LEPAKOT

S U O M E N L E PA K K O T I E T E E L L I N E N Y H D I S T Y S

2022
LEPAKOIDEN
VAIHTELEVAT
ULTRAÄÄNET
HAVAINTOJA
HANGOSTA
UTSJOELLE

SALPALINJAN
LINNOITTEET
KÄTKEVÄT
HORROSTAJIA

KAUPUNKI LEPAKON
ELINYMPÄRISTÖNÄ LEPAKOT 1/2022 1
 SISÄLLYS
Jokainen havainto on arvokas ... 3
Lepakoiden puolesta 20 vuotta ... 4
Tutkimusasemille pysyvä lepakoiden seurantaverkosto ... 7
Valassaarilla lepakoiden salaisuuksien jäljillä ... 9
Lepakkokartoittajan vuodenkierto ... 12
Uudet tutkimusmenetelmät tuovat tehoa tutkimukseen ... 16
Lepakon kaikuluotausääni kertoo lajista ja tilanteesta ... 18
Lyhythäntälepakko saalistaa jalkapatikassa ... 20
Rengastus avaa lepakoiden elämän salaisuuksia ... 22
Sitkeitä sissejä Salpalinjalla ... 25
Kaupungistuminen koettelee lepakoita ... 30
Pohjanlepakoiden jäljillä kesäyössä ... 34
Kansalaistutkimus
– toimiva keino selvittää lepakoiden esiintymistä ... 37
Suomen lepakkotieteellinen yhdistys ... 38
LIITY JÄSENEKSI! ... 39
Tulossa 2022 ... 39
Lepakkohavaintoja 2020-2021 ... 40
Tähtäimessä lampisiippa ... 43
Lepakkoelokuvaa tekemässä ... 44
2 LEPAKOT
KANSIKUVA: JANI1/2022
VASTAMÄKI
PÄÄKIRJOITUS
JOKAINEN HAVAINTO
ON ARVOKAS
S
uomen lepakoista tiedetään… aika paljon. Vai,
pitäisikö sanoa… vähän. Molempi parempi. Ar-
vio riippuu näkökulmasta. Tiedämme riittäväs-
ti, jotta voimme asettaa hyviä kysymyksiä. Tie-
tomme ovat siinä mää-
rin vajavaiset, että kaik-
ki ponnistelut vastauk-
sien hankkimiseksi tuottavat kiin-
nostavia tuloksia. Se motivoi.
Tietomme lepakoista ovat va-
javaiset, jos vertauskohdaksi ote-
taan linnut tai vaikkapa putkilo-
kasvit, joita on tutkittu ja harras-
tettu aktiivisesti vuosikymmeniä
kauemmin. Ja ovathan linnut ja
kasvit myös helpommin lähestyt-
täviä kuin pimeydessä ihmisais-
tien tavoittamattomissa liihottele-
vat lepakot.
Lintu- ja kasvitiedon hankin-
nassa ammatillisen tieteen tuke-
na on ollut laaja harrastajien jouk-
ko. Myös lepakkotutkimuksessa
harrastajat ovat tärkeä tutkimuk-
sen tukijoukko. Eikä tarvitse olla
huippuluokan lajinmäärittäjä tai laajan oppimäärän hallit-
seva chiropterologi. Aito kiinnostus, uteliaisuus ja halu op-
pia ovat riittävä pohja ryhtyä lepakkoharrastajaksi.
Lepakkoharrastuksessa – kuten missä tahansa luonnon-
harrastuksessa – alkuun pääsee pelkällä uteliaisuudella.
On suorastaan suotavaa kiivetä tyvestä puuhun ja aloittaa
harrastus tutustumalla lepakoiden maailmaan: pimeyden
luontoon.
Ensimmäinen askel on astuttu, kun silmiin piirtyy vi-
lahdus yötaivaalla lentävästä tai metsän siimeksessä puik-
kelehtivasta lepakosta. Näin on syntynyt lepakkohavainto,
havaintopaikalla liikkuu lepakko – todennäköisesti useam-
pikin. Hienoa. Paljon on sellaisia alueita, joilla ei ole lepa-
koita (ainakaan havaittu).
MARKKU LAPPALAINEN
PÄÄTOIMITTAJA
Toinen askel on miettiä, mikä lepakko tulikaan kohda-
tuksi. Öisen näköhavainnon perusteella se menee arvaa-
miseksi. Aukion ilmatilassa puunlatvojen tasalla partioi-
va otus on useimmiten pohjanlepakko, metsän kätköissä
puikkelehtiva joku siippa (ehkäpä
viiksi- tai isoviiksisiippa), veden
pinnalla kiitävä kenties vesisiippa.
Tarkkasilmäinen saattaa joskus ha-
vaita pimeydessä lentävän otuksen
suurensuuret hörökorvat – se on
korvayökkö.
Lepakoiden kaikuluotausää-
niä kuultavaksi muuntava detekto-
ri antaa lisäapua lajinmääritykseen
ja tuo harrastukseen lisäiloa. Sen-
kään avulla tarkka määritys ei ai-
na ole maastossa mahdollista. Le-
pakkoharrastajan on hyvä tyytyä
siihen tosiseikkaan, että kaikki ha-
vainnot ovat tärkeitä, vaikka lajia ei
varmuudella tunnistaisi.
Päätoimittaja ja Detektorin avulla lepakoita voi
kääpiölepakko. havainnoida sellaisissa paikoissa ja
tilanteissa, joissa ihminen on avu-
ton. Detektori kertoo säkkipimeäs-
sä hapuilevalle kulkijalle, lentääkö lähellä lepakoita.
Kolmantena askeleena lepakkoharrastaja voi etsiä esi-
merkiksi lepakoiden päiväpiiloja. Rakennuksien raoissa,
puunkoloissa ja erinäisissä onkaloissa päivälepäilevät le-
pakot jättävät asuntojen kulkuaikoille usein merkkejä ole-
massaolostaan. Ulostepapanoita, virtsausjälkiä – ne kaval-
tavat päiväpiilon, jonka asukkaiden lentoonlähtöä voi tark-
kailla pimeyden tullen.
Harrastus elää ja voimistuu kanssakäymisessä muiden har-
rastajien kanssa. Yhdessä on mukavaa. Kimpassa voi poh-
tia lajinmääritystä, aktiviteettien suuntaamista ja jakaa ha-
vaintoja. Harrastus syvenee, kun havainnot tulevat yhtei-
seen käyttöön. Motivaatio vahvistuu, kun havainnot pal-
velevat yleistä hyvää: tutkimusta ja lepakoiden suojelua. .
LEPAKOT 1/2022 3
 PUHEENJOHTAJAN PALSTA
LEPAKOIDEN
PUOLESTA 20
VUOTTA
S
uomen lepakkotieteellisen yhdistyksen perusti joukko lepa-
koiden tutkimuksesta ja suojelusta kiinnostuneita Helsingis-
sä, Luonnontieteellisellä museolla maaliskuussa 2002. Tutki-
mustoiminta oli tuolloin varsin vähäistä eikä lepakkoselvi-
tyksiä tehty maankäytön suunnittelun yhteydessä juuri lain-
kaan. Intoa, tietoa ja aiheesta kiinnostuneita kuitenkin oli – ja
vinkkejä muiden maiden aktiivisesta tutkimus- ja harrastus-
Suomen lepakkotieteellisen
yhdistyksen jäsenlehti
toiminnasta. Varsin pian yhdistys jo järjesti tapahtumia ja antoi valistus-
ta lepakoista.
Toiminnan painopiste on vaihdellut aktiivien mielenkiinnon ja tär-
keäksi nähtyjen asioiden mukaan. Vuosiin on mahtunut koulutushan-
ke lepakkokursseineen ja esitelmineen, leirejä niin Suomessa kuin Sak-
sassakin, kartoitusohjeiden laatiminen ja vakiintuminen ohjenuorak-
si lepakkoselvityksille sekä monta hauskaa tapaamista seminaareissa ja
maastoretkillä. Verkostoituminen ja yhdessä ideointi on vienyt toimin-
taa eteenpäin. Uusimpana avauksena on tämä kolmatta vuotta ilmesty-
kaarinaaro@gmail.com
vä Lepakot-lehti, josta olemme saaneet lukea lepakoihin liittyvää tuoret-
ta tietoa monelta kantilta.
Nyt tullessaan nuoren aikuisen ikään yhdistys on vakiinnuttanut paik-
kansa asiantuntijajärjestönä ja aktiivisena toimijana lepakoiden suojelun,
harrastuksen ja tutkimuksen parissa. Lepakoiden merkitys osana ekosys-
teemejä nähdään entistä tärkeämpänä. Yhdistyksen toiminta ja tulevai-
. .
suus syntyy jäsenistön toiveista ja aktiivisuudesta. Tehdään siis yhdessä
hommia lepakoiden hyväksi myös tulevina vuosina!
lepakkotieteellinen
EEVA-MARIA TIDENBERG
KIRJOITTAJA ON SUOMEN LEPAKKOTIETEELLISEN YHDISTYKSEN PUHEENJOHTAJA.
4 LEPAKOT 1/2022
UUTISIA
VIROSTA LÖYTYI YLI 30-VUOTIAS ISOVIIKSISIIPPA
Kaakkois-Viron Võrumaalla sijaitsevassa Piusan vanhassa
KOMPASSI LEPAKON SARVEISKALVOLLA
Muuttavien lepakoiden suunnistustaito on suuren luokan
hiekkakivikaivoksessa tavattiin keväällä 2021 isoviiksisiippa mysteeri, jota on yritetty selvittää Latvian Papessa lepakoi-
(Myotis brandtii), joka on rengastettu 7. maaliskuuta 1990. den muutontutkimuksen osana. Tutkimuksessa tehtiin pikku-
Rengastettaessa yksilö arvioitiin yksivuotiaaksi, joten kont- lepakoilla (Pipistrellus nathusii) suunnistustaitoon liittyviä ko-
rolloitaessa se oli 32-vuotias. keita. Tulosten mukaan lepakon kompassi näyttäisi olevan sen
Lepakot ovat varsin uskollisia talvehtimispaikoilleen, joten silmissä, tarkemmin sanottuna sarveiskalvolla.
luultavasti tämäkin isoviiksisiippa on yli kolmen vuosikym- Communications Biology -lehdessä julkaistun tutkimuksen
menen ajan viettänyt talvensa Piusassa, jossa se aikoinaan ovat tehneet saksalaistutkijat Oliver Lindecke ja Christian
myös rengastettiin. Voigt.
Aivan maailmanennätyksestä ei kuitenkaan ole kyse. Si- Tutkijat puuduttivat lyhytaikaisesti koe-eläiminä toiminei-
periassa on eräällä talvehtimispaikalla aiemmin kontrolloitu den pikkulepakoiden silmien sarveiskalvot. Toisessa testiryh-
LEPAKOT 41-vuotias isoviiksisiippa.
Virossa on rengastettu lepakoita vuodesta 1947 lähtien.
mässä puudutettiin lepakoilta vain yhden silmän sarveiskal-
vo. Kontrolliryhmän lepakoiden silmiä ei puudutettu, vaan ne
1990-luvun puoliväliin mennessä rengastuksia oli kertynyt yli saivat suolaliuosta silmiinsä.
.
16000. Sen jälkeen rengastusmäärä on vähentynyt kymme-
nesosaan. (ml)
Lepakot siirrettiin sisämaahan 11 kilometrin päähän pyy-
dystyspaikaltaan, Itämeren rannikkoa seuraavalta muutto-
käytävältä. Yhden silmän puudutuksen saaneet ja vertailu-
3. vuosikerta NEWS.ERR.EE
ryhmän lepakot hakeutuivat vapauduttuaan kohti eteläistä
1/2022
muuttosuuntaansa. Sen sijaan molempien silmien puudutuk-
sen saaneet yksilöt lensivät satunnaisiin suuntiin.
PÄÄTOIMITTAJA: LEDIT HÄIRITSEVÄT LEPAKOITA ”Ero käyttäytymisessä viittaa siihen, että molempien sil-
Markku Lappalainen
bat news agency mien anestesia häiritsi lepakon suunnantajua”, toteaa Oli-
Valosaaste, varsinkin nopeasti yleistyvät ledit, vaikuttavat
  ver Lindecke.
voimakkaasti lepakoiden saalistuskäyttäytymiseen. Yhdysval-
TOIMITUSSIHTEERI: Kun sarveiskalvojen puudutus lyhyen ajan kuluttua loppui,
tojen koillisosissa tehty tutkimus osoittaa, että lepakot kart-
Kaarina Aro myös harhailleet lepakot jatkoivat matkaansa kohti etelää.
tavat keinovalaistuja ympäristöjä.
Täydentävät kokeet vahvistivat havaintoa silmien merkityk-
Eurooppalaisissa tutkimuksissa on jo aiemmin saatu sa-
sestä lepakoiden suunnistuksessa.
ULKOASU JA TAITTO: mansuuntaisia tuloksia. Ledit korvaavat vanhentuvaa valais-
Lepakoiden – kuten myös valaiden, kalojen ja merikilpikon-
Timo Numminen tusteknologiaa, jonka on todettu houkutelleen massoittain
nien – navigointikyvyn selitykseksi on etsitty erityistä aistia
hyönteisiä ja niitä saalistavia lepakoita.
VERKKOLEHTI: tai aistinelintä, jonka avulla eläin suunnistaa. Muutamalla ni-
Tutkijat ovat huolissaan siitä, että samalla kun vanhaa va-
www.lepakko.fi säkkäällä on todettu magneettiaisti, jossa solunsisäiset me-
laistusta korvataan ledeillä, rakennetaan ja valaistaan keino-
tallihiukkaset toimivat ”kompassineuloina”.
valolla yhä uusia alueita. Valonarkojen lepakoiden elintila pie-
JULKAISIJA: Tulevissa tutkimuksissa on vielä osoitettava, millainen le-
nenee. (ml)
pakoiden sarveiskalvon kompassi on ja miten se toimii – on-
suomen
ECOLOGY & EVOLUTION, 2021 ko se kauan etsitty magneettinen aisti. (ml)
yhdistys
COMMUCATIONS BIOLOGY 2021
www.lepakko.fi POHJANLEPAKKO TAANTUU RUOTSISSA
info@lepakko.fi
Tuore talvehtivien lepakoiden seurantatutkimus vahvistaa to- LEPAKOT KUULEVAT
issn 2670-112x
deksi arvion pohjanlepakon (Eptesicus nilssonii) taantumises- LAAJALLA SKAALALLA
ta Ruotsissa. Johnny de Jong ja Tom Arnbom esittelevät
Fauna & Flora -lehdessä Ruotsin lepakoiden talvehtimiseen Lepakot kuulevat matalia sosiaalisia ääniään yhtä hyvin kuin
liittyviä havaintoja 35 vuoden ajalta. korkeita kaikuluotausääniään. Tuoreessa tutkimuksessa Mu-
Löydettyjen lepakoiden määrä on vain murto-osa talvehti- seum für Naturkude Berlinin tutkijat testasivat lepakoiden
joiden kokonaismäärästä. Sitä tutkijat eivät osaa sanoa, mis- kuuloa eri taajuuksilla. Kuuloherkkyydessä ei havaittu äänen-
sä ”kateissa olevat” lepakot talvehtivat. Sen sijaan tämänkin taajuudesta riippuvia eroja.
aineiston perusteella on selvää, että pohjanlepakoiden mää- Evolutiivisesti kuuloherkkyys on kehittynyt samansuuntai-
rä on romahtanut.
Pohjanlepakoiden määrän romahdus ei tutkijoiden mukaan
johdu pelkästään sääilmiöiden vaihtelusta. Talvehtimispai-
.
sesti kaikujen ja sosiaalisten äänien kanssa. Kuulo on lepa-
koille elintärkeä aisti laajalla taajuusskaalalla. (ml)
.
koissa tavattujen muiden lajien määrä ei ole vähentynyt yh-
tä dramaattisesti. (ml)
PROCEEDINGS OF THE ROYAL SOCIETY B, 2021
FAUNA & FLORA 2021
LEPAKOT 1/2022 5
 TUTKIMUSASEMILLE
PYSYVÄ LEPAKOIDEN
SEURANTAVERKOSTO
TEKSTI: VILLE VASKO KUVAT: VILLE VASKO (VV) JA BENJAM PÖNTINEN (BP)

Pysyvä lepakoiden seurantaverkosto alkoi ra-

kentua erikoisen ongelman ratkaisuna. Päätty-
neestä tutkimushankkeesta varastoon jääneille
lepakkodetektoreille piti keksiä käyttöä. Niitä
sijoitettiin yliopistojen kenttätutkimusasemille,
ja kiintoisia havaintoja alkoi kertyä.

T
urun yliopiston lepakkotutkijat pähkäilivät vuon-
na 2015, mitä tehdä lepakkodetektoreille päätty-
neen tutkimushankkeen jälkeen. Kenelläkään ei
tuntunut olevan aikaa viedä niitä maastoon. Ee-
ro Vesterisen päässä syntyi ajatus hyödyntää Suo-
men yliopistojen kenttätutkimusasemien verkos-
toa ja niiden henkilökuntaa maanlaajuisen lepak-
koseurantaverkoston perustamisessa.
Biologisista asemista vanhimmat ovat keränneet erilai-
sia arvokkaita havaintosarjoja luonnosta ja sen muutoksis-
ta jo yli sadan vuoden ajan. Lepakoiden automatisoitu seu-
ranta on kuitenkin tullut mahdolliseksi vasta tekniikan ke-
hittymisen myötä noin 15 viime vuoden aikana.
Asemat lähtivät innolla mukaan: jokainen kymmenes-
tä asemasta sai käyttöönsä kaksi passiividetektoria, jotka
ne saivat sijoittaa parhaiksi katsomiinsa paikkoihin kerää-
mään lepakoiden ääniä keväästä syksyyn. Äänistä täytty-
neet muistikortit lähetettiin syksyn tullen tutkijoille ana-
lysoitaviksi.

HAVAINTOJA HANGOSTA UTSJOELLE

Tutkimusasemia sijaitsee ympäri Suomen Hangosta Utsjo-
elle. Suurimmalla osalla asemista on lepakkoseuranta toi-
minut yhtäjaksoisesti jo seitsemän kesää. Valtavan aineis-
ton käsittelyssä on riittänyt haasteita, mutta nyt yli 1,5 mil-
joonaa havaintoa sisältävä data on saatu määritettyä. Pysyvä lepakoiden seurantaverkosto kattaa koko maan.
Kaikista lepakkohavainnoista kaksi kolmasosaa on tä- Kaksi kolmasosaa havainnoista on kertynyt kolmelta
hän mennessä kertynyt kolmelta eteläisimmältä asemalta: lounaisimmalta asemalta.
Pohjoisin lepakkodetektori
on sijoitettu Utsjoen kirkkotupien
kansallismaisemaan.
6 LEPAKOT 1/2022 (vv) LEPAKOT 1/2022 7
Hangon Tvärminnestä, Paraisten Seilistä ja Ahvenanmaan
Husöstä. Vastaavasti noin kolmasosa on tallentunut eteläi-
sen Sisä-Suomen asemilla Hämeenlinnan Lammilta, Juupa-
joen Hyytiälästä ja Konnevedeltä. Sen sijaan Oulun yliopis-
ton puutarhasta ja Oulangan tutkimusasemalta Kuusamos-
ta on tallentunut yhteensä vain kolme prosenttia koko seu-
rannan havainnoista.
Lepakkotiheyden väheneminen pohjoista kohti oli toki
odotettua – aiemmin tätä ei kuitenkaan ole näin järjestel-
mällisesti kerätyllä aineistolla osoitettu.
Aineisto mahdollistaa myös lajien välisten runsaussuh-
teiden karkean tarkastelun. Noin puolet kaikista havain-
noista oli pohjanlepakoita (Eptesicus nilssonii) ja toinen
puoli yleisimpiä siippalajejamme: vesi-, viiksi- ja isoviik-
sisiippoja (Myotis daubentonii/mystacinus/brandtii). Siip-
pojen määrittäminen lajin tarkkuudella ei näin isolla aineis-
tolla valitettavasti onnistu.
Pikkulepakon (Pipistrellus nathusii) osuus havainnois-
ta oli koko maan mittakaavassa noin 3,5 prosenttia, mutta
lajin esiintymisessä oli suuria asemakohtaisia eroja. Lou-
nais-Suomen asemilla pikkulepakkoa tavattiin säännölli-
sesti sekä kesällä että syysmuuton aikaan, kun taas Sisä- ja
Pohjois-Suomen asemilla sitä esiintyi vain muuttoaikaan
ja yksittäisten yksilöiden voimin. Korvayökköjä (Plecotus
auritus) oli havaintoaineistossa vain muutamia satoja. Sel-
västi parhaita korvayökköpaikkoja olivat Lammin ja Hyy-
tiälän asemat.
tapisteitä myös toiveikkaina perustettiin. Näilläkin ase-
Valassaarten yön valopilkku.
milla lepakoita havaittiin, mutta vain yksittäisiä yksilöi- Majakka tuikkii turvallisuutta
tä, ja joinakin vuosina havaintosummaksi jäi Lapissa pyö- merenkulkijoille. Sen kat­
reä nolla. veessa liihottelee myös lepa­
Pohjanlepakko havaittiin kerran Kilpisjärvellä, mutta ei koita. (rl)
lainkaan Kevolla. Kimolepakko (Vespertilio murinus) sen
sijaan käväisi Kevolla kahtena syksynä, 2015 ja 2018. Eni-
ten havaintoja Ylä-Lapista kertyi yllättäen pikkulepakosta.
Kilpisjärvellä tämä muuttava laji havaittiin syksyllä 2018,
jolloin oli pikkulepakon ”supervuosi” ja sitä esiintyi kaikil-
la tutkimusasemilla vähintään muuttoaikaan. Kevolla pik-
kulepakkoa havaittiin lisäksi vuonna 2019.
Kaikki Ylä-Lapin havainnot ovat syksyltä, elokuun lopun
ja lokakuun alun väliseltä ajalta. Tämä kertonee siitä, että
kyseessä ovat muuttavat tai vaeltavat yksilöt, jotka lähtevät
kesäisiltä lisääntymisalueiltaan liikkeelle ja päätyvät Lap-
piin vasta öiden pimentyessä.
Äänityksistä löytyi myös harvinaisempia lajeja. Isolepak-
ko (Nyctalus noctula), kimolepakko ja kääpiölepakko (Pi-
pistrellus pygmaeus) havaittiin kukin kolmella ja ripsisiippa
(Myotis nattereri) kahdella asemalla. Kaikki harvinaisuus-
havainnot tehtiin Lounais-Suomen asemilla, lukuun otta-
matta Oulussa havaittua isolepakkoa ja Kevolla havaittu-
ja kimolepakoita.
Suomen lepakoiden lajikohtaisia kannanarvioita ja ke-
hityssuuntia selvitettäessä asemahankkeen aineistolla on
tärkeä rooli. Turun yliopisto siirtää hankkeen vetovastuun

YLÄ-LAPIN HAVAINNOT ALKUSYKSYLTÄ seurannan jatkuvuus saadaan varmistettua. .

vuonna 2022 Luonnontieteelliselle keskusmuseolle. Näin

Erikoismaininnan ansaitsevat pohjoisimmat tutkimusase-

mat Utsjoen Kevo ja Enontekiön Kilpisjärvi, joille seuran-
KIRJOITTAJA ON LEPAKKOTUTKIJA, JOKA TYÖSKENTELEE TURUN AMMATTI­
KORKEAKOULUSSA VESI- JA YMPÄRISTÖTEKNIIKAN TUTKIMUSRYHMÄSSÄ.
VALASSAARILLA LEPAKOIDEN
SALAISUUKSIEN JÄLJILLÄ
TEKSTI: KATI SUOMINEN
KUVAT: KATI SUOMINEN (KS), RISTO LINDSTEDT (RL), JOHANNA YLIPORTIMO (JY)

Merenkurkun ulkosaaristossa Valassaarilla
on vuosien ajan tutkittu lepakoiden muuttoa
sekä loppukesän ja alkusyksyn aktiviteetteja.
Radioseurannan avulla salaisuudet ovat al-
kaneet avautua. Muuttavien pikkulepakoiden
lisäksi saarilla on seurattu pohjanlepakoiden
ja isoviiksisiippojen puuhia.
Muistan jonkun joskus maininneen, että lepakot eivät len-
nä kovalla tuulella ja sateella. Nämä pikkulepakot eivät tien-
neet lentokiellosta. Niinpä seistä möllötimme uitettuina ki-
viröykkiön päällä.
Pientä radiolähetintä kantaneet pikkulepakot oli pyydys-
tyksen yhteydessä nimetty Roosaksi, Klaaraksi ja Jensiksi.
Enää pyydystettäviä lepakoita ei nimetä, mutta ensimmäi-
set lähettimen kantajat olivat erityisasemassa.

T
uuli ulvoo ja sade piiskaa kasvoja, kun seison to-
verieni kanssa korkealla kiviröykkiöllä yön pi-
meydessä ja yritän seurata muuttomatkallaan
olevia pikkulepakkoja (Pipistrellus nathusii) ra-
diovastaanottimen ja antennin avulla. Tuulen-
Asemadetektoreihin puuska on tarttunut läpimärkään lapaseeni ja
kertyi eniten havaintoja
paiskannut sen kivikon uumeniin.
pohjanlepakosta. (bp)
On syyskuu 2017 Valassaarilla, jossa on jo useamman
vuoden ajan syksyisin seurattu pikkulepakoiden muuttoa.
Monta vuotta olin toivonut näkeväni pikkulepakon elä-
vänä. Tuo syksy vihdoin toteutti toiveeni. Tuon syksyn jäl-
keen olen palannut joka vuosi Valassaarille ja osallistunut
pikkulepakoiden muutonseurantaan, vaikka ajan myötä
tutkimusfokukseni on siirtynyt pikkulepakosta muihin la-
jeihin. Isoviiksisiippa (Myotis brandtii) ja etenkin pohjan-
lepakko (Eptesicus nilssonii) ovat keskiössä työn alla olevas-
sa väitöskirjassani.
Vuosien myötä myös tutkimusmenetelmät ovat kehitty-
neet, vaikka radiolähettimillä on edelleen keskeinen roo-
li tutkimuksessa. Sen sijaan, että seisoisimme yökaudet et-

8 LEPAKOT 1/2022 LEPAKOT 1/2022 9

simässä lepakoita ja määrittämässä niiden lentosuuntia, Viime syksynä selvitimme osana Minna Viljamaan loin ravintoa ei ole tarjolla. Ne voivat hidastaa aineenvaih- punut horrokseen. Voimme näin selvittää eri lajien syysai-
voimme nukkua yömme rauhassa – jos kaikki radiolähet- maisterintutkielmaa, millaisia päiväpiiloja eri lepakkola- duntaansa, laskea ruumiinlämpöään ja vaipua lyhytaikai- kaista horroskäyttäytymistä ja sitä, miten se muuntelee eri-
timet on kiinnitetty lepakoihin eikä lisää lepakoita tarvit- jit käyttävät Valassaarilla. Pyydystimme elokuussa ja syys- seen horrokseen hyvin kylminä tai sateisina päivinä. laisissa päiväpiiloissa. Tämä horroskäyttäytymiseen liittyvä
se pyydystää. kuun alussa 38 lepakkoa: 24 isoviiksisiippaa ja 14 pohjan- Erilaiset päiväpiilot tarjoavat lepakoille erilaista suojaa. tutkimus on osa väitöskirjatyötäni.
lepakkoa. Joka aamu selvitimme tietokoneelta, minne lepa- Auringon paahtama katto voi olla niin lämmin, ettei sen
kot olivat aamulla piiloutuneet. Alkukartoituk- suojassa lepäävä lepakko joudu käyttämään kovinkaan pal-
HAVAINNOT TALLENTUVAT PILVEEN sen jälkeen etsimme maastosta jokaisen le- joa energiaa ruumiinlämmön ylläpitoon. Sen ei välttämättä
PIKKULEPAKOT POISTUIVAT LÄNTEEN
Valassaarille on pystytetty kymme- pakon tarkan päiväpiilon. kannata vaipua horrokseen. Kylmässä ja vetoisassa piilossa Aloitin tämän kertomukseni nostalgisilla muistoilla. Lo-
nen radioasemaa tallentamaan ra- Tietenkään kaikki ei suju aina lepakko sen sijaan säästää energiaa vaipumalla horrokseen. puksi palaa niihin:
diolähettimien signaaleja. Ha- kuten Strömsössä. 38 lepakosta Havaintojemme mukaan pohjanlepakko suosi päiväpii- Juuri kun oma elimistöni oli vaipumaisillaan kylmyydes-
vainnot tallentuvat internet­ 11 hävisi melkein heti. Radio- loinaan kivikenttiä, puunkoloja ja rakennusten rakosia. Iso- tä ja märkyydestä johtuvaan horrokseen, kello kilahti vuo-
yhteyden avulla suoraan pil- asemien tallentamien havain- viiksisiippa taas vietti päivänsä selvästi mieluiten rakennuk- ronvaihdon merkiksi. Pääsin pariksi tunniksi sisään punai-
veen. Jokaisessa vastaan­ tojen avulla totesimme, et- sissa. Puiden halkeamissa niitä oli vähemmän ja ainoastaan seen tupaan lämmittelemään tiskiveden ja kuuman kah-
otinasemassa on neljä kuu- tä osa lepakoista lähti pois yksi yksilö päivehti kivikentässä. Emme vielä tiedä, millä ta- vin äärelle. Roosa, Klaara ja Jens jatkoivat tankkauslento-
den metrin korkeuteen
pystytettyä antennia, jot-
ka tallentavat radiolähet-
saarelta lähetin selässä eikä
tullut enää takaisin.
Myös muut lepakot len-
voin eri piilot tarjoavat suojaa lepakoille.
Suurin osa viime syksynä käyttämistämme radiolähet-
timistä mittasi lepakon ihon lämpötilaa ja lähetti signaa-
vista öistä..
aan saarella yön yli. Ne poistuivat länteen jonakin seuraa-

KIRJOITTAJA ON LUONNONTIETEELLISELLÄ KESKUSMUSEOLLA

timien signaaleja. sivät välillä pois vastaan- lia sitä tiheämmin mitä lämpimämpi lepakko oli. Ottamal-
TYÖSKENTELEVÄ VÄITÖSKIRJATUTKIJA.
Vertailemalla eri asemi- otinasemien ulottuvilta. la huomioon lepakon painon ja lämpötilan pystymme ma- TUTKIMUKSESSA MUKANA: NICLAS FRITZÉN, MINNA VILJAMAA,
en ja antennien tallentamaa Ne painuivat muille saarille temaattisen kaavan avulla määrittämään, milloin se on vai- ANNA BLOMBERG SEKÄ THOMAS LILLEY.
signaalia pystymme niin sa- tai kenties mantereelle saak-
notun kolmiointimenetel- Pikkulepakoita muuttaa ka, mutta palasivat kuitenkin
män – trianguloinnin – avulla syyskesällä Valassaarilta Meren­ takaisin. Saimme arvokasta tie-
määrittämään alueen, jolla lepak- kurkun yli Ruotsiin. (jy) toa pohjanlepakon ja isoviiksisii- Pilveen havaintoja tallentava
radioasema helpottaa tutkijaa.
ko on lentänyt. Aamulla voimme pan päiväpiiloista lisääntymisajan Aina ei ole pakko valvoa aineis­
hyvin nukutun yön jälkeen tarkastel- jälkeen. toa kerätessä. (ks)
la tietokoneelta lepakoiden öistä liikkumis-
ta. Voimme myös nähdä, minne ne ovat vetäyty-
neet päivälevolle.
ENERGIAA TALTEEN TALVEN VARALLE
Kun olemme saaneet rajattua alueen, jolle lepakko on Syksy on hyvin tärkeä ajanjakso lepakoiden vuodenkier-
piiloutunut, meidän on huomattavasti helpompi etsiä sen rossa, sillä silloin lepakot tankkaavat hyönteisiä kasvattaak-
tarkka päiväpiilo, sen sijaan että etsintäalueena olisi ko- seen rasvavarastojaan talvehtimista varten. Niiden ei kan-
ko saari. nata tuhlata energiaa kylminä päivinä tai ajanjaksoina, jol-

Pohjanlepakot
käyttävät ­päiväpiiloinaan
kivilouhikkoja, kolopuita
ja rakennuksia. (ks)

10 LEPAKOT 1/2022

Aina ei kartoittajan tarvitse tulkita
pelkkiä detektorien viestejä. Silloin
tällöin tutkimuskohteita pääsee tui­
jottamaan silmästä silmään. Tässä
vesisiippa (Myotis daubentonii).
LEPAKKOKARTOITTAJAN
VUODENKIERTO
TEKSTI JA KUVAT: RASMUS KARLSSON
Lepakkokartoittaja on yötyöläinen, jonka urak-
kaan sisältyy paljon puuhaa myös päiväsaikaan.
Vuodenkiertoon kuuluu myös konttorityötä
tietokoneen äärellä. Kartoittaja elää eri rytmiä
kuin yhteiskunta ympärillä, mutta luonto palkit-
see tarjoamalla unohtumattomia elämyksiä.
T
ammikuun vaihtuessa helmikuuksi lepakkokar-
toittaja elää mielenkiintoisia ja jännittäviä aikoja.
Pikkuhiljaa sähköpostiin pitäisi ilmestyä tarjous-
pyyntöjä. Missä ne oikein viipyvät? Missä viet-
tää öitä ensi kesänä? Millaisia selvityksiä tilataan?
Vai tuleeko tilauksia ollenkaan?
Nämä ovat hyvin yleisiä kysymyksiä, joita yrit-
täjänä toimiva lepakkokartoittaja pohtii joka vuosi yhä uu-
destaan. Suurimpana pelkona tietysti on, ettei tarjouspyyn-
töjä tule ollenkaan.
12 LEPAKOT 1/2022
Neljätoista vuotta alalla työtä tehneenä olen kuitenkin
jossain määrin oppinut luottamaan töiden riittävyyteen.
Vuosien varrella olen saanut tehdä projekteja ympäri Ete-
lä-Suomea, Pohjanmaalla, etelärannikolla ja jopa Viros-
sa. Ahvenanmaallakin on tullut käytyä lepakkoselvitys-
ten merkeissä. Useimmiten tilaajana on kunta, yritys tai
yhdistys.
Lepakkoselvitysten tarve pohjautuu lainsäädäntöön. Le-
pakot ovat Suomen luonnonsuojelulainsäädännössä rau-
hoitettuja, niiden lisääntymis- ja levähdyspaikat suojeltu-
ja ja EUROBATS-sopimus velvoittaa jäsenmaitaan huomi-
oimaan siirtymäreittejä ja tärkeitä saalistusalueita. Lisäk-
si maankäyttö- ja rakennuslaki edellyttää riittävien selvi-
tysten tekemistä.
Tämän alan suurimpana rasitteena pidän ehdottomas-
ti työtilanteen ennalta-arvaamattomuutta. Tilausten määrä
riippuu muun muassa eri kuntien kaavoitustilanteesta. Epä-
varma tulonlähde, poikkeukselliset työajat ja pimeässä met-
sässä liikkuminen eivät välttämättä sovi kaikille.
ERITYISEN MIELEENPAINUVIA OVAT OLLEET VUOSIEN
VARRELLA KOETUT HELLEJAKSOT JA TROOPPISET
YÖT ERILAISISSA YMPÄRISTÖISSÄ.
Monet kartoittajat tekevätkin lepakoiden ohella usei- sin hieman oikaista aamuyön tunteina. Kotiin päästyäni uni
den muiden lajiryhmien kartoituksia. Olen kuitenkin ko- tuli nopeasti.
kenut esimerkiksi linnusto- ja lepakkokartoitusten yhteen- Kartoituksia tehdään joskus varsin kaukana asutukses-
sovittamisen hankalana, sillä linnustoselvityksissä työvuo- ta. Selvitysalueen tieverkostosta ja saavutettavuudesta riip-
ro yleensä alkaa varhain aamulla, kun lepakkokartoittaja puen repussa kannetaan joskus huomattava paino: vettä,
on juuri työnsä päättänyt. Vuorokaudesta tulee silloin epä- eväitä, lisävaatetta, passiiviseurantadetektoreita, paristoja,
inhimillisen pitkä. akkuja pitkäaikaisiin passiividetektoreihin, kamera ynnä
muuta tarpeellista tavaraa. Jostain syystä rankimmat työ-
päivät jäävät myös paremmin mieleen.
DETEKTOREITA MAASTOON
Kevättalven taittuessa kevääksi toimenkuvaan tulee esimer-
kiksi pitkäaikaisten passiiviseurantadetektoreiden asenta-
HELLETTÄ, TROOPPISIA ÖITÄ
minen maastoon lepakoiden muutonseurantaa varten. Erityisen mieleenpainuvia ovat olleet vuosien varrella ko-
Kesäkuussa viimeistään aloitetaan varsinaiset maasto- etut hellejaksot ja trooppiset yöt erilaisissa ympäristöissä.
selvitykset. Näitä edeltää useimmiten kattava perehtymi-
nen alueen kartta- ja taustamateriaaliin. Aikaisemmat sel-
vitykset ja havainnot alueelta, luontotyypit, maisemapiir-
teet ja ennen kaikkea lepakoiden potentiaalisten piilopaik-
kojen esiintyminen täytyy ottaa huomioon selvitystä suun-
ILOSANOMAA YLEISÖLLE
nitellessa.
Loppukesän ohjelmaan kuuluvat ainakin erilaisten le-
Maastoselvityksiin kuuluu olennaisena osana myös päi-
pakkoretkien vetäminen. Yleisöretkillä on mahdolli-
väsaikaan tehdyt kierrokset selvitysalueella. Pyrin teke-
suus jakaa lepakoiden ilosanomaa myös muiden ih-
mään nämä heti kesäkuussa, kun talven jälkeinen kartoitus­
misten kanssa. Joskus retkillä tapahtuva tilannehuu-
into on kova, luonto on kauneimmillaan ja päivät pitkiä.
mori on yksinkertaisesti niin erikoista, että se jää mie-
Päiväkierrosten aikana kiinnitetään huomiota muun
leen.
muassa hyviltä vaikuttaviin ympäristöihin, potentiaalisiin
Kotkassa Kyminlinnan tuntumassa järjestettiin ker-
piilopaikkoihin, sopiviin kartoitusreitteihin ja työtä helpot-
ran lepakkoretki, johon osallistui useita kymmeniä ih-
taviin polkuihin ja pysäköintipaikkoihin. Myös mahdolli-
misiä. Retken loppua kohden iloinen yleisöjoukkomme
siin vaaratekijöihin kannattaa kiinnittää hieman huomiota,
oli kulkemassa ison nurmikkoalueen halki, kun detek-
sillä näitä ei välttämättä huomaa yön pimeydessä. Esimer-
tori yhtäkkiä naksutteli tutunoloisesti 30 kHz kohdalla.
kiksi vanhat piikkilanka-aidat ja polun varrella törröttävät
Arvasin, että katuvalon läheisyydessä saalisti poh-
terävät oksat on hyvä havaita etukäteen, valoisaan aikaan.
janlepakko (Eptesicus nilssonii). Lähestyimme valo-
pylvästä samalla kun kerroin pohjanlepakon tavasta
KOHDE HALTUUN PÄIVÄLLÄ saalistaa valokeilassa pörrääviä yökkösiä. Yleisö halu-
si tietysti nähdä valokeilan läheisyydessä lentävän le-
Isojen alueiden selvityksissä haukkaa helposti liiankin ison
pakon paremmin, joten useimmat kohottivat vaisto-
palan kesäkuussa, kun reittejä kuljetaan ensin tiedustelu-
maisesti toisen käden blokatakseen silmiä häikäisevän
mielessä valoisaan aikaan ja toisen kerran pimeällä. Yleen-
sä aloitan työpäivän jo varhain iltapäivällä ”ottamalla alu-
katuvalon näkökentästä.
een haltuun”. Liikun kartoitusalueella laajasti ja yritän hah-
Läheisen sillan sunnalta saapunut myöhäinen pyö-
räilijä koki ilmeisesti elämänsä yllätyksen, kun havait-
mottaa eri ympäristöjen ja reittien yhteyttä toisiinsa. Mie-
si hämyisellä nurmikkoalueella seisovan ihmisjou-
tin, mistä kannattaa kulkea yöllä ja mihin sijoittaa passii-
kon, kaikki käsi yläviistoon ojennettuna kohti katuva-
videtektoreita.
loa. Hoiperteleva pyöräilijä onnistui kuitenkin säilyt-
Kesä- ja heinäkuussa keskitytään lepakoiden lisääntymis-
tämään tasapainonsa. Hän kääntyi vielä useita kerto-
ja levähdyspaikkojen paikantamiseen. Tähän liittyy usein
ja varmistamaan havaitsemaansa.
käyntejä alueen asukkaiden luona ja erilaisten rakennus-
Me retken osallistujat tajusimme, millainen väärin-
ten tarkistuksia. Tämä alkukesän vaihe on joskus uuvuttava
käsitys tilanteesta saattoi syntyä. Purskahdimme nau-
ja jopa stressaava, mutta pidän sitä äärimmäisen tärkeänä
ruun. Retken päätyttyä istahdin autoon ja poistuin Ky-
pohjatyönä, joka helpottaa kartoitusta ja alueen luonteen
minlinnan parkkipaikalta. Epäselväksi jäi, oliko vastaan
ymmärtämistä.
tulleet hälytysajossa olleet kolme poliisipartiota tar-
Muistan kerran kävelleeni yli 15 km illan aikana, kun
koitettu meitä varten, vai oliko niillä sattumalta jokin
kelloa vihdoin vilkaistuani tajusin, että tarkoitus olisi tosi-
toinen tehtävä lähellä.
aan kiertää suunnilleen sama reitti yöllä. Käveltyä matkaa
kertyi sinä yönä reilusti yli 30 kilometriä, vaikka jostain tai-
LEPAKOT 1/2022 13
­ ämpöuupumus on muutamia kertoja nostanut päätään ja
L mistä on kyse. Toisaalta auton ikkunaan on joskus jätetty
lyhythihaisessa kulkiessa hyttyset ovat riesana heti kun py- ystävällisiä viestejä ja yhteydenottopyyntöjä, joissa on kut-
sähtyy.
Omaa jaksamista on tällaisissa olosuhteissa tarkkailta-
va, sillä aamuyöstä edessä voi joskus olla parin sadan kilo-
suttu kahville. Paikallisten havainnot lepakoista ovat hyö-
dyllisiä ja erittäin hyväksi havaittu menetelmä lepakoiden
piilopaikkojen löytämiseksi.
LÄHIKUVASSA LEPAKKOTUTKIJA
metrin ajomatka kotiin. Sateella, kovalla tuulella tai erityi-
Kuka: Rasmus Karlsson Mikä tutkimuksessa on antoisinta? Erilaisten ympäris-
sen kylmällä säällä lepakoiden aktiivisuus vähenee. Silloin
pidetään lepopäivä.
LOPPUSILAUS TIETOKONEEN ÄÄRELLÄ Ikä: 36 vuotta töjen näkeminen ja kokeminen lepakoiden kautta. Kohtaa-
Kotipaikka: Porvoo miset ihmisten kanssa selvitysalueilla ja mahdollisuus jakaa
Vaikka öisessä maastossa toimiminen on varsin raskas- Syksyllä lepakkokartoittajan maastotyö vaihtuu tietoko-
Ammatti: Yrittäjä, Tmi Metsäsiipi, lepakkoselvityksiä te- tietoa lepakoista erilaisilla yleisöretkillä.
ta, on tämä työ kuitenkin tarjonnut myös unohtumattomia neen edessä istumiseksi. Kesän aikana kerätyt lepakko-
kevä yritys.
kokemuksia. Suomen kesäyöt ovat monella tavalla kaunii- havainnot ja muut paikkatiedot tuodaan GPS-tiedostois-
Tausta: Biologi, maisterintutkinto ekofysiologiassa (HY), Mikä on työn suurin haaste? Se, että joka vuosi olen yh-
ta ja vielä 14 vuoden lepakkokartoitusten jälkeenkin tun- ta karttaohjelmaan. Tästä alkaa aineiston analysointi, mi-
10 vuotta lepakkokartoittajana. (BatHouse). Nyt menossa tä epätietoinen töiden riittävyydestä.
nen edelleen joka kevät intoa suun- kä itse asiassa on koko selvityksen
viides vuosi yrittäjänä.
nata maastoon. keskeisin vaihe.
Oletko hyvä valvomaan? Sitä on tullut opeteltua vuosi-
Noin kymmenen vuotta sitten olin PAIKALLISTEN HAVAINNOT Havaintopisteiden sijoittuminen
Miksi lähdit tutkimaan lepakoita? Lepakkoselvityk- en varrella, mutta olen aina ollut enemmänkin ilta- ja yöih-
mukana kartoittamassa itäisellä Suo- kartalla yhdistetään kartoittajan kä-
menlahdella sijaitsevat linnakesaaret LEPAKOISTA OVAT sityksiin lepakoille tärkeiden aluei-
siä tehnyt BatHouse järjesti 2007 yliopistolla lepakkokurs-
sin. Opiskelukaverini oli yrityksessä tutkimusharjoittelija-
minen. Olen kuitenkin huomannut väsyväni nykyään nope-
ammin kuin alkuvuosina.
Kirkonmaan ja Rankin. Puolustus- den ja kohteiden sijainneista. Pro-
voimien kanssa toimimisesta muis- HYÖDYLLISIÄ JA ERITTÄIN sessin aikana huomioidaan lepakoi-
na, ja hän pyysi minut mukaan. Kiinnostuin paitsi lepakois-
ta myös yöaikaan toimimisesta, varusteista ja muun muas- Miten sovitat lepakkotutkijan epäsosiaaliset työajat
tiin jäi erityisesti luvattujen aikatau-
lujen minuutintarkka pitävyys, yksin
HYVÄKSI HAVAITTU den lisääntymis- ja levähdyspaik-
kojen sijainnit, sekä näiden kannal-
sa suunnistamisesta. Työllistymistä pidettiin kuulemma bio- muuhun elämääsi? Minulla on aika pienet piirit ja lähim-
logille lottovoittona, joten päätin antaa lepakkoselvityksil- mäiset ovat aina ymmärtäneet. Kesäloma-aikaan joutuu jos-
vietetty kartoitusyö Rankissa ja var- MENETELMÄ LEPAKOIDEN ta kriittiset kulkuyhteydet ja saalis-
le mahdollisuuden. BatHouse lopetti toimintansa 2018 ja kus sovittamaan aikatauluja, jos haluaa lähteä lomailemaan
sin töyssyinen venekuljetus saareen. tusalueet.
Helsingin saaristossa on taas tul- PIILOPAIKKOJEN Selvityksen tarpeista riippu-
päätin itse jatkaa alan yrittäjänä. Asiantuntijuutta oli ker-
tynyt sen verran, että lopettaminen olisi ollut taitojen huk-
avopuolison kanssa.
lut melottua yöaikaan ja tehty var- en näitä tietoja voidaan yhdistää
sin yllättävää tuttavuutta hylkeiden LÖYTÄMISEKSI. esimerkiksi kaavasuunnitelmaan
kaan heittämistä. Toisaalta olin juuri alkanut ymmärtää, mi- Mitä teet silloin, kun et tutki lepakoita? Tykkään kä-
ten vähän vielä ymmärsin lepakoista. Yrittäjyys tuntui siksi sitöistä, kuten nikkaroinnista ja taonnasta. Olen myös You-
ja vedenalaisten kivien kanssa. Mo- mahdollisten haittavaikutusten
luontevalta jatkumolta. Tuben sisällöntuottaja tällä alalla. Rakennan muun muas-
lemmat ovat selkäkarvoja nostattavia tapahtumia, kun pi- arvioimiseksi. Kaiken puurtamisen jälkeen lopputuotteena
sa linnun- ja lepakonpönttöjä, kalusteita ja teen erilaisia ra-
meys ja tyyni, musta vedenpinta sekoittavat tasapainoaistin on tilaajalle toimitettava raportti, jossa annetaan suosi-
kennusprojekteja tutuille ja tuttaville. Olen ainakin henki-
keikkuvassa kanootissa.
Ihmiset huomaavat harvemmin läsnäoloani selvitys-
alueella, mutta joskus paikalliset ovat suhtautuneet yölli-
telussa..
tuksia siitä, miten lepakoita voidaan huomioida suunnit-
sellä tasolla edelleen myös lintuharrastaja. Pari vuotta sitten
aloitin perinnejousiammunnan ja suoritin metsästys- ja jou-
siammuntakokeen, jotta voisin osallistua haitallisten vieras-
seen kulkijaan varsin epäilevästi ja tulleet selvittelemään KIRJOITTAJA ON LEPAKKOKARTOITTAJA.
petojen vähentämiseen mökkipaikkakunnalla.

Mitä tekisit, jos et tutkisi lepakoita? Siinäpä hyvä ky-

Kartoittajan hohtohetki tämäkin:
Nurmijärvellä auton tuulilasilta löytyi symys. Jotenkin pitäisi varmaan sinnitellä eteenpäin silloin-
pitkän yön piristeeksi hellyttävä viesti. kin. Varmaan panostaisin YouTube-kanavani edistämiseen
ja yrittäisin hankkia muuta koulutusta vastaavaa työtä.

Mikä lepakoihin liittyvä kysymys askarruttaa sinua

eniten juuri nyt? Alkavatko ympäristönmuutosten ja jat-
kuvan rakentamisen vaikutukset näkyä pian laajemmin/sel-
keämmin? Ilmastonmuutoksesta puhumattakaan.

Mikä on seuraava uusi lepakkolaji Suomelle? Olisiko-

han mopsilepakon (Barbastella barbastellus) vuoro?

Onko joku lepakkolaji erityinen suosikkisi? Korvayök-

kö (Plecotus auritus)! Vuonna 2017 istuin yksin mökillä, ul-
kona pimeä elokuinen yö. Tunnelma oli haikea. Edessä oli
todennäköisesti vaikea päätös uranvaihdosta. Kartoitus-
hommia ei ollut riittävästi ja tilanne rasitti. Jossain vaihees-
sa aloin kiinnittää huomiota ikkunan ulkopuolella pörrää-
vään isoon ”yökköseen.” Tällä yökkösellä oli kuitenkin pit-
kät korvat ja se lepatteli iloisen oloisesti aivan ikkunalasis-
sa kiinni. Korvayökköhän siellä tuli minua katselemaan…
”Mitäs siellä sisällä istut? Tule ulos meidän luokse.”

TEKSTI: MARKKU LAPPALAINEN

KUVA: RASMUS KARLSSON, SELFIE

14 LEPAKOT 1/2022 LEPAKOT 1/2022 15

Pohjanlepakkoyhdyskunta Lapualla. Lepakoiden
oleskelupaikoille kertyvistä ulosteista saa
nykytekniikalla paljon tietoa. Papanoiden avulla
voidaan muun muassa määrittää lepakkolaji ja
ulosteesta löytyviä saalislajeja.

MONET NYKYISET HANKKEET YHDISTÄVÄT

KANSALAISTEN AKTIIVISUUDEN HYÖDYNTÄMISEN,
TIETEELLISEN TUTKIMUKSEN JA VIESTINNÄN.

Niissä sovellettiin jo uusimpia teknologisen kehityksen tar- PAPANOITA VOI KERÄTÄ

joamia menetelmiä.
Sittemmin lepakkotutkimus on laajentunut Helsingin
yliopistoon, BatLab Finland -tutkimusryhmään. Monet ny-
kyiset hankkeet yhdistävät kansalaisten aktiivisuuden hyö-
dyntämisen, tieteellisen tutkimuksen ja viestinnän. Tällais-
JOKAMIEHENOIKEUDELLA
Lepakoista syvemmin kiinnostuva kansalainen voi ryhtyä
havainnoimaan lepakoita esimerkiksi detektorin avulla. Tä-
nä päivänä detektoreita saa sen verran edullisesti, että mel-

UUDET
ta tutkimuksen toteutustapaa voidaan kutsua kansalaistie- kein kuka tahansa voi hankkia sellaisen. Älypuhelimiin lii-
teeksi (englanniksi citizen science, crowdsour- tettynä niiden avulla saadaan myös vähintään
cing). suuntaa antavia lajinmäärityksiä.
Moderneista suomalaisista kan- Ääninäytteitäkin varmempaan la-

TUTKIMUSMENETELMÄT
salaistiedehankkeista varhaisim- jinmääritykseen päästäisiin lepak-
pia oli 1990-luvulla tammen koyhdyskunnasta tai talvehti-
äkämiin keskittynyt tutki- mispaikasta kerättyjä papa-
mus Helsingin yliopiston noita analysoimalla. Tässä
silloisella Maataloustie- ympäristö-DNA:n tutki-

TUOVAT TEHOA
teiden laitoksella. Sen musmenetelmät olisivat
jälkeen toteutettu Tu- suureksi avuksi.
run yliopiston Punk- Maailmalla on usei-
kipankki-hanke on ol- ta puutiasnäytteitä ana-

TUTKIMUKSEEN
lut melkoinen menes- lysoivia laboratorioita,
tystarina. Se onnistui jotka muutamalla kym-
kansalaisten avulla ke- pillä analysoivat asiak-
räämään vuonna 2015 kaan toiveiden mukai-
noin 20  000 puutiais- sesti puutiaislajin ja sen
näytettä, joissa riittää yhä kantamat patogeenit.
TEKSTI: EERO VESTERINEN KUVAT: BENJAM PÖNTINEN analysoitavaa. Punkkipro- Samanlainen lähesty-
Vesisiippa.
jekti on ollut Turun yliopis- Siippojen salaisuuksien mistapa voisi olisi olla mah-
ton näkyvimpiä hankkeita. Se selvittelyssä papanoista on dollinen myös lepakoita kos-
kasvattanut ihmisten tietoisuut- paljon apua. kevien näytteiden analysoinnis-
Kansalaistiede on antanut lepakoiden tut- Selvää on, että lepakot eivät ole syypäitä nykyiseen pan- ta puutiaisista, sortumatta kuiten- sa. Sellaista laboratoriota ei vain ole
kimukseen uutta vauhtia. Parhaimmillaan demiaan. Syynä lienee paremminkin ihmisen toiminta, jos- kaan pelottelemaan ja huonontamaan ollut Suomessa eikä muissakaan Pohjois-
sa ihmisen ja luonnon vuorovaikutus on vääristynyt. Olen- suhdetta villiin luontoon. maissa. Suomen kaltaisessa pienessä maassa
kansalaistieteen hankkeet tuottavat laajoja­ nainen kysymys onkin, miten luontosuhdetta ja ihmisten Juuri puutiaishanke on innoittanut monia muita tut- tällaista kallista investointia ei välttämättä saataisi kaupal-
aineistoja, joiden keräämiseen yksinään suhtautumista lepakoihin voisi parantaa. kijoita soveltamaan kansalaiskeräystä. Lepakoita koskevia lisesti kannattavaksi, vaikka se avaisi myös lepakkoharras-
puurtavalta tutkijalta kuluisi vuosia. Toisin kuin vanha lentävä lause väittää, tieto ei lisää tus- esimerkkejä ovat muun muassa Lukiolaiset lepakkotutki- tajalle mahdollisuuden saada näytteitä analysoiduksi.

I
hmisten suhtautuminen lepakoihin on kautta aikojen
vaihdellut pelosta kunnioitukseen. Kulttuuritausta, tie-
don ja ymmärryksen taso ja monet muut seikat määrit-
tävät suhdettamme lepakoihin – ja ylipäänsä luontoon.
kaa, vaan vähentää epätietoisuutta. Tämä pätee niin tutki-
joihin kuin ihmisiin ylipäänsä. Lisääntyvä tieto yleensä vä-
hentää epäluuloja, ja tässä suomalainen lepakkotutkimus
on onnistunut hyvin.
joina -projekti ja Papanapankki. Ne ovat onnistuneet lisää-
mään ihmisten myönteistä suhtautumista lepakoihin. Uusi-
en tulosten myötä yhä useampi on alkanut katsoa lepakoita
aivan uudella mielenkiinnolla.
Useimpia kansalaistiedehankkeita yhdistää se, että va-
paaehtoiset henkilöt soveltavat käytännössä menetelmiä,
Lepakoiden kiinni ottaminen ja muu häiritseminen on
luvanvaraista. Siihen tarvitaan perusteltu tutkimussuunni-
telma ja näyttö osaamisesta. Papanoita ja muita ympäris-
oikeudella. .
tönäytteitä sen sijaan voi kuka tahansa kerätä jokamiehen­

YLEISÖN APU KEVENTÄÄ

Pari vuotta sitten alkanut koronapandemia tuntui
osaltaan lisäävän epäluuloja lepakoita kohtaan, koska
lepakot liitettiin osaksi viruksen alkuperää. Myöhem-
min samankaltaista virusta on löydetty monesta luonnon-
varaisesta eläimestä, mutta yhtä ja ainoaa alkuperäistä isän-
täeläintä ei tähän mennessä ole pystytty osoittamaan.
AINEISTON KERUUTAAKKAA
Suomalainen lepakkotutkimus on keskittynyt nykyisin pää-
asiassa kahteen yliopistoon. Se aktivoitui Turun yliopistos-
sa 2000-luvun alussa. Ensimmäiset uuden ajan väitöskir-
jat valmistuivat vuosituhannen toisella vuosikymmenellä.
jotka tutkija on valinnut selvittääkseen jotain tieteellises-
ti perusteltua kysymystä. Varsinaisista analyyseistä tieteel-
KIRJOITTAJA ON GENETIIKAN YLIOPISTONLEHTORI
lisen ja taloudellisen vastuun kantavat tutkijat. Kansalais-
TURUN YLIOPISTON BIOLOGIAN LAITOKSELLA JA
tiedehankkeissa suuri joukko ihmisiä kerää hetkessä mate- YKSITYISEN DNA-ANALYYSIPALVELUITA TARJOAVAN
riaalia sellaisen määrän, jonka hankintaan yksin työsken- BIONAME OY:N (BIONAME.FI) PERUSTAJA.
televällä tutkijalla kuluisi vuosia.

16 LEPAKOT 1/2022 LEPAKOT 1/2022 17


Pohjanlepakko avotaivaalla. Saalista
lähestyvän lepakon äänipulssi tihe­
nee ja katkeaa hetkeksi kokonaan,
kun saalistaja iskee kohteeseensa.
Pian ääni palaa normaaliin partioin­
tilennon tahtiin. (rl)
LEPAKON
KAIKULUOTAUSÄÄNI
KERTOO LAJISTA JA
TILANTEESTA
TEKSTI: MIIKA KOTILA
KUVAT: MIIKA KOTILA (MK) JA RISTO LINDSTEDT (RL)
Lepakoiden äänet muuntelevat käyttötarkoi-
tuksen mukaan. Kaikuluotauksen tahti tiivis-
tyy, kun lepakko lähestyy saalistaan. Avaras-
sa tilassa lepakko ääntelee harvakseltaan ja
käyttää matalampia ultraääniä kuin ahtaassa
P
paikassa puikkelehtiva yksilö.
imeydessä lentävä lepakko saa kaikuluotaamal-
la samankaltaista tietoa ympäristöstään kuin
linnut ja nisäkkäät näköaistilla. Kaikuluotaus­
äänen ominaisuudet vaikuttavat ratkaisevas-
ti sen kykyyn välittää tietoa, ja lepakot ottavat
tästä hyödyn irti muuntelemalla ääntä tilanteen
mukaan.
Lepakon ääntely kertookin usein enemmän tilanteesta ja
käyttötarkoituksesta kuin lepakkolajista, mikä tekee lajien
määrittämisestä äänien perusteella huomattavasti vaikeam-
paa kuin lintujen kohdalla. Kaikuluotausäänen tarkastelu
voi kuitenkin paljastaa jotain muuta lepakoiden elämästä.
18 LEPAKOT 1/2022
Pohjanlepakko
Esimerkki kaikuluotausäänien vaihtelusta ympäristön ahtauden mukaan. Pohjanlepakon ja siippalajin (todennäköisesti
viiksisiippa tai isoviiksisiippa) tyypillisiä ääniä avoimemmasta (vasen) ahtaampaan (oikea) ympäristöön siirryttäessä.
Huomaa että molempien lajien kaikuluotausäänet ovat vielä näitä esimerkkejä monimuotoisempia. (mk)
samalla kun sen painopiste siirtyy korkeammille taajuuksil-
le. Eri taajuuksien läsnäolo samassa äänessä parantaa erot-
telukykyä entisestään.
ÄÄNI VAIHTELEE TARPEEN MUKAAN
Kaikuluotaus on aktiivista havainnointia, eli kaikujen
kuuntelun lisäksi lepakko joutuu käyttämään energiaa ää-
nen tuottamiseen. Ääniä ei kannatta tuottaa ylimäärin ja le-
pakko säätelee niiden tiheyttä tilanteen mukaan. Jos ympä-
rillä on paljon tilaa, voi ääniä päästellä harvakseltaan, kos-
ka törmäysvaaraa ei ole. Ahtaammissa paikoissa tiheämpi
kaikuluotaus on tarpeen, koska esteiden väistely vaatii no-
peita reaktioita.
Tiheyttä kuuntelemalla voi saada myös hyvän käsityk-
sen lepakon saalistuksen vaiheista. Ennen saaliin havait-
semista kaikuluotaustahti on rauhallinen. Sopivan hyön-
teisen löydyttyä lepakko siirtyy etsinnästä lähestymisvai-
heeseen, mistä merkkinä on selvästi kiihtyvä tahti. Korkea
tahti mahdollistaa saaliin liikkeiden tarkemman seuraami-
sen. Lähestymisvaihe huipentuu surahdukselta kuulosta-
vaan syönnösääneen, joka koostuu jopa 200 kertaa sekun-
nissa toistuvista kaikuluotausäänistä.
Ihminen ei hahmota videokuvan ruutuja erillisinä, jos
Kaikuluotausäänet ovat tavallisesti ultraääniä, eli taajuu-
kuvataajuus nousee yli 50 ruutuun sekunnissa. Lepakko
deltaan niin korkeita, että ihminen ei pysty kuulemaan nii-
pystyy siis luultavasti käsittelemään ainakin noin neljä ker-
tä. Taajuus vaihtelee suomalaisilla lajeilla ihmisen kuuloalu-
taa nopeampia tapahtumia kuin ihminen.
een ylärajalta 20 kilohertsistä yli sataan kilohertsiin.
Äänipulssien tiheyttä rajoittaa taloudellisuuden lisäk-
Korkeataajuiseen ääneen liittyy kuitenkin merkittävä
si myös kohteen etäisyys. Ääni kulkee ilmassa tietyllä no-
heikkous: se vaimenee nopeammin kuin matalampi ääni.
peudella, ja lepakon on odotettava kaiun palaamista ennen
Tästä syystä myös musiikin alimmat bassotaajuudet kuu-
kuin seuraavan äänen päästäminen on tarkoituksenmu-
luvat kauemmas kuin korkeat äänet. Lepakoiden korkeiden
kaista. Muuten uusi ääni voisi peittää palaavan kaiun, tai
äänten vaimentuminen voi rajata kaikuluotauksen kanta-
man vain muutamaan metriin.
Lepakoiden on pakko käyttää korkeita taajuuksia vai-
mentumisesta huolimatta, sillä ne kimpoavat paremmin
takaisin pienistä esteistä, kun taas suuri osa matalan äänen
energiasta jatkaa matkaansa. Siksi myös basso kuuluu ker-
rostalon seinien läpi muita taajuuksia paremmin. Lepakol-
le on tärkeää havaita hyvin pieniä hyönteisiä, oksia, lehtiä
ja muita yksityiskohtia, joita matalammat äänet eivät pal-
jastaisi.
Lepakot eivät kuitenkaan tavallisesti jätä matalampia
Kaavio siippalajin saalistustilanteen äänestä. (mk)
taajuuksia kokonaan pois, vaan äänen taajuusalue levenee
Siippa
lepakko ei tietäisi minkä kaikuluotausäänen paluukaius-
ta on kysymys.
Etäisyys rajoittaa myös yksittäisen kaikuluotausäänen
kestoa. Ääni ei voi kestää niin pitkään, että alkuosan kai-
ku palaa kohteesta, kun lepakko vielä päästää äänen loppu-
osaa. Kohteen ollessa kaukana, pidempikestoiset äänet vah-
vistavat paluukaikuja ja siten helpottavat kaukaisten kohtei-
den havaitsemista. Yleensä pitkät äänet ovatkin myös suh-
teellisen matalia.
SIIRTYMÄLENNOSSA MATALIA ÄÄNIÄ
Kaikuluotausäänien taajuuden, tiheyden ja keston, avul-
la voi karkeasti hahmottaa, minkälaisesta ympäristöstä le-
pakko etsii saalista. Pitkät ja matalat äänet kertovat avoi-
mesta saalistusympäristöstä, tai sitten lepakolla ei ole saalis
lainkaan tähtäimessä. Pitkät ja matalat äänet sopivat kan-
tavuutensa ansiosta hyvin suunnistamiseen siirtymälento-
jen aikana.
Vastaavasti korkeat, taajuuskaistaltaan laajat ja lyhytkes-
toiset äänet sopivat saalistukseen lähellä kasvillisuutta tai
esteiden väistelyyn ahtaissa paikoissa. Lähestymis- ja syön-
nösäänet muistuttavat paljon ahtaassa paikassa kaikuluo-
taavan lepakon ääniä, koska molempien tarkoitus on välit-
tää tietoa nopeaa reagointia varten.
Kaikki Suomen lepakkolajit muuttavat kaikuluotausään-
tään tilanteesta riippuen edellä kuvattujen periaatteiden
mukaisesti. Meillä lisääntyvistä lajeista pohjanlepakko (Ep-
tesicus nilssonii) ja pikkulepakko (Pipistrellus nathusii) ovat
parhaiten sopeutuneet avoimissa paikoissa saalistamiseen.
Niiden ääni vaihtelee suhteellisen matalasta, kapeakaistai-
sesta ja pitkäkestoisesta lyhyeen ja kaistaltaan maksimis-
saan noin 40 kHz (pohjanlepakko) tai 60 (pikkulepakko)
kHz leveään ääneen.
Siipat saalistavat tyypillisesti ahtaammissa paikoissa, ja
niiltä puuttuu kokonaan pitkät ja hyvin kapeakaistaiset ää-
net. Sen sijaan ripsisiippa (Myotis nattereri) käyttää jopa
yli 110 kHz kaistanleveyttä ja muidenkin siippalajien kais-
rattuna. .
tat ovat omassa luokassaan muihin lepakkosukuihin ver-
KIRJOITTAJA TEKEE TURUN YLIOPISTOSSA VÄITÖSKIRJAA
LEPAKOIDEN EKOLOGIASTA JA BIOMAANTIETEESTÄ.
LEPAKOT 1/2022 19

LYHYTHÄNTÄLEPAKKO
SAALISTAA
JALKAPATIKASSA TEKSTI: KARI VARTIAINEN KUVA: COLLIN O´DONNEL / DOC
L
yhythäntälepakko eli kyhmylepakko (Mystacina
tuberculata) on ainoa jäljellä oleva Mystacinidae-
heimon lepakko. Tämä harvinainen, metsissä elä-
vä Uuden-Seelannin endeeminen lepakkolaji saa-
listaa maassa. Se liikkuu metsän pohjalla ketteräs-
ti peukalon ja varpaiden kynsien avulla. Syyksi tä-
hän poikkeukselliseen saalistustapaan on arveltu
maapetojen puuttumista lepakon elinalueilta.
Lepohetkensä lyhythäntälepakko viettää puiden kolois-
sa tai kasvillisuuden suojassa maassa, harvemmin luolissa.
Mielenkiintoista on, että niiden on myös havaittu joskus
kaivavan pesäkolon suojakseen.
Ravinnokseen lyhythäntälepakko käyttää hyönteisiä, he-
delmiä, mettä, siitepölyä ja jopa raatoja. Sen on havaittu
20 LEPAKOT 1/2022
TURUN EBRS TOTEUTUI VIRTUAALISESTI
Eurooppalainen lepakkotutkijoiden kongressi EBRS21 Tapahtuman järjestelyistä vastasivat Thomas Lilley ja
(Euro­pean Bat Research Symposium) toteutui toukokuun Eero Vesterinen. Virtuaalitapahtumassa keskeisissä tehtä-
alussa 2021 virtuaalisena ja koronapandemian vuoksi vuo- vissä olivat myös Veronika Laine ja Anna Blomberg. Ta-
della lykättynä. pahtuman järjestäjä oli Turun yliopisto.
Kongressiin osallistui paljon lepakkotutkijoita myös Eu- Ajankohdan siirron ja virtuaalisen toteutuksen lisäksi ko-
roopan ulkopuolelta aina Japania ja Yhdysvaltoja myöten. ronapandemia toi kongressiin oman lisänsä. Järjestäjät usko-
KAUKAINEN Osallistujia oli 231, joista suomalaisia 21. Niin sanotut key-
note-puhujat olivat Yhdysvalloista, Saksasta, Puolasta ja
vat, että Turun tapahtumassa esillä ollut aihe zoonooseista eli
eläimistä ihmisiin tarttuvista taudeista pysyy laajasti kiinnos-
Brasiliasta. Omia töitään esitelleitä tutkijoita oli 80. tavana teemana myös tulevissa kongresseissa. (ml)
YSTÄVÄ
KESÄKSI DETEKTORIT
LEPAKOIDEN
HAVAINNOINTIIN!
Kauttamme saat Magentan,
Petterssonin ja WildLife Acousticsin
lepakkodetektorit. Mallistoon kuuluu
useita eri lepakkodetektorimalleja,
peruslaitteista, puhelimiin liitettävien
syövän myös saniaisia ja sieniä. Lyhythäntälepakolla on tär- mallien kautta ammattilaiskäyttöön oleviin
keä rooli kasvien pölyttäjä ja siementen levittäjänä. Esimer-
kiksi puiden juurilla elävä harvinainen endeeminen lois- passiiviseurantalaitteisiin.
tämän lepakon pölytyksestä. .
kasvi metsäruusu (Dactylanthus taylorii) on riippuvainen
TUTUSTU LISÄÄ
www.metsanen.com/detektorit
KIRJOITTAJA ON PITKÄÄN LEPAKOITA SEURANNUT LEPAKKOHARRASTAJA.
laji: lyhythäntälepakko (Mystacina tuberculata),
Lesser short-tailed bat
pituus: 60–70 mm + häntä 7 mm.
paino: 12-15 g
esiintymisalue: Uusi-Seelanti
LEPAKOT 1/2022 21
 RENGASTUS AVAA
LEPAKOIDEN ELÄMÄN
SALAISUUKSIA TEKSTI: EEVA-MARIA TIDENBERG JA KALLE MELLER
KUVAT: EEVA-MARIA TIDENBERG (E-MT) JA MARKKU LAPPALAINEN (ML)
Lepakoiden laajamittainen rengastus alkoi
Suomessa vuonna 2004. Tähän mennessä yli
4300 nahkasiipeä on saanut alumiinirenkaan
kyynärvarteensa ja kontrolleja eli rengastetun
yksilön tapaamisia uudelleen on kertynyt yli
500. Niiden perusteella pisin siirtymä on vain
muutamia kymmeniä kilometrejä ja korkein
ikä runsaat 16 vuotta.
L
epakoiden rengastus on melko työlästä puu-
haa, mutta se on paras keino tuottaa perus-
tietoa esimerkiksi meillä elävien lajien iästä ja
paikkauskollisuudesta. Muutamista rengastetuis-
ta nahkasiivistä on kertynyt lukuisia kontrolleja.
Yli kymmenen vuoden ikään päässeistä yksilöis-
täkin on jo useita tapaamiskertoja.
22 LEPAKOT 1/2022
LEPAKKORENGASTUSTA JO 1950-LUVULLA
Lepakoita on rengastettu Suomessa ensimmäisen kerran Vesisiippoja on ren­
Korvayökkö on hyvin
paikallinen laji. Ren­
tiettävästi 1950–1960-luvuilla, jolloin Erik S. Nyholm teki gastettu eniten, 1921 gastettuja yksilöitä
väitöskirjaansa vesisiipoista (Myotis daubentonii) ja viiksisii- yksilöä. Siitä on myös tavataan vuosi toisen­
poista (Myotis brandtii/mystacinus) lähinnä Rautalammin eniten löytöjä ja kont­ sa jälkeen samoista
rolleja, 226. (e-mt) paikoista. (e-mt)
alueella Pohjois-Savossa. Myös 1980-luvun rengastustoi-
minta liittyi väitöskirjatutkimukseen. Tuolloin lepakoita
rengasti erityisesti Hankoniemellä Rudolf Lehmann, jonka
Pohjanlepakosta (Eptesicus nilssonii) taas kontrolleja on
tutkimustyö katkesi traagiseen rabieskuolemaan. PERUSTIETOA SUOMEN LEPAKOISTA runsaasti Merenkurkusta Valassaarilta ja Helsingin Valli-
Määrät näissä hankkeissa olivat melko pieniä eikä ren-
Merkitsemällä eläin pysyvästi voidaan saada tietoa sen liik- saaresta. Nämä ovat valtaosin yöaikaan lennosta pyydys-
gastustietoja ole kootusti saatavilla. Aktiivisemman tut-
keistä ja eliniästä ilman kallista teknologiaa. Tästä hieno- tettyjä yksilöitä, joiden rengastus- ja kontrollipaikan väli-
kimuksen ja harrastuksen käynnistyttyä 2000-luvul-
na näyttönä on lintujen rengastustoiminta, joka on tuotta- nen etäisyys on lyhyt.
la myös rengastukseen haluttiin panostaa ja se aloitettiin
nut Suomessa reilun sadan vuoden aikana valtavan mää- Muuttavia lajeja on rengastettu Suomessa melko vähän.
EUROBATS:n julkaisemien pyydystys- ja merkintäohjei-
rän tietoa lintujen muuttoreiteistä, eliniästä ja muista lajien Pikkulepakoita on merkitty 118, joista Valassaarilla 64 ja
den ohjaamana 2004.
elämää kuvaavista seikoista. Baltian maissa ja Keski-Euroo- Helsingissä 25. Näistä ei kuitenkaan ole kontrolleja Suo-
Suomessa on vähän lepakkorengastajia. Luonnontieteel-
passa on vuosikymmeniä rengastettu lepakoita, ja selville men ulkopuolelta. Lisäksi on rengastettu kuusi kimolepak-
lisen keskusmuseon rengastustoimiston ylläpitämässä re-
on saatu muun muassa pikkulepakon (Pipistrellus nathusii) koa (Vespertilio murinus), Helsingissä ja Valassaarilla. Iso-
kisterissä on parikymmentä henkilöä, joilla on tai on ollut
pitkä muuttomatka Baltiasta Lounais-Eurooppaan. lepakko (Nyctalus noctula) on rengastettu kerran, syksyllä
lupa rengastaa lepakoita. Aktiivisesti rengastavia on tällä
Tiedon karttuminen kuitenkin edellyttää, että sama le- 2021 Hangossa. Näistä lajeista ei ole kontrolleja.
hetkellä tusinan verran.
pakko löydetään uudelleen. Erityinen, suorastaan hankala Mikäli muuttavien lepakkolajien renkaallisista yksilöis-
Rengastajien määrää rajoittaa muun muassa lepakoiden
haaste on, miten löytää rengastettu yksilö. Jälleentapaami- tä saataisiin kontrolleja, voisivat ne tulla vaikkapa Latvian
pyynnin ja tutkimisen haasteellisuus. Rengastuksen tulee
sen mahdollisuus on parempi päiväpiiloilleen uskollisten Papesta tai jostain paljon kauempaa Euroopasta. Valassaa-
pohjautua hanke- tai tutkimussuunnitelmaan. Sen pitää ol-
lajien kohdalla sekä runsaasti lepakoiden saalishyöntei- rilla rengastettujen pikkulepakoiden muutto saattaa suun-
la pitkällä aikavälillä tavoitteellista. Lepakkorengastuksen
siä tuottavilla alueilla, jonne lepakot kokoontuvat yöstä ja tautua myös Ruotsin kautta etelään.
käytännöistä ja luvista kerrottiin tarkemmin Lepakot-leh-
vuodesta toiseen saalistamaan.
den artikkelissa Lepakoita rengastettu Suomessa 15 vuot-
rengastettujen lepakoiden kontrollit
ta (Vasko 2019).
PISIN SIIRTYMÄ: 64 KILOMETRIÄ laji rengastukset kontrollit
Vesisiippa 1921 226
Suomalaisissa rengastiedoissa ei ole juurikaan pitkiä matkoja
Kati Suominen ja Isoviiksisiippa 1152 53
siirtyneitä yksilöitä. Pääosin kontrollit ovat läheltä rengastus-
isoviiksisiippa. (e-mt)
paikkaa, jopa samasta rakennuksesta tai pönttöjen ryppäästä. Pohjanlepakko 465 52
Korvayökkö (Plecotus auritus) on hyvä esimerkki samois- Korvayökkö 456 170
sa piiloissa viihtyvästä lajista, josta on kertynyt rengastettujen Viiksisiippa 181 7
yksilöiden määrään verrattuna mukavasti kontrolleja. Niitä
Pikkulepakko 118 2
on rengastusaineistossa 456 yksilöä, joista on 170 kontrollia.
Jotkut yksilöt on tavattu uudestaan jopa viisi kertaa. Ripsisiippa 12 2
Korvayökköaineisto koostuu pääasiassa Kirkkonum- Kimolepakko 6 0
mella ja Siuntiossa 2004 alkaen seuratuista, pöntöistä Isolepakko 1 0
löydetyistä yksilöistä, jotka tulevat vuosi toisensa jälkeen
Yhteensä 4312 512
tuttuihin pönttöihin. Pöntössä saattaa tarkastuskäyntien
yhteydessä tavata sekä jo aiemmin rengastettuja että ren- Taulukko raportoiduista rengastuksista ja kontrolleista.
kaattomia yksilöitä. Lajien järjestys perustuu rengastusten määrään.
LEPAKOT 1/2022 23
 Pisin raportoitu siirtymä kotimaisessa rengastusaineis-
tossa on Valassaarilla 2019 rengastetun isoviiksisiipan 64
kilometrin taival Vöyriin (Fritzén 2020). Lajin seuraavak-
si pisin siirtymä onkin paljon lyhyempi eli Turun Ruissa-
losta kuuden kilometrin päähän Hirvensalon Rauhalaan.
Kohtalaisen pitkiä taipaleita ovat matkanneet kaksi ve-
sisiippaa: Inkoosta Siuntioon 47 kilometriä ja Rymättylästä
Turkuun 26 kilometriä siirtyneet yksilöt. Korvayökön pisin
siirtymä oli noin kuusi kilometriä. Kaikkiaan yli kahden ki- Karusti kylmällä betonisei­
lometrin matkoja siirtyneitä yksilöitä on aineistossa alle 20. nällä: pohjanlepakot eivät
paljon vaadi horrospaikaltaan.
(e-mt)
KORKEIN IKÄ: 16 VUOTTA
Lepakot ovat tunnetusti kokoonsa nähden pitkäikäisiä ni-
säkkäitä. Toisin kuin monilla linnuilla, lepakoilla ei kuiten-
kaan täysikasvuisen yksilön ikää voi tarkemmin arvioida.
Vain nuorena rengastetuista saadaan tarkkaa ikätietoa.
Rengastusaineistossa on tällä hetkellä 42 yksilöä, jot-
ka on kontrolloitu viisi vuotta tai kauemmin rengastuksen
jälkeen. Kärjessä ovat Kaarinan ”Lepakkotalon” pohjanle-
pakkonaaras, joka rengastettiin aikuisena kesäkuussa 2005
ja tavattiin uudestaan kesäkuussa 2021.
Nautelan ”Nestorina” puolestaan tunnetaan lietolainen
vesisiippa, jonka rengastuksen ja kontrolloinnin välillä on
11 vuotta. Yksilö oli rengastettaessa ainakin viisivuotias, sil-
lä siltä puuttui huulitäplä, jonka katsotaan ilmentävän nuo-
ren vesisiipan ikää viiden ensimmäisen elinvuoden aikana.
Iäkkäimmät korvayököt ovat Salon Laiterlan 10-vuoti-
aat sekä Siuntion 8- ja 9-vuotiaat yksilöt. Isoviiksisiipan en-

.
nätysikää pitää hallussaan Turun Ruissalon lähes 12-vuo­
tias yksilö.

eeva-maria tidenberg on Luonnontieteellisen

keskusmuseon suunnittelija ja lepakkotieteellisen

SITKEITÄ SISSEJÄ
yhdistyksen puheenjohtaja.

kalle meller toimii Luonnontieteellisessä

keskusmuseossa suunnittelijana linnuston- ja
lepakkoseurannan tehtävissä.

Silva Sallamaa tarkastaa lepakonpönttöä. Varsinkin korva­

yököt käyttävät päiväpiiloinaan samoja pönttöjä vuodesta
toiseen. (e-mt)
lähteet:
Fritzén, N. 2020: Vilkas kesä valassaarilla. Lepakot 2020: 43.
Vasko, V. 2019: Lepakoita rengastettu Suomessa 15 vuotta.
Lepakot 2019: 5–7.
SALPALINJALLA
TEKSTI: EEVA-MARIA TIDENBERG
KUVAT: EEVA-MARIA TIDENBERG (E-MT) JA JARMO MARKKANEN (JM)

Salpalinjan puolustusrakenteet tarjoavat
monta hyvää piiloa horrostaville nahkasiiville.
Vapaaehtoisten joukko on laskenut Kaakkois-
Suomen linnoitteiden kätkemiä lepakoita yli
kymmenen vuoden ajan. Olot kohteissa ovat
karut – sekä lepakoille että laskijoille. Sitkeitä
sissejä molemmat.
vasta vuodesta alkaen alueella on tehty vuosittainen lepak-
kolaskenta pääosin vapaaehtoisvoimin.
Vuosien varrella tarkistettujen kohteiden määrä on kas-
vanut huomattavasti. Talvella 2007 tutkittiin 41 Salpapolun
kohdetta. Viime vuosina tarkistettuja kohteita on ollut noin
90. Vuoden 2020 laskijaporukka oli erityisen innokas ja kä-
vi vähälumisissa oloissa jopa 106 kohteessa.
Kartoitettu reitti tai alue on pysynyt suunnilleen sama-
na: Miehikkälän Takamaasta pohjoisessa Virolahden Maja-

S
alpalinjan kohteet ovat lepakkotutkijoille ja -har-
rastajille otollisia paikkoja nähdä talvehtivia lepa-
koita. Yksittäisiä käyntejä niihin on tehty jo kau-
an, mutta kohteita sisältävien karttojen saaminen
Isoviiksisiippa, rengastajana Anna Blomberg.
oli pitkään vaikeaa.
Pyydystetyt lepakot mitataan ja punnitaan.
Ylös kirjataan myös havaitut loiset ja fyysiset Terhi Wermundsen tarkasteli vuonna 2010
poikkeamat, kuten siipien ja korvien arvet. väitöskirjassaan lepakoiden talvehtimispaikkojen
Kontrolloitaessa yksilön tila arvioidaan valintaa, ja osa hänen tutkimusaineistostaan on Salpalinjal-
uudelleen. (ml) ta. Vuonna 2007 Salpapolku-nimisen reitin varrelta tehtiin
lepakkokartoitus Miehikkälän kunnan tilaamana. Seuraa-
niemeen etelässä. Tutkittavia tiloja olisi paljon enemmän-
kin lähialueilla, tosin osaan ei pääse tulvivien eteisten tai
muiden esteiden vuoksi. Eräät korsut on lukittu turvalli-
suussyistä.
Seurantalaskenta toteutetaan yleensä helmikuun puoli-
välissä viikonlopun aikana. Jo monena vuonna laskennan
on tehnyt 7–10 vapaaehtoisen joukko, joka jakaantuu kol-
meen tiimiin kahdeksi maastopäiväksi. Näin saadaan tar-
kastettua monta kohdetta viikonlopun aikana. Osa poru-
kasta on tehnyt laskentaa jo perjantain.
Kaikissa kohteissa lasketaan lepakot, määritetään yksilöt
niin pitkälle kuin mahdollista häiritsemättä niitä sekä mita-

24 LEPAKOT 1/2022 LEPAKOT 1/2022 25

Luola tulvii, sortumavaara.
Kaikkiin Salpalinjan paik­
koihin ei lepakkolaskijakaan
pääse. Teemu Virtanen kur­
kistaa bunkkerin kaivoon.
(e-mt)
PUOLUSTUSLINNOITE TAR-
JOAA TALVISUOJAA LEPA-
KOILLE
Salpalinja eli Suomen Salpa on puolustusjärjestel-
mä, joka rakennettiin itärajan tuntumaan pääosin
talvisodan jälkeen välirauhan aikana. Linjalla on pi-
tuutta 1200 kilometriä. Se yltää Virolahdelta Sal-
laan, rakennelmia on erityisen tiheässä Kaakkois-
Suomessa. Virolahdella ja Miehikkälässä maastos-
sa on kymmenittäin erilaisia linnoitteita. Betonira-
kenteita kutsutaan usein bunkkereiksi, mutta viral-
lisissa yhteyksissä ja Salpalinjan opasteissa näistä
kestolinnoitteista käytetään termiä korsu.
Salpalinjan rakenteita ei ole käytetty sotatoi-
miin, mutta ne säilyivät pitkään Puolustusvoimi-
en hallinnassa. Tarkat sijaintitiedot olivat lähes sa-
laisia, kunnes Salpalinjasta tuli puolustusrakennel-
man sijaan matkailu- ja virkistyskohde. Museovi-
raston julkaistua kattavan inventointiraportin koh-
teista myös sijaintitiedot on helppo saada.
Lepakoille Salpalinja on erinomainen talvehtimis-
paikkojen ketju. Saattaapa jokunen lepakko käyttää
tiloja ainakin levähtämiseen muulloinkin kuin tal-
vella. Osa korsuista on kunnostettu yleisökohteik-
si, joissa voi olla valaistus ja sisärakenteita. Suu-
rin osa kohteista on kuitenkin alkueräisessä asus-
saan ja jotkut ovat jo rapistuneet. Lepakoiden kan-
nalta parhaita ovat kohteet, joissa on tasaiset olot
ja vähän häiriötä.
Osa Salpalinjan tiloista on suosittuja käyntikoh-
teita, ja niissä saattaa vierailla kerralla isompikin
joukko. Lepakoiden horrostamisen onnistumisek-
si kaikkea ylimääräistä häiriötä tulee välttää. Par-
haiden talvehtimispaikkojen luona olisikin hyvä ol-
la tietotaulu, jossa kerrotaan lepakoiden horrok-
sesta ja kehotetaan välttämään talvehtimisaikais-
ta häiriötä.
Faktakuvateksti:
Salpalinjan bunkkerissa Rasmus Karlsson ja
Tiina Saalasti. (E-MT)
26 LEPAKOT 1/2022
Kylki kyljessä kallioseinällä,
ja vähän päällekkäinkin.
Siipat viettävät talveaan
usein louhitun kallion rosoissa.
Kuvassa viiksisiippoja
(viiksi-/isoviiksisiippa).
(jm)
taan tilan lämpötila ja kosteus. Lepakoiden sijainti merki-
Siippoja
tään pohjapiirrokseen. Salpalinjan tiloista on kerätty myös poranreiässä.
näytteitä useaan tutkimushankkeeseen. Kaikissa lasken- (jm)
noissa lepakoita häiritään mahdollisimman vähän, ja näyt-
teiden otto tapahtuu luvanvaraisesti.
MÄÄRÄT SUURIA MUUTAMISSA KOHTEISSA
Suuresta osasta Salpalinjan kohteita löytyy vain yksittäisiä
lepakoita tai muutamia yksilöitä. Betonista rakennetut ti-
lat ovat melko kylmiä, ja niissä erilaisia rakoja on vähän.
Tällaiset kohteet kelpaavat lähinnä yksittäisille pohjanle-
pakoille. Monista betonikorsuista ei joka vuosi löydy yh-
täkään horrostajaa.
Yli kymmenen viime vuoden aikana seuratuista kohteis- TALVEHTIMISEEN TARVITAAN
ta yli puolessa havaitaan vuosittain lepakoita. Parhaista pai-
koista lepakoita lasketaan vuosittain useita kymmeniä. Täl- TASAISET OLOT
laiset luolat ovat muita kohteita lämpimämpiä ja kosteam-
pia. Niissä on sopivia pitkälle kallioon yltäviä poranreikiä Lauhkean ja viileän ilmastovyöhykkeen alueilla lepa-
ja röpelöistä, rakoilevaa kivipintaa. kot horrostavat kylmän ajan, jolloin hyönteisravintoa
Seurantalaskennassa löydettyjen lepakoiden kokonais- ei ole saatavilla. Meikäläiset lepakot horrostavat vii-
määrä on vaihdellut paljon. Ennätysmäärä oli helmikuus- leissä ja kosteissa tiloissa, joiden lämpötila pysyy hie-
sa 2020: 400 lepakkoa. Vuonna 2011 havaittiin puolestaan man plussan puolella.
Optimaaliset olot vaihtelevat lajeittain tai suvuit-
tain. Esimerkiksi pohjanlepakot viihtyvät kylmemmis-
sä tiloissa kuin vesisiipat. Sopivat olot löytyvät usein
maanalaisista kohteista. Kesäaikaisissa päiväpiilois-
saan lepakot ovat vain harvoin talvella, sillä lämpötila
on yleensä liian lämmin tai kylmä.
Luonnon muovaamia talvehtimispaikkoja ovat eri-
laiset luolat, kallionraot ja kivikot. Suomessa on kal-
lioperän ominaisuuksien vuoksi vähän luolia. Luon-
nonpiilot ovat haastavia tutkia. Horrostamiseen sopi-
via ihmisen tekemiä rakenteita ovat esimerkiksi kella-
Lepakoiden lukumäärä Salpalinjan kohteissa,
esimerkkinä vuoden 2018 laskenta.
rit, luolastot ja kaivokset.
LEPAKOT 1/2022 27
 eli kallioperän rakenteissa. Näistä piiloista tehtävää tutki-
musta esitteli Anna Blomberg edellisessä Lepakot-lehdes-
sä. Salpalinjan aineisto on kuitenkin jo hyvä aikasarja sel-
noida mahdolliset horrostuspiilot. .
laisista kohteista, joissa voidaan kohtuullisen hyvin havain-
Lämpimät kiitokset kaikille vuosien varrella laskentaan
osallistuneille: Petri Asikainen, Laura Bambini, Anna-Kitty
Ekstam, Juha Forsten, Niclas Fritzén, Helena Haakana,
Nina Hagner-Wahlsten, Taina Ihaksi, Asko Ijäs, Rasmus
Karlsson, Antti Karppi, Sanna Karttunen, Juho Kosunen,
Pasi Kyheröinen, Risto Lindstedt, Ulla-Maija Liukko, Jarmo
Markkanen, Melissa Meierhofer, Katarina Meramo, Timo
Metsänen, Laura Niinimäki, Tiina Saalasti, Silva Sallamaa,
Saku Salonen, Kati Suominen, Ville Vasko, Teemu Virtanen,
Kristiina Visakorpi ja Ralf Wahlsten.
KIRJOITTAJA ON LUONNONTIETEELLISEN KESKUSMUSEON SUUNNITTELIJA
JA LEPAKKOTIETEELLISEN YHDISTYKSEN PUHEENJOHTAJA.
TALVEHTIMISHAVAINNOT
TALTEEN
Vuosien varrella talvehtimispaikkojen laskentoihin
on osallistunut suuri joukko lepakoista kiinnostunei-
ta, mutta uusiakin laskijoita tarvitaan mukaan. Lepak-
kolajistomme tilan seuraamiseksi olisi myös arvokas-
ta kartuttaa talvehtimispaikkatietoa maantieteellises-
ti laajalla alueella
Jos tiedät lähiseuduiltasi lepakoiden talvehtimispai-
kan, käy laskemassa lepakot vuosittain ja kirjaa ha-
vainnot talteen osoitteessa laji.fi. Lajitietokeskuksen
portaaliin kirjattujen talvehtimishavaintojen paikka-
tiedot karkeistetaan, joten horrostavat lepakot saa-
vat olla rauhassa.

KIRJALLISUUTTA
Salpalinjan kohteissa havaitut lepakot 2017–2022. Lepakoiden määrä ja lajijakauma kuutena seurantatalvena. • Blomberg, A. 2020: Lepakot katoavat talveksi kallion sisään.
Lepakot 2020: 6–10
KIRJAA HAVAINNOT
vain 113 lepakkoa. Tuolloin ei päästy yhteen parhaista koh- män. Harvinaisuuksista Salpalinjalta on havaittu horrosta-
• Lagerstedt, J. 2012: Salpalinja. Sotahistoriallisten kohteiden
arkeologinen inventointi 2009–2012. Inventointiraportti.
TALTEEN OSOITTEESSA:

teista. Muina vuosina summa on ollut yli 200. Noin puo-
let yksilöistä on ollut pohjanlepakoita (Eptesicus nilssonii),
mutta viiksisiippalajeja (Myotis brandtii/mystacinus) on
yleensä lähes yhtä paljon. Vesisiippoja (Myotis daubento-
nii) ja korvayökköjä (Plecotus auritus) on löydetty vähem-
va ripsisiippa (Myotis nattereri).
Pohjanlepakot horrostavat yleensä yksittäin, mutta jois-
tain tiloista on löytynyt useampikin pohjanlepakko jopa
ryppääksi asettautuneena. Pohjanlepakoille kelpaavat beto-
niset tilat, joista suojaa voi löytyä puisen sisäkaton jäänteis-
tä. Viiksisiippalajeja on parhaissa luolissa mukavan kokoi-
sia ryppäitä, kallionrakoon tai poranreikään painautuneina.
LAJI.FI
Museovirasto. Kulttuuriympäristön hoito, arkeologiset
kenttäpalvelut
• Oinonen, A. & Tolmunen, A. 2005: Matka Salpalinjalle. Opas
itsenäisen Suomen tärkeimmälle puolustuslinjalle. Salpalinjan
Perinneyhdistys ry
• Wermundsen, T. 2010: Bat habitat requirements – implications
for land use planning. Dissertationes Forestales 2010.

SEURANTA JATKUU – TIETOA SUOJELUN TUEKSI Laskennan yhteydessä

kirjataan talteen lepakoiden
Lepakoiden seurantaa jatketaan Salpalinjalla, sillä karttu- lisäksi tiedot tilojen lämpö-
va tieto on arvokasta lepakoiden suojelun ja kannanseu- ja kosteusoloista. (e-mt)
rannan vuoksi.
Todennäköisesti suuri osa maamme lepakoista talveh-
tii paikoissa, joita on silmämääräisesti vaikea havainnoida

LEPAKOIDEN EHDOILLA
TALVIPIILOISSA
Lepakkotieteellinen yhdistys on julkaissut talvehti-
mispaikoissa toimimiseen ohjeet, joita noudattamalla
voidaan minimoida lepakoille aiheutuva häiriö lasken-
nan aikana. Lepakoihin ei tule koskea, eikä niiden lä-
helle tule jäädä pitkäksi aikaa, sillä laskijan oma läm-
pö vaikuttaa paikan pienilmastoon.
Talvehtimispaikoissa on hyvä toimia mahdollisim-
man hiljaa ja ripeästi, välttäen myös tarpeetonta va-
lokuvaamista. Lepakot lasketaan ja tunnistetaan niin
tarkasti kuin se on mahdollista nahkasiipien horrosta-
Lepakoita piilottelee
mista vaarantamatta.
myös lahojen katto­
lautojen lomassa. Lau­
ra Niinimäki tarkkana LUE TARKEMMIN TALVEHTIMISPAIKOISSA
betonibunkkerissa. TOIMIMISESTA SLTY:N OHJEISTA:
(e-mt) LEPAKKO.FI

28 LEPAKOT 1/2022 LEPAKOT 1/2022 29


KAUPUNGISTUMINEN
KOETTELEE LEPAKOITA
TEKSTI: VERONIKA LAINE, KATARINA MERAMO, TIA-MARIE PIETIKÄINEN
KUVAT: KATARINA MERAMO (KM), BENJAM PÖNTINEN (BP), ROSA SUOMINEN (RS), JYRKI VALKAMA (RV) JA EMMA KOSONEN (EK)
Metsistä riippuvaiset lepakkolajit kärsi-
vät kaupungistumisesta ja muusta ihmisen
aiheuttamasta, kokonaisvaltaisesta ympä-
ristömuutoksesta. Ympäristövaatimuksiltaan
joustaville lajeille löytyy elintilaa myös kau-
pungeista. Suomessa lepakoiden kaupunki-
laistumista ei juurikaan ole tutkittu.
K
aupungistuminen on yksi merkittävimmis-
tä maankäytön muutosprosesseista luonnon ja
eliöstön kannalta. Se vaikuttaa elinympäristö-
jen määrään ja muuttaa suuren osan maapal-
lon luonnollisista elinympäristöistä. Se aiheut-
taa biologisen monimuotoisuuden vähenemistä
pirstomalla ja tuhoamalla luontotyyppejä, joista
monet lajit ovat riippuvaisia.
Monet havainnot
antavat aiheen
arvella, että
pohjanlepakko
on alkanut
taantua. (bp)
30 LEPAKOT 1/2022
Nopeat ja dramaattiset elinympäristön muutokset eivät
ole haitallisia vain uhanalaisille lajeille. Ne voivat huomaa-
matta vaarantaa myös yleisiä lajeja muun muassa heiken-
tämällä geneettistä monimuotoisuutta vaikuttamalla po-
pulaatioiden välisiin yhteyksiin ja aiheuttamalla geneetti-
siä pullonkaulailmiöitä. Eri eläinlajeilla on havaittu ympä-
ristömuutoksen aiheuttamia muutoksia käyttäytymisessä,
stressifysiologiassa ja immuunipuolustuksessa.
Säilyäkseen elinvoimaisina lajien ja populaatioiden on
sopeuduttava nopeasti kaupungistumisen ja muiden ih-
misperäisten häiriöiden aiheuttamiin muutoksiin. Monet
eliölajit kykenevätkin elämään kaupungeissa ja jopa hyö-
tymään niistä. Kaupungistumisesta johtuvat seuraukset ei-
vät siis suinkaan aina ole täysin kielteisiä. Vaikutukset voi-
vat vaihdella esimerkiksi eri eläintaksonien ja maantieteel-
listen alueiden välillä.
Nykyinen kaupunkitutkimus on keskittynyt lähinnä vain
muutamiin tiettyihin lintu- ja nisäkäslajeihin sekä kasvei-
Audiomoth ja Katarina Meramo. Kevyet detektorit
ovat hyviä instrumentteja kaupunkilepakoiden
kartoituksessa. (km)
hin. Yksi tärkeä eliöryhmä usein puuttuu näistä tutkimuk-
sista: lepakot, jotka ovat hyvinkin mielenkiintoinen lajiryh-
mä kaupungistumisen tutkimisessa.
Lepakot ovat toiseksi suurin nisäkäsryhmä jyrsijöiden
jälkeen. Noin viidennes maailman nisäkäslajeista on lepa-
koita. Suuren lajimääränsä lisäksi lepa-
kot ovat poikkeuksellisen monimuotoi-
nen ryhmä, joka on sopeutunut mel- KAUPUNGEISSA
keinpä kaikenlaisiin elinympäristöihin.
Lepakoilla ja ihmisillä on itse asiassa
LEPAKOIDEN
hyvin pitkä yhteinen historia, ja usein USKOTAAN KÄRSIVÄN
molemmat lajit myös hyötyvät yhteis-
elosta. Esimerkiksi rakennuksissa ja FYSIKAALISISTA
erilaisissa rakennelmissa on lepakoille
suojapaikkoja. Myös keinotekoinen va- JA KEMIALLISISTA
laistus voi helpottaa joidenkin lepakko-
lajien saalistusta, sillä tietynlainen kei-
SAASTEISTA.
novalo houkuttelee hyönteisiä. Ihmisil-
le lepakot ovat tärkeitä myös esimerkiksi tuhohyönteisten
torjujina, pölyttäjinä ja lannoitteiden tuottajina.
ROHKEITA JA NOKKELIA
Lepakkolajien välillä on suuria eroja siinä, miten ne selviä-
vät ja sopeutuvat eri elinympäristöihin ja varsinkin niiden
muutoksiin. Ihmisen muokkaamassa ympäristössä jousta-
vuus voikin nousta ratkaisevaksi tekijäksi lajin säilymisen
kannalta. Lepakoiden herkkyys ympäristömuutosten vai-
kutuksille perustuu niiden ominaispiirteisiin, kuten pit-
käikäisyyteen, alhaiseen lisääntymisnopeuteen sekä nope-
aan aineenvaihduntaan.
Kaupungeissa lepakoiden uskotaan kärsivän niin fysi-
kaalisista saasteista (esim. melu, valosaaste) kuin kemial-
lisista saasteista (esim. liikenteen ja puun pienpolton aihe-
Tämä ulkoisesti
hyvä­kuntoinen ja
reipas pikkulepakko
päätyi päivälevolle
porttikäytävään Turun
keskustassa Brahen­
kadulla 3.9.2013. (ek)
uttamat ilmansaasteet) Kaupunki voi myös olla ekologinen
loukku, joka altistaa lepakot kissan kaltaisille opportunisti-
sille saalistajille ja lisää liikenteen aiheuttamaa kuolleisuut-
ta. Kaupunki voi myös kasvattaa ravintokilpailun intensi-
teettiä mahdollistamalla epätavallisen suuren lepakkorun-
sauden rajalliselle alueelle. Kaupungit
ja tiet rajoittavat luonnollisten elinym-
päristöjen yhteyttä toisiinsa, mikä se-
kin voi häiritä lepakoiden liikkumista ja
heikentää niiden menestymistä.
Eri lepakkolajit reagoivat kaupun-
gistumiseen eri tavalla. Menestyminen
kaupunkiympäristössä ja kyky sietää
kaupungistumista liittyy tutkimuksien
mukaan lajispesifeihin piirteisiin, ku-
ten esimerkiksi siipien morfologiaan ja
ravinnonhankintastrategiaan.
Avoimilla alueilla saalistamaan eri-
koistuneet ja pesäpaikan valinnassa joustavat lepakkolajit
näyttävät sopeutuvan parhaiten elämään kaupungeissa. Tä-
mä viittaa siihen, että joillakin lepakkolajeilla voi olla erityi-
nen alttius sopeutua kaupunkielämään. Englannin kielessä
ilmiö tuntee nimen preadaptation.
Kaupunkilepakot ovat myös rohkeampia ja nopeam-
pia oppimaan uusia asioita kuin metsissä asustavat lepa-
kot. Kaupunkiin sopeutuminen ei aina kuitenkaan tarkoi-
ta, että lajilla menisi hyvin. Singaporen kaupungeissa ylei-
sesti esiintyvän Cynopterus brachyotis -hedelmälepakon po-
pulaatio näyttää lajin perimän tarkastelun perusteella ko-
keneen niin sanotun pullonkaulailmiön eli pienentyneen
dramaattisesti kaupungistumisen alkaessa 1940-luvulla.
Nykyajan ympäristökriisi voi siis tuottaa huomaamattomia
haittavaikutuksia, kun vähäisen geneettisen monimuotoi-
suuden vaikutukset alkavat näkyä.
LEPAKOT 1/2022 31
Helsingin Seurasaaressa
pyydystetty pikkulepakko.
Laji on yleistynyt viime
vuosikymmeninä. (rs)
VALOSAASTE KIUSAA
Suomessa kaupungistumisen vaikutuksia lepakoihin ei ole
tutkittu juuri ollenkaan. Sen uskotaan olevan haitallista la-
jeille, jotka tarvitsevat metsiä erityisesti ravinnonhankin-
taan, kuten viiksisiippa (Myotis mystacinus) ja isoviiksisiippa
(Myotis brandtii). Sen sijaan pohjanlepakko (Eptesicus nilsso-
nii) on hyvin sopeutunut erilaisiin elinympäristöihin, myös
kaupunkielämään. Pohjanlepakoita näkee usein saalistamas-
sa katuvalojen liepeillä.
Pohjanlepakollakin on nykyajan tuomia haasteita. Ruot-
sissa pohjanlepakon populaatiokoot ovat pienentyneet ja
syyksi on arvioitu ilmaston ja elinympäristön nopeita muu-
toksia. Yhtenä syynä populaatiokoon laskuun voi olla katu-
valaistustyypin vaihtuminen hyönteisiä houkuttelevista elo-
hopeahöyryvaloista LED-valoihin, joilla hyönteisiä ei pör-
rää yhtä paljon.
Pohjanlepakoiden ravinnonsaatavuus on heikentynyt,
kun valojen ympärillä parveilevat hyönteiset ovat vähen-
tyneet. Lisäksi arvellaan, että ilmaston lämpenemisen seu-
32 LEPAKOT 1/2022
YMPÄRISTÖNMUUTOS
JA ELINYMPÄRISTÖJEN TEXASISSA LEPAKOT
TUHOUTUMINEN OVAT SUURIMPIA PIMENTÄVÄT TAIVAAN
SYITÄ LEPAKKOPOPULAATIOIDEN Yhdysvalloissa ja varsinkin Texasissa kaikki on suurta
MAAILMANLAAJUISEEN – suurempaa kuin missään muualla. Osavaltion pää-
kaupungin Austinin kiehtovin matkailunähtävyys on
VÄHENEMISEEN. maailman suurin kaupunkilepakkoyhdyskunta.
Austinin Congress Avenue Bridgen rakenteissa
asustaa lepakkoyhdyskunta, johon kuuluu puolitois-
ta miljoonaa meksikondoggilepakkoa (Tadarida brasi-
juiseen vähenemiseen. On tärkeää tutkia kaupungistumi-
liensis). Joka ilta auringon laskiessa sillan uumenista
sen ja ylipäänsä maankäytön vaikutuksia lepakoihin, jot-
purkautuu taivaalle suuri tumma pilvi lepakoita, jotka
ta tietäisimme entistä paremmin, miten ihmisen vaikutuk-
hajaantuvat öiselle saalistuslennolle kaupunkia ympä-
set näkyvät lepakoissa ja miten suojelutoimet pitäisi koh-
röivälle maaseudulle.
dentaa.
Aluksi siltaan asettuneesta lepakkoyhdyskunnas-
Jo nyt on tietoa riittävästi eräistä perusasioista. Esimer-
ta puhuttiin ja kirjoitettiin kielteiseen sävyyn. Yleinen
kiksi valaistuksen oikeanlainen käyttö sekä viheralueiden
asenne oli, että lepakoista pitäisi päästä eroon. Mää-
säilyttäminen ja lisääminen parantavat lepakoiden oloja.
.
rätietoinen valistus ja median asennemuutos sai mie-
Myös muut lajit hyötyvät. Kaupunkiluonnon monimuotoi-
let muuttumaan. Sillasta ja sen nahkasiipisistä asu-
suus lisää myös ihmisen hyvinvointia.
keista tuli kaupungin tärkeimpiin lukeutuva matkailu-
valtti.
Veronika Laine on evoluutiobiologi. Hän toimii post doc
Lepakot tuottavat kaupungille isoja tuloja – ja
-tutkijana Luonnontieteellisellä keskusmuseolla BatLab
taianomaisen näyn, joka houkuttelee kaupunkiin yhä
Finland -ryhmässä aiheenaan eläinten sopeutuminen
uusia turisteja. Toistaiseksi lepakot ovat myös säilyt-
ympäristönmuutoksiin.
täneet salaisuutensa: kukaan ei tarkalleen tiedä, min-
Katarina Meramo tekee väitöskirjatutkimusta BatLab ne ne menevät ja kuinka pitkälle lentävät. Arvioidaan,
Finland -ryhmän jäsenenä. että niiden saalistusalue kattaa yli tuhat neliökilomet-
riä. Joka yö lepakot syövät hyönteisiä 5000–15000 ki-
Tia-Marie Pietikäinen on ekologian ja evoluutiobiologian
logrammaa.
maisteri. Hänen pro gradu -työnsä käsitteli pohjanlepakon
elinympäristönvalintaa ihmisen muokkaamassa
ympäristössä.
Pohjanlepakko Helsingissä elo­
kuisella Kruununhaan taivaalla.
Kaupungin lepakoita ei juuri huo­
mata, sillä ne laskeutuvat harvoin
rauksena etelästä levittäytyvät Pipistrellus-suvun lepakko-
katutasolle. (jv)
lajit (”piippalepakot”) saattavat kilpailla pohjanlepakoiden
ruokailureviireistä ja piilopaikoista.
Pipistrellus-lajit ovat yleistyneet myös Suomessa. Aika
näyttää, ovatko meillä seuraukset samat kuin Ruotsissa. Pi-
pistrellus-lajeja ja erityisesti vaivaislepakkoa (Pipistrellus pi-
pistrellus) on pidetty myös hyvin kaupunkeihin sopeutunei-
na, mutta viimeaikaisissa tutkimuksissa on huomattu, että
asia ei ihan näin ole. Vaivaislepakko kärsii, kun kaupunkien
viheralueita vähennetään.
Kääpiölepakko (Pipistrellus pygmaeus) taas suosii en-
nemmin vesistöjä ja pyrkii välttämään alueita, joilla on vai-
vaislepakoita. Pikkulepakkoa (Pipistrellus nathusii) taas ta-
vataan vesistöjen lähellä mutta myös kaupungeissa. Yhtä
kaikki, nämä lajit ovat potentiaalisia kilpailijoita pohjan-
lepakolle.
Ympäristönmuutos ja elinympäristöjen tuhoutuminen
ovat suurimpia syitä lepakkopopulaatioiden maailmanlaa-
LEPAKOT 1/2022 33
 PIONEERITYÖTÄ KUN TEHTIIN,
INTOA RIITTI JA TUTKIMUSKOHTEISTA TULI NIIN
HENKILÖKOHTAISIA TUTTAVUUKSIA, ETTÄ NIILLE
ANNETTIIN IHMISEN NIMIÄ.

telivat Alma, Camilla, Diana, Elizabeth, Freija, Greta, Hil-
ma, Impi, Justiina, Kaisa, Liisi, Maija ja Naima.
RADIOLÄHETIN LIIMALLA SELKÄÄN
Yhden pilottikesän jälkeen varsinainen maastotyö ajoit-
tui kesään 2007. Radiolähettimen kantajiksi valitut lepakot
pyydystettiin ennen lisääntymisvaiheen alkua kesäkuussa
ja toinen joukko rauhoitusajan päätyttyä heinäkuun puo-
livälin jälkeen.
Lepakoille kiinnitettiin liimalla selkään 0,47 gramman
painoinen lähetin, jolla voitiin kerätä tietoa muutaman
Lepakkotalo on pohjaltaan rintamamiestalo, vuorokauden ajan – jos voitiin, sillä osa lepakoista onnis-
johon on rakennettu pieni ”elintasosiipi”. tui kihnuttamaan pikkureppunsa irti ja osa laitteista toimi
Kuva on kahden eri kuvan yhdistelmä. (ml) epävarmasti.
Tutkijan rooli oli kantaa antenniharavaa ja yrittää seu-
rata ympäriinsä lenteleviä pikkuisia repunkantajia. Lepakot
liikkuivat ennakko-olettamaa laajemmin, ja se teetti työtä.
Piti huristella autolla niiden perässä. Onneksi työ ajoittui
hiljaiseen yöaikaan.
Runsaan kahdenkymmenen pohjanlepakon yhdyskun-
nasta seitsemän lähettimellä merkittyä yksilöä tuotti riit-
tävästi käyttökelpoista tietoa. Niitä pystyttiin seuraamaan
useita öitä. Beatan ja Hilman liikkeitä seurattiin kesäkuus-
sa viisi vuorokautta. Liisin lähetin toimi heinäkuussa kuu-
si vuorokautta.
Lähtö päivälepopaikasta, siirtymälennot saalistuspai-
koille, lepäily öisen vaeltelun aikana ja paluu päivälepopai-
kalle tuli rekisteröidyksi niin, että havainnoista voi tehdä
varovaisia päätelmiä.
Pohjanlepakoiden liikkumisessa ei tapahtunut suuria
muutoksia kesän edetessä. Erot yksilöiden välillä sen sijaan
olivat suuria. Jokainen yksilö puolestaan käyttäytyi jokseen-
kin samalla tavalla yöstä toiseen. Lepakot hakeutuivat tut-
tua reittiä ruokailupaikoilleen ja käyttivät useimmiten sa-
moja lepopaikkoja.

POHJANLEPAKOIDEN
JÄLJILLÄ KESÄYÖSSÄ TEKSTI: MARKKU LAPPALAINEN
KUVAT: EMMA KOSONEN (EK) JA MARKKU LAPPALAINEN (ML)

Minne katoavat saalistamaan lähtevät poh-
janlepakot? Kuinka pitkiä taipaleita ne taitta-
vat? Kuinka kauan ne saalistavat yhden yön
aikana? Beata ja joukko muita lepakkonaarai-
ta ovat hieman raottaneet näiden salaisuuk-
sien verhoa.
sen historiassa. Se sai ensimmäisten joukossa kantaakseen
radiolähettimen, jonka avulla päästiin seuraamaan suoma-
laisten lepakoiden puuhia yön pimeydessä.
Kaarinassa 2006 käynnistyneestä pohjanlepakoiden ra-
dioseurannasta vastasi Emma Kosonen, joka laati aineis-
tosta maisterintutkielmansa. Thomas Lilley, Pipsa Lappa-
lainen (nyk. Kaunisto), Pia Winberg ja joukko Turun le-

K
esäkuussa 2021 Kaarinassa pyydysteltiin niin sa-
notun lepakkotalon pohjalepakoita (Eptesicus nils-
sonii). Pyydyksestä löytyi myös muuan vanha tut-
tu, vuonna 2005 samalla paikalla aikuisena rengas-
tettu yksilö, jolle voisi antaa kunnianimen ”Suo-
men lepakkoyhteisön vanhin”.
Tämä pohjanlepakko ei ole ainoastaan iältään vanhin.
Sillä on ollut erityinen rooli suomalaisen lepakkotutkimuk-
pakkokerhon jäseniä toimi hänen apureinaan maastotöissä.
Uusi menetelmä avasi kiintoisia näkymiä hiljaa yössä
lentelevien lepakoiden elämään. Aiemmin ulkomaisiin tut-
kimuksiin perustunut arvio lepakoiden käyttäytymisestä
alkoi muuttua tutkimalla hankituksi tiedoksi meidän omis- Beata vuonna 2006.
ta lepakoistamme. Viimeksi se on tavattu
kesällä 2021, reippaana
Pioneerityötä kun tehtiin, intoa riitti ja tutkimuskohteis- ja hyvinvoivana. (ek)
ta tuli niin henkilökohtaisia tuttavuuksia, että niille annet-
tiin ihmisen nimiä. Beatan lisäksi Kaarinan taivaalla liihot-

34 LEPAKOT 1/2022 LEPAKOT 1/2022 35

PITKIÄ YÖLENTOJA RUUAN PERÄSSÄ
Pääasiallisesti lepakkotalon asukit hakeutuivat ruokaile-
maan läheiselle Kuusistonsalmelle, jonne on suorinta tie-
tä matkaa kilometrin verran. Salmen rehevät rannat ovat
TALOSSA ASUU
LEPAKKOYHDYSKUNTA
KANSALAISTUTKIMUS
tuottoisia ötökkähautomoita. Kaisaksi nimetty naaras kui-
tenkin viihtyi lepakkotalon lähipiirissä. Sen yöretkille ker-
tyi pituutta vain runsaat 700 metriä, kun taas Liisi lensi par-
Kaarinan kaupungin keskustan laidalla Paraistentien
– TOIMIVA KEINO SELVITTÄÄ
LEPAKOIDEN ESIINTYMISTÄ
varrella sijaitseva rintamamiestalo ansaitsee lisä-
haana yönä yli 14 kilometriä.
nimensä. Lepakkotalossa on vuosikymmenien ajan
Matkat mitattiin suorinta reittiä havaintopaikalta toisel-
asustellut pohjanlepakkojen lisääntymisyhdyskun-
le, joten todellisuudessa taitettu matka saalistuskoukkauk-
ta. Lepakot ilmestyvät talolle joka kevät toukokuun TEKSTI: PIIA LUNDBERG KUVA: BENJAM PÖNTINEN
sineen ja mutkitteluineen oli mitattua pitempi. Lepakkota-
lopulla. Ne synnyttävät juhannuksen tienoilla. Yh-
lon pihasta Kaisan vakituiselle ruokailupaikalle oli matkaa
dyskunta hajaantuu tietymättömille teilleen heinä-
370 metriä. Beata lensi joka yö ravintolaansa yli neljän ki- Kaksivuotinen Lukiolaiset lepakkotutkijoina Pikkulepakko on ainakin vielä toistaiseksi melko har-
kuun lopulla.
lometrin päähän. -tiedeprojekti osoitti, että hyvin suunniteltu ja vinainen Suomessa. Vaikka sitä löytyi 31 havaintopaikal-
Lepakkotalon siivekkäitä asukkeja on seurattu
Yölennollaan lepakot pysähtyivät ajoittain lepäilemään ta, havaintojen määrä ei riittänyt tilastollisiin analyyseihin.
esimerkiksi puiden oksistoon. Useimmiten lepohetki kesti
2000-luvun alusta lähtien. Niitä on rengastettu. Nii- organisoitu kansalaistutkimus on kelpo keino Pohjanlepakoita oli yhtä havaintopaikkaa lukuun ottamat-
den puuhia puruvintillä on tallennettu valvontaka- selvittää lepakoiden esiintymistä.
muutamia minuutteja, mutta joskus jopa tunnin. Eräät yk- ta kaikilla havaintopaikoilla ja valitsimme sen lähempään

L
meralla ja öistä vaeltelua tutkittu radiolähettimien
silöt palasivat päiväpiiloon lepäämään ja ilmeisesti imettä- tarkasteluun.
avulla. Yhdyskunnan koko on säilynyt jokseenkin va-
mään poikastaan, lähteäkseen ennen sarastusta vielä uudel- ukiolaiset lepakkotutkijoina -tiedeprojektin jäl- Pohjanlepakon aktiivisuus oli oletusten mukaisesti maan
kiona, parinkymmenen yksilön vaiheilla.
leen saalistamaan. kimmäisenä kesänä (2020) keräsimme yhteistyös- eteläosissa suurempaa kuin pohjoisimmilla havaintopaikoil-
Lepakkotalo sijaitsee kerrostalorakentamiseen
Yksilöllisyys leimaa myös öisen lennon ajallista kestoa. sä lukiolaisten kanssa äänidataa lepakoista yhteen- la. Vaikka tutkijoiden valitsemilla havaintopaikoilla pohjan-
kaavoitetulla tontilla. Kaupunki haki aikoinaan ELY-
Hilma ahersi ruokansa perässä keskimäärin 190 ja Beatakin sä kahdeksantoista yön ajalta touko-kesäkuun vaih- lepakoiden aktiivisuus oli suurempaa, lukiolaisten ja tutki-
keskukselta poikkeuslupaa talon purkamiseksi. Lu-
163 minuuttia. Lähimaastossa saalistelleen Kaisan urakka teesta ja syyskuun puoliväliin. joiden havaintojen välillä ei ollut tilastollisesti merkitsevää
paa ei myönnetty. Kaupungin hallinto-oikeudelle te-
kesti keskimäärin minuutin päälle tunnin. Projektiin osallistui 18 koulua, joista eteläisin si- eroa, kun havaintoja tarkastellaan pohjoinen–etelä-akselilla.
kemä valitus ei muuttanut ELY:n päätöstä. Lopul-
Kun olot olivat saalistukselle epäsuotuisat, monet lepa- jaitsi Helsingissä ja pohjoisin Iissä. Projektin jälkimmäi- Yhteistyö lukiolaisten ja heidän opettajiensa kanssa aut-

.
ta vuonna 2013 myös korkein hallinto-oikeus pää-
kot eivät lähteneet ollenkaan liikkeelle. Pian palasivat takai- senä kesänä myös ammattitutkijat osallistuivat ai-
tyi samaan ratkaisuun. Näin lepakkotalo on säilynyt
sin nekin, jotka yrittivät lähteä liikkeelle huonolla säällä. neistonkeruuseen keräten aineistoa Etelä- ja
näihin päiviin asti.
Itä-Suomessa. Tutkijat keräsivät aineis-
Nykyisin talossa on riistanhoitoyhdistyksen toimi-
LÄHDE: toa yhteensä 69 laitteella. Lukioiden
Emma Kosonen: Pohjanlepakkoyhdyskunnan (Eptesicus nilssonii) tila. Se ei lepakkoja häiritse, kuten ei tunnu häiritse-
käytössä oli 52 laitetta.
liikkuminen, vuorokausiaktiivisuus sekä ruokailuhabitaattien vän viereen rakennettu kerrostalokaan.
käyttö lentokauden kuluessa. Radioseurantatutkimus.
Osa lukiolaisista keräsi ai-
Pro gradu, Turun yliopisto 2012 neistoa itsenäisesti, mutta
pääosa osallistujista toimi
pienryhmissä. Myös osa
opettajista osallistui aineis-
ton keruuseen. Aineiston-
keruussa käytettiin Audio-
moth-ultraäänidetektorei-
ta, joilla äänitettiin laittei-
siin valmiiksi ohjelmoidun
aikataulun mukaisesti ää-
niaineistoa samanaikaisesti
kaikilta havaintopaikoilta.
Osallistujille annettiin myös
aineistonkeruuta varten tarkat oh-
jeet tekemään osallistumisesta mah-
dollisimman helppoa sekä varmistamaan
aineistonkeruun yhdenmukainen toteutus eri
havaintopaikoilla ja kerättävän aineiston laatu.
Tutkijat analysoivat kerätyn ääniaineiston Kaleidoscope
Pro -ohjelman avulla. Detektorien tallenteista tunnistettiin
neljä lepakkolajia: pohjanlepakko (Eptesicus nilssonii), pik-
toi huomattavasti laajentamaan tutkittavaa aluetta
ja lisäämään erilaisten elinympäristötyyppi-
en kattavuutta. Tähän eivät yksin tutki-
joiden voimat olisi riittäneet. Kansa-
laisten avulla tehty tutkimus so-
veltui hyvin lepakoiden alueelli-
sen esiintymisen tutkimiseen.
Projektissamme oli ilo
tehdä yhteistyötä biologi-
an ja maantieteen opetta-
jien sekä heidän opiskeli-
joidensa kanssa. Yhteistyö
mahdollisti lepakoiden
tutkimuksen sellaisessa
mittakaavassa, joka ilman
apuvoimia ei olisi lainkaan
mahdollista. Lisäksi se tarjo-
si opiskelijoille mahdollisuu-
Pohjanlepakko oli den kurkistaa tieteellisen tutki-
lukiolaishankkeen toinen muksen maailmaan ja lepakkotut-
kohdelaji. (bp) kimukseen.
Toivomme, että projektin myötä saa-
dut kokemukset innostavat nuoria hakeutu-
maan luonnontieteen pariin sekä herättävät kiinnos-
tuksen muodossa. .
tusta myös lepakoita kohtaan esimerkiksi lepakkoharras-

kulepakko (Pipistrellus nathusii), korvayökkö (Plecotus auri-

Radioseurantaa kesäyössä.
Thomas Lilley Kuusistonsalmen
rannalla. (ek)
tus) ja isolepakko (Nyctalus noctula). Havainnot tallennettiin
Suomen Lajitietokeskuksen ylläpitämään laji.fi -portaaliin.
Tutkimuksemme varsinaisina kohdelajeina olivat poh-
janlepakko ja pikkulepakko. Keskityimme niiden alueelli-
sen esiintymisen tarkasteluun. Laskimme tilastollisia ana-
lyysejä varten molempien lajien havainnoista aktiivisuus-
minuutit kullekin havaintopaikalle.
KIRJOITTAJA TOIMI TUTKIJANA LUKIOLAISET LEPAKKOTUTKIJOINA
-HANKKEESSA.
HANKETTA RAHOITTI KONEEN SÄÄTIÖ, SEN TAUSTAVOIMINA
TOIMIVAT LUONNONTIETEELLINEN KESKUSMUSEO (LUOMUS),
HELSINGIN YLIOPISTON KESTÄVYYSTIETEEN INSTITUUTTI (HELSUS)
JA LUONNONVARAKESKUS (LUKE).

36 LEPAKOT 1/2022 LEPAKOT 1/2022 37

 SUOMEN LEPAKKOTIETEELLINEN YHDISTYS
SUOMEN LEPAKKOTIETEELLINEN YHDISTYS
PUHEENJOHTAJAKSI Suomen lepakkotieteellisen yhdistyksen tarkoituksena on edistää lepakkoharrastusta,

TUTTU KONKARI -suojelua ja -tutkimusta Suomessa. Jäseniksi ovat tervetulleita kaikki lepakoista
kiinnostuneet. Yhdistys järjestää jäsenilleen erilaisia lepakkoaiheisia retkiä, tapahtumia ja
EEVA-MARIA TIDENBERG koulutuksia eri puolilla maatamme.

Eeva-Maria Tidenberg valittiin yhdistyksen uudeksi puheenjohtajaksi

Lue lisää: lepakko.fi
kevätkokouksessa 7.3.2022. Eeva on biologi, joka on toiminut lepakoi-
den parissa pitkään. Graduaiheeksi tarjoutui taannoin lepakoiden saa-
listusaktiivisuuteen liittyvä tutkimus Lammilla, minkä jälkeen lepakot
ovat vieneet mennessään. Eeva työskentelee Luonnontieteellisen kes-
kusmuseon (Luomus) suunnittelijana, ja vastaa Luomuksella lepakoiden
seurannasta ja rengastuksesta sekä EUROBATS-sopimuksen tehtävis-
tä. Eeva­on toiminut yhdistyksen puheenjohtajana 2004–2011 ja halli-

LIITY JÄSENEKSI! TULOSSA 2022

tuksen jäsenenä usean vuoden ajan, joten yhdistyksen toiminta on tut-
tua pitkältä ajalta. Vapaa-ajallaan ­Eeva retkeilee mielellään niin jalka-
patikassa kuin suksilla tai kanootillakin.
Liity Suomen Lepakkotieteellisen
yhdistyksen jäseneksi osoitteessa: U U T TA !
lepakko.fi/liity-jaeseneksi
KERHOILLAT VERKOSSA
Yhdistys kokeilee kaudella 2022 uutta konsep-
HALLITUS 2022 YHDISTYKSEN JÄSENENÄ: tia eli verkossa järjestettäviä kerhoiltoja. Kerhoil-
● saat ajankohtaista lepakkotietoa lat avaa lyhyt lepakoihin liittyvä tietoisku, minkä
jälkeen on aikaa keskustelulle sekä kysymyksille.
yhdistyksen jäsenkirjeistä
● voit osallistua lepakkoleireille ja
Ensimmäinen kerhoilta pidettiin 6.4., jolloin mu-
kana oli parisenkymmentä osallistujaa. Seuraa il-
-seminaareihin edullisemmalla
moittelua Facebookissa ja tule mukaan seuraa-
jäsenhinnalla
vaan kerhoiltaan!
● saat kerran vuodessa yhdistyksen

Lepakot-lehden

Jäsenmaksu vuodelle 2022: 20 €, LEPAKKOLEIRI ELOKUUSSA

EEVA-MARIA JAAKKO ALAKOPSA PETRI ASIKAINEN
TIDENBERG tiedotus- UUSI JÄSEN opiskelijoille ja eläkeläisille 10 €. Yhdistyksen perinteinen lepakkoleiri järjestetään

+
varapuheenjohtaja
puheenjohtaja ja nettivastaava HALLITUKSESSA elokuun ensimmäisellä viikolla. Tänä vuonna lei-
Suomen lepakkotieteellinen yhdistys ry, reillään Saimaalla Linnansaaren kansallispuiston
FI58 1200 3000 0564 65 maisemissa. Opiskelemme asiantuntijoiden joh-
JAAKKO ALAKOPSA Viitenumero: 20226
dolla muun muassa lajien tunnistusta, erilaisten
HELENA HAAKANA tiedotus- ja nettivastaava detektorien käyttöä, äänianalyysiä eri ohjelmil-
Huom! Yhdistyksen verkkosivuilla on
sihteeri la sekä tutustumme lepakoiden pyydystämiseen
Liikun paljon luonnossa tarkkail- väärä viitenumero, KÄYTÄ TÄTÄ!
ja rengastamiseen. Maastossa ollaan joka yö, jos
len tähtitaivasta, lintuja, lepakoi-
ASKO IJÄS säät sallivat. Seuraa ilmoittelua yhdistyksen ka-
taloudenhoitaja
ta, kasveja, luontotyyppejä. Le- SEURAA YHDISTYKSEN NETTISIVUJA: navissa!
pakoista innostuin kesällä 2021, lepakko.fi
M U IS TA
RASMUS KARLSSON VILLE VASKO JARI BRÄNNARE kun niitä lenteli sankoin joukoin
MYÖS!
uudessa pihapiirissä. Sivuja uudistetaan paraikaa.
jäsenvastaava suojeluvastaava hallituksen varajäsen
Voit lähettää palautetta sivuista tai juttuideoita
LEPAKKOBONGAUS
yhdistyksen www-sivuvastaavalle osoitteeseen Yhdistys järjestää heinäkuun lopulla 2022 jo 11.
kerran vuonna 2011 aloitetun kaikille avoimen Le-
netti@lepakko.fi
pakkobongaus-tapahtuman. Tapahtumasta tie-
HALLITUS 2021 LEPAKOT-LEHTI ON LÖYDÄT MEIDÄN MYÖS FACEBOOKISTA: dottaminen ja tulosten julkaisu tapahtuu yhdis-
SYNTYNYT TALKOOTYÖNÄ. tyksen kotisivuilla osoitteessa lepakko.fi, havain-
Miisa Virta (pj.) Johanna Yliportimo
KIITÄMME KAIKKIA, https://www.facebook.com/groups/ tojen tallennus tehdään laji.fi-sivuston vihko-lo-
Kati Suominen Asko Ijäs
JOTKA OVAT TEHNEET suomen.lepakkotieteellinen.yhdistys makkeen kautta.
Anna Blomberg Helena Haakana (varajäsen)
Ville Vasko Petri Asikainen (varajäsen) SISÄLTÖÄ TÄHÄN LEHTEEN.
Kaarina Aro Rasmus Karlsson (varajäsen) TOIMITUS Sekä Instagramista: #SLTY#

38 LEPAKOT 1/2022 LEPAKOT 1/2022 39

 LEPAKKOHAVAINTOJA

E M M A KO S O N E N
KIMOLEPAKKO

2020-2021
KOONNUT MARKKU LAPPALAINEN
Uhanalainen ripsisiippa on Turun Ruissalon vakituinen
syystuttavuus. Vähälukuinen lampisiippa puolestaan
kuuluu Imatran syyskesään. Muita viime aikojen kiintoisia
havaintoja ovat muun muassa Helsingissä talvehtivana tavattu
kimolepakko ja Hangossa rengastettu isolepakko.
Suomen ensimmäinen talviaikainen havainto kimole-
pakosta (Vespertilio murinus) tehtiin joulukuussa 2020
Helsingissä. Lepakko oli lennellyt remontoitavan ker-
rostalon sisätiloissa Meilahdessa, mistä linturengas-
taja Heikki Eriksson pyydysti sen verkolla ja kuljet-
ti Korkeasaareen. Koska yksilö oli hyvässä kunnossa,
se rengastettiin ja vietiin jatkamaan talvehtimista luo-
laan Vallisaareen. Kyseessä oli nuori naaras, joka oli
oletettavasti hakeutunut talvehtimaan rakennukseen,
mistä remontin äänet olivat sen herättäneet. Eteläm-
pänä Euroopassa kimolepakoille on tyypillistä talveh-
tia korkeissa rakennuksissa. (Ville Vasko)
Kolokorvainen
ripsisiippa.

E M M A KO S O N E N
RIPSISIIPPA
Turun Ruissalossa havaittiin syksyllä 2021 kaikkiaan
neljä ripsisiippaa (Myotis nattereri), joista kolme sa-
manaikaisesti niin sanotussa Ripsisiippakellarissa ja
yksi Rannikko-Life-hankkeen yhteydessä kunnoste-
tussa kellarissa – seuranaan kolme talvehtimispönt-
töön asettunutta korvayökköä (Plecotus auritus).
Syyskuussa 2016 rengastettu ripsisiippa tavattiin
uudelleen Ruissalossa marraskuussa 2021, kilomet-
rin päässä rengastuspaikasta. Tällä ”ripsarilla” on yk-
silöllinen tuntomerkki, kolo oikeassa korvalehdessä.
(Emma­ Kosonen)
Korvayökköjä
talvehtimispöntössä.

KORVAYÖKKÖ
Kerroimme viime numerossa perniöläisen kellarin kor-
vayököistä (Plecotus auritus) (Lepakot 2020: Lauha
talvi tekee kellarilepakoista levottomia). Enimmillään
kellarissa on talvehtinut toistakymmentä korvayök-
köä, mutta suunta ollut aleneva. Päättyneenä talvena
kellarissa horrosti vain yksi lepakko, jonka seurana
oli kaksi pohjanlepakkoa (Eptesicus nilssonii). (Heikki­
Karhumäki)
LAMPISIIPPA
Imatralla on Vuoksen varrella havaittu lampisiippoja
(Myotis dasycneme) pitkin loppukesää ja alkusyksyä.
20.8. yksi saalistava (Juha Jantunen), 21.–22.8. kol-
me yksilöä (Karri Kuitunen), 27.8. yksi (Karri Kuitu-
nen ja Olli Loisa) ja 27.8. yksi (Karri Kuitunen ja Harry­
J. Lehto).

PIKKULEPAKKO
ISOLEPAKKO Kesällä 2021 löytyi Uudeltamaalta kaksi uutta pikkule-
Naaras isolepakko (Nyctalus noctula) tarttui lepakko- pakon (Pipistrellus nathusii) lisääntymispaikkaa. Kirk-
tutkijoiden Ville Vaskon ja Veronika Laineen verk- konummelta ilmoitettiin pihavajaan asettunut yhdys-
koon Hangon Tulliniemessä 10.9.2021. Lepakko löytyi kunta Luomuksen vetämään kansalaistiedeprojektiin.
korkeasta verkosta aivan rantaviivan tuntumasta, ja oli Tutkijat Thomas Lilley ja Miina Suutari kävivät var-
POHJANLEPAKKO noin kymmenestä sentistä kiinni, ettei se olisi lentä- mistamassa havainnon. Espoon Soukanniemestä si-
Turun Friskalasta löytyi vuoden- nyt meren puolelta verkon ohi. Kyseessä on Suomen jaitsevasta huvilasta puolestaan löytyi pikkulepakko­
vaihteen 2021/2022 vaiheilla erikoi- ensimmäinen elävänä kiinni saatu ja rengastettu iso- emo poikasensa kanssa luontokartoituksen yhteydes-
sen värinen pohjanlepakko (Eptesi- lepakko. (Ville Vasko) sä. (Ville Vasko)
cus nilssonii). Tämä ”haaleaverikkö”
E M M A KO S O N E N

oli syvässä horroksessa maakellarin Haaleanvärinen

uumenissa. (Emma Kosonen) pohjanlepakko.
40 LEPAKOT 1/2022 LEPAKOT 1/2022 41
 Usvainen kesäyö, tummana
virtaa Vuoksi. Lampisiippa

PIKKUOTUS liihottelee ruuanhaussa.

PIHAMAALLA
KUVA & TEKSTI: JANI VASTAMÄKI

Kun menin eräänä elokuun aamuna terassin portailta pihamaalle, kuu-

lin jalkojeni juuresta outoa sähinää. Portaan reunalaudassa roikkui le-
pakko, joka ilmaisi olemassaolonsa ääntelemällä kiukkuisen kuuloisesti.
Paikka matalalla portaalla ei ole turvallinen, pihapiirissä voi liikkua
muun muassa kissoja. Nostin siis lepakon – kummankin osapuolen nä-
kökulmasta varovaisesti – pienen puutarhalapion päälle ja siirsin sen
pihakoivun rungolle.
Siirron aikana lepakko ei lähtenyt lentoon, vaan kyyhötti kiltisti la-
pion reunalla, josta se siirtyi omin voimin puun rungolle. Lepakko kii-
pesi hieman ylemmäksi pitkin runkoa ja jäi parin metrin korkeudelle.
Otuksen tuntomerkit sopivat pohjanlepakkoon (Eptesicus nilssonii),
Pohjanlepakko mutta lähetin varmuuden vuoksi pari kuvaa Kuitusen Karrille, joka

TÄHTÄIMESSÄ
pihakoivun rungolla. vahvisti määrityksen.
Loppukesällä Seuraavana aamuna kävelin pihakoivun luokse tarkistaakseni, oli-
­varsinkin nuoret ko kaveri lähtenyt yön pimeydessä omille teilleen. Yllätys oli suuri, kun
lepakot eksyvät
usein ihmisten lepakko oli yhä rungolla, tällä kertaa matalalla rungon tyvellä. Mietin,
nurkkiin. olikohan se jotenkin sairas. Toivottavasti ei sentään rabiesta. Vai olisi-

LAMPISIIPPA
ko voinut palata yön päätteeksi takaisin samaan koivuun?
Tämäkin paikka oli huono, joten siirsin sähisevän pohjiksen tyhjään
pizzalaatikkoon ja kiikutin sen puolen kilometrin päähän vanhan met-
sän laitaan, ison raidan rungolle. Nyt se lennähti muutaman metrin ja
kiipesi huomattavan ripeästi noin viisi metriä, jonka jälkeen hävisi run-
gon halkeamaan. KUVA & TEKSTI: JUHA JANTUNEN
KIRJOITTAJA ON LUONTOA JA LUONNONVALOKUVAUSTA
HARRASTAVA MERIVARTIOASEMAN PÄÄLLIKKÖ.
Suomessa harvinainen lampisiippa on Imat- Rantapuiden alla usvaa on vähemmän. Siippa kiertää rin-
kiä puiden varjossa ja lentää toistuvasti aivan vierestä. Lam-
ralla jokakesäinen vieras. Sen voi kohdata
pisiippa on hieman vesisiippaa (Myotis daubentonii) rotevam-

”
Vuoksen rantamilla. Kohtaamiset kesäyössä

J O N I U U S I TA L O
pi ja sen siiven iskut ovat jämäkämmät. Vertailemaan ei nyt
ovat mieleenpainuvia. pääse, sillä detektorista on kuulunut vain yksittäisiä ohilen-

U
Olimme 19. joulukuuta 2021 Liedossa kuvaamassa mu- täviä vesisiippoja. Monena kesänä vesisiipat ovat kiertäneet
siikkivideota. Yksi kohtauksista oli tarkoitus kuvata erään joukolla juuri tätä poukamaa, mutta tänä kesänä ne ovat jos-
rakennuksen kellaritilassa. Menimme kellariin ja aloimme sva nousee Vuoksen ylle. Eletään heinäkuun lop-
sakin muualla.
asetella kuvaustarvikkeita paikoilleen, kun huomasin ot- pupuolta, kello on vartin yli yksitoista. Vielä on va-
Vuorokauden vaihduttua puiden alla alkaa olla liian pimeää­
salampun valossa seinällä pienen karvaisen mytyn. Poh- loisaa, detektori pysyy mykkänä. Kävelen laiturille
siipan näkemiseksi. Laiturilta se erottuu vielä selvästi veden-
janlepakko oli kelpuuttanut kellarin talvehtimispaikakseen. ja kokeilen, mitä kameran kennolle tallentuu. Sala-
pintaa vasten. Se kiertää myötäpäivään samaa tuttua rinkiä
Kiersin kellarin muutkin seinät läpi ja löysin tilan vastak- mavalo pysähtyy usvaan ja kuva peittyy harmaal-
kuin edellisenä iltana. Alkuiltaan verrattuna saalistuskierros
kaiselta seinältä toisen lepakon, niin ikään yksin seinällä la kalvolla. Tänään lepakkojen kuvaus onnistuu vain
ulottuu nyt kauemmaksi rannasta.
horrostavana. Otin molemmista lepakoista pikaisesti ku- lähietäisyydeltä.
Otan muutaman kuvan, mutta usva erottuu liikaa. Olosuh-
vat, ja päätimme poistua paikalta. Siirtäessäni kuvia myö- Pian detektorista kuuluu vaimea sarja. Tabletin ruudul-
teet ovat selvästi huonommat kuin edellisenä iltana, jolloin
hemmin kotona tietokoneelle kävi ilmi, että jälkimmäinen le piirtyy heikkoja viiruja, joista on vaikea sanoa, mikä laji
oli kirkasta ja pilvettömän taivaan heikko valo heijastui ve-
yksilö oli korvayökkö, jolta olin nähnyt kellarin hämärässä äänen aiheuttaa. Lepakko on vielä metsän puolella tai puik-
den pinnasta.
vain terävän korvankannen. Valokuva paljasti lisäksi kor- kelehtii veden päällä tervaleppien katveessa. Muutaman mi-
Kameran pakkaaminen reppuun keskeytyy detektorista
vayökön suuren, siiven suojaan taitetun korvan. Kiinteis- nuutin päästä se palaa. Lampisiippa (Myotis dasycneme). Ihan
kuuluvaan uuteen ääneen. Pikkulepakko (Pipistrellus nathu-
tön omistaja otti ilmoittamani havainnot vastaan erittäin niin kuin edellisenä iltanakin.
sii). Toinen harvinaisista lajeista, joka on löydettävissä Imat-
positiivisesti. Korvayököstä tuli itselleni vuoden 22. havait- Imatralla Vuoksen rannoilta lampisiippoja voi löytää mel-
ran seudulta. Aina välillä pikkulepakko on kuultu tästä pou-

.
tu nisäkäslaji. Hyvä lopetus vuodelle! kein mistä vaan. Syksyn pimeinä iltoina ne tuntuvat lentelevän
kamasta, mutta edellisinä iltoina en lepakkoa huomannut. Vai
laajoilla alueilla ja uskaltautuvat keskelle jokea saalistamaan.
JONI UUSITALO olinko vaan niin keskittynyt lampisiipan kuvaamiseen.
Heinäkuun valoisina öinä siipat pysyvät rantapuiden varjoissa.
Usein ne palaavat samalle paikalle peräkkäisinä iltoina. KIRJOITTAJA ON LUONTOKUVAAJA JA LEPAKKOHARRASTAJA.

42 LEPAKOT 1/2022 LEPAKOT 1/2022 43

 LEPAKKOELOKUVAA
TEKEMÄSSÄ
TEKSTI: MARKKU LAPPALAINEN KUVA: BENJAM PÖNTINEN.
E
lokuu on puolivälissä, kesä kypsimmillään. Yöt päi-
vät lämpimiä. Luonnonvalokuvaaja Benjam Pön-
tinen – Benga – tekee dokumenttielokuvaa lepa-
koista ja kaipaa hieman apua. Pitäisi löytää paikka,
jossa voisi kuvata lepakoita urbaanissa ympäristös-
sä. Häntä kiinnostaa myös päästä seuraamaan le-
pakoiden pyydystystä ja rengastusta.
Mikäpä siinä, tuumin. Tervetuloa!
Lupaan tiedustella etukäteen paikkoja. Turussa Vartio-
vuorenmäeltä avautuu komea näkymä yli öisen kaupungin,
ja mäen ilmatilassa saalistelee usein pohjanlepakoita. Mai-
sema on hykerryttävän hieno, kun taivaanrannassa kajaste-
lee vähän mailleen mennyttä päivää.
Varasuunnitelmaksi mietin Aurajokivarren Multavierua,
jossa parveilee vesisiippoja – taustana jyhkeä tuomiokirk-
ko. Keskiaikainen kivikirkko yövaloissa, onko lepakolle pa-
rempaa taustaa? Tarjolla ripaus lepakoihin liittyvää salape-
räisyyttä.
Benga tulee sovitusti Turkuun, mukanaan elokuvan kan-
sainvälinen tuottaja Nick Upton ja suomalainen kuvaa-
ja Seppo Louhi. Kiipeämme hyvissä ajoin mäelle katsasta-
maan kuvakulmia, valmistelemaan kuvauksia ja pohtimaan
yhteisen urakkamme toteutusta.
A nice view, but where are the bats!
Odotus kyllä palkitaan, kun tulee riittävän pimeää. De-
tektori rätisee lupaavasti, pohjanlepakoita pyörii jossain lä-
histöllä, mutta ne kiertävät kameran etsimeen rajattua ruu-
tua. Puikkelehtivat osittain lehvästön seassa. Ovat kaukana,
liian pieniä suureen kuvaan. Pitävät etäisyyttä.
Siis: menkäämme jokivarteen seuraamaan siippojen lii-
hottelua.
Tänä yönä tuomiokirkkoa ei ole valaistu. Vesisiippoja­
pyörii aivan jaloissa, mutta tuottajan kaipaama otosta ei
tästäkään irtoa. Siipat ikään kuin hukkuvat tummaan jo-
keen ja sen rantaa entisestään pimentävien puiden kat-
veeseen.
Vaan eipä hätää. Paraisten kirkolla on muutama yö sit-
ten pörrännyt pieni porukka pohjanlepakoita. Menisimme-
kö sinne? Keskiaikainen harmaakivikirkko piirtyy komeana
vasten iltayön taivasta.
44 LEPAKOT 1/2022
Pari iltaa myöhemmin pystytämme kuvauskalustoa Pa-
raisilla. Seurue ihastelee paikkaa. Sääkin on mainio, pilve-
tön ja poutainen. Nick esittelee jättikokoisia infrapunavalai-
simia, joilla valaistua koko suuren kirkonseinän. Objektiivi-
kin on räätälöity tällaiseen työhön.
Kaikki on valmista. Hämärtää. Tulee yö. Jossain haukkuu
koira. Hetkessä on tenhoa, mutta lepakot pysyvät piilossa.
Detektori on hiljaa.
Vaihdamme aihetta. Nyt kuvaussuunnitelmassa lepakoiden
pyydystämistä ja rengastamista Kaarinan Kuusistossa kes-
kiaikaisen piispanlinnan raunioiden liepeillä. Komea mil-
jöö tämäkin, ja täällä on lepakoita nähty ja kuultu enemmän
kuin missään näillä seuduilla.
Jälleen valmistelu on huolellista. Kamerat, valot. Verkot.
Ja ei kun odottelemaan…
Pimeyden tullen detektorista alkaa kuulua tuttua hyri-
nää. Siippoja liikkeellä. Kameran etsimeltä näkyy, kuinka
ne taitavasti kiertävät verkkomme. Joku kävelee pimeydes-
sä verkkoon. En tunnusta tekoa. Näin elokuvaan saadaan ri-
paus huumoria.
Mutta lepakot eivät tahdo antautua. Alamme purkaa
verkkovirityksiä, kuvausryhmä keräilee kamppeitaan. Väsy
käy käpälään. Kello 01.30, kun haemme pois viimeistä, hie-
man huolimattomasti linnan seinänviereen viritettyä kolmi-
metristä verkkoa… herraisä!
Siinä napottaa pulska vesisiippakoiras.
Kädet vapisten irrotan otuksen verkosta, mittaan ja pun-
nitsen, kihlaan. Koko seurue seuraa silmä tarkkana. Seppo
kuvaa toimitusta käsivaralla. Huolellisesti valmistellaan se
hetki, jolloin siippa vapautetaan. Tietysti se livahtaa – vää-
rään suuntaan.
ajatuksia. Ne elävät omaa elämäänsä. .
Tarinan opetus: Lepakot eivät lue käsikirjoituksia eivätkä
MARKKU LAPPALAINEN
Kertomus on vuodelta 2005. Dokumenttielokuva Benjam ja
lepakonetsijät (2006) on nähtävissä Yle Areenassa. Turun
lepakkokerhosta elokuvantekoon osallistuivat: Elias Aarnio,
Ari Karhilahti, Seppo Keränen, Emma Kosonen, Thomas
Lilley, Risto Lindstedt, Jouni Saario ja Ville Vasko.