The Project Gutenberg EBook of Kullervo, by Aleksis Kivi

This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.net

Title: Kullervo

Author: Aleksis Kivi

Release Date: April 3, 2004 [EBook #11773]

Language: Finnish

Character set encoding: ISO-8859-1

*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KULLERVO ***

Produced by Tapio Riikonen

KULLERVO

N�ytelm� viidess� n�yt�ksess�

Kirj.

Aleksis Kivi

1919.

J�SENET:

W�IN�M�INEN eli W�IN�.

ILMARINEN eli ILMARI.
ILMARIN EM�NT�.
LEMMINK�INEN.
KALERVO.
KALERVON EM�NT�.
KULLERVO |
AINIKKI | heid�n lapsensa.
KELM� |
UNTAMOINEN eli UNTO.
UNNON EM�NT�.
TIERA.
K�PS� |
WIKSARI | Tieran mets�kumppania.
TIIMANEN |
KIMMO.
KIILI.
NYYRIKKI.
Kaksi paimenukkoa.
Ilmarin palvelija (nais-).
Ilmarin miehi�.
Unnon miehi�.
Er�s sinipiika.
Ilmarin em�nn�n haamu.
AJATAR.

Ensim�inen N�yt�s.

(Oikealla puolella Unnon huone, per�ll� vaihteleva luonto. Unto ja Kiili

tulevat vasemmalta).

UNTO. Siis kaikki hyvin.--Mutta tiet�isitk� jotain Kullervosta?

Ihmettelen miss� nyt oleskelee mies.

KIILI. Kaskea h�n kaataa.

UNTO. Nyt muistan, ett� aamulla h�nen, koetteeksi, k�skin t�h�n

ty�h�n.--Kuinka k�yttelee h�n kirvest�ns�?

KIILI. Vimmatusti. Matkan p��st� salaa katselin, kuinka h�n hirsist�ss�

temmelsi.

UNTO. Hirsist�ss�? Viitaan, tuonne vuoren alle, h�nen k�skin, vaan en

hirsist��n.

KIILI. Parhaassa hongistossa h�n kirveell�ns� peuhasi: h�n ristin rastin

hirret kaateli, ja sinkoilivat lastut ymp�rill��n, kuin kipen�t
tulikuumasta raudasta; ja riemuten katseli h�n honkaa, koska ryskyen se
kaatui.--Mutta �kkiin taukoi h�n, kirveens� kantoon iski, vihelteli
hetken ja sitten rupesi h�n kiroilemaan, kiroili ihmiset, maan ja
taivaan; ja koska viimein h�n vaikeni, niin ��net�nn� h�n seisoi
tuijotellen maahan, ja niinp� h�nen j�tin.

UNTO. N�in tekee h�n ty�ns�; h�vitysp� aina k�sialansa on. T�ynn� on h�n
kiukkua, ja riehuu kuin kuohuisi sis�ll�ns� palava koski. Ei ole h�n
ihminen, vaan Hiien henki h�ness� ihmishaamussa k�y.--L�he luoksensa ja
katso, ettei edemm�s h�n kurjaa ty�t�ns� jatka.

KIILI. Min� menen, ehkei hyv� kanssansa leikitell�. (Menee. Unnon em�nt�
tulee huoneesta).

U:N EM�NT�. Viel� sama synke� muoto, jokohan ero meist� tulleen? Olkoon
menneeksi! enp� siit� hirteen l�ksis.

UNTO. Sin� naasikka, jos tiet�isit, niin etp� ihmettelis, ett� muotoni
on synke�.

U:N EM�NT�. Etk� tahdo mulle tietoa antaa?

UNTO. Uskoisitko, ett� mietiskelen y�tist� unta, joka ei tahdo

mielest�ni menn�?

U:N EM�NT�. Mit� uneksuit?

UNTO. Ett� komeasti h�it�mme vietettiin: kanteleet soivat ja ilovalkeat,

joita Kullervo rakenteli, pihalla leimuit.

U:N EM�NT�. T�m� kaikki hyvin.

UNTO. Vuota!--Vieraita suuri joukko meit� kunnioitti, toki kaipasin

seassansa velje�ni Kalervoa ja vaimoansa, mutta muistin viimein,
etteiv�t l�ytyneetk��n en��n el�v�in seuroissa, vaan ett� vuosia sitten
heid�t kuolemaan saattanut olin.

U:N EM�NT�. Sen ansainneet olivat. Maatkoot makeasti, niin veljesi kuin
k�lyni my�s. Niin kauvan kuin hengittiv�t, ei ollut meill� rauhaa,
mutta huoletoin on elomme ollut siit� asti kuin Kalma heid�n suunsa
tukkei.

UNTO. Kahdenpuolin riehui vaino veljesten v�lill� ja rauhaa toinen

toiselle ei suonut. Ne ajat ja riidat veriset muistan ja tahtoisinpa
kaikki nyt toisin p��ttyneeksi.--Mutta loppuun asti uneni kuule:
Katosipa iloni kaikki n�iden heimolaistemme kohtaloa muistaissani, ja
akkunasta katsahtelin ulos ilman rantaa kohden. Kova myrsky l�hestyv�n
n�kyi; pimeit� pilvi� id�st� taivaslaelle nousi ja p�iv� h�m�rtyi.
Vaaraa mieleni aavisteli ja pianpa oli se p��ll�mme my�s hirve�ll�
muodolla.--�kisti tuleen pirttimme leimahti, sis��n rynt�si liekki joka
reij�st� ja raosta, suomatta meille auki yht��n pelastuksen tiet�; ja
t�m� oli Kullervon ty�. H�n naurulla vastasi h�t�huutoomme ja
tuimemmaksi vaan aina kiihoitteli tulta, joka viimein sieppasi meid�t
korkealle kierroksiinsa. Hyypi�in� manalasta nyt riensiv�t siihen my�s
Kalervo ja em�nt�ns� ja sinkoillen tulessa lenteliv�t, kunnes siipens�
k�rvennyit, ja tempais my�skin liekki heid�t, samoin lopulta
Kullervonkin, ett� sekamelskassa keskell� tulta ja sauhua niin kaikki
py�reimme maan ja taivaan v�liss�. Kohisten nyt pilvet id�st�
l�hestyiv�t ja edell� kiiti tuima tuulisp��, joka meid�t, niinkuin
jostain korkeasta jyrk�st�, viskasi ales pohjattomaan syvyyteen, mutta
silloin her�sin toki.--T�m�n kaltainen uneni; ja unohtaisinko sen, koska
muistelen Kullervoa? Onhan ennustettu, ett� h�n meille surman saattaa.

U:N EM�NT�. Kullervo sun unissasi surmasi, siis surmaat h�nen sin�;
niinp� selitet��n unenn��t. H�n sinulta kuoloansa vartokoon, ja onhan
k�dess�si elinkautensa mitta.

UNTO. Ettei niin ole, sen olemme n�hneet. Muista, koska h�nt� menett��
koetimme, niin pettyip� neuvomme kaikki ja henki ei l�htenyt Kalervon
pojasta. Eih�n lapsi pieni loihtia tainnut, mutta kuolo, niinkuin
n�imme, ei h�neen pystynyt. T�st� kummastuimme ja ymm�rsimme jumalten
surmaansa ei suvaitsevan; ja pelk��np� heid�n vihansa p��llemme
lankeevan, jos viel� kerran samaa keinoa kohtaansa yritt�isimme
uudistaa. Varoitti my�s er�s tiet�j�.

U:N EM�NT�. Miksi eiv�t t�m�n herj�n kuolemata suvaitsisi?

UNTO. Vaiti t�st�! sit� kohden ei tuumiamme en��n teroiteta; h�n
el�k��n.--Mutta l�hestyyh�n taloamme vieras.

U:N EM�NT�. Ken lienee h�n?

UNTO. K�yminen on Ilmarin, hartiat ja musta tukka my�s; siin� takoja

kuuluisa.

U:N EM�NT�. Ankara vieras; huonettamme siivomaan rienn�n. (Menee).

UNTO (yksin). Ett� l�henee h�n Untamoisen huonetta, joka vihattu ja

vainottu on! (Ilmarinen tulee). Terve tuloa vieraaksemme! Mitk� asiat
saattoivat sepp� Ilmarisen n�ille tienoille? Kaiketi neitosten maitoa
sin� selilt� soitten ja tunturien lakeilta etsit; sin� ter�s-ainetta
etsit?

ILMARI. Asiani arvaat, mutta niin hienoa kuin tahtoisin, en toki

k�sitt�nyt ole. K��nnynp� nyt taasen kotoani kohden.

UNTO. Ja siell� sua odottaa naises nuori, Pohjolan kaunis tyt�r.

ILMARI. Hauskalla mielell� kotihin k�yn, sen todistan.

UNTO. Ja pian, niin toivoa mahdat, h�n sep�n pienen sulle lahjoittaa,
joka kerran alasinta kanssas kilistelee.

ILMARI. Enk� toivois sit�?

UNTO. Mutta eip� suonut onni mulle perillist� ainoaa.

ILMARI. Sulle verinen kohtalo pojan antoi, veljesi Kalervon pojan, jota
is�n k�dell� hoitaa taidat.

UNTO. T�t� pedon siki�t� lapsenani pit�isin? H�n huoneeni kauhistus on,
ei ket��n h�n v��j��, vaan kaikkia uhaten kohtelee; sill� eip� k�y
h�nest� pilaa tehd�, koska on h�n joltain peikolta peloittavan voiman
saanut. Kovasti itsi�ni syyt�n, ett� kerran h�nt� armahdin enk�
surmannut h�nt� ynn� sukunsa kanssa. Nyt en mieli en��n k�si�ni vereen
ryvett��, sit� en mieli tehd�.

ILMARI. Koska n�in loukkaus-kives h�n on, niin miksi et h�nt� luotas
saata? Myy poika minulle, min� paimenta olen vailla ja t�m�nmoisen juuri
tarvitsisin.

U:N EM�NT� (tulee huoneesta). Tule vieraaksemme, sepp� Ilmari, ja el�

ohitsemme k�y.

UNTO. Asiaa tuumailla tahdon.--Mutta astu kattoni alle, Kalevan poika!

(Unto, Ilmari ja U:n em�nt� menev�t huoneesen. Kullervo tulee ja
viskasee kirveen olaltansa).

KULLERVO (yksin). Kasken kaa'annasta tulen; mutta mit� siit�? Oi!

olisivat kaikki puut yksi puu, kaikki kirveet yksi kirves, niinkuin
tarina kertoilee, ja min� kirveell� ankaralla t�m�n taivaskorkean tammen
kaataa saisin, niin tiet�isinp� mit� kohden.--Vereni polttaa t�n�p�n�,
ja mieleni riehuu koska is�ni velje� muistelen. Unto, kuinka kauvan
povessani s��stelen sua kohtaan vihani tulta?--Mutta kohta sen teen,
teen koston ty�n, koska sovittaa vaan aika, ett� kerralla kaiken perhees
surmata taidan, niinkuin Kalervon perheen menetit sin�. Is�ni ja emoni
murhasit, poikansa orjaksi teit ja otsaansa poltit merkin, josta h�pe�
ja kirous paistaa. (Kimmo tulee). Tuossa tulee orjakumppanini, Kimmo.
Kimmo!

KIMMO. Mit� tahtoo Kullervo?

KULLERVO. N�etk� t�t� merkki�?

KIMMO. N�etk�s t�t�, joka t�ss� keskell� otsaani irvist��? Sinullepa se

ylemm�s on painettu, ett� keltaiset kiharas sen peitt�� taitaa, mutta
t�m� t�ss� n�kyy aina niinkuin pilkku h�r�n ottikossa.

KULLERVO. Siin�, miss� miehuus loistaa, istuu meill� t�m� variksen-jalka

ja polttaa meit� ijankaikkisesti, polttaa viel� Tuonen maassa.

KIMMO. Orjia olemme, ikeen alle meid�t notkisti kova onni.

KULLERVO. Ei iest� yht��n, mies.--Mutta miksi meit� surman p�iv�n�

armahtivat, koska h�vitettiin is�ni huone ja sen asujamet, paitsi me.
Jospa miekka meid�tkin silloin kaatanut olis!

KIMMO. Unto, kenties, asiaa ei en��n verisemm�ksi tehd� tahtonut.--

Muistatko t�t� kauheata p�iv��?

KULLERVO. Niinkuin muistelee polvenkorkuinen poika. Synke�t ajat olivat,

kaksi velje� sillon toinen toistaan verisesti vainoivat.

KIMMO. Ensinp� Unto eripuraisuuden siemenen kylvi ja viha kiihtyi

vimmatusti, kunnes miekan melskeiss� verta laskettiin. Mutta viimein,
salaa niinkuin haukka, karkasi Unto joukkonensa is�s huoneen p��lle ja
surmasi Kalervon perheen. Toki j�tti h�n meid�t, jotka viel� kovempi
onni orjuuteen heitti; mutta eip� meist�k��n sillon Kalma kaukana ollut.
Muistatko, mies, kuinka pienn� poikana sin� sillon kuumassa melakassa
itses k�ytit?

KULLERVO. Se jo muistostani on kadonnut.

KIMMO. Koska ottelu kiivain oli, niin v�kisin itses emosi k�sist� irti
riistoit ja rynt�sit tappelijain sekaan, jossa kova vaara is��si
uhkailevan n�kyi, mutta tuskin ehdit miekkain vinkunan ennenkuin kaaduit.

KULLERVO.. Seisoinpa sillon l�hell� Tuonen rantaa, mutta kiukkuinen

kohtalo mun takaisin veti n�it� p�ivi� n�kem��n. Tapahtuipa niin; mutta
h�vitt�j�� kohtaan koston vannonut olen. Kuoleman ja tulen heid�t
menett�m�n pit��, ja ��nett�myytt� ymp�ri entist� Untolaa elk��n
h�mment�k� muu kuin huuhkain k�he�ll� huudollansa.

KIMMO. Vaiti huuhkaimen huudosta. Sit� muistellessa l�pi ruumiini

v�ristys k�y.

KULLERVO. Sinua kamoittaa kurjan linnun ��ni?

KIMMO. Malta! Koska kohtalomme yhteinen meid�t niinkuin veljiksi tehnyt

on, niin asian sulle kertoa tahdon. Kuule, mit� sanon: min� murhamies
olen.
KULLERVO. Oi Kimmo, mit� ilmoitat!--Mutta mille tuntuu murhamiehen�
olla?

KIMMO. Kullervo! kuumasti syd�n povessa tytkyy, muisto riutuu ja elon

kirkas p�iv� ehtooksi k�ynyt on.

KULLERVO. Jotain t�m�nkaltaista siin� tilassa kuvaillut olen ja arvellut

mit� tekisin.--Mutta kenen kalmanhaisu sinua vaivaa?

KIMMO. Er��n Untolaisen; sill� n�iden kahden veljen vihan t�hden moni
itsellens� toimitti pikimustan syd�mmen; min� my�skin osani sain, ja
n�in oli tapaus: �skenp� Unto miehinens� pahoin is�s karjan riist�nyt
oli, huhtansa polttanut, laihon juuri ter�� tehdess� ja kivisteliv�t
mielt�ni n�m�t rosmoty�t, ett� kostaa tahdoin ja pianpa toivoni t�yttyi
my�s.--Mets�ss� k�ydess�ni er��n Unnon miehen kohtasin ja paikalla
vasamani l�pi selk�ns� ammuin, ett� k�rki ulos rinnasta tunki.
Kiljahtaen kaatui h�n ja vereens� nukkui, mutta suohon ruumiinsa
hautasin ja haudan sammaleilla peitin. Mutta tehdess�ni t�t� lenteli
ymp�rill�ni huuhkain, ilke�sti huudellen, ja senp� t�hden kamoittaa mua
viel� t�m�n linnun ��ni. Sill� olenpa katala mies ja muistelen
levottomuudekseni, mit� tehnyt olen, vaikka tied�n, ettei k�y sit�
parantaa.

KULLERVO. Teit sillon salamurhan, mies!

KIMMO. T�m� j��k��n t�h�n; mutta kuule varoitukseni: k�tes verest�

s�ilyt� ja koston tuumat aivostasi poista; melkein aina ty�t�ns� kostaja
katuu, mutta katumuksensa on my�h�.

KULLERVO. Malta: miten el�� t�ss� palvellen sukuni surmaajata?--Mutta

Unnolle ei toki hy�ty� ty�st�ni oleman pid�, sill� orjana en h�lle
siivosti askartele, vaan ylpe�sti t�ss� ymp�rill� k�yskelen ja katselen
muiden raatamista ja vaiti olen. Mutta t�m� sappea tekee, polttaa
vertani ja silm�t p��st�ni puhkaista tahtoo. Juuri niin, Kimmo, mutta
mit� hankkisi mies? Karkaisinko? Mutta merkityn orjan vangitsevat ja
omistajansa k�teen tavaran j�lleen tuovat. Rupeisinko rosmoksi, mets�n
vallattomaksi pojaksi? Talven kylmyys rosmon metsist� pakoittaa. Emmeh�n
taida siell� eleskell� sek� kes�t ett� talvet, niinkuin sinipiiat
Havulinnan liepehill�? Mutta orjanako t�ss� Unnon sarkaa kaivaisin sek�
sateessa ett� p�iv�n kuumassa paisteessa? Kiusa ja kuolema! Mutta
taasen t�ss� verkastella n�in ja ajan juoksua katsahdella poven
halkaista tahtoo ja tukehuttaa vihaisen mielen. Kimmo, oletko vangista
vuoressa kuullut? On ter�svuori, joka tuhansia penikulmia korkeuteen
kohoaa, tuhansia tunkee syvyyteen ja sama on sen levyys ja pituus.
Keskell� t�t� vuorta, sen syd�mmess� l�ytyy komero, niin pieni, ett�
vanki, joka siell� n��ntyy, tuskin kymer�iss� mahtuu siin� istumaan,
eik� l�pe� niin suurta, ett� hyttynen hengitt�� taitaisi, juokse
t�st� tulos raikkaasen ilmaan. T�h�n kuumaan ahtauteen vanki ainiaksi
tuomittiin, sill� kuolla ei h�n saa, vaan tukahtua ikuisesti t�ytyy, ja
ikuisesti enenee kolossaan tulinen kuumuus. Niin h�n kauvas k�tketyss�
kammiossaan asua saa vuosituhansien kuluessa; mutta t�m� on tuska.

KIMMO. ��ret�n.

KULLERVO. Oletko ennen t�t� kuullut?

KIMMO. En.
KULLERVO. Sen n�et. T�ss� tukehtua tahdon ja sent�hden raikasta ilmaa
himoon, himoon kostoon k�yd�, nurin niskoin itseni viskata siihen
tuulenpuuskaan, jossa kuitenkin hetken uiskennella saisin. (Kirist��
Kimmoa kurkusta). Mies, oletko t�st� vangista vuoressa ennen kuullut?
Oletko kuullut h�nest�?

KIMMO. Mit� tarkoitat?

KULLERVO. En tied� mit� tarkoitan. Mutta inhoittavan salamurhan kerran

teit, niinkuin itse tunnustit.

KIMMO. Kullervo!

KULLERVO (aina kirist�en Kimmoa kurkusta). Annas kun kostan sen;

paikalla tahdon sen kostaa.

KIMMO. Murhaatko minun?

KULLERVO. En, mutta suo, ett� kuristan sinun, likist�n ryysyksi maahan.
Olethan salamurhan tehnyt?

KIMMO. Hellit�, yst�v�ni! (Kullervo hellitt��). Malta mit� teet, ja

asiasta, jonka sulle ilmoitin, el� sanaakaan hiisku. Sin� kurjan tilani
viel� kurjemmaksi tehd� tahdot.

KULLERVO. En tahdo, ja tied�, ett� salaisuutes minulla on kuin

k�tkettyn� vuoren alle.--Miksi kohtelen sinua n�in?

KIMMO. Tyynill� teill� aatukses k�yt�, ett� veres j�hty� sais.

KULLERVO. Tyyni olla tahdon ja kylm�, kuin j��: Untoa ja v�ke�ns�

t�st�l�hin katselen, kuin lumi�ij� lapsia, jotka h�nen tehneet ovat,
mutta vaikka oma k�ttens� teos, se y�ll� heit� kuitenkin kamoittaa kuin
kuolleen haamu.--Ainiaan tyyni! Elk��n r�v�ht�k� silm�, vaikka j�risis
ja kukistuis maa! Niin tyyni!--Mik� on t�n�p�n� teht�v�s ollut, koska
n�yt niin v�syneeksi? Kenties viljaa puinut olet tai vet�nyt nuottaa
kivisell� rannalla?

KIMMO. Karjan j�less� mets�ss� juosnut olen. Nyt sieni� on kosolta ja

sienet karjan hajottaa.

KULLERVO. Siivo mies on Kimmo; toki muistan h�nen toisenkaltaiseksi,

hurjaksi ja itsepintaiseksi, koska is��ni h�n palveli.

KIMMO. Vuosien kuluessa muuttua taidamme, kuitenkin on meiss� aina

jotain alkuluonteestamme.

KULLERVO. Mit� muistelet is�st�ni?

KIMMO. H�n kiivas oli, mutta rehellinen.

KULLERVO. Nuottaako olet t�n��n vet�nyt?

KIMMO. P�iv�n karjassa k�ynyt olen, niinkuin sanoin.--Mies, muotos

kauhistaa; t�m� ter�v� ja kylm� katsanto on k�rmeen. Kelme�ksi poskes
k�y ja hammasta puret, ett� kovin paisuu leukas j�nnelihat. Heit�
Hiiteen t�m� muoto; mykk� peikko meit� kamoittaa enemmin kuin se, joka
kirkuu ja peuhaa.
KULLERVO. Kuinka kauvas luulet viel� iltaan olevan?

KIMMO. Ei kauvas. Mutta jotain viel� sanoa tahdon. Liian pitk�n ij�n
kiusoillemme annat, jos luulet niiden ulettuvan toiselle puolelle
hautaa. Tosin V�in� Tuonelasta haastelee ja sen kuumista paateroista,
mutta ne tarinoita ovat, yst�v�ni.

KULLERVO. Kuinka lienee?

KIMMO. Kaikki synke� kuolo p��tt��; t�m�n veliriidan my�s, josta nyt
k�rsimme, se viimein sovittaa ja ikuisen rauhan tuo.

KULLERVO (huoaten �kisti ja syv��n). Miksi eiv�t k�yneet sovintoon,

koska elon p�iv� viel� molemmille paistoi? ja kaikki olisi nyt toisin.
Iloisesti nyt asuisimme Kalervolan avarassa pirtiss�, joka keskell�
peltoja lakealla kunnaalla seisoi, ja mets�t, joissa murisit karhut ja
kuhertelit terret, ymp�r�itsiv�t t�m�n tienoon. Hauskasti, Kimmo, siell�
el�isimme.--Voimallinen aika, lievit� sun kankaastas se verinen kude,
joka kahdesta veljest� siihen revittiin! K��nn� py�r�s ymp�ri ja kiirit�
se entisyyteen takaisin, kunnes lapsena, mutta t�ll� tiedolla,
kotovuoren harjanteella seisoisin ja ravistelisi kihariani pohjatuuli!
Siin� py�r�s pys�hty� saisi ja k��nty� taasen py�rim��n eteenp�in pitkin
��ret�nt� avaruutta; mutta tiet�isinp� sillon kuinka h�nt� seuraisin.
Kahden veljen viha sillon viel� ��net�nn� id�ntyis, ja koska ulospuhjeta
se tahtoisi, niin V�in�n kannel, niin matkaan saattaisin, sen kohta
tukeuttaisi, rauhan tekisi ainiaksi ja k�tt� puristaisit Kalervo ja Unto
ikisovinnoksi. Silloin vuoden kierrelless� vuoden per��n miehisty�
kelpais is�n ortten alla ja Metsolan linnoissa piehtaroita, kirkas
keih�s k�dess�. Sodalla tulisella k�visimme Pohjolaan, perikatoon
h�vitt�isimme ylpe�n suvun ja voiton pauhinalla sielt� k��ntyisimme,
eik� kenk��n en��n rohkenisi Kalevan kansalta veroa vaatia, vaan
nousisi meille aina vapauden jalot p�iv�t. Silloin, Kimmo, sillon
kelpais t��ll� el�� t�m�n korkean sinert�v�n katon alla, jonka pielet
kaukarannalla seisovat.--Mutta n�inp� itse�ni kiusaan, katsellessa
l�yhk��v�lt� tienoolta onnen kaukaista maata, joka eteeni nousee, kuin
korkea, kultainen hongisto, mutta toisella puolella mahdottomuuden
merta. N�hdess�ni t�t�, kiertoilen t�ss�, ja ilma, jota hengit�n, on
kirouksen, sumu ja kaasu. Mutta v�syneeksi tunnun ja uni silm�kansiani
painaa: nyt maata menen sammalvuoteelleni mets�ss�, kaikki unohdan ja
nukun. (Unto ja Ilmari tulee huoneesta).

UNTO. Kullervo, nyt huoneeni j�t�t ja Ilmaria seuraat, sill� h�nelle

myin sinun orjaksi, h�n tehk��n kanssas mit� tahtoo.

ILMARI. Paimenen viran sinulle annan, ja jos siivosti itses k�yt�t,

niin h�t� p��llesi ei k�ym�n pid�, mutta mielisitk� juonitella, niin
kyll� sun ohjata tied�n.

UNTO. Kaunokautoiset kenk�s t�st�l�hin--pahasti kyll�--soihin sotkea

saat ja puitten oksiin kiharasi repi�, joita nyt niin ylpe�sti
ravistelet.

KULLERVO. Koska viel� kerran sinun tapaan, niin sillon niinkuin Hiisi
niit� ravistelen.--Mutta mik� oli hintani?

UNTO. Mit� huolit sin� siit�?

KULLERVO. Mit� miehest� maksettiin?

U:N EM�NT� (huoneen ovelta). Viisi viikatteen ter�� hintas oli, sin�
kehno orja. (Katoo).

KULLERVO. �V�h�ss� paljo seisoo�.

ILMARI. Nyt tielle itses varusta, Kullervo!

KULLERVO. Min� seuraan sinua: t�ss� vaate-aittani on, kaluk�tk�ni ja

raha-arkkuni, t�ss� ovat kaikki. T�m� veitsi vy�ll�ni t�ss�, muisto
is�lt�ni, on tavarani ainoa. Min� seuraan sinua niinkuin uskollinen
rakkis. (Unnolle). Nyt j�t�n sinun, mutta kohtaan sinun kerran viel�, ja
siihen asti el� yht��n y�t� rauhassa makaa, kunnes viimein l�hestyn ja
nukutan sun ainiaksi.

UNTO. Mene, ja el� koskaan en��n tule.

KULLERVO. Kerran tulen.

ILMARI. L�he nyt ja el� keskustele! (Menee).

KULLERVO. T�ss� olen. (Seuraa Ilmaria).

UNTO (itsekseen). Musta sanansa syv�lle mieleeni painuu ja �itten levon,

sen tied�n, multa vie. Surma ja kuolema se mies murhan himossa kerran
p��lleni ampuu. (Menee huoneesensa).

KIMMO (yksin). Niin erosit meist� ja ehk� n�imme toinen toisemme

viimeisen kerran.--Niin yksi kaupaksi pantiin, toinen ehk� toistaiseksi
s��stettiin, sill� onhan onnemme osa seisoa myyt�v�n� kuin naudat. Mutta
mit� ei auttaa k�y, se sill��n olkoon, sen mukaan itse�ns� asetella
tulee ja muistaa, ett� ehtoo p�iv�n perii. (Nyyrikki tulee).

NYYRIKKI. P�iv��, mies!

KIMMO. Sin�k� n�ill� seuduilla? Kuinka onnistuu linnustus?

NYYRIKKI. Nyt ei huolita siit�.--Min� tied�n ihmeit�.

KIMMO. Kertoopas ne.

NYYRIKKI. Mit�h�n tekisit, jos sinulle jotain ilmoittaisin, sanoppas?

KIMMO. Enh�n tied� mist��n viel�. Ket� kosevat asiat?

NYYRIKKI. Kolmea miest� kumminkin: Kalervoa, Kullervoa ja Untamoista.

KIMMO. Kenties on Kalervo manalaisena silmiss�si kummitellut?

NYYRIKKI. Ei manalaisena, vaan t�ydess� lihassa ja veress� niinkuin

mekin. H�n el�� ja vaimonsa my�s, ja onpa heill� kaksi tyt�rt�kin viel�.

KIMMO. Miksi haastelet noin?

NYYRIKKI. Haastelen, mit� olen n�hnyt omilla silmill�ni.

KIMMO. Miss� olet heit� n�hnyt?

NYYRIKKI. Er�maassa. Kalalammin niemen k�rjess� m�kkins� seisoo. Siell�,
vieroitettuina mailmasta, he asuvat ja Tyrj�seksi kutsuu Kalervo
itsens�. Min� tied�n sen, koska olen tuvassansa maannut kaksi y�t�.

KIMMO. Kuinka tied�t h�nen Kalervoksi?

NYYRIKKI. Satuinpa, heid�n huomaamatta kuulemaan kanssapuhettansa, josta

tulin asian j�ljille. He istuivat sillon j�rven rannalla ja haastelit
kesken�ns� menneist� ajoista, muistuttelit pient� poikastansa Kullervoa,
jonka luulevat kuolleeksi. T�st� kummastuin min�, mutta tunsinpa nyt nuo
kasvot entisen Kalervon ja em�nt�ns� kasvoiksi. Jos ei t�m� ole tosi,
niin leikkaa kurkkuni poikki.

KIMMO. Mutta annoitko jotain heille ilmeiksi?

NYYRIKKI. Enh�n ollut mielet�n. Olis pian tullut per�ss� ja tappanut.

KIMMO (itsekseen). T�m� taitaa olla mahdollista. (��neens�). Mutta mit�

ai'ot tehd� nyt?

NYYRIKKI. Ilmoittaa kaikki sek� Kullervolle ett� Untamoiselle.

KIMMO. Kullervo ei kuulu en��n Unnon v�keen; h�n myyty on toiselle

is�nn�lle.

NYYRIKKI. Peijakas! Mutta Unnon kuitenkin t�ytyy saada asiasta tieto.

KIMMO. Et sanaakaan t�st� kellenk��n hiiskua saa, et Kullervollenkaan.

Min� tahdon l�hte� tiedustelemaan, kuinka laita on, ja olisko niinkuin
sanot, niin parhaaksi kaikki toimitan min�, mutta sinun t�ytyy olla
��neti. Muista mit� sanon!

NYYRIKKI. Mutta asia on t�t� laatua...

KIMMO. Ei yht��n v�it�st�. Jos kirahdat t�st� yhdellekin auringon alla,

niin oletpa kuoleman mies, koska sun kohtaan; sen vannon.

NYYRIKKI. Hyv� yst�v�, min� olen ��neti kuin kiiski kiven alla, en
jalkani alustallekaan kuiskaa t�t� tietoa.

KIMMO. Tee se ja l�he matkoihis!

NYYRIKKI. Kas kas, kuinka olet �ke�, veljeni! Etk� salli mun pikim�lt��n
pist�� itsi�ni sis��n Untolan pirttiin?

KIMMO. Sit�, Jumal' avita! en salli. Paikalla nyt jatka tiesi!

NYYRIKKI. No no; voidaan hyvin sitten. (Nyyrikki menee).

KIMMO (yksin). Varman tiedon asiasta tahdon. Er�maahan nyt kiirehdin ja

l�yt�isink� entisen is�nt�ni, niin enp� t�nne takaisin k��nny, vaan
yhdess� siell� Kimmo, Kalervo ja Kullervo kalastelevat ja metsiss�
k�yv�t.--Luulenpa viel� pilvisen taivaan kirkkaaksi k�yv�n ennenkuin
iltaan kallistuu p�iv�. Se valkenee.--Untamoinen, hyv�sti j��! sill�
aaveksinpa, etten n�e sua en��n. (Menee).
Toinen N�yt�s.

(Mets�nen seutu. Kullervo paimenena tulee, sivullaan vy�ss� riippuu

tuohikontti ja torvi).

KULLERVO (yksin). T�ss� lakeus, jota jo kiivaasti n�hd� himosin,

tunkeissani l�pi tiuhan mets�n. ��rett�m�ksi sen luulin, mutta vapaasti
hengit�n taas ja lep��n kunnes j�htyy otsani; sill� olihan mets�ss�
kuumempi kuin t�ss� paistavan auringon alla.--Aurinko, py�ri kiireesti
l�nnen alesm�ke� ja p�iv�st� p��t�s tee! T�t� pyyt�� paimen, joka
loimostas ja k��ntelev�st� varjosta ajan kulkua mittailee. Varjo
l�nnest� it��n kiertyy, p�invastoin sinun tarhas juoksua, joka
koillisesta alkaa ja p��ttyy luoteiseen, piirt�en avaruuteen ankaran
kaaren. Hele� loimo, sin� kultaisia s�teit�s ... ... Oi Kullervo! k�ytk�
polkuja kurjan paimenen? Niinp� k�yt, mutta pilkaksi k�yt t�m�n yhden
p�iv�n ja vihasi aittaan, syd�mmeesi, kokoilet myrkky� myrkyn p��lle,
ja t�m� ihanata on.--Mutta kuinka seisoo varjo nyt? Ihan pohjaa kohden;
nyt puolip�iv� on ja paimenen sy�d� pit��. Sy�n, mutta pilkaksi sy�n,
pilkaksi.--Mit� annettiin ev��ksi paimenelle? (Ottaa leiv�n
kontistansa). Oletpa sile� p��lt�n�hden, mutta sis�ss�si ehk� silkkoa
l�ytyy. (Leikkaa veitsell�ns� leip��). Mik� vastus siin�? Kivi leip��ni
leivottu on, ja siihen veitseni pilasin, veitseni, muisto is�lt�ni.
Sinun juones, sep�n �ke� em�nt�, t�m� oli ja pistosanat, eilenehtoiset,
n�in kostit; sill� purema ja pistos puheeni olkoon, miss� orjana mua
katsellaan. (Viskasee leiv�n pois). Tyhm�sti kostit, mutta paha oli
tahtos toki mua kohtaan, sin� Hiien portto; mutta koston vannon kostoa
vastaan.--Paimen itse karjansa pedoksi nyt muuttuu, ja naudoistasi,
Ilman em�nt�, ei sinun en��n sarveakaan n�kem�n pid�. (Viskasee
konttinsa mets��n). Kaitsemisesta jo tarpeeni sain ja virkani hyv�sti
j�t�n.--T�m� p�iv�, t�t� ennen niin pitk�, nyt ehtoosen kiirehtii kuin
nuoli ja p��ttyy pauhinalla. Juones, Pohjolan tyt�r, n�m�t hetket
lyhensi ja tyyneyden kiusan myrskyn kohinaksi muutti; sill� ennen iltaa
on karjas h�vitetty ja ilovalkeana huonees loistaa.--T�m�nmoista jotain
toivoin, ja olkoon niin, kuin vaan ilman ��rt� on. Hyv� tahi paha, yht�
kaikki!--Jos loihtia taitaisin, niin mets�n petoja joka tuulesta
saattaisin t�nne ja aterian heille rakentaisin. (Ajatar tulee). Ken
sin�, jonka muoto niin hurja on ja h�vyt�n?

AJATAR. Se, joka toivos t�ytt�� taitaa.

KULLERVO. Mit� toivoin?

AJATAR. Mets�n petoja t�nne.

KULLERVO. Miksi?

AJATAR. Karjan surmaksi ne saisit, ett�s naisen pilkan maksaisit, joka

kive� sun antoi leip�n� kantaa.

KULLERVO. Jotain tiet�v�n n�yt. Mist� olet, mik� nimes on ja

toimitukses?

AJATAR. Ajattareksi mua kutsutaan, asuntoni vuorten vinkalo on ja

virkani: ihmisi� vainota. Lempo ja maahiset mua palvelevat ja heid�n
avullaan voin paljon matkaan saattaa.
KULLERVO. Sin� Hiien heimoa olet?

AJATAR. Emoni is� ankara Hiisi on.

KULLERVO. Sukua n�in suurta, niin ehk� olet harjaantunut loihtimisessa.

Tee, mit� taidat, noidu t�nne kaikki mets�n pedot, ja m�ss�tk��t
karjassani!

AJATAR. Sen kohta teen, mutta elk��n pys�yk� kostos siihen, vaan vanno
minulle, ett�s Ilmarisen koko perheen h�vit�t!

KULLERVO. Vannoisinko sinulle, �mm�?--Mutta totuus on, ett� sep�n

huoneen jo itse polttaa p��tin. Sen t�n� ehtoona teen, mutta verta en
toki viel� laske. (Sinipiika tulee vasemmalta). Ken tulee tuossa? Ken
olet sin� houru, joka kannat muotoa n�in armasta ja hymyelet niin
makeasti mailmalle, jonka menoa viisaan kirota t�ytyy?--Pois t�m� muoto,
tytt�seni! se ei maksa vaivaa, usko minua, ei maksa se vaivaa.

SINIPIIKA. Murhetta n�hdess�ni, sen muodon kannan; mutta iloitsenpa,

koska t��ll� iloa havaitsen.

AJATAR. Viekotustaan kavahda: se muoto niin viaton ja vakaa, se viisaan

pett��. Poistaa tuo sinun t�ytyy.

KULLERVO. Sen teen, mutta enp� toki sinun k�skyst�s, ilke� Ajatar.
Luuletko, ett� vallassasi olen tai ett� edes suosiostas huolin, vaikkas
mahtavakin olisit? (Sinipiialle). Kuitenkin olet sin�, imel�huulinen
impi, mulle viel� v�hemmin armas ja parasta, ett�s siirryt meist� pois;
mutta mielin kuitenkin kysy� ken olet ja mik� virkas on?

SINIPIIKA. Metsola kotoni on ja siin� my�s virkaani harjoitan. Min�

vaeltajalle hyvi� neuvoja annan, eksyneelle osoitan oikean tien ja
murheellista lohdutan.

KULLERVO. Impi, sun el�m�s on autuus.

AJATAR. H�n kiemailee, kiemailee.

SINIPIIKA. Kullervo, viel� valjeta taitaa kohtalos synke� y�; sent�hden

mieles masentua anna ja kuule mit� sanon!

KULLERVO. My�h��n tulit, Havulinnan impi, my�h��n.

SINIPIIKA. Ell�s toivoa kadottako.--Kiurun viserryksen korkeuden kumosta

kuulet, malta se merkki!

AJATAR. Korpin raakumisen vuoren jyrk�lt� kuulet, malta se merkki!

SINIPIIKA. Korpin ��nt� en ymm�rr�, mutta pieni kiuru sanoo, ett�

Kullervon onnen t�hti viel� kiilt�� taitaa.

AJATAR. Kiurun ��nt� en ymm�rr�; mutta musta korppi sanoo, ett� koska
lumivalkeaksi h�n muuttuu, silloin kiilt�� Kullervon onnen t�hti.

KULLERVO. Hyvin ennustettu, Ajatar.

SINIPIIKA. Kullervo, sun is�s ja emos, he el�v�t viel�.

AJATAR. Sen valehtelet.

KULLERVO. Sin� huono tiet�j�.

SINIPIIKA. Ilke� vaimo, joka pahuudesta iloitset!

AJATAR. Totuutta haastelen ja vihaan valhetta, joka kielest�s virtaa.

SINIPIIKA. Min� en valehtele.

AJATAR. Sen teet, sin� maikaileva vauva. Jos tahtoisin, niin tuulen
kierroksissa sinun puhaltaa taitaisin aina Lapin tuntureille.

SINIPIIKA. Siihen puuttuu sinulta voimaa.

AJATAR. Ell�s vihaani kiihoitelko.

SINIPIIKA. Sit� en pelk��.

KULLERVO. Riitanne katkaista tahdon. (Ajattarelle). Sinun palvelukseeni

otan, mutta eron t�m� toinen saa.--L�he t�st�, nuori nainen!

SINIPIIKA. Oman onnes t�hden tee se itse pian, kiirehdi t�st� koillista
kohden, kunnes ehdit j�rvelle, joka Kalalammiksi kutsutaan! siell�
asuvat is�s ja �itis.

KULLERVO. Tied�, neito, ett� kymmenitt�in talvia sitten tuiskunut on ja

kesi� viheri�innyt, koska he tuhaksi ja tomuksi tulit. Kalman kankaita
he parhaallaan samoilevat.

SINIPIIKA. Sama aurinko, joka meille paistaa, paistaa heille my�s, ja

heid�n asuntonsa on pieni m�kki kuusistossa Kalalammin partaalla.

KULLERVO. Mutta surma heid�t kohtasi tulessa ja liekiss�. Kuuletko mit�

sanon?

SINIPIIKA. Tulesta he pelastuivat kenenk��n tiet�m�tt� ja pakenivat

er�maihin, jossa viel� el�v�t.

KULLERVO. Tuska ja kuolema! Olisko se totta? He el�isiv�t viel�!--Mutta

olkoon niin; en tahdo heist� tiet��, en tahdo. Ei kelpaa en��n t�m� maa
p�iv�paisteelle sille, se pimeytt�, sadetta ja myrsky� tahtoo, koston
myrsky�, ja sade olkoon verenvuodatus, koska rosmona mets�n pimeydest�
k�yn.--J�t� meid�t tytt�seni, ja el� tarinoillas kostoani pilaa! Mene
tiehes, valheen neito ihanassa haamussa!

SINIPIIKA. Niinkuin onnes, poistun sinusta nyt ainiaksi. Nyt vasta

mies mielet�n, kavahtaos jumalten vainoa. (Menee).

KULLERVO. Kaikki menk��t, niin jumalat kuin sin�! Yksin �isill� ahoilla
Suomen saarta samoilla tahdon, yksin niinkuin m�yr�, jonka huvitus
pimeys on. (Ajattarelle). Mutta miksi viivyttelet sin�? K�y toimeen ja
tee parastas; ty�ss� ompi maksus.

AJATAR. Malta: jo ennen tuon pilven v�lttymist� p�iv�n kasvoin edest� on

Ilman karja surmansa saanut. (Menee).
KULLERVO (yksin). Miksi ompi syd�meni jaettuna viel� ja kahdakkielin
haastelee? Mutta t�st�l�hin kuulla tahdon vihan ��nt� vaan ja koston
kuiskausta. Sep� sopii h�nelle, joka p��tt�nyt on j�tt�� pirttien suojan
ja metsiin asumaan menn�, jossa yst�v�ns� ainoa on loimottava
nuotiovalkea. Siell� me kuin veljet toinentoisemme k�tt� likistelemme,
koska talven myrskyt k�y ja taivaan t�hdet v�lkkyy. Mets�ss� asua
tahdon; kontoni syv� maan povessa ja valkeani kuusen juurella mua
talven kylmist� suojeleman pit��. Niinp� asuntoni t�st�l�hin; ja koska
lakeuksilla n�yn, niin kauhistukoot. (Nyyrikki tulee kiiruulla).

NYYRIKKI. Oletko t�m�n karjan paimen?

KULLERVO. Se olin, mutta hetki sitten t�m�n viran annoin pois.

NYYRIKKI. Kellen annoit sen?

KULLERVO. Ajattarelle.

NYYRIKKI. Ell�s juonitelko. T�m� karja, sen tied�n, on Ilmarin ja sin�

h�nen paimenensa, mutta et nautojesi avuksi rienn�, vaikkas n�et, kuinka
pedot heit� ahdistavat. Mies, miksi seisot t�ss� niinkuin ei mit��n
tapahtuis?

KULLERVO. Viisautta itselleni kokoon.

NYYRIKKI. T�t� kootessas kohtaa Ilmaria vahinko n�in ankara.

KULLERVO. Vahingosta viisaaksi tullaan.

NYYRIKKI. Oletko j�rjet�n, mies? K�y kanssani, ja peloitetaan pois n�m�t

pedot; yksin en rohkene heit� l�hesty�, koska on heit� noin hirve�n
paljon. Katsos, kuinka iskee susi hampaansa Kyyd�n kurkkuun tuossa. Nyt
lehm�n kaataa, nyt.

KULLERVO. T�st�l�hin, joutuisinko viel� paimeneksi, tied�n, kuinka est�n

t�m�nlaisen pahan.

NYYRIKKI. Kuinka?

KULLERVO. Etten toisten salli h�nen noin iskev�n hammastansa lehm�n

kurkkuun.

NYYRIKKI. Etk� tee sit� nyt?

KULLERVO. Ensin leikin n�hd� tahdon, ja onpa se hauskaa. Kuules t�t�

pauhinaa!

NYYRIKKI. Se sinua huvittaa?

KULLERVO. Syd�mmest�.--Mutta ken olet sin�, joka t�h�n ilmestyit niin

kiltisti kielt� pieksem��n?

NYYRIKKI. Nyyrikki on nimeni.

KULLERVO. Terve, mets�n ankara jumala! N�in v�h�inen ja killisilm�?

NYYRIKKI. En ole Nyyrikki Tapion poika, vaikka nime�ns� kannan, joka

pilkoilla onkin minulle annettu--mutta yht� kaikki--vaan olen linnustaja
Nyyrikki, ja totinen ihminen niinkuin sin�kin.

KULLERVO. L�he sitten ansahilles ja terrentarhoilles ja minut yksin j�t�

t�h�n karjani kanssa.

NYYRIKKI. Katsos, ei ole sinulla nautaa ainoaakaan en��n, kurja paimen!

KULLERVO. L�he pian!

NYYRIKKI. Min� l�hen. Eth�n, hyv� yst�v�, minua selk��n pane, vaikka
v�h�n nuhtelinkin sinua? Mutta siin� tarkoitin sua kohtaan hyv��.

KULLERVO. Hyv��! K�y k�p�l�m�keen, jos el�� tahdot?

NYYRIKKI. Jos el�� tahdot? Mit� tarkoitat, mies uljas ja iloinen?

(Itseks.) Vihaiselta h�n n�ytt�� ja pian ihmeit� kanssani tehd� taitaa.
(��nens�). Eth�n minua selk��n pane, vaikka tyhmyydess�ni sinua �sken
v�h�n soimasin.

KULLERVO. Sin� mieleni vimmaat.

NYYRIKKI. Kuuleppas, mies, mit� sinulle ilmoitan: Er�maassa el�v�t viel�

is�s ja �itis. Min� tied�n sen, mutta el� Jumalan t�hden sano Untolan
Kimmolle, ett� kuulit t�m�n minun suustani.

KULLERVO. Tahdotko menn�? (Nostaa yl�s suuren kiven maasta ja viskasee

sen Nyyrikin per��n, joka pakenee juosten). Kiit� jalkoesi nopeutta,
ett�s pelastuit, sun muuten t�m� kivi luonnottomaksi aineeksi runtonut
olis.--Nyt Ilman kartanoa kohden p�iv�ty�t�ni p��tt�m��n ja siit�
suorasti Untolaan k�y kostoni tie. (Menee).

N�ytelm�laitosten muutos.

(Ulkopuolella Ilmarin huonetta, joka seisoo vasemmalla; per�ll� n�kyy

kunnaita, laaksoja ja j�rvi�. Ilmarin em�nt� tulee huoneesta).

ILMARIN EM�NT�. (Yksin). L�hestyy jo ehtoo, kuusi mustenee ja m�nty

m�ell� tuolla harmaana haamuna seisoo; t�m�, pilvisen� p�iv�n�, merkki
paimenella on, ett� ilta likenee. Mutta miksi viipyy paimenemme t�n�
ehtoona? Korven rannalla jo torvensa kaikuman pit�is ja kilisem�n
kellot. (Er�s naispalvelijoista tulee oikealta). Karjaamme, tytt�ni, ei
kuulu, vaikka ehtooksi jo h�m�rtyy.

PALVELIJA. Pilvet p�iv�n hime�ksi tekiv�t ja sent�hden ei malttanut

paimen kohta y�n ja p�iv�n rajaa.

I:N EM�NT�. Kovin toki t�n��n paimenta pilkkasimme, koska saatoimme

h�nt� kive� kantamaan. T�m�n t�hden h�n ehk� mielell� kyll� katkeralla
ensim�isen p�iv�ns� paimensi.

PALVELIJA. Kielens� t�hden ei ansainnut h�n muuta.--Mutta ken tulee

tuossa? Nyyrikki, se kerke�jalkainen. (Nyyrikki tulee oikealta).

NYYRIKKI. Terveys ja rauha Pohjan kaunoiselle!

I:N EM�NT�. Sin� mets�st� tulet ja olet kenties karjani n�hnyt, jota
Kullervo kaitsee?

NYYRIKKI. H�n koreasti kaitsee, kaitsee niinkuin vuohi huhtaa. N�kyy

kuin mets�n petojen kanssa olis h�n yksiss� tuumissa surmaksi karjalle.

I:N EM�NT�. Onnettomuutta aavistan. Nyyrikki, sin� haastelet kuin olis

tapahtunut joku vahinko.

NYYRIKKI. Vahinko suuri, sen itse n�in.

I:N EM�NT�. Mit� n�it?

NYYRIKKI. Kuinka sudet komean karjas h�vittiv�t.

I:N EM�NT�. Ei huvita se vale.

NYYRIKKI. Pian pit�� sanani toteen k�ym�n: y�sen l�hestyv�n n�et--nyt

aurinko itsens� n�ytt��, mutta juuri vaipuessaan m�en taakse tuonne--
mutta karjastas et yht��n nautaa viel� n�e.

I:N EM�NT�. T�ytyyk� uskoa mit� haastelet? Vahingon t�m�nkaltaisen

poistakoon pilvien jumala! Kuinka sanoit? Kaikki karjani h�vitetty?

NYYRIKKI. Ei ainoatakaan henkiin j��nyt.

PALVELIJA. Mutta seurasihan karjaamme paimen; miss� l�ytyi h�n petojen

p��lle karatessa?

NYYRIKKI. Juuri vieress�, mutta katsellen riemulla verist� leikki�. Jos

olisi kanssani h�n apuun k�ynyt, niinkuin tahdoin, niin huiskahtaispa
viel� monen hatasarven h�nt�; mutta se tulenruoka ei paikastakaan
liikahtanut, vaan k��nsi pilkaksi mit� h�nelle haastelin. Yksin en
rohjennut petoja l�hesty�, koska oli heit� lukematon joukko, vaan
t�ytyi minun katsella kuinka naudat surmattiin. Min� kiljuin kiukuissani
h�nen edess�ns�, haukuin h�nen p��st� kantap��h�n asti ja yritin jo
panna h�nt� selk��nkin, mutta onnekseni �kk�sin h�nen monta vertaa
vahvemmaksi minua. Noin korkean kiven, uskottenko? noin korkean kiven
h�n maasta tempasi yl�s ja nakkasi per��ni, mutta Ukolle kiitos, joka
minulle syntyess� antoi n�in norjat jalat.

I:N EM�NT�. Kadottanut siis olen viljani kultaisen! Kaikki surmansa

saaneet, Nyyrikki?

NYYRIKKI. En ihmettele, ett� murhe sinun saavuttaa.--Kaikki surmansa

saaneet; ei auta.

PALVELIJA. Miss� n�it t�m�n onnettomuuden?

NYYRIKKI. Kumminkin penikulman matkaa t�st�, Seunam�en ahoilla.

I:N EM�NT�. Vihoissansa karkoitti h�n karjansa n�in kauvas.

PALVELIJA. Mutta tied�, jos valhettelet, niin sit� valhetta eip� sinun
hyveksim�n pid�.

NYYRIKKI. P��ni sep�n v�kivasarata maistakoon, jos ei ole kaikki totta,

mit� teille haastellut olen. (Kullervon ��ni kuuluu oikealta). Siin�
paimen mutta miss� karja?

I:N EM�NT�. Miss� on karjani, mies, miss� on karjani? (Menee kiireesti

oikealle).

NYYRIKKI. Em�nt�iseni, kuule, mit� virkkaan: el� sanaakaan h�nelle

ilmoita, kelt� asiasta tiedon sait, h�n muuten pian ly� mun hengelt�
pois, sen h�n tekee. Sin�k��n, tytt�ni, et hiiskune h�nelle mit��n, ett�
t�ytyi minun kannella p��llens�. H�n on hirve� ja ennenkuin
tied�mmek��n, nykist�� meid�t molemmat.--H�n tulee. Menen v�h�n verhoon,
mutta astun esiin, koska parhaaksi n�en.

PALVELIJA. Se uljas Nyyrikki!

NYYRIKKI. Teet niinkuin sanoin, piikaseni: et mainitse h�nelle mit��n,

mit� haastellut olen. (Poistuu vasemmalle. Kullervo ja I:n em�nt�
tulevat oikealta).

KULLERVO. Hyvin kaikki.

I:N EM�NT�. Mihin saatoit karjani? Sano pian!

KULLERVO. Mets�ss� kuleksivat mustakuonoiset, nopeasti parhaallaan maata

varvastelevat, mutta ei kuitenkaan omilla jaloillaan.

I:N EM�NT�. Vastaa suoraan, mies!

PALVELIJA. Tied�, ett� pieksi�iset sinulla varteissa on.

I:N EM�NT�. Miss� ovat lehm�ni, hatasarveni kaunoiset?

KULLERVO. H�ntyrien maarussa nyt sukevasti liukkuvat; kyyti on heill�

ilman maksotta.

I:N EM�NT�. Ovat siis surmatut?

KULLERVO. Kaikki.

I:N EM�NT�. Onneton paimen!

KULLERVO. Onneton h�n oli, sill� ik�v� on elo Paimelassa, ja sent�hden

sen p��tin riemun pauhinalla. Ilokseni katselin sit� leikki� verist� ja
nousivat taasen rintani palkeet.

I:N EM�NT�. Miksi teet syys suuremmaksi kuin se on? En usko, ett�s
huolimatonna katselit, kuinka raatelivat karjani mets�n pedot. Sano,
ett� vahingon kohdatessa, lehmist� eksyit pois, niin koetanpa
rangaistustas lievitt��.

KULLERVO. Toisin kuitenkin on asia: itse naudoillesi surman saatoin, ja

ett� kaikki niin pikaisesti k�vi, siit� kiit�n Ajatarta, joka sudet
kaikista ilmoista karjaani joudutti; k�skyst�ni t�m� tapahtui toki.

I:N EM�NT�. Sin� Hiien heitti�, peikko, miksi t�m�n teit?

KULLERVO. Sin� kiukkuinen em�nt�, miksi paimenesi leip��n leivoit kiven?

Mutta mink�t�hden torelen t�st� p��lles, koska kaikki onnekseni k��ntyi?
PALVELIJA. Siis tulis sinun meit� kiitt��, vaan ei kostaa, koska sinulle
onnen saatoimme.

KULLERVO. Kostossapa onneni, juuri siin�, ett� n�in on k�ynyt: t�st�

jotain tehd� taitaan.

I:N EM�NT�. Mit� siit� tehd��n, kohta sun n�kem�n pit��. (Palvelijalle).
Anna tieto Ilmarille, rienn�!

PALVELIJA. H�n pajassa on, ja pian h�nen t�nne saatan. (Menee oikealle).

KULLERVO. H�n tulkoon ja miehens� kaikki, vasaroilla ja pihdeill�.

I:N EM�NT�. Orjako n�in korskailee?

KULLERVO. Orja! Ell�s mainittako sit� sanaa.

I:N EM�NT�. Miksi en, koska orjaksi merkitty olet ja orjana ostettu?

KULLERVO. Puhees taitaa sokeaksi, hurjaksi mun saattaa. Vaikene, vaimo!

I:N EM�NT�. Min� edess�si vaijeta? H�vyt�n! Miksi karjani menetit, sin�
villisusi, peto?

KULLERVO. Niin, kuin ei vaan orja.

I:N EM�NT�. Orja, viheli�inen orja!

KULLERVO. Tuli ja leimaus! (Ly� veitsell�ns� I:n em�nt�� rintaan).

Veitseni pystyy viel�.

NYYRIKKI. (Juosten vasemmalta yli teaterin). Murha, murha! T�nne

rient�k��! Murha! (Katoo oikealle. Palvelija tulee).

PALVELIJA. Ken huutaa murhaa?--Onneton hetki! Em�nt� tapettu on! Ken on

tehnyt t�m�n? (Em�nn�lle). Her�y ja toinnu, n�yt� viel� kerran mailmalle
lempe�t, siniset silm�s. Mutta h�n kylmenee. (Kullervolle). Mies, sinun
tekos t�m� on? (Ty�nt�isee h�nt� vasten rintaa). Sin� pahahenki, sin�
h�nen tapoit!

KULLERVO. Sen tein. Onko h�n kuollut?

PALVELIJA. Kuollut, ijankaikkiseksi. T�ss� tulee meid�n miehi�.

Rient�k��! (Nyyrikki ja muutama Ilmarin miehist� tulevat oikealta).

NYYRIKKI. Tuossa h�n seisoo. Suomikaat h�n ensin, sitten nykist�k��t,

tappakaat, niinkuin h�n em�nt�nne tappoi. Karatkaat kiinni h�neen kaikki
yksimielisesti. Kas niin! Hyv�sti l�ylytt�k��t h�nt�.

1:N MIES. Onneton, mit� olet tehnyt?

2:N MIES. Sin� h�nen murhasit?

PALVELIJA. J��kylm�n� makaa t�ss� Pohjolan tyt�r, jos h�nt� arvossa

piditte, niin kuolemansa kostakaat. Kitukoon murhamiehens�, kitukoon,
ett� mailma kauhistuu.

NYYRIKKI. Aika mekosti h�nt� piesk��t.

PALVELIJA. Miksi viipyy Ilmarinen?

NYYRIKKI. H�n viipyy l�hteell�; toki n�en h�nen l�hestyv�n. Tuossa h�n
tulee.

KULLERVO. Mik� on aikomuksenne miehet?

1:N MIES. Hyvin ansaittu rangaistukses!

2:N MIES. Rangaistus kova.

NYYRIKKI. Ensin p�iv�n pitk�t pieksi�iset, sitten kuolema.

KULLERVO. En usko sit�. Pois! (Viskasee �kisti tyk��ns� miehet, jotka

kiiriv�t nurin h�nen ymp�rilleen).

NYYRIKKI. Sin� riivattu, mit�s teet?

PALVELIJA. Enemmin voimaa t�nne, enemmin voimaa ja v�ke�!

KULLERVO. Ole huutamatta, neito; t�ss� minua ei kuriteta.--

Laveammaltakin kostoni liekin taitaisin riehua antaa, mutta t�ksi kertaa
olkoon t�ss� kylliksi.--Nyt vapaa olen ja asetan tieni, mihin mielin; se
metsiin k�y. (Menee).

PALVELIJA. Niink� annatte h�nen menn�?

1:N MIES. Mit� taidamme tehd�?

NYYRIKKI. Se on Hiisi itse.

PALVELIJA. T�ll� hinnallako p��see em�nt�mme surmaaja, kauniin Pohjolan

tytt�ren murhamies? (Kullervon torvi kuuluu).

1:N MIES. Ken voi h�nt� hallita?

2:N MIES. Ei t�m� v�ki.

PALVELIJA. Mutta miss� ovat joutsenne? Ampukaa se peikko, l�hett�k��

hartioihinsa tulinen nuoli.

1:N MIES. Mets�n rannan h�n ehtii jo ja katoo. Tuossa tulee sepp� itse.

ILMARI. Miksi t�m� meno?

PALVELIJA. Nyt valita ja itke, Ilmari, koska kuolleena naises l�yd�t.

(Ilmari ryhtyy em�nt��ns�). T�m�n teki paimenesi, Kullervo.

ILMARI. Oi p�iv� hirmuinen! J��kylm� h�n on, ja t�m� on kuolema. (Kaukaa

kuuluu Kullervon torvi).

PALVELIJA. Mennyt lempe� henkens� on, Ilmari. Mutta murhamies, miss� h�n
on?

1:N MIES. Pakeni kuin ilves. Torvensa kaukana korvessa kuuluu.

ILMARI. Miksi p��stitte h�nen? (Tempaa ensim�ist� miest� kauluksesta).

Sin� kirottu, sun paikalla mustalle Tuonelle viskasen, ett�s sen rosmon
laskit.

PALVELIJA. Malta, Ilmari, ja kuule: kaikin voimin he h�nt� hallita

koetit, mutta peikolla oli peloittava voima.

NYYRIKKI. Totta haastelee tytt�. H�n tallukkoina miehet kimpustansa

karisti ja juoksi matkoihinsa; ja t�m� tapahtui niin pikaisesti, etten,
pahasti kyll� min�k��n heit� ehtinyt apuun. Usko minua, Ilmari: ei ole
h�nt� pilana pidett�v�, sen t�n�p�n� jo toisen kerran n�in. Noin korkean
kiven h�n mets�ss� viskasi per��ni, koska aioin panna h�nt� selk��n,
siit� syyst�, n�et sepp�, ettei k�ynyt h�n kanssani lehm�raukkoja
pelastamaan petojen kynsist�.

PALVELIJA. Hirve�sti tirkistellen, katsahtelee maahan Ilmarinen. Oi

p�iv�� t�t�, jona ik�vyyden saimme ikivieraaksemme!

ILMARI. Siin� lep��t, naiseni, alkaen kuolon pitk�� unta, jossa avattiin
etees Manan ��ret�n maa! Mik� muutos! �sken rehoittaen kukoistit, mutta
nyt lakastuneena makaat t�ss�. �sken ortteni alla iloisena em�nn�itsit,
hy�reit ja py�reit, mutta unohtanut olet nyt askareet kaikki. Pata
tulella keitt�j�� vartoo, mutta miss� viipyy h�n? Oi, miss� viipyy h�n?

PALVELIJA. Tulisijalta ja p�yt�s ��rest� on ilo j��hyv�iset ottanut.

ILMARI. �sken lempe� ja tointa t�ynn�, nyt kuollut kappale, kivi, maa ja
multa.

PALVELIJA (istuu ruumiin viereen ja itkee). Itke, Ilmari, itke!

ILMARI. Itken y�t ja p�iv�t, ja elk��n kes�ll� t�ll� pajastani nousko

s�ken�itsev� sauhu; nyt lev�tk��t, palkeeni, ja vaikene, alasimen
helin�, koska naistaan itkee Ilmarinen, ik�v�itsee Pohjolan
keltakiharaista!--Oi kaipaus ja murhe! nyt teit� vieraikseni tervehdin.
(Menee huoneesensa).

V�liverho.

(Kalervon huone Kalalammilla. Y�. Kimmo kutoo verkkoa p�revalkealla).

KIMMO (yksin). Huomenna, jo ennen p�iv�n nousua, matkustan Ilman taloa

kohden ja Kullervon johdatan uuteen kotiinsa, t�nne syd�nmaahan.
Kiusaksesi kovaksi nyt sep�n naisen karjaa sinun kaitsea t�ytyy;
syd�nt�s t�m� kivist��, sen tied�n, mutta huomisp�iv� p��sinp�iv�s on.
Ei aavista isos, ei emos, ei kaunis sisares, ett�s n�it� kankaita viel�
samoilet, enk� heille tietoa anna ennenkuin t�ss� kattonsa alla seisot.
Siit�p� riemu nousee, silloin ilon auringon paisteen ja kyynelten
lempe�n sateen yhteen liitym�n pit��. Silloin, Kalervo, partas t�risee
kuin haavanlehti myrskyss� ja em�nt�s ilon kyllyydest� valjentuu, ja
murheenne sen per��n, joka teilt� mets��n eksyi ja, niinkuin n�ytt��,
ainiaksi katosi, keventym�n pit�� h�nen kauttansa, jonka siaan saatte,
h�nen, joka teit� l�hestyy niinkuin mies vuosia sitten turpeen alle
peitetty.--Mutta murhe raskas teit� painaa nyt, ja v�sym�tt� te mets�t
ristiin rastiin kiertelette, etsien sit� onnetonta.--Mutta j�rvelle nyt,
verkkoani laskemaan, sill� ilma on lempe� ja tyyni. (Menee verkko
olalla. Kalervo tulee).

KALERVO. Ei toivoa tytt�rest�, en koreata Ainikkiani en��n n�hd� saa.--

Kova onneni, kuin koira, miest� vainoo ja h�nen l�yt�� mihen ik�n�ns�
k�tkeyisi.--Er�maahan t�nne pakenin ihmisten yhteydest�, pois verisist�
melskeist� pahan veljen kanssa, n�hty�ni poikani pienen kaatuvan
ry�v�rten miekan alle; t�nne pakenin, luullen rauhan t��ll� l�yt�v�ni.
--Tosin mulle t��ll� tyt�rt� kaksi kasvoi, kuin kaksi riippuva-lehtist�
halavaa, ja heit� katsellessain jo melkein unohdin menneet pahat; mutta
juuri t�m� ilo oli sen murheen l�hde, joka kovin meit� painaa nyt, ja
parempi, ettei yht��n tyt�rt� meill� ollut olis, kuin ett� toinen heist�
n�in temmattiin pois teille tiet�m�tt�mille.--Niinp� t��ll�, t�ll�
k�mmenen-levyisell� ajalla, joka milloin lyhyeksi, milloin pitk�ksi
n�ytt��, mutta on toki lyhyt ja paha, ukkoa kiukkuinen kohtalo vainonnut
on. Mutta arvettunut on pistoksista syd�mmeni pinta ja arvista kovaksi
kamartunut. (Kalervon em�nt� ja Kelm� tulevat).

K:N EM�NT�. Miss� on h�n, miss�? Sano miss� vieno Ainikkimme on.

KALERVO. En tied� h�nest� min�, mutta olisko sinulla syyt� luullaksesi

tyt�n kotiin joutuneeksi?

K:N EM�NT�. Tiell� tullessani keskustelin onnen kanssa ja kiivaasti

manasin h�nt� toivoni mukaan my�ntym��n. H�nt� manasin ja rukoilin
saattamaan niin, ett�, palattuani mets�st�, mua Ainikki kotona vartoisi.
Niin tingin onnen kanssa ja tein niinkuin mielet�n; toivoni todeksi
uskoin ja iloisena ja nopeasti, kuin pinok�rpp� pieni, juoksin kotoa
kohden. Niin vimmattu murhe leikki� ly� ja viimein leikkins� todeksi
p��tt��, niin katala tein ja tuskani enensin vaan. En n�e t�ss�
Ainikkia, en lastani n�e.

KALERVO. Et koskaan h�nt� n�e. Jos s��stitkin h�nen pedot, niin eksyneen
kauhistukset lempe�n luontonsa viimein toki menettiv�t.

K:N EM�NT�. Oi t�m�n murheen syvyytt�!

KALERVO. Syv� murheemme on, mutta valitus ei auta, koska jumalat meid�t
kironneet ovat. Kovan onnen kohdatessa paras keino, syd�nt� koventaa.

K:N EM�NT�. Koventaa, ei, vaan auki repi� tahdon syd�mmeni haavat ja
koskena juoskoon veren ja kyynelten virta. Tuskaa himoitsen ja tulen
povessani tahdon kiihoittaa, kunnes kaikki kartena katoo, ja t�m� oli
�itin murhe, niin h�n tyt�rt�ns� suri, kaunoista Ainikkiansa. Ainikki!
Alati kaikuu korvissani ��nes, joka pelastusta huutaa, mutta kenk��n
sinua ei toki armahda. Miss� on nyt asuntosi, miss� p�yt�s, patas ja
valkeas, miss� olet nyt, nyt, haastellessani n�in, miss� olet, jos elon
neste viel� suonissasi juoksee? Ehk� huosutat paraikaa sammaleisella
kuolinvuoteellas etk� vesipisarata janos sammutteeksi saa. Ehk� hourit
my�s, haastelet kivien, kantojen ja puitten kanssa, ja anot heilt�
lievityst� tuskalles, mutta turhaan. Oi luonto niin lempe� ja tyyni ja
kuitenkin niin lemmet�n! Sin� kantaja tyly, sin� armoton toukontamma,
joka varsojas et imet�, vaan omille rinnoilles heid�n n��nty� annat. Oi!
--murhetta t�nkaltaista ei �itin syd�n kanna; sen alle pian vaipuu h�n,
jos p��st�� ei tule. Pilvien hallitsija, t�nne katsahda ja armahda pian!

KELM�. Valitukses, emo, mieleni murtaa, kuolettaa.

K:N EM�NT� (syleillen Kelm��). Kuollaan, tytt�reni, menn��n maata

viheri�n peiton alle, vasta siell� Ainikin unohtaa taidamme. Oi Kelm�ni!

KELM�. Kurja emoni!

KALERVO (repien tukkaansa). Kirous, kirous ja pimeys vallitkoon!

(Kullervo tulee).

KULLERVO. Ken asuu t�ss�?

KALERVO. Kolme kirottua henke�.

KULLERVO. Olkoon heit� nelj�.--Saanko hieman vett�, kylm�� vett�?

KELM� (juosten is�ns� turviin). Ken ollee h�n, h�nen muotonsa on kauhea.

KALERVO. Ole rauhassa lapseni.

KULLERVO (itseks.) Tehty on kuolon ty�.

K:N EM�NT�. Hourup�iseksi h�n n�ytt��.

KALERVO. Ken olet, mies, ja mit� etsit?

KULLERVO. Sin� murhamiehen n�et; h�n sinulta pisaran vett� pyyt��.--

Yst�v�t, kuinka kauvas on y� kulunut?

KALERVO (itseks.) H�n kaiketi on j�rjest�ns�. (��neens�). Anna h�nelle

juoda. (Itseks.) Varoillani tahdon toki olla ja joka k��nn�st�ns�
tarkalla silm�ll� seurata. (Kelm� tarjoo Kullervolle haarikkoa).

KULLERVO (tuskin maistettuansa vett�, panee haarikon kiivaasti

k�dest�ns� pois. Itseks.) Murhasin sen kauniin, jonka otsa kajasti
kuin aamun koi ja keltakiharansa hartioillaan p�yryelit, koska
k��nn�hteliv�t kasvonsa kelme�t. Lumivalkea joutsen laineilla
uiskenteli, ymp�rill��n kultakeltainen poikasparvi. Kahdeksi onnen
kunnaaksi povensa kohosi yl�s ja h�n, joka p��ns� sinne kallistaa sai,
h�n houraili hekumassa autuitten. Pohjan neito, sun murhamiehes nyt
vasta kauneutes muistaa ja siihen rakastuu, mutta my�h��n: sen kuvan,
jota mieless��n h�n ihastelee nyt, s�rki h�n omalla k�dell��n, eik�
n�hnyt, houru, mik� kalleus se oli, mik� autuuden l�hde.--Niinp�
tapahtui, jos en unta n�e. Olisi niin! Mutta her�yksiss� seison t�ss�,
vaikka mieli ei entisell� mitalla nyt aikaa mittaile, vaan hirmuisesti
kaikki pident��. Mit� ehtoolla eilen tapahtui, sit� muistelen, sit�
hetke� verist�, kuin muinaista asiaa h�m�ryydess� meneen ajan.

KALERVO. Mies, sin� Tyrj�sen huoneessa olet. Mit� etsit?

KULLERVO (itseks.) Sama aurinko, joka silloin l�nteen nukkui, makaa

viel�, mutta nostaa kohta kirkkaan otsansa ja meit� tervehtii.
(��neens�). Sin� kaiketi mielipuoleksi mun luulet?

KALERVO. Niin luulin, mutta j�rke� osoittaa toki katsantosi. Ken olet?
Joka kattoni alle astuu, asiansa sanokoon ja mit� miehi� h�n on, h�nt�
muuten kohtelen kuin ry�v�ri�.

KULLERVO. Murhamies olen, niinkuin sanoin.

KALERVO. Kenen murhamies olet, sin� onneton?

KULLERVO. Kaikki tahdon sinulle kertoa, koska y� niin pitk� on; kaikki
sinulle kertoa tahdon.--Naisen kauniin murhasin ja tapahtui t�m� illan
ik�v�ss� h�m�r�ss�, ja ehtoruskosta silloin paistoivat id�n vuorien
tutkaimet. Sen hetken muistan. Ja nyt' sun kuulla pit�� kenen murhasin;
niin kaikki sulle ilmoittaa tahdon.--Mutta y�seen kiivaasti k�ynyt olen
ja jos laskisit k�tes otsalleni, niin hohteen tuntisit.

KELM�. Is�ni, t�t� miest� kavahtakaamme.

KULLERVO. Te turhaan minua pelk��tte.--Mutta sanoakseni sinulle kenen

verisesti tapoin, niin oli se Pohjolan tyt�r, sepp� Ilmarisen kaunis
em�nt�.

KALERVO. Pohjolan tyt�r!

K:N EM�NT�. Se kuuluisa Pohjolan neito, niin hyv�ksi ja ihanaksi huuttu?

KELM�. H�nen murhata taisit?

KULLERVO. Niin tapahtunut on.

KALERVO. Sin� peikko! Paikalla kostaisin naisen kuolon, sun miekallani

maahan naulitsisin, jos en uskoisi, ett� kiivaudessa teit t�m�n ty�n ja
jos en n�kisi mielesi levottomuutta. Kurja mies, mit� olet tehnyt?

KULLERVO. Kuuma tuska! Vierastanpa viel� kantaakseni verenvuodattajan

syd�nt�, mutta aikaa voittain ehk� k�visi se p�isin, tottumuksen
ihmeellisen voiman kautta, n�etk�s. Mutta sen tied�n, ettei ole nyt
laitani oikein; y�seen metsi� kulkenut olen, v�syneen� seison t�ss� nyt
ja odotan p�iv�n nousua, mutta kauvan viipyy kelme� Koi, joka meille
aamusta tiedon antaa. Toki luulen, ett� tuolla id�ss� toisella puolella
kunnasta tuossa, h�n jo pyristelee siipi�ns�.

KALERVO. Nouseva kuu se on, nyt on meill� puoliy�.

KULLERVO. Loppua ei tule y�lle t�lle: tuon valkeuden siinnon jo aamun

koitteeksi luulin, mutta nyt, sanot sin�, on puoliy� vasta.--Mutta
tieni jatkaa t�ytyy.

KALERVO. Mihin vaellat?

KULLERVO. Enp� tied�; kotoa ei miehell� ole.

KALERVO. Mik� nimesi on ja mist� olet syntyisin?

KULLERVO. Kullervo on nimeni.

K:N EM�NT�. Kullervo!

KALERVO. Vaimoni h�mm�styy kuullessaan nimen, joka on meille rakas ja

tuttu.

KULLERVO. Ken olet sitten sin�, joka asut t�ss� er�maassa?

KALERVO. Nimeni Tyrj�nen on.

K:N EM�NT�. Sin� onneton, nuori mies, ken oli sun is�si?
KULLERVO. Kalervon poika olen.

K:N EM�NT� (itseks.) Kauhistus ja kuolema! Mutta t�m� mahdotonta on.

KELM� (itseks.) Hallitsija pilvien, mit� haastelee h�n?

KALERVO. Kalervon poika? Sin� h�vyt�n, sin� riivi�, miksi t�m� juoni,
ett�s kuolleen haamussa kummittelet?--Tapauksen kuullut olen: Kalervon
poika surmattiin ynn� is�ns� ja �itins� kanssa.

KULLERVO. Mutta surma ei h�nt� toki silloin k�sitt�nyt, vaan temmattiin

h�n kuolon kidasta, orjaksi Untolaan vietiin ja merkki t�m� viel�
otsaansa painettiin.

K:N EM�NT� (itseks.) Min� tukahdun.

KALERVO (em�nn�llens�). Aatteles, ett� olis h�n poikamme ja l�hestyy

meit� k�sill� tahrattuina Pohjolan ihanan naisen vereen.

K:N EM�NT�. En tahdo sit� aatella. Min� tukahdun ja n��nnyn.

KELM�. Mutta kaikesta t�st� ei Kimmo meille sanaakaan haastellut ole.

K:N EM�NT�. Ei, sit� ei h�n ole tehnyt, ja siis valehtelee t�m� mies,
tahtoo meit� pett��. Asian meille Kimmo ilmoittanut olis.

KALERVO. Kavala kettu, nyt aikees ymm�rr�n: Mua tahdot ansaan

viekotella ja vied� saaliis kiukkuisen Unnon kynsiin; mutta er�maan
kontion kohtaat t�ss�, jonka nahka pit�� sinulle kalliiksi tuleman.
Koetetaanpas, mies.

K:N EM�NT�. Kalervo, malta ett� taitais h�n, oi jumalat! oma poikamme
olla. Kalervo, ne silm�t ja ne hiukset pient� Kullervoamme muistuttavat.

KALERVO. Vaimo, min� pelk��n, ett� niin on, ja taidan tuskin hengitt��
ja kylm� hiki otsastani kihoo.

K:N EM�NT�. N�k�ni pimentyy, enk� tied�, miss� seison; mutta kaiketi
uneksun, uneksun.

KULLERVO (itseks.) Mit� sanoo t�m� vaimo? H�n ilmoitti jotain uumousta,
ett� taitaisin poikansa olla. Maa ja taivas! Nyt immen puhe mets�ss�
muistooni joutuu. (Kimmo tulee). Kimmo, nyt taidamme toinentoistamme
k�dest� ottaa. Emmek� kiroo n�it� k�si�? Mutta sano minulle keit� n�m�t
ovat.

KIMMO. Sin�k� t�ss�? Taidanko uskoa, mit� n�en?

KALERVO. Tunnetko miest�, Kimmo?

K:N EM�NT�. Sano pian!

KIMMO. Hyvin h�nen tunnen: poikanne, Kullervo, h�n on.

K:N EM�NT�. Kullervo! (rient�� syleilem��n Kullervoa).

KELM�. Korkeuden jumala!

KALERVO. Kaikesta nyt lopun tehk��n kuolema!

K:N EM�NT� (vet�en itsens� �kisti Kullervosta pois).

Mutta miksi sinun murhamiehen� kohtaan, min� onneton! Mik� aika meill�
vuorokaudessa nyt, y� vai p�iv�? En nyt tied�, koska uneksun ja hourin,
ja katkerasti unissa syd�mmeni k�rsii. Tulta iskeilev� jumal', miksi
t�m� hetki, joka olis meille tainnut soma kohtaus olla, mutta murheen
��rett�m�n toi? Miksi h�nt� en��n, pilvien Pitk�inen, luoksemme
viskasit, kosk'ei h�n iloa saattanut meille? Tuli h�n, jonka tuleman ei
en��n pit�nyt olis, mutta eip� tullut h�n, ket� varroimme; niin mets��n
tytt�reni ihana kuoli, kuolosta poikani palasi, mutta murhan haamulla,
ett� kauhistuen h�nt� katselen. Tuli siis mies �turpeen alainen�, mutta
ei heimonsa iloksi h�n tullut. Ja koska tapahtui ennen niin ettei
kuollut mies emonsa riemuksi takaisin tullut?

KULLERVO. Niin olet mun �itini? Terve!

K:N EM�NT� (v�ltt�en Kullervoa). Ell�s mua l�hestyk�, poikani hirmuinen.

KULLERVO (k��ntyen Kalervoa kohden). Is�ni sin�? Terve, kunnioitettava

mies! T�ss� on poikasi.

KALERVO. Pois! En tunne sinua; mutta jos s��st�� tahdot t�t�

harmaap�ist�, niin rienn� t�st� matkoihis ja t�t�kohden ell�s koskaan
k��ntyk�. Tee se ja kiiruusti!

KULLERVO. T�ss� minulle sisar? Terve, neito, terve!

KELM� (v�ltt�en Kullervoa, joka aikoo l�hesty� h�nt�). Oi veljeni! el�

tule t�nne; sin� olet minulle kamoitus.

KULLERVO. Kimmo, t�m� taitaa mielen py�rrytt�� ja riivata. (Itseks.)

Poika, orvoksi j��nyt, vuoskymmenien kuluttua is�ns� ja emonsa kohtaa
taas, mutta eiv�t tunne h�nt� en��n, ei siitt�j�ns� eik� kantajansa
armas, vaan oven h�nelle osoittavat, k�skein h�nen kauvas siirtym��n. Se
ehk� nyt on parhain tehty, ja sent�hden rient�� tahdon. (Menee kiivaasti
ulos).

KIMMO (itseks.) Voi minua! nyt viipymyst�ni alati kirota t�ytyy.

K:N EM�NT�. Kalervo, ken oli t�m� mies?

KALERVO. Ei muistella h�nt�, vaan niinkuin h�n huoneestamme katosi, niin

kadotkoon h�n mielest�mme my�s.

K:N EM�NT�. Pojaksemme h�n itsens� sanoi, se oli h�n my�s, se Kullervo
oli. Min� kuolen jos en en��n h�nt� n�hd� saa. (Kullervo tulee
takaisin).

KALERVO. Oi, tuossa tulee h�n!

KIMMO. Oi, Kullervo! mit� on nyt sinulle tapahtunut?

KULLERVO. Min� kuullut olen, ett� el�v�t is�ni ja emoni viel� ja ett�
asuntonsa t�ss� on, liek� se totta?

K:N EM�NT� (kiirehtii syleilem��n Kullervoa). Armas poikani, tule

helmoihini! Tule, tule rinnoilleni ja lep�� siin� yht� hell�sti kuin
ennen! Kovaa kovempi se emo, joka poikansa hyl�t� taitaa, ja min�p� olin
n�in armotoin. Mutta tied�, koska puolestasi k��nnyin pois ja k�tesi
tyhj�� haperoita annoin, niin silloinpa pakahtua syd�mmeni tahtoi. Mutta
ole nyt terve tultua! Kullervoni! Terve, kaunohiuksiseni!

KULLERVO. Olet toki lempe� ja armelias.

K:N EM�NT� (aina syleillen Kullervoa). Kaunis olit lasna, kaunis

miehen�kin olet. Toki seisot viel� ik�si aamup�iv�ss�, se on se soma
aika nuoruuden ja miehuuden v�lill�.--Mutta voi tuota merkki� tuossa!
Tunnoton, h�ijy Unto, miksi rumistit poikani muodon n�in?

KULLERVO. Siit� merkist� kiusani kotoisin ovat, joita ei sylisik��n

poista en��n.

K:N EM�NT�. Kullervoni!

KALERVO. Hiiteen t�m� syleileminen ja mairitus! Sit� ei ansaitse

murhamies. Erotkaat, ja l�hde matkaas sin�!

K:N EM�NT�. Ehk� toisin arvelemme?

KALERVO. Pois peto, murhaaja pois!

KIMMO. Kenen h�n murhannut on?

KULLERVO. Kimmo, nyt keskell� kahta tulta seison; yksi riutuvana

h�m�rtyneest� taivaanreunasta l�ikkyy, ja mielt�ni kuluttaa sen ik�v�
kuume, toinen t�ss� mua sokeudella ly�, etten oikein tied� kuinka mailma
nyt seisoo.

KIMMO. Mutta kenen murhasit?

KULLERVO. Tytt�ren Pimentolasta.

KIMMO. Nyt Hiien henki vallinnut on ja parastansa tehnyt.

KULLERVO. En tied� mik� henki; mutta orjaksi myyty, paimeneen pantiin

mies ja kivi leip��ns� k�tkettiin, jonka pilkan t�hden saatoin karjan
petojen kitaan, ja kiukusta kuohuvalla povella kotihin kiirehdin.
Kohtasi mun pihalla em�nt� kiivas ja, tapauksen kuultuansa, kovin
p��lleni �rhenteli, mua orjaksi mainiten. T�st� mieleni pian tulta iski
ja koska h�n taasen mulle antoi t�m�n h�pe�nimen, niin veitseni
rintaansa l�in ja henkens� heitti. Silloin mets��n pakenin ja samalla
retkell� seison t�ss� nyt.

K:N EM�NT�. Murheellinen tarina.

KIMMO. Jos eilisp�iv�n nyt takaisin saisin!

K:N EM�NT�. Kimmo, miksi et ennen meille tietoa h�nest� antanut?

KIMMO. Huomenna aikeeni oli l�hte� h�nt� saattamaan Ilman talosta t�nne,
mutta enn�tti mua ankara onni.

KULLERVO. Olisit t�m�n eilen tehnyt, niin k�teni nyt puhdas olis ja
riemu pauhais n�iden ortten alla; mutta n�inp� nyt k�ynyt on. T�nne
er�maahan mulle rakettu oli soma onnen loukas, josta en tiennyt
ennenkuin ij�ksi olin sen ohitse mennyt, sill� t�h�n en en��n
mahdollinen pys�ym��n ole. Toki katsahtelen viel� taakseni sit�
k�tketty� laaksoa, jonka pian n��st�ni katooman pit��; sit� katsahtelen
hetken viel�. N�m�tk� emoni kasvot, jotka, t��ll� mets�n synkeydess�,
eteeni ilmestyit? Jo tuntui mulle t�m� kuin aamuvalo keskell� syysy�n
pimeytt�, josta h�mm�styin. Terve, emoni, ja terve, is�ni my�s! Nyt
yhtaikaa teit� tervehdin ja hyv�sti j�t�n, sill� kohta tieni jatkan ja
teist� kiirehdin kaukamatkoilleni ja ei pid� teille en��n ehtim�n
Kullervosta sanomata linnunkaan--Viivyn viel�, mutta kohta l�hden.

K:N EM�NT�. Kalervo, eik� t�m� puheensa tulisateena lankee povesi

p��lle? Niin tahtoisin uskoa. Oi! avaa se sitten ja ell�s omaksi
kivuksesi syd�nt�si karaisko.--Kurjan poikani is�, muista eloansa
tukelaa, niin etp� suinkaan niin kovin t�it�ns� tuomitse. Usko minua,
mit� h�n tehnyt on, sen on h�n mielens� vimmassa tehnyt ja katuu sit�
nyt. Nyt seisoo h�n t�ss� hiuksilla revityill� ja murheellisella
muodolla. Mutta on t�m� sama muoto, samat silm�t siniset, jotka vuosia
l�hes kaksikymment� sitten mua vastaan rinnoiltani katsahtelivat ja
samat keltaiset kiharat, joita silittelin silloin ja autuudesta
syd�mmeni l�i. Mutta h�nenp� kadotin ja kauvan h�nt� murehtien kaipasin
ja Tuonen asujameksi h�nen luulin; kuitenkin kasvonsa h�nen n�in, n�in
er��n� vaisuna y�n�, mutta pianpa h�n katosi taas ja katosi ainiaaksi.
Mutta ett� h�n niin pian silmist�ni joutui pois, sent�hden kuolla
tahdon. Ettei kauvemmin suotu mun syleill� poikaani, etten hohdetta
lempeni p��llens� hengitt�� ehtinyt, sent�hden lakastun ja kuolen.

KALERVO (peitt�in silm�ns�). H�n pys�htyk��n huoneesemme, h�n

pys�htyk��n! Niin kovaksi ei karkaistu ole viel� syd�mmeni, ettei se,
n�in ankarasti likistettyn�, vuotais.--Tule, Kullervo, ett� sua syleill�
saan. (Syleilev�t).

Kolmas N�yt�s.

(Mets�inen tieno. Kullervo, keih�s k�dess�, tulee).

KULLERVO (yks.) Enh�n menesty is�ni huoneessa: verkon kutominen mulle ei

mieluista ole eik� kortistossa, j�rven tyyneell� pinnalla, onkea
huiskeilla ja salakkoja lipell� yl�s. N�m�t askareet mua vaivaa kuin
h�t�r�-silm�ist� karvas kaasu ja sauhu. Sent�hdenp� kyys�n pahteesta
nyt karkasin karhukeih�s k�dess�; mutta eip� toki suuresti mua haluta
t��ll� kierrell� kontion j�lki� etsien.--H�vitys ja kuolema! Oi! olis
t�m� keih�s Ukon vasama ja min� pitk�isen� pilven partaalla istuisin,
niin tiet�isinp� ty�ni: Kulovalkean hurjan ymp�ri mailmaa sytytt�isin,
jyristen kukistaisin taivahat maan helmaan, ja syvyyteen kaikki
vaipuisivat viimein. Niin lakeutta tekisin ja ilman herrana
valtaistuimellani istuisin noilla tasaisilla tantereilla. Niin juuri.
Mutta miksi t�m�? Mit� kaikesta t�st�?--Ei autuutta jumalien, ei
kirottuin �it� Tuonen tulisilla paateroilla eik� n�it� p�ivi� t��ll�,
vaan kaikesta loppu! Mit�tt�myys paras, ja kaikki antaisin jos saisin
tyhjyyden.--Mutta onpa kenties laita, ettei p��tykk��n tiemme
kalmistoon, vaan juoksee siit� viel� ��rett�miin mailmoihin, ja orjan,
merkittyn�, my�t� seurata t�ytyy niin kauvas kuin kest��.--Mieleni
k�rsii tuosta illan synke�st� h�m�r�st�, joka mets�in tutkaimilla
��net�nn� lep��; sill� tydyttih�n kohtalo kova eloni virran, tielle
v��r�lle sen k��nsi, johdatti sen ahtauksiin, joissa nyt se reutoilee,
turmellen niin itsens� kuin mantereet; mutta rynn�tk��n se eteenp�in
kunnes h�vityksen kallan viimeisen is�n ehtii (menee).

(1:n ja 2:n paimenukko tulevat eri haaralta).

1:N PAIMEN. Mies, miss� verkastelet?

2:N PAIMEN. Toverini, min� ihmeen n�in, n�in Tuulikin, Tapion tytt�ren,
ja t�st� syyst�, armas toverini, olen sek� iloinen ett� h�mm�stynyt.

1:N PAIMEN. Kurja mies, viistoon, luulen min�, on taas aivos kierretty,
koska senkaltaista haastelet.

2:N PAIMEN. H�nen totisesti n�in.

1:N PAIMEN. Tuulikki itse�ns� sinulle n�ytteli? H�n sitten yht�l�inen

t�ll� olis, kuin sin�kin.--Mutta nyt ei ole aika hullutella, vaan mene
ja vastaa lehm�t t�nne tuolta korven rannalta.

2:N PAIMEN. Sen olen jo tehnyt, niinkuin n�et. Mutta, hyv� veli, usko
mit� sanon. H�nell� oli musta hame punareunaisella miehustalla b,
lumivalkeat paidan-hiat ja hiukset pellavankarvaiset. Korea tytt�! Ja
tied�tk� mit� h�n teki? Poimieli puolaimia aholla, tuossa juuri likell�
tiet�.

1:N PAIMEN. Vai Tuulikki; kyll� tied�n, kuka h�n oli; vai Tapiolan
Tuulikki. Tyrj�sen tyt�r h�n oli, sin� hohko; Tyrj�sen eli Kalervon,
sill� onpa �sken saatu tieto siit� ett� h�n, joka itsens� Tyrj�seksi
kutsuu, on Kalervo, Untamoisen veli. H�nen tytt�rens� aholta n�it.

2:N PAIMEN. Ehk� maltat toki asian v��rin.

1:N PAIMEN. Kinan tahdot sin� taasen v�lillemme nostaa, n�en min�. H�n
oli Kalervon tyt�r eik� kenk��n muu.

2:N PAIMEN. Mutta n�etk�, yst�v�ni, kuinka l�ytyisi h�n t�ss�, n�in
kaukana kodostansa?

1:N PAIMEN. Et siis tied�, ett� h�n, liki kaksi viikkoa sitten,
eksyneen� kodostansa, joutui meid�n taloon; ja oli tytt� melkein
n��nnyksiss�, mets�ss� kauvan harhailtuaan.

2:N PAIMEN. T�m�n kuulen vasta. Mutta ettei h�nt� jo ole l�hetetty
vanhempainsa luoksi?

1:N PAIMEN. Sin� h�rk�p��, etk� ymm�rr� ja k�sit�, ett� h�n

rasituksistaan kovin sairastui? Niin tapahtui ja tautivuoteensa j�tti
h�n vasta pari p�iv�� sitten. Sana kyll� l�hetettiin vanhemmilleen er��n
kalastajan my�t�, mutta arvattavasti ei ehtinytk��n se perille, vaan
upposi mies tielle, koska ei ole h�nt� takaisin kuulunut. Huomenna h�n
toki kotiinsa saatetaan, johon h�n, hyvin tietty, kovin ik�v�itsee ja
levotoin on mielens� �itins� murheen t�hden. My�s halaa h�n n�hd�
vanhinta velje�ns�, Kullervoa, joka vuosia sitten kuolleena pidetty, on
n�in� p�ivin�, juuri sisaren t��ll� ollessa, ilmaunut kotiinsa niinkuin
kummitus. Mutta eip� tied� tytt� r��sy kuinka on veli mailmassa
k�yskennellyt ja mik� lurjus h�n on.--Mutta t�ss� jaarittelemme
asioista, joista ei meill� hipalettakaan ole tekemist�, ja laskemme
karjan sutten kitaan. Riennet��n per�ss�; mene tuota kohden sin�, ja jos
yhdenkin mullin suohon p��st�t, niin katso niskas, mies. Menn��n nyt.
(Paimenet menev�t. Kullervo, taluttaen sisartansa Ainikkia k�dest�,
tulee esille sit� suuntaa vastap��t�, jota kohden oli mennyt pois).

KULLERVO. Samaan paikkaan, luulen min�, joudun taas. Seuraa minua, impi!
T�h�n kuusten suojaan istumme haastelemaan lemmen kielt�; tule,
neitoseni!

AINIKKI. En tule en��n.

KULLERVO. Sin� levottomaksi n�yt.

AINIKKI. Mik� riivauksen hetki t�m�?

KULLERVO. El� muistele hetke� mennytt�, muistele lempe�mme vaan, jonka

molemmat t�ss� k�sitimme. Sinua syleill� tahdon.

AINIKKI. Pois! Mua kamoitat, ja vapisemaan saatat.

KULLERVO. Min�?

AINIKKI. Mit� sinusta sanoisin?

KULLERVO. Sen, mit� aattelet.

AINIKKI. En tied� mit� aattelen, mun kumma h�iri� on k�sitt�nyt.

Ilke�sti sinusta aattelen ja aattelen suloisesti, enk� tied�, kuinka
laitamme on. Sin� hirve� olet ja kaunis, kaunis, kaunis! (lankee
Kullervon rinnoille). Olet keltakihara ja komea, ja kirkas leimaus on
katsantos. Pid� sanas ja tahdonpa sua ikuisesti seurata, nuori mies.
(Vet�� itsens� �kisti h�nest� pois). Mutta pois! Jotain kauheata
silmist�s mua kohtaan s�teilee.

KULLERVO. Kaiken onnes niiss� n�et, jos katsot tarkemmin; oman armaas
l�ysit t�ss�, neito nuori. Me yhdess� el�mme kuin ruhtinaat, ja
kunnaalle korkealle huoneemme rakennamme, johon kaukaiset tienot n�kyy.

AINIKKI. Ken olet ja miksi otsassas t�m� merkki? El� katsahda minuun
noin hirve�sti, min� kauhistun. Mies, min� tahdon sinusta erota.

KULLERVO. Neito, min� en tahdo sinusta erota, minusta et p��se, vaikkas

pakenisit Lapin vuorille ja siell� niinkuin vuohi jyrk�st� jyrkk��n
hyppelisit; min� vahtosuin, kuin hurja koira, sinua v�sym�tt�
vainoisin, ett�s miest� halveksit, uroon pilkkana pidit. Mit� huolit
t�st� merkist�?

AINIKKI. Olisitko rosmo? jos niin, niin ole armelias mua kohtaan.

KULLERVO. En ole juuri rosmo; mutta jos tiedon tahdot, niin olen
Kullervo, Kalervon poika.

AINIKKI. Kullervo!

KULLERVO. Se olen. Miksi tuijottelet?

AINIKKI. Onneton hetki!

KULLERVO. Niin ell�s haastelko; mun muistossani seisokoot armahina sek�
hetki t�m� ett� tienoo.

AINIKKI. Mit� teet sin� mets�ss� t��ll�?

KULLERVO. Sin� n�et ett� karhukeih�st� kannan.

AINIKKI. Koska is�s huoneen j�tit?

KULLERVO. Koska aamu koitti.--Tytt�! kasvos k�yv�t lumivalkeiksi, kuin

olis Kullervo katsella niin hirmuinen. Ell�s, neitoseni, kamastuko, vaan
tule t�nne, niin poskillesi tahdon ruusut antaa.

AINIKKI. El�, onneton, mua en��n l�hesty, vaan erotkaamme kiireesti,

sill� taivaan nuoli meit� uhkaa. (Kykertyy ales, peitt�en kasvonsa
pitkill� hiuksillansa ja painaen otsansa vasten polvea). Nyt itke�
tahtoisin helmani t�yteen, mutta t�m� murhe ei lievii eik� kyynel
juokse, ei juokse, vaan l�hteesens� j��tyy, ei j��dy, ei j��dy, vaan
polttaa, povessani polttaa, kuin vihainen liekki, ja parempi eloa kuolo
nyt on. K�tk�� niin syv�� ei l�ydy t��ll�, joka peitt�isi immen kurjan
ja sent�hden kiirehdin verhoisin pimeyden maan. Nyt hyv�sti, taivas,
j��, ja pauhaava mets� sin�, joka p��lleni kantelet, p��lleni minun
katalan!

KULLERVO (nostaen yl�s Ainikkia). Yl�s neito! pyhi kasvoiltasi hapenet,

ja pane pois t�m� unelias muoto. Oletpa lapsikas tytt�, joka n�in
turhasta tuskittelet; mutta uiskenteles viel� vuosia muutamia elon
myrkyll� t�ytetyss� virrassa, niin asia t�mm�inen kuin t�m� on
silmiss�si mit�t�n, sin� naurat sille. Muista, neito, sanani.

AINIKKI. Sin� Kullervoksi itses mainitsit?

KULLERVO. T�m� nimeni on, mutta ken olet sin�, niin viaton ja kaino.

AINIKKI. Olen Ainikki, Kalervon tyt�r.

KULLERVO. Sisareni?

AINIKKI. Se onneton.

KULLERVO. Joka eksynyt oli?

AINIKKI. Nyt vasta h�n eksyi.

KULLERVO. Kirouksesta nyt kaikki kuivatkoon.

AINIKKI. Kiroo himojesi vallattomuutta.

KULLERVO. Oi neito, ett� t��ll� toinen toisemme kohtasimme! Meid�t

turmio mustin ehtinyt on, ja parasta maahan vaipua nyt.

AINIKKI. L�ht�virteni veisannut olen.

KULLERVO. Impi, sua kotona murehtien kaipaavat.

AINIKKI. Murheesta emoni kuolee, mutta ennen h�nt� toki on tytt�rens�

Kalman maassa. Koska kotiin ehdit sin�, niin sano, ett� kuollut olen ja
makaan aaltojen alla, ja p��ttyk��n heid�n murheensa siihen. Muuta mit�
tapahtunut on, et heille kertoa mahda, jos se k�tke� taitaan, sill�
syd�mmeni on kuolemaan sairastunut.--Niin kotom�ke� en n�hd� saa, enk�
kuusia, jotka humisevat siell�; min� leikitsin kerran niiden juurilla,
min� kurja, kurja. (Sitoo p��h�ns� liinan, joka on hartioillansa
riippunut). Mutta rient�� t�ytyy, koska uhaten meit� l�hestyy tuo pime�
pilvi, kuules, myrsky k�y; min� v�lt�n sen edest�. (Menee).

KULLERVO. Mit� tapahtuu ei syd�n tuntea saa, vaikka vuodattaisin oman

kantajani veren; sill� suloista on mielt� karaista ja kiukkuiselle
onnelle kiusaa tehd�. Syd�n kivest� ja koura rautainen, ne t��ll� ovat
parhaat edut. Nyt vasta oikean olentoni k�sitt�nyt olen, ja jos viaton
hiilill� mun edess�ni korventuis, niin enp� tuosta suuresti huolisi,
vaan haukotellen kek�leit� ymp�rilleen kohentelisin. Niin tied�n siis
ken olen, ja mille t�st�l�hin n�ytt�� el�m�ni juoksu.--Mutta mihin
jouduit, tytt�? Ell�s harhailustas metsiss� nyt pident�k� en��n, vaan
kanssani kotihimme k�y, ja koska astumme huoneesen, niin katsantomme
elk��n kannelko, mit� tapahtunut on, ei ensink��n, vaan olkoon muotomme
iloinen ja viaton, vaikka kuohuis povessamme kyinen kulju.--N�ink� h�nen
t�ss� ja katosiko h�n taasen tiet�m�tt�miin? Ainikki! Miss� viivyttelet?
(Paimenet tulevat). Mik� kiire paimenilla?

2:N PAIMEN. Se on tehty! (Kullervolle). Osaatko uida, mies?

1:N PAIMEN. Mit� auttais siin� en��n uiminen?

KULLERVO. Mit� on tapahtunut?

2:N PAIMEN. Kauhea asia. Er�s nuori tytt�--Ukko h�nt� armahtakoon!--

itsens� upotti virtaan tuohon, juuri silm�imme edess�.

1:N PAIMEN. Pahimpaan py�rteesen h�n vaipui.

KULLERVO. Koska tapahtui t�m�?

2:N PAIMEN. Kaksi palaa sitten lehm� tuskin m�rehti� ehtinyt olis.

KULLERVO (itseks.) Tuskissaan neito Tuonelle meni.

1:N PAIMEN. Sylti� korkea on kallion jyrkk� ja siin� alla vesi vahtona
kiehuu. Juuri viimeisell� reunalla n�imme tyt�n seisovan, katsellen ales
py�rteesen, ja oudostuimme kohta k�yt�st�ns�, mutta samassa peitti h�n
kasvonsa ja viskasi itsens� syvyyteen, eik� n�hty h�nest� vilaustakaan
en��n.

2:N PAIMEN. Niin juuri oli asia kuin kumppanini nyt sanoo; ja siin� ei
voinut ihmisen apu mit��n, se on hyvin ymm�rretty ja siksi toiseksi,
niin ei kumpainenkaan meist� osaa uida.

1:N PAIMEN. T�m�n neidon tunsin min�; h�n itsens� sanoi Tyrj�sen
tytt�reksi Kalalammilta, ja meid�n taloon joutui h�n harhateilt��n
metsiss�. Huomenna aivottiin h�nt� kotiinsa saattaa, jonne h�n, hyvin
tietty, kovin ik�v�itsi. My�s halasi h�n n�hd� velje�ns�, Kullervoa,
joka, niinkuin juttu k�y, viel� on elossa ja on �kisti ilmestynyt
vanhempainsa huoneesen.

KULLERVO (itseks.) Olet sin�, luulen, oiva tytt� ja kultaista syd�nt�

povessas kannoit: paha onni joka sun kohtasi ja katkerasti p�iv�s
p��tti. Mutta kaikki jo unohtanut olet. (��neens�). Mik� on t�m�n
paikkakunnan nimi?

1:N PAIMEN. Riekkokankaaksi t�m� kutsutaan.

KULLERVO. Riekkokangas.

2:N PAIMEN. Mutta suureksi konnaksi sanotaan t�m� Kullervo.

KULLERVO. Suuri konna ja koiruutta t�ynn�.

2:N PAIMEN. Minkaltainen lienee t�m� peikko p��lt�n�hden?

KULLERVO. Ihan minun muotoiseni.

2:N PAIMEN. Vanhempainsa luona sanotaan h�n l�ytyv�n nyt ja n�iss�

metsiss� n�hd��n h�n usein k�yskelev�n kamoitukseksi ihmisille.

KULLERVO. H�n is�ns� luona asuu, mutta nyt seisoo h�n t�ss�.

1:N JA 2:N PAIMEN. Miss�?

KULLERVO (osoittaen itse�ns�). T�ss�. (Paimenet juoksevat pois). Te

sinne, toista suuntaa kohden min�.--Oi p�iv�� t�t�! Sun synke�n muotos
vilaukseksi unohdin, mutta muistan kaikki taasen; kuitenkin sillen
muistooni vaan sijan suon, mutta en poveheni. Jokap�iv�inen asia t�m�
oli luonnon s��nn�n ja j�rjestyksen mukaan eik� enemp�t�, sen hullu
kuvailus vaan melke�ksi tehd� taitaa.--Kotihin k�y nyt mets�mies, joka
otuksen hyv�n k�sitti, mutta kadotti h�nen j�lleen, aina samalla
retkell�. (Menee. 1:n paimen tulee ja kohta sitten toinen).

1:N PAIMEN. Tule rohkeasti; h�n ei ensink��n tavoita per�ss�mme, vaan

juoksee perin toisiin ilmoihin ja menee, kuin itse Hiisi. Kuules
karankojen ryskin�t� jalkainsa alla.

2:N PAIMEN. Yst�v�ni, h�n olis tainnut tappaa meid�t niin kuin kaksi
kurjaa rottaa ja sitten kaivaa meid�t maahan ja turpeilla peitt��
miehet; sen olis h�n, veljeni, tainnut tehd�.

1:N PAIMEN. Ep�ilem�tt�. Mutta mit� aattelemme t�st� asiasta? Sisar

itsens� koskeen sy�ksi ja t�ss� seisoi veli, eik� suuresti min�ns�
ollut, kuultuaan tyt�n surkean lopun.

2:N PAIMEN. Ihmeit� olemme t�n�p�n� n�hd� saaneet, ja onpa meill� kotona
ehtoolla juttelemista. Kulu, p�iv�, kiireesti ett� pian n�it� kummia
ilmoittamaan p��semme.

1:N PAIMEN. Ihmettelem�n pit��.

2:N PAIMEN. Ah! korvat lotkassa he kuuntelevat uusia, joita mets�st�

tuomme.

1:N PAIMEN. Hyvin tietty; mutta sin� et sanaakaan hiiskua saa, ennen
kuin min� heille ehtinyt kertoa kaikki; koska taidan asian paremmin
osoittaa ja selitell� kuin sin�.

2:N PAIMEN. Totuuden suustani sanoa tahdon enk� hiemaakaan salassa

pit��.
1:N PAIMEN. Mutta jos ennen minua tapauksesta jotain hivahdat, niin
myttyyn suusi ly�n, muista se, ja tied� ja ymm�rr�, ett� ovat t�mm�iset
asiat sangen ankaria ja t�rkeit� eik� tule niiden kanssa leikit�.

2:N PAIMEN. Sen hyvin ymm�rr�n, sen hyvin ymm�rr�n, yst�v�ni.

1:N PAIMEN. Noh, tee sitten niinkuin tahdon ja parhaaksi n�en.--Mutta

nyt karjamme luoksi meid�n ja itkem�n �mmien rient�� tulee ja v�hitellen
k��nt�� naudat k�ym��n kotoa kohden.

2:N PAIMEN. Niin juuri.--T�ss� mailmassa tapahtuu niin paljon asioja.

(Menev�t).

N�ytelm�laitokset muutetut.

(Kalervon huone. K:n em�nt� ja Kelm� tulevat sis��n)

K:N EM�NT�. Miksi taasen h�n kiroilee ja pauhaa onnetonta poikaansa?

KELM�. Onpa syyt� siihen h�nell�, koska Kullervo kuin villitty itsens�
k�yttelee, ket��n v��j��m�tt�. T�n� aamuna, niin kuin tied�t,
rikkirev�isi h�n verkon, jota kutoa h�nen piti, pihdin s�p�leiksi
nurkkaan viskasi ja karkas ulos hurjap�inen.

K:N EM�NT�. Kiukkua kovaa osoitti t�m�, mutta aika jo olis t�m�n t�hden
torelemasta la'ata.

KELM�. Kaiken t�m�n h�n jo unohtanut olis, mutta �sken huomaitsi h�n
enemmin Kullervon koiranjuonia, joista vihansa uudestaan syttyi.

K:N EM�NT�. Mit� viel� on hurja poika tehnyt?

KELM�. Eilen, ehtoon tullessa, koska is� h�nt� verkastelemisesta oli

nuhdellut, h�n ongelle l�hti, mutta palasi sielt� pian takaisin,
ylpe�sti vihellellen, vaikk'ei h�n kalaistakaan saaliiksi tuonut.

K:N EM�NT�. Aina ei pyynnist� saaliin kanssa tulla.

KELM�. Mutta kalaretkest�ns� havaitsi is� t�n�p�n�, ett� oli verkko

kappaleiksi tarvottu ja vene kiskottu sylti� kuivalle maalle, josta ei
sit� ilman ty�tt� ja voimatta j�lleen laineille saada. Semmoista h�n
poikansa tekev�n n�kee, eik� ihme, ett� vihoissaan h�n peuhaa.

K:N EM�NT�. Onnellinen min�, jos en h�nt� en��n n�hnyt olis. Mutta t�nne
h�n heitettiin lis�ksi murheillemme. (Kullervo tulee). Tuossa tulee
onnen heitti�.

KULLERVO. Rauha maassa! Mutta mik� on noin kallistanut muorin p��n,

juuri kuin kuollut olis ainoa vaskansa?

K:N EM�NT�. Ett� poikani ainoa syntynyt on, sit�, emo kurja, nyt
nureksin. Voi, Kullervo, voi ett� sun mailmaan saatoin ja kasvatin!

KULLERVO. N�ist� eduista en kumpaistakaan sinulta pyyt�nyt. Oman henkes

pelastukseksi synnytyskipus toki sinun k�rsi� t�ytyi, mutta kerran
kuormasta p��sty�si, mun olisit Hiiteen viskata tainnut, konttiin pist��
kitisev�n penikkas ja sein��n nuijata kuin kissan.

K:N EM�NT�. N�in haastelevi h�n, joka helleydest� ei tied�. Kiitt�m�t�n

peto! jos emon tuskat ja huolet kuvailla taitaisit ja tuntea lempens�
liekin, niin n�in et sanelis. Min� surmata sinua, koska helmassani
viatonna lep�sit? En, vaikka olisin sun tainnut kultaunilla kuolemaan
nukuttaa, vaikka olis mulle annettu maa ja taivas ja jumalan ikuinen
autuus, sit� en tehnyt olis. Ken lempe�ns� murhata taitaa?

KULLERVO. Ell�s lausuilko n�in koreasti, muoriseni; sinne en nyt

korvaani kallistaa mieli.--Mit� sanoo Kelm�?

KELM�. Enp� hyv�� h�nest�, jonka k�yt�s on n�in hurja, j�rjet�n; toki,
enemmin kuin vihata, sua t�yttyy surkutella, koska veljeni olet.

KULLERVO. Surkutella ei tarvitse; hyvin kaikki on.

K:N EM�NT�. Siit� kaukana Kullervo. S� tuijottelet katsella kuin Kalman

vieras, ja oudosti ��nes kaikuu. Mik� onnettomuus taasen kohdannut sua
on?

KULLERVO. Jotain tahtoisin tiedostani rev�ist� pois.

K:N EM�NT�. Sin� Tuonen kansaa olet lis�nnyt, verivelkas suuremmaksi

tehnyt?

KULLERVO. En tehnyt, tein sen toki; mutta murhaa en nyt muistele, vaan
p�invastoin elon kipen�n sytytt�mist�. Mutta ken taitaa moittia t�t�
tointa? Hyvin tehty, vaan ei pahoin, ja h�n itse�ns� syytt�k��n, ett�
niin kuin mielipuoli Ahden saaliiksi h�n l�hti.

K:N EM�NT�. Puhettas en k�sit�.

KULLERVO. Eik� ole se k�sityst�s ansaitseva. Mit�t�n t�m� asia on, perin
mit�t�n ja turha, ja sopii sit� nauraa, vaan ei itke�.--Niin on kuin
sanon, ja hyvin kaikki on. (Kalervo tulee). Tuossa tulee is�. Mit� sanoo
h�n?

KALERVO. Kysyt viel� mit� sanon. Kirous ja rutto p��lles, konnan siki�!

KULLERVO. Min� konnan siki�? Mit� siis h�n, joka minun siitti?

KALERVO. Pureksitko sanojani?

KULLERVO. Sana sanasta, niinkuin tapa on.

K:N EM�NT�. Kanssansa, Kalervo, ell�s haastelko; h�n on kiukkua t�ynn�.

KALERVO. Mukailisinko itse�ni herran mielt� my�den ja k�rsisin? Surma ja

kuolema! miksi ruuheni yl�s m�keen kiskoit, riivattu, miksi teit sen?

KULLERVO. Siin� aalto sit� ei liikuta, vaikka vinkuisi pohjoinen ja

j�rvi kiehuis.

KALERVO. Huoneestani pois!

K:N EM�NT�. Min� onneton! Malta, Kalervo, kenen kanssa tekemisiss� olet:
hurjan miehen, vallattoman mets�l�isen kanssa.

KALERVO. Pelk�isink� h�nt�? (sieppaa sein�st� miekan, jolla uhkaa

Kullervon). Ulos huoneestani, kehno orja, ulos!

KELM�. Is�ni!

K:N EM�NT�. Oi jumala! Verinen riita t�st� nousee.

KALERVO. Ulos, merkitty juhta!

KULLERVO. Merkitty juhta?

KALERVO. Ulos! sun muutoin miekallani l�vist�n.

KULLERVO. El� uhkaile mua miekallasi, t�m� keih�s on kaksi vertaa

pitempi.

K:N EM�NT�. Edest�ns� hetkeksi v�lt�, Kullervo.

KULLERVO. Nyt en juuri mielly siihen, vaan uhkausta uhaten kohtaan, ja

taitaisin nyt tehd�, mit� kauhistuis t��ll� t�m� autio maa, sill�
mieleni hurjaksi, sokeaksi k�y. Merkitty juhta! T�m� sana, niinkuin
k�rmeen kieli syd�nt�ni pistelee ja myrkyll�ns� sekoittaa miehen
aivon.--Sama leikki aina, mihin k��nnyn, mutta silm�niskun, jota ei
nauraa tule, siin� leikiss� n�ytt�� tahdon.--T�nne mustat pilvet joka
ilmasta ja kauhistuksen y�, jossa huhkaimena Kullervo kuolon sanomia
huutelee! Kuulkaat, kuulkaat mit� teille ilmoitan: Tytt�renne Ainikki,
joka eksynyt oli, itsens� vihasen kosken kuohuun viskasi, ja nieli h�nen
ahne py�rre.

K:N EM�NT�. Oi! t�m�k� armaan lapsen loppu?

KELM�. Oi, sisareni onneton!

K:N EM�NT�. Kuinka tied�t t�m�n murheen asian?

KULLERVO. Mit� nyt ilmoitan, sen kaksi paimenta viel� todistaa, jotka
n�kiv�t nuoren neidon kuolon.

K:N EM�NT�. Toki tied�n sun vaivoista p��sneeksi ja rauhassa makaavan;

kuitenkin tuntee syd�mmeni kivun, koska Ahden hirmuista linnaa
muistelen.

KELM�. H�n uponnut on, vaan ei itse�ns� upottanut.

KULLERVO. Taiten juuri h�n itsens� py�rteen kitaan sy�ksi, ja kuin

viattomuutensa h�n kadotetuksi n�ki, sent�hden l�ksi h�n, hourup�inen,
Ahden jyrisev��n kartanoon.

KELM�. Se leikinlasku t�ss� ei sovelias ole.

KULLERVO. Totuutta haastelen, jumal' avita! pimentym�t�nt�, auringon

kirkasta totuutta.

KELM�. Saastainen loka senkaltainen totuus.

KULLERVO. Sin� sive� impi.

K:N EM�NT�. Sin� murheen riutuvan h�pe�n vimmaksi muuttaa tahdot.

KULLERVO. Totuutta ilmoitan.

K:N EM�NT�. Oi kauhistus!

KULLERVO. Pimeys tulkoon pimeyden p��lle! Loppuun asti teille asian

kertoa tahdon, ja kuuluu se n�in: H�n, joka immen p��lle iski niinkuin
kotka ja v�kisten neitsyytens� kunniankruunun vei, ken oli h�n?
Kalervon ainoa poika h�n oli. Juuri niin; miksi tuijottelette minua
noin?

KELM�. Auttakaa �iti�mme, h�n py�rtyy. (Kelm� ja Kalervo rient�v�t

em�nn�n luoksi, joka py�rtyy ja kaatuu).

KULLERVO. Koskisko se minuun?

KELM�. T�m� kaiketi on kuolemansa.

KULLERVO. Kuolema ja umpipimeys.

KALERVO. Rosmo, miksi meit� r��kk��t? Jos kipen�kin povessasi s��li�

l�ytyy, niin k�y k�sin keih��ll�s tahi miekalla t�ll�. (Viskasee
miekkansa Kullervon eteen). Vuodata veremme ja pikemmin meist� loppu
tee.

KULLERVO. Niin armelias en ole, merkitty juhta ei ihmissyd�nt� kanna.

Mit� kanssanne mun tekemist� olis, koska piiriinne en kuulu?

KELM�. H�n el��, avaa silm�ns� ja virkoo. Emon' armas, katso yl�s!

KALERVO. Se muoto ei ole j�rjen.

KELM�. El� siirry, el� siirry h�nest�, j�rjen kirkas loimo.

K:N EM�NT�. Lapseni, miss� olemme?

KELM�. Huoneessamme. Emoni, kaikki vieraat aatokset nyt poista ja

hillitse kuvailukses: tee niin, tee niin ja minuun katsahda niinkuin
ennen, muutoin n��nnyn murheesen.

KALERVO. Lapsikas tytt�, auttaisiko siin� keskusteleminen?

K:N EM�NT�. Mua taluta rahille tuohon. (Kelm� taluttaa h�nt� istumaan).

KELM�. Kadonnut on h�mmennykses, luulen.

K:N EM�NT�. Jo taasen muistostani kiinni saan ja murheen perimm�isimm�n

pimeyden n�en, joka kohta kuolon y�ksi k�y, ja levon ehtii v�synyt
syd�n.

KULLERVO. Nyt olin sua kohtaan paholainen, emoni, niinp� olin, mutta
sanaakaan ei siit�, ei yht��n. Mutta mist� tiesin, ett� �itini tyt�r h�n
oli?

K:N EM�NT�. Poikani, t�st� kauvas pakene ja el� outona vieraissa maissa,
siksi kuin p��ttyy elinkautes onneton.

KULLERVO. Nyt sen p��t�n, nyt on aika ales Tuonen uumentoihin menn�
niinkuin nuoli. Kosk'ei menty t�st� korkeuteen p�in, niin ales mustaan
syvyyteen, ett� silm�t tulta ly�.--(Itseks.) Mutta viel� el�� Unto, sy�,
juo ja m�ss�� ja vihdoin, t�ittens� palkinnoksi, ehk� nukkuu makeasti
unehensa viimeiseen. Soveltuisko t�m�? Mies saakoon kuolon verisen jo
ennen huomisp�iv�n laskua; siin�, Unto, tuomiosi on, ja niin kauvan
el�� vasikka, kuin veist� hiotaan. (��neens�). Is�, sun rautapaitas jo
kauvan ruostunut on; nyt tahdon sinulta sen lainata ja kirkastaa sen
sodan kuumuudessa.

KALERVO. Taitaisiko ukko heikko, harmaap�� mit��n ry�v�rilt�ns�

kielt��, jonka k�dess� henkens� on? Ota sotapaitani, sen paino sinun
upottakoon.

KULLERVO. Untolaisten vereen. (Menee).

K:N EM�NT�. H�n sotaan aikoo ja tietyn surmansa kohtaa. Mit� voi h�n
ehk� v�kev�kin, ajan pitk��n yksin paljouden voimaa vastaan?

KALERVO. H�nt� surkutella! Kirouksen h�nelle annan kumppaniksi

retkellens�, toivoen toki, ett� ilke� Unto miekastansa kuolon saa.
Iskek��t yhteen kuin lennossa kaksi noidannuolta ja toinen toisensa
l�vist�k��t ja, yhteennaulittuina n�in, kaatukoot tappotanterelle.
Silloinpa yht'aikaa mailma kahdesta pedosta p��sisi.

K:N EM�NT�. T�m� onneton toki oma lapsemme on.

KALERVO. Hiiteen jo lapsioikeutensa mennyt on. H�n lapsemme? Peto,

rosmo, h�ijyhenki, joka vaivaa meit�! T�t� lapsenamme pit�isimme? Ne
siteet h�n jo ij�ksi on katkaisnut, niinkuin kehdossaan h�n kapalovy�ns�
rikki rev�isi. Mutta mik� merkki t�m�? Ett� samoin h�nen kopeasti
katkaiseman piti liitteet kaikki, jotka toinen toisiimme ja jumaliin
meid�t yhdist�v�t. Sen h�n tehnyt on, ja hirve�ll� tavalla, ett�
ansainnut h�n olis kuolon monenkertaisen, jonka k�dest�ni h�nen saaman
pit�is; en toki omaan vereheni itse�ni tahraa, mutta siirtyk��n h�n
silm�ini alta.--Me taidamme t��ll� el�� viel�, vaikka armaan
tytt�remmekin kadotimme; ja on minulla Kimmo, jonka seura metsiss� ja
vesill� mulle hauskuutta antaa. Miss� ollee miesi nyt?

KELM�. H�n nuottaa paikkaa j�rven rannalla, jota ty�t� h�n on tehnyt
p�iv�n pitk�n.

KALERVO. Ahkera kuin muuriainen, se mies.--Ainikki! Mieli kauhistuu sun

loppuasi muistellessa. Sin� peikko mieheksi, kuinka h�vyt�n sun
tunnustukses! Se v�kisin veitseni rintaas kiihoittaa.

K:N EM�NT�. Ainikki, miss� olet nyt? Tuonen autioilla ahoilla s�

k�yskelet, synke�sti ymp�rilles katsahdellen. Varro, tytt�reni, varro!
Kohta luonas seison. (Kelm� itkee).

(Kullervo tulee puettuna rautapaitaan ja varustettuna keih��ll� ja

miekalla, ja hartioillaan riippuu kaari ja viini).

KULLERVO. Nyt sotaan, is�.

KALERVO. Kiroukseni my�t�s ota, ja surman kitaan l�hde suoraa tiet�.

Itkisink� sinua?

KELM�. Enk� itkis sinua min�k��n, vaikka sun kuolleeksi kuulisin,

sotahan kaatuneeksi, sin� hirmuinen veli.

KULLERVO. Huolisinko siit�?

K:N EM�NT�. Oi Kullervo! min� sinua itken enk� ennen lakkaa kuin kuolo
kyynelteni l�hteet tukkii. Mutta mit� haastelen? H�n tulee jo ja
uneliaan silm�n ummistaa. Ainikki!

KULLERVO. Nyt hyv�sti j��.

K:N EM�NT�. Poikani, el� sotahan l�hde. Vanhan emosi rukous nyt kuule ja
tottele.

KULLERVO. Vaisu ��nes on ja sekaisesti haastelet. Mit� tahdot sanoa?

K:N EM�NT�. Miksi seisot minusta niin kaukana? Et��ll� sun n�en ja olet
silmiss�ni niinkuin tumma, verinen kuva.

KULLERVO. Edess�si seison.

K:N EM�NT�. Kuoleva silm�ni juonittelee.

KELM�. Emoni, emoni!

K:N EM�NT�. El� sotahan l�hde.

KULLERVO. Kieltos turha on, mun emoni. Sotaan kiirehdin. Nyt tyyneys ja
rauha sodan melskett� on tuhat kertaa tukelampi.

K:N EM�NT�. Sin� sodassa surmataan.

KULLERVO. Enp� silloin suohon sorru, kuin kaadun sotatiloille,

vainotanterille vaivun; soma sotahan kuolla on, kaunis miekan
kalskehesen, sorea on sodan tauti: �kin tulevi poika pois, laihtumatta
lankeavi.--Emoni, nyt ainiaaksi hyv�sti j��! (Menee).

Nelj�s N�yt�s.

(Mets�nen tienoo; Tiera, K�ps�, Viksari ja Tiimanen, varustettuina

karhunpyyntiin, tulevat).

TIERA. Peijakas! nyt parempi maata panna, kuin harhaillen n�in r�meit�
hukkaan sotkea.--Miehet, kuinka seisovat ilmat nyt?

K�PS�. T�m� juoksu Hiiteen!

TIIMANEN. Tuolla, arvelisin, pohja on.

VIKSARI. Ei, vaan tuolla, sen kuusista n�et.

TIERA. Samoin luulen min�. Tuolta tulee viimein vastahamme Lappi

leiv�t�n ja sent��n parhaaksi n�in ajoissa takaisin k��nty�.

TIIMANEN. Mets�nk�ynti� n�in tyhj�� en �sken tehnyt ole.

VIKSARI. Kitsas meit� kohtaan mets�n em�nt� on.

TIERA. Tavaransa pit�k��n, ryysyinen �mm�; me kotihin tallustamme,

miehet.

TIIMANEN. Laiskasti kuin h�rk� teurastettaa k�y kotihinsa saaliiton

pyyntimies.--Ken l�hestyy meit�? (Kullervo tulee vasemmalta).

KULLERVO. Olkaat ket� tahtonsa, mutta osoittakaa eksyneelle tie.

TIERA. Sokea ei sokeata johdata; me itse eksyksiss� k�ymme, mies.--Mutta

oletpa s� Kullervo.

KULLERVO. Ken olet sin�?

TIERA. Nimeni on Tiera. Mies, sin� Untolan korvessa mun kontion kynsist�
kerran pelastit.

KULLERVO. Sen muistan.

TIERA. Enk� sulle kiitoksia velkaa ole?

KULLERVO. Hyv�ntekev�isyydest� en sua toki silloin auttanut, vaan tein

sen huvikseni.--Mutta kuinka seisovat ilmat?

TIERA. Teit sen vaan huviksesi?

KULLERVO. Tied�tk� pohjoisesta?

TIERA. Tuolta luulemme h�nen puhaltavan, koska palkeensa k�yv�t.--

Eriskummallinen mies!--Mihin tarkoitat?

KULLERVO. Untolata kohden.

TIERA. Mit� asiaa k�yt?

KULLERVO. Omaa asiaani. Velan maksoon l�hden.

TIERA. Asias arvaan. Etp� ole siell� juuri tervetullut vieras.--Ja yksin
k�yt sin� tuimaan kahakkaan?

KULLERVO. Kuinka l�yt�isin taasen ihmisten sotkemia tantereita?

TIERA. Metsien takaapa niitten tulla t�ytyy.--Mutta jos toisiamme

seuraisimme aina Unnon kontoon?

KULLERVO. Vihamiesn� sinne tarkoitan. Verinen kosto mieless�ni palaa,

mutta eip� kuulu asia muille.

TIERA. Ehk� yht� paljon muillekin. Tied�, ett� er�s kumppanimme,

Korventaustan Kinnu, karhunampuja hyv�, Untolan peikkoin pes�ss�
surmansa sai. H�nen murhasit he ja viskasit kurjan kujalle kuin koiran,
saaliiksi korpeille; mutta meid�np� surmansa kostaa tulee. Mies, eik�
asiamme ole yhteinen?
K�PS�. Meit� ankara velvollisuus vaatii.

TIERA. Miehet, jos tallustaisimme t�st� Untolaan?

VIKSARI. Min� valmis olen.

K�PS�. Samoin min� kumppanimme kuolemata kostamaan.

TIIMANEN. K�ymmep� oivalliseen partioretkeen. Oltta Untolassa kylliksi

l�ytyy ja ehk� kultaa ja hopeata my�s.

K�PS�. Me l�hdemme.

TIERA. Mutta, yst�v�ni, asia tuumattakoon tarkemmin ja juuresta

jaksaen.--Untolassa, kenties, l�ytyy viattomia my�s.

K�PS�. Ei yht��n viatonta; kaikki he kuoleman ansainneet ovat.

VIKSARI. Susien luolassa ei karitsa menesty eik� kotkien pes�ss�

kyhkyinen.

TIERA. Asia k�skee toki arvella.

KULLERVO. Hiiteen j��k��t arveluksienne kanssa, ennenkuin soman

askareeni raiskaisitte. T�yteen mittaan kostoty�ni tehd� tahdon.

TIERA. Ell�s kiivastuko; eih�n heit� itse�ns� uros noin ylisniskoin

vehkeisin, h�n ensin tuumailee.--Mutta seuraanpa teit� Unnon kotiin,
vaikka l�ytyisi se toisella puolella kuolemata. Teit� seuraan, kuin vaan
vakaasti astelette; juoksu ei ole Tieran ty�t�. Mutta ken l�hestyy
meit�? (Nyyrikki tulee). Jumalan rauha sinulle, joka tapsuttelet siell�!

TIIMANEN. Tule luoksemme, mies!

NYYRIKKI. Hyv�t ihmiset, ket� olette?

VIKSARI. Olemmepa ihmisi� hyvi�.

TIERA. Hyv�� hyv�ll�, mutta pahaa pahalla kohtaamme.--Mutta astu t�nne

ja sano ken itse olet.

NYYRIKKI. Nyyrikki.

TIERA. Siis tunnemme toinen toisemme.--K�y esiin ja ole hyv�ss�

turvassa.

NYYRIKKI. Uskonhan teit� kunniallisiksi miehiksi.

VIKSARI. Seuraamme ei tarvitse sun h�vet�.--Mit� kuuluu muuten?

NYYRIKKI. Ihmeit� kuuluu. Kalevalan uroot, V�in�, Ilmari ja Lemmink�inen

nyt miehiss� ovat l�hteneet Sampoa ry�st�m��n Pohjolasta. Sill� onhan
ankara viha taasen meid�n maan ja Pohjolan v�lill� ollut siit� asti kuin
se vinti� ja lurjus Kullervo tappoi Ilmarin em�nn�n. H�nen sanotaan
kuleksivan n�ill� tienoilla. Oletteko n�hneet t�t� miest�?

KULLERVO (jonka pensas on verhonut Nyyrikin silmist�, astuu esiin).

H�n on t�ss�; mit� tahdot?

NYYRIKKI (pel�styen). Ei minulla mit��n asiaa ole. (Itseks.) Jumal'

varjel' minua!

TIERA. No, el� pel�sty noin surkeasti, Nyyrikki. Sin� n�et, ettei h�n
sanoistasi lukua pid�.

NYYRIKKI. Anteeksi pyyt�m��n valmis olen.

KULLERVO. Sin� kehno penikka!

NYYRIKKI. Ja heikko, kovin heikko; sill� enp� ole sinun hirve�t� voimaas
osakseni saanut.--Mutta muistanko oikein? Me ennenkin olemme yhdess�
olleet, ja viimeiseksi, luulen, sepp� Ilmarisen pihalla. Tapahtuipa
siin� silloin jotain ik�v�t� ja min�kin v�h�n p��llesi n�rk�styin, mutta
asian oikein kuultuani, niin enp� ensink��n ihmetellyt, ett�s sep�n
�mm�� v�h�n nuijasit p��h�n. Leipoihan se h�vyt�n ev�sleip��si kiven?

KULLERVO. Sin� vaivainen!

NYYRIKKI. Vaivainen, vaivainen. Mutta olipa h�n juonikas �mm�, tuo sep�n
�mm�.

TIERA. Panetusta taasen, ja kuollutta kohtaan? Mies, usko minua, t�m�

on huono virka. Heit� sem� saakeliin, lupaa se ja sanassasi kiinni
riipu, ja sin� itses v�kistenkin tunkeet l�pitse t�m�n mailman joka
soppeen ja solaan.

NYYRIKKI. Totta sanot. T�m� mailma on petosta t�ynn� ja sent�hden

min�kin itseni varota tied�n; kuultua ripsauksen pienenkin mets�ss�,
kohta juoksemaan.

TIERA. Arka henkens� pit��.

VIKSARI. Ja henki on kallis lahja.

NYYRIKKI. Henki on kallis lahja.

VIKSARI. Jota ei pistet� juuri kaikille.

NYYRIKKI. Oikein!

TIERA. Riepas mies.

VIKSARI. Eip� taida kerskata. Toki sanoo sananlasku: v�h�inen, mutta

ter�v�.

TIERA. Ja viisas mies.

NYYRIKKI. Eip� taida kerskata.

K�PS�. Oletko kala vai lintu?

NYYRIKKI. Mik� tahtons', kuin vaan kunniallisesti tieni p��h�n kuljen.

VIKSARI. Erehdyt; virkaasi h�n tarkoitti.

NYYRIKKI. Linnustus on ammattini.

TIERA. Miss� kaares ja nuoles?

NYYRIKKI. Ansailla pyydystelen.

TIERA. Siis tunnet n�m�t mets�t hyvin?

NYYRIKKI. Joka suuremman kivenkin.

TIERA. Mit� kohden Untola t�st�?

NYYRIKKI. Tuonne niinkuin nuoli; katso sormeni mukaan.

VIKSARI. Totisesti, siell� on Untola.

NYYRIKKI. Min� sanoin sen.

TIERA. Mies, johdata meit� sinnen vastaan runsasta palkintoa.

NYYRIKKI. Kahdenpuolen hiottakoon kirves, jos sen pysty� pit��.--Mit�

maksatte, jos johtaan teit� Untolaan?

TIERA. P�iv�n oltta naamaas vet�� saat ja saat mar' kultaakin, jos asiat
onnistuu.

NYYRIKKI. Untamoisen taloon teid�t t�st� vien, vien oikeestaan, kuin

kotka lent�in halki ilman, havaittuaan kaukana saaliin. (Kimmo tulee.)
Mik� ry�k�le sin� olet? Suitatpa olla juuri se mies, joka toisen pussin
viet ja pian kurkkuunsaki karkaat. Katso, ettes saa sauvastani!

KULLERVO. Miksi olet t�ss�, Kimmo, ja mit� etsit?

KIMMO. Sit� ruohoa etsin, joka murheen mielest� poistaa.

KULLERVO. Mik� murhe on sua kohdannut?

KIMMO. Sinuakin, jos syd�n sulla on.

KULLERVO. Kerro mit� tied�t.

KIMMO. Kuollut on is�si.

KULLERVO. Kuollut haudattakoon.

KIMMO. Mutta viimeiseksi kerron mit� ensimm�iseksi tapahtui: Emos

kuollut on.

KULLERVO. Emonikin armas kuollut! Kaksi kuolemata ajalla t�ll�, jona

p�iv� tuskin puolen tiet�ns� laella vaeltanut on! Onko puhees vietos
vaan?

KIMMO. Muistele sanomia, joita mets�st� kotihis saatoit, niin uskoa sun
t�ytyy, mit� nyt kerron. Kaukana et is�si huoneesta ollut, koska
ummistuivat emos silm�t; sill� tekosi hirve�--kaikki tied�n--ja
tytt�rens� vimman kuolo olivat taakkoja, joita lempe� syd�mmens� ei
kest�nyt. H�n kuoli; mutta koska vieress�ns� vaikeroitsimme min� ja
sisaresi Kelm�, niin mets�puukollaan is�si kurkkunsa puhkaisi, ja
p��tetyt olit Kalervon p�iv�t.

KULLERVO. Nyt siis Kelm�n vuoro?

KIMMO. H�n, n�m�t hirveydet n�hty�ns�, eip� en��n mielt�ns� hallita

tainnut, vaan raivoi, niinkuin j�rjet�n: h�n kiljui ja hiuksiansa
riistoili, juoksi sitten ulos kuin tuulisp�� ja katosi samalle tielle.
Niinp� tapahtui; mutta muotos murhetta ei n�yt� kuullessasi sanomia
n�it�.

KULLERVO. Olkoon mailman meno n�in ja valitus ja murhe pois! Hyvin

kaikki!

KIMMO. Mutta malta toki, ett� t�m� kuolon rikas niitto is�s huoneessa on
sinun tekos, Kullervo.

KULLERVO. Sit� parempi viel�. Ihanata! Enemmin t�m�nkaltaista kerro,

min� kuulla himoon.

KIMMO. Jos enemmin en tapahtuneesta kertoa tied�, niin ennustanpa mit�

tapahtuman pit��.--Kullervo, sin� surmas pian kohtaat.

KULLERVO. Sep� parhain kaikista, sit� kohden rienn�n nyt; mutta sin�
kuolleitasi hautaamaan l�hde.

KIMMO. Siihen huoneesen nyt k�yn, miss� hopeahiuksinen Kalervo

veress�ns� makaa ja em�nt�ns� kelme�n� olkivuoteella. Aatteles, ett�
kaiken t�m�n saatoit matkaan sin�.

KULLERVO. Kimmo, el� mua h�rsyttele.--Taitaisinpa sanoa, ett� kaiken

t�m�n saatoit matkaan sin�.--Muisteles, kuinka, ollessamme Untolassa,
sin� mielt�ni alati kuumentelit, mulle vihan kielell� kertoen Unnon
koiruuksista is��ni kohtaan, ehk� syyt� l�ytyi heiss� molemmissa.--Se
ik�, jona sauhuuvasta kodosta ma vietiin Untolaan, se viel� kerke�sti
unohtaa menneet pahat. Siis arvelenpa nyt, ett� ilman sinua toisiin
suuntiin elinkauteni juosnut olis, luulen, ett� kaikki menneet pohjahan
syd�mmeni laskeunut olis ja aika unohduksen kalvonsa sen p��lle vet�nyt,
min� siivosti k�ynyt ikeen alla, vihdoin kuollut ja kuopatuksi tullut,
maa hautani p��ll� taasen kedoksi viherj�ksi kamartunut ja mailma ei
Kullervosta tiennyt olis. Niinp�, kentiesi, kaikki k�ynyt olisi, jos
vihan sytytetyn kipen�n sin� povessani sammumaan laskenut olisit;
mutta katsos, p�invastoin s� puhalsit sen liekiksi, joka riehuu viel�.

KIMMO. Kostoon sinua en yllytt�nyt, vaan varoitinpa sua siit�.

KULLERVO. Asioja toki kertoilit, jotka v�kisin synnytt�v�t koston himon.

KIMMO. Oi Kullervo! etp� tarvinnut s� kiihoitusta ulkoap�in; vihan

tulimeri kiehui sinussa jo kyyn�r�n korkuinen ollessas. Kolmep�iv�isen�,
niinkuin tiet��n, katkaisit s� kapalovy�si.

KULLERVO. Pois v�it�s t�m�, koska p��lles syyt� kuitenkaan en heit�,

mutta v�hemmin t�ist�ni sanele toki.--Enh�n p��lles tahdo t��lt�
vieritt��, vaan t�nne kaikki virratkoon.

KIMMO. K�y kanssani heimoasi hautaamaan.

KULLERVO. Takaisin en k��nny.

KIMMO. Is�s huoneesta et viel� kaukana ole.

KULLERVO. Ei takaisin, vaan suorasti Untolaan.--Mene sin� ja kuollees

maahan k�tke, mutta jos et sit� mieli tehd�, niin maatkoot niinkuin
kaaduit.

KIMMO. Sin� siki� villisuden!--Min� menen, mutta hitaasti kuin

kuolemaan. (Menee).

KULLERVO. Nyt Unnon luoksi; h�n kaiken t�m�n syy ja alku.--Nyyrikki, k�y
eteenp�in ja osoita tie.

NYYRIKKI. Mua Ukko suojelkoon! min� retkest�nne jotain uumoon.

KULLERVO. Astu k�ym��n.

NYYRIKKI. Olkaat puolellani, miehet, jos tahtoisi h�n karata p��lleni.

KULLERVO. Etk� tahdo meit� johtaa t�st�?

NYYRIKKI. L�hdetteh�n sotaan, partiokulkuun Untolaan?

KULLERVO. Mit� huolit siit�?

TIERA. Ole hyv�ss� turvassa, Nyyrikki.

K�PS�. Jos et mieli tehd�, mit� tahdomme, niin oravana keih��mme

k�rjess� riiput.

TIERA. Ole hyv�ss� turvassa, sanon min�.

TIIMANEN. Miksi miest� peloittelet?--Meit� ensimm�iseen tiehen johda,

niin kiit�mmep� sinua.

VIKSARI (eritt�in kumppaneillensa). P��h�n asti seuratkoon h�n meit�,

niin pit�� meid�n ivata ja nauraa saaman. (Nyyrikille). T�m�
partioretki, johon nyt k�ymme, on oikea; joka ilmasta jo kosto Untolata
kohden huutaa. Tule vakaasti mieheksemme ja johdata meit� sinne. Kahakan
kest�ess� siell�, k�tke itses kivien, vuorten taakse, ja koska kaikki
tehty on, niin astut esiin olvijuominkiimme iloiseen, ja kullasta ja
hopeasta ansaitun palkkasi saat.

NYYRIKKI. Tahdonpa kumppaniksenne tulla, mutta sill� ehdolla, etten

tappeluksen temmellyst� liket� tarvitse, koska eiv�t silm�ni viel� sodan
kauhistusta n�hneet ole.

TIERA. Onpa se lysti leikki.

NYYRIKKI. Ollaan mar siell�, luulen, v�listi hyvinkin p��liskytt�sin?

VIKSARI. P��n p��ll�kin siell� seist��n.

NYYRIKKI. Miksi siell� niin tehd��n?

VIKSARI. H�n voittaa, joka kauvemmin n�in taitaa seist�.

NYYRIKKI. Kas niin pian ei miest� pussiin pistet�. Enp� usko mit�
sanoit; mutta jos niin, ett� siell� p��nkin p��ll� seist�is, jota
kuitenkaan en usko, niin olisinpa min� sodassa urhea sankari. Minulla on
niin vahva p��kallo.

TIERA. Hyv� nurkkakivi.

NYYRIKKI. Etten usko. Kuulkaatpas pieni tapaus: Sariolan tervanpolttaja,

Juurikko, h�ijy mies ja suuri juomari, h�np� minua kerran l�i kangella
p��h�n, mutta enp� min� muuta kuin pikkuisen vaan kiljahdin ja l�ksin
juoksemaan. Eik� todista t�m� p��kuoren vahvuutta?

TIERA. Paras sankarihan sinusta tulis.--Mutta nyt toimeen kuumaan ja

sitten huikeasti el�mme kuin kuolisimme joka toinen p�iv�.

VIKSARI. Huikeammin: niinkuin joka p�iv� t�pp�set pystyyn kaatuisimme.

TIIMANEN. Viel�kin huikeammin: niinkuin ei l�ytyisik��n sit� kuivanokkaa

kuolemata, vaan kest�isi olomme ikuisiin p�iviin.

TIERA. Juuri niin. Nyyrikki, nyt jalkakapulasi liikkeille saata.

KULLERVO. Suorin tie!

NYYRIKKI. T�t� kohden, t�t� kohden, niinkuin kaaresta ammuttu. Hih!

(Menev�t).

N�ytelm�laitokset muutetut.

(Er�s paikka Untolan pihasta; pirtti ei n�y, mutta kuvaillaan olevan

vasemmalla. Unto tulee).

UNTO (yksin). Eip� kuulu miehi�ni mets�st� viel�; pahasti, luulen, on

t�m� hirvenajo voimiansa koettanut, ja viimein ehkei sorkkaakaan
saaliina heill�.--He kotihin rient�k��t toki, ennen y�n ehtimist�, sill�
aavistukset pahat mielt�ni kiusanneet ovat: joka hetki kuin n�kisin mua
l�hestyv�n villityn Kullervon, y�n pimeyteen peitettyn�.--Voi, ett�
syntynyt on t�m� mies! tahi oikeimmin sanottu: voi ett� synnyin t�nne
min�, min� Untamoinen, joka heimoni veren vuodattanut olen ja paljon
verta vierasta viel�!--Miksi en sovinnon ��nelle korviani kallistanut,
ennenkuin riitamme sai tuon verisen muodon!--Mutta eteenp�in kulkee
kaikkivaltias aika. (Kiili tulee oikealta). Sin� kumppaneistas erinnyt
olet?

KIILI. Kohta ovat he t�ss�.

UNTO. Kuinka p��ttyi hirvenajo?

KIILI. Tyhj� k�ynti.--Mutta miksi n�m�t ty�l��t retket, koska meille

melkein ilman vaivatta tarjona rikas aarre on? Solisevan ojan partaalla
se vartoo meit�, ja yksi k�m�ys, niin on se pivossamme.

UNTO. Jotain tarkoitat?

KIILI. Suorasti sanottu: Jonakuna pime�n� y�n� saa Ruotus ja p�yhke�

�mm�ns� meilt� n�ps�yksen, joka heid�t ainiaksi nukuttaa, mutta
aarteensa ovat meid�n. Pikaisesti, ennenkuin tied�mmek��n, t�m� tehty
on, ja rikkaita olemme, suruttomasti el�mme aina kuolinp�iv��n.

UNTO. Suuri, Kiili, siin� kohdassa, jo velkani on.

KIILI. Velat uudet vanhat mielest�mme saattakoot.

UNTO. Tunnenpa puheen lahjasi.

KIILI. Tosin elonpy�r�mme alesm�ke� jo kiiriskelee, mutta ehtoosen on

viel� matkaa. Taidammehan el�� vuosia viel�, hyvin huikeasti viisi ja
kaksikymment�, joka on aika kappale ajan tiell�.

UNTO. Sanotpa jotain.

KIILI. Mutta jos nyt viisaita olemme, niin hauskasti kuljemme t�m�n
matkan. Kulta on saakeli tuomaan nokkavuoria ja ilon p�hn��.

UNTO. Ha, ha, ha! sin� konna. T�t� asiaa harkita tahdon.

KIILI. Ja muistaa kuinka Ruotus rikkautensa ko'onnut on t�st� yht� ja

toista jutellaan--ja kuinka h�n k�yhi� ja vaivaisia armahtaa.

UNTO. H�n heille ei murenata anna.--Haa, Ruotus sin�! nyt katso aarteesi,
koska rupeavat kourani syhyilem��n. Sin� k�yhi� vainoot.

KIILI. Varkain, ry�v�ten h�n t�m�n rikkauden itsellens� k�sitt�nyt on.

Mutta sit�h�n jumalakin nauraa, koska varas varkaalta varastaa.

UNTO. Aarteensa mua tahtovat tyk�ns� vet��.--Ylihuomisp�iv�n�, Kiili.--

Mutta t�ss� tulevat miehemme. (Joukko miehi� tulee oikealta, joista
kaksi pys�yy teaterille, mutta toiset katoovat vasemmalle). Kitsas onni
jo teit� seurannut on. (Unnon em�nt� tulee vasemmalta).

1:N MIES. Tyhj� niinkuin tuulenpes� konttimme on.

U:N EM�NT�. Te saamattomat miehet, jos p�iv�n kalastaneet olisitte,

niinkuin tahdoin, niin olispa ehk� ruokanne nyt maksettu.

1:N MIES. Emmek� parastamme t�n�p�n� koettaneet ole?

U:N EM�NT�. Eip� juuri n�yt� niin.

2:N MIES. Hiiteen, �mm�! N�ink� meille tiuskitaan, koska v�synein�,

niinkuin koirat juostuamme, mets�st� palajamme.--Laita meille
illallista.

U:N EM�NT�. Illallista? Oletteko sit� ansainneet?

2:N MIES. Surma kitaas! Emmek� ole ansainneet?

UNTO. Eukko, nyt kielesi hillitse.

U:N EM�NT�. Mit� haastelet sin�, sin� suotta-herra t�ss�?

UNTO. Viel� yksi sana ja vihani liekehtii. K�y koreasti sis��n nyt ja
karhunk�p�l� ehtoolliseksi pataan pane.
U:N EM�NT�. Sammakkoja pataan teille. (Menee vasemmalle).

UNTO. Sua pit�isi mun kerran h�yhent��, mutta ennen ohjaat kosken
juoksun kuin kieron �mm�n mielen.--Nyt sis��n, miehet, polvianne
lev�ht�m��n, atrioitsemaan ja sitten lepoon. Kuitenkin kaksi teist� aina
vartiana valvokoon ja kaikilla aseensa tietyss� paikassa olkoon, sill�
keltatukkainen peikko huonettamme uhkaa.--Mutta sis��n kaikki. (Kaikki
menev�t vasemmalle, hetken kuluttua tulee oikealta Kullervo, Tiera,
K�ps�, Viksari ja Tiimanen, jolla on tervas-roihu k�dess�).

KULLERVO (itseks.) N�m�t kivet, n�m�t nurkat ja sopet Untolata

muistuttavat; jo kirotun ilman sieraimissani tunnen.

TIERA. Onpa Nyyrikki jo seurastamme pois.

VIKSARI. Haastele hiljaa.--H�n j�i tuonne kannon taa.--Mutta kuinka

k�ymme nyt k�sin?

TIERA. Kullervo, kuinka tuumailet?

KULLERVO. K�y tuonne luoksi akkunan, Tiimanen, ja virit� tervas-soittos,

ett� valoa pirtiss� on, koska tappelemme. (Tiimanen menee vasemmalle).
Tee niinkuin sanoin, ja tahtoisiko joku akkunasta ulospyrki�, niin anna
miekkas purra.--Nyt keih�s, kaari ja viini pois ja k�teemme miekka, niin
pirtiss� vapaammin taistelemme. (Panevat tyk��ns� pois muut aseet paitsi
miekan).

K�PS�. Ovi auki murtakaamme.

KULLERVO. Her�yk��t ensin, emmeh�n elikkoja teurastamaan tulleet.

(Vasemmalta valon kajastus). Tiimasen soitto syttyy ja heitt��
murhavalonsa Unnon huoneesen. Nyt siipi�si r�vistele, Untamoinen; koska
lenn�t t��lt�.

UNTAMOINEN (pirtist�ns�). Mik� valo t�m�? Yl�s, mieheni! Yl�s! Murha,

murha ja poltto!

KULLERVO. Nousipa h�rin� ampiaispes��n.

K�PS�. Nyt rynt��mme sis��n.

KULLERVO. Sen kohta teemme.

UNTO (pirtist�ns�). Ken olet sin�, joka h�mmenn�t huoneeni rauhan?

KULLERVO. Miksi kysyt? Kullervon ��nen tunnet hyvin; Hiien kiljunata

hirve�mm�lle se korvissasi kaikuu nyt.

UNTO. Rosmo, mit� tahdot?

KULLERVO. Kaiman kasvot t�n� y�n� sulle n�ytt�� tahdon.

TIERA. Unto, miss� on kumppanini, miss� on Korventaustan Kinnu? H�nen

tapoit sin�; mutta nytp� tilintekoon k�ymme.

KULLERVO. Nyt, Unto, kauhistu ja vapise. (Unto, miehinens� tulee

rynn�ten vasemmalta).
TIERA. He tulevat.--Karatkaa kiin! (Kiivas taistelus; Unto pakenee
vasemmalle, Kullervo kiirehtii per�ss�, ne muutkin Untolaiset, paitsi
yksi, joka on kaatunut, v�ltt�v�t ja Tiera kumppanineen vainoo heit�;
kaikki katoovat vasemmalle. Pirtist� kuuluu kova huuto, meteli ja
miekankalske. Kiili tulee vasemmalta ja kiirehtii per�lle. Viksari
rient�� j�less��n. Ja kaataa h�nen miekallaan).

VIKSARI. T�m� palkaksi pett�j�lle, joka yst�v�ns� h�d�nhetkess�

ylenantaa tahtoo.--Meill� on voitto siell� sis�ll�, kiitos olkoon
Kullervolle, h�n vimmatusti peuhaa. (Menee vasemmalle. Kullervo tulee
kiskoen kauluksesta Untoa--joka on verinen ja n�ytt�� vaipuneeksi--ja
heitt�� h�nen nurin keskelle teateria).

KULLERVO. Mik� on nyt aatukses?

UNTO. Ettei armoa Kullervolta rukoilla.

KULLERVO. My�h�ist� se oliskin, koska kerran mittas t�ysi on.--Ota

kuolos. (Pist�� miekallaan Untoa, joka kuolee; Kullervo poistuu
vasemmalle).

TIERA (tulee). Tehty on askareemme, ja antoipa se meille kuumuutta

hieman. (Tiimanen tulee, palava tervasroihu k�dess�).

TIIMANEN. Kuinka onnistui?

TIERA. Hyvin, mutta luulen toki, ett� K�ps� t�st� l�ylyst� kylliksi
sai.--Punertaa mar sinunki miekkas.

TIIMANEN. Kaksi heist� nukutin: kuin hiiret he itsens� akkunasta

viskasit ulos, mutta miekkani t�m� heille satimeksi oli. (Viksari
tulee pidellen p��t�ns�).

VIKSARI. Sainpa aika kolauksen p��h�ni.

TIERA. Ja min� otsaani aika sarven; katsos. Mutta kiitos Ukon, ett�
t�ll� hinnalla p��simme. K�ps�, luulen, on osansa saanut?

VIKSARI. Henget�n on mies.

TIERA. Siin� ihmisen loppu. Olkoot Hiiess� t�m�nkaltaiset partioretket.

Ett� n�in ihmisi� tappaa kuin rottia, se ei sovistu luonnolleni. Se on
sanottu. (Kullervo tulee veripilkku otsassa). Tuossa tulee itse
p��juutas.

KULLERVO. T�nne soittos, Tiimanen, sit� tarvitsen. (Menee, tervassoitto

k�dess�, vasemmalle).

TIERA. Ken tappoi �mm�n?

VIKSARI. Kullervo, joka taistellessa temmelsi kuin hullu.

TIERA. Kuin leimaus miekkansa vilahteli, ja nyrkkins�, viel�p�

kyyn�sp��ns� ja jalkansakin aika survauksia antoi, ja n�ytti kuin olisi
h�n uiskennellut vihamiestens� seassa, joita h�n ymp�rilt�ns� viskeli
kuin meren vahtoa. (Valo virtaa vasemmalta). Mutta mik� loisto t�m�?

TIIMANEN. H�n on sytytt�nyt huoneen.

TIERA. Liian varhain. Peijakas, h�n h�t�ilee. (Kullervo tulee).
Kullervo, nyt tyhm�sti teit, saakelin tyhm�sti.

KULLERVO. T�m�h�n ihanata on.

TIERA. Perik��n sun Hiisi, mies! Mahdotonta mit��n en��n pelastaa, koska
jo k�y joka l�vest� ulos tuli ja sauhu. (Kova valo vasemmalta).

KULLERVO. P�reetp� katossa tulen n�in pikaisesti levitit.

TIERA. N�inp� sin� aarteet k�sist�mme temmasit.

KULLERVO. Eip� aarteet siell�; niit� muualta etsik��, jos heit�

ensink��n Untolan tienoilla l�ytyy.

TIERA. Mutta olvi meni, emmek� nyt kaulaamme kastaa saa.

KULLERVO. Nauriskuopassa, nummen t�yryll� tuolla, olvitynnyrit

k�sit�tte.--Mutta enemmin puita tulelle. T�ss� on aika halko. (Kiskoo
Unnon ruumiin vasemmalle.--Tultuansa takaisin). Tule lis�ksi loimoon
sin� my�s. (Kantaa pois sen kaatuneen Untolaisen).

VIKSARI. Yhteen iloon kaikki. (Vie Kiilin ruumiin vasemmalle). Tiimanen.

T�st� nousee ankara palo. (Kullervo ja Viksari tulevat).

KULLERVO. Nyt riehu, tuli, pime�ss� y�ss�! Sua katsella tahdon tuolta
vuoren harjanteelta. (Menee).

TIERA. Hurjaa, ilke�t� t�m� leikki, jo mieleni k�y karmeaksi.

VIKSARI. Olvi lievitt�k��n mielen.--Tule, Tiimanen, kanssani oltta

kuopasta tuomaan. (Viksari ja Tiimanen menev�t; Nyyrikki tulee).

TIERA. Mutta tuota rahia, joka makaa tuossa kedolla, nyt tarvitsemme.
(Menee oikealle).

NYYRIKKI (yksin). T�m� hirve�t� on katsella; mutta nytp� sodan

n�hneekseni sanoa taidan. (Tiera tulee kantaen rahia, jonka h�n asettaa
keskelle teateria ja istuu). Tiera, jos totta sanon, niin karvani
p�yhistyy t�t� katsellessa. (Tulipalo vasemmalta valkaisee aina).

TIERA. Kumppanini, k�y istumaan, niin haastelenpa sulle jotain. (Istuvat

vastuksiin, jalat kahdenpuolen rahia). Kernaasti my�nn�n, ett� juttelet
oikein ja lausun kerran viel�, ett� on t�mm�inen menetys koiramaista;
mutta jos toki asian oikein harkitsemme, niin luulenpa t�ytyv�mme
per��nantaa, ett� olivat mar Untolaiset ansainneet pienen l�ylytyksen.
Heid�n menonsa, liionkin n�in� viimeisin� aikoina, olivat kovin
nuhteenalaiset, sit� ei kielt�� taida.

NYYRIKKI. Verta imevi� petoja he olit.

TIERA. Mutta teoistansa ei en��n sanaakaan; he palkkansa saaneet ovat.

Emmeh�n tied�, yst�v� Nyyrikki, miss� meid�nk��n nahkamme viimein
naulitaan.

NYYRIKKI. Emmep� tied�kk��n.

TIERA. Ei yht��n.

NYYRIKKI. Mutta toiset kumppanimme, he p��sit kaikki ehjin turkin

vihaisen sodan hampaista?

TIERA. Oi Nyyrikki yst�v�ni! K�ps� ei t�m�n y�sen per�st� en��n leip��

j�yr�; kaiken tarpeensa h�n saanut on.--Mutta tuossa on olvi. (Viksari
ja Tiimanen, toinen kantaen haarikkaa, toinen kiulua, tulevat). Kaikki
istukaamme, ja tehk��n olvi parastansa. (Viksari ja Tiimanen istuvat
maahan likelle rahia. He juovat). Mutta pois on Kullervo seurastamme.

TIIMANEN. H�n vuorelta tulen loimotusta katselee.

NYYRIKKI. Se taitaa h�nt� ilauttaa! Eik� osoita t�m� miehen peikollista

sisua? Hiien sukua se mies.--Uskotteko, ett� ilman n�it� vikkeli�
jalkoja, jo min�kin h�nelt� olisin surmani saanut? Noin korkean kiven
h�n per��ni viskasi. (Osoittaa k�dell��n). Noin korkean. Uskottenko
sit�? Mutta silloinpa kelpasi Nyyrikille maa.

VIKSARI. Se konna mieheksi.

TIERA. H�n pahoin siin� teki, pahoin.

VIKSARI. Mutta kuinka korkea se kivi?

NYYRIKKI (osoittaen k�dell��n). Noin korkea.

VIKSARI. T�ynn� koiruutta se mies.

TIERA. Paljasta koiruutta.

VIKSARI. H�nen tunnen.--Mutta sen kiven korkuus taasen?

NYYRIKKI (aina osoittaen k�dell��n) Noin korkea, sanoin min�.

VIKSARI. Juuri niin korkea?

NYYRIKKI. Juuri niin.

TIERA. Ha ha ha! Tarkka silm�, joka noin tuuman p��lle m��r�t� taitaa.
(Juo ja tarjoo muille).

NYYRIKKI. Asia on, niinkuin sanon.

VIKSARI. Ja vakaasti haasteltu, niin onpa h�n suuri vinti�, tuo

Kullervo.

NYYRIKKI. Senh�n sanoin ja sanon viel�, ettei sin� ilmoisna ik�n�

h�nelle kunnian kukko laula. Min� Nyyrikki olen, mutta jos
k�ytett�isiinkin minua vaikka tunkiona, kuin vaan siivosti ja kunnialla
halki mailman vaellan, niin kenp� on meist� viimein ensim�inen, h�nk�
Kalervon poika tuolla, vai min�?

VIKSARI. Se, joka tunkiokasana kunnian loisteessa halki mailman vaelsi.

TIERA. Oikein! Saas t�st�, Nyyrikki.

NYYRIKKI. Nyyrikki Karjalasta.

TIERA. Siell�k� sukusi suuri?

NYYRIKKI. Likelt� Ven�j�n rajaa kotoisin olen ja olenpa vanhempaini

ainoa poika. Mutta emo kurja humalaan kuoli ja karkasi is� pojastansa.
L�ksinp� viimein tiet� tallustelemaan ja tapasi mun muuan h�rk�karjan
ajaja, joka turvattoman penikan huomaansa otti ja er��lle
ruokakauppias-�mm�lle mun orjaksi myi, myi pojan kolmeen piirakkaan ja
yhteen lihamakkaraan.--Mutta tarvitseeko mun h�vet� sit�?

TIERA. Ei tarvitse. (Tiimanen nukkuu).

VIKSARI. Se on sun kunnias.

NYYRIKKI. Orja tahi vapaa, yht� kaikki, kuin onnemme osaan tydymme vaan;
ja suruton on orjan elo.--Mutta h�ijy naasikka oli t�m� eukko, �ke� kuin
suola kuumassa uunissa. Toki palvelin h�nt� vuosia seitsem�n, kunnes
viimein kohtaus juuri kummallinen mun siirsi h�nest� ainiaksi. N�inp�
tapahtui: Muija kerran pesoansa huuhtomaan l�ksi ja min� kohta kirnusta
maidon-kuorta koukkeilemaan. Mutta, hyv�t yst�v�t, kuinka k�vi? Kirnu
kaatui--no sin� suuri Jumala! kirnu kaatui, min� luihkasin ja katselin
kauhistuen, kuinka ymp�ri permantoa lainehti maito.

TIERA. Hirve� kohtaus!

NYYRIKKI. Te, silloin nahkaani pistettyin�, mit� olisitte tehneet?

VIKSARI. Katkerasti itkeneet.

NYYRIKKI. Auttoiko itku siin�, yst�v�ni, auttoiko itku siin�? Ei, vaan
karata p��tin �mm�st� ja onneani koettaa. Mutta ennen l�ht��ni, s�inp�
parhaat palansa, s�in itseni t�yteen kuin kiili�inen ja mit� en jaksanut
tuhkaan viskasin, s�rjin astiansa, vesisaavinsakin viel� kaasin, kaikki
sekamelskaan myllersin ja sitten pois, mit� k�p�l�t kestit.

VIKSARI. Mik� rohkeus!

NYYRIKKI. Mit�s teki?

TIERA. Mutta sitten?

NYYRIKKI. Jouduinpa paimeneksi �veri��lle pohatalle; my�s ankaran kiivas

mies: mutta kuitenkin, h�nt� palvellessani vuosia kymmenen, vaan kerran
selk��ni sain. Mit� todistaa t�m�?

VIKSARI. Is�nt�si hyv�� k�rsiv�isyytt�.

NYYRIKKI. Se luontoni vikkelyytt� todistaa. Jos, toisen orjana, selk��si

s��stell� mielit, niin el� siin� kuhnaile el�k� kahnaile, vaan pujehtele
kuin salakka, ja kerke�, kuin tulen leimaus, vastaamaan ole, koska
jotain sulta kysyt��n.

VIKSARI. Parempi viel�, jos vastaat jo v�h�n ennen kuin kysymys

tullutkaan on.

TIERA. Ha ha ha! veitikka, sin�.

NYYRIKKI. Vikkelyytt� siin� tarvitaan.

TIERA. Mutta sitten, sitten?

NYYRIKKI. Kaatoipa multa kontio naudan, ja karkuun l�hdin taas ja aina

seurasi mua onni. Nyt on virkani lintuja murhata ja, sit� harjoittaissa,
viimein, luulen min�, kiikahdan rakohon mustan mullan. (Viksari on
nukkunut). Usko minua, yst�v�ni, meit� kaikkia kerran musta kuolo p��h�n
koppaa.

TIERA. Yksi toisensa per��n h�n meit� maahan nuijii, juuri niinkuin uni
t�ll� hetkell� t�ss� nyt; ja uni on kuoleman esikuva. T�ss� taidamme
selv�sti n�hd�, kuinka se kuoppasilm� t��ll� kanssamme peuhaa. V�h�n
aikaa sitten, keikuit viel� pystyss� meid�n kaikkein p��t, mutta onpa
meist� kaksi jo kumartunut, ensiksi Tiimanen, Viksari sitten, ja nyt
siis on vuoro meid�n, mutta kumpi meist� kahdesta nyt ennen koukistuu,
sit� nyt haarikan kanssa koettaa tahdomme.--Saas t�st�. (Juo).

NYYRIKKI. Me juomme. (Juo).

TIERA. Iloinen mies.

NYYRIKKI. Joka p�iv� iloinen ja huviksi kaikille, joilla edes luskakin

l�mmint� verta syd�mess� on. Tarinoita taidan y�set l�pitse ja
arvoituksistani ei loppua tule.--�Taivaan kiero vei meilt' p�iv�n
tiedon pellon voiteen p��lt�; siin� on yksi kohta. �Viisi pit��, viisi
pieksee tiaisen nokkaa kannon p��h�n�; arvaas se. �Hevoinen hypp��
hyrskytt��, pitkin rantaa rouskuttaa, suovesi hulisee, kultavesi
kulisee�; mik� sem�? �Kilkkaas kalkkaas, kivinen pelto, rautanen �es
koivun kuorest siemen�; ent�s sem�? Mutta mit� sanot muistostani?
Taidanpa laulaakin. (Laulaa).

Saappas t��lt�, yst�v�in,

S� kurja Keikkaveikko,
Kumauta poskehes
Ja irvist� kuin peikko.

Jo karjassa k�ydess�ni t�m�n laulun opin. Mutta mit� ��nest�ni lausut?

Mutta juodaan, rakas veljeni, Tiera, oma yst�v�ni, juodaan!

TIERA. N�inp� juomme. (Juo ja tarjoo sitten Nyyrikille). Ved� naamaas,

ett� naukuu. Kas niin, sin� poika iloinen. (Itseks.) Olvi, n�en, tekee
totta, tekee.

NYYRIKKI. Iloisia molemmat. Usko minua, niin pid�np� sua korkeassa

arvossa ja ylist�n sua aina, sill� kunnon mieheksi sun tied�n. Kuinka
h�vytt�m�sti, kovin h�vytt�m�sti Majam�en Kyynikilt�, ett� syytt�� sinua
poika-nallikkansa is�ksi sinua, nainutta, kunnian urosta! Sent�hdenp�
min�, jutun korviini saatuani, lausuin kohta ja vannoin, ett� on se vale
ja v��r� puhe.

TIERA. H�h?

NYYRIKKI. N�p�k�rs� lunttu, t�m� Kyynikki; mutta kuiva raiska karisee

h�nn�st�.

TIERA. Mik� olet sin� miehi�si?

NYYRIKKI. Me juomme ja iloitsemme!

TIERA. Majam�en Kyynikki! Olisiko sinun tekemist� t�m�n asian kanssa?

NYYRIKKI. Ei yht��n, mutta onpa minulla kaksi korvaa, joilla mailman

maineita kuulen; mutta aina, koska t�m�n asian kuulin, niin olinpa sun
puolusmiehes.

TIERA. Puolusmieheni, sin�? Kokkare.

NYYRIKKI. Huolisinko siit�?

TIERA. R��p�le.

NYYRIKKI. Olkoon. (Nousee istumasta).

TIERA. Lurjus.

NYYRIKKI. Vaikka.

TIERA. Sin� muistuttelet minua Kyynikist�?

NYYRIKKI (laulaa).

Saappas t��lt�, yst�v�in,

S� kurja Keikkaveikko...

(Nyyrikki poistuu, sill� Tiera, kovin p�iss��n, nousee istumasta).

TIERA (yksin). Nyyrikki! Mihin pujotit itses, k�rpp�? Jos puoleksi niin
paljon oltta juonut olisit kuin min�, hurja poika, niin etp� nahkaasi
n�in vikkel�sti pelastanut olis, vaan niskaharjaksista sinua nyt v�h�n
kirist�isin, k�rpp�.--Majam�en Kyynikki!--Tieran oma asia. (Kullervo
tulee oikealta; muotonsa osoittaa kauhistusta).

KULLERVO. Jos toki sammuis t�m� palo!

TIERA. Senp� itse sytytit.--Mutta miss� olet viipynyt?

KULLERVO. Vuoren harjulta katsellut olen tuota punerrusta taivaan

kumossa p��ll� t�m�n lainehtivan tulen, ja Untolaisten vereksi se n�ytti
ja t�m�n tiesin ty�kseni. Viel� katsahtelin, muiston silm�ll�, kuolon
saalista is�ni huoneessa ja tiesin t�m�n ty�kseni; n�in tuskasta
punehtuvan Ainikin, n�in Ilman em�nn�n pihallensa kaatuvan ja kaikki
teokseni tiesin. Silloin, Tiera, huokauksen kuulin, kuin monen kosken
pauhun, pohjoisesta k�yv�n; myrskyn� se ohitseni meni, murheellisesti
valittaen ja valituksellansa pime�n avaruuden t�ytti. M�nnyt vuoren
kiireell�, kuivettuneet, sammaleiset, vapisit ja vinguit t�m�n vihaisen
vihurin kynsiss� ja kirkuen y�sijoiltansa kotkat pakenit. Ja
kostohuudon p��lleni t�ss� myrskyss� m� kuulin ja sent�hden kamo synke�
mua painaa, enk� p��lt�ni sit� viskata voi.--Tiera, tehty ompi koston
ty�, tehty kaikki ja mihin k�yn nyt en��n k�sin? Tyhjyydess� kauhun
mieleni huohuttaa, hirmun merta pohjatonta mittailee, mutta eip� pohjaa
l�yd�, vaan taasen takaisin kiirehtii ja v�kivaltaisesti henke�ns� vet��
eik� rauhaa saa.--Mutta ettei jo sammu t�m� palo.

TIERA. Anna palaa vaan.

KULLERVO. Nouse sateen hattara ja tukehuta hurja liekki!

TIERA. T�ss�p� nyt mahtisi lukeaksi n�emme; annappas, jos hattara sua
kuule.

KULLERVO. Mies, el� pilkkaa tee, mieleni on kuin ukonpilvi synke� ja

kamoittava.--Tiera, t�m� valkea mua vaivaa.

TIERA. Sin� hullu, sen itse viritit.--Mutta peijakas! koska vaivaa sua
liekki, niin mene Hiiteen sen vaiheilta, koska ei hattara sua tottelevan
n�y.

KULLERVO. H�vitys ja kuolema! sin� vimmattua kiusaat, porsassilm�inen

juoppo. Malta sanas, mies, sun muuten pian moneksi repi� taidan.

TIERA (menee ja kyhn�see Viksaria). Viksari, nous yl�s; t�st� tulee

tappelus.

KULLERVO (itseks.) Mun murhe voittanut on. Mihin astelen nyt? Kenties
is�ni huoneesen? Siell� ehk� Kimmo mua kohtelee kuin yst�v�; muilta maan
piirin p��ll� en leppeytt� vartoa taida.

TIERA (tarttuen Kullervon k�sivarteen). Porsassilm�inen, sanoit sin�, ja

juoppo, mutta n�ist� sanoista tahtoisin tarkemman selityksen.

KULLERVO. Hellit�!

TIERA. Ensisten selko asiasta. Min� tahtoisin sinulta, n�etk�s, kysy�

yht� seikkaa.

KULLERVO. Juovuksissa olet; l�hde tiehes. Hellit� k�teni!

TIERA. Juovuksissa? Kas siin� yksi pyk�list�.--Viksari, nous yl�s,

Viksari.

KULLERVO. Pid� rauha, yst�v�ni.

TIERA (aina halliten K:voa k�sivarresta). Sinua en juuri pelk��, ehk�

vahvakin olet ja vihassasi hirmuinen.--Mutta tahtoisinpa sinulta kysy�
yht� asiaa.

KULLERVO. K�y tyk��ni.

TIERA. Porsassilm�inen, sanot sin�?

KULLERVO. Niinp� sanoin.

TIERA. Sin� todistat sen? T�st� tullaan v�hitellen selville poluille.

KULLERVO. Sin� kiusankappale! (viskasee tyk��ns� Tieran, joka kiirahtaa

nurin. Kullervo menee).

Viides N�yt�s.

(Kalervon huone. Tumma y�. Kimmo mielipuolisena, seisoo keskell�

huonetta).
KIMMO. Ha ha ha! Onpa valkeus taivaassa nyt kallista, koska n�in
tummasti ja s�teet�nn� loistaa t�nne ylijumalan ikuinen loimo, ja p�iv�n
melkein y�ksi muuttaa. Mutta muistuttaapa t�m� p�iv� p�iv�� toista
menneest� ajasta. N�in hime� ja sumuinen oli my�s se, jona karastetusta
kaaresta vinhan nuolen miehen hartioihin ammuin, ett� nurinniskoin
kiirahti h�n tanterelle. Mutta suohon syv��n h�nen k�tkin, ja olispa
kaikki hyvin, jos ei korvani sielt� tuota huuhkaimen huutoa kuulisi,
joka lakkaamatta kaikuu t�nne. Tahi hairausko kaikki olis, vale
korvissani t�m� ��ni? Sill� tuntuu kuin ei istuisi p��ni juuri oikeilla
tiloilla, vaan viistoon vet�isi. Eik� ihme, koska vuorokausia kolme sen
p��ll� seisonut olen.--Mutta mene maata taasen, Kimmo, mene maata, ja
ved� peitto yli p��s. (P��tyy makaamaan er��sen huoneen loukkaasen.--
Kullervo tulee).

KULLERVO. Autio on pes�, josta kotka sek� em�n ett� pojat vienyt on; se
ahne kotka, kuolo, on riist�nyt t�m�n pes�n t�ss� kuusten juurilla.--
Kylm� ompi emon hiilos, is�n kiuas kylm� ja silta tuossa siivoomaton;
se ennen sisareni lakasema, h�nen lehditt�m�ns�. Miss� nyt asuntonne,
t�m�n huoneen entiset l�mmitt�j�t ja siivoojat? Siell�, mihin saatoin
teid�t min�, joka seison t�ss� kuin kulon polttama honka �isill�
ahoilla, ja tyhjyydess�, jonka itse tein, nyt tahtoni mukaan meuhata
saan. Oi! nyt �itten y� on tullut, kaikki kansat maata menneet ja
ainiaksi nukkuneet; min�p� vaan valveille j�in, omistajaksi asuttoman
mailman, jossa suukaimaa ei l�ydy, ei kyl�nmiest�, jonka luoksi menisin
h�m�r�n-aikaa viett�m��n. Ja t�ll� y�ll� ei tuuli k�y, ei mets� humise,
eik� kehr�ile siikko sammaleisella kalliolla; sen tyyneys on ikuinen, ja
pimeys tyyneytt� syleilee. Oi aamuton y�! Untolan palo leimuu!--Pois
paita rautainen, sin� poveani ahdistat! (viskasee rautapaidan p��lt�ns�
lattialle. Kimmo her�yy).

KIMMO. Ken h�iritsee uneni?

KULLERVO. Kimmon ��ni!

KIMMO (tulee esiin). Mit� tahdot, mies?

KULLERVO (likist�en Kimmon k�tt�). Terve, yst�v�ni! sun luulin t�st�

murhe-huoneesta jo kauvas siirtyneeksi, mutta kohtaanpa sun viel� ja
iloitsen, sill� tuska mieleni k�sitti, koska yksin t�ss� seisovani
luulin.--Min� tulen Untolasta.

KIMMO. Terve tuloa huoneesemme, korkea ruhtinas!

KULLERVO. Mit� haastelet?

KIMMO. T�m� huone on matala.

KULLERVO (itseks.) N�ytt�� kuin ei tuntisi h�n minua, vaan tuijottelee

p��lleni kuin mielet�n. H�n j�rkens� on kadottanut.

KIMMO. T�ss� huoneessa ankara Kalma k�vi ja kaikki kontoonsa tunkkaiseen

vei, vaan Kimmon j�tti, ehk� ty�l��sti h�nkin pelastui sen kourista.

KULLERVO. N�m�t tapaukset tied�n.--Kuinka on laitas?

KIMMO. Paremmin toki. (Huokaa).

KULLERVO. Ole iloinen, yst�v�ni!

KIMMO. Ei aikaa iloon, koska salaisuutta mun mietiskell� t�ytyy.

KULLERVO. Mik� on se salaisuus?

KIMMO. Saitko tiedon, mies? Syv�llenp� se maahan k�tkettiin.

KULLERVO. Kimmo, el� katso p��lleni noin aaveen tavalla!

KIMMO. Mist� maasta olet?

KULLERVO. Nyt leikki� lasket. Sin� et tuntisi Kullervoa, kumppanias

Untolan p�ivist�?

KIMMO. H�nen tunsin, mutta nyt en h�nt� n�hnyt ole, sitten kuin t�st�
h�n l�ksi, puetettuna rautapaitaan. Sin�, kenties, sanoa taidat, miss�
nyt l�ytyy keltakiharainen mies?

KULLERVO. H�n on t�ss�; Kimmo, min� Kullervo olen.

KIMMO. Ammenna sitten, taivas, kirousta p��llens� niin kosolta kuin

ennen, koska rapaa sadoit, tahi niinkuin meri, koska se vett� vuosi:
sumea on t�m� tarina, mutta kaukaisimpia aikoja se kertoilee.

KULLERVO. Sin� kiroilet?

KIMMO. Sen te'en, mutta tuumailtuani enp� oikein tied�, ket� ennen mun
kiroilla pit�is, h�nt� vai itse�ni.

KULLERVO. J�t� kirous ja ole iloinen!

KIMMO. Iloinen kuin p��sky eik� murhetta yht��n!

KULLERVO. Oikein! Iloisia olla tahdomme ja hauskasti asumme t�ss�

kahdenkesken: sin� ehtoisilla saaliinesi j�rvelt� palajat, min� mets�n
korvista, ja niin yhdymme t�h�n iltapysty� viett�m��n.--Mutta nytp�
valoa ja l�mmint� tarvitsemme. Mist� l�yd�n tulukset, miss� on karkku,
pii ja taulaa? (Etsii kiukaalta). Loimottavan tulen teen. T�ss� ovat.
(Iskee). Kaikki k�y hyvin! N�etk�s, min� isken kuin Ukko pilvien p��ll�.

KIMMO. Miksi ansaitsisin lavolla poltettaa?

KULLERVO. Mit� haastelet? Toisella tavalla leikki� laske!

KIMMO. Tapahtukoon mit� jumalissa p��tetty on; mutta saata t�nne tuohta
sata pihti� ja tervaksia tuhatta reke�, sill� olenpa sitke�t� juurta
enk� juuri leikin menehdy.

KULLERVO (itseks.) H�nt� turhaan manaan.

KIMMO. Et toki mua teurasta kuin karitsaa; k�ypp�s ensin v�h�n

rinnusteloon. (Astuu uhaten K:voa kohden).

KULLERVO. Mik� aikomukses?

KIMMO (astuu takaisin ja sieppaa k�teens� rahin, jolla uhkaa K:voa).

Sanoman ihmisten pit��: kalliisti henkens� Kimmo myi.

KULLERVO. Siivosti, mies! (Tempaa h�nelt� rahin, jonka h�n viskasee

pois). Jos vihak�sin mua kohden viel� liikahdat, niin ulos huoneesta
joudut. (Rupee taasen tuluksiin).

KIMMO. Mies, sin� karvani p�yhistym��n saatat. Mik� voima sun suosta
nosti, johon vuosia kymmeni� sitten sun syv�lle hautasin?

KULLERVO. K�y j�rkees, Kimmo, ja havaitse entinen toveris, Kullervo.

KIMMO. Sen valehtelet; Kullervo merkki� otsassansa kantoi ja sent�hden

h�nt� t�htip��ksi sonniksi kutsuttiin, Untolan T�hti�ksi.

KULLERVO (heitt�� k�dest�ns� tulukset. Itsekseen). Pimeys olkoon,

pimitk��n j�rkeni valo my�s, niin kuin h�nelt� tuossa; ehk� v�hemmin
tuntisin kauhistuksia n�it�.

KIMMO (ottaa laattialta rautapaidan ja viskasee sen Kullervoa kohden,

joka toki v�ist��). Mene Hiiteen, Untolan peto! (Juoksee ulos).

KULLERVO. T�m�h�n on kuolemata kamalampi. Aatus h�mm�styy, koska

elinkauttani taakseni katsahtelen, enk� tied� miksi synnyin t�nne ja ken
mun synnytti, en tied�. Kaikki sekoitus on ja hirve� y�!--Jos rukoukseen
k�visin, h�nelt� armoa anoisin, joka pilvi-vuorilla vallitsee?--Mutta
maksaisko se vaivaa? Sin� mielet�n! Korvansa ennen kirahduksen pienen
lintuisen mailman ��rist� kuulisi, kuin Kullervon ��nen, vaikka �myrill�
h�n huutais, ett� kajahtelis avaruus. Pois rukous ja kyyneleet! nyt
keinos ainoa on kuolon tie; kuolla tahdon, jo ennen p�iv�n nousua astun
Tuonen sumuiseen ilmaan.

KALERVON EM�NN�N ��NI (maan alta).

KULLERVO. Mik� ��ni t�m�? Lemmen lintuhan se lauloi. Emoni ��ni, joka
kaikui Manalasta, nime�ni mainiten!

K:N EM�NN�N ��NI. Kullervo!

KULLERVO. H�nen ��nens�! Kaiju, ��ni, veisaa menneist� kev�-ilmoista,

laula kehtolaulu, ja kuuntelenpa kaiken y�n enk� kuolemaan rienn�.

K:N EM�NN�N ��NI. Kullervo!

KULLERVO. Min� kuulen. Mit� tahdot?

K:N EM�NN�N ��NI. Tuskas, poikani, hautani levosta mua pakoittaa

k�ym��n. Mutta voi, min� en sit� lievitt�� taida! Yksi koetus toki:
Ukkoa pilvein p��ll� rukoilla tahdon edest�si, vaikka kovin rikkonutkin
olet. Min� rienn�n.

KULLERVO. Sin� lempe� ��ni, mun viel� hetken saatat el�m��n. No, siks'
kuin aamu koittaa. Huomisaurinko ei n�e en��n miest�. Mutta huoneessa
t�ss�, t�ss� kauhistuksen kodossa en viivyttele; mets��n rienn�n. Oliko
se emoni ��ni, jonka kuulin, vai hourailinko? En tied�.--Mutta mets��n
nyt. (Menee).
N�ytelm�laitokset muutetut.

(Y�; mets�inen seutu. Sinipiika tulee).

SINIPIIKA (itseks.) Loista, kuu, ja osoita Kalevan sankareille tie,

salakarit heille kaikki tarkasti n�yt�, ettei venheens� s�rkeyis, koska
Pohjaan he matkustavat kirjokansista Sampoa saamaan. Surmasi hirmuinen
Kullervo Pimentolan kauniin tytt�ren, mutta silloinpa katkesi side,
joka Pohjolan ja Kalevalan sovintoon liitti, ja toisiansa vastaan nyt
taasen k��ntyiv�t sukukuntain aseet, ja onnen ikuisen nyt maamme peri�
taitaa. Jos ompi niin, niin kasvoipa tuhosta onni.--Loista, kuu, ja
kirkasta tiens�. Mutta kosken alle, tuohon, he venheinens� pys�yv�t. He
ehk� p�iv�n nousua siin� odottavat.--Nyt miest� kolme maalle astuvan
n�en, ja t�t�kohden he k�yv�t. Tunnenpa heid�n, tunnen viisaan
V�in�m�isen, sepp� Ilmarin ja nuoren Kaukomielen. He kaiketi tiet�ns�
tutkistelemaan k�yv�t ylitse niemen t�ss�.--Mutta ken l�hestyy tuossa?
Ei ole se elokas mailman t�m�n, vaan haahmo muuamen kuolleen. Lumikelme�
h�n on ja vauhkosti h�n astelee. (Kalervon em�nn�n haamu ilmestyy.)

HAAMU. Terve, neitoinen! Olen m� haamu kuolon maasta, mutta ennen,

el�iss�ni t��ll�, n�it� tienoja polkeissani, olinpa em�nt� Kalervon ja
onnettoman Kullervon �iti. Ja h�nenp� t�htens� nyt hautani levosta
l�ksin, k�vin pilvien hallitsijaa rukoilemaan, ett� toki h�n armahtais
miest� kohtalossa kiukkuisessa; mutta turhat kaikki huutoni, ei kuule
h�n emon ��nt�. Sent�hden sinua nyt rukoilen, Havulinnan armas neito,
sinua Ukko jumalan suositelmaa, ett�s v�litt�j�kseni rupeisit, koettaen
lepytt�� Pitk�isen mielt� kohtaan poikaani onnetonta.

SINIPIIKA. Oi haamu Tuonen maasta! miksi armoa anot miehelle, joka armon
niin ylpe�sti katsoo ylen, rikoksesta rikokseen heitt�ypi, taivasta ja
maata pilkaten?

HAAMU. Masentunut on jo mielens� ja metsi� k�y h�n murheissansa.

SINIPIIKA. Hirmut�it� t�ynn� on tiens�.

HAAMU. Kova onni tiens� pahoin k��nsi.

SINIPIIKA. Sulle asian ilmoitan: Koetinpa kerran, ajalla viel�

otollisella, tiens� oikealle k��nt��, mutta neuvoilleni nauroi h�n ja
virnaten mun tyk��ns� poisti. Poikas, emo koito, on itse syyp��
kohtaloonsa kovaan.

HAAMU. Ei muistele syit� �iti, h�n lastansa lempii vaan.--Armas impi,

h�n viatonna rinnoillani maannut on.

SINIPIIKA. Silloin karitsa viaton, nyt verell� tahrattu peto.

HAAMU. Kaunis oli h�n helmassain, se pienoinen.

SINIPIIKA. Mene rauhan kammioosi, kurja vaimo.

HAAMU. Se hopea-sauvasein!

SINIPIIKA. H�n unohda pois!

HAAMU. Sin� omenani kultainen! Silloin helmani nailmas oli ja sin� mun
mailmani p�iv�npaiste.

SINIPIIKA. Sua surkuttelen, mutta muuta en voi sinua kohtaan.

HAAMU. Mit� tiesit silloin, poikani? Mit� tiesin min�? (Peitt�� silm�ns�
ja itkee).

SINIPIIKA. Oi haamu armahin! sun murhees syd�nt�ni leikkaa. Vaimo, k�y

tuonen tupaas takaisin; pyynt�si t�ytt�� tahdon ja poikasi edest�
pilvien Pitk�ist� rukoilla.

HAAMU. Sin� lupaat sen?

SINIPIIKA. Lupaan ja vannon.

HAAMU. Sua kiit�n, ihana impi, ja toivon sulle onnen kaiken.--Mutta

rient�� mun t�ytyy t��lt�. (Katoo).

SINIPIIKA. ��neni tyk�ns� koroittaa tahdon. Jos tulta h�n iskee

pauhinatta, niin suostuu h�n pyynt��ni ja lempe� mielens� on, mutta jos
jyr�ys leimausta seuraa, niin hyv�� ei odottaa voi. (Rukoillen).
Hallitsija korkeuden, sua, toisen puolesta rukoillen, nyt l�hestyn.--Ei
tahdo h�n vastausta antaa. S� armahda onnetonta poikaa Kalervon.
(Leimaus ja hiljainen jyrin�). Nyt mielens� ankara on.--H�nt� armahda
katalan emonsa haamun t�hden. (Leimaus ja kova jyrin�. Sinipiika juoksee
pel�styneen� pois. Kullervo tulee).

KULLERVO. Mua vaivaa t�m� ilma: tulen leimahtaissa kummituksia hirveit�

pilviss� n�en, uroita tulipunaisilla otsilla liikkuu siell� irvistellen
t�nnen; ja hongat tuossa, koska v�l�ys taivaalla k�y, muuttuvat
peikoiksi partaisiksi ja uhaten p��lleni silm�ns� iskev�t.--Mit�
tahdotte minusta? Rauhassa mun kuleksia suokaat kanerva-kankaalla t�ss�;
ollaan sovinnossa me, koska k�yv�t sotaa luonnon voimat.--Yst�v�t! Mit�
sanoisin nyt?--Kas tuota pilven-nokkaa tuossa, avattu lohik�rmeen kita;
se hien otsaani pakoittaa. El� katso sinne, vaan maahan silm�s luo ja
jatka ties. (Katselee ymp�rillens�). T�m�n seudun tunnen. Riekkokangas?
Oi keto kirottu! T�ss� tuskitteli impi nuori, t�st� niinkuin kurja
p��sky kiirehti h�n koskeen, jonka kohinan kuulen.--Sin� vaisu ��ni
Manalasta, joka t�nne saatoit miehen, sin� kaiketi Hiien olit.--Mutta
k�yk��n n�in. T�m� paikka on oiva p��t�smerkki retkelleni t��ll�, t�ss�
kuolla sopii, t�ss� kanerva valittaa ja itkee. (Vet�� miekkansa
tupesta). Olethan, miekkani, verta syyt�nt� juonut, miksi siis et
syyllist�kin joisi? Vastaukses ��nett�m�n ymm�rr�n; sin� himoot, kirkas
ter�s, vereeni virumaan p��st�. Mutta ken tulee? Mene hetkeksi huotraas
viel� (V�in�, Ilmari ja Lemmink�inen tulevat).

ILMARI. Vuoden aika on jo my�h�, mutta pauhaa viel� ukkoinen.

V�IN�. Se syksy� lense�t� ennustaa.

ILMARI. Salamoita n�in kest�vi� en muista n�hneeni viel�. Tuntui kuin

olisi taivas vihoissansa maan tahtonut kartuksi polttaa.

V�IN�. Y�, t�mm�inen kuin t�m�, on kamoittava, mutta juhlallinen.

ILMARI (havaitsee Kullervon). Ken siin�? Ihminen vai aave? Kullervo!

(Vet�� miekkansa ja aikoo pist�� K:voa, mutta V�in� est�� h�nt�).
V�IN�. Mielesi malta!

ILMARI. Pois edest�ni!

V�IN�. Seis, mies!

ILMARI. Enk� kostaisi naiseni verta?

V�IN�. Katua taitaisit toki, koska tehty on ty�.

ILMARI. Katua? (Lemmink�inen tulee).

V�IN�. Nyt ei verenvuodatusta.

LEMMINK�INEN. Miekkasi huotraan pist� ja anna kurjan el��.

ILMARI. P��st�k�� minua!

LEMMINK�INEN. Ei askeltakaan.

V�IN�. Katsos muotoansa; h�nen p��llens� tahdot miekalla k�yd�?

ILMARI. H�n naiseni armaan murhasi, verisesti surmasi Pohjolan kauniin

tytt�ren. Ainiaksi iloni ja onneni h�n vei, tuo rosmo tuossa, ja j�tti
mulle nokimustan mielen.

V�IN�. Mielt� mustempaa viel� kantaa h�n. Oi muotoansa kamalaa! Syd�n

k�rsii silm�n h�nt� katsellessa. (Kullervolle). Mies, miksi seisot siin�
niinkuin j��tynyt, kuin ales pilvist� viskattu ja ensi kerran n�kisit,
kuinka elet��n alhaalla t��ll�? Onko henke� sinussa?

KULLERVO. Pilvist�.--Mit� tahdot?

V�IN�. Taidat siis toki puhua.

LEMMINK�INEN. Sin� kurja mies, miksi n�ill� tienoilla viivyttelet? J�t�

Suomen saari ja vaella niin kauvas kuin kantaa maa.

KULLERVO. Mutta mik� on asia? Miksi, hetki sitten, edess�ni t�m� kiivas
temmellys? Vaikka kuulin, enp� kuullut toki, vaan mustina varjoina
teid�t edess�ni kiitelev�n n�in. Yksi mua kohtaan miekkaansa uhaten
heilutteli, toiset k�sivarteensa ryhdyit, ja kanssansa rinnustelivat;
t�m�n n��n n�in. Mutta tied�np� asian, tied�n, ett� tahdotaan henke�
miehen, ett� Ilmarinen, koston himosta kiukkuinen, verta verest�
velkoo.--T�ss� rintani, sepp�, jos mielit, pist� t�nne. Min� em�nt�si
murhasin, kauniin h�m�r�n immen, joka kuitenkin paimenensa leip��n
leipoi kiven ja orjaksi nimitteli h�nt�.

ILMARI. Pahoja t�it�s luetella mielit?

KULLERVO. Surma ja kuolema! h�n kehnoksi orjaksi mua haukkui ja olipa

t�m� kuin j��kylm�� vett� tulikuumaan kattilaan ammentaa: vereni kuohui,
hiukseni pystyyn nousit ja maa ja taivas pimeniv�t silmiss�ni. Ja
nostinpa k�teni ja haamu, joka edess�ni seisoi, kaatui nousematta en��n.
Niinp� tein, tein Hiien ty�n, ja tuskin tiesin mit� tehnyt olin,
ennenkuin h�nen maassa makaavan n�in. Silloin talostasi siirryin pois,
ja tuntui, kuin olisin uneksunut. Ja siit� asti on eloni ollut
myrskyinen y�, koska ukkoinen k�y, kalliot runnotaan, mets�t palaa, ja
korkeus joka hetki vaeltajaa uhkailee, joka kamoen laaksossa k�y.--Mit�
aattelet, mies Suvantolasta?

V�IN�. Aattelenpa, ett� h�nelle, jonka mieli muotoinen t�m�n y�sen on,
jota kuvailet, ei nouse t��ll� en��n rauhan p�iv�.

KULLERVO. Jo Tuonen ver�j�ll� seison ja niittuunsa synke��n sis��n k�yn

jo ennen aamun koittoa, joka kohta onnen p�iv�ksi valkenee teille, onnen
lapset.

V�IN�. Henkipattouteen en toki sua kehoittaa tahdo.

KULLERVO. Tervehtik��t t�t� p�iv��, te, joille se onneksi koittaa;

minulla ei kanssaan en��n tekemist�. Tervehtik��t h�nt� ja iloisesti
el�k��t ja kauvan ja paremmin kuin poika katala. Kerran h�nkin, h�n,
poika Kalervoisen, t�nne joutui, mutta kuinka, koska ja miksi, enp�
tied� sit�, ja kuinka elonsa ollut on, en tied� sit�; mutta olipa se
helteinen, sen tunnen hien j�ljist� poskillani viel�. Toki on sen p��t�s
t�ss� ja Tuonen tie nyt alkaa, mutta miss� on sen loppu? Mit� kansaa
kohtaa minua joutuissani maahan kaukaiseen? Kuinka tervehtiv�t miest�
tulevaa sen asujamet, hymyillen vai irvistellen, tahi itkev�tk�
ymp�rill� kaiken pitk�n y�n?--V�in�, sin� voimallinen laulaja, joka
k�ynyt olet maassa takana yhdeks�n meren, anna mulle tietoja sielt�!

V�IN�. Kullervo, nyt turhaan tutkaelet, mutta sen toki tiet�� mahdat,
ett� palkka siell� maksetaan sek� hyv�n ett� pahan.

KULLERVO. Mulle sanottu on, mutta enp� toki muista, ken t�t� haasteli ja
koska, mutta n�in h�n lausui: Koska viimein Kalman retkell� merist�
yhdeks�nnen ehdit, niin Kynsikosken kohinan kuulla saat ja l�hestyv�s
tied�t maata ankaraa. Mutta jos astut harjulle sen vuoren, joka jyrk�sti
meren rannalta kohoaa, jos sen kiireelle kiipeet yl�s, niin Tuonen
pellot n�kyy, sen mets�t pime�t, sen enokas virta ja ne ahot lakeat ja
ehtoiset, jotka pitk�n ik�vyyden saattavat ja kaiken t�m�n p��ll�
kaarteleikse murehtiva, pilvinen taivas. T�m�nmoinen tienoo silloin
edess�s, jonne voima salainen sua ajaa; et tahtois k�yd� kohden sinne,
k�ytp� toki. Oi synkeyden maa! Miksi synnyin n�it� kaikkia n�kem��n?
Mit� miehest� t�nne? Oi h�m�r�n maa!--Mutta kamoisinko tielle l�hte�,
jonne monta t��lt� itse l�hett�nyt olen? Sit� vuorta hirmuista nyt n�hd�
himoon ja kuulla kosken pauhinaa.--V�in�, Ilmari, sepp� Ilmari ja
Kaukomieli!

V�IN�. Mit� tahdot?

KULLERVO. T�ss� nurmi ihana itkee, ett� katkesi kerran t�ss� nuoren
immen syd�n; t�ss� juuri. (Itseks.) Oi neitoinen, el� punehdu noin
ankarasti!--Miehet Kalevan, mua kuulkaat!

V�IN�. Kuulemmepa huutos. (Pitk�llinen ��nett�myys; Kullervon katsanto

on teroitettu Kalevalan miehi� kohden). Mit� on sulia sanottavaa?

KULLERVO. Eik� ole tuo p�iv�n kajastus, id�ss� tuolla? (V�in�, Ilmari ja
Lemmink�inen katsahtelevat vasemmalle. Kullervo pist�� itse�ns� miekalla
ja kaatuu).

ILMARI. Kas! nopea oli pojan miekka.

V�IN�. Oi hurja, onneton!

LEMMINK�INEN. H�n jo veress�ns� viruu.

V�IN�. T�t� odottaa taisimme; olihan muotonsa, puheensa ja k�yt�ksens�

kuoloon aikoilevan miehen.

LEMMINK�INEN. Ei liikuta h�n j�sent�k��n en��n.

V�IN�. Masentaapa kuolo miehen, joka �sken viel� vimmoissansa mailman

kappaleiksi repi� tahtonut olis. T�ss� p��t�s tuhon, jonka l�hde oli
kahden veljen riita, mi ampiaisesta pienest� paisui hirve�ksi kyyksi ja
viimein kohdustansa oman surmansa toi. Makeasti nyt makaa v�synyt
mies.--Kas lempe�t� muotoa luonnon: hymyen nousee aurinkoinen jo ja
hongat kankahalla punertavat; kaikki hengitt�vi rauhaa.--Oi, Ilmari!
kuinka on nyt mieles kohtaan miest�, joka lep�� tuossa?

ILMARI. Elk��n kiroukseni hautaansa painako. Rauha h�nelle!

V�IN�. Nyt miehukkaasti haastelit.--Ja Kaukomieli, sin�, t�m� vakava

muoto iloisilla kasvoillasi, niin harvoin niiss� n�hty, sun tekee monet
kerrat kauniimmaksi viel�. Lemmen ihana poika, t�ss� tapauksen
murheellisen n�hneet olemme.

LEMMINK�INEN. Rauha tomullensa!--Mutta meid�np� h�nelle vuoteensa

viimeinen raketa tulee.

V�IN�. Kosken vaiheille h�nen kannamme ja venhekumppanimme meille ty�ss�

avuljaat olkoot.

LEMMINK�INEN. Ota miekkansa sin� (Antaa V:n�lle K:von miekan). T�nne,

Ilmarinen.

V�IN�. Kuusten suojaan, kosken �yr��lle, hautaamme Kalervon pojan.

(Kaikki menev�t, Ilmari ja Lemmink�inen kantaen Kullervoa).

End of the Project Gutenberg EBook of Kullervo, by Aleksis Kivi

*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KULLERVO ***

***** This file should be named 11773-8.txt or 11773-8.zip *****

This and all associated files of various formats will be found in:
http://www.gutenberg.net/1/1/7/7/11773/

Produced by Tapio Riikonen

Updated editions will replace the previous one--the old editions

will be renamed.

Creating the works from public domain print editions means that no
one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
(and you!) can copy and distribute it in the United States without
permission and without paying copyright royalties. Special rules,
set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project
Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you
do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose
such as creation of derivative works, reports, performances and
research. They may be modified and printed and given away--you may do
practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is
subject to the trademark license, especially commercial
redistribution.

*** START: FULL LICENSE ***

THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE

PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK

To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free

distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase "Project
Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
Gutenberg-tm License (available with this file or online at
http://gutenberg.net/license).

Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm

electronic works

1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm

electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.

1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be

used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
even without complying with the full terms of this agreement. See
paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
works. See paragraph 1.E below.

1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"

or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the
collection are in the public domain in the United States. If an
individual work is in the public domain in the United States and you are
located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
are removed. Of course, we hope that you will support the Project
Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
the work. You can easily comply with the terms of this agreement by
keeping this work in the same format with its attached full Project
Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.

1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in
a constant state of change. If you are outside the United States, check
the laws of your country in addition to the terms of this agreement
before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
creating derivative works based on this work or any other Project
Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning
the copyright status of any work in any country outside the United
States.

1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:

1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate
access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
copied or distributed:

This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.net

1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived

from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
and distributed to anyone in the United States without paying any fees
or charges. If you are redistributing or providing access to a work
with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
1.E.9.

1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted

with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked
to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
permission of the copyright holder found at the beginning of this work.

1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm

License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.

1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this

electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg-tm License.

1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
word processing or hypertext form. However, if you provide access to or
distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.net),
you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
License as specified in paragraph 1.E.1.

1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,

performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing

access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
that

- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
you already use to calculate your applicable taxes. The fee is
owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
has agreed to donate royalties under this paragraph to the
Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments
must be paid within 60 days following each date on which you
prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
returns. Royalty payments should be clearly marked as such and
sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
address specified in Section 4, "Information about donations to
the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."

- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
License. You must require such a user to return or
destroy all copies of the works possessed in a physical medium
and discontinue all use of and all access to other copies of
Project Gutenberg-tm works.

- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any

money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
electronic work is discovered and reported to you within 90 days
of receipt of the work.

- You comply with all other terms of this agreement for free
distribution of Project Gutenberg-tm works.

1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm

electronic work or group of works on different terms than are set
forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the
Foundation as set forth in Section 3 below.
1.F.

1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable

effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
works, and the medium on which they may be stored, may contain
"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
your equipment.

1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right

of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.

1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a

defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from. If you
received the work on a physical medium, you must return the medium with
your written explanation. The person or entity that provided you with
the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
refund. If you received the work electronically, the person or entity
providing it to you may choose to give you a second opportunity to
receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy
is also defective, you may demand a refund in writing without further
opportunities to fix the problem.

1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO OTHER
WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.

1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied

warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any
provision of this agreement shall not void the remaining provisions.

1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
with this agreement, and any volunteers associated with the production,
promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
harmless from all liability, costs and
that arise directly or indirectly from
or cause to occur: (a) distribution of
work, (b) alteration, modification, or
Project Gutenberg-tm work, and (c) any
expenses, including legal fees,
any of the following which you do
this or any Project Gutenberg-tm
additions or deletions to any
Defect you cause.

Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm

Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of

electronic works in formats readable by the widest variety of computers
including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists
because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
people in all walks of life.

Volunteers and financial support to provide volunteers with the

assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's
goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.

Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive

Foundation

The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit

501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at
http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
permitted by U.S. federal laws and your state's laws.

The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.

Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
throughout numerous locations. Its business office is located at
809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact
information can be found at the Foundation's web site and official
page at http://pglaf.org

For additional contact information:

Dr. Gregory B. Newby
Chief Executive and Director
gbnewby@pglaf.org

Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg

Literary Archive Foundation

Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide

spread public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment. Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.

The Foundation is committed to complying with the laws regulating

charities and charitable donations in all 50 states of the United
States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements. We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance. To
SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
particular state visit http://pglaf.org

While we cannot and do not solicit contributions from states where we

have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.

International donations are gratefully accepted, but we cannot make

any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.

Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
ways including including checks, online payments and credit card
donations. To donate, please visit: http://pglaf.org/donate

Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic

works.

Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm

concept of a library of electronic works that could be freely shared
with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project
Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.

Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed

editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily
keep eBooks in compliance with any particular paper edition.

Each eBook is in a subdirectory of the same number as the eBook's

eBook number, often in several formats including plain vanilla ASCII,
compressed (zipped), HTML and others.

Corrected EDITIONS of our eBooks replace the old file and take over
the old filename and etext number. The replaced older file is renamed.
VERSIONS based on separate sources are treated as new eBooks receiving
new filenames and etext numbers.

Most people start at our Web site which has the main PG search facility:

http://www.gutenberg.net

This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,

including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
EBooks posted prior to November 2003, with eBook numbers BELOW #10000,
are filed in directories based on their release date. If you want to
download any of these eBooks directly, rather than using the regular
search system you may utilize the following addresses and just
download by the etext year. For example:

http://www.gutenberg.net/etext06

(Or /etext 05, 04, 03, 02, 01, 00, 99,

98, 97, 96, 95, 94, 93, 92, 92, 91 or 90)

EBooks posted since November 2003, with etext numbers OVER #10000, are
filed in a different way. The year of a release date is no longer part
of the directory path. The path is based on the etext number (which is
identical to the filename). The path to the file is made up of single
digits corresponding to all but the last digit in the filename. For
example an eBook of filename 10234 would be found at:

http://www.gutenberg.net/1/0/2/3/10234

or filename 24689 would be found at:

http://www.gutenberg.net/2/4/6/8/24689

An alternative method of locating eBooks:

http://www.gutenberg.net/GUTINDEX.ALL