Managing Organizational Change A Multiple Perspectives Approach 3rd Edition Palmer Test Bank

Managing Organizational Change A Multiple

Perspectives Approach 3rd
Full chapter download at: https://testbankbell.com/product/managing-organizational-
change-a-multiple-perspectives-approach-3rd-edition-palmer-test-bank/

Chapter 02

Images of Change Management

Multiple Choice Questions

1. According to John Kotter, which of the following statements is true of change in organizations?

A. Small-scale transformations are more valuable than large-scale transformations.

B. Organizations need more change leadership.
C. Change management and change leadership are indistinguishable.
D. Change leadership refers to the basic tools and structures with which smaller-scale changes
are controlled.

2. Which of the following images is most likely to help managers be aware of potential component
breakdowns and see their role in terms of maintenance and repair?

A. A machine image
B. A microculture image
C. A political image
D. A macroculture image

3. strategies assume that people pursue their own self-interest.

A. Empirical-rational
B. Normative-re-educative
2-1
Copyright © 2017 McGraw-Hill Education. All rights reserved. No reproduction or distribution without the prior written consent of
McGraw-Hill Education.

Visit TestBankBell.com to get complete for all chapters

C. Power-coercive
D. Normative-educative

2-2
Copyright © 2017 McGraw-Hill Education. All rights reserved. No reproduction or distribution without the prior written consent of
McGraw-Hill Education.
4. strategies assume that changes occur when people abandon their traditional, normative
orientations and commit to new ways of thinking.

A. Empirical-rational
B. Normative-re-educative
C. Power-coercive
D. Normative-educative

5. strategies rely on achieving the intended outcomes through the compliant behavior of those
who have less power.

A. Empirical-rational
B. Normative-re-educative
C. Power-coercive
D. Normative-educative

6. In change outcomes, it is assumed that some, but not all, change intentions are
achievable.

A. intended
B. partially intended
C. unintended
D. partially completed

7. In change outcomes, the dominant assumption is that intended change outcomes can be
achieved as planned.

A. intended
B. partially intended
C. unintended
D. partially unintended

2-3
Copyright © 2017 McGraw-Hill Education. All rights reserved. No reproduction or distribution without the prior written consent of
McGraw-Hill Education.
 Another random document
un-related content on Scribd:
jäsenten kanssa, käyden kunnallisissa teattereissa ja niin edespäin. Varmaan
myös matkustelette loma-aikoinanne. Kaikki ihmiset tulevat jossakin
määrin saamaan kokea matkustamisen nautintoa ja vapautta, saavat tutustua
vieraisiin olokehiin, vuoristoihin ja erämaihin, kaukaisten maiden
kaupunkeihin ja saloihin ja vieraiden kansojen tapoihin.

4.

Lääkärinammattia harjoittava mies tai nainen, hammaslääkäri ja jokainen

sellaisiin toimiin harjaantunut henkilö, korkeampien oppilaitosten opettaja
t.m.s. lakkaa sosialismin vallitessa olemasta yksityinen yrittäjä, jonka
tärkeimpänä pyrintönä on upean asunnon ja komeiden ajoneuvojen
hankkiminen; hän tulee kuulumaan erääseen tulevan ajan kaikkein
suurimmista julkisista palvelustoimista, julkiseen terveystoimeen. Hän
kuuluu joko jonkin suuren sairaalan lääkärikuntaan (sairaalat eivät tule
olemaan hyväntekeväisyyslaitoksia, vaan runsasta kannatusta nauttivia
julkisia laitoksia) tai piirikunnan esikuntaan, joka toimii hoitajajärjestön
yhteydessä, työskentelee maalaissairaalassa, eristyssairaalassa tai muussa
sentapaisessa laitoksessa tai on neuvoa-antava spesialisti tai toimii
etupäässä tutkijana tai ammattinsa uuden sukupolven opettajana ja
harjoittajana.

Hän ei saa kuvitella elämäänsä ja asemaansa ihan samanlaiseksi kuin

julkista kannatusta nauttivien tutkijoiden ja yleisen terveydenhoidon
palveluksessa toimivien lääkärien elämä ja asema nykyjään. Meidän
päivinämme ovat melkein kaikki julkiset toimet huonopalkkaisia verrattuina
yksityisten ansaitsemiin tuloihin, ja syynä on juuri yksityisomistajien
voitonhimo. Samoin on kaikkien tiedemies-tutkijain ja useimpien julkisten
virkain haltijain laita. Se asiaintila, johon sosialismi viittaa, merkitsee
maailmaa, joka tulee epäilemättä olemaan sopusoinnussa näiden
rakentavien käsitysten kanssa ja vapaa sellaisesta kademielisestä
voitonhimosta. Whitehall ja South Kensington voivat syystäkin pelätä
laajalle leviäviä kapitalistisia sanomalehtiä ja rengastaneen pääoman
ahnaita juonia, mutta terve, rakentava sosialismi ei voi sitä mitenkään
vahingoittaa. Nykyisen ajan virkamiehelle sosialismi voi niinmuodoin
sanoa vain, että hän tulee todennäköisesti saamaan suhteellisesti paremman
palkan kuin nyt; mitä taas asunnon vuokraan ja ostoksiin tulee, viittaan jo
edellä oleviin huomautuksiini..

Otaksukaamme sitten, että olette taiteilija — käytän tätä nimitystä

merkitsemään kaikenlaisten taiteiden, kirjallisten, draamallisten ja
soitannollisten samoinkuin maalauksen, kuvanveiston, piirustuksen ja
arkkitehtuurin harjoittajia. Te tahdotte ennen kaikkea persoonallisen
ilmaisun vapautta ja otaksutte luultavasti, että se on kaikkein vaikeimmin
löydettävissä sosialistisesta valtiosta. Todellisuudessa olette kuitenkin
paljon vapaampi kuin nyt. Aloitatte uranne varmaan paikallisessa
kunnallisessa taidekoulussa, voitatte siellä palkintoja ja oppiarvoja ja saatte
viettää muutamia suurenmoisia nuoruuden ja työn vuosia Italiassa tai
Parisissa, Saksassa tai Lontoossa, Bostonissa tai New Yorkissa tai missä
hyvänsä taiteenne suuressa tyyssijassa. Sitten kenties otatte osaa johonkin
suureen julkiseen kilpailuun, opistonne tai kaupunkinne painattaa, julkaisee,
jäljentää tai myy joitakin teoksianne, te saatte kotikunnaltanne lainan
aineksen ostoa varten — jos aineksenne on ostettava — ja niin te ryhdytte
muovaamaan sitä kauniiksi myytäväksi teokseksi. Jos olette alallanne
jossakin määrin etevä, niin julkiset viranomaiset pyrkivät kilvan toimimaan
takaajinanne ja teostenne tilaajina; he ovat hyväntahtoisia ja tyytyväisiä
tilaajia. Ja jos teoksenne herättää mielenkiintoa lukuisissa henkilöissä ja
tuottaa heille nautintoa, voitte onnellisen kykynne nojalla päästä yhtä
rikkaaksi ja mainioksi kuin kuka muu sosialistisen valtion jäsen tahansa. Jos
sitävastoin ette ihmisiä ollenkaan miellytä, ette kunnallisen taidekokoelman
tuntijoita enempää kuin yksityisiä yhdistyksiä ja taiteensuosijoita tai
kansanomaista ostajaa, niin kohtalonne ei ole kovempi kuin kenen hyvänsä
menestymättömän taiteilijan nykyjään; teidän täytyy suorittaa vähän aikaa
jotakin muuta työtä ja saada joutoaikaa aloittaaksenne uudestaan.

Teatterinäytännöt tulevat osoittamaan nykyisten menetelmien

kehittymistä, mutta minkäänlaisesta kykyjen rengastumisesta, suosittujen
"tähtien" hyväksi puhtaasti kaupallisin keinoin harjoitetusta hurjasta
reklaamista tai teatterien trustiutumisesta ei voi olla puhettakaan. Teatterit
tulevat olemaan kunnallisia laitoksia, ja jokainen teatterissa käyvä
äänivaltainen henkilö tahtoo nähdä ne mukavina ja hienoina; eräissä
tapauksissa niitä kenties johtaa julkinen näyttämöyhtiö, toisissa tapauksissa
vuokraaja, joka käyttää joko omia säästövarojansa tai tilaajilta ja
osakkailtaan saatuja tai julkisesta pankista lainaamiansa rahoja.
Viimeksimainittu vuokraamismenetelmä on kenties käytännöllisin myös
julkisten konserttitalojen hoidossa, mutta aivan yhtä mahdollista on, että
niitä valvovat johtajat julkisten komiteain valitsemina tai nimittäminä.
Eräissä tapauksissa voi teatterin vuokraajana toimia jonkinlainen
näyttämöyhtiö, joka on perustettu erikoista näytelmälajia suosimaan.
Katsojat maksavat tietenkin pääsymaksun samoinkuin nyt, mutta
kunnallisiin lippumyymälöihin, ja minä otaksun, että vuokraaja tai tekijä ja
taiteilijat jakavat sen, mitä jää, kun teatterin vuokra on tuloista vähennetty.
Jokaisessa vähänkin merkittävässä kaupungissa tulee olemaan useita
teattereja, konserttitaloja ja muita sellaisia laitoksia, kenties kilpailevien-
komiteain johdon alaisina. Jokainen ymmärtäväinen henkilö oivaltaa, että
näissä asioissa on noudatettava useita eri menetelmiä, pidettävä avoinna eri
mahdollisuuksia, pysyteltävä vapaina itsevaltaisuudesta, ja koska
sosialistiseen yhteiskuntaan tulee kuulumaan suuri määrä henkilöitä, joilla
on joutoaikaa ja tilaisuutta taiteellisten asioiden arvostamiseen, ei ole
ollenkaan luultavaa, että tuo tärkeä periaate unohtuu — joka tapauksessa
sen unohtuminen on paljoa mahdottomampi kuin nykyisessä
maailmassamme, missä joku kauppiasryhmä voi usein saada aikaan
täydellisen rengastumisen taiteilijamarkkinoilla. Sosialismin vallitessa on
mahdotonta, että Sarah Bernhardt joutuu esiintymään teltassa, kuten hänen
täytyi tehdä Amerikassa, koska kaikki trustiutuneet teatterit sulkivat häneltä
ovensa jonkin voitonjakoa koskevan mitättömän kiistan vuoksi….

Siirtyäkseni kenties liian äkkiä toiselle alalle, sanon puolestani pitäväni

sopivimpana, että sosialistinen valtio jättää uskonnolliset menot kokonaan
yksityisten asiaksi, sallii heidän — tietenkin luovuttamatonta omaisuutta
koskevien järjellisten säädösten rajoissa — kerätä varoja maan
vuokraamiseen, kirkkojen, kappelien, alttarien, pyhien paikkojen ja
kokoushuoneiden rakentamiseen ja ylläpitämiseen, pappien ja hurskaiden
menojen kustantamiseen. Tämä voi tapahtua sitä helpommin, kun
uskonnollisia yhdyskuntia nykyaikana rasittavat taakat tulevat kerrassaan
poistetuiksi; niiden ei tarvitse enää avustaa köyhiä, ei pitää yllä kouluja, ei
sairaaloita eikä hoitajatarsisaria, koska yhteiskunta sivistyksen edetessä
omaksuu suoritettavikseen kaikki nämä kasvatukselliset ja inhimilliset
velvollisuudet, joihin kristillisyys on ensimmäisenä meitä perehdyttänyt.
Sosialismi ei näytä mitenkään vastustavan uskonnollisten yhdyskuntain,
luostarien ja muiden sellaisten perustamista, kunhan nämä laitokset eivät
loukkaa persoonallista vapautta ja yleistä terveyttä, mutta selvää on, että
tehdaslait ja rakennusohjesäännöt koskevat kaikkia näitä asumuksia ja että
yleiset lait ja sopimuksia koskevat rajoitukset kumoavat niissä tehdyt
lupaukset, jos niihin asettuneet hurskaudenharjoittajat katuvat päätöstään.
Huomaatte siis, ettei sosialismi mitenkään lonkkaa uskonnon elävää
olemusta, ja jos olette uskonnon palveluksessa, tulette toimimaan
suunnilleen samoinkuin nyt, se vain erona, että seurakunnalliset
velvollisuutenne ovat vähentyneet. Jos olette hengellisellä alalla toimiva
nainen ja tahdotte hoitaa sairaita ja lohduttaa murheellisia, niin teidän
tarvitsee vain uskonnollisen toimenne lisäksi osoittaa hankkineenne
sairaanhoitajattarelta ja käytännölliseltä lääkäriltä vaaditut tiedot ja taidot.
Teitä tarvitaan hyvinkin. Sosialismi ei tee loppua inhimillisistä
kärsimyksistä, ruumiillisista enempää kuin sielullisistakaan, vaikka
tekeekin olosuhteet niin hyviksi ja turvallisiksi kuin suinkin voi.

5.

Omistan tässä erikoisen kappaleen niille sosiaalisille tyypeille, joiden

elämäntapaa organisoidun sivilisation kehittyminen näyttää eniten uhkaavan
ja jotka eivät voi kuvitellakaan elävänsä sosialistisessa valtiossa…

Ensinnä lienee syytä palauttaa heidän mieliinsä seikka, jota olen jo

parhaani mukaan kokenut selvittää, nimittäin se, ettei nykyaikainen
sosialisti suunnittele mitään äkillistä olojen muutosta, siirtymistä nykyisistä
olosuhteista yhdellä asekelella sosialismiin. Ei tule olemaan mitään kaunista
maanantaiaamua, jona vanha järjestys väistyy uuden tieltä. Suuri muutos on
toteutettava vähitellen, vuodesta toiseen palvelustoimia sosialisoimalla,
verotusoloja muuttamalla, keksimällä uusia julkisen kaupan menetelmiä,
avartamalla kasvatustyön aluetta. Tämä probleema on pohjimmaltaan
soveltautumisongelma, ja useimmilla niistä, jotka eivät voi jäädä entisiin
oloihinsa uusien sosiaalista yhteiselämää koskevien käsitysten vallitessa, ei
ole muuta keinoa kuin kysyä itseltään, onko viisasta kasvattaa poikiaan tai
tyttäriään noudattamaan samaa latua, vai tuleeko tyytyä pitämään
toimintaansa heihin itseensä päättyvänä.

Useihin ammatteihin ja kutsumuksiin nähden tästä asiasta voidaan

suoriutua muutamalla sanalla. Sosialismin vallitessa, kun kysymyksessä
olevaa liikkeenhaaraa tai ammattia ei enää ole olemassa, yhteiskunnan
koneistossa tulee todennäköisesti olemaan paljonkin tilaisuutta sosiaalisessa
katsannossa hyödyllisemmälle samojen voimien käytölle. Perheen
lainopillisella avustajalla, sellaisena kuin hänet nyt tunnemme, olisi vähän
tekemistä sosialistisessa valtiossa, mutta samanlaista valpasta
hienoälyisyyttä tarvittaisiin valtio-organisation sadoissa uusissa kulmissa ja
hankauspinnoissa. Kuten aikaisemmin jo selitin, tulisi yksityisen kauppiaan
sijaan osastonjohtaja, ja samoin joutuisivat virattomiksi veronkantaja,
tilanhaltija — ja voisi laatia pitkänkin luettelon niistä sosiaalisista tyypeistä,
jotka vastaavalla tavalla muuttuisivat.

Mutta otaksukaamme nyt, että olette palvelija, harjaantunut,

ammattitaitoinen, vauras palvelija; eikö maailmassa olisi mitään teidän
vastinettanne uuden järjestyksen vallitessa? Otaksun, että olisi.
Sosialistisessa valtiossa tulee olemaan sijaa suurelle palvelusväen määrälle,
se vain erona, että yksityishenkilöillä tulee olemaan varsin vähän
palvelijoita ja että palvelijantoimen "halpuus" tulee olemaan vieras käsite
sivistyneessä yhteiskunnassa. Voi varmasti ennustaa, että tavallinen
kotoinen työ tulee huomattavasti vähenemään lähimmässä tulevaisuudessa
riippumatta siitä, suuntautuuko kehitys kohti sosialismia vai ei; kaiken
kivihiilen käyttämisestä johtuvan lian, kaiken lamppujen ja kynttilöiden
käyttöön liittyvän hankaluuden ja suurimman osan voimiakysyvää
keittiötyötä tulee poistamaan sähkövalon ja -lämmityksen yleinen
käytäntöönottaminen, ja makuuhuonepalvelusta vähentää suuressa määrässä
asianmukaisesti varustettujen kylpy- ja pukeutumishuoneiden
järjestäminen. Sitäpaitsi on varsin luultavaa, että klubiaate tulee vielä
huömattavasti leviämään; tavalliset ihmiset tulevat aterioimaan vapaammin
julkisissa paikoissa, ja asian helpottamiseksi suoritetut toimenpiteet tulevat
käymään yhä tehokkaammiksi. Yksinpalvelijan ammatti tulee häviämään, ja
jos kuulutte siihen luokkaan, täytyy teidän tyytyä ajattelemaan, että teidät
olisi sosialismin vallitessa kasvatettu seitsemänteen- tai kahdeksanteentoista
ikävuoteenne saakka ja sitten varustettu johonkin mielenkiintoisempaan
ammattiin. Tulee kumminkin olemaan varsin paljon satunnaisen
ammattitaitoisen aputyön tarvetta: asumuksia on siistittävä perinpohjaisesti
silloin tällöin, luultavasti koneellisten laitteiden avulla, huonekaluja
uudelleen päällystettävä ja korjattava, ja kaikenlaisissa tällaisissa
"aputöissä", joita suoritetaan sosiaalisten tasojen välimaalla, saavat
epäilemättä toimintatilaisuutta useat henkilöt, jotka nyt ovat tilaisuuden ja
kasvatuksen puutteen vuoksi palvelijoina. Parempaa palvelustointa tulee
varmaan olemaan saatavissa klubeista ja yhteiskodeista, missä
käytökseltään miellyttävät, hyväpalkkaiset, ammattitaitoiset henkilöt tulevat
pitämään huolta melkoisesta määrästä näiden yhteisöjen jäseniä joutumatta
loukkauksen vaaraan tai orjamaisen pakon alaisiksi. On tietenkin vielä
olemassa kaikenlaisia kamaripalvelijoita ja -neitsyitä, jotka eivät
sosialismin vallitessa olisi palvelijan toimessa, vaan paljoa
mielenkiintoisemmissa ja sosiaalisessa katsannossa tuottavammissa
ammateissa.

Tässä palvelijoista kirjoittaessani johdun ajattelemaan, että te, rakas

lukijani, kenties kuuluttekin siihen pieneen onnensuosimaan, rikkaaseen ja
hyvissä oloissa elävään luokkaan, joka nykyisissäkin oloissa näyttää
omistavan kaikki, mitä elämä voi ihmiselle tarjota. Te elätte kauniissa
suuressa Lontoon talossa, suuri palvelijoiden joukko ympärillänne, teillä on
maakartanoita ja niissä puistoja ja hienoja puutarhoja, te voitte matkustaa
upeasti minne hyvänsä sivistyneen maailman osaan ja elää ylellisesti missä
tahansa. Kaikki asiat suoritetaan teidän puolestanne, kaikki tiet tasoitetaan
teille. Taitava kamarineiti tai -palvelija vapauttaa teidät omaa
henkilöännekin koskevasta huolenpidosta; taitavat lääkärit, erinomaisen
taitavat spesialistit tulevat avuksenne, jos sairaus tai huonovointisuus sattuu
teitä ahdistamaan; te pysytte näöltänne kymmentä vuotta nuorempana kuin
köyhemmät aikalaisenne ja kaksin verroin komeampana. Ja ennen kaikkea
teillä on tunto siitä, että alapuolellanne on ihmisten suuri enemmistö, että
olette ihmisten suureen laumaan verraten erikoinen ja ylhäinen olento.

On avoimesti myönnettävä, ettei sellainen patriisityyli soinnu

sosialismiin. Teidän täytyy sopeutua siihen ajatukseen, että tuo kaikki tulee
loppumaan. Te voitte edelleenkin olla terve, hienostunut, vapaa, kauniisti
puettu ja asua kauniissa talossa, mutta teillä ei tule enää olemaan
käytettävänänne sellaista avaraa tilaa, ei niin paljon palvelijoita eikä
nykyistä ylemmyytenne tuntoa. Teidän tulee jälleen asettua paikallenne
ihmisten suureen jbukkoon. Jos minkäänlaista kumousta tahdotaan saada
aikaan, täytyy suurimman osan omaisuudestanne tulla luovutettavaksi. Ne
vuokratulot, joista elätte, ne sijoitukset, joiden tuoton nojalla pidätte yllä
kellarimestarienne ja kamaripalvelijoittenne suurta joukkoa, tilanne
työväkeä ja kaikenlaisia alustalaisianne, ostatte pukunne, jalokivenne,
automobiilinne, upeat huonekalustonne ja varusteenne, tulevat suurimmalta
osaltaan olemaan yhteiskunnan omaisuutta, jonka tuoton korjaa jokin
kansallinen tai kunnallinen rahasto. Teidän täytyy luopua paljosta
sellaisesta. Mitään muuta mahdollisuutta ei ole olemassa, teidän tienne
sosialismiin johtaa "neulansilmän" läpi. Teidän erikoiselta luokaltanne ja
vain siltä sosialismi vaatii todellista aineellista uhrausta. Teidän täytyy
tosiaankin luopua paljosta tylystä ylpeydestä. Asiaa ei käy auttaminen,
teidän täytyy siihen suostua, jos aiotte ollenkaan varautua ottamaan vastaan
sosialismia. Teidän täytyy alentua yksinkertaisempaan ja monessa
aineellisessa suhteessa vähemmän huomattavaan elämäntapaan.

Tämä on niin ilmiselvää, että jokaisesta, joka uskoo itsekkyyden olevan

ihmiskunnan johtavana ja ainoana mahdollisena vaikuttimena, näyttää
uskomattomalta, että luokkanne voisi milloinkaan tehdä muuta kuin
viimeiseen saakka vastustaa sosialismin etenemistä. Te taistelette sen
puolesta, mitä teillä on, ja ne, joilla ei mitään ole, taistelevat saadakseen sen
teiltä riistetyksi. Siitä syystä saarnaavat Sosialidemokraattisen liiton
sosialistit luokkasotaa, joka minulle esiintyy synkeänä, väkivaltaisena ja
inhottavana tulevaisuudenmahdollisuu-tena. He ajatelevat, että meidän on
päästävä vapautumaan nykyisestä kurjuudesta ja sekasorrosta, ellei linnoja
polttamalla ja ihmisiä teloittamalla, niin ainakin saman asian lievemmän
muodon nojalla. En kumminkaan ole sitä mieltä. Mielessäni kytee usko,
etteivät oman ylemmyytenne vaatimukset ole teitä kerrassaan vallanneet.
Luokkaanne kuuluu epäilemättä joukko ihmisiä, jotka taistelisivat kuin
nurkkaan ahdistuneet rotat esimerkiksi köyhäin ihmisten nälkäänäkevien
lasten ruokkimista ja maan alkuperäiselle omistajalleen, valtiolle,
palauttamista vastaan, mutta sittenkin uskon, että luokassanne
kokonaisuudessaan on kyllin jaloutta, jotta voitte melkoisesti hillitä sellaista
vastustusta. Se seikka, että teillä on hopeiset kuvastimet ja hiusharjat, ei
estä teitä omistamasta omaatuntoa. En usko oikeaksi sitä teoriaa, että
kumouksellinen mieli ehdottomasti merkitsee moraalisesti moitteetonta
luonnetta tai että ihminen kadottaa sielunsa, jos omistaa kolmekymmentä
paria kamaripalvelijan hyvin hoitamia housuja. Minussa elää toivo, että
teidän hienostumisenne — olen nähnyt parissa tapauksessa niin käyvän —
kääntyy niitä sosiaalisia oloja vastaan, jotka ovat tehneet sen mahdolliseksi.
Kaikki tämä tilan avaruus, kaikki tämä loisto on todistettavasti yhteydessä
puutoksen ja kurjuuden kanssa, josta olette loitolla. Kunhan sen käsitätte,
niin maailma muuttaa muotoaan. Näiden asiain kannalta katsottuna teidän
ylhäisyytenne, kuten itse tulette huomaamaan, voi näyttää — suokaa sana
anteeksi! — hiukan alhaiselta…

Kerran asian tajuttuanne tulette sen aina tajuamaan. Plutokraattiseen

tyyppiin kuuluva uusi rikas tulee teidän joukkoonne, tulee toisinaan
kerrassaan tungettelevasti. Te alatte surkutella hänen palvelijoitansa ja
kohta alatte puolustella omianne. Te ette voi sitä sietää niinkuin rikkaat
amerikkalaiset tai rikkaat eteläafrikkalaiset tai menestyneet vetokeinottelijat
tai rikkaat konserttisalien omistajat, te ette voi sitä sietää, heidän hopeansa
ja norsunluunsa ja timanttinsa valaisevat omia omistamianne. Ja sitten te
muun muassa huomaatte, ettei ylpeytenne ja mukavuutenne olekaan niin
riippuvainen lukuisista liveripukuisista henkilöistä, tilavista asunnoista ja
koruista kuin noiden nousukasten.

Luotan myöskin toisten näkemienne paikkojen vaikutukseen. Te ette

kykene ehdottomasti eristämään maailmaanne ulkopuolella sijaitsevasta
suuremmasta maailmasta; ainakin matkustaessanne tunkeutuvat toiset
näköalat näkyviin. Joka kerta esimerkiksi, kun lähdette Charing Crossilta
mannermaalle, näette kamalat köyhien kaupunginosat radan kummallakin
puolella. Te tiedätte, että nämä asiat ovat osa järjestelmäänne, osa teitä
itseänne; ne ovat tuon loistavan rakennuksen nurja puoli eikä mikään siitä
erotettava seikka; elämänne rikas kudelma tulee näkyviin toisella puolen,
pistos pistokselta, rampautuneina ruumiina, kuolevina lapsina, puutteena ja
vihana. Isoäitinne eivät asiaa ymmärtäneet. Te ymmärrätte. Te tiedätte sen.
Siihen tietoon ja teistä löytyvään määrätynlaiseen jalouteen perustan toivoni
paljoa enemmän kuin vuoden 1789 kamaliin muistoihin ja sen kostaviin
peitsiin. Teidän luokkanne on omituisen sekalainen kokoelma uutta ja
vanhaa, alhaista ja hienoa. Mutta koko ryhmän läpi tihkuu Isossa-
Britanniassa ja Länsi-Euroopassa yleensä, todella aristokraattinen
perintätapa, joka on omaisuuteen kohdistuvaa huolenpitoa voimakkaampi;
te tajuatte, toisinaan vastoin tahtoannekin, velvollisuutenne ja eräänlaisen
kunnian vaatimukset. Te ette voi pettää ajuria ettekä harjoittaa vääryyttä
pelissä; teidän olemuksessanne on jotakin, mikä ehkäisee sen ehdottomasti
kuin vaisto. Mutta entäpä, jos teille todistetaan (ja sitä todistetaan teille
parastaikaa), että omistamanne rikkaus on, aivan teidän tietamättänne,
suunnattoman — joskin ennakolta harkitsemattoman — sosiaalisen
petoksen tulos?

Vaikka sosialismi muuten vaatiikin teitä luopumaan melkoisesta tilasta ja

palveluksesta, se kuitenkin tarjoo teille eräitä koruttomia, joskaan ei aivan
vastaamattomia korvauksia. Jos tahdotte luopua kauniista Mayfairissä
sijaitsevasta talostanne, Kentissä omistamastanne puistosta ja Walesin
marskimaista, niin saatte niiden sijaan toisia laadultaan hienompia asioita.
Teille tulee kuulumaan koko Lontoo, kaupunki, jota tosiaankin kannattaa
palvella, ja toveruustunne, joka oikein käsitettynä on nautittua
kunnioitustakin parempi. Yhteinen kansa ei tule olemaan halpamainen
sosialismin vallitessa. Tämä seikka on erittäin tärkeä teidän muistaa. Mutta
kaikkia näitä ajatuksia tärkeämpi on se, että te tulette omistamaan
itsennekin suuremmassa määrin kuin omistatte nykyjään. Ettekö
milloinkaan tunne, kuinka kaikki tuo komeutenne, kaikki tuo ylhäisyytenne
on teidän ja elämän välisenä esteenä?

Vetoan siis varallisuudestanne jalouteenne, jotta auttaisitte meitä hiukan

köyhdyttämään luokkaanne ja tekemään sen tämän köyhdytyksen nojalla
äärettömän paljon rikkaammaksi. Ja uskon varmaan, etten vetoa suotta
muutamiin teistä…

6.

Vihdoin otan huomioon senkin mahdollisuuden, että olette ennen kaikkea

isänmaanystävä ja että teitä askarruttaa lippu ja maa, joihin tunteenne ovat
kutoutuneet. Te huomaatte sosialistien alinomaa puhuvan
kansainvälisyydestä ja Maailman valtakunnasta, ja tuo on mielestänne
kovin epämääräinen ja väritön lämpimän ja elävän todellisen Englannin tai
"näiden valtioiden" tai valtakuntanne sijake. Niin, isänmaallisuutenne tulee
epäilemättä muuttumaan, mutta en luule sen joutuvan välttämättä riutumaan
sosialistisissa oloissa. Voi käydä niin, että sodat loppuvat, mutta eri
yhteisöjen välinen vertailu, kilpailu ja ylpeys ei tule loppumaan.
Philadelphia ja Chicago, Boston ja New York ovat rauhallisissa suhteissa,
kaiken todennäköisyyden mukaan nyt ja aina, mutta jokainen mainituista
kaupungeista yrittää alinomaa arvostella, ärsyttää ja saattaa varjoon toista.
Ja nykyisen ajan kunnallinen ylpeys ja kilpailu ei ole mitään verrattuna
siihen ylpeyteen ja kilpailuun, joka syntyy, kun jokaisen miehen työ
tehdään kaupungin hyväksi ja kun kaupungin kunnia ja menestys on
jokaisen sen kansalaisen. Te tulette siis ensinnäkin ylpeilemään entiseen
tapaan omasta kaupungistanne, joka tulee olemaan kuin muinaisen Hellaan
tai keskiaikaisen Italian kaupunkivaltio, maa-alueiden keskus ja
kansalaistensa omaisuus ja ylin harrastus. Minä esimerkiksi rakastaisin ja
palvelisin, samoinkuin rakastan nyt, Lontootani ja Viittä satamaani, kotoisia
Lontoon ympäristön seutuja, Thames-virran suurta syliä, Wealdia ja
Downlandia, omaa maatani, jossa olen viettänyt koko ikäni; teidän suuri
kaupunkinne voi olla Ulster tai Northumbria, Wales tai Itä- tai Länsi-Belgia,
Suomi tai Burgundi, Bern tai Berliini, Venezia, Peking, Calcutta,
Queensland tai San Francisco. Ja näiden suurten kaupunkivaltioitten välistä
rauhaa valvomassa ja niitä yhteen liittämässä tulee yhä useissa tapauksissa
olemaan vanha kansallinen tai valtakunnallinen hallitus ja vanha lippu,
yhteenliittyneiden ja toisilleen sukua olevien, samaa kieltä puhuvien,
yhteisen historian ja yhteisen mielenlaadun ja rodun yhdistämien
kaupunkikuntain yhteisen toiminnan väline. Kansakunta ja kansallinen
hallitus tulevat suojelemaan kansallista kirjallisuutta ja yhteistä lakia,
valvomaan ja kenties välittämäänkin kaupunkien- ja kansojenvälistä
kauppaa sekä toimimaan välittäjänä kunnallisten hallitusten ja sen suuren
Kongressin välillä, johon kaikki asiat tähtäävät, sen suuren Kongressin,
joka tulee olemaan välttämätön maailmanrauhan turvaamiseksi.

Se on ainakin minun unelmani järjestyksestä, joka voi sukeutua

epäluulojen, haparoivien yritysten ja vaarallisten mielettömyyksien
sekasorrosta, niistä pelon ja vanhojen perinnäisten suhtautumisten sekä
rotuennakkoluulojen vaikutuksista, joita nykyjään nimitetään
kansainvälisiksi suhteiksi. En näet usko, että sota on inhimillisen
olemassaolon ja edistyksen välttämätön ehto, uskon vain, että se on
sekasortoa, joka on meille periytynyt sosiaalisen elämän alemmilta tasoilta.
Uskon, että yleisen älyn vähäinenkin kehittyminen tulee tekemään sen
mahdottomaksi.

Otaksukaamme kuitenkin, että olen väärässä ja että sota on yhä

mahdollinen sosialistisessa tai osittain sosialistisessa maailmassa;
otaksukaamme, että sitä sosialistista valtiota, jossa kuvittelen teidän elävän,
uhkaa jokin sotainen mahti. Siinä tapauksessa en usko, että uhkaavan
sotaisen mahdin tarvitsee uhata kovinkaan kauan. On näet huomattava, että
kysymyksessä on valtio, joka on organisoitu yhteistoimintaan paremmin
kuin mikään valtio aikaisemmin, valtio, jossa jokainen mies ja nainen tulee
olemaan halukas ja itsetietoinen, palvelemisen hengen läpäisemä
kansalainen, valtio, jossa tieteellinen tutkimus tulee olemaan äärimmäisen
tarmokasta ja tehokasta. Mikä individualistinen tai itsevaltainen sotilasvalta
voisi toivoa sen kukistavansa? Sosialismin oleellisista periaatteista johtuu
ilmiselvästi, että jos sota on välttämätön, jokainen kansalainen
luonnollisesti ottaa sotaan osaa. Pelkkä hyvän oivalluksen puute on saanut
eräät työväenluokkaan kuuluvat sosialistit Englannissa ja Ranskassa
vastustamaan sotapalvelusta. Yleinen sotapalvelus, jos sen tarpeellisuus
edellytetään, kuuluu sosialistiseen periaatteeseen, joka vastustaa
ehdottomasti kahdeksannentoista vuosisadan liberalismin "yksityis-
yksilöllisiä" aatteita. Se kuuluu sosialistiseen aatteeseen, mutta samoin
kuuluu siihen maailmanrauhan vakauttamisen ja ylläpitämisen käsite.
VIIDESTOIS TA LUKU

SOSIALISMIN ETENEMINEN.

1.

Tähän minun sopii lopettaa nykyaikaisen sosialismin ihanteita koskeva

lyhyt esitykseni.

Olen koettanut parhaani mukaan esittää selvästi ja liioittelematta tätä

suurta aatetta: kuinka voidaan harkiten saada aikaan todellinen sivistys
valvomalla ja alistamalla toisten korkeampien näkökantojen alaiseksi
omistusvaistoa ja kehittää järjestelmällisesti nykyisten saavutusten ja
nykyisen kurjuuden, jalojen voimien ja tuhlattujen mahdollisuuksien nojalla
tietoisuuden valta. Olen kenties tietämättäni puolueellinen, mutta olen
mahdollisuuden mukaan ollut oikeamielinen ja vilpitön, en ole salannut
mitään sosialismiin sisältyviä epäilyksiä tai vaikeuksia, en mitään sen
kannattajien kesken vallitsevia mielipiteiden eroavaisuuksia, en mitään
niistä vaatimuksista, joita se asettaa ihmisen sosiaaliselle omalletunnolle,
hänessä piilevälle hyvälle tahdolle. Sen kannattajat ovat eri mieltä sadoissa
kohdissa, mutta sen perusyleistyksiin nähden he kaikki ovat aivan
yksimieliset, ja tulee se päivä, jona kaikki ihmiset ne omaksuvat. Niiden
yhteisenä tarkoituksena on, että yhteiskunnan tulee ottaa jälleen haltuunsa
kaikki omaisuus, mikäli se ei ole nimenomaan henkilökohtaista, ja korvata
voitonhimon henki palvelemisen hengellä kaikissa inhimillisissä asioissa.
 Lukijalle, joka on seurannut selityksiäni alusta loppuun, täytyy olla
selvää, että sosialismin etenemisen tulee nyt tapahtua kolmessa eri
suunnassa.

Ensimmäinen ja kaikkein tärkein on pohjustava älyllinen toiminta,

sosialismin suunnitelman huolellinen valmistelu, arvosteleminen,
pohtiminen, rikastuttaminen ja avartaminen. Tähän sisältyy kaikenlainen
sosiologinen ja taloudellinen tutkimustyö, sosialismia koskeva kriitillinen
kirjallisuus ja kaikki mahdolliset tavat — draama, runous, maalaus,
musiikki — ilmaista ja hienostaa sen henkeä, sen luontumuksia ja
käsityksiä, ja myös kaikenlaiset kokeet elämänolojen järjestämisen ja
yhteenliittymisen aloilla. Laajimmassa merkityksessä se sisällyttää itseensä
kaiken tieteen, kirjallisuuden ja keksinnön.

Toisella sijalla on aatteen levittämistyö, yhä lisääntyvän aatejärjestelmän

julkaiseminen, jakaminen, kertaaminen, pohtiminen ja selittäminen, kunnes
muotoutumassa olevan todellisen sivistyneen valtion käsite muuttuu
kaikkien maailman älykkäiden ihmisten älylliseksi omaisuudeksi, kunnes
ne lait ja sosiaaliset vääryydet, jotka nyt näyttävät tavallisesta ihmisestä
yhtä välttämättömästi elämään kuuluvilta kuin itätuuli ja influenssa, tulevat
näyttämään järjettömiltä, luonnottomilta ja mahdottomilta. Tämä
kasvatuksellinen tehtävä on nykyjään sosialistien suuren enemmistön
tärkein työ. Useimmat muut mahdollisuudet odottavat tätä yleisen
aatekehän avartumista. Siinä on työ, jonka edistymistä jokainen voi jossakin
määrin edistää puhumalla ja keskustelemalla, kirjallisuutta jakamalla,
esiintymällä julkisuudessa kirjailijana tai puhujana tai kuulumalla johonkin
aatteenlevittämisjärjestöön.

Kolmanneksi on tapahtumassa todellinen asioiden käänne kohti tulevaa

sosialisoitua valtiota; vähitellen ja yhä täydellisemmin saatetaan
yhteiskunnan huostaan maa, tuotannon välineet, kasvatus ja lasten huolto,
vakuutustoimi ja ravintoaineiden hankinta, ja niin on tosiaankin
toteutumassa se suuri suunnitelma, jota sosialismin älyllinen toiminta
muovaa yhä kauniimmaksi, kiehtovammaksi ja arvokkaammaksi. Tämä
kolmas toimintaryhmä on pakostakin vaihteleva ja erilainen, ja
nimenomainen sosialisti havaitsee joka kohdassa olevansa yhteistyössä
sellaisten henkilöiden kanssa, jotka ovat vain osittain tai tahtomattaan
sosialisteja, valtio- ja virkamiesten, satunnais-filantrooppien,
ammattiyhdistysten miesten, uskonnollisten yhteisöjen ja
uskonnonopettajien, kasvattajien ja lääkäri-spesialistien, sanalla sanoen
kaikenlaisten yhteistä menestystä harrastavien henkilöiden kanssa. Hänen ei
pidä milloinkaan jättää käyttämättä tilaisuutta voidessaan selittää sellaisille
henkilöille, että he ovat välttämättä sosialisteja, mutta hänen ei pidä
milloinkaan epäröidä ryhtyessään yhteistyöhön heidän kanssaan, vaikka he
kieltäytyvätkin tätä nimeä omaksumasta. Sosialismin huoneessa,
samoinkuin Jumalan huoneessa, on monta asuinsijaa.

Siinä ovat sosialistisen työn kolme tärkeintä uraa, aatteenlevittäminen ja

käytännöllinen sosiaalinen ja poliittinen työ, ja niiden piirissä tarjoutuu
vaikutustilaisuutta melkein kaikille älykkäille ihmisille. Sosialismin
palvelukseen voidaan tuoda vapaata aikaa, työvoimia, kykyjä, rahaa,
mainetta ja vaikutusvaltaa; kaikkia niitä tarvitaan paljon. Tämän aatteen
puolesta voidaan työskennellä monin tavoin, pääsylipun ostamisesta ja
kokoushuoneen lainaamisesta aina kuoleman, köyhyyden ja murheen
uhmaamiseen saakka.

2.

Lopuksi tahdon vielä kerran huomauttaa, että sosialismi on moraalinen ja

älyllinen kehitysprosessi. Se koskettaa vain välillisesti ja sattumalta
politiikan maailmaa. Se ei ole mikään poliittinen Rike; se voi synnyttää
poliittisia liikkeitä, mutta ei voi milloinkaan muuttua poliittiseksi liikkeeksi;
jokainen poliittinen yhteisö, jokainen järjestö, joka väittää edustavansa
sosialismia, esittää liian vaateliaan väitteen.

Kokonaisuus on osaansa suurempi, tahto on melkoisempi kuin väline. Ei

voi olla olemassa mitään virallista eikä paavillista sosialismia; teoria elää ja
kasvaa. Se johtuu ihmissuvun yhteisestä terveydestä. Rakentava sosialismi
hahmoutuu suureksi edistettävien parannusten järjestelmäksi, se viittaa
lukuisiin toimintajärjestelmiin, joiden keskuudesta sen kannattajat voivat
valita työkenttänsä. Puolueet ja yhdistykset voivat syntyä ja kuolla,
puolueita, järjestöjä ja nimiä voidaan käyttää ja väärinkäyttää, mutta
rakentava sosialismi elää ja säilyy.

Alinomaa ilmenee uudestaan välttämättömyys tehostaa kahden asian,

suuremman ja pienemmän, välillä vallitsevaa eroa. Suurempi on
sosialistinen liike, pienempi ne eri järjestöt, joita syntyy ja häviää. Tämä
välttämättömyys johtuu tavallaan luonnollisesta vastakohtaisuudesta, joka
erottaa toisistaan ohjelmaa käsittelevää ja selittelevää kirjailijaa ja sitä
toteuttamaan pyrkivää politiikkoa. He ovat liittolaisia, mutta esiintyvät siitä
huolimatta usein toistensa vastustajina, ja vähäinen kiihtymys ja
ajattelemattomuus voi syöstä heidät tuhoisaankin ristiriitaan. Ensinmainittu
on kenties liian kärkäs moittimaan niitä joukkokuntaisuudesta ja
persoonallisesta kunmanhimosta johtuvia voimaatuhlaavia kiistoja, joita
välttämättä ilmenee politiikkaan verrattain perehtymättömien henkilöiden
keskuudessa, niitä riitoja ja juonia, varautumisia ja vilpillisyyksiä, jotka
edeltävät perintätavaksi muuttuvan itsekurin syntymistä; jälkimmäinen on
yhtä taipuvainen ajattelemaan, että kirjallisuus on liian haaveellista
soveltuakseen arkielämään, ja yhdistämään kaikkiin niihin sosialistisen
suunnitelman puoliin, joiden avulla ei voiteta ääniä,
vuohennahkakäsineiden, "herrasmaisuuden", ruusuveden ja muiden
sellaisten ylenkatsottavien asioiden mielikuvia. Nämä insinöörin ja
perämiehen väliset kiistat eivät saa hämmentää sosialismin oppijan mieltä.
Ne ovat kiistoja yhteissen aterian aikana, kiistoja laivalla ja määrätyissä
rajoissa; sosialismin yleistä suuntaa ne eivät koske.. Ne, samoinkuin kaikki
muut kurittomuudet, hidastuttavat liikettä, mutta eivät sitä nimenomaan
vastusta. Poliitikot väittävät sosialismin olevan toteutettavissa ainoastaan
politiikan avulla. Siihen vastaisin, ettei sosialismia voida milloinkaan
typistää pelkäksi politiikaksi. Puolueemme ja ryhmämme voivat palvella
sosialismia, mutta eivät voi milloinkaan muuttua sosialismiksi. Tieteen
edistyminen, lääkintätoimen organisatio, kasvatusmenetelmän
kehittyminen, taiteellinen ja kirjallinen tuotanto ovat sosialismin eri puolia,
ne ovat kaikki harrastuksia ja kehittelyitä, joita ei suinkaan voi — ellei
tahdo tehdä selvää väkivaltaa kielelle — nimittää politiikaksi.

Ja koska sosialismi on sekä älyllinen että moraalinen asia, se ei voi

milloinkaan sietää, että sen kannattajat kieltävät yksilöllisen ajattelun ja
tahdonsuunnan oikeutusta. Se vaatii harrasta aatteeseen eikä johtajaan
kiintymystä. Kukaan sen tai sen ehdoton seuraaja ei voi olla hyvä sosialisti
enempää kuin hyvä tieteellinen tutkijakaan. Toistaiseksi sosialismi ei ole
tuottanut suuria johtajia. Sen kaikkien suurten nimien joukossa oli yksin
Lassalle sellainen romanttinen henkilötyyppi, jota ihmiset innostuen
seuraavat. Toiset, Owen, Saint Simon, Fourier, Proudhon, Marx, Engels,
Bebel, Webb, J.S. Mill, Jaurés, edistivät osaltaan kehitysprosessia, jota eivät
milloinkaan vallinneet, eivät milloinkaan tehneet omakseen; he rikastuttivat
ja avarsivat sitä, ja liike jatkui ja jatkuu yhä, kasvaen. Kingsley, Morris,
Ruskin — kukaan ei ole liian suuri palvelemaan tätä aatetta, ja kukaan ei
ole kyllin suuri voidakseen sitä vallita tai sitä yksin edustaa. Niin on laita
vastakin. Suuren johtajan alaisena tai mahtavaksi organisoiduksi puolueeksi
muuttuneena sosialismi tuhoutuisi. Se voisi epäilemättä saavuttaa osittaisen
voiton, mutta liikkeen varsinaisen ytimen täytyisi valita itselleen uusi nimi,
"rakentava sivilisatio" tai jokin muu samaa merkitsevä, voidakseen jatkaa
kuolematonta työtänsä. Sosialismi tulee epäilemättä innoittamaan suuria
johtajia ja tarjoamaan aatteita suurille puolueille, mutta se itse pysyy yhä
kaikkia niitä suurempana.

3.

Koska tämän kirjan tarkoitus on selittävä, lienee paikallaan ennen

lopettamista hiukan määritellä sosialismin suhdetta siihen puolueeseen, joka
yleisessä tietoisuudessa siihen kiinteimmin liitetään. Se puolue on meillä
Englannissa Labour Party. Nykyaikaisissa sivistyneissä yhteiskunnissa
työväenpuolueet epäilemättä liittyvät käytännössä tarkoitustensa ja
harrastustensa nojalla sosialistiseen liikkeeseen. Saksan sosiaalidemokraatit
ovat sen maan työväenpuolue, ja missä ikänä on vallitsemassa vanha
Sosialismia koskeva käsitys, ne marxilaisten "luokkasota"-aatteet, jotka
Englannin sosialismi on poistanut ohjelmastaan jo muutamia
vuosikymmeniä sitten, siellä sosialistinen liike esiintyy kumouksellisena
hyökkäyksenä yhteiskunnan omistavia ja hallitsevia ryhmiä vastaan. Isossa-
Britanniassa ja Amerikassa työväenliike kokonaisuudessaan ei ole
milloinkaan ollut luonteeltaan kumouksellinen tai kapinallinen; näissä
maissa sosialismiin ovat alun alkaen vaikuttaneet rakentavat aatteet. Se ei
ole koskaan asettanut työväkeä ja toisia sivistyneen valtion välttämättömiä
elementtejä toistensa jyrkiksi vastakohdiksi; se ei ole milloinkaan — puhun
liikkeestä kokonaisuudessaan, en yksityisten kannattajien lausumista —
suunnitellut yksinomaan "työväen" muodostamaa ja tunnelaadultaan
demokraattista yhteiskuntaa, jollaista marxilaisten oppi edellyttää. Nykyiset
työtätekevät luokat tulevat sosialistisen valtion kehittyessä voittamaan
arvaamattoman paljon kasvatusta, arvoa, vapaata aikaa, kelpoisuutta ja
suotuisia tilaisuuksia, ja he muuttuvat sosialisteiksi, mikäli muuttuvat
älykkäiksi; mutta me kaikki, kaikki hyvän tahdon ihmiset, me ja meidän
lapsemme, melkein kaikissa yhteiskunnan eri ryhmissä, tulemme mekin
voittamaan, joten tämä kehitysprosessi herättää mielenkiintoa meissäkin.
Vaikka työväenliike onkin suuri, pysyy sosialistinen liike sittenkin
suurempana. Toinen on erään luokan liike, toinen kaikkien luokkain
parhaiden elementtien liike.

Kaikesta huolimatta pysyy totena, että sosialistin täytyy nykyisissä

poliittisissa olosuhteissa etsiä poliittisen sosialismin suurta
kannattajajoukkoa, sen tunne- ja liikevoimaa juuri työväen puolueesta.
Nykyisen sivilisoidun yhteiskunnan palkkatyöläisten joukossa on
sosialisteja satojatuhansia, ja vain näissä luokissa liikkuu älykäs
omanedunharrastus selvästi ja jatkuvasti kohti rakentavaa sivilisatioa.
Toisten luokkain keskuudessa sosialistit ovat hajallaan ja harjoitukseltaan ja
hengeltään erilaisia, heitä estävät henkilökohtaiset ja sosiaaliset siteet, aate
ilmenee heissä erinomaisen vaihtelevilta puoliltaan, ja näyttää siltä, etteivät
he kykene yhteistoimintaan muuten kuin suhteessaan tärkeimpään
sosialistiseen ryhmään työväenpuolueen suureen joukkoon. Sen avulla,
suhteessa siihen ja sitä palvellen heidän on nähdäkseni käytettävä
poliittinen toimitarmonsa (puhun tässä vain poliittisesta toiminnasta),
elleivät tahdo nähdä sen kuluvan suurelta osalta suotta. Britannian
politiikan molemmat toiset perinnäiset puolueet ovat epäilemättä
huomattavien muutosten ja sisäisten hajaannusten alaisina, ja ajan rakentava
henki tekee työtään niissäkin, mutta ei näytä siltä, että kumpikaan voisi
kehitellä läheskään yhtä nimenomaista sosialistista ohjelmaa kuin Labour
Party. Vanha konservatiivinen puolue taipuu hienoista aristokraattisista
traditioistaan huolimatta yhä enemmän muuttumaan seikkailevan
plutokratian, hyökkäyshaluisten "uusien rikkaitten" puolueeksi, se kallistuu
yhä enemmän uudenaikaisen "imperialismin" ja "tariffireformin"
houkuttelevien rahallisten mahdollisuuksien puoleen. Vanha liberaalinen
puolue vaivautuu näiden kahden riitapuolen ja omien kiistelevien ja
ristiriitaisten traditioiden, whig-suunnan ja radikalismin välillä. Sen
sekalaisissa riveissä on kieltämättä paljon "hyvää tahtoa" ja rakentavaa
tarkoitusta, mutta taipumus itsepintaiseen ja leppymättömään