Fy5 Ratkaisut Omaantahtiin

FY5 - Jaksollinen liike ja aallot
Tehtävien malliratkaisut
fysiikka.omaantahtiin.com
1 Kursilla tarvittavat matemaattiset taidot

1.1 Asteet ja radiaanit
◦ π
1. a.) 180 = 180 ·
180 ◦ (rad) =π (rad)
b.) 135◦ = 135 · 180π ◦ (rad) = 3π
4 (rad)
◦ π 3π
c.) 27 = 27 · 180 ◦ (rad) = 20 (rad)
π 180 ◦ ◦
2. a). 9 (rad) = π9 · π = 20
◦
5π 5π 180 ◦
b). 6 (rad) = 6 · π = 150
◦
3π ◦
c). 5 (rad) = 3π
5 ·
180
π = 108
1.2 Eksponenttifunktiot ja logaritmit

3.
e2ln(x) − 2x2 = −16 , x>0

2ln(x) 2
e − 2x = −16 | x · ln (a) = ln(ax )
2
eln(x ) − 2x2 = −16 | eln(x) = x
x2 − 2x2 = −16
−x2 = −16 | : (−1)
2 √
x = 16 |
.. ..
x = ±4 | M aa rittelyehto x > 0
⇒ x=4
1
4.
a−1
b
15cxa = 9xb , c>0
a−1
b x
15cxa = 9xb | (ab) = ax bx
a−1 a−1
15cxa = 9 b xb· b
a−1
15cxa = 9 b xa−1 | : xa−1
xa a−1 ax
15c · a−1 = 9 b | y = ax−y
x a
a−1
15c · xa−(a−1) = 9 b | : 15c
a−1
9 b
x=
15c
2 Ympyräliike
2.1 Pyörimisliike ja ympyräliike
5. Pyörimisliike ja ympyräliike ovat kahta eri liiketyyppiä. Pyörimisliikkeessä olevan kappaleen
asento muuttuu eli voidaan ajatella, että kappaleen joka ikinen osa kiertää ympyrämuotoista
rataa kappaleen poikki kulkevan akselin ympäri. Tällöin tarkastellaan siis kappaleen asennon
muuttumista. Esimerkiksi pallo on pyörimisliikkeessä liikkuessaan. Ympyräliikkeessä oleva
kappale taas liikkuu ympyrärataa pitkin muuttamatta asentoa, jolloin tarkastellaan pyörimisliik-
keestä poiketen kappaleen paikan muuttumista. Esimerkiksi karuselli kiertää ympyrärataa, joten
se on ympyräliikkeessä olleessaan liikkeellä. Lisäksi on myös hyvin mahdollista, että kappaleella
on sekä pyörimis- että ympyräliikettä samaan aikaan. Hyvä tapaus tällaisesta tilanteesta on
esimerkiksi Kuu, joka pyörii oman akselinsa suhteen ja samalla kiertää maapalloa likimäärin
pitkin ympyrärataa.
Pyörimisnopeus, kulmanopeus ja ratanopeus
6. T = 10, 0 s, r = 1, 0 m
a.) Karusellin pyörimisnopeus on
n = T1 = 10, 1 0 s = 0, 10 1s .
b.) Karusellin kulmanopeus on
ω = 2πn = 2π · 0, 10 rad
s = 0, 62831
rad
s ≈ 0, 63 rad
s .
c.) Karusellin ratanopeus on
v = ωr = 0, 62831 rads · 1, 0 m = 0, 62831
m
s ≈ 0, 63 rad
s .
7. a.) Koska Cd-levy pyörii tasaisesti, kuvaaja on suora. Kulmanopeus Cd-levylle saadaan laaditun
kuvaajan kulmakertoimesta, joka on 0, 3715 rad rad
s . Täten ω ≈ 0, 37 s .
2
b.) Tutkimalla kuvaajaa huomataan, että kiertokulma on 4, 7602 rad hetkellä t ≈ 12, 5 s. Täten
ϕ ≈ 4, 8rad, kun aika on kulunut 12, 5 sekunttia.
km 23 m m
8. m = 68 kg, r = 37 m, v = 23 h = 3, 6 · s ≈ 6, 3889 s
Kun luistelija on ympyräradalla, häneen vaikuttavan voiman suuruus on
2
2 68 kg·(6, 389 m
s )
F = mvr = 37 m = 75, 019 N ≈ 75 N.
Tasainen ympyräliike ja normaalikiihtyvyys
9. m = 0, 45 kg, h = 0, 35 m, d = 30 cm = 0, 30 m
Tutkitaan ensin, pääseekö leluauto silmukkaradan läpi potentiaalienergiansa avulla. Lasketaan
siis korkeus H, jolta leluautolta vaaditaan ja verrataan sitä lähtökorkeuteen h.
Newtonin II lain mukaan pisteessä A leluauton liikeyhtälö on
P−
F = man eli G + N = man .
3
Jos leluauto pääsee silmukkaradan läpi potentiaalienergiansa avulla ja suuntasopimus alaspäin
sovitetaan positiiviseksi, saadaan skalaariyhtälöksi
2
G + N = mv r .
−
Huomaa, että tukivoiman N suunta on alaspäin.
Rajatapauksessa eli silmukan ylimmässä pisteessä tukivoima N = 0N . Täten skalaariyhtälöstä saadaan
vaunun nopeudeksi
(mv2 )
G= r
(mv2 )
mg = r
√
v = gr.
Kun yhtälöön mgH = 12 mv 2 + mg2r sijoitetaan edellä saatu nopeuden yhtälö, saadaan yhtälölle
muoto
√ 2
mgH = 21 m gr + mg2r.
Lähtökorkeudeksi saadaan siis
H = 12 r + 2r = 52 r.
Silmukkaradan halkaisijakorkeus on d = 0, 30 m, josta säteeksi saadaan r = 0, 15 m. Täten
lähtökorkeuden on oltava vähintään
H = 52 · 0, 15 m = 0, 375 m.
Koska tarkasteltavan tilanteen leluauton lähtökorkeus on h = 0, 35 m, leluauto ei pääsee
silmukkaradan läpi pelkän potentiaalienergiansa avulla niin, että se pysähtyisi ympyräradallaan
ilman ylöspäin suuntautuvaa tukivoimaa.
Täten siis leluautoon kohdistuvan tukivoiman suunta

täytyy olla ylöspäin pisteessä A.
Leluauton mekaaninen energia säilyy, joten lakipisteessä A pätee
Ep,a = Ek, l + Ep, l
mgh = 12 mvA
2
+ mgd.
Yhtälöstä saadaan siis leluauton pisteessä A nopeudeksi
1 2
gh = v + gd
2 A
4
1 2
gh = −gd = v
2 A
r
p m m
vA = 2g(h − d) = 2 · 9, 81 · (0, 35 m − 0, 30 m) = 0, 99045 .
s s
Newtonin II lain mukaan pisteessä A leluauton liikeyhtälö on
P−
F = man eli G + N = man .
Kun suunta alas on positiivinen, saadaan skalaariyhtälöksi
mv 2
G−N = .
r
Saadaan siis leluautoon pisteessä A kohdistuvan tukivoiman suuruudeksi
mv 2 mv 2
N =G− = mg −
r r
m 2

m 0, 45 kg · 0, 99045 s
N = 0, 45 kg · 9, 81 2 − = 1, 4715 N ≈ 1, 5 N.
s 0, 15 m
Kun kitka ja ilmanvastusta ei huomioida, leluauton mekaaninen energia säilyy. Sovitaan potenti-
aalienergian nollatasoksi alempi tasainen ratataso. Koska leluauto lähtee levosta, pätee
Ep, a = Ek, l
1
mgh = mv 2 .
2
Täten siis leluauton nopeus silmukkaradan jälkeen on
r
p m m m
v = 2gh = 2 · 9, 81 · 0, 35 m = 2, 6204 ≈ 2, 6 .
s s s
◦
10. l = 1, 75 m m = 90 g, g = 0, 090 kg, α = 35
Piirretään voimakuvio.
− −
Palloon kohdistuvat voimat ovat langan jännitysvoima T ja painovoima G. Heiluriin kohdistuva
ilmanvastus voidaan olettaa mitättömäksi. Koska pallo on tasaisessa ympyräliikkeessä, sillä on
normaalikiihtyvyys, joka suuntautuu kohti ympyrän keskipistettä.
5
Koska pallo on ympyräliikkeessä, joten kiertoliikkeen jaksonaika on pallon yhden kierroksen aika
T = vs = 2πrv , jossa r = ympyräradan säde ja v = ratavauhti. Siten Newtonin II lain mukaan
pallon liikeyhtälö on muotoa
P−
F = man eli G + T = man , jossa an = pallon normaalikiihtyvyys.
Vektorit G, N ja man muodostavat suorakulmaisen kolmion. Pythagoraan lauseen perusteella
saadaan siten
2
G2 + (man ) = T 2
2 2
G2 + m vr = T 2 , jossa r = lsin α .
Saadaan siis ratavauhdiksi
v4
m2 = F 2 − G2
r2
v
u 2 v
mg 2
4(F 2 −G2 ) − (mg)
!
4 (lsin α )
u u 2
r cos α u 1
v4 =
t 4
= = t (lsin α ) g 2 −1
m2 m2 cos α
v !
u 2
u
4 ◦
m 2 1 m
v=t (1, 75 · sin 35 ) · (9, 81 2 ) ◦
−1 = 2, 62334 .
s cos 35 s
Heilurin jaksonaika on siten

2πr 2π · lsin α (2π · 1, 75 m · sin 35 ◦ )
T = = = = 2, 40411 s ≈ 2, 4 s.
v v 2, 62334 ms
Vektorit G, N ja man muodostavat suorakulmaisen kolmion. Pythagoraan lauseen perusteella
saadaan siten palloon kohdistuva langan jännitysvoiman suuruudeksi
G
cos α =
F
m
G mg 0, 090 kg · 9, 81 s2
F = = = = 1, 07782 N ≈ 1, 1 N.
cos α cos α cos 35 ◦
3 Gravitaatio
3.1 Newtonin gravitaatiolaki
11. h = 120 km = 120 · 103 m, m = 35 000 kg, RKuu = 1737, 1 km = 1737, 1 · 103 m, MKuu =
2
7, 346 · 1022 kg, γ = 6, 67384 · 10−11 Nm
kg2
Avaruusalukseen kohdistuvan gravitaatiovoiman suuruus on
m1 · MKuu Nm2 35 000 kg · 7, 346 · 1022 kg

F =γ 2 = 6, 67384 · 10−11 · 2
(RKuu + h) kg2 1737, 1 · 103 m + 120 · 103 m
= 50363, 12 N ≈ 50, 4 kN.
6
Nm2
12. RKuu = 1737, 1 km = 1737, 1 · 103 m, MKuu = 7, 436 · 1022 kg, γ = 6, 67384 · 10−11 kg2
Newtonin II lain avulla saadaan pallon liikeyhtälö Kuun kamaralla, joka on
X −
F = ma
F = ma
m · MKuu
γ 2 = ma
RKuu
MKuu Nm2 7, 436 · 1022 kg m m

a=γ 2 = 6, 67384 · 10−11 · = 1, 64461 2 ≈ 1, 64 2 .
RKuu kg2 1737, 1 · 103 m s s
kg
13. M1 = 8, 923 · 1023 kg, d = 19, 71 km = 19, 71 · 103 m, ρ = 11, 03 · 1018 m2 , R = 23 850 km =
2
23 850 · 103 m, γ = 6, 67384 · 10−11 Nm
kg2
Selvitetään toisen taivaankappaleen säde R2 .
d 19, 71 · 103 m
R2 = = = 9855 m.
2 2
Tiheyden yhtälöstä saadaan toisen taivaankappaleen massaksi M2
4
M2 = ρV = ρ · πR23 .
3
Sijoitetaan M2 Newtonin graviotaatiolakiin ja selvitetään halutun gravitaatiovoiman suuruus.
M1 M2 M1 ρ · 34 πR23 M1 ρ · 4πR23
F =γ = γ = γ .
R2 R2 3R2
kg 3
Nm2 8, 923 · 1023 kg · 11, 03 · 1018 m2 · 4 · π · (9855 m)
F = 6, 67384 · 10−11 ·
kg2 3 · 23 850 · 103 m
= 1, 10416 · 1038 N ≈ 1, 1 · 1038 N.
Gravitaatiokenttä
14. RM aa = 6371 km = 6371 · 103 m, R2 = 3470 km = 3470 · 103 m, R3 = 19 870 km =

2
19 870 · 103 m, MM aa = 5, 9737 · 1024 kg, γ = 6, 67384 · 10−11 Nm
kg2
Olkoon tarkasteltavan kappaleen massa m, gravitaatiokentän voimakkuus kappaleen kohdalla on
F γ mM
2 M
= R = γ 2.
m m R
Lasketaan gravitaatiokentän voimakkuus kullakin korkeudella.
F MM aa Nm2 5, 9737 · 1024 kg m m

=γ 2 = 6, 67384 · 10−11 · = 9, 82209 2 ≈ 9, 82 2 .
m RM aa kg2 6371 · 103 m s s
7
F MM aa N m2 5, 9737 · 1024 kg m m
=γ 2 = 6, 67384 · 10−11 · = 33, 1100 2 ≈ 33, 1 2 .
m R2 kg 2 3470 · 103 m s s
F MM aa −11 Nm
2
5, 9737 · 1024 kg m m
=γ 2 = 6, 67384 · 10 2
· 3 = 1, 00977 2 ≈ 1, 01 2 .
m R3 kg 19 870 · 10 m s s
Huomataan siis, että gravitaatiokentän voimakkuus heikkenee etäisyyden kasvaessa eli gravitaa-
F
tiokentän voimakkuus on kääntäen verrannollinen etäisyyden neliöön m ∼ R12 .
3.2 Gravitaation alainen ympyräliike

Keplerin lait
15. Keplerin I lain mukaan planeettojen radat ovat ellipsejä, joiden toisessa polttopisteessä on
Aurinko.
Keplerin II lain mukaan planeetan liikkuessa sitä Aurinkoon yhdistävä jana pyyhkii yhtä pitkissä ajoissa
yhtä suuret pinta-alat.
Keplerin III lain mukaan planeettojen kiertoaikojen T neliöt ovat verrannolliset niiden ja Auringon
keskikesäisyyksien r kuutioihin eli
T12 r13
= .
T22 r23
Kuun ja maapallon välillä on gravitaatiovuorovaikutus, jolloin Kuu vetää yhtä suurella voimalla
kuin maapallo vetää Kuuta. Koska maapallo on massaltaan merkittävästi suurempi kuin Kuun
massa, joten Kuu kiertää nimenomaan maapalloa eikä toisin päin.
16. TM aa = 1, 000 a, TJupiter = 11, 863 a, RM aa = 149, 6 · 106 km = 149, 6 · 109 m
Keplerin III lain avulla saadaan Jupiterin keskietäisyydeksi (Auringosta)
2 3
TM aa RM aa
2 = 3
TJupiter RJupiter
s v
3 2
u 3 2
3
RM aa TJupiter
u
3 149, 6 · 109 m · (11, 863 a)
RJupiter = 2 = t
2
TM aa (1, 000 a)
= 778, 146 · 109 m ≈ 778, 1 · 106 km
17. TP hobos = 0, 32 d, RP hobos = 9370 km = 9370 · 103 m, RDeimos = 23 400 km = 23400 · 103 m
Keplerin III lain avulla saadaan Deimoksen kiertoajaksi
TP2 hobos 3
RP hobos
2 = 3
TDeimos RDeimos
v
u 23 400 · 103 m 3
s u !
3
RDeimos
TDeimos = TP hobos · 3 = 0, 32 d · t = 1, 2628 d ≈ 1, 26 d.
RP hobos 9370 · 103 m
8
Ympyräliike
18. TM erkurius = 87 d 23, 3 h = 87, 233·24·3600 s = 75 369 31, 2 s, RM erkurius = 57 909 227 km =
57 909 227 · 103 m
Merkuriuksen ratanopeus on
2πRM erkurius
vM erkurius = .
TM erkurius
Merkuriuksen normaalikiihtyvyys Auringon keskipistettä kohti on siis
2πRM erkurius
2
vM erkurius T 4π 2 · 57 909 227 · 103 m m m
an = = = 2 = 0, 0402457 2 ≈ 0, 0402 2 .
RM erkurius RM erkurius (75 369 31, 2 s) s s
19. TT itan = 15, 9 d, RT itan = 1 221 931 km = 1 221 931 · 103 m

Titanin normaalikiihtyvyys Saturnusta kohti on
vT2 itan 4π 2 RT itan 4π 2 · 1 221 931 · 103 m m m

an = = 2
= = 0, 0255614 2 ≈ 0, 0256 2 .
TT itan T T itan 15, 9 · 24 · 3600 s s s
3
20. vV enus = 35, 020 kms = 35, 020 · 10
m
s , RV enus = 108 208 926 km = 108, 208926 · 109 m, γ =
2
6, 67384 · 10−11 Nkgm2
Venus kiertää Aurinkoa pitkin ympyrärataa gravitaatiovuorovaikutuksen ansiosta. Newtonin II
lain avulla saadaan Auringon massaksi
X −
F = M an
F = M an
MV enus MAurinko v2
γ 2 = MV enus venus
RV enus Rvenus
2
vV2 enus RV enus 35, 020 · 103 ms · 108, 208926 · 109 m
MAurinko = = 2
γ 6, 67384 · 10−11 Nm
kg2
= 1, 98847 · 1030 kg ≈ 1, 99 · 1030 kg.
21. MM aa = 5, 9737 · 1024 kg, TM aa = 23 h 56 min 4 , 10 s = 86 164 s, RM aa = 6371 km =

2
6371 · 103 m, γ = 6, 67384 · 10−11 Nm
kg2
Maa kohdistaa avaruusteleskooppiin gravitaatiovoiman. Newtonin II lain avulla saadaan avaru-
usteleskoopin liikeyhtälöksi
X −
F = man
9
F = man
mMM aa v2
γ 2
=m .
r r
Avaruusteleskoopin ratanopeus on
s 2π
v= = .
t TM aa
Sijoitetaan saatu ratanopeuden yhtälö avaruusteleskoopin liikeyhtälöön ja ratkaistaan siten
avaruusteleskoopin etäisyys Maan keskipisteestä.
2
2πr
mMM aa TM aa
γ =m
r2 r
mMM aa 4π 2 r2
γ = m 2
r2 rTM aa
s
2 Nm2
(86 164 s) · 6, 67384 · 10−11 · 5, 9737 · 1024 kg
r
2
TM aa γMM aa
3
3 kg2
r= = = 42 166 775, 22 m.
4π 2 4π 2
Avaruusteleskoopin korkeus saadaan, kun vähennetään yllä saadusta etäisyydestä Maan säde eli
h = r − RM aa = 42 166 775, 22 m − 6371 · 103 m = 35 795 775, 22 m ≈ 35 796 km.

22. h = 598 km = 598 · 103 m, RKuu = 1737, 1 km = 1737, 1 · 103 m, M Kuu = 7, 342 ·
2
1022 kg, γ = 6, 67384 · 10−11 Nm
kg2
a.) Satelliitti pysyy gravitaatiovuorovaikutuksen ansiosta radallaan. Newtonin II lain avulla
saadaan satelliitin ratanopeudeksi
X −
F = man
F = man
mMKuu v2
γ 2
=m
r r
s
Nm2
6, 67384 · 10−11 7, 342 · 1022 kg
r
γMKuu kg2 · m km
v= = 3 = 2862, 49 ≈ 2, 9 .
r 598 · 10 m s s
b.) Satelliitin kiertoaika Kuun ympäri on
s 2π(RKuu + h) 2π · (1737, 1 · 103 m + 598 · 103 m)
t= = = = 5125, 56 s ≈ 85, 4 min.
v v 2862, 49 ms
c.) Satelliitin kulmanopeus on

4ϕ 2π rad rad
ω= = = 1, 21942 · 10−3 ≈ 1, 2 · 10−3 .
4t 5152, 56 s s s
10
Liike massakeskipisteen ympäri
23. Kaksoistähdellä tarkoitetaan kahden tähden muodostamaa systeemiä, joka pysyy koossa tähtien
keskinäisen gravitaatiovuorovaikutuksen ansiosta, mikä aiheuttaa kumpaankin tähteen yhtä su-
uret, mutta vastakkaissuuntaiset voimat. Kaksoistähtisysteemissä molemmat tähdet kiertävät
yhden massakeskipisteen ympäri, ja tämä massakeskipiste sijaitsee kahden tähden omien mas-
sakeskipisteiden yhdysjanalla. Kaksoistähteäsysteemille pätee ehto, jonka mukaan kaksoistähtisys-
teemissä kahden tähden ratojen säteet ovat kääntäen verrannolliset niiden massoihin eli
r1 m2
r2 = m1 , jossa r1 ja r2 = tähden 1 ja 2 ratojen sääteet ja m1 ja m2 =tähtien 1 ja 2 massat.
Tätä ominaisuutta voidaan hyödyntää erityisesti tähtien massojen selvittämisessä, sillä yksinään
selvittäminen on useimmiten paljon työläämpää.
Hahmotelmakuva kaksoitähtisysteemistä:
24. R = 9, 1·1012 m, MA = 1, 3·MAurinko , MB = 5, 7·MAurinko , MAurinko = 1, 989·1030 kg, γ =

2
6, 67384 · 10−11 Nm
kg2
Kaksoistähtisysteemille pätee ehto
r1 m2
= .
r2 m1
Täten saadaan neutronitähden A radan säteeksi
RA MB
=
RB MA
RA 5, 7 · MAurinko 5, 7
= = = 4, 3846
RB 1, 3 · MAurinko 1, 3
RA = 4, 3846·RB .
Tiedetään, että neutronitähtien etäisyys on vakio R. Täten siis

R = RA + RB = 9, 1 · 1012 m , jossa RA = 4, 3846 · RB .
Siis neutronitähden B säteeksi saadaan
R = RA + RB
9, 1 · 1012 m = 4, 3846·RB + RB
9, 1 · 1012 m = 5, 3846 · RB
11
9, 1 · 1012 m
RB = = 1, 6900 · 1012 m ≈ 1, 7 · 1012 m.
5, 3846
Ratkaistaan vielä neutronitähden A säteen arvo RB avulla.
RA = 4, 3846 · RB = 4, 3846 · 1, 6900 · 1012 m = 7, 4099 · 1012 m ≈ 7, 4 · 1012 m.
Koska molemmat neutronitähdet kiertävät vakionopeudella ympyrärataa, ne ovat tasaisessa

ympyräliikkeessä yhteisen massakeskipisteen ympäri. Tällöin molemmilla neutronitähdellä on
sama kiertoaika, joten riittää selvittää siis vain toisen neutronitähden kiertoaika, olkoon neu-
tronitähden A. Newtonin II lain nojalla saadaan liikeyhtälö neutronitähdille A.
X −
F = MA a n
F = MA an
MA MB v2
γ 2
= MA A .
R RA
Koska neutronitähtien ratanopeus on vakio, pätee neutronitähden A ratanopeudelle yhtälö
s
v=
t
2πRA
vA = .
TA
Sijoitetaan neutronitähden A ratanopeuden yhtälö neutronitähden A liikeyhtälöön ja ratkaistaan
yhtälöstä neutronitähden A kiertoaika.
MA MB v2
γ 2
= MA A
R RA
2
2πRA
MA MB T
γ = MA
R2 RA
MA MB 4π 2 RA
2
γ 2
= MA 2
R RA TA
MB 4π 2 RA
2
γ =
R2 RA TA2
s s v
u 4π 2 · 9, 10 · 1012 m 2 · 7, 4099 · 1012 m
u
4π 2 R2 R A 4π 2 R2 R A
TA = = = t
2
γMB γ · 5, 7 · MAurinko 6, 67384 · 10−11 Nm
kg2 · 5, 7 · 1, 989 · 10
30
kg
= 5, 6563 · 109 s ≈ 180 a.
12
25. MN eptunus = 1, 024 · 1026 kg, MT riton = 2, 147 · 1022 kg, R = 354 800 km = 354 800 · 103 m
Lasketaan ensin Tritonin ja Neptunuksen massojen suhde.
MN eptunus 1, 024 · 1026 kg

= = 4769, 44.
MT riton 2, 174 · 1022 kg
Tässä tilanteessa voidaan käyttää hyväksi kaksoistähtisysteemiin pätevää ehtoa, jolloin saadaan
RT riton MN eptunus
RN eptunus= M T riton
, jossa RT riton ja RN eptunus = Tritonin ja Neptunuksen keskietääisyys yhteisestä mas-
sakeskipisteestä.
RT riton
= 4769, 44.
RN eptunus
Tiedetään vielä, että Tritonin keskietäisyys Neptunuksesta on R. Täten pätee siis
R = RT riton + RN eptunus = 354 800 · 103 m.

Saadaan nyt yhtälöpariksi
(
RT riton
= 4769, 44
RN eptunus
RT riton + RN eptunus = 354 800 · 103 m
Tehdään muuttujanvaihto helpottaakseen yhtälönratkaisua.
x = RT riton ja y = RN eptunus
(
x
y= 4769, 44
⇒ .
x + y = 354 800 · 103 m
Sijoitetaan yhtälöpari laskimeen ja ratkaistaan yhtälöpari.

(
x

y = 4769.44

x + y = 354800 × 103
x, y
{x = 354725625.3, y = 74374.6908}
Saadaan siis ratkaisuksi
RT riton = 3, 54725 · 103 m ja RNeptunus = 74 374, 6 m.

Huomataan, että Neptunuksen säde on huomattavasti suurempi kuin Neptunuksen keskietäisyys
yhteisestä massakeskipisteestä Tritonin kanssa. Täten voidaan todeta, että kyseinen massakeskip-
iste sijaitsee Neptunuksen sisällä. Ilmaistaan siten massakeskipisteen paikka Neptunuksen oman
keskipisteen suhteen, kun Neptunuksen säteen pituus on 24 622 km = 24 622 · 103 m.
xmassakeskipiste = 24 622 · 103 m − 74 374, 6 m = 2, 45476 · 107 m ≈ 24 550 km.

⇒ Siis Tritonin ja Neptunuksen yhteisen massakeskipisteen
paikka on 24 550 km etäisyydellä Neptunuksen keskipisteestä.
(Huom. voi toki ilmoittaa myös massakeskipisteen paikka Tritonin oman keskipisteen suhteen,
jolloin lasketaan summa eikä erotus! Tällöin vastaus olisi 35 6100 km etäisyydellä Tritonin
keskipisteestä.)
13
3.3 Gravitaatiovuorovaikutuksen potentiaalienergia
26. m = 1830 kg, h = 598 km = 598 · 103 m, RKuu = 1737, 1 km = 1737, 1 · 103 m, MKuu =
2
7, 342 · 1022 kg, γ = 6, 67384 · 10−11 Nm m
kg2 , v = 2862, 49 s
Satelliitin liike-energia on
2
1 2 1 m
Ek = mv = · 1830 kg · 2862, 49 = 7, 49737 · 109 J ≈ 7, 50 · 109 J
2 2 s
Satelliitin potentiaalienergia on
mMKuu Nm2 1830 kg · 7, 342 · 1022 kg

Ep = −γ = −6, 67384 · 10−11 ·
Rkuu + h kg2 1737, 1 · 103 m + 598 · 103 m
= −3, 84993 · 109 J ≈ −3, 85 · 109 J
27. R1 = 62 374 km = 62 374 · 103 m, h2 = 130 km = 130 · 103 m,RKuu = 1737, 1 km =

2
1737, 1 · 103 m, MKuu = 7, 342 · 1022 kg,γ = 6, 67384 · 10−11 Nm km 3 m
kg2 , v1 = 1219 s = 1219 · 10 s
Koska raketin mekaaninen energia säilyy, energian säilymislain mukaan
Ek, a + Ep, a = Ek, l + Ep, l
1 2
2 mv1 − γ mMRKuu
2
= 12 mv22 − γ mMRKuu
2
, jossa R2 = RKuu + h2
= 1731, 1 · 103 m + 130 · 103 m = 186 1100 m.
Ratkaistaan edellä saadun yhtälön avulla raketin nopeus korkeudella 130 km Kuun pinnasta.
MKuu MKuu
v12 − 2γ = v22 − 2γ
R1 R2

1 1
v22 = v12 − 2γMKuu −
R1 R2
s
1 1
v2 = v12 − 2γMKuu +
R1 R2
s 2
Nm2

m 1 1
v2 = 1219 · 103 − 2 · 6, 673884 · 10−11 · 7, 342 · 1022 kg 3 +
s kg2 62 374 · 10 m 186 1100 m
m km
v2 = 1219000 ≈ 1219 .
s s
Huomataan, että raketin nopeus pysyy likimäärin samana.
14
Pakonopeudet
28. Pakonopeudella tarkoitetaan alkunopeutta, jonka kappale tarvitsee erotakseen toisen kappaleen
gravitaatiokentästä, ja systeemiin ei vaikuta gravitaatiovoiman lisäksi muita ulkoisia voimia.
Ensimmäinen pakonopeus on nopeus, joka kappaleelle on taivaankappaleen pinnalla annettava,
jotta kappale jäisi kiertoradalle. Esimerkiksi satelliitti pysyy Maan kiertoradalla, kun sen
ensimmäinen pakonopeus on likimäärin 8, 2 km/s. Toinen pakonopeus on nopeus, joka kappaleelle
on taivaankappaleen pinnalla annettava, jotta kappale vapautuisi kokonaan taivaankappaleen
vetovoimakentästä. Esimerkiksi Kuuhun menevän luotaimen toinen pakonopeus on likimäärin 11,
2 km/s. Kolmas pakonopeus on nopeus, joka kappaleelle on taivaankappaleen pinnalla annettava,
jotta kappale pakenee Aurinkokunnan vetovoimakentästä. Esimerkiksi keinotekoisen tähden
kolmas pakonopeus on likimäärin 42, 1 km/s.
Nm2
29. MM aa = 5, 9737 · 1024 kg, RM aa = 6371 km = 6371 · 103 m, γ = 6, 67384 · 10−11 kg2
Oletetaan ilmanvastus merkittömäksi. Koska luotain alkaa kiertämään Maata ympyräradalla,
luotaimen kiihtyvyys on normaalikiihtyvyys. Täten Newtonin II lain nojalla saadaan luotaimelle
liikeyhtälöksi
X −
F = man
F = man
mM M aa v12
γ 2 = m .
RM aa RM aa
Luotaimen liikeyhtälöstä saadaan ensimmäiseksi pakonopeudeksi
s
Nm2
6, 67384 · 10−11 · 5, 9737 · 1024 kg
r
γMM aa kg2 m km
v1 = = 3 = 7910, 53 ≈ 7, 91 .
RM aa 6371 · 10 m s s
Nm2
30. MM aa = 5, 9737 · 1024 kg, RM aa = 6371 km = 6371 · 103 m, γ = 6, 67384 · 10−11 kg2
Koska luotaimen mekaaninen energia säilyy, joten energian säilymislain mukaan
1 mMM aa 1 mMM aa
mv 2 − γ = mv 2 − γ .
2 2 RM aa 2 r
Luotain lähetetään pienin mahdollisella nopeudella, joten se pystyy juuri ja juuri lentämään Au-
rinkoa kiertävälle radalle. Tällöin siis luotaimen liike-energia Maan suhteen ja potentiaalienergia
ovat arvoltaan nollia. Luotaimen liikeyhtälö sieventyy siten muotoon
1 mMM aa 1 mMM aa
mv 2 − γ = mv 2 − γ
2 2 RM aa 2 r
1 mMM aa
mv 2 − γ =0
2 2 RM aa
15
1 mMM aa
mv 2 = γ .
2 2 RM aa
Täten saadaan luotaimen toiseksi pakonopeudeksi
s
Nm2
2 · 6, 67384 · 10−11 kg2 · 5, 9737 · 1024 kg
r
2γMM aa m km
v2 = = 3 = 11187, 1 ≈ 11, 2 .
RM aa 6371 · 10 m s s
Nm2
31. MAurinko = 1, 989 · 1030 kg, R = 1, 4960 · 108 km = 1, 4960 · 1011 m, γ = 6, 67384 · 10−11 kg2
Oletetaan ilmanvastusta merkittömäksi. Koska luotaimen mekaaninen energia säilyy, joten
energian säilymislain mukaan
1 mMAurinko 1 mMAurinko
mv 2 − γ = mv 2 − γ .
2 3 R 2 r
Luotain lähetetään pienin mahdollisella nopeudella, joten se pystyy juuri ja juuri lentämään
äärettömän kaukana olevalle potentiaalienergian nollatasolle. Tällöin siis luotaimen liike-energia
Maan suhteen ja potentiaalienergia ovat arvoltaan nollia. Luotaimen liikeyhtälö sieventyy siten
muotoon
1 mMM Aurinko 1 mMAurinko

mv32 − γ = mv 2 − γ
2 R 2 r
1 mMAurinko
mv 2 − γ =0
2 3 R
1 mMAurinko
mv 2 = γ .
2 3 R
Täten saadaan luotaimen kolmanneksi pakonopeudeksi
s
Nm2
2 · 6, 67384 · 10−11 · 1, 989 · 1030 kg
r
2γMAurinko kg2 m km
v3 = = = 42 126, 4 ≈ 42, 1 .
R 1, 4960 · 1011 m s s
4 Värähtely ja aaltoliike
4.1 Värähdysliike
32. Värähdysliikkeellä tarkoitetaan kappaleen tasapainoaseman ympärillä tapahtuvaa jaksollista
liikettä, jossa samat vaiheet toistuvat säännöllisin aikavälein. Esimerkiksi kun jouseen kiinnitetään
punnus, syntyy värähdysliikettä.
16
Harmoninen voima
33. Harmonisella voimalla tarkoitetaan kappaleeseen kohdistuvaa voimaa, joka suuntautuu aina
kappaleeseen tasapainoasemaa kohti ja on suoraan verrannollinen tasapainoasemasta mitattuun
etäisyyteen. Kappaleen ollessa tasapainoasemassa harmoninen voima on nolla. Esimerkiksi
heiluri on harmoninen värähtelijä.
m
34. l0 = 15, 0 cm = 0, 15 m, g = 9, 81 s2
Taulukon arvoista huomataan, että voima, jolla jousi vastustaa venytystä eli jousen harmoninen
voima on likimäärin verrannollinen jousen pituuden muutokseen.
Jousi vaikuttaa punnuksiin likimäärin harmonisella voimalla. Lasketaan täten jokaista punnukseen
kohdistuvaa painoa vastaavan venymän suuruus x.
Punnuksen massa m 0 0, 05 0, 1 0, 15 0, 2
(kg)
Jousen pituus l (m) 0, 15 0, 173 0, 196 0, 231 0, 249
Punnuksen paino G = 0, 0 0, 4905 0, 981 1, 4715 1, 962
mg (N)
Jousen poikkeama x = 0, 0 0, 023 0, 046 0, 063 0, 099
l - l0 (m)
Esitetään data-arvot x, G-koordinaatistossa.
Koska punnus asettuu paikalleen tasapainoasemaan, vastakkaisiin suuntiin vaikuttavat jousen

jousivoima F ja jousta venyttävä paino G ovat yhtä suuria, jolloin
4F = 4G.
Jousen jousivakio saadaan siis kuvaajan kulmakertoimesta, joka on
N
k ≈ 2, 1 .
m
35. Ominaistaajuudella tarkoitetaan sitä taajuutta, jolla tasapainosta poikkeutettu värähtelijä värähtelee
päästessään värähtelemään vapaasti. Esimerkiksi kitaran jännitetyllä kielellä on useita ominais-
taajuksia.
17
Resonanssi on eräs fysikaalinen ilmiö. Kun kappale on resonanssissa, kun siihen vaikuttaa
jaksollinen voima, jonka taajuus on sama kuin kappaleen ominaistaajuus. Esimerkiksi äänirauta
pakottaa toisen ääniraudan värähtelemään, jos toinen äänirauta on identtinen.
N
36. m = 25 g = 0, 025 kg, x = 3, 50 cm = 0, 035 m, k = 32, 5 m
Koska alusta on liukas, voidaan olettaa tällöin kitkaa merkittömän pieneksi. Kun suunta oikealle
valitaan positiiviseksi ja punnus on tasapainossa ennen kuin sitä päästetään irti. Newtonin II
lain nojalla saadaan venyttävän voiman suuruudeksi
X −
F = man
X −
F =0
F +T =0
−kx + T = 0
−kx + T = 0
N
T = kx = 32, 5 · 0, 035m = 1, 1375 N.
m
Täten Newtonin II lain mukaan, punnuksen kiihtyvyys päästämisen jälkeen on
F
a=
m
T 1, 1375 N m
a= = = 45, 5 2 .
m 0, 025 kg s
18
N N
37. m = 120 g = 0, 12 kg, k1 = 53 m, k2 = 38 m
Koska molemmat jouset ovat kevyet, voidaan jättää jousien massat huomioimatta. Tarkastellaan
alempaa jousta, johon on kiinnitetty punnus. Tasapainotilassa Newtonin II lain perusteella
saadaan alemman jousen venymäksi
X −
F =0
F2 + G = 0
−k2 x2 + G = 0
−k2 x2 + mg = 0
mg = k2 x2
m
mg 0, 12 kg · 9, 81 s2
x2 = = N
= 0, 0309789 m
k2 38 m
Tarkastellaan sitten ylempää jousta. Jouset vetävät toisiaan Newtonin III lain perusteella
yhtä suurilla mutta vastakkaissuuntaisilla voimilla, joten tasapainotilassa pätee siis ehto
F1 = F2 = G.
Vastaavasti Newtonin II lain perusteella saadaan myös ylemmän jousen venymäksi
X −
F =0
F1 + G = 0
19
−k1 x1 + G = 0
−k1 x1 + mg = 0
mg = k1 x1
m
mg 0, 12 kg · 9, 81 s2
x1 = = N
= 0, 0222113 m
k1 53 m
Täten siis jouset venyvät yhteensä
x = x1 + x2 = 0, 0309789 m + 0, 0222113 m = 0, 0531902 m ≈ 5, 3 cm.

N m
38. k = 29 m, m = 320 g = 0, 32 kg, g = 9, 81 s2
Harmonisen värähtelijän värähtelyn jaksonaika saadaan kaavasta
r s
m 0, 32 kg
T = 2π = 2π N
= 0, 660018 s.
k 29 m
Taajuudeksi saadaan siis
1 1
f= = = 1, 51510 Hz ≈ 1, 5 Hz.
T 0, 660018 s
4.2 Aaltoliike
Aaltoliikkeen eteneminen
39. a.) Mekaanisella aaltoliikkeellä tarkoitetaan sellaista aaltoliikettä, joka tarvitsee edetäkseen
väliaineen. Se on aineessa etenevä ja jaksottaisesti toistuva häiriö eli aineen rakenneosasten
heilahtelua tasapainonsa ympärillä. Pulssi liittyy mekaaniseen aaltoliikkeeseen siten, että se kuvaa
väliaineessa etenevää yksittäistä häiriötä. Esimerkkitapaus mekaanisesta aaltoliikkeestä voisi olla
veteen putoavan vesipisaran synnyttämä aalto.
b.) Poikittaisessa aaltoliikkeessä aaltoliikkeen värähtelyt tapahtuvat poikittain eli kohtisuo-
rasti aallon etenemissuuntaa vastaan. Mekaaninen poikittainen aaltoliike etenee vain kiin-
teissä väliaineissa. Tällöin aalto etenee nopeasti, sillä rakenneosasten väliset sidokset ovat
lujia ja sidosvoimat suuria, minkä vuoksi rakenneosaset reagoivat nopeasti toistensa liikkeisiin.
Pitkittäisessä aaltoliikkeessä taas aaltoliikkeen värähtelyt tapahtuvat aallon etenemissuunnassa
ja se etenee tihentyminä ja harventumina sekä kiinteissä aineissa että nesteissä ja kaasuissa.
Nesteissä ja kaasuissa aaltojen eteneminen perustuu muun muassa rakenneosasten välisiin kim-
moisiin törmäyksiin.
Katso simulaatio: https://polku.opetus.tv/node/1576
20
m
40. f = 7, 80 Hz, v = 12, 40 s , s = 40, 0 m
Aaltoliikkeen jaksonaika saadaan kaavasta
1 1
T = = = 0, 128205 s ≈ 0, 13 s.
f 7, 80 Hz
Täten vastaava aallonpituus saadaan aaltoliikkeen perusyhtälöstä jaksonajan avulla, joka on
v = λf
1
v=λ
T
m
λ = vT = 12, 40 · 0, 128205 s = 1, 58974 m ≈ 1, 6 m.
s
Aika, kun aaltoliike siirtyy ääriasemasta toiseen tarkoittaa jaksonajan puolikasta eli
T 0, 128205 s
= = 0, 0641025 s ≈ 0, 064 s.
2 2
Ja aika, kun aaltoliike on edennyt 40, 0 m saadaan kaavasta
s
v=
t
s 40, 0 m
t= = = 3, 22580 s ≈ 3, 2 s.
v 12, 40 ms
Aaltojen heijastuminen ja taittuminen aineiden rajapinnassa
41. v1 = 25, 7 m
s , v2 = 23 , v1 = 2
3 · 25, 7 m
s = 17, 1333 m
s , α1 = 31, 5◦
Aaltoliikkeen taittumislain mukaan saadaan taitekulmaksi
sin α1 v1
=
sin α2 v2
v2 sin α1
sin α2 =
v1
21
◦
v2 sin α1 17, 1333 ms · sin 31
α2 = sin−1 ( ) = sin−1 ( ) = 20, 3853 ◦
≈ 20, 4 ◦ .
v1 25, 7 ms
42. α1 = 43 ◦ , nilma = 1, 003, ntimantti, keltainen = 2, 417, λtimantti, keltainen = 589, 3 nm

a.) Valon taittumislain mukaan saadaan taitekulmaksi
sin α1 n2
=
sin α2 n1
sin α1 ntimantti, keltainen

=
sin α2 nilma
nilma sin α1
sin α2 =
ntimantti, keltainen
◦
nilma sin α1 1, 003 · sin 43
α2 = sin−1 ( ) = sin−1 ( ) = 16, 4401 ◦
≈ 16, 4 ◦ .
ntimantti, keltainen 2, 417
Ja vastaavasti valon taittumislain mukaan saadaan keltaisen valon aallonpituudeksi timantissa
λ1 n2
=
λ2 n1
λilma ntimantti , keltainen

=
λtimantti nilma
nilma λtimantti, keltainen 1, 003 · 589, 3 nm

λtimantti = = = 244, 546 nm ≈ 244, 5 nm.
b.) Kokonaisheijastuminen tapahtuu silloin, kun valo saapuu kahden aineen rajapintaan aalto-
opillisesti tiheämmän aineen puolelta ja taitekulma on 90 ◦ . Täten rajakulma saadaan valon
taittumislain avulla, joka on
sin αr nilma
=
sin 90 ◦ ntimantti, keltainen
◦
nilma sin 90
sin αr =
ntimantti, keltainen
◦ ◦
nilma sin 90 1, 003 · sin 90
αr = sin−1 ( ) = sin−1 ( ) = 24, 5178 ◦
≈ 24, 5 ◦ .
43. Kun aaltoliike kohtaa rajapinnan ja taittuu, sen aallonpituus ja nopeus muuttuvat toiseksi.
Kuvassa A huomataan, että aalto taittuu poispäin aineiden rajapinnan normaalista, joten se
etenee aineessa 1 hitaammin kuin aineessa 2. Täten aine 1 on siis aalto-opillisesti tiheämpi kuin
aine 2 ja näin ollen aaltojen etenemisnopeus sekä aallonpituus kasvaa mennessä rajapinnan yli.
Kuvassa B taas huomataan, että aalto taittuu aineiden rajapinnan normaaliin päin, joten se
etenee aineessa 1 nopeammin kuin aineessa 2. Täten aine 1 on siis aalto-opillisesti harvempi kuin
aine 2 ja näin ollen aaltojen etenemisnopeus sekä aallonpituus pienenee mennessä rajapinnan yli.
22
Kuvassa C tilanne eroaa kuvan A ja B tilanteesta, sillä tässä tapauksessa aalto ei taitu ollenkaan
rajapinnan yli aineeseen 2, vaan sen sijaan kokonaisheijastuu. Kyseessä on siis kokonaishei-
jastuminen. Tällöin aallon etenemisnopeuden täytyy olla aineessa 1 pienempi kuin aineessa
2 ja tulla lisäksi rajakulman αr tai sitä suuremman tulokulman suunnassa aalto-opillisesti
tiheämmästä aineesta 1 aalto-opillisesti harvempaan aineeseen 2. Kokonaisheijastumisen seu-
rauksena aallon taitekulma on aina 90 ◦ .
44. Polarisaatio on poikittaiseen aaltoliikkeeseen liittyvä käsite. Jos aaltoliikkeessä on vain yksi eten-
emissuuntaa vastaan kohtisuorassa oleva värähtelysuunta, aalto on täydellisesti polarisoitunut.
Vastaavasti myös valo voi olla täydellisesti polarisoitunut, jos sähkökenttä värähtelee vain
yhdessä suunnassa. Hyvänä esimerkkinä on aurinkolasit, jossa valo polarisoituu kulkiessaan
aurinkolasien polarisoivan lasin läpi tai heijastuessaan eristemateriaalin pinnasta sopivassa kul-
massa. Lisäksi esimerkiksi tiedonvälityksessä käytetään antenneissa synnytettyjä polarisoituneita
aaltoja ja nestekidenäytöistä heijastunut valo on muun muassa myös polarisoitunutta.
Aaltojen interferenssi
45. Aaltojen interferenssillä tarkoitetaan aaltojen kohtaamisessa syntyvä yhteisvaikutusta. Aallot

voivat vahvistaa toisiaan kohdissa, joissa niiden poikkeamat tasapainoasemastaan ovat saman-
suuntaiset tai heikentää toisiaan niissä kohdissa, joissa poikkeamat tasapainoasemastaan ovat
vastakkaissuuntaiset. Täten tuloksena syntyy summa-aaltoa eli interferenssiaaltoa. Superpo-
sitioperiaatteen mukaan interferenssissä kukin aaltoliike tapahtuu itsenäisesti ja kohdattuaan
toisensa aallot etenevät oman liikkeensä ja muotonsa säilyttäen. Interferoivat aallot vahvis-
tavat toisiaan eniten silloin, kun niiden matkaero on x = nλ, jossa n = 0, 1, 2, 3, . . . .
Ja vastaavasti interferoivat aallot heikentävät toisiaan eniten silloin, kun niiden matkaero on
x = nλ, jossa n = 0, 1, 2, 3, . . . . Esimerkiksi aaltoaltaassa on kaksi pistemäistä aaltolähdettä,
joiden lähettämät aaltorintamat kohtaavat toisiaan ja interferoituvat. Lisäksi myäs monissa
soittimissa, kuten kitarassa ja pianossa on sopivaan kireyteen jännitettyjä lankoja tai tankoja,
jotka synnyttävät seisovia aaltoja ja siten saavat aikaiseksi interferenssin.
46. xympyr ..a kaaret = 0, 5λ = 12 λ, xv ..a r ..a htelij ..a t = 4, 5λ = 92 λ
Pisteiden välinen matkaero saadaan superpositioperiaatteen mukaan erotuksella. Täten siis
kuvan perusteella saadaan
1 1
xA = 5λ − 2 λ = 2 λ.
2 2
xB = 3λ − 3λ = 0.
1 1
xC = 4 λ − 2 λ = 2λ.
4 2
Aallot vahvistavat toisiaan silloin, kun
x = nλ, jossa n = 0, 1, 2, 3, . . . .
Ja heikentävät toisiaan silloin, kun
x = nλ, jossa n = 0, 1, 2, 3, . . . .
⇒ Siis aallot vahvistavat toisiaan pisteissä B sekä C ja heikentävät toisiaan pisteessä A.
23
Aaltojen diffraktio
47. Aaltojen diffraktiolla tarkoitetaan esteen aiheuttamaa valon tai muun aallon taipumista. Diffrak-
tiossa esteen tai raon kohdalla värähtelijöinä olevat väliaineen rakenneosaset lähettävät pal-
loaaltoja esteen tai raon reunojen taakse, minkä seurauksena alkeisaaltolähteistä lähtevät aallot
interferoivat ja synnyttävät raon taakse ympyränmuotoisia aaltorintamia. Esimerkiksi aallon-
murtajissa käytetään juuri hyväksi aaltojen diffraktiota.
Seisova aaltoliike
48. Seisova aaltoliike koostuu paikallaan pysyvistä kuvuista ja solmuista, mikä syntyy, kun vas-
takkaisiin suuntiin etenevät aallot interferoivat. Seisovaa aaltoa syntyy esimerkiksi moniin
soittimiin, kuten puhallinsoittimiin ja kielisoittimiin. Puhal-
linsoittimissa seisovan aallon aiheuttaa ilma ja kielisoittimissa taas itse soittimen kieli.
49. l = 5, 0 m, t = 10, 0 s, n = 35
a) Seisovan aaltoliikkeen aallonpituus saadaan kaavasta
1
l =3· λ
2
3
l= λ
2
2 2
λ= l = · 5, 0 m = 3, 33333 m ≈ 3, 33 m.
3 3
b) Seisovan aaltoliikkeen jaksonaika on
t 10, 0 s
T = = = 0, 285714 s.
n 35
Täten seisovan aaltoliikkeen taajuus saadaan kaavasta
1 1
f= = = 3, 50 Hz.
T 0, 285714 s
c) Seisovan aallon etenemisnopeus saadaan aaltoliikkeen perusyhtälöstä
24
m m
v = f λ = 3, 5 Hz · 3, 33333 m = 11, 6666 ≈ 11, 7 .
s s
d) Koska pulssi etenee jousessa samalla nopeudella kuin aalto, yhden pulssin kulkuaika edestakaisin
jousen kahden päiden välillä saadaan kaavasta
s
t=
v
2l
t=
v
2 · 5, 0 m
t= = 0, 857142 s ≈ 0, 86 s.
11, 6666 ms
4.3 Ääni esimerkkinä aaltoliikkeestä

50. Ääniaallot ovat mekaanisen värähtelijän synnyttämiä pitkittäisiä paineaaltoja, jotka koostuvat
väliaineen jaksollisesti toistuvista painevaihteluista ja tarvitsevat edetäkseen väliaineen. ääni ei
siis etene tyhjiössä. Ääniaallot kuljettavat edetessään energiaa ja ihminen pystyy havaitsemaan
tietyn taajuiset ilmassa liikkuvat paineaallot ääninä.
Seisova aaltoliike ja soittimet
51. f = 82, 4 Hz, vilma = 343 m

s , T1 = 20 ◦C = 293, 15 K, T2 = 20 ◦C + 3 ◦C = 23 ◦C = 296, 15 K
Äänen aallonpituus huoneenlämmössä saadaan aaltoliikkeen perusyhtälöstä
v = fλ
vilma = f λ1
vilma 343 ms
λ1 = = = 4, 16262 m ≈ 4, 16 m.
f 82, 4 Hz
Kun lämpötila on kohonnut 3 ◦C, äänen etenemisnopeus muuttuu ja saadaan kaavasta
r
vilma T1
=
v2 T2
r s
T2 m 296, 15 K m
v2 = vilma = 343 · = 344, 750
T1 s 293, 15 K s
Täten saadaan äänen aallonpituudeksi
v = fλ
v2 = f λ2
25
v2 344, 750 ms
λ2 = = = 4, 18386 m ≈ 4, 18 m.
f 82, 4 Hz
52. t = 12 s
Koska oppilas kuulee tunnelin päässä toisen oppilaan huudosta aiheutuvaa kaikua viisi kertaa
peräkkäin, huudon ääni kulkee ensimmäisen ja viimeisen kaiun välissä neljä kertaa edestakaisin
tunnelin päiden välillä. Täten saadaan tunnelin päiden välimatkaksi eli tunnelin pituudeksi
kaavasta
s
v=
t
8s
v=
t
vt 343 ms · 12 s
s= = = 514, 5 m ≈ 510 m
8 8
Huojunta
53. Huojunta johtuu taajuudeltaan toisistaan hieman poikkeavien ääniaaltojen interferenssistä.

Tällöin ihminen ei voi havaita ääniaallot erillisinä ääninä, vaan ääni kuuluu ihmiselle yhteisenä äänenä välillä voimakkaam
min ja välillä heikommin. Tämä ilmiö on siis huojunta. Huojuntaa esiintyy muun muassa
kuoroesityksissä, kun kuorolaulajien äänet poikkeavat hieman toisistaan taajuudeltaan, jolloin
yleisä kuulee huojunnan.
54. f1 = 0 Hz
Kuvien perusteella huomataan, että ensimmäisessä tapauksessa (sininen aalto, kuva 1) aallolla on
värähtelyt yhteensä neljä huojuntajaksoa, kun aikaa on kulunut 9 sekuntia. Toisessa tapauksessa
(punainen aalto, kuva 2) taas vastaavasti huomataan, että aalto on värähtelyt yhden huojunta-
jakson, kun aikaa on kulunut 8 sekuntia. Täten siis saadaan selville kahden aaltojen taajuudet
jakamalla niiden huojuntajaksomäärä vastaavalla värähtelyajalla.
Siten ensimmäisessä tapauksessa (sininen aalto, kuva 1) taajuudeksi saadaan
4
f2 = = 0, 44444 Hz ≈ 0, 44 Hz.
9 s
Ja vastaavasti toisessa tapauksessa (punainen aalto, kuva 2) taajuudeksi saadaan
1
f2 = = 0, 125 Hz ≈ 0, 13 Hz.
8 s
Huojuntataajuus lasketaan yhtälöstä
f = |f2 − f1 | .
Alkuperäisten aaltojen taajuudet ovat lähempänä toisiaan, kun huojuntataajuus on pienempi.

Täten siis alkuperäisten aaltojen taajuudet ovat lähempänä toisiaan jälkimmäisessä tapauksessa
(sininen aalto, kuva 2), sillä taajuuksien eroksi saatiin noin 0, 13 Hz, joka on pienempi kuin
ensimmäisen tapauksen 0, 44 Hz.
26
Dopplerin ilmiö
55. Dopplerin ilmiöllä viitataan aaltolähteen liikkeestä johtuvan taajuuden muutokseen. Dopplerin
ilmiötä on kahdenlaista. Ensimmäisessä tyypissä aaltolähde liikkuu havaitsijan suhteen ja toisessa
vastoin, jolloin havaitsija liikkuu ja äänilähde pysyy paikallaan. Esimerkiksi ihminen havaitsee
häntä ohimenevän auton päästävän äänen erilaisena kuin häntä vastaan tulevan auton päästävän
äänen. Tämä selittyy sillä, kun ihminen havaitsee ohimenevän auton pästävän äänen taajuuden
pienempänä kuin vastaan tulevan auton.
km m m
56. vmoottoripy ..o r ..a = 40 h = 11, 111 s , vilma = 343 s , f0 = 87 Hz
Koska äänilähde eli moottoripyörä paikallaan pysyvää havaitsijaa eli kallioseinämää kohti,
kallioseinämään kohdistuvan äänen taajuus saadaan Dopplerin yhtälöstä
v
f = f0
v ± v1
vilma 343 ms
f1 = f0 = 87 Hz · m m = 89, 912 Hz
vilma − vmoottoripy ..o r ..a 343 s − 11, 111 s
Heijastuneen ääniaallon kohdalla äänilähteenä toimii paikallaan pysyvä kallioseinämä ja havait-

sijana moottoripyärä. Kallioseinämän heijastaman ääniaallon taajuus on sama kuin siihen
kohdistuvan ääniaallon taajuus. Täten saadaan Dopplerin yhtälöstä myös moottoripyöräilijän
havaitsema taajuus, joka on
v+vh
f = f0
v
vilma + vmoottoripy ..o r ..a m m

343 s + 11, 111 s
f2 = f1 = 89, 912 Hz · = 92, 825 Hz ≈ 93 Hz.
vilma 343 ms
Äänen intensiteetti ja intensiteettitaso
57. r1 = 23 m, I1 = 1 · 10−3 W
m2 , I2 = 1, 75 W
m2
Kipukynnystä vastaavan intensiteetin saavuttama etäisyys saadaan intensiteettien suhteesta,
joka on
2
I1 r2
=
I2 r1
I1 r2
= 22
I2 r1
s
1 · 10−3 m
W
r
I1 2
r2 = r1 = 23 m · W
= 0, 549805 m ≈ 0, 55 m.
I2 1, 75 m 2
58. Ltyhj ..a = 34 dB, L40 hkl = 76 dB, I0 = 10−12 W

m2
Lasketaan luokkahuoneen intensiteetti, kun se on tyhjä.
I1
L1 = 10 dB · log
I0
27
Ityhj ..a
Ltyhj ..a = 10 dB · log
I0
L ..
tyhj a W 34 dB W
Ityhj ..a = I0 · 10 10 dB = 10−12 · 10 10 dB = 2, 51188 · 10−9 .
m2 m2
Lasketaan luokkahuoneen intensiteetti, kun se on täynnä.
I1
L1 = 10 dB · log
I0
I40 hkl
L40 hkl = 10 dB · log
I0
Lhkl W 76 dB W
Ihkl = I0 · 10 10 dB = 10−12 · 10 10 dB = 3, 98107 · 10−5 .
m2 m2
Täten 40 hengen aiheuttaman äänen intensiteetti on
W W W
3, 98107 · 10−5 − 2, 51188 · 10−9 2 = 3, 98082 · 10−5 2 .
m2 m m
Kun 8 henkilöä on poissa oppitunnista, luokkahuoneessa on yhteensä 32 henkilöä. Lasketaan 32
hengen aiheuttaman äänen intensiteetti.
32 32 W W
I32 hkl = · I40 hkl = · 3, 98082 · 10−5 2 = 3, 18465 · 10−5 2 .
40 40 m m
Täten 32 hengen luokkahuoneen intensiteettitaso on
I32 3, 18465 · 10−5 W

m2
L32 hkl = 10 dB · log = 10 dB · log = 75, 0306 dB ≈ 75 dB.
I0 10−12 mW
2
Ääneen liittyviä sovelluksia
59. a.) Sokkiaalto on ääniaaltoihin liittyvä fysikaalinen ilmiö. Sokkiaaltoa syntyy silloin, kun
äänilähde etenee nopeammin kuin itse äänen nopeus, minkä seurauksena paineaallot pakkautuvat
pieneen tilaan ja niiden interferoidessa syntyy voimakas painevaihtelu.
b.) Kaikuluotaus on tekniikka, jossa käytetään ultraäänen etenemistä ja heijastumista hyväksi er-
ilaisten kohteiden paikallistamiseen veden alla. Kaikuluotauksessa lähetetään lyhyitä äänipulsseja
ja rekisteröidään heijastuneita paluupulsseja. Koska äänen nopeus vedessä tunnetaan, kohteen
etäisyys saadaan selville siis lähtö- ja paluunpulssien aikaeroista.
c.) Ultraääniin kuuluvat niitä ääniaaltoja, joiden taajuus ylittyy 20 Hz. Infraääniin kuuluvat
taas sen sijaan niitä ääniaaltoja, joiden taajuus on alle 20 Hz. Molemmat eivät ole ihmisen
kuuloalueella, joten ihminen ei voi aistia kyseisiä ääniaaltoja.
28
60. r1 = 3, 5 m, L1 = 102 dB, r2 = 5, 3 m, I0 = 10−12 W
m2
Intensiteettitason yhtälön avulla saadaan moottorisahan intensiteetiksi 3, 5 m etäisyydellä
I1
L1 = 10 dB · log
I0
L1 W 102 dB W
I1 = I0 · 10 10 dB = 10−12 · 10 10 dB = 0, 0158489 2 .
m2 m
Äänen intensiteetti heikkenee etäisyyden kasvaessa seuraavasti
1
I ∼ 2.
r
Täten siis saadaan moottorisahan intensiteetiksi 5, 3 m etäisyydellä
W
0, 0158489 m 2 W
I2 = 2 = 5, 64219 · 10−4 .
(5, 3 m) m2
Ja moottorisahan intensiteettitasoksi saadaan
I2 5, 64219 · 10−4 W
m2
L2 = 10 dB · log = 10 dB · log = 87, 5144 dB ≈ 88 dB.
I0 10−12 mW
2
Moottorisahasta aiheutuvaa melua voidaan vaimentaa esimerkiksi ulkopuolisia meluja vaimentavia

vastamelukuulokkeiden avulla. Vastamelukuulokkeissa on pienet mikrofonit, jotka vastaanottavat
ulkopuolisia ääniä, minkä jälkeen vastamelukuuloke mittaa tasaisen melun osuuden äänestä.
Ympäristön melu syötetään kuulokkeisiin vastakkaisvaiheisena yhdessä toistettavan musiikin
kanssa, minkä seurauksena ulkopuolinen melu ja kuulokkeiden tuottama vastamelu interferoivat ja
kumoavat toisensa ja melu vaimenee. Vastamelukuulokkeiden lisäksi voidaan kiinnittää huomiota
myös asuinalueen rakennuksiin. Ikkunat, ovet, hyvät seinämateriaalit sekä pensaat ja puut
pihalla ovat kaikki hyviä keinoja äänieristyksiin.
cm m m
61. fl ..a hde = 245 000 Hz, vveri = 17, 95 s = 0, 1795 s , v..a ..a ni = 1540 s
Koska veri liikkuu ultraäänilaitetta kohti, sen vastaanottaman ääneen taajuus on Dopplerin
ilmiön perusteella suurempi kuin laitteen lähettämän äänen taajuus. Täten havaitsijan eli veren
kohdalla äänen nopeus on siis v..a ..a ni + vveri . Dopplerin ilmiön yhtälöstä saadaan siten veren
vastaanottaman äänen taajuudeksi
v+vh
f = f0
v
v..a ..a ni + vveri 1540 ms + 0, 1795 ms

fveri = fl ..a hde = 245 000 Hz ·
1540 ms + 0, 1795 ms − 0, 1795 m

v..a ..a ni + vveri − vveri s
= 245 028, 5568 Hz
Ja ultraäänilaitteen vastaanottamaan, verestä heijastuneen äänen taajuus on siis
v
f = f0
v ± v1
v..a ..a ni 1540 m

s
fheijastunut = fveri = 245 028, 5568 Hz· m m = 245 057, 1203 Hz.
v..a ..a ni − vveri 1540 s − 0, 1795 s
29
Eli saadaan ultraäänilaitteen lähettämän ja vastaanottaman äänen huojuntataajuudeksi
f = |f2 − f1 |

fhuojunta = fheijastunut − fl ..a hde = |245 057, 1203 Hz − 245 000 Hz| = 57, 1202 Hz ≈ 57 Hz.
30

Fy5 Ratkaisut Omaantahtiin

Uploaded by

Document Information

Original Title

Copyright

Available Formats

Share this document

Share or Embed Document

Sharing Options

Did you find this document useful?

Is this content inappropriate?

Copyright:

Available Formats

Fy5 Ratkaisut Omaantahtiin

Uploaded by

Copyright:

Available Formats

FY5 - Jaksollinen liike ja aallot

1 Kursilla tarvittavat matemaattiset taidot

1.2 Eksponenttifunktiot ja logaritmit

e2ln(x) − 2x2 = −16 , x>0

Pyörimisnopeus, kulmanopeus ja ratanopeus

Tasainen ympyräliike ja normaalikiihtyvyys

Täten siis leluautoon kohdistuvan tukivoiman suunta

Heilurin jaksonaika on siten

m1 · MKuu Nm2 35 000 kg · 7, 346 · 1022 kg

MKuu Nm2 7, 436 · 1022 kg m m

14. RM aa = 6371 km = 6371 · 103 m, R2 = 3470 km = 3470 · 103 m, R3 = 19 870 km =

F MM aa Nm2 5, 9737 · 1024 kg m m

3.2 Gravitaation alainen ympyräliike

19. TT itan = 15, 9 d, RT itan = 1 221 931 km = 1 221 931 · 103 m

vT2 itan 4π 2 RT itan 4π 2 · 1 221 931 · 103 m m m

= 1, 98847 · 1030 kg ≈ 1, 99 · 1030 kg.

21. MM aa = 5, 9737 · 1024 kg, TM aa = 23 h 56 min 4 , 10 s = 86 164 s, RM aa = 6371 km =

h = r − RM aa = 42 166 775, 22 m − 6371 · 103 m = 35 795 775, 22 m ≈ 35 796 km.

c.) Satelliitin kulmanopeus on

24. R = 9, 1·1012 m, MA = 1, 3·MAurinko , MB = 5, 7·MAurinko , MAurinko = 1, 989·1030 kg, γ =

Tiedetään, että neutronitähtien etäisyys on vakio R. Täten siis

RA = 4, 3846 · RB = 4, 3846 · 1, 6900 · 1012 m = 7, 4099 · 1012 m ≈ 7, 4 · 1012 m.

Koska molemmat neutronitähdet kiertävät vakionopeudella ympyrärataa, ne ovat tasaisessa

MN eptunus 1, 024 · 1026 kg

R = RT riton + RN eptunus = 354 800 · 103 m.

Tehdään muuttujanvaihto helpottaakseen yhtälönratkaisua.

Sijoitetaan yhtälöpari laskimeen ja ratkaistaan yhtälöpari.

RT riton = 3, 54725 · 103 m ja RNeptunus = 74 374, 6 m.

xmassakeskipiste = 24 622 · 103 m − 74 374, 6 m = 2, 45476 · 107 m ≈ 24 550 km.

mMKuu Nm2 1830 kg · 7, 342 · 1022 kg

27. R1 = 62 374 km = 62 374 · 103 m, h2 = 130 km = 130 · 103 m,RKuu = 1737, 1 km =

Ek, a + Ep, a = Ek, l + Ep, l

= 1731, 1 · 103 m + 130 · 103 m = 186 1100 m.

Luotaimen liikeyhtälöstä saadaan ensimmäiseksi pakonopeudeksi

Ek, a + Ep, a = Ek, l + Ep, l

Ek, a + Ep, a = Ek, l + Ep, l

1 mMM Aurinko 1 mMAurinko

Esitetään data-arvot x, G-koordinaatistossa.

Koska punnus asettuu paikalleen tasapainoasemaan, vastakkaisiin suuntiin vaikuttavat jousen

Vastaavasti Newtonin II lain perusteella saadaan myös ylemmän jousen venymäksi

Täten siis jouset venyvät yhteensä

x = x1 + x2 = 0, 0309789 m + 0, 0222113 m = 0, 0531902 m ≈ 5, 3 cm.

Taajuudeksi saadaan siis

Aaltojen heijastuminen ja taittuminen aineiden rajapinnassa

42. α1 = 43 ◦ , nilma = 1, 003, ntimantti, keltainen = 2, 417, λtimantti, keltainen = 589, 3 nm

sin α1 ntimantti, keltainen

Ja vastaavasti valon taittumislain mukaan saadaan keltaisen valon aallonpituudeksi timantissa

λilma ntimantti , keltainen

nilma λtimantti, keltainen 1, 003 · 589, 3 nm

45. Aaltojen interferenssillä tarkoitetaan aaltojen kohtaamisessa syntyvä yhteisvaikutusta. Aallot

Ja heikentävät toisiaan silloin, kun

⇒ Siis aallot vahvistavat toisiaan pisteissä B sekä C ja heikentävät toisiaan pisteessä A.

a) Seisovan aaltoliikkeen aallonpituus saadaan kaavasta

c) Seisovan aallon etenemisnopeus saadaan aaltoliikkeen perusyhtälöstä

4.3 Ääni esimerkkinä aaltoliikkeestä

Seisova aaltoliike ja soittimet

51. f = 82, 4 Hz, vilma = 343 m

Täten saadaan äänen aallonpituudeksi

53. Huojunta johtuu taajuudeltaan toisistaan hieman poikkeavien ääniaaltojen interferenssistä.

Alkuperäisten aaltojen taajuudet ovat lähempänä toisiaan, kun huojuntataajuus on pienempi.

Heijastuneen ääniaallon kohdalla äänilähteenä toimii paikallaan pysyvä kallioseinämä ja havait-

vilma + vmoottoripy ..o r ..a m m

Äänen intensiteetti ja intensiteettitaso