John Locke – FI3 essee

Keskustelu yhteiskuntasopimuksesta ja siihen liittyvästä luonnonoikeudesta sai alkunsa

1500- ja 1600-luvuilla yhteiskuntafilosofien toimesta. Tällöin syntynyt malli
yhteiskuntasopimuksesta on toiminut perustana monille länsimaisille yhteiskuntateorioille.
Thomas Hobbesin (1588-1679) ajatus yhteiskuntasopimuksesta onkin yksi länsimaisen
liberalismin perustoista. Kuitenkin erityisesti John Locken (1632-1704) yhteiskuntasopimus
on lähellä sitä yksilönvapauden ideaalia, joka toteutuu länsimaissa tänäkin päivänä.

Luonnontila, eli kuvaus ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta ennen järjestäytymistä

yhteisöiksi ja yhteiskunniksi, on John Locken aatteen mukaan rauhallinen, tasa-arvoinen ja
sopusointuinen. Hänen mukaansa kaikista rajoitteista riippumattomat kansalaiset osaavat
luonnontilassa toimia rationaalisesti ja luonnollisen oikeustajun mukaisesti. Tämä poikkeaa
Locken edeltäjän, Hobbesin, ajatuksesta luonnontilasta, joka on hänen mukaansa sotaisa ja
anarkistinen, sillä Locken mukaan ihmisellä, joka ei kuulu mihinkään yhteiskuntaan, on
sisäänrakennettu taju oikeudesta ja rauhasta. Rauha pysyy koska kaikkia ihmisiä sitoo
samat muuttumattomat moraaliperiaatteet. Tätä Locke kutsuu luonnolliseksi laiksi, joka on
hänen mukaansa Jumalan säätämä.

Vapauden lisäksi luonnontilaan kuuluu myös velvollisuuksia sekä valta rangaista rikoksista.
Koska ei kuitenkaan ole lakeja, rikoksen uhrin täytyisi toimia rikoksen tuomarina ja
syyttäjänä. Tämä on ongelmallista, koska usein uhrin käsitys teosta on suurempi kuin
muiden. Tämä johtaisi useassa tapauksessa epäreiluun ja suurenneltuun rangaistukseen.
Lisäksi ihmisten välillä on eroja ja toiset pystyvät pitämään puoliaan paremmin.

Locken mukaan luonnonoikeus ei voi kuitenkaan toteutua täysin vapaassa yhteiskunnassa.

Inhimillisten heikkouksien vuoksi tarvitaan hallinto, jolloin yksilön oikeuksia voidaan turvata
objektiivisesti. Kuitenkin Locken mukaan valtiomuodon vaarana on yksinvaltius, joka on
luonnontilaa huonompi muoto. Tämän johdosta Locke määrittelee kansalaisten oikeudeksi
hallinnon valinnan ja kumoamisen.

John Locken teoria yhteiskunnan ja valtion perustaksi on eräänlainen kansalaisten välinen

sopimus, jolla suojellaan yksilön elämää, omaisuutta ja vapautta. Hänen mukaansa
yhteiskuntasopimus on solmittu kansalaisten oikeuksien varaan. Oikeudenmukainen
hallitsija siis huolehtisi kansalaisten oikeuksista elämään, vapauteen ja omaisuuteen. Locken
mukaan kansalaiset voivat syrjäyttää hallitsijan jos jotain näistä oikeuksista rikotaan, sillä
kaiken poliittisen vallan tulisi olla lähtöisin kansalaisten suostumuksesta.

Myös länsimainen liberaali omaisuuskäsitys perustuu pitkälti Locken ajatuksiin, jossa

luonnonvarat nähdään loputtomina ja vapaasti hyödynnettävinä. Locken mukaan vapaa
kansalainen omistaa sekä elämänsä että itsemääräämisoikeutensa. Jokaisella kansalaisella
on myös oikeus työllään tai taidoillaan ansaittuun omaisuuteen. Omistusoikeus kuuluu
olennaisena osana luonnontilan yksilönvapauteen.

Locken yhteiskuntamalli perustuu demokratian ajatukselle, jossa enemmistön päätökset

ohjaavat yhteisön toimintaa. Tässä mallissa kansalaisen oikeus on valita hallinto ja myös
halutessaan kaataa se. Yhteiskuntamallissa positiivisia oikeuksia ovat demokratia ja
yhteisön etu, mutta myös tasavertaisuus ja itsemääräämisoikeus. Toisaalta myös
omistamisen oikeus, oikeus omalla työllä, kyvyillä tai omaisuudella luotu hyöty ja varallisuus.

Negatiivisia puolia ovat ilmiöt, kuten tuloerojen kasvu ja sen seurauksena myös köyhyys.
Yksilön vapauden kääntöpuolena on vastuu itsestään, jolloin on vaarana pudota
yhteiskunnan tukiverkostojen ulkopuolelle.

Locken ajatus luonnonvaroista Jumalan ihmisille antamana rajattomana resurssina sekä

ajatus luonnonvarojen vapaasta käytöstä ei ole kestävää. Kulutuskulttuuri on johtanut
loputtomaan kilpailuun luonnonvaroista, jonka takia muun muassa ilmastonmuutos edistyy.
Markkinatalous on johtanut tuloerojen kasvuun ja huono-osaisuuden lisääntymiseen.
Länsimainen kulutusyhteiskunta on sysännyt globaalin etelän maat tilanteeseen, jossa
ihmiskunnan vauraus jakautuu pienen hyväosaisen ryhmän eduksi. Locken ajatus
sopusoinnusta ihmiskunnan kesken on utopistinen. Erityisesti ajatus siitä, että kaikki ovat
luonnollisesti tasa-arvoisia, on etuoikeutettu.

Hyviä puolia ovat muun muassa demokratiakäsitys, yksilöiden välinen tasavertaisuus sekä
itsemääräämisoikeus. Locken ajatukset ovat kuitenkin johtaneet siihen että yksilöiden
tasavertaisuus ja itsemääräämisoikeus ei enää toteudu markkinataloudessa.

Locken teoriasta on hyötyä hahmottaessamme nyky-yhteiskuntaa, sillä länsimainen

demokratia ja yhteiskuntakäsitys pohjautuu pitkälti Locken teoriasta
yhteiskuntasopimuksesta. Teoria myös auttaa meitä tarkastelemaan nyky-yhteiskunnan
hallintomallien oikeusperiaatteita ja ihmisen itsemääräämisoikeutta.

Iida Saarikorpi

Lähteinä käytin:
Argumentti 3 (LOPS 2016)
Länsimaisen filosofian historia 2 – Russell
Juho Romakkaniemi, pro gradu 2011 (Juho Romakkaniemi, pro gradu )
Filosofia.fi (Locke, John | filosofia.fi)