The Project Gutenberg eBook of Sokkosilla: Yksinäytöksinen huvittelu

This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States and
most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms
of the Project Gutenberg License included with this ebook or online
at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States,
you will have to check the laws of the country where you are located
before using this eBook.

Title: Sokkosilla: Yksinäytöksinen huvittelu

Author: Valto Edward Aaltio

Release date: December 7, 2021 [eBook #66896]

Most recently updated: January 18, 2022

Language: Finnish

*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK SOKKOSILLA: YKSINÄYTÖKSINEN HUVITTELU ***

SOKKOSILLA

Yksinäytöksinen huvittelu

Kirj.

EETU ANTELO [Valto Edward Aaltio]

Seuranäytelmiä N:o 98

Hämeenlinnassa,
Hämeenlinnan Uusi Kirjapaino,
1909.

HENKILÖT:

ELMA TERHO, orpotyttö.

HERVENIUS, koulun soitonopettaja.
RAPONEN, hänen nuori ystävänsä.
ÅHLMAN, leskirouva, Elman täti.
TOIVO, nuori talonpoika, Elman sulhanen.
TERHOLA, talollinen, Elman setä ja holhooja.
MAIJU SURVONEN. Herveniuksen rakastettu.
NANNY KURTÉN. Raposen rakastettu.

NÄYTTÄMÖ:

Tapahtuu pääkaupungissa rouva Åhlman'in kodissa. -- Vaatimaton,

mutta kutakuinkin hienosti kalustettu huone. Pöydällä kukkavaasissa
lemmikkejä. Pöydän takana sohva. Muu kalusta somassa järjestyksessä.
Kaksi ovea, joista toinen tulee eteisestä, toinen rouva Åhlman'in
puolelta. Jälkimäisessä oviverhot.

ENSIMÄINEN KOHTAUS.

Elma, Terho ja Hervenius.

(Soittotunnin lopulla. Elma soittaa jonkun loppusäveleen viululla).

Hervenius:

Olen kovin tyytyväinen teihin neitiseni. Te edistytte kaunein askelin

tässä jalossa taiteessa. Suoraan puhuen olette kohta aivan opettajanne
tasalla.

Elma:

Ohoo, herra Hervenius. Te imartelette aivan liiaksi. Minäkö Teidän

tasallanne, joka olette maamme etevimpiä viulutaiteilijoita. Olette
antaneet konsertteja ulkomaillakin. -- Teettehän minusta vallan
itserakkaan hah, hah.

Hervenius:

(Itsekseen). Hän on uskonut kaikki loruni! (Kovaa). Ah, arvoisa

neiti En tahdo teitä imarrella, enkä tehdä itserakkaaksi. Se ei
ole tarkotukseni. Mutta tulee tuhlattua väkistenkin suuria sanoja,
tuntiessaan sydämensä niin täyteliääksi ja mielensä niin iloiseksi
siitä, että on taasen ollut onni kehittää niin oivallisia taipumuksia
tässä jalossa taiteessa, kuin teidän, neiti Terho.

Elma:

No, no herra Hervenius! Puhutte vieläkin aivan liikoja. Ei minun

lahjoistani voine kai paljon sanoa. Mutta innostuneeksi olette minut
saaneet. (Näpäyttää viulun kieliä). Siitä teille kiitos ja kunnia.

Hervenius:

Puhuitte lähtevänne takaisin sinne maalle. Sanokaa, eihän se ollut

totta, ettehän jätä meitä?

Elma:

Niin kyllä, se on täyttä totta. Mutta siellä minä vasta soittelenkin.

Soitan niin, että vasikatkin ilosta tanssivat. Ja kun iltaisin
auringonlaskun aikaan menen järven rannalle ongelle, on minulla viuluni
mukanani ja soitollani houkuttelen koko ahdin valtakunnan onkeani
nypistelemään.

Hervenius:

Ei, ei neiti Terho. Te laskette vaan leikkiä. Te ette saa mennä enään
maalle, sillä niin monet seikat pidättävät teitä täällä.

Elma:

Mutta nyt en ymmärrä teitä herra Hervenius! -- Monet seikat -- --?

Hervenius:

Niinkuin sanoin, monet seikat pidättävät teitä täällä. Jo teidän

taiteelliset taipumuksenne ovat siihen auttamattomana esteenä. Teidän
pitää niitä kehittää ja vain täällä käy se laatuun.

Elma:

Mutta olenhan jo oppinut niin paljon, kuin kotitarpeiksi vaaditaan. Ja

enhän minä maalaistyttö muuta kaipaakaan. Soittelen vaan aikani kuluksi
ja ikävien hetkien iloksi.

Hervenius:

Ah, älkää puhuko noin. Se koskee niin minuun, joka olen oppinut
kunnioittamaan, rakastamaan teitä. Minä katson parastanne, kuin olisin
oma veljenne. -- Meidän jokaisenhan tulee työskennellä kotimaisen
taiteemme kunniaksi ja kohottamiseksi. Ja soittotaide, tuo jaloin
taiteista! Sen eteen kannattaa uhrata henkensä ja elämänsä! Oi neiti!
Elkää antako suurien lahjojenne hukkua unholaan.

Elma:

(Itsekseen). Nyt hän varmaankin kosasee, sillä noin juhlallinen ei hän

ennen ole ollut. (Kovaa). Mutta herra Hervenius! Taaskin te imartelette
minua. Tulenhan sanojenne johdosta vallan mielettömäksi itserakkaudesta.

Hervenius:

(Itsekseen). Ei hänen päähänsä sovi järkeä. (Kovaa). Anteeksi neiti.

En tahtonut teitä imarrella, enkä tehdä itserakkaaksi. Tahdoin vain
huomauttaa. -- Mutta eikö teillä hyvä neiti ole mitään muuta, joka
pidättäisi teitä täällä kaupungissa? Eikö niin mitään? --

Elma:

No en tiedä juuri sanoa. Olenhan vaan yksinkertainen maalaistyttö,

enkä maalla kasvaneena voi oikein viihtyä tällaisessa suuren kaupungin
humussa.

Hervenius:

(Itsekseen). Vaatimaton tyttö. Mutta, joka itsensä alentaa, hän

ylennetään. (Kovaa). Ettekö neiti Terho todellakaan ole huomannut
-- --? Muutkin seikat kuin ihana soittotaide pidättävät teitä täällä.

Elma:
Mitä ne mahtavatkaan olla?

Hervenius:

Te olette kiinnitetty rakkaussiteillä tänne. Teidän tätinne ja hm -- --

Elma:

(Itsekseen). Arvasinhau! Tästä seuraa vielä hauska jatko. (Kovaa). Niin

tosin. Paljon pidänkin vanhasta, hyvästä tädistäni. Ikävä onkin hänestä
erota.

Hervenius:

Mutta neiti Terho, ettekö voisi arvata henkilöä, johonka oleile

kiinnitetty vielä paljon lujemmilla rakkaussiteillä, jotka
kestävät -- --

Elma:

(Keskeyttäen). En, enhän toki. Kunpa tietäisinkin sen.

Hervenius:

(Rohkaistuneena). Kallis neiti Terho, rakastettu oppilaani! En jaksa

kauvemmin pidättää niitä tunteita, joita olen rinnassani teitä kohtaan
kantanut. Vain teille minä olen näinä aikoina elänyt. Teille yksin
jalon taiteeni hedelmät kantanut -- --. Te näytätte hämmästyneeltä --
käännätte kasvonne pois -- -- Kenties joku nuorempi on jalon sydämenne
voittanut? Mutta armas neiti! Mitä minulta puuttuu -- nuoruus ja
iloisuus, sen tahdon teille soitollani tuhansin kerroin korvata.
(Vaipuu polvilleen). Oi hyvä neiti, yksi sana. Minä rukoilen -- --

Elma:

(Vaivoin pidättäen nauruaan). Mutta herra Hervenius! Malttakaa nyt

toki. Niin paljon kuin pidänkin teistä ihanan soittonne takia, en voi
teille kuulua, sillä rakastan toista.

Hervenius:

(Itsekseen) Voi sun pahuus! Taas iskin kirveeni kiveen. Mutta viimeisen
kerran. (Kovaa). Kiitoksia neiti!

Elma:

Mutta mistä? Eihän teillä liene mitään kiittämistä minulle.

Hervenius:

Kyllä, siitä että herätitte minut. Nähkääs minä välistä joudun rakkaan
taiteeni johdosta sellaiseen hurmaustilaan. -- Ja kun vielä on niin
soitannollinen oppilas, niin ymmärrättehän, kuinka se oli mahdollista.
Oh, pyydän anteeksi, mitä äsken houreissani puhuin. Ehkä sanani eivät
sentään teitä kovin loukanneet?

Elma:

Ei toki millään muotoa. Mutta ettekö voisi löytää elämänkumppania

muualta. Eihän kaunis Helsinki niin tyhjä tytöistä ole.

Hervenius:

Heillä ei ole rahaa... hm, hm... rakkautta. Ja sitäpaitsi olen luvannut

elää ilmoisen ikäni vanhana poikana, viulu elämänkumppanina, hah, hah,
haa. -- Lupaahan rakas oppilaani pitää salaisuutenaan?

Elma:

Olkaa huoleti. Mitäpä se hyödyttäisi minua. Mutta jätetään tämä.

Mieluummin noudatte nyt herra Hervenius ystävänne Raposen tänne
ilahduttamaan meitä sievillä lauluillaan. Tätikin on niistä kovin
huvitettu. Ehkä joudutte jonkun hetken kuluttua, noin klo 8.

Hervenius:

Kiitoksia, kiitoksia! Olemme siis tervetulleita?

Elma:

Sydämellisesti tervetulleita.

(Menevät, Elma sisä-, Hervenius eteisovesta).

Hervenius:

(Mennessään). Raponen on kuitenkin sydämellisimmin tervetullut. (Palaa

takaisin, lyö otsaansa). Olemme usein veli Raposen kera kinastelleet
laulun ja soiton merkityksestä, mutta luulenpa tässä tapauksessa, että
ne ovat hänen rakkauslaulunsa, jotka "jöötä pitävät", toisin sanoen,
jotka kiliseviä meille tuovat, hah, hah, haa! Kun sen pahuuksen saisi
vain taipumaan. Mutta minä pakoitan. Ei auta enään vastaanvänkytykset.
(Menee). Tyttö rakastaa häntä, ja jollei se vintiö -- --

TOINEN KOHTAUS.

Elma ja sitten rouva Åhlman.

Elma:

(Tulee jälleen, ei kutenkaan heti Herveniuksen mentyä. Nauraa

tullessaan). Hah, hah, haa. -- Enpä todellakaan olisi uskonut! Hyvä
viulunopettajani vielä kosii! Ikuinen vanha poika ja alkaa tuollaisia
höperöidä. Voi miten mainio tilaisuus meni hukkaan. Kunhan vaan Toivo
olisi ollut läsnä, olisi hän havainnut, kuinka paljon välitän hänen
pelkäämistään herroista, -- Herveniuksesta ja hänen kaltaisistaan.
Korkeat kaulukset, kalvosimet, frakkipuvut hah, hah, aivan apinan
näköisiä! (Istuutuu sohvaan, ottaa kirjeen pöytälaatikostaan, jatkaa).
Sinä kelpo poika, tietäisit kuinka suurta lohdutusta paperilippusi
ovat tuoneet mukanaan minulle tänne pääkaupungin ikävään ilmaan. --
Mutta tyhmä sinä olet, kun niin kauan olet kiusannut minua täällä.
Sinä suvaitsit sanoa minulle: "mene kaupunkiin tätisi luokse. Siellä
tutustut elämään, joka sopii sinulle. Siellä näet sinä komeita herroja,
jotka sinulle, kapteenin tyttärelle sopivat paremmin, kuin minä
yksinkertainen talonpoika." Sellaisia tyhmyyksiä! Mutta minä annan
hänelle kaikki anteeksi, koska hän jo niin pian lupaa tulla minua
noutamaan. (Lukee kirjeestä). "Tulen aivan kohdakkoin sinua katsomaan
sinne, ja jos vielä olet omani, niin -- --" niin silloin kohtapuoleen
tulen olemaan rakas puolisosi. Eikö niin Toivo, olisit sen voinut
kirjeeseen panna, hah, hah, haa --

Rouva Åhlman:

(Tulee sisään sisäovesta). Ahaa tyttöseni, nytpä näytät iloiselta taas

pitkästä aikaa. Olet saanut kirjeen. Sekö sinua niin huvittaa?

Elma:

(Panee kirjeen pöytälaatikkoon takaisin). Niin, rakas täti. Se

on maalta hyvältä holhoojaltani. Niinkuin tiedät, onhan hän hyvä
leikinlaskija. Minuakin rupesi oikein naurattamaan. -- (Itsekseen).
Tahdon yllättää tätini, en mainitse hänelle asian oikeaa laatua.

Rouva Åhlman:

Se kunnon ukko Terhola. Minäkin hänestä pidän niin paljon hänen suoran
luonteensa ja verrattoman hilpeytensä vuoksi. -- Ah, hänen vertaistaan
en ole tavannut, kuin yhden -- rakkaan miesvainajani. -- Eikä isäsi
merikapteeni Terho olisi sinua, pikkutyttöä, kuollessaan varmempiin
käsiin voinut jättää, kuin oman veljensä. --

Elma:

Isän, äidin sijaisena on setäni minulle ollutkin. Siitä olen ijäti

hänelle kiitollinen. Ja sinä rakas tätini olet myöskin minun orporaukan
kaitsijana ollut. Olethan minusta aina huolehtinut. Ja nyt taas olen
täällä saanut nauttia hyvyyttäsi.

Rouva Åhlman:

(Silittää hänen hiuksiaan). Pikku ystäväni. -- Mutta sanoppas, mikä

sinua oikein vaivaa täällä? Ensiaikoina olit hiukan iloisempi, -- mutta
sitten --. Tiedäppäs, minä olen hiukan ihmistuntija ja olen havainnut
sinussakin tyttöseni jotakin.

Elma:

Mitä tarkoitat, täti?

Rouva Åhlman:

Niin -- ajattelin vaan, että --. Mutta sanoppas nyt tädillesi suoraan.
Ethän sinä kultaseni vaan ole rakastunut?

Elma:

Rakastunut! Kehenkä minä -- --?

Rouva Åhlman:

Oh, täällä meidän pääkaupungissamme vilisee nuoria, rikkaita herroja,

joilta ei puutu mitään muuta kuin elämän sulostuttaja. -- Olethan
sinäkin tullut tuntemaan heitä. -- He voittavat sydämiä kauniilla
ulkonäöllään. Eikä olisi mikään ihme, jos he sinutkin pikkuhupakon
pauloihinsa saisivat.
Elma:

(Itsekseen). Tunnustan hänelle, mutta en kaikkea. Tahdon yllättää.

(Kovaa). Täti hyvä, en salaa sinulta enään. Olen rakastunut -- niinkuin
sanoit ja vielä enemmän -- olen kihloissa.

Rouva Åhlman:

Kihloissa! Sinä minut vallan hämmästytät. Olinhan huomaavinani jotain,

mutta en osannut arvellakaan, että olisit jo niin pitkällä. Mutta olen
hirveän utelias. Sano nyt pian hänen nimensä.

Elma:

Sitä en aivan vielä voi sanoa sinulle. Katsohan, se on meidän nuorten

välinen asia eikä kukaan muukaan siitä vielä tiedä. Kohta saat rakas
täti nähdä hänet, huomenna, ehkä jo tänä iltana. Ja varmasti rakastut
sinäkin häneen.

Rouva Åhlman:

Siitä saat olla huoleti, kultaseni. -- Täytyy kait sitten antaa

uteliaisuudelleen perää, kun jo niin pian saan nähdä hänet. Lapseni,
aina olen koettanut sinun parastasi huolehtia. Niin, ymmärräthän. --

Elma:

Ymmärrän sinua, täti. Rakastan sinua. -- Kun vaan oikein tulisit

viihtymään meidän luonamme uudessa kodissa.

Rouva Åhlman:

Aina viihdyn luonasi, kultaseni. -- Mutta sinulla oli

soittohajotuksesi tänä iltana. Mitä pidät opettajasi herra
Herveniuksen nuoresta ystävästä herra Taposesta? Hän laulaa minusta
niin hyvin. Eikö hän ole kunnon mies?

Elma:

En tiedä sanoa. Olen hänen kanssaan kyllä seurustellut. --

Rouva Åhlman:

No niin, mutta nyt täytyy mennä hiukan askareille.

(Menee sisäovesta).

Elma:

(Huutaa perään). Täti, täti, unhotin sanoa.

Rouva Åhlman:

(Tulee takaisin). No, mitä, mitä?

Elma:

He tulevat tänne tänä iltana. Herrat Hervenius ja Raponen. Kello 8

lupasivat tulla, pyysin heitä.
Rouva Åhlman:

Aijai, nyt ymmärrän. Onnea vaan sinulle, pikkulintuni!

Elma:

Mutta mitä tarkoitat?

Rouva Åhlman:

Niin, niin, luuletko vanhaa tätiäsi niin huonojärkiseksi. Kyllä

ymmärrän nuoren mielen. Täytyy mennä kiireesti laittamaan kahvitarpeet
kuntoon. Kello on vaan muutamia minuuttia vailla. (Mennessään). Juomme
kihlajaiskahvit sitten! (Menee).

Elma:

Hah, hah, nyt iski viisas tätini varmaankin harhaan. Mutta ellen
vallan suuresti erehdy, seuraa tänä iltana vielä samanlaatuista. Ja
viuluniekka saa nuoresta laululinnustaan seuraajansa. Kyllä ymmärrän,
mikä niitä kaupungin herroja vetää puoleeni, kuin olisin mitäkin
magnetia. Ei se ole rakkaus -- hui, hai! vaan se on raha. Sillä isäni
jätti minulle muutamia tuhansia perintöä ja nuo tuhannet panevat heidän
päänsä pyörälle. -- Voi sinua Toivo, kun minut tänne narrasit, minä
kostan siis niillekin. Minä osoitan, että vielä sinua rakastan. --
Mutta pitäähän minun hiukan auttaa rakasta tätiäni hänen askareissaan
ja vielä siistiä itseäni. Enhän voi tällaisena hienojen herrojen kanssa
seurustella. (Menee sisäovesta).

(Näyttämö hetkisen tyhjänä).

KOLMAS KOHTAUS.

Rouva Åhlman ja Raponen. (Tulevat sisään eteisovesta).

Rouva Åhlman:

Tehkää niin hyvin ja istukaa. Olkaa kuin kotonanne!

Raponen:

(Haaveellisen näköinen nuorukainen. Katselee ympärilleen). Kiitos! Onko

tämä neiti Terhon huone?

Rouva Åhlman:

Niin, täällä hän on asustanut tyttörukka ikävässä, kaihoten kuin lintu

häkissään.

Raponen;

Onko hänellä ollut ikävä täällä? -- Kuinka kaunis huone hänellä on! Ja
kuinka kauniita kukkia on hänellä pöydällään. -- Lemmenkukkia, niin
ihana on niiden tuoksu! (Vetää henkeensä).

Rouva Åhlman:
Niin, se tyttöhupakko on käynyt hakemassa niitä ulkopuolelta kaupunkia.
Hän pitää niistä niin -- --.

Raponen:

Minä pidän myöskin paljon lemmikeistä. Mutta missä on kukkien ystävä?

Rouva Åhlman:

Anteeksi, minä luulen, että hän pukeutuu.

Raponen:

Mutta eikö ystäväni Hervenius ole täällä?

Rouva Åhlman:

Herra Hervenius ei ole vielä saapunut. Ehkä hän kohta tulee. (Nousee).
Anteeksi, jos jätän teidät yksin muutamaksi minuutiksi. Menen hiukan
auttamaan Elmaa ja -- --

Raponen:

Rouva Åhlman, älkää menkö aivan vielä. Haluaisin hiukan puhua kanssanne.

Rouva Åhlman:

(Istuutuu jälleen uteliaana odotellen, mitä Raposella on sanomista.

Äänettömyyttä).

Raponen:

Ajattelen vain puhua hiukan -- luulen, että jätämme myöhempään.

Anteeksi rouva Åhlman. Ei minulla ollutkaan mitään tärkeämpää. Aioin
vain -- --

Rouva Åhlman:

(Itsekseen). Oh, kuinka ne lapset ovat itsepintaisia. (Kovaa). Kyllä

ymmärrän, että teillä sittenkin oli jotakin tärkeämpää sydämellä,
herra Raponen. -- Ajattelette varmaankin sievää kotia, jossa teillä on
kainaloinen kananen. -- (Itsekseen). Kyllä ymmärrän nuoren mielen!

Raponen:

(Itsekseen). Mikä tympäisevä vertaus. (Kovaa). Ei, ei rouva! En pidä

edes kananmunista, vielä vähemmin kanoista!

Rouva Åhlman:

Pidätte kait sitten lemmikistä, joka kukkii kauniisti ja tuoksuu vielä

kauniimmin! -- (Ottaa vaasista lemmikin). Kas tällaisesta.

Raponen:

Niin, sellaisesta hienosta, solakasta, sinisilmäisestä lemmenkukasta

minä pidän ja olen aina pitänyt, vieläpä rakastanut!

Rouva Åhlman:
(Nauraen). Arvasinhan! Niin herra Raponen, kyllä ymmärrän nuoren
mielen. (Nousee). Herra Raponen on hyvä ja kuluttaa nyt aikaansa
katselemalla Elman muotokuva-albumia. (Antaa hänelle ottamansa albumin;
menee vasemmanpuolisesta ovesta).

Raponen:

(Avaa albumin. Puhuu itsekseen). Kukahan tuo nuorukainen tässä

ensisivulla? Niin puhtaan ja rehdin näköinen, säännölliset
kasvonpiirteet, vaaleat, aaltoilevat hiukset, -- luultavasti siniset
silmät. Hän on varmaankin hyvä maalaisnuorukainen, -- tietämätön
maailman pahuudesta. (Kääntää lehteä). Siinä sinä tyttö, joka olet
myöskin mielikuvituksessani leijaillut, välistä lemmenkukkana, joskus
-- kaakuvana kanana. Olen sinullekin runojani kirjoitellut, laulujani
laulellut. En tiedä rakastanko sinua. Joskus tuntuu siltä, kun olet
pois luotani. Mutta istuissamme teatterissa katsomassa näytäntöä
tunnuit epämiellyttävältä ja tuoksusit, hm, kuin navetalle. -- Oh, en
ilman hänen rahojaan, en ilman tuon pirullisen nylkyrin pakoitusta
koskaan häntä kosisi -- nylkyrin, jota minun täytyy ystäväkseni kutsua
saadakseni häneltä rahaa. Ja mielissäni olisin, kun rukkaset saisin.
Sitä pahempi: hän vakuuttaa ja vakuuttaa, että tyttö minua rakastaa. --
Mutta he sopisivat yhteen -- avosilmäinen nuorukainen ja hän. Aavistan
sisäistä yhteyttä. He molemmat ovat niin onnellisen näköisiä. Voithan,
laulaja, iskeä harhaan.

NELJÄS KOHTAUS.

Raponen ja Hervenius

Hervenius:

(Tulee eteisovesta hermostuneessa mielentilassa. Itsekseen). Jumalalle

kiitos, että vihdoinkin hänet löysin. (Kovaa). Lurjus! Täällä sinä
istut kaikessa rauhassa haaveilemassa, niinkuin ei mitään olisi
tapahtunut.

Raponen:

Terve kunnon veli. Olet varmaankin saanut taas hyvät rukkaset. Vai mitä
uusia?

Hervenius:

(Matkii). Vai mitä uusia! Olen hypännyt perässäsi aivan koiran tavalla.
Olen nuuskinut jälkiäsi oopperat ja kappelit, kysellyt armailtasi,
käynyt läpi sen seitsemätkin kapakat. Nyt olen näännyksissä kuin märkä
riepu. (Pyyhkii hikeä). Ja tyttö voi matkustaa maalle milloin hyvänsä
ja hyvät humalat menevät hukkaan.

Raponen:

Rauhoitu, rauhoitu, lhanhan läkähdyt. Olin tosiaankin Nanny Kurténin

luona hänen kahvilassaan. Vietin siellä ihania hetkiä. Vannoin hänelle
ikuista rakkautta.

Hervenius:
(Itsekseen). Se peijakkaan Nanny. (Kovaa). Sinä aasi, tyhmyri. Olisit
jättänyt Helsingin tyttöletukat rauhaan edes silmänräpäykseksi. Olisit
laulanut laulusi sille, jolle ne kuuluvat, kuuletko, sille jolla on
rahaa. Niille kerjäläisille sinä vaan veisaat. Ajattelehan tuuman
verran pitemmälle nenääsi. -- Mutta taivaastako sinä tänne putosit?

Raponen:

Niin taivaasta, pikku enkelini Nannyn luota.

Hervenius: Sinä viholainen! Tarkoitan, mistä osuit juuri tänne?

Raponen:

Niin tulin sitten helve... hm hm... tarkoitan sinun, ystäväni

Herveniuksen asuntoon, koska rahani olivat kaikki, (itsekseen) mutta en
tavannut itse pääpaholaista kotosalla. (Kovaa). Aioin taaskin kääntyä
puoleesi, että vippaisit jonkun kympin...

Hervenius:

No, no, kerrohan eteenpäin.

Raponen:

En tavannut miestä, enkä peliä kotosalla. Arvasin silloin, että

olet noilla iankaikkisilla friiaus- ja soittolunneillasi. Käväsin
siis ensiksi Maiju Survosen luona, joka sinua vanhuudestasi, ja hm,
huolimatta rakastaa, mutta jota et tahdo ottaa, koska hänellä ei ole
enempää kuin tuo vähäinen kymmenentuhatta.

Hervenius:

Supenna suutasi -- sinä ikuinen pilkkakirves, ja kerro parilla sanalla.

Raponen:

Juoksin perässäsi paikasta toiseen sievien oppilaittesi luona. -- Tulin

kiertokulullani tännekin. Ja koska sinut nyt vihdoinkin tapasin, niin
uudistan pyyntöni, että lainaisit jonkun kympin.

Hervenius:

Sinä saat heti. (Ojentaa hänelle setelejä, jotka toinen pistää

välinpitämättömästi taskuunsa). Tiedäppäs, meidät on kutsuttu tänne
oikein visiitille. Tyttö kutsui, eritoten sinua. Ja nyt muista se,
kosit tyttöä jolla on 100,000 à 200,000.

Raponen:

Taas tuo vanha virsi. -- Sanonko hänelle, että kosin hänen rahojaan?

Hervenius:

Sinä olet aivan auttamaton! -- Laulat tietysti hänelle rakkauslauluja.

Lausut runojasi, joita olet kirjoittanut, esimerkiksi -- --

Raponen:
(Keskeyttää). Esimerkiksi kenelle?

Hervenius:

Vaikkapa Nanny Kurténille.

Raponen:

En koskaan! -- Sinä loukkaat minua. Ymmärrä toki, että ne ovat hänelle

pyhitettyjä, hänelle yksinoikeutettuja. Ei niitä lauleta kaikille
navettapiijoille.

Hervenius:

Tyhmyri! Et siis aijo kosia häntä laisinkaan?

Raponen:

Kosin taikka en. En tyttöä itseään, vaan hänen rahojaan.

Hervenius:

Mutta ethän kuitenkaan hänelle sano, hänen rahojansa kosivasi?

Raponen:

Hah, hah. Olisinpa tosiaankin tyhmä, oikea helsinkiläinen. -- En ole

ensipäivän lapsia tässä kaupungissa. Kyllä tunnen pääkaupungin tavat.

Hervenius:

(Nousee, puristaa Raposen kättä). Nyt ymmärrän sinua. Sinä olet

sittenkin paras ystäväni. -- Sss -- Sieltä kuuluu joku tulevan.
(Salaperäisesti.) Siis ei mitään tyhmyyksiä. Tyttö sinua varmasti
rakastaa.

Raponen:

Voi minua onnetonta!

Hervenius:

Oi sinua onnellista! 100,000 à 200,000!

VIIDES KOHTAUS.

Edelliset ja rouva Åhlman.

Rouva Åhlman:

(Tulee sisäovesta). Herra Hervenius on jo täällä. Tervetuloa!

Hervenius:

Kiitoksia, arvoisa rouva! Tulin oikopäätä, koska arvelin jo koko seuran

olevan koolla.

Rouva Åhlman:
Hyvät herrat! Ikäväkseni täytyy minun sanoa, että lintuni on lentänyt.
En tiedä minne?

Raponen:

(Iloisesti). Eikö neiti Terho ole kotona?

Hervenius:

Eikö rakas oppilaani olekaan kotona?

Rouva Åhlman:

No, no hyvät herrat! Hiukan kärsivällisyyttä. Kello ei ole vielä

niin paljon. Pyydän anteeksi Elman puolesta. Se tyttö on niin
kaino, sellainen hupakko. Kun herra Hervenius tuli eteisessä, sai
hän äkillisen päähänpiston lähteä kävelemään kaupungille. Laitoin
palvelustytön häntä hakemaan. Luulen hänen pian olevan täällä. --

Hervenius:

(Itsekseen). Saakeli, se tyttö loukkaantui sittenkin. Parasta, että

laputan. -- Mutta ei -- minun täytyy jäädä. Tuo lurjus puhuisi
tuhmuuksia ja kaikki menisi päin seiniä! (Askeleita kuuluu). Voi, nyt
se tulee! (Rouva Åhmanille). Huomaan, että nuori ystäväni haluaa
yksinäisyyttä.

Rouva Åhlman:

Niin, ehkä saamme jättää herra Raposen hetkeksi. -- Herra Hervenius

haluaa varmaankin katsella minunkin huoneitani -- vanhan rouvan
mööpeleitä.

Hervenius:

Kiitoksia, mielelläni. (Raposelle). Nyt ratkaise tulevaisuutesi. Hienoa

elämää, tanssiaisia... (Menevät sisäovesta).

Raponen:

Ymmärrän sinua, vanha juutalainen. -- (Itsekseen). Voi, voi minua!

Korppikotkat lentelevät ympärilläni. -- Minun on pelastuttava velkojani
kynsistä. Nyt laulaja tee halpamainen päätös -- petä ja ota!

KUUDES KOHTAUS.

Elma ja Raponen.

Elma:

(Tulee eteisovesta).

Raponen:

(Kumartaa).

Elma:
Hyvää iltaa, herra Raponen. Olette varmaankin minua odottaneet. Pyydän
anteeksi viipymiseni. -- Mutta kuinka te täällä niin yksinänne? Missä
ovat toiset?

Raponen:

Anteeksi, tätinne ja ystäväni arvelivat, että haluan olla yksin ja

menivät.

Elma:

Mikä päähänpisto? Mutta ehkä minäkin -- --?

Raponen:

Ei, ei, neiti Terho. Istuutukaa hetkiseksi! Minulla on hiukan puhumisia

teistä ja teidän rah... hm, hm...

Elma:

Mutta mitä teillä on minusta, minun hm, hm, puhumista?

Raponen:

(Itsekseen). Kuinka alottaisin. Se Hervenius-riiviö! (Kovaa). Ajattelin

vain kysyä, mistä olette löytäneet näitä kauniita lemmikkejä? Niin
ihana niiden tuoksu! (Vetää henkeensä).

Elma:

(Itsekseen). Eikö sen enempää? (Kovaa). Meren rannalta olen niitä

poiminut. Entä sitten?

Raponen:

Haluaisin vaan kysyä: löytyykö niitä paljonkin siellä? Minä en ole

koskaan huomannut -- --

Elma:

Hyvin niukasti olen minäkin niitä löytänyt. Enempi kasvaa lemmikkejä

Kotijärveni rantamilla.

Raponen:

Pidättekö merestä?

Elma:

Kyllä -- vähän. Enempi pidän pienestä kotijärvestäni.

Raponen:

Ah, ketä ei meri miellyttäisi! (Innostuen). Meri tyvenenä on

ihana, mutta myrskyisänä, silloin kun aallot valtavina hyrskivät,
vaahtopäisinä pauhaavat, se silloin suorastaan hurmaa! Se on
taivaallista! Aaltojen hurja laulu. Mitä ovatkaan ihmisäänet sen
rinnalla! -- Usein seison aavan meren rannalla ja kuuntelen tuota
raivoisaa laulua. Tuhansia eri äänivivahduksia eroittaa korva. Joskus
tuntuu kuin hiukan käsittäisi... Ja minun korvissani tuntuu sydämeen
asti tunkeutuen, kuin aallot hyrskien loistaisivat yhtä sanaa: rakkaus,
rakkaus, (Itsekseen). Ja rinnallani seisova ajattelee aivan samoin.

Hervenius:

(On raottanut tämän R:n puheen aikana ovea. Verhot estävät Elman häntä
näkemästä. Itsekseen). Mainiosti puhuu nuori viftitoverini. Pitäisipä
minun joskus olla säestämässä viulullani hänen rakkauttaan, hah, hah
haa!

Elma:

Kuinka kauniisti te osaattekin puhua, herra Raponen. Aivan

hämmästytätte minua maalaista. -- Isäni oli merikapteeni. Hänellä
oli myöskin meri kaikki kaikessa. Mutta minä olen elänyt ikäni
maalla, maaelämän yksinäisyydessä. Sentähden pidänkin enempi pienestä
kotijärvestäni kuin ihailemastanne merestä. Myöskin minä, ollessani
lemmenkukkia noukkimassa kotijärveni rannalla, kuuntelen laineiden
hiljaista laulua. Niin tasaisesti, vakuuttavasti loiskivat ne
kotirantani heinäistä pengertä vastaan, laulaen minulle vaatimatonta
rakkauttaan.

Hervenius:

(Ovelta). Joudu, näethän, että tyttö on herkimmillään.

Raponen:

(Hänelle). En kosi tuota kanaa.

Hervenius:

Mutta se kana munii kultamunia.

Raponen:

(Elmalle). Saanko kysyä vielä teiltä jotakin?

Elma:

(Nyökyttää).

Raponen:

Eikö siellä järven toisella puolella, josta tuuli tuo laineita

kotirantanne pengertä vastaan, ole kaunis punaiseksi maalattu
talonpoikaistalo?

Elma:

(Hämmästyen). Mistä ihmeestä tiedätte sen?

Raponen:

Saanko kysyä vielä enempi?

Elma:
(Nyökäyttää).

Raponen:

Eikö siellä punaisessa talossa asu kaunis, vaaleakutrinen,

sinisilmäinen nuorukainen?

Elma:

(Hämmästyen yhä enemmän). Mutia mistä herran nimessä sen tiedätte? Ette
ole koskaan käyneet siellä?

Raponen:

Ja vielä yksi kysymys: Te rakastatte häntä?

Hervenius:

(Hänelle). Hiiteen lörpötyksesi, asiaan!

Elma:

(Kiivaasti). Te olette tunkeilevainen. En vastaa teille enää mitään!

Hervenius:

(R:lle ovelta). Nyt sotkit taas kaikki. Muista suuria velkojasi,

minulle 3.000, vaadin ne sinulta. Karhunen on kimpussasi 2.500:sta, ja
niin aina loppumattomiin.

Raponen:

(H:lle). Konna, nylkyri! (Itsekseen). En jaksa kauvemmin, sorrun...

(Vaipuu polvilleen).

Hervenius:

(Hänelle). Olet kosio-asemassa. Rohkeutta! 100.000 à 200.000 -- olet

pelastettu. (Itsekseen). Arvasinhan, ystäväni pään saa pyörälle kuka
tahansa, vain numeroita luettelemalla, hah, hah. Mutta rouva Åhlman
kuuluu tulevan askareiltaan. Minä otan hänen suostumuksensa ja kaikki
on hyvin. (Poistuu ovelta, vetää sen kiinni).

Raponen:

Rakkaus on ihanaa! Raha on vain roskaa -- ja kuitenkin se murtaa minut.

Elma:

(Itsekseen sivulle). Nuorukaisraukka! -- Hänen hyväksensä on jotakin

tehtävä.

SEITSEMÄS KOHTAUS.

Edelliset ja Toivo.

Toivo:
(Tulee eteisovesta, jää hämmästyneenä ovensuuhun, itsekseen). En
siis suotta epäillyt. Voi minua! (Kovaa). A-a-anteeksi, että tulin
häiritsemään.

Elma:

(Menee tervehtimään). Tervetuloa. Toivo, vihdoinkin! Älä hämmästy.

Raponen:

(Nousee äkkiä polvistuneesta asennosta. Itsekseen sivulle). Mikä raukka

minä olenkaan. Johan minulle harakatkin nauravat. Minä houkka!

Toivo:

(Elmalle). Olet siis kuitenkin unhoittanut lapsuuden ystäväsi keikarin

vuoksi. Voi minua onnetonta!

Elma:

En ole unhoittanut.

Raponen:

(Itsekseen). Tuo on se sama maalaisnuorukainen. Kiusaanpa häntä hiukan.

Hän näyttää olevan mustasukkainen minulle. (Kovaa, kääntyen). Jah,
hah. Tekös se olette neiti Terhon hm, Elman entinen rakastettu? Olette
tulleet Helsinkiä katsomaan?

Toivo:

Kyllä, mutta mitä se teihin koskee!

Raponen:

Anteeksi, olette hiukan tuittupäinen, huomaan. No miltäs tämä

pääkaupunki näyttää?

Toivo:

Kuin vanhalta harakanpesältä.

Raponen:

Hah, hah: Meidän kuulu Helsinkimme kuin harakanpesä. Olipa sekin

vertaus. -- -- Olette tullut noutamaan neiti Terhoa? Mutta entäs jos
hän jääkin harakanpesään, hah, hah, haa.

Toivo:

(Itsekseen). Tuon narrin kanssa en puhu sanaakaan. (Elmalle). Olet siis

pettänyt minut. Tahdon suustasi kuulla synkän totuuden. Vastaa?

Elma:

No, mutta Toivo! Kuinka sinä olet omituinen. Istuhan nyt ja kerro, mitä
sinne maalle kuuluu. Setäni on varmaan myöskin tullut?
Toivo:

Niin, tulimme yhtä matkaa noutaaksemme teidät kotiin. Teimme siis hukka
matkan?

Elma:

Kuinka sinä olet paha. Teitittelet minua ja -- ja.

Raponen:

Minusta hän näyttää oikein hyvältä nuorukaiselta.

Toivo:

Heitän takaisin mokomat kohteliaisuutenne. Itsehän olette paljon

parempi hänen silmissään.

Raponen:

Kyllä minä luulen, että te se sittenkin olette.

Toivo:

Ivaatte vielä. En pyrikään teidän tiellenne. (Elmalle). Sinä et vastaa

kysymykseeni edes. Minulla ei siinä tapauksessa ole muuta tekemistä
täällä. (Aikoo lähteä).

Elma:

Mutta, Toivo, minä selitän. Istu nyt, tee niin hyvin.

Toivo:

(Istuutuu syrjään, raskaasti huahtaen).

Raponen:

(Itsekseen). Oh, jos ei tyttö rakastakaan häntä enään. Mitä on minun

siinä tapauksessa tehtävä? (Kovaa Elmalle). Neiti Terho, teitä en
ymmärrä oikein. Näettehän, kuinka suuressa tuskassa sulhasenne on
teidän tähtenne. Miksi häntä niin kohtelette?

Elma:

En ymmärrä oikein itsekään. -- Mutta mitä te ajattelette?

Raponen:

(Hämmästyen). En tiedä -- niin, mutta missä viipyvät tätinne ja

ystäväni?

Elma:

Heillä on varmaankin kahdenkeskistä. -- Saanko kysyä teiltä jotakin,

herra Raponen?

Raponen:
(Rauhattomasti). Ky-ky-kyllä.

Elma:

Te varmaankin menisitte mielellänne rikkaaseen avioliittoon.

Raponen:

Se olisi ystäväni Herveniuksen hartain toivomus.

Elma:

Ja te itse.

Raponen:

E-e-en tiedä oikein sanoa.

KAHDEKSAS KOHTAUS.

Edelliset. Rouva Åhlman ja Hervenius. (Tulevat sisäovesta).

Rouva Åhlman:

Ja niin onnellisen näköisiä.

Hervenius:

Onni ja elämä.

Rouva Åhlman:

(Elmalle). Puhuimme laajasti tulevaisuudestasi, rakas lapsi. Joudut

hienoon seurapiiriin.

Elma:

Niinkö täti, en suinkaan! (Jatkavat puhelua).

Hervenius:

(Raposelle samaan aikaan, kuin edelliset). Kaikki hyvin rakas ystäväni.

(Salaperäisesti). Ostat rahoillasi komean kivimuurin. Elämme kuin
ruhtinaat. Ethän unhoita vanhaa ystävääsi?

Raponen:

En unhoita sinua. Kunhan sinä vain lupaat unhoittaa tuon vähäisen

velkani.

Hervenius:

(Ojentaa hänelle kätensä). Niistä emme hiisku halaistua sanaa.

(Jatkavat puhelua).

Toivo:

(On istunut syrjässä ja kuunnellut näitä puheita. Rouva Åhlman huomaa

hänet).

Rouva Åhlman:

Elma, Elma, kuka tämä vieras? Aivan pelästyin.

Elma:

Toivoako? -- Olet unhoittanut, täti. Onhan siitä jo niin monta vuotta.

Muistat kuitenkin, kun olit meidän luonamme maalla, sen kiltin naapurin
pojan siellä järven toisella puolella. Sen pikkusen Toivon, joka usein
tuli meille leikkimään kerallani "isäntää ja emäntää". Sinäkin täti
pidit hänestä niin paljon.

Rouva Åhlman:

Ah, nyt muistan pikku Toivon! Ja hän on kasvanut noin suureksi

mieheksi. Olkaa tervetullut! (Tervehtivät). Uskon, että teillekin on
lapsuuden leikkitoverin onni kallis.

Toivo:

Kyllä, kyllä. Haluaisin puhua vaan kanssanne pari sanaa -- Elmasta.

Elma:

Täti, täti ole kiltti ja mene nyt jo kihlajaiskahvit hommaamaan. Minä

pyydän täti, mene. Pidän kyllä seuraa herroille sen ajan.

Rouva Åhlman:

Niin totta. Aivanhan minä unhoitan kihlajaiskahvit. (Toivolle). Olisiko

se tärkeätäkin? Ehkä voimme puhua siitä myöhemmin?

Toivo:

(Istuutuu nyrpeänä jälleen paikalleen).

Elma:

Sinä, Toivo, istut siellä niin piilossa. (Menee hänen luokseen). Tule
nyt, ethän ole vielä esitettykään näille herroille. Katsos, se kuuluu
tapoihin.

Hervenius:

(Ivallisesti). Hän on hiukan kaino, teidän lapsuusleikkitoverinne,

neiti Terho.

Elma:

Jouduppas nyt. (Ottaa häntä kädestä ja tuo lähemmäksi).

Toivo:

Voinhan tuon tehdä mieliksenne.

Elma:
(Esittää ensin Herveniukselle). Saan luvan esittää: herra Hervenius ja
sulhaseni Toivo.

Hervenius:

(Keskeyttäen). Mitä te sanoitte, neiti Terho? En kuullut oikein.

Toivo:

Niin, mitä sanoit? En usko korviani?

Elma:

(Esittää Raposelle). Herra Raponen ja sulhaseni.

Raponen:

(Kohteliaasti). Oikein hauska tutustua.

Hervenius:

(Vihaisesti). Mitä hornan peliä tämä on? Neiti, oletteko suvainnut

tehdä ivaa?

Elma:

En millään muotoa, herra Hervenius. Tahdoin vaan esittää sulhaseni

teille. Mitä kummallista siinä on! Vai mitä ajattelette te, herra
Raponen?

Raponen:

Aivan luonnollista minustakin.

Hervenius:

Sinustakin lurjus! Sinä viholainen olet yhtynyt yhteen juoneen

maalaispöllöjen kanssa. Ja sitten te kaikki yhdessä olette vetäneet
minua huulesta!

Elma:

Kuules Toivo. Saamme vähemmän kunnioitettavia arvonimiä.

Toivo:

Mitäs siitä, jätämme ne omaan arvoonsa, kunhan vain sinä olet vielä
omani. Saanko sinua kutsua pikku morsiamekseni?

Elma:

Saat tietysti. Minä selitän hiukan. (Herveniukselle). Hyvä herra

Hervenius! Te itse äskettäin lausuitte, huomaamattanne, pari sanaa:
"onni ja elämä". Te ehkä myöskin käsitätte, että tässä on kysymyksessä
kahden onni. -- Olemme vaan tahtoneet teitä saattaa oikealle tielle.
Siitä älkää suuttuko.

Hervenius:
Hah, hah. Suuriapa luulette itsestänne. Te minua oikealle tielle
saattaa. Sitä näsäviisautta!

Raponen:

No, no, ystäväni.

Hervenius:

Sinun ystäväsi! Välimme ovat tästä lähtein selvät. Piru olkoon sinun
ystäväsi!

Raponen:

On ollut, mutta koska niin tahdot, ei ole enään.

Hervenius:

Arvoisa herrasväki, suvaitsee minun lähteä.

Raponen:

Saanko kysyä, minne?

Hervenius:

Niin, niin. Menen Maiju Survosen... hm, hm... Mutta eihän se asia
sivullisiin kuulu! (Menee eteisovesta).

Raponen:

(Itsekseen). Jumalan kiitos! Hän menee kuitenkin sinne. -- Ja tytön

kalpeat kasvot saavat jälleen punan. Hän tulee vielä onnelliseksi.
(Elmalle ja Toivolle, jotka ovat vilkkaasti keskustelleet). Pyydän
anteeksi, jos olen jollain tavoin loukannut. -- Ehkä saan minäkin luvan
-- (Aikoo lähteä).

Elma:

Ei, ei herra Raponen. Jääkää vielä hetkiseksi tänne. Ettehän te ole

millään muotoa meitä loukannut. Minusta löydätte oikean syntipukin.
Olen kepposellani varmaankin rikkonut kahden ystävysten välit.

Raponen:

Ehei! Ette ollenkaan. Sellaisia pikkuriitoja on meillä usein, mutta

niiden jälestä ovat välit aina paremmat. Te olette päinvastoin tehnyt
ystävälleni palveluksen.

Elma:

Tottako? Mutta millä tavalla?

Raponen:

Vielä tänä iltana menee hän erään rakastettunsa pakinoille, jota ei hän
ole tahtonut ennen ottaa tämän vähävaraisuuden vuoksi. Ja uskokaa, hän
tulee vielä kiittämään teitä siitä, että "veditte häntä huulesta".
Elma:

Siis kepposistakin on välistä hyötyä.

Raponen:

Tänä iltana olivat kepposenne oikein opettavaisia. Nyt ymmärrän minäkin

elämää.

Toivo:

Myöskin minulle antoi pikkumorsiameni aimo ohjauksen, kun häntä

typeryydessäni epäilin.

Elma:

Voitko sitten nyt luottaa minuun, armaani?

Toivo:

Elämän ikäni.

YHDEKSÄS KOHTAUS.

Edelliset, Terhola ja sitten rouva Åhlman.

Terhola:

(Tulee sisään eteisovesta). Hyvää iltaa taloon. -- Tyyntä varmaankin

myrskyn perästä. Vai miten onnistuit leikissä, josta juttusit,
tyttöseni?

Elma:

Tähän asti paremmin kuin osasin toivoakaan.

Raponen:

Niin, olemme tyytyväisiä leikkiin.

Toivo:

Ja ukko osallisena juonessa?

Terhola:

Sepä tietty. -- On siinä tyttöä! Taisipa antaa pienet sapiskat itse

kullekin. Hah, hah, haa -- hoksasi minut, kun tästä ohitse lamppasin.
Sitä kyytiä pihalle ja nyt sanomaan, jotta eikös tehtäisi yhdessä
taas kepponen. Laita Toivo tulemaan vaan tänne ensiksi. Itse tulet
kihlajaiskahville. -- -- Mutta jo käryävät nokassani kihlajaiskahvit.

Rouva Åhlman:

(Tulee sivuovesta kantaen täysinäistä kahvitarjotinta). Täältä ne

odotetut vihdoinkin joutuvat. (Laskee tarjottimen pöydälle). Mutta mitä
mä näenkään! Itse Terholan isäntä, ilmielävänä edessäni. Tervetuloa!
(Kättelevät). Osuittehan ihan kreivin aikaan onnittelemaan rakasta
kasvintytärtänne. Hän kun on täällä Helsingissä omansa löytänyt!

Terhola: Niin pitkälle se tyttö kuuluu jo kerinneen.

Rouva Åhlman:

Nyt on seuramme siis täydellinen. -- Mutta eipäs. Missä on ystävänne,

herra Raponen? (Ovikello soi).

Raponen:

Jos oikein arvaan, meni hän noutamaan lisää kihlajaisvieraita.

VIIMEINEN KOHTAUS.

Kaikki edelliset, Hervenius, Maiju Survonen sekä sitten Nanny Kurtén.

Rouva Åhlman:

(Menee vastaanottamaan. Sisään astuvat Hervenius ja Maiju).

Maiju:

No rakkaani, ketä saan minä kiittää, sano pian.

Hervenius:

(Hänelle). Heti, heti. (Kovaa). Rohkenen vielä tulla tänne, mutta nyt
katuvaisena anomaan anteeksi sopimatonta käytöstäni. Sillä nyt vasta
tunnen olevani täysin valveilla ja sydämeni pohjasta saan kiittää neiti
Terhoa jälleenherättämisestäni. Samalla saan esittää kaikille oman
rakkaan morsiameni Maiju Survosen.

Maiju:

(Elmalle). Siis teitä saan minä kiittää ja siunata. Sulhaseni

vakuuttaa, että te olette saattaneet hänet oikealle tielle -- meidän
molempien onneksi. (Ovikello soi).

Raponen:

Nyt ei olisi enään ihme, vaikka Nannyseni lentäisi ovesta sisään.

(Samassa on Nanny Kurtén sisällä).

Nanny:

Oi, sinut vihdoinkin löydän, armaani. Miltei toisen puolen kaupunkia

olen hakenut sinua. Mutta, vaikka minun olisi pitänyt koko Helsinki
nurin kääntää, olisin sittenkin sinut etsinyt. Ja nyt valmista itsesi
kuulemaan suurta uutista ja ilosanomaa.

Raponen:

Mitä loruatkaan, satakieli!

Nanny:

Ei se ole lorua! Ei sinne päinkään! Nyt alkaa meidänkin Onnen aika.

(Vetää esiin selkänsä takaa sähkösanoman). Lue, lue kaikkien kuullen.
Ei se mitään tee, sillä koko maailman pitää sen kuulla.

Raponen:

(Lukee). Täten ilmoitamme, että neiti Nanny Kurtén on perinyt

Amerikassa kuolleen sukulaisensa M---- H----n omaisuuden, joka nousee
100.000 à 200.000 Smk. (Keskustelevat keskenään).

Rouva Åhlman:

Elma, Elma selitä sinä. En jaksa käsittää tätä onnea. Herra Raponenko
oli jo kih -- -- --

Elma:

(Keskeyttää). Nyt on täti yksin Sokko. (Kietasee liinan hänen

silmilleen). No sokko, sokko. Etsippäs sulhaseni.

Toivo:

No elä nyt -- kihlajaiskahvien takiahan tätisi vielä sokko on.

Elma:

Ei auta, haeppas tyttösi sulhanen! (Pyörittää häntä ympäri).

Rouva Åhlman:

Aivanhan pyörryn. Kuinka voin minä näin paljojen vieraiden joukosta

-- -- (Hapuilee, saa Toivon kädestä kiinni).

Elma:

(Poistaa liinan). Katsos heti löysit. Mitäs nyt sanot tätiseni?

Rouva Åhlman:

(Toivolle). Ja mikä oli se tärkeä asia?

Toivo:

Pyydän Elmaa puolisokseni.

Elma:

Tee pikku tyttösi onnelliseksi.

Rouva Åhlman:

Olen vieläkin aivan ymmällä -- --. Niin, eihän minulla mitään vastaan
ole. Ottakaa toisenne ja tulkaa onnelliseksi, jos kerran holhoojan
ajatus on sama?

Terhola:

On kyllä, hyvä rouva. Minun mielipiteeni on aina ollut, jotta omilla

vesillä kalat kutevat.
Raponen:

Ja tässä on minun lemmikkini, josta puhuimme. (Tarkoittaa Nannya).

Rouva Åhlman:

Täytyy minun tunnustaa, sittenkin tunnustaa, että tänä-iltana en ole

oikein ymmärtänyt nuorten mieliä. Mistä johtunee kaikki tämä?

Elma:

Rakas täti, mehän olemme leikkineet vaan sokkosilla.

Hervenius:

Minä olen kulkenut silmät ummessa tähän saakka. Mutta nyt näen päivän
valon edessäni. (Katsoo Maijua silmiin).

Raponen:

Ja meillä oli vaate silmillämme. Emmehän osanneet uneksiakaan mitään

niin suuremmoista.

Terhola:

Niinhän se on tässä matoisessa maailmassa. Useinkin me ihmiset kuljemme

-- niinkuin sanottu -- silmät ummessa, taikka vaate silmillä, vain
yksityiset pyyteet kainalossa, emmekä osaa eroittaa hyvän ja pahan
tiedon puuta. Silloin voi käydä niin hullusti, että nappaamme suuhumme
sen korealta välkkyvän, mutta kielletyn omenan. -- Niin ei ole Jumalan
kiitos käynyt tänä iltana ja sentähden -- -- hei, täällä on viulu!
Soittajat, laulajat esille, sillä nyt päättyneiden, niin onnellisten
sokkosten perästä seuraa tietysti iloiset kihlajaiset.

LOPPUKUVAELMA.

Hervenius taiteellisessa viulunsoitto-asennossa näppäilee kiellä.

Raponen hänen rinnallaan valmiina laulamaan. Rouva Åhlman kaataa kahvia
kuppeihin ja morsiamet haistelevat tuoksuavia lemmikkejä. Terhola
huvittaa Toivoa.

Esirippu laskee.

*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK SOKKOSILLA: YKSINÄYTÖKSINEN

HUVITTELU ***

Updated editions will replace the previous one—the old editions will
be renamed.

Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
law means that no one owns a United States copyright in these works,
so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
States without permission and without paying copyright
royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
of this license, apply to copying and distributing Project
Gutenberg™ electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™
concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
and may not be used if you charge for an eBook, except by following
the terms of the trademark license, including paying royalties for use
of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for
copies of this eBook, complying with the trademark license is very
easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation
of derivative works, reports, performances and research. Project
Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away—you may
do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected
by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark
license, especially commercial redistribution.

START: FULL LICENSE

THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE

PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK

To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free

distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase “Project
Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full
Project Gutenberg™ License available with this file or online at
www.gutenberg.org/license.

Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg™

electronic works

1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg™

electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or
destroy all copies of Project Gutenberg™ electronic works in your
possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
Project Gutenberg™ electronic work and you do not agree to be bound
by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person
or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.

1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be

used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg™ electronic works
even without complying with the full terms of this agreement. See
paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg™ electronic works if you follow the terms of this
agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg™
electronic works. See paragraph 1.E below.

1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the

Foundation” or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
of Project Gutenberg™ electronic works. Nearly all the individual
works in the collection are in the public domain in the United
States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
United States and you are located in the United States, we do not
claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
displaying or creating derivative works based on the work as long as
all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
that you will support the Project Gutenberg™ mission of promoting
free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg™
works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
Project Gutenberg™ name associated with the work. You can easily
comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
same format with its attached full Project Gutenberg™ License when
you share it without charge with others.

1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
in a constant state of change. If you are outside the United States,
check the laws of your country in addition to the terms of this
agreement before downloading, copying, displaying, performing,
distributing or creating derivative works based on this work or any
other Project Gutenberg™ work. The Foundation makes no
representations concerning the copyright status of any work in any
country other than the United States.

1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:

1.E.1. The following sentence, with active links to, or other

immediate access to, the full Project Gutenberg™ License must appear
prominently whenever any copy of a Project Gutenberg™ work (any work
on which the phrase “Project Gutenberg” appears, or with which the
phrase “Project Gutenberg” is associated) is accessed, displayed,
performed, viewed, copied or distributed:

This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms
of the Project Gutenberg License included with this eBook or online
at www.gutenberg.org. If you
are not located in the United States, you will have to check the laws
of the country where you are located before using this eBook.

1.E.2. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is

derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
contain a notice indicating that it is posted with permission of the
copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
the United States without paying any fees or charges. If you are
redistributing or providing access to a work with the phrase “Project
Gutenberg” associated with or appearing on the work, you must comply
either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg™
trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.3. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is posted

with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
will be linked to the Project Gutenberg™ License for all works
posted with the permission of the copyright holder found at the
beginning of this work.
1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg™
License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg™.

1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this

electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg™ License.

1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
any word processing or hypertext form. However, if you provide access
to or distribute copies of a Project Gutenberg™ work in a format
other than “Plain Vanilla ASCII” or other format used in the official
version posted on the official Project Gutenberg™ website
(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
of obtaining a copy upon request, of the work in its original “Plain
Vanilla ASCII” or other form. Any alternate format must include the
full Project Gutenberg™ License as specified in paragraph 1.E.1.

1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,

performing, copying or distributing any Project Gutenberg™ works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing

access to or distributing Project Gutenberg™ electronic works
provided that:

• You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
the use of Project Gutenberg™ works calculated using the method
you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
to the owner of the Project Gutenberg™ trademark, but he has
agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
within 60 days following each date on which you prepare (or are
legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
payments should be clearly marked as such and sent to the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
Section 4, “Information about donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation.”

• You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
does not agree to the terms of the full Project Gutenberg™
License. You must require such a user to return or destroy all
copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
all use of and all access to other copies of Project Gutenberg™
works.

• You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of

any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
receipt of the work.

• You comply with all other terms of this agreement for free
distribution of Project Gutenberg™ works.
1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
Gutenberg™ electronic work or group of works on different terms than
are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of
the Project Gutenberg™ trademark. Contact the Foundation as set
forth in Section 3 below.

1.F.

1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable

effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
Gutenberg™ collection. Despite these efforts, Project Gutenberg™
electronic works, and the medium on which they may be stored, may
contain “Defects,” such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
cannot be read by your equipment.

1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the “Right

of Replacement or Refund” described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg™ trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg™ electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.

1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a

defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from. If you
received the work on a physical medium, you must return the medium
with your written explanation. The person or entity that provided you
with the defective work may elect to provide a replacement copy in
lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
or entity providing it to you may choose to give you a second
opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
without further opportunities to fix the problem.

1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you ‘AS-IS’, WITH NO
OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.

1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied

warranties or the exclusion or limitation of certain types of
damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
violates the law of the state applicable to this agreement, the
agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
remaining provisions.

1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg™ electronic works in
accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
production, promotion and distribution of Project Gutenberg™
electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
or any Project Gutenberg™ work, (b) alteration, modification, or
additions or deletions to any Project Gutenberg™ work, and (c) any
Defect you cause.

Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg™

Project Gutenberg™ is synonymous with the free distribution of

electronic works in formats readable by the widest variety of
computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
from people in all walks of life.

Volunteers and financial support to provide volunteers with the

assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg™’s
goals and ensuring that the Project Gutenberg™ collection will
remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg™ and future
generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
Sections 3 and 4 and the Foundation information page at www.gutenberg.org.

Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation

The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit

501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service. The Foundation’s EIN or federal tax identification
number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
U.S. federal laws and your state’s laws.

The Foundation’s business office is located at 809 North 1500 West,

Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up
to date contact information can be found at the Foundation’s website
and official page at www.gutenberg.org/contact

Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg

Literary Archive Foundation

Project Gutenberg™ depends upon and cannot survive without widespread

public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine-readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment. Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.
The Foundation is committed to complying with the laws regulating
charities and charitable donations in all 50 states of the United
States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements. We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state
visit www.gutenberg.org/donate.

While we cannot and do not solicit contributions from states where we

have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.

International donations are gratefully accepted, but we cannot make

any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.

Please check the Project Gutenberg web pages for current donation
methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
ways including checks, online payments and credit card donations. To
donate, please visit: www.gutenberg.org/donate.

Section 5. General Information About Project Gutenberg™ electronic works

Professor Michael S. Hart was the originator of the Project

Gutenberg™ concept of a library of electronic works that could be
freely shared with anyone. For forty years, he produced and
distributed Project Gutenberg™ eBooks with only a loose network of
volunteer support.

Project Gutenberg™ eBooks are often created from several printed

editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
edition.

Most people start at our website which has the main PG search
facility: www.gutenberg.org.

This website includes information about Project Gutenberg™,

including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.