenen katsot kaunihiksi,
Arvoat parahimmaksi,
Sille iske silme�si,

Sille k�tt� k�pp�hyt�;

Akat saakohot sanoa,
Mit� mielens� tekevi.
Juokse sulho [26], jouvu sulho [27],
Liehu sulho [28], lenn� sulho [29]!--
Toiset ringiss� tanssaa,
Kuki kultansa kanssa.

122. Hyv� ilta lintuseni.

Hyv� ilta lintuseni,

Hyv� ilta kultaseni,
Hyv� ilta nyt minun oma armahani!

Tanssi, tanssi lintuseni,

Tanssi, tanssi kultaseni,
Tanssi, tanssi nyt minun oma armahani!

Seiso, seiso lintuseni,

Seiso, seiso kultaseni,
Seiso, seiso nyt minun oma armahani!

Anna k�tt� lintuseni,

Anna k�tt� kultaseni,
Anna k�tt� nyt minun oma armahani!

Polvin maahan lintuseni,

Polvin maahan kultaseni,
Polvin maahan nyt minun oma armahan!
K�si kaulaan lintuseni,
K�si kaulaan kultaseni,
K�si kaulaan nyt minun oma armahani!

Halausta lintuseni,
Halausta kultaseni,
Halausta nyt minun oma armahani!

Suuta, suuta lintuseni,

Suuta, suuta kultaseni,
Suuta, suuta nyt minun oma armahani!

T�ysi, t�ysi lintuseni,

T�ysi, t�ysi nyt minun oma armahani!

Yl�s maasta lintuseni,

Yl�s maasta kultaseni,
Yl�s maasta nyt minun oma armahani!

J�� hyv�sti lintuseni,

J�� hyv�sti kultaseni,
J�� hyv�sti nyt minun oma armahani!

123. K�yh� ja rikas vouti.

"Min�, min� k�yh� vouti,

Maan m�in, senki s�in,
Itse jouvuin kulkemahan.
Tyt�r varrelle valuvi,
Toinen miehelle menevi,
Ei oo sukkoa sukua,
Eik� lakkia lajia,
Eik� halvinta hametta,
Paitoa pahintakana;
Lehm� kaatui, lammas kuoli,
Kuoli lampahan karitsa."

"Min�, min� rikas vouti,

Minull' on riistoa, rahoa,
Tavaroita tallellani,
Paljo pantua olutta,
Kivisess� kellarissa,
Tammisen tapin takana,
Koivuisen korennon alla,
Sy��ksenne, juoaksenne
Iloleikin ly��ksenne,
Lehm�n korva leikkaella,
Hevon h�nt� tyss�ell�."

124. Hirvenhiihanta.

"Mie olen hirven hiihannassa,

 Jalopeuran jaksannassa,
Kaikk' on kenk�ni kulunna,
N�it� teit� juostessani,
Samotessani saloja;
Onko hirvi� salossa,
Onko n�hty n�ill� mailla?"--

"Onpa hirvi� salossa,

Onpa n�hty n�ill� mailla,
Oiva hirvi liinaharja;
T�ss' on k�ynyt t��n kesosen
Mei�n herran heinikossa,
N�hty on kanssa kaalimaassa.

Paljo on pahoa tehnyt,

Sy�nyt hein�t, maannut marjat,
Kaikki kaalinp��t kalunna,
Jost' on vaikia valitus
Ylitse koko kyl�mme.
Tapa kohta, kun tavannet,
Ly�'p� p��h�n, kun sa l�y�t,
Noua h�nt� nuolellasi,
Jouahuta jousellasi,
Tahi laske laahingille,
Pyy� pyssysi keralla!"

125. Miksi en v�syisi.

Heponenki heng�ht�vi
Matkan pitk�n menty�ns�,
Rautanenki raukenevi
Kes�hein�n ly�ty�ns�,
Vetonenki vier�ht�vi
Joen polven juostuansa,
Tulonenki tuikahtavi
Y�n pitk�n palettuansa;
Niin miks' en min�i v�syisi,
Miks' en heikko heng�ht�isi,
Miks' en vieno vier�ht�isi,
Miks' en tuhma tuikahtaisi,
Illan pitkilt� iloilta,
P�iv�nlaskun laulamilta?

II. H��kansan lauluja.

a) Antiaisissa.

126. Onko mit� mill�ki?

 (Kosiomiehen puoli.)
"Onko tei�n neiollanne
Oman v�rttin�n v�ke�,
Oman hyppisen hyve�,
Oman ketr�n kiert�me�,
Hyv�t hurstin huiahukset,
P��nalaiset p�ll�hykset;
Sivallukset silkkihuivit,
Vilahukset villavaipat?"

(Kaason puoli.)
"Kyll' on mei�n neiollamme
Oman hyppisen hyve�,
Oman v�rttin�n v�ke�,
Oman ketr�n kiert�me�.
Kyll' on hursti huialeita,
P��nalaisen p�ll�reit�;
Vaan onko tei�n sulhollanne
Oman jousen ampumoa,
Oman nuolen noutamoa,
Karhuntaljat katteheksi,
Petrantaljat peitteheksi?"

(Kosiomiehen puoli.)
"Kyll' on mei�n sulhollamme
Oman jousen ampumia,
Oman nuolen noutamia,
Karhuntaljat kattehena,
Petrantaljat peittehen�;
Vaan onko tei�n neiollanne
Wiipurissa viilatuita,
Kaupungissa kaulatuita,
Kes�kuilla kuivatuita,
Pantu p�iv�paistehella,
Vaattehia valkehia,
Talvisotkuja hyvi�?"

(Kaason pooli.)
"Kyll' on mei�n neiollamme
Wiipurissa viilatuita,
Kaupungissa kaulatuita,
Kes�kuilla kuuratuita
Pantu p�iv�paistehella,
Vaattehia valkehia,
Talvisotkuja hyvi�;
Vaan onko tei�n sulhollanne
Silkkiset sukansitehet,
Hopiaiset housunnauhat,
Saksansaappahat somaset,
Silkkihuivit siivolliset,
Viien ruplan vilttihattu,
Kuuen ruplan vy� kusakka?"

(Kosiomiehen puoli.)
"Kyll' on mei�n sulhollamme
Silkkiset sukansitehet,
Hopiaiset housunnauhat,
Saksansaappahat jalassa,
Silkkihuivit siivolliset,
Viien ruplan vilttihattu,
Kuuen ruplan vy� kusakka;
Vaan onko tei�n neiossanne
Kelvollista ketre�j�t�,
Kutojata kunnollista;
Tokko k��ntyi k��rilauta,
Kun orava oksapuussa;
Tokko suihki sukkulainen,
Kun k�rpp� kiven kolossa;
Tokko piukki pirran piijit;
Kun tikka puun kupeess?"

(Kaason puoli.)
"Ompa mei�n neiossamme
Kelvollista ketre�j�t�,
Kutojata kunnollista;
Niinp� k��ntyi k��rilauta,
Kun orava oksapuussa;
Niinp� suihki sukkulainen,
Kun k�rpp� kiven raossa;
Niinp� piukki pirran piijit,
Kun tikka puun kupeessa.
Vaan onko tei�n sulhossanne
Kylv�j�t�, kynt�j�t�,
Siemenen sirottajata,
Varsan vieje� vaolle,
Mustan ruunan mullokselle?
Onko atransa ter�v�,
Sek� luja luottimensa,
Mill� nurmi kynnet�h�n,
K�m�rikk� k��nnet�h�n?
Hyv�tk� huuhtikirvehens�,
Kaunihitko kassaransa,
Jolla kaski kaaetahan,
Lehto ly��h�n kumohon?"

127. Kutti, kiitti!

(Kosiomiehen puoli.)
"Kutti, kutti, kaaso rukka!
Kun sie neitt�si n�kisit,
Kun sen k�et k�p�eleksen
Mei�n sulhon k�tt� vasten!"

(Kaason puoli.)
"Ei kutti v�he�k�n�,
Pient� pikkuruistakana;
Tuota toivoi mei�n neito,
Tuota toivoi tuon ik�ns�,
K�tt�ns� k�p�elev�n
Hyv�n sulhon k�tt� vasten."

(Kosiomiehen puoli.)
"Kutti, kutti, kaaso rukka!
Kun sie neitt�si n�kisit,
Kun sen suu sopaeleksen
Mei�n sulhon suuta vasten!"

(Kaason puoli.)
"Ei kutti v�he�k�n�,
Pient� pikkuruistakana;
Tuota toivoi mei�n neito
Kaiken kasvantoajansa,
Suutansa sopaelevan
Hyv�n sulhon suuta vasten."

(Kosiomiehen puoli.)
"Kutti, kutti, kaaso rukka!
Mei�np' oinas vallan otti,
Mei�n p�ssi p��lle p��si,
Mei�n karkasi karitsa."

(Kaason puoli.)
"Ei kutti v�he�k�n�,
Pient� pikkuruistakana;
Tuota toivoi mei�n neito,
Tuota puolen polveansa,
Kaiken mennehen kese�,
Kaiken vuotta voipunutta,
Kahen �it� ollaksensa,
Kolmin koiskaellaksensa."

(Kosiomiehen puoli.)
"Kutti, kutti, kaaso rukka!
S�itp�, joitpa neitosesi;
Sinun on tyhj�t istumesi,
Mei�n t�yet vuotehemme."

(Kaason puoli.)
"Voipa kurjat kuttianne,
Miehen lemmot leikki�nne;
Mill� te kutitteletta!
Emm� sy�nyt, enk� juonut,
Enk� sy�nyt, enk� juonut,
En pannut pahenemahan,
Vaan panin paranemahan.
Panin kynt�j�n kylelle,
Vakoajan vaipan alle,
Leiv�nsaajan leuan alle,
Kalansaajan kainalohon,
Hirvenhiihtajan hikehen,
Karhunsaajan saunasehen;
Karhuntaljoihin kaotin,
Vein vehn�hinkalohon,
Ruispurnohon puotin.
Sinne saatin saahun lapsen,
Sinne aiotun asetin;
Annas Jumala aamun tulla,
Tuo Jumala toinen p�iv�,
Otan vaatetta vakasta,
Liessinki� lippahasta,
Mill� neitt� valmistelen,
Kanaistani kaunistelen--
Jolla peit�n pient� p��t�,
Katan kaunista hivusta;
Tuonpa kukkana tupahan,
P�yh�yt�n p�y�n p��h�n,
Ihmisten ihottavaksi,
Kansan katsaheltavaksi."

128. Katso neitoasi [30]!

(Kosiomiehen puoli)
"Morsian mokalla huulin,
Kaaso kallella kyp�rin,
Itse sulhonen surulla;
Katso kaaso neitoasi
Jott' ei poikisi rekehen,
Satulall' ei lasta saisi!
Sanoisi satulan syyksi,
Hevonharjan hieromaksi;
Tekis tielt� l�yt�m�ksi,
Matkalta tapoamaksi."

(Kaason puoli.)
"En oo ollut ennenk�n�,
Pilkkapuikko kenenk�n�,
Senlaisen semmink�n�;
Joko vainen joutunenki
Pilkkapuikoksi poloinen?--
Vaan viel� t�t� nyky�,
Viel� t�ll� kymmenell�,
Selvit�me, seisotame,
Pilkkakirvesten kiasta,
Naurusuien hampahista.--
Muille nauroa pit�vi,
Ei emosen tytt�l�ille,
Ei vaimon vatsanv�elle;
Muista kummat kuulukohon,
H�t�kellot h�ilyk�h�n,
Ei emosen tytt�l�ist�,
Ei vaimon vatsanv�est�."

129. Kasa kaasolla syliss�.

(Kosiomiehen puoli.)
"Kasa [31] kaasolla syliss�,
Nuoevaimolla nupukka [32]!"

(Kaason puoli.)
"Mit� sie kasasta kaason,
Nupukasta nuoevaimon?--
T�t' ei oo saatuna salassa,
Eik� piilossa pietty;
T�m' on saatu s�ngyn p��ll�,
Vihityill� vuotehilla,
Lakanoilla lauletuilla,
Siunatuilla p��sioilla."

130. El� ihastu ensi-illalla.

(Kosiomiehen puoli.)
Vuotas mie sanon sanasen,
Virkan vierin sulholleni:
Sulhokainen nuorukainen,
El� neitoa ihastu,
El� neion vaattehia;
El� ensi-illallasi,
Tok' ei viel� toisellana!
Kiit� huomenna hevoista,
Vuonna toissa morsianta,
Kolmanna kotiv�vy�,
Itsi�si et ik�n�!
Moni on neito naitaissa,
Orpana otettaissa,
Portto poisajettaessa,
Luosku luovuteltaessa.
Moni on kaakku kaunis p��lt�,
Kovin kuorelta sili�,
Vaan on sirkkoja sis�ss�,
Akanoita alla kuoren.
Mont' on kantoa kas'ella,
Kaikk' ei koivun kantoloita;
�i� neitoja kyl�ll�,
Ei kaikki hyv�ntapoja.

131. Kiit� sulho lykky�si.

(Kaason puoli.)
Kiit� sulho lykky�si,
Kun kiit�t, hyvinki kiit�!
Hyv�n sait, hyv�n tapasit,
Hyv�n luojasi lupasi,
Hyv�n antoi armollinen.
Lue kiitokset emolle,
Passipoita vanhemmalle,
Kun tunti tyt�n mokoman,
Ja mokoman morsiamen!
Puhas on neiti puolellasi,
Kirkas ompi kihloissasi,
Valkiainen valloissasi,
Soriainen suojassasi.
Sait sa riskin rinnallesi,
Verev�isen vierehesi;
Sait sa riskin riihenpuijan,
Hempulaisen hein�nly�j�n,
Pulskin poukkujen pesij�n,
Varskin vaatetvalkasijan,
Karskin kankahan kutojan.
Niin se piukki pirran ��ni,
Kun k�ki m�ell� kukkui;
Niin se suikki sukkulainen,
Kun k�rpp� kiven raossa;
Niin sen k��my k��nn�tteli,
Kun orava oksasella.

132. El� vie neitt� pahoille.

(Kaason puoli.)
Sulho viljon veikkoseni,
Viel� veikkoa parempi,
Emon lasta armahampi,
Ison lasta laukiampi!
Kuulesta ma kuin sanelen,
Kuin sanelen, kuin puhelen.
Elk�s mei�n neioistamme,
Elk�s viek� vehkasoille,
Panko parkkihuhmarelle,
Olkileiville otelko;
Ei neitt� ison koissa,
Eip� viety vehkasoille,
Pantu parkkihuhmarelle,
Olkileiville otettu.
Aina viilti vehn�si�,
Katseli kananmunia,
Aamut aittoja availlen,
Illat luhtia lukoten,
Maitotiinun tienoihilla,
Olutpuolikon povessa.
El� vainen, sulho rukka,
Kiell� neitt� kellarista,
El� aitasta epe�;
Ei neitt� ison koissa,
Eip' on kielty kellarista,
Tok' ei aitasta ev�tty.

133. Puolusta neitt�si.

(Kaason puoli.)
Sulhokainen nuorukainen,
Miehen kanta kaunokainen!
Ell�s mei�n neioistamme,
Ell�s sie pahoin pielk�;
Seiso sein�n� eess�,
Pysy pihtipuolisena,
El� anna anopin ly��,
El�k� apen torua,
El� vierahan vihata.
Pere k�ski pieksem�h�n,
Muu v�ki mukittamaha;
Eth�n raahi rankaista
Etk� henno hertaistasi,
Rahan paljon pantuasi,
Enemm�n luettuasi.

134. Neuo sulho neioistasi.

(Kaason puoli.)
Sulhokainen nuorukainen,
Miehen kanta kaunokainen,
Elk�s mei�n neioistamme,
Elk�s sie pahoin pielk�,
Elk�s vitsoin vingutelko,
Nahkaruoskin naukutelko;
Eip� neitt� ennenk�n�,
Ei neitt� ison koissa,
Tok' ei vitsoin vinguteltu,
Nahkaruoskin naukuteltu.
Neuo sulho neitoasi,
Neuo neitt� vuotehella,
Opeta oven takana,
Vuosikausi kummassaki;
Yksi vuosi suusanalla,
Toinen silm�n iskem�ll�,
Kolmansi jalan polulla.
Kun ei sitte siit� huoli,
Ei totelle tuostakana,
Ve� vitsa viiakosta,
Tuopa turkin helman alla,
Jolla neuot neitoasi,
Orpanoasi opetat--
Neuot nelisnurkkaisessa,
Sanot sammalhuonehessa,
Kyl�kunnan kuulematta,
Sanan saamatta kyl�lle.

El� nurmella nukita,

Pieks� pellon pientarella;
Kuuluisi kumu kyl�lle,
Tora toisehen talohon,
Mets�h�n iso meteli,
Naisen itku naapurihin.
El�k� silmille sipase,
El� korvia kos'eta;
Kuppi kulmalle tulisi,
Sinimarja silm�n p��lle;
Kyl�n kynt�j�t n�kisi,
Kyl�n paimenet panisi,
Kyl�n haukkuisi harakat,
Kysyisi kyl�iset naiset:
"Onko tuo soassa ollut,
Talununna tappeluissa,
Vai onko suen repim�,
Tahi karhun kaapasema--
Vai susiko sulhosesi,
Karhu sulla kaunosesi?"

135. Ansioa my�ten palkka.

(Kaason puoli.)
Sulhokainen nuorukainen,
Miehen kanta kaunokainen!
Kun neitt� hyvin pitelet,
Niin hyv�ksi tunnetahan.
Kun tulet apen kotihin,
Ainoan anopin luoksi;
Itse�si sy�tet�h�n,
Sy�tet�h�n, juotetahan,
Heposesi riisutahan,
Tallihin talutetahan,
Sy�tet�h�n, juotetahan,
Kauravakka kannetahan.

Kun neitt� pahoin pitelet,

Niin pahaksi tunnetahan.
Kun tulet apen kotihin,
Ainoan anopin luoksi;
Itse�si ruoskitahan
Omallasi ruoskallasi,
Heposesi hirtet�h�n
Kokkahan, kujan lakehen,
Omillasi ohjillasi,
Omilla ohjasvarsillasi.

136. Mit� itket neito?

(Morsiamelle tuttaviltansa.)
Mit� itket mei�n neito?--
Itketk� sie leiv�tyytt�,
Leiv�tyytt�, lehm�tyytt�,
Vaiko sulhosi soreutta,
Vai emosi armautta?
Siskoseni, ainoseni,
Kanavarsi kaunoseni!
Et sie itke leiv�tyytt�,
Leiv�tyytt�, lehm�tyytt�,
Etk� sulhosi soreutta,
Et emosi armautta;
Itket kasvon kauneutta,
Sek� hiusten hienoutta,
Kun ne pienn� peitet�h�n,
Katetahan kasvavana;
Pienn� oot vihille viety,
Lassa pantu lakki p��h�n.
137. L�het j�len j��m�tt�m�ksi.

(Morsiamelle tuttaviltansa.)
Niink�s luulit neito nuori,
Niink� tiesit, jotta luulit,
Tiesit kerran l�htev�si,
Et aina k�ke�v�si?--
Jo nyt on liittosi likell�,
L�ss� ompi l�ht�aika.
L�het t�st�, kun l�hetki,
T�st� kullasta koista,
Ison saamasta salista,
Emon kaunon kartanosta,
Veikon kestikellarista,
Siskon tanssisiltasilta,
Sykysyisen y�n sylihin,
Kev�hisen kier�n p��lle;
Ettei j�lki j��ll� tunnu,
Kier�ll� kepi� kenk�,
Jalan isku iljangolla,
Hangella hamosen helma;
Ettei �iti ��nt� kuule,
Iso ei itkua tajua,
Kujerrust' ei kuule sisko,
Oma veikko vieretyst�;
Kuulevat kyl�iset naiset,
Ja kyllin kyl�n kasakat.

Voi sinua neito rukka,

Kuinka taiat, kuinka raahit,
Kuinka kuitenki eroat?--
Emosesi vanhan heit�t
L��v�h�n l�k�htym�h�n,
Kujahan kukistumahan,
Kaatumahan kaivotielle;
Isosesi vanhan heit�t
Saunahan savun sekahan,
Kuiva vasta kainalohon.

138. L�het kukka kulkemahan.

(Morsiamelle tuttaviltansa.)
Kuules neiti, kuin sanelen,
Kuin sanelen, kuin puhelen!--
Olit kukka ollessasi,
Kasvaessasi kanarva,
Vesa nuori nostessasi,
Ympynen yletess�si,
N�ill� pitkill� pihoilla,
Kaunehilla kartanoilla.
L�het nyt kukka kulkemahan,
Veran nukka vierem�h�n,
T�st� kullasta koista,
Kaunihista kartanosta,
Luulet viet�v�n kotihin,
Viet�v�n isosi luoksi,
Ei vie� isosi luoksi,
Vie�h�n is�nn�n luoksi.

L�het kukka kulkemahan,

Veran nukka vierem�h�n,
Luulet viet�v�n kotihin,
Viet�v�n emosi luoksi;
Ei vie� emosi luoksi,
Vie�h�n em�nn�n luoksi.

L�het kukka kulkemahan,

Veran nukka vierem�h�n,
Luulet viet�v�n kotihin,
Viet�v�si veikon luoksi;
Eip� vie� veikon luoksi,
Vie�h�n kytyjen luoksi.

L�het kukka kulkemahan,

Veran nukka vierem�h�n,
Luulet viet�v�n kotihin,
Viet�v�n sisaren luoksi;
Ei vie� sisaren luoksi,
Vie�h�n natojen luoksi.

L�het kukka kulkemahan,

Veran nukka vierem�h�n,
Luulet viet�v�n kotihin,
Viet�v�si vierahiksi
Eip� vie� vierahaksi,
Vie�h�np� orjuutehen.

139. Toisin toisessa talossa.

(Morsiamelle tuttaviltansa.)
Neitokainen nuorukainen,
Kanamarja kaunokainen!
Kasvoit sie talossa t�ss�,
Korkian isosi koissa,
Kasvoit kukkana kujilla,
Ahomailla mansikkana;
Nousit voille vuotehelta,
Maioille makoamasta
Venym�st� vehn�sille
Pett�j�isille pehuista.
Kun et voinut voita sy��,
Sipasit sianlihoa.
Ei ollut huolta ollenkana,
Ajatusta aioinkana;
Annoit huolta honkasien,
Ajatella aiaksien,
Surra suuren suopet�j�n,
Korpikuusen kuikutella.
Sie vaan liehuit lehtyisen�,
Perhosena py�r�htelit,
Lennit lintuna lehossa,
K�vit kanana kartanolla.
Menet toisehen talohon,
Toisehen emon alahan,
Perehesen vierahasen;
Toisin siell�, toisin t��ll�,
Toisin toisessa talossa--
Toisin ukset ulvasevat,
Toisin vierev�t ver�j�t,
Sanovat saranarauat.
Et osaa ovissa k�y�,
Ver�jiss� vieretell�,
Talon tytt�jen tavalla;
Et tunne puhua tulta
Etk� liett� l�mmitte�,
Ensink��n em�nn�n lailla;
Taia et taittoa p�rett�
Talon miehen mielt� my�ten,
Sulhosen sy�nt� my�ten.
Tulet tuttuna tupahan,
Ei ole tuttua tuvassa,
Rakast' ei rahin nen�ss�;
Tup' on tyhj� tultuasi,
Autio avattuasi,
Ei isonen armastele,
Eik� �iti mainittele.

140. Jo nyt vaihoit, mink� vaihoit.

(Morsiamelle tuttaviltansa.)
Voi neiti, sisarueni!
Jo nyt vaihoit, mink� vaihoit;
Vaihoit armahan isosi
Appehen anipaha'an,
Vaihoit armahan emosi
Anoppehen ankarahan,
Vaihoit viljon veljyesi
Kyytt�niskahan kytyhyn,
Vaihoit siskosi sive�n
Naljasilm�h�n natohon,
Vaihoit liinavuotehesi
Nokisihin nuotioihin,
Vaihoit valkiat vetesi
Likaisihin liettehisin,
Vaihoit hiekkarannikkosi
Mustihin muraperihin,
Vaihoit armahat ahosi
Kanarvikko kankahisin,
Vaihoit marjaiset m�kesi
Kaskikantoihin kovihin.

141. Luulitko huolet loppuvan?

 (Morsiamelle tuttaviltansa.)
Niink� luulit mei�n neito,
Niink� kasvava kananen,
Huolet loppui, ty�t v�heni,
T�m�n illan istumilla,
T�m�n aamun astumilla,
Keskip�iv�n keikkumilla;
Maata sinne viet�v�si,
Unille otettavasi?--
Eip' on maata vie�'k�n�,
Unille oteta'kana;
Vasta valvoa pit�vi,
Vasta huolta hoivatahan,
Ajatusta annetahan,
Pannahan pahoa mielt�,
Liikamielt� liitet�h�n.
Kunis huiskit hunnutonna,
Sinis huiskit huoletonna,
Kunis liikuit liinatonna,
Liikuit liioitta sanoitta;
�sken huntu huolta tuopi,
Palttina pahoa mielt�,
Liina liikoja sanoja,
pellava per�tt�mi�.

142. L�ksit kouluhuu kotoa.

(Morsiamelle tuttaviltansa.)
Niink� luulit neito nuori,
Niink� tiesit, jotta luulit,
Luulit y�ksi l�htev�si,
K�y� p�iv�ksi k�kesit?--
Etp� y�ksi l�htenynn�,
Etk� y�ksi, et kaheksi;
L�ksit kaikeksi i�ksi,
Kuuksi p�iv�ksi katosit.
L�ksit kouluhun kotoa,
Piinahan ison pihoilta;
Kova on koulu k�y�ksesi,
Piina pitk� ollaksesi,
Ik�v� ele�ksesi.
Siell' on ohjat ostettuna,
Valmistettu vankirauat,
Ei ket�n� muita vasten,
Vasten vaivaista sinua,
Ja kohti kovaosaista.
Kyll� saat kokea koito,
Kokea kovaosainen,
Apen luista leukaluuta,
Anopin kivist� kielt�,
Ky'yn kylmi� sanoja,
Naon niskan nakkeloita;
Appi on karhu kartanolla,
Anoppi susi supussa,
Kyty kyin� kynnyksell�,
Nato nauloina ovella.

143. Apiat ativoreisut.

(Morsiamelle tuttaviltansa.)
Neitonen sin� sisari!
Mit' olet pahoilla mielin,
Alla kulman kuurullasi?--
Etk� muista, kuin sanelin:
"El� sulhoon ihastu,
El� sulhon vaattehisin;
Sulholl' on suen ikenet,
Revon kuokot kormanossa,
Karhun maksat kainalossa,
Verenjuojan veitsi vy�ll�,
Jolla p��t� piirtelevi,
Selke� sirettelevi."--
Et sin� sit� totellut,
Et kuullut minun sanoa;
Sie vaan sulhoon ihastuit,
Sek� sulhon vaattehisin.
Kerran l�hte� k�kesit,
Kerran toisen toivottelit,
L�hte� emon eloilta,
Vanhan taaton tanhuilta,
Viert� maille vierahille,
K�y� k�skem�tt�mille,
Mini�ksi miehel�h�n,
Orjaksi anoppelahan.
Niink� luulit neito nuori,
Niink� kasvava kananen,
Ativoihin viet�v�si,
Oljamiin otettavasi?--
Siell' on ouot oljareisut,
Apiat ativoreisut
Halko pitk� piirasina,
Seiv�s s�rpimen siassa,
Hamara sianlihoina,
Nyrkki voina vehn�isin�.

144. Heit�n suoni, heit�n maani.

(Morsian l�htiess�ns�.)
Heit�n suoni, heit�n maani,
Heit�n heinikkopihani,
Heit�n valkiat veteni,
Heit�n hietarantaseni,
Kylpi� kyl�n akoille,
Pasikoia paimenille.
Suot heit�n sorehtijoille,
Sek� maat maleksijoille,
Pihat pitkin juoksijoille,
Aitavieret astujille,
Sein�vieret seisojille,
Kujovieret kulkijoille,
Ison niityt ilveksille,
Peuroille isoni pellot,
Ahot hanhien asua,
Lintujen lehot lev�t�.
L�hen t�st�, kun l�henki,
Toisen l�htev�n keralla,
Kanssa toisen karkulaisen:
L�hen pois talosta t�st�,
Ison saamasta salista,
Veikon kestikellarista,
Sykysyisen y�n sylihin,
Kev�hisen kieran p��lle,
Jottei j�lki j��ll� tunnu,
J�lki j��ll�, tiera tiell�,
Jalan isku iljangolla,
Hangella hamosen toimi,
Helman hiepsint� lumella;
Ettei �iti ��nt� kuule,
Iso ei kuule itkuani,
Ik�viss� itkev�ni,
Parkuvan pahoissa mielin.

145. L�yli l�hte�, l�yli ilman.

(Morsian l�htiess�ns�.)
L�yli l�hte� tulevi,
L�yli olla l�htem�tt�;
L�hte� toki tulevi,
Kun on luotu l�htem�h�n,
Korkiammastai koista,
Matalampihin majoihin,
Rikkahammiltai eloilta,
K�yhempihin kellarihin.
Niinp' on neiti luotunaki,
Tyt�r tuuviteltunaki,
Taattolasta miehel�h�n,
Miehel�st� tuonelahan.
L�ss� on nyt muien l�ht�,
Liki saanut muien liitto,
Minun on l�ht�ni l�hemm�,
Minun liittoni likemm�.
L�hen pois talosta t�st�,
T�st� kuulusta koista,
Honkaisista huonehista,
Lautakatto kartanoista,
Pet�j�isihin pesihin,
Koivuisihin koppeloihin.
Heit�n Kiesuksen siahan,
Maarian t�h�n majahan;
Hyv' on toiste tullakseni,
Kensti keikutellakseni,
Ennentuttuhun tupahan,
Emon kaunon kartanohon.

146. Ei toiste tunneta'kaan.

(Morsian l�htiess�ns�.)
L�hen nyt talosta t�st�,
Korkian ison koista,
Heit�n vanhat valamani,
Entiset elosiani;
Hyv' on toiste tullakseni,
Kaunis kaaputellakseni.
Tulen toiste, kun tulenki,
Ilman tei�n kutsumata,
Hyv' ois tulla kutsumalla;
Ette kutsu kuitenk�na.

Sitte toiste tullessani,

Kotihini k�yess�ni,
Ei minua muut ne tunne,
Kun ne kaksi kappaletta:
Alimmainen aian vitsa,
Perimm�inen pellon seiv�s,
Nuo on pienn� pist�m�ni,
Neitona vitsastamani.

Emoni mahova lehm�,

Minun nuorra juottamani,
Vasikkana vaalimani,
Ammoa rikuttelevi,
Pitkill� piharikoilla,
Talvisilla tanterilla;
Se tuo tuntenee minua
Kotoiseksi tytt�reksi.

Isoni iki oronen,

Minun pienn� sy�tt�m�ni,
Neitona apattamani,
Hirnua rikuttelevi,
Pitkill� piharikoilla,
Talvisilla tanterilla;
Se tuo tuntenee minua
Kotoiseksi tytt�reksi.
Veikkoni kotoinen koira,
Minun pienn� sy�tt�m�ni,
Neitona opastamani,
Haukkua rikuttelevi,
Pitkill� piharikoilla,
Talvisilla tanterilla;
Se tuo tuntenee minua
Kotoiseksi tytt�reksi.
Muut ne ei minua tunne
Kotihini tultuani,
Vaikk' on vanhat valkameni,
Entiset elosiani.
147. Muuttunut koti.

(Morsian l�htiess�ns�.)
L�hen kurja kulkemahan,
Vaivainen vaeltamahan;
En tule kotihin ennen,
Kun oman orihin reess�,
Oma poika ohjillani,
Saamani satulan p��ll�,
Kantamani kannuksilla.
Sitte tuonne tullessani
Ison entisen pihoille,
Noin ne vaakkuvat varikset,
Harakat hakahtelevi,
Ison pitkill� pihoilla,
Tasaisilla tanterilla:
"Mit� sie tulit kotihin
Kuta kurja kuulemahan?--
Jo on kuollunna isosi,
Kaonnunna kantajasi;
Veikko istuu ison siassa,
Veljen vaimo emon tilalla."

Menen mie toki pihalle,

Ajan porstuan etehen.
Vuotan viikon veikkoani
Riisumahan rinnuksia,
Aisoja alentamahan.
Eip� veikko tulle'kana,
Itse riisun rinnukseni,
Itse aisani alennan.
Viel� vuotan veikkoani
Tuosta k�ym�h�n tupahan;
Eip� veikko tulle'kana,
Itse tungeme tupahan,
Annan k�tt� k��k�selle,
Kylm' on k��k� k�tt� vasten.

Sitte tultua tupahan

Ovensuuhun seisotame,
Ovensuuhun, orren alle,
Kattilan pitotiloille,
Koriat kotoiset naiset
Ei tulla likist�m�h�n,
K�y� k�tt� antamahan.
Koria min� itseki,
En mene likist�m�h�n,
K�y en k�tt� antamahan.
Pist�n k�tt� hiilokselle,
Hiilet kylm�t hiiloksessa,
Pist�n k�tt� kiukoalle,
Kivet kylm�t kiukoassa.

Veikko penkill� venyvi,

Syli sytt� hartioilla,
Vaaksa muulla vartalolla,
Kyyn�r� kyent� p��ss�,
Kortteli kovaa nokea.

Kysyi veikko vierahalta:

"Mist� vieras veen takoa?"--
"Min� vanhin sikkojasi,
Ensimm�inen emosi lapsi."
Kun l�y�t emosi vanhan
L��v�h�n l�k�htynehen,
Kuollehen kupo sylihin.

Itke, itke mei�n neito!

Kun itket, hyvinki itke.
Kun et itke itkett�iss�,
Itket toiste tullessasi,
Kun tulet veikon kotihin,
Kun l�y�t veikkosi verev�n
Vainiolle vaipunehen,
Mets�h�n menettynehen.

Itke, itke mei�n neito!

Kun itket hyvinki itke.
Kun et itke itkett�iss�,
Itket toiste tullessasi,
Kun tulet siskon kotihin,
Kun l�y�t siskosi sive�n
Sotkutiell� sortunehen,
J��neen karttu kainalohon.

149. Kutti, kutti, neito rukka.

(Morsiamelle tuttaviltansa.)
Siskoseni, ainoseni,
Kanavarsi kaunoseni!
Enk� mie sanonut sulle,
Sanonut saoinki kerroin:
"El� kuusissa kuhaja,
N�rehill� n�yttelete;
El� puissa puittelete,
Oksilla ojentelete!"--
Et sin� sit� totellut,
Et kuullut minun sanoa;
Sie vaan kuusissa kuhasit,
N�rehill� n�yttelitet,
Sin� puissa puittelitet,
Oksilla ojentelitet.

Kutti, kiitti, neito rukka!

Enk� mie sanonut sulle,
Sanonut t�m�n kev�tt�,
T�m�n syyst� syyl�tellyt:
"Tehk�mes kivinen linna,
Salasauna salvatkame,
Salasauna, piilopirtti,
Keskellen meren sel�ist�,
Jossa piikoja piell�,
Kanojamme kasvatella,
Ettei p��se Suomen sulhot,
Suomen sulhot, maan kosijat."

Noinpa aina neitt� neuoin,

Orpanoani opetin:
"Kun tulevi Suomen sulhot,
Suomen sulhot, maan kosijat,
Sin� vastahan sanele,
Ja puhele puoleltasi:
Tupa on tehty miesten tulla,
Talli seisoa oritten:
En l�he revon rekehen,
Suen juoksevan j�lille,
L�he en karhun kantap�ille,
Enk� korjahan kosijan."
Et sin� sit� totellut,
Et kuullut minun sanoa;
L�ksit sie revon rekehen,
Suen juoksevan j�lille,
L�ksit karhun kantap�ille,
Sek� korjahan kosijan.

Kutti, kutti, neito rukka!

Kuules viel�, kuin sanelen:
"Kun olit rakas rahoin,
K�p�s k�tt� antamahan,
Niin ole rakas rekehen,
Sek� siev� l�htem�h�n.
K�p�s k�ym�h�n kyl�h�n;
Ori suitsia purevi,
Rautoja ratustelevi,
Reki neitt� vuottelevi."

150. El� itke neito rukka.

(Morsiamelle tuttaviltansa.)
El� itke neito rukka!--
Ei sua et��lle vie�,
Ei vie� vesien taaksi,
Saksanmaalle saatettane;
Vie�h�n v�h�sen maitse,
Yli salmen saatetahan,
Yli kynnyksen kyl�h�n,
Poikki pellon naapurihin;
Turkki tuoahan j�lest�,
Vaippa vasta saatanehe.

El� itke mel�n neito,

Ell�s olko mill�sk�n�,
Alla p�in, pahoilla mielin,
Alla kulman kuurullasi;
Et sie vierryt vehkasoille,
Puonnut parkkipuolikolle;
Ruispurnohon putosit,
Kaauit kaura-ammiohon.

151. Mit� neien itkemist�.

(Morsiamelle tuttaviltansa.)
Mit� neien itkemist�,
Suuresti sureksimista!--
Ei ole it'ett�vi�,
Suuresti surettavia;
Kun katsot kupehellesi,
Oikialle puolellesi,
Onpa sulho suojassasi,
Mies verev� vieress�si,
Luonasi lohikalanen,
Lohenpoika puolellasi;
Hyv� mies, hyv� heponen
Talon kanta kaikenlainen,
Sulho suotuinen keralla,
Kalevainen kannallasi.
Kiit� neito lykky�si,
Kun kiit�t, hyvinki kiit�;
Hyv�n sait, hyv�n tapasit,
Hyv�n luojasi lupasi,
Hyv�n antoi armollinen;
Hyv�n osmon ohjillesi,
Kalevaisen kannoillesi.
Eip� tuo tok laiska liene,
Kyll' on vaattehet vakaiset,
Vy�ll� kussakka koria,
Lippahattu, komppakeng�t;
Ei tuo virsi viinan kanssa,
Ei tussaa tupakka suussa.
Lue kiitokset emolle,
Passipoita vanhemmalle,
Kun tuuti pojan mokoman
Ja sorian sulhokaisen;
Tuuti turvaksi sinulle,
Varoiksesi vaapotteli.

152. Tapa toinen ottaminen.

(Morsiamelle tuttaviltansa.)
Viel� neitt� neuotahan,
Orpoa opetetahan--
Kuules neiti, kuin sanelen,
Kuin sanelen, kuin puhelen:
Menet toisehen talohon,
Toisehen emon alahan,
Perehesen vierahasen;
Toisin siell�, toisin t��ll�,
Toisin toisessa talossa,
Perehess� vierahassa--
Tap' on toinen ottaminen,
Entinen unohtaminen.
Pit�isi sinun pite�
P�� tarkka, tania mieli,
Ymm�rrys yhentasainen,
Iltasella silm�t virkut
Valkiita viritt�m�h�n,
Aamusella korvat tarkat
Kukon ��nt� kuulemahan.
Konsa kukko kerran lauloi,
Lauloi kerran, lauloi toisen,
Silloin aika nosta nuoren,
Hetki haikia havata.
Kons' ei kukko laulakana,
Ei ��nn� is�nn�n lintu;
Pi� kuuta kukkonasi,
Otavaista oppinasi.
K�y sie ulkona usein,
K�y sie kuuta katsomassa,
Otavaista oppimassa,
T�hti� t�hy�m�ss�;
Konsa oikein otava,
Sarvet suorahan suvehen,
Pursto perin pohjaisehen,
Silloin nuorten nousuaika,
Vanhojen lepuuaika.
Silloin aikani sinunki
Nosta luota nuoren sulhon,
Vierelt� verev�n sulhon,
Saapa tulta tuhkasista,
Valkiata vakkasesta.
Kun ei tulta tuhkasissa,
Valkiata vakkasessa,
Kutkuttele kullaistasi,
Katkuttele kaunoistasi:
"Anna tulta armaiseni,
Valkiaista marjaseni!"
Saat sie piit� pikkuruisen,
Tauloa taki v�h�sen;
Iske tuli tuikahuta,
Tikkurintahan virit�.
L�he l��v�h�n samalla
L��nim��n em�nn�n l��v�;
K�y sie kuunnellen kujassa,
Kuunnellen kujan takana,
Ammoiko anopin lehm�,
Hirnuiko apen hevonen,
Ky'yn lehm� kytk�sevi,
Naukasee naon vasikka,
Hein�n hienon heitt�j�ist�,
Apilan ojentajaista.
K�y kujaset kuukistellen,
L��v�npohjat l�ngistellen,
Olet lehmille ojenna,
Heposelle hein�t heit�,
Hein�t varsoille valitse.
Katso karkkokarsinoa,
Em�lammaslattiata,
Luo silm�t sikoinki p��lle;,
El� sie sioille singu,
El� potki porsahia,
Kanna kaukalo sioille,
Purtilonsa porsahille.
Kun sitte tulet tupahan,
Tule kolmena tupahan,
Tuo sie luuat, tuo sie lunta,
Itse tule kolmantena.
Kun sie lattiita lakaset,
El� lapsia lakase;
Nosta lapset laavitsalle!
Pese silm�t, p�� silit�,
Anna leipe� k�tehen,
Vuole voita leiv�n p��lle;
Kun ei leipe� talossa,
Anna lastunen k�tehen.

153. El� moiti anoppiasi.

(Morsiamelle tuttaviltansa.)
Kuules sisko, kuin sanelen,
Kun nyt menet miehel�h�n,
K�yt sin� kyl�ss� kerran,
Pellon poikki naapurissa;
Kysyv�t kyl�iset naiset:
"Antoiko anoppi voita,
Kun ennen emo kotona?"--
Ell�s konsana sanoko:
"Ei anna anoppi voita."
Sano aina annettavan,
Kapustalla kannettavan,
Jos kerran kes�ss� saanet,
Senki toisen talvellista.--
Kun sie leikkoat lihoa,
Eli viilet vehn�isi�,
S�re veitsesi kivehen,
Karahuta kalliohon,
Sy�� sulholta lihoa,
Viilt� vehn�piirasia.

154. Miehen mielen nouto.

(V�h�onnisen naisen neuo morsiamelle.)

Kuules sisko, kuin sanelen,
Kun meet toisehen talohon,
El� nen� miehen mielt�,
Miehen mielt�, kiurun kielt�,
Niinkun mie poloinen nouvin.
Lihat laitoin, leiv�t laitoin,
Voit laitoin, oluet laitoin,
Viinat ostin Wiipurista,
Oluet omilta mailta.
K�vin sitte makoamahan,
Otti y�ksi vierehens�,
Antoi kyll� kyyn�svartta,
Viljalta vihaista k�tt�.
Kylm' oli kylki maatakseni,
Selk� viel�ki vilumpi;
Nousin kylm�lt� kylelt�,
Viluiselta vuotehelta,
Sulho suorihen j�lest�,
Tukat tuulelle jakeli,
Hapseni hajottelevi.

155. Kotihia heitt�miset.

(Morsiamelle tuttaviltansa.)
Neitokainen nuorukainen,
Kanamarja kaunokainen,
Kun meet toisehen talohon,
Ne kolme kotihin heit�:
P�iv�n eilliset unoset,
Emon armahat sanaset,
Joka kirnun pett�j�iset.
Muista kaikki muut kalusi,
Unikonttisi uneuta;
Heit� uunille unesi,
Pankolle pahat tapasi,
Laiskuutesi lattialle.

Kaikki laiskuus lakata,

Kaikki uneuta unesi,
Emoas' el� uneuta,
El� iltaistumissa,
Aamuahkeroisissana;
Emo on n�hnyt suuren vaivan,
Kantaja kovan kokenut,
Saunamaassa maatessansa,
Olkiloilla ollessansa,
Lev�tess�ns� pehuilla.

156. Ken meit� veelle viepi.

(Morsiamen kotiv�ki.)
Lenti t�nne musta lintu,
L�pi korven koikutteli,
Korppi lenti halki korven,
Sammakko salon l�vitse,
Suostutteli meilt� sorsan,
Maanitteli meilt� marjan;
Otti tuo omenan meilt�,
 Vietteli veen kalasen,
Petti pienill� rahoilla,
Hopehilla houkutteli.
Ken meit� veelle viepi,
Ken joelle juohattavi?--
Saapi saavit seist�ksens�,
Kolataksensa korennat,
Ja kapat kalataksensa;
Piintyv�t pikarin laiat,
Tuopin korvat tummenevat.

b) H�iss�.

157. Oisiko lupa kysy�.

(Sulholle kotiv�ki.)
Oisiko lupa kysy�,
Saisiko sit� sanoa,
Mit� mielehen tulevi,
Kerki�vi kielelleni;
Saisiko sanoakseni,
Lupoa kysy�kseni:
K�vitk� tiesi tervehen�,
Matkasitko mainehitta,
Tuluksitta pitk�t matkat,
Matkat suuret valkiatta,
Kun l�hit anopin luoksi,
Ainoan apen kotihin?
Oliko viinat kuurittuna,
Vai oli vasta aiottuna;
Jok' oli leiv�t leivottuna,
Vai oli vasta aiottuna?
Sy�tettiink� teit� siell�
Lestyin leivin, pestyin p�yvin;
Juotettiinko teit� siell�
Olusilla otraisilla;
Sy�tettiink� sinun orosi
Portahilta py�rivilt�;
Juotettiinko sinun orosi
L�htehelt� l�ikkyv�lt�?

158. Tokko n�it mit� tullessa.

(Morsiamelle sulhon heimo.)

Hyv� neito, kaunis neito!
Tuotapa kysyn sinulta:
Tokko t�nne tullessanne,
Tokko taisi tamma juosta,
Orit konsti kompotella,
Ruuna ruskia ravata?

Hyv� neito, kaunis neito!

Tuotapa kysyn sinulta:
Tokko t�nne tullessanne,
Notkot nousi, m�et aleni,
Kumpareet kukertelihen,
Rauniot rakentelihen,
Kivet pienet piehtaroitsi,
J�rven rannat roikkaeli?

Hyv� neito, kaunis neito!

Tuotapa kysyn sinulta:
N�itk� t�nne tullessasi
Kekoja ker�peri�,
N�s�p�it� n�rttehi�?--
Ne kaikki t�m�n talosen,
T�m�n sulhon kynt�mi�,
Kynt�mi�, kylv�mi�.

Hyv� neito, kaunis neito!

Kun tunsit talohon tulla,
Niin tunne talossa olla;
Ei meill� surulla sy��,
Ei elet� huolen kanssa--
Maitotiinu on tietyss�si,
Piossasi piim�pytty
Voivatinen vallassasi.

159. Voi veikko, mit� vetelet.

(Kyl�l�iset lommaavat morsianta.)

Voi veikko, mit� vetelet,
Tervaskannon kauneutta,
Pikitynnyrin pituutta,
Kerinkannan korkeutta!
K�kesit k�k�sen tuoa,
Kuletella kukkulinnun,
Tuoa maalta maan parahan,
Veelt� valkian valita;
Ei k�ki k�tehen saanut,
Kukkulintu kumppaliksi,
Veelt' et valkiita valinnut,
Tuonut maalta maan parasta.
Puuttui konna koprihisi,
Sammakko satimehesi;
Saitp' on suolta suovariksen,
Aialta ajoharakan,
Korpin korpinotkelmalta,
Pellolta pelotuslinnun,
Mustan linnun mullokselta;
L�ysit nartun naurismaasta,
Nirtun niint� kiskomasta;
Narttu naukui, nirttu niukui,
Sulhon tullessa l�helle.
160. Kirkas neiti kihloissasi.

(Kaason puoli.)
Sulhokainen nuorukainen.!
Katsos mei�n neioistamme;
On kun puola puolikypsi,
Tahi mansikka m�ell�.
Puhas on pulmonen lumella,
Puhtahampi puolellasi;
Valkia merell� vaaksi,
Valkiampi valloissasi;
Soria merell� sorsa,
Soriampi suojassasi;
Kirkas t�hti taivahalla,
Kirkkahampi kihloissasi.
Et oisi Savosta saanut,
Et tuonut Turustakana,
Tavannut Wiron takoa,
Vet�nyt Wen�ehelt�,
Niin soriita neitokaista,
Mokomata morsianta;
Silm�t maksavat sinisen,
Poski puhtahan punaisen,
Varsi valkian paperin.

161. Kutti, kutti, sulho rukka.

(Morsiamen lommaajat.)
Sulho viljon veljyeni!
Sanoit sie pahan sanasen;
Sanoit saavasi sataisen,
Tuovasi tuhannen neien;
Et sataista saanutkana,
Tuonut et tuhannen neitt�.
Sait su'un sukattomia,
Lajin kintahattomia.
Mit� lie tehnynn� ik�ns�,
Kuta mennehen kesosen,
Ei kutonut kintahia,
Suoritellut sukkasia;
Hiiret kopsassa kopasi,
H�rpp�korvat lippahassa.

Kutti, kutti, sulho rukka!

Tuota toivotit ik�si,
Tuota puolen polveasi,
K�kesit t�m�n kesosen;
Sanoit saavasi sarasen,
Apilaisen ottavasi,
Sorsan suositellehesi,
Vesilinnun vienehesi.
Sait sin� hyv�n sarasen,
Armahan apilashein�n--
L�ysit tielt� tervaskannon,
Lepp�p�kkel�n lehosta.
Talven on tateessa maannut,
Kuukauen hevoskujassa,
Viel' on silm�t siistim�tt�,
Kaikki kasvot kaavimatta.

162. Laajasukuinen neiti.

(Kaason puoli.)
Sulhokainen nuorukainen,
Rahan kanta kaunokainen,
Ell�s mei�n neioistamme
Sanoko suvuttomaksi,
Laatiko lajittomaksi,
Tehk� tiet�m�tt�m�ksi!
Onpa mei�n neiollamme
Suku suuri, laji laaja;
Kappa ois kylve� papuja,
Jyv� kullenki tulisi,
Kappa ois panna pellavaista,
Kuitu kullenki tulisi.

Sulhokainen nuorukainen,
Rahan kanta kaunokainen,
Ell�s mei�n neioistamme
Toki tuhmaksi hokeko,
Typer�ksi tunnustelko,
Saamattomaksi sanoko!
Mene sulho sepp�l�h�n,
Tiet�p�s ter�v� rauta,
Tiet� viikate ter�v�;
Vaali vartehen hyv�h�n,
Vestele ver�j�n suussa,
Kannon p��ss� kalkuttele.
Kun tulevi p�iv�paiste,
Viep� neitt� nurmen p��lle,
Sitte hein� hersk�ht�vi,
Sek� jussi jurskahtavi,
Kova hein� korskahtavi,
Suolahein� s�ik�ht�vi,
Vihvil�inen viuskahtavi,
M�t�s my�t�h�n menevi,
Kulo k�ypi kellellehen,
Vesan kanta katkiavi.

163. Kaason kauneus.

(Kosiomiehen puoli.)
Hyv� kaaso, kaunis kaaso,
Valkianverev� kaaso;
Kaunis kaaso keng�lt�ki,
Silmilt� sit�i parempi.
Niinp' on kaaso kengitetty,
Kun on kelkka talloitettu;
Niinp' on kaason silm�t p��ss�,
Kun harakan pakkasella.

(Kaason puoli.)
Niinp' on kaaso kengitetty,
Kun hevonen rauoitettu;
Niin on kaason silm�t p��ss�,
Kun on t�het taivahalla.

164. Kaason istunta.

(Kosiomiehen puoli.)
Istu, istu kaaso rukka!
Kun istut, hyvinki istu;
Istu puhki puinen penkki,
Halki lautainen lavitsa,
Sein�t sienille m�r�nn�,
Katso halki harjahirsi.

(Kaaso.)
Niink� teill' on hoikat hongat,
Sek� pehmi�t pet�j�t,
Ettei kest� kaason olla,
Nuoevaimon vaivutella,
T�m�n illan istumilla,
T�m�n aamun astumilla?--
Enm� istu penkill�nne,
Enk� seiso sillallanne;
Istun hieprahelmoillani,
Seison kenstikengill�ni.
Vain en istu ensink�n�,
Enk� seiso semmink�n�,
Ennenkuin sulkani sulavi,
H�yheneni l�mpi�vi.

165. Kaason l�mpim�n saanta.

(Kosiomielen puoli.)
Kun lienet kovin vilussa,
Nouse kaaso kiukoalle,
Liesipankolle panete;
Pane jalka patsahalle,
Toinen orrelle ojenna,
Helmat lieskahan levit�;
Siin� sulkasi sulavi,
H�yhenesi l�mpi�vi.

(Kaaso.)
Nouskohon nokiset velhot,
Saakohon tulipunaiset,
Nokianne nuohomahan,
Karstojanne kaavimahan!
Piruko t�st� piiat otti,
Lempo ampui leskieukot,
Nokiloita nuohomasta,
Karstoja karistamasta?
Eik� tuoa kaason sy��,
Nuoevaimon nunnostella;
Lepillenk� lehm�t lypsi,
Kannoille muni kananne?

166. Kaason sy�t�nt�.

(Kosiomiehen puoli.)
Hyv� kaaso, kaunis kaaso,
Valkianverev� kaaso!
Kun lienet kovin n�l�ss�,
Istunet rokan himolla,
Kuoli muinen musta ruuna,
Vaipui valkia hevonen,
Kuoli Kontisen kujahan,
Kyll�sen kylyn etehen.
Tuoll' on raato rauniolla,
P��kontti koan takana;
Sen on keuhot keitt�m�tt�,
Kapiot kaluamatta.
Siin' on kaason kyllin sy��,
Nuoevaimon nunnostella.

(Kaaso.)
Nouskohon kontio kolosta,
Havun alta haarakynsi,
Kiven alta kiskosilm�,
Viiasta vihainen kissa,
Ruunianne ruhtomahan,
Tammojanne tahtomahan,
Orittanne ottamahan,
Lehmi�nne leikkomahan!
Miss�p� hukka huikuroivi,
Mets�n vihko viehkuroivi,
Kun ei karjassa kahua,
Liehu lehmien seassa?

167. Maata menent�.

Hyv� kaaso, kaunis kaaso,

Valkianverev� kaaso!
Jo ois aika maata menn�,
Liitto liipata levolle;
Kukot laulavat kyl�ll�,
Hoikkas��ret hoiloavat.
 (Kaaso.)
�sken aika maata menn�,
Liitto liipata levolle,
Kun mun sulkani sulaisi,
H�yheneni l�mpi�isi.
Vai joko vaivainen varajat,
Tynnyrisi tyhjenev�n,
Puolikkosi puolenevan?--
Vast' on kerta keitettyn�
Kiiski� kirokaloja,
Ahvenia ruotaisia;
Tuoppi on tuotuna olutta,
Ei sek�n� meit� vasten,
Vasten muita vierahia.

168. Kaason juomiset.

(Kosiomiehen puoli.)
Hyv� kaaso, kaunis kaaso,
Kaaso valkianverev�!
Ootko Valtalan vasikka,
Vaiko Puntalan Punikki
Tynnyrien tyhjent�j�,
Puolikkojen puolentaja?--
Kun lienet olven himolla,
Eli taarin tarpehella,
Kyll' on meill� kyst� vett�,
Paljo pantua olutta,
Kellarit teloja t�ynn�,
Telat t�ynn� tynnyri�.
Kun ei siit� kyll� liene,
Tahi ei tulle tarpehiksi;
Viel' on tamma tanhualla,
Liinaharja liettehess�,
L��v�ss� Punikki lehm�,
Toinen Kyytt� kytkyess�
Joka laski laarin viinan,
Hyv�n juomisen jorotti.

(Kaaso.)
En oo t�nne l�htenynn�,
Enp� oluen himolla,
Enk� taarin tarpehella;
Olutt' on kotonaniki,
Taaria talossaniki;
Vaanp' on l�ksin katsomahan
Pienen lintuni pese�,
Varpuseni vainioa.
Kohta t�st� kolkan k��nn�n,
Kolkan k��nn�n, toisen v��nn�n
T�st� tuhmasta tuvasta,
Kamalasta kartanosta;
Heit�n t�nne herttaseni,
T�nne kaunoni kaotan;
 Suojelkohon suuri Jumala,
Kaikkivalta varjelkohon,
Ettei huomenna katuisi,
P�iv�n p��st� pelj�styisi.
N�it� outoja ovia,
Ver�ji� vierahia.

169. Kosiomiehen ylistys.

Kuules sie tuhannen vanha,

Ja vanhin kosiomiesi!
Tuo hattu, jok' on sinulla,
Tuot ei kanna kaikki miehet,
Eik� pojat puoletkana,
Kolmannetkana kosijat.
Verka on Wirosta saatu,
S�terist� s��litetty,
Puuhka on tuotuna Turusta,
Saksan linnasta sametti.
V�h� paitoa n�kyvi,
Pikkarainen pilkottavi,
Paita kun papin paperi,
Kirkkoherran kirjanlehti,
Oman kultansa kutoma,
Kaunosensa kalkuttama;
Ommeltu oravakynsin,
N��t�kynsin n�st�elty,
Tinaneuloin tikkaeltu.

III. Paimenlauluja.

170. Kukkalatva kuusi.

"Marisenko, marjasenko,
Punaposki puolasenko!
K�vitk� tuon m�k�sen alla,
Viheri�isen vierun alla?"--
"K�vin kerran, kun k�vinki."
"Mit�s n�it k�yess�si?"--
"N�in kuusen kukkalatvan,
Ja haavan halialatvan;
Ison kuusen kukkalatvan,
Emon haavan halialatvan."
"Konsa sen kotihin tuomma!"
"Illan tullen, p�iv�n mennen,
Karjan tullessa kotihin,
Kylyl�ylyn l�yhk�tess�."
171. Mip� paimenten olla?

Mip� mei�n paimenien,

Kupa karjan kaitsijoien?--
Ei ole paha paimenien,
Pah' ei karjan kaitsijoien;
Kiikumma joka kivell�,
Laulamma joka m�ell�,
Joka suolla soittelemma,
Ly�mm� leikki� aholla,
Sy�mm� maalta mansikoita,
Ja juomma joesta vett�.
Marjat kasvon kaunistavi,
Puolukat punertelevi,
Vesi ei voimoa v�henn�,
Jokivesi ei varsinkana.

172. Tule t�nne!

Tule t�nne tytt�paimen [33],

T��ll' on toinen poikapaimen [34];
T��ll' on karjat kaunihimmat,
T��ll� kellot kuulusammat,
T��ll' on mansikat makiat,
T��ll� lillikat lihavat,
T��ll� puolat puolikypset,
Vatut vaaran rintehell�.

Kuti, kuti, kultaseni,

Tule t�nne turkkaseni!
T��ll' on kaunis karjan k�y�,
Armas paimenten asua;
Pohjaspuolella m�k�nen,
P�iv�npuolella puronen,
Lehtomaita luotehesen,
It�h�n isot ahoset.
Kuti, kuti, kultaseni,
Tule t�nne turkkaseni!
T��ll' on suuri sulhosesi [35],
Kaunis kasvin kumppalisi;
Sopisipa suuta antaa,
Kun olisi kahen valta.

173. Miss� armahani?

Miss' on, kussa minun hyv�ni,

Miss' asuvi armahani,
Miss� istuvi iloni,
Maalla kulla marjaseni?--
Kuulu ei ��nt�v�n ahoilla,
Ly�v�n leikki� lehoissa,
Ei kuulu saloilla soitto,
Ei kukunta kunnahilta,
Oisko armas astumassa,
Marjan matelemassa,
Oma kulta kulkemassa,
Valkia vaeltamassa;
Toisin torveni puhuisi,
Vaaran rinnat vastoaisi,
Saisi salot sanelemista,
Joka kumpu kukkumista,
Lehot leikki� pit�isi,
Ahot ainoista iloa.

174. Armahan kulku.

T�st' on kulta kulkenunna,

T�st' on mennyt mielitietty,
T�st� armas astununna,
Valkia vaeltanunna;
T�ss' on astunut aholla,
Tuoss' on istunut kivell�.
Kivi on paljo kirkkahampi,
Paasi toistansa parempi,
Kangas kahta kaunihimpi,
Lehto viitt� leppi�mpi,
Korpi kuutta kukkahampi,
Koko mets� mieluisampi,
Tuon on kultani kulusta,
Armahani astunnasta.

175. Enk� min�ki toivoisi.

Lintu lauleli lehossa,

Pieni lintu pensahassa,
Kullaistansa kuikutteli,
Marjaistansa maanitteli,
Armahaistansa halasi;
Enk� mie poloinen raukka
Tuota toivoisi enemmin,
Halajaisi hartahammin,
Kullaistani kulkevaksi,
Marjaista matelevaksi?
Tule t�nne, pieni lintu,
Lenn� t�nne, lintu rukka,
Haastele halusi mulle,
Ik�v�si ilmottele;
Mie sanon sinulle j�llen
Haastan mielihaikiani.
Sitte vaihamma vajoja,
Kahenkesken kaihojamme.
Lenn�, lenn� lintu rukka,
Lenn�, pieni p��sky rukka,
Lenn� minun kaulalleni,
K�y k�sivarrelleni;
Siin� s�ilyt sie paremmin,
Olet onnella hyv�ll�,
Olet kun kullan kukkarossa,
Asut kun armahan povessa.

176. Katso Kiesus karjaistani.

Katso Kiesus karjaistani,

Hoitele hyv� Jumala,
N�ill� aukeilla ahoilla,
Leveill� lehtomailla,
Korkehilla koivikoilla,
Kauneilla kataikoilla,
Pienill� pet�ik�ill�,
Mataloilla haavikoilla,
Kultaisilla kuusikoilla,
Armahaisilla saloilla;
El� anna sutosen tulla,
Kohti kontion osata!
Jos konsa susi tulisi,
Kohti kontio kokisi,
Muuta muiksi lehm�seni,
Kannonp�iksi kaunoseni,
Kiviksi minun omani,
Kallioksi karjaseni;
Ei susi kivihin koske,
Karhu ei koske kallioihin.

177. Muut kuuli kirkonkellon.

Muut ne kuuli kirkon kellon,

Min� kurja karjankellon;
Papin parran muut n�kiv�t,
Min� kurja kuusen latvan.
Kivi on mulla kirkkonani,
Pajupehko pappinani,
Lahokanto laulajana,
K�ki muina lukkarina.
Kuku kultainen k�k�nen,
Kuku kulta kielellinen,
Hoila'a hopiarinta,
Tinarinta riuskuttele
K�ynk� viikonki vilussa,
Kauan karjan paimenessa,
Astunko ahoja kauan,
Viikon soien vierukoita--
Kesosenko, kaksosenko,
Viitosenko, kuutosenko,
Vaiko kymmenen kese�,
Tahi ei t�ytehen t�t�n�.

178. Lepo, lepo, lehm�n.

Lepo, lepo, lehm�ni!

Jopa l�ysin h�rk�ni
Kololahen korvelta,
Pajulahen lammilta.
Lepo, lepo, lehm�ni!
Jopa l�ysin h�rk�ni
Kiviniemen s�rk�lt�,
Valkialta rannalta,
Horsmia sy�m�st�,
Kaisloja kaivamasta.

179. Paista p�iv� paimenelle.

N�yt� p�iv� silmi�si,

Lonkottele luomiasi,
Sinisetk�, vai punaiset,
Vaiko kellankarvalliset,
Vaiko viertehen n�k�iset,
Tahi vaahtivalkeuiset.
Paista p�iv� paimenelle,
El� kalanpyyt�j�lle;
Kalamies kaloja sy�pi,
Paimen parka kuivan leiv�n,
Kuivan leiv�n kurskehtivi,
Otraisen oeltelevi,
Kauraisen kavertelevi,
Tattarisen taittelevi,
Rukehisen ruinoavi,
Lemettisen leikkoavi,
Viel� parkkisen panevi,
Pet�j�isen peiputtavi,
Kuoren kuivan kurskuttavi,
Veen lipill� luikkoavi,
M�r�n m�tt�h�n nen�ss�.

180. Laske paimenta kotihin.

Paista p�iv�nen Jumala,

Hellittele herra Kiesus,
Poloisille paimenille!
Pah' on olla paimenessa,
Tytt�lapsen [36] liiatenki,
Kun ei poikoa [37] keralla.
Kulu p�iv� kuusikolle,
Viere vehn� viijik�lle;
Laske paimenta kotihin,
Sen talon em�nn�n luoksi,
Ett� n�lk�ni n�kisi,
Heti aittahan menisi,
Juosten juomahuonehesen,
Keikutellen kellarihin,
Taputtaisi talkkunoa,
Vuolasisi voita p��lle,
Sipaisi sianlihoa,
Kavertaisi kannikkoa.

181. Mene p�iv�, viere viikko.

Mene p�iv�, viere viikko,

Alene Jumalan aika!
Mene p�iv� m�nnik�lle,
Kule kulta kuusikolle,
Karkaa kataikolle,
Lenn� lehm�slypsykselle;
P��st� paimenta kotihin
Vilusta, pahasta s��st�,
Vilusta v�risem�st�,
Pakkasesta parkumasta,
Kannikkoa kaivamahan,
Pyttyj� py�lt�m�h�n,
Voivatia vuolemahan,
Kirnua kolistamahan.
Is�nt� kova kotona,
Em�nt� sit�i kovempi,
Poika puoli perkelett�,
Tyt�r kun tulikipuna,
Mini� kun miekan k�rki;
Itse kaivoi kannikkansa,
Itse pyttyns� py�lsi,
Itse vuoli voivatinsa
Itse kirnunsa kolisti;
Paimenelle vanha taari,
Vanha taari, kylm� kaali,
Jost' oli rakki rasvan sy�nyt,
Musti murkinan pit�nn�.
Annas tulla toisen tunnin,
Jo sanoi minun sy�neheni,
Kannikkansa kaivaneeni,
Pyttyns� py�lt�neeni,
Voivatinsa vuolleheni,
Kirnunsa kolistaneeni;
Sitte pieksi petkelell�,
Kolkutti kotahalolla.

K�si poikki, jalka poikki,

Sen pahan talon em�nn�n,
Oikiasta olkap��st�,
Vasemesta sarvennosta!
182. Jo tulen kotihin.

Jo tulenki, jo tulenki,
Jo tulenki kotihini;
Joko on kylpy joutununna,
Joko saatu saunavett�,
Sek� vastat valmihina?
Onko huttu keitettyn�,
Puohtimella peitettyn�,
Voita p��lle heitettyn�;
Onko lusikat ��ress�,
Maitokupit vieress�?
Ptru Kirjo, ptru Karjo,
Ptruko haikia Haluna!
Jo on Kirjo kiini pantu,
Karjo kaarehen rakettu,
Haluna hakahan saatu;
Jo nyt jouvunki tupahan
Jo tulenki, jo tulenki,
Jo tulenki, jo, jo.

183. H�mehen k�vij�.

"Kuulin kummat, n�in imehet,

H�mehess� k�yess�ni."

"Mit� kuulit kummimmia,

Mit� n�it imehimmi�?

"Sit� kuulin kummimmia,

Sit� n�in imehimmi�
Siat sotki taikinata,
Em�nn�t sikana r�hki,
Porsas lattian lakasi,
Piiat pakinassa makasi."

"On tuo kumma kuullakseni,

Ime ilman ollakseni."

"Ei tuo viel� kumma liene,

Ei ime v�he�k�n�;
Viel� kuulin kummempia
N�in viel� imehempi�:
Kirvehell� keitettihin,
Kattilalla leikattihin,
Orava veti reki�,
Hepo h�nnin puuhun juoksi."

"Se on kumma kuullakseni,

Ime ilman ollakseni."

"Ei tuo viel� kumma liene,

Ei ime v�he�k�n�;
Viel� kuulin kummempia,
N�in viel� imehempi�:
Orot oli ohran leikku'ussa,
Siikaset sitelem�ss�,
Laklaset latelemassa,
Hanhet haasioitsemassa."

"On tuo kumma kuullakseni,

Ime ilman ollakseni."

"Ei tuo viel� kumma liene,

Ei ime v�he�k�n�;
Kohta kuulet kummempia,
Viel�ki imehempi�:
Antoi hanhi siivet mulle,
Lakia laajat lentimens�,
Niill� lennin l�yhyttelin
Yheks�n meren ylitse,
Meripuolen kymmenett�;
Lennin maille vierahille,
Tulin tuntemattomille,
Sinisen salon sis�h�n,
Vaskisehen varvikkohon.
Olipa siell� puut punaiset,
Puut punaiset, maat siniset,
Lehot lemmenkarvalliset,
Ruohot ruostehen n�k�iset.
Vuoret siell� voina vuoti,
Kalliot sianlihana,
M�et m�mmikakkaroina,
Kaikki kankahat meten�.
Siell' oli naiset listin lastin,
Morsiamet mustin kulmin,
Akat vanhat vaskiv�iss�,
Tytt�ret tinasiloissa,
Ukot vanhat uunin p��ll�,
Nuoret miehet miekka vy�ll�,
Kukot kultakannuksissa,
Kanat vaskivarpahissa,
Lehm�t lepp�isin utarin,
Paimenet pajuisin jousin.
Ei juotu oluttakana
Kuparitta kultaisetta,
Vaskireunatta vaitta;
Ei sy�ty sianlihoa
Veitsett� hopiap��tt�,
Talrikitta tammisetta."

184. Kuulin kummat kuusialta.

Nousin aivan aikaisehen,

Aivan aikahuomenessa,
Kuun ja p�ivyen keralla;
Viel� ennen enn�ttelin,
Ennen kuuta, p�ive�ni.
Pyyhin pikku pirttiseni,
Lakaelin lattiani,
Tinaisilla tikkasilla,
Vaskisilla varpasilla.
Ammuelin rikkaseni
Tinaisehen takkasehen,
Vaskisehen vakkasehen.
Vein m� rikkani pihalle,
Kannoin ulos usta my�ten,
Pihalle vajoa my�ten,
Pellolle perimm�iselle,
Kaijimmalle pientarelle.
Seisattelime rikoilla,
K��ntelime, kuuntelime,
Kuulin kummat kuusialta,
Imehet yheksi�lt�:
Sika sillalla makasi,
Porsas tiell� poikki puolin,
Kahet kannukset jalassa,
Oksat kullan kummassaki.

Viel� kuulin kummempia,

Imehempi� t�hysin:
Akat ammoi kytkyess�,
Lehm�t leipoi taikinata,
Lampahat pani olutta;
Susi survoi, h�nt� torkkui,
J�nis jauhoi, p�� j�risi;
Oravainen ortta vuoli,
Pulmukainen puita pilkkoi,
P��skynen p�rett� kiskoi.

Viel� kuulin kummempia,

Imehempi� t�hysin:
Hirsi veti, h�rk� notkui,
Reki kesti, tie hajosi;
Orava ahoja kynti,
Hevonen makasi puussa;
Kattilalla souettihin,
Wenehell� keitettihin;
Repo p��t� poimimassa,
Itse hanhut antamassa.--
Anna hanhut siipi�si,
Lakia laakamoisiasi!
Mill� lenn�n muille maille,
Noille maille tuttaville,
Hopiaisehen salohon,
Kultaisehen koivikkohon.
Vaaher vaskinen salossa,
Kuusi kulta koivikossa,
Kukat kullan kiilt�v�iset,
Lehet lemmen karvalliset;
Laulajat lehell� lemmen,
Kuulijat kukalla kullan,
Mie itse revon rekehen,
Virsi v�kk�r�n v�kehen.
185. Mink� noista mille annan?

Jopa mie t�n� huomenessa

Nousin aivan aikaisehen,
Pesime, kumartelime,
Pyyhin pikku pirttiseni,
Vein rikkani pihalle,
Rikoillani seisatime.
Katsahime kankahalle,
Kankahalla kaunis lampi,
Lammissa venoja kolme.
Yks' on veno kultakokka,
Toinen on hopiakokka,
Veno kolmas vaskikokka.
Mink� noista mille annan,
Kunka kullenki osoan?--
Kultakokka taatolleni,
Veikolle hopiakokka,
Veljenpojan vaskikokka.

Katsahime toisen kerran,

Kolm' on neitoa venossa.
Yks' on neito kultakassa,
Toinen on hopiakassa,
Neito kolmas vaskikassa.
Mink� noista mille annan,
Kunka kullenki osoan?--
Kultakassa taatolleni,
Veljelle hopiakassa,
Veljenpojan vaskikassa.

Katsahime kolmannesti,
Ei ollut lampia enempi,
Eik� lammissa venoja,
Venosiss' ei neitosia;
Lampi oli muuttunut lehoksi,
Haavikoksi neiot nuoret,
Vesikaareksi venoset.

186. Ty�ns� kumpasellaki.

Tuli saarella palavi;

Kenp� tuolla tulta poltti?
Sulho tuolla tulta poltti.
Mit� sulho raatelevi?--
Korjoansa kirjottavi.
Mit� tuolla korjasella?--
Neitt� tuolla korjasella.
Mit� neito raatelevi?--
Kultakangasta kutovi,
Hopiaista helkytt�vi.
187. Juoksin, juoksin joen vartta.

Juoksin, juoksin joen vartta,

Katsoin yl�s, katsoin alas;
Yl�h�ll� p�iv� paistoi,
Alahalla veno souti.
Kenenp� se veno souti?--
Taattoseni veno souti;
"Ota taatto venosehesi!"

"Ei tyt�r veneesen p��se;

T�m� ranta raisu ranta,
T�m� vesi muakas."

Juoksin, juoksin joen vartta,

Katsoin yl�s, katsoin alas,

Yl�h�ll� p�iv� paistoi,

Alahalla veno souti.
Kenenp� se veno souti?--
Maammoseni veno souti;
"Ota maammo venosehesi!"

"Ei tyt�r veneesen p��se;

T�m� ranta raisu ranta,
T�m� vesi muakas."

Juoksin, juoksin joen vartta,

Katsoin yl�s, katsoin alas;
Yl�h�ll� p�iv� paistoi,
Alahalla veno souti.
Kenenp� se veno souti?--
Veikkoseni veno souti;
"Ota veikko venosehesi!"

"Ei sikko veneesen p��se;

T�m� ranta raisu ranta,
T�n� vesi muakas."

Juoksin, juoksin joen vartta,

Katsoin yl�s, katsoin alas;
Yl�h�ll� p�iv� paistoi,
Alahalla veno souti.
Kenenp� se veno souti?--
Siskoseni veno souti;
"Ota sikko venosehesi!"

"Ei sikko veneesen p��se;

T�m� ranta raisu ranta,
T�m� vesi muakas."

Juoksin, juoksin joen vartta,

Katsoin yl�s, katsoin alas;
Yl�h�ll� p�iv� paistoi,
Alahalla veno souti.
Kenenp� se veno souti?--
Sulhoseni veno souti;
"Ota sulho venosehesi!"

"Tule tytt� veneeseni;

T�m' ei ranta raisu ranta,
Ei t�m� vesi muakas."

188. Venehen synty.

K�vin tiet� tengollista,

Maata maksan karvallista,
Siltoa sinikivoista,
Ojan porrasta punaista;
Tuli honka vastahani,
Mie tuota kyselem�h�n
"Syntyyk� veno sinusta?"--

"Syntyyp� veno minusta;

Kaiken k�unoista kev�tt�,
Viel� viime viikollaki,
K�ki kukkui latvoillani,
Mesi tippui lehvist�ni,
P�iv� kiersi keskipuuta."

Kutsuin veikon veist�m�h�n--

"K�y venett� veist�m�h�n!"
K�vi veikko veist�m�h�n;
Veikkoni venett� veisti,
Kilkkavalla kirvehell�,
Kalkkavalla kalliolla.
Vene syntyi vest�m�ll�,
Laiva lastun ottamalla;

K�vi nuoret soutamahan,

Nuoret souti, airot notkui;
K�vi vanhat soutamahan,
Vanhat souti, p�� vapisi.

189. Souti sotka suojan rannan.

Souti sotka suojan rannan,

Tavi tyynen tylkytteli;
Souti sotkat, airot lotkat,
Pienoset per�npitimet.
Souti kerran suovesi�,
Souti toisen maavesi�,
Kolmannen kotivesi�;
Pyllisess' on pyyt�paikat,
Ryytiss� rys�siaset,
Kalasaunat saarimaalla.
Souammako saarimaalle,
Saarimaalta manterehen,
Manteresta maammon luoksi,
Maammon luota taaton luoksi,
Taaton luota veikon luoksi,
Veikon luota siskon luoksi;
Siskoll' on sininen silta,
Jossa leikki ly�t�nehe,
Tanssi tallaeltanehe.

190. L�kk�m sikko Suurulahan.

"L�kk�m sikko Suurulahan!--

Suurulass' on nuoret sulhot [38]."
"Vuota teen tilan emolle,
Jalan jaksan taattoselta."
L�ksimm�p� Suurulahan,
Suurulass' oli suuri pirtti,
Musta lehm� lattialla;
Ukko sarvesta pit�vi,
Akka alta tempoavi.
Mink� akka maion lypsi,
Sen samasen ukko s�rpi.
Katsahtimma karsinahan,
Neitosia [39] karsinassa;
Sek� sy�v�t, jotta juovat,
Piirasia pistelev�t,
Vehn�isi� viiltelev�t,
Ohraisia ottelevat,
Kauraisia katselevat,
Veitsell� hopeisella,
Kupposesta kultaisesta.

Katsahtimma toisa'p�inki,
Supun t�ysi sulhosia [40],
L��v�nlauta p�yt�n�ns�,
Vasannahka p�yt�vaate,
Leip� lehm�lt� ker�tty,
Koiralta kolatsut saatu,
Vasikalta vaassajuomat,
Kakkarat katinpojalta.

191. Antti armas herttaseni.

"Antti armas herttaseni,

Sinisilm� sirkkuseni!
Konsa meille h��t tulevi?"--
"Huomenna meille h��t tulevi."

Antti armas naitettihin,

Mit� tuon h�iss� keitettihin?--
Sirkan siivet, torakan koivet,
Peiposen per�pakarat,
V�st�r�kin v��r�t s��ret,
Pienen linnun piipottimet.
"Antti armas herttaseni
K�y nyt y�ksi viereheni!"

Tuli y�ksi viereheni,

Sitte y�n lev�tty�ns�,
Astui aamulla varahin,
Meni naurihin tekohon,
Teki tielle naurihinsa,
Pani kissan kynt�m�h�n,
Varpusen vakoamahan,
Itse paaelle paneutui,
Nukkui nurmim�tt�h�lle.

192. Repo ja j�nis.

Repo itki reilitteli

Kiven p��ll� kyykyll�ns�,
Kahen kaupungin kesell�,
Kolmen linnan kuuluvilla;
J�nis juoksi katsomahan:
"Mit� itket, repo rukka?

"Tuota itken, j�n� rukka:

Kuoli mun sukuni suuri
Noilla tappotantereilla,
Vainovaivoilla sioilla.
Iso kuoli, �iti kuoli,
Kuoli viisi veikkoani,
Kuusi kummini tyt�rt�,
Seitsem�n set�ni lasta.
Pienet poikani poloiset,
Kaikki tyyni kantamani,
Ne on vietyn� Wirohon,
Saksan maalle saatettuna,
Herroille hetalehiksi,
Kauppamiehille kaluiksi."

"El� itke repo rukk�!

Tule minun turvihini;
Avarat asunnot mulla,
Pellon pientaret laviat,
Hongan juuret huonehina,
Kantoset kamariloina."

193. Hiiren peiaat.

Hiiri kaupalta tulevi

Purrella punaper�ll�,
Wenehell� vaskisella.
Keitti linnan liepsahutti,
Tyt�r lintahan lipetti;
Keitti hutun hupsahutti,
Poika huttuhun hupeni.

Siit� hiiri hiihtamahan,

Lyhytpolvi lyytt�m�h�n;
J�nis vastahan tulevi,
Kysytteli lausutteli:
"Minne hiihat hiiri raukka,
Lyhytpolvi lyykyttelet?

"Hiihan mie v�h�n v�ke�,

Kutsun peiasvierahia;
Kuoli kaksi poikoani,
Hukkui huttukattilahan."

"Miss� pi�t peiahasi?"--

"Tuolla pi�n peiahani,
Puun raossa, maan raossa,
Kahen kantosen v�liss�."

"Ket� kutsut vierahiksi?"

"Kutsun suolta suovariksen.
Aholta ajoharakan,
Peiposen perehinens�,
Linnun laihan lapsinensa;
Ne mie kutsun vierahiksi."

194. Katin kosiominen.

K�vi katti tiet� my�ten,

L�ysi tielt� m�tt�h�isen,
M�tt�h�iselt� kotasen;
Ket� tuon koan sis�ss�?--
Hiiri laiha lapsinensa,
Pienonen perehinens�.

Kolkkasi koan ovea,

R�y�hytti r�yst�spuuta:
"Anna hiiri tytt��si!"--
"Miksi sulle tytt��ni!"

"Rinnallani istujaksi,
Kanssani kasuajaksi,
Elolaarin laukojaksi,
Jyv�purnon purkajaksi."

"Mustat mulla tytt�reni,

Mustapa min� itseki."

"Muihen musta, miun hyv�nen,

Minun metonen mielest�ni,
Sima, maito, silm�st�ni."

Antoi hiiri tytt�rens�;

Katti se kosio kaunis
Pian hirtti hiiren lapsen,
Surmasi hyv�sukuisen.

195. Hiiri ja h�m�hikk�.

H�m�hikk� teit� kulkki,

Hiiri maita matkaeli,
Tulit tiell� vastatusten;
Niin hiiri sanoiksi saattoi:
"H�m�hikk� h�yretyinen,
Ker�penttu k�yretyinen!
Mit� sie k�velet kurja,
Tulet tiell�ni etehen?"

"Min� laitoin luojan langan,

Ker�sin ker�n Jumalan."

"Vaiko loihit luojan langan,

Kirosit ker�n Jumalan!
Mie sun nylen nyrkill�ni,
Piirr�n peukaloisellani;
Vien nahkasi Wiipurihin
Saatan Saksan kaupunkikin.
Saan sielt� sataiset markat,
Tuhantiset tukkoelen,
Viisi Wiipurin rahoja,
Kuusi kultapenninki�.
Ostan olkisen orihin,
Hernevartisen hevosen,
Liinaharjan, liinah�nn�n,
Karjalan pystykapion.
Ajan Kultalan kujihin,
Rikki kultihin rekeni;
Kulta kurski kulmilleni,
P��lleni hopiat p�rski."

196. Hiiri ja katti.

Hiiri mets�h�n menevi,

Lyhytjalka lynsytt�vi,
Pikku kelkkanen per�ss�,
Pikku kirves kelkkasessa.

P��tyi katti kannon p��h�n,

Kannon p��h�n katsomahan:
"Minne menet hiiri rukka,
Lyhytjaika lynsyttelet?"

"Mets�h�n menen poloinen,

Korpehen kovaosainen."

"Mit� siell� tekem�h�n,

Kuta raukka raatamahan?"

"Lehtikoivun leikkomahan,
Puun sorian sortamahan."

"Ent� kuolet koivun alle,

Puun sorian sortumille?"--

"Pist�yn m� puun rakohon,

Koen menn� maan rakohon."
"Ent� n�lk�ki tulevi;
Mit� siell� sy��ksesi?"

"Sy�n m� koivun kuoruisia,

Puren haavan kettusia."

"Ent� turpuvi mahasi,

Vatsa paisuvi pahaksi?"

"Puhkasen ma puikkosella,
T�r�hyt�n t�hk�sell�.

"Ent�kun veri tulevi?"--

"Veren tulla'ki pit�vi."

"Ent�kun kivistelevi?"--
"Voitelen ma voikkosella."

"Mist� saat sa voikkosia?"--

"Akan vanhan vakkasesta."

"Mist� vanha akka saapi?"--

"Nuoren neien lippahasta."

"Mist� nuori neiti saapi?"--

"Nuoren lehm�sen nis�st�."

"Mist� sit� nuori lehm�?"--

"Korehista korttehista,
Tuorehista turpehista,
Vihannista m�tt�hist�,
Helyhein�n hepsusista,
Luojan pitkilt� pihoilta,
Kaikkivallan vainiolta."

"Sen vainen valehtelitki;

Vaan ma nyt sinun opetan,
Ettet totta toisen kerran
Mua sy�ttele sanoilla."
Siin� kohta kourihinsa,
K��pp�si k�p�lihins�,
Tappoi hiiren hirvi�sti,
Ja kaotti kauhiasti.

Sihen loppui hiiren virsi,

Katkesi katin tarina.
197. Hiiren tapaaja.

Maaria matala muori,

Taaria talon em�nt�,
Lypsi lehm�n lyyrytteli,
Kantoi maion kaarutteli,
Pani patsahan nen�h�n,
Kuppisehen kultaisehen,
Vaskisehen maljasehen.
Tuli hiiri, joi v�h�sen,
Tuli toinen, puolen lappoi,
Tuli kolmas, kaiken kaatoi.

L�ksi hiiri hiihtamahan,

Lyhytjalka lyntsim�h�n;
Katti vastahan tulevi:
"Mist� hiihat hiiri raukka?"

"Pakohon pahoista t�ist�,

Pilloistani piilem�h�n."

"Mit� sie pahoa laait,

Kuta teit pillojasi?"

"Olipa Maaria matala,

Taaria talon em�nt�;
Lypsi lehm�n lyyrytteli,
Kantoi maion kaarutteli,
Pani patsahan nen�h�n,
Kuppisessa kultaisessa,
Vaskisessa maljasessa.
Meni veikko, joi v�h�sen,
Meni sikko, puolen lappoi,
Menin mie, ta kaiken kaaoin;
Sit� mie pahoa laain,
Senp� tein pillojani."

Tuon katti k�sin tavotti,

Hiiren hirtehen ripusti,
Siin� veti veitsell�ns�,
Piirsi peukaloisellansa,
Vei nahan Wen�ehelle,
Kantoi kaupungin oville;
Sielt� sai sataiset markat,
Toi sielt� tuhannet tengat.
Niill' osti ison orosen,
Hiirenkarvaisen hevosen,
Meren j��t� juoksemahan,
Somerta sirottamahan.
Meri parskui parmahille,
Somer silmille sirahti,
Juostessa hyv�n hevosen,
Hyv�n riskun riskuttaissa.

198. Joutsen ja hanhi.

"Mist�, kusta hanhoseni,
Hanhoseni valkia?"
"Rantaselta, rantaselta,
Joutseneni ylpi�!"
"Mit� sielt� tekem�st�,
Hanhoseni valkia?"
"Poikiani pesem�st�,
Joutseneni ylpi�!"
"Pesitk� minunki poiat,
Hanhoseni valkia?"
"Olit sie itseki siell�,
Joutseneni ylpi�!"
"Niin et pessyt poikiani,
Hanhoseni valkia?"
"Enm� pessyt poikiasi,
Joutseneni ylpi�!"
"Mie sinun merehen upotan,
Hanhoseni valkia!"
"Kyll� siipeni kannattavat,
Joutseneni ylpi�!"
"Mie sinun tulessa poltan,
Hanhoseni valkia!"
"Kyll� m� sammutan tulesi,
Joutseneni ylpi�!"
"Mie sinun hirt�n hirsipuuhun,
Hanhoseni valkia!"
"Kyll� mun kynteni katkasevi,
Joutseneni ylpi�!"
"Mie sinun portista pujotan,
Hanhoseni valkia!"
"Jo olen siit� ennen k�ynyt,
Joutseneni ylpi�!"

199. Mit� itket pieni lintu.

"Mit� itket pieni lintu,

Lintu tuima tuikuttelet,
Pahalla pajupurolla,
Tihe�ll� tuomikolla?"

"Sit� itken pieni lintu,

Lintu tuima tuikuttelen;
Palelevi jalkojani,
Kivist�vi kynsi�ni.
En tohi tupahan menn�,
Saaha sammalhuonehesen:
Huorat luualla hosuvi,
Pahat vaimot vastallansa.

Sit� itken pieni lintu,

Lintu tuima tuikuttelen,
Pahalla pajupurolla,
Tihe�ll� tuomikolla,
Kun en tuota tunnekana,
Tunnekana, tie�k�n�,
Minne ly�n m� lyyky�ni,
Kunne kaivottu ajame,
N�ill� raukoilla rajoilla,
Poloisilla Pohjanmailla;
Tulehenko teen tapani,
Vetehenk� saunan salvan.

Jos teen tulehen tupani,

Tuli polttavi tupani,
Pahana palokes�n�;
Jos vetehen saunan salvan,
Vesi viepi salvokseni,
Vesivuonna voimatonna."

"El� itke pieni lintu,

Lintu tuima tuikuttele!
Lenn� t�nne lintuseni,
Tule t�nne tuttuseni;
T��ll' on kaunis ruokoranta,
Ruokoranta, hein�lehto,
Leikki ly��h�n lehossa,
Maitovelli keitet�h�n,
Voita p��lle heitet�h�n,
Talkkuna taputetahan."

200. P��skyl�inen.

P��skyl�inen, p�iv�n lintu,

P�iv�n lintu, y�n lipakko,
Lenteli kes�isen p�iv�n,
Kev�tp�iv�n keikutteli;
Etsi maata maataksensa,
Lehtoa lev�t�ksens�,
Peltoa pesi�ksens�,
Murtoa muniaksensa.

L�ynnyt ei maata maataksensa,

Lehtoa lev�t�ksens�,
Peltoa pesi�ksens�,
Murtoa muniaksensa.

Lenti vuoren kukkulalle,

Laski kuusen latvasehen;
N�ki laivan lainehilla,
Punamastoisen merell�.

Laski laivan mastosehen,

Puottelihen purjepuuhun;
Valo vaskesta pes�sen,
Muni kullasta munasen.
Tuli tuulonen merelt�,
Kaatoi laivan kallellehen;
Muna vier�hti vetehen,
Muksahti meren mutahan.

Tuohon kasvoi kaunis saari,

Saarelle koria nurmi,
Nurmelle koria neiti.
Neiti poikia tekevi
Tuohon suurehen sotahan,
Tasap��h�n tappelohon,
Joss' on p��t�, kun m�t�st�,
Joss' on hiusta, kun kuloa,
Joss' on verta s��rivarsi,
Polven korkeus punaista.

201. Avullinen kurki.

Etp� tie�, mink� l�ysin--

L�ysinp� omenamarjan;
Etp� tie�, kunne k�tkin--
Riihen p��lle rikkasihin,
Saunan p��lle sammalihin.
Tuli kukko kuopimahan,
Kanan lapsi kaapimahan;
T�st� kukko tapettihin,
Kanan lapsi kaltattihin,
Mulle villat annettihin.
Mie vanutin vaipakseni,
Kuoin villat kuotokseni,
Huperoitsin huovakseni,
Huovat revin rievuikseni.
L�ksin suolle sotkuilleni,
Leveille letkuilleni;
Sormus kultainen kulahti
Vasemesta sormestani.
Laitoin piiat etsim�h�n,
Piiat etsi v�rttin�t�;
Laitoin rengit etsim�h�n,
Rengit etsi kirvesvartta,
L�ksin itse etsim�h�n,
L�ysin kuren kynt�m�st�,
Vaivaisen vakoamasta.
Kurki kielelle paneksen:
"Annas aikoa v�h�sen,
Siksikun munani muutan,
Laajat lapseni latelen."
Otin kuren olalleni,
Seiv�ss��ren selk�h�ni,
Tuota kannoin ja hikosin,
Kannoin saunan karsinahan;
Talvet piim�ll� pitelin,
Kes�t voilla kestittelin.
Panin tynn�rin olutta,
Puolentoista puolikkoa,
Kutsuin pipit, kutsuin papit,
Valitsin parahat vallat,
Suuren lintuni lihoille,
Kuren kuntopeiahille.
Kurki kielelle paneksen:
"El� sie tapa minua;
Apuna min� olisin,
Jalkapuolla jauhajana,
K�sipuolla k�skyl�isn�,
Siivin sillat pyyhkim�ss�,
Lattiat lakasemassa,
Kynsin pellot kynt�m�ss�,
Varpahin vakoamassa,
Nokan vett� noutamassa,
Purston puut vetelem�ss�."

202. H�vinnyt hanhi.

L�ksin vett� rantaselta,

Kultavarrella kupilla;
L�ysin hanhen rantaselta,
Istui hanhonen havulla,
Sormiluitansa lukevi,
Varpahiansa valitti.
Min� hanheni olalle,
Kannoin saunan karsinahan,
Kannoin kauroja etehen
Tammisella tairikilla.
K�vin sitte katsomahan
Kohta kolmen y�n per�st�,
Viikon p��st� viimeist�ki;
N�in hanhen menneheksi,
Saunasta kaonneheksi,
L�ksin tuota etsim�h�n,
Astuin soita, astuin maita,
Astuin sy�tyj� ahoja,
Kalutuita kankahia.
N�in m� kynt�j�n aholla,
Kysyttelin kynt�j�lt�:
"Kynt�miesi veikkoseni!
Ootko n�hnyt hanhoistani?"

"Mist� tunnen hanhosesi

Mik� merkki hanhessasi?"

"Sinisiipi, vaskivarvas,
Kultoa kuvun rajassa,
P��ss� Saksan palttinoa,
Otsassa omenamarja."

"Oonpa n�hnyt hanhosesi:

Tuonne lenti l�yhytteli
Yheks�n meren ylitse,
Meripuolen kymmenett�;
Yksi siipi vett� viili,
Toinen taivasta tapaili,
Nokka luotoja lotasi,
P�� piteli pilvil�it�,
Eess�h�n vetel� lieto,
Takanansa taivas kirkas."

203. Hevosen hakija.

Tuli veikko vierahaksi,

Siskoni k�vi�meksi;
Vein m� veikkoni hevosen
Tallihin tasalakehen,
Kannon kauroja etehen.
Sy�tin sitte vierahia
Kahella kananmunalla,
Kaheksalla kakkaralla,
Yheks�ll� voipytyll�,
Kymmenell� kyrs�sell�.
Katoi veikkoni hevonen
Tallista tasalaesta.
Laitoin lapset etsim�h�n,
Lapset poimi puolukoita;
Panin piiat etsim�h�n,
Piiat etsi pirran piit�;
K�skin rengit etsim�h�n,
Rengit re'en kaplaksia;
Menin itse etsim�h�n
Kolmen koirani keralla,
Viien villah�nt�iseni.
Koirat sotki suota my�ten,
Itse telkin tiet� my�ten,
Nousin suurelle kivelle,
Kuuntelime, k��ntelime.
Kuulin kellon kilkahtavan
Paakkolan papukeolla,
Ollin ohran�rttehell�.
K�vin kohti kelloani,
L�ysin veikkoni hevosen,
Panin hevon suitsi suuhun,
Siit� nousin ratsahille,
Ajoin korskaten kotihin,
Karskatellen kartanolle.

204. Merkitty orit.

Sy�tin sykysyn oritta,

Talven taaton konkaria,
Lesin ohrat, pesin kaurat,
Survotin suvirukihit.
L�ksi orot oikomahan,
Kauransy�j� karkomahan;
Miep� etsohon orihin,
Kujakkisen kuuntelohon,
Oron ohjat olkap��ll�,
Varsan valjahat k�ess�.
Kuuntelin kunervikoissa,
Katselin kanarvikoissa.
Mik� merkki orissani?--
Otsassa otavan t�hti,
P��ss� p�iv�n py�ryl�inen,
Kaulassa heli� kello,
Kultakuppi lautasella,
S�k� taivasta tapaavi,
H�nt� maata halkasevi.

N�in m� hiekalla hevosen,

Kellokaulan kankahalla:
"Kun lienet ison oronen,
Tahi taattoni hevonen,
Hirnu kerran kuullakseni,
Kaljahtele kauransy�j�;
Oio soimelle kotihin,
Heinille heliseville,
Kauroille kahiseville;
Rikkoos risuinen aita,
Ratko aita rautainenki,
Ter�ksinen temmo seiv�s,
Vitsas vaskinen murenna."

205. Tuntematon veli.

L�ksin pienn� paimenehen,

Lassa lammasten keralle;
Ajoin lehm�t suota my�ten,
Lampahat palom�ke�,
Itse kangasta kaputin,
Tulin rannalle ojasen,
T�it� rannalla ojasen.
R�m�hytin raitapuuta,
Tuolta poikanen putosi,
Solki suussa, vy� k�ess�.
Min� raukka itkem�h�n,
Poikanen kyselem�h�n
"Mit�s itket nuori neito?"

"Itkenp� min� jotai,

Itken pient� veikkoani;
En ole sitte silmin n�hnyt,
Kun pienn� sotahan l�hti,
Is�n polven korkunaissa,
Aitin v�rttin�n pituissa."

"El� itke veikkoasi,

Tuolta veikkosi tulevi,
Alta linnan airot souti
P��lt� linnan p�� n�kyvi;
Tuopi uuet ummiskeng�t,
Sulkkuiset sukan sitehet,
Tuopi paian palttinaisen,
Tuopi toisen aivinaisen,
Jok' ei kutkuta kuvetta,
Eik� kaiva kainaloita."

Min� kurja kuulemahan,

Mie kavala katsomahan;
Veikko seisoi vieress�ni,
Eess�ni emosen lapsi.

206. Pakeneva.

Vihoillinen viurusilm�,
Pajupaula, niinikenk�,
L�ksi maata ry�st�m�h�n,
H�mett� h�vitt�m�h�n,
Tappoi taaton, tappoi maammon,
Tappoi viisi veikkoani,
Kuusi kummini tyt�rt�,
Seitsem�n set�ni lasta,
Tahtoi tappoa minunki.

Min� p��sin tuvan p��lle,

Tupani tulehen syttyi;
Min� aialle ajoime,
Aita kaatui kalliolle,
Kallio kaheksi lenti;
Min� kuusehen kuvahin,
Kuusi kuueksi muruksi,
Seitsem�ksi seip�h�ksi;
Min� lehtohon levahin,
Lehto mulle sauan antoi,
Saua minun tielle saattoi,
Tie minun talohon saattoi.
L�ysin muorit sotkemassa,
Em�nt�iset leipomassa,
Tytt�ret taputtamassa,
Pojat ilman istumassa.

"Em�nt�inen armahainen!
Leivo mulle kakkarainen,
Kivensilm�n kiekurainen,
Koivunlehen korkukkainen,
Pajunlehen paksukkainen,
Lep�nlehen laajukkainen,
Kananmunan muovokkainen.
Kunp' on leivot kakkaraisen,
Kutsun kultak�mmeneksi,
Sanon Saksan sormukseksi;
Kun et leivo kakkaraista,
Kutsun kuppeloper�ksi,
Sanon halkohakkuriksi."

Em�nt�inen armahainen
Leipoi mulle kakkaraisen;
Minne min� kakkarani?--
Kakkaran kalastajalle;
Mit� kalamies minulle?--
Kalamies kalasiansa.

Minne min� ne kalani?--

Riihimiehelle kalani;
Mit� riihimies minulle?--
Riihimies jyv�si�ns�.

Minne min� ne jyv�ni?--

Potsolle min� jyv�ni;
Mit�p� minulle potso?--
Potso puolen kylke�ns�.

Minne min� potsonkylen?--

Min� kylen koiraselle;
Mit� koiranen minulle?--
Koira minulle oravan haukkui.

Minne'p� min� oravan?--

Oravan min� papille;
Mit�p� minulle pappi?--
Pappi minulle liinapaian.
Minne min� liinapaian?--
Min� paian paimenelle;
Mit� paimonen minulle?--
Paimen minulle kostjumalan.

Minne min� kostjumalan?

Kostjumalan kokkoselle;
Mit� kokkonen minulle?
Kokko minulle siipi�ns�,
Siipi�ns�, sulkiansa,
Kaksi kannusjalkoansa.
Min� lennin l�yhyttelin
Yheks�n meren ylitse,
Meren kahen kainalotse,
Kahen kaupungin l�vitse,
Kuuen linnan kuuluvitse,
Niemelle nimett�m�lle,
Saarelle sanattomalle.

Siin' oli pikku huonehuinen,

Jonk' oli ovi osman luista,
Ovisein� orihin luista,
Sivusein� sirkun luista,
Per�sein� petran luista,
Laki lahnan suomuloista.
Uuni oli vaskesta valettu,
Kiukoa meren kivist�,
Luaslauta lumpehista,
Patsas puista p�hkin�ist�.
Rahi oli rauasta rakettu,
Silta silkill� katettu,
P�yt� kullan kirjoiteltu,
Hopialla huoliteltu,
Onnen kukko p�y�n p��ss�,
Joka lattian lakasi
Siniseksi siivill�ns�,
 Punaiseksi purstollansa.
Rikat kantoi Riian tytt�
Perille is�ns� pellon,
Josta kuului kurjan ��ni,
Herjan huuto huonehesen;
Jossa Maaria makasi,
Puhas piika piiletteli,
Tinarinta riuotteli.

IV. Lasten lauluja.

207. Anto ja saanti.

Etp� tie�, mink� l�ysin--

L�ysin kultaisen munasen;
Etp� tie�, minne peitin--
Riihen p��lle rikkasihin,
Saunan p��lle p�ist�rihin.
K�vin tuota katsomahan
Illalla tulen keralla,
P�ist�ret tulehen syttyi,
Min� p��sin aian p��lle,
Aita kaatui kahen puolen;
Min� kupsin kuusosehen,
Kuusi kuueksi palaksi;
Min� kapsin kankahalle,
Kangas allani kajahti;
Min� lennin lehtomaalle,
Lehto sanasen minulle;
Min� sauan niitt�j�lle,
Niitt�j� heini� minulle;
Min� hein�t lampahalle,
Lammas villoja minulle;
Min� villani akalle,
Akka minulle tahtahaista;
Min� tahtahan sialle,
Sika antoi sukasiansa;
Min� sukaset suutarille,
Suutar kenk�set minulle,
Min� keng�t kelkkaselle,
Kelkka halkoja minulle;
Min� halot kiukoalle,
Kiukoa kiven minulle;
Min� kiveni merehen,
Meri suoloja minulle;
Min� suolat nuottueelle,
Nuottue kaloja minulle;
Min� kalat kattilahan,
Kattila rokkoa minulle;
Rokka ruotsiksi ropotti,
Kala kiehui karjalaksi.
208. L�kkil��n l�ht�.

L�hin lassa L�kkil�h�n,

P��t�ni panettamahan,
Silkill� siottamahan;
L�kin koirat haukkumahan,
Min� aialle kavahin,
Aita allani mureni;
Min� lennin lepikk�h�n,
Lepikk� mereksi muuttui;
Min� korpehen ko'ime,
Korpi hiekaksi hel�hti;
Min� karsin kankahalle,
Kangas muuttui kallioksi--
Kurki kallion raossa.
Min� kuren suitsi suuhun,
Itse selk�h�n kurelle;
Ajoin kurella kotihin,
L�yhyttelin l�mp�sehen.
Panin kuren karsinahan,
Heitin kerran hein�si�,
Toisen kerran hietasia,
Kolmannen kotavesi�.
K�skin Elli� esinn�
Lyps�m�h�n kurkiani,
Ei Elli nisi� l�ynnyt;
Itse lypsin lyykyttelin,
Kannon maion kapsuttelin,
Panin patsahan nen�h�n,
Kultaisehen kipposehen.
Tuli hiiri hipsutellen,
Katin poika kapsutellen,
Kaatoi kiulun kimmin kammin,
Kulta kipposen kumohon.
Min� ly�� luskuttelin,
Katti orsille kavahti,
Orret kaikki lattialle,
Pitkin siltoa p�rehet;
Kuului remu Riikolahan,
Tomu toisehen talohon,
P�my suuri P�ks�l�h�n.

209. Prokko tiell� propatinna.

L�kk�n t�st� L�kk�l�h�n,

Proitin t�st� Prokkolahan!--
Prokko tiell� propatinna,
Min� Prokon selk�h�ni,
Kannoin Prokon kartanolle;
Prokon lehm�t ammomahan,
Prokon uuhet m��kim�h�n,
Prokon hevot hirnumahan,
Prokon koirat haukkumahan,
Prokon kissat naukumahan,
Prokon lapset laulamahan,
Prokon naiset nauramahan,
Prokon akka itkem�h�n,
H�rk� iski h�nn�ll�ns�,
Vasikka vasarallansa,
Lammas kinnikonnillansa,
V�st�r�kki s��rell�ns�,
Tianen kannuksellansa.
Min� p��sin p�ist�rihin,
P�ist�ret tulehen syttyi;
Min� p��sin aian alle,
Aita mulle p��lle kaatui j. n. e. [41]

210. Tuomittu katti.

Etp� tie�, mink� l�ysin--

L�ysinp� mie pienen linnun,
Pienen linnun manninkisen,
Josta keitin vellinkisen.
Tuli katti kaupungista,
Viirusilm� Wiipurista;
Lakki vellin lapsinensa,
S�i vellin perehinens�.
Min� kattia ajohon,
Ajon katin kaupunkihin,
Viirusilm�n Wiipurihin;
Tuolla katti tuomittihin,
Viirusilm� vietettihin,
Saarvaan saikkaan,
Lynk��n lepp��n,
Kuivaan kuuseen,
Koveraan koukkuun,
M�rk��n m�ntyyn,
Laikkap��h�n pet�j��n.

211. Takoi sepp� viikatteita.

Menin min� sepp�l�h�n,

Takoi sepp� viikatteita;
Mit� niill� viikatteilla?--
Heini� niitt��.
Mit� niill� heinill�?--
Lampahien sy��.
Mit� niill� lampahilla?--
Villoja kerit�.
Mit� niill� villoilla?--
Lankoja ketr�t�.
Mit� niill� langoilla?--
Sarkoja kutoa.
Mit� niill� saroilla?--
Lapsille takkia.
Mit� niill� lapsilla?--
Lastuja kantaa.
Mit� niill� lastuilla?--
Kukkoja paistaa.
Mit� niill� kukoilla?--
Herrojen sy��.
Mit� niill� herroilla?--
Ker�ji� k�ytt�m�h�n,
Oikeutta ottamahan.

212. Kolkkaa kotaa.

Kolkkaa kotaa,
Anna akka pataa;
Mit� sill� paalla?--
Papille huttua.
Mit� sill� papilla?--
Lasta ristim��n.
Mit� sill� lapsella?--
Lastuja poimimaan.
Mit� niill� lastuilla?--
Saunaa l�mmit�.
Mit� sill� saunalla?--
Maltahia teh�.
Mit� niill� maltailla?--
Olutta panna.
Mit� sill� oluella?--
H�it� juoa.
Mit� niill� h�ill�?--
Mini�t� tuoa.
Mit� sill� mini�ll�?--
Riihess� rimuamahan,
Saunassa samoamahan,
Kivenpuussa kiikkumahan,
Lapakossa laulamahan.

213. Kenen t�m� pelto?

Kenen t�m� pelto?--

Peiposen pelto.
Mill� t�t� muokatahan?--
Kirvehell� muokatahan.
Miss� kirves?--Kannon p��ss�.
Miss� kanto?--Karhu kiskoi.
Miss� karhu?--Nurmen juoksi.
Miss� nurmi?--Neiti niitti.
Miss� neiti?--Lippahassa.
Miss� lipas?--Kosken alla.
Miss� koski?--Koira lakki.
Miss� koira?--K��rme pisti.
Miss� k��rme?--Kokko noukki.
Miss� kokko?--Taivosessa.
Mill� sielt� saatanehe?--
Saarap�ill� saavasilla,
Kirjavilla kiirasilla.

214. Ken s�i kes�voin?

Ken s�i kes�voin?--

Kissa s�i kes�voin.
Miss� kissa?--Aitan alla.
Miss� aitta?--Maahan kaatui.
Miss� maa?--Vetehen vieri.
Miss� vesi?--H�rk� s�rpi.
Miss� h�rk�?--Niityll�.
Miss� niitty?--Viikate vilahti.
Miss� viikate?--Kannon p��ss�.
Miss� kanto?--Toukka kaivoi.
Miss� toukka?--Kukko nokki.
Miss� kukko?--Kuusosessa.
Miss� kuusi?--Kirves kaatoi.
Miss� kirves? Sein�n alla.
Mill� sielt� saatanehe?--
Haapaisilla halkosilla,
Korennoilla koivuisilla.

215. Kirkon teko.

Mik� tuoalla n�kyvi?--

Talo tuoalla n�kyvi.
Mik� tuon talon takana?--
Lampi tuon talon takana.
Mik� lammin laitasella?--
Vene lammin laitasella.
Mik� venehen sis�ss�?--
K�tkyt venehen sis�ss�.
Mik� k�tkyen sis�ss�?--
Hursti k�tkyen sis�ss�.
Mik� hurstin hulpilossa?--
Veikko hurstin hulpilossa.
Mik� veikon olkap��ll�?--
Kirves veikon olkap��ll�.
Mik� kirvehen kasassa?--
Lastu kirvehen kasassa.
Minne lastu singahtavi,
Sinne kirkko teht�nehe,
Sinisill� siltasilla,
Punaisilla portahilla.
Kenp� kirkkosen tekevi?--
Vieras kirkkosen tekevi.
Kenp� kirkon kirjottavi?--
Vieras kirkon kirjottavi.
Kenp� patsahat panevi?--
Vieras patsahat panevi.
Kenp� ikkunat tekevi?--
Iso ikkunat tekevi.
Kenp� penkit vestelevi?--
Veikko penkit vestelevi.
Kenp� lattiat lakovi?
Emo lattiat lakovi.
Kenp� sillat siivoavi?
Sisko sillat siivoavi.

216. Neiti verkossa.

L�ksin aivan aikaisehen,

Aivan aika huomenessa,
Astuin tiet� tengollista,
Maata maksankarvallista,
Ostetuille otramaille,
Kaupituille kauramaille,
Saoin markoin maksetuille.
Tuhansin lunastetuille.
Katselime, k��ntelime,
Pitimm�ll� pientarella,
Kaijimmalla kappaleella.
Loin silm�ni luotehelle,
K��nnin p��t� p�iv�n alle,
Keksin mustaisen orosen,
Rauankarvaisen hevosen,
Suolla soikerrehtamassa,
Palolla papertamassa.
Kiskoin h�nn�n, raastoin harjan,
Veinp' on veiolle k�tehen:
"Laai veio verkko t�st�,
Se�n poika seitsonenki!"

Laati veio verkon siit�,

Se�n poika seitsosenki.

"Vie'p� verkkosi vetehen,

Satasilm� salmen suuhun!"

Veip' on verkkonsa vetehen,

Satasilm�n salmen suuhun.

L�ksi veio verkoillehen,

Se�n poika seitsollehen;
Mi on veion verkkosessa?--
Veion verkoss' ei mit�n�.
Mi minulla verkossani?--
Minulla sininen sotka.
Mip� sotkan siiven alla?--
Silkki sotkan siiven alla.
Mi on silkkisen sis�ss�?--
Hursti silkkisen sis�ss�.
Mi on hurstin hulpikossa?--
Hurja hurstin hulpikossa.
Mi on hurjan k�mmenell�?--
Helmi hurjan k�mmenell�.
Mi on helmen loukkosessa?--
Lipas helmen loukkosessa.
Mi on lippahan sis�ss�?--
Neiti lippahan sis�ss�;
Viitisekse, vaatisekse,
Kultapantoihin kukikse,
Se�n pojan puolisoksi,
Veion vieriskumppaliksi.

217. Kojo ja Anni.

Ken se Kolkkosen kolisti?--

Kojo Kolkkosen kolisti:
"Annas Kolkko Anniasi!"

"Miksi sinulle Anniani?"--

"Kojonpojan puolisoksi."

"Mull' on musta Annikkini."--

"Kyll� muila muitsii,
Pelonainen pesee,
Kes�vesi valkasee,
Rumentsainen rusottaa,
Suuri nypl� somentaa,
Pieni nypl� parantaa;
Vieres mutso rekeen!"

Vieri mutso rekeen;

Reki vieri, tie mureni,
Jalas patvi paukoaa,
Vemmel tuomi tutajaa,
Rengas vaski vavahtaa,
Rahis rauta ratsajaa.

Ken kirjakorjassa?--
Anni kirjakorjassa.
Ken heittohiemoissa?--
Anni heittohiemoissa.
Ken kumasniekassa?--
Anni kumasniekassa.
Ken sulkkusorokoissa?--
Anni sulkkusorokoissa.
Ken kultakoltuskoissa?--
Anni kultakoltuskoissa.
Ken suurissa paikoissa?--
Anni suurissa paikoissa.
Ken ruskeissa kengiss�?--
Anni ruskeissa kengiss�.
Ken sulkkukostoissa?--
Anni sulkkukostoissa.

Ken palttinapaiassa?--
Kojo palttinapaiassa'
Ken kumatsukainalossa?--
Kojo kumatsukainalossa.
Ken majavapuuhkassa?--
Kojo majavapuuhkassa.
Ken sulkkukussakassa?--
Kojo sulkkukussakassa?
Ken ohjilla ajaa?--
Kojo ohjilla ajaa.
Kenen m�keen menn��n?--
Kojon m�keen menn��n.
Kenen t�rm��n nostaan?--
Kojan t�rm��n nostaan.
Kenen peltojen peritse?--
Kojon peltojen peritse.
Kenen tanhuan taatse?--
Kojon tanhuan taatse.
Kenen ikkunan alatse?--
Kojon ikkunan alatse.
Ken vastaan tulee?--
Akka vastaan tulee.
Ken korjasta nousee?--
Anni korjasta nousee.
Ken tupaan l�htee?--
Anni tupaan l�htee.
Ken oven aukasee?--
Kojo oven aukasee.
Mit� noille sy�t�v�ksi?--
Munavoita sy�t�v�ksi.
Mit� noille juotavaksi?--
Rieskamaito juotavaksi.
Mihen noita maata?--
Ukon uuteen aittaan.
Mit� noille vuoteeksi?--
Puuhkovia perin�it�,
Sulkkuisia potuskoita,
Liissovia lakanoita,
Kankaisia katuhkoita.

218. Oi ukko uikari!

Oi ukko uikari,
P�� paljas paikari!
Muistatko muinaisen,
Tajuatko taannoisen,
Kun kihlan iskimm�,
Oukkulan ovilla,
Koukkulan konnulla,
Suurima-saaressa,
Nesterin niemess�,
Pesterin pirtiss�,
Takavaaran taipalessa?

219. Min rastas raataa.

Min rastas raataa,
Sen pyyhyt pyyt��,
Onneton ottaa,
Vaivainen varastaa,
Lapiolle laittaa,
Telik�lle ty�nt��,
Oven alla peitt��,
Vastalla kattaa.

Talonpoika takoo,
Keih�it� keitt��,
Poika naittaa,
Tytt�j� ty�nt��,
Savisissa saappahissa,
Kirjavissa kintahissa.

Meren r�m� r�nkyy,

Tuulonen tuulee,
Kuningas kuulee,
Viielt� virstalta,
Kuuelta kulmalta,
Seitsem�lt� selkoselta,
Kaheksalta kankahalta.

220. Ken Teron tiet��?

Ken Teron tiet��?--

Mie Teron tie�n:
Tero pikku pirttisess�,
Matalaisessa majassa,
Pet�j�isess� pes�ss�,
Honkaisessa huonehessa;
Rokka Tuomahan tuvassa,
Kaali Kaian kammarissa,
Sakian savun seassa,
Olkisen oven takana.

221. Piilehtij�.

Kitkat, katkat, pitk�t matkat,

Sin� ja min� ja Hentun Liisa,
Puntun Paavo ja Juortanan Jussi,
Kapakka Lassi ja Myll�rin Matti,
Ymp�ri tuvan minua etsittiin;
Ei minua l�yttyk�n�--
Mie vaan pankolla makasin.

222. Oli ennen ukko, akka.

Oli ennen ukko, akka,
Oli kirjava kananen,
Muni kirjavan munasen,
Muna vieri hiiloksehen,
Hiilet lenti lattialle,
Lattia lakehen nousi,
Kiukoa kivinen hyppi,
Pankko paasinen pamasi.
Ukko, akka itkem�h�n,
Kananen kakahtamahan,
Harakat hatsahtamahan,
Kynnykset kykert�m�h�n,
Ver�j�iset vierem�h�n,
Aitaset alenemahan,
Seip�h�t lotajamahan,
Musta lehm� ammomahan,
Muu karja murehtimahan.
Varikselta varvas poikki,
Harakalta h�nt� halki;
Juoksi pappilan joelle.
Papin piiat sotkuillansa:--
"Mit� hatsahat harakka,
Kuta kurja juoksentelet?"

"Sit� hatsahan harakka,

Sit� kurja juoksentelen,
Tulin saamahan sanoa;
Kunpa teki tiet�isitt�,
Korentonne katkoisitta,
Korvonne murentaisitta,
Kartut k��st� nakkaisitta,
Sotkut j��lle j�tt�isitt�."

Piiat pirttihin tulevat

Papin leip� liettehess�,
Papin lapset lattialla,
Papin akka p�y�n alla,
Itse pappi parratonna,
Takki halki hartioista,
Puksut poikki polviloista,
Paitaki pahoin revitty.

223. Paimenen h�t�.

Turu, turu tulkoon,

Kotiv�ki kuulkoon!
Jo on rosvot karjassani.
Joros katoi karjastani,
Karjakoira hirtettiin,
Musta h�rk� tapettiin,
Paimen parka tuomittiin.

224. Ellin velli.

Elli keitti vellii
Omalla kapustallansa,
Omist' otrajauhoistansa;
Velli kaatui karsinahan,
Ellin lapset lakkimahan,
Elli itse itkem�h�n,
Muu pere murajamahan.

225. Tuomisia.

Iso l�ksi Tuuterihin,

Veikko vieri Wiipurihin;
Tule iso Tuuterista,
Viere veikko Wiipurista,
Tuo pojalle puolahattu,
Tytt�relle tyynyverka,
Em�nn�lle koppakeng�t,
Is�nn�lle uusi turkki!
Mit�p� iso minulle?--
Minulle samettimyssy.
Mit� minulle veikkoseni?--
Veikkoni koriat keng�t,
Tahi uusi verkatakki.

226. Tule �mm� Tuuterista!

Tule �mm� Tuuterista,

Kaala Karjalan hovista;
Tuo munanen tullessasi,
Keit� keltainen munanen,
Keltaisessa kattilassa,
Keltaisen tulen kes'ell�.

227. K��p�nen, k��p�nen.

K��p�nen, k��p�nen
K�p�lill� kukkuu,
Neitonen, neitonen
Ihalalla itkee,
Toivonen, toivonen
Toisessa talossa,
Maammonen jyttyn�inen,
Matuskaksi puuttunainen,
Heinill� herskuu,
Nurmella nurskuu,
Tinapotsalkoissa,
Sulkkusorokoissa,
Pellavasr�tsin�iss�.

228. Yksi on akalla poika.

Yksi on akalla poika,

Ainoa akalla poika,
Yks' on sill� silm� p��ss�.
Ampui peiposet pihalta,
Rastahaiset rauniolta;
Ampui vuoen, ampui toisen,
Jopa kohta kolmannella
Kaikki korjasi kokohon,
Kaikki tunkevi tulehen.
Lietsoi p�iv�n, lietsoi toisen,
Lietsoi kohta kolmannenki;
Tuli tuhkia l�j�nen,
Paljo kuivia poroja.

229. Vanhan ammunta.

Mies vanha variksen ampui,

Tiesi tetren saanehensa,
Koppelon kopannehensa,
Vesilinnun vienehens�;
Tetret puissa tervehen�,
Koppelot kovin hyv�n�,
Vesilinnut liikkumatta,
Sorsaset sukeltamatta.

230. Nukka kaunis karkaele!

Hypp�� hyv�nen nukka,

Nukka kaunis karkaele!
Miks' et nukka eilen tullut;
Eilen oli iloinen ilta--
Oli viinat, oli oluet,
Oli kalat kaikenlaiset;
Viinat virtana vilasi,
Oluet ojana juoksi.
Kellen nukka heitettihin?--
Kerttu kurjan kulkun p��lle,
Anni hampsun hartehille.

231. Sinun sikoja, minun sikoja.

Sinun sikoja, minun sikoja,

Sy�tetyit�, juotetuita,
Sy�tetyt minun sikani,
Lestyn leiv�n, kauran kanssa.
Se sika, jok' on sinulla,
Teki paljo porsahia,
Enemm�n em�sikoja.
Kylk' oil kuutta kyyn�re�,
Selk� seitsent� sasenta,
Saparo satoa syit�.
Kylki maksoi kymmeni�,
Selk� seitsem�n satoa,
Saparosta sai tuhannen.

232. Hus sika mets��n!

Hus sika mets��n!

Mit� sika mets�ss�?
Tuomahan marjoja
Punaisella pussilla,
Sinisell� silkill�,
Korialla kontilla,
Vaskisella va'illa,
Kultaisella kuppisella,
Maalatulla maljasella.

233. Ruotsin kielt�.

Hyyk� perju, juupa taalar

H�r�t tarissaa, miki haakar,
Konkommu lilla sy�t�v�n!
Viska tanssaa suullen hyppij�n.
Konkommi lilla tokka!
Viska tanssaako hoppaa.

234. Olin ennen onnimanni.

Olin ennen onnimanni,

Onnimannista matikka,
Matikasta maitopy�r�,
Maitopy�r�st� pytikk�,
Pytik�st� p�yt�risti,
P�yt�ristist� ripukka,
Ripukasta rintasolki,
Rintasolesta sopukka,
Sopukasta Suomen kirkko,
Suomen kirkosta kipin�,
Kipin�st� kirjanmerkki,
Kirjanmerkist� meteli,
Metelist� mei�n herra,
Mei�n herrasta hevukka,
Hevukasta hein�kelkka,
Hein�kelkasta kek�le,
Kek�leest� kenkiraaja,
Kenkiraajasta rapukka,
Rapukasta raianhaara,
Raianhaarasta harakka,
Harakasta hangonvarsi,
Hangonvarresta vatikka,
Vatikasta vallismanni,
Vallismannista matikka,
Matikasta maitopy�r�,
Maitopy�r�st� pytikk�,
Pytik�st� j. n. e. (vaikka loppumattomaan).

235. Hyi, hyi Hymyl��n.

Hyi, hyi Hymyl��n!

Hymyl�n koirat haukkumaan.
"K�yk�i lapset katsomaan,
Mit� Halli haukkuu,
Luppakorva lupsottaa."
"Tuota Halli haukkuu,
Luppakorva lupsottaa:
Tulee tuolta Tolvasen repukka
R�kihins� r��kistynn�,
Likoihinsa liikistynn�,
Paho'insa paakistunna;
Kapusta korjana,
Hiiri hevosena,
Kissa kyytij�n�,
Petkel ruoskana."

Tuli tuo Tolvanen tupahan,

Leiv�t lietehen akalta,
Lapionsa lattialle;
Akka halko-orsille,
Vellivati k�ess�,
Vetel� velli Tolvasen silmille:
"Voi, voi, miss� min� peseme!"--
"Pesete tervakaukalossa!"

Pesihen tervakaukalossa:
"Joko p��sin puhtahaksi?"--

"Oh, oh, ei v�he�k��n;

Pesete viel� toinen kerta!"

Pesihen sitte toisen kerran:

'Jokohan nyt v�ltt�nee?"--
"Jo nyt v�h�n v�ltt�nee."

"Miss� saisin pyyhki�me?"--

"Mene ruumenhinkalohon;
Siell� saat sa pyyhki�te."
Meni ruumenhinkalohon,
Alkoi siell� pyyhki�hen:
"Joko han nyt v�ltt�nee?"

"Oh, oh, ei v�he�k��n;

Mene h�yhenhinkalohon!"

Meni h�yhenhinkalohon,
Alkoi siell� pyyhki�hen:
"Jokohan nyt v�ltt�nee?"

"Jo nyt v�h�n v�ltt�nee;

Mit� kuuluu vieraalle?"

"Ei mit�n� eritt�in;

Arvuutuksilla voitetiin.
Paljo olen k�ynynn�,
Pitkin kyli� kysellyt,
Pitkin teit� tieustellut,
Enk� saisi vastausta;
Jo on n�lk�ki v�h�sen,
Saisinko mit� sy��kseni?"

"Tuoll' on koan orrella

Vanha kissan h�nt�,
Hiiret hiukan kalunnehet,
Siin' on sinulla sy��ksesi;
Taetvett� tanhualla,
Siin' on juomista sinulle."

236. Meni akka mets��n.

Meni akka mets��n,

Pukki tuli vastaan:
"Mene pukki kotiin!"--
Ei pukki mennytk��n.

Meni akka mets��n,

Tukki tuli vastaan:
"Ly�'p� tukki pukkii!--
Pukki ei mene kotiin."
Eip� tukki ly�nytk��n.

Meni akka mets��n,

Tuli tuli vastaan
"Polta tuli tukki!--
Tukki ei ly� pukkii,
Pukki ei mene kotiin."--
Ei tuli polttanutkaan.

Meni akka mets��n,

Vesi tuli vastaan:
"Sammuta vesi tuli!--
Tuli ei polta tukkii,
Tukki ei ly� pukkii,
Pukki ei mene kotiin."--
Ei vesi sammuttanutkaan.

Meni akka mets��n,

H�rk� tuli vastaan:
"Juo'pa h�rk� vesi!--
Vesi ei sammuta tulta,
Tuli ei polta tukkii,
Tukki ei ly� pukkii,
Pukki ei mene kotiin."--
Eip� h�rk� juonutkaan.

Meni akka mets��n,

Nuora tuli vastaan:
"Ly�'p� nuora h�rk��!--
H�rk� ei juo vett�,
Vesi ei sammuta tulta,
Tuli ei polta tukkii,
Tukki ei ly� pukkii,
Pukki ei mene kotiin."--
Eip� nuora ly�nytk��n.

Meni akka mets��n,

Hiiri tuli vastaan:
"Pure hiiri nuora!--
Nuora ei ly� h�rk��,
H�rk� ei juo vett�,
Vesi ei sammuta tulta,
Tuli ei polta tukkii,
Tukki ei ly� pukkii,
Pukki ei mene kotiin."--
Eip� hiiri purrutkaan.

Meni akka mets��n,

Kissa tuli vastaan:
"Sy�'p� kissa hiiri!--
Hiiri ei pure nuoraa,
Nuora ei ly� h�rk��,
H�rk� ei juo vett� j. n. e."
Eip� kissa sy�nytk��n.

Meni akka mets��n,

Repo tuli vastaan:
"Sy�'p� repo kissa!
Kissa ei sy� hiirt�,
Hiiri ei pure nuoraa,
Nuora ei ly� h�rk�� j. n. e."
Eip� repo sy�nytk��n.

Meni akka mets��n,

Koira tuli vastaan
"Tapa koira repo!--
Repo ei sy� kissaa,
Kissa ei sy� hiirt�,
Hiiri ei pure nuoraa j. n. e."
Eip� koira tappanutkaan.
Meni akka mets��n,
Susi tuli vastaan:
"Sy�'p� susi koira!--
Koira ei tapa repoo,
Repo ei sy� kissaa,
Kissa ei sy� hiirt� j. n. e."
Eip� susi sy�nytk��n.

Meni akka mets��n,

Karhu tuli vastaan:
"Tapa karhu susi!--
Susi ei sy� koiraa,
Koira ei tapa repoo,
Repo ei sy� kissaa,
Kissa ei sy� hiirt�,
Hiiri ei pure nuoraa,
Nuora ei ly� h�rk��,
H�rk� ei juo vett�,
Vesi ei sammuta tulta,
Tuli ei polta tukkii,
Tukki ei ly� pukkii,
Pukki ei mene kotiin."
Siit�:
Karhu tappamaan sutta,
Susi sy�m��n koiraa,
Koira tappamaan repoo,
Repo sy�m��n kissaa,
Kissa sy�m��n hiirt�,
Hiiri puremaan nuoraa,
Nuora ly�m��n h�rk��,
H�rk� juomaan vett�,
Vesi sammuttamaan tulta,
Tuli polttamaan tukkii,
Tukki ly�m��n pukkii,
Pukki juoksemaan kotiin.
Sill� sai akka pukkinsa kotiin.

237. Palvelin min� rikasta miest�.

Palvelin min� rikasta miest�,

Rikasta miest� ja viisasta,
Sain min� kukon palkastani;
Kukko sanoi kukkuluuraa.
Palvelin min� rikasta miest�,
Rikasta miest� ja viisasta,
Sain min� kanan palkastani;
Kai minun kanani,
Kukko sanoi kukkuluuraa.

Palvelin min� rikasta miest�,

Rikasta miest� ja viisasta,
Sain min� kissan palkastani;
Nau minun kissani,
Kai minun kanani,
Kukko sanoi kukkuluuraa.
Palvelin min� rikasta miest�,
Rikasta miest� ja viisasta,
Sain min� koiran palkastani;
Hau minun koirani,
Nau minun kissani,
Kai minun kanani,
Kukko sanoi kukkuluuraa.

Palvelin min� rikasta miest�,

Rikasta miest� ja viisasta,
Sain min� sian palkastani;
R�h minun sikani,
Hau minun koirani,
Nau minun kissani,
Kai minun kanani,
Kukko sanoi kukkuluuraa.

Palvelin min� rikasta miest�,

Rikasta miest� ja viisasta,
Sain min� uuhen palkastani;
M�� minun uuheni,
R�h minun sikani,
Hau minun koirani,
Nau minun kissani,
Kai minun kanan,
Kukko sanoi kulclculuuraa.

Palvelin min� rikasta miest�,

Rikasta miest� ja viisasta,
Sain min� vuohen palkastani;
Myy minun vuohen,
M�� minun uuheni,
R�h minun sikani,
Hau minun koirani,
Nau minun kissani,
Kai minun kanani,
Kukko sanoi kukkuluuraa.

Palvelin min� rikasta miest�,

Rikasta miest� ja viisasta,
Sain min� lehm�n palkastani;
Muu minun lehm�ni,
Myy minun vuohen,
M�� minun uuheni,
R�h minun sikani,
Hau minun koirani,
Nau minun kissani,
Kai minun kanan,
Kukko sanoi kukkuluuraa.

Palvelin min� rikasta miest�,

Rikasta miest� ja viisasta,
Sain min� h�r�n palkastani;
M�� minun h�rk�ni,
Muu minun lehm�ni,
Myy minun vuoheni,
M�� minun uuheni,
 R�h minun sikani,
Hau minun koirani,
Nau minua kissani,
Kai minun kanani,
Kukko sanoi kukkuluuraa.

Palvelin min� rikasta miest�,

Rikasta miest� ja viisasta,
Sain min� oriin palkastani;
Ju minun oriini,
M�� minun h�rk�ni,
Muu minun lehm�n,
Myy minun vuohen,
N�� minun uuheni,
R�h minun sikani,
Hau minun koirani,
Nau minun kissani,
Kai minun kanani,
Kukko sanoi kukkuluuraa.

238. Luojan kukku.

Luojan kukku, kultahelkka!

Kuku mulle kultiasi,
Kuku mulle, kuku muille,
Kuku kaikelle kyl�lle;
Kuku kultia kujille,
Hopehia tanhuille,
Vaskia vajojen p�ihin,
Tien vierihin tinoja.
Luojan kukku, kultahelkka!
Kuku viel� kerta, toinen;
Kuku mei�n kuulijoita,
Laita mei�n laulajoita,
Kuulijat kukalle kullan,
Laulajat lehelle lemmen,
Mie itse remorekehen,
Virret v�kk�r�n v�kehen.

TOINEN KIRJA.

Viel' on virtt�� tieossani,

Saatavillani sanoja,
Virtt� toista tuulet tuopi,
Aallot rannalle ajavi,
Linnut liitt�vi sanoja,
Puien latvat lausehia.
Erityisi� Lauluja.

I. Tytt�in lauluja.

1. Kuluu ik� laulamattaki.

Noin sanoi minun emoni,

Varotteli vanhempani:
"El� lapsi paljo laula,
Tyt�r tyhji� sanele;
Ik� kultainen kuluvi,
Aika armas rientelevi,
Sinun lapsen lauluissasi,
Kurjan kukkumaisissasi."
Vaan ell�s emoni surko,
Valitelko vanhempani,
I�n kultaisen kulusta,
Armahan ali menosta,
Minun lapsen lauluissani,
Pienen pilpatuksissani!--
Ik� kuitenki kuluvi,
Aika armas rientelevi,
Jos en laula polvenani,
Hyrehi sin� ik�n�;
Aika kultainen kuluvi,
P�iv� kaunis karkelevi,
Ilman lintujen ilosta,
Varvuisten visert�mist�.

2. Ei laulu kosista kiell�.

Noin ne muutamat sanovat,

Moniahat arvelevat:--
"El� neito paljo naura,
Paljo naura, kilvoin laula;
Ei sinua kilvoin naia,
Ei kilvoin vihille vie�,
Josk' on kilvoin kihlattaisi,
Kilvoin k�yt�isi kosissa.
Olet lapsi laulamatta,
Tyt�r tyhjitt� sanoitta,
Niin saat saksan varrellesi,
Verkanutun vierehesi;
Kolmin k�y�h�n kosissa,
Nelin neitt� pyyt�m�ss�,
Pohatoille puolisoksi,
Rikkahille reen per�h�n."
Vaan elk��, hyv�t imeiset,
Tuota ouoksi otelko,
Jos ma laulan laiha lapsi,
Tyt�r tyhj� vierettelen;
Lauloipa isoki ennen,
Vieretteli veistoksilta,
Lauloi armahin emoni,
V�rttin�lt� v��nn�tteli,
Lauloi sisko, lauloi veikko,
Lauloi viel� veikon lapsi.
Ei laulu kosista kiell�,
Kun ei muut pahat tapani,
Laiskuuteni, laihuuteni,
Ja kaikki kataluuteni.
Ja jos en laula polvenani,
Kuulu kullan valkiana;
Ik� kuitenki kuluvi,
Kasvo kaunis lankiavi,
Muoto muualle menevi,
Koko varsi vanhenevi.

3. Laulan voiessani.

Laulan ehk� voiessani,

Keikun kehtaellessani;
Ehk' en toiste voine'kana,
En toiste kehanne'kana,
Kun tulen ison ijille,
Emon varrelle vajenen,
Nousen ohkaen olilta,
K�tt� pieks�en pehuilta,
Voivotellen vuotehelta--
Kun tulen tutisevaksi,
Saame sanan kantajaksi,
Penkin p��n pitelij�ksi,
Joka nurkan nuohkijaksi.

4. Meist� kasvavi kananen.

Kukkuome me k�k�set,
Laulaome me latoset,
Kun yhen emosen lapset,
Yhen hanhen hautelemat,
Yhen sorsan suorittamat,
Yhen peiposen pesem�t.

Kukkuome me k�k�set,
Laulaome me latoset;
Meist' on hanhi hautumassa,
Meist� joutsen joutumassa,
Sorsanen sorenemassa,
Vesilintu vertym�ss�.

Kukkuome me k�k�set,
Laulaome me latoset;
Meist� kasvavi kananen,
Ylenee ylen hyv�nen,
Monen miehen mielitietty,
Yhen miehen varren vasta.

Kukkuome me k�k�set,
Laulaome me latoset;
Orahall' on onnen touot,
Ripsell� Kalevan riistat,
Ohrat p��t� ottamassa,
Pavut pienell� palolla.

Kukkuome me k�k�set
Laulaome me latoset;
Isoni luvan lupasi
Seitsem�ksi vuotoseksi,
Suntak-iltaset ilota,
P�iv�nlaskut lallatella.

5. Mit� me tyt�t suremma.

Olkame tyt�t yhess�,

Rinnatuusten rinkil�iss�,
Laulakame laatusasti,
Vet�k�me vienosesti!
Mit� me tyt�t suremma,
Kuta hullut huutelemma?
Ei meit� veroista vie�,
Ei oteta maanotoista;
Vasket vie�h�n veroista,
Oravaiset maanotoista.

Olkame tyt�t yhess�,

Rinnatusten rinkil�iss�,
Laulakame laatusasti,
Tanssikame taitavasti;
Tuota kaunot katselevi,
Tuota kullat kuuntelevi,
Ulkona oven takana,
Hatut kaikki kainalossa--
Ei tohi tupahan tulla,
Saaha salvoshuonehesen,
Tuostapa �mm�t �kk�j�isi,
Koukkuleuat kokkajaisi.

6. T�ss� tanssivi tasaiset.

T�ss� tanssivi tasaiset,

Sek� lystit lyyr�j�v�t,
Valitulla varrellansa,
Muhkialla muovollansa;
Meille on luoja varren luonut,
Jumala kuvan kuvannut,
Luoja luonut luokin varren,
Herra muovon muovaellut.
T�ss� tanssivi tasaiset,
Sek� lystit lyyr�j�v�t,
Varsiansa notkistavat,
Jalkojansa taivuttavat,
Nuorten miesten mielt� my�ten,
Sulhosten sy�nt� my�ten;
Nuorten miesten miel' tekevi,
Sulhosten sy�n sytevi.

7. Mit� tuosta, jos ma laulan.

Mit� tuosta, jos ma laulan,

Tahi tuosta, jos ma tanssin,
Ei tuota kyty kysele,
Eik� appi arvaele,
Nato ei naisille sanele,
Anoppi kyl�n akoille;
Ky'yn kytken kynnykselle,
Naon naittelen kyl�lle,
Anopin susille sy�t�n,
Apen karhuille apatan.

8. Hyv� sanoma emolle.

Enm� t�nne tullutkana,

Tullutkana, saanutkana,
Nurkkihin nuhajamahan,
Soppihin sohajamahan;
Tulin ihmisten iloksi,
Nuoren rahvahan ratoksi.
Kiitos kaunosen Jumalan,
Sain yhen iloisen illan,
Remullisen juhlap�iv�n;
Enk' ole nurkissa nuhannut,
En sohannut soppiloissa,
Aina tanssin taitavasti,
Keikuin keskilattialla.
Kun tulen eroon kotihin,
Saap' emo hyv�n sanoman,
Isoni iloisen mielen,
T�m�n lapsen laulannasta.
Tanssinnasta, taiannasta,
Kun on lauloin laatusasti,
Tanssin aina taitavasti.

9. Mit� te pojat suretta.

Mit� te pojat suretta?--
Sit�k� pojat suretta,
Ett' on meill� pienet piiat,
Piiat pienet ja matalat?
Jos on pienet, niin on pystyt,
Jos matalat, kaksi maksoi;
Siin� pieni pisteleksen,
Kussa suuri k��nteleksen.
Viel� mei�n pienet piiat,
Ja n�m�t tyt�t matalat,
Tuntevat tupansa pest�,
Rappusensa raivaella,
Sillat suuret siivoella,
Lattiat vesin valella.

Nyt me outona olemma

Ja kulemma kummempina,
Kun tulevi toinen vuosi,
Toinen vuosi ja parempi,
Omenina me olemma,
Ja kulemma kukkasina,
Matkustamma mansikkoina,
Vaellamma vaapukkoina--
K�ymm� parvessa parasna,
Piikaparvessa pisinn�,
Valkeinna vaimoloissa,
Juoleinna joukkoloissa.

10. Hyv�n eukon tyt�r.

Ei oo kuussa k�skemist�,
P�iv�ss� opettamista,
Ei neiess� neuomista,
Hyv�n eukon tytt�ress�.
Keikutellen ketr�puita,
Kohotellen kuontaloita,
Ketr�tk�me rihma kier�,
Rihma kier� ja livahka,
Laskekame lanka liev�,
Lanka liev� ja lahia;
Viskatkame viipsinpuulle,
Napatkame naulan p��lle,
Kanikame kangaspuihin,
Pielk�me pirranpuuta.
Sitte pirta piukkoavi,
Sukkulainen suikkoavi,
Kuuluvi kyl�h�n kalske,
Pirran pirske naapurihin.
Akat tuosta arvelevat,
Kysyv�t kyl�iset naiset:
"Kuka kangasta kutovi?"
Emo varsin vastoavi:
"Oma kultani kutovi.
Herttaseni helskytt�vi."--
"Laskiko lapoja kangas,
P��stik� pirta piit�mi�?"--
"Ei laske lapoja kangas,
Eik� pirta piit�mi�;
On kun Kuuttaren kutoma,
P�iv�tt�ren ketre�m�,
Otavattaren osaama,
T�hett�ren t�yttelem�."

11. Hyv� lykky neitosilla.

Oluell' on onni kaunis,

Juoahan janoamatta,
Hyv� lykky neitosilla,
Naiahan k�ke�m�tt�,
Kun tutaan hyv� tulevan,
Keksit�h�n kelpoavan;
Kun n�h�'�n n�st�riksi,
Tiejet�h�n tikkariksi,
Rihman laavun laittajaksi,
Kankahan kutelijaksi.

Mik�s mei�n neitosien,

Mik�p�s tyt�n minunki;
Kun tunnen tuten ele�,
Sek� kasvan kaunihisti,
Kulkevi sana kyl�lle,
Tieto toisehen talohon,
Naivat sulhot naapurihin,
Ottavat omille maille,
Oman pellon pientarelle,
Ison ikkunain n�ylle.

Mik�s mei�n neitosien,

Mik�s mei�n neitosien,
Mik�p�s tyt�n minunki;
Jos ei naia naapurihin,
Tahi ei taammaksi tahota
Olen ilmanki ik�ni,
Tytt�n� ison tyk�n�;
Tiivi on tytt�n� ele�,
N�tti olla neitosena,
Ei oo huolta huhmarelle,
Miehen vaattehen varua.

12. Kolme kaunisa.

Kaks' on kaunista kes�ll�:

Lehti puussa, ruoho maassa,
Min� kohta kolmantena,
Min� lehti liehumassa,
Min� kukka kuulumassa,
Min� hein� heilumassa.
Vaan en huoli, huoli'kana,
Hyv� hein� heilumahan,
Hyv� kukka kuulumahan.
Lemmenlehti liehumahan;
Ei pahat hyv�st� tie�,
Ei katalat kaunihista,
Rupal�t�t ruskiasta.
Pullosuut punaverest�.

13. Ei sovi Karjalan kihlat.

Ei ole kyl�ss� t�ss�,

Ei t�m�n kyl�n sis�ss�,
Eip� viel� toisessana,
Kuulu kolmannessakana,
Sit� miest� mei�n maalla,
Karjalassa kaunokaista,
Jonka sormukset sopisi,
Rintaristi kelpoaisi,
Sormihin t�m�n sorian,
Rintahan ripi�n neien;
Minun on viej�ni Wirossa,
Saajani Savon takana,
Kihlantuojani turussa,
Vet�j�ni Wiipurissa.

14. Enm� huoli huitukoille.

Enm� huoli huitukoille,

Noille poikaruitukoille,
Nillikoille, nallikoille,
Noille naapurin nasoille,
Kun ei tulle tuonnempoa,
Ehtine etempe�ki,
Yli kuuen kirkkokunnan,
Yli kappelin kaheksan;
Kun ei naine Narvan herrat,
Viene Wiipurin is�nn�t,
Turun piiparit perine,
Savon saksat korjaelle.

15. Mie tahon tasaista miest�.

Enp� huoli haalikkainen,

Enm� huoli hutsukoista,
Noista poika rantsukoista,
Koirista kotikyl�ni,
Nallikoista naapurini;
Mie tahon tasaista miest�,
Tasaiselle varrelleni,
Miehen riskin rinnoilleni,
Kaunokaisen kannoilleni,
Verev�isen viereheni.
J��pi vaan tyst�t� t�st�,
Jopa j��pi, kun sanonki,
Monta sulhasta surulle,
Nuorta miest� mielalalle,
Koiteren koriat sulhot,
Tokraj�rven tolloturvat,
Lylyvaaran lyller�iset,
Kirvesvaaran kiltit miehet,
Sonkajan pojat soriat.

16. Paremman miehen verta.

Ei t�yvy t�t� tyt�rt�

Pahoille rekipajuille,
Likaisille liistehille,
Miehen vaivaisen vaille,
Kere�j�n keitoksille,
Joka saapi sauan kanssa,
Kere�� kepin keralla.
Viel' ompi tyt�ss� t�ss�,
Viel� t�ss� neitosessa,
Paremmanki miehen verta,
Kaunihimman varren kauppa,
Rikkahamman rinnallinen,
Verev�mm�n vierellinen,
Paremman talon mini�,
Koriamman korjan t�ysi,
Vete� verev�n miehen,
Kuletella kunnollisen,
Suurihin salitupihin,
Kalittuihin kartanoihin.

17. Ei t�yvy renkien rekehen.

Ei t�yvy t�t� tyt�rt�

Jonki joutavan sylihin,
Renki rehvanain rekehen,
Kasakkojen kainaloihin;
Viel� t�lle tytt�relle,
T�lle kainulle kanalle,
Tulevi tuhannen ruuna,
Saan maksava satula,
Vemmel v�rj�tty v�j��vi,
Kirjakorja kij�tt�vi.

Viel� t�lle tytt�relle,

T�lle kainulle kanalle,
Kihlat kilpoa tulevat,
Helkk�en hyv�t hopiat;
Tuoahan Turusta sormus,
Ristit Riian kaupungista.

Viel� t�st� neitosesta,

T�st� kainusta kanasta,
Suku juopi suuren sarkan,
Suku sarkan, taatto tuopin,
Maammoni hopiamaljan,
Veikko kupin kultalaian,
Kaaso kannun kallistavi,
Heimo hempi�n pikarin.

18. Kun t�m� kana katovi.

Kukapa t�ss� kukkunevi,

Kenp� kielin laulanevi,
T�m�n kunnahan kukuilla,
T�m�n harjun hartehilla,

Kun t�m� kana katovi,

T�m� hanhi hairahtavi,
Eksyvi emosen tuoma,
Punapuola poismenevi.

Kun t�m� kana katovi,

T�m� hanhi hairahtavi;
Katoi luuta lattialta,
Huosia pesinpytyst�,
Tuopin korvat tummenevat,
Pinttyv�t pikarin laiat.

Kun t�m� kana katovi,

T�m� lintu liikahtavi;
Niin t�m� m�ki menevi,
T�m� linna liikahtavi,
Sivuin t�st� tiet teh�'�n,
Alta rannan raivatahan.
Kun t�m� kana katovi,
T�m� puola pois menevi--
Tahi kun kuolen kuulu piika,
Katonen kasarivaski;
J��pi sulhoset surulle,
Miehet mielimurtehille,
Partasuut pahoille mielin,
Hattup��t halajamahan.

19. On kumpiaki.

Niin on noita poikasia,

Kun on mustia sikoja,
Talvitakku porsahia.
Niin on noita poikasia,
Kun on suolla sammakoita,
Alla virsun vinkujia.
Niin on noita neitosia,
Kun on maalla mansikoita,
Punakukkia keolla.
Niin on noita neitosia,
Kun on kaupungin kanoja,
Eli liinalintusia.

20. Erilainen kirkonk�ynti.

Kuului kenkien kupina,

Kautokenkien kapina;
Tyt�t kirkkohon tulevat,
Leimahtavat lehterille,
Rinnan auki riehk�sev�t,
Kirjan sielt� kiskasevat,
Josta virren veisoavat,
Luvut kaunihit lukevat.

Kuului l�tt�jen l�pin�,

Tuohikenkien tohina;
Pojat kirkkohon tulevat,
Kirkkom�ell� melskoavat,
Viinapuolikon povella,
Olutkannun kainalossa;
Ei oo kirja mieless�ns�,
Ei papin parahat saarnat,
Tyt�t mieless� makaavi,
Sy�miss�ns� sytevi.

21. En mene Matille.

Kuului hoitanta kujoilta,

Outo m��jint� m�elt�;
�iti sulhoksi �lysi,
Katsoi kihlan kantajaksi,
Mateli mahoksi luuli,
Kuivalatar Kukkeriksi.
K�vi sitte katsomahan,
Katsomahan, kuulemahan,
Mik� m��jint� m�ell�,
Kumma hoitanta kujoilla;
Matti m��jelti m�ell�,
Penttinen pet�ik�ll�.

�iti neuoi ja varotti:

"El� hylke� hyve�!--
Ei hyv�t hylyksi joua,
Kuluksi Jumalan kullat."--
"El� vainen �iti rukka
Ty�nnyt� t�t� tyt�rt�,
Laita lastasi Matille,
Perustele Penttiselle;
En mene min� Matille,
En perehy Penttiselle--
Matala min� Matille,
Ylen pieni Penttiselle.
Ollille min� osaksi,
Parahiksi Paavoselle."

22. En mene min� pahoin.

En mene min� pahoin,

En k�y tuhmihin tupihin,
Mene en mustille vesille,
Likarantoihin rakastu;
En perille pienen pirtin,
Sivu en suuresta talosta.
Suut' en anna sulhaselle,
Jok' on tuhma turvan kautta,
Kovin kaita leuan kautta
Harva kautta hampahien;
Ei ole kirkas kiiltot�hti,
Ei koria huomenkoite.
Tuhmaksi on tuuviteltu,
Kaltoksi kapalo'ittu,
Tuhmalta tuuvittajalta,
V��r�lt� v�sytt�j�lt�.
Kun tuli tupahan kerran,
Tuli kun tupakan katsku,
Maikoi kun malinan henki.
Parempi minun pysy�,
Armahampi aikaella,
Liepehell� liete'rannan,
Kalarannan kaitehella,
Kun syliss� tuhman sulhon,
Miehen kalton kainalossa.

23. Toivossaan pettynyt.

Kuului suolta ruoskan roiske,

Rannalta re'en ratina,
Aisan kalke kaivotielt�,
Revon hirnunta pihalta;
Toivoin tuttuni tulevan,
Kaunihini kalkuttavan,
Koriani kohti k�yv�n,
Armahaiseni ajavan,
N��t�reuhkasen n�kyv�n,
Revonpuuhkan purhottavan.
Eip� tuttu tullutkana,
Kaunoseni kalkuttanna,
Armahaiseni ajanna,
Koriani kohti k�ynn�,
Revonpuuhk' ei purhottanna,
N��t�lakkinen n�kynn�;
Tuo tulevi turkin nypl�,
Kerinkanta keipottavi--
Tuohinen kyp�ri p��ss�,
Pet�j�inen paita p��ll�,
Housut honkaiset jalassa,
Puksut puiset lantehella.

24. Enm� huoli huitukoille.

En oo narri narratta'a,
H�yhenlintu h�yhett�'�,
Enk� houkka houkutella,
Mielipuoli mielitell�,
Heikko helmasta vete�.--
Onpa t�ss� neitosessa
Paremmanki miehen verta,
Killimm�nki kinnastaja,
Paremmalle paian saaja,
Kenstimm�lle ketre�j�,
Kuulusammalle kutoja;
Ei sinulle, tilkatuppi;
Tilkatuppi, talkatasku,
Kymmenpaikkainen kyp�ri,
Satapaikka saapukkainen.

Enm� huoli huitukoille,

Huitukoille, haitukoille,
Mie tahon tasaisen varren
Tasaiselle varrelleni,
Tahon muovon muhkiamman
Muhkioille muovoilleni,
Tahon kasvon kaunihimman
Kaunihille kasvoilleni.

25. Mit� sie k�velet surma.

Mit� sie k�velet surma,

Rannanraukuja ajelet,
Kyl�n tytt�j� kyselet,
Tinav�it� tieustelet?--
Suuru surtsi kormanossa,
Hieta helmoissa helisi,
Kunnottoman kukkarossa,
Lantittoman lakkarissa.
Mit� teit t�m�n kesosen,
Kuta raaoit talven kaiken,
Kun et tenkoa ker�nnyt,
Saanut raukkoa rahoa,
T��lt� neitt� naiaksesi,
Tuottoaksesi tyt�rt�?--
Kes�t kent�ll� makasit,
Talvet taljavuotehella.
Etsi nyt puusta puolisoa,
Hae neitt� haavikosta,
Tytt�� pet�ik�st�,
M�nnik�st� morsianta;
El� mei�n neitosista,
Talon kuulun kukkap�ist�,
T�st� suuresta suvusta,
Laajasta lajiper�st�.

26. El� pyyll� neitt� pyy�.

El� pyyll� neitt� pyy�,

Oravalla morsianta,
El�k� vaskella valitse,
Tinaisilla tieustele!
Saat pyyll� pyh�npit�j�n,
Oravalla oikullisen,
Vaskella valehtelijan,
Tinaisilla tienk�vij�n.
Kysy kullalla tyt�rt�,
Hopialla morsianta,
Sormuksilla suosittele,
Silkkinauhoilla sitele;
Kuulu kullalla kosivi,
Hopialla huolittavi,
Sormuksilla suosittavi,
Silkkihuivilla sitovi.

27. Kotien erotus.

Mist� tunsit tuhma tulla,

Oron k�rs� tien osasit,
T�h�n kuuluhun kotihin,
Kaunihisen kartanohon?--
Kun tulet t�h�n kotihin,
Pist�tet pihan sis�lle,
Pihall' on humalan pilpa,
Rasvan kartu kartanolla.
Kuinkas on sinun kotini,
Sinun kurjan kartanosi--
Kun k�vin pihatse kerran,
Ajoin ikkunan alatse,
N�in m� tuon n�kij�tt�ki,
Tunsin Turjanki Lapitta,
R�yst�h�t revon riaksi,
Aitat aiaskommetoksi,
Selin seisovan is�nn�n,
Selin onnenki olevan:
Tup' oli kuuella tuella,
Seitsem�ll� seip�h�ll�,
Kaheksalla kankimella.
Kun sis�h�n katsahime,
Vehkat vinkui kiukoalla,
Parkit orrella parisi,
P�y�ll� p�k�ttileip�,
Olkitamppu taikinassa.

28. Toista t�nne toivottihin.

Mist� tunsit tuhma tulla,

Ep�kelpo tien osasit,
Minun kuuluhun kotihin,
Pystyhyn ison piha'an?--
Toista t�nne toivottihin,
Paremmaista palkottihin,
Ei sinua, sian silm�,
Sian silm�, koiran korva,
Talvisen orihin otsa,
Kev�hisen lehm�n leuka,
Kes�isen karitsan kaula,
Sykysyisen vuohen naama.
Tulitko sikojen tiet�,
Politko porsasten poluista,
Astuit lammasten latua,
Vai k�vit m�ke� my�ten?--
Sivute sioilla tiens�,
Pihan poikki porsahilla,
Laon ta'ate lampahilla,
Tie m�elt� m�nnikk�h�n.

29. Tie on tehty tuhman menn�.

Mist� tiesit tervahiiri,

Ojamykr� tien osasit,
Luovon lohta ampumahan,
Siikoa ihoamahan;
Mist� tiesit, kusta tunsit,
Kusta kuitenki �lysit,
T��ll� neien kasvavaksi,
Impyen ylenev�ksi?--
Kuulu isoni, kuulu emoni,
Min� viel� kuulusampi,
Kuulun kultana merelle,
Hopiana maille muille.
Enk� huoli huitukoista,
Noista poika puitukoista,
Kun ei tulle tuuhiammat,
Koriammat kohti k�yne,
N��t�saapukat n�kyne,
Reporinnat reilottane;
Sivu menk�h�t siatki,
Poikki pellon porsahatki,
Sivu on tehtu tie siolle,
Pellon poikki porsahille,
Tie yl�tse, tie alatse,
Kahenpuolen kartanosta;
Tie on tehty tuhman tulla,
Sek� tulla, jotta menn�,
Ura k�y� k�yp�l�isen,
Astua kyl�nkysyj�n.
Tyt�tk� sinunki saattoi,
Neiet neuoi muille teille?--
Ne ne n�ppiv�t sy�nt�,
Viev�t mielen miesten p��st�.

30. Monisulhollinen.

Mont' on sulhoa minulla,

Yks' on Yrtti, toinen Tortti,
Kolmas koito Paalikkainen,
Nelj�s Nerkko niemen p��ss�,
Viies Winnyrin Tapani,
Kuues kainu Karjalainen,
Seitsem�s sep�n Simana,
Kaheksas on Kaitaparta,
Yheks�si Yrj� raukka,
Kyl�n vanhin kymmenesi;
Repo rukka reunimmainen,
P�iv�n-poika p��llimm�inen,
Kirjavissa kintahissa,
Kaunehissa kauhtanoissa,
Vaipassa vanutetussa,
Ostetuissa saappahissa.
K�vi kerran, kun k�viki,
Istui illan vieress�ni,
Kyl�kunnan kuulematta,
Emoni havatsematta,
Koko mies me'elle maikoi,
Sylinistunta simalle,
Kainalo kananmunille,
Vierus voille, vehn�isille.

31. Onpa tietty tietyss�ni.

Onpa tietty tietyss�ni,

Mesimarja mieless�ni,
Lempilintu liitossani,
Sinisorsa suojassani,
Jok' on mieltynyt minuhun,
Min� mieltynyt h�nehen;
H�nell' on ihanat silm�t,
Minulla sy�n suloinen.
Ei h�n heitt�nyt minua,
Eik� yksin j�tt�nynn�;
Omaksens' on ottanunna,
Kullaksensa kutsununna,
Kaunoksensa katsonunna,
Valkiaksensa valinnut.
Niin min� h�ness� riipun,
Sek� riipun, jotta kiikun,
Niinkun lintu lehtipuussa,
Kuusen oksalla orava.

32. En heit� kullaistani.

Pappi paljonki lupasi,

Enemm�n papin em�nt�,
Vuoen voita sy��kseni,
Toisen tuoresta kaloa--
Lupasi hyv�t hamoset,
Ja parahat liinapaiat;
K�ski kullan heitt�m�h�n,
Armahan unohtamahan,
Etten kuulis kuuna p��n�,
N�kisi sin� ik�n�.
Mutt' en heit� kullaistani,
Armahaistani unoha;
Ennen heit�n herkkuruoat,
Paistit pappilan unohan,
Heit�n kaunoset hamehet,
Ja parahat liinapaiat,
Ennenkun heit�n herttaseni,
Armahastani eroun,
Kes�n kestytelty�ni,
Talven taivuteltuani.

33. Muien musta, minun hyv�nen.

Moniki pohatan poika

Kovin on koiltahan kopia,
Suvultansa sangen suuri;
Sin� k�yh� poika rukka
Et oo koiltasi kopia,
Suvultasi aivan suuri.
Moni sun mustaksi sanovi,
Tervaskannoksi tekevi,
Pahaksi panettelevi,
Tuhmemmaksi tunnustavi;
Voit sa olla muien musta,
Minun kaunis ja hyv�nen,
Minun mielest� metonen,
Voisirunen silm�st�ni.
Jos oot musta mun omani,
Rauankarva rakkahani,
Tuhma muien tunnustaissa,
Tervaskanto katsellessa;
Selin muihin seisotate,
Selin muihin, p�in minuhun,
Ehk� mie piloinen piika
Voisin paialla parata,
Kauluksilla kaunistella,
S��ret vikkelisukilla,
Kaulan paiankauluksella,
K�et kirjakintahilla,
Sametilla hienot hiukset.

34. Tuo on mies me'est� tehty.

Tuo on mies mc'est� tehty,

Sokerista sorvaeltu,
Suu somasti laulamahan,
Jalat taiten tanssimahan.
Pese silm�t, p�� silit�,
Harja'a hatun alukset,
Niin tule minun kotihin,
Ja kysy t�t� tyt�rt�
Emoltani ensist��nki:
"Eukko ty�nn� tytt��si
Minulle miehelle hyv�lle,
Sorialle sulhaselle,
Mie oon mies me'est� tehty,
Sokerista sorvaeltu."

35. Kun oisi kahen valta.

Kuti, kuti, kultaseni,

Sinisukka sulhaseni,
Punaposki puolisoni,
T��ll' on nuori neitosesi.
K�y'p� tuota katsomahan,
Tule y�ll� yksin�si,
Jottei j�lki j��ll� tunnu,
Jalan isku iljangolla.--
Kunpa j�lki j��lle j�isi,
Jalan isku iljangolle,
Tuosta �iti �kk�j�isi,
Isoni imehen saisi,
Veikkoni vihotteleisi,
Oma sisko ouostuisi.
Iso ottaisi ik�ni,
Emo p��ni halkaiseisi,
Veikko veren vuoattaisi,
Sisko silm�n kaiveleisi.
Kuti, kuti, kultaseni,
T��ll' on nuori neitosesi;
Sopisipa suuta antaa,
Kun oisi kahella valta.

36. Katso'pas t�t� tyt�rt�.

Kuti, kuti, sulhaseni,

Punaposki poikaseni!
Katso'pa t�t� tyt�rt�;.
T�st� kasvavi kananen,
T�st� joutsen jouahtavi,
Sorenevi kunnon sorsa.

Hanki sulho sukkulainen,

Kankahalta karttu v��r�,
Vestele ver�j�n suussa,
Kannon p��ss� kalkuttele,
Tuo'pa t�ll� tytt�relle,
T�lle sorsalle sovita.
Vie sitte ve'elle neitt�,
Saata sotkulle tyt�rt�--
L�hti paikat paiastasi,
R�tsin�st�si r�p�let;
Sitte tunnet nainehesi,
Ja kosissa k�ynehesi.

37. Konsa meill� kosijat k�ypi.

Konsa meill� kosijat k�ypi,

Milloin mieli vierahaiset,
Konsa armahat ativot?--
P��k�hyri p��tnits�n�,
Hivus suora suovattana;
Minun miilo kultaseni,
Se tulee pyh�n� p��n�.

Miss� heit� vastatahan?--

Pirtiss� k�hyrip��t�,
Sintsiss� sili�p��t�;
Minun miilo kullaistani,
Sit� vastataan pihalla.

Mit� heille sy�tet�h�n?--

Leipe� k�hyrip��lle,
Kukkoja sili�p��lle;
Minun miilo kullalleni,
Sille vehn�kolatsuja.

Mit� heille juotetahan?--

Rieppua k�hyrip��lle,
Vaassoa sili�p��lle;
Minun miilo kullalleni,
Sille juotetaan olutta.
Minne heit� nukkumahan?--
Pirttihin k�hyrip��t�,
Sintsihin sili�p��t�;
Minun miilo kultaseni,
Se aittahan vuiskatahan.

Mit� heille vuoteheksi?--

Vaatetta k�hyrip��lle,
Posteet sili�p��lle;
Minun miilo kullalleni,
Sille sulkkuiset perin�t--
Min� itse ruskia,
Min� itse valkia,
Min� kaunis ja ihana,
Miilo kullan viereen.

38. En kehannut kielt��.

Oli joulu joutumassa,

Tahvanus tavottamassa,
Panin tynnyrin olutta,
Puolen toista puolikkoa;
Toivoin kultani tulevan,
Armahaiseni ajavan,
Suu-verolle, muu-verolle,
Juhlan suuren sy�nn�kselle.
Eip� kulta tullutkana,
Armahaiseni ajanut;
Tuli kuhjus kutsumatta,
Vaivainen varottamatta,
Osasi oluen juoa,
Sy�� juhlasy�nn�kseni--
Tainnut en olla antamatta,
Enk� kielte� kehannut.

39. Mit� laihan laulannasta,

Lauloin ennen lassa ollen,

Paljo mielet�n pakisin,
Ilman lintujen iloksi,
P��skyjen huvitteheksi;
En nyt laula, enk� taia,
En paljo pakaja'kana.
Mit�p� laihan laulannasta,
Ja kurjan kukunnastani--
Suu kuluvi kuppiloille,
Kieli m�ss�ksi menevi,
Eik' oo kulta kuulemassa,
Oma armas oppimassa;
Vieras kulta kuuntelevi,
Mies outo opitteleksen.
Ei ole minulla t��ll�,
T�ll� rannalla rakasta,
T�ll� puolla puolisoa;
Minun on kulta tuonnempana,
Et�h�mp�n� omani,
Tuntemass' on tuulen teit�,
Arvoamassa ahavan.--
Tuollapa minun omani,
Tuolla puoll' on puolisoni,
Tuolla aaltojen takana,
Takana sel�n sinisen.

40. Miks' ei soita suu soria.

Miks' ei soita suu soria,

Eik� kieli keikelleh�?--
Siks' ei soita suu soria,
Eik� kieli keikelleh�,
Kun on poissa kultaseni,
Muilla mailla marjaseni,
Valkia vaeltamassa,
Armas maita astumassa;
Huuhalla ei oo' huomenkoite,
Peroksella pesty litsa.

Tulisko huuhalle huomenkoite,

Perokselle pesty litsa,
Se ois kukan kupua my�ten,
Ja vaklon vatsoa my�ten;
Sitte suuni soitteleisi,
Kieli keikellehteleisi--
Saisi suu sulosanoja,
Kieli kelpo keiketyst�.

41. ��ni ei kuulu kullalleni.

Enp� laula laitoissani,

Enk� soita surkeissani,
Kieroissani en kisoa,
En ilotse inhuissani.
Mit�p� tuosta, jos ma laulan,
Tahi tuosta, jos ma soitan,
Jos laulan jokahi lakson,
Joka kummun kukkuelen,
Soitan soien rannikoilla,
Kujertelen kuusikoissa;
Suotta suutani kulutan,
Suotta s��telen sanoja--
��ni ei kuulu kullalleni,
Armahalleni kujerrus.
On mua kuuset kuulemassa,
Oppimassa hongan oksat;
Kuuset kutsui kullaksensa,
Lep�t lemmeksi saneli,
Suopet�j�t sorsaksensa,
Ahokoivut armahaksi.
Enm� kuuselle kumarra,
Pet�j�lle p��t� k��nn�,
En anna lep�lle suuta,
K�tt� en koivulle kokota;
Vaan kun kultani tulisi,
Armahani asteleisi,
Sille suun-anto sopisi,
P��t� k��nte� p�teisi,
K�tt� ly�� kelpoaisi.
Sill' on suu sulasta voista,
Hunajasta huulta kaksi,
Parta sulkusta suettu,
Leuan-alus liessingist�;
Sill' on p�iv� silmiss�ns�,
Sill� kuuhut kulmaluilla,
T�het taivon hartehilla,
Olkap�ill�ns� otavat.
Se on armas astunnalta,
Ylen jasnoinen jalalta;
Maksaisin tuhat tulosta,
Astunnasta aikasumman,
Jalansiirrolt� sinik�n,
Punaisen jalan polulta.

42. Et��ll� minun omani.

Ei mun lauloa pit�isi,

Ei ilota ensink�n�,
Minun on kulta kulkemassa,
Minun vello vierem�ss�,
Minun armas astumassa,
Valkia vaeltamassa.
Et��ll� minun omani,
Maalla muulla marjaseni,
Mies pieni kiher�tukka,
Matalainen saapasjalka,
Kymmenen kyl�n ylitse,
Sa'an taipaleen takana;

Tuuli ei p�iv�ss� tulisi,

Lintu ei lent�isi kahessa.
Tuuli kyllinki tulevi,
Linnut kanssa lentelev�t,
Mie en tunne tuulen mielt�,
Tuulen mielt�, linnun kielt�;
Vaan kun tuttuni tulisi,
Ennenn�htyni n�kyisi,
Tuntisin ma tuon tulosta,
Arvoaisin astunnasta,
Jalan nuoren nousennasta,
Sukan mustan muikunnasta,
K�ym�st� kepi�n keng�n,
Helman hienon hiipsinn�st�.
Virstan vastahan menisin,
Virstan kahen kaapsahtaisin,
Aitoja alentamahan,
Siltoja sivent�m�h�n,
Ver�ji� aukomahan,
Porttiloita purkomahan.
Sitte k�tt� k�pp�j�isin,
Jos ois k��rme k�mmenp��ss�;
Suuta kanssa suikkoaisin,
Jos ois suu suen veress�;
Kiini kaulahan kapuisin,
Jos ois kaima kauluksessa;
Viel� vierehen viruisin,
Jos ois vierus verta t�ynn�.

43. Kun mun kultani tulisi.

Kun mun kultani tulisi,

Armahani asteleisi,
Tuntisin ma tuon tulosta,
Arvoaisin astunnasta,
Jos ois viel� virstan p��ss�,
Tahikka kahen takana.
Utuna ulos menisin,
Savuna pihalle saisin,
Kipunoina kii�tt�isin,
Liekkin� lehauttaisin;
Vierten vierehen menisin,
Supostellen suun etehen.
Tok mie k�tt� k�pse�isin,
Vaikk' ois k��rme k�mmenell�;
Tok mie suuta suikkajaisin,
Vaikk' ois surma suun eess�;
Tok mie kaulahan kapuisin,
Vaikk' ois kaima kaulaluilla;
Tok mie vierehen viruisin,
Vaikk' ois vierus verta t�ynn�.
Vaanp' ei ole kullallani,
Ei ole suu suen veress�,
K�et k��rmehen talissa,
Kaula kalman tarttumissa;
Suu on rasvasta sulasta,
Huulet kun hunajameest�,
K�et kultaiset, koriat,
Kaula kun kanarvan varsi.

44. Oisko linnun lentoneuot.

Voi, kun loit minua luoja,
Kun et luonut lent�v�ksi,
Kotkana kohoavaksi,
Lintusena liikkuvaksi!
Oisko linnun lentoneuot,
Kohottimet kotkalinnun,
Saisin siivet hanhoselta,
Kurelta kulettimensa;
Sitte siiville rupeisin,
Lenteleisin, liiteleisin--
Kulkisin ma kullan maalle,
Asunnoille armahani.
Lent�isin lepe�m�tt�,
Matkalla makoamatta,
Ilman puussa istumatta,
Lehv�ll� lev�ht�m�tt�;
Meret ei est�isi minua,
Sel�t ei ne seisattaisi.
En surisi iltaisesta,
Enk� einetruo'istani,
Murkinat' en muisteleisi,
Viel' en viikonkaan per�st�;
Armas minun aamustaisi,
Illastuttaisi ihana,
Kasvo kaunis sy�tteleisi,
Muoto murkinoitteleisi.

45. Itkee kurja kullaistani.

En itke isoni maita,

Enk� maammoni majoja;
Itken kurja kullaistani,
Ja katala kaunoistani.
Miss�p� minun omani,
Kussa lie nyt kultaiseni?--
En ole sitte silmin n�hnyt,
Kun laiva lahelta l�hti,
Joka kultani kuletti,
Kauas kantoi kaunoseni.
Ylitse sel�n sinisen,
Poikki paljo pauhoavan;
Johon ei kuulu kurjan kulkku,
Eik� raiku raukan rinta,
Vaikka huuan hoilottelen,
Valittelen voivottelen.

Tuo Jumala purje'tuulta,

Eli ratki rasvatyynt�,
Etteip� poloisen pojan
Sormet soutaissa kuluisi,
Sormet suotta souellessa,
K�et vett� vellotessa.
Sitte t�nne tullessansa,
Palatessansa kotihin,
Suo Jumala suora ranta,
Tyyni valkama valitse,
Jotta suorin souteleisi,
Matkan oikein osaisi.

46. Tehk�s liitto lintuseni.

Kussa lie mun kultueni,

Maalla mill� marjueni--
Lie'k� maalla, vai merell�,
Meren suurella sel�ll�,
Vaiko Ruotsin-rantasilla,
Saksan salmilla syvill�,
Juutin julmassa soassa,
Kapinassa kauhiassa,
Joss' on verta s��rivarsi,
Polvenkorkeus punaista.
Voi ken saattaisi sanoman,
Ja kuka kuletteleisi,
Ennenkun muut murehen saapi,
Akat huolen arvoavi?--
Tehk�s liitto lintuseni,
Salakauppa kaunoseni--
Liitto ly�k�me v�lehen,
Saakame salainen kauppa,
Ilman muien tiet�m�tt�,
Ja toisen tokatimatta:
Mie pi�n pes�st� huolen,
Laitan ruoan lapsillesi,
Sie lenn� ajalla sill�,
Saata sana sille maalle,
Kussa kulta kuuntelevi,
Kautokenk� katselevi.
Ei se jaksa pieni lintu,
Ei menn� meren ylitse--
V�lehen v�h� v�syvi,
Pian heikko heng�styvi;
Oisko tuuli mielellisn�,
Ahavainen kielellisn�,
Sep� voisi viestit vie�,
Sep� saatella sanomat;
Sanan veisi, toisen toisi,
Kielen liian liikuttaisi,
Kahen kaunihin v�lill�,
Kahen kullan kuulemilla.

47. Minun sulhoni soassa.

Muien on sulhonsa kotona,

Minun on sulhoni soassa,
Kutratukka kulkemassa,
Valkiip�� vaeltamassa,
Tuolla Turkinmaan perill�,
Turkin raukoilla rajoilla.
Ei siell� emo el�t�,
Ei sivele Suomen sisko,
Suomen tytt� ei suuta anna;
Siveli sili� miekka,
Satatti sotasapeli,
Tykki suuri suuta antoi.

Voi toki tyt�r typer�,

Kun on sulhoni soassa,
Aino sulhoni soassa,
Jota itkin, jota vuotin,
Jota toivotin ik�ni!
K�kesi kotona naia,
H��t pite� p��si�isn�;
Eip� nainunna kotona,
Saanut h�it� Suomen maalla,
Sattui h��t sotakeolla,
Vihki vierahan tuvilla,
Suuren herran suojuksessa,
Pienen herran pirttisess�--
Pappina pakanan sana,
Valta vieras vihkij�n�,
Suora miekka sormuksina,
Morsiamena kiv�ri.

48. Jouvu kultani kotihin.

K�ki kukkui, lintu lauloi,

Vaan en kuule kullan ��nt�;
Minun on kulta kulkemassa,
Kaunoni k�velem�ss�,
Kaupoillahan Karjalassa,
Elonsaannilla Savossa,
Leiv�ntuonnilla Turussa,
P��verolla Wiipurissa.
Tule kultani Turusta,
Viere kulta Wiipurista,
Astu armahin Savosta,
K�y kotihin Karjalasta
Jouvu huomena kotihin,
P��t' jo t�n�ki p��n�;
Ellet kaunista kaota,
T�ll� maalla marjaistasi.

49. Vaiva vuottaessa.

Yks' on yst�v� minulla,

T�m�n ilman kannen alla,
Yksi armas ainokainen,
Koko kolmessa kyl�ss�,
Seki kurja mustakulma,
Poloinen pahann�k�inen,
Raukka rauankarvallinen;
Muret on mustaksi vet�nyt
Huoli muita hoikemmaksi,
Ik�v� i�tt�m�ksi,
Tauti talven maanneheksi.

Muut ne mustaksi sanovat,

Kek�leeksi kell�j�v�t,
Minun on silm�st� simana,
Mesimarja mielest�ni,
Vaan on vaiva vuottaessa,
Yksin ollessa ik�v�;
Harvoin yhtehen yhymm�,
Harvoin n��mm� toinen toista,
Vesi on aaltoinen v�lill�,
Torat �itin aaltoisemmat.

50. Luonto luovun luoksi tuopi.

Kun nyt tuttuni tulisi,

Ennenn�htyni n�kyisi;
Tokko suuta suikkajaisin,
Levitt�isin leukapielt�?

Tule, tule tuttuseni,

N�y ennenn�htyseni,
Tule turkka tuutuhuni,
Viere armas viereheni,
T�lle uuelle tilalle,
Lakanaiselle lavalle!

Kun et tulle, ell�s tulko,

Kun et vierre, ell�s vierk�,
Enp� kovan kutsu'kana,
Huua'kana, huoli'kana;
Kyll� luonto luoksi tuopi,
Veri vierehen vet�vi,
Oma veri ottelevi,
L�mp�nen l�hentelevi,
Lakanainen laittelevi,
Liinahursti liittelevi.
Sitte t�nne saatuasi,
Tuutusehen tultuasi,
Liki, liki, lintuseni,
Kuti, kuti, kultaseni!

51. Minun on kultani kulossa.

Katsos muita miekkoisia,

Ja onnen osallisia--
Muill' on kulta kuulusalla,
N�k�s�ll� n��t�rinta;
K�yv�t kultansa kujassa,
Ver�jill� veistelev�t,
Pilkkovat pihalla puita,
Kalkehtivat kartanolla.
Minun ei kuulu kullaistani,
Eik� helk� hertaistani;
Minun on kultani kulossa,
Hopiani heinikossa--
Suuri kuusi kulman p��ll�,
Pajupehko parran p��ll�.

52. Armas arkussa ajavi.

Muien turvaset tulevat,

Armahaisensa ajavat,
Tahi on turvansa tuvassa,
Armahat katoksen alla;
Minun ei turva tulle'kana,
Armahani ei ajane.
Eip� liiku linnuistani,
N�y ei n��t�hattuistani,
Kujosilla kulkevaksi,
Aitoviert� astuvaksi;
Kulta kulkevi kulossa,
Armas arkussa ajavi,
Turva minun on turpehessa,
Armas kirkon aian alla,
Turpehia tuntemassa,
Aitoa armastamassa.

53. Maassa marjani makaavi.

Ik�v�t on illat pitk�t,

Apiat on aamuseni,
Ik�v�t on y�tki mulla,
Ajat kaikki katkerimmat.
Ei ik�v� iltaistani,
Ei apia aamuistani,
Muret muita aikojani;
Ihanaistani ik�v�,
Apiainen armaistani,
Mure mustakulmaistani
Ei mun kuulu kullaistani,
N�y ei n��t�rintoani,
Ei kuulu kujassa k�yv�n,
Alla ikkunan ajavan,
Pilkkovan pinolla puita,
Koan eess� kolkehtivan;
Maassa marjani makaavi,
Mullassa muhaelevi,
Alla hiekan herttaseni,
Kulon alla kultaseni.

54. Miks' on silm�ni sipakat.

Miks' on silm�ni sipakat,

N�kimeni n�in h�p�k�t?--
Siit' on silm�ni sipakat,
N�kimeni n�in h�p�k�t--
�i� itkin kuollehia,
Kaihosin katonehia.
Ensin kuol' isoni vanha,
Sit� itkin vuosikauen;
Sitte kuol' emoni vanha,
Sit� itkin kaksi vuotta;
Sitte kuoli sulho nuori,
Sit' itken i�n kaiken,
Ja kaiken elinajani.

Ei ole kirkko kirkkahampi,

Eik� pappila parempi,
Kun otti minun omani,
Ja anasti armahani;
Someress' on suora sormi,
Hiekassa heli� kieli,
Mullassa muhia muoto,
Kasvo kaunis kankahassa.
Sielt' ei nouse nuori sulho,
Eik� kaunonen kavaha;
Kivet alla, paaet p��ll�,
Kivet keskikylkil�ill�.

55. Pois on mennyt meist� toinen.

Kaks' oli meit� kaunokaista,

T�ll� saarella kanoa,
Ja joella joutsenutta,
Yhen muotoiset molemmat.
K�sikk�h� me k�vimm�,
Sormikkaha me sovimma,
Rinnan riihihuonehesen,
Kilpoa kiven etehen.

Kaks' oli meit� kaunokaista,

Oli kun kanan pojaista;
Pois on mennyt meist� toinen,
Toinen suuresti surevi,
Itkevi ik�ns� kaiken,
Ajan kaiken kaihoavi.

Viel� toivoisin tulevan,

Toki kerran kerki�v�n,
Kun ois ottanut ev�st�,
Sy�nyt l�ht�ruokiahan,
Mennynn� merien taaksi,
Maille ouoille osannut--
Tulee mies merentakainen,
Ei tule turpehen alainen.

56. En voinut itke� naurulta.

Kuoli multa suuri sulho,

Kaatui multa sulho kaunis;
Oisin tuota itkenynn�,
Oisin itkenyt ik�ni,
Tahi puolen polveani,
Vaan en voinut vuottakana,
Enp� voinut naurultani--
Iso k�ski ottamahan,
Emo tahtoi tappamahan,
Veikko poies potkimahan,
Sisko silm�t kaivamahen.

57. Ei lehto lev�ten huoli.

Mit� huolin piika nuori,

Jos mun heitti poika nuori;
Kyll� muoto muita tuopi,
Kasvo kaunis kaupan saapi--
Luonto luovun luoksi tuopi,
Veri vierehen vet�vi;
Tuopi toisen ja paremman,
Antavi avullisemman.

Hyl�stiinp�, heitettiinp�,
Maa lehto lepe�m�h�n,
Hyv� halme hy�tym�h�n,
Hyv� maa makoamahan,
Koivikko kohenemahan,
Katajikko kasvamahan.
Jos lie heitty ja hyl�sty,
Hyl�sk�h�t, heitt�k�h�t;
Ei lehto lev�ten huoli,
Hyv� halme hy�vytellen.
Vuoen lehtonen lep��vi,
Kun tulevi toinen vuosi,
Kasvavi paremman kauran,
Tomiamman touon tuopi,
Vihannamman viljan saapi,
Ter�kk��n elon tekevi;
Eip� huoli hein�pieles
Yli vuoen oltuansa,
Ei pahene piikalapsi,
Jos on viel� viipyk�h�n,
Kukkana ison ko'issa,
Marjana emonsa mailla.

58. Jo meill� ero tulevi.

Kaks' oli meit� kaunokaista,

Pienen piilovaaran p��ss�,
Koriassa koivikossa,
Heli�ss� heinikossa;
Nyt meill� ero tulevi
Kotihinsa kumpasenki.
Kenp� kuitenki erotti
Kaksi kaunista yhest�,
Ken pani vihan v�lille,

Kahen rakkahan v�lille!--

Ei kahta rakasta sy�nt�
Erota Jumalakana.
Elk�h�n sin� ik�n�,
Kuuna kullan valkiana;
Tulko luojan tuomiolle,
Herran kasvoja katselko,
Ken lie luo'un est�nynn�,
Aivotun anastanunnai

Orahall' oli omani,

Taimella taki hyv�ni,
�sken putkelle rupesi,
Heristihen hiemumahan,
Tuli toinen, vei v�lehen,
Pois anasti aivottuni.

59. Min� musta, pikkarainen.

Muut on suuret ja soriat,

Mustakulmat ja koriat,
Min� musta pikkarainen,
V��r�kaula ja v�h�nen,
Penkin alla peitett�v�,
Lavan alla laitettava.

Ois voinut minun emoni

Soriamman synnytell�,
Liekutella liukkahamman,
Tuuvitella turpiamman,
Vaalitella valkiamman,
Kaunihimman kasvatella;
Kek�leist� mun ker�si,
Sysil�ist� synnytteli,
Hyville hylitt�v�ksi,
Pahoillenki pantavaksi.
60. Olkiset minun omani.

Muien on kullat kuulumassa,

Armahat ajelemassa,
Rahalliset rannoillansa,
Varakkahat valkamilla;
Mull' on kurjat kuulumassa,
Armottomat astumassa,
Raukat mull' on rannoillani,
Varattomat valkamilla.

Omenaiset muill' omansa,

Autuahat armahansa,
Olkiset minun omani,
Akanaiset armahani.

61. Eip� tunneta tuvuksi.

Noin sanoi minun emoni,

Varotteli vanhempani,
T�t� lasta liekuttaissa,
Tuuvitellessaan tyt�rt�:
"Nousisiko nuori lintu,
Kasvaisi minun kanani,
Kivenpuusta kielt�m�h�n,
Vakoista valitsemahan;
Saisin piltin piiallani,
Pojan poimuhelmallani."

Jopa nousi nuori lintu,

Ja kasvoi eroon kananen,
Kivenpuusta kielt�m�h�n,
Vakoista valitsemahan.
Olisin min� tupunen,
Kun tuvuksi tunnettaisi;
Olisin min� kananen,
Kun kanaksi katsottaisi;
Olisin ma pieni lintu,
Kun oisin linnun liikkehill�;
Olisin soria sorsa,
Kun oisin sorsaksi sorittu.
Vaan ei tunneta tuvuksi,
Eik� katsota kanaksi,
En ole lintu liikkehilt�,
En sorsa soritsemalta;
Eip� tunne tuhmat naijat,
�kki outoset �ly�,
Naivat rikkahan rumia,
Vaan ei k�yh�n kaunosia.

62. K�yh�n lapsi ty�t tekevi.

Voi nuo narrit nuoret miehet,
Voi tuhmat pojan turakat,
Kun ei keksi k�yh�n lasta,
Uksilta ulisevilta,
Ver�jilt� vierevilt�,
Aioilta alenevilta!
K�yh�n lapsi ty�t tekevi,
Kaikki rihmat ketre�vi,
Kaikki kankahat kutovi,
Kaikki lapset liekuttavi.--
Ty�t' on rikkahan tyt�ll�
Vartensa varustamasta,
Muretta makoamasta,
Toista ilman istunnasta.

63. J��mm� mansikat m�elle.

Niin on meit� piikasia,

Kun meress� sikasia,
Niin on meit� piikasia,
Kun m�ell� mansikoita;
J��mm� mansikat m�elle,
Mesimarjat muille maille,
Kun on poissa poimijamme,
Katehessa katsojamme.
Pian kurjat kuivetumma,
Marjat maahan lankeamma,
Karisemma kaikki marjat,
Varisemma vaapukkaiset.
Ei kest� kes�inen lehti
Syksyn ilmoissa isoissa,
Kukat kaunihit, koriat,
Taia ei talveksi ruveta.

64. Tie� ei siika sy�je�ns�.

Eip� tie� yksik�n�,

Arvoa yheks�nk�n�,
Tie� ei tie k�vij�t�ns�,
Heponen ajajatansa,
Eik� siika sy�je�ns�,
Piika pieni vieje�ns�,
Nuori neito sulhoansa,
Jos on kanssa kasvakohon,
Yksiss� ylentyk�h�n.
Minun ei kanssa kasva'kana,
Eik� yksiss� ylene--
Meri on kanssa kasvamassa,
Aaltoset ylenem�ss�,
Veet vierell� viruvi,
Lainehet lavalle k�ypi;
Meren on aallot armahani,
Rakkahani rannan hiekat,
Veikkoni vesiapajat,
Sisareni siikasalmet.

65. Tiet�m�t�n kullastansa.

En tie� min� piloinen,

En tie� piloinen piika,
Kuka korjan kirjoittavi
Vasten vaivaista minua;
Kussa kulta tulta poltti,
Armas aikoa kulutti--
Polttiko turulla tulta,
Alla vallin valkiaista,
Vai on suurella salolla,
Sy�nmaalla synki�ll�;
K�vik� k�pym�ke�,
Vaiko varvikkosaloa,
Vai lienee meren sel�ll�,
Ulapalla aukialla,
Selv�ll� meren sel�ll�,
Lakehilla lainehilla.

66. Kaikissa katala yksin.

Yksin vieno veet vetelen,

Yksin kannan puut poloinen,
Yksin jauhan, yksin laulan,
Yksin leivon, yksin keit�n;
Kaikissa katala yksin,
Toist' ei turvana ik�n�--
Yksin liit�me levolle,
Yksin nousen vuotehelta.
Eip� keksi suuret sulhot,
Ei ne keksi k�yh�n lasta
Kesannolla kenkiv�ksi,
Rannalla rakentavaksi--
Kenp� se k�yhe� k�kisi,
Lehmit�nt� leyhk�sisi!

67. Korpikotinen.

En tuosta isoa kiit�,

En kovin emoakana--
Teki korpehen kotinsa,
Kankahalle kartanonsa;
Ei ne tunne sulhot tulla,
Eik� kulkea kosijat.
Eip� tunne tuhmat sulhot,
�kki outoset osoa,
Ilman tien teloittamatta,
Ilman merkin heitt�m�tt�;
Paljo kenki� kuluvi,
Minun kurjan k�yess�ni,
Tienvieri� viittomassa,
Rastia rakentamassa.

68. Pahasti paimenoinnut.

Menin pienn� paimenehen,

Lassa lammasten ajohon,
Ison polven korkunaisna,
�itin v�rttin�n pituisna.
Jouvuin mets�h�n m�elle,
Vaaran alle varvikkohon;
Varas istui varvikossa,
Mies vihainen virvik�ss�,
Otti silkit silmilt�ni,
Kultalangat kulmiltani,
Vasket rinnoilta varasti,
P��lt�ni hyv�t hopiat.
Siit olen asti ilman ollut,
Ajan kaiken kaihonnunna;
Tulin tuhmaksi katala,
Tyt�r muita tyhjemm�ksi,
Ettei naitu naintavuonna,
Korjattu kosiavuonna.
Muut ne naitihin paremmat,
Koriammat korjattihin,
Min� olen outo ottamatta,
Korjoamatta katala,
Min� tuhma tuntematta,
Vieno viem�tt� vihille.

69. On ik�v� iltasilla.

Isoni ilota k�ski,

�iti k�ski riemutella,
Turun uuessa tuvassa,
Kauppamiehen kammarissa:
"Osta mett�, juo olutta,
Ilahuta itsi�si,
Turun uuessa tuvassa,
Kauppamiehen kammarissa!"
Menin Turkuhun poloinen,
Sain katala kaupunkihin,
Ostin mett�, join olutta,
Ilahutin itsi�ni.
Tulin aikahan Turussa
Toisten tytt�jen keralla,
Vaan oli illoilla ik�v�,
Paha maata pannessani,
Vaiva vaipua levolle,
Sek� haikia havata.

70. Tuli kolmelta kosijat.

Oikein emoni ennen

Lauloi lapselle minulle,
Sanoi saavani minunki
Sulhon kaunon ja sorian,
Mustakulmaisen, korian;
Sanoi saavani varahin,
Viientoista vuoen p��st�.
Kului vuotta viisitoista,
Kului vuoet, vieri p�iv�t,
Kului kultainen ik�ni,
Vieri aika armahampi,
P�iv� kaunis karkaeli,
Tuli kolmelta kosijat,
Tuli kun emoni lauloi:
Suru ty�nti sormuksia,
Itku huivia isoja,
Kolmas kuolema tulevi
Kotihinsa korjoavi.

71. Jo tulevi Tuonen Tuomas.

Sanottihin soutaessa,
Lassa ollen laulettihin,
Sulhon saavani minunki,
Sulhon suuren ja sorian;
Senp� vaan olenki saanut,
Saanut kun sanottihinki.
Jo vainen i�ll� t�ll�
Suuret sulhaset ajavat--
Jo tulevi Tuonen Tuomas,
Matavi Manalan Matti,
Joka naia nappoavi,
Kotihinsa koppoavi,
Ilman v�itt�, vaattehitta,
Ilman liinan aivinoitta,
Apen paiankauluksitta,
Ky'yn kirjokintahitta,
Naon suikkelisukitta.
Kyll' on kyit� Tuonelassa
Aivinaisiksi anopin,
Manalla matoja kyllin
Apen paian kauluksiksi,
Isot kimput k��rmehi�
Ky'yn kirjokintahiksi,
Tuonen toukkia tukulta
Naon suikkelisukiksi.

72. Moni moitti muotoani.

Mik� lie minusta n�hty,

Kuka kummanen katsottu,
Kun ei suostu suuret sulhot,
Sulhot suuret ja soriat!--
Moni moitti muotoani,
Moni katsoi kasvojani,
Moni varttani valitti,
Hoki varren hoikeutta.
On mulla mokoma muoto,
Kun on muovon moittijoilla;
Onpa kasvo kaunokainen,
Kun on kasvon katsojilla;
Viel' on varten valittu,
Kun varren valitsijoilla--
Mute on mulle muovon tuonut,
Itku kasvon kaunistanut,
Huoli varteni valanut.
Viel� t�lle varrelleni,
Kanssa n�ille kasvoilleni,
Sek� muille muovoilleni,
Suuret sulhoset tulevat,
Miehet ankarat ajavat,
K�yv�t korkiat kosijat.

Kun ei muita tulle'kana,

Ei sopine suurempia,
Ankarampia ajane,
Niin tulevi Tuonen sulhot,
Kulkevi Manan kosijat,
Jotk' ei moiti muotoani,
Eik� katso kasvojani,
Ei ne varttani valitse.
Sitte tuonne saahessani
Tuonen sulhojen tuville,
Appi ei paitoa anone,
Vaattehuksia anoppi,
Kyty ei kysy kintahia,
Natolapsi nauhanp�it�.

73. Toisin sattui toivomani.

Toisin toivoin, toisin luulin,

Ja toisin palo pakisin,
Toisin mie k�kesin k�lk�,
Toisin k�v' k�keykseni,
Toisin toivoni osasi,
Ajatukseni alemma.
Toivoin suotusen tulevan,
Armahaisen astelevan,
Ei tuo suotu tullutkana,
Eik� armas astununna,
Jok' oisi johonki vienyt,
Minun kurjan korjannunna,
N�ilt� suurilta suruilta,
Apioilta mielaloilta.
Niinp� nyt i�ll� t�ll�,
T�m�n kymmenen kululla,
Tok' ei muita tulle'kana,
Ankarampia ajane,
Kun ei tulle Tuonen sulhot,
Marssine Manan kosijat,
Tuonen hattu hartioilla,
Tuonen lakki p��laella,
Tuonen kintahat k�ess�,
Tuonen kihlat kintahissa.

Kun sitte menen Manalle,

Tuonen poikien tuville,
Hyv' on siell� ollakseni,
Kaunis kasvaellakseni--
En ole tiell� kellenk�n�,
Enk� kunkana jaloissa,
En sure sotakesi�,
Vainovuosia varaja;
Kyll� Tuoni voiton tuopi,
Mana maansa suojelevi.

74. Jospa se johi tulisi.

Jospa se johi tulisi,

Joka mun katalan naisi,
Sek� kurjan korjoaisi,
N�ilt� ouoilta ovilta,
Ver�jilt� vierahilta;
Vaikka saattaisi salolle,
Kulettaisi korven p��h�n,
Panisi pajuille maata,
Lehille lepe�m�h�n.
Ei paha pajuilla maata,
Eik� l�yli lehtisill�,
L�yli on toisen l�mpim�ss�,
Varu toisen vaipan alla,
Tukela tuvassa toisen,
Huoli toisen huonehessa.

75. Voi jos mie tok miehen saisin.

Voi jos mie tok miehen saisin,

Miehen mielt�ni mukahan,
Saisin sulhosen sorian.
Mustakulman ja korian.--
Jo olin viikon vuottanunna,
Kauan koissa kasvateltu.
Voi jos saisin nuoren sulhon,
Sulhon nuoren ja verev�n,
Joka ilta p��n pesisin,
Joka aamu uuen paian,
Uuen paian palttinaisen,
Housut liinan aivinaiset,
S��rille sukat s�vi�t,
Kirjakintahat k�tehen.
Sais tuo saappahat itseki,
Lakin p��h�ns� lavian;
Laittaisi lakin Turusta,
Toisi turkin Torniosta,
Verat saisi Viipurista:
Kamplotit kahenn�k�iset.

76. Voi kun mie mokoman saisin.

Onpa tietty tietyss�ni,

Materikko mieless�ni,
Mies pieni, punainen poski,
Valkia, kiher�tukka,
Puolahattu, saapasjalka,
Verkav�sti, silkkihuivi.
Voi kun mie mokoman saisin;
Joka p�iv� p��n pesisin,
Joka ilta saunan saisin,
Ve'et, vastat laitteleisen,
Veen virrasta vet�isin,
Vastat varvikkomets�st�,
Puut kokoisin korpiloista,
Vaikka v�en virstan p��st�.
Voi kun mie mokoman saisin,
Saisin sitte pienen poian,
K�si ketre� vet�isi,
Jalka lasta liekuttaisi.

77. Kun tulis sulho vierahaksi.

Lintunen lehossa lauloi,

Pyy lehossa pyyp�tteli.
Mit� laulat pieni lintu,
Pyy lehossa pyyp�ttelet?--
Kunpa tiet�isit tulevan
Sulhoseni vierahaksi,
Sillat silkill� panisin,
Sametilla suoramehet,
Veralla vetel�t paikat,
Pahat paikat palttinalla.
Tammesta tuvan tekisin,
Tammisein�t seisottaisin,
Tammilattiat latoisin,
Tammipatsahat panisin,
Luaslauan lumpehesta,
Laen lahnan suomuksista.
P�y�n kullasta kuvaisin,
Penkin pienist� rahoista,
Uunin uusista kivist�,
Pankon saksan paasiloista.
Oron siltahan sitoisin
Sulkkuisilla ohjaksilla,
Kullan kutsuisin tupahan,
Istuttaisin p�y�n p��h�n,
Itse istuisin sylihin,
Kanssa kaulahan kapuisin.

78. K�ynk� viikon villap��n�.

Kuku kultainen k�k�nen,

Hopiainen hoilattele,
Rinta hieta helkyttele,
Papurinta paukuttele,
Saksan mansikka sanele,
Viron puola poimettele:
K�ynk� viikon villap��n�,
Kauan tukka tuurukkana,
Hivuskassan kantajana,
Lieming�n levitt�j�n�,
Sitojana silkkinauhan,
P��rihman ripustajana--
K�ynk� vuoen; k�ynk� kaksi,
K�ynk� vuotta viisi, kuusi,
Vai kaiken kaheksan vuotta,
Ymp�ri yheks�n vuotta,
Vai k�yn kaikenki ik�ni,
Tahi ei t�ytt� t�t� vuotta.

Kuku, kuku kultarinta,

Helsk�se hopiarinta,
Kuku kullat kulmilleni,
Hopiaiset helmoilleni,
Kuku kuusin kultav�it�,
Seitsemin sinihamoja,
T�lle tyynelle tyt�lle,
T�lle kainulle kanalle--
Neitt� nuorra naitavaksi,
Vihantana viet�v�ksi,
Punaposkelle pojalle,
Sorialle sulhaselle.

79. Kun saisin, mit� sanelen.

Sillenp� min� menisin,
Kull' ois kuusi kultavy�t�,
Viisi verkaista hametta;
Kull' ois kuusi kammaria,
Seitsem�n salitupoa,
Ja kaheksan kellaria--
Kellarit teloja t�ynn�,
Telat t�ynn� tynnyri�,
Tynnyrit olutta t�ynn�,
Juoa jouten ollessani,
Kielin kelpotellakseni.

Kun saisin, mit� sanelen,

Kun saisin salitupihin,
Min� rouaksi rupeisin,
Kauppamiehelle kanaksi,
Pohatalle puolisoksi;
Joisin kahvet kaiken p�iv�n,
S�isin suuhuni sokurit,
Mesileiv�t mielt� my�ten.

80. Luo'pa luoja luotuhuni.

Luo'pa luoja luotuhuni,

El� mielisuotuhuni;
Luotu luoksensa vet�vi,
Mielisuotu survoavi.
Tuo Jumala tuota miest�,
Jonka sormukset sopisi,
Jonka kihlat kelpoaisi;
Joka naia nappajaisi,
Kotihinsa koppajaisi;
Jok' ei veisi viert�m�h�n,
Panisi palontekohon.

Ell�s tuhma tulko'kana,

K�vynkanta k�yk�'k�n�;
Kun ei tulle tuuhiammat,
Koriammat kohti k�yne,
En min� sin� ik�n�,
Kuuna kullan valkiana,
Nuku nurjuksen nutulle,
V�sy v�rkin turjukselle,
Painu paikkakukkarolle,
Rajakeng�lle rakastu.

81. Varjele vakainen luoja.

Varjele vakainen luoja,

Kaitse kaunonen Jumala,
T�t� neitt� joutumasta,
Saamasta t�t� tyt�rt�,
Viinavillin vuotehelle,
Hurstille humalahurjan,
Olutjuojan olkiloille,
Piippusankarin savuille!

Varjele vakainen luoja,

Kaitse kaunonen Jumala,
Joutumasta juomarille,
Saamasta kyl�ratille!--
K�vis tuo joka kapakan,
Joka kannun kallistaisi,
Ostaisi joka oluen,
Joka viinan viillett�isi,
Viinapantiksi panisi
Vaimoltansa vaattehetki;
Itse vaimonsa vet�isi,
Puolisonsa puotteleisi,
Kylm�isi kyl�v�lille,
Joka tielle juohattaisi,
Heitteleisi hein�teille,
Saloteille saatteleisi,
Kirkkoteille kirvottaisi,
H��teille h�vitteleisi.

Varjele vakainen luoja,

Kaitse kaunonen Jumala,
Tuvilta tupakan juojan.
Piippusankarin savuilta--
Savu silm�t saastuttaisi,
Mustuttais ihanan muovon.

Tuo Jumala toinen miesi,

Toinen miesi ja parempi,
Jok' ei virsi viinan kanssa,
Ei tuiski tupakan kanssa,
Huiski ei humala p��ss�,
Piippu suussa ei pitele;
Jok' ei heit� hein�teille,
Eik� saattele salolle,
Jokiteille juohattele,
Kylm�t� kyl�v�lille;
Riko ei rintaristi�ni,
Katko kaulaketjujani,
Korvakolttuja murota,
Sorra kullan sormuksia.

82. Ei naitu naintavuonua.

Mik� lie minusta n�hty,

Kuka kumma keksittyn�,
Kun ei naitu naintavuonna,
Otettu otantavuonna,
Kirkivuonna kihlattuna,
Viety viimeiss� kes�n�!--
Naitihin napimpiaki,
Otettihin ouompia,
Naitihin nasaneni�,
Noronaamat suollettihin.
Niin miks' ei minua naitu,
Omenaista ei otettu,
Suon kukaista, maan kukaista,
Kaiken kartanon kukaista,
Mesihein�n hempeytt�,
Kaste'korren kauneutta,
Ahokoivun armautta,
Soreutta solkikoivun,
Lehtokoivun lempeytt�,
Norokoivun notkeutta,
Nororaian raikkautta,
Noropihlajan pituutta?

Oisko herjat helmoillani,

P��ll�ni pahat panoset,
Sanat kehnot kengill�ni,
Sukillani suutelukset?--
Heit�n herjat helmoiltani,
P��lt�ni pahat panoset,
Sanat kehnot kengilt�ni,
Sukiltani suutelukset;--
Ulos heit�n herj�t ryysyt,
Arkivaattehet alennan,
Riisun riihiry�k�lehet,
Kaskivaattehet karistan.
Otan vett� l�htehest�,
Heiluvasta hettehest�,
Jolla peiponen peseme,
Kyl�n kukka kuuroame.
Panen p��lleni parasta,
Kaunihinta kaulalleni,
Kukkeinta kulmilleni,
Hempeint� helmoilleni;
Panen kullat kuultamahan,
Hopiat helisem�h�n,
Poskeni punottamahan,
N�k�p��ni n�ytt�m�h�n,
Jotta kaikki katseleisi,
Kirkkokunta kiitteleisi,
Kyl�kunta kummeksisi
Itseki imehteleisin.

Sitte t�lle neitoselle

Kilpoa kosijat k�yv�t,
Kilvan kihlat kannetahan;
Tulevi Turusta sulhot,
Alta kaupungin ajavat,
Alta linnan liivitt�v�t.
Neito vie�h�n Wirohon,
Saksan maalle saatetahan;
Kun tulen kotihin tuolta,
Tulen kullassa kotihin,
Hopiassa veikon luoksi,
Silkiss� sisaren luoksi.
83. Akoill' on paha ajatus.

Akoill' on paha ajatus,

Tunto pitk�tukkaisilla,
Hivus pitk�, miel' lyhyinen,
Etten mie sin� ik�n�
Nouse nuoren vuotehelta,
Ylene vesan verev�n;
Saa en miest� mielehist�,
Sulhaista sulosanaista.
Vaan viel� t�t� nyky�,
Viel� t�ll� kymmenell�,
Nousen nuoren vuotehelta,
Ylenen vesan verev�n,
Saanki miehen mielehisen,
Sulhasen sulosanaisen.
Onpa tietty tieossani,
Materikko mieless�ni,
Punaposki puolessani,
Sinisukka suojassani
Mies pieni, kiher�tukka,
Matalainen, saapasjalka.
Kun k�ypi katua my�ten,
Sirkkasorkka sorkehtivi,
Se k�ypi kepein kengin,
Sukin valkein vaelsi,
Kengin mustin muikotteli;
S��ret sen sy�men sy�pi,
Varsi vatsan halkasevi,
Muu ruumis murehen tuopi.

84. T�ytyvi t�t� tyt�rt�.

Ei t�yvy t�t� tyt�rt�

Pahoille rekipajuille,
Likaiselle liistehille,
Miehen kainun kainalohon;
Viel� t�lle tytt�relle,
T�lle kaunolle kanalle,
Tulevi Turusta sulhot,
Kirjakorjat kii�tt�v�t,
Siit�v�t sinisatulat,
Verkaviitat viillett�v�t.
Sitte t�ytyvi tyt�rt�
Rikkahille reen per�h�n,
Kauppioille kainaloihin;
Verassa vihille viev�t,
Paperissa pappilahan,
Silkiss� salitupihin,
S�teriss� s�ngyn p��lle--
Sitte ei s�nki s��rt� pist�,
Sirppi ei sormia sipase,
Viikate vipase k�tt�,
Korenta ei paina olkap��t�,
Kivenpuu ei k�tt� ly�t�.

85. Viel' on mulla mielitietto.

Mink� tiesiv�t minusta,

Kunka kummasen n�kiv�t,
Kun ei nainehet minua
Nuo soriat nuoret sulhot,
Kun ei korjattu kes�ll�,
Viimetalvena tahottu,
Otettu omille maille,
Kopattu kotikyl�h�n.
Ei tuo neito tuosta huoli,
Pi� ei pitk�lt� surua,
Jos ei naitu naapurihin,
Kopattu kotikyl�h�n;
Viel' on mulla mielitietto
Elossa etemp�n�ki--
Menen neiti muille maille,
Omin jalkoini osoan,
Turun poikien tutuksi,
Porvarien puolisoksi.

86. Ei tuo neito tuosta huoli.

Mik� lie minusta n�hty,

Kuka kummanen katsottu,
Kun ei naia naapurihin,
Oteta omille maille;
Liek� n�hty liioin sy�v�n,
Liioin sy�v�n, liioin juovan,
Vai tietty v�h� tekev�n,
Tahi ei nousevan varahin.

Ei tuo neito tuosta huoli,

Jos ei naia naapurihin;
On maata metson matoa,
Kuusia oravan olla--
Kyll' on maata muuallaki,
Ilmoa etemp�n�ki.
Menen neito muille maille,
Vier�h�n Wiron vesille,
Olen orjana Wirossa,
Palkkalaisna Pauluskoilla.
Hyv' on siell� orjan olla,
Armas piikasen ele�
Ei suata survomahan,
Ei tahota tappamahan,
Ei oo huolta huhmarelle,
Eik� kiirett� kivelle;
Vesi siell� vehn�t jauhoi,
Koski kiikutti kivosen.

Saan ma riunasen rahoa,

Puolentoista polttinaista;
Ostan ylpi�t yliset,
Aivan ankarat alaiset,
Ostan uuet ummiskeng�t,
Silkkiset sukan sitehet.
Sitte kuulun kukkasena,
Hopiaisena hel�j�n,
Menen herran hein�maalle,
Hein�maalle mansikaksi,
Tahi kirkkohon kukaksi.
Kaikki rahvas katsomahan,
Ihmiset imehtim�h�n,
Nuoret miehet mieltym�h�n,
Sulhaset suatsemahan,
Minun allin armautta,
Ja korian kukkautta,
Soreutta sorsalinnun;
Siit� naivat Narvan herrat,
Viev�t Wiipurin is�nn�t,
Suurihin salitupihin,
Kaunihisin kammarihin.

87. Nouse lempi liehumahan.

Kukapa t�ss' on Hiien koottu

Kenp� Lemmon lentokeih�s,
Joka lempeni l�hetti,
Pani kuulun kunniani,
Tikan tiehen, tien ohe'en,
Maan alle, maon pes�h�n,
Tikan tietoliukkusehen,
K�ren k�yntiloukkosehen!

Viel� m� lempeni her�t�n,

Nostan kuulun kunniani,
Tikan tiest�, tien ohesta,
Maan alta, maon pes�st�,
Tikan tietoliukkusesta,
K�ren k�yntiloukkosesta;
Nostan lempeni levosta,
Kunnian kulonki alta.

Nouse lempi liehumahan,

Kunnia kukostamahan!
Kule kuu, palate p�iv�,
Pala nuorten miesten mieli!
Sy�n sytty�s tulehen,
Povi polttohon kovahan,
Vatsa valkian v�kehen,
Mieli melki heltehesen;
Jott' ei oisi �iss� maata,
Eik� p�iv�ll� lev�t�!
Paloi tuli, paloi taula,
Pala nuorten miesten mieli!--
Paras mulle, ei pahinta,
Paras pappien seasta,
Killin kirkkorahvahasta,
Sorein sotav�est�,
Verevin vesien p��lt�!

88. Paistaa p�iv� muuallaki.

Mit� neiti tuosta huolin,

Kuta kukkanen valitan,
Jos ei naia naapurihin,
Oteta omille maille!--
Paistavi Jumalan p�iv�
Muuallenki maalimassa,
Ei isosen ikkunalle,
Ei veikon ver�j�n suulle.
Menen neiti muille maille,
Toukka toisille vesille,
Savohon sananalainen,
Vihattava Wiipurihin;
Sitte naivat Narvan herrat,
Viev�t Wiipurin is�nn�t,
Liikuttavat linnan herrat,
Keltyn saksat saattelevat.
Kevyt on Keltyss� ele�,
Kevyt sy�� Keltyn leip�--
Kes�ss' ei teh� kekoa,
Talvess' ei tapeta riiht�;
Leip� linnasta tulevi,
S�rvin kaikki kaupungista;
Sy�m�tt� siat lihovat,
Kaunis karja katsomatta.
En tuolta kotihin tulle,
K�y en n�ille kartanoille,
Ennenkun verassa vierin,
Sametissa saan kotihin,
Oma poika ohjillani,
Saamani satulan p��ll�.
Kun ma tytt�n� tulisin,
Kassap��n� kalkettaisin,
Viel' ois viiell� vihoa,
Kuuellaki kulkun t�ysi,
Kysymist� kymmenell�,
Sa'alla sanelemista.

89. L�kk�n musta muille maille.

Mustaksi mua sanovat,

Tervaskannoksi tekev�t,
Pahaksi panettelevat,
Kek�leeksi kell�j�v�t:
Moni on mustempi sanoja,
Pahempi panettelija--
On kyllin kek�lehi�,
Tiell� tervaskantojaki.

Enk� tuosta neito huoli,

Jos mun mustaksi sanovat;
L�kk�n musta muille maille,
Rauankarva kaupunkihin,
Siell� musta valkenevi,
Rauankarva kaunistuvi--
Saksan saipua pesevi,
Meren vaahti valkasevi.
Tok se on vete� toisti
Uuen linnan linnukkinen,
Suomen suolainen silakka,
Kaupungin kala makia.

90. Pois tulee tyt�lle l�ht�.

Aina muut mukahisensa,

Kuki kielikumppalinsa,
Ottavat omilta mailta,
Tuovat mailta tuttavilta;
Min� vieno vertoani,
Min� kainu kauppoani,
En ota omilta mailta,
Tuo en mailta tuttavilta.
Pois tulee tyt�lle l�ht�,
Erohetki enn�tt�vi,
T�st� kylm�st� kyl�st�
Katalasta Karjalasta;
Ero on viinat keitettyn�,
Ero pantuna oluet,
Kohta korjat k��nnettyn�,
P�in ulos, perin tupahan,
Lappein ison latohon,
Kalten karjohuonehesen.

92. Suotta soimat nostettihin.

Suotta soimat nostettihin,

Kiusan kielet kannettihin,
Mun p��lle hyv�n tapani,
P��lle kuulun kunniani.
Jopa vaan tyt�st� t�st�
Piiat tuumoa pitiv�t,
Sek� piiat, jotta poiat,
Miehet mieli� pahoja,
Sek� siirtiv�t sisaret,
Jotta langot laittelivat,
Heimokunta herjaeli.
Noin ne luuli luppakorvat,
Ajatteli arpinaamat;
T�m�n piian pilkan saavan,
H�pi�h�n h�il�ht�v�n--
Koiterehen kuolevani,
Kaatuvan kalojen sy��.
Vaan en kuole Koiterehen,
En kaau kalojen sy��;
Viel� nyt t�t� nyky�,
Viel� t�ll� kymmenell�,
Lempipaitoihin paneme,
Ly�me lykkyvaattehisin.
Viel� t�lle vienoselle,
Viel� vienop�iv�iselle,
Kolkkavi kosijan keng�t,
V�lkk�vi v�vyn kyp�r�t;
Pian Pielinen pesevi,
Vesi kuulu kuuroavi,
Vesi vallan valkasevi,
Enon valkama valavi.

93. Sep� vasta sen pahempi.

Paha lienenki poloinen,

Pahemmaksi pantanehe;
Tuhma lienenki poloinen,
Tuhmemmaksi turmellahan;
Kehno lienenki poloinen,
Kehnommaksi kell�t�h�n.
Eip� se paha olisi,
Kun kyl�n paras panisi,
Kyl�n kukka kuikuttaisi,
Kyl�n sankari sanoisi.
Sep� vasta sen pahempi,
Sep� �sken �itel�mpi,
Kun panee kyl�n pahimmat,
Kyl�n huonot huikuttavat,
Kyl�n kehnot kell�j�v�t,'
Kyl�n herjat herjoavat,
Kyl�n rietat riioavat,
Kyl�n ilki�t ilovat,
Puhelevi ruumenpurnut,
Tervakirnut tempoavat,
Sylttysammiot sanovat,
Kellokaulat kell�j�v�t.

Ja mit� huolitta minusta,

Kuta kannatta surua,
Revon huulet Hermikist�,
Pulloturvat Tuurikista,
Pullosuut punaker�st�?--
Senp� te minusta saatta,
Min kirves kivest� saapi,
Napakaira kalliosta,
J�rky j��st� iljenest�.
Saatta sen sanottuanne,
Mink� ilman oltuanne--
Synti� sy�men t�yen,
Vatsan t�yen vaikeutta.

94. En ole sy�t�v� soria.

Aina laulan laitettava,

Aina pantava pajatan,
Sanelen sananalainen,
Vihattava vierettelen:
Mit� te hyv�t imeiset,
Viikon kannatta vihoa,
P��lle mun v�h�v�kisen,
Lapsen pienen pikkaraisen?
En ole sy�t�v� soria,
Enk� purtava punainen,
Kaluttava kaunokainen;
Taitava min� olisin,
Otettava oivanlainen,
Korjaeltava koria.

95. Tulin kummaksi kyl�h�n.

Tulin kummaksi kyl�h�n,

Imeheksi ihmisihin,
Ouoksi omille maille.
Nauramoiksi naapurihin,
Otettiin minusta outo,
Varsin virhi viskattihin,
Minun lapsen lauluistani,
Pienen pilpatuksistani;
Tuli soppehen sohina,
Sek� nurkkihin puhina,
Silm�n isku ikkunoihin,
Jalan polku porstuihin.--
Pantihin min� pahaksi,
Tuhmemmaksi turmeltihin.
Pankohotpa, min panevat,
Sanokohot, min sanovat,
Pian mie paha pakenen,
Kohta outo kollahtanen;
Kohta t�st� kelkan k��nn�n,
Kelkan k��nn�n, toisen v��nn�n,
K��nn�n silm�t sinne p��in,
Kusta kultani tulisi,
Herttaseni herskuttaisi.
Menen tuhma tuonnemmaksi,
Kulen kumma muille maille;
Ei taia minun t�heni,
Kauttani minun katalan,
Mieli mierolta v�het�,
Ajatus kyl�n akoilta,
Nauru naapurin tuvilta,
Leikki lemmon loumajoilta,
Silm�n isku ikkunoilta,
V�lkytys kyl�v�lilt�.

96. Liika minusta laitettihin.

Liika minusta laitettihin,

Sek� laava laskettihin,
Moni virhi viskattihin,
Saatihin moni sanoma.
Ken minusta liian laittoi,
Liian laittoi, laavan laski;
Tulkoon laava lapsistansa,
Sek� liika saamistansa,
Pojistansa miehen polku,
Tytt�rest� l��nilautta,
Mini�st� mieliharmi.
Sanottiin minun poloisen
Sata lasta saaneheni,
Tuhat tuuvitelleheni;
Saakohot itse sanojat,
Saakohot saviset lapset,
Sisiliskoiset siki�t,
K��rmehiset k�tkyl�iset,
Korppilintujen kokoiset,
Linnun mustan mustukkaiset.

97. Suotta soimat nostettihin.

Ei minusta olle'kana,
Olle'kana, liene'k�n�.
Viikoista vihanpitoa,
Kaukaista ylenkatsetta.
Jo on viikko vihattuna,
Kauan ylenkatsottuna,
Suotta soimat nostettuna,
Kiusan kielet kannettuna,
P��lle mun hyv�n tapani,
P��lle kuulun kunniani.

Sanottihin, soimattihin,
Sanottiin minun poloisen
Silmin sy�v�ni urohot,
K�sin miehet k�tkev�ni;
Surma sy�k�h�n urohot,
Tauti miehet tappakohon,
Kalma k�sin k�tkek�h�n.
Tulkohon Turusta rutto,
Amputauti Aunuksesta,
Veritauti Wiipurista;
Ampuisi akat kyl�st�,
Koukkuleuat kopristaisi!
Ei minua muut sanoisi,
Akat saatanat sanovat,
Pakanat panettelevat,
Varajavat poikiansa,
Luulevat lutuksiansa,
Minun pienen pett�v�ni,
Katalan kaottavani;
Piru heit� pett�k�h�n,
Tuoni heit� toivokohon,
Tyt�t Kalman katselkohot,
Maanitelkohot Manalan.

98. Mit�p� suree sanoista.

Jospahan poloinen lienen,

Eli lienen tuhma tuiki,
Pahemmaksi nuo panevi,
Tuhmemmaksi turmelevat;
Kyl� on suuri suita t�ynn�,
Silmi� sit�i enemm�n,
Korvia sit�i kovemman.
Vaan mit� huolinki hotakka,
Aika piika pelke�nki,
Mit�p� suren sanoista,
Kuta tottelen torista--
Mie olen tottunut torihin,
Sattunut kyl�n sanoihin,
Viipynyt kyl�n viho'in,
Puuttunut puhetten alle.

Kun kuulen sanottavaksi,

Eli liioin pantavaksi,
Silloin seison selvemm�sti,
Pi�n p��t� pystymm�sti,
Olen kun oriheponen,
Tahi s�lk� s��rt� ly�en;
Kuulisin kiitett�v�ksi
Kertakaan kehuttavaksi,
Alempana p��n pit�isin,
Alas silm�t siirteleisin.

99. Sanat p��lleni satavi.

Usein min� poloinen,

Usein tyt�r utuinen,
Luskan luisessa tuvassa,
Kiehun kielikattilassa.
Usein minun poloisen,
Usein utuisen lapsen,
Sanat p��lleni satavi,
Puheet putoelevat.
Sanottiin minun poloisen
Juossehen joka kisassa,
Maannehen joka majassa;
Moni huoraksi hokotti,
Moni vannoi varkahaksi--
Huorammat hokottajani,
Varkahammat vannojani.
Mit� mie vaivainen varastin,
Kuta oisin kurja saanut:
Pyk�l�ss' oli piim�pytty,
Merkiss� is�nn�n itra,
Vakassa vaja'a leip�,
Aitassa alottamaton.
Leikkasin manatun leiv�n
Manatusta kannikasta,
Makasin unen manatun,
Torkahin toran-alaisen
Manatuilla vuotehilla,
Kirotuilla p��aloilla--
Makia uni manattu,
Tuo mielen toran-alainen.

100. Vierin vierahan varalle.

Olin mie ison koissa,

Veikon kaunon kartanossa,
Olin kun omena-marja,
Tahi kun mansikka m�ell�;
Nyt on tullut turmiolle,
Tammanna tavattomaksi.
Vei ensin emoni surma,
Sitte tauti taaton tappoi,
Vesi veljeni hukutti;
J�in min� ve'en varahan,
Tulin tuulen turvan alle.
Ei paha ve'en varassa,
Eik� tuulen turvan alla;
Pah' on vierahan varassa,
Tunnottaman turvan alla.
Tulin mie t�h�n talohon,
Tulin kun tulikipuna;
Vierin vierahan varahan,
Vierin kun vesipisara;
�k�ttihin �i� sy�v�n,
Tiettihin v�h� tekev�n,
Varattiin varastavani,
Ei varahin nousevani.
Kyll� kuulin mieki kurja
Lemmon linnun laulavaksi,
Kuulin, kuinka kukko lauloi,
Ilotsi is�nn�n lintu;
Vaan en voine vuolas nosta,
Enk� haikia havata,
Kullaki kukon sanalla,
Linnun laajan laulannalla.--
Voi sinua kurja kukko,
Haikia havukan ruoka,
Kun sa niin varahin laulat,
Allittelet aikaisehen
Et s� silloin laajoin laula,
Et alota aikaisehen,
Kun sa vie�h�n viluhun,
Paiskatahan pakkasehen.

101. Monta muoriteltavata,

Mont' on muoria minulla,

Monta muoriteltavata;
En tie� kuta kumarran,
Kumarran v�h� kutaki.
Vainko heit�n herjat kaikki,
Pakenen pahoista poies,
Vaikka mets�h�n menisin,
Korpehen kotini saisin.
Ennen kuusia kumarran,
Kun kumarran kunnotonta,
Ennen kierr�n kieron koivun,
Kun ma kierr�n kelvotonta;
Ennen palvelen pajua,
Kun ma palvelen pahoa;
Ennen leppe� lepyt�n,
Kun lepyt�n lempolaista.

Lempoko n�ist� lemmen saapi,

Piru kunnian pit�vi,
T�st� lemmon leisiosta,
Pirujen pes�siasta!--
Hypp�sin hypyn jaloilla,
K�vin k�rp�n k�mmenell�,
Siisti� tavottaessa,
Kunniata pyyt�ess�;
Saanut en kurja kunniata,
Raukk' en lempi� tavannut,
Vaikka vuoret vierett�isin,
Kalliot kaha panisin.

102. Kun ma voisin viel� vuoen.

Tuskaksi minun tulevi,

Pakoksi minun panevi,
T�t� orjana oloa,
Vierasta kiven vetoa
Kivi kiskoi harteheni
Paasi paitani rep�si.
Kun ma voisin viel� vuoen,
Keste� t�m�n kesosen,
T�m�n syksyn syyl�tell�,
T�m�n talven tallustella,
Akan ankaran apuna,
Rautak�mmenen k�lyn�!

Jospa voisin vuoen olla,

Tok' en toiseksi rupeisi,
Paistiksi pahan em�nn�n,
Tulikulkun kumppaliksi;
Kun mink� sanan sanovi,
Tuli suusta suihkuavi,
Kipunoivi alta kielen,
Savuaa sanan j�lest�.

Jo ma voinen vuoen olla,

Yhen keste� kesosen,
Yhen syksyn syyl�tell�,
Yhen talven tallustella,
Akan ankaran apuna,
Rautak�mmenen k�lyn�;
Ter�ksest� tiet�n keng�t,
Paulat vaskesta panetan,
Joilla seison sein�vieret,
Kuuntelen kujaperukset,
Kunnes suuri suisteleksen,
Ankara asetteleksen,
Rautak�mmen k��nteleksen,
Tulikulkku kuohteleksen.

103. Em�nn�ll' on kolme kielt�.

Niin min�ki pieni piika,

Kun on muutki pienet piiat,
Orjaksi olen osattu,
Pantu palkan piikuutehen,
N�ille tuhmille tuville,
Asunnoille arvoisille.
Niin kiilui is�nn�n silm�t,
Kun tuima tulikipuna,
Niin liikkui em�nn�n kieli,
Kun on kuiva haavan lehti.
Em�nn�ll' on kolme kielt�--
Yksi puinen, toinen luinen,
Kolmas on kivinen kieli;
Puisella puhui tuvassa,
Luisella lukon takana,
Kivisell� kellarissa.
Mit' ei kielell� kerinne,
Kut' ei saattane sanoilla,
Sen panevi seip�h�ll�,
Halkosilla haastelevi.--
Eip� se paha olisi,
Ei ois puoliakaan pahoa,
Kun on tuojan toruisi,
Tahi saajani sanoisi,
Iskisi imett�j�ni,
L�isi l�ylynkylvett�j�;
Se vasta paha paneksen,
Sep� tuskan tuottelevi,
Kun on tuomaton toruvi,
Saamaton pahoin sanovi,
Iskevi imett�m�t�n,
Ly�pi l�ylynkylpem�t�n.

104. Mahoit ennen luoja luoa.

Voi kun loit minua luoja,

Voi kun s��telit Jumala,
Orjaksi osalliselle,
Vangiksi varalliselle.
Kun et sie minua luonut,
S��t�nyt t�t� tyt�rt�,
Vaimoksi varalliselle,
Pohatalle puolisoksi,
Joka kestin juoksijaksi,
Joka ilta ilotsijaksi.

Mahoit ennen luoja luoa,

Luoa luotoja merehen,
Salasaaria sanella,
Karip�it� kasvatella,
Ennenkun t�t� tyt�rt�,
N�ille p�iville pahoille,
Portahille py�riville,
Varvuille vapiseville,
Joka tuulen tuultavaksi,
Satehen saeltavaksi!

105. L�hen linnahan kauaksi.

Ei minusta liene'k�n�
Orjaksi omille maille,
L�hen linnahan kanaksi,
Maille muille marjaseksi.
Ennen kannan maitokannun,
Maitokuksinan kuletan,
Sihen sillan korvasehen,
Tahikka kaupungin kaulle;
Ennenkun kannan kaskip�lkyn,
Nokip�lkyn nostattelen,
Sill� paikalla pahalla,
Tuhmalla tulirovilla,
Josta saita sy�� saapi,
Punakuoren purraksehen,
Joka vei v�h�n v�keni,
Vaahen otsasta valutti,
Kaikki kiskoi kylkiluuni,
V��nti hartiot hajalle.

106. Ei ollut kaunis Karpan puoli.

Olin Karpalla kanana,

Herttasena herran poian;
Kaunisko oli Karpan puoli,
Helev�inen herran puoli?
Ei ollut kaunis Karpan puoli,
Ei helev� herran puoli;
Se kaunis Kalinan niemi,
Se soria Sorsan niemi,
Suuren aallon survelija,
Suuren vietran vierett�j�.

Voi sie kumman Kuittij�rvi,

Voi sie lemmon liete'pohja,
Minun kurjan kuolettaja,
Minun suotta souattaja,
Sormien sorruttaja,
Verieni vierett�j�,
Lihojeni liuvuttaja,
Koko varren vaivuttaja.
Saattaisiko suurisynty,
Auttaisi ylinen armo,
T�t� neitt� Niemel�st�,
Kaunoista Kalinalasta,
Immeksi ison kotihin,
Tahi Karpalle kanaksi;
Tok mie tuohukset vet�isin,
Vahasauat saatteleisin,
Parahiksi pappilahan,
Kirikk�h�n kii�tt�isin.

107. Ei tyt�r jokehen jona.

Soutaisin isoni purtta,

Kun lehte� lenn�tellen,
Souan vierasta venett�,
Ve�n kun vesi-hakoa;
Vesi vie v�h�n v�keni,
Aalto armahan ik�ni,
Tuuli tukkani repivi,
Muun muovon vihuri viepi.

Tule tuuli, paista p�iv�,

Laske lasta irrallehen;
Ota minua orjuuesta,
P��st� palkan piikuuesta,
Vaikka vierisin vetehen,
Kaatuisin kalajokehen,
Sisareksi siikasille,
Veikoksi ve'en kaloille--
Siiat silm�ni pesisi,
Hauit p��ni harjoaisi.

Vaan kun kuolen kuulu piika,

Riutunen tyt�r ritunen;
Kukapas sitte kullalleni,
Kenp� kielilinnulleni,
Puun saapi, halon hakevi,
Ve'en rannalta vet�vi?--
Ken pesi pyh�iset pyykit,
Arkipaiat ompelevi,
N�stykit n�pertelevi,
Viepi ne vesikivelle,
Alle kartun kantelevi,
Sotkuhun sovittelevi?

108. Vierahan yl�sajanta.

Pienn� heitti minun emoni

Kyl�n vaimojen varahan,
Kyl�n naisten kylvetell�,
Kyl�n akkojen ajella.
Kaikki tunnen mie katala,
Kaikki oon kokenut kurja,
Mieron mielen, mieron kielen,
Mieron armot armahimmat,
Kyl�iset hyvinpi�nn�t,
Vierahan yl�sajannan.

Kun vieras yl�s ajavi,

Noin se silloin vieras virkki:
"Nouse pois nokinen p�lkky,
Hava'a vesihakonen,
Puhu tulta turve'korva,
Lietso lemmon liekuttama!"
Ei se niin oma emonen,
Noin sanois oma emonen:

"Nouse yl�s noutamani,

Kaapsahtele kantamani,
Puhu tulta tuomaseni,
Lietso liekuteltuseni;
Kun et jaksa, niin lepe�,
Ja lietso lev�tty�si!"

109. Kasvoin lassa armotonna.

Eip� kasva kaikki lapset,
Ei ylene yksik�n�,
Niinkun mie katala kasvoin,
Yksipuolinen ylenin.
Kasvoin lassa armotonna,
Yksipuolisna ylenin;
Kasvoin kun karankokuusi,
Nousin kun noropet�j�,
Niinkun putki puun nojassa,
Sarahein� sammalsuolla,--
Kaste kaihassa tilassa,
Vesi vaahterin vajossa.
En kasvan't kananmunilla,
Ylennyt sianlihoilla;
Kasvoin kainalopaloilla,
T�yvyin kaalin t�htehill�,
Ver�jill� vierahilla,
Uksilla ulisevilla.

Kunp' on eukkoni el�isi,

Oisi vanhin valvehella,
Ei se lapsi n�in k�visi,
Nukkavierulla nutulla,
Karvavieru kauhtanalla,
Paha raiska paita p��ll�;
Maata verkani vet�isi,
Siltoa sinihamonen.

110. Tule ei p�iv� polvenaan.

Elk�h�n hyv� Jumala

Luoko lasta luonnotonta,
Eik� aivan armotonta,
Isotonta alle ilman,
Emotonta ensink�n�,
Niinkun loi minun Jumala
Isottaman alle ilman,
Emottoman ensimm�isen--
Loi kun lokkien sekahan,
Karille meren kajavan.
P�iv� p��skyille tulevi,
Varpusille valkenevi,
Ilo ilman lintusille;
Ei minulle milloinkana.
Eip� se emottomalle,
Tule p�iv� polvenahan,
Eik� valkia valosta,
Ei ilo sin� ik�n�.

K�yn m� kymmenen kyle�,

Samoan saan taloa;
Ei ole sit� sisarta,
Viel� velje� v�hemmin,
Jolle huoleni sanoisin,
Ja haluni haasteleisin--
Sisaret on siell� t��ll�,
Veikkoni Wen�ehell�.

Jos m� virkan vierahalle,

Kyllinki kyl�n v�elle,
Vieras sen viieksi panevi,
Kyl�l�inen kymmeneksi.
Parempi sanon pajuille,
Eli haastan halkosille,
Kerron puille p��ni p��ll�,
Maahan alla jalkojeni;
Lausun saunan lautasille,
Itken saunassa saloa,
Kyllin kylpihuonehessa,
Ylisell� yksin�ni--
Yliset ulasvesille,
Saunan lauat lainehille.

111. Pois itkin ihanat silm�t.

Miks' on silm�ni sipalat,

N�kimeni n�in huterat--
Lie'k� lassa langeteltu,
Ja pienn� pahoin pielty?
Ei oo lassa langeteltu,
Ei pienn� pahoin pielty.
Siit' on silm�ni sipalat,
N�kimeni n�in h�per�t;
Kun ennen emoa itkin,
Kantajata kaihoelin,
Surin suurta sy�tt�je�,
Varuin suurta vanhempoa.

Itkin vuoen, itkin toisen,

Itkin kohta kolmannenki,
Kolmannenki, nelj�nnenki,
Viel� itkin viiennenki;
Pois itkin ihanat silm�t,
Kasvon kaunihin kaotin,
Puottelin punaisen posken,
Verev�isen vierettelin.
En ole sitte silmin n�hnyt,
Kun on kirstu kiini pantu,
Rautanauloilla napattu,
Vasaroilla vahvistettu.

112. Ei kuule emo minua.

Kun olin lassa kuuskesoisna,

Viel� viisivuotoisena,
Olin nokka nuotilleni,
Sek� vilkka virsilleni,
Laulelin jokaisen lakson,
Joka rannan rallattelin;
Nyt en oo nokka nuotilleni,
Enk� vilkka virsilleni,
Ilman laulan laitoissani,
Murehissani murajan.
Laulan mie liki kotia,
Liki vett� vierettelen,
Liki laulan linnaistani,
Liki salvanta sanelen,
Ehk� kuulisi emoni,
Panisi pa'an tulelle,
Parasta pa'an sis�lle;
Tulisi kyselem�h�n,
Ja saisi sanelemahan:
"Mit� laulat lapsueni,
Kuta lintuni likerr�t?"
Ei kuule emo minua,
Jos mie silmill� siherr�n,
Tahi kulmilla kuherran,
P��laella laulattelen;
Enk� huoli huutamahan,
Ei se kuulu kumminkana,
Ei kuulu emolle itku,
Ei valitus vanhemmalle--
Huuto ei kuulu Tuonelahan,
Valitus Manan majoille.

113. Nokeusin nuotioilla.

En min�ki oisi ollut,

Is�n koissa ollessani,
Mustin muita neitosia.
Kalvakin kyl�n kanoja.
Vaan ma mustuin mustikoilla,
Painuin marjoilla pahoilla,
Muutuin mustilla tulilla,
Nokeuhuin nuotioilla,
Keryin keittovalkioilla,
Savustuin savumajoilla;
Kun s�in lassa mustikoita,
Paljo marjoja pahoja,
Nukuin nuotiotulilla,
Makasin savumajoilla.

114: Oisinko pojaksi luotu.

Kun oisin poikana poloinen,

Kalki jousen kantajana;
Ei ne pyyt pyh�� pit�isi,
Oravaiset oisi jouten.
Oisinko pojaksi luotu,
Ja kyh�tty kynt�j�ksi,
Enm� n�iss� n�in k�visi,
Kyl�n vierahan varassa;
Kynt�isin isoni maita,
Ja vakoisin vanhempani;
Ei vieras viheltelisi
Pelloilla ison perill�;
Ei itkis isoni pelto,
Vainiot valitteleisi.
Itkik� isoni pelto,
Taaton vaimot valitti?

Itkip� isoni pelto,

Taaton vainio valitti.
Kun k�vin sivutse kerran,
Astuin aitojen alatse,
Kuulin itkev�n isosti,
Vahvasti valittelevan,
Kyl�llist� kynt�j�t�,
Vierasta vakoaiata.
Pellot itki, niityt itki,
Kotinurmet nukkerehti,
N�in hyve� niitt�j�t�
Kaunista kaputtajata.

115. Toisinpa k�vi k�tehen.

Toisin tiesin, toisin toivoin,

Toisin luulin ja k�kesin,
Toisinpa k�vi k�tehen;
Tuli tyhj� toivotusta,
Vale viikon vuotetusta,
Tosi toivomattomasta.

Menn� vuonna, n�ill' ajoilla,

Kuka tiesi kuulun piian,
Kenp� kenstin morsiamen,
Sukivan suruista p��t�,
Huolellista harjoavan,
Kaihollista kampoavan.

Menn� vuonna, n�ill' ajoilla,

Kuka tiesi, kenp� luuli,
T�n� vuonna, t�ll' ajalla,
Kynsiv�n kyl�n v�li�,
Mieron teit� mittelev�n;
N�m�t notkot nousevaksi,
N�m�t maat matelevaksi,
N�m�t kursot kulkevaksi.

Enp� uskonna olisi,

Jos oisi sata sanonna,
Viisi viiasta puhunna,
Kuus' sanonna kuusikosta,
N�ille juonin joutuvani,
N�ille p�ivin p��tyv�ni,
Jotk' on p�iv�t p��lle p��ssyt,
Juonet joutunna k�sihin.

116. Osan t�hen ei otettu.

Olisi t�m� otettu,

Neito kaunonen katsottu,
T�m� muoto muuanne'ki,
T�m� kasvo kaikin paikoin;
Osan t�hen ei otettu,
Tavan t�hen ei tahottu.
Ken oisi k�yh�n ottanunna,
Katsonna minun katalan,
Minun kurjan korjannunna;
Oisi tuo poloinen poika
Saanut vihkurin vihoa,
Paljo p�ivi� pahoja,
Sylin sy�nt�h�n piell�,
K�sivarsin vatsoahan--
Saanut panna paiatuutta,
Sukatuutta surkutella,
Hoiotella housutuutta,
Panna paitansa pahuutta.

117. Miksi olen laiha.

Aina laulan laiha piika,

Tielle heitetty hel�j�n,
Sanelen sanan-alainen,
Kaitaposki kaikottelen,
Kun ei muut lihavat laula,
Pulskiammat ei puhele,
Verev�mm�t vierettele,
Kaunihimmat kaikottele.

Laulan, laulan laihalanta,

Kuivalanta kuikuttelen,
Laulan laihoilta lihoilta,
Kupehilta kuuttomilta.

Miks' olen lihoilta laiha,

Kupehilta ilman kuutta?--
Siks' olen lihoilta laiha,
Kupehilta ilman kuutta,
Kun on lassa langeteltu,
Pienn� kolhittu kovasti.--

Voi velonen veitoseni,

Kaunis kasvinkumppalini,
Kuin sa kuitenki vetelit,
Ja pitelit pienosena,
Huppusena huiskuttelit,
Kantelit kapalolassa!--

118. Ik�v� omia maita.

Laulan, laulan laiha piika,

Vierit�n veret�n lapsi;
Laulan rannan laiturilla,
Vierit�n vesikivell�,
Johon kaikki aallot k�ypi,
Veen tyrskyt tyyr�j�vi,
Minun raukan laulellessa,
Kurjan kuikerrellessani.

Min� laulan laiturilla,

Vierit�n vesien luona,
Jotta kuuluisi kujerrus,
��neni yli vesien;
Kuuluisi kotikyl�h�n,
Oman puolen poikasille--
Ik�v� minun tulevi,
Ik�v� omia maita,
Oman puolen poikasia,
Oman Suomen sulhasia.

119. Surujani mie sukitan.

Katsos muita miekkosia,

Ja onnen osallisia,
Sukittavat suotujansa,
Luotujansa paiottavat;
En min� sin� ik�n�,
En poloinen polvenani,
Sukittele suotuani,
Luotuani paiottele--
Surujani mie sukitan,
Paiotan pahoa mielt�,
Mielen kaiken k��ntehi�,
Liikkehi� liian mielen.

Kunpa kuolisin poloinen,

Katalainen katkiaisin,
Sukat Surmalle tekisin,
Paiat Kalman poikasille--
Sukat suurista suruista,
Paiat p�ivist� pahoista,
Housut huolen kankahasta,
Iholiivit itkuloista.
120. Kunpa kurja kuolisinki.

En min� sin� ik�n�,

Kuuna kullan valkiana.
N�kij�lle k�tt� n�yt�;
N�kij� valehtelevi
Sy��ksehen, saahaksehen,
Kyll�isn� ele�ksehen.

Noin sanoi Savon n�kij�t,

Noin pakisi Pohjan noiat
Minun kurjan kuolevaksi,
Kalkisen katoavaksi,
Nuorena nukahtavaksi,
Kasvavana kaatuvaksi--
Min� hoikka huolemahan,
Ja musta murehtimahan.
Mieleni meni pahaksi,
Sy�meni surulliseksi,--
Enk� kuollut kuitenkana,
Tainnut en kalkinen kaota.

Kunpa kurja kuolisinki,

Katkiaisinki katala,
�sken tuosta toissa vuonna,
Kohta kolmanna kes�n�,
Maassa hein�n� helyisin,
Kukkana kukosteleisin--
Paremmat kukalla p�iv�t,
Helev�mm�t hein�sell�,
Kun on kurjalla minulla,
Kovin koitop�iv�isell�.

121. L�y�n armon aaltoloissa.

L�ksin pienn� paimenehen,

Lassa lammasten ajohon,
Istuin maalle marjaiselle,
Nukuin nurmikkokeolle;
Tuli vieras viivik�lt�,
Koiransuoli koivukolta,
Jok' otti minun omani,
Piti piikakunniani.

Menin itkien kotihin,

Itkien ison pihoille;
Iso torui ikkunalta,
Emo aittansa ovelta,
Veikkoni ver�j�n suulta,
Sisko sillan korvaselta--
Ollut ei turvoa tuvassa,
Armoa katosten alla.

Niin jo kohta koito raukka,

N�ill� p�ivill� pahoilla,
L�y�n turvan tuulen alla,
Armon aaltojen seassa--
Menn� mieleni tekevi
Alle aaltojen syvien,
Sisareksi siikasille,
Veikoksi ve'en kaloille.

Ell�s sie emoni sitte

Panko vett� taikinahan,
Laajalta lahen per�lt�,
Ilman karvan katsomatta;
Ves' on t�ynn� tukkiani,
Rannat kaikki kasvojani,
Minun tuiman tukkiani,
Minun haitran hapsiani.

122. Tuli hurtta huovin maalta.

Niin min�i pieni piika,

Kun on muutki suuremmaiset,
Kannoin vartta vartalolla,
Nostatin noripere�;
Tuli hurtta huovin maalta,
Sammakko Savon rajalta,
Miesi kurja Kuopiosta,
Sotaheitto Helsingist�,
Joka joi minun vereni,
Piti piikakunniani,
Vetytti verev�n kasvon,
Huollutti punaisen posken,
Vaivutti ihanan varren,
Notkutti noriper�ni.
Ei tiennyt emoni rukka,
Iso ei se ensink�n�--
Iso piikana pit�vi,
Emo lassa lallittavi,
Mie vaan n�iss� naapottelin.
Kyll� tiesi kurja miesi,
Tunsi hurtta huovilainen,
Alla aian maannehensa,
Nurmet nutturoinnehensa,
Lepik�t lev�nnehens�.

123. Ei tie� emo tyt�rt�.

Ei tie� emoni rukka,

Ei tie� emo tyt�rt�,
Miss' on piika pillattuna,
Emon tuoma turmeltuna:
Tuolla piika pillattihin,
Emon tuoma turmeltihin,
Laitasaaren laitehella,
Lehtovaaran liepehell�.
Kun kerran k�vin j�lest�
Sill� paikalla samalla,
Jopa saariki saneli,
Saaren rannat raukotteli,
Itkiv�t ihanat nurmet
Ahot armahat valitti,
Nuoret hein�t hellitteli,
Kuikutti kukat kanervan,
Tuota piian pillamusta,
Emon tuoman turmellusta.
Eip� noussut nuori hein�,
Kasvanut kanervan kukka,
Ei noussut sin� ik�n�
Sill� tuhmalla sialla,
Kuss' on piika pillattihin,
Emon tuoma turmeltihin.

124. Mieli muien ja minunki.

Miten on mieli nuorten neitten,

Mieli muien miekkosien?--
Niin on mieli nuorten neitten,
Mieli muien miekkosien,
On kun vellova vetonen,
Eli aalto altahassa.
Miten on mieleni minunki,
Mieleni minun poloisen?--
On kun hanki harjun alla,
Vesi kaivossa syv�ss�.

Niin on mieleni poloisen,

Mieleni minun poloisen,
Kun on my�t�v�n hevosen,
Tahi tamman kaupittavan,
Tahi ostetun orihin,
Tahi miehen tappanehen,
Miest� kaksi kaatanehen,
Urosta upottanehen.

125. Alene Jumalan aika.

Hoi isoni, hoi emoni,

Joko nyt kes� tulevi,
Kun mun kenk�ni kuluvi,
Hameheni harvenevi--
Kun tuo peipo puipertavi,
Rastas rannalla panevi?
Tule jo kes�ki kerran,
Talvi siirr�te sivutse,
Kule p�iv�, viere viikko,
Alene Jumalan aika;
Mene aika mielaloissa,
Hoilattele huolissaki.
Kuku jo ilok�keni,
Laula lempilintuseni,
Alemmaksi aikojani,
Lyhemm�ksi p�ivi�ni.
P��st� p�ivi� lyhenn�,
Sek� keskelt� kevenn�,
Katkase kahenki puolen,
P��st� lasta p�iv�n p��h�n,
N�iss� suurissa suruissa,
Apioissa mielaloissa.

126. Viikon vuottelin k�ke�.

Kun oisin paimenna paloinen,

Eli paimenen tyt�rn�,
Niin toisin huhuelisin,
Sek� toisin leilottaisin;
Kuuluisi kulosta ��ni,
Hel�j�nt� heinikosta;
Kukkuisi k�etki puissa,
Pienet linnut laulelisi.
Viikon vuottelin k�ke�,
Kauan katsoin kaunoistani:
Kuulisin k�en kukunnan,
Ehk� sy�meni sulaisi.

Viikon vuotin, kauan katsoin,

Jo tuli kev�tki kerran;
Kuulin mie k�en kukunnan,
Linnun laulavan lehossa,
Vaan ei sy�meni sulanut,
Eik� mennyt raskas mieli.
Kuta kuuntelin enemm�n,
Sit� mieli raskahampi;
Mieleni meni pahaksi,
Sy�n sytt� mustemmaksi.

127. Kolminaiset huolet.

Ei ole huolet yksin�iset,

Eik� huolet kaksinaiset,
Vaan on huolet kolminaiset,
Murehet monenn�k�iset.
Yks' on huoli p��ni p��ll�,
Toinen alla jalkojeni!
Kolmas on kohalla kesken,
Sykert�k sy�nalassa.

Jok' on huoli p��ni p��ll�,

Sen panisin palmikolle,
Nuorasilla kiinitt�isin,
Silkkinauhoilla sitoisin.

Jok' on alla jalkojeni,

Sen k��risin kenkihini,
Keng�npauloilla panisin,
Sukillani suullittaisin.

Vaan jok' on kohalla kesken,

Jos sen vy�ll� vy�tteleisin,
Ei vy�hyt pit�isi'k�n�,
Vy� kaheksi katkiaisi.
Sep� huoli keskim�inen
Se sy�nt� maitelevi,
Viepi vienosen manalle,
I�n nuoren tuonelahan.

Paha panna'ki olisi

Hiekkahan heli� silm�,
Multihin muhia muoto,
Kasvo kaunis kankahasen,
Tuonen toukkien torua,
Manalan matojen sy��.

128. Maassa mieleni matavi.

Niin ne muutamat sanovat,

Moniahat arvelevat:
"Iloissahan tuo el�vi,
Riemuissahan riehkahuvi."--
Min� hoikka huolissani,
Ik�viss�ni ilotsen.

Usein minun utuisen,

Usein utuisen lapsen,
Maassa mieleni matavi,
Alla jalkani asuvi,
Alla penkin piehtaroivi,
Nurkissa nuhaelevi.

Usein minun utuisen,

Usein utuisen lapsen,
Mieli kulkevi kulossa,
Vesakoissa viehkuroivi,
Miel' ei tervoa parempi,
Sy�n ei sytt� valkiampi.

Usein min� utuinen,

Usein utuinen lapsi,
Itket�n ihanat silm�t,
Kastuttelen kaian kasvon,
Vetyt�n verev�n posken,
Hoikan varteni valelen;
Kyl� tiesi kylpenehen,
Veli vett� kantanehen--
Min� kylvin kyyneleill�,
Hautelin haluvesill�.

129. Kannan mustoa muretta.

Hoi velinen veitoseni,

Kaunis kasvinkumppalini,
Kuule'pas, kuin sanelen,
Kielen kurjan kuikuttelen:
Mik� lienehe minulle,
Kuka kurjan kannetulle,
Iskenn� t�m�n ik�v�n,
T�m�n huolen hoivannunna,
T�m�n kaihon kantanunna,
Murehen mukaellunna!

Ei ne muut muretta tunne,

Kanna kaihoista sy�nt�,
Niinkun mie katala kanto
Kannan mustoa muretta,
Sy�nt� syenn��ist�,
Huolta hiilenkarvallista.

Usein minun poloisen,

Usein polon-alaisen,
Suru p��t�ni sukivi,
Huoli p��t� harjoavi,
Kaiho p��t� kampoavi--
Ei ison suka suloinen,
Ei emon haluinen harja,
Veikon kampa kaunokainen;
Ei sui suruista p��t�,
Huolellista harjaele,
Kaihollista kampaele.

130. Toinen ei tunne toisen huolta.

Eip� tie� toinen toista,

Tunne ei toinen toisen huolta;
Eip� tie� yksik�n�,
Arvoa yheks�nk�n�,
T�m�n p��skyn p��nsisusta,
T�m�n allin mielaloa,
Mit� mieless� makaavi,
Aivossa asuelevi.

Kyl� kyllinki sanovi,

Naapuri naputtelevi,
El�v�n minun ilossa,
Riemussa remuelevan--
Ik�v�t minun iloni,
Riemut ratki raskahia.
Usein minun utuisen,
Usein utuisen lapsen,
Itku silm�ni sitovi,
Huoli p��ni harjoavi,
Kaiho p��ni palmikoivi--
Ei ison sininen silkki,
Ei emori k�et k�tyiset,
Veranlisti veikon tuoma.
Usein minun utuisen,
Usein utuisen lapsen,
Mieli tervoa tekevi,
Sy�n sytt� keittelevi;
Itku on iltalaulunani,
Aamuvirten� valitus.
Usein minun utuisen,
Usein utuisen lapsen,
Huoli hurstille tulevi,
Varu vaattehuisilleni,
Mure muille vuotehille.
Uni ei tule usein
Minun hoikan hurstilleni,
Varullisen vaipan alle;
Eip� se uni l�hene
Huolellisen huonehesen,
Kaihollisen kartanohon,
Murehellisen majahan.

131. Kyll� huoli virtt� tuopi.

Kun olin ennen nuorempana,

Kasvavaisena kanana;
Tuli eukko tuonnempata,
Laulaja Lapin perilt�,
Joka virsi� veteli,
Monet laulut laulatteli.

Annoin r�tsin�n akalle,

Hyv�n paian palkastansa,
Siirrytin siniker�set,
Puottelin punaiset langat,
Hyv�n laulun laulannasta,
Paremman pajattamasta,
Virret kielin kertomasta,
Suin sanat sovittamasta.

Kuules eukko, kuin nyt laulan,

Kuules akka, kuin sanelen:
Tuo nyt j�lle r�tsin�ni,
Palahuta paitavaate,
Ty�nn� pois punaiset langat,
Siirryt� siniker�set--
On jo virtt� neuomatta,
Saamatta sanoja kyllin;
Kyll� huoli virtt� tuopi,
Mure virtt� muistuttavi,
Kaiho kantavi sanoja,
Mielalani arveloita.

132. Erotus jauhinkivill�.

Annettihin aikoinani
Juoa juossehen hevosen,
Appoa ajetun ruunan,
Sy�� neien jauhanehen.
Jauhoin mie ison kive�,
Kun lehti� lenn�tellen;
V��nn�n vierasta kive�,
Kun on vuorta vieretellen.

Mit�p� kilkkaset kivonen,

Mit� vuori voivottelet,
Alla ainoan k�teni,
Alla pienen peukaloni--
Jalompaako jauhajata,
Killimp�t� kiskojata?

Et s� kilkkase kivonen,
Etk� vuori voivottele,
Kun t�m� kana katovi,
Pieni lintu liikahtavi--
Kun ma kuolen kuulu piika,
Riutunen tyt�r ritunen.

133. Kivi on suuri, orja pieni.

Mit� sie kivi kitajat,

Mit� vuori v�ikerreh�t,
Minun huonon horjuttaissa,
Vienon vieritelless�ni?

"Sit�p� kivi kitajan,

Sit� vuori v�ikerreh�n:
Kivi on suuri, orja pieni,
Jauhaja v�h�v�kinen."

El� sie kivi kitaja,

El� vuori v�ikerreh�.
Minun vienon vieritt�iss�,
Huonon horjutellessani;
Kuitenki kivi sinulle
Vara uusi vahvenevi.
Kohta kuolen kurja lapsi,
Katoan tyt�r katala,
Saat sa jauhajan jalomman,
Verev�mm�n vierett�j�n.
134. Ell�s vuori voivotelko.

Jauhaos sin� kivonen,

Hyv� paasi pauhaellos,
Somerinen souatellos.
Minun jauhinvuorollani,
Ilman sormen soutamatta,
K�en puuta k��nt�m�tt�,
K�sivarren v��nt�m�tt�,
Peukalon pitelem�tt�!

Mit� kilkkoat kivonen,

Mit� vuori voivottelet,
Minun riskin rinnan alla,
Alla kaunihin k�teni?--
Sit�k� kilkkoat kivonen,
Sit� vuori voivottelet,
Vienoista vet�j�t�si,
Jalotonta jauhajata?

Ell�s kilkkao kivonen,

Ell�s vuori voivotelko;
Ei tuoa kivelle t�lle,
Ei tuoa Turustakana,
Saaha ei Saksasta tyt�rt�,
Ve'et� Ven�ehelt�,
Oteta omalta maalta,
Tielt� kirkko kihlaella,
Jalompata jauhajata,
Killimp�t� kiskojata.

135. Mit� kaikatat kivonen.

Mit� kaikatat kivonen,

Laklatat kiven lapatta--
Sit�k� kaikatat kivonen,
Laklatat kiven lapatta,
Ettei naia neitojamme,
Korjaella kukkiamme;
Ettei naitu naintavuonna,
Kihlattu kilokes�n�?

El� kaikata kivonen,

Laklata kiven lapatta;
Viel� n�ille neitosille,
N�ille kaunoille kanoille,
Kihlat kiljuen tulevat,
Rahat suuret raskutellen,
Tengat tiell� teuotellen,
Isot �yrit �y�tellen.
El� kaikata kivonen,
Laklata kiven lapatta;
Viel� n�ille neitosille,
N�ille kaunoille kanoille,
Reki rensuen ajavi,
Kirjakorja kii�tt�vi,
Juoksevi ori punainen,
Liinaharja liuottavi.

136. Jauhan, jauhan jauhon hienon.

Jauhan, jauhan jauhon hienon,

Leivon, leivon sangin hienon,
Sangin lasken lautaselle,
Panen paikan katteheksi,
Vien sangin venoseheni,
Ja ty�nn�n venon vesille.

L�hen sitte soutamahan,

Souan tuonne saarimaalle,
Katson saaren sulhosia,
Punaposki-poikasia;
Katson, kell' on pestyt kasvot,
Silmin, kell' on siev�t varret,
Kell' on silm�ns� siniset,
Kell� kulta kulmaluilla.
Kutsun sulhot sy�nn�kselle,
Sinisilm�t sy�nn�kselle,
Kuussannalle kultakulmat,
Pestyt litsat piirasille.

137. Neien mieli mieholahan.

Suu vet�� suen ritahan,

Kieli k�rp�n lautasehen,
Mieli neien mieholahan,
Tapa toisehen talohon.

Jauha, jauha neiti nuori,

Jauha mieli nuoren neien,--
Jauha k�si, jauha jalka,
Jauha kinnas, jauha sukka,
Jauha jauhaja kivonen,
Jauha neitt� mieholahan;
Mieli miehelle tekevi,
Kytevi kyl�n pojille.
Vesille venehen mieli,
Mieli laivan lainehille;
Neien mieli mieholahan,
Tapa toisehen talohon.
Niinp' on neiti luotunaki,
Tyt�r tuuviteltunaki:
Taattolasta mieholahan,
Mieholasta tuonelahan.

138. Arvan asettaja.

Neito arpoa asetti,

Laaitteli lastusia:
"Sano totta luojan merkki,
Juttele Jumalan arpa!--
Saattele sanomat mulle,
Varmat liitot liikahuta,
Minne neito naitanehe,
Orpana otettanehe,
Marja maaniteltanehe,
Vesilintu viet�nehe;
Naiahanko naapurihin,
Saaha'an salitupihin,
Leiv�n paksun paistajaksi,
Vehn�leiv�n leipojaksi.

Sano arpa syyt� my�ten,

El� neien mielt� my�ten!
Jos arpa valehtelevi,
Arpa ly��h�n tulehen."

Arpa se ajattelevi:
"Kun sanoisin syyt� my�ten,
Neiti huolelle tulisi,
Paloinen pahoille mielin."--
Ei sanonut syyt� my�ten,
Sanoi neien mielt� my�ten,
Eik� tungettu tulehen,
Palamahan paiskattuna.

139. N�kij� valehtelevi.

En min� sin� ik�n�,

Kuuna kullan polvenani,
N�kij�lle k�tt� n�yt�;
N�kij� valehtelevi,
Saavani minun Savohon,
Joroisihin joutuvani,
Hurstille humalahurjan,
Viinavillin vuotehelle.

Itse saakohot sanojat,

K�yk�h�t k�en n�kij�t,
Hurstille humalahurjan,
Viinavillin vuotehelle;
Itse saakohot Savohon,
Joroisihin joutukohot,
En min� piloinen piika,
Eik� muut emoni lapset!--
On miest� omalla maalla
Minun kurjan korjaajaksi,
Miest� monta kirkkom��ll�,
Saapasjalkoa jaloa.
Kun ei tuota tulle'kana,
Olen ilmanki ik�ni;
Paneme pajuille maata,
Lehtohon lepe�m�h�n.
Parempi pajuilla maata,
Leppe�mpi lehtosessa;
Kun on hurjan hurstiloilla,
Viinavillin vuotehella;
Hullu l�isi hurstillaki,
Lakanoilla juomalalli,
Sormet soisi suuta vasten,
K�et korvalle kohoisi.

140. Ei minusta mini�ksi.

Niin neito ison kotona,

Kun kuningas linnassansa,
Vaan on miekkoa vajoa;
Niin mini� miehel�ss�,
Kun vanki Wen�ehell�,
Vaan on vahtia vajoa.
Eik� vaan minusta liene
Mini�ksi viet�ve�,
Orjaksi otettavoa;

Ei taia minusta tulla

Iki orjoa is�nn�n,
Aika orjoa anopin,
Iki naurua naoille,
Iki kytkytt� ky'yille,
K�lyksille k�skyl�ist�,
Veikoille vesihevoista.

141. En muistaisi mukiin menn�.

Ei minusta liene'k�n�,
Olle'kana, liene'k�n�,
Mini�ksi miehel�h�n,
Orjaksi anoppelahan,--
Vihainen min� mini�,
Ankara anopin orja.
Ei neiti minun n�k�inen
Osaisi orjana ele�,
Muistais' ei mukihin menn�,
Olla aina alla kynsin.
Toinen kun sanan sanoisi,
Min� kaksi vastoaisin;
Kun tulisi tukkahani,
Hairahtaisi hapsihini,
Tukastani tuivertaisin,
Hapsistani haivertaisin.

142. Neitivalta ja mini�valta.

Valkia kes�inen p�iv�,

Neitivalta valkiampi;
Vilu rauta pakkasessa,
Vilumpi mini�valta.
Niin on neiti taattolassa,
Kun marja hyv�ll� maalla;
Niin mini� miehel�ss�;
Kun koira pahassa s��ss�:
Teki ty�t� ty�n ajalla,
V��nti hartion v�ell�,
Hipi� hien veess�,
Otsa vaahen valkiassa;
Kun tulevi toinen tunti,
Niin tulehen tuomitahan,
Ajetahan ahiohon,
Sen k�tehen k�sket�h�n.
Pite� h�nen pit�isi,
Pite� piloisen piian,
Lohen mieli, kiiskin kieli,
Lammin ahvenen ajatus,
Suu s�ren, salakan vatsa,
Meritetren tieto saaha.

143. Hyv�oloinen neiti.

Hyv� t�ss' on olla neien,

Kaunis kasvoa kanasen;
T�ss' on pitk�t pirtin penkit,
Sek� laajat saunan lauat,
Is�nn�t isoni v��rtit,
Em�nn�t emoni v��rtit,
Pojat t�ss' on veikon v��rtit,
Tytt�ret sisaren v��rtit.
Hyv� t�ss' on olla neien,
Kaunis kasvoa kanasen;

Ei oo kiirett� kivelle,
Eik� huolta huhmarelle--

Kiire kihlakintahille,
Huoli huiville hyville.
Vesi t�ss� vehn�t jauhoi,
Koski kuohutti rukehet,
Aalto astiat pesevi,
Meren vaahti valkasevi.
Hyv� t�ss' on olla neien,
Kaunis kasvoa kanasen:
Nurmet alla, pellot p��ll�,--
Keskell� kyl� v�lill�;
Kyl�n alta kylm� juoksi,
Maan alta vesi makia--
Sopii tuossa sorsan uia,
Vesilinnun vieretell�.

144. Erilaisia k�skyj�.

Iso antoi vierrinhangon,

K�ski k�ym�h�n palolle;
En l�he min� palolle--
Silm�t saastuisi savusta.

Emo antoi sukkulaisen,

K�ski kangasta kutoa;
Kuo en kangasta, emoni--
Varsi vaipuisi pahaksi.

Veikko antoi paperipankon,

Ja k�ski kirjottamahan;
Enm� taia kirjotella--
Mustuis kaunoset k�teni.

Sisko antoi silkkineulan,

K�ski ompeluksillehen;
Enm� l�he ompeluille--
Sormet kultaiset kuluisi.

Sulho antoi sulkkutyynyn,

Ja k�ski makoamahan;
Menen m� makoamahan,
Liit�me lepe�m�h�n--
Hyv� on maata marjan kanssa,
Kera lempeni lev�t�.

145. Kaksi kaunista yhess�.

Astuin, astuin aian viert�,

Kuunnellen kujan pere�;
N�in sulassa suuren sorsan,
Joen suussa jouhisorsan.

L�ksin luoksi suuren sorsan,

Menin luoksi marjalinnun;
L�ksin haapanan haluhun,
Jouhilinnun joutelohon--
Suot oli kaikki soslehessa,
Iljeness� ilman rannat.
Sotkin suota soslehista,
J��t� j�rvenrannallista,
Iljenell� itkusilmin,
Soslehessa surkusilmin,
Riettasilmin riittehess�,
J�l�silmin j��t� my�ten.

Tulin luoksi jouhilinnun,

P��sin luoksi marjalinnun,
Jouhisorsan joutelohon,
Haapanan halaeluhun.
Kaks' oli kaunista yhess�,
Kalevaista kasvokkaha,
Soriaista suuksekkaha,
Kahen p�iv�t p��ksekk�h�,
Otavaiset otsakkaha.
Kuu se kullalle kumotti,
Hopialle p�iv� hohti;
Puut kaikki punalle paistoi,
Salot siintiv�t sinelle:
Mets� meelle haiskahteli,
Ahovieret viertehelle,
Mei�n kahen kauneutta,
Kahen sorsan suoseutta,
Aholinnun armautta,
Makeutta marjalinnun.

146. L�ksin meren kylvent�h�n.

L�ksin meren kylvent�h�n,

L�ysin meren kylvetyksi;
Menin toiselle merelle,
L�ysin senki kylvetyksi;
Menin kohta kolmannelle,
Siin' oli rannalla tupanen.

Katsoin tuonne tuvan taaksi,

Kolm' oli neitt� kylpem�ss�;
Meninp� min�i tuonne,
Panin paitani pajulle,
Haavan oksalle hamoni,
Sukkani sulalle maalle,
Keng�t kuivalle kivelle,
Hiekalle helistimeni,
Somerelle sormukseni,
Ristini risun nen�h�n.

Tuli koira kongotellen,

Vesirakki vengotellen;
Otti paitani pajuilta,
Haavan oksalta hamoni,
Sukkani sulalta maalta,
Keng�t kuivalta kivelt�,
Hiekalta helistimeni,
Somerelta sormukseni,
Ristini risun nen�st�.
Min� itkien kotihin,
Kaikatellen kartanohon;
Iso istui ikkunassa,
Emo aitan rappusilla:
"Mit� itket piikaseni,
Nuorra saamani valitat?"

"Ota aittani avaimet,

Mene aittahan m�elle,
Pane paita palttinainen,
Liit� liinan aivinainen,
Hame verkainen vet�se,
Sio p��lle silkkivy�hyt,
Kaulahan heli�t helmet,
Kullan sormus sormehesi.
Tulet entist� ehompi,
Paljo muinaista parempi."

147. Tee minua tikkariksi.

Menin pienn� paimenehen,

Lassa lammasten ajohon;
Yhtyi yrk� vastahani,
Kysytteli, lausutteli
"Joko tie�t tikkaella,
Joko ommella osoat?"

"Jos en tie� tikkaella,

Tahi en ommella osoa;
Tikatkohot tiet�v�mm�t,
Osavammat ommelkohot,
Kell� lie tila tikata,
Osa ommella parempi."

Kun tulin illalla kotihin

Emoni kyselem�h�n:
"Mit' on silm�si vetiset,
Kasvot kalvakan n�k�iset,
K�vik� hukka karjassasi,
Mets�n liehu lehmiss�si,
Vai viikon vilussa viivyit,
Kauan ilman iltaisetta?"

"Hukka ei k�ynyt karjassani,

Mets�n liehu lehmiss�ni,
En viikon vilussa ollut,
Ilman iltaruo'ittani,
Viikon soitin sarveani,
Kauan karjan torveani."

"Oi emoni ainoseni,

Minun kaunis kantajani!
Tee minua tikkariksi,
Ompelijaksi opeta,
El� pane paimeneksi,
El� karjan kaitsijaksi.
Pah' on olla paimenessa,
K�y� karjan kaitsijana;
Ompelijana parempi,
Kutojana kuulusampi."

148. Ostettavia.

Nevan neito vett� kantoi,

L�pi linnan; l�htehest�;
Notkui korvot, notkui koivut,
Neion nuoren olkap�ill�.

Kelle neito vett� kantoi?

Isollensa silmivett�:
"Pese iso silmi�si,
Tahi karsi korviasi!
Mene iso ilvesmaalle;
Osta sielt� ostamia,
Itsellesi ilveshattu!

Mene siit� Puolan maalle;

Osta sielt� ostamia,
Pojallesi puolahattu!

Mene siit� Saksan maalle;

Osta sielt� ostamia,
Em�nn�lle Saksan turkki!

Mene siit� verkamaalle;

Osta sielt� ostamia,
Tytt�relle tyynyverka.--
Tyt�r miehelle menevi,
Punaposkelle pojalle,
Sorialle sulhaselle;
Poika pellot pehmitt�vi,
Aitavieret astuvoipi."

149. Kauro ei tule tupahan.

Olin orja pienen Outin,

Palvelin kyl�n parasta;
Istahime ikkunahan,
Lasin alle laittelime,
Katsoin p��h�n kangasniemen,
Sek� suuhun sulkkusalmen
"Oi on Outi sikkoseni!
Ken se tuo tulevi tuolta?--
On kun oisi ennen tuttu,
N�kyvi kun ennen n�hty."
Tulipa ennen tuttuseni,
Tuli kaunis Kauron poika,
Helytruoska helk�hteli,
Kariruoska kalkahteli.

"Oi on Outi sikkoseni!

Mie l�hen talosta t�st�,
Heikko hein�n kannantahan
Sarajalta Rannan Kauron,
Leino leiv�n nostantahan
Karsinasta Rannan Kauron."

Se katala Kauro rukka,

Sep� raukka Rannan poika,
Ei tupahan tullutkana,
Ajoi kylitse kylihin.
Heitti hein�n kantajansa,
Paksun leiv�n paistajnsa,
Kierr�hti kisav�kehen,
Ruotsin raukoille rajoille,
Joss' on viina vessel�in�,
Tupakka on tovolnoina,
Utu ilman upottavi,
Savu ilman saastuttavi.

150. Koivun ja tuomen oksa.

Olin oksa lehtipuussa,

Koivun kasvatti katalan,
Aholla alastomalla,
Maalla mansikattomalla.

Toinen kasvoi kaunis tuomi,

Puuhut ylpi� yleni,
Nurmella mesinukalla,
Maalla maksankarvaisella.

Olovilla oksillansa,
Leveill� lehvill�ns�,
Peitti p�iv�n paistamasta,
K�tki kuun kumottamasta.

Noita kaikki katselivat,

Ihmiset ihaelivat,
Kukkia korian tuomen,
Puun sorian kasvakkeita.

Ei ken katsoisi minua,

Huolta huonosta pit�isi,
Koivun tyhj�st� tyt�st�,
Puun katalan kantamasta.

Kasvoin viel�ki v�h�sen,

Tyhj�n onneni ohessa;
Tuli toukka, tuomen kaivoi,
Kukat kaunoset kaotti.

Siin� tuomi tuskan tunsi,

Huolen haikian havatsi;
Min� j�ini seisomahan
V�h�n onneni varalle.

151. Ei sovi rengin rekehen.

Noin sanoi minun emoni,

Saneli saoinki kerroin,
Tuhansinki tuikkaeli:
"Ell�s vainon tytt�reni
Rengin reilihin ruvetko,
Kauppoihin kasakkamiehen--
L�kk� renkien rekehen,
Kasakkojen kainalohon;
Renki l�isi reilist�ns�,
Kaupoistaan kasakka l�isi."

Vaan el� toru minua,

El� toista tytt��si;
Ei meit� sin� ik�n�,
Kuuna kullan valkiana,
N�h� renkien re'ess�,
Kasakkojen kainalossa.
Rengill' ei ole reki�,
Eik� orjalla oritta;
Rek' on rengill� matala,
Kasakalla kaiat laiat--
Matala monen ajoa,
Kaita kahen istuskella.

152. Jo min� menen jonaki.

El�p� emoni rukka,

El� sie toru minua;
Toru toista tuomoasi,
Varo vaivan n�hty�si,
Jonk' oot tuonut tuhmemmasti,
Kaihemmasti kasvatellut!
Jo min� menen jonaki,
Jo jonaki, jo kunaki,
Renkipoikien remussa,
Kasakkojen kainalossa.

153. Toisin mieleni omani.

Noin emo tyt�rt� neuoi,

Sek� neuoi ja varotti:
Pyh�illat istumahan,
Kirjat kaiket katsomahan,
Lukemahan muut lukuset,
Sek� suuret siunaukset.
Niin emo minua neuoi,
Vanhin lastansa varotti;
Toisin mieleni omani,
Toisin k�ski ja kehotti.
K�ski k�ym�h�n kyliss�,
Joka juhla juoksemahan,
Joka ilta ilotsemahan,
P�iv�nlaskut laulamahan,
Kyl�n tytt�jen keralla,
Kanssa naisten naapurini.--
Eip� tainnut tanssi nosta,
Ilo ilmahan ylet�,
Minun yksin ollessani,
Illat istuellessani.

154. Mill� maksan maammon maion.

Mill� maksan maammon maion,

Mill� kostan �itin koulun,
Mill� vaivat vanhempani?

Osalliset, onnelliset,
Veralla verens� maksoi,
Sametilla saunatiens�;
Ei oo mei�n veljeksiss�,
Ei mei�n sisaruksissa,
Maammon maion maksajoa,
Emon koulun kostajoa.

Maksankon marjoilla kes�ll�,

Kostan koivun j�lt�sill�;
Ei marjat mit�n� maksa,
Maammon maitojen eholla;
Ei ne kosta koivun j�llet,
Kosta ei koulua emoni.

Ammunko joutsenen joelta,

Virralta viherv�n linnun;
Ei se viel� sitte'k�n�,
Maksa ei maitoa emoni,
Kosta ei �itin koululoita,
Ei vaivoja vanhempani.

Maksa Kiesus maammon maiot,

Kosta luoja �itin koulut,
Maksa vaivat vanhempani,
Huolet kaikki kantajani!
II. Naisten lauluja.

a) Mini�n�.

155. Se raukka mini� raukka.

Soisi soutaja venonsa

Soutamatta juoksevaksi,
Soisi jauhaja kivosen
Jauhamatta py�riv�ksi
Soisi viel� nuori neiti,
Miehel�h�n menty�ns�,
Olevans' ison ko'issa,
Armahan emonsa luona.

Niin neiti ison ko'issa,

Kun kuningas linnassansa;
Niin mini� miehel�ss�,
Kun vanki Wen�ehell�.
Jo m� tunnen orjan mielet,
Ja tunnen mini�n mielet;
Ei oo raukka orja raukka,
Vaan raukka mini� raukka--
Vuos' on olla orjan m��r�,
Kaiken polvensa mini�n.

156. Kun elin emoni luona.

Kun elin emoni luona,

Ison kaunon kartanossa,
K�ynyt en varaten vaille,
Silm�n kaiten kattilalle,
Enk� kierten kellarihin,
Piilten piim�huonehesen,
En kaarten kananmunille,
Pelotellen piirasille.
Nousin voille vuotehelta,
Pett�j�isille pehuista,
Maioille makoamasta,
Venym�st� vehn�isille;
Kun en voinut voita sy��,
Sipasin sianlihoa.

Tulin toisehen talohon,

Yli kynnyksen kyl�h�n;
K�yn nyt varaten vaista,
Silm�n kaiten kattilasta
Kierten kellarituvasta,
Piilten piim�huonehesta,
Kaarrellen kananmunista,
Pelotellen piirasista.
Istun tyhj�n tuolin p��ll�,
Katson tyhj�n p�y�n p��lle,
Nyrkki voina, vehn�isin�,
Kakarat kananmunina,
Seiv�s pitk� piirasina,
Pett�j�isin� pet�j�.

157. Olin kukkana kotona.

Olin kukkana kotona,

Ilona ison pihoilla;
Iso kutsui kuuvaloksi,
Emo p�iv�n nousemaksi,
Sisareni siikasiksi,
Veikkoni vesikaloiksi.
Menin toisehen talohon,
Poikki pellon naapurihin;
Appi kutsui ahkioksi,
Anoppi vesihavuiksi,
Kyty kynnysportahaksi,
Nato naiseksi pahaksi.
�sken mie hyv� olisin,
�sken kerta kelpoaisin
Utuna ulos menisin,
Savuna pihalle saisin,
Lohtosena lenteleisin,
Kipunoina kii�tt�isin.
En ole lintu lent�j�ksi,
Enk� lehti liehujaksi,
En kipuna kiit�j�ksi,
Savu saajaksi pihalle.

158. Ahot t�ynn� armotuutta.

Sanottihin t��ll' olevan,

Neitt� t�nne naitaissa,
Kuusi kuusista tupoa,
Kaksin kerroin kammaria,
Ahovieret aittamaina,
Kujavieret kukkamaina,
Ojavieret ohramaina,
Kangasvieret kauramaina;
Purnu puitua eloa,
Toinen purnu puimatonta;
Sata saatuja rahoja,
Sata toinen saamatonta.

Sai tuo neiti tulleheksi,

K�lk� k�tt� ly�neheksi;
Tupa on puussa tuutivassa,
Kammarit katajikossa,
Ahot t�ynn� armotuutta,
Lehot t�ynn� lemmetyytt�,
Mets�t mieli� pahoja,
Kujat kurjan huoliani;--
Purnu on puitua vihoa,
Toinen purnu puimatonta;
Sata saatuja sanoja,
Sata toinen saamatonta.

159. Ei ole aittahan asiita.

Sanottihin t��ll' olevan,

T�t� neitt� tahtoessa,
Morsianta maanittaissa
Houkutellessa tyt�rt�,
Kuusi kullaista tupoa,
Viisi viinikellaria;
Kellarit teloja t�ynn�,
Telat t�ynn� tynnyri�,
Joka tynnyri olutta,
T�ynn� otraista olutta.

Sai tuo neiti tulleheksi,

K�lk� k�tt� ly�neheksi;
Ei ole aittahan asiita,
Eik� tiet� riihen luoksi--
Aitt' on autiom�ell�,
Riihi suolla sammalilla,
Kellarit kivipurolla,
Juomiset joka ojalla;
Leip� m�ell� m�nnik�ss�,
Kakkara katajikolla,
Vellijauhot vehkasuolla,
Pet�j�ss� pellonsiemen.

160. Yks' on Kyytt� kylkyess�.

Sanottihin t��ll' olevan,

Mei�n neitt� maanittaissa,
T�t� pyyt� pyyett�iss�,
Kiurua kosittaessa,
Sata sarven kantajata,
Tuhat tuojoa utaren.

Sai tuo neiti tulleheksi,

K�lk� k�tt� ly�neheksi;
Yks' on Kyytt� kytkyess�,
Karavarsi kahlehessa,
Jok' on nuorin nostettava,
Tervak�ysin temmottava--
Lehm� l��v�ss� lamana,
Sairahana sarvinauta,
K��tty sarvet sammalihin,
H�nt� pitkin lattiata.

Kun vajahan katsahime,

Vajassa vasikan raato;
Katsoin lammaskarsinahan,
Linki lammas karsinassa;
Loin silm�t hevosten p��lle,
Soimella hepo sokia.

Kun tulin tupahan tuolta,

Silm�t uunille utautui;
Ukko on vanha uunin p��ll�,
Jolt' on sirkka silm�n sy�nyt,
K�rp�set k�en kalunna,
Hiiret hiuksia nykinn�;
Se on miehist� parahin,
Uhkein uros talossa.

161. Heit�n hempi�t tapani.

Elettihin ennen meill�,

Asuttihin aikoinansa,
Kasvaessani kanerva,
Noustessani nuori hein�;
Iso kutsui kukkasiksi,
Maammo marjoiksi hyviksi,
Veikko vehn�ksi saneli,
Siskoni siniker�ksi.
Tulin toisehen talohon,
Toisehen em�n alahan;
Appi haukkui halkosiksi,
Anoppi haoiksi haukkui,
Kyty kylmiksi kiviksi,
Nato naisien pahaksi,
K�ly kyl�n k�rrykseksi,
Oma ukko unteloksi.

T�m�n kumman kuullessani,

Haikian havatessani,
Usein min� utuinen,
Usein utuinen lapsi,
Heit�n hempi�t tupani,
Karsin kauas kankahalle;
Vierin soita, vierin maita,
Vierin ventoja vesi�,
Vaikka vierisin vetehen,
Kaatuisin kalajokehen,
Veikon verkolla vete�,
Taaton tarponuotallansa.

162. Ei itkem�t�nt� aikaa.

Osasi minun emoni,
Osasi omenan teh�,
Taisi taimen kasvatella--
Ei osannut istutella.
Istutti ihanan taimen
Ilki�ille istumille;
Pani paikoille pahoille,
Koivun juurille koville,
I�ksens� itkem�h�n,
Kuuksensa kujertamahan,
Joka viikko vierem�h�n,
Muut ajat murehtimahan.

Ei ole ilta, kun en itke,

Eik� y�, kun en valita,
Se ei viikko, kun en viere,
Se ei kuu, kun en kujerra.
Illat itken ikkunoissa,
Aamut aitan portahilla,
Puolet p�iv�t porstuissa,
Keskip�iv�t kellarissa,
Viikkauet ver�j�n suilla,
Kuukauet kujan perill�.
Mit' en itke� ilenne,
Kut' en voine voivotella,
Itke� inehmisiss�;
Itken saunassa saloa,
Yliset kulasvesille,
Saunanlauat lainehille.

163. My�tihin m� miehel�h�n.

Niin' min� kotona kasvoin,

Kun putki palolla kasvoi,
Eik� suotu survomahan,
Ei tahottu tappamahan.
Orjat survoi, orjat jauhoi,
Rengit riskit riihen tappoi;
Min� luhissa makasin,
Luhissa lukon takana,
Alla viien villavaipan,
P��ll� kuuen korvatyynyn.
Menin aittahan m�elle,
S�rin siell� vehn�leiv�t,
Sivalsin sianlihoja,
Viileskelin voimuruja.

Naitihin min� talolle,

My�tihin m� miehel�h�n;
Sain min� kovan anopin,
Alkoi kohta koiskaella:
"Kun tahot talossa olla,
Asua anopin luona,
Pane turkan my�h�n maata,
Nouse vaivaisen varahin,
Illoin portit sulkemahan,
Aamusin avajamahan;
K��nn� saavit syrjillens�,
Kumo kiulut korvillensa;
Lenn�ttele lehm�n hein�t,
Hein�t lehm�n kantanehen,
Katkase karitsan korsi,
Anna vaivaisen vasikan!"

Y�n talossa oltuani,

Yhen y�n lev�tty�ni,
Aamulla ani varahin,
Se paha anoppimuori
Pani karpion k�elle,
Riihipannin riuskahutti--
Pani minua jauhamahan,
Sai minua survomahan,
Vaati vett� kantamahan,
Tahtoi riiht� tappamahan;
Tuli itse katsomahan,
Pitk� pihlaja pivossa,
Halko haapa kainalossa.
Kirosi kovin kahesti,
Kukutteli kolmannesta:
"Miss' olet piru pietty,
Kussa kalso kasvatettu?
Piiloss' on paha pietty,
Kannon alla kasvatettu."
L�i sitte h�rist�m�tt�,
Pieksi pihlajakepill�,
Hakkasi kotahalolla.

164. Sain kerran kes�ss� maata.

Kun oisi y� kes�npituinen,

P�iv� petkelen pituinen,
Saisin maata marjan kanssa,
Kera lempeni lev�t�!
Vaan ei tuota kaikki toivo,
Ei anoppi ensitik�n�;
Tuota toivoi suuri appi,
Tuota ankara anoppi,
Kun oisi p�iv� p��t� vailla,
Y�t' ei kertana kes�ss�.

Niin min� mini� raukka

Sain kerran kes�ss� maata,
Senki saunassa saloa
Piilten pikku pirttisess�.
Viel' en ollut unta saanut
Sen kovemmin silmilleni,
Kun jo kuulin kumman kulkun,
Anopin yl�sajannan;
Kun torui tuhmista tulista,
Vaivaisista valkioista,
Piti kuusta kummat saarnat,
Otavasta ouot huolet,
Kummemmat kukon sanoista,
Linnun laajan laulannasta.

Kyll� kuulin mieki kurja

Sen pahan kukon parunnan,
Vaan en voiuut viel� nosta,
Enk� haikennut havata;
Uni petti, vuoe voitti,
Petti pehmyt p��nalainen,
Nuori sulhonen nukutti,
K�sivarsin vaivutteli.

165. Kauan maata annettu.

En min� isoa kiit�,

En kovin emoakana--
Lassa laiskaksi opetti,
Pienn� penkin istujaksi,
Nuorena makoajaksi;
Ly�nyt ei virkuksi vitsalla,
Nopiaksi nuoran p��ll�,
Rapsiaksi raipan p��ll�.
Sitte tunki turnukselle,
Ty�nti miehelle tylylle,
Pani paikkakukkarolle,
Rajakeng�lle rakenti.

Vieras vaimo, viekas vaimo,

Vaimo viekas ja vihainen,
Antoi viikon maatakseni,
Kauan kaihotellakseni,
Sai tuosta sanoaksensa,
Kohta koiskaellaksensa:
"Viikon makasit viraton,
Kauan laiska kaikottelit,
Viikon istuit vy� k�ess�,
Kauan kalsut kainalossa;
Saapi nyt sopet makuuta,
Saapi unta uunin korvat,
Saunan lauat lappiata,
Penkki paksua pere�."

166. Toinen toistansa parempi.

Ankara anoppi mulla,

Appi viel� ankarampi,
Sulhonen sit�i parempi:
Kylin s�i, selin makasi,
Poies potki vierest�ns�,
Ajoi alta peittehens�,
Ulos s�ngyst� uhitti;
Antoi kyllin kyyn�sp��t�,
Viljalta vihaista k�tt�,
Paljo paksuja pajuja,
Mursunluista ruoskan vartta.

167. Pit�minen p��tynytt�.

Pite� minun pit�vi,

Pite� piloisen piian,
Mi on p��tynyt minulle,
Ku on k�ynynn� k�tehen;
Pit�minen p��tynytt�,
Saatua syleleminen.
Enk� appia surisi,
En kovin anoppiani,
Vaikk' ois karhu kartanolla,
Elikk� susi supussa;
Aina aikahan tulisin,
Aikahan tuletteleisin,
Kun oisi miesi mielehinen
Sulhoni sulosanainen--
Kun sulho hyvin pit�isi,
Aina illoilla kysyisi:
"Miss� vierit minun vereni,
Hyllysit hyv� lihani,
J�seneni j�rk�htelit?"
Tahi kun aamuilla sanoisi:
"Minne liikut lintuseni,
Siirryt sinisorsaseni,
Matelehat marjaseni,
Vaapukkaiseni vaellat?"

168. Ei tunne teh� tuvaista.

Voi armas anoppiseni,

Kun tuuvit pojan mokoman,
Vaalit vaivaisen urohon!
Tuntevi tupakan purra,
Viinan juoa vingotella,
Piipun suussansa pite�,
Ei tunne teh� tuvaista,
S��li� ei sammalhuonehutta;
Tupa on kuuella tuella,
Seitsem�ll� seip�h�ll�,
Kaheksalla kankimella,
P�y�ll� p�k�ttileip�,
Olkitamppu taikinassa.

169. Survo nyt itse suuri muori.

Niin min� mini� raukka,
Kun muutki mini� raukat,
Olin pyyhyt pyytt�ess�,
Kana kaupateltaessa,
Neito nuori naitaessa,
Kulta kuihuteltaessa,
Mesimarja maanittaissa,
Omena otettaessa--
Portto pois ajettaessa,
Luisku luovuteltaessa.

Tuolla toivoin kunniata,

Tulen tuomalla tupahan,
P��n p�retten poimennalla,
Pieksin otsani ovehen,
P��ni pihtipuolisehen;
Ovensuuss' on ouot silm�t,
Kierot keskilattialla,
Per�ss� perivihaiset,--
Tuli suusta tuikahuvi,
Ilki�n is�nn�n suusta,
Kek�lehet kielen alta,
Alta kielen armottoman.

Suotta survoin suuret jauhot,

Kiusan karkiat karistin,
Sy�� ankaran anopin,
Tulikulkun kuiskaella,
P��ss� pitk�n pintap�y�n,
Kultalaiasta kupista;
Itse mie mini� raukka
Sy�n tahasta taikinoa,
Apan jauhoja kivelt�,
Liesipankko p�yt�n�ni
Kapusta lusikkanani,
Kattila kupin siassa.

Survo nyt itse suuri muori,

Ja jauha jalo em�nt�,
Kun sa pojan pois porotit,
Hylk�sit hyv�n mini�n!

Usein utuinen minj�,

Armahan anopin koissa,
Kantoi suolta sammalia,
Noita leipoi leiv�ksens�;
Vesikappanen k�ess�,
Tuota ryyppi ryypyiksens�.

Usein utuinen minj�,

Armahan anopin koissa,
Joi pytyst� pyll�tteli,
�mp�rist� �ll�tteli,
Suolakopsahan koputti,
Katsoi kaalin t�htehille.
Usein utuinen minj�,
Armahan anopin koissa,
Kes�t kontuja ker�si,
Talvet v��nti taikon vartta,
Niinkuin muinenki kasakka,
Eli parka palkkalainen.

Sini s�i kaloja kalki,

Sini koito kuorehia,
Kuni notkui nuottapuissa,
Keikkui keskell� venett�;
Ei saanut sit� kaloa
Anoppinsa antamasta,
Joka p�iv�ksi p�tisi,
Kerraksensa kelpoaisi.

170. Mini�n syntym�koti.

Kasvoin mie ison koissa,

Veikon kaunon kartanossa,
Iso ei kielt�nyt oritta,
Veikko kirjakorjoansa;
Ori vieri v�kk�r�n�,
Korja mustina kerin�.

Naitihin min� talohon,

Yli kynnyksen kyl�h�n.
Viikon viivyin, kauan kasvoin,
Vuotin kutsua ko'ista;
Katsoin p��ni kallellehen,
Suuret silm�t soikiaksi,
Juoksevan ison orosen.
Kolajavan veikon korjan--
Ei juossut ison oronen,
Ei kolannut veikon korja.

L�ksin kurja kutsumatta,

Tyt�r outo oppimatta,
Apelta anoin hevosta,
Anopelta tuomisia,
Kysyin korjoa ky'ylt�,
Omaltani ohjaksia;
Appi aisalla tavotti,
Anoppeni aiaksella,
Kyty kynt�rahkehella,
Oma ohjaksen perill�.

Enm� tuotana totellut,

Panin reiteni re'eksi,
Varpahani valjahiksi,
Kannat kaploiksi asetin,
Selk�ni sep�pajuksi,
Olkap��n ohjaksiksi;
Vierin veikon pellon p��h�n,
Veikon koirat haukkumahan:
"Ei t��ll� sinun kotisi,
T��ll' ei synnynt�siasi."

Enm� tuotana totellut,

Vierin veikkoni pihaan,
Veikon lapset vastahani:
"Mit� toit t�ti tuomisia?"

"Toin ma t�nne tuomisia,

Paljo pantuja ev�it�:
Apen aisan taittumia,
Anoppeni aiaksia,
Ky'yn kynt�rahkehia,
Oman ohjaksen peri�."

Tuosta tungime tupahan,

Kaivome katoksen alle,
Veikon nainen naljasilm�
Ei tule likist�m�h�n,
K�y ei k�tt� antamahan;
Veikkoni toki tulevi,
Tunsi veikko siskoksensa,
K�vi k�tt� antamahan.

Virkkoi veikko naisellensa,

Kuikutteli kullallensa:
"Laitakkas siskolle juoa,
Tuo olutta siskolleni!"
Veikon nainen naljasilm�
Vastoavi veikolleni:
"Hiiva on alla, vaahti p��ll�,
Hiivan alla hiilil�it�,
Vaalien alla vaarnikkaita;
Saata ei tuoa siskollesi."

Virkkoi veikko naisellensa,

Kuikutteli kullallensa:
"Laita sy�� siskolleni,
Tee siskolle talkkunoa!"
Veikon nainen naljasilm�
Vastoavi veikolleni:
"Vesi on j��ss�, jauhot kylm�t,
Sit� kylmempi tekij�;
Ei synny siskolle sy��,
Taia ei saaha talkkunoa."

Virkkoi veikko naisellensa,

Kuikutteli kullallensa:
"Puhkase muna patahan,
Kaaha maito kattilahan!"
Veikon nainen naljasilm�
Vastoavi veikolleni:
"Arinass' on paasi paksu,
Liesi kylmist� kivist�;
Paista ei muna pa'asta,
Eik� maito kattilasta."

Veikon lapset lattialla,

Lausui lapset lattialta:
"Jo tuli t�timme t�nne;
Tuoa ei Wille juoa,
Eik� teh� talkkunoa,
Keitet� kananmunia."
Veikon nainen nalkkisihn�
Lappajavi lasta p��h�n:
"Ei se oo sinun t�tisi,
Ei sinun isosi sisko;
Se ompi munien murha,
Kaivaja kananpesien;
Se on lehmien levitys,
Sek� laakka lampahien."

Emo vanha kiukoalta

Tuopa tuohon vastoavi:
"Ei se oo munien murha,
Kaivaja kananpesien,
Ei se oo lehmien levitys,
Eik� laakka lampahien;
Haukka on kanojen kaihe,
Harakka munien murha,
Susi surma lampahien,
Karhu lehmien levitys."

171. Suuri kiitos sulholleni.

Suuri kiitos sulholleni,

P��nkumarrus kullalleni,
Joka mun otti orjuuesta,
P��sti palkan piikuuesta,
Koppasi korennan p��st�,
Rahvoi rannan juoksennasta,
Kihlasi kyl�n kivest�,
Riihivartasta valitsi.

Enk� moiti muoriani,

Aleksi anoppiani,
Joka toi pojan mokoman,
Vaali valkian urohon,
Mokomalle neitoselle.
Aina mie piloinen piika
Kiinitin kyl�n kive�,
Kyl�n vuorta vierittelin,
Kyl�n ketr�sin keri�,
Kyl�n v��nnin v�rttin�it�,
Kyl�n paitoja parannin--
Omat paitani paheni.

Aina minulle annettihin

Riihest� rivein riusa,
Saunasta jykein loukku,
Rannalta ravein karttu,
Suurin taikko tanhuasta.
Se minulle sy��kseni:
 Luut lihoista, p��t kaloista,
Siitalot sianlihoista,
Kuoret leivist� kovista,
Murut muista suuruksista.

Ei uskottu uupuvani,
Ei varattu vaipuvani;
Jos ma uhkin uuvuksissa,
V�syksiss� v��nn�ttelin.
Uupuivatpa uhkiammat,
V�kev�mm�tki v�syiv�t,
Saati mie v�h�v�kinen,
Lapsi pieni pikkarainen;
V�lehen v�h� v�syvi,
Pian uupui pikkarainen.--
Jo min�i silloin uuvuin,
Kun ne uupuivat urohot;
Jo min�i silloin vaivuin,
Kun vaipui hevosen varsat.

b) Lasta tuuvittaissa.

172. Min� laulan lapsen virtt�.

Min� laulan lapselleni,

Kielt� pieks�n pienelleni--
Pieks�n kielt� penningitt�,
Suuta kullatta kulutan.
Min� laulan lapsen virtt�,
Panen paimosen sanoja,
Joita ennen eukko neuoi,
Oma vanhempi opetti,
K�tkyess� k��tess�ni,
Liekussa lev�tess�ni,
Korkian ison ko'issa,
Kaunosessa kartanossa.

173. Kiit� huomenna hevoista.

Min� tuuvin tuttuani,

Liekuttelen lintuani,
Kasvattelen kaunoistani,
Ihanaistani imet�n.
En tie� imettelij�,
En katala kasvattaja,
Mit� miksiki imet�n,
Kuta kuksi kostuttelen;
Imettelenk� iloksi,
Vai imet�n itkukseni,
Vaalin lasta vaivoikseni,
Tuuvittelen tuskikseni,
Huolikseni huiskuttelen,
Kaihokseni kasvattelen.

Noin ne ennen eukot lauloi,

Muorit muinaiset saneli:
"Kiit� huomenna hevoista,
Partasuuna poikoasi,
Tytt�lasta miehel�ss�,
Itse�s i�n lopulla!"--
Usein utuinen �iti,
Lapsen kantaja katala,
Rinnan suuhun rientelevi,
N�nnin suuhun survoavi;
Ei taia tajua panna,
Eik� miehuutta lis�t�--
Mielt' ei panna puntarilla,
Kaata ei kauhalla �ly�.

174. Laulan lasta nukkumahan.

Tuuti lasta, tuuti pient�,

Tuuti lasta nukkumahan!
Laulan lasta nukkumahan,
Uuvutan unen rekehen;
K�y unonen k�tkem�h�n,
Poik' unosen ottamahan,
Kultaisehen korjahasi,
Hopiaisehen rekehen!

Sitte saatua rekehen,

Kopattua korjahasi,
Ajele tinaista tiet�,
Vaskitannerta tasaista;
Vie�s tuonne vienoistani,
Kuletellos kullaistani,
Harjulle hopiavuoren,
Kultavuoren kukkulalle,
Hopiaisehen salohon,
Kultaisehen koivikkohon,
Kussa k�et kullan kukkui,
Lauleli hopialinnut.

175. K�y unonen k�tkyehen.

Tuuti, tuuti tuomen marja,

Liiku, liiku lempilehti,
Nuku nurmilintuseni,
V�sy v�st�r�kkiseni;
Nuku, kun min� nukutan,
V�sy, kun min� v�syt�n!
Vaan eip� minussa liene
Lapseni nukuttajata,
Ei taia emo poloinen
Saaha lasta nukkumahan.
�i� on emolla huolta,
Paljo pantua muretta;
Uni ei tule usein
Huolellisen huonehesen,
Kaihollisen kartanohon,
Murehellisen majahan.

Kun se ei emo poloinen

Saane lasta nukkumahan,
Nukuta Jumala lasta,
Makauta Maariainen;
Saisin itseki lev�t�,
Lapsen orja olla jouten.

Uni jo ulkoa kysyvi,

Unen poika porstuasta,
Lausuvi lasin takoa,
Alta ikkunan anovi:
"Onkos lasta k�tkyess�,
Pient� peitetten sis�ss�?"
Tule tuutuhun unonen,
K�y unonen k�tkyehen,
Lapsen pienen peittehisin,
Vakaisen vaattehisin;
Anna maata lapsen pienen,
Lev�t� v�h�v�kisen--
Anna maata maan unia,
Maan unia, puun unia,
Maarian makiita unta,
Pyh�n pohratsan lepoa!

176. Unta t��ll� tarvitahan.

Sotka souti poikinensa,

Tavi laaji lapsinensa,
Souti alli akkoinensa,
Peiponen perehinens�;
Souteli joka solukan,
Joka lahen laikutteli.
Tuli souten Suomen maalle,
Melan luoen luotehesen,
Airon iskein it�h�n,
Kokan k��ten Karjalahan.

Sotkall' on sininen siipi,

Anna sotka siipe�si,
Mill� lenn�n l�yh�yt�n,
Yheks�n meren ylitse;
Lenn�n unta ottamahan,
Nukutinta noutamahan,
Ukon uuen lippahasta,
Akan vanhan vakkasesta--
Unta t��ll� tarvitahan,
Nukutinta nuurutahan,
Unta t�lle lapselleni,
Nukutinta lemmelleni.

177. Anna maata Maariainen.

Tuuvitan tuhoista lasta,

T�t� lasta liekuttelen,
Suen suuhun syntynytt�,
Talvella tapahtunutta.

Anna onni, suo Jumala,

Laita lapselle osoa,
Sy�tell�ni n�lk�hist�,
Viluhista l�mmitell�;
Anna maata Maariainen,
Kiesus leppein lev�t�,
Niinkuin Maaria makasit,
Kiesus leppein lep�sit!

Kiesuski kehossa kiikkui,

Kaikkivaltias vaussa,
Kapalohon k��rittyn�,
Seimehen sovitettuna,
Sinne lassa laskettuna,
Pienosena pistettyn�.

178. Tuuti lasta tuonelahan.

Tuuti, tuuti tummaistani,

Tummaisessa tuutusessa,
Tummaisella tuutijalla,
Tummaisen tuvan sis�ss�!
Tuuti lasta tuonelahan,
Lasta lautojen sylihin,
Alla nurmen nukkumahan,
Maan alla makoamahan;
Tuonen lasten laulatella,
Manan neitojen piell�!
Tuonen tuutunen parempi,
Manan k�tkyt kaunosampi,
Etev�mm�t Tuonen eukot,
Paremmat Manan mini�t,
Tupa suuri Tuonelassa,
Manalla majat avarat.

179. �sken poika poik' olisi.

Tuuvin, tuuvin poikoani,
Vaapotan vaka'istani,
Tuikseni tuulis��ll�,
Varakseni vastas��ll�.

Tuuti, tunti poiaistani,

Tuuti miest� poiastani,
Kynt�j�t�, kylv�j�t�,
Siemenen sirottajata,
Varsan vieje� vaolle,
Mustan ruunan mullokselle!

Tuuti, tuuti poiaistani,

Tuuti turvoa pojasta!--
�sken poika poik' olisi,
Kun leiv�n lehosta toisi,
Kannikan katajikolta,
Punakuoren kuusikosta,
Vesakosta vehn�leiv�n,
Isoselle sy�tt�m�st�,
Emolle imett�m�st�.

Tuuti, tuuti poiaistani,

Tuuti turvoa pojasta!--
�sken poika poik' olisi,
Kun uuen tuvan tekisi,
Uuen saunan salpoaisi,
Kynnyksen tuvan etehen,
Unen uksen kynnykselle.

Tuuti, tuuti poiaistani,

Tunti turvoa pojasta!--
�sken poika poik' olisi,
Kun mulle mini�n toisi,
Veen kantajan vet�isi,
Saisi saunan l�mmitt�j�n,
Vastan hautojan hakisi,
Kuontalon koputtelijan.

180. Vara muunne valmennunna.

Emo tuuti poikoansa,

Toivoi tuuvitellessansa:
"Kun tuosta tuki tulisi,
Vara suuri valmeneisi,
Toisi tuo emolle leiv�n,
Kakun kannon juuren alta,
Kohokuoren koivukosta,
Kakkaran kanarvikosta!"

Ell�s sie emo poloinen,

Ell�s kantaja katala,
Lasta pient� peittehiss�,
Varatonta vaattehissa,
Tuiksesi tuuvitelko,
Varoiksesi vaapotelko!
Jopa tuosta toissa vuonna,
�sken kolmanna kes�n�,
Tuki on tullut toisa'alle,
Vara muunne valmennunna;
Saatu on surman suupalaksi,
Kovan onnen otteloksi,
Orjaksi osalliselle,
Rahakkaalle raatajaksi;
Vai on sattunut sotahan,
Tapahtunut tappelohon,
Tykin suuren suun etehen,
Rautakirnujen kitahan.

181. Ei tule emon tukia.

Emo tuuti poikoansa,

Lauloi tuuvitellessansa:
"Kunpa tuo poloinen poika
Varakseni vahvistuisi,
Nousisi nokitulilta,
Havuisilta vuotehilta;
Havut p��ns� harjoaisi,
Varvut vartalon sukisi!"

Vaan ell�s emo poloinen,

Lasta pient� k�tkyess�,
Tuiksesi tuuvitelko,
Varaksesi vaapotelko;
Ei tule emon tukia,
Eik� vanhemman varoa.
Jo ennen emo Manalla
Pojan tuoja Tuonelassa;
J�� poika emottomaksi,
Lapsi orvoksi osasi.

Elk�h�n emoton poika,

Elk�h�n sin� ik�n�,
Pyh�n� kosihin menk�,
Alla juhlan juoksennelko;
Pyh�n� pahatki piiat
Palttinaisihin panevat,
Tinav�ihin vy�ttelev�t,
Kautokenkihin kapivat.
Katsokoon kas'elta neitt�,
Nokitielt� noutakohon,
Neitt� kaskikantoloista,
Riihivartasta tyt�rt�!

Elk�h�n emoton poika,

Elk�h�n sin� ik�n�,
Huoran hurstille ruvetko,
Lakanoille mieron lautan.
Huorat hurstia kutovat,
Lakanoita laittelevat,
Maata poikani poloisen.--
Huoli et huoran hurstiloista,
Lakanoista mieron lautan;
Ennen maannet maata vasten,
Ollet ilman olkiloilla,
Parempi yksin �it� olla,
Kun kahen pahan keralla,
Viien, kuuen kunnottoman.

182. Tulipa tukan repij�.

Hyv' on poikanen tehess�,

Kaunis kasvateltaessa,
Saahessa ylen soria,
Kapaloiessa koria;
Vaan en tie� mie emonen,
Enk� kantaja katala,
Mik� tullevi tehyst�,
Kannetusta kasvanevi,
Jos tuli suvulle surma,
Kasvoi herja heimokunnan.
Jo moni mokoma eukko,
Moni kantaja katala,
Vuotti tuutusta tukia,
K�tkyest� k�skyl�ist�,
Vaan tuli toruja poika,
Sai poika pahantapainen;
Tuli tukkien repij�,
Hapsien hajottelija.

Pit�isi pojan poloisen

Pite� pitempi mieli
Eik� eukolle torua,
Vanhemmalle vastaella.--
Kun poika polut n�kisi,
Lapsi synnynt�siansa,
Ei tuo eukolle toruisi,
Vanhemmalle vastoaisi;
Itse tottelis' emoa,
Varajaisi vanhempata.

183. Tuuti, tuuti poikalasta.

Tuuti, tuuti tytt�lasta,

Sen parempi poikalasta;
Poikanen mini�n tuopi,
Ve'enkantajan vet�vi,
Saapi saunanl�mmitt�j�n,
Vastanhautojan hakevi:
Mee is�nt� kylpem�h�n,
Mee em�nt� kylpem�h�n
Korenta koan per�ss�,
Saavi saunan porstuassa,
Kappa kaivon kannen p��ll�,
Vastat vanhalla luhilla.

184. Tuuti, tuuti poiuttani.

Tuuti, tuuti poiuttani,

Poiuttani pienuttani,
Lastani ihanuttani,
Kantamaista kaunuttani!

Tuuti lasta tuomariksi,

Kiiku kirjan kantajaksi,
Liiku linnan vanhimmaksi,
Heilu herraksi hyv�ksi;
Maakunnan kurittajaksi,
Kaiken kansan kaitsijaksi,
L�pi linnan liikkujaksi,
Vaalastin vaeltajaksi;
Supun suuren istujaksi,
Pikarin pitelij�ksi,
Olutkannun kantajaksi,
Tuopin tuojaksi tupahan;
Vet�j�ksi verkahousun,
Saajaksi samettiliivin,
Mustan keng�n polkijaksi,
Saappahan samoajaksi!

185. Pahenneet polvet.

Kolkkoa t�t� kotoa,

Kuka t��n koan sis�ss�?--
Mie poloinen poikineni,
Lintu laiha lapsineni.

Olipa minulla ennen,

Oli kun muillaki emoilla;
Polvet poikoa piell�,
K�et lasta k��nn�tell�--
Polvet paljoa paremmat,
K�sivarret vantterammat.

186. Tyt�r syntyi, tyhj� syntyi.

Poika syntyi, polte syntyi,

Polte syntyi, kaski kasvoi;
Tyt�r syntyi, tyhj� syntyi,
Tyhj� syntyi, kaiho kasvoi.

Ken se tuutii poikalasta,

Sep� totta torjuttavi;
Ken se tuutivi tyt�rt�,
Se vaan tyhje� tekevi.
�yri �ijist� pojista,
Yksi tyhj� tytt�rist�,
Jos kyl�lle naitakohon,
Tahi koissa kasvakohon,
Tahi tauti tappakohon,
Surma suin lopettakohon.

187. Ei tukia tytt�rest�.

Varsa on vaivaisen hevonen,

Tyt�r lapsi tyhj�n eukon.
Tuuvitan t�t� tyt�rt�,
T�t� lasta liekuttelen;
En tie� emo poloinen,
Enk� kantaja katala,
Tuikseniko tuuvittelen,
Varoikseni vaapottelen,
Vaiko tuuvin tuskikseni,
Vaalin lasta vaivoikseni.

Noin ne ennen eukot tiesi,

Muisti muinaiset el�j�t:
"Elk�h�n emo tyt�rt�,
Elk�h�n sin� ik�n�,
Tuiksensa tuuvitelko,
Varoiksensa vaapotelko;
Ei tule emon tukia,
Eik� vanhemman varoa--
Tuki mieron turmioille,
Vara mieron vaahtisuille.
Kielsi vanha V�in�m�inen,
Ep�si suvannon sulho,
Tyt�st� emon tukia,
Vanhan �itins� varoa."

188. Kun tyt�r hyv� tulisi.

Emo tuuti tytt��ns�,

Liekutteli lempi�ns�,
Toivoi tuuvitellessansa,
Lauloi liekutellessansa:
"Kun tyt�r hyv� tulisi;
Kasvaisi emon kananen,
Sitte nuorra naita'isi,
Vihantana viet�'isi,
Kyl�ss� kyselem�tt�,
Naapurissa lausumatta;
Sitte ei kontit korkeneisi,
Eik� laavat lankiaisi,
Konttisel�t kollehtisi,
V�skysel�t v�llehtisi."

"Kun tyt�r paha tulevi,

Tyt�r tuhma turmeltuvi;
Eip' on nuorra naiakana,
Vihantana vie�'k�n�,
Vaan ne kontit korkenevat,
Sek� laavat lankiavat
Konttisel�t kollehtivi,
V�skysel�t v�llehtivi."

189. Mihin tuutinen tyt�rt�.

Tuuvitan t�t� tyt�rt�,

T�t� lasta liekuttelen,
Souan pienisormistani,
Vakaistani vaapottelen;
Vaan en tie� vaimo raukka,
Tunne en kantaja katala,
Mihin tuutinen tyt�rt�,
Kuhun lasta liekuttanen,
Mink� karjun kainalohon,
Kunka rehvanan rekehen.
Pit�isip� piikasien
Kahen puolensa katsella,
Ennen kihlan ottamista,
Kauppahan rupeamista.

Pit�isip� piikasien;
Pit�isip� poikienki,
Yli p��ns� ymm�rrell�,
Tulla ei tuhmasti tupahan,
K�y� k�tt� iskem�h�n,
Sormia sovittamahan.--
Kyll' on kihlan kantajoa,
Talarin taritsijoa,
Neien vieje� vihille,
Kuortihin kulettajoa;
Ei ole lapsen sy�tt�je�,
Ei emon el�tt�je�.

Ell�s vainen neito nuori,

Ell�s kasvaja kananen,
Rengin reilihin ruvetko,
Kauppoihin kasakkamiesten,
Kestipoikien poluille,
Joutilasten juoniloihin;
Renki ly�pi reilist�ns�,
Kaupoistaan kasakka ly�pi;
Poluiltansa kestipoika,
Joutopoika juonistansa.
190. Huolet huovilla tupana.

Ei tie� emo tekij�,

Kellen tuutivi tyt�rt�;
Jos tuutii tuvalliselle,
Vaativi varalliselle,
Vai tuutii tuvattomalle,
Vaalivi varattomalle,
Purlakalle puoltuvaksi,
Rampahan rakastuvaksi.

Ei tie� tyt�r kotoinen,

Kasvaessahan kananen,
Nostessahan neiti nuori,
Mist� sy�j� syntynevi,
Kaluaja kasvanevi,
Lihan sy�j�, luun purija,
Tukan tuulelle jakaja,
Hapsien hajottelija.

Ell�s vainen, tytt� parka,

Huolta huoville pit�k�,
Mielt� miekan kantajalle;
Huolet huovilla tupana,
Miekan ponnet porstuina,
Saapukka salitupina,
Ummiskeng�t kellarina,
Ruoska suolaisna kaloina.

191. Miehellenk� vai manalle.

Noin tuo ennen eukko lauloi,

Lauloi laajalla m�ell�,
Lauloi lasta liekuttaissa,
Tuuvitellessa tyt�rt�:
"Tuuvitan t�t� tyt�rt�,
T�t� lasta liekuttelen,
Vaan en tunne tuuvittaissa,
Tie� en telkytelless�ni,
Mihin tuutinen tyt�rt�,
Kuhun lasta telkytellen,
Kenen pieksi� pitelen,
Kenen ly�� lyyr�elen."

Ei tie� emo tyt�rt�,

Tunne ei tuota tuhma raukka;
Kenen on sy�� synnytt�nyt,
Kenen on kantanut kaluta--
Miehellenk�, vai manalle,
Sulhollenko, vai suelle;
Miel' on neien miehel�h�n,
Mieli toinen tuonelahan,
Korkiastaki ko'ista,
Kaunihista kartanosta.

192. Viel' on vuoro valvoa'ki.

Tuuti, tuuti tytt��ni,

Tuuti onnea tyt�lle;
Tule onni oppimahan,
Sek� lykky l�yt�m�h�n,
Kirjavalla korjallasi,
Ruskialla ruunallasi,
Valkialla varsallasi,
Tasakarva tammallasi,
Orihilla olkisella,
Herne'varrella hevolla!

Kun et tulle oppimahan;

Susi sy�k�h�n hevosen,
Tauti miehen tappakohon,
Tuli korjan polttak�hon!

Tuuti, tuuti tytt��ni,--

Nukkumahan tytt��ni!
Nuku, nuku nurmilintu,
V�sy, v�sy v�st�r�kki,
Nuku nukkumis-ajalla,
V�sy maata-vuorollasi;
Viel' on aika valvoa'ki,
Vuoro toinen valvoa'ki.
Eip� anna mahti maata,
Hyv� onni olla jouten,
Kyty kun kinnasta kysyvi,
Appi paitoa anovi,
Apen lapset lahjuksia,
Nato nauhoja hyvi�.

Tuuti, tuuti tytt��ni,

Tuuti tyyneksi tyt�rt�;
Hyv� on tytt� tyynemm�st�,
Piika suusta pienemm�st�.
El�'k� itke ilman syyt�,
El� vaivoitta valita;
Viel' on syyss� itkemist�,
Vaivoissa valittamista,
Ik�viss� itkemist�,
Huolissa kujertamista.

193. Tuuti sulhoa tyt�lle.

Tuuti, tuuti tytt��ni,

T�t� tyynt� tytt��ni,
T�t� pient� piikoani,
Matalaista marjoani,
Monen lehm�n lyps�j�ksi,
Yheks�n heruttajaksi!

Tuuti, tuuti tytt��ni,

Tuuti sulhoa tyt�lle;
Tullos sulhanen tyt�lle,
Mies kaunis, punainen poski,
Matalainen, saapasjalka,
Verev�inen, verkahousu!

Tuuti, tuuti tytt��ni,

Tuuti Turkuhun tyt�rt�,
Kauppamiehelle kanaksi
Porvarille puolisoksi;
Viimen vanhemman varaksi,
Emonsa el�tt�j�ksi!

Tuuti, tuuti tytt��ni,

Tuuti lasta tuomarille,
Kiiku kirjan kantajalle,--
Liiku herralle hyv�lle,
Kaiken kaupan katsojalle,
Pokostan pohatimmalle,
Saajalle satalukujen,
Monen tuojalle tuhannen!

194. Min� vaan tuuvin tytt��ni.

Tuuti, tuuti tytt��ni,

T�t� pient� piikoani;
Tuuti tyyneksi tyt�rt�,
Vakaiseksi neioistani!
Elk�h�n sin� ik�n�,
Kuuna kullan valkiana,
T�hen tytt�ren t�m�nki,
Vasten lastani vakaista,
Vitsa viiassa yletk�,
Koivu korpinotkelmassa!

Min� vaan tuuvin piikoani,

Kyl�n akka poikoansa;,
Minun on piikani parempi,
Toista mointa toimevampi,
Kahta mointa kaunihimpi,
Viitt� kuutta virki�mpi.
Kyl�n poika, kyykk�niska,
Kyykk�niska, kynnysh�nt�,
K�ypi kerran katsomassa,
Kerran toisen tahtomassa,
T�t� pient� piikoani,
Matalaista marjoani--
Jos on pieni piikaseni,
Matalainen marjaseni;
 Kyll� kengill� korotan,
Kapiukoilla kaunistelen.

195. Rahat raskuen tulevat.

Tuuvin mie t�t� tyt�rt�,

T�t� lasta liekuttelen,
Souan pienisormistani,
Vaalin lastani vakaista.

Viel� t�lle neitoselle,

T�lle pienelle tyt�lle,
Luokki tuominen tulevi,
Aisa koivuinen ajavi.

Viel� t�lle neitoselle,

T�lle pienelle tyt�lle,
Rahat raskuen tulevat,
Tengat pienet piehtaroien,
Killingit kipoa ly�en,
Tolpat toistansa ajellen.

Viel� t�lle neitoselle,

T�lle pienelle tyt�lle,
Tuoahan Turusta sormus,
Kihlat toiset Torniosta,
Riiasta hopiariksit,
Sormus Suomessa valettu.

Viel� t�t� neioistani,

T�t� pienoista tyt�rt�,
Ajetahan kirjokorjin,
Souetaan veno-punasin,
Porvarille puolisoksi,
Kauppamiehelle kanaksi.

c) Miest��n arvatessa.

196. Yks' on paha ei parane.

�i�n lassa lankielen,

Pienn� penkilt� putosin,
Sit' en itkenyt isosti,
Kovin viikon vieretellyt--
Ne pahat pian parani.
Yks' on paha, ei parane:
Kun ma vierin veikon luota,
Lankesin emon elolta,
Miehen tuhmasen tulille,
Varattoman valkioille;
Siit� n�t ik�ni itken,
Ajan kaiken kaihoelen.

Eip� vainenki pit�isi,

Eip� piikaista pit�isi,
Tuvattoman tunnustella,
Kartanottoman katsella,
Suojattoman suositella,
Lepytell� lehm�tt�m�n.

197. Puutuin tuohon pulluksehen.

Olisi t�m� otettu

Paikoille paremmillenki,
T�m� muoto muuanne'ki,
T�m� kasvo kaikin paikoin,
Ilman tuotta turmiotta,
Ilman ilkiriivi�tt�.

Olisi minussa ollut

Paremman talon mini�,
Em�nt� elollisenki,
Rahan alku aitallisen.
Olisi minussa ollut
Paremmalle puolisolle,
Verev�mm�n miehen verta,
Turpiamman turkin t�ysi.

Oisin mie mokoman saanut

M�ellenki menty�ni,
Kannoille karattuani;
Saanut hongista salolta,
Kantoloista kaskimaalta,
L�ynnyt tielt� tervaskannon,
Lepp�p�kkel�n lehosta--
Suu kivest�, p�� savesta,
Silm�t kuivista sysist�,
Turpa tuuran taittumasta,
Parta naavoista pahoista,
Korvat koivun pahkuloista,
Jalat koivun konkelosta,
Varsi puista vaivaisista,
Muu ruumis lahosta puusta.

198. Itse hullu hukkasime.

Olisi minussa ollut

Pitemmillenki pihoille,
Isommille ikkunoille,
Laajemmille lattioille.
Olisi minussa ollut
Piika pienehen talohon,
Em�nt� elollisehen,
Tuki uutehen tupahan,
Vara vastasalvettuhun.

Olisi minussa ollut

Sukittaja suuremmanki,
Paremmanki paiottaja;
Puoliso pohatan miehen,
Rikkahamman rinnallinen.

En sano isoni syyksi,

En isoni, en emoni;
Iso ei my�nynn� minua,
Eik� kaupannut emoni--
Itse hullu hukkasime,
Mielet�n menettelime;
Itse tungime tulehen,
Tieten tervan keitoksehen;
Itse liitin liinahurstit,
Laitin aivinalakanat;
Itse vierehen ven�yin,
K�sivarrelle valauin.
Katsoin suuta sulhoseni,
Muotoa mukahiseni,
Ajatusta ainoseni,
Mielt� mielivaationi.

Voipa mielt� miekkoseni!

Ajatusta ainoseni,
Suuta suuren sulhoseni,
Muotoa mukahiseni--
Varikselt' on varren saanut,
Korpilta nen�n kopannut,
Muovon mustalta sialta,
Suun kun sy�v�lt� suelta.

199. Pyy� sulhoa sulo11a.

Noin sanoi minun emoni,

Varotteli vanhempani:
"El� vainen neito nuori,
El� kasvava kananen,
Pyy� sulhoa sukilla,
Miest� kirjokintahilla,
Paioilla kyl�n parasta,
Helmuksilla hempeint�;
Pyy� sulhoa sulolla,
Miest� mielisiivollasi,
Tavoilla tasaista miest�,
Ku'onnalla kunnollista!"

En min� piloinen piika,

En kuullut emon sanoa,
Pyysin sulhoa sukilla,
Miest� kirjokintahilla,
Paioilla kyl�n parasta,
Helmuksilla hempeint�;
Sain ma suuttoman sukilla,
Kielett�m�n kintahilla,
Paioilla kyl�n pahimman,
Kyl�n herjan helmuksilla--
Sain miehen savilapion,
Korpilta nokan korian,
Per�n pienelt� sivilt�,
S��ret rannan raukujalta.

200. Kosto kaunistelemisesta.

Kostohon min�i koito,

Kostohon kovaosainen,
Pi'in piikakunniata,
Kannatin pohatan puolta.

Kostohon min�i koito,

Kostohon kovaosainen,
Kokosin t�t� kokoa,
T�t� vartta valmistelin,
N�ille ouoille oville,
Ver�jille vierahille.

Kostohon min�i koito,

Kostohon kovaosainen,
Kannoin kaunihit hivukset
Sian villojen sekahan,
Sorahutin suorat s��ret
Sian s��rien sivulle.

201. Kuka tiesi, kenp� luuli.

Kuka tiesi, kenp� luuli,

Sokiahan suostuvani,
Rampahan rakastuvani,
Niinkun mie sokiaan suostuin,
Sek� rampahan rakastuin?
Nukuin untelon sivuhun,
Miehen kainun kainalohon,
Ku ei kutkuta kuvetta,
Eik� kaiva kainaloita.

Luulin viinoin viet�v�ksi,

Olosin otettavaksi;
Vietihin vesipikarin,
Vesikannun kaimottihin,
Pirttiporsahan povehen,
Karstamuksen kainalohon.
202. Viikon vuotin virki�ist�.

Noin min�ki lassa lauloin:

"Elk�h�n sin� ik�n�,
Vasten vaivaista minua,
Ja kohti kovaosaista,
Vesat viiassa yletk�,
Ja pajut pahalla maalla,
Koivut korpinotkelmoilla,
Kankahaisilla karahkat!"

Kasvoin siit� suuremmaksi,

Korkiammaksi kohosin,
Vuotin viikon vihki�ist�,
Kauan kaunista valitsin;
Sain viimein vihaisen miehen,
Lihan sy�j�n, luun purijan,
Tukan tuulille jakajan,
Hapsien hajottelijan.

Piti vitsan vieress�ns�,

Nahkaruoskan naulallansa,
Karsitun karangon k��ss�,
K��tyn kartun kainalossa,
Jolla ly�� lykk�j�vi,
Kohti p��t� kolkkajavi.

203. Tunnen sulhoni.

Tunnen mie hyv�n tulosta,

Astunnasta arvaelen--
Tukk' on tyyni tuulessaki,
Hivus ei visko viimallaki.
Tulosta pahanki tunnen,
Astunnasta arvaelen--
Tukka tuiski tuulettaki,
Hivus viskoi viimattaki.

Viel� tunnen muien sulhot,

Muitterammat muien sulhot;
Kun tulevat muorin luoksi,
Muhotellen muorin luona;
Kun tulevat naisen luoksi,
Nauratellen naisen luona.
Katso'pas minun katalan,
Mun katalan kaunoistani,
Ei tuo muorille muhota,
Eik� naura naisen luona!

On kun karhu kaunoseni,

Sulhoni suelle verta,
Ikenet on irvell�h�n,
Silm�t kiljan kaljallahan.
Nurin tungeksen tupahan,
V��rin ve�ksen huonehesen,
V��tty pihlaja pivossa,
K��tty karttu kainalossa,
Seiv�s s��tty olkap��ll�,
Karsittu karahka k��ss�--
Ei ket�n� muuta vasten,
Vasten vaivaista minua,
Kohtipa kovaosaista
Kohti koitop�iv�llist�.

204. Itken pois ihanat silm�t.

Laulu ty�ksi lankiavi

Hevosen hyv�n re'ess�,
Itku silm�h�n tulevi
Pahan miehen vuotehella.
Jo olen joutunut johonki,
Kurja kunne'ki osannut,
Vierelle viholliseni,
Sanojani saapuville;
Jo on minulla riivi rinnus,
Riivi rinnuksen vet�j�,
Jo on minulla konsti korja,
Konsti korjan kanneltava.

Aina aikahan tulisin,

Aikahan tulettelisin,
Kun ei tuojani toruisi,
Saajani pahoin sanoisi,
Vet�j�ni vierastuisi.
Vaan kun tuojan toruvi,
Saajani pahoin sanovi,
Vet�j�ni vierastuvi,
Siit' itken i�ni kaiken,
Ja kaiken elinajani.
Itken pois ihanat silm�t,
Vieret�n verev�n kasvon,
Puotan poskeni punaiset,
Kasvon kaunihin kaotan.
Itken kujat kuurullani,
L��v�t l�nk�m�isill�ni,
Itken saavit, itken saunat,
Itken salvomet saloa.
Jo tuosta joki tulevi,
Meri selv� selki�vi,
Itkemist�ni vesist�,
L�pi p��ni laskemista,
L�pi kulman kulkemista,
Poskilta putoamista.
Kylpisi kyl�ni naiset,
Sek� naiset naapurini,
Kolmasti kotini naiset,
Kylpisin min� itseki,
Sek� valta vanhempani,
Sek� saamani emoni,
Itkemill�ni vesill�,
L�pi p��ni laskemilla,
L�pi kulman kulkemilla,
Poskilta putoamilla.

205. Miesi minulle annettihin.

Tuota toivoin tuon ik�ni,

Katsoin kaiken kasvinaian,
Suojakseni suurta miest�,
Lajikseni laaullista;
Ei iso suannutkana,
Eik� �itini luvannut
Suojakseni suurta miest�,
Lajikseni laaullista.

Miesi minulle annettihin,

Uros uusi laivattihin;
Miehen mitta, miehen varsi,
Ei ole miehen mielt� p��ss�
Miel' on viety,--p�� j�tetty,
Aivot otsasta otettu.

206. Sain min� savisen saksan.

Voi min� piloinen piika,

Kunne kuitenki osasin,
Polin puulle py�riv�lle,
Varvulle varattomalle!

Oisipa minuksi ollut

Paikkoja parempiaki,
Puita py�rim�tt�mi�,
Varpuja varallisia;
Vaan ma hullu hukkasime,
Mielimennyt m�tt�sime,
Tieten tervan keittimehen,
Silmin valkian sis�h�n.
Luulin saksan saaneheni,
Pajarin valinneheni;

Sain min� savisen saksan,

Pahanp�iv�isen pajarin--
Multatakka my�t�v�n�,
Savitakka saatavana,
Kukon kullat kukkarossa,
Taskussa kanan hopiat.
Sain ma untelon urohon,
Miehen tuulenmielellisen,
Viel� villin viinanjuojan,
Hurjan ostajan oluen;

Kun tuon kaupalle l�het�n,

Kaikki juopi kaupukseni--
Saan saapi, tuhannen viepi,
Viel� velkoa tekevi,
Alttinoin kyl�n akoille,
Polttinoin kyl�n pojille.
Kun tulevi kaupoiltahan,
Tuo ei tenkoa tinaista;
Tuopi kyll� kyyn�svartta,
Viljalta vihaista k�tt�,
Jolla tukkani repivi,
Hapseni hajottelevi,
Tukat tuulelle jakavi,
Ahavalle anneksivi.

207. Jo johonki saatettu.

Jo mun saatti saarehinen,

Juohatti joentakainen,
Hurstille humalahurjan,
Viinavillin vuotehelle,
Vasten tahtoa emoni,
Varotusta vanhempani.

Noin sanoi minun emoni,

Varotteli vanhempani:
"Ell�s vainon neito nuori,
Ell�s kasvava kanarva,
Hurjan hurstille ruvetko,
Lakanoille juomalallin,
Oksentajan olkiloille,
Tuville tupakanjuojan!
Usein humalahurjan,
Useimmin viinavillin,
Kopra tukkihin tulevi,
Hapsihin hahattelevi;
Usein humalahurjan,
Useimmin viinavillin,
Oksennus olille j��pi,
Vaahti vaipalle valuvi,
Korjata vihaisen vaimon,
Sek� tyynen ty�nnytell�."

Mik� kuitenki minulta,

Kuka kurjalta tyt�lt�,
Mik� otti mielen multa,
Kuka haikian hajotti,
Mukomalta mielev�lt�,
Kyl�n kaiken viisahalta;
Kun menin miehelle pahalle,
Viinarattihin rakastuin,
Laskin hurjan hurstilleni,
Viinavillin viereheni;
Otin y�ksi vuotehelle,
Laskin kyynysvarrelleni,
Kuusen oksalta kuvetta,
K�sivartta karrukselta.

208. Tein kaupan kallallisen.

Olisi minun pit�nn�,

Pite� pitempi mieli,
Viel� vuosi, viel� toinen,
Viel� vuotta viisi, kuusi,
Kaiketi kaheksan vuotta,
Ymp�ri yheks�n vuotta,

Kahen puoleni katsella,

Yli p��ni ymm�rrell�,
Ei teh� katuva kauppa,
Ikuhinen itkett�v�

Tein kaupan kallallisen,

Syrj�llisen synnyttelin;
Otin hurjalta hopiat,
Kullat mieron kulkijalta,
Tengat tien k�velij�lt�,
Rahat rannan juoksijalta.
Nukuin nurjuksen nutulle,
V�syin v�rjyn vuotehelle,
Hurstille humalahurjan,
Viinavillin vaattehille;
Hullu ly�pi hurstiltansa,
Viinavilli vierest�ns�,
Poies potki uutimesta,
Ulos s�ngyst� uhitti.

209. Hyv' on olla hympyr�ll�.

Min� jauhan vanha vaimo,

Home'korva houhattelen;
Ei mulle mini� jauha,
Pojan nainen py�rittele.

Eik� jauha Jaakkoseni,

Uros lynk� lykkiele,
V��nn�ttele v��r�s��ri,
Hympyr�iseni hykerr�;
Itse jauhan Jaakolleni,
V��nn�n v��r�s��relleni,
Lykkielen lyng�lleni,
Hympyr�lleni hykerr�n.

Hyv' on olla hympyr�ll�,

Kaunis kampurajalalla--
Hympyr� hyv�ll� sy�tti,
Kampura veen kaloilla;
Pyh�t sy�tti pyynlihoilla,
Aret ampulintusilla.
Pyh� ei kiell� pyyt�m�st�,
Sapatti samoamasta;
Aina antoi armoluoja,
Lupasi hyv� Jumala,
Pyh�n�ki pyyt�j�lle,
Arkena anelijalle.

Hyv' on olla hympyr�ll�,

Lysti lyng�ll� ele�--
Kyll� lynk� linnun saapi,
Kampura kalan vet�vi;
Ei sit� sotahan vie�,
Ei tahota tappeluhun.

210. Minun lauloa pit�isi.

Kukko lauloi kullallensa,

Kananlapsi kaunollensa,
Varis lauloi vaahtokuulla,
Kev�tkuulla keikutteli;
Minun lauloa pit�isi,
Rei�n olla laulamatta.
Rei�n on kultansa kotona,
Turvansa tutuilla mailla;
Minun on kulta kulkehella,
Minun turva tuul'ajolla,
Leiv�nsaaja lentehess�,
Kynt�j� kyl�n kululla,
Rannalla rahan hakija,
Kapelulla karhitsija.

Eip� kuulu kullaistani,

Ei kuulu kujassa k�yv�n,
Alla ikkunan asuvan,
Ver�jill� veistelev�n,
Pilkkovan pihalla puita,
Koan eess� kolkkoavan;
Sill' on illoilla ik�v�,
�sken y�ll� �itel�mpi,
Aamusilla aatkelampi,
Havatessa haikiampi.

Useinpa leinon lesken,

Usein minun utuisen,
Puolet p��n-alaisiani,
Toinen puoli vuoettani,
Kirppujen kisattavana,
Lutikkojen maattavana.
Useinpa leinon lesken,
Usein minun utuisen,
 Keski�isiss� unissa,
Kopra tyhje� kokovi,
K�si vaalivi valetta,
Kupehelta kummaltaki.

Useinpa leino leski,

Usein min� utuinen,
Yksin ty�lle ty�nteleme,
Yksin ruoalle rupean,
Yksin liit�me levolle,
K�yn ukotta uutimehen.
Viel� aikahan tulisin,
Aikahan tulettelisin,
Yksin ty�ll� ollessani,
Yksin k�yess� vaille;
Sep� vasta vaikiampi,
Yksin l�hte� levolle--
Ei kutana kumppalina,
Kuka suuta suikkajaisi,
Syyhyttelisi sivuja,
Kupehia kutkuttaisi.

d) Muissa tiloissa.

211. Ilo ilmahan katosi.

Lauloin ennen lapsempana,

Muistin muita pienemp�n�;
Laulelin jokaisen lakson,
Joka kummun kukkuelin,
Joka rannan rallattelin,
Lehot leikki� pitelin,
Ilman lintujen iloksi,
Rastahaisien ratoksi,
Suosioksi sorsasien,
Allien ajan kuluksi.
Sill� voitin viisi vuotta,
Vuotta kuutosen kulutin,
Armahan isoni luona,
Emon kannon kartanoilla,
Veikkoni venon kokassa,
Siskon marjapoimennilla.
Allit mulle palkan maksoi,
Sorsat soittoni sovitti;
Antoi allit armautta,
Suloutta sorsat antoi,
Rastahaiset rattoutta,
Ilman lintuset iloa.

Tuli sitte aika toinen,

Aika entinen aleni,
Vei sorsa suloutensa,
Alli armahan elonsa,
Rastahaiset rattouuen,
Ilman lintuset ilonsa,
J�iv�t leikkini leholle,
Ajat armahat aholle,
Ilot kaikki kankahalle,
Laulut laksohin katosi.

Niin en nyt enempi laula,

Enk� oikein osaja,
Hopiatt' en ensink�n�,
Vaskett' en v�h�ist�k�n�;
Laulajan laki palavi,
Runon kulkku kuivettuvi,
Vaan ei korvat kuulijoitten,
Naurut ilman istujitten,
Naurut naisten, mielet miesten,
Arvelot kyl�n urosten.

Viel� laulaisin rahalta,

Kullalta kukahtelisin,
Hopialta huolisime,
Varustaisime vas'elta;
Enk� �iji� anoisi,
Kovin paljo pakkoaisi:
Alttinan kyl�n akoilta,
Polttinan kyl�n pojilta,
Nelj� tenkoa tyt�ilt�,
Ruplan ukko ruhtinoilta.

212. Laulu laiskana pit�vvi.

Min� neuon neitosia,

Sanelen sanan tyt�ille:
El� neito liioin laula,
Liioin laula, paljo naura;
Laulu laiskana pit�vi,
Virret ty�t� viivytt�vi.
Ei kolka kosijan keng�t,
Kirjakorjat kii�ttele,
Tyt�n ty�tt�m�n tyk�n�,
Lapsen laiskan kartanolla;
Konnat kolkkavat pihalla,
Pahat kalkki kartanolla,
Viev�t lapsen lauluiltansa,
Viettelev�t virsilt�ns�,
I�ksens� itkem�h�n,
Kuuksensa kujertamahan,
Miehen tuhmasen tulilla,
Varattoman valkioilla.

�i�n mieki hullu huusin,

�i�n raukka rallattelin;
Ei ollut hullun kielt�j�ist�,
Ankaran asettajaista,
Jok' oisi opettanunna,
Sanonut sanan minulle:
"El� huua hullu tytt�,
El� mielet�n melua;
Saat sa hullun hurstillesi,
Mielipuolen puolellesi,
Joka itkett�� ik�si,
Ajan kaiken kaihottavi."

213. Ei oo huolta neitosena.

Elk�te tyt�n typyk�t,

Elk�te emosen lapset,
Kovin konstia kysyk�,
Ja valitko valkiata;
Konstill' on kova kulakka,
Naastilla navakka ruoska,
K�si vahva valkialla,
K�si vahva, sy�n suuri--
Lihan sy�pi, luun purevi,
Veren uuelta vet�vi,
Tukat tuulelle jakavi,
Ahavalle anneksivi.

Mit� te tyt�t suretta,

Mik� tei�n neitosien,
Jospa viel� viikommanki
Kasvatta emon ko'issa?--
Ei oo huolta neitosena,
Tytt�n� pahoa mielt�;
�sken huolta hoivatahan,
Pannahan pahoa mielt�,
Kun on liina liitet�h�n,
Lakki p��h�n laitetahan.

Mip� liina liitet�h�n,

Sep� saaha'an sanoja;
Mik� lakki laitetahan,
Se pannaan pahoa mielt�;
Housut huolella pit�vi,
Miehen vaattehet varulla,
Paitaset pahoilla mielin,
Sukat suurella suvulla.

214. Vanhan lahjat nuorelle.

Ei pit�isi neien nuoren

Miest� vannoa valita--
Vilu k�si, j�inen jalka,
Kylm�t kylkens� molemmat;
Ei �ly� nuori neito
Vanhan miehen miettehi�,
Vanha ei se varsinkana
Tunne nuoren tarpehia.

Na'i vanha nuoren neien,

Otti vanhan nuori neito.
K�vi vanha kaupunkikin.
Osti sielt� r�tsin�isen,
Antoi nuorelle k�tehen.
Nuori sylki ja pakisi:
"Voi sinua lemmon vanha,
Harma'an havukan silm�,
Mustan koiran karvan kutri!"

Na'i vanha nuoren neien,

Otti vanhan nuori neito.
K�vi vanha kaupunkihin,
Osti sielt� sussunaisen,
Antoi nuorelle k�tehen.
Nuori sylki ja pakisi:
"Voi sinua lemmon vanha,
Harma'an havukan silm�,
Mustan koiran karvan kutri!"

Na'i vanha nuoren neien,

Otti vanhan nuori neito.
K�vi vanha kankahalle,
Toi karahkan kankahalta,
Alkoi nuorta peipotella.
Nuori hyppi ja rukoili:
"Voi mun kultakutriseni,
Sinisilm� sirkkuseni,
Minun armas ainoseni,
Kukankarva kaunoseni!"

215. Vanhan eukon valitus.

Kuulin ennen eukon vanhan,

Valittavan vanhan eukon,
Pojastansa noin puhuvan,
Lapsestansa laulelevan:
"Niin min�i �iti raukka,
Kun on muutki �iti raukat,
Tuuvin lapsesta tukia,
Vanhan p�iv�ni varoa,
Pyssyk�ist� py�rittelin,
Jousik�ist� jouvuttelin.
Ei tullut emon tukia,
Ei varoa vanhan p�iv�n
Tulipa tuska kantajalle,
Vahvistui emolle vaiva,
Tuli tukkani repij�,
Kasvoi kallon kolkuttaja."

"Toivoin miest� lapsestani,

Urosta ukon pojasta;
Eip� miest� tullutkana,
Urosta utaununna--
Tuli tuppelo sukuni,
Epatto em�n-alani;
Tuli tuhmin kansahani,
Laiskin lapsi joukkiohon;
Tuli villi viinanjuoja,
Raivo ostaja oluen."

"Josp' on s�isi siivollansa,

Joisi taitavan tavalla;
Vaan on sy�pi syrjill�ns�,
Juopi juomarin tavalla."

216. Mit�p� kyl� kyselet.

Kyl� kyllinki sanovi,

Miero mielt� jatkoavi,
Ihmiset imehtelevi,
Ajan kaiken kalkuttavi,
Sonnassa minun el�v�n,
Kakaroissa kasvavani.

Vaan mit� kyl� kyselet,

Kuta miero kuikuttelet,
N�ist� pienist� pihoista,
Kapehista karjateist�?--
Suokohon sula Jumala,

Antakohon armoluoja,
T�t� sontaista pihoa,
Kakaraista kaivotiet�;
Kyllin sontoa pihalle,
Kakaroita kaivotielle,
Kyllin sonnan s��t�j�t�,
Kakaran karistajata,
N�ill� pienill� pihoilla,
Kapehilla karjateill�!

Suokohon sula Jumala,

Antakohon armoluoja,
Oluessa tuopit olla,
Maljat maiossa m�r�t�;
Jotta saisi saamatonki,
Ottaisi olematonki;
Jott' oisi antoa kyl�lle,
Kyllin itsell� ele�!

217. Lempoko lenn�tti t�nne.

Lempoko lenn�tti minua,

Paha henki t�nne painoi,
Saattoi puolelta pokostan,
Kantoi koista korkiasta,
Korville Kostamuksen,
Puolehen puropohjan,
Vierehen ve'en mustan,
Uroille umpilammin,
Alliksi Akimaisen,
Sorsaksi Sohjan poian!
Parempi minun olisi
Olla puolella pokostan,
Marjana isoni mailla,
Emon mailla mansikkana,
Lapukassa lassa pienn�
Peipona kotipihoilla.

218. Rajan taaksi raapattihin.

Mik� lie minusta n�hty,

Kuka kummanen katsottu,
Kun ei naitu naapurihin
Kopattu kotirikoille;
Eik� Ouluhun otettu,
Kuletettu Kuopiohon,
Liperihin liikutettu,
Saatettu Savon rajoille.
Vietihin Wen�ehelle,
Rajan taaksi raapattihin,
Joss' ei �iti ��nt� kuule,
Iso ei itkua tajua,
Itikoissa itkev�ni,
Paarmoissa parahtavani.

Oisin naitu naapurihin,

Otettu omille maille,
Kotihin koti n�kyisi,
Ison pelto ikkunoihin;
Kuuluisi kukonki ��ni,
Oman pihan rikkasilta,
Koiran haukunta kujilta,
K�in kukunta kuusikolta.

219. Viety on maille vierahille.

Mik� lie minusta n�hty,

Mik� n�hty, kuka kuultu,
Kuka kumminki havattu,
Kun ei naitu naapurihin
Otettu omille maille,
Oman pellon pientarelle;
Lie'k� n�hty �i� sy�v�n,
�i� sy�v�n, �i� juovan,
Vai viikon viruneheni,
Ei varahin nousevani?--

Jo olen johonki saatu,

Ylen loitos luovutettu,
Viety maille vierahille,
Maille ouoille otettu,
Ik�viss� itkem�h�n,
Kovin p�ivin kuolemahan.
Paremp' ois omalla maalla
Juoa vett� tuohisesta,
Kun on maalla vierahalla
Juoa tuopista olutta.

220. Emon kanaset.

Kasvatti minun emoni,

Kasvatti kanoja parven,
Toisen parven joutsenia,
Nuot on aialle asetti,
Seisotteli seip�h�lle;
Tuli kokko, niin kohotti,
Tuli haukka, niin hajotti,
Tuli lempo, niin levitti,
Yhen vei Wen�j�n maalle,
Toisen saatteli Savohon,
Kolmannen kotihin heitti.

Jonka vei Wen�j�n maalle,

Se soassa surmattihin;
Jonka saatteli Savohon,
Sen Savossa tauti tappoi;
Kolmannen kotirikoilla
Tappavi ikuinen itku,
Mielalat menettelevi,
Kovat p�iv�t kuolettavi.

221. Tullut muoto mustemmaksi.

Olinpa min�i ennen,

Olin kun omenakukka,
Olin marja maatessani,
Lehti liikkuellessani,
Istuessani ihana,
Armas astuellessani;
Moni katsoi muotohoni,
Varteheni valkotteli.
Nyt on muoto muunne saanut,
Kasvo kaunis vanhentunut,
Tullut muoto mustemmaksi,
Kasvo kaiaksi ruvennut.
Mure tuonut mustan muovon,
Huoli kasvon kaientanna;
Hoikk' on huoleva hevonen,
Murehtiva vaimo musta.

222. Luulin k�yv�ni k�ken�.

Toisin tiesin, toisin luulin,

Toisin toivotin ik�ni;
Toisin tiesi suuri luoja,
Toisin toivotti Jumala.

K�kesin k�ken� k�y�,

Kukahella kukkuroilla,
En k�ken� k�ynytk�n�,
Kukahellut kukkuroilla;
Toisin otteli osani,
Toisin k�v' k�keykseni,
Toisin v��nti v��r� lykky,
Toisin onni ohjaeli--
V��nti v��r�lle lykylle,
Onnelle osattomalle.
T�ytyi ruupuhun ruveta,
K�sin k�y� t�hteliille,
Piti lente� leholle,
Havupuille haihatella.

En nyt tuota tuhma tunne,

�kki outonen �ly�,
Kunne luome luotu lapsi,
Kunne kaivame katala,
Tien kunka otan etehen,
Juonen kunka juostakseni;
L�henk� revon rekehen,
Vai l�hen j�n�n j�lille.

Jos l�hen revon rekehen,

Revoll' on reki matala;
Kiskoisi joka kivonen,
Joka kanto kaapaseisi.

Jos l�hen j�n�n j�lille,

Koukkupolven polkumille;
J�n� peitt�isi j�lens�,
Koukkupolvi polkumensa.

En l�he j�n�n j�lille,

En rekehen repo raukan;
Istun ilveksen rekehen,
Ilves vie ison kotihin,
Reen k�ym�tt� kivihin,
Kantoloihin koskematta.

223. Jouvuin puulle py�riv�lle.

Voi min� poloinen lapsi,
Poloisella Pohjan maalla!
Jo min� johonki jouvuin,
Jouvuin puulle py�riv�lle,
Varvalle vapisevalle,
Sain lehelle liekkuvalle.

Kunne puuhut py�rr�ht�vi,

Sinne py�rr�h�n j�lest�;
Kunne varpa vaapahtavi
Sinne vaapahan j�lest�;
Kunne lehti liekahtavi,
Sinne liekahan j�lest�.

Oisipa minuksi ollut,

Ollut puita py�rim�tt�,
Varpoja vapisematta,
Lehtil�it� liekkumatta;
Itse hullu hukkasime,
Mielet�n menettelime,
Itse mie isosta luovuin,
Itse �itist� erosin,
Itse vierin veikoistani,
Siirrime sisaristani,
Sorsan suojille sioille,
Allien asuntamaille,
Sisareksi siikasille,
Lohen poian puolisoksi.
Siell� sorsa suojelevi,
Tavi laitto laajelevi,
Siika silm�ni pesevi,
Hauki p��ni harjoavi,
Ahven suuta anneksivi,
Veen kalaset kauloavi.

Jopa vaan minun poloisen,

Jo kohta poloisen lapsen,
Sisar saapi siikasina,
Veikko haukina vet�vi,
Emo appo ahvenina,
Iso kaikkina kaloina.

224. Itken kurja kulkuani.

En itke ison hyvyytt�,

Enk� �itin armautta,
Vaan itken isoni maita,
Maita maammoni murajan;
Itken veikon valkamia,
Siskon siltoja paheksin.

Tuota itken tuon ik�ni,

Kun olen kurja kulkusassa,
Raukka rannan juoksennassa,
Vaivainen vaeltamassa.
Sain ma kurja kulkemahan,
Raukka rannat kiert�m�h�n,
Vaivainen vaeltamahan;
Jouvuin kylm�h�n kyl�h�n,
Rautaisehen rahva'asen--
Lapset raukan rannikolla,
Keion mieron kierr�nn�ss�,
Vaivaisen kyl�varassa.

Tuulet kurjalla tupana,

Saunana vesisatehet;
Mont' on tuulta tuulevata,
Monta saapoa saetta,
P��lle lapsen armottoman,
Vaattoman vaimon p��lle,
N�ill� ouoilla ovilla,
Kyl�sill� kynnyksill�.

225. Kun oisin kuollut kuusi�isn�.

Sy�nt�ni syytelevi,
P��t�ni pahoin panevi;
Viek�te minua maata,
Tupatkate tuutumahan,
Ikuisille vuotehille,
Polvuisille p��aloille,
N�ilt� p�ivilt� pahoilta,
Ilmoilta ilottomilta!

Kun en oisi kurja raukka

Luotu t�nne luonnankana,
N�ille p�iville pahoille,
Ilmoille ilottomille.--
Parempi minun olisi,
Parempi olettelisi,
Syntym�tt�, kasvamatta,
Suureksi sukeumatta,
T�m�n ilman tuntematta,
N�kem�tt� n��tki p�iv�t.

Eik� surma suorin tehnyt,

Tauti oikein osannut,
Kun ei tappanut minua,
Kun mie liekuin k�tkyess�,
Karjuin eukon kainalossa.

Kun oisin kuollut kuusi�isn�,

Katonut kaheksan-�isn�,
En oisi paljoa pit�nyt--
Pikkaraisen pientaretta,
Kyyn�r�n pyhe� maata,
Eroon itkua v�h�sen,
Ison ei v�he�k�n�.
Tahi kun karjassa k�velin,
Lassa lammasten keralla,
Kun oisi karhu kaatanunna,
Susi surmannut minunki,
Niinkun kaatoi lammaskarjan,
Lehm�t kaunoiset kaotti!
Parempi minun olisi,
Parempi olisi ollut,
Olla karhun kainalossa,
Suussa juoksevan sutosen,
Kun reess� repokyp�r�n,
Korjassa korian sulhon.

226. Min� pyy pes�t�n lintu.

Ajattelen aikojani,
Muistan muita p�ivi�ni,
Entist� elantoani;
Niin oli entinen elanto,
Kun kes�inen p�iv�n nousu,
Aamu armas aurinkoinen.
Niin on nyt minun eloni,
Kun pimi� pilven ranta,
Tahi laaka lammin ranta;
On kun syksy-y� suruinen,
Pimi� kun talven p�iv�.

Olin ennen kun olinki,

Olin kun omenakukka,
Tahi tuores tuomenkukka;
Olin mansikka m�ell�,
Punapuola kankahalla,
Koppelo eroon ko'issa,
Tavi taaton kartanolla,
Sirkkunen sisaren luona,
Vesilintu veikon luona--
Miss� nyt minun kotini,
Kussa kurjan kartanoni?

Koti on koppelon pojilla,

Kartano kyl�n kanoilla,
Pes� pyill� pienoisilla;
Min� koppelo koiton,
Min� kana kartanoton,
Min� pyy pes�t�n lintu.
Korvess' on minun kotini;
Kalliolla kartanoni,
Maantiell� minun majani,
Turpehessa muut tupani,
Aian soppi on suojanani,
Joka tuuli turvanani,
Meren aallot armonani,
Meren vaahet varjonani.
227. Sinnes nyt pihani pitk�t.

Olin mieki neito muinen,

Olin kasvava kananen,
Pitkill� ison pihoilla,
Oman taaton tanhuilla;
K�vin kukkana kujilla,
Kajavana kartanoilla.

Toisin nyt minun poloisen,

Toisinpa t�t� nyky�:
Sinnes on pihani pitk�t,
Kunnes pitk�t pilven rannat;
Sinnes kaiat kaivotieni,
Kunnes kaiat kaaren rannat;
Sinnes laajat lattiani,
Kunnes laajat lammin rannat;
Sinnes oikein oveni,
Kunnes oikein otavat.

228. Kului kultainen ik�ni.

Kului kultainen ik�ni

Kului koiran kunnialla;
V�syi herttainen v�keni,
V�syi v��r�ll� tavalla.
Ei kulunut kutsuloissa,
Ei v�synyt v�lttil�iss�;
Kului kuivissa sanoissa,
V�syi silm�v��ntel�iss�,
Hautui hammasten v�liss�,
Kiehui kielikattilassa.

Monipa minulla onpi,

Usia olettelevi,
Virkkaja vihaisen ��nen,
��nen tuiman tuikuttaja;
Ei ole minulla monta,
Tie� en raukka yht�k�n�,
Sanan armon antajata,
Suin sulin puhelijata,
Kiukahalle k�skij�t�,
Uunille uhittajata,
Tuppurista tultuani,
Satehesta saatuani,
Kylm�st� kyh�tty�ni--
Turkin helmat tuppurissa,
Viitan helmat viehkurissa,
Hallassa hamehen helmat.

229. V�ki herttainen v�heni.

Kului kultainen ik�ni,
Valui armas vartaloni,
V�ki herttainen v�heni;
Ei kulunut kunnialla,
Ison ikkunan aloilla,
Kului kunniattomilla,
Kyl�n kynnyspolkimilla,
Meni mieron juoksennassa,
V�heni kyl�v�lill�,
Valui vaivoissa pahoissa.

Kes�t kontuja ker�sin,

Talvet v��nnin taikon vartta,
Piti k�y� piilosassa,
Mets�n korvessa kovassa;
P�ssit p��t�ni puneli,
Oinas otsakierojani,
Minun p��t�ni piloisen,
Otsoani onnettoman.

230. Pah' oli orjana ele�.

Pah' on orjana ele�,

K�y� toisen k�skyl�isn�
Olin orja mieki muinen,
Palkanpiika pappilassa;
Pah' oli olla pappilassa,
Kehno kellon soittajassa,
Paljo pantihin olutta,
Meille hiivat heitettihin.

Pah' oli olla orjuuessa,

Ei parempi emantuuessa:
Unta t�ynn� uunin korvat,
Paljo pankolla makuuta,
Ei em�nn�n vuotehella,
Talon vanhimman varalla.

231. Olut vieri kun vetehen.

Olinpa min�i ennen

Kirkon kippa, linnan lippa,
Sulhasten sy�men sytt�,
Nuorten miesten mielitietty;
Moni katsoi muotoani,
Vartaloa valvatteli.
Kes�t keng�ss� kepasin,
Talvet saksan talluksessa,
Turun uuessa tuvassa,
Kauppamiehen kartanossa.
Join ma kahvia kahesti,
Kolmasti koin oluet;
Saksa kullaksi saneli,
Kanaksensa kauppamiehet,
Pienet herrat hertaksensa,
Sorsaksensa suuret herrat.

Tulin vanhaksi varahin,

Epatoksi ennen muita;
Nurin katsoi nurkkaherrat,
V��rin katsoi v��rttimiehet,
Katsoi kaltoin vierahatki,
Ei oikein omat is�nn�t.

Olut vieri, kun vetehen,

Kaatui kahvet, kun jokehen;
Jo olen hylj�tty hyv�nen,
Olen heikko heitettyn�,
Omin sormin soutamahan,
Omin v�in vetelem�h�n,
Omin kengin kenkim�h�n,
Sy�m�h�n omin lusikoin.

232. Ei nyt paista palmikkoni.

Kun olin ennen nuorra neinn�,

Nuorra neinn� kasvavana,
Niin mun keikkui ketr�puuni,
Kun veikon venehen kokka;
Niin mun verkani vihotti,
Kun isoni nurminiittu;
Niin mun paisti palmikkoni,
Kun kaunis kasarivaski;
Niin mun huohti kaulahuivit,
Kun on kullattu hopia,
Tahi kukat kultalatvat,
Keskell� kes�sy�nt�;
Helmukseni hempi�mm�t,
Kaunihimmat karvaltansa,
Kun on armas aamurusko,
Kaunihimmat taivon kaarta,
Sa'an karvan kantavata.
Kenk�ni k�ken� kukkui,
Kes�lintuna lipasi,
K�yess�ni kirkkotiet�,
Toisten tytt�jen keralla.

Nyt on tullut aika toinen,

Elo entinen kaonnut;
Ei nyt keiku ketr�puuni,
Eik� verkani vihota,
Paista ei palmikot isosti,
Eik� huoha kaulahuivit,
Helmukseni ei helota,
Eik� keng�t kukkuele.
233. Nyt on tullut turmiolle.

Olin armas aikoinani,

Kaunis kasvinp�ivin�ni,
Lakla emoni lattioilla,
Tavi taattoni pihoilla,
Vesilintu veikon luona,
Sirkkunen sisaren luona.

Kun ma l�ksin astumahan,

Kirkkotiet� teppomahan,
Astuin allin askelilla,
Taputin tavin jaloilla;
Monen miehen mieli vieri,
Monen sulhon suu muhahti,
T�m�n allin astuessa,
Vesilinnun viertess�ni.

Nyt on aika toisin tullut,

P�iv� tuhmempi tavannut;
Olen tullut turmiolle,
Tammanna tavattomaksi,
Joka sammakon sanella,
Joka hallin haukkuella,
Joka korpin koikkuella,
Mustan linnun muihkaella.

Vaan el� korppi koiku'kana,

El� muihka musta lintu!
Et very minun verell�,
Et liho minun lihalla;
Se on vett�, mi on verta,
Sep� luuta, mi lihoa.

234. Olin ennen otramaana.

Olin ennen otramaana,

Otramaana, kakramaana,
Kaalimaana kaunihina,
Papupeltona parasna;
Jo jouvuin sekalimaaksi,
Kehnon hein�n kasvajaksi,
Tulin nurmiturpeheksi,
Sain sammalm�tt�h�ksi.

Olin ennen, kun olinki,

Armahampi aikoinani,
Olin kukka kuuskesoisna,
Vilkka viisivuotisena;
Kun ma istuin, maat ilotsi,
Kun ma seisoin, sein�t kuulti,
 Kun ma tanssin, taivas kiehui,
Kun k�vin, k�m�r�t l�ikkyi.

Olin mansikka m�ell�,

Puolakukka kumparella,
Maksoin markat maatessani,
Tengat tiet� k�yess�ni;
Jos nyt en mit�n� maksa,
Maksa en maallista matoa,
Toukan sy�me� tomua,
Riihen eellist� rikaista.

III. Poikien lauluja.

235. Jos ma lauluille las'eme.

Jos ma lauluille las'eme,

Virrent�ille ty�nteleme;
Laulan ma meret mesiksi,
Meren hiekat hernehiksi,
Meren kivet kirstuloiksi,
Meren kaislat kaupungiksi.
Laulan neien kaupunkihin,
Liit�n linnani sis�h�n,
Joka piioista pit�vi,
Neitosista niekuttavi.
Se ei suostu sormuksihin,
Mielly miehiin hyvihin;
Ennenkun kosissa k�ynen,
Itse k�ynen katsomassa.

Nain ma tuosta nuoren neien,

Otan linnasta lihavan,
Jonka kanssa y�t lepe�n,
Kahen p�iv�t kallottelen.
Tuosta kasvan kaunihiksi,
Ylenen ylen hyv�ksi,
Paisun linnan paimeneksi,
Vahvan linnan vartiaksi.
Suorin poikaset sotahan,
Nuoret miehet miekka vy�lle;
Itse linnassa lihoan.
Sek� kasvan kaupungissa,
Juon olutta, mink� jaksan,
Apan kaupungin kanoja.
Sure en sitte Suomen maita,
Enk� Suomen neitosia--
Suomess' on soriat neiot,
Kaunokaiset Karjalassa;
Lihavammat linnassani,
Kaunihimmat kaupungissa.
236. K�ynti roualassa.

L�hen t�st� roualahan,

Hyv�n rouan kartanohon,
Kullaista kujoa my�ten,
Hopiaista tiet� my�ten,
Jost' on sillat silkin pantu,
Veralla vetel�t paikat.

Jo joutui joki etehen,

H�il�hti h�t� k�tehen;
Hyp�tenk�, harpatenko?
Hyp�tk�me, harpatkame.

"Hyv� huomen roualan,

Onni uutehen tupahan!
T��lt� leikari tulevi,
Keikari keritteleksen:
Joko on viikon viinat pantu,
Kauan otraiset oluet;
Onko lautaiset laottu,
Lusikkaiset lautaisilla;
Onko pirtti pyyhittyn�,
Sek� sintsi siivottuna;
Onko pesty pitk�t penkit,
Lattiat vesin valettu,
Sillat silkill� katettu,
Veran lestolla ve'etty,
Tulla Turun poikasien,
Saaha Saksan sulhosien?"

"Onpa viikon viinat pantu,

Kauan ollehet oluet;
Onpa lautaiset laottu,
Lusikkaiset lautaisilla;
Viel' on pirtti pyyhittyn�,
Sek� sintsi siistittyn�,--
Pesty pitk�t sein�penkit,
Lattiat ve'en valettu,
Sillat silkill� katettu,
Veran lestolla ve'etty,
Tulla Turun poikasien,
Saaha Saksan sulhosien."

"Hyv� kiitos, hyv� laitos,

Hyv�n rouan huonehessa!
Saako leikar leikin ly��,
Piipari ilon pite�,
Hyv�n muorin moisiolla,
Hyv�n vaarin vainiolla,
T�m�n talon tanterella,
Talon rikkahan rikoilla?"

"Saapi leikar leikin ly��,

Leikin ly�� ja kisata,
Hyv�n muorin moisiolla,
Hyv�n vaarin vainiolla,
T�m�n talon tanterella,
Talon rikkahan rikoilla."

"Hyv� kiitos, hyv� laitos,

Saamasta hyv�n sanoman!
Ken nyt leikkihin tulevi,
Ken kisahan kerki�vi;
Tokko roua koista jouti?"

"Ei roua kotoa joua,

Tekemist' on ty�t� paljo:
Vehn�leiv�t leipomista,
Talkkunat taputtamista,
Mesikannut kantamista;
T�st� kulkevi kuningas,
Vaeltavi linnan vanhin.

Ennen pist�n piikojani,

Panen palkkalaisiani,
Annan kokkini koasta,
Tallipojan tanhuasta."

"Hyv� kiitos, hyv� laitos,

Saamasta hyv�n sanoman;
Nyt se leikar leikin ly�pi,
Piipari ilon pit�vi."

"Mill� tei�n palkan maksan,

Kullallako, vai hopeella?"

"Et kullalla, et hopeella;

Kyll' on kultia ko'issa,
Vaikka kiukoat tekisi,
Rauniot rakentelisi,
Tekis rastit rauniolle,
Ristit riihen ikkunoihin;
Anna mulle nuori neito,
Sill� roua palkan maksat."

"Annan sulle nuoren neion,

Panen piioista parahan;
Annan riskin riihen puijan,
Konstin kankahan kutojan."

"Hyv� kiitos, hyv� laitos,

Hyv�n annin antamasta,
Paremman lupoamasta.
Hyvin roua palkan maksoi,
Nuori neito saatiin,
Neito nuori ja soria."

237. T�ytyyk� t�t� tupoa.

Kuules kultainen is�nt�,
Pienoinen perehen miesi;
Kelt� m� kysyn lupoa,
Kelt� lausun lattiata,
Minun leikin ly��kseni,
Taiten tanssaellakseni?

Hoi is�nn�t, hoi em�nn�t!

Kell' on kellarin avaimet;
T�ytyyk� t�t� tupoa,
Lainataanko lattiata,
Tanssia tasaisten miesten,
Miesten nuorten notkustella?

Kun ei t�ytyne tupoa,

Lainattane lattiata,
Mie ulos ovia my�ten
Siirten, saarten sein�viert�,
Kierten, kaarten kartanolle;
Sitte tanssin tanterella,
Keikun keskell� pihoa,
Liipottelen liinamaalla,
Joss' ei p�� lakehen koske,
Otsa ei ortehen kolaha,
Jalat sillan liitoksehen.

"T�ytyyp� t�t� tupoa,

Lainatahan lattiata,
Tanssia tasaisten miesten,
Miesten nuorten notkustella;
Tarvis ei tanssia pihalla,
Liipotella liinamaalla--
Harakat pihalla tanssi,
Pienet linnut liinamaalla."

238. Soita'pas soria likka.

Soita'pas soria likka,

Rannin likka rallattele,
Sorialla soitollasi,
Kumialla kulkullasi,
Heli�ll� hengell�si,
Kaunihilla kaulallasi!
Anna suuta, Suomen likka,
T�lle Suomen sulhoselle;
Suu ei kulu suuellessa,
K�si k�tt� antaessa.

239. T�m' on iltoja iloisin.

Ilona k�ki mets�ss�,

Lammas laihohalmehessa,
Neito nuori nuotehessa,
Pieni lapsi lattialla;
Iloiset on muutki illat,
Remusat on muutki retket,
T�m' on iltoja iloisin,
T�m� retki� remusin.

Laulaisinpa, taitaisinpa,
Kun olutta tuota'isin,
Tuoppikana, toinenkana,
Kannukana, kaksikana.
Kun ei tuotane olutta,
Kannettane kannun t�ytt�,
Kerin virteni ker�lle,
Sykkyr�lle syy�ttelen,
Ker�n pist�n kelkkahani,
Sykkyr�n rekoseheni.
Silloin laulan, konsa jouan,
Kun en konsa joua'kana,
Niin en silloin laula'kana;
Enk� laula ensink�n�,
Ei ole kulta kuulemassa,
Oma armas oppimassa,
On mua kuuset kuulemassa,
Oppimassa hongan oksat.

240. Miksi juot joesta vett�.

N�kyi n�nnit neitoselta,

Pystyt rinnat piikaselta,
Juoessa joesta vett�,
Lakuttaissa lammikosta;
Mie tuota ihoamahan,
Ja kohta kyselem�h�n
"Miksi juot joesta vett�,
Lakit vett� lammikosta?"

"Siksi juon joesta vett�,

Lakin vett� lammikosta,
Ei anna iso olutta,
Ei emoni ensink�n�;
Iso juotti aisanp��ll�,
Emoni avainperill�."

241. Rikas kosija.

Tullos neitonen minulle,

Minulle miehelle hyv�lle,
T�lle Suomen sulhaselle,
Sorialle sorkalelle;
Ei minulta tyhj� puutu,
Pahat p�iv�t polvenahan.
Kolm' on aittoa minulla:
Yks' on aitta vehkasuolla,
Toinen parkkikankahalla,
Kolmansi kotoinen aitta.

Jok' on aitta vehkasuolla,

Sihen on vehkoja ve'etty;
Jok' on parkkikankahalla,
Sihen on pantu parkkiloita;
Se kolmas kotoinen aitta,
Sihen on tyhje� typitty--
Eik� aivan tyhj�k�n�,
Eik� aivan t�ysik�n�:
Kanan p��, karitsan kaula,
Kolme hauin kylkiluuta.

Tule neitonen minulle,

Minulle miehelle hyv�lle,
Korialle kumpalille,
Pohatalle puolisolle;
Kolm' on lehme� minulla,
Yks' on suolla muurikkinen,
Toinen m��ll� mansikkinen,
Kolmas puolukka palolla.
Yks' on maiolta mahoton,
Toinen voilla vuolovampi,
Kolmas vallaton vasoilta;
Ei ole illoin kytkemist�,
Eik� aamuin laskemista,
Suolan, suuruksen surua.

242. Kelt� m� kysyn tyt�rt�.

Kuules kultainen is�nt�,

Pienoinen perehen miesi!
Kelt� m� kysyn tyt�rt�,
Kelt� anon ainoistasi:
Kivilt�k�, kannoiltako,
Vaiko pitkilt� pihoilta;
Kysynk� kyl�n akoilta,
Vai isolta, vai emolta,
Vai veikolta vanhimmalta,
Vaiko itselt� tyt�lt�?

Kuules kultainen is�nt�,

Pienoinen perehen miesi!
En min� sinua kiit�
Kivilt�si, kannoiltasi,
Enk� pitkilt� pihoilta,
Avaroilta aitoiltasi,
Kun et antane minulle
Pihan pitk�n juoksijaista,
Aitavieren astujaista,
Kujavieren kulkijaista,
Tanteren taputtajaista.
243. Monimorsiamellinen.

Mont' on mulla morsianta,

Nelj� neitt� tieossani
Viel� viieski varalla,
Kanssa kuues kuuluvissa.

Yks' on tuolla Toivolassa,

Niemel�ss� neiti toinen,
Kolmansi Kotalahella,
Nelj�s Neitolan kyl�ll�.
En taia sit� ep�ill�,
Eri pel�nne ensink�n�,
Ettei ota onkeheni,
Kala viiest� ve'est�,
Osaavasti onkiessa,
Koukun konstin laskiessa;
Vaan sit� ep�elenki
Sit� pelke�n pahasti,
Etten saa ma ensim�ist�
Tuolta Toivolan kyl�st�.

244. Potra on poikana ele�.

Ei ole herjalla hevoista,

Em�nt�t' ei ensink�n�;
Tulisko ostoa oronen,
Sek� naimahan ruveta?

Naisin naisen neitosista,

Ottaisin omilta mailta;
Vaan onko n�m�t nykyiset,
N�m�t tytt�ret nykyiset!
Ne on lyhyen lyller�iset
Maantasaiset talleroiset,
Kuvettaskujen tasaiset,
Vy�kusakan korkeuiset,
Rinnat rikki riivatuilla,
Hamet halki halvatuilla.

Nainen linnasta lihavan,

Kaupungista kaunokaisen,
Joll' on kallis kampa p��ss�,
Kohtap��, kotat jalassa.

Tahi jos tiet�isin v�h�sen,

Arvoaisin aikanani,
Niin en naisi ensink�n�,
Nykyisi� tytt�l�it�;
Ne on neitona soriat,
Koriat ison kotona,
�sken akkana �k�iset,
Vihaiset vihitty�ns�.

Mik�s on poikana ele�,

Mik�s olla naimatonna?--
Potra on poikana ele�,
Naasti olla naimatonna;
Ei oo naista naukumassa,
Eik� lasta itkem�ss�,
Akka ei arttia vet�ne,
Laps' ei leipe� anone.
Huoleton hevoton poika,
Aivan huoleton akaton:
Pi� ei piiskasta muretta,
Kanna ei huolta kannuksesta.

245. Oisi mulla vallan miekka.

Oisi mulla vallan miekka,

Vallan miekka, vallan valta,
Vallan valkia hevonen;
Ajaisin ma neitimaalle,
Naisin sielt� neitt� kolme:
Yhen nuoren, toisen vanhan,
Kolmannen kasatun piian.
Kasatulla ty�t tekisin,
Vanhan neuona pit�isin,
Itse nuorta naurattaisin.

246. Kun saisin Savosta naia.

Kun saisin Savosta naia,

Joroisista juohatella;
Min� naisin kolme naista,
Yhen naisin nuoren naisen,
Toisen naisin vanhan naisen,
Kolmannen kasatun naisen.
Nuoren nuotalle panisin,
Vanhan vaattehen tekohon,
Kasatun kiven etehen;
Nuor' oisi nuotalla parempi,
Vanha vaattehen teossa,
Kasattu kiven e'ess�.

247. Katumoiksi nainen kaunis.

Oisko mulla, kun on muilla,

Rekiviitta viien louvun,
Sa'an maksava satula,
Heponen hyv�nn�k�inen;
Naisin naisen neitosista;
Ottaisin oman em�nn�n,
Vaimon muita valkiamman,
Akan muita armahamman.
Ai� �yri� pit�vi,
Paljo pieni� rahoja,
Saaha uuesta taloa,
Naia naista neitosista,
Ostoa orihevoista.

Enk� tie� mie poloinen,

En tunne poloinen poika,
T�ll� inhalla i�ll�,
Katovalla kannikalla,
Nainko naisen nuoremmaisen,
Eli vanhemman valitsen.
Elk�h�n poloinen poika
Puuttuvalla polvellansa,
Naiko naista nuoremmaista,
Naista kaunista katselko!
Kielti vanha W�in�m�inen,
Ep�si suvannon sulho,
Vanhan nuorta ottamasta,
Kaunista k�ke�m�st�:
"Katumoiksi nainen kaunis
Kainun miehen kainalossa,
Huoleksi hyv� heponen
Huonon miehen seimen p��ss�."

248. Lempo leskelle menevi.

Mik' otti isolta mielen,

Kuka kummanen emolta,
Leskelle minun lupasi,
Tahtoi toisen t�htehille.

Lempo leskelle menevi,

Tuoni toisen t�htehille;
Parempi pajuilla maata,
Lep�n oksilla lev�t�,
Kun on lesken vuotehella,
Pieluksilla pietyn naisen--
Armahampi aitovieri,
Kun on lesken kylkipuoli;
Leppi�mpi lehtovieri,
Kun on lesken vuoetvieri.

Lempo leskelle menevi,

Kalma naijalle kahesti;
Leskell' on kovempi kopra,
Kun on kuiva kuusen oksa,
Jolla ly�pi leikkil�ist�,
Nappajavi nauruloista--
Leski on leikkins� pit�nyt,
Viett�nyt iloisen illan,
Entisen el�j�n kanssa,
Miehen mennehen keralla.

Lempo leskelle menevi,

Tauti taljan maannehelle;
Levitetty on lesken vuoe,
Lesken talja tallaeltu.
Saan min� kivelt� kielen,
Kuulen paaelta pakinan--
Kivi kerran kirkasevi,
Paasi toisen parkasevi,
Lesken on leukansa lukossa,
Koko suunsa sulkehessa.

249. Mie valitsen varrellani.

Oisin mieki miehen verta,

Kun oisin pohatan poika,
Kun ois pelto pienoinenki,
Keko kellon suuruinenki.
Oisin miesi t�yell�ni,
Sulho suotuinen soria,
Kun on muutki Saaren saksat,
Nuo Saaren pojat pohatat.

Vaan moniki Saaren saksa,

Ja moni pohatan poika,
Onpi koiltahan koria,
Suvultansa aivan suuri;
K�yv�t kullassa kosihin,
Hopiassa heilumahan.
Mie en oo koiltani koria,
Suvultani aivan suuri;
Mie valitsen varrellani,
Otan muilla muovoillani,
Kuiskutellen, kaiskutellen,
Tytt�j� tyk� puhellen:
"Tule tytt�nen minulle,
T�lle miehelle hyv�lle,
T�lle sulho suikalelle,
Mokomalle muikalelle!
El� tuusi tullessasi;
Hyv' oppi minulla olla--
Suot on t�ynn� suuruksia,
M�nnyt m�mmi� m�ell�,
Olutpuolikot purolla,
Juomista joka joella."

250. Mik� kumma kummitseksen.

Mip� t�ss� millitseksen,

Kuka kumma kummitseksen,
T�m�n kunnahan kukuilla,
T�m�n harjun hartehilla,
Kun ei kanna suo varista,
Suo varista, maa j�nist�,
Nurmi nuorta morsianta,
Pelto pieni� kanoja,
Joen korvat joutsenia,
Lammin laiat laklasia!

Mik� kumma kummitseksen,

Ime ilmi anteleksen,
Kun t�ss' ei siat siki�,
Kasva lampahan karitsat;
Maito ei l�he mahosta,
Piim� pitk�h�nt�sest�!

Jo olen orrelle osattu,

Palasetta partahalle;
Harvoin n�iss' on harrit n�hty,
Siiat ei sin� ik�n�,
Harvoin on hauki vierahana,
Lohen poik' ei polvenahan.

251. K�yh� kynt�poika.

Min� k�yh� kynt�poika,

Kynt�poika, kyytipoika,
Kyl�n kynt�jen kysyj�,
Mieron t�ien tieustaja;
Min� kynn�n kyiset pellot,
Vakoelen maat matoiset,
Ilman rautarukkasitta,
Vaskisitta vanttuhitta.
Kylv�n kaurat Karjalahan,
Ohrat viskoan Wirohon,
Rukeheni Ruotsin maalle,
Hernehet H�mehen maalle.

Vaan mit� k�yh�n kynn�nn�st�,

Vaivaisen vakoamasta;
Mink� kynn�n, mink� kylv�n,
Sen kynn�n kyl�n akoille,
Kyl�n vaimoille vakoan,
Ty�nn�n mieron tytt�rille.

252. Elettihin meill� ennen.

En tie� poloinen poika

Poloisiksi p�ivikseni,
Elettihin meill� ennen,
Asuttihin aikoinani,
Kuultihin kalat kutevan,
Lohen purstot loiskuttavan;
Vaanpa nyt t�t� nyky�
Ei kuulu kuettajia,
Pois on kaonneet kalatki,
Lohen purstot loiskahtanna.

Illalla is�ni kuoli,

Aamulla talo h�visi,
J�ini kun j�niksen poika
J��lle j��kelleht�m�h�n;
Parahiks' on paita pantu
Lapselle isottomalle,
Emon tiet�m�tt�m�lle,
Varsin vanhemmattomalle.

En tie� poloinen poika

Poloisiksi p�ivikseni,
Kunne luome luotu lapsi,
Kunne aiottu ajame;
Joutaisi joki'i sulata,
Saisin verkkoni vesille--
Kyll' on verkkoni vesill�,
Vaan on vierahan panema.

En tie� poloinen poika

Poloisiksi p�ivikseni,
Ei ole niitun niitt�j�t�,
Eik� pellon kynt�j�t�.
Muut niitti isoni niitun,
Muut kynti isoni pellon,
Mie kynn�n kyl�v�li�,
Ahoviert� astuvoitsen,
Kangasviert� karhielen,
Lehtoviert� lenn�ttelen.

Niin minua niitutonta,

Lasta pient� pellotonta;
Kylv�n ohrat Suomen maalle,
Hernehet H�mehen maalle,
Vehn�t viskoan Wirohon,
Kaurat Karjalan ahoille,
Josta vilja virtoavi,
Vilja vierahan k�tehen.

253. Rahansa menett�nyt.

K�vin kauppoa Wirossa,

Katsoin tiell� kauppojani,
Luin tiell� tenkojani,
Rannalla rahasiani.
J�iv�t tielle tenkaseni,
Rannalle rahani vieri;
Annoin ainoat rahani,
Heitin hentuet hopiat,
Wiron piikojen pivohon,
Narvan naisten kukkarohon.

254. Pahasti maannut.

Olin poika pikkarainen,

Koko kolmonen kesoinen,
Kahen vuoen vanhukkainen;
Koin kerta kes�ss� maata,
Senki saunassa saloa,
Piilten pikkuhuonehessa,
Pikkaraisen piian kanssa,
Matalan Marin keralla.
Mari itkien tupahan:
"Voi min� piloinen piika,
Mitk' on vaivat vatsassani,
Ponnistus poveni alla!"

Vatsa kasvoi, vy� lyheni,

Navan kohta korkenevi,
Vei paha papille viestin;
Tuo pakanan pallinaama
Otti lehm�n leikkil�ist�,
Kiskalti h�r�n kisoista.

255. Neitt� tavotteleva.

Niin min�i pieni poika,

Kun on muutki suuremmaiset,
�i�n leski� lepytin,
Tyyvyttelin tytt�l�it�.

K�vin mie lehossa kerran,

L�ysin neitosen lehosta,
Sinisilm�n haavikosta,
Mustakulman koivikosta,
Sormet kullan sormuksissa,
K�et kullan k�tinehiss�.

Mie tuota tapoamahan,

Piika eest� juoksemahan;
Piika juoksi pitkin suota,
Min� juoksin poikki suota,
Piika pitkin m�tt�h�lle,
Min� pitkin piian p��lle,
N�pit sattui n�nnin p��lle,
K�et vatsalle valahti.
Siit� mulla onni siirtyi,
Elo entinen h�visi,
Tulin tuhmaksi varahin,
Nuorra naisten nauruloiksi.
256. Pahasti �itsinyt.

Pahoin tein min� poloinen,

Pahoin tein poloinen poika,
K�vin �ill� �itsil�iss�,
P�iv�t py�rin p�iv�tsiss�,
Illat iltaistunnoissa;
Tuot' emo pani pahaksi,
Iso katsoi ilki�ksi.

Kun on kukko kerran lauloi,

Iso istui kiukoalla,
Emo laapoi lattialla,
Panetteli poikoansa:
"Taas on hurja huilamassa,
Joka y�hyt �itsimiss�;
Tuuvin tuhmaisen pojasen,
Tuuvin huorien hyv�ksi,
Joka huoran huikutella,
Joka kurvan kuihutella.
Tyt�t huorat huikuttavat,
Joka kurva kuihuttavi,
Mun poloisen poikoani;
Saattelevat saunahansa,
Viettelev�t vierehens�,
Liiaksi likist�m�h�n."

257. Akat sanovat.

Akat saatanat sanovat,

Pakanat panettelevat,
Sy�m�riksi, juomariksi
Kyl�n kaiken koipuriksi.

Kun ma sy�m�ri olisin;

S�isin m� kyl�lt� koiran,
Kissan lapset kiukoalta,
Kasin lapset karsinasta.

Kun ma juomari olisin;

Joisin ma joka kapakan,
Joka kannun kallistaisin,
Putelitki pulputtaisin.

Kun ma koipuri olisin;

Ei oisi kuuessa kyl�ss�,
Pit�j�ss� seitsem�ss�,
Piikoa pit�m�t�nt�,
Akkoa ajamatonta,
Leske� likent�m�tt�.
Ajaisin joka akalla,
Pit�isin jokahi piian,
Joka naisen naurattaisin,
Ja lesken likenteleisin.

258. Pahin omalla maalla.

K�vin Suomet, k�vin Saaret,

K�vin puolen Pohjanmaata,
Sakaran Savon rajoa,
Kahen puolen Karjaloa,
Kaikki kaupungit katsellen,
Turun linnat tunnustellen;
Ei ollut p��ni polkejaista,
Aivoni alentajaista.
Kun tulin omille maille,
Yksi portto p��ni polki,
Toinen aivoni alenti,
Kolmas rikkoi rinnukseni.

259. Koti toivoi kuolleheksi.

Kaikki saan kokea koito,

Kaikki tuntea katala;
Noit' en tulle tuntemahan
Konstia kotoisen vaimon,
Ehtoja oman em�nn�n,
Talon tytt�ren tapoja.

Koti minun toivoi kuolleheksi,

Piha pitkin maanneheksi,
Maja maan my�neheksi,
Kartano kaonneheksi.
Soisit mun kyl�nki naiset,
Soisit naiset naapurini,
Sorkkihin sotahevosten,
Miesten vaino varpahisin,
Sortuvan minun sotahan
Alla vainon vaipuvani.

Vaan et suo sula Jumala,

Et salli vakainen luoja,
Poikoa ison poluilta,
Lasta vanhemman la'ulta.
Itse tie�t suuri luoja,
Arvoat jalo Jumala:
Et silloin sikoa luonut,
Kalttokorvoa kohannut,
Kun loit miehen, loit luonnon,
Loit onnen luomallisen.

260. Usiassa y�t� ollut.

Moness' oon min�ki maannut,
Usiass' oon y�t� ollut,
Monen huoran huimenessa,
Monen lautan lattialla,
Monen porton polstarilla,
Monen keukosen keralla.

Jopa vaan minua vasten.

Vasten vaivaista minua,
Huorat hurstia kutoivat,
Lakanoita laittelivat,
Saunassa savun seassa,
Kyl�n kylpihuonehissa.

Jopa vaan minua vasten,

Vasten vaivaista minua,
Nuo huorat huhuelivat,
Luoskut luikerrettelivat;
J�r�eli j�rven rannat,
Vavahteli vaaran rinnat,
Kun huorat huhuelivat,
Luoskut luikerroittelivat.

261. Jo on maattu marjaseni.

Oioi, oioi onneani;

Jo on maattu marjaseni,
Jo lev�tty lintuseni!
Tiet�isink�, ken makasi,
Lempilintuni lep�si;
Sen pit�is matona maata,
Kulkia kulon-alaisna,
K�y� k��rmehen jytyisn�,
Sisiliskona sivata.
Tiet�isink�, ken makasi,
Lempilintuni lep�si;
Parempi h�nen olisi,
Kun olisi maassa maannut,
Maassa mustina matoina,
Kirjavina k��rmehin�,
Ilman maasta nousematta,
Pystyhyn kykenem�tt�.

262. Anastettu armahani.

Enp� luullut luopuvani,

Uskonut eroavani,
Tuosta linkist� likasta,
Kaunokaisesta kanasta,
Punaisesta puolukasta,
Maalatusta mansikasta,
Jota vuotin vuotta kaksi,
Kohta kolmisen kese�.

Tuli tuo vieras ventolainen,

Kyyssyselk� kylkel�inen,
Jok' otti minun omani,
Ja anasti armahani,
Maanitteli marjaseni,
Vaapukkaiseni varasti.

263. Pois tulee pojalle l�ht�.

Pois tulee pojalle l�ht�,

Pois pojan, ulos urohon,
T�st� kylm�st� kyl�st�,
Katalasta Karjalasta,
Kun ei anna naiset naia,
Piiat leikki� pite�,
Muorit voita sy��kseni,
Em�nn�t sianlihoa.

Voi t�t� voitonta kyle�,

Pit�j�t� piim�t�nt�;
Miten voivat voitta olla,
Kuten piim�tt� pysy�,
T�ss� kylm�ss� kyl�ss�,
Katalassa Karjalassa!

264. Kuu t�m� kave katovi.

En tie� poloinen poika,

En poika polon-alainen,
T�ll� inhalla i�ll�,
Puuttuvalla polveksella,
Minne vie�h�n minua,
Ja kunne kuletetahan,
N�ilt� pienilt� pihoilta,
Ison luomilta eloilta.

Kun t�m� kave katovi,

Emon tuoma erkanevi,
Ilo ilmalta katovi,
Laulu maalta lankiavi,
J��pi emoni itkem�h�n,
Ik�v�im�h�n isoni,
N�ill� raukoilla rajoilla,
Poloisilla pohjanmailla.

Kun t�m� kave katovi,

Emon tuoma erkanevi,
Tok ei naura kaikki naiset,
Eik� muoriset muhaja,
Ei ne neitoset ilotse,
Kassap��t ei kalkettele,
N�ill� raukoilla rajoilla,
Poloisilla pohjanmailla.

Kun t�m� kave katovi,

Emon tuoma erkanevi,
Saapi lintuset lev�t�,
Pyyhyiset pyh�n pite�,
Oravaiset olla jouten,
Jouten k�rpp�set k�vell�,
N�ill� raukoilla rajoilla,
Poloisilla pohjanmailla.

Kun t�m� kave katovi,

Emon tuoma erkanevi,
J��pi maat matojen sy��,
Lehot ilvesten lev�t�,
Pellot peurain piehtaroia,
Ahot hanhien asua,
N�ill� raukoilla rajoilla,
Poloisilla pohjanmailla.

265. Soria sotainen tauti.

Suku suuresti surevi,

Laji kaikki kaihoavi,
Heimokunta hellehtivi,
Saavani minun sotahan,
Tykin suuren suun etehen,
Rautakirnujen kitahan;
Sortuvan sotatiloilla,
Vainoteill� vaipuvani.

Vaan el� sure sukuni,

Kaihoa lajini kaunis;
Enm� silloin suohon sorru,
Enk� kaau kankahalle,
Kun min� sotahan kuolen,
Kaaun miekan kalskehesen.
Soria on sotainen tauti,
Soria sotahan kuolla,
Hemme miekan helskehesen:
�kin poika pois tulevi,
Potematta pois menevi,
Laihtumatta lankiavi.

266. Tiet�m�t�n kuolo.

Ei tie� tekij� vaimo,

Ei katala kantajani,
Miss� liikkuvi lihansa,
Vierevi oma verens�:
Maallako tahi merell�,
Meren suurella sel�ll�,
Ruotsin ruokorantasilla,
Saksan salmien perill�;
Polttiko turulla tulta,
Alla vallin valkiata,
Vai k�vi k�pym�ke�,
Vaelsi varvikkosaloa.

Kaikki kuoli mun sukuni,

Kaikki kuoli kunnialla;
Mie vaan kuolen ouoin surmin,
Ouoin surmin, liioin tauin.
Miep� vierr�h�n vetehen,
Putoan punajokehen,
Vai kuolen kyl�n kujille,
Koirien kotisioille,
Variksien vainioille.

Sitte kurjan kuoltuani,

Katalan kaottuani,
Linnut sy�pi mun lihani,
Varikset varin vereni,
Luuni luovat rauniolle,
Kantavat meren karille;
Noita tuuli turjuttavi,
Ahavainen liekuttavi,
Saapi saaren rantaselle,
Kivikolle kirjavalle.

267. Ik�v� tuletteleksen.

Voi min� poloinen poika,

Voi poika polon-alainen;
Voipa kurja kulkuani,
Vaivainen vaellustani,
N�ill� mailla vierahilla,
�kki ouoilla ovilla!

Ik�v� minun tulevi,

Ik�v� tuletteleksen,
Oman maani mansikoita,
Oman vaaran vaapukoita,
Oman Suomen sorsasia,
Oman linnan lintusia,
Oman niemen neitosia,
Oman kaupungin kanoja.

Ouoksi olen katsottu,

Outopa min� olenki,
Outo ouoilla tiloilla,
Vieras mailla vierahilla.
Outona olen tuvissa,
Outona ovissa astun;
 Ei kuka sanan sanoisi,
Antais' armahan sanasen,
N�ill� mailla vierahilla,
�kki ouoilla ovilla.

268. Liuoin soita, liuoin maita.

Kuinkas muilla miekkoisilla,

Kuinkas kurjalla minulla?--
Kohalten on muilla korjat,
Minun v��r�lten v�h�sen.

Oisi mulla, kun on muilla,

Kun oisin ison kotona;
Oispa korjani kohalten,
Reki tervainen teloilla,
Aisat koivuiset kolottu,
V��tty vemmel vaahterinen.

Enk� tie� mie poloinen,

Mik� vei minulta mielen,
Kun l�ksin ison ko'ista,
Vierin veikkoni pihoilta.
Sukset voijin voitimella,
Liukomet sian lihalla,
Liuoin soita, liuoin maita,
Liuoin synkki� saloja,
Heitin suuret maat maoille,
Isot nurmet ilveksille,
Oravaisten aiat juosta
Pihat k�rppien k�vell�.

IV. Miesten lauluja.

269. Kulle ty�lle tempoamma.

Me yhen emosen lapset,

Yhen kantamat kaposen,
Yhen sotkan suorittamat,
Yhen peiposen pesem�t,
Yhen hanhen hautelemat,
Yhen varpusen valamat,
Kulle nyt ty�lle tempoamma,
Kulle viitsimm� viralle?--
Ly�me'k� remun rekehen,
Virsiv�nk�r�n v�kehen,
Sovitellen sormiamme,
Kanteleitamme katsellen,
Laskien k�en k�tehen,
Ha'an toisehen haka'an,
Lauloaksemma hyvi�,
Parahia pannaksemma,
Kuulla noien kultasien,
Tiet� mielitehtosien,
Nuorisossa nousevassa,
Kansassa kasuavassa.

270. Joko laululle l�hemm�.

Hoi velinen veitoseni,

Suullinen sanalliseni,
Kieli-kasvin-kumpalini,
Kuulestamma, kun sanelen:
Harvoin on hanhet suutasuksen,
Sisarukset silm�tysten,
Harvoin veiot vieretysten,
Emon lapset laiatusten,
N�ill� raukoilla rajoilla,
Poloisilla pohjanmailla.
Niin joko laululle l�hemm�,
T�ille virtten ty�ntelemm�,
Yhtehen yhytty�mme,
Kahta'alta k�yty�mme;
Laulaen sanat paremmat,
Virret soittaen somemmat.

L�htiess� laulamahan,
Saahessa sanelemahan,
Istumma ilokivelle,
Laulupaaelle panemma,
Kiven kirjavan sel�lle,
Paaen paksun pallialle.
Suitamme sovittelemma,
S�velt�mme s��telemm�,
Kerit�mm� p��n ker�lt�,
Saamma solmun sommelolta,
Iskemm� k�en k�tehen,
Sormet sormien lomahan,
Lauloaksemma hyvi�,
Parahia pannaksemma,
Hyv�n iltamme iloksi,
P�iv�n kuulun kunniaksi,
Tahi aamun armahaksi,
Huomenkuuromme kuluksi.

271. Mit� laulamma lajia.

Viel�p� veljekset el�mm�,

Veikot virsi� ve�mm�,
N�ill� raukoilla rajoilla,
Poloisilla pohjanmailla.
Oi veio sulosanainen,
Sulosuinen �itin poika,
Kuules kuin sanon sinulle,
Kuin nyt kuitenki puhelen:
L�kk�m�st� laulamahan,
Saakama sanelemahan,--
Suu sinulla, suu minulla,
Kieli kemppi kummallaki!

Oi veio sulosanainen,
Sulosuinen �itin poika,
Tuota nyt kysyn sinulta,
Tuota unnalta utelen:
Mit� laulamma lajia,
Kuta syyt� syy�t�mm�--
Tuotako vuotta voimatonta,
Pahoa palokesytt�,
Joka poltti paljo maita,
Paljo maita, paljo soita?--

Noita laulan, joita tie�n,

Joita tie�n ja tajuan,
Joita ennen eukko neuoi,
Oma vanhempi opetti,
Maitopartana pahaisna,
Piim�suuna pikkaraisna.

272. Laula, laula veitoseni.

Laula, laula veitoseni,

Kuku, kuku kultaseni;
Anna aikasi ilohon,
��ni laske laulamahan!
Ota kaunis kantelesi
Soitto kultainen kuleta,
Kielet soppehen sovita,
K��nn� sormet soittamahan,
Jotta kuuluisi kujilla,
Kajahtaisi kankahilla,
Sek� soitto, jotta laulu,
Jotta ainoinen ilosi--
Kuuluisi kyli� my�ten,
Kajahtaisi kaikin paikoin,
Savossa soria soitto,
Ilo kaunis Karjalassa!

273. En joua laulamahan.

Lauloin ennen, lauloin eilen,

Laulaisin t�n�ki p��n�
Viel' on virtt� tieossani,
Saatavillani sanoja;
Virtt� toista tuulet toisi,
Meren aaltoset ajaisi,
Linnut liitt�isi sanoja,
Puien latvat lausehia.
Vaan en joua laulamahan
Kes�isilt� kiirehilt�,
Heli�lt� hein'ajalta,
Kalakuulta kaunihilta;
Lohi kultainen kutevi,
Kala kaunis karkajavi,
Minun lapsen laulellessa,
P�iv�t suotta soitellessa.

274. Soisin p�iv�t soitettavan.

Soisin p�iv�t soitettavan,

Illat teht�v�n iloa;
Soitteleisin mieki kurja,
Itseki ilotteleisin,
Vaan ei soita suuni kurjan,
Eik� ��neni ilotse.

Miks' ei soita suuni kurjan,

Eik� ��neni ilotse?--
Siks' ei soita suuni kurjan,
Siks' ei ��neni ilotse,
Kun olen vaimalan valama,
Kurjalan kuvaelema;
En oo laulajan lajia,
Enk� tiet�j�n ter�st�.

Enk� tuota tunne'kana,

Tie�'k�n�, tunne'kana,
Mist� laulun laitteleisin,
Kusta keksisin runosen--
Akanko vanhan vakkasesta,
Ukon uuen lippahasta.
Laulaisin min� vakoista,
Lippahista liirett�isin,
Kun oisi vakoissa voita,
Lippahaisissa lihoja.

Saisin laulun lampahista,

Kiinnitt�isin kirvehist�,
Vaan on laihat lampahani,
Tuiki tyls�t kirveheni.

Miks' on laihat lampahani,

Sek� tyls�t kirveheni?--
Siks' on laihat lampahani,
Kun on noiat naapurissa;
Siksi tyls�t kirveheni,
Kun on sepp�ni sokia--
Sinnesp� sep�t sokiat,
Kunnes viinoa v�h�sen.

Tuo pulli puhasta vett�,

Kuppi kullan karvallista;
Ehk� suu toen sanoisi,
Eli leuat leikin l�isi,
Hampahat lujan puhuisi,
Kieli keito kelpottaisi.

275. Suu ei laula suuruksitta.

El� miest� jouten juota,

Laita miest� laulamahan;
Harvoin yhtehen yhymm�,
Harvoin toinen toisihimme,
N�ill� raukoilla rajoilla,
Poloisilla pohjanmailla.

Tuo sarkka sanansep�lle,

Laita tuoppi laulajalle;
Suu ei laula suuruksitta,
Rinta ei rasvatta rimaja.

Kunpa tuoppini tulisi,

Kannuni karetteleisi,
Lauleleisin, taiteleisin,
Hel�j�isin, heitteleisin;
Kun ei tuoppi tulle'kana,
Pikarini pist�yne,
Vien on virteni viluhun,
Tatehesen tanhualle,
Josta tunkio tulevi,
Pellon h�yst� h�mm�tt�vi.

276. Kunpa palkka pantaisi.

Lauloa min� lupasin,

Lauloa iloista virtt�,
Virtt� veisata suloista,
Kaunistaki kaikotella.

Laulaisinki, taitaisinki,
Kun olutta tuota'isi,
Pikarin pielt�'isi,
Sarkoin saatatelta'isi,
Kun tuotais' olutta tuoppi,
Toinen taaria parasta,
Voita, leipe� lis�ksi,
Kanssa tuoresta kaloa;
Tahi kun palkka pantaisi,
Talari taritta'isi,
Talari joka sanalta,
Tolppa toiselta sanalta,
Loutu kielen k��nnynn�lt�,
Kaksi kaikelta pelilt�--
Laki laulun lankiavi,
Runon kulkku kuivettuvi,
Rahatonta laulamista,
Kullatonta kukkumista.

277. Siit� sinne tie menevi.

Laulun tie�n, ehk' en laula,

Oksat karsin, tien osotin,
Nuorisolle nousevalle,
Kansalle kasuavalle.
Siit� sinne tie menevi,
Rata uusi urkenevi,
Paremmille laulajille,
Taitavammille runoille,
Nuorisossa nousevassa,
Kansassa kasuavassa.

278. Noita laulan, joita talan.

Min� mies v�h�v�kinen,

Uros heikkohengellinen,
En ole iso i�lt�,
Vahva varren kasvannolta;
Vaan kuitenki, kaikitenki,
Jos ei muut lihavat laula,
Verev�mm�t vierettele,
Niin m� laulan laiha poika,
Kuiva poika kuikuttelen,
Laulan laihoilta lihoilta,
Kupehilta kuuttomilta,
T�m�n iltasen iloksi,
T�m�n p�iv�n p��tteheksi.

Noita laulan, joita taian,

Ennen kuultuja kujerran,
Ennen saatuja sanoja,
Opituita ongelmoita,
Taaton saamia sanoja,
Vanhemman varustamia.
Niit' ennen isoni neuoi,
Oma vanhempi opetti,
Kahen tiet� k�yess�mme,
Kolmin kolkutellessamme.
Ei sanat salahan joua,
Eik� luottehet lovehen,
Mahti ei mene maan rakohon,
Vaikka mahtajat menev�t.
Tuo oli laulaja ikuinen,
Virren porras polvuhinen,
Tuop' on vanha W�in�m�inen,
Toinen seppo Ilmarinen,
Kolmas lieto Lemmink�inen,
Seki kaunis Kaukomieli,
Pohjan neiti nelj�nten�,
Pohjan neiti, Pohjan akka,
Viies Antero Wipunen,
Se kuues Kaleva vanha.
Viel' oli nuori Joukahainen,
Viel� muitaki monia,
Joit' ennen isoni lauloi,
Oma vanhempi opetti.

Onko niin elikk� toisin,

Eli muite jomminkummin?--
Sampo ei puuttunut sanoja,
Eik� Louhi luottehia;
Sampo vanhani sanoilla,
Lahoi Louhi luottehilla,
Virsill� Wipunen kuoli,
Leikin ly�en Lemmink�inen.

279. Lapset t�ss� laulelevat.

Ei ole t�ss� ennen ollut,

Eik� varsin vasta liene,
Laaullista laulajata,
Kunnollista kukkujata;
Ei ole kuultu, eik� n�hty,
Sin� ilmoissa ik�n�,
Parempata laulajata,
Tarkempata taitajata.

Lapset t�ss� laulelavat,

Suukurjat kujertelevat,
Suusta kun sulan kyn�st�,
P��st� kun p�rehen p��st�.
Lapset t�ss� laulelevat,
Suitansa sovittelevat,
Niinkun kahta kannikkoa,
Kolmia kovasimia.
Lapset t�ss� laulelevat,
S�velt�ns� s��telev�t,
Oven suussa, pankon p��ss�,
Kolmen koukun k��ntimell�.

Ei ole lasten laululoista,

Kurjien kujertamista;
Valehia lasten laulut,
Tyhji� tyt�rten virret.
Itse l�htenen runoille,
Laikahtanen laulamahan,
Aukasen sanaisen arkun,
Virsilippahan virit�n,
Poikkipuolin polvilleni;
Enk� viitsi viisastella,
Sanon tarkkoja tosia,
Joit' ei laula kaikki lapset,
Ymm�rr� yhet urohot,
Eik� pojat puolinkana,
Sin� ilmoissa ik�n�,
Kuuna kullan valkiana.

Kun aika tosin tulevi,

P�iv� liitolle lipuvi,
K��nn�n v��rin vaatteheni,
Murrin turkkini muserran,
Laulelen Lapin sanoja,
Wiron virsi� vetelen;
Mie olen uinut umpilammit,
Koirankieliset kokenut,
Viipynyt Lapin livuilla,
Kotapoikien poluilla.

280. Omat on virret oppimani.

Ei ole sepp� sen parempi,

Eik� tarkempi takoja,
Jos syntyi sysikeolla,
Kasvoi hiilikankahalla.

En ole opissa ollut,

K�ynyt mailla mahtavien,
Samonnut Lapin saloja,
Souellut Wiron vesi�;
Omat on virret oppimani,
Omat saamani sanaset,
Tiepuolista tempomani,
Risukoista riipomani,
Pajukoista poimimani,
Vesoista vetelem�ni,
Kanarvoista katkomani,
P��st� hein�n hieromani.
Kun olin pienn� paimenessa,
Lassa karjan kaitsijana,
Metisill� m�tt�hill�,
Kultaisilla kunnahilla,
Kirjavaisilla kivill�,
Paistavilla paateroilla;
Tuuli toi sata sanoa,
Tuhat ilma tuuvitteli,
Virret aaltona ajeli,
Laulut l�ikkyi lainehina.
Ne min� ker�lle k��rin,
Sykkyr�lle syyl�ttelin,
Panin aitan parven p��h�n,
Kukkarohon kultaisehen,
Rasiahan rautaisehen,
Vaskisehen vakkasehen.

281. Tuonko virteni vilusta.

Pohjolainen pitk� poika,

Lappalainen lieto poika,
Veti virsi� reell�,
Saanilla sanoja saatti.
Kilahti jalas kivehen,
Saani mei�n salvomehen,
Siit� sain sanoja �i�n,
Koko kuorman lausehia;
Toisin ne t�h�n tupahan,
Kantaisin katoksen alle,
Rautaisen rahin nen�h�n,
Pet�j�isen pienan p��h�n,
Kunp' on t�ytyisi tupoa,
Lainattaisi lattiata.
Kun ei t�ytyne tupoa,
Lainattane lattiata,
Puran saanini salolle,
Virret viehkoille jakelen.

"T�ytyvi t�t� tupoa,

Lainatahan lattiata,
Tuoa virtesi vilusta,
Saaha laulut pakkasesta."

Suuri kiitos, kostjumala,

Hyv�n luvan saatuani!
Tokko p��sen p�y�n p��h�n,
Kelpoan v�en kes'elle,
Otetaan oluen luoksi,
Viinan luoksi lasketahan?
Kun en p��sse p�y�n p��h�n,
Kelvanne v�en kes'elle,
Otettane olven luoksi,
Luoksi viinan laskettane,
Orsi juokohon oluen,
Lakehinen lappakohon,
Lepp�isest� lekkerist�,
Tapin tammisen takoa!

"Miks' et p��se p�y�n p��h�n,

Kelpoa v�en kes'elle,
Oteta oluen luoksi,
Luoksi viinan laskettaisi;
Tuoppi tuoahan olutta,
Kaksi mett� kannetahan,
Voita pannahan varalle,
Voita viisi leivisk�t�,
Voita viisi, kuuta kuusi,
Seitsem�n sianlihoa."

Suuri kiitos, kostjumala,

Saatua lupasanoman!
Joko nyt ryhtyisin runoille,
Laikahtaisin laulamahan?
Pi� pihti valkiata,
Jotta lauloa n�kisin;
Lauloa luku tulevi,
Suuni soia tahtelevi.
Lauloa laki lupasi,
Hyv�t herrat heikotella,
Lauloa hyv�tki virret,
Virret kelpo keikutella.
Ruo'ilta rukehisilta,
Oluilta otraisilta.

282. Kaksi laulajata.

1.
L�kk�n langot laulamahan,
Heimokset hel�j�m�h�n,
Sukuvirtt� suoltamahan,
Lajivirtt� laulamahan,
T�m�n iltamme iloksi,
P�iv�n kuulun kunniaksi!

2.
En ole runon sukua,
Enk� laulajan lajia,
En ole tiet�j�n tekem�,
Enk� lapsi Lappalaisen;
Vaan kuitenki, kaikitenki,
Jos l�henki laulamahan,
Hyv�n toiseni keralla,
Parempaisen kumpalini.

Laulaisinki, taitaisinki,
Vaan en tunne eell� k�y�,
Ennen k�ym�t�n e'ell�,
Ennen maan matelematon;
Sin� synnyit y�t� ennen,
Min� p�ive� j�lest�,
Sin� keng�ss� kepasit,
Min� virsussa vitelin.

Laulaisinki, taitaisinki,
Hyv�n toiseni keralla,
Laulaisin min� kotona,
Vaan en kehtoa kyl�ss�;
Kyl�n naiset nauranevat,
Piiat pilkan pist�nev�t,
Vienev�t Wiron vioiksi,
Savon suuriksi sanoiksi.

1.
Mit� huolit huntup�ist�,
Pi�t piioista lukua;
Josp' on naiset nauranevat,
Piiat pilkan pist�nev�t,
Kyll� kostan naisten naurut,
Soppityrskyt tytt�rien--
Navan all' on naisten nauru,
Helmoissa tyt�rten herja.

2.
Laulaisinpa, taitaisinpa,
Kellitt�isin, kehtoaisin,
Kun em�nn�t voita toisi,
Is�nn�t sianlihoa,
Pojat tuoresta kaloa,
Piiat pikkuisen olutta;
Sill' ei suu sulotta soita,
Kulkku kuitta kukkuele,
Kieli keitinpiirasitta,
Mieli mustitta mesitt�.
Saisin kuuta kulkulleni,
Mett� kieleni nen�h�n,
Sitte laulanta k�visi,
Ilonteent� kelpoaisi,
Sanat suussani sulaisi,
Ikenill�ni it�isi,
Puhe'et putoeleisi,
Kielelleni kerki�isi,
Hampahilleni hajoisi,
Levi�isi leuoilleni,
Niinkun hiilet hinkalossa,
Kek�lehet kiukoassa.

283. Kilvan laulajat.

1.
Kuuntele t�t� runoa,
T�hystele laulajata;
Se on kumma kuulijanki,
Ime ilmanki olijan!
Kun m� laululle las'eme,
Virrenty�lle ty�nteleme,
Laulan rauniot rahoiksi,
Kivet pienet penningiksi,
Suuret vuoret voipytyiksi,
Kalliot kananmuniksi.

2.
Kun ma laululle las'eme
Virrenty�lle ty�nteleme,
Lehot laulan leip�maiksi,
Ahovieret vehn�maiksi,
M�et m�mmikakkoroiksi,
Pienet vaarat piirasiksi.

1.
Kun ma laululle las'eme,
Virrenty�lle ty�nteleme,
Laulan suoloiksi someret,
Meren mullat maltahiksi,
Meren ruovot ruokapuiksi,
Ve'en kaislat kaalimaiksi.

2.
Kun ma laululle las'eme,
Virren ty�lle ty�nteleme,
Laulan m� meret mesiksi,
Meren hiekat hernehiksi,
Meren kivet kiilt�viksi,
Meren kaislat kaunihiksi.

1.
Kun ma laululle las'eme,
Virrenty�lle ty�nteleme,
Laulan tyrskyt tyyntym�h�n,
Meren vaahet vaipumahan;
Tyrskyt laulan tyynysiksi,
Meren vaahet vaippasiksi.

2.
Kun ma laululle las'eme,
Virrenty�lle ty�nteleme,
Laulan aallot ahveniksi,
Vaahtip��t valaskaloiksi,
Siioiksi meren siveret,
Meren luotoset lohiksi.

1.
Kun ma laululle las'eme,
Virrenty�lle ty�nteleme,
Laulan tuopit tuolta maalta,
Kannut mailta kaukaisilta,
Puolehen punaisen p�y�n,
P��h�n pitk�n pintalauan.

2.
Kun ma laululle las'eme,
Virrenty�lle ty�nteleme,
Laulan tuoppihin olutta,
Kaikki kannut mett� t�ynn�,
Kupit kukkurakuvulle,
Va'it varpalaitehille.

1.
Kun ma laululle las'eme,
Virrenty�lle ty�nteleme,
Laulan ma tyt�lle tyynyn,
Is�nn�lle ilvesturkin,
Em�nn�lle verkaviitan,
Pojalle punaisen liivin.

2.
Kun ma laululle las'eme,
Virrenty�lle ty�nteleme,
Laulan lammit lattialle,
Lampihin siniset sotkat,
Kulmat kulta, p��t hopia,
Kaikki varpahat vas'esta.

1.
Kun ma laululle las'eme,
Virrenty�lle ty�nteleme,
Laulan lammit lattialta,
Sorsat soille, telk�t teille,
Joutsenet jokien suille,
Allit aian seip�hille.

2.
Kun ma laululle las'eme,
Virrenty�lle ty�nteleme,
Kivet laikkui lainehilla,
Someret vesill� souti,
Paaet paukkui kankahilla,
Kalliot kaheksi lenti.

1.
Kun ma laululle las'eme,
Virrenty�lle ty�nteleme,
Hiietki hikoelevat,
Jumalatki l�mpi�v�t,
T�m�n lapsen laulaessa,
Kurjan kukkuellessani.
Kut' en kuulle laulajaksi,
Enk� tienne tiet�j�ksi,
Sen min� siaksi laulan,
Muutan mullan tuhnijaksi.

2.
Mit� s� sanelet raukka,
Kuta untelo utelet!
Jos tahon tasoille panna,
Viitsin verroille vete�,
Tyvin laulan tyhv�n kuusen,
Latvoin laikkap��n pet�j�n,
Sinun kurja kulkkuhusi,
Herja henkireik�h�si,
Ettei kulkkusi kumaja,
Henkireik�si hel�j�.
Laulan laulajat parahat
Pahimmiksi laulajoksi,
Kivet suuhun syrjin sy�st�n,
Paaet lappehin lapelen,
Parahille laulajille,
Taitavimmille runoille;
Kivikintahat k�tehen,
Kiviharkko hartioille,
Kivilakki p��laelle,
Jalkahan kiviset keng�t.

284. Ml mei�t ko'olle saattoi.

Kaikki kannettu n�kevi,
Syntynyt sylin pit�vi,
Emontuoma tunnustavi,
Kuoleva koettelevi;
Mi se nyt mei�tki l�hetti,
Kuletteli kuulut miehet,
Mi mei�t ko'olle saattoi,
Ku on tuonunna tukulle,
Juomahan yhen pikarin,
Yhen kannun kaatamahan,
Yhet laulut laulamahan,
Sanat kielin kertomahan.

285. Mist' on viina synnytetty.

Mist' on viina synnytetty,

Juoma kaunis kasvatettu,
Jok' on joukossa ilona,
Ravintona rahva'assa;
Joka miehet miellytt�vi,
Ihmiset ilahuttavi,
Saapi naiset naurusuulle,
Miekkoiset hyville mielin?

Tuost' on viina synnytetty,

Juoma kaunis kasvatettu,
Okahista nuoren otran,
Ripsist� vihannan viljan.

Juokse viina, jouvu viina,

Rallata rahan-alainen,
Kulkkuhuni kurjan miehen,
Suuhun untelon urohon;
Jott' oisin joukossa iloinen,
Rahva'assa rattohinen,
Aina seuroissa suloinen,
Miesluvussa mieluhinen!

286. Miks' et pysty miehen p��h�n.

Lauloa min� lupasin,

Humalahan tultuani,
Olvehen osattuani,
Ilop��h�n p��sty�ni.

Humala Remusen poika,

Miks' et pysty miehen p��h�n,
Miehen kulmille kahoa,
Miest� raivohon rakenna!
Etk� muista muinaistasi,
Entist� el�m�t�si?--
Suun kautta menit maha'an,
Kautta kielen kulkkuhuni,
Tuosta korvihin kohosit,
Sek� otsahan osasit,
P��sit siit� p��lakehen,
Nostit kullat kulmilleni,
Hopiaiset helmoilleni,
Vasket varpahaisilleni.

287. Hoi on, hoi on huolta paljo.

Hoi on, hoi on huolta paljo,

Tekem�tt' on ty�t� paljo,
Paljo juomatta olutta,
Paljo saamatta rahoa!

Anna luoja, suo Jumala,

Anna rauniot rahaksi,
Kivet pienet penningiksi;
Oluessa tuopin olla,
Maljan maiossa mahia,
Juoani joka oluen,
Joka kannun kallistella!

Vaan en tie� tihmallani,

Tunne tuota tuhmallani,
T�ll� inhalla i�ll�,
Katovalla kannikalla,
Raha on Kurstin kukkarossa,
Olut Kirstin kellarissa;
Ei ole niinkun muuna p��n�,
Parempana p�iv�n�ni,
Meit' oli miehi� jaloja,
Moni poika ja pohatta,
Me joimma joka kapakan,
Joka kannun kallistimma,
Joka pullon pullistimma,
Lekkerinki leilatimma,
Saimma kuhmut kulmillemme,
Sinimarjat silmillemme.

288. Nyt on kaikki kallistunna.

Kun olin miess� nuorempana,

Hersyin hein�nkarvaisena,
Silloin kelpasi kestin k�y�,
Kestin k�y� ja kisata;
Lysti oli sy��, lysti juoa,
Lysti leikki� pite�,
Markan maksoi mallaskappa,
Killingin humalanaula.
Nyt ne on kaikki kallistunna,
Elo entinen h�vinn�,
Nyt on kukkaro kulunna,
Rahat saaut rauennunna.

289. Laulan taskuni tavoilta.

Kes�n vuotin kekri�ni,

Talven talkkunaisiani,
Sykysyn olosiani;
Toivoin vuoeksi tulevan,
Se tuli yheksi y�ksi,
Viel� puoleksi sit�i.

En laula talon tavoilta,

Kuku p�y�n kunnialta,
Laulan taskuni tavoilta,
Kukkaroni kunnialta.
Laulan ma lyhyen virren,
Tihi�mmin tilkutamma;
Ryyppe�n vajoisen ryypyn,
Pitemm�lt� piisoavi.

Kunp' ei kukkaro kuluisi,

Rahataskut taas menisi;
Joisin ma joka oluen,
Joka viinan vierett�isin,
Pit�isin joka pikarin,
Joka kannun kaateleisin.

290. Sikuna minun seotti.

Tuuvitti emo minua,

Vaapotteli vanhempani,
Tuuvitteli turviksensa,
Varoiksensa vaapotteli.
Hyv' oli minun ele�,
Hyv�n vanhemman varassa;
Oisi mulla onni ollut,
Etu muutenki ele�,
Vaan ma jouvuin juomariksi,
Ratkesin kyl�ratiksi,
Sikuna minun seotti,
Savuviina siksi saattoi.

Voi min� poloinen poika,

Voi poika polon-alainen,
Kun ma jouvuin juomariksi,
Ratkesin kyl�ratiksi,
Joka pullon puistajaksi,
Joka kannun kaatajaksi,
Joka s�rk�n saattajaksi,
Pikarin pitelij�ksi!
Ei pullot kyl�lt� puutu,
Juomakannut ei kapene;
Paljo on pulloja kyl�ss�,
T�ynn� kannuja kapakat,
Sarkkoja satalukusin,
Pinosin pikariloita.

Vaan enm� suruinen liene,

Enk� huolella el�ne;
Olkohon susi suruinen,
Mets�n hukka huolellinen--
Viel�k� viinoa viruisi,
Putelista pulputinta,
Lekkerist� lerkutinta,
Tuoppikana, toinenkana,
Kannukana, kaksikana;
Lauleleisin kaikki p�iv�t,
Kaiken y�t� huikkajaisin,

291. Selv�ksi tekeyminen.

Jopa tunsin tullessani,

Tiesin tiepotellessani,
T�m�n koitosen kotihin,
T�m�n talon tanhuille--
Tunsin saavani hyvihin,
Ja jaloihin joutuvani:
Kolm' oli aittoa m�ell�:
Ison aitta kultaharja,
Pojan aitta hopiaharja,
Veljenpojan vaskiharja.
Tunsin saavani tupihin,
Joutuvani juominkihin,
Kun tuli oluen tuohku,
Viinan karsu kartanolle.

Hyv' on sain t�h�n salihin,

Jouvuin n�ihin juominkihin;
Juon m� p�iv�n, juon m� kaksi,
P��sen kohta kohmelohon,
Selvi�n m� siit� j�lle.
Niin olen sitte selv� miesi.

292. Oluetta ei ollenkana.

Tanssin ennen, taisin ennen,

Keikuin ennen, kestin ennen;
Tanssisin t�n�ki p��n�,
Ilotsisin kaiken illan,
Vaan ei jaksa jalka nosta,
Per� penkist� ylet�,
Oluetta ei ollenkana,
Viinatta v�he�k�n�.
Kunp' olutta tuotahisi,
Viinoa ve'ett�hisi,
Ehk� jalka jaksaisiki,
Saisin penkilt� per�ni.

293. Enm� lurjus liene'k�n�.

El� luule lurjukseksi,

Katso karjan paimeneksi,
Enm� lurjus liene'k�n�,
En katala karjan paimen;
Mie olen opissa ollut,
Seisonut sepon pajassa;
Sep�n pihti� piellyt,
Sep�n vartta valkotellut,
Sy�nyt tynnyrin sysi�,
Nelik�n ter�st� niellyt,
Syli sytt� hartioilla,
Vaaksa vaahtia otsassa.

Arveli akat minua,

Naiset tuhmat tunnusteli,
Silloiksi likasioilla,
Soilla sotkuportahiksi;
Vaan viel� t�t� nyky�,
Kun t�m� porras ponnistaksen,
Vanha kanto karmistaksen,
Likasilta likahaksen,
Niin on kumma kuulijanki,
Ime ilmanki olijan.

294. Sanotahan, soimatahan.

Sanotahan, soimatahan,
Sy�m�riksi, juomariksi;
Sanotaan minun poloisen
Sy�v�ni kyl�n sikoja
Tallukoita tappavani,
Vasikoita vainovani,
Karitsoita kaatavani.
Sy�k�h�n susi sikoja,
Tallukoita tappakohon,
Vasikoita vainokohon,
Karitsoita kaatakohon;
Min� leipe� letustan,
Juon olutta oivallista,
Konsa pist�n piirahaita,
Konsa kaalia kaverran.
295. En min� kysy kyl�st�.

Jos kyl� jotain puhuvi,

Naapuri naputtelevi,
Varahaisin valvomilla,
Aikasin alottamilla;
En min� kysy kyl�st�,
Tee tili� naapurista.
Soisit mun kyl�ni naiset,
Soisit naiset naapurini,
Silloiksi likasioille,
Paikoiksi pahoille maille;
Vaan ei luonunna Jumala,
Is�n lasta luomatonta,
Poikoa is�n perilt�,
Lasta vanhemman j�lelt�.

296. Laulan ilman lainehilta.

Kuka kuuli laulavan,

Luul' olutta juoneheni,
Taaria tavanneheni,
Humalassa huutavani,
Viinassa vihelt�v�ni.

En huua humalan kautta,

Kautta viinan vierettele,
Huuan mie humalattaki,
Ja vihell�n viinattaki;
Laulan ilman lainehilta,
Vetoselta vierettelen,
Jott' on iltani kuluisi,
Aamuni ali menisi,
Huopeneisi huomeneni.

297. Laulan hoikka huolissani.

Kuuluvi kyl� sanovan,

Kyl�kunta kuunteleva,
Minun laihan laulavani,
Minun hoikan huutavani,
Laulavan iloista virtt�,
Remullista riehkoavan.
Ja moni minun sanovi,
Usia ajattelevi,
Laulavan olven halulla,
Tahi taarin tarpehella.

En laula iloista virtt�,

Remullista riehkaele,
Enk� my�s olven himossa,
Enk� taarin tarpehessa;
Laulan hoikka huolissani,
Ik�viss�ni ilotsen,
Murajan murehissani,
Panen pakkop�iviss�ni.

Luotu on lintu lent�m�h�n,

Humalainen huutamahan,
Viinainen vihelt�m�n,
Huolellinen laulamahan.

298. Muut ja min�.

Muut istui ilotsemahan,

Painuvat pajahtamahan;
Min� istun itkem�h�n,
Ja painun pahalle mielen.

Ilossahan muut el�v�t,

Leikkiss�h�n leikamoivat;
Min� hoikka huolissani,
Palo pakkop�iviss�ni.

Muill' on t�ss� mustat keng�t,

Saappahat somann�k�iset;
Min� virsussa vitist�n,
Tuohikeng�ss� kitist�n.

Muill' on kauhtanat komiat,

Sinert�v�t silkkiviitat;
Mull' on nuttu nukkavieru,
Takki tappurann�k�inen.

Muill' on pitk�t piipunvarret,

Kopat kopran t�ytehiset;
Min� tynkyll� typyt�n,
Nahkavarrella naputan.

Muut sy�v�t murukaloja,

Ja juovat olutpunaista;
Min� kiiski� kitustan,
Vesilient� lippielen.

299. Tiirin, liirin, tengan l�ysin.

Tiirin, liirin, tengan l�ysin,

L�ysin uuen, l�ysin vanhan,
Vanhan annoin vaimostani,
Uuella orihin ostin,
Orihilla tamman vaihoin,
Tammalla talon asetin.
Kynnin kymmenen vakoa,
Kylvin kymmenen jyve�,
Sain siit� sata kekoa,
Tuhat riiht� tungettelin.

Pu'in riihen ripsuttelin,

Sain otria ololta,
Otrista oluen keitin;
Join ma jouluna olutta,
Sill� lauloin laskiaisna,
Viel' oli p��ss� p��si�isn�.

Panin tamman valjahisin,

Ajoin kyytill� kyl�ss�;
Reki hiettona helisi,
Kapla koivuinen kalisi.

Tuli siit� p�iv� toinen,

P�iv� toinen ja pahempi:
Tuli hiiri, joi oluen,
Tuli tauti, vaimon tappoi,
Tuli susi, s�i hevosen,
Tuli poltti kartanoni;
J�tti minun yksin�ni,
Niinkun poltetun pet�j�n,
Tahi kun kuivan kuusen oksan,
Tahi karsitun katajan.

300. Sep� vasta kullan kulta.

Is� kulta, �iti kulta,

Mies kulta, heponen kulta--
Korpin kulta kumpanenki.

Olut kulta, otra kulta,

Liha kulta, leip� kulta,
Ei ne viel� kullan kullat.

Se oli vasta kullan kulta,

Jok' oli kulta kumpalini,
Armas vaippani alainen,
Riski rintataarissani.

Vaan nyt kuoli kumpalini,

Vaipui vaippani alainen,
Riutui rintataarissani.
Sill' en nyt ene� tie�,
Miten olla, kuin ele�,
Miten olla mielev�n�,
Kuinka kuuluna asua;
Jos l�hen Lapin lauille,
Kotapoikien poluille,
Eli vierr�h�n Wirohon,
H�il�h�n H�mehen maalle.
Jo vainen i�ll� t�ll�,
Jo minusta mies menevi,
Kullan keitt�j� kuluvi,
Rahan saaja raukenevi.

301. Hepo huono, akka tiine.

Viel�k� veljekset el�v�t,

Veikot verkkoa kutovat,
K�pyj�ns� k��ntelev�t,
Kalpimia katselevat!

Hoi on armas vaariseni!

Anna armas vaariseni,
Anna viinoa velaksi,
Viinoa pikarin verta,
T�h�n suurehen suruhun,
Apioihin mielaloihin!

"Mik� suurena suruna,

Apioina mielaloina?"

"Sep� suurena suruna,

Apioina mielaloina:
Hepo huono, akka tiine,
Itse mies v�h�v�kinen."

302. Jo nousen nokinen poika.

Kauan malkio makasin,

Viikon utra uinaelin,
Nokisilla nuotioilla,
Hiilisill� hiertimill�.
Jo nousen nokinen poika,
Nousen pois nokisioilta,
Syli sytt� hartioilla,
Vaaksa varrella nokea;
Vaan en tuota tunne'kana,
Enk� arvoa esinn�,
Tien kunka otan etehen,
Juonen kunka juostakseni:
Oisko sepp� sein�n alla,
Takoja tuvan takana,
Antaisin pajalle palkan,
Hinnan hiilihuonehelle,
Taottaisin uuen miekan,
Ter�n pitk�n, p��n lyhyen,
L�hte�kseni sotahan,
Kera tauin tappelohon,
Kun ei surma suorin tehnyt,
Tauti oikein osannut.
303. Luulin lumpehen pit�v�n.

Voi min� poloinen poika,

Voi poika polonalainen!
Luulin lumpehen pit�v�n,
Meren kaislan kannattavan;
Ei lumme pit�nytk�n�,
Meren kaisla ei kannattanna.

Loime raukka lumpehelle,

Lumme lumpsahti merehen;
Min� kaislalle kavahin,
Kaisla katkesi j�lest�.

Jo nyt kohta koitoisella,

Kohta koitop�iv�isell�,
Yks' on tiehyt tietyss�ni,
Yksi matka mieless�ni:
Menn� pohjahan poloisen,
Alle aaltojen osata,
Alle selvien vesien,
P��lle mustien murien,
Sisareksi siikasille,
Veikoksi ve'en kaloille.

304. L�hin Pietarin pihoille.

En tie� poloinen poika,

Poloisiksi p�ivikseni,
Mit�p� min�ki mietin;
Kuta kurja toivottelin,
Kun l�ksin kotoa koito,
Raukka rannoilta omilta,
N�ille Pietarin pihoille,
Ulitsoille uuen linnan;
Naisparan pahoille heitin,
Oman vaimon ostopaksi,
Heitin lapset itkem�h�n,
Pienoset pisartamahan.

Linnun lent�v�n n�kev�t,

Kokkolinnun liitelev�n,
N�ilt� tuulilta tulevan,
N�ilt� ilmoin enn�tt�v�n,
Niin kyselev�t kokolta:
"Oi sie kulta kokkoseni!
Etk� tiet�isi sanoa,
Mitenk� iso el�vi,
Siell� Pietarin pihoilla,
Ulitsoilla uuen linnan?"

Ei kokko mit�n� tie�,

Ei se tunne tuhma lintu;
Kokko tiesi kuolleheksi,
Lintu liioin maanneheksi,
Ik�vihin kuolleheksi,
Itkuihin kaonneheksi.

305. Joko minua noiat noitui.

Ohoh milmani poloista,

Poloisella pohjanmaalla!
Joko minua noiat noitui,
Noiat noitui, n�it n�kij�t,
Koki kolme Lappalaista,
Kolmella kotaporolla,
Kehuit keittovalkioilla,
Tuikutit tulisioilla,
T�ll� tiell� kuolevaksi,
Matkalla masenevaksi,
Nuorena nukahtavaksi,
Verev�n� vierev�ksi,
Aivan apposen alasti,
Ilman vy�tt�, vaattehitta!
Enk� tuota tuhma tunne,
�kkioutonen �ly�,
Kussa kuoleman pit�vi,
Kussa kerran kellistell�;
Josp' on kuolen korven p��h�n,
Kaaun kankahan nen�h�n,
Kuolen korppien kotihin,
Variksien vainiolle.

Kunpa kuolisin kotihin,

Rikoilleni riukeneisin,
Vaimot p��t�ni pesisi,
Lakanoihin laitteleisi,
Sitte kerran kellot soisi,
Kirkon vasket vankahuisi;
Suku ei suuresti surisi,
Heimokunta hellehtisi.

Vaan kun kuolen korven p��h�n,

Kaaun kankahan nen�h�n,
Saavat korpit kohtaloa,
Varikset varia verta,
Minun raukan raaoistani,
Kurjan kuolemaisistani,
Luuni luovat rauniolle,
Kantavat kivikarille;
Siin� siskot katselevat,
Veikot vierahat sanovat:

Korppipa tuolle koulun kantoi,

Harakkaiset hauan kaivoi.
306. Kuolema kovinta ty�t�.

Kurell' on kumia kulkku,

Kajavalla pitk� kaula;
Saisinko kurelta kulkun,
Kajavalta pitk�n kaulan,
Ruvetessani runoille,
Saahessa sanelemahan.
Laulanta runolla ty�t�,
Kukunta kes�k�ell�,
Painanta Sinett�rill�,
Kuonta Kankahattarilla.
Nainta nuorella i�ll�,
Kuolema ik�lopulla.
Kuolema kovinta ty�t�,
Majanmuutto surkeinta;
Suru on juoa surman viina,
Katkera manalan kannu,
Katkera kahesti naia,
Kolmasti kosissa k�y�--
Kalkinen kahesti naipi,
Kolmasti kovaosainen.

307. Kun kolotin koivun latvan.

Nuoret miehet naimattomat,

Viel� viinan juomattomat,
Ja kosissa k�ym�tt�m�t!
Elk�te sin� ik�n�
Nouatelko naisen mielt�,
Naisen mielt�, kiurun kielt�,
Niinkun mie poloinen poika,
Nouattelin naisen mielt�--
Lihat ostin, leiv�t ostin,
Kalat laitoin kaikenlaiset,
Ostin viljat Wiipurista,
Suolat Saksan kaupungista.

En sill� hyve� saanut,

En hyve� puolinkana,
Ulos potki uutimesta,
S��ret s�ngyst� s�r�hti.
Kun kolotin koivun latvan,
Jo likisti linnuksehen;
Kun k�rsin katajan latvan,
Jo kumarsi kullaksehen;
Kun viel� panin pajuilla,
Jo kapusi kaunoksehen.

308. Kolm' on miehell� pahoa.

Koim' on miehell� pahoa,
Kolme miehen kuolemata:
Yks' on vuotava venonen,
Toinen heitti� heponen,
Kolmansi �k�inen akka.

Kyll� mies pahasta p��si

Wenehest� vuotavasta,
Ilman armotta Jumalan,
Turvatta totisen luojan:
Wenehen tulessa poltti.

Viel� mies pahasta p��si

Heposesta heitti�st�,
Ilman armotta Jumalan,
Turvatta totisen luojan:
Heposen susille sy�tti.

Mutta kaitse kaunis Herra,

Varjele vakainen luoja,
Akasta �kisev�st�,
Vaimosta pahatavasta!
Ei p��se pahasta siit�
Ilman armotta Jumalan,
Turvatta totisen luojan;
Ei taia tulehen luoa,
Saata ei sy�tte� susille,
Kun ei surma suorin tehne,
Tappane Jumalan tauti.

309. Emon torat.

Ei ennen emo torunna,

Kantajani kalkuttanna,
Vaikka maion maahan kaasin,
Lehm�t mets�h�n levitin.

Ei ennen emo torunna,

Kantajani kalkuttanna,
Kun s�rin pari patoa,
Poltin paitani pahaksi.

Ei ennen emo torunna,

Kantajani kalkuttanna,
Kun tein kieron kehr�varren,
V��r�n v�rttin�n rapasin.

Ei viel� emo torusi,

Kantajani kalkuttaisi,
Jos ma viikomman viruisin,
Kauan ty�tt� kalkehtisin.

Ei viel� emo toruisi,

Kantajani kalkuttaisi,
Jos joisin hevosen varsan,
Kellokaulan kenkke�isin.

Vaan tuosta emo toruvi,

Kantajani kalkuttavi,
Toin tuhman tulen puhujan,
Pahan paian ompelijan.

Pahan paian ompelevi,

P��lle p��rmehet tekevi;
Kehnon rihman ketre�vi,
P�iksi pellavat panevi.

310. T�ytyi runpuhun ruveta.

Viikon viivyin Wiipurissa,

Kauan suolakaupungissa;
Kun tulin omille maille,
Jo oli vietyn� omani,
Naituna parahat piiat,
Valittuna valkeimmat,
Kirkkahimmat kihlattuna,
Soreimmat suorittuna,
Minulle herjat heitettyn�,
Aivan kehnot annettuna,
Kierosilm�t kenk�ttyn�,
Vihaisimmat viskattuna.

Mit�s mun poloisen poian--

T�ytyi runpuhun ruveta,
K�sin k�y� t�htehille;
Saaha suolta suopet�j�,
Lepp�p�kkel� lehosta,
Tervaskanto kankahalta,
Kun en tammea tavannut,
Osannut omenapuuta.

311. Nain vihaisen, toin toraisen.

Voi min� poloinen poika,

Voi poika polonalainen,
Kun ma nain vihaisen vaimon,
Nain vihaisen, toin toraisen,
Valitsin ver�j�n v�rstin,
Aisan taitelman tapasin,
Saunan lautojen lamojan,
Penkin p�ihen piehtaroijan;
Vihoissahan ty�n tekevi,
Ahmiss�h�n �i�n sy�pi.

Noin kuulin emon sanovan,

Vaimon vanhan lausuvaksi:
"Mini� on minulle tuotu,
Koan kokka, saunan salpa,
Sylttysukka, kalttokenk�,
Penkin pestyn hierelij�,
Lattian ripottelija,
Tuvan uuen turmelija;
Toi toran pereheseni,
Surun saattoi leip�h�ni."

"Parempi olisi ollut,

Parempi ori polosen,
Tuoa Tuonetar tupahan,
Manatar t�h�n majahan,
Kun tuoa toruja vaimo,
Saaha riski riitelij�."

"Ei ollut orihin syyt�,

Ei vikoa liinaharjan;
Sen ori kotihin tuopi,
Liinaharja liuvuttavi,
Mi on pannahan pajuille,
Liitet�h�n liistehille."

312. Ei ole puuru ruunan syyt�.

Voi mun puuru ruunaistani,

Kun ve'it vihaisen vaimon,
Toit tuhman tulen puhujan!
Mahoit silloin ruuna rukka,
Tahi viel� tamma parka,
Tuoa puita puiroasta,
Havuja havumets�st�,
Vett� rannalta vete�,
Kun sa toit torujan vaimon,
Toit torujan, sait sanojan,
Ve'it riskin riitelij�n,
Ja varskin valehtelijan.--
Ei ole puuru ruunan syyt�,
Ei vikoa tamma raiskan;
Sen ruuna kotihin tuopi,
Taluttavi tamma raiska,
Mi rekehen reuotahan
Korjahan kohotetahan.

313. Syrjin s�i, selin makasi.

Ka'pas muien morsioita,

Kun on suuret ja soriat;
Minun on pieni pikkarainen,
Lakoharja hakkurainen.
Tuo tapana naisellani.
Omallani vaimollani:
Syrjin s�i, selin makasi,
Selin kaikki ty�t tekevi.
Kun tuli ulkoa tupahan,
Tuhmasti tuli tupahan,
Muotoansa mullistellen,
Silmi�ns� v��nnitellen,
Kopra hapsia harasi,
K�si tuiski tukkiani.

Jos ma vasta vaimon saisin,

Saisin vaimon, ja paremman,
K�siss�ni kanteleisin,
Syliss�ni sy�tteleisin,
Vieress�ni istuttaisin,
Suuta suinki suikkajaisin.

314. Hauki sy�pi sammakonki.

Oisi aikoa i�ss�

Valitenki vaimo naia,
Tuten neiti tunnustella;
Mielell�ns� mies tekevi,
Tahallansa naisen naipi,
Tuopi luoksensa torujan,
Rinnallensa riitelij�n,
Tasallensa tappelijan.

Hauki sy�pi sammakonki,

Sel�n suuren uituansa;
Mies naipi pahanki naisen,
Viikon ilman oltuansa.

315. Vanha sai valitun piian.

Voi minua mieskulua,

Kun en nainut naiskuluista,
Nainut nuorella i�ll�,
Ottanut elon ajalla,
Ennen elon puuttumista,
V�keni v�henemist�!--
Kaikkiahan mies katuvi,
Vaan ei nuorra naimistansa,
Lassa lapsen saamistansa,
Pienen� perehtimist�.

Nain ma vasta vanhoillani,

Otin onneni lopulla;
Vanha sai valitun piian,
Ilki�n ik� kulunut.
316. Kun oisi vaimo vaihtamoina.

Minull' on nainen miekkoisella,

Toinen Vaaran Tuomahalla,
Kolmas Korpelan Matilla,
Nelj�s viel� neityen�.
Kun oisi vaimo vaihtamoina,
Mustakulma muuttamoina,
Mie oisin miess� ensimm�iss�,
Vaimoloita vaihtamassa,
Mustap�it� muuttamassa;
Parin h�rki� panisin,
Hiirenkarvaisen hevosen,
Vaimoloita vaihtaessa,
Mustap�it� muuttaessa.

Eik� kuole kuppeloh�nt�,

Kaau vanha kampelmanni;
Saisin vasta naisen naia,
Vaimon valkian valita,
Ukon uuen tytt�rist�,
Akan nuoren neitosista.

317. Tulin turkka naineheksi.

Pahoin on tehnyt linnan pappi,

Maan pappi sit�i pahemmin,
Kun vihki Wirottarihin,
Tunki Turmiottarihin.

Kun olin ennen nuorra miess�,

Miess� nuorra, naimatonna,
Viel� viinan juomatonna,
Ja kosissa k�ym�t�nn�;
Aian kolkat voita lypsi,
Kivoset muni munia,
Piti piikaset hyv�n�,
Vaimot p��ni valkiana.
Tulin narri naineheksi,
Konna k�yneeksi kosissa,
K�lk� k�tt� ly�neheksi,
Kaltto kaupan tehneheksi,
En tullut el�neheksi;
Nurin katsoi nurkkamuorit,
V��rin v��rtimorsiamet,
Ei oikein omat em�nn�t.

318. Sivu k�yv�t, kanta v�lkkyi.

Olin poika ollessani,
Paimenessa k�yess�ni,
Osasin oluen juoa,
Tanssin k�y� ja kisata,
Laskent ei piiat pilkan alle,
Eik� naiset naurun alle,
Moni katsoi muotohoni,
Varteheni valkotteli.
Nyt olen vanhannut varahin,
Tullut muita tuhmemmaksi;
Sill' ei katso neiet nuoret,
Neiet nuoret ja soriat--
Sivu k�v'v�t, kanta v�lkkyi,
Sivu astuit, maat aleni,
Selin seisoi, sein�t paistoi,
Selin istui, maat ilotsi.

319. Tulin vanhaksi varahin.

Olin mieki miess� ennen

Mieslukuja teht�ess�,
Miehi� mitelt�ess�,
Arvaeltaissa uroja;
Kiskoin ma kivest� tuohta,
Vestin j��st� tervaksia,
Pakanoilta kirkon poltin,
Kiiskilt� kivisen linnan.
Miekkani k�ess� k��ntyi,
Kun kevyisin haavan lehti,
Eli lepp�inen palikka;
Sylin sy�ksin keih�svartta
Peltohon alaper�h�n,
Maahan m�tt�h�tt�m�h�n;
Piti piikaset hyv�n�,
Vaimot p��ni valkiana.

Nyt on kaikki toisin tullut,

Aika kehnompi kerinnyt,
Kun tulin vanhaksi varahin,
Epakoksi ennen muita.
Aamut nousin aikasehen,
Illat istuin my�h�sehen,
V��nnin p�iv�t v�in nojassa,
En pit�nyt ehtonetta,
Sep� vei v�keni multa,
Varren vaivutti varahin,
Saatti naisten naurun alle,
Soppityrskyksi tyt�rten;
Niin nyt naiset naurun ly�v�t,
Piiat pilkkana pit�v�t.

320. Ajoin konstisti kotihin.

Olin orjana Wirossa,
Paimenna pahalla maalla,
Tuollai lepytin lemmot,
Pehmitin pakanan mielen,
Tuomahan tupahan viinat,
Joka aamu antamahan.

Mit�p� palkaksi minulle

Vuoen orjana ololta?
Oinas minulle annettihin,
Tuonki pukkihin vajehin.
Tuo pukki pahan-tapainen,
Ei pi�t� pienet aiat;
Otin hengen hein�np��ll�,
Kulkun ruoholla kuristin.
Sain verta venehen t�yen,
Kuuta kuusi kauhallista,
Neki kaupitsin Wirohon,
Sain rahoja viisi, kuusi.
Niill� m� orihin ostin,
Kultakukka lautasilla,
L�het l�nkien siassa;
Siit� noiat vett� nouti,
Siit� joivat juomaritki,
Sek� lappoi Lappalaiset.

Panin oron oikomahan,

Harjan liina liukomahan
Ajoin konstisti kotihin,
Isosti ison pihoille,
Rikki riihe'en rekeni,
Aisat poikki portahasen.
Alkoi �iti arvaella,
Isoseni surkotella:
"Kun tulit kummasti kotihin,
Pahasti ison pihalle--
Suottapa rikoit rekesi,
Tahallasi aisan taitoit."

321. Pah' oli Wirossa orjan.

Olin orjana Wirossa,

Palvelin pakanan maalla;
Sain orihin orjuuella,
Pitk�jouhen juoksennalla,
Harjan liina liikkumalla,
Villovarsan valvomalla.

Mieleni teki kotia,

Tulla maille tuttaville,
Kuss' olin ennenki el�nyt,
Aina muinenki asunut.

Kysyin passia papilta:

"Annas passi pappiseni;
P��sisin omille maille,
Noille maille muinoisille,
Kuss' olen ennenki el�nyt,
Aina muinenki asunut!"

Pappi paljoa kysyvi,

Kirkkoherra kiinnitt�vi,
Mie viel� enemm�n annoin,
Annoin ainoan orihin;
Sen sai pappi passistansa,
Kirjastansa kirkkoherra.

Ole kiitetty Jumala,

Ylistetty luoja yksin,
Kun viel� kotihin saatit,
P��stit viimenki Wirosta!
Pah' oli Wirossa olla:
Leip' ei parkista parannut,
Juominen jokivesist�,
Vaate vaipan kirjavasta;
Y�t seisoin sep�n pajassa,

P�iv�t pitk�t piinan alla,

Pyh�t p�iv�t pyssy k��ss�,
Aret atrasarvikossa.

322. Pakolaisen matka.

Oluest' on juoen kelpo

Sy�en herkkuruokasista,
Unesta makoamalla,
Pakenemalla pahasta.
Niin min�i mies mokoma
Paeten pahasta p��sin;
Orjana olin Wirossa,
Palkalla pakanan maalla,
Surma kasvoi suun e'ess�,
Paha p�iv� parran p��ll�,
Yks' oli p�iv� miehen p��t�,
Tunti tukkoa urohon.

L�ksin p��t�ni pakohon,

Kaulanvartta varjelohon,
Kulin maita kuuttomia,
P�iv�tt�mi� peri�;
Enk� tiennyt tiet� k�y�,
Outo matkata osannut,
Tievieret tipoja t�ynn�,
Norot nokkeloneni�,
Arot aisan taittumia,
Korvet kuusen kaatumia.

Kun p�ivyt ylentelihen,

Joka kaislanen kahahti,
Joka korttehut kuhahti,
Minun vatsani varahti;
Kun kuuhut ylentelihen,
Silloin matka mairisampi,
Silloin kulku kukkarampi,
Astuntani armahampi.

323. Varjele Jumala soasta.

Varjele vakainen luoja,

Kaitse kaunoinen Jumala,
Kavioista vainovarsain,
Sorkista sotahevosten!

Varjele vakainen luoja,

Kaitse kaunoinen Jumala,
Rauan valkian varasta,
Ter�n tuiman tutkamesta,
Tykin suuren suun e'est�,
Rautakirnujen kiasta!

Varjele vakainen luoja,

Kaitse kaunoinen Jumala,
Suurilta sotakeoilta,
Uron tappotanterilta,
Jossa lyiy miest� ly�pi,
Tinapalli paiskoavi;
Jossa p�� pahoin menevi,
Sek� kaula katkiavi,
Hivus hieno lankiavi,
Tukka turhi'in tulevi!

324. On nyt miest� miekan alla.

Sykysyll� seikka syntyi,

Talven tullen ty� tapahtui,
Kes�ll� etehen kierti,
Vasten meit� vaivaisia,
Kohti koitop�iv�isi�;
Saivat miehet miekan alle,
Ter�n kirkkahan kisahan,
Rauan valkian varahan.
Saivat miehet miekan teille,
Sulhoset sotakeoille,
Varsat vainovaljahisin,
Surman suitsihin hevoset.

Voi sin�ki ruuna rukka,

Kasvinvarsani valittu,
Siksik� sin�ki syimyit,
T�h�n ilmahan ylenit,
Sotiteill� sortumahan,
Vainoteill� vaipumahan!
Siksik� suin sinua,
Siksi sy�tin ja apatin,
Surman suurille ajoille,
Manan matkan juoksemille!

On nyt meit� miekan alla,

Poikia sotapoluilla;
Y�t porumma pakkasessa,
Luskomma lumen seassa,
P�iv�t p��t�mm� kululla,
Eli koiran kunnialla,
Is�nn�t ikisiassa,
Miehet melkiarvosessa.
Vaan emme pojat poloiset,
Emme itke itsi�mme,
Emmek� vaivoja valita,
Jos immet hyvin el�isi,
P��t on kassa kalkettaisi,
Impyet ilolla mielin,
Mesimielin morsiamet,
Naiset kaikki naurusuulla,
Lesket leikki� pit�en,
Muoriset murehtimatta.

325. Koti luuli kuolleheksi.

Eip� naura kaikki naiset,

Kaikki muoriset muhaja,
Poloisia poikiansa;
Koti luuli kuolleheksi,
Kartano kaonneheksi,
Kyl� kyllin maanneheksi.

Itkevi iso minua,

Emoni sit�i enemmin,
Vett� veioni sulavi,
Lainetta emoni lapsi.
Itki vanhat, itki nuoret,
Itki kerran kesk'ik�iset,
Vanhat vaimot poikiansa,
Naiset nuoret miehi�ns�,
Sulhojansa Suomen neiet,
Tyt�t kainut kauppojansa.

Noin se saajani sanovi,

Valittavi vanhempani:
"Tuoll' on poikani poloinen,
Tuolla laiton lapsueni,
Tuonen toukojen panossa,
Kalman maien karhinnassa.
Saapi nyt minun poloisen,
Minun laiton lapseltani,
Saapi pyyt pyh�n pite�,
Saapi lintuset lihota,
Oravaiset jouten juosta,
Jouten k�rpp�set k�vell�."

Vaan el� isoni itke,

El�'k� emo valita,
Viere vett� veion silm�,
Sisaren sin� ik�n�;
Viel� p��st�n p��ramuni,
Heikon henkeni pelastan,
Suurilta sotakeoilta,
Miesten tappotanterilta,
Sorkista sotihevosten,
Varpahista vainovarsan,
Tykin suuren suun e'est�,
Rautakirnujen kiasta.

Sent�hen min� poloinen,

Sent�hen poloinen poika,
Ter�ksest� keng�t tietin,
Varret vaskesta valatin,
Jotta seison nlinkun sein�,
Asun niinkun pystyaita;
Sent�hen minun poloisen,
Sent�hen poloisen poian,
Rinta rautahan rakettu,
Ter�ksehen tienaeltu,
Jott' ei lyiy miest� l�isi,
Rautapalli paiskoaisi,
Jott' ei nuoli nouattaisi,
Ter� tuima turmeleisi.

326. Yks' on p�iv� miehen p��t�.

Jo min� johonki jouvuin,

Ruunun rautoihin rumihin,
Sorkkihin sotihevosten,
Miesten vaino varpahisin.
Jo nyt miehell� minulla,
Kohta koitop�iv�isell�,
Yks' on tunti tukkoani,
P�iv� p��t�ni poloisen.

Mill� p��st�n p��ramuni

Ruunun rauoista rumista,
Sorkista sotihevosten,
Miesten vaino varpahista?
Tuolla p��st�n p��ramuni,
Heikon henkeni vapahan,
Kun ma luome luojahani,
Heit�me Jumalahani.
Varjele vakainen luoja,
Kaitse kaunoinen Jumala,
Varjele vahingon teilt�,
Kaitse kaikista pahoista,
Ettei p�� pahoin menisi,

Eli kaula katkiaisi,

Hivus hieno lankiaisi,
Tukka turhi'in tulisi!

327. Tuo kerta rajalle rauha.

Oi Ukko ylinen herra,

Taivahallinen Jumala,
Tuo kerta rajalle rauha,
Suomehen sula sovinto,
Rauha raukoille rajoille,
Sana kaunis Karjalahan!

Kun toisit rajalle rauhan,

Suomehen hyv�n sovinnon,
Viel' ois miest� mielehist�,
Sulhoa sulosanaista,
Kynt�j�ksi, kylv�j�ksi,
Siemenen sirottajaksi;
Itku ei kuuluisi kujilla,
Valitus vajojen p�iss�,
Lehot ei nurmelle leveisi,
Pellolle petj�n taimet.

328. Kiitos rauhasta.

Ole kiitetty Jumala,

Ylistetty luoja yksin,
Kun annoit rajalle rauhan,
Suomehen hyv�n sovinnon;
Raja jo rauhassa el�vi,
Suomi kaikki suosiossa!

Ole kiitetty Jumala,

Ylistetty luoja yksin,
Kun p��stit omille maille,
Poies mailta vierahilta;
P��stit siit� p�lk�h�st�,
Siit� keinosta keritit!

Kauan me pojat poloiset

Alla miekan melskasimma;
Joka mies, joka hevonen,
Tulen tuskoa piteli,
Panun vaivoa vaelti.
Jalot juomat kaivettihin,
Puhki vaaroista puhettiin,
Sillat suuret siivottihin
Poikitse joka joesta,
Miehet ankarat ajeli.
Hevoset hikoi veess�,
Varsat vaahessa samosi,
Vesi tippui vempeleest�,
Rasva rahkehen nen�st�,
Postia kulettaessa,
Lerpottia lenn�tt�iss�.
Laihtui tammat lautaselta,
Vertyi vempelen kohasta,
Vet�ess� vaikiata,
Raskahia raataessa.

Y�n tullen, pimeten p�iv�n,

Aletessa aurinkoisen,
Piti matkoilla majata
Tervatynnyrin tyk�n�,
Tahi luskata lumessa,
Pauhaella pakkasessa.
Vaaroilla valantehill�,
Korkehilla kompakoilla,
Tomueli tervastorvet,
Olkikoppolit kohosi,
Josta vaaria varoimma,
Viholaista vartioimma.

Tuota toivoimma poloiset,

Tuot' aina ajattelimma,
Kun kohoisi koiliskoinen,
Huomenvarjo valkeneisi,
Ehk� toisi toinen p�iv�
Rauhan rakkahan sanoman;
Y�n mennen, valeten p�iv�n,
Yletess� aurinkoisen,
Yks' oli entinen e'ess�,
Vaiva vanha vieress�mme.

Suven tullen, suon sulaten,

L�t�k�ien l�mmitess�,
Muut vuotti hyve� vuotta,
Katsoi kaunista kese�,
Meili' oli vilu vilulta,
N�lk� toiselta n�l�lt�,
Tunturia tullessamme,
Vaaroja vaeltaessa;
Markan maksoi leiv�n kanta,
Muru mullisen vasikan,
Kaakku kaksivuotehisen,
Sa'an pyy, tuhannen tetri.

329. Ota mets� miehiksesi.

Satoi ukko uutta lunta,

Herra hienoista viti�,
Sykysyisen uuhen verran,
Verran talvisen j�niksen;
L�hen miehist� mets�lle,
Urohista ulkot�ille,
Ukon uuelle lumelle,
Palvoisen panemaviille,
J�niksen j�lett�m�lle,
Hiiren hiihtamattomalle.
Ota mets� miehiksesi,
Urohiksesi Tapio,
Korpi kolkkipoiaksesi,
Kumpu kumpalivaraksi;
Ota miest� oppimahan,
Taivon kaarta katsomahan
Otavaista oppimahan,
T�hti� t�hyst�m�h�n!

Kun kuulet minun tulevan,

Miehen aimo astuvaksi,
L�he tiet� neuomahan,

Rastia rakentamahan,
Tienvieri� viittomahan,
Siltoja sivent�m�h�n;
Vest� pilkat pitkin maita,
Rastit vaaroihin rapaja,
Jotta tunnen tuhma k�y�,
�kki outo tien osoan!

Hiihata hiasta miest�,

Takin helmasta taluta,
Lykke� lylyn l�vest�,
Saata sauan suoverosta
Saata sille saarekselle,
Sille kummulle kuleta,
Josta saalis saataisi,
Er�n toimi tuota'isi,
Osin p�it� pantai'si,
Jakoja jaettai'si;
Kuss' on kuuset kultav�iss�,
Hopiassa hongan oksat,
Koivut kaikki koltuskoissa,
Haavat haljakkaveroissa!

330. Mieli menn� metsolahan.

Mieleni minun tekevi,

Aivoni ajattelevi,
Mieli menn� metsolahan,
Mets�n tytt�jen tyk�h�n,
Salon piikojen pihoille,
Havulinnan liepehille,
Juomahan salon simoa,
Mets�n mett� maistamahan,
Heit�n poies hein�keng�t,
Kaskivirsuni karistan,
Panen talvitallukseni,
Sykysyiset syylinkini.
Sitte raatoni rakennan,
Varustelen vartaloni,
Hamehella harmajalla,
Nukkavierulla nutulla,
Sukset voian voitimella,
Liukomet sianlihalla,
Hiihan tuosta hiljallehen,
Veteleme verkallehen,
Hiljallehen huono k�ypi,
Sanan voimaton pit�vi.
Hiihan kohti korven rannan,
Salon sirit�v�n sis�lle,
Y�ll� auringottomalla,
Ehtoy�n� ensimm�iss�;
Oksat otsani sukivi,
Havut p��ni harjoavi,
Mieliksi mets�n tyt�rten,
Salon impien iloksi.

331. Mielly mets� miehi'ini.

Lepy lehto, kostu korpi,

Taivu ainoinen Tapio;
Lepy mets� miehillemme,
Kostu korpi koirillemme!
Mets� haiskosi me'elle,
Simalle salo sininen,
Suovieret sulalle voille,
Ahovieret viertehelle!
Soita mets� kanteletta,
Kukuta salo k�ke�,
Jotta kulta kuuntelisi,
Hopia tilin tekisi,
Alla kuusen kukkalatvan,
Alla kaunoisen katajan!

Mielly mets� miehi'ini,

Kostu korpi koirihini;
Meill' on miehet lapsimiehet,
Meill� koirat pentukoirat,
Ampujat alak�tiset,
P�retjouset, puuvasamat,
Ei ne kauas kannattane,
Ampuv�rkit ei ylet�.

332. Rakenteleminen.

Mill� raatoni rakennan

Metsolahan menness�ni?
Raaon raualla rakennan,
Ter�ksill� telkittelen;
Rautapaitoihin paneme,
Ter�sv�ihin tietteleme.

Sitte pyyhin pyssy�ni

Mustan k��rmehen mujulla,
Jouvuttelen jousiani,
Kehottelen keih�st�ni,
Suksiani suin puhelen:
Suksi on jalkoa sukua,
Keih�s kirvest� lajia,
Jousi k�tt� joukkioa;
Jalo on suksi suunnallinen,
Siivo p��llinen sivakka,
Jalo jousi janhuksinen,
Kylkehinen keih�svarsi.

333. Mets�n kuninkaalle.

Mets�n ukko halliparta,

Mets�n kultainen kuningas,
Ava nyt aittasi avara,
Luinen lukko lonkahuta!
Laske juoni juoksemahan,
Virka vippeleht�m�h�n,
Kullaista kujoa my�ten,
Hopiaista tiet� my�ten,
Jost' on sillat silkin pantu,
Sillat silkin, suot sametin,
Veralla vetel�t paikat,
Pahat paikat palttinalla!

Ukko kultainen kuningas,

Hopiainen hallitsija,
Anna mulle ainojasi,
Kanna mulle kaunojasi,
Kullassa kulisevia,
Hopiassa helkk�vi�!
Aja vilja vieremille,
Aukeimmille ahoille,
Minun metsip�ivin�ni,
Er�n etsiaikoinani!

334. Mielikki ja Kuurikki.

Mielikki mets�n em�nt�,

Mets�n muori muoto kaunis,
Ly�te lykkyvaattehisin,
Antipaitoihin panete,
Sormet kullan sormuksihin,
K�et kullan k��rehisin,
P�� kullan vipalehisin,
Tukat kullan suortuvihin,
Korvat kullan koltuskoihin,
Kaula helmihin hyvihin!

Usein hyv�n em�nn�n,

Mielikin ehon em�nn�n,
Sormet kullan sormuksissa,
K�et kullan k��rehiss�,
P�� kullan vipalehissa,
Tukat kullan suortuvissa,
Korvat kullan koltuskoissa,
Kaula helmiss� hyviss�;
Silloin on hyv� em�nt�,
Mielikki mets�n em�nt�,
Aina altis annillansa,
Armas auttamaisillansa.

Usein pahan em�nn�n,

Kuurikin kovan em�nn�n,
Sormet vitsasormuksissa,
K�et vitsak��rehiss�,
P�� vitsavipalehissa,
Tukat vitsasuortuvissa,
Korvat vitsakoltuskoissa,
Kaula helmiss� pahoissa;
Silloin on paha em�nt�,
Kuurikki kova em�nt�,
Ei ole altis annillansa,
Armas auttamaisillansa.--

335. Mielikki mets�n em�nt�.

Mielikki mets�n em�nt�,

Muori puhasmuovollinen,
Varustellos mun varani,
Kohotellos kohtaloni!
Aukase metinen arkku,
Mesilipas liikahuta,
Sis�ss� salon sinisen,
Kummun kultaisen navalla!
Pane kulta kulkemahan,
Hopia vaeltamahan,
Vasten miest� valkiata,
Kovin koivun karvallista!

Kun ei t�yvy t��ll� maalla,

Tuovos maalta tuonnempoa,
Ylitse salon yheks�n,
Kautta kankahan kaheksan!
Ve� vettenki takoa,
Jouvuta jokien poikki,
Viien Wiipurin v�lilt�,
Kuuen kirkon kuuluvilta,
Lapin laajoilta saloilta,
Pohjan pitk�lt� per�lt�,
Muotoa monenn��ist�,
Kyntt� kasken karvallista,
Mets�st� mets�n hyvi�,
Maalta maan parahimmia,
Havon alta hallip�it�,
Kiven alta kirjap�it�,
M�tt�h�n makoajia,
Nurmen nukkerehtijoita,
Veen viljan soutajia,
Jokien melastajia.

336. Mets�n tytt�, mieli neito.

Mets�n tytt�, mieli neito,

Y�n tytt�, h�m�r�n neito,
Pitk�n puhtehen pit�j�,
Riev�n rihman ketre�j�,
Laita kulta kuontaloihin,
Pane vaski vartaloihin,
Ketre� punainen lanka,
Sinilanka siuahuta,
Kultaisesta kuontalosta,
Vaskisesta vartalosta!
Ve� se jokien poikki,
L�pitse salon sinisen,
Ve� l�nnest� it�h�n,
Luotehesta lounahasen,
Juosta viljan joutusasti,
Vikev�sti viiletell�,
Ilman tielt� eksym�tt�,
Poikkeamatta polulta,
Juosta kullaisna ker�n�,
Hopiaisna sykkyr�n�,
L�pi viian vilmeik�n,
Kangasten kapeikkojen,
L�pi soien, l�pi maien,
L�pi korpien kovien!

337. Pohjan tytt�, viljaneiti.

Pohjan tytt�, viljaneiti,

Maan tytt�, manulan neiti,
Tuovos vilja tuonnempoa,
Etsi�s etempe�ki,
Saata t�lle saarekselle,
T�lle kummulle kuleta,
Ilman haaralta sa'alta,
Tuhat ilman tutkamelta;
Saata poikki salmistaki,
Vetele vesien poikki,
Ylitse katehen mielen,
Pahan miehen luonnon p�itse,
Poikki Pohjolan joesta,
Yli kosken kuohuloista!
Ota vitsa viiakosta,
Koivu korven notkelmosta,
Jolla arkoja ajelet,
Nuorisia nouattelet!
Jok' on j�ykk� juoksullahan,
Eli laiska laukullahan,
Sit� siimalla sivalla,
Rautaruoskalla ravauta,
Heit� helmipaattehella,
Kaiota kariper�ll�!

338. Tellervo Tapion neiti.

Tellervo Tapion neiti,

Mets�n piika pikkarainen,
Ota piiska pihlajainen,
Katajainen karjaruoska,
Takoa Tapiovaaran,
Tuomivaaran tuolta puolen,
Jolla vitsot viljoasi,
Karkottelet karjoasi!

Jok' on j�ykk� juoksullahan,

Laiska laskemaisillahan,
Sit� virkuta vitsalla,
Kaiota kariper�ll�,
Jotta vitsa vinkasevi,
Pajun latva parkasevi;
Sivalla sivua kohti,
Eli laske lautaselle,
El� otsahan osota,
P��lakehen paukahuta!

Kun tunnet uran tulevan,

Tupita uroa my�ten;
Pane kaksi k�mment�si
Kahenpuolin kaiteheksi,
Jott' ei vilja vieprahtaisi,
Mets�n karja kaaprahtaisi!

Aita vastahan tulevi,

Rieho aitoa rep�se,
Kaaha aita kallellehen,
Viielt� vitsasv�lilt�;
Havu tiell� poikkipuolin,
Havu syrj�h�n syse�;
Joki joutuvi etehen,
Silkki sillaksi sivalla,
Punalanka portahaksi,
Polullehen poikkeutta.

339. Ukko kultainen kuningas.

Ukko kultainen kuningas,
Hopiainen hallitsija,
Ota kultainen kurikka,
Eli vaskinen vasara,
Jolla korvet kolkuttelet,
Salot synk�t sylkyttelet,
Yhten� kes�isn� y�n�,
Ehtoy�n� ensim�isn�!
K�y�s korvet kolkutellen,
Syrj�vieret sylkytellen;
Aja vilja vieremille,
Aukeimmille ahoille,
Minun metsip�ivin�ni,
Er�n etsiaikoinani!

340. Penu pieni koiraseni.

Penu pieni koiraseni,

Aina harras haukkWjani,
Tule minun turvikseni,
Metsolahan menness�ni,
Ettei naiset naurahtaisi,
Piiat pilkkana pit�isi,
Ukotki urahtelisi,
Partasuut pahoin puhuisi!

Koirani ker�n� vieri,

Kyl�n kukka kuulusana;
Itse mie kulen kuvana,
Sukset mustina matoina.

Sin� koirani komehin,

Juoksuttele, jouvuttele,
Ahomaita aukehia;
Juokse tuonne toisa'alle,
Mielusahan metsolahan,
Tarkkahan Tapiolahan!

Minun on koirani komiat,

Otukseni oivalliset;
Niin on silm�t koirallani,
Kun on suuri suitsirengas;
Niin on korvat koirallani,
Kun on lumme lammin p��ll�;
Niin on hammas koirallani,
Kun on viikate Virossa;
Niin on h�nt� koirallani,
Kun komehin korpikuusi.

Mielikki mets�n em�nt�,

Tapiolan tarkka vaimo,
Kukuta nyt koiroani,
Haukuta hakij�tani,
Sis�ll� salon sinisen,
Korven kultaisen kuvussa!
El� haukuta havuja,
Kuusen-oksia kukuta;
Haukuta havunalaista,
Kuusen-oksan istujaista!
Luo l�yly etemp�t�ki,
Kanna vainu kaukempata,
Vilullaki, vihmoillaki,
Tuiskullaki, tuulillaki,
Jotta koiran kohti juosta,
Penun julki julkotella,
Mielusassa metsolassa,
Tarkassa Tapiolassa!

341. Ku on koirani kokenut.

Mi on haitta haukullani,
Kuka kumma koirallani,
Kun ei koira kohti hauku,
Penu oikein osoa;
Mi on hallin haittaellut,
Kuka koirani kokenut,
Ku on tukki koiran turvan,
Vainukullan salpaeli?
Kovako ilma koskenevi,
Rakkihini rapsunnevi,
Vaiko on katsottu katehin,
Silmin kieroin keksittyn�?

Penitar valio vaimo,

Louhi Pohjolan em�nt�,
Tule lastas p��st�m�h�n,
Poikoas keritt�m�h�n;
Ota sulku koiran suusta,
Haitta haukun hampahista,
Kapu kielen kantimesta,
Sieni koiran sieramista!
P��st� poikasi pahoista,
Haitasta rahanhakija,
Jotta koiran kohti juosta,
Penun oikein osata,
Koiran juosta korven pohjat,
Sapakon salot samota.

342. Koira haukkuvi havuja.

Mi on kumma koirallani,
Haire haukkujaisellani,
Kun tuo haukkuvi havuja,
Lehvi� lekuttelevi!
Pohjan ukko, Pohjan akka,
Pohjan entinen em�nt�,
Sukin suuta sulkemahan,
Penun kielt� peitt�m�h�n,
Ettei koirani erehy,
Hairaha rahanhakija,
Ei hauku joka havua,
Joka lehve� lekuta;
En min� el� havuilla,
Enk� lehvill� lihoa,
El�n lehv�n lekkujoilla,
Havun alla astujoilla.

343. Etsittelen eukkoani.

Etsittelen eukkoani,
Luo'uttelen luojoani,
Entist� em�nte�ni,
Muinohista muoriani.
Toisin entinen em�nt�,--
Entinen mets�n em�nt�
Aina antoi antimia,
Viisi viljan nyppyl�lt�,
Kuusi kummun m�tt�h�lt�,
Seitsem�n sel�nnehelt�;
Mut t�m� nykyinen muori,
Nykyinen mets�n em�nt�,
Kerran kuussa koukkoavi,
Ei sit�n� siivollahan.
Hiihan p�iv�n, hiihan toisen,
Hiihan kohta kolmannenki,
Viikon hiihan Hiien maita,
Maita Lemmon l�yhyttelen,
Etsiess�ni ere�,
Antia anellessani.

Miss' on entinen em�nt�

Entinen el�tt�j�ni;
Miss� antajat asuvat,
El�v�t emantovaimot?--
Tuoll' on entinen em�nt�,
Entinen el�tt�j�ni;
Tuolla antajat asuvat,
El�v�t emantovaimot,
Mets�n linnan liepehill�,
Puhtahilla puuhoavat.
Kolm' on linnalla ovea,
Kynnys kullaki ovella,
Yks' on kynnys puinen kynnys,
Kynnys toinen luinen kynnys,
Kolmansi lihainen kynnys.

344. Tule kullan muuttelohon.

Mets�n kultainen kuningas,
Mets�n armas antimuori,
Tule jo kullan muuttelohon,
Hopian vajehtelohon;
Kullan annan kynsillesi,
K�mmenillesi hopian!

Minun on kullat kuunikuiset,

P�iv�n polviset hopiat,
Is�ni soasta saamat,
Vanhemman varustelemat;
Ne kuluvat kukkarossa,
Tummentuvat tuhniossa,
Kun ei ole kullan muuttajoa,
Hopian vajehtajoa.

345. Mik� mieli, mik� muutos.

Mik� mieli, mik� muutos,

Mielusassa metsolassa;
Viikon on vihoissa mets�,
Kauan korpi karsahana,
Ei huoli hopehistani,
Eik� kysy kullastani!

Mist� suuttui suuri luoja,

Viljan antaja vihastui,
Kun ei anna aioinkana,
Harvoinkana hoivauta;

Ell�s suuttuko Jumala,

Maanpit�j� pillastuko;
Toki anna aiallani,
I�ll�ni ilmauta,
N�h� n�ill� silmill�ni,
K�mmenill�ni k�tell�!

346. Itken osattomuutta.

Kalatuutta Kauko itki,

Veli toinen verkotuutta,
Kolmansi osan v�hyytt�;
Mie itken syvint� syyt�,
Mie pahinta paipattelen,
Kun itken osattomuutta.
Miks' et anna antiluoja,
Lupoa luja Jumala,
Kun m� ainosin anelen,
Kielen kullan kuikuttelen!
Ei ne muutkana paremmat,
Eik� pyyt�j�t pyhemm�t;
Muut ne viev�t viekkahuulla,
Ottelevat ounahuulla,
Mie en veisi viekkahuulla,
En ottaisi ounahuulla,
Veisin vaivani n��st�,
Otsan hiell� otteleisin.

347. Matala on mahti mulla.

Matala on mulla mahti,

Lyhykk�inen onnen lykky;
Muilla onni ty�n tekevi,
Haltija rahan hakevi.
Muill' on murkinat paremmat,
Iltaruoat runsahammat,
Levi�mm�t leip�laukut,
Raviammat voirasiat.
Muut on pyyt�j�t pyhemm�t,
Muut on miehet mieluisemmat,
K�yv�t kullassa kulaten,
Hopiassa heilakoien,
Ei niinkun min� poloinen,
Nukkavierulla nutulla,
Paikkalaialla lakilla,
Karvavieru kauhtanalla.
Muut sanovat saamiansa,
Tuomiansa tunnustavat;
Mie sanelen saamatuutta,
Tuomatuutta torkuttelen.

348. Ik�v� er�t�n ilta.

Siit' on mieleni apia,

Sy�meni sangen sairas,
Kun ei mielly mets� mulle,
Taivu ei ainoinen Tapio;
Kun ei anna aioinkana,
Harvoinkana hoivauta.
Ik�v� minun tulevi
Ik�v� tulettelevi,
T�t� tyhje� eloa,
Annitonta aikoani;
Ik�v� er�t�n ilta,
P�iv� pitk� saalihiton.

Harvoin on n�hty n�ill� mailla,

Harvoin n�hty ja havattu,
Osia jaeltavaksi,
Arveltavaksi eri�;
Imeheks' on saalis saatu,
Virsiksi Jumalan vilja,
N�ill� tuhmilla tulilla,
Vaivaisilla valkioilla.

Anna ainoinen Jumala

Miehelle anelevalle,
Anna kyntt� kymmenist�,
Karvoa monenn��ist�;
En sua kivilt� kiit�,
Enk� kannoilta kumarra,
Tok en palvele pajuilta,
Havun oksilta halaja--
Kynsi� min� kysyisin,
Aina jalkoja anoisin,
Kysyn kynnen kantajata,
Jalan jalon juoksijata,
En parasta, en pahinta,
Kysyn keskikertahista.

349. Anna ainoinen Jumala.

Mist� suuttui suuri luoja,

Viljan antaja vihastui,
Kun ei anna aioinkana,
Tee tili� milloinkana!

Suvun sy�tti, synnyn sy�tti,

Esivanhemman el�tti;
Niin miks' ei minua sy�t�,
Kuks' ei kurjoa el�t�,
Suvun suurilla paloilla,
Heimon herkkuruokasilla!

Jos on minulla muoto musta,

Muoto musta, kaiat kasvot,
Sy�en kaunoinen tulisi,
Hyv� muoto nunnostellen.

Anna ainoinen Jumala,

Anna miehelle minulle,
Anna kun esi-isille,
Sek� suurelle suvulle,
Kyllin sy��, kyllin juoa,
Kyllin antoa kyl�lle!
P��st� lasta p�iv�n ty�st�,
Laita illalla lepohon,
Karjan k�yess� kotihin,
Havumets�n harmatessa!

350. Ell�s panko pahaksi.

Luulin k�en kukkuvaksi,

Lempilinnun laulavaksi,
Ei k�k�nen ollutkana;
Oli koirani omani,
Ohtosen tuvan ovella,
Kainun pojan kartanolla.

Ohtoseni, ainoseni,
Mesik�mmen kaunoseni,
Ell�s nyt pahaksi panko,
Jos meille johi' tulevi--
Luien luske, p�ien pauke,
Hammasten hajotusvuoro!
P��st� nyt t�nne p��ripasi,
Pueta purasimesi,
Heit� harvat hampahasi,
Liit� leukasi lipi�t!

351. Suostu mets� suoloihini.

Suostu mets� suolohini,

Taivu talkkunaisihini,
Sy�t� miest� m�mmill�si,
Talkkunallasi taputa!

Kuippana mets�n kuningas,

Havuhippa, halliparta,
Mets�n ehtoinen em�nt�,
Mets�n armas antimuori,
Pane kulta kulkemahan,
Hopia vaeltamahan,
Kullaista kujoa my�ten,
Hopiaista tiet� my�ten,
Kultaisehen kuppisehen,
Hopeisehen hohtimehen!

Aja vilja vikkel�sti,

Mets�n karja kapperasti,
Rakettuihin rautoihini,
Tiettyihin ter�ksihini!
Sitte luoksi tultuansa,
Paikalle osattuansa,
Ramauta rautojani,
Tempoa ter�sneni�!

Sa'a ukko uutta lunta,

Visko'os v�h�n viti�,
J��lle aivan iljanelle,
Kankahalle kaljamelle;
Ettei tunnu miehen j�lki,
Eik� haise miehen henki!
Jospa j�lki� n�kyisi,
Se j�lki j�niksen j�lki;
Jospa henki haisahtaisi,
Se haju mets�n havuilta.
352. J�niksen vivulla.

Hakkoan metisen haavan

Metisell� kirvehell�,
Metiselt� m�tt�h�lt�,
Kultaiselta kunnahalta;
Tyven ty�nn�n taivosehen,
Latvan taivutan lumehen.

Ukko kultainen kuningas,

Hopiainen hallitsija,
Sa'a nyt mett� taivosesta,
Sa'a mett� latvaselle,
Siit� kuorelle simoa,
Mesi sy�mehen sula'a!

Elina mets�n em�nt�,

Vaimo puhasvarrellinen,
Tuo nyt vilja tuonnempata,
Mets�n linnan liepehilt�,
Sivulta simasalojen,
Vaskivaarojen takoa!
Anna juosta v��r�s��ren,
Kierosilm�n keikistell�,
K�y� suuren, k�y� pienen,
K�y� kerran keskisenki,
Kohti minun pyyt��ni,
Vasten n�it� varpujani,
Muien siimoista sivute,
Muien ansoista alate!

J�nis j�pp�, juppaniska,

Juokse nyt kohti lankojani;
Ell�s tuonne menk�'k�n�
Toisten varpujen tyk�h�n,
Siell� surma suin pit�isi,
Kova kuolo kohtajaisi--
Muut kaikki vihaiset varvut,
T�m' yksi metinen varpu,
Tyvin on ty�tty taivosehen,
Latvoin laskettu vitihin.
Juokse nyt vinttura vipuhun,
Kanttura t�h�n kaha'an,
Jouvu riivi� ritahan,
Py�r�silm� pyyvyksehen,
Ennen p�iv�n paistamista,
Ennen kuun kehitt�mist�,
Auringon ylenemist�,
Koi Jumalan koittamista!

353. Oravan pyyt�j�.

Mielikki mets�n em�nt�,
Komauta kumpuroita,
Oravat orolle nosta,
Rahat rannoille ajele,
Jotta saisin sauan ly��,
K�sin koprin kuopotella!

Miss�p� olet orava,

Kussa k�yt k�vynpurija?--
Saa nyt t�lle saarekselle,
Kule t�lle kunnarelle,
Miehen etsiv�n etehen,
Uottelevan ymp�rille!

Oravainen kummun kukka,

Kummun kultainen omena,
Oksalla ojentelete,
Lehv�ll� lev�ttelete,
Kunnes jouvun jousissani,
Vasamoissani varahun!

Oravainen v��st�j�ni,
Kaunis kasvinkumpalini,
Ell�s kaartani kamotko,
Varatko vasamiani!--
P�re'jouset, puikkonuolet,
Ei ne kauas kannattane.

354. Linnustaja.

Lenn�, lenn� lintu parka,

Lenn� t�nne n�ille maille,
Pienoisille puuhuisille,
Mataloille maahuisille;
Ojennate oksaselle,
Levit�te lehv�selle,
Kusta nuoli noppajaisi,
Tinapalli paiskoaisi!

Vuota, vuota lintuseni,

Vuota oksan juuruella,
Kunnes jousen jouvuttaisin,
K�sikaaren k��nnytt�isin!
Jos sa lentohon levi�t,
Ennen kun perille p��sen,
Siivet siimoilla sitelen,
Varpahat vahalla k��rin.

Utu tytt�, neito terhen,

Luonnotar tyt�r Tapion,
Seulo seulalla utua,
Terhenist� tepsuttele;
Utu silmille sivalla,
Terhen korville karista,
Ettei kuule kulkevaksi,
 Ei n�e vaeltavaksi!

KOLMAS KIRJA

Noita laulan, joita taian,

Ennen kuultuja kujerran,
Ennen saatuja sanoja,
Opituita ongelmoita,
Taaton saamia sanoja,
Vanhemman varustamia.

ALKULAUSE

Jo 1:m�isen kirjan alussa olemma lausuneet, mit� luulimma n�ihin

Kantelettaren lauluihin ja virsihin yhteisesti koskevan. Nyt eritt�in
muutamia sanoja n�ist� 3:mannen kirjan virsist�. Virret 5, 7, 8, 9, 32
ovat H�meen ja Satakunnan puolesta; Wen�j�npuolisesta Karjalasta
(eritt�inki Wuokkiniemen, Paanaj�rven ja Repolan pit�jist�) ovat virret
2, 3, 6, 10, 12, 19-23, 25, 27, 28, 39, 52, 53, 59; Suomenpuolisesta
Karjalasta 1, 4, 11, 13-18, 29, 34, 36, 37, 40-45, 47-50, 54-58; virsi�
24, 26, 30, 31, 33, 35, 38, 46, 51, 60 lauletaan niin Suomen, kun
Wen�j�nki puolella Karjalassa. T�m� erottaminen n�iden virsien
kotipaikoista on sit� my�ten toimitettu, kun niit� meille on kussaki
paikassa laulettu; mahdollisesti saatettaisi er�it� muitaki virsi�
yhteisesti laulaa, kun mit� sill� nimell� eritt�in osottaneet olemma,
jonka ohessa my�s tulee nimitt�� muutamia, Suomen Karjalasta saatuja,
Savossaki laulettavan. My�s tulee meid�n t�ss� oikasta, mit� 1:m�isen
kirjan alkulauseessa, sivulla IV, mainitsimma, "n�it� virsi� enemmin
Wen�j�n, kun Suomen Karjalassa laulettavan", koska vasta osotettu
niiden erottaminen kotipaikkoihinsa n�ytt�� toisin. Se erehdytt�v�
lauseemme tuli siit�, ettemme silloin oikein tulleet ajatuksessamme
erottamaan n�it� virsi� vanhoista runoista, joita kyll� enemmin Wen�j�n
puolella lauletaan.

Virret 5, 9, 32 ovat Ritualan Helkavirsi�. Rituala on er�s iso kyl�

S��ksm�en pit�j�ss� H�meess�, ja n�ist� Helkavirsist�, kun my�ski itsest�
Helkajuhlasta, jota tyt�t siell� alkupuolella kes�� sunnuntai-iltapuolina
viett�v�t, on Herra Akademian Lehtori C. A. Gottlundi, Otava-nimisen
kirjansa 2:sessa osassa taitavasti kirjottanut.

Pispa Henrikki, jonka surmasta 7:m�nness� virress� kerrotaan, oli

Englandista syntysin ja tuli v. 1156 eli 1157 (kumpanako vuonna, siit� ei
ole viel� tarkkaa tietoa saatu) Ruotsin kuninkaan Eerikki IX:s�nnen,
liialta nimelt� Pyh�n, kanssa Suomeen. H�n oli ensim�inen Kristin uskon
saarnaja Suomessa, ja tuli muitaki tietoja my�ten Suomen pakanoilta
(K�yli�j�rven seuduilla) surmatuksi. H�nen poikkioin peukalonsa on
viel�ki Turun Tuomio-kapitulin sinetiss� kuvattuna, ja Henrikin p�iv�
Annakoissa on h�nen muistoksensa s��detty.
Elinan surma, josta 8:ksannessa virress� kerrotaan, kuuluu my�s olevan
tosi, tapahtunut asia. Klaus Kurki, niinkuin h�nen esi-is�ns� ja
j�lkeisens�ki olivat Laukon kartanon ja muiden laajoin tilusten
hallitsijoita Wesilahdessa ja rajapit�jiss�. Usiampi Kurkeista olivat
Laamanneja, joiden alle sihen aikaan kuuluivat isot piirit Suomessa, ja
niin n�ytt�� olleen Klaus Kurkiki, sill� h�nen ker�j�inatkansa
Pohjanmaalle lienee sill� mielell� ymm�rrett�v�. Suomela, Elina
neitsyen entinen asuntopaikka, on er�s kyl� Wesilahdessa, nelj� Wen�j�n
virstaa Laukosta.

T�m�n kirjan 6:dennetta virtt� lauletaan Wen�j�n Karjalassa, ja eik�

lieneki pian paras tieto, mit� heill� Kristin uskosta siell� tienoin on.
Sill� vaikka armollinen esivalta heille l�hett�� opettajia sinne, kun
muuallenki alakuuluvaan maahansa, niin riippuvat he uppiniskaisesti
vanhoissa taioissaan, eli siin� niin kutsutussa vanhassa vierossa
(uskossa), eiv�tk� huoli opettajista mit�n�. Kuinka surkiaan pimeyteen
he t�m�n uppiniskasuutensa ja opettajiensa ylenkatseen kautta
ovat joutuneet, sen asian mahtaa nykyinenki Neitsy Maarian virsi osottaa.
Melkein koko virsi on tyhj�� juorua, jolla Raamatussa ei ole pienint�k��n
per��. Neitsy Maaria ei siinnyt puolukasta eli muusta marjasta, vaan
Pyh�st� Hengest�; t�hdest�, jonka Ruotuksen (Herodeksen) tallirenki
Tahvanus, eli repo, eli paimen, olisivat havanneet, ei virket�
Raamatussa, vaan kyll� siit� t�hdest�, joka johdatti viisaat miehet
it�iselt� maalta; Vapahtajan her�j�minen haudasta tapahtui per�ti toiseen
laatuun; h�nen virress� mainittu viekkautensa eli kavalnutensa Juutasta
kohti on koko h�nen Jumaluuttansa vastaan pit�v� asia, niinkuin se my�s
muutenki on valet, muuta nimitt�m�tt�. Mutta niin tuhma ja per�t�n kun
t�m� virsi yhdelt� puolelta on, niin on se toiselta puolelta
sanarakentonsa suhteen soma ja kaunis; josta on n�ht�v�, ett� asia itse
ja sanarakento ovat eriasioita, vaikka yksinkertaiset niit� aina ei erota
toisestaan. Viel� on t�st� virrest� muistuteltava, ett� Tahvanuksen
seikkoja v�rsyst� 256 v�rsyyn 449 asti lauletaan my�s H�meess� ja Savonki
maalla.

Wiipurin linnan h�vityksest� ja Kaarlon sodasta, virsiss� 10 ja 12,

olemma jo ennen, mit� tarvinnee, maininneet 1836 vuosikerran Mehil�isess�
Tammi- ja Kes�kuulta. Jaakko Puntus, virress� 11, Suomessa oleva sotav�en
senaikuinen p��llysmies, muuten tavallisesti Laiska-Jaakoksi kutsuttu,
syntyi v. 1583, kuoli v. 1655, ja oli h�nen oikia nimens� Jacob De la
Gardie.

Mit� historiallisia perustuksia muihin t�ss� kirjassa l�ytyvihin virsiin

saattaisi olla ja mit� osviittoja niist� olisi saatava muinaisten aikain
tietohon, sen nyt heit�mm� silleen.

Syy siteen, ett� H�meen puolesta saaduissa virsiss� d, l, eli r, kuin

kussaki paikassa sanavarren muuttuvata keraketta t ��nnet��n, on tullut
per�ti pois j�tetyksi, on se, ett� emme ole niiden harvalukuisten, sielt�
kotoisten virsien t�hden luulleet sopivan, t�ss� kokouksessa muuten
yletiens� seurattavata kirjotuslaatua muuttaa. Se joka ylen siit� meille
pahastuu, pit�k��n kun muinaki kirjotus- eli pr�nttivirhein� ne
poisj��neet kerakkeet ja oikaskoon sanat mielt�ns� my�ten.

Mit� 1:m�isen kirjan alkulauseessa toivoimma, ja t�m�n kirjan lopulla

saattavamme toimittaa jonkunlaisen selvityksen oudommista sanoista, se
nyt on j��nyt keskoseksi, ja t�ytyy niin j��d�, ellemme tahdo ylen kauan
t�m�n viimeisen kirjan pr�ntist� ulosk�ynti� viivytell�. Mutta mainittu
sanaselvitys kyll� sopii eritt�inki j�lkeenp�in toimitettaa, ja sill�
toivolla, ett� kuitenki niin saada lupauksemme t�ytetyksi, otamma t�ll�
kertaa lukialta j��hyv�set.

Matkalla Sotkamon pit�j�ss� 9 p�iv� Lokakuuta 1840.

Elias L�nnrot

Virsi-Lauluja.

1. Suomettaren kosijat.

Oli ennen neiti nuori,

L�ksi lehmien ajohon,
Ajoi lehm�t suota my�ten,
L�ysi suolta sorsalinnun,
Tavin rannalta tapasi.

Kantoi sorsansa kotihin,

Sy�tti, juotti sorsaistansa,
Sorsa suorivi pes�sen,
Muni kultaisen munasen.

Hierelevi, hautelevi,
Muna muuttui neitoseksi,
Mik� neielle nimeksi--
Sorsatarko, Suometarko?
Ei ole Sorsatar soria,
Suometar nimi soria.

Oli aikoa v�h�sen,

Kului kuuta viisi, kuusi,
Neiti kasvoi kaunihiksi,
Yleni ylen hyv�ksi,
Kolmet sulhaset k�kesi,
Yheksiset ylk�miehet:
Kulki Kuu, ajeli P�iv�,
Kulki kolmas Pohjant�hti.

Tuli ensin Kuu kosija,

Tuli kullassa kulisten.
Hopiassa helkk�ellen:
"Tule'pas minulle neiti,
L�he pois talosta t�st�,
Hopiaisihin tupihin,
Kultaisihin kammioihin!"

Eip� neiti mennytk�n�,

Tuon neiti sanoiksi virkki:
"Tok' en Kuulle mennetk�n�,
Kuuli' on kumma katsantonsa,
Muotonsa monenn�k�inen:
Milloin kaita kasvoiltansa,
Milloin liiaksi levi�;
�ill' on kurja kulkemassa,
P�iv�ll� lepe�m�ss�,
Ei taia taloa tulla."

Tuli toinen P�iv� poika,

Tuli kullassa kulisten,
Hopiassa helkk�ellen:
"Tule'pas minulle neiti,
L�he'p�s talosta t�st�,
Hopiaisihin tupihin,
Kultaisihin kammioihin!"

Eip� neiti mennytk�n�,

Tuon neiti sanoiksi virkki:
"Enm� P�iv�lle menisi,
P�iv� se pahantapainen
Kes�n vaivavi varilla,
Talven paahtoi pakkasella;
Heli�lla hein'ajalla
Antoi ainoiset satehet,
Kallihilla kaur'ajalla
Teki pouat ponnettomat."

Tuli poika Pohjant�hti

Kullassa kulisematta,
Hopiassa helkkim�tt�:
"Tule'pas minulle neiti,
L�he pois talosta t�st�,
Kultaisihin kammioihin,
Hopiaisihin tupihin!"

Neiti vasten vastaeli:

"Taianpa T�helle menn�,
T�hti se hyv�ntapainen,
Talossansa aina tarkka,
Koissahan ylen koria,
Otavaisten olkap�ill�,
Seitsent�htisen sel�ll�."

Vie�h�n T�hen hevonen,

Tallihin talutetahan,
Hienot hein�t heitet�h�n,
Kauravakka kannetahan;
T�hti tuoahan tupahan,
P��h�n p�y�n laitetahan;
Tuoppi tuoahan olutta,
Mett� kannu kannetahan:
"Sy�'p�, juo'pa T�hti kulta!"

"En taho sy��, enk� juoa,

Kun en n�hne neitoani;
Miss�p' on minun omani,
Kussa Suometar soria?"
Suometar soria neiti
Itse aitasta sanovi:
"Sulhoseni suotuseni,
Ylk�ni ylim�iseni!
Anna aikoa v�h�sen,
Aikoa isottomalle,
Emottomalle enempi;
Ei mua emoni auta,
Oma vanhin valmistele,
Auttavat kyl�iset eukot,
Kyl�n vaimot vaatehtivat,
Kylm� on kyl�inen toimi,
Valju mieron vaatehtima."

2. Lyylikin hiihanta.

Lyylikki lylyjen sepp�,

Kauppi kalhujen tekij�,
Vuoen vuoli uutta susta,
Talven kalhua kaverti,
Sai lylyn lykitt�v�ksi,
Kalhun kannan ly�t�v�ksi,
Sauan varren vuolleheksi,
Sompansa sovitetuksi,
Saukon maksoi sauanvarsi,
Sompa ruskian reposen.

Lyylikki lylyjen sepp�,

Kauppi kalhujen tekij�,
L�ksi rangan karsintahan,
Puun sorian sorrantahan,
Lykk�si lylyn lumelle,
Olaspohjan ottamahan,
Sanovi sanalla tuolla,
Lausui tuolla lausehella:
"Ei sit� salossa liene
Jalan nelj�n juoksevata,
Tahi siivin siukovata,
Kut' en taitaisi tavata,
N�ill' yksill� y�tulilla,
My�h�isill� valkioilla."

P��tyi Hiiet kuulemassa,

Juuttahat t�hyst�m�ss�;
Hiiet hirvi� rakenti,
Juuttahat poroja laati,
Noin he neuoi hirvi�ns�,
Porojansa suin puheli:
"Nyt sie juokse Hiitten hirvi,
Jalkoa jalo tevanki,
Poron poikima sioilla,
Lapin lastutanterilla,
Itket� Lapista immet,
Haukuta Lapista koirat!"

Siit� juoksi Hiitten hirvi,

Jalkasi jaloton vilja,
Lapin lastutanteritse,
Poropeltojen peritse,
Potkasi koasta korvon,
Kaatoi kattilat tulelta,
Keitot tuhkahan tuherti;
Kalat lietehen levitti;
Silloin siell� haukkui koirat,
Silloin siell� itki immet,
Silloin siell� nauroi naiset.

Lyylikki lylyjen sepp�,

Kauppi kalhujen tekij�,
Kuuli melkoisen metelin,
Kuuli koirat haukkuvaksi,
Lapin immet itkev�ksi,
Lapin naiset nauravaksi.

Heitti rangan karsintansa,

Puun sorian sorrantansa,
Itse seisottui lylylle,
Lapin lastutanterilla:
"Mit� t��ll� immet itki,
Kuta t��ll� koirat haukkui?"

"Juoksi t�st� Hiitten hirvi,

Jalkasi jaloton vilja,
Potkasi koasta korvan,
Kaatoi kattilat tulelta,
Keitot tuhkahan tuherti,
Kalat lietehen levitti."

Lyylikki lylyjen sepp�,

Kauppi kalhujen tekij�,
Tuosta suuttui, sek� sy�ntyi,
Kovin suuttui ja vihastui,
Lykk�si lylyn lumelle,
Kuni kyyn kulonalaisen,
Solahutti suopet�j�n,
Kuni k��rmehen el�v�n.
Niinkun kerran potkasihen,
Silm�n siit�m�tt�m�h�n,
Kerran toisen kuopasihen,
Korvan kuulemattomahan,
Kolmannen kohenteleksen,
Lautasille Hiitten hirven,
Poropetran potsasille.

Jop' on taljoa taputti,

Sivua silittelevi:
"Oispa tuossa ollakseni,
Saispa tuossa maatakseni,
Sopisi elell�kseni,
Nuoren neitosen keralla,
Kanssa kasvavan kanasen,
Impyen ylenev�isen."

Otti vaajan vaahterisen,

Raksin koivuisen rakenti,
Hirve�ns� kytkem�h�n.
Katselevi, k��ntelevi:
P�� oli pantu m�tt�h�st�,
Silm�t lammin pulpukoista,
Korvat lammin lumpehista,
Sarvet raian haarukasta,
Suonet kuivista kuloista,
S��ret aian seip�hist�,
Selk� aian aiaksista,
Muu runko lahosta puusta,
Talja kuusen koskuesta.

Lyylikki lylyjen sepp�,

Kauppi kalhujen tekij�,
Jo kohti kotia l�hti,
Potkasevi ensikerran,
Lyly lenti p�lk�h�st�,
Lenti poikki p�lk�h�st�,
Kaihu kantap��n takoa,
Saua sompasen siasta.

Lyylikki lylyjen sepp�,

Kauppi kalhujen tekij�,
Alla p�in, pahoilla mielin,
Kaiken kallella kyp�rin,
V�rkki�h�n katselevi,
Sompia sovittelevi,
Itse tuon sanoiksi virkki:
"En tie� poloinen poika,
Poloisina p�ivin�ni,
Miten olla, kuin ele�;
Palaneeko, paistuneeko,
Lappalaisen ruokokenk�,
Luikkaneeko, laikkaneeko
Lappalaisen kalhunpohja?
Elk�h�n sin� ik�n�,
Kuuna kullan valkiana,
Menk� toinen miehi�mme
Hiitten hirve� ajohon,
Sai palan lahoa puuta,
Senki suurella surulla."

3. Katrin parannus.

Katri kangasta kutovi,

Helma hieno helkytteli;
Niin sen sulkki sukkulainen,
Kun k�rpp� kiven kolossa,
Niin sen piukki pirran ��ni,
Kun kivisen kirkon kello.

Katri kangasta kutovi,

Helma hieno helkytteli;
Ei suku sikein makoa,
Kyl� kyllin uinaele,
Katrin kankahan kuulta,
Helman hienon helkkehelt�.

Tuli mies merentakainen,

Uros umpilausehinen,
Pilkkoi puita pikkaraisen,
Halkoi halkoja v�h�sen,
Kolmekymment� reki�,
Ne kaikki tulehen ty�nti,
Kai kantoi Katrin tulehen,
Helman hienon heltehesen.
Katri laski ��nen kaihun,
Parkasi pahan s�velen;
��ni kuului kuusialle,
Kajahti kaheksa'alle.

Neitsy Maaria emonen,

Rakas �iti armollinen,
Pian juoksi matkat pitk�t,
V�helen v�lit samosi,
Koprin helmansa kokosi,
K�sin k��ri vaattehensa,
Rotkot nousi, vaarat vaipui,
Kaikki sai matkat tasaiset.
Tempasi tulesta Katrin,
Helman hienon heltehest�,
Kantoi Katrisen kylyhyn,
Itse loi parahan l�ylyn,
Hyv�n l�ylyn l�yh�ytti,
Hyv�n l�mp�sen l�hetti,
L�pi kiukoan kivisen;
Teki Katrin terveheksi,
Paransi paranneheksi.

4. Wiron orja ja Is�nt�.

Min� laulan kaksi virtt�,

Kun parasta sein�hirtt�,
Is�nnille, em�nnille,
Orjille osattomille,

Oli ennen Virossa orja,

Pajarissa karjapaimen,
Pahoin palkka maksettihin,
Pahoin palkka, v��rin vaivat,
Lyhimm�ll� kyyn�r�ll�,
Saralla m�r�nnehell�,
Pienimm�ll� kappasella,
Ruumenisilla jyvill�.
Lupa orjan annettihin,

Lupa orjan, valta vangin,

Juosta jouluna kotihin,
P��pyhille p��st�ksens�;
Orja suistuvi suvehen,
Suin suvehen, p�in savehen,
Koprin ilmahan kovahan,
Perin p�lvehen paha'an.
Sihen uupui orja rukka,
Kuoli kurja k�skyl�inen,
Paljahilla paioillahan,
Aivan aivinattomilla.

Tuli kolme Tuonen neitt�,

Ker�ttihin kuollehia,
L�yettihin orjan sielu,
Otettihin orjan sielu,
Taluttihin taivahasen,
Saatettiin ilosalihin.

Avettiin hopia-uksi,
Kultaportti p��stettihin,
Orjan saahessa sis�lle.
Tuotihin hopiatuoli,
Kultakammi kannettihin:
"Istu tuolle orja raukka!
Kyll' oot saanut, orja raukka,
Istua pahemmallaki,
Orjuuessa ollessasi,
K�yess�si k�skyl�isn�--
Istua kovalla puulla,
Sek� muuten seisoa'ki."

Tuotihin hopiatuoppi,
Kultakannu kannttihin,
Mett�, hunnaa sis�ss�,
Olutta hyv�nn��st�:
"Juo'pas t�st� orja rukka!
Kyll' oot saanut, orja rukkai
Juoa vett�ki joesta,
Orjuuessa ollessasi,
K�skyl�isn� k�yess�si
Juoa suolta suovesi�,
Taetvett� tanhuista."

Oli aikoa v�h�sen,

Kuoli tuo iso is�nt�,
Tuli kolme Tuonen neitt�,
Ker�ttihin kuollehia;
L�yettiin is�nn�n sielu,
Otettiin is�nn�n sielu,
Vietihin surutupahan,
Heitettihin helvettihin,
Piinapaikkahan paha'an.

Avettiin tulinen uksi,

Tervaportti temmastihin:
"Seiso siin' iso is�nt�!
Kyll' oot saanut istua'ki,
Is�nt�n� ollessasi,
K�skij�n� k�yess�si--
Istua salituvissa,
Kaunehissa kammarissa."
Tuotihin tulinen tuoppi,
Tervatuoppi temmastihin,
Tulta, tervoa sis�ss�,
Sisiliskoja, matoja:
"Juo'pa t�st' iso is�nt�!
Jo oot juonut parempiaki,
Is�nt�n� ollessasi,
K�skij�n� k�yess�si--
Juonut kyll� oluttaki
P��ss� p�y�n p�yhke�n�."

"Mint�hen t�m� minulle,

Kun on kurjalle pojalle?"
"Sent�henp� se sinulle:
Pahoin maksoit orjan palkan,
Veralla virannehella,
Saralla ep�p��ll�,
Lyhyill� kyyn�rill�,
Kaitaisilla pietimill�,
Pienimmill� kappasilla,
Ruumenisilla jyvill�."

K�veli is�nn�n sielu,

K�veli kivikatua,
Kivitiet� tell�j�vi,
Pitk� arsina k�ess�,
Sarkatorvi kainalossa,
Hopia piosta piukki,
Kulta tuikki kukkarosta:
"Tule t�nne orja raukka!
Maksan palkkasi paraite;
Ota t�st� orja raukka!"
"En ota is�nt� raukka."

"Ota, ota orja raukka,

Verkoa saran tilasta,
Kymmeni� kyyn�r�st�!"
"En ota is�nt� raukka."

"Ota, ota orja raukka,

Vehni� rukehisista,
Karpio kapan verosta!"
"En ota is�nt� raukka."

Ota, ota orja raukka,

Paras lehm� l��v�st�ni,
Katso paras karjastani!"

"En ota is�nt� raukka,

Kun et anta't aikoinasi.
Mahoit maksella mailla,
Kostella ison kotona;
Mahoit silloin palkan panna,
Kun ma juotin lehm�juonen,
Katsoin lammaskatrastasi;
Kun ma sotkin sotkujasi,
R�iskytin r�p�hi�si;
Kun m� riihess� rimusin,
Alla parsien pamusin,
Olin olkihuonehessa,
Pyyhin hiemalla hiki�.

Luulit riihen ripsavaksi,

Kun mun ripsi rintaluuni;
Luulit orren ohkavaksi,
Kun mun ohki olkap��ni;
Luulit parren paukkavaksi,
Kun mun paukkoi pallioni;
Pinon pitk�n vierev�ksi,
Kun minun vereni vieri,
Orjuuessa ollessani,
K�skyl�iss� k�yess�ni."

5. Mataleenan vesimatka.

Mataleena neito nuori

Kauan se kotona kasvoi,
Kauan kasvoi, kauas kuului,
Tyk�n� hyv�n is�ns�,
Kanssa armahan emonsa.
Palkin polki permannosta
H�nen korkokengill�ns�,
Hirren kynnyst� kulutti
H�nen hienohelmallansa,
Toisen hirren p��ns� p��lt�
H�nen kultaruunullansa;
Rautaisen rahin kulutti
Astioita pestess�ns�,
Kulman p�y�st� kulutti
Hopiap��ll� veitsell�ns�.

Mataleena neito nuori

Meni vett� l�htehelt�,
Kultakiulunen k�ess�,
Kultakorva kiulusessa.
Katseli kuvan sioa:
"Ohoh minua neito parka!
Pois on muoto muuttununna,
Kaunis karvani katonut;
Eip� kiill� rintakisko,
Eik� hohta p��hopia,
Niinkun kiilti toiskes�n�,
Viel� hohti menn� vuonna."

Kiesus paimenna pajussa,

Karjalaissa kaskimaissa,
Anoi vett� juoaksensa:
"Annas vett� juoakseni!"

"Ei oo mulla astiata,

Eik' oo kannuni kotona;
Pikarit pinona vieri,
Kannut halkona kalisi."
"Pist�sp� pivosi t�ysi,
Kahmalossa kanniksella!"

"Mit�s puhut Suomen sulha,

Suomen sulha, maiten orja,
Is�ni ikuinen paimen,
Ruotiruovoilla el�nyt;
Kalanp�ill� kasvaellut,
Karjalaissa kaskismaissa!"

"Sis m� lienen Suomen sulha,

Suomen sulha, maiten orja.
Is�si ikuinen paimen,
Ruotiruovoilla el�nyt,
Kalanp�ill� kasvaellut,
Karjalaissa kaskismaissa;
Ellen elkesi sanelen."
"Sano kaikki, mink� tie�t!"

"Kussas kolme poikalastas?--

Yhen tuiskasit tulehen,
Toisen vetkasit vetehen,
Kolmannen kaivoit karkeeseen.
Sen kun tuiskasit tulehen,
Siit' olis Ruotsissa ritari;
Sen kun vetkasit vetehen,
Siit' olis herra t��ll� maalla;
Sen kun kaivoit karkeesehen,
Siit' olis pappi paras tullut."

Mataleena neito nuori

Rupes vasta itkem�h�n,
Itki vett� kiulun t�ysi,
Kiesuksen jalat pesevi,
Hiuksillansa kuivoavi:
"Itsep� lienet Herra Kiesus,
Kun mun elkeni sanelit!
Pane minua Herra Kiesus,
Pane minua, minnes tahot,
Soihin, maihin portahiksi,
Porttojen polettavaksi,
Jaloin p��ll� k�yt�v�ksi!

Pane minua Herra Kiesus,

Pane minua, minnes tahot,
Silloiksi meren sel�lle
Lahopuiksi lainehille,
Joka tuulen turjotella,
Laajan lainehen laella!

Pane minua Herra Kiesus,

Pane minua, minnes tahot,
Tunge hiiliksi tulehen,
Kek�leiksi valkiahan,
Joka tulen tuikutella,
Valkiaisen vaikutella!"
6. Neitsy Maarian virsi.

Neitsy Maaria emonen,

Rakas �iti armollinen,
Viitiseksen, vaatiseksen,
P��somille suori'iksen,
Vaskipauloihin paneksen,
Tinav�ihin telkit�ksen,
L�ksi pirtist� pihalle,
Kaapsahellen kartanolle.

Katselevi kartanolla,
Kuunteli kujan per�ll�,
Jopa marja maalta huuti,
Puolukainen kankahalta:
"Tule neiti noppimahan,
Punaposki poimimahan,
Tinarinta riipim�h�n,
Vy�vaski valitsemahan,
Ennenkun etona sy�pi,
Mato musta muikkoavi!
Sat' on saanut katsomahan,
Tuhat ilman istumahan,
Sata neitt�, tuhat naista,
Lapsia epalukusin;
Ei ken koskisi minuhun,
Poimisi minun poloisen."

Maaria matala neiti,

Pyh� piika pikkarainen,
L�ksi marjan katsantahan,
Punapuolan poimintahan,
Hyppisill�h�n hyvill�,
K�t�sill� kaunehilla.

Meni m�en, meni toisen,

Niin m�ell� kolmannella,
Keksi marjasen m�elt�,
Punapuolan kankahalta.

Niin meni m�en niskalle,

Itse tuon sanoiksi virkki:
"On marja n�kemi�h�n,
Puola ilmon luomiahan,
Yl�h�hk� maasta sy��,
Alahahko puuhun nosta."

Tempoi kxaun kankahalta,

M�elt� rasakan m�nnyn,
Sill� marjan maahan sortoi,
Marja maahan seisataksen.

Niinp� marja maasta nousi

Kaunoisilte kautoloille,
Kaunoisilta kautoloilta,
Puhtahilte polviloille,
Puhtahilta polviloilta,
Heleville helmoillehen.

Nousi siit� vy�rivoille,

Vy�rivoilta rynt�hille,
Rynt�hilt� leuoillehen,
Leuoiltahan hnulillehen.
Huulilla hypertelihen,
Siit� suuhun py�r�hytti,
Keikahutti kielellehen,
Kielelt� keruksihinsa,
Siit� vatsahan valahti.

Maaria matala neiti,

Pyh� piika pikkarainen,
Siit� tyytyi, siit� t�ytyi,
Siit� paksuksi panihen.

Kantoi kohtua kovoa,

Vatsan t�ytt� vaikiata,
Kuuta seitsem�n kaheksan,
Ymp�ri yheks�n kuuta,
Vaimon vanha'an lukuun,
Kuuta puolen kymmenett�.

Emo tuosta arvelevi:

"Mi on mei�n Marjatalla,
Ku mei�n kotikanalla,
Kun se pauloitta asuvi,
Aina vy�tt� v�llehtivi,
Hamehetta h�llehtivi!"

Niin kuulla kymmenennell�,

Impi tuskalle tulevi,
Kohtu k��ntyvi kovaksi,
Vatsant�ysi vaikiaksi.

Kysyi kylpy� emolta:

"Anna kylpy� emoni,
Jossa huono hoivan saisin,
Avun ange tarvitseisin!"

Emo varsin vastoavi

"On kyly kyt�m�ell�,
Johon portto pojat saapi,
Tulen lautta lapset luopi,
Tuonne pentujen pes�h�n,
Sorajouhen soimen p��h�n."

Jo on piika pintehiss�
Minne menn�, kunne k�y�,
Kusta kylpy� kysell�,
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Piltti pienin piikojani,
Paras palkkalaisiani!
K�y'p� kylpy� kyl�st�,
Saunoa Sarajalasta,
Jossa huono hoivan saisin,
Avun ange tarvitseisin--
K�y pian, v�lehen jouvu,
V�lehemmin tarvitahan."

Piltti pienin piikojahan,

Sanan virkkoi, noin nimesi
"Kelt�p� kysyn kyly�,
Kelt� aihelen apua?"

"Kysy Ruotuksen kyly�,

Saunoa Sarajansuista!"

Piltti pienin piikojahan,

Paras palkkalaisiahan,
Hyv� kiekas k�skem�tt�,
Kehumattaki kepi�,
Koprin helmansa kokosi,
K�sin k��ri vaattehensa,
Sek� juoksi, jotta joutui,
Juoksi Ruotuksen kotihin.
M�et m�tkyi menness�h�n,
Vaarat notkui noustessahan,
K�vyt hyppi kankahalla,
Someret hajosi suolla,
Tuli Ruotuksen tupahan,
Sai sis�h�n salvoksehen.

Ruma Ruotus Paitulainen

Sy�pi, juopi, kestoavi,
P��ss� p�y�n paioillahan,
Aivan aivinaisillahan,
Sy�pi, juopi suurten lailla,
El�vi hyv�n tavalla.

Lausui Ruotus ruoaltansa,

Tiuskoi tiskins� nojalta:
"Mit� sie sanot katala,
Kuta kurja juoksentelet?"

Piltti pienin piikasia,

Sanan virkkoi, noin nimesi
"L�ksin kylpy� kyl�st�,
Saunoa Sarajalasta,
Jossa huono hoivan saisi,
Avun ange tarvitseisi."

Ruma Ruotuksen em�nt�

Liehoi sillan liitoksella,
Laahoi keskilattialla,
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Kellen kylpy� kyselet,
Kellen aihelet apua?"

Sanoi Piltti, pieni piika:

"Kysyn mei�n Marjatalle."

Ruma Ruotuksen em�nt�

K�et puuskahan panevi,
Kupehelle kummallenki,
Itse virkk, noin nimesi:
"Ei kylyt kyl�h�n joua,
Ei saunat Sarajan suulta;
On talli Tapiom�ell�,
Hepohuone hongikossa,
Johon lautta lapset luopi,
Tuliportto poiat saapi--
Kun heponen heng�nnevi,
Niinp' on siin� kylpe�te!"

Piltti pienin piikasia

Sek� juoksi, jotta joutui,
Ruman Ruotuksen ko'ista,
Sanoi taatse tultuansa:
"Eule kylpy� kyl�ss�,
Saunoa Sarajalassa.
Ruma Ruotus Paitulainen
S�ip' on, joip' on p�y�n p��ss�,
P��s� p�y�n paioillahan,
Aivan aivinaisillahan.
Sanan virkkoi, noin nimesi:
Mit� sie sanot katala,
Kuta kurja juoksentelet?"

Mie sanoin sanalla tuolla:

"L�ksin kylpy� kyl�st�,
Saunoa Sarajalasta,
Jossa huono hoivan saisi,
Avun ange tarvitseisi."

Ruma Ruotuksen em�nt�

Liehoi sillan liitoksella,
Laahoi keskilattialla,
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Kellenp� kysyt kyly�,
Kellen aihelet apua?"

Mie sanoin sanalla tuolla:

"Kysyn mei�n Marjatalle."

Ruma Ruotuksen em�nt�

Pani puuskahan k�tens�,
Kupehelle kummallenki,
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Ei kylyt kyl�h�n joua,
Ei saunat Sarajan suulta;
On talli Tapiom�ell�,
Hepohuone hongikossa,
Johon lautta lapset luopi,
Tuliportto poiat saapi--
Kun heponen heng�nnevi,
Niinp' on siin� kylpe�te!"

Niinp' on, niin sanoi mokomin,

Niinp� vainen vastaeli.
Maaria matala neiti,
Pyh� piika pikkarainen,
Aina tuskansa tulessa,
Vatsan vaivoissa kovissa,
Itse tuon sanoiksi virkki:
"L�hte� minun tulevi,
Niinkun muinenki kasakan,
Eli orjan palkkalaisen,
L�hte� Tapiom�elle,
K�y� hongikkokeolle!"

Otti vastan varjoksensa,

Astua alottelevi,
Nousevi kipum�ke�,
Kipuvuorta kiipueli,
Huonehesen hongikolle,
Tallihin Tapiom�elle.

Sitte sinne saatuansa,

Toki p��sty� perille,
Sanovi sanalla tuolla:
"Henke�s hyv� heponen,
Huokoas vet�j� varsa,
Vatsan kautta vaivaloisen!
Kylyl�yly l�yh�yt�,
Sauna l�mp�inen l�het�,
Jossa huono hoivan saisin
Avun ange tarvitseisin."

Henk�si hyv� heponen,

Huokasi vet�j� varsa,
Vatsan kautta vaivaloisen.
Min heponen heng�ht�vi,
Se on luotu saunanl�yly,
Vesi viskattu viaton;
On kun l�yly ly�t�ess�,
Viskattaessa vetonen.

Maaria matala neiti,

Pyh� piika pikkarainen,
Kylpi kylyn kyll�lt�ns�,
Vatsan l�ylyn vallaltansa;
Saip' on tuonne poikuensa
Heinille kes�teoille--
Syntyi poika polvillehen,
Lapsi lantehuisillehen.

Jouluna Jumala syntyi,

Paras poika pakkasella,
Revon heinihuonehesen,
Sorajouhen soimen p��h�n.
H�rk� olkia levitti,
Sika penkoi pehkuloita,
Poian pienen peitteheksi,
Katteheksi kaikkivallan.

Jouluna Jumala syntyi,

Paras poika pakkasella;
Nousi kuu, yleni p�iv�,
Armas aurinko havatsi,
T�het taivon tanssaeli,
Otavat piti iloa,
Syntyess� suuren luojan,
Yli armon auetessa.

Tahvanus on tallirenki
Ruman Ruotuksen talossa,
Ruokki Ruotuksen hevoista,
Kaitsi tallikonkaria.
Vei h�n juomalle hevosen,
Kaivolle katetun ruunan,
Loimisel�n l�htehelle;
L�he l�ikkyi, hepo kuorsui.

Tahvanus on tallirenki
L�ksi maahan ratsahilta,
Katsoi maasta maan vikoja,
Katsoi veest� veen vikoja;
N�hnyt ei maassa maan vikoja,
Eik� veess� veen vikoja.
"Mit� kuorsut korpin ruoka,
Hirnut Hiisien heponen!
Ei ole maassa maan vikoja,
Eik� veess� veen vikoja."

"Sit� kuorsun korpin ruoka,

Hirnun Hiisien heponen:
Uus' on t�hti taivahalla,
Pilkku pilvien raossa."

Tahvanus on tallirenki
Iski silm�ns� it�h�n,
Katsoi p�in luotehesen,
Katsoi kaiken ilman rannan;
N�ki t�hen taivahalla,
Pilkun pilvien lomassa.

Niin repo etehen juoksi:

"Repo rukka, raukka poika!
Sie olet keng�lt� kepi�,
Sek� liukas liikunnalta;
K�y nyt tuota katsomahan
Vaaran vaskisen takoa,
Mist� meille t�hti syntyi,
Kusta uusi kuu kumotti!"

Repo juoksi. jotta joutui,

Pian juoksi matkat pitk�t,
V�lehen v�lit samosi,
Vaaran vaskisen ta'aksi.

Paimen vastahan tulevi,

Niin repo sanoiksi virkki:
"Oi sie rukka paimoseni!
Tokko tiet�isit sanoa,
Mist� meille t�hti syntyi,
Uusi t�hti taivahalle."

Tuon paimo sanoiksi virkki:

"Jopa tie�n, jotta tunnen;
Siit� meille t�hti syntyi,
Uusi t�hti taivahalle,
Kun on syntynyt Jumala,
Yliarmo auennunna."

"Miss' on syntynyt Jumala,

Yliarmo auennunna?"

"Tuoll' on syntynyt Jumala,

Yliarmo auennunna,
Veitlihimassa [42] v�h�ss�;
Syntynyt Jumalan poika
Hevon hein�huonehesen,
Sorajouhen soimen p��h�n,
Vihvil�isille saroille,
Kakaroille kylmenneille.
Sinne synnytti Jumala,
Pani luoja poikuensa;
Ei vaihtaisi poiuttansa
Vaskihin valettavihin,
Hopioihin hohtavihin,
Kultihin kumottavihin,
Eik� kuuhun, p�ivyehen,
Aurinkoisehen hyv�h�n."

Repo rukka, raukka poika,

Jo tuli takaisin tuolta,
Vaaran vaskisen takoa,
Toi sanoman tullessansa:
"Siit� meille t�hti nousi,
Uusi t�hti taivahalle,
Kun syntyi Jumalan poika,
Aukesi ylinen armo.
Pannut on luoja poikuensa
Heinille hevosten luoksi,
Vihvil�isille saroille,
Kakaroille kylmenneille;
Ei vaihtaisi poiuttansa
Vaskihin valettavihin,
Hopioihin hohtavihin,
Kultihin kumottavihin,
Eik� kuuhun, p�ivyehen,
Aurinkoisehen hyv�h�n."

Tahvanus on tallirenki
Veip' on tallihin hevosen,
Heitti heini� etehen,
Levitteli verkalointa,
Siotteli silkkiv�it�.

Meni Ruotuksen tupahan,

Seisatteli oven suussa,
Pys�hteli partten p��ss�.
Ruma Ruotus Paitulainen
Sy�pi, juopi, kestoavi,
P��ss� p�yyn paioillahan,
Aivan aivinaisillahan.

Lausui Ruotus ruoaltansa,

Tiuskoi tiskins� nojasta:
"Pese k�tt�, k�y ruoalle,
Ruoki Ruotuksen hevoista!"

Tahvanus on tallirenki,
H�np� tuon sanoiksi virkki:
"En sin� pitk�n� ik�n�,
Kuuna kullan valkiana,
Ruoki Ruotuksen hevoista,
Kaitse kiivan konkaria;
Itse Ruotus ruokkikohon
T�m�n p�ivyen per�st�--
Jo syntyi parempi synty,
Kasvoi valta kaunihimpi.
Jopa on syntynyt Jumala,
Yliarmo auennunna,
N�in m� t�hen taivahalla,
Pilkun pilvien lomassa."

Lausui Ruotus ruoaltansa,

Tiuskoi tiskins� nojasta:
"�sken on toet totesi,
Valehettomat valasi,
Kun tuo h�rk� ammonevi,
P��p�ntt� p�l�tt�nevi,
Jok' on luina lattialla,
Liha sy�ty, luu kaluttu,
Kesi kenkin� pietty,
Talvikausi tallaeltu."

Nousipa h�rk� ammomahan,

P��p�ntt� p�l�tt�m�h�n,
Nousi h�nnin h�ilym�h�n,
Sorkin maata sotkemahan.

Tahvanus on tallirenki,
H�np� tuon sanoiksi virkki:
"Onko jo toet toteni,
Valehettomat valani?
Joko on syntynyt Jumala,
Yliarmo auennunna?--
Nousipa h�rk� ammomahan,
P��p�ntt� p�l�tt�m�h�n."

Lausui Ruotus ruoaltansa,

Tiuskoi tiskins� nojasta:
"�sken on toet totesi,
Valehettomat valasi,
Kun tuo kukko laulanevi,
Kananpoika kaikkunevi,
Jok' on paistina vaissa,
Liha voilla voieltuna,
H�yhenill� h�ykenneill�,
J�senill� j�ykenneill�."

Nousipa kukko laulamahan,

Kananpoika kaikkumahan,
Luillansa luhisemahan,
H�yhenill� h�ykkim�h�n.

Tahvanus on tallirenki,
H�np� tuon sanoiksi virkki:
"Onko jo toet toteni,
Valehettomat valani?
Joko on syntynyt Jumala,
Yliarmo auennunna?--
Nousipa kukko laulamahan,
Kananpoika kaikkumahan."

Ruma Ruotus Paitulainen

Viskoi veitsen lattiahan,
Sanovi sanalla tuolla,
Tiuskoi tuolla tiuskehella:
"�sken on toet totesi,
Valehettomat valasi,
Kun veitsi vesottunevi,
Jonka siltahan sivalsin,
Jot' on vuosi vuoliskeltu,
Kaksi kannettu tupessa
Veitsenp�� vesottunevi,
Ja vesat lehittynevi."

Alkoipa veitsenp�� vesota,

Vesat lehti� lyk�t�;
Vesosi vesoa kuusi,
Kultalehen kunki p��h�n.

Tahvanus on tallirenki,
H�np� tuon sanoiksi virkki:
"Onko jo toet toteni,
Valehettomat valani?
Joko on syntynyt Jumala,
Yliarmo auennunna?--
Jopa on veitsenp�� vesonna,
Jonka siltahan sivallit,
Sek� kukko laulanunna,
Jok' oli paistina vaissa.
Viel' on h�rk� ammonunna,
Jok' oli luina lattialla.
Jo nyt luovun Ruotuksesta,
Pakenen pakanan v�ist�,
Otan uskon Kiesuksesta,
Kastin kaikkivaltiasta."

Tuosta suuttui suuri miesi,

Ruotus julmaksi rupesi,
Suoritti soan tulisen,
P��lle kaulan kaikkivallan;
Sata miest� miekallista,
Tuhat rauaista urosta,
Luojan surmaksi sukesi,
Katomaksi kaikkivallan.

Maaria matala neiti,

Pyh� piika pikkarainen,
Piiletteli poiuttansa,
Kasvatteli kaunoistansa,
Alla jauhavan kivosen,
Alla juoksevan jalaksen,
Alla seulan seulottavan,
Alla korvon kannettavan,
Syliss�h�n sy�ttelevi,
K�siss�h�n k��ntelevi.

Laski poian polvillensa,

Lapsen lannehuisillensa,
Alkoi p��t�ns� sukia,
Hapsiansa harjaella,
Hopiaisella sualla,
Kultavarsi harjasella;
Suastansa pii pirahti,
Taimen taittui harjastansa.

Rapasihen etsim�h�n,
Taimenta tavottamahan,
Katoi poika polviltahan,
Lapsi lanne'puoliltahan.

Tuossa hirnui Hiitten ruuna,

P�r�si pahan heponen.

"Mit� hirnut Hiitten ruuna,

P�r�j�t pahan heponen?"--

"Sit� hirnun Hiitten ruuna,

P�r�j�n pahan heponen,
Viety on poika polviltasi,
Lapsi lanne'puoliltasi."

Maaria matala neiti,

Pyh� piika pikkarainen,
Tuosta tuskille tulevi,
Itke� kujertelevi.

Rapasihen etsim�h�n,
Etsi pient� poiuttansa,
Kullaista omenuttansa,
Hopiaista sauoansa,
Alta jauhavan kivosen,
Alta juoksevan jalaksen,
Alta seulan seulottavan,
Alta korvon kannettavan,
Puiten puut, jaellen ruohot,
Hajotellen hienot hein�t.

Etsi pient� poiuttansa,

Eip� l�y� poiuttansa,
Kullaista omenuttansa,
Hopiaista sauoansa.

Etsi m�ilt�, m�nnik�ilt�,

Kannoilta, kanarvikoilta,
Katsovi joka katajan,
Joka varvikon vatovi,
Katsovi kanarvajuuret,
Ojenteli puien oksat.

Astua ajattelevi,
K�y� k��p�r�ittelevi:
Tiehyt vastahan tulevi,
Niin tielle kumarteleksen:
"Oi tiehyt Jumalan luoma!
Etk� n�hnyt poiuttani,
Kullaista omenuttani,
Hopiaista sauoani?"

Noin se tiehyt lausueli:

"Oisin n�hnyt, en sanoisi;
Poikasipa loi minunki,
Loi pahoille, ei hyville,
Kovan keng�n k�yt�v�ksi,
Kannan karskuteltavaksi,
Joka koiran juostavaksi,
Ratsahan ajeltavaksi."

Astua ajattelevi,
K�y� k��p�r�ittelevi;
T�hti vastahan tulevi,
T�helle kumarteleksen:
"Oi t�hyt Jumalan luoma!
Etk� n�hnyt poiuttani,
Kullaista omenuttani,
Hopiaista sauoani?"

Noin se t�hti lausueli:

"Oisin n�hnyt, en sanoisi;
Poikasipa loi minunki,
Loi pahoille, ei hyville,
Kes�ksi katoamahan,
Sykysyll� syntym�h�n,
Kylmill� kimaltamahan,
Pimehill� pilkkumahan."

Astua ajattelevi,
K�y� k��p�r�ittelevi;
Kuuhut vastahan tulevi,
Niin kuulle kumarteleksen:
"Oi kuuhut Jumalan luoma!
Etk� n�hnyt poiuttani,
Kullaista omenuttani,
Hopiaista sauoani?"

Noin se kuuhut lausueli:

"Oisin n�hnyt, en sanoisi;
Poikasipa loi minunki,
Loi pahoille, ei hyville,
Aaamulla alenemahan,
Illalla ylenem�h�n,
Yksin �ill� kulkemahan,
Pakkasella paistamahan."

Astua ajattelevi,
K�y� k��p�r�ittelevi;
P�iv� vastahan tulevi,
P�iv�lle kumarteleksen:
"Oi p�ivyt Jumalan luoma!
Etk� n�hnyt poiuttani,
Kullaista omenuttani,
Hopiaista sauoani?"

P�iv� taiten vastaeli:

"Sek� n�in, jotta kuulin;
Poikasipa loi minunki,
Loi hyville, ei pahoille,
Aamulla ylenem�h�n,
Illalla alenemahan,
Y�n aian lepe�m�h�n,
P�iv�n aian paistamahan.

Jopa n�inki poikuesi,

Voi poloinen poiuttasi!
Jo on poikasi poloinen
Kaotettu, kuoletettu,
Pantu luoja painon alle,
Herra hautahan hakattu."--

Niinp� me pojat poloiset

Aina muita muistelemma,
Jouvittelemma jotaki,
Tuot emme tokahi'kana,
Suuren surmoa Jumalan,
Katomusta kaikkivallan,
Kuin on luoja kuoletettu,
Kaotettu kaikkivalta,
Kun on hautahan hakattu,
Pantu luoja painon alle.

Pirulaiset piinattihin [43],

Paha valta vaivattihin [44],
Saan keih��n k�rell�,
Tuhannen ter�ll� miekan.
Luoja puuhun puntattihin,
Ristihin ripustettihin,
Siin� h�nt� surmattihin,
Kuollut puusta laskettihin,
Hakattihin, hauattihin,
Kahen kallion lomahan.
Vuoret p��lle vaaittihin,
Kivet p��lle kiusattihin;
Sata miest� miekallista,
Tuhat rauaista urosta,
Ne veti veress� silmin,
Luojan hauan partahalle;
Sata miest� miekallista,
Tuhat kilvenkantajoa,
Luojan hauan paimenena,
Vartiana kaikkivallan.

Neitsy Maaria emonen,

Rakas �iti armollinen,
Itke� kujertelevi,
Valitella vaikertavi,
K�ypi tiet� astelevi
Luojan hauan partahalle:
"Nouses luoja kuolemasta,
Herke� uneksimasta;
Nouse nuorra kuolemasta,
Kaunisna katoamasta!
Kun et nouse, et her�nne,
Jo kohta tulen min�ki,
Kerallasi kuolemahan,
Kanssasi katoamahan."

Herra hauasta havatsi,

Lausui luoja, noin nimesi:
"Ei ole t��lt� nouseminen,
Kun siell� k�ke�minen;
Kivet alla, paaet p��ll�,
Kupehilla kummallaki,
Someret sy�nt� vasten,
Vasten hieta hartioita."

Neitsy Maaria emonen,

Rakas �iti armollinen,
P�iv�lle kumarteleksen:
"Oi p�ivyt Jumalan luoma,
Luoma luojan valkiamme!
Paista hetki heltehesti,
Toinen himmesti hiosta,
Kolmansi koko ter�lt�,
Paaet paista pehmi�ksi,
Kivet suolaksi sulata,
Someret ve� ve'eksi,
Hieta vaaheksi valuta,
P��st� luoja kuolemasta,
Herra hauasta her�t�!"

Tuo p�ivyt Jumalan luoma,

P�ivyt armas aurinkoinen,
Lenti p��t�nn� kanana,
Siipipuonna siuotteli,
Luojan hauan partahalle,
Kammiolle kaikkivallan.

Sat' on miest� miekallista,

Tuhat kilvenkantajoa,
Pantu luojan paimeneksi,
Kaikkivallan vartiaksi;
Nuopa p�iv�lt� kysyv�t,
Anelevat auringolta:
"P�iv� armas aurinkoinen,
Mit�p� sie t�nne l�ksit?"
P�iv� taiten vastaeli,
Armas aurinko saneli:
"L�ksin luota katsomahan,
Likelt� t�hyst�m�h�n,
Kuin on luoja kuoletettu,
Herra hautahan hakattu."

Niin p�ivyt Jumalan luoma,

Luoma luojan valkiamme,
Paistoi hetken heltehesti,
Toisen himmesti hiosti,
Kolmannen koko ter�lt�,
Nukutteli nuivan kansan,
Paineli v�en pakanan,
Nuoret miekkojen nojahan,
Vanhat vasten sauojansa,
Keski-i�n keih�ille.
Paistoi paaet pehmi�ksi,
Kivet suolaksi sulatti,
Someret veti ve'eksi,
Hiejan vaaheksi valutti,
P��sti luojan kuolemasta,
Katomasta kaikkivallan.

Luoja hauasta havatsi,

Herra herkesi unesta,
P��si hauan partahalle,
Yl�s kuopasta kohosi.
Kivet silloin kielin lauloi,
Paateret sanoin pakasi,
Joet joikui, j�rvet j�rkkyi,
Vuoret vaskiset vavahti,
Tullessa Jumalan tunnin,
Herran armon auetessa.

Nousi luoja kuolemasta,

Herkesi uneksimasta,
Vetihen vesikivelle
Vatsallehen vaivoaksen,
Veri��n viruttamahan,
Hurmehia huuhtomahan.

Niin p�ivyt Jumalan luoma,

Luoma luojan valkiamme,
Lenti taiten taivahalle,
Siallensa entiselle,
P��sti miehet nukkumasta,
Pahat unta ottamasta.

Pahat kahletta takovat,

Nauloja varustelevat,
Ly�� luoja kahleisin,
Rautalukkoihin lukita,
Ettei p��sisi pakohon,
Kulkemahan kunne'kana,
Hakatusta hauastansa,
Kuopastansa kaivetusta.
Luoja k�ypi, astelevi,
Kulki matkoa v�h�sen,
Kuuli paukkinan pajasta,
Meni k�yh�n� pajahan,
Kysyj�n� kynnykselle;
T��ll� rautiot takovat,
Sep�t Hiitten hilkkasevat.
Meni seppojen pajahan:
"Mit�s rautiot takovat,
Sep�t Hiitten hilkuttavat?"

Se on julma Juuttahainen,
Pahin poikia pahoja,
Ilkein is�n aloja,
Sanan virkkoi, noin nimesi
"Taon luojalle kytytt�,
Jumalalle kahlisk�ytt�;
Vaan en muistanut mitell�,
Kuin on paksu luojan kaula,
Kuin on paksu, kuin on pitk�,
Kuin on poikelta levi�."

Niin kuulu Jumalan poika

Itse tuon sanoiksi virkki:
"Sen on paksu luojan kaula,
Sen on paksu, senp� pitk�,
Senki poikelta levi�,
Kun on kaulasi omasi."

Sanoi julma Juuttahainen,

Pahin poikia pahoja,
Ilkein is�n aloja:
"Mist�s tie�t luojan kaulan,
Kuin on paksu, kuin on pitk�,
Kuin on poikelta levi�?"

Niin kuulu Jumalan poika

Sanan virkkoi, noin nimesi
"Siin�p� olin min�ki,
Luojan hauan partahalla,
Katsoin kantosen takana,
Vesakosta vierettelin."--

Sanoi julma Juuttahainen,

Pahin poikia pahoja,
Ilkein is�n aloja:
"Niinp� sinun on leuka laaja,
Leuka laaja, silm�t suuret,
Niin on pitk�t silm�ripset,
Kun on eilisen Jumalan,
Jonka maahan hakkasimma,
Hakkasimma, hautasimma."

Niin kuulu Jumalan poika

Itse tuon sanoiksi virkki:
"Sill' on miulla leuka laaja,
Leuka laaja, silm�t suuret,
Sill� pitk�t silm�ripset,
Kauan kasvoin kankahalla,
Kasvoin kantosen takana,
Kiven suuren suojasessa."

Se on julma Juuttahainen,
Pahin poikia pahoja,
Ilkein is�n aloja,
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Voi kun oot kovin osaava,
Yli muien ymm�rt�v�!"

Niin kuulu Jumalan poika

Itse tuon sanoiksi virkki:
"Sill� oon kovin osaava,
Yli muien ymm�rt�v�;
Kauan katsoin sy�j�n suuhun,
Partahan palanpurijan."

Sanoi julma Juuttahainen,

Pahin poikia pahoja,
Ilkein is�n aloja:
"Nyt oisi kahlis valmihina,
Vaan en mie mitell� saata
Tuota kauloa omoa,
Kuin on pitk�, kuin on paksu,
Kuinka poikelta levi�;
Ei minun k�teni k��nny,
Eik� sormeni sopine."

Niin kuulu Jumalan poika

Itse tuon sanoiksi virkki:
"Kun annat minun mitata,
Saattaisin min� mitell�,
K��ntyisi minun k�teni,
Sek� sormeni sopisi."

Se on julma Juuttahainen,
Pahin poikia pahoja,
Ilkein is�n aloja,
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Jos annan sinun mitell�,
Ell�s lukkohon lukitko,
El� paina palkimehen
El� pihtihin pihist�;
Vast' on lukko laajittuna,
Ei viel� avainta saatu,
Ei lukot k�sin lutise,
Loirat sormin sorkuele."

Antoi luojansa mitell�

Tuota kauloa omoa,
Kuin oli pitk�, kuinka paksu,
Kuinka poikelta levi�.

Siit� mei�n suuri luoja,

Mei�n julkinen Jumala,
Mittaeli, m��r�eli,
Jopa lukkohon lukitsi,
Siit� painoi palkimehen,
Sek� pihtihin pihisti.

Iski kannan kalliohon;

Per�n potkasi kivehen,
Yheks�n sylen syv�h�n,
Kyyn�r�isen kymmenett�:
"Pysy nyt siin� pintahainen,
Paru siin� pantahainen,
Tekem�ss�si pahassa,
Luomassasi kytkyess�!"

Se on julma Juuttahainen
Pahin poikia pahoja,
Ilkein is�n aloja,
Jo n�ki tuhon tulevan,
H�t�p�iv�n p��lle saavan;
Kerran kiljasi pahasti,
Toisen karjui kauhiasti,
Kolmannen ylen kovasti.

Sanoi mei�n suuri luoja,

Mei�n julkinen Jumala:
"Kilju nyt kivi kovaksi,
Karju rauta karkiaksi!
Pysy siin� sen ik�si,
Asu siin� aikuesi,
Kun ei kuuta aurinkoa,
P�ive� hyv�nn��st�,
Kun ei maata, eik� puuta,
Ilmassa inehmisi�.--
T�m�n p�ivyen per�st�,
Olkohon kivi kovana,
Rauta kaikki karkiana,
Tuuli taivahan viluna!"

Siit� mei�n suuri luoja,

Mei�n julkinen Jumala,
Yl�s ilmahan kohosi,
P��lle kuuen kirjokannen,
P��lle taivaisen kaheksan,
Ilmalle yheks�nnelle,
Sialle is�n Jumalan,
Kamarihin kaikkivallan.
Siell� suutua pit�vi,
Kansan kaiken tuomitsevi,
Pahat paiskavi syv�h�n,
Hirvi�h�n helvettihin,
Hyv�t sinne siirtelevi,
Taluttavi taivahasen.

7. Piispa Heinrikin surma.

Kasvoi ennen kaksi lasta,

Toinen kasvoi kaalimaassa,
Toinen Ruotsissa yleni.
Se kun kasvoi kaalimaassa,
Se H�me'en Heinrikki;
Se kun Ruotsissa yleni,
Se on Eirikki kuningas.

Sanoi H�meen Heinrikki

Eirikille veljellens�:
"L�kk�s maita ristim�h�n,
Mailla ristim�tt�mill�,
Paikoilla papittomilla!"

Sanoi Eirikki kuningas

Heinrikille veljellens�:
"Ent' on j�rvet j��t�m�tt�,
Sulana joki kovera."

Sanoi H�meen Heinrikki

Eirikille veljellens�:
"Kyll� kierr�n Kiulon j�rven,
Ymp�ri joki koveran."

Pani varsat valjahisin,

Suvikunnat suitsi suuhun,
Pani korjat kohallensa,
Saatti lastat sarjallensa,
Anturoillensa avarat,
Per�llens� pienet kirjat.
Niin kohta ajohon l�hti,
Ajoi tiet�, matkaeli,
Kaksi p�ive� kev�ist�,
Kaksi y�t� j�rjest�ns�.

Sanoi Eirikki kuningas

Heinrikille veljellens�:
"Jo t�ss� tulevi n�lk�,
Eik� sy��, eik� juoa,
Eik� purtua piet�."

"On Lalli lahen takana,

Hyv� neuo niemen p��ss�,
Siin� sy�mm�, siin� juomma,
Siin� purtua pi�mm�."

Sitte sinne saatuansa

Kerttu kelvoton em�nt�,
Suitsi suuta kunnotonta,
Keitti kielt� kelvotonta.

Sitte H�meen Heinrikki

Otti heini� hevosen,
Heitti penningit sialle,
Otti leiv�n uunin p��lt�,
Heitti penningit sialle,
Otti olutta kellarista,
Vieritti rahat siallen.
Siin� s�iv�t, siin� joivat,
Siin� purtua pitiv�t;
Sitte l�htiv�t ajhon.

Tuli Lalli kotiansa--

Tuo Lallin paha em�nt�
Suitsi suuta kunnotonta,
Keitti kielt� kelvotonta:
"Jo t�ss� k�vi ihmisi�,
T�ss' on sy�ty, t�ss' on juotu,
T�ss� purtua pietty,
Viety heini� hevosen,
Heitty hietoja siahan,
Sy�ty leiv�t uunin p��lt�,
Heitty hietoja siahan,
Juotu oluet kellarista,
Saatu santoa siahan."

Lausui paimen patsahalta:

"Jo vainen valehtelitki,
El� vainen usko'kahan!"

Lalli se pahatapainen,
Sek� mies pahasukuinen,
Otti Lalli laukkarinsa,
Piru pitk�n keih��ns�,
Ajoi Herroja taka'an.

Sanoi orja uskollinen,

Lausui parka palvelija:
"Jo kuuluu kumu takana,
Ajanko t�t� hevoista?"

Sanoi H�meen Heinrikki:

"Jos kuuluu kumu takana,
El� aja t�t� hevoista,
Karkottele konkaria."

"Ent� jos tavotetahan,

Taikkapa tapetahanki?"

"K�y sin� kiven taaksi,

Kuultele kiven takana,
Jos mua tavotetahan,
Taikka my�s tapetahanki;
Poimi mun luuni lumesta,
Ne pane h�r�n rekehen
H�r�n Suomehen vete�.
Kussa h�rk� uupunevi,
Sihen kirkko teht�k�h�n,
Kappeli rakettakohon,
Papin saarnoja sanella,
Kansan kaiken kuultavaksi."

Palasi paha kotia,

Lausui paimen patsahalta:
"Kusta Lalli lakin saanut,
Mies paha hyv�n hytyr�n,
Pispan hiipan hirtehinen?"
Niinp� mies murehissansa,
Lakin p��st�ns� tavotti,
Hivukset himahtelivat,
Veti sormuksen sormesta,
Lihat ne liukahtelivat.

Niin t�m�n pahantapaisen

Pispan raukan raatelijan
Tuli kosto korkialta,
Makso mailman valtialta.

8. Elinan surma.

Elinainen neiti nuori

Meni aittahan m�elle,
Vaskivakka kainalossa,
Vaskiavain vakkasessa.
Tuoltapa tulee Klaus Kurki.
"Mist�s tunnet Klaus Kurjen?"
"Tulennasta tuiman tunnen,
Jalon jalan heit�nn�st�."
"Eik�s muita ylpi�it�,
Kun on Laukon Klaus Kurki?"--

Klaus tuo tuli pihalle,

Sa'an hevoismiehen kanssa,
Sa'an satulaurohon,
Miehet kulta miekoissansa,
Hevoset hopiap�iss�.

Viisi veljest� Elinan

Istuit kaikki p�y�n p��ss�,
Nousit kaikki seisoalle,
L�ksit vastahan Klaulle.

"Onkos teill� neitt� myy�,

Piika pietty minulle?"

"Ei neitt� m�ell� myy�,

Panna kaupan kartanolla;
Hevot myy�h�n m�ell�,
Luukaviat kartanolla.
Kyll' on meill� tupiaki:
Tupa meill' on ylj�n tulla,
Tupa tulla, toinen menn�.
Talli meill' on hevot panna,
Vaja varsat valjutella,
Naula laskea satulat."

Klaus tuo tuli tupahan

Miekalla oven avasi,
Tupellansa kiini tunki.
"Onkos teill� neitt� myy�,
Piika pietty minulle?"--
�itins� Elina neien
Klaus Kurjelle kumarsi:
"Ei ole meill� neitt� myy�,
Eik� piika'a piolla.
Piiat meill on piskusia,
Kaikki kesken kasvavia."

"Onpa tuo v�h� Elina,

Anna'pa v�h� Elina!"

"Oh mun �iti kultaseni,

El� anna minua Klaulle!"

"Ei taia v�h� Elina

Panna ty�h�n palkollista,
Ruokkia perehi�si,
Kaita tarhakarjojasi."

"Eik� tarvitse Elinan;

Onpa siell� Kirstipiika.--
Min� annan Kirstipiian
Panna ty�h�n palkollisen,
Ruokkia talon perett�,
Kaita kanssa tarhakarjan."

"Kyll' on sulla Kirstipiika,

Laukon entinen em�nt�,
Se mun polttaisi tulessa,
Kovin p�ivin kuolettaisi."

"Ei ole Kirsti ennenk�h�n

Ket�n polttanut tulessa,
Kovin p�ivin kuolettanut,
Ei ole ennen, eik� vasta."

Kukas kuitenki on hullu,--

Kukas muu, kun piika raukka?
Jos ei hullu, niin on himmi,
Otti kihlat, antoi k�tt�;
K�si on Klaun k�ess�,
K�vi Klaun kartanolle.

Kirsti katseli lasissa,

V�lkytteli v�st�r�ill�.
"Oh, jos sit�ki olisi,
Tuon v�lin pahentajata!
Ennenkun avaimet annan,
Toisen k�skyll� k�velen."

L�hti h�n Klaun puheille:

"Ohoh, Klaus kultaseni!
V�h�n kyll� sin� tie�t--
Uolevi em�nn�n makasi."

"Oh mun Kirsti piikaseni!

Jospas tuottelet toeksi
Mink� sattelit sanoiksi,
Viel� sun verassa k�yt�n;
Elinan tulessa poltan--
Viisi verkaista hametta
Annan sinun k�y�ksesi,
Ennenkun Elina rouan;
Annan k�tehes avaimet
Ennenkun Elina rouan."

"Ohoh, Klaus kultaseni!

Aja Aumasten laolle,
Pikkunniittuisten nimelle.
Sano kauas menev�si,
Monet viikot viipyv�si,
Ker�jiss� Pohjanmaalla.
Niinp�n tuottelen toeksi
Mink� saattelin sanoiksi."

Klaus l�hte� lupasi.--

"Oh mun v�h� Elinani!
Viill� voita vakkasehen,
S��li s�kkihin ev�st�,
Liikki� sianlihoa,
Karpio kananmunia,
Minun kauas menn�kseni,
Ker�jihin Pohjanmaalle.-

"Oh mun Klaus kultaseni!

El� viivy kauan siell�:
Viikot on viimeiset minulla,
Viel� p�iv�t viimeisimm�t;
Astu puoli saappahassa,
Anna toisten toinen puoli,
Puhu puolilla sanoilla,
Anna toisten toinen puoli;
Juo vaan puoli siemenyst�,
Anna toisten toinen puoli--
Niin sin� pikemmin p��set
Pohjan noitain seasta."

Elina v�h� em�nt�

S��lei s�kkihin ev�st�,
Viilti voita vakkasehen,
Liikki�n sianlihoa,
Karpion kananmunia.
Klaus l�htepi ajohon

Ajoi Aumasten laolle,--

Pikkuniittuisten nimelle.

Kirsti pyykille menevi,

Pienten vaatetten pesolle,
Paitain Elina rouan.
Kuului kolkkina koasta;
K�vi roua katsomahan
"Oh mun Kirsti piikaseni!
Mit� kolkitset koassa,
Paukutat patoin luona?"
"Huoran huopia virutan,
Pahan vaimon vaattehia."

"El� Kirsti piikaseni!

Kolki niit� niin kovasti."

Kirstip� t�h�n mutkan muisti,

Kolkki viel�ki kovemmin.

"El� kolki Kirsti huora!

Paitojani niin pahasti.
Ei ole niit� t��ll� tehty,
Vaan on �itini kotona."

"Huoratpa hyv�tki piiat,

Vaan ei portot puoletkana--
Eik' ole minun lukua,
Vaikka parka palkollinen
Haukuttaisi huoraksiki;
Itseki isot em�nn�t
Ovat Uolevin ohessa,
Pitk�parran parmahissa."

Itkusilm�ss� Elina
Tuli rannalta tupahan.
Kirsti kiiruhti per�ss�:
"Oh mun roua kultaseni!
Ottakasme orjat ty�st�,
H�iyt h�rk�en per�st�;
Piet��n pitoset pienet,
Kanssa kempit kestijuhlat--
Niinkun ennenki on tehty,
Kun oli matkoilla is�nt�."

"Ohoh Kirsti piikaseni!

Tehe itse, kuinkas tahot,
Niinkun teit minua ennen;
Iske kaikki muut tynn�rit,
Yksi j�t� iskem�tt�,
Jok' on pantu minua varten."

Kirstip� t�h�n mutkan muisti,

Iski ensin sen tynn�rin.

"Ohoh Kirsti piikaseni!

Toisa tehit, toisa k�skin."

"Oh mun roua kultaseni!

Minne teen m� sian teille,
Teenk� uutehen tupahan,
Ylimm�isen portin p��lle?"

"El� tee uutehen tupahan,

Ylimm�isen portin p��lle;
Tee sia Klaun tupahan,
Niinkun ennenki olet tehnyt!"

"Siell' on pyssyt paukkavaiset,

Siell� miekat v�lkkyv�iset,
Siell� rauat raatelevat,
Ter�v�t ter�asehet."

"Pyssyt on surmana soassa,

Miekat miehill� k�siss�;
Tuttuna ovat tuvassa,
Kammarissa kaunihina.
Tee vaan sinne y�siani,
Pane kaksin villavaipat,
Pane kaksin korvatyynyt,
Kaksin liinaiset lakanat."

Kirstip� t�h�n mutkan muisti:

Pani viiet villavaipat,
Pani viiet korvatyynyt,
Viiet liinaiset lakanat.

Elina levolle l�hti

"Ohoh Kirsti piikaseni,
Etp�s tehnyt, niinkun k�skin!
Panit viiet villavaipat,
Panit viiet korvatyynyt,
Viiet liinaiset lakanat."

L�ksi Kirsti kammarista,

Meni Uolevin tupahan:
"Uolevi ylimystrenki,
Tulkate Klaun tupahan!
Siell� teit� tarvittaisi,
Kiiruhusti kutsuttihin."--
"Mit�st� m� siell� tehnen?"

Meni h�n sinne arvollansa;

Kirsti kiiruhti per�ss�,
Yheks�t lukut lukitsi,
Takateljen kymmenennen;
Juoks sitte Aumasten laolle,
Pikkuniittuisten nimelle:
"Ohoh Klaus kultaseni!
Jo nyt tuottelin toeksi,
Mink� saattelin sanoiksi;
Onpa Uolevi nytki siell�,
Rouan kanssa kammarissa."
Klaus kohta kotio riensi,
Alla p�in, pahoilla mielin;
Otti tulta tervaksehen,
Tulta tuoheen viritti,
Pisti tulen nurkan alle,
Valoi alle valkiata.

Elinainen nuori roua

Pisti sormensa lasista,
Vihkisormus sormessansa:
"Ohoh Klaus kultaseni,
El� sormustas kaota,
Jossas kantajan kaotat!"
Klaus Kurki kurja miesi
Veti miekkansa tupesta,
Raappas rauan kiilt�v�isen,
Laski oitis sormen poikki.

Elinainen nuori roua

Piti lastansa lasista,
ltkev�ist� ikkunasta:
"Ohoh kulta Klaus kulta!
El� polta poikalastas,
Jossas poltat poiantuojan."

"Pala portto poikinesi,

Tulen lautta lapsinesi!
Ei se ole minun poika,
Se onpi Uolevin poika:"

Elinainen nuori roua

Herra Kiesusta rukoili:
"Ohoh Herra Kiesus kulta,
Anna armas Herra Kiesus,
Viel� �itini n�kisin!
Palakohon kaikki paikat,
T�m� vett� vuotakohon,
Siks' ett' �itini n�kisin!
Ohoh Uoti veikkoseni,
Juokse, jouvu Suomelahan,
K�ske h�nt� t�nne tulla,
Puhu paremmin kun onkaan!"

Otti Uoti menn�ksens�,

Sek� juoksi, jotta joutui,
Pian juoksi j�rven poikki,
Tuli tuonne Suomelahan:
"Ohoh muori kultaseni!
Roua teit� sinne kutsui."

Nousi h�n pian vuotehelta,

Puki p��lle vaattehia--
"Voi, voi minua, vaimo valju,
Kuinka hamehin hametta,
Hame aina eestakaisin,
Kuinka lie'k��n tytt�reni!"

"Hyvin kyll�, muori kulta,

Hyvin ennen, nyt paremmin!"

"Voi, voi minua, vaimo valju,

Kuinka sukin sukkiani,
Sukin aina eestakaisin,
Kuinka lie'k��n tytt�reni!"

"Hyvin kyll�, muori kulta,

Hyvin ennen, nyt paremmin!"

"Voi, voi minua, vaimo valju,

Kuinka kengin kenki�ni,
Kengin aina eestakaisin,
Kuinka lie'k��n tytt�reni!"

"Hyvin kyll�, muori kulta,

Hyvin ennen, nyt paremmin!"

"Voi, voi minua, vaimo valju,

Kuinka levin liinojani,
Levin aina eestakaisin,
Kuinka lie'k��n tytt�reni!"

"Hyvin kyll�, muori kulta,

Hyvin ennen, nyt paremmin!"

Tulit Suomelan lahelle--

"Voi, voi minua, vaimo valju,
Savu Laukosta n�kypi,
Savu Klaun kartanosta,
Mit� tuolla teht�neeki,
Noin sakian savun kanssa!"

"Kukot siell� kultatahan,

Kanan pojat kaltatahan,
Lampaita lahtatahan,
Sianp�it� korvetahan,
Pienen rinsin ristimiksi,
Pienen poikasen pioiksi."

Tuli Klaun kartanolle,

Laski maahan polvillensa,
Oman v�vyns� etehen:
"Oh mun Klaus kultaseni,
Ota pois tulesta poika,
Vaka vaimo valkiasta!"

"Poltan porton poikinensa,

Kansan lautan lapsinensa."

"El� polta Klaus kulta,

Anna menn� muille maille,
Elki�ns� piilem�h�n,
T�it�ns� h�pe�m�h�n!"

Tuli Kirsti kiiruhusti:

"El� vainen Klaus kulta!
Pane jauhoja pahoja
Tervatynn�rin lis�ksi;
Ne heit� tulen sekahan,
Ett� paremmin palaisi."

"Oh mun v�h� Elinani!

Ohoh lapsi parkaseni!
Mahoit olla mielin kielin,
Mielin kielin porton kanssa."

"Ohoh �iti kultaseni!

Ei ole syyt� pient�k�h�n,
Vikoa v�h�ist�k�h�n,
Verta neulan silm�tt�m�n--
Tein kaikki mink� taisin,
Viel� p��llenki v�h�sen--
Pala nyt t�m�ki paikka,
Koskan viel� viimeiseksi,
Kovan kuolloni e'ell�,
Sain n�h� �itini silm�t."

Viel' olis ottanut hyv�sti,

Sanonut pari sanoa,
Itkev�lle �itillens�.
Raukka raukesi samasa,
Lenti liekkien sis�h�n,
Vaipui ilmivalkiahan.

Se oli meno nuoren rouan,

Nuoren Elina em�nn�n,
Jok' oli kaunis kasvoiltansa,
Kaunis kaikella tavalla--
Kauan sinua kaivatahan,
I�n kaiken itket�h�n;
Itku ei Laukosta laka'a
Valitus Vesilahesta!

Se oli loppu nuoren vaimon,

Kanssa pienen poikalapsen;
Kului tuskin puoli kuuta,
Taikka kaksi viilkokautta,
Hevosia tallin t�ysi,
Nautoja naveton t�ysi,
Kuoli kaikki korsi suuhun,
Kaatui kaurain nojalle.

Klaus kurki kurja miesi,

Miesi kurja ja kamala,
Istui aitan kynnyksell�,
Sek� istui ett� itki.

Kiesus �i�n� k�veli:

"Mit� itket Klaus Kurki?"

"Kyll' on syyt� itkemist�,

Vaivoja valittamista:
Poltin oman puolisoni,
Sytytin syleni t�yen,
Poltin pienen poikaseni,
Vastakannetun kaotin."

"Kyll� tie�n Elina rouan--"

"Miss�s on Elina roua?"

"Tuollapa on Elina roua,

Tuolla taivahan talossa,
Ylisess� ymm�rkiss�,
Jalan juuressa Jumalan,
Kuuen kynttil�n e'ess�,
Kultakirjanen k�ess�,
Pikku poikanen syliss�,
Uolevi oven e'ess�.
Tie�n my�ski Klaus Kurjen--"
Kussast' onpi Klaus Kurki?"

"Tuoll' on, tuolla Klaus Kurki,

Alaisessa helvetiss�,
Kannukset v�h�n n�kyv�t,
Jalat alta kiilustavat.--

Viel� tie�n Kirstihuoran

Tuoll' on, tuolla Kirstihuora,
Alisessa helvetiss�,
Alimmaisen portin alla,
Palmikot v�h�n n�kyv�t,
Kultarihmat kuumottavat."

Klaus tuo ajohon l�hti,

Pisti pillit s�kkihins�,
Soitti suolla menness�ns�,
Kajahutti kankahalla,
J�r�hytti j�rven p��ss�;
Ajoi p�in sula'a merta,
Alle aaltojen syvinten.--

Se oli meno nuoren miehen,

Kanssa nainehen urohon;
Kirsti rakkina per�ss�.

9. Inkerin sulhot.

Inkeri ihana neito,

Varasi vakuun naia,
Lalmanti iso ritari
Antoi k�tt� k�tkyelle,
Isoin kimpuin kihlaeli,
Suurin sormuksin lunasti.
"Kokotteles vuotta viisi,
Vuotta viisi, vuotta kuusi,
Sek� seitsem�n kev�tt�,
Kanssa kaheksan kese�,
Ynn� syksy� yheks�n,
Talvikausi kymmenett�;
Kunsa kuulet kuolleheni,
Kaiketi katoneheni,
Otiakos uros parempi,
Elk�s� pahempatani,
Elk�s� parempatani;
Ota muutoin muotohittes."

Eirikki v�h� ritari

Valhekirjat kannatteli,
Valhekirjat kiiruhulta:
"Lalmanti on soissa voitu,
Pantu maahan paineluissa."

Inkeri ihana neito

V�en vietiin vihintupahan,
V�en kihlat annettihin,
V�en ei vihille saatu,
Eik� miehin, eik� miekoin,
Eik� uljasten urosten,
Eik� vaimoin valittuin,
Eik� neittenn kaunokaisten.

Inkeri ihana neito

Istui se lutin solassa,
Sek� istui, ett� itki,
Katsoi i�n, katsoi l�nnen,
Katsoi poikki pohjasehen,
N�ki kykk�r�n merell�:
"Jossa lienet lintuparvi,
Niin s� l�he lent�m�h�n,
Jossa lienet kalaparvi,
Niin s� vaipunet vetehen,
Jossa lienet Lalmantini,
Laske purtes valkamahan."

"Mist� tunnen Lalmantini?

Tulennasta tunnen purren,
Tulennasta, laskennasta,
Toisen puolen purjehesta,
Uusi on toinen purjepuoli,
Toinen silkki� sinist�,
Silkki Inkerin kutoma,
Kauan neion kaiehtima."

"Minun nuori veljyeni,

Ota ohrilta orisi,
I'ulta ik�lihasi,
Maatajalka maltahilta,
Aja vasta Lalmantia!"

"Terve nuori n��t�miehein,

Kuinka Inkeri el�vi?"

"Hyvin Inkeri el�vi:

Viikkokaus' on h�it� juotu,
Toinen lahjoja laelta,
Kolmasi on kuoletettu."

10. Wiipurin linnan h�vitys.

Iivana iso is�nt�,

Mei�n kuulu kullan solki,
Sukivi sotaoritta,
Sorajouhta suorittavi,
Sanovi sanalla tuolla,
Lausui tuolla lausehella:
"Et sie itkisi emoni,
V�litt�isi vaimo rukka!
Jos m� jonne'ki menisin,
Ruotsin rohkian tiloille,
Suurille sotakeoille,
Miehen tappotanterille."

Emo estell� k�kesi,

Varotella vaimo rukka:
"Ell�s menk� niille maille,
Ruotsin rohkian tiloille,
Suurille sotakeoille,
Miesten tappotanterille!"

Iivana iso is�nt�,

Mei�n kuulu kullan solki,
Toki mietti menn�ksens�,
L�hti�ksens� lupasi.

Jalan kenki kiukahalla,

Toisen lautsan partahalla,
Pihalla k�vysteleksen,
Ver�jill� vy�tteleksen.

Latoi laivoja l�helle,

Suoritti sotavenoja.
Niin on laivoja l�hell�,
Kuni suuret suorsaparvet.

Miekotsi tuhannen miest�,

Satuloitsi saan urosta,
Latoi miehet laivoihinsa,
Suoritti sotaurohot,
Kuni sotka poikiansa,
Tavi lapsensa latovi.

Kohenteli purjepuita,
Vaate'varpoja varasi,
Nosti puuhun purjehia,
Vaattehia varpapuihin.
Niin on puussa purjehia,
Vaattehia varpapuissa,
Kuni kummun kuusosia,
Tahi m�ntyj� m�ell�.
L�ksi siit� laskemahan,
Laski p�iv�n maavesi�,
P�iv�n toisen suovesi�,
Kolmannen merivesi�.

Niin p�iv�ll� kolmannella,

Loi silm�ns� luotehelle,
N�ki suuren Suomen linnan,
Keksi Wiipurin vihannan.

Ve�ksen vesi� my�ten,

Halki aaltojen ajaksen,
Lankes' alle Suomen linnan,
Alle Wiipurin vihannan.

Sai h�n linnahan sanoja,

Pani ty�nt�en paperin:
"Onko linnassa olutta,
Taaria talossa linnan,
Ilman oluen panematta,
Mallasten imelt�m�tt�,
Tulialle vierahalle,
Saavalle k�ke�v�lle?"

Lausui Matti Laurin poika,

Virkki Wiipurin is�nt�:
"Onpa linnassa olutta,
Taaria talossa linnan,
Ilman olven panematta,
Mallasten imelt�m�tt�:
Tynnyri tulikive�,
Panni jauhoja pahoja,
Lyiyn luomia tinoja,
Kahmalo kananmunia,
Tulialle vierahalle,
Saavalle k�ke�v�lle."

Iivana iso is�nt�,

Mei�n kuulu kullan solki,
Murti suuta, v��nti p��t�,
Murti mustoa haventa,
Ty�nti kirjan kiirehesti,
Paperin pakon per�st�:
"Onko linnassa lihoa,
Onko voita volmarissa,
Ilman h�r�n iskem�tt�,
Suuren sonnin sortamatta,
Iivanalle iltaiseksi,
Ven�l�iselle veroksi?"

Lausui Matti Laurin poika,

Virkki Wiipurin is�nt�:
"Onpa linnassa lihoa,
Onpa voita volmarissa,
Ilman h�r�n iskem�tt�,
Suuren sonnin sortumatta:
Uupui muinen musta ruuna,
Vaipui valkia hevonen,
Tuoll' on raato rauniolla,
Luukontti koan per�ss�,
Miehen suuren suupalaksi,
Miehen murhan murkinaksi."

Iivana iso is�nt�,

Mei�n kuulu kullan solki,
Siit� suuttui, siit� sy�ntyi,
Kovin suuttui ja vihastui,
Pani pyssyt pyyk�m�h�n,
Umpiputket ulvomahan,
Avokurkut ammomahan,
Jalot jouset joikumahan,
Alla Wiipurin vihannan,
Alla suuren Suomen linnan.

Ampui kerran, ampui toisen,

Ampui kerran, noin alatse,
Ampui toisen, noin ylitse,
Ampui kolmannen kohalle;
Jopa liikkui linnan tornit,
R�yst�h�t r�m�hteliv�t,
Patsahat pamahtelivat,
Kivet linnan kiikahteli,
Tornit maahan torkahteli.

Ampui viel� kerran, toisen,

Meni r�yst�h�t r�myn�,
Tuohet lenteli levyin�,
Linnan sein�t liistehin�.

Siit� Matti Laurin poika,

Viisas Wiipurin is�nt�,
Pani Wiipurin avaimet
Kultaiselle luotaselle:
"Ven�l�inen veikkoseni,
Karjalainen kaunoseni!
J�t� viel� heikko henki,
El� murhalla murenna,
Ammuit taaton, ammuit maammon,
Ammuit viisi velji�ni;
Ota kultia kupilla,
Hopehia puolikolla,
Oman p��ni p��stimeksi,
Henkeni lunastimeksi."

Sanoi Iivana is�nt�,

Mei�n kuulu kullan solki:
"Jo on ruostui Ruotsin kullat,
Saastui Saksan maan hopiat,
En huoli hopehistasi,
Kysy konna kultiasi,
Kun kauan minua vainoit,
Aivot p��st�ni alensit!"

Siit� Matti Laurin poika,

Viisas Wiipurin is�nt�
Jo itse pakohon p��si,
Rienti luoksi laivosensa,
Astuvi aluksehensa,
L�ksi merta laskemahan,
Sinist� sirottamahan,
Melan vaivaisen varassa,
Kokan koukkup��n nojassa.

Itse Iivana is�nt�,

Mei�n kuulu kullan solki
Kettukenk�set jalassa,
Kut' ei pauka pakkasella,
Ei kolka kovalla s��ll�,
Likenn�ksen linnan luoksi,
Kivet on kirkkoa j�lell�,
Torit linnan torniloita,
Patsahat papin tupoa,
Itse pappi paiatonna,
Ruotsin kaunis kaatiotta.

11. Puntuksen sota.

Viholainen, vainolainen,
Uhkasi ik�ns� kaiken,
Maata Ruotsin ruoskivansa,
Tappavansa kaikki tyyni
Kuninkahat kansoinensa,
Papit kirkkokuntinensa,
Rustingit hevosinensa,
Pit�j�t perehinens�.

Jalo herra Jaakko Puntus,

Itse Wiipurin is�nt�,
Latoi laivoja lahelle,
Kun kana munasiansa,
Veti p��lle purjehia,
Kun on kummun kuusiloita;
Veip� tuuli Turjuksehen,
Ahavainen Aunuksehen,
Purje Puolahan osasi,
Ajoi riskin Riian alle.

Jalo herra Jaakko Puntus

Ty�nti linnahan sanoja;
Paperit pakon per�st�:
"Onko pantuna olutta,
Mett� mei�n miehillemme?"

"Onpa pantua olutta,

Mett� miehille hyville,
Tallissa hevon kusia,
Lehm�n l��v�n lattialla."

Jalo herra Jaakko Puntus

Alkoi lyiyll� lyk�t�,
Tinapallin paiskiloia.--
Viholainen, vainolainen
Kohta itkien tulevi,
Sanoi suurella surulla:
"Jalo herra Jaakko Puntus!
Tule siivolla sis�h�n,
Kaunihisti kaupunkihin,
On olutta juoaksesi,
Sek� mett� sy��ksesi,
Ei mesi merest� puutu,
Olut Riian kaupunnista."

12. Kaarlon sota.

L�ksi Kaarlo kaupunnille,
Verolle verik�p�l�,
Ruotsin murha murkinalle,
Pillomus on Piiterille,
L�ksi veikaten vesille,
Uhotellen ulkomaille,
P��lle p�ien p��st�ksens�,
Valloille ruvetaksensa.

Ven�hen v�ki v�kev�,

Kuninkahan miehet kuulut,
Maaliman valitut miehet,
Alinomaiset kasakat
Illoin aamuin vuotetahan,
Kerta keskip�iv�ll�ki
Katsellahan, k��nnell�h�n,
Selv�lle meren sel�lle,
Ulapalle aukialle.
Kaarlo kaukoa n�kyvi,
Sinisorkka sinnemp�t�,
Kahen luotosen lomatse,
P��llitse satamasaaren.

Ven�hen v�ki v�kev�,

Mei�n korkia komanto,
Komantierat korkiammat,
Ne leipoi kivisen leiv�n,
Kakun paistoi kallioisen,
Kakun rautaisen rakenti
Tulevalle vierahalle,
Saavalle k�ke�v�lle.

Kului aikoa v�h�sen,

Pikkaraisen piirahteli,
Kaarlo ei oo kaukana en�mpi,
Kovan loittona koroli:
"Ven�l�inen veikkoseni,
Saa lihoa sy��kseni,
Tuo olutta juoakseni!"

Ven�hen v�ki v�kev�,

Kuninkahan miehet kuulut,
Ei ne anna ampumatta,
Eik� sy�t� sy�ksem�tt�;
Ampumalla antelevi,
Sy�ksem�ll� sy�ttelevi--
Saipa jouset joikumahan,
J�ntehet j�r�j�m�h�n,
Kivileiv�t lent�m�h�n,
Rautaharkot raastamahan
Kohti Kaarlon karpasoa,
Punaparran purtta my�ten.

Jo tiirut tipahtelevi,
Purjepuut tomahtelevi,
Puraksihen purjenuorat,
Mastot maiskahti merehen,
Purjehet putoelevi,
Hajoeli hattaroiksi;
Noiksi tuulen viet�viksi,
Ahavan ajeltaviksi.

Kaarlo, kuulusa kuningas,

Jo tunsi tuhon tulevan,
H�t�p�iv�n p��lle saavan;
Jopa l�ss� l�mmitt�vi,
Jopa riipi rinnuksia,
Nousun nappia hosuvi,
Tullessa tulisen nuolen,
Ter�snuolen tell�tess�.

Kaarlon kulkku kuivettuvi,

Kero k�ypi keltaiseksi,
Parta vaahessa valuvi:
"Ven�l�inen, veikko rukka!
Anna vett� juoakseni,
Ostoa veroksi vett�,
Ven�l�iselt� veroksi."

Ven�l�inen vet sanovi,

Kovarinta kolkkasevi:
"On vett� venosi alla,
Alla laivan lakkimista,
Juoa kulkun kuivanehen,
Apata halunalaisen,
Vett� viljalta veroksi,
Kaarluelle kaunihille."

Kaarlo varsin vastoavi,

Mies paha pakaelevi:
"Verell' on vesi meress�,
Rannat Ruotsin raatoloita!"

Jo on Kaarlo kahlehessa,
Sinisorkka silmuksessa:
"Ven�l�inen, veikko kulta!
J�t� viel� heikko henki;
Enm� toiste tulle'kana,
Vasta saane'kaan verolle."

Karku Kaarlolle tulevi,

L�ht� Ruotsin rohkialle,
Tullessa tulisen nuolen,
Kivileiv�n lent�ess�,
Rautaharkon rastaessa;
L�ksi maalle marsimahan,
Ruotsin maalle rohkialle,
Vannoi vaikian valansa:
"Ennen kieli kirvotkohon,
Silm� p��st� siirty�h�n,
Kun ma t�nne toiste tullen!"

13. Turusen neiti.

Annikki Turusen neiti
Istuvi Turun korolla,
Luopi silm�ns� sel�lle,
K��nti p��t� p�iv�n alle,

N�ki purren purjehtivan:

"Se on pursi Kestin pursi."

Jopa Kesti kerki�vi,

Itse purresta puhuvi:
"Tule poies neiti lapsi!"

"En tule min� sinulle,

En sinulle, enk� muille,
Vasten kieltoa emoni,
Varotusta vanhempani.--
Noin sanoi minun emoni,
Varotteli vanhempani:
Ell�s vainen neito nuori,
Ell�s kasvaja kananen,
Rengin reistoihin ruvetko,
Kauppoihin kasakkamiesten,
Kesti poikien poluille,
Joutolaisten juoniloihin!--
Kerran Kesti pett�nevi,
Renki ly�pi reistastansa,
Kaupoistaan kasakkapoika,
Joutomiesi juonistaan."

Kesti kerkesi sanoa,

Kesti purresta puhuvi:
"Tule poies, el� huoli,
Tule minun turvihini,
K�y k�sivarrelleni,
Pohatalle puolisoksi,
Kauppamiehelle kanaksi!"

Annikki Turusen neiti

Jo meni Kestin keralle,
Kesti taisi talven sy��,
Sek� sy��, jotta juoa
Paljo pantua olutta,
Ruokia rakennetuita,

Kesti toivovi kese�,

Tuota toivoi Kestin laiva,
Kestin laiva, Kestin lapset,
Kestin entinen em�nt�;
Muut kaikki kese� toivoi,
Yksi pelk�si pet�j�,
Kuorensa kolottavaksi,
Varaeli vastakoivu
Oksansa otettavaksi.

Kesti vuotteli kese�.--

Kun tiesi kes�n tulevan,
Kantoi rannalle kalunsa,
Venehesen vei elonsa;
Itse istuihen sis�h�n,
Soutamahan suorittihen,
Heitti raukan rannikolle,
Verev�n vesikivelle,
Kultansa kujertamahan,
Kaunosensa katsomahan.

Raukka huusi rannikolla,

Verev� vesikivell�,
Itki ��nell� isolla,
Ukkoa rukoelevi:

"Ukkoseni, ainoseni!
Nosta pilvi luotehelta,
Nosta suuri s�ien voima,
Aalto ankara kohota
Hurjoa hukuttamahan,
Mielipuolta painamahan."

Tuo ukko ylinen herra

Nosti pilven luotehelta,
Nosti suuren s�ien voiman,
Aallon ankaran kohotti
Hurjoa hukuttamahan,
Mielipuolta painamahan.

"Kutti, kutti, keito Kesti,

Keito Kesti, leino leski!
Ainako sull' on Annin tyynyt,
Ainako Annin p��nalaset,
Aina Kirstin kirjovaipat?
Meren tyrsky tyynyn�si,
Meren vaahti vaippanasi,
Aalto p��nalasinasi."

14. Anterun surma.

Kaisa s��ti s�nky�ns�

Luisten lukkojen takana.
Anterus ylinen yrk�,
Ylimm�isen miehen poika
Oli teiens� k�vij�,
Matkojensa mittelij�;
Seisattihen sein�n alla,
Lausuvi lasin takoa:
"Laske tuttusi tupakan,
Kamarihin kaunosesi!"

Kaisa saattavi sanoa:

"Et ole oma uroni,
Olet huorien hosuja,
V��rtivaimojen v�jyj�.--
Laitoin kaunoni kalahan,
Luotuni lohen per�h�n,
Ainoseni ahvenehen,
Kes�n tuopi suuret hauit,
Talven ruskiat reposet,
Syksyll� oravirihmat."

Anterus ylinen yrk�,

Ylimm�isen miehen poika,
Itse ikkunan avavi,
Itse tungeksen tupahan.

Kaisa s�ngyst� kavahti,

Miekan sein�lt� sivalti,
Tempasi tupesta tuiman,
Sy�ksi miest� sy�nalahan,
L�pi l�mm�isten lihojen,
Kautta kainalon vasemen.

Virkkoi Antti Annillehen:

"Mene Anni katsomahan,
Karhuko huuti karjassani,
Mets�n lieho lehmiss�ni."

Anni arka p�iv�ll�ki,

Y�ll�p� sit�i arempi,
Turkkihinsa turveleksen,
Vaippoihinsa varjeleksen.

Meni itse katsomahan.--

Kaisa seisoi sein�n alla,
Alla ikkunan asuvi,
K�ess� verinen veitsi,
Tupetonna tuima rauta,
P��ss� huntu hurmehinen.

"Voi sinua vaimo raukka,

Jo tapoit oman urosi!"

Kaisa saattavi sanoa:

"Ei ollut oma uroni,
Oli huorien hosuja,
V��rtivaimojen v�jyj�.
Jos tuo syyksi pantanehe,
Vioiksi ve'ett�nehe,
Otan pankon palttinoa,
Toisen verkoa vet�sen,
Jolla tuomarit totutan,
Jolla lahjon lautamiehet,
Puhumahan puoleltani,
Vierelt�ni virkkamahan;
Vaan jos syyksi syyet�h�n,
Viel� veet�h�n vioiksi,
Kyll' on suurta Suomen maata,
Laajoa Lapin rajoa,
Piilt� suuren pilloniekan,
Paeta pahan tekij�n."
15. Riion poika.

Katri kaunis, neito nuori,

Sek� lievin tytt�rist�,
Kovin kaunis kauoittaki,
Paras ilman pauloittaki,
Lakittaki muihenlainen,
Veroittaki muihen verta,
My�h�n myllylle menevi,
P�iv�n nostessa norolle.

Teki liiton kuun keralla,

Kuun keralla, p�iv�n kanssa,
Yhen aian nostaksensa,
Katri ennen enn�tteli,
Viisi villoa keritsi,
Teki kuusi kuontaloa,
Ne kaikki saraksi saattoi,
Vaattehiksi valmisteli,
Ennen p�iv�n nousemista,
Auringon ylenemist�.

Pesi suuret py�r�p�y�t,

Laajat lattiat lakasi,
Vei pihalle rikkojansa,
Rikoillansa seisatteli:
Kuuluvi kumu kyl�st�,
Tomu toisesta talosta,
Rikkahasta Riikolasta,
Paksusta Pajarilasta;
Kuului kattilan kamina,
Sek� riehtil�n remin�,
Suolta suuri suitsen helke,
Avannolta aisan kolke.

Juoksi Katri katsomahan:

Siell' on riski Riion poika,
Ja paksu Pajarin poika,
Hevoistahan valjastavi,
Kalujahan kaunistavi,
L�hti�ksens� kosihin.

Sanoi riski Riion poika,

Ja paksu Pajarin poika:
"El�p� muille kaunis Katri,
Kun minulle Katri kaunis,
Pane p��t� palmikolle,
Sio silkill� hivusta!"

Tunki kihlat kukkarohon,

Taskuhun tali hopiat.

Katri itkien kotihin,

Kallotellen kartanolle,
Enn�tti em� kysy�:
"Mit� itket piika pieni,
Nuorra saamani nureksit?--
Mene aittahan m�elle,
Pane paita palttinainen,
Liit� liinan aivinainen,
Ve�'p� verkainen hamonen,
P��lle paian palttinaisen!"

Katri kaunis, neito nuori,

Meni aittahan m�elle,
L�yti rihman rippumasta,
Langanp��n lapattamasta,
Sihen surmansa sukesi,
Kuolemansa kohtaeli.

Kukas sanan saatantahan,

Kielikerran kerrantahan,
Rikkahasen Riikolahan,
Paksuhun Pajarilahan?

Karhu sanan saatantahan;

Kielikerran kerrantahan;
Ei saanut karhulla sanaksi,
Lehmikarjahan katosi.

Kukas sanan saatantahan,

Kielikerran kerrantahan,
Rikkahasen Riikolahan,
Paksuhun Pajarilahan?

Susi sanan saatantahan,

Kielikerran kerrantahan;
Ei saanut suella sanaksi,
Lammaskarjahan katosi.

Kukas sanan saatantahan,

Kielikerran kerrantahan,
Rikkahasen Riikolahan,
Paksuhun Pajarilahan?

Repo sanan saatantahan,

Kielikerran kerrantahan;
Ei saanut revolla sanaksi,
Hanhikarjahan katosi.

Kukas sanan saatantahan,

Kielikerran kerrantahan,
Rikkahasen Riikolahan,
Paksuhun Pajarilahan?

J�nis sanan saatantahan,

Kieli kerran kerrantahan;
J�nis varman vastaeli:
"Sana ei miehe'en katoa."

L�ksi j�nis juoksemahan,

Pitk�korva piippomahan,
V��r�s��ri v��nt�m�h�n,
Ristisuu ripitt�m�h�n;
J�nis juoksi, p�� j�risi,
Per� py�ri, pelto liikkui,
Meni riskin Riion luoksi,
Ja paksun Pajarin luoksi,
Juoksi saunan kynnykselle,
Sauna t�ynn� neitosia;
Juoksi riihen kynnykselle,
Kyykistihen kynnykselle.

Riihess' onpi Riion poika,

Se paksu Pajarin poika;
Sanoi riski Riion poika,
Ja paksu Pajarin poika:
"Pankate j�nis tulelle,
Kierosilm� kiehumahan!"

J�nis saattavi sanoa,

J�nis varman vastaeli:
"Lie'p� lempo l�htenynn�
Kattiloihin kiehumahan;
L�ksin sanan saatantahan,
Kielikerran kerrantahan."

Sanoi riski Riion poika,

Ja paksu Pajarin poika:
"Mip' on sana saatavana,
Kieli kerrateltavana?"

J�nis saattavi sanoa,

J�nis varman vastaella:
"Se on sana saatavana,
Kieli kerrateltavana:
Jo on Katri kaatununna,
Tinarinta riutununna,
Sortunna hopiasolki,
Vy�vaski valahtanunna."

Tuopa riski Riion poika,

Ja paksu Pajarin poika,
Tempasi is�ns� miekan,
Hioi p�iv�n, hioi toisen,
P�iv�n kolmannen lopulla.

Kyselevi, lauselevi:
"Sy�tk� syyt�nt� lihoa,
Juotko verta viatonta?"

Miekka mietti miehen kielen,

Arvasi uron pakinan:
"Sy�np� kun sy�tett�nehe,
Juonpa kun juotettanehe."

Se on riski Riion poika,

Ja paksu Pajarin poika,
Meni peltonsa perille,
Perin peltohon sys�si,
K�rin k��nti taivosehen,
Itse k��ntyvi k�ress�,
Kun on kuiva kuusen oksa,
Karsittu katajan latva.

Sihen surmansa sukesi,

Kuolemansa kohtaeli,
Sanoi kerran menness�ns�:
"Elk�te etiset sulhot
Tahtoko tyt�rt� toisen
Vasten mielt� mieholahan!"

16. Hannus Pannus.

Hannus Pannus, mies koria,

L�ksi Koskelta kosihin
Virran nuorinta tyt�rt�,
Pajarin parasta lasta.

Sanoi sinne tultuansa,

Pajarihin p��sty�ns�:
"Paras minulle, ei pahinta,
Pisin minulle, ei lyhint�."

Sanoi Virran nuorin tytt�,

Pajarin parahin lapsi:
"Ei parasta, ei pahinta,
Ei pisint�, ei lyhint�.
Sinull' on ennen naitu nainen,
Koissa entinen em�nt�.--
Tapa nainen ennen naitu,
Murra entinen em�nt�!"

Hannus Pannus, mies koria,

Uskoi huoran houkutukset,
Pahan vaimon vaavitukset,
Hypp�si s�l�n s�k�h�n,
Nousi laikon lautasille.
Niin kohta kotia l�ksi,
Tappoi naisen ennen naiun,
Murti entisen em�nn�n.

Meni Koskelle kosihin

Virran nuorinta tyt�rt�,
Pajarin parasta lasta.
Sanoi sinne menty�ns�:
"Paras minulle, ei pahinta
Pisin minulle, ei lyhint�."

Sanoi Virran nuorin tytt�,

Pajarin parahin lapsi:
"Ei parasta, ei pahinta,
Ei pisint�, ei lyhint�.
Tapoit naisen ennen naiun,
Murrit entisen em�nn�n,
Taiat tappoa minunki,
Surmata hyv�sukuisen,
Menn� uutta ostamahan,
Kohta kolmatta kosihin."

17. Marketta ja Anterus.

Marketta koria neito

Ketr�eli joutessansa,
Lauloi ketr�elless�ns�:
"Ei neiti minun n�k�inen
Aja sen hevosen reiss�,
Joka lie ollunna orilla,
Kun ei varsaset vet�ne,
Kuletelle kuutiaiset."

Marketta koria neiti

Ketr�eli joutessansa,
Lauloi ketr�elless�ns�:
"Ei neiti minun n�k�inen
Koske sen lehm�n nis�h�n,
Joka lie h�ilynn� h�rille,
Kun ei hiehoista heryne,
Vasikkaisista valune."

Marketta koria neiti

Ketr�eli joutessansa,
Lauloi ketr�elless�ns�:
"Ei neiti minun n�k�inen
K�y uuhta keritsem�h�n,
Jok' on ollut oinahilla
Kun ei karkko kasvatelle,
Tahi kantane karitsa."

Anterus ylinen yrk�,

Ylimm�isen miehen poika
Oli teihens� k�vij�,
Matkojensa mittelij�;
Kauan soitti kanteletta,
Vingutti is�ns� virtt�,
Paljahilla paioillahan,
Aivan aivinaisillahan.

Marketta koria neiti

Tuolla s��ti s�nky�ns�,
Yheks�n ylisen p��ll�,
Kaheksan katon rajassa.

Anterus ylinen yrk�,

Ylimm�isen miehen poika
Otti sarvehen olutta,
Tuolla voiteli ovia,
Ovet viskoi viertehell�,
Kaljalla saranat kasti--
Meni h�n ylitupahan,
Kaheksan katon rajalle;
Tuolla Marketan makasi,
Alla uutimen utuisen,
Alla vaipan vaskikirjan,
Alla tellan tehterisen,
Yheks�n ylisen p��ll�,
Kaheksan katon rajassa.

Marketta koria neiti,

Alkoi saunassa asua,
Alkoi vy�tt� vy�rehti�,
Hamehetta hy�rehti�.

Alina hyv� em�nt�

Tuop' on tuosta arvelevi:
"Mik� mei�n Marketalla,
Kuka Kurketta rukalla,
Aina saunassa asuvi,
Aina saunan karsinassa?"

Lapsi saattavi sanoa,

Lapsi pieni lausuella:
"Se on mei�n Marketalla,
Sep� Kurketta rukalla,
S�i �i�n kutukaloa,
S�ren lient� liiemm�ksi."

Alina hyv� em�nt�

Ain' on aamulla varahin,
K�vi kuunnellen kujoa,
Seisatellen sein�n viert�,
L�ysi lapsen itkem�ss�,
Vakaisen vankumassa.

H�np� lapsen helmahansa

K��ri k��re'liinahansa,
Meni sulhosten tupahan,

Poikasien mynst�rihin:
"Kukas teist� poikasista
Tehnyt n�it� ty�kk�si�?
Joka lapsen lapseksehen,
Se olutta juoaksehen."

Vannoi yksi, vannoi toinen,

Se kohta kovasti vannoi,
Joka tiesi tehnehens�,
Varoi vaivan n�hnehens�.

Meni neitosten tupahan,

Morsianten mynst�rihin:
"Kukas teist� neitosista
Tehnyt n�it� ty�kk�si�?
Joka lapsen lapseksehen,
Se olutta juoaksehen."

Vannoi yksi, vannoi toinen,

Se kohta kovasti vannoi,
Joka tiesi tehnehens�,
Varoi vaivan n�hnehens�.
Lapsi tuomitaan tulehen,
Lapsi suolle viet�v�ksi,
Korennalla p��h�n ly��,
Hongan oksalla hotasta.

Kiesus kielen, Maaria mielen

Lapselle vakaiselle,
Yks�iselle, �skeiselle--
Lausui lapsi yksi�inen:
"Anterun tulinen turkki,
Marketan panuinen paita
Turvakseni tuotaohon,
P��lleni puettaohon,
Palamattani tulessa,
Vetehenki vaipumatta."

18. Kiikan lapset.

Tyyn' on s��, ihana ilma,

Kuu paistoi Kutum�elt�,
P�iv� P�tsivuoren p��lt�.
Jo on aika nosta nuorten,
Kun on vanhat valvehella,
Ik�puolet istumassa.

"Nouse pois nokinen poika!

Vaivaiselta vuotehelta,
Poloisilta p��aloilta,
Nokiselta nuotiolta,
Kyl�n kynn�t kynt�m�tt�,
Kyl�n vaot vakoamatta.

Nouse pois makoamasta,

Ulos unta lappamasta;
Lokki verkkosi vet�vi,
Kajava kalasi sy�pi,
Lohet koskessa kutevi,
Siiat Kiikasillan alla."

"Mist� tunnet Kiikakosken,

Kiikakosken, Kiikasillan?"

"Tok' ma tunnen Kiikakosken,

Kiikakosken, Kiikasillan;
Siin� synnyin, siin� kasvoin;
Siin� lauloin lapsip�iv�n;
Siin� Kiikasillan p��ss�--
Mie olen Kiikan Yrj�n tytt�."

"Siin�p� min�i synnyin,

Sek� synnyin, jotta kasvoin,
Siin� Kiikasillan p��ss�--
Mie olen Kiikan Yrj�n poika,
Voi min� poloinen poika,
Voi poika polonalainen!
Makasin sisarueni,
Ainoan emoni lapsen,
Alla uutimen utuisen,
Alla vaipan vaskikirjan.
Miss� nyt piilt� pillojani?--
Tuolla piilen pillojani,
Kuss' ennen isoni piili,
Miehen murhan tehty�ns�,
Karhun kiljuvan kiassa,
Vatsassa valaskalojen,
Vein uivan untuvassa."

19. Tuiretuisen lapset.

Poika tuhma Tuiretuisen,

Lapsi kehjo Keiretyisen
L�ksi viem�h�n vetoja,
Maarahoja maksamahan.

Rekehens� reutoaksen,
Kohennaksen korjahansa,
Ajoa karettelevi,
Matkojansa mittelevi,
Noilla Pohjan kankahilla,
Lapin synkill� saloilla.

Neiti vastahan tulevi,

Hivus kulta hiihtelevi,
Noilla Pohjan kankahilla,
Lapin laajoilla saloilla.

Poika tuhma Tuiretuisen,

Lapsi kehjo Keiretyisen
Jo tuossa pi�ttelevi,
Suutahan sovittelevi:
"Tule korjahan koria,
Hyv� lahja laitohoni!"

Neiti suksilta sanovi,

Hiihtimilt� hiioavi:
"Surma siulle korjahasi,
Manala rekyehesi."

Poika tuhma Tuiretuisen,

Lapsi kehjo keiretyisen
Iski virkkua vitsalla,
Hel�hytti helmivy�ll�;
Virkku juoksi, matka joutui,
Tie vieri, reki ratsasi.
Ajavi karettelevi,
Matkojansa mittelevi,
Selv�ll� meren sel�ll�,
Ulapalla aukialla.

Neiti vastahan tulevi,

Tinarinta riioavi,
Selv�ll� meren sel�ll�,
Ulapalla aukialla.

Poika tuhma Tuiretuisen,

Lapsi kehjo Keiretyisen
Matkoaan pi�ttelevi,
Suutahan sovittelevi:
"Tules neiti korjahani
Maan valio matkoihini!"

Neiti vastahan sanovi,

Tinarinta riitelevi:
"Tuoni siulle korjahasi,
Manalainen matkoihisi."

Poika tuhma Tuiretuisen,

Lapsi kehjo Keiretyisen
Iski virkkua vitsalla,
Hel�hytti helmivy�ll�;
Virkku juoksi, matka joutui,
Reki vieri, tie lyheni.
Ajavi karettelevi,
Matkojansa mittelevi,
Noilla V�in�n kankahilla,
Ammoin raatuilla ahoilla.

Neiti vastahan tulevi,

Kautokenk� kaalelevi,
Noilla W�in�n kankahilla,
Ammoin raatuilla ahoilla.

Poika tuhma Tuiretuisen,

Lapsi kehjo Keiretyisen
Hevoistaan pi�ttelevi,
Suutahan sovittelevi:
"Tule neiti korjahani,
Armas alle vilttiseni!"

Neiti vastahan sanovi,

Kautokenk� kantelevi:
"Vilu on olla viltin alla,
Kolkko korjassa ele�."

Poika tuhma Tuiretuisen,

Lapsi kehjo Keiretyisen
Avasi parahan arkun,
Kimmahutti kirjakannen,
Nostelevi, n�yttelevi,
Katselevi, k��ntelevi
Kultasuita sukkasia,
V�it�ns� hopiap�it�.

Niin tuli rekehen neiti,

Korjahan kohenteleksen,
Itse laitohon las'eksen,
Alle viltin vieret�ksen.

Poika tuhma Tuiretuisen,

Lapsi kehjo Kieretyisen
Jo tuossa lep�elevi,
Nuoren neitosen keralla,
K�s' orosen ohjaksessa,
Toinen neitosen nisoissa.

Siin� neitosen kisaili,

Tinarinnan riskaeli,
Noilla W�in�n kankahilla,
Ammoin raatuilla ahoilla.

Niin neiti sanoiksi virkki,

Sek� lausui ja kyseli:
"Lienetk� sukua suurta,
Isoa is�n aloa?"

Poika tuhma Tuiretuisen,

Lapsi kehjo Keiretyisen
Itse tuon sanoiksi virkki:
"En ole sukua suurta,
Enk� suurta, enk� pient�,
Olen kerran keskim�ist�,
Poika tyhj� Tuiretuisen,
Lapsi k�yh� Keiretyisen;
Vaan mip� sinun sukusi?
Sano'pa sinun sukusi,
Jos olet sukua suurta,
Isoa is�n aloa."

Neiti tuon sanoiksi virkki:

"En ole sukua suurta,
Enk� suurta, enk� pient�--
Olen kerran keskim�ist�,
Tyt�r tyhj� Tuiretuisen,
Lapsi k�yh� Keiretyisen."

Poika tuhma Tuiretuisen,

Lapsi kehjo Keiretyisen
Korjasta kohotteleksen:
"Voi poloinen p�ivi�ni,
Kun pi'in sisarueni,
Lannutin emoni lapsen,
Noilla W�in�n kankahilla,
Ammoin raatuilla ahoilla!"

Veitsin l�nkens� levitti,

Rauoin rahnoi rahkehensa,
Hypp�si hyv�n sel�lle,
Hyv�n laukin lautasille;
Ajoi p�in sinist� merta,
Kohti kuohuja kovia,
Alle aaltojen syvien,
P��lle mustien murien.

20. Vienan neiet.

Olipa ennen nelj� neitt�,
Viisi Vienan morsianta,
Kaheksan merikanoa,
Vienan niemyen nen�ss�,
Sininurmen niit�nn�ss�,
Kastekorren katkonnassa.
L�yettihin lemmen lehti,
Lemmen lehti, tammen lastu;
Veiv�t maalle kasvavalle,
Orolle ylenev�lle.
Siit� kasvoi kaunis tammi,
Yleni vihanta virpi:
Oksat ilmoille olotti,
Latva t�ytti taivahalle,
Pi�tti pilvet juoksemasta,
Hattarat hajoamasta.
Yksi p��si pitk� pilvi,
Pitk� pilvi, kaita pilvi,
Pilvess� vesi-pisara,
Pisarassa pikku lampi,
Lammissa veno punainen,
Venosessa nuoret sulhot,
Nuoret sulhot, naimattomat,
Viel� viinan juomattomat;
Punoivat punaista k�ytt�,
K�ytt� rauta rahnikoivat,
Sitoa meren sivua,
Lahta Kannan kaakistoa,
Meren tyynen� pysy�,
Lahen Kannan kaunihina,
Vie� Vienan neitosia;
Kaupita kotikanoja,
N�ilt� raukoilta rajoilta,
Poloisilta Pohjanmailta.

"Elk�te meriset miehet,

Viel� viek� neitojamme!
Vienan on neitoset verev�t,
Kannanlahen kaunokaiset;
Ei niit� tukulla my��,
Eik� kansoin kaupitella;
Tukun my��h�n oravat,
Revot kansoin kaupitahan,
Neiet yksin annellahan,
Eik� aina yksink�n�."

21. Kalevalan neiti.

L�ksin palja paimenehen,

Leino lehmien ajohon,
Kurja karjan katselohon;
Ajoin lehm�t suota my�ten,
Lampahat palom�ke�,
Vuonat vuoren kukkuloa,
Mie kiero kivi kivelt�,
Palja paasi paaterelta,
Haikia havu havulta,
Sukan mustan mustumatta,
Keng�n kannan kastumatta.

Yhtyi yrk� karjahani,

P�� levi� lehnuhini,
H�n istui tyvelle puuta,
Min� laitto latvemmalle,
Min� hoikka huonommalle,
Min� pieni pienemm�lle,
V�h�n kuollutta parempi,
Katonutta kaunihimpi.

Kyselemm�, lauselemma:
"Mist�p� sin� vaellat,
Kulitko minun kotona,
K�vitk� Kalevalassa?"

"Kulinpa sinun kotona,

K�vinp� Kalevalassa."

"Kukkuiko k�et Kalevan,

Kalevalan kuusikossa?"

"Kukkuipa k�et Kalevan,

Kalevalan kuusikossa."

"Haukkuiko Kalevan koirat,

Kalevalan kankahalla?"

"Haukkuipa Kalevan koirat,

Kalevalan kankahalla."

"Katsoiko Kalevan neiot,

Kalevalan ikkunoissa?"

"Katsoipa Kalevan neiot,

Kalevalan ikkunoissa."

"Mist�sp� tunsit minun kotini,

Mi merkki minun ko'issa?"

"Siit� tunsin sinun kotisi,

Se merkki sinun ko'issa:
Pihlajikko pirtin eess�,
Tuomikko tuvan takana,
Koivikko kotam�ell�,
Katajikko kaivotiell�,
Kuusisto kujoisten suussa,
Pet�jikk� pellon p��ss�,
Tammi keskitanhualla,
Hetet tammen juuren alla,
Kultakansi kattehena,
Kultakauha kannen p��ll�."

"Mit�p� meill� laaittihin,

Raattihin minun koissa?"

"Survottihin, jauhettihin,
Leivottihin, paistettihin,
Pinopuita pilkottihin,
Viel� vett� kannettihin,
Neitosia naitettihin,
P�it� kassa kaupittihin."

"Joko lien min�ki my�ty,

Joko kaupittu katala?"

"Jopa oot sin�ki my�ty,

Jo oot kaupittu katala."

"Kellen my�tihin minua,

Kulle kurja kaupittihin?"

"Minulle my�tihin sinua,

Minulle kurja kaupittihin."

"�i�nk� minusta annoit,

Paljoko panit hyv�st�,
Kun otit oluen tuojan,
Kannun kantajan valitsit?"

"Annoinpa min� sinusta

Isolles ikiorosen,
Jok' on tarkka askelelta,
Sek� k�ym�h�n ter�v�."

"V�h�np� hyv�st� annoit,

Pikkaraisen kaunihista--
Mit�p� annoit maammolleni?"

"Maammolle maherolehm�n,
Jok' on sy�m�tt� lihava,
Koria kostuttamatta."

"V�h�np� hyv�st� annoit,

Pikkaraisen kaunihista--
Mit�p' annoit veljelleni?"

"Veljelle veno punasen,

Itseksen sotia k�ypi,
Itse kaupat kaupitsevi."

"V�h�np� hyv�st� annoit,

Pikkaraisen kaunihista--
Mit�p' annoit siskolleni?"

"Siskolle sinerv�n uuhen,

Joka viikko villan tuopi,
Joka kuu karitsan kantoi."

"V�h�np� hyv�st� annoit,

Pikkaraisen kaunihista--
Mit�p� annoit ukolleni?"
"Ukolle uuen lusikan,
Jonk' ei sy�en sy�m�t puutu,
Juoen juomiset v�hene."

"V�h�np� hyv�st� annoit,

Pikkaraisen kaunihista--
Mit�p� annoit �mm�lleni?"

"�mm�llesi vaskimaljan,
Tuletta tuvassa k�ypi,
Valkiatta vailehtivi."

"V�h�np� hyv�st� annoit,

Pikkaraisen kaunihista.
En l�he min� sinulle,
Enk� l�hte� k�ke�."

"Kun v�h� hyv�st� annoin,

Pikkaraisen kaunihista,
Isosi ikoronen
Sotitiell� sortuohon,
Kaatuohon kauppatiell�,
Kauppa-aikana parassa."

"Kun v�h� hyv�st� annoin,

Pikkaraisen kaunihista,
Maammosi maherolehm�
Vasoillensa vaipuohon,
Kiulullensa kirvotkohon,
Lypsiaikana parassa."

"Kun v�h� hyv�st� annoin,

Pikkaraisen kaunihista,
Veljesi veno punanen
Kiven kohti kiit�k�h�n
Halki juoskohon hakohon,
Soutuaikana parassa."

"Kun v�h� hyv�st� annoin,

Pikkaraisen kaunihista,
Siskosi sinerv� uuhi.
Villoihinsa viipyk�h�n,
Karvoihinsa kaatukohon,
Villa-aikana parassa."

"Kun v�h� hyv�st� annoin,

Pikkaraisen kaunihista,
Ukkosi uusi lusikka--
Kanta poies katketkohon,
Poikki ponsi lent�k�h�n,
Sy�ntiaikana parassa."

"Kun v�h� hyv�st� annoin,

Pikkaraisen kaunihista,
�mm�sesi vaskimalja
Kivehen kilahtakohon,
Poies pohja puhetkohon,
Juontiaikana parassa."

22. Neien rosvo.

Tuoll' on neitoset kisassa,

Kaunokaiset karkelossa,
Noilla V�in�l�n ahoilla,
Kalevalan kankahilla.

Kullervo Kalevan poika,

Sinisukka �i�n lapsi,
Hivus keltainen koria,
Keng�n kauto kaunokainen,
L�hti�ksens� k�kesi,
Hyv�ll� ison orilla,
Noien neitojen kisahan,
Kaunokaisten karkelohon.

Hypp�si hyv�n sel�lle,

Hyv�n laukin lautasille,
Ajoi p�iv�n, ajoi toisen,
Kohta kolmannen ajavi;
Niin p�iv�n� kolmantena,
P��si neitojen kisahan,
Kassap�ien karkelohon,
Noille V�in�l�n ahoille,
Kalevalan kankahille.

Ken ihanin impyist�,

Kassap�ist� kaunokaisin,
Sen h�n koppoi koprihinsa;
Itse tuon sanoiksi virkki:
"Elk�te sin� ik�n�,
Ilmottako immet milma!
Ettei �iti ��nt� saisi,
Emo etsiv� olisi,
Jos ma vuoenki viruisin,
Tahi kaksi kalkettaisin,
Tuolla tuomivaaran p��ll�
Kasvaisin katajikossa."

Ajavi kahattelevi,
Immen itkev�n keralla,
Ajoi V�in�l�n ahoilta
Kalevalan kankahilta.

Niin etsi emo tyt�rt�,

Vanhin lasta vaikerteli,
Etsivi kisasioilta,
Noilta karkukankahilta:
"Ettek� n�hnyt mun tyt�rt�,
Kuullut kullan lapsukaista?"

Niin sanovi poika pieni,

Lausui paimen ja pakisi:
"Oli t�ss' er�s uroita,
Kullervo Kalevan poika,
Sinisukka �i�n lapsi.
Sinisukka, hienohelma,
Hivus keltainen koria,
Keng�n kauto kaunokainen,
Koppoi neien koprihinsa,
Pani laukin lautasille;
Niin itse ajohon l�hti,
Immen itkev�n keralla.
Sanan virkki, noin nimesi:
Elk�te sin� ik�n�,
Ilmottako immet milma!
Ettei �iti ��nt� saisi,
Emo etsiv� olisi,
Jos ma vuoenki viruisin,
Tahi kaksi kalkettaisin,
Tuolla tuomivaaran p��ll�,
Kaukana katajikossa."

Niin emo sanoiksi virkki,

�iti ��nellen paneksen:
"Voi poloinen p�ivi�ni,
Onneton olelmiani,
Sinne meni siitelm�ni,
Sinne kannettu katosi!"

Itse eillehen menevi,

Astua tihuttelevi
Tuonne tuomivaaran p��lle,
Katajikkokankahalle,
Kujerrellen kuusikossa,
Kaikkuen katajikossa:
"Tule t�nne tytt�reni,
L�he pois poloinen tytt�!
Miehen tuhmaisen tulilta,
Varattoman valkioilta,
Turvihin oman emosi,
Oman vanhemman varoihin."

Tyt�r tuolta vastaeli,

Lapsi lausui ja saneli
"En min� emoni p��se,
Kun et tulle p��st�m�h�n.
Olin mie kisakeoilla,
Noilla karkukartanoilla;
Niin tuli er�s uroita,
Sinisukka �i�n lapsi,
Se otti oron sel�lle,
Nosti laukin lautasille,
Ajoa kahattelevi,
Saloja samottelevi,
Y�t p�iv�t pi�ttelevi,
Vuorokauet kantelevi,
Marjoilla menettelevi,
Mustikoilla mustuttavi,
Vilussa viluttelevi,
Pakkasessa paistelevi.
L�he sie oma emoni,
Jouvu kaunis kantajani,
L�he lapsesi otolle,
Tytt�resi lunnahille,
N�ilt� paikoilta pahoilta,
Vaaramailta vaikioilta!"

Niin emo sanoiksi virkki,

Itse intoen pakisi:
"L�hen m� lapseni otolle,
Tytt�reni lunnahille,
Tuon Ukon tuliset nuolet,
Kannan vaskiset vasamat.
Oi Ukko yli-jumala!
Tahi taatto taivahinen,
Jouvuta'pa jousi suurin,
Katso kaaresi parahin,
Pane vaskinen vasama
Tuon tulisen jousen p��lle,
Niin ty�nn� tulinen nuoli,
Ammu vaskinen vasama,
Ammu kautta kainalojen,
Halki hartiolihojen,
Tuo paha Kalevan poika;
Laske lastani kotihin,
P��st� tielle tervehen�,
Koskematonna kotihin!"

Se Ukko ylijumala,
Itse taatto taivahinen
Jouvuttipa jousen suuren,
Kantoi kaarensa parahan,
Pani vaskisen vasaman
Tuon tulisen jousen p��lle,
Ty�nn�lti tulisen nuolen,
Ampui vaskisen vasaman,
Halki hartiolihoista,
Kalevaisen kainaloista.

23. Veenkantaja Anni.

Anni tytt�, aino neiti

L�ksi vett� l�htehelt�,
Pieni kiulunen k�ess�,
Pieni kauha kainalossa.

Ei oo vett� l�htehess�.--
Kult' on kansi kuivahtanna,
Valahtanna vaskilaita,
Tinapohja tilkahtanna,
Lehti p��lle langennunna.

Anni tytt�, aino neiti

Tuosta astuvi etemm�,
L�htehelle toisellenki;
Ei oo vett� toisessana--
Meni kohta kolmannelle,
Vett' ei kolmannessakana.

Anni tytt�, aino neiti

Yh� eistyvi etemm�,
Astuvi aluslahelle,
Meni m�en, meni toisen,
Kohta kolmannen menevi.

Niin m�ell� kolmannella

Iski silm�ns� it�h�n,
K��nsi p��t� p�iv�n alle,
N�ki purren purjehtivan,
Satalaian laiehtivan.

Mies puhas per�st� purtta,

Toinen mies nen�st� purtta,
Sulho purren partahalta:
"Tules tytti purteheni,
Vy�vaski venoseheni!"

"Enk' on tule, enk� huoli,

Eip� ty�nt�nyt emoni,
Varustellut vanhempani
T�t� lasta laivahasi,
Tyt�rt� venosehesi!"

Nousi mies per�st� purtta,

Mies toinen nen�st� purtta,
Sulho purren partahalta,
Koppoi neien purtehensa,
Vy�vasken venosehensa.

Niin neiti kujertelevi,

Vy�vaski valittelevi,
Sulkkuparran suun e'ess�,
Kultaparran parmahilla.

N�ki taattonsa vesill�,

Taaton laivan lainehilla:
"Tules taatto lunnahille,
Oman lapsesi otolle!"

"Enm� joua tytt� raukka!

Lohi kultanen kutevi,
Kultaisissa kupluskoissa."
Eip� taatto tullutkana.

Neitonen kujertelevi,
Vy�vaski valittelevi,
Sulkkuparran suun e'ess�,
Kultaparran parmahilla.

N�ki maammonsa vesill�,

Maammon laivan lainehilla:
"Tules maammo lunnahille,
Oman lapsesi otolle!"
"Enm� joua tytt� raukka!
Siika kultanen kutevi,
Kultaisissa kupluskoissa."
Eip� maammo tullutkana.

Neitonen kujertelevi,
Vy�vaski valittelevi,
Sulkkuparran suun e'ess�,
Kultaparran parmahilla.

N�ki veikkonsa vesill�,

Veikon laivan lainehilla:
"Tules veikko lunnahille,
Oman siskosi otolle!"

"Enm� joua sikko raukka!

Hauki kultanen kutevi,
Kultaisissa kupluskoissa."
Eip� veikko tullutkana.

Neitonen kujertelevi,
Vy�vaski valittelevi,
Sulkkuparran suun e'ess�,
Kultaparran parmahilla.

N�ki siskonsa vesill�,

Siskon laivan lainehillla:
"Tules sisko lunnahille,
Oman siskosi otolle!"

"Enm� joua sikko raukka!

Lahna kultanen kutevi.
Kultaisissa kupluskoissa."
Eip� sisko tullutkana.

Neitonen kujertelevi,
Vy�vaski valittelevi,
Sulkkuparran suun e'ess�,
Kultaparran parmahilla.

N�ki minn�ns� vesill�,

Minn�n laivan lainehilla:
"Tules minn� lunnahille,
Nato raukkasi otolle!"

"Enp� tie� minn� raukka,

En poloinen poian vaimo,
Mill� mie sinun lunastan,
Kun onpi v�h�n varoa!"

"On sulla sinerv� uuhi,

Jonka toit tullessasi,
Oman taattosi koista:
Sill� sie minun lunastat."

Antoi uuhensa sinerv�n.

Ei uuhi mit�n� maksa,
Eip� ty�nnet� tyt�rt�,
Neitt' ei uuhesta yhest�.

Neitonen kujertelevi,
Vy�vaski valittelevi,
Sulkkuparran suun e'ess�,
Kultaparran parmahilla:
"Kun et laske lunnahitta,
Etk� laske lunnahilla,
Polen puhki uuen purren,
Halki haapaisen venehen,
Poikki tallan puiset laiat,
Katajaiset kaaret katkon."

"Jos polet puhki uuen purren,

Halki haapaisen venehen
Tallat poikki puiset laiat,
Katajaiset kaaret katkot;
Puilla pursi paikatahan,
Orasilla ommellahan,
Ter�ksill� temmotahan,
Katajilla kaaritahan."

Polki puhki uuen purren,

Halki haapaisen venehen,
Talloi poikki puiset laiat,
Katajaiset kaaret katkoi.

Sill� p��sti p��ns� neito,

Sill� itsens� eh�tti,
Venehest� vierahasta,
Karjalaisen karpalosta.

Veip' on vett� taatollensa:

"Ota vett� taattoseni!"

Taatto taisi vastaella,

Taatto kirvesvarrellensa:
"Mene portto poikemmaksi,
Tulen lautta tuonemmaksi!
Et ollut ve'en etsossa,
Olit sulhasen etsossa,
Punapaulan puujelossa,
Kautokeng�n katselossa."

Veip' on vett� maammollensa:

"Ota vett� maammoseni!"

Maammo taisi vastaella,

Maammo kirnunm�nn�ll�ns�:
"Mene portto poikemmaksi,
Tulen lautta tuonemmaksi!
Et ollut ve'en etsossa,
Olit sulhasen etsossa,
Punapaulan puujelossa,
Kautokeng�n katselossa."

Vei h�n vett� veikollensa

"Ota vett� veikkoseni!"

Veikko taisi vastaella,

Veikko keih�svarrellensa:
"Mene portto poikemmaksi,
Tulen lautta tuonemmaksi!
Et ollut ve'en etsossa,
Olit sulhasen etsossa,
Punapaulan puujelossa,
Kautokeng�n katselossa."

Vei h�n vett� siskollensa:

"Ota vett� sikkoseni!"

Sikko taisi vastaella,

Sisko kirjalastasella:
"Mene portto poikemmaksi,
Tulen lautta tuonemmaksi!
Et ollut ve'en etsossa,
Olit sulhasen etsossa,
Punapaulan puujelossa,
Kautokeng�n katselossa."

Vei h�n vett� minn�llens�:

"Ota vett� minn�seni!"

Noin minn� sanoiksi virkki:

"Suuri kiitos, kostjumala!
Tuota vuotin tuon ik�ni,
Naon vett� juoakseni."

Anni tytti, aino neiti

Meni aittahan m�elle,
Loihen tuosta kuolemahan,
Heittihen katoamahan.

Tuli taatto nostamahan:

"Nouse poies Anni tytt�,
Anni tytt�, aino neiti,
Nouse nuorra kuolemasta,
Verev�n� vierem�st�,
Kaunisna katoamasta!"

Anni saattavi sanoa:

"Enp' on nouse, taatto rukka!
Enk� nouse, enk� huoli;
Virhu olit virkannalta,
Karhu olit karjunnalta,
Susi suusi auonnalta."

Meni maammo nostamahan:

"Nouse poies Anni tytt�,
Anni tytt�, aino neiti,
Nouse nuorra kuolemasta,
Verev�n� vierem�st�,
Kaunisna katoamasta!"

Anni saattavi sanoa:

"Enp' on nouse, maammo rukka!
Enk� nouse, enk� huoli;
Virhu olit virkannalta,
Karhu olit karjunnalta,
Susi suusi auonnalta."

Meni veikko nostamahan:

"Nouse poies Anni sikko,
Anni sikko, aino neito,
Nouse nuorra kuolemasta,
Verev�n� vierem�st�,
Kaunisna katoamasta!"

Anni saattavi sanoa:

"Enp' on nouse, veikko rukka!
Enp' on nouse, enk� huoli;
Virhu olit virkannalta,
Karhu olit karjunnalta,
Susi suusi auonnalta."

Meni sisko nostamahan:

"Nouse poies Anni sikko,
Anni sikko, aino neito,
Nouse nuorra kuolemasta,
Ver�v�n� vierem�st�,
Kaunisna katoamasta!"

Anni saattavi sanoa:

"Enp' on nouse, sikko rukka!
Enp' on nouse, enk� huoli;
Virhu olit virkannalta,
Karhu olit karjunnalta,
Susi suusi auonnalta."

Meni minn� nostamahan:

"Nouse poies nato rukka,
Nato rukka, neito nuori,
Nouse nuorra kuolemasta,
Verev�n� vierem�st�,
Kaunisna katoamasta!"

"Jo nousenki, minn�seni!

Et ollut virhu virkannalta,
Etk� karhu karjunnalta,
Susi suusi auonnalta."

24. Kojosen poika.

L�ksin pienn� paimenehen,

Lassa lammasten ajohon,
Pistin pillit pussihini,
Soitin suolla menness�ni,
Kajahutin kankahalla;
Sen sepp� pajassa kuuli
Kesken kullan keitt�mist�,
Hopian sulajamista,
Vasara vajui k�est�,
Kulta kuohui kattilasta;
Kuhun kultoa tipahti,
Sihen saari siunattihin,
Saarelle koria nurmi,
Nurmelle koria neiti,
Jok' ei suostu sulhosihin,
Mielly miehiin hyviin.
K�vi pipit, k�vi papit,
K�vi rikkahat ritarit,
K�vi hoikat hovin herrat.
Niin tuli Kojosen poika--
Tuo konsti Kojosen poika,
Vuoli vuoen liistehi�,
Toisen laativi reki�,
L�hti�ksens� kosihin,
Tuota saaren kaunokaista,
L�ksi kulliten kosihin,
Hopioiten heilumahan,
Kolme koiroa j�less�,
Yksi Luikki, toinen Laikki,
Kolmansi Puritsa koira,
Koppoi neien korjahansa,
Koppoi ruoskalla hevoista,
Nahkasiimalla sipasi.
"J�� hyv�sti saaren nurmet,
Kuusen juuret, tervaskannot!
En en�� sin� ik�n�,
Vasta saane saaren maalle."

Neiti parka huokaseksen,

Huokaseksen, henk�seksen:
"Paremp' ois sutosen suussa,
Karhun kiljuvan kiassa,
Kun t�m�n Kojosen reiss�."

"Mit� itket Hiitten huora,

Kuta kurja huokaelet?"

"Itken entist� ike�,

Kun suotta kului ik�ni."

"El� huoli Hiitten huora,

P��set Hiien kankahalle!
Niin m� kysyn miekaltani:
Sy�tk� uuelta lihoa,
Juotko verta l�mpim�lt�?"

P��si Hiien kankahalle--

P��n pani kosken kiveksi,
Hieroi heiniksi hivukset,
S��ret s�rki aiaksiksi,
Sormet v��nti vitsaksiksi,
K�sivarret seip�hiksi,
Lihat listi lippahasen,
Pani rinnat riehtil�h�n,
Vei emolle tuomisiksi.
Emo sy�pi, kiittelevi:
"En ole n�it� ennen sy�nyt,
V�vyn uuen tuomisia,
Tytt�reni ty�nt�mi�."

Orja lausui oven suussa,

Oven suussa, pankon p��ss�:
"Voi! jos tiet�isit v�h�sen,
Arvoaisit pikkaraisen,
Etp' on noita s�isik�n�,
V�vyn uuen tuomisia,
Tytt�resi ty�nteheit�."

"Sano, sano orja raukka!"--

"En sano em�nt� raukka!"

"Sano, sano orja raukka!

Annan kirjon karjastani,
Paraan lehm�n l��v�st�ni."--
"En sano em�nt� raukka!"

"Sano, sano orja raukka!

Annan ainoan orihin,
Seitsem�st� ruunastani."--
"En sano em�nt� raukka!"

"Sano, sano orja raukka!

Sy�t�n vuoen raatamatta,
Vuoen toisen vaatehetta,
Yhen vuoen voipaloilla,
Toisen kuore'kukkoloilla,
Kolmannen sianlihoilla."

"Jo sanon em�nt� raukka!

S�it s� tissit tytt�resi,
Jota kauan kasvattelit,
Viikon vieress�is pitelit."

25. Joukosen nainen.

Neito istui sillan p��ss�,

Lauloi sillan lautasilla:
"Jouten synnyin, jouten kasvoin,
Jouten aikani elelin;
Joko mennen Joukoselle,
Jouten Joukonen pit�isi,
Ty�tt�, vy�tt�, kintahitta,
Jouten Jouko sy�tteleisi,
Jokiveell� juotteleisi,
Korttehilla kostuttaisi,
Sarasille saatteleisi,
Hein�sille heitteleisi,
Kiven suuren suojasehen,
Kallioisen kainalohon."
P��tyi Jouko kuulemassa,
Sein�n alla seisomassa,
Kussa kuuli, siin� kosjoi,
Kussa kosjoi, siin� kihloi,
Kussa kihloi, siin� otti.

Kolkkoi Kommin ikkunoa,

Kosjoi Kommilta tyt�rt�,
Kommin nuorinta tyt�rt�:
"Anna Kommi tyt�rt�si,
Nuorta neitt� naisekseni,
Vastakasvuista varaksi."

"�sken annan tytt�reni

Kojon pojan puolisoksi,
Kun ammut t�hen taivahalta,
Pilkan pilvien lomasta,
Yhen nuolen nostannalta,
Yhen jalkasi sialta,
Yksill� yrityksill�."

Ampui t�hen taivahalta,

Pilkan pilvien lomasta.

Kolkkoi Kommin ikkunoa,

Kosjoi Kommilta tyt�rt�:
"Anna Kommi tyt�rt�si,
Nuorta neitt� naisekseni,
Vastakasvuista varaksi."

"�sken annan tytt�reni

Kojon pojan puolisoksi,
Kun k�yt neulojen neni�,
Tallat rautatapparoita,
P�iv�n neulojen neni�,
Toisen tapparan teri�."

Takoi rautaiset talukset,

K�vi neulojen neni�,
Talloi rautatapparoita.

Kolkkoi Kommin ikkunoa,

K�sjoi Kommilta tyt�rt�,
Kommin nuorinta tyt�rt�:
"Anna Kommi tyt�rt�si,
Nuorta neitt� naisekseni,
Vastakasvuista varaksi."

"�sken annan tytt�reni

Kojon pojan puolisoksi,
Kun sa uinet umpilammin,
Saanet sielt� suuren hauin,
Suuren hauin, kultasuomun,
Tahi kaksi pienemm�ist�,
Tuonet Kommille k�tehen,
Anopille antehiksi."
Siit' on uipi umpilammin,
Saapi sielt� suuren hauin,
Suuren hauin, kultasuomun.

Kolkkoi Kommin ikkunoa,

Kosjoi Kommilta tyt�rt�,
Kommin nuorinta tyt�rt�:
"Anna Kommi tyt�rt�si!
Jo olen raatant ty�t tuhannet,
Saat toiset toimitellut;
Jo olen uinut umpilammit,
Saanut sielt� suuret hauit,
Suuret hauit, kultasuomut,
K�ynyt neulojen neni�,
Tallant rautatapparoita,
Ampunt t�hen taivahalta,
Pilkan pilvien lomasta."

Antoi Kommi tytt�rens�,

Tytt�rens�, nuorimpansa
Kojon pojan puolisoksi.

Se korppi Kojosen poika

Koppoi neien korjahansa,
Murralti mutson rekehen,
Viien alle villavaipan,
Veti virkkua vitsalla,
Hel�hytti helmisp��ll�,
Ajoa kahattelevi.
Ajoi soita, ajoi maita,
Ajoi W�in�l�n ahoja,
Kalevalan kankahia.

�i�n siit� neitt� neuoi,

�i�n orpoa opetti:
"Kun tulet Kojon kotihin,
Kojon et��lle korkialle,
Laai villaiset hamehet,
Yhen villan kylkyest�;
Keit� otraiset oluet
Yhen otrasen jyv�st�."

Niin tuli j�lille koiran.

Neiti korjasta kohosi,
Alta viltin vy�kkeleksen.
"Mip' on juossut t�st� poikki?"
Koir' on juossut t�st� poikki.

Noin neiti sanoiksi virkki:

"Voi minua kurja raukka!
Parempi minun poloisen
Koiran kulkijan j�lill�,
Lumme'korvasen ko'issa,
Kun t�m�n Kojosen reiss�,
Viirunaaman viltin alla;
Kaunihimmat koiran karvat
Kojon pojan kutrisia."
Se korppi Kojosen poika
Murti suuta, v��nti p��t�,
Murti mustoa haventa,
Veti virkkua vitsalla,
Hel�hytti helmisp��ll�;
Ajoa kahattelevi
Selv�ll� meren sel�ll�,
Ulapalla aukialla;
Niin tuli hukan j�lille.

Neiti korjasta kohosi,

Alta viltin v�ykkeleksen.
"Mip' on juossut t�st� poikki?"
Hukk' on juossut t�st� poikki.

Noin neiti sanoiksi virkki:

"Voi minua kurja raukka!
Parempi minun poloisen
Hukan huiskajan j�lill�,
Alak�rs�n askelilla,
Kun korpin Kojosen reiss�,
Viirunaaman viltin alla;
Kaunihimmat hukan karvat
Kojon pojan kutrisia."

Se korppi Kojosen poika

Murti suuta, v��nti p��t�,
Murti mustoa haventa,
Veti virkkua vitsalla,
Hel�hytti helmisp��ll�;
Ajoa kahattelevi

Noilla Pohjan kankahilla,

Lapin synkill� saloilla;
Niin tuli karhun j�lille.

Neiti korjasta kohosi,

Alta viltin vy�kkeleksen.
"Mip' on juossut t�st� poikki?"
Karhu on juossut t�st� poikki.

Noin neiti sanoiksi virkki:

"Voi minua kurja raukka!
Parempi minun poloisen
Karhun kaahlajan j�lill�,
Kontion kovilla teill�,
Kun korpin Kojosen reiss�,
Viirunaaman viltin alla;
Kaunihimmat karhun karvat,
Kojon pojan kutrisia."

Se korppi Kojosen poika

Murti suuta. v��nti p��t�,
Murti mustoa haventa,
Itse tuon sanoiksi virkki:
"Viel' on matkoa v�h�sen,
Outa! saat Kojon kotihin,
Kojon m��lle korkealle;
Viill�t veitsett� lihoa,
Koet verta kauhasetta."

Kun tuli Kojon kotihin

Kojon m��lle korkialle,
Otti miekan orren p��st�,
Saip' on naulalta sapelin,
Kysyi mielt� miekaltansa,
Sapeliltansa sanoja:
"Sy�tk� liikoja lihoja,
Juotko verta joutavata?"

Miekka mietti sy��ksens�,

Sanoi juovansa sapeli.

Veti siit� miekallansa,

Kavahutti kalvallansa
Neien nelj�ksi palaksi,
Viieksi vipaleheksi;
P��n m�k�si m�tt�h�ksi,
Silm�t suolle karpaloiksi,
Hiukset kuiviksi kuloiksi,
Viilti korvat korpin sy��,
Lihan linnuille rakensi,
Rinnat leipoi leip�siksi,
N�nniset kalakukoiksi,
Anopille antehiksi,
Kommin eukon kostitsoiksi.

L�ksi luoksi anoppinsa.

P��ss� patsahan anoppi
Sanomia tieusteli:
"Mit� tii�t sanomia?"

Virkki orja orren p��st�,

Paimo patsahan nen�st�:

"El� kysy sanomia,

Ouot oli unen n�k�ni."

Antoi v�vy kostitsoita.

Emo sy� ja kiittelevi:
"Jo olen jotai sy�nyt,
Sy�nyt voita, sy�nyt kuuta,
Sy�nyt lehme� mahoa,
Sy�nyt karjua sikoa,
Ei t�m�n makehisia,
V�vyn unen antehia,
Lapseni l�hett�mi�."

Virkki orja orren p��st�,

Paimo patsahan nen�st�:
"Oi on kukki jalkaseni,
Ell�s sy�k� kostitsoita!
Jospa tiet�isit v�h�sen,
Ymm�rt�isit pikkaraisen,
Tok' et noita s�isik�n�
Uuen v�vyn antehia,
Lapsesi l�hett�mi�."

"Sano, sano orja rukka,

Mi on t�ss� kostitsoina?"--
"Jos sanon em�nt� rukka,
Tulet veell� viruttaatse,
Muutut mullan muotoiseksi,
Kaaut rauan karvaiseksi."

"Muuttukoni jos monasti,

Kaatukoni jos kahesti.
Sano, sano orja rukka,
Mi on t�ss� kostitsoina?
Sy�t�n vuoen raatamatta,
Toisen ty�lle ty�nt�m�tt�."

"Jo sanon em�nt� rukka,

Mi on siin� kostitsoina:
Onpa naisen olkaluuta,
Palakaisen p��paloja,
S�it s� tissit tytt�resi,
S�it n�nnit oman siki�n,
Jota kauan kasvattelit,
Itse rinnalla imetit."

Jo tuli veell� viruttaatse,

Itki p�iv�n, itki toisen,
Itki kohta kolmannenki,
Vieri viimen kuolemahan,
Muuttui mullan muotoiseksi.
Kaatui rauan karvaiseksi.

26. Lunastettava neiti.

Ven�l�inen [45] vainolainen,

Karjalainen kiertolainen
Soutelevi, joutelevi,
Nient� niemen kiertelevi
Ymp�ri Yl�sen nient�,
Kahen puolen Kangasnient�.
Neitonen kujertelevi,
Vy�vaski valittelevi
Ven�l�isen venehess�,
Karjalaisen karpasossa.

Iso rannalle laseksen

Kujerrusta kuulemahan,
Valitusta vaatimahan.

"Hyv� iso, rakas iso,

Lunasta minua t��lt�!"

"Mill� m� sinun lunastan,

Kun onpi v�h� varoa?"
"Olipa sinulla ennen,
Oli ennen aikoinani,
Minun kasvinaikoinani,
Kolme kontua hyve�,
Pane yksi lunnahiksi,
Henkeni heh�ttimeksi."

"Enp� raahi raukkaseni,

Enp� tytt� parkaseni,
Panna kontua parasta;
Ennen luovun neiostani
Kun paraasta konnustani,
Rahan paljon pantuani,
Enemm�n luvattuani."

Ven�l�inen vainolainen,
Karjalainen kiertolainen
Soutelevi, joutelevi,
Nient� niemen kiertelevi
Ymp�ri Yl�sen nient�,
Kahen puolen Kangasnient�.
Neitonen kujertelevi,
Vy�vaski valittelevi
Ven�l�isen venehess�,
Karjalaisen karpasossa.

Emo rannalle laseksen

Kujerrusta kuulemahan,
Valitusta vaatimahan.

"Hyv� emo, armas emo

Lunasta minua t��lt�!"

"Mill� m� sinun lunastan,

Kun onpi v�h� varoa?"

"Olipa sinulla ennen,

Oli ennen aikoinani,
Minun kasvinaikoinani,
Kolme lehme� hyve�;
Pane yksi lunnahiksi,
Henkeni heh�ttimeksi.

"Enp� raahi raukkaseni,

Enp� tytt� parkaseni,
Panna lehme� parasta;
Ennen luovun neiostani
Kun paraasta lehm�st�ni,
Rahan paljon pantuani,
Enemm�n luvattuani."

Ven�l�inen vainolainen,
Karjalainen kiertolainen
Soutelevi, joutelevi,
Nient� niemen kiertelevi
Ymp�ri Yl�sen nient�,
Kahen puolen Kangasnient�.
Neitonen kujertelevi,
Vy�vaski valittelevi,
Ven�l�isen venehess�,
Karjalaisen karpasossa.

Veikko rannalle laseksen

Kujerrusta kuulemahan,
Valitusta vaatimahan.

"Hyv� veikko, kaunis veikko,

Lunasta minua t��lt�!"

"Mill� m� sinun lunastan,

Kun onpi v�h� varoa?"

"Olipa sinulla ennen,

Oli ennen aikoinani,
Minun kasvinp�ivin�ni,
Kolme ruunoa hyve�;
Pane yksi lunnnahiksi."

"Enp� raahi raukkaseni,

Enp� sisko parkaseni,
Panna ruunoa parasta;
Ennen luovun siskostani
Kun paraasta ruunastani,
Rahan paljon pantuani,
Enemm�n luvattuani."

Ven�l�inen vainolainen,
Karjalainen kiertolainen
Soutelevi, joutelevi,
Nient� niemen kiertelevi
Ymp�ri Yl�sen nient�,
Kahen puolen Kangasnient�.
Neitonen kujertelevi,
Vy�vaski valittelevi,
Ven�l�isen venehess�,
Karjalaisen karpasossa.

Sisko rannalle laseksen

Kujerrusta kuulemahan,
Valitusta vaatimahan.

"Hyv� sisko, kaunis sisko,

Lunasta minua t��lt�!

"Mill� m� sinun lunastan,

Kun onpi v�h� varoa?"

"Olipa sinulla ennen,

Oli ennen aikoinani,
Minun kasvinp�ivin�ni,
Kolme lammasta hyve�;
Pane yksi lunnahiksi."

"Enp� raahi raukkaseni,

Enp� sisko parkaseni,
Panna lammasta parasta;
Ennen luovun siskostani
Kun paraasta lampahasta,
Rahan paljon pantuani,
Enemm�n luvattuani."

Ven�l�inen vainolainen,
Karjalainen kiertolainen
Soutelevi, joutelevi,
Nient� niemen kiertelevi
Ymp�ri Yl�sen nient�,
Kahen puolen Kangasnient�.
Neitonen kujertelevi,
Vy�vaski valittelevi
Ven�l�isen venehess�,
Karjalaisen karpasossa.

Sulho rannalle laseksen

Kujerrusta kuulemahan,
Valitusta vaatimahan.

"Hyv� sulho, kaunis sulho,

Lunasta minua t��lt�!"

"Mill� m� sinun lunastan,

Kun onpi v�h� varoa?"

"Olipa sinulla ennen,

Oli ennen aikoinani,
Minun kasvinp�ivin�ni,
Kolme laivoa hyve�;
Pane yksi lunnahiksi."

"Jopa raahin raukkaseni,

Jopa neiti parkaseni,
Panna laivani parahan;
Ennen luovun laivastani
Kun paraasta neiostani,
Saan ma viel� laivan toisen,
En saa toista morsianta."

Sulho neitosen lunasti,

Neiti koston toivottavi;
Nyt m� koston toivottanen:
"Luoja koston kostakohon,
Isoni isoiset konnut
Tuli tuiki polttakohon,
Valkia h�vitt�k�h�n
Elonaikana parassa.
Maammoni matikkalehm�t
Rengillehen riutukohon,
Kapallehen kaatukohon,
Maitoaikana parassa.
Veljeni isoiset ruunat
Valjahinsa vaipukohon,
L�nkihin l�k�htyk�h�n,
Veent�aikana parassa.
Siskoni sinerv�t uuhet
Vuonihinsa vuotukohon,
Kaotkoon karitsoihinsa,
Villa-aikana parassa.
Sulhon laivat matkatkohon,
Tyynell�ki, tuulellaki,
My�t�sell�i, vastasellai,
Kun sulho minun lunasti."

27. Lunastettava neiti (toisin.)

Neitonen, neitonen
Itkee ja huokaa
Verikoiran venehess�,
Punaparran purtilossa.
Katsoi taatto matkaa
Pitkin meren rantaa.

"Oi oi, oi oi, taattoseni,

Lunasta minua poies!"
"Mill� sinun lunastan?"
"Onhan sulia kolme koriata laivaa;
Pane paras panttiin
Minun p��ni p��stimeksi,
Itseni lunastimeksi."

"Eip� tytt� parka,

Ei sinun lunastimeksi,
Eik� p��si p��stimeksi;
Paras kauppa-aika.
Ennen luovun tytt�rest�
Ennenkun paraasta laivastani;
Tytt�ren min� toisen saan,
Vaan en saane laivaa."

Neitonen, neitonen
Itkee ja huokaa
Verikoiran venehess�,
Punaparran purtilossa.
Katsoi maammo matkaa
Pitkin meren rantaa.

"Oi oi, oi oi, maammoseni,

Lunasta minua poies!"
"Mill� sinun lunastan?"
"Onhan sulia kolme koriata lehm��;
Pane paras panttiin
Minun p��ni p��stimeksi,
Itseni lunastimeksi."

"Eip� tytt� parka,

Ei sinun lunastimeksi,
Eik� p��si p��stimeksi;
Paras lypsyaika.
Ennen luovun tytt�rest�
Ennenkun paraasta lehm�st�ni;
Tytt�ren min� toisen saan,
Vaan en saane lehm��."

Neitonen, neitonen
Itkee ja huokaa
Verikoiran venehess�,
Punaparran purtilossa.
Katsoi veikko matkaa
Pitkin meren rantaa.

"Oi oi, oi oi, veikkoseni,

Lunasta minua poies!"
"Mill� sinun lunastan?"
"Onhan sulla kolme koriata miekkaa;
Pane paras panttiin
Minun p��ni p��stimeksi,
Siskosi lunastimeksi."

"Eip� sisko raukka,

Ei sinun lunastimeksi,
Eik� p��si p��stimeksi;
Paras sota-aika.
Ennen luovun siskostani
Kun parahasta miekastani;
Sisaren min� toisen saan,
Vaan en saane miekkaa."

Neitonen, neitonen
Itkee ja huokaa
Verikoiran venehess�,
Punaparran purtilossa.
Katsoi sisko matkaa
Pitkin meren rantaa.

"Oi oi, oi oi, siskoseni,

Lunasta minun poies!"
"Mill� sinun lunastan?"
"Onhan sulia kolme koriata pirtaa,
Pane paras panttiin
Minun p��ni p��stimeksi,
Siskosi lunastimeksi."

"Eip� sisko parka,

Ei sinun lunastimeksi,
Eik� p��si p��stimeksi;
Paras kuonta-aika.
Ennen luovun siskostani
Ennenkun paraasta pirrastani;
Sisaren min� toisen saan,
Vaan en saane pirtaa."

Neitonen, neitonen
Itkee ja huokaa
Verikoiran venehess�,
Punaparran purtilossa.
Katsoi v�vy matkaa
Pitkin meren rantaa.

"Oi oi, oi oi, v�vyseni,

Lunasta minun poies!"
"Mill� sinun lunastan?"
"Onhan sulia kolme koriata jousta;
Pane paras panttiin
Minun p��ni p��stimeksi,
Natosi lunastimeksi."

"Eip� nato parka,

Ei sinun lunastimeksi,
Eik� p��si p��stimeksi;
Paras mets�aika.
Ennen luovun naostani
Ennenkun paraasta jousestani;
Natosen min� toisen saan,
Vaan en saane jousta."

Neitonen, neitonen
Itkee ja huokaa
Verikoiran venehess�,
Punaparran purtilossa.
Katsoi minn� matkaa
Pitkin meren rantaa.

"Oi oi, oi oi, minn�seni,

Lunasta minua poies!"
"Mill� sinun lunastan?"
"Onhan sulla kolme koriata maljaa;
Pane paras panttiin
Minun p��ni p��stimeksi,
Natosi lunastimeksi."

"Eip� nato parka,

Ei sinun lunastimeksi,
Eik� p��si p��stimeksi;
Paras juonta-aika.
Ennen luovun naostani
Ennenkun paraasta maljastani;
Natosen min� toisen saan,
Vaan en saane maljaa."

Neitonen, neitonen
Itkee ja huokaa
Verikoiran venehess�,
Punaparran purtilossa.
Katsoi sulho matkaa.

"Oi oi, oi oi, sulhoseni,

Lunasta minua poies!"
"Mill� sinun lunastan?"
"Onhan sulia kolme koriata linnaa;
Pane paras panttiin
Minun p��ni p��stimeksi,
Neitosi lunastimeksi."

"Jopa neito parka,

Panen parahan linnan
Sinun p��si p��stimeksi,
Neitoni lunastimeksi;
Ennen luovun linnastani
Kun paraasta neiostani;
Linnan min� toisen saan
Vaan en saane neitt�."

Pani parahan linnan,

Lunasti neion poies.

Neito koston toivotti:

"Luoja koston tuokoon,
Taaton laiva levetk��n
Paras kauppa-aika;
Maammon mahot h�vitk��n
Keski kes�naika;
Veljen miekka katketkohon
Paras sota-aika;
Siskon pirta taittukohon
Paras kuonta-aika;
V�vyn jousi katketkohon
Paras mets�aika;
Minn�n malja haletkohon
Paras juonta-aika.
Sulhon linna hy�tyk�h�n
Parassa n�lk�vuonna."

28. Neiti lepetiss�.

Istui neiti lepetiss�,

Sek� istui, ett� itki,
Sormiansa murtelevi,
Katkovi k�t�si�ns�,
Katsoi yl�s taivahalle,
Katsoi alas maarajoille;
Taivahalla p�iv� paistoi,
Vene matkoi maarajoilla.

Taatto venehen sis�ss�.

"Tules taatto ottamahan!"
Taatto noin sanoiksi virkki:
"Enk� ota, enk� taia;
Maammosi tulee j�lelt�;
Maammon venot vetrehemm�t,
Maammon airot armahammat,
Maammon soutimet somemmat."

Istui neiti lepetiss�,

Sek� istui, ett� itki,
Sormiansa murtelevi,
Katkovi k�t�si�ns�,
Katsoi yl�s taivahalle,
Katsoi alas maarajoille;
Taivahalla p�iv� paistoi,
Vene matkoi maarajoilla.

Maammo tuon venon sis�ss�.

"Tules maammo ottamahan!"
Maammo noin sanoiksi virkki:
"Enk� ota, enk� taia,
Veljesi tulee j�lelt�;
Veljen venot vetrehemm�t
Veljen airot armahammat,
Veljen soutimet somemmat."

Istui neiti lepetiss�,

Sek� istui, ett� itki,
Sormiansa murtelevi,
Katkovi k�t�si�ns�,
Katsoi yl�s taivahalle,
Katsoi alas maarajoille;
Taivahalla p�iv� paistoi,
Vene matkoi maarajoilla.

"Se on veikkoni venonen;

Tules veikko ottamahan!"
Veikko noin sanoiksi virkki:
"Enk� ota, enk� taia,
Siskosi tulee j�lelt�;
Siskon venot vetrehemm�t,
Siskon airot armahammat,
Siskon soutimet somemmat."

Istui neiti lepetiss�,

Sek� istui, ett� itki,
Sormiansa murtelevi,
Katkovi k�t�si�ns�,
Katsoi yl�s taivahalle,
Katsoi alas maarajoille;
Taivahalla p�iv� paistoi,
Veno matkoi maarajoilla.

"Se on siskoni venonen;

Tule sisko ottamahan!"
Sisko noin sanoiksi virkki:
"Enk� ota, enk� taia,
Sulhosi j�lelt� souti;
Sulhon venot vetrehemm�t,
Sulhon airot armahammat,
Sulhon soutimet somemmat."

Istui neiti lepetiss�,

Sek� istui, ett� itki,
Sormiansa murtelevi,
Katkovi k�t�si�ns�,
Katsoi yl�s taivahalle,
Katsoi alas maarajoille;
Taivahalla p�iv� paistoi,
Vene matkoi maarajoilla.

"Se on sulhoni venonen;

Tules sulho ottamahan!"
Sulho noin sanoiksi virkki:
"Jopa tulen, jotta taian,
Sulhon venot vetrehimm�t,
Sulhon airot armahimmat,
Sulhon istumet ihalat."
Sulho otti venosohensa.

Neiti noin sanoiksi virkki:

"Nen� poies l�htek�h�n,
Nen� taattoni venosta
Paikaksi sulhon venosen;
Laita poies lohetkohon,
Laita maammoni venosta
Paikaksi sulhon venosen;
Kaaret poies katketkohon,
Kaaret veikkoni venosta
Paikaksi sulhon venosen;
Pohja poies puotkohon,
Pohja siskoni venosta
Paikaksi sulhon venosen."

29. Kolmet kosijat.

Neito kasvoi kaunosasti,

Ylen lystisti yleni;
Kasvoi niemen kainalossa,
Simasen salon sivussa,
Lehon lemmen liepehell�;
Viikon kasvoi, kauas kuului.
Kaukoa tulit kosijat,
Yhet tuolta Tuuterista,
Toiset p��tyi P�iv�l�st�,
Kolmannet Kemijoelta.

Tuli Tuuterin kosija.

Neito vasten vastaeli:
"Enm� t�st� ennen joua
Kun kiven kuluksi jauhan,
Pieks�n petkelen periksi,
Huhmaren sukuksi survon;
Enk� l�he Tuuterihin
Tuuteriss' on miehet tuhmat,
Miehet tuhmat, naiset laiskat,
Tytt�ret typer�mielet."

Tuli P�iv�l�n kosija.

Neito vasten vastaeli:
"Enm� t�st� ennen joua
Kun kiven kuluksi jauhan,
Pieks�n petkelen periksi,
Huhmaren sukuksi survon;
Enk� l�he P�iv�l�h�n:
P�iv�l�ss' on pitk�t p�iv�t,
P�iv�t pitk�t, y�t lyhyet,
Iltaistumat ik�v�t."

Tuli Kemijoin kosija.

Neito vasten vastaeli:
"Jo l�henki, jotta jouan,
L�hen mie Kemijoelle
Sy�m�h�n Kemin kaloja,
Kemin lohta keitt�m�h�n;
Hyv' onpi Kemiss� olla,
Kaunis Karjalan joella;
Siell' on miehet mielelliset,
Tytt�ret hyv�ntapaiset;
Eik' oo illoilla ik�v�,
Ei apia aamusilla."

30. Kullervon sotaan l�ht�.

Kullervo Kalevan poika

Tuop' on suoriksen sotahan,
Suotta suoriksen sotahan,
Tahallansa tappelohon,
Vasten kieltoa isonsa,
Emonsa sit�i enemmin.

Kullervo Kalevan poika

Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Ei sure suku minua,
Eik� heimo hellittele,
Jos ma kuolisin kujalle,
Riutuisen kotirikoille,
Iso ei pane pahaksi,
Eik� �iti �yhk�ele,
Vett' ei vieri veikon silm�,
Ei kastu sisaren kasvo;
Vaan tuota suku surevi,
Hellitteli heimoeni,
Saavani minun sotahan,
L�htev�ni tappelohon,
Sortuvan minun soassa,
Vainoteill� vaipuvani."

Kullervo Kalevan poika

L�ksi soitellen sotahan,
Ilon ly�en muille maille.
Sanovi sanan is�lle:
"Hyv�sti hyv� isoni!
Itketk� sin� minua,
Koskas kuulet kuolleheni,
Kansasta kaonneheni,
Sortuneheni suvusta?"

Noin is� sanoiksi virkki:

"En min� sinua itke,
Jospa kuulen kuolleheksi
Poika toinen teht�nehe,
Poika paljoa parempi
�ie� �lykk�h�mpi."

Kullervo Kalevan poika

L�ksi soitellen sotahan,
Ilon ly� en muille maille;
Noin se virkki veikollensa:
"J�� hyv�sti veikkoseni!
Itketk� sin� minua,
Koskas kuulet kuolleheni,
Kansasta kaonneheni,
Sortuneheni suvusta?"

Noin veikko sanoiksi virkki:

"En itke min� sinua,
Jospa kuulen kuolleheksi:
Veli toinen saatanehe,
Veli paljoa parempi,
Taalaria taitavampi."

Kullervo Kalevan poika

L�ksi soitellen sotahan,
Ilon ly�en muille maille;
Noin se siskolle sanovi:
"Hyv�sti sisarueni!
Itketk� sin� minua,
Koskas kuulet kuolleheni,
Kansasta kaonneheni,
Sortuneheni suvusta?"

Noin sisar sanoiksi vinkki:

"En itke min� sinua,
Jospa kuulen kuolleheksi:
Veli toinen saatanehe,
Veli paljoa parempi,
Korttelia korkiampi."

Kullervo Kalevan poika

L�ksi soitellen sotahan,
Ilon ly�en muille maille;
Noin se virkki naisellensa:
"J�� hyv�sti naiskuluni!
Itketk� minua nainen,
Kun mun kuulet kuolleheni,
Meren j��lle j��neheni,
Rimpihin repistyneeni,
Kellistynehen keolle?"

Noin nainen sanoiksi virkki:

"En itke min� sinua;
Suottapa l�het sotahan,
Tahallasi tappelohon;
Kun sun kuulen kuolleheksi,
V�est� v�henneheksi,
Istume ilokivelle,
Laulupaelle langetame,
Viskon virsuni likahan,
Panen uuet ummiskeng�t,
Panen kaulan kaunihiksi,
Rinnan riskiksi rakennan,
Menen neitosten tupahan,
Morsianten mynst�rihin,
Tuossa ly�n hurinkuria,
Heit�n heian teiakkoa,
Saan siit� paremman miehen,
Urohon �lykk�h�mm�n."

Kullervo Kalevan poika

L�ksi soitellen sotahan,
Ilon ly�en muille maille.
Sanovi sanan emolle:
"�itiseni, armaiseni,
Minun kaunis kantajani,
Armas maion antajani,
Ihana imett�j�ni!
Itketk� sin� minua,
Koskas kuulet kuolleheksi.
Kansasta kaonneheksi,
Sortuneheksi suvusta?"

Noin emo sanoiksi virkki:

"Etk� tunnen �itin ��nt�,
�itin ��nt�, �itin sy�nt�?
Itkenp� min� sinua,
Kun sun kuulen kuolleheksi,
V�est� v�henneheksi,
Sortuneheksi suvusta:
Itken saavit, itken saunat,
Itken salvoimet saloa,
Kujat itken kuurullani,
L��v�t l�nk�m�isill�ni,
Itken lumet iljeneksi,
Iljenet suliksi maiksi,
Sulat maat vihottaviksi."

Kullervo Kalevan poika

L�ksi suorien sotahan,
Pisti pillit pussihinsa,
Soitti suolla menness�ns�,
Kullervoitsi kankahalla,
Patakoitteli palolla.

Saatihin sana j�lest�:

"Taattosi kotona kuoli."

Kullervo Kalevan poika

Sanan virkkoi, noin nimesi
"Josp' on kuoli taattoseni,
Jouti kuolla taattoseni,
S�i mun sy�tetyt sikani
Joi mun juomatynnyrini."

Kullervo Kalevan poika

L�ksi suorien sotahan,
Pisti pillit pussihinsa,
Soitti suolla menness�ns�,
Kullervoitsi kankahalla,
Patakoitteli palolla.

Saatihin sana j�lest�:

"Veikkosi kotona kuoli."
Kullervo Kalevan poika
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Josp' on kuoli veikkoseni,
Jouti kuolla veikkoseni,
Vei mun viertohalmeheni,
Katkoi kaskikassarani."

Kullervo Kalevan poika

L�ksi suorien sotahan,
Pisti pillit pussihinsa,
Soitti suolla menness�ns�,
Kullervoitsi kankahalla,
Patakoitteli palolla.

Saatihin sana j�lest�:

"Siskosi kotona kuoli."

Kullervo Kalevan poika

Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Josp' on kuoli siskoseni,
Jouti kuolla siskoseni,
Puotti puurokattilani,
Kaotti kakkaraveroni."

Kullervo Kalevan poika

L�ksi suorien sotahan,
Pisti pillit pussihinsa,
Soitti suolla menness�ns�,

Kullervoitsi kankahalla,
Patakoitteli palolla.

Saatihin sana j�lest�:

"Naisesi kotona kuoli."

Kullervo Kalevan poika

Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Josp' on kuoli nainen multa,
Jouti kuolla nainen multa,
Vei mun verkavaatteheni,
Silkkisukkani menetti."

Kullervo Kalevan poika

L�ksi suorien sotahan,
Pisti pillit pussihinsa,
Soitti suolla menness�ns�,
Kullervoitsi kankahalla,
Patakoitteli palolla.

Saatihin sana j�lest�:

"Maammosi kotona kuoli."

Kullervo Kalevan poika

Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Josp' on kuoli maammoseni,
Jouti kuolla maammoseni,
Suremastansa minua,
I�n p�iv�t itkem�st�;
Kuollut maahan pantakohon,
Kalmahan katettakohon,
Sia on maassa kuollehella,
Kalmassa katonehella."

31. Neien hanhi.

L�ksin tiet� telkkim�h�n,

Marras maata malkkimahan,
Kolme koiroa j�less�:
Yksi Liukki, toinen L�ykki,
Kolmansi Puritsa koira.
Telkin teit�, malkin maita,
Astelin ahoja my�ten,
Hopiaisia saloja,
Kultaisia kuusikoita,
Tuli oja vastahani,
Ojasella m�tt�h�inen,
M�tt�h�isell� kotanen,
Ohjakset koan ovella,
L�nget l��v�n r�yst�h�ll�;
Kolkkasin koan ovea,
R�m�ytin r�yst�spuuta,
Impi itkien pihalle.

"Mit�' itket impi raukka?"

"Tuota itken impi raukka,
Koirasi minun purevi,
Harvahammas haukkoavi."

"Tule minun turvihini,

Astu alle varjoihini;
Ei sinua koira pure--
Syytis! pois! h�pe� koira!"

"Mit� itket nuori neiti?"

"Tuota itken nuori neiti,
Viety on vieno veioseni
Sotilaisen p��sotihin,
Linnalaisen tappeloihin,
Viety Vienahan sotahan,
Meren taaksi tappelohon;
Ei tule kotihin sielt�,
Ei tule sin� ik�n�:
Ennen tulisi Tuonelasta,
Manalasta matkoaisi."

"El� itke nuori neiti,

Jo tulevi veiosesi,
Jo tulevi Tuonelasta,
Manalasta matkoavi,
Alta linnan airot v�lkkyi,
P��lt� linnan p�� n�kyvi."
"Mit� minulle veio tuopi,
Kuta tuopi kostintsoiksi?"'

"Tuopi rinnan ristil�it�

Tuopi korvan koltuskoita,
Tuopi sormen sormuksia,
Tuopi k�en kintahia,
Tuopi kannan kaplukoita,
Jalan alla jarskajia."

"Mit�p� min� veiolleni?

Ei mit��n minusta liene;
Tekisink� piikkopaian,
Eli paian kostopaian?
Ei oo hyv� piikkopaita,
Eik� paita kostopaita;
Sep� hierovi hipiit�,
Kaivelevi kainaloita,
Kutkuttaa kuvetlihoja.
Laitan paian palttinaisen,
Elikk' aito aivinaisen;
Hyv' on paita palttinainen,
Hyv� aito aivinaipen;
Se ei hierele hipiit�,
Eik� kaiva kainaloita,
Kutkuta kuvetlihoja;
Laain puksute kapuset,
Iholiivin liessingist�,
Hihattoman, helmattoman,
Kaha kaulusta vajohon."

Jo tuli kotihin veio;

Toipa hanhen kostintsoiksi,
Kultoa kuvun nen�ss�,
Kaikki varpahat vas'esta;
Toipa uuet ummiskeng�t,
Saksan saappahat sataiset,
Kannat alla karskajavi,
Jalan alla jarskajavi;
Toipa rinnan ristil�it�,
Toipa korvan koltuskoita,
Toipa sormen sormuksia,
Toipa k�en kintahia.
Min� ristit rintahani,
Koltuskaiset korvihini,
Sormuksiset sormihini,
K�teheni kintahaiset.

"Minne min� kenkyeni,

Kunne saappahat sataiset?"

"Panen keng�t jalkahani,

Siltapalkit katkennevi,
Katketkohon jos kahesti,
Niink� oisi hoikat hongat,
Sek� pehmi�t pet�j�t,
Ettei kest� keng�n k�y�,
Keng�n kannan karskutella."
Panin keng�t jalkahani."

"Kunne panen hanhueni,

Liit�n lempilintuseni?
Panisin l��v�n r�yst�h�lle;
L��v�n lemu lengannehe."

"Kunne panen hanhoseni,

Liit�n lempilintuseni?
Panisin saunan r�yst�h�lle;
Saunan savu juuttanehe."

"Kunne panen hanhoseni,

Liit�n lempilintuseni?
Panisin riihen r�yst�h�lle;
Ulkokylm� kylm�nnehe."

"Kunne panen hanhoseni,

Liit�n lempilintuseni?
Panisin pirtin r�yst�h�lle;
L�mmink� l�k�ht�nehe."

"Kunne panen hanhoseni,

Liit�n lempilintuseni?
Panisin aitan orren p��h�n;
Orteni alentanehe."

"Kunne panen hanhoseni,

Liit�n lempilintuseni?
Panisin otrapurnohoni;
Otrani oastanehe."

"Kunne panen hanhoseni,

Liit�n lempilintuseni;
Panisin kakrapurnohoni;
Kakrani kakistanehe."

"Kunne panen hanhoseni,

Liit�n lempilintuseni?
Panisin ruispurnohoni;
Rukihini rutjannehe."

"Kunne panen hanhoseni,

Liit�n lempilintuseni?
Panisin villavakkahani;
Villani vanuttanehe."

"Kunne panen hanhoseni,

Liit�n lempilintuseni?
Panisin v�rttin�n nen�h�n;
V�rttin�ni v��nnellehe."

"Kunne panen hanhoseni.

Liit�n lempilintuseni?
Panisin hivustukkahani;
Tukkani tuhertanehe."

"Kunne panen hanhoseni,

Liit�n lempilintuseni?
Panisin aian seip�h�sen;
Kyl�n koira haukkunehe."

"Kunne panen hanhoseni,

Liit�n lempilintuseni?
Panisin vesikivelle;
Meren kokko koproaisi."

"Kunne panin hanhoseni,

Liitin lempilintuseni?
Tuonne panin hanhoseni,
Liitin lempilintuseni,
Panin l��v�n r�yst�h�lle.
Panin kukon kuulemahan,
Mustan koiran muistamahan;
Eip� kukko kuule'kana,
Musta koira muista'kana.
Jo p�iv�n� muutamana,
Huomenna monikkahana,
K�vin itse katsomahan,
Jo oli mennyt hanhoseni,
Mennyt mielilintuseni."

L�ksin tuota etsim�h�n,

Kaonnutta katsomahan.
Vastahan halonvet�j�.

"Oi veikko halonvet�j�!

Oletko n�hnyt hanhoistani,
N�hnyt mielilintustani?
Kunne on mennyt hanhoseni,
Minne mielilintuseni?"

"Mi on merkki hanhossasi,

Merkki mielilinnussasi?"

"Se on merkki hanhossani,

Merkki mielilnnussani:
Kupu kullin kirjotettu,
Varpahat vasen valettu."

"En ole n�hnyt hanhoistasi,

N�hnyt mielilintuasi."

Kuuluipa kumu kujalta,

Jymy tarhalta jyt�si;
K�y kasakka katsomahan,
Mit� se kumu kutisi,
Mit� se jymy jytisi:
Orihitko oteltanehe,
Suuren tallin lattialla,
Vai h�r�t kisattanehe,
Uuen l��v�n lattialla?

Ei oriit tapella'kana
Suuren tallin lattialla,
Eik� h�rk�set kisata
Uuen l��v�n lattialla:
Kati kangasta kutovi,
Impi pirtoa piteli,
��rell� punaisen pilven,
Taivon kaaren kannikalla.
Siell' on hanhut k��mim�ss�,
Ka'in kankahan kuetta;
Niin sen suihki sukkulainen,
Niin sen k��ntyi k��jin vaajin,
Niin sen pirta pirkueli,
Kun on kuusessa orava,
Pet�j�ss� pieni kynsi,
K�rpp�nen kiven kolossa.

32. Kestin lahja.

Annikkainen neito nuori

Istui Turun sillan p��ss�,
Kaitsi kaupungin kanoja,
Neuoi Turun neitosia.

Nousi pilvi luotehelta,

Toinen l�nnest� l�heni.
Joka nousi luotehelta,
Se tulepi neitihaaksi;
Joka l�nnest� l�heni,
Se tulepi kestihaaksi.

Enm� kiit� kestihahta:

Jo mun kerran kesti petti,
Houkutteli huoran poika,
S�i mun sy�tetyt sikani,
Joi mun joulutynnyrini,
J�tti pienen pellapaian.--
Minun pieni pellapaita
Tahtoi verkaista hametta;
Minun verkainen hameeni
Tahtoi vy�t� kullatuista;
Minun vy�ni kullatuinen
Tahtoi raskaita rahoja;
Minun raskahat rahani
Tahtoi nuorta kauppamiest�;
Minun nuori kauppamiehen
Tahtoi menn� muille maille,
Muille maille vierahille;
Kantoi hahtehen kalunsa.
Tuli tuuli tuolta maalta,
Puhui purjehen siahan.
Itse istui laskemahan,
Sanoi kerran menness�ns�:

Kiesuksen j�t�n siahan,

Hyv�n Maarian majahan;
Hyv' on toiste tullakseni,
Parempi palatakseni,
 Ennen tehyille teloille,
Alotuille anturoille.

"Kenenk� telat tekem�t,

Kenen anturat alomat?"--

"Kiesuksen telat tekem�t,

Maarian anturat alomat."

Toisella tavalla laulettiin Keston lahjassa:

Puhui purjehen siahan,

Kantoi hahteen kalansa.
Hikois hirvi juostessansa,
Joi hirvi janottuansa,
Her�nteest� l�htehest�;
Sihen kuolansa valutti,
Sihen karvansa karisti,
Sihen heitti haivenensa;
Sihen kasvoi tuomo kaunis,
Karkasi kataja kaunis,
Tuomohon hyv� hetelm�,
Katajahan kaunis marja.
Joka siit� oksan otti.
Se otti ik�isen onnen;
Joka siit� lehen leikkas,
Se leikkas ik�isen lemmen.

"Kiesuksen j�t�n siaani, j. n. e."

Ne v�lisanat, jotka n�in olemma itse virrest� erottaneet, n�ht�v�sti

eiv�t sihen kuulu'kaan.

33. V�h�toivottu sulho.

Istui neiti niemen p��ss�,

Vy�t� kullaista kutovi,
Hopiaista huolittavi,
Kuuli sirkan sirkottavan,
Linnun laulavan lehossa.

"Mit� sirkka sirkottelet,

Kuta laulat pieni lintu?"

"Sit� sirkka sirkottelen,

Sit� laulan pieni lintu:
Kuului huuhunta kyl�lt�."

"Kenp� se kyl�ll� huuhui

Toivoisinko taatokseni?
Kun tulisi taattoseni,
Kullasta tuvan kutoisin,
Kultaisein�t seisottaisin,
Kultalattiat latoisin,
Kultapatsahat panisin.
Ottaisin ison orosen,
Kultaisilla suitsosilla,
P�itsill� hopeisilla,
Veisin tuon ison orosen,
Tallihin tasalakehen,
Paksumpahan partahasen,
Suurimpahan renkahasen,
Silkkikattehen sitoisin,
Verkaloimen laitteleisin,
Kaurat kantaisin etehen,
Leiv�nkannan kanteleisin,
Simaleiv�n sy�t�v�ksi,
Olutputsin juotavaksi;
Laatisin kylyn utuisen,
Hienoisilla halkosilla,
Pienill� pilostehilla,
Suuren korvon vett� saisin,
Heraisesta hettehest�,
Sulkkuvastan hauteleisin.
Kylves taatto kyll�seksi,
Valelete valkiaksi!"

Istui neiti niemen p��ss�,

Vy�t� kullaista kutovi,
Hopiaista huolittavi,
Kuuli sirkan sirkottavan,
Linnun laulavan lehossa.

"Mit� sirkka sirkottelet,

Kuta laulat pieni lintu?"

"Sit� sirkka sirkottelen,

Sit� laulan pieni lintu:
Kuului huuhunta kyl�lt�."

"Kenp� se kyl�ll� huuhui

Toivoisinko veikokseni,
Kun tulisi veikkoseni,
Vaskesta tuvan tekisin,
Vaskisein�t seisottaisin,
Vaskilattiat latoisin,
Vaskipatsahat panisin.
Ottaisin veikon orosen,
Sulkkuisilla suitsosilla,
Vaskisilla p�its�sill�,
Veisin veikkoni orosen,
Tallihin tasalakehen,
Paksumpahan partahasen,
Suurimpahan renkahasen,
Silkkikattehen sitoisin,
Verkaloimen laitteleisin,
Kaurat kantaisin etehen,
Leiv�nkannan lenn�tt�isin,
Simaleiv�n sy�t�v�ksi,
Olutputsin juotavaksi;
Laatisin kylyn utuisen,
Hienoisilla halkosilla,
Pienill� pilostehilla,
Suuren korvon vett� saisin,
Heraisesta hettehest�,
Sulkkuvastan hauteleisin.
Kylves veikko kyll�seksi
Valelete valkiaksi!"

Istui neiti niemen p��ss�,

Vy�t� kullaista kutovi,
Hopiaista huolittavi,
Kuuli sirkan sirkottavan,
Linnun laulavan lehossa.

"Mit� sirkka sirkottelet,

Kuta laulat pieni lintu?"

"Sit� sirkka sirkottelen,

Sit� laulan pieni lintu
Kuului huuhunta kyl�lt�."

"Kenp� se kyl�ll� huuhui?

Toivoisinpa sulhokseni,
Tuvan vaivoista vatoisin,
Lahosein�t seisottaisin,
Olkilattiat latoisin,
Pajupatsahat panisin;
Ottaisin sulhon orosen,
Nahkaisilla suitsosilla,
Vitsaisilla p�its�sill�,
Sillan korvahan sitoisin,
Selk�h�n likaisen loimen,
Rokosinan katteheksi,
Lian saven sy�t�v�ksi,
Tervaputsin juotavaksi;
Tervaskylyn l�mmitt�isin
Tervaisilla halkosilla,
Pienen korvon vett� toisin,
Likavastan hauteleisin:
Kylves sulho kyll�seksi,
Valelete valkiaksi!
Itse poies enn�tt�isin,
Uksen umpehen j�less�,
Toissa p��n� katsomahan,
Koivuinen korento k��ss�."

34. Katri neito.

Katri kaunis, neito nuori,

Nousi aivan aikasehen,
Teki viisi villavy�t�,
Kaheksan kapalovy�t�,
Ennen p�iv�n nousemista,
Auringon ylenemist�.
Meni kuuta katsomahan,
Ilmoa ihoamahan,
Kuuli Kuuttaren kutovan
P�iv�tt�ren ketre�v�n;
Sitte luoksi luottelihen,
Likelle l�hentelihen,
K�vi kuun kehe� my�ten,
P�iv�n p��rmett� vaelsi:
"Anna Kuutar kultiasi,
P�iv�t�r hopehiasi!"

Antoi Kuutar kultiansa,

P�iv�t�r hopehiansa,
Katsoi kullat kulmillensa,
P��llens� hyv�t hopiat,
Kultana kumottamahan,
Hopiana hohtamahan.
L�ksi suolle sotkuillensa,
L�t�k�lle l�tkyillens�;
Oli suo olutta t�ynn�,
L�t�kk� l�pens� mett�.
Joip' on kannun, joip' on kaksi,
Kohta kolmannen sipasi,
Nukkui nurmelle hyv�lle,
Kaatui maalle kaltisalle.
Risukosta rietta katsoi,
Konnan poika koivikosta,
Otti kullat kulmiltansa,
P��h�ns� hyv�t hopiat;
Katri itkien kotihin,
Kallotellen kartanolle.
Emo aitan portahalta:
"El� itke piikaseni,
Ota aittojen avaimet,
Aukase isosi arkku,
Lukko luinen luikahuta,
Pane paita palttinainen,
Ve� verkainen hamehut,
Vy�hyt kullan kirjaeltu!
Siit� kasvat kaunihiksi,
Ylenet ylen ehoksi,
Asut kukkana kujoilla,
Marjana isosi mailla."

35. Saaren neito.

Tuo soria Saaren neito,

Saaren neito, Saaren kukka,
L�ksi pienn� paimenehen,
Lassa lammasten ajohon,
Ison polven korkunaissa,
Emon v�rttin�n pituissa.
Pani kullat kulmillensa,
Sinilangat silmiltens�,
P��h�ns� hopialangat,
Vaskilangat varrellensa,
Istui maahan m�tt�h�lle,
Vaipui varvikkosalolle.

Varas katsoi varvikosta,

Mies vihainen virvik�st�;
Tuli varas varvikosta,
Mies vihainen virvik�st�.
Otti kullat kulmiltansa,
Sinilangat silmilt�ns�,
P��st�ns� hopialangat,
Vaskilangat varreltansa.

Neiti parka itkem�h�n,

Vaivainen valittamahan,
Meni itkien kotihin,
Kallotellen kartanolle.
Iso katsoi ikkunasta,
Emo aitan rappusilta:
"Mit� itket piikueni,
Nuori neitonen nurajat?"

"Sit� itken maammoseni,

Sit� taattoni nurajan,
Tuli varas varvikosta,
Mies vihainen virvik�st�,
Otti kullat kulmiltani,
Sinilangat silmilt�ni,
P��st�ni hopialangat,
Vaskilangat varreltani."

"El� itke piikueni!

Mene aittahan m�ell�,
Siell' on kirstu kirstun p��ll�,
Arkku arkulle yletty,
Aukase parahin arkku,
Kimmahuta kirjakansi,
Ota kuusi kulta vy�t�,
Seitsem�n sinihamoista,
Sio silkit silmillesi,
Katso kullat kulmillesi,
Pane p��llesi parasta,
Kaunehinta kaulallesi,
Ripeint� rinnoillesi,
Valkeinta varrellesi;
Tulet aitasta tupahan,
Sukukuntasi suloksi,
Heimokunnan hempi�ksi,
Menet kirkkohon kukaksi;
Nuo sulhot sua kysyv�t:
"Kenen kukka, kenen neito,
Kenen morsian mokoma?"

"Saaren kukka, Saaren neito,

Saaren morsian mokoma."

"Voi, jos mie mokoman saisin,

Mie tuota hyvin pit�isin,
Syliss�ni sy�tteleisin,
K�siss�ni k�ytteleisin!
Voi, jos mie mokoman saisin,
Kun se k�vi, kanta v�lkkyi,
Kun se seisoi, sein�t paistoi,
Kun se istui, maa ilotsi!"

36. Meren kylpij�.

Anni tytt�, aino neiti

L�ksi rannalle pesohon,
K�vi merehen kylpem�h�n,
Jo oli meri kylvettyn�;
Meni toiselle merelle,
Seki oli viel� kylvettyn�;
Meni kohta kolmannelle,
Siit' oli puoli kylvettyn�,
Toinen puoli kylpem�tt�.

Anni tytt�, aino neiti

Puki p��lt� vaattehensa,
Heitti paitansa pajuille,
Hamehensa haarukalle,
Sukkansa sulille maille,
Kenk�ns� vesikivelle,
Vy�ns� vy�teli vesoille,
Pintelins� pientarelle,
Helmet hiekkarantaselle,
Sormikkaat somerikolle.

Tuli hauki hangotellen,

Lohen poika longotellen,
Se otti pajuilta paian,
Haarukkaiselta hamosen,
Sukkaset sulilta mailta,
Kenk�set vesikivelt�,
Otti vy�hyen vesoilta,
Pintelisen pientarelta
Helmet hiekka-rantaselta,
Sormikkaat somerikolta.

Anni itkien kotihin,

Kaikotellen kartanolle.
P��tyi emo kuulemahan.
"El� itke piikaseni!
Ota aittani avaimet,
Mene aittahan m�elle,
Siell' on kirstu kirstun p��ll�,
Arkku arkulle yletty,
Pue p��llesi parasta,
Valkeinta varrellesi,
Paita saksan palttinainen,
Hame verkainen vet�se,
Sukat sulkkuiset koriat,
Kautokeng�t kaunokaiset,
Vy�hyt kullan kirjoteltu,
Punalanka pintelinen,
Helevimm�t helme'nauhat,
Soreimmat sormikkaiset;
Kulet kukkana kujilla,
Vaapukkaisena vaellat,
Ehompana entist�si,
Parempana muinaistasi!"

37. Helka paimenessa.

Kalevalan kaunis neiti,

Helka neiti hempi�t�r,
L�ksi pienn� paimenehen,
Lassa karjan kaitsentahan;
Ajoi lehm�ns� leholle,
Vasikkansa varvikolle;
Toi surma susia paljo,
Lempo karhuja l�hetti,
S�iv�t lehm�ns� leholta,
Vasikkaiset varvikolta.

Kalevalan kaunis neiti,

Helka neiti hempi�t�r,
L�ksi itkien kotihin,
Kallotellen kartanolle;
Iso kysyi ikkunasta,
Emo aittansa rapuilta:
"Mit� itket piikaseni,
Nuorempaiseni nurajat?"

"Sit� itken �itiseni

Olin lehmien ajossa,
Ajoin lehm�ni leholle,
Vasikkani varvikolle;
Toi surma susia paljo,
Lempo karhuja kuletti,
S�iv�t lehm�n leholta,
Vasikkani varvikolta."

Tuon emo sanoiksi virkki:

"El� itke piikaseni,
Jos surma susia ty�nti,
Lempo karhuja kuletti,
S�iv�t lehm�si leholta,
Vasikkasi varvikolta!
�sken itke piikaseni,
Kun tulevi toisen kerran
Suet suurille pihoille,
Karhut n�ille kartanoille,
Sy�v�t suuren sukuni,
Ottavat oman vereni,
Suet sulhoina tulevat,
Karhut kihlan kantajoina."
38. Meren kosijat.

Neitonen turulla istui,

Turun kosken korvasella,
Kirjavaisella kivell�,
Kaunihilla kalliolla.
Kes�n istui, toisen itki,
Vuotti miest� mielehist�,
Sulhoa sulosanaista,
Miest� mielen my�t�hist�.

Rautamies merest� nousi,

Rauta suuna, rauta p��n�,
Rauta kukkaro k�ess�,
Rauta kihlat kukkarossa.
"Tules mulle neiti raukka
Rautamiehen puolisoksi!"

"Enp' on tule, enk� huoli,

Ei oo suotu, eik� luotu,
Eik� koissa kasvatettu,
Rautamiehen puolisoksi."
Sep' on mies meni merehen.

Neitonen turulla istui,

Turun kosken korvasella,
Kirjavaisella kivell�,
Kaunihilla kalliolla.
Kes�n istui, toisen itki,
Vuotti miest� mielehist�,
Sulhoa sulosanaista,
Miest� mielen my�t�hist�.

Tinamies merest� nousi,

Tina suuna, tina p��n�,
Tina kukkaro k�ess�,
Tina kihlat kukkarossa.
"Tules mulle neiti raukka
Tinamiehen puolisoksi!"

"Enp' on tule, enk� huoli,

Ei oo suotu, eik� luotu,
Eik� koissa kasvateltu,
Tinamiehen puolisoksi."
Sep' on mies meni merehen,

Neitonen turulla istui,

Turun kosken korvasella,
Kirjavaisella kivell�,
Kaunihilla kalliolla.
Kes�n istui, toisen itki,
Vuotti miest� mielehist�,
Sulhoa sulosanaista,
Miest� mielen my�t�hist�.

Vaskimies merest� nousi,

Vaski suuna, vaski p��n�,
Vaski kukkaro k�ess�,
Vaski kihlat kukkarossa.
"Tules mulle neiti raukka
Vaskimiehen puolisoksi!"

"Enp' on tule, enk� huoli,

Ei oo suotu, eik� luotu,
Eik� koissa kasvateltu
Vaskimiehen puolisoksi."
Sep' on mies meni merehen.

Neitonen turulla istui,

Turun kosken korvasella,
Kirjavaisella kivell�,
Kaunihilla kalliolla.
Kes�n istui, toisen itki,
Vuotti miest� mielehist�,
Sulhoa sulosanaista,
Miest� mielen my�t�hist�.

Kultamies merest� nousi,

Kulta suuna, kulta p��n�,
Kulta kukkaro k�ess�,
Kulta kihlat kukkarossa.
"Tules mulle neiti raukka
Kultamiehen puolisoksi!"

"Enp' on tule, enk� huoli,

Ei oo suotu, eik� luotu,
Eik� koissa kasvateltu
Kultamiehen puolisoksi!"
Sep' on mies meni merehen.

Neitonen turulla istui,

Turun kosken korvasella,
Kirjavaisella kivell�,
Kaunihilla kalliolla.
Kes�n istui, toisen itki,
Vuotti miest� mielehist�,
Sulhoa sulosanaista,
Miest� mielen my�t�hist�.

Leip�mies merest� nousi,

Leip� suuna, leip� p��n�,
Leip� kukkaro k�ess�,
Leip� kihlat kukkarossa.
"Tules mulle neiti raukka
Leip�miehen puolisoksi!"

"Tulenpa min� sinulle,

Sek' on suotu, jotta luotu,
Jotta koissa kasvateltu,
Leip�miehen puolisoksi."

39. Aholla itkij�.

Immikk� aholla itki,
Hein�tiell� hellehteli,
Kirjavaisella kivell�,
Paistavalla paaterella.

Kyselimm�, lauselimma:
"Mit� itket impi rukka,
Impi rukka, neito nuori,
Ken sua pahoin pit�vi,
Taattoko pahoin pit�vi?"
"Taattoni hyvin pit�vi."

Immikk� aholla itki,

Hein�tiell� hellehteli,
Kirjavaisella kivell�,
Paistavalla paaterella.

Kyselimm�, lauselimma:
"Mit� itket impi rukka,
Impi rukka, neito nuori,
Ken sua pahoin pit�vi,
Maammoko pahoin pit�vi?"
"Maammoni hyvin pit�vi."

Immikk� aholla itki,

Hein�tiell� hellehteli,
Kirjavaisella kivell�,
Paistavalla paaterella.

Kyselimm�, lauselimma:
"Mit� itket impi rukka,
Impi rukka, neito nuori,
Ken sua pahoin pit�vi,
Velik� pahoin pit�vi?"
"Veljeni hyvin pit�vi."

Immikk� aholla itki,

Hein�tiell� hellehteli,
Kirjavaisella kivell�,
Paistavalla paaterella.

Kyselimm�, lauselimma:
"Mit� itket impi rukka,
Impi rukka, neito nuori,
Ken sua pahoin pit�vi,
Siskoko pahoin pit�vi?"
"Siskoni hyvin pit�vi."

Immikk� aholla itki,

Hein�tiell� hellehteli,
Kirjavaisella kivell�,
Paistavalla paaterella.

Kyselimm�, lauselimma:
"Mit� itket impi rukka
Impi rukka, neito nuori,
Ken sua pahoin pit�vi,
Sulhoko pahoin pit�vi?"

"Sulhoni hyvin pit�vi,

Eilen kihloi, eilen kuoli,
Eilen kaiketi katosi,
�sken luotu maa majana,
Musta multa kattehena."

40. Pahasulhollinen.

Morsian m�ell� itki,

Vesitiell� vieretteli,
Kaivotiell� kaikerteli.
P��tyi iso kulemahan.

"Mit� itket piikaseni,

Nuorempaiseni nurajat,
Appikko pahoin pit�vi."

"Niin appi hyvin pit�vi

Kun ennen iso kotona."

Morsian m�ell� itki,

Vesitiell� vieretteli,
Kaivotiell� kaikerteli.
P��tyi emo kuulemahan.

"Mit� itket piikaseni,

Nuorempaiseni nurajat,
Anoppiko pahoin pit�vi?"

"Niin anoppi hyvin pit�vi

Kun ennen emo kotona."

Morsian m�ell� itki,

Vesitiell� vieretteli,
Kaivotiell� kaikerteli.
P��tyi veikko kuulemahan.

"Mit� itket siskoseni,

Nuorempaiseni nurajat,
Kytyk� pahoin pit�vi?"

"Niin kyty hyvin pit�vi

Kun ennen veli kotona."

Morsian m�ell� itki,

Vesitiell� vieretteli,
Kaivotiell� kaikerteli.
P��tyi sisko kuulemahan.

"Mit� itket siskoseni,

Nuorempaiseni nurajat,
Natoko pahoin pit�vi?"
"Niin nato hyvin pit�vi
Kun ennen sisar kotona."

Morsian m�ell� itki,

Vesitiell� vieretteli,
Kaivotiell� kaikerteli.
P��tyi set� kuulemahan.

"Mit� itket veljen tytt�,

Nuorempaiseni nurajat,
Sulhoko pahoin pit�vi?"

"Se se koira, koira onki,

Sep� vasta koiran koira!
Soisin mie mokoman sulhon,
Vuoen tornissa toruvan,
Hirsipuussa hirnakoivan!
Soisin orressa olevan!
Kun n�kisin poltettavan,
Tulta alla kiirett�isin;
Kun n�kisin leikattavan,
P��t� p�lkylle panisin;
Kun n�kisin hirtett�v�n,
Hirsinuorasta vet�isin.
Selin s�i, selin makasi,
Selin kaikki ty�t tekevi;
Otti y�ksi vierehens�,
Antoi kyll� kyynysvartta,
K�tt� viljalta vihaista,
Kopra hapsia harasi,
K�si tuiski tukkiani."

41. Sairastaja neiti.

Viron neiti sairasteli,

Sanoi sairastellessansa:
"Kun ma kuolen kuulu piika,
Riutunen tyt�r rikaspa,
Ty� tiett�� hyv�in miesten,
Rahan alku aitallisten;
Vieke� minua maata,
Tupatkate tuutumahan,
Taaton tanhuan ta'aksi!
Vaan elk�te viek�'k�n�!
Eip� saane neito maata,
Piika pitk�h�n lev�t�,
Ison ruoskan roiskehelta,
Kapinalta karjan kynnen;
Iso nousevi varahin
Oritta opettamahan."

Viron neiti sairasteli,

Sanoi sairastellessansa:
"Kun ma kuolen kuulu piika,
Rintunen tyt�r rikaspa,
Ty� tiett�� hyv�in miesten,
Rahan alku aitallisten;
Vieke� minua maata,
Tupatkate tuutumahan,
Veikon venovalkamehen!
Vaan elk�te viek�k�n�!
Siell' ei saane neito maata,
Piika pitk�h�n lev�t�,
Sinne saapi Saksan laivat,
Tervarinnat teutoavat."

Viron neiti sairasteli,

Sanoi sairastellessansa:
"Kun ma kuolen kuulu piika,
Riutunen tyt�r rikaspa,
Ty� tiett�� hyv�in miesten,
Rahan alku aitallisten;
Vieke� minua maata,
Tupatkate tuutumahan,
Emon kellarin etehen!
Vaan elk�te viek�k�n�!
Siin' ei saane neito maata,
Piika pitk�h�n lev�t�;
Emo nousevi varahin
Hulikoita huuhtomahan,
Kirnua kolistamahan."

Viron neiti sairasteli,

Sanoi sairastellessansa:
"Kun ma kuolen kuulu piika,
Rintunen tyt�r rikaspa,
Ty� tiett�� hyv�in miesten,
Rahan alku aitallisten;
Vieke� minua maata,
Tupatkate tuutumahan,
Siskon pellon pientarelle!
Vaan elk�te viek�k�n�!
Siell' ei saane neito maata,
Piika pitk�h�n lev�t�,
Siskon v�rttin�n helylt�,
Sek� pirran piukkehelta;
Sisko nousevi varahin,
Alottavi aikasehen
V�rttin�it� v��nn�tell�,
Piukahella pirtojansa."

Viron neiti sairasteli,

Sanoi sairastellessansa:
"Kun ma kuolen kuulu piika,
Rintunen tyt�r rikaspa,
Ty� tiett�� hyv�in miesten,
Rahan alku aitallisten;
Vieke� minua maata,
Tupatkate tuutumahan,
Kirkon kirjatun sivuun,
Satalauan laitehesen,
Vierehen vihannan viian,
Lihavahan luum�kehen!
Siell� saapi neito maata,
Piika pitk�h�n lev�t�;
Siell' on �i� ��net�nt�,
Paljo paksua v�ke�,
Lihavassa luum�ess�,
Kirkon kirjatun sivussa."

42. Marjatiell� kaonnut.

Marketta Materon neiti,

Kyl�n kukka, koin koria,
L�ksi puolahan mets�lle,
Muulle maalle mustikalle.
P�iv�n poimi puolukoita,
Toisen muita mustikoita;
Jo p�iv�ll� kolmannella,
Ei tienyt kotihin tiet�.
Tiehyt mets�h�n vet�pi,
Ura saattavi salohon.

Marketta Materon neiti

Sek� istui, jotta itki,
Itki p�iv�n, itki toisen,
Itki kohta kolmannenki,
Mets�n synk�ss� salossa,
Alla vaaran varvikossa.
P�iv�n kolmannen per�st�,
Viikon p��st� viimeist�ki,
Kohetitihen kuolemahan,
Heittihen katoamahan,
Sanoi kerran kuollessansa,
Sek� virkki viertess�ns�:
"L�ksin puolahan mets�lle,
Muulle maalle mustikalle;
Sinne m� kana katosin,
Sinne kuolin kurja lintu;
Elk�h�n minun isoni,
Elk�h�n iso kuluni,
Sin� ilmoissa ik�n�,
Kuuna kullan valkiana,
Kirvesvartta kirjotelko,
Kaskimetsi� katselko,
Miun kanan kaottuani,
Linnun kurjan kuoltuani!"

"L�ksin puolahan mets�lle,

Muulle maalle mustikalle,
Sinne mie kana katosin,
Sinne kuolin kurja lintu;
Elk�h�n minun veljeni,
Elk�h�n veli kuluni,
Sin� ilmoissa ik�n�,
Kuuna kullan valkiana,
Verkaviittoa vet�k�,
Kussakkoihin kuuteleiko,
Miun kanan kaottuani,
Linnun kurjan kuoltuani!"

"L�ksin puolahan mets�lle,

Muulle maalle mustikalle,
Sinne mie kana katosin,
Sinne kuolin kurja lintu;
Elk�h�n minun emoni,
Elk�h�n emo kuluni,
Sin� ilmoissa ik�n�,
Kuuna kullan valkiana,
Silkkihuivia sitoko,
Kaksin kerroin kaulahansa,
Miun kanan kaottuani,
Linnun kurjan kuoltuani!"

"L�ksin puolahan mets�lle,

Muulle maalle mustikalle;
Sinne mie kana katosin,
Sinne kuolin kurja lintu;
Elk�h�n minun siskoni,
Elk�h�n sisar kuluni,
Sin� ilmoissa ik�n�,
Kuuna kullan valkiana,
Sukkulaista suikutelko
Sinikangasta kutoko,
Miun kanan kaottuani,
Linnun kurjan kuoltuani!"

43. Hukkunut veli.

Impi itki sillan p��ss�,

Laajan laiturin nen�ss�;
K��nti silm�ns� sel�lle,
Loi silm�ns� loitommaksi,
N�ki purren purjehtivan,
Tervalaian laiehtivan,
Toivoi veikkonsa tulevan,
Emon lapsen laiehtivan;
Ei tuo veikko tullutkana,
Emon lapsi laiehtinna;
Tuli ennen tuntematon,
Vieras outo oppimaton.

"N�itk� vieras veikkoani

Sel�ll� meren sinisen?"

"N�inp� neiti veikkosesi

Sel�ll� meren sinisen
Istuvan meren kivell�,
Sukivan suruista p��t�,
Huolellista harjoavan;
Suka kultainen pivossa,
Hopiainen harja k�ess�;
Sulkahti suka merehen,
Haihtui harja lainehesen,
Ojentihen ottamahan,
Kallistihen katsomahan,
Sulkahti suan j�less�,
Haihtui harjan ottamissa.
Sanoi kerran menness�ns�:

"Elk�h�n minun isoni

Sin� ilmoissa ik�n�
Vet�k� veen kaloja,
Tahi saako siikasia,
T�lt� suurelta sel�lt�,
Tahi laajalta lahelta!"

"Elk�h�n minun emoni

Sin� ilmoissa ik�n�,
Kuuna kullan valkiana,
Panko vett� taikinahan,
Vett� vellihin kokeo
T�lt� laajalta lahelta,
Levi�lt� liettehelt�!"

"Elk�h�n minun veikkoni,

Elk�h�n veli kuluni
Sin� ilmoissa ik�n�,
Kuuna kullan valkiana,
Juottako sotaoritta
Rannalta t�m�n merosen,
Vaivaisilta valkamoilta!"

"Elk�h�n minun siskoni,

Elk�h�n sisar kuluni,
Sin� ilmoissa ik�n�,
Kuuna kullan valkiana
Pesk� t�st� silmi�ns�
Rannalla kotiper�ll�,
Kotilahen laiturilla!"

"Mik�li meress� vett�,

Sik�li minun vereni;
Mik�li meren kaloja,
Sik�li minun lihani;
Mik� rannalla risuja,
Ne on kurjan kylkiluita;
Mik� rannan hiekkasia,
Ne hivusta hierottua,
Sek� luuta seuhottua,
Veri tyyst� vellottua."

44. Kankahan kutoja.

Neiti kangasta kutovi,

Sukkulaista suikahutti,
Kultakangasta kutovi,
Hopiaista helkytteli,
Kultarihmaset kulisi,
Helisi hyv�t hopiat.
"Kellen tuota kankahaista?"

"Kullalleni kultapaian,
Hopialleni hopian.
Kohta kaupoiltaan tulevi,
Turun maalta matkoavi,
Kohta kolmen y�n per�st�,
Viikon p��st� viimeist�ki."

"Jop' on kuoli kultasesi,

Meni mielitiettysesi,
Laiva poikki, toinen halki,
Kolmas kuivalle karille,
Itse haukien iloksi,
Ahvenien armahaksi."

Neiti tuosta itkem�h�n,

Kultakangas katkemahan.

"El� itke neiti nuori,

Tuolta sulhosi tulovi,
Alta rannan airot souti,
P��lt� rannan p�� n�kyvi,
Tuo sulle sinisen silkin,
Sek� uuet ummiskeng�t."

45. Katrin kosijat.

Katrina kotikananen,
Kotikukka, linnukkinen,
Viikon viipyi, kauan kasvoi,
Istuen ison majoilla,
Peripenkin notkumilla;
Kolmet renkaat kulutti
Is�ns� avaimilla,
Hirren kynnyst� kulutti
Heli�ill� helmoillansa,
Toisen hirren p��ns� p��lt�
Sili�ill� silkeill�ns�.

�iti tuota arvelevi:

"Katri kaunis neitoiseni,
Miksi ei sinuista naia,
Suon kukaista, maan kanaista?"

Katri tuohon vastoavi,

Sanoi Katri: "Ka en tie�,
Miksi ei minua naia,
Suon kukaista, maan kanaista."

�iti tuohon arvelevi:

"Miep� tie�n, miks' ei naia,
Miks' ei illat p��t� pesty,
Aamut p��t� harjaeltu,
Miks' ei my�h�n maata menty,
Nostu aamulla varahin."

Katri p��h�ns� panevi,

Neiti neuot mielehens�,
Alkoi illat p��t� pest�,
Aamut p��t� harjaella;
Teki liitot kuun keralla,
Kuun keralla, p�iv�n kanssa,
Nousi aamun aikasehen,
Istui illan my�h�sehen:
Tuli kolmelta kosijat,
Yhet tuolta Inkerelt�,
Toiset sai Per�-virosta,
Kolmannet Kojon hovilta.

Iso k�ski Inkerelle,

Inkerell� k�y�ksens�,
Vehn�leiv�n sy��ksens�,
Olutjuoman juoaksensa.
Eip' on mennyt Inkerelle,
Illat pitk�t Inkerell�,
Illat pitk�t ja ik�v�t,
P�iv�t viel�ki pitemm�t.

Emo k�ski Per�-virolle,

Per�-virolla k�y�ksens�,
Viron leiv�n sy��ksens�,
Viron vett� juoaksensa.
Ei mennyt Per�-virolle,
Viron vett� soutamahan,
Saarellista sauomahan,
Aalloista ajelemahan.

Veikko k�ski Kojon kotihin,

Kojolassa k�y�ksens�.
Kojon leiv�n sy��ksens�,
Kojon vett� juoaksensa.
Ei mennyt Kojon hoviin,
Kojolass' on konsti tuhma,
Ukot uunilla sokiat,
Lapset laiskat lattialla.

Sisko k�ski mansikkahan,

Mansikassa k�y�ksens�,
Marjat m��lt� sy��ksens�,
Jokivett� juoaksensa.
Meni mansikka'aholle,
Siin' oli mansikat makiat,
Vatut vaaran rintehell�,
Mesimarjat muilla mailla.

46. Nimitett�v� poika.

Nelj� on neitt� niemen p��ss�,
Kolme mointa morsianta,
L�ksit hillan poimintahan.
Noita p�iv� poimittihin,
Ilta keolla istuttihin,
Y� lev�ttihin lehossa;
Kuu kantoi k�lyj� kolme,
Kolmen neion vuotehelle,
Syntyi poika nuorimmalle,
Nuorimmalle, pienimm�lle,
Perehen parahimmalle.
Ei tiet� nime� panna.

"Miksip� nimen panemma,

Kuksipa kuvaelemma?
Kuvatkame Kullikiksi.
Ei oo kultia isolla,
Eik� kultia emolla,
Eik� kullan kantajoa."

"Miksip� nimen panemma,

Kuksipa kuvaelemma?
Ravatkamma Raunikiksi.
Eip� oo rahaa isolla,
Eik� oo rahaa emolla,
Ei rahojen kantajoa."

"Miksip� nimen panemma,

Kuksi kuitenki kuvaamma?
Luokammapa Luorikiksi,
Luorikki hyv� niminen."

47. Rangastava sulho.

Nouskame norolle nuoret,

Kes�kempit kaltiolle,
Leikatkame lehmus pitk�,
Lehmus pitk� ja sili�,
Kiskokame niini pitk�,
Niini pitk� ja levi�,
Punokame nuora pitk�,
Nuora pitk� ja noria,
Jolla ylk� hirtet�h�n,
Vaimon poika vangitahan.
"Mihen ylk� hirtet�h�n,
Vaimon poika vangitahan?"

Tien suuhun, ver�j�n p��h�n,

Pitk�n portin pieleksehen,
Kussa kulkevi kuningas,
Vaeltavi linnan vanhin.
Kuningas kovin kysyvi,
Linnan vanhin vaikuttavi:
"Mint�hen t�m� siottu,
Vaimon poika vangittuna?"
"Sent�henp' on se siottu,
Vaimon poika vangittuna,
Kun makasi nuoren neion,
Nuoren neion, morsiamen.
Neito rukka tuomittihin
Lohik��rmehen kitahan;
Lohik��rme huokasihen,
Huokasihen, henk�sihen:
Ennen nielen nuoren miehen,
Nuoren miehen miekkoinehen,
Heposen satuloinehen,
Papin kirkkokuntinehen,
Kuninkaan kyp�rinehen,
Ennen kun nielen nuoren neien,
Nuoren neien, morsiamen:
Neito poikia tekevi,
Laivan lapsia latovi,
Tuohon suurehen sotahan,
Tasap��h�n tappeluhun,
Joss' on verta p��lle polven,
Joss' on p��t�, kun m�t�st�."

48. �k�inen sulho.

L�mmitin metoisen saunan

Metoisilla halkosilla,
Hautelin metoisen vastan
Metisen kiven navalla,
L�ksin vett� kantamahan
Alta linnan l�htehest�,
Kaupungin kasarisella,
Kuparilla kultaisella;
K�skin taaton kylpem�h�n.
Taatto kylpi kyll�ltehen,
Valoi vett� vallaltehen:
"Hyvin teit tytt�reni
Kun kylyn isolle laitit!"

L�mmitin metoisen saunan

Metoisilla halkosilla,
Hautelin metoisen vastan
Metisell� kiven navalla,
L�ksin vett� kantamahan
Alta linnan l�htehest�,
Kaupungin kasarisella,
Kuparilla kultaisella;
K�skin maammon kylpem�h�n.
Maammo kylpi kyll�ltehen,
Valoi vett� vallaltehen:
"Hyvin teit tytt�reni
Kun kylyn emolle laitit!"

L�mmitin metoisen saunan

Metoisilla halkosilla,
Hautelin metoisen vastan
Metisen kiven navalla,
L�ksin vett� kantamahan
Alta linnan l�htehest�,
Kaupungin kasarisella,
Kuparilla kultaisella;
K�skin veikon kylpem�h�n.
Veikko kylpi kyll�ltehen,
Valoi vett� vallaltehen:
"Hyvin teit sikkoseni,
Laitit kylyn veikollesi!"

L�mmitin metoisen saunan

Metoisilla halkosilla,
Hautelin metoisen vastan
Metisen kiven navalla,
L�ksin vett� kantamahan
Alta linnan l�htehest�,
Kaupungin kasarisella,
Kuparilla kultaisella;
K�skin siskon kylpem�h�n.
Sisko kylpi kyll�ltehen,
Valoi vett� vallaltehen:
"Hyvin teit siskoseni,
Laitit kylyn siskollesi!"

L�mmitin metoisen saunan

Metoisilla halkosilla,
Hautelin metoisen vastan
Metisen kiven navalla,
L�ksin vett� l�htehelt�,
Alta linnan l�htehelt�,
Kaupungin kasarisella,
Kuparilla kultaisella;
K�skin sulhon kylpem�h�n.
Sulho saattavi sanoa:
"Pois portto vetesi kanssa;
Etp� veill� ollutkana,
Olit poikien poluilla,
Katsannassa keng�n kauon,
Punapaklan paininnassa."

Otin koivuisen korennan

Pihlajaisen piakan varren,
Jolla hauvoin hartioita,
Pehmitin per�lihoja
�k�iselt� sulhaselta.

49. Sulhonsa kylvett�j�.

Katsos muita miekkoisia

Ja onnen osallisia,
Sy�v�t kaunonsa kaloja,
Sek� luotunsa lohia,
Siikoja sivullisensa,
Armahansa ahvenia.
Mujeita mukahisensa,
Kumppalinsa kuorrehia.

Olipa joulu joutumassa,

Pesinp� mieki tupani,
Lakaelin lattiani,
Laitoin kaunoni kalahan,
Armahani ahvenehen;
Ei kauno kaloja saanut,
Armahani ahvenia.

Otin verkkoni olalle,

Kiviriipat rinnoilleni,
Kalakontit kannoilleni,
L�ksin mie itse kalahan.
Potkin saaren, potkin niemen,
Potkin kohta kolmannenki;
Sain kaloja kaikki saaret,
Joka niemen nieri�it�.
Yksi luoto loi lohia,
Toinen antoi ahvenia,
Kolmas niemi nieri�it�.
Nousin maalle keitt�m�h�n,
Ison pitkille pihoille,
Veikon vestoslastusille.
Keitin noista kunnon ruoan,
Sy�tin, juotin vierahia,
S�in itse kyll�lt�ni,
S��stin ruotoset kokohon,
Pienimmist� kiiskil�ist�,
Suurimmista ahvenista,
Menin illalla kotihin,
Sy�tin noita kaunolleni.
Kauno sy�p' ja kiittelevi:
"Hyv�p� t�m�ki ruoka,
Sy�� miehen saamattoman,
Ottoa olemattoman!"

L�mmitin metoisen saunan,

Hautelin metoiset vastat,
Kylvettelin vierahia;
Kylvin itse kyll�lt�ni,
K�skin kaunon kylpem�h�n;
K�vi kauno kylpem�h�n:
Mink� kauno vett� puisti,
Sen m� l�yly� lis�sin,
Mink� kauno usta huusi,
Sen m� usta ummemmaksi,
Mink� kauno maahan pyrki,
Sen m� portaita alennin.
Tuli s��li s�ll��ni,
Sek� kaiho kaunoani,
Tempasin tukasta maahan,
Sihen sotkin sormillani,
Pieksin peukaloisillani,
Hautelin halolla p��h�n,
Sek� vestin vempelell�.
"Ole kiitetty Jumala,
P��stit sulhosta pahasta!
Ennen yksin y�n makoan
Kun kahen pahan keralla."

Is� kuitenki sanovi,

Emo aina arvelevi:
"Pahoin teit poloinen lapsi,
Kun sa kaunosi kaotit;
Pah' oli pahan keralla,
Paha aivinki pahatta."

Oli y�t� kaksi, kolme,

Viisi kuusi vuorokautta.
�sken tuon toeksi tunsin,
�it� yksin maatessani:
Pah' oli pahan keralla,
Ei parempi yksin�ni.
Menin kohta katsomahan
Kaonnutta kaunoani;
Kauno keng�n ompelossa,
Punapaulojen punossa.
"Kellen noita kenk�si�?"

"Kellen muulle kun sinulle,

Kun hyv�lle konsanaki."

Vein m� kaunoni tupahan,

Asettelin p�y�n p��h�n,
Sy�tin, juotin kyll�seksi,
Apatin alanen�ksi,
Otin kaunon selk�h�ni,
Kannoin kaunoni pihalle,
Vein tuota vesipolulle.
Tuli sirkka, s�i se silm�n,
Tuli torakka, toisen kaivoi,
S��ski s�rpi kuivillehen,
Vesilintu vei per�ti.
Loin tukasta selk�h�ni,
Vein tuon peltojen perille,
Takimmalle tanhualle,
Sihen heitin herttaseni,
Sek� kaunoni kaotin.
K�vin tuota katsomahan
Kahen, kolmen y�n per�st�;
Jo tuolle korppi koulun kantoi,
Ja harakka hanan kaivoi;
K�vin viel� katsomassa
Viien, kuuen viikon p��st�;
Jo oli kehnot kekri pietty
Mustat linnut muistinp�iv�.

Iskin kahta k�mment�ni

Kahen puolin kylki�ni:
"Ole kiitetty Jumala!
P��sin kolmesta pahasta:
Venehest� vuotavasta,
Heposesta heitti�st�,
Sulhosta pahatavasta.
Venehen tulella poltin,
Heposen hukille sy�tin,
Sulhon surmalla tapatin."

50. Sulhon valitsija.

Etsin neitt� vellolleni,

Kumpalia kullalleni.
L�ysin neitosen lehosta,
Hienohelman heinik�st�.
Kysyttelin, lausuttelin
"L�hetk� neiti vellolleni,
Kumpaliksi kullalleni?"

Neiti varsin vastaeli:

"Min� miess� vellosesi?"
"Paimenena velloseni."

"Enm� l�he paimenelle--

Pah' on paita paimenella,
Ei saata sivussa maata,
Alla leuan l�mmitell�,
Alla kainalon asua."

Etsin neitt� vellolleni,

Kumpalia kullalleni.
L�ysin neitosen lehosta,
Hienohelman heinik�st�.
Kysyttelin, lausuttelin
"L�hetk� neiti vellolleni,
Kumpaliksi kullalleni?"

Neiti varsin vastaeli:

"Min� miess� vellosesi?"
"Kytt�miess� velloseni."

"En l�he min� kyt�lle--

Kytt� haisevi havulle,
Ei saata sivussa maata,
Alla leuan l�mmitell�,
Alla kainalon asua.-"

Etsin neitt� vellolleni,

Kumpalia kullalleni.
L�ysin neitosen lehosta,
Hienohelman heinik�st�.
Kysyttelin, lausuttelin:
"L�hetk� neiti vellolleni,
Kumpaliksi kullalleni?"

Neiti varsin vastaeli:

"Min� miess� vellosesi?"
"Kalamiess� velloseni."
"En mene kalastajalle
Se kalalle katkuavi,
Ei saata sivussa maata,
Alla leuan l�mmitell�,
Alla kainalon asua."

Etsin neitt� vellolleni,

Kumpalia kullalleni.
L�ysin neitosen lehosta,
Hienohelman heinik�st�.
Kysyttelin, lausuttelin:
"L�hetk� neiti vellolleni,
Kumpaliksi kullalleni?"

Neiti varsin vastaeli:

"Min� miess� vellosesi?"
"Kynt�j�n� velloseni."

"Jo l�henki kynt�j�lle:

L�mmin kylki kynt�j�ll�,
Saattavi sivussa maata,
Alla leuan l�mmitell�,
Alla kainalon asua."

51. Kukkien tarves.

Juoksevi jokea kolme

Ymp�ri minun kotini,
Kahen puolen kartanoni.
Yksi joki mett� juoksi,
Toinen simoa siretti,
Kolmansi olon punaisen.
Tuli veikko vierahaksi,
Siskoni k�vi�meksi;
Juotin mett� veikolleni,
Siskolle simoa juotin,
Itse join olon punaisen.
Vein m� veikkoni hevosen
Tarhapeltojen perille,
Siltapeltojen sivulle.
H�visi veikkoni hevonen
Lehmitarhani takoa,
Sinipellon pientarelta.
Laitin rengit etsim�h�n--
Eip� rengit l�yt�nynn�,
Rengit etsi kirvesvartta.
Laitin piiat etsim�h�n--
Eip� piiat l�yt�nynn�,
Piiat etsi pirran puuta.
L�ksin itse etsim�h�n
Kolmen koirani keralla,
Viien, kuuen villah�nn�n,
Seitsem�n sepelikaulan.
Koirat sotki suota my�ten,
Mie itse m�ki� my�ten;
L�ysin veikkoni hevosen
Tarhapeltojen tasalta,
Siltapeltojen sivulta;
Tuolle selk�h�n kavahin--
Ajoin rannat rapsutellen,
Hiekkarannat herskutellen;
Hiekat silmille sirisi,
Mullat parskui parmoilleni.
Tuli Kiesus vastahani,
Vaskivarpoja syliss�,
Kultakukkia k�ess�,
Mie noita anelemahan:
"Anna Kiesus kukkiasi!"

"Kellen kukkia anelet?"

"Anopille ankaralle--
En tohi kotihin menn�
Ilman noita kukkasitta,
Ilman vaskivarpasitta;
Anoppi kova kotona,
Appi viel� ankarampi,
Paljo saisivat sanoja,
Viikoksi vihan pitoa,
Minun tyhjin tultuani,
Viikon viivytelty�ni."

52. Neiti omegapuussa.

Astuin aamulla varahin,

L�ksin aivan aikasehen,
Omenoita ottamahan,
P�hk�mi� poimimahan,
Emoni omenamaasta,
Tahi tarhasta isoni.
N�in omenan oksasella,
Punakuoren p��ni p��ll�,
Nousin puuhun nostamatta,
Kohosin kohottamatta;
Toipa surma sulhon nuoren,
Sulhon nuoren, miehen kainun,
Tuli tuo omenispuulle,
Alle oksien osasi.
Suitset seitset vy�n takana,
Takatarhilot k�ess�.

"Mit� suitsin seitsin laait,

Kuta tarhiloin tavotat?"

"Ottaisin omenamarjan,
Punakuoren oksaselta."

Annoin oksalta omenan,

Puotin punaisen kuoren.

Sulho tuosta noin sanovi,

Itse lausui ja pakisi:
"En ole etsossa omenan,
Punakuoren poiminnassa,
Olen neion etsinn�ss�,
Punaposken poiminnassa."

"Ei ole mei�n neitojamme,

Ei mei�n kotikanoja,
Suitsin seitsin ottaminen,
Tarhiloin tavottaminen;
Viel� n�ist� neitosista,
Ja n�ist� kotikanoista,
�yrit �yhtien tulevat,
Pienet rahat piehtaroien,
Killingit kipoa ly�en,
Tolpat toistansa ajaen."

"Viel� n�ist� neitosista

Ja n�ist� kotikanoista
Suku juopi suuret sarkat,
Heimo hempi�t pikarit,
Kosija kokevi tuopit,
Kaaso kannut kallistavi."

"Viel� n�ist� neitosista

Ja n�ist� kotikanoista
Isolleni ilvesturkki,
Ruisleiv�n ruokkimasta,
Emolleni n��t�lakki
N�nnill� imett�m�st�,
Veikolleni verkaliivi
Kantamistahan kaloista,
Siskolle sininen kosto
Kanssani kasuamasta."

53. Kaonnut poika.

L�ksi poika puolukkahan,

Toinen poika mustikkahan,
Kolmansi j�n�n j�lille,
Koukkupolven polkumille.
Tuli poika puolukasta,
Poika toinen mustikasta,
Ei tullut j�n�n j�lilt�,
Koukkupolven polkumilta.

L�ksi iso etsim�h�n

Olutveell� otraisella,
Kakraisella kannikalla,
Leiv�ll� rukehisella.

Etsi pient� poiuttansa,

Kullaista omenuttansa;
Eip' on l�y� poiuttansa,
Kullaista omenuttansa.

L�ksi emo etsim�h�n

Olutveell� otraisella,
Kakraisella kannikalla,
Leiv�ll� rukehisella.

Etsi pient� poiuttansa,

Kullaista omenuttansa;
Eip' on l�y� poiuttansa,
Kullaista omenuttansa.

L�ksi veikko etsim�h�n

Olutveell� otraisella,
Kakraisella kannikalla,
Leiv�ll� rukehisella.

Etsi pient� vellytt�ns�,

Kullaista omenuttansa;
Eip' on l�y� vellytt�ns�,
Kullaista omenuttansa.

L�ksi sikko etsim�h�n

Olutveell� otraisella,
Kakraisella kannikalla,
Leiv�ll� rukehisella.

Etsi pient� vellytt�ns�,

Kullaista omenuttansa.
"Miss�p� olet veikko rukka?
Tule pois veikko rukka!"

"Enp� p��se sikko rukka:

Pilvet p��t�ni pit�v�t,
Hattarat hivuksiani,
Vipu toista jalkoani;
P��st� p��t� P�iv�n poika,
Silmi� hyv� siki�,
Silm�t t�hti� lukevi,
S��ret honkia hosuvi."

"Kuu kulta, Jumalan luoma,

L�hes p��t� p��st�m�h�n,
Sy�t� Karjalan kaloja,
Kuvetj�rven kuorehia!"

54. Suen vivulla k�ynyt.

Kolm' on poikoa emolla,

Kolme lasta vanhemmalla.
L�ksi poikanen kalahan,
Toinen poika tuorehesen,
Kolmansi suen vivuille.
Tuli poikanen kalasta,
Poika toinen tuorehesta,
Ei tullut suen vivulta.

Kenen poikoa ik�v�?

Emon poikoa ik�v�.

L�ksi emo etsim�h�n

Kaonnutta poikoansa.
Juoksi korvet kontiona,
Sutena salot samosi,
Kohta kolmen y�n per�st�,
Viikon p��st� viimeist�ki,
Nousi suurelle m�elle,
Korkialle kukkuralle,
Huuti tuolta poikoansa:
"Miss� olet poikueni?
Tule poikani kotihin!"

Poika tuolta vastoavi:

"En min� emoni p��se
Pilvet p��t�ni pit�v�t,
Hattarat hakuliani,
Kaaret kainaloisiani,
Vipu toista jalkoani,
S��ret honkia hosuvi,
Silm�t t�hti� lukevi,
Eess�ni pimi� pilvi,
Takanani taivas kirkas."

55. Virossa posija.

Poikanen posi Virossa,

Saksan maalla sairasteli
Tautia nimett�mi�,
Nimen tiet�m�tt�mi�.

"Miss� saapi sairas maata,

Tuskahinen tunnin olla?
Tokkos voit tuvassa maata,
Tokkos penkill� lev�t�?"

"Enm� voi tuvassa maata,

Enk� penkill� lev�t�,
Is�nn�n ilopiolta,
Renkipoikien remulta."

Poikanen posi Virossa,

Saksan maalla sairasteli
Tautia nimett�mi�,
Nimen tiet�m�tt�mi�.

"Miss� saapi sairas maata,

Tuskahinen tunnin olla?
Tokkos voit merell� maata,
Tokkos luovolla lev�t�?"
"Makoaisin maavesill�,
Vaan ei voi Viron vesill�,
Maat' en lokkien lojulta,
Kalalintujen kajulta."

Poikanen posi Virossa,

Saksan maalla sairasteli.

"Miss� saapi sairas maata,

Tuskahinen tunnin olla?
Tokkos voit manalla maata,
Maata Tuonelan tuvilla?"

"Viek�te minua maata,

Tupatkate tuutumahan
Tuonne Tuonelan tuville,
Manalan ikimajoille;
Siell� saapi sairas maata,
Tuskahinen tunnin olla,
Ikuisilla vuotehilla,
Polvuisilla p��aloilla."

56. Kosissa k�ynyt.

Ajoi kaksi kaupanmiest�

J�letysten j��t� my�ten;
Orit konsti kummallaki,
Hiirenkarvainen hevonen.
Isoni orihin osti,
Hiirenkarvaisen hevosen;
Osti sormukset soriat,
Sek� kihlat kirkkahimmat
Minun nallin naiakseni,
Kenstin kestaellakseni,
Ja konstin kosissa k�y�.

L�ksin konsti kulkemahan,

Kensti k�ym�h�n kosissa;
Nousin rannalta m�kehen.
Talopa oli m�ell�,
Ei saata sivutse menn�,
Ei yl�tse, ei alatse;
Ajoin talon tanhualle,
Talon pienille pihoille.
Neito kukkana kujassa,
Kalittuna kartanossa:
Kysyttelin, lausuttelin:
"Onko sinussa miehen naista,
Molotselle morsianta?
Joko tie�t tikkaella,
Joko ommella osoat."

Neiti varsin vastaeli:

"Jos en tie� tikkaella,
Enk� ommella osoa,
Tikatkahan tiet�v�mm�t,
Osaavammat ommelkohot.
Eik� arvellut emoni,
Ei luvannut vanhempani,
Neitt� my�t�v�n turulla,
Tarittavan tanterella:
Turull' on tupakan kauppa,
Tamman kauppa tanterella,
Neito my��h�n tuvassa,
Katon alla kaupitahan."

Tuli tuo kukkap�� tupahan,

Kassap�� katoksen alle;
Mie tuota ihoamahan,
Silm�t oli pesty silloin t�ll�in,
Poskip��t ei polvenahan,
Korvia ei kuuna p��n�.

57. Konnan tyt�r.

Eilen meill� lehm� poiki,

Teki valkian vasikan:
Vaskisarvi, kultakynsi,
Hopia otsassa hohti.
Isoseni, ainoseni,
Vie'p� tuota Wiipurihin,
Saata kaupunnin kaulle:
Tuo tuolta orihevonen,
Tahi pieni tammas�lk�,
Jonk' on lampi lautasilla,
L�he l�nkien sialla,
Josta velhot vett� juovat,
Katehet kaloja sy�v�t!
Osta kahet kankisuitset,
Vaskikannukset keralla!
Itse m� satulan saisin
Kovan koivun kuoren alta.
Orihilla otrat kynn�n,
Tammalla talon asetan.
L�hen kullalla kosihin,
Hopialla liehumahan
Mokomata morsianta,
Konnun kuulua tyt�rt�
Ankaran anopin luota,
Apen ankaran talosta.

Isoseni ainoseni
Vei vasikan Wiipurihin.
Osti mulle mustan ruunan,
Vaihtoi pienen tamman varsan.
Ajoin varsani vaolle,
Mullokselle mustan ruunan,
Kynnin kymmenen vakoa,
Kynnin kaiketi kaheksan.
Varsa haukki varvunp�it�,
Musta ruuna ruohonp�it�.
Heitin varsani vaolle,
Mustan ruunan mullokselle,
Itse lehtohon letustin,
Hopiaisehen salohon,
Vaskisehen varvikkohon,
Kultaisehen koivikkohon,
Leikkasin lehosta virven,
Vesan tammisen tapasin,
Kultaisesta koivikolta,
Hopiaisesta salosta.
Toi surma susia paljon,
Kantoi mets� karvasuita,
S�iv�t varsan vaolta,
Mustan ruunan mullokselta.

Menin itkien kotihin,

Kallotellen kartanolle.
Iso portilla kysyvi:
"Mit� itket poikaseni?"

"Sit� itken taattoseni,

Vanhempaiseni valitan
Ajoin varsani vaolle,
Mustan ruunan mullokselle,
Kynnin kymmenen vakoa
Kynnin kaiketi kaheksan.
Varsa hankki varvunp�it�,
Ruuna katsoi ruohonp�it�.
Heitin varsani vaolle,
Mustan ruunan mullokselle,
Min� lehtohon letustin,
Kultaisehen koivikkohon,
Vaskisehen varvikkohon,
Hopiaisehen salohon.
Leikkasin lehosta virven,
Vesan tammisen tapasin,
Kultaisesta koivikosta,
Hopiaisesta salosta.
Toi surma susia paljon,
Mets� kantoi karvasuita,
S�iv�t varsani vaolta,
Mustan ruunan mullokselta."

Tuon iso sanoiksi virkki:

"El� itke poikaseni!
L�ksinp� min�i muinen,
L�ksin mie kauas kalahan:
Tuuli voitti, airo taittui,
Vene haapainen hajosi.
Panin sormet soutimeksi,
Peukalon per�melaksi;
Souin sormin saaroselle,
K�mmenin k�pysalolle,
Niin veistin venon paremman,
Laitin purren pulskahamman.
Sie osta ori parempi,
Varsa kahta kaunihimpi."
Ostin mie orihin uuen,
Varsan kahta kaunihimman.
Orihilla otrat kynnin,
Tammalla talon asetin,
L�ksin kullassa kosihin,
Hopiassa liehumahan
Mokomata morsianta,
Konnun kuulua tyt�rt�.

Anoppi koria muori

Oli aittahan menev�.
Puhuttelin, lausuttelin:
"Onko teill� neitt� my��,
Tahi kaupita kanaista?"

Anoppi koria muori

H�np� varsin vastaeli:
"Kanan kauppa orren alla,
Neien nelisnurkkasessa."

Meninp� min� tupahan,

Puhuttelin, lausuttelin:
"Onko teill� neitt� my��,
Tahi kaupita kanaista?"

Tuotihinp' olutta tuoppi,

Tuoppi olutta, toinen mett�.

"Enp� huoli sy�misist�,

Enk� varsin juomisista,
Saisin n�h� neitoseni--
Tuokate tupahan neitt�!"

Tuotihin tupahan neitt�

Sisaresten siiven alla,
Veljen akan verhon alla,
K�lysten k�sivaralla.
Ei ole tuossa miehen naista,
Eik� miehen morsianta:
Paha raiska paita p��ll�,
Jatketut sukat jalassa,
Silm�t pesty silloin t�ll�in,
Silm�kulmat milloin kulloin,
Suut' ei siivottu ik�n�,
Poskip�it' ei polvenahan.*
Enp� tainnut tuota naia,
Kun oli musta kun torakka;
En tainnut vihille vie�,
Panna en papin etehen.

58. Vaimon saanut.

"Annas minulle Anniasi,

Liit� lempilintuasi!"
"Enp� anna Anniani,
Liit� lempilintuani.
Ei Anni ko'ista joua:
Anni tarkoin tarvitahan
Pesem�ss� py�r�p�y�t,
Lattiat lakasemassa;
T�st� kulkevi kuningas,
Vaeltavi linnan vanhin."

"Anna mulle Anniasi,

Liit� lempilintuasi!"

"Enp� anna Anniani,

Liit� lempilintuani;
Enp� anna ollenkana,
Kuulematta kullenkana,
Pahoille rekipajuille,
Likaisille liistehille,
Kaskikannoille koville,
Nokisille nuotioille."

"Enp� ota Anniasi,

Enk� taho tytt��si
Pahoille rekipajuille,
Likaisille liistehille,
Kaskikannoille koville,
Nokisille nuotioille;
Otanpa oluttupihin,
Tahon vehn�tahtahille."

Tuosta Anni annettihin,

Per� paksu paiskattihin.
P�iv�n s�i, makasi toisen,
Kohta kolmannen toruvi;
Tuli riski riitelij�,
Aivan tarkka tappelija,
Taitava tukan vet�j�,
Hapsien haraelija,
Ei tullut tuvan pesij�,
Saanut ei saunan l�mmitt�j�.

59. Viisastunut.

Is� neuoi poikoansa,

Vanhin vaivansa n�k��,
Kun kuki sukimojansa,
Itse ilm�in luomiansa:
"Poikueni, nuorempani,
Lapseni, vakavampani,
Kun sulle halu tulevi,
Naia mielesi tekevi,
Tuoa minne� talohon,
Em�nt�t� etsiell�,
Nouse aamulla varahin,
Aivan aika huomenessa,
Katsele kyli� my�ten,
Katsele talo talolta,
Kust' on savu ensimm�inen,
Siit� naios poikueni."

Pani poikanen opiksi.

Nousi aivan aikasehen,
Aivan aika huomenessa,
K�veli kyli� my�ten,
Katseli talo talolta;
Savun saarelta n�kevi,
Tulen niemen tutkamelta.

K�vi tiet�, astelevi

Saaren kuuluhun kotihin,
Ilman koiran kuulematta,
Harakan hatsattamatta.

Sitte tultua tupahan

Itse tuossa arvelevi:
"Oisiko tyt�rt� t��ll�,
T�m�n pojan puolisoa?"

P��tyi neiti leipomassa,

Tytt�nen taputtamassa;
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Mik� lietki miehi�si,
Ku kyl�n k�vij�it�si,
Tavatta tupahan tullut,
Neion etsohon nen�tt�;
Ell�s konsana Jumala
Luo kotia koiratonta,
Kasitonta karsinoa,
Pihoa harakatonta,
Lapsitonta ikkunoa!"

Niin poika sanoiksi virkki:

"Miss' on taattosi sinulta,
Minne mennyt maammosesi,
Kanssa kaikki muut imeiset?"

Tytt� saattavi sanoa,

Neiti varsin vastaella:
"Taattoni talon pihalla
Eestakaisin astelevi;
Maammo parka paimentavi
Mennehen kes�n kisoja;
Veikkoni ve'en varassa
V�h�ll' �i�n ottelevi."

L�ksi poikanen kotihin.

"Jo mie k�vin, taattoseni,
K�velin kyli� my�ten,
Katselin talo talolta,
Varahaisinta savua:
N�in m� saarella savusen,
Tulen niemen tutkamessa,
Menin mie sihen talohon,
Eik� mua koirat kuultu,
Eik� haukkujat havattu:
Kysyin tytt�� talosta."

"Oli tytt� leipomassa

Noin se varsin vastaeli:
Ell�s konsana Jumala,
Luo kotia koiratonta,
Pihoa harakatonta,
Lapsitonta ikkunoa;
Mik� lietki miehi�si,
Ku kyl�n k�vij�it�si,
Tavatta tupahan tullut,
Neien etsohon nen�tt�!"

"Kun sitte kysyin tyt�lt�

Miss� taatto, miss� maammo,
Miss� kaikki muut talosta?
Noin se saatteli sanoa,
Noin varsin vastaella:"
"Taattoni talon pihalla
Eestakaisin astumassa,
Maammo parka paimenessa
Kes�n mennehen kisoja,
Veikkoni ve'en varassa
V�h�ll' �i�n ottamassa."
"Niinp' on niin sanoi mokomin,
Niinp� mielet�n pakisi."

Tuon iso sanoiksi virkki:

"Itse siulla poikaseni
Ei ollut �ly� �i�,
Eik� paljo mielt� p��ss�,
Sent�hen sanoi sinua
Tullehen tavattomasti,
Kun ei koira kaukkununna,
Harakka hatsahtanunna,
Lapsi eell� ilmottanna,
Kasi pyyhkint kasvojansa;
Tahi kun oisit sintsiss�ki
Eell� niist�nyt nen�si,
Siit' oisi tytt� enn�tt�nyt
Panna p��llens� jotai,
Ei oisi n�hty leipomassa
Paljahalla paiallahan.
Kun sitte sanoi olevan
Taattonsa talon pihalla
Eestakaisin astumassa:
Taatto pellon kynn�nn�ss�;
Maammosensa paimenessa
Kes�n mennehen kisoissa,
Silloin maammonsa makasi
Lapsisaunassa samassa;
Veljens� ve'en varassa
V�h�ll' �i�n ottamassa:
Veli veell� onkimassa.
Jo tuon n�en kyselem�tt�i,
Arvelen anelematta,
Saat siit� valitun vaimon,
Sek� mielev�n mini�n;
Mene sie sihen talohon,
Tuo minulle minn� siit�!"

Meni toiste, toi mini�n,

Sai tarkan talosen vaimon.
Sitte ensi-iltasella
Virkkoi nainut naisellehen,
Kuiskutteli kullallehen:
"Mi lie tullut taatolleni,
Kuka kummanen isolle?
Kahen tiet� k�yess�mme,
Palatessamme palolta,
Oli kun mennyt mielelt�ns�,
�sken puuttunut �lylt�.
Noin sanoi iso minulle,
Noinpa lausui laittomia:
Jo oisit jaloki poika,
Kun mulle jalan hakisit;
Jo oisit jaloki poika,
Kun tekisit tien lyhemm�n;
Jo oisit jaloki poika,
Kun k�teni katkoaisit;
Jo oisit jaloki poika,
Kun panisit p��ni poikki."

Nainen arvasi asian,

Kysyi kohta miehelt�ns�:
"Tokko teit mit� aneli,
Mit� k�ski ja kehotti?"

"Kuin nyt kummia kyselet,

Kuinka taisin kumminkana
Saaha jalkoa isolle,
Teh� tiet� lyhemm�ksi,
Taisinko katkasta k�tens�,
Eli panna p��ns� poikki."

"Oisit tainnut, oisit tiennyt,

Kun oisit oikein �lynnyt.
Saua jatkoa jalompi,
Tarinoiten tie lyhempi,
Kinnas jatkona k�ess�,
Korkona kyp�ri p��ss�.
Sanan voimaton pit�vi,
Tarinoivat tienk�vij�t,
Vaikia kes�ll� kinnas,
L�yli lakki l�mpim�ll�.
Leikkoa ukolle saua,
Se h�nelle jalka kolmas;
Tarinoitse tiet� k�yen,
Se h�nest� tie lyhempi;
Ota kintahat ukolta,
Sill� katkaset k�tens�;
Ota lakki p��laelta,
Sill� lasket p��ns� poikki."
Jopa p�iv�ll� j�lest�
Taasen tiet� k�yess�ns�.
Poika paljoki pakisi,
Leikkasi kepin lehosta,
Otti kintahat ukolta,
P��st� lakkia kyseli.

Se kaikki hyv� ukosta.

Itse lausui lapsellensa,
Pojallensa noin puheli:
"Jo tuon n�en kyselem�tt�i,
Jo on y�n yhen lev�nnyt
Viisahampi vieress�si."

60. Hiiht�j� surma.

Surma hiihti suota my�ten,

Tauti talvitiet� my�ten.
Noin puhuvi suuri surma,
Aika tauti arvelevi
Talon aittojen takana,
M�en alla m�nnik�ss�:
"Kenenp� tapan talosta,
Tapanko ukon talosta?"

"Jos tapan ukon talosta,

Katoisi kalat merehen,
Ei oisi tuojoa pihalle,
Nuotat tukkuhun tulisi,
Verkot muunne vierr�ht�isi.
En tapa ukkoa talosta!"

Surma hiihti suota my�ten,

Tauti talvitiet� my�ten.
Noin puhuvi suuri surma,
Aika tauti arvelevi
Talon aittojen takana,
M�en alla m�nnik�ss�:
"Kenenp� tapan talosta,
Tapanko akan talosta?"

"Jos tapan akan talosta,

Uni uunilta katoisi,
Penkilt� per� levi�,
Toruja talon tuvasta,
Kalkuttaja karsinasta.
En tapa akkoa talosta!"

Surma hiihti suota my�ten,

Tauti talvitiet� my�ten.
Noin puhuvi suuri surma,
Aika tauti arvelevi
Talon aittojen takana,
M�en alla m�nnik�ss�:
"Kenenp� tapan talosta,
Tapanko talon is�nn�n?"

"Jos tapan talon is�nn�n,

Taitaisi talo h�vit�,
Pian menn� pieni maani;
Miss�p� vierahat viruisi,
Majoaisi matkamiehet.
En tapa is�nte�ni!"

Surma hiihti suota my�ten,

Tauti talvitiet� my�ten.
Noin puhuvi suuri surma,
Aika tauti arvelevi
Talon aittojen takana,
M�en alla m�nnik�ss�:
"Kenenp� tapan talosta,
Tapanko talon em�nn�n?"

"Jos tapan talon em�nn�n,

Kapeneisi karjamaani,
Lyheneisi lehm�n lypsi,
Maitokupit kuivettuisi,
Ravistuisi voirasiat.
En tapa em�nte�ni!"

Surma hiihti suota my�ten,

Tauti talvitiet� my�ten.
Noin puhuvi suuri surma,
Aika tauti arvelevi
Talon aittojen takana,
M�en alla m�nnik�ss�:
"Kenenp� tapan talosta,
Tapanko pojan talosta?"

"Jos tapan pojan talosta,

Kaskikirvehet katoisi,
Jyv�laarit laukiaisi,
Aatra vaipuisi vaolle,
Kyykistyisi kynn�kselle.
En tapa poikoa talosta!"

Surma hiihti suota my�ten,

Tauti talvitiet� my�ten.
Noin puhuvi suuri surma,
Aika tauti arvelevi
Talon aittojen takana,
M�en alla m�nnik�ss�:
"Kenenp� tapan talosta,
Tapanko tyt�n talosta?"

"Jos tapan tyt�n talosta,

Katoisi hiiri hinkalosta,
Rotta ruokahuonehesta,
J�isi sulhoset surulle,
Poikaset pahoille mielin.
En tapa tytt�� talosta!"
 Surma hiihti suota my�ten,
Tauti talvitiet� my�ten.
Noin puhuvi suuri surma,
Aika tauti arvelevi
Talon aittojen takana,
M�en alla m�nnik�ss�:
"Kenenp� tapan talosta,
Tapanko talosta minn�n?"

"Jos tapan talosta minn�n,

Ei tuosta talo h�vinne,
Naimoiksi nainen katovi,
Ori toisen ostamoiksi;
Nainen toinen naitanehe,
Em�nt� etsitt�nehe,
Ele� em�nn�n kanssa,
Polvet poikoa piell�,
K�si lasta k��nnytell�,
Niinkun muillaki emoilla."

Tappoipa talosta minn�n,

Pojan naisen pois panetti.
Mies se naipi uuen naisen,
Etsivi em�nn�n toisen,
Saapi naisen naimisella,
Etsim�ll�h�n em�nn�n;
Saa ei lapselle emoa,
Huonoiselle hoitajoa,
N�nnin suuhun survojoa,
Rinnan suuhun rient�je�;
Lapset j�iv�t itkem�h�n,
Pienoiset pisartamahan.

VAIKEAMPAIN SANAIN LUETTELU

T�ss� l�ytym�tt�m�t oudot sanat ovat Eurenin Suomalaisesta sanakirjasta

tavattavat.

A.

Aiaskommetto, aidaskoppeli; ven�en sanasta: komnata.

Aiut, aikuen, v�h� aika; v�hennysmuoto.
Aivinki, my�skin.
Alak�tinen, heikkok�tinen; runollinen sana.
Aleksin, sia, alentaa arvoa, katsoa halvaksi.
Alon, oa, ehk�? asettaa alle.
Ammuelen, ella, m�tt��, luoda.
Anneksin, sia, annella.
Apponen, kokonansa, aivan.
Ativot, mini�n vanhempiin perhe ja koto; vanhasta sanasta: atti=is�;
viron kieless�: at, l�nsi-Inkerinmaalla: �iti, �t�.

E.

Ehtone, neen, iltapuolinen lev�hyshetki.

Epakko, epatto, epatoin.
Etona, etana.
Eule, ei ole.

H.

Haalikkainen, vaalakka, vaalea.

Haarukka, pieni haara, oksa.
Haitra, kurja.
Haire, een, hairaus.
Hakkurainen, ehk�? hakkuup�lkyn korkuinen.
Halea-latva, hallavan harmaa latva.
Hamo = hame.
Hampsu, kuvaussana osoittava huolimatointa oloissansa ja vaatteissansa.
Haparainen, ehk�? suolia kannattava rasvakesi.
Hapsi, sen, hivus.
Haraelen, ella, harata, haralla, vet��; t�ss� runollisesti.
Havukka, haukka.
Heh�tin, ttimen, oikeammin eh�tin; p��st�raha.
Heikottelen, tella, laulella iloisesti ja remakasti.
Heilakoitsen, ta, heilakoin, ta, kuvaussana, osoittava p�ykke��
heiskuroimista.
Heimot, oen, painovirhe; oikeammin: heimueni; v�hennysmuoto sanasta:
heimo.
Heittohiema, oikeammin: hiettohiema, jota katso.
Helmipaate, tteen, paate on outo sana.
Hempsuttelen, tella, ��nisana,
helmain yhteen ly�mist� kuvaava.
Hennut, ntuen, v�hennysmuoto sanasta: hento.
Herist�it�, virkisty�.
Herskuttelen, tella, ��nisana, kaviain ��ntelemist� hevoisen hiekassa
juostessa kuvaileva.
Heryn, y�, pikemmin painovirhe kuin erin�isen murteen muoto; oikeammin:
herun.
Hiejan = hiedan, sanasta hieta.
Riemun, ua, hedelm�it�, kukoistaa.
Hieprahelma, koreahelmainen.
Hiepsint�, nn�n, se ��ni, jonka helmain kosketus lunta vasten antaa.
Hietto, outo Wen�en Karjalan sana.
Hiettohiema, vanhan Kantelettaren 1 osan sivulla 314 hiema on Wen�en
Karjalaksi hiha.
Hiipsint�, nn�n, vertaa hiepsint�.
Hilkan, kkaa, helkk��, josta sanasta se onkin muutettu sointumaan
sanaan: "pilkkaa".
Himahtelen, lella, ��nisana, osoittava hivesten toisiansa vastaan
hierahtamisesta syntyv�� ��ni.
Hipkuttelen, ��nisana, osoittava sit� ��nt�, joka hiiren jalkain
kosketuksesta maata vasten syntyy.
Hivus-kulta, runollinen takaheitto, oikein p�in: kultahivus.
Hoikeus, v��ristetty ja painovirheellinen sana, oikeammin hoikkeus.
Hoikottelen, sit� seuraavan sanan kanssa yhteen sointuvaksi tehty
muutos sanasta: huokaella.
Hoilattelen, huuta h�l�tt��.
Hokotan, kokea.
Hotakka, kreikan ulkoisten Karjalaisten ristim�nimi, Fedotka =
Fedosia, kreikkalaisesta nimest�: Theodosia samoin kuin nimest�
Feodor, tulee Huotari eli Hotari.
Huikkajan, ta, luikata, hele�ll� ��nell� laulaa.
Huijale, een, kuvaussana: pitk� hurstin kappale.
Huikuroin, ta, menn� niin ett� huikun, juosta vikev�sti.
Huikutan, ttaa, tehd� h�pe�� tahi Wen�en Karjalaksi: huikeaa.
Huikuttelen, tella, katso edellist�.
Huimen, nen, kelvotoin valta, mielivalta.
Hulpikko, hulpilo.
Huntsukka, kuvaussana, osoittava huonoutta; ressukka.
Huomen-kuuro, aamuhetki.
Huperoitsen, ta, kuvaussana; huonosti ja hupaan kyh�t�.
Huppunen, hukkuinen, vakahainen, hupussa oleva, niinkuin kapalolapsi.
Hupsahutan, ttaa, ��nisana, hutun kiehumisen ��nt� osoittava.
Hurnakko, kuvaussana, osoittava hullunp�isyytt�.
Huuhalla, sanasta huuhta = huhta.
Hympyr�inen, kuvaussana, osoittava v�h�ist� ja huonokkaista.
Hy�rehdin, ti�, ��nn�ssana; sointoa muutos edellisen runon s�keen
sanasta: vy�rehti�.
H�p�kk�, h�ter�.
H�mm�t�n, tt��, kuvaussana, varsinaista selitett�v�� merkityst�
vailla oleva.
H�ykkenen, t�, mit�t�in sana ep�suomalaisessa lauseessa.
H�yretyinen, runollinen muutos sanasta: k�yretyinen; jota katso.

J. I.

Jalotoin, heikko, ilke�; muutoin ep�suomalainen sana.

Jasnoinen, ven�en sana: jasnyj, loistava.
Immikko, impi, neitoinen, tytt�.
Inhut, uen, vaikeus; v�hennysmuoto sanasta inho.
Jouvittelen, tella, joutaa.
Juutan, ttaa, saattaa juuttumaan; t�ss� merkitsev� l�k�hytt�mist�.
Jytyinen, jyttyn�inen, laatuinen.
J�lt�nen, v�hennysmuoto sanasta j�lsi.
J�r�elen, ll�, jyrist� eli jyrist� v�h�isen.
J��kellehd�n, ht��, 24, kuvaussanan mukailus, usein j��mist� osoittava.

K.

Kaaprahdan, htaa, kaapsahdan syrj��n.

Kaarlut, uen, pikku Kaarle.
Kaaruttelen, lla, kuvaussana, sit� edellisen s�keen vastaavan sanan
kanssa mukailtu; muuta varsinaista merkityst� vailla oleva.
Kaiha, suojustettu, varjostettu.
Kaihe, een, kaipaus, ik�v�.
Kaihu, kovin kaipaava, valittava.
Kaiotan, ttaa, kaikottaa, ajaa.
Kajatus, ksen, ��nisana osoittava kaatran eli kaakkurin ��nt�.
Kaiskuttelen, tella, runollinen muutos sanasta kuiskutella.
Kaivottu, ehk�? oikeammin kaihottu, yht� ku vainottu.
Kaljotan, ttaa, n�ky� selv�sti; runollinen kuvoussana.
Kalkehdin, tia, v�h�n kalkutella.
Kalketan, ttaa, astua; runollinen kuvaussana.Kalkettelen, tella, laulella
kalkkealla ��nell�.
Kalki, kalkinen, poloinen.
Kalttokorva, korvilta kaltattava.
Kalvin, pimen, lasta, jonka ymp�rille verkkoa kudotaan.
Kampelmanni, kihlankantomies; Norjan kieless�: kvambelsman; vanhassa
Norjan kieless� kvonbaenamadr.
Kapeikko, kuvaussana, osoittava kuivaa kapisevaa maata.
Kapuset, kapeat.
Karkee, varmaankin paikan nimi.
Karjo, karja.
Karkukartano, karkelukartano, leikkikartano.
Karrus, ksen, kuvaussana, osoittava �k�ist� ja kovaluontoista juntturaa.
Karsina, sillanalus Wen�enkarjalaisten pirtiss�. Karsinaan menn��n
kolpitsan kautta, joka on matala lava kiukaan kupeella, ja josta
p��llyslaudat karsinaan menness� ovat pois nostettavat. Karsinassa on
aina jauhinkivi. On pirtiss�kin karsinanpuoli.
Karskattelen, tella, oikeastansa karskutella.
Karstamus, ksen, syyhelm�inen; syyhelm�ss� eli karjalaksi karstassa
oleva; ven�en sanasta korosta.
Karsu, karkea haju.
Kartu, rrun, haju, k�rty; t�m� ja edellinen sana ven�en sanasta
ugarj.
Kassikka, v�h�inen tytt�.
Kasvokkaha, silmityksin.
Katsku, katku.
Kaupattalen, tella, oikeammin kaupoitella.
Kauro, ristim�nimi Gabriel; ven�eksi Gavrila.
Keikari, kuvaussana, ylpe�� ja veikev�� miest� kuvaava. Teikari.
Keikellehtelen, dell�, kuvaussana, iloista laulelemista osoittava.
Keiketys, ksen, kuvaussana, kovempaa iloista laulamista osoittava.
Keipotan, ttaa, kuvaussana, osoittava tuhman ylpe�� k�ymist�.
Keito, runollinen muutos sanasta koito = raukka.
Kelotan, ttaa, kuvaussana, osoittavata h�t�-��nist� laulamista.
Kelpotan, ttaa, kuvaussana, osoittava iloista laulamista.
Kelpottelen, tella, kuvaussana, ymm�rt�m�t�int� ummikon puhetta
osoittava.
Keukonen, kuvaussana osoittava kelvotointa heitti�m�ist� ihmist�.
Kensti, runollinen muutos sanasta konsti, osoittava konstikasta ja
taitavaa.
Kepasen, sta, kepsakasti eli keve�sti astua.
Kerus, kero, kita.
Keryn, y�, k�rvenen, k�rveta.
Kettunen, kuoren helmu eli kesi.
Kiekas, kkaan, kiekker�, ketter�.
Kiero, runollinen mukaus merkitsev� kurjaa.
Kiipueli, kiipe�n, vet�.
Kiiranen, outo sana.
Kiiva, kiivas.
Kilokes�, kiloillansa olemisen aika; naimisiin kelpaamisen aika.
Kingottelen, tella, v��nt��, pinnist��, kiskoa.
Kinnikonni, kinnerkontti; kontti eli konni on t�ss� s��riluu.
Kipoa ly�den, vasikat, karitsat ja kilot sanotaan kipaa ly�v�n eli
heitt�v�n, kuin he iloissansa h�r�n pylly� heitt�v�t.
Kisaketo, kisasia, kisa on tanssi.
Kisko-silm�, kiskova silm�.
Kivenpuu, k�sikivenpuu.
Kohalten, kohdallensa, suoraan asetettu.
Kohtap��, p��t�ns� pystyss� pit�v�.
Koiliskoinen, koillinen eli id�n koitto.
Koiskaelen, ella, kuiskaella, supattaa usein kovasti.
Kolatsu, vehn�kakku; ven�en sanasta kolatshj.
Kolo-ilma, kolkko eli kylm� ilma.
Komentiera, komentaja; ruotsin sanasta kommend�r, komentoherra,
p��llikk�.
Kompottelen, tella, ��nisana, osoittava juoksevan hevoisen kavioiden
 kopsamista maata vasten.
Komppakenk�, g�n, kuvaussana, osoittava astuessa kovasti kopsavata
kenk��; siis ei pieksuja eli lapikkaita.
Kongottelen, tella, kuvaussana, ilki�n varkaista tuloa kuvaava.
Konsti, ylpe�.
Koppelo, maja, h�kkeli, koju.
Koppakenk�, keng�n, semmoisessa keng�ss� oleva, joilla saattaa koppaa
eli kipaa heitt��.
Koroli, kuningas; ven�en sana: korolj.
Kostintsa, Kostitsa, kyl�kakku, tuomisia; ven�en sana: gostintsy.
Kosto, nuttu.
Kujakkinen, kujassa (pihassa) pidetty eli sy�tetty.
Kujaperus, oikeammin kujan perus, karjakujan perus.
Kujonen, raitti; pienennysmuoto sanasta kuja.
Kuippaelen, ella, kuvaussana, osoittava kaulaansa oikoen nielemist�.
Kukkaus, den, oikeammin kukkavuus.
Kukki, kukkijalkaiseni, kukitettu jalkani tuki.
Kukla, tokka, vauva, nukki; ven�en sana kukla.
Kulahdan, taa, ��nisana; v�h�n pulahtaa.
Kulakka, nyrkki; ven�en sana kulakj.
Kulttaan, tata, runollinen muutos sanasta kaltata.
Kumasniekka, pumpulinen hame; ven�en sanasta bumazshnyj.
Kumatsu-kainalo, pumpulinen kainalotilkku.
Kunervikko, runollinen muutos sanasta kanervikko.
Kunnar, en, kunnas, kukkula.
Kuohtelen, della, laimistaa vihansa.
Kuokot, oikeammin kuohot, keuhkot.
Kuopottelen, tella, koplotella.Kupina, ��nisana, osoittava
kenk�inkopsetta k�ydess�.
Kurskehdin, htia, ��nisana, osoittava sit� kuin karskahuttelemalla
kuivaa leip�� sy�d��n.
Kurskan, aa, ��nisana, oikeastansa alkusoinnollinen muutos sanasta
p�rsk��.
Kurso, ehk�p�? kurssi, kurso on my�s sama ku piilo.
Kuurin, ia, polttaa eli keitt�� viinaa; ven�en sana kuritj.
Kuussanna, ven�en sana kuschanie, ruoka.
Kuutelen, della, ehk� ven�en murteellinen, sana okutatjsa, peitt�yty�,
ottaa peite p��llens�.
Kyen, oikeammin kyven, kypenen.
Kykk�r�, v�h�inen korkea paikka.
Kylkel�inen, syrj�inen.
Kyll�lteen, kyll�lt�ns�, kylliksens�.
Kyly, sauna.
Kyl�jalka, kyl�n varassa el�v�.
Kytyt, kytkyt.
Kyytt�, netkoselk� lehm�.
K�lk�, soinnollinen muutos sanasta kalko, joka on v�hennysmuoto sanasta
kalki; katso t�t� sanaa.
K��jin vaajin, oikeastansa k��nnin vaaja, jolla kangas-tukkia
k��nnet��n.
K�m�rikk�, k�m�r�, heinettynyt maan pinta.
K�pp�hyt�n, tt��, k�pp��n, k�ps��n, ly�d� l�ps�hytt�en k�tt�.
K�vystelen, tell�, oikeastansa k�vyskelen.
K��p�nen, oikeastansa: k�k�nen (k�pysill� kukkuu).
K�yretyinen, kuvaussana, osoittava k�yryselk��.

L.
Laajelen, lla, laatia, laain = laadin; ven�en sanasta laditj.
Laakamoinen, leve� siipi; runollinen kuvaussana.
Laavon, laapoa, k�vell� laapoitella.Laikan, kkaa, runollinen muutos
sanasta luikkaa, luikeasti juosta.
Laito, laitioreki.
Laitto, kurja.
Laivaan, ta, laivalla eli veneell� kulettaa.
Lakaelen, ella, lakaista.
Lakia, ruotsiksi stork, iso kurenmoinen lintu; viroksi tuonen kurki;
Servian, Albanin ja Turkin kieliss� laklak sek� leklek eli legleg.
Lako-harja, aivan kuin laossa oleva tukka, runollisesti sanottu.
Laon, koa, usein lakaista.
Lapa, eli lapainen on paksu jutrukka vaatteessa eli kankaassa. Se
tulee siten, ett� kaksi tahi useampikin loimilankaa pujotetaan
ep�huomiosta yhteen piiden v�liin. Piit�m� on taas semmoinen
aukkujuova, joka tulee pirran piiden lonsumisesta
aukkopaikkoihin.
Lapatan, heilua.
Lapatta, pikkuinen k�sikivess� oleva lautapala, jossa kivenpuu py�rii
reij�ss�ns�; ven�en sanasta lapta.
Lapukka, kyl�n nimi Wen�en Karjalassa l�hell� Wuokkinient�.
Laukku, laukkaaminen, nelist�m�ll� juoksu.
Lauon, koa, p��st��, avata.
Latonen, runollisesti mukailtu lempim�nimi neitosille.
Lehautan, ttaa, kuvaussana, osoittava liekin kepe�sti liikahtelemista.
Lehyst�in, t�it�, kuvaussana, osoittava huolettomasti rahjuksen tavalla
liikkumista.
Leikamoin, leijata iloisena leikitellen.
Leilatan, ttaa, kuvaussana, osoittava laulaen ja hoilaten juomista.
Leilet�n, leilotan, osoittavat iloista laulelemista.
Lekun, kkua, kepe�sti kiikkua.
Lekutan, ttaa, lekuttelen, tella, haukkua hiljanverkkaan lakkaamatta;
runollisesti sanottu.
Lemu, haju, l�yhk�.
Lenkaan, ngata, l�k�hytt��.
Lepetti, ehk� paikan nimi.
Leputan, ttaa, kielasten leukain alituista liikkumista kuvaava sana.
Lerkutin, ttimen, kuvaussana, tarkoittava puheliasta kielt�.
Lerpotti, k�sky eli l�hettil�s sotaleirist�; ruotsiksi l�gerb�d.
Lesto, liista, liuska.
Letku, runollinen muutos sanasta sotku.
Letustan, kuvaussana, osoittava pehme�n leiv�n pitk�llist�
pureksimista.
Liikistyn, y�, alkusoinnollinen muutos sanasta lyykistyn eli
kyykistyn.
Liissova, plyyssinen, plyyssi-samettinen; ven�eksi plischovoj.
Likerr�n, ��nisana, kuvaava s�vys�ll� ��nell� laulelemista.
Linki, jaloiltansa hervotoin.
Linkki, sukkela, kerke�.
Listin lastin, aivan kuin lastatut yhteen joukkoon; runollisesti sanottu.
Litsa, naama; ven�en sana litso.
Liukkuinen, runollinen muutos sanasta laukkuinen.
Liuvoin, koimen, suksi, liukumisen kapineeksi runollisesti kuvattu.
Liuvotan, ttaa, saattaa liukumaan.
Livahka, hkan, sile�.
Loju, lokkien eli kajavain huuto.
Loumaja, outo sana.
Luikerrettelen, tella, luikeroittelen, luikulla soitella.
Luojut, uen, hylkiminen, halveksiminen.
Luosku, portto.
Lupsotan, ttaa, haukkua harvaan.
Luskon, oa, puuhata, hommata.
Luukontti, luu-rankale.
Lynsyttelen, tell�, lynsyt�n, tt��, lynsin, lynsi�, matalajalkaisen
hiiren juoksua osoittavia kuvaussanoja.
Lypsi, in, lypsy.
Lyykyttelen, tell�, lyps�� kyykyll�ns�.
Lyykyt�n, tt��, lyyt�n, tt��, juosta kyykytt��.
Lyyr��n, t�, kuvaussana, osoittava ilon tekoa.
L�kk�s, l�kk�, l�htek��p�.
L�tky, kuvaussana, oikeastansa alkusoinnollinen muutos sanasta sotku.
L�yli, vaikea mieli.
L�pin�, ��nisana, osoittava alituista l�tsytt�mist�.

M.

Maatajalka, maata juokseva jalka.

Maherolehm�, maho.
Mahin, ia, m�d�t�, ummehtua, maheutua.
Maailmanlautta, portto.
Mairisa, suositteleva.
Malina, ven�en sanasta malina, vattu, vaderma, vaapukka.
Malkin, lkkia, marssia, astua.
Manninkinen, pienen linnun kuvausnimitys.
Manula, runomitallinen lyhennys sanasta mannula, mannun eli
mantereen haltian asunto.
Matikkalehm�, mahikki, usein mahona oleva.
Melki, melkein.
Melki-arvoinen, melke� arvoinen.
Meronen, pieni meri.
Miekotsen, kota, varustautua miekoilla.
Mieli-p��, oikeammin mieli p��h�n.
Mii1o, rakas; ven�en sanasta milyj.
Millitsen, runollinen kuvaussana, tarkempaa merkityst� vailla oleva.
Molotsi, pikku poika; ven�en sanasta molodetsj.
Muhaelen, ella, huokuvaa ja myhkiv�� makaajata osoittava huvaussana.
Muikunta, nnan, kuvaussana, jalkain suikkivaa liikuntoa kuvaava.
Muitsin, ia, ven�en sanasta mytjsja, peseyty�.
Mullinen, h�rk�.
Muakas, kkaan, mutainen.
Murrallan, ltaa, temmata.
Murrin, oikeastansa muurnin, nurin; Wen�en Karjalan sanasta muurnis,
nurjapuolinen.
Muu-vero, vero on atria; skandinavilaisesta sanasta vard; eri
murteissa v�rd. Katso Ivar Artsens Norske Folkeordbog.
Myk�t�n, tt��, m�k�tt�� niinkuin taivaan vuohi niminen lintu, jota
kutsutaan vanhaksi piiaksi.
Mynst�ri, luostari; ven�en sanasta monastyrj.
M�jell�n, lt��, hoilaavata laulamista osoittava kuvaussana.
M�ss�, m�ss�ksi = rikki, m�yhyksi.
M��jell�n, lt��, oikeastansa v�hennysmuoto sanasta m��ki�, samoin
kuin murraltaa, puhaltaa, sanoista murtaa, puhua.
M��jint�, m��kiminen, huonolla ��nell� laulaminen.

N.
Naapottelen, tella, kuormillisena eli kohtuisena k�velemist� viittaava
kuvaussana.
Naljasilm�, isosilm�inen.
Nalkkisilm�, tuikeasilm�inen.
Nallikka, miehistym�t�int� ja keskenkasvuista poikaa osoittava
kuvaussana.
Narttu, imis� koira; osoittaa t�ss� lauseessa �p�r�lasta.
Nasa, poikanassukka; pilkkanimi pojille.
Nillikka, runollinen muutos sanasta nallikka; katso sit�.
Nirttu, runollinen muutos sanasta narttu; katso sit�.
Nokka, nokkela, tarkka.
Nokkelo-nen�, jolla on pikkuinen nokka.
Noriper�, nori on sama ku notko, jonka putouksissa vesi norisee.
Noronaama, noro on t�ss� = naarmu, juova, karttu, rytty.
Notkustelen, tella, notkutella.
Nukkerehdan, htaa, itke� nujertaa.
Nuohkija, nyhkij�.
Nuorinen, ehk� mets�el�inten poikia osoittava.
Nuottue, nuottakunta.
Nurskun, kua, ilomielt� osoittava kuvaussana.
N�rk�sen, st�, n�rhen ��nt� matkiva ��nisana.
N�s�p��, n�tisti eli kauniisti laitettu p��.
N�styr�, nystyr�.
N�st�elen, ell�, laittaa n�stisti ja soreasti.

O.

Oastan, taa, l�k�ytt�� siikaisilla, okailla, vihneill�.

Oettelen, tella, niell�; runollinen kuvaussana.
Ojamykr�, mykr� on muissa murteissa myyr�.
Olkikoppoli, olkimaja.
Olotan, ttaa, ty�nt��, saattaa; sanasta olkenen, oleta = kulkea.
Opittelen, tella, k�yd� katsomassa.
Oranen, naskali.
Oro, uroisa eli oroisa sika, karju; t�ss� herjaussanana.
Ostopaksi, erillens�; ven�en sanasta vy otstanku.
Ounahuulla, ounahuudella, viisaudella.

P.

Paakistuu, ua, paatua, kovettua paakuksi, juuttua kiini.

Pajattaa, laulaa Wen�en lauluja, karjalaksi pajuja, ven�en sanasta
poju.
Paikari, kuvausnimitys.
Pajupuro, puro on sama ku oja.
Pakaelen, ella, puhua, pakista, haastaa, kertoa, jutella, tarinoita
v�list�.
Pakla, paula.
Pakon per�st�, v�kisin, v�kivoimalla.
Palja, palakainen, ven�en-uskolaisen vaimon ristim�nimi Palagea.
Palkon, oa, ottaa palkkalaiseksensa, palkata.Paperran, rtaa, j�niksen
papatosta matkiva sana.
Pantahainen, pannahainen; pannaan eli kirkonkiroukseen pantu.
Passipo, kiitoksia; ven�en sanasta spasibo.
Patsas, aan, pirtin patsas; Wen�en Karjalaisten sek� Suomenkin
puolella, Ilomantsissa ja Wiipurin l��nin it�syrj�ss� asuvaisten
kreikan uskoisten Karjalaisten pirtiss� kiukaan kulmaan liitetty
patsas, josta menee kaksi orsiksi nimitetty� lautaa, toinen
 per�sein��n ja toinen sivusein��n.
Pella, pellavas.
Pelonainen, kapalovaate; ven�en sanasta pelena.
Perin�, polsteri; ven�en sanasta perina.
Peros, ksen, perattu huhta.
Pertti = pirtti, ei sanasta pere, mutta Litvankielisest� sanasta
pirktis, sauna, tekosanasta pirsti, pest�.
Pett�j�iset, kirnun pett�j�iset, maistiksi otettu voi kirnusta.
Piepotus, ksen, kuvaussana, pienen linnun tapaista ��nt� kuvaileva.
Pillamus, ksen, pillaus, turmeleminen.
Pilonen, runollinen muutos sanasta polonen.
Pintahainen, runollinen muutos sanasta pantahainen; katso sit�.
Pinteli, p��nauha; ruotsin sanasta bindel.
Pirpanen, kaarnan roso.
Pintyn, mustua pinnalta.
Piuskan, aa, hiljaista ��ntelemist� osoittava kuvaussana.
Pohrotsa, Jumalan �iti; ven�en sanasta Bogorodetsj.
Poikaruitukka, laiha, pitk� poika roiskale.
Poimuhelma, poimehelma.
Pokosta, kirkonkyl�; ven�en sana: pogostj.
Perun, ua, parkaa.
Poste, een, vuode; ven�en sanasta postelja.
Potsalkka, nappi; ven�en murteellinen sana.
Potsanen, outo sana.
Potso, porsas.
Proitin, tia, l�hte�; ven�en sanasta proiti.
Prokko, ven�enuskolaisten ristim�nimi Prokofei.
Propatinut, kuollut; ven�en sanasta propadatj.
Puiperran, rtaa, piiperr�n.
Puiroa, semmoinen raivaamatoin kohta mets�ss�, josta on hakattu
puita.
Puitukka, kan, hoikkaa ja heikkoa miest� merkitsev� kuvaussana.
Pullosuu, pulloturpa, t�r�suu.
Pulputin, ttimen, putellista pulputtaen juokseva aine.
Punelen, ella, punoa.
Punttaan, tata, puuhun kiinitt�mist� merkitsev� kuvaussana.
Puolenen, leta, v�het�.
Purjepuu, masto purjeveneess�.
Puraksihen, purkautua; oikeastansa verbum reflexivum puraksiin,
puraksiita; muutoin kelvotoin sana.
Purtu, rrun, matkahevoisten lepopaikka purtov�lin ajettua.
Putsi, putsinen, tynn�ri; ven�en sana: botschka.
Puuhkova, h�yhenill� t�ytetty, h�yheninen; ven�eksi puhovyj.
Pyllinen, talon nimi.
Pyll�ttelen, tell�, kuvaussana, pyllyisihins� kumartuen juoda yli
astiasta.
Pyntt��n, nt�t�, ly�d�, p�nt�t� selk��n.
Pyyp�ttelen, tell�, matkia pyyn vihelt�mist�.
Pyy'�n, pyyk��, paukkaa.
Py�r�p�yt�, py�re� p�yt�.
P�iv�tsi, p�iv�kestit.
P�hk�m�, p�hkin�.
P�ll�hys, ksen, p�ll�re, kuvaussana, paksuja p��nalaisia osoittava,
joiden p��lle p�ll�hdell� kelpaa.
P�rsk�n, ��, roiskua, pirskaa.
P��kontti, p��luu.
P��p�ntt�, p��luu; p�ntt��n runollisesti verrattu.
P��tnits�, perjantai; ven�en sana: pjatnitsa.
P�k�tti-leip�, pet�j�inen.
P�l�t�n, tt��, h�r�n m�l�j�mist� alkusoinnollisesti osoittava
kuvaussana.
P�my, jyry, jyr�kk�, p�min�.

R.

Rahnikoin, ta, letitt�� pistelem�ll�, niinkuin ruoskan siima tehd��n.

Rahvon, oa, oikeammin rahoa, kihlata rahoilla.
Rantsukka, juoppo; ruotsalaisesta sanasta rant; halpa mies.
Rastan, taa, oikeammin raastaa.
Raukottelen, tella, surkutella, sanoa raukaksi.
Reili, viekoitus, viettelys, paha tuuma.
Reilittelen, tella, itke� rillitt��; alkusoinnollisesti mukailtu
kuvaussana.
Reilotan, ttaa, ylpe�� tuloa tarkoittava kuvaussana.
Reista, vieh�tys, viekoitus, puuha; ruotsalaisesta sanasta fresta.
Remin�, oikeammin r�min�.
Remullinen, riemullinen.
Rensun, ua, reen ratisemista ja lensumista ajettaessa merkitsev�
kuvaussana.
Repistyn, y�, rimpisuohon uppoamista osoittava kuvaussana.
Repukka, leikillinen pilkkanimitys.
Reuhunto, nnon, reuhaaminen, toran jyry.
Reyt, rekyen, reki; pienennysmuoto siit�.
Rieho eli riehko, kahden nurkkauksen v�li lappa-aidassa, johon
aidakset pannaan p��t ristiin nurkittain.
Rieppu, nauriista tehty juoma; ven�en sanasta rypa.
Riev� rihma, liev� rihrna.
Rikuttelen, tella, lyhyesti ��nnellen ammua eli hirnua.
Rimajan, ta, k�re�sti ��ntelemist� kuvaava ��nisana.
Rintataarissa, rintatoveri, vieruskumppali; ven�en sanasta:
tovarisch.
Ripistyn, y�, pirskua, roiskua.
Ripit�n, tt��, rivakkata juoksua osoittava kuvaussana.
Ripsan, saa, hiljaista ja ter�v���nist� rapsamista kuvaava ��nisana.
Ripukk�, riippuva koristus.
Ritunen, heikko.
Riuskuttelen, tella, k�en kukkumista runollisesti nimitt�v� ��nisana.
Rokosina, niinimatto; ven�eksi rogozhina.
Ruinaan, nata, ahneesti sy�d�; alkusoinnollinen kuvaussana.
Rumentsainen, punotin, poskien punaus-aine; ven�eksi rumjantsy.
Ruotiruoka, ruotivaivaisen ruoka.
Rupal�tt�, t�n, l�tt� on matala varretoin virsu; rupal�tt�, rupainen,
likainen, murainen l�tt�.
Rutjaan, ta, pilata, sotkea.
Ryytti, tin, paikan nimi.
R�tsin�, pitk� vaimonpuolen paita.R�y�hyt�n, tt��, r�m�hytt��,
r�v�hytt��.
R��kistyn, y�, alkusoinnollinen toisinto sanasta l��kisty�, polviansa
levitt�en kyykisty�.
R�m�, rymin�, melske, jyry.

S.
Saarap��, haarap��, kaksinhaarainen p��.
Saaronen, saari.
Saatattelen, tella, saatella, tuotella.Saavanen, outo Wen�en Karjalan
sana.
Salvon, men, salvan, men.
Sanki, gin, ohut kakkara.
Sapakka, koira; ven�eksi sobaka.
Sasen, syli; ven�eksi sazhenj.
Satatan, ttaa, kipe�sti koskettaa, haavoittaa, loukata.
Seinim�, sein�m�, sein�.
Seitset, runollinen muutos sanasta suitset.
Seitso, joku verkon laji.
Siid�n, t��, siint��, n�ytt�� siniselt�, niinkuin kaikki paikat pitk�n
matkan p��st� katsottaissa.
Siipipuonna, siipipuolena.
Siitalo, pitk� viipale.
Sikko, nen, sisko, sisar.Sima, herana juokseva puhtain osa mehil�isen
medess� eli hunajassa; saksan sanasta: Honig-seim = ruotsiksi:
jungfruhoning.
Sinikk�, sininen, entinen sininen (viiden ruplan) seteli.
Sinn�n, nt��, sinert��; katso siid�n.
Sipakka, sipale, h�t�r�, huijennut.
Sirkkasorkka, kan, sirokenk�ist� osoittava kuvaussana.
Sivenn�n, nt��, sievent��.
Siveri, outo sana.
Sopaelen, ella, myytistell�, supostella.
Sorokka, tytt�jen korea silkkinen p��kapine; ven�eksi soroka.
Soritsen, ita, soristaa.
Sorkale, een, sorean hutjakkaa poikamiest� kuvaava kuvaussana.
Sorkehdin, htia, verkallensa sorkkia, soreasti astua.
Sosle, een, hyyhm�,
j��hyyhm�.
Suihtu, suitsu, liekki. T�ss� uudessa Kantelettaressa v��rin saanut
muodon: suihtui.
Suitsin, ia, kuvaussana, suun pieks�mist� alkusoinnollisella sanalla
kuvaava.
Sukimojansa, sukimiansa; siis sanasta sukia.
Sulkan, kkaa, ��nisana, matkiva sukkulaisen ��nt� kutoessa.
Suolin, ia, ottaa pois suolet eli sis�lmykset.
Suovatta, tan, lauvantai; ven�en sanasta: subota.
Supostelen, tella, kuvaussana, suutansa mytistell�.
Suppu, pun, soppi.
Surtsin, ia, ��nisana, roiskua.
Suukin, kkia, suun pieks�mist� alkusoinnollisella sanalla runollisesti
osoittava kuvaussana.
Suullitan, ttaa, suuttaa.
Suuru, sora; ven�en sanasta sorj.
Suutimatoin, sallimatoin; ven�en sanasta suditj, tuomita, m��r�t�.
Suutu, dun, oikeus; ven�en sanasta sudj; josta suutu-herra =
oikeusherra.
Suuvero, atria; karjalaksi: ruokavero; katso muuvero.
S�ll�, kumppali; Wiron kielest� Karjalaan tullut saksan sana Gesell.
S�teri, satiini; mukalaisesta sanasta satin.

T.

Taaria, ven�en uskoisen vaimonpuolen ristim�nimi Daija.

Takatarhilo, katso tarhilo.
Talkatasku, runollinen muutos sanasta tilkatasku, paikkalakkari.
Talvitakku, kun, talvitakussansa oleva.
Tarhilo, tarhina, vanhan Kantelettaren III osan sivu 290, outo Wen�en
Karjalan sana; katso takatarhilo.
Tavolna, kyll�; ven�eksi dovoljno.
Tehterinen, outo sana.
Telikk�, k�, talikko; Yl�-H�meen murteella; sama ku tadikko, tadehanko,
sontahanko.
Teloitan, ttaa, teloilla varustaa.
Tengollinen, rahan arvoinen; ven�en sanasta dengi.
Tero, ven�en-uskoisen miehen nimi Terentius.
Tervapartsa, tervanahturi.
Tiepottelen, tella, keppel�sti, keve�sti k�ymist� merkitsev� kuvaussana.
Tieto-liukkunen, liukkunen on runollinen muutos sanasta laukkunen,
pikkuinen laukku.
Tiiperrehd�n, ht��, alkusoinnollinen muutos ��nisanasta piiperreht��.
Tiiru, alkusoinnollinen muutos ruotsin sanasta: spira, raakapuu.
Tiivi, siev�, vakainen, tanea.
Tiski, oikeammin, tiiski, ruokavati. Wanhasta Ala-Saksan sanasta: Disk.
Tolppa, pan, 12 killinki�.
Tomia, runsas.
Tomu, tomina, jyske.
Tukkoelen, ella, tukkuun panna.
Tulen lautta, portto.
Tullukka, kuvaussana sanasta tullo; siis pienenl�nt� tuhmanainen.
Tupsu, oikeammin tupru, p�lly.
Turjottelen, tella, viskoa.
Turkka, turkanen; kiroussana.
Turnus, ksen, turiseva ja kunnottoman n�k�inen mies, ruhnus.
Tuuteri, Tuuterin suomalainen kirkko ja seurakunta Inkerinmaalla
Pietarista etel��n p�in.
Tuurukka, hajatukkaista osoittava kuvaussana.
Typyt�n, tt��, kuvaussana, osoittava lyhytvartisella piipun typyk�ll�
tupakoimista.
Tyss�elen, ell�, leikata poikki, typist��.
Ty�kk�nen, pienennysmuolo sanasta: ty�.
Ty�nn�n, nt��, l�hett��; It�-Karjalassa ja Wen�en Karjalassa sit�
merkitsev�.

U.

Uikari, vanhaa uikkavata ukkoa osoittava kuvaussana.

Ulas-vesi, oikeammin kulasvesi, uhkuvesi, tulvavesi, ouruvesi.
Umpilausehinen, ummikko.
Umpiputki, ummessa oleva putki; kanuunaa ja pyssy� t�ss� sill�
lailla runollisesti verrataan.
Unta, untelo.
Uudin, timen, koholle s�ngyn yli s��skien ja k�rp�isten pois
est�miseksi ripustettu liinapeite.
Uusi linna, Novgorodin kaupunki Wen�ell�.

W.

Vaahtokuu, helmikuu.
Vaalasti, kihlakuuta; ven�en sanasta: volostj.
Vaara, mets�inen vuori,
m�ki.
Vaassa, erilaatuinen ven�l�isten kalja; ven�eksi kvasj.
Vaikutan, ttaa, valittaa.
Vailehdin, htia, oikeastansa vaellehdin, vaellella, sanasta vaeltaa.
Vaimala, oikeastansa vaivala.
Vainotie, sota on karjalaksi vaino, ven�en sanasta voina; vainotie
 siis on sotaretki.
Vaklo, runollinen muutos sanasta vikla, er�s soilla olostava lintu.
Valanne, vuoren kohta, josta valaa eli valuu vett�.
Valju, kurja.
Valjuttelen, tella, lepoittaa.
Vallalteen, vallaltansa, mielin m��rin.
Valmenen, meta, valmistaa.
Vanttera, oikeastansa vantera, tukeva, tanakka.
Varpapuu, raaka purjeessa.
Varrin, timen, mit�t�in sana.
Varski, riski, rivakka.
Vastakoivu, koivu, josta otetaan kylpyvastoja eli kylpyvihtoja.
Vehn�-kolatsu, kolatsu, vehn�-kakkara; ven�en sanasta: kolatschj.
Veito, don, veikko, veijo, vello, vellyt, veloinen, v�hennysmuotoja
sanasta: veli.
Vetkaan, ta, viskata huolettomasti tahi varoittelematta.
Vetre, een, herkk�, notkea.
Viena, Dvinanjoki pohjois-Wen�ell�, josta Wienan linna, Arhangelsk ja
Wienan meri, Walkea meri.
Vienop�iv�inen, surkuteltava.
Vieriskumppali, vieruskumppali.Vierrinhanko, ngon, viertohanko.
Vietra, �mp�ri; ven�en sana vedro.
Vihkuri, vihko.
Viipula, viipale, viilu, pitk� palainen.
Viitisen, it�, oikeammin viititsen; katso sen paikan toisintoa
vanhassa Kantelettaressa; runollinen muutos sanasta: vaatitseita =
vaatettautua, pukeutua vaatteisihinsa.
Viivikk�, k�n, viita, vitsikko, lehto.
Vipasen, sta, nyk�ist�, hipaista, koskea sukkelasti.
Villovarsa, hienokarvainen varsa.
Vilkka, kan, vilkas.
Viltti, parkitusta nahasta tehty kuormareen peite.
Vingottelen, tella, juoda niin ett� vinkuu.
Virhu, alkusoinnollisesti tehty runollinen muutos sanasta: karhu.
Virsin, i�, laulaa, laulella.
Vitelen, dell�, vitist�n, st��, sukkelaa kulkemista tarkoittava
kuvaussana.
Voikkonen, voisiruinen, v�h�n voita.
Vollotan, ttaa, kuvaussana, lyps�� lutustaa.
Volmari, lienee Liivinmaalla olevan kaupungin nimi.
Vuiskaan, ta, outo Wen�en Karjalan sana.
Vuodun, tua, menehty�.
Vuollattelen, tella, virua, venytell�t�.
Vuolova, vuolas.
Vy�kkeleksen, leit�, kuvaussana, ��nnellen yl�s pyrkimist� osoittava.
Vy�rehdin, hti�, vierehti�, kuleksia, liikkua, k�vell�.
V�ikerrehd�n, ht��, vaikeroita.
V�lkyttelen, tell�, v�lkky� yh�, v�l�hdell�, vilahdella.
V�nk�r�, oikeastansa v�kk�r�.
V�rkki, kin, katso v��rti.
V�st�r�, puu-ikkuna; varmaankin ruotsin sanasta: f�nster.
V��nnittelen, tell�, v��nnell�; runomitan vuoksi nelitavuisena.
V��rti-morsian, v��rti-vaimo, portto, huora.
V��r�lten, v��r�ll�ns�.
V�rsti, ruhtinas (pilkalla); ruotsin sanasta: f�rste.

Y.
Ympynen, sen, impi, neito.
Ymm�rkki, ymmyriaist� taivaslakea runollisesti nimitt�v� sana.

�.
�y�ttelen, tell�, huudella �y�y.
�kin, �kisti, sukkelasti, siev�sti.

ALAVIITTEET

[1] Sanalaskurunoa emme ole tahtoneet erilleen laulurunosta mainita,

vaikka kyll� onki v�h� omituista laatuansa.

[2] Laulurunoja laadustansa ovat, mit� nykyisen kokouksen ensinz�isess�

ja toisessa kirjassa l�ytyy, virsirunoja, mit� kolmannessa. Kertomarunoja
tavataan Kalevalassa W�in�m�isen, Ilmarisen, Lemmink�isen ja muiden
senaikuisten moninaisista toimista ja huolista kotonansa sek� muualla,
eritt�inki Pohjolassa. Loihturunoja ovat kaikki luvut, synnyt ja muut
sanat, niinkuin esimerkiksi raudan, tulen, k��rmeen, pistoksen ja riiden
synnyt eli luvut; lemmennosto-, kosiomiehen ja lapsivaimon luvut; kateen,
voiteen ja mehil�isen sanat; verensulku- ja muut asetus-, suositus-,
lumous-, turvaus-, rukous-, manaus-, herjaus-, pelotussanat. Suurin osa
niist� viel� on pr�ntt��m�tt�, ehk� niit� jo kyll� pr�nt�ttyn�ki luetaan
usiammissa kirjoissa, eritt�inki seuravissa: Chr. Lencquist, Specim. de
Superstitione Veterum Fennorum. Aboae 1782; Chr. Ganander, Mythologia
Fennica. Aboae 1789; H. R. von Schr�ter, Finnische Runen. Finnisch und
Deutsch. Upsala 1819; Zach. Topelius, Suomen Kansan Vanhoja Runoja ynn�
my�s Nykyisempi� Lauluja. Turussa ja Helsingiss� 1822-1831; Kantele
taikka Suomen Kansan sek� Wanhoja ett� Nykysempi� Runoja ja Lauluja.
Helsingiss� 1829-1831. Osotelmarunon laatua ovat nykyisess� laulustossa
l�ytyv�t H��kansan laulut ja XXVIII runo Kalevalassa. Sen
t�ydellisemm�st� muodostumisesta saadaan esimerkki J. F. Lagervallin
kirjasta: Ruunulinna. Murhekuvaus 5:ss� tapauksessa. Hels. 1834, kuin
my�ski Jak. Juteinin kirjoista: Perhekunda. Pilakirjoitus
ep�luuloista. Wiipur. 1817; Pila pahoista kengist�, uskon
vahvistukseksi, 2:nen yl�spano. Wiipur. 1827.

[3] Katso: Sv. Folkvisor af E. G. Geijer och A. A. Afzelius, 2:dra D.

Sthlm 1816, p. 2 ja 212.

[4] Katso: H. G. Porthan, Dissert. de Poesi Fennica, partt. V, Aboae

1766-1778.

[5] Mainittu pispa D. Juslenius on sama mies, joka suomenti Lutheruksen

v�h�n katekismon ja sit� seuraavaiset O. Svebiliuksen yksinkertaiset
selitykset. Sanansa, jotka luetaan kirjansa "Suomal. Sana-Lugun Coetus",
Sthlm 1745, esipuheessa � 16, kuuluvat: ne jam de carmine quidquam dicam
Fennico, cujus elegantia, vis commovendi animos, et affectus ciendi,
breviter enarrari negavit: et si maxime id possem, fidem facerem nemini,
qvi illius intima non penetraverit sermonis.------Figuris tam dictionum,
qvam sententiarum abundat, ut sine illis poesis non aestimetur.

[6] Katso ennen mainitun kirjansa esipuhetta, jossa ensim�isell� sivulla

luetaan sanat: "in unserm deutschen Vaterlande, das schon so viele
ausheimische Gesangesstr�me liebend in sich aufgenommen, hoffen wir,
dieser wunderbaren Liederquelle eine nicht ung�nstige Aufnahme
versprechen zu d�rfen. Unseres Preises bedarf sie nicht--sie selbst wird
bald genug der Freunde um sich versammeln, die auf ihr Rauschen horcben."

[7] Katso my�s 9. laulua ensim. kirjassa.

[8] Katso 108. laulua I:m�isess� kirjassa.[9] Katso: J. G. von Herder,

Stimmen der V�lker in Liedern. T�bingen 1807, siv. 104, jossa kirjassa
my�s seuraavatki laulut saksankielisesti, siv. 102, 129, 170, 171, 177,
ovat tavattavat.

[10] Katso: Pieni� Runoja Suomen Poijillen Ratoksi, I:m�inen osa,

pr�nt�tty 1818, jossa laulut I------VI, VIII, X ovat t�t� laatua, ja
Il:nen Vihko, Upsalassa 1821, jossa samoite laulut I------XI kuuluvat
t�h�n kokoukseen. N�ist� yhdeks�st�toista laulusta l�ytyy enin osa my�s
von Schr�terin, t�m�n esipuheen III:mannella sivulla, mainitussakirjassa,
jossa p��lliseksi t�t� laatua tavataan 7 paimenlaulua, 2 jauhorunoa ja
Kojosen poian virsi. Ne kaksi jauhorunoa my�s luetaan Porthaanin edell�
sanotussa kirjassa ja ovat melkein ainoat samassa kirjassa l�ytyv�t
vanhanaikaiset kansanlaulut. Muutamia t�m�nlaatuisia olemma meki ennen
pr�ntt�ytt�neet Kanteleen 2:sessa osassa, siv. 13-23, 33-72, kuin my�ski
kuukausisanomain Mehil�isen vuosikerroissa 1836, 1837.--Ilman n�it�
pr�nttikirjoista saatuja apuja olemma my�s er�it� lis�yksi� kirjoitettuna
n�ihin saaneet Magisteri Matthias Aleksanderi Kastreinilt� ja Akademian
Oppilaiselta Johan Fredrikki Kajaanilta, jonka t�ss� kiitollisuudella
mainimma.

[11] T�ss� esipuheessa l�ytyvien nykyisempien laulujen, kun

my�skimuutamien vanhojen runonuottien soittomukaisen j�rjest�misen on
Herra Laulun-opettaja Fredrik August Ehrstr�m hyv�ntahtoisesti
toimittanut. Jos niiss� olisi jotain erehdyst� eli muuta vikaa,
esimerkiksi ett� laulettaisiin kauniimmasti, kun n�iss� soittotavoissa on
osotetuksi saatu, jota muutamista nuoteista kyll� pelk��mm�ki, niin siit�
ei tule h�nt� syytt��, vaan meid�n huonoa, usein pett�v�ist� soitto- ja
nuottimuistoamme.

[12] ja [13] N�m�t mahtavat olla paavinaikuisia lorusekaisia rukouksia.

[14] ja [15] Ukko.

[16] ja [17] Sulho.

[18] Pojan.

[19], [20], [21] ja [22] Neito.

[23] Neitoa.

[24] Neitonen.

[25], [26], [27], [28] ja [29] Neito.

[30] Lauletaan morsiamen raskaana ollen.

[31] ja [32] Kuvailevat ennen vihkimist� saatua lasta.

[33] Poikapaimen.

[34] Tytt�paimen.
[35] Nuori neitosesi.

[36] Poikalapsen.

[37] Tytt��.

[38] Neiot.

[39] Sulhosia.

[40] Tytt�l�it�.

[41] K. laulu 208; r. 7, ja siit� eesp�in.

[42] Bethlehemiss�.

[43] ja [44] Piinasivat, vaivasivat.

[45] Ven�l�isill� n�iss� lauluissa useinki ei ymm�rret� Ryssi�, vaan

Greikan uskon Karjalaisia.

End of the Project Gutenberg EBook of Kanteletar, by Elias L�nnrot (compiler)

*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KANTELETAR ***

This file should be named 8kant10.txt or 8kant10.zip

Corrected EDITIONS of our eBooks get a new NUMBER, 8kant11.txt
VERSIONS based on separate sources get new LETTER, 8kant10a.txt

This eBook was produced by Tapio Riikonen

Project Gutenberg eBooks are often created from several printed

editions, all of which are confirmed as Public Domain in the US
unless a copyright notice is included. Thus, we usually do not
keep eBooks in compliance with any particular paper edition.

We are now trying to release all our eBooks one year in advance
of the official release dates, leaving time for better editing.
Please be encouraged to tell us about any error or corrections,
even years after the official publication date.

Please note neither this listing nor its contents are final til
midnight of the last day of the month of any such announcement.
The official release date of all Project Gutenberg eBooks is at
Midnight, Central Time, of the last day of the stated month. A
preliminary version may often be posted for suggestion, comment
and editing by those who wish to do so.

Most people start at our Web sites at:

http://gutenberg.net or
http://promo.net/pg
These Web sites include award-winning information about Project
Gutenberg, including how to donate, how to help produce our new
eBooks, and how to subscribe to our email newsletter (free!).

Those of you who want to download any eBook before announcement

can get to them as follows, and just download by date. This is
also a good way to get them instantly upon announcement, as the
indexes our cataloguers produce obviously take a while after an
announcement goes out in the Project Gutenberg Newsletter.

http://www.ibiblio.org/gutenberg/etext03 or
ftp://ftp.ibiblio.org/pub/docs/books/gutenberg/etext03

Or /etext02, 01, 00, 99, 98, 97, 96, 95, 94, 93, 92, 92, 91 or 90

Just search by the first five letters of the filename you want,
as it appears in our Newsletters.

Information about Project Gutenberg (one page)

We produce about two million dollars for each hour we work. The
time it takes us, a rather conservative estimate, is fifty hours
to get any eBook selected, entered, proofread, edited, copyright
searched and analyzed, the copyright letters written, etc. Our
projected audience is one hundred million readers. If the value
per text is nominally estimated at one dollar then we produce $2
million dollars per hour in 2002 as we release over 100 new text
files per month: 1240 more eBooks in 2001 for a total of 4000+
We are already on our way to trying for 2000 more eBooks in 2002
If they reach just 1-2% of the world's population then the total
will reach over half a trillion eBooks given away by year's end.

The Goal of Project Gutenberg is to Give Away 1 Trillion eBooks!

This is ten thousand titles each to one hundred million readers,
which is only about 4% of the present number of computer users.

Here is the briefest record of our progress (* means estimated):

eBooks Year Month

1 1971 July
10 1991 January
100 1994 January
1000 1997 August
1500 1998 October
2000 1999 December
2500 2000 December
3000 2001 November
4000 2001 October/November
6000 2002 December*
9000 2003 November*
10000 2004 January*

The Project Gutenberg Literary Archive Foundation has been created

to secure a future for Project Gutenberg into the next millennium.
We need your donations more than ever!

As of February, 2002, contributions are being solicited from people

and organizations in: Alabama, Alaska, Arkansas, Connecticut,
Delaware, District of Columbia, Florida, Georgia, Hawaii, Illinois,
Indiana, Iowa, Kansas, Kentucky, Louisiana, Maine, Massachusetts,
Michigan, Mississippi, Missouri, Montana, Nebraska, Nevada, New
Hampshire, New Jersey, New Mexico, New York, North Carolina, Ohio,
Oklahoma, Oregon, Pennsylvania, Rhode Island, South Carolina, South
Dakota, Tennessee, Texas, Utah, Vermont, Virginia, Washington, West
Virginia, Wisconsin, and Wyoming.

We have filed in all 50 states now, but these are the only ones
that have responded.

As the requirements for other states are met, additions to this list
will be made and fund raising will begin in the additional states.
Please feel free to ask to check the status of your state.

In answer to various questions we have received on this:

We are constantly working on finishing the paperwork to legally

request donations in all 50 states. If your state is not listed and
you would like to know if we have added it since the list you have,
just ask.

While we cannot solicit donations from people in states where we are

not yet registered, we know of no prohibition against accepting
donations from donors in these states who approach us with an offer to
donate.

International donations are accepted, but we don't know ANYTHING about

how to make them tax-deductible, or even if they CAN be made
deductible, and don't have the staff to handle it even if there are
ways.

Donations by check or money order may be sent to:

Project Gutenberg Literary Archive Foundation

PMB 113
1739 University Ave.
Oxford, MS 38655-4109

Contact us if you want to arrange for a wire transfer or payment

method other than by check or money order.

The Project Gutenberg Literary Archive Foundation has been approved by

the US Internal Revenue Service as a 501(c)(3) organization with EIN
[Employee Identification Number] 64-622154. Donations are
tax-deductible to the maximum extent permitted by law. As fund-raising
requirements for other states are met, additions to this list will be
made and fund-raising will begin in the additional states.

We need your donations more than ever!

You can get up to date donation information online at:

http://www.gutenberg.net/donation.html

***

If you can't reach Project Gutenberg,

you can always email directly to:

Michael S. Hart <hart@pobox.com>

Prof. Hart will answer or forward your message.

We would prefer to send you information by email.

**The Legal Small Print**

(Three Pages)

***START**THE SMALL PRINT!**FOR PUBLIC DOMAIN EBOOKS**START***

Why is this "Small Print!" statement here? You know: lawyers.
They tell us you might sue us if there is something wrong with
your copy of this eBook, even if you got it for free from
someone other than us, and even if what's wrong is not our
fault. So, among other things, this "Small Print!" statement
disclaims most of our liability to you. It also tells you how
you may distribute copies of this eBook if you want to.

*BEFORE!* YOU USE OR READ THIS EBOOK

By using or reading any part of this PROJECT GUTENBERG-tm
eBook, you indicate that you understand, agree to and accept
this "Small Print!" statement. If you do not, you can receive
a refund of the money (if any) you paid for this eBook by
sending a request within 30 days of receiving it to the person
you got it from. If you received this eBook on a physical
medium (such as a disk), you must return it with your request.

ABOUT PROJECT GUTENBERG-TM EBOOKS

This PROJECT GUTENBERG-tm eBook, like most PROJECT GUTENBERG-tm eBooks,
is a "public domain" work distributed by Professor Michael S. Hart
through the Project Gutenberg Association (the "Project").
Among other things, this means that no one owns a United States copyright
on or for this work, so the Project (and you!) can copy and
distribute it in the United States without permission and
without paying copyright royalties. Special rules, set forth
below, apply if you wish to copy and distribute this eBook
under the "PROJECT GUTENBERG" trademark.

Please do not use the "PROJECT GUTENBERG" trademark to market

any commercial products without permission.

To create these eBooks, the Project expends considerable

efforts to identify, transcribe and proofread public domain
works. Despite these efforts, the Project's eBooks and any
medium they may be on may contain "Defects". Among other
things, Defects may take the form of incomplete, inaccurate or
corrupt data, transcription errors, a copyright or other
intellectual property infringement, a defective or damaged
disk or other eBook medium, a computer virus, or computer
codes that damage or cannot be read by your equipment.

LIMITED WARRANTY; DISCLAIMER OF DAMAGES

But for the "Right of Replacement or Refund" described below,
[1] Michael Hart and the Foundation (and any other party you may
receive this eBook from as a PROJECT GUTENBERG-tm eBook) disclaims
all liability to you for damages, costs and expenses, including
legal fees, and [2] YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE OR
UNDER STRICT LIABILITY, OR FOR BREACH OF WARRANTY OR CONTRACT,
INCLUDING BUT NOT LIMITED TO INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE
OR INCIDENTAL DAMAGES, EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE
POSSIBILITY OF SUCH DAMAGES.

If you discover a Defect in this eBook within 90 days of

receiving it, you can receive a refund of the money (if any)
you paid for it by sending an explanatory note within that
time to the person you received it from. If you received it
on a physical medium, you must return it with your note, and
such person may choose to alternatively give you a replacement
copy. If you received it electronically, such person may
choose to alternatively give you a second opportunity to
receive it electronically.

THIS EBOOK IS OTHERWISE PROVIDED TO YOU "AS-IS". NO OTHER

WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, ARE MADE TO YOU AS
TO THE EBOOK OR ANY MEDIUM IT MAY BE ON, INCLUDING BUT NOT
LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR A
PARTICULAR PURPOSE.

Some states do not allow disclaimers of implied warranties or

the exclusion or limitation of consequential damages, so the
above disclaimers and exclusions may not apply to you, and you
may have other legal rights.

INDEMNITY
You will indemnify and hold Michael Hart, the Foundation,
and its trustees and agents, and any volunteers associated
with the production and distribution of Project Gutenberg-tm
texts harmless, from all liability, cost and expense, including
legal fees, that arise directly or indirectly from any of the
following that you do or cause: [1] distribution of this eBook,
[2] alteration, modification, or addition to the eBook,
or [3] any Defect.

DISTRIBUTION UNDER "PROJECT GUTENBERG-tm"

You may distribute copies of this eBook electronically, or by
disk, book or any other medium if you either delete this
"Small Print!" and all other references to Project Gutenberg,
or:

[1] Only give exact copies of it. Among other things, this
requires that you do not remove, alter or modify the
eBook or this "small print!" statement. You may however,
if you wish, distribute this eBook in machine readable
binary, compressed, mark-up, or proprietary form,
including any form resulting from conversion by word
 processing or hypertext software, but only so long as
*EITHER*:

[*] The eBook, when displayed, is clearly readable, and

does *not* contain characters other than those
intended by the author of the work, although tilde
(~), asterisk (*) and underline (_) characters may
be used to convey punctuation intended by the
author, and additional characters may be used to
indicate hypertext links; OR

[*] The eBook may be readily converted by the reader at

no expense into plain ASCII, EBCDIC or equivalent
form by the program that displays the eBook (as is
the case, for instance, with most word processors);
OR

[*] You provide, or agree to also provide on request at

no additional cost, fee or expense, a copy of the
eBook in its original plain ASCII form (or in EBCDIC
or other equivalent proprietary form).

[2] Honor the eBook refund and replacement provisions of this

"Small Print!" statement.

[3] Pay a trademark license fee to the Foundation of 20% of the

gross profits you derive calculated using the method you
already use to calculate your applicable taxes. If you
don't derive profits, no royalty is due. Royalties are
payable to "Project Gutenberg Literary Archive Foundation"
the 60 days following each date you prepare (or were
legally required to prepare) your annual (or equivalent
periodic) tax return. Please contact us beforehand to
let us know your plans and to work out the details.

WHAT IF YOU *WANT* TO SEND MONEY EVEN IF YOU DON'T HAVE TO?
Project Gutenberg is dedicated to increasing the number of
public domain and licensed works that can be freely distributed
in machine readable form.

The Project gratefully accepts contributions of money, time,

public domain materials, or royalty free copyright licenses.
Money should be paid to the:
"Project Gutenberg Literary Archive Foundation."

If you are interested in contributing scanning equipment or

software or other items, please contact Michael Hart at:
hart@pobox.com

[Portions of this eBook's header and trailer may be reprinted only

when distributed free of all fees. Copyright (C) 2001, 2002 by
Michael S. Hart. Project Gutenberg is a TradeMark and may not be
used in any sales of Project Gutenberg eBooks or other materials be
they hardware or software or any other related product without
express permission.]

*END THE SMALL PRINT! FOR PUBLIC DOMAIN EBOOKS*Ver.02/11/02*END*