The Project Gutenberg EBook of Jumalainen n�ytelm� I-III, by Dante

This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.net

Title: Jumalainen n�ytelm� I-III

Author: Dante

Release Date: June 8, 2004 [EBook #12546]

Language: Finnish

Character set encoding: ISO-8859-1

*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK JUMALAINEN N�YTELM� I-III ***

Produced by Riikka Talonpoika, Tapio Riikonen and PG Distributed

Proofreaders

JUMALAINEN N�YTELM� I-III

Kirjoittanut Dante

Suomentanut Eino Leino

Ensimm�inen painos ilmestyi vuonna 1912.

Eino Leino sai t�m�n teoksen suomentamista varten avustusta suomalaisen

kirjallisuuden edist�misvaroista.

Esisana

T�m�n runoteoksen k��nn�s on toimitettu _Brunone Bianchin_ julkaiseman

ja selitt�m�n �Divina Commedian� yhdennentoista painoksen mukaan, joka
ilmestyi Firenzess� v. 1896, Successori le Monnier'in kustannuksella.
Selityksiin n�hden on seurattu p��asiallisesti _Otto Gildemeisterin_
erinomaisen saksankielisen k��nn�ksen nelj�tt� painosta vuodella 1905,
ilmestynyt J.G. Cottan kirjakaupan kustannuksella.

Loppusoinnut, joilla suomentaja oli ty�ns� alottanut, ovat j�tetyt pois

osaksi siit� syyst�, ett� k��nn�s t�ten on voinut tulla tarkemmaksi ja
sananmukaisemmaksi, osaksi siit�, ett� ne suomenkieless� tuskin olisivat
teoksen runollista arvoa saati sitten sen hartautta ja vakavaa
mahtipontta lis�nneet, osaksi siit�, ett� suomentaja on arvellut kielen
muiden runokaunisteiden, kuten alkusoinnun ja ennen kaikkea poljennon,
riitt�v�n t�ss� tapauksessa alkutekstin ankaraa runollisuutta
tulkitsemaan. T�m� on ollut my�s �Suomalaisen kirjallisuuden
edist�misrahaston� kaunokirjallisen osaston mielipide.

Mainitun rahaston puolesta on k��nn�ksen tarkastanut toht. _Oiva

Tallgren_, jonka monista tunnollisista, sattuvista ja mit� herkimm�ll�
tyyliaistilla tehdyist� huomautuksista t�ten pyyd�n lausua sulimmat
kiitokseni.

Saman kiitoksen pyyd�n osottaa Edist�misrahaston kaunokirjalliselle

osastolle kokonaisuudessaan, etenkin sen j�senille prof. _O.E.
Tudeerille_, toht. _E.A. Tunkelolle_ ja _Juhani Aholle_, jotka kukin
ovat osia t�st� k��nn�ksest� tarkastaneet ja sen suorittajaa
erin�isill� huomautuksilla opastaneet.

Helsingiss� 17 p. kes�k. 1912

EINO LEINO

JUMALAINEN N�YTELM�: HELVETTI

Ensimm�inen laulu

Elomme vaelluksen keskitiess�[1]

ma harhaelin synkk�� mets�maata[2]
polulta oikealta poikenneena.

Ah, raskasta on sanoa kuink' oli

tuo salo kolkko, autio ja sankka!
Sit' aatellessa viel� muisti s�ikkyy.

Ei kaameampi itse kalma liene;

mut koska hyv�� my�s ma l�ysin sielt�,
kuvata muutkin tahdon tapaamani.

En tied�, kuinka tuonne tullut olin;

niin horroksissa ollut lien ma silloin,
kun j�tin, koito, tien ma todellisen.

Mut p��sty�ni juureen kummun, miss�

tuo laakso loppui, jonka kauhistukset
syd�men multa oli l�vist�neet,

ma yl�s katsoin: vuoren huippu hohti

s�teiss� tuon jo t�hden,[3] kaikki joka
jokaista tiet� ohjaa oikeahan.
Tyventyi silloin hiukan pelko multa,
mi pauhas syd�meni j�rvell' �sken,
kun vietin kauhun y�t� kaameata.

Mut niinkuin se, mi viel� huohottaen

merelt� p��ssyt juur' on rantamalle
ja katsoo taap�in vett� vaarallista;

niin sielunikin, h�diss�ns� viel�,

taa k��ntyi katsomahan paikkaa, joka
ei salli el�� kenenk��n. Kun olin

ruumistain v�synytt� virkist�nyt,

taas nousin vuoren jylh�n jyrk�nnett�
alemman aina lujaan ly�den jalan.

Mut katso! Vuorenrinteen alkup��ss�

sai siro, nopsa pantteri[4] mua vastaan,
min verho oli talja t�plikk�inen.

Ei v�istynyt se eest� silmieni;

ja siihen m��r��n esti tieni, ett�
jo monta kertaa taaksep�in ma k��nnyin.

Ol' aika aamun varhaisen. Nous P�iv�

taivaalle kaikkein niiden t�htein kanssa,
jotk' oli seurassaan, kun ensi kerran

loi Taivaan Rakkaus kiertoansa k�ym��n

n�� kauniit kappaleet. Siks syyn jo luulla
pedosta hyv�� kaunis-karvaisesta

soi aika armas vuorokauden, vuoden.

Mut silti ollut taas en s�ikkym�tt�,
kun n��n uuden, jalopeuran, n�in ma;

tuo ilmestyi ja tuli vastahani

p�in pystyin, n�l�st� niin raivokkaana,
tuost' ett� ilma tuntui vapisevan.

Ja suden n�in, mi laihuudessaan n�ytti

himojen kaikellaisten t�ytt�m�lt�;
se monen el�m�n jo katkeroitti.

Tuo niin mun toperrutti kammollansa,

n�k�ns� jota mulle huokui, ett�
kadotin toivon p��st� kukkulalle.

Ja kuin on voiton kilpa jollakulla

ja saapuu aika h�vi�nkin h�lle,
min mieli murtuu, syd�n itkee silloin,

niin mulle peto rauhaton tuo teki,

mi k�yden vastahani verkallensa
mun tunki sinne, kuss' on P�iv� vaiti.

Alemma noin kun aina vierin, sattui

silmiini miesi, jolta vaitiolo
jo pitk� n�ytti kielen kangistaneen.

Tuon koska er�maassa autiossa

ma n�in, �Mua s��li�, h�lle huusin, �kuka
lienetkin, ihminen tai varjo vainen!�

H�n vastas: �Olin ihminen, en ole,

mun oli taatto, maammo Mantovasta,
is�ini luita maa Lombardian painaa.

_Sub Julio_ ma synnyin,[5] vaikka my�h��n,

n�in hyv�n Augustuksen aikaan Rooman
jumalten v��r�in viel� vallitessa.

Mies runon olin, lauloin hurskahasta

Ankiseen pojasta, mi j�tti Troian,
kun Ilion ylv�s hiiltyi raunioina.

Mut sa miks palaat kovan onnen paikkaan?

Miks et sa nouse vuorta valoisata,
mi alku on ja aihe kaiken ilon?�

�Vergilius olet siis, tuo l�hde, josta

jokena vierii sanantaito kirkas!�
h�nelle virkoin otsa ujostuen.

�Sa valkeus, ylpeys runon valtiaiden,

lue hyv�ksein nyt pitk� into, rakkaus,
joll' olen teostasi tutkistellut.

Mun mestarini oot, mun tekij�ni:

sinulta yksin oppinut ma olen
sen tyylin kauniin, jok' on kunniani.

N�e peto, jonka t�hden k��nnyin; auta

sen ohi mua, viisas kuulu! Multa
se vapisuttaa poven ynn� ponnen.�

�Sun paras ottaa onkin suunta toinen�,

h�n vastas, n�hdess��n mun kyynel�iv�n,
�jos p��st� aiot er�maasta t�st�.

N��t juuri peto tuo, min vuoksi huudat,

ei laske ket��n tielle oikealle,
vaan est�� jokaista, sikskuin h�n sortuu.

Sen luonto on niin pahansuopa, h�ijy,

ett'ei sen t�yty himo herja koskaan,
vaan sy�ty��n se kaht' on n�lk�isempi.

Se moneen el�imeen on sekaantunut,

on sekaantuva viel� moneen, kunnes
tulevi jalo Koira[6] turmaks sille.

T�� kultaa, maista mammonaa ei etsi,

vaan viisautta, rakkautta hyv��;
v�lill� siinnyt on h�n Feltron[7] kahden.
Italia-raukan on h�n vapauttava,
maan, jonka vuoks Camilla[8] impi kuoli,
sai surman Euryalos, Turnus, Nisus.

Ajava kaupungista kaupunkihin

h�n sutta tuota on Infernoon saakka,
mist' ensi kateus sen irti p��sti.

Siks katson ynn� uskon parhaaksesi,

mua ett� seuraat; oppaas olla tahdon
ja johtaa sinut paikkaan ikuisehen,

ja jossa kuulet ep�toivon huudot,

n��t henkein muinaisien k�rsimykset,
todistavaiset toista kuolemata.

N�et nekin, jotka tyytyv�iset ovat

tulessa, koska heill' on toivo p��st�
ees kerran asuntoihin autuaitten.

Mut noihin jos sa nousta tahdot sitten,

mua arvokkaampi sinut sielu kohtaa,
min huomaan j�t�n sun, kun itse eroon.

N��t Keisari, tuon korkeuden Herra,

ei salli, koska kapinalla koetin,
lakinsa v�ist��, mun sua sinne johtaa.

On h�nen kaupunkinsa kaikkialla

ja kaikkialla vallitsee h�n; suuri
ah, autuus, tulla valituksi sinne!�

Ma h�lle: �Kautta Jumalan sen, jota

et tuntenut, sua Runoniekka, pyyd�n,
pahaa ja pahempaa mun v�ltt��kseni,

mun ett� johdat paikkaan, josta puhuit,

ja n�yt�t mulle pyh�n Pietron portin
ja kurjat, joiden k�rsinn�st� kerrot.�

H�n l�hti, h�nen j�ljess�ns� min�.

Toinen laulu

Jo p�iv� painui, h�my illan lankes,

vapautti vaivoistansa luodut kaikki,
maan p��ll� jotka asuvat ja ovat.

Ma yksin valmistauduin kest�m�h�n

niin sotaa tien kuin s��lin; nyt on muisti
mik' erhettyne ei, sen kuvaileva.

Mua Musat auttakaa ja ylv�s henki!

Oi, Muisti, joka kirjoitat, min n�in ma,
on aika aateluutes ilmoittua!

N�in aloin: �Runoniekka, oppahani,

mun katso kuntoani, liek� luja,
sa ennen kuin mun johdat y�h�n jylh��n.

Sa sanot, ett� Silviuksen is�,[9]

n�yss� ei, vaan viel� t�ysin aistein
vaelsi valtakuntaan ij�isehen.

Jos Herra, vastustaja kaiken pahan,

h�nt' auttoi, muistain, mit� mahtavata
h�nest� johtuis, keit�, kuinka suurta,

niin my�nt�� j�rkeni sen oikeaksi:

is�ksi Rooman, Rooman vallan oli
valittu h�net Tulitaivahassa.

Ne molemmat, mun totta haastaakseni,

pyh�ksi paikaks s��ttiin sille, joka
suurimman Pietarin on j�lkel�inen.

Retkell� t�ll�, mist� kiit�t h�nt�,

h�n tuta sai ne seikat, joissa piili
syy h�nen voittonsa ja paavinviitan.

My�s saapui sinne _Vas electionis_[10]

tukea noutamahan uskoon siihen,
mi juur' on alku pelastuksen polun.

Mut ma miks sinne k�yn? ja ken sen sallii?

Aineias en, en Paavali lie, heihin
en itse itse�in, ei muutkaan vertaa.

Siks jos ma tuolle taipaleelle my�nnyn,

ma pelk��n, ett� on se taival turha;
sa viisas, enemp' ymm�rr�t kuin puhun.�

Ja niinkuin se, mi tahdo ei, jot' tahtoi,

ja tuumain uutten vuoksi mielt��n muuttaa,
niin ett� j�tt�� koko alkamisen;

ma niin tein rantamalla synke�ll�,

n��t harkiten ma aikomuksen j�tin,
johonka ensin olin ollut nopsa.

�Sanasi oikein tajunnut jos olen�,

minulle vastasi tuon Suuren varjo,
�povessas pelkuruus nyt vallitsevi,

tuo, joka usein ihmisen niin iskee,

ett' aikeen jalon j�tt�� h�n kuin el�in,
kun silm�t oikein eiv�t n�� y�n tullen.

T�st' ett� p��sisit sa pelvostasi,

siis kerron, miksi saavuin, mink� kuulin,
kun ensi kerran sua surkuttelin.
Ma ep�r�itsevien joukoss' olin,
mua Nainen[11] kutsui autuas ja kaunis,
niin ett� pyysin h�nt� kest�m�h�n.

Kuin silm�t sen ei aamut�hti loista,

solisi sorja, enkel-kirkas kieli
n�in mulle suloisesti, hiljaa haastain:

'Oi sielu seijas sa mantovalainen,

min maine viel� maailmassa soipi
ja soipa on maailmanloppuun saakka,

mun yst�v�ni, vaan ei onnen, harhaa

nyt astuessaan vuorta autiota,
niin ett' on pelko h�net k��nnytt�nyt;

ja pelk��n, ett� niin on erheen vanki,

mik�li kuullut olen taivahassa,
ett' apuun l�htenyt lien liian my�h��n.

Nyt mene, k�yt� sanaas ynn� muuta,

mi olla saattaa pelastukseksensa,
h�nt' auta niin, ma ett� lohduttaudun.

Beatrice on se, joka k�skee sua;

ma tulen sielt�, jonne j�lleen halaan:
l�hetti Lempi n�in mun haastamahan.

Kun eess� Herrani taas seison, h�lle

nime�s usein mainin ylist�en.'
H�n vaikeni, ja sitten aloin min�:

'O nainen sive�, min kautta yksin

inehmon heimo kohoo kaiken yli
tarhoissa taivaan pieni-piirisimm�n.

Niin mua miellytt�� sun m��r�ykses,

ett' tehty jos jo ois, ois my�h�� mulle;
enempi ei sun tarvis haastaa. Mutta

syy mulle virka, mink� vuoks et s�iky

sa alas tulla t�h�n keskuksehen
paikasta, jonka laajuuteen jo halaat?'

'Kun tiedustaa noin tarkoin tahdot tuota',

h�n lausui, 'kerron lyhyesti sulle,
ma miks en pelk�� alas tulla t�nne.

Ne seikat yksin ovat pelj�tt�v�t,

joill' onpi valta vahingoittaa toista;
muut seikat eiv�t, niit' ei s�ikkymist�.

Jumala tehnyt, h�lle kiitos, minut[12]

niin on, mua ettei koske kurjuutenne,
ei yll� minuun tuli tuskan t�m�n.

Taivaassa Neitsyt sulo on, mi s��lii

niin retkes vaivaa, johon k�sken sua,
h�n ett� lient�� kovaa tuomiota.

Lucian puolehen h�n k��ntyi, pyysi:

'Nyt uskollises tarvitseepi sua,
ma h�net suljen sinun suosioosi.'

Lucia, vihollinen kaiken julman,

nous, saapui paikkaan, miss� istuin min�
yhdess� Rakelin, tuon vanhan, kanssa.

H�n n�in: 'Beatrice, tosi kiitos Luojan,

miks auta h�nt� et, mi niin sua lempi,
h�n ett� j�tti rahvaan raa'at laumat.

Sa etk� kuule vaikerrusta kurjan?

N�� etk�, kuin h�n kera kuolon sotii
joella,[13] jost' ei kehumista meren?'

Niin nopsa kukaan vuoks ei hy�dyn maisen

tai vuoksi vaurion, mi h�nt� uhkaa,
kuin min�, kuultuani moiset sanat.

Sijaltain autuaalta t�nne astuin,

puheesi voimaan luottaen, mi sulle
ja kuulijoillesi on kunniaksi.'

Noin mulle haasteli Beatrice, nosti

silm�ns� kirkkahat ja kyyneltyv�t;
se entist�in mun teki nopsemmaksi.

Ja tulin luoksesi, niinkuin h�n tahtoi,

pedolta pelastin sun tuolta, joka
ties sulki kaunihille kukkulalle.

Siis mik� nyt? Miks, miksi viivyttelet?

Niin suuri miks on mieles arkuus? Miksi
ei sulia uljuutta, ei rohkeutta,

kun kolme Naista armon-autuasta

sinua huoltaa kartanoissa Taivaan
ja puheeni niin paljon hyv�� lupaa.�

Kuin kukat, sulkeuneet ja kumartuneet

y�kylm�n alla, paistaessa p�iv�n
taas kaikki aukee, kohoo korressansa

niin k�vi kuntoni nyt uupunehen,

ja syd�meeni uljuus moinen sy�ksyi,
ma ett� aloin vapahalla miell�:

�Ah, armiasta, joka auttoi mua,

ja sin�, yst�v�, mi kuulit heti
totuutta sanain sulle lausuttujen!

Mun syd�mess�in halun moisen matkaan

sa olet puheellasi synnytt�nyt,
ma ett� ensi aikeeseeni palaan.
Siis yks nyt olkoon tahto kumpaisenkin,
sa saattaja, sa Mestari, sa herra!�
N�in lausuin. L�ksi h�n; ja astumahan

tiet' aloin vaikeaa ja vaarallista.

Kolmas laulu

_Ma johdan kaupunkikin k�rsimyksen,

ma johdan tuskaan iankaikkisehen,
ma johdan kadotetun kansan joukkoon_.

_Oikeutta tahtoi ylv�s Tekij�ni:

loi minut jumalainen Kaikkivalta
ja suurin Viisaus ja ensi Rakkaus.[14]

Mua ennen luotua ei ollut mit��n,

ij�ist� vain, my�s itse kest�n iki:
ken t�st� k�y, saa kaiken toivon heitt��_.

N�� sanat, synkin v�rein kirjoitetut,

n�in p��ll� portin er��n. Mestarille
ma lausuin: �Ankara on aatos niiden.�

H�n mulle kokeneemman lailla haastoi:

�Ep�ily kaikki pit�� t�ss� j�tt��
ja kuollut olkoon kaikki mielen pienuus.

T�� on se paikka, josta sulle puhuin,

Nyt saat s� n�hd� surevaiset kansat,
jotk' ymm�rryksen lahjan hukkasivat.�

K�teeni tarttui h�n ja muoto tyynn�,

niin mua rohkaisten, h�n johti minut
salaisten ongelmien sis�puolle.

Soi siell� huokaus ja huuto, parku

y�n halki t�hdett�m�n, tuska moinen,
niin ett� ensin puhkesin ma itkuun.

Sekoitus kielten, kirot kauhistavat,

s�velet vaivan, ��nenpainot vihan,
k�he�t, kirkuvat, ja k�ttenv��nt�
sai aikaan pauhun, joka aina kiert��
t��n ilman ajattoman kautta, niinkuin
k�siss� rajumyrskyn hiekkapy�rre.

Ja min�, p��ss� side kauhun, huusin:

�Oi Mestari, mik' ��ni tuo? ja keit�
nuo, jotk' on niinkuin suuren tuskan orjat?�

H�n mulle: �T�� on tila kurja niiden

kuolleiden onnetonten,[15] jotka eiv�t
ansainneet moitett' eik� kiitostakaan.

Heill' osa enkeleitten on, jotk' eiv�t

kapinass' olleet, eiv�t uskolliset,
vaan itseksens�, irti Jumalasta.

Ei vastaan ota heit� taivas, ettei

v�henis kauneutensa, ei Inferno,
ett'eiv�t syntiset sais kunniata.�

Ma h�lle: �Mestari, mik' on se vaiva,

mi heid�t saa n�in suureen vaikerrukseen?�
H�n vastasi: �Sen lyhyesti kerron.

Ei heill� kuolon toivoa; ja elo

sokea t�� niin halpa heist' on, ett�
muu kaikk' on heille kadehdittavata.

Maailma heid�n mainettaan ei muista,

k�y ohi heid�n Oikeus ja S��li:
he j��k��t. Katsele ja astu eesp�in!�

Ma katsoin, n�in ma lipun liehu-helman

rataansa rient�v�n niin pikaa, ett�
olevan n�ytti lepo outo sille,

ja j�ljess� sen ihmislauma vieri

niin laaja, ett'en luullut oisi koskaan
manalan maille mennehen niin monta.

Kun tuntenut ma olin joitakuita,

taas katsoin sek� n�in sen miehen varjon,
min heikkous vei luopumukseen suureen.[16]

Heti ma ymm�rsin ja varma olin,

t�� ett� oli piiri pelkurien,
joit' inhoo Luoja ynn� y�nkin vallat.

Nuo raukat, jotka el�neet ei koskaan,

olivat alasti, ja paljon heit�
siell' ampiaiset sek� paarmat pisti.

N�� heid�n kasvoistansa verta veti,

sen kyynel-sekaisena iljett�v�t
kokosi madot heid�n jaloistansa.

Etemm� katsoin, n�in ma kansanjoukon

veen vankan vierem�ll�. Virkoin siksi:
�Oi, Mestari, mun salli tiet��, keit�

nuo ovat, mist� syyst� tahtonevat

niin pian kuin suinkin p��st� poikki virran,
mik�li t�ss� h�m�r�ss� n�kee.�

H�n mulle: �Saat sa salat ilmi kohta,

kun omat askeleemme seisahtuvat
tuon murheellisen Akeronin rantaan.�
H�pesin silloin, alas painoin silm�t,
pel�ten vaivaavani puhein turhin;
n�in mykkin� me tultiin virran luokse.

Ja katso, meit� vastaan venhein sousi

mies vanha, p��ss��n aikakautten lumi,
ja huusi n�in: �Voi teit�, kurjat sielut!

N�e ette en�� taivaankantta koskaan:

ma teid�t saatan virran tuollepuolen
ikuiseen pime��n ja kuumaan, kylm��n.

Ja sin� siell�, ihminen, mi el�t,

pois rienn� t��lt�, t�� on ranta kuolon!�
Mut kun h�n n�ki, etten poistunutkaan,

h�n virkkoi: �Toinen valkama, tie toinen

sun viep' on virran yli; keve�mpi
sua sinne kantamahan pursi sopii.�

N�in h�lle opas: ��l� suutu, Karon,

t�� tahto siell' on, jossa voidaan kaikki,
mit' tahdotaan. Ja muuta �ll�s kysy!�

Tyytyiv�t silloin posket haiveniset

suon sinitumman laineen lautturilta,
min silm�in ymp�ri y�n liekit paloi.

Mut sielut n�m�, uupuneet ja paljaat,

v�rins� vaihtain, hampain kalisevin
nuo sanat julmat kuulivat. He kiros

Luojaansa, kiros �iti� ja is��

ja ihmisheimoa ja paikkaa, aikaa
ja siement� ja syyt� syntym�ns�.

Kaikk' yhdess� he, ��neen itkein, sitten

rannalle saivat kamalalle, joka
jokaista vartoo, ken ei pelk�� Herraa.

Tulisin silmin heit� Karon tarkkaa,

kokoilee kaikki purtehensa, selk��n
ly� sit� airollaan, ken vitkastelee.

Kuin syksyn lehdet, toinen toisen j�lkeen,

putoovat puusta, kunnes oksa yksin
alasti katsoo maahan, j�tteisiins�,

niin Adamin my�s siemen kehno: sy�sten

rannalta yksitellen, seurasivat,
kuin linnut kutsujaa, he Karonia.

Noin kulkevat he yli aallon tumman,

ja ennen kuin on rantaan toiseen p��sty,
toisella uusi odottaa jo parvi.

�Mun poikani�, soi ��ni Mestarini

nyt hell�, �n�inp� joka maasta saapuu
ne, jotka kuolee alla Herran vihan;

ne valmiit l�ht��n ovat virran poikki,

niin ajaa oikeus jumalainen heit�,
ett' innoks heilt� itse pelko k��ntyy.

Ei hyv� sielu koskaan kulje t�st�;

ja siks jos �re� on Karon sulle,
voit tiet��, mit� merkitsee se puhe.�

Sai sanoneeksi sen, kun seutu synkk�

niin kovaan j�rk�hti, sen muisto ett�
mun viel� j�hmett�vi tuskan hikeen.

Maa kyyneleinen myrskynpuuskan purki

ja povestansa punaliekin lietsoi,
mi tajuttomaks minut tyrmistytti.

Ja kaaduin niinkuin nukkuvainen kaatuu.

Nelj�s laulu

Syv�st� unesta, mi p��t�in painoi,

mun nosti jyr�hdys, ma pystyyn lensin
kuin mies, mi v�kivaltaisesti her��.

Taas auki lev�nneen loin silm�luomen

kohosin, katsoin ymp�rille, ett�
tulisin tietoon olopaikastani.

Ja totta, seisoin kuilun jyrk�nteell�,

�yr��ll� tuskanlaakson tuon, mi toistaa
jylisten valitusta ��ret�nt�.

Niin syv�, synkk�, sumuinen ol' alho,

ett' erottaa en mit��n voinut sielt�,
sen pohjaan vaikka painoin katseheni.

�K�yk��mme sokeaan y�n valtakuntaan�,

n�in lausui Mestari, nyt kuolon-kalvas,
�ma eell� astun, sin� seuraat mua.�

Ma h�lle, n�hdess�ni kalpeutensa:

�Kuin voin ma seurata, jos sun on kammo,
sa ainoa, mi est�t ep�ilyni?�

H�n mulle: �Vaiva niiden, jotka tuolla

alhaalla ovat, kuvaa kasvoilleni
t��n s��lin, jonka pelvoksi sa luulet.

Tie meill' on pitk�, siksi joutukaamme!�

N�in haastoi h�n ja minut johti piiriin[17]
n�in ensimm�iseen, joka kuilun kiert��.
Niin paljon kuin voi kuulemalta p��tt��,
valitus siell� ei, vain huokaukset
ij�ti ilmaa vapisutti; johtui

surusta se, miss' ollut viel' ei vaivaa,

min tunsi monet suuret laumat siell�,
nuo lasten, naisten sek� miesten sarjat.

Taas haastoi hyv� Mestari: �Et kysy,

keit' ovat henget, jotka t��ll� n�et?
Siis tied�, ennen kuin sa eesp�in astut,

n�� ettei tehneet synti�, mut riit�

ei hyv�tty�ns�, koska kaste heilt�,
sun uskos pyh� tie ja portti, puuttuu.

Ne jotka ennen Ristin aikaa eli,

osanneet palvella ei oikein Herraa;
ja min� itse olen niist� yksi.

Tuon puutteen t�hden, emme syyst� muusta,

olemme tuomitut, mut ainoastaan
toivotta ik�v�im��n ij�isesti.�

Kun kuulin tuon, mun mielt�in tuska kiersi,

n��t monta tunsin miest� arvokasta,
jotk' empi partailla t��n esipihan.[18]

�Oi sano, Mestarini, herra, sano�,

ma virkoin, koska varmaks uskon tahdoin,
mi voittaa voisi kaikki erhetykset;

�t��lt' eik� koskaan, omast' ansiostaan

tai muiden, tullut autuaaksi kukaan?�
Sanaini salamielen ymm�rt�en

h�n mulle: �Tulokas t��ll' uusi olin,

kun saapuvaksi t�nne valtaherran[19]
n�in voiton seppeleill� seppel�idyn.

H�n t��lt� kantoi esitaaton varjon

ja poikans' Abelin ja Noah'n sek�
Moseksen, laille laatimalleen alttiin;

kuningas David, Abram, patriarkka,

ja Israel kanss' is�n ynn� poikain
ja Rakel, palvelunsa pitk�n palkka,

ja monta muuta, pelastuivat silloin.

Sit' ennen, tied�, ihmishenki yksk��n
ei ole t��lt� tullut autuaaksi.�

N�in h�nen haastaessa emme hiljaa

me seisoneet, vaan vaelsimme mets��,
tarkoitan mets�� monen vaisun vainaan.

Uneni j�lkeen pitk� viel' ei taival

meilt' ollut j��nyt taa, kun n�in ma tulen
mi valkas pimeyden puolipiirin.

Olimme siit� viel� matkan p��ss�,

mut siksi liki, ett� saattoi n�hd�
siin' asuvaksi kansaa arvollista.

�Oi sin�, tieteen, taiteen kaiken t�hti,

keit' ovat n��, niin kunnioitut, ett�
he t�ten muista t��ll� erotetaan?�

H�n mulle: �Maine, joka maailmassa

soi heist� viel�, hankkinut on heille
t��n armon taivahaisen ynn� avun.�

Samassa kuulin ��nen kaikuvaksi:

�Suur' Runoniekka, sulle kunniata!
taas varjos palajaa, mi poissa oli.�

Kun vaiennut ol' ��ni, nelj�n n�in ma

vastaamme varjon ylv��n kiireht�v�n,
ei riemu eik� murhe muodossansa.

N�in alkoi haastaa hyv� Mestarini:

�N�etk� miehen, miekka k�dess�ns�,
mi muiden eell� kuninkaana kulkee:

h�n on Homeros, laajin laulajoista,

tuo toinen on Horatius, pilkkakirves,
Ovidius kolmas, nelj�s on Lucanus.

Kun heille kaikille se nimi sopii,

min �sken meille ��ni huusi, mua
he kunnioittavat, ja se on oikein.�

Noin t��ll� koossa n�in ma koulun kauniin,

n�in mestarit sen ylv��n tyylin laulun,
mi muista korkeinna kuin kotka lent��.

Kun yhdess' oli haastelleet he hiukan,

niin mua p�in he k��ntyi tervehtien;
hymyili sille hyv� Mestarini.

Tekiv�t kunnian he suuremmankin

minulle, ottivat mun joukkohonsa,
niin ett� kuudes olin kuulun seuran.

P�in k�ytiin valon heijastusta, haastain

sanoja, joista vaieta on kaunis,
kuin oli kaunis niit� kuulla siell�.

Tulimme linnan jalon liepehelle,

min seitsenkerroin muuri ylh� saarsi
ja puolsi joka puolin virta soma.

K�vimme poikki sen kuin maata vahvaa,

avautui seitsenportit, ja nuo viisaat
mun veiv�t vihannalle nurmen nuoren.
Totiset n�in ma t��ll� miehet, katseet
vakaiset, kasvot arvo-valtahiset;
he harvoin haastoivat, mut ��nin lempein.

Siirryimme laitaan nurmen nuoren, siin�

ol' avoin, korkea ja kirkas kumpu,
min p��lt� n�hd� heid�t kaikki saattoi.

Edess� aivan, kedoll' armahalla,

minulle n�ytettiin ne suuret sielut,
joit' iloni on olla n�hnyt kerran.

Ma n�in Elektran, kera saaton suuren,

ma tunsin Hektorin ja Aineiaankin,
ja Caesar kotkasilm�n aseissansa.

Ma n�in Camillan, n�in Pentesileian,

ja kuningas Latinuksen, mi istui
Lavinian, tytt�rens�, kanssa; oli

Tarquiniusten turma, Brutus, siell�,

Lucretia, Julia, Martia ja Cornelia
ja Saladin, ja t�m� yksin astui.

Kun silm�ni taas hiukan nostin, n�in ma

viisasten mestarin,[20] mi filosofein
keh�ss� istui yst�v�llisess�;

imehti h�nt�, kunnioitti kaikki.

N�in siell� my�s ma Sokrateen ja Platon,
l�himm�t h�nen, my�s Demokriton, mi

maailman luoduks luuli sattumalta,

Anaxagoraan, Diogeneen ja Taleen,
Empedokleen ja Herakleiton, Zenon;

ja Dioscorideen, joka luonnon lajit

kokosi ilmi, Orpheun, Tulliuksen,
Linuksen, Senecankin siveellisen,

Euklideen, geometrin, Ptolemaion,

Hippokrateen, Galenon, Avicennan
ja selitt�j�n suuren, Averroeen.

En kaikkia voi luetella tarkkaan,

kun niin mua ajaa aine pitk�, ett�
j�� usein multa sanaa vaille tapaus.

Kuusmiehinen nyt seura kahdeks eroo:

vie toista tiet� viisas johtajani
levosta pois mun ilmaan vapisevaan;

ja sinne saavun, miss' ei valkeutta.

Viides laulu
Niin l�ksin ensi piirist� ja astuin
ma toiseen, paikan pienemm�n mi saartaa,
mut tuskan suuremman ja vaikerruksen.

Ovella seisoo Minos[21] julma, hijoo

hammasta, tutkii synnit, tuomitsevi
ja m��r�� rangaistuksen h�nn�ll�ns�.

Tarkoitan: tullen t�h�n sielu kehno

saa kaiken tunnustaa, ja t�ll�in Minos,
n�kij� syv� ihmissyiden, katsoo,

mi paikka helvetiss� tuolle kuuluu:

niin monta kertaa ymp�rilleen h�nn�n
h�n ly� kuin mones kurjan tuon on kerros.

Ain eess� h�nen monta seisoo, kukin

saa oman oikeutensa; tunnustaapi
ja tuomitaan ja sy�st��n syvyytehen.

�Oi sa, ken saavut t�h�n tuskan majaan�,

noin minut n�hdess�ns� Minos huusi
ja j�tti tuokioksi tuomar-toimen;

�sa katso, kehen luotat, kunne menet,

�l' anna portin avaruuden pett��!�
Mut opas h�lle: �Sin�kin miks huudat?

�l' est� matkaa, h�lle m��r�tty�:

t�� tahto siell' on, miss� voidaan kaikki
mit' tahdotaan. �l' enemp�� sa kysy!�

Nyt alkoi ��net vaivan, vaikerruksen;

n��t tullut olin siihen paikkaan silloin,
miss' itku suuri mielen kiersi multa.

Ma paikass' olin, mist' on poissa valkeus,

mi mylvii niinkuin meri myrskys��ll�,
kun sit� tuulten ristiriita pieks��.

Tuo hirmumyrsky helvetin, mi koskaan

ei lakkaa, kantaa sielut siivill�ns�
ja heit� ly� ja vieritt�� ja viskoo.

L�heten kukkuloita kuilun, heit�

mi uhkaa, puhkeavat huutoon, herjaan
ja kiroavat Luojaa kaikkihyv��.

Sain kuulla, t�� ett' oli tuska niiden,

jotk' el�neet ol' lihan hekkumassa
ja j�rjen alistaneet alle himon.

Kuin kottaraiset parvin laajoin, taajoin

liikkeelle ajaa syd�ntalven viima,
niin tuomituita sieluja t�� myrsky,
heit' yl�s, alas, sinne, t�nne heitt�in;
ei heille koita koskaan lohtu levon,
ei toivo rangaistuksen laupiaamman.

Kuin kurjet korkealla lent��, laulain

riveiss� pitkiss' ilmi valitustaan,
niin meit� kohden varjoin tuulen tuomain

n�in vaikeroiden vieriv�n. Ja kysyin:

�Keit' ovat, Mestari, nuo onnettomat,
joit' ilma valoton noin ruoskii, vaivaa?�

H�n mulle: �Heist� ensimm�inen, joista

sa tiedot tahdot, oli valtiatar
usean kielen sek� kansakunnan.

H�n haureuteen niin oli altis, ett�

sen luvalliseks s��si laissa maansa,
p��st�kseen h�pe�st� hankkimastaan.

Semiramis, Ninuksen j�lkel�inen

ja puoliso h�n oli, niinkuin tuosta
tarina kertoo; maansa on nyt oma

sultaanin. Toinen, Dido, rakkaudesta

itsens� tappoi, petti miehen kuolleen.
Tuo kolmas on Kleopatra aistillinen.

Helenan n�et, min vuoksi turman aikaa

niin kauan kesti, suuren n�et Akilleun,
mi lemmen ottelussa kuoloon kulki.

Tristanin, Pariin...� Enemm�n kuin tuhat

nimitti, n�ytti varjoja h�n mulle,
elosta eronneita lemmen t�hden.

Kun kuullut suulta olin Opettajan

ylh�iset naiset, miehet muinaisuuden,
ma s��list' olin miltei suunniltani,

ja aloin: �Runoilija, noiden kanssa

puhuisin kahden,[22] jotka yhdess' uivat
niin keve�sti kera tuulen t�nne.�

H�n mulle: �Kunhan ensin l�henev�t,

saat n�hd� heid�t. Pyyd� heit� lemmen
nimess�, joka heit� kantaa viel�:

he tottelevat.� Tuul' kun tuonut liki

oli heid�t, huusin: �Kovan onnen sielut,
tuskanne kertokaa, jos teill' on lupa!�

Kuin kyyhkyt, kutsumina kaihon, lent��

avoimin, varmoin siivin ilman halki
pes��ns� suloiseen: niin tahto oma

parvesta Didon meit� kohden kantoi

n�� kaksi kautta ilman myrskyp�isen;
niin vahva oli heiss� lemmen muisto.

�Olento armas, siunattu, mi etsit

ah, alta ilman punatumman meid�t,
maailman jotka verin kostutimme!

Jos meit� kuulis Herra kaikkeuden,

rukoilisimme sulle rauhaa h�lt�,
kun s��lit kohtalomme kolkkoutta.

Sa mist� haastaa, tiet�� tahtonetkin,

kuulemme, kertoilemme, tyyntyess�
t��n tuulen, kuten tyyntyv�n se n�ytt��.

Maa, jossa synnyin, oli siell�, miss�

Po-joki mereen laskee, l�yt��ksens�
keralla lis�virtojensa levon.

Rakkaus, mi nopsaan jalon sytt�� sielun,

tuon kauniin miehen mielen valtas; tapa
kuin h�net kadotin, mua viel� loukkaa.

Rakkaus, mi vaatii rakastamaan vastaan,

h�nehen liitti mun niin lujaan, ett�
mua viel�k��n ei j�t� h�n, kuin n�et.

Rakkaus vei meid�t samaan kuolemahan:

ken meid�t murhas, h�n on _Kainan_[23] oma.�
N�� sanat saapui heilt�. Loukattuja

noin kuullen sieluja, loin silm�n alas

ja pidin alhaalla, sikskunnes sanoi
minulle Runoilija: �Mik' on miettees?�

�Oi onnetonta�, vastasin ja virkoin,

�kuin suuri sulohaaveilo ja kaipuu
johdatti heid�t turmaan tuskalliseen!�

Taas heihin k��nnyin sek� lausuin heille:

�Francesca, tuskasi mua murhettavat,
sun t�htes itken s��lin kyyneleit�.

Mut virka: aikaan huokausten hell�in

miten ja mist� salli Rakkaus teid�n
havaita syd�nhaaveet sanattomat?�

H�n mulle: �Tuskaa tuimempaa ei liene

kuin kurjuudessa aikaa onnen muistaa;
sen Opettajas hyvin tiet��. Mutta

jos halus suuri niin on rakkautemme

ens alkujuuri tulla tuntemahan,
niin teen kuin se, mi kyynel�i ja puhuu.

Luimme kerran huviksemme kirjaa,

mi kertoi Lancelotin[24] lemmentarun;
olimme yksin, vailla ep�ily�.
T�� luku usein posken kalventanut
meilt' oli, silm�n vienyt kohti silm��;
mut lehti yks vain meid�t langetutti:

kun luimme, kuinka suukon sulho painoi

hymylle huulten ik�v�idyn armaan,
tuo, joka minusta ei eroo en��,

vavisten aivan suuteli mua suulle.

Syy oli kirjan ja sen kirjoittajan;
enemp�� emme lukeneet sill' er��.�

Kun toinen haamuista n�in haastoi, toinen

niin ��neen itki, ett� s��li syv�
minulta tajun vei, kuin kuolla olin,

ja kaaduin niin kuin kuollut ruumis kaatuu.

Kuudes laulu

Kun toipui mieleni, mi mennyt lukkoon

ol' langon, k�lyn onnettuuden vuoksi,
niin ett� s��li, murhe huumas minut,

n�in uudet vaivatut ja uudet vaivat:

kuhunka liikun, kunne k��nnyn, kunne
ma katsonkin, n��n kauhut kaikkialta.

Piiriss� kolmannessa oon, miss' sade

kirottu, kylm�, ikirankka lankee:
se laatuaan ei koskaan muuksi muuta.

Pimeyden halki sinkoo rakeet suuret,

samea vesi, hyinen hyhm� siell�,
maa m�rk� haisee tuosta inhuudesta.

Ja Kerberus, tuo ep�saalas julma,

ja kolmi-kurkku, koiran lailla haukkuu
p�in ihmisi� sinne uppoovia.

Punaiset p��ss� silm�t, takkukarva,

k�p�l�-kynsi, laaja-vatsa peto
tuo repii sieluja ja raataa, nylkee.

Saa sade heid�t ulvomaan kuin koirat:

sivullaan toisella he toista suojaa
ja usein k��ntyv�t nuo kiron omat.

Kun Kerberus, tuo lohik��rme, meid�t

havaitsi, meille hampaitaan h�n n�ytti,
suu auki, joka j�sen j�ntev�n�.

Oppaani silloin k�sin kaksin otti

pivoonsa maata sek� t�ysin kourin
h�n sit� syyti ahmatille kitaan.

Kuin koira, joka n�l�ss�ns� haukkuu,

mut tyyntyy, saatuansa purtavata,
ja joll' on huoli vain sen nielenn�st�,

niin teki Kerberus nyt leuoin levein,

tuo hirvi�, min haukku huumaa vainaat,
niin ett� kuuroutta toivoo kukin.

Kuljimme yli kuolleiden, joit' iskee

ikuinen sade, polkein p��lle heid�n
tomunsa ihmishahmoisen, mut turhan.

Viruivat maassa kaikki, paitsi yksi,

mi heti nousi istumaan, kun meid�t
h�n edess�ns� n�ki saapuviksi.

�Oi, kulkevainen t�m�n turmankuilun�,

n�in mulle h�n, �jos voit, niin tunne minut,
maailmaan tulit, ennen kuin sen j�tin.�

Ma h�lle: �Tuska t��ll� k�rsim�si

mun mielest�ni ehk� riist�� sinut,
kun muista n�hneeni en sua koskaan.

Mut mulle lausu, kuka lienet, jolle

niin inha t��ll' on pantu paikka vaivan,
ett' tuimempi ei tuska suurempikaan.�

H�n mulle: �Oma kaupunkis, mi t�ynn�

kateutta niin on, ett� tulvii yli,
kotini oli elon helj�n aikaan.

Nimeni Ciacco[25] oli siell�. T�hden

nyt ahmattiuden synnin turmiokkaan
mua sade murtelevi, niinkuin n�et.

En yksin t��ll� ole, sielu kurja,

vaan kaikki n�� on saman synnin vuoksi
samassa kiusassa.� H�n p��tti puheen.

Ma h�lle vastasin: �Oi Ciacco, vaivas

mua painaa niin, siit' ett� silm� kastuu,
mut virka, jos sa voit, kuin k�yp' on kansan

tuon kurjan kaupungissa kiist�v�ss�?

Vanhurskasta siell' onko yht��n? Lausu,
my�s miks niin hurja riehuu riita siell�?�

H�n mulle: �Kauan kest�nyt on kauna,

pian veri virtaa. 'Mets�puolueenne'[26]
on h�pe�ll� toisen karkoittava.

Se sitten sortuu vuorostaan, kun kolme

kulunut vuotta on, ja toinen nousee
avulla er��n, nyt jo vaanivaisen.
Se p��ns� korkealla kauan kantaa
pit�en toista raskaan ikeen alla,
se kuinka h�vennee ja huoanneekin.

Kaks on vanhurskasta,[27] mut heit' ei kuulla:

s�ent� kolme, kateus, ahneus, ylpeys,
syd�met kaikki siell' on sytytt�nyt.�

Puheensa surullinen p��ttyi t�h�n.

Ma h�lle: �Viel� mulle virka tieto
ja salli sananvaihto toivomani.

Ah, suo mun tulla tuntemaan se paikka

ja kohtalo, miss' ovat miehet jalot
Tegghiajo, Farinata, Henrik, Mosca,

Iacopo Rusticucci, muutkin, jotka

oikeutta tahtoivat. Heill' onko autuus
nyt taivahan vai tuska helvetiss�?�

H�n mulle: �Mustempien joukoss' on he,

syy moninainen heit� pohjaan painaa.
Voit heid�t n�hd�, jos niin alas astut.

Mut maan kun armaan p��lle nouset j�lleen

sua anon muille mua muistuttamaan.
En enemp�� ma virka enk� vastaa.�

H�n syrj��n sitten silm�t k��nsi, katseen

loi minuun karsaan, painoi p��ns�, sy�ksyi
sokeiden muiden lailla maahan multa.

Oppaani lausui: �Her�� ei h�n en��,

ei ennen kuin soi torvet tuomiolle.
Vihollisensa valtava kun saapuu,

he kukin l�yt�v�t taas haudan himmeen

taas saavat lihallisen hahmon, ruumiin,
ja sanan kuulevat, mi kaikuu iki.�

Loassa varjojen ja hyhm�n hyisen

me vitkaan kahlasimme, haastain hiljaa
elosta tuonen-takaisesta. Siksi

ma vihdoin virkoin: �Mestari, n�� vaivat

kasvaako tuomion tuon suuren j�lkeen
vai v�henee vai entiselleen j��k�?�

H�n mulle: �Palaa viisautees, min mukaan

olento t�ydellisempi my�s tuntee
syvemmin nautinnon ja k�rsimyksen.

T�� suku kadotettu, vaikk'ei koskaan

todella t�ydellisty, sent��n vartoo
enempi olla kuin se nyt on.� K�yden

n�in tiemme k��ntehesen, haastelimme

me paljon muuta, jot' en kerro; sitten
tulimme paikkaan, jost' on alasmeno:

l�ysimme Pluton, suuren vainolaisen.

Seitsem�s laulu

�_Pap� Sat�n,[28] pap� Sat�n aleppe_�,

��nell� k�he�ll� alkoi Pluto,
mut jalo viisas tuo, mi kaikki tiesi,

mua vahvistaakseen virkkoi: ��ll�s s�iky,

niin mahtava kuin onkin h�n, ei est��
sua voi h�n jyrk�nnett� astumasta.�

H�n k��ntyi Plutoon, jonka kuono paisui

vihasta, virkkoi: �Vaiti, kurja susi!
Sy� itses itseksesi raivos kanssa!

Me emme syytt� astu syvyytehen.

Niin tahto taivahan on, miss� Mikael
suurimman kosti kerran uhmansynnin.�

Kuin tuulen pullistamat purjeet putoo

ja kaatuu kasaan, koska murtuu masto,
niin maahan lankesi tuo julma peto.

Astuimme alas keh��n nelj�ntehen

edeten yh� t�t� tuskan rantaa,
mi kaiken kaartavi maanpiirin vaivan.

Vanhurskas Luoja, kuinka monta uutta

rikoksen rangaistusta t��ll� n�in ma!
Miks t�ten turmioon vie synti meit�?

Kuin aalto hyrsky�� Karybdiin luona,

kun toisen kohtaa aallon tunkevaisen,
niin t��ll� ees ja taap�in kansa l�ikkyy.

Tiheemm�t n�in kuin muuall' laumat t��ll�,

he ulvoin kuormiansa kaikkialta
v�ell� rynt�ittens� vy�ryttiv�t.

Ja toinen toistaan tyrkki, k��ntyi, alkoi

taas taap�in vy�rytt��, ja huudot kaikui:
�Miks pid�t kiinni? Miksi p��st�t irti?�

Palaten kahtapuolen vastakkaiseen

taas paikkahan tuon keh�n kauhistavan
he j�lleen alkoivat sen soimavirren.

N�in kukin, p��sty�ns� puolen keh��,

taas voimanmittel�h�n k��ntyi toiseen.
Ma, jolta s��li oli mielen murtaa,
nyt lausuin: �Mestari, ah, virka mulle,
mit' on t�� kansa, kaikki pappejako,
nuo paljasp�iset vasemmalla?� Virkkoi

h�n mulle: �El�m�ss� entisess�

he kaikki olivat niin houkat, ett�
he eiv�t hoitaa talouttansa voineet.

Sen kyll� kuulee heid�n huudoistansa,

kun p��sty�ns� piirin vastap�ihin
vuoks syyns� vastakkaisen taas he eroo.

Jokainen, joll' ei tukkaa kiireell�ns�,

on ollut pappi, kardinaali, paavi,
ja kukin ahneutensa orja.� Lausuin:

�Oi Mestari, mun tuntea kai tulis

er�it� heid�n joukostansa, jotka
on saastuttamat saman paheen.� Mulle

h�n virkkoi: �Turha aatos! El�m�ss�

kun saastuivat he sokeasti, sokko
on heille my�skin silm� tuntevainen.

N�in yhteen iskiv�t he ij�isesti;

nuo nousee pivot kiinni haudastansa,
nuo toiset kiirein paljain. Riisti heilt�

maailman kauniin tuhmuus tuhlauksen

tai saituuden, toi heid�t kiistaan tuohon,
min laatu sanoista ei sorjistune.

Nyt, poikani, voit n�hd� silm�is eess�

Fortunan lahjain lyhyt-aikaisuuden,
joist' ihmisheimo ikuisesti sotii.

N��t kaikki kulta, mik' on ilman alla

ja ollut koskaan on, ei vois nyt auttaa
lepohon yht��n uupunutta noista.�

�Oi Mestari�, ma lausuin, �virka viel�:

ken on Fortuna tuo sun mainitsemas,
mi jakaa, s��telee maailman lahjat?�

H�n mulle: �Voi, te tomun lapset houkat!

Kuin v�h� onkaan teiss� tieto! Kuule
siis opetukseni ja ota vastaan!

H�n, jonka viisaus yli kaiken k�ypi,

loi taivaat, johtajat my�s jokaisehen,
niin ett� kaikki kaikkialle loistaa

ja valo virtaa tasaisesti. Samoin

asetti loistolle my�s maisen elon
h�n yhteisvartiattaren ja johdon,

t�� ett� siirt�is aina aarteet turhat

kansasta kansaan, maasta maahan, ilman
inehmon ymm�rryksen ylt�m�tt�.

Siks heimo toinen nousee, toinen vaipuu,

ja kaikki k�y tuon tuomar-vallan mukaan,
niin salaisen kuin k��rme ruohikossa.

On viisautenne h�nt� vastaan turha,

h�n huolestaa, h�n tuomitsee, h�n hoitaa
kuin muutkin jumalat n�in hallitustaan.

Ei lykk�yst� sied� muutoksensa,

h�n v�ltt�m�tt�myyden vuoks on nopsa,
siks sukkelaan niin vaihtuu onnen-osat.

H�n on se, jota monet moittii aina,

ja nekin, joiden kiitt�� h�nt� tulis,
ei v��rin syytt�� eik� sadatella.

Mut h�np�, autuas, ei kuule tuota,

iloisna muiden alkuluotuin kanssa
keh��ns� kehii, nauttii autuudestaan.

Nyt vaivaan suurempaan viel' astukaamme,

jo painuu t�hti jokainen, mi nousi,
kun tielle suorin. Saa en vitkastella.�

K�vimme poikki piirin toiseen rantaan,

ylitse tulikuuman l�hteen, joka
purohon l�ikkyy siit� johtuvaiseen.

Ei seijas ollut aalto sen, vaan synkk�,

samea seuralainen matkallamme,
kun vaelsimme vaivaloista tiet�.

Kun puro kolkko tuo on p��ssyt juureen

harmaiden kauhun kallioiden, rimmen
Styx-nimisen, se siin� muodostavi.

Ma, jonka silm� kaikkialle katsoi,

n�in suossa ihmisi� mutaisia,
kaikk' alasti, ja viha kasvoillansa.

He painivat, ei k�sin vain, mut jaloin

ja p�in ja rynt�hin ja hampain, purren,
palalta pala toistaan rusentaen.

Virkahti hyv� Mestarini: �Poika,

n�e sielut niiden, jotka voitti viha,
ja tahdon, ett� uskot, kun ma sanon,

enempi viel� alla veen on heit�,

he huokaavat, ja siit� syntyy kuplat,
nuo jotka n�et, kunne silm�n k��nn�t.

Sanovat saveen kytketyt: �Ah, synk�t

olimme alla armaan p�iv�n piirin,
syd�men kammioissa kaunan katku!
Mudassa mustassa nyt raivoamme.�
Tuo laulu kuplii heid�n kurkuistansa,
sanoiksi saada sit� eiv�t jaksa.

K�vimme kaaressa suon raskaan rantaa

v�lill� m�rkyyden ja kuivan reunan,
p�in silm�t niihin, jotka nielee muta.

Tulimme tornin juurelle me vihdoin.

Kahdeksas laulu

Ma jatkan: kauan ennen kuin jo luokse

tuon tornin korkean me saavuimmekaan,
nous silm�mme sen huippuun, josta kaksi

l�i pient� liekki�. My�s n�imme, kuinka

et��lt� kolmas merkkiin tuohon vastas,
niin kaukaa, ett� tuskin silm� kantoi.

Ma k��nnyin Mestariini, tiedon mereen,

ja kysyin: �Mit� tuo on? Miksi vastaa
tuo liekki kaukaa? Ken ne iski ilmi?�

H�n mulle: �Tuoltapuolen aallon tumman

jo n�hd� voit sa, mik� vartoo t��ll�,
jos sumu suon ei sulta k�tke sit�.�

Ei jousenj�nne nuolta ammu, joka

niin vinhaan kiit�is halki ilman koskaan,
kuin t��ll� n�in ma purren puikovaksi

p�in meit� tuossa tuokiossa, yhden

vain saattamana soutumiehen, meille
mi huusi: �T��ll� ootko, h�ijy henki!�

�Phlegyas,[29] Phlegyas, sun huutos turha

on t�ll� kertaa�, haastoi Mestarini,
�veen yli vain on valtas meid�t saattaa.�

Kuin se, mi kuulee, kuinka h�ijy petos

on h�lle tehty, kaunaan katkeroituu,
niin Phlegyas nyt vihan j�hmett�m�.

Oppaani astui purtehen ja sitten

mun k�ski viereens�; ja nytp� vasta,
mun tullen, pursi n�ytti painon saavan.

Veneess� kumpikin kun oltiin, vanha

sen em�puu l�ks vett� viilt�m�h�n,
mut syvemp�� kuin muuten sill' on tapa.

Rupakon kuolleen yli kuljettaissa,

mutainen muudan nousi kohti mua
ja lausui: �Kuka tulee liian varhain?�

Ma h�lle: �Vaikka tulen, j�� en t�nne,

mut kenp� itse oot, niin kamaltunut?�
H�n mulle: �N��t, ett' olen itkev�inen.�

Ma h�lle: �Henki kadotettu, t�nne

j�� itkuus, vaivahasi! Tunnen sinut,
mutainen vaikka koko muotos onkin.�

P�in purtta ojentui h�n kaksin k�sin,

mut h�net torjui valpas Mestarini
ja virkkoi: �Joudu muiden koirain joukkoon!�

Halasi sitten kaulaani ja otsaan

mua suuteli ja lausui: �Ylv�s henki,
siunattu olkoon sinun kantajasi!

Maan p��ll� tuo ol' ylpe�; ei hyv�

korista mik��n h�nen muistoansa,
siks varjonsa niin t��ll' on raivon vanki.

Niin moni pidet��n maan mahtavana,

mi t��ll� vain kuin sika suossa seisoo,
j�lkeens� j�tt�in kauhun, halveksunnan.�

Ma h�lle: �Mestari, ois toivo mulla

tuo n�hd� suohon suistuvaksi, ennen
kuin maalle nousemme me purrestamme.�

H�n mulle: �Ennen kuin jo rannan n��t sa,

oleva on sun mieles tyytyv�inen.
On oikein, ett� toivos t�ytet�h�n.�

Ja kohta mutahahmojen ja muiden

niin h�nt� raastavan n�in, ett� viel�
ma tuosta kiit�n sek� siunaan Herraa.

He kaikki huus: �Filip Argentin[30] kimppuun!�

Firenzel�inen vihan henki tuopa
nyt omin hampain itsehens� k��ntyi.

J�timme h�net, enemp�� en kerro.

Mut korvaani nyt h�t�huuto kohtas,
ett' eesp�in k��nsin katseen vaanivaisen.

Mun hyv� Mestarini lausui: �Poika,

nyt l�hestymme Diten kaupunkia,[31]
sen kansaa lukuisaa, syyn painamata.�

Ma h�lle: �Mestari, sen tornit selv��n

jo tuolta laaksosta n��n nouseviksi,
ne hehkuu niinkuin tulest' ois ne tulleet.�

H�n mulle: �Tuli ij�inen, mi niit�

sis�lt� polttaa, saa ne puuntamahan,
kuin n��t sa, t�ss� keski-helvetiss�.�
Nyt sousimme me vallihaudat syv�t,
t�t' ep�toivon kyl�� kiert�v�iset;
sen muurit rautaisilta mulle n�ytti.

Ja kaarteen suuren viel� tehty�mme,

tulimme paikkaan, miss� soutumiesi
tuo kovaa huus: �On t�ss� portti, nouskaa!�

Sen p��ll� n�in kai enemm�n kuin tuhat

taivaasta pudonnutta, jotka uhmin
kysyiv�t: �Kuka on tuo valekuollut,

mi tulee vainajien valtakuntaan?�

Mut merkin antoi viisas Mestarini,
ett' tahtoi salaa heit� haastatella.

Vihaansa hiukan hilliten he silloin

sanoivat: �Sin� yksin tullos, menk��n
h�n matkaansa, mi rohjennut on t�nne.

Palatkoon yksin tiet��n houkkaa, sit�

h�n kokekoon! Sun t�nne j��d� tulee,
mi h�nt� ohjannut y�n halki olet.�

Lukija, arvaat, kuinka kauhistuin ma

nuo kuullen turman sanat, sill'en koskaan
nyt uskonut maan p��lle osaavani.

�Oi rakas Oppaani� ma virkoin, �sin�,

mi enemm�n kuin seitsenkertaisesti
minulle hankkinut oot turvan, vaarat

nuo suuret torjunut, mua viel� �ll�s

orvoksi j�t�! Mahdoton jos matka
on eesp�in, taap�in palatkaamme pian!�

Ja h�n, tuo Ylv�s, sinne saattajani,

n�in lausui: �Miksi pelk��t: Tiemme moinen
on tahto m��r�nnyt, se ettei esty.

Mut t�ss� varro, lohdutu, ja henkes

v�synyt virkist� taas toivoon hyv��n,
n��t en sua j�t� tuimaan tuonelahan.�

H�n poistui luotani, tuo armas taatto,

j�in siihen ep�r�im��n, sill� jyrk�t,
sotivat �jaa� ja �ei� mun aivoissani.

En kuulla voinut, mit� haastoi heille,

mut kauan ei h�n heid�n kanssaan ollut,
kun kaikki kaupunkihin rient��, sy�ksyy.

Porttinsa sulkevi nyt vihollinen

mun Mestarini silm�in eess�. Ulos
n�in j��ty��n mun luo h�n vitkaan astuu.

P�in maata silm�t, katsehesta kaikki

my�s poissa uljuus, h�n noin huokaeli:
�Ken multa kielt�nyt on tuskan suojat?�

Mut mulle h�n: �Sa �ll�s s�iky, vaikka

ma vihastun, ma voittava oon sent��n,
min tuolla keksiv�tkin vastustuksen.

Tuo heid�n uhmansa ei uutta ole,

sen n�hnyt portti jo on julkisempi,
mi siit� saakka viel' on telkim�tt�.

Palavat n�it sen p��ll� kuolon kirjat.

Mut siit� jo k�y alas muudan, astuu
piirist� piiriin oppahatta, h�nen

avullaan kaupungin t��n portit aukee.�

Yhdeks�s laulu

Kun palas Oppahani, poisti pian

kalpeuden, h�lle oudon, kasvoiltansa
mun kalpeuteni, pelon nostattama.

J�i siihen h�n kuin miesi kuunteleva,

n��t katseensa ei kauas kantaa voinut
vuoks ilman pime�n ja sumun sankan.

�Kuitenkin meille t�ss� voitto kuuluu�,

h�n alkoi, �jos ei... Avun moinen lupas...
Oh, kuinka varron, ett� toinen tulee!�

Hyvinkin huomasin, h�n kuinka peitti

sanainsa alun sitten lausumillaan,
jotk' ensimm�isist� niin erosivat.

Mun pelkoni ei tuosta pienentynyt,

n��t katkosanoistansa etsin ehk�
pahemman ajatuksen kuin niiss' oli.

�T��n murheen laakson pohjaan tokko tullee

ens ympyr�st� kukaan, jonka ainoo
on rangaistus vain kadotettu toivo?�

N�in kysyin ma. H�n vastas: �Harvoin sattuu,

ett' astuu meist� joku tiet� t�t�,
jot' taivallan ma nyt. On totta, kerran

ett' olin t��ll� alhaalla, sen tein ma

hirmuisen Eriktonen[32] manaamana,
mi heid�n ruumiisiinsa henget loihti.

Juur' olin j�tt�nyt ma lihan hahmon,

kun h�n mun k�ski noiden muurein taakse
piirist� Judaan[33] tuomaan varjon er��n.
Se paikka alin on ja pimein, my�skin
et�isin taivaasta, mi kaikki kaitsee.
Tien hyvin tunnen. Siksi rauhoittuos!

T�� suo, mi lemun levitt�� niin pahan,

tuon kaiken saartaa tuskan linnan, jonne
hyv�ll� emme p��st� voine koskaan.�

My�s muuta haastoi h�n, jot'en ma muista,

kun tornin korkean tuon tulihuippu
mult' otti kaiken huomion ja katseen.

Sielt' �kki� nous kolme raivotarta,[34]

verist� kolme kuilun neitt�, joilla
j�senet naisen oli ynn� hahmo.

Ja v�in� heill� oli hydrat vihreet,

kutreina kyyt ja k��rmeet, jotka kiersi
kamalin kaartein heid�n kulmaluitaan.

Mut h�n, mi hyvin tunsi palkkapiiat

nuo ikivaivan vallattaren, virkkoi:
�Kas, siin� on Erinnyet julmat, katso!

Tuo tuolla vasemmalla on Megaira,

ken itkee oikealla, on Alekto,
Tisiphone on keskimm�inen heist�.�

Repiv�t kynsin rintojaan he, l�iv�t

ruumistaan k�mmenill� huudoin hurjin;
pel�ten painauduin ma Mestariini.

�Medusa t�nne, mies tuo kivettyk��n!�

he kaikki huusi alas katsoin, �liev�n
sai koston kerran rynt�ys Teseuksen�.[35]

�Sa k��nny taap�in, silm�s peit�, sill�

jos Gorgo n�ytt�ytyy ja jos sen n�et,
on mahdoton sun paluumatkas silloin!�

N�in lausui Mestari ja itse k��nsi

mun taap�in, riitt�neet ei k�det minun,
viel' omillaan h�n kattoi kasvot multa.

Te, joill' on j�rki terve, ymm�rt�k��[36]

ja ottakaa se opetus, mi t�ss�
s�keiden kummain peitt�m�n� piilee!

Nyt yli aallon samean soi jyly,

niin kaamea, niin hirmuinen, se ett�
molemmat rannat saattoi vapisemaan.

Se oli pauhun kaltainen, kun tuuli

vastaisten l�mp�virtain villitsem�
p�in mets�� sy�ksyy ylivoimaisesti

ja oksat katkoo, repii, kauas kantaa,

yleten ylpein tomupy�rtein, ajain
pakohon pedot, karjat, kaitsijatkin.

Paljasti kasvoni ja lausui Opas:

�Nyt silm�hermos sinne suuntaa, miss�
on sumu sankin tuolla muinaissuolla!�

Kuin sammakot saa joka suuntaan kiireen

tullessa tuiman vesik��rmeen, kunnes
on kukin kuuristunut pohjamutaan:

niin yli tuhannen n�in vaisun vainaan

tielt' yhden karkkoovan, mi Styxin vett�
vaelsi kuivin jalkapohjin polkein.

H�n huurun raskaan siirsi silmilt�ns�

vasenta vieden usein k�tt� eteen,
ja siit� yksin k�rsiv�n h�n n�ytti.

Tajusin taivaan airueeksi[37] h�net

ja k��nnyin Mestariin, mi merkin antoi
mun h�lle kumartaa ja seista hiljaa.

Ah, kuinka n�yttik��n h�n vihaiselta!

Luo portin astui, valtaraipallansa
sen aukaisi h�n estehett�m�sti.

�Taivaasta karkoitettu kansa halpa�,

h�n huusi seisten kauhun kynnyksell�,
�mist' onkaan julkeus tuo teihin tullut?

Miks tahtoa te vastustatte tuota,

min tie ei tunne ��rt�, rajaa, joka
jo usein tuskanne on suurentanut?

Mit' auttaa sota Sallimusta vastaan?

K�y Kerberuksenne, sen muistanette,
sen vuoksi viel� kaljuin kauloin, leuoin.�

Palasi sitten tiet��n hyllyv�t�,

ei meille mit��n virkkanut, vaan n�ytti
miehelt�, joka muuta miettii, huoltaa

kuin henkil��, joka h�ll' on eess��n.

Me kohden kaupunkia astumahan
aloimme noiden pyh�in sanain turvin.

Esteett� kuljimmekin sis��n sinne.

Ja min�, joka n�hd� tahdoin kovin
kuria moisen linnoituksen, kerran

portista p��sten, annoin katseen kiert��,

n�in kent�n, joka suuntaan suuren siell�
ja t�yden tuskaa, vaivaa vaikeinta.

Kuin luona Arles'in, niiss� Rh�ne viipyy,

ja Polan[38] luona, l�hell� Quarnaron,
Italian rantaa, rajaa huuhtovaisen,
maa kaikki kuokittu on hautakummuin,
niin t��ll� joka suuntaan my�s, mut tapaan,
mi viel' on kahta katkerampi. Hautain

n��t ymp�rill� liekit liehui, joista

ne kuumentui niin hehkuviksi, rautaa
ett' tarvis kuumempaa ei sep�ntaito.

Koholla oli kunkin haudan kansi,

valitus kurja jokaisesta nousi
ja kuului tuskan, kiukun ��net. Min�

nyt lausuin: �Mestari, n�� keit� ovat,

jotk' arkkuihinsa suljettuina tiedon
huokaavat itsest��n niin synk�n ilmi?�

H�n mulle: �Harha-oppisten on paikka

ja lahkolaisten. T�ydemm�t kuin luulet
on heist� haudat t��ll�. Vertaisensa

keralla lep�� vertainen, sen mukaan

v�hempi, suurempi on kummun kuumuus.�
H�n k��ntyi oikeaan. Me taivalsimme

v�lill� vaivain ynn� muurein ylh�in.

Kymmenes laulu

Kaupungin muurin ynn� tuskain tuimain

v�litse tiet� kapeaa nyt eesp�in
k�y Mestari, ja min� j�ljiss�ns�.

�Sa korkein viisaus, mi mieles mukaan

pimeyden piirein kautta johdat mua,
mun t�yt� toivoni ja vastaa mulle!

Noit' ihmisi� voiko n�hd�, jotka

viruvat haudoissaan? N��t kannet kaikki
on auki eik� ket��n vartiata.�

H�n mulle: �Kaikki suljetaan, kun t�nne

laaksosta Josafatin[39] palajavat
he ruumiinensa, sinne j�tt�mineen.

Taholla t�ll� Epikurus lep��

ja h�nen oppilaansa, jotka uskoi,
ett' elo sielun p��ttyy ruumiin kera.

Mut kysymys, min mulle teit sa, tuolla

sis�ll� saap' on varman vastauksen,
my�s toivos salainen, sa jost' et puhu.�

Ma h�lle: �Hyv� Oppaani, en peit�

sinulta mielt�in, vaikk' en liioin haasta;
mun siihen totuttanut oot jo ammoin.�

�Toskanan mies, mi sanoin kaunein kautta

t��n tulikaupungin k�yt el�v�n�,
sua pyyd�n t�h�n hetken seisahtumaan.

Sun kieles ilmoittaa sun syntyneeksi

jalossa tuossa is�nmaassa, jolle
lien ollut ehk� liian rasittava.�

Er��st� hauta-arkusta tuo ��ni

�kisti soi, ma siit� s�ik�htyen
l�henin hiukan Saattajaani. Lausui

h�n mulle: �K��nny! Mit� teet sa? Siin�

on Farinata,[40] pystyyn noussut on h�n,
voit h�net n�hd� aina uumaa my�ten.�

Katseeni h�neen kiintynyt jo oli,

kohosi rinta tuon ja otsa ylv�s
kuin ois h�n halveksinut helvetti�.

Ja Oppaan k�det uljaat viipym�tt�

mun h�nen luokseen hautain kesken johti,
ja n�in h�n virkkoi: �Sanas selv�t olkoot!�

Kun tullut olin haudan tuon ma ��reen,

mua hetken katsoi ja kuin suuttuneena
h�n kysyi: �Virka esivanhempasi!�

Ma, joka k�rk�s olin tottelemaan,

salannut tuota en, vaan kaikki sanoin;
h�n hiukan nosti kulmakarvojansa

ja lausui: �Vastustajat hurjat oli

he mulle, heimollein ja yst�villein,
kahdesti siksi karkoitin ma heid�t.�

�Molemmin kerroin�, vastasin, �he palas

paostaan, hajaltansa, vaan tuo taito
v�elles omalle j�i oudonlaiseks.�

Viereisen haudan kannen alta haamu[41]

nyt nousi, n�kyi leukaan saakka; luulen,
h�n ett� polvin oli ponnistaunut.

Mua katsein kiersi h�n kuin kerallani

ois toisen n�hd� tahtonut. Mut turhaks
sen toivon huomaten, h�n itki, virkkoi:

�Jos t�h�n synkk��n vankilaan sa saavut

vuoks sielun ylevyyden, lausu, miss�
on poikani? Miks ei sun seurassasi?�

Ma h�lle: �Tule itsest�in en t�nne,

h�n saattajani on, mi tuolla vartoo,
lie Guidos h�nt' ei kyllin arvostanut.�
Nimens� arvannut jo sanoistansa
ja tuskiensa laadusta ma olin,
siks t�yden niin voin vastauksen antaa.

�kisti kohoten h�n huusi: �Kuinka?

Sanoitko: arvostanut? Eik� en��
h�n el�? N�� ei p�iv�n valkeutta?�

Kun vastausta hiukan viivytt�v�n

h�n huomas mun, taas takaisin h�n putos
p�istikkaa, eik� en�� ilmestynyt.

Mut toinen, ylv�s tuo, min vuoksi j��nyt

ma olin, muuttanut ei muotoansa,
ei kylke��n h�n k��nt�nyt, ei kaulaa.

�Ja jos�, h�n jatkain puhettamme lausui,

�tuo taito meille oudoks j�i, niin mua
enempi se kuin t�m� vuode vaivaa.

Mut viitt�kymment�[42] ei kertaa kasvot

s�teile sen, mi t��ll' on valtiatar,
kun tuta saat tuon taidon painavuuden.

ja suloiseen jos maailmaan sa palaat,

niin virka, miks tuo kansa on niin kova
kun heimolleni[43] joka s��d�ksess��n?�

Ma h�lle: �Teurastus ja taisto suuri,[44]

mi aallot Arbian sai punertumaan,
lakien noiden laadintaan on syyn�.�

Pudisti p��t��n, huokas h�n ja lausui:

�En tuossa yksin ollut, enk� varmaan
my�s syytt� noussut oisi muiden kera.

Mut siin� yksin olin, miss� kaikki

Firenzen tahtoivat maan p��lt� poistaa,
sit' yksin puolustin[45] ma pystyp�isn�.�

�Nimess� siemenenne rauhan�, silloin

ma pyysin, �purkakaa tuo solmu, joka
sitovi j�rkeni. Jos oikein huomaan,

te n��tte ennakolta, mit� tuopa

on helmassansa tulevainen aika,
mut ette nykyisyyden kohtaloita.�

H�n mulle: �Lailla heikkosilm�isien

et�iset erotamme seikat, sallii
sen valon meille viel� Tuomar' ylin.

Mut kun he l�hestyv�t, tapahtuvat,

�lymme turha on, ja tied� emme,
jos muut ei kerro, maailmasta mit��n.

Tajunnet tuosta, ett� kuollut aivan

oleva tietomme on siit� saakka
kuin suljetahan vastaisuuden portti.�

Ma silloin lausuin syyni syytt�m�n�:

�Siis h�lle kertokaa, mi vaipui alas,
poikansa ett� el�viss' on viel�.

Ja vastaukseni jos h�lle viipyi,

se tapahtui, tuo h�lle selitt�k��,
kun mietin harhaa, min nyt haihdutitte.�

Mua takaisin jo kutsui Mestarini,

siks kiihke�mmin pyysin vainajata
minulle virkkamaan, ken kanssaan oli.

H�n lausui: �Enemm�n kuin tuhat t��ll�

viruvi kanssasi, my�s Fredrik toinen[46]
ja Kardinaali, puhumatta muista.�

H�n hautaan vaipui. Mietiskellen tuota

puhetta, soipaa vihamieliselt�,
p�in muinais-ajan laulajaa ma kuljin.

H�n l�hti liikkeelle ja k�ydess�mme

h�n lausui: �Miks niin olet mietteiss�si?�
Tunnustin h�lle sen. Tuo viisas mua

n�in varoitteli: �Mielees kaikki paina,

mit' itsellesi vastaista liet kuullut,
ja ota vaari nyt!�--h�n sormen nosti--

�naissilm�n[47] kaikki-n�kev�isen, kauniin

tuon sulos�tehess� koska seisot,
elosi kulun kuuleva oot h�lt�.�

H�n vasempaan nyt askeleemme johti;

j�timme muurin, kohti keskipaikkaa
t��n piirin k�yden, tiet� laaksoon viep��,

min katku inhoa jo kaukaa nosti.

Yhdestoista laulu

Nyt t�rm�n jyrk�n ulkoreunaa kiert�in,

kivi�, piirin muotoon muovattuja,
tulimme luokse viel� vaivatumpain.

Tuon alhon kauhistava katku meid�t

pakotti siell� suojaa etsim�h�n,
sen saimme takaa er��n suuren haudan,

min kanteen oli kirjoitettu: _K�tken

ma paavi Anastasiuksen,[48] jonka
Fotinus johti tielt� oikealta_.
�Hitaasti t�st� alas astukaamme,
ett' aistimemme ensin tottuu t�h�n
hajuhun pahaan; sitten siit' ei vaaraa.�

N�in Mestari. Ma h�lle: �Korvaus joku

suo mulle, ettei aika kuluis hukkaan.�
H�n siihen virkkoi: �Tuota tuumin juuri.�

H�n sitten alkoi: �Poikani, kun p��ttyy

n�� kalliot, tie meill' on piiriin kolmeen,
kaltaiseen edellisten, asteettainen.

Ne kaikk' on tuomittuja t�ynn�. Mutta

vain n�ky ett� sulle riitt�is sitten,
sa kuule, miks ja kuink' on paikka kunkin.

V��ryytt� pahuus kaikki on, mi vihaa

taivaassa her�tt��, ja kaikki voiman
ja vilpin kautta toista murhettavi.

Mut etenkin on ihmissynti vilppi,

vihattavampi my�skin jumalalle,
siks alin t��ll' on paikka vilpillisten

ja vaiva vaikein. Koko ensi piiri

on v�kivaltaisten. Mut kolmenlainen
kun tuo on syy, my�s ympyr�� on kolme.

On v�kivaltaa vastaan Jumalata

ja itse��n ja l�himm�ist��n: heit�
ja heid�n omaansa, kuin kuulet pian.

Inehmo murhata voi l�himm�isen

tai haavoittaa, h�lt' omaisuuden riist��
kirist�m�ll�, murhapolttamalla.

Siks murhaajat ja ry�v�rit ja kaikki

tekij�t pahan eri laumoin kuilu
ens py�r�n k�tkee eri tuskain alla.

Inehmo itse��n voi vahingoittaa

ja omaansa, siks py�r� toinen sulkee
ne turhaan katuvaiset, jotka itse

itsens� temmanneet on maailmasta,

pelanneet tavaransa, tuhlannehet
tai itkeneet, miss' oli syyt� iloon.

Inehmo loukata voi Jumaluutta

sen kielt�in, sit� herjaten ja rikkoin
lakeja luonnon hyv�n. Siksi pienin

tuo py�r� polttomerkill�ns� leimaa

Sodoman ja Caorsan,[49] kaikki, jotka
herjaavat Herraa syd�mens� kielin.

Voit vilppi�, mi joka mielt� j�yt��,

sa k�ytt�� sinuun luottavaista kohtaa
tai sit� kohtaan, jok' ei sinuun luota.

T�� vilpin tapa viimeinen vain katkoo

sitehet rakkauden luonnon-luoman,
siks py�r� toinen k�tkee liehakoijat,

lumoojat, lahjojat ja tekopyh�t

ja varkaat, v��rent�j�t, virkain my�j�t,
ja parittajat, koronkiskuritkin.

Mut tapa edellinen j�tt�� unhoon

niin luonnon rakkauden kuin ylemm�nkin,
mi luottamuksen erikoisen luopi.

Py�r�ss� pienimm�ss� siks, miss' istuu

Dis itse, miss� maailman on keskus,
ikuinen tuli polttaa pettureita.�

Ma h�lle: �Tarkan teet sa mulle selon,

oi Mestari, ja selke�sti kuvaat
t��n kuilun kansoinensa. Mutta virka,

ne, jotka r�me nielee, joita tuuli

tuoll' ajelee ja joita ruoskii sade
ja jotka yhtyv�t niin kirpein kielin,

ne miks ei tulikaupungissa k�rsi

my�s vaivaansa, jos Herra heit� vihaa?
Ja jos ei vihaa, miksi niin he k�rsii?�

H�n mulle: �Mieles t��ll� miksi harhaa

niin loitos siit�, mik� sen on tapa?
Tai muuhun johonkin se t�hd�nneek�?

Sanoja etk� muista, joita k�ytt��

sun siveys-oppis[50] kuvatessaan luonteen
lajia kolme taivaan tuomitsemaa:

irstailu, ilkeys, petomaisuus hullu?

Ja kuinka irstaus v�hin loukkaa Luojaa
ja siksi v�himm�n saa rangaistuksen?

Tuot' oppia jos oikein tutkit sek�

palautat mielees, ketk� k�rsii siell�
ja ketk� t��ll�, tajuat sa, miksi

pahoista n�ist� on he erotetut

ja miksi oikeus jumalainen heille
on lempe�mm�n luonut rangaistuksen.�

�Oi Aurinko, mi n�k�harhat poistat,

mua tyydytt�� niin joka vastaukses,
ep�ily ett' on mieluinen kuin varmuus.

Mut viel� hiukan taap�in k��nny�, virkoin,

�p�in sanaas, ett� koronkisko loukkaa
hyvyytt� Jumalan. Tuo pulma p��st�!�
H�n virkkoi: �Viisaustiede n�ytt�� sille,
ken sit� tajuaa, monin paikoin, kuinka
on luonnon synty jumalainen j�rki

ja taide Jumalan. My�s Luonnon-oppis

sivuja selaillen vain muutamia,
saat saman tiedon, jos sa tutkit tarkkaan,

taitonne ett� edellist� seuraa

kuin mestariaan oppilas, niin jaksaa,
ja on kuin Luojan taiteen lapsenlapsi.

Jos muistat mit� Genesis jo sanoo,

nuo kaksi ihmisell' on el�tt�j��
ja kehitt�j�� koko heimon. Mutta

kun koronkiskuri k�y muita teit�,

h�n luonnon ynn� ihmistaidon hylk��,
kosk' asettaa my�s toivon toisahalle.

Nyt mua seuraa, mull' on k�yd� mieli,

jo aamut�hdet taivahalle nousee
otava luotehesen osoittavi,

jo kaukana on ahde alasmenon.�

Kahdestoista laulu

Tulimme paikkaan alasmenon. Karu

se oli, moinen, ett� silm� s�ikkyi,
my�s vuoksi sen, mi siell� asui. Kuin on

maanvierem�, mi Trenton t�ll�puolen

Etsch-virran siitt�nyt on, vuoksi aallon,
mi alta j�yti, tai maanj�ristyksen,

niin ett� huipulta, sen l�ht�p��st�,

on louhta mointa, ett� tuskin alas
tiet tasangolle l�yt�� voi, ei yl�s:

n�in oli jyrk�nteen sen polku my�skin,

ja kuilun haljennehen �yr�h�ll�
lep�si pitk�ll�ns� Kretan hirmu,

mi vatsast' oli valelehm�n tullut.

Ja kun h�n meid�t huomas, itse puri
h�n itse��n kuin vihan kahlitsema.

Oppaani viisas h�lle huusi: �Ehk�

Ateenan ruhtinaaksi[51] luulet t�t�,
mieheksi, joka p��ll� maan sun surmas?

Pois tielt�, peto! Astu t�� ei alas

sun siskos neuvomana, mutta tulee
vain katsomahan teid�n vaivojanne.�

Kuin h�rk� raivoaa, mi juuri saanut

on iskun kuolettavan, eik� osaa
k�vell�, mutta sinne t�nne hyppii,

niin mylviv�n n�in Minotauron. Mutta

Oppaani huolellinen huus: �K�y alas,
nyt tie on auki, koska noin se raivoo.�

Kivien suurten, vy�ryneitten yli

k�vimme, usein alla jalkojeni
ne liikkui, ty�nt�min� taakan oudon.

Ma kuljin miettien. H�n virkkoi: �Mietit

sa ehk� t�t� vierem��, min vahti
on pedon viha, jonka lannistin ma.

Siis tied�, t�nne ala-helvettihin

kun kerrall' eellimm�isell� ma astuin,
tuo kallio ei viel� sy�ssyt ollut.

Mut en ma erehdy, jos lausun: ennen

kuin tuli H�n, mi saaliin suuren otti
pimeyden herran piirist' ylemm�st�,

j�risi kauttaaltaan t�� synkk� syvyys,

ett' aattelin, nyt kaikkeus saanee tuta
sen sopusoinnun, jonka luullaan usein

maailman muuttaneen jo kaaokseksi.

Samalla hetkell� t�� vanha vuori
my�s sielt� t��lt� s�p�leiksi s�rkyi.

Mut kuiluun katsehes nyt luo: on liki

se verivirta, miss� kaikki kiehuu
toiselle v�kivaltaa tehneet.� Katsoin.

Oi, sokko ahneus! Oi, hurja viha,

elossa lyhyess� mi niin meit' ajaa
ja p��ttyy veril�ylyyn ij�isehen!

N�in kaarenmuotoisen ma kaivoshaudan

tasangon kaiken poikki piirtyv�ksi,
kuin mulle kertonut ol' Oppahani.

V�lill� sen ja kallion kentaurit

jousk�det rivityksin juoksi, niinkuin
maan p��ll� ennen mets��n menness�ns�.

Kun meid�t n�kiv�t, he pys�htyiv�t,

joukosta kolme eros jousik�tt�,
vasamin valmiiksi jo varustetuin.

Yks huusi kaukaa: �Mihin rangaistukseen

te k�ytte, vuorta alas astuvaiset?
Seis! Vastatkaa! Jos ette, ammun nuolen.�
Mun Mestarini: �Keironille siin�
vieress�s vastaamme. Sun tahtos aina
on ollut kiivas sek� turmiokas.�

Mua koski h�n ja jatkoi: �Tuoss' on Nessus,[52]

mi kuoli kauniin Deianeiran vuoksi
n�in itsellens� verikoston tehden.

On keskimm�inen, tuo, mi maahan katsoo,

Akilleun kasvattaja, suuri Keiron;
ja kolmas Folus, vihastansa kuulu.

He tuhansittain kaivoshautaa kiert��

jokaisen sielun ampuen, mi nousee
verest� enemm�n kuin syyns� sallii.�

Petoja nopsia me l�hestyimme.

Vasaman otti Keiron ja sen k�rjin
h�n k��nsi taap�in parrankarvat suultaan.

Kitansa noin kun auki sai, h�n virkkoi

nyt kumppaneilleen: �Tokko n��tte, ett�
tuon taemmaisen alla kivet kiikkuu.

Ei tapa kuolleiden noin k�yd�.� Vastas

Oppaani hyv�, ylt�in rynt�hisin
kentaurin, kussa luontoa kaks yhtyy:

�El�v� on h�n, totta yksin h�lle

mun kuilut tummat n�� on n�ytett�v�,
tuo h�net t�nne Sallimus, ei huvi.

T��n uuden teht�v�n ken mulle uskoi,

h�n saapui hallelujaa laulamasta;
t�� mies ei rosvo ole, enk� min�.

Mut kautta kunnon korkean, mi sallii

mun k�yd� polkua t��n raisun rannan,
suo meille joukostasi yksi, joka

voi meille n�ytt�� kaahlamon ja ottaa

t��n miehen selk��ns�: n��t kun ei henki
h�n ole, voi h�n ei kautt' ilman k�yd�.�

Rynt��ns� oikean nyt k��nsi Keiron

ja Nessukselle virkkoi: �Saata heit�!
Jos tiell� kohtaat parven toisen, torju!�

K�vimme saattajamme varman kanssa

nyt ��rt� tulipuna-kuuman kiehun,
min keskelt� nous huudot keitettyjen.

N�in kansaa, joka kulmiin saakka kastuu.

Kentauri suuri sanoi: �Valtiaita
he ovat, tahraamia veren, ry�st�n.

He siell� huokaa v��ryyttens� vuoksi:

niin Aleksander kuin Dionysius[53] julma,
Sisilialle joka tuskaa tuotti.

Ja otsa tuo, min tumma tukka peitt��,

on Azzolinon;[54] tuo taas liinatukka
Obizzo Estin[55] on, mi murhattihin

poikansa k�den kautta luonnottoman.�

Ma k��nnyin Mestariin. H�n virkkoi: �T�m�
nyt olkoon ensimm�isesi, ma toinen.�

J�i tuonnempana seisomaan kentauri

taas lauman er��n luo, mi saakka leukaan
kohosi hurme-huppelosta. Meille

h�n varjon yksin�isen n�ytti, virkkoi:

�Tuo Herran[56] huoneess' syd�men sen pisti,
mi viel' on kunniassa Thames'in luona.

N�in sitten kansaa, jotka kuohun yli

kohosi paineen taikka vartaloineen,
ma niist� tunsin monta tuttavata.

Aleni v�hitellen hurmevirta,

siks kunnes kastui jalat vain, ja siit�
ol' ylimeno meill� virran poikki.�

Kentauri virkkoi: �Niinkuin toisahalla

ain kuivuvan n��t tulikuuman kuohun,
niin toisahalla alemmaksi aina

sen pohja painuu, sikskuin sinne tullaan,

miss' ij�isesti hirmuvalta huokaa
Oikeuden jumalaisen mukaan. Siell�

nyt Attilakin rangaistustaan k�rsii,

kuningas hunnein, maiden vitsa kerran,
ja Pyrrhus,[57] Sextus; siell� kyyneleit�

tuon tulituskan ij�isesti itkee

Rinier Corn�ton mies ja Rinier Pazzo,[58]
maanteill� jotka sotaa moista k�vi.�

H�n k��ntyi, yli kaahlamon taas kulki.

Kolmastoista laulu

Viel' ehtinyt ei virran poikki Nessus,

kun tultiin viidakkoon, miss' ollut tiest�
ei merkki�k��n. Lehv�t siell' ei vihreet,

vaan tummanharmaat, sile�t ei oksat

ojentuneet, vaan ryhmyiset ja rumat,
ei heelm�t maukkaat, mutta myrkkypiikit.
Tiheik�t tuimat niin ei petojenkaan,
jotk' karttelevat maita viljeltyj�
v�lill� C�cinan ja Corneton.[59] Siell�

pesiv�t Harpyiat, nuo h�ijyt, jotka

tulevan turman entein karkoittivat
Strofadein[60] luota kerran troijalaiset.

Leve�t siivet, laajat sulkavatsat,

varpaissa kynnet, p�� ja kaula naisen,
n�in puissa oudoissa ne istuu, parkuu.

Oppaani lausui: �Ennen kuin k�yt eesp�in,

sa tied�, ett� piirin seitsem�nnen
py�r�ss� toisess' olet, siin� pysyt,

hirmuisen kunnes hiekka-aavan huomaat.

Siks katso tarkkaan! Asioita olet
n�kev�, joit' et uskois, jos ma kerron.�

Ma kaikkialta valitusta kuulin,

mut n�hnyt ket��n kun en vaikertajaa,
pys�hdyin h�mm�styen. Luulen, ett�

h�n luuli minun luulevan nuo ��net

��niksi vainajien, joita muka
takana puitten piili meid�n vuoksi.

Siks Mestari: �Jos taitat lehv�n jonkun

kasveista n�ist�, tyhjiin raukeneva
on aatos aivoissasi piilev�inen.�

Ojensin k�den silloin, oksan otin

isosta piikkipensahasta; runko
rupes huutamaan: �Mua miksi viill�t?�

Ja oksa peittyin vereen ruskeahan,

taas huusi: �Miksi leikkelet sa mua?
Oletko kadottanut kaiken s��lin?

Inehmot oltiin, pensahiksi tultiin;

k�tesi olla sopis laupiaampi,
vaikk' oltais sieluja me k��rmehien.�

Kuin tuores halko, jonka sytytetty

p�� toinen on ja toinen huokaa, tippuu,
sihisten ilmaa, siit� l�htev�t�,

niin kasvi katkonainen vuosi verta

ja sanoja yht'aikaa. Oksan heitin
ma siks ja seisoin niinkuin mies, mi pelk��.

�Oi, sielu loukattu�, noin Viisas virkkoi,

�jos ennen, vain mun s�keist�ni, voinut
h�n ois sen uskoa, min nyt h�n n�ki,

ei k�tt��n ois h�n sinuun satuttanut:

asia uskomaton sai mun h�net
tekohon johtamaan, jot' itse suren.

Mut h�lle virka, kuka olit, mainees

ett' uudistais h�n, pahas lievent�en
maan p��ll�, jonne takaisin h�n palaa.�

Ja runko: �Niin mua sulopuhees hurmaa,

ett'en voi vaieta; te �lk�� panko
pahaksi my�s, jos pakinoimaan kiinnyn.

Avainta kahta Fredrik II:sen tahdon[61]

ma kerran pidin, k��nsin keve�sti,
sen sulkein, avaten, niin ett� kaikki

muut miltei poistin h�nen neuvostostaan.

Virassa kunniakkaass' altis olin,
ett' unen kadotin ja hengen melkein.

Tuo portto,[62] jok' ei keisar-palatsista

irstaita koskaan k��nn� silmi�ns�,
hovien turmio ja kansain kuolo,

mua vastaan sytti kaikkein muiden mielet

ja syttyneet Augustuksen taas sytti,
niin ett� kunniani murheeks k��ntyi.

Mun sieluni, nyt ylenkatseen vanki,

mi luuli kuolon siit� p��st�j�ksi,
mua, oikeata, vastaan v��rin teki.

T��n puuni kummain juurten kautta vannon,

ett' ollut uskoton en herralleni
ma arvon-ansiokkahalle koskaan.

Ja maailmaan jos joku teist� palaa,

mun muistoni, mi viel� maassa makaa
kateuden ly�m�n�, h�n kohottakoon.�

Oppaani hetken vartoi, lausui sitten:

�H�n koska vaikenee, sa aikaas k�yt�
ja kysy, mit� kuulla mielit lis��.�

Ma h�lle: �Sin� h�lt� kysy sit�,

min luulet viel� olevan mun mieleen,
en itse voi: niin s��li valtaa minut.�

�Sidottu sielu�, alkoi Mestarini,

�jos mies tuo t�ytt�� pyynt�s alttihisti,
sanonet viel�, kuinka solmitahan

inehmon henki noihin pahkapuihin.

Jos voit, my�s virka, koskaan vapautuuko
ikeest� n�iden j�sentens� kukaan.�

Puhalsi runko silloin tuulen tuiman,

mi ihmis-��neks sitten muuttui, puhui:
�Vastaava olen lyhyesti teille.
Kun sielu itsens' irti ruumihista
vihassa riist��, siit� eroo, Minos
l�hett�� h�net kuiluun seitsem�nteen.

H�n putoo mets��n, miss' ei paikkaa varmaa,

vaan minne sattumalta sinkoo, siin�
h�n it�� siemenen�, kasvaa, versoo

vesaksi, piikkipensahaks. Harpyiat,

jotk' el�� lehvist�mme, tuskaa tuottaa,
mut iskee ikkunat my�s tuskallemme.

Kuin muutkin, samme ruumihimme noutaa,

mut emme en�� siihen pukeutua:
omata oikein ei, min itse hylk��.

Ne t�nne tuotava on meid�n; mets��n

ruumiimme ripustetaan synkk��n, kukin
varjonsa oman oksaan vihaisehen.�

Viel' ��nt� rungon kuuntelimme, luullen

se ett� enempikin ilmoittaisi,
kun �kkih�ly h�mm�stytti meid�t.

Kuin se, mi villisian kohti saavan

ja ajoseuran paikaltansa n�kee,
petojen ynn� puiden ryskeen kuullen,

kaks miest� vasemmalta, alastonta

ja raadeltua, rynt��v�n me n�imme
niin vinhasti, ett' eess� mets� halkes.

Huus etummainen: �Apuun, apuun, kuolo!�

Ja toinen, joka hitaammalta n�ytti,
huus: �Lano,[63] noin ei nopsat jalkas olleet

kalskeessa kalpain Toppon luona.� Sitten

h�n, ehk� heng�stynyt ollen, piili
pensaasen, itse puuksi tekeytyen.

Mut heid�n takanansa piskit mustat

ja ahnaat mets�n t�ytti juoksullansa
kuin ajokoirat, kahleistansa p��sseet.

Ne hampain iski k�tkeyneesen kiinni,

palalta pala h�net rikki purren,
j�senet kurjat sitten kanssaan kantain.

K�teeni tarttui silloin Oppahani

ja johti mun luo pensahan, mi turhaan
veristen haavojensa kautta itki.

Puu puhui: �Jakob, Sant' Andrean miesi,[64]

mit' auttoi, oi, ett' turvasit sa minuun?
Mi mulla syy on el�m��si huonoon?�

Puun yli kumartuen Mestarini:

�Ken olet sa, mi moisten haavain kautta
valitat verin ynn� ��nin haikein?�

H�n meille: �Sielut, oi, te n�kem�h�n

satuitte tihuty�n t��n mulle tehdyn,
mi riist�nyt n�in kaikk' on lehv�t multa!

Juurelle pensaan poloisen ne kootkaa!

Laps olin kaupungin,[65] mi Kastajahan
ens suoja-is�nt�ns�, Marsin, vaihtoi:

t�� siksi sodalla sit' aina kiusaa.

Ja jos ei siin�, miss' on Arnon silta,
seisoisi en�� Marsin patsas, turhan

ty�n tehneet ois ne kansalaiset, jotka

sen j�lleen raunioista rakensivat,
kun Attila sen muurit maahan mursi.

Mut min� talostain tein hirsipuuni.�[66]

Nelj�stoista laulu

Niin rakkaus synnyinkaupunkiin mun valtas,

ma ett� heti poimin lehv�t maasta
ja h�lle annoin, min jo ��ni sortui.

Tulimme rajalle nyt, miss� toinen

eroopi kolmannesta py�r�; siell�
oikeuden kauhistava k�ytt� n�hd��n.

Asiat oudot oikein kertoakseni,

ma virkan, ett� kankahalle tultiin,
mi yht��n kasvia ei yll��n k�rsi.

Tuo murheen mets� ymp�ri sen saartaa

ja mets�n saartaa kaivoshauta synkk�;
me pys�hdyimme nummen ��rt� liki.

Maaper� oli soraa kuivaa, nuivaa,

senkaltaista kuin olla maassa mahtoi,
min pintaa polki kerran Caton[67] jalat.

Oi, taivaan kosto, kuinka pelj�tt�v�n

sun pit�is olla jokaiselle, joka
lukevi, mit� silmin siell� n�in ma!

N�in siell� sieluin alastonten sarjat,

kaikk' itkem�ss� kurjuuttaan; ja n�ytti
kuin ollut kullekin ois eri laki.

Makasi maassa sel�ll�ns� er��t,

taas toiset kyyryll�ns� istui, toiset
k�veli lakkaamatta, taukoomatta.
Lukuisin lauma oli k�velij�in
ja pienin vaivoissansa makaavien,
mut herkin heill� kieli vaikerrukseen.

T��n yli hiekkameren satoi tulta

hitaasti, suurin hiutalein, kuin sataa
alpeilla lunta lev�tess� tuulen.

Kuin Aleksander kuumass' Intiassa

satavan n�ki sotajoukkons' yli
maan p��ll� viel� palavaisten liekkein,

min vuoks h�n k�ski sotilaansa maata

kovasti polkea, ett' yksitellen
tuliset lieskat jalan alla sammuis:

n�in siell� lankes ikiliekki alas,

mi hiekan hehkutti kuin taula hehkuu
tulusten ty�st�, lis�ten n�in vaivaa.

Siell' lakkaamaton k�vi k�tten tanssi,

nuo kurjat milloin sielt�, milloin t��lt�,
kun tulta tuoresta pois karistivat.

Ma lausuin: �Mestari, mi kaikki voitat,

piruja noita paatuneita paitsi,
me jotka kohtasimme portin luona,

sa virka, ken on pitk� tuo, mi torju

ei tulta, tuimass' uhmassansa maaten,
kuin sade t�� ei h�nt� korventaiskaan!�

H�n itse,[68] kuullen, mit� Mestarilta

h�nest� kysyin, huusi: �Kuolemassa
ma sama oon kuin el�m�ss� olin.

Zeus uuvuttakoon seppoansa, jolta

h�n vihoissansa vaajan tuiman tempas,
mi minuun iski viime hetkell�ni.

H�n muutkin yksitellen uuvuttakoon

��ress� Mongibellon[69] mustan ahjon,
noin huutain: 'Auta, auta, oi Vulcanus!'

niinkuin h�n teki Flegran[70] taistelossa.

Mua vastaan iskek��n h�n voimin kaikin,
iloa vaan h�n ei saa kostostansa!�

Oppaani silloin voimakkaasti lausui,

moist' etten ennen h�it� ��nt� kuullut:
�Oi Capaneus, sun rangaistukses juuri

se on, ett' ylpeytes ei koskaan raukee.

Tuot' ilman raivoas ei vaiva mik��n
riitt�isi rankaisemaan mieles uhmaa!�

Suin vienommin h�n mulle virkkoi: �Teban

kuningassaartajasta seitsem�st�
tuo oli yks. H�n herjas Jumalata

ja viel� samaa herjamielt� n�ytt��.

Mut niinkuin h�lle lausuin, uhman juuri
tuo miesi ansaitsikin rintanauhaks.

Mua seuraa nyt, ja varo, ettet jalkaas

aseta hietikolle hehkuvalle,
vaan aina tarkoin mets�n ��rt� poljet.�

Tulimme vaieten nyt siihen, miss�

mets�st� puro pieni pursuu esiin;
mua viel� p�yrist�� sen punav�ri.

Kuin hetteest� Viterbon hersyy oja,

min veden portot kesken�ns� jakaa,
niin yli hietikon t�� virta vieri.

Sen pohja kivettynyt oli, samoin

sen rannat ja sen rantain t�yr��t; tuosta
ma huomasin sen paikaks ylimenon.

�Kaikesta, mink� n�ytt�nyt oon sulle

senj�lkeen kuin j�i meilt� taakse portti,
min kynnys kielletty ei kelt��n ole,

niin merkitt�v�� mit��n n�hnyt viel�

et silmill�s kuin puro t�� sun eess�s,
mi yll��n liekit kaikki sammuttavi.�

N�� sanat mulle lausui Oppahani.

Siks anoin, ett� tiedon yht� runsaan
h�n antais kuin jo antoi tiedonhalun.

�Keskell� merta maa on autioitu�,

h�n puhui, �Kreta nimelt��n, min p��mies[71]
syyt�nt� viel� johti ihmiskuntaa.

On siell� vuori, muinoin virkist�m�

purojen, puiden, nimelt�ns� Ida;
nyt autio kuin j��nn�s entis-ajan.

Kehdoksi varmaksi sen Rea[72] kerran

valitsi pojalleen, ja k�tke�kseen
tuon itkut, k�ski huutaa, laulaa, soittaa.

Vuoressa seisoo pitk�, pysty vanhus,[73]

p�in Damiataa[74] selk�, silm�nluonti
p�in Roomaa niinkuin kuvastintaan omaa.

Sen p�� on kultaa hienoimpaa, sen rinta

ja k�sivarret pelkk�� hopeata,
muu vaskea taas varren haarautumaan,

siit' asti rautaa, paitsi ett� h�ll�

savesta oikea on jalka, johon
h�n kovemmin kuin toiseen jalkaan nojaa.
Jokaisen osan, paitsi kullan, kautta
k�y rako, josta kyyneleit� tippuu;
ne kokoontuvat, luolan kovertavat

ja muodostavat laaksoon t�h�n juosten

joet Akeronin, Styxin, Flegetonin;
k�y niiden kulku sitten kuiluun tuohon

ahtaasen, niiss� loppuu alasmeno,

Kokyton muodostain; en sit� sulle
kuvailla tahdo, saat sen itse n�hd�.�

Ma h�lle: �Jos tuo joki juoksee t�nne,

kuin kerroit, meid�n maailmasta, miksi
se vasta n�kyy t�m�n t�rm�n alta?�

H�n mulle: �Tied�t, py�re� on paikka,

ja joskin kauaksi jo tullut olet,
vasenta ��rt� pohjaa kohti pyrkein,

et koko ympyr�� sa k�ynyt ole;

siks sulle uusi joku jos on seikka,
sun tuost' ei tarvis h�mm�styst� n�ytt��.�

Ma h�lle viel�: �Mestari, miss' ovat

Lete ja Flegeton? Sa toisen sanot
tulevan kyynelist�? Mutta toinen?�

�Iloni ovat kysymykses kaikki�,

h�n lausui, �vaan tuon punakuohu-virran
ois luullut vastaavan jo toiseen sulle.

Letenkin n��t: et alangossa t��ll�,

vaan siell�, miss� sielut peseytyv�t,
kaduttu, poistunut kun syy on kaikki.�

H�n viel� virkkoi: �Nyt on aika meill�

t�� mets� j�tt��. Seuraa j�lki�ni,
tien antaa �yr�s meille, jok' ei hehku,

ja jonka yll� tulihuurut sammuu.�

Viidestoista laulu

Nyt eesp�in kovaa rantat�rm�� k�yd��n,

sen ylle virran usma varjon heitt��,
tulelta turvaten n�in veen ja �yr��t.

Kuin v�lill� Wissentin ynn� Br�ggen

patoja luovat flanderlaiset, ett�
pakenis meri sek� viihtyis vuoksi;

kuin Brentan varrella padovalaiset

suojaavat huviloitaan, linnojansa,
kes�isen Chiarentanan vuorivuolta;

my�s t��ll� moiset oli muurit, vaikka

niin korkeiks, suuriks niit' ei tehnyt ollut
rakennusmestari, ken ollut liek��n.

Niin kauas mets�st� jo k�yty oltiin,

sen paikkaa etten en�� n�hnyt oisi,
ma vaikka k��ntynytkin oisin taap�in,

kun kohtasimme parven vainajia,

patoa k�yv�n; kukin katsoi meit�
kuin katsoo illan tullen toinen toistaan

kuun uuden kajastaissa taivahalta,

ja niin he tiukkaan meit� t�ht�siv�t
kuin sihtaa r��t�l'-ukko neulan silm��n.

Noin tyysti tunnusteltuaan mun tunsi

yks heist�, tarttui mua takinhihaan
ja huus: �Mi ihme!� Min� samaan aikaan

kuin k�tens� h�n mua kohden suuntas,

kasvoihin palaneisiin kiinsin katseen,
siks kunnes piirteet tulen turmelemat,

mua est�neet ei h�nt� tuntemasta.

Ja h�nen puoleensa nyt kallistuen
ma kysyin: �Tek� t��ll�, Ser Brunetto?�[75]

H�n mulle: �Poikani, sa sallit ehk�,

ett' taap�in k��ntyy kerallas Brunetto
Latini, antain ohi menn� jonon.�

Ma h�lle: �Tuota teilt� pyyd�n juuri;

jos tahdotte, ett' istahdamme, teen sen,
jos vain tuo mies, mun Oppaani, sen sallii.�

H�n mulle: �Poikani, jos meist� joku

pys�htyy, saa h�n sata vuotta maata
liekeiss� tulen tuiman liikkumatta.

Siks eesp�in k�y: sua liepehest� pid�n,

siks kunnes seurani taas etsin kurjan,
mi itkee ij�isi� turmioitaan.�

En tohtinut ma h�nen luokseen alas,

vaan kuljin kumarassa t�rm�n tiet�
kuin mies, mi kunnioittavaisna astuu.

H�n alkoi: �Mik� sallimus sun johtaa

n�in t�nne alas, ennen kuolinp�iv��s,
ja ken on h�n, mi sulle tiet� n�ytt��?�

Ma h�lle: �Eksyin er�maahan tuolla

ylh��ll�, el�m�ss� kirkkahassa,
ma ennen kuin ol' ij�n mitta t�ysi.
Mun siit� auttoi vasta eilis-aamu:
t�� ilmestyi n��t eteen eksynehen,
h�n mua kotiin t�t� tiet� johtaa.�

H�n mulle: �Jos sa seuraat t�hte�si,

sataman saavutat sa kunniakkaan,
mik�li n�in ma eloss' autuaassa.

Niin varhain jos en kuollut oisi, ty�h�s

sua �isin vahvistanut, n�hden, ett�
sinulle suopea niin Taivas oli.

Mut kansas oma,[76] paha, kiitt�m�t�n,

mi muinen Fiesolesta l�hti, viel�i
sen vuorten kovan hengen kolkostama,

vihaava on sua hyv�in t�ittes t�hden;

ja syyst�, sill' ei viikunoitten sulo
sovellu karun korpimets�n keskeen.

Sokeuden maine maailmass' on heill�,

he ovat heimo kade, ahnas, korska;
sa heid�n tavoistansa puhdistuos!

Niin suuren kunnian suo Taivas sulle,

molemmat ett� puolueet sua isoo,
mut loitos j��pi raavaan suusta ruoho.

He olkoot itse hein� itsellens�,

Fiesolen karja sy�d� saa ei kukkaa--
jos joku kasvaa viel� heid�n suossaan--

miss' el�� j�lleen pyh�n Rooman rotu,

j�lelle sinne silloin j��nyt, koska
pes�ksi moisen pahuuden se tehtiin.�

Ma vastasin: �Jos t�yttynyt ois toivo

jokainen t�m�n syd�men, te ette
viel' oisi ihmisluonnon ulkopuolia.

Ma muistan--ja se muisto nyt mun murtaa

kuvanne hyv�n, rakkaan, is�llisen,
kun eloss' ennen opetitte mulle

inehmon kulun kuolemattomuuteen.

Ma kuinka teit� tuosta kiit�n, soipa
on kielelt�in, niin kauan kuin ma el�n.

Mut mit� el�m�st�in ennustatte,

kirjoitan, k�tken naista[77] varten, joka
sen selitt��, jos h�nen luokseen saavun.

Niin paljon sent��n virkkaa voin ma teille,

jos omatunto vain ei vaivaa mua,
ma olen valmis joka kohtalohon.

Ei outo korvallein tuo ennus en��;

siks onnen py�r� py�rik��n kuin tahtoo
ja kuokka heilukohon peltomiehen!�

Mun Mestarini silloin taap�in k��ntyi,

mua oikealta katsoi, lausui: �Hyvin
se kuuntelee, ken neuvon viisaan huomaa.�

Ma silti kuljin keskustellen kanssa

Brunetton, kysyin, ketk� tunnetuimmat
ja suurimmat ol' h�nen seurastansa.

H�n mulle: �Hyv� tuntea on er��t,

toisista sopivampi vaieta on:
tarina pitk�, aika lyhyt. Tied�

siis vain, ett' olivat he kaikki kirkon

ja kirjan miehi�, maan-mainioita,
mut kaikki saman synnin saastuttamat.[78]

K�y noiden kurjain kera Priscianus,[79]

Francesco d'Accorso my�s, ja n�hd� voisit,
niin likaiseen jos sulia oisi halu,

h�netkin,[80] jonka Arnon rantamilta

l�hetti paavi luokse Bacchiglionen;
h�n sinne j�tti huonon miehuutensa.

Enemm�n puhuisin, mut pitemm�lt�

en haastaa enk� k�yd� voi, kun uuden
n��n nousevan taas hietikolta savun.

Tavata saa en sielt� saapuvia.

Mut sulle suositan _Tesoroani_,
ma jossa el�n. Enk� muuta ano.�

H�n sitten k��ntyi, juoksi pois kuin juostaan

viherj�n viirin vuoksi kilpaa[81] pitkin
Veronan kentt��; eik� ollut n�k�

h�nell� h�vi�n, vaan voiton saajan.

Kuudestoista laulu

Jo olin siin�, johon kuuluu pauhu

ens piiriin sy�ksyv�isen veen kuin kuuluu
surina summa mehil�isten pes�n,

kun kolmen varjon juoksull' eroavan

n�in joukosta, mi eesp�in kulki alla
tuon tuiman rangaistuksen rankkasateen.

Tulivat kohti, kaikki meille huutain:

�Sa seis! ken puvustasi p��tt�in n�yt�t
olevan kaupungin tuon kehnon[82] lapsi!�
O, mitk� haavat j�seniss� heid�n
n�in uudet, vanhat, tulen sy�m�t. Viel�i,
kun niit� muistan, s��li valtaa minut!

Oppaani kuuli heid�t huutaviksi,

puoleeni k��ntyi, lausui: �Varro, n�ille
sopivi meid�n suoda kunniata.

Ja tulta jos vaan tuon ei paikan luonto

niin purkaisi, ma sulle mainitsisin:
paremmin sopis sun kuin heid�n juosta.�

Kun pys�hdyimme, alkoivat he j�lleen

tuon vanhan virren, kunnes p��sten liki
he rattaan rakensivat askelistaan.[83]

Kuin vaanii otettaan ja voittoansa

�ljyiset, paljaat painijat, siks kunnes
heill' alkaa iskut ynn� vasta-iskut,

n�in py�rien he kukin katsoi minuun,

niin ett� kaula aina k��ntyi suuntaan
p�invastaiseen kuin jalat. Yksi virkkoi:

�H�t�mme, tien t��n auhdon luoma, sek�

n�k�mme h�ijy, alaston jos meit�
ja pyynt�j�mme saa sun halveksumaan,

maineemme mieles taivuttakoon, ett�

sanoisit, kuka oot, kun kuljet jaloin
el�vin Tuonen maata turvallisna.

H�n, jonka j�lkiin n��t mun polkevaksi,

paljaana, hapsin palanein mi hyppii,
on ollut ylh�isempi kuin sa luulet.

Gualdradan[84] hyv�n pojanpoika oli,

nimelt� Guido Guerra,[85] maailmassa
suurt�it� miekoin h�n ja miettein teki.

T�� toinen, vierell�in mi hietaa polkee,

on Tegghiaio Aldobrandi,[86] ��nt�
min viel� tulis kansain kunnioittaa.

Ja min�, joll' on sama vaiva, olin

Iacopo Rusticucci:[87] vahingoittaa
mua varmaan enin nurja puolisoni.�

Tulelta turvassa jos ollut oisin,

ma heid�n luokseen alas oisin sy�ssyt,
ja luulen, oisi sallinut sen Opas.

Mut koska k�rventynyt, korventunut

tuoll' oisin, voitti pelko tahdon hyv�n,
mi vaati mua syleilem��n heit�.

Niin virkoin: �Tuska eik� halveksunta

tilanne piirsi niin mun mieleheni,
se ett� my�h��n sielt� haihtuu, heti

kun mulle �sken lausui Mestarini

sanoja, joista p��tt�� saatoin, ett�
n�kisin t��ll� teid�n arvoisia.

Laps olen synnyinkaupunkinne, aina

nimenne kunnioitetut ja ty�nne
ma kuullut, maininnut oon rakkaudella.

Y�n piirit j�t�n, oikean t��n Oppaan

lupaamat heelm�t hyv�t poimiaksein,
mut ensin tie maan keskukseen on mulla.�

�Nimess� sielusi�, h�n mulle lausui,

�mi kauan johtakoon sun j�seni�s,
ja maineesi, mi j�lkees loistakohon,

sa virka, viipyv�tk� viel� meid�n

maassamme uljuus, jalous kuin ennen
vai kokonaanko siirtyneet on sielt�?

N��t Wilhelm Borsiere,[88] �sken tullut,

mi tuolla kumppaneimme kanssa kulkee,
kiduttaa meit� tuosta kertomalla.�

�Uus kansa ynn� �kkirikkaus ovat,

Firenze, h�ijyks, ylimieliseksi
niin tehneet sun, sa ett� itse itket!�

N�in kasvoin kohotetuin huusin. Uskoi

nuo kolme vastanneen mun heille, katsoi
kuin toistaan katsotaan, kun totuus kuullaan.

He vastasivat: �Jos on yht� helppo

sun aina muita tyydytt��, mies olet
miekkoinen vapaa-puheisuudessasi!

Pime�t n�� jos paikat kerran j�t�t

ja palaat alle kauniin t�htitaivaan
ja sull' on ilo virkkaa: olin siell�,

sa meist� kerro joskus kansan kuulla.�

Nyt piirin murtaen he pakenevan
kuin siivin eik� jaloin nopsin n�ytti.

Niin pian ei ois virkkaa voinut: amen,

kuin pois he riensiv�t. Siks Mestarini
my�s sopivaksi katsoi l�hd�n meille.

Ma seurasin; ja hetken k�yty�mme

niin l�helt� jo virran pauhu kuului,
ett'ei ois puhettamme erottanut.

Kuin joki tuo, mi juoksevi Monvison

juurelta ilmoja p�in it�isi�
vasenta viert� Apenninein, jonka
siell' ylh��ll� on nimi Acquacheta,
mi sitten vaipuu alangolle, toisen
jo nimen saavuttaen Forlin luona:

San Benedetton yl�puolia sy�ksyy

jylisten alas alppijyrk�nnett�,
tuhanten turva joss' ois olla voinut.

Niin kuului pauhaavan se tiemme p��ss�:

punainen, pystysuora vetten vy�ry,
mi kohta kuuroks oisi korvan tehnyt.

Mull' oli k�ysi[89] k�ytty uumenillein,

ma jolla joskus pedon kirjokarvan
lien pyyt�� aikonut: sen kokonansa

kun olin vy�lt�ni ma irroittanut

Oppaani m��r�yksen mukaan, h�lle
ojensin sen ma niinkuin kootun kimpun.

Sivulle oikealle k��nn�ht�en

h�n hiukan taantui �yr�h�lt�, heitti
sen alas kuiluun ankaraan. Ma sanoin

n�in itselleni: Mahtaa merkki uusi

t�� aiheuttaa uuden ihmehenkin,
kun mestari noin silmin seuraa sit�.

Ah, kuinka varovainen olla tulis

seurassa niiden, jotk'ei ainoastaan
tekoa n��, vaan mietteen salaisimman!

H�n mulle virkkoi: �Mit� varron, pian

on nouseva, ja mit� aatoksesi
nyt aavistaa, sun silm�s n�hd� saavat.�

Totuutta, joka valheen kasvot kantaa,

inehmo huulin kiintein s�ilytt�k��n,
h�pe� syyt�n koska tuosta tulee.

Mut min� vaieta en voi; ja kautta

t��n kirjan s�keiden, jos eiv�t ehk�
ne vaille kest�v�� j�� suosiota,

lukija, vannon, ett� n�in ma hahmon,

syd�nt� uljaintakin s�ikytt�v�n,
siin' uivan halki ilman paksun, mustan,

kuin mies, mi mereen mennyt p��st�m�h�n

on ankkuria, joka kiinni riuttaan
tai muuhun tarttunut on, pintaan pyrkii

p��n oikaisten ja jalat kokoon vet�in.

Seitsem�stoista laulu
�Kas siin� hirvi�[90] tuo huippuh�nt�,
mi vuoret nousee, murtaa muurit, aseet,
kas, siin� h�n, mi saastuttaa maanpiirin!�

N�in Oppahani mulle virkkoi: viittas

petoa saapumahan ��rimm�lle
�yr��lle, p��h�n tiemme marmorisen.

Ja vilpin kuva saastainen tuo tuli,

kohotti yl�s p��n ja vartalonsa,
mut h�nn�n j�tti alle rannan raisun.

Sill' oli kasvot miehen rehellisen,

niin hyv�nsuopa yl�puolen pinta,
mut muulta kaikeltaan se k��rme oli.

K�p�l�t karvaiset ol' olkaan asti

ja rinta, selk� sek� kirjokyljet
ryhmyiset ynn� kilpisuomuksiset:

ei v�rikk��mmin kuteet, loimet kulje

tataarien, turkkilaisten kankahissa,
ei moista kutonut my�s lie Arakne.

Kuin ruuhet usein rantamalla viruu

puoleksi veess�, maalla toinen puoli;
kuin virransuilla Saksan sy�m�rien

majava istuu kalanpyynniss�ns�;

niin peto ilke� tuo pysytteli
�yr��ll� paatisella hiekka-aavan.

Sen h�nt� tyhjyydess� kiemurteli

kivert�in yl�s myrkkyhaarukkaansa,
h�n jolla iskee skorpionein tapaan.

Oppaani lausui: �Tiemme kaarrettava

nyt meid�n t�st� tuonnep�in on, miss�
viruvi, vartovi tuo vilpin peto.�

Astuimme alas ��rt� oikeata

askelta kymmenkunta, pitkin t�rm��,
n�in tulta ynn� hiekkaa v�ltt��ksemme.

Sen luokse tultua ma hietikolla

n�in jonkun matkan p��ss� ihmisi�,
jotk' istui liki kuilun jyrk�nnett�.

Oppaani lausui: �Ett� t�yden saisit

sa tiedon t�st� suppilosta, mene
ja katso, mik' on olomuoto heill�.

Mut puhees heid�n kanssaan lyhvet olkoot!

Sill'aikaa haastan pedon kanssa, ett�
se meille my�nt�is vahvat hartiansa.�
N�in viel� kielekkeelle viimeiselle
t��n piirin seitsem�nnen, miss� suku
tuo synkk� istui, aivan yksin menin.

Pusertui tuska heid�n silmist�ns�,

he sielt� t��lt� k�sin torjuella
kokivat tulta ynn� hiekkaa kuumaa.

Kes�ll� koirat tekev�t my�s samoin

jalalla taikka kuonollaan, kun heit�
purevat kirput, k�rp�set ja paarmat.

Er�iden kasvoja nyt katsoin heid�n,

tuon tulen tuskallisen kalvamien;
en ket��n tuntenut. Mut ripustetun

n�in kunkin kaulaan kukkaron, min v�ri

ja merkki kullakin ol' erikoinen;
n�kyiv�t silmin nauttivan he siit�.

Kun tuossa tutkin, sattui silm�h�ni

keltainen kukkaro, min p��lt� kuva
sininen siinsi jalopeuran.[91] Eesp�in

kun tuosta katseheni k��nsin, toisen

n�in veripunaisen ja siihen hanhen
kuvatun, valkeamman norsunluuta.

Ja yks, min valkolaukku kantoi kuvaa

sinisen, tiineen em�sian, lausui
minulle: �Mit� teet t��n kuilun y�ss�?

K�y pois! Mut koska viel� el�t, tied�,

on naapurini mun, Vitaliano,
sijansa saapa t�ss� vierell�ni.

Firenzel�isten kesken padualaisna

t�ss' istun, kuulen, kuinka korvahani
he huutaa: Tulkoon ylin valtaherra,

min kukkaross' on pukin kolmen kuva!�

H�n siin� suuta mursi, kielt� n�ytti
kuin h�rk�, joka kuonoansa nuolee.

Mut min�, etten viipym�ll� mielt�

sen pahoittais, mi nopsa olla k�ski,
palasin luota varjoin uupuneiden.

Oppaani kohtasin, mi pedon julman

sel�ss� istui jo ja virkkoi mulle:
�Nyt ole uljas, t�ss' ei pelko sovi!

K�y kulku alas moista porrastiet�:

sa eteen nouse, min� keskell' istun,
ettei se pyrst�ll��n sua vahingoittais.�

Kuin mies, mi kuumev�ristysten tulon

jo tuntee, jonka kalpenee jo kynnet
ja joka vapisee, kun varjon n�kee;

niin min� kuullen sanat nuo. Mut niiden

my�s uhka sai mun h�peem��n, mi tunne
rohkaisee orjan is�nt�ns� eess�.

Ma istuin hartioille hirmuisille

ja tahdoin sanoa: �Mua kiinni pid�!�
mut kieleni ei totellut kuin luulin.

Mut h�n, mi auttanut mua aikaisemmin

h�d�ss� oli, heti noustuani
lujasti k�dell��n mun vy�tti, tuki.

Ja virkkoi: �Geryon, nyt l�hde matkaan!

Hitaasti laskeu, laajoin kaartein, muista,
ett' outo on nyt sulia kuorma kantaa!�

Kuin pursi, joka taap�in tyrk�t�h�n

rannasta ensin, niin h�n l�hti; sitten
kun tunsi vapaa olevansa, k��nsi

h�n h�nn�n sinne, miss' ol' ennen rinta,

ja k�ytti sit� lailla ankeriaan
k�p�lin kaksin ilman halki soutain.

En luule, ett� pelko suuremp' oli,

Pha�ton[92] koska p�iv�n ohjat j�tti,
min vuoksi viel�i taivaankansi palaa;

ei my�s, kun vahan sulaessa raukka

Ikarus[93] tunsi siipein irtautuvan
ja is� h�lle huus: On turma eess�!

kuin pelkoni nyt n�hdess�in, ett' tyhjyys

mua kaikkialta ymp�r�i ja kaikki
silmist� h�ipyi, paitsi selk� pedon.

Hitaasti laskeuu se, uiden vitkaan

ja loivin kaartein; huomaa tuost' en mit��n,
vain ett� alhaalta mua vastaan tuulee.

Jo oikealta kuulin vetten kuohun

allamme ukkosena jymisev�n;
kumarsin p��t� sinne katsoaksein.

Pel�styin kuilua nyt kaksin verroin,

tulia n�in ja valitusta kuulin,
vavisten ojentausin taas ma taap�in.

N�in sitten--mit' en ollut ennen n�hnyt--

kuink' alas kaartein kuljettiin ja eri
tahoilta kuinka n�kyi suuret kauhut.

Kuin haukka kauan ollut lentimill��n,

mi n�� ei lintua, ei houkutinta,
saa mets�st�j�n sanomaan: Sa painut,
ja vaipuu sinne, mist� nousi nopsaan,
sataisin kaartein, istuu is�nn�st��n
et��lle uupuneena, tympe�n�;

Niin Geryon my�s meid�t maahan laski

juurelle jyrk�n ryhmyriutan, sitten
kun n�ki meist� p��ssehens�, kiiti

pois niinkuin nuoli, jonka jousi viskaa.

Kahdeksastoista laulu

On paikka helvetiss�, Malebolge,

kivest� tehty, ter�sharmaa, niinkuin
my�s kalliotkin, jotka saartaa sit�.

Tuon kent�n pahan keskuksessa juuri

syv�nne laaja, synkk� ammottavi;
sen rakenteen ma kohdallansa kerron.

Se vy�hyke, mi j�� kuin renkahaksi

v�lille syv�nteen ja vuorisein�n,
jaettu kymmeneen on uurtehesen.

Kuin siell�, miss� muurein suojaks linnaa

alati uudet vallihaudat kaartaa,
on paikan muoto, silm��n sattuvainen,

sen mukaisen my�s kuvan tarjoo t�m�.

Ja niinkuin moisten linnain kynnyksilt�
vie pienet sillat rantaan ��rimm�iseen,

niin t��ll� kallioiden alta johti

kiviset polut poikki muurein, hautain
luo syv�nteen, ne johon p��ttyy, katkee.

T�� oli paikka, johon meid�t j�tti

Geryon; Runoniekka kulkemahan
vasenta puolta l�ks, ma j�ljess�ns�.

N�in oikealla uutta surkeutta

ja uudet vaivat, uudet kiusanhenget,
joit' oli ensi kuilu tulvillansa.

Pohjalla syntiset nuo alastomat

tulivat toista puolta vastahamme,
taas toista my�t�mme, mut nopeammin:

kuin roomalaiset Riemuvuonna[94] sillan

jakoivat kansan vuoksi kahteen osaan,
niin ett� toista puolta toiset kulki

p�in linnaa Angelon--ne, joilla matka

vei kirkkoon Pyh�n Pietarin--ja toiset
sivua toista vuorta kohden k�vi.

Molemmin puolin kuilunpohjaa synkk��

pirujen pieks�v�n ma sarvekkaiden
n�in heit� takaa vinhoin raippavitsoin.

Ah, kuinka heilt� s��ret nopsaan nousi

jo ensi iskulla! Ei toista eik�
kolmatta kukaan j��nyt vartomahan.

N�in k�ydess�ni yhteen syntisist�

katseeni kiintyi, ja ma virkoin heti:
�En tuota varmaan n�e ensi kertaa.�

Siks viiv�hdin ma h�nt� tunteaksein,

pys�htyi lempe� my�s Saattajani
ja salli, ett� hiukan taap�in k��nnyin.

Salata kasvonsa tuo raipan-saaja

koetti maahan katsomalla, mutta
ma h�lle virkoin: �Sa, mi painat katsees,

jos piirteet kantamas ei v��r�t liene,

oot Venedico Caccianimico.[95]
Mut mist� kirpe� t�� kipu sulle?�

H�n virkkoi: �Tuota mielell�in en kerro,

mut kirkas kielesi mun pakottavi
muinaista muistamahan maailmaani.

Ma olin se, mi kaunihin Ghisolan

sain my�ntym��n Markiisin lemmenleikkiin,
kuin tuosta kertoneekin tuhina taru.

T��ll' yksin itke en bolognalaisna:

p�invastoin paikka t�� niin t�ys on meit�,
ett' enemm�n ei kaiu murtehemme

v�lill� Savenan ja Renon virtain.

Jos tuosta todistusta tahdot tarkkaa,
palauta mielees ahneutemme muisto.�

N�in h�nen haastaessa, selk��n h�nt�

l�i piru vitsallaan ja virkkoi: �Eesp�in,
sa parittaja! T��ll' ei naisten kauppa!�

Ma j�lleen liityin seuralaiseheni.

Tulimme askelilla muutamilla
nyt kielekkeelle kallioisen rannan.

Sen p��lle helposti me kiipesimme

ja k�yden oikeaan sen harjaa pitkin,
ij�iset j�timme n�� kauhun kuilut.

Kun siihen p��stiin, miss� paasipolun

on alla aukko k�yd� ruoskittujen,
Oppaani lausui: �Varro, ett� silm��s
sattuisi muoto n�iden muiden kurjain,
sa joiden kasvoja et viel� n�hnyt,
kun kanssamme he samaa suuntaa kulki.�

Portaalta ij�iselt� katselimme

jonoa toista, meit� kohden k�yv��,
samalla tapaa raipoin rangaistua.

Mun kysym�tt� hyv� Mestarini

nyt lausui: �Katso, kuka suuri tulee,
mi tuskassaan ei itke kyynelt�k��n!

N��lt� kuink' on kuningas h�n viel�!

H�n Iason on, jot' uljuus, lempi johti,
Kolkiista kerran viem��n kultataljan.

H�n kulki ohi Lemnos-saaren, jossa

sen naiset rohkeat ja julmat oli
jokaisen miehenpuolen surmannehet.

H�n siell� sanoin sek� elein siroin

Hypsipylen, tuon neidon nuoren, petti,
mi itse ensin petti[96] naiset saaren;

ja j�tti immen yksin, raskahana.

Syy moinen h�lle moisen tuskan tuottaa
ja tuska tuo on my�s Medean kosto.

K�y h�nen kanssaan kaikki viettelij�t.

T�� tieto asukkaista ensi kuilun
ja heid�n rikoksistaan riitt�k�h�n!�

Nyt oltiin siin�, miss� ahdas kuja

k�y ristiin toisen kivisillan kanssa
ja siit� kaartuu kaaren toisen muotoon.

N�imme kansaa siell� kuilun toisen,

jotk' �hkyy, korskuttavi kuonoansa
ja itse�ns� iskee k�sin omin.

Sen �yr��t home peitti, synnytt�m�

alhaalta kohoavan kolkon huurun,
mi silm�n niinkuin nen�nkin on kiusa.

Niin syv� on sen pohja, ettei sinne

voi n�hd� nousematta kaaren selk��n,
miss' uloin kallion on kieli. Tuonne

tulimme, n�in ma kuilun pohjan t�ynn�

sukua, uppoovata saastaisuuteen,
min laatu oli niinkuin ihmislantaa.

Mun tuota silmin tutkiessa, yhden

p��n n�in niin likaisen, siit' ettei p��tt��
oliko mallikko vai pappi, voinut.

H�n mulle huusi: �Miks niin ahnahasti

mun enemm�n kuin muiden tilaa tarkkaat?�
Ma h�lle: �Siksi, ett� muistan sinut,

sun oli silloin hiukses kuivat, oothan

Alessio Intermini,[97] Luccan miesi;
siks sua enemm�n kuin muita katson.�

H�n mulle silloin, ly�den otsaluutaan:

�Mun t�nne upottivat mairitukset,
jost' ei t�� kieli koskaan saanut kyllin.�

Nyt lausui Mestarini: �Hiukan eesp�in

ojenna kasvosi, ett' oikein n�hd�
voit silmill�s tuon porton p�rr�tukan

ja h�nen irstaan olentonsa; kynsin

likaisin ruumistaan h�n ruopii, milloin
k�y kyyryhyn ja milloin pystyyn nousee.

Tha�s[98] h�n on, tuo irstas, lemmitylleen

mi lausui, kysyv�lle: 'Suurta saanko
kiitosta lahjastain?'--'Ah, ��ret�nt�!'

Ja t�m� riitt�k�h�n silmillemme.�

Yhdeks�stoista laulu

Oi Simon Magus,[99] oi sun kurja joukkos,

te, jotka taivaan tavaraa[100]--min olla
hyvehen morsion vain pit�is--my�tte,

hopean portoks ahnahasti kullan!

Nyt teid�n h�pe�nne julki soikoon,
n��t teid�n paikkanne on kolmas kuilu.

Seuraavan haudan keskikohtaan tulleet

olimme siihen, miss� paasisilta
syvyyden p��ll� pystysuoraan nousee.

O, Kaikkiviisaus, kuink' on suuri taitees

taivaassa, maassa, helvetiss� viel�
kuink' oikein voimas kaikki jakaa, s��t��.

N�in kuilun seini� ja pohjaa pitkin

tuon tumman kiven poratuksi reikiin,
kaikk' yht� laajat, yht� ymmyrk�iset.

Ei pienemm�t, ei suuremmat ne olleet

kuin kauniin San Giovannin[101] templin kolot,
paikaksi kastajien tehdyt sinne.

Niist' yhden mursin, joku vuosi sitten,

kun siihen hukkua ol' lapsi muudan;
ja mink� kerron nyt, se uskottakoon.
Jokaisen kolon suusta pisti esiin
syntisten jalat ynn� s��ret, pohkeet;
muu kaikki piili reik��n pistettyn�.

Paloivat kunkin jalkapohjat tuosta,

nivelet nykki niin, ett' oisi varmaan
katkennut siin� side, vitsask�ysi.

Kuin �ljyttyj� esineit� liekki

vain p��lt� sy� ja pinnalt' ��rimm�lt�,
niin heit� kantap�ist� varpaan-neniin.

�Ken tuo on, Mestari�, ma lausuin, �muita

enemm�n joka v��ntelee ja potkii
ja jota punaisin my�s liekki kalvaa?�

H�n mulle: �Jos sa tahdot, ett� kannan

sun tuonne alas, miss' on t�rm� loivin,
h�n itsest��n ja synneist�ns� kertoo.�

Ma h�lle: �Mik' on mielees sun, on munkin.

Sa herra oot ja tied�t, ett'en eroo
sun tahdostas, my�s tied�t, mit' en sano.�

Tulimme harjalle nyt nelj�nnelle,

k��nnyimme vasempaan, ja kuilunpohjaan
astuimme ahtahasen, rei�kk��sen.

Mua Mestarini lantehellaan kantoi

ja saattoi aina rei�n suulle, josta
tuon oudon tuska s��rin s�tkyi ilmi.

�Ken kurja lienetkin, mi p��ll�s seisot

kuin paalu, maahan upotettu, siin�,
ma h�lle haastoin nyt, �jos voit, niin puhu?�

Kuin munkki, murhamiest� ripitt�v�,

min kutsuu kuolemata viivytt��kseen
t�� ��reen kuoppansa, ma tuossa seisoin.

H�n huusi:[102] �Bonifacius, t��ll' ootko,

sa ootko, Bonifacius, jo t��ll�?
Siis erehtynyt kolme vuott' on ennus?

Noin nopsaan kyll�styitk� rikkauteesi,

min vuoksi pelj�nnyt et neitt� pyh��
sa pett�� etk� raiskata my�s h�nt�?�

Niin olin kuin on mies, mi ymm�rtele

ei vastausta h�lle annettua,
vaan h�pee eik� virkkaa taida mit��n.

Vergilius lausui silloin: �Sano, sano,

ett'et sa ole miksi h�n sun luulee!�
Ja min� haastoin m��r�yksen mukaan.

Nyt jalat kurjan koukistuivat aivan,

h�n ��nell' itkev�ll�, huokaellen
noin virkkoi: �Mit� pyyd�t siis sa multa?

Jos tiet�� tahdot niin, ken olen, ett�

tuon rannan raisun astunut oot alas,
sa tied�, kannoin paavin viittaa kerran.

Orsini olin, poika karhun, ahnas

niin vuoksi heimoni, siell' ett� kultaa
kokosin, t��ll� itse jouduin s�kkiin.

Jo p��ni alle painuneet on toiset

edelt�j�ni simonian orjat;
t��n purnun aukeamaan puristuivat.

Mun sinne alas my�s on matka, koska

h�n saapuu, joksi sua luulin �sken,
kun kysymyksen pikaisen tuon tein ma.

Mut kauemmin jo t�ss� seison p��ll�in

ja poltan jalkojani kuin h�n jaloin
punaisin paistuva on paikassani.

N��t h�nen j�lkeens� on laiton paimen[103]

l�nnest� saapuva, syin saastaisemmin,
mi meid�t molemmat maan alle peitt��.

Uus on h�n Josua, Makkabean miesi:[104]

kuin t�ll� kuninkaansa armo oli,
niin h�ll� suopeus Ranskan hallitsijan.�

En tied�, lienk� liian nopsa ollut,

kun h�lle vastasin vain t�h�n tapaan:
�Siis virka, kuinka paljon rahaa pyysi

Pyh�lt� Pietarilta Herra meid�n,

t��n k�teen avaimensa uskoessaan?
H�n varmaan tuota vaati vain: _Mua seuraa_!

Ei Pietari, ei muutkaan Matteukselta

veroa vaatineet, kun arvan kautta
t�� sijan sai, mi petturin ol' ennen.

J�� t�nne, oikea on rangaistukses!

Ja hyvin kaitse pahoin koottu rahas,[105]
mi rohkaisi sun riitaan Kaarlen kanssa.

Ja ellei est�isi mua kunnioitus

avainta ankarinta kohtaan, jota
sa kannoit el�m�ss� kaunoisessa,

k�ytt�isin kielt� viel� kirpe�mp��;

n��t ahneutenne on maanpiirin murhe,
te hyv�t polkein kohotatte huonot.

Evankelista teit' on tarkoittanut,

te paimenet, kun n�ki vetten p��ll�
h�n ruhtinaiden porton istuvaksi:
tuon saman, joka seitsenp�isn�[106] syntyi,
sai mahdin kymmensarvisen, niin kauan
kuin miehellens� mieluinen ol' hyve.

Te Jumalaksi tehneet ootte rahan,

kurjimmat ootte kuvain kumartajat:
pakana yht� palvelee, te sataa.

Ah, Constantinus, pahaa kuinka paljon

perusti, k��ntymykses ei, vaan lahjas,
tuo saama ensimm�isen rikkaan paavin!�

Mun moista virtt� vieritt�iss� h�lle,

h�n kovin jalkapohjiansa potki
vihasta taikka omantunnon syyst�.

Ma luulen, ett� mielell�ns� kuuli

nuo sanat Mestari, niin tyydytt�v�n
puheeni vakaa n�ytti piirteit�ns�,

H�n sitten k�sin kaksin tarttui minuun,

mun nosti rynt�illeen ja kantoi yl�s
taas tiet�, �sken alas astumaansa.

V�synyt ei mua hoivaamaan h�n ennen

kuin kaaren kukkulalla, nelj�nnelt�
mi p��lle viidennen vie harjantehen.

Siev�sti siihen laski taakan rakkaan,

varoen, vuoksi t�rm�n tuiman, jyrk�n,
jot' tuskin pukki oisi nousta voinut.

Ja siit� toinen alho mulle aukes.

Kahdeskymmenes laulu

Uus vaiva uudet s�keet vaatii multa

ja laulun kahdenkymmenennen t�t�
ens virtt�, joka kirotuista kertoo.

Jo vallan valmis olin katsomahan

ma kuiluun, allani mun ammottavaan,
mi kyynelist� tuskaisista tulvi.

N�in kansaa syv�nteess� py�re�ss�

ma k�yv�n ��neti ja itkein, kuten
k�y hautasaatot maailmassa meid�n.

Alemma katsoin, kunkin hahmo n�ytti

kuin iki-ihmeen kautta v��ntyneelt�
leuasta asti varren alkamahan:

p�in lanteita n��t kasvot heill� katsoi

ja taap�in heid�n k�yd� t�ytyi, koska
ev�tty heilt� oli n�hd� eesp�in.

Kenties halvaus noin nurinkurin

voi jonkun v��nt�� v�kivalloin, vaikka
en tuota n�hnyt ole enk� usko.

Lukija, hy�dykses jos Luoja kirjan

t��n k�tees suo, sa arvaa itsest�si,
saatoinko kuivin katsein n�hd� tuota,

kuvamme kuolevaisen v��ntyneen�

kun n�in ma niin, ett' isku silmiens�
rakoa pitkin per�puolen kastoi.

Ma totta itkin, kiven kielekkeesen

nojaten kovaan, kunnes saattajani
noin virkkoi: �Ootko niinkuin muutkin houkat?

T��ll' el�� s��li olla s��lim�tt�.

Ken syyllisempi on kuin se, ken suree
oikeuden jumalaisen voittot�it�?

P��s nosta pystyyn, miesi n�� min alla

maa aukes eess� Teban kansan silm�in,
ja kaikki huusivat: 'Sa minne sy�ksyt

Amphiaraus?[107] Miksi taiston j�t�t?'

Mut laannut ei h�n vierim�st� ennen
kuin luona Minoksen, mi kaikki korjaa.

Kas, kuinka rintanaan h�n selk�� k�ytt��:

kun liian kauas eesp�in n�hd� tahtoi,
h�n taap�in katsoo nyt ja taap�in astuu.

N�� my�s Teiresias,[108] min muoto muuttui,

kun naisen hahmon sai mieshahmon sijaan
ja j�senet h�n kaikki toiset aivan.

Ja vasta sauvall' ly�ty�ns� noita

k��rmett� kahta, yhteen k��riynytt�,
sai Teiresias miehuutensa j�lleen.

Tuo, jonka selk� p�in on vatsaa h�nen,

on Aruns Lunin[109] vuoristosta, miss�
Carraran miesi laaksonpohjaa kynt��.

Valkoisten marmorpaatten keskell' asui

siell' luolassaan h�n, josta n�hd� laajan
h�n meren voi ja taivaan t�htikirjat.

Ja tuo, mi n�nnej�ns�, joit' et n�e,

hajalle p��ssein hapsin peitt��, k��nt�in
pois meist� kaiken, miss� karva kasvaa,

on Manto,[110] joka maata monta kulki

ja sitten siihen j�i, miss' synnyin min�;
sanella tuosta hiukan mielin sulle.
Kun kuollut h�it� oli taatto, koska
kaupunki Bakkos-jumalan ol' orja,
h�n kauan harhaeli maailmalla.

Italiassa ihanass' on j�rvi,

juurella alppein, jotka sulkee Saksan
Tirollin linnasta: Benaco on se.

Tuhansin l�htehin, Penninon p��lt�,

v�lill� Valcamonican ja Gardan
veet pursuu, jotka j��v�t j�rveen t�h�n.

Keskell� sen on paikka, jossa piispat

Trientin, Brescian ja Veronan yhteen
vois tulla siunaamahan piiri�ns�.

Varustus vahva, kaunis on Peschiera,

tuo torjuu Bresciaa sek� Bergamoa,
miss' alimpana ranta kaartuu. Sinne

veet j�rven liiat kaikki virtaa, joita

ei jaksa s�ilytt�� Benaco, juosten
jokena sitten kautta kukkaniittuin.

Mut heti vierim��n kun laine l�htee,

Benaco ei, vaan Mincio on sen nimi
Governoon saakka, miss� Po sen nielee.

Alangon kohtaa alkujuoksussansa,

nevaksi aukee, suoksi suurentuvi,
suvisin ilman ep�terveen huokuu.

Vaelsi impi hurja tuosta, n�ki

suon keskell� h�n kaistan maata kovaa,
asumatonta, auran k�ym�t�nt�.

J�i sinne, v�ltt��ksens� ihmisseuraa,

h�n orjineen ja taikatemppuinensa
ja eli siell�, siks kuin kuolo saapui.

Inehmot, jotka ymp�rill� hajan

asuivat, kokoutuivat paikkaan, mink�
suomuuri turvas joka suunnan saartain.

Kaupunki nousi vainaan kunnahalle,

ja ensi keksij�ns� mukaan, ilman
muut' arpaa, mainittihin Mantovaksi.

Enempi kansaa oli siin� ennen

kuin Pinamonte[111] Casalodin petti,
tuon houkan, viekkahalla neuvollansa.

Siks sulle kerron n�it�, ett� koskaan

jos kuulet toisin maani syntytarun,
sen valhe totuutta ei vahingoittais.�

Ma h�lle: �Mestari, sun sanas ovat

minulle varmat niin ja luotettavat,
muut ett' on hiili� vain sammuneita.

Mut sano mulle, samoojista noista

erota etk� ket��n mainittavaa,
n��t moista vaan nyt miettii aatokseni.�

H�n mulle: �Tuo, min leukaparta hajoo

ruskeille hartioille, augur' oli
ajalla, jolloin Kreikka miehist' tyhj�,

niin oli ett� joku j�i vaan kehtoon.

H�n Kalkaan kanssa m��r�s hetken hyv�n
Auliissa p��st�� ensi laivatouvin.

Nimelt� ol' Eurupylus[112] h�n; laulaa

Runoni ylv�s jossakin my�s h�nt�,
kuin tied�t sa, mi kauttaaltaan sen taidat.

Tuo toinen, lanteiltaan niin laiha, oli

Mikael Scotus,[113] jolle outo mik��n
ei ollut temppu velhotaidon turhan.

Tuo on Guido Bonatti,[114] tuo Asdente,

min mieli nyt ois pikilankaan, nahkaan,
mut joka my�h��n t��ll� katuu. Kurjat

nuo naiset n�� my�s, jotka j�tti neulan

ja v�rttin�ns� tullen taitureiksi
ja tehden pahaa yrtein ynn� kuvin.

Nyt eesp�in k�y�s, sill� Kainin t�hti[115]

rajalla seisoo pallonpuoliskoiden
jo merta koskettain Sevillan alla,

ja viime y�n� t�ys jo kuudan oli;

sen varmaan muistat, sill' ei vahingoksi
kuu sulle ollut syvyydess� korven.�

Noin puhui h�n, me astuimme sill'aikaa.

Yhdeskolmatta laulu

Sillalta sillalle n�in haasteloissa,

joit' ei mun N�ytelm�ni laulaa mieli,
tulimme kaaren kukkulalle, j��den

syvyytt� uutta Malebolgen ynn�

tuon turhaa vaikerrusta katsomahan;
se mulle synkk�� synkemm�lt� n�ytti.

Kuin Venezian veist�m�ll� talvin

tulinen, sitkas piki kiehuu, jolla
taas kiinnitet��n haahdet haurastuneet,
merille kelpaamattomat, ja toinen
sill'aikaa uutta laittaa, toinen korjaa
sivuja laivan paljon-purjehtineen;

ja yksi keulaa, toinen kokkaa takoo,

tuo tekee airoja, tuo k�ytt� v��nt��,
tuo pikkupurjetta, tuo suurta parsii;

niin tuolla alla tiivis tahdas kiehui,

ei tulen voimasta, vaan Luojan parskuin
partaille, tahmistuen joka kiveen.

N�in sen, mut n�hnyt siit� en ma muuta

kuin kuplat, jotka pintaan kuohu nosti,
ja kuinka kauttaaltaan se nous ja vaipui.

Kun tuota tarkasti ma katsoin, Opas

minulle huusi: �Varo itse�si!�
ja pois mun tempas siit�, miss� seisoin.

Ma k��nn�hdin kuin mies, mi n�hd� halaa

paettavansa vaaranpaikan, mutta
min mielt� kauhu �kkin�inen karsii,

niin ett� pois h�n rient��, vaikka katsoo:

ja takanamme pirun mustan n�in ma
tulevan juosten pitkin paasisiltaa.

Ah, kuinka julma hahmoltaan h�n oli,

eleens� kaikki kuinka kauhistavat,
lev�ll� siivet, alla jalka nopsa!

Ter�vin, korkein hartioin h�n kantoi

syntist�, kahareisin istuvata,
min pohkeisiin h�n oli kiinni k�ynyt.

H�n sillaltamme huus: �Te kynsipirut,

kas, t�ss� Luccan raatimies on muudan!
H�n alas painakaa! Ma muita palaan

hakemahan, maa siell' on t�ysi heit�:

Bonturo[116] ei, muut kaikk' on orjat rahan,
saa raha siell� valkoiseksi mustan.�

H�n sinne heitti miehen, k��ntyi, eik�

varasta aja koira irtip��ssyt
niin nopsaan kuin h�n kiisi paatta kovaa.

Mies uppos, sitten n�kyi selk�puolta.

Mut pirut sillan alta huusi h�lle:
�Ei t�ss� auta kuvain kumarrukset!

T��ll' uidaan toisin n��t kuin Serchion[117] veess�!

Jos haarukoitamme et tahdo tuta,
sa �l� kellu pitkin pintaa siin�!�

He iskiv�t nyt sadoin hangoin h�neen,

sanoivat: �T�ss' et tanssi julki, saatpa
kalastaa sameassa nyt, jos voinet!�

Ei toisin kokit eiv�t kokkipoiat

lihoja kahvelilla kattilahan
syvemm� pist� pintaan nousevia.

Oppaani armas lausui: �Ettei n�kyis

olosi heille, piiloon k�y nyt taakse
tuon kallion, mi sulle turvan tarjoo!

Ja kuinka kuuletkin mua loukattavan,

sa �ll�s pelk��, sill� tunnen seikat,
jo kerran ollut oon t�ss' ottelossa.�

H�n sitten kulki sillan p��h�n, p��si

jo harjanteelle kuudennelle, siin�
olikin paikka pit�� otsa tyyni.

Kuin koirat, jotka haukkuhampain huimin

ja raivoten k�y kerj�l�isen kimppuun,
�kisti pys�htyv�n, tyytyv�isen,

nuo pahat henget sillan alta sy�ksyi,

p�in h�nt� k��nt�in hangot kaikki, h�np�
noin huus: �Te kaikki tyyntyk��tte! Ennen

kuin minuun keksinenne kiinni k�ytte;

yks ensin astukoon, mua kuulkoon, sitten
te p��tt�� saatte, oonko iskett�v�.�

Kirkuivat kaikki: �Malacoda[118] menk��n!�

Muut j�iv�t paikalleen, yks l�hti, tuli
ja virkkoi: �Mit� tahdot?� Mestarini

noin h�lle: �Luuletko sa, Malacoda,

mi n��t mun tulleen turvallisna kautta
eteenne kaikkien, tuon tapahtuneen

sanatta sallimuksen Herran? Anna

mun menn�, sill� Taivahan on tahto,
ett' toiselle t��n tien ma synk�n n�yt�n.�

Niin h�nen silloin haihtui ylpeytens�,

h�lt' ett� hanko maahan vaipui, muille
h�n virkkoi: �Loukkaamaton olkoon t�m�!�

Nyt mulle Mestari: �Sa, piilev�inen

v�lill� sillanpaatten siell�, tule
tyk�ni pelvotta ja turvallisna!�

Ma silloin riensin h�nen luokseen, mutta

pirutkin kaikki eesp�in l�hti, josta
pel�styin, ett� sanansa he pett�is.

Noin pelk��v�n n�in kerran antauneitten,[119]

jotk' astui linnasta Capronan ulos
vihollisparven sankan saartaessa.
Ma liityin koko olennolla kiinni
Oppaasen, enk� k��nt�nyt pois silm��
n��st� noiden paha-enteisest�.

Jo hangot nousi, kuulin kuiskittavan:

�Jos iskis tuota takap��h�n?� Toinen
noin vastas: �Anna h�lle aimo pisto!�

Mut piru tuo, mi kanssa Mestarini

puhetta piti, kiirehesti k��ntyi
ja lausui: �Hiljaa, hiljaa, Scarmiglione!�

H�n sitten meille: �Kauemmas ei k�yd�

t�t' t�rm�� voi, n��t koko kuudes kaari
pohjalla kuilun raunioina viruu.

Mut eesp�in jos on teill� mieli, k�yk��

alista tiet�, t�m�n luolan kautta,
pian teille toinen paasipolku aukee.

On eilen, tuntia viis[120] t�st� viel�,

kulunut vuotta tuhat kaksisataa
kuuskymment� ja kuus siit' asti, koska

tuo s�rkyi tie. Ma sinne jotkut n�ist�

l�het�n pikimerta pistelem��n;
te heit� seuratkaa, he teit' ei vaivaa.�

�Esihin Alichino, Calcabrina�,

h�n heille jatkoi, �my�skin sa, Cagnazzo,
ja Barbariccia joukon johdattakoon!

My�s tulkoot Libicocco, Draghignazzo,

C�riatto hampaineen ja Graffiacane
ja Farfarello, Rubicante hullu!

Se iskek��, ken nousee pintaan! N�m�

rauhassa p��sk��t p��lle t�rm�n toisen,
mi poikki kaartuu kaikkein syvyyksien.�

�Ah, Mestari, mit' on t��?� virkoin. �Yksin

menk��mme sinne, ilman saattajia,
jos tien sa tunnet vaan, en niit� kaipaa.

Jos olet varoillas kuin muuten olet,

n��t etk�, kuinka hampaitaan ne puree,
puhuen pahaa kulmakarvoillansa?�

H�n mulle: �Tarvis sun ei s�ik�hty�,

sa heid�n anna suuta murtaa, meit�
se koske ei, vaan niit�, jotka kiehuu.�

Patoa pitkin vasempaa he l�hti.

Mut ensin kukin heist� kielen painoi
p�in hampahia, merkiks johtajalleen,

mi soitti l�ht��n per�torvellansa.

Kahdeskolmatta laulu

Oon n�hnyt ratsumiesten l�ht�marssit

ja rynn�k�t ja aseharjoitukset
ja joskus my�skin pakomatkat nopsat;

Arezzon maassa miekkamiest' oon n�hnyt

ja sotarosvoja ja kulkureita,
my�s turnajaisten, aseleikin menot,

soidessa torven, rummun, kirkonkellon

tai linnan merkkitulten loimottaissa,
tapahan kotoiseen tai muukalaiseen;

en n�hnyt ratsaita, en jalkamiest�

humussa moisen huilun viel', en laivaa,
mi t�hte� tai maata etsii. Eesp�in

pirujen kymmenparven kanssa k�ytiin.

Mi saatto! Mut on seura paikan mukaan:
kirkossa pyh�t, kapakassa juopot.

Mut pikimerta p�in ol' huomioni,

ma n�hd� tahdoin kuilun kaikki tilat
ja varjojen my�s siin� kiehuvaisten.

Delfinein lailla, jotka selk�kaartaan

kohottamalla merimiest� neuvoo
tuholta myrskyn purtta pelastamaan,

nuo syntisetkin lievikkeeksi vaivan

my�s joskus pintaan sel�n kohottivat,
salaman-nopeasti taas sen peitt�in.

Ja niinkuin ojanvierem�ll� n�kyy

p��t sammakoiden, mutta jalkojansa
ja muuta ruumistaan he eiv�t n�yt�,

niin t��ll� kaikkialla syntisi�.

Mut l�hestyiss� Barbariccian, heti
jokainen joutui porepinnan alle.

Ma n�in--ja syd�n tuosta kiertyy viel�--

heist' yhden viipyv�n, kuin tapahtua
voi sammakolle sukeltaissa muiden.

Ja Graffiac�n, mi l�hin h�nt� oli,

l�i keksin tukkaan pikiseen ja nosti
n�in yl�s h�net niinkuin saukon. Kaikki

nimelt� tunsin heid�t jo, niin tarkkaan

ma kuuntelin kun heit� valittihin,
ja kuinka sitten toisiaan he kutsui.
�Oh, Rubicante, iske kyntes h�neen,
k�y kiinni, nylje h�lt� selk�nahka!�
noin kuorossa nuo pahathenget huusi.

Ma lausuin: �Mestari, jos voit, niin tiet��

koeta saada, ken h�n on, tuo kurja,
mi k�siin joutunut on vainoojainsa.�

Oppaani astui liki h�nt� aivan

ja kysyi, mist� oli h�n. H�n vastas:
�Navarran[121] valtiossa synnyin kerran.

Is�ni oli huono mies, mi tuhlas

itsens�, tavaransa! �iti minut
er�st� herraa pani palvelemaan.

Tebaldo-kuningasta hyv�� sitten

ma palvelin, siell' aloin vilpistell�,
se syy mun saattoi t�h�n kuumaan paikkaan.�

Nyt Ciriatto, jonka suusta, puolin

molemmin, pisti torahampaat sian,
jo antoi tiet��, milt� toinen tuntui:

k�siss� kissain pahojen ol' hiiri.

Mut Barbariccia h�net kiersi k�sin
ja virkkoi: �Hiljaa, siks kun p��st�n h�net!�

Ja Mestariini k��ntyen h�n lausui:

�Mit tiet�� tahdot h�it�, kysy ennen
kuin toiset nuo ly� kappaleiksi h�net!�

Oppaani n�in: �Nyt muista sulta kysyn.

Latinalaista[122] ket��n tuntenetko
pien alla tuon?� H�n vastas: �Juuri j�tin

ma er��n, joka l�himaasta oli.

Josp' �isin viel� seurassansa siell�,
en pelk�is kynsi�, en hankojakaan!�

Huus Libicocco: �Liiaks saamme uottaa!�

Ja iski kurjan k�sivarteen keksin
rev�isten pois sen kyyn�rp��t� my�ten.

My�s Draghignazzo tahtoi reitt� h�lt�

kokea kynsin, tuosta p��llysmiesi
k��nn�hti ymp�r' �kein silm�kulmin.

Kun taas he hiukan oli rauhoittuneet,

Oppaani viipym�tt� kysyi h�nt�,
mi viel� haavaa k�dess�ns� katsoi:

�Ken oli h�n, jost' erosit, kuin sanot,

sa vahingokses maalle nousten?� H�np�
noin vastas: �Pappi oli h�n, Gomita,[123]

Galluran[124] mies, tuo lipas vilpin kaiken,

mi is�nt�ns� vihamiehet hoiti
niin hyvin, ett� kukin h�nt� kiitt��.

H�n rahaa otti, antoi pois 'niin siev��n',

kuin sanoi h�n. My�s muissa toimissansa
h�n oli konna, pieni ei, vaan suuri.

On h�ll� seurassaan Don Mikael Zanche,[125]

mies Logodoron, eik� sanelemaan
Sardiniasta heill� uuvu kieli.

Voi mua! Viel� puhuisit, mut pelk��n

ma tuota, joka hampaitansa hijoo
ruumiini syyhyn varmaan ruopiakseen.�

P��piru k��ntyi puoleen Farfarellon,

min silm�t py�ri halust' iskemisen,
ja sanoi: �Tiehes, pahan ilman lintu!�

�Jos n�hd� tahdotte tai kuulla�, alkoi

tuo pelj�stynyt taas, �Toskanan taikka
Lombardian miehi�, ne t�nne k�sken.

Mut v�h�n v�istyk��t nuo kynsipirut,

pel�t� ettei tarvis kostoansa,
ja min�, paikalleni j��den t�h�n,

sijaani yhden kuusi muuta laitan:

vihell�n vain, mi meill' on merkkitapa,
kun joku tahtoo pintahan.� Gagnazzo

tuon kuuli, kuonoansa nosti, p��t��n

pudisti, virkkoi: �Tuopa viekas temppu,
min h�n nyt mietti alas sy�st�ksens�!�

Mut h�n, mi monet taisi temput, lausui:

�Se muka viekkautta, koska kiusan
pahemman hankin vaiva-veljilleni!�

Alichin pysynyt ei tyynn�, vastaan

h�n muiden mielt� virkkoi: �Jos sa alas
sukellat, en sua juosten kiinni ota,

vaan siivin saavutan sun p��lt� pien.

Pois kaikki! Olkoon �yr�s taattu h�lle!
Saat n�hd�, voitatko sa yksin meit�.�

Lukija, nyt sa leikin uuden kuulet.

Jokainen heist� poisp�in k��ntyi, ensin
Gagnazzo, h�n, min mieli julmin oli.

Navarralainen ajast' otti vaarin,

h�n polkas vain ja �kkiarvaamatta
sukelsi, p��si heid�n paulastansa.

Syv�sti kaikki katuivat, h�n enin,

mi moisen tappion ol' aikaan saanut,
h�n sitten nousi, kirkas: �Saan sun kiinni!�
Se v�h�n auttoi: nopeammin pelko
kun siivet samoo. Alas sinkos toinen,
nous toinen, rinta yl�sp�in taas lent�in.

Noin haukan kohti havistessa, sotka

sukeltaa �kin pinnan alle, j�tt�in
noloksi, �ke�ksi vainoojansa.

Nyt pilaan suuttui Calcabrina, nousi,

lens, ajoi takaa h�nt�, mieliss�ns�
paosta miehen, toraa toivoellen.

Kun pikeen tuskin oli p��ssyt konna,

tuo kynsin iski kumppaniinsa, alkoi
t��n kanssa kuilun p��ll� taiston tuiman.

Mut toinenkaan ei haukka ollut huono,

vaan kynsi vastaan, kunnes kumpainenkin
putosi pataan kiehuvaan. Sen kuumuus

rakensi rauhan pikaisesti, mutta

nyt yl�s nousta en�� eiv�t siivin
piest� tahmein taistoveikot voineet.

Murheusi Barbariccia muiden kera,

l�hetti nelj� avuks heille, keksit
k�dess�, rantaan toisehen, ja kaikki

hajausi paikoillensa pitkin t�rm��

h�d�ss� oleville ojentamaan
jo pahoin palaneille haarukoitaan.

J�timme heid�t tuohon toimehensa.

Kolmaskolmatta laulu

Vait, yksin, vailla saattoseuraa, toinen

toisensa askelia astuttihin
me nyt kuin minoriitti-munkit k�yv�t.

�skeinen riita vienyt aatokseni

taruhun oli Aisopoksen, jossa
hiirest� h�n ja sammakosta[126] kertoo.

L�hemm�t eiv�t toistaan sanat samat

kuin tapaukset nuo, jos tarkkaavasti
ken vertaa niiden alun ynn� lopun.

Ja niinkuin aatos toisen siitt��, syntyi

jo ensimm�isest�ni toinen mulla,
ens pelkoni mi kaksinkertaistutti.

Noin mietin: Nuo niin pahan pilkan saaneet

on meid�n vuoks, ja vaurion ja herjan,
mi varmaan heid�n mielt��n katkeroittaa.

Jos viha ilkeyteen nyt heiss� yhtyy,

he meit� himoitsevat hirmuisemmin
kuin koira, joka j�n�n j�ljen l�yt��.

Pelosta nousevan jo tunsin tukan

ja aatos aivoissani askarteli,
kun virkoin: �Mestari, jos meit� pian

et piilota, ma pelk��n, kynsipirut

tekev�t pahaa meille; j�ljess�mme
he ovat, tunnen heid�t, n��n jo heid�t.�

Ja h�n: �Jos peili oisin, ulkonaista

en kuvaas nopeammin heijastaisi
kuin sis�iset nyt kiinn�n mielikuvas.

Nyt juuri aatoksesi sattui seuraan

mun aatosteni, saman hahmoisien,
niin ett� saman niist� tuuman tein ma.

Jos ranta oikea on kyllin loiva,

ett' alas toiseen voimme k�yd� kuiluun,
pel�tyn v�lt�mme me vainon varmaan.�

Tuon neuvon tuskin sai h�n antaneeksi,

tulevan n�in jo heid�n tuiki liki,
lev�ll� siivet, meihin tarttuakseen.

Oppaani �kki� nyt otti minut

kuin �iti, joka tulenpauhuun her��
ja n�kee ymp�rill��n ilmiliekit,

ja pojan tempaa, pakenee, ei viivy

sen vertaa, ett� paidan saisi p��lleen,
kun itse ei, vaan laps on huolenansa.

Jo �yr�h�lt� rannan raisun �kin

h�n sy�ksyi pitkin vuorta viett�v�t�,
mi kuilun seuraavan on toinen parras.

Ei myllyn-uraa my�ten juokse vesi

ratasta py�ritt�m�h�n niin nopsaan,
ei rattaan siipihink��n sy�stess�ns�,

kuin pitkin palletta nyt Mestarini

mun kantain polvellansa niinkuin lastaan,
ei en�� niinkuin seuralaista saattain.

H�n jaloin tuskin pohjaa polki kuilun,

kun vainoajat p��mme p��ll� n�kyi,
huipulla t�rm�n; vaan ei tuosta vaaraa.

N��t Taivaan tahto, joka pannut heid�t

viidennen kuilun vartioiksi oli,
sen ulommaks ei heille voimaa suonut.
Alhaalla siin� lauma maali-iho
se kiersi hitain askelin ja itkein
ja ulkomuodoin murtunein ja raukein.

Heill' oli viitat, niiden niskapussit

vedetyt silm�in yli, kaikki kuosiin,
mi K�lnin munkeilla on k�yt�nn�ss�.

Ne p��lt' on kullatut ja huikaisevat,

sis�lt� lyijy�, niin raskaat, ett�
sen rinnall' olkiset vain Fredrik keksi,[127]

voi viittaa, joka ij�isesti painaa!

K�vimme j�lleen suuntaan vasempahan,
kuin hekin, katsoin vaikerrusta vaivan.

Mut tautta taakkansa tuo lauma raukee

niin hiljaa kulki, ett� seura uusi
meill' oli joka jaksannalla jalan.

Siks sanoin Mestarille: �Etk� l�yt�is

jotakin, jonk' ois tuttu ty� tai nimi,
jos k�ydess�mme silmin sinne vaanit?�

Er�sp�, kielt� nyt Toskanan kuullen,

huus takanamme: �Hiukan hidastukaa,
te rient�v�iset halki ilman synk�n!

Kentiesi multa saat sa pyyt�m�si.�

Oppaani minuun k��ntyi, virkkoi: �Varro,
ja h�nen askeltensa mukaan astu!�

Pys�hdyin, n�in ma kahden katsannossa

palavan pyyteen p��st� seurahani,
vaikk' esti ahdas tie ja taakka heit�.

Luo tultuaan he silmin suurin, kieroin

mua kauan, vaiti katsoivat, ja sitten
toisiinsa k��ntyiv�t ja virkahtivat:

�Tuon kurkku n�ytt�� liikkuvan, h�n el��;

ja jos he kuolleit' on, mik' oikeus heill�
on k�yd� lyijyviittaa kantamatta?�

Minulle sitten: �Mies Toskanan, tullut

suruisten teeskentelij�iden seuraan,
�l' ylenkatso lausua, ken olet.�

Ma heille: �Synnyin, kasvoin kaupungissa

suuressa luona kauniin Arno-virran,
ja asun ruumiissa, miss' aina asuin.

Mut keit� itse, joiden poskip�ille

niin suuren tuskan n��n ma tippuvaksi?
Ja mik� p��ll�nne tuo kiusa kiilt��?�

Yks heist� virkkoi: �N�m� keltaviitat

lyijyiset ovat ja niin raskaat, ett�
n�in vaakojansa vapisuttelevat.

Hilpeit� munkkeja[128] Bolognan oltiin,

ma Catalano, Loderingo t�m�,
valitut kumpikin sun kaupungistas,

kuin tapa ottaa rauhan vartiaksi

mies yksin�inen on; ja moiset oltiin,
viel' ett� n�kyy se Gardingon luona.�

Ma aloin: �Munkit, teid�n ty�nne pahat...�

etemm� p��ssyt en, kun maassa miehen
n�in paalun kolmen ristiin-naulitseman.

Mun n�hdess��n h�n kokonansa k��ntyi,

puhalsi, huokas partahansa. Huomas
sen munkki Catalano, virkkoi mulle:

�Tuo l�vistetty,[129] jota katsot, kerran

sen painoi farisealaisten mieliin,
ett' yhden sopii kansan eest� kuolla.

Paljaana poikki tien, kuin n��t, h�n lep��,

ja tuta saa h�n, kuinka paljon painaa
t�st' yli kulkevainen kukin. Sama

on tuska h�nen apellaan[130] my�s t��ll�

ja j�senill� kaikilla sen Raadin,
mi oli juutalaisten turman siemen.�

Ma h�mm�styv�n n�in Vergiliuksen

tuon t�hden, joka ristiin-naulittuna
noin kurjaa k�rsi ikirangaistustaan.

H�n sitten munkin puoleen k��ntyi, lausui:

�Suvaitkaa virkkaa, jos on teill� lupa,
t�st' onko oikeahan tiet� mit��n,

jota me kaksi voimme t��lt� p��st�

avutta enkelien mustain: pakko
on heill� tulla saattamaan, jos tahdon.�

H�n virkkoi: �L�hemp�n� kuin sa toivot

k�y harju suuren piirin reunast' asti,
mi kaikki n�m� kauhun laaksot leikkaa,

se vaikk' on haljennut t��n kuilun p��ll�;

te voitte nousta r�ykki�it�, jotka
sivuja alhon ynn� pohjaa peitt��.�

P�� painuksissa Opas hetken seisoi,

noin haastoi: �Huonot saimme ohjeet h�lt�,
mi tuolla syntisi� hangoin kiusaa.�

Ja munkki: �Kuulin Bolognassa, kuinka

pahetta mont' on Saatanalla, my�skin
h�n ett� viekas on ja valheen is�.�
Jo Opas suurin askelin pois astui
n��lt��n jonkun verran suuttuneena;[131]
siks erosin nyt kuorman-kantajista

rakasta seuraten taas Mestaria.

Nelj�skolmatta laulu

Kun nuor' on vuos ja P�iv� kutrejansa

merkiss� Vesimiehen[132] l�mmitt�vi
ja lyhenee y�t p�iv�n pituisiksi;

kun kuura maahan maalaelee kuvaa

siskonsa valkean,[133] mut kesken aivan
siveltimest� loppuu tempra-v�ri;

maamiesi, jolta rehu puuttuu, nousee

ja katsoo, n�kee valkeoiksi kedot
kaikk' ymp�rill��n, ly�den lanteisiinsa;

kotihin palaa, kaikkialla voihkii

kuin raukka, neuvoa mi n�� ei mit��n;
taas ulos k�y ja toivon uuden tuntee,

kun huomaa maailman h�n muuttuneeksi

v�h�ll� aikaa, paimensauvaan tarttuu
ja ajaa lampahansa laitumelle.

N�in min� s�ik�hdyin my�s Mestaria,

kun n�in ma synkistyv�n otsan h�lt�,
ja yht� pian my�s pelko haihtui.

N��t sillalle kun tultiin murtuneelle,

niin Opas k��ntyi minuun katsein lempein,
min tunsin vuoren tuiman juurelt' asti.

Murrosta katsoi, sitten neuvon jonkun

valitsi, tutki tarkoin r�ykki�it�
ja vihdoin nopeasti tarttui minuun.

Ja niinkuin se, mi askartaa ja miettii

ja n�ytt�� aina kauas katsovalta,
h�n minut nostain kivenlohkareelle

jo toista tutki ryhmypaatta, lausui:

�T��n p��lle sitten kiipe�, mut ensin
koeta, kantaako se sun.� Ei ollut

tie tehty kaapumiesten k�yd�. Tuskin

me p��stiin, keve�sti h�n, ma h�nen
avulla, j�rk�leelt� j�rk�leelle.

Ja ellei rinne t�ss� ollut oisi

lyhyempi toisen rannan reunaa, ehk�
mun, vaikk' ei h�nt�, voittanut ois taival.

Mut koska koko Malebolge viett��

alimman alhon suuta kohti, johtuu
n�in kuilun kunkin asemasta, ett�

ylempi sen on toinen sein�, toinen

alempi: huipulle siks vihdoin tultiin,
min viime paasi ulos pist��. Tuonne

kun p��ssyt olin, tunsin keuhkojeni

niin heng�styneen, etemm�ksi ett�
en jaksanut, vaan alas istuin heti.

Nyt Mestari: �Sun aik' on tarmostua,

ei istuen n��t untuvilla eik�
matolla maaten maine saavu koskaan.

Ja maineetta ken el�m�ns� el��,

h�nest� moinen j�� vain j�lki maahan
kuin savu ilmaan, vaahto veteen j�tt��.

Siks nouse, voita uupumukses, hengen

v�ell�, joka kaikki esteet raivaa,
jos vain ei heity ruumiin raskaan valtaan!

Pitemm�t meill' on portaat nousevina,

ei riit�, ett' on tultu n��. Jos minut
tajunnut oot, sa tuosta vahvistunet.�

Nyt nousin, n�ytin keuhko-kelpoiselta,

mun vaikka heng�stynyt puskui povi,
ja virkoin: �K�y, ma vankka, uljas olen!�

Kuljimme harjaa kukkulan, mi oli

pahempi k�yd�, paasi-rikkoisempi,
kaidempi, jyrkempi kuin edellinen.

Puhelin, ett'en uupuneelta n�ytt�is;

nyt ensi kuilusta soi ��ni vastaan
puhetta purkain katkonaista. Mit�

h�n haastoi, tied� en, ma vaikka olin

jo kaarell' yli kuilun kulkevalla,
mut sanat soivat soperrusta vihan.

Ma alas kumarruin, mut n�hd� silmin

el�vin pime�ss' en voinut pohjaan,
siks sanoin: �Mestari, nyt rient�k��mme

rannalle toiselle, sen ��rt� alas!

Niinkuin t�ss' ymm�rr� en, vaikka kuulen,
niin n�� en mit��n, vaikka katson alas.�

H�n virkkoi: �Muut' en vastausta anna

kuin teon, sill� toivomusta selv��
ty�n sanattoman ain on seurattava.�
K�vimme alas sillan p��st�, miss�
se rantaan kahdeksanteen johtaa; siin�
minulle aukes uuden kuilun syvyys.

Niin kauhistavan siell� k��rmel�j�n

ja lajeiltaan niin erilaisen n�in ma,
sen muisto ett� veren viel� hyyt��.

Ei er�maassa Libyan niin paljon

lie kyit�, k��rmehi� piston, polton,
ei matajoita purun myrkyllisen;

ei koko Etiopia lie luonut

niin paljon saalahia saastaisia,
Punaisen meren ��ret eiv�t my�sk��n.

Keskell� k��rmejoukon synk�n, julman

alastomat ja arat juoksi vainaat,
toivotta tulla n�kym�tt�miksi

tai p��st� piiloon. K�det k��rmein selk��n

sidotut oli, eess� kiemurtavin,
p��t, purstot, joiden takaa pisti heit�.

Ja katso, yht�, meihin p�in mi seisoi,

l�heni k��rme muudan, pisti h�nt�
v�lihin kaulan ynn� hartioiden.

Ei O:n, ei I:n niin nopsaan merkki piirry

kuin syttyi h�n ja paloi; pakko h�nen
pudota maahan, tulla tuhkaks oli.

Ja kun h�n maassa hajonneena makas,

kokousi tuhka itsest�ns� j�lleen,
samana ett� taas h�n seisoi heti.

Noin kertoo suuret viisaat, ett� kuolee

my�s Feniks-lintu, synty�kseen j�lleen,
kun viidessadas saapuu vuosi. Sit�

el�t� eiv�t yrtit eik� vilja,

vaan suitsutuksen tipat, kardemumma,
ja myrrha, nardus sen on viime vuode.

Kuin mies, mi kaatuu, eik� tied�, kuinka,

vetik� maahan pirun voima h�net
vai verenseisahdusko �killinen;

ja nousee tuiki typerryksiss�ns�

ja katsoo, katsoessaan huokaa, tuskan
tuon k�rsim�ns� viel� vanki ollen;

niin n�ytti syntinen tuo noustuansa.

Oi, oikeutta Jumalan, kuink' olet
sa ankara ja kuinka kostos iskee!

Nyt Opas kysyi h�lt�, ken h�n oli.

�Tipahdin�, vastasi h�n, �hetki sitten
Toskanan maasta t�h�n kuiluun kolkkoon.

�p�r� olin, ihmisen ei elo,

vaan el�imen mua miellytti: oon el�in
Pistoian pes�st�, oon Vanni Fucci.�[134]

Ma Mestarille: �Pyyd� h�nt� j��m��n

ja kysy, syy mi t�nne sy�ksi h�net,
minulle tutun veren, vainon miehen.�

Sen kuuli syntinen, ei teeskennellyt,

kohotti p��ns�, sielunsa mun puoleen,
h�pe�n h�ijyn ilme kasvoillansa;

ja virkkoi: �Koskee kipe�mmin minuun,

mun ett� n��t nyt t�ss� kurjuudessa,
kuin ero toisest' el�m�st� �sken.

Ev�t� en voi vastausta sulta.

Siis kuule: oon n�in alas sy�sty, ollen
pyhien astioiden kirkkovaras.

Ja toista v��rin tuosta syytettihin.

Mut ettei n�ky t�� ois sulle ilo,[135]
jos joskus paikan pimeydest� p��set,

avaja korvas sanallein, ja kuule:

Pistoiass' ensin 'Mustat' murtuu, sitten
Firenze uuden kansan saa ja tavat.

Mars Magra-laaksosta[136] on tuova tulen,

mi peittyy pilveen pime��n, ja myrskyn
kohisten, k�yden tuiman py�rretuulen,

Picenon kent�ll� on soipa sota;

se tuli silloin pilvest' iskee, sattuu
jokaiseen 'Valkeaan' sen vaaja tuima.

T��n tuskaksesi kertonut ma olen.�

Viideskolmatta laulu

Puheensa p��tti rosvo, nosti k�det

molemmat, n�ytt�in kahta viikunata,[137]
ja huus: �Ne sulle, Taivas, tarjoon, ota!�

Siit' asti k��rmeit� ma suosin, niist�

n��t yksi kaulan h�it� kiersi, niinkuin
sanoa oisi tahtonut: Jo riitt��!

Ja toinen k�sivarret v��nsi h�lt�

niin eesp�in koukistuen vangiksensa,
h�n ett� liikuttaa ei niit� voinut.
Pistoia, voi Pistoia! Miks et muutu
jo tuhkaksi ja olemasta lakkaa,
pahassa kun jo kantaheimos voitat?

Pimeiss� piireiss� Infernon kaiken

niin suurt' en n�hnyt paatumusta, vaikka
h�netkin[138] n�in, mi muurilt' Teeban sy�ksyi.

Pakeni sanaa sanomatta kurja,

n�in rient�v�n kentaurin raivoissansa,
mi huus: �Miss' on tuo Taivaan vihollinen?�

Maremma-suossa[139] luule en niin paljon

pesiv�n kyit� kuin ol' lautasilla,
mist' alkaa ihmishahmo h�ll�. Virui

takana niskan h�nen hartehillaan

lev�ll� siivin lohik��rme, joka
poroksi polttaa jokaisen, min kohtaa.

Noin mulle Mestarini: �Tuo on Cacus,[140]

mi alla Aventinus-vuoren usein
on verta vuodattanut virrat suuret.

Ei k�y h�n kera muiden ry�v�rien,

kun viekkahasti karjan Herkuleelta
varasti kerran saman vuoren luona.

Mut siksi p��ttyiv�tkin konnanty�ns�

sadasta iskusta tuon urhon nuijan,
jost' tuskin kymment� h�n tunsi en��.�

H�visi h�nkin haastaessa Oppaan.

Nyt kolme henke� p�in meit� tuli
mun ynn� Mestarini huomaamatta,

siks kuin he huusivat: �Te keit� ootte?�

Jo kanssapuhe meilt� katkes, heihin
vain kaiken huomiomme j�nnitimme.

En heit� tuntenut, mut tapahtuipa

kuin usein sattua voi moinen, ett�
nimelt� er�s toisen mainitsikin,

sanoen: �Cianfa[141] minne j�ik��n?� Tuosta

Opasta huomauttaa tahdoin, panin
vait'olon merkiks sormen huulilleni.

Jos hidas uskomaan nyt kertomustain,

lukija, oot, en tuota ihmettele,
kun tuskin silmi�ni itse uskoin.

Katseeni heit� t�hd�tess� k��rme

kuusjalkainen n��t er��n eteen heittyi
ja kokonansa h�net kiersi. Jaloin

se keskimm�isin h�lt� vatsan v��nsi

ja etummaisin k�sivarret, sitten
tuon poskeen hampaat puri kumpaiseenkin;

ojensi jalat takimmaiset reisiin,

v�lilt� niiden purston pisti, veti
sen yl�s lantehia pitkin j�lleen.

Puun ymp�ri ei k�ynn�skasvi kiinny

niin lujaan kuin tuo peto kauhistava
omansa j�senihin toisen liitti.

Sulivat kumpikin kuin kuuma vaha

v�rins� vaihtain yhtehen: ei toinen,
ei toinen en�� ollut entisens�.

Niin syttyv�ll� paperilla rient��

edell� liekin v�ri ruskee, viel�
ei musta, vaikka valkoinen jo kuolee.

Nuo toiset kaksi tuota katsoi, huusi:

�Voi sua, Agnel, sa kuinka muutut! N�yt�
et en�� yhdelt�, et kahdeltakaan.�

P��t molempain jo tulleet yhdeks oli,

kun kaksi hahmoa me n�imme yhden
kasvoissa, jotka oli kahden hauta.

K�deksi kahdeks suli nelj� tynk��

ja jalat, reidet, vatsa, varsi muuttui
muodoiksi ennen n�kem�tt�miksi.

Poiss' oli alkuper� kumpaisenkin;

kuvatus n�ytti n�k�iselt� kahden
eik' yhdenk��n, kun pois se kulki hiljaa.

Kuin sisilisko m�t�kuulla, p�ivin

paahteisin, viidakosta viidakkohon
livahtaa salamana poikki polun;

niin k��rmehyinen h�ijy, lyijyntumma

kuin siemen pippurin, nyt kohti vatsaa
valahti kahden p��lt�-katsovaisen

l�visti yhdelt� sen ruumiin-osan,

jost' ensi ravintomme saamme, h�nen
eteens� sitten putos pitk�ksens�.

Vait h�nt� haavoitettu katsoi, alkoi

jo hiljaa seisten haukotella tuosta
kuin uni h�ll� ollut ois tai kuume.

H�n k��rmett� ja k��rme h�nt� katsoi;

haavasta toisen, toisen suusta savu
sakosi vahva, yhteen kiemurrellen.

Nyt vaietkoon Lucanus kertomasta

Sabelluksen, Nassidiuksen[142] h�t��
ja kuulkoon kuvaa t�t� kummempata!
Ja vaietkoon Ovidius kohtaloista
Kadmuksen,[143] Aretusan: kyyksi toisen,
l�hteeksi toisen jos h�n muuttaa, h�nt�

kadehdi en. Ei otsatusten muuta

kaht' eri luontoa h�n, ett� muotoin
molempain aine vaihtumaan ois valmis.

Tuo muutos tapahtui t��n mallin mukaan:

purstonsa halkas ensin k��rme, veti
jalkansa yhteen haavoitettu. Reidet

ja s��ret tarttuivat nyt itsest�ns�

niin yhteen, ett� liitoksesta pian
v�hint� j�lke� ei n�hd� voinut.

Halaistu pursto hahmon otti, joka

toisaalta haihtui, ihon norjan saaden,
sill' aikaa pinnan kovan haavoitettu.

N�in, kuinka kuoppihinsa painui h�lt�

k�svarret, kuinka k��rmeen etujalat
jatkuivat sen, min typistyiv�t toisen.

Kyyn takajalat yhteen kiertynein�

j�seneks muuttuivat, min peitt�� miesi,
mut toinen omastaan sai kaksi osaa.

Nyt savu kumpaisenkin verhos uuteen

v�rihin, luoden karvankasvun tuolle
ja tuolta pois sen pintaa my�ten kitkein.

Nous yl�s toinen, toinen maahan lankes,

mut k��nt�m�tt� myrkkylamppujansa,
valossa joiden heilt� muoto muuttui.

Sen, joka seisoi, hahmo haihtui siten,

ett' aine liika ohimoihin liikkui,
ja kohta korvaa kaks sai posket paljaat.

Se aine, jok' ei taap�in juossut, mutta

j�ljelle j�i, nyt nen�varreks varttui,
hupeni huuliks inhimillisiksi.

Mut sen, mi makas, kuono eesp�in kasvoi

ja korvat painuivat p��n sis��n, kuten
etana tehd� saattaa sarvillansa.

Ja kieli, ennen sanavalmis, ehyt,

jakautui toisen, toisen haarakieli
savuamasta laaten yhdeks yhtyi.

Se sielu, joka kyyksi tullut oli,

k�histen riensi pois nyt kuilunpohjaa,
mut toinen puhui ja sen j�lkeen sylk�s.

K��rmeelle k��nsi uudet hartiansa,

toiselle virkkoi: �Buoso madelkohon
kuin min� ennen tuota taivaltansa.�

Noin kuilun seitsem�nnen hylkykansan

ma muotojaan n�in muuttavan, jos liioin
lien viiv�ht�nyt, syy on seikan oudon.

Jos hiukan seonneetkin silm�t multa

lie tuossa, tyrmistynyt sielun kyky,
pakenijoista tuntematta olla

Puccio Sciancatoa en voinut sent��n:

kolmesta toverista, jotka ensin
tulivat, muuttumaton h�n ol' ainoo.

Ja toista viel�, sa Gaville,[144] itket.

Kuudeskolmatta laulu

Iloitse suuruudestas, oi Firenze!

K�y siipes yli maiden, merten, tuttu
on nimes kautta helvetinkin kuiluin.

Viis l�ysin rosvoa, sun kansalaistas,

sellaista, ett� h�pe�n ma, eik�
my�s sulia kunniaa lie suurta heist�.

Mut totta jos on unet aamuhetken,

saat pian tuntea sa, Prato[145] mit�
sinulle toivoo, puhumatta muista.

Jos k�vis niin, ei varhaist' ois se. Jospa

jo k�ynyt ois, kun niin on k�yd� pakko!
Enemm�n suren, jos oon vanha silloin.

Poistuimme, j�lleen porrastiet�, �sken

pimeyden vuoksi alas astumaamme,
Oppaani nous ja minut kanssaan veti.

Astuimme autiota uraa, paatten,

kivien, kallioiden kaartamata,
miss' ilman k�tt� eestynyt ei jalka.

Ma tunsin tuskaa silloin, tunnen viel�,

kun muistan, mit� siell� n�in, ja mielt�in
enemm�n ohjaan kuin on mulla tapa,

se ettei juoksis ohjaksitta hyveen

ja etten tuhlais, mit� ennen t�hti
minulle soi tai valta valkeampi.

Kuin maamies, siihen vuoden-aikaan, jolloin

maailman valo kasvojansa meilt�
v�himm�n k�tkee, kunnahalla istuu,
lep�ilee suristessa iltas��sken
ja n�kee allaan laakson kiiltomadot
pelloiltaan taikka viinitarhoistansa;

niin tuohon tultuani, kunne n�kyi

jo pohja kuilun kahdeksannen, t�ynn�
n�in tulenliekkej� sen tuikehtivan.

Ja niinkuin h�n,[146] mi karhuin kosti kerran,

Eliaan vaunut n�ki viereviksi
hevosten kohotessa korkeutehen,

mut silmin, seurata ei niit� voinut,

vaan n�ki liekin pelk�n leimuavan
ja haihtuvan kuin pilvi taivahille;

niin liekit t��ll� l�pi kuilun kulki

jokainen sulkein sylihins� vainaan,
mut varkauttaan julki n�ytt�m�tt�.

Sillalla seisoin, tarkoin n�hd� tahdoin,

ja jos en tarttunut ois kiveen kiinni,
pudonnut oisin suoraan syvyytehen.

Oppaani, n�hden mun niin tarkkaavaisna,

nyt virkkoi: �Henget liekkil�iss� piilee,
jokainen omassaan, mi h�nt� polttaa.�

Ma h�lle: �Mestari, sen suita kuullen

varmempi oon, mut aavistin jo itse
asian ynn� tiet�� viel� tahdoin,

ken vanki tuon on tulen, huipussansa

kaksjakoisen, kuin roviolta nousis,
joll' Eteokles veljinens�[147] paloi.�

H�n mulle: �Helmassa sen liekin k�rsii

Odysseus ynn� Diomedes: veljet
olivat vilpin, nyt sen koston veljet.

Ja heid�n liekiss��n nyt huoatahan

vuoks hevon viekkahan, mi aukas portin,
jost' ulos astui jalo Rooman siemen.

Siin' ilkity�, min vuoksi viel� suree

Akilleusta kuollut Deidamia,[148]
ja ry�st� Pallaan kuvan[149] rangaistahan.�

Ma virkoin: �Mestari, jos haastaa voivat

tulesta he, sua tuhannesti pyyd�n,
rukoilen, pyyd�n viel� uudellensa,

mua ettet t�ss� vartomasta ep�is,

siks kuin tuo tuli kaksip�inen saapuu;
n��t, kuinka halu kallistaa mun heihin.�

H�n mulle: �Kiitost' ansaitsee sun pyynt�s

ja pyytehesi, siksi my�nnyn siihen,
mut n�yt�, ett� osaat kieles suistaa.

Mun haastaa suo, kun kyllin oivaltanut

jo tahtos oon, he ollen helleenej�
sun puhettas ehk' ylenkatsoisivat.�

Kun liekki saapui siihen, miss� oli

Oppaani mielest' aika, paikka parhain,
ma h�nen kuulin haastavaksi t�ten:

�Te kaksi, liekin yhden k�tkem�t�,

jos joku ansio on mulla, olkoon
se suuri taikka pieni, teid�n eess�,

siit' ett� lauloin kerran laulun ylh�n,

pys�htyk��! Ja toinen virkkakohon,
h�n kussa kuoli harharetkill�ns�.�

Pitempi p�� tuon liekin vanhan alkoi

nyt r�isky� ja roihahdella, aivan
kuin oisi tuuli tutjutellut sit�.

Se sinne t�nne karkeansa k��nsi

kuin ois se ollut kieli haasteleva
ja vihdoin viskas sanat n�� ja puhui:

[150]�Kun j�tin Kirken, mua kahlehtivan

jo toista vuotta saaressaan, mi sitten
sai Aineiaalta nimekseen Ga�ta,

ei rakkaus poikaani, ei hartaus kohtaan

is��ni vanhaa, lempi ei, jot' olin
ma velkaa vaimon ilon alttarille,

minussa voineet kaukomielt� voittaa

avara tulla tuntemaan maailma
ja paheet ihmisten ja ihmiskunta.

Ma l�hdin kynt�m�h�n merta laajaa

vain yhdell' laivalla ja yst�vien
kerall� harvain viel� uskollisten.

Molemmat rannat n�in Marokkoon saakka

ja Espanjaan, Sardinian my�s saaren,
ja muutkin, joita meri siell� huuhtoo.

Olimme vanhat, seurani kuin min�,

ja verkat, salmeen saavuttaissa, johon
Herakles kerran pani merkkipatsaat,

inehmo ettei etemm�ksi pyrkis;

ja sitten oikealle j�i Sevilla
ja vasemmalle ohi j��nyt Ceuta.

'Oi veljet', virkoin, 'sadan vaaran suitse

samonneet saakka p�iv�nlaskuun, �lk��
lyhytt� iltavartiota i�n
kun viel� valveilla on aistimenne,
kielt�yk� k�ytt�m�st� tutkimahan
kanss' Auringon maan-osaa kansatonta.

Sukunne alkujuurta muistakaatte:

ei luotu teit� el�m��n kuin pedot,
vaan tiet� kunnon ynn� tiedon k�ym��n.'

Puheella t�ll� lyhyell� lietsoin

ma seurani niin innokkaaksi matkaan,
heit' ettei hillit� ois voinut en��.

P�in it�� per�keula pursi juoksi,

airoista saimme siivet lentoon hurjaan
vasenta aina suuntaa suosiellen.

Y� n�ki t�hdet jo maanpiirin toisen

ja niin ol' alhaalla jo pohjant�hti,
pinnasta meren ettei noussut en��.

Viis kertaa syttyi, viisi kertaa sammui

kuun alakairan valkeus sill� aikaa
kuin oli rannatonta purjehdittu.

Nous silloin n�k�piiriin vuori tumma,[151]

et�inen, n�ytt�v� niin korkealta,
sen vertaist' etten ollut ennen n�hnyt.

Iloittiin, mutta ilo k��ntyi murheeks:

uudelta maalta py�rremyrsky tuli,
mi purren kokkaan iski. Kertaa kolme

se py�ri meren kaikkein vetten kanssa,

mut nelj�nnell� per� nousi ilmaan
ja kokka painui--Toisen tahdon mukaan

sikskunnes meid�t meri aava peitti.�

Seitsem�skolmatta laulu

Jo liekki tyynn�, pystysuorass' seisoi

taas vaieten ja meist� et��ntyen
luvalla lempeen Runoniekan, koska

l�heni toinen liekki j�lleen meit�

katseemme k��nt�in kohti k�rke�nsa,
mi haastoi sanoin ep�selvin, oudoin.

Kuin ��nell' oman tekij�ns� mylvi

Sisilian h�rk�[152] ensi kertaa (oikein
se oli viilarille vasken julman),

ja kaikui kauttaaltaan tuon kurjan tuskaa,

niin ett� el�v�lt� tuntui aivan
ja k�rsiv�lt� kuva kuparinen;

noin liekin ��niks, s�hin�ksi tulen

sulivat ensin sanat surulliset
kuin tiet�, v�yl�� l�yt�m�tt�. Sitten

kun olivat ne liekin p��h�n p��sseet

sen saaden samaan v�reilyyn, min niille
nielussa antanut ol' ihmiskieli,

tuon kuulimme: �Oi sin�, jolle puhun,

lombardian-kielt�ni ken haastoit �sken,
sanoen: 'Mene, en sua en�� h�rn��',

ma joskin my�h�stynyt hiukan lienen,

�l' ep�� j��d� puhumaan mun kanssain,
n��t, etten itse ep��, vaikka palan!

Jos juur' oot t�h�n tummaan piiriin tuotu

latinalaisten maasta suloisesta
mi kaiken syyni kehto on, niin virka,

sodassa vaiko rauhass' on Romagna?[153]

Ma olin vuorten laps Urbinon luota,
Tiberin l�htehitten tienohilta.�

T�hystin alas tarkkaavaisna viel�,

kun Mestarini mua koski, virkkoi:
�Latinalainen on h�n, haasta sin�!�

Ja min�, valmihina vastaamahan,

n�in virkoin viipym�tt� nyt: �Oi sielu
mi siell� piilet syvyydess�, koskaan

ei ollut eik� ole maa Romagnan

sodaton syd�miss� ruhtinainsa;
mut ollut julki sotaa ei, kun l�ksin.

Ravenna seisoo kuin jo vuodet seisoi;

sen p��ll� valvovi Polentan[154] kotka,
min siipi koko Cerviankin[155] peitt��.

Se kaupunki,[156] mi kerran kauan kesti,

ja monta ranskalaista suisti surmaan,
nyt kyntten vihre�in on vallitsema.

Verrucchion[157] Hurtat, vanha ynn� nuori,

nuo, jotka pitiv�t Montagnan[158] pahoin,
hampaitaan k�ytt��, miss' on k�ytt�neetkin.

Lamonen[159] ja Santernon kaupunkeja

tuon kent�n valkeen jalopeura johtaa,
mi vaihtaa karvaa joka vuoden-aikaan.

Ja se, min ��rt� Savio huuhtoo,[160] samoin

kuin v�lill' on se tasangon ja vuoren,
v�lill� vapaan ynn� orjan vaappuu.
Nyt pyyd�n sua kertomaan, ken olet;
kovempi muita jos et liene t�ss�,
nimesi maailmassa s�ilyk�h�n.�

Humisi hetken liekki, niinkuin tulen

on tapa, sitten sinne t�nne kieli
tuo liikkui, lausui sanat seuraavaiset:

�Jos uskoa ma voisin vastaavani

miehelle, joka p��lle maan taas p��see,
t��n liekin tutkain eip� liikkuis en��.

Mut koska, jos ma oikein kuullut olen,

elossa p��ssyt viel' ei t��lt� kukaan,
en pelk�� h�pe��, vaan sulle vastaan.

Mies olin miekan, sitten munkkik�yden;

noin vy�tettyn� sovitusta toivoin
ja varmaan t�yttynyt tuo toivo oisi,

jos Ylipappi--h�lle turma!--sy�ssyt

mua ei ois rikoksiini entisihin;
tuo miks ja kuinka tapahtui, saat kuulla.

Niin kauan kuin ma olin luuta, lihaa

ja mulla muoto emon suoma oli,
en tehnyt t�it� leijonan, vaan ketun.

Tiet tunsin salaiset ja juonet kaikki

ja vilpin taitehen niin tarkoin taisin,
maan ��riin ett� maine tuosta kulki.

Kun tulleeni n�in tuohon ik��n, jossa

jokaisen pit�is purjehensa alas
jo laskea ja koota laivatouvit,

minulle inhoks k��ntyi mieluty�ni,

ma kaduin syntej�in, sain munkkikaavun--
mua raukkaa, ah! Ois auttanut se kyll�.

Mut p��mies uutten farisealaisten,[161]

mi k�vi sotaa Lateranon luona,
(ei kera saraseenein, juutalaisten,

vaan kanssa vihollisten kristittyjen,

joiss' yht��n ollut voittajaa ei Acren,
ei kaupank�vij�� sulttaanin maiden)

ylint� tointaan, arvoansa pyh��

ei kunnioittanut, ei kaapuani,
mi muinoin laihtumaan sai kantajansa;

vaan kuin Sylvester-paavin[162] Constantinus

valitsi auttajaksi rohtumistaan,
h�n minut kutsui l��k�rikseen, ett�

h�n parantuisi vihan-kuumeestansa;

ma vaikenin, kun pyys h�n neuvoani
sanoilla haastain humalaisen. Sitten

h�n mulle virkkoi: '�l� pelk�� mit��n!

Sun p��st�n synneist�s, ja mulle neuvot,
ma kuinka Penestrino-linnan valtaan.

Avata voin ja sulkea my�s taivaan

kuin tied�t: tuohon avaimet on mulla,
edelt�j�ni hylkim�t.' Nuo vakaat

todistuskappaleet mua kannustivat,

siks ett� vaieta en voinut en��,
vaan virkoin: 'Is�, koska siis mun peset

synnist�, johon nyt ma sy�ksyn, kuule:

luvata paljon, v�h�n pit��! Siin�
se keino, jolla voitat linnan ylv��n!'

Kun kuolin, noutamaan mua sai Franciscus,[163]

mut h�lle virkkoi kerubini musta:
'�l' ota sit�, v��rin teet sa mulle!

Mun orjieni joukkohon h�n kuuluu,

kun vilppiin neuvoi; siit� asti min�
tukasta pidellyt oon miest� sit�.

Ei synninp��st�� voi saada, joka

ei kadu; eik� kadu, joll' on himo,
sen kielt�� k�sitteiden ristiriita!'

Voi, mua kurjaa, kuinka s�ik�hdin ma,

kun minuun tarttui h�n ja virkkoi: 'Ehk�
et luullut logiikkaa mun ymm�rt�v�n!'

Luo Minoksen mun vei, mi kahdeksasti

selk��ns� tuimaan h�nn�n kiersi, virkkoi
sit' ensin purtuansa raivoisasti!

'T�� vilpin tuleen vikap�� on!' Niinp�

nyt kadotettuna sa n��t mun t��ll�,
puvussa t�ss�, jossa kuljen, k�rsin.�

Puheensa n�in kun p��tt�nyt h�n oli,

pois liekki vaikeroiden v�istyi, k��nt�in
ja v��nt�in karkeansa ter�v�t�.

Nyt kera Oppahani paasisiltaa

k�vimme kohti kaarta kuilun, miss�
ne palkan saa, jotk' eripuraa kylv�in,

syd�met s�rkein, syntikuormaa kasaa.

Kahdeksaskolmatta laulu
Ken voisi sanoin suorasukaisinkaan
kuvata, vaikka monta kertaa koettais,
sen hurmeen ja ne haavat, jotka n�in nyt?

Ois liian heikko joka kieli siihen

niin vuoksi muistomme kuin ihmispuheen,
jotk' eiv�t s�ilytt�� voi niin paljon.

Jos koossa oisi koko kansa, joka

Apulian aukeassa maassa surrut
on vertaan, vuodattamaa roomalaisten

ja Hannibalin sodan pitk�n, jolloin

niin suuri saatiin saalis[164] sormuksien
kuin Livius kertoo, jok' ei v��rin kerro;

lis�ksi kansa, joka tuskat tunsi

Robert Guiscardin[165] iskujen, ja sekin,
min[166] luita kootaan Ceperanon luota--

jokainen joss' apulialainen petti--

ja luota Tagliacozzon, jossa vanha
Allard[167] sai voiton asehitta: kaikki

n�� jos ois koossa, j�sentens� tyng�t

jos n�ytt�� vois he, ei se vertaa vet�is
kauhuille kuilun yhdeks�nnen sent��n.

Ei kiulu, jost' on pohjalaudat poissa,

niin ammota kuin n�in ma auki er��n
leuasta saakka per�reik��n. Suolet

v�liss� jalkain h�it� riippui, auki

ammotti luusto ja se rapas�kki,
mi tekee saastaa meid�n ruoastamme.

Sill' aikaa kuin ma h�nt� tarkoin tutkin,

mua katsoi h�n ja k�sin rinnan rep�s
sanoen: �Katso, kuinka itse�ns�

Muhammed rikko-ruumis raatelevi!

Ali[168] mun eell�ni k�y itkein, halki
p��lakeen leuast' asti kasvot. Kaikki

n�� muutkin, jotka n�et, kylv�ji�

olivat ristiriitojen ja kiistain
maan p��ll�, siks he t��ll� halki ovat.

On takanamme piru kauhistava,

min kunkin meist� miekallansa leikkaa
ja j�lleen saman silpo-iskun iskee,

kun p��h�n p��sseet oomme tuskantiemme;

n��t haavamme k�y aina umpeen ennen
kuin palata tuon eteen taas on pakko.

Mut ken oot sa, mi kalliolta kurkit

kentiesi vitkastellen k�yd� kuiluun,
min sulle m��r�nneet on syysi omat?�

Oppaani lausui: �Kuljeta ei kuolo,

ei rikos h�nt� viel� kiusan paikkaan,
vaan min�, vainaa, h�nt� t�nne alas

piirist� piiriin helvetin nyt johdan,

h�n ett� t�yden saisi tiedon; totta
on t�m� niinkuin ett� sulle puhun.�

Tuon kuullen varmaan sata heist� k��ntyi,

j�i seisomaan ja mua tuijottamaan
unohtain tuskansa sen ihmeen vuoksi.

�Jos pian siis sa p�iv�n maille p��sset,

Fra Doleinolle[169] virka: ellei muonaa
h�n varaa itselleen, mua kohta seuraa

h�n kuolemaan, h�n lumihankiin saartuu,

ly� h�net voittoisa Novaralainen,
mi muuten helposti ei h�nt� murtais.�

Muhammed mulle lausui sanat n�m�,

kun oli jalan nostanut jo l�ht��n;
sen sitten maahan painoi h�n ja poistui.

Toinenkin, jonka oli kurkku puhki

ja nen� halki kulmaluihin saakka
ja jolle vain ol' yksi korva j��nyt,

mua muiden kanssa ihmetellen aukas

nyt toisten eess� nielunsa, mi oli
punainen koko pinnaltaan, ja virkkoi:

�Oi, sin�, jot' ei syyt� syy, jonk' olen

latinalaisessa ma maassa n�hnyt,
ellei mua yhdenn�k�isyys nyt pet�,

mieleesi johda Pier da Medicina,[170]

jos joskus n��t taas alangon sen armaan,[171]
Vercellist� mi Marcab�hon viett��.

Ja tiet�� Fanon[172] kahden parhaan anna,

niin herra Guidon kuin my�s Angiolellon,
he ett�--jos on meill� ennuskyky--

tulevat heitetyiksi haahdestansa

tyrannin viekkaan[173] vilpin kautta mereen,
Cattolican maan ��rt� huuhtovahan.

Rikosta sellaista Neptunus n�hnyt

Mallorcasta ei Kypron saareen saakka,
mies Argoon ei, ei merirosvo tehnyt.

Tuo petturi ykssilm�inen, maan herra,

sen maan,[174] jot' er�s seuralaisistani
ei tahtois olla koskaan n�hnyt, heid�t
n��t kutsuva on neuvotteluun, sitten
niin toimiva, ett' tarvis heid�n en��
ei purjetuulta paluumatkallensa.�

Ma h�lle: �Virka viel�, jos sa tahdot,

sinusta ett� p��ll� maan ma kerron,
ken on h�n, jota kaupungin tuon n�k�

niin katkeroittaa?� Silloin laski k�den

h�n er��n suulle ja sen leuat aukas,
n�in huutain: �H�n se on t�� mykk�kieli!

H�n, pakolaisna, poisti Caesarilta

ep�ilyn, virkkain, ett� vitkastelee
mies varustettu aina vauriokseen.�

Oi, kuinka n�ytti h�n nyt pelk��v�lt�,

tuo Curio, niin nopsa sanaan ennen,
nyt kielin kurkkuun saakka haljenneisin!

Ja yksi, k�det�n, nuo tyng�t tylp�t

kohotti ilmaan pime��n ja huusi
hurmeessa, kasvoillensa kuohuvassa:

�Mieleesi johda Mosca[175] my�s, mi sanoi:

ty�n p�� on teko! Turman kylv�n tuosta
mun sanastani sai Toskanan kansa.�

Ma h�lle: �Sai my�s siit� heimos surman.�

Nyt tuntein tuskaa tuskan p��lle riensi
h�n pois kuin murheen ly�m� mielipuoli.

Nyt min� katsomaan j�in joukkiota

ja seikan n�in, jot' ep�r�isin yksin
ja ilman muuta todistusta virkkaa,

jos turvanain ei omatunto oisi,

tuo hyv� seura, joka miehen puhtaan
tekevi suoraks syytt�myydell�ns�.

N�in varmaan--n��n sen viel� silmiss�ni

ma varren k�yv�n vailla p��t�, aivan
kuin kulki muukin joukko synkk� t�m�.

Tukasta kantoi p��t� irtonaista

h�n k�sin niinkuin lyhty�; se meihin
loi katsehen ja virkahti: �Voi mua!�

Omalle n�ytti tiet� kantajalleen:

olivat kaks ja yks he sent��n; kuinka
tuo k�y, H�n tiet��, joka kaikki s��t��.

H�n tultuansa sillan alle juuri

kohotti k�den, joka p��t� kantoi,
sen sanat ett� l�hemp�� nyt kuuluis.

P�� puhui: �N�hnet vaivan vaikeimman,

inehmo, kuolon maita kulkevainen;
n�in suurta lie et kohdannut sa ennen.

Minusta ett� viestin veisit, tied�,

ett' oon Bertrand de Born,[176] se mies, mi antoi
nuorelle kuninkaalle neuvot huonot.

Is��ns� vastaan yllytin ma pojan;

pahemmin ei Akitofel lie tehnyt
erottain Davidin ja Absalonin.

Niin l�heiset kun suhteet s�rjin, siksi

nyt kannan p��t�ni ma, katkaistua
juuresta, jok' on t�ss� vartalossa.

Niin k�rsin samaa, mink� muille tein ma.�

Yhdeks�skolmatta laulu

Tuon joukon paljous ynn� haavat heid�n

olivat multa silm�t sumentaneet,
ne ett� itke� vain ik�v�iv�t.

Vergilius virkkoi: �Mit� katsot viel�?

Miks silm�s viel� syvyydess� viipyy,
joukossa raukkain raajarikkoisien?

Noin tehnyt muissa et sa onkaloissa.

Lukea jos sa heid�t tahdot, muista,
kakskolmatta on peninkulmaa laakso;

ja kuu jo ehti alle jalkojemme.

On aika lyhyt, mik� meille suodaan,
ja muuta n�kemist� viel' on sulia.�

Ma h�lle: �Huomannut jos oisit syyt�,

min vuoksi tuonne tuijotin ma alas,
mun ehk� suonut viiv�ht�� sa oisit.�

Mut pois h�n kulki, min� j�ljess�ns�,

noin h�lle vastaten ja tuohon virkkain
lis�ksi: �Siin� syv�nteess�, johon

t�hystin silmin niin ma tarkkaavaisin,

ma luulen, k�rsii joku heimostani
syyn vuoksi, josta siell' on palkka paha.�

H�n mulle: ��lk��n t�st� l�htein en��

h�ness� ajatukses askaroiko;
sa h�net j�t�, muuhun mieles k��nn�.

N��t pikkusillan alla n�in ma h�nen

sua sormin uhkaavan ja osoittavan;
h�n nimelt' on Geri del Bello,[177] kuulin.
Niin olit silloin kiintynyt sa toiseen,
mi muinoin oli Altaforten herra,
h�nt' ettet huomannut, ja niin h�n poistui.�

�Oi, Mestari�, ma virkoin, �kuolemansa

verinen, kostamaton viel�, vaikka
h�pe� sama kohtas toisiakin,

lie h�nt� suututtanut, siks h�n poistui

minulle puhumatta, luulen; min�
sit' enemm�n nyt h�nt� surkuttelen.�

N�in haastain saavuimme me paikkaan, josta

seuraava kuilu kalliolle n�kyis,
jos valoisampi oisi, pohjaan saakka.

Seisoimme p��ll� Malebolgen majan

viimeisen, n�imme k�yt�v�t sen kaikki
ja munkit mustat luostarin t��n lujan.

Mua vastaan silloin valitukset satoi

kuin nuolet, s��li kirkas k�rken�ns�,
niin ett� k�sin peitin korvat kiinni.

Soi tuska, kuin jos hein�kuun ja syyskuun

v�lill� sairaaloista ois Maremman,
Sardinian ja Valdichianan kaikki

kipu ja kurjuus koottu yhteen kuiluun;

ja l�yhk� moinen onkalosta huurui
kuin raatoin m�t�nev�in, haisevien.

Astuimme alas viime t�rm�� pitkin

tuon t�yryjonon, vasent' aina suuntaa,
ja nyt ma n�hd� saatoin kuiluun, jossa

tuo palvelija Herran ylv��n, Oikeus

erehtym�t�n, iskee v��rent�j�t,
jotk' ovat kirjoitetut siihen kirjaan.

En luule, ett� kamalampi n�ky

Aiginan kansan kaiken sairaan oli,
kun ilma t�ys niin oli taudin saastaa,

ett' el�imetkin kuoli, maankin madot,

ja saaren vanha sukukunta j�lleen,
mik�li runoniekat vakuuttavat,

p��s eloon siemenest� muurahaisten;[178]

niin kurja n�hd� oli kuilu synkk�
l�jitt�in voihkivine vainajineen.

Yks virui toisen vatsan p��ll�, toinen

taas h�nen harteillansa, kolmas koki
tiet�ns� tummaa nelinkontin k�yd�.

Astuimme askel askeleelta, hiljaa,

vait katsoen ja kuullen sairahia,
jotk' eiv�t jaksanehet jaloin seista.

Nojaavan kaks n�in toisihinsa, niinkuin

patoja kylitysten l�mmitet��n,
ruvessa ruumis kaikki kummallakin.

Ja viel' en n�hnyt tallirengin sukaa

niin nopsaan k�ytt�v�n, kun herra vartoo,
tai sen, mi tahtoo p��st� nukkumahan.

kuin kumpikin he kynnenk�rjill�ns�

repiv�t ruumistansa raivokkaina
tuon syyhyn vuoksi, jok' ei koskaan lakkaa.

Ja kynnet kyntiv�t niin ruvettumaa

kuin perkkaa veitsi pintaa lahnan taikka
muun kalan viel� suuri-suomuisemman.

�Oi sa, ken sormin kuorit itse�si�,

er��lle heist� virkkoi Oppahani,
�taas niill� nipist�in kuin pihtiraudoin,

niin totta kuin sun kyntes kest�k�h�n

ij�ti ty�ss� tuossa, lausu, onko,
latinalainen joku joukossanne!�

�Latinalaiset kurjat kumpainenkin

olemme t�ss�, valittain h�n vastas,
�mut sin� ken, mi meilt� kysyit sit�?�

Oppaani h�lle: �Olen saattelija

t��n miehen, joka viel� el��, h�lle
kaikk' kuilut helvetin ma n�ytt�� aion.�

Yhteinen murtui tuki heilt� silloin,

vavisten kumpikin nyt k��ntyi minuun,
ja muutkin, jotka sanain kaiun kuuli.

Minulle aukes mieli Mestarini,

h�n lausui: �Haasta, mit� tahdot, heille!�
Ja min� haastoin, koska h�n niin tahtoi:

�Niin totta kuin maan p��ll� muisto teid�n

muretko �lk��n mielist' ihmisien,
vaan s�ilyk��n all' auringon se monen,

keit' ootte, virkkakaa, ja kansaa mit�?

Minulle tuota kertomasta �lk��n
kipunne inho teit� kauhistako.�

N�in toinen: �Olin mies Arezzon,[179] saattoi

mun roviolle Albero da Siena,
mut syy ei surmani mua t�nne tuonut.

H�nelle lausuin tosin leikill�ni,

ett' ilmaan nousta muka siivin voisin,
ja h�n, tuo tuhma, mutta utelias,
mun taitoani tahtoi n�hd�; min�
ruvennut kun en Daidaloksen virkaan,
h�n tuosta poltatti mun piispallansa.

Mut kuiluun viimeisehen, kymmenenteen,

vuoks alkemian, jota harjoitin ma,
tuomitsi minut Minos pettym�t�n.�

Ma Mestarille: �Onko ollut koskaan

niin tuhmaa, turhaa kansaa kuin on Sienan?
Ei riit� siin� edes ranskalainen!�

Sen toinen spitalinen kuuli, lausui:

�Pois lue Stricca[180] toki, h�n, mi taisi
niin hyvin panna tavaransa talteen!

Ja Niccolo, mi ensin keksi, ett�

saa neilikasta hyv�n ruokah�ysteen;
sen sitten omaksuikin Siena kaikki.

Pois lue joukko[181] my�skin, jossa tuhlas

Caccia d' Asciano viinitarhat, mets�t,
ja Abbagliato aivojensa �lyn.

Mut ett� tiet�isit, ken kanssas yht�

niin mielt' on Sienan miesten kesken, katso
mua tarkoin, etk� tunne kasvojani.

Capocchion[182] varjo olen, alkemistin,

metallin-v��rent�j�n; muistat minut,
jos oikein katson sua, muistat, ett�

apina aimo olin luonnon suuren.�

Kolmaskymmenes laulu

Ajalla Junon vihan, jolloin raivos

vuoks' Semelen h�n Teeban kansaa vastaan
kuin usein ennen raivonnut h�n oli,

h�n Atamaan[183] niin teki hulluks, ett�

kun puolisonsa n�ki k�yv�n, kantain
k�svarsin poikaa kahta, huusi hurja:

�Viritt�k��mme verkot, saamme saaliin,

kas, naarasjalopeuraa poikinensa!�
Kohotti sitten kynnet julmat, tempas

sen, joka nimelt��n Learco oli,

py�ritti, iski kallioon; mut vaimo
merehen juoksi kera poian toisen.

Ja kun Fortuna mursi maahan Troian

ylpeyden, kaikkea jo uhmaavaisen,
sen vallan sortaen ja valtiaankin,

Hekuba kurja, orpo, vanki, jolta,

jo kuollut oli Polyxena-tyt�r,
h�n merenrantaan mennen, n�hden siin�

surulla Polydorus-poian ruumiin,

kuin koira haukkui mielipuolisena;
niin murhe h�it� mielen k��nsi nurin.

Mut n�hty Teebass' ei, ei Troiassakaan

niin julman raivon koskaan riehahtavan,
ei el�imiss� eik� ihmisiss�,

kuin varjon kahden, valjun, alastoman

n�in juoksevan nyt, joka suuntaan purren
kuin sika irti p��ssyt l��v�st�ns�.

Capocchion niskaluuhun toinen iski

ja veti, tonki torahampaillansa,
niin ett� toisen maha maata raapi.

J�i vapisemaan mies Arezzon, virkkoi

minulle: �Peikko tuo on Gianni Schicchi,[184]
h�n raivoissaan noin muita raatelevi!�

Ma h�lle: �Oh, niin totta kuin tuo toinen

sua �lk��n purko, virkkaa viitsi mulle,
ken on h�n, ennen kuin h�n meilt� katoo.�

H�n mulle: �Myrrhan[185] on se varjo vanha

tuon rutsaisen, mi is�� omaa lempi
enemm�n kuin ois luvallista ollut.

T��n kanssa synnin tekem��n h�n p��si

kun muu h�n olevansa valehteli,
niinkuin tuo toinen, joka poistuu, muutti

itsens� muotohon Buoso Donatin

ja laillisen n�in testamentin teki,
sai aarteita ja tallin tamman parhaan.�

Kun poistuivat nuo raivokasta kaksi,

ma joihin olin silm�n kiinnitt�nyt,
sen k��nsin muihin turmansyntyisihin.

Er��ll� muuten luutun muoto oli,

jos poikki ollut vain ois vartalonsa
l�helt� masmalon, mi vaarat jakaa.

Ves'tauti vaikea, mi ruumiin muodot

noin runtelevi nestein m�t�nevin,
ett'eiv�t soinnu p��n ja vatsan suhteet,

sai h�net seisomaan suu ammollansa

kuin keuhkosairas, janoissansa joka
p�in leukaa huulen toisen painaa, toisen
p�in sein�� nostavi. H�n meille virkkoi:
�Oi, maahan synkk��n saapuvaiset, ilman
rikosten syyt�, katsokaa ja kuulkaa

kurjuutta mestar' Aadamin. Mull' oli

elossa kyllin kaikkea, mit' tahdoin,
ja vedenpisaraa, ah, nyt ma himoon.

Puroset, Arno-virtaan vieriv�iset

vihreilt� kukkuloilta Gasentinon,
nuo, joiden rannat vilppaat on ja vehmaat,

mun mieless�in on aina, eik� suotta;

enempi mua kuva niiden kaivaa
kuin tauti t��, mi kalvaa kasvojani.

Se Oikeus ankara, mi vainoo mua,

mun syntipaikastani ottaa aiheen,
n�in hurjentamaan huokauksiani.

Siell' on Romena,[186] miss� v��r�� rahaa

tein k�ytt�in kastajamme leimakuvaa,
siks sinne ruumiin poltetun ma j�tin

Mut jospa, n�hd� Guidon kurjan sielun

tai Aleksanderin tai veljen[187] saisin,
n�ky� tuot' en Brandan veteen vaihtais.

Yks on jo t��ll�, jos n�� hurjat varjot

mun ymp�rill�ni vain totta haastaa:
mit' auttaa se, kun kulkemaan en p��se?

Jos viel� liikkua ma voisin edes

sadassa vuodessa vain tuuman verran,
jo matkall' oisin h�nt� etsim�ss�

seasta kansan t�m�n muodottoman,

vaikk' yksitoist' on peninkulmaa kuilun
t��n piiri ja sen l�pimitta puoli.

Vuoks heid�n t�ss� seurass' olen; saivat

mun ly�m��n kultarahaa alle arvon,
n��t siit� puuttui kolme karaattia.�

Ma h�lle: �Keit' on kaks nuo kurjaa, jotka

viruvat vierell�s ja huuruavat
kuin k�si m�rk� talvipakkasessa?�

�Tuoss' ovat�, sanoi, �siit� saakka maanneet

kuin t�h�n kuiluun jouduin, liikkumatta,
ja maannevatkin ij�isesti. Toinen

tuo kerran v��rin syytti Josefia,

tuo taas on Sinon, Troian viekastaja;
he h�yry�v�t kuumeen h�ijyn l�yhk��.�

Tuo toinen suuttui, ehk� kuullen, kuinka

nimens� mainittiin niin herjaisesti,
ja h�nt� nyrkill��n l�i vatsan kumpuun;

se kumahti kuin rumpukalvo. Tuosta

taas mestar' Aadam iski naamaan h�nt�
k�dell� yht� kovakouraisella,

sanoen: �Joskin kyky multa poissa

j�senin liikkua on liian raskain,
on k�si k��ntym�h�n mulla vapaa!�

Ja toinen: �Kun sa roviolle kuljit,

k�tev� n�in et ollut lie, mut varmaan
kai k�tev�mpikin, kun l�it sa rahaa.�

Nyt vesitautinen: �Sen totta sanot;

mut niin ei tosi todistukses ollut,
kun Troiassa ne totta sulta kysyi.�

Ja Sinon taas: �Jos v��rin puhuin, v��r��

sa rahaa teit, syy yks mun t�nne saattoi,
sun useammat kuin on perkeleill�.�

�Sa valapatto�, sanoi pullomaha,

�hepoas muistele niin karvaudekses,
sen ett� maailma sais kaikki tiet��!�

Ja kreikkalainen: �Sulle karvas olkoon

janosi, josta kieles halkee, ynn�
nuo nesteet m�d�t, jotka vatsaas v��nt��!�

Ja siihen Aadam: �Niinp� aukee suusi

tapansa mukaan pahaa puhumahan;
jos janoan ja myrkkynestein paisun,

p��ns�rky sull' on sek� kuume, eik�

sua tarvis paljon pyyt�� latkimahan
Narcissuksen[188] ois kuvastinta my�sk��n.�

Tuon kiistan kuunteluun ma aivan kiinnyin;

nyt mulle Mestari: �Ma mit� n�en?
Ei paljon puutu, ett'en suutu sinuun.�

Vihalla h�nen haastavan ma kuulin,

h�veten niin siks h�nt� kohti k��nnyin,
sen muisto ett� viel� vaivaa mua.

Ja niinkuin mies, mi n�hden unta pahaa

unessa toivoo n�kev�ns� unta
ja halaa olemattomaks, mik' onpi,

niin min�, jok' en haastaa voinut, mutta

halasin pyyt�� anteheks ja pyysin
kuitenkin, vaikk' en luullut pyyt�v�ni.

Nyt Mestari: �Syyn suuremman jo pesee

h�pe�n pienempi kuin nyt on sulla,
siks suru kaikki luotas luo ja muista,
ma ett� aina astun vierell�si,
jos sattumalta saapunetkin paikkaan
sellaisten riitapukarein kuin n�m�;

mut moista kuuntelee vain tahto halpa.�

Yhdesnelj�tt� laulu

Puraisi mua sama kieli ensin,

niin ett� punehtuivat poskip��ni,
ja sama antoi sitten rohdon my�skin.

Noin kuulin kerrottavan, ett� keih�s[189]

Akilleun ynn� t�m�n taaton syyn�
ol' ensin tuskaan, sitten tuskan lohtuun.

Nyt selin k��nnyimme me kiusan laaksoon

ja pitkin rantaa, sit� kaartavata,
astuimme ��net�nn� kumpainenkin.

Y� ollut siell� ei, ei my�sk��n p�iv�,

niin ettei paljon eteen n�hd� voinut;
ma silloin kuulin torven ��nen kovan.

Se vaientanut oisi ukkosenkin;

ja tiet� ��nen, suuntaan vastakkaiseen,
nyt katseeni sen alkukohtaa etsi.

Ei j�lkeen tappion sen tuiman, jossa

ty� pyh� hukkui Kaarlo Suuren, Roland
niin hirve�sti torveen toitottanut.

Ma sinne p��ni k��nsin, n�ytti niinkuin

ois sielt� h��m�itt�neet tornit ylv��t.
�Mik' on tuo kaupunki?� ma kysyin silloin.

Ja Mestarini: �Liian kauas koska

pimeyden halki n�hd� tahdot, sattuu
my�s harhaan iskem��n sun mielikuvas.

Saat sinne tultuasi n�hd�, kuinka

erehtyy aisti matkan pitk�n p��st�;
siks hiukan k�ynti�si kiireht��s!�

K�teeni hell�sti h�n sitten tarttui

ja lausui: �Ennen kuin me k�ymme eesp�in--
v�hemm�n ett� kauhistuisit tuolla--

sa tied�: tornit ei, vaan j�ttil�iset

n�kyv�t sulle, suossa seisovaiset
napahan saakka, pitkin ��rt� rannan.�

Kuin usman haihtuessa katse alkaa

taas v�hitellen tuta, mink� silt�
salasi terhen, ilmaa tihent�v�,

niin l�hestyiss�ni tuon rimmen reunaa

pimeyden halki sankan, synk�n, poistui
mun harhani, mut pelko sijaan tuli.

N��t niinkuin tornit ylv��t seppel�iv�t

Montereggionen muurikeh�n harjaa,
niin rannasta, mi rapalammen saartaa,

kohosi puolivarteen saakka j�tit

nuo kauhistavat, joita uhkaa viel�
Zeus ukonjyrin�ss� taivahalta.

Erotin er��lt� jo kasvot, rinnan,

k�s'varret jotka pitkin kylkiluita
riippuivat, olkap��t ja vatsaa osan.

Varmaankin hyvin teit, sa luonto, moista

lakaten sukukuntaa siitt�m�st�
ja riist�in mahdin tuon Mars-jumalalta.

Ja ett� norsut ynn� valaskalat

maan p��lle loit ja luot, sit' oikeana
pit�vi mieli oikein katsovainen,

n��t miss� pahaan tahtohon ja voimaan

my�s yhtyy j�rjen t�yden k�ytt�kyky,
inehmo siin� aseeton on aivan.

Leve�t, pitk�t oli kasvot h�ll�

kuin Rooman Pietar-kirkon pronssipiinja,
ja samansuhteinen my�s muukin ruumis.

Ja vaikka ranta puoli vartta peitti,

vy�liinan tapaan, sent��n pisti esiin
niin paljon, ettei friisil�ist� kolme

ois p��llekk�in h�nt' tukkaan ylt�nehet;

hyvinkin vaaksaa kolmekymment' oli
n��t kaulaan saakka yl�puoli varren.

�Rafel mai amech izabi almi�,[190]

noin huutaa alkoi suu tuo julma, joka
ei luotu ollut virsiin lempe�mpiin.

Oppaani h�lle virkkoi: �Tuhma sielu,

puhalla torvees, siihen vaivas purkain,
kun vihas paisuu tai muu intohimos!

Kaulaasi kopeloi, sa hullu henki,

niin hihnan l�yd�t, jossa torves killuu
kuin laatta poikki laajain rynt�hitten.�

Ja mulle: �Itsens� h�n ilmi antaa,

h�n Nimrod on, min �lyn huonon vuoksi
maailma nyt ei kielt� yht� puhu.
H�n siin� seiskoon, suotta h�lle haastat,
kaikk' kielet ovat yht� oudot h�lle
kuin muille h�nen, jot' ei taida kenk��n.�

Niin k�ytiin eesp�in, vasemmalle aina,

ja kohtasimme jousen kantamalta
ja toisen julmemman, my�s suuremmankin.

En tied�, ken lie vy�tt�nytkin h�net,

mut k�si toinen eteen kahlehdittu
h�nelt� oli sek� toinen taaksi

vitjoilla, joita kaulassaan h�n kantoi,

niin ett� viidesti ne vartta kiersi
mudasta nousevaa. Nyt lausui Opas:

�Uhmaaja tuo Zeun suuren kanssa tahtoi

koettaa voimiaan ja siit� palkan
sai t��n. On nimi Efialtes h�ll�;

jumalten pelj�tess� j�ttein vihaa

h�n n�ytti uljuuttaan, mut k�ytt�m�ns�
k�s'varret eiv�t en�� koskaan liiku.�

Ma h�lle: �Jos on mahdollista, silmin

halaisin ensin n�hd� hirvitt�v�n
my�s Briareus-j�ttil�isen.� Tuohon

h�n vastas: �Saat sa n�hd� Anteuksen,

h�n l�hell' on, voi puhua, on vapaa,
syyn kaiken pohjaan viep� on h�n meid�t.

Se, jota n�hd� tahdot, kauempana,

kahleissa on ja luotu on kuin t�m�,
pait' ett� kamalammat h�ll' on kasvot.�

Mut koskaan tornia ei huojuttanut

maanj�ristys niin hurja kuin nyt alkoi
t�rist� Efialtes. Pelko valtas

mun suurempi kuin suussa kuolemankin,

ja ellen n�hnyt kahleitansa oisi,
tuo kauhu riitt�nyt ois surman syyksi.

K�vimme eesp�in, Anteus[191] jo n�kyi,

mi kymmenkyyn�r�isn�, p��t� tuohon
viel' lukematta, notkon suosta nousi.

�Oi sa, ken laaksoss' onnen oikullisen,

Scipio miss� mainehensa voitti
ja pakoon Hannibal l�ks joukkoinensa,

sait saaliiksesi jalopeuraa tuhat;

ken voiton itse jumalista oisit,
kuin luullaan, saanut kera veljiesi,

jos oisit sotaan yhtynyt Maan poikain:

sa meid�t nosta, mutta suuttumatta
Kokytos-virran viluiselle j��lle,

mut �l� Titiuksen luo tai Tyfeun;

t�� t�ytt�� halun voi, mi t��ll' on hartain,
siks taivu, j�t� nyrpistykset nen�n!

Maan p��ll� voi h�n viel� mainees nostaa;

h�n el�� n��t, viel' ik�� pitk�� toivoo,
jos ennen aikaa h�nt' ei korjaa Herra.�

N�in haastoi Mestari. Ja Anteus joutuin

ojensi kourat, joiden voiman tunsi
Herakles jo, ja tarttui kiinni h�neen.

Vergilius, tuntien tuon kourauksen,

minulle virkkoi: �Tule, nostan sinut,
h�n sitten meid�t niinkuin kimpun kantaa.�

Niinkuin on n�hd� Carisenda-torni[[193]

kalteensa alta, koska pilvi kulkee
sen yli suuntaan vastaiseen kuin vinous,

niin n�ytti Anteus, kun katsoin, kuinka

h�n kallistui, ja tuolla hetkell' oisin
halunnut menn� tiet� toista varmaan.

Mut keve�sti kuiluun Luciferin

ja Juudaan meid�t laski h�n; ei kauan
noin kumarassa viipynyt h�n en��,

vaan nousi j�lleen niinkuin laivan masto.

Kahdesnelj�tt� laulu

Niin karut, kolkot jos mull' oisi s�keet

kuin kuuluis kuvailuun tuon luolan tumman
min p��ll� kalliot muut kaikki painaa,

paremmin pusertaisin aineestani

ma mehun; vaan kun mull' ei niit� ole,
vavisten nyt ma l�hden laulun ty�lle.

N��t ei oo lastenleikki laulaa pohjaa

maailman kaikkeuden; kieli siihen,
mi �mammaa, pappaa� sopertaa, ei sovi.

Mut auttakoot mua Neiet armaat,[194] joiden

avulla Teeban piiritti Amphion,
sanani ettei asiasta erois!

Oi, rahvas kurjaa kurjempi t��n paikan,

jost' on niin virkkaa vaikeaa: ois ollut
parempi synty� sun raavahina.
Olimme onkalossa kaivon synk�n
jo j�tin jalkain alapuolla, katsoin
ma viel� vuorisein�� korkeata,

kun sanat kuulin: �Askeleitas varo,

sa ettet tallaa jalkapohjillasi
p��n p��lle meit�, kahta veljesraukkaa!�

Siks k��nnyin, eess� n�in ja jalkain alla

ma j�rven, joka j��tyneen� n�ytti
lasia olevankin eik� vett�.

Niin paksuun kanteen vett��n talvin kata

Tonava ei, mi It�valtaa leikkaa,
ei my�s Don-virta alla taivaan kylm�n,

kuin t�ss� oli; jos sen p��lle sy�ssyt

ois Tambernik[195] tai viel� Pietrapana,
se ei ois rannastansa rauskahtanut.

Kuin sammakko, mi seisoo kurnuttaen,

veen p��ll� kuono, siihen vuoden-aikaan,
kuin t�hk�p�it� maalaisvaimo tuumii:

niin j��ss� seisoi sinivaljut varjot,

siit' esiin pisti vain p��t h�pe�v�t,
kalisi hampaat haikaroiden nuottiin.

Jokainen katsoi alasp�in; suu kantoi

kylmyyden todistusta, silm� kertoi
syd�men todistusta murheellisen.

Hain silmin haastajaa, n�in jalkojeni

juuressa kaks niin l�hekk�ist� p��t�,
ett' yhteen kietouneet ol' hapset heilt�.

�Keit' ootte, virkkakaa, te seisovaiset

noin rinta vasten rintaa?� lausuin. Kaulaa
he taivuttivat, sitten silm�t minuun

he suuntasivat kyyneleit� t�ydet;

veet virtas huulille, mut kylmyys kohta
ne hyyti, sulkein silm�luomet j�lleen:

puu puuta ei niin kiinte�sti salpaa.

Kuin pukit puskemaan nyt toisiansa
tuost' alkoivat nuo vihan villitsem�t.

Ja yks, min korvat pakkanen pois oli

puraissut, lausui alasluoduin katsein:
�Miks meiss� kauan niin sa kuvastelet?

Jos tiet�� tahdot, ketk� on nuo kaksi,

se laakso, josta Bisenzio-virta[196] vierii,
is�ns� Alberton ja heid�n[197] oli.

Samasta �idist' ovat he; ja _Kainan_

voit kaiken etsi�, et l�yd� ket��n,
mi j��ss� j��ty� niin ansaitsisi;

ei h�n,[198] jolt' Arthur rinnan ynn� varjon

samalla puhkas peitsenpistollansa;
Focaccia[199] ei, ei tuo, mi h�iritsevi

mua p��ll��n, peitt�in multa n�k�alan,

ja jonk' on nimi Sassol Mascheroni;[200]
jos mies Toskanan lienet, tunnet h�net.

Ja ettet haastattais mua en��, tied�,

oon Camicion de' Pazzi,[201] varron t�ss�,
Carlinoa syyn-sovituksekseni.�

Tuhannet sitten n�in ma kasvot, roudan

niin runtelemat, ett� kauhu karsi
ja karsii aina mua, kun j��t� n�en.

P�in keskikohtaa k�ydess�mme, jossa

jokainen paino pyrkii yhtym�h�n,
mun v�ristess� ikipakkasesta,

en tied�, sattuma vai sallimusko

vai tahto Jumalan lie ollut, mutta
noin p�iden kesken k�yden yht� poljin.

Se huusi[202] valittain: �Mua miksi tallaat?

Jos saavu kostoa et suurentamaan
vuoks Montapertin, mua miksi kiusaat?�

Ma Mestarille: �Nyt mua varro, er��n

tuo ett� ep�ilyni haihduttaisi;
mua sitten kiirehdi kuin paljon tahdot.�

Pys�htyi Opas, min� virkoin tuolle

mua viel� tuimin sanoin soimaavalle:
�Ken olet sa, mi muita haukut t�ten?�

�Ken itse oot�, h�n vastasi, �mi astut

kautt' Antenoran,[203] muilta posket polkein?
Jos oisit el�v�kin, ois se liikaa!�

�El�v� oon�, ma virkoin, �mainehesen

jos halaat, mieluista voi olla sulle,
jos nimes muiden kuuluin kanssa kerron.�

H�n mulle: �Juuri vastakkaista toivon.

Siks poistu kauemmin mua kiusaamatta,
sun turhat t��ll' on mairitukses kaikki.�

Ma silloin tartuin h�nt� tukkap��h�n

ja virkoin: �Itses nimitt�� sun t�ytyy,
tai j�� ei karvaakaan nyt kallohosi!�

Ja mulle h�n: �Jos teet mun kaljup��ksi,

en sano, n�yt� sittenk��n, ken olen,
en, tuhat kertaa vaikka p��ni tallaat.�
Jo k�sin kiersin h�nen hapsiansa
ja moni irtautui jo tuhkatupsu;
h�n haukkui, silmin alasluoduin yh�.

Nyt toinen huus: �Mik' on sun, Bocca? Eik�

sinulle riit� leukaloukun ly�nti,
kun viel� haukut? Ken on kiusahenkes?�

Ma virkoin: �Tahdo sult' en en�� sanaa,

kavala petturi, vaan h�pe�kses
sinusta vien maan p��lle tiedot todet.�

Ja h�n: �Jo poistu! Mit� tahdot, kerro!

Mut �l� vaikene, jos t��lt� p��set
h�nest�k��n, mi noin on nopsa-kieli

ja ranskalaisten rahan vuoksi k�rsii.

Voit virkkaa: 'N�in Dueran miehen[204] siell�,
miss' syntisill� kylm� on.' Jos tiet��

my�s tahdot muista asukkaista paikan,

sun vierell�s on Beccherian miesi,[205]
Firenze jolta kaulahuivin katkas.

Gianni del Soldanier[206] lie tuonnempana,

ja Ganellone,[207] lis�ks Tribaldello,
mi unen aikana Faenzan aukas.�

Olimme h�net j�tt�neet, kun kaksi

lovessa yhdess� n�in j��tynytt�,
niin ett� toisen p�� ol' hattu toisen.

Ja niinkuin puree leip�� n�lk�hinen,

ylempi hampaat toiseen iski, siihen,
miss' yhtyy takaraivo selk�rankaan.

Ja niinkuin Tydeus,[208] mi raivoissansa

my�s Menalippon ohimoita raatoi,
p��n kuorta t�� ja sis�llyst� puri.

�Oi, sa mi vihaas el�imellisesti

osoitat h�neen, jota sy�t�, ma virkoin,
�miks teet sen: lausu! Lupaan sulle, ett�

jos jostakin sa syyll� syyt�t h�nt�,

ja kerrot syntins� ja keit� ootte,
sen sulle korvaan yl�maailmassa,

ellei mun kuivunut lie kieli silloin.�

Kolmasnelj�tt� laulu

Nyt suunsa nosti julmast' atriastaan

tuo syyp��, kuivaten sen suortuvihin
p��n saman, jonka niskaa purrut oli.

H�n alkoi: �Tahdot, ett� uudistaisin

syd�men toivottoman tuskan, jonka
luo pelkk� aatos, ennen kuin sen lausun.

Mut sanaini jos siemenest� it��

h�pe� petturille, jota jyrsin,
sa miehen n��t, mi kyynel�i ja haastaa.

En tied�, ken sa olet, kuinka tullut

liet t�nne, vaan kun sua kuulen, varmaan
firenzel�iseksi sun arveleisin.

Siis tied�: olin kreivi Ugolino,[209]

t�� taas Ruggieri arkkipiispa. Sanon
my�s syyni t�h�n huonoon naapuruuteen.

Ma ett� h�nen juoniensa Kautta,

kun h�neen luotin, ensin vangiks jouduin
ja sitten surman sain, lie turha virkkaa.

Mut siit�, jot' et tiet�� voi, ma kerron:

kuink' oli kuolemani julma. Sitten
saat p��tt��, onko loukannut h�n mua.

Kuun p�iv�n kierrot monet n�hnyt olin

jo aukost' ahtaasta tuon kolkon kopin,
mi minusta sai 'n�lk�tornin' nimen

ja jonne toinen kohta suljetahan,

kun kerran unta uneksuin ma pahaa,
mi mulle nosti vastaisuuden hunnun.

T��n[210] n�in ma herrana ja mestarina

ajavan koirin laihoin, harjoitetuin,
ja kiihkein sutta ja sen poikuetta

p�in vuorta, Luccalta mi Pisan[211] kaihtaa,

Gualandin ja Sismondin ja Lanfranchin[212]
h�n oli eelleen eturintaan pannut.

V�syv�n lyhyen matkan juostuansa

jo n�ytti susi poikineen, ja hampaat
ter�v�t heilt� kyljet aukaisevan.

Her�sin ennen aamunkoita, kuulin

kuink' uness' itki, pyysi leip�� pojat
omani, jotka kanssain torniss' oli.

Oot julma, ellet sure aavistusta,

mi mulle silloin syd�meeni astui!
Ja jos et itke, milloin sitten itket?

He her�siv�t. L�sn� hetki oli

jo meid�n saada p�iv�-annoksemme,
ja kukin untaan miettein synkin seuloi.
Ma silloin kuulin kiinni naulittavan
alaista usta kauhun tornin; katsoin
ma poikiani sanomatta sanaa.

En itkenyt: niin olin j�hmettynyt.

He itkiv�t, ja pieni Anshelm virkkoi:
'Sa katsot niin! Mik' on sun, is�? Mik�?'

En kyynelt' itkenyt, en vastannutkaan,

ma koko p�iv��n, y�h�n, kunnes toinen
kohosi aurinko maanpiirin yli.

Pist�ytyi s�de pieni vankilaamme

tuskaisaan, ja kasvot nelj�t n�ytti
kuvani oman mulle onnettoman.

Surusta silloin k�tt� kahta purin,

n�� luullen, ett� minun n�lk� oli,
�kisti nousivat ja virkahtivat:

'Ah, is� meit� sy�, se meille tuska

v�hempi on! Sa meille suonet olet
lihamme kurjan, siis se riist� my�skin!'

Ma tyynnyin, etten heit� murhettaisi;

sen p�iv�n, toisenkin me vaikenimme.
Ah, kova maa, miks auennut et silloin?

P��simme p�iv��n nelj�nteen; nyt sy�ksyi

jalkaini juureen pitk�llens� Gaddo
ja sanoi: 'Is�, etk� auta mua?'

H�n kuoli siihen. Ja kuin n��t mun t�ss�,

ma n�in, kun p�iv� viides, kuudes koitti,
raukeevan heid�n, toinen toisen j�lkeen.

Sokeena hoipuin yli kuollehien;

kaks p�iv�� heid�n nimi�ns� huusin,
niin n�lk� teki, mit' ei voinut tuska.�

N�in sanoneeksi sai, ja katsein hurjin

tuon kurjan kalloon taas h�n iski hampaat,
kuin koira purren niill� luuta lujaa.

Voi, Pisa, tahrapilkku kansain kesken

maan kauniin, miss� soi _si_-kieli[213] kirkas!
Kun viipyy naapureisi kosto, nouskoon

Capraia ja Gorgona[214] kansoinensa

ja padon pankoon Arnon suulle, ett�
sun kaupungissas joka henki hukkuis!

N��t vaikka kreivi Ugolino oiskin

sun linnas pett�nyt, kuin kertoi huhu,
ois h�nen poikiaan sun tullut s��st��.

Sa uusi Teeba![215] Syytt�m�t ja nuoret

olivat Uguccione ja Brigata
ja kaks nuo muuta ennen mainittua.

K�vimme eesp�in, sinne, miss� kytkee

iljanne kansaa toista, jonka kasvot
ei alasp�in, vaan taa on taivutetut.

Siell' itse itku itkem�st� est��

ja tuska, jot' ei silm� p��st� ilmi,
takaisin palajaa ja vaivaa lis��;

ens kyyneleet n��t kiinni j��tyy ripsiin

ja lailla kristallisten silmikkojen
ne t�ytt�� laakson alla silm�lautain.

Ja tapahtui, vaikk' kylmyys kaiken oli

mun kasvoiltani vienyt tuntokyvyn
ja niinkuin k�ns�ks ihon kovettanut,

ma ett� tuntevani luulin tuulta.

Siks virkoin: �Mestari, mit' on t�� liike?
T��ll' eik� ole h�yryt kaikki laanneet?�

H�n mulle: �Pian sinne saavut, miss�

sun oma silm�s sulle vastaa, n�hden
sen syyn, mi tuulenleyhk�n synnytt�vi.�

Nyt kurja muudan huus j��kuorestansa:

�Oi sielut, joiden niin on julma rikos,
ett' teille m��r�tty on viime paikka!

N�� kovat kohottakaa silm�n hunnut,

ett' itkisin ma syd�ntuskaa tuimaa
ees v�h�n, ennen kuin taas kyynel hyytyy.�

Ma h�lle: �Jos mua anot apuun, lausu,

ken olet! Ellen sua auta, itse
ma joudun alas j��ss� j�hmettym��n.�

H�n silloin: �Olen Frate Alberigo,[216]

mi tarjos heelm�t huonon tarhan, saaden
sijahan viikunain nyt taateleita.�

�Oh�, h�lle lausuin, �sa jo kuollut ootko?�

H�n mulle: �Kuink' on laita ruumihini
maan p��ll�, siit� en ma tied� mit��n.

T��n Ptolemean[217] etu n��t on moinen,

ett' usein t�nne sielu putoo ennen
kuin Atropos[218] on h�neen koskenutkaan.

Ja ett� kyyneleeni lasittuneet

mieluummin siirt�isit sa silmist�ni,
sa tied�, sielun, heti kun se pett��,

kuin min� tehnyt olen, ottaa piru,

mi sit� siihen saakka hallitsevi
kuin p��ttyy silt� elon p�iv�in m��r�.
T�llaiseen onkalohon sielu sy�ksyy;
maan p��ll� ehk� viel� n�kyy ruumis
sen varjon, takanain mi talvehtivi.

Sa tiennet sen, jos t�nne juur' oot tullut;

h�n Branca d'Oria[219] on, ja vuotta monta
on vierryt siit� kuin h�n t�nne joutui.�

Ma h�lle: �Luulen, ett� pet�t mua,

n��t kuollut viel' ei Branca d'Oria ole,
h�n sy� ja juo ja pukeutuu ja nukkuu.�

H�n mulle: �Kuiluun kynsi-perkeleiden,

miss' sitkas kiehuu piki, viel' ei ollut,
Mikael Zanche tullut, ennen kuin h�n

jo ruumiiseensa pirun p��sti, sijaan

itsens�, ja my�s sukulaiseen siihen,
mi h�nen kanssaan pattoty�n sen teki.

Ojenna k�tes t�nne nyt ja silm�t

mult' aukaise!� En tuota tehnyt, sill�
h�nelle oikein tein, kun h�nt� petin.

Ah, Genualaiset, kaiken hyv�n tavan

viholliset ja pahan kaiken kuomat,
miks teit' ei viel� sy�sty maailmasta?

N��t luona huonoimman Romagnan sielun

teist' er��n kohtasin, mi hengess�ns�
jo kylpevi Kokyton vett�, vaikka

maan p��ll� viel� ruumihinsa el��.

Nelj�snelj�tt� laulu

�_Vexilla Regis prodeunt Inferni_[220]

p�in meit� virkkoi Mestari, �siks eesp�in
sa katso, etk� h�nt� n�� jo ehk�.�

Kuin sumun paksun painuessa taikka

y�n h�m�rt�iss� yli maamme piirin
on kaukaa katsottuna tuulimylly,

rakennus kangastui nyt moinen mulle,

samalla tuulen vuoks taa Oppahani
vet�ysin; ollut siin' ei suojaa muuta.

Vavisten laulan sit�: siell� olin,

j�� kokonaan jo kussa varjot kattaa,
ne ett� siit� kuultavat kuin oljet

lasista; toiset lep��, toiset seisoo

nuo p��ll��n, nuo taas jaloillaan, nuo s��rin
p�in kasvoja, kuin kaari koukistunein.

K�vimme eesp�in, sikskuin Mestarini

otolliseksi n�ki mulle n�ytt��
sen olennon, mi kerran kaunis oli.

Mun ty�nsi eteens� ja seisahutti

sanoen: �Tuon on Dis ja tuoss' on paikka,
mi suita vaativa on miehen mielt�.�

Lukija, �ll�s kysy, kuinka silloin

vapisin, j�hmetyin, n��t sit' en sanoin
ma kirjoita, kun sanat kaikk' ei riitt�isi

En kuollut, enk� j��nyt henkiin itse,

lukija, tuumi, jos on j�rki sulla,
kuink' olin vailla tilaa kumpaistakin.

Kohosi p��st� puolirintaan saakka

tuon tuskan valtakunnan Imperator;
ja ennen itse j�tti lien kuin h�nen

ees k�sivartten kokoiset on j�tit.

Nyt n��t, kuink' olla suuren t�ytyy ruumiin,
mi suhtainen on osan moisen kanssa.

Jos oli h�n niin kaunis kuin nyt ruma,

ja sent��n Luojaa vastaan nosti otsan,
h�nest� varmaan kaikki kurjuus tulee.

Ah, kuinka minusta ol' ihme suuri,

kun kasvot kolmet n�in ma p��ss� h�nen!
Punainen yks, se etupuolia puunsi

ja toiset kaksi siihen liittyi olan

kummankin[221] keskikohdall', yhtyin yhteen
p��lakeen. Se, jok' oikealla oli

valkoisen kellerv�lt� paistoi; v�ri

vasemman oli niinkuin niiden, jotka
tulevat Niilin virran vieremilt�.

L�ks siipi alta kasvon kumpaisenkin

niin suuri kuin ol' lintukin; en n�hnyt
merell� moisia ma purjehia.

Ne eiv�t olleet sulkaiset, vaan niinkuin

lepakon siivet; niill� niin h�n lietsoi,
h�nest� ett� kolme tuulta tuli.

Tuost' oli j��tynyt Kokytos kaikki.

H�n itki silmin kuusin, veet ja vaahto
verinen tippui kolmen leuan alta.

H�n joka suunsa hampain syntist' yht�

kuin loukuin louskutti, niin ett� tuskaa
h�n tuottaa kolmelle yht'aikaa saattoi.
Mut etummaista pahemmin kuin hampain
h�n kynsin raastoi, niin ett' usein iho
poiss' oli aivan p��lt� selk�rangan.

�Se sielu, joll' on tuossa suurin tuska�,

n�in Oppaani, �on Judas Iskariotin;
p�� h�lt� suuhun uppoo, s��ret n�kyy.

Ja noista, jotka nurinp�in noin riippuu,

suun mustan murtelema tuo on Brutus;
kas, kuin h�n k�rsii, vaan ei ��nt� p��st�.

On toinen Cassius, tuo vankka-raaja.

Mut y� taas ylenee, on aika l�hd�n,
jo n�hneet, katsoneet me kaiken oomme.�

Kuin k�ski h�n, ma kaulahansa tartuin;

h�n otti vaarin ajan, paikan suhteet
ja koska siivet kyllin aukenivat,

h�n kiipes kiinni kylkiin karvaisihin

ja m�t�s m�tt��lt' alas astui sitten,
j��j�rk�lein ja karvankasvun v�liin.

Kun kohdall' oltiin lanteen laajan, juuri

paikassa, josta reisi kaartuu, Opas
nyt vaivoin, ahdistuksin p��ns� k��nsi

p�in suuntaa, jossa oli h�ll� jalat,

ja tarttui karvoihin kuin mies, mi kiipee:
ma luulin noustavan taas helvettihin.

�Lujasti kiinni pid�, lausui Opas

nyt l��h�tt�in laill' uupuneen, �k�y matka
pahasta t�st� moista porraspuuta!�

Lovesta kallion h�n astui ulos,

sen partahalle istumaan mun pani
ja itse viereen jalan johti varman.

Kohotin katseeni ja luulin, ett�

n�kyisi Lucifer kuin ennen yll�,
mut s��ret pystyss� nyt n�inkin h�net.

Jos tuosta kovin k�mm�hdin, sen saattaa

tajuta tuhma kansa, jok' ei tied�,
min pisteen[222] kautta tieni k�ynyt oli.

Oppaani lausui: �Nouse jaloillesi!

On matka pitk�, polku huono, p�iv�
ens nelj�nnest��n kiert�nyt jo puoli.

Ei linnan juhlasali ollut paikka,

miss' olimme, vaan luola luonnonluoma,
h�m�r�, himmi, rosopohja.� Lausuin

ma yl�s noustuani Mestarille:

�T��n ennen kuin ma j�t�n kuilun, poista
minulta harha sek� haasta hiukan!

Miss' on nyt j��? Kuinka tuo nyt p��lleen

noin keikahti? Ja kuinka on niin �kin
Aurinko illan aamuks saada voinut?�

H�n mulle: �Tuollapuolen keskipisteen

viel luulet olevas, ma jossa killuin
karvoista madon,[223] maata puhkaisevan.

Siell' olit alas astuttaissa, mutta

kun k��nnyin, kuljit l�pi pisteen, johon
taholta jokaiselta painot painuu.

Nyt p��ll�s on maanpiiri toinen, sille

vastainen, jota manner laaja kattaa
ja jonka kukkulalla surmattihin

H�n, joka syntyi, eli synnit�nn�.

Sun jalkas lep�� p��ll� piirin pienen,
min toinen puolisko on paikka Judaan.

T��ll' aamu silloin on, kun siell� ilta;

ja h�n, min karvat tikapuumme oli,
on paikoillaan ja seisoo niinkuin ennen.

H�n t�lt� puolen taivahasta putos,

ja maa,[224] mi ennen siin� kaartui, h�nt�
pel�ten peittyi mereen, nousten siit�

taas meid�n pallonpuoliskolla, ehk�

paeten h�nt� my�s t��n onton paikan
maa muodosti sen p��lle vuoren nostain.�

On paikka siell� alahalla, yht�

et��ll� kuin on Belzebubin hauta,
mi n�y ei silmin, mutta tiedon josta

tuo puron ��ni, sinne pulputtavan

raosta kallion, min sy�nyt siihen
se juoksullaan on hiljaa kaartuvalla.

Salaista tiet� tuota Mestarini

ja min� l�ksimme taas nousemahan
maailmaan valoisaan, h�n eell�, min�

j�less�, uupumatta, lep��m�tt�,

sikskunnes aukosta n�in py�re�st�
ne kauniit kappaleet, joit' Taivas kantaa;

tulimme tuosta, j�lleen n�imme t�hdet.

VIITESELITYKSET
1. laulu

[1] Psalmistan mukaan ihmisel�m� kest�� 70 vuotta. �Elomme vaelluksen

keskitiess� merkitsee t�ll�in 35 vuoden ik��. Vuonna 1265 syntynyt
Dante m��r�� siis toivioretkens� tapahtuneeksi vuonna 1300, joka samalla
oli kirkollinen riemuvuosi.

[2] Synkk� mets�maa = synnin pimeys ja erehdykset.

[3] T�hti = aurinko, totuuden valo.

[4] Vertauskuvalliset villipedot ovat raamatusta, Jer. 5:6. Pantteri on

hekuma, jalopeura ylpeys ja susi ahneus.

[5] Vergilius, jota aikanaan pidettiin kaikkien runoilijain ja

ajattelijain etevimp�n�, merkitsee Danten runoelmassa ylint� hyvett� ja
viisautta.

[6] Koira, joka voittaa ahneuden suden (paavinvallan) on Can Grande

(suuri koira) della Scala, Veronan herra, joka vuonna 1300 tosin oli
viel� lapsi, mutta her�tti my�hemmin ruhtinashyveill��n Danten huomiota.

[7] �Feltron kahden�, kaksi Feltro-nimist� paikkakuntaa.

[8] Camilla, Euryalos, Turnus, Nisus, nelj� Vergiliuksen

Aeneis-runoelman henkil��.

2. laulu

[9] �Silviuksen is� on Aineias.

[10] �Vas electionis� = Paavali kuten h�nt� apostolien teoissa (9:15)

nimitet��n.

[11] Beatrice, Danten varhain kuollut nuoruuden rakastettu, joka

Jumalaisessa n�ytelm�ss� esiintyy Vergiliuksen, inhimillisen viisauden,
vastakohtana, jumalallisen viisauden ja armon edustajana.

[12] Neitsyt Maria, Lucia ja Beatrice edustavat Jumalan armon kolmea eri
lajia, kuten skolastinen teologia oli ne m��ritellyt.

[13] �Joella, jost' ei...�: syntisen el�m�n virta, jonka kanssa ei edes
meri voi kilpailla.

3. laulu

[14] Kolmiyhteinen Jumala.

[15] �T�� on tila kurja niiden...�: pelkurit, jotka eiv�t ole

uskaltaneet olla sen enemp�� hyvi� kuin pahoja, on pantu helvetin portin
ja ensimm�isen helvetinpiirin v�liin, samoin kuin ne enkelit, jotka
Saatanan luopuessa Jumalasta eiv�t pit�neet kummankaan puolta.

[16] Tarkoittanee paavi Celestinus V:t�, joka luopui virastaan ja jonka

j�lkeen Danten perivihollinen Bonifacius VIII valittiin paaviksi.
4. laulu

[17] Danten helvetti on suuren suppilon kaltainen ja jaettu yhdeks��n

piiriin, kukin eri jyrk�nteell�. Suppilon k�rki on sama kuin maapallon
keskipiste (vanhan maailmank�sityksen mukaan kaikkeuden keskipiste).
Suppilon kannen muodostaa maanp��llinen piiri, jonka keskipisteess� on
Jerusalem ja ympyr�viivalla mm. Firenze.

[18] �Esipiha� on vanhan teologian Limbus patrum, jossa vanhan liiton

vanhurskaille oli sija valmistettu.

[19] �Valtaherra� on Kristus, joka ristinpuulla kuoltuaan astui alas

t�nne.

[20] �Viisasten mestari� on Aristoteles, jolle koko keskiaika osoitti

melkein jumaloivaa kunnioitusta. Muut tunnettuja antiikin ajattelijoita,
tiedemiehi� ja runoilijoita.

5. laulu

[21] Minos, Kreetan tarukuningas oli oikeamielisen tuomarin ja

lains��t�j�n maineessa ja sen vuoksi vanhan ajan mytologia oli asettanut
h�net manalan tuomariksi. Dante sallii h�nen pit�� osan
tuomarinvaltaansa, mutta muuttaa h�net keskiaikaiseen tapaan piruksi.

[22] Kaksi l�henev�� varjoa ovat Francesca da Riminin ja h�nen miehens�

Gianciotto Verucchion veljen Paolon. Francesca itse oli Guido Polentan,
Ravennan herran tyt�r, joka valtiollisista syist� oli naitettu Riminin
herran Malatestan vanhemmalle pojalle. Gianciotto huomasi vuonna 1285
ett� h�nen puolisonsa ja Paolon v�lill� oli lemmensuhde, yll�tti ja
pisti kuoliaaksi heid�t.

[23] �Kaina� on sukumurhaajien helvetti.

[24] Lancelot, kelttil�isen Arthur-kuninkaan tarupiiriin kuuluva sankari

ja rakastaja.

6. laulu

[25] Tunnettu firenzel�inen herkkusuu ja elostelija, jolta Boccaccion

mukaan ei n�yt� henkevyytt�k��n puuttuneen.

[26] �Mets�puolue� on �valkeat�, toinen Firenzen taistelevista

perhepuolueista. Vastapuolue oli �mustat�. Molempien puolueiden johtajat
ajettiin vuonna 1300 maanpakoon. Mustat p��siv�t kuitenkin paavi
Bonifacius VIII:n ja Ranskan kuninkaan veljen Kaarle Valoislaisen avulla
j�lleen valtaan ja karkoittivat vuonna 1302 kaupungista mm. Danten, joka
silloin kuului valkeiden puolueeseen.

[27] �Kaks on vanhurskasta...� Toinen heist� on Dante itse, toista ei

varmasti tiedet�.

7. laulu
[28] �Pap� Sat�n...� Kenties hebreankielest� v��ristelty� manausta, joka
voisi merkit� jotakin sentapaista kuin �sylje, Saatanan suu, sylje
Saatanan suu tulta�.

8. laulu

[29] Phlegyas, antiikin taruvaltias, joka poltti Delphoin temppelin

kostoksi siit�, ett� Apollo oli vietellyt h�nen tytt�rens�.

[30] Filip Argenti, Danten poliittinen vastustaja, tunnettu

raakuudestaan ja ylpeydest��n.

[31] �Diten kaupunki�: Dis oli yksi antiikin ajan Tuonelan herran nimi�,
jota Dante k�ytti merkitsem��n itse pimeyden ruhtinasta.

9. laulu

[32] Eriktone oli muuan antiikin taruston velhonaisista, jonka Lucanus

mainitsee.

[33] �Juudaan piiri�, alin helvetinkuilu, Judas Iskariotin mukaan

nimitetty.

[34] Kolme raivotarta, omantunnontuskien vertauskuvat.

[35] Theseus oli tarun mukaan yritt�nyt ry�st�� manalan valtiaan

puolison Proserpinan.

[36] Dante itse huomauttaa t�ss� esityksess� vertauskuvallisuudesta.

Medusa on syd�nt� kivett�v� ep�ily.

[37] Enkeli, joka taivaan armosta tulee auttamaan Vergiliusta

(inhimillist� viisautta), palauttaa kuulijainsa muistiin, miten Herakles
kerran oli tullut pelastamaan Theseusta ja kohdellut v�kivaltaisesti
tuonen koiraa.

[38] Pola, kaupunki Istrialla.

10. laulu

[39] Profeetta Joelin mukaan (3:2 ja 12) viimeinen tuomio oli tapahtuva
Josafatin laaksossa l�hell� Jerusalemia.

[40] Farinata (degli Uberti), jo kuudennessa laulussa mainittu

firenzel�inen ghibelliinijohtaja.

[41] Haamu, joka nyt n�kyy, on Cavalcante Cavalcanti, Guido Cavalcantin

is�, joka oli Danten aikainen kirjailija eik� n�ht�v�sti ollut osannut
kyllin kunnioittaa Vergiliusta.

[42] Antiikin mukaan oli manalan valtiatar Hekate samalla my�s kuun,
eritt�inkin uudenkuun jumalatar. Viisikymment� kuukautta laskettuna
eteenp�in kev�tp�iv�n tasauksesta vuonna 1300, jolloin Danten
helvetinmatka tapahtui, merkitsee vuoden 1304 alkupuolta. Sin� vuonna
Dante teki valkeiden kanssa ep�onnistuneen yrityksen palata Firenzeen.
[43] Farinata heimoineen oli julistettu ikuiseen maanpakoon.

[44] �Taisto suuri�, Montapertin taistelu vuonna 1260, jossa Farinata

oli firenzel�isten ghibelliinien johtaja.

[45] Saman taistelun j�lkeen tahtoivat voittoisat ghibelliinit polttaa

koko Firenzen, mutta Farinata esti aikeen.

[46] Keisari Fredrik II, ateisminsa vuoksi. �Kardinaali� on Ottaviano

degli Ubaldini, Bolognan piispa ja merkitt�v� valtiomies 1200-luvun
keskivaiheilla.

[47] Beatrice.

11. laulu

[48] Anastasius oli paavina vuosina 496-498. Fotinus oli Tessalonikin

harhaoppinen diakoni.

[49] Caorsa on ranskalainen Cahorsin kaupunki, jonka asukkaat olivat

kuuluisia koronkiskonnastaan.

[50] �Sun siveys-oppis�, samoin my�hemmin �sun luonnon-oppis�,

Aristoteleen oppeja.

12. laulu

[51] �Ateenan ruhtinas�, Theseus.

[52] Nessus, joka tahtoi ry�st�� Herakleen lemmityn Deaneiran.

[53] Dionysios, Syrakusan tyranni noin vuonna 400 eKr.

[54] Azzolino, Lombardian herra vuosina 1230-60, kuulu julmuudestaan.

[55] Obizzo Esti, Ferraran herra, Danten aikalainen.

[56] Monfortin herra, englantilainen ylimys, joka vuonna 1291 surmasi

Cornwallin prinssin Henrikin. T�m�n syd�n vietiin palsamoituna
Westminster Abbeyyn.

[57] Pyrrhus, Epeiroksen kuningas; Sextus Pompeius.

[58] Kaksi ylh�ist� rosvoritaria 1200-luvulta.

13. laulu

[59] Seutu Firenzest� etel��n p�in.

[60] Strofadit, saaria Joonian meress�. Viittaa er��seen Vergiliuksen

Aeneis-runoelman taruun.

[61] Fredrik II:n kansleri Pietro delle Vigne, joka joutui ep�suosioon
vuonna 1248 ja surmasi itsens�.
[62] �Portto� on kateus.

[63] Lano Sienalainen, joka tuhlasi omaisuutensa ja etsi tahallisen

kuoleman kotikaupunkinsa taistelussa aretinolaisia vastaan.

[64] Tunnettu firenzel�inen elostelija.

[65] Firenze, jonka suojelusjumala pakanuuden aikana oli Mars, sitten

Johannes Kastaja.

[66] Puhuja on joku tuntematon itsemurhaaja.

14. laulu

[67] Cato nuorempi, joka marssitti sotajoukkonsa Libyan er�maan halki.

[68] Capaneus, antiikin taruhenkil�. Theban piiritt�j�.

[69] Mongibello = Etna.

[70] Flegra, laakso Tessaliassa, jossa Zeus kukisti rynt��v�t

j�ttil�iset Vulcanuksen takomilla ukonvaajoilla.

[71] �P��mies�, Saturnus, jonka aikana viel� koko ihmiskunnalla oli

kultakausi. Samalla vertauskuvallisesti k�sitettyn� Aika.

[72] Rea oli maanjumalatar, Zeun �iti.

[73] �Vuoressa seisoo...�. Nebukadnesarin unikuvan (Daniel 2:31-33)

mukaan muodostettu. Tarkoittaa Dantella maailmanhistorian nelj��
aikakautta, kulta-, hopea-, vaski- ja rauta-aikaa. Savijalka merkitsee
Rooman keisarikuntaa, jonka heikkoutta Dante syv�sti suree.

[74] Damiata = Egypti.

15. laulu

[75] Brunetto Latini, (1220-1294), Danten kunnioitettu opettaja, suuri

filosofi, runoilija ja kaunopuhuja. H�nen p��teoksensa oli Tesoro.

[76] Dante ja yleens� Firenzen ylh�is� katsoivat olevansa vanhojen

roomalaisten j�lkel�isi� vastakohtana Fiesolen vuoristosta kaupunkiin
my�hemmin muuttaneille raaoille nousukkaille.

[77] �Nainen�, Beatrice.

[78] Sodomiitteja.

[79] Priscianus, latinalainen oppinut 500-luvulta. Francesco d'Accorso,

bolognalainen lainoppinut, kuollut vuonna 1293.

[80] Tarkoittaa piispa Andrea dei Mozzia, jonka paavi Bonifacius VIII
siirsi h�nen huonon el�m�ns� takia Firenzest� Bacchiglione-joen varrella
sijaitsevaan Vicenzaan.--�J�tti...�, kuoli (vuonna 1296).
[81] Ensimm�isen� paastosunnuntaina joka vuosi pidettiin Veronassa
kilpajuoksut, joiden palkintona oli palanen vihre�� verkaa.

16. laulu

[82] �Kaupunki kehno�, Firenze.

[83] �Rattaan rakensivat...�, py�riv�t piiriss�.

[84] Kauneudestaan ja siveydest��n kuulu firenzel�inen nainen, joka eli

vuoden 1200 paikkeilla.

[85] Firenzel�inen ylimys, guelfi, kuollut vuonna 1292.

[86] Viisas mies, jonka neuvoa noudattamalla firenzel�iset olisivat

s��styneet hirvitt�v�lt� veril�ylylt� Arbia-joella vuonna 1260.

[87] Sukuper�lt��n alhainen, mutta arvossapidetty kunnian mies

1200-luvun keskivaiheilta. H�n n�ytt�� antautuneen sodomian paheeseen
puolisonsa ilkeyden takia.

[88] Juuri ennen vuotta 1300 kuollut �lyk�s firenzel�inen.

[89] K�ysi (munkkik�ysi) merkinnee ulkonaista el�m�nkuria, jolla Dante

oli tahtonut voittaa aistillisuuden pedon. Itsekin h�n lienee
nuoruusvuosinaan ollut fransiskaani.

17. laulu

[90] Geryon, Herakleen surmaama antiikin tarukuningas on t�ss� vilpin

vertauskuvana ja keskiaikaisen mielikuvituksen mukaan muodosteltu.

[91] Luettelemalla vaakunoita Dante leimaa polttomerkill��n er�it�

firenzel�isi� nousukassukuja heid�n koronkiskontansa vuoksi.

[92] Pha�ton, Auringon poika, sai antiikin tarun mukaan kerran

aurinkovaunut ohjattavakseen, mutta ei osannutkaan ajaa. Pelastaakseen
maapallon joka oli palaa poroksi Zeus l�i h�net salamalla.

[93] Dedalus (Daidalos), taruston keksij�nero oli oppinut lent�m��n

siivin, jotka oli ommeltu vahalla kiinnitetyist� linnunsulista. H�nen
poikansa Ikarus lensi uhmaten liian l�helle aurinkoa, jolloin vaha suli
ja h�n putosi mereen.

18. laulu

[94] �Riemuvuosi� oli vuonna 1300. �Vuori� josta muutama s�e my�hemmin
puhutaan on Ianiculum.

[95] Arvossapidetty 1200-luvun bolognalainen, joka paritti sisarensa

ruhtinas Azzo VIII Estelle.

[96] Kuningas Thoaan oli h�nen tytt�rens� Hypsipyle viekkaudella

pelastanut.
[97] Muuan lipev�kielinen demagogi.

[98] Roomalaisen huvin�ytelm�n henkil�, joka Terentiuksen �Eunukeissa�

esiintyy Thrason rakastajattarena.

19. laulu

[99] Simon Magus, joka Apostolien tekojen (8:9-20) mukaan tahtoi ostaa
Pyh�n hengen lahjat. H�nest� sai kirkonviroilla k�yty kauppa nimen
simonia.

[100] Dante vertaa kirkollisen viran ottamista siveellisen avioliiton

pyhyyteen.

[101] Kastekappeli Firenzess�. Sen vesialtaan vieress� oli py�reit�

koloja lattiassa pappeja varten, jotka niiss� seisten ylettiv�t veteen.

[102] Puhuja on paavi Nikolaus III (1277-80). Bonifacius VIII, joka

viel� eli vuonna 1300 oli taas Danten perivihollinen.

[103] Tarkoittaa paavi Klemens V:t�, Ranskan kuninkaan Filip Kauniin

k�tyri�, jonka t�m� pakotti muuttamaan vuonna 1309 Avignoniin.

[104] II Makk. 4:7-26 ja 5:5-10.

[105] Paavi Nikolaus oli lahjottuna ollut mukana niiss� vehkeilyiss�,

joiden tuloksena oli ns. Sisilian iltamessu vuonna 1282. Napolin
kuningas Kaarle Anjoulainen menetti sen johdosta Sisilian.

[106] P��t tarkoittavat seitsem�� sakramenttia, sarvet kymment� k�sky�,

jotka olivat olleet nyttemmin portoksi alentuneen katolisen kirkon voima
niinkauan kuin sen �mies�, paavi, oli palvellut hyvett�.

20. laulu

[107] Tiet�j�, joka tiesi ennakolta kuolevansa �seitsem�n sodassa�

Thebaa vastaan ja jonka maa nieli siin�.

[108] Thebalainen tiet�j�.

[109] Etrurialainen velho, tunnettu Lucanuksen �Pharsaliasta�.

[110] Teiresiaan tyt�r, Mantovan, Vergiliuksen syntym�kaupungin

perustaja.

[111] Kansanvillitsij� Pinamonte yllytti Mantovan herran Casalodin

ajamaan maanpakoon monta Mantovan ylh�ist� sukua, mink� j�lkeen h�n itse
anasti vallan.

[112] Troijan sodan aikainen kreikkalainen tiet�j�, jonka Vergiliuksen

Aeneis mainitsee.

[113] Fredrik II:n l��k�ri ja t�hdist�ennustaja, my�s alkemian,

kiromantian ym. harrastaja.

[114] Guido Bonatti, t�hdist�ennustaja Forlista. Asdente, ennustajana

tunnettu suutari Parman kaupungista.

[115] �Kainin t�hti� = kuu. Kansantarun mukaan oli kuun ukko yht� kuin
Kain.

21. laulu

[116] K�sitett�v� ivana, sill� Bonturo lienee ollut kaikkein pahimpia

lahjusten ottajia.

[117] Pieni joki Luccan l�hist�ll�.

[118] Malacoda, niinkuin muutkin seuraavat pirunnimet on Dante vapaasti

muodostanut ja ne ovat vaikeasti suomennettavissa, joskin niiden
merkitys on usein selv�.

[119] Liittoutuneet Firenze ja Lucca olivat valloittaneet Pisalta

Capronan linnan vuonna 1290. Linnan v�elle oli luvattu vapaa l�ht�,
mutta heid�n astuessaan ulos portista oli valloittajien joukosta
kuulunut huutoja �hirsipuuhun! hirsipuuhun!� Dante oli omin silmin
n�hnyt tapauksen.

[120] Tarkoittaa Kristuksen kuollessa tapahtunutta maanj�ristyst�.

22. laulu

[121] Er�s Navarran kuninkaan Thibaut II:n uskoton palvelija

1200-luvulta.

[122] �Latinalaista�, italialaista.

[123] Gomita, joka lahjottuna vapautti is�nt�ns� vangit.

[124] Gallura, paikkakunta Sardiniassa.

[125] Sardinian kuninkaan Enzion seneshalkki, surmattu vuonna 1275.

23. laulu

[126] Sek� hiiren ett� sammakon nieli kotka.

[127] Tarun mukaan oli Fredrik II rankaissut er�it� pettureita

heit�tt�m�ll� heid�t lyijykaapuihin puettuina roviolle.

[128] �Hilpe�t munkit�, Frati godenti, oli paavi Urbanus IV:n aikana
Bolognassa perustettu maallikkoveljeskunta. Puolueiden ulkopuolelle
kuuluvina oli molemmat kutsuttu Firenzeen sovittamaan riitapuolia, mutta
he ottivat lahjuksia ja sallivat Ubertien, ylh�isimpien ghibelliinien
talojen h�vityksen Guardingon kaupunginosassa.

[129] Kaifas.

[130] Hannas.

[131] Suuttuneena Malacodan valheellisuudesta kun h�n oli osoittanut

heille v��r�n tien.

24. laulu

[132] Italian alkavassa kev��ss�, helmikuun alussa, jolloin aurinko on

vesimiehen t�htimerkiss�.

[133] Kuuran �valkea sisko� = lumi.

[134] Kiivas mustien puoluemies.

[135] Murheettaakseen Dantea, joka oli valkeiden puoluetta l�hemp�n�,

Vanni Fucci ennustaa, ett� joskin mustat murtuvat Pistoiassa (1301) ja
Firenzen hallitus muuttuu Kaarle Valoislaisen avulla, niin my�s
valkeiden perikato on l�hell�.

[136] Magra-laaksossa olivat ruhtinas Malespinan maa-alueet; Malespinan

johdolla mustat j�lleen voittivat vastustajansa (1302).

25. laulu

[137] Ikimuistoinen herjaamisen merkki, jossa peukalo pistettiin etu- ja

keskisormen v�liin ja koko k�si ojennettiin kohti herjattavaa.

[138] Capaneus.

[139] Maremma oli soinen rantakaistale Toscanan lounaisosassa.

[140] Herakleen tappama ry�v�ri ja hirvi�, Vulcanuksen poika.

[141] Cianfa ja muita nimelt� tunnettuja, mutta muuten merkityksett�mi�

firenzel�isi�.

[142] Caton sotilaita, joita k��rme pisti Libyan er�maassa. Toinen

muuttui tuhkaksi, toinen ratkesi p�h�tyksest�.

[143] Kadmus, tarun mukaan Theban perustaja. Aretusa, nymfi.

[144] Gaville, paikkakunta Arno-joen laaksossa, jossa Guercio Cavalcanti

oli saanut surmansa. Murhasta seurasi verinen sukukosto Gavillen
asukkaille.

26. laulu

[145] Prato, yksi Firenzen kateellisista naapurikaupungeista.

[146] Profeetta Elisa.

[147] Eteokles ja Polyneikes, Theban onnettoman kuninkaan Oidipuksen

pojat, jotka olivat surmanneet toisensa veljesvihassa. Tarun mukaan
jakautui liekki kahtia kun heid�n ruumiinsa poltettiin.

[148] Deidamia, Akilleuksen morsian.

[149] Pallaan kuva oli suojellut Troijaa siihen asti kun Odysseus ja
Diomedes ry�stiv�t sen pois sielt�.

[150] Nyt alkava kaunis tarina on Danten omaa keksint��.

[151] Tarkoittaa Kiirastulen vuorta.

27. laulu

[152] Sisilialainen tyranni Phalaris oli ateenalaisella taidesep�ll�

Perilloksella teett�nyt vaskisen h�r�n, joka voitiin kuumentaa ja jonka
ontelo voitiin t�ten muuttaa kidutuspaikaksi. Koetellakseen mihin kuva
kelpasi heit�tti Phalaris ensin sen sis�lle h�r�n tekij�n.

[153] Romagna, osa Adrian meren puolista Keski-Italiaa. Puhuja on

Montefeltron kreivi Guido.

[154] Ruhtinassuku Polenta kantoi kotkaa vaakunassaan.

[155] Kaupunki Ravennasta etel��np�in.

[156] Forlin kaupunki oli vuonna 1282 juuri saman Guido Montefeltron
johdolla ly�nyt perinpohjin paavin l�hett�m�n ranskalaisen armeijan.
Vuonna 1300 oli vallan Forlissa anastanut muuan Ordelaffi, jonka
sukuvaakunassa oli vihre� jalopeura.

[157] Verrucchio oli Francesca da Riminin yhteydess� mainitun

Malatesta-suvun linna. �Vanha� on Malatesta da Rimini, �nuori� h�nen
poikansa Malatestino, Paolon ja Gianciotton vanhin veli.

[158] Ghibelliinien puoluep��llikk�, joka vuonna 1295 joutui Malatestan

vangiksi ja sai surmansa vankeudessa.

[159] Lamone-joen varrella on Imola ja Santerno-joen varrella Faenza.

Puoluev�rilt��n vaihteleva ruhtinas Magninardo Pagani da Susinana
hallitsi n�it� kaupunkeja. H�nen vaakunassaan oli punainen jalopeura
valkealla pohjalla.

[160] Cesenan kaupunki, jossa vallitsivat vuoroin Malatestat, vuoroin

Montefeltrot niin ettei sinne tahtonut kotiutua sen enemp�� tyrannia
kuin kansalaisvapauskaan.

[161] Danten perivihollinen, paavi Bonifacius VIII, joka oli joutunut

riitaan ylh�isen roomalaisen Colonna-suvun kanssa.

[162] Tarun mukaan oli paavi Sylvester parantanut Konstantinuksen

spitaalin kastamalla h�net.

[163] Pyh� Franciscus, sen munkkikunnan perustaja, johon puhuja oli

kuulunut.

28. laulu

[164] Cannaen taistelussa vuonna 216 e.Kr.

[165] Normannilainen sotap��llikk�, joka 1000-luvun keskivaiheilla

valloitti Etel�-Italian.
[166] Tarkoittaa Kaarle Anjoulaisen ja viimeisten Hohenstaufien v�lisi�
taisteluita.

[167] Allard oli ranskalainen ritari, jonka viekasta neuvoa seuraamalla

Kaarle Anjoulainen voitti Konradinin, viimeisen Hohenstaufin.

[168] Ali perusti muhamettilaisen lahkokunnan ja kylvi siten

eripuraisuutta ihmismieliin aivan kuten Muhammed Danten k�sityksen
mukaan oli tehnyt omalla opillaan.

[169] Fra Doleino oli er��n apostolista yksinkertaisuutta harrastavan

lahkon johtaja. H�n piileskeli kannattajineen Novaran l�hist�ll�
Piemontin vuoristossa. N�lk� pakotti heid�t antautumaan ja heid�n
johtajansa kuoli polttoroviolla vuonna 1307.

[170] Medicinan (pieni kaupunki Bolognan l�hist�ll�) mies, joka oman

etunsa vuoksi lienee lietsonut eripuraisuutta Malatestan ja Polentan
sukujen v�lill�.

[171] Tarkoittaa Lombardian tasankoa.

[172] Kaupunki Adrian meren rannalla, Riminin etel�puolella. Sen �kaksi

parasta� olivat Guido del Cassero ja Angiolello da Carignano.

[173] Jo edellisess� laulussa mainittu �Verrucchion hurtta�, nuori

Malatestino, joka Fanon herraksi p��st�kseen kutsui kaksi kaupungin
arvokkainta kansalaista neuvotteluun Cattolicaan, Riminin ja Fanon
v�lill� sijaitsevaan kaupunkiin. Palkatut merimiehet surmasivat heid�t
kuitenkin matkalla, kuten Dante ennustuksen muodossa esitt��.

[174] Tarkoittaa Rimini� (roomalaisten Ariminium), jonka l�hell� Caesar

kulki Rubiconin yli.

[175] Mosca Lamberti, joka oli yllytt�nyt Amidein suvun murhaamaan er��n
Buondelmonten, koska t�m� oli ensin kihlannut tyt�n Amidein suvusta,
mutta sitten mennyt naimisiin Donati-sukuun kuuluvan tytt�ren kanssa.
Murhasta olivat seurauksena monet sukukostot.

[176] Tunnettu ranskalainen ritari ja trubaduuri, joka yllytti Englannin

kuninkaan Henrik II:n vanhimman pojan nousemaan is��ns� vastaan.

29. laulu

[177] Danten �idin set�, josta kerrotaan paljon pahaa, muun muassa ett�
h�n olisi tehnyt v��r�� rahaa. H�nen v�kivaltainen kuolemansa kostettiin
vasta 30 vuotta my�hemmin.

[178] Zeus muutti edell�mainitun sukupuuton j�lkeen muurahaiset (myrmex)

ihmisiksi, jotka saivat nimen myrmidonit.

[179] Arezzon mies, Griffolino.

[180] Ivallisessa mieless�.

[181] Kaksitoista nuorta elostelijaa, jotka vuoden kuluessa tuhlasivat

kaiken omaisuutensa.
[182] Danten firenzel�inen tuttava, jonka sienalaiset olivat polttaneet
alkemian vuoksi.

30. laulu

[183] Atamas, Semelen sisaren Inon mies.

[184] Gianni Schicci asettui j�ljemp�n� mainitun Buoso Dynatin

vuoteeseen, miss� t�m� makasi er��n sukulaisensa murhaamana, ja saneli
murhatun ��nt� j�ljitellen notaarille testamentin, joka tuotti h�nelle
kallisarvoisen tamman ja muita aarteita.

[185] Paphoksen kuninkaan Cinyraan tyt�r, joka synnytti is�lleen pojan

nimelt� Adonis.

[186] Kaupunki Arno-joen l�hteill�, jossa Adam Brescialainen oli tehnyt

v��ri� Johannes Kastajan kuvilla varustettuja firenzel�isi� kultarahoja.

[187] H�nen apulaisiaan. Branda oli kirkasvetinen kaivo Sienassa.

[188] �Narcissuksen kuvastin�, l�hdevesi.

31. laulu

[189] Tarun mukaan paransi t�m�n keih��n ruoste haavat, jotka keih�s oli
tehnyt.

[190] Linna Sienan l�hist�ll�.

[191] Tahallista sekakielt�, sopivaa Babylonin kielensekoituksen

aikaansaajalle.

[192] Tarun j�ttil�inen Anteus oli el�tt�nyt itse��n pyydyst�m�ll�

leijonia Pohjois-Afrikassa, niill� tienoin, miss� Scipio vuonna 202
e.Kr. voitti Hannibalin.

[193] Vino torni Bolognassa.

32. laulu

[194] �Neiet armaat�, runottaret.

[195] Tambernik, vuori Slavoniassa. Pietrapana, vuori Toscanassa.

[196] Joki Firenzen l�hist�ll�.

[197] Puheenaolevat veljekset, jotka kuuluivat Alberto da Mangonan

kreivilliseen sukuun, olivat 1200-luvun loppupuolella surmanneet
toisensa puolue- ja perint�riitojen vuoksi.

[198] Kuningas Arthurin kapinallinen �p�r�poika Mordrec, jonka is�

l�visti peitsell��n niin ett� p�iv� paistoi h�nen l�vitseen, �rinnan
ynn� varjon�. Kuollessaan h�n ehti kuitenkin viel� antaa surmaniskun
is�lleen.
[199] Foccaccia Cancellieri, joka puoluesyist� surmasi sukulaisensa
Detto Cancellierin.

[200] Muuan firenzel�inen sukumurhaaja.

[201] Muuan toinen firenzel�inen, joka oli petollisesti surmannut

sukulaisensa Ubertinon. H�n odottaa serkkunsa Carlino de' Pazzin tuloa,
jonka rinnalla h�n muka n�ytt�� varsin viattomalta. Carlino oli
petoksella saattanut er��n pistoialaisten ghibelliinien h�nelle uskoman
linnan firenzel�isten haltuun ja aiheuttanut siten nuorten sukulaistensa
ja yst�viens� kuoleman.

[202] Huutaja on firenzel�inen Bocca degli Abati, joka Montapertin

taistelussa vuonna 1260 oli oman puolueensa guelfit pett�m�ll� auttanut
ghibelliinit voittoon.

[203] �Antenora�, is�nmaanpetturien ja puoluekavaltajien helvetti.

Saanut nimens� Antenorista, joka tarun mukaan kavalsi Troijan
kreikkalaisille.

[204] Buoso, Dueran mies, otti Kaarle Anjoulaisen aikaan lahjoja

ranskalaisilta ja helpotti heid�n marssiaan Keski-Italiaan.

[205] Valombrosan apotti, joka vuonna 1258 Firenzess� mestattiin

vehkeilij�n�.

[206] Petti firenzel�isten ghibelliinien asian kuningas Manfredin

tappion j�lkeen vuonna 1266.

[207] Ganellone, Rolandin laulussa mainittu petturi Ganelon; Tribaldello

p��sti bolognalaiset viholliset synnyinkaupunkiinsa Faenzaan.

[208] Yksi Theban seitsem�st� piiritt�j�st�, joka tarun mukaan viel�

kuollessaan oli purrut vihollisensa Menalippon p��t�.

33. laulu

[209] Ugolino oli guelfi, Ruggieri ghibelliini, molemmat Pisan

kaupungista. Hirvitt�v� tarina, jonka Dante kertoo, on tosi ja
tapahtunut vuonna 1289.

[210] �T��n�, Ruggierin.

[211] Lucca ja Pisa ovat vain kolmen peninkulman p��ss� toisistaan.

Niiden v�lill� on Monte Giulianon vuori.

[212] Pisan ylh�isi� ghibelliinisukuja, Ruggierin kannattajia.

[213] Romaaniset kielet jaettiin my�nt�v�n partikkelin muodon mukaan,

joka italiankieless� on si.

[214] Saaria Arno-joen suulla, Pisan edustalla.

[215] Theban taruhistoria on tulvillaan luonnottomia rikoksia.

[216] Alberigo de' Manfredi surmautti omassa p�yd�ss��n er��n

sukulaisensa juuri kun tarjottiin hedelmi�. �Alberigon hedelmist� tuli
sen vuoksi sananparsi.

[217] �Ptolemea�, niiden helvetti, jotka olivat k�ytt�neet yst�vyyden

naamaria vilppiins�. Nimi on luultavasti muodostettu raamatussa mainitun
Ptolemaioksen (I Makk. 16:11-17) mukaan.

[218] Kohtalotar, joka leikkasi poikki elon langan.

[219] Genovalainen ylimys, joka vuonna 1290 oli pitop�yd�ss��n

murhauttanut appensa ja kutsuvieraansa Mikael Zanchen.

34. laulu

[220] �Vexilla Regis prodeunt...� alkaa muuan vanha kirkkohymni.

Vergilius lis�� siihen sanan �Inferni� ja koko s�e merkitsee siis
�helvetin kuninkaan sotamerkit l�hestyv�t meit�.

[221] Brutus ja Cassius, Caesarin murhaajat. Caesar oli Danten

valtiollisen ihanteen, pyh�n Rooman keisarikunnan perustaja. Siksi
murhaajien rangaistus oli yht� suuri kuin Juudas Iskariotin.

[222] Maan keskipisteen.

[223] Luciferin.

[224] Danten kuvittelema mannermaa l�ntisell� pallonpuoliskolla.

JUMALAINEN N�YTELM�: KIIRASTULI

Ensimm�inen painos ilmestyi 1913

Ensimm�inen laulu

�lyni pursi purjeensa nyt nostaa

vesi� vienompia juostaksensa
ja j�tt��ksens� meret julmat[1] taakseen:

Nyt toista laulaa tahdon valtakuntaa,

miss' ihmishenki puhdistuu ja tulee
taivaisen tien ja armon arvoiseksi.

Mut runous kuollut haudastansa nouskoon!

Omanne olla tahdon, Musat pyh�t,
ja auttakoon mua armas Kalliope,[2]

s�velin moisin s�estellen mua

kuin tuta saivat tyt�t Pieroksen,[3]
harakat, jotka teit� haastoi kilpaan!

Suloinen niinkuin it�maan safiirin

ol' ilman hohto yll�ni, ja seesn�
ens piiriin[4] saakka taivas puhdas p�ilyi.

Taas silm�ni sai halun n�hd�, koska

nyt olin j�tt�nyt ma ilman kuolleen,
mi murheutti katsehen ja mielen.

Tuo t�hti[5] kaunis, joka lempeen lietsoo,

hymyhyn hurmas id�n ��ret kaikki,
Kalojen t�htimerkin kalventaen.

Ma oikealle k��nnyin tarkastamaan

etel�n ��rt�: t�hte� n�in nelj�,[6]
jotk' oli n�hty vain ens ihmis-aikaan.

Iloitsi taivas niiden tulkinnasta.

Oi, pohjan puoli, kuinka orpo olet,
kun saa et n�hd� moista kirkkautta!

Taas k��nnyin niit� katsomasta, loinpa

katseeni toista taivaankantta kohti,
otava josta kadonnut jo oli:

N�in vierell�ni ukon[7] yksin�isen,

niin arvokkaan, niin kunnioitettavan
kuin is� lapsellensa lienee kukaan.

Partansa pitk� oli, harmahtava,

ja yhden-n�k�inen kuin tukka, joka
povella heilui kaksijakoisena.

S�tehet noiden nelj�n t�hden pyh�n

valoivat valkeudellaan kasvot h�it�,
h�n ett� eess�ni kuin P�iv� seisoi.

�Keit' ootte, jotka vasten virtaa tummaa

tulette vankilasta ij�isest�?�
h�n virkkoi, p��t��n arvokasta puistain.

�Ken teit� johti? Ken ol' lyhty teille

y�n syvyydest� p��st�ksenne, joka
ij�ti synkist�� nuo kuolon kuilut?

Lait helvetin siis joko juurin j�rkkyy?

Uus onko taivahassa tahto, koska
k�y kadotetut minun kallioitain?�

Oppaani silloin mua koski, sanoin

ja k�sin ynn� elein polvet multa
ja kasvot painoi kunnioittaviksi.

H�n sitten n�in: �En saavu itsest�ni,

taivaasta Nainen[8] alas astui, pyysi
mun t�m�n miehen tiet� johtamahan.
Mut kosk' on tahtos, ett� meist� tiet��
enempi saisit sek� matkastamme,
ei olla toinen voi mun tahtonikaan.

T�� viel' ei n�hnyt viime iltaa, mutta

niin liki sit� hulluus vei jo h�net,
ett' tuskin oli aikaa k��ntymykseen.

Niin on kuin sanoin; l�hetetty olin

h�nt' auttamaan, eik' ollut tiet� muuta
kuin t�m�, jota t�nne l�hdin k�ym��n.

H�n n�hnyt on jo kaikki kadotetut;

nyt n�ytt�� aion h�lle henget, jotka
sun vartioiminasi valkenevat.

Kuin h�net tuonut oon, ois pitk� haastaa;

soi taivas voiman mulle, ett� h�net
sua kuulemaan ja n�kem��n voin johtaa.

Suvaitse suosia siis tuloansa!

Vapautta etsii h�n: sen arvon arvaa
se vasta, ken sen eest� uhras elon.

Sa tied�t sen, sa, jolle tervetullut

ol' Utikassa kuolema, kun j�tit
pois verhon, jonka kirkastaa Suur' p�iv�.

Lakeja luonnon loukanneet me emme,

h�n el�� n��t, ja Minos ei mua est�;
piiriss� asun, jossa Martiasi[9]

sua viel� rukoilevi silmin sivein,

o pyh� povi, ett� ois h�n omas:
vuoks lempens� nyt meihin mielly vihdoin!

Suo seitsem�n nyt valtaas n�hd� meid�n;

sua h�lle kiitt�� tahdon, jos sa sallit
alhaalla tuolla sua mainittavan.�

�Martia niin ol' armas n�hd� mulle�,

h�n vastasi, �niin kauan kuin ma elin,
ma ett� toivehensa t�ytin kaikki.

Mut tuon kun virran pahan[10] tuollapuolla

h�n on, mun[11] muistaa h�nt' ei salli laki,
mi mulle s��ttiin sielt� p��stess�ni.

Vaan Nainen taivainen jos ohjaa sua

kuin sanot, tarvis sua ei sievistell�;
on kyllin, h�nen nimess��n kun pyyd�t.

Sile� katkaise siis kaisla,[12] vy�t�

h�n sill�, my�s h�n kasvot pesk��n, niist�
pois ett� haihtuis joka j�lki loan.

N��t sovi kenenk��n ei silmin samein

tavata ensi vartiaa[13] t��n paikan;
kas, paratiisin heimohon h�n kuuluu.

Mudassa pehme�ss�, pitkin rantaa[14]

t��n saaren pienen, kasvaa kaislamets�
siell' alahalla, aallon h�ilytt�m�.

Ei mik��n kasvi lehti-lehv� taikka

kovempi-runkoinen voi siell� el��,
kun taivu ei se tuulen tahdon mukaan.

Takaisin t�nne sitten �lk�� tulko!

Pian P�iv� nousee, tienne n�ytt��, mist�
on loivin p��sy vuoren kukkulalle.�

Katosi h�n. Ma puhumatta sanaa

nyt nousin. Oppaakseni kaiken k��nsin
niin katsantoni kuin my�s mielenkiinnon.

H�n alkoi: �Tule, poikani, mua seuraa;

takaisin k�ymme sinne, miss� painuu
tasanko t�� p�in ala-��ri�ns�.

Jo aamun rusko voitti aamun varjon,

mi eell� pakeni, niin ett� kaukaa
ma meren l�ik�n erottaa jo taisin.

Kuin mies, mi k��ntyy tielle suljetulle

ja turhaks uskoo toivon p��st� tuosta,
niin kuljimme me yksin�ist� kentt��.

Me sinne tultiin, miss� kaste soti

ker�ll� P�iv�n, haihtuen vain verkkaan,
kun sit� siimes auttoi viileydell��n.

Levitti k�det kumpaisetkin silloin

mun Mestarini nurmikolle hiljaa;
ma tiet�in aikehensa, kohden h�nt�

kohotin poskip��ni itkettyneet:

taas ilmi sai h�n kasvoin kaunov�rin,
jok' oli Helvetiss� himmentynyt.[15]

Tulimme tuosta rantaan autiohon,

min merta purjehtinut mies[16] ei koskaan,
ken oisi palausta ymm�rt�nyt.

Mun vy�tti h�n tuon toisen[17] tahdon mukaan.

Oi ihme! Heti kun h�n kumartuen
valitsi kasvin n�yr�n tuon, jo kasvoi

samalla toinen toisen kaislan sijaan.

Toinen laulu
Jo P�iv� painui[18] taivaanrantaan, jonka
meridianin piste korkein p��ll�
Jerusalemin p�ilyvi, ja y�hyt,

sen vastakeh�� kiert�v�inen, j�tti

jo Ganges-virran, kerallansa Vaaka,
min pudottaa se k�dest��n, kun voittaa;

niin ett� siin�, miss� olin, posket

Auroran armaan punavalkeuiset
jo kellahtui, kuin ollut ois h�n vanha.

Me viel� seistiin merenrantamalla

kuin miehet, jotka askeltansa miettii,
kun mieli vaeltaa, mut ruumis seisoo.

Ja katso, niinkuin usein aamun suussa

Mars punertavi halki usman sankan
alhaalla l�nnen puolla, p��ll� meren,

niin mulle n�kyi--jospa n�kyis viel�i!--

nopea valo, merta kiit�v�inen;
sen kanss' ei lintu lent�nyt ois kilpaa.

Kun tuosta silm�n k��nsin tuokioksi

ja Oppaaltani tiedustella tahdoin,
se oli suureksi jo seijastunut.

Sivulla kumpaisellakin sen n�in ma

jotakin valkeaa, ja alempana
taas toista valkeaa, mi siit� v�lkkyi.

Avannut suutaan viel' ei Mestarini,

kun sivuvalkeat jo siiviks muuttui;
h�n silloin tunsi merta matkaavaisen

ja huusi: �Joudu, joudu polvillesi!

K�tesi risti! Enkel' on h�n Luojan,
saat n�hd� moisia nyt toimijoita.

Kas, kuink' on halvat h�lle ihmiskeinot,

ei kelpaa airo eik� purje h�lle,
vain siivet soutimiksi kaukorantain.

Kas, kuinka h�n ne taivahalle nostaa

ij�isin sulin ilmaa halkoellen;
ei muutu ne kuin sulat luonnon-luomat.

L�heten meit� kirkkaammalta aina

Jumalan lintu n�ytti tuo, siks kunnes
sen valkeutt' ei silm� voinut siet��.

Ma maahan katsoin. Nyt h�n saapui rantaan,

sous pursin nopsin ja niin kevein, ett�
ei vedenpintaan tullut piirtoakaan.

Per�ss� seisoi ruorimies tuo taivaan,

autuuden tulikirjat kasvoillansa,
satainen saattueena henkiparvi.

_In exitu Israel de Aegypto_[19]

lauloivat kaikki yksi-��nisesti
ja loppuun saakka virren veisasivat.

H�n sitten ristinmerkin tehty�ns�

pois kiisi nopsaan niinkuin tullut oli;
mut kaikki rantaan sy�ksyiv�t nyt vainaat.

Olevan outo n�ytti paikka heille,

katsoivat kaikki ymp�rilleen, niinkuin
se katsoo, jonka silm� uutta kohtaa.

Aurinko valkeutta kaikkialle

nyt ampui, karkoitettuansa Kauriin
vasamin varmoin keskitaivahalta.

Tulijat nuo kun meid�t huomasivat,

sanoivat: �Tien jos tiet�nette, meit�
te neuvokaa nyt vuoren kukkulalle.�

Vergilius vastasi: �Te uskonette

meit' tuntijoiksi paikan t��n, mut oomme
me my�skin matkalaisia kuin tekin.

Tulimme juuri, hetki teit� ennen,

mut tiet� toista, jyrkk�� niin ja jylh��,
meist' ett� leikilt� t�� nousu n�ytt��.�

Ja sielut, jotka hengityksest�ni

n�kiv�t, ett� viel� eloss' olin,
nyt kalpenivat iki-ihmetellen.

Kuin juostaan kuulemahan uutisia

viestilt�, lehv�� �ljypuun mi kantaa,
v�litt�m�tt� v�en tyrkinn�st�,

niin sielut onnelliset nuo nyt kiintyi

mun kasvoihini, melkein unhottaen,
heill' ett� kulku oli kaunistumaan.

N�in er��n heist� eesp�in k�yv�n, mua

syleill�kseen niin suurell' armaudella,
ma ett� tahdoin saman tehd� h�lle.

O, varjot turhat harha-hahmoinenne!

Kolmasti h�net k�sivarsin kiersin,
kolmasti rintaani vain omaa painoin!

Vuoks ihmeen, luulen, v�ri multa muuttui,

mut varjo hymyili ja taap�in siirtyi
mun h�nt� kiihke�sti seuratessa.

Mua pys�htym��n pyys h�n lempe�sti;

ma silloin tunsin h�net, sanoin h�lle,
h�n ett� hetken haasteleis ja viipyis.
H�n vastasi: �Kuin rakastin ma sua
ruumiissa, niin nyt siit� vapaanakin.
Siks viiv�hd�n. Mut sa miks kuljet, minne?�

�Casella,[20] yst�v�, teen matkan t�m�n

ma palataksein paikkaan, mist� olen�,
n�in min�. �Mut miss' ollut oot niin kauan?�

H�n virkkoi: �V��ryytt� ei mulle tehty,

t��n p��syn vaikka monta kertaa kielsi
h�n, joka henkil�n ja hetken m��r��.

Tahtonsa[21] n��t on tahdost' oikeasta.

Mut kuut' on kolme nyt h�n t�nne tulla
sovussa suonut jokaisen, ken tahtoi.

Min�kin, joka meren ��rell' olin,

miss' suolaiseksi Tiberin k�y aalto,
sain armon h�lt� p��st� purtehensa.

Taas suulle virran tuon h�n siivet suuntaa.

N��t sinne aina ker�ytyy ne, jotka
ei suistu raisun Akeronin rantaan.�

Ma h�lle: �Vienyt laki uus jos sulta

ei muistoa ja ��nt� laulun lempeen,
mi mielt�ni niin usein viihdytteli,

suvaitse virkist�� taas sieluani,

mi t�nne tullut ruumihinsa raskaan
keralla on ja uuvuksissa ihan.�

_Rakkaus, mi hengess�ni haastelevi_,[22]

noin alkoi laulun h�n niin suloisesti,
se ett� viel� sis�ll�in nyt soipi.

Mun Oppaani ja min�, muukin seura,

mi siin� oli, nauttivan niin n�ytti
kuin kaikk' ois ollut poissa mielen paino.

Kun lauluansa hartahasti tuossa

me kuuntelimme, silloin arvon vanhus
jo huusi: �Mit� t�� on, henget hitaat?

Mi hullu seisahdus! Mi huolettomuus!

Vuorelle rient�k��, pois suomut saakaa,
jotk' eiv�t Luojaa teid�n n�hd� salli!�

Kuin kyyhkyt sy�m�touhussansa nokkii

jyvi�, ruohonp�it� rauhallisna,
vaill' ylpeytt��n tavallista,--�kin

ev��ns� j�tt�v�t, kun ilmestyvi

jotakin, joka s�ik�hytt�� heit�
ja huolella my�s suuremmalla uhkaa;

niin joukko �sken saapunut tuo j�tti

nyt laulun sek� kohti vuorta riensi
kuin rient�� mies, mi tied� viel' ei, minne;

ja mekin oltiin yht� nopsat l�ht��n.

Kolmas laulu

Muut vaikka paossansa h�t�isess�

hajosivatkin pitkin kentt��, rient�in
p�in vuorta, minne j�rki[23] meit� ajaa,

ma liityin Oppaaseeni uskolliseen.

Kuink' oisinkaan h�nt' ilman juossut? Kuka
mua auttanut ois vuoren kukkulalle?

H�n n�ytti suuttuneelta itsellens�.

Oi, omatunto jalo, puhdas, kuinka
sua katkerasti erhe pienin[24] kalvaa!

Mut jalkansa kun j�ttiv�t tuon kiireen,

mi joka liikkeen arvokkuutta haittaa,
mun mielenikin, �sken ahdistettu,

avartui, ahmi ymp�rist��ns�;

ja katsoin kukkulaa, mi korkeimpana
merest� kohti taivaankantta pyrkii.

Takana P�iv�n punaloisto leimus,

mut eess� varjo peitti sen, jok' oli
kuin kuva ruumiini, mi s�teet taittoi.

Sivulle silloin k��nnyin pelj�styen

ja itseni jo hylj�tyksi luullen,
kun vain mun eess�ni maa musta oli.

�Miks viel� ep�ilet?� n�in Lohduttaja

tuo lausui puoleheni k��nn�ht�en,
�kerallas enk� k�y ja johda sua!

Jo siell' on ilta, jonne haudattihin

se ruumis, mill� varjoa loin min�;
on Brindisist�[25] Napoliin se viety.

Se ettei eess�ni nyt varjo synny,

ei ole kummempaa kuin ettei taivaat
s�teit� est�[26] toinen toiseltansa.

Mut kyvyn tuta kuuman, kylm�n tuskaa

ruumiille n�illekin suo voima, joka
ei tahdo keinojansa ilmi tuoda.

On hullu, joka j�rjell�ns� koettaa

mitata ��rett�m�n tien sen, jota
H�n k�y, mi yks on, vaikka kolminainen.
Totea seikka[27] siis vain, ihmisheimo!
Jos n�hd� kaiken oisit voinut, tarpeen
ei ollut oisi synnytys Marian.

Halusta hedelm�tt�m�st� hehkui

monikin, joka tyydytt�� sen tahtoi,
mut saakin ik�v�id� ij�isesti.

Niin Aristoteles ja Plato ynn�

muut monet...� T�ss� puhe katkes h�lt�,
h�n p��ns� painoi, j��den mietteisiins�.

Sill' aikaa vuoren juurelle me tultiin;

siin' eess� oli kallio niin karu,
turhalta ett� jalka altis tuntui.

Sen rinnall' autioin ja raisuin polku,

mi Lericin Turbian[28] kanssa liitt��,
on porras avoin, helppo-askelinen.

�Ken tiet�nee, miss' on t�� t�rm� loivin�,

nyt seisahtuen lausui Mestarini,
�sit' ett� nousta voisi siivet�nn�.�

Sill' aikaa kuin h�n maahan katsoi, tuumi

tienpohjaa, hengess�ns� tutkistellen,
ja min� vuorta silmin vaeltelin,

n�in sieluparven[29] vasemmalta saavan

niin vitkaan meit� kohden, ett� tuskin
havaita saattoi heid�n liikkumistaan.

Ma virkoin Mestarille: �Silm�s nosta,

kas, siin� joukko, joka neuvon antaa,
jos itsest�s et keksi� voi sit�.�

H�n katsoi, kasvoin kirkkahin ja vastas:

�He viipyv�t, me sinne rient�k��mme!
Nyt toivos vahva olkoon, poikaseni.�

Kun k�yty tuhat askelta ehk' oltiin,

niin kaukana tuo oli kansa viel�
kuin kivi kiit�� hyv�n heittomiehen.

He silloin kaikki painautuivat paasiin

tuon vuoren jyrk�n, seisten liikkumatta
kuin se, mi s�ik�ht�� ja kummaa katsoo.

�Valitut, oi! Te hyv�n kuolon saaneet!�

Vergilius alkoi, �kautta rauhan, jonka
ma luulen kaikkia teit' odottavan,

te virkkakaa, miss' on t�� vuori loivin,

sit' ett� nousta vois; n��t ajanhukkaa
se enin pelk��, ken jo jotain tiet��.�

Kuin lampaat l�htee l��v�st�ns�, ensin

yks, sitten toinen, kolmas, mutta maahan
muut painaa aran silm�n ynn� kuonon,

ja tekee niinkuin ensimm�inen: tuo jos

pys�htyy, taa sen yksinkertaisina,
pyhin� tunkee muut, ei syyt� kysy;

niin vastanamme n�in ma liikkuviksi

nyt p��t tuon lauman autuaan ja hurskaan,
ujoina kasvot, arvo astunnassaan.

Mut nuo kun ensimm�iset huomas, ett�

puoll' oikealla valon maassa mursin
ja ett� varjoni mun vuoreen piirtyi,

he seisahtuivat, hiukan taap�in k�yden;

ja kaikki toiset, jotka seuras heit�
tekiv�t samoin, tiet�m�tt� miksi.

�Tunnustan teille kysym�tt�: ruumis

t�� kuolevainen on, min n��tte, siksi
jaettu maass' on valo p�iv�npaisteen.

Te �lk�� ihmetelk�! Uskokaatte,

ett' ei h�n ilman Taivaan voimaa tahdo
t��n vuorisein�n jylh�n p��lle p��st�.�

N�in Mestari. Ja jalo lauma vastas:

�Takaisin k��ntyk�� ja eell� k�yk��!�
He k�denselin tiet� viittasivat.

�Ken lienetkin�, yks heist� virkkoi sitten,

�mua katso k�ydess�si, muistoos johda,
maan p��ll� etk� ennen n�hnyt mua.�

Ma k��nnyin, katsoin tarkkaan; kaunis oli

h�n katsannolta, jalo keltakutri,
mut toinen kulma miekan halkaisema.

Selitin n�yr�sti, ma etten koskaan

h�nt' ollut kohdannut. H�n sanoi: �Katso!�
ja n�ytti haavan yl�rinnassansa.

Hymyillen virkki sitten: �Manfred[30] olen,

Costanza-keisarinnan pojanpoika;
siks pyyd�n, takaisin kun palaat, k�y�s

luo kauniin tytt�rein,[31] mi �idiks tuli

Sisilian ja Aragonian maineen,
ja kerro totuus, muut jos toisin haastaa.[32]

Kaks haavaa saatuani kuolettavaa,

H�nelle itseni ma itkein uskoin,
mi mielell�ns� anteheksi antaa.

Olivat synk�t syntini. Mut helma

Hyvyyden ��rett�m�n on niin laaja,
siin' ett� lep��, ken vain siihen turvaa.
Jos t��n ois oivaltanut Luojan armon
Cosenzan paimen, jonka kimppuhuni
kiihdytti Klemens, silloin oisi viel�i

mun maiset luuni Beneventon luona,

korvassa sillan, miss� niit� suojais
yh�ti raskaan kivikummun kuorma.

Nyt niit� sade huuhtoo, tuuli viskoo

rannalla Verden, maani ulkopuolia,
ne jonne vietiin kynttil�it� ilman.[33]

Mut niin ei sent��n kiro paavin sido,

ij�inen ettei voisi p��st�� Rakkaus,
kun vihryt viel� vain on toivon kukka.

On totta: joka kirkon kirouksessa

elosta, vaikka katuvaisna, eroo,
saa seisoa t��n vuoren ulkopuolia

tuon kauden kolmenkymmen-kertaisesti,

min kesti kiro, ellei ehk� aikaa
lyhenn� h�it� rukoukset hyv�t.

Nyt arvaat, kuinka teet mun iloiseksi,

jos kerrot hyv�lle Constanzalleni,
mun miss� n�it ja mik� t��ll' on laki;

n��t paljon t��ll� apu heid�n auttaa.�

Nelj�s laulu

Kun sielun t�ytt�� tuska taikka riemu

ja jonkun voimistamme j�nnitt�vi,
p�in sit� sielu kaikki siukoo, muita

nyt muistamatta mahtimuotojansa;

siks v��rin on kuin er��t luulee, ett�
meiss' sielu sielun p��lle kerrostuisi.[34]

Ja siks kun jotain n�kyy taikka kuuluu,

mi mielen voimakkaasti kiinnitt�vi,
me emme huomaa, ett� aika rient��.

On voima toinen se, mi kuuntelevi,

ja toinen, joka sielun muun on summa;
sidottu t�� on, vapaa edellinen.

Totuuden t�yden siit� sain, kun kuulin

sanoja vainaan kummastellen; P�iv�
n��t varmaan viisikymment' astemittaa

mun huomaamattani ol' edistynyt,

kun tultiin paikkaan, miss� sielut meille
huus yhteen ��neen: �Tuosta kulkee tienne!�

Isomman t�ytt�� usein aidan aukon

vain hangollinen orjantappuroita
maamiehen tarhassa, kun viini tummuu,

kuin oli vuorisola, josta k�ytiin

Oppaani kanssa nyt me kaksin; lauma
muu meid�t j�tti n��t. Voi Noliin[35] menn�,

San Leoon[36] kiivet�, Bismantovankin

kavuta kukkulalle jaloin pelkin.
Mut t��ll� pakko ihmisen ol' lent��,

ma v�it�n, kaihon suuren siivin nopsin,

jos mieli seurata mun Saattajaani,
mi tieni valaisija toivon antoi.

Me vaivoin kiipesimme louhten lomaan

ja joka puolla vuori uhkas meit�
ja jalkaa, k�tt� vaati nousu jyrkk�.

Kun oltiin yl�-�yr�h�ll� kuilun,

rinteell� vuoren avoimella, kysyin:
�Mun Mestarini, mit� tiet� menn��n?�

H�n mulle: �Alasp�in ei askeltakaan!

Mua seuraa, vuorta nouse, sikskuin joku
n�kyvi, joka tiemme varman tiet��.�

Huipulle vuoren kantanut ei katse

ja jyrkemp' oli rinne sen kuin viiva,
mi osoittavi puolet suoraakulmaa.

V�synyt olin, siksi lausuin: �Is�,

ah armas, k��nny, katso, kuinka j�lkees
ma yksin j��n, jos k�y et hitaammasti!�

H�n vastas: �Poikani, koe kest�� tuonne!�

ja viittas reunaa v�h�n matkan p��ss�,[37]
mi koko vuorta vy�n� kiersi. Mua

sanansa nuo niin innostutti, ett�

kapusin kaikin voimin j�ljess�ns�,
sikskuin ma seisoin paasiparvekkeella.

Istuimme tuohon kumpainenkin, kasvot

p�in it��, josta oli k�ynyt kulku;
on usein ilo katsoa n��t taakseen.

Loin silm�n ensin ala-�yr�hille,

ja sitten yl�s, sek� ihmettelin,
kun vasemmalta meihin paistoi P�iv�.

Vergilius n�ki, kuinka tyrmistytti

mua vaunut valkeuden nuo, kun siin�
ne edess�mme pohjan ��rt� vieri,
ja virkkoi: �Jospa Castor ynn� Pollux[38]
ois seurassa tuon suuren kuvastimen,
min valo yl�s niinkuin alas virtaa,[39]

n�kisit El�inpiirin punertuvan

viel' l�hemp�n� Karhuja, jos suistu
ei P�iv� radaltansa muinaiselta.

T�� kuink' on mahdollista, selvi��pi,

kun mieles kooten muistat, ett' t�� vuori
ja Zion, eri pallonpuoliskoilla,

omaavat silti horisontin saman;

jos j�rke�s nyt kirkkahasti k�yt�t,
sa johdat siit�, ett� rata, jota

osannut Pha�ton[40] ei oikein ajaa,

n�kyisi sielt� n�hden k�yv�n toiseen
ja toiseen suuntaan t��lt� katsottuna.�

�Varmasti, Mestari�, ma virkoin, �koskaan

niin selv��n n�hnyt en kuin nyt ma n�en
asiat, joissa paljon puutuin ennen.

N�en, ett� keskikeh� taivasliikkeen,

jot' tiede kutsuu P�iv�ntasaajaksi
ja etel�st� talven erottavi,

syyn vuoks, min sanot, t��lt� yht� paljon

k�y pohjoiseen kuin juutalaiset n�kee
sen heist� k�yv�n ilmansuuntaan kuumaan.

Mut tiet�� tahtoisin, jos sallit, matka

kuin pitk� meill' on eess�mme; n��t vuori
ylemm� nousevi kuin katse kantaa.�

H�n mulle: �Moinen on t��n vuoren laatu,

ett' alhaalt' on se vaivaloinen, mutta
sen helpompi, mit' ylemm�ksi noustaan.

Siks kun se sulle suloiselta tuntuu,

niin ett� kevyt on sun k�yd� sit�
kuin laivan menn� purjetuulen mukaan,

sa silloin huomaa, m��r�np��ss� seisot;

lev�t� siell' on aika uupunehen.
En vastaa enemp��. T��n totta tied�n.�

Sai sanat nuo h�n lausuneeksi, silloin

l�helt� ��ni meille soi: �Kentiesi
sit' ennen istahtaa on pakko sinun.�

K��nnyimme ��nt� kohden, �kk�simme

k�dell� vasemmalla paaden suuren,
jot' emme ennen olleet huomannehet.

Menimme sinne, n�imme ihmisi�,

jotk' istuivat tuon kiven siimeksess�
lojuen tapaan laiskojen. Ja er�s,

mi mielest�ni uupuneelta n�ytti,

syleili k�sivarsin polviansa,
v�lill� niiden p��t��n riiputtaen.

�Ah, armas Mestari�, ma lausuin, �katso,

tuo kuinka n�ytt�� kuhnurilta aivan
kuin oisi h�nen sisarensa laiskuus.�

H�n silloin meihin k��ntyi, katsoi meit�,

kohotti kasvot s��rist��n ja virkkoi:
�Sa mene, astu yl�sp�in, kun jaksat!�

Ma silloin tunsin h�net. Eik� tuska,

mi viel� hieman salpas henke�ni,
mua pid�tt�nyt menem�st� luokseen.

Kun liki p��ssyt olin, tuskin p��t��n

h�n nosti, lausui: �N�hnyt ootko, kuinka
vasenta puolta P�iv�n vaunut vierii?�

Sanansa lyhyet, asenteensa laiskat

hymyhyn kiersi hiukan huuliani.
Ma sitten virkoin: �En�� en, Belacqua,[41]

sua surkuttele. Mutta lausu, t��ll�

miks istut? Seuraa odotatko? Taikka
sun vanha laiskuutesi langettiko?�

H�n mulle: �Veikko, yl�sp�in miks nousta?

Ei p��st�is sent��n puhdistuksen piinaan
mua Luojan enkeli, mi portill' istuu.

Kun viime hetkeen katumuksen j�tin,

sen ulkopuolla kiert�� t�ytyy P�iv�n
niin monta kertaa kuin ol' ik�vuotein,[42]

mua ellei ennen sit� auta rukous

syd�men armoitetun. Muita Taivas
kun kuule ei, muut eiv�t hy�dyks mulle.�

Jo edell�ni Runoniekka kiipes

ja sanoi: �Tule, ehtinyt on P�iv�[43]
jo korkeimmalle kohdalleen, ja tumma

y�n jalka astuu jo Marokkon rantaa.�

Viides laulu

Nuo varjot j�tt�nyt jo olin, j�lleen

j�less� Oppahani astuin eesp�in,
kun takanani, sormell' osoittaen,
yks huusi: �Katsokaapa, vasemmalla
alemman tuon[44] ei valo p�iv�n paista,
el�v�n lailla kulkevan h�n n�ytt��.�

Kun sanain noiden kaiun kuulin, k��nnyin

ja heid�n katsovan n�in kummastuksin
vain mua, mua ynn� varjoani.

�Mi niin sun sielus h�mment��, sa ett�

hidastat k�ynti�s?� n�in Mestarini.
�Sua liikuttaako, mit� moiset suhkaa?

Mua seuraa, heid�n laverrella anna!

Lujana seiso niinkuin torni, jonka
ei huippu taivu my�t� tuulenhumun.

N��t mies, joll' aate aatteen p��ll� kuohuu,

p��m��r�st�ns� loittonee, kun toinen
vie aatos h�lt� aina toisen voiman.�

Mit� ma saatoin sanoa kuin: �tulen�?

Sen sanoin, puna poskillain, min vuoksi
me anteeks-annon joskus ansaitsemme.

Mut nytp�, meit� hiukan ylemp�n�,

vaelsi poikki vuorta joukko,[45] jonka
huulilta s�keet _Misereren_[46] kaikui.

Kun huomasivat, ettei ruumihini

l�vitse paistaa p�iv� voinut, huuto
k�he�, pitk�: �Oh!� tuon laulun s�rki.

Ja kaksi heist� airueiden lailla

p�in meit� juoksi, pyysi: �Selitt�k��,
keit' ootte ynn� mik� on t�� tapaus?�

N�in Mestarini: �Palata te voitte

ja virkkaa niille, jotka vartoo teit�,
t��n ruumis ett' on todellista lihaa.

Jos h�nt� n�hd�kseen he seisahtuivat,

niinkuin ma luulen, vastaus t�� riitt��;
he h�nt� kunnioittakoot, h�n heit�

voi hy�dytt��.�[47] Niin nopsaan t�hdenlennon,

kalevan tulten elokuisin illoin
en n�hnyt taivast' ole halkaisevan

kuin nuo nyt nousi yl�s vuorta j�lleen

ja muihin yhdytty��n meit� kohden
taas rajun ratsasparven lailla sy�ksyi.

�On noita monta, jotka t�nne rynt��

sua pyyt�m��n�, nyt virkkoi Mestarini,
�mut mene vain ja k�yden kuule heit�!�

Tulivat huutain: �Sielu oi, mi samoot

j�senin syntym�ss� saaduin tiet�
autuuden, askelias hiljent��s!

Ja katso, tokko meist� tunnet jonkun,

h�nest� ett� vied� viestin voisit!
Mut miksi menet? Miks et seisahdukaan?

Me kaikki oomme murhan kautta kuolleet

ja olleet syntisi� viime hetkeen;
silm�mme silloin valo taivaan aukas,

niin ett� katuen ja anteeks antain

elosta erosimme, luottain Luojaan,
mi meille suo nyt kaipuun n�hd� h�nt�.�

Ma virkoin: �Vaikka kuinka katson teit�,

en ket��n tunne, vaan jos suvaitsette,
te puhukaa, ja vannon kautta rauhan,

jota ma maailmasta maailmahan

t��n Oppahani johdoll' etsin, ett�
teen mink� taidan, sielut onnelliset!�

Ja er�s[48] alkoi: �Kukin meist� luottaa

my�s valattakin lupaukseesi hyv��n,
kun tahtos vain ei mahdotonta kohtais.

Ma siis, ken yksin ennen muita puhun,

sua pyyd�n, maan jos koskaan n�hnyt lienet
v�lill� Kaarlen maiden ja Romagnan,[49]

sa ett� kehoittaisit Fanon kansaa

mun puolestani rukoilemaan paljon;
n�in saisin anteheksi synnit raskaat.

Ma sielt� olin. Mutta haavat syv�t,

joist' tippui veri--siin� asuin silloin--
sain alueella Antenorin poikain,[50]

ma varmin miss� luulin olevani.

Sen teki Esten miehet. Kauan kantoi
h�n vihaa mulle, mutta kohtuutonta.

Paennut jospa Miraan[51] oisin silloin,

kun tavattiin ma Oriacon luona,
viel' oisin siell�, miss� hengitet��n.

Mut suolle juoksin, jossa kaaduin mutaan

ja kaislikkoon, ja kohta j�rven n�in ma
jo hurmeestani maahan muodostuvan.�

N�in toinen nyt: �Niin totta kuin sun toivees

t��n vuoren p��lle p��st� t�yttyk�h�n,
minulle ollos armias ja auta!

Buonconte[52] olen, Montefeltron Kreivi;

Giovanna ei, ei muutkaan huolta pid�
minusta, siksi allap�in nyt astun.�
Ma h�lle: �Turma, v�kivalta mik�
niin kauas vei sun Campaldinon luota,
sun hautas paikkaa ettei tied� kukaan?�

�Oh!� vastasi h�n, �Gasentinon juurta

k�y joki, Archiano, jonka l�hteet
on Apennineilla, p��ll' luostar-talon.[53]

Nimens� miss� muuksi muuttuu,[54] sinne

pakenin jalan, haava kurkussani,
punaten verell�ni virran rantaa.

Mun siin� sumentuivat silm�t, viime

sanani oli nimi Neitseen; siihen
ma kaaduin, j�i vain sinne ruumis kuollut.

Ma totta puhun, el�ville kertaa:

Jumalan enkel' otti mun, mut piru
pimeyden huus: 'Miks viet sa saalihini?

Ij�isen h�nest�, laps Taivaan, saanet

vuoks kyyneleen, mi h�net multa riist��,
mut muuhun n�hden mull' on toiset tuumat.'

Sa hyvin tied�t, ett� h�yryt kosteet,

joit' ilmaan kertyy, j�lleen veeksi j��htyy,
kun ovat nousseet kylmiin kerroksihin.

Tajusi paha-tahto[55] tuo, mi pahaa

vain miettii, keinotkin, ja tuulen nosti
ja usman voimallansa luontaisella.

H�n p�iv�n p��ttyess� laakson peitti

ain Pratomagnost'[56] asti vuoriin suuriin
sumulla, tihent�in niin taivaan kaiken,

veeks ett� muuttui ilma kohdullinen,

ja sade lankesi, ja mit' ei juoda
maa voinut, vieri virroin ynn� puroin,

ja kun ne suistui jokiin suuriin, sy�ksyi

n�� vihdoin kymiin kuninkaallisehen[57]
vauhdilla vastaan-pit�m�tt�m�ll�.

Ruumiini kylm�n Archiano hurja

l�ys alajuoksustaan, sen heitti Arnoon,
ja hajos rinnaltani risti, jonka

tein k�sist�in, kun tuska voitti minut;

n�in pitkin rantoja ja pohjaa vierin,
mun kunnes peitti muta virran tuoma.�

�Palannut p��lle maan kun olet j�lleen

ja tiest�s pitk�st� taas lev�ht�nyt�,
n�in kolmas alkoi heti toisen j�lkeen,

�mua silloin muistele, ma Pia[58] olen,

Siena siitti, murhas mun Maremma;
sen tiet�� h�n, mi hohtokivell�ns�

mun, kerran ennen kihlatun jo, kihlas.�

Kuudes laulu

Kun p��ttyy noppapeli, paikallensa

h�vinnyt tuskaisena j�� ja toistaa
taas heittojaan ja murhemielin tutkii.

Mut voittajaa muu seura kaikki seuraa:

takana tuo, tuo eell� k�y, tuo kolmas
sivulta sulkeuupi suosiohon.

Pys�hdy ei h�n, kuulee tuota, t�t�;

kenelle k�tt� antaa h�n, se tyytyy,
n�in ahdingosta pelastuu h�n vihdoin.

Samaten min� joukon sankan kesken

nyt k��nsin kasvojani sinne t�nne
ja luotain heit� lupauksin torjuin.

N�in siell� tuon Arrezzon miehen,[59] jonka

Ghino di Tacco k�sin julmin tappoi,
ja toisen,[60] joka paetessaan hukkui.

Ojensi siell� k�si�ns� Fredrik

Novello[61] sek� Pisan mies,[62] min kuolo
toi ilmi lempe�n Marzuccon voiman.

N�in kreivi Orson, ja sen sielun,[63] jonka

ol' erottanut ruumihista kateus
ja viha, ei syy oma--niin h�n kertoi--

Pier dalla Broccian[64] nimitt�in. Ja olkoon

varuilla el�iss��n Brabantin nainen,
h�n ett� joukkoon pahempaan ei joutuis!

Kun vapaa varjoista ma noista olin,

mua jotka pyysi muita pyyt�m�h�n,
ett' eestyis heid�n pyhyytens� polku,

ma aloin: �Muistan jonkun lauselmasi,[65]

Valoni oi, sa jossa kiell�t, ett�
p��t�st� Taivaan muuttaa voisi rukous.

Ja sit� vain n�� sielut pyytelev�t.

Siis onko turha toivehensa? Vaiko
en sanojas lie oikein ymm�rt�nyt?�

H�n mulle: �S�keheni selv�t ovat,

mut silti toivo noidenkaan ei pet�,
jos seikkaa tutkistelet j�rjin tervein.
Alene ylin oikeus ei siit�
jos polttaa rakkaus pois synnin jonkun,
mi sovitettava ois t�nne-tulleen.

Ja siell�, miss� lauseen tuon ma laadin,

ei sovittanut syd�n-syyt� rukous;
se n��t ei p��ssyt Luojan luokse asti.

Mut tosiaan, niin korkeaan sa �ll�s

ep�ilyyn eksy, jos ei virka sit�
h�n, jok' on valos totuuteen ja tietoon.

Beatricea tarkoitan, sa ymm�rt�net.

N�kev� olet h�net autuaana,
hymyilev�isn� kukkulalla vuoren.�

Ma h�lle: �Rient�k��mme, Opas hyv�!

En en�� v�synyt ma ole lainkaan,
ja huomaan, ett� vuori luo jo varjon.�

H�n vastasi: �Me t�n��n kiipe�mme

niin paljon kuin vain jalka jaksaa; mutta
on asemamme toinen kuin sa luulet.

Taas P�iv�n, joka t�rm�n taa nyt peittyy,

niin ettet en�� s�teit�ns� taita,
saat n�hd� ennen kuin me vuorell' ollaan.

Mut katso, sielu yp� yksin�inen

nyt meit� tuolta kiinte�sti katsoo;
lyhimm�n meille n�ytt�k��n h�n tiemme.�

P�in k�ytiin. Sielu oi lombardialainen,

kuink' oli ryhtis ylv�s ynn� korska
ja silm�nluontis arvokas ja tyyni!

Sanonut ei h�n ensin mit��n, antoi

vain tulla meid�n, katsoi vain ja katsoi
kuin korven jalopeura, kun se lep��.

L�heni h�nt� Mestari ja pyysi,

tien ett� parhaimman h�n meille n�ytt�is;
h�n vastannut ei tiedusteluun tuohon,

vaan kysyi maatamme ja vaiheitamme.

Suloinen Oppahani alkoi haastaa:
�Mantova...� Silloin varjo umpimieli

tuo paikaltansa ponnahti p�in h�nt�

ja sanoi: �Mantova! Ma oon Sordello,[66]
sun kansalaises!� Ja he syleiliv�t.

Italia orja ah, sa tuskan koti,

sa laiva myrskyss' ilman ruorimiest�,
et maiden valtiatar, mutta portto!

Niin valmis, kas, tuo oli sielu hieno,

kun maansa vain h�n sulosoinnun kuuli,
sylihin sy�ksym��n sen kansalaisen.

Mut sun on asukkaillas aina sota,

ja toinen toistaan siell� sy� ja kalvaa
sis�ll� saman muurin, kaivoshaudan.

Sa katso, kurja, mertes rannikoita

ja sitten silm�� maasi syd�mehen,
siell' onko paikkaa rauhallista yht��n.

Mit' auttaa, ett� Justinianus[67] ohjiin

opetti sun, kun satulass' ei ket��n?
H�nt' ilman h�pe�mme pienemp' oisi!

Voi teit�, joiden olla pit�is hurskaat

ja suoda satulansa keisarille,
jos tiet�isitte, mik' on tahto Luojan![68]

Te n�hk��, kuink' on k�ynyt hurjaks hepo

siit' asti kuin te suitset[69] saitte k�teen,
kun silt� puuttuu kahle kannuksien.

O, Saksan Albert,[70] joka orhin j�tit,

niin ett� villiks, vihaiseks se muuttui,
vaikk' ois sun ollut sit� hillitt�v�,

vanhurskas t�htein tuomio sun heimos

ylitse tulkoon, ennen tuntematon
ja selv�, ett� j�lkel�ises s�ikkyy!

vuoks sun ja is�s, jotka ahmailitte

mait' Alppein tuoltapuolen, autioksi
on j��nyt valtakunnan yrttitarha![71]

K�y, katso, huoleton, kuink' on Montecchit,

Monaldit, Filippeschit, Cappelletit,[72]
surussa toiset, toiset pelvon alla!

Tule ja katso, julma, ahdistusta

sun ylh�istes ja h�t�� kuule heid�n,
ja n��, mik' on nyt suoja Santafioran![73]

K�y, katso, Roomas n��, mi yksin itkee

nyt lesken� ja y�t� p�iv�� huutaa:
'Mun keisarini, miks et luonain ole?'

K�y, katso kansaas, sovussansa sorjaa!

Ja jos ei liikkeelle sua s��li saane,
sa tule mainettasi h�pe�m��n!

Lupa jos kysy� on mulla, Luoja,

mi edest�mme ristinpuulla kuolit,
pois ootko k��nt�nyt vanhurskaat silm�s?

Tai viisautesi syvyydess� ehk�

jotakin hyv�� valmistatko, vaikka
se kaukana on meid�n katseeltamme?
Italian maa n��t hirmuvaltiaita
on t�ys, ja moukka jokainen, mi rupee
pukariks puolueiden, on Marcellus![74]

Firenzeni, voit tyytyv�inen olla,

kun ei sua n�m� ajanharhat koske;
voit siit� kiitt�� j�rjellist� kansaas!

Monell' on oikeus mieless��n, mi nuolen

varoen ampuu, ettei iskis harhaan;
mut sun on kansallas se kielell�ns�!

Monikin v�ltt�� tointa valtiossa;

mut sunpa kevyt kansas kutsumatta
jo vastaa, huutaa: 'Mulle, mulle taakka!'

Siis iloitse, sull' onhan syyt� siihen,

sa, joll' on varaa, viisautta, rauhaa!
Jos totta puhun, n�ytt�ytyy sen seuraus.

Ateena, Sparta, jotka muinen laati

lakeja yhteiskunnan ylv��n, hienon,
niin pitk�lle ei edistykseen p��sseet

kuin sa, mi laadit s��nn�kset niin sorjat

ett' usein puoliv�liin marraskuuta
ei kest�, mink� lokakuussa punoit!

Kuink' usein muuttanut miesmuistiin yhteen

sa ootkaan lakis, rahas, virkas, tapas
ja vaihtanut my�s kansalaisiasi![75]

Jos muistat t��n ja sull' on j�rki selv�,

sa huomaat itses naisen kaltaiseksi,
mi sairaana ei vuoteellaan saa rauhaa,

vaan k��nnehtien tuskiansa torjuu.

Seitsem�s laulu

Kun kolme, nelj� kertaa syleillehet

he oli riemuiten ja kunnioittain,
Sordello taantui, kysyi: �Keit� ootte?�

�Jo ennen kuin t�� vuori sielut n�ki

luo Luojan p��sem�h�n ansiokkaat,
mun luuni hautasi Octavianus.

Vergilius olen. Kadotin ma taivaan,

syyn vuoks en muun, vain uskon puuttuvaisen.�
Noin h�lle silloin vastas Oppahani.

Kuin se, mi eess��n jonkun seikan �kk��

niin oudon, ettei tied�, uskoako
vai ei, ja virkkaa: �Totta on! Ei totta�,

n�in nyt Sordello. Sitten p��ns� painoi

t�� n�yr�sti ja kohti astui, halas
alemman lailla h�nen polviansa.

�Oi kunnia Latiumin!� h�n lausui, �sin�,

latinankielen kirkkain laulu-mahti,
ij�inen kaune synnyinkaupunkini!

Mink' ansion tai armon vuoks sun kohtaan?

Sua kuulemaan jos lienen arvollinen,
sa virka, milt� tulet teilt� Manan!�

�Kaikk' k�yden piirit tuskan valtakunnan�,

n�in Mestari, �ma t�nne tullut olen,
mua auttoi, seuraa yh� voima Taivaan.

Tekoni ei, vaan mit' en tehnyt, multa

ep�si ik�v�im�s P�iv�n ylv��n,
kun liian my�h��n tuntemaan sen tulin.

Alhaalla siell' on paikka,[76] jota painaa

y� vain, ei tuska; jossa vaikerrukset
soi huudoin ei, vaan huokauksin haikein.

Siell' asun syytt�mien lasten kanssa,

jotk' kuolon hammas ennen ehti purra
kuin kaste heist� perisynnin pest�.

Siell' asuu kanssa niiden, joille oudot

ol' hyveet pyh�t kolme nuo, mut jotka
muut kaikki tunsi, t�ytti vailla vikaa.

Mut jos sa tied�t ja voit virkkaa, virka,

mist' alkaa oikein polku Kiirastulen,
nopeemmin ett� ehtisimme sinne.�

H�n vastas: �Paikkaa t��ll' ei pantu varmaa;

mun yl�s, ymp�ri on k�yd� lupa,
niin kauas kuin ma voin, sua tahdon saattaa.

Mut katso, kuinka alenee jo p�iv�!

On y�ll� k�yd� mahdotonta, siksi
tyyssija hyv� nyt on tuumittava.

Er�it� t��ll' on oikealla, heid�n

luo sinut johdan, jos niin tahdot; luulen,
kun heihin tutustut, sun ilahtuvan.�

�Kuink' oli?� kysyi Mestari. �Jos joku

ylet� y�ll� tahtois, est�isik�
h�nt' toinen? Vaiko h�lt� voima puuttuis?�

Sordello maata[76] sormellansa piirsi

ja sanoi: �Katso, et ees viivan yli
t��n p��st� voisi p�iv�nlaskun j�lkeen.
Muu kyll� ei, vain pimeys �inen est��
m�ke� nousemasta, mutta sep�
vie voiman kaiken, vaikk' ois tahto altis.

Sen sijaan alasp�in voi astuskella

ja vuorenrintehi� pitkin kiert��,
vaikk' kammitsoikin taivaanranta valon.�

Kuin kummastellen virkkoi Mestarini:

�Vie meid�t sinne siis, sa jossa sanot
iloa tuottaa voivan viipymyksen!�

Vain v�h�n matkaa k�yty�mme siit�,

n�in ett� halki oli vuori, kuten
maan p��ll� rotkopaikat muodostuvat.

�Kas tuonne�, varjo lausui, �astukaamme,

miss' ontto n�kyy luola uurtuvaksi;
me siell� vartokaamme uutta p�iv��.�

Vei alhon suulle meid�t polku kiero,

ei jyrkk� eik� tasainenkaan; siin�
puolt' alemmaksi painui rotkon sein�.

Hopea, kulta, puna-, valkov�ri,

puu Intian, mi kirkkahasti kiilt��,
smaragdi, saatu juuri louhimosta,

kaikk' kalvenneet ois eess� kasvein, kukkain,

joit' oli t�ys t�� laakso kirjavia,
kuin aina pienemp�ns� suuri voittaa.

Eik' yksin maalannut siell' ollut luonto,

vaan tuoksuin tuhantisin, vienoin, oudoin
sen hyv�hajuiseksi suitsuttanut.

_Salve Regina_[77] kaikui kaikkialta,

kukista, kentilt�, miss' istui sielut,
n�kyen vasta sis�puolle laakson.

�Kun painunut on p�iv�nkehr�, virkkoi

mies Mantovan, mi meid�t t�nne johti,
�on aika k�yd� heid�n joukkohonsa.�

�yr��lt� t�lt� liikkeet, kasvot kaikki

paremmin n�hd� voitte te kuin ollen
alhaalla laaksossa, miss' itse ovat.

Tuo, joka ylimp�n� istuu, n�ytt�in

kuin oisi teht�v�ns� unhottanut
eik' yhdy huulillansa muiden lauluun,

ol' Rudolf keisari, mi voinut hoitaa

Italian sairaan haavat ois, ne jotka
nyt my�h��n muiden kautta paranevat.

Tuo, joka n�ytt�� h�nt� lohduttavan,

kuningas maan sen, josta pursuu vesi,
min Moldau Elbeen, Elbe mereen kantaa,

on Ottokar.[78] H�n kapaloissa oli

parempi jo kuin parrallisna Wentzel,
poikansa, torkku, toimeton ja irstas.

Ja Nyk�nen�[79] tuo, ken neuvottelee

keralla tuon niin kaunis-katsantoisen,
paeten kuoli, polkein Ranskan liljan.

Kas, kuinka ly� h�n rintoihinsa! Toista

my�s katsokaa, mi huokaellen tehnyt
on poskellensa vuoteen k�mmenest��n!

Is� ja appi on he 'Ranskan turman'.

Sen riettaaksi ja likaiseks he tiet��,
ja siit' on tuska, heit� tutjuttava.

Tuo vankka-vartinen,[80] mi rinnan laulaa

ker�ll� tuon, joll' on niin suuri nokka,
hyveill� kaikill' oli sonnustettu.

Jos kuninkaaks ois h�nen j�lkeen j��nyt

tuo nuori mies,[81] mi istuu taempana,
ois hyve k�ynyt porras portahalta.

Sanoa samaa ei voi veljist�ns�.

Jakob ja Fredrik peri valtakunnan,
mut kumpikaan ei sit�, mik' on paras.[82]

Harvoinpa haarautuvi ihmiskunto

tyvest� oksiin; tuo on tahto H�nen,
mi antaa sen: se H�lt' on rukoiltava.

Mit� ma puhunut oon Pietarista,

suur-nen�ist� my�s koskee kumppaliaan,
min vuoks Provence, Apuliakin itkee.

Niin paljon pahemp' oli juurta vesa

kuin paremp' olla voi Constanzan[83] miesi
Beatricen sek� Margaretan miest�.[84]

Englannin Henrik,[85] tavoiltansa karu,

te n�hk�� my�s, h�n tuolla yksin istuu;
paremmat h�lle vesat versoi puusta.

Ja tuo,[86] mi alempana muit' on tuolla,

mut yl�s katsoo, on markiisi Wilhelm,
min sota vastaan Alessandriata

sai suruun Monferraton, Canavesen.

Kahdeksas laulu
Jo oli hetki, jolloin kaiho her��
ja syd�n heltyy merimiehen, koska
on ollut p�iv� armaan hyv�stelyn,

ja jolloin uuden pyhiinvaeltajan

sulavi mieli kaukokellon soiden,
mi murehtivi p�iv�� kuolevata.

Nyt melkein kuurousin ma laulannalle

ja katsomaan j�in yht� vainajista,
mi seisten viittas h�nt� kuuntelemaan.

K�tens� risti, nosti h�n ja siirsi

p�in it�� silm�ns� kuin Jumalalle
ois virkkaa tahtonut: ma muust' en huoli!

_Te lucis ante_[87] nyt niin hartahasti

ja suloisesti h�nen suustaan kaikui,
ett' unohtamaan sai se itsenikin.

My�s toiset hurskaina ja lempe�sti

yhtyiv�t hymniin, loppuhun sen laulain,
p�in katse taivaan iki-t�htiv�it�.

Lukija, totuuteen nyt j�rkes hijo;

sen huntu tosin niin on hieno, ett�
lie helppoa sen l�pi n�hd� varmaan.

Tuon joukon jalon, valjun, n�yr�n yh�

n�in yl�s katsovan ma ��net�nn�
kuin ois se odottanut sielt� jotain.

Ja kaksi enkeli�[88] taivahilta

n�in alas k�yv�n, k�dess�ns� miekat
tuliset, mutta tyls�t, k�rjett�m�t.

Viherj�t niinkuin urpulehdet heill�

olivat vaatteet, joita siivet vihreet
takana hulmuttivat ilman alla.

Pys�htyi yks meit' ylemm�ksi hiukan

ja toinen p��lle �yr��n vastap�isen,
niin ett� joukko heid�n v�lill' oli.

Erotin hyvin kultakutrit heid�n,

mut kasvot huikaisivat katseheni
kuin liika aina aistivoiman murtaa.

�He saapuu helmasta Marian�, sanoi

Sordello, �laakson vartioiksi t�m�n
kyyk�rmeelt�, mi kohta, koht' on t��ll�.�

Kun tiennyt en, se mist�, milloin tulis,

ma j��ksi j�hmettyen k��nnyin, liityin
likemm� yst�v��ni uskolliseen.

Sordello n�in: �Luo varjoin suurten noiden

nyt astukaamme, haastakaamme heille;
he teit� mielell�ns� terveht�v�t.�

Askelta kolme astuneeni luulen,

niin olin pohjalla, ja yhden n�in ma,
mi mua niinkuin tunteakseen katsoi.

Pimennyt oli ilta jo, mut silm�

n�in vasten silm�� viel� n�hd� saattoi,
mit' erottaa ei ennen ollut voinut.

Kuin h�n mua p�in, p�in h�nt� kuljin min�:

�Ylev� tuomari, oi Nino,[89] kuinka
iloitsen, ettet kadotettu ole!�

Vaihdoimme tervehdykset kohteliaat,

H�n sitten kysyi: �Milloin vuoren juureen
vesilt� saavuit et�isilt� sin�?�

�Oi�, vastasin, �kautt' tuskan paikkain tulin

t�n' aamuna ja eloon ensimm�iseen
ma kuulun, vaikka toista k�yden tutkin.�

Kun vastaukseni he kuuli t�m�n,

h�n ja Sordello taap�in astahtivat
kuin joku, jonka �kki-seikka iskee.

Yks k��ntyi Mestariini, toinen huusi

er��lle istuvalle: �Kuule, Konrad,
k�y katsomahan Luojan armoty�t�!�

Ja mulle n�in: �Kautt' ihmeen, josta kiitt��

saat H�nt�, joka alkusyyns� salaa,
niin ettei siihen tunge tutkiminen,

kun p��set tuollepuolen laajan laineen,

kehoita tyt�rt�in,[90] ett' eest�in sinne
rukoilis, miss' on syytt�mille korva.

En luule, ett� rakastaa mua en��

emonsa, heitetty��n leskenhunnun,[91]
takaisin toivova jot' on h�n kurja.

H�nest� havaita on helppo varsin,

kuin kauan kest�� naisen lemmenliekki,
jos silm�, kosketus ei lietso sit�.

Niin h�nen hautaansa ei kaunistane

kyyk��rme Viscontin, Milanon herran,
kuin kaunistanut kukko ois Galluran.�

N�in puhui h�n, ja kasvoillansa oli

tuo leima harmin oikean, mi palaa
rajusti voi, mut kahleitaan ei katko.

Ma silmill�in sit' ahmin taivaankantta,

miss' ovat t�hdet hitaisemmat, niinkuin
on py�r� hitain liki akseliaan.
Nyt Oppaani: �Mit' yl�s katsot, poika?�
Ma h�lle: �Soihtua n��n kolme siell�,
joist' etel�inen taivas kaikki palaa.�

H�n mulle: �Painuneet on t�hdet kirkkaat

nuo nelj�,[92] n�kem�si aamun suussa,
n�� kolme nousseet ovat niiden sijaan.�

Sordello haastajan nyt luokseen veti

ja sanoi: �Katso, siin' on vainoojamme!�
Samalla sit� sormellaan h�n n�ytti.

Puolelta alhon avoimelta k��rme

esihin luikerti, sen kaltahinen,
mi Eevan sy�d� palan karvaan antoi.

Lomitse kukkain kulki juova h�ijy;

se silloin t�ll�in p��t� k��nsi, nuoli
selk��ns� niinkuin peto peseytyv�.

En n�hnyt enk� voi siis kertoakaan,

kuin siivilleen nous haukat taivahiset,
mut kummankin n�in kohonneena lentoon.

Pakeni kyy, kun huomas, ett� ilmaa

viherj�t siivet halkoi; paikoillensa
palasi silloin enkelitkin heti.

Mut varjo, joka Nino tuomaria

totellut oli, kun t�� kutsui h�nt�,
sill' aikaa mua katsomast' ei laannut.

H�n alkoi: �Kautta lampun, joka johtaa

sua korkeuteen, ja kautta tahtos �ljyn,
mi kest�k�h�n Taivaan saliin saakka,

jos Valdimagrasta tai l�hist�lt�

sa tiedon tiennet toden, virka mulle!
Mies olin merkitsev� siell� kerran.

Nimeni oli Konrad Malaspina,[93]

tuo vanhemp' en, vaan j�lkel�inen h�nen;
sovitan t��ll� sukurakkautta.�[94]

�Oi�, virkoin, �maissanne en ollut koskaan

ma ole, mutta koko Europassa
ei paikkaa, miss� mainittais ei niit�!

Sukunne suuri maine kuuluttanut

on kauas seudun tuon ja seudun herrat,
se ett� oudollekin onpi tuttu.

Kautt' ylv��n m��r�np��ni vannon, ett�

v�hennyt heimonne ei kunniasta
lie kiitos miekan eik� kukkaronkaan.

Sit' tottumus ja luonto suosii, tiet�

se suoraa k�y ja v��r�� v�ltt��, vaikka
maailman kuinka pahan P��mies[95] k��nt��.�

Ja h�n: �No niin, ei k�yp� seitsem�sti[96]

Aurinko ole vuotehelle, jonka
p��ll' Oinas neljin hajasorkin seisoo,

kun kohtelias mielipitees t�m�

tuleva on sun p��h�s isketyksi
jo nauloin vankemmin kuin muiden puhe,

jos pys�hdy ei py�r� oikeuden.�

Yhdeks�s laulu

Titonen[97] vanhan jalkavaimo sylin

jo j�tt�nyt ol' armaan yst�v�ns�
it�ist� vaalentaen taivonkantta.

Sen kulmaluilla hohtokivet kiilsi

el�int� kylm��[98] tuota hahmotellen,
mi ihmisi� pyrst�ll�ns� pist��.

Kaks askeltansa[99] astunut jo oli

y� siin�, miss� oli paikka meid�n,
ja kolmannen jo siivet siirtyi alas.

Ma, jossa Aadam viel� j�ljell' oli,

nukahdin silloin ruohikolle, minne
olimme kaikki viisi[100] istunehet.

Ol' hetki, jolloin aamun suussa alkaa

jo p��sky[101] laulaa murhevirsi�ns�
ehk' ensi tuskiensa muiston vuoksi;

ja silloin ruumihista kauimpana

on sielumme ja v�hin vanki j�rjen,
sen n�'yt[102] ett� jumalaistuu melkein.

Unessa n�in ma silloin liitelev�n

taivaalla kotkan kultah�yhenisen
avoimin siivin alas laskeakseen.

Minusta tuntui kuin ma ollut �isin

kedolla, jolta keskelt' omaistensa
jumalten p�yt��n Ganymedes vietiin.

Ma mietin: Ehk' on tapa vaakalinnun

vain t��ll� er�st��, ehk' ylenkatsoo
muualta mit��n kynsiss��n se kantaa.

N�in sitten, liidelty��n, laadeltuaan

se kuinka salamana iski alas,
mun tempas, kohotti mun tulen kotiin.[103]
Ja tuntui kuin ois tuli meid�t sy�nyt;
ja niin nuo liekit kuvitellut poltti,
ett' tuokiossa unen valta p��ttyi.

Niin mahtoi her�t� Akilleus kerran

haralla silmin, sieluin s�ik�htynein
ja tiet�m�tt� paikkaa, miss� oli,

kun Keironilta[104] h�net nukkuvana

�itins� kantoi syliss�ns� Skyroon,
pois mist� sitten h�net vei helleenit.

Ma yl�s ponnahdin, pois kasvoiltani

pakeni uni, tuli kauhu sijaan,
ja kalpenin kuin miesi j�hmettyv�.

Vain Lohduttaja vierell�in mun seisoi;

kolmatta hetke��n jo paistoi P�iv�
ja meri siinsi eess� silmieni.

�Ei pelk��mist�!� lausui Mestarini.

�Pois ep�ily! On asiamme hyvin;
syy kasvaa voimas on, ei surkastua.

Ovelle tullut olet Kiirastulen;

kas, tuoss' on sein� sit� kaartavainen,
ja mist' on halki se, on siin� kynnys.

Rusossa aamun, ennen aurinkoa,

kun sielu ruumiissasi nukkui p��ll�
tuon laakson kukkasien, jossa oltiin,

l�heni nainen, lausui: 'Oon Lucia,[105]

mun suokaa vied� se, mi tuossa nukkuu,
ma h�nt� auttaa tiell� t�ll� tahdon.'

Sordello j�i ja muutkin varjot jalot.

H�n otti sun ja p�iv�n koittaessa
n�in t�nne nousi, j�ljess�ns� min�.

Sun tuohon laski, ensin silmin kaunein

osoitti ovea h�n aukinaista;
samalla haihtui pois kuin unesikin.�

Kuin mies, mi p��see levottuudestansa

ja pelvostaan, mi turvan tunteeks vaihtuu,
kun totuus t�ys on h�lle ilmoitettu,

niin muutuin ma; ja kun mun huolta vailla

oleva n�ki Oppaani, h�n l�ksi
nyt vuorta astumaan, ma j�ljess�ns�.

Lukija huomaa, kuinka kohoo aihe

runoni t��n, siks �ll�s ihmettele,
jos ylhemm�n my�s olla t�ytyy taiteen!--

Me paikkaa l�hestyimme, loitommaksi

mi n�ytti ensin muurin-murrokselta
tai vuorelta, mi oli mennyt halki,

Nyt siin� portin n�in ja portaat: kolme[106]

niit' oli, kaikki eri v�rein v�lkkyi,
n�in my�skin portinvahdin, viel� myk�n.

Kun silm� aukes aukeemistaan, n�in ma,

h�n ett� portaall' ylimm�ll� istui,
mut katsantoaan kest�� en ma voinut.

K�dess� h�ll� paljas miekka oli,

mi s�teet s�ihkytti niin meit� kohden,
ma ett� turhaan tuonne n�hd� mielin.

�Ei etemm�ks!� h�n loihe lausumahan.

�Mit' tahdotte? Miss' onkaan saattajanne?
Tulonne teille vahingoks voi olla.�

H�nelle Mestarini: �Nainen Taivaan,

mi hyvin tuntee n�m� seikat, juuri
n�in sanoi: 'Tuonne menk��, siin' on portti!'�

�H�n teid�n askeleenne siunatkohon�,

nyt lausui laupiaasti portinvahti,
�siis tulkaa, nouskaa meid�n portaitamme!�

Niin teimme. Valkeata marmoria

ens porras olija niin kirkas, puhdas,
ett' itseni n�in siin� kuvastuvan.

Mut toinen tumma, punatumma oli,

kive� karkeaa, kuin poltettua
ja rosopintaa pitkin ynn� poikin.

Ja kolmas, muita ylin, n�ytti tehdyn

porfyyrista niin punahehkuvasta
kuin veri, joka valtimosta sy�ksyy.

Nojaten siihen jalkapohjin kaksin

Jumalan enkel' istui kynnyksell�,
mi n�ytti kuin ois timantista ollut.

Nuo kolme porrasta ma johdoll' Oppaan

alttiisti astuin. N�in h�n virkkoi: �Pyyd�
nyt n�yr�sti, h�n ett� avaa lukon.�

Hartaana heityin pyh�n jalkain juureen,

l�in kolme kertaa rintaani ja anoin
h�lt' armoa, ett' aukaisis h�n mulle.

Otsaani P:t� seitsem�n[107] h�n piirsi

odalla miekkansa ja lausui: �Pese
n�� haavat, p��sty�si sis��n tuonne!�

Pukunsa alta, jonka v�ri oli

kuin tuhka tai maa lapioitu, kuiva,
avainta kaks[108] h�n sitten otti; toinen
kultainen oli, hopeainen toinen.
Nyt ensin valkeaa h�n koetti lukkoon
ja sitten keltaista, n�in pyynn�n t�ytt�in

H�n meille: �Jos vain toinen avain pett��

eik' oikein k��nny rei�ss�ns�, silloin
t�� portti pysyy pyyt�v�lle kiinni.

On toinen kalliimpi, mut toinen vaatii

�ly�, taitoa taas k�ytt�j�lt��n,
n��t siit� riippuu, tokko pulma aukee.

Ne Pietarilta sain. H�n k�ski, ett�

pikemmin erehtyisin avaamahan
kuin sulkemahan polvin pyyt�ville.�

Nyt pyh�n aukaisi h�n portin meille

ja sanoi: �Sis��n! Mutta muistakaatte,
ken taakseen katsoo, palajaa taas ulos.�

Kun puolet aukenivat kaksois-oven

ja k��ntyi haat tuon pyh�n portin, jotka
olivat vankat, vaskiset ja soivat,

jymin� kaikui kauemmaks kuin kerran

Tarpeian vuoren,[109] koska turhaan hyv�
Metellus puolusti sen aartehia.

Ma tarkkaan kuuntelin tuot' ensi ��nt�,

mut sitten tuntui kuin _Te Deum laudamus_[110]
ois sielt� soinut sulosoiton kanssa.

Se minuun moisen teki vaikutuksen

kuin kulkee kuvat kuulijalla, koska
kanss' urkuin laulu soi, niin ett� sanat

v�list� kuuluu, v�liin taas ei kuulu.

Kymmenes laulu

Olimme sis�puolia portin, jonka

saa unhoon sielun huono aistirakkaus,
min silmin n�hden kiertotie on suora.

Sen sulkeutuvan jymin�ll� kuulin.

Jos nyt ma taakse oisin katsahtanut,
ma miten anteeks oisin voinut pyyt��?

Nousimme halkinaista vuorenrintaa,

mi milloin sinne, milloin t�nne k��ntyi
kuin aalto ees ja taakse lainehtiva.

�On t�ss� liikuttava taitavasti�,

n�in virkkoi Mestari, �ja pysytt�v�
likell� paasisein�� mutkikasta.�

Se askeleemme hidastutti; j�lleen

kuunkaira ehtinyt jo vuoteellensa
ol' lempe�h�n lepohonsa, ennen

kuin p��sty oltiin onkalosta tuosta.

Mut koska taivaan avon alla seistiin,
miss' sola takanamme kiinni meni,

tasanko eess� aukes, autiompi

kuin korpipolku; uupunut ma olin,
molemmat tiest� ep�varmat aivan.

�yr��lt�, jota avaruus vain saarsi

juurelle t�rm�n jyrk�n, jylh�n, leveys
sen oli kolme ihmisruumiin mittaa.

Ja kauas niin kuin katseen siivet kantoi

vasempaan taikka puoleen oikeahan,
tuo kallas n�ytti samankaltaiselta.

Viel' emme k�yneet olleet askeltakaan,

kun huomasin ma vuorisein�n pystyn
ja nousta mahdottoman, marmoria

olevan valkeaa ja kirjaellun,

niin ettei yksin Polykletus,[111] mutta
my�s luonto kadehtia tuot' ois voinut.

Se enkeli,[112] mi kera rauhanviestin

niin kauan kaivatun maan p��lle saapui
ja mursi Taivaan pitk�n p��sykiellon,

h�n asenteessa suloisessa siin�

nyt oli eess�mme niin el�v�n�
kuin kuva mykk� ollut ei h�n oiskaan.

Ois voinut vannoa, h�n sanois _Ave_!

N��t vuoreen piirretty my�s Nainen oli,[113]
min avain aukas meille Luojan lemmen.

Ja h�nen asenteessaan n�kyi sanat

_Ecce Ancilla Dei_, niin selke�sti
kuin kuvio, min leima piirtyy vahaan.

�Yht��nne yksin �ll�s mielt�s suuntaa�,

n�in lausui Opas lempe�, jost' olin
samalla puolla ma kuin ihmissyd�n.

Ma siksi siirsin katsettain ja n�inp�

takana Maarian, puoll' oikealla,
samalla, jolla seisoi Oppahani,

hakatun kiveen toisen korkokuvan.

Sivuutin Mestarini siks ja liki
sit' astuin, ett� erottaisin tarkkaan.
Kuvattu siin� samaan marmor-paateen
ol' h�rj�t, vankkurit ja Liiton arkki,
mi viran v��r�lt' ottajalta ep��.[114]

Sen eess� n�kyi kansa seitsen-kuoro,

mi kaksi aistintain sai kiistelem��n:
Yks sanoi: �Laulavat!� �Ei!� toinen sanoi,

Samalla tapaa savu suitsutusten,

kuvattu vain, my�s nen�n ynn� silm�t
v�lill� ei:n ja jaa:n sai riitelem��n.

Edess� arkin siunatun sen tanssi,

koholla liepeet, n�yr� psalmin-seppo,[115]
t�ll' er�� enemp' ollen valtiasta

ja v�hempi. Mut akkunasta suuren

palatsin katsoi, vastap��t� sit�,
Mikhal[116] kuin nainen synkk�, halveksuva.

Sijalta, miss� seisoin, siirryin sitten

ma n�hd�kseni kuvan toisen, joka
Mikhalin takaa paistoi valkeana.

Esitti kunniaa se korkeata

tuon Rooman ruhtinaan, min suuren kunnon
Gregorius saattoi voiton kukkulalle.

Trajanus-keisarista kerron.[117] Seisoi

l�hell� ratsun ohjain leski raukka,
kuvattu asenteessa itkun, surun.

Tunkeili ymp�r' raisu ratsasparvi,

min p��ll� kultahiset kotkat kaarsi
kuin oisi tuulessa ne liikkunehet.

Ja kesken kaikkien tuo vaimo kurja

sanovan n�ytti: �Herra, kosta, kosta
mun kuollut poikani, min vuoksi n��nnyin!�

Vastaavan h�lle valtias: �Siis varro,

ma kunnes palajan!� Ja vaimo, lailla
sanovan sen, jot' tuska kiirehtivi:

�Mut ellet palaja?� Ja toinen: �Tekee

sen joku sijastain.� Ja vaimo: �Mit�
sua auttaa sijaises, jos laiminly�t sen?�

Ja valtias: �Siis ollos lohdutettu,

ma ty�ni t�yt�n, ennen kuin ma l�hden;
niin oikein on, mua pid�tt�� vain s��li.�

H�n, ken ei koskaan mit��n uutta n�hnyt,

tuon kuvakielen oli luonut, meille
niin uuden, kun ei moista t��ll� voida.

Mun katsellessa tuota taidety�t�,

niin monen n�yryys-esimerkin kuvaa,
jotk' oli rakkaat Tekij�n jo t�hden,

Oppaani kuiskas: �Katso, kansaa paljon

tulevi t�nne verkkaan vaeltaen;
he meille neuvoo asteet korkeammat.�

Mun silm�ni, jotk' ahnaat katsomahan

olivat uutta, siin� harhaellen,
nopeesti k��ntyiv�t nyt h�nt� kohden.

En tahdo, lukija, sa ett� s�ikyt

hyv�st� aikeestas, kun kuulet, kuinka
syy sovitetaan Luojan tahdon mukaan.

Sa �ll�s kiinny kiusan muotoon, muista,

mit' tulee sitten! Muista: p��ttyy vaiva
pahinkin ennen Tilinp�iv�� suurta.

Ma virkoin: �Mestari, min meit� kohti

n��n liikkuvaks, ei ihmisilt� n�yt�.
Mit� se lie? Niin tuijotan ma turhaan.�

H�n mulle: �Painaa kohti maata heit�[118]

niin laatu vaivan vaikean, mun ett�
my�s ensin silm�ni ol' erehty�.

Mut katso tarkkaan, silmin seiv�st��s,

ken tulee painamana paatten noiden;
nyt n�hd� voit jo, kukin kuink' on kuuru.�

Oi, ylv��t kristityt, oi, kurjat raukat,

sokeat sielun-silmilt�nne, jotka
uskotte kulkuhun, mi johtaa taap�in!

Matoja oomme, ettek� jo huomaa?

On ty�mme luoda perho taivahinen,
mi vanhurskauteen suojatonna lent��.

Miks sielunne siis ylv�stellen kerskaa?

Elikot oottehan niin puutteelliset
kuin toukat, joilta muodon-muutos puuttuu.

Kuin katon taikka r�yst��n kannattava

kuvio, jonka n�hneet ootte varmaan,
useinkin rintaan saakka polvet vet��,

ja vaikk' ei tosi, todellista tuskaa

her�tt�� n�kij�ss�; niin ma heid�t
n�in vaivatuiksi, kun ma katsoin tarkkaan.

Sen mukaan olivat he kuurut, kuinka

syy v�hempi tai vaikeampi painoi;
ja kyynel�iden k�rsiv�llisinkin

sanovan n�ytti: �Enemp�� en jaksa!�

Yhdestoista laulu

�O, Is� meid�n, jonk' on koti taivas,

ei siks, ett' ois se rajas, vaan kun siell�
rakastat enin ensi tekojasi.

Nime�s, voimaas ylist�k��n luotu

jokainen, koska kiitos sorja sopii
Sun suloiselle henk�yksellesi.

L�hestyk��n sun valtakuntas rauha,

n��t jos se tulis ei, me emme koskaan
vois koko j�rjell�mme p��st� sinne.

Kuin enkelisi, hosiannaa laulain,

sinulle tuovat oman tahtons' uhrin,
niin ihmisetkin ihmistahtoinensa.

Mannamme jokap�iv�inen suo meille,

jot' ilman er�maassa autiossa
vain taap�in kulku k�y, vaikk' eesp�in pyrkii.

Ja kuin me anteeks suomme jokaiselle

v��ryydet karsimamme, anna Sin�
my�s armo katsomatta synteihimme.

Hyveemme lankee helposti; sit' �l�

vanhalla vainoojallamme sa kiusaa,
vaan p��st� tuosta, joka kietoo pahaan.

T�� viime rukous, rakas Herra, nouse

ei meid�n vuoks, kun ei se meille tarpeen,
vaan niiden, jotka meid�n taakse j�iv�t.�

Noin hyv�� matkaa itselleen ja meille

rukoillen kulki varjot kuorman alla
senkaltaisen, kuin uness' usein tutaan.

Lajinsa mukaan kukin lastattuna

ja uupuneena kiersi ensi keh��
maailman usmista n�in puhdistuen.

Siell' aina eest�mme jos rukoillahan,

mit' eest� heid�n t��ll� tehd� voivat
ne, joiden tahdolla on juuret hyv�t!

Heit' auttaa tulee pesem��n pois tahrat

mukana menneet, ett� puhtahina,
kevein� t�htitarhoihin he nousis.

�Kautt' oikeuden ja s��lin, jotka pian

kuormanne kevent�k��n, ett� voitte
halunne mukaan siivet nostaa lentoon,

osoittakaa, miss' suorin portahille

on polku, ja jos tiet' on monta sinne,
te meille loivin niist� n�ytt�k��tte!

N��t h�nt�, joka kanssain kulkee, painaa

viel' liha Aadamin, siks nousemahan
h�n vastoin tahtoaan on hidas varsin.�

N�� sanat Saattajani suusta l�ksi,

mut vastaus, min niihin sai h�n, viel�
ei selv��n puhujaansa ilmi tuonut.

Mut n�in se kuului: �Oikealle t�rm��

ker�ll� meid�n k�yk��, siell' on sola,
min kautta kiivet� voi kuolevainen.

Ja jos ei est�is mua paasi, joka

niskaani ylpe�� niin pahoin painaa,
ett' t�ytyy kasvot maata kohden k�yd�,

katsoisin h�nt�, joka viel� el��

eik' itse�ns� nimit�: ehk' oisi
h�n tuttu, s��lisi mun tuskiani.

Latinalainen olin, poika suuren

toskanalaisen, Vilhelm Aldobrandescon;
en tied�, liek� nimi tuttu teille.

Vereni vanha ja ty�t kuulut is�in

mun tekiv�t niin ylpe�ksi, ett�
emoa yhteist� en muistanutkaan.

Jok' ihmist� niin ylenkatsoin, ett�

sen vuoksi kuolin, kuten Siena tiet��
ja Campagnaticossa lapset kaikki.

Ma Humbert[119] oon; eik' ole turmaks ollut

vain mulle ylpeys, my�s muille: kaikki
sukuni joutui samaan onnettuuteen.

Kun tehnyt eloss' en, nyt kuolemassa

mun siksi t�ytyy t�t� kuormaa kantaa
niin kauan kuin on lepytetty Luoja.�

Ma p��ni painoin h�nt� kuunnellessain;

ja heist� yks (ei h�n mi puhui) kiersi
nyt varttaan alla taakan tuskallisen,

ja n�ki mun ja tunsi huudahtaen;

katseensa vaivoin nyt h�n kiinti minuun,
mi kuljin kuuruna kuin muutkin siin�.

�Oh!� sanoin, �etk� Oderisi[120] ole,

Agubbion kunnia ja taidon, jonka
'_enluminer_' on Parisissa nimi?�

H�n vastas: �Veikko, liedommat on lehdet

ne, joita Franco Bolognese maalaa;
on h�nen koko kunnia, mun osa.
En elossani ehk� ollut oisi
n�in vaatimaton, koska kaihoin kaikin
ja syd�npyytein maineesen ma pyrin.

Tuost' ylpeydest� t�� on sakko; enk�

ehk' oisi t��ll�k��n, jos synnin aikaan
en oisi k��ntynyt ma Jumalahan.

Oi turha maine ihmistaidon, kuinka

nopeesti kuihtuu kukoistukses korkein,
jos sit' ei seuraa huonon taiteen kausi!

Kyll' uskoi Cimabue maalareista

etevin olevansa; nyt jo tummuu
maineensa, koska huudossa on Giotto.[121]

Yks Guido toiselta[122] n�in vienyt my�skin

on kielen kunnian, ja kenties el��
jo mies, mi pes�n molemmilta valtaa.

On maine maailman vain tuulenhumu,

mi milloin sielt�, milloin t��lt� tulee,
ja muuttaa nime�, kun muuttaa suuntaa.

Mit' oisit kuulumpi, jos harmaap��n�

lihasi riisuisit tai mennyt hautaan
olisit piim�suuna pikkaraisna,

kun kuluu vuosituhat? Ij�isyyteen

se n�hden sent��n on' kuin r�p�ys silm�n
on taivaan piiriin hidas-k��nteisimp��n.

Tuon mainetta, mi eell�ni niin verkkaan

vaeltaa, soi Toskana kaikki kerran;
nyt sit� Siena tuskin kuiskii en��.

Siell' oli herra h�n, kun kukistettiin

Firenzen raivo, joka siihen aikaan
ol' yht� ylpe� kuin nyt on halpa.

On kuuluisuutenne kuin ruoho kedon,

mi kukkii, kuihtuu, ja sen paahtaa sama
aurinko, mi sen maasta nosti nuorna.�

Ma h�lle: �Syd�meeni sanas todet

n�yryytt� valaa, puhkaisten sen paiseen;
mut virka, ket� tarkoitit sa juuri.�

H�n mulle: �Mies on Provenzan Salvani;[123]

h�n t��ll� on, kosk' upeudessaan tahtoi
ikeens� alle Sienan kaiken saada.

Lev�ht�m�tt� noin h�n k�y ja k�ynyt

on kuolinhetkest��n; saa siten maksaa
se t��ll�, jok' on siell� ylv�s liian.�

Ma h�lle n�in: �Jos sielu, jok' ei kadu,

vaan j�tt�vi sen viime hetkehens�,
j�� alhaalle eik' yl�s p��se aikaan

niin pitk��n kuin ol' el�m�ns� mitta,

h�nt' ellei hurskaat rukoukset auta;
kuink' auennut on tuolle armon ovi?�

H�n vastas: �Aikaan kunniansa kerran

torille Sienan asettui h�n, aivan
vapaasti, h�pe�st� huolimatta,

ja pelastaakseen yst�v�n, mi kitui

tyrm�ss� Kaarlen,[124] teki moista, ett�
se joka valtimon saa vapisemaan.

En kerro enemp��, vaikk' ep�selv��

puheeni on; mut pian kansalaises
niin laittaa, ett� selvitt�� sen voit sa.[125]

Tuo teko teljet h�lle aukas t�nne.�

Kahdestoista laulu

Kuin h�rj�t parittain k�y alla ikeen

ma kuljin kera sielun kuormitetun,
luvalla Opettajan arinaan. Mutta

jo sanoi h�n: �Nyt j�t� tuo ja joudu,

n��t t�ss' on purjein sek� airoin paras
voimainsa takaa purttaan hoitaa kunkin.�

Ma silloin suoristausin k�ynnin ryhtiin

taas tavalliseen, mutta mietteheni
ne j�iv�t n�yriksi ja kuurup�iksi.

Niin astuin, seuraellen mielell�ni

Oppaani askelia; kumpainenkin
nyt n�ytti, kuinka nopsat olla voitiin.

H�n mulle: �T�nne silm�s k��nn�! Hyv�

voi olla taivaltasi kevent�m��n,
jos katsot maata kantap�ittes alla.�

Kuin kantaa kirjoitusta maiset haudat

ja kertoo vainajasta, ken h�n oli,
ett'ei tuon muisto mureneisi, joten

tapahtuu, ett� kyynel kuuma virtaa

haavasta haikeen j�lleen-muistamisen,
mut tuosta hurskaille vain kannus koituu;

niin n�in ma kuvakirjoitusta t�ynn�,[126]

mut taidety�lt��n kaunihimpaa, kaiken
sen vuorenpinnan, joka tieksi jouti.
N�in sen, mi luotu oli kaikkein muiden
edell� jaloksi, ma taivahasta
lankeevan alas ukonvaajan lailla.

Ja Briareuksen n�in ma toisahalla,

salaman taivahisen satuttaman,
makaavan maassa, j�isn� niinkuin kuolo.

N�in Tymbreuksen, n�in ma Marsin, Pallaan,

aseissa viel�, is�n ymp�rill�
imehtim�ss� j�tti-j�seni�.

N�in Nimrodin ma tornin juurell' ylh�n

kuin hourup�isn� katsomassa kansaa,
mi Sinearissa my�t� ylv�steli.

Oi, Niobe, oi kuinka murhesilmin

sun n�in ma kesken lastes surmattujen;
kaks kertaa seitsem�st' ei j��nyt ket��n!

Oi, Saul, sa kuollut omaan miekkaas, milt�

sa n�ytit Gilboassa, jok' ei sitten
sadetta, kastett' ole saanut tuta!

Arakne hullu oi, sun my�skin n�in ma

jo puoleks h�m�h�kkin�; sa olit
omihin k�ynyt turman verkkoihisi!

Oi, Rehabeam, ei kuvas t��ll� ole

uhkaava, mutta sent��n kauhistava,
vaunuissa, joita vainoojat ei tapaa!

Esitti viel� kova paasi, kuinka

Alkmeon �idillens� kallihiksi
tuon turmaa-tuovan kaulanauhan teki.

Kuvasi, kuinka Sanheribin pojat

is�ns� kimppuun k�vi temppeliss�
ja h�net kuollehena j�tti sinne.

Kuvasi voitollisen, julma-t�isen

Tomyriksen, mi sanoi Kyrokselle:
�Joit verta, saat nyt juoda kyll�ksesi.�

Kuvasi, kuinka parvin pakenivat

assyrialaiset Holoferneen kuollen,
ja heid�n tappionsa kauhut kaikki.

N�in Troijan tuhkana ja raunioina.

Oi, Ilion, kuink' olit halpa, v�h�
kuvassa, jok' on siell� n�ht�v�n�!

Mik' oli mestari se maalin, kyn�n,

jok' oli luonut asenteet ja varjot,
ett' ihmetteli joka hieno sielu?

El�v�t eli, kuolleit' oli kuolleet;

n�in kaikki niinkuin olleet oisi totta
ma siin� kuuru-selin kulkiessa.

Siis ylv�stelk��, pystyp�in� k�yk��,

te Eevan lapset, katsomatta alas,
tuo ettei n�kyis elontienne huono!

Olimme enemm�n jo vuorta nousseet,

enemm�n vaatinut tuo P�iv�n rataa
kuin luullut aatoksein ois askartava.

H�n, jonka sielu aina eesp�in t�ht�s,

nyt lausui: �P��si yl�s nosta, aika
ei en�� ole aprikoiden k�yd�.

Kas, tuolla enkel' er�s aikoo tulla

p�in meit�: katso, P�iv�n kuudes piika[127]
jo palaa armahilta askareiltaan.

Sa kunnioittavainen ryhti ota,

ett' yl�s meid�t suvaitseis h�n p��st��;
t�� p�iv�, muista, uudestaan ei koita.�

Ma olin tottunut jo neuvoihinsa,

hukata ettei aikaa saanut; siksi
sanansa heti oli selv�t mulle.

L�heni meit� nyt tuo luotu kaunis

valkeissa vaatteissa, ja kasvoiltansa
h�n oli kuin on hohde aamut�hden.

Sylins� aukas h�n ja aukas siivet

ja sanoi: �Tulkaa! Liki t�ss' on portaat,
nyt helppo teille niit' on nousta yl�s.�

Mut harva h�nen kutsuansa seuraa.

Oi, ihmisheimo, luotu taivas-lentoon,
miks heikoin tuuli noin sun maahan painaa?

H�n meid�t johti suulle vuorensolan;

otsaani sitten siivell��n h�n koski
luvaten mulle vaelluksen varman.

Kuin vuorta nousten,[128] jonka kirkko yli

kohoopi hyvin-hallitun tuon paikan--
tarkoitan paikkaa Rubaconten luona!--

puoll' oikealla jyrkk� nousu k�tkee

portaiksi, jotka siihen aikaan tehtiin,
kun varmat oli mitat, p�yt�kirjat.

N�in mukavustuu portahiksi t��ll�

my�s muuten jyrkk� t�rm� toisen piirin,
mut sent��n sein�t kahdenpuolin hipoo.

Kun k��nnyimme nyt noita kulkemahan,

_Beati pauperes spiritu_[129] niin kaikui
kauniisti, ettei kertoa voi kieli.
Ah, kuink' on ovet erilaiset t��ll�
ja helvetiss�! T��ll� lauluin k�yd��n
sis�lle, siell� tuskan huudoin hurjin.

Pyhi� nousimme jo portahia,

ja keve�mm�lt� mun tuntui olla
kuin �sken tuntui tasaisella maalla.

Siks kysyin: �Mestari, mi paino multa

otettu pois on, kun en juuri mit��n
ma tunne rasitusta taivaltaissa?�

H�n vastasi: �Kun kaikki P:t nuo, jotka

j�i otsalles, jo puoli-h�vinnehet,
poiss' ovat aivan, kuten nyt on yksi,

niin jalkas voittava on tahto hyv�,

ne ettei yksin v�sym�tt� ole,
vaan viel� iloitsevat nousennastaan.�

Nyt tein kuin mies, mi kulkee, kummallista

jotakin p��ss�ns�, jot' ei h�n tied�,
mut min h�n toisten viittauksist' arvaa,

ja siksi h�ll� k�si nousee, etsii

varmuutta, l�yt�� sen ja t�ten t�ytt��
sen toimen, jot' ei t�ytt�� silm� voinut:

levitin sormet k�dess' oikeassa

ja l�ysin kuus vain kirjaimista niist�,
jotk' avain-enkel' oli kirjoittanut.

Tuon n�hden Opas veti suunsa nauruun.

Kolmastoista laulu

Olimme yl�p��ss� portahien,

miss' uusi piirtyy kaarros vuoren pintaan,
tuon, joka nousevalta synnit poistaa.

My�s t��ll� kiert�� reuna kukkulata

kuin piiriss' ensimm�isess�; se ero
on vain, t�� ett� nopeammin kaartuu.

N�y t��ll' ei varjoa, ei kuulla kuvaa;

sile� sein� on ja polku samaa
v�ri� lyijyntummaa[130] kuin on kivi.

Nyt Mestari: �Jos odotamme kansaa,

joit' tiet� tiedustaa, ma pelk��n, liian
on kauan valintamme viiv�ht�v�.�

H�n sitten aurinkohon kiinsi katseen;

sivunsa oikean h�n keskukseksi
nyt otti, sit� vasemmalla kiert�in.

�Oi, armas valo, jota luottavaisna

l�hestyn tiell� oudolla, sa johda
kuin t��ll' on kulkijata johdettava.

Valaiset maailman, suot l�mm�n sille;

muu syy jos suuntaan vastaiseen ei aja,
s�teesi meille aina johdon antaa.�

Niin pitk�n kuin maan p��ll' on peninkulma

olimme kulkeneet me siell� matkan
v�h�ss� aikaa, tahdoll' alttihilla.

Tulevan tuntui, vaikk' ei n�hty mit��n,

p�in meit� lent�in sieluja; ne meit�
pyys lempe�sti rakkaus-atrialle.

Ens ��ni ohi lent�in selke�sti

_Vinum non habent_[131] lausui ynn� meid�n
taas takanamme toisti samat sanat.

Ja ennen kuin sen kaiku laannut oli,

�Orestes olen�,[132] ��ni toinen huusi,
kuin edellinen ohi mennen meist�.

�Oi, Is�, lausuin, �mit' on ��net n�m�?�

Ja juur' kun kysyin, kolmas puhui: �Hyv��
te niille tehk��, jotka teille pahaa.�

N�in Mestari: �T�� piiri rankaisevi

kateuden synnin, siksi rakkaudesta
punotut t��ll� ovat piiskan s�ikeet.

On kurin oltava n��t vastakkaisen

kuin syyn, ja luulen, sen sa ennen huomaat
kuin p��st��n p��h�n sovituksen polun.[133]

Mut katso kiinte�sti nyt sa ilmaan,

ja eess�mme n��t istuvan sa kansaa,
jokainen joista nojaa kalliohon.�

Teroitin silm�ni nyt oikein, katsoin,

n�in edess�mme varjot vaippoinensa,
jotk' oli samankarvaiset kuin vuori.

Ja v�h�n tuonnemmas kun tultu oli,

ma kuulin: �Maaria, meit' auta!� Pyh��
Mikaelia, Pietaria huudettavan

ja muita. Luule en, maan p��ll� ett�

k�y ihminen niin kova, jok' ei s��liin
sulaisi siit�, mit� sitten n�in ma.

N��t niin kun liki heit� tullut olin,

ett' erottaa voin asenteensa tarkkaan,
suur' tuska silmist�ni kiersi veden.
Puetut halpaan karva-kankahasen
he oli, toinen toisen olkaa tuki
ja heit� kaikkia taas vuorensein�.

Noin sokeat, kun heilt� kaikki puuttuu,

kerj��v�t kirkkoin luona elatustaan
ja toinen p��ns� yli toisen pist��,

ett' ihmisiss' ei s��li nopsa her�is

vain sanain kaiunnasta, mutta my�skin
n��st�, joka v�hemm�n ei pyyd�.

Ja kuin luo sokeain ei P�iv� tule,

niin luokse varjoin, joista haastan juuri,
ei taivaan valo tahdo virtaella;

siks silm�luomet kunkin rautalangoin[134]

on kiinni ommeltu kuin jahtihaukan,
mi osannut ei muuten olla hiljaa.

Ma luulin tekev�ni v��rin heit�

l�heten n�hden enk� n�hdyks tullen,
siks k��nnyin Neuvojaani viisahasen.

H�n hyvin ties, mit' tahdoin mykk�n�kin;

siks ei h�n varonut mun kysymyst�in,
vaan sanoi: �Puhu, mutta lyhyeen, selv��n!�

Vergilius sill� puolen seisoi mua

��rell�, joit' on putoominen helppo,
kun mik��n kaide sit' ei kaarra, est�.

Mun toisell' oli puolellani varjot

nuo hurskaat, jotka vuoksi neuleen julman
niin itki, ett� heilt� posket kastui.

Ma heihin k��nnyin, lausuin: �Oi te, joilla

on varmuus n�hd� valo korkein kerran,
p��m��r� ainoo ik�v�imisenne!

Kautt' armon, joka tunnon vaahdot teilt�

niin pois on valistava, ett� kirkas
sen l�pi virtaava on muiston kymi,

nyt virkkakaa--ois mieluisaa se mulle--

t��ll' onko ket��n lasta Latiumin;
vois h�nt� hy�dytt��, jos saan sen tiet��.�

�Oi, veikko, kukin t��ll' on kansalainen

vain ainoon toden kaupungin;[135] kai kysyt,
ken matkamies Italian meist' oli?�

Nuo sanat kuulevani luulin kaukaa

ja siit� kauempaa, miss' seisoin; siksi
l�henin, l�hemp�� ne kuullakseni.

N�in muiden kesken varjon, vartovalta

mi n�ytti, ja jos kuka kysyy, kuinka:
h�n nosti leuan sokeoiden tapaan.

�Oi, sielu, joka kohotakses k�rsit�,

ma lausuin, �jos sa �sken sanoit jotain,
ilmoita nimes taikka maasi mulle!�

�Ma Sienast' olin�, vastas h�n, �ja n�iden

ker�ll� pesen elonsyyt� synkk��,
H�nt' itkein, joka itsens' suo, kun saapuu.

En viisas ollut, vaikka tais Sapia[136]

nimeni olla; vahingosta muiden
enemm�n iloitsin kuin onnestani.

Ja ettet uskois, ett� valhettelen,

sa kuule, olinko, kuin sanoin, hullu!
Jo alas vaipui kaari vuosieni,

kun luona Collen miehet kaupunkini

olivat vainolaista vastaan menneet
ja min� rukoilin, mit' tahtoi Luoja.

V�kemme ly�tiin, sy�stiin synk�n paon

poluille, ja kun n�in tuon mets�styksen,
iloa suurempaa kuin koskaan tunsin.

Kohotin kasvot julkeat ma yl�s

ja huusin: 'Luoja, en sua pelk�� en��!'
kuin teki rastas hyv�n ilman tullen.

Ma etsin rauhaa kanssa Jumalani

eloni p��ttyess�, mutta viel�
katuen ei ois sovitettu syyni,

mua ellei muistanut Pier Pettinagno[137]

pyhiss� oisi rukouksissansa,
kun h�n mua rakkaudesta surkutteli.

Mut sa ken oot, mi asemaamme meid�n

kyselet, k�yden t��ll� silmin avoin,
kuin luulen, ynn� hengit�t, kun puhut?�

Ma h�lle: �Kerran kadotan kai n��n,

mut v�h�ks aikaa vain, kun v�h�n syyp��t
n�� silm�t syntiin kateuden lie olleet.

Siks pelko suurempi mun sieluani

alemman piirin vaivan vuoksi painaa,
kun nyt jo tunnen tuon ma taakan kuorman.�

H�n mulle: �Ken siis sinut t�nne saattoi,

kun palata sa alas aiot sinne?�
Ja min�: �H�n, mi vait on vierell�ni.

El�v� olen, siksi virka, sielu

valittu, tahdotko, ma ett� eest�s
maan p��ll� jotain kuolevaista toimin.�
H�n vastas: �Oh, t�� kuulla on niin uutta!
Se suur' on merkki Luojan rakkaudesta
sua kohtaan; rukoile mun eest�in joskus.

Ja kaiken nimess�, mit' toivot, pyyd�n,

jos milloinkaan Toskanan maata poljet:
maineeni korjaa luona omaisteni!

Sa heit� tapaat kesken kansan turhan

min toivo Talamone[138] on, mut tuossa
enempi h�vii kuin Dianaa[139] etsein;

mut amiraaleille se maksaa enin.�

Nelj�stoista laulu

�Ken kukkulaamme ennen kiertelevi

kuin kuolema on h�lle siivet suonut
ja mielen mukaan silm�t avaa, sulkee?�

�En tied�; tied�n vain, ei k�y h�n yksin.

Sa h�lt� kysy, jok' oot h�nt� l�hin,
ja tee se kiltisti, h�n ett� puhuu.�

Kaks vainajaa n�in, olka vasten olkaa,

minusta oikealla haastoi; sitten
he p��ns� nosti puhuakseen mulle.

Yks virkkoi: �Sielu oi, mi sidottuna

ruumiiseen viel� taivas-tiet� kuljet!
Jumalan t�hden lohduksemme lausu,

ken olet, mist�; ihmetytt�� meit�

niin armo sulle osoitettu, kuten
se ihmetytt��, jot' ei ollut koskaan.�

Ja min�: �Keskitse Toskanan virtaa

vuo pieni,[140] Falteronan synnytt�m�,
pitempi kuin on peninkulmaa sata.

Sen rantamalta saavun el�v�n�;

ois turhaa sanoa, ken olen, koska,
v�h�inen viel� nimell�in on kaiku.�

�Jos tarkoituksesi nyt tajullani

l�vist�n oikein�, haastajista virkkoi
nyt ensimm�inen, �Arnosta sa puhut.�

Ja toinen h�lle: �Miksi meilt� salas

tuon virran nimen h�n kuin tehd� tapa
on seikkain suhteen p�yristytt�vien?�

Ja varjo, jolta t�t� tiedusteltiin,

selitti n�in: �En tied�, mutta oikein
on, ett� katoaa tuon laakson nimi.

N��t alustansa asti, kussa vuoret,

joist' irti on Pelorus, vesirikkaat
niin ovat, muuall' ett� tuskin miss��n,

ain siihen saakka, vedell�ns� kussa

merelle korvaa se, min pilvet imee,
ja joilta taas sen joet, virrat saavat,

hyvett� vihataan niin kaikkialla

kuin k��rmett�, lie sitten syyn� seudun
t��n onnettuus tai kansan paha tapa.

Ja siks niin muuttunut on my�skin luonto

t��n laakson kurjan asukkaiden, ett�
vois luulla Kirken[141] heit� paimentavan.

Keskelt� r�hky-sikain,[142] joiden sopis

rehua sy�d� eik� ihmisruokaa,
se v�h�� vett��n ensin vieritt�vi.

Eteenp�in k�y se, kohtaa piskit[143] pienet,

r�kytt�v�iset yli voimiensa,
ja heist� halveksuen kuonon k��nt��.

K�y kulku alasp�in, ja kasvaessaan

susiksi[144] n�kee koirain muuttunehen
tuo kiron kuoppa, turman tuiman kymi.

Kun alas sy�ssyt syvin on se kuiluin,

se tapaa kettuja[145] niin viekkahia,
�ly� ettei pyyt�j�n ne pelk��.

En vaikene, ken mua kuulkohonkin;

voi hyv�ks olla h�lle, jos h�n muistaa,
min mulle henki totuuden toi ilmi.

N��n pojanpoikas,[146] kuinka pitkin rantaa

tuon joen ylpe�n h�n mets�st�vi
susia noita, kaikki kauhull' ly�den;

my� heid�n lihansa viel' el�v�n�,

ne sitten teurastaa kuin vanhat raavaat,
muilt' elon riist��, arvon itselt�ns�;

mets�st� turman hurmehisna tulee,

j�lkeens� sellaiseks sen j�tt��, ett�
ei tuhatvuoteen ennalleen se verso.�

Kuin kuullen turmioita tulevia

mies kuunteleva hahmoltansa muuttuu,
taholta milt� uhanneekin vaara;

niin n�in tuon varjon toisen, k��ntyneen�

mi kuuli, kauhistuvan, murhettuvan,
kun ilmi saanut oli sanain mielen.
Her�tti puhe toisen, toisen kasvot
minussa halun nimet tiet�� heid�n,
siks niit� kysyin, vastausta pyy t�in.

Ja sielu, joka mulle ensin haastoi,

nyt jatkoi: �Tahdot tekem��n mun sulle,
mit' itse mulle tahtonut et tehd�.

Mut koska Luoja tahtoo, ett� loistais

sun kauttas armonsa niin suuri, teen sen;
siis tied�, ett� oon Guido del Duca.

Kateus niin mun hiilsi hurmettani,

iloisen ett� ihmisen kun n�in ma,
se kasvoni l�i kalman-karvaisiksi.

Nyt viljan t��n ma niit�n kylv�st�ni.

Oi, ihmisheimo,[147] miksi mieles hehkuu
sellaiseen, jossa esteheks on toinen?

T�� Rinier on; h�n kunnia ja maine

huoneelle Calbolin on, miss' ei kukaan
perinyt sitten h�nen kuntoansa.

Eik' yksin h�nen heimoltansa mennyt

v�lill� vuoren, Pon, ja meren, Renon
perint� totuuden ja tosi ilon.

Maa n�ill� ��rill� niin t�ynn� kasvaa

n��t myrkkyputkia, ett' tuskin koskaan
ees viljelys voi tehd� niist� lopun.

Miss' on Pier Traversaro, kunnon Lizio,

Henrik Manardi, Guido di Carpigna?[148]
Romagnalaiset epatoiks on tulleet!

Milloin Bologna synnytt�� taas Fabbron!

Milloin Faenza Bernardin di Foscon,[149]
v�h�st� siemenest� vesan uljaan?

�l' ihmety, Toskanalainen, vaikka

ma itken, muistain aikalaiset jalot,
Guido da Pratan, Ugolino d'Azzon,

Fredrik Tignoson seuralaisinensa

ja Traversaran, Anastagein perheet--[150]
jo molempain on niiden kunto kuollut--

ritarit, naiset, ilot, murheet, joista

jalous ynn� lempi sieluun syttyi;
nyt siell' on syd�met vain kylm�t, pahat.

Ah, Brettinoro, kuinka pois et karkkoo,

kun pois on heimos karkonnut ja muita
my�s paljon, synnin-syyt� v�ltt��ksens�?

On oikein, kun Bagnacaval ei heelm�i,

mut v��rin, ett� Castrocaro, Conio[151]
lukua lis�� moisten ruhtinaiden.

Pagani-heimo,[152] kun sen poiss' on Piru,

on hyvin hallitseva, vaan ei koskaan
niin, ett� siit� muisto kirkas j�isi.

Oi, Ugolin de' Fantoli! On varma

nimesi, odottaa kun tarvis ket��n
ei ole perij��s, ei piment�j��s.

Mut tiet�s k�y, Toskanan mies, jo itkuun

haluni suuremp' on kuin haastelohon:
niin maamme j�rkytt�nyt mult' on mielen.�

Tiesimme, ett� askeleemme kuuli

nuo sielut kalliit, vaan kun vaikenivat,
se meid�t sai tien suuntaan uskomahan.

Kun kaksin taas me astuimme, nyt ��ni

kuin ukkosen, kun halkaisee se taivaan,
taholta vastaiselta soija sanoi:

�Mun murhatkoon, ken minut kohdanneekin!�[153]

Ja pakeni kuin jyly loittoneva
�kisti pilven puhki isketty��n.

Ja kun se laannut oli korvistamme,

jo toinen tuossa pauhinalla tuli
kuin ukkos-s��ll� jymy seuraa toistaan:

�Ma oon, ma oon Aglauros[154] kivettynyt!�

Nyt hiipi�ksein Runoniekan turviin
taa enk� eteen askeleen ma otin.

Ol' ilma hiljennyt jo kaikkialla.

H�n mulle virkkoi: �Tuo ol' ohja kova,
min tulis riitt�� rajaks ihmiselle.

Mut te, te sy�tte sy�tin, niin ett' onkeen

te k�ytte vanhan vainoojanne; siksi
ei teille auta suksutus, ei suitsi.

Teit' taivas kutsuu, p�ilyy p��nne p��ll�

ja n�ytt��, tarjoo ikikauneutensa,
mut teid�n silm�nne vain maahan katsoo;

siks teit� ly� H�n, joka kaikki tutkii.�

Viidestoista laulu

Niin paljon kuin voi hetki kolmas[155] n�ytt��

alusta p�iv�n k�yneen valoradan,
mi maata kiert�vi kuin lapsi leikkii;
niin paljon Auringon nyt astumatta
olevan n�ytti tiet� illan suussa:
maan p��ll� keski-y�, mut t��ll� 'vesper'.

L�i vasten kasvoja sen s�teet meit�;

niin olimme n��t vuorta kiert�nehet,
nyt ett� suoraan l�ntt� kohti k�ytiin.

Valosta vaivan tunsin silmiss�ni

ma suuremman kuin ennen ollut oli,
ja jokin uusi mua oudoksutti.

K�teni siks ma p��lle kulmakarvain

kohotin, tehden niist� varjostimen
valoa liian voimakasta vastaan.

Kuin vesi taikka peili heitt�� s�teet

taholle vastaiselle, ja ne nousee
lakien samain mukaan kuin ne lankes,

ja ne taas yht� paljon et��ntyv�t

molemmin puolin kiven putousviivaa,
kuin todistavat kokemus ja tiede;

n�in tunsin kuin ois heijastettu valo

edest�p�in mua iskenyt, siks pakoon
olikin nopsa kohta katseheni.

�Is�ni armas�, kysyin, �ken h�n lienee,

ma joit' en kaihtaa katsettain voi kyllin?
H�n meit� kohden n�ytt�� kiirehtiv�n.�

��l' ihmety�, h�n vastas, �silmi�si

jos viel� huikaiseekin heimo Taivaan;
h�n airut on, on h�ll� viesti: 'nouskaa!'

Kuluva kauan ei, kun et sa karsein,

vaan riemuin n�kev� oot seikat n�m�,
mik�li luonto sun on luonut siihen.�

Kun eess� pyh�n Enkelin me oltiin,

soi sulo-��ni: �T�st� nouskaa, portaat
t�ss' ovat loivemmat jo entisi�.�

Me nousimme, h�n meilt� haihtui, kuului

nyt takanamme _Beati Misericordes_,[156]
ja sitten laulu _Iloitse, ken voitat_.

Oppaani kanssa kahden kiipesimme

nyt yl�sp�in, ja min� mietin k�yden
etua saada h�nen sanoistansa.

Kysyen k��nnyin h�nen puolehensa:

�Mit' tarkoitti Romagnan henki tuolla,
kun puhui 'toisesta' ja 'estehest�'?�

H�n mulle: �Syyns� suurimman h�n tunsi,

sen turman my�s; siks ihmek�, jos meit�
h�n moittii, v�hemp' ett' ois ihmis-itku?

Kun pyytehenne kiinnit�tte moiseen,

min osat, muille jakain, hupenevat,
on kateus palje huokauksienne.

Mut rakkaus jos kaarten korkeampain

vois yl�s johtaa ik�v�imisenne,
ei painais poveanne pelko t�m�.

N��t hyv�n mit� useampi omaa,

sit' enemm�n vain kullakin on hyv��,
sen palavampi majan moisen rakkaus.�

�Enemm�n nyt ma selityst� halaan�,

ma virkoin, �kuin jos vaiennut ma oisin
ja enemp�� ma kannan ep�ily�.

Jaettu hyv� kuinka omaajansa

voi useammat tehd� rikkaammiksi
kuin jos sen harvat yksin omistavat?�

H�n mulle: �Siksi ett� mieles j�lleen

sa kiinn�t asioihin maallisihin,
pimeytt� saat sa tosi valkeudesta.

Tuo hyvyys ��ret�n ja sanomaton,

mi ylh��ll' on, p�in rakkautta rient��
kuin p�iv�ns�de kohti heijastintaan.

Niin paljon antaa se kuin toinen ahmii,

niin ett� kuinka laajentuiskin lempi,
enempi aina kasvaa ikihyvyys.

Ja mit� useammat pyrkii yl�s,

sen suurempi on hyvyys ynn� rakkaus
ja toinen toistansa ne heijastavat.

Ja jos ei sanani sua tyydytt�ne,

Beatricen n��t, mi sulle t�ysin t�m�n
on toivees t�ytt�v� kuin kaikki muutkin.

Huolehdi vain, pois ett� otsaltasi

nuo haihtuis haavaa viis kuin nyt jo kaksi;
n��t k�rsim�ll� vain ne sulkeutuvat.�

�Mua tyynnyt�t sa�, sanoa ma tahdoin

mut �kk�sin, ol' eess� kolmas piiri,
ja vaikenin, kun silm� vaani uutta.

Minusta tuntui siell�, ett� n�kyyn

ma mystilliseen haltioiduin;[157] templin
ma nain ja siin� paljon ihmisi�.

Sen kynnyksell� nainen seisoi, �idin

sulous asenteessansa, ja sanoi:
�Miks, poikani, t��n olet tehnyt meille?
N��t surren taattosi ja min� oomme
sua etsineet.� Ja heti vaiettuaan
tuo esiintyj� ensimm�inen haihtui.

Mut sitten toinen n�kyi, poskillansa

veet moisen tuskan tuottamat, mi syntyy,
kun toista vastaan suuri kauna kasvaa.

H�n sanoi:[158] �Herra kaupungin jos olet,

nimest� jonka jumalat niin kiistas
ja josta tieteet kaikki s�teilev�t,

Peisistratus, nuo k�sivarret kosta

herjaiset, jotka tyt�rt�mme kauloi.�
Ja valtias noin lempe�sti vastas

h�nelle kasvoin hiljaisin ja vienoin:

�Mit' teemme sille siis, ken vihaa meit�,
jos tuomitsemme sen, ken meit� lempii?�

N�in sitten kansaa vihan-villitsem��

kivitt�m�ss� nuorukaista, huutain
kovasti toisilleen: �H�nt' iske, iske!�

Ja h�net n�in ma kuolon painamana

jo kumartuvan maata kohden, silm�in
vain ovi auki taivahalle oli.

Ett' anteeks antais vainoojille Herra,

rukoilevan h�n n�ytti vaivassansa,
n��ll�, jot' ei vastustaa voi s��li.

Kun sieluni taas unestansa k��ntyi

totuuteen, jok' on unen ulkopuolia,
n�in harhani, mut totuuden my�s niiss�.

Oppaani, jolle ihmiselt� n�ytin

ma unestansa juuri her��v�lt�,
nyt sanoi: �Mik' on sun, kun noin sa hoiput?

Oot yli puolen peninkulmaa k�ynyt

sa silm�t kiinni, kompuroivin jaloin
kuin mies, mi unen on tai viinin vanki.�

�Is�ni armas�, h�lle virkoin, �mua

jos kuulet, kerron, mit� mulle n�kyi,
kun jalkani niin oli multa poissa.�

Ja h�n: �Vaikk' kantais sata naamiota

sun kasvos, eiv�t v�himm�tk��n oisi
minulle salatut sun miettehesi.

N�kysi n�it, siks ettei syd�mesi

vesilt� rauhan sulkeutuisi, jotka
l�hteest� ij�isest� virtailevat.

En kysynyt: 'Mik' on sun?' kuin se tekee,

mi katsoo silmin vain, jotk' eiv�t n�e,
kun henget�nn� kuollut ruumis lep��.

Mut kysyin vahvistaaksein jalkojasi;

n�in kannustettava on kuhnureita,
kun her��v�t, he ettei aikaa tuhlais.�

Astuimme illan suussa, tarkkaavaisna

niin kauas kuin voi silm� kantaa, kohti
s�teit� kirkkahia p�iv�nlaskun.

Mut katso, silloin savu[159] sankka nousi

p�in meit�, pime�mpi y�t�, eik�
paeta paikkaa meille ollut miss��n.

Se meilt� n��n vei ja ilman puhtaan.

Kuudestoista laulu

Ei pimeys helvetin, ei y�, miss' yksk��n

ei t�hti loista alla soukan taivaan,
min kokonansa pilvet synk�t kattaa,

niin paksuun, raakaan peittoon hunnuttanut

n�k�� multa ei, ei aistimia,
kuin savu tuo, mi t��ll� p��lle lankes.

Ei silm�� siet�nyt ees auki pit��;

siks Oppahani viisas, uskollinen
l�heni, tarjos tueks olkap��ns�.

Kuin sokko seuraa saattajaansa tarkkaan

ett' eksyis ei, ei esineihin t�yt�is,
joist' olla vaara vois tai tulla turma.

Niin halki ilman kitker�n ja tuiman

ma kuljin, kuullen Opastain, mi sanoi:
�Vain varo, ettet minusta sa eroo!�

�lysin ��ni�, ja kukin tuntui

anovan rauhaa ynn� armahdusta
Jumalan Karitsan, mi synnit pesee.

Siks _Agnus Dei_[160] oli alku kunkin;

samoja sanat oli, nuotti sama,
n�in heill� oli sopusointu suurin.

�Kuulenko henki� vai keit�?� kysyin

Oppaalta. Mulle h�n: �Sa oikein kuulet,
ne t��ll� k�yv�t vihan paulaa p��st�in.�

�Ken olet, savun halki samoovainen,

mi meist� puhut niinkuin oisit viel�
sa maailmassa ajallisten mittain?�
N�in huusi ��ni er�s. Lausui mulle
nyt Mestarini: �Vastaa h�lle, kysy
h�nelt�, viek� yl�sp�in t�� polku!�

Ja min�: �Luotu oi, mi puhdistaudut

kauniina palatakses Luojas luokse,
saat kuulla ihmehen, jos seuraat mua.�

�Niin kauas seuraan kuin on mulla lupa�,

h�n vastas, �ja jos savu silm�t peitt��,
on korvakuulo meit� yhdist�v�.�

Ma h�lle: �Viel� t�ss� hahmossani,

min kuolo poistaa, yl�sp�in ma kiipeen
ja k�ynyt kauhut helvetin ma olen.

Kun ottanut mun laupeuteensa Luoja

niin on, ett' tahtoo kartanonsa n�ytt��
tavalla nykyisest� poikkeevalla,

sa �ll�s salaa, kuka ennen olit,

vaan nimes virka, suunta suora neuvo,
solalle ett� sanas meit� johtais!�

�Ma Marcus[161] olin, mies lombardialainen;

maailman tunsin, pyrin kuntoon, johon
nyt en�� joustaan j�nnit� ei kukaan.

Tiell' olet oikealla noustaksesi.�

N�in vastas, lis�s h�n: �Ma pyyd�n, ett�
rukoilet eest�ni, kun ylh��ll' olet.�

Ma h�lle: �Mit� multa pyyd�t, t�ytt��

lujasti lupaan; vaan mun halkaisevi
ep�ily muuan, jos en p��se siit�.

Se ensin oli yksi-syinen, nyt se

on kaksi-syinen; sanas varmentavat
sen, mit� kuullut oon[162] ja itse tunnen.

Maailma tosiaan on tuiki tyhj�

hyveest� kaikesta, niinkuin sa sanot,
ja alta, p��lt� pahaa tulvillansa.

Mut pyyd�n, ett� virkat syyn, sen ett�

n�kisin itse, n�ytt�isin my�s muille;
yks syytt�� taivasta[163] ja toinen maata.�

H�n huokas syv�n, tuskan pusertaman

�ah�-huudon ensin, sitten lausui: �Veli,
maailma sokko on, sa sielt� tulet.

Te lapset maan, te joka seikan syyksi

taivaita luulette, kuin kaikki liike
ois pakkoseuraus niiden liikunnasta.

Jos oisi niin, ois vapaa tahto teilt�

my�s temmattu, eik' oikein ois, ett' ilo
on palkka hyv�n, pahan palkka tuska.

Sys�yksen antaa liikkeisiinne t�hdet,

en sano: kaikkiin; vaan jos sanoisinkin,
on suotu teille tieto hyv�n, pahan.

Ja tahto vapaa, kun se urheasti

ens taistelonsa t�htein kanssa kest��,
voi hyvin hoidettuna kaikki voittaa.

Paremman luonnon, voiman korkeamman

te vapaat ootte alammaiset; teihin
se sielun luo, jot' eiv�t t�hdet m��r��.

Siks jos on maailma nyt mennyt harhaan,

syy teid�n on, on teist� etsitt�v�,
ja siit� sulle totuuden nyt sanon.

K�dest� Luojan, joka silmin sit�

hyv�ilee ennen syntymist�, sielu
kuin laps, mi itkee, nauraa, naljaelee,

k�y viatonna eik� tied� mit��n,

vain ett' on Is�n iloisen h�n luoma
ja mielell�ns� huvitusta etsii.

Sen himo ensin pienehen on hyv��n,

j�lest� pett�v�isen tuon se juoksee,
jos suitsi, ohjaus ei mielt� muuta.

Siks ohjaks t�ytynyt on panna laki,

omata kuningas, min silm� n�hd�
totuuden kaupungin[164] ees tornit voisi.

On laki, mutta kuka k�ytt�� sit�?

Ei kukaan; sill� esipaimen hyvin
m�rehtii, mut on h�ll� sorkat huonot.[165]

Siks kansa, joka oppahansa n�kee

moist' etsiv�n, mit' ik�v�i se itse,
vain siit� sy� eik' en�� muuta pyyd�.

Tajuta taidat siis, ett' ohjaus huono

on syyn� syntiin maailman, ei luonto,
mi teiss� tullut oisi turmelluksi.

Loi Rooma hyv�n maailman; mut kaksi

sill' oli Aurinkoa,[166] jotka kahta
valaisi rataa: maailman ja Luojan.

On toinen sammuttanut toisen, miekka

on pantu saattajaksi paimensauvan;
ne kaks ei koskaan hyvin yhteen sovi.

N��t yhtynein� ei ne pelk�� toistaan;

jos mua et usko, katso t�hk�p�it�,
kun joka kasvi siemenest� tutaan.
Tienoilla Pon ja Etschin[167] kastamilla
vallitsi kunto, tapa kaunis, ennen
kuin Fredrik joutui tasap��h�n taistoon.

Nyt taivaltaa voi turvallisna siell�

jokainen, joka puhutella kehtaa
ei kunnon ihmist�, ei l�hesty�,

Viel' ukon kolmen kautta uutta aikaa

muinainen nuhtelee; mut hekin nurkuu,
kun eloon parempaan ei kutsu Luoja.

On Konrad da Palazzo, Gerhard hyv�

ja Guido da Castel,[168] h�n, jota 'kunnon
lombardialaiseks' ranskalaiset kutsuu.

Siks sanottakoon, ett� Rooman kirkko,

sekoitus kahden hallituksen, lokaan
on langennut ja kumpaisetkin tahraa.�

�Oi kelpo Marcus�, lausuin, �haastat hyvin,

ja nyt ma huomaan, miksi pelto-osuus
pojilta Levin[169] kerran kiellettihin.

Mut ken on Gerhard, jonka kerrot j��neen

n�ytteeksi aikain entisten ja nuhteeks
t��n vuosisadan h�ijyn, hurjistuneen?�

�Mua pett�� taikka koettelee sun puhees�,

h�n vastasi; �toskanankielt� puhut,
et muka tunne hyv�� Gerhardia!

Nime� muut' ei mulla h�lle; toisen

on ehk� luonut tytt�rens� Gaia.[170]
Jumalan haltuun! Etemm�ks en tule.

Kas, kirkkaus jo l�pi usman loistaa,

y� valkenee; mun t�st' on erottava,
en eteen Enkelin tuon tulla saata.�

Pois k��ntyi, kuunnellut ei en�� mua.

Seitsem�stoista laulu

Lukija, muista, koskaan vuoristossa

jos sumuun jouduit, jonka halki n�hnyt
et enemp�� kuin myyr� luomen l�pi,

kuink' auetessa usmain kosteoiden

ja sankkain alkoi niiden puhki P�iv�n
kuvastin ensin himme�sti kiilt��,

ja mieless�s on kuvitella, n�hd�

sun helppo, kuinka Auringon ma ensin
n�in j�lleen, ehtoolle jo painuvaisen.

Opasta seuraten n�in uskollista

sumusta tulin, s�demereen menin,
jo sammuneesen alavilta mailta.

Oi, mielikuvitus, mi meid�t tempaat

niin usein ulkomaailmasta, ett�
tuhannen torven ��nt� emme huomais!

Sua mik� lenn�tt��, kun aistit lep��?

Valoko, taivahilla valmistuva,
vai tahto Tuon, ken sit� siell� johtaa?

Mieleeni kangastui[171] nyt julmuudessaan

h�n,[172] joka muuttui muotoiseks sen linnun,
mi laulamaan on halukkain ja hartain.

Ja t�ss� sieluni niin painui umpeen,

ett' ulkopuolelta ei tullut mit��n,
jot' ois se tahtonut nyt vastaan ottaa.

Syvyyteen kuvausvoiman sy�ksyi miesi[173]

nyt ristiin-naulittu ja ylv�s, yrmy
n��lt��n, sama saakka kuolemahan.

Vierell� seisoi Ahasverus suuri,

tuon vaimo Esther, Mardokai my�s jalo
ja nuhteheton sanoissa ja t�iss�.

Ja kun tuo kuva itsest�ns� s�rkyi

kuin kupla s�rkyy puuttehessa veden,
se josta luotu on, n�yn toisen n�in ma.

Nous sielun-silm�n eteen tytt� pieni,[174]

mi ��neen itki, huus: �Oi valtiatar,
vihassa miks sa tahdoit tuhkaks tulla?

Sa itses tapoit, ettet kadottaisi

Laviniaa; nyt kadotit mun, �iti!
Sun surmaas enemm�n kuin sulhon itken.�

Kuin uni s�rkyy, uuden �kkivalon

ly�dess� luomehen, mut s�rkyneen�i
viel' leikkii, ennen kuin se t�ysin haihtuu,

katosi niin tuo kangastus nyt multa,

kun valonleimaus nyt kasvojani
kirkkaampi l�i kuin p��ll� maan on n�hty.

Ma k��nnyin katsomaan, miss' olin; silloin

soi ��ni: �T�ss' on yl�sp��syn paikka!�
Tuo aikeet muut nyt kaikki poisti multa

ja teki tahtoni niin nopsaks h�nt�,

ken haastoi, katsomaan ja l�yt�m�h�n,
se ettei lep��, ennen kuin se t�yttyy.
Mut niinkuin P�iv� silm�t huikaisevi
ja hunnuttaupi valohonsa liikaan,
niin t�m� multa n�k�voiman otti.

�Taivainen henki on h�n, ohjoava

meit' yl�s pyyt�m�tt�, tiet� suoraa,
mut piilev�inen valkeuteensa itse.

H�n tekee meille,[175] me mink' itsellemme;

ken vartoo pyynt��, kun n�kee tarpeen,
n��t viekkahasti valmistuu jo kieltoon.

Siis kutsuansa jaloin seuratkaamme!

Nouskaamme nopsaan, ennen kuin y� lankee,
tai estyy tiemme aamunkoittoon asti.�

Noin puhui Oppaani; nyt askeleemme

p�in portahia yhdess' ohjasimme,
ja heti ensi asteella kun olin,

ma tunsin l�hell�in kuin siivenly�nnin,[176]

kuin leyhk�n kasvoillain, ja soi: _Beati
Pacifici_,[177] jotk' ovat vailla vihaa.

Niin paljon nousseet oli p��mme p��lle

jo viime s�teet, joita pimeys seuraa,
ett' tuolla t��ll� t�ht�nen jo syttyi.

�Ah, voimani, miks multa niin sa menet?�

ma sanoin itseksein, kun tunsin, ett�
jalkaini kunto kangistui jo kovin.

Olimme siin�, miss� nousseet portaat

ei en��; seisoimme jo liikkumatta
kuin laiva, joka laskenut on rantaan.

Nyt hiukan kuullostin ma kuullakseni

jotakin py�r�st� t��n piirin uuden,
mut sitten k��nnyin Mestariin ja lausuin:

�Is�ni armas, virka, mitk� synnit

pois pest��n piiriss�, miss' oomme? Jalka
jos seisahtuikin, jatkukoon sun puhees.�

H�n mulle:[178] �Hyv�n rakkaus, mi niukka

tekoihin oli, t��ll� t�ydellistyy,
ja sounti liian hidas rangaistahan.

Mut ett� selvemmin viel' ymm�rt�isit,

minuhun mieles k��nn�; ehk� heelm�n
hyv�nkin saat sa t�st� viivykist�.�

Ja jatkoi: �Luoja ei, ei luotu kukaan

vaill' ole ollut rakkautta luonnon
tai sielu, poikani, sen tied�t hyvin.

Erehdy rakkaus ei luonnollinen;

esine huono toisen harhauttaa
tai into liian suuri, liian pieni.

Jos suuntauu se hyv��n taivahiseen

eik' kiinny liiaks hyv��n halvempahan,
ei syyn� voi se olla synninhimon.

Mut kun se pahaan k��ntyy, ahnehtien

liiaksi taikka liian v�h�n hyv��,
niin Luojaa vastaan luomakunta sotii.

Sa t�st� ymm�rr�t, ett' teiss� rakkaus

on joka hyveen alkusyy, ja siemen
jokaisen my�skin teon rangaistavan.

Mut kun ei rakkaus voi omaajansa

onnesta k��nt�� kasvojansa, luodut
kaikk' itsevihaltaan on varjeltuja.

Ja kun ei kuvitella olentoa

voi itsekseen, ei Jumalasta irti,
ev�tty Tuot' on vihaamasta my�skin.

J�lelle j��, jos oikein jaoittelen,

rakastaa turmaa l�himm�isen; teiss�
tavalla kolmella tuo rakkaus syntyy.

Yks naapurinsa turmiosta toivoo

etuja itselleen ja siksi soisi,
t�� ett� kukistuisi korkeudestaan.

Yks pelk�� vallan, kunnian ja maineen

kadottavansa, jos vain toinen nousee,
siks synkistyy ja h�lle suopi pahaa.

Yks loukkauksesta niin vihaan syttyy,

h�n ett� kostoa vain himoo; moinen
tietysti toivoo toisen onnettuutta.

Vuoks rakkauden t��n kolminaisen alla

tuoll' itket��n. Nyt kuule toisestakin,
mi hyv��n pyrkii, mutta nurinkurin.

Jokainen himme�sti aavistelee

ja toivoo hyv��, jossa sielu lep�is,
ja sit� saavuttaakseen ponnistelee.

Mut hidas jos on rakkaus, mi teit�

vet�vi tuohon pyrkim��n, t�� piiri
katujan hurskaan siit� rankaisevi.

On viel� hyv��,[179] jost' ei onni koidu

inehmon; onni ei, ei hyv� olo
lie kaiken hyv�n heelm� eik� juuri.

Se rakkaus, mi sille liiaks hehkuu,

keh�ss� kolmess' ylemm�ss� surraan,
mut kuinka kolmeen jakautuu se osaan,
en sano, ett� keksisit sen itse.�

Kahdeksastoista laulu

Ol' esityksens� nyt lopettanut

tuo syv� Tiet�j� ja tarkkaan katsoi
mua silmiin, tokko tyytyv�inen olin.

Ma, jota poltti jano uus jo, kielen

vait pidin, mutta mietin mieless�ni:
�Kysellen liikaa ehk� h�nt� vaivaan.�

Mut tosi taatto tuo, mi huomas hyvin

mun aran tahtoni, min peitt�� aioin,
puhuen rohkaisi mua puhumahan.

Siis virkoin: �Mestari, sun valostasi

niin silm� selkenee, ma ett� selv��n
tajuan puhees kuvauksen ja ponnen.

Siks sua pyyd�n, Is� armas, mulle

ett' esitt�isit rakkauden, sa josta
jokaisen hyv�n ty�n ja huonon johdat.�

�Minuhun�, lausui, �j�rjen silm�t tarkat

teroita, huomaa sokeoiden haira,
kun ryhtyv�t he muiden oppahiksi.

On sielu luotu rakastamaan; kaikkeen

se huvittavaan herkk� on, ja pian
sen tekoon tempaisevi mielihyv�.

�lynne tosi olevaisuudesta

saa vasta kuvan, kehitt�� sen teiss�,
siks kunnes sit� kohden k��ntyy sielu.

Ja jos n�in k��ntyen se siihen taipuu,

tuo rakkautt' on, luonnon rakkautta,
min teihin j�lleen sitoo mielihyv�.

Kuin korkeuteen vuoks olentonsa kohoo

tuli, mi luotu nousemaan on sinne,[180]
kauemmin miss� ainehensa kest��,

niin sielu hurmautunut syttyy haluun,[181]

mi hengen liike on, eik' ennen lep��
kuin nautinnon suo rakastettu seikka.

Nyt huomaat, kuinka piilotettu totuus

on niilt�, jotka v�itt��, ett� rakkaus
jokainen itsess��n ois kiitett�v��.

Kentiesi siks, ett' ainehensa n�ytt��

olevan aina hyv��; vaan ei leima
jokainen hyv�, vaikk' on hyv�� vaha.�

�Sanasi ynn� tarkka huomioni�,

ma n�in, �on rakkauden nyt selitt�neet,
mut my�skin suurentaneet ep�ilyni.

Jos ulkoa n��t rakkaus meihin tulee

ja ainoo on se sielun jalka, syyt�n
on sielu, k�yk��n oikeaan tai v��r��n.�

H�n mulle: �Kaikki, mink� j�rki n�kee,

voin sulle virkkaa; muuhun n�hden toivees
Beatriceen kiinn�, jok' on uskon seikka.

Jokainen muoto henkinen,[182] mi eri

kuin aine on, mut ainehessa kiinni,
sis�ss��n voiman erikoisen k�tkee,

mi n�y ei muualla kuin ty�ss� eik�

k�y ilmi muun kuin tulostensa kautta
kuin lehdin vihrein n�kyy kasvin elo.

Siks ihminen ei tunne, mist� tullut

on h�neen tieto ensi selvi�iden
ja ensi pyytehien vaistovalta,

mi teiss' on, niinkuin mehil�isess' into

on mett� tehd�; ja tuo ensi tahto
siis ulkopuoli' on kiitoksen ja moitteen.

Mut ett� tuohon kaikki muukin yhtyis,

on teille synnynn�ist� m��r�yskyky,
min tulee kynnys hyv�ksynn�n olla.

Tuo alku on, ja siit� kumpuavi

syy edesvastuunne, sen mukaan, kuinka
se hyv��, pahaa hyv�ksyy tai seuloo.

Ne, joiden aatos pohjaan tunki, tahdon

vapauden luojan-luoman huomas t�m�n,
ja heist� syntyi maailmalle siveys.

Vaikk' otaksumme, ett' on joka halu,

mi teiss� syttyy, teille pakollinen,
siis sit� vastustaa on teiss� voima.

'Kyvyll� ylh�isell�' Beatrice

vapautta tahdon tarkoittaa; tuo mielees
visusti paina, jos h�n siit� puhuis.�

Kuu, my�h�stynyt melkein keski-y�h�n,

nyt nousi niinkuin kulho, kauttaaltansa
palava, harventaen t�hdet meilt�.

Ja vastap�iv�� rataa kiersi, jota

k�y Aurinko, kun laskevan sen n�kee
Sardein ja Korsein saarten v�liin Rooma.
Tuo jalo hahmo, jonka vuoks Pietola[183]
kuulumpi Mantovan on kaupunkia,
nyt vapaa kuormast' oli kyselyni.

Ma, saatuani vastauksen selv�n

ja kirkkaan joka ongelmaani, seisoin
kuin ihminen, mi horroksessa tuumii.

Mut poistui multa horros tuo, kun kansaa

�kisti huomasin ma hartiaimme
takana, j�ljest�mme saapunutta.

Kuin rannoillaan Ismenus ja Asopus[184]

n�kiv�t �isen, hurjan ihmisvilkkeen,
kun apuun Bakkos-luojan Teba turvas,

niin heid�n, joita hyv� tahto ajoi

ja rakkaus oikea, n�in askeliaan
keh�ss� t�ss� sirpiks koukistavan.

Pian meid�t saavuttivat, koska juosten[185]

tuo liikkui koko suuri kansanjoukko;
kaks heist� muiden eell� huusi itkein:

�Maria nopsaan juoksi vuoristohon!�[186]

Ja sitten: �Caesar, voittaakseen Ilerdan,[187]
Massilian saarsi ja Espanjaan riensi.�

�Ees, eesp�in, ettei aika kuluis vuoksi

rakkauden liian pienen!� huusi toiset,
�aherrus hyv� armon uudistavi!�

�Oi te, joiss' ehk� nykykiihko kiivas

hitauden korvaa ynn� penseyden
hyvihin t�ihin, jotka laiminl�itte,

t��, joka el��--en ma haasta turhaa--

tahtoisi nousta, taas kun P�iv� koittaa;
siks virkkakaa, miss' ovat vuoriportaat!�

Nuo sanat suulta soivat Oppahani;

ja er�s sieluista noin vastas h�lle:
�K�y j�ljess�mme, niin sa l�yd�t solan!

Niin meid�t t�ytt�� tahto rient�misen,

ett' emme saata seisahtaa; siks anteeks,
jos karkeutena oikeuttamme pid�t.

San Zenon apotti[188] Veronass' olin;

hallitsi hyv� Barbarossa silloin,
Milano josta viel� surren puhuu.

Er��ll� haudass' on jo toinen jalka,

mi pian luostarin tuon vuoksi itkee
ja murehtii, ett' ollut on sen herra,

kun pannut tosi paimenen on sijaan

h�n poikansa, tuon ruumiiltansa ruman,
rumemman sielultaan ja halpa-synnyn.�

En tied�, vaikeniko, vaiko viel�

h�n puhui, niin jo kauas juossut oli,
mut t�m�n kuulin sek� p��tin muistaa.

H�n, Auttajani joka pulman tullen,

nyt lausui: �T�nne k��nny, katso kahta,
jotk' kiroo hitautta jo kiireell�ns�!�

Ja takaa kaikkein kuului: �Ennen t�ytyi

sen kansan kuolla, jolle aukes meri,
kuin lapset[189] sen sai n�hd� Jordan-joen.�

Ja sitten: �Kansa,[190] mi Ankiseen pojan

ker�ll� kest�nyt ei loppuun saakka,
el�m�n itselleen loi maineettoman.�

Kun meist� loitonneet nuo varjot oli

niin paljon, ettei n�kyneet ne en��,
mun sis�ll�ni aatos uusi syntyi,

ja siit� muita eri miettehi�;

yhdest� toisehen n�in harhaelin,
sikskunnes nautinnolla silm�t suljin

ja uneks vaihtui mielen mietiskely.

Yhdeks�stoista laulu

Hetkell�, jolloin l�mp� P�iv�n jaksa

kuun kylmyytt� ei en�� vastustella,
kun haittaa sit� Maa tai my�s Saturnus,[191]

ja jolloin, ennen aamukoita, velhot[192]

id�ss� n�kee 'Suuren Onnen' merkin
radalle nousevan, mi tummuu pian,

unessa luoksein nainen[193] sammalkieli

ja kierosilm�, v��r�s��ri tuli,
ja k�sirikko ynn� kalman-karva.

Ma h�nt� katsoin; ja kuin P�iv�n alla

j�senet virkoaa y�n j�hmett�m�t,
niin alla katseeni tuon kieli kirpos

ja sitten varren koko ryhti nousi

v�h�ss� ajassa ja kasvot valjut
sai v�rin, jota niille toivoo rakkaus.

Kun irti saanut kielenkannat oli,

h�n alkoi laulaa niin, ett' tuskin k��nt��
h�nest� huomiotain voin ma en��.
�Ma oon�, h�n lauloi, �oon seireeni armas,
mi merimiehet ulapalla hurmaan,
niin olen kuulla suloinen ja lempee.

Ma laulullani harhaisalta tielt��n

Odysseun k��nsin, ja ken minuun tottuu,
ei pyri pois, niin h�net laulan lepoon.�

Viel' ehtinyt ei sulkea h�n suutaan,

kun nainen pyh�[194] nopeasti n�kyi
tulevan luoksein, tuota h�v�isem��n.

�Vergilius, Vergilius, ken tuo on?�

h�n kysyi suuttuen; t�� esiin astui
ja kiinti katseensa vain naiseen jaloon,

mi toiseen tarttui, eest� aukas h�net,

rep�isi rikki vaatteet, vatsan n�ytti;
sen hajuun her�sin ma hirve�h�n.

Loin silm�ni ma Mestariini hyv��n,

mi lausui: �Kolme kertaa kutsuin sua,
k�y, joudu, etsik��mme sis��nk�yntis!�

Ma nousin; kaikki pyh�n vuoren piirit

s�teili uutta, korkeaa jo P�iv��,
mi meille selk��n paistoi matkallamme.

Nyt h�nt� seuraten mun otsa oli

kuin sen, min p��t� miettehet niin painaa,
ett' taipuu puoliskoks h�n sillankaaren.

Ma silloin kuulin: �Tulkaa, t�st� noustaan!�

Sen sanoi ��ni suloinen ja armas,
min moista kuule ei t�� kuolon alho.

Avoimin, valkein joutsen-siivin johti

se, joka puhui noin, nyt meid�t yl�s
v�litse ankarien vuorisein�in.

H�n sitten siivin meit� viuhkoi, virkkoi:

�On autuaat ne, jotka murehtivat,
n��t heid�n sielunsa saa lohdutuksen.�

�Mik' on sun, ett� maahan vain sa katsot?�

Oppaani loihe mulle lausumahan,
kun oli p��sty ohi Enkelist�.

Ma h�lle: �Mietin niin ma k�ydess�ni

n�ky� �skeist�, mi kiehtoo mua,
niin ettei aatokseni siit� eroo.�

�Tuon n�it�, h�n lausui, �velhon vanhan, jonka

vuoks yksin ylh��ll� t��ll' itket�h�n;
my�s n�itk�, kuinka inhast' irti p��st��n?

Sa siihen tyydy, maahan kantas iske,

luo silm�s lumoon, jota py�ritt�vi
ij�inen valta taajoin t�htitarhoin.�

Kuin haukka ensin kynsi�ns� katsoo

ja sitten, kutsun kuullen, j�nnittyvi
halusta saaliin, sit� houkuttavan;

niin min�, yht� innokkaana, nousin

niin yl�s kuin tuo kesti vuorisola,
sikskunnes tie taas kiemurrella alkoi.

Kun edess�ni piiri viides aukes,

sen t�ynn� kansaa n�in ma itkev�ist�[195]
ja maassa kasvoillansa makaavata.

_Adhaesit pavimento anima mea_,[196]

ma kuulin siell� ilmi �hkytt�v�n
niin vaivoin, ett� sanat tuskin kuului.

�Oi, Luojan valitut, te, joiden tuskaa

oikeus ja toivo toki lievitt�v�t,
meit' opastakaa nousuun korkeahan!�

�Jos tarvis teid�n t�ss' ei maassa maata

ja tahdotte tien nopeimmin te l�yt��,
te aina k�yk�� k�teen oikeahan!�

N�in pyys Vergilius, n�in vastattihin

vain v�h�n matkan p��st�; siksi tunsin
puheesta puhujan ma piilev�nkin.

Katseeni k��nsin sitten Mestariini;

h�n merkill' iloisella siihen suostui,
mit' tahtoi kaipaus mun kasvoillani.

Kun oma herrani siis olin, astuin

luo luodun tuon, mi puhunut ol' �sken
ja johon kiintynyt ol' huomioni.

Ma lausuin: �Henki, joka kypsyt karsein

ja teet, mit' ilman Luojan luo ei tulla,
mun vuoksein hetkeks huoles suuri heit�!

Ken olit, virka, yl�sp�in miks sel�t

makaatte, ynn� voinko eest�s mit��n
ma maassa, josta l�hdin el�v�n�?�

H�n mulle:[197] �Selk�mme p�in itse�ns�

miks taivas k��nsi, tiet�� saat; mut ensin:
_Scias quod ego fui successor Petri_.[198]

V�lill� Chiaverin ja Sestrin joki[199]

kaunoinen juoksee, jonka mukaan nimen
sukuni saanut on, mi tuost' on ylpee.

Kuukauden tunsin paavinviitan taakkaa;

jos tahtoo s�ilytt�� sen saastumasta,
sen rinnalla muu kaikki on kuin h�yhen.
Voi mua, my�h��n synnin tielt� k��nnyin!
Mut tultuani Rooman Paimeneksi,
el�m�n valheen vasta n�in ma pohjaan.

N�in, ettei siell� syd�n saanut rauhaa

eik' ylemm�ksi en�� nousta voinut;
minussa siksi syntyi rakkaus t�h�n.

Mut siihen saakka kurja, kaiken ahnas

ja irti Luojast' oli syd�meni;
nyt, niinkuin n��t, ma siit� t��ll� k�rsin.

Mit' ahneus aikaan saa, k�y t��ll� ilmi,

miss' sielut k��ntynehet puhdistuvat;
ei tuskaa tuimempaa t�� vuori tunne.

Kuin sammui rakkautemme hyv��n kaikkeen

vuoks ahneuden, mi ty�mme turhaks teki,
niin meid�t t��ll� orjuuttaa nyt oikeus,

k�det ja jalat meilt� kahlehtien;

niin kauan kuin vanhurskas Herra tahtoo
makaamme t�ss� liikkumattomina.�

Puhua tahdoin, olin polvistunut;

mut kun ma yritin ja h�n sen huomas,
vain korvin kuullen kunnioitukseni,

h�n lausui: �Mist� syyst� maahan vaivuit?�

Ma h�lle: �Soimas omatunto mua,
kun eess� Teid�n arvonne ma seisoin.�

�Oikaise jalkasi ja nouse, veli!�

h�n vastas, �huomaa, oomme palvelijat
ma, sa ja muutkin, saman valtaherran.

Jos joskus evankeliumin sanat

nuo _Neque nubent_[200] olet ymm�rt�nyt,
tajuta my�s sa voit, miks n�in ma puhun.

Nyt mene! Tahdo en, ett' en�� viivyt,

n��t viipymykses est�� itkuani,
min kautta kypsyy hyv� mainitsemas.[201]

Maan p��ll� heimoa mull' on, Alagia,[202]

sive� luonnostaan, jos huonehemme
h�nt' turmele ei esimerkill�ns�;

mut h�n on ainoo multa sinne j��nyt.�

Kahdeskymmenes laulu

On tahto[203] turha parempaansa vastaan;

siks vasten mielt�in, my�ten mielt� h�nen,
ma veest� vedin sienen, viel' ei t�yden.

Niin l�hdin sielt�, samoin Mestarini;

vapaata ��rt� pitkin vuorta k�ytiin
kuin liki harjain muureill' astutahan.

Ne, jotka pisar pisaralta pahan,[204]

mi vaivaa koko maailmaa, pois itkee,
n��t ulko-��rt� ovat liian liki.

Kirottu ollos, susi vanha,[205] joka

enempi er�st�t kuin peto mik��n
vuoks n�lk�si, mi milloinkaan ei t�yty!

Oi taivaat, joiden kierto, niinkuin luullaan

my�s maankin olot, elin-ehdot muuttaa,
tuon suden milloin saapuu karkoittaja?

Hitaasti k�ytiin, varovasti; pidin

silm�ll� vainajia, joiden kuulin
ma �hkyn kurjan, itkun s��litt�v�n.

Ja kuulin k�ydess�ni: �Maaria armas!�

niin itkein edess�mme huoattavan
kuin nainen huokaa synnytyksill�ns�.

Ja sitten: �K�yh� siihen m��r��n olit

kuin meille n�ytt�� soppi seimen, jonne
sa pyh�n k�tkit kerran saalahasi.�

Ja sitten seuras: �Oi, Fabricius[206] kelpo,

mi ennen tahdoit hyveen k�yh�n pit��
kuin pahein saada suurta rikkautta!�

Nuo sanat minua niin miellyttiv�t,

ett' astuin luo ja tuta tahdoin sielun,
mi n�ytti olleen niiden l�ht�kohta.

H�n viel� puhui auliudesta, jota

osoitti Nikolaus[207] impyeille,
hyveeseen johtain heid�n nuoruutensa.

�Oi sielu�, lausuin, �joka haastat hyv��

niin paljon, virka, kuka oot, miks yksin
tuot' ylistyst� toistat ansaittua![208]

Puheesi palkatta ei j��p� ole,

jos p��sen p��tt�m�h�n tiet� elon
t��n lyhyen, joka loppuhunsa kiit��.�

Ja h�n: �Sen kerron, en siks ett� maista

vartoisin lohdutusta, vaan kun armo
niin suuri paistaa sulle ennen surmaas.

Tuon olin kasvin huonon[209] kantajuuri,

mi koko kristillisen maan niin varjoo,
siit' ett� harvoin hyv� heelm� kypsyy.
Mut jos Douai ja Lille ja Gent ja Br�gge[210]
ois vankat, pian kosto kohtais; H�lt�,
ken kaikki tuomitsee, ma tuota anon.

Hugo Capet[211] mun oli siell� nimi;

minusta johtuu Ranskan valtaheimo,
tuo sarja Filipein ja Ludvigien.

Parisist' olin, poika teurastajan.

Kun kuoli heimo kuningasten[212] vanhain,
pait' yht�, joka otti munkinviitan,

k�teeni kiertyi hallituksen ohjat

ja valtakunnassa niin paljon mahdoin
ma yst�vin ja uusin rikkauksin,

mun poikan' ett� korotettiin kruunun

tuon herrattoman haltiaks; n�in alun
sai sukupolvet muiden voideltujen.

Niin kauan kuin Provencen my�t�j�iset[213]

siveytt� heimoni ei olleet vieneet,
se v�h�n mahtoi, mut ei tehnyt pahaa.

Siit' alkoi v�kivalloin ynn� valhein

se ry�st�m��n, ja kohta syyns� lunnaiks
Normandian otti,[214] ja Ponthieun, Gascognen.

Karl sai Italiaan; ja syyns� lunnaiks

tapatti Konradinon se, ja Tomaan
l�hetti taivahasen,[215] syyns� lunnaiks!

N��n ajan, joka et�inen ei liene,

kun saapuu toinen Ranskan Karl,[216] min kautta
enemm�n viel� heimon maine kasvaa.

H�n tulee aseetonna, peist� kantaa

vain sit�, jolla soti Judas; iskee
sen niin, Firenzen ett� halkee rinta.

Siit' ei h�n maata saa, vaan h�pe�t�,

rikosta vain, sen raskahampaa h�lle,
min keve�mp' on aatoksensa tuosta.

Tulevan toisen n��n ma, laiva-vangin,[217]

mi tytt�rens� my� ja kauppaa hieroo
kuin merirosvot kauppaa orjatarten.

Voi, ahneus, mit' enemp�� voit tehd�,

kun vereni niin kiehtonut sa olet,
lihaansa omaa ettei en�� helli!

Syyt ett� vanhat, uudet vaipuis, liljain

n��n liehuvan Alagnassa ja kuinka
on Kristus vanki hahmoss' sijaisensa.[218]

N��n, kuinka herjataan h�n viel� kerran,

juo sappea ja etikkaa h�n j�lleen
ja kuolee keskell' uutten ry�v�rien.[219]

N��n, kuinka julma, uus Pilatus[220] tyydy

ei tuohonkaan, vaan oikeus-perusteitta
himoisin purjein ohjaa Temppelihin.[221]

Oi, Herra, milloin n�hd� riemukseni

saan koston, viel� k�tketyn, mi vihaas
sun salaneuvossasi viihdytt�vi?

Mit' �sken Pyh�n Hengen morsiosta

ainoosta sanoin ja mi johti sinut
mua kohti saamaan selityst� jotain,

on sit� s��tty rukoella meid�n

niin kauan kuin on p�iv�; mutta �isin
sen sijaan toiset virit�mme soinnut.[222]

Pygmalionia toistelemme silloin,

min varkaaks, rosvoks, sukumurhaajaksi
keltaisen kullan himo h�ijy teki.[223]

Kurjuudet kuvailemme Midaan[224] ahnaan,

mi seuras haluaan niin suunnatonta,
ett' iki joutui naurun-alaiseksi.

My�s muistelonsa Akan[225] hullu saapi,

mi saaliist' osan vei, niin ett� viha
Josuan viel�i h�nt� siit� vainoo.

Saffiraa[226] ynn� miest��n syyttelemme;

soi kiitos, ett� Heliodorus[227] estyi,
h�pe� kaikuu kautta vuoren kaiken,

kun Polydoruksen l�i Polymnestor.[228]

Ja viimeks huudamme: 'Sa, Crassus,[229] joka
sen tied�t, virka, milt� kulta maistuu!'

Yks milloin kovaa, toinen hiljaa haastaa,

ja mukaan tunteen, meit� kannustavan,
hitaampi tahti on tai kiihke�mpi.

Ma yksin siis en hyv�� kuuluttanut,

mi p�ivin t��ll� soi; mut l�hell�ni
ei ��nt��n kohottanut kukaan toinen.�

Olimme h�nen j�tt�neet jo, eesp�in

nyt k�yd� polkua me ponnistimme,
mik�li salli voimamme, kun tunsin

ma vuoren j�rk�ht�v�n, niinkuin jotain,

mi putoaa, ja kylm� karsi mua
kuin miest�, joka kuolemaansa kulkee.

Niin liikkunut ei Delos[230] liene ennen

kuin sinne pes�ns� Latona laittoi
nuo synnytt��kseen kaksois-silm�t taivaan.
Tahoilta kaikilta nyt huuto nousi;
mua kohden painui Mestari ja virkkoi:
��l' ep�ile, sa n��th�n, johdan sua!�

_Gloria in excelsis Deo!_[231] lauloi

ne kaikki, joita olin tullut liki,
niin ett� kuulla voin ma virren sanat.

Seisoimme ep�r�iden, liikkumatta

kuin paimenet, sen ensi kuuntelijat,
sikskunnes jyrin� ja laulu loppui.

Jatkoimme sitten vaellusta pyh��

ohitse varjoin, jotka maassa maaten
taas k��ntyneet ol' itkuun allap�iseen.

Mua tiet�m�tt�myys ei liene mik��n

niin tiedonhaluiseksi tehnyt eik�
niin mua vaivannut, jos muistan oikein,

kuin silloin polton tunsin povessani:

kysy� tohtinut en vuoksi kiireen,
en itse asiaa ma ymm�rt�nyt.

N�in astuin arkana ja miettiv�isn�.

Yhdeskolmatta laulu

Tuo jano luontainen[232] ja sammumaton,

jos emme vett� saa, min armolahjaa
aneli kerran Samarian vaimo,

mua kiusasi, mut eesp�in kiire ajoi

j�lest� Oppaan, varjo-t�ytt� tiet�;
ja s��litti mua kosto oikeakin.

Ja katso, niinkuin kirjoittaapi Lukas,

ett' tiell� Kristuksen he kaksi n�ki
jo nousnehena luolahaudastansa,

niin meille varjo n�kyi, seuras meit�

silm�illen joukkoa, mi maassa makas;
h�nt' emme huomanneet, h�n ensin puhui

ja virkkoi: �Veljet, Luojan rauha teille!�

Me �kin k��nnyimme; Vergilius vastas
tuon tervehdykseen niinkuin vaati hienous

ja lausui: �Pyh�in yhteyteen ja rauhaan

sun p��st�k��n se tosi oikeus-istuin,
mi minut ikuiseen maanpakoon s��t��!�

�Miten?� h�n kysyi, meid�n kiireht�iss�,

�jos Luoja teit' ei taivoon huoli, kuka
sen portaita niin yl�s johti teid�t?�

Ja Mestarini: �Merkkej� jos katsot

t��n otsalla, joit' Enkel' yksin piirt��,
sa n��t, h�n ett� hyv�in joukkoon kuuluu.

Mut h�n,[233] ken y�t� p�iv�� kehr��, p��ssyt

viel' ei t��n miehen elonlangan mittaan,
min kullekin suo Kloto v�rttin�st��n.

Siks sielunsa, mi sisar sun on sielus

ja mun, ei nousta yl�s yksin voinut,
kun n�� ei maailmaa h�n meid�n tavoin.

Kidasta Tuonen avarasta tuotiin

ma niin h�nt' ohjaamaan, ja ohjaelen,
niin kauas kuin mun taitoni voi kantaa.

Mut virka, jos sa tied�t, miksi j�rkkyi

niin �sken vuori ja miks kaikki, aina
sen juureen m�rk��n asti, huus yht' aikaa?�

Kysyen noin h�n naulanp��h�n osas

minunkin kaihoni, ja vain vuoks toivon
janoni paljon sammui �skeisest��n.

Tuo vastasi: �Ei mit��n t��ll� ole,

jok' ilman j�rjestyst� kuuluis vuoren
t��n pyhyyteen tai tavatonta oisi.

T��ll' ikivapaat vaihteloista ollaan;

mit' itsest��n luo itsellens� Taivas,
ei muu, voi olla t��ll� syy tai tapaus.

Siks lankee t��ll' ei sade, rakeet, lumi,

ei kaste, h�rm� yl�puolia portaan
tuon pienen, lyhven, kolmi-astehisen.[234]

N�y t��ll' ei pilvi�, ei hattaroita,

ei salamaa, ei tyt�rt� my�s Taumaan,[235]
mi p��ll� maan niin usein muuttaa majaa.

Ei kuiva h�yry my�sk��n nouse yli

tuon portaan �sken mainitun, min p��ss�
sijainen Pietarin on vartiana.

Kai alempaa se joskus j�rk�htelee;[236]

mut tuulen vuoks, mi maassa syntyy--kuinka,
en tied�--t��ll� ei se j�rky koskaan.

Se t��ll� j�risee, kun sielu joku

on puhdas nousemaan tai liikkumahan
taas yl�sp�in; nuo huudot h�nt� seuraa.

Puhtauden todistaapi tahto yksin,

vapaana seuraa vaihtamaan, kun sielun
se valtaa ja sen ilahduttaa intoon.
Se ensin tahtois, vaan ei salli halu,
min sille tuskaan tahdon-vastaisehen,
kuin ennen syntiin, s��t�� Luojan oikeus.

Ja ma, ken maannut vuotta viisisataa

t�ss' olen vaivassa, nyt vasta tunsin
tyyssijaan parempahan tahdon vapaan.

Siks tunsit, ett� j�rkkyi maa, ja Herraa

ylisti kautta vuoren sielut hurskaat,
h�n ett� heid�t pian kutsuis kotiin.�

N�in h�n; ja koska janon mukaan juoman

on nautinto, en sanoa ma saata,
se mulle mink� teki mielihyv�n.

Ja viisas Mestari: �Nyt verkon n�en,

mi teit� kietoo, ja kuin siit� p��st��n,
miks vuori j�rkkyy ja miks iloitsette.

Suvaitse virkkaa mulle nyt, ken olit;

sanoihis sis�ltyk��n my�s, miks t��ll�
niin monta maannut olet vuosisataa.�

�Ma olin kuulu�, vastas toinen,[237] �aikaan,

kun hyv� Titus[238] kosti naulanrei�t
ne, joista juoksi Judaan my�m� veri.

Sen salli Korkein. Maailmassa maine

mull' oli tuo, mi kunniaa suo enin
ja enin kest��, vaan mult' usko puuttui.[239]

Niin suloisesti lauloin, mies Toulousen,

mun ett� Rooma omaksensa otti
ja myrtein kulmaluuni seppel�itsi.

Nimeni p��ll� maan on viel� Statius;

ma Tebaa lauloin, suurt' Akilleusta,
mut taakka toinen t�� mun tielle mursi.

Se runohenki, joka paahtoi mua,

sai alun kipin�st� taivas-tulen,
mi sytt�nyt on enemm�n kuin tuhat.

Mainitsen 'Aeneiin', mi �iti mulle

ja imett�j� runo-innon oli;
sit' ilman en ma painais drakman vertaa.

Ja ett� el�nyt ma oisin aikaan

Vergiliuksen, tuosta mielell�ni
t��ll' oisin vuoden enemm�n kuin tarvis!�

Nuo sanat kuullen mua Vergilius katsoi

kuin virkkaa oisi aikonut: vait ole!
Mut tahtokaan ei ole kaikkivoipa;

n��t nauru ynn� itku aina seuraa

niin liki tunnetta, mi syy on niiden,
ett' tahto voimaton on suoran luonteen.

Hymyilin vain ma vilaukselta v�h�n;

mut varjo vaikeni, mua katsoi silmiin,
miss' aatos aina kirkkahinna n�kyy.

�Niin totta kuin ty�s suuren k�yk��n hyvin�,

h�n virkkoi, �miks nyt juuri kasvoiltasi
salama naurun mua kohden sinkos?�

Taholta kummaltai nyt kiinni olen:

mua toinen vaientaa ja toinen vaatii
mua puhumaan; siks huokaan. Mestarini

tuon tajuu, virkkaa: �Puhu, �ll�s pelk��,

puhuhan toki ynn� kerro h�lle,
mit' innokkaasti niin h�n tiedustavi!�

Ma siis: �Ehk' ihmettelet, muinaishenki,

mun nauruani, jonka �sken nauroin;
mut kohta suuremman saat kummastuksen.

N��t t��, mi yl�s ohjaa katseheni,

on tuo Vergilius, sa jolta voiman
sait laulaa jumalia, ihmisi�.

Syyn muun jos naurussani n�it, se hylk��,

ei totta se; mua nauratti vain sanat,
jotk' itse h�nest� sa juuri lausuit.�

Kumartui polvia jo palvomahan

h�n Mestarin, mut t�m� virkkoi: �Veli,
ei niin, sa varjo oot, on varjo eess�s.�

H�n nous ja lausui: �Siit� ymm�rt�net,

kuin suurta tunnen rakkautta sinuun,
kosk' unohdan t��n tyhj�n turhuutemme,

lujiksi kappaleiksi varjot luullen.�

Kahdeskolmatta laulu

Jo Enkeli, mi piiriin kuudentehen

meit' oli ohjannut, ol' seisahtunut,
minulta merkin ohimoilta poistain.

Sanonut oli 'Autuaiksi' niit�,[240]

jotk' oikeutta halas; toisen sanan,
ei muuta, viel� oli tainnut: 'jano'.

Ja min�, p��sten helpommin kuin muiden

solien kautta, vaivatonna nousin,
nopeita seuraten n�in vainajia.
Vergilius virkkoi: �Rakkaus, min hyve
on sytt�nyt, my�s aina toisen sytt��,
jos vain sen liekki ulkopuolle n�kyy.

Siit' asti siks kuin esikartanohon

Manalan astui Juvenalis,[241] joka
ilmaisi mulle kiintymykses ylv��n,

sua kohtaan samaa tunsin niin, ett' outoon

se tunne henkil��n vain harvoin syttyy;
ja siks n�� portaat nyt on lyhyet mulle.

Mut lausu, anteeks anna yst�v�n�,

jos liika rohkeus multa ohjat ottaa,
ja yst�vyksin nyt me haastelkaamme:

Kuink' olla saattoi sijaa ahneudelle

sun sielussas, min oma huoles oli
niin t�yteen luonut viisautta syv��?�

Nuo sanat ensin hymyilytti hiukan

Statiusta, vaan h�n vastas: �Kallis merkki
rakkauden mulle on sun joka sanas.

Esiintyy, totta, asioita usein,

jotk' antaa aiheen moneen harhaluuloon,
salassa kun syyt oikeat on niiden.

Tuo kysymykses ilmi, ett� uskot

elossa toisessa mun olleen ahnaan,
kai vuoksi piirin tuon, miss' ollut olen.

Siis tied�, ett� liian loitoll' oli

minusta ahneus, ja tuopa liika
tuhannet kuut nyt kiusannut on mua.

Ja jos en ohjannut ois oikein mielt�in,

kun luin sen kohdan, miss� huudat sin�
kuin ihmisluontehelle suuttuneena:

'Kirottu kullan n�lk�, kunne johdat

maan p��ll�, ah, sa kuolevaisten himot!'[242]
vihaista viel�i taakkaa vy�rytt�isin.[243]

Ma silloin huomasin, ett' antamaankin

k�s' olla liian auki voi, ja kaduin
tuon synnin sitten kaikkein muiden kanssa.

Kuin moni yl�snousee kaljup��n�,

kun tiet�m�tt�myys heilt' esti synnin
t��n katumisen kuolinhetkell�kin!

Ja tied�, ett� syy, mi vastakkainen

on suoraan syylle jollekin, sen kanssa
yhdess� t��ll� kuihtuu, kuivatetaan.

Siis puhdistuaksein jos joukoss' ollut

ma olen ahneuttaan itkev�isten,
sen vastakohta mulle tuon on tehnyt.�

Ja Laulaja nyt paimenvirtten virkkoi:

�Mut julmat kun sa taistot lauloit ynn�
Iokasteen my�s murheet kaksip�iset,[244]

ei siit�, jota kanssas haastaa Klio,

n�y viel', ett' ollut ois se usko sulla,
jot' ilman eiv�t kev�tty�mme riit�.

Jos niin on, mik� aurinko, mi soihtu

niin poisti pimeytes, ett' tohdit purjees
suuntailla suoraan j�lkeen Kalastajan?�[245]

N�in h�lle toinen: �Sa mua kutsuit ensin

Parnasson luolain l�htehist� juomaan
ja sitten valaisit mua Luojan luokse.

Teit niinkuin se, mi kulkee �in ja kantaa

takana lyhty� eik' itse�ns�
valaisekaan, vaan j�lkeentulevia,

kun sanoit: 'Vuosisata uudistuvi;

taas palaa oikeus ja ens ihmiskausi,
ja alas astuu heimo uuden taivaan.'[246]

Sa teit mun laulajaks, sa kristityksi;

mut ett� k�sitt�isit piirrokseni,
sen k�dell�ni v�ritt�� nyt tahdon.

Jo hedelm�itt�nyt maailman kaiken

ol' usko tosi, jonka kylvi kerran
ij�isen valtakunnan kuuluttajat;

ja sanas, jotka �sken toistin, sattui

niin yhteen uutten saarnamiesten kanssa,
ett' usein heit� kuulemassa k�vin.

Pyhilt� niin he minuun vaikuttivat,

ett' itkin, n�hden heid�n kyyneleit��n,
kun heit� vainosi Domitianus.

Ja ollessain maan p��ll� aina autoin

ma heit�, ja muut lahkot kaikki multa
he himmensiv�t tapain-puhtaudellaan.

Sain kasteen, ennen kuin ma kreikkalaiset

jo'ille Teban johdin laulussani;
mut kauan, pakanuutta teeskennellen,

pelosta pysyin salakristittyn�;

ja penseys t�� mun kiert�m��n sai keh��
nelj�tt� yli nelj� vuosisataa.

Nyt sa, ken poistit multa verhon, joka

niin paljon peitti hyv�� kertomaani--
kun aikaa meill' on noustessamme--virka,
jos tied�t, miss� on Terentius vanha,
Cecilius, Plautus, Varro; virka, onko[247]
he tuomitut ja mihin kuolonkuiluun?�

Oppaani n�in: �He ynn� Persius, ma, ja monta muuta

tuon oomme kera kreikkalaisen,[248] jota
imetti enemm�n kuin muita Musat;

ens ympyr�ss� tyrm�n tumman oomme.

Siell' usein haastelemme kukkulasta,[249]
joll' aina asuu ruokkijamme armaat.

Euripides ja Antiphon on siell�,

Simonides ja Agaton ja monta
my�s muuta seppelp�ist� poikaa Hellaan.[250]

Runoutes henkil�ist� siell� ovat

Antigone, De�phile, Argia,
Ismene my�s, kuin muinen murheellinen.

On h�n,[251] mi osoitti Langia-l�hteen,

tyt�rkin on Teiresiaan[252] ja Tetis
ja Deidamia sisaruksinensa.�

Molemmat vaikeni nyt runoilijat,

taas tahtoivat he n�hd� ymp�rilleen
vapaina noususta ja sein�mist�.

Ja nelj� oli P�iv�n neitt�[253] j��nyt

jo taakse, viides vehmarolla oli
ja yl�s p��t� palavaa sen ohjas.

Oppaani lausui: �Luulen, reunan puoleen

on olka oikea nyt k��nnett�v�
ja vuorta kierrett�v� niinkuin ennen.�

N�in tapa entinen nyt meit� johti;

ja tiet� taivalsimme rohkeammin,
kun suonut oli sen tuo sielu ylv�s.

He eell� kulkivat, ma yksin astuin

takana, kuullen heid�n haasteloaan,
mi mulle antoi runoudesta opin.

Mut kesken armahan tuon keskustelun

polulla n�imme puun,[254] mi hedelmi�
hyvi� kantoi, sulotuoksuisia.

Kuin kuusi kapenee p�in latvaa oksa

oksalta, t�m� pienentyi p�in juurta;
siks, luulen, ettei kiivett�isi siihen.

Taholla, jolta tiemme kiinni oli,

�yr��lt� korkealta neste kirkas
solisi l�ikkyen sen lehtein yli.

L�heni puuta Runoniekat; silloin

sen lehv�in l�pi ��ni huusi muudan:
�Puun t�m�n ruoka teilt� puuttukohon!�

Noin sitten: �Enempi Maria[255] muisti,

h��t kuinka kunnollisiks sais ja suuriks
kuin suutaan, mi nyt puolestanne pyyt��.

Ja vanhat roomattaret tyytyi juomaan

vain vett�;[256] halveksuipa herkkup�yt��
my�s Daniel[257] ja viisahaksi tuli.

Ens kausi kaunis oli niinkuin kulta;

makeiksi n�lk� tammenterhot teki
ja jano nektariksi joka puron.

Hunaja ynn� hein�sirkat oli

ev��n� er�maassa Kastajalla;[258]
siks niin on suuri h�n ja kunniassa

kuin evankelium sen teille kertoo.�

Kolmaskolmatta laulu

Kun puun tuon vehmastohon vehre�h�n

upotin silm�ni laill' lintumiehen,
mi vaanintahan el�m�ns� tuhlaa,

n�in lausui h�n, mi is�� enemp' oli:

�Nyt tule, poikasein! On jaettava
paremmin aika, mik' on meille suotu.�

Ma k��nsin kasvoni ja nopsin jaloin

l�henin Viisahia, joiden puhe
minulta poisti matkan vaivat tyysti.

Kas, silloin kuului itku ynn� laulu

_Labia mea, Domine!_ niin ett�
se ilahdutti sek� murhetutti.

�Ah, is� armas, mit' on tuo?� ma kysyin.

H�n vastas:[259] �Varjoja vain kulkevia;
kenties n�in kirvoittaa he synnin kuormaa.�

Kuin pyhiinvaeltajat mietteiss�ns�,

jos jonkun oudon kohtaavat he tiell�,
pys�hdy eiv�t, j�lkeen katsahtavat,

niin takanamme, kiirehemmin k�yden,

tuli ja meni, kasvoi, kulki ohi
nyt hurskas, vaikeneva varjojoukko.

Syv�ll� silm�t oli heill�, synk�t,

ja kasvot kalpeat ja ruumis laiha,
niin ett� nahka luita my�ten liittyi.
En luule, ett� Erysikton[260] oli
niin nihki laiha nikamiinsa saakka,
kun enimm�n h�n n�l�n tunsi tuskaa.

Ma sanoin itsekseni: T�� kai kansa

on se mi kadotti Jerusalemin,
kun lihaa poikansa Maria nokki.[261]

Olivat silm�kuopat heill� niinkuin

kivet�n sormus; ja ken lukee _omo_[262]
kasvoilta ihmisen, nyt m:n n�ki.

Ken uskois, ett� halun suuren nostain

niin vaikuttais veen n�ky, heelm�n tuoksu,
joll' ei h�n tiet�is, kuinka tapahtuu se?

Ma siin� kummeksuin, mi heit� kalvoi,

n��t viel� mulle syy ei selv� ollut
laihuuden tuon eik' ihon kuivanehen?

Kas, silloin p��ns� syvyydest� silm�t

mua kohden varjo muudan k��nsi, katsoi
mua tarkkaan, huus: �Mik' on t�� armo mulle?�

En koskaan tuntenut ois kasvojansa;

mut h�nen ��nens� toi ilmi mulle,
mik' oli haihtunutta hahmossansa.

Kipuna tuo mun kokonansa sytti,

niin ett� alta muodon muuttuneenkin
taas muistaa voin Foresen kasvonpiirteet.

��l' �llistele�, pyys h�n, �kuivanutta

kanahkaa ihon valjun, vaisun t�m�n,
�l�k� liikaa lihanpuutettani,

vaan virka mulle totuus itsest�si

ja keit' on sielut kaks nuo seuralaises;
�l�k� en�� vaikene, vaan puhu!�

Ma h�lle: �Kasvos, joita kuollehina

jo itkin, yht� tuskaisasti mua
taas itkett��, kun n��n ne v��ntynein�.

Siks lausu Luojan t�hden, teit� mik�

noin kuorii! Kummastelen; voi ei haastaa,
ken muuta miettii, siks en vastatakaan.�

H�n mulle: �Luojan ikineuvo luonut

taaksemme j��nehesen puuhun, veteen
on voiman, josta niin me n�ivetymme.

T�� kansa kaikki, joka itkee, laulaa,

janoa ynn� n�lk�� n�hden t��ll�
taas pyhittyy vuoks kurkun ahmattiuden.

Her�tt�� halun sy�d�, juoda tuoksu

tuon heelm�n ynn� vesisuihkun vihma,
mi pirskuu yli lehtein vihre�iden.

Eik' yht� kertaa vain, t�t' uraa kiert�in,

uudistu meille tuska tuo--ei 'tuska'
mun tulis sanoa, vaan 'onni korkein'--

n��t meid�t saa puun luokse tahto sama,

mi ilohuutohon _Eli_ sai H�net,
ken verell�ns� vapautti meid�t.�

Ma vastasin: �Forese, vier�ht�nyt

ei viitt� vuotta siit� p�iv�st' ole,
kun maisen elon parempaan sa vaihdoit.

Jos ennen tuskan hyv�n tuokiota,

mi meid�t Luojaan liitt��, voima loppui
sinulla syntiin enemp��n, kuink' olet

sa t�nne yl�s tullut jo? Ma luulin

tuoll' alhaalla sun viel� n�kev�ni,
ajalla aika kussa korvatahan.�

H�n mulle: �Nopsaan n�in mun t�nne tuonut

suloista tuskan mett� maistelemaan
on Nellani,[263] mi eest�in paljon itki.

H�n hurskahilla huokauksillansa

mun otti odotuksen rantamalta
ja lunasti mun[264] muista kiertoteist�.

Sen kallihimmin Jumalalle kelpaa

mun lempim�ni pikku, leino leski,
min yksin�isemp' on h�n kainoudessaan.

N��t sive�mm�t on Sardiniassa

Barbagian[265] naiset kuin on naiset siin�
Barbagiassa, jonne j�tin h�net.

Ah, veljyein, mit' ois mun lausuttava?

Tuleva kangastuu jo aika eess�in,
et�inen jolle ei t�� hetki ole,

kun saarnastuolista Firenzen naiset

nuo riettaat kiellet�h�n n�ytt�m�st�
niin rintojansa, ett� n�nnit n�kyy.

Barbaarein, Saraseenein naiset koska

kuria tarvinneet on hengellist�
tai muuta verhottuina k�yd�ksens�!

Mut jos nuo julkeat jo tiet�isiv�t,

mit' Taivas nopsa valmistaapi heille,
suut heill� auki ois jo ulvomahan.

N��t ennustaitoni jos ei mua pet�,

he ennen huolta saa kuin parroittuvat
nyt laulateltavien lasten posket.
No, veli! Mutta �ll�s piile en��!
Kas yksin min� en, vaan kansa kaikki
t�� sinne katsoo, miss� P�iv�n peit�t.�

Ma h�lle siis: �Jos mielees johdat, mit�

elimme yhdess� ja haastelimme,
sen muisto viel�i sua murhetuttaa.

Elosta tuosta mun t�� k��nsi, joka

k�y eell�in, joku ilta sitten; silloin
tuon sisar�--ja ma n�ytin Aurinkoa--[266]

�py�reen� teille paistoi. H�n mun johti

pimeyteen synkk��n tosi kuollehien
lihassa t�ss�, joka h�nt� seuraa.

Sielt' t�nne nosti sanoin valmistavin

h�n minut, vuorta kiiveten ja kiert�in,
jok' oikaisee, min elo v��nsi v��r��n.

Niin kauas h�n mua seuraavansa sanoo

kuin p��sen sinne, miss� n��n Beatricen;
mun siell� h�nest� on erottava.

Vergilius on se, mi moista sanoo

ja toinen t�� on varjo se, min vuoksi
vapisi �sken kaikki vuoren �yr��t,

kun h�net luotaan nyt se kirvoittavi.�

Nelj�skolmatta laulu

Suu meill' ei k�ynti�, ei k�ynti suuta

hidastanut, vaan haastain kiirehdimme
me eteenp�in kuin pursi purjetuuleen.

Ja varjot, jotka n�ytti kaksikertaa

kuolleilta, kummastuvin silm�kuopin
mua ahmi, huomattuaan, ett� elin.

Ja min�, jatkain puhettain, nyt lausuin:

�Hitaammin ehk� nousee h�n kuin nousis
h�n yksin; vaan on siihen syy tuo toinen.[267]

Mut virka, tied�tk�, miss' on Piccarda[268]

ja onko huomattavaa henkil��
t��n kansan joukossa, mi niin mua katsoo?�

H�n vastas: �Sisareni kaunis, hyv�--

en tied�, kumpaa enemp' ollut lie h�n--
Olympon korkeudessa riemuitsevi

jo kruunustaan.� Ja lis�s: �Suotu t��ll�

on julki tuoda nimi kunkin, koska
n�k�mme kuihduttanut niin on paasto.

Ja t��[269]--h�n n�ytti sormellansa--�Luccan

on Buonagiunta, ja tuo l�hin,[270] jolta
enempi muit' on kasvot kaventuneet,

k�sivarsin kantoi Pyh�� kirkkoamme;

mies Tours'in oli, ja h�n paastoo vuoksi
Bolsenan viinin nyt ja ankeriaan.�

Nimitti monta yksitt�in h�n muuta,

ja kaikki n�ytti tuosta iloitsevan,
niin etten yht��n yrmyk�st� n�hnyt.

Pureksi n�lk�isen� tyhj�� ilmaa

Ubaldin dalla Pil'[271] ja Bonifacius,[272]
mi kansaa paljon kaitsi sauvallansa.

Marchese-herran[273] n�in, nyt janoisemman

kuin muinen juodessaan Forlissa, jossa
h�n kuitenkaan ei koskaan kyll�ks saanut.

Mut niinkuin se mi valikoiden katsoo,

valitsin nyt ma Luccan miehen, joka
mua enemm�n kuin toiset tirkisteli.

H�n kuiski jotakin; ja kuin 'Gentucca'[274]

ma kuulin sielt�, miss� k�rsi vaivaa
h�n oikeuden, tuon heit� kalvavaisen.

�Oi sielu�, sanoin, �sa, mi kiihke�lt�

niin n�yt�t kanssain haastamaan, nyt ��nes
kohota, puhu iloks kumpaisenkin!�

�On nainen, viel� hunnuton�, h�n vastas,

�min kautta mieltyv� oot kaupunkiini,
sit' ihmiset vaikk' kuinka moittineekin.

T�� ennus my�t� ota matkallesi;

ja jos mun kuiskeeni sun harhautti,
sen tosiseikat sulle selvitt�v�t.

Mut virka, n��nk� edess�in sen miehen,

mi s�keet uudet loi, n�in alkavaiset:
_Ah, naiset, joill' on tieto lemmen taian_.�[275]

Ma h�lle: �Olen mies, mi vaarin otan

kun lempi haltioi, ja mink� syd�n
edell� sanelee, sen panen kirjaan.�

�Oi veikko�, virkkoi h�n, �nyt n��n sen solmun,

mi sulki mun, Notarion, Guittonen[276]
tuon uuden, armaan tyylin suloudesta.

Ma hyvin huomaan, kuinka sanelijaa

kyn�nne tarkkaan, liki saattelevat;
mut niin ei varmaan kyn�t tehneet meid�n.
Ja syvemmin jos katsoo, aavat alat
on meid�n tyylist�mme teid�n tyyliin.�
Ja nyt h�n vaikeni kuin tyytyv�isn�.

Kuin linnut, Niilin virran talvivieraat,

ker�ytyy parviin joskus taivahalle
ja rivitysten nopeammin lent��,

niin koko joukko varjo-vainajien

pois k��ntyi, kiireht�en askeleitaan,
kevein� tahdon vuoks ja laihuutensa.

Ja niinkuin mies, mi juoksemaan jo v�syi,

j�� j�lkeen seurastaan ja harvaan astuu,
siks kunnes rauhoittuvat rinnan palkeet,

niin p��sti eellens� nyt lauman pyh�n

Forese, j�ljess� mun kanssain tullen,
ja virkkoi: �Milloin n�hd� saan sun j�lleen?�

�En tied�, vastasin, �kuink' kauan el�n;

mut niin ei paluuni lie nopsa, ett�
sit' ennen tahtoni ei rannall' oisi.

N��t paikka,[277] johon asumaan oon pantu,

k�y p�iv� p�iv�lt� vain kurjemmaksi
ja n�ytt�� tuomitulta perikatoon.�

H�n mulle:[278] �Heist� syyllisimm�n n�en

hevosen h�nn�ss� ma laahautuvan
p�in laaksoa, miss' sovitust' ei synnin.

Rutommin aina joka askeleella

elikko rient��, kunnes murskaa h�net
ja j�tt�� ruumiin rujon, muodottoman.

N�� kierr� kauan kappaleet ei taivaan�--

t�ss' yl�s katsoi h�n--�kun selv�ks sulle
se k�y, jot' en voi selvemmin nyt virkkaa.

Sa j�lkeen j���s nyt! N��t niin on kallis

t��ll' aika, ett� kadotan ma liikaa,
jos tasajalkaa taivallan sun kanssas.�

Kuin joskus joukost' eroo ratsahien

ritari joku laskein t�ytt� laukkaa,
ens rynt�yksen kunniaa n�in etsein,

erosi meist� askelin h�n pitkin;

j�in tielle min� noiden kahden kanssa,
el�m�n suurten entisp��llik�iden.

Kun p��ssyt eellemme niin kauas oli,

h�nt' ettei en�� silm� erottanut
kuin j�rkeni ei sanojansa �sken,

l�helt� mulle raskahat ja tuoreet

n�kyiv�t oksat heelm�puun, nyt toisen,
kun sinnep�in juur' k��ntynyt ma olin.

Koholla kourat kansaa n�in sen alla,

mi huusi lehdille, en tied�, mit�,
kuin lapset kiihke�t ja turhakielet

rukoilevat ja rukoiltu ei vastaa,

vaan oikein heit� himoon yllytt��kseen
ylh��ll� pit��, n�ytt�� makupalan.

He sitten poistuivat kuin pettynein�;

ja me nyt l�hestyimme puuta suurta,
mi kyyneleet ja pyynn�t parhaat torjuu.

�Ohitse k�yk�� liki astumatta!

Puu korkeammall' on, jost' Eeva puri,
ja t�� on kasvanut sen siemenest�.�

V�lilt� lehvien n�in lausui joku;

siks sivu l�hekk�in Vergilius, Statius
ja min� k�ytiin ��rt� nousevata.

Se jatkoi: �Kirotuita muistakaatte

te pilven poikia,[279] jotk' kaksin rinnoin
Teseusta vastaan juopuneina soti;

ja juutalaisia, vuoks juomatavan

joit' ottanut ei Gideon, kun kulki
h�n vuoriltansa sotaan Midianin.�[280]

Tien puoleen toiseen tungettuina k�ytiin

n�in kuullen syntej� nyt kurkun, joita
mokomat seuraa saavutukset kurjat.

Ja laajetessa ladun yksin�isen

taas tuhat askelt' ehk� astuttihin
vait ollen, vaipuneina mietteisiimme.

�Te kolme, mit� miettien te k�ytte?�

�kisti ��ni soi; ma siit� s�ikyin
kuin pelkuri tai hepo pillastunut.

Ojennuin katsomaan, ken olla saattoi,

eik' koskaan puunna metalli tai lasi
sulatus-uunissa niin punaisena

kuin n�in ma er��n, joka virkkoi: �Nousta

jos tahdotte, on t�nne k��nnytt�v�;
ken rauhaa etsii, t�t� tiet� kulkee,�

N�k�ns� h�ik�isi niin silm�t multa,

ma ett� k��nnyin j�lkeen opettajain
kuin mies, mi kulkee korvakuulon mukaan.

Ja niinkuin airueena aamunkoiton

tuoksahtaa tuulen toukokuisen henk�ys,
lemulla kukkain, ruohon kyll�stetty,
niin tunsin otsallani tuulenleyhk�n[281]
ja sulan huomasin ma suihkavaksi,
mi tuoksui Taivahan ambrosialta,

ja sanat kuulin: �Autuaat, joit' armo

niin valistaa, heili' ettei kurkun ilot
halua liikaa lietso rintaluihin,

vaan ett� korkein heille ain on kohtuus!�[282]

Viideskolmatta laulu

Ol' aika nousta nopeasti: j��nyt

jo H�rj�n haltuun Auringolta oli
meridiani, Y�lt� Skorpionin.[283]

Siks niinkuin mies, mi viivy ei, vaan samoo

tiet�ns� eesp�in, mit� sattuneekin,
kun h�nt� ajaa pakkotarpeen tutkain,

niin solaan astuimme me soukkaan, yksi

edell� toisen, nousten portahia,
jotk' on niin kaidat, ettei kaksin p��se.

Kuin pikku haikara, mi halais lent��

ja nostaa siipe�, mut tohdi j�tt��
pes��ns� ei, ja alas taas sen painaa,

kyselyn halu mulla syttyi, sammui,

siks kuin se p��ttyi liikkeesen, min tekee
mies valmistauva jotain virkkamahan.

Vaikk' oli nopsa k�yntimme, n�in lausui

Is�ni armas mulle: �Joutsi sanan,
jonk' olet j�nnitt�nyt, jouahuta!�

Aukaisin suuni silloin turvallisna

ja aloin: �Kuinka siell� laihdutahan,
miss' ole tarvetta ei sy�d�, juoda?�

�Jos muistaisit sa, kuinka Meleagros[284]

palossa lieden itse paloi loppuun,
tajuisit varmaan seikan t��n�, h�n vastas.

�Ja jos sa muistaisit, kuink' oma kuvas

kuvastimessa liikahtaa, kun liikut,
ois sulle helppo t�m� pulma p��st��.

Mut ett� tahtosi sais tyydytyksen,

on t�ss� Statius, jota pyyd�n, anon,
h�n ett� haavais haavuriksi ryhtyis.�

�Ij�isist� jos h�lle haastan, miss�

sa oot, mun olkoon anteeks-anteheni,
ev�t� etten suita voi�, n�in Statius.

Ja alkoi: �Poikani, jos painat mielees

sanani, tarkasti ne tallettaen,
ne valon luovat kysymyksehesi.

T�ys veri, jota juo ei koskaan suonet

janoiset, vaan mi j�lelle on j��p��
kuin ruoka, p�yd�lt� mi korjatahan,

saa syd�mess� luomisvoiman luoda

j�senet kaikki, niinkuin niiden veri
vain silt� muoto-luovan mahdin saapi.

Se viel� hienostuu ja painuu paikkaan

nimett�m��n ja siit� vereen toiseen
se sekoittuvi luonnon astiassa.[285]

Ne kaksi yhteen yhtyv�t, ja toinen

on luotu saamahan ja toinen luomaan,
niin t�ydellinen tuoss on alkul�hde.

Se toiseen liittyneen� ty�ns� alkaa,

tiivist�� ensin, el�hytt�� sitten,
mink' oli aineksensa muodostanut.

Kun luomisvoima elon saa,[286] min laatu

kuin kasvin on (vaikk' erilainen siin�,
se ett' on tiell�, toinen tien jo p��ss�),

se luo jo liikunnon ja tuntokyvyn,

mi merisienell' on, ja tehd� alkaa
kyvyille kylv�milleen elimi�.

Nyt, huomaa, laajentuvi, taajentuvi

se voima, jok' on syd�mest� luojan,
elimet luonnon miss' on ennen valmiit.

Mut kuinka ihmistyy se el�imest�,

et viel� ymm�rr�; ja seikka sama
sua viisahammankin[287] on vienyt harhaan,

kun opissaan h�n yleisj�rjen irti

erotti sielusta, siks ettei sille
elint� omaa l�yt�nyt h�n mit��n.

Tulolle totuuden luo auki mieles

ja tied�, ett� heti kun on valmiit
siki�n aivot sielun-elimineen,

iloiten tuosta luonnon taitehesta

ens-Luoja saapuu, siihen puhaltaen
nyt hengen uuden, ikivoimaa t�yden,

mi kaiken siin� toimivaisen ottaa

olentohonsa, _yhden_ sielun siitt�in,
mi el��, tuntee, tietoiseksi tulee.
Sa ettet sanojani kummeksuisi,
Auringon katso l�mp��, mi muuttuu
viiniksi yhtyess��n k�ynn�smehuun.

Kun lanka loppuu Lakesiin, se eroo

ruumiista, kanssaan vieden kaiken, mik�
siin' ihmisen ja Jumalan on voimaa.

Muut kyvyt[288] kaikki silloin mykistyv�t,

mut muisto, j�rki ynn� tahto tulee
entist� ehommaksi toiminnassaan.

Kuin ihmeen kautta, itsest��n se putoo

nyt heti rantaan toiseen taikka toiseen,[289]
miss' ensi tiedot saa se tuonen-teist��n.

Kun paikka sille s��tty on, sen samoin

s�teilee j�lleen muoto-luova voima
kuin ennen el�ess� j�senien.

Ja niinkuin ilma, sade-usmaa sankka,

s�tehen sattuen, mi siihen taittuu,
v�reill� koristaupi kirjavilla,

niin ilma l�hin kuolleen ymp�rill�

muodoksi muuttuu, jonka siihen painaa
el�v�n sielun muoto-luova voima.

Ja sitten lailla liekin liikkuvaisen,

mi tulta seuraa, kunne vaan se kulkee,
my�s seuraa sielua sen muoto uusi.

Kun tuossa ilmestyy nyt sielu, sit�

varjoksi kutsutaan, ja tuosta kaikki
se itsellens� aistit luo, my�s n��n.

Me sill� haastamme ja hymyilemme,

huokaamme sill�, kyynel�imme sill�,
kuin kautta vuoren t��n sa n�hnyt lienet.

Ja varjo muodostuu sen mukaan, kuinka

halut ja vaistot siihen vaikuttavat;
se syy on seikan, jota ihmettelit.�[290]

Olimme tulleet viime piinanpiiriin,[291]

k�delle oikealle k��ntynehet,
miss' uudet huolet huomiomme vaati.

Yl' �yr��n siell� t�rm� liekin ly�pi,

mut �yr�h�lt� yl�sp�in k�y tuuli,
mi taap�in ajaa sen ja luotaan torjuu.

Siis yksitellen avonaista reunaa

ol' astuttava; tuolla puolen mua
pelotti tuli, t�ll� puolen syvyys.

Oppaani lausui: �Silm�t ohjaksissa

paikalla t�ll' on tarkkaan pidett�v�,
voi pienin askel t��ll� sy�st� harhaan.�

�_Summae Deus clementiae_�[292] ma kuulin

palosta suuresta nyt kaikuvaksi,
niin ett� innokkaana sinne k��nnyin.

Ja varjojen n�in l�pi liekin k�yv�n;

siks vuoroin t�ytyi heid�n askeliaan,
omia vuoroin nyt mun tarkastella.

Lopussa laulun pyh�n kaikki kovaa

noin huusivat he: �_Virum non cognosco_!�[293]
ja j�lleen alottivat hymnin hiljaa.

Taas huusivat he: �J�i Diana lehtoon,[294]

mut sielt� karkoitti Helicen, koska
t�� maistanut Venuksen myrkyn oli.�

Taas laulu soi, ja sitten huus he kovaa

nimi� siveellisten naisten, miesten,
avio-uskollisten, kunnollisten.

Ja n�in he jatkavat, ma luulen, koko

sen ajan, jonka tuli polttaa heit�;
on moiset keinot, moinen muona tarpeen,

jos mieli umpeen menn� viime haavan.

Kuudeskolmatta laulu

N�in k�yden ��rt�, yksi eell� toisen,

mun hyv� Mestarini usein virkkoi:
�Varo, ja sanoistani oppi ota!�

Mua olkaan oikeaan jo paistoi P�iv�,

min s�teet koko l�nnen taivaan sinen
olivat vaihtaneet jo valkoiseksi.

Ja varjoni mun aikaan sai, ett' tuli

punaisemmalta puunsi; mutta senkin
v�h�isen merkin monet sielut huomas.

Sen syyksi muodostui, min vuoks he alkoi

minusta puhua ja toisillensa
noin haastaa: �Tuo ei varjoruumis liene.�

Mua kohden er��t l�hestyi niin liki,

kuin voivat, mutta aina vaarinottain,
ett' tuli tuima heit� polttais yh�.

�Sa, joka kunnioittavalta n�yt�t etk�

hitaalta, vaikka j�less' astut, vastaa
minulle, jota jano, liekki vaivaa;
enk' yksin min� vastaustas halaa,
vaan kaikki muutkin niinkuin vett� kylm��
mies Intian tai Etiopiankin.

Sa virka, mist� johtuu, ett� sein�n

teet itsest�si vasten aurinkoa,
kuin k�ynyt viel� et ois kuolon verkkoon?�

N�in virkkoi yks, ja varmaan ilmoittanut

ma oisin itseni, jos uus ei kumma,
juur' esiintyv�, ois mua kiinnitt�nyt.

N��t kansaa keskelt� tien leimuavan

nyt saapui, kasvot kohti entisi�,
ja tuota olin katsomaan ma k�rk�s.

Taholta kummaltakin n�in ma varjoin

p�in k�yv�n toisiaan ja suutelevan
�kisti, tyytyen n�in lyhyeen juhlaan.

Noin kuonojansa, k�yden parvin ruskein,

my�s muurahaiset vastatusten hieroo,
kysellen ehk� vointiaan ja tiet��n.

Kun ensi askel tuskin erottanut

ol' heid�t kohtauksesta herttaisesta,
he ��nin voittaa toisiansa tahtoi.

Huus uudet noin: �Sodoma ja Gomorrha!�

Ja toiset: �Lehm�h�n Pasiphae[295] piilee,
ett' etsis h�rk� h�nen irstauttaan.�

Kuin kurkein parvest' tuntureille Turjan,

pel�ten P�iv��, toiset lent�is, toiset
etel�n aavikoille j��t� pakoon,

yks joukko sinne, toinen t�nne riensi,

viritti itkien taas virren saman
ja huudon, mik� sopivin ol' heille.

Ja niinkuin �sken l�hestyi taas mua

nuo samat pyyt�j�t ja tarkkaavilta
he n�yttiv�t nyt mua kuuntelemaan.

Kaks kertaa n�hty�ni moisen kaipuun,

ma virkoin: �Oi, te sielut, joilla varmuus
on ikirauhan, milloin valjenneekin!

Ei j��neet tuoreina, ei turtuneina[296]

j�senet multa p��lle maan, vaan k�yv�t
mun kanssain suonineen ja nivelineen.

Ma kiipeen, etten sokea ois en��;

ylh��ll� nainen on, min armon kautta
ma maailmaanne kuolevaisna tulen.

Mut totta niin kuin teiss� toivo korkein

pian t�yttyk��n ja kodiksenne tulkoon
Rakkauden taivas, laajin taivahista,

te lausukaa, sen ett� kirjoittaisin,

keit' ootte te ja mik� on tuo lauma,
mi selk� kohden selk��nne nyt poistuu?�

Mykisty enemm�n, ei h�mm�stele

asukas vuoriston tuo arka, juro,
kun k�mpel�n� kaupunkiin h�n tulee,

kuin kummastuvan joka varjo n�ytti;

mut toivuttuaan tuosta h�mmingist�,
mi pian mieliss' yleviss� tyyntyy,

alotti taas mun ensi kysyj�ni:

�Miekkoinen sa, ken kokemusta kokoot
n�in mailta meid�n, eloon hurskahampaan.

Ne, jotka meist� poistuu, synnin teki,

min vuoksi Caesar voittosaatossansa
sai kuulla huudettavan: 'kuningatar!'[297]

Siks huutain 'Sodomaa!' he loittonevat,

n�in syytt�in itse��n, kuin kuulit, ynn�,
h�veten auttain ahjon hehkumista.

Me kahden sukupuolen synnin teimme;

ja koska ihmislait me loukkasimme
el�inten lailla hekkumaamme etsein,

et��ntyess� omaks herjaksemme

nime� huutelemme tuon, mi tuli
el�imen puisen hahmoss' el�imeksi.

Nyt tied�t syntimme ja ty�mme pahat;

nimelt� tuta jos sa tahdot meid�t,
en niit� tiet�is eik� meill� aikaa.

Itseeni n�hden t�ytt�� voin sun toivees:

oon Guido Guinicelli,[298] puhdistaudun,
kun kaduin ennen kuolinhetke�ni.�

Kuin tuskassa Lykurguksen kaks poikaa[299]

nuo tuta mahtoi, kun he �idin n�ki,
niin tunsin, vaikk' en ehk� heid�n verroin,

nimelt� kun nyt kuulin tuon, ken oli

mun is�ni ja muiden meik�l�isten,
joilt' armas syntynyt on lemmenlaulu.

En kuunnellut, en puhunut, vaan kuljin

n�in kauan miettien ja katsoin h�nt�,
mut l�hemm�ks en tulen t�hden tullut.

Ravinnut katseeni kun kyllin olin,

h�nelle tarjosin ma palvelustani
nyt vakuutuksin, joita uskoo toinen.
Ja mulle h�n: �Mit' olen kuullut suita,
niin selv�n j�tt�� minuun j�ljen, Lete,[300]
sit' ettei saata himment��, ei poistaa.

Mut jos sun sanas �sken totta vannoi,

syy virka, miksi sanoin ynn� silmin
ilmoitat, ett� olen sulle kallis.�

Ma h�lle: �Syy on sulolaulujenne;

mik�li kielenk�ytt� uus t�� kest��,
ne kalliiks tekee teid�n musteennekin.�

�Ah veikko�, virkkoi h�n, �tuo, jonka sulle

osoitan sormellain�--h�n n�ytti yht�--[301]
�parempi sepp� oli �idinkielen.

S�kehet lemmen, tarun suorat sanat

h�n kaikki voitti; v�itt�� anna houkkain,
ett' etev�mpi ois Limoges'in miesi,[302]

on heille maine enemm�n kuin totuus;

n�in kanta heill' on valmis kuulematta
sit' ennen taitehen tai j�rjen syit�.

N�in tehtiin muinen my�s Guittonen[303] suhteen,

soi suusta suuhun kunniansa, siksi
kuin h�net voittanut on totuus monen.

Jos niin on laajat sulle suotu edut,

sun ett� lupa luostariin on menn�,
miss' yhdyskunnan apotti on Kristus,

mun puolestani 'paternoster'[304] lue

niin pitk�lle kuin sit' on tarvis t��ll�,
miss' emme synti� voi tehd� en��.�

Nyt toiselle ehk' antaaksensa tilaa

l�hell� seisovalle, tuleen katos
h�n niinkuin veteen kala sukeltava.

Luo astuin varjon viitatun ja virkoin,

ett' toivoni jo oli paikan armaan
nime� moista varten valmistanut.

Sanella alkoikin h�n alttihisti:

�Pyynt�nne miellytt�� mua kohtelias,
en voi, en tahdo edess�nne piill�.

Arnaut ma olen, joka itken, laulan;

n��n miettiv�isn� hulluudet ma menneet,
mut iloisna my�s p�iv�n toivomani.

Nimess� voiman, joka teit� johtaa

huipulle, ilman kuuman, kylm�n kiusaa,
tuskaani joskus muistakaa, ma pyyd�n.�

N�in haastoi, haihtui tuleen puhdistavaan.

Seitsem�skolmatta laulu

Ol' hetki, jolloin Auringon ens s�teet

k�y sinne, miss� veri vuos sen Luojan,
ja jolloin Ebron yli vaaka nousee

ja Ganges hehkuu keskip�iv�n alla;[305]

noin seisoi Aurinko, ja p�iv� painui,
kun Enkel' Luojan edess�mme seisoi.

Iloisna �yr��ll' liekin ulkopuolla

se lauloi noin: �_Beati mundo corde_�,[306]
��nell� ihmis-��nt� kirkkaammalla.

Ja sitten: �Ette p��se, sielut pyh�t,

etemm� tulta tuntematta; siihen
siis k�yk��, kuulkaa laulut sielt� soivat!�

Noin lausui meid�n liki tultuamme;

mun muuttui mieli tuota kuullen niinkuin
ma �isin el�v�n� pantu hautaan.

K�teni ristin, katsoin tulta, syntyi

minussa kuvat ihmisruumihista,
joit' olin ennen n�hnyt poltettavan.

Oppaani hyv�t mua kohden k��ntyi.

�Mun rakas poikani�, Vergilius virkkoi,
�asua t��ll� vaiva voi, ei kuolo.

Sa muista, muistahan ... ah, enk� turvaan

sua vienyt sel�ss' itse Geryonin![307]
L�hell� Luojaa n�in mit' aikaan saankaan?

Siis usko varmaan, tuhat vuotta vaikka

sis�ll� seisoisit tuon liekin, p��st�s
ei karvaa yht��n korventaa se voisi.

Ja jos sa luulet ehk�, ett� pet�n,

l�hesty sit�, omin kourin koe
tee vaattees liepehell� varmuudekses.

Nyt poista pelko, poista pelko kaikki,

k�y t�nne, eesp�in, tule turvallisna!�
Ma siin� seisoin, vaikka tunto k�ski.

Jurona j��v�n paikallein mun n�ki,

ja lausui hiukan suuttuneena: �Muista,
Beatricesta ett' erottaa se sinut!�

Kuin Pyramus, mi kuullen Tisben nimen,[308]

loi h�neen silm�n viel� kuolemassa,
kun heelm�t silkkipuun sai veripunan,
niin taipui my�s mun jyrkkyytein; ma k��nnyin
viisaasen saattajaan, kun kuulin nimen,
mi aina kumpuaa mun mieless�ni.

Pudisti p��t��n h�n ja virkkoi: �Kuinka?

T�h�nk� j��mme?� ja kuin lasta mua
hymyili, jota heelmin houkutellaan.

Mun eell� sitten tulehen h�n astui

ja pyys, ett' tulis viime miesn� Statius,
mi meid�t koko tien ol' erottanut.

Tulehen tultuani sulaan lasiin

ma sy�ssyt oisin viileytt� etsein,
niin suunnaton tuon palon paahde oli.

Is�ni lempe� mua vahvistaakseen

Beatricesta vain puhui k�ydess�ns�;
�On niinkuin n�kisin jo silm�t h�nen.�

Meit' ��ni johti, tulen tuolta puolen

mi lauloi; ja me tarkaten vain sit�
tulimme liekeist� nyt nousukohtaan.

�_Venite benedicti patris mei_�[309]

sis�lt� valon soi niin kirkkaan, ett�
mun voitti se, ei siet�� silm� voinut.

Soi viel�: �P�iv� painuu, ilta lankee;

siks �lk�� viipyk�, vaan kiirehtik��
niin kauan kuin ei tummu l�nnen taivas.�

Nous suoraan polku l�pi paaden, suuntaan

sellaiseen, ett� eess�ni ma kaihdoin
s�tehet Auringon jo alenevan.

Vain harvat noustu oli porras-asteet,

kun varjo haihtui; tuosta oivalsimme,
ma ynn� viisaat, painuneeksi P�iv�n.

Ja ennen kuin ol' yhdenlaiseks tullut

y�n taivas kaikin avaruuksinensa
ja pimeys n�k�piirin piiritt�nyt,

valitsi kukin vuoteeksensa portaan;

n��t enempi kuin halun nousta mursi
t��n vuoren luonto meiss� voiman siihen.

Kuin vuohet m�rehtien hiljenev�t,

vaikk' oli �sken vilkkaat kallioillaan
ja nopsat, ennen kuin ne kyllin s�iv�t;

varjossa vait, kun P�iv� paahtaa, lep��

ne kaitsemina paimenen, mi sauvaan
nojauten t�ytt�� teht�v��ns� siten;

ja niinkuin lammaspaimen, y�pyv�inen

loitolle kodistansa, luokse lauman,
pedoilta mets�n sit� varjellakseen;

olimme sellaiset nyt kaikki kolme:

he niinkuin paimenet, ma niinkuin vuohi,
molemmin puolin vuoren saartamina.

Vain v�h�n n�kyi ulkomaailmata,

mut siit� v�h�st� n�in t�hdet, paljon
suuremmat, kirkkahammat tavallista.

Noin tuumien ja t�htiin tuijotellen

mun uni valtas, uni ennustava
useinkin uutta, joka viel' ei totta.

Ol' hetki, luulen, jolloin sattui vuoreen

id�st� ensi s�teet Venus-t�hden,
mi n�ytt�� hehkuvan ain lemmen tulta.

Unessa n�in ma naisen nuoren, kauniin,

mi kulki nurmikolla kasteisella
ja poimi kukkia ja laulun lauloi:

�Jokainen tiet�k��n, ken tiet�� tahtoo,

ett' olen Lea[310] ja n�� sormet sorjat
vain liikkuu seppelt�ni solmiaksein.

Kuvastimessa kaunis olla tahdon,

siks kaunistaun, ja Rakel-sisko j�t�
ei koskaan peili��n, vaan p�iv�t istuu.

Kauniita n�hd� silmi��n h�n kaipaa

kuin min� soristauta sormin omin;
ilonsa n�hd� on, mun toimess' olla.�

Jo hohto, huomenruskon eell� k�yv�,

mi pyhiinvaeltajaa riemastuttaa,
kun palajaa h�n kotiin l�henev��n,

pimeyden poisti joka ilmansuuntaan,

uneni my�s sen kera; siksi nousin,
ja nousseet oli suuret mestaritkin.

�Se suloheelm�,[311] jota kuolevaiset

monelta oksalta niin huolell' etsii,
sun n�lk�si on t�n��n tyydytt�v�.�

Vergilius n�� sanat mulle virkkoi,

eik' ollut koskaan ole antimia
senvertaisia mielt� miellytt�m��n.

Niin tuonne p��st� halu p��lle halun

minussa syntyi, ett� siivet lentoon
jok' askeleella kasvaviksi tunsin.[312]

Kun k�yty oli koko porras-polku

allamme aina viime astehesen,
katseensa kiinnitti Vergilius minuun
ja virkkoi: �N�hnyt tulen ajallisen
nyt oot ja ij�isen; sa paikass' olet,
miss' omin voimin voi en en�� mit��n.

�lyll�, taidoll' oon sun t�nne tuonut;

huvisi oma oppaakses nyt ota,
tiet jyrk�t ohi on, on ohi ahtaat.

Kas Aurinkoa, joka otsaas paistaa,

kas ruohoa, kas puita, kukkasia,
joit' itsest��n maa t��ll� ilmi loitsee!

Sikskuin ne silm�t kauniit, jotka itkein

sun mulle uskoi, tulee iloisina,
voit istahtaa, voit k�yd� kesken kukkain.

Nyt sanaa, merkki� mult' �ll�s varro;

on tahtosi nyt vapaa, suora, terve,
ja v��rin ois sit' olla seuraamatta;

suon sulle itses yli kruunun, mitran.�[313]

Kahdeksaskolmatta laulu

Nyt tahdoin tutkia ma tarkkaan mets�n

tuon jumalaisen, kirjavan ja sankan,
mi kaihti katsehelta aamun uuden.

Siks viipym�tt� j�tin reunan jyrk�n

ja verkkaan, verkkaan, tasamaata kuljin
taholta jokaiselta tuoksuvata.

Suloinen ilma, jok' ei muutu koskaan,

otsaani onnellista leyhytteli
hyv�illen, hiljaa, niinkuin tuuli lempee,

min tiet� lehdet herk�t, v�reilev�t

taholle sille kaikki taipui, jonne
ens varjonsa tuo pyh� vuori heitt��;

sijaltaan siirtyneet ne eiv�t sent��n

niin paljon, ett� pikkulinnut laanneet
ois oksapuilla laulutaitehestaan,

vaan vastaan ottivat ne riemurinnoin

ja laulain ensi leyhk�t lehv�st�h�n,
min basso s�esteli heid�n virtt��n,

kuin puulta puulle piinjamets�n humu

rannalla Chiassin[314] kasvaa, koska irti
sirocco[315] sinkoo k�dest' Aeoluksen.

Niin kauas ikimets�n helmaan k�ynyt

jo olin verkkaan vaeltain, ett' en��
tuloni kohtaa l�yt�� ois en voinut.

Kas, silloin puro askeleeni esti,

min aallot armaat rantojensa hein��
taholle vasemmalle huojutteli.

Muu vesi puhtain meid�n maailmassa

sekoitetulta tuntunut ois varmaan
tuon rinnalla, mi mit�k��n ei salaa,

sen vaikk' on juoksu tumma, tumma iki,

ainaisen alla siimeksen, mi p��st�
s�teit� sinne kuun, ei p�iv�n koskaan.

Ma seisahduin ja silm�n juosta annoin

yl' aaltojen ja moninaista katsoin
ma kukkeutta puiden toukokuisten.

Ja mulle sielt� n�kyi, niinkuin n�kyy

�kisti seikka, jonka kummastelu
muut kaikki karkoittavi mielen mietteet,

nyt Nainen,[316] joka yksin kulki, lauloi

ja taittoi kukan taas ja toisen taittoi
polultaan, joka niit� t�ynn� kukki.

�Oi, kaunis Nainen, joka l�mmittelet

s�teiss� lemmen, kuten kertoo piirtees,
jotk' olla tapaa sielun heijastajat,

suvaitse tulla l�hemm�ksi rantaa

ja edet� niin paljon, ett� kuulen,
sa mit� laulat.� Noin ma h�lle lausuin.

Ja jatkoin: �Muistutat Proserpinasta,[317]

millainen, miss� oli h�n, kun �iti
kadotti h�net, h�n taas kukkakev��n.�

Kuin nainen karkeloiva kohti liukuu

likell� jalat toisiaan ja maata
ja tuskin toista eteen toisen siirt��,

niin punakelta-kukkain p��ll� kulki

mua kohti h�n nyt lailla nuoren neitseen,
mi ujot painaa alas silm�luomet;

ja t�ysin tyydytti h�n toiveheni

l�helle tullen niin, ett' ��ni lempee
minulle soi ja sanat laulun kantoi.

Kun ehtinyt h�n oli siihen, miss�

jo hein�� aallot puron kauniin huuhtoi,
mun palkitsi h�n nostamalla katseen.

En luule, ett� moinen hohti valo

alt' Aphroditen luomen, koska h�nt�
haavoitti Amor-poika vasten tapaa.[318]
Hymyili rannalta h�n oikealta
ja sormi kukkasia kirjavia,
yl�nk� joita siemenett� kasvaa.

Vain kolme askelt' oli poikki puron,

mut Hellespontoa, mi tautta Xerxeen[319]
on viel�i tutkain ihmis-ylpeyden,

enempi vihannut ei lie Leander,[320]

kun erotti se Sestoon ja Abydoon,
kuin min� vett�, jota tieni esti.

H�n lausui: �Oudot t��ll� ootte, ehk�

kun hymyilen ma tienohossa, joka
pes�ksi valittu on ihmiskunnan,

te kummastutte, ep�r�itte hiukan;

mut valon antaa psalmi '_Delectasti_',[321]
mi teilt� ymm�rryksen pilvet poistaa.

Ja sa, mi eell� k�yt ja pyysit mua,

sa lausu, muuta mit� kuulla halaat
ja heti vastaan sulle, sikskuin tyydyt.�

Ma h�lle: �Vesi ynn� mets�n humu

sotivat vastaan uutta uskoani,
min sain ma jotain vastakkaista kuullen.�[322]

H�n siks: �Ma sanon, mik� syy saa aikaan

sen seikan, joka kummastuttaa sua;
n�in poistan pilven sua kaihtavaisen.

Loi Hyvyys korkein, joka itsellens�

vain kelpaa, hyv�ks ihmisen, ja h�lle
t��n paikan pantiks ikirauhan antoi.

Syyn oman vuoks h�n t��ll' ei kauan ollut;

syyn oman vuoksi itkuun, vaivaan vaihtoi
h�n leikit liedot, naurun viattoman.

Ett'eiv�t h�iri�t, joit' alla vuoren

luo huurut veen ja maan, nuo pyrkiv�iset
takaisin l�mp��n voimiensa mukaan,

tekisi haittaa ihmiselle, vuori

t�� nous niin yl�s korkeuteen, sit' ett�
ei mik��n h�iritse, miss' on se kiinni.

Kun kuitenkin maanpiirin kaiken kautta[323]

ens taivaan kanssa liikkuu ilmakeh�,
mik�li ei sen esty kiertokulku,

p�in t�t� kukkulaa, mi taivahille

vapaana nousee, ilman liike sattuu,
niin ett� siit� soipi mets� sankka.

Ja kasvin voima, satutettu t�lleen,

nyt hedelm�itt�� itse ilman jaksaa,
mi sitten kaartuen sen kauas kylv��.

Ja toinen pallonpuoli, ilmastonsa

ja maansa laadun mukaan, luo ja siitt��
n�in eri voimin eri puut ja yrtit.

T��n kuultuasi �ll�s ihmettele

maan p��ll� siis, jos n�kyv�ist� vailla
siement� siell� juurtuu kasvi joku.

Ja tied�, ett� pyh� niittu t�m�,

t�ys siement� on kaiken-kasvullista
ja heelm�� kantaa, maan mi p��ll' ei heili.

Puroa t�t� pulputa ei suoni,

min huurut t�ytt�is hallan muuntelemat
kuin virrat kuivaen tai kasvain vierii,

vaan ikil�hteest� se ilmi l�ikkyy,

Jumalan tahdosta taas saaden vett�
niin paljon kuin se kadottaa suin kaksin.

Sen toinen haara voimaa vieritt�vi,

mi poistaa kaiken synnin muiston, toinen
jokaisen hyv�n ty�n taas mieleen johtaa.

Toisaalla nimi sen on Lete, toisaall'

Euno�, vaan ei vaikuta sen voima,
jos juoda sit' ei vuosta kummastakin,

ja maku sen muut herkut kaikki voittaa;

nyt vaikka tiedonjanos tyydytetty
jo olla voi ja vaieta mun aika,

suon sulle er��n johtov�itteen viel�;

et ehk� haasteloain halveksune,
jos yli lupauksen se ylt�neekin.

Ne, jotka muinoin kultakautta lauloi,

sen olotilaa onnellista, varmaan
t��n paikan Parnassolle uneksivat.

T��ll' oli syyt�n ensi ihmispari;

t��ll' ain on kev�t, heelm�t kaikkinaiset,
on nektar my�skin, josta kaikki puhuu.�

Nyt taaksep�in ma Mestareihin k��nnyin,

ja huomasin, he ett� kuunnellehet
hymyillen oli viime lausehia;

taas sitten k��nsin kasvot Naiseen sorjaan.

Yhdeks�skolmatta laulu
��nell� laulain immen rakastuneen
h�n jatkoi viel� sanojaan ja virkkoi:
�_Beati, quorum tecta sunt peccata!_�[324]

Kuin nymfit, jotka yksin k�yskelev�t

v�lill� mets�n varjojen, ja toinen
paeta tahtoo, toinen n�hd� P�iv��,

niin rannallaan nyt vasten virtaa liikkui

h�n eteenp�in; ja min� askeleeni
sovitin askeltensa pienten mukaan.

Ei luku niiden viel� ollut sata,

kun rannat kaartui yhdenmukaisesti,
niin ett� it�� kohden nyt ma kuljin.

Eik' oltu paljon viel� tiet� k�yty,

kun Nainen kokonaan mua kohden k��ntyi
ja virkkoi: �Veli, kuuntele ja katso!�

Ja kas, nyt leimaus l�pi mets�n suuren

v�kev� v�lk�hti niin kaikkialta,
ep�ill� ett� aloin ukkos-ilmaa.

Mut koska ukontuli tulee, menee,

mut t�m� j�i ja kasvamistaan kasvoi,
ma mietin itsekseni: 'T�� mit' onkaan?'

Ja kautta ilman hohtavan tuon kulki

suloinen s�vel; tuosta into hyv�
mun moittimaan sai Eevan julkeutta,

kun juuri luotu vailla kilpanaista,

h�n siell� verhoa ei voinut siet��,[325]
maa, taivas miss� Luojaa tottelivat.

Jos hurskahana hunnuttaunut oisi,

n�� sanomattomat ma oisin onnet
jo ennen tuntenut ja sitten iki.

N�in aivan hurmauneena k�yden kesken

ij�isen auvon ensi esikkojen,
iloja muita ik�v�iden viel�,

kaikk' ilma alla oksain vihre�iden

nyt hehkui niinkuin tulta ollut oisi
ja s�vel suloinen jo lauluks sointui.

Oi, pyh�t Runottaret, n�lk��, kylm��

jos teid�n vuoks ma n�in tai valvoin koskaan,
syy mull' on vaatia nyt siit� palkka!

Vetens� mulle Helikon[326] nyt suokoon,

Urania auttakoon mua kuorollansa
s�keihin saamaan seikat aate-raskaat!

N�kyip� seitsem�n nyt kultapuuta

minulle kangastuen matkan takaa,
mi meist� viel� niihin asti oli.

Mut kun ma totuutta niin p��sin liki,

ett' aistiharha, et�isyyden luoma,
pois haihtui ynn� seikat selv�t n�kyi,

opetti mulle kyky arvostelun,

ett' oli seitsem�t ne tuohusjalat,[327]
ja ett� ��net lauloi _Hosiannaa_.

Ylh��lt� leimus kandelabrit kauniit

kirkkaammin t�ysikuuta, kun se noussut
on keski-y�ll� taivon selv�n sineen.

Ihaillen k��nnyin Mestariini hyv��n,

mut t�m� vastasi vain ilmehell��n,
mi kertoi kummastusta yht� suurta.

Mut taas mua kiehtoi esineet nuo ylv��t,

niin vitkaan meit� kohden liikkuvaiset,
ett' ohi morsian ois k�ynyt kirkkoon.

Huus Nainen mulle: �Miksi tuleen sytyt

n��st� kynttil�in vain kirkkahien,
takana tulevia katsomatta?�

N�in sitten kansaa, joka seuras niit�

kuin saattajina, kaikki valkovaattein;
maan p��ll� moist' ei valkeutta koskaan.

Veet puron v�lkkyi vasemmalla; siihen

jos katsoin, n�in, se ett� kuvasteli
vasenta sivuain kuin peili ik��n.

L�helle niin kun rantaa tullut olin,

mun ett� heist� vieroitti vain virta,
paremmin n�hd�kseni seisahduin ma,

ja eell� n�in ma liekit liikkuviksi;

takana niiden ilma v�rein v�lkkyi
kuin kulkeneet ois suuret siveltimet,

ja eri juovaa seitsem�n[328] j�i j�lkeen

ja kunkin oli v�rit moiset, mist�
kaarensa P�iv�, vy�ns� kuutar kutoo.

Nuo v�riviirit loitommaksi liehui

kuin kantoi silm�ni, ja luulen, v�li
ett' oli niiden kymmen-askelinen.[329]

Tuon taivaan kauniin alla kaksi telien,

vanhinta nelj�kolmatt'[330] astui, p��ss�
jokaisen tuores valkolilja seppel.

�Ah, siunattu�, he kaikki lauloi,[331] �sin�

Aadamin tytt�rist�! Olkoon my�skin
siunattu kauneutesi ij�st'ik��n!�
Kun kukat ynn� muutkin yrtit nuoret
tuon rannan vastap�isen vapaat oli
valiosaattueen sen astunnasta,

kuin t�hdet seuraa taivahalla toistaan,

el�int� nelj�[332] noiden j�lkeen tuli
ja kukin seppel�ity lehvin vihrein

ja luotu lentoon siivin kuusin oli,

ja siivet t�ynn� silmi�: jos Argus[333]
el�isi, moiset sen ois silm�t varmaan.

S�keit� niiden kuvaukseen en tuhlaa,

lukija oi! Mua menot toiset ahtaa,
niin etten aulis olla saata t�h�n.

Mut lue Hesekiel, mi heid�t n�ki

ja kuvas saapuvina pohjoisesta
ker�ll� tuulen, pilvien ja tulen!

Ja sellaiset kuin h�nen kirjassansa,

he t��ll� oli, paitsi ett� siivet
ma samoin kuin Johannes kuudeks laskin.

V�lill� nelj�n noiden voittovaunut[334]

upeat vieri p��ll� py�r�n kahden
ja niit� aarnikotkan[335] kaula veti.

Sen siivet nousi yl�s keskijuovan

v�lilt� ynn� sivujuovan kolmen,
niit' ettei loukannut ois siivenly�nti.

Ne katos silm�n kantamattomihin;

mik' oli lintua, se kultaa oli,
muu kaikki valkeaa ja veripunaa.

Ei Africanusta, ei Augustusta
niin ylpein vaunuin saattanut lie Rooma;
ei kest� kilpaa vaunut Auringonkaan,

nuo,[336] jotka suistui radaltaan ja paloi

Maan n�yr�n rukouksesta, koska oli
Zeus salaisessa mieless��n vanhurskas.

Ratasta oikeata kolme naista

kisaten kiersi; punainen ol' yksi,
tulesta ettei erottaa ois voinut.

Ja toinen oli niinkuin luut ja lihat

ois h�ll� luodut smaragdista olleet;
mut kolmas valkea kuin vitilumi.

Ja vuoroin valkea se johti heit�

ja vuoroin punainen, t��n laulun tahtiin
kisaansa hidastain tai kiirehtien.

Taas vasemmalla nelj� neitt�[337] tanssi,

puetut purppuraan, ja heit� johti
yks,[338] jolla oli p��ss� kolme silm��.

Takana kaikkein t�ss� kuvattujen

kaks tuli vanhust' erilaisin vaattein,
mut liikkein yht� arvokkain ja varmoin.

Yks heist�[339] oppilaalta n�ytti suuren

Hippokrateen, min luonto luonut oli
iloksi olioinsa armahimpain.

Toisessa[340] pyyde vastakkainen n�kyi:

kirkasta, ter�v�� h�n kantoi kalpaa,
jok' yli puronkin mua pelj�stytti.

N�in sitten nelj� hahmoltansa n�yr��,[341]

ja sitten ukon,[342] joka yksin astui
kuin unessa, mut kasvoin aate-syvin.

Ja puku n�ill� seitsem�ll� sama

kuin ensi sarjall' oli, vaikka p��ss�
ei olleet liljaseppeleet,[343] vaan ruusut

ja muut yht' armaat punahelj�-kukat;

l�helt� viel� vannoa ois voinut,
he ett� kaikki hehkui p��lt� kulmain.

Ja kun mua vastaan vaunut tulleet oli,

jylin� kuului, ja tuo joukko jalo
etemm� n�ytt�nyt ei saavan menn�,

vaan seisahtui luo johtokynttil�ins�.

Kolmaskymmenes laulu

Kun taivaan ensimm�inen seitsent�hti,[344]

mi koskaan vaipunut, ei noussut eik�
verhonnut muuhun, ellei synnin pilveen,

ja jokaiselle teht�v�ns� n�ytti

kuin osoittaa sen sisko alhaisempi[345]
tien soutajalle varmaan valkamahan;

kun pys�htyi tuo seitsent�hti, sanon,

vaunuihin k��ntyi niinkuin kohti rauhaa
totuuden kansa, niiden eell� tullut.

Ja er�s heist� kuni viesti Taivaan

�_Veni, sponsa, de Libano_�[346] nyt laulain
huus kolmasti ja samoin muutkin kaikki.

Kuin autuaat nuo viime tuomiolla

nopeesti nousee kukin haudastansa
kevein� kirkkaudessa hahmon uuden,
pyhist� nosti vankkureista Taivaan
tuon vanhan ��ni sata varmaan elon
ij�isen airutta ja Enkeli�.

�_Benedictus, qui venis_�,[347] kaikki lauloi,

ja ylt�p��lt� kylv�in kukkasia
n�in: �_Manibus o date lilia plenis!_�[348]

It�isen ilmankannen kaiken n�hnyt

oon usein aamunkoissa ruskottavan,
kun sinikirkkaat muut on kannet taivaan

ja p�iv�nkoiton kasvot hunnutetut,

niin ett� huurun niit� himment�iss�
voi kauan siet�� paljas silm� sit�;

niin n�kyi keskelt� tuon kukkaspilven,

mi nousi k�sist' enkelein ja lankes
sateena vaunuihin jo ulkopuolle,

viherj�-viitta, valko-liina Nainen,[349]

puettu v�riin liekin liikkuvimman
ja seppel�ity lehdin �ljypuisin.

Ja sieluni, mi niin ei pitk��n aikaan

vavissut ollut h�nen l�heisyytt��n,
ei tuosta tuntehesta j�rk�ht�nyt,

sai tuta lemmen vanhan suurta valtaa,

h�nest� k�yv�n salavoiman kautta,
vaikk' eiv�t silm�ni h�nt' tuntenehet.

Mut heti kun tuon Naisen n�in ma, voima

ylh�inen, joka vallannut mun oli
jo ennen kuin ma olin mieheks tullut,

mun k��nsi vasempaan niin luottavaisna

kuin lapsi kohden �iti�ns� rient��
suruinen ollen taikka pelk��v�inen,

ja n�in Vergiliukselle virkoin: �Joka

vereni pisar vapisee nyt vallan;
ma tunnen merkit vanhan lemmenliekin.�[350]

Mut ah, Vergilius jo poissa oli,

Vergilius, tuo is� armain, lempein,
Vergilius, jolle kaikkeni ma uskoin!

Ei kaikki paratiisin riemut voineet

mun poskiani, jotka kastehella
jo pestyt oli, kyynelist� est��.

�Dante, vaikk' on Vergilius nyt poissa,

viel' �l� itke, viel� �ll�s itke;
vuoks s�il�n toisen itke� saat viel�.�

Kuin amiraali kulkee kokkaan, keulaan,

v�ke� tarkastaa, mi miehitt�vi
muut laivat, heit� ty�h�n kehoittaen,

niin vaunuin vasemmalla puolla, koska

nimeni soinnun kuullen sinne k��nnyin
(min v�ltt�m�tt�myyden vuoksi kerron),

n�in Naisen tuon, mi mulle ensin n�kyi

verhossa enkelien kukkasateen,
mua kohden puron poikki katseen luovan.

Ja vaikka huntu tuo, mi p��st� aaltos,

Minervan lehdin[351] kaunistettu, suonut
n�ky� h�nen viel' ei varsin selv��n,

viel' liikkein ylv�in, valtiattarena

h�n jatkoi lailla puhujan, mi j�tt��
sanansa l�mpimimm�t viimeiseksi:

�Mua katsohan, ma oon, ma oon Beatrice.

Kuink' olet viitsinyt t��n vuoren nousta?
Sa etk� tiennyt, ett' on t��ll� onni?�

Katseeni peiliin puron loin, mut siin�,

kun n�in ma itseni, sen siirsin ruohoon;
niin suuri h�pe� mun p��t�in painoi.

Niin ylv��lt� kuin lapsellensa �iti

h�n mulle n�ytti; kitker�lt� maistui
n��t ankaran tuon laupeutensa kuri.

H�n vaikeni, ja Enkelit nyt laulaa

alkoivat: �_In te, Domine, speravi_�,[352]
sanoilla lopettaen: �_pedes meos_�.

Kuin lumi el�v�ss� hirsist�ss�

Italian selk�rankaa pitkin j��tyy,
Slavonian tuulten[353] tuonne ahtamana,

sulaen sitten itsehens� tiukkuu

maan varjottoman tuulten tuulahtaissa
kuin tulen tullen kynttil�n on kuolo;

n�in itkem�tt�, huokaamatta seisoin,

siks kuin he laulaa alkoi, joiden ��net
ain yhteen soivat kera t�htitarhain;

mut sulovirress� kun kuulin tuossa

mua kohtaan s��li�, se enemp' oli
kuin sanat: �Nainen, miks niin h�nt� kiusaat?�

J�� syd�meni ymp�rilt� muuttui

vedeksi, tuuleksi ja tuskan kera
suun, silm�n kautta pursui povestani.

Samalla puolen vaunuin seisten yh�

ja yh� paikallaan, h�n hurskahille
nyt Enkeleille loihe lausumahan:
�Te p�iv�ss' ij�isyyden valvokaatte,
ett' y�, ei uni peit� askeltakaan,
min astuu radoillansa vuosisadat.

Siks vastaukseni vain huolta kantaa,

ett' ymm�rt�is mua h�n, mi tuolla itkee
n�in n�ytt�in yht� suuriks syyn ja tuskan.

Ei kautta yksin taivaspiirein, jotka

johonkin joka idun ohjaa m��r��n
sen mukaan, kuinka t�hdet h�nt� saattaa,[355]

vaan my�s kautt' Armo-Luojan suurten lahjain,

jotk' ovat sataneet niin korkealta,
ett' eiv�t yll� sinne silm�t meid�n,

elossaan uudess'[356] oli kyvyilt�ns�

h�n moinen, ett� joka kunnon tapa
h�ness� oisi hyvin heilim�inyt.

Mut sit� karumpi ja ilke�mpi

on pelto huono-kylv�, perkkaamaton,
mit' enemm�n on maassa kasvuvoimaa.

H�nt' ensin kannatin ma katseellani:

kun nuoret n�ytin h�lle silm�t, siten
h�nt' oikeahan kerallain ma johdin.

Kun nuoruuteni kynnyksell� olin

ja muutin el�m�ni, otti multa
h�n itsens� ja muille pois sen antoi.

Lihasta hengeks nousin, kasvoi hyve

minussa ynn� kauneus, mut h�lle
en ollut en�� yht� kallis, rakas.

H�n k��nsi k�yntins� p�in tiet� v��r��,

ajaen takaa hyv�n kangastusta,
mi pett�� eik� lupaustaan pid�.

N�yt haltioidut turhaan hankin, joilla

unessa, valvehilla vaadin h�nt�
takaisin; h�np� huolinut ei tuosta.

Niin syv��n lankes, ettei ollut muuta

h�nelle en�� pelastuksen tiet�
kuin n�ytt�� kuilut kansan kadotetun.

Siks k�vin Tuonen tuiman kynnyksell�

ja k��nnyin rukoillen ja kyynel�iden
sen puoleen, jok' on t�nne tuonut h�net.

Jumalan j�rjestys ja s��nt� rikkuis,

jos k�yt�is Leten yli, maistettaisi
iloa moista maksamatta hintaa

katuen ynn� kyynel�iden siit�.�

Yhdesnelj�tt� laulu

�Oi sin�, tuolla puolen virran pyh�n!�

sanainsa k�rjen nyt h�n k��nsi minuun,
jot' oli ter�t leikanneet jo niiden,

ja jatkoi viipym�tt�: �Virka, virka,

t�� totta onko! Moinen syyt�s vaatii
sun tunnustustas v�ltt�m�tt�m�sti.�

Mun voimani niin voivuksissa oli,

ett' ��ni tyrehtyi, kun koetti, ennen
kuin p��si elintens� p�lk�h�st�.

H�n hetken vartoi, virkkoi: �Miksi emmit?

Minulle vastaa, sill� Leten vesi
pahoja viel' ei vienyt muisteloitas.�

H�pe� ynn� pelko yhtynein�

pakotti suuni my�ntym��n niin hiljaa,
sit' ett� ymm�rt�� voi silm� yksin.

Kuin joutsi liian viritetty laukee

ja katkee kaari, j�nne sen, niin ett�
vasama voimatonna lent�� maaliin,

niin puhkesin t��n taakan raskaan alla

ma huokauksihin ja kyyneleihin
ja ��ni vitkastui jo v�yl�h�ns�.

H�n taas: �Kun toivoni sa tahdoit t�ytt��,

mi sua johti rakastamaan Hyv��,
jok' onkin ainoo pyyteen arvollinen,

mitk' etees sattui kaivoshaudat, kahleet,

kun turhaks sulle matkan m��r� tuli
ja j�tit kaiken pyh�n pyrkimyksen?

Ja mitk� edut, mitk� vieh�tykset

n�kyiv�t muiden kulmaluilla, koska
sun t�ytyi kulkus heit� kohden k��nt��?�

Ma syv��n huokasin ja katkerasti

ja vastaamaan mull' ��nt� tuskin oli
ja vaivoin huuleni sen muodostivat.

N�in lausuin itkein: �Seikat ajalliset

mun tieni k��nsi vieh�tyksin viekkain,
heti kun n�hnyt en ma kasvojanne.�

Ja h�n: �Sa vaikka vaikenisit taikka

kielt�isit, mit� my�nn�t, syntis sent��n
ois selv�: Tuomari sen moinen tiet��.
Mut suusta omasta kun synnin syyt�s
tuo puhkee, k��ntyy vasten miekan ter��
kovasin meid�n oikeutemme eess�.

Kuitenkin ett� erehdyksi�si

h�peisit sek� voimakkaampi oisit,
kun toiste sulle soi seireeni-laulu,[357]

nyt kuivaa kyynell�htehes ja kuule;

saat tiet��, kuinka suuntaan vastakkaiseen
ois kuoltuain sun ollut kuljettava.

Suloa moist' ei sulle luonto, taide

tarjonnut kuin sen ruumiin kauniin verho,
joss' elin ma ja jok' on maaksi tullut.

Jos kautta kuoloni t�� korkein kauneus

katosi suita, mik� houkutella
sua en�� saattoi seikka kuolevainen?

Kun sattui sinuun ensi nuoli turhan

ajallisuuden, ois sun tullut nousta
mun j�ljest�in, mi ij�inen jo olin.

Sopinut painua ei siipes, lis��

n�in saamaan haavoja, ne neito taikka
muu antoi turhuus lyhyt-auvollinen.

Kaks, kolme kertaa linnunpoika pettyy;

mut kun sen kasvanut on sulka, turhaan
virit�t verkon,[358] nuolin noudat sit�.�

Kuin lapset h�peiss�ns� mykistyv�t

ja kuuntelevat silm�t maahan luoden
ja katuvat ja syyns� tunnustavat,

niin min� nyt. Mut h�np� jatkoi: �Koska

niin suret kuulemias, nosta partas,
syvemmin surren sit�, mit� n�et!�.

Helpommin nousee maasta tammi, koska

Italian tuuli sit� irti tempoo
tai rajumyrsky Iarban valtakunnan[358]

kuin leukani nous h�nen k�skyst�ns�;

n��t kun h�n kasvojani 'parraks' sanoi,
ma hyvin tunsin myrkyn tarkoitetun.

Ja kun ma kohotin nyt kasvot, n�in ma,

nuo ett� ensimm�iset luodut Luojan
lep�si kukkiensa kylv�nn�st�;

ja silm�ni, viel' ep�varmat, huomas

Beatricen k��ntyneen� pedon puoleen,
mi olio yks on kaksin luontoinensa.

H�n alla hunnun tuollapuolen virran

viherj�n sent��n kauniimp' entist�ns�
niin oli kuin ol' kauniimp' ennen muita.

Mua katumuksen nokkonen niin poltti,

muut' ett� kaikkea, mi houkutellut
ol' lempeni, nyt tunsin vihaavani.

Niin mursi itsetuntemus mun mielt�in,

ett' taintuneena maahan kaaduin; kuinka
mun sitten k�vi, tiet�� seikan syyp��.

Kun syd�n taas toi mulle voimaa, Naisen[359]

tuon yksin-laulavaisen n�in; h�n yllein
kumartui, virkkoi: �Tartu, tarraa minuun!�

Mun puroon pannut kaulaa my�ten oli

ja vet�en mua takanaan h�n kulki
veen p��ll� k�yk�isn� kuin sukkulainen.

Kun liki p��ssyt olin rantaa pyh��,

�_Asperges me_�[360] niin suloisesti soivan
ma kuulin, ettei kyn�, aatos riit�.

Sylins� aukas Nainen kaunis, otti

k�siins� p��ni ja sen painoi puroon
niin syv�lle, ett' t�ytyi vett� niell�.

Mun sitten nosti, pestyn johti minut

kisahan noiden nelj�n kauniin neitseen,
ja kaikki sulkivat mun syleilyyns�.

�Taivaalla t�hdet, t��ll� immet oomme;

jo ennen kuin Beatrice astui alas,
olimme s��tyt h�nt� palvelemaan.

Silm�ins� eteen viemme sun; mut niiden

valolle armahalle hijoo katsees
muut kolme, jotka syvemm�lle n�kee.�

Lauloivat noin; ja sitten kanssaan veiv�t

mun kohti jalopeura-kotkan rintaa,
miss' seisoi meihin p�in Beatrice. Siin�

virkkoivat: ��lk��n lev�tk� nyt silm�s!

Olemme tuoneet sun smaragdein[361] eteen,
sua vastaan joista aseet otti Amor.�

Halua tuhat, kuumempaa kuin tuli,

mun painoi silm�t silmiin loistavihin,
jotk' yh� katsoi kohti aarnikotkaa.

Kuin peiliin kuvastuvi P�iv�, samoin

n�in siin� kaksoispedon kangastuvan,
muodoissa molemmissa vuoron per��n.

Lukija, ymm�rr�t, ett' ihmettelin,

kun itsens� sen seisovan n�in hiljaa,
mut valhekuvassansa vaihtelevan.[362]
Iloisin h�mm�styksin tuossa nautti
mun sieluni nyt sit� mannaa, joka
samalla n�lk�� luo kuin kyll�stytt��.

L�heni silloin neitt� kolme, tahtiin

ihanan enkel-laulun karkeloiden,
mut liikkein arvokkaammin, ylh�isemmin.

�Beatrice, k��nn� pyh�t silm�s, k��nn�,

he lauloivat, �p�in uskollistas, joka
sua n�hd�kseen niin pitk�t tiet on tullut.

Armosta meit� kohtaan, h�nt� kohtaan

suus aukaise, ett' ilmestyisi h�lle
kauneutes toinen, jonka k�tket viel�.�

Oi, heijastus sa ikivalkeuden!

Ken kalpeni Parnasson lehtoloissa,
syv�lt� niin sen l�htehist� juoden,

ett' ei ois heikko henkens�, jos tahtoo

kuvata sellaisena sun kuin olit,
kun varjos soitollaan sua tarhat Taivaan

ja kun sa ilmi alta hunnun astuit!

Kahdesnelj�tt� laulu

Niin oli kiihke�t vuosikymmenien[363]

janoa silm�ni nyt sammuttamaan,
muut ett� turtuneet ol' aistit kaikki.

Ja katseitteni kahden puolen oli

kuin sein�t v�linpit�m�tt�myyden;
niin hymy pyh� vei ne verkkoon vanhaan.

Nyt vasempahan v�kivalloin k��nsi

minulta kasvoni nuo taivas-immet,
ja kuulin heid�n virkkavan: �_Jo riitt��!_�

Ja jouduin siihen silm�ter�in tilaan

kuin juuri niihin paistanut ois P�iv�,
niin etten tuokioon ma n�hnyt mit��n.

Mut valoon v�hemp��n kun silm� tottui

(v�hemp��n, sanon, muistain suurempata
valoa, josta v�isty� mun t�ytyi),

n�in joukon kunniakkaan k��ntynehen

k�tehen oikeaan ja palajavan,
nyt eess�in Aurinko ja seitsenliekki.

Kuin alla kilpein, vaaraa v�ltt��ksens�,

miesparvi k��ntyy: lippu ensin liikkuu,
muun joukon sitten vasta vaihtuu suunta;

niin Taivaan sotajoukko t��, mi astui

edell�,[364] ehti ohitsemme ennen
kuin k��ntynyt ees oli vaununtanko.

Palasi py�r�in luo nyt naiset, veti

kuormaansa autuasta aarnikotka,
niin ettei h�iriytynyt h�yhen yksk��n.

Sulotar, joka yli virran vei mun,

ja Statius ja min� py�r�n puolla
k�vimme, kaarta pienemp�� mi kieri.[365]

Astuimme mets�� vanhaa, autiota

vuoks h�nen syyns�, jonka petti k��rme,
ja jalat kulki enkel-laulun tahtiin.

Kentiesi k�yty oli taival, jonka

jous kolme kertaa j�nnitetty kantaa,
kun vaunuistaan Beatrice astui alas.

Kuiskaavan kaikkien nyt kuulin: �_Aadam!_�

n�in sitten puuta[366] kiert�v�n, min oksat
ei kukkaa kantaneet, ei lehte�k��n.

Sen latva, joka laajemmaksi lautui,

mik�li nous, ois Intiankin mailla
ihailtu ollut vuoksi korkeutensa.

�Siunattu kotka, jok' et puusta t�st�

puraise,[367] vaikk' ois suloinen sen maku;
n��t j�lkeenp�in se pahoin vatsaa v��nt��!�

N�in toiset riemuitsi puun alla vankan.

Ja peto kaksisyntyinen tuo virkkoi:
�Niin kaiken oikeuden siemen s�ilyy.�[368]

Ja vetotankohonsa k��ntyi, tarttui

ja siirsi juurelle sen puun tuon paljaan;
sen sill� sitoi, siihen kiinni j�tti.[369]

Kuin kasvit p��ll� maan--kun suuri valo

s�teilee alas valoon yhtyneen�,[370]
mi loistaa takaa Kalain t�htimerkin--

ne pursuu, paisuu, sitten uudistaen

v�rins� kukin, ennen kuin on P�iv�n
hevoset p��sseet toiseen t�htimerkkiin;

niin uudistui puu �sken paljas-oksa,

nyt v�riin vaatehtihe himme�mp��n
kuin ruusun, kirkkaampahan orvokkien.

Tajunnut tuota en, ei my�s maan p��ll�

soi hymni, jota olennot n�� lauloi;
s�velt� sen en siet�� loppuun voinut.
Jos voisin kertoa, kuink' uneen painoi
nuo silm�t julmat Syrinx-immen taru,[371]
nuo silm�t, turmiokseen valvonehet;

kuin maalari, mi mallin mukaan maalaa,

kuvaisin, kuinka uuvahdin ma itse,
mut kuvatkoon, ken osaa, nukkumisen.

Her�j�misen hetkeen siirryn siksi

ja kerron, ett� unen hunnun kirkkaus[372]
rep�isi, joku huus: �Mit' teet sa, nouse!�

Kuin n�hd� omenapuun[373] kukkasia,

joist' enkeleill' on ilo ynn� juhlat
ij�iset taivahassa, saivat kerran

Johannes ynn� Pietari ja Jakob

ja toipuivat taas kuullessaan tuon sanan,
mi murtanut ol' unen raskahamman,[374]

ja harvenneeksi n�kiv�t he seuran:

Elias poissa oli, poissa Moses
ja Mestarin my�s vaatteet muuttunehet;

n�in toinnuin min�kin ja n�in tuon Hurskaan,[375]

mi mua saattoi puron ��rt� pitkin;
kumartuneena ylitsein h�n seisoi.

Ma kysyin arkana: �Miss' on Beatrice?�

H�n vastas: �Katso, alla puun h�n istuu,
varjossa lehtein juuri puhjenneiden.

N�e seura my�s, mi h�nt� ymp�r�ipi;

muut yl�s kanssa aarnikotkan nousi
viel' ihanamman laulun, soiton soiden.�

En tied�, haastoiko h�n muuta, sill�

jo eess� silm�ini _h�n_ seisoi, joka
mun est�nyt ol' aistimasta muuta.

Totuuden maalla[376] yksin��n h�n istui,

j�tetty vaunuin vartiaksi, jotka
kaks-hahmo peto puuhun kiinni k�ytti.

Piiritti h�nt� parvi seitsen-neito[377]

k�siss� kynttil�t, nuo jotka varmat
etel�n tuuliss' on ja pohjanper�n.

�Asukas mets�n t��ll� ollos hetki

ja sitten kanssain kansalainen Rooman,
sen, jonk' on ensi kansalainen Kristus.

Hy�dyksi maailman, mi pahoin el��,

nyt katso vaunuja, ja mit� n�et,
se kirjoita, kun palajat maan p��lle!�

Beatrice n�in. Ja min�, orja ollen

vain h�nen k�skyjens�, k��nsin katseen
ja mielen, minne ihanainen tahtoi.[378]

Pimeest� pilvest� ei ly�nyt tuli

niin rutto koskaan, saapuessa sateen
et�isimm�st� ilmankartanosta,

kuin Juppiterin linnun[379] liit�v�ksi

n�in alas puuhun, raadellen sen kuoren
ja kauniit kukkaset ja uudet lehdet.

Ja vaunuja h�n voimain takaa iski;

ne taipuivat kuin laiva myrskys��ss�,
jot' aallot kahtahanne keinuttavat.

N�in sitten kuinka vaunukoriin kettu[380]

sujahti suurten voittovankkurien,
se n�ytt�nyt ei ruokaa hyv�� sy�neen.

Mut rangaisten nyt h�nen syyns� h�ijyt

pois h�net ajoi valtiattareni
niin nopsaan kuin luut kesti lihattomat.

Ja sitten sielt�, mist� ensin iski,

laskeusi kotka vaunun-istuimelle
ja j�tti j�lkehens� sulkasateen.[381]

Kuin syd�mest�, joka vaikeroipi,

nyt ��ni Taivahasta soi, mi sanoi:
�Voi, laivani, kuin sull' on huono lasti!�

Ja oli kuin maa auennut nyt oisi,

v�lilt� py�r�in lohik��rme[382] noussut,
mi purstollansa vaununpohjan puhkas.

Ja niinkuin ampiainen vet�� taap�in

otansa, purston perett�in h�n pohjaa
my�s osan otti, vaipui syvyytehen.

Mi j�i, sen kuin maan hyv�n hein� peitt��

nuo peitti h�yhenet, jotk' ehk� suodut
hyv�ss�, sive�ss� mieless' oli,

ja peittyi vaunut, peittyi py�r�t kaksi,

ja vehmar, kaikki tuo niin nopsaan, ett�
kauemmin pit�� suuta auki huokaus.

Rakennus pyh�,[383] muuttuneena siten,

ulotti p�it� itsest��n: yks kasvoi
kuhunkin kulmaan, kolme vehmarohon.

Kuin h�rj�nsarvet oli j�lkimm�iset,

mut muiden otsass' oli vain yks sarvi;
ei moista hirvi�t� n�hty koskaan.

Niin varmana kuin linna kukkulalla

sen p��ll� istui portto[384] h�peem�t�n,
kuin silm�t oli joka suuntaan alttiit.
Ja h�nen vierell��n, kuin ettei naista
h�nelt� viet�is, seisoi peikko[385] suuri,
he silloin t�ll�in toistaan suutelivat.

Mut kun tuo harhaileva, ahnas katse

minuhun k��ntyi, julma rakastaja
kiireest� kantap��h�n ruoski h�nt�;

vihassa sitten, mustasukkaisena

irroitti hirvi�n ja kiskoi kanssaan
niin kauas, ett� mets� suojas minut

jo portolta ja kummitukseltakin.

Kolmasnelj�tt� laulu

�_Deus, venerunt gentes_�[386] itkein alkoi

suloista virtt� vuorotella naiset,
ja milloin kolme, milloin nelj� lauloi.

Beatrice hell�, huokaavainen heit�

niin kuuli kalpeana, ett� surrut
enempi Maaria ei ristin alla.

Mut koska vaikenivat toiset neitseet,

h�n nousi korkeana, kasvoiltansa
kuin tulenleimaus, ja sanat virkkoi:

�_Modicum, et non videbitis me,

et iterum_,[387] ah, siskot armahaiset,
_modicum, et vos videbitis me_.�

H�n sitten eell��n heid�t k�ski k�ym��n,

vain viittas seuraamahan mun ja Naisen[388]
ja Viisaan, joka joukkoon j��nyt oli.

N�in kulki eesp�in, enk� usko, ett�

h�n kymment' astunut ol' askeltakaan,
kun silm�ns� h�n iski silmihini

ja tyynn� hahmoltansa mulle haastoi:

�Nopeemmin rienn�, ett� valmis olet
sa kuuntelemaan, jos ma kanssas puhun!�

Kun olin siin�, miss� olla piti,

h�n virkkoi: �Veli, miks et tohdi mit��n
kysy�, vaikka kuljet vierell�ni?�

Kuin joskus eess� esimiesten haastaa

on pakko liikaa kunnioittavaisten
eik' ��ni l�hde l�pi hampainen,

niin k�vi mun, mi sammalkielin loime

nyt lausumaan: �Madonna, tarpeheni
te hyvin tunnette ja niihin avun.�

H�n mulle: �Tahdon, ett� pelkos ynn�

h�pe�s poistat, etk� en�� puhu
minulle lailla miehen uneksivan.

Sa huomaa: kulho, jonka k��rme s�rki,

ei ole, oli;[389] mutta tietk��n syyp��,
ett' Taivaan kostoa ei torju mik��n.

J�� iki ilman perillist' ei kotka,

mi heitti h�yhenens� vankkureihin,
ne t�ten tehden hirvi�ks ja saaliiks.

Ma n�en selv��n, ja siks siit� kerron:

l�hell� t�htimerkki on, mi antaa
viel' ajan maailmalle varman, vapaan.

Ja mies tuo _viisisataa viisitoista_,[390]

Jumalan ase, porton ahnaan tappaa
ja peikon, joka h�nen kanssaan rikkoo.

Puheeni, himme� kuin Temiin,[391] Sfinksin,

vain v�h�n sua vakuuttaa kentiesi,
kun noiden tapaan k�rkens� se k�tkee.

Pian tosiseikat todistaa ja p��st��

t��n pulman pahan, lailla vellamoiden,
mut ilman karjan taikka viljan vaaraa.

Sa huomaa: niinkuin sanat n�� ma sanon,

ne kirjoita ja el�ville kerro
el�m�n sen, mi juoksua on kuoloon.

Ja kun ne kirjoitat, sa muista, ett�

et salaa, millaisna puun n�hnyt olet,
mi t��ll� ry�stetty on kaksi kertaa.[392]

Jokainen, ken sen heelm�n, oksan ottaa,

h�n ty�ll� herjaisella loukkaa Luojaa,
mi pyh��n luonut on sen palveluunsa.

Kun siit� s�i ens sielu, vuotta viisi

tuhatta tuost' on tuska, kaiho soinut
H�nelle, joka syyn sen otti p��lleen.

Sun henkes nukkuu, ellei huomaa, miksi

niin erikoisen korkeaks se kasvoi
ja miksi nurinp�in sen latva lautui.

Ja jos kuin Elsan[393] veet, ei turhat aatteet

ois mielt�s saartaneet sen muuttain, kuten
Pyramus[394] silkkipuunsa, hekkumallaan,

monesta niin jo merkist' ymm�rt�nyt

puun tarkoituksen oisit siveellisen
ja Luojan mielen, kiellossaan vanhurskaan.
Mut koska n��n sun j�rkes kivettyneen
ja k�yneen kivenkarvaiseks, niin ett�
sanaini valkeus sun huikaisevi,

kuvina tahdon, vaikk' en kirjaimina,

t��n ett� kanssas kantaisit kuin sauvaa
pilgriimi palmulehvin kierretty�.�

Ma h�lle: �Niinkuin leimasin ly� vahaan

sinetin vaihtumattoman ja lujan,
sananne aivoni nyt samoin leimaa.

Mut miks niin yli silm�nkantamani

sananne ik�v�ity lent��, ett�
se katoaa, mit' enemm�n ma katson?�

�Siks ett� huomaisit�, h�n virkkoi, �suunnan,[395]

jot' olet seurannut, ja oivaltaisit,
kuink' oppis soveltuu mun sanoihini,

ja n�kisit, ett' eroo Luojan teist�

elonne niin kuin erotettu kauas
on maasta alhaisesta taivas korkein.�

Ma h�lle vastasin: �En muista, ett�

ma oudoks oisin teille tullut koskaan,
ei tuosta mua omatunto soimaa.�

�Ja jos et sit� nyt sa jaksa muistaa�,

hymyillen virkkoi h�n, �sa mielees johda,
ett' olet t�n��n Leten[396] vett� juonut.

Ja savusta jos todistaa voi tulen,

todistaa unhotus tuo juuri syyp��ks
sun tahtos, j�nnitetyn toisahanne.

Sanani totisesti t�st�l�htein

niin selv�t olkohot kuin j�rjellesi
j�yk�lle niit� ilmoitella sopii.�

Hitaammin kulki kultaloistossansa

Aurinko kautta puolip�iv�-piirin,
mi muuttaa paikkaa n�k�kulman mukaan,

kun seitsem�n nuo neitt� seisahtuivat--

kuin seisahtuu se, joll' on joukon johto,
jos tiell� outoa h�n jotain �kk��--

��relle mets�n varjon kuolon-valjun,

min moista Alppein purot kylm�t heitt��
all' oksain mustien ja lehv�in nuorten.

Ja oli kuin ois heid�n eess��n juossut

samasta l�hteest� Euphrat ja Tigris,
eroten verkkaan, yst�v�llisesti.

�Oi kunnia, oi valkeus ihmisheimon!

Mit' on n�� veet, jotk' alkuhettehest�
samana hersyy, haarautuu ja katoo?�

Sain vastaukseksi: �Mateldaa pyyd�,

h�n ett� selitt�is sen sulle.� Lausui
nyt niinkuin se, mi syyt� luotaan torjuu,

tuo kaunis Nainen: �T��n ja paljon muuta

sanonut h�lle oon ja varma olen,
h�lt' ettei vienyt sit� Leten vesi.�

Beatrice n�in: �H�lt' ehk' on sielun silm�t

huolesta suuremmasta sumentuneet,
mi usein uuvuttavi muiston kaiken.

Mut kas, Euno� tuolla vieno virtaa;

vie sinne h�net, siell� virkist��s
voimansa voipunehet kuin on tapas.�

Kuin kursaile ei sielu ylv�s, jalo,

vaan toisen tahdosta luo tahdon oman,
kun viittaus tuon vain on selvitt�nyt,

niin tarttui k�tehein tuo kaunis Nainen,

l�ks liikkumaan ja Statiukselle virkkoi
h�n lailla vallattaren: �My�t� tule!�

Lukija oi, jos kirjoittaa ois tilaa

minulla viel�, laulaisin ma juomaa[397]
suloista, jot' en kyllin juoda voinut.

Mut koska t�ydet ovat lehdet kaikki

mun aikomani t�h�n toiseen Lauluun,
ei taiteen lait mun salli laajentua.

Palasin luota pyh�in lainehien

ja olin uudistunut, niinkuin nuortuu
puu nuori saatuansa lehdet uudet,

ja puhdas, altis nousemaan nyt t�htiin.

VIITESELITYKSET

1. laulu

[1] �Meret julmat�, Helvetin pimeys ja kauhut, joita n�kem�st� Dante

Vergiliuksen opastamana nyt on tullut taas kirkkaan avoimen taivaan
alle, Kiirastulen vuoren juurelle.

[2] Kalliope, yksi runottarista, ylev�mm�n (eeppisen) laulurunouden

edustaja.

[3] Thessalian kuninkaan Pieroksen yhdeks�n tyt�rt�, jotka haastoivat

runottaret kilpalaulantaan kanssaan, mutta h�visiv�t kilvan ja
r�yhkeytens� rangaistukseksi muutettiin harakoiksi.

[4] Ensi piiri = kuun piiri.

[5] Venus, t�ss� aamut�hten�.

[6] �T�hte� n�in nelj�. N�ht�v�sti Dante tarkoittaa t�ll�

t�htisikerm�ll� nelj�� kardinaalihyvett� (viisaus, oikeus, urhoollisuus
ja kohtuullisuus). Ainoastaan ensimm�inen ihmispari on paratiisissa
olonsa aikana, viattomuuden tilassa n�hnyt sen loistavan. Maallisen
paratiisin ajateltiin n�et sijaitsevan Kiirastulen vuoren huipulla.

[7] Ukko on Cato Utikalainen, joka surmasi itsens� vuonna 46 eKr. (ks.
S. 8, s. 5.) p��st�kseen n�kem�st� Rooman tasavallan kukistumista
Caesarin voiton j�lkeen. Itsemurhaajana ja pakanana h�nen olisi pit�nyt
olla Limbuksessa, Helvetin esipihassa, mutta Dante kunnioitti suuresti
Catoa h�nen miehekk�itten hyveittens� takia ja asetti h�net sen vuoksi
sopivana miehen� Kiirastulen vuoren vartijaksi. Viimeisell� tuomiolla,
jolloin sielut j�lleen saavat kirkastetut ruumiinsa ja puhdistuminen
kiirastulessa lakkaa, Catokin p��see nauttimaan taivaan riemusta.

[8] �Nainen�, Beatrice, Danten nuoruuden lemmitty, joka runoelmassa

edustaa korkeinta, jumalallista viisautta ja armoa.

[9] Martia, Caton puoliso, joka Vergiliuksen ja muiden kanssa, joiden

ainoana syntin� on ollut uskon puute, asustaa Limbuksessa.--Minos,
manalan tuomari, tuomitsee ainoastaan niit�, joiden olinpaikka on
Limbuksen alapuolella.

[10] �Virran pahan�, Akeronin, tuonelan joen.

[11] Danten tunnustus: h�n ei tunne itse��n t�ysin vapaaksi kateudesta,

mutta enemm�n ylpeyden, alemman piirin syntiin syyp��ksi.

[12] Kaisla, n�yryyden ja k�rsiv�llisyyden vertauskuva.

[13] �Ensi vartia�, enkeli, joka vartioi p��sy� vuoren ensimm�iseen

puhdistuspiiriin.

[14] Danten Kiirastuli on korkea, kartion muotoinen vuori, joka

sijaitsee py�re�ll�, kaislojen ymp�r�im�ll� saarella. Saaren ajateltiin
olevan ainoa maa l�ntisell� pallonpuoliskolla. Itse vuori, alhaalta
jyrkempi, ylh��lt� loiva, on jaettu seitsem��n vy�n� kiert�v��n
penkereeseen eli piiriin, jotka vastaavat katolisen opin seitsem��
kuolemansynti�, ylpeytt�, kateutta, vihaa, (henkist�) laiskuutta,
ahneutta, m�ss�yst� ja lihan himoa.

[15] Helvetin huuruista ja h�nen omista kyyneleist��n.

[16] Vihjaus Odysseukseen, joka ei koskaan palannut.

[17] �Tuon toisen�, Caton.

2. laulu

[18] Dante olettaa, ett� Kiirastulen vuori ja Jerusalem ovat toistensa

antipodit, joten niill� on yhteinen horisontti, ja kun aurinko laskee
Jerusalemissa on Kiirastulen vuorella auringon nousu. Ganges-virralla,
joka Danten maantieteen mukaan sijaitsee 90 astetta Jerusalemista it��n,
on keskiy�. Vaa'an t�htikuvio kulkee t�ll�in meridiaanin poikki, mutta
syksyn alussa, kun y� tulee pitemm�ksi, �kun voittaa�, �putoaa se sen
k�dest�--joutuu p�iv�ll� auringon kanssa taivaalle ja on n�kym�t�n.

[19] Daavidin 114:n psalmin alkusanat �Kun Israel Egyptist� l�ksi�,

sovitettuina t�ss� niit� sieluja varten, jotka pelastettuina maallisesta
orjuudesta pyrkiv�t vapautta kohti.

[20] Casella, firenzel�inen laulaja ja s�velt�j�, Danten yst�v�, joka

kuoli paljon ennen vuotta 1300. Casella selitt�� etteiv�t kaikki
pelastetut sielut p��se heti kuolemansa j�lkeen kiirastuleen. He
kokoontuvat silloin tosin Tiberin alajuoksun varrelle, mutta laivuri ei
ota heit� kaikkia veneeseen: syyllisyytens� mukaan heid�n t�ytyy odottaa
lyhempi tai pitempi aika rannalla.

[21] Vuoden 1300 alussa, kolme kuukautta ennen kyseess� olevaa p�iv��
antoi paavi Bonifacius panna toimeen riemujuhlat. Niiden mukana tuli
muutamia anejulistuksia, jotka kumosivat ajalliset rangaistukset ja
helpottivat p��sy� kiirastuleen.

[22] �Amor, che nella mente mi ragiona�, n�in alkaa yksi Danten
kauneimpia canzoneja, johon Casella luultavasti s�velsi musiikin.

3. laulu

[23] J�rki, oman syyllisyyden tunne, ajaa meit� puhdistukseen ja

parannukseen, jota Kiirastulen vuori merkitsee.

[24] �Erhe pienin�, se viel� maallinen halu, joka oli houkutellut h�nt�
kuuntelemaan Casellan laulua.

[25] Vergilius kuoli Brindisiss�, mutta keisari Augustus antoi kaivaa

h�nen luunsa haudasta ja vied� ne Napoliin.

[26] Danten k�sityksen mukaan taivaan muodosti yhdeks�n p��llekk�in

kerrostuvaa, l�pin�kyv�� kaarta, jotka eiv�t pimit� toistensa t�htien
valoa.

[27] Skolastiikka erottaa kaksi tiet�misen lajia, �scire quia�, tiet��,

ett� jokin seikka on, ja �scire propter quid�, tiet��, mink�t�hden jokin
seikka on.--Jos me siis olisimme voineet n�hd� (tiet��) kaiken, eiv�t
esivanhempamme olisi langenneet syntiin eik� Sanan lihaksi tuleminen
olisi ollut tarpeen.

[28] Lerici ja Turbia merkitsev�t Genovan lahden ��ripisteit�, Lerici

Genovasta it��n, Piazza-l�hden rannalla, Turbia l�nnen puolella, Monacon
l�hell�.

[29] Niiden sieluja, jotka ovat kuolleet kirkon kiroissa eiv�tk� viel�
p��se varsinaiseen kiirastuleen.

[30] Manfred, Fredrik II:n poika, Sisilian kuningas, hohenstaufi, joka

kuoli Beneventossa vuonna 1266, taistelussa Anjoun Kaarlea vastaan.
H�nen ruumiinsa haudattiin Beneventon sillan korvaan ja ranskalaiset
sotilaat rakensivat kivir�ykki�n sen p��lle. Mutta Cosenzan arkkipiispa
kaivautti ruumiin haudasta ja k�ski heitt�� sen Verde-joen rannalle,
jottei se lep�isi kirkolle kuuluvassa maassa.

[31] Manfredin kaunis tyt�r oli Constanza, Pietari Aragonialaisen

puoliso, Fredrikin ja Jaakon, Sisilian ja Aragonian kuninkaitten �iti.

[32] �Muut jos toisin haastaa�, nimitt�in, ett� h�n pannaan julistettuna
olisi kadotettujen eik� pelastettujen parissa.

[33] Ilman kirkollisia juhlamenoja (koska h�n kuoli paavin kiroissa).

4. laulu

[34] Platonikot opettivat, ett� ihmisess� on kolme itsen�ist�,

eritoimintoista sielua, joilla on paikkansa eri ruumiinosissa.

[35] Noli, kaupunki Genovan lahden rannalla.

[36] San Leo, kaupunki Urbinon herttuakunnassa. Bismantova, korkea vuori

Lombardiassa Modenan tienoilla.

[37] Ensimm�inen kiirastulen vuoren ensimm�isest� horisontaalisesta

piirist�.

[38] Castor ja Pollux, Kaksosten t�htikuvio. Jos se olisi ollut

auringon, �suuren kuvastimen� seurassa, merkitsee: jos oltaisiin kaksi
kuukautta tuonnempana ajassa, joksi nyt oletetaan kev�tp�iv�n tasauksen
aikaa.

[39] Koska Ptolemaioksen j�rjestelm�n mukaan auringon paikka maasta

katsoen oli kuun, Merkuriuksen ja Venuksen yl�puolella ja Marsin,
Saturnuksen ja Jupiterin alapuolella.

[40] Phaeton, auringon poika, sai antiikin tarun mukaan kerran auringon
vaunut ajettavikseen, muttei osannut ohjata, vaan oli v�h�ll� polttaa
maan, jolloin Zeus surmasi h�net salamalla.

[41] Belacqua Firenzest� oli taitava kitarojen ja luuttujen valmistaja,

mutta �ylen laiska ihminen sek� maallisissa ett� henkisiss� asioissa�.

[42] Niiden, jotka olivat viivytt�neet katumuksentekoaan kuolinhetkeens�

asti, t�ytyy odottaa el�m�ns� pituisen ajan ennen kuin he p��sev�t
puhdistumaan.

[43] Koska Kiirastulen vuorella, jonka oletetaan sijaitsevan Tyyness�

valtameress� Etel�-Amerikan ja Australian v�lill�, on nyt keskip�iv�,
t�ytyy Jerusalemissa olla keskiy� ja Marokossa y�.

5. laulu

[44] �Alemman tuon�, Danten, joka kulki Vergiliuksen takana yl�s vuorta.

[45] N�m� ovat niiden sieluja, jotka ovat saaneet surmansa

v�kivaltaisesti saamatta synninp��st��, mutta kuollessaan viel� katuneet
ja antaneet anteeksi vihamiehilleen.
[46] Miserere, Daavidin 51. psalmi: �Armahda minua, Jumala�.

[47] �Voi hy�dytt��, kehoittamalla heid�n maan p��ll� olevia omaisiaan

ja sukulaisiaan esirukouksiin heid�n puolestaan.

[48] Puhuja on Fanosta kotoisin oleva Jakob del Cassero, joka

toimiessaan Bolognan podestana (1297) joutui rajakreivi Azzo III
Estel�isen vihoihin, kun t�m� halusi anastaa Bolognan. Azzo surmautti
Casseron h�nen oleskellessaan pari vuotta my�hemmin Padovassa, Oriacon
luona.

[49] Maa, jota tarkoitetaan, on Marc Antona, jossa Fano sijaitsee.

[50] �Antenorin poikain�, padovalaisten, joiden kaupungin troijalaisen

Antenorin kerrotaan perustaneen. Antenor taas oli tarun mukaan
is�nmaanpetturi, joka kavalsi Troijan kreikkalaisille. [51] Mira,
kaupunki Brenta-joen varrella, Padovasta hiukan it��n.

[52] Buonconte, Helvetin XXVII laulussa mainitun kreivi Guido da

Montefeltron poika. H�n kaatui Campaldinon luona vuonna 1289
taistellessaan Arezzon ghibelliinien kanssa Firenzen guelfej� vastaan.
H�nen ruumistaan ei l�ydetty taistelukent�lt�. Giovanna, h�nen
puolisonsa ei liene siit� v�litt�nyt eik� my�sk��n huolinut toimittaa
sielunmessua h�nelle.

[53] Luostar-talo, Camaldolin luostari.

[54] Siin�, miss� Archiano laskee Arno-jokeen.

[55] Danten aikana uskottiin pahojen henkien voivan synnytt�� myrskyj�

ja muita luonnonilmi�it�.

[56] Pratomagno, nyky��n Pratovecchio, erottaa Arnon laakson

Gasentinosta.

[57] �Kymiin kuninkaallisehen�, Arno-jokeen.

[58] Pia Guastelloni, jalo sienalaisnainen, toisissa naimisissa

varakkaan aatelismiehen Nello della Pietran kanssa. Nello ep�ili
vaimoaan aviorikoksesta ja surmautti h�net er��ss� linnassaan
Maremmassa, huhun mukaan paiskauttamalla h�net ikkunasta.

6. laulu

[59] Benincasa, Arezzosta kotoisin oleva oikeusoppinut 1200-luvun

loppuvaiheilla. H�n antoi Sienan podestana tuomita kuolemaan ja
mestauttaa muutamia rosvoritareita, jonka j�lkeen Ghino di Tacco, yhden
mestatun veli surmasi h�net.

[60] Tarkoittanee firenzel�ist� Giacco de' Tarlatia joka joko paetessaan

tai ajaessaan takaa joutui Arno-jokeen ja hukkui.

[61] Fredrik Novello, toscanalainen, kreivi Guido Novellon poika, jonka

jokin vihamies surmasi vuonna 1291. Er�iss� vanhoissa kommenteissa
sanotaan: �H�n oli hyv� mies, sent�hden Dante h�net mainitsee�.

[62] Pisan mies, Farinata de' Scornigiani, joka surmattiin 1200-luvun

lopulla. Joidenkin tietojen mukaan h�net murhasi kreivi Ugolino, josta
puhutaan Helvetin XXXIII laulussa.

[63] Marzucco, edell�mainitun Farinatan is�, jonka tiedet��n vuonna 1287

ruvenneen fransiskaanimunkiksi. Poikansa murhan j�lkeen kerrotaan h�nen
kehoittaneen sukuja sovintoon, jopa suudelleen murhaajan k�tt�. Toisten
mukaan h�n kuuluu miehekk��sti astuneen poikansa murhaajan kreivi
Ugolinon eteen ja taivuttaneen t�m�n sallimaan haudata murhatun. [64]
Pier dalla Broccia, Ranskan kuninkaan Filip III:n kamariherra ja
suosikki 1270-luvulla. Kuningatar Maria Brabantilainen syytti h�nt�
petoksesta ja hirt�tti h�net.

[65] Tarkoittanee s�ett� Vergiliuksen Aeneis-runoelmassa: Desine fata

deum flecti sperare precando--�l� toivo voivasi rukouksin muuttaa
jumalten p��t�st�.

[66] Sordello, kuulu mantovalainen trubaduuri, joka 1200-luvulla runoili

provencen kielell�.

[67] Keisari Justinianuksen aikana (527-565) p��si roomalainen oikeus

korkeimpaan t�ydellisyyteen. Sent�hden Justinianus oli Dantelle
lains��d�nn�n ja laillisuuden esikuva anarkismia vastaan.

[68] �Antakaa keisarille, mik� keisarin on�.

[69] �Hepo�, Italia.

[70] Keisari Albert I, habsburgilainen, jonka h�nen veljenpoikansa

surmasi vuonna 1308. H�nen is�ns� oli Rudolf Habsburgilainen, jota Dante
soimaa siit�, ett� h�n oli ly�nyt laimin roomalaisen keisarin
velvollisuudet ja j�tt�nyt Italian ilman hallitusta puolueriitojen
uhriksi.

[71] �Valtakunnan yrttitarha�, Italia.

[72] Italialaisia aatelissukuja.

[73] Santafiora, muuan Sienan seudulla sijaitseva linna, jonka omistajat

olivat riidassa sienalaisten kanssa.

[74] Luultavasti Marcellus, joka asettui Caesaria vastaan.

[75] Viitannee siihen, ett� puolueet usein vuorottain karkoittivat

toisensa kaupungista.

7. laulu

[76] Helvetin esipiha, Limbus, jossa pakanat ja kastamattomat lapset

oleskelivat. He eiv�t tunteneet kristillisi� eli ns. teologisia hyveit�,
mutta harjoittivat kyll� omia moraalisia hyveit��n.

[77] Salve Regina, kirkollinen hymni neitsyt Marialle.

[78] Ottokar, B��min kuningas (1253-1278) oli Rudolf Habsburgilaisen

vastustaja, mutta joutui pian alakynteen. Danten arvostelu Ottokarista
ja h�nen pojastaan Venzel IV:st� n�ytt�� perustuvan v��riin huhuihin
heid�n kunnostaan. Venzelin hallitusta (1278-1305) pidet��n yleens�
parempana kuin Ottokarin.

[79] �Nyk�nen�, Filip III Rohkea, Ranskan kuningas (1270--1285). H�n

puhuu Navarran kuninkaan Henrik III:n Paksun kanssa, joka oli Danten
vihaaman Filip Kauniin appi. Sodassa Pietari III:ta Aragonialaista
vastaan t�ytyi Filip III:n paeta, koska h�nen laivastonsa oli ly�ty. H�n
kuoli t�ll� pakoretkell� Perpignanissa.--Kumpikin on murheissaan Filip
Kauniista, joka oli edellisen poika, j�lkimm�isen v�vy. [80]
�Vankkavartinen�, Pietari III Aragonialainen, Manfredin v�vy, joka
riisti Ranskalta j�lleen Sisilian. H�n kuoli vuonna 1285.
�Suurinokkainen� on Anjoun Kaarle, Napolin kuningas, jota paavi k�ytti
tuhoamaan Hohenstaufien keisarihuonetta. Se ett� Dante, joka oli
Hohenstaufien suuri ihailija, asettaa h�net Kiirastuleen eik�
Helvettiin, johtunee siit�, ett� Dante n�ki h�nen
hallitsijanominaisuuksissaan ja tavoissaan lievent�vi�
asianhaaroja.--Huomattava on my�s kuinka entiset vihamiehet kuten Rudolf
ja Ottokar, Pietari Aragonialainen ja Anjoun Kaarle t��ll� seurustelevat
yst�v�llisess� sovussa--merkki siit�, ett� kaikki riidat ovat t��ll�
tauonneet.

[81] Alfons I Aragonialainen, Pietarin vanhin poika ja seuraaja vuonna

1285. H�n kuoli 20-vuotiaana vuonna 1290. Dante suosi h�nt�, kun taas
Pietarin kaksi muuta poikaa, Jaakob ja Fredrik olivat h�nelle
vastenmielisi�. N�m� kyll� periv�t is�ns� valtakunnan, mutta eiv�t sit�
mik� oli parasta, is�n avuja.

[82] Samoinkuin Jaakobin ja Fredrikin kohdalla Pietari III:n suku oli

huonontunut, samoin oli Anjoun Kaarlen seuraajien Kaarle II:n ja
Provencen kreivin Raimundin kohdalla asian laita.

[83] Constanzan mies, ks. S. 21, s. 4 ja seur.

[84] Margaretan ja Beatricen, kreivi Raimundin tytt�rien puolisot olivat

Ranskan kuningas Ludvig IX ja Anjoun Kaarle.

[85] Henrik III, Englannin heikko ja hurskasmielinen kuningas, joka

kuoli 1272. H�nen urhealla pojallaan Edvard I:ll� (1272-1307) on
maineikas sija Englannin historiassa.

[86] Vilhelm, Monferraton rajakreivi oli sotainen ghibelliinip��llikk�,

mutta joutui vankeuteen koettaessaan pit�� kurissa Alessandrian
kaupunkia. H�n kuoli vankilassa 1292. H�nen tappionsa johdosta joutuivat
h�nen omistamansa maat Monferrato ja Canavese (Pon varrella) k�rsim��n.

8. laulu

[87] Kirkollisen hymnin alkusanat: �Ennenkuin valot sammuvat rukoilemme

me sinua�.

[88] Enkelit ovat paratiisin vartijoita, keruubeja. Heid�n miekkansa

merkitsee Jumalan vanhurskautta, mutta niiden k�rjet ovat h�nen armonsa
katkaisemat. Niit� ei ole tarkoitettu hy�kk�ykseen, vaan ainoastaan
puolustukseen.

[89] Pisalainen Nino Visconti, Helvetiss� mainitun kreivi Ugolinon

tytt�renpoika, oli jonkun aikaa Galluran kihlakunnan tuomarina
Sardiniassa. H�net karkoitettiin my�hemmin guelfin� Pisasta ja h�n otti
sitten Firenzen ja Luccan guelfien kanssa osaa eri sotaretkiin
kotikaupunkiaan vastaan. Kuoli vuonna 1296.

[90] Johanna, Ninon tyt�r.

[91] Ninon leski Beatrice d'Este, meni uusiin naimisiin milanolaisen

Galeazzo Viscontin kanssa vuonna 1300. T�ss� avioliitossa h�nt� kohtasi
joukko onnettomuuksia, mm. maastakarkoitus 1302-11, eik� h�nen suhteensa
mieheens� liene ollut kovin hyv�.--Viscontin suvun vaakunassa oli
kuvattuna k��rme, Galluran vaakunassa kukko.

[92] Nelj� t�hte�, nelj� kardinaalihyvett�. Kolme t�hte�, kristilliset

hyveet.

[93] Konrad Malaspina nuorempi, Valdimagran rajakreivi. Valdimagra on

laakso Luccan ja Genovan v�lill�. Dante tunsi Malaspinan vain maineelta.

[94] Malaspina-suvun ylistys johtunee siit�, ett� Dante sai maanpakonsa

(1306) aikana nauttia t�m�n talon vieraanvaraisuutta, luultavasti
Moroello Malaspinan luona, jolle Danten kerrotaan omistaneen
Kiirastulensa.

[95] �Pahan p��mies�, paavi Bonifacius VIII.

[96] T�ss� ja seuraavissa s�keiss� Konrad Malaspina ennustaa Danten

maanpaon, seitsem�n vuotta vuodesta 1300 laskien, jollei Jumalan oikeus
p��t� toisin.

9. laulu

[97] Titone oli tarun mukaan aamuruskon, Auroran puoliso. Mutta koska
t�ss� on kysymys y�n tulosta lienee Dante, kuten monet otaksuvat,
tarkoittanut Titonen jalkavaimolla sit� sarastusta, joka n�ytt�ikse
ennen kuun nousua.

[98] Kylm� el�in, Skorpioni, jota sanotaan kylm�ksi joko siksi ett� se
on kylm�verinen el�in tai siksi, ett� aurinko vasta my�h��n syksyll� on
Skorpionin t�htikuviossa.

[99] Y�n askel = tunti.

[100] Kaikki viisi: Dante, Vergilius, Sordello, Nino ja Konrad

Malaspina.

[101] Viittaus onnettoman Proknen taruun; jumalat muuttivat h�net

p��skyseksi.

[102] Aamu-unien uskottiin yleens� toteutuvan.

[103] �Tulen kotiin�, tulen piiriin, jonka senaikuinen fysiikka sijoitti

maan ja kuun piirin v�lille. [104] Kentauri Keiron kasvatti Akilleusta
Thessaliassa, mutta kun puhkesi Troijan sota, jossa Akilleuksen
ennustuksen mukaan piti kaatuman, h�nen �itins� vei h�net unessa
Skyros-saarelle ja puki tyt�ksi. Odysseus keksi h�net kuitenkin ja vei
Troijaan.

[105] Lucia, Jumalan ilmoittava armo. Dante n�ki unessa Lucian kotkan
hahmossa.

[106] Kolme porrasta merkitsee katumuksen kolmea astetta: ensimm�inen

aste on itsens� (oman syyllisyytens�) tuntemus; toinen on katuvan
syd�men masennustila; kolmas merkitsee katumusvalmiutta hyvityksen
(hyvien tekojen) kautta.

[107] �P:t� seitsem�n�, katolisen kirkon seitsem�n kuolemansynti�, jotka

yksi kerrallaan pest��n pois Kiirastulen vuoren seitsem�ss� piiriss�.
P = latinan peccatum (synti) -sanan alkukirjain.

[108] Skolastiikan mukaan on taivaan valtakunnan avaimia kaksi: toinen,

hopeinen avain merkitsi taitoa erottaa arvoton arvottomasta (scientia
discernendi), toinen, kultainen Kristuksesta l�htev�� valtaa vapauttaa
tai tuomita kadotukseen (potestas judicandi).

[109] Tarpeian vuorella (Capitoliumilla) s�ilytettiin Rooman valtion

aarteita. Caesar antoi murtaa auki aarrekamarin huolimatta tribuuni
Metelluksen urhoollisesta vastustuksesta. Lucanuksen mukaan kumahti koko
vuori t�ll�in raskaan oven jys�hdyksest�.

[110] Ns. Ambrosiuksen kiitosvirsi: �Me kiit�mme sinua, Jumala...�.

10. laulu

[111] Polykletus (Polykleitos), kuuluisa kreikkalainen kuvanveist�j�,

syntynyt n. 480 eKr.

[112] Enkeli Gabriel, joka ilmoitti Marialle, ett� t�m� oli synnytt�v�
Vapahtajan.

[113] �Nainen�, Neitsyt Maria, joka tunnustautuu Jumalan piiaksi (Ecce

ancilla dei).

[114] Ks. 2. Samuelin kirja 6:6-7.

[115] �Psalmin-seppo�, kuningas Daavid. Vrt. 2. Sam. 6:14.

[116] Mikhal, Saulin tyt�r, Daavidin puoliso. Vrt. 2. Sam. 6:16.

[117] Tarina siit�, kuinka keisari Trajanus keskeytti sotaretkens�

siksi, kunnes oli kostanut er��n k�yh�n lesken pojan surman, esiintyy
Paavali Diakonilaisen kirjoittamassa Gregorius Suuren el�m�kerrassa.
Kerrotaan lis�ksi, ett� kun paavi Gregorius kulki kerran Forum
Trajanumin yli, h�nen mieleens� muistui tuo tarina ja rukouksen voimalla
h�n sai hyv�n keisarin vapautetuksi Helvetist�.

[118] T�ss� piiriss� katuvat ylpe�t. Heid�n rangaistuksensa on heid�n

synneillens� vastakkainen. N�yr�ss�, kyyryss� asennossa kulkien he
tuntevat kuinka v�h�n heill� oli maailmassa ylpeilemisen syyt�.

11. laulu

[119] Humbert l. Omberto Aldobrandeschi, Santafioren kreivi, jonka

ylpeys her�tti sienalaisissa sellaisen vihan, ett� he surmauttivat h�net
Campagnaticon linnassa 1259.
[120] Oderisi, kuuluisa miniatyyrimaalari Agubbiosta (Gubbiosta) oli
Danten ja Giotton yst�v�. Benvenuto Imola kertoo, ett� h�n oli omasta
taiteestaan niin ylpe�, ett� ylenkatsoi muita taiteilijoita. �Enluminer�
(it. miniare), taito maalata vesiv�reill� norsunluulle tai
pergamentille. V�h�n my�hemmin esiintyv�� Franco Bolognalaista pidet��n
yleens� Oderisia etev�mp�n�.

[121] Cimabue ja Giotto, kuuluisia Danten aikaisia taidemaalareita.

[122] Edellinen Guido lienee Guido Cavalcanti (kuollut v. 1302), aikansa

huomattavimpia runoilijoita. H�net voitti Guido Guinicelli Bolognasta
(eli vuosina 1230-1276), uuden koulun (dolce stil nuovon) edell�k�vij�,
joka kuoli maanpaossa. Miehell�, joka voittaa molempien kunnian Dante
tarkoittaa ilmeisesti itse��n.

[123] Provenzan Salvani, mahtava sienalainen porvari 1260-luvulla, johti

ghibelliinil�isen Sienan joukkoja Montapertin taistelussa, jossa
Firenzen guelfit k�rsiv�t verisen tappion. Vuonna 1269 h�n joutui
firenzel�isten k�siin ja muuan h�nelle vihamielinen sienalainen surmasi
h�net.

[124] Anjoun Kaarle oli ottanut er��n Salvanin yst�v�n vangiksi. Kun
Kaarlen vaatima lunastussumma oli liian korkea Salvanin maksaa, Salvani
kerj�si Sienan torilla kokoon vaaditun summan.

[125] Viittaa Danten maanpakolaisuuteen, jolloin h�nen itsens� oli

turvauduttava toisten hyv�ntahtoisuuteen.

12. laulu

[126] T�ss� seuraavat kuvat ovat esimerkkej� rangaistusta ylpeydest�:

saatana, joka sy�ksyy alas taivaasta; satak�tinen Briareus (gigantti),
joka soti Jupiteria vastaan ja jonka Jupiter antoi salamansa sinkauttaa
manalaan; muita gigantteja Olympian jumalten voittamina; Nimrod Baabelin
tornin juurella; Niobe nelj�ntoista lapsensa keskell�, joista h�n
ylpeili ja jotka jumalat kostoksi surmasivat; Saul Gilboan vuorilla,
joista Daavid lauloi: ��lk��n tulko kastetta eik� sadetta teid�n
p��llenne�; Arakne h�m�h�kiksi muutettuna, koska h�n rohkeni kehruussa
kilvoitella Minervan kanssa; Rehabeam, joka ruoskien sijasta tahtoi
kurittaa kansaa skorpioneilla ja jonka kapinan noustua t�ytyi paeta (I
Kun. 12:11 ja 18.); Alkmeon, joka tappoi �itins� Eriphylen, koska t�m�
kaulavitjojen takia oli antanut ilmi puolisonsa Amphiaroksen; Sanherib,
jonka h�nen poikansa tappoivat Niniven temppeliss� (2. Kun. 19:37);
skyyttil�iskuningatar Tomyris, joka voitettuaan Kyyroksen pisti t�m�n
poikkihakatun p��n ihmisverell� t�ytettyyn nahkas�kkiin; Holoferneen
pakeneva sotajoukko p��llikk�ns� p��t�n ruumis mukanaan (Juuditin kirja
13).

[127] �P�iv�n kuudes piika�, kuudes tunti auringonnoususta laskettuna,

siis t�ss� keskip�iv�.

[128] Dante vertaa polkua, joka johtaa h�net ensimm�isest� piirist�

toiseen nyky��n h�vinneihin portaihin, jotka l�hell� �hyvin hallittua
paikkaa� (ivallisessa mieless� Firenze�) johtivat Ponte Rubacontelta San
Miniaton vuorikirkkoon.
[129] �Autuaita ovat hengess��n k�yh�t�, Kristuksen vuorisaarnan
ensimm�iset sanat sovitettuna ylpeyden synnist� puhdistuneille. Joka
kerta siirrytt�ess� piirist� toiseen mainitsee Dante jonkin vuorisaarnan
autuaaksijulistuksista, joka on vastakkainen taakse j��neen piirin
synnille.

13. laulu

[130] Lyijyntumma v�ri merkitsee kateuden synti�.

[131] �Heill� ei ole viini�, Marian sanat Kaanan h�iss�.

[132] �Orestes olen�, viittaus Oresteen ja Pyladeksen uhrautuvaiseen

yst�vyyteen. Kun Pyrrhos tahtoi rangaista Orestesta, Pylades ilmaisi
itsens� Oresteeksi, mutta samassa astui Orestes esiin ja huusi: �Min�
olen Orestes�.

[133] �P��h�n sovituksen polun�, kateuden piirin ulosk�yt�v��n.

[134] Kateelliset saavat tuta rangaistuksen silmiss��n, koska he ovat

kierosti katselleet toisten onnea.

[135] �Toden kaupungin�, taivaan.

[136] Saphia, muuan arvossapidetty sienalaisnainen. H�n eli maanpaossa

kun Sienan ghibelliinit k�rsiv�t vuonna 1269 vaikean tappion. Linnassaan
Pigeziossa, joka oli l�hell� taistelukentt��, kerrotaan h�nen seuranneen
kamppailua ja iloinneen suuresti sienalaisten tappiosta. Sent�hden Dante
vertaa h�nt� hupsuun mustarastaaseen, joka tammikuussa kun ilma tuli
leudoksi huudahti: �Talvi on ohitse, min� en pelk�� sinua en��, Jumala!�

[137] Pier Pettinagno (Pettinajo), hurskas sienalainen erakko, jota jo

el�ess��n kunnioitettiin pyhimyksen�.

[138] Talamone, linna ja satama Maremmassa, jonka hankittuaan

sienalaiset vuonna 1305 yrittiv�t perustaa mahtavan merivallan. Paikka
oli kuitenkin niin ep�suotuisa, ett� yritys raukesi. Suuret rahasummat
olivat menneet hukkaan ja monet ihmiset, mm. monet sienalaiset amiraalit
menett�neet henkens�.

[139] �Dianaa etsein�. Toinen typer� teko, josta Dante syytt��

sienalaisia, oli seuraava: kaupungin alitse piti juokseman muuan
Diana-jumalattarelle pyhitetty l�hde. Sienalaiset tahtoivat l�yt�� sen
ja uhrasivat suuria summia kaivaust�ihin, toisin sanoen pelkk��n satuun.

14. laulu

[140] �Vuo pieni�, Arno-joki, joka saa alkunsa Falteronen vuorelta

Apenniineilta ja laskee n. 120 ital. peninkulman p��ss� alkul�hteest��n
mereen. Firenze on Arnon varrella.

[141] Kirke muutti Odysseuksen seuralaiset sioiksi.

[142] �R�hkysiat� (ital. porci), Casentinossa, Arnon alkujuoksun

varrella olevan Porciano-linnan omistajat, jotka olivat kuuluja
el�imellisest� ahmattiudestaan. Danten kerrotaan istuneen vankina
mainitun linnan tornissa.

[143] �Piskit pienet�, Arezzon porvarit. Vaikka Arezzo oli Toscanan

v�hemm�n mahtavia kaupunkeja, sill� oli kuitenkin huomattava osuus
ghibelliinipuolueen riidoissa guelfien kanssa.--Arno, jota Dante vertaa
t�ss� koiraan, k��nt�� Arezzon kohdalla ik��nkuin halveksuen suuntaansa.

[144] �Sudet�, firenzel�iset, joita Dante usein soimaa ahneudesta.

[145] �Ketut�, viekkaat pisalaiset.

[146] Brettinorolainen Guido del Duca puhuu Rinieri da' Calbolin kanssa.
J�lkimm�isen sanotaan olleen Parman podestana vuonna 1252. H�nen
pojanpoikansa Fulcieri da'Calboli oli podestana Firenzess� (�mets�ss�
turman�), jossa h�n voitokkaan mustan puolueen lahjomana otatti vangiksi
ja julmasti surmautti useita valkeita.

[147] �O ihmisheimo...�. T�m� kysymys selitet��n seuraavassa laulussa,

s. 91-92.

[148] Jaloluontoisia, anteliaita romagnalaisia 1200-luvulla. [149]

Fabbro Lambertaccio Bolognasta, toisten mukaan sepp�, toisten
sotilas.--Bernardino Fosco Faerzasta, talonpojan poika, mutta
viisautensa ja miellytt�vien puheittensa t�hden suuresti arvostettu.

[150] Anteliaita ja arvossa pidettyj� aatelissukuja Brettinoron

kaupungissa Romagnassa. 1200-luvun lopulla kaupunki menetti jaloimmat
sukunsa (ks. S. 87, s. 7-9). Traversarit ja Anastagit loistivat
Ravennassa.

[151] Romagnan kaupunkeja, joilla siihen aikaan oli omat kreivins�.

[152] Mainardo Pagani, Imolan ja Faenzan herra, jota kavaluutensa ja

pahuutensa takia kutsuttiin �piruksi�. Kuoli v. 1302.--Ugolino
de'Fantoli, tunnettu hyvyydest��n, viisaudestaan ja urhoollisuudestaan.

[153] Kainin sanat (I Moos. 4:14).

[154] Aglauros, tarun mukaan ateenalaisten kuninkaan Erekhteusin tyt�r.

Kadehti sisartaan, jonka Merkurius tahtoi ottaa puolisokseen, jonka
t�hden h�net muutettiin kiveksi.

15. laulu

[155] Auringonlaskuun oli viel� kolme tuntia aikaa, kello oli siis noin
kolme iltap�iv�ll� ja samaan aikaan oli Italiassa keskiy�.

[156] �Autuaita ovat laupiaat� (Matteuksen evankeliumi 5:7).--�Iloitse,

ken voitat�, vrt. Matteuksen evankeliumi 5:12. �Iloitkaa ja riemuitkaa,
sill� palkkanne on suuri taivaassa�.

[157] Lempeyden ja sovituksen esimerkkej�: Maria tapaa temppeliss�

kadonneen Jeesuslapsen etsitty��n h�nt� Johanneksen kanssa kolme p�iv��
(Luuk. 2:48); Peisistratos, Ateenan lempe�mielinen tyranni hylk��
puolisonsa pyynn�n, ett� h�n kostaisi nuorelle kreikkalaiselle, joka oli
julkisesti suudellut heid�n tyt�rt��n; Pyh� Stefanus rukoilee
vihollistensa puolesta, jotka kivitt�v�t h�nt�.
[158] Poseidon ja Athene kiisteliv�t siit� kumman nimen kaupunki oli
saava. Poseidon lahjoitti kaupungin asukkaille hevosen, mutta �ljypuu,
joka oli Athenen lahja, ratkaisi riidan Athenen hyv�ksi.

[159] Savu, jonka runoilijat n�kev�t, peitt�� seuraavan piirin, jossa

vihan synnist� puhdistutaan.

16. laulu

[160] Agnus Dei--Jumalan karitsa, joka ottaa pois maailman synnin. Joh.
ev. 1:29.

[161] Marcus Lombardialainen, joidenkin mukaan syntynyt Venetsiassa, oli

arvossa pidetty hovimies, antelias, mutta pikavihainen.

[162] �Sen mit� kuullut oon�--mit� Guido del Duca oli 14. laulussa
sanonut hyveen h�vi�misest� maailmasta.

[163] Taivas, so. t�htien vaikutus antaa ihmisten--vaikkei

kaikkien--teoille ensi sys�yksen, mutta se ei tee tyhj�ksi tahdon
vapautta. Tahdolla on kunkin taisteltava pahan viettelyst� vastaan. Jos
siin� voittaa, niin korkeampi voima, Jumalan my�t�vaikuttava armo luo
ihmiselle sielun, joka on t�htien vaikutuksesta vapaa. Alusta pit�en
t�m� sielu pyrkii siihen, mik� tuottaa sille huvia ja onnea, mutta se
voi erehty� oikeasta p��m��r�st� ellei mik��n ole sit� ohjaamassa.

[164] �Totuuden kaupunki�, taivas (pyh�in yhteys); sen �torni� on

Jumala.

[165] T�m� vertaus kohdistunee siihen, ett� Mooseksen lain mukaan

pidettiin puhtaina (sy�t�vin�) ainoastaan niit� el�imi�, jotka
m�rehtiv�t hyvin ja �hajoittavat� sorkkansa. Dante siis vertaa paavia
(esipaimenta) saastaisiin el�imiin.

[166] �Kaksi Aurinkoa�, paavi ja keisari.

[167] Tarkoittaa Lombardiaa ja Romagnaa, joissa ennen keisari Fredrik

II:n ja paavin v�lisi� riitoja vallitsivat kuntoja hyveet.

[168] 1) Konrad da Palazzo Bresciasta oli niin arvossapidetty, ett�

monet kaupungit valitsivat h�net podestakseen, Siena v. 1279. 2) Gerhard
Camminolainen, Trevison oikeamielinen herra, Toscanassakin tunnettu
nimell� �hyv� Gerhard�. 3) Guido da Castello, rehellisyydest��n,
viisaudestaan ja anteliaisuudestaan tunnettu porvari
Reggiossa.--Ranskalaiset kutsuivat siihen aikaan kaikkia italialaisia
�lombardialaisiksi�.

[169] Kaanan maanjaossa eiv�t leevil�iset saaneet mit��n osuutta.

Ainoastaan jumalanpalveluksen hoito j�tettiin heid�n osakseen. (5. Moos.
18.)

[170] Gaia, Gerhard Camminolaisen tyt�r, josta kommentoijat ovat eri

mielt�: toiset moittivat h�nt� irstaaksi, toiset ylist�v�t h�nen
kauneuttaan ja kunniallisuuttaan.
17. laulu

[171] Seuraavat kuvat ovat esimerkkej� vihan turmiollisista

vaikutuksista.

[172] Prokhne, Traakian kuninkaan Tereuksen puoliso. Kun Tereus oli

h�p�issyt k�lyns� Philomelan, niin kostoksi t�st� surmasivat siskot
Tereuksen pojan Ityksen ja panivat h�nen lihansa p�yd�lle is�n
sy�t�v�ksi. Jumalat muuttivat sitten Prokhnen p��skyseksi
(satakieleksi).

[173] Haman, juutalaisten vainooja. Kun Haman n�ki ettei Mardokai

kunnioittanut h�nt� kuten Jumalaa, h�n tahtoi kiukuissaan h�vitt��
kaikki juutalaiset kuningas Ahasveruksen valtakunnasta. Mutta Ahasverus,
jonka apuun Haman luotti, antoikin Ester-kuningattaren taivuttamana
hirtt�� Hamanin (ks. Esterin kirja).

[174] Lavinia valittaa �iti��n Amataa, joka (Vergiliuksen mukaan)

ep�toivoisena hirtti itsens�, koska huhu kertoi, ett� h�nen tytt�rens�
sulhanen, kuningas Turnus oli kuollut.

[175] Enkeli auttaa matkamiehi� nousemaan seuraavaan piiriin yht�

nopeasti kuin ihmisill� on yleens� tapana tyydytt�� omat toiveensa.

[176] T�ll� siivenly�nnill� enkeli poistaa kolmannen P:n, synninmerkin

Danten otsalta.

[177] �Beati pacifi�, autuaita ovat rauhantekij�t (Matt. ev. 5:9)

[178] Seuraavassa opinkappaleessa syntien luonteesta Dante seuraa

p��asiassa Tuomas Akvinolaisen teoriaa. Luonnon (luonnollinen) rakkaus
on v�ltt�m�t�n, se ei voi erehty�, sielun rakkaus taas on vapaa ja voi
joutua harhaan. Se voi valita huonon kohteen tai tavoitella liian
innokkaasti maallista hyv�� tai etsi� liian hitaasti todellista hyv��
(Jumalaa). Rakkaus on siis sek� hyveen ett� paheen �iti.--Yksik��n
ihminen ei voi vihata itse��n, sill� jokaisella on oma onni
silm�m��r�n��n. Sent�hden ei my�sk��n voi vihata Jumalaa, joka on kaiken
el�m�n alku ja ehto (sine qua non). Rakkaus pahaan ilmenee siten vain
suhteessa l�himm�iseen. T�st� erehdyksest� johtuvat ne kolme synti�,
joista puhdistutaan Kiirastulen alemmissa piireiss�: ylpeys, joka toisen
kukistamisesta toivoo itse nousevansa; kateus, joka pelk�� kadottavansa
kun toinen voittaa; viha, joka kostoksi tahtoo vahingoittaa toista.

[179] Tarkoittaa maallista rikkautta, ruokaa ja juomaa ja aistillista

rakkautta. N�ist� johtuvat kolme synti� ahneus, m�ss�ys ja hekuma
kuuluvat kolmeen ylemp��n puhdistuspiiriin.

18. laulu

[180] �Sinne�, tulen piiriin, ks, S. 53, s. 12.

[181] Viittaus niihin kolmeen asteeseen, joihin skolastinen sielutiede

jakaa hyv��n suunnatut intohimot: �rakkaus, halu ja nautinto� (amor,
desiderium, delectatio).

[182] �Muoto henkinen�, skolastikkojen �forma substantialis�. Forma

merkitsee heill� sit�, mink� kautta jokin siirtyy pelk�st�
mahdollisuudesta todellisuuteen; se on substantiaalinen, jos se
m��r�ajonkin olemuksen yleens�. Sellainen on esimerkiksi sielu, jonka
ansiosta ihminen on. Se on taas aksidentaalinen, jos se ilmaisee, ett�
jollakin on jokin ominaisuus, esimerkiksi viisaus.

[183] Pietola, luultavasti muinainen Andes, Mantovan l�hist�ll� oleva

kyl�, jossa Vergilius syntyi.

[184] Ismenus ja Asopus, kaksi jokea Boiotiassa Theban l�hell�.

Statiuksen mukaan juoksivat thebalaiset Bakkhoksen apua tarvitessaan
suurina laumoina palavat soihdut mukanaan n�iden jokien rantoja pitkin
ja huusivat suureen ��neen jumalaa sen eri nimill�.

[185] T��ll� henget juoksevat ja kiireht�v�t saavuttamaan sit�

todellista hyv��, jota he el�ess��n liian laiskasti tavoittelivat.

[186] Vrt. Luukk. ev. 1:39: �Niin� p�ivin� Maria nousi ja kulki
kiireesti vuorimaahan, Juudaan kaupunkiin� jne.

[187] Ilerda (Lerida), kaupunki Espanjassa, jossa Caesar pakotti

Pompeijuksen sotajoukon antautumaan.

[188] Puhuja on Albertus, Fredrik Barbarossan hallitessa San Zenon

luostarin apotti (kuoli 1178). Albert della Scala oli vastoin kirkon
lakeja asettanut aviottoman poikansa, ruumiiltaan ja sielultaan rujon
Josefin mainitun luostarin apotiksi. Albert kuoli pian t�ss� oletetun
ajan j�lkeen v. 1301, mutta Josef j�i paheellisesta el�m�st��n
huolimatta apotiksi kuolemaansa saakka (1314).

[189] Israelin lapset, joille Punainen meri aukeni, kuolivat kaikki

paitsi Joosua ja Kaleb ennen luvatun maan n�kemist� rangaistukseksi
siit�, ett� olivat niin hitaita noudattamaan Jumalan k�skyj�.

[190] Ne troijalaiset, jotka matkasta ja seikkailuista v�synein� j�iv�t

Sisiliaan ja osattomiksi johtajansa Aeneaan (Ankiseen pojan) ja
tovereittensa maineesta.

19. laulu

[191] Dante kuvaa n�iss� s�keiss� hetke� (tuntia) ennen auringon nousua.
Siihen aikaan uskottiin, ett� aamun kylmyys johtuu osaksi maan
luontaisesta kylmyydest�, joka voittaa ilmaan j��neen auringonl�mm�n,
osaksi my�s kuusta ja Saturnuksesta, joita pidettiin kylm�� synnytt�vin�
taivaankappaleina.

[192] �Velhot�, geomantit: he ennustivat ly�m�ll� umpim�hk��n puikolla

hiekkaan tai papereille pisteit�, joiden muodostamilla kuvioilla sitten
oli omat merkityksens� tavallisesti sen t�htikuvion mukaan, jota ne
muistuttivat. [193] �Nainen� (seireeni), maallisen onnen ja
aistinautinnon vertauskuva.

[194] �Nainen pyh�, korkeamman hyv�n, Jumalan tahdon vertauskuva

(gratia cooperans).

[195] T�ss� piiriss� ahneet puhdistuvat: he makaavat kasvoillaan maassa,

koska he el�ess��n etsiv�t silmill��n maan aarteita.
[196] �Sieluni on tomuun vaipunut�, Psalmit 119:25.

[197] Puhuja on paavi Hadrianus V (kuoli 1276), Lavagnan kreivi,

kuuluisaa Fiesco-sukua. Oli paavina vain 40 p�iv��.

[198] �Tied�, ett� olin Pietarin seuraaja�.

[199] �Joki�, Lavagna Genovan alueella.

[200] �Neque nubent�, �eiv�tk� mene naimisiin�. Matteuksen evank. 22:30

mukaan (�Sill� yl�snousemuksessa eiv�t miehet nai eiv�tk� naiset mene
miehelle�) kuolema katkaisee jokaisen avioliiton, siis my�s
kuvaannollisen avioliiton paavin ja kirkon v�lill�.

[201] �Hyv� mainitsemas�, ks. S. 117, s. 5.

[202] Alagia, Hadrianuksen veljentyt�r, joidenkin mukaan Moroello

Malaspinan puoliso.

20. laulu

[203] Dante, joka olisi tahtonut viel� enemm�n udella sielulta

(Hadrianukselta), antaa tahtonsa v�isty� katujan paremman tahdon edest�,
nimitt�in tahdon huolehtia sielunsa pelastuksesta.

[204] �Paha�, ahneus, jota Dante pit�� aikansa turmiollisimpana paheena.

Kuten Helvetiss� on sit� t�ss�kin kutsuttu sudeksi.

[205] Viittaa Can grande della Scalaan, Veronan herraan, josta puhutaan
Helvetiss� S. 11, s. 9.

[206] Fabricius, roomalainen sotap��llikk� ja censori 280- ja

270-luvulla eKr. Rooman viholliset eiv�t voineet lahjoa h�nt� puolelleen
suurimmillakaan lahjoilla. H�nen kerrotaan kuolleen niin k�yh�n�, ett�
valtion t�ytyi kustantaa h�nen hautauksensa.

[207] Pyh� Nikolaus, piispa V�h�ss� Aasiassa 300-luvun alussa.

Kerrotaan, ett� h�n lahjoitti my�t�j�iset er��n k�yh�n miehen kolmelle
tytt�relle, jotka is� aikoi myyd� h�pe�llisess� tarkoituksessa.

[208] Ks. vastausta S. 123, s. 10 ja seur.

[209] �Kasvi huono�, ranskalainen kuningassuku, Kapetingien sukupuu.

[210] 1290-luvulla Filip Kaunis oli ottanut valtaansa Flanderin
kreivikunnan, jossa mainitut kaupungit sijaitsevat. Mutta v. 1302 l�iv�t
flanderilaiset ranskalaisen sotajoukon Courtrayn luona ja pakottivat
kuninkaan luovuttamaan takaisin suuren osan anastamaansa maata. T�m� on
se kosto, jota Hugo Capetin henki nyt, vuonna 1300, n�ytt��
profeetallisesti anovan.

[211] Danten aikana oli taru, ett� Hugo Capet muka oli rikkaan
pariisilaisen teurastajan poika ja ettei h�n itse vaan h�nen poikansa
kantoi kruunua.

[212] Kaarle Suuren (karolingien) suku. Kun suvun viimeinen kuningas

Ludvig V kuoli vuonna 987, julistutti Hugo Capet itsens� kuninkaaksi,
mink� j�lkeen h�n voitti ja otti vangiksi Ludvigin sed�n Kaarlen, joka
oli tavoitellut kruunua.--Ep�historiallinen on se Danten tiedonanto,
ett� t�m� viimeinen karolingi olisi ruvennut munkiksi, pukeutunut
harmaaseen pukuun.

[213] Anjoun Kaarle meni 1200-luvun keskivaiheilla naimisiin Provencen

viimeisen kreivin Raimundin tytt�ren Beatrixin kanssa. Beatrix oli sit�
ennen luvattu puolisoksi Toulousen kreiville Raimundille.

[214] Filip Kaunis riisti Englannilta Ponthieun ja Gascognen, mutta ei

Normandiaa, kuten Dante erehdyksess� sanoo. Normandia oli jo pitk�n
aikaa ollut ranskalainen.

[215] Anjoun Kaarle mestautti v. 1268 viimeisen Hohenstaufin,

Konradinon. H�nen kerrotaan sit�paitsi antaneen myrkytt�� (1274) Tuomas
Akvinolaisen, skolastiikan suurimman teologin, koska pelk�si h�nest�
valtiollista vastustajaa.

[216] �Toinen Ranskan Karl�, Valoisin Kaarle, Danten vihamies ja

vastustaja. Bonifacius VIII kutsui h�net v. 1301 Italiaan kukistamaan
Firenzen ghibelliinit ja Sisilian kuninkaan Fredrik Aragonialaisen.
�Juudaksen miekalla�, viekkaudella h�n p��si voitolle Firenzess�, mutta
Sisiliassa h�nen piti suostua h�pe�lliseen rauhantekoon.

[217] �Laivavanki�, Napolin kuningas Kaarle II, Anjoun Kaarlen poika.

Kun ranskalaiset oli kukistettu Sisiliassa v. 1282, joutui Kaarle
meritaistelussa Pietari Aragonialaisen vangiksi. Oltuaan kuusi vuotta
vankeudessa h�n palasi valtakuntaansa ja naitti v. 1305 tytt�rens� kuten
kerrotaan suuresta summasta vanhalle ja huonomaineiselle Azzo d'Estelle,
Ferraran rajakreiville.

[218] Vuonna 1303 antoi Filip Kaunis Alagnassa (Anagnissa) vangita

i�kk��n paavi Bonifacius VIII:n, joka kuoli pian sen j�lkeen. Vaikka
Dante suuresti halveksi Bonifaciusta, katsoi h�n kuitenkin t�t�
v�kivallantekoa ik��nkuin se olisi tehty itse Kristukselle, sit�kin
enemm�n kun paavi arvokkaasti k�rsi n�yryytyksen.

[219] Filipin tuumien toteuttajina olivat etenkin ranskalainen Nogaret

sek� ylh�ist� roomalaista sukua oleva Sciarra Colonna, jota paavi
herke�m�tt� vainosi.

[220] Pilatus = Filip Kaunis.

[221] T�ss� s�keess� Dante ennustaa Temppeliherrain ritarikunnan tuhon.

Paavi Klemens V:n suostumuksella Filip Kaunis antoi vuosina 1307--14
vangita ja surmata temppeliherrat ja anasti heid�n omaisuutensa.

[222] P�iv�ll� elvytet��n mieliin hyveen (pyh�n k�yhyyden) kannustavia

esimerkkej�, y�ll� ahneuden synnin peloittavia esimerkkej�.

[223] Pygmalion, Tyroksen kuningas, surmasi lankonsa Sikeuksen, Didon

puolison, ottaakseen haltuunsa h�nen aarteensa.

[224] Midas, fryygialainen tarukuningas, joka pyysi, ett� kaikki mit�

h�n koskettaisi muuttuisi kullaksi. Jumalat t�yttiv�t h�nen pyynt�ns�.
Mutta h�n kuoli pian, koska ruokakin muuttui kullaksi.

[225] Akan, joka anasti varkain osan Jerikosta saatua saalista, jonka
t�hden Joosua antoi kivitt�� h�net Akorin laaksossa (Joosua 7).
[226] Safira ja Ananias m�iv�t maatilansa (joka alkukristittyjen lakien
mukaan oli kaikkien yhteist�), mutta pid�ttiv�t itselleen osan hinnasta
ja kaatuivat sitten kuolleina apostoli Pietarin jalkojen juureen.
(Apostolien teot 5:1--6.)

[227] Syyrian kuningas Seleukis l�hetti Heliodoruksen Jerusalemiin

ry�st�m��n temppelin aarteita, mutta Jumalan l�hett�m� ratsu polki h�net
matkalla kuoliaaksi.

[228] Polymnestor, Traakian kuningas, surmasi Troijan kuninkaan

Priamoksen pojan Polydorin, joka oli j�tetty h�nen hoidettavakseen, ja
anasti t�m�n aarteita.

[229] Crassus, roomalainen triumviri, rikkaudestaan kuuluisa. H�n kaatui

v. 53 jKr. sodassa partheja vastaan, jotka tarun mukaan hakkasivat h�nen
p��ns� poikki, heittiv�t sen sulatettuun kultaan ja sanoivat: �kultaa
olet sin� janonnut, juo nyt sit�.

[230] Delos-saari uiskenteli tarun mukaan meress�, kunnes se pys�htyi

lujalle pohjalle kun Latona, jota mustasukkainen Juno vainosi, pakeni
sinne ja synnytti siell� Apollon ja Dianan (auringon ja kuun).

[231] �Kunnia Jumalalle korkeudessa�.

21. laulu

[232] �Jano luontainen�, totuuden jano, t�ss� etenkin Danten halu saada
tiet�� maanj�ristyksen ja henkien huudon syy. Dante vertaa t�t� janoa
samarialaisen naisen pyynt��n saada herralta ikuisen el�m�n vett� (Joh.
ev. 4:15).

[233] �H�n�, Lakhesis, joka kehr�si ihmisen elonlankaa, Kloto piteli

v�rttin��.

[234] Vasta Kiirastulen portin sis�puolella alkaa ikuinen j�rjestys.

[235] �Tyt�r Taumaan�, Iris, sateenkaari.

[236] Maanj�ristyksen uskottiin johtuvan maan sis�ll� syntyvien h�yryjen

(tuulten) vaikutuksesta.

[237] Roomalainen runoilija Statius, joka t�ss� puhuu, oli kotoisin

Napolista eik� Toulousesta niinkuin Danten aikana luultiin (ks. s. 10).
H�n on kirjoittanut sankarirunoelman �Thebais�. Toista Eeposta
�Akilleista� valmistaessaan h�n kuoli. H�nen runoelmiensa her�tteiden
antajana oli Vergilius.--Statius oli syntynyt n. 1200 vuotta ennen
Danten tuloa Kiirastuleen; t�st� ajasta h�n oli viett�nyt 4000 vuotta
hitaiden ja 5000 vuotta ahneitten piiriss�, loput joko muissa piireiss�
tai Kiirastulen ulkopuolella.

[238] Kun Tiitus v. 70 jKr. h�vitti Jerusalemin.

[239] �Maine, mi kunniaa suo enin...�, runoilijan maine.

22. laulu
[240] �Autuaita ovat ne, jotka janoavat vanhurskautta�, vastakohtana
rahanjanolle. Vasta kuudennessa eli ahmijain piiriss� toistetaan t�m�
autuaaksijulistus kokonaisuudessaan. (Matt. ev. 5:6.)

[241] Juvenalis, roomalainen runoilija, Statiuksen aikainen satiirikko.

[242] Vergiliuksen Aeneis-runoelmassa (3:56): Quid non mortalia pectora

cogis, auri sacra fames.

[243] Helvetin nelj�nness� piiriss�, jossa ahneet ja tuhlaajat

rintoinensa vy�rytt�v�t raskaita taakkoja.

[244] Statius kertoo Thebaidissaan Iokasteen poikain Eteokleen ja

Polynikeen v�lisest� kaksintaistelusta, jossa molemmat kaatuivat.

[245] �Kalastaja�, apostoli Pietari.

[246] N�m� s�keet (muistuma Vergiliuksen nelj�nnest� eklogista), joita

Statius kiitt�� uskonsa her��misest�, tulkittiin keskiajalla
ennustukseksi Kristuksen syntym�st� ja ne vaikuttivat ep�ilem�tt�
suuresti siihen melkein jumaloivaan kunnioitukseen, jota Vergilius
nautti.

[247] Terentius, Cecilius, Plautus, roomalaisia

huvin�ytelm�nkirjoittajia.--Varro oli runoilija ja suuri oppinut.

[248] �Kreikkalainen�, Homeros.

[249] �Kukkula�, Helikon, pyhitetty Apollonille ja muusoille,

runottarille.

[250] Kreikkalaisia n�ytelm�kirjailijoita ja runoilijoita.

[251] �H�n�, Hypsipyle, mainitaan tavallisesti argonauttien retken

yhteydess�.

[252] �Tyt�r Teiresiaan�, Manto, ennustaja kuten is�ns�kin.

[253] Jokainen P�iv�n neiti vet�� tunnin aurinkovaunuja. Kello oli siis
n. 10 ja aurinko nousemassa.

[254] Merkinnee ikuisen el�m�n puuta paratiisissa. Puun lehv�in lomitse

kuuluu ��ni�, jotka ylist�v�t kohtuullisen el�m�n esimerkkej�.

[255] Kaanaan h�iss� Maria huolehti enemm�n vieraittensa nautinnosta

kuin omastaan.

[256] Viini oli Rooman naisilta kielletty.

[257] Kun Daniel oli kolmen muun pojan kanssa kuningas Nebukadnesarin
vankina he halveksivat kuninkaan ruokia ja juomia. Mutta �n�ille
nelj�lle nuorukaiselle antoi Jumala taitoa ja ymm�rryst� kaikissa
kirjoituksissa ja viisaudessa; ja Daniel ymm�rsi kaikenlaisia n�kyj� ja
unia� (Daniel 1).

[258] Markuksen evankeliumin 1:6 mukaan Johannes Kastaja �s�i

hein�sirkkoja ja mets�hunajaa�.--Kristus sanoo h�nest� Matt. ev. 11:11:
�Ei ole vaimoista syntyneiden joukosta noussut suurempaa kuin Johannes
Kastaja�.

23. laulu

[259] Psalmit 51:17: �Herra, (avaa) minun huuleni, (ett� minun sieluni
ilmoittaisi sinun kiitostasi�).

[260] Tarun mukaan Erysikton halveksi Ceres-jumalatarta, joka rankaisi

h�nt� sammumattomalla n�l�ll� niin, ett� h�n lopulta s�i itsens�.

[261] N�l�nh�d�ss�, joka raivosi Jerusalemissa Tiituksen piirityksen

aikana, muuan Maria-niminen juutalaisnainen s�i oman lapsensa.

[262] �OMO�, vanha muoto sanasta uomo, ihminen. Keskiajan

mystikkoteologit olivat keksivin��n, ett� ihmiskasvoissa on t�m� sana
luettavana (oikeastaan kaksi sanaa: [H]OMO DEI, jumalan ihminen).
Molemmat O:t merkitsev�t t�ll�in silmi�, M nen�� ja kulmakarvoja.
[263] Nella (Annella), Foresan hyveellinen puoliso.

[264] Forese Donati, kuuluisan puoluejohtajan Corso Donatin veli, Danten

yst�v� ja sukulainen.

[265] Barbagia, Sardinian seutu, jonka asukkaat ovat puolivillej�,

eliv�t ilman avioliittoa, naiset kulkivat puolialastomina jne. Sen
vuoksi Dante antaa t�m�n nimen Firenzelle, jossa useat kerrat
julistettiin sek� maallisia ett� kirkollisia kieltoja naisten pukuja
vastaan.

[266] �Auringon sisar�, kuu.

24. laulu

[267] �Tuo toinen�, Statius, joka tahtoi pitkitt�� k�ynti��n saadakseen

kauemmin olla Vergiliuksen seurassa.

[268] Piccarda Donati, Foresen sisar, esiintyy my�hemmin Paratiisissa.

[269] Buonagiunta Urbicciani, Luccan kaupungista kotoisin oleva

runoilija 1200-luvun lopulta.

[270] �Tuo l�hin�, paavi Martin IV Toursista (kuoli 1285). H�nen

kerrotaan olleen ylen perso Bolsena-j�rven ankeriaille, jotka h�n
keit�tti viiniss� saadakseen niihin siten erikoisen hyv�n maun.

[271] Ubaldino della Pila, firenzel�inen aatelismies 1300-luvun

keskivaiheilla, suuri herkkusuu.

[272] Bonifacius, Ravennan arkkipiispa (1274--95), genovalaista

Fiesco-sukua.

[273] Forlilainen Marchese, iloinen juomari. Kun h�nt� moitittiin, ettei

h�n tee mit��n muuta kuin juo, h�n vastasi: �Minulla on aina jano!�

[274] Gentucca.--Buonagiunta ennustaa, ett� Dante on maanpakonsa aikana

Luccassa mieltyv� suuresti jaloon nuoreen naiseen, jonka nimi on
Gentucca.

[275] Er��n canzonen ensi s�e Danten teoksessa Vita nuova, italiaksi:
Donne che avete intelletto di amore.

[276] Notario, sisilialaisen runoilijan Giacomo da Lentinon

lis�nimi.--Fra Guittone, Arezzosta, huomattava nimi italialaisen
runouden kehityksess�.

[277] Firenze.

[278] T�ss� Forese ennustaa veljens� Corso Donatin, mustien mahtavan

johtajan perikadon. Kun valkeat oli karkoitettu Firenzest�, Corso
riitaantui omien puoluelaistensa kanssa ja surmattiin v. 1307
kansanmellakassa. Toisten mukaan laahasi hevonen h�net pakomatkallaan
kuoliaaksi.

[279] �Pilven pojat�, kentaurit, joilla oli ihmisen ja hevosen rinta.

Heid�t oli kutsuttu Pirithouksen ja Hippodamian h�ihin, mutta kesken
h��ilon he alkoivat pit�� pahaa el�m��, olivatpa ry�st�� morsiamenkin,
kunnes Theseus vihdoin taltutti heid�t.

[280] Ks. Tuomarien kirja 7:5-7.

[281] Enkelin siivenleyhk�, joka taas poistaa yhden P:n Danten otsalta.

[282] Vrt. Matt. ev. 5:6.

25. laulu

[283] T�ss� kuvatun t�htikuvioiden asennon mukaan oli kello Kiirastulen

vuorella n. 14.

[284] Meleagros, antiikin taruhenkil�. Kohtalottaret olivat ennustaneet,

ett� h�n oli kuoleva niin pian kuin halko, joka h�nen syntyess��n oli
heitetty lieteen palaisi tuhkaksi. �iti otti silloin halon ja pani sen
s�il��n. Mutta kun Meleagros sittemmin Kolydonin mets�stysretken j�lkeen
surmasi kaksi velje�ns�, niin �iti ensi tuskassaan heitti halon j�lleen
tuleen ja sit� mukaa kun se paloi, Meleagros tunsi sis�isesti
riutuvansa, kuolevansa.

[285] �Vereen toiseen�, naisen vereen.--�Luonnon astiassa�, kohdussa.

[286] Siki�n ensimm�inen animaalisen el�m�n muoto muistuttaa kasvin

el�m��, sill� on kasvisielu (anima vegetativa) joka ei kuitenkaan kuten
kasvilla pys�hdy t�h�n, vaan kehittyy edelleen el�insieluksi (a.
sensitiva), joka aluksi on samalla alhaisella tasolla kuin esimerkiksi
merisieni, polyyppi.

[287] �Sua viisahamman�, Aristoteleen, joka opettaa, ett� yleisj�rki

(intelletto) on ruumiista kokonaan riippumaton, koska sill� ei ole
mit��n ruumiillista elint�.

[288] �Muut kyvyt�, kasvi- ja el�insielulle kuuluvat kyvyt.--Muisti,

j�rki ja tahto ovat Jumalan �puhaltamia� voimia.

[289] Joko Tuonelan joen Akeronin rantaan tai Tiberin rannalle, jossa
Kiirastuleen aikovat astuvat laivaan.

[290] Nimitt�in kuinka sielu joka ei tarvitse ravintoa, kuitenkin voi

laihtua?

[291] Seitsem�nteen piiriin, jossa hekkuman synnist� puhdistutaan.

[292] �Korkeimman laupeuden Jumala�, niin alkaa muuan kirkollinen hymni,

jossa Jumalaa pyydet��n valamaan syd�meen pyh�� tultansa ja sammuttamaan
kaikki syntiset hehkut.

[293] �En tied� miehest�, Marian sanat enkelille, joka ilmoitti

h�nelle, ett� h�n on synnytt�v� maailman Vapahtajan (Luuk. 1:34).

[294] Kun Diana tuli lehtoon, jossa Jupiter oli vietellyt nymfi Helicen
(Kalliston), ja sai tiet�� sen, h�n ajoi t�m�n pois seurastaan.

26. laulu

[295] Pasiphae, Kreetan kuninkaan Minoksen puoliso, rakastuttuaan

er��seen h�rk��n, k�tkeytyi puisen lehm�n kuvaan. H�n synnytti sitten
Minotauros-hirvi�n, joka oli puoleksi ihminen puoleksi h�rk� ja jonka
Theseus sittemmin surmasi.

[296] Ei nuorena eik� vanhana (h�n kuollut).

[297] Julius Caesar oli, kertoo Suetonius, nuoruudessaan ollut Bithynian

kuninkaan Nikomedeen �vaimonsijaisena�. T�st� h�pe�st� ei h�nt� voinut
puhdistaa edes Gallian voitto, vaan sotilaat laulavat h�nest�
pilkkalaulua ja kutsuvat h�nt� �kuningattareksi�.

[298] Bolognalainen Guido Guinicelli, Danten edelt�j�

canzone-runoudessa.

[299] Lykurgos Nemealainen tahtoi surmata Hypsipylen, Jasonin entisen

puolison, koska h�nen pieni poikansa oli kuollut t�m�n huolimattomuuden
takia. H�n oli juuri t�ytt�m�isill��n aikeensa, kun Hypsipylen kaksi
poikaa, jotka olivat h�nt� kauan etsineet, nyt l�ysiv�t h�net ja
liikuttuneina heitt�ytyiv�t h�nen kaulaansa.

[300] Lethe, yksi antiikin tuonelan joista, josta vainajat joivat

unohdusta maallisesta el�m�st��n.

[301] Se, jota Guido osoittaa, on provencelainen runoilija Arnaut

(Arnault) Daniel (kuoli 1189).

[302] Limogesin miesi, Giraut de Borneil (kuoli 1220), aikanaan kuuluisa

runoilija ja trubaduuri.

[303] Mainittu jo edell� kohdassa [276].

[304] �Is� meid�n� kaksi viimeist� pyynt�� ��l�k� saata meit�

kiusaukseen, vaan p��st� meid�t pahasta� ovat sieluille t��ll�
tarpeettomia.

27. laulu
[305] Kun Jerusalemissa aurinko nousi, Espanjassa (Ebro-joella) oli
keskiy� ja Intiassa (Ganges-virralla) keskip�iv�, oli Kiirastulen
vuorella siis Danten laskutavan mukaan auringonlaskun aika.

[306] �Autuaita ovat puhdassyd�miset� (Matt. ev. 5:8).

[307] Geryon, helvetiss� esiintyv� hirvi�, viekkaitten piirin vartija,

alunperin mytologinen tarukuningas.

[308] Antiikin taru, johon Dante usein viittaa. Pyramus oli luullut,
ett� leijona oli tappanut Thisben, ja ep�toivoissaan l�vist�nyt itsens�
miekalla. Mutta samassa tuli Thisbe paikalle ja kun h�n huusi nimens�,
Pyramus avasi viimeisen kerran silm�ns� h�nt� kohti, mink� j�lkeen
tytt�kin surmasi itsens�. T�m� tapahtui silkki�ispuun juurella, jonka
valkeat kukat muuttuivat tulipunaisiksi.

[309] �Tulkaa, minun Is�ni siunatut.� Matt. ev. 25:34.

[310] Lea merkitsee kirkollisessa symboliikassa toimivaa el�m��, Raakel

(s. 17) katselevaa.

[311] Suloheelm� = tosi onni.

[312] Dante ja Vergilius ovat nyt k�yneet l�vitse kiirastulen kaikki

puhdistuspiirit ja saapuneet maalliseen paratiisiin. T�ss� Vergilius
puhuu Dantelle viimeisen kerran, mutta seuraa h�nt� kuitenkin viel�
jonkun matkaa.

[313] Kruunu ja mitra (hiippa), maallisen ja hengellisen hallitusmahdin

merkit. P��maaliin saapuneet eiv�t en�� ole paavin eiv�tk� keisarin
k�skett�vi�, he ovat nyt omia herrojaan.

28. laulu

[314] Chiassin rannalla l�hell� Ravennaa oli muinoin kuuluisa

pinjamets�, joka nyky��n on h�vinnyt.

[315] �Sirocco�, kuuma kaakkoistuuli.--Aeolus, tuulten jumala.

[316] Nainen jota my�hemmin on kutsuttu Mateldaksi, merkinnee jotakin

sen nimist� henkil��, joka on todella el�nyt mutta jota ei kuitenkaan
ole tarkemmin tunnettu.

[317] Proserpina (Persephone), Ceres-jumalattaren tyt�r. Kun h�n oli

kerran er��ll� niityll� Sisiliassa kukkia poimimassa, Pluto ry�sti h�net
ja vei Manalaan.

[318] Tarun mukaan syttyi Afroditen rakkaus Adonikseen siit�, ett� h�nt�
vahingossa (�vasten tapaa�) riipaisi muuan nuoli, joka putosi Amorin
viinest�.

[319] Xerxes l�hti Hellespontoon yli hy�kk�ysretkelle Kreikkaa vastaan.

H�n oli ylpe�sti uskonut ylivoimaansa, mutta saikin palata takaisin
t�ydellisesti n�yryytettyn�.

[320] Leander (Leandros) joka asui Abydoossa Aasian rannalla, ui kuten

taru kertoo joka y� Hellespontoon yli kohdatakseen Sestossa Euroopan
puolella rakastettunsa Heron, mutta er��n� myrskyisen� y�n� h�n hukkui
aaltoihin.

[321] Delectasti (me Domine) = �Sill� sin� ilahutat minua, Herra,

t�ill�si.� Psalmit 92:5. Autuaille suotu Jumalan ihanuuksien n�keminen
voittaa kaiken murheen synnist� ja kuolemasta.

[322] Ks. S. 127, s. 10 ja seur.

[323] Maan uskottiin seisovan paikallaan ja taivaan ajateltiin kiert�v�n

sit� id�st� l�nteen ja viev�n maan ilmakeh�n mukaansa kiertokulkuun.

29. laulu

[324] Psalmit 32:1. �Autuas se (jonka rikokset ovat anteeksi annetut),

jonka synti on peitetty�.,

[325] �Verhoa ei voinut siet��, toisin sanoen tahtoi n�hd� enemm�n kuin
mit� Jumala oli sallinut.

[326] Nimitt�in Hippokrene-l�hde Helikonilla.--Urania, t�htitieteen

runotar.

[327] �Seitsem�t tuohusjalat� merkitsev�t useimpien Dante-selitt�j�in

mukaan Pyh�n Hengen seitsem�� armolahjaa, joista profeetta Jesaja puhuu
11:2. Ne ovat viisaus, ymm�rrys, neuvo, v�kevyys, taito, hurskaus ja
Herran pelko.

[328] �Juovaa seitsem�n� merkitsev�t luultavasti katolisen kirkon

seitsem�� sakramenttia.

[329] �V�li kymmen-askelinen�, Jumalan kymmenen k�sky�.

[330] �Vanhinta nelj�kolmatta�, Vanhan Testamentin 24 kirjaa, joita

Pyh�n Hieronymuksen mukaan edustavat ne 24 vanhinta, jotka Johanneksen
ilmestyksess� (4:4) ylist�v�t Herraa.

[331] Ylistyslaulu on tarkoitettu Neitsyt Marialle, toisten mukaan

Beatricelle.

[332] �El�int� nelj�, joista puhutaan Hesekieliss� (1:4-6) ja

Johanneksen ilmestyksess� (4:8), merkitsev�t nelj�� evankeliumia.
Edellinen mainitsee kullakin el�imell� olleen nelj�, j�lkimm�inen kuusi
siipe�.

[333] Argus, tarun satasilm�inen j�ttil�inen, jonka Hermes uuvutti

huilun soitolla uneen ja sitten tappoi. [334] �Voittovaunut�, kirkon
vertauskuva.

[335] �Aarnikotka�, jolla t�ss� tarkoitetaan puoliksi kotkan, puoliksi

leijonan hahmoista taruel�int� (grifone), merkitsee Kristusta
jumalallisine ja inhimillisine luontoineen; edellist� kuvaa kullan v�ri,
j�lkimm�ist� valkea ja veripuna, viattomuuden (uskon) ja rakkauden
v�rit.

[336] �Kolme naista�, kristilliset hyveet: usko, toivo, rakkaus, joiden

v�rit ovat valkea, vihre� ja punainen.

[337] �Nelj� neitt�, nelj� kardinaalihyvett�.

[338] Viisaus joka katselee menneisyytt�, nykyisyytt� ja tulevaisuutta.

[339] Apostolien tekojen kirjoittaja Luukas, joka oli l��k�ri (ks.

Kolossalaiskirje 4:14).--Hippokrates, antiikin suurin l��k�ri (n.
460-370 eKr.).

[340] Tarkoittaa isompien apostolisten kirjeitten tekij�� Paavalia,

hengen miekan kantajaa.

[341] Pienemm�t apostoliset kirjeet tai niiden kirjoittajat Pietari,

Johannes, Jaakob ja Juudas.

[342] Ilmestyskirjan tekij� Johannes.

[343] �Liljaseppeleet�, puhtauden vertauskuva.--Ruusut ja punahelj�kukat

merkinnev�t rakkautta, joka on el�hdytt�v�n� voimana Uudessa
testamentissa.

30. laulu

[344] �Taivaan ensimm�isen� = jumaltaivaan, nk.

empyreumin.--Seitsent�hti, seitsem�n kynttil�njalkaa.

[345] �Sisko alhaisempi�, joko Plejadit tai Otava.

[346] �Tule minun kanssani Libanonista, morsiameni.� Korkea veisu 4:8.

[347] �Siunattu Sin�, joka tulet.� Enkelit tervehtiv�t Beatricea, joka

ilmestyy pian, samoilla sanoilla kuin Kristusta tavallisesti
tervehdittiin h�nen tullessaan Jerusalemiin.

[348] �Siroittakaa liljoja t�ysin k�sin.� S�e lainattu Vergiliuksen

Aeneis-runoelmasta.

[349] �Nainen�, Beatrice uskon, toivon ja rakkauden v�reiss�. �ljypuun

lehti, rauhansanoman merkki.

[350] Vergiliuksen Aeneis-runoelmassa esiintyy sama s�e: _Agnosco

veteris vestigia flammae_.

[351] �Minervan lehdin�, �ljypuun lehdin.

[352] Enkelit lauloivat Daavidin 31. psalmin: �Herra, Sinuun min�

turvaan�, lopettaen yhdeks�nnell� s�keist�ll�: �vaan asetit jalkani
(_pedes meos_) avaralle�.

[353] �Slavonian tuulten�, pohjatuulten.

[354] Astrologian mukaan t�htien asento ihmisen syntyess� vaikutti h�nen

luonteeseensa ja kohtaloihinsa.

[355] �Elossaan uudess'�, alkutekstiss� �nella sua vita nuova�,

tarkoittanee vain �Danten nuoruudessa� eik� �h�nen teoksessaan 'Vita
Nuova' (Uusi el�m�)�, kuten muutamat ovat arvelleet.

31. laulu

[356] �Seireeni-laulu�, maallisten huvien houkutukset.

[357] Vrt. Sananlaskut 1:17. �Sill� verkko on viritetty kaikille

siivekk�ille, niin ett� ne sen n�kev�t.--Mutta turhaan.�

[358] �Rajumyrsky Iarban valtakunnan�, etel�tuuli.--Iarba,

afrikkalainen tarukuningas.

[359] �Naisen�, Mateldan.

[360] �Asperges me�, �Puhdista minut iisopilla jne.�. Psalmit 51:9.

[361] �Smaragdein eteen�, Beatricen silmien eteen.

[362] Kristus, jonka oppia Beatrice merkitsee, n�ytt�ytyi milloin

inhimillisess�, milloin jumalallisessa luonteessaan.

32. laulu

[363] Beatrice kuoli vuonna 1290, mist� siis nyt oli kulunut kymmenen
vuotta.

[364] Se osa kulkuetta, joka oli k�ynyt aarnikotkan edell� ja ollut

Danten takana h�nen seisoessaan vaunuun p�in k��ntyneen� aarnikotkan
rinnalla.

[365] Matelda, Statius ja Dante astelivat vaunun oikealla puolella

seuraten kristillisi� (teologisia) hyveit�.

[366] Mainittu puu on tiedon puu, mutta se merkitsee t�ss� yhteydess�

my�s Rooman valtakuntaa, joka ennen Kristusta oli vailla tosi
hengellist� el�m��.

[367] Kristus ei nauttinut tiedon puusta eik� tavoitellut maallista

valtaa ja rikkautta.

[368] Noudattamalla Jumalan k�sky� olla maistamatta tiedon puun

hedelmi�, mik� t�ss� erityisesti tarkoittaa kirkonmiesten pid�ttyvyytt�
maallisesta hallitusvallasta. �Antakaa keisarille, mik� keisarin on.�

[369] Kristus yhdist�� kirkon ja valtion, jolloin maallinen yhteiskunta

saa uutta el�m��.

[370] �Valoon yhtyneen�, Oinaan t�htikuvioon, jossa aurinko on

kev��ll� ja joka seuraa Kalojen t�htimerkki�.

[371] �Syrinx-immen taru�. Merkurius nukutti satasilm�isen Arguksen,

jonka yksi silm� aina valvoi, tarulla Panista ja Syrinx-immest�, joka
muutettiin ruokoputkeksi.

[372] �Hunnun kirkkaus�, taivaaseen kohoavan kotkan loiste; viittaa

Kristuksen kirkastukseen.
[373] �Omenapuu�, Kristus. Vrt. Korkea veisu 2:3. Sen kukkaset
merkitsev�t autuuden esimakua, jota Pietari, Jaakob ja Johannes olivat
kirkastusvuorella nauttineet.

[374] �Unen raskahamman�, kuolonunen josta Kristus oli her�tt�nyt.

[375] �Tuon hurskaan�, Mateldan.

[376] �Totuuden maa�, Rooman keisarikunta.

[377] �Parvi seitsen-neito�, 3 kristillist� ja 4 moraalista

(kardinaali-) hyvett�.

[378] Seuraavassa n�yss��n Dante esitt�� kuvaannollisesti kirkon

kohtalon p��piirteet siihen saakka kun paavinistuin siirrettiin
Avignoniin (1309), mik� Dantelle merkitsee kirkon suurinta alennustilaa.
Koska Danten vaellus henkivaltakuntien l�pi tapahtui vuonna 1300, n�yn
j�lkimm�inen osa on k�sitett�v� ennustuksena.

[379] �Jupiterin lintu�, kotka, merkitsee t�ss� Rooman keisarimahtia,

joka vainosi ensimm�ist� kristillist� kirkkoa samalla vahingoittaen
omaakin valtakuntaansa, kuten tekstist� k�ynee ilmi.

[380] �Kettu�, harhaoppi, kerettil�isyys (gnostisismi, areiolaisuus

tms.), jonka Beatrice karkoittaa, t�ss� Jumalan puhtaan opin
vertauskuvana.

[381] Tultuaan kristityiksi roomalaiset keisarit alkoivat lahjoittaa

kirkolle maatiloja ja omaisuutta, mik� Danten mielest� oli alkuna kirkon
rappeutumiselle.

[382] �Lohik��rme�, luultavasti Muhammed, joka riisti ison osan kirkon

aluetta.

[383] Maallisen rikkauden turmelemana kirkko (vaunu) muuttuu hirvi�ksi,

joka muistuttaa Johanneksen ilmestyksen petoa 13:1. �Ja min� n�in pedon
nousevan merest�; sill� oli kymmenen sarvea ja seitsem�n p��t�.� On
ep�varmaa, mit� nuo p��t merkitsev�t, ehk� seitsem�� kuolemansynti�.

[384] �Portto�, vrt. Joh. ilm. 17:2, merkitsee paavinistuinta

(1200-luvun loppu- ja 1300-luvun alkupuolella), joka oli julkeasti
sekaantunut maalliseen politiikkaan.

[385] �Peikko�, Ranskan kuningassuku, etenkin Filip Kaunis, jonka kanssa

Danten perivihollinen Bonifacius VIII oli jonkun aikaa ollut hyviss�
v�leiss�. Mutta sitten paavi oli ruvennut pelk��m��n Filipi� ja etsim��n
turvaa muualta. T�st� julmistuneena Filip Kaunis vangitutti
Bonifaciuksen, mink� j�lkeen paavinistuin erotettiin Roomasta ja
karkotettiin Avignoniin.

33. laulu

[386] �Jumala, pakanat ovat perikuntaasi karanneet jne.� Psalmit 79.

[387] �V�h�n aikaa, niin ette en�� n�e minua, ja taas v�h�n aikaa, niin
n�ette minut�, Joh. ev. 16:16. N�ill� s�keill� Dante ennustaa paavin
paluun Avignonista j�lleen Roomaan.

[388] �Nainen�, Matelda.--�Viisas�, Statius.

[389] Kirkon kristillisyys oli kokonaan tuhoutunut. Vrt. Joh. ilm. 17:8.
�Peto, jonka n�it, on ollut eik� en�� ole.�

[390] �Viisisataa viisitoista�, luvun merkitys on yh� pysynyt h�m�r�n�.

Useimmat Dante-selitt�j�t otaksuvat, ett� se kirjoitettuna
latinalaisilla numeroilla DVX, siis johtaja, merkitsee jotakuta suurta
sotap��llikk��, tulevaa keisaria. Vrt. Joh. ilm. 13:18. Luultavasti
Danten DVX on yht� kuin Helvetin 1. laulussa mainittu �koira�, Can
grande della Scala, joka siihen aikaan kun Dante kirjoitti runoelmansa
oli huomattava ghibelliinijohtaja ja Danten suuren kunnioituksen kohde.

[391] Themis, oikeuden jumalatar, joka antoi vaikeatajuisia

oraakkeleita. Kun najadit uskalsivat arvata h�nen arvoituksiaan,
suuttunut jumalatar antoi villipedon h�vitt�� karjan ja vainiot.

[392] Ensimm�isen kerran Aatami sy�dess��n kielletty� hedelm��. H�nen on

sent�hden t�ytynyt viett�� viisituhatta vuotta helvetiss�, kunnes
Kristus �otti h�nen syyns� p��lleen� ja vapautti h�net.--Toinen ry�st�
tarkoittaa vaunujen irroittamista puusta, pyh�n istuimen erottamista
Roomasta.

[393] Elsa, pieni joki Toscanassa. Sen vesi on niin kalkkipitoista, ett�
siihen heitetyn esineen ymp�rille muodostuu kivikuori.

[394] �Pyramus�, ks. viite [308].

[395] �Ett� huomaisit suunnan jne.�, ett� huomaisit, kuinka seuraamasi

maallinen (skolastinen) viisaus on alapuolella jumalallisen opin.

[396] Lethe saa unohtamaan ainoastaan synnit. Dante oli siis erotessaan
Beatricesta, puhtaasta opista, joutunut harhateille; paitsi syntisi�
huvituksia h�n oli filosofisissa mietiskelyiss��n seurannut Averroesia,
Aristoteleen arabialaista tulkkia, kunnes Tuomas Akvinolainen tuli h�nen
oppaakseen.

[397] �Juomaa�, Eunoen vett�.

JUMALAINEN N�YTELM�: PARATIISI

Ensimm�inen painos ilmestyi 1914.

Ensimm�inen laulu[1]

H�n, kaiken alkuliike, kunniallaan

maailmat t�ytt��, sit� s�dehtien
eri�v�sti eri osain mukaan.

Taivaassa, jolle valo suurin virtaa,

oon ollut, n�hnyt seikat, joit' ei kenk��n
voi kertoa, ken sielt� astuu alas.

N��t l�hestyiss� toivojensa m��r��

niin sielu siihen syventyy, ett' taida
palata muistomme ei taap�in en��.

Mut mit� koota mielen aarre-aittaan

pyh�st� voinut valtakunnast' olen,
se olkoon lauluni nyt aihe ainoo.

Hyv� Apollo, viime ty�t�in varten

tee minut astiaksi arvovaltas,
niin ett� antaa laakeris voit kalliin.

Parnasson toinen huippu kyll�ks ollut

on mulle, mut on tarvis molempia,
jos mieli jatkaa tiet� alkamaani.

Poveeni astu, sinne mahti loihdi,

min tunsit silloin, koska j�sentens�
tupesta Marsyaan[2] sa ilmi vedit!

Oi, jumal-voima, jos niin vaihdut minuun,

ett' ilmi tuoda pyh�n valtakunnan
ees varjon voin, mi mielehein on j��nyt,

tulevan n��t mun lempipuusi luokse,

sen lehdin p��ni laakeroivan, jotka
ansaitsen aiheellain ja suopeudellas.

Niin harvoin, Taatto, niit� korjatahan

voittoihin caesarin tai lauluniekan
(h�pe�, rikos ihmistahtojemme),

iloa ett� tuottaa iloiselle

kai Delphoin jumalalle lehv� Peneun,[3]
kun siihen kurkoittaa ees muudan meist�.

S�ent� pient� tuli suuri seuraa:

paremmin ��nin rukoillaan ehk' kerran
mun j�lkeheni, ett� Cirra vastais.[4]

Maailman lamppu[5] eri liesi-aukoin

kohoopi kuoleville; mutta siit�,
mi kolmeen ristiin keh�� nelj� liitt��,

parempaan rataan, t�hteen parempahan

taas yhtyin l�mmitt�m��n k�y se vahaa
maailman, sille luonteen, leiman antain.

N�in t�nne aamu, tuonne ilta tullut

juur' oli kautta aukon moisen; tummui
jo toinen, toinen seestyi pallonpuoli.
Beatricen n�in ma k��ntyneen� k�teen
vasempaan, katsomassa kohti P�iv��;
niin sit' ei t�hd�nnyt lie kotka koskaan.[6]

Ja niinkuin ensi s�tehest� s�de

taas toinen l�htee, yl�s l�ik�ht�en,
pilgrimin lailla kotiin palaavaisen;

niin h�nen asenteestaan, jonka silm�

sieluuni heitti, syntyi omanikin:
enempi kuin on tapa katsoin P�iv��n.

N��t paljon siell' on mahdollista,[7] jota

ei mahda mainen voima, vuoksi paikan
tuon tehdyn juuri ihmisheimollemme.

En kauan sit� siet�nyt, vain kotvan,

mut ymp�rilleen r�iskyv�n sen n�in ma
kuin raudan, jonk' on ahjo kuumentanut.

Ja n�ytti �kki� kuin p�iv� p�iv��n

ois liittynyt ja H�n, mi voi, ois taivaan
toisella koristanut Auringolla.

Beatrice seisoi kaikin katsein py�r��n

ij�iseen[8] kiintyneen�; mutta min�
pois siit� silm�t siirsin, katsoin h�neen.

Mun muuttui h�nen katsannostaan mieli

kuin ruoko-ruoastansa muuttui Glaucus,[9]
jumalten kumppaniksi mennen mereen.

Ei yli-ihmisyytt� sanoin saata

kuvailla; siksi vertaukseen se tyytyy,
kokea moista joll' on ollut armo.

Olinko vain se itsest�in, min viimeks

loit, Rakkaus, sa taivaan vallitsija?
Sa tied�t sen, mi valollas mun nostit.[10]

Kun nyt tuo keh�, joka ikuisesti

sua ik�v�i, mun kiinti huomioni
s�velin,[11] joita sin� jaat ja suistat,

niin paljon palavaa n�in kantta taivaan

tulesta Auringon, ett' eiv�t sade
ja virrat j�rve� niin laajaa laita.

Tuo suuri valkeus ja soinnun uutuus

mun sytti syyt� niiden tiet�m�h�n;
halua moista tuntenut en koskaan.

Siks h�n, mi n�ki mieleni kuin min�,

tuon myrskyn tyynnytt��kseen suunsa aukas
ja vastasi jo ennen kuin ma kysyin

ja alkoi: �Itse v��rin mielikuvin

teet itses tuhmaksi, niin ettet huomaa,
mit� sa huomaisit ne luotas heitt�in.

Et ole p��ll� maan kuin luulet, mutta

salama kiid� kodist' oikeasta
niin nopsaan ei kuin sinne kiid�t sin�.�

Ens ep�ilyni haihduttain n�� sanat

hymyili lyhvet mulle h�n; mut uusi
pahemmin jo mun vietti verkkohonsa.

Siks lausuin: �Lep��n kummastuksestani

jo suuresta, mut nyt ma ihmettelen,
mua kuinka keve�t n�� aineet kantaa.�

H�n huoahtaen hurskahasti silm�t

mua kohden suuntas �idin kaltaisena,
mi lapsukaistaan hourivaista katsoo.

Ja virkkoi: �Kaikki seikat kesken�ns�

on j�rjestyksess�, ja t�� on muoto,[12]
mi Luojan kuvaks luomakunnan tekee.

Olennot ylv��t t��ll� n�hd� saavat

sen ikivoiman merkit, jok' on mitta,
min mukaan s��nt� tuo on luotu kerran.

Ja j�rjestykseen, josta puhun, liittyy

jokainen luonto eri lajeinensa
ens syyt��n l�hemm� tai loitommaksi.

Siks eri valkamia p�in ne liikkuu

merell� suurell' olevaisuutemme;
jokaista vaisto synnynn�inen ajaa.

Sep� se tulen kuuta kohden nostaa,

se ihmissyd�men saa sykkim�h�n,
maanpiirin piiritt�� ja koossa pit��.

Eik' yksin luomakuntaa j�rjet�nt�

t��n jousen nuoli nouda, mutta niit�i
joill' omanaan on rakkaus ja �ly.

Kaitselmus, joka j�rjest�� tuon kaiken,

my�s valkeudellaan taivaan tyynnytt�vi
t��n, jossa kiert�� keh� kiireellisin.

Ja niinkuin paikkaan ennakolta s��ttyyn

vie meid�t voima jousen tuon, mi kantaa
jokaisen, jonka kohtaa, autuaihin.

On totta, niinkuin aina muoto yhdy

ei taideniekan[289] tarkoituksen kanssa,
kun siihen taipumaan ei aine altis;

niin t�lt� radaltaan my�s joskus luotu

pois poikkeaa, kun siihen saa se vallan,
sen suunta vaikka oisi toinen aivan.
Ja niinkuin n�hd��n pilvil�ist� tulen
putoovan, niin ens aikehestaan painuu
p�in maata sielu huvin huonon vuoksi.

Syy suurempi ei sulia ihmetell�

nyt nousuasi kuin jos korkealta
vuorelta joen juoksevan n��t alas.

Sinussa ihme ois, jos estehist�

vapaana tuonne alas j��nyt oisit,
kuin liekki vilkas maahan j�isi hiljaa.�[13]

Ja kohden taivasta h�n kasvot k��nsi.

Toinen laulu

Te kaikki, joita kaipuu kuulemisen

ajanut seuraamaan on pursin pienin
mun laivaani, mi laulain merta kulkee,

takaisin k��ntyk��, oi, rannoillenne

ja �lk�� ulapalle uskaltako;
kenties, mun kadottain, te eksyisitte!

Vesill� vierin, joill' ei k�ynyt kukaan;

Minerva tuulen suo, Apollo johdon
ja Musat mulle Karhun merkin n�ytt��.

Te toiset harvat, jotka kurkoititte

jo varhain leip�� Enkelein, mi t��ll�
el�tt��, mutta kyll�st� ei koskaan,

te hyvin voitte aavan aallot soutaa

ja vanaveess�in seuraella, ennen
kuin sulkeuu se eess� kokkapuunne.

Niin kummastuneet matkamiehet Kolkiin

ei mainehikkaat n�hden, kuinka kynti
vakoja Jason,[14] kuin te kummastutte.

Janomme ainainen ja synnynn�inen,

mi meiss' on valtakuntaan luojan-luomaan
vei meit� kiireesti kuin taivas kiert��.

Beatrice yl�s katsoi, h�neen min�;

ja tuokiossa, jossa tuskin nuoli
lev�ht��, lent��, j�tt�� liipasimen,

jo siell� olin, miss� seikat kummat

kiinnitti katseeni; ja siks h�n, jolle
mun huoleni ei outo olla voinut,

kauniina, lempe�n� k��ntyi minuun:

�Luo Luojan nosta mielen kiitos�, lausui,
�h�n ensi t�hteen saattanut on meid�t.�

Minusta tuntui, meit� pilvi kattoi

sees, sankka, luja, kiilto-kirkas niinkuin
timantti, johon silm� P�iv�n sattuu.

Tuo ikihelmi sis�h�ns� meid�t

n�in sulki, kuten vastaan ottaa vesi
s�teit� valon, silti s�rkym�tt�.

Jos olin kappale--ett' toinen toiseen

ulottuvainen menn� voi, min pakko
on olla niin, kaks kappalta jos yhtyy,

tajua sit' ei t��ll� j�rki--pit�is

halumme palaa n�kem��n se ydin,
miss' yhtyy meid�n luontomme ja Luoja.

Mit' uskomme, se siell� ilmi k�ypi,

ei todistettuna, vaan selvi�n�
kuin ensi totuus, johon uskoo luotu.

�Madonna�, vastasin, �niin hartahasti

kuin voinen vain ma H�nt� kiit�n, joka
mun nosti maailmasta kuolevien.

Mut lausukaa, mitk' ovat merkit synk�t[15]

t��n t�hden, jotk' on aikaan saaneet, ett�
maan p��ll� Kainin taru liittyy siihen.�

Hymyili, haastoi h�n: �Jos kuolevaisten

erehtyy mielipide siin�, miss�
ei telkimi� avain aistin avaa,

sua haavoittaa ei ihmetyksen nuolten

tulisi en��, koska n��t, kuin lyhvin
j�� siivin j�rki j�lkeen aistimien.

Mut virka, mit� itse tuumit tuosta.�

Ma n�in: �Mi t��ll� meist' on ihme, aikaan
sen saa kai kappaleiden tiheys, ohuus.�

H�n n�in:[16] �Sa varmaan huomaat hairahduksen

tuoss' uskossasi, jos vain kuulet, mit�
ma sit� vastaan todistella mielin.

Osoittaa kiintot�htein taivas monta

valoa, jotka laadultaan ja kooltaan
esiintyy teille erikaltaisina.

Jos tiheys, ohuus t�m�n aikaan saisi,

yks voima ainoo jokaisessa asuis,
jaettu suhtein, suuri taikka pieni.

Mut eri voimain t�ytyy olla tulos

aineiden alkumuotojen, ja niist�
j�is yksi vain, jos oikea ois v�ittees.
Jos ohuus taas ois syyn� seikan himmeen,
min juurta etsit, ois t�� t�hti joko
niin aines-ontto jostain kohdastansa,

kuin uskonet, tai niinkuin ruumihissa

lihava laihaan liittyvi, t��n t�hden
volyymi vaihtuisi kuin kirjanlehdet.

Jos edellinen totta ois, se n�kyis

Auringon-pimennyksiss�: kuun l�pi,
kuin kaiken ohuen, sen s�teet paistais.

Mut niin ei k�y; siis toinen vaihto-ehto

on tutkittava, ja jos sen ma murskaan,
sun v�ittees v��r�ksi on todistettu.

Jos l�pin�kyv� ole t�� ei ohuus,

sill' olla t�ytyy raja, jonka yli
sen vastakohta salli ei sen menn�,

ja siksi toiset s�teet taap�in taittuu

kuin s�teet v�rilliset heijastuvat
lasista, jonk' on alla lyijynpinta.

Nyt virkkaa voit, ett' tuolla tummempana

n�kyvi s�de kuin taas toisin paikoin,
kun syvemp�� se siell� heijastuvi.

Harhasta tuosta vapauttaa sun voipi

kokemus, jos sa joskus koetat sit�,
mi l�hde lienee tietovirtojenne.

Sa ota kolme peili�; kaks siirr�

itsest�s yht� kauas, kolmas niiden
v�lilt�, kauimpaa, sun silm��s k�yk��n.

P�in niit� kasvot selk�s taakse valon

sytyt�t, sattuvaisen peiliin kolmeen,
ja jokaisesta vastaas v�lkkyv�isen.

Vaikk' et�isimm�n heijastus ei ole

niin laaja kuin on muiden, silti huomaat
sen hohteen samanlaiseksi kuin muiden.

Ja nyt--kuin paljastuu mit' all' on lumen,

s�teiden l�mpimien singahtaissa
v�rist��n, kylmyydest��n entisest�--

kun niin oot paljastunut j�rjess�si,

valolla valistaa niin kirkkahalla
sun tahdon, ett� totuus siit� tuikkii.

Jumalanrauhan taivaan[17] alla kaartuu

yks kappale, min voimaan perustuvi
olemus kaiken siihen sis�ltyv�n.

Seuraava taivas, joll' on silm�� monta,

tuon voiman jakaa eri t�htiin, jotka
sen alle kuuluu, erilaisna kukin.

Muut taivas-piirit eri keinoin k�ytt��

p��m��r�kseen ja siemenekseen voimat,
ne erilaiset, jotka niiss� piilee.

Elimet maailman n�� vaikuttavat,

kuin n�hnet nyt, ain astehittain, ett�
alempaan ylemm�st� voima virtaa.

Nyt huomaa tarkkaan, mit� tiet� kuljen

totuuteen tullakseni etsim��si,
ett' yksin sitten kaahlata sa voisit.

Pyhien piirein liike, voima tulee

ahjoista liikuttajain autuaiden
kuin rautiolta vasaran on varmuus.

Ja taivas, valoin monin kaunistettu,

kuvastaa, j�ljent�� kuin leimamerkki
tuon syv�n aatteen,[18] joka vieritt�� sen.

Ja niinkuin sielu, tomuhunne s��tty,

jakautuu eri j�seniin, jotk' ovat
taas eri tarkoitusta varten luodut;

n�in ylin j�rki hyvyytens� jakaa

ja monistaa sen eri t�htiin, mutta
ij�ti kiert�� omaa yhteytt�ns�.

Jokainen voima eri lailla yhtyy

kalliisiin kappaleihin, antaa elon
ja niiss� asuu niinkuin sielu teiss�.

Laps luonnon liedon, voima sekoitettu

tuo loistavi nyt l�pi kappaleiden
kuin ilo kautta ihmis-silm�ter�n.

Se aikaan saa, ei tiheys eik� ohuus,

ett' eri lailla eri valot v�lkkyy:
se muoto-aate on, mi hyvyytens�

mukahan kirkkaan luo ja himme�nkin.�

Kolmas laulu

Se Aurinko, mi lemmell' ensin sytti

mun syd�mein, syin, vastasyin ol' ilmi
totuuden kauniin kasvot tuonut mulle.

Ja min�, n�ytt��kseni vakaumustain

t�t' uutta, varmaa, kohotin nyt p��ni,
mik�li sopi, puhuaksein h�lle.
Mut n�ky ilmestyi, mi itsehens�
niin kiinsi katseheni kaiken halun,
tuo tunnustus ett' unohtuikin multa.

Kuin l�pi lasin kuultavan ja kirkkaan

tai vetten v�lkkyv�in ja hiljaisien,
mut ei niin syv�in, ettei pohja paistais,

n�kyv�t kasvojemme ��riviivat

niin vienot, ettei valko-otsan helmi
nopeemmin satu meille silm�ter��n;

niin n�in ma hahmoja, ne haastaa tahtoi,

ja min� jouduin harhaan vastakkaiseen
kuin poika tuo,[19] min l�hde loitsi lempeen.

Siks heti kuin ma heid�t n�hnyt olin,

vain valhekuviks heit� luullen, k��nnyin
ma katsomaan, ken moiset heijastutti.

En mit��n n�hnyt; suuntasin nyt katseen

valohon armaan saattajattareni,
mi hymyellen pyhin silmin loisti.

��l' ihmety, jos hymyilen ma hiukan�,

h�n virkkoi, �lapsellista luuloasi,
mi jaloin k�yd� viel' ei totta tohdi,

vaan ty�nt�� tyhjyyteen sun nyt kuin aina.

On tosi olennoita, jotka n�et,
vuoks sanan sy�dyn t�nne m��r�ttyj�.

Puhele heille, kuuntele ja usko!

Totuuden valo, jok' on onni heid�n,
pois p��st� en�� heit' ei liukahtamaan.�

Ja haamuun p�in, mi haastelemaan n�ytti

heist' innokkaimmalta, ma k��nnyin, lausuin
kuin mies, mi h�mmentyy vuoks liian kiihkon:

�Oi henki, luotu onneen, nauttivainen

suloutta ij�is-elon suuren hohteen,
jot' arvaa ei, ken tuntenut ei sit�!

Sua kiitt�isin, jos ilmoittaisit mulle

nimesi ynn� autuutenne laadun.�
H�n heti vastas silmin hymyilevin:

�Tahdolle oikealle rakkautemme

on ovi auki kuin on rakkauden, mi
itsens� kaltaisiksi kaikki tahtoo.

Maan p��ll� nunna olin; ja jos mieles

mua tarkkaan muistelee, en oudoks sulle
j�� siksi, ett� oon nyt kaunihimpi.

Minussa tunteva oot taas Piccardan;[20]

on mulla, seurass' autuaiden muiden,
nyt autuus taivahassa hitaimmassa.

Tunteemme, joita sytytt�� voi tuleen

vain Pyh�n Hengen riemu, alistuvat
ilolla h�nen j�rjestyksehens�.

T�� onni v�h�iselt� n�ytt��; suotu

se meille on, kun osaks laiminl�imme
lupauksemme tai kokonansa joskus.�

Ma h�lle: �Jotain jumalaista loistaa

ihmeellisill� kasvoillanne, joka
kuvanne kuolevaiset himment�vi.

Siks vitkaan vasta mulle muisto palas;

mut nyt mua auttaa, mit� virkoit, siksi
helpompi mieleen palauttaa on kuvas.

Mut lausu: Te, t��ll' iki-autuahat,

kai kaihoatte paikkaa korkeampaa,
enemm�n n�hd�, enemp' yst�vi�?�

Hymyili h�n ja muutkin varjot ensin;[21]

h�n sitten vastasi niin iloisena
kuin hehkunut ois ensi lemmen tulta:

�Ah veli, tahtojamme viihdytt�vi

rakkauden voima, joka pyyt�� sallii
vain omaamme, ei ik�v�id� muuta.

Jos toivoisimme ylemm�ks, nuo toiveet

sotisi vastaan H�nen tahtoansa,
mi t��ll� m��r�nnyt on meille sijan.

Tapahdu moist' ei taivahissa n�iss�;

el�m� rakkaudessa v�ltt�m�t�n
on t��ll�, jos sen luonnon oikein huomaat.

On olennaista t�lle autuudelle

Jumalan tahtoon liitty� niin liki,
ett' yhdeks yhtyy kaikkein meid�n tahdot.

Asujat asteettaiset valtakunnan

t��n oomme, ja se kaikille on mieleen,
my�s H�lle, jok' on tahto tahtojemme.

Ja H�nen tahdossaan on meill� rauha:

H�n meri on, p�in jota kaikki liikkuu,
min itse luo H�n ja min luonto muovaa.�

Tajusin nyt ma, kuink' on kaikkialla

taivaassa paratiisi, vaikka samoin
ylimm�n hyv�n armo siell' ei sada.

Mut kuin yks ruokalaji kyll�stytt��

ja toiseen viel' on himo ihmisell�
ja t��n h�n ottaa, tuon h�n kiitt�in torjuu;
niin tein nyt min� sanoin ynn� liikkein
tuon kankaan tullakseni tuntemahan,
joss' ei h�n sukkulaa viel' ly�nyt loppuun.[22]

�El�m� pyh�, ansiot my�s suuret�,

h�n lausui, �nostanehet naisen[23] ovat,
min mukaan p��ll� maan on huntu, puku,

ett' ylj�n luona, joka ottaa valat,

jotk' antaa rakkaus h�nen mieliksens�,
ois kuoloon saakka valvonta ja uni.

Ma h�nt� seurataksein maailmasta

jo nuorna luovuin, otin hunnun pyh�n,
sitouduin h�nen sisarkuntahansa.

Mut miehet, pahaan tottuneet, ei hyv��n,[24]

mun ry�sti luostarista lempe�st�;
eloni muuttunehen Luoja tuntee.

Ja hohde toinen t��, min oikealla

minusta n��t ja joka s�teilevi
valolla kaikella t��n taivas-piirin,

voi saman virkkaa itsest��n kuin min�:

h�n oli nunna, h�nen p��st��n samoin
pyh�isen hunnun varjo temmattihin.

Mut maailmaan kun takaisin h�n tuotiin

n�in vasten tahtoaan ja tapaa hyv��,
syd�men hunnun s�ilytti h�n iki.

Se valo on Constanzan[25] suuren, h�nen,

mi Suevian toisen myrskytuulen kanssa
kolmannen[26] synnytti sen viime mahdin.�

H�n haastoi n�in ja laulaa alkoi: _Ave,

Maria_, haihtui laulaen kuin raskas
katoopi kappale veenpinnan alle.

Niin kauas seuras h�nt� katseheni

kuin saattoi; vaan kun h�nt' en n�hnyt en��,
ylimm�n kaihoni taas neitt� etsin

ja k��nnyin kokonaan Beatricen puoleen;

mut salamat h�n sinkos silm�h�ni,
niin ettei ensin siet�� voinut n�k�;

siks viiv�hdin ma kysymyksineni.

Nelj�s laulu

V�lill� ruoan kahden, yht� maukkaan

ja l�heisen, mies vapaa ennen n�lk��n
n��ntyisi kuin h�n panis suuhun toisen.

V�lill� suden kahden ahnaan lammas

n�in seisois, pelk�is yht� paljon niit�;
n�in koira keskell� my�s kahden kauriin.

Siks moiti en, en kiit� itse�ni,

jos vaikenin, kun oli pakko, kahden
ep�ilyn yht� paljon raastamana.

Ma vaikenin; mut kasvot kuvastivat

toiveeni, kysymyksein l�mpim�mmin
kuin sanoin tulkita ne tainnut �isin.

Beatrice teki niinkuin Daniel, koska

Nebukadnezarin h�n viihti vihan,
mi v��rin t�m�n julmaks saanut oli.[27]

Ja virkkoi: �N��n, kuink' kaksi toivettasi

sua viskoo niin, ett' oma huoles sitoo
itsens� eik� ilmi p��st� tahdo.

Sa mietit n�in: Jos hyv� tahto pysyy,

syyn mink� vuoksi v�kivalta muiden
mun ansioini mitan pienent�vi?

Se viel' on sulle ep�ilyksen aihe,

kun sielu n�ytt�� t�htiin palajavan
niinkuin on mielipide Platon[28] juuri.

N�� kysymykset yht� paljon painaa

sun tahtoas, ja siksi k�sittelen
sit' ensin, jok' on sapekkaampi[29] niist�.

Serafi ei, mi enin Luojaan liittyy,

ei Moses, Samuel, Johannes (kumman
kahdesta ottanet), ei my�s Maria

taivaassa toisess' istu istuimillaan

kuin n�m� henget, jotka n�it sa juuri,
eik' ole rajoitettu aika heid�n.

He kaikki kaunistavat ensi keh��,

mut eri autuus heill� on sen mukaan
kuin kukin tuntee Luojan henk�yksen.

Nuo �sken n�ytt�ytyiv�t merkit�kseen

sen autuus-asteen, jok' on muista alin,[30]
ei kuin sen heille m��r�nnyt ois arpa.

N�in onhan puhuttava j�rjellenne,

kun aistimuksista se yksin oppii,
min sitten nostaa arvoon aattehien.

Siks Raamattukin tasollenne teid�n

alentuu, kun se Jumalalle k�det
ja jalat antaa, muuta tarkoittaen.[31]
Ja Pyh� Kirkko ihmishahmoon teille
Gabrielin, Mikaelin kuvaa ynn�
sen, jolta Tobias sai n��n j�lleen.[32]

Sieluista mit� Timeus[33] haastaa, pid�

sen kanssa yht� ei, mit' t��ll� n�et,
kun sanan mukaan uskonee h�n seikat.

H�n sanoo: sielu t�htehens� palaa,

ja uskoo, ett� irtautui se siit�,
kun luonto antoi sille ihmismuodon.

Kentiesi oppinsa on toinen sent��n

kuin sanat sanovat, kentiesi siin�
on tarkoitus, ei niink��n naurettava.[34]

Jos t�hdille, vuoks niiden vaikutuksen,

h�n jakaa tahtoo kunniaa tai herjaa,
ehk' ampuu joutsellaan h�n totta jotain.

Tuo aate, v��rin tajuttu, niin kerran

harhautti maailman, ett' t�hdet saada
nimi� voi Mars, Jupiter, Merkurius.

Ep�ilys toinen,[35] joka vaivaa sua,

v�hemm�n myrkyllinen on; sen pahuus
minusta voi ei sua et��nnytt��.

Jos oikeutemme v��ryydelt� n�ytt��

useinkin silm��n kuolevaisten, uskon
todistus on se eik� harha-uskon.

Mut koska ymm�rryksenne voi t�h�n

totuuteen t�ysin tunkea, ma tahdon
sun tyydytt�� nyt syd�ntoivehesi.

Jos v�kivaltaa on se, ettei uhri

tavalla mill��n tekij�� sen suosi,
ei anteeks saaneet oo nuo sielut silloin.

N��t tahto, jos se tahdo ei, ei kuole,

vaan tulen lailla yl�s nousee, vaikka
painaisi tuhatkerroin voima raaka.

Mut jos se taipuu v�h�nkin, se seuraa

jo v�kivaltaa; ja niin teki n�m�,
palata jotka luostariin ois voineet.

Jos t�ydellinen heiss' ois tahto ollut

kuin halsterill' Laurentius Pyh�n[36] oli
tai Muciuksen,[37] k�tt��n kohtaan jyrk�n,

ajanut ois se, heti kuin he p��si,

palaamaan elontielleen entiselle;
mut harvinaist' on moinen tahdon tarmo.

Sanojen n�iden kautta, jos ne olet

tajunnut oikein, murtuu mielipide,
mi muuten vaivannut sua usein oisi.

Mut toinen ahdinko[38] nyt tiesi sulkee

niin eess� silm�is, ettet p��se siit�
omilla voimillas, vaan ennen v�syt.

Totuuden tuon ma painanut oon mielees,

voi ettei valehdella sielu t��ll�,
ain liki ollen totta ensimm�ist�.

Ja kuitenkin Piccarda kertoi sulle

Constanzan huntuaan ain rakastaneen;
sopivan n�yt� ei se sanoihini.

Jo usein, veli, sattunut on, ett�

on vaaran v�ltt�miseks tehty vastoin
mielt' omaa, mit� ei ois tullut tehd�.

Niinkuin Alkmeon,[39] is�n pyyt�m�n�,

emonsa oman murhas: t�ytt��ksens�
tunteita lapsen tunnottomaks tuli.

T�ss' on sun huomattava, ett� tahtoon

sekoittuu v�kivalta, jonka vuoksi
rikosta moist' ei voida anteeks antaa.

Vapaasti vaikk' ei tahto[40] suostu pahaan,

se siihen suostuu sik�li kuin pelk��,
jos kielt�ytyy se, pahaa suurempata.

Jos nyt Piccarda sanaa tuota k�ytt��,

vapaata tahtoa h�n tarkoittavi,
ma toista taas, mut totta kumpainenkin.�

N�in kuului lainel�ikk� ��nen pyh�n,

mi l�hti l�htehest� kaiken toden,
jokaisen toiveheni tyydytellen.

�Oi ensi ylj�n armas, jumalainen�,

ma virkoin, �sa, min sanat sielun t�ytt��
niin l�mmitt�in, ma yh� ett� virkoon!

Niin syv�t ei mull' ole sielunkyvyt,

ne ett� korvata vois suosionne;
mut H�n sen tehk��n, joka voi ja n�kee.

Tajuan hyvin, ettei hengen jano

asetu, ellei sit� neuvo Totuus,
jonk' ulkopuoll' ei ole totta mit��n.

Kuin peto luolassaan se siin� lep��

sen l�ydetty��n; ja se voi sen l�yt��,
ois muuten turhaa kaikki hengen kaipuu.

Totuuden juurella kuin vesa versoo

siks ep�ily, ja luonto meit� ajaa
korkeuteen kukkulalta kukkulalle.
Kehoittaa, rohkaisee se kysym�h�n
mun teilt�, Donna, kunnioittavasti
totuutta toista, jok' on mulle himmee.

Inehmo voiko, tiet�� tahdon, muilla

hyvill�, jotka vaa'assanne painais,
lupaukset rikkomansa t��ll� maksaa?�

Beatrice katsoi minuun silmin, joista

niin jumalaiset lemmenliekit hohti,
mult' ett� voima voipui, pois ma k��nnyin,

loin maahan silm�t tajutonna melkein.

Viides laulu

�Jos sulle rakkaus olennostain paistaa

sen mitan yli, p��ll� maan mi n�hd��n,
niin ettei silm�si voi kest�� sit�,

tuot' �ll�s ihmettele! T�ydellinen

sen tieto[41] aikaan saa, mi oppiessaan
opitun hyvyydenkin tiet� jatkaa.

N��n hengess�s jo heijastuksen t�st�

valosta ij�isest�, jonka n�k�,
vain kerran n�hty, ikilempeen lietsoo.

Ja muu jos rakkautenne viettelevi,

se vain on tuike valon tuon, mi v��rin
tajuttunakin l�pi loistaa siit�.

Sa tiet�� tahdot, sanan sy�dyn voiko

teolla muulla korvata, niin ett�
vapaaksi sielu p��sis kantehestaan.�

N�in alkoi laulun t��n Beatrice; niinkuin

se, jok' ei puhettansa paloittele;
h�n sitten jatkoi esityst��n pyh��:[42]

�Lahjoista suurin, jonka luova Luoja

soi auliudessaan, joka hyvyytens�
mukaisin on, jot' arvostaa h�n enin,

ol' lahja tahdon vapaan;[43] omistavat

sen kaikki j�rjelliset luodut, heille
vain antoi H�n sen sek� antaa yh�.

K�y ilmi sulle, jos nyt tuumit tuota,

lupauksen arvo kallis, jos sen laatu
niin on, ett' Taivas suostuu, kun sa suostut.

Liitossa ihmisen ja Luojan aarre

tuo suuri uhrataan, ja niinkuin sanon,
se tapahtuu juur' tahdon toiminnalla.

Mit' tarjota siis korvaukseksi voitais?

Jos luulet hyvin k�ytt�v�s, mink' annoit,
hyv�ksi k��nt�v�s ty�n luulet pahan.

P��seikasta nyt sull' on selv� tieto;

mut kun t��n Pyh� Kirkko anteeks antaa,
sanaani vastaan sotivan mi n�ytt��,

sun viel' on hetki p�yd�ss' istuttava;

n��t ruoka ankara, min saanut olet,
apua viel� sulaaksensa vaatii.

Aukaise sielus siis mun puheelleni

ja hyvin k�tke se; ei tiedoks riit�
tajuta vain, my�s t�ytyy panna talteen.

Kaks seikkaa kuuluu t�m�n uhrin luontoon:

se ensin, mik� uhrataan, ja toinen
on itse lupaus, joka annetahan.

T�� toinen kest�� voimassansa, siks kuin

se t�ytet��n, ja siit� t�sm�llisen
edell� saanut jo sa tiedon lienet.

Siks juutalaisille ol' uhrin k�sky

niin ehdoton, vaikk' uhri itse voitiin
toiseksi vaihtaa, kuten tied�t varmaan.

N��t toinen seikka: esine t��n uhrin

voi moinen olla, ettei synti mik��n
tapahdu, jos se muuksi muutetahan.

Mut �lk��n kukaan ominvalloin taakkaa

harteinsa vaihtako, jos k��ntynehet
ei avain valkoinen, ei keltainenkaan.[44]

Ja houkaks usko joka muutos, miss�

suhtaudu korvaus ei korvattavaan
ens uhrin lupaukseen kuin kuusi nelj��n!

Siks mik� arvollaan niin paljon painaa,

se ett� vaa'at kaikki vaaputtavi,
ei vaihdettaviss' ole muuhun hintaan.

Inehmot, pit�k�� siis lupauksenne

ja vakaat olkaa, vaan ei nopsat niihin
kuin Jefta[45] lupaamaan ens antimensa!

Ois h�nen tullut sanoa: 'Tein pahoin,'

kuin tehd� pahempaa sen pit�in; p��mies
helleenien[46] my�s yht� houkka oli,

kun itki kauneuttaan Iphigeneia

ja saattoi itkem�h�n tuhmat, viisaat,
jotk' kuuli huhun moisest' uskonnosta.
Te kristityt, siks olkaa verkkaisemmat
ja �lk�� niinkuin h�yhen tuulen tullen;
ei joka vesi teit� pest� saata.

On teill� uus ja vanha Testamentti

ja Kirkon paimen, joka teit� johtaa:
se riitt�k�h�n pelastukseksenne.

Jos himo h�ijy teille toista huutaa,

te olkaa ihmisi�, �lk�� karjaa,
ett' teille nauraisi ei juutalainen![47]

Laill' lampaan �lk�� tehk�, �idin maidon

mi j�tt��, huvikseen k�y leikkiin lietoon,
itsens� kanssa ilon kamppaeluun.�

Kuin kirjoitan, Beatrice mulle puhui;

h�n sitten k��ntyi ik�v�iden sinne,
maailman muoto[48] miss' on vilkkahampi.

Vait'olonsa ja vaihdos kasvon-ilmeen

mun hengen-himoni my�s hiljensiv�t,
vaikk' uudet pyrki kysymykset esiin.

Ja niinkuin nuoli, joka maaliin sattuu

jo ennen kuin on j�nne p��ssyt lepoon,
me toiseen jouduimme nyt taivas-piiriin.

Niin iloisena valtiattareni

t��n taivaan valkeuteen n�in astuvaksi,
ett' t�hti itse kirkkahammin kiilsi.

Ja t�hden t��n jos muoto muuttui, hymyi,

ma kuink' en silloin, jonka luonto tehnyt
on joka suhtehessa muuttuvaksi!

Kuin kalat pienet lammen tyynen, kirkkaan

ker�ytyy katsomaan, jos heitet�h�n
jotakin, jonka ruoaks luulla voivat;

niin tuhat hohdetta n�in kiirehtiv�n

p�in meit� nyt, ja jokaisesta kuului:
�Kas, siin� rakkautemme kartuttaja!�[49]

Ja kun ne luoksemme sai tulleheksi,

iloa kuultavan ne n�kyi kukin
hohteessa kirkkaassa, mi niist� paistoi.

Lukija, aattele, jos alku t�m�

ei jatkuis, kuinka sulia tuskallinen
ois lis�� tiet�m�h�n mielenkaipuu!

Tajuat itsest�si siis, mi kaiho

minulla oli tila tiet�� noiden,
jotk' oli eteheni ilmestyneet.

�Oi siunattu, sa, jolle armo suotu

ij�isen voiton istuimet[50] on n�hd�
jo ennen kuin sa sodan maisen j�tit!

Valoa, joka taivaat kaikki kaartaa,

me hehkumme; ja siks, jos meilt� halaat
sa tietoja, saat mielinm��rin sy�d�.�

N�in mulle puhui muuan henki hurskas,

ja n�in Beatrice: �Haasta, haasta heille
vakaasti, usko niinkuin jumalihin!�

�N��n kyll�, kuinka asut valkeudessas

omassa, jota heijastaa sun silm�s,
kun hymyilless�s niin ne tuikahtavat.

Mut tied� en, ken olet, sielu pyh�,

en my�s, miks asut t�ss� taivahassa,
min kuolevilta s�teet toiset verhoo.�

Valolle virkoin n�in, mi ensin mulle

puhunut oli, ja se tuosta tuli
viel' entist�kin kirkkaammaksi paljon.

Kuin Aurinko, mi joskus hunnuttaupi

valoonsa liikaan, koska usmat sankat
ja hillitsev�t haihtuneet on l�mp��n;

n�in s�teisiins� pyh� hahmo peittyi

minulta vuoksi ilon suurentuneen,
ja n�in h�n verhouneena vastas mulle

sen, mit� seuraava nyt laulu laulaa.

Kuudes laulu

�Kun Konstantinus[51] kotkan vastenp�iv��

radalta k��nsi kantataaton, joka
Lavinian otti, vuosisataa kaksi

ja yli pysyi Luojan lintu hiljaa

sopessa Europan[52] ja kukkuloita
l�hell�, joilta ensin l�hti lentoon.

Vallitsi pyh�in sulkain varjon alla,

k�dest� k�teen mennen, maailmata;
n�in vaihtui valta, joutui k�teen minun.

Ma keisar' olin, oon Justinianus,[53]

mi vuoks ens Rakkauden, jonka tunnen,
laeista otin liian pois ja turhan.

Jo ennen kuin ma ty�h�n tuohon ryhdyin,

ma yhteen luontoon Kristuksessa uskoin,
en enemp��n, ja tyydyin uskohoni.
Mut Agapetus siunattu, mi silloin
ol' ylipaimen, sanoillansa minut
sai ohjatuksi oppiin oikeahan.

H�nt' uskoin ma ja selv��n nyt ma n�en

oppinsa laadun, kuin sa n�hnet toisen
todeksi, v��r�ks toisen vastakohdan.

Kun tielle Kirkon nyt ma tullut olin,

suvaitsi antaa mulle Luojan armo
ty�n suuren aatteen, siihen antauduin ma

ja j�tin aseet Belisariukselle,[54]

jot' turvasi niin k�sivarsi Taivaan,
se ett� mulle oli merkki levon.

T�� vastaus ensi kysymyksees liittyy;

mut laatu vastauksen pakottavi
jotakin lis��m��n mun viel� siihen,

ett' oivaltaisit, kuinka v��rin tekee[55]

ne, jotka nousee keisar-kotkaa vastaan
sen anastain tai sit� uhmaellen.

N�e, mik� voima kunnioitettavaks

sen tehnyt on!� H�n tuokiosta alkoi,
kun Pallas kuoli kotkan vallan vuoksi.[56]

�Sa tied�t, Albass'[57] asui vuosisataa

se sitten kolme, sikskuin taistelohon
sai kolme vastaan kolmea sen vuoksi.

My�s tied�t, ry�st�st� sabinitarten

Lucretian tuskaan saakka, kuinka voitti
se l�hi kansat kuninkaiden aikaan.

Ja tied�t, kuinka sit� kantoi Rooman

jaloimmat, koska rynt�s Brennus,[58] Pyrrhus
ja muutkin kansanp��t ja liittolaiset.

Niin sai Torquatus, Quinctius takku-tukka

ja Deciukset, Fabiukset[59] maineen
sen, jota mielell�in ma kunnioitan.

Se maahan l�i arabialaiset[60] ylpeet,

nuo, jotka Hannibalin johdoll' yli
meniv�t alppein, mist� Pon on juoksu.

Sen kanssa nuorna Scipio ja Pompeius

voittonsa voittivat, ja tuimaks tuli
se kummulle,[61] min alla synnyit sin�.

L�hell� aikaa,[62] jolloin Taivas tahtoi

lepoonsa lempe��n maailman kaiken,
sen Caesar otti Rooman mielen mukaan.

Ty�t kotkan silloiset Rhein-virta n�ki

ja Var, Is�re ja Sa�ne ja Seine ja laakso
jokainen, josta Rh�nen uoma t�yttyy.[63]

Ravennan j�tti, Rubiconin yli

se kulki, vaan tuo tapahtui niin nopsaan,
sit' ettei seurata voi kieli, kyn�.

Espanjaan viskas legionat, sitten

Durazzoon, iskun niilt� sai Farsalus,[64]
min tuska tuntui kuumaan Niiliin saakka.

Antandroon[65] taas ja Simoiin se n�ki,

jost' oli noussut, Hektorin my�s haudan,
ja lens ja turmaks Ptolemaion tuli.

Taas salamana Juban[66] p��h�n iski,

p�in k��ntyi l�nsimaailmaanne, josta
Pompeiuksen jo sotatorvi soitti.

Seuraavan[67] johdolla mit' aikaan sai se,

sit' Tuonelassa Brutus, Cassius ulvoo
ja murehtii Modena ja Perugia.

Sit' itkee viel�i Kleopatra tumma,

mi kotkaa paeten sai k��rmehelt�
niin �killisen ynn� synk�n surman.[68]

Punaiseen mereen saakka kaarsi kotka

tuon johdolla ja maailmaan loi rauhan,
niin ett� Janus-templi suljettihin.

Mut kaikki edelliset ty�t sen, joista

nyt puhun, ynn� my�h�isemm�t, piiriss'
el�m�n maisen, sille alistetun,

v�h�ksi j�� ja himme�ks sen rinnan,

mit' teki sill� kolmas Caesar,[69] silmin
jos kirkkain katsotaan ja mielin puhtain.

Jumalan oikeus, joka haltioi mun,

n��t h�lle my�nsi, k�teen sen, min sanoin,
suuruuden olla kosto Taivaan vihan.

Nyt h�mm�sty, ma mit� virkan viel�:

Tituksen kanssa sitten kostamahan
se riensi verisyyt� synnin vanhan.

Ja koska Longobardin hammas[70] puri

taas Pyh�� Kirkkoa, sen siipein alla
apuhun, voittoon Kaarle Suuri saapui.

Nyt n�ist� p��tt�� saatat niiden suhteen,

joit' yll� syytin, ynn� syntiens�,
jotk' ovat turmionne kaiken l�hde.

Yks yhteismerkin puolueesen sitoo,

sen sijaan toinen keltaliljat keksii:[71]
on n�hd� vaikeaa, ken suurin syyp��.
Muun merkin alla ghibellinit tehk��t
temppunsa; sill� pahoin seuraa kotkaa,
ken sen ja oikeuden erottavi.

Eik' uusi Kaarle[72] guelfinens� sit�

ly� maahan, mutta pelj�tk��n sen kyntt�,
mi leijonat jo suuremmatkin nylki.

Jo usein itki is�n syyt� pojat,

�lk��nk� luulko, ett� vaakunaansa
Jumala vaihtaa vuoksi Ranskan liljain!

T��n pienen t�hden[73] kaunehena henget

on hyv�t, jotka niin on toiminehet,
heit' ett� kunnia ja maine seuraa.

Ja kun n�in harhautuen sinne lent��

halumme, luonnollista on, ett' toden
rakkauden s�teet hitaammasti nousee.

Mut juuri palkan ynn� ansiomme

vertailu onpi ilostamme osa,
kun ovat kummatkin ne yht� suuret.

El�v� oikeus n�in meiss� tunteet

niin puhdistaa, ne ettei p��se pahaan
mihink��n k��ntym�h�n en�� koskaan.

Kuin eri ��nin sointu kaunis syntyy,

niin eri asteet el�m�ss� t��ll�
luo t�htitarhain sopusoinnun armaan.

Sis�ll� p��rlyn t�m�n p�ilyv�isen

palavi valo Romeon,[74] min suuret
ja kauniit ty�t niin pahoin palkittihin.

Mut ei Provence, mi h�nt� vastaan oli,

nyt siit� nauti; n��t se v��r��n kulkee,
ken toisen onnen turmionaan pit��.

Tyt�rt� nelj� kuningattariksi

Raimondo Berlinghieri naitti, t�m�n
sai aikaan Romeo, mies vieras, halpa.

Sai h�net pyyt�m�h�n sanat kateet

tili� sitten tuolta vanhurskaalta,
mi kymmenest� kaksitoista antoi.

L�ks sitten k�yh�n� ja harmaap��n�

palalta pala kerj��m��n h�n; miehen
tuon mielen maailma jos tuntis, sit�

enempi kiitt�is, vaikka nytkin kiitt��.�

Seitsem�s laulu

_Hosianna, Pyh� Herra Zebaoth,

mi valkeudellas valtakunnissasi
ylitse loistat tulten onnellisten!_[75]

N�in syventyen s�velm��ns� alkoi

olento tuo nyt laulaa, kahden valon[76]
kauniisti h�nen p��t��n kaarrellessa.

H�n muiden kanssa liittyi karkelohon

ja kipin�it� nopsemmin he multa
�kisti peittyi v�limatkan taakse.

Ep�ilin, itsekseni tuumin: �Virkan,

tuon virkan kuulla valtiattareni,
mi juomin vienoin sammuttaa t��n janon.�

Mut kunnioitus, joka t�ytt�� minut,

kun kuulen vain ma ��net _B_ ja _ice_[77]
p��n multa painoi niinkuin nukkuvalta.

Mua moisna siet�� voinut ei Beatrice,

vaan lausui, hymyn s�teillen, mi tehd�
tulessa miekkoiseks ois miehen voinut:

�Mik�li erehty� en ma saata,

sa mietit, kuinka rangaistuksi tulla
voi kosto oikeakin oikeudella.

Pian sun ma p��st�n tuosta pulmastasi:[78]

ja sin� kuuntele, n��t sanat n�m�
ij�isen opin sulle lahjaks antaa.

Ei tahdon ohjaa omaks hy�dyksens�

inehmo, jok' ei siinnyt,[79] voinut siet��,
siks itse heimoineen h�n kirottihin.

Ja ihmisheimo heikko harhassansa

n�in virui monta vuosisataa, kunnes
Jumalan Sana alas astui sinne,

h�n miss� luonnon, joka Luojastansa

eronnut oli, henkil��ns� liitti
teolla pelk�ll' ikirakkautensa.

�lysi suuntaa siihen nyt, min sanon!

Luojaansa yhtyneen� luonto oli
kuin alkujansa hyv� ynn� puhdas.

Mut paratiisista vuoks syyns� oman

se karkoitettiin, koska k��ntyi tielt�
totuuden ynn� totuus-el�m�st�.

Otettu jos on luonnon mukaan mitta

tuon rangaistuksen ristinpuulla, koskaan
niin oikea ei mik��n olla voinut.
Mut my�sk��n niin ei v��r� ollut mik��n
suhteessa henkil��n, sen k�rsineesen,
jok' yhtyneen� oli luontoon tuohon.

Yks ty� siis tuotti eri tuloksia;

kun mieleen Jumalan ja Judan oli
tuo kuolo, vapis maa ja Taivas aukes.

Nyt sulle outoa ei olle en��,

kun sanotaan, ett' oikeus-istuin ylin
sittemmin kosti koston oikeankin.

Mut nyt ma n�en, kuinka mieles mennyt

on aatos aatokselta solmuun, josta
se kaikin kaipuin irti p��st� tahtoo.

Sa sanot: 'Tarkoin tajuan, min kuulen;

mut miks t��n tavan lunastuksellemme
valitsi Luoja, viel' on pulma mulle.'

T�� p��t�s, veli, lep�� haudattuna

jokaisen silmilt�, min �ly ole
tulessa rakkauden ei kasvatettu.

Todella, koska tuohon kohtaan monen

k�y katse, vaikka sen vain harvat huomaa,
ma kerron, miks ol' arvokkain t�� tapa.[80]

Jumalan hyvyys, jolle kaikki karsaus

on vierasta, niin hehkussansa palaa,
ett' ikikaunis siit� siroittuvi.

V�litt�m�sti mik� siit� virtaa,

loputon on, n��t sen ei laatu muutu,
kun itse on se laadun leiman ly�nyt.

V�litt�m�sti mik� siit� virtaa,

vapaata on, kun siihen vaikuttaneet
ei ole eik� voineet seikat uudet.

Ja sit� miellytt��, mi h�nt' on l�hin;

n��t pyh� hehku tuo, mi kaikki kultaa,
parhaiten palaa samankaltaisessa.

N�ill' etuoikeuksilla varustettu

ol' ihmisluonto, ja jos yks vain puuttuu,
sen pakko langeta on korkeudestaan.

Vain synti sit� orjuuttaa ja tekee

sen erilaiseksi kuin suurin Hyvyys,
valosta t��n kun v�h�n vain se seestyy.

Eik' arvoonsa se koskaan p��se, ellei

se t�yt� onttoutta, min synti teki,
vanhurskain rangaistuksin harhateist��n.

Luontonne koska siemeness��n rikkoi,

n�ist' erotettiin etuoikeuksistaan
kuin Paratiisista se karkoitettiin.

Ja ettei niit� j�lleen voinut voittaa

kuin kahta tiet�, tajuat, jos siihen
nyt j�rkes j�nnit�t, ma mit� puhun:

Tie yks: ett' anteeks antanut ois Luoja

vain armostaan; tie toinen, ett� itse
inehmo korvannut ois hulluutensa.

Nyt katsees sy�kse ikisyvyytehen

Jumalan p��t�sten, mun puhettani,
mik�li taidat, tarkoin seuratakses.

Inehmo rajoitettu voinut syyt�

ei sovittaa, kun langeta niin alas
ei voinut n�yr�n� ja kuuliaisna

kuin yl�s pyrkinyt ol' uhmassansa;

ja siit� johtui, ettei itsekauttaan
inehmo voinut sovitusta antaa.

Siks t�ytyi Luojan polkuansa omaa--

yht' taikka kahta taikka kumpaistakin--
inehmo auttaa eloon entisehen.

Mut koska teko tekij�n niin paljon

jalompi on, mit' enemm�n se kuvaa
hyvyytt� syd�men, mi synnytt�� sen,

siks H�n, mi leimaa maailman, nyt k�yd�

suvaitsi hyvyydess��n tiet� kahta,
te ett� kohoisitte korkeuteenne.

Eik' ensi p�iv�st' asti viime y�h�n

niin suurta, juhlallista kenellek��n
tapahdu eik� ole tapahtunut.

N��t Luoja auliimp' oli antaessaan

itsens�, ett� ihminen vois nousta,
kuin jos h�n itsest��n ois anteeks suonut.

Muut tavat kaikki oikeutta t�ytt��

ei oisi voineet, ellei n�yrtyneen�
Jumalan poika lihaks tullut oisi.

Toiveesi kaikki ett� tyydytt�isin,

palajan selitt�m��n kohdan er��n,
n�� seikat ett� n�kisit kuin min�.

Sa sanot: 'Ilman n��n ja n��n ma tulen

ja veen ja maankin, kaikin yhtymineen,
h�vi�v�n ja kest�v�n vain hetken.

Ja sent��n n��kin seikat luodut ovat.'

Siis jos on totta, mit� sulle sanoin,
tuholta niiden turvass' olla pit�is.
Ah veikko, Enkelit ja seutu kirkas,
miss' olet nyt, vain voidaan luomiks virkkaa
olennon t�ydellisen niinkuin ovat.

Mut nimitt�m�s alkuaineet ynn�

muu kaikki my�s, mi niist� muodostuvi,
vain luodun voiman ovat voitteloita.

T�hdiss� taivaan, jotka niit� kiert��,

ne kaikk' on luodut, niiden aine luotu
kuin my�skin voima, niit� muodostava.

Jokainen el�in sek� kasvi[81] elon

saa ainesvoimasta, min sille s�teet
ja kiertoliike t�htein pyh�in kantaa.

Mut itse henk�isevi Hyvyys korkein

inehmon sielun, rakkaudella t�ytt�in
sen niin, ett' aina Tekij��ns� kaipaa.

Voit siit� p��tt�� yl�snousemuksen

my�s laadun viel�, jos sa mielees johdat,
mitenk� luotiin liha kuolevaisen,[82]

kun tehtiin ensimm�inen ihmispari.�

Kahdeksas laulu

Maailma kerran luuli pimeydess��n,

keh�ss� kolmannessa ett� Kypris[83]
tuo kaunis lemmentulta houkkaa loistais.

N�in entiserheess�ns� muinaiskansat

ei yksin h�nt� kunnioittanehet
rukouksin, uhrein, vaan sai kunniata

Dione ja Cupido[84] my�s, joist' toinen

ol' �iti h�nen, toinen poika, jonka
ties taru Didon helmass' istunehen.

H�nelt�,[85] josta alan, sai he nimen

t�hdelle, joka silmin hyv�ilevi
Auringon niskaa taikka kulmaluita.

En huomannut ma sinne nousemista;

mut siell�-olon oivalsin ma, koska
n�in kaunistuneen valtiattareni.

Ja niinkuin s�en liekin kesken n�kyy

ja niinkuin ��nen ��nten kesken kuulee,
jos toinen pit��, toinen vaihtaa s�vyn,

valossa t�ss� niin my�s toiset valot

nopeemmin taikka verkkaisemmin kiersi,
mik�li, luulen, kukin tunsi Luojaa.

Pilvest� kylm�st� ei tuuli tule,

n�kyen taikka ei,[86] niin rutto, ettei
se tuntuis hitaalta ja hillitylt�

h�nelle, ken n�� jumal-liekit n�ki

tulevan kohti laaten karkelostaan,
seraafein alkamasta seesteisimp�in.

Ja siit�, joka ensimm�isn� joutui,

soi _Hosianna_ niin, ett' aina olen
ma ik�v�inyt sit� kuulla j�lleen.

Heist' er�s sitten vastahamme riensi

ja yksin alkoi: �Kaikki oomme alttiit
sun toiveilles, ett' ilon saisit meist�.

Kierr�mme samoin piirein, samoin kehin,

janoten samaa kuin ne vallat ylh�t,
sa joille kerran maailmassa lauloit:[87]

_Te, joiden �lyyn kolmas taivas taipuu_;

niin rakastamme, ett� hetken lepo
sun mielikses ei ik�v�mpi meille.�

Kun kunnioittain valtiattareeni

ma olin katsahtanut ynn� katseen
h�n mulle suonut suopean ja varman,

valohon k��nnyin, joka alttiuttaan

niin oli tarjonnut, ja lausuin ��nin
nyt liikutetuin: �Virkkakaa, keit' ootte!�

Ah, kuin ja millaiseks h�n kasvoi kautta

tuon ilon uuden, josta sai h�n lis�n,
kun moista pyysin, entisriemuihinsa.

Sellaisna lausui h�n:[48] �En kauan ollut

elossa; kauemmin jos oisin ollut,
ei paljon pahaa oisi tapahtunut.

J��n suita k�tk��n onnen vuoks, mi verhoo

mun s�teill��n ja minut peitt�� niinkuin
kotelo sis�llens� silkkitoukan.

Mua paljon rakastit, ja syyst�; j��nyt

n��t maan jos p��lle oisin, heelmin eik�
vain lehdin tunteeni ois ilmi tullut.

Mua vartoi kerran valtiaakseen[89] ranta

se vasen, jota huuhtoo aallot Rh�nen,
kun Sorguen veet on siihen velloutuneet,

Ausonian sarvi my�s, mi kantaa Barin,

Gaetan ja Crotonan kaupunkeja,
merehen miss� Trento, Verde vierii.
S�teili otsallain jo maan sen kruunu,
Tonava jonka kaltaat kastelevi,
kun j�lkeen j�tt�nyt on Saksan ��ret.

Trinacria kaunis my�s, min poukamata

Pelorumiin Pachinumista saakka
ly� it�tuuli ynn� saartaa savu--

ei vuoksi Typheun, vaan tulikiven--

ois valtiaita vartoneet mun kauttain
Kaarlesta, Rudolfista syntyneit�,

jos huono hallitus, mi kiihkoon saattaa

vasallikansat aina, ei ois saanut
Palermoa huutamahan: 'Surmaa! Surmaa!'

T��n veljeni jos eelt� n�hd� voisi,[90]

k�yhyytt� Katalonian h�n saitaa
jo karkkoaisi, ettei heit� loukkais.

N��t h�nen taikka toisen huolta pit��

on tarvis, ettei h�nen laivallensa
jo lastatulle lis�� lastattaisi.

Luonteensa laaja ahtahaks on k�ynyt

ja kaipais vallanhaltiaa, min huoli
ei t�ytt�� oisi omaa arkkuansa.�

�Oi valtias, kun korkean t��n riemun,

min minuun lietsot puheellas, ma luulen
sun siell�, miss' on alku, loppu hyv�n,

n�kev�s niin kuin nyt sen n�en min�,

se mulle rakkaamp' on; ja rakkain siksi
kun tunnet sen sa Luojaa tuntemalla.

Mun riemastutit; valista nyt my�skin,

(n��t sanas saanut mun on ep�ilem��n)
kuin siemen hyv� katkeran suo sadon.�[91]

Ma h�lle n�in. H�n mulle: �Toden

jos sulle n�ytt�� voin, sa kysymyksees
saat k��nt�� kasvos kuin nyt k��nn�t sel�n.[92]

Hyvyys, mi valtakunnat, joihin nouset,

kaikk' kiert��, autuuttaa, luo kaitsentansa
voimaksi n�iden suurten kappaleiden.

Eik' yksin luodut kaikki kaitut ole

mieless� Luojan itset�ydellisen,
vaan my�s, mi koskee heid�n onneansa.

Siks mit� ampuneekin jousi t�m�,

se ennen m��r�ttyhyn sattuu maaliin
kuin nuoli, jonk' on johto ollut suora.

Jos niin ei ois, n�� taivaat nousemasi

sais aikaan tuloksia, jotka eiv�t
ois t�it� taitehen, vaan raunioita.

Ja n�in ei olla voi, jos puuttuvaiset

olennot, t�htein ohjaajat, ei ole,
ja puuttuvainen H�n, mi niin loi heid�t.

Tahdotko totuuden t��n selvemm�ksi?�

Ma n�in: �En, en, ma huomaan, ettei luonto
v�sy� saata v�ltt�m�tt�m�ss�.�

H�n viel�: �Virka, pahemp' oisko, ellei

inehmo kuuluis yhteiskuntaan maiseen?�
�Ois�, vastasin, �sit' todistaa ei tarvis.�

�Ja voiko ihminen sen, ellei elo

ois mainen s��tty eri s��dyin, toimin?
Ei, jos on oikeassa mestarinne.�

H�n johti, p��tti t�h�n todistelun

ja virkkoi: �Seuraa siis, ett' teoillanne
ja elollanne eri juuret ovat.

Yks synty��n on Solon, toinen Xerxes,

tuo Melkisedek, tuo taas mieheks syntyi,[93]
min poika kuoli ilmaretkell�ns�.

N�in luonnon-kierto, joka kuolevaista

vahaanne leimaa, hyvin t�ytt�� ty�ns�,
mut samoin toimii, t�lli lie tai linna.

Siks Esau siemeness� Jakobista

jo eroo ja niin halpa siitt�� is�
Quirinuksen,[94] Mars ett� sijaan pannaan.

Siitetty luonto aina siitt�j�ns�

tulisi kaltaiseksi, ellei voima
ja valta oisi Luojan kaitselmuksen.

Nyt eess�s on, mik' �sken takanasi;

mut merkiks, ett� olet mulle ilo,
suon sulle viel� er��n t�ytelauseen.

Kuin kaikki siemen, joka joutuu v��r��n

maaper��n, luonto aina turmeltuvi,
jos pahansuovan kohtalon se kohtaa.

Ja p��ll� maan jos pantais huomiota

ain perustukseen, jonka luonto laskee,
ois sit� seuraten my�s kansa hyv��.

Te sit� vastoin kiinnit�tte kirkkoon

monenkin, joka syntyi kalvankahvaan,
ja teette kuninkaaksi saarnamiehen.

Siks taivallatte polun ulkopuolla.�

Yhdeks�s laulu

Kun Kaarlesi, sa kaunis, oi, Clemenza,

tuon oli opettanut, kertoi mulle
h�n vilpit,[95] jotka heimons' saisi tuta.

Mut �Vait�, h�n sanoi, �vuodet vierik�h�t!�

Siks virkan vain, ett' oikea on suru
kohtaava niit�, jotka teit� loukkas.

Ja henki jo tuon valon pyh�n oli

p�in P�iv�� k��ntynyt, jost' autuus virtaa,
kuin kohden Hyv�� kaikki-tyydytt�v��.

Oi, sielut houkat, herjan, vilpin viem�t,

te, jotka Hyv�� moista hyljeksitte
ja turhuutehen kiinnit�tte katseen!

Ja katso, toinen n�ist� hohtavista[96]

mua l�hestyi ja kirkkaudessaan kasvain
osoitti tahtonsa mun mieleen olla.

Beatricen silm�t, mua tarkkaavaiset,

kuin �sken antoi mulle merkin armaan,
h�n ett� suostui sulotoivohoni.

�Ah vastaa, sielu autuas�, ma virkoin,

�pyynt��ni heti ynn� n�yt�, ett�
sinussa heijastella voin, mit' tuumin.�

Ja valo, mulle viel� outo, �sken

jost' ��ni lauloi, loihe lausumahan
kuin se, jonk' ilo vain on tehd� hyv��:

�Tienoossa ilke�n Italian siin�,[97]

mi v�lill� Rialton on ja Brentan,
Piaven virranvetten, kumpu kohoo,

ei korkea, mut kummun kukkulalta

laskeusi alas kerran soihtu,[98] joka
sen seudun kaiken saattoi kauhun valtaan.

Olimme vesat saman juuren; min�

Cunizza nimelt�in, ja t��ll� loistan,
kun minut voitti valo t�hden t�m�n.

Mut iloll' itsellein suon anteheksi

syyn kohtalooni enk� sure sit�,
mi rahvaallenne oudolt' ehk� n�ytt��.

T�� valo,[99] mulle l�hin, taivahamme

ihastus kirkas ynn� kallis, j�tti
maan p��lle maineen, jonka sammumista

saa monet uottaa uudet vuosisadat.

Siis p��t�, kannattaako hyvin el��,
ett' ensimm�ist� elo toinen seurais!

Noin eip� tuumi nykyrahvas t�m�,

min rajat m��r�� Etsch ja Tagliamento[100]
ja jok' ei kadu kuritettunakaan.

Mut pian on Padova v�ritt�v�

veet suonsa, jotka huuhtelee Vicenzaa,
kun niin on v��r�mielinen sen kansa.[101]

Ja miss� Sile ja Cagnan[102] k�y yhteen,

p�in pystyin er�s hallitsee, mut h�nt�
jo varten valmistetaan linnunpaulaa.

Siks itkev� on Feltro paimenensa

tuon pahan tekoja, niin riettahia,
ett' tullut kukaan moisten vuoks ei Maltaan.[103]

Ois tarpeen sammiota liian laajaa,

jos mieli mahtua Ferraran veren,
ja uupuisi, ken unssein punnitseisi

t��n papin kiltin vuodattamaa verta

vuoks puolueen; mut moiset lahjat taitaa
sopia hyvin seudun elintapaan.

Jumalan tuomioita heijastavat

kuvastimet, joit' Troneiks[104] nimitet��n,
ja siks, min virkoin, oikeaa on meist�.�

H�n vaikeni, ja n�ytti kuin ois toiseen

h�n k��ntynyt, n��t samaan tanhupiiriin
palasi h�n, miss' ennen ollut oli.

Tuo toinen autuas, jo mulle kuulu,

s�teili silm�n�ni niinkuin hieno
rubini, joka auringossa s�ihkyy.

N��t ilo synnytt�vi siell� hohteen

kuin hymy t��ll�, mutta helvetiss�
k�y varjo tummaks sielun tuskan mukaan.

�Jumala kaikki n�kee, h�net sin�,

ma lausuin, �sielu autuas, niin ett�
ei tahto mik��n sua piill� saata.

Kuink' ��nell�s, jok' iki tenhoo taivaat

ja yhteissointuun soi serafein kanssa,
pukuna joill' on kolmet siipiparit,

sa et mun toivoani tyydytt�isi?

En vartois kysymyst�s, jos sun n�hd�
syv�lt� voisin niinkuin sin� minut.�

�Avarin allas,[105] johon virtaa vesi

merest� siit�, joka seppeleen�
maanpiirin kaiken kiert��, n�in h�n alkoi,
�v�litse rantain riitaisten niin kauas
v�l�htelee, se ett�, ennen miss�
loi horisontin, luo meridianin.

T��n altaan ��rell' asuin, Ebron, Macran

v�lill�, joka juoksuin lyhvin leikkaa
Toskanan maiden ynn� Genuan rajan.

Ja melkein samat p�iv�nlaskut, -nousut

Buggeall' on ja kotikaupungillain,
min hurme kuumiks sataman sai aallot.[106]

Nimeni Folco[107] oli maassa tuossa,

mi tunsi mun, ja niinkuin taivas t�m�
minuhun vaikutti, nyt siihen min�.

Enempi lempinyt n��t ei lie Dido[108]

Sikeuksen, Kreusan murheeks, siksi
kuin tukka sopimattomaks sen n�ytti;[109]

eik' enemp' impi Rodopen,[110] min petti

Demophoon, eik� my�s Herakles, koska
h�n Iolea syd�mess��n kantoi.

Mut t��ll' ei kaduta, vain hymyill�h�n;

syyn muisto mennyt meilt' on; valta yksin,
mi kaitsee, j�rjest��, on meille autuus.

Havaitaan t��ll� taide, luomakuntaa

mi kaunistaa, ja viisaus, mi ohjaa
alemmat alat ylemp�ins� mukaan.

Mut ett� toivees, t�m�n taivaan luomat,

sa kaikki t�ytettyin� t��lt� veisit,
mun viel� t�ytyy etemm�ksi menn�.

Sa tahdot tiet��, ken mun vierell�ni

s�teilee valkeudessa s�ihkyv�ss�
kuin veess� kirkkahassa p�iv�npaiste.

Se Rahab[111] on, mi siell� rauhaa nauttii;

h�n yhdyskuntahamme kuuluu, h�lle
t�� tarjoo korke'imman autuus-asteen.

T�� taivas, jossa maailmanne varjon

on p��tepiste,[112] h�net otti vastaan
Kristuksen voittotielt� muita ennen.

Johonkin taivahasen j�tett�v�

h�n oli varmaan merkiks voiton, joka
k�sill� molemmilla[113] kerran saatiin.

Pyh�ss� maassa, joka paavin mielt�

niin v�h�n murhettavi nyt, h�n kerran
ens voittokunniata Josuan auttoi.

Sun kaupunkis,[114] mi sen on saalas, joka

muit' ennen k��ntyi selin Luojahansa
ja jonka niin on kyynel�ity kateus,

tuon tuottaa, kylv�� pahan kultakukan,[115]

mi harhaan vienyt lampaat on ja vohlat,
kun tehnyt suden on se paimenesta,

Sen vuoksi Evankelium laiminly�d��n

ja kirkko-is�t, Dekretalioita
vain tutkitaan, niin ett� reunat mustuu.

Sit' etsii paavi ynn� kardinalit;

ei aatos heill� Nazzaretiin jouda,
miss' siivet suihki kerran Gabrielin.

Mut Vatikani ja muut paikat Rooman

pyh�iset, haudoiks urhojoukon tulleet,
mi tiet� Pietarin on taivaltanut,

pian p��sev�t on irstaudesta irti.�[116]

Kymmenes laulu

Poikaansa silm�ellen Rakkaudella,

mi ij�isesti molemmista virtaa,
tuo ensi Valta,[117] kielin-virkkamaton,

sen kaiken, mink� mieli, silm� tajuu,

niin j�rjesti, ett' ilman nautintoa
ei j�� se, joka tuota katsoo, tuumii.

Lukija, nosta siis mun kanssain katsees

tarhoihin Taivaan, sinnep�in se suuntaa,
yks liike miss� sattuu toista vastaan.[118]

Tuost' ala ihastella taidety�t�

sen Mestarin, min syd�n lempii sit�,
niin ettei koskaan siit� silm� k��nny.

Kas, siit� haarautuu se keh� vino,[119]

mi kantaa planeetteja, tyydytt��kseen
maailmaa, joka niit� kaipaa, kutsuu.

Ja ellei kiertyv� ois niiden rata,

ois turhaa silloin paljon taivas-voimaa
ja kuollut melkein joka mahti mainen.

Ja jos se oikeasta poikkeis paljon

tai v�h�n, etel�n ja pohjan ��riin
maailman j�rjestys jo j�rk�ht�isi.

Lukija, lautsallesi j���s siksi

ja mieti itsekses, mit' t�ss� tarjoon,
jos tahtos iloon on, ei uupumukseen.
Oon p�yt�s kattanut; siis ota etees!
N��t kaiken huoleni nyt aine vaatii,
mi saanut mun on kirjaa kirjoittamaan.

Aurinko, luonnon suurin palvelija,

mi Taivaan voimalla maailman leimaa
ja valollansa ajan meille mittaa,

kun paikkaan p��ssyt oli, josta puhuin,

se keh�t kiersi, joiden kautta aina
Italiaan se nopeammin n�kyy.[120]

Ma olin luonaan;[121] vaan en nousuamme

havainnut enemp�� kuin ihmislapsi
ens aatettansa, ennen kuin se tulee.

Beatrice on se, joka ohjailevi

hyv�st� parempaan niin tuokiossa,
ett' aika h�nen tekojaan ei laske.

Kuink' olla t�ytyy loistavan, mi asuu

Auringon syvyydess�, jonne astuin,
kun v�ri ei, vain valo tuo sen esiin!

Neroni, taiteen, taituruuden k�yt�n

kuvaamatonta kuvaellakseni;
sit' uskoa ja halata vain voidaan.

Ja ellei moiseen ylevyyteen riit�

kuvitusvoimamme, ei ihme, koska
ei silm� sied� kirkkaampaa kuin P�iv�.

Niin loisti t��ll� nelj�s perhe Is�n[122]

tuon korkean, mi ravitsee sen, n�ytt�in,
h�n kuink' on Pyh� Henki my�s ja Poika.

Beatrice alkoi: �Kiit�, kiit� P�iv��

sa enkelien, jonka armo t�t�
sun nostanut on aistein havaitsemaan!�

Niin altis milloinkaan ei ihmissyd�n

lie ollut hartauteen ja Luojan puoleen
kaikella sielullaan ja mielell�ns�

kuin sanat nuo nyt kuullen olin min�;

ja kaikki rakkautein niin H�neen k��ntyi,
Beatricen ett� unho peitti multa.

T�� siit' ei suuttunut, vaan hymyeli,

niin ett� silmill�ns� nauravilla
sekoitti sielun yhteyden h�n multa.

Valoa monta, kirkkaampaa kuin P�iv�,

ker�ytyi meid�n ymp�r' kiehkuraksi,
kauniiksi n�hd�, kauniimmaksi kuulla.

N�in joskus tyt�r my�s Latonan[123] vy�tt��

kupeensa, kun niin t�ys on ilma usmaa,
se ett� kiinni pit�� uumen-soljen.

Hovissa Taivaan, josta maahan palaan,

iloja on niin kallisarvoisia,
kauniita, ett'eiv�t ne siirry sielt�,

ja niist� yks ol' liekkilaulu n�iden;

ken siivity ei sinne lent��ksens�,
myk�lt� taivas-tiedot tiedustakoon!

Kun kolmasti meit' oli kiert�nehet

palavat Auringot n�� lauluin, tanhuin,
kuin kiert�� t�hdet kiintopisteit�ns�,

neidoilta n�yttiv�t ne, joilta viel�

ei tanhu loppunut, vaan jotka vartoo
s�velten uutten alkamista vaiti.[124]

Sis�lt� er��n soi nyt: �Koska s�de

se s�de, josta tosi rakkaus syttyy
ja joka rakastaen kasvaa, karttuu,

sinussa niin jo moninkerroin loistaa,

ett' tuo se portaita sun n�it�, alas
joit' astuta ei j�lleen nousematta.[125]

Ken maljastansa suita viinin kielt�is

janoosi, enempi ei vapaudessa
se ois kuin vesi, jok' ei mereen virtaa.

[126]Sa tahdot tiet��, ketk� ovat kukat

sen seppeleen, mi silmin lempii Naista
kaunista, taivaisiin sua kunnostavaa.

Ma kuuluin lampaisiin tuon karjan pyh�n,

Dominikus jot' ohjaa tiell� sill�,
mi hyvin h�yst��, jos ei joudu harhaan.

T�� l�hin oikealla mulle veli

ja mestar' oli, K�lnin Albert; min�
taas itse Tomas oon Aquinolainen.

Jos muutkin tahdot tulla tuntemahan,

sanaini mukaan siirtyk��n sun silm�s
t�t' autuasta piiri�mme pitkin.

S�teiss� noissa Gratianus hymyy,

mi valtaa maallista ja hengellist�
niin auttoi, ett� Paratiisi mieltyi.

T�� t�ss� taas, mi kuoromme on kaune,

se Pietar' oli, joka lesken lailla
Pyh�lle kirkolle toi aartehensa.

On kaunein keskell�mme viides valo,

mi moista rakkautta uhoo, ett�
maailma kaikki siit� kuulla halaa.
Siin' asuu ylv�s sielu, johon syv�
niin viisaus pantiin, ett� totuus totta
jos on, ei toinen siihen noussut tietoon.

Sen soihdun loimon liki t�ss� n�et,

mi lihaan liitettyn� ilmi enin
on tuonut enkelien ty�t ja luonteet.

Valossa tuossa pienemm�ss� hymyy

se puolustaja kristillisten aikain,
min oppi paljon Augustinust' auttoi.

Valosta valoon jos nyt sielus silm�n

kohotat mukaan ylistyksieni,
jo kahdeksannesta sa kuulla tahdot.

Siin' n�hd�ksens� hyv�n kaiken nauttii

Se pyh� sielu, joka valaisevi
maailman viekkaan tosi kuulijalleen.

Se ruumis, josta h�net karkoitettiin,

Cieldauross' on, ja alta tuskan ynn�
maanpaon p��s h�n t�h�n rauhan paikkaan.

N�e viel�, kuinka loistaa, henkii, hehkuu

t��ll' Isidorus, Beda ja se Rikhard,
mi yli-ihminen ol' aatosty�lt��n.

T��, josta katsees minuun k��ntyy, valo

on hengen, joka aatteiss' ankarissa
tulevan my�h��n kuolemankin katsoi.

Se valo ij�inen on Sigier'n, joka

kouluissa luennoiden Olkikadun[127]
totuudet karsaat syllogismein sinkos.�

Kuin kellon kutsuessa meit� aamuin,

kun Luojan morsian k�y tervehtim��n
ylk��ns�, ett� t�m� h�nt� lempis,

ja kellon osat toinen toistaan ajaa,

niin ett� 'ping-pang' suloisesti soipi
syd�met alttiit rakkaudella t�ytt�in;

ma samoin n�in tuon s�depiirin k�yv�n

nyt liikkumahan, liitt�in ��nen ��neen
niin moni-sointuisesti, ett� moista

vain kuullaan, miss� ij�inen on ilo.

Yhdestoista laulu

Oi huolta houkkaa kuolevaisten heimon

kuink' ovat puutteelliset p��telm�nne,
jotk' alas ly�v�t siipienne lennon!

Lain-oppiin yksi, l��ketietoon toinen

syventyi, kolmas papinpaikkaa haki,
pyys valtaa nelj�s, rikos, vilppi my�t��n.

Tuo rosvosi, tuo julkitoimen otti,

tuo uupui orjuudessa lihanhimon
ja tuo taas uppos omaan laiskuuteensa.

Sill' aikaa min�, tuosta kaikest' irti,

Beatricen kanssa taivahille nousten
niin kunniakkaan voitin vastaan-oton.

Palannut taas kun joka varjo[128] oli

pisteesen keh�n �skeiseen, taas hiljaa
kuin kynttil� se kantimessaan seisoi.

Ja liekin sis�lt�, mi ensin mulle

puhunut oli, valkeudessaan kasvain
minulle loihe muudan lausumahan:

�Ij�isen ollen valon kirkastama,

ma siihen katson, siit� l�yd�n aattees
ja my�skin niiden alkusynnyt syv�t.

Ep�ilet, tahdot, ett� sanoin selvin,

avoimin selitt�isin haasteloni,
niin ett� ois se ymm�rrykses mukaan,

kun lausuin �sken n��t:[129] 'se hyvin h�yst��,'

ja taas:[130] 'ei toinen siihen noussut tietoon';
mut t�ss' on tarpeen tehd� tarkka ero.

Kaitselmus, joka hallitsee maailman

syv�ll� neuvollaan, min pohjaan koskaan
ei kantanut eik' kanna silm� luotu,

s��s kaksi ruhtinasta[131] seuralaisiks

sen morsion, min ylk� huutain kovaa
itsens� vihki h�lle verin pyhin,

h�n ett� astuis armastansa kohden,

ois turvassa ja oma ylj�n yksin,
sivulla urhon kahden uskollisen.

Yks heist� hehkui tulta serafien,

taas toinen viisautensa vuoks maan p��ll�
kerubein kirkkautta kauas paistoi.

Toisesta haastan, sill� kumpaa heist�

vain kiitt�nenkin, kahta kiit�n silloin,
n��t samaan kumpikin ne pyrki maaliin.

V�lill� on Tupinon ynn� joen,

mi virtaa vuorelta Ubaldon pyh�n,
maa heilim�iv�, rinne vehmas, jolta
Perugia, kautta Porta Solen, kylm�n
ja kuuman saa, ja suree taempana
Nocera, Gualdo kohtaloaan kovaa.[132]

Rinteell� t�ll�, miss� on se loivin

Aurinko[133] kerran syntyi maailmalle
kuin usein luona Gangeksen se nousee.

Ken puhuu paikasta siis siit�, �lk��n

Ascesiks sit� mainitko, ei kyllin
se sano, sanoo vasta oikein: It�.

Tyyssijastaan[134] se viel' ei loitoll' ollut,

kun alkoi maan jo tuta antaa voiman
h�nelle suodun suurta lohdutusta.

Jo nuorna n��t h�n riitaan joutui kanssa

is�ns� vuoksi naisen,[135] jolle ovet
kaikk' kiinni ovat niinkuin kuolemalle.

Ja eess� hengellisen virkakunnan

ja is�ns� h�n nai tuon naisen, sitten
mi aina rakkaammaksi h�lle k�vi.

Ens miehest�ns� lesken� h�n yli

ykstoista sataa vuotta hyljittyn�
ol' odottanut kosijaansa uutta.

Ei auttanut, ett' tiettiin, kuinka h�net

l�ys kauhistaja maailman Amyklaan[136]
majassa tyynn�, kun h�n kutsui tuota.

Eik' auttanut, ett' uljas, uskollinen

h�n oli Kristukselle ristinpuulla,
sill' aikaa kun Maria alhaall' itki.

Mut etten liian h�m�r�sti haastais,

tajua K�yhyys ja Franciscus noiksi
rakastavaisiks, joista pitk��n puhuin.

Se riemu, rauha, joka heist� paistoi,

her�tti kummastusta rakkautta
ja suloisuutta pyh�n mietiskelyn,

niin ett� avojaloin arvon Bernhard[137]

lepohon tuohon juoksi, juostessaankin
viel' ehtiv�ns� luullen liian verkkaan.

Oi, outo rikkaus! Oi, tosi hyvyys!

Egidius,[138] Sylvester samoin seuras
my�s ylk��, rakkaudesta morsiameen.

L�ks sitten t�m� mestari ja is�

naisensa kanssa ynn� perhekunnan,
joill' oli vy� jo n�yr� uumenillaan;

pelosta eik� katsonut h�n alas

siks, ett� ol' h�n poika Bernardonen,
ei siks, ett' oli n�k� h�ll� halpa.

Ei, lailla valtiaan h�n p��t�ksens�

esitti jyrk�n Innocentiukselle,
n�in saaden veljeskunnalleen ens luvan.

Kun sitten karttui lauma k�yh� h�nen,

min elo kumma kunniaksi Taivaan
paremmin lauluin oisi laulettava,

niin toisen kruunun kultalehdin vihki

Honoriuksen kautta Henki Pyh�
taas ylipaimenen t��n tahdon hurskaan.

Halaten marttyyriutta kun h�n sitten

sulttaanin korskan eess� Kristuksesta[139]
ja h�nen seuralaisistansa saarnas,

havainnut kyps�ks ei h�n k��ntymykseen

maan kanssa sen; siks ettei aikaa hukkais,
Italian yrttitarhaan taas h�n palas.

V�lill� Tiberin ja Arnon vuori

on jylh�, siin� viimeks vihki Kristus
haavoilla h�net kaksivuotisilla.[140]

Kun t��, mi h�net valikoi niin hyv��n,

pois kutsui h�net saamaan Taivaan palkkaa,
jonk' oli ansainnut h�n n�yryydell��n,

h�n perinn�ksi oikeaksi j�tti

rakastamansa naisen veljillens�,
kehottain heit� lempeen uskolliseen.

Sen naisen helmasta tuo kirkas henki

palasi omaan valtakuntahansa,
ja h�nen ruumiilleen ne paarit riitti.

Nyt mieti, mik� oli virkaveli,[141]

ken purtta Pietarin ol' arvollinen
merell� aavall' ohjailemaan oikein!

Ja mies se oli patriarkka meid�n,

niin ett� ymm�rr�t: ken h�nt� seuraa,
h�n hyv�n kantaa lastin laivassansa.

Mut h�nen laumansa niin uutta ruokaa[142]

nyt himoo, ettei toimeentulla voi se
jakautumatta eri laitumille.

Ja mit� etemp�n� lampahansa

h�nest� harhailee, sen tyhjempin�
ne utareiltaan kotihinsa palaa.

On niit�i, jotka vaaran n�hden liki

pysyv�t paimentaan, mut harvat on he;
kaavuiksi heille v�h� vaate riitt��.
Siis jos mun sanani ei heikot liene,
jos tarkasti mua kuunnellut sa olet
ja pannut mielees, mist' on ollut puhe,

lie osittain ees tyydytetty toivees,

ja puun sa n�hnet, jota hakatahan,
ja munkin ymm�rr�t, ken �sken lausui:[143]

'mi hyvin h�yst��, jos ei joudu harhaan'.�

Kahdestoista laulu

Tuon sanan viimeisen kun lausuneeksi

ol' liekki armoitettu tuskin saanut,
taas kiert�� alkoi pyh� myllynkivi.[144]

Mut ennen ensi kierron t�yttymist�

sen toinen saarsi, liikkehens� liitt�in
sen liikkeeseen ja laulunsa sen lauluun;

lauluun, mi meid�n Seireenit ja Musat

niin voitti suloisilla soinnuillansa
kuin valo suora valon heijastuneen.

Kuin l�pi pilven hennon kaarta kaksi,

joill' ompi v�ri ynn� suunta sama,
saa aikaan Iris, Junon juoksutytt�,

ja ulommainen sisemm�st� syntyy

tuon ik�v�iv�n immen[145] sanain lailla,
min poltti lempi pois kuin p�iv� kasteen,

ja ovat merkkin� nyt ihmisille

liitosta Luojan ynn� Noan, ett�
maailman vedet eiv�t paisuis en��:

samoinpa my�s n�� ij�isyyden ruusut

kahdessa kiehkurassa kiersi meit�,
ett' ulommainen sisemm�st� vastas.

Nyt tanhu ynn� liekkein laulu-ilo

ja riemu leimahdella vastatuksin
s�tehin hilpein sek� valoin vienoin

vapaasti loppui, saman-aikaisesti,

kuin silm�t aukeevat ja sulkeutuvat
yhdess� liikuttajan mielen mukaan.

Valoista uusista yks alkoi haastaa

nyt sis�lt��n, ja ��ni sen mua veti
kuin pohjoiseen magneettineula k��ntyy.

H�n lausui: �Rakkaus, mua kaunistava,

p��miest� toista muistamaan mun k�skee,
min vuoks t��ll' omaani niin kiitet�h�n.

On oikein: miss� toinen, siell� toinen;

p��m��r�n saman vuoks he taistelivat,
siks kunniakin sama heille tulkoon.

Armeija Kristuksen, jot' ollut kallis

ol' asestaa, se viiri�ns� seuras
hitaasti, arkana ja rivein harvoin,

kun Keisari,[146] min valta kest�� iki,

sen auttoi ahdingosta vaikeasta,
ei vuoksi ansion, vaan armon yksin.

Ja morsiolleen, kuten mainittihin,

kaks antoi sankaria, joiden sanat
ja teot kansan harhauneen taas liitti.

Maan ��rill�,[147] mi lempeen l�nsituulen

l�hett�� aukaisemaan ensi lehdet
nuo uudet, joill' Europa vaatehditaan,

ei et�h�ll� meren mainingeista,

min taa niin usein matkan pitk�n tehnyt
Aurinko kaikilt' ihmisilt� piilee,

sijaitsee onnellinen Callaroga

sen suojass' suuren kilven, kahta linnaa
kaks jalopeuraa jossa vartioipi.

Siell' ylk� uskollinen kristin-uskon,

tuo urho hurskas syntyi, yst�villeen
niin armas, julma vainolaisillensa.

Ja tuskin luotuna jo t�ytti h�net

niin vilkas voima, ett� profeetaksi
h�n �idin teki �idinkohdussansa.

Kun vahvistunut oli kastemalja[148]

h�nen ja Uskon liiton, josta hyv��
kosolti koitui heille kummallekin,

niin nainen, h�nen puolestaan mi puhui,

unessa n�ki heelm�n ihmeellisen
h�nest� heiliv�n ja seuraajistaan.[149]

Ja ett� nimi oisi miehen mukaan,

soi henki, ett� nimitettiin h�net
sen omaks, jolle kokonaan h�n kuului:

Dominicus, niin h�nt� mainittihin.

H�nt' ylist�n kuin peltomiest�, Kristus
min otti avuksensa viinitarhaan.

Ol' oppilas h�n Kristuksen ja airut,

n��t ensi rakkaus, mi n�hd� voitiin,
h�nell� Kristuksen ol' ensi k�skyyn.
L�ys imett�j� h�net usein maassa
makaavan hiljaa, valvoen, kuin virkkaa
ois tahtonut: T��n vuoksi[150] tullut olen.

Oi taattonsa, sa Felix todellinen,

oi maammonsa, sa todella Johanna,[151]
jos oikein tulkitut nuo sanat lienee!

Ei vuoksi maailman--kuin monet juoksee

Taddeuksen ja Ostialaisen teit�--[152]
vaan rakkaudesta mannaan todelliseen

nous pian oppiin h�n niin korkeahan,

ett' alkoi viljell� h�n viinitarhaa,
mi kohta kuihtuu hoidon puuttehessa.

Eik' istuimelta, joka ennen oli

k�yhille hurskahille alttihimpi--
vuoks itsens' ei, vaan kehnon istujansa--

anonut anteeksi h�n puolta summaa,[153]

ei ensi vapaan viran onneakaan,
ei kymmenyst�, jok' on Herran k�yh�in,

pyys lupaa taistella h�n harhaunutta

maailmaa vastaan, vuoksi touon, jonka
n�� nelj�kolmatt' t�hk�� sua nyt saartaa.

Opillaan, tarmollaan h�n sonnustihe,

arvolla kulki apostolisella
kuin koski, jonk' on juoksu vuolas, jyrkk�.

Ja iski joukkoon v��r�-uskolaisten

voimalla, joka siin� suurin oli,
miss' suurimman h�n kohtas vastustuksen.

H�nest� l�hti sitten monta virtaa;

katolilaista kastelee ne tarhaa,
niin ett� tuoreemmat sen pensaat ovat.

Jos moinen oli toinen py�r� vaunun[154]

sen, jost' on Pyh� Kirkko puolustaunut
ja kukistanut keskeisetkin kiistat,

pit�isi selv�ks sulle k�yd� toisen

my�s erinomaisuus, jost' �sken Tomas
mua ennen kuvan loi niin ylist�v�n,

mut rata, jonka piirsi keh� korkein

tuon py�r�n, autio on aivan: miss�
oi' ennen viinikivet, on nyt home.[155]

Seuransa, joka ennen astui suoraan

vain h�nen j�lki��n, niin muuttunut on,
ett' taap�in varpaat, kannat eesp�in t�ht��.

Mut pian korjuun tullen heelm�t n�hd��n

tuon huonon hoidon, koska rikkaruoho
on vaikeroiva, ettei p��se aittaan.[156]

Ma my�nn�n, kirjamme jos lehdet kaikki

luettais, l�yty� vois viel� joku,
miss' seisois: 'Olen sama kuin ennen.'

Mut ei Casalen, Acquaspartan[157] ois se,

n��t sielt� saapuu moiset miehet s��tyyn,
ett' yks on tiukka liian, toinen h�ll�.

Ma sielu olen Bagnoregiolaisen

Bonaventuran,[158] joka ajalliset
unohti huolet tointen vuoksi ylh�in.

Illuminato t��ll' on, Augustinus,

nuo ensimm�iset avojalka-k�yh�t,
k�ys vy�ll� Luojan yst�viksi tulleet.[159]

On Ugo da Sanvittore heid�n kanssaan

ja Pietro Comestor ja Espanjan Pietro,
min maineen kunnia kakstoist' on kirjaa.

Profeetta Natan, ylipaimen kirkon

Krysostomus, Anselmus ja Donatus,
mi ensi tieteen seikat selvitteli.

Raban on t��ll�, loistaa vierell�ni

apotti Joakim, Kalabrian miesi,
profeetan hengell' lahjoitettu muinen.

Niin suurta sankaria[160] kiitt�m�h�n

sai t�nne minut veli Tomaan hehku
ja hienous, joka puheestansa puhui,

eik' yksin mua, vaan t��n seuran kaiken.

Kolmastoista laulu

Kuvailkoon, tajuta ken tahtoo oikein,[161]

nyt mit� n�in (ja kuvan s�ilytt�k��n
kuin kallio, sill'aikaa kuin ma kerron).

Kuvailkaa t�hte� viistoista, eri

tienoita taivaan valaisevaa, ilman
kaikk' kerrostumat s�tein s�ihkytt�v��!

Ja vaunut Otavaisen, joill' on tilaa

y�t p�iv�t vierr� meid�n taivahalla,
niin ettei katoo ne, jos vehmar k��ntyy.

Kuvailkaa viel� sarven suu, jok' alkaa

k�rjest� akselin, min ymp�r' kiert��
ens taivas; viel�, ett� muodostuneet
n�� sielut kahdeks t�htimerkiks oisi,
tapahan Minoon tytt�ren,[162] kun tunsi
t�� j�seniss��n kuolon kylm�n v�reet;

ja ett� toisen s�teet paistoi toiseen

ja ett� kumpikin ne karkeloivat,
sisemm�n ulommaista silm�illess�.

N�in varjon heikon sikerm�st� sieluin

ja kaksoiskarkelosta saada voitte,
mi kiersi paikkaa, kussa olin min�.

On meille niin se yli ymm�rryksen

kuin on Chianan[163] juoksu verrattuna
nopeuteen taivaan kiire-kiertoisimman.

Soi siell' ei laulut Bakkoksen, Apollon,

vaan kaiken Jumal-luonnon Kolminaisuus,
jost' inhimillinen on yksi osa.

Kun kyllin kest�nyt ol' laulu, tanssi,

nuo valot pyh�t meihin k��ntyi, saaden
uudesta askareestaan auvon uuden.

Virkahti noista sopusointuisista

nyt valo, joka mulle kertoi �sken
Jumalan k�yh�n miehen kumman elon:

�Kun lyhde yksi valmis on ja vilja

sen talteen otettu, jo toista puimaan
mua ajaa armas voima rakkauden.

Sa luulet: rinnassa, min kylkiluusta

tuo luotiin kaunis-poski, jonka himo
niin kallihiksi k�vi maailmalle,

ja rinnassa tuoss' iskem�ss� keih��n

mi ennen, my�hemmin niin paljon korvas,
se ett� vastas kaiken synnin m��r��,

niin paljon valkeutta kuin ihmisluonto

voi mahduttaa niiss' asui, antamata
sen voiman, joka kumpaisenkin teki.

Siks sit� oudoksut, mit' yll� sanoin,

kun kerroin, ettei h�nen vertaistansa
ois ollut, jonka valo viides k�tkee.[164]

Nyt silm�s aukaise mun sanoilleni,[165]

n�e v�itteeni ja uskos suhtautuvan
niin totuuteen kuin piiriin keskipiste.

On kuolematon sek� kuolevainen

vain heijastusta aattehen min siitt��
Herramme rakkaus; n��t valo t�m�

el�v�, joka l�htehest��n virtaa--

ei H�nest' erill��n, ei Rakkaudesta,
mi heid�n kerallansa kolminaistuu--

hyvyydess�ns� s�teens' yhdist�vi

yhdeks��n taivaaseen, kuin heijastimeen,
yhdeksi itse ij�isesti j��den.

Sielt' alimpiin se asioihin virtaa

niin heikenneen� porras portahalta,
ett' tuokioittain vain se vaikuttavi.

Tarkoitan hetki-vaikutteilla n�ill�

ma luotuja, joit' taivas-liike siitt��
siement� ilman taikka siemenest�.

Mut vaha niiden, kuin sen muovaajakaan,

ei ole samanlainen; siks voi muoto
ihanteen peitt�� v�h�n taikka paljon.

Ja siksi sama puu voi heelm�n kantaa,

lajinsa mukaan, hyv�n taikka huonon;
n�in synnytte te my�skin eri kyvyin.

Jos vaha valmistettu t�ysin oisi

ja Taivas korkeimmassa voimassansa,
esiintyis leimamerkin t�ysi loisto.

Mut luonto aina tuossa virheen tekee

kuin taideniekka, joll' on tottumusta,
mut jonka koura t�r�j��pi ty�ss�.

Jos N�kemyksens�[166] taas l�mmin Rakkaus

kirkkaasti kiint�� Alkuvoimallansa,
se t�ydellisn� aineeseensa tarttuu.

N�in tehtiin kerran maa, ett' arvollinen

se kruunulle ois luomakunnan kaiken;
n�in kerran Neitsyt siunatuksi tuli.

Hyv�ksyn siis sun mielipitees; koskaan

ei ihmisluonto ole ollut moinen
kuin noiden kahden, eik� moiseks tule.

Jos puhettani nyt en jatkais, varmaan

sanasi ensimm�iset oisi silloin:
'Tuo kuinka siis on vailla vertaistansa?'

Mut ett� n�kyis, mik� n�y ei viel�,

sa muista ken h�n oli, kuinka pyysi
h�n silloin kuin ol' h�ll� vaalinvalta.

Niin lienen haastanut, sa ett� voinet

kuvailla kuninkaan, mi viisautta
pyys hyvin k�ytt��ksens� valtikkaansa.

Ei pyyt�nyt h�n t�hti-liikuttajain[167]

lukua tiet�� eik� summaa, mink�
suo v�ltt�m�t�n kera puolinaisen,
ei onko _primum motum_ my�nnett�v�
tai voiko piirt�� puoli-ympyr�h�n
ken kolmiota ilman suoraa kulmaa.

Jos t��n, ja mit� �sken lausuin, huomaat,

kuningasviisauden verratonta
�ly� t�ht�� nuoli aatokseni.

Sanaani[168] 'noussut' jos nyt silm�s siirr�t,

tajuat, tarkoitin ma valtiaita;
on heit� monta, mutta harva hyv�.

Puheeni t�ten tarkistaa sun t�ytyy;

ja n�in se yhtyy uskoosi, mi sulla
ens taatost' on ja Riemust' ihmiskunnan.

T�� olkoon jaloillesi lyijy, ett�

laill' uupuneen sa hidas oisit seikkaa
ep��m��n, my�nt�m��n, jot' et sa tied�.

N��t houkkain parvess' on se tuiki tuhma,

ken miettim�tt� my�nt�� taikka kielt��;
h�n kumpaisessakin on yht� houkka.

Useesti tapahtuu n��t, ett� taipuu

p�in m�ntyyn mielipide liian nopsa,
ja sitten j�rjen sitoo itserakkaus.

Ken totta kalastelee taitamatta,

h�n rannalle ei tullut turhaan yksin,
vaan viel� pahempana sielt� palaa.

On tuosta esimerkit maailmalle

Bryson,[169] Parmenides, Melissus, monet
vaeltajat, jotk' eiv�t tiet� tienneet.

N�in Arius, Sabelliuskin,[170] jotka

tekiv�t raamatulle veitsen virkaa
ja turmelivat oikean sen hahmon.

My�s �lk��t liian nopsat tuomitsemaan

inehmot olko lailla sen, mi laihon
jo ennen kypsymist� arvostelee.

N��t pitkin talvikautta korren olen

karuna, piikkisen� n�hnyt, mutta
se vihdoin kantoi kukan latvassansa.

Ja n�hnyt haaksia oon, jotka suoraan,

nopeesti halkoi merta kaiken matkaa,
mut hukkui satamaansa saapuessa.

Siis �lk��n joka ukko, akka luulko

viisautta Luojan tuntevansa, n�hden
kuink' yksi varastaa ja toinen uhraa:

t�� ehk� lankee, nousee edellinen.�

Nelj�stoista laulu

Keh�st� keskukseen tai my�s p�invastoin

lasissa py�re�ss� liikkuu vesi,
jos sis�lt� tai ulkoa on sys�ys.

Mieleeni johtui, mit� sanon min�,

�kisti, koska lausumasta lakkas
tuo sielu kunniakas Tomaan pyh�n.

N��t h�nen puheensa ja Beatricen

muistutti mulle tuota vertausta;[171]
ja h�nen j�lkeens� t�� alkoi haastaa:

�On yst�v�ll�in tarve, vaikka sano

h�n sit' ei sanoin eik� aattehinkaan,
totuuden toisen[172] pohjaan saakka p��st�.

Siks virkkakaa: t�� valo, josta v�lkkyy

hahmonne, j��k� ij�isesti teille
sellaisna niinkuin nyt se s�teilevi?

Ja jos se j��, te kertokaa, se kuinka

siit' asti huikaise ei silmi�nne
kuin j�lleen n�kyviksi teid�t tehd��n?�

Kuin tanhuajat piiritanssin, yltyin

ilosta ynn� hurmiosta, liikkuu
vireemmin sek� laulaa ��nekk��mmin,

niin pyynn�n pyh�n, innokkaan tuon soiden

uus ilo t�ytti piirit taivahiset,
min ilmi toi he tanhuin, ihmelauluin.

Ken valittaa, t��ll' ett� kuolla t�ytyy

el��kseen ylh��ll�, h�n virkistyst�
ij�isen kasteen[173] tuntenut ei koskaan.

H�n, yks ja kaks ja kolme, kaiket ajat

el�v�, hallitseva kolminaisuus,
rajaton itse, kaikki-rajoittava,

nyt virsin kolmin tuli virketyksi,

sointuivat sieluin ��net niin, ett' oisi
se palkka runsas joka ansiolle.

Valosta valkeimmasta[174] tanhupiirin

pienemm�n kuulin silloin ��nen kauniin
kuin Enkelin, mi Maarialle haastoi.

Se vastasi: �Niin kauan s�teilev�

on rakkautemme, joka meit� verhoo,
kuin kest�� riemu paratiisin t�m�n.
Oleva verho on kuin rakkautemme,
rakkaus kuin kyky n�hd� Luojaa, kyky
taas t�� kuin armo ylivuotavainen.

Kun ruumis pyh�, kirkastettu j�lleen

yllemme puetaan, on kaunistuva
t�� olentomme t�ydellistyess��n.

Siks kasvava on kirkkaus, min saamme

ylimm�n Hyv�n armost' ainoastaan
ja jonka kautta voimme n�hd� H�nt�.

Niin kasvaa t�ytyy my�skin n�kemisen,

my�s kasvaa rakkauden, mi siit� syttyy,
ja kasvaa valon, jonka tuottaa tuli.

Mut niinkuin hiili, josta liekki liehuu,

tuon voittaa valkealla hehkullansa,
niin ettei himmene sen loisto oma,

niin hohdon t��n, mi ymp�r�itsee meit�,

lihamme, joka alla maan nyt makaa,
my�s kerran voittava on kirkkaudessa.

V�syt� meit� valo ei niin suurkaan,

elimet ruumiin koska voimistuvat
kaikelle, mist� nautinnon me saamme.�

Niin valmiit oli kuorot kumpaisetkin

ja alttiit _amen_ tuohon lausumahan,
niist' ett� n�kyi ruumistensa kaipuu,

ehk' ei vain omain, mutta maammojenkin

ja taattojen ja muiden lempim�ins�,
heist' ennen kuin n�� ikiliekit tuli.

Mut katso! Silloin ymp�rilt� kirkkaus

tasainen yhtyi valoon entisehen
kuin koska valkenevi taivaanranta.

Ja niinkuin illan suussa taivahalle

heikosti heijastuvat uudet soihdut
kuin vuoroin totta ois ne, vuoroin harhaa;

minusta tuntui niin, ett' aloin n�hd�

ma uutten olentojen karkelohon
tuon kaksoispiirin ymp�rille k�yv�n.

Oi, Pyh�n Hengen tosi leimahtelu!

Se kuinka �kki� ja kirkkahana
mun silmihini h�ik�istyihin sattui!

Mut mulle n�ytt�ytyi Beatrice kaunis,

hymyilev�inen niin, h�n ett� multa
j�� niiden joukkoon, joit' ei muisti tapaa.

Samalla silm�ni taas saivat n��n

ja n�in ma siirtyneeni korkeampaan
autuuteen yksin kera vallattaren.[175]

Tajusin hyvin, ett� noussut olin,

ma kiihke�st� tuikannasta t�hden
mi tavallista palavammin puunsi.

Kaikesta mielest�in ja kielell�ni

kaikille yhteisell� kiitin Luojaa
vuoks armon uuden t��n nyt hartahasti.

Eik' ollut sammunut viel' uhriliekki

mun syd�meni, ennen kuin jo tunsin
sen olleen Jumalalle otollisen.

Sis�lt� kahden s�teen hohtavia

punertui loistoja n��t silloin; huusin:
�Oi, valo-Luoja, kuinka heid�t puet!�

Kuin linnunrata tahdin suurin, pienin

v�lill� v�lkkyy maailmoiden napain,
niin ett� on se ihme oppineille,[176]

niin s�teet t�hti-kirjaellut merkin

tuon pyh�n piirsi Marsin syvyytehen
kuin ympyr�h�n kaksi ristin viivaa.

Nyt muistin voima voittaa nerouteni;

ristill� tuolla salamoi n��t Kristus,
niin etten kuvaa arvokasta l�yd�.

Mut ristins� ken ottaa, H�nt� seuraa,

on anteeks suopa, mit' en kerro, silloin
kun h�lle n�kyy salamassa Kristus.

Ylh��lt� alas, kahtahalle my�skin

tuon ristin viivaa valot liikkui, loistain
kirkkaammin ohimennen ynn� yhtyin.

Noin tomuhiukat suorat taikka vinot,

nopeat, hitaat, pitk�t, lyhyet, aina
vivahtavaiset s�tehess� liikkuu,

mi usein leikkaa hetkiseksi varjon,

jonk ihmislapsi suojaksensa laatii
�lyll� ynn� ty�ll� taidokkaalla.

Kuin viulut, harput monikielisell�

sointunsa suloudella senkin hurmaa,[178]
ken ymm�rr� ei nuotin merkityst�;

niin valot, jotka siirtyi silmiss�ni,

soi pitkin risti� niin armahasti,
ett' tenhouduin, ma vaikk' en virtt� kuullut.

Tajusin hyvin hymnilauluks ��net,

n��t sanat '_Nouse, voita!_'[177] saapui mulle
kuin sille, jok' ei ymm�rr�, vaan kuulee.
Niin iki-ihastuin ma lauluun tuohon,
mua ettei mik��n siihen saakka ollut
sitonut kahleilla niin suloisilla.

Puheeni ehk� rohkealta tuntuu

ja hylkiv�lt� silm�in hurmaa, jotka
on mulle lepo katsehen ja kaipuun.

Mut joka huomaa, ett� leimat kaiken

kauneuden yltyy ylemm�ksi nousten
ja etten silmi��n viel' ollut n�hnyt,

suo anteeks, mist� itse�in ma syyt�n

syyn torjuakseni, ja my�nt�� totta
mun haastavan; n��t t��ll� pyh� ilo

ei p��ty, vaikka puhdistuu se nousten.

Viidestoista laulu

Nyt hyv� tahto, jok' on tunnusmerkki

rakkauden oikean ja suoran, kuten
on v��r�n tunnus omanvoiton pyynti,

pys�ytti kaiustaan tuon lyyryn kauniin[179]

ja pyh�t hiljensi sen kielet, joita
k�dell��n Taivas viritt�� ja soittaa.

Oikeille pyynn�ille kuink' olla kuurot

olennot vois ne, jotka rohkaistakseen
mua pyynt��n, vaikenivat kaikk' yhtaikaa?

On oikein, ett� tuskaa ��ret�nt�

se saa, ken rakkaudesta ajalliseen
tuon ikirakkauden ylt��n riisuu.

Kuin taivaall' illan tyynen, seijaan joskus

�kisti n�hd��n tulen tuikahtavan,
niin ett� silm�, �sken varma, s�ikkyy,

ja n�ytt�� niinkuin t�hti muuttais majaa,

mut sielt�p�in, se josta syttyi, sammui,
n�y yht��n h�vinneen ei valkeutta;

niin k�delt' oikealta juureen saakka

tuon ristin n�kyi juoksevaksi t�hti
sikerm�st��n sen p��lle paistavasta.

Eronnut keh�st��n ei hohtokivi,

vaan v�lkkyv�t� laitaa kiiti, n�ytt�in
tulelta, jota alabaster peitt��.

Niin n�ytti hell�lt� Ankiseen varjo,

kun kohtas poikansa Elysiumissa;--[180]
jos suurint' uskoa voi laulajaamme.

�_O sanguis meus, o superinfusa

gratia Dei! Sicut tibi, cui
bis unquam coeli janua reclusa_.�[181]

N�in valo tuo; ma ensin katsoin h�neen

ja sitten k��nnyin valtiattareeni,
mut molemmista h�mm�styin ma heist�.

N��t hymy paistoi h�nen silmist�ns�

sellainen, ett� luulin katsovani
ma pohjaan autuutein ja Luojan armon.

Iloisna n�kem��n ja kuulemahan

lis�si henki �skeiseen nyt jotain
niin syv�llist�, etten ymm�rt�nyt.

Eik' ehdontahdon piiloillut h�n multa,

sen pakko aikaan sai; n��t aatoksensa
p��n yli kulki kuolevaisen miehen.

Ja koska tunne-palon kaari oli

senverran j��htynyt, ett' ihmiskyvyn
mitalle lausehensa laskeutuivat,

t��n h�t� ensiksi m� kuulin: �Ollos

siunattu Sin�, Kolmess' Yksi, joka
niin olit laupias mun siemenellein!�

Ja sitten: �Poika, janon pitk�n,[182] armaan,

min antoi lukeminen kirjan suuren,
sen, joss' ei valkea, ei musta muutu,

tulosi viiht�nyt on liekin t�m�n

sis�ll�, josta haastan; kiitos Naisen,
ken lentoon korkeaan soi siivet sulle.

Sa uskot, ett� aattees saapuu luoksein

Ens-aattehesta niinkuin ykk�sest�
s�teilee viisahalle viis ja kuusi.

Ja siks et kysy, ken ma oon ja miksi

iloisemmalta kuin on kukaan toinen
ma n�yt�n t�ss� seurass' iloisien.

Ja uskot oikein; el�v�iset t��ll�

v�hemm�t taikka suuret, peiliin katsoo,
miss' ennen mietint�� jo miete n�kyy.

Mut ett� pyh� rakkaus, joss' aina

ma valvon sielun silmin, saaden tuosta
suloisan kaihon, p��sis t�yttymykseen

suin suorin, liedoin, pelk��m�tt� puhu

ja lausu tahtos, lausu julki kaipuus;
on siihen vastaus jo valmis mulla.�
Beatriceen katsoin; t�m� kuuli ennen
kuin puhuinkaan ja mulle merkin hymyi,
mi siivet tahtoni sai kasvamahan.

Ma sitten aloin:[183] �Tunne ynn� j�rki

tulivat teill� tasapainoon silloin,
kun ilmestyi Ens-Tasapaino teille.

N��t Auringossa, jok' on l�mmitt�nyt,

valaissut teit�, niin ne tasan ovat,
ett' uupuu vertaukset kaikki siin�.

Mut kuolevaisten viisaus ja tahto

on eri-sulkahinen siivilt�ns�,
syyn vuoksi, jok' ei teille tuntematon.

Siks kuolevaisna ep�suhdan tunnen

tuon povessain ja nyt vain kiit�n miell�
hartaalla is�n-tervehdyksest�nne.

Topaasi kirkas, joka kallehinta

kaunetta t�t� kaunistat, ma pyyd�n,
nimesi ett� minun kuulla soisit.�

�Vesani oi, min varronnasta mulle

jo ilo versoi, kantataattos olen!�
N�in loihe lausumahan h�n mulle ensin.

Ja sitten:[184] �H�n, jost' ottanut on heimos nimen

ja joka kauemmin kuin vuosisadan
jo kiert�� vuoren ensi reunaa, oli

mun poikani, sun is�s-is�n is�;

siis hyvin sopii, ett� teoillasi
lyhenn�t h�nen v�symyst��n pitk��.

Firenze, muurin vanhan saartamana,

se josta viel�i kellonly�nnit kuulee,
sive� oli, raitis, rauhallinen.[185]

Diademit puuttui, k�sik��dyt silloin,

prameilu naisten, vy�tkin jotka ovat
kauniimmat katsoa kuin kantajansa.

Kun tyt�r syntyi, pelj�nnyt ei is�

avio-ij�n ynn� my�t�j�isten
menev�n oikeasta m��r�st�ns�.[186]

Taloja ihmistyhji� ei ollut,

viel' osoittanut Sardanapal ei my�sk��n,
kuin komeaksi huoneen tehd� saattaa.[187]

Viel' ylip��ssyt Montemalon ollut

Uccellatoio ei, mi rappiossaan
tulevi voitetuks kuin nousussaankin.[188]

Bellincion Bertin n�in m� k�yv�n soljin

vain luisin, nahkaisin, ja puolisonsa
palaavan peililt' ilman maalin kuorta.[189]

Ja n�in ma Nerlojen ja Vecchioiden[190]

vain nahkajakkuun tyytyv�n ja heid�n
vaimoinsa v�rttin��n ja rukkipy�r��n.

Oi onnen naiset! Kukin varma oli

hautansa paikasta eik' autiossa
vuoteessa maannut Ranskan vuoksi kukaan.[191]

Yks valvoi kedoll' uutterasti, lastaan

kielell� sill� laulattain, jost' is�n
on ilo ynn� riemu �idinrinnan.

Taas toinen v�rttin�t� v��nsi, kertoi

perheelle hiljaa kuulevalle tarut
nuo Troijalaisten, Fiesolen ja Rooman.

Cianghella, Lapo Salterello joku

pidetty silloin yht' ois ihmehin�
kuin nyt Cornelia tai Cincinnatus.[192]

Niin kauniin, uskollisen kansan keskeen,

niin rauhallisen kansalaisen eloon
ja kotihin niin suloiseen Maria,

manattu huudoin ��nekk�in, mun antoi

jo kastehessa Battisteron vanhan
nimeksi pantiin mulle Cacciaguida.[193]

Moronto oli veljeni ja toinen

ol' Eliseo; naisen, josta sukunimes
sin�kin sait, Pon-laakso mulle antoi.

Samosin Konrad keisarin jo sotaan

ja h�n mun otti ritareinsa parveen,
niin miekanty�ni h�nt� miellyttiv�t.

Ma h�nen kanssaan sodin vasten saastaa

tuon opin, jonka joukko oikeutenne
jo valtaa; vaan syy Paimenen on siin�:

Ja siell� kansa paha tuo mun p��sti

viekkaasta maailmasta, jonka rakkaus
niin monta sielua vie turmiohon:

marttyyrina ma t�h�n saavuin rauhaan.�

Kuudestoista laulu

Oi raukka veren-aateluus, ei ihme

minusta en�� milloinkaan, jos t��ll�
alhaalla, joss' on turta tuntehemme,
sa ylv�stelyyn heimot houkuttelet:
my�s siell�, miss� vaiston tie on varma,
taivaassa, tarkoitan, ma ylv�stelin.

Oot vaippa, vaikka nopsaan lyhentyv�;

jos joka p�iv� jatketa ei sit�,
sen aika leikkaava on sakseillansa.

Sanalla _te_,[194] jot' ensin Rooma sieti,

mut v�hemm�n nyt kannattaa sen kansa,
kohotin ��neni ma vastaukseen.

Beatrice, syrjemp�n� hiukan, tuota

hymyili lailla tytt�sen, mi yski
ens erheelle Ginevran romaanissa.[195]

N�in lausuin: �Taattoni te ootte, suotte

rohkeuden kaiken mulle haastamahan
ja itse�ni enemm�ks mun teette.

Niin monet riemun virrat t�ytt�� mielen

minulta, ett� iloitsee se itse,
kun kest�� voi sen eik� siit� halkee.

Puhelkaa, kallis kantataatto, ketk�

ol' esi-is�nne ja mitk� vuodet
lapsuudessanne muistiin merkittihin?

Ja kuinka suuri Johanneksen Pyh�n[196]

ol lauma silloin, ketk� arvokkaimmat
olivat siell� toimiin ylh�isimpiin?�

Kuin tuulen puhaltaissa leimahtavi

tulehen hiili, n�in ma valon t�m�n
heleemmin loistavan mun hellyydest�in.

Ja niinkuin kaunistui se katsehelle,

niin ��nin vienommin ja lempe�mmin,
mut kielell� ei nykyisell� t�ll�,[197]

se lausui: �P�iv�st' asti _Aven_ suuren

ain p�iv��n, jona �itini, nyt pyh�n
vapautui kohtu mua kantamasta,[198]

viissataa kertaa, viel� kymmeni�

kahdeksan, k��ntyi Leijonaan t�� t�hti
sen jalkain juuress' sytty�kseen j�lleen.

Is�ini lailla paikass' synnyin, miss�

vuotuisten kilpa-ajoin kilpailija
kaupungin viime kuudennekseen saapuu.

T�� isist�ni riitt�k��n; he keit�

olivat, mist� sinne tullehia,
siistimpi siit' on vaieta kuin haastaa.[199]

Sen ajan aseelliset, jotka asui

v�lill� Kastajan ja Marsin, oli
nyt siell� el�vist� viides osa.[200]

Mut kansalaisto, jonka sekoittanut

nyt Campi on, Certaldo ja Fighine,[201]
viel' oli puhdas viime sepp�niekkaan.

Parempi kuinka oiskaan moinen kansa

nyt naapureina ja ett' oisi rajat
kaupungin vain Galluzzoon,[202] Trespianoon,

kuin ett' on sis�puolia se, ja siet��

Aguglionen,[203] Signa-konnan katku,
jotk' on jo valmiit virkojanne my�m��n!

Tuo josp' ei joukko, enin turmeltuva,[204]

ois emintim� keisarille ollut,
vaan suopea kuin pojallensa �iti,

mies Simifontin, nyt Firenzen, rahaa

mi vaihtaa, kaupustaa, ois mennyt kotiin,
miss' iso-is�ns� ol' kerj�l�inen;

suvulla Contin viel' ois Montemurlo,

Aconessa my�s Cerchit viel� asuis
ja Grave-laaksossa kai Buondelmontit.

Sekoitus kansan aina ollut alku

on kaupunkien kurjuuteen, kuin ruumiin
on rappiohon ruoka liian runsas.

Rutommin usein sokko sonni kaatuu

kuin sokko lammas, ja yks miekka purra
voi viilt�v�mmin, paremmin kuin viisi.

Jos vaarin otat, kuink' on k�ynyt Lunin

ja Urbisaglian ja kuinka heid�n
rataansa seuraa Chiusi ja Sinigaglia,[205]

et oudoksu, et kummaksu sa kuulla,

mitenk� sukukuntain surma koituu,
kun kaupungeillakin on perikato.

Kaikk', kaikki, mik' on teid�n, kuolee kerran

kuin tekin; vaan on elon aika lyhyt,
ja pitk�-ik�iseen jo kuolo piilee.

Ja niinkuin rannan paljastaa tai peitt��

kuun-taivaan kierto lakkaamatta,[206] samoin
on kohtalo Firenzen kaupunginkin.

Siks �ll�s ihmettele, jos ma kerron

sinulle suurista Firenzen, joiden
jo maine k�tkeynyt on ajan kera.

Oon n�hnyt[207] Ughit, Alberichit, Grecit,

Filippit, Catellinit ja Ormannit,
nuo vaipuissaankin kuulut kansalaiset.
Oon n�hnyt vanhat suvultaan ja suuret
della Sannellat niin kuin my�s dell' Arcat,
Ardinghit, Soldanierit ja Bostichit.

Vierell� portin,[208] jota kuulumaton

nyt painaa rikos raskas niin, se ett�
voi aikaansaada haahden haaksirikon,

asuivat Ravignanit, joista heimo

on kreivi Guidon ynn� muiden, jotka
periv�t suuren Bellincionen nimen.

Tais hallituksen taidon della Pressa

ja suvussa jo Galigajon oli
kultainen kahva sek� miekankannin.[209]

Jo suuri pylv�s oli K�rp�n, suuret

Sacchettit, Giuochit, Gallit ja Fifantit,
Baruccit, h�peilev�t Chiaramontesit.

Puu, josta polveutui Calfuccit, oli

jo suuri, ja jo Arriguccit, Sizit
valitut oli neuvos-istuimille.

Oi, millaisina heid�t n�in, nyt sy�styt

vuoks ylpeytens�! Ja Firenzen kaune[210]
ol' luodit kultaiset, kun suurta tehtiin!

Tuo oli is�intapa niiden, jotka

nyt piispanhiipan vapaaks tullen kertyy
lihaansa lihoittamaan konsistoriin.[211]

Se suku julkea,[212] mi kyyn� vainoo

pakenevaista, vaan jo lampaaks leppyy,
jos sille n�ytt�� kukkaron tai hampaat,

jo nousi, vaan niin alahalta, ett�

pahaksi pani Ubertin Donato,
kun appi h�lle suvun moisen antoi.

Luo vanhan tarun Fiesolesta tullut

jo oli Caponsacco, ja Giuda
ja Infangato kuului kansalaistoon.

Sanani tosi on, vaikk' uskomaton:

se portti, josta sis�kaupunkihin
k�y tie, sai nimen Pera-perheen[213] mukaan.

Jokainen, joka kilvess�ns� kantaa

suurherran[214] vaakunaa, min maine viel�
vuotuisin Tomas-juhlin uudistetaan,

sai h�lt� oikeudet ja ritar-nimen;

vaikk' kansanpuolueesen kallistuvi
se, jonka kilven kultajuova kiert��.

Jo oli Gualterottit, Importunit

ja viel�i rauhallisemp' oisi Borgo,[215]
jos h�irinneet ei naapurit ois uudet.

Se talo, josta teille tuska tuli

vuoks vihan oikean, mi kylvi surmaa
ja p��tti teilt� kaikki p�iv�t liedot,

se sukuinensa oli kunniassa:

Oi Buondelmonte, kuinka pahoin teitk��n,
kun muiden neuvosta sa immen petit!

Iloitsis moni, joka suree, Luoja

jos ois sun hukuttanut Ema-jokeen,
ens kerralla kun kaupunkiin sa tulit.

Mut vartijalle Vanhan sillan, tuolle

patsaalle katkenneelle, uhri tuoda
Firenzen t�ytyi viime rauhassansa.

Sukujen n�iden ynn� muiden aikaan

niin onnellisna n�hnyt oon Firenzen,
sill' ettei ollut edes syyt� surra.

Sukujen n�iden aikaan kunniassa,

hurskaana n�in sen kansan, eik� kukkaa
Firenzen[216] vienyt vainolaisen peitsi,

ei puuntanut se puolueiden vihaa.�

Seitsem�stoista laulu

Sellaisna kuin luo Klymenen h�n, joka

viel' itaroittaa is�t lapsillensa,
kyselem�h�n saapui synnynt��ns�,[217]

ma siin� seisoin; sellaisena n�ki

Beatrice h�net ja tuo soihtu pyh�
mi vuokseni jo vaihtanut ol' paikkaa.

Siks Valtiattareni virkkoi: �P��st�

sanoiksi kaihos hehku, jotka kantaa
sun oman sielus leimaa leimuavaa.

Ei niin, ett' tietoamme kartuttaisi

sun puhees, vaan ett' tottuisit sa julki
janosi tuomaan sammutettavaksi.�

�Oi kallis juureni, niin ylh�, ett�

n��t ennen luomista jo luodut seikat
tajuten pisteen,[218] miss� ajat kaikki

on nykyisi�, niinkuin ymm�rt�v�t

maan lapset, ettei koskaan kolmiohon
voi mahtua kuin yksi tyls�kulma!
Kun seurassa Vergiliuksen olin
vuorella, jolla sielut l��kit�h�n,
ja matkallani kuolon valtakuntaan,

ma vastaisuudestani ankaria
sanoja kuulin,[219] vaikka pantsaroitu
hyvinkin olen vastaan kohtaloa.

Toiveeni t�yttyis siksi nyt, jos kuulla

ma saisin, mik� mua vartoo arpa,
n��t nuoli tietty satu ei niin syv��n.�

Valolle samalle n�in virkoin, ennen

mi mulle oli haastanut, ja ilmi
toiveeni toin Beatricen mielen mukaan.

Eik' arvoituksin,[220] jotka houkkaa kansaa

kietoivat ennen kuin ol' kuollut Luojan
karitsa, kantaja maailman synnin,

vaan sanoin s�ntillisin, selvin vastas

minulle is�n-rakkaus, hunnutettu
ja n�kyv�inen autuus-hymyilyss��n:

�Ajallinen, mi ainehenne ��rten

ja mittain ulotu ei ulkopuolle,
kuvastuu kaikki Luojan katselmukseen.

Mut siit' ei v�ltt�m�tt�myytt� voita

se enemp�� kuin pursi virran viem�
katseesta, johon heijastuu sen kulku.

Ja sielt�, niinkuin urkuin harmoniat

suloiset saapuu korvahan, nyt n�kyy
silm��ni aika, joka kypsyy sulle.

Kuin j�tt�� sai Hippolytus Ateenan[221]

vuoks emintim�n h�ijyn, julman, viekkaan,
niin sunkin pakko j�tt�� on Firenze.

Sit' tahdotaan ja siihen pyrit�h�n;

ken tuota tuumii, koht' on onnistuva,
miss' itse Kristus joka p�iv� my�d��n.[222]

Syyn saapa kansan suussa on, ken h�vii,

kuin tavallista; mutta todistaja
oleva toden loukatun on kosto.

Sun kaikk' on j�tett�v� kalleimpasi,

syvimmin lempim�s; ja t�� on nuoli
maanpaon jousen sulle ensimm�inen.

Kokea saat sa, kuinka sy�d� karvas

on leip� muiden sek� kuinka raskaat
on nousta, laskeutua mieron portaat.

Mut enin painava sun hartioitas

on seura huono,[223] tuhma, jonka kanssa
kurjuuden alhoa tuot' astuskelet.

Ilkeytt� houkkain, kiitt�m�tt�myytt�

sa heilt� niit�t; vaan senj�lkeen pian
punertuu otsa heilt� eik� sulta.

On heid�n raavas-raakuutensa k�yp�

niin julki, ett' on sua kaunistava,
kun ollut olet oma puolueesi.

Tyyssijas, ensi lietes l�mp� suopeus

oleva suuren on Lombardialaisen,[224]
mi yl�s portaita vie kotkaa pyh��

ja jok' on hoitava niin hyvin sua,

ett' teill� pyynt� ja sen t�ytt�minen
j�� toiseen j�rjestyksehen kuin muilla.

Sa h�nen luonaan tapaat sen, min syntyyn

t�� t�hti vankka vaikutti niin syv��n,
tekonsa ett� kuuluisiksi tulee.

Vuoks nuoruutensa huomattu ei viel�

h�n ole, sill� yhdeks�n vain vuotta
n�� h�nt� kiert�neet on piirit pyh�t.

Mut ennen kuin Gascognelainen pett��

ylev�n Henrikin, ly� tulta h�nen
kykyns� halveksua rahaa, vaivaa.

Tekonsa jalot tunnetuiksi tulee,

niin ettei niist� kieli�ns� vaiti
voi pit�� h�nen vainolaisensakaan.

Sa h�neen usko ynn� suosioonsa;

monien kohtalot h�n muuttaa, vaihtaa
rikasten sek� kerj�l�isten osat.

Tuo muistoos kirjoitettu olkoon, mutta

sit' �l� sano...� Ja h�n kertoi paljon,
jot' tuskin uskoo, ken sen itse kokee.

Ja jatkoi: �Poika, selitys on t�ss�

sen, mit� sulle lausuttiin; n�� paulat
aurinkokierron harvan taa vain piilee.[225]

Sua tahdo silti vihaamaan en kansaas;

n��t elos jatkuva on siit� yli
kuin heid�n vilppins� saa rangaistuksen.�

Kun vaieten tuo pyh� sielu n�ytti

valmiilta kankaan kudontaan, min h�lle
ma olin viritt�nyt kangaspuille,

ma aloin niinkuin se, mi neuvon viel�

ep�illen vaatii joltakulta, joka
rakastaa, n�kee, tahtoo vilpit�nt�:
�N�en, taatto armas, kuinka ratsastavi
mua vastaan aika antaaksensa iskun,
mi tuntuvin on sille, ken ei torju.[226]

On silloin paras olla kaukaa viisas,

menet� muita etten lauluillani,
jos multa riistet�h�n paikka rakkain.

Ma maailmassa tuskan ��rett�m�n

ja vuorella, min sulokukkulalta
mun t�nne nosti silm�t Naisen kauniit,

valosta valoon sitten halki Taivaan

oon kuullut moista, joka, jos sen kerron,
monelle maistuva on katkeralta;

mut jos ma pelk��n totta tuoda julki,

ep�ilen, saanko el�� niiden kesken,
oleva joille on t�� aika vanha.�

Se valo, jossa loisti l�yt�m�ni

tuo kalleus, nyt vasta leimahtikin
kuin kultapeili, johon p�iv� paistaa.

Ja vastas: �Varmaan omatunto, oman

h�pe�n taikka muiden h�mment�m�,
sanasi arvaava, on ankariksi.

Mut silti j�t� kaikki sievistely,

tuo julki kaikki, mit� n�hnyt olet,
ja kynnet tuntekoon se, joss' on syyhy.

N��t laulus vaikka karkealta soiskin

ens kuulemalla, j�tt�� terveellisen
ravinnon voi se vatsaan sulattajan.

Siks olkoon huutos niinkuin myrskytuuli,

mi enin puskee puita korkeimpia;
t�� koituva on sulle kunniaksi.

Siks sulle n�ytetty on taivahissa

ja vuorella ja syvyyksiss� vaivan
vain olentoja, jotka tuntee maine.

N��t kuulijan ei mieli tyydy eik�

h�n usko esimerkkiin, jonka juuret
on tuntemattomat ja piilotetut,

ei ep�selviin todistuksiin my�sk��n.�

Kahdeksastoista laulu

Nyt itseksens� pyh� sielu[227] nautti

sanoistaan; omastani nautin min�,
suloisen sekoittaen katkeralla.

Ja Nainen, joka Luojan luo mua johti,

nyt virkkoi: �Muuta mieti, muista, olen
l�hell� kaiken v��r�n kevent�j��.�

P�in k��nnyin ��nt� hell�� lohdutuksen,

mut ryhdy kuvaamaan en rakkautta
pyh�ist�, joka silmist�ns� paistoi.

Ep�ile vain en valtaa sanojeni,

vaan muistoakin, jok' ei itsens' yli
avutta toisen voi niin loitos lent��.

Niin paljon kertoa ma saatan toki,

ett' tunteheni h�nt� katsellessa
muut toivot kaikki tuntui unohtaneen,

niin kauan kuin tuon ij�isyyden ilon,

Beatricesta mi suoraan loisti, mulle
auvoksi heijastivat kasvot kauniit.

Mun hurmas hymyll��n h�n kirkkahalla

ja lausui: �K��nny, kuuntele, ei yksin
mun silmiss�ni paratiisi ole.�

Kuin kasvoin ilmehest� joskus n�kyy

maan p��ll� tunne, jos se on niin suuri,
se ett� sielun kokonansa valtaa,

niin leimunnasta pyh�n liekin, jota

nyt kohti k��nnyin, n�in ma tahdon haastaa
minulle viel� asioita muita.

H�n n�in:[228] �T�� viides aste puun, joll' elon

on l�hde latvassaan ja heelm�� kantaa
pudottamatta koskaan lehti�ns�,

on asuinsija autuaiden, ennen

taivaaseen tuloaan niin kuuluisien,
heist' ett� runottaret kaikki hy�tyi.

Siks katso ristin poikkipuuta: kenet

ma nimit�nkin, sulle ilmestyvi
kuin ukonvaaja nopsa pilvest' iskee.�

Samassa sanoi Josuan h�n nimen;

v�l�hdys pitkin ristinpuuta kulki
eik' ollut valo hitaampi kuin ��ni.

Nyt ylv�s Makkabeus mainittihin;

n�in valon toisen, joka kulki kaartain,
ja riemu oli ruoskansiima hyrr�n.

Valoa kahta t�hystin ma tarkkaan

kuin silm� seuraa haukkaa lent�v�t�;
ne oli Roland sek� Kaarle Suuri.
Senj�lkeen Renouard ja Vilhelm veti
katseeni pitkin ristinpuuta, viel�
Robert Guiscard ja my�skin herttu Gottfrid.[229]

Nyt sielu, joka haastanut ol' �sken,

valoihin muihin liittyi, mulle n�ytti,
mik' oli taituri h�n taivas-kuoron.

Taas k��nnyin oikealle saadakseni

Beatricen sanoista tai liikkehist�
l�himm�n teht�v�ni osoituksen.

Ja n�in niin seijahina silm�t h�nen,

niin riemukkaina, ett� entisetkin
n�k�ns� voitti h�n ja viimeisenkin.

Kuin ihminen, mi hyv�� tekee, tuntee

ilostaan joka p�iv� kasvavasta,
hyveens� ett� edistyy ja varttuu,

niin huomasin ma oman kiertotieni

avartunehen kera Taivaan, koska
n�in ihanampana tuon Ihmett�ren.

Ja niinkuin tuokiossa naisen posket

taas vaihtuu valkeiksi, kun kasvoiltansa
ujouden punan poistunut on kuori,

niin n�kyi silm��ni, kun k��nnyin, katsoin

t��n t�hden valkeutta hillitty�,
kuudennen,[230] joka sis�lleen mun otti.

N�in t�ss� sainiossa Jupiterin

siin asuvaisen lemmenliekin kielt�in
omaani[231] silmihini kirjoittavan.

Kuin linnut, rantamalta pyr�ht�neet,

ravinnost' onnitellen toistaan, pitk��n
tai py�re�h�n parveen j�rjestyv�t,

sis�ll� valojen niin sielut pyh�t

nuo kiersi laulain ynn� kirjaimiksi
D:n, I:n ja L:n kirkkahiksi yhtyi.[232]

He ensin tanhus oman laulun mukaan;

taas hetkeks seisahtivat, vaikenivat,
tekiv�t noista kuvioista yhden.

Oi laulun Luojatar, mi pitk�n ij�n

neroille suot ja kunnian ja heid�n
taas kauttaan kaupungeille, valtioille!

S�teesi salli mulle, ett� voisin

n�yt piirt�� muille niinkuin n�in ne itse;
sun voimaas kertokoon n�� s�keet niukat!

Viis kertaa seitsem�n he n�ytt�ytyiv�t

n�in kerakkein ja ��nti�in; ma vaarin
niist' otin, mik�li ne piirtyi silm��n.

_Diligite iustitiam_ ol' alku

tuon kirjoituksen, mulle kirkastuvan;
ja loppu n�in: _qui iudicatis terram_.

M-kirjain sanan viidennen taas heid�t

ker�si j�rjestykseen niin, ett' t�hti
hopeina paistoi, kulta kulmillansa.

Valoja vaipuvan n�in muita sinne,

M miss� k�rjistyi, ja j��v�n laulain
Hyvyytt� kiitt�m��n, mi luokseen vet��.

Ja sitten--niinkuin kek�leit� ly�den

tuhansin kipin�it� tuikahtavi,
joist' ennustusta houkat joskus etsii--[233]

valoja samoin sielt� sinkoavan

ma n�in, ja nousevan sen mukaan, mink�
suo mitan Aurinko, mi niit� sytt��.

Kun paikallensa palanneet ne oli,

n�in kotkan p��n ja kaulan ilmestyv�n
hohteessa tuossa eriskummaisessa.

Ei tarvis mallia sen Taideniekan,

on itse mallinsa, ja h�lt� tulee,
se vaisto lintujen, mi pes�t muovaa.

Ja toinen parvi autuas, mi ensin

liljoina n�ytti M:��n liittynehen,
vain v�hin liikkein t�ydensi tuon kuvan.

Ah, sulot�hti, mitk� jalokivet

osoitti mulle siell�, oikeutemme
ett' anti taivaan on sun kaunistamas!

Rukoilen henke�, mi sun on liikkees

ja voimas alku, katsomaan, mist' tulee
se savu,[234] joka himment�� sun hohtees;

ett' toisen kerran viel� suuttuis niille

h�n, jotka kauppaa temppeliss� k�yv�t,
marttyyriverin, ihmein muuratussa.

Oi taivaan sotajoukko, jonka n�en,

rukoile niiden eest�, jotka harhaan
maan p��ll� johti esimerkki paha!

Miekoilla muinen sodat k�ytiin; nytp�

se leip� riist�m�ll� sielt� t��lt�,
jot' Is� armias ei kiell� kelt��n.[235]

Mut sa,[236] mi kirjoitat vain ansaitakses,

viel' el��, muista, Paulus, Petrus, kuolleet
sun t�rvelem�s viinitarhan t�hden!
Voit vastata: �Niin mull' on mielihalu
h�nehen, joka yksin el�� tahtoi[237]
ja kuoli naisen tanssin vuoks', ett' tunne,

en Kalastajaa enk� Paavalia.�

Yhdeks�stoista laulu

Tuo n�kyi avosiivin kaunis kuva[238]

mun eess�in, nautintohon autuaasen
iloiset sielut kaikki yhdist�en.

Jokainen n�ytti rubinilta, jossa

niin kirkkahana s�de p�iv�n paloi,
se ett� heijastui mun silmihini.

Mit' on mun kuvattava nyt, ei koskaan

sit' ��ni soinut, muste kirjoittanut
eik' uneksinut fantasia ole.

Puhuvan n�in ja kuulin kotkan nokan,

sanovan ��nell�ns� _mun_ ja _min�_,
kun selv��n tarkoitti se _me_ ja _meid�n_.

Se alkoi: �Oikeutta tein, ja hurskas

kun olin, nousin t�h�n kunniahan,
jonk' yli toivo korkeinkaan ei lenn�.

Maan p��lle j�tin moisen muiston, ett�

pahatkin kiitt�� sit�, vaan ei seuraa
mun t�it�ni, joist' aikakirjat kertoo.�[239]

Kuin l�mp�� vain yht� hiilet monet

uhoovat, yks vain ��ni rakkauden
kuvasta kuului monen soivan sielun.

Ma virkoin: �Oi, te kukat aina kauniit

ij�isen ilon, jotka tuntemahan
mun saatte tuoksunne kuin yksi tuoksuis!

Pois multa puhukaa t�� paasto pitk�,

min vuoksi kauan n�lk�� n�hnyt olen,
kun p��ll� maan ei ruokaa ollut mit��n.

Jos taivahassa, tied�n, Luojan oikeus

kuvastuu toiseen valtapiiriin,[240] teid�n
my�s piiriinne se hunnutonna heittyy.

Tunnette, kuinka teit� kuuntelemaan

ma tarkistaun ja mik� aikaansaanut
ep�ily on t��n hengenpaaston pitk�n.�

Kuin haukka, joka hupustansa p��see,

ly� siipi��n ja p��t� k��nt��, tahtoo
upeilla sek� uljuuttansa n�ytt��,

niin n�in ma k�ytt�ytyv�n kotkan, jonka

he muodostivat, jotka lauluin, yksin
taivaassa tunnetuin noin kiitti Herraa.

Se alkoi: �H�n, ken mittarinsa k��nsi

maailman ��riin ja niin paljon siihen
salaista, julkistakin j�rjesteli,

ei voinut voimallaan H�n kaikkeutta

niin leimata, ett'ei ois kaiken yli
Sanansa j��nyt siin� valtiaaksi.

Tuon varmentaa se, ett� ensi Ylv�s,[241]

jok' oli huippu kaiken luomakunnan,
kun vartonut ei valkeutta, lankes.

Ja siit� n�kyy, kuink' on kaikki luodut

alemmat ahtait' astioita Hyv�n
rajattoman, joll' itsess��n on mitta.

Siis tajuvoimanne, jonk' olla t�ytyy

sen ylh�isimm�n ymm�rryksen s�de,
mi t�ytt�nyt on luomakunnan kaiken,

luonteensa mukaan voi ei olla moinen,

ett' erottais ei Alkuaan se paljon
sen tuoltapuolen, mink� silm� n�kee.

Vanhurskauteen siis ij�iseen se �ly,

min vastaan ottaa teid�n maailmanne,
sis�lle tunkee niinkuin silm� mereen.

N��t vaikka rannalta se pohjan n�kee,

se n�� ei sy�veriin; on siell�i pohja,
vaikk' katsehelta verhoaa sen syvyys.[242]

Valoa vain on se, mi ij�isest�

seesteest� virtaa, muu on kaikki mustaa
ja varjoa tai myrkky� vain lihan.

Nyt kyllin auk' on sulle k�tk�, joka

el�v�n oikeuden peitti sulta,
tuon, josta kysynyt jo oot niin usein.

Sa sanoit:[243] 'Syntyy Indus-virran maassa

inehmo eik� kukaan siell� puhu,
ei lue, kirjoita ei _Kristuksesta_.

Mut tahtonsa ja ty�ns� ovat hyv�t,

mik�li ihmisj�rki n�kee, ynn�
sanoissa, el�m�ss� synnitt�m�t.

H�n kuolee kastamatta, uskomatta.

Mik' oikeus tuomita voi h�net? Mik�
on syntins�, h�n vaikkei uskonutkaan?'
Ken itse oot, mi istut tuomar-tuoliin
�lysi vaaksoin lyhvin p��tt�m�h�n
tuhanten peninkulmain p��st� seikat?

Ken aatteitani viisastellen kysyy,

sais kyllin syyt� ep�ilyyn h�n siit�,
jos Raamattu ei yli teid�n oisi.

Voi, madot maan, voi tyls�t mielet! Koskaan

Ens-Tahto, hyv� itsess��n, ei poistu,
pois itsest�ns�, jok' on Hyvyys korkein.

On oikeaa, kanss' sen mi yhteen sointuu;

ei sit� kiehdo mik��n luotu hyv�,
mi synnytt�m� on vain Luojan s�teen.�

Kuin ruokittuaan poikasensa kaartaa

pes�ns� p��lle haikara ja h�neen
se katsoo, joka ravinnon on saanut,

niin n�kyi--ja niin siihen katsoin min�--

tuo lintu siunattu, min siivet liikkui
niin monen tahdon leyhyttelemin�,

ja lauloi lennostaan: �Kuin sulle soivat

mun s�veleeni, joit' et ymm�rtele,
niin ihmisille ij�inen on Oikeus.�

Kun sitten Pyh�n Hengen hehkut kirkkaat

kuvaksi samaks oli tyyntynehet,
maankuuluiksi mi roomalaiset saattoi,[244]

se jatkoi: �Noussut t�h�n t�hteen ket��n

ei viel�, uskonut ken Kristuksehen,
ei ennen eik� j�lkeen ristin-kuolon.

Mut katso, monet huutaa:[245] 'Kristus!' jotka

h�nest� tuomioll' on kauempana
kuin moni, jok' ei h�nt� tuntenutkaan.

Heit' tuomitsevat Afrikankin kansat,[246]

kun kahteen laumaan kaikki jakautuvat,
ij�ti kurjaan, iki-autuaasen.

Ah, kuninkaanne mit� kuulla saakaan,

kun auki Persia sen kirjan n�kee,
mi kertoo heid�n halpuutensa kaikki!

N�kyv� sielt� on Albertin t�ist�[247]

se ett� h�vitt�� h�n B�hmin; pian
tuo Luojan kyn�n liikkumaan on saapa.

N�kyv� murhe on, min Seinen yli

tuo saatava on rahan-v��rent�j�,
mi kuolee rynt�yksest� mets�sian.

N�kyv� korska on se vallanhimo,

mi miehet Englannin, Skotlannin huumaa,
niin ettei maissaan toisiaan ne k�rsi.

N�kyv� komeilu ja veltot tavat

Espanjalaisen, samoin B�hmin herran,
mi hyvett� ei tunne eik� tahdo.

N�kyv� merkiss' I:n on hyvyys

Jerusalemin Ramman tuon, mut h�nen
paheensa kuvattuina M:n merkkiin.

N�kyv� tuon on itaruus ja halpuus,

mi hallitsee nyt tulisaarta, miss�
Ankises p��tti p�iv�t pitk�n ij�n;

ja h�nen pienuuttansa ilmi tuomaan

paperi pieni mahduttaa saa paljon,
niin ett' on teksti lyhennetty tarpeen,

ja ilmi ilkity�t se tuopi veljen

ja sed�n, jotka vet�neet on lokaan
kaks kruunua ja suvun kunniakkaan,

ja Portugalin kuningas ja Norjan

sielt' ilmi k�y, ja Raschian herra, joka
Venetsian rahan leimaa v��rink�ytti.

Oi onnen Unkari, jos salli sortaa

et en�� itse�s! Oi my�s, Navarra,
takana vuorten ase-onnes piilee!

Ja kukin uskokoon t��n entehen�,

jo ett� Nicosia, Famagusta
vuoks hirvi�ns� vaikeroi ja huutaa,

mi eroa ei muista vertaisistaan.�

Kahdeskymmenes laulu

Kun se, mi valaisee maailman kaiken,

pois painuu pallonpuoliskolta meid�n
ja p�iv� kaikkialta katoavi,

n�kyvi �kki� taas taivas, valoin

tuhansin, vaikka yht� heijastavin,
joit yksin �sken sai se valkeutensa.

Tuo taivas-ilmi� mun muistui mieleen,

kun maailman ja kuninkaitten kuvan
tuon vaikeni taas pyh� valtanokka.

Ja valot vilkkaat, viel� kirkastuen

s�keit� haihtuvia, haihtuneita
mun muistostani, loihe laulamahan.
Oi, sulorakkaus, hymy-hunnullinen,
sa kuinka paloit noissa kynttil�iss�,
vain t�ytt�miss� ajatusten pyh�in!

Kun laanneet oli enkel-lauluistansa

n�� kalliit hohtokivet, joilla n�in ma
koristetuksi kuudennen sen t�hden,[248]

ma kuulin niinkuin virran kuohun kirkkaan,

mi vierii paaterelta paaterelle
ja osoittaa, kuink' on sen l�hde runsas.

Kitaran kaulassa kuin ��ni saapi

sointunsa ynn� puhallettu ilma
saa muodon p��sten reikiin s�kkipillin,

niin �kki� ja arvaamatta kohu

tuo kumma kulki pitkin kotkan kaulaa,
mi soi kuin ontto ois se ollut aivan.

Se siin� ��neks muuttui, siit� l�hti

sanoina kautta nokan, joita syd�n,
ma kuhun kirjoitin ne, juuri vartoi.

�Sit' osaa minusta�, soi laulu, �joka

maisissa kotkissa voi siet�� p�iv�n
s�teit�,[249] katsele nyt tarkkaavasti.

Valoista, jotka minut muodostavat,

n��t silmist�ni sinkoovaiset ovat
korkeimmat koko t�ss� asteikossa.

Se, joka s�ihkyy silm�ter�n�ni,

ol' lauluniekka Pyh�n Hengen,[250] kantoi
h�n arkin kaupungista kaupunkihin.

Nyt laulunsa h�n arvon tuntee, oma

mik�li siin� tahtons' ilmi tuli,
siit' yht� arvokkaan kun saa h�n palkan.

Viidest�, jotka kulman kaaren viittoo,

se, joka l�hinn� on nokkaa, kerran
lohdutti leske�, mi suri lastaan.

Nyt tiet�� h�n, kuink' kallihiksi k�ypi

Kristusta olla seuraamatta, auvon
koettuaan ja auvon vastakohdan.[251]

Seuraava kaaressa mun kertomassain

ylemm�n kulmakarvan, lykk�yst�
sai kuolostaan,[252] kun syv�sti h�n katui.

Nyt tiet�� h�n, ett' iki-oikeus Taivaan

ei muutu, vaikka tehd� arvon rukous
maan p��ll� p�iv�n t��n voi huomiseksi.

Seuraava,[253] tilaa Paimenelle tehden,

ker�ll� lain ja minun kreikkalaistui;
tarkoitus hyv� pahan heelm�n kantoi.

Nyt tiet�� h�n, ett' ty�ns� hyv�n seuraus

tuo paha h�nt' ei vahingoita, vaikka
se turmelusta tuotti maailmalle.

Ja se, min kaaren alap��ss� n�et,

ol' Vilhelm,[254] jonka surmaa maa se itkee,
mi suree, ett� Karl ja Fredrik el��.

Nyt tiet�� h�n, kuink' kuningasta Luoja

rakastaa oikeaa, ja hohtavalla
h�n hahmollaan sen kyll� ilmi tuokin.

Ken uskois erheen maailmassa siell�,

keh�ss� t�ss� ett� Troijan Rifeus
on viides kaune valosarjan pyh�n.

Nyt Luojan armosta h�n paljon tiet��

mik' outoa on maailmalle, vaikka
n�k�ns� kannakaan ei saakka pohjaan.�[255]

Kuin kiuru alla avaruuden laulaa

sitten vaikenevi tyytyv�isn�,
sulouteen viime virren uuvahtaen,

niin n�ytti minusta nyt leimakuva

tuo iki-ilon, jonk' on toivo tehnyt
jokaisen seikan semmoiseks kuin on se.

Ja vaikka olin ep�ilyyni n�hden

kuin lasi v�rin peitt�m�ns� suhteen,
en vaiti varrota ma voinut, suusta

n�� sanat: �Mit� mahtaa olla t�m�?�

omalla voimallansa tunkeutuivat;
ja silloin sielut kirkkahammin juhli.

Nyt silmin viel� s�ihkyv�mmin vastas

minulle pyh� lintu, etten j�isi
ma kauan kummastuksen kuorman alle:

�N��n, ett� uskot, mit� virkan sulle,

mun vuoks, et tiet�in, kuin ne tapahtuvat,
siks, vaikka uskot, salass' on ne sulle,

teet niinkuin mies, mi hyvin tuntee seikan

nimelt�, vaan ei olemukseltansa,
jos sit� selvit� ei toinen h�lle.

_Regnum coelorum_[256] v�kivaltaa siet��

rakkauden kuuman taikka toivon hartaan,
mi voittaa saattaa Jumalankin tahdon;

ei niinkuin kuolevainen kuolevaisen,

vaan Taivas tahtoo voitetuksi tulla
ja voitettuna voittaa hyvyydell��n.
Ens sielu silm�kulman ynn� viides
sua kummastuttaa, koska heill� n�et
koristetuksi t�m�n enkel-kodin.[257]

He kuolleet pakanoina ei kuin luulet,

vaan kristittyin�, uskoin Vapahtajaan
vast'edes k�rsiv��n tai k�rsineesen.

N��t helvetist�, joss' ei k��nny kukaan

hyv�h�n tahtoon, luustoonsa tuo palas,
ja palkka toivon palavan se oli;[258]

tuon toivon palavan, mi voimin kaikin

rukoili luojaa, ett� ruumistuis h�n
ja muuttua vois viel� tahto miehen.

Se sielu mainehikas, josta puhun,

lihaansa palas, siin� hetken oli
ja uskoi H�neen, joka voi h�nt' auttaa.

Ja uskoen h�n tuleen moiseen syttyi

rakkauden toden, ett� riemun t�m�n
h�n ansaitsi, kun toisen kerran kuoli.

Kautt' armon, joka l�htehest� l�ikkyy

syv�st� niin, ett'ei sen alku-aaltoon
viel' ole koskaan luodun silm� n�hnyt,

t�� toinen rakasti niin oikeutta,

ett' armost' armoon Luoja h�lle katseen
valisti lunastukseen vastaisehen.[259]

H�n siihen uskoi, siet�nyt ei en��

hajua pahaa pakanuuden kansain,
vaan moitti, soimas heid�n turmelustaan.

Ne kolme naista, jotka oikealla

sivulla vaunun n�it, ol' h�lle kaste
jo tuhat vuotta ennen kasteen aikaa.

Oi, armon-valitsemus, kuink' on juures

et��ll� niiden katsehilta, jotka
ei syyt� ensimm�ist� t�ysin n�e!

Ja teid�n, kuolevaisten, arvostelmat

on ahtaat; mekin, jotka Luojan n��mme,
viel' emme tunne joka valittua.

Mut meist' on suloinen tuo puute, sill�

t�ss' autuudessa autuutemme kasvaa,
me ett� samaa tahdomme kuin Luoja.�

N�in kuva jumalallinen tuo mulle

suloisen rohdon antoi, ett� lyhyt
n�k�ni siit� selv�ks seijastuisi.

Ja niinkuin kielten helin�ll� hyv��

s�est�� laulajata luutun-ly�j�,
niin ett� laulu soreammin sointuu,

niin muistan, ett� h�nen haastaessaan

nuo valot autuahat kaksi,[260] niinkuin
molemmat silm�t r�p�ykseen yhtyy,

s�esti heit� helohohtehillaan.

Yhdeskolmatta laulu

Taas kasvoihin jo valtiattareni

ma olin silm�t kiint�nyt ja sielun,
kaikista muista miettehist� vapaan.

Mut h�n ei hymyillyt, vaan virkkoi mulle:

�Jos nyt ma hymyilisin, vois sun k�yd�
kuin kerran Semelen, mi tuhkaks paloi.[261]

N��t kauneuteni, kuten n�hnyt olet,

sik�li syttyy, kasvaa kuin me noustaan
palatsin ij�isen t��n portahia,

ja hehkuu niin, jos hillit� ei sit�,

ett ihmisvoimas ois sen leimunnalle
kuin lehv�, johon tuli taivaan iskee.

Olemme nousseet soihtuun seitsem�nteen,[262]

mi Jalopeuran povell' liekkiv�ll�
s�teilee kirkkaammin sen voimaa juoden.

Suo mieles seuraella silmi�si,

tee niist� peilit kuvion sen kuultaa,
mi t�ss� peiliss' sulle kangastuvi.�

Jos joku tiet�is, kuinka katseheni

n��st� nautti autuaasta h�nen
mun k��ntyess� esineihin muihin,

h�n ymm�rt�is, mik' onni sent��n oli

totella taivaallista saattajaani,
jos vastakkain h�n vaa'itsee nuo seikat.

Kristallissa, jok' kiert�in maailmata

nime� kantaa p��llikk�ns� kuulun,[263]
min hallitessa paha kaikki nukkui,

n�in kullanv�riset ma portaat[264] yl�s

kohoovan, valon l�piv�lkytt�m�t,
niin yl�s, ettei n�hd� voinut silm�.

Ja alas asteita sen k�yv�n n�in ma

niin monta loistoa kuin kaikki valot
taivaalta oisi siihen siroitetut.
Kuin p�iv�n ensi koittehella naakat
kokoontuu luonnonvaiston mukaan ynn�
ly� l�mmet�kseen ilmaa siivin kylmin,

ja osa lent�� pois eik' en�� palaa,

taas toiset k��ntyy samaan l�ht�paikkaan
ja siihen kaartamahan j��v�t toiset;

niin n�ytti minusta, kun katsoin hehkuun

s�enten, yhdess' saapuvaisten, koska
ne helj�t heittyi porras-astehelle.

Ja se, mi seisoi meit� l�himp�n�,

niin loisti, ett� lausuin itsekseni:
�Tajuan hyvin rakkautes ma merkin.�

Mut h�n,[265] joit' aikaa ynn� tapaa varron

puheen ja vaitiolon, seisoo hiljaa;
siks vasten toivoani viel' en kysy.

Siks h�n, mi n�ki, kuinka vaikenin ma

sen katselmuksissa, mi kaikki n�kee,
n�in virkkoi: �Tyydyt� jo kuuma halus!�

Ma virkoin: �Tosin vuoksi ansioni

en oman vaatia voi, ett� vastaat;
mut h�nen vuoks, mi mulle sallii sanan,

ah, sielu autuas, mi piilet riemus

sis�ll�, tee nyt mulle tiett�v�ksi,
mik' on sun saattanut niin liki mua.

Ja lausu, miks ei t�ss� taivahassa

soi Paratiisin sulosoinnut, jotka
niin hartahina alemmissa helkk��.�

�Sun kuulos kuolevaisen on kuin n�k�s�,

h�n vastas; �syyst� siit�[266] ei soi laulu,
mist' ei my�s hymyile Beatrice t��ll�.

Pyhi� k�ynyt olen portahia

n�in alas vain sua ilahduttaakseni
puheellain ynn� valo-vaipallani.

Ei rakkaus suurempi mua kiireht�nyt,

se hehkuu yht� suurna, suurempana
t��ll' ylh��ll�, kuin n��t sen leimunnasta;

vaan tunne rakkauden, mi meist� tekee

maailman-kaitselmuksen orjat alttiit,
t��ll' arvat jakaa, kuten oivaltanet.�

�N��n kyll�, virkoin, �pyh� soihtu, rakkaus

n�iss' ett� kartanoissa riitt�� vapaa
jo totteluhun ikikaitselmuksen.

Mut se on ymm�rt�� mun ty�l�s, kuinka

sa yksin juuri kumppaneistas t�h�n
tekohon ennen muita m��r�ttihin.�

Sanaani viimeiseen en p��ssyt viel�,

kun valo kiert�in keskipistett�ns�,
nopean myllynkiven lailla py�ri.

Ja vastas rakkaus, mi asui siin�:[267]

�Jumalan valkeus mun ylt� valaa
ja l�pitunkee kotelon, miss' olen.

Ajuuni omaan yhtyneen� voima

sen kohottaa mun niin, ma ett� n�en
Ylimm�n Olennon, jok' on sen l�hde.

S�teilem�ni riemu siit� johtuu;

mik�li kirkastuu n��t sielun-silm�in,
sik�li loistan Luojan rakkautta.

Mut sielu kirkkainkaan ei taivahissa,

serafi ei, jok' enin n�kee Luojan,
voi selityst� kysymyksees antaa.

N��t Ikis��t�myksen onkaloihin

syv�lle niin sen tutkain tunkee, ett�
ei sinne silm� kuolevainen kanna.

Ja p��lle maan kun j�lleen saavut, kerro

t�� siell�, ettei julkeneisi kukaan
p��m��r�� tuota kohti k�yd� en��.

Valoisa t��ll' on sielu, siell� tumma;

siis p��t�, kuinka p��ll� maan se mahtais,
mit' ei se voi, sen vaikka Taivas korjaa.�

Sanansa mulle pani paalut moiset,

ma ett� rajoituin vain kysym�h�n
h�nelt� n�yr�sti, ken ol' h�n itse.[268]

�Niin nousevat Italian kahden rannan

v�lill� vuoret kotiseutus luona,
ett' ukkonen k�y niit� alempana.

Ne Catria-kukkulaksi siell� kaartuu;

sen alla luostari on yksin�inen
ja vihitty vain kaitselmuksiin pyhiin.�

N�in kerran kolmannen h�n mulle haastoi

ja sitten jatkoi: �Palvelukseen Luojan
lujenin siell� niin, ett' tyydyin ruokaan

mehusta �ljypuun vain valmistettuun,

keveesti kestin kylm�n, kuuman ajat
ja elin el�m��ni miettiv�ist�.

Tuo luostar' runsaat n�ille taivahille

hedelm�t kantoi; nyt ei kanna mit��n,
niin ett� pian selvinnee sen turhuus.
Pier Damiano olin siell�; Neitseen
majassa rannall' Adrian kun asuin,
nimeni Pietar' Syntinen taas oli.

Maist' el�m��ni v�h�n j�ljell' oli,

kun mulle tyrk�ttiin tuo hattu, joka
pahasta pahempaan vain p��h�n vaihtuu.

Laihoina, avojaloin saapui Cephas[269]

ja astia tuo Pyh�n Hengen suuri
jokaisen t�llin ruokaan tyytyv�isn�.

Mut raskaat nykypapit[270] tahtoo yhden,

mi tukee toisen, joka heit� ohjaa,
ja kolmannen, mi viel� liepeen kantaa.

He ratsunsa niin verhoo vaipoin, ett�

el�int� kaks k�y saman peiton alla:
oi pitk�mielisyys, mi moista sied�t!�

H�n p��tti. N�in nyt valoparvein aste

asteelta alas kiert�v�n ja k�yv�n
ja joka kierrokselta kaunistuvan.

Ne pys�htyiv�t h�nen ymp�rilleen

ja huudon p��stiv�t niin kovan,[271] ett�
ei siihen verrata voi mit��n; minut

�lytt�m�ks my�s ukkonen tuo huumas.

Kahdeskolmatta laulu

Kuin laps, mi aina sinne juoksee, miss�

sen lohtu varmin on, ma tyrmistynyt
my�s k��nnyin oivaan ohjaajattareeni.

Ja h�n kuin �iti, joka rient�� pojan

avuksi kalpean ja huohottavan
ja haastaa ��nin t�t� tyynt�v�isin,

nyt mulle: �Tied�t, olet Taivahassa,

ja ett� Taivahass' on kaikki pyh��
ja mit� tehd��n, rakkaudesta tehd��n.

Kuink' oiskaan laulu ja mun hymyilyni

sun muuttaneet, nyt arvaat, koska
t�� huuto noin on sua hirvitt�nyt.

Tajunnut jos sen rukoukset oisit,

sa tiet�isit jo Herran koston, jonka
n�kev� olet ennen kuolematas.[272]

Korkeuden kalpa ly� ei liian varhain,

ei liian my�h��n, vaikka niin ehk' uskoo,
ken sit� vartoo toivoin taikka kauhuin.

Mut k��nny nyt my�s puoleen n�iden, olet

n�kev� heiss� monet kuulut henget,
jos, kuten sanon, silm�s sinne suuntaat.�

Ma katsoin, kunne k�ski h�n, ja sata

n�in py�ryl�t�, jotka toisiansa
s�teilyin keskin�isin kaunistivat.

Ma seisoin niinkuin mies, mi itsehens�

toiveensa k�rjen painaa eik� tohdi
kysy�, ettei ty�l�styisi toinen.

Ja suurin, heljin noista helmil�ist�

nyt esiin astui vastauksellansa
vain tyydytt�m��n minun tahtoani.

Sis�lt� sen ma kuulin:[273] �Jos mun lailla

n�kisit rakkauden, mi meiss� palaa,
sa ilmi tuonut oisit aatoksesi.

Mut ett� vartoen ei viipyis sulta

p��m��r�s korkea, ma kohta vastaan
sun mietteeseesi, jota niin sa varot.

Huipulla vuoren sen, min rinne kantaa

Cassinon, kulki paljon kansaa ennen
erehtynytt�, tiet�v�� ei toden.[274]

Ma ensimm�isn� siell� julki lausuin

sen nimen, joka kuolevaisten maahan
totuuden toi, mi niin nyt meid�t nostaa.

Ja p��lleni niin runsas paistoi armo,

ma ett� harha-uskonnosta, joka
maailman kiehtoo, pelastin sen seudun.

Muut valot n�� kaikk' yksin-miettivi�

ol' ihmisi�; heiss� hehkui l�mp�,
mi kukat kasvattaa ja heelm�t pyh�t.

T�� on Macarius, t�� Romualdus,[275]

n�� velji�ni, jotka luostareissa
el�en syd�mens� s�ilyttiv�t.�

Ma h�lle: �Hyvyys, jota haastamalla

osoitat mulle, ynn� hohtojenne
katsanto kaunis, jonka n��n ja huomaan,

mun luottamuksein niin on laajentaneet

kuin ruusun Aurinko, min aukaisevi
niin paljon se kuin aueta se jaksaa.

Siks pyyd�n, ja sa, taatto, vastaa mulle,

niin suuren armon voinko saada, ett�
n�kisin sinut kasvot paljahina.�[276]
Ja h�n: �Ah, veli, ylv�s toivehesi
toteutuva on viime taivahassa,
muut kaikki miss� t�yttyv�t, my�s minun.

On siell� t�ysi, kyps�, t�ydellinen

jokainen toivo; vain sen piirin osat
ij�ti pysyy paikallansa kukin.

N��t niill' ei paikkaa ole eik� napaa

ja niihin saakka portahamme nousee,
siks sinne ei sun kanna katsehesi.

Niin korkealle patriarkka Jakob

kohoovan n�ki tikapuiden huipun,
kun kulki Enkelit niit' yl�s, alas.

Mut maasta jalkaansa nyt nosta kukaan[277]

ei niit� noustakseen, ja luostar-s��nn�t
paperin haaskuuta maan p��ll� ovat.

Ne muurit, jotka oli Herran majat,

pesiksi paheen tulleet on, ja hiipat
ne s�kkej� vain jauhon t�rveltyneen.

Mut koronkisko kovinkaan niin loukkaa

hyvyytt' ei Luojan niin kuin saalis, joka
syd�met munkkien nyt hulluttavi.

N��t kaikki, mit� Kirkko tallettavi,

on niiden, jotka 'Luojan t�hden' kerj��,
ei suvun eik� viel� pahempien.

Mut liha kuolevaisten on niin heikko,

ett' enemp�� ei kest� alku hyv�
kuin tammen synnyst� on terhoon saakka.

Kullatta, hopeatta Pietar' alkoi,

ma aloin paastoin, rukouksin, n�yryys
perustus oli Franciskani-kunnan.

Ja kummankin jos alkujuurta katsot

ja n�et, niiss� niiden nyt on meno,
sa huomaat: valkeast' on musta tullut.

Mut taap�in ett� Jordan k��ntyi, ett�

pakeni meri Luojan tahdon mukaan,
ol' oudompaa kuin h�n ett' t�ss� auttais.�

N�in mulle h�n; ja sitten seurahansa

h�n liittyi, seura kaikki kokoon kertyi,
kohosi tuulisp��n� korkeutehen.

Tuo sulo Nainen heid�n j�lkeen ohjas

vain viitaten mun noita portahia;
niin luontoni h�n voitti voimallansa.

Ja verrattava vauhtiin siipieni

maan p��ll' ei ole liike nopsin, miss�
on nousu ynn� lasku luonnollinen.

Lukija oi,[278] kuin totta toivon tuohon

hartaaseen voittokulkuun, jonka vuoksi
ly�n rintaani ja itken syntej�ni,

niin ennemmin et saanut sormeasi

tulehen ois ja pois, kuin kaksoisien
ma merkin n�in ja siin� itse olin.

Oi, t�hdet kirkkaat, oi, sa valkeus, voiman

valtaisan t�ytt�m�, ma jolle kaiken
neroni velkaa oon, kuin olleekin se!

Keralla syntyi, kera teid�n piili

h�n, jok' on taatto kaiken maisen elon,
kun ensin hengitin Toskanan ilmaa.

Kun mulle sitten armo suotiin p��st�

sees-piiriin korkeaan, mi teit� kiert��,
sain onnen tulla taivahanne tarhaan.

Hartaasti teid�n puolehenne huokaa

nyt sieluni, se ett� saisi kyvyn
nousuunsa vaikeaan, mi viittoo, vieht��.

�Ylint� autuutta niin l�hell' olet�,

Beatrice virkkoi, �ett� silm�is t�ytyy
ter�v�t olla nyt ja n�hd� selv��n.

Siks ennen kuin sa enemp' astut siihen,

luo alas katsees, n�e, kuinka paljon
oon maailmaa jo jalkais juureen pannut;

niin ett� esiintyisit mielin liedoin,

mik�li voit, tuon eess� voittoparven,
mi riemuin saapuu ikipiiriin t�h�n.�

Ma katsoin taap�in keh��n seitsem�h�n

ja t�m� taivaankappaleemme n�ytti
niin pienelt', ett� hymyilin ma sille.

Ja viisain on se, ken sen pienn� pit��,

ja joka muuta miettii, toista toivoo,
sen vasta mainita voi j�rkev�ksi.

Latonan tytt�ren[279] n�in hehkussansa,

vapaana varjosta, min vuoksi uskoin
ma muinen harvaks sen ja tiivihiksi.

Sun poikas n�yn, oi Hyperion, siedin

ma siell�, n�in sen l�hist�ll� Majan,
Dionen taivahisen piiritanhun.[280]

N�in sitten, kuinka is�� ynn� poikaa

Jupiter v�litt��, ja siell� selves
minulle, miten majaansa ne muuttaa.[281]
Ja kaikki seitsem�n ne n�ytti mulle
niin nopeutensa kuin my�s suuruutensa
ja kuinka mitatut on matkat niiden.

Se soppi, josta meill' on kiista tuima,[282]

my�s n�kyi merineen ja vuorinensa,
kun kiersin kanssa iki-Kaksoisien.

Taas sitten kauniit n�in ma silm�t Naisen.

Kolmaskolmatta laulu

Kuin lintu, jok' on lehv�n suojass' armaan

pes�ss� maannut sulopoikinensa,
y� jotka h�it� kattanut on kaikki,

ja kaivatut nuo hahmot n�hd�ksens�

ja niille ruokaa l�yt��kseen, mi vaiva
samall' on vaikea ja hertas h�lle,

jo ennen aikaa oksall' avoimella

odottaa Aurinkoa innoin hartain
ja t�ht�� tarkkaan, eik� aamu nouse;

niin pystyss' seisoi Valtiattareni

ja tarkkas, k��ntyneen� taivaan osaan
nyt siihen, miss' on P�iv�n kulku hitain.[283]

Kun h�net n�it tuoss' ik�v�imisess��n,

ma tunsin niinkuin se, mi kaihoin toivoo
ja luottaa toivehensa t�yttymiseen.

Mut v�h�n kesti v�li-aika niiden,

tarkoitan varrontaa ja Taivaan kaiken
kirkastumista eess� katseheni.

Beatrice lausui: �Katso, siin' on laumat

Kristuksen riemukulun ynn� koko
hedelm� kierr�nn�st� n�iden piirein!�[284]

Kasvonsa kaikki hehkuvan nyt n�ytti

ja silmist�ns� ilo moinen s�ihkyi,
sivuuttaa ett� vaieten se t�ytyy.

Kuin kirkkain t�ysikuudan-illoin Trivia

hymyilee keskell' impein ij�isien,[285]
jotk' kaunistavat joka puolta taivaan,

niin p��ll� tuhantisten tuikkehien

n�in P�iv�n, josta valon sai ne kaikki
kuin t�ht�semme meid�n auringolta.[286]

Ja halki noiden valomerten paistoi

olento valoisa ja h�ik�isev�,
niin ettei siet�� sit� voinut silm�.

Beatrice, ah, sa opas armas, kallis!...

H�n virkkoi: �Voima, joka voittaa sinut,
niin suur' on ettei sit� suista mik��n.

Tass' on se viisaus, t�ss' on se mahti,[287]

mi ladut laittoi v�liin maan ja Taivaan,
joit' ennen toivottiin niin kauan turhaan.�

Kuin ukonvaaja pilvest' iskee siksi

ett' avartuu eik' en�� mahdu sinne,
ja luopuu luonnostaan ja maahan kirpoo;[288]

niin suurtui sieluni n�ist' armauksista

ja siirtyi ulos itsest�ns�, enk�
menoa tapauksen voi muistaa en��.

�Aukaise silm�s, olemustain katso!

Oot n�hnyt seikkoja, jotk' on sun tehneet
hymyni kest�m�h�n kelpoisaksi.�

Ma olin niinkuin mies, mi aavistavi

viel' untaan mennytt�, mut turhaan, tuota
taas mieleen johtaaksensa, ponnistelee,

kun sain tuon k�skyn, joka kiitostani

niin suurta ansaitsi, ett'ei se koskaan
h�vit� kirjasta voi menneisyyden.

Jos avuksein nyt kaikki kielet soisi

nuo, joita Polyhymnia siskoinensa
on sulomaidoin enin maistattanut,

sadatta osaa lauletuks en saisi

totuudesta tuon hymyn taivahisen
ja kuinka seesti sit� hahmo pyh�.

N�in kesken Paratiisin kuvailua

hyp�t� t�ytyy pyh�n laulunikin
kuin sen, min eess� tie on noussut pystyyn.

Mut ken jos muistaa aiheen arvon ynn�

harteiden heikkouden t��n kuorman alla,
ei moiti, jos ne siit� vapisevat.

Ei pikku pursille se v�yl� luotu,

t�� haaksi jota halkoella tohtii,
ei miehille, jotk' itse�ns� s��st��.

�Sa kuinka rakastut niin kasvoihini,

kaunista ettet katso yrttitarhaa,
s�teiss� Vapahtajan kukkivata?

On t�ss� ruusu, jossa lihaks tuli

Jumalan Sana; tuoll' on liljat, jotka
hyv�lle tielle tuoksullansa johtaa.�[290]
Beatrice n�in. Ma, joka altis aivan
h�nt' olin tottelemaan, k��nnyin j�lleen
sotahan, jota silm�t heikot k�vi.

Kuin joskus n�hnyt, vaikka varjoss' itse,

oon kukkaniitun p�iv�npaistehessa,
mi pilven haljennehen puhki s�ihkyy;

niin monet valohenkein laumat n�in ma

s�teiss� s�ihkyviss� korkeuden,
en alkul�hdett�, ne josta l�ikkyi.

Oi voima lempe�, mi niin ne leimaat!

Sa yl�s nousit, suoden silmilleni
n�in kyvyn n�hd�, jok' ois niilt� mennyt.

Tuon kukan kauniin nimi,[291] illoin, aamuin

rukoilemani, sitoi mielen multa,
niin ett� valoon suurimpaan vain katsoin.

Kumpaankin silm��ni kun kuvautunut

ol' laatu ynn� koko t�hden kirkkaan,
mi voittaa siell�i niinkuin voitti t��ll�,

taivaasta alas liiti soihtu pieni,[292]

keh�ksi muovaeltu kruunun tapaan,
mi sit� saarsi ja sen ymp�r' kaarsi.

S�velet maiset sulosointuisimmat

ja enin ihmismielt� kiehtovaiset
sois suulla s�rkyneen vain ukkospilven

tuon verrattuna lauluun luutun, jolla

safiri se nyt p��ns� seppel�itsi
jost' taivaan kirkkaan on safiri-sini.

�Oon enkel-lempi, joka kierr�n pyh��

iloa, helmastasi huokuvaista,
jok' oli majapaikka kaiken kaipuun.

Ja olen kiert�v� sua, _Donna_ Taivaan,

sikskunnes poikaasi sa seuraat piiriin
ylimp��n, jonka siit� kasvaa kauneus.�

N�in p��ttyi seppeleen tuon laulu, sitten

muut valot kaikki valtavirteen yhtyi
nime� _Maarian_ nyt ylist�m��n.

Kuningasmantteli,[293] mi kaartuu kaiken

maailman yll�, jota henki Luojan
ja t�ydellisyys el�hytt�� enin,

yll�mme kaartui sis�pintoinensa

niin viel� loitolla, ma etten n�hd�
sen kauneutta voinut paikastani.

Eik' ollut silmill�ni voimaa my�sk��n

tuon seppel-liekin tiet� seuraamahan,
mi nousi siemenens� l�heisyyteen,[294]

ja niinkuin lapsi, �iti��n mi kohden

imetty�ns� ojentaapi k�det
tunteesta, joka ulkoliikkeeks syttyy;

niin valkeudet nuo ojentuivat kaikki

nyt yl�sp�in, ja siit� n�in ma kuinka
heill' oli lempi syv� Maariahan.

Mut n�k�piiriss�ni ne viipyi sitten

_Regina coeli_[295] ihanasti laulain;
sen muisto mult' ei ole mennyt koskaan.

Kuink' onkaan suuri runsaus, mi mahtuu

lippaisiin pyhiin n�ihin, jotka oli
maan p��ll� kylv�m��n niin laaja-k�det!

T��ll' elo on ja itkun aarteest' ilo,

mi saatiin Babylonin vankeudessa,
kun kultaa kerran yl�nkatsottihin.[296]

Ja t��ll� juhlii voittoansa, luona

Jumalan ynn� Neitseen Poian ylv��n,
ker�ll� vanhan ynn� uuden liiton

h�n, jolla avaimet on auvon t�m�n.[297]

Nelj�skolmatta laulu

�Valiovieraat Lampaat ehtoollisen[298]

tuon pyh�n, joka ravitseepi teid�t,
niin ett� toivehenne aina t�yttyy.

Jos Luojan armo h�nen suonut maistaa

on siit�, mik� p�yd�lt�nne putoo,
jo ennen aikaa, jonka kuolo m��r��,

pyyteens� ��ret�n te n�hk��, suokaa

h�nelle pisara: te juotte aina
l�hteest�, josta aatoksensa tulee.�

Beatrice n�in. Ja sielut liedot k��ntyi

kuin piirit ymp�r' kiintopisteittens�
ja leimusivat niinkuin pyrst�t�hdet.

Ja kuten rattaat koneistossa kellon

niin kiert��, ett� ensimm�inen n�ytt��
kuin seisois se ja viimeinen kuin lent�is;

niin valopy�r�t, karkeloiden eri

tavoilla, mulle autuudestaan antoi
hitaamman taikka nopeamman tunnun.
Ma siit�, jonka kauneimmaksi katsoin,
n�in liekin liehuvan niin onnellisen,
sen etten kirkkautta n�hnyt kell��n![299]

Ja kolme kertaa ymp�ri Beatricen

se kiersi, laulaen niin tenhoovasti,
sit' ettei mielikuvitus voi todistaa.

Siks sit' en kirjoita, ei sulka suihka,

kun kuvat mielen, sanat kielen liian
r�ikeit' on moiseen laskos-maalaukseen.[300]

�Oi, pyh� siskosein, mi hurskahasti

niin pyyd�t, kautta lempes hehkun minut
erotat kaunihista piirist�ni.�

Pys�htyi sitten pyh� liekki, k��ntyi

ja henk�s puoleen Valtiattareni
n�� sanat, jotka mainitsin ma yll�.

Ja h�n: �Oi ikivalo miehen suuren,

mi Luojalta sai autuutemme ihmeen
avaimet, joita h�n maan p��ll� kantoi!

H�nt' tutki helpoista--ja vaikeistakin,

jos tahdot--kohdista sen Uskon, joka
soi muinoin voiman sulle merta k�yd�.[301]

H�ll' onko rakkaus, toivo, usko vankka,

sa ilmi saat, min silm� sinne kantaa,
miss' seikat kaikki selv��n kuvastuvat.

T�� valtakunta kosk' on kansoittunut

kautt' uskon toden, hyv� on, h�ll' ett�
on tilaisuus sen ylistyst� laulaa.�

Kuin pulmaa miettiess� oppi-is�n

puhele teini[302] ei, vaan asestautuu
todisteluhun, ei sen ratkaisuhun;

niin kaikin j�rkisyin jo j�nnitt�ysin

ma h�nen haastaessaan k�yd�kseni
kysyj�n moisen eess� moiseen rippiin.

�Sa, rakas kristiveli, virka: mik�

on usko?� Kohotin ma p��ni kohden
valoa, josta sanat huokui n�m�.

Beatriceen k��nnyin, joka merkit mulle

nopeat viittoi, ett� l�ikytt�isin
sis�isen l�hteheni vett� ulos.

�Se armo�, aloin, �joka korkealle

Ens-P��llik�lle suo mun tunnustauta,
my�s auttakoon nyt muotoon aatokseni.�

Ja jatkoin: �Kuin on totisesti meille,

oi taatto, kirjoittanut veljes rakas,[303]
mi oikeaan sun kanssas johti Rooman,

on usko uskallusta toivottuihin

ja vakaa varmuus n�kym�tt�mist�;
se minun mielest�in on uskon ydin.�

Ma silloin kuulin: �Oikein ajattelet,

jos ymm�rr�t, miks ensin usko h�lle
ol' luottamusta, sitten varmuus vakaa.�

Ja min�: �Seikat syv�t, jotka eess�in

t�ss' avartuvat, k�tketyt niin kauas
on katsehelta heimon kuolevaisen,

ett' uskossa vain olemus on niiden,

min p��ll� toivo kaunis, ylv�s kaartuu;
siks lujittuu se luottamuksen muotoon.

Ja t�st� uskosta taas t�ytyy p��tt��

pitemm�, vaikka silm� n�� ei mit��n;
sent�hden varmuudeks se vahvistuvi.�

Ma silloin kuulin: �Noin jos ymm�rretty

maan p��ll� oppi kaikki ois, ei tilaa
sofistain nerouksille siell� oisi.�

N�in henk�si tuo liekki rakkauden

ja jatkoi: �Tutkittu jo kyllin tarkkaan
on laatu ynn� paino myntin t�m�n.

Mut lausu, onko se sun kukkarossas!�

Ma h�lle: �On, niin seesn�, ehj�n�kin,
ep�ill� ettei voi sen leimasinta.�

Syv�st� tuosta valohohtehesta

soi sanat nyt: �Sa kuinka saitkaan kalliin
sen aarteen, jok' on pohja kaiken hyveen?�

Ma h�lle: �Pyh�n Hengen runsas sade,

mi vuotanut on pergamenttein vanhain
ja uutten yli, johtop��t�s-sarja[304]

se mulle ollut on, mi todistanut

tuon mulle niin on, ett' on mulle kaikki
muut todistelut sit� vastaan tyls�t.�

Ma sitten kuulin: �Liitonkirjan vanhan

ja uuden, jotka niin sun vakuuttavat,
sanana Luojan kuinka voit ne pit��?�

Ja min�: �Etten erehdy, sen ihmeet

takaavat, sill� niiden vuoks ei luonto
lie ly�nyt rautaa eik� tehnyt pajaa.�[305]

Soi vastaus: �Virka, mik� vakuuttaa sun,

ett' totta on n�� ihmeet? Ehk� siihen,
mi juur' on todistettava, sa vetoot?�[306]
�Maailma k��ntynyt jos kristin-uskoon�,
ma virkoin, �ilman ihmeit' on, se ihme
jo satakertaa suurempi on muita.

N��t k�yh�n� ja paastoten sa tulit

kedolle, kylv��ksesi taimen hyv�n,
mi muinen oli viinipuu, nyt piikki.�

Kun t�m� p��ttyi, kaikki kaaret Hovin

tuon pyh�n kaikui '_Kiitt�k��mme Luojaa_'
s�velin, soivin siell� korkeudessa.

Ja h�n, tuo ylh�inen, mi tutkimalla

mua oksa oksalt' oli vienyt lehtein
l�helle viimeisien, jatkoi j�lleen:

�Jumalan armo, joka mielt�s hellii,

avannut t�h�n saakka puhumahan
on suusi, mit� puhua sen sopii.

Hyv�ksyn siis, se mit' on julki tuonut;

mut nyt sun t�ytyy selitt��, mit' uskot
ja mik� syy sun uskomaan on saanut.�[307]

�Oi pyh� taatto, henki oi, mi n�et

sen, johon uskoit niin, sa ett� voitit
p�in hautaa juosten jalat nuoremmatkin�,

ma n�in, �sa tahdot eess�s esitt�m��n

nyt olemusta uskoni t��n alttiin
ja my�skin syyt� sen sa tiedustelit.

Ma vastaan: Uskon Luojaan ainoahan,

ij�iseen, vankkumattomaan, min rakkaus
ja kaiho kiert�m��n saa kaikki taivaat.

Syyt uskon t��n ei ole fyysilliset

tai metafyysilliset yksin, sill�
sen toistaa totuuskin, mi virtaa alas

Moseksen, profeettain ja psalmein kautta[308]

ja evankeliumin ja teid�n, jotka
sen kirjoititte Pyh�n Hengen hehkuin.

Ja ij�is-olentoon ma uskon kolmeen,

jotk' on yks kolmessa ja kolmess' yksi,
niin ett� sanoa voi: _on_ ja _ovat_.

Ja t�m� syv� jumaluuden yhteys,

jota nyt kosketan, on usein mielt�in
valaissut oppiin evankeliumin.

Siin' alku on ja s�en siin�, sitten

mi liekiks suuremmaksi laajenneena
minussa tuikkii taivaan t�hden lailla.�

Kuin is�nt�, mi iloviestin kuulee,

syleilee palvelijaa, onnitellen
t��n vaiettua h�nt� uutisesta;

niin siunaten ja laulain kolme kertaa

mua kiersi, koska vaikenin, tuo liekki
apostolin, min m��r�yksest� olin

puhunut; niin h�n puheeseeni mieltyi.

Viideskolmatta laulu

Jos tapahtuu, t�� ett� laulu pyh�,

min my�t�-luoneet ovat maa ja taivas,
niin ett� vuosiks siit� laihduin, voittaa

tuon vainon, joka lammashuoneen[309] kauniin

mult' est��, miss� nukuin karitsana,
vihaten susia, sen sortajia;

palaava toisin ��nin, toisin hapsin

oon silloin, otan laulun laaker-lehv�n
ma luona kasteheni pyh�n paikan.

Siell' astuin Uskoon n��t, mi kuolevaisen

l�hent�� Jumalaan ja jonka vuoksi
niin Pietari mua kiersi kolme kertaa.[310]

Vastaamme liikkui valo toinen[311] keh�n

tuon saman, josta ensimm�inen saapui
Kristuksen j�tt�mist� sijaisista.

Iloiten lausui Valtiattareni:

�Kas, katso ylh�ist�, min vuoksi viel�i
maan p��ll� k�yd��n niin Galiziassa!�

Kuin kyyhky painauu luo puolisonsa

ja toinen toista kuhertaa ja kiert��
ja tahtoo tuolle hellyytt�ns� n�ytt��;

niin n�in nyt, kuinka toinen toistaan suuret

nuo vallat tervehtiv�t kunnioittain
ja kiitt�in ruokaa, jota siell� sy�d��n.

Mut koska p��ttyneet ol' onnittelut,

eteeni vaieten he j�iv�t, hehkuin,
niin ettei kest�� sit� silm� voinut.

Hymyillen silloin Beatrice sanoi:[312]

�Oi, kuulu henki, joka rikkaudesta
oot kirjoittanut meid�n temppelimme!

T�� korkeus kaiuta taas Toivon ��nin;

kuvailevas niin usein tied�t sit�
kuin Jesus seestyi n�hd� kolmen miehen.�
�Kohota p��s ja rohkaise nyt mieles,
n��t kaiken, mik� maasta kuolon saapuu,
t��ll' loistostamme t�ytyy tuleentua.�

Tuon lohdunsanan liekki toinen saattoi;

kohotin silloin silm�t kukkuloille,[313]
jotk' �sken kuormallaan ne painoi alas.

�Kun tahtonut on Keisarimme[314] laupeus

ett' ennen kuolemaas saat uskottunsa
tavata pyhimm�ss� pylv�ist�ss�,

t��n Hovin tarkoin n�hd�kses ja Toivon

tuon vahvistaakses itsess�s ja muissa,
maan p��ll� joka hyv��n lempeen liehtoo;

siis virka, millainen se on ja kuinka

se kukkii sielussas ja mist� sait sen.�
N�in jatkoi puhettansa toinen liekki.

Ja Nainen hurskas, joka johti lentoon

n�in korkeahan sulat siipieni,
eh�tti eest�ni nyt vastaamahan:

�Pojista taistelevan Kirkon kukaan

ei toivo niin kuin h�n; se kirjoitettu
on armeijamme valoon, Aurinkohon.[315]

Siks suotu h�lle on Egyptist' ennen

Jerusalem t�� tulla n�kem�h�n[316]
kuin p��ttynyt on ase-aika h�lt�.

Kaks seikkaa muuta,[317] h�lt� kysytty�,

ei vuoksi tiet�misen, vaan ett' toistais
h�n siell�, kuin sua miellytt�� t�� hyve,

ne h�lle j�t�n; vaikeat ei ole

eik' kerskuttavat ne. H�n vastatkohon,
ja auttakoon h�nt' armo Herran siihen!�

Kuin oppilas, ken mestarille vastaa

vapaasti, alttihisti, mink� tiet��,
ett' etevyytens� vain ilmi tulis,

ma virkoin:[318] �Toivo odotust' on varmaa

tulevan kunnian, min Luojan armo
ja ansio my�s ennen tehty tuottaa.

T��n valon mulle moni t�hti antaa;

mut ensin mieleeni sen valoi herran
tuon korkeimman korkein lauluseppo.

Sa olet toivo kaikkein niiden, jotka

nimesi tuntee, laulaa tuon psalmista
ja ken ei tienne, ett� uskon h�neen?

Mun kastoit sitten kirjees kastehella,

niin ett� siit� t�ysi oon ja sataa
sateesi annan yli muiden j�lleen.�

N�in haastaessain, kuinka loiston t�m�n

yliss� hohtavassa tuike syttyi,
salaman-nopsaan saapuen ja mennen.

Soi sitten: �Rakkaus, jota hehkuu viel�

hyveeseen t�h�n, mua seuranneeseen
sotani loppuun sek� voitonpalmuun,[319]

mun tahtoo sulle henkim��n, sa, joka

iloitset siit�, ja mua ilahdutat,
jos kerrot, mit� sulle Toivo lupaa.�

Ja min�: �Uudet ynn� vanhat kirjat

p��m��r�n n�ytt��--ja ma seuraan sit�--
sieluille, jotk' on Luojan yst�vi�.

Jesaia[320] sanoo, ett� kaksoispuvun

omassa maassa kukin kantakohon,
ja heid�n maansa on t�� armas autuus.

T��n ilmestyksen siin� esitt�nyt

sun veljes viel' on selke�mmin, miss�
h�n puhuu vaattehista valkoisista.�

N�� sanat sain ma sanotuksi juuri,

kun kuulin ylt� '_Sinuun toivokohon_'
ja siihen yhtyi kaikki tanhupiirit.

Niin niiden keskell' liekki kirkas[321] syttyi,

ett' talvin ois kuukausi pelkk�� p�iv��,
Kravussa jos ois moista kristallia.

Kuin nousee, astuu, yhtyy tanssiin impi

iloiten kunniasta morsiamen,
ei t�hden suinkaan turhamielisyyden;

niin paistavan n�in valon vahvistetun

kahdelle noille, jotka kiert�in tanhus
kuin sopi hehkuvalle rakkaudelleen.

H�n yhtyi lauluun ynn� tanssiin, heist�

mun Valtiattareni silm� katsoi
kuin morsiamen tyynen, vaiteliaan.

�Sa h�net n��t, ken parmahilla ylv��n

lep�si Pelikaanimme ja virkaan
valittiin arvokkaasen ristin alla.�[322]

N�in Vallatar; mut silm�ns� h�n piti

ain yht� tarkkaavina j�lkeenp�inkin
kuin ennen sanomista n�iden sanain.

Kuin se, mi silm�t j�nnitt�� ja kokee

n�in n�hd� pimennyst� aurinkomme,
n�kemisest� sokeaksi tullee,
n�in k�vi mun t��n viime liekin eess�;
sill' aikaa sanat soi: �Miks silm��s kiusaat
n�kem��n t��ll�, mit' ei t��ll� ole?[323]

Ruumiini Maassa maata on ja pysyy

keralla muiden siell�, sikskuin m��r��n
lukumme nousee Luojan s��t�m�h�n.

T�ss' onnen luostarissa puvuin kaksin

nuo valot kaks on vain, jotk' yl�s nousi;
vie viesti t�m� teid�n maailmaanne!�

H�n p��tti; hiljeni jo liekkipiiri

ja kanssa sen my�s sulo-��net, jotka
pyh�st� soivat tuosta kolmikosta;

laill' airoin, jotka �sken vett� viilsi,

nyt v�symyst�, vaaraa v�ltt��ksens�
kaikk' yhdess' seisahtaa, kun merkki kuuluu.

Ah, kuinka syd�meni j�rkkyi, koska

ma k��nnyin katsomaan Beatricen puoleen
enk' en�� n�hnyt h�nt�,[324] vaikka olin

l�hell� h�nt�, maassa autuaiden.

Kuudeskolmatta laulu

Mun huollen n�k��ni sammunutta

tuo liekki kirkas, joka sammutti sen,[325]
puhalsi sanat, jotka tarkkaavaksi

mun saivat: �Sikskuin n�k�s saat sa j�lleen

min olet minuun tuhlannut, on hyv�,
sen ett� korvaat suusi haastelulla.

Siis ala, virka, kuhun sielus pyrkii;

ja ollos vakuutettu, ett� n�k�s
h�vinnyt sulta ei, vain h�ik�istynyt.

N��t Naisella, mi sua johtaa kautta

t��n pyh�n niitun, silm�ss��n on kyky,
jok' oli k�dess��n Ananiaalla.�[326]

Ma sanoin: �Tulkoon my�h��n taikka varhain

tahtonsa mukaan apu silm�in, joista
t��n tulenpolton toi h�n sieluhuni!

Hyvyys,[327] mi on t��n hovin riemu, alku

ja loppu joka kirjan on, min Rakkaus
lukevi mulle kovaa taikka hiljaa.�

Samainen ��ni, joka poisti pelon

minulta �kki-sokeudestain, viel�
taas mulle antain halun haastamiseen

n�in jatkoi: �Seulall' olet hienommalla

sa seulottava; nyt sun virkkaa t�ytyy,
ken t�h�n maaliin suunnannut on jouses.�[328]

Ma n�in: �Kai j�rjen syyt ja arvovalta,

mi tulee ylh��lt�, t��n istuttaneet
minuhun rakkauden liekin lienee.

N��t hyv�, jonka hyv�ks my�nt�� j�rki,

sytytt�� rakkautta, sen suurempata,
mit' enemm�n se sis�lt��pi hyv��.

Olento, niin mi ylev�mp' on muita,

kaikk' ett� hyv� h�nen ulkopuoltaan
s�teit� vain on h�nen valkeudestaan,

muit' enemm�n sen t�ytyy vieht�� mielen

jokaisen rakkaus, mi tuntee, tiet��
totuuden, jolla todistus t�� lep��.

T��n toden j�rjelleni kirkastavi

h�n, joka n�ytt��, ett� ensimm�inen
ij�isist� on substanseista Rakkaus.[329]

Sen kirkastaa my�s Toden ��ni itse,

mi itsest��n n�in sanoi Mosekselle:
'N�kev� olet hyvyys-arvot kaikki.'[330]

Sa my�s sen kirkastat, kun sanomasi

tuon alat ylh�isen, mi maailmalle
ylitse muiden huutaa Luojan salat.�[331]

Ja kuulin: �Ihmisj�rjen vuoks ja vuoksi

my�s arvovaltain, siihen sointuvien,
Jumala rakkautes on kaiken p��mies.

Mut virka viel�, tuntenetko muita

h�nehen kieli�, ja soios, sua
tuo rakkaus kuinka monin hampain puree.�

Tarkoitus pyh� Kristus-kotkan multa

ei salaan j��nyt, sill� oivalsipa,
h�n kunne sanelmani tahtoi saattaa.

Siks jatkoin: �Kaikki hammas-haavat, jotka

syd�men k��nt�� voivat luokse Luojan,
mun rakkauttain on yhteis-auttanehet.

Olemus maailman, ja omanikin,

ja kuolo H�nen, ett� el�isin ma,
ja toivo joka uskovan, my�s minun,[332]

tuon kera kertomani tiedon kirkkaan,[333]

merelt� v��r�n rakkauden mun johtain
on opastaneet rantaan oikeahan.
Ne lehdet, joita viinitarha kasvaa
ij�isen Viljelij�n,[334] mulle kalliit
sik�li on kuin H�lt� niiss' on hyv��.�

Ma vaikenin, ja kautta taivaan kaikui

suloinen laulu; Valtiattareni
mukana lauloi: �Pyh�, pyh�, pyh�!�[335]

Kuin valon sattuessa tuiman her��

mies vuoksi silm�in kyvyn, k��ntyv�isen
p�in hohdetta, mi kalvosta k�y kalvoon,

ja kuin h�n n�kem�st��n kauhistuvi,

kun tiedotonna �kin niin h�n her��,
sikskunnes auttaa h�nt� arvostelu;

niin silmist�ni kaikki suomut ajoi

Beatrice s�teell' omain silmiens�,
tuhannen peninkulmaa tunkevien.

N��t enemm�n kuin ennen n�in ja kysyin

ma h�mm�styksin, mik' oi' loiste nelj�s,
min n�in ma siin� meid�n seurassamme.

Ja Valtiatar: �S�tehiss� n�iss�

imehtii Tekij�t��n ensi sielu,[336]
min milloinkaan on luonut ensi Voima.�

Kuin lehv�, leyhytt�m� tuulen, painaa

p��n alas, nousten j�lleen voimallansa
omallaan, joka yl�sp�in sen nostaa;

niin h�nen haastaessaan h�mm�styen

ma tein; mut sitten varmistuin ma j�lleen
halusta puheen, joka poltti mua.

Ja aloin: �Oi, sa heelm�, yksin luotu

tuotteena kyps�n�, oi Alku-Taatto,
min tytt�ri� kaikk' on morsiamet!

Niin hartaasti kuin voin ma pyyd�n, ett�

haastaisit; tied�t tahtoni, ja ett�
nopeemmin t�yttyis se, en virka tuota.�

Useinkin turkis-el�in tuntee siten,

ett' tuntehensa ilmi vavahtelee
sen seurana mi ruumiinsa on verho;

ja samoin salli alku-sielu minun

nyt n�hd� l�pi peittehens�, kuinka
h�nt' ilahdutti tehd� mielikseni.

H�n heng�hti:[337] �Vaikk' et ilmi tuonut

sa tahtoas, sen paremmin ma n�en
kuin sin� seikkaa, jok' on sulle varmin.

Kuvastimessa totuuden sen n�en,

mi kaiken heijastavi niinkuin on se,
mut jota heijasta ei kukaan, mik��n.

Sa tahdot tiet��, milloin Herra pani

mun siihen tarhaan ylev��n, h�n miss�
soi sulle voiman kiivet� n�in yl�s,

ja kauanko ma sit' ilosilmin katsoin

ja tosi syyn tuon suuren eripuran
ja mit� k�ytin kielt�, mink� keksin.

Siis, poikani: puun hedelm�n ei sy�nti

ei syy itsess�ns� syy ollut moisen paon,
vaan yksin yli rajamerkkein k�ynti.

Vergiliuksen mist� nosti Naises,

tuhatta nelj� kolme sataa kaksi
ma siell� vuotta toivoin seuraan t�h�n.

Yhdeks�n sataa kolmekymment' er��

maan p��ll� Auringon n�in palajavan
valoihin kaikkiin, jotka on sen tiell�.[338]

Kadonnut kieli oli haastamani

jo ennen kuin Nimrodin kansa oli
ty�n alkanut sen, jok' ei valmistunut.[339]

N��t mik��n j�rjen ty� ei kest� iki,

kun ihmismieli ij�isesti muuttuu
taivaiden vaihteluiden tahdon mukaan.

On luonnon ty�, ett' ihmisell' on kieli;

mut millainen, sen luonto j�tt�� teille
niin teht�v�ks kuin teit� huvittavi.

Manalan kuiluun ennen kuin ma astuin,

I oli maailmassa korkein Hyv�,
H�n, jolta onni on mua ymp�r�iv�.

_Eli_ se sitten oli; k�y se laatuun,

n��t ihmistapa on kuin lehti oksan,
mi haihtuvi ja toinen sijaan tulee.[340]

Vuorella korkeimmalla merten yli,

ma elin synniss� ja synnit�nn�
ens tuokiosta siihen,[341] jolloin P�iv�n

nelj�nnes muuttuu sek� kuudes seuraa.�[342]

Seitsem�skolmatta laulu

�Soi Is�n, Pojan, Pyh�n Hengen kiitos!�

nyt kautta kaiken paratiisin kaikui,
niin ett� hurmas minut laulun sulo.
Ma mit� n�inkin, hymyilylt� n�ytti
maailmankaikkeuden, ja tenhon saman
minulle toisti kuulo niinkuin n�k�.

Oi, mik� onni, auvo kuvaamaton!

Mik' elo t�ynn� rakkautta, rauhaa!
Mi runsaus himoton ja turvallinen!

Silm�ini eess� soihtua nuo nelj�[343]

kimalsi, ja se, joka ensin tuli,
nyt alkoi loistaa muita kirkkahammin,

ja muuttui muodoltaan senkaltaiseksi

kuin Jupiter,[344] jos t�� ja Mars ois tulleet
linnuiksi, vaihtain sulkiensa v�rin.

Kaitselmus, joka siell� jakaa toimet

ja hetken kunkin, oli kuoron kauniin
jo vaientanut suuntaan jokaisehen,

kun kuulin: �V�ri�ni jos ma vaihdan,

�l' ihmettele, sill� kun ma puhun,
v�ri� vaihtavan n�in kaikkein n�iden.

H�n, jok on paikkani maan p��ll� vienyt,[345]

mun oman, oman paikkani, mi vapaa
Jumalan Pojan kasvojen on eess�,

mun hautani on viem�riksi veren

ja loan tehnyt niin, ett' Enkel' Tuonen,
mi alas lankes, iloita voi siit�.�

V�rihin pilvein, milloin aamuin, illoin

Aurinko niit� vastap��t� palaa,
ma n�in nyt verhoutuvan kaiken Taivaan.

Ja niinkuin nainen siivo, itsest�ns�

ij�ti turvallinen, mutta toisen
erheest� kuullenkin jo arastuva,

niin muutti n�k���n Beatrice my�skin;

pimennys moinen Taivahassa ollut
lie silloin, koska k�rsi Voima korkein.[346]

Sanansa jatkui sitten, mutta ��ni

niin oli toinen, ettei kasvonsakaan
sen enemp�t� olleet muuttunehet.

�Kristuksen morsian[347] ei kasvatettu

verell� mun ja Linuksen ja Kliton,
sit' ett� k�ytett�isi kullan tekoon,

vaan hankintaan t��n elon autuahan

on Sixtus, Pius, Urbanus, Calixtus
verens�, kyyneleens� vuodattaneet.

Mielemme ollut ei, ett' oikealla[348]

ois j�lkel�isist�mme ristin kansaa
yks osa ollut, vasemmalla toinen;

ei my�s, ett' avaimet nuo mulle suodut[349]

olisi tulleet merkiks sotalipun,
mi liehui vastaan muita kastettuja;

ei ett� kuvani ois leimaks tullut

rahalla my�tyin, v��r�in valtuuksien,
ma joist' oon kalvennut ja punastunut.

Paimenten puvuiss' ahnaat k�yv�t sudet,

kun t��lt� katsoo, kaikill' laitumilla;
ah, Luoja, miksi varjelukses viipyy?

Vertamme Cahorsit, Gascognelaiset[350]

jo juomaan valmistuu; ah, kauniin alun
oleva miksi oli loppu kurja!

Mut Kaitselmus, mi Scipion kautta turvas

Roomalle vallan, maineen maailmassa,
pian auttava on, kuten toivon, uskon.

Sa, poikani, min ruumis kuolevainen

maan p��lle taas sun vie, suus auki luo'os
ja �ll�s peit�, mit' en peit� min�.�

Sumuista j�isist� kuin maahan sataa

lumena ilmamme, kun sarvi Kauriin
taivaalla Aurinkoa koskettavi,

niin seesteen p��ll�ni n�in seijastuvan

hiuteista[351] voitollisen pilven, joka
meit' oli siihen saakka saarreskellut.

N�k�� niiden kauan katsoi, seuras

katseeni, sikskuin pituus v�limitan
sen esti ylemm�ksi lent�m�st�.

Nyt Nainen, n�hden, etten en�� yl�s

ma katsonut, n�in sanoi: �Alas
jo katso, n��, kuink' k��ntynyt sa olet!�[352]

Siit' asti kuin ma ensin katsoin alas[353]

nyt n�in ma siirtyneeni kautta kaaren
ens' zonin keskelt� sen p��h�n saakka,

niin ett� n�in Odysseun harha-uran

Cadizin takaa ynn� rannan melkein,
Europa miss� sulotaakaks tuli.

Viel' enemm�n maa-sopestamme esiin

ois k�ynyt, mutta P�iv� riensi tiet��n
minusta monen el�inpiirin-merkin p��ss�.

Mut mielein lempiv�, mi aina kiersi

Beatricea, nyt enemm�n kuin koskaan
katseeni tahtoi palauttaa h�neen.
Mit' taide ynn� luonto luoneet ovat
lumeiksi silm�n, sielun voittaaksensa,
inehmo-muodoin tai sen kuvastimin,

kaikk' yhdess' ei se oisi mit��n, rinnan

sen jumaluuden, joka mulle paistoi,
kun k��nnyin katsantoonsa hymyilev��n.

Ja voima, mulle jonka katseens' antoi,

pes�st� kaunihista Ledan[354] johtain
mun saattoi taivahasen nopeimpahan.

Sen osat ylh�iset ja kirkkaat ovat

niin samanlaiset, etten voi ma virkkaa,
min niist� valitsi Beatrice mulle.

Mut h�n, mi hyvin tunsi toiveheni,

hymyillen alkoi ja niin riemu-kasvoin
kuin iloinnut ois itse Luoja niill�:

�Maailman liike,[355] joka keskipisteen

pit�vi hiljaa, py�ritt�iss� muuta,
t�st' alkaa niinkuin rajamerkist�ns�.

Taivaalla t�ll' ei paikkaa muuta ole

kuin Luoja, jossa rakkaus se syttyy,
mi kiert�� t��n, ja voima, min se kylv��.

Valo ja rakkaus sit' ymp�r' saartaa

kuin t�m� muita, ja sen piirin yksin
H�n tuntee, joka niin sen vy�ksi vy�tt��.

Muu mik��n m��r�� ei sen kiert�mist�;

se m��r�� kaikki muut kuin kymmen-luvun
sen puoli m��r�� sek� viides-osa.

Ja kuink' on ajan kaikki juuret t�ss�

maljassa, vaikka lehdet sen on muissa,
nyt sulle t�ytynee sen selv� olla.[356]

Voi, ahneus,[357] mi kuolevaiset painat

niin syv��n kuiluun, ettei jaksa kukaan
kohottaa katsettaan sun aalloistasi!

Kukoistaa ihmisiss� tahto hyv�;

mut alituinen sade[358] t�rvelevi
hedelm�t parhaimmatkin hylki�iksi.

Viattomuutta, uskoa nyt n�hd��n

vain lapsissa, ja kumpainenkin karkkoo
jo ennen kuin on poski parran saanut.

Sopertavainen viel� paastoo,[359] mutta

kun kielen saanut suuhun on, h�n ahmii
jokaisen ruoan jokaisessa kuussa.

Ja moinen sopertava lempii, kuulee

viel' �iti��n, mut puhumaan kun oppii,
tuon toivoo kuolleeksi ja kuopatuksi.

N�in h�nen, joka illan, aamun antaa,

my�s tytt�rens� kauniin tummuu iho,
tuo valkea niin ensi katsannolla.[360]

Ja sin�, ettet h�mm�styisi, huomaa,

maan p��ll� ettei ole hallitsijaa![361]
Siks ihmisheimo harhauukin tiell�.

Mut ennen kuin j�� tammikuu ei talveen[362]

vuoks sadas-osan, jonka laiminly�tte,
niin jyly k�yp' on yl�taivahissa,

ett' tuulisp��, niin odotettu kauan

on per��n k��nt�v�, nyt miss' on kokka,
ja lautan luotsaileva oikeahan;

ja kukka kantava on heelm�n toden.�[363]

Kahdeksaskolmatta laulu

Kun h�n, mi Paratiisiin johti minut,

n�in oli kurjain kuolevaisten elon
nykyisen totuudellaan julkituonut;

sen lailla, jota takaa liekinloimu

valaisee ja sen kelle kertoo peili
jo ennen kuin sen katse, aatos tiet��,

ja joka katsomahan k��ntyy, totta

puhuiko lasi, ja ne n�kee yhteen
niin sointuvan kuin s�vel poljentohon:

niin mulle muisti kertoo tapahtuneen,

kun katsoin silmihin ma kaunihisin,
joist' Amor oli mulle ansan tehnyt.

Ja kun ma k��nnyin ja kun katseheni

tapasi n�kyv�ist� taivaan t�m�n,
mi sattuu silm��n, kun sen kierron huomaa,

n�in pisteen,[364] mi niin vahvaa valkeutta

s�teili, ett� silm�n h�ik�istyneen
sen eess� sulkeutua pakko oli.

Jokainen t�hti, pieninkin, sen rinnan

n�ytt�isi kuulta, jos se suhtautuisi
sen paikkaan niinkuin t�hti t�hden viereen.

Kentiesi saman matkan p��ss� niinkuin

kuunkeh� kiert�� valol�hdett�ns�,
mi luo sen silloin, kun on terhen tihein,
tuon pisteen ymp�r' tulipiiri kiersi[365]
niin nopsaan, ett' ois voittanut se liikkeen
nopeimman, joka kiert�� maailmata.

Ja piirin t�m�n toinen kiersi, toisen

taas kolmas, kolmannen taas nelj�s, jota
piiritti keh� viides ynn� kuudes;

sen j�lkeen seitsem�s, niin laaja, ett�

jo Junon airut liian pieni ollut
sen kaarta kokonaan ois ylt�m�h�n;

n�in kahdeksas ja yhdeks�s; mut kaikki

sik�li kiersi hitaammin kuin oli
et��ll� kukin ensi ympyr�st�.

Ja kirkkain oli liekki sen, mi l�hin

s�ent� puhdast' oli; luulen, siksi
ett' enin totuutta se tuota imee.

Mun Valtiattarein, mi huomas huolen

minussa syv�n, virkkoi: �Taivas kaikki
ja luonto riippuu pistehest� tuosta.

L�hint� keh�� katso sen ja tied�

sen liike siksi ett' on nopein, koska
tulisin rakkaus sit� liikuttavi.�

Ma h�lle: �Maailma jos j�rjestetty

niin ois kuin n��n ma n�iss� taivahissa,
ma oisin tyytynyt jo ennen-n�htyyn;

mut aistimaailmassa n�hd� saattaa,

ett' t�htitarhain jumalaistuu juhlat,
mik�li loittonee ne keskuksestaan.

Siks jos on t�yttyv� mun toiveheni

t�ss' ihmetemppeliss� Enkelien,
min rajat vain on valkeus ja rakkaus,

mun kuulla t�ytyy viel�, miksi kuva

ei pid� yht� kera alkuper�n;
n��t tuota itsekseni tuumin turhaan.�

N�in Vallatar: �Ei ihme, ett� sormes

ei riit� avaamiseen solmun, joka
lujennut on, kun koettanut ei kukaan.�

Ja jatkoi: �Ota, mit� virkan sulle,

ja siihen kaikki �lykeinos k�yt�,
jos tahdot, ett� t�yttyy toivehesi.

Maailmat aineen ovat ahtaat taikka

avarat mukaan voiman sen, mi niiden
osahan jokaisehen jakautuvi.

Suurempi tekee hyv�� suurempata;

suurempi, jos sen osat t�ydet ovat,
hyvyytt� suurempata mahduttavi.

Niin taivas t��,[366] mi kanssaan kaikki kiert��

maailmat, sointuu piirin kanssa yhteen,
mi enin rakastaa ja tiet�� enin.

Ja siks jos j�rjell�si mittaat voimaa,

et ulkomuotoa sa substansien,[367]
jotk' on sun silmiss�si ymmyrk�iset,

sen huomaat sopusoinnun ihmeellisen

suuresta suureen, pienemm�st� pieneen,
voimansa kanssa joka taivahassa.�

Kuin kirkkaaks seijastuvi kansi taivaan

puhaltaessa tuulen[368] silt� puolen
sen mist� poski pohjoinen on lempein,

niin ett� usmat, sit� kaihtavaiset,

pois haihtuu, hajoo sek� taivas seestyy
hymyillen kaikin kaunein kappaleineen;

niin k�vi mun, kosk' oli Valtiatar

sanallaan selv�ll� mun seijastanut,
ja totuus paistoi niinkuin t�hti taivaan.

Ja kun h�n vaikeni, niin lailla raudan

sulavan, joka s�ihkyy s�keni�,
niin s�ken�i n�� taivaantarhat kaikki.

Paloa niiden kukin seuras s�en,

niin ett� olivat ne lukuisammat
kuin kerrattuina ruudut shakkilaudan.[369]

Kuorosta kuoroon hosianna kaikui

p�in kiintopistett�, mi paikallansa
pysynyt ij�st' ik��n on ja pysyy.

Ja h�n, mi n�ki hengen-ep�ilyni,

n�in lausui:[370] �Ensimm�ist� keh�� kaksi
serafit ja kerubit muodostavat.

Niin nopsaan seuraavat ne siteit�ns�,

ett' ois ne pisteen kaltaiset ja ovat,
mik�li niiden sielun-silm�t seestyy.[371]

Muut rakkaudet, niit� kiert�v�iset,

on valta-istuimia Luojan eess�
kun p��tt�v�t ne ensi kolmiluvun.

Ja tied�, ett� auvostuu ne kaikki,

mik�li syventyvi silm� niiden
totuuteen, jossa joka j�rki lep��.

Sa t�st� n��t, kuink' autuuden on pohja

tuo n�k� juuri sielun-silm�n eik�
rakastaminen, joka seuraa sitten;[372]
ja n��n mitta ansioksi koituu,
min tahto hyv� suo ja Luojan armo;
n�in edistyy se aste astehelta.

Tuo toinen kolmiluku, kukoistava

t�ss' ikikev��ss�, min kauneutta
ei h�vitt�� voi Oinaan merkki �inen,[373]

lakkaamatonta hosiannaa laulaa

s�velmin kolmin kolmen riemukuoron
t��n kolmiluvun jotka muodostavat,

on jumaluuksia t��n hierarkian:

ens kuoro Valtain on ja toinen Voimain,
taas kolmas nimelt��n on Mahtajien.

Keh�ss� kahdess' seuraavassa kiert��

P��t ynn� Arkki-enkelit; taas piirin
viimeisen t�ytt�� leikit Enkelien.

N�� kuorot yl�sp�in kaikk' katsoo, alas

taas vaikuttaa, niin ett� kohden Luojaa
ne kaikki vet�ytyy ja kaikki vet��.

Ja Dionysius[374] niit� katsomahan

j�i moisin kaihoin, ett� lailla minun
erotti ne ja nimet antoi niille.

H�nest� kuitenkin Gregorius[375] poikkes;

mut koska aukes taivahassa t�ss�
katseensa, itse itselleen h�n hymyi.

Ja jos niin suuret salat julkituonut

maan p��ll' on ihminen, �l' ihmettele!
Tuon t��ll� kertoi h�lle se, ken n�ki,

ja paljon muuta taivahista n�ist�.�[376]

Yhdeks�skolmatta laulu

Niin kauan kuin Latonan lapsill' Oinas[377]

on yll��n ynn� Vaaka, uumenillaan
taas yhteisvy�n� horisontin piiri,

sikskunnes zenith tasapainon panee

ja kumpainenkin tuosta vy�st� eroo
ja vaihtaa hemisf��rej��n, niin kauan

Beatrice, hymy kasvoillansa, pysyi

nyt vaiti, katsoi tuohon pistehesen,
min loistoa en ollut voinut kest��.

H�n sitten lausui: �Kysy en, vaan virkan,

min tahdot tiet��, siell� n�hnyt olen
sen, miss� yhtyy aika ynn� paikka.[378]

Ei hyv�� itsellens� hankkiakseen--

mi ei voi k�yd�--mutta kunniataan
Min�ns� heijastuksin kuuluttaakseen

ij�isyydess�, ajan ulkopuolla,

rajattomasti, mielen mukaan, Rakkaus
ij�inen tuli muotoihinsa muihin.[379]

Sit' ennen my�sk��n horroksess' ei ollut,

n��t l�ytynyt ei _ennen_ eik� _sitten_,
kun vetten yli Herran henki liikkui.[380]

Yhdess� aine ynn� muoto puhdas

olennon muodostivat t�ydellisen
kuin kolme nuolta kolmij�nne viskaa.[381]

Ja niinkuin lasissa tai kristallissa

niin s�de s�ihkyy, ett� kaikki siin�
sen olemus on tulostansa saakka,

s�teili niin my�s Luojan kolmi-voima

oliossansa, kaikki-yhteyten�,
ja ulkopuolla alun niinkuin lopun.

Substansein kanssa yhteisluotiin, taattiin

j�rjestys, sek� huippupaikan saivat
ne, joissa ilmi tuli muoto puhdas.[382]

Puhtaalla aineell' oli paikka alin;

keskelt� kiersi aineen ynn� muodon,
se vy�, min milloinkaan ei vy�tt� laukee.

Kirjoitti Enkeleist� Hieronymus,[383]

ett' ennen monta vuosisataa luotiin
ne kuin maailma muu t�� muodostettiin.

Mut t�m�n totuuteni kirjoittaneet

on monin paikoin Pyh�n Hengen miehet,
ja sen sa oivallat, jos vaarin otat:

Johonkin m��r��n my�s sen j�rki n�kee,

sill' ei se my�nt�� voi, niin kauan ett�
ois Liikuttajat toimetonna olleet.

Nyt tunnet, miss� rakkaudet n�� luotiin

ja kuin ja koska; siksi kaihos hehkun
lie kolme liekki� nyt sammutettu.

Ei laskein p��st� kahteenkymmenehen

niin nopeaan kuin osa Enkeleist�
j�rkytti elementtienne pohjan.

Muut pysyi, tarttui taiteeseen, min n�et,

niin iloiten, he ett� eiv�t koskaan
eroa karkelostaan kaunihista.[384]
Sen ylpeys kirottu, min Tuonelassa
n�it kaiken maailman sa kuormain alla
ol' alkusyyn� lankeemuksen syv�n.

Ne, jotka t��ll� n�et, n�yrin mielin

tunnusti Hyvyyden, mi heid�t oli
niin suureen �lyyn kyvykk�iksi luonut.

Siks oma ansio ja armon valo[385]

niin yl�s nosti heid�n katsehensa,
heill' ett' on tahto luja, t�ydellinen.

�l' ep�ile, vaan ole varma, ett�

on ansiota armon vastaan-otto,
mik�li tunne vain on sille avoin.

Nyt muiden auttamatta yhdyskuntaa

voit t�t� ymp�rill�s katsastella,
sanani jos sa olet ymm�rt�nyt.

Mut p��ll� maan kun kouluissanne oppi

sellainen luonnosta on enkelien,
he ett� ajattelee, muistaa, tahtoo,

ma lis��n, ett� n�kisit sa selv��n

totuuden, joka siell� himmenevi,
kun seikat sekoittavi moinen oppi.

Olennot nuo, jotk' oli onnen saaneet

Jumalan kasvot n�hd�, k��nt�nehet
ei silm�� h�nest�, mi kaikki n�kee.[386]

Siks katkaise ei heid�n katsettansa

esine uusi eik� tarvis heid�n
muistella aatoksia s�rkyneit�.

N�in valveill' uneksitaan, uskotahan

maan p��ll�, tai ei uskota, mut rikos
ja herja suurempi on j�lkimm�isten.[387]

Te ette viisaustieteess�nne tiet�

vaella yht�; niin teit' itserakkaus
ja halu n�ytt�� etevilt� hurmaa.

T��ll' ylh��ll� tuo sent��n siedet�h�n

mieluummin kuin jos itse Herran sanaa
siell' ylenkatsotaan ja v��ristell��n.[388]

Ei muisteta, kuin paljon verta maksaa

sen kylv� p��ll� maan ja otollinen
kuink' on, ken n�yryydell� siihen turvaa.

N�ky�ksens� kaikki kilpaa keksii

v�itteit�, jotka sitten saarnatahan,
mut Evankeliosta vaiti ollaan.

Yks sanoo, ett� radaltansa k��ntyi

kuu k�rsiess� Kristuksen ja esti
Auringon valon maahan p��sem�st�.

Taas toiset, ett� valo itsest�ns�

noin peittyi ja ett' Intian, Espanjan
pimennys ollut ois kuin Israelin.

Firenzess� niin mont' ei houkkaa ole

kuin noita jutteloita vuoden mittaan
soi siell� kaikkialla saarnastuolit,

niin ett� palaa laitumelta lampaat

nuo tuhmat sy�nehin� tuulta yksin;
se heit' ei auta, ettei n�� he vaaraa.

Apostoleille lausunut ei Kristus:[389]

'Menk��t ja saarnatkaatte turhuuksia',
vaan antoi todellisen pohjan heille.

Se vain soi heid�n huuliltaan, niin ett�

sodassa Uskon sytytyksen heille
ol' Evankeliumi peitsi, kilpi.

Nyt koukuin, kompasanoin saarnatahan,

ja jos vain nauretaan, jo munkki tuosta
on p�yhk�: vaadita ei enemp�t�.

Mut munkin-p��hineess� moinen lintu

pesivi, ett� jos h�n n�kyis, kansa
tuon tajuis uskomansa armon laadun,[390]

min vuoksi kasvanut maan p��ll' on tuhmuus,

niin ett� juostaan joka lupaa saamaan
sen tutkimatta todenper�isyytt�.

N�in Pyh�n Antoniuksen[391] porsaat lihoo

ja muutkin, pahemmat kuin porsaat, maksain
rahalla, josta leimamerkki puuttuu.

Mut koska poikenneet jo loitos oomme,

nyt silm�s k��nn� kohti tiet� suoraa,
ett' ajan kanssa lyheneisi taival.

Niin korkea on n�iden Enkelien

luku ja aste, ettei ihmiskieli,
ei mieli koskaan sinne saakka p��se.

Ja jos sa muistat, mit� Daniel kertoo,[392]

sa n�et, ettei tuhansissa h�nen
lukua my�sk��n ole m��r�tty�.

S�teilee kaikkein yli Alku-valo

ja heihin virtaa eri tavoin, niinkuin
he eri laaduin ovat yhdistetyt.

Kun Luojan n�keminen m��r�� tunteen,

niin rakkauden sulohehku heiss�
my�s eri tavoin liekehtii ja palaa.
Nyt Iki-Voiman korkeuden sa huomaat
ja laajuuden, kun peilit loi niin monet
h�n itse�ns� heijastellaksensa,

yhdeksi itse j��den niinkuin ennen.�

Kolmaskymmenes laulu

Kun hehkuu kuudes tunti, l�hes kuuden

tuhannen peninkulman p��ss� meist�
ja Maa luo varjon melkein vaakasuoran,[393]

valaistuu keskitaivas meille korkein,

niin ett� yks ja toinen t�hti alkaa
lakata n�kym�st� silm�llemme,

ja P�iv�n tyt�n samotessa kirkkaan

nuo taivaan silm�t per�tysten, t�hti
t�hdelt�, sammuu saakka kaunehimpaan.

N�in my�skin voittolauma, iloitseva

ij�ti ymp�r' pisteen h�ik�isev�n,[394]
mi saartaa sen, min saartamalta n�ytt��,

mun silmist�ni v�hitellen haihtui;

siks k��ntym��n Beatriceen katseheni
sai rakkaus ja puute n�kemisen.

H�nest� mit� lauloinkin, jos kaikki

se koottais samaan kiitosvirteen, kyllin
nyt ei se oisi h�nt� kuvailemaan.

N��t kauneus,[395] jonka n�in, niin suurta oli

ja rajatonta, ett� Luojan yksin
ma luulen siit� t�ysin iloitsevan.

Tulleeni my�nn�n t�ss� voitetuksi

enemm�n kuin on koskaan koomikkoa
tai traagikkoa ainehensa ly�nyt.

N��t niinkuin P�iv� silm��n heikkoon sattuu

niin muistelu tuon hymyn hempeen multa
vie muistin huonommaks kuin on se muutoin.

Ens aamust' asti, jolloin n�in ma h�net

elossa t�ss�, tuohon taivas-n�kyyn
runoni suotiin seuraella h�nt�.

Mut nyt mun t�ytyy laulamasta laata

jo h�nen kauneuttaan, kuin taideniekka
jokainen korkeimpansa kohdattuaan.

Sellaisna, ett� suulle suuremmalle[396]

kuin sointu soittimeni t��n, mi kokee
vain loppuun saattaa aihett' ankarinta,

ryhdill�, ��nell' oppaan varman alkoi

h�n n�in: �Me ainehesta suurimmasta[397]
olemme tulleet Tulitaivahasen,

valohon henkisehen t�yden Lemmen,

Totuuden rakkautehen riemu-t�yteen,
ilohon, joka auvot kaikki voittaa.

Molemmat sotalaumat Paratiisin[398]

n�kev� oot, ja toisen sellaisena
kuin n��t sen j�lleen viime tuomiolla.�

Salaman �kkiliekin lailla, joka

niin sattuu silm��n, ett� katoo kyky
valoa n�hd� voimakkaampaa silt�,

niin suuri kirkkaus minut ymp�r' saarsi

ja verhos minut hohtehensa huntuun
niin taajaan, etten n�hd� voinut mit��n.

�Ain' Rakkaus, t��n taivaan autuuttaja,

noin tervehtii, kun luokseen ottaa, tehden
sopivaks liekilleen n�in kynttil�t�.�[399]

Tajunnut tuskin sanat lyhyet olin,

kun huomasin jo, kuinka nousin kaikkein
ma yl�puolle entisvoimieni.

Ja uusi syttyi n�k� silm�in mulle,

niin ettei ole valkeutta mit��n,
nyt jot' ei kest�nyt ois katseheni.

Valoa n�in ma niinkuin virran vett�[400]

v�lill� v�lkkyv�t� rannan kahden,
joit' ihmeellinen kev�tloisto verhos.

El�v�t nousi s�en-parvet siit�

ja painui kukkiin kaikkialle, niinkuin
rubinit, joita kulta helj� kiert��.

Taas niinkuin huumaamina tuoksun vaipui

ne j�lleen virtaan ihmetelt�v�h�n,
ja yks kun haihtui, kohta nousi toinen.

�Palava pyytees, halu hiillytt�v�,

mi sull' on n�kem�st�s selko saada,
mua miellytt�� mit' enemm�n se paisuu.

Mut veest� t�st� juoda tulee sinun,

ei ennen n��t sun janos suuri sammu.�
N�in puhui silmieni P�iv� mulle.

Ja jatkoi: �Virta ja topaasit, jotka

nousee ja vaipuu ynn� kukkain hymy
vain esivarjoja on totuutensa;
ei kuin niin vaikeat ois itsess�ns�
n�� seikat, vaan sun puolellas on vika,
kun viel' ei silm�si niin kauas kanna.�

Niin kiihke�sti �idinmaitoon k��nn�

ei lapsi kasvojaan, kun valveutumaan
se sattuu tavallistaan my�hemp�h�n,

kuin min�, saadakseni silm�in peilit

paremmat, kallistuin nyt aallon yli,
mi virtaa, ett� sielut t�ydellistyis.

Heti kun juonut siit� silm�luomen

vain reunoin olin, n�ytti niinkuin oisi
tuo virta pituudestaan py�ristynyt.[401]

Kuin naamioidut silm�h�mme n�ytt��

toisilta, riisuttuaan lainahahmon,
mi muodon oikean viel' �sken peitti;

niin kauneudeksi suuremmaksi vaihtui

s�kenet, kukkaset, ja Taivaan kaksi
hovia[402] n�in ma ilmi hohtelevan.

Oi, Luojan valkeus, jonka kautta n�in ma

totuuden vallan voittolauman ylv��n,
suo mulle voima kuvata tuo n�ky!

Ylh��ll� siell� valo on, mi Luojan

n�kyv�ks saattaa luoduille, ja t�m�
saa rauhansa vain H�nen katsannostaan.

Niin kauas kaartuvi sen py�r�kaari,

sen keh� ett� vy�ksi oisi liian
avara Auringonkin uumenille.

Sen hohdon kaiken s�de luo, mi heittyy

_Primum Mobilen_ kohtaan korkeimpahan,
miss' el�m�n se saa ja valtavoiman.

Ja niinkuin veteen alla p�ilyv�h�n

kuvastuu kunnas kauneuttaan katsoin,
vihreint� vehmauttaan ja kukkiansa,

niin heijastuvan ymp�ri tuon valon

tuhansilla n�in porras-istuimilla
ma niiden meist�, jotk on tuonne tulleet.

Ja jos sen alin aste valkeutta

niin paljon kokoo, kuinka laaja, mahtaa
t�� ruusu olla yl�lehdilt�ns�![403]

Mut katsettain ei leveys eik� korkeus

nyt huimannut, vaan tajusin m� t�ysin
autuuden t�m�n mitan ynn� laadun.

Ei siell� ole et�isyytt�, sill�

v�litt�m�sti miss� Luoja ohjaa,
my�s merkitykset�n on luonnon laki.

Tuon taivasruusun kupuun keltaisehen,

mi aukee asteettain ja tuoksuttavi
kiitosta Auringolle ikikev��n,

kuin ��net�nt�, joka haastaa tahtoo,

Beatrice johti mua ja virkkoi: �Katso,
kuin suur' on pyh�in valkoviitta-seura!

Kas, kuink' on laaja kaupunkimme keh�

ja kuinka on jo istuimet niin t�ynn�,
vain harvat ett� en�� sielt� puuttuu![404]

Tuoll' istuimella, mihin katsees kiintyy

vuoks kruunun, joka kimmelt�� sen p��ll�,
jo ennen kuin sa h�it� n�it� maistat,[405]

on ylv�s Henrik istuva, mi maiden

tulevi keisariks ja pelastavi
Italian, se ennen kuin on valmis.

Sokea ahneus, teit� hulluttava,

on tehnyt teid�t kaltaisiksi lapsen,
mi torjuin imett�j�� kuolee n�lk��n.

Tuleva sitten Luojan tuomar-tuoliin

on P��mies,[406] jok' ei salaa eik� julki
k�y h�nen kanssaan tiet� samaa. Mutta

vain v�h�n aikaa h�nt� siet�� Herra

pyh�ss� virassaan, h�n sinne sy�st��n,
miss' ansainnut on sijan Simon Magnus,

alemma painamaan Anagnin miest�.�

Yhdesnelj�tt� laulu

Muodossa ruusun valkean siis mulle

tuo n�kyi pyh� sotalauma,[407] jonka
verell��n Kristus omaksensa vihki.

Mut toinen,[408] joka lent�in n�kee, laulaa

tuon kunniaa, mi rakkauden suo sille,
ja hyvyytt�, mi loi sen sellaiseksi,

kuin mehil�isten parvi, jotka milloin

menev�t kukkiin, milloin palajavat
taas sinne, miss� hunajoituu ty�ns�,

nyt painui suureen kukkahan, mi lehdin

niin monin kaunistettu on, ja sielt�
taas ikirakkautensa kotiin lensi.
Kaikilla kasvot oli liekin-kirkkaat
ja siivet kultaiset; muu kaikki paistoi
niin valkeana, ettei voita lumi.

Kun kukkaan laski ne, ne toivat my�t��n

rivist� riviin rauhaa, rakkautta,
min sai he kupeitansa siivin ly�den.

Mut h�irinnyt ei n�k� eik� hohto

niin monen vuoksi, jotka lenteliv�t
v�li� kukan ynn� Ylh�isimm�n.[409]

N��t valkeus Jumalan niin tunkee l�pi

kaikkeuden, mik�li se ansaitsee sen,
tuoll' ettei est�j�� voi olla mit��n.

Turvassa t�m�n auvon valtakunnan,

min t�ytt�� kansa vanha ynn� uusi,[410]
p��m��r� yks ol' rakkauden ja katseen.

Oi, Kolmi-valkeus, joka heille, paistain

yks-t�htisen�, moisen rauhan annat,
my�s t�nne katso meid�n myrskyihimme!

Barbarit, tulleet tienohilta pohjan,

Helice[411] joille joka p�iv� loistaa,
vaeltain kanssa pojan lempim�ns�,

kun Rooman n�kiv�t ja ty�t sen ylv��t

he h�mm�styiv�t; Laterani silloin
muun kaiken maisen kauneudessa voitti.

Ma, joka tullut ajast' ij�isyyteen

ja jumalaiseen kuolevaisest' olin,
Firenzest� luo kansan terveen, hurskaan,

ma sitten kuinka en ois h�mm�stynyt!

V�lill� sen ja riemun v�ikyin enk�
halunnut oisi haastaa taikka kuulla.

Pilgrimin lailla, joka virkist�ypi

valansa templin tutkimalla tarkkaan,
toivossa kerran siit� kertoella,

el�m�n valkeudessa annoin katseen

rivej� pitkin n�it� kiit��, milloin
kohota, milloin vaipua ja kiert��.

N�in kasvoja, jotk' kutsui Luojan lempeen

hymyll��n ynn� taivas-loistollansa,
ja ilmehi� kaiken kauneuden.

Jo Paratiisin kaiken muodon oli

mitannut katseheni, kiintym�tt�
mihink��n osaan pitemm�lt� viel�.

Halulla j�lleen syttyneell� k��nnyin

nyt kysym�h�n Valtiattarelta,
mit ep�selv�� mulla mieli hautoi.

Tarkoitin toista, tapahtuikin toista:

Beatricen luulin n�kev�in, ja n�inkin
Vanhuksen er��n,[412] vaatteiss' autuaiden.

Niin silmist��n kuin otsaltaankin loisti

iloinen hyvyys, hurskas-ilmehinen,
is�lle kuuluvainen lempe�lle.

Ma heti: �Miss� on Beatrice?� Vanhus

n�in: �Ett� p��sisit sa toivos m��r��n,
h�n l�hett�nyt paikaltain on minut.

Ja jos sa katsot keh��n kolmantehen[413]

korkeimman rivin, siell� n��t sa h�net
sijalla, jonka sai h�n ansiollaan.�

Kohotin vastaamatta katseheni

ja kruunun[414] n�in ma h�nen kulmillansa
s�teist� ij�isyyden heijastuvan.

Jylin�n taivahasta korkeimmasta

niin kaukana ei kuolevainen silm�,
sukeltakoon se merten syvyyteenkin,

kun siell� silm�ni Beatricest' oli;

kuvansa sent��n selv��n n�in, kun meid�n
v�lill� est�v�� ei ollut mit��n.

�Oi, Donna, jolta toiveeni saa voiman

ja joka oot mun pelastuksekseni
suvainnut j�lkes j�tt�� kuolon maille,[415]

kaikista ihmehist�, joita olen

ma n�hnyt matkallain, sun hyvyytesi
ja mahtis laupeutta, voimaa kiit�n.

Vapauteen oot mun orjuudesta tuonut[416]

tavoilla kaikilla ja kaikin keinoin,
jotk' oli sulla siihen vallassasi.

Minussa varjele t�� runsas lahja,

niin ett� sieluni, nyt tervehtynyt,
ruumiista erois sulle kelvollisna.�

N�in rukoilin; ja kaukaisuudestansa

h�n hymyili ja katsehen loi minuun,
taas sitten k��ntyi ikil�htehesen.[417]

N�in hurskas Vanhus: �Ett� p��h�n saakka

sa t�ysin p��sisit t��n tiesi--siihen
mun m��r�� pyh� rakkaus ja rukous--

t�t' yrttitarhaa silm�s salli kiert��

sen katselu on n�k�s teroittava
kohoomaan korkeutehen jumal-s�teen.
Ja Taivaan kuningatar,[418] jolle kaiken
omistan lempeni, meit' armahtavi,
kun olen uskollinen Bernhardinsa.�

Kuin sen, mi katsomaan Kroatiasta[419]

on ehk� tullut Hikiliinaa meid�n
eik' kyll�sty sen vanhan maineen vuoksi,

vaan virkkaa itsekseen, kun n�ytet��n se:

�Jumala tosi, Herra Jesus Kristus,
siis sellainen sun oli katsantosi�;

niin oli mieleni mun katsellessa

sen rakkautta, joka rauhan moisen
t�ss' sai jo maailmassa miettein pyhin.

�Sa armon laps�, h�n alkoi, �tuntemahan

autuutta t�t� tule et, jos katsees
vain alasp�in sa pid�t suunnattuna.

Ei, katso keh��n et�isimp��n, kunnes

sen n�et Kuningattaren, min mielt�
t�� valtakunta tottelee ja kuulee.�

Loin yl�s silm�n; ja kuin huomenelta

it�inen taivaanranta varjoon saattaa
sen puolen, kunne P�iv�n soihtu sammuu,

niin laaksosta p�in kukkulaa[420] nyt kulkein

katseeni �kk�s yl�-��ren osan,
min valo loisti muuta voimakkaammin.

Ja niinkuin paikka, miss� vaunut vartoo,

joit' ohjas huonosti Phaeton,[421] hohtaa,
mut himmentyvi kumpikin sen sivu;

niin keskikohdaltaan t�� rauhan viiri

kirkkaammin paistoi, vaan muu tummui valo
taholta jokaiselta tasaisesti.

Ja juhlivan ma tuota keskikohtaa

tuhannen Enkelin n�in siivet auki,
jokaisen eri hohtehin ja taidoin.

Hymyyv�n heid�n riemulauluillensa

n�in kauneuden,[422] mi katsehille muiden
pyhien oli ilo, onni korkein.

Sanani joskin yht� oisi runsaat

kuin kuvausvoimani, en tohtis mit��n
yritt�� virkkaa suloudesta h�nen.

Kun Bernhard n�ki, kuinka katseheni

lempens� kuuman esineesen kiintyi,
h�n tuohon katsoi nyt niin kaunihisti,

enempi n�kem��n ett' itse sytyin.

Kahdesnelj�tt� laulu

Lemmell� katsoin armastansa Bernhard

vapaasti opettajan toimen otti
ja lausui sanat pyh�t n��: �Se haava,

min l��kitsi ja umpeen sai Maria,

sen iski, aukas h�n, mi kaunihina
nyt h�nen jalkojensa juuress' istuu.[423]

Rivill� kolmansien istuimien

ja h�nen alapuollaan istuu Rakel
Beatricen kanssa, kuten silm�s n�kee.

Sara, Rebekka, Judith, runoilijan

sen my�skin iso-is�n �iti, joka
tuskassa tunnon lauloi: _Miserere!_[424]

asteettain paikoill' alemmilla istuu

sik�li kuin ma heid�t nimitt�en
lehdest� lehteen kuljen ruusunkukan.

Rivilt� seitsem�nnelt'[425] alas, niinkuin

siit' yl�s, seuraa naiset Israelin,
jakaen t�ten kaikki ruusun asteet.

Sen mukaan, kuinka katsoin Kristuksehen

he uskoivat, he muurin muodostavat,
mi halkaisee n�� pyh�t porraspaikat.

Sivulla t�ll�, miss� lehdin kaikin

on kukka kyps�,[426] istuvat ne, jotka
uskoivat Kristuksehen saapuvahan.

Taholla tuolla, jonka puolipiirein

paikoista toiset tyhj�t on, ne istuu,
jotk' katsoi Kristuksehen tullehesen.[427]

Kuin t�ll� puolla istuin kunniakas

taivaisen Naisemme niin suuren eron
muodostaa muiden alempainsa suhteen,

niin tuolla istuin Johanneksen suuren,

ken kesti er�maan ja kuolon pyh�n
ja sitten kaksi vuotta helvetti�.[428]

Samana rajana on alla h�nen

Franciskus, Benediktus, Augustinus[429]
ja muita, astehittain, t�nne alas.

Ylev� n�� nyt kaitselmus sa Luojan,

n��t kummankin tuon uskon-muodon[430] t�ytyy
samaten t�ytt�� t�m� yrttitarha.
Ja tied�, ett� alla rivin sen, mi jakaa
keskelt� rajaviivat kumpaisetkin,
ei istu kukaan omast' ansiostaan,

vaan toisen, viel� er�ill' ehdoillakin;

n��t henget n��[431] on vapautettu ennen
kuin heill� oli vaalinvalta vapaa.

Sen n�hd� voit sa heid�n kasvoistansa

ja my�skin lapsi-��nist�ns� heid�n,[432]
jos heit� oikein kuuntelet ja katsot.

Nyt ep�ilet[433] ja k�tket ep�ilysi;

mut solmun sulta kirvoitan ma kovan,
sua jolla vangitsevi rikkiviisaus.

Ei kautta laajan t�m�n valtakunnan

voi olla paikkaa satunnaista eik�
surua eik� janoa, ei n�lk��!

Ij�isen lain on j�rjest�m�� kaikki,

mit' t��ll� n��t, niin ett� tarkallensa
sopivi sormus t��ll� aina sormeen.

Ei syytt� sieluille siis n�ille, jotka

elohon totuuden on eh�tt�neet,
jaettu ole eri arvo-asteet.

Kuningas, jonka kautt' t�� valtakunta

niin suurta nauttii rakkautta, rauhaa,
ylemm� ettei tohdi toivo mik��n,

iloisin tahdoin sielut luodessansa

suo heille armoansa mielinm��rin
ja erilailla; riitt�k��n se sulle!

T��n Pyh� Raamattu jo sanoo selv��n[434]

ja nimenomaan kaksoisista, jotka
�itins� kohdussa jo vihaan syttyi.

Siks sopii, ett� valo korkein kiert��

kutakin seppeleen� armon mukaan,
mi heid�n kutreillansa kuumottavi.

Siis vuoks ei ty�ns�, ansionsa oman

he sijaa saaneet eri astehilla,
vaan vuoksi ensi n�k�voiman eron.

Alussa aikain ensimm�isten riitti[435]

autuuteen yksin usko vanhempien,
viattomuuden yhtyess� siihen.

Kun mennyt oli ensi kausi, t�ytyi

viattomuuteen miesten saada voimaa
jo tulemalla ymp�rleikatuiksi.

Mut vihdoin, koska armon aika tuli,

j�i sinne alas viattomuus moinen,
jos puuttui kaste t�ysi, kristillinen.

Nyt katso kasvoja,[436] jotk' enin ovat

Kristuksen kaltaiset, n��t niiden kirkkaus
vain voiman suo H�nt' itse�ns� n�hd�.�

Niin suuri auvo p��ll� Neitseen p�ilyi

ja siit� siirtyi mieliin pyhiin,[437] jotka
ol' luotu lent�m�h�n korkeudessa,

ett' ennen mit� lienenk��n ma n�hnyt,

mua ihmett�nyt niin ei ollut eik�
Jumalan kuvaa n�ytt�nyt niin paljon.

Ja sama Enkeli,[438] mi ensin etsi

maan p��ll� h�nt�, h�nen eess��n siivin
avoimin lauloi nyt: '_Ave Maria!_'

Ja vastas lauluun jumalallisehen

autuuden kaikki kuorot kilpaa, ett�
iloisemmilta n�ytti kasvot kunkin.

�Oi, pyh� Taatto, joka paikan kauniin

sen j�tit,[439] jossa istut ij�isesti,
ja vuoksi mun t��ll' alahalla viivyt,

ken on tuo Enkeli, mi riemuin moisin

kasvoihin katsoo Kuningattaremme
niin rakkahasti kuin h�n oisi tulta?�

N�in taas ma luotin h�nen viisauteensa,

min kauneus oli Neitsehelt�, niinkuin
on Auringolta aamut�ht�sien.

H�n mulle:[440] �Sielun valppaus ja sulo,

mik�li voi sit' enkelill� olla
h�nell� on, ja iloitsemme siit�,

n��t h�n se k�dess�ns� palmunlehv�

Marian tuli luo, kun tahtoi kantaa
Jumalan Poika tomun maisen taakkaa.

Mut sanojain nyt silm�s seuratkohon

ja merkitk��n p��miehet ylh�isimm�t
t��n valtakunnan vanhurskaan ja pyh�n.

Nuo, jotka autuainna ylh��ll' istuu

l�himm�t ollen Kuningattaremme,
kuin kaksi juurta ovat ruusun t�m�n.[441]

H�n, vasemmalla istuva, on is�,

min himon julkeen vuoksi niin on paljon
inehmon heimo k�rsimyst� saanut.

Taas oikealla Pyh�n Kirkon is�n

sa vanhan n�et, jolle _Kristus_ kerran
avaimet antoi t�m�n ruusun kauniin.
Ja h�n,[442] mi n�ki ennen kuolemataan
kaikk' ajat synk�t kauniin Morsiamen,
mi sortui peitsien ja naulain k�rkiin,

vierell� istuu; toisen vierell' lep��

taas opas,[443] jonka johdolla s�i mannaa
tuo kansa kapinoiva, kiitt�m�t�n.

Petrusta vastap��t� istuu Anna,[444]

niin autuaana tytt�rest��n, ett�
ei hosiannassakaan silm� k��nny.

Ja Peritaattoamme vastass' istuu

Lucia,[445] pyyt�j� sun Naises ylv��n,
kun alasp�in sa laskit silm�laudat.

Mut koska unes hetket haihtuu,[446] p��t�n

puheeni, niinkuin hyv� r��t�likin
my�s puvun leikkaa kankaan m��r�n mukaan.

Silm�mme suunnatkaamme Alku-Lempeen,

niin ett� h�neen katsoen sun silm�s,
mik�li voi, sen tunkis kirkkautehen.

Mut ettet siipes nostain lankeaisi

alemma, luullen yl�s ylt�v�si,
on ansaittava rukouksella armo;

h�nelt� armo, joka voi sua auttaa;

ja hartaudella sanojain nyt seuraa,
niin ettei niist� eroo syd�mesi.�

T��n nyt h�n alkoi rukouksen pyh�n:

Kolmasnelj�tt� laulu

�Oi Neitsyt-�iti, tyt�r Poikas,[447] n�yrin

ja korkein kaiken luomakunnan luotu,
valittu Luojan ikineuvostossa!

Se olethan, jok' ihmisluonnon olet

niin aateloinut, ett� Luoja itse
ei halveksinut tulla luoduks siin�.

Sun kohdussas tuojalleen syttyi Rakkaus,[448]

min hehkun kautta hempe�n t�� ruusu
on kukoistanut rauhass' ij�isess�.

T��ll' olet Lemmen keskip�iv� meille

ja alahalla, kuolevaisten maassa,
sa olet toivon l�hde l�ikkyvainen.

Niin suuri, valtava oot, Valtiatar,

ett' armon pyyt�j�n, ken ei sua etsi,
sen siivet�nn� kaiho kaunein lent��.

Hyvyytes yksin pyyt�j�� ei auta,

vaan monta kertaa vapahasti lankee
ja rukouksen eelle enn�tt�vi.

Sinussa armo on ja s��li, laupeus

ja ylevyydess�si yhdistyvi
se kaikki, mit� luoduissa on hyv��.

Nyt h�n, mi n�hd� t�h�n saakka saanut

kuilusta syvimm�st� kaikkeuden
on yksitellen asteet henki-elon,

rukoilee voimaa suita armossasi

niin suurta, ett� nostaa vois h�n katseen
nyt vihdoin viimeisehen Autuutehen.[449]

Vuoks oman n�kemykseni en koskaan

enemm�n leimunnut kuin h�nen, siksi
rukoilen, ettei rukouksein ois turha,

ja ett� usmat kuolevaisuutensa

sa kaikki haihduttaisit rukouksillas
ett' ilmestyisi h�lle Korkein ilo.

Rukoilen, Kuningatar kaikkivaltaas

ma viel�, ett� s�ilytt�isit h�nen
tunteensa tervehin� n�yn sen j�lkeen.

Sun suojas voittakohon ihmisvaistot!

Beatrice, katso, ja niin monta pyh��
pyynt��ni yhty�kseen ristii k�det.�

Ne silm�t, joita Luoja lempii sek�

rakastaa, rukoilijaan kiintyi, n�ytti,
kuink' kelpaa h�lle esipyynt� hurskas.

Ij�iseen valoon suuntautui ne sitten,

johonka varmaan kenenk��n ei luodun
niin kirkkaasti voi kimallella silm�.

Ma, joka l�hestyin nyt viime rajaa

kaihoini kaikkein, sammutin jo hehkut
ij�isen ik�v�ni, niinkuin sopi.[450]

Hymyillen Bernhard mulle viittas, ett�

katsoisin yl�s; mutta itsest�ni
jo samaa tein, h�n mit� tahtoi multa.

N�k�ni, silm�n seijastuissa, tunki

syvemm� aina s�teesen tuon Valon
ylh�isen, joka itsess��n on Totuus.

Siit' eesp�in suurempaa ma n�in kuin kieli

voi kertoa, n��t sanat niinkuin muisto
tuon ylenpalttisuuden eess� v�istyy.
Kuin unessa jos jotain n�hd��n, siit�
j�� vaikutus viel' ollen valvehilla,
mut vaikutuksen syy ei muistu mieleen,

n�in minun k�y, n��t haihtunut on melkein

n�kyni aivan, mutta sulous, siit�
mi syntyi, viel�i syd�meeni tippuu.

N�in my�skin lumi Auringossa sulaa,

ja n�in Sibyllan ennustukset[451] tuuleen
keveill� kylvettihin lehtisill�.

Oi, Valo korkein, paistavainen yli

niin ihmis-aatosten, suo sielulleni
taas hiukka siit�, milt� n�ytit mulle!

Ja tee mun kieleni niin valtavaksi,

kipin�n ett� kunniastas antaa
se voisi vastaisuuden ihmisille!

N��t jotakin jos muistuu mieleheni,

jos soi se hiukan s�kehiss� n�iss�,
paremmin ymm�rret��n voittos suuruus.

Niin tuima oli hohto s�teen kirkkaan,[452]

ett' uskon, varmaan �isin h�ik�istynyt,
jos k��nt�nyt ma siit� silm�t oisin.

Ja muistaa voin, ett' tuosta uljastuin ma

enemm�n kest�m��n niin ett� liittyi
katseeni kera Voiman ��rett�m�n.

Oi, armon runsaus, mi mulle antoi

rohkeuden n�hd� Ikivalkeutta,
niin ett� siihen valo silm�in haihtui!

Sen syvyydess� n�in ma yhdistyv�n

yhdeksi kirjaks' rakkaudella kaiken,
sen, mik� kaikkeudessa n�kyy hajan.

Oliot,[453] niiden lis�kkeet, ja niiden

ty�tavat siell� kietoutuu niin kokoon,
ett' yhdenlaist' on valo laulamani.

Maailmankaikkeuden yhteismuodon
n�hneeni luulen, koska laajemmaksi
k�y nautintoni laulaessa t�t�.

Yks hetki suuremman soi mulle unhon[454]

kuin kaksikymment� vuossataa ty�lle,
miss' Argoon haahta h�mm�styi Poseidon.

Mun sieluni niin katsomistaan katsoi

ihmeiss��n, liikkumatta, tarkkaavaisna,
enempi syttyen vain katsonnastaan.

T��n valon eess� tulee sellaiseksi,

siit' ettei silm�� mihink��n voi muuhun
inehmo k��nt�� vapaaehtoisesti.

N��t kaikki hyv�, johon tahto pyrkii,

on koossa siin� ja sen ulkopuolla
puutteellist' on, mi siin� t�ydellist�.

Sanani siit�, mit� muistan, k�yp�

t�st' asti lyhemm�ksi on kuin lapsen,
min kielt� kastaa viel� �idinrinta.

Ei siksi, ett� Valkeudella tuolla

muut' ois kuin n�k� aina yks ja sama,
ij�ti se, mik' ollut on se ennen.

Mut silm�ni, mi katsoessa vahvoi,

tuon Yhden katsannon niin mulle muutti,
kun sill� aikaa itse muutuin min�.

Syv�ss�, kirkkahassa substansissa

tuon Valon korkean n�in kolme keh��,[455]
v�rilt� eroovaa, mut yht� suurta.

Kuin sateenkaaret n�ytti heijastavan

niist' yksi toistaan, ja kuin liekki kolmas
kahdesta ulosk�yv�n n�ytti tasan.

Kuink' onkaan kielen sanat tuhmat, heikot

mun aatteillein! Ja n�kem�ini verran
niin pienet, ett� kannata ei haastaa.

Oi Valkeus, ymm�rt�j�, ymm�rretty

kautt' itses vain, mi itsess�s vain el�t
ja itse�si rakastat ja hymyyt!

Se kaaristasi, joka n�ytti mulle

valolta heijastunehelta,[456] koska
ma tuokion sit' olin tuijottanut,

nyt n�ytti kantavan kuin ihmiskuvaa

sis�ll��n, mutta jumalaistunutta,
siks h�neen k��ntyi koko katseheni.

Kuin matemaatikko; mi turhaan pyrkii

mittaamaan ympyr�t� eik� l�yd�
aatetta etsim��ns� miettienk��n;

niin n�yn tuon uuden eess� olin min�:

ma n�hd� tahdoin, kuinka keh��n sopi
tuo kuva ja mik' oli suhde niiden.

Mut riitt�neet ei siihen siivet omat;[457]

salama �kki� mun halki sielun
l�i h�ik�isten ja t�ytti toiveheni.

Jo vaipui korkea nyt kuvausvoima;

mut kaihoain ja tahtoain nyt johti
kuin py�r�� tasan py�riv��, se Rakkaus,
mi ohjaa Auringon ja kaikki t�hdet.

VIITESELITYKSET

1. laulu

[1] Jotta lukijan olisi helpompi seurata runoilijaa, kun h�n nyt alkaa
vaelluksensa korkeammissa taivaspiireiss�, on syyt� luoda lyhyt
yleiskatsaus Danten Paratiisiin, siihen, miten h�n on sen Ptolemaioksen
j�rjestelm�n ja teologisten opinkappalten mukaan kuvitellut. Danten
Paratiisi k�sitt�� kaikkiaan kymmenen taivasta; n�ist� on yhdeks�n
liikkuvaa, s.o. ne kiert�v�t kaikki Maata, joka on niiden yhteinen,
liikkumaton keskipiste. N�m� yhdeks�n taivasta (Kuu, Merkurius, Venus,
Aurinko, Mars, Jupiter, Saturnus, kiintot�hdet ja Primum Mobile, n.s.
kristallitaivas) sis�ltyv�t kaikki Empyreumiin, joka on liikkumaton ja
josta liikevoima asteettain jakaantuu alempiin taivaisiin. N�iss�
taivaissa on asuinsijansa autuailla, jotka Dantelle, kuten h�n my�hemmin
(4. laulu, s�keist�t 10-13) selitt��, esiintyv�t eri taivaissa heid�n
eri autuusasteensa mukaisesti osoittaakseen, ett� he maallisessa
el�m�ss��n eliv�t niiden planeettain vaikutuksen alaisina, joissa he
t��ll� oleksivat. Ensimm�isen taivaan asukkaat esiintyv�t jumalallista
valoa s�teilev�ss� ihmishahmossa, muiden taivasten autuaat taas
erilaisen loiston (soihtujen, s�depallojen, jalokivien jne.) muodossa ja
ovat sit� kauniimpia ja h�ik�isev�mpi� mit� ylemp�n� he ovat.

[2] Marsyas oli fryygialainen satyyri, joka l�ydetty��n Minervan

k�ytt�m�n ja hylk��m�n huilun rohkeni haastaa Apollon kilpasoittosille.
Apollo voitti ja sopimuksen nojalla (voittaja sai tehd� voitetulle mit�
tahtoi) h�n kytki Marsyaan puun runkoon ja nylki h�net el�v�lt�.

[3] �Lehv� Peneun� = Apollon lempipuu, laakeri (joki-jumala Peneun

tytt�ren Dafnen mukaan, jota Apollo rakasti muuttaen h�net sittemmin
mainituksi puuksi) jolla maineikkaat runoilijat, hallitsijat jne.
seppel�itiin.

[4] Cirra oli Parnassos-vuoren toinen, Apollolle pyhitetty huippu;

toinen (Nisa) oli pyhitetty muusoille 1. runottarille tai toisten mukaan
Bakkhokselle. N�m� kaksi huippua merkinnev�t kuvannollisesti
inhimillist� ja jumalallista tietoa.

[5] Maailman lamppu = aurinko, joka nousee, n�ytt�� eri paikkojen

ihmisille horisontin eri vuodenaikojen mukaan. Seuraavissa s�keiss�
Dante k�ytt�� astronomista kielt� tarkoittaen, ett� kev�tp�iv�n
tasauksen aikana, jolloin nelj� eri astronomista keh�� kohdatessaan ja
leikatessaan toisensa muodostaa kolme risti� ja jolloin auringon valo
k��ntyy �parempaan rataan�, koska se valaisee pitemm�n aikaa, ja yhtyy
�t�hteen parempaan�, s.o. Oinaaseen, on auringon vaikutus alkuaineisiin,
�maailman vahaan�, voimakkain ja suotuisin.

[6] Vertaus perustuu siihen entisajan luuloon, ett� kotka totuttaisi

poikiaan kest�m��n auringon katseen.

[7] Moni asia, mit� ei maan p��ll� voi tehd�, on mahdollista maallisessa
paratiisissa (jossa Dante ja Beatrice viel� ovat) sen
puhdistumisprosessin nojalla, joka on tapahtunut Kiirastulen vuoren eri
piireiss�.

[8] �Py�r��n ij�iseen� = taivaspiireihin.

[9] Glaucus oli (Ovidiuksen muk.) boiotialainen kalastaja, joka maistoi

er�st� yrtti� huomattuaan ett� ongitut kalat virkosivat sit�
koskettaessaan, ja muuttui niin meren jumalaksi.

[10] Olinko ainoastaan sielu vai nousinko ruumiineni? Vrt. my�s apostoli
Paavalin sanoja 2. Korintt. kirj. 12:2-4, jotka ilmeisesti ovat olleet
Danten mieless�.

[11] �S�velin�. Viittaa samaan k�sitykseen avaruuksien soinnusta,

harmoniasta, josta jo monet aikaisemmat filosofit, mm. Pythagoras,
Platon ja Cicero puhuvat.--Dante on nyt huomaamattaan siirtynyt tulen
keh��n.

[12] S�keiden merkitys on seuraava: t�ss� luomakunnan j�rjestyksess�

�ylv��t olennot�--enkelit, muutamien mukaan, toisten mukaan ihmiset, ja
enkelit ja ihmiset yhdess� er�iden vanhempien ja uudempien
Dantenselitt�j�in mukaan--n�kev�t Jumalan viisauden merkit, jotka ovat
kaiken p��m��r�, se raja, johon t�m� j�rjestys on alistettu.--Jokaista
ajaa synnynn�inen vaisto h�nen m��r�paikkaansa, ik��nkuin kotia kohden.
Niin esim. tulen ajateltiin keski-aikaisen fysiikan mukaan kohoavan
kuuta kohden, joka oli sen koti tulenkeh�ss�, ilman yl�puolella. Dante
sovelluttaa nyt t�m�n aineellisessa maailmassa vallitsevan lain my�s
ihmisten tahtoon.

[13] Olisi ihme, jos Dante, joka Eunoen vedess� oli saanut virkistyst�
ja viimeisen puhdistuksen ja niin ollen oli vapaa nousemaan autuaihin,
viel� viipyisi maan p��ll�, ajallisissa askareissa.

2. laulu

[14] Jasonin teht�v�ksi oli m��r�tty saada haltuunsa kultainen

oinaannahka: h�nen oli kynnett�v� tulta tuiskivalla h�rk�parilla
kyynhampain kylvetty pelto ja voitettava kylv�st� kasvaneet
miekkamiehet. T�t� uroty�t� h�nen matkakumppaninsa tietenkin suuresti
ihmetteliv�t.

[15] �Merkit synk�t�--kuun tummat t�pl�t, joita kansan ihmiset luulivat

Kainin orjantappurakimpuksi. Er�s italialainen kansantaru kertoo kuinka
Kain, surmattuaan veljens�, �koetti pyyt�� tekoansa anteeksi, mutta
Herra vastasi: 'Abel on oleva kanssani Paratiisissa, mutta sin� olet
joutuva syntisi rangaistukseksi kuuhun ja tuomittu siell� ik�si kaiken
kantamaan orjantappurakimppua sel�ss�si'. Tuskin H�n oli t�m�n sanonut,
kun nousi ankara tuuli, joka lenn�tti Kainin ruumiineen sieluineen
kuuhun, ja siit� asti siell� n�kyv�t h�nen kirotut kasvonsa sek�
orjantappurakimppu, jota h�n on kantava maailman loppuun asti.�

[16] T�ss� pitk�ss� todistelussa, jonka sopivaisuudesta n�in

ylev�henkisess� runoelmassa voi olla eri mielt�, Beatrice kumoaa Danten
arvelun, ett� tiheys ja ohuus aiheuttaisivat kysymyksess� olevat t�pl�t.
H�n ottaa l�ht�kohdakseen, samoinkuin p��m��r�kseenkin skolastisen
filosofian ns. formaaliprinsiipit, ne alkumuodot, jotka m��r��v�t
taivaankappalten, jopa niiden osienkin lajin ja eri ominaisuudet. Danten
mielipide sotii t�t� lakia vastaan (2. laulu, s�keist�t 25-27). Mutta
ei my�sk��n konkreettisesti B. voi hyv�ksy� D:n v�itett�. Sill� jos
ohuus olisi kysymyksess� olevan seikan syyn�, t�ytyisi v�hemm�n tihe�n
aineen jollakin kohtaa ulottua kuun koko halkaisijan l�vitse tai ainakin
johonkin rajaan asti, mutta silloin t�ytyisi kuun n�ilt� kohdiltaan olla
l�pin�kyv� auringonpimennyksiss�; muussa tapauksessa t�ytyisi
l�pin�kyv�� kerrosta seurata tihe�mpi ja sen t�ytyisi heijastaa
auringonvaloa, kuten seuraavassa esitetty peilikoe osoittaa. Koska
s�teet t�ll�in heijastuvat syvemp�� kappaleesta, n�ytt�� valo tosin
pienemm�lt�, mutta ei silti v�hemm�n kirkkaalta eik� synnyt� mit��n
t�pli�. T�ss� todistelussaan Dante nojautuu olennaisesti Albert Suuren
teokseen _De coelo et mundo_.

[17] �Jumalanrauhan taivas� = Empyreum, jota l�hinn� on Primum

mobile.--�Seuraava taivas� = kiintot�htien taivas.

[18] �Syv�n aatteen� ovat varhaisemmat Dante-selitt�j�t k�sitt�neet

Jumalan ajatukseksi, uudemmat sensijaan selitt�v�t sen t�m�n taivaan
liikuttajaksi, Intelligenssiksi, joksi jokaisen taivaan liikuttavaa
voimaa kutsutaan ja joiden sek� enkelien kautta Jumala ohjaa kaikkia
taivaita.

3. laulu

[19] Viittaa taruun Narkissos-nuorukaisesta, joka Ekhon rakkautta

halveksittuaan rakastui omaan kuvaansa. Sen h�n n�ki l�hteen kalvossa
�luullen ruumiiksi sit�, mik� oli varjo vain� (Ovidius).

[20] Piccarda (mainittu jo Kiirastulessa XXIV veljiens� Corson ja

Foresen yhteydess�), kuuluisaa firenzel�ist� Donati-sukua. Sen ajan
kronikoitsijain mukaan h�n oli hyvin kaunis nainen, joka oli jo
tytt�n� jumalinen mielelt��n ja meni P. Klaran luostariin; t��lt� h�nen
veljens� Corso kuitenkin v�kivaltaisesti ry�sti h�net ja aikoi naittaa
h�net er��lle firenzel�iselle Rossellino della Tosa -nimiselle miehelle,
joka oli v�kivaltainen ja tunnettu julkeaksi puoluepukariksi. Melkein
heti avioliittoon jouduttuaan Piccarda sairastui ja kuoli.--Se, ett�
Dante asettaa h�net Paratiisin alimmalle asteelle ei suinkaan todista,
ett� h�n tahtoi syytt�� P:aa siveyden tai muiden hyveiden puutteesta,
vaan se osoittaa ainoastaan h�nen ylev�n maailmankatsomuksensa, joka
m��r�� alemmalle autuusasteelle ne henget, joilla lempeytens� ja
viattomuutensa t�hden ei ole ollut voimaa vastustaa v�kivaltaa, joka
muuten oli varsin yleinen ilmi� puheena olevalla vuosisadalla).

[21] S�keet viittaavat kahteen ilonl�hteeseen, jotka ovat: 1) Jumalan

autuuttava n�keminen; 2) pyh�in yhteys, jossa iloa lis��
autuustovereiden luku.

[22] Saadakseen tiet��, mik� oli se lupaus tai millainen oli se el�m�,
jonka Piccarda oli uskonnon helmassa alkanut, mutta jota h�n ei ollut
seurannut loppuun asti.

[23] Nainen, johon t�ss� viitataan, on pyh� Klara Assisilainen

(1194-1253), joka v. 1212 maanmiehens� pyh�n Fransiskuksen johdolla
perusti nime��n kantavan nunnaluostarin; h�nen luostaris��nt�j�ns�
mainitaan ylen ankaraluontoisiksi.--Dante ei sano, miss� taivaassa t�ll�
pyh�ll� naisella on paikkansa.
[24] Piccarda ei mainitse v�kivallan harjoittajia, mutta sanat �pahaan
tottuneet� viittaavat siihen nimeen, �Pahantekij� (Malefami l.
Malefarai), jonka firenzel�iset antoivat Donati-suvulle.

[25] Constanza, Sisilian kuninkaan Roger II:n tyt�r; meni 1185 naimisiin
Svaabin (Suevian) keisarin Henrik VI:n kanssa, jolle h�n siirsi kuningas
Vilhelm II:n kuoltua saamansa perint�-oikeuden Sisilian kuningaskuntaan;
j��ty��n leskeksi (1197) h�n hoiti valtakunnan hallitusta ja oli
poikansa Fredrik II:n holhooja kuolemaansa asti (1198). Danten aikana
oli h�nest� liikkeell� tarina, jossa sanottiin, ett� Constanzan, joka jo
kauan oli ollut nunnana, oli Palermon arkkipiispa ottanut pois
luostarista 52 vuoden ik�isen� ja antanut puolisoksi Henrik VI:lle,
koska aikoi niin anastaa vallan Taranton Tankredilt�, sek� ett� poika
Fredrik II oli siis syntynyt vastoin luonnon lakeja (koska �iti oli
liian vanha) sek� vastoin jumalallisia lakeja (koska �iti jo oli ollut
pyhitetty Jumalalle). Niin kertoo Villani (Cron. V. 16). Dante hyv�ksyi
yleisen uskon, ett� C. oli ollut nunnana, mutta puhdisti h�net kaikista
guelfien valheellisista panetteluista, korotti h�net pyhimykseksi ja
puhtaan Piccardan arvokkaaksi seuralaiseksi Paratiisissa.

[26] Suevian l. Svaabin kolme myrskytuulta ovat kolme

hohenstaufikeisaria: Fredrik Barbarossa, Henrik VI ja Fredrik II, �viime
mahti�, sill� h�nen poikansa Konrad IV hallitsi ainoastaan nelj� vuotta.

4. laulu

[27] �Niinkuin Daniel ...� selitt�ess��n jo unohdetun unen ja sen

merkityksen, tyynnytti kuningas Nebukadnessarin vihan. T�m� oli k�skenyt
tappaa kaikki Babylonin viisaat (ks. Daniel 2:12-46). Samoinkuin Daniel
tunsi unen salaisuuden jumalallisen ilmoituksen kautta, samoin Beatrice
tunsi Danten ep�ilykset ilman ett� t�m� oli niit� h�nelle ilmaissut.

[28] Platon opetti, ett� sielut oli luotu ennen ruumista ja jaettu
t�htiin, joihin ne ruumiillisen kuoleman j�lkeen j�lleen palasivat;
t��ll� ne viipyiv�t lyhyemm�n tai pitemm�n aikaa ansioittensa mukaisesti
ja palasivat sitten taas maalliseen ruumiiseen (ja ne muuttuivat
naisiksi, joiden entinen el�m� oli ollut moitteellista).

[29] �Sapekkaampi� = myrkyllisin, ilmeisimmin kristillisen kirkon opin

vastainen.

[30] Vrt. I laulun selitys [1].

[31] Tuomas Akvinolainen, jota Dante n�iss� s�keiss��n seuraa, sanoo

(Summa theol.) mm.: �On soveliasta esitt�� pyh�n Raamatun jumalallisia
ja hengellisi� asioita aineellisin vertauskuvin ...� koska kaikella
meid�n tiedollamme on alkunsa aistimuksissa (Quia omnis nostra cognitio
a sensu initum habet); ja toisessa kohdassa: �Sill� sit�, ett� Raamattu
mainitsee Jumalan k�det, ei ole otettava kirjaimellisesti, ett� muka
Jumalalla olisi n�m� ruumiilliset j�senet, vaan se, mit� n�ill�
j�senill� tarkoitetaan, on h�nen toimiva voimansa (virtus operativa).�

[32] Arkkienkeli Rafael (ks. n.s. Tobiaksen kirj. 3:25).

[33] Timaios, yksi puhuvista henkil�ist� Platonin samannimisess�

dialogissa.
[34] Mik�li Platon nim. uskoo, ett� t�hdist� tulevat ne hyv�t ja huonot
vaikutukset, jotka johtavat ihmisi� hyv��n tai pahaan.

[35] Danten toinen ep�ilys koski Piccardaa ja Constanzaa, jotka

v�kivallalla, vastoin omaa tahtoaan oli pakotettu rikkomaan
luostarilupauksensa. Beatrice selitt�� nyt nojautuen t�ss�kin Tuomas
Akvinolaisen oppiin, mink� vuoksi he ovat joutuneet autuuden alimmalle
asteelle.

[36] Pyh� Laurentius oli Rooman kirkon diakonina kolmannella

vuosisadalla ja k�rsi marttyyrikuoleman keisari Valeriuksen hallitessa
(258); jaettuaan kirkon aarteet k�yhille, jotteiv�t keisarilliset
virkamiehet olisi saaneet niit� haltuunsa, h�nt� piinattiin ensin
ruoskilla ja asetettiin sitten halstarin tapaiselle rautalankaverkolle
poltettavaksi. Kerrotaan h�nen keskell� tuskiaankin pysyneen lujana ja
tyynen�, jopa pilkanneen py�veleit��n pyyt�m�ll�, ett� n�m� k��nt�isiv�t
h�net toiselle kyljelleen, jotta sekin puoli paistuisi.

[37] C. Mucius Scaevola, jonka ihmetelt�v� mielenlujuuden osoitus lienee

useimmille tuttu historiasta.

[38] �Toinen ahdinko� = Beatricen ja Piccardan sanojen v�lill� ilmennyt

ristiriita. Edellinen oli n�et sanonut, ett� Piccarda ja Constanza
olivat jollain tavoin olleet auttaneet v�kivaltaa ja Piccarda taas oli
vakuuttunut, ett� Constanza oli aina s�ilytt�nyt syd�mess��n rakkauden
nunna-el�m��n.

[39] Viittaa Kiirastulessa (12. laulussa) kerrottuun taruun Alkmeonista,

joka is�ns� Amphiaruksen pyynn�st� surmasi �itins� Eriphylen.

[40] Danten pulman ratkaisu perustuu Tuomas Akvinolaisen oppiin kahdesta

tahdosta, joista toinen on vapaa, n.s. absoluuttinen, joka ei voi tahtoa
pahaa, ja toinen relatiivinen, joka tahtoo pienemp�� pahaa v�ltt��kseen
suurempaa; siten voi ihminen relatiivisella tahdolla tahtoa sit�, mit�
h�n absoluuttisella tahdolla ei tahtoisi. Piccarda oli siis tarkoittanut
absoluuttista tahtoa edell�mainitun lauseen sanoessaan, Beatrice taas
relatiivista.

5. laulu

[41] �T�ydellinen tieto�, alkutekstiss� �_perfetta veder_� (siis oik.

t�ydellinen n�keminen) on se, jolla Beatrice n�kee jumalallisen valon,
ja mit� enemm�n h�nen silm�ns� sit� aistivat, sit� enemm�n ne loistavat
ja s�teilev�t rakkauden l�mp��.

[42] Beatricen �pyh� esitys� on p��piirteiss��n seuraava: suurin lahja,

mink� Jumala antoi ihmiselle, on vapaa tahto; sent�hden on vapaasti
tehty lupaus, johon sitoutuessaan ihminen uhraa t�m�n aarteen (joka
tapahtuu juuri t�m�n saman vapaan tahdon toiminnalla) pyh� ja
j�rkkym�t�n eik� sen rikkomista siis voi korvata. Mit� lupauksista
vapautumiseen ja niiden vaihtoon tulee, on huomattava, ett� lupauksen
olemukseen kuuluu kaksi seikkaa: sis�lt�j� sopimus; j�lkimm�ist� ei voi
muuttaa eik� peruuttaa, edellisen voi muuttaa Kirkon tahdosta; jokaisen
vaihdoksen tulee siis tapahtua kirkollisen auktoriteetin luvalla ja
siten, ett� ensi lupauksen sijalle annetaan jotain arvokkaampaa; t�st�
n�hd��n, kuinka varovaisia ihmisten on oltava lupauksia valitessaan ja
tehdess��n.

[43] Dante on oppiaan tahdon vapaudesta l�hemmin selvitellyt

Kiirastulessa, ks. XVI ja XVIII.

[44] Avaimet, hopeainen ja kultainen, Kirkon viisauden ja p��t�svallan

vertauskuvat.

[45] Kun Jefta oli kutsuttu johtamaan Israelilaisten sotaa Ammonin

lapsia vastaan, teki h�n Herralle lupauksen, jossa lupasi uhrata H�nelle
ensimm�isen, joka h�nen talonsa ovesta tulee h�nt� vastaan kun h�n
palasi sodasta. T�ytt��kseen t�m�n pikaisen lupauksen h�nen t�ytyi
surmata ainoa tytt�rens�. Ks. Tuomarit 11:30-40.

[46] �Helleenien p��mies� = Agamemnon, kreikkalaisten johtaja

troijalaisia vastaan. Kun h�n oli tappanut er��n Artemisille pyhitetyn
hirven, nosti jumalatar ep�suotuisan s��n, joka esti kreikkalaisia
purjehtimasta Auliin satamasta; lepytt��kseen jumalattaren vihan
Agmemnon uhrasi h�nelle tytt�rens� Iphigeneian.--Luultavasti Dante oli
Cicerolta (_De officiis_) saanut sen k�sityksen (joka ilmenee s�keess�
19), ett� A. oli luvannut jumalattarelle uhrata kauneimman olennon, joka
sin� vuonna oli syntynyt h�nen valtakunnassaan ja ett� t�m� olento
sattuikin olemaan h�nen oma tytt�rens�.

[47] �Juutalaiset, joihin heid�n papeillaan on niin v�h�inen

vaikutusvalta, koska lait itse ovat kansan tekojen ohjeena, voisivat
pilkata kristittyj� heid�n uskostaan mustatakkeihinsa� (_Notter_).

[48] �Maailman muoto jne.�--Tarkoittanee seuraavaa taivasta,

Merkuriusta, jonne Dante ja Beatrice hetimiten siirtyv�t (s. 12). Toisen
tulkinnan (Cassini ym.) mukaan Beatrice katsoi kohti p�iv�ntasaajaa,
jossa aurinko t�ll� haavaa oli, ja jonka kautta h�n voi katsoa
Empyreumiin, joka eniten s�teilee jumalallista loistoa.

[49] Autuaiden sieluille tuottaa uutta iloa yksi ainoakin, joka tulee
heid�n rakkautensa uudeksi esineeksi, samoinkuin �syntyy ilo Jumalan
enkelien kesken yhdest� syntisest�, joka tekee parannuksen� (Luukk. ev.
15:10).

[50] �Ij�isen voiton istuimet� (ital. _li troni del trionfo eternale_) =
Empyreum, jossa enkelit asuvat.--�Mainen sota�, vrt. Jobin kirj. 7:1.

6. laulu

[51] Keisari Konstantinus I muutti Rooman valtakunnan p��kaupungin

(jonka vaakunassa oli kuvattuna kotka) Roomasta Bysantiin, l�nnest�
it��n eli siis vastoin auringon suuntaa sek� vastaan Aineiaan,
roomalaisten �kantataaton�, matkaa Troijasta Italiaan (jossa h�n otti
puolisokseen Lavinian, Latinus-kuninkaan tytt�ren).

[52] Dante oletti keisarillisen istuimen siirron Bysantiin (�Euroopan

soppeen�) tapahtuneen v. 333 j.Kr. (Brunetto Latinin muk.) ja keisari
Justinianuksen nousun valta-istuimelle v. 539.--Kukkuloilla tarkoitetaan
Troijan vuoria.

[53] Keisari Justinianus I (synt. 483, valitt. keisariksi 527, kuol.

565), joka j�tti maailmalle itsest��n juhlallisen muistomerkin:
roomalaisen lain (_Corpus Juris civilis_). Justinianus oli vajonnut
harhaoppiin, jota varsinkin Eutykes saarnasi ja joka v�itti, ett�
Kristuksessa oli ainoastaan yksi luonto, jumalallinen, mutta paavi
Agapetus, joka saapui Konstantinopoliin anomaan rauhaa it�-goottien
puolesta, sai h�net er��ss� uskonnollisessa keskustelussa vakuutetuksi
Kristuksen kahdesta luonnosta, jumalallisesta ja inhimillisest�.

[54] Belisarius, Justinianuksen oiva sotap��llikk� (490-565), jonka

urot�ist� sotaretki it�-gootteja vastaan sek� vandaalien vallan
kukistaminen Afrikassa ovat huomattavimmat.

[55] V��rintekij�ill� tarkoitetaan sek� ghibelliinej�, jotka k�yttiv�t

keisarikunnan vertauskuvaa itsekk�isiin tarkoituksiin, ett� guelfeja,
jotka sit� vastustivat.

[56] Seuraavassa Dante kertoo p��piirteiss��n teoksessaan _De Monarchia_

Rooman vallan loistavan voittokulun yli Vanhan maailman alkaen siit�
hetkest�, jolloin Pallas, Latiumin kuninkaan Evanderin poika, kaatui
taistelussa Rutulien kuningasta Turmista vastaan.

[57] Albassa = Alba Longassa, jonka Aineiaan pojan Ascaniuksen sanotaan

perustaneen ja jossa kotka vallitsi yli kolme vuosisataa, siihen asti,
jolloin kolme Horatius-veljest� joutui taisteluun kolmen Curiatiuksen
kanssa ylivallasta ja aiheutti kaupungin h�vi�n.

[58] Brennus, gallialaisten johtaja Roomaa vastaan (gallialaiset voitti

T. Manlius Torquatus).--Pyrrhus, Epeiroksen kuningas, tarentumilaisten
johtaja.

[59] Rooman sotamaineen edustajia.

[60] �Arabialaiset� = Hannibalin afrikkalaiset joukot. Danten aikana

kutsuttiin arabialaisten nimell� yleens� Pohjois-Afrikan v�est��; ehk�
Dante on k�ytt�nyt t�t� nimityst� my�s loppusoinnun vuoksi.

[61] Kummulla tarkoitetaan Fiesolea, jonka juurella Firenze sijaitsee ja

jonka G. Pompeiuksen kerrotaan h�vitt�neen (Villani).

[62] �L�hell� aikaa� = l�hell� Kristuksen syntym�n aikaa.

[63] Ranskan jokia, jotka todistavat Caesarin voittoisista sodista

Galliassa.

[64] Farsaloksessa (Thessaliassa) Caesar sai ratkaisevan voiton

Pompeiuksesta (48 e.Kr.). T�m�n voiton seuraukset tuntuivat aina Niilin
rannoilla asti, jossa Plotemaios surmasi Pompeiuksen t�m�n noustessa
maihin. Caesar vuorostaan kukisti Plotemaioksen vallan Egyptiss�.

[65] Antandros, satamakaupunki Frygiassa.--Simois, pieni joki, joka

virtaa l�hell� Troijaa.

[66] Juba, Numidian kuningas, Pompeiuksen l�mmin kannattaja, kaatui

Tapsuksen taistelussa (46 e.Kr.).

[67] Seuraava valloittaja oli Octavianus Augustus, joka Filippin luona

voitti Brutuksen ja Cassiuksen. My�hemmin h�n raivasi tielt��n Marcus
Antoniuksen ja t�m�n veljen Luciuksen Perugiassa. T�m� kaupunki sai
k�rsi� pitk�aikaisesta piirityksest�.
[68] Viittaus Kleopatran itsemurhaan: tarinan mukaan h�n tappoi itsens�
kyyk��rmeen myrkyll� Actiumin tappion ja Antoniuksen kuoleman j�lkeen,
kun ei voinut vietell� voittajaa Octavianusta.

[69] �Kolmas Caesar� = keisari Tiberius, jonka hallitessa Kristus

ristiinnaulittiin; Dante, jonka mielest� t�m� teko on osittain
juutalaisten syyt�, antaa t�lle keisarille sotap��llikk�ns� Tituksen
kautta kunnian olla Jumalan vihan kostajana.

[70] �Longobardin hammas� = longobardien viimeinen kuningas Desiderius,

joka ahdisti kovasti paavi Hadrianus I:t�, kunnes Kaarle Suuri tuli
avuksi ja voitti kirkon viholliset (773).

[71] Ks. edell� [35].--Edelliset pitiv�t omana tunnusmerkkin��n Rooman

kotkaa; j�lkimm�iset olivat ottaneet puoluekilpeens� kultaliljat
(_fleurs de lys_), Ranskan kuningassuvun tunnusmerkin.

[72] �Uusi Kaarle� = Anjoun Kaarle I, joka oli Napolin kuninkaana ja

guelfien johtajana vuoden 1300 vaiheilla.

[73] T�ss� Justinianus vastaa Danten toiseen kysymykseen (ks. edell.

laulu, s. 5, 6) ja sanoo, ett� Merkurius, �taivaan pienin t�hti�,
(_Dante: Convito_ II. 14.) on m��r�tty niille hengille, jotka maan
p��ll� ovat koettaneet saavuttaa kunniaa ja hyv�n maineen ihmisten
keskuudessa. Koska he n�in poikkesivat ylimm�st� p��m��r�st�, joka on
Jumala, heid�n on pakko viett�� aikansa t�ss� l�hinn� alimmassa
taivaassa.

[74] Romeo = Romieu de Villeneuve (synt. n. 1170), Provencen viimeisen

kreivin, Raimundus Berlinghieri IV:n neuvonantaja ja ylin hovimestari;
kreivin kuoltua (1245) h�n j�i hallituksen hoitajaksi sek� kreivin
viimeisen tytt�ren, Beatricen, holhoojaksi. T�m� tyt�r naitettiin Anjoun
Kaarle I:lle (vrt. Kiirastuli VII). Romieu kuoli v. 1250.--Kreivin
kolmesta vanhimmasta tytt�rest� oli Margareta nainut Ranskan kuninkaan
Ludvig IX:n, Eleonora Englannin kuninkaan Henrik III:n ja Sanctia
viimemainitun veljen Rikhardin, Cornwallin kreivin, joka 1257 valittiin
Saksan kuninkaaksi, ja n�in tuli kustakin nelj�st� sisaresta aikanaan
kuningatar. T�m� kaikki on historiallisesti totta. Mutta Danten aikana
oli liikkeell� toinenkin tarina, jonka h�n esitt�� t�ss� ja joka
tavataan laajempana Villanilla (_Cron_. VI 91).

7. laulu

[75] T�m� latinalainen hymni, jonka Justinianus laulaa poistuessaan

Danten luota, kuuluu alkutekstiss� seuraavasti:

_�Osanna sanctus Deus Sabaoth, superillustrans claritate tua felices

ignes horum malachoth_.�

Hebreankieliset sanat Dante lienee saanut Pyh�n Hieronymuksen Vulgatasta.

[76] �Kahden valon jne.� Joko autuutensa ja Dantelle osoittamansa

hyvyyden valojen taikka niiden valojen, jotka ihannoivat h�nt� keisarina
ja lains��t�j�n�.

[77] �B ja ice� = Bice, lyhennys ja hyv�ilymuoto Beatrice-nimest�.

[78] Danten ep�ilyksen olivat her�tt�neet Justinianuksen sanat (ks.
edell. laulu, s. 10, 15). Beatricen selityksest� k�y olennaisesti
ilmi, ett� Kristuksen kuolema oli oikeutettu, mik�li h�n oli ihminen,
mutta rikos, mik�li h�n oli Jumala. Mutta on huomattava, ett� ristill�
ei kuollut erikseen Jumala eik� ihminen, vaan yksi olento, jumalihminen.

[79] �Inehmo, jok' ei siinnyt� = Aatami.

[80] Beatricen todistus on p��piirteiss��n seuraava: Ihmissielu, joka on

Jumalan v�litt�m�sti luoma, on ikuinen, vapaa ja t�ydellisesti Jumalan
luonnon kaltainen; synti riist�� h�nelt� vapauden ja jumalankaltaisuuden
eik� h�n voi saavuttaa t�t� arvoa takaisin, paitsi oikealla
katumuksella; Aatamissa teki synti� koko ihmissuku, joka ei ollut
vapahdettavissa muutoin kuin Jumalan armosta tai oman hyvyytens� takia.
Mutta itsest��n ei ihminen kyennyt itse��n vapahtamaan, senvuoksi t�ytyi
Jumalan k�ytt�� t�h�n tarkoitukseen laupeuttaan ja vanhurskauttaan; niin
antoi Jumala itsens� ihmisten edest� ja t�ytti niin ainoastaan tarpeen
vaatiman ty�n.

[81] Jokaisen el�imen ja kasvin sielu (_anima sensitiva ja a.

vegetativa_) luodaan siitt�m�ll� (ei v�litt�m�sti), ja t�htien s�teet ja
liikkeet, joista ihmisen tahto on riippumaton, vaikuttavat niiden
tekoihin ja johtavat ne p��m��r��n. N�in lienee selitett�viss� t�m�
tertsiini, joka on koko runoelman h�m�rimpi�.

[82] My�s ihmisruumiin Jumala loi v�litt�m�sti ja niin se oli, kuten

skolastikot opettivat, alkuaan kuolematon. Syntiinlankeemuksessa ihminen
kadotti kuolemattomuutensa, mutta sai sen uudelleen Kristuksen
uhrikuoleman kautta siten ett� ihminen kyll� k�rsii ruumiillisen
kuoleman mutta saa kerran uuden, kirkastetun ruumiin.

8. laulu

[83] Kypris = Venuksen nimi syntym�- ja kulttipaikkansa Kyproksen

mukaan. Kuviteltiin, ett� kun Venus muinoin kiersi kolmannessa keh�ss�
l. episykliss� (Ptolemaioksen j�rjestelm�n muk.), h�n valoi ihmisten
mieliin aistillista rakkautta.

[84] Dione--Thetiksen ja Okeanoksen tyt�r, Venuksen �iti.--Cupido,

Venuksen poika. Vergilius kertoo, kuinka Venus l�hetti Cupidon, Aineiaan
pienen pojan Askaniuksen hahmossa her�tt�m��n Didossa rakkautta
Aineiakseen. T�m� rakkaus p��ttyi Didon vapaaehtoiseen kuolemaan kun
Aineias oli h�net hylj�nnyt.

[85] H�nelt� = Venus-jumalattarelta.

[86] N�kyv�t tuulet ovat salamoita. Keskiajalla ajateltiin salamoiden

syntyv�n vastakkaisten ilmavirtojen yhteent�rm�yksest�.

[87] N�ill� sanoilla alkaa er�s Danten 1294 kirjoittama canzone, jonka
h�n my�hemmin l�hemmin selitti �Convitossaan�. Siin� h�n esitt�� ne
ristiriitaiset tunteet, jotka h�ness� synnyttiv�t toisaalta rakkaus
�_Donna gentileen_� (Ks. _Vita nuova_) ja toisaalta kuolleen Beatricen
muisto. Selityksess��n h�n sitten tahtoo osoittaa, ett� t�m� nainen on
�maailmanhallitsijan kaunein ja kunniallisin tyt�r, jolle Pythagoras
antoi nimen 'filosofia'�.--T�ss� laulussa D. puhuu enkeleille, jotka
liikuttavat Venus-taivasta, sit� joka oli innoittanut h�nen henkens�
luomaan mainitun runon.

[88] Puhuja oli Kaarle Martel, Napolin kuninkaan Kaarle II:n poika
(synt. 1271--kuoli 1295). H�n meni 1291 naimisiin Rudolf Habsburgilaisen
tytt�ren Klemenzan kanssa. T�st� avioliitosta syntyi kolme lasta:
Klemenza ja Beatrice sek� poika Kaarle Robert. Kaarle Martel kruunattiin
Unkarin kuninkaaksi Ladislaus IV:n kuoltua, mutta hallituksen ohjat
joutuivat kuitenkin Andreas III:lle, lis�nimelt� �venetsialainen�.--V.
1294 Kaarle k�vi Firenzess� ja silloin lienee Dante h�neen tutustunut.

[89] Kaarle Martel luettelee n�iss� s�keiss� ne maat, jotka olisivat

joutuneet h�nen valtaansa jos h�nen olisi suotu el�� kauemmin: 1)
Provence, jonka h�nen iso-is�ns� oli saanut avioliiton kautta; 2)
Napolin kuningaskunta, jonka alue on m��ritelty sijaitsevaksi
mainittujen kaupunkien v�lill�. (Ausonia = Etel�-Italia); 3) Unkari; 4)
Trinacria, s.o. Sisilian saari, jonka pohjoisen ja etel�isen niemekkeen
(Pelorumin ja Pachinumin) v�lille Joonian meri muodostaa ison poukaman,
jota Etnasta l�htev� tulikiven savu sumentaa, ei j�ttil�inen Typheus,
jonka Jupiterin sanotaan haudanneen Etnan juurelle.--S�k. 4-6 viittaavat
Sisilian iltamessuun vuonna 1282, jolloin Palermon v�est� nousi kapinaan
ranskalaisia vastaan ja teki lopun Kaarle II:n vallasta Sisiliassa.

[90] Jos h�nen veljens� Robert olisi ennen valtaistuimelle nousuaan

n�hnyt, kuinka kehno hallitus saattaa kiihkoon vasallikansat, h�n olisi
karkoittanut luotaan ankeat ja kurjat katalonialaiset virkamiehet, jotka
ahdistivat alamaisiaan veroilla ja ry�st�ill�. Vv. 1288-95 olivat Kaarle
Martelin nuoremmat veljet, Robert ja Anjoun Ludvig aragonialaisten
panttivankeina Kataloniassa is�ns� Kaarle II:n vapauttamisen takia.
Kaarle oli otettu vangiksi Napolin taistelussa. T�st� vankeudesta
p��sty��n vei Robert, joka tunsi useita katalonialaisia, heit�
mukanaan Napoliin virkamiehiksi ja palkkasotureiksi, joista sitten tuli
seudulle ylenpalttinen vitsaus.--Robertin is�, Kaarle II, oli poikaansa
verrattuna antelias, joskaan h�nk��n ei ollut aivan vapaa ahneuden
synnist�.

[91] Kuinka hyv�ll� is�ll� voi olla kehno poika.

[92] Kaarle Martel kuvaili asian n�in: Jumala antoi taivaille voiman
vaikuttaa maahan, ja voiman oli korvattava h�nen v�lit�n huolenpitonsa;
sen vuoksi t�m�n vaikutuksen kaikki seuraukset johtavat p��maaliin, joka
on ennakolta m��r�tty jumalallisessa tietoisuudessa; jollei niin olisi,
ei yhteiskunta pysyisi pystyss�, vaan hajoaisi. Mutta koska yhteiskunta
tarvitsee erilaisia virkoja ja ammatteja, on v�ltt�m�t�nt�, ett� ihmisi�
el�tt�v�t erilaiset luonteenlaadut ja taipumukset, kuten todellisuudessa
tapahtuukin; ja t�ss� suhteessa ei taivasten vaikutus puutu lainkaan
ihmisten olosuhteisiin, sill� muuten olisi luonto yksipuolinen niin ett�
hyv� synnytt�isi aina toista hyv�� ja paha toista pahaa. T�m�n vuoksi
olisi edistett�v� synnynn�isi� taipumuksia, mutta ihmiset tekev�t toisin
koska nekin pyrkiv�t johonkin ammattiin tai s��tyyn, joilla luonnostaan
on taipumus aivan toisaalle.

[93] �Mieheks', min poika j.n.e.� = Daidalos, jonka poika oli Ikaros.

[94] Quirinus = Romulus, jonka is� oli �niin halpa�, ett� kunnia siit�,
ett� oli saattanut maailmaan niin urhokkaan miehen ja Rooman perustajan
annettiin sodanjumala Marsille.
9. laulu

[95] Clemenza oli Kaarle Martelin sek� puolison ett� tytt�ren nimi, ja
kommentaattorit ovat eri mielt� siit�, kumpaako Dante t�ss� tarkoittaa;
puhemuodosta p��tt�en pikemmin puolisoa.--Vilpeill�, jotka kohtaisivat
Kaarle Martelin heimoa, Dante tarkoittaa Kaarlen veljen Robertin
menettely� h�nen anastaessaan Napolin kuningaskruunun, joka oikeastaan
olisi kuulunut h�nen veljenpojalleen Kaarle Robertille.--L�hin suru,
jonka Dante ennustaa t�t� heimonsa herjaajaa kohtaavan on l�ydett�viss�
h�nen ainoan poikansa ennenaikaisessa kuolemassa (1328).

[96] �Toinen n�ist� hohtavista� = Cunizza (ks. 9. laulu, 11. s�keist�),

Ezzelino II:n tyt�r ja julmuudestaan kuulun ghibelliinip��llik�n
Ezzelino III:n sisar (n. 1198--n. 1279). Vaiherikkaan el�m�ns� varrella
h�nell� oli kolme miest� ja useita rakastajia, joista mainittakoon
kuuluisa trubaduuri Sordello. V. 1265 h�n lahjoitti vapauden is�ns� ja
veljiens� maaorjille ja luultavasti t�st� syyst� Dante asettaa h�net
autuaitten joukkoon. Kronikoitsijat kuvaavat h�nt�, mik� pahassa mik�
hyv�ss� mieless� oikeaksi Venuksen papittareksi, mutta v�itt�v�t
(Cassini, Buti ym.) h�nen loppui�ll��n katuneen ja k��ntyneen hurskaaksi.

[97] �Tienoossa jne.� = Marca Trevigianassa, joka sijaitsee Rialton

(Venetsian) sek� Brenta ja Piave-jokien v�lill�; siell� on Romanon kyl�
ja kumpu, jolla muinoin Ezzelinon linna sijaitsi.

[98] �Soihtu�--Ezzelino III. Nimitys johtunee er��st� vanhasta

tarinasta, jonka Danten poika Pietro kertoo, ja jonka mukaan Ezzelinon
�iti ennen pojan syntymist� oli unessa n�hnyt synnytt�v�ns� tulipalon,
jonka liekit h�vittiv�t koko ymp�rist�seudun.

[99] �T�� valo� = Folco (ks. 9. laulu, alk. Nimeni Folco oli).

[100] Etsch ja Tagliamento, jokia, jotka rajoittavat Marca Trevigianaa;

sen v�est� ei parane, vaikka tyrannit (Ezzelinot, Scaligerit ym.) sit�
sortavat.

[101] Viitannee Padovan ja Vicenzan v�lisiin sotiin (Henrik VII:n

aikana), joissa vuodatettu veri on punaava suot, jotka Bacchiglionen
joki muodostaa l�hell� Vicenzaa. Mit��n sanottavan verisi� sotia ei
historia kuitenkaan t�h�n aikaan n�iden kaupunkien v�lill� tied�
tapahtuneen.

[102] Sile ja Cagna, jokia, jotka yhtyv�t Trevisossa; t��ll� hallitsi

n�ihin aikoihin Rizzardo da Camino; h�net murhasi (1312) shakkia
pelattaessa er�s pelitoveri, joka niin kosti Rizzardon loukkaukset h�nt�
ja h�nen vaimoaan kohtaan.

[103] Toisena maanmiestens� kehnouden esimerkkin� Dante viittaa

Alessandro Novelloon, Feltron piispaan (1298-1320). V. 134 h�n oli
tarjonnut tyyssijan palatsissaan er�ille Ferrarasta paenneille
ghibelliineille, jotka h�n sitten luovutti Ferraran paavin sijaiselle,
joka mestautti heid�t kapinallisina.--Malta oli vankila--sen nimisi�
tiedet��n olleen useampia--johon tuomittiin t�rke�n rikoksen tehneet
papit.

[104] Troneiksi kutsutaan Venus-taivasta ohjaavia enkeleit�.

[105] �Avarin allas� = V�limeri, jota rajoittavat �rannat
riitaiset�, Afrikka ja Eurooppa, joista toisella on meridiaanina sama
keh�, joka toiselle luo horisontin, tosin mielivaltaisesti otettuina.

[106] N�iss� s�keiss� Dante m��rittelee Marseillen aseman, joka

sijaitsee melkein samalla pituusasteella kuin Buggea (Bugia), kaupunki
Algeriassa.--V. 49 eKr. k�rsiv�t Marseillen asukkaat verisen tappion,
kun Brutus valloitti Caesarille heid�n kaupunkinsa, koska he olivat
liittyneet Pompeiuksen puolelle.

[107] Folco l. Folchetto (di Marsiglia), provencelainen trubaduuri

XII:lla vuosisadalla. Tultuaan munkiksi h�net valittiin v. 1205
Toulousen piispaksi. Piispana h�n sai huonon maineen siit� kiihkeydest�,
mill� vainosi albigenssej�. Dante ei liene tuntenut t�t� puolta h�nen
el�m�st��n ja lienee liioitellut h�nen rakkausel�m��ns� ja
runolahjojaankin.

[108] Dido, joka rakkaudellaan Aineiakseen tuotti murhetta

miesvainajalleen Sikeukselle (ks. Helvetti V) sek� Kreusalle, Aineiaan
kuolleelle puolisolle.

[109] Kunnes ik� kielsi.

[110] �Impi Rodopen� = Phyllis (Traakiassa olevan vuoren mukaan),

traakial. kuningas Sitonin tyt�r. Kun h�n luuli rakastettunsa Demophonin
h�net hylj�nneen, h�n hirtti itsens� ja muutettiin
mantelipuuksi.--Herakles oli rakastunut Ioleen, Thessalian kuninkaan
tytt�reen, ja her�tt�nyt puolisonsa Deianeiran mustasukkaisuuden.

[111] Rahab (ks. Joosua 2:1-20) pelasti Joosuan vakoojat Jerikossa ja

auttoi siten Israelin lapset voittokulkuun Luvattuun Maahan. Kirkko-is�t
opettivat, ett� h�nest� tuli Kristuksen kanta�iti, koska h�n oli
naimisissa Salomonin kanssa. (Vrt. Ruut. 4:21 ja Matt. ev. 1:15).

[112] Er��n Danten aikaisen teorian mukaan maan varjon ajateltiin

kohoavan kartionmuotoisesti ja p��ttyv�n Venus-t�hteen.

[113] K�det tarkoittavat joko Kristuksen k�si�, jotka naulattiin

ristiin, taikka Joosuan k�si�, jotka h�n ojensi rukoukseen ja sai niin
voiton Jerikosta.

[114] �Sun kaupunkis� = Firenze, jota (koska se on �niin t�ynn�

kateutta, ett� tulvii yli� ja t�ynn� muita paheita) voidaan syyll�
kutsua Luciferin tytt�reksi, enkelin joka ensinn� kapinoi Jumalaa
vastaan ja kateudellaan tuotti ihmiskunnalle paljon itkun aihetta.

[115] �Kultakukka� = raha, firenzel�inen floriini, jota liljankukka

somistaa.

[116] Ennustus koskee joko Paavi Bonifacius VIII:nnen kuolemaa (1303)

taikka paavinistuimen muuttamista Avignoniin taikka ehk� my�s toivoa
tulevasta vapauttajasta, joka puhdistaa Italian iljetyksist�, jotka sit�
tahrasivat.

10. laulu

[117] Maailman oivallisen j�rjestyksen loi Jumala (�ensi Valta�)

Poikansa ja Pyh�n Hengen (�Rakkauden�) kautta.

[118] Siin�, miss� n�enn�inen p�iv�n (ekvatoriaali-) liike (id�st�

l�nteen) ja planeettain liike ekliptikalla (l�nnest� it��n) leikkaavat
toisensa; leikkauspisteess� on aurinko kev�tp�iv�n tasauksen aikana.

[119] �Keh� vino� = el�inrata.--Jollei se olisi vino, so. jos ekliptikan

asento p�iv�ntasaajaan n�hden olisi toinen kuin on, joutuisivat
vuodenajat, ilmasto ja taivasten vaikutus ep�j�rjestykseen, el�m�
muuttuisi kuolemaksi ja Kaitselmuksen tarkoitus raukeaisi tyhjiin.

[120] �Se keh�t kiersi jne.�--Aurinko seurasi niit� spiraalinmuotoisia

kehi�, joita my�ten se p�iv�ntasaajalta kulkee Kravun k��nt�piiriin,
jossa se on kes�n alussa; t�ll� matkallaan aurinko nousee joka p�iv�
aikaisemmin, mist� johtuu p�ivien piteneminen.

[121] �Ma olin luonaan� = Auringon taivaassa.

[122] �Nelj�s perhe Is�n�--jumaluusoppineet, nelj�nnen taivaan autuaat.

[123] �Tyt�r Latonan� = Diana l. kuu, jonka ymp�rille sumuisella s��ll�

syntyy ns. kuunkeh�.

[124] T�ss� verrattoman kauniin kuvan tarjoavassa tertsiiniss� Dante

n�ytt�� muistelevan nuoruudessaan n�kemi��n piiritansseja (_ballate_),
jotka varsinkin firenzel�isten naisten keskuudessa olivat suosittuja ja
joissa tanssijat, suoritettuaan askeleensa ja kuvionsa lev�htiv�t kunnes
tanssin s�vel oli laulettu loppuun. Sitten tanssi alkoi uudelleen laulun
my�t�.

[125] Se, joka kuten Dante on kerran ollut taivaassa, ei maan p��lle
tultuaan en�� voi el�� synniss� ja palaa niin muodoin takaisin
Paratiisiin.

[126] Puhuja on Tuomas Akvinolainen (s. 9), tunnettu my�s nimell�

_Doctor Angelicus_, suurin skolastinen filosofi ja jumaluusoppinut
(1227-74) jonka teoksista on mainittava �Summa totius Theologiae�. H�n
mainitsee Dantelle 11 autuustoveriaan, jotka loistavana seppeleen�
ymp�r�iv�t Beatricea, jumalallisen viisauden edustajaa. Ne ovat: K�lnin
Albert, yleisesti tunnettu nimell� Albertus Magnus (_doctor
universalis_), synt. 1193, k. 1280. H�n lienee ensimm�inen, joka yritti
kirjoituksissaan saattaa sopusointuun Aristoteleen opin ja kristinopin.
Kuului kuten T. Akvinolainenkin dominikaanein munkkikuntaan;
bolognalainen benediktiinimunkki Gratianus, tunnettu laajasta
teoksestaan _Decretum Gratiani_ (kokoelma Raamatun, kirkko-is�in,
paavien ja kirkolliskokousten s��nn�ksi� (n. 1145), joka keskiajalla oli
suuressa arvossa; Pietari Lombardialainen, Pyh�n Bernhardin oppilas,
kuoli Pariisin piispana 1160, Laajalle levinneest� teoksestaan _Libri
sententiarum_ h�n sai nimen _Magister sententiarum_. T�t� teostaan, joka
on yhdistelm� 12. vuosisadan latinalaisesta kristinopista, h�n
johdannossa kutsuu pieneksi rovoksi, jonka h�n tahtoo tarjota Kirkolle
ja jota h�n vertaa lesken ropoon (ks. Luuk. ev. 21:1-4); �Kaunein valo�
= Salomo, Korkean Veisun tekij�. H�nen viisaudestaan puhuessaan Dante
tarkoittaa: Jollei pyh� Raamattu erehdy (eik� se voi erehty�, koska se
on totuus itse), ei kukaan ole kohonnut sellaiseen tietoon (Vrt. I Kun.
kirj. 3:12); Dionysos Areopagita, jonka apostoli Paavali k��nsi
kristinuskoon (Apost. teot 17:34) ja joka kirkollisten perinn�istietojen
mukaan oli Ateenan ensimm�inen piispa. K�rsi marttyyrikuoleman v. 95.
H�nen kirjoittamanaan pidet��n muuatta kirjaa �Taivaallisesta
hierarkiasta�, jota Dante piti suuressa arvossa; Paavali Orosius,
espanjal. pappi, joka v. 413 tai 414 k�vi pyh�n Augustinuksen luona
Hippossa ja h�nen kehoituksestaan kirjoitti historiallisen teoksen
_Historiae adversus Paganos_, jota jossakin m��rin voidaan pit��
t�ydennyksen� Augustinuksen teokselle _De Civitate Dei_; Manlius
Severinus Boetius, roomal. senaattori, synt. n. 470 jKr. H�nen
teoksistaan on saavuttanut kuuluisuutta _De consolatione philosophiae_,
jonka h�n vankilassa kirjoitti. V. 524 goottilaiskuningas Teodorik
tuomitsi h�net kuolemaan; h�nen ruumiinsa haudattiin Pavian Pietarin
kirkkoon, jota kullatun kattonsa vuoksi kutsuttiin nimell�
_Ciel-d'auro_; Isidorus, Sevillan piispa (kuoli 636), joka kirjoitti mm.
mainion laajan tietokirjan _Origines seu Etymologiae_ (20 kirjaa); Beda
Venerabilis, tunnettu kirkkohistoriastaan _Historia Ecclesiastica_.
kuoli 735; Rikhard, St. Victor-luostarin priori, oli 12. vuosisadan
suurimpia mystillisi� kirjailijoita (_Magnus contemplator_). Kuoli 1173;
Sigier, filosofi, Pariisin yliopiston opettaja; h�nen sanotaan ottaneen
osaa niihin kiivaisiin riitoihin, jotka syntyiv�t yliopiston
maallikkoj�senten ja kerj�l�ismunkkien v�lill� opinvapaudesta; er��t
h�nen laatimansa v�itteet tuomitsi Pariisin piispa kirkonkiroukseen v.
1277, johon Dante viitannee. H�n kuoli harhaopista vainottuna n. 1283.

[127] Olkikatu = Rue du Fouarre Parisissa, jonka varrella filosofian

koulut sijaitsivat. Samoilla seuduin on nyky��n Quartier Latin.

11. laulu

[128] �Joka varjo� = 12 autuasta.

[129] Ks. edell. laulu, s. 9.

[130] Ks. edell. laulu, s. 3.

[131] �Kaksi ruhtinasta� = Fransiskus Assisilainen ja Pyh� Dominikus.

Edellinen edustaa serafeja, joita ennen kaikkea rakkaus el�hdytt��;
j�lkimm�inen keruubeja, jotka kunnostautuvat tiet�myksen aloilla.

[132] Dante m��rittelee t�ten Pyh�n Fransiskuksen syntym�paikan, Assisin

kaupungin. Se sijaitsee Umbriassa Subasio-vuoren rinteell�, joka kohoaa
kahden pienen joen, Tupinonja Chiascion v�lill�; viimemainittu saa
alkunsa Anscianon vuorelta, jossa pyh�n Ubaldon, Gubbion piispan,
kerrotaan el�neen. L�hell� Assisin vuorta sijaitsee Perugia, joka id�st�
k�sin, �kautta Porta Solen�, on alttiina Subasion vuorelta puhaltaville
raaoille talvituulille sek� kes�ll� kuumille auringons�teille, samalla
kuin l�heiset Noceran ja Gualdon kaupungit ovat ilmanalan ja maanlaadun
t�hden viel�kin ep�suotuisammassa asemassa.

[133] �Aurinko� = Pyh� Fransiskus, jonka syntym�� Dante vertaa auringon

usein niin kirkkaaseen nousuun id�ss� Ganges-virran luona. Siksi ei
riit�, ett� h�nen synnyinpaikkaansa kutsutaan Assisiksi--Ascesi tai
Scesi on sen vanhentunut muoto--vaan id�ksi, tuon ihmetelt�v�n
aurinkonsa vuoksi.

[134] Pyh�n Fransiskuksen el�m�st�, jonka Dante seuraavassa esitt��

omalla vieh�tt�v�ll� tavallaan, mainittakoon t�ss� vain merkitt�vimm�t
kohdat. H�n syntyi v. 1182 Assisissa, jossa is�, Pietro Bernardone, oli
rikas kauppias. Jo aikaisin h�n vet�ytyi uskonnolliseen el�m��n ja
perusti munkkikuntansa (_Frati minori_), joka sai paavin vahvistuksen v.
1212--lopullisesti sen vahvisti paavi Honorius III v. 1223. H�nen
p�iv�ns� p��ttyiv�t v. 1226.

[135] �Nainen� = personoitu k�yhyys, jonka ensimm�inen mies oli ollut

Kristus.

[136] Lukanus kertoo (_Pharsalia V_), ett� k�yh� kalastaja Amyklas pysyi
tyynen� ja maltillisena, kun Caesar roomalaisten kansalaissotien
riehuessa tuli h�nen m�kkiins� ja vaati h�nt� viem��n h�net keskell�
myrskyist� y�t� Adrian meren ylitse.

[137] �Arvon Bernhard� = Bernardo da Quintavalle, Pyh�n Fransiskuksen

ensimm�inen opetuslapsi.

[138] Egidius, varakas porvari, ja Sylvester, assisilainen pappi, olivat

my�s uuden veljeskunnan ensimm�isi� j�seni�.

[139] Laajentaakseen veljeskuntaansa pyh� Fransiskus l�hti v. 1219

Egyptiin k��nnytt��kseen samalla sulttaanin kristinuskoon, miss� ei
kuitenkaan onnistunut.

[140] Kun Pyh� Fransiskus oleskeli Alvernian vuoren luostarissa

katumusharjoituksissa, kerrotaan, ett� h�n n�yss� sai k�siins�,
kylkeens� ja jalkoihinsa �pyh�t stigmaatit� l. Kristuksen
ristiinnaulinnan merkit, ja ne h�nell� oli kaksi vuotta. Tuntiessaan
kuoleman l�hestyv�n h�n antoi kantaa itsens� rakkaaseen kirkkoonsa,
Santa Maria degli Angeliin, jossa h�n makasi ilman vaatteita permannolla
ja heitti henkens�.

[141] �Virkaveli� = Pyh� Dominikus.

[142] �Uutta ruokaa�--joko rikkautta ja korkeita virkoja, joita

my�hemm�t dominikaanit tavoittelivat, tai uusia ja maailmallisia
opintoja, joiden t�hden he laiminl�iv�t opettajansa m��r��m�t
jumaluusopilliset tutkistelut, eiv�tk� sitten pystyneet t�ytt�m��n
teht�v��ns�.

[143] �Puun sa n�hnet� = sen, mit� syyt�kseni koskee.--Munkki on Tuomas

Akvinolainen itse.

12. laulu

[144] �Pyh� myllynkivi� = ensimm�inen seppele, jonka 12

jumaluusoppinutta muodostivat ja jota nyt kiert�� toinen.

[145] �Kaarta kaksi�--kaksinkertainen sateenkaari.--Ik�v�iv� impi on

nymfi Ekho, jonka Juno muutti kaiuksi. H�n rakasti
Narkissos-nuorukaista, mutta kun ei saavuttanut vastarakkautta, h�n
lemmenliekkins� polttamana riutui olemattomaksi (toisten mukaan kiveksi)
niin ett� ainoastaan ��ni j�i j�ljelle.--S�k. 4-6 ks. I Moos. kirj.
9:8-17.

[146] �Keisari� = Jumala.

[147] �Maan ��rill� = Espanjassa, josta Italia saa l�mpim�t

l�nsituulet. Siell� l�hell� Biskajan lahtea, jonka taakse aurinko
kes�isin n�ytt�� katoavan n�k�piirist�, on Gallaroga, Kastilian
kuninkaallinen linna, jonka vaakunassa oli kuvattuna kaksi jalopeuraa;
siell� syntyi Pyh� Dominikus. Kerrotaan, ett� h�nen �itins� n�ki unta
ennen pojan syntymist�, ett� h�n synnytti koiran, jolla oli iso soihtu
suussa, ja t�m� soihtu sytytti tuleen koko maailman.

[148] Pyh� Dominikus (1170-1227) perusti v. 1215 munkkikuntansa

(saarnaajamunkit), jonka paavi Honorius vahvisti 1217. Gregorius IX
julisti h�net pyh�ksi v. 1234.

[149] Viittaa taruun, joka kertoo, ett� Dominikuksen sylikummi n�ki

pojan kerran unessa ja pojan otsassa kirkkaan t�hden, joka valaisi koko
maailman.

[150] �T��n vuoksi jne.� = Olen syntynyt el��kseni k�yhyydess� ja

n�yryydess�.

[151] Dominikuksen is�n nimi oli Felix (lat. = onnellinen), �idin nimi
Johanna (hebr. = Jumalan armoittama).

[152] Taddeus, kuuluisa firenzel. l��k�ri, Bolognan l��ketieteellisen

koulun perustaja (synt. v. 1215).--Ostialainen = Ostian
kardinaali-piispa Henrik (Susasta kotoisin), tunnettu etenkin kanonisen
oikeuden opettajana.

[153] Viittaa kirkonmiesten anomuksiin saada paavilta lupa antaa

(kolmasosa tai) vain puolet korvattavista maksuista tai hurskaihin
tarkoituksiin sovituista summista.

[154] �Py�r� vaunun�.--Vaunut kirkon vertauskuvana. Sen py�r�t ovat

Fransiskus ja Dominikus.

[155] �Keh� korkein� = Pyh� Fransiskus; h�nen j�lki��n ei en��

seurata.--Kuva on otettu viiniastioista, jotka hyvin hoidettuina
synnytt�v�t viinikivi� (jotka ovat omiaan s�ilytt�m��n viinin
raikkaana), mutta huolimattomasti hoidettuina kasvattavat hometta (joka
pilaa viinin).

[156] Ennustus tarkoittanee kehnoimpien fransiskaanien karkoittamista

veljeskunnasta, jossa allamainitut miehet olivat saaneet aikaan
erimielisyytt�.

[157] Ubertino di Casale edusti fransiskaanien keskuudessa n.s.

spiritualista suuntaa, joka saarnasi ankarinta k�yhyytt� ja jonka paavi
Johannes XXII julisti pannaan 1317.--Matteo di Acquasparta (my�hemmin
kardinaali) suosi veljeskunnan kenraalina s��nt�jen h�llemp��
noudattamista; h�nen kannattajiaan kutsuttiin konventuaaleiksi.

[158] Bonaventura, alk. Johannes di Fidanza, kotoisin Bagnoreasta,

syntyi v. 1221, liittyi fransiskaanimunkistoon 1243, jonka p��mieheksi
tuli 1256; valittiin v. 1272 Albanon kardinaali-piispaksi, kuoli
Lyonissa 1274. H�nt� kutsuttiin my�s nimell� _Doctor seraphicus_,
luultavasti h�nen teoksissaan ilmenev�n mystisismin johdosta.

[159] Niist� autuaista, jotka Bonaventura t�ss� luettelee, mainittakoon

lyhyesti seuraavaa: 1) Illuminato, kotoisin Rietist�, oli Pyh.
Fransiskuksen ensimm�isi� oppilaita ja seurasi h�nt� It�maille;
Augustinus, Assisista, oli niinik��n Fransiscuksen ensimm�isi� oppilaita
ja toimiva j�sen veljeskunnassa; 3) Ugo da Sanvittore, synty��n
saksalainen, meni 1133 Pariisiin luomaan kuuluisan St. Victorin
luostarin s��nt�j�, oli rationalismin vastustaja, kuoli 1141; 4) Pietro
Comestor, Troyesin tuomiokirkon dekaani, v:sta 1164 Pariisin yliopiston
kansleri, er��n �Historia scholastican� tekij�; 5) Espanjan Pietro,
synt. Lissabonissa 1226, valittiin 1273 Tusculumin kardinaalipiispaksi
ja 1276 paaviksi (Johannes XXI) mutta kuoli jo seuraavana vuonna; 6)
Natan, Vanhan Testamentin profeetta (ks. II Samuel 12:1 ja seur.); 7)
Krysostomus, kirkkois�, Konstantinopolin patriarkka (397), kuoli
maanpaossa 407 ja j�tti j�lkeens� suuren joukon saarnoja; 8) Anselmus,
Canterburyn arkkipiispa (1033-1109), tunnettu teoksestaan �Cur Deus
Homo�; 9) Aelius Donatus, latinal. grammaatikko IV vuosisadalta; h�nen
laatimansa oppikirjat olivat yleisesti k�yt�nn�ss� keski-ajan kouluissa;
10) Raban = Rabanus Maurus, Mainzin arkkipiispa (776-856), kirjoitti
useita uskontoa k�sittelevi� teoksia; 11) Joakim, synt. Kalabriassa n.
1130, teki toivioretken Pyh��n Maahan, josta palattuaan liittyi
sistersil�ismunkkeihin, valittiin Curazzon luostarin apotiksi, kuoli
1202. H�n kirjoitti selityksi� Ilmestyskirjaan ja h�nell� sanotaan
olleen profetoimisen lahja.

[160] = Pyh�� Dominikusta.

13. laulu

[161] Runoilija pyyt�� lukijaa kuvittelemaan mieless��n: 15 kirkasta

t�hte� (ensimm�ist� suuruutta, Ptolemaioksen muk.), Otavan seitsem�n
t�hte�, jotka aina loistavat pohjoisella taivaanpuoliskolla, edelleen
V�h�n Otavan (�sarven�) kaksi kirkkainta t�hte�, joita l�hinn� on
pohjant�hti, sen akselin k�rjess�, jonka ymp�ri Primum mobile py�rii.
Jos ajattelemme n�m� j�rjestynein� kahdeksi ympyr�ksi, joilla on sama
keskipiste ja jotka kiert�v�t samaan suuntaan, silloin syntyy �varjo�
siit� kuvasta, jonka autuaitten joukko Auringon taivaassa Danielle
tarjosi.

[162] Minoon tyt�r = Ariadne. H�n virui Theseuksen hylk��m�n�

ep�toivoisena Naksos-saarella, kun Bakkhos h�net kohtasi, otti
puolisokseen ja asetti t�htien joukkoon kukkaseppeleen, joka oli ollut
immen otsalla.

[163] Chiana, joki Arezzossa; sen juoksu oli ennenmuinoin hyvin hidas
suoper�isen uoman vuoksi.

[164] Salomo.

[165] Tuomas Akvinolaisen todistelu k�y skolastiseen tapaan seuraavasti:

koko luomakunta on l�ht�isin kolmiyhteisest� Jumalasta, jonka hyvyytt�
heijastavat enkelikuorot, jonka kautta hyvyys laskeutuu katoavaisten
luotujen maailmaan; mutta n�m� ottavat vastaan jumalallisen hyvyyden
aatteen enemm�n tai v�hemm�n aineensa laadun mukaan, ja siksi ihmiset
ovat kyvyilt��n erilaisia. Jos aine olisi t�ydellinen ja taivaan
vaikutus mahdollisimman suuri, heijastaisivat luodut olennot kaikessa
loistossaan jumalallisen aatteen, josta luonto voi antaa vain varjon;
t�m� tapahtuu silloin kun Jumala luo v�litt�m�sti, kuten luodessaan
Aatamin ja Kristuksen, joiden viisaus oli t�ydellinen. T�m� ei sodi sit�
vastaan, mit� olen sanonut Salomosta, tarkoittaen, ett� h�n oli viisain
kuninkaista, koska pyysi Jumalalta juuri taitoa ja viisautta
hallitakseen hyvin, eik� ehdotonta tietoviisautta; n�in on kaikki
johdettu sopusointuun sen kanssa, mit� Dante ajatteli Aatamin ja
Kristuksen viisaudesta.

[166] N�kemys (_la chiara Vista_) = Kristus, Poika.--L�mmin Rakkaus

(_il caldo Amor_) = Pyh� Henki.--Alkuvoima (_la prima Virtu_) = Jumala,
Is�. Kysymys on v�litt�m�st� luomisesta.

[167] P��kysymyksi� niiss� filosofisissa kouluissa, jotka ilmeisesti

tarjosivat per�ti v�h�n k�yt�nn�llist� hy�ty�.--Primum motum =
ensimm�inen liike, joka olisi riippumaton jokaisesta muusta liikkeest�.

[168] Ks. X laulu, s. 3.

[169] Bryson, kotoisin Herakleasta, yritti ratkaista ympyr�n

neli�imiskysymyst� poikkeamalla geometrisesta menettelytavasta.--
Parmenides, Eleasta, (n. 500 e.Kr.) ja h�nen oppilaansa Melissus,
Samos-saarelta, filosofeja, joita Aristoteles syytt�� virheellisist�
p��telmist�.

[170] Areios (kuol. 336), h�nen oppinsa Kolminaisuuden persoonista

hylj�ttiin Nikean kirkolliskokouksessa (325).--Sabelius, er��n harhaopin
perustaja, t�m� oppi perustui Kolminaisuuden kielt�miseen. Kuoli v. 265.

14. laulu

[171] Tuomas Akvinolainen oli puhuessaan seisonut keh�ss�, jonka sielut

muodostivat ja jonka keskuksessa Dante ja Beatrice seisoivat; Beatricen
puhe tapahtuu nyt p�invastoin keskuksesta keh��n.

[172] �Totuuden toisen jne.�--Dante ep�ili kest��k� se valo joka

autuaita verhoaa ikuisesti, ruumiiden yl�snousemuksenkin j�lkeen yht�
voimakkaana.

[173] �I�isen kasteen� = Jumalan armon antaman onnen.

[174] Danten kysymykseen vastaa Salomo (�valo valkein�). H�nen

selityksens� on Tuomas Akvinolaisen opin mukaan seuraava: meid�n valomme
kest�� ikuisesti ja sen voimakkuus on suhteessa kunkin ansioihin
(rakkauteen); ruumiillisen yl�snousemuksen j�lkeen me nautimme suurinta
jumalallista armoa ja s�teilemme senvuoksi kirkkainta valoa; mutta
silloin on meid�n n�k�mmekin voimistunut niin ett� kirkkainkaan valo ei
rasita meid�n silmi�mme.

[175] Dante ja Beatrice ovat nousseet viidenteen l. Marsin taivaaseen.

Siell� sielut muodostavat (kreikkalaisen) ristin, jonka haarat ovat yht�
pitk�t. Sielut ovat uskonmarttyyrej� ja Dante luettelee niist� muutamia
Parat. XVIII.

[176] Linnunrata oli Dantelle samoinkuin yleens� keskiajan oppineille

ratkaisematon arvoitus. Itse h�n _Convitossaan_ (II: 15) esitt�� ne eri
tulkinnat, jotka aikojen kuluessa t�lle ilmi�lle oli annettu: taru
Phaetonista, Pytagoraan oppi, jonka mukaan aurinko kerran oli suistunut
radaltaan j�tt�en j�lkeens� t�m�n valovy�n, edelleen Aristoteleen,
Anaksagoraan ja Demokritoksen mielipiteet ja vihdoin se kansanluulo,
ett� linnunrata oli m��r�tty olemaan �isin oppaana niille, jotka olivat
pyhiinvaellusretkell� apostoli Jakobin pyh�tt��n Compostelassa
Galiciassa (josta johtunee linnunradan keskiaikainen nimitys _Galassia_,
jota Dantekin k�ytt��).

[177] �_Nouse, voita_� = Kristukselle tarkoitetut hymnin sanat, joiden

alkuper� on tuntematon.

[178] Dante tahtoo osoittaa, ettei sielujen laulu ollut saanut h�nt�
unohtamaan Beatricen silmien kauneutta.

15. laulu

[179] �Lyyryn kauniin� = sielujen laulun Marsin taivaassa.

[180] Valo, jonka Dante n�kee keh�ss� liikkuvan, muistuttaa h�nen

mieleens� Ankiseen, kun t�m� Elysiumissa kohtasi poikansa Aineiaan.
Vergiliuksen s�keet, joissa kohtaus on kuvattuna, kuuluvat:

Isque ubi tendentem adversus per gramina vidit

Aenean, alacris palmas utrasque tetendit,
Effusaque genis lacrimae, et vox excidit ore:
�Venisti tandem, tuaque expectata parenti
Vicit iter durum pietas? datur ora tueri,
Nate, tua et notas audire et reddere voces.� etc.

(Nyt kun h�n niityll� n�ki Aineiaan rient�v�n luokseen, Ilosta ojensi
h�n h�nelle molemmat k�tens�, Kyyneleet valuivat poskille ja ��ni
huulilta puhkesi: Tulitko vihdoinkin, onko rakkaus is��si kevent�nyt
vaivojen tien? Minun suodaan katsella sinun kasvojasi, Poikani, ja
kuunnella tuttua ��nt�si ja vastata siihen).

[181] Puhuja on Danten kantais� Cacciaguida. H�nen tervehdyssanansa

kuuluvat suomeksi: �Oi j�lkeiseni, oi Jumalan armo, niin runsaasti
vuodatettu! Kenelle on koskaan, niinkuin sinulle, taivaan ovi kahdesti
avautunut.� Vrt. my�s X:s laulu:

sinussa niin jo moninkerroin loistaa,

ett' tuo se portaita sun n�it�, alas
joit' astuta ei j�lleen nousematta.

[182] �Janon pitk�n jne.�--Tarkoittaa aikaa (yli puolitoista vuosisataa)

siit� asti, jolloin Cacciaguida oli noussut taivaaseen ja alkanut n�hd�
tapahtuvat seikat Jumalassa. Jumala on se kirja, johon ihmisten kohtalot
ovat kirjoitetut ja jossa ei mik��n muutu.

[183] Tahtoessaan pyyt�� anteeksi ettei osaa ilmaista kantais�lleen sit�

mit� tuntee, Dante selitt��: autuaitten tunne ja j�rki painavat yht�
paljon, koska Ensi-tasapaino, Jumala l�mmitt�� niit� rakkaudella ja
valaisee totuudella, mutta kuolevaisilla ovat tunne ja j�rki eri suuret;
siksi min�, joka olen kuolevainen, voin kiitt�� ainoastaan syd�mell�,
koska j�rkeni on siihen riitt�m�t�n.

[184] Cacciaguidalla oli kaksi lasta: Preitenitto ja Alighiero, jonka

viimemainitun mukaan Dante on saanut lis�nimens�. H�n lienee kuollut v.
1201 ja oli senj�lkeen viett�nyt yli sata vuotta Kiirastulessa,
ylpeitten piiriss�. H�nell� vuorostaan oli kaksi lasta: Bello (k. n.
1268) ja Bellincione (eli viel� 1268), ja t�ll� nelj� poikaa: Brunetto,
Gherardo, Bello ja Alighiero. Viimemainittu, josta ei ole s�ilynyt juuri
mit��n tietoja, oli Danten is�.
[185] Gacciaguida kuvaa oman aikansa firenzel�isten moraalista tilaa
vastakohtana Danten ajalle.--Firenzen vanhoilla muureilla sijaitsi
Badia-niminen kirkko, johon s�e 2 viittaa.

[186] Is� ei pel�nnyt, ett� my�t�j�iset tulisivat liian suuriksi taikka

avioik� liian alhaiseksi--Benvenuto da Imolan mukaan se oli alentunut
20-21 vuodesta 10-11 vuoteen. Edellisist� Lana sanoo: ei silloin
k�ytetty niin leimuavia my�t�j�isi�, ett� firenzel�isen, jolla oli kaksi
tyt�rt�, olisi t�ytynyt pit�� itse��n perikadon omana.

[187] Talot ja palatsit eiv�t olleet suhteettoman suuria niiss� asuville

perheille eiv�tk� muhkeita ja ylellisesti kalustettuja.--Sardanapaliin
Dante lienee tutustunut historioitsija P. Orosiuksen kautta, joka sanoo
S:ia viimeiseksi assyrialaiseksi kuninkaaksi ja kuvaa h�nt� veltoksi ja
ylelliseksi mieheksi, joka rakasti purppuravaatteita ja muita
naisellisia koruja. Pietro di Danto taas viittaa Juvenaliksen s�keeseen
(_Sat._ X 762): �et Venere et cenis et pluma Sardanapali�.

[188] Montemalo (nyk. Monte Mario), kumpu l�hell� Roomaa, ja

Uccellatoio, l�hell� Firenze�, olivat Danten aikana kumpikin hyvin
komeasti rakennettuja. Cacciaguida tarkoittaa siis, ett� rakennusten
loistossa ja suuruudessa Firenze ei ollut viel� voittanut Roomaa.

[189] Bellincione Berti dei Ravignani, Helvetiss� mainitun �hyv�n

Gualdradan� is�, josta polveutui kuuluisa kreivillinen suku
Guildi.--Villani (_Cron._ IV I) mainitsee h�net kunnianarvoiseksi
firenzel�iseksi porvariksi.

[190] Nerlit ja Vecchit olivat vanhoja firenzel�isi� konsulisukuja;

edelliset 1215 vaiheilla vaikutusvaltaisia guelfi-johtajia.

[191] Cacciaguidan aikoina saivat vaimot el�� ja kuolla kotonaan eik�

heid�n tarvinnut seurata miehi��n maanpakoon. Danten aikana karkotus oli
mielett�mien puolueriitojen seurausta. Eik� heid�n my�sk��n tarvinnut
elell� hylj�ttyin�, koska miehet eiv�t niin paljon matkustelleet
vieraissa maissa, erityisesti Ranskassa, kauppa- ym. asioissa.

[192] Gianghella, kotoisin Tosasta, ylpeydest��n ja irstaudestaan

tunnettu firenzel�inen nainen.--Lapo Salterello, firenzel. lainoppinut,
joka otti osaa melkein kaikkiin Firenzen julkisiin asioihin
puolueriitojen aikana. Dante mainitsee h�net ilmeisesti poliittisten
turmelijain perikuvana.--Gornelia, Tiberius Gracchuksen �iti.

[193] T�st� Cacciaguidasta ei ole s�ilynyt mit��n muita tietoja kuin

mit� Dante itse t�ss� kertoo, nimitt�in ett� h�n oli syntynyt
Firenzess�, kuudennessa l. Porta San Pieron kaupunginosassa n. v. 1090

ja kuului luultavasti vanhaan firenzel�iseen Elisei-sukuun, joka kerskui

polveutuvansa roomalaisista; ett� h�net kastettiin vanhassa Johanneksen
kappelissa Firenzess�; ett� h�nell� oli kaksi velje�, Moronto ja Eliseo;
ett� h�nen puolisonsa oli syntyisin Po-joen laaksosta; ett� h�n seurasi
keisari Konrad III:a toiselle ristiretkelle (1147-1149), ly�tiin
ritariksi ja kaatui vihdoin taistelussa pakanoita vastaan v. 1147.

16. laulu
[194] Tapa k�ytt�� monikkomuotoa _te_ yhdest� henkil�st� lienee per�isin
3. vuosisadalta ja se on levinnyt Italiassa hyvin ty�l��sti. Ne sielut,
joista Dante t�ss� runoelmassaan k�ytt�� t�t� sanaa, ovat: Brunetto
Latini (Helv. XV), Farinata degli Uberti (Helv. X), Cavalcante
Cavalcanti (ib.) ja Beatrice sek� nyt Cacciaguida, josta h�n ensin oli
k�ytt�nyt yksikk�muotoa.

[195] Viittaa Lancelotin taruun, jossa kerrotaan, ett� kuningatar

Ginevran hovinainen yski kun n�ki kuningattaren syleilev�n Lancelotia.

[196] Johannes Kastaja oli Firenzen suojeluspyhimys, jonka p�iv�n�

kaupungissa pidettiin jokavuotiset kilpajuoksut. Dante kysyi siis kuinka
suuri oli Firenzen v�kiluku Cacciaguidan aikana.

[197] Firenzen (n. 200 vuotta) vanhemmalla kielell�.

[198] Kristuksen lihaksi tulemisen p�iv�st� (jolloin enkeli Gabriel

lausui Neitsyt Marialle ensi kerran _Ave_...) Cacciaguidan syntym��n oli
Mars 580 kertaa ollut Leijonan t�htimerkiss�, so. tehnyt 580 kierrosta.
Jos laskemme Danten seuraaman Ptolemaioksen ajanlaskun mukaan k�y
selville, ett� Cacciaguida oli syntynyt tammikuussa 1090. T�h�n
tulokseen ovat useimmat n�iden s�keiden tulkitsijat tulleet.

[199] Tarkoittanee vain, ett� h�n on jo puhunut kylliksi esi-isist��n

sanoessaan, ett� he asuivat Firenzen keskuksessa, ett� he kuuluivat
kaupungin vanhimpiin porvarissukuihin jne.; muu ei kuulu t�h�n. N�in
Casini, Ovidio ym.

[200] Danten aikana (1300) oli Firenzen asukasluku n. 70 000 henke�,

joista 30 000 asekuntoista; vastaavat numerot Cacciaguidan aikana olivat
siis 14 000 ja 6 000. Runoilijan tarkoituksena lienee kuitenkin vain
n�ytt��, ett� v�kiluku oli melkoisesti kasvanut.--Kastaja (= Johanneksen
kirkko) ja Mars (= Marsin patsas Ponte Vecchiolla) merkinnev�t silloisen
Firenzen pohjoista ja etel�ist� rajaa.

[201] Kaupunkeja Firenzen naapuristossa.

[202] Galluzzo sijaitsee n. 3 km Firenzest� etel��n, Trespiano n. 6 km

Firenzest� pohjoiseen.

[203] Aguglione = Ubaldo l. Baldo, firenzel. lakimies, jolla oli Danten

aikana suuri sananvalta Firenzess�. H�n on ilmeisesti ensimm�isen�
tehnyt ehdotuksen julistukseksi, jolla Ubertien suku ainaiseksi
karkoitettiin kaupungista (1311).--�Signa-konna� = Fazio dei
Morubaldini, lahjottavuudestaan tunnettu tuomari, kuului niihin
valkoisiin, jotka puolueensa kukistuttua siirtyiv�t mustien puolelle ja
�otettiin vastaan vain pahaa tekem��n�. (D. Compagni.)

[204] �Joukko enin turmeltuva� = hengellinen s��ty, joka vastusti

keisarikuntaa ja aiheutti siten yleisen rauhattomuudentilan ja saattoi
useat kaupungit itsepuolustukseksi laajentamaan alueitaan, jonka ohella
monen muukalaisen onnistui pujahtaa Firenzeenkin ja hankkia siell�
itselleen oikeuksia, jotka kasvaessaan k�viv�t usein kaupungille
vaarallisiksi. T�llaisia sukuja olivat mm. Danten mainitsemat:
Simifonti, josta ei ole s�ilynyt enempi� tietoja; Contin suku (=kreivit
Guidi), joka 1207 m�i Firenzen ja Pistoian v�lill� sijaitsevan
Montemurlon linnan firenzel�iselle; Cerchit, jotka tulivat Aconesta ja
saavuttivat suuria rikkauksia; Buondelmontit, jotka omistivat
Montebuonin linnan Greve-laaksossa, kunnes firenzel�iset sen anastivat
(1135) ja pakottivat sen asukkaat muuttamaan Firenzeen.

[205] Luni, vanha etrurialainen kaupunki Carraran tienoilla, oli jo

Danten aikana vajonnut mit�tt�myyteen.--Urbisaglia, entinen kukoistava
_Urbs Salvia_, oli joutunut saman kohtalon alaiseksi.--Chiusi ja
Sinigaglia (roomalaisten aikana tunnettu _Sena Gallica_ Adrian meren
rannalla) olivat samoin Danten aikana rappion ja kadonneen suuruuden
esikuvia.

[206] Luode ja vuoksi.

[207] Vastaukseksi Danten kysymykseen [196] Cacciaguida luettelee ne

suvut ja henkil�t, jotka h�nen aikanaan olivat kuuluisia mutta jo
rappeutumaan p�in.

[208] �Vierell� portin�.--Tarkoittaa Porta San Pietroa, jonka vierelle

Cerchi-suku (�rikos raskas�) oli tullut asumaan Ravignanien ja Guidien
j�lkeen (1280). Vastuu Firenzen sis�isist� levottomuuksista lep�si
suureksi osaksi t�m�n suvun niskoilla.

[209] Ritaris��dyn kunniamerkit.

[210] �Firenzen kaune� = Uberti- ja Lambertisuvut, Firenzen vanhimpia.

Edellisist� oli kuuluisin Farinata degli Uberti. Lamberti-suvun
vaakunassa oli kuvattuna kultaisia luoteja sinisell� pohjalla.

[211] Viittaavat Tosinghi- ja Visdomini-sukujen esi-isiin, joilla oli

patronaattioikeus Firenzen piispanistuimeen ja jotka nauttivat tulot kun
se oli vapaana--ja vapaana he tahallisesti pitiv�t sit� niin kauan kuin
mahdollista.

[212] �Suku julkea� = Adimarien suku, joka vastusti Danten palaamista

maanpaosta ja tavoitteli mm. h�nen maatilaansa omakseen--Kun Ubertino
oli ottanut puolisokseen er��n Bellincione Bertin tytt�ren, sanotaan
h�nen vastustaneen, kun h�nen appensa aikoi antaa toisen tytt�rens�
er��lle Adimari-suvun j�senelle, joka oli alhaista syntyper��.

[213] Della Pera, vanha firenzel�inen, Danten aikana jo h�vinnyt suku,

jonka mukaan er�s kaupungin vanhimpia portteja, Porta Peruzza, on saanut
nimens�.

[214] �Suurherralla� tarkoitetaan rajakreivi Hugo Brandenburgilaista,

joka kuoli Firenzess� apostoli Tuomaan p�iv�n� 1006. El�ess��n h�n
perusti useita luostareita ja l�i ritareiksi useita Giandonati, Pulci,
Nerli, Bella ym. sukujen j�seni�, jotka kaikki h�nen tahdostaan
kantoivat h�nen vaakunaansa.--�Se joka kansanpuolueeseen kallistuu� on
Giano della Bella, joka 1293 sai aikaan suuren mullistuksen Firenzen
sis�isess� el�m�ss� ja ajettiin maanpakoon. H�nen vaakunakilpe��n kiersi
muista erotukseksi kultainen reunus.

[215] Borgo Santi Apostolin kaupunginosa olisi rauhallisempi, jolleiv�t

Gualterottit ja Importunit, jotka olivat sen vanhoja asujia, olisi
saaneet uusia naapureita Amadein suvusta. Vaikka suku olikin
arvossapidetty se aiheutti guelfi- ja ghibelliinipuolueiden synnyn
nuoren Buondelmonten murhan johdosta. Murha tapahtui Marsin patsaan
juurella Ponte Vecchiolla.--Ema on pieni, Greve-laaksossa juokseva joki,
johon Buondelmonte oli hukkua tullessaan ensi kertaa Firenzeen.
[216] �Kukka Firenzen� = valkoinen lilja Firenzen vanhassa vaakunassa.

17. laulu

[217] Kun Phaeton kuuli Epaphoksen, Jupiterin ja Ion pojan v�itt�v�n,

ettei h�n ollut auringonjumalan poika, h�n riensi heti �itins� Klymenen
luo saadakseen kuulla totuuden. (Ovidius). Onnettomuus, joka Phaetonia
kohtasi kun h�n sai p�iv�n vaunut ohjattavakseen, lienee se syy, joka
saa is�t vastahakoisiksi t�ytt�m��n lastensa kaikkia toiveita.

[218] �Tajuten pisteen� = Jumalan, joka n�kee menneisyyden, nykyisyyden

ja tulevaisuuden.--Cacciaguida vetoaa geometriaan, koska se (Danten
muk.) on varmuuden korkein aste, �scienza senza macula d'errore e
certissima per se� (_Convito_ II: 14).

[219] Ks. XV laulu, s. 7.

[220] �Arvoituksin� = oraakkelien yms. vastauksin.

[221] Kun Hippolytus, Theseuksen poika oli hylj�nnyt �itipuolensa

rakkaudentunnustuksen, t�m� v�itti pojan is�lle, ett� Hippolytus oli
rakastunut h�neen ja tahtonut vietell� h�net, jonka vuoksi Theseus
karkoitti poikansa Ateenasta (Ovidius).

[222] Rooman paavillisessa hovissa, jossa simonia kukoistaa, ja siell�

varsinkin paavi Bonifacius VIII, joka tiett�v�sti oli Danten
verivihollinen.

[223] �Seura huono� = Danten onnettomuustoverit (600 �valkoista� ja

ghibelliini�), jotka suurimmaksi osaksi olivat itsekk�it� ja
halpamaisia, vailla sit� ylev�� maailmankatsomusta, joka Danielia oli.
N�m� tekiv�t kolme eri yrityst� palata takaisin Firenzeen (Dante otti
osaa ainakin yhteen), ja n�m� yritykset, joskin ne olivat hyvin
suunniteltuja, suoritettiin niin p��tt�m�sti ja raukkamaisesti, ett� ne
her�ttiv�t vain inhoa Dantessa. Siksi oli h�nelle kunniaksi, ett� h�n
oli ollut �oma puolueensa�.

[224] �Suuri Lombardialainen� on todenn�k�isesti er�s kuuluisan Della

Scalan (Scaliger) suvun j�sen, Bartolomeo, Alberto della Scalan poika ja
h�nen j�lkeens� Veronan herra (1301-1304)--suvun vaakunassa oli porras
(scala) ja keisarill. kotka. Alberton toinen poika, Gan Grande (synt.
1291) oli lahjakas ja kunnostautui sotaisissa toimissa, niin ett� Dante
usein ennustaa h�nest� ghibelliinien nimen ja Pohjois-Italian
keisarivallan uudistajaa. Tultuaan Veronan herraksi (1312-1329), jona
h�n ei en�� kaivannut rikkauksia eik� kaihtanut vaivoja, h�n auttoi
keisari Henrik VII:n tuloa Italiaan (kruunattiin 1312). Henriki� tuki
n�enn�isesti paavi Klemens V �Gascognelainen�--mutta toisaalta t�m�
suosi Napolin kuningasta Robertia ja guelfeja, jotka vastustivat
Henriki�.

[225] �N�� paulat jne.� = Aika, jolloin Dante karkoitetaan maanpakoon on

koittava parin vuoden kuluttua.

[226] Dante on ep�tietoinen, tuleeko h�nen antautua alttiiksi

aikalaistensa vihalle ilmaisemalla kaiken mit� oli kirjoittanut ja oli
aikeessa kirjoittaa aikansa huomattavimmista henkil�ist�, vaiko kadottaa
maineensa j�lkimaailman edess� salaamalla kaikki.

18. laulu

[227] �Pyh� sielu� = Cacciaguida.

[228] Cacciaguida puhuu viimeisen kerran.--Puu on paratiisin

vertauskuva; sen ylimm�ss� osassa, Empyreumissa on Jumala, joka jakaa
sille armoaan, ja se kantaa hedelmi�, so. sieluja, joita se ei koskaan
kadota.

[229] Renouard ja Vilhelm, sankareita ja aseveikkoja

muinaisranskalaisissa eeppisiss� lauluissa (_chansons de geste_), jotka
ovat kootut yhteen nimell� �La Geste de Guillaume�. Molemmat taistelivat
kristinopin puolesta pakanoita vastaan ja kuolivat munkkeina (Vilhelm,
Orangen kreivi v. 812).--Robert Guiscard valloitti Apulian ja Kalabrian
ei-kristityilt� ja taisteli menestyksell� Saksan keisaria Henrik IV
vastaan. Kuoli 1085.--Bouillonin herttua Gottfrid, ensimm�isen
ristiretken johtaja, kuoli Jerusalemin kuninkaana 1100.

[230] Dante ja Beatrice ovat tulleet kuudenteen l. Jupiterin taivaaseen.

Siell� oleskelevat niiden sielut, jotka maan p��ll� ovat hallinneet ja
tuominneet oikeudenmukaisesti.

[231] �Kielt�in omaani�--latinaa (ks. al.), koska italia oli latinan

tyt�rkieli.

[232] Kerta kerralta sielut j�rjest�ytyv�t kirjaimiksi lauseeseen

_Diligite iustitiam, qui iudicatis terram_ (= Rakastakaa oikeutta te,
jotka tuomitsette maanp��ll�. Viisauden kirja 1:1). Kirjaimet on
ajateltava goottilaisiksi alkukirjaimiksi. M:n muodostaa kaksi
sis��np�in kaareutuvaa viivaa, jotka l�htev�t niiden keskell� olevan
suoran k�rjest�. T�h�n k�rkeen asettuivat Empyreumista tulleet sielut
muodostaen firenzel�isen liljan ja muut sielut t�ydent�v�t sitten kuvion
keisarilliseksi kotkaksi, joka on keisarikunnan vertauskuva ja lain ja
oikeuden edustaja maan p��ll�.

[233] Viittaa er��seen entisaikaan yleiseen ital. kansantapaan: ly�tiin

yhteen palavia puita tai kek�leit�, jolloin kipin�t lensiv�t ja
ennustettiin esim.: �Niin paljon lampaita, niin paljon porsaita, niin
paljon kultafloriineja kuin on n�it� kipin�it�!� (Lana).

[234] �Savu� = paheet, jotka tahraavat oikeutta, erit. Rooman

paavillinen hovi, jota Dante pit�� aikansa moraalisen ja poliittisen
turmeltuneisuuden ensisijaisena syyn�.--�Temppeliss�, vrt. Matt. ev.
21:12 seur.

[235] Nyt k�yd��n sotaa pannaanjulistuksilla ja interdikteill�. Ne

riist�v�t kristityilt� armon v�likappaleiden k�yt�n, joita Jumala ei
kiell� kelt��n.

[236] Tarkoittaa erityisesti paavi Johannes XXII:a (kotoisin Cahorsista,

valittiin paaviksi 1316, kuoli 1334), jonka hallitus oli kokonainen
sarja pannaanjulistuksia ja takaisinkutsuja rahallisen voiton vuoksi.

[237] �Joka yksin el�� tahtoi�--Johannes Kastaja, joka eli er�maassa

(ks. Luukk. ev. 1:80) ja jonka poikkihakattu p�� kannettiin lautasella
Herodiaan tytt�relle palkinnoksi t�m�n tanssista Herodeksen edess� (ks.
Matt. ev. 14:12; Mark. ev. 14-28). Mutta Johannes Kastajan kuva oli my�s
firenzel�isiss� kultarahoissa ja siksi paavi Johannes rakasti h�nt�,
mutta Pietaria (�Kalastajaa�) ja Paavalia h�n ei tuntenut.

19. laulu

[238] �Kaunis kuva� = kotka, sama kuin edell. laulussa.

[239] Kotkan j�lkeens� j�tt�m� muisto olivat ne monet viisaat ja

oikeutta rakastavat roomalaiset hallitsijat, joiden ylist�misest� oli
tullut kaunopuhujien kulunut aihe--kuitenkin vain harvat seurasivat
hallitsijoiden esimerkki�.

[240] �Toiseen valtapiiriin� = Venustaivaan Troneihin.

[241] �Ensi Ylv�s� = Lucifer. Vrt. my�s Parat. XXIX.

[242] Kotkan sanojen tarkoituksena on n�ytt��, ett� ihmiset ovat

kyvytt�mi� n�kem��n Jumalan oikeuden pohjaan saakka ja ettei heid�n
pit�isi mitata omalla rajoitetulla �lyll��n Jumalan p��t�ksi�. Vrt.
Kirj. Roomal. 10:14; 11:33.

[243] Kotka ratkaisee Danten ep�ilyn, joka koski hyveellisten pakanain

sulkemista pois autuudesta.

[244] Sielut asettuivat j�lleen hiljaa paikoilleen keisarikotkan eri

osissa.

[245] Vrt. Matt. ev. 7:21-22.

[246] �Afrikankin kansat� = pakanakansat yleens�, jotka viimeisell�

tuomiolla voivat tuottaa h�pe�� nimikristityille. Samassa mieless� Dante
saattaa Persian tuomitsemaan kehnoja kristittyj� kuninkaita.

[247] Esimerkkin� huonoista hallitsijoista, joiden teot merkit��n

Jumalan tuomiokirjaan Dante mainitsee seuraavat: It�vallan keisari
Albert I, joka mm. valloitti ja julmasti h�vitti B��min kuningaskunnan
(1304).--Filip Kaunis, jota alamaiset vihasivat, koska h�n oli
v��rent�nyt rahan alentamalla sen arvon. Kuoli Danten kertomalla tavalla
1314 (ks. Kiirast. VII ja XX).

S�keet:

N�kyv� korska on se vallanhimo,

mi miehet Englannin, Skotlannin huumaa,
niin ettei maissaan toisiaan ne k�rsi.

viittaavat Englannin kuninkaan Edvard II:n (?) ja Skotlannin kuninkaan

v�lisiin sotiin, joilla kumpikin tahtoi laajentaa maatansa toisen
vahingoksi.--Espanjan kuningas Ferdinand IV (1285-1312).--B��min
kuningas Venzel (Venceslav) IV.--�Jerusalemin Rampa� = Napolin kuningas
Kaarle II, joka samoinkuin kaikki Napolin kuninkaat k�ytti arvonime�
�Jerusalemin kuningas�. Dante arvosti h�nen hyv�t ominaisuutensa
roomalaisella ykk�sell�, mutta huonot tuhannen numerolla (M):--

S�keet:
 N�kyv� tuon on itaruus ja halpuus,
mi hallitsee nyt tulisaarta, miss�
Ankises p��tti p�iv�t pitk�n ij�n;

tarkoittavat Sisilian (�tulisaaren�, jossa Ankises, Aineiaan poika,

kuoli) hallitsija Fredrik II:ta. H�nen veljens� Jakob II Aragonialainen
ja set�ns� Mallorcan kuningas Jakob (1243-1311), joka (Ottimon muk.)
�n�ytti huonon asekuntoisuutensa luovuttaessaan veljelleen (Pietari
III:lle) saaren (Mallorcan), jonka t�m� sitten armosta antoi h�nelle
takaisin�.--Portugalin kuningas Dionysos Agricola (1279-1325). H�neen
samoinkuin Norjan kuninkaaseen Haakon V:een (1299-1319) lienee Dante
puutteellisesti perehtynyt.--Rascian herra = Stefanus Urosius I, joka
hallitsi Bosniaa ja sit� osaa It�-Serbiaa, jonka l�vitse virtaa
Rasca-joki. H�nen sanotaan v��rent�neen Venetsian rahaa (_Matapane_)
k�ytt�m�ll� ala-arvoista metallia.--Unkarilla oli ollut huonoja
hallitsijoita aina Andreas III:een (1290-1301) asti, joka oli viimeinen
pyh�n Stefanin vanhaa kuningassukua. H�nt� seurasi Anjoun Kaarle
Robert.--Navarran Johanna (synt. 1271),joka 1284 meni naimisiin Filip
Kauniin kanssa, mutta hallitsi senkin j�lkeen itsen�isesti
valtakuntaansa. H�nen kuoltuaan (1304), jolloin h�nen poikansa Ludvig
tuli Ranskan kuninkaaksi (Ludvig X), yhdistettiin Navarra Ranskan
kruunuun.--Kyproksen saarta, jonka t�rkeimm�t kaupungit olivat Nicosia
ja Famagusta, hallitsi huonosti Henrik II Lusignalainen (1285-1324),
joka vietti siveet�nt� el�m�� ja jonka ep�iltiin myrkytt�neen oman
veljens�. Lusignalaisen hallitus oli siis ilmeisesti enteen� sille, mit�
Navarra voi odottaa Ranskalta.

20. laulu

[248] = Jupiterin taivaan.

[249] �Sit osaa jne.�--(silm�� = yksik�ss�, koska kotka n�kyi

sivukuvana, kuten vaakunoissa ym. oli tavallista.) Sielut, jotka sen
muodostavat ovat hyvi� ja oikeudenmukaisia hallitsijoita, joista
seuraavassa luetellaan muutamia.

[250] = Kuningas David.

[251] = Keisari Trajanus (98-117), joka lohdutti er�st� leske�

kostamalla t�m�n pojan surman. Nyt h�n tiet�� mit� on olla seuraamatta
Kristuksen oppia, koska h�n omasta kokemuksestaan tuntee paratiisin
autuuden ja helvetin tuskat.

[252] = Juudan kuningas Hiskia, joka kuolemansairaana rukoili Jumalaa ja

Jumala antoi h�nelle 15 vuotta lis�� elonaikaa (ks. Kun. kirj. 20:1-11).

[253] = Konstantinus Suuri (274-337). H�n �kreikkalaistui� siirt�ess��n

(324) Rooman keisarillisen istuimen Bysanttiin j�tt�en siten Rooman
paavin huomaan. Nyt h�n tiet��, ett� t�m� teko ei ollut h�nelle
vahingoksi, sill� Jumala n�kee hyv�n tarkoituksen olivatpa seuraukset
miten turmiolliset tahansa.

[254] = Vilhelm II Hyv�, Sisilian ja Capulian kuningas (synt. 1154,

kuol. 1189). Historioitsijat ylist�v�t h�nt� viisaaksi ja maineikkaaksi
ruhtinaaksi, jota h�nen molemmat kansansa suuresti rakastivat. Nyt ne
surevat kehnojen hallitsijoittensa, Kaarlen, �Jerusalemin Ramman�, ja
Fredrik Aragonialaisen t�hden.

[255] Troijan Rifeus, kreikkalainen sankari, jonka Vergilius sanoo

kaatuneen Troijan valloituksessa ja lausuu h�nest� (_Aeneis_ II
426-427): �iustissimus unus Qui fuit in Teucris et servantissimus
aequi�. H�nen k��ntymyksest��n ks. j�ljemp�n� 9 s�ett�, jotka alkavat
Kautt' armon.

[256] �_Regnum coelorum_ jne.�--Evankeliumin sanat (Matt. 11:12), jotka

Dante on ottanut Vulgatasta: �Regnum coelorum vim patitur, et violenti
rapiunt illud� = Taivaan valtakunta k�rsii v�kivallasta ja v�kivaltaiset
tempaavat sen itselleen.

[257] = Keisari Trajanus ja Rifeus, joista j�lkimm�inen kuoli ennen,

edellinen j�lkeen Kristuksen syntym�n.

[258] Tarina kertoo, ett� pyh� Gregorius, rukoili palavasti Trajanuksen

oikeuden ty�st� kuultuaan, ett� Jumala antaisi h�nelle ikuisen autuuden.
Keisarin kerrotaan sitten palanneen helvetist� maalliseen ruumiiseensa
ja ottaneen kasteen, joten h�n oli arvokas otettavaksi autuaitten
joukkoon.

[259] Mik��n perim�tieto tms. ei ole antanut Dantelle aihetta asettaa

Rifeusta pelastettujen joukkoon, vaan se on h�nen omaa keksint���n, h�n
tahtoi ehk� sill� antaa esimerkin Raamatun pakanoita koskevista
kirjoituksista (esim. Hesek. 18:27-28) tai my�s Tuomas Akvinolaisen
opista (_Summa theol._).--Kasteen korvasivat Rifeukselle usko, toivoja
rakkaus (�kolme naista�), jotka Dante oli n�hnyt personoituina Kirkon
vaunujen oikeanpuolisessa py�r�ss�.

[260] = Trajanus ja Rifeus.

21. laulu

[261] Semele pyysi kerran Junon neuvosta, ett� h�n saisi n�hd� Jupiterin
t�ydess� loistossaan. Jumala t�ytti h�nen toiveensa, mutta silloin
salama iski h�neen ja poltti h�net tuhkaksi.

[262] Seitsem�s soihtu on Saturnus, jossa pyh�in mietiskelij�in sielut

oleskelevat ja joka t�ll� haavaa oli Leijonan t�htimerkiss�. Astrologit
pitiv�t Saturnusta kylm�n� taivaankappaleena; Leijonan suuremman l�mm�n
vaikutuksesta se oli nyt lauhkea.

[263] �Kristallissa� = Saturnus-taivaassa, joka on saanut nimens�

Kreetan kuninkaan Saturnuksen mukaan, joka hallitsi maailmaa ns.
�Kultaisella aikakaudella�.

[264] N�m� portaat, jotka kuvannollisesti esitt�v�t mietiskelevien

sielujen kohoamista Jumalan tyk�, ovat samat kuin seuraavassa laulussa
mainitut Jaakobin portaat (ks. Moos. 28:12).

[265] �Mut h�n jne.� = Beatrice.

[266] �Syyst� siit�, ks. alk. s�k. �Jos nyt ma hymyilisin...�

[267] Vastaukseksi Danten kysymykseen sielu selitt��, ettei h�nen

ylemmyytens� rakkaudessa saanut h�nt� l�hestym��n Dantea vaan ainoastaan
se velvollisuus, joka oli tullut h�nen osalleen Jumalan
�ikis��t�myksess�.

[268] Pier Damiano, joka t�ss� puhuu, syntyi n. 1007 k�yhist�

vanhemmista. H�nt� kasvatti aluksi veli Damiano, jonka kunniaksi h�n
k�ytti nime� _Petrus Damiani_. P��tetty��n opintonsa Parmassa ja
Ravennassa h�n toimi itse opettajana suurella menestyksell�, mutta
vet�ytyi 30 vuoden ik�isen� maailmasta ja meni Fonte Avellanan
luostariin (Catria-vuoren rinteell�), jonka apotiksi h�net valittiin.
T�ss� toimessaan h�n teki t�rkeit� palveluksia useille paaveille, niin
ett� h�net 1058 nimitettiin Ostian kardinaali-piispaksi, jonka arvon h�n
hyvin vastahakoisesti otti vastaan. H�n sovitti mm. Rooman ja Milanon
kirkon v�lit. Sittemmin h�n palasi j�lleen luostariin (Sta Maria
Ravennassa), eli yksinkertaisena munkkina ja n�yryydest� kutsui itse��n
Pietari Syntiseksi (_Petrus peccator_). Kuoli Faenzassa 1072, j�tt�en
j�lkeens� useita uskontoa k�sittelevi� teoksia.

[269] Cephas (Keefas), nimi, jonka Kristus antoi Simonille; merkitsee

samaa kuin Petrus (Pietari) = kivi, kallio.--Pyh�n Hengen astia on
apostoli Paavali, _Vas electionis_.

[270] Damiano syytt�� pappeja ja kirkonmiehi�, jotka ylellisyydess�

olivat tulleet niin lihaviksi, etteiv�t voineet omin neuvoin liikkua ja
k�yttiv�t kaapuja, niin pitki� ja v�lji�, ett� niihin mahtui sek� mies
ett� hevonen (�_due bestie_�).

[271] Sielut huusivat kostoa Kirkon turmelijoille ja eritoten Bonifacius

VIII:lle, kuten Beatrice seuraavassa laulussa selitt��:

Tajunnut jos sen rukoukset oisit,

sa tiet�isit jo Herran koston, jonka
n�kev� olet ennen kuolematas.

22. laulu

[272] Vrt. edell. laulu:

�Jos nyt ma hymyilisin, vois sun k�yd�

kuin kerran Semelen, mi tuhkaks paloi.[261]

sek�

Ja lausu, miks ei t�ss� taivahassa

soi Paratiisin sulosoinnut, jotka
niin hartahina alemmissa helkk��.�

�Sun kuulos kuolevaisen on kuin n�k�s�,

h�n vastas; �syyst� siit� ei soi laulu,
mist' ei my�s hymyile Beatrice t��ll�...�

[273] Puhuja on Benediktus Nursialainen, benediktiinimunkkikunnan

perustaja. H�n syntyi 480 ja pakeni jo nuorena maailmasta, vet�ytyen
er��seen luostariin l�hell� Subiacoa, jossa saavutti kuuluisuutta
pyhyydell��n. V. 529 h�n perusti Monte Cassinon luostarin, jolla samalla
laski perustuksen l�nsimaiden ensimm�iselle uskonnolliselle
veljeskunnalle. Kuoli t�ss� luostarissa v. 543.
[274] Monte Cassinolla oli pakana-ajoista l�htien ollut Apollolle
pyhitetty temppeli, jossa k�vi varsinkin 6:nnella vuosisadalla paljon
kansaa uskontoaan harjoittamassa.

[275] Macarius--kolmesta samannimisest� luultavimmin ns. Macarius

Aleksandrialainen, pyh�n Antoniuksen oppilas. Oli innokkaimpia
luostari-el�m�n edist�ji� It�mailla. Kuoli 401.--Pyh� Romualdus, synt.
Ravennassa 956, perusti n. 1018 kuuluisan Camaldoli-luostarin Toskanaan
ja kuoli kuuluisana pyhyydest��n ja ihmeist��n v. 1027.

[276] �Kasvot paljahina� = ilman jumalallista valoa.--�Viime taivaassa�

= Empyreumissa, ks. Parat. XXXI-XXXII.

[277] Pyh� Benediktus valittaa veljeskuntansa rappeutumista samoinkuin

Pyh� Dominikus ja Fransiskus Assisilainen ovat tehneet: h�nen
luostaris��nt�ns� ovat nyt vain nimeksi olemassa; niiden kopioiminen on
hy�dyt�nt� paperin haaskausta. Munkkien p��t ovat t�ynn� pahoja
ajatuksia ja turmeltuneita pyyteit�. Kirkon tuloja, jotka kuuluvat
k�yhille, k�ytet��n v��rin. (Niinp� er��ss� paavi Aleksanteri III:nnen
dekretaalissa sanotaan: �Quod monachi, abbates et priores accipiunt,
gravius est usura�). Pietarin ja Fransiskuksen ohjeita ei seurata jne.
T�ss�kin tapauksessa voi kuitenkin Luoja tulla avuksi, H�n, joka on
tehnyt paljon suurempia ihmeit�.

[278] T�ss� runoilija viimeisen kerran k��ntyy suoranaisesti lukijan

puoleen kuin j�tt�en h�nelle hyv�sti ennenkuin ryhtyy k�sittelem��n
runoelmansa ylevint� osaa.--Dante ja Beatrice ovat nyt saapuneet
kahdeksanteen l. Kiintot�htien taivaaseen ja siell� Kaksosten
t�htisikerm��n. Kun aurinko keski-ajan astronomien mukaan, saapuu t�h�n
t�htimerkkiin n. 20 p:n� toukokuuta, t�ytyy siis Danten syntym�p�iv�n
langeta t�m�n kuun viimeiselle kymmeniselle. Kaksosia sanoivat
astrologit sellaiseksi t�htikuvioksi, jonka vaikutuksen alaisina
tiedemiehet, runoilijat ja ennustajat syntyv�t maailmaan.

[279] �Latonan tyt�r� = Kuu (ks. Parat. II.

[280] Hyperionin poika on Aurinko; sen l�hist�ll� ovat Merkurius (jonka

�iti on Maia) ja Venus (jonka �iti on Dione).

[281] Jupiter kiert�� (poikaansa) Marsia ja (is��ns�) Saturnusta

lauhduttaen edellisen kuumuutta ja j�lkimm�isen kylmyytt�.

[282] �Se soppi jne.� = Maa, jonka omistusoikeudesta kiistell��n. Vrt.

Seneca: �Punctum est in quo bellatis.�

23. laulu

[283] = Meridiaaniin, jossa aurinko on korkeimmillaan.

[284] = Se i�inen kunnia, jonka autuaat ansaitsevat k��nt�m�ll� hyv��n

luonnolliset taipumukset, joihin taivaat vaikuttavat (Casini).

[285] Trivia = Diana, kuunjumalatar.--Immet i�iset ovat t�hti�.

[286] �n�in P�iv�n� = Kristuksen, autuaiden sielujen (�tuikkehien�)

yl�puolella. Samaa tarkoittaa �olento valoisa�.
[287] Vrt. I Kor. kirj. 1:24.

[288] Ks. selityst� edell� alk. �Kaikki seikat kesken�ns�...�

[289] Polyhymnia = Muusa, joka edusti lyyrillist� runoutta.

[290] �Ruusu� = Neitsyt Maria, _rosa mystica_ katolisen kirkon

litanioissa.--Liljat = apostolit, jotka k��nt�v�t ihmisi� Kristuksen
uskoon.

[291] �Kukan kauniin nimi� = Maria, joka Kristuksen kadottua Empyreumiin

on nyt kirkkain valo. My�hemmin h�n esiintyy nimill� �kirkas t�hti�:

Kumpaankin silm��ni kun kuvautunut

ol' laatu ynn� koko t�hden kirkkaan,
mi voittaa siell�i niinkuin voitti t��ll�,

vrt. katol. kirkon tervehdyshymni �Ave mari stella, Dei mater alma�) ja
�Safiiri�:

tuon verrattuna lauluun luutun, jolla

safiri se nyt p��ns� seppel�itsi
jost' taivaan kirkkaan on safiri-sini.

[292] �Soihtu pieni� = Arkkienkeli Gabriel, joka kuten ennen maan p��ll�
niin nytkin ylist�� laulullaan Neitsyt Mariaa.

[293] �Kuningasmantteli� = Yhdeks�s taivas l. Primum mobile, joka

ulottuu kaikkien kahdeksan taivaan ymp�ri, jotka taivaat vaikuttavat
v�litt�m�sti ihmisten maailmaan; samalla se on l�hinn� Empyreumia,
Jumalan istuinta.

[294] Dante ei voinut en�� n�hd� Mariaa, joka nousi Kristuksen luo
Empyreumiin.

[295] �_Regina coeli_� = Taivaan kuningatar, er��n katol. kirkkohymnin

alkusanat.

[296] Babylonin vankeudessa halveksivat autuaat sielut kultaa ja

rikkauksia voidakseen kaikki k�rsimykset kest�m�ll� saavuttaa aarteen
taivaassa.

[297] = Apostoli Pietari. Vrt. Matt. ev. 16:19.

24. laulu

[298] Vrt. Ilmest. kirj. 19:9: �Autuaita ovat ne, jotka ovat kutsutut
Karitsan h��aterialle.�

[299] Kauneimmat liekkijoukosta olivat apostolit ja loistavin niist�

Pietari.--Kolme kierrosta Beatricen ymp�ri

(Ja kolme kertaa ymp�ri Beatricen

se kiersi, laulaen niin tenhoovasti,
sit' ettei mielikuvitus voi todistaa.)

merkitsee pyh�� Kolminaisuutta taikka kolmea kristillist� hyvett�.

[300] Kuva on otettu maalaustaiteesta. Benvenuto da Imola selitt�� mm.:
�Huomaa, ett� kun maalari tahtoo kuvata laskoksia kankaalle, h�nen ei
pid� k�ytt�� eloisaa (r�ike��) v�ri�, vaan himme�mp�� kuin itse kankaan
v�ri; samoin ei runoilija kyllin hienojen sointujen ja ajatusten
puutteessa pysty kuvailemaan apostolien laulua.�

[301] Ks. Matt. ev. 14:28-33.

[302] Alkutekstiss� oleva _baccelliere_ (lat. _baccalarius_) nimi

voitaneen suomessa hyvin korvata teini-nimell� (lat. _dia conus_), koska
kysymys on keskiaikaisen akatemian (erit. pappis-) oppilaasta. Danten
s�keisiin n�hden huomauttaa Casini: �Onnistunut vertaus on otettu
keskiajan filosofisista ja teologisista kouluista, joissa oppi-is�n
(_maestro_) oli tapana esitt�� istuimeltaan kysymykset, joita sitten
pohdittiin (_approvare_) l�sn�olevien tohtorien, baccellierien ja
oppilasten v�lill�, ja sitten kun jokaista kysymyst� oli pohdittu esitti
oppi-is� sen jonakin toisena p�iv�n� todistuksineen _pro et contra_, ja
lausui lopuksi oman mielipiteens� (_terminare_)�. Er�iden mukaan Dante
viittaa erityisesti ns. _Disputatio tentativa_ -tutkintoon, johon
Pariisin yliopiston jumaluusopillisen tiedekunnan j�senten tuli alistua.

[303] �Veljes rakas� = Apostoli Paavali kirjeess� Hebreal. 11:1: �Mutta

usko on luja luottamus siihen mit� toivotaan, vakaumus asioista, jotka
eiv�t n�y�. Vulgatassa kuuluu sama lause: _est ... fides sperandarum
substantia rerum, argumentum non apparentium_, jonka _substantia_ ja
_argumentum_ ovat tuottaneet vaikeuksia sek� Dante-selitt�jille ett�
teologeille. Selityksess��n Dante seuraa Tuomas Akvinolaisen oppia.

[304] = Vanha ja uusi Testamentti.

[305] Ks. Matt. ev. 15:13; Jeremia 2:21.

[306] Dante oli sanonut, ett� ihmeet olivat takeena Raamatun

jumalallisesta alkuper�st�. Mik� vakuuttaa h�nelle elleiv�t juuri
Raamatun kirjat, ett� n�m� ihmeet todellakin ovat tapahtuneet? Jollei
h�nell� ole muuta tukea on h�nen todistuksensa pelkk� keh�todistus.--
Vastauksensa Dante on saanut kirkko-isilt� ja jumaluusoppineilta,
jotka ovat sit� usein k�ytt�neet.

[307] Dante nojautuu n�ht�v�sti Johanneksen ev. 20:3-10. Pietari ja

Johannes juoksivat kumpikin Jeesuksen haudalle. Johannes saapui ensin,
mutta ei mennyt sis�lle... Pietari tuli perille my�hemmin, mutta astui
heti sis�lle hautaan, ja voitti siten Johanneksen uskonvoimassa.--
My�skin teoksessaan _De Monarchia_ (III. 9) Dante k�sittelee t�t�
Raamatun kohtaa.

[308] = Vanhan Testamentin kautta. Vrt. ev. 24:44.

25. laulu

[309] Ennen kuin ryhtyy k�sittelem��n korkeinta toivoa, jonka esineen�

on Paratiisin autuus, Danten mielen valtaa hetkeksi maallinen is�nmaa,
Firenze (�lammashuone�), jonne h�n maanpaostaan toivoo palaavansa �pyh�n
laulunsa ansiosta�--_Commediansa_, joka juuri oli valmistumaisillaan.
H�n palaisi sinne kypsyneen�, ei en�� h�ilyv�n maallisen rakkauden, vaan
ylevien sek� maallisten ett� taivaallisten seikkojen laulajana, ja saisi
kauniissa kastekappelissaan (San Giovanni Firenzess�) laakeriseppeleen
otsalleen--turha toivo, sill� parhaiksi viimeistelty��n _Commediansa_
h�n kuoli kaukana rakkaasta ja sorretusta Firenzest��n.

[310] Ks. edell. laulun kolme viimeist� s�ett�.

[311] �Valo toinen jne.�--Apostoli Jaakob. H�nen pyh�tt�ns�

Compostelassa Galiciassa (Espanjassa), jonne h�nen ruumiinsa legendan
mukaan oli haudattu, oli hyvin suosittu pyhiinvaelluspaikka
keskiajalla.--Samasta keh�st� oli aikaisemmin tullut pyh� Pietari.

[312] Viittaavat luultavasti Jaakobin kirj. 1:5 tai 1:17: �Jokainen hyv�
anti ja jokainen t�ydellinen lahja tulee ylh��lt�, valojen is�lt�...�
Dante n�ytt�� sekoittavan molemmat Jaakob-nimiset apostolit:
yll�mainitun kirjeen kirjoittajana pidet��n Jaakob �pienemp��, kun taas
kysymyksess� oleva Espanjan suojeluspyhimys oli Jaakob �suurempi�.--
Muutamat jumaluusoppineet otaksuvat selitt�ess��n Kristuksen kirkastusta
sek� muita ihmeit�, joita n�kem��n h�n halusi ainoastaan Pietarin,
Jaakobin ja Johanneksen, ett� n�m� merkitsev�t kolmea kristillist�
hyvett�: usko = Pietari, toivo = Jaakob ja rakkaus = Johannes. (Casini.)

[313] Kukkulat ovat molemmat apostolit, joiden valo �sken oli ollut
Danten silmille liian kirkas. Sanamuoto muistuttaa Psalm. 121:1.

[314] �Keisarimme� = Jumala. Johdonmukaisesti Dante antaa pyhimyksille

nimen uskotut (_conti_) ja Jumalan istuimelle pyhin pylv�st� (_aula piu
segreta_).

[315] Aurinko, josta autuaat lukevat kaiken, on Jumala.

[316] Egypti, Raamatun kirjoissa maallisen (inhan) el�m�n

vertauskuva.--Jerusalem = taivaallinen Hovi.

[317] �Kaks seikkaa muuta� = Toivon olemus ja alkuper�.

[318] Toivonsa m��ritelm�ksi Dante k��nt�� Pietari Lombardialaisen

(_Sententiae_ III 26): �Spes est certa expectatio futurae beatudines,
veniens ex Dei gratia et ex meritis praecedentibus�. H�nen toivonsa
l�hteen� on ilmestys: h�nelle ovat antaneet sen Pyh�n Raamatun kirjat
(�moni t�hti�) ja ennen kaikkea Davidin psalmi (ks. Psalm. 9:11.
Vulgatan muk. �Sperent in te qui noverunt nomen tuum�). Jaakobin kirje,
jonka h�n ottaa vakuudekseen, ei ensi aluksi n�yt� erikoisesti
koskettelevan toivoa, mutta muutamat kohdat (es. 1:12; 2:5; 4:8 jne.)
voivat kuitenkin lujittaa sit� uskovan syd�mess� (Casini).

[319] �Voitonpalmu� = marttyyriuden vertauskuva.

[320] Ne Raamatun kohdat, jotka ovat Dantelle erikoisesti olleet

mieless�, ovat Jesaja 61:7 ja Joh. Ilm. 7:9. Dante siteeraa tietenkin
Vulgataa ja tarkoittaa kaksospuulla t�ll�in sek� sielun ett� ruumiin
autuutta.

[321] �Liekki kirkas� = Apostoli Johannes.--Kun talvella aurinko on

Kauriin t�htikuvassa, n�ytt�ytyy y�n taivaalla Kravun t�htimerkki; jos
t�ss� silloin olisi t�hti niin loistava kuin pyh� Johannes, olisi
ainaista p�iv�� kokonaisen kuukauden ajan (joulukuun puoliv�list�
tammikuun puoliv�liin).
[322] Beatricen sanat, joilla h�n kuvaa apost. Johannesta, viittaavat
Joh. ev. 13:23; 27:20, joissa Johanneksen kerrotaan nojanneen Jeesuksen
rintaa vasten, sek� ib. 19:26-29, jossa h�net valittiin Neitsyeen pojan
sijaiseksi.--Pelikaani oli suosittu vertauskuva Kristuksesta, koska sen
arveltiin el�tt�v�n poikasiaan omalla verell��n. (Vrt. my�s Psalt.
102:7).

[323] Dante oli teroittanut katsettaan n�hd�kseen oliko Johanneksella

todellakin sek� sielu ett� ruumis, koska keskiajalla uskottiin, ettei
h�n ollut kuollut vaan noussut taivaaseen sellaisena kuin eli maan
p��ll�. Apostoli vakuuttaa nyt, ett� h�nen ruumiinsa makaa maassa, sill�
taivaaseen ei ole p��stetty yht��n ruumiillista luontoa, paitsi
Kristuksen ja Neitsyt Marian jotka nousivat Empyreumiin.

[324] Apostoli Johanneksen valo oli sokaissut Danten.

26. laulu

[325] Apostoli Johannes.

[326] Ananias paransi Saulin panemalla k�tens� h�nen p��lleen (ks.

Apost. teot 9:10-22.)

[327] Hyvyys = Jumala, on Danten kaiken rakkauden kohde. Kirja merkinnee

koko luomakuntaa, joka on Jumalan rakkauden teos ja jossa t�m� rakkaus
ilmenee heikompana tai voimakkaampana (Vrt. Parat. I).

[328] = Mik� on saanut sinut rakastamaan Jumalaa? Kaksi vaikutinta Dante

luettelee: filosofia (�j�rjen syyt�), joka n�ytt��, ett� kaikki luotu
t�ht�� hyv��n, ja korkeimpaan hyv��n, joka on Jumala sek� Jumalan
auktoriteetti (�arvovalta�), joka ilmenee Raamatun kirjoissa.

[329] Selitt�j�t ovat eri mielt� siit�, ket� Dante tarkoittaa;

luultavimmin Aristotelesta, vaikka monet muutkin h�nen j�lkeens� ovat
lausuneet saman mielipiteen.--I�iset substanssit = enkelit ja
ihmissielut.

[330] Ks. 2 Moos. kirj. 33:19.

[331] = Apostoli Johannes Ilmestyskirjassaan (erit. 21, 22).

Mahdollisesti tarkoitetaan my�s Joh. ev. I, mutta edellist� puoltaa mm.
alempana esiintyv� nimitys �Kristus-kotka�, jota k�ytet��n Johanneksesta
juuri Ilmestyskirjan t�hden.

[332] J�rkisyiden ja pyh�n Raamatun lis�ksi ovat Danten rakkauteen

vaikuttaneet maailman luominen, h�nen oma syntym�ns�, Kristuksen
uhrikuolema sek� ikuinen autuus.

[333] �Kertomani tiedon�, sen ett� Jumala on korkein hyv�.

[334] �Lehdet� = ihmiset.--Ikuinen Viljelij� = Jumala (Vrt. Joh. ev.

15:1: �Min� olen se tosi viinipuu, ja Is�ni on viinitarhuri�).

[335] �Pyh�, pyh�, pyh�!� = Alkusanat lauluun Joh. Ilm. 4:8 tai Jesaja
6:3 (�Pyh�, pyh�, pyh� on Herra Sebaot, koko maa on t�ynn� h�nen
kunniaansa.�)
[336] �Ensi sielu� = Aatami.

[337] Aatami, joka n�kee Danten ajatukset Jumalassa vastaa Danten

kysymyksiin: Kuinka monta vuotta on kulunut ensimm�isen ihmisen
luomisesta? Kuinka kauan h�n viipyi maallisessa paratiisissa? Mik� oli
ensi synnin todellinen laatu? Mit� kielt� Aatami puhui?

[338] Aatamin vastaus Danten kolmanteen kysymykseen nojautuu Tuomas

Akvinolaisen oppiin. Synti� ei ollut hedelm�n sy�minen vaan halu hankkia
henkist� hyv�� yli sallitun m��r�n, �tulla Jumalan kaltaiseksi�.

[339] Aatami oli viett�nyt Limbuksessa, helvetin esipihassa, 4302 vuotta

ennenkuin Kristus vapautti h�net sielt� ja oli n�hnyt auringon 930
kertaa kiert�v�n el�inradan kaikkien t�htimerkkien l�vitse, so.
viett�nyt 930 vuotta maan p��ll�. Maailman luomisesta siihen asti,
jolloin Kristus kuoli ja astui alas kuolonvaltakuntaan, oli siis kulunut
5232 vuotta.

[340] = Babelin tornin rakentaminen.

[341] Ennen Aatamin kuolemaa Jumalaa kutsuttiin I:ksi, joka kirjain on

k�sitett�v� muinaiseksi Jumalan vertauskuvaksi pikemmin kuin
hebrealaisen jumalannimen, Jehovah, alkukirjaimeksi. Sit� seurasi
Jumalan nimen� _Eli_ (l. El), joka samalla merkitsi hebrean kielen
synty�. T�t� kielt� oli Dante ensin (_De vulg. Eloq._) pit�nyt Aatamin
kielen�, joka sitten oli s�ilynyt muuttumattomana tuolla kansalla. Nyt
Dante kumoaa t�m�n mielipiteens�.

[342] Maallisessa paratiisissa antaa Dante Aatamin viipy� luomisp�iv�ns�

ensimm�isest� tunnista seitsem�nteen tuntiin.

27. laulu

[343] �Soihtua nuo nelj� = kolme apostolia ja Aatami; ensin tuli

Pietari.

[344] Jupiter oli v�rilt��n valkea, Mars verrattain punainen. Pietari

muutti v�ri��n punastuessaan vihasta, kuten seuraavassa n�hd��n.

[345] T�ss� Pietari alkaa ankaran nuhdesaarnan Rooman paaveja vastaan.

N�iss� s�keiss� syyt�s kohdistuu Bonifacius VIII:een, jos rajoitutaan
runoilijan aikaan, jolloin runoilija vaelteli henkimaailmassa (v. 1300),
mutta Johannes XXII:een, jos siirryt��n siihen aikaan, jolloin Dante
kirjoitti �Paratiisin� (mik� tapahtui paljon my�hemmin).--Paavin istuin
on niin arvottomasti t�ytetty, ett� se n�ytt�� vapaalta Kristuksen
silmiss� ja Rooma (jonne Pietari oli haudattu) oli sellainen synninpes�,
ett� itse Luciferkin helvetiss� sille nauraa.

[346] Vrt. Mark. ev. 15:30 ja Luuk. ev. 23:44-45.

[347] �Kristuksen morsian� = kirkko.--Oman aikansa turmeltuneiden

paavien vastakohtana (ks. al. s. 19) Dante mainitsee Rooman ensimm�iset
paavit, jotka t�yttiv�t arvokkaasti teht�v�ns� Pietarin seuraajina. N�m�
paavit, jotka kaikki k�rsiv�t marttyyrikuoleman, astuivat perim�tietojen
mukaan istuimelleen seuraavassa j�rjestyksess� (vuosiluvut vaihtelevat
hiukan eri l�hteiss�):
 V. 29 apostoli Pietari V. 117 Sixtus I
� 65 Linus � 142 Pius I
� 67 Klemens � 217 Calixtus I
� 77 Klito (Cletus) � 222 Urbanus I.

[348] Viittaavat n�ht�v�sti Viimeiseen tuomioon (ks. Matt. ev.

25:31-34), jossa lampaat ja vuohet erotetaan. Dante tarkoittaa, ett�
paavien asiana ei ollut sekaantua puolueriitoihin suosimaan toista
puoluetta ja vihaamaan toista.

[349] = Ei ollut tarkoitus, ett� avaimia, apostolisen arvovallan

vertauskuvia, k�ytett�isiin puoluemerkkin� kristittyjen sodissa toisia
kristittyj� (esim. albigenssej�) vastaan, taikka ett� pyh�n Pietarin
kuvalla varustettu leima painettaisiin paavillisiin kirjeisiin, joissa
my�nnettiin simoniaa palvelevia vapauksia ja etuoikeuksia.

[350] Cahorsit ja Gascognelaiset = paavit Johannes XXII (Cahorsista) ja

Klemens V (Gascognesta) sek� heid�n suosimansa maanmiehet, jotka olivat
p��sseet korkeisiin kirkollisiin virkoihin ja nauttivat kaikenlaisia
etuoikeuksia.

[351] �Kun sarvi Kauriin jne.� = talvip�iv�nseisauksen

aikana.--Autuaiden sielut (�hiuteet�) katoavat yl�s Empyreumiin.

[352] �Kuink' k��ntynyt sa olet� = Kuinka paljon olet k��ntynyt t�m�n

taivaan liikkeen ker�ll�.

[353] N�iden astronomiseen kieleen puettujen s�keiden tarkoitus on

yksinkertaisesti se, ett� oli kulunut 6 tuntia siit�, kun Dante ensin,
keskip�iv�n aikaan Kaksosten t�htisikerm�st� katsoi alempia
taivaankappaleita. Silloin h�n oli Jerusalemin meridiaanilla, kun h�n
taas nyt oli siirtynyt siit� 90 astetta l�nteen p�in, niin ett� h�n
Gibraltarin salmen (Cadizin) kautta n�ki Atlantin valtameren. T�m�n
v�liajan kuluessa h�n oli siirtynyt sen pituisen matkan, mink�
ensimm�inen vy�hyke (�clima�) muodostaa keskelt� p��h�n asti, so. sen
leikkauspisteest� meridiaanin kanssa l�nnen horisonttiin saakka l. siis
90 asteen pituisen matkan. T��lt� h�n n�ki siis Atlantin valtameren
(jolla Odysseus harhaili) sek� Foinikian rannan, josta Jupiter ry�sti
Europan. Ovidiuksen mukaan Jupiter oli muuttanut itsens� h�r�ksi ja
tavattomalla lauhkeudellaan houkuttanut Europan, Foinikian kuninkaan
Agenorin tytt�ren, istumaan selk��ns� ja uinut sitten saaliineen yli
ulapan Kreetan saarelle.--Viel� enemm�nkin olisi runoilijalle n�kynyt
Foinikian manteretta ellei ilta olisi h�m�rtynyt ja rajoittanut
n�k�piiri�.

[354] �Ledan pes� = Kaksosten t�htikuva, Kastor ja Pollux; Leda oli

saanut lapset Jupiterin kanssa, joka l�hestyi h�nt� joutsenen
hahmossa.--T��lt� Dante nousee nopeimpaan taivaaseen, Primum mobileen l.
kristallitaivaaseen, jossa ajan sek� paikan havaitsemismuodot lakkaavat
olemasta.

[355] Kristallitaivaasta alkaa maailman liike kiinte�n keskipisteens�

maan ymp�ri.--T�m� taivas on olemassa ainoastaan Jumalan tietoisuudessa,
joka on sen �intelligenssi�, ts. jossa piilee sit� liikuttava rakkaus ja
alempiin taivaisiin vaikuttava voima.

[356] Koska kaikki liike on per�isin kristallitaivaasta (�Ens-Liike�) ja

koska liike havaitaan ajasta, on ajallakin alkunsa t�ss� taivaassa.
[357] Yhteys edellisen ja seuraavan puheenaiheen v�lill� k�y selville,
kun ottaa huomioon ett� ahneus oli Danten silmiss� se, mik� esti ihmisi�
tuntemasta ja tavoittamasta oikeutta ja korkeinta hyv�� ja niin syyn�
maailman onnettomuuksiin. T�ten runoilija johtuu surkuttelemaan ja
nuhtelemaan niit�, jotka eiv�t voi p��st� n�kem��n Jumalaa ja t�t�
jumalallista maailmanj�rjestyst�, josta h�n itse nyt sai nauttia.

[358] �Alituinen sade� = alituiset yllytykset pahaan.

[359] Nuorena poikana viel� noudattaa Kirkon m��r�yksi� paaston suhteen

(keskiviikkona ja perjantaina), mutta vanhemmaksi vartuttuaan h�n ne
laiminly� ja sy� lihaa paastonakin.

[360] Niist� monista selityksist�, joita n�ille s�keille on annettu,

n�ytt�v�t kaksi seuraavaa parhaimmilta: 1) sen tytt�rell�, joka antaa
aamun ja illan on ymm�rrett�v� ihmisluontoa ja valkealla (�tummuvalla�)
iholla nuoruuden viattomuutta; 2) n�in tummuu kirkon valkoinen ulkomuoto
Jumalan silmiss�, so. kirkko, joka alussa oli pyh� ja puhdas on nyt
tullut pahaksi ja iljett�v�ksi Jumalan silmiss� (Scartazzini ym.).

[361] My�s keisarillinen istuin on vapaa, koska hallitsija ei v�lit�

Roomasta eik� Italiasta. (T�m� koskee l�hinn� keisari Albert I:t�).

[366] Danten aikana k�yt�nn�ss� oleva juliaaninen ajanlasku synnytti

sadannesosan p�iv�n vajauksen jokaista vuotta kohti, yhden p�iv�n
jokaista vuosisataa kohti. Danten aikana oli n�in syntynyt jo n. 8
p�iv�n vajaus. Ep�kohdan oikaisi vasta v. 1582 paavi Gregorius XIII
tunnetulla kalenterillaan.--Danten ennustus (ks. seur. selit.)
toteutuisi siis vasta noin 3000 vuoden p��st�.

[363] T�m� ennustus tai toivomus on samansuuntainen, mink� runoilija

monessa kohdin on lausunut Italian tulevasta vapauttajasta ja
parantajasta.

28. laulu

[364] T�m� pieni piste, jonka Dante n�kee Beatricen silmiss� ja sitten
itse taivaassa, on Jumala, jonka ykseytt� ja jakamattomuutta s�keet
13-15 kuvaavat.

[365] Valopisteen ymp�ri kiersi 9 samankeskist� keh�� siten, ett�

pistett� l�hinn� olevan vauhti oli viel� nopeampi kuin Primum mobilen ja
et�isempien yh� hitaampi. N�m� et�isemm�t keh�t laajenevat samalla yh�
enemm�n, niin ett� seitsem�nteen ei en�� ylt�isi Junon airut, so.
sateenkaari. T�ss� siis on havaittavissa p�invastainen ilmi�, kuin
yhdeks�n taivaan liikkuessa sit� nopeammin mit� et��mp�n� ne ovat
keskipisteest��n. T�m� aiheutti Danten ihmettelyn.

[366] �Taivas t�� = kristallitaivas. Piirill�, joka on suurimmassa

sopusoinnussa sen kanssa tarkoitetaan serafien hierarkiaa, joka koska se
kerran on l�hinn� Luojaa, rakastaa h�nt� eniten ja jota t�m� taas eniten
valistaa.

[367] Substanssit = enkelien liikuttajat, �intelligenssit�.

[368] Tuulet (nelj� p��luulta) kuvattiin tavallisesti ihmiskasvojen

muotoon. T�ss� on kysymys Boreaksesta l. pohjatuulesta sen puhaltaessa
lauhkeimmalta taholta, so. enemm�n luoteesta k�sin.

[369] Vertaus shakkilaudasta lienee vain merkitsem�ss� s�kenien

(enkelien) ��ret�nt� tai sangen suurta lukua.

[370] Beatrice selitt�� taivaallisten hierarkiain j�rjestyksen.

Keskiajan oppi t�st� kysymyksest� perustui etup��ss� er��seen teokseen,
jonka tekij�n� pidettiin Dionysos Areopagitaa, sek� muutamaan Gregorius
Suuren saarnaan. Kuitenkin t�h�n opinhaaraan on l�ydett�viss� l�hteet jo
Raamatusta, nim. Vanhasta testamentista (kerubit ja serafit) sek�
Paavalin kirjeist� (esim. Roomal. 8:38; Efesol. 1:21; Kolossal. 2:15; I
Tessalon. 4:16), joissa joskin hiukan eri sanoin, mainitaan kaikki
Dantellakin esiintyv�t nimitykset enkelolennoille (�rakkauksille�). N�m�
jaettiin sitten kolmeen ryhm��n (hierarkiaan), joista kukin k�sitti 3
ala-osastoa (kuoroa). Dionysius Areopagita esitt�� ne seuraavassa
j�rjestyksess�: Serafit, Kerubit, Tronit (Valta-istuimet)--Vallat
(Vulgatassa _dominationes_), Voimat (_virtutes_), Mahtajat
(_potestates_)--P��t (_principatus_), Arkkienkelit ja Enkelit.--Dante
ja Tuomas Akvinolainen seuraavat Dionysiusta.

[371] Vrt. Joh. I kirje 3:2: �Mutta me tied�mme, ett� tulemme h�nen
kaltaisikseen kun h�n ilmestyy, sill� me saamme n�hd� h�net sellaisena
kuin h�n on.�

[372] Skolastinen teologia pohti my�s kysymyst�, oliko ikuinen autuus

Jumalan �n�kemist� (kontemplatiivista energiaa) vaiko rakkautta
Jumalaan. Dante puoltaa niin kuin Tuomas Akvinolainenkin edellist�
mielipidett�.

[373] Oinas on korkeimmillaan y�n taivaalla syysp�iv�n tasauksen

j�lkeen, jolloin pahat s��t ja rajuilmat alkavat. Dante tahtoo siis
sanoa, ett� Paratiisi ei ole kuten maa s��n vaihtelujen alainen.

[374] Dionysius, ks. _Parat_. X, s. 4-6.

[375] Gregorius I oli j�rjestelm�ss��n asettanut Voimat ja P��t toiseen

ryhm��n kuin Dionysius, ja Dante itse oli �Convitossaan� (11:6) lausunut
Kirkon hyv�ksym�st� opista eri�v�n mielipiteen.

[376] 2 Korintt. kirj. 12:4 johdosta luultiin, ett� apostoli Paavali oli
n�yss��n n�hnyt kaikki taivaalliset hierarkiat ja ett� h�n vuorostaan
oli ilmoittanut sen yliluonnollisella tavalla Dionysiukselle.

29. laulu

[377] T�m�n sangen oppineessa muodossa esitetyn vertauksen merkitys

voidaan riitt�v�sti selitt�� seuraavasti: Latonan lapset ovat Apollo ja
Diana, edellinen auringon, j�lkimm�inen kuun jumala. P�iv�ntasauksen
aikoina sijaitsevat kuu ja aurinko yhtaikaa horisontilla, vastap��t�
toisiaan, aurinko Oinaan ja kuu Vaa'an t�htimerkiss� ja ovat silloin
jonkun aikaa tasapainossa kesken��n (zenithiin n�hden), kunnes ne pian
vaihtavat hemisf��rej��n auringon noustessa ja kuun laskiessa taikka
p�invastoin.

[378] Jumalan.
[379] Tuomas Akvinolaisen oppia seuraten Beatrice selitt��, ett� Jumala
ei luonut enkeleit� hankkiakseen itselleen kasvavaa hyv��, sill� h�n on
itse korkein hyv�, vaan jotta h�nen hyvyytens� ilmenisi luoduissa
olennoissa; luomisen syyn� oli siis rakkaus luotuun.

[380] Koska i�isyydess� ei ole mit��n _ennen_ eik� _sitten_, ei voida

sanoa, ett� Jumala olisi ollut toimeton ennen luomisty�t��n, joka
tapahtui ajan ja paikan ulkopuolella.

[381] Kolmij�nne merkitsee kolmiyhteist� jumalaa, kolme

nuolta taas ovat: (puhdas) aine; (puhdas) muoto; niiden yhdistys l.
elimellinen maailma, eritt�inkin ihminen. Ja n�m� olennot olivat
t�ydellisi�, virheett�mi�, koska ne olivat Jumalan yhdenaikaisen
(ik��nkuin saman sys�yksen vaikuttaman) luomisty�n tuloksia. (Vrt. my�s
I Moos. 1:31).

[382] = Enkelit, jotka saivat asuinsijansa Empyreumissa; ihmiset, joissa

aine on vahvimmin edustettuna, sijoitettiin maan p��lle ja v�litt�viin
taivaisiin asetettiin �intelligenssi�, aineen ja muodon eroittamaton
yhdistys.

[383] Kirkko-is�t ja jumaluusoppineet olivat eri mielt� kysymyksest�,

milloin enkelit luotiin. Pyh� Hieronymus oli esitt�nyt Danten
mainitseman v�itteen, jota Tuomas Akvinol. vastusti--Dante itse nojautui
Raamattuun (_I Moos._ I. I: �Alussa loi Jumala taivaan ja maan�,
mahdollisesti my�s Jeesus Syrak. 18: �_qui vivit in aeternam, creavit
omnia simul_�). My�s j�rki vahvistaa h�nt� t�ss� uskossaan, sill�
tuntuuhan j�rjett�m�lt�, ett� enkelit olisivat olleet niin kauan
toimettomina t�ytt�m�tt� teht�v��ns� taivaspiirien ohjaajina.

[384] T�ss�kin nojautuen Tuomaan oppiin Dante arvelee, ett� varsin lyhyt
aika kului luomisesta siihen kun Lucifer jo lankesi (koetti tulla
Jumalan kaltaiseksi, ks. Jesaja 14:12-15) ja viekotteli monta muuta
kanssaan kapinaan. _Convitossa_ (II 6) h�n sanoo my�s: �Kaikista n�ist�
j�rjest�ist� (_ordini_) lankesivat muutamat heti kun ne oli luotu,
luvultaan ehk� kymmenes osa...�--Uskolliset enkelit j�iv�t taivaaseen
ylist�m��n ja kiitt�m��n Luojaansa.

[385] Armo ei sulje pois ansiota. Ansio on sit� suurempi, mit�

kiihke�mpi on tahto armoa vastaanottamaan.

[386] T�ss� Dante poikkeaa hieman Tuomas Akvinolaisen opista, jonka

mukaan enkeleill� on muistikyky. Dante taas arvelee, ett� koska enkelit
aina katsovat Jumalan kasvoihin, josta kaikki sek� menneet, nykyiset
ett� tulevat seikat ovat luettavissa, on kaikki yksil�llinen k�sitys
niist� tarpeeton ja niin siis olematon. Sama n�ytt�� koskevan my�skin
tahtoa.

[387] Uneksimisella ja uskomisella tarkoitettaneen t�ss� uusien ja

etevilt� n�ytt�vien oppien luomista sek� niihin uskomista ja
levitt�mist� niiden v��ryydest� ja perusteettomuudesta tietoisina.

[388] Dante soimaa aikansa pappeja ja saarnaajamunkkeja, jotka suuressa

m��rin harjoittivat Raamatun v��rink�ytt�� k�sitelless��n sit� kuin mit�
maallista kirjaa tahansa ja v��rennelless��n sen totuuksia j�rjett�mill�
p��h�npistoilla. Esimerkkin� h�n mainitsee kiistan siit�, miksi aurinko
pimeni Kristuksen ristiinnaulinnan aikana: muutamat n�et v�ittiv�t, ett�
t�m� pimennys olisi rajoittunut vain Jerusalemiin ja sen ymp�rist��n kun
taas toiset hokivat sit� yleiseksi, koko maailmaa k�sitt�v�ksi. Ja
t�llaisia v�itteit� uskotellaan sitten ihmisille, jotka niit�
kuuntelevat tiet�m�tt�, ett� ne ovat tyhj�� lorua ja tuottavat vahinkoa
hy�dyn asemesta. Dante siis tahtoo, ett� jokaisen kristityn on
hankittava itselleen ainakin niin paljon tuntemusta uskonnon asioissa,
etteiv�t he tyydy millaiseen t�rkyyn tahansa.

[389] Vrt. Mark. ev. 16:15: �Menk�� kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa

evankeliumia kaikille luoduille.�

[390] �Lintu� = Perkele, �pahan ilman lintu�.--Jos kansa tiet�isi,

kuinka moiset saarnat ovat paholaisen innoittamia, se huomaisi, ettei
my�sk��n lupauksilla syntien anteeksiannosta, joita niiss� annetaan ole
mit��n arvoa, koska ei ollut edes mink��nlaisia takeita paavin
suostumuksesta.

[391] Pyh� Antonius, egyptil�inen erakko (n. 253-358), joka tavallisesti

kuvataan porsaan seuraamana (vertauskuvana perkeleest�, joka kaikin
tavoin oli viekoitellut h�nt� syntiin). H�n oli perustanut luostarin,
jonka esimiehen� h�nt� suuresti kunnioitettiin, ja pian tuli tavaksi
pyyt�� almuja h�nen nimiss��n sill� verukkeella, ett� ne joutuisivat
er��n Vienness� (Ranskassa) olevan sairaalan hyv�ksi, joka oli saanut
nimens� h�nen mukaansa. Samaisessa luostarissa alettiin my�skin n�in
saaduilla tuloilla el�tt�� ja lihottaa porsaita, joita sitten mm.
Toskanankin v�est� piti suuressa kunniassa (ks. Franco Sacchetti:
_Novelle_ CX).--Dante sovittaa nyt t�m�n vertauksen aikansa
saarnaaja- ja kerj�l�ismunkkeihin yleens�.--Muilla, pahemmilla kuin
porsaat, tarkoitetaan esim. aviottomia lapsia, jalkavaimoja,
parittajia yms.

[392] Ks. Daniel 7:10: �Tuhannen tuhatta palveli h�nt� ja kymmenen

tuhannen kymmenen tuhatta seisoi h�nen edess��n.� N�m� luvut on siis
k�sitett�v� ep�m��r�isiksi merkitsem��n yleens� hyvin suurta lukua.

30. laulu

[393] Enkelikuoro katoaa t�ss� yl�s Empyreumiin. T�t� kuvatakseen Dante

k�ytt�� astronomista vertausta, jonka merkitys on seuraava: Dante arvioi
maan ymp�rimitan 20,4000 ital. peninkulmaksi; kun on keskip�iv� (kuudes
tunti, noin 6000 peninkulman p��ss� it��n), t�ytyy siis Italiassa olla
ensimm�inen aamutunti, jolloin t�hdet alkavat sammua ja varjo lankeaa
melkein vaakasuoraan maata vasten, koska aurinko n�kyy vasta
horisontilla.

[394] H�ik�isev� piste on Jumala, joka kaiken keskell� n�ytt��

sis�ltyv�n maailmankaikkeuteen, mutta sulkeekin itse itseens� koko
luomakunnan.

[395] Beatricen kauneus on kasvanut jokaisessa uudessa taivaassa; nyt

Empyreumissa se on niin suuri, ett� runoilija tuntee itsens�
kykenem�tt�m�ksi kuvailemaan sit�.--Koomikko ja traagikko merkinnev�t
vain jokap�iv�isemm�n (_commedia_) ja ylev�mm�n (_tragedia_) taidelajin
harrastajaa (ks. _De vulg. eloq._).

[396] �Suulle suuremmalle� = lahjakkaammalle runoilijalle (kuin Dante).

[397] �Aine suurin� = Kristallitaivas.--Tulitaivas = Empyreum.

[398] �Molemmat sotalaumat� = enkelit ja valitut sielut; j�lkimm�iset
Dante on n�kev� samanlaisina kuin tuomiop�iv�n�, so. ei en�� valon
verhoamina, vaan j�lleen maallisissa ruumiissaan.

[399] Beatrice selitt�� syyn Danten sokaistumiseen: sellainen on Jumalan

tervehdys jokaiselle uudelle tulokkaalle Empyreumissa; vasta sen avulla
pystyy uuteen el�m��n ja kest�m��n voimakkaintakin valoa.

[400] Aiheen t�h�n loistavaan kuvaukseen n�yst��n, joka aluksi ilmeni

v�lkkyv�n� virtana, s�kenin� (= enkelit) ja kukkasina, ja jonka h�n pian
n�kee todellisessa muodossaan, lienee Dante saanut Raamatusta (ks. esim.
Psalm. 50:3; Joh. Ilm. 22:1).

[401] Viittaavat taivaallisen ruusun ilmestymiseen. My�hemmin t�m�

valovirta muuttuu kooltaan aurinkoa suuremmaksi ja luo loistettaan
Primum mobilen ylitse aina Empyreumiin asti.

[402] �Taivaan kaksi hovia� = Paratiisin �molemmat sotalaumat�.

[403] Taivaallisen ruusun lehdill� istuvat enkelit ja autuaat sielut

asteettaisissa riveiss�. Sen ter�lehdet ovat pyhimysten rivej�, joista
ylimpien ihanuuden saattaa p��tt�� vain alempien kauneudesta. Autuaiden
j�rjestyksest� l�hemmin ks. Parat. XXXII.

[404] Keskiajalla oli vallalla yleinen luulo, ett� maailmanloppu oli

l�hell�. Kuitenkin t�m�kin s�e on pikemmin ymm�rrett�v� runoilijan
moitteeksi ihmiskuntaa kohtaan, joka oli j�tt�nyt suuret hyveet ja
antanut sijan turmeluksille, josta harvat en�� pelastuisivat.

[405] Ennenkuin Dante p��see osalliseksi Paratiisin iloista (�h�ist�),

so. ennen kuolemaansa, saa h�n n�hd� tuolla tyhj�ll� kruunun
koristamalla istuimella keisari Henrik VII:n, jonka Dante toivoi
toteuttavan h�nen unensa yleisest� maailmanmonarkiasta (vrt. Parat. XVII

Mut ennen kuin Gascognelainen pett��

ylev�n Henrikin, ly� tulta h�nen
kykyns� halveksua rahaa, vaivaa).

[406] �P��mies� = Paavi Klemens V, joka salaisilla ja julkisilla

juonitteluillaan esti Henrik VII:n hyv�t aikeet. H�nelle ei l�ydy
valtaistuinta taivaassa vaan h�net sy�st��n simonistien joukkoon
helvettiin. Siell� odotti kuten muistettaneen, paavi Nikolaus III
Bonifacius VIII:a, Anagnilaista, joka nyt vuorostaan odottaisi Klemens
V:�, sit�, joka painaisi h�net yh� syvemm�lle tuskien kuiluun.--N�m�
katkeran uhkaavat s�keet ovat samalla Beatricen viimeiset sanat Danten
runoelmassa.

31. laulu

[407] �Pyh� sotalauma� = autuaiden sielut. Vrt. Apost. teot 20:28.

[408] �Mut toinen� = enkelien parvi.

[409] = Lennellen Jumalan l�heisyydess�.

[410] �Kansa vanha ynn� uusi� = Vanhan ja uuden liiton vanhurskaat,

jotka kiinnittiv�t katseensa ja sielunsa kolmiyhteiseen, mutta heille
yhdess� olemuksessa loistavaan Jumalaan.

[411] Helice oli Dianan nymfi, joka Jupiterin viettelem�n� oli

synnytt�nyt pojan; mustasukkainen Juno oli sitten muuttanut Helicen
karhuksi ja t�ss� hahmossa h�nt� vainosi h�nen poikansa, kunnes Jupiter
muutti molemmat t�hdiksi, Isoksi karhuksi (Otava) ja Pikku karhuksi
(Pikku Otava), jotka molemmat loistavat pohjoisella taivaanlaella.--Ei
tiedet� varmasti, mist� barbaareista ja mist� tilaisuudesta t�ss� on
kysymys, mutta luultavasti tarkoitetaan niit� lukemattomia
pyhiinvaeltajia, jotka riemuvuonna 1300 saapuivat kaikesta
kristikunnasta Roomaan.--Lateraani oli paavien istuimena siihen asti
kunnes istuin muutettiin Avignoniin, josta palattua (1377) se
siirrettiin Vatikaaniin.

[412] T�m� vanhus on, kuten seuraavasta k�y ilmi, pyh� Bernhard
Clairvauxlainen, keskiajan jaloin ja syv�mielisin mystikko. H�n syntyi
Fontainesiss� Bourgognessa 1091, meni munkiksi Citeauxin
sistersil�isluostariin 1113 ja tuli sitten perustamansa Clairvauxin
(Clara vallis) luostarin apotiksi. H�n kuoli 1153 j�tt�en j�lkeens�
askeettisia teoksia, joita Dante tutki. H�n tunsi harvinaisen harrasta
kiintymyst� Neitsyt Mariaan, jonka johdosta h�net julistettiin pyh�ksi
pari vuotta kuolemansa j�lkeen.

[413] Vrt. seur. laulu, s. 7-9.

[414] Kruunu on pyhimyksen s�dekeh� (_gloria_), joka syntyy Jumalan

valon heijastuksesta.

[415] Beatrice oli laskeutunut alas Limbukseen kehoittamaan Vergiliusta

Danten apuun.

[416] �Orjuudesta� = synnin orjuudesta.

[417] �Ikil�htehesen� = Jumalaan.

[418] �Taivaan kuningatar� = Neitsyt Maria.

[419] Kroatia merkitsee t�ss� yleens� kaukaista maata.--Hikiliina

[alkutekstiss�: _Veronika_ (_veraicon_ = todellinen kuva)], arvokas
pyh�inj��nn�s, jota s�ilytet��n Rooman Pietarin kirkossa. Er��n vanhan
legendan mukaan oli muuan pyh� nainen, Veronica, antanut Kristukselle
tiell� Golgatalle t�m�n liinan, jotta Kristus voisi kuivata hien
kasvoiltaan, ja saatuaan sen sitten takaisin h�n n�ki siin� Kristuksen
kasvojen piirteet, jotka eiv�t sitten en�� siit� l�hteneet.

[420] �Laaksosta p�in kukkulaa� = ruusun alaosasta sen yl�-��reen, jossa

Neitsyt Maria istuu voittaen valollaan h�nt� ymp�r�iv�t enkelit ja
autuaat.

[421] Phaeton p�iv�n vaunujen ohjaajana.

[422] �Kauneuden� = Neitsyt Marian.

32. laulu

[423] Synnytt�m�ll� Vapahtajan Maria paransi sen haavan, jonka Eeva

tottelemattomuudellaan oli aiheuttanut.--Eeva oli kaunis, se on
luonnollista, koska h�n oli Jumalan v�litt�m�sti luoma.

[424] �Runoilijan jne.�--Kuningas Davidin iso-is�n �iti oli Ruut, joka

oli naimisissa Boaksen kanssa (vrt. Ruut. 4:21: �Boas siitti Obedin;
Obed siitti Isain; ja Isai siitti Davidin.�). David se oli joka
omantunnontuskissaan siit�, ett� oli ollut rikollisessa suhteessa Uriaan
ja t�m�n vaimoon Batsebaan (ks. 2 Samuel 11:2-4; 15-17) anoi armahdusta
Jumalalta: _Misere mei_ = Armahda minua (ks. Psaltt. 4:2; 6:3).

[425] Autuaiden paikkaj�rjestys taivaallisessa ruusussa on seuraava:

Keskell� istuu ylimm�isess� riviss� Neitsyt Maria; h�nen alapuolellaan
seuraa rivi rivilt� Eeva, Rakel, Saara, Rebekka, Ruut ym. hebrealaisia
naisia, jotka kaikki muodostavat v�lisein�n (muurin) Vanhan ja Uuden
testamentin autuaiden v�lille. Sama j�rjestys vallitsee my�skin ruusun
toisessa puolipiiriss�: vastap��t� Mariaa istuu keskell� ylimm�isess�
riviss� Johannes Kastaja ja h�nen alapuolellaan rivi rivilt� kristittyj�
uskonsankareita ja kirkkoisi�, jotka muodostavat v�lisein�n samalla
tavalla kuin naiset edellisess� puoliympyr�ss�.

[426] �On kukka kyps� = Kaikki istuimet on t�ytetty.

[427] Uuden liiton vanhurskaille varustetuista paikoista ovat jotkut

viel� tyhji�.

[428] Koska Johannes Kastaja kuoli kaksi vuotta ennen Jeesuksen kuolemaa
ja astumista alas kuolon valtakuntaan, h�nen t�ytyi viett�� n�m� vuodet
Limbuksessa.

[429] Fransiskus, ks. Parat. XI:

Rinteell� t�ll�, miss� on se loivin

Aurinko kerran syntyi maailmalle
kuin usein luona Gangeksen se nousee.

Benediktus, ks. Parat. XXII:

Maist' el�m��ni v�h�n j�ljell' oli,

kun mulle tyrk�ttiin tuo hattu, joka
pahasta pahempaan vain p��h�n vaihtuu.

Augustinus, kirkkois�, syntyi Tagastassa (Pohjois-Afrikassa) v. 354,

toimi jo nuorena retoriikan opettajana Roomassa ja Milanossa ja
k��nnytty��n kristinuskoon h�net nimitettiin Hippon piispaksi (396),
jossa arvossa kuoli v. 426. H�n oli l�nsimaisen kirkon kenties suurin
oppi-is� ja Dante tutki ahkerasti h�nen teoksiaan varsinkin
�Tunnustuksia� ja �Jumalan valtiosta� -teosta (_de civitate Dei_).

[430] �Kummankin uskonmuodon jne.� = Vanhan ja Uuden testamentin

vanhurskaiden lukum��r�n tulee siis olla yht� suuri. T�t� ajatusta eiv�t
aikakauden muut jumaluusoppineet tunne ja se lienee siis Danten omaa
keksint�� jotta h�n saisi sen avulla tasasuhdan vallitsemaan
taivaallisessa ruusussa.

[431] �Henget n�� = viattomain lasten sielut (jotka on vapautettu

ruumiin kapaloista ennenkuin he viel� taisivat erottaa hyv�� ja pahaa).

[432] N�ist� s�keist� k�y ilmi, ett� sielut pysyv�t Paratiisissa siin�
i�ss�, miss� he kuolivat. T�ss� Dante eroaa Tuomas Akvinolaisesta, joka
opettaa, ett� kaikki autuaat kerran nousevat taivaisiin samassa i�ss�,
nim. nuoruusi�ss�.

[433] Danten ep�ily on t�m�: jos n�ill� lapsilla ei ollut mit��n omaa
ansiota, kuinka he sitten ovat autuuden eri asteilla? Eik�h�n t�m�
puolueellisuus ole aivan satunnaista?--Bernhard vastaa, ett� ensinn�kin
kaikki satunnainen on suljettu pois paratiisista, samoin kuin taivaassa
ei tunneta janoa eik� n�lk�� (vrt. Joh. Ilm. 7:16) ja ett� lapset kuten
kaikki autuaat, saavat paikkansa yksinomaan Jumalan armosta.

[434] Dante valitsee esimerkiksi Raamatun kertomuksen Eesausta ja

Jaakobista (ks. Roomal. kirj. 9:11-13, joka puhuu Jumalan mielivaltaisen
tahdon puolesta, sek� I Moos. 25:21-26). Eesaun hiusten v�ri oli ruskea,
Jaakobin musta, ja n�iden ominaisuuksien ajateltiin merkitsev�n
erilaista luonnetta, eri kohtaloita l. Jumalan predestinaatiota, joka
havaitaan jo lapsen syntym�ss�.--N�in ollen sielut saavat siis eri
autuusasteen, ei erilaisten el�m�nvaiheiden vaan kuten Dante sanoo, ensi
n�k�voiman eron vuoksi, ja t�m� n�k�voima on yht� kuin armon antama
suurempi tai pienempi kyky n�hd� Jumalaa.

[435] T�ss� Bernhard puhuu niist� ehdoista, joihin edell� [434] on

viitattu ja jotka olivat erilaiset maailmanhistorian kolmella eri
aikakaudella: ensimm�isell�, Aatamista Aabrahamiin, tarvittiin autuuden
saavuttamiseksi ainoastaan vanhempien usko yhtyneen� viattomuuteen;
toisella, Abrahamista Kristukseen, ymp�rileikkaus, ja kolmannella,
Kristuksen eteenp�in, kaste.--Kastamattomat lapset j�iv�t t�ll�in �sinne
alas�, so. Limbukseen.

[436] = Neitsyt Marian kasvoja.

[437] �Mieliin pyhiin, jotka jne.� = enkeleihin, joiden teht�v�n� juuri

on tuoda autuaille rauhaa ja rakkautta.

[438] �Enkeli� = Arkkienkeli Gabriel.

[439] Pyh� Bernhard oli j�tt�nyt paikkansa opastaakseen Dantea

senj�lkeen kuin Beatrice oli t�st� teht�v�st� luopunut.

[440] Gabrielista ks. Parat. XXIII:

�Aukaise silm�s, olemustain katso!

Oot n�hnyt seikkoja, jotk' on sun tehneet
hymyni kest�m�h�n kelpoisaksi.�

�Huomattakoon pyh�in tahtojen ykseys, joka on sama kuin i�isen el�m�n

kuninkaalla� (Lana).

[441] �Nuo, jotka jne.� = Aatami ja Pietari. Aatami oli ensimm�inen,

joka uskoi tulevaan Kristukseen, pyh� Pietari ensimm�inen, joka uskoi
tulleeseen Kristukseen.

[442] �Ja h�n� = Evankelista Johannes, joka Ilmestyskirjassaan ennusti

kirkon kovat kohtalot.

[443] �Opas� = Mooses.

[444] Pyh� Anna, (apokryfisten kirjojen mukaan) Neitsyt Marian �iti.

[445] Lucia, syrakusalainen neitsyt, joka edusti Dantelle Jumalan
my�t�vaikuttavaa armoa (_gratia cooperans_).

[446] Danten jumalallinen n�ky on p��ttym�ss�, koska h�nell� ei ole en��

muuta n�ht�v�� kuin kolmiyhteinen Jumala ja Kristuksen kaksoisluonto.

[447] �Tyt�r Poikas� = Kristuksen oma.--T�m�n rukouksen on Dante

n�ht�v�sti sommitellut pyh�n Bernhardin rukousten ja ajatelmien mukaan.

[448] Kristus sovitti maailman Jumalan kanssa, h�nen kauttaan sielut

tulivat j�lleen arvokkaiksi nousemaan paratiisiin.

[449] �Viimeinen Autuus� = Jumala, autuuden l�hde, Korkein ilo.

[450] �Sammutin jo hehkut jne.�--Tiet�ess��n, ett� pyh�n Bernhardin

harras rukous oli kuultu Dante tuntee nyt olevansa varma viimeisen
toiveensa toteutumisesta.

[451] �Sibyllan ennustukset.�--Cumaen (roomal. kaupunki Campaniassa)

Sibyllasta kertoo Vergilius (Aeneis III 441-452), ett� Sibyllan oli
tapana kirjoittaa irtonaisille lehdille sanoja ja kirjaimia, so.
oraakkeleitaan, jotka h�n sitten j�rjesti niin, ett� ennustukset
seurasivat toisiaan ajanmukaisesti; mutta joka kerta kun ovi h�nen
luolaansa avattiin tuli tuulenpuuska, joka hajotti lehdet niin ett� oli
mahdoton saada selv�� niiden sis�ll�st� ja yhten�isyydest�.

[452] �Dante tahtoo t�ll� t�hdent�� eroa jumalallisen valon vaikutuksen

ja muiden valonl�hteiden vaikutuksen v�lill�: kun katsotaan muihin
valonl�hteisiin k�rsii n�k� sit� enemm�n mit� kirkkaampia ne ovat, niin
ett� kun k��nnet��n silm� niist� pois, se lep�� ja voimistuu katsomalla
muita esineit�; sit�vastoin se, joka katsoo Jumalaan, tuntee, ett� h�nen
kykyns� katsoa Jumalaa vain kasvaa, niin ett� jos h�n k��nt�isi
katseensa toisaalle, tuo kyky tulisi h�nelt� puuttumaan eik� h�n en��
voisi kiinnitt�� sit� h�neen.� (Casini.)

[453] N�iden skolastisten termien muoto alkutekstiss� on: _sustanzia_ =

kaikki se, mik� on olemassa itsess��n (per se); _accidenti_ = se, mik�
on olemassa jossakin toisessa; _costume_ (lat. _habitus_) = molempain
edellisten v�lill� vallitseva suhde.--Kaikkia t�llaisia seikkoja Danten
oli siis mahdoton havaita ja eritell�.

[454] �Soi mulle unhon.�--Unholla (alkutekstiss�: _letargo_ = unitauti,

horros) tarkoittanee t�ss� vain jonkinlaista ekstaasitilaa, jossa sielu
unohtaa kaiken maallisen ja kiintyy yksinomaan Jumalaan.--Argonauttien
hankkeet Kolkhiin matkaa varten ovat keskiaikaisen tiedon mukaan
per�isin v:lta 1223 e.Kr. l. 25 vuosisataa ennen Danten aikaa;
suomennoksessa on 20 vuosisataa, joka t�ss� ei suurta merkinne.--Kun
ensimm�inen laiva, Argo, laskettiin vesille, h�mm�styi merenjumala
Poseidon sen varjoa.

[455] �Kolme keh�� = kolminaisuuden kolme persoonaa; erilaiset v�rit

merkitsev�t niiden eri attribuutteja, vrt. Parat. X:

Poikaansa silm�ellen Rakkaudella,

mi ij�isesti molemmista virtaa,
tuo ensi Valta,[117] kielin-virkkamaton...
[456] Heijastunut kaari on Kristus, jossa runoilijalle n�ytt�ytyy
ihmisen kuva �mutta jumalaistunut�, mik� siis kuvaa Kristuksen
jumalallisen ja ihmisluonnon t�ydellist� yhtymist�.

[457] T�ss� runoilijan henki on kohonnut hurmionsa ylevimp��n huippuun;

siksi n�kyjen sarja lakkaa, koska h�nen tahtonsa ja kaipuunsa ovat nyt
yhdenmukaiset Jumalan kanssa; ja t�ss� yhdenmukaisuudessa on korkein
autuus.

End of the Project Gutenberg EBook of Jumalainen n�ytelm� I-III, by Dante

*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK JUMALAINEN N�YTELM� I-III ***

***** This file should be named 12546-8.txt or 12546-8.zip *****

This and all associated files of various formats will be found in:
http://www.gutenberg.net/1/2/5/4/12546/

Produced by Riikka Talonpoika, Tapio Riikonen and PG Distributed

Proofreaders

Updated editions will replace the previous one--the old editions

will be renamed.

Creating the works from public domain print editions means that no
one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
(and you!) can copy and distribute it in the United States without
permission and without paying copyright royalties. Special rules,
set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project
Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you
do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose
such as creation of derivative works, reports, performances and
research. They may be modified and printed and given away--you may do
practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is
subject to the trademark license, especially commercial
redistribution.

*** START: FULL LICENSE ***

THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE

PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK

To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free

distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase "Project
Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
Gutenberg-tm License (available with this file or online at
http://gutenberg.net/license).
Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
electronic works

1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm

electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.

1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be

used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
even without complying with the full terms of this agreement. See
paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
works. See paragraph 1.E below.

1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"

or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the
collection are in the public domain in the United States. If an
individual work is in the public domain in the United States and you are
located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
are removed. Of course, we hope that you will support the Project
Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
the work. You can easily comply with the terms of this agreement by
keeping this work in the same format with its attached full Project
Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.

1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in
a constant state of change. If you are outside the United States, check
the laws of your country in addition to the terms of this agreement
before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
creating derivative works based on this work or any other Project
Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning
the copyright status of any work in any country outside the United
States.

1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:

1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate
access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
copied or distributed:

This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.net

1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived

from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
and distributed to anyone in the United States without paying any fees
or charges. If you are redistributing or providing access to a work
with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
1.E.9.

1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted

with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked
to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
permission of the copyright holder found at the beginning of this work.

1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm

License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.

1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this

electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg-tm License.

1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
word processing or hypertext form. However, if you provide access to or
distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.net),
you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
License as specified in paragraph 1.E.1.

1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,

performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing

access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
that

- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
 you already use to calculate your applicable taxes. The fee is
owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
has agreed to donate royalties under this paragraph to the
Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments
must be paid within 60 days following each date on which you
prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
returns. Royalty payments should be clearly marked as such and
sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
address specified in Section 4, "Information about donations to
the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."

- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
License. You must require such a user to return or
destroy all copies of the works possessed in a physical medium
and discontinue all use of and all access to other copies of
Project Gutenberg-tm works.

- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any

money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
electronic work is discovered and reported to you within 90 days
of receipt of the work.

- You comply with all other terms of this agreement for free
distribution of Project Gutenberg-tm works.

1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm

electronic work or group of works on different terms than are set
forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the
Foundation as set forth in Section 3 below.

1.F.

1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable

effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
works, and the medium on which they may be stored, may contain
"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
your equipment.

1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right

of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.

1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a

defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from. If you
received the work on a physical medium, you must return the medium with
your written explanation. The person or entity that provided you with
the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
refund. If you received the work electronically, the person or entity
providing it to you may choose to give you a second opportunity to
receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy
is also defective, you may demand a refund in writing without further
opportunities to fix the problem.

1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.

1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied

warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any
provision of this agreement shall not void the remaining provisions.

1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
with this agreement, and any volunteers associated with the production,
promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
that arise directly or indirectly from any of the following which you do
or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.

Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm

Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of

electronic works in formats readable by the widest variety of computers
including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists
because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
people in all walks of life.

Volunteers and financial support to provide volunteers with the

assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's
goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.
Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive
Foundation

The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit

501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at
http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
permitted by U.S. federal laws and your state's laws.

The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.

Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
throughout numerous locations. Its business office is located at
809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact
information can be found at the Foundation's web site and official
page at http://pglaf.org

For additional contact information:

Dr. Gregory B. Newby
Chief Executive and Director
gbnewby@pglaf.org

Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg

Literary Archive Foundation

Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide

spread public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment. Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.

The Foundation is committed to complying with the laws regulating

charities and charitable donations in all 50 states of the United
States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements. We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance. To
SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
particular state visit http://pglaf.org

While we cannot and do not solicit contributions from states where we

have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.

International donations are gratefully accepted, but we cannot make

any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.

Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
ways including including checks, online payments and credit card
donations. To donate, please visit: http://pglaf.org/donate

Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic

works.

Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm

concept of a library of electronic works that could be freely shared
with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project
Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.

Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed

editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily
keep eBooks in compliance with any particular paper edition.

Each eBook is in a subdirectory of the same number as the eBook's

eBook number, often in several formats including plain vanilla ASCII,
compressed (zipped), HTML and others.

Corrected EDITIONS of our eBooks replace the old file and take over
the old filename and etext number. The replaced older file is renamed.
VERSIONS based on separate sources are treated as new eBooks receiving
new filenames and etext numbers.

Most people start at our Web site which has the main PG search facility:

http://www.gutenberg.net

This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,

including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.

EBooks posted prior to November 2003, with eBook numbers BELOW #10000,
are filed in directories based on their release date. If you want to
download any of these eBooks directly, rather than using the regular
search system you may utilize the following addresses and just
download by the etext year.

http://www.gutenberg.net/etext06

(Or /etext 05, 04, 03, 02, 01, 00, 99,

98, 97, 96, 95, 94, 93, 92, 92, 91 or 90)

EBooks posted since November 2003, with etext numbers OVER #10000, are
filed in a different way. The year of a release date is no longer part
of the directory path. The path is based on the etext number (which is
identical to the filename). The path to the file is made up of single
digits corresponding to all but the last digit in the filename. For
example an eBook of filename 10234 would be found at:

http://www.gutenberg.net/1/0/2/3/10234

or filename 24689 would be found at:

http://www.gutenberg.net/2/4/6/8/24689
An alternative method of locating eBooks:
http://www.gutenberg.net/GUTINDEX.ALL