FY4 2.

10 Kitka

2.10 Kitka
Kun alat vetää jotain esinettä pitkin alustaa, huomaat, että tarvitaan tietty nollaa suurempi voima
ennen kuin mainittu esine lähtee edes liikkeelle. Yleensä on vielä niin, että liikkeelle lähteminen
vaatii suuremman ”ylimääräisen” voiman kuin esineen pitäminen liikkeellä. Tämä johtuu siitä
tavallisesta tilanteesta, että lepokitka on suurempi kuin liikekitka. Tämä toteamus puolestaan on vain
havaitun tilanteen kuvaus vähän arkikieltä muodollisemmin sanottuna.

Monissa käytännön tilanteissa on järkevää verrata kitkan voittamiseen tarvittavaa voimaa siihen
voimaan, jolla Maa vetää kappaletta puoleensa eli voimaa Fg = mg. Kun vertailuun käytetään
nimenoman näitten kahden voiman suhdetta, kyseessä on kitkakerroin, jota merkitään
kreikkalaisella kirjaimella μ, joka äännetään ”myy”.

Jossain vaiheessa aiemmin jo mainitsin, että merkitsen kitkavoimaa usein F :llä, koska
kitkakertoimesta käytetään tuota kirjainta μ. Kitkakertoimen arvo riippuu molemmista toisiinsa
koskevista pinnoista. Erilaisten pintojen välisiä kitkakertoimen arvoja löytyy taulukoista.

Asetetaan kitkakertoimelle seuraava määritelmä. Merkitään kappaleen massaa kirjaimella m ja

voimaa, jolla Maa vetää sitä puoleensa, kirjaimella Fg. Merkitään Fμ :llä voimaa, joka vähintään
tarvitaan kyseessä olevien pintojen välisen kitkan voittamiseen eli siis kitkavoimaa – lepo- tai
liikekitkavoimaa. Silloin

Kitkakerroin

F F 
= =
F g mg

Kuten huomaat, kaavassa ei ole mitään muuta kuin vetovoiman kiihtyvyys, kappaleen massa ja
kitkan ja kitkavoiman symboli, mutta ei esimerkiksi kosketuspinnan alaa. Samoin on heti syytä
panna merkille, että kitkakertoimella ei ole yksikköä: se on paljas luku.

Huomaa, että 0 ≤ kitkakerroin ≤ 1. Aika harvoin kitka on tasan 0. Koska kitkakerroin ≤ 1, niin

F  =⋅mg1⋅mg=mg eli F  mg . Kiihdytyskoeautojen kumien kitkakerroin on yli yhden,

mutta ne ovatkin eri maailmasta: ne sulavat kiinni asvalttiin.

Huomaa, että kitkakerroin riippuu kosketusvuorovaikutuksessa olevista pinnoista, mutta ei riipu

koskettavien pintojen alasta – ainakaan, jos neulan kärjen ja puun muodostaman tilanteen kaltaisia
ääritilanteita ei lasketa.

1(7)
FY4 2.10 Kitka

Esimerkki 33
Piku työntää rekeä pitkin ison avopakun rautaisen lavan pohjaa. Reki painaa vain 300 kiloa ja sen
jalakset samoin kuin pakun lava ovat puhtaat ja sileät. Silti Piku huomaa tarvitsevansa 1765
newtonin voiman saadakseen koko kapineen edes liikkeelle. Laske reen jalasten ja pakun lavan
välinen kitkakerroin.

Ratkaisu
Kitkakertoimen määritelmän mukaan:

F N 1765 N
= =1765 = =0,6
mg 300 kg⋅g m
300 kg⋅9,80665 2
s

Kahden teräspinnan välinen kitkakerroin on aika iso!

Vastaus: Kitkakerroin on 0,6.

Esimerkki 34
Jos pintojen välinen kitkakerroin on 0,15, niin kuinka suuren kiihtyvyyden saa kappale, johon
vaikuttaa 3500 newtonin voima? Kappaleen massa on 1400 kg. Lepo- ja liikekitkakertoimet
oletetaan nyt samoiksi.

Ratkaisu
m
Koska kitkakerroin on 0,15, niin kitka vie voimasta 0,15⋅1400 kg⋅9,80665 2 eli 2059 N.
s

m
Kappaletta kiihdyttää siis voima 3500 N – 2059 N. Tämä antaa kiihtyvyyden 1,03 2 .
s

m
Vastaus: Kappale saa kiihtyvyyden, joka on vähän yli 1 2 .
s

Kitkakertoimen arvo 0,15 on karkeasti jään ja kumin välinen kitkakerroin.

Esimerkki 35
Puupalikka, jonka massa on 850 g, lepää kaltevalla puupinnalla. Puupalikan ja puupinnan yhteiseksi
kitkakertoimeksi tiedetään 0,3. Palikkaan kohdistetaan voima, jonka kulma vaakasuoraan nähden on
–18,2° ja joka työntää palikkaa pintaa pitkin ylös. Pinnan kaltevuus on 10°. Kappale kiihtyy

2(7)
FY4 2.10 Kitka

m
määrällä 5 2 . Kuinka suuri voima kappaleeseen kohdistettiin?
s

Ratkaisu +
Vapaakappalekuva: –
a
F

N
Fμ

Merkitsen työntävää voimaa  :llä ja ∣F

F  ∣ = F. Lisäksi merkitsen kitkavoimaa Fμ:llä sekä
pinnan tukivoimaa N:llä ja gravitaatiovoimaa G:llä.

Nyt jaan työntävän voiman ja palikkaan kohdistuvan gravitaatiovoiman pinnan suuntaiseen ja sitä
vastaan kohtisuoraan komponenttiin. Piirrän voimien komponentteihin jakamisesta uudet
kaaviokuvat.

Gravitaatio
Työntävä voima

18,2°+10°
y
F

10°
mg ·
G cos(10°)
mg · sin(10°)
3(7)
FY4 2.10 Kitka

Vetovoiman tasoa vastaan kohtisuora osa tekee oman lisänsä kappaleen liikettä vastustavaan
voimaan. Liikeyhtälö on komponenttimuodossa nyt seuraavannäköinen:

−G⋅sin10 ° −F  x
=−mg⋅sin (10 °)−μ⋅mg⋅cos(10 °)−μ⋅∣F
⃗ ∣sin(18,2 °+10 °)+∣⃗
F∣⋅cos(18,2°+ 10°)

=−mg⋅sin(10 ° )−μ⋅mg⋅cos (10 °)−∣F

⃗ ∣⋅[μ⋅sin(18,2 ° +10 ° )−cos (18,2° + 10° )]

m
≡ma=0,850 kg⋅5 2
s

Tämän hässäkän eli liikeyhtälön oliot eli lausekkeet ovat seuraavat:

Olio Selitys

G · sin(10°) palikkaan vaikuttavan vetovoiman pinnan suuntainen komponentti eli

mg · sin(10°)

Fμ kitkavoimat, toisin sanoen μ · mg · cos(10°) + työntävän voiman kitkaa

lisäävä komponentti

μ⋅∣F
⃗ ∣sin(18,2 ° +10 ° ) työntävän voiman kitkaa lisäävä komponentti

x työntövoiman pinnan suuntainen komponentti eli |F| · cos(18,2°+10°)

≡ sama määritelmän mukaan

a m
kappaleen kiihtyvyys, jonka suuruus annettiin ja on 5 2
s

Saan tästä ratkaisemalla tuloksen:

∣F⃗ ∣= mg⋅sin(10 ° )+μ⋅mg⋅cos(10 ° )+ ma

cos (18,2° + 10° )

m m m
0,850 kg⋅9,81 2⋅sin(10 °)+0,3⋅0,850 kg⋅9,81 2⋅cos (10 °)+ 0,850 kg⋅5 2
s s s
=
cos (18,2 °+10 °)

m m m
0,850 kg⋅9,81 2
⋅sin(10 ° )+0,3⋅0,850 kg⋅9,81 2⋅cos(10° )+0,850 kg⋅5 2
s s s
0,30⋅sin(18,2 ° +10 ° )−cos (18,2 ° +10 °)

4(7)
FY4 2.10 Kitka

=11,0 N .

Vastaus: Kappaleeseen kohdistettiin noin 11 newtonin voima.

Esimerkki 36
Puupalikan massa on m ja se lepää kaltevalla pinnalla. Aluksi palikka pysyy kitkan ansiosta
paikoillaan. Kun pintaa kallistetaan aina lisää, niin huomataan, että palikka alkaa liukua kiihtyvällä
vauhdilla, kun pinnan kaltevuuskulma on juuri saavuttanut pintojen materiaaleista riippuvan arvon
α. Lisäksi huomataan, että kun palikka on alkanut liukua ja tason kallistuskulmaa sitten
loivennetaan, palikan kiihtyvyys vähenee kunnes kaltevuuden arvolla β palikka liikkuu tasaisella
nopeudella. Tässä siis α > β. Laske palikan ja pinnan välisten lepo- ja liikekitkakerrointen arvot.

Ratkaisu

Palikka on Palikka
levossa kiihdyttää
m
m
a
21°

Palikka liikkuu Voimakuvio

vakionopeudella
m y

v Ñ

17°
x

Fμ

θ
mg

5(7)
FY4 2.10 Kitka

Yllä olevat kuviot määrittelevät koordinaatiston ja muut tarvittavat merkinnät. Yleisessä tilanteessa,
missä pinnan kaltevuudella θ, kitkakertoimella μ eikä millään muullakaan parametrilla ole mitään
kiinnitettyä arvoa, liikeyhtälö on muotoa Σ F = ma, missä m on tarkasteltavan kappaleen massa sekä
a sen kiihtyvyys.

Kun yhtälöt kirjoitetaan komponenteittain, niin Newtonin liikeyhtälö saa muodon

x−komponentti : ∑ F x =F  −mg sin =ma

.
y−komponentti : ∑ F y =N −mg cos  =0

Kun tutkit tätä yhtälöparia, pane merkille, että jos pinta on vaakasuorassa, jolloin sen
kaltevuuskulma eli kulma θ on nolla, niin pintaan kohdistuvan normaalivoiman suuruus on N = mg ·
cos(0) = mg.

Lasketaan ensin lepokitkakerroin. Sinä hetkenä, jona palikka juuri ja juuri ei lähde liikkeelle, voima
Fμ on suurimmillaan ja on sama kuin μN eli Fμ = μN. Silloin kappale on vielä paikallaan, joten v =
0 ja erityisesti a = 0.

F  −mg sin =0

eli

F  =mg sin .

Koska yllä olevan yhtälöparin jälkimmäisestä yhtälöstä saadaan myös, että

N =mg cos  .

Täten

 N F  mg⋅sin
= = = =tan 
N N mg⋅cos 

eli saadaan tulos:

=tan  .

Lasketaan sitten liukukitkakerroin. Kun palikka liikkuu vakionopeudella, niin jälleen a = 0 ja lisäksi
pinnan kaltevuuskulma, jota yleisessä tapauksessa merkittiin θ:lla, on nyt β.

Se, että θ vaihdetaan nyt β:ksi, on vain merkintäkysymys. Tällä vaihdoksella haluan vain korostaa
sitä seikkaa, että kulmalla on jokin tietty, käytännön kokeesta mittauksena saatu arvo.

Edellä olevan yhtälöparin x – komponentista saadaan, että Fμ = mg · sin(β). Toisaalta, koska kappale

6(7)
FY4 2.10 Kitka

liukuu kiihtymättä, niin Fμ = μmg · cos(β). Yhdistämällä nämä saadaan

mg⋅sin  
mg⋅sin  =⋅mg⋅cos  ⇒= =tan  .
mg⋅cos  

Vastaus: Lepokitkakerroin on tan(α), liikekitkakerroin on tan(β).

7(7)