The Project Gutenberg EBook of Kihlaus; Y� ja p�iv�, by Aleksis Kivi

This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.net

Title: Kihlaus; Y� ja p�iv�

Author: Aleksis Kivi

Release Date: July 1, 2004 [EBook #12795]

Language: Finnish

Character set encoding: ISO-8859-1

*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KIHLAUS; Y� JA P�IV� ***

Produced by Tapio Riikonen

KIHLAUS; Y� JA P�IV�

N�ytelmi� yhdess� n�yt�ksess�

Kirj.

ALEKSIS KIVI

1919.

KIHLAUS

N�ytelm� yhdess� n�yt�ksess�

HENKIL�T:

AAPELI, | kraatareita ja vanhoja nuoria-miehi�.

EENOKKI, |
EEVA.
JOOSEPPI, Aapelin oppipoika.
(Aapelin huone: per�ll� ovi, oikealla p�yt� ja sen vieress� rahi,
vasemmalla tulisija, jonka ��ress� Jooseppi seisoo liikutellen kauhalla
pataa, joka kiehuu tulella. Eenokki tulee.)

EENOKKI. P�iv��, Jooseppi!

JOOSEPPI (k��ntyen ymp�ri ja kumartaen syv�sti, hellitt�m�tt� toki

kauhaa k�dest�ns�). P�iv��!

EENOKKI. Sainpa mestariltas t�rke�n kutsumuksen l�ydytt�� itse�ni t�ss�

h�nen huoneessansa noin t�h�n aikaan.

JOOSEPPI. Niin on asia.

EENOKKI. Miksi kutsui h�n minua ja miss� on h�n itse?

JOOSEPPI. Eik� ole teill� jo tietoa?

EENOKKI. Ei yht��n, ei yht��n, poikaseni.

JOOSEPPI. T�ss� tapahtuu t�n�p�n kihlaus.

EENOKKI. Kihlaus! Hm! Vai kihlaus. Kenen h�n nai?

JOOSEPPI. H�, Herrojen-Eevan.

EENOKKI. Vai Herrojen-Eevan. Tuliko mies juonikkaaksi, hurjap�iseksi,

villityksi, tai mist� kieppasi h�n t�m�n rohkeuden?

JOOSEPPI. Preivin kirjoitti Herrojen-Eeva t�ll� tavalla mestarilleni

eilen illalla: �Kraatari Aapeli! Lyhyesti tahdon tiet� antaa, ett�, jos
Jumala niin on sallinut, niin valmis olen kohta tulemaan
aviopuolisoksenne. Tulkaat minua kyyditt�m��n t��lt� luoksenne; sill�
herrat j�t�n min� t�m�n ijankaikkisen pilkun p��ll�. Sen olen nyt
vahvasti tyk�n�ni p��tt�nyt.� Niin seisoi preiviss�.

EENOKKI. Ja mestaris t�m�n luettuansa rupesi tuumailemaan ankarasti?

JOOSEPPI. Pasteeraili, pasteeraili edestakaisin permannolla, raappien

niskatukkaansa.

EENOKKI. Kihel�itsip� miehen p��ss�; mutta sit� en ihmettele.--Mill�

tavalla luonnistui asia?

JOOSEPPI. Y�ll�p� vasta leikki nousi. Kovin levoton oli mestarini.

Milloin pasteeraili h�n, milloin heitti h�n itsens� taasen vuoteelle,
mutta samassa py�r�hti h�n yl�s j�lleen ja rupesi uudestaan
pasteerailemaan raappien aina niskaansa. Kolme kertaa k�vi h�n
valelemassa p��t�ns� kaivolla. H�n pelk�si aivoansa, n�ette.

EENOKKI. Eik� ihme; sill� onpa sit� pehmitetty. Tuumaile ja harkitse,

harkitse ja tuumaile joka uusi muudi, leikkaus ja sauma, niin
kysyt��np� viimein kuinka on p��v�rkin laita.--Mutta mielinp� kuulla
kuinka k�vi lopulta.

JOOSEPPI. Tultuansa kolmannen kerran kaivolta h�yryv�ll� p��ll�,

her�tti h�n minua, ilmoitti syyn levottomuuteensa, luki preivin eteeni
ja pyysi minulta neuvoa oman-tuntoni nimess�. Katsokaas mik�
veljellisyys!

EENOKKI. Rakkaus lievitt�� ja avaa syd�mmen, sielun ja mielen.--Mutta

mink� neuvon annoit mestarilles?

JOOSEPPI. En kielt�nyt enk� k�skenyt.

EENOKKI. Oikein!--Tapani tosin on puhua aina aatokseni ulos, mutta yksi

asia l�ytyy, jossa olen vaiti kuin myyri. �l� kiell� miest� ottamasta
naista, johon h�n kerran on iskenyt silm�ns�, h�n ottaa h�nen
kuitenkin, ja joskuspa kuiskataan naisen korvaan sun kielt�v� neuvos,
jonka lunttu tuskin Paratiisin niituilla antaa sulle anteeksi.

JOOSEPPI. Min� en kielt�nyt enk� k�skenyt, vaan pyysin h�nen heitt�m��n

kaikki Jumalan neuvop�yd�lle. T�m� vaikutti ja heti nukkui h�n kuin
tallukka ja min� samoin. H�n aamulla taasen kyll� k�ytteli neulaansa
vinhasti, mutta toisaalle tyyr�ilit aatoksensa, sen huomasin, koska
silloin t�ll�in mulautin salaa katsoa h�nen p��llens�. Niin neuloi h�n
hetken, mutta �kisti keih�sti h�n neulallaan uuden tyynyns�, naulitsi
sen hirve�n lujasti p�yt��n, rynk�si yl�s, puki p��llens� parhaat
vaatteensa, l�hetti sanan teille, tullaksenne t�nne, mutta itse l�ksi
h�n noutamaan morsiantansa, Herrojen-Eevaa.

EENOKKI. T�m� naiminen, pelk��n min�, on h�nelt� loiskaus onnettomaan

kirnuun. Eeva on kahden naimattoman herran em�nn�itsij�, ja kuullaanpa
h�nen useinki mekastelevan heid�n kanssansa. T�st�p� yht� ja toista
arvella taitaa, ja paljon r�hisee heist� mailmakin. Jumala heille
heid�n syntins� anteiksi antakoon! Mutta miksi ei toinen heist� nai
t�t� Eevaa? Mutta Eva on tuittup��, tuiskea, n�etk�s, morakka, tahi
niin kuin ruotsalainen sanoo: turski. (Ottaa nuuskaa.)

JOOSEPPI. Ja niin herramainen.

EENOKKI. Tosi. Koska h�n k�y, katsahtaapa silloin t�ll�in sivullensa

liehuvia hameliepeit�ns�, sen olen huomainnut. V�h�n ep�ilt�v� merkki
tytt�-ihmisest�. Tosin palveli h�n vuoden Helsingiss� ja joteskin
isoista herrasv�ke�, mutta eip� tarvitsis, sanon min�, eip� tarvitsis
itse�ns� sent�hden ly�d� niin herramaiseksi, niin fiiniksi; sanalla
sanoen, niin ymm�rt�m�tt�m�ksi kuin Eeva teki. V�hempikin piisaisi
muonamiehen tytt�relle. Onko t�m� alhaisen ihmisen kielt�: �miss�
nakriit kasvaa, puussa vai maassa?� Nauriit, n�etk�s. Niinp� kysyi h�n
maamiehilt� torilla. Ent�s t�m� kysymys: �kulta-pappa, mik� on tuo
korea lintu, joka hyppelee tuolla kartanolla?� H�n ei tuntenut,
n�etk�s, harakkaa tultuansa maalle. (Naurahtaa, mutta kovin v�h�n.)
Noh, ehk� ei tuntenut h�n lintua. Sit� en mene arenteeraamaan, sanoo
ruotsalainen. Mutta kas, kas, kuinka kerke� on ihmislapsi n�kem��n
raiskaa toisen silm�ss�, mutta ei malkaa omassa. Mutta min� pid�n
virkaveljest�ni enk� sois h�nelle huoneenristi�, jonka nyt pelk��n
h�nen saavan.

JOOSEPPI. Kyll�, kyll� siit� nyt toinen el�m� nousee t�h�n huoneeseen.

EENOKKI. Pahoin pelk��n, pahoin pelk��n.--Eeva on taas vihastunut

herrojensa p��lle, ja vihan kiukussapa ottaa h�n t�m�n askeleen, mutta
kas, kun kuherruskuukausi on mennyt, niin katuupa h�n kauppaansa ja
ik�v�itsee herrojensa luoksi j�lleen. Sill� Aapelilla ei ole niit�
kommervenki�, niit� rinnanr�yhistyksi� ja sit� ��nen komeata kilausta,
joita Eeva on oppinut n�kem��n ja kuulemaan, ja jotka saattavat
kevytmielisen tyt�n silm�t liekehtim��n niin herttaisesti.--Aapeli on
v�h�n, hieman v�h�n yksinkertainen, mutta hyv�syd�mminen, vallan
hyv�syd�mminen mies.

JOOSEPPI. Hyv� h�nen nimens�kin on.

EENOKKI. Mutta hell� syd�mmens� saattaa h�nen v�listi toimiin, joita

seuraa katumus. Min�, mukama mies, olen aina t�mm�inen vakava
pellavaloukku, oikein sahapukki. (Naurahtaen v�h�n.) Mit� padassa
kiehuu?

JOOSEPPI. Siell� kiehuu makkaranpalasia, kryyni�, vett� ja suolaa.--

Kuulitteko rattaan jyry�?

EENOKKI. Kuulin totisesti. He tulevat. (Erikseen.) Niin, niin,

piikaseni; t�nnen astut, mutta tied�np�, ettes tee sit� syd�mmellisen,
puhtaan rakkauden pinnistyksest�. Niskani panen pantiksi, ett�s
tillastit herroiltasi naimista, mutta koska ei siit� mit��n tullut,
niin k�ytp� nyt vimmoissasi polttamaan sammaletta fiinin, herramaisen
kartuusin verosta. (Aapeli ja Eeva, molemmat kantaen nytty� k�dess��n,
tulevat. Jooseppi, keskeytt�m�tt� padan liikutusta, kumartaa syv��n.)

EENOKKI. Tervetuloa, morsiuskunta!

AAPELI. Me kiit�mme sinua. Sin� olet t�ss� juuri tarpeellinen. Istu,

Eeva.--Onko Jooseppi antanut sinun jotain ymm�rt��?

EENOKKI. Lyhyesti.

AAPELI. Onhan minulla nyt edes se, joka paitani pesee.--Istu, istu,
Eeva.

EEVA (erikseen). T�mm�inen tupa! Huhkaimen pes�. (Aapeli ottaa nytyst�

sokerirasian ja asettaa sen p�yd�lle.)

AAPELI. Sokerirasia on kuitenkin ehe�. Tied�, Eenokki, ett� olemme

py�rineet kamalassa leikiss�, sek� min� ett� Eeva. Oi niit�
jumalattomia herroja!

EENOKKI. He kaiketi kohtelivat sinua kopeasti, trumantisti?

AAPELI. Kiit�n, etten saanut heilt� selk��ni.

EENOKKI. Kateus, kateus!

AAPELI. Sula kateus.--Ei ollut, n�etk�s, ment�v� sis��n; kartanolla

seisoin vaan ja otin vastaan Eevan kapineita. Mutta koska viimein
olimme valmiit l�htem��n ja istuimme rattaille, niin arvaas, mit�
tekiv�t?

EENOKKI. H�ijyn koiranjuonen. Tied�nm�h�n sen.

AAPELI. Tulipas pieni poika, herrojen k�skyst�, sanoi tahtovansa

korjata hevosen h�nt�vy�t�, mutta peijakas pisti palavan
taulankappaleen Ruskon h�nn�n alle ja siin� samassa ampuipa yksi
herroista meille pilkalla j��hyv�isampauksen. Rakas virkaveljeni,
aatteles, mill� hirmuisella vauhdilla me tulimme talosta. Rusko juoksi
kuin vimmattu, potki ja juoksi korvat niuhossa. Ja olikos ihme, ett� me
molemmat, niin Eeva kuin min�, huusimme t�ytt� kitaa h�diss�mme?

EENOKKI. Ei mik��n ihme, mutta sep� ihme, ett�s seisot viel� t�ss� ja
kertoilee t�t� keikahusretke�s. Kiit�, ettes makaa ojassa tallukset
taivasta kohden.

AAPELI. Onni suojeli minua. Taulanpala helti viimein, ja v�hitellen

hiljensi Rusko juoksuansa, ja yht� ehjill� luilla kuin ennenkin
istuimme rattailla, vaikka pamppailevalla syd�mmell�.

EENOKKI. Voi julmia herroja, voi julmettuneita!

AAPELI. Sanos muuta. Ihmettelenp�, ett� Eeva on n�in kauvan menestynyt

heid�n kanssansa. Ettes jo ennen tehnyt t�t� temppua, Eeva?

EEVA (erikseen). Jaa, sin� v�st�r�kki! Suokoon Jumala, etten koskaan

olis t�t� tehnyt. Mik� hulluus minulta, mik� hulluus, j�tt�� herrat ja
tulla t�nne turvekaton alle!

AAPELI. Mutta miksi on morsian niin ��net�n?

EENOKKI. Tavallinen morsiamen alakuloisuus muuttaessansa miehel��n.

AAPELI. Ja asiamme ei olekkaan viel� oikein v�likappaleellisesti

p��tetty. Mutta ruvetkaamme juoneen, tehk��mme mik� kuitenkin teht�v�
on; sill� parempi karhun mahassa kuin h�nen hampaissansa. Sin� tied�t,
mik� harras ja t�rke� komento on t�ss� tapahtuva t�ll� hetkell�?

EENOKKI. Luulenpa tiet�v�ni.

AAPELI. Kihlaus, laillinen kihlaus, ja senp�t�hden olen kutsunut sinun

t�nne. K�y toimeen, Eenokki! Mutta ensiksi yksi puhe!

EENOKKI (yskii). Ett� ... ett� me nyt t�ll� hetkell� t�h�n

kokoontuneet olemma, liitt�m��n yhteen kahta sielua, nimitt�in
pit�j�n-kraatarimestaria Aapeli Simeoninpoikaa ja neitsyk�ist� Eeva
Matintyt�rt�...

AAPELI. H�nen oikea liikanimens� on Helander.

EENOKKI. Ja neitsyk�ist� Eeva Helanderia, yhteensolmemaan heid�n

onneansa sek� my�t�- ett� vastoink�ymisess�. Ja t�m� ei olekkaan mik��n
vetosolmu, ei suinkaan, vaan kiinte� umpisolmu, jonka ainoastaan
kuoleman viikate poikkileikata taitaa. Hyvin muistain ja visusti
syd�mmeen k�tkein avios��dyn velvollisuudet molemmilta puolilta.
Miehen, nimitt�in, tulee olla vaimonsa p��; se on h�nen
velvollisuutensa, ja vaimo olkoon miehens� heikompi astia; se on h�nen
velvollisuutensa. Ja k�yk��t sitten k�si k�dess�, Jumalan nimess� ja
ilolintuen laulaessa haudan syvyyteen.--Niin; mit� itse sanot, Aapeli?

AAPELI. Ei minulla mit��n sanottavaa ole.

EENOKKI. Anna sitten sormus t�nne.

AAPELI. T�ss� t�m� on.

EEVA (eriks.) Mit� teen? Otanko ma vastaan sormusta? Voi minua

mielet�nt�!
EENOKKI. Aapeli antaa t�m�n sormuksen sinulle, Eeva. (Antaa Eevalle
sormuksen.) Kas niin. (Laulaa veisaavalla ��nell�) �Saatanan juonet�...
Onhan t�m� sinun tahtos, Aapeli?

AAPELI. Veisaa, veisaa!

EENOKKI JA JOOSEPPI (joka yh� liikuttelee pataa, laulavat)

�Saatanan juonet kauvas poista�...

EEVA. Mit� t�ss� laulelette. Pit�k��t suunne kiinni, niin on parasta.

AAPELI. Hscht! Morsian ei suvaitsekkaan laulettavan.

EENOKKI. Hmm! Mutta laulu on kaksi lukua.

EEVA. T�ss�p� kyll� keekoilemaan niinkuin kukko.

EENOKKI. Kukkoko?

EEVA. Ei yht��n laulua, sanon min�.

AAPELI. Ei ei, koska niin on tahtos.

EENOKKI (eriks.) H�n on niinkuin ma sanoin: morakka.

JOOSEPPI (eriks.) Kyll�, kyll� t�st� nyt toinen el�m� nousee meid�n
huoneeseen.

AAPELI. Laulu olkoon t�ll� er�ll�.--Nyt, Eeva, k�y uljaasti perheeni

j�seneksi ja perehdy huoneessani.

EEVA. T�ss� ihmispes�ss�. (Hetki ��nett�myytt�.)

AAPELI (eriks.) Ihmispes�ss�. Joteskin jyrk�sti sanottu. (��neens�.)

Tosin on huoneeni vanha, mutta vanhan sijaan rakennetaan uusi ja
entist� uhkeampi.

EEVA. Ennenko on meill� uusi, niin olemme satimessa.

AAPELI. Ei t�ss� sent�hden satimeen j��d�, jos ei t�t� hullummin elet�,

Eevani.

EEVA. Nytp� muistelen huoneita, jotka j�tin. Mik� eroitus! Haa! min�
linnasta luolaan muutin ja l�ksin, hullu, ilosista herroistani pois ja
matelin sis��n kraatarin koijuun. Mik� eroitus, mik� eroitus!

EENOKKI. Vissill� tavalla on eroitus suuri, mutta vissill� tavalla...

EEVA. Pid� kitasi sin�, varis.

EENOKKI (eriks.) Haidjaidjai, sit� syd�nt� kuin sill� ihmisell� on!

JOOSEPPI (eriks.) Kyll�, kyll� t�st� toista nyt tulee.

AAPELI (eriks.) H�n rupeaa konstailemaan, ja tuntuupa kuin katuisi h�n

kauppaansa, ja min�, poika polonen, rakastuin h�neen vahvasti. Mutta
tahdonpa h�nelle ilmoittaa, ett� on minulla rahaakin, nelj�kymment�
riksi�. N�tti summa kyll�. (��neens�.) Tosin en ole rikas, en suinkaan,
eik� ole minulla paljon rahaakaan, ainoastaan nelj�kymment� riksi�.

EENOKKI. Nelj�kymment� riksi� miehen taskussa! Silloin ei tarvitse

k�yd� h�nt� koipien v�liss�.

AAPELI. Ei mit��n kerskattavaa, ei mit��n. No no, onhan siin� v�h�n.

Kuinka hyv��ns�, mutta usko minua, Eeva, etp� ly�nyt silloin k�tt�s
poroon kuin kraatarimestari Aapelin miehekses valitsit.

EEVA. Silloin istuin peevelin kelkkaan. L�ksinh� kotooltani kuin olisi

tieni kulkenut suoraa tiet� helvettiin. Siit�p� jotain kohta aattelin.
Miksi pistiv�t, miksi pistiv�t palavan taulankappaleen Ruskon h�nn�n
alle?

EENOKKI. Julmettuneet!

AAPELI. Lurjukset! Jos lakiin ment�is, niin peijakas heid�n ottais.

Palavan taulankappaleen! Ja ampuivat viel�!

EENOKKI. Hai djai djai!

AAPELI. Min� syd�mmystyn. Kas semmoisista pedoista sin� l�ksit, mutta

nytp� seisot siivon ja kunniallisen miehen katon alla.

EEVA. Kraatari!--Krapu!

AAPELI. Haukutko sin� minun virkaanikin?

EENOKKI. Ei sovi soimata, ei sovi soimata kraatarin virkaa.

EEVA. Min�k� kraatari Aapelin vaimoksi!

AAPELI. Neito, etk� ymm�rr� ett� haastelet v�h�n pahasti, pisteli��sti

ja ett� t�ll� tavalla h�mmenn�t kihlaushetkemme korkean, juhlallisen
ilon? Kraatari Aapeli! Jaa-ah, mik� kraatari Aapelin on? Olenko min�
varastanut ja siit� syyst� oravia haukkunut? Olenko lyk�nnyt kenenk��n
h�rk�� sapattina kaivoon? En suinkaan. Olenko min� k�hminyt toisen
miehen vaimoa? Pois se! Kuka sen taitaa sanoa ja todistaa? Min� panen
t�m�n kysymyksen syd�mmelles, Eeva Helander. Katsahda p��lleni ja
vastaa.

EEVA. Tuommoinen mies.

AAPELI. T�mm�inen olen vaan, fr��kin�ni.

EEVA. Mik�h�n sin� olet oikein?

AAPELI. Kraatari Aapeli olen vaan, kunnian mies, kelpaan vierasmieheksi

koska hyv��ns� ja kummaksi vaikka ruhtinoitten lapsille.

EEVA. Eik� se ole sama Kupparin-Aapeli, joka �itins� per�ss� tallusteli

kyl�st� kyl��n kantaen �mm�n kupinsarvipussia?

AAPELI. Ett� sarvet kalisi. Sama, sama.

EEVA. Sama nallikka, luulen min�, joka kerran paimenena ollessansa

er��n� sateisena p�iv�n� pisti lehm�ns� niin koreasti is�ni niittyyn ja
menip� itse latoon maata. Mutta saattoipa sukkela onni juuri samassa
is�ni tytt�ren niitylle, ja h�np� sun selk�s pehmitti. Sin� muistat
sen?

AAPELI. Muistan muistan. Jos t�ll� haavalla otan ja n�yt�n sinulle

selk�ni, niin pit�� sun siell� n�kem�n merkit jumalattomasta
menetyksest�s ymm�rt�m�t�nt�, piim�partasta poikaa kohtaan, niinkuin
min� silloin olin.

EEVA. Sen ansaitsit. Istua ladossa, lehmiens� himotessa toisen niitty�,

se oli mukavata.

AAPELI. Aih, aih! Jopa saitkin jotakin iske�kses kiinni, niinkuin

hyv�st�kin asiasta.

EENOKKI (naurahtaen). Kant�nka, sanoo ruotsalainen. (Ottaa nuuskaa.)

AAPELI. Mutta mit� viel� tied�t, fr��kin� Helander, jonka �posket

on niin punaiset ja puhe k�y kuin rasva�, niinkuin lauletaan
rakkauden-veisussa? Vai kuinka. Mit� sanoo fr��kin�? Enemmin,
enemmin sit� lajia.

EEVA. Jos kaikkea, mit� sinusta tied�n, rupeisin t�ss� kertoilemaan,

niin j�isinp� varmaan huoneesi asukkaaksi.

AAPELI (eriks.) Huoneeni asukkaaksi. Kuuluupa v�h�n kuin olisi h�nell�

totisesti aikomus tehd� takapero. Mutta h�n ehk� koettelee luontoani.

EENOKKI. Min� syd�mmen karvaudella olen kuullellut, kuinka t�m�

neitonen t�ss� kaikin tavoin on koettanut leikata virkaveljeni hyv��
nime�. Mutta heitet��np�s pikainen katsahdus tyt�n omaan syntikirjaan.
Tied�tk� mit� mailma sinusta hotisee ja huutaa? Kuinka el�t sin�
herrojen kanssa? Niinkuin paskana, niinkuin mahomettilainen. Min�
kiivastun t�ll� hetkell�. Jumala armahtakoon teid�n el�m��nne! Jumala
armahtakoon sek� sinua ett� herroja. Mit� on teill� k�sill� siell�?
Sanoppas. Te peijoonit, te turmelette t�m�naikaset nuoret, saatatte
heit� v�linpit�m�tt�miksi avios��dyn arvosta ja pyhyydest�. Sin�
vekama, niink� sinua opetti is�s ja �itis? Niink� sinua opetettiin
rippikoulussa? Koska olet ollut viimeiseksi ripill�? Frookas pillit,
sanoo ruotsalainen.

EEVA. Sin� h�vyt�n mies, mit� on sinun minun kanssani tekemist�?

EENOKKI. Olenpa l�himm�ises ja onpa velvollisuuteni niinkuin kristitty

ihminen koettaa sinua oikaista, lunttu.

EEVA. Mutta min� tahtoisin sinun v��rist��, v��rist�� tuhanteen mutkaan

ja viskata sinun pellolle. Sin� viimeinen vaivanen, sin� h�vyt�n
kraatari, teeth�n minun hulluksi!

EENOKKI. Kas kas, n�kyyp� kuinka kipe� on asia, ja min� pistin syv�lt�
ja ilman armoa. Jaa, niin on tapani. Min� rynt��n aina esiin ilman
pelkoa, vakaasti ja suoraan niinkuin ahvena. Ja t�st� sinun el�m�st�s,
jumalattomasta el�m�st�s tahdon min� ottaa tuimasti kiinni, jos en
sinulta parannusta n�e.

EEVA. Kas n�in el�n vaan, kas n�in. Mit�s minun teet?
EENOKKI. Kantelen provastille.

EEVA. Sin� tekisit sen? Haa! saisitpa plyijy� kinttuihis herroiltani.

EENOKKI. Minulla on pyssy ja.

EEVA. Joka ei tapa varpustakaan.

EENOKKI. Tappaa vaihka noita�mm�n, vaihka perkeleelt� riivatun tyt�n.

AAPELI. Elk�� riidelk�, elk�� riidelk�, ja sin�, Eenokki, el� huoli

juuri en��n soimata Eevaa. H�n on, n�etk�s, niinkuin morsiameni; ja
sananlasku sanoo: yht� luuta vuohensarvi, sit� poski kuin p��kin.

EEVA (eriks.) Sinun morsiames!

EENOKKI. Totuuden lausuin, ja olkoon se h�nelle hyv�ksi. Tapani on,

niinkuin sanoin, k�yd� aina esiin vakaasti, ilman pelkoa ja suoraan
niinkuin ahvena. (Ottaa nuuskaa.)

AAPELI. Nyt ymm�rr�n mit� Eeva tarkoitti n�ill� v�h�n niinkuin

kieroilla sanoillansa: koetella luontoani. Mutta antakoon h�n anteiksi
lyhynokkaisuuteni; sill� lyhynokkaisuutta, Jumala paratkoon,
havaitsemme kaikkialla, ja se on ik�v� havaitseminen. Monaistipa
aattelen, jouduttuani uusiin tuttavuuksiin, kas tuostapa vasta l�ysin
miesten miehen. Mutta el�pp�s h�nen kanssansa ja reisaile, niin h�np�
pianki punehtuu kuin kukko ja n��s�� sinua; ja t�m� on ik�v�t�. Min�
olen n�hnyt yht� ja toista mailman p�yd�nnokalta; ja hantv�rkk�ri on
noita talossa.--Kas, pusersipa tytt�-kanalja hien otsalleni t�ll�
koetuksellansa. (Ottaa taskustansa nen�liinansa, mutta viskasee samassa
p�yd�lt� permannolle Eevan sokerirasian, joka s�rkyy.)

EEVA. Herresta velta varjel!

JOOSEPPI. Voi voi, mit�s mestari nyt teki!

EEVA. Kuin tuo nyt s�rki minun sokerirasiani!

EENOKKI (eriks.) Aapeli parka! Tuossa seisoo h�n nyt kuin py�rtyv�
kana, ja punottaa kuin t�yskuu pouta-iltana.

EEVA. Kuin tuo lepakko nyt m�nstr�si minun ehta-posliinisen

sokerirasiani, rakas nimip�iv�lahja herroiltani. Maksa pois, mies;
maksa se paikalla, sin� harakka, hohkoharakka, n�rri!

EENOKKI (eriks.) Hai djai djai. Sit� syd�nt�, sit� syd�nt�!

AAPELI. Jassoo! Sin� teet minusta pilkkaa etk� todenper�st� aiokkaan

tulla vaimokseni?

EEVA. Saatanan muori sinulle vaimoksi tulkoon.

EENOKKI (eriks.) Tunnenpa v�ristykset sel�ss�ni kuullellessa

lauseitansa.

AAPELI. Eenokki, kysy h�nelt� t�ss� Joosepin kuullessa, jos h�n tahtoo
ottaa minua mieheksens�.
EENOKKI (Yskii). Min� kysyn sinulta, Eeva Matintyt�r Helander, jos
sulla on vakaa aikomus tulla vaimoksi Aapeli Simeoninpojalle.

EEVA. Min� en huoli h�nest�; menenp� takaisin herraini luoksi. (Hetki

��nett�myytt�.)

AAPELI (erikseen). Vai niin!

EENOKKI (eriks.) Mik� kiusankappale!

AAPELI. Kysys h�nelt� toinen kerta.

EENOKKI. Min� kysyn sinulta, Eeva Matintyt�r Helander, jos sinulla on

vakaa aikomus tulla vaimoksi Aapeli Simeoninpojalle.

EEVA. Min� en huoli h�nest�, sanoin min�; en tuumaakaan. (Kauvan

��nett�myytt�.)

AAPELI. Kysy h�nelt� viel� kolmas kerta!

EENOKKI. Min� kysyn sinulta, Eeva Matintyt�r Helander, jos sinulla on

vakaa aikomus tulla vaimoksi Aapeli Simeoninpojalle.

EEVA. Min� annan h�nen peijakkaan haltuun. (Polkee kiivaasti jalkojansa

permantoon.) En huoli h�nest�, en huoli, en huoli; en en! Eik�
korval�penne kuule, te noidutut miehet? (��nett�myytt�. Tulisijasta
kuuluu kohina.)

AAPELI. Soitatko sin�kin jumalan-lahjan tuhkaan siell�? Poika!

(Kirist�� Jooseppia kauluksesta.)

JOOSEPPI. Mestari!

EENOKKI (hilliten Aapelia). Malta mieles, Aapeli, ja anna anteiksi

tapaturma.

AAPELI. T�m� hetki on vimman hetki!

EEVA. Maksa pois korea rasiani.

AAPELI. Rasia! Onko mailmanloppu tullut? Antavatko kuolleensa maa ja

meri, kuolema ja kipen�itsev� helvetti?--Kas t�m�p� vasta p�iv� on.

EEVA. Voi min� mielet�n lapsi!

AAPELI. Sin� portto, anna t�nne sormukseni.

EEVA. Hoo! kas t�ss�, poikasein. (Aapeli viskasee hirve�ll� vauhdilla

sormuksen permantoon.)

EENOKKI. El� el�, veljeni. (Ottaa yl�s sormuksen.)

AAPELI. Ihminen, miksi narrasit mua hevosellani sinua kyyditt�m��n

huoneeseeni?

EEVA. Miksi annoit itse�s narrata?

EENOKKI. Hai djai!

AAPELI. Jassoo!

EEVA. Kyydit� minua ijankaikkisella pilkulla t�st� samaa tiet�

takaisin, kraatari!

AAPELI. Jassoo!--Kyll� kyll�, jos rahan maksat, jos ly�t kaksi markkaa
p�yt��n. Jooseppi tulkoon kyytiin.--Kaksi markkaa t�nne!

EEVA. Ei yht� penni�k��n. Ja jos et maksa, mit� liet rikkonut, niin

katsokaat etten vilauksessa seiso ilki-alastomana t�ss� edess�nne.

EENOKKI. Niinp� teki ennen St�lbergskakin, koska ei tainnut h�n muuta

vihansa kiukussa. Muija kirkasi vaan yhden kerran, ja siin� samassa oli
hame ja paita yli p��n.

EEVA. Rasia!

AAPELI. Rasia olkoon kyydist� t�nne, ja t�st� menet marssien nytyt

k�dess�; t�m� olkoon sanottu.

EENOKKI. Tahtoisinpa, tahtoisinpa, sanon min�, n�hd� Eevan tuloa

herrojensa luokse taas. N�kisinp� silloin oikein pitk�n koiran.

EEVA. Hoo! kraatari Eenokki, el� yht��n murehdi sit� asiaa. Ensin v�h�n
pilkkaa herroilta, jota min� vastaan muutamalla kyyneleell�, ja ennen
iltaa on yhteinen syd�mmellinen ilomme korkealla katossa. Siin� se
temppu.

EENOKKI. No sin� naisen luonto! Ihme kaikkein ihmeitten seassa. Sin�

kultasen p�iv�npaisteen ja sumuisten pilvien ijankaikkinen sekamelska
ilman p��t� ja per��, sin� himphamppu! Onko siis ihme, ettemme koskaan
opi tuntemaan t�nlaista el�int�?

EEVA. Hevonen eteen, Aapeli! Kyyti!

AAPELI. Sin� kopeilet?

EENOKKI. Kyyti? Arvaas mink�kaltaisen kyydin t�st� olisit ansainnut?

Peijakas! jos tekisimme oikein, niin p��s ottaisin syliini min�,
Jooseppi pitelisi sinua jaloista ja Aapeli itse antaisi sinulle oikein
miehen k�dest�.

EEVA. Aapeli!

AAPELI. Jaa-ah, luuletko etten min� taida antaa l�yly�? (Eeva rupee
panemaan kapineitansa nyttyyns� takaisin, hyr�ellen laulella.) Ruoka
p�yt��n, Jooseppi. Me rupeemme sy�m��n, mutta h�n menk��n tiehens�.
(Jooseppi panee ruokaa p�yd�lle.) H�n on kiero ihminen.

EENOKKI. Pahanilman lintu.

AAPELI (erikseen). Onneton p�iv�! Onpa syd�mmeni kuin leikattu kahdeksi

kappaleeksi.--Kas niin, Jooseppi. Tule sy�m��n kanssamme. Me sy�mme,
Eenokki.

EENOKKI. Me sy�mme me. (Aapeli, Eenokki ja Jooseppi istuvat sy�m��n.)

AAPELI. Onpa t�ss� mailmassa tekemist�.

EENOKKI. El� puhukkaan.

AAPELI. Eeva, Eeva, mit� olen min� tehnyt sinulle, ett� sin� minulle
niin paljon pahaa teit?

EENOKKI. El� ole h�nest� huolivanasi.

AAPELI (eriks.) H�n hyr�ilee vaan.

EEVA (menee kantaen nyttyj�ns�). Hyv�st!

AAPELI. Hyv�st!

EENOKKI. L�ksip� heilakka. Mutta t�st� asiasta, sek� herrojen ilke�st�

juonesta ett� tyt�n h�vytt�m�st� narrauksesta, tulee sinun ottaa
vakaasti kiinni, opettaa heit� pit�m��n miest� pilkkanansa.

AAPELI. Min� jotain tekisin, mutta eip� ole juuri hyv�. He k�yv�t
mets�ss� pyssyill� ja taitavat ampua minun; sill� katsos suurin pelkuri
t��ll�, jolla on tuliluikku, voi vilauksessa surmata rohkeimman
sankarin, joka on t�t� asetta paitsi.

EENOKKI. He ampuisivat? Hohoo! ei miesmurhaa niin pian tehd�.

AAPELI. Kukas menee takaamaan? N�ill� herroilla on h�ijy syd�n, sin�

kohtaat heit� mets�ss�, he laskevat sinun l�pitse kuin koiran. Mit�s
teet?

EENOKKI. Mutta minun sisuni ei anna per��n, se ei sied� heid�n

el�m��ns�, jumalatonta el�m��ns� t�m�n tyt�n kanssa. Provastin t�ytyy
saada siit� tieto.

AAPELI. Mutta min� kysyn sinulta viel�: mit�s, jos he ampuvat sinun?

EENOKKI (kiivaasti). Ampukoot! T�ss� mailmassa ei auta.

AAPELI. Niin sin� sanot.

EENOKKI. Tahdonpa h�vitt�� sen terren-pelin, sanon min�.

AAPELI (eriks.) Mutta miksi k�y aatokseni piiri niin himme�ksi? Min�
pelk��n, min� pelk��n jotain.--(��neens�.) Olikos se Herrojen-Eeva?
Min� rakastuin h�neen vahvasti. Olikos se Herrojen-Eeva?

EENOKKI. Sama heiskale. Mutta miksi kysyt n�in? Eik� ole h�n sinulla
kyllin jo tuoreessa muistossa?

JOOSEPPI. Surkeus, surkeus! (Nousevat sy�m�st�.)

EENOKKI. El� saakelissa anna murheelle noin kovaa voimaa.

JOOSEPPI. Oi itkun p�iv�! Katsokaas, kuinka mestarini silm�t mulkoilee.

H�n on hukassa.

EENOKKI. Ei, Aapeli, ei, ei k�y t�m� p�isin n�in syv�sti mietiskell� ja
murehtia. Koetas vaan, koetas vaan; saatpa muuton korvilles.

AAPELI. Ei juuri h�t�� viel�. Mutta kovin musertuu syd�mmeni, koska

muistelen sit� korkeapovista impe�, joka mulle annettiin, mutta kohta
taasen otettiin pois multa Herran nimeen.

EENOKKI. Menk��n hiiteen se naasikka!

AAPELI. No no, no no!

EENOKKI. Sin� katsot t�m�n vahingoksi?

AAPELI. Pidinp� itseni jo melkein naineena miehen�, mutta olen toki

taasen vanha nuori-poika, jonka el�m� tuntuu mulle nyt kuin muurin
raossa torkkuvan torakan ilta-auringon riutuvassa paisteessa. Oi,
veljeni! koska tulin h�nen kanssansa ja n�in k�rp�sen-sienen
tuolla hevoshaan ver�j�ll�, niin t�ll� tavallapa aattelin: koska
syyskuun-mets�ss� me pussit sel�ss� yhdess� k�yskelemme sieni�
poimimassa, kas silloinpa meid�n vasta lysti on. Mutta nyt, nyt mennyt
on kaikki toivo, eik� lohdutusta l�ydy.

EENOKKI. Paljon, yst�v�ni, paljon. Vanha nuorimies viett�� h��ns�

j�lkeen kuoleman t�htien tanssissa. Siell�, siell� h�nelle aviosiippa
annetaan, mutta naineet saavat katsella p��lt�.

AAPELI. Heh! Niinkuin esimerkiksi Korppilan Kalle.

EENOKKI. Niin juuri.

AAPELI. Puhu, puhu jotain iloista, ettei k�y kanssani hullusti.

EENOKKI. Ei yht��n surtavaa, ei yht��n. Koska muilla on ehtoo, on

meill� ruusuinen aamu, k�ki kukkuu ja peipposet visert��, allamme on
autuuden niittu ja p��ll�mme ijankaikkisesti sininen taivas, ja enkelit
soittaa musiikia.--Niin juuri, niin juuri. Mutta yksi vikkel� keino.
Viitam�en luutnantti, jolla on hirmuinen sappi, koska vihastuu h�n
nokimustaksi naapuriensa p��lle ja pelk�� aivonsa vieriv�n pois
oikeilta teloiltansa, silloin panee h�n tytt�rens� pelaamaan
klaveeria ja itse l�tk�tt�� h�n muutaman kierroksen valssia salin
permannolla rouvansa kanssa, ja paikalla on h�nen kiukkunsa lievinnyt.
--Koetetaanpas samaa konstia. Jooseppi, laulappas: �Kosk' tulit
kureerit� ... laula ja polje jalkaas.

JOOSEPPI. En jaksa laulaa nyt!

AAPELI. Miksi et jaksa? Sin� osaat veisun.

JOOSEPPI. Mutta itku tukeuttaa lauluni.

AAPELI. Laula, ja me tanssimme. Laula, Jooseppi, muutoin menee p��ni

ymp�ri, ymp�ri. Hih!

JOOSEPPI. Voi, voi!

EENOKKI. Laula pian Herran t�hden!

AAPELI. Katso, etten ota kyyn�skeppi�. Laula: �Kosk' tulit kureerit�.

JOOSEPPI. Min� laulan.

EENOKKI. Ja polje jalkaas. (Joosepin laulaessa tanssivat Eenokki ja

Aapeli valssia kovin sis��n-v��ristetyill� polvilla ja tanssissa
heitt�v�t yhdistettyj� k�sivarsiansa.)

JOOSEPPI (laulaa polkien jalkaansa).

�Kosk' tulit kureerit

Ja laitoit kortteerit
Ja kysyit: onk's talossa olutta viel';
Ja laitoit kortteerit
Ja laitoit kortteerit
Ja kysyit: onk's talossa olutta viel'.�

Y� JA P�IV�

N�ytelm� yhdess� n�yt�ksess�

HENKIL�T:

MANNILA, talonis�nt�.
SAARA, h�nen vaimonsa.
TAPANI, heid�n poikansa.
KEIMO, talonis�nt�.
ANNA, h�nen vaimonsa.
LIISA, heid�n tytt�rens�.
KERTTU, er�s vanha akka.
Maav�ke� sek� miehi� ett� naisia.

Tapaus: Savossa Saimen rannalla.

(Teaterin muoto: lakea piha; oikealla Mannilan talon asuinhuone,

vasemmalla Keimon; perill� aita, keskell� aitaa punaseksi maalattu
portti, jonka kummallaki puolella seisoo tuuhea koivu; kauempana n�kyy
er�s lahti Saimesta ja sen toisella puolella sinert�vi� metsi�.--
Esiripun roustessa on vaalea kes�-y�, joka v�hitellen valkenee
p�iv�ksi,--Mannila tulee huoneestansa.)

MANNILA (yksin.) It�pohjoisessa haamottaa jo p�iv�, ja aika on l�hte�

nuotalle. Mutta maataanpa naapurissa viel�, maataan, ett� orret
jyrisee. (Ly� kovasti Keimon ovelle.) Yl�s, unikekot! Ennenkuin on
nuotta vedess�, polttaa aurinko Keimoa vasten naamaa kuin palava
tervatynn�ri. (Ly� ovelle.) Yl�s!

KEIMO. (huoneessansa). Kyll�p� tied�mme nousta. Hiljaa! Tahdotko

hajottaa oveni, kirottu mies?

MANNILA (erikseen). Koko sun huonees tahtoisin hajottaa ja sy�st� sen

syvyyteen alas, ja niinp� olisin p��snyt siit� naapurista ja
lukemattomista kiusoista.--K�ymme siis nyt vet�m��n yhteisnuottaa!
Mutta mill� naamalla kaksi vihollista, niin kiukkuista kuin naapurit
Mannila ja Keimo, �vet�� samaa nuottaa�? Mutta ei auta, aika on kallis,
koska leikitsee kultanen sorva. (Saara tulee huoneesta.) Ja Tapani ei
ole kotona viel�.

SAARA. Ei viel�. Kaiketi ovat he kohdanneet kontion, jota l�ksiv�t

ahdistamaan.

MANNILA. Tuskin tuovat sielt� oravata, vaan ei karhua, ja niin on

veitikk� menett�nyt t�rke�n ajan. Mutta h�n tahtoo viipy�, ja tulee
pianki, koska olemme poistuneet talosta me; sen tied�n. H�n kiehtoilee
alati itsellens� tilaisuutta p��st�ksens� taasen kiemailemaan sokean
vauvansa kanssa, se kiusan kappale.--Sokea aviovaimo? Mik� hullu aije!

SAARA. Miksi aattelemme asiaa, joka ei tapahdu?

MANNILA. Keimon tyt�r minun poikani vaimoksi, mini�kseni! Viel�

hullumpi aije! Se ei tapahdu, ei kosiokaan! (Keimo ja Anna tulevat
huoneestansa.)

KEIMO. Ei koskaan. Ei sy�kse Keimo tyt�rt�ns� susien luolaan.

MANNILA. Susien luolaan? Pid� omanas se huoneenkunnia sen sokean

penikkas kanssa.

KEIMO. Ket� meist� enin tulee h�nen moittia siit�, ettei n�e h�n p�iv�n
valoa? Sen tied�t sin� (Menee portista ulos.)

ANNA. Sin� h�vyt�n, sin� tunnoton! Miksi pilkkaat tyt�rt�ni kovan onnen
t�hden, joka juuri sinun t�htes on h�nt� kohdannut? Huomaitse, mies:
h�nen silm�ns� taitavat viel� loistaa, iloa ja valkeutta t�ynn�, koska
haparoitset ijankaikkisessa pimeydess� sin�, kirottu mies!

MANNILA. On rutto ennenkin tappanut sellaisen tiet�j�n. (Menee.)

ANNA. Mit�p� tied�n min� ja voin? Mutta eih�n ole mit��n mahdotonta
h�nelt�, jonka silm� katsoo l�pitse kallion.

SAARA. My�s perkele voi paljon, liionki sellaisen noita�mmien kautta

kuin esimerkiksi tuo vanha Kerttu, joka, niinkuin tiett��n, on nyt
keitinpajoinensa muuttanut teille. Ihmettelenp�, mit� keittelee h�n
siell�, mit� noidannuolia h�n takoilee, naapurienne turmioksi. Mutta
katsokaat, ettei ammahda nuoli takasin vasten oman ampujansa naamaa.

ANNA. Ei ole h�n mik��n noita-akka, vaan vakava ja hurskas vaimo, joka
yrttien nesteill� luonnon kohdusta rukouksen voimalla parantelee
sairaita ja rampoja, tehden melkein ihmet�it�, niinkuin tiet��n, sill�
h�nen nimens� on kuuluisa.

SAARA. Yhden asian tied�n, ja syd�mmeni paisuu sit� muistellessa.

ANNA. Mik� on t�m� asia?

SAARA. Ett�s olet k�ynyt noidissa ja tiet�jiss� ja saattanut poikani

rakastumaan sokeaan tytt�rees.

ANNA. Sen valehtelet, hurja vaimo! T�m� syyt�ksesi, t�m� musta luulos
on kotosin pimeyden alhosta.

SAARA. Onpa minulla syyt� luulla niin.

ANNA. En usko sit�, mutta n�enp� vihan kuohuvan ylitse sun povessasi ja
sielusi janoo riitaa. Niin, t�ss�p� torelemme taas, t�ss� viljelemme
vihaa, koska her�� Herran kaunis p�iv�, koska id�ss� hymyilee ihanainen
aamu. Niinp� p�iv�t nousee, laskee, vuosi vuoden j�less� siirtyy pois,
siirtyv�t viimein vuosikymmenetkin; mutta pime�n� v�ikkyy alati Keimon
ja Mannilan v�lill� vihan ja vainon y�. Oi, mik� aika on mennyt t�m�n
pimeyden kest�ess� t�ss�!

SAARA. Vuosia seitsem�ntoista, naapurin-em�nt�inen.

ANNA. T�t� muistellessa, eik� kamastu sun mieles?

SAARA. Asia, jota ei taida parantaa, �lk��n rasittako mielt�ni. Oi

naapurini! meid�n ja teid�n v�lill� pilveilee synke� sumu, jota ei
poista en��n sovinnon aurinko.

ANNA. Ah! min� tunnen sen. Sent�hden ole lakkaamatta puettuna j�iseen
haarniskaas, mun syd�mmeni kuohuva l�hde; sill� se musta traaki tahtoo
ijankaikkisesti asua t�ss�.

SAARA. Kaikki Pohjolan noidat eiv�t h�nt� manaa t�st� pois. Ja t�ss�
h�n maatkoon ja liehtokoon aina, aina! Haa! mielinp� oljennella vihan
ihanasti pahteisessa y�ss�. (Poistuu kiivaasti.)

ANNA. M� mahdan olla kirottu, jos viel� kerran korotan ��neni sovintoon
p�in! Nyt, kaikki liepeys pois! Mun poveni, k�y kiinte�ksi, kylm�ksi
kuin rautakallio ja �l� lievi, vaikka iskis p��lleni taivaan nuoli ja
polttais mun tuhaksi maahan. (Kerttu tulee Keimon huoneesta.) Olemme
siis h�mment�neet unenne, vanha vaimo.

KERTTU. Mua miellytt�� katsella nousevan aamun taivasta.

ANNA. Kuinka on nyt tytt�reni tila? Oi! saako milloinkaan mun Liisani
katsella taivasta nousevan aamun?

KERTTU. Toivokamme niin, luottaen korkeuden armoon.

ANNA. Jaa, m� tahdon luottaa siihen, luottaa kaikesta syd�mest�,

riemuten.

KERTTU. Ah! siit�k� syd�mmest�, joka niin monen auringon kiertoessa on

ollut kiukkuisimman vihan asuinmaja?

ANNA. Niin, teid�n kysymyksenne saattaa mun luomaan silm�ni alas.

Kerttu, viha, loppumaton viha tukeuttaa t�ss� kaiken syd�mmen riemun.
Katso: t�ss� er�s pieni perhekunta, tuossa toinen yht� suuri, jotka yh�
katsahtavat toinentoiseensa kuin kaksi n�lk�st� kotkaparvea, kiehtoen
niell� toinentoistansa.

KERTTU. Ja toki l�ytyy molemmissa parvissa lempe� kyhkyl�inen, jotka

eiv�t katsahda karsaasti toinentoiseensa, ei, vaan lemmen maailmassa
heid�n sielunsa yhdess� viehkeilev�t. Kas siin� alku ihanaan sovintoon.

ANNA. Min� ymm�rr�n tarkoituksenne. Mutta kuulkaat: Vaikka tapahtuiskin

onni, ett� saisi tytt�reni n�k�ns� takasin, niin �lk��n Mannila
milloinkaan olko h�nen miehel�ns�.

KERTTU. Ette siis tahdo seurata sovinnon hengen viittausta?

ANNA. Kaukana on kyl�st�mme sovinnon henki. Niin on t�ss� laita, vanha

vaimo, t�ss� k�rjell� t�m�n armaan niemen, Saimen huokaavalla rannalla.
Oi ihmislapsi! mik� tuli sun kohtalokses t��ll�? Pitk�t murheenp�iv�t,
mutta harvoin, harvoin ilon lyhyk�inen hetki, ilon hetki
kyynelsilm�nen, riutuva p�iv�npaiste synkeitten ukkospilvien keskell�.
--Hyv�sti, eukko! Mink� parhaaksi taivaan herra n�kee, sen h�n tehk��n
kurjaa tyt�rt�ni kohtaan! (Menee.)

KERTTU (yksin). Ja heid�n pit�� k�ym�n yhteiseen ty�h�n, ajelemaan

rannalle meren vilkasta karjaa, ja siit� saaliin jakoon! T�m�h�n on
kuin sukeltajain askare, jotka mykkin� haamuina ty�ksentelev�t syvyyden
kamalassa h�m�r�ss�. Ihana sananlasku sanoo: �iloitkaat kuin saaliin
jaossa�; mutta p�invastoin lausukoot n�m�t perheet, pannessa
saalistansa kahdeksi rannalla. Kuinka murheinen ja viheli�inen on t�m�
eripuraisuus! Oi, jos heid�n eteens� voisin maalata yhden haameen,
yhden kangastuksen valkeuden maasta, maalata kirkastuksen vuoren ja
niitun viherj�n sen ymp�rill�! Mutta toivonpa taitavani jotain sun
kauttas, Keimon hurskas tyt�r. (Tapani tulee, pyssy k�sivarrella.) No,
Tapani, olethan siis viimein kotona. Kuinka onnistui pyynti?

TAPANI. Paljon menetettiin voimia, moni v�syi, haavotettiin yksi ja

toinen, ehkei kuitenkaan vaarallisesti, mutta lopulta toki kaatui
kontio. Ymp�r lahden kulkee nyt joukko t�nne, kantaen oivallista
otusta, mutta riensinp� pienell� ruuhellani edelle min�.--Mutta miksi
n�in varhain ylh��ll�, eukko?

KERTTU. Jo nuottamiesten keralla nousin aamun koittaessa.

TAPANI. He ovat siis k�yneet ty�h�ns�?

KERTTU. Ovatpa jo t�ydess� toimessa kummankin naapurin niin is�nt� kuin

em�nt�. Ja moittelipa is�si l�hteiss�ns� sun viipymist�s.

TAPANI. Me emme ehtineet ennen enk� tainnut min� poistua joukosta,

koska leikki oli kuumin. (Istuu kivelle.) Nyt olen t�ss�, mutta
v�syneen�. Pit�is kenties k�yd� p��st�m��n �iti� vetonuorasta, mutta
onpa h�n maannut y�ns� makeasti, min� valvonut. Ja jos lausun totuuden,
niin eip� juuri miellyt� minua n�iden naapurien yhteisty�, n�iden
��nett�mien kivikuvien askare.--Kuinka l�ksit he toimeen? Mill� tavalla
katsahtelit kumppanit toinentoiseensa?

KERTTU. Vihan tulta oksentelit heid�n silm�ns�, ja kuin myrkylliset

vasamat, niin lentelit lauseet ja kiukkuiset kompasanat heid�n
v�lill�ns� ennen l�ht��.

TAPANI. Se on viha, jonka loppu on vasta haudassa.

KERTTU. Kauhea viha! Mik� synnytti sen, mik� hirvi�, mik� helvetin
lohik�rme puhalsi sen siemenen n�iden perheitten kohtuun?

TAPANI. Ette siis tied�?

KERTTU. On mulla siit� toki jokin himme� tieto.

TAPANI. Kuulkaat muutama sana, ja olenpa kertonut teille syyn,
tapauksen onnettomuuden p�iv�n�, jota muistan kuin unta.--L�hes
kyksikymment� vuotta sitten, niinkuin tiett��n, karkasi taasen
p��llemme kansamme �ke� vihollinen, ja sota pauhasi saloissamme. Er��n�
iltana l�heni my�s meit� v�hempi ratsasjoukko, jonka kiilt�v�t piikit
n�imme jo kaukana tuolla toispuolella peltoja polvellisella tiell�.
Kuinka kohdella vihollista, siit�p� nousi nyt kysymys, ja vastap�in
tuumailit is�ni ja Keimo. Keimo k�ski jokaisen askartelemaan
asemallansa, nostamatta k�tt��n vastoin voimallista vihamiest�, joka
vihoissansa varmaan saattaisi meille polttomurhan ja kuoleman. Mutta
toisin tahtoi is�ni sokeassa rohkeudessansa, ja h�nen tahtonsa voitti.
Pian sai h�n puolellensa muutaman miehen, ja he suljit kiireesti tuon
jyrk�n kujan pellavaloukuilla, karangoilla ja humalasaloilla ja rupesit
ampuilemaan vihollista, joka oli jo ehtinyt tuonne sillalle. H�n pys�yi
uumoen l�ytyv�n t��ll� enemminkin voimaa, p��tyi viskelem��n p��llemme
kihisevi� rakettia, ja pian seisoi tulessa sek� Keimo ett� Mannila.
Nousi nyt meteli ja meno, kaikki pelastus oli turha, rakettia satoi
kuin tulisia k�rmeit�, ja lis�tyill� voimilla rynk�si nyt �kisti esiin
vihollisen lukuisa joukko. Sillon ei ollut meill� muuta keinoa kuin
paeta ruuhillamme lahden toiselle puolelle, josta sitten katselimme,
kuinka kotomme muutuit tuhaksi. Ja sillonpa iskit yhteen is�ni ja h�nen
naapurinsa, iskit hurjasti kuin kaksi hullua koiraa, ja miesvoimia
tarvittiin, ennenkuin olit he eroitetut. Sillon lupasit ja vannoit he
toinen toistansa kohtaan sammumattoman vihan, jonka murheellisen
lupauksen he uskollisesti ovat pit�neet t�h�n hetkeen asti, ja syit�
vihan kannatteiksi on lakkaamatta etsitty kahdenpuolen. Niin on kulunut
seitsem�ntoista synke�� vuotta siit� tulisesta, hirmuisesta illasta,
siit� onnettomasta, joka sokasi my�skin pienen Liisan n��n.
Kolmevuotias lapsi oli h�n sillon, ja aina siit� asti on h�n
oljennellut umpisokeana, muistamatta t�m�n maailman muotoa.--Mutta
kuinka on tyt�n laita nyt?

KERTTU. T�n�p�n annan h�nen n�hd� maan ja taivaan avaruudet.

TAPANI. Oi ankara p�iv�! Mutta oletteko jo ilmaisseet kellenk��n

toiselle, ett� on h�n saanut n�k�ns� takasin?

KERTTU. En, vaan kaikki olemme, niin Liisa kuin min�, pit�neet salassa.
Vanhemmillensa olen toki antanut hyv�n toivon. H�n itse ei ole n�hnyt
viel� ilman kirkasta valoa, ainoastaan himme�n p�iv�n kammarissa, jonka
akkunat ovat tarkasti olleet varjottuna, ja k�yskelless��n kanssani
ulkona on side lakkaamatta peitt�nyt h�nen silm�ns�.

TAPANI. Mutta mit�p� oikeammiten tarkoitatte viipymisell� t�m�n ilosen

sanoman kanssa?

KERTTU. Koettakaamme, mit� vaikuttaa j�ykkiin vihamiehiin Jumalan ihana

ihmety�, jonka �kisti huomaavat edess�ns�. Nyt, koska katoo tyt�n
silmist� esirippu, joka niin kauvan on peitt�nyt h�nelt� maailman
kasvot, voi t�m� hetki, t�m� astumisensa p�iv�nvalkeuteen, vaikuttaa
h�nen ymp�rist�ss�ns� voimallisesti. Ja nyt, nyt on tullut se hetki,
koska auringon noustessa nuottav�kemme palaa kotiinsa taas ja koska
pyyntijoukko riemuten l�hestyy mets�st�. Sillon tapahtukoon ihana
n�yt�s molempain naapuriperhetten ja ilosten kyl�nmiesten
l�sn�-ollessa; se ehk� matkaansaattaa jotain.

TAPANI. Oivallinen aatos, kunnioitettava eukko! Joukossa, joka nyt

l�henee t�nne, on my�s nuoria neitoja, Liisan lapsuuden kumppania.

KERTTU. Kaikki hyvin. Heid�n saapuvilla olonsa yhteen sulattakoon

kaikkein ilon ja riemun.--Mutta veri �lk��n olko h�nen silm�ns�
ensimm�isin� n�ht�vin�. Sent�hden, koska k�yv�t mets�st�j�t esiin,
j��k��n saaliinsa verhoon.

TAPANI. Siit� pid�n kyll� huolen; ja alkaessa olen my�s itse h�nelt�
k�tk�ss� ja n�yt�n itseni vasta, koska on h�n v�h�n ehtinyt katselemaan
ymp�rillens�.--Niin, teid�np� johdettavana olkoon t�m� toimi ja
onnistukoon.

KERTTU. Tahdonpa koettaa, mit� voin.--Mutta h�n tulee; min� kuulen

h�nen askeleensa.

TAPANI. H�n kantaa siis nytkin sidett� silmill�ns�?

KERTTU. Varmaan; sill� h�n on luja ja tottelevainen, eik� ole viel�

kertaakaan poikennut k�skyst�ni. (Liisa, mustalla siteell� ymp�ri p��n,
avaa oven ja j�� seisomaan kynnykselle.)

TAPANI (erikseen). Sokea tai n�kev�: sua rakastan ijankaikkisesti.

LIISA. Kerttu! (Kerttu ja Tapani l�henev�t h�nt�.)

KERTTU. T�ss� olen, Liisa. (Ottaa h�nt� k�dest�. Tapani tarttuu h�nen
toiseen k�teens�.)

LIISA. Mun Tapani'in! Oletko t�ss�?

TAPANI. T�ss�, Liisa.

LIISA. Niin, olihan se sun k�tes hell� likistys.

TAPANI. K�y istumaan kanssamme t�nne kivelle ja niin viet�mme t�m�n

aamuhetken ilosesti kesken�mme. (Istuvat kivelle.)

LIISA. Tapani, mua vartoo ihana onni.

TAPANI. Min� tied�n, Liisani.

LIISA. Mit� tied�t, yst�v�in?

TAPANI. S� kohta n�et maailman kauniin rakennon.

LIISA. M� kohta n�en kauniin, vakaan Tapani'in. Oi, etp� taida

k�sitt��, kuinka varron sen hetken tuloa, jona saan n�hd� sun kasvos.

TAPANI. �l� varro liikaa, tytt�ni. Aatteles, jos en oliskaan kaunis,

vaan p�invastoin ruma kuin peikko.

LIISA. Kaunis on mun Tapani'in, sen sanoo h�nen ��nens� lempe� hel�ys,
sen ovat mulle sanoneet aina nuo sokean kymmenen kurjaa silm��, joka
kerta, koska ovat he vaellelleet h�nen suloisilla kasvoillansa. Kerttu,
sallikaat mun nostaa sidett� ja heitt�� h�nen p��llens� yhden ainoan
katseen.

TAPANI. Tytt�, odota viel� hetki.

KERTTU. Odota, kunnes seisovat sun ymp�rill�s heimos ja lapsuutes
yst�v�t, ja sit� ilosempi on sulle silm�nr�p�ys, koska v�lk�ht�� eteesi
p�iv�.

LIISA. Min� odotan, odotan kernaasti t�t� autuuteni aamuhetke�. Oi

armas vaimo! enh�n taida teit� kiitt��, niinkuin syd�mmeni tahtois;
min� kurja en taida, en taida, laupias vaimo!

KERTTU. Muistele toki v�hemmin minua kuin h�nt�, jonka k�dess� min�
ainoastaan olin v�likappale, kehno ase.

LIISA. Se p�iv�, koska, nauttiessani valkeutta, m� unohtaisin kiitt��

h�nt�, jonka armohelmasta onneni sain, se p�iv� tuokoon j�lleen takasin
sokeuteni synke�n y�n. Sun nime�s aina ylist�� tahdon, hallitsija
taivaan ja maan. Minua suojellakses eksym�st� elon harhapoluille ja
taivuttaakses syd�nt�ni puolehes, s� suljit multa maailman; mutta nyt,
koska povessani tunnen, ett� henkes voimalla voin horjumatta k�yskell�
valkeuden lasten teill�, s� n�yt�t mulle p�iv�n kimmelt�v�n loisteen
taas, n�yt�t maailmankaikkisuuden, jossa ��ret�n viisautes on etehemme
ilmestyv�. S� n�yt�t mulle ihmisen, joka on sun kuvas, n�yt�t is�ni,
�itini, sukukuntani kaikki. Oi! saanhan kohta katsella syd�mmeni
yst�v�t�, katsella, miten s�teilee h�nen silmist�ns� kuolematon,
rakastava sielu. Niin olet s� mua kohtaan tehnyt laupeuden ty�n, ja
mit� anelisin en��n? Toki pyyd�n viel� yht�, joka on poveni
l�heisimpi�. Siirr� kauvas t�st� n�iden kahden huoneen viha ja vaino,
muserra sen k�rmeen p�� ja anna valkeutes vuotaa riitaveljesten
syd�mmiin, niinkuin kohta sun p�iv�si puhdas aamuvalo mun silmieni
peilihin vuotaa. (Tapanille.) Jaa, kuinka luulet, yst�v�ni: onko
naapurisovinnosta meill� toivoa viel�? He joko olisivat niin
vihoittaneet taivaan, ettei kuuluisi en��n kenenk��n esirukous
korkeuden istuimelle?

TAPANI. Tuskin auttais t�ss� en��n taivastenkaan voimat, tuskin

kirkkaus Damaskun retkelt�.

LIISA. Kuinka murheellista! Mutta eih�n koskaan kaiu niin hele�sti

onnen kanteleen soitto, ettei aina siin� songerra yksi ja toinen kieli.
Toki toivon viel�.--Mit� kuluu aamu, mun Tapani'in?

TAPANI. Enemmin jo p�iv� kuin y�, ja kohta kohoo aurinko yl�s saarien
takaalta id�ss�.--M� kuulen sekavia ��ni� tuolta aholta. He tulevat.
Tied�, Liisa, ett� kontio on kaadettu, ja sen kanssa nyt l�henee t�nne
riemuitseva joukko, niin vanhoja kuin nuoria. Ja nytp� yl�s meren
rannalta k�y my�s meid�n nuottav�ki, yhtyen toisten seuraan. T�nne
retkeilee nyt iloiten liuta. (Aurinko nousee.)

LIISA. Hetki l�hestyy!

TAPANI. Aurinko nousee.

KERTTU. Vaatehtien purpuraiseen pukuun mets�t ja vuoret.

LIISA. Hetki l�hestyy, taivaallinen hetki!

TAPANI. Neito, s� kalvenet.

LIISA. Ilohan syd�nt�ni polttaa.

TAPANI. Kerttu, me ehk� k�ymme rohkeasti.

LIISA. Olkaat toki rauhassa.

KERTTU. Liisa, nyt vasta mietiskelen jotain. Huomaa: voisko sielus,

oltuaan niin kauvan pimeyden tuttavana, nyt yhtaikaa ottaa vastaan
kaikki, mit� luonto taitaa tarjota? Voisko se kest�� t�m�n aamun
kirkkautta ymp�rill�s?

LIISA. Olkaat rauhassa. Mua vahvistakoon h�n, joka ei viel� koskaan ole
mua unohtanut, vaan armollisesti aina l�hetti mulle henkens� valkeuden
pyhi� s�teit�, koska oljentelin sokeuteni pime�ss� luolassa.

KERTTU. S� etk� muista rahtuakaan t�m�n maailman muodosta?

LIISA. En, armas vaimo, en tied�, minkaltainen on p�iv�n tulinen t�hti,

tuulien ymp�r-humisema vuori, kes�n kukkasniittu ja talven luminen
kangas. En tied� min� kurja, vaan kaikki on edess�ni pime�, arvotus,
jota en k�sit�, ennenkuin n�kem�tt�myyden j�� on sulanut silmilt�ni.
Mutta tietk��t: synke�st�, humajavasta arkistani lenteli usein mun
sieluni kuin vieno kyhkyl�inen perikotomme kaukasille kukkuloille,
monin kerroin kauniimmat kuin viheri�t kunnaat t��ll�. Niin, luulenpa
nyt taitavani liioin h�mm�stym�tt� katsella kasvoja kev�isen aamun.
(Kuuluu ulkoolta ilosta menoa.) Yl�s, yst�v�t! Olkaat ilman pelkoa, m�
seison lujana ja tyyneen�, koska kerran on eteeni avettu se suuri, se
loistava rakento, vaikka kalvenenki nyt ja vapisen. Oi! v�l�ht�k��n
eteheni taivasten valkeus, ja kirkas otsa vasten kirkasta otsaa
seisomme aamu ja m�, hymyellen toinen toisellemme. (Tapani poistuu.)

KERTTU. Silm�nr�p�yksen p��st�, tytt�ni. He tulevat. (Joukko kansaa

tulee ja heid�n seurassansa Keimo, Anna, Mannila ja Saara.)

MANNILA. Istukaat lev�ht�m��n, miehet, kunnes kiikki on valmis.

1:N MIES. Mit� sanot mesik�mmenest�mme, Mannila?

MANNILA. Aika karvarulli, kuin kev�inen hallava hein�suova.

2:N MIES. Eip� ollutkaan sen suovan kaataminen juuri lasten leikki.
Tapaninpa luodista sai h�n viimeisen ja tuntuvimman n�ps�yksen.

MANNILA. Se miellytt�� minua.

1:N MIES. Mutta miksi peitet��n sokean silmi�? H�ik�isisk� p�iv�nen

l�pitse kiinte�n kaihin? Vai ovatko Kertun keinot poistaneet sokeuden
suomukset?

KERTTU. Suuret ovat Herran armoty�t. T�n� p�n�, t�ll� hetkell� pit��
sokean n�kem�n.

ANNA. Mit� kuulin?

KERTTU. H�n on saanut n�k�ns�.

ANNA (syleilee Herttua). Oi vaimo, mik� sanoma! (Painaa vasten poveansa

Liisan p��n.) Terve tuloa pitk�st�, pitk�st� y�st�, mun armas lapseni!
1:N NEITO (tarttuu Liisan k�teen). Terve tuloa, mun kasvinkumppanini!

2:N NEITO (pidellen h�nt� toisesta k�dest�). Oi, mik� ihana hetki!
Enh�n taida pid�tt�� kyynelt�ni.

ANNA. No, vaimo, p��st� jo side, p��st� ja n�yt� mulle lapseni silm�!

KERTTU. Hallitkaat mielenne ja olkoon tyyneys ja rauha, koska neitonen

k�y vastaan uuden aikansa aamua.--Liisa, ole valmis.

LIISA. Tyt�t, suokaat mulle hartianne. (Asettaa oikean k�tens� ymp�ri

1:n, vasemman ymp�ri 2:n neidon kaulan, seisten heid�n keskell�ns�.)

KERTTU. Nyt hellit�n sitees.

LIISA. Hellit� side.

KERTTU. Ole valmis.

LIISA. Varro.

KERTTU. Miksi varron?

LIISA. Hellit� side. (Kerttu ottaa siteen h�nen silmilt�ns�.)

KERTTU (erikseen). Vapisenpa toki. (Hetki ��nett�myytt�.)

LIISA. Ja t�m� on maailma!

ANNA (erikseen). Mun korea lapseni!

LIISA. T�m�k� se viherj�inen maa, ja taivas tuo? Taivas, niin

juhlallinen ja py�rrytt�v�n korkea? T�m� on siis maailma, ihmisten
asunto. Miksi ei enkelten?

KERTTU. T�st� kaukana ja monin kerroin kauniimpi on Jumalan ja enkelten

asunto. Sen tied�t itse, sen sanoit itse.

LIISA. Ken voi en��n aatella kauneutta ankarampaa? Oi taivaan

hiilakkainen sinisyys, oi auringon loimo sinisyyden jyrk�ss� m�ess�!
(Peitt�� silm�ns�.) T�m� tyyneesti, mutta ter�v�sti s�teilev� py�r�,
eik� ole se taivaan aurinko?

KERTTU. Siin� se p�iv�n kultat�hti, josta niin usein olet kysellyt.

LIISA. Sen jumalallinen paiste ihmisen silm�� heijasee. (Katselee

ymp�rillens�). Tuossa is�ni ja tuossa kallis kantajani. Olkaat
tervehdityt! Tuossa, tied�n min�, Mannila ja h�nen em�nt�ns�, tuossa
yst�v�llisi� kyl�nmiehi�, ja t�ss�h�n armaita kasvinsisariani halailen.
Olkaat tervehdityt kaikki, kaikki! Mutta miss� on Tapani, kaunis
kultasein?

KERTTU. Ole huoletta, kohta on h�n t�ss�.

LIISA. Miksi viipyy h�n? (Katsoo porttia kohden). Mutta tuossahan ne

kaksi koivua, joiden juuria niin monet kerrat olen syleillyt,
kuullellen heid�n hienoa kohinaansa. Kuinka ihanat on heill� hameet ja
kuinka komeasti kohoovat he yl�s kohden ��net�nt�, uneksuvaa taivasta!
--Mutta mik� on tuo, jonka pinta tyyneydess� ja muodossa on verrattava
korkeuden avaruuteen?

KERTTU. Siin� sinert�v� lahti, Saimen merest� hopeakiilt�v� viilu.

LIISA. Herttaisesti hymyilee kirkas lahti aamun auringolle.--No mik� on

sitten tuo ihanasti kalteva lakeus t�m�n lahden toisella rannalla?

1:N NEITO. Se on Ahtiniittu, yst�v�mme.

2:N NEITO. Jonka kukkasnurmilla usein olet piehtaroinut.

LIISA. Monena hein�kuun aamuna mun kantoi sinnen �itini helmoissansa.

Siell�p� kukkas�yr�ill� istuskelin, kuullellen, kuinka niitulla viikate
soi ja kalat pl�iskiilit j�rvess�. Korea niittu, kultaniittu,
kultaniittu Saimen rannalla!--Sanokaat: miksi kutsutaan tuo, jonka v�ri
on samankaltainen kuin maan, mutta pyrkii korkeuteen p�in, ja n�kyyp�,
kuin kantaisi tuhansilla k�rjill�ns� taivaan kannen? Mutta nyt k�sit�n.
Se on mets�, joka tuulessa humisee ja jonka kaikuvissa kammioissa
linnut laulaa.--Mutta yht� kysyn teilt� viel�: Mik� on tuo, joka
kaukasuudessa haamottaa ja korkeimmalle kaikkia ehtii?

1:N NEITO. Siin�h�n Kajavan vuori, josta silm� kantaa et�isiin

tienoihin.

LIISA. Oi kaunoinen vuori, pyhien kaupunkia kuvaellen. S� her�t�t mun

povessani ihmeellisen unelman, autuitten soinnun, jonka virrassa
sieluni tahtoo siirty� pois, ilon kirkkailla kyynelhelmill�
kaunistettu. Oi ihmislapsi! miksip� sait t�m�n onnen? Ensiksi sait
t�m�n ihanan maailman, jossa vaihdellen k�yv�t kukoistava kes� ja
talven valkea, raitis lumi, kultas�teilev� p�iv� ja y�seen h�m�r�
uneksuva, rauhaa t�ys, ja kaikki t�m� t�n voimallisesti kaartelevan
taivaan alla; t�m� sulle ensiksi annettiin, t�ss� nyt asut ja
rakentelet, vartoessas luvattua maata, joka kerran sua l�hestyy kuin
seppel�itty morsian. Oi mik� onni, mik� ��ret�n, ankara onni ja autuus
on langennut osaksi ihmislasten! Taidanko siis uskoa, mit� olen kuullut
kerrottavan vihasta ja vainosta t��ll� t�m�n korkean ja hele�n taivaan
alla?--Mutta ah! mit� n�kee silm�ni korkealla tuolla?

1:N NEITO. Pilvi se on, joka siell� tuulen siivill� retkeilee,

punertaen aamun paisteessa.

LIISA. Mihin sun vertaan, kaunis pilvi?

2:N NEITO. Se purpuravillanen karitsa lempe�ll� katsannolla.

LIISA. Joka korkeuden sinisill� laitumilla k�y.--Mutta nyt on h�nen

muotonsa muuttunut.

2:N NEITO. H�n nyt ratsastavaa sankaria muodostaa.

LIISA. Ja tuulessa liehuu h�nen hattunsa kultanen h�yhent�yht�, koska

kiirehtii h�n pelastamaan vankeudesta rakastettua neitoansa.--Mutta
miss� viipyy Tapani? Poistuiko h�n aamukasteen kanssa? Oliko h�n vaan
sieluni unelma sokeuteni y�ss�, ja koska her�sin, katosi tyhjyyteen? Oi
Tapani, Tapani! (Tapani astuu esiin.)

TAPANI. Liisa, ole tervehditty!

LIISA (halliten aina viel� kaulasta 1:st� ja 2:sta neitoa.) N�m�tk�
ovat Tapanin kasvot? N�m�tk� h�nen ihanat kiharansa ja h�nen silm�ns�
��rett�m�t taivaat n�m�t? Ah! oletpa paljon kauniimpi kuin se salanen
kuva, jonka harhaileva aatokseni niin monet tuhannet kerrat on
maalannut sieluni katsantoon. Oi mik� suloinen ilo, saada sinua
katsella! Mik� hetki on t�m�, niin korkeaa hekumaa t�ys? Mik�
ihmeellinen huimaus, koska nautitsen onneni kultasesta,
ylitsekuohuvasta maljasta? Noo, min� ehk� py�rryn ja vaivun. Mutta
silloin juoksen sun syliis, Tapani, juoksen, juoksen! (Kiirehtii
Tapanin rinnoille ja py�rtyy.)

1:N NEITO. H�n py�rtyy.

2:N NEITO. H�n kuolee! Ah! rient�k��t t�nne!

ANNA. Voi lastani, voi!

KERTTU. Pois valitus ja vaikerrus! Miksi tahdotte muuttaa ilon ja

riemun hetke� murheen synke�ksi juhlaksi? Pois! Ei uhkaa t�ss� vaara.
Kultasensa rinnoille nukkui tytt�, mutta her�yy paikalla taas. Jo
aukasee h�n silm�ns� ja hymyilee kuin autuas sielu enkelten joukossa,
saatuaan p��h�ns� voiton kruunun.

MANNILA. Keimo!

KEIMO. M� kuulin sun ��nes, Mannila!

MANNILA. Keimo, mun yst�v�ni!

KEIMO. Mannila, mun rakas naapurini! (Juoksevat toinen toisensa

syliin).

SAARA. Anna, s� n�et, ett� uiskentelen kyyneleiss�. Ooh!

ANNA. Ja min� tahdon ne kyyneleet pyhki� pois. Korkeuden nimess�, sen

tahdon! (Syleilev�t).

KERTTU. Ankara hetki, taivaan hetki! Jumalan rakkaus on itsens� pukenut

myrskyyn ja pyh��n, heijasevaan leimaukseen, ja voimallisesti paisuu
h�nen armonsa luode. (Liikutusta joukossa ymp�rill�).

KEIMO. Siis unohdettu kaikki?

MANNILA. Kaikki unohdettu, veljeni!

SAARA. Oi armahin aamu!

ANNA. Mulle pyh�ksi tuntuu sen kirkas loiste.

KERTTU. Nyt Herra ihmety�ns� sovinnon veliringill� kruunaa.

LIISA (katsahtelee kummastuen ymp�rillens�). Mit� n�kee mun silm�ni?

K�si k�dess� seisovat tuossa Keimon ja Mannilan perheet!

ANNA. Sovinnon p�iv� on nousnut, tytt�reni.

SAARA. Ja nousnut on Liisan ja Tapanin kihlausp�iv�.

MANNILA. Ja riemuiten sen viet�mme.

KEIMO. Kaikki yhteenusulakoon samaan iloon: kontion peijaiset,

tytt�reni tervehdys auringon paisteelle, lemmittyjen kihlaus ja sitten
sovintojuhla, kaikista korkein. Niin, vallitkoon ilo ja riemu!

MANNILA. Vallitkoon ilo ja riemu!

KANSA (Taampana). Ilo ja riemu!

LIISA. Ma n�k�ni sain ja kultani sylist� nyt katselen s�teilev��

taivasta ja kukostavaa maata mun ymp�rill�in, ja armaina yst�vin�
seisovat tuossa entiset vihamiehet, seisovat, otsilla sovinnon hopea
loiste. Mik� n�ky mun ilosta juopuneelle silm�lleni! Oi mik� n�ky!
(Lankee polvillensa). Kaikkisuuden hallitsija, supista jo k�tes ja
rajota mun onneni virta, joka koskena p��lleni vuotaa! Pane m��r�, pane
m��r� t�lle autuudelle ja suo mulle pyh�n tyyneytes voimasta kantamaan
iloa, joka sieluni t�ytt��, t�ytt�� ja py�rrytt�� mua heikkoa naista.
Mutta tyyneys ja rauha sun ymp�rill�s ijankaikkisesti vallitsee. Niin,
tyyneys ja rauha ainiaan! (Esiripun pudotessa j�� h�n istumaan
polvillensa, katsahtaen korkeuteen, ja vakavilla kasvoilla katselevat
h�nt� toiset).

End of the Project Gutenberg EBook of Kihlaus; Y� ja p�iv�, by Aleksis Kivi

*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KIHLAUS; Y� JA P�IV� ***

***** This file should be named 12795-8.txt or 12795-8.zip *****

This and all associated files of various formats will be found in:
http://www.gutenberg.net/1/2/7/9/12795/

Produced by Tapio Riikonen

Updated editions will replace the previous one--the old editions

will be renamed.

Creating the works from public domain print editions means that no
one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
(and you!) can copy and distribute it in the United States without
permission and without paying copyright royalties. Special rules,
set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project
Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you
do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose
such as creation of derivative works, reports, performances and
research. They may be modified and printed and given away--you may do
practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is
subject to the trademark license, especially commercial
redistribution.
*** START: FULL LICENSE ***

THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE

PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK

To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free

distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase "Project
Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
Gutenberg-tm License (available with this file or online at
http://gutenberg.net/license).

Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm

electronic works

1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm

electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.

1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be

used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
even without complying with the full terms of this agreement. See
paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
works. See paragraph 1.E below.

1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"

or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the
collection are in the public domain in the United States. If an
individual work is in the public domain in the United States and you are
located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
are removed. Of course, we hope that you will support the Project
Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
the work. You can easily comply with the terms of this agreement by
keeping this work in the same format with its attached full Project
Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.

1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in
a constant state of change. If you are outside the United States, check
the laws of your country in addition to the terms of this agreement
before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
creating derivative works based on this work or any other Project
Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning
the copyright status of any work in any country outside the United
States.

1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:

1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate
access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
copied or distributed:

This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.net

1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived

from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
and distributed to anyone in the United States without paying any fees
or charges. If you are redistributing or providing access to a work
with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
1.E.9.

1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted

with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked
to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
permission of the copyright holder found at the beginning of this work.

1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm

License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.

1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this

electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg-tm License.

1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
word processing or hypertext form. However, if you provide access to or
distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.net),
you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
License as specified in paragraph 1.E.1.

1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,

performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing

access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
that

- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
you already use to calculate your applicable taxes. The fee is
owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
has agreed to donate royalties under this paragraph to the
Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments
must be paid within 60 days following each date on which you
prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
returns. Royalty payments should be clearly marked as such and
sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
address specified in Section 4, "Information about donations to
the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."

- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
License. You must require such a user to return or
destroy all copies of the works possessed in a physical medium
and discontinue all use of and all access to other copies of
Project Gutenberg-tm works.

- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any

money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
electronic work is discovered and reported to you within 90 days
of receipt of the work.

- You comply with all other terms of this agreement for free
distribution of Project Gutenberg-tm works.

1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm

electronic work or group of works on different terms than are set
forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the
Foundation as set forth in Section 3 below.

1.F.

1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable

effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
works, and the medium on which they may be stored, may contain
"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
your equipment.

1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right

of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.

1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a

defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from. If you
received the work on a physical medium, you must return the medium with
your written explanation. The person or entity that provided you with
the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
refund. If you received the work electronically, the person or entity
providing it to you may choose to give you a second opportunity to
receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy
is also defective, you may demand a refund in writing without further
opportunities to fix the problem.

1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.

1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied

warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any
provision of this agreement shall not void the remaining provisions.

1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
with this agreement, and any volunteers associated with the production,
promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
that arise directly or indirectly from any of the following which you do
or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.

Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm

Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of

electronic works in formats readable by the widest variety of computers
including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists
because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
people in all walks of life.

Volunteers and financial support to provide volunteers with the

assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's
goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.

Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive

Foundation

The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit

501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at
http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
permitted by U.S. federal laws and your state's laws.

The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.

Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
throughout numerous locations. Its business office is located at
809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact
information can be found at the Foundation's web site and official
page at http://pglaf.org

For additional contact information:

Dr. Gregory B. Newby
Chief Executive and Director
gbnewby@pglaf.org

Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg

Literary Archive Foundation

Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide

spread public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment. Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.

The Foundation is committed to complying with the laws regulating

charities and charitable donations in all 50 states of the United
States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements. We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance. To
SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
particular state visit http://pglaf.org

While we cannot and do not solicit contributions from states where we

have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.

International donations are gratefully accepted, but we cannot make

any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.

Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
ways including including checks, online payments and credit card
donations. To donate, please visit: http://pglaf.org/donate

Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic

works.

Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm

concept of a library of electronic works that could be freely shared
with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project
Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.

Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed

editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily
keep eBooks in compliance with any particular paper edition.

Most people start at our Web site which has the main PG search facility:

http://www.gutenberg.net

This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,

including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.