International Trade Theory and Policy

10th Edition Krugman Solutions Manual

Visit to download the full and correct content document:
https://testbankdeal.com/download/international-trade-theory-and-policy-10th-edition-
krugman-solutions-manual/
International Trade Theory and Policy 10th Edition Krugman Solutions Manual

Chapter 2
World Trade: An Overview

„ Chapter Organization
Who Trades with Whom?
Size Matters: The Gravity Model
Using the Gravity Model: Looking for Anomalies
Impediments to Trade: Distance, Barriers, and Borders
The Changing Pattern of World Trade
Has the World Gotten Smaller?
What Do We Trade?
Service Offshoring
Do Old Rules Still Apply?
Summary

„ Chapter Overview
Before entering into a series of theoretical models that explain why countries trade across borders and the
benefits of this trade (Chapters 3–11), Chapter 2 considers the pattern of world trade that we observe today.
The core idea of the chapter is the empirical model known as the gravity model. The gravity model is based
on the observations that (1) countries tend to trade with nearby economies and (2) trade is proportional to
country size. The model is called the gravity model, as it is similar in form to the physics equation that
describes the pull of one body on another as proportional to their size and distance.

The basic form of the gravity equation is Tij = A × Yi × Yj/Dij. The logic supporting this equation is that large
countries have large incomes to spend on imports and produce a large quantity of goods to sell as exports.
This means that the larger that either trade partner is, the larger the volume of trade between them. At the
same time, the distance between two trade partners can substitute for the transport costs that they face as
well as proxy for more intangible aspects of a trading relationship such as the ease of contact for firms. This
model can be used to estimate the predicted trade between two countries and look for anomalies in trade
patterns. The text shows an example where the gravity model can be used to demonstrate the importance
of national borders in determining trade flows. According to many estimates, the border between the
United States and Canada has the impact on trade equivalent to roughly 1,500–2,500 miles of distance.
Other factors such as tariffs, trade agreements, and common language can all affect trade and can be
incorporated into the gravity model.

© 2015 Pearson Education, Inc.

Visit TestBankDeal.com to get complete for all chapters

4 Krugman/Obstfeld/Melitz • International Economics: Theory & Policy, Tenth Edition

The chapter also considers the way trade has evolved over time. Although people often feel that
globalization in the modern era is unprecedented, in fact, we are in the midst of the second great wave of
globalization. From the end of the 19th century to World War I, the economies of different countries were
quite connected, with trade as a share of GDP higher in 1910 than in 1960. Only recently have trade levels
surpassed pre–World War I trade. The nature of trade has changed, though. The majority of trade is in
manufactured goods with agriculture and mineral products making up less than 20 percent of world trade.
Even developing countries now primarily export manufactures. A century ago, more trade was in primary
products as nations tended to trade for things that literally could not be grown or found at home. Today,
the motivations for trade are varied, and the products we trade are increasingly diverse. Despite increased
complexity in modern international trade, the fundamental principles explaining trade at the dawn of the
global era still apply today. The chapter concludes by focusing on one particular expansion of what is
“tradable”—the increase in services trade. Modern information technology has expanded greatly what can
be traded as the person staffing a call center, doing your accounting, or reading your X-ray can literally be
halfway around the world. Although service outsourcing is still relatively rare, the potential for a large
increase in service outsourcing is an important part of how trade will evolve in the coming decades. The
next few chapters will explain the theory of why nations trade.

„ Answers to Textbook Problems

1. We saw that not only is GDP important in explaining how much two countries trade, but also,
distance is crucial. Given its remoteness, Australia faces relatively high costs for transporting imports
and exports, thereby reducing the attractiveness of trade. Because Canada has a border with a large
economy (the United States) and Australia is not near any other major economy, it makes sense that
Canada would be more open and Australia more self-reliant.

2. Mexico is quite close to the United States, but it is far from the European Union (EU), so it makes sense
that it trades largely with the United States. Brazil is far from both, so its trade is split between the two.
Mexico trades more than Brazil in part because it is so close to a major economy (the United States)
and in part because it is a member of a trade agreement with a large economy (NAFTA). Brazil is
farther away from any large economy and is in a trade agreement with relatively small countries.

3. No, if every country’s GDP were to double, world trade would not quadruple. Consider a simple
example with only two countries: A and B. Let country A have a GDP of $6 trillion and B have a
GDP of $4 trillion. Furthermore, the share of world spending on each country’s production is
proportional to each country’s share of world GDP (stated differently, the exponents on GDP in
Equation 2-2, a and b, are both equal to 1). Thus, our example is characterized by the table below:

Country GDP Share of World Spending

A $6 trillion 60%
B $4 trillion 40%

Now let’s compute world trade flows in this example. Country A has an income of $6 trillion and spends
40 percent of that income on country B’s production. Thus, exports from country B to country A are
equal to $6 trillion × 40% = $2.4 trillion. Country B has an income of $4 trillion and spends 60 percent
of this on country A’s production. Thus, exports from country A to country B are equal to $4 trillion ×
60% = $2.4 trillion. Total world trade in this simple model is $2.4 + $2.4 = $4.8 trillion.

© 2015 Pearson Education, Inc.

International Trade Theory and Policy 10th Edition Krugman Solutions Manual

Chapter 2 World Trade: An Overview 5

What happens if we double GDP in both countries? Now GDP in country A is $12 trillion, and GDP in
country B is $8 trillion. However, the share of world income (and spending) in each country has not
changed. Thus, country A will still spend 40 percent of its income on country B products, and country
B will still spend 60 percent of its income on country A products. Exports from country B to country
A are equal to $12 trillion × 40% = $4.8 trillion. Exports from country A to country B are $8 trillion ×
60% = $4.8 trillion. Total trade is now equal to $4.8 + $4.8 = $9.6 trillion. Looking at trade before and
after the doubling of GDP, we see that total trade actually doubled, not quadrupled.

4. As the share of world GDP that belongs to East Asian economies grows, then in every trade
relationship that involves an East Asian economy, the size of the East Asian economy has grown.
This makes the trade relationships with East Asian countries larger over time. The logic is similar to
why the countries trade more with one another. Previously, they were quite small economies,
meaning that their markets were too small to import a substantial amount. As they became more
wealthy and the consumption demands of their populace rose, they were each able to import more.
Thus, while they previously had focused their exports to other rich nations, over time they became
part of the rich nation club and thus were targets for one another’s exports. Again, using the gravity
model, when South Korea and Taiwan were both small, the product of their GDPs was quite small,
meaning that despite their proximity, there was little trade between them. Now that they have both
grown considerably, their GDPs predict a considerable amount of trade.

5. As the chapter discusses, a century ago much of world trade was in commodities, which were in
many ways climate or geography determined. Thus, the United Kingdom imported goods that it could
not make itself. This meant importing things like cotton or rubber from countries in the Western
Hemisphere or Asia. As the United Kingdom’s climate and natural resource endowments were fairly
similar to those of the rest of Europe, it had less of a need to import from other European countries. In
the aftermath of the Industrial Revolution, where manufacturing trade accelerated and has continued
to expand with improvements in transportation and communications, it is not surprising that the
United Kingdom would turn more to the nearby and large economies in Europe for much of its trade.
This result is a direct prediction of the gravity model.

© 2015 Pearson Education, Inc.

Visit TestBankDeal.com to get complete for all chapters

Another random document with
no related content on Scribd:
 — Ihmisellä on aina vapaus pitää rakkautensa lain ja uskon rajoissa.

Muntaha oli lausunut tuon jäyhään tapaan. Heidän kaksintaistelunsa

jatkui toisenlaisena. Mutta Khalil Khuri luopui kohta vastustuksesta; hän
ei tahtonut alkaa suotta väitellä tunteen ongelmista.

— Muntaha, virkkoi hän, äänessä rukoileva sävy, etkö suostu

vastaamaan kysymyksiini, kun sinua pyydän?

— Suostun kyllä, vastasi Muntaha, jos siihen kykenen monien vuosien

kuluttua. Minä olen elänyt minäkin. Sinä herättelet vanhoja asioita. Mitä
tahdot tietää?

— Sanon sen sinulle heti. Muistathan sen yön, jona sisaresi Jamile
lähti isänkodista Omarin keralla. Ennen lähtöänsä hän puhui kanssasi.
Eikö hän uskonut sinulle salaisuuttaan? Hän kaiketi lähti
vapaaehtoisesti?

Minä huomasin selvästi, kuinka tuo kysymys sai vanhan naisen kasvot
vääristymään, ikäänkuin hän olisi tuntenut sen vuoksi suurta mielipahaa.
Hän oli kuitenkin jo ehtinyt ohi sen iän, jonka aikana valhe on
luonnollinen tai tuntuu mieluisalta. Hän ei alentunut kieltämään, vaan
esitti asian kerrassaan tunnustuksen muodossa.

— Niin, minä tein ankaran rikoksen sinä yönä. Olen myöhemmin

usein moittinut itseäni siitä. Enkö ollutkin sisareni rikoskumppani?
Akkarin nuoret beit olivat saaneet meidät kerrassaan mielettömiksi. Me
olimme nuoret ja kevytmieliset. Minä heräsin Jamilen pukeutuessa
pimeässä. Kuulin hänen liikkuvan ja mainitsin hänen nimensä. Hän
kumartui puoleeni ja suuteli minua. Hän itki. Minä kysyin häneltä,
minkätähden. Hän tunnusti minulle rakkautensa. Minä lupasin pitää asian
salaisuutenani. Hän pujahti huoneesta. Minä kuuntelin. Olin
huomaavinani ulkona pimeässä hevosten liukuvan ohi, mutta ne eivät
pitäneet minkäänlaista ääntä. Aamulla olin nukkuvinani. Jos sensijaan
olisin antanut asiasta tiedon vanhemmillemme, niin onnettomuutta ei
olisi tapahtunut.

Hän vaikeni, ja hänen kertomuksensa tuntui jatkuvan itsestään

tarkkaavaisissa mielissämme.

— Jätä tunnonvaivat, Muntaha, virkkoi vihdoin Khalil Khuri. — Hän

aikoi lähteä. Hän olisi lähtenyt.

— Ei, ei, nainen karttaa väkivaltaisuutta.

Nainen karttaa väkivaltaisuutta. Hän myönsi sen orjallisuuden,

myönsi, että hän oli liian heikko nainen ohjaamaan itse itseänsä. Kuinka
toisenlainen hän olikaan kuin se tulinen ja eloisa Muntaha, joka oli
minulle ilmennyt vanhuksen kertomuksessa, Muntaha, joka ei ollut
suhtautunut kylmästi seetrien alla nähdyn punaisen ratsumiehen
kauneuteen! Nuoruudesta hänessä ei enää ollut jälkeäkään, tai elämän
vaikeudet olivat hänet karaisseet ja kypsyttäneet.

Khalil halusi kuulla vielä enemmän ja kysyi enemmittä valmisteluitta:

— Entä sinä aamuna… kuoleman aamuna, missä olit silloin,

Muntaha?
Silloin sinä puolustit Jamileä.

— Missä olin? Maltahan. Siitä on pitkä aika. Missä olin? Minä

muistan sen. Unohtaminen on mahdotonta. Nukuin huoneessani — se oli
sisareni lähdettyä ylen avara — kun tieltä kuuluva kavionkapse ja pihalle
kerääntynyt väki minut herättivät. Päivä ei ollut vielä koittanut,
korkeintaan alkoi vasta sarastaa. Tunsin heti Jamileen kohdistuvaa
levottomuutta. Oliko se aavistusta? Pukeuduin kiireesti ja lähdin ulos.
Tannus kertoi minulle, että olitte tuoneet hänet Tripolista, Butros ja sinä,
ja että hän oli tuomittavana. Jottei isäni minua yllättäisi, piilouduin
pylvään taakse. Näin hänet hetken aikaa tuomarien neuvotellessa. Ja
sitten sain tietää tuomion ja mestauspaikan.
 — Minkätähden et tullut viipymättä minua vapauttamaan?

— Otaksuin sinun olevan samassa juonessa. Eikö hän ollut hylännyt

sinua mennen toiselle? En tietänyt, että olit vangittuna.

— Mitä siis teit sisaresi hyväksi?

— Mitä tein?

Hän epäröi ja lausui sitten itseensä kohdistuvan syytöksen

ensimmäisenä tunnustuksenaan:

— Minä petin.

— En ymmärrä.

— Tulet ymmärtämään. ’Maailmassa on yksi ainoa ihminen, joka

kykenee hänet pelastamaan’, ajattelin minä. ’Se ihminen tulee, tiedän sen
varmaan, hän rientää tänne niin nopeasti kuin suinkin voi. Hänelle on
annettava tieto.’ Ja minä asetuin kylän laitaan, Edenin ja Tripolin tielle.
Päivän koittaessa katseeni tutkivat tietä niin pitkälle kuin kantoivat.
Tiellä ei näkynyt ketään. Kuinka hän viipyikään! Oliko hänkin hylännyt
Jamilen? Vihdoin kuulin nelistävän ratsun kumean kavionkapseen ja
sitten näin ratsastajan, jonka valkoinen keffije liehui ilmassa. Hän
suureni suurenemistaan. Kohta hän saapuisi luo. Asetuin keskelle tietä,
heilutin käsiäni ja huusin. Hän pidätti kiitävän ratsunsa eteeni. ’Jamile on
seetristössä, nopeasti, nopeasti!’ Omar nyökkäsi. Hänestä valui hiki
virtanaan. Hänen hevosensa höyrysi, ja huurupilviä nousi sen sieraimista
ja koko ruumiista. Se kieltäytyi lähtemästä eteenpäin. Omar veti
väkipuukkonsa ja antoi hevosen tuta sen tutkainta. Veri syöksähti
suihkuna ilmoille, ja eläinraukka lähti jatkamaan surmanretkeänsä. He
häipyivät kohta näkyvistä.

— Se ei ollut pettämistä, Muntaha.

 — Mitä se siis olikaan? Ja minä tein sen vielä kerran. Palattuani kotiin
sain tietää, että sinäkin puolustit Jamilea ja että Butros oli sulkenut sinut
lukkojen taa. Avasin sinulle oven ja neuvoin sinut lähtemään seetristöön.

— Me saavuimme liian myöhään.

— Se ei ole minun vikani. Olin pettänyt kaksi kertaa.

— Pelastaaksesi sisaresi.

— Häntä ei pitänyt pelastaa.

— Sinäkö puhut siten, Muntaha?

— Kuinka puhuisinkaan toisin? Ja etkö sinä, joka minulta kyselet, ole

oppinut mitään viidenkymmenen vuoden kuluessa?

Molemmat vanhukset, jotka kohtasivat toisensa jälleen pitkän ajan

kuluttua, lausuivat toisilleen nuo sanat, hieman kiihtyen. Korkea ikä ei
ollut jäätänyt heidän sydäntään eikä älyään. Kaksi erilaista
elämänkatsomusta seisoi siinä toisiaan vastapäätä heidän hahmoissaan.

— En, virkkoi Khalil, sitä en ole oppinut viidenkymmenen vuoden

kuluessa. Minä rakastan yhä vielä Jamilea, totisesti.

Minä ihastelin tuon erinomaisen uskollisuuden takeena hänen

silmissään näkyvää hohtelua.

— Mutta hän ei rakastanut sinua, huomautti karusti Muntaha.

— Mitäpä siitä huolisin! Hän oli vapaa. Hänen Omarille antamansa

rakkaus oli niin suuri, niin koruton ja niin kaunis, että kumarsin sitä
kunnioittaen. Sinä sanoit vastikään, että hän oli kevytmielinen; mutta
mitä onkaan maailmassa vakavampaa kuin sellainen rakkaus? Oli
innoittavaa, että se särjettiin, luonnotonta, että sitä käsiteltiin rikoksena ja
että surmattiin tuo ihailtava lapsi.
 Muntaha keräsi ajatuksensa, ennenkuin mitään virkkoi, ikäänkuin olisi
tajunnut tämän vastauksen tärkeyden ja tahtonut tyynesti muovata sen
muotoon.

— Minä rakastin hellästi Jamilea. Mutta hän oli syyllinen ja sai

ansaitun rangaistuksen.

— Ansaitun?

— Niin, ansaitun, minun on se tunnustettava. Liittyessään

muhamettilaiseen hän polki jalkoihinsa uskonsa ja heimonsa ja kielsi sen
vuosisatoja vallinneen vihan, joka erottaa meitä maamme sortajasta ja
pyövelistä. Yksikään maroniittinainen ei ollut sillä tavoin luopunut
uskostaan. En tiedä, miten eletään niiden ihmisten keskuudessa, joiden
luota tulet. Mutta me olemme riippuvaiset kärsimyksen ja veren, kunnian
ja uskonnon menneisyydestä. Me olemme vastustaneet toista tuhatta
vuotta vainoja ja sotia. Millä nimellä mainitset sotilasta, joka menee
vihollisen puolelle?

— Rakkaus pitää lakeja pilkkanaan.

— Se on väärässä, koska on itsekin lakien alainen. Meillä ei ole

oikeutta rakastaa niitä, joita omaisemme vihaavat.

— Rakkaus ei siedä komentamista.

— Kenties ei, mutta on varuillaan. Jos se kaataa kunniamme, emme

sitä tunnusta. Elämme siitä tai kuolemme siihen, vähät väliä, ja se asia ei
koske kehenkään. Ja sinä itse olet todistuksena, että ihminen voi täyttää
elämänsä mitä suurimmalla hylätyllä rakkaudella. Mutta ulkonaisesti
ilmetessään se velvoittaa meitä ja meidän kerallamme koko
tulevaisuutta, koska se silloin on luovaa työtä.

— Minä olen uhrien enkä murhaajien puolella.

 — Missä ovat uhrit? Missä ovat murhaajat, Khalil?

— Ah, sinähän joudut ihan suunniltasi, Muntaha!

— Äitini kuoli suruun ja häpeään. Isäni ei voinut elää sen tuomion

jälkeen, jonka oli uskaltanut julistaa. Niin jäin vaille heidän suomaansa
tukea. Veljeni ja sinä lähditte maanpakoon. Butrosin menettäessään
Libanon menetti johtajan. Niin, minä kysyn, missä ovat uhrit!

— Omarin ja Jamilen avioliitto oli hyväksyttävä.

— Heidän avioliittonsa hyväksyttävä? Jos olisi niin menetelty, niin

vuoristomme nuoret tytöt olisivat piankin siirtyneet Tripolin, Aleppon ja
Damaskuksen haaremeihin. Enkö itsekin tuntenut houkutusta? Häpeän
sitä vielä tämän pitkän ajan kuluttua. Vihamiehemme ympäröivät ja
ahdistavat meitä joka puolelta. Me olemme täällä Libanonissamme,
meren yläpuolella, kristillinen linnoitus, jota alinomaa huuhtelevat
muhamettilaisuuden hyökyaallot. Varhaisimmassa lapsuudessani kuulin
kerrottavan Deir-el-Kamarin ja Zahlen verilöylyistä. Minua on kasvatettu
kauhistuen niitä ajattelemaan, ja samoin kasvatettiin Jamilea. Ja sodan
aikana näin kauhean nälänhädän, joka raivosi täällä turkkilaisten ja
Džemal paššan tahdosta. Ihmiset kuolivat kylissämme kuin kärpäset
kylmän tullen. Suljettujen leipomojen edessä oli lasten ruumiita suurina
rykelminä. Sinä, Khalil, joka olet ollut ylen kauan poissa Libanonista, et
ole kuullut siitä mitään.

— Minä olen palattuani lievittänyt hätää, Muntaha.

— Niin, mutta et ole kyennyt herättämään eloon

sataaviittäkymmentätuhatta vainajaamme. Kokonaisen kansakunnan
surma on aivan toista kuin jonkun yksityisen mestaaminen. Heikkous sitä
valmistelee. Jamilen heikkous on saanut valtoihinsa sinun aivosi, Khalil.
Jos meidän täytyykin osoittaa hänelle sääliä, kuinka voisimmekaan
hyväksyä, että sinunlaisesi mies, joka on oppineisuutensa, kokemuksensa
ja varallisuutensa nojalla kutsuttu toisia opastamaan ja johtamaan,
menettää ymmärryksen ja luonteen lujuuden?

— Sinä, Muntaha, olet perinyt sen isältäsi Rašidilta.

— Niin, sinä vihaat isääni. Minä puolestani ihailen häntä. Hän on

raadellut oman sydämensä, mutta on pelastanut heimomme.

— Julmuudellaan?

— Oikeamielisyydellään. Meidän perheemme oli Bšarren

ensimmäinen, arvossapidetyin, huomatuin. Esi-isämme olivat uurtaneet
sen uran, jota pitkin myöhemmin kaikki kulkivat. Jos Jamile olisi
vapautettu, olisi annettu samalla esimerkki kaikille nuorille tytöille.
Kuollessaan Jamile sitävastoin on lunastanut heidät kaikki. Hänen
kauhean surmansa jälkeen ei yksikään maroniitti ole lähtenyt
muhamettilaisen asuntoon, ei palvelijaksikaan. Sillä tavalla pidetään yllä
perintätapaa.

— Sinä olet ankara, Muntaha. Et ole milloinkaan rakastanut.

— Mitä tiedät siitä asiasta sinä? Niin, mitä tiedät siitä sinä, Khalil, ja
mitä tiedetään kunniallisista sydämistä? Ja onko Jamile esittänyt
tuomioonsa kohdistuvan vastalauseen?

Heidän olemuksensa iskivät jälleen vastakkain, ja minä olin

kuulevinani säiläin kalahdukset kilpiä vasten, kuten Bšarren
miekkatansissa. Kun hetki oli jo myöhäinen ja keskustelunaihe oli
loppuun käsitelty, sanoimme jäähyväiset emännällemme. Minä näen
hänet muistissani luostarin vastaanottohuonetta muistuttavan salinsa
kynnyksellä, missä hän seisoi ankaran ja käskevän näköisenä,
tulisoihtujen luodessa valokehää hänen päänsä ympärille ja meidän
painuessamme pihalle yön pimeyteen…
II

JAMILEN HAUTA.

Seuraavana päivänä lähdin Bšarresta palatakseni Tripoliin, missä

minua odotti satamansuulla avisolaiva, jonka oli määrä kuljettaa minut
Beirutiin. Khalil Khuri tuli minua ystävällisesti tervehtimään ennen
lähtöäni.

— Minä olen teille kiitollisuudenvelassa kokonaisesta onnellisesta

päiväkaudesta, virkkoi hän ylenmäärin minua kiitellen. Se vietettiin
Jamilen muistoa mieleen palautellen. Mutta eilinen eukko oli hirmuinen.

Muntaha oli muuttunut vanhaksi eukoksi, mutta Jamilen nuoruus

pysyi kuolemattomana tuon miehen nojalla, joka oli rakastanut häntä
puoli vuosisataa, elävänä ja kuolleena, rakkauden onnea ja tuskaa
kokeakseen.

Mutta minä sain tietää vielä enemmän kuin hän Omarin rakastetusta.

Tripolissa minut otti vastaan, ilmaisten sitä suurenmoista

kohteliaisuutta, jota päällikkönsä kenraali Gouraud’n esimerkkiä
noudattaen osoittavat viranomaisemme Syyrian
luoksepääsemättömimmissäkin paikoissa aina Palmyran tai Deir-ez-
Zorin erämaahan saakka, komendantti Vignon, siirtomaajalkaväen
upseeri, Pohjois-Libanonin Sandiakin hallintoneuvos. En olisi voinut
tavata ketään, joka olisi paremmin perehtynyt Libanonin historiaan. Hän
tunsi sen suvun-tuomion, jonka nojalla oli julistettu kuoleman
ansainneeksi eräs nuori Bšarren tyttö, joka oli mennyt naimisiin
uskottoman kanssa.

— Tuo umpimähkään langetettu tuomio on kantanut hedelmää, lisäsi

hän. Siitä pitäen ei yksikään maroniittinainen ole suostunut menemään
muhamettilaiselle. Sodan aikana, nälän pakottamina — tiedättehän,
kuinka nälänhätä raivosi Libanonissa — muutamat lähtivät palvelijoiksi
muhamettilaisiin taloihin, joissa heitä muuten kohdeltiin hyvin. Mutta
nyt ei heitä enää ole palvelijoinakaan.

Siten hän vahvisti Muntaha Zaherin päätelmät. Kertomus, joka oli

minulle uskottu, sai siten uuden vahvistuksen. Mutta minä halusin
vieläkin arvokkaampaa.

Tuo Khalil Khuri, sanoin minä isännälleni, on seitsemänkymmenen

vuoden ikäinen. Ei ole mahdotonta, että Omar on hänkin vielä elossa.
Jospa lähtisimme etsimään häntä?

Hän pyysi minua toistamaan nimen: Omar-bei-el-Hussein, Akkarin

maasta. Tuo nimi oli häntä oudostuttanut, sillä hän oli kaikkien
hallintopiirissä asuvien huomattavien henkilöiden tuttava. Hän tiedusteli
asiaa viipymättä. Jamilen rakastajaa ei kukaan muistanut, joten täytyi
otaksua hänen kuolleen aikoja sitten. Mutta Abdulražak-bei-el-Osman,
joka oli yhä elossa, vietti talven ja kevään Tripolissa eikä ollut vielä
ehtinyt lähteä vuoristoonsa, minne mielellään kutsui valikoituja vieraita
haukkajahtiin.

— Enkö voisi käydä hänen luonansa?

— Epäilemättä. Minä lähden teitä saattamaan.

Sotalaiva sai odottaa minua päivän, ja me kävimme punaisen

muukalaisen luona. Hänen pienen kadun varrella sijaitseva asumuksensa,
johon päästiin holviportista, muistutti tarkoin Khalil Khurin kuvailemaa
Omarin asumusta. Minä jouduin jälleen kokemaan Levantissa varsin
tavallista yllätystä löytäessäni likaisen sisäänkäytävän takaa Tuhannen ja
yhden yön palatsin, jonka kaikista mosaiikkikoristeisista huoneista
avautui näköala pihamaalle, missä solisi suihkulähde kukkalavojen
keskellä. Ennenkuin pääsimme tuolle pihalle, meidän täytyi odottaa,
kunnes naiset ehtivät vetäytyä omiin suojiinsa.

Abdulražak, jonka ruumista ja sielua ikä oli turhaan yrittänyt taivuttaa,

tarjosi meille eräänlaisin ylhäisin tunnoin koko Aasian ylellisyyttä.
Puolittain maaten persialaisilla matoilla ja Damaskuksen silkistä
valmistetuilla patjoilla me nautimme kehoitusta totellen lukemattomia
erilaisia makeisia ja maustettuja juomia, ja sitten toi uuttera palvelija
narghile-piiput. Me noudatimme keskustelussamme itämaista
diplomatiaa ja hitautta. Hitaus oli sitäkin suurempi, kun isäntämme puhui
ainoastaan arabiankieltä. Tulkki selitti meille lauseen toisensa jälkeen.

— Hän sanoo, aloitti tulkki, osanneensa ranskaa, mutta unohtaneensa

sen.

Lausuttuamme lukuisia kohteliaisuuksia, jotka koskivat hänen

asuntonsa loisteliaisuutta ja hedelmällistä Akkaria, missä hän omisti
useita kyliä, me kävimme teeskennellyn välinpitämättömästi
koskettelemaan varsinaista asiaamme. Eikö hän ollut tuntenut aikoja
sitten erästä Omar-bei-el-Husseinia, joka oli ollut kyllin heikko
mennäkseen naimisiin kristityn kanssa? Tuota kysymystä seurannut
vaitiolo tuntui meistä osoittavan, että hän tahtoi päästä vastaamasta. Me
selitimme, ettei ollut kysymyksessä mikään yksityisluontoinen tutkimus
ja että nämä ylen vanhat asiat eivät voineet enää vedota yleiseen
mielenkiintoon. Hän rauhoittui ja painui muistoihinsa kuin unohdettuun
kaivoon.

— Minä tunsin hänet viisikymmentä vuotta sitten, vastasi hän vihdoin.

Hän oli ottanut sen naisen Libanonista. Me olimme nuoret. Muukalaisia
ei pidä etsiä.
 Me kysyimme, mitä hän tiesi heidän avioliitostaan.

— Naisen nimi oli Jamile. Hän siirtyi toiseen uskoon voidakseen

mennä naimisiin. Häät vietettiin Šrarissa. Vähän myöhemmin tytön
sukulaiset ryöstivät hänet takaisin ja surmasivat.

— Entä hän?

— Hän haki ruumiin ja hautasi sen omin käsin. Me tiedustelimme,

mihin hautausmaahan.

— Linnan edustalla olevaan pieneen kalmistoon.

— Entä miten kävi hänen itsensä? pyysin minä tulkkia toistamaan.

— Malttakaahan. Hän tahtoi nostattaa Akkarin maan kostamaan tuota

surmaa kristityille. Mutta viisaat vastustivat aietta. Sotaa ei julisteta
henkilökohtaisen loukkauksen vuoksi. Hän lävisti sydämensä tuon naisen
haudalla pyydettyään minua hautaamaan itsensä samaan hautaan. Niin
tapahtuikin. Siinä kaikki.

— Voimmeko löytää haudan?

— Jos haluatte, vien teidät sinne ja etsin.

Me hyväksyimme ehdotuksen ja menimme jo samana päivänä

auringon laskiessa hautausmaalle, joka sijaitsee Melissinden linnan
hallavien muurien juurella. Näen nytkin sinisen meren, jonka pintaa
päivän kehrä oli koskettamassa, sitruunapuumetsän El Minan edustalla ja
toisella puolen pelättävän, raunioituneen linnoituksen, joka on aikoinaan
kestänyt monet piiritykset, näen Kadišan rannalla sijaitsevan pienen
dervisiluostarin, oliivipuiden peittämät kukkulat ja takana Libanonin,
jonka huiput alkoivat punertaa illan hohteessa. Minä silmäilin
liikahtamatta tuota kauneutta viedäkseni sen kerallani. Tänne oli Jamile
tullut istumaan ja sulamaan rakkauteensa niinkuin kastehelmet, jotka
antautuvat valon suudeltaviksi. Täällä hän oli paennut ahdistavaa
Butrosia ja oli sitten yhtäkkiä suostunut kohtaloonsa. Edessämme kohosi
valkoisia hautapatsaita, kaikki samaan suuntaan osoittavia. Hieman
hapuiltuaan Abdulrašak pysähtyi erään eteen, jota puolittain varjosti
vanha viikunapuu ja puolittain peitti keväinen nurmi. Hän siirsi kevyesti
syrjään nuo uskaliaat ruohot ja näytti meille melkein olemattomiin
kulunutta kirjoitusta. Arabialaiset kirjaimet muodostivat kiemuroita,
jotka miellyttivät silmää niinkuin taidokkaat pitsikuviot. Tulkki selitti ne
minulle. Siinä oli vain kaksi nimeä:

OMAR — JAMILE.
 *** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK SEETRIEN
ALLA ***

Updated editions will replace the previous one—the old editions will be
renamed.

Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
law means that no one owns a United States copyright in these works, so
the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United States
without permission and without paying copyright royalties. Special rules,
set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
copying and distributing Project Gutenberg™ electronic works to protect
the PROJECT GUTENBERG™ concept and trademark. Project
Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you charge
for an eBook, except by following the terms of the trademark license,
including paying royalties for use of the Project Gutenberg trademark. If
you do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
trademark license is very easy. You may use this eBook for nearly any
purpose such as creation of derivative works, reports, performances and
research. Project Gutenberg eBooks may be modified and printed and
given away—you may do practically ANYTHING in the United States
with eBooks not protected by U.S. copyright law. Redistribution is
subject to the trademark license, especially commercial redistribution.

START: FULL LICENSE

THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
 PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK

To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free

distribution of electronic works, by using or distributing this work (or
any other work associated in any way with the phrase “Project
Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full Project
Gutenberg™ License available with this file or online at
www.gutenberg.org/license.

Section 1. General Terms of Use and Redistributing

Project Gutenberg™ electronic works

1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg™ electronic

work, you indicate that you have read, understand, agree to and accept
all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all the
terms of this agreement, you must cease using and return or destroy all
copies of Project Gutenberg™ electronic works in your possession. If
you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project Gutenberg™
electronic work and you do not agree to be bound by the terms of this
agreement, you may obtain a refund from the person or entity to whom
you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.

1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be used

on or associated in any way with an electronic work by people who agree
to be bound by the terms of this agreement. There are a few things that
you can do with most Project Gutenberg™ electronic works even
without complying with the full terms of this agreement. See paragraph
1.C below. There are a lot of things you can do with Project Gutenberg™
electronic works if you follow the terms of this agreement and help
preserve free future access to Project Gutenberg™ electronic works. See
paragraph 1.E below.

1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the

Foundation” or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
of Project Gutenberg™ electronic works. Nearly all the individual works
in the collection are in the public domain in the United States. If an
individual work is unprotected by copyright law in the United States and
you are located in the United States, we do not claim a right to prevent
you from copying, distributing, performing, displaying or creating
derivative works based on the work as long as all references to Project
Gutenberg are removed. Of course, we hope that you will support the
Project Gutenberg™ mission of promoting free access to electronic
works by freely sharing Project Gutenberg™ works in compliance with
the terms of this agreement for keeping the Project Gutenberg™ name
associated with the work. You can easily comply with the terms of this
agreement by keeping this work in the same format with its attached full
Project Gutenberg™ License when you share it without charge with
others.

1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in
a constant state of change. If you are outside the United States, check the
laws of your country in addition to the terms of this agreement before
downloading, copying, displaying, performing, distributing or creating
derivative works based on this work or any other Project Gutenberg™
work. The Foundation makes no representations concerning the
copyright status of any work in any country other than the United States.

1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:

1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate
access to, the full Project Gutenberg™ License must appear prominently
whenever any copy of a Project Gutenberg™ work (any work on which
the phrase “Project Gutenberg” appears, or with which the phrase
“Project Gutenberg” is associated) is accessed, displayed, performed,
viewed, copied or distributed:

This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States
and most other parts of the world at no cost and with almost no
restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
under the terms of the Project Gutenberg License included with this
eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
United States, you will have to check the laws of the country where
you are located before using this eBook.

1.E.2. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is derived

from texts not protected by U.S. copyright law (does not contain a notice
indicating that it is posted with permission of the copyright holder), the
work can be copied and distributed to anyone in the United States
without paying any fees or charges. If you are redistributing or providing
access to a work with the phrase “Project Gutenberg” associated with or
appearing on the work, you must comply either with the requirements of
paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or obtain permission for the use of the
work and the Project Gutenberg™ trademark as set forth in paragraphs
1.E.8 or 1.E.9.

1.E.3. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is posted

with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms will
be linked to the Project Gutenberg™ License for all works posted with
the permission of the copyright holder found at the beginning of this
work.

1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg™

License terms from this work, or any files containing a part of this work
or any other work associated with Project Gutenberg™.

1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this

electronic work, or any part of this electronic work, without prominently
displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with active links or
immediate access to the full terms of the Project Gutenberg™ License.

1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
any word processing or hypertext form. However, if you provide access
to or distribute copies of a Project Gutenberg™ work in a format other
than “Plain Vanilla ASCII” or other format used in the official version
posted on the official Project Gutenberg™ website (www.gutenberg.org),
you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
request, of the work in its original “Plain Vanilla ASCII” or other form.
Any alternate format must include the full Project Gutenberg™ License
as specified in paragraph 1.E.1.

1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, performing,
copying or distributing any Project Gutenberg™ works unless you
comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing access
to or distributing Project Gutenberg™ electronic works provided that:
 • You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
the use of Project Gutenberg™ works calculated using the method
you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
to the owner of the Project Gutenberg™ trademark, but he has
agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be
paid within 60 days following each date on which you prepare (or
are legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
payments should be clearly marked as such and sent to the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
Section 4, “Information about donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation.”

• You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he does
not agree to the terms of the full Project Gutenberg™ License. You
must require such a user to return or destroy all copies of the works
possessed in a physical medium and discontinue all use of and all
access to other copies of Project Gutenberg™ works.

• You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of

any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
receipt of the work.

• You comply with all other terms of this agreement for free
distribution of Project Gutenberg™ works.

1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg™

electronic work or group of works on different terms than are set forth in
this agreement, you must obtain permission in writing from the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of the Project
Gutenberg™ trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3
below.

1.F.

1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable

effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
Gutenberg™ collection. Despite these efforts, Project Gutenberg™
electronic works, and the medium on which they may be stored, may
contain “Defects,” such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
your equipment.

1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except

for the “Right of Replacement or Refund” described in paragraph 1.F.3,
the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the
Project Gutenberg™ trademark, and any other party distributing a
Project Gutenberg™ electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal fees.
YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR
NEGLIGENCE, STRICT LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR
BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE PROVIDED IN
PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS
AGREEMENT WILL NOT BE LIABLE TO YOU FOR ACTUAL,
DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE
POSSIBILITY OF SUCH DAMAGE.

1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you

discover a defect in this electronic work within 90 days of receiving it,
you can receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending
a written explanation to the person you received the work from. If you
received the work on a physical medium, you must return the medium
with your written explanation. The person or entity that provided you
with the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu
of a refund. If you received the work electronically, the person or entity
providing it to you may choose to give you a second opportunity to
receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy is
also defective, you may demand a refund in writing without further
opportunities to fix the problem.

1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth in
paragraph 1.F.3, this work is provided to you ‘AS-IS’, WITH NO
OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED,
INCLUDING BUT NOT LIMITED TO WARRANTIES OF
MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.

1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied warranties

or the exclusion or limitation of certain types of damages. If any
disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the law of the
state applicable to this agreement, the agreement shall be interpreted to
make the maximum disclaimer or limitation permitted by the applicable
state law. The invalidity or unenforceability of any provision of this
agreement shall not void the remaining provisions.

1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation,

the trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg™ electronic works in accordance
with this agreement, and any volunteers associated with the production,
promotion and distribution of Project Gutenberg™ electronic works,
harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, that
arise directly or indirectly from any of the following which you do or
cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg™ work,
(b) alteration, modification, or additions or deletions to any Project
Gutenberg™ work, and (c) any Defect you cause.

Section 2. Information about the Mission of Project

Gutenberg™

Project Gutenberg™ is synonymous with the free distribution of

electronic works in formats readable by the widest variety of computers
including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists
because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
people in all walks of life.

Volunteers and financial support to provide volunteers with the

assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg™’s goals
and ensuring that the Project Gutenberg™ collection will remain freely
available for generations to come. In 2001, the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation was created to provide a secure and
permanent future for Project Gutenberg™ and future generations. To
learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and
how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 and the
Foundation information page at www.gutenberg.org.