The Project Gutenberg EBook of Alla kasvon kaikkivallan, by Eino Leino

This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.net

Title: Alla kasvon kaikkivallan

Author: Eino Leino

Release Date: December 24, 2004 [EBook #14440]

Language: Finnish

Character set encoding: ISO-8859-1

*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ALLA KASVON KAIKKIVALLAN ***

Produced by Tapio Riikonen

ALLA KASVON KAIKKIVALLAN

Mystillinen trilogia

Kirj.

Eino Leino

1917.

SIS�LLYS:

ALLA KASVON KAIKKIVALLAN. Mystillinen trilogia. Er��n aikansa lapsen

ajatuksia, tunnustuksia ja kaukon�kyj�

Itsest�ni min� vain todistan

I. Jumaltieto

T�hdet
Ihmiset
Pajavirsi
Lemmenvirsi
Tietovirsi
 Taitovirsi
Kirkkovirsi
Kuningasvirsi
Tuomarivirsi
Toukovirsi
Mieronvirsi
T�ydelliset

II. Jumaltunto

Syvyyden ��ni�
Laiva
Syd�men hyvyys
Runous ja taide
Ristiriita
Jumala on rakkaus
Itsetutkistelua
Rikos
Neiet niemien neniss�
Nuori V�in�m�inen
Sininen loihtu
Aurinkolaulu
Piika pikkarainen
Yksil� ja yhteiskunta
Neien surma
Vastahankaan
Raivottaret
Iltah�m�r�
Myrskyjen nokka
Taivaan vallat
Kuolema
Kiertokulku
Maailmanloppu
Niniven lapset
Kohtalottaret
Maailmantaiteilija

III. Jumaltahto

Yleis-itsel�
J�lleensyntyminen
Ristin tie
Kansan suosio
Rauhantekij�
Mestari
Vapaus
Itse-uhri
Jumalan yrttitarha
Polun p��ss�
N�kym�t�n saattaja
Uni-el�m�
Myrsky-ihmiset
El�m�n muukalaiset
Kuolemattomuuden toivo
Oikeudenmukaiset
Yli-ihminen
Neitsyt-�iti
Epilogi

ALLA KASVON KAIKKIVALLAN

Mystillinen trilogia

Er��n aikansa lapsen ajatuksia, tunnustuksia ja kaukon�kyj�

(1917)

ITSEST�NI MIN� VAIN TODISTAN.

Tied�n, ett� H�n on olemassa.

H�n, jota kaikki kirkkokunnat kiitt�v�t ja jonka palvelus on yhteist�

kaikille uskonnoille.

Laki tai Logos, Henki tai Herra, Brahma tai Jehova, kaikki ovat yht�
hyvi� nimi� H�nelle. P��asia, ett� H�n on _H�n_ ja ett� me H�nen
nimell��n k�sit�mme Kaiken-Yhteytt� ja maailmanrakenteen ��ret�nt�,
ihmeellist�, itsetietoista j�rke� ja j�rjestyst�.

Omasta puolestani nimit�n H�nt� mieluimmin Jumalaksi.

H�n _on_! Maailmankaikkeus ei ole en�� tyhj� ja autio minulle.

En ole l�yt�nyt H�nt� kirjoista enk� kansantaruista, en luonnosta enk�

yksil�iden ja kansojen el�m�st�. Olen l�yt�nyt H�net omasta
kuolemattomasta itsest�ni.

Nyt n�en H�net kaikkialla.

En aio todistella H�nen olemassa-oloaan enk� edes koettaa kuvailla

H�nen olemustaan, sill� eiv�th�n mitk��n ihmiskielen eiv�tk�
ihmismielen sanat kuitenkaan riitt�isi siihen.

Aion laulaa vain kuin lintu ��nell�ni. Aion kuuluttaa vain H�nen
ij�ist� kunniaansa.

Teen sen ilosta enk� velvollisuudesta.

Teen sen saman luonnollisen v�ltt�m�tt�myyden voimasta kuin meri pauhaa

tai koski kohisee, kuin aamukaste kimaltelee auringossa tai k�rsiv�n
poskelta kyynel vier�ht��.

Laulunlahjani pyh� pakko se on. Tied�n sen H�nelt� saaneeni, tahdon

tuntea sen H�nelle my�s takaisin antavani.
H�n on tehnyt suuren ihmeen minussa. Ja nyt n�en min� pelkk�� ihmett�
kaikkialla.

Tuskin tulevat n�m� n�kemykseni ket��n toista hy�dytt�m��n tai

kenellek��n muulle H�nen olemassaoloaan todeksi vakuuttamaan. Enk�
usko, ett� ihmiset olisivat edes onnellisemmat, jos niin tapahtuisi.

Mutta min� olen varma siit�, ett� he silloin olisivat hiukan lempe�mm�t
ja hiukan laupiaammat toisilleen.

Olen liian vanha jaksaakseni k�sityst�ni muille tyrkytt��. Olen liian

viisas edes koettaakseni k��nnytt�� ket��n samoin uskomaan ja
ajattelemaan.

H�n on opittava eik� opetettava.

H�n on _tunnettava_, kunkin omassa mieless��n ja omassa sielussaan,

eik� kaikkialla ja joka hetki suullaan tunnustettava.

Mutta kerran tai kaksi el�m�ss��n saattaa ehk� tehd� sen, H�nen pyh��
nime��n turhaan lausumatta, silloin kun tuntee, ett� H�nen suuri
hetkens� on l�hestynyt.

Silloin on H�nen nimens� mainittava. Silloin on kuulutettava H�nen

kunniaansa.

Tuo hetki tulee joskus jokaiselle.

Nyt on se tullut minulle. En voi v�ist�� enk� v�ltt�� sit�, en voi

valehdella enk� teeskennell� H�nen edess��n.

Itsest�ni min� vain todistan.

I. JUMALTIETO.

�Vain t�ydellisille voi H�n ilmoittaa itsens� t�ydellisen�.�

T�HDET.

1.

Seisoin yksin hiljaisessa talvi-y�ss�. N�in maailmoiden ��rett�myyden

kuin korkean t�htiteltan kaartuvan ylitseni.

��net�n hartaus t�ytti minut. Ei pelko eik� vavistus, vaan pyh�,

rajaton kunnioitus ja kiitollisuus kaiken sen suuren ja ij�isen edess�,
jota tunsin olevani kutsuttu aavistamaan, vaikka en ehk� valittu
tajuamaan tai kenellek��n muulle tajuttavaksi tekem��n.
Siksi huokasi sieluni kohti korkeutta:

--T�hdet kirkkaat! Mit� saattaa kurja kuolevainen tiet�� _H�nest�_,

joka oli, joka on ja joka yksin on todella olevainen?

Vy�ryi vastaus kuin syvien vetten pauhu. Taikka saapui se minun omasta
syd�mest�ni:

--Kukaan ei voi tiet�� H�nest� enemp�� kuin kukin tulee H�nt� omassa
itsess��n tuntemaan.

Eik� tuo vastaus viel� tyydytt�nyt minua.

Se vain her�tti toisia kysymyksi�. Kuulin niiden ponnisteleivan esille

sielustani kuin tuskan �hkyn�ll�:

--Miksi H�n ei siis ilmoita meille itse��n? Eik� H�n voi taikka tahdo
tehd� sit�? Miksi H�n ei muuten valmistaisi meille tuon riemun
vapautusta?

Antoi vastauksen kuin et�inen t�htikuoro. Taikka ehk� soinnahti tuon

pulman kuullessaan kuin tuhansin kannelkielin oma korkeampi, henkisempi
minuuteni:

--H�n tekee sen aina ja kaikkialla. T�ytyy olla vain korvat kuulla ja
silm�t n�hd� sit� havaitakseen.

Eik� tuokaan vastaus viel� tyydytt�nyt minua. Mutta se vaiensi minut

moneksi pitk�ksi tuokioksi.

2.

Mietin ja mietin. Tunsin, ett� tarvittiin rohkeutta tunnustaa julki,

mit� nyt liikkui sielussani.

Min�k�, jumalankielt�j�, min�k�, tunnettu vapaa-ajattelija, min�k�,

koneellisen maailmankatsomuksen tunnustaja, t�ss� seisoin yksin�isess�
talvi-y�ss� ja kaikessa hiljaisuudessani tutkistelin suhdettani
korkeimpaan olentoon?

Eik� se ollut tuiki naurettavaa?

Olihan maailman-arvoitus luonnontieteellisesti ratkaistu jo. Eih�n

ollut mit��n Henke� ihmishenke� korkeampaa, ei mit��n Totuutta
korkeampaa kuin ihmistotuus. Ihminen oli luomakunnan kruunu, syntynyt
maan tomusta tosin, mutta s�teilev� jo kirkkaasti ja korkealle omalla
valollaan.

Miksi ei tuo riitt�nyt sitten? Mik� pakotti minut t�ll� hetkell�

jotakin toista, itse�ni suurempaa ja ij�isemp�� olentoa
maailmankaikkeudesta etsim��n?

Ja mik� se oli tuo sis�inen ��ni, jonka kuulin koko ajan kuin et�isen
kuparikellon korvissani kumahtelevan?

Ymm�rsin pian, ett� Totuuden ��ni se oli. Enh�n sit� voinut enk�
tahtonut v�ltt��, sill� olinhan siit� saakka kuin opin ajattelemaan
pyrkinyt Totuuteen.

Olisihan se ollut samaa kuin kielt�� oma henkinen minuutensa.

Tahdoin kuulla, mit� se kumahteli. Ja pian muuttuivat sen s�velet

sanoiksi sielussani:

--Ole tosi! Ole aivan tosi! �l� tingi oikeaan �l�k� vasempaan! Jos sin�
olet kerran uskaltanut kielt�� Jumalan, silloin kun et ole tuntenut
H�nt�, totta uskaltanet H�net my�skin tunnustaa, jos tunnet joskus
H�nen henkens� liikkuvan l�hell�si.

Tietysti! ajattelin min�. Tietysti, vaikka murtuisi koko entinen

minuuteni! Tietysti, vaikka menisi raunioiksi koko henkinen el�m�nikin
eik� minusta j�isi j�ljelle enemp�� kuin savu, joka ilmaan katoaa, tai
kupla, joka s�rkyy ensimm�isen tuulen tullen.

Olihan ihmisen ylin velvollisuus olla itselleen uskollinen. Ja olinhan

itse kannattanut halki el�m�ni t�t� yksil�n suvereenista oikeutta,
jonka vaatimisesta--t�t� velvollisuutta, jonka t�ytt�misest�--vasta
seurasivat kaikki h�nen muut oikeutensa ja velvollisuutensa.

Niin vannoin, etten vavahtaisi, mik� ikin� kohtaisi minua t�ll� uudella
tiell�, jolle tunsin astuvani.

Tahdoin pit�� p��ni kirkkaana ja syd�meni pelottomana. Enk� kielt��

taikka my�nt�� mit��n, jota ei kielt�nyt tai my�nt�nyt sisin tajuntani,
enk� antaa itsest�ni pois mit��n, jonka tunsin elimellisesti kuuluvan
siihen.

Lupasin itselleni olla vain suora ja rehellinen, en muuta.

Vannoin olla voimieni mukaan vain puolueeton, lahjomaton

totuuden-etsij�, joka ei tunnustaisi muille muuta kuin mit� h�n on itse
havainnut omassa sis�isess� tai ulkonaisessa tajunnassaan eik�
v�istyisi sitten siit� hiuskarvaakaan, ei henkisen, viel� v�hemm�n
aineellisen hy�dyn vuoksi, ei t�hden ihmisten ilojen tai surujen, viel�
v�hemm�n heid�n tuomionsa tai arvostelunsa, ei my�sk��n oman sis�isen
onnensa tai onnettomuutensa, nautintonsa tai k�rsimyksens�, t�ss�
taikka tulevaisessa el�m�ss�!

S�ik�hdin heti tuon valan tehty�ni. Olisiko minussa miest� my�s sit�
pit�m��n?

Mutta kuparikello soi ja soi. Tunsin, ett� se vaati vastausta.

Ja niin tunnustin min� alla taivon t�htikirjan kuin Kaikkivaltiaan

kasvojen edess�:

--Olen Sinut aina aavistanut. Luulen, ett� olen joskus saanut my�s
jonkun viestin Sinulta, vaikka vain silm�nr�p�yksitt�in ja kuin
ohimennen.

Tuo on tapahtunut hiljaisimpina hetkin�ni.

Uskon, ett� olen ollut silloin itselleni rehellisempi kuin koskaan

muulloin, sill� se on tapahtunut juuri niin� tuokioina, jolloin ei
ulkonaisen el�m�n pauhu eiv�tk� sis�iset tunnemyrskyt ole henkist�
havaintoani sumentaneet.

Noita tuokioita on ollut tuiki v�h�n minulla. Eiv�t ole levon lempe�t
immet minun k�tkyell�ni istuneet.

Ne ovat olleet minun el�m�ss�ni vain kuin v�lk�hdys, kuin helk�hdys.

Kuin kiit�v� p�iv�nkilo laineilla, joita myrsky laulattaa, tai kesken

katkeava huuto syys-y�ss�, josta ei tied�, kuka se on ja mit� se on.
Niin ovat olleet rauhan hetket minun rinnassani.

Sitten on kaikki taas ollut vain pelkk�� tulta ja tulikive�.

Siksi olen pit�nyt noita hetki� vain pelkk�n� harhakuulona,

harhan�kyn�.

Jos se olit Sin�, Kaikkivaltainen, miksi ei tuo huuto jatkunut? Jos se

olit Sin�, Kaikkitietoinen, miksi ei tuo pyh� v�lke j��nyt ainaiseksi
eloni tiet� valaisemaan?

T�hdet korkeat! Eik� H�n voi tai eik� H�n tahdo tehd� itse��n meille
t�ysin tiett�v�ksi?--

Huomasin heti noin puhuttuani pilkanneeni Jumalaa, herjanneeni H�nt�,

joka ei salli itse��n herjattavan. Sill� kuulin ��nen kuin kaikkien
aurinkokuntien ukkonen olisi jyr�ht�nyt p��ni p��ll�:

--_Vain t�ydellisille voi H�n ilmoittaa itsens� t�ydellisen�_.

Se oli totuus, joka musersi minut niinkuin suuri kallio heikon

hein�nkorren musertaa.

3.

En ymm�rr�, kuinka el�n viel�. Mutta se mahtaa johtua tavallista

paatuneemmasta ja itsepintaisemmasta henkisest� olemuksestani.

Palasi j�rki p��h�ni, ajatus aivoihini. Mutta tuskin olivat kaikki

tavalliset sielunkykyni j�lleen k�sin k�ytelt�vin�ni, kun min� suuresti
suutuin ja h�pesin itse�ni.

Ja min� annoin itselleni aika ripityksen.

--Mik� olen min�, sanoin, min�, v�h�p�t�inen mikroskooppi-olio, joka en

taida selitt�� edes ensimm�isen el�v�n solun syntymist�, saati sitten
oman pienen itseni arvoitusta, arvaamaan _H�nen_ arvoitustaan ja
_H�nen_ henkist� olemustaan, jonka t�ytyy olla rajaton niinkuin on
H�nen luomakuntansa ja ajaton kuin on t�htitaivaiden iankaikkisuus?

Min�, _min�_, kiit�v�n hetken ilmi�, pyrin muka t�ysin tuntemaan

jumalaa! Seh�n on hullunkurista.

Ja vaikka min� olisin pysyv�isempikin ilmi� kuin itse otaksunkaan,

vaikka minun henkinen min�ni olisi kuolematon kuin H�nen henkens� ja
min� el�isin H�nen kerallaan iankaikkisesti, t�ytyisih�n kaiken j�rjen
nimess� sen olla vain kuin pieni kipin� verrattuna maailmanpaloon,
turha tomuhiukkanen, suuren py�rremyrskyn kuljettama!

Eih�n H�n muuten Jumala olisikaan. Kuuluuhan H�nen rajattomuutensa ja

minun rajallisuuteni jo itse k�sitteeseen.

Ja _jos_ minulla olisikin valta ja voima tulla H�net t�ysin tuntemaan,

mit� tekisin min� poloinen tuolla tiedollani? Kest�isink� min� sit�?
Jaksaisinko min� kantaa tuota tunturien painoista taakkaa edes tuokion,
edes niin kauan kuin silm� r�v�ht�� tai s�hk� vaatii aikaa maapallon
ymp�ri matkatakseen?

Eik� se ennemmin olisi omiaan vain minut maahan murtamaan ja

musertamaan?

Enk� jo �sken murtunut tuosta yhdest� totuudesta, joka muistutti

mieleeni omaa ep�t�ydellisyytt�ni? Kuinka tuhatkertaisesti
murtuisinkaan sitten koko maailmantotuuden painosta, jos se siin�
silm�nr�p�yksess� laskettaisiin hartioilleni?

Ja eik� se j�lleen tuhatkertaisesti olisi omiaan minua juuri omasta

pienuudestani ja ep�t�ydellisyydest�ni muistuttamaan?

Minua, joka en saata katsoa silmiin edes keskip�iv�n aurinkoa! Minua,

jonka p��t� huimaa jo ensimm�inen Eiffel-torni!

Ja kuitenkin t�ytyy H�nen olla kirkkaampi kuin kaikki, mit� ihmissielu

saattaa valkeudesta aavistaa, ja korkeampi kuin kaikki, mit� ihmismieli
voi ylh�isint� kuvitella.

T�hdet ij�iset, tyydyn osaani siis. Mutta tahtoisin kuitenkin tehd�

teille yhden kysymyksen:

Kuinka paljon saattaa tiet�� Jumalasta niin ep�t�ydellinen olento kuin

se, jonka t�ss� n�ette?

Soinnahtivat ��net lempe�mm�t p��ni p��ll�:

--Kaikki, mink� itse kykenet H�nest� aavistamaan.

--Siis vain muruja! huokasi henkeni hiljaisesti.

--Niin, mutta muruja kultaisia, kuiskivat korvaani taivas-��net. Muruja

niin kirkkaita ja h�ik�isevi�, ett� jokainen niist� jo riitt�� sinut
loistollaan sokaisemaan.

J�lleen sai kiivauden ja k�rsim�tt�myyden henki vallan minussa.

--Tahdon tuntea H�net! huudahdin nopeasti. Nyt heti! Miss� H�n on?
Mist� l�yd�n H�net?

Vastasivat t�hdet tyynesti p��ni p��lt�:

--Kukin l�yt�� H�net siit� parhaasta ja ylevimm�st�, mihin H�nen

henkens� katse on kannattanut.

Henkeni salpautui. Jaksoin tuskin en�� pysy� jaloillani.

4.

Vieri kotvanen, ennen kuin j�lleen tohdin hengitt��.

T�m� totuus ei ollut omiaan minua musertamaan, vaan p�invastoin

t�ytt�m��n riemulla ja pyh�ll� py�rtymyksell�.

--Onhan H�n tuossa! huusin itselleni haltioituneena. Onhan H�n tuossa

melkein kuin k�den kuroteltavissa!

Kuka sitten?

H�n, _H�n_, Jumala! H�n, _H�n_, ij�inen, H�n, ��ret�n, H�n,

ihmeellinen, halki el�m�n etsim�ni, kaikkialla kaipaamani! H�n, jonka
avulla kaikki salaisuudet selvi�isiv�t ja jonka edess� ei olisi mit��n
muuta ihmett� en��!

Sill� _tied�nh�n_ min�, mik� on minun parhaani! Onhan niin

p�iv�nselv��, miss� _min�_ olen pyhint� pyyt�nyt ja tavoitellut!

Siksi olikin vastaukseni voitonvarma, kun sain sanoiksi huohottaen:

--Minun parhaani on aavistus ja mielikuvitus.

Eik� taivas langennut. Eiv�tk� taivaan t�hdet tuosta radoiltaan

j�rk�ht�neet.

Haastoivat vain yht� tyynesti ja levollisesti:

--Siisp� saapuu H�n sinun luoksesi henkesi haltioitumisessa.

Niink�? Sit�k� se olikin vain?

Tunsin itseni tuiki pettyneeksi. Sill� tiesinh�n, etten voinut

haltioitua muuta kuin runoilijana.

Siis vain sit� tavallista!

Sit� tavallista hurmiotilaa, jota olin tuntenut tuhannet kerrat. Sit�

tavallista kaikkien hermokykyjen ��rimmilleen j�nnitt�mist�, joka
kuului melkein kuin minun ammattiini.

Mutta enh�n min� ollut tullut t�nne runouden jumalaa etsim��n.

Olinhan joutunut juuri sille el�m�n jyrk�nteelle, miss� taide ja

estetiikka eiv�t yksin riit� en��, mist� etiikka alkaa ja miss� suuret
maailman-arvoitukset vaativat itsekunkin omaa henkil�kohtaista
ratkaisua.

Ei niin, ett� mill��n tavalla olisin runoutta tuominnut tai tuntenut

sille turhaan parhaat vuoteni uhranneeni. T�ytyih�n minun p�invastoin
olla sille suuressa kiitollisuuden velassa. Sill� olihan se juuri
varjellut minua niin paljosta pahasta, niin monista rikoksista ja
k�rsimyksist�, joista olin s��stynyt el�m�ll� ne pelk�st��n
mielikuvituksessa.
Ja runoilemalla ne pois itsest�ni. Niin monta surua, tuskaa ja
kaihomielt�.

Ep�ilem�tt� mahtoi siin�kin siis olla jotakin jumalallista. Mutta eih�n

se ollut Jumala, eih�n se ollut H�n itse.

Eih�n se ollut _H�n_, vaan _Min�_!

Oma heikko, v�h�p�t�inen minuutenihan siin� vain turhaan kalisteli

kahleitaan. Pyrki pois maan tomusta, koetti tuntea edes jonkun itse��n
korkeamman el�v�n hengen l�heisyytt�.

Tahdoin kyll� aavistuksen ja mielikuvituksen siivin H�nt� l�hesty�.

Mutta tiesin korkeimmillenikin kohotessani tuota tiet� kohtaavani vain
itseni ja sit� ymp�r�iv�n tyhj�n ��rett�myyden.

Sit�paitsi riippuu runollinen haltioituminen vain hetken mielialasta.

Saattoiko niin l�yh�lle perustalle niin korkeata, niin taivasta

tapailevaa pylv�st� pystytt��? Ei ikin�!

Siksi vastasinkin vain vitkaan ja surumielisesti:

--Minun tunnelmani l�ikkyv�t ja v�ikkyv�t kuin aava merenselk�. Mist�

tied�n niiden kuohuja halkoessani lujan kallion silmiini sinert�v�n?

Kuului kuiskaus kuin outojen, sinert�vien salojen humina:

--Lempe�n luokse H�n tulee kuin lauha l�nsituuli. Mutta uhmaaja saa
tuta H�net myrskyss� ja ukkosessa.

Tuo vastaus tyydytti minua t�ydellisesti.

Niinh�n se oli, niinh�n sen t�ytyi olla. Eih�n Jumala voinut jokaista
samalla tapaa l�hesty�. T�ytyih�n tulla huomioon otetuiksi kunkin syvin
yksil�llisyys ynn� heid�n henkil�kohtaiset kokemuksensa.

Kullakin ihmisell� oli siis tavallaan ik��nkuin oma Jumalansa.

5.

--Mik� siis on minun syvin yksil�llisyyteni? kysyin itselt�ni. Eih�n se

voi olla runous, sill� seh�n on aaltoja, joita tuuli ajelee, muotoja,
joita niiden alla asuva henki nostaa pinnalleen.

Minun t�ytyi my�nt��, ett� niin paljon kuin olin koettanut itse�ni
tutkiakin, min� en tiennyt sit�.

--Kukin palvelee siis Jumalaa omalla tavallaan, sanoin itselleni. N�yr�

n�yryydell�, uhmaaja uhmallaan, korven jalopeura pelj�tt�v�ll�
kiljunnallaan, lempe�n lehdon hirvi hiljaisella ylevyydell��n.

Ja kukin tunnustaa H�net omalla tavallaan. Ja kukin tuntee H�net

sellaisena kuin on H�nen oma ij�isin olemuksensa.

Niinh�n se on, niinh�n sen t�ytyy olla. Eih�n Saulus voi tuntea Jumalaa
samoin kuin Paulus, eih�n Abaelard samoin kuin Fransiskus Assisilainen.

Eik� vanha V�in�m�inen palvella H�nt� samoin kuin Kullervo Kalervon

poika.

Mutta miten palvelen min� Jumalaa? Miten?

Tiesin itse omien mielialojeni m��r�tt�myyden.

Ja my�skin mielikuvieni. Niill� aloilla ei mik��n inhimillinen ollut

vierasta minulle, ei alin eik� ylin, ei synkin eik� aurinkoisin.

Kenties palvelin min� juuri niiden kautta jotakin tuntematonta Jumalaa?

--Mist� l�yd�n niiden yhteissumman? kysyin viel� itselt�ni. Olisiko se

Jumala, _minun_ Jumalani?

Vai olisiko niiden takana ehk� jotakin paljon ij�isemp�� ja ihanampaa,

jota ne vain ovat omiaan minulta piment�m��n niinkuin pilvet aurinkoa?

Minun t�ytyy siis ennen kaikkea p��st� itseni perinpohjin tuntemaan.

Vain sit� tiet� voin saada jotakin tietoa Jumalasta.

Ja oppia H�nt� oikein palvelemaan.

Sill� enh�n min� voi palvella sit�, josta min� en tied� mit��n, enk�
polvistua sen eteen, josta niin monet k�sitykset maailmassa vaihtelevat
ja vallitsevat. T�ytyyh�n olla minullakin oma Jumalani.

Mutta miten oppia tuntemaan itse��n? Eik� vain vertailemalla? Eik� vain
niiden vertailup��telmien nojalla, joita muiden ihmisten ajatukset ja
mietiskelyt ehk� olisivat omiaan minussa her�tt�m��n?--

Tunsin tuntevani liian v�h�n ihmisi�.

Monelta taholta olin tosin heit� kautta el�m�ni tarkastellut, mutta en

t�lt�. Monessa tilanteessa olin tullut l�helle heit� ja oppinut paljon
heid�n sisint� sielunel�m��ns� tuntemaan, mutta en koskaan siin�, miss�
nyt itse olin.

Mit� mahtoivat he tiet�� Jumalasta? Miten mahtoivat he yleens�

suhtautua H�neen, miten palvella H�nt�?

Ja mik� muodosti heid�n syvimm�n mahtipontensa? Tuon, jonka pohjalta he

toimivat ja ty�skenteliv�t ja jonka voimalla he yleens� jaksoivat el��
maailmassa?

Vai oliko sit� heill� edes ollenkaan? Kenties eliv�tkin he kaikki vain
tyhj�n varassa ja sattumalta?

P��tin ottaa selon tuosta, sill� tiesin sen vaikuttavan v�kev�sti my�s
omaan ymm�rrykseeni Jumalasta.

J�tin t�hdet. L�ksin ihmisten lasten luo.

IHMISET.

PAJAVIRSI.

--Sepp�, joka seisot siin� alasimesi ��ress�! Mit� tied�t Jumalasta?

--Miksi h�iritset minua? Minun on kiire! Sit�paitsi minulla on ollut

niin v�h�n aikaa H�nt� ajatella.

--Kuinka? Ei aikaa? Ei aikaa t�rkeimp��n? Miten se on ymm�rrett�v�?

--Minulle t�rkein on ty�ni. Vain sen kautta voin el�� ja el�tt�� my�s
vaimoani ja lapsiani.

--Ja tuoko riitt�� sinulle? Eik� sinulla siis ole mit��n korkeampia,
henkisempi� tarkoitusperi�?

--En tied�, mit� tarkoitat niill�. Mutta ty�ni odottaa minua. Olet
minua jo liian kauan pid�tt�nyt.

--Tied�n ty�si tuiman v�ltt�m�tt�myyden. Mutta eik� sen lomassa ole

koskaan mieleesi juolahtanut, ettei ihminen el� vain leiv�st�, vaan
ett� h�n kaipaa ravintoa my�s kuolemattomalle sielulleen?

--Minulla on niin v�h�n lomahetki�.

--Mit� silloin teet?

--Lep��n taikka koetan parhaani mukaan nauttia vaimoni ja lasteni kera

ty�ni tuloksista.

--Ja mit� laatua ovat sinun nautintosi?

--Iloitsen t�m�n el�m�n antimista.

--Etk� koskaan toisen, korkeamman el�m�n? Eik� sielusi koskaan ole

tuntenut sammumatonta janoa sinne, miss� on kaiken valkeuden ja
vanhurskauden alkul�hde?

--Ei. En tunne sit� el�m��. Minun el�m�ni piirin muodostavat vain paja
ja koti ja joskus k�ynti hyviss� yst�viss�.

--Aineen orja olet. Etk� koskaan kiit� kaiken hyv�n antajaa?

--Kiit�n H�nt� ty�ll�ni ja sill� mielell�, mill� ty�skentelen.

--Siis mill� mielell�?

--Tyytyv�isell�. En napise kohtaloani. Ja minulle on sanottu, ett� se

on Herralle sangen otollista.

--Sinulla ei siis ole mit��n t�ytt�m�tt�mi� toivomuksia? Maailma on

siis ylimalkaan varsin hyv� sinun kohdaltasi?

--Kaiketi olisi siin�kin paljon korjaamista.

--Esimerkiksi mit�?

--Palkka voisi olla parempi ja leip� leve�mpi. Mutta on turhaa sit�

ajatella.

--Miksi?

--Ettei mieli turhan tautta myrtyisi ja katkeroituisi.

--Yhteiskunnallinen v��ryys painaa siis sinuakin? Eik� koskaan ole

p��h�si p�lk�ht�nyt nousta sit� vastaan taisteluun?

--Kyll�, nuorempana. Sitten olen koettanut sit� unohtaa, ettei el�m�n

kuorma k�visi minulle ylivoimaiseksi.

--Ja oletko siin� onnistunut?

--Kutakuinkin. Ainakin min� luulen niin. Mutta nyt sinun t�ytyy

menn� todellakin, sill� n�eth�n, ett� hukkaan sinun kanssasi parasta
ty�-aikaani.

--Viel� yksi sana! Olet jo vanha mies. Etk� koskaan ajattele kuolemaa?

--Se tulee kuitenkin, ajattelipa sit� tai ei. Paras, ett� koettaa t�ss�
el�m�ss� el�� ja tehd� ty�ns� niin kunnollisesti kuin mahdollista.

--Eik� haudantakainen kammota sinua? Aiot siis kuolla hyv�ll�

omallatunnolla?

--Kuolen samalla tunnolla kuin olen el�nytkin.

--Kuin kurja maan matonen siis?

--Maasta sanovat minun tulleen. Kaiketi pit�� minun siihen j�lleen

palajaman.

--Mutta sinun--sinun sielusi! Minne luulet sen joutuvan? Eik� se siis

ollenkaan halaja el�� iankaikkisesti?

--Lienet pappi, koska noin puhut. Mist� tiet�isin, minne liekki menee,
kun tuli sammuu ja hiilet kylmenev�t!

--Tied�n, ett� uskot aineen yliherruuteen.

--Uskon siihen, mit� n�en ja mink� p��ni ja j�rkeni oikeaksi

todistavat.

--Mutta sinun syd�mesi, sinun koko ��ret�n, itsetietoinen min�si? Mit�

se sanoo? Mit� se uskoo? Vai etk� koskaan ole n�hnyt vaivaa kurkistaa
sen syvyyteen?

--Puhu selvemmin! En ymm�rr� sanojasi.

--Tarkoitan: Etk� ole n�hnyt milloinkaan sielt� sielusi sisimm�st�

ik��nkuin et�ist�, ep�m��r�ist� kangastusta jostakin itse�si
ij�isemm�st� ... jostakin yksil�� ja yksil�n kuolemaa
kuolemattomammasta henkisest� mahdista maailmassa?
--J�t� minut! Kieleni on kankea ja ajatukseni aprikoiva. En ole
tottunut sit� aina ja joka hetki sanoiksi pukemaan.

LEMMENVIRSI.

--Seis! Mihin hiivit kuutamon v�lkkeess�, mies? Aiotko varastaa vai

eik� tekosi muuten sied� p�iv�n valoa?

--Menen lemmittyni luo. Aion varastaa suukon h�nen huuliltaan.

--Etk� pelk�� kiinni joutuvasi?

--En pelk�� mit��n, kun on h�nest� kysymys. Jos joku tahtoo tieni
sulkea, ly�n h�net kuoliaaksi kuin jalopeura k�p�l�ll��n.

--En tahdo est�� sinua tolaltasi. Ainoastaan jotakin muuta mieleesi

muistuttaa.

--En tahdo n�hd�, en kuulla mit��n. V�isty! En tahdo hukata hetke�k��n

siit� autuudesta, joka minua odottaa.

--Sinun lemmittysi on siis hyvin kaunis?

--En tied� mit��n h�neen verrattavaa. Sinun pit�isi tuntea h�net.

Tulisit silloin vasta oikean el�m�n tajuamaan.

--Mutta onko h�n my�skin hyv�?

--Taivaallinen hyvyys s�teilee h�nen silmist��n. Jospa n�kisit h�net!

Paitsi �iti�ni en tied� siin�k��n suhteessa mit��n h�neen verrattavaa.

--Uskon, ett� rakastat sokeasti h�nt�.

--En, vaan n�kev�sti. Olin sokea silloin, kun en viel� tuntenut h�nt�.

--Ja mit� entist� ihmeellisemp�� luulet nyt n�kev�si?

--N�en el�m�n kauneuden. N�en kaiken maailman ihanuuden. Mit� tiesin

min� ennen niist�? En enemp�� kuin mykk� kala tiet�� taivaan
valkeudesta.

--Ja mit� luulet siit� nyt tiet�v�si?

--Ett� on kuin itse aurinko olisi astunut syd�meeni. Min� rakastan!

Min� rakastan h�nt�, yht� ainoaa, ja samalla minusta on kuin
rakastaisin kaikkia ihmisi�.

--En tahdo sinun kaunista tuulentupaasi j�rkytt��. Mutta h�n? Luuletko

my�s h�nen sinua samoin rakastavan?

--Minulla ei ole mit��n syyt� ep�ill� sit�. Mutta miksi kysyt sit�?
Teetk� sen vain huvin vuoksi vai tahdotko sieluni mustimmalla kaikista
ep�luuloista myrkytt��?

--Olkoon se kaukana minusta. Toivoisin vain, ett� tarkoin harkitsisit

ja punnitsisit kaikki asianhaarat, ennen kuin sidot itsesi
elinkautiseksi.

--Sin�! Sin� puhut kuin puntari! Sin� et ole koskaan itse rakastunut.

--Voimme j�tt�� sen kysymyksen t�ll� kertaa. Mutta kuinka kauan

luulette te kest�v�n tuon rakkautenne?

--Niin totta kuin el�n, se on kest�v� iankaikkisesta iankaikkiseen!

--Haudan t�ll� ja tuolla puolen?

--Niin t�ss� kuin tulevaisessa el�m�ss�! Mutta en nyt halua enemp��

kanssasi laverrella. Tahdon nyt juuri kohdata h�nen katsettaan.

--Viivy hetki viel�! Te aiotte siis todellakin avioliittoon?

--Luonnollisesti! Niin pian kuin olen onnistunut h�nelle ja itselleni

siedett�v�n toimeentulon valmistamaan.

--Ja siihen menness� te varastatte rakkautta? Eik� niin?

--Emme suinkaan. Me otamme. Me vain otamme omaamme, mik� kuuluu meille.

--Kuitenkin te pet�tte isi�nne ja �itej�nne?

--Teemme sen vain niin kauan kuin meid�n on pakko tehd� niin. Mik��n ei
olisi meille itsellemme mieluisempaa kuin tehd� rakkautemme heti
kaikelle maailmalle tiett�v�ksi.

--Ja sill� v�lin te suostutte vilpistelyyn? Onko teid�n siis aivan

mahdotonta odottaa?

--Aivan mahdotonta! Jokainen hetki, jolloin emme ole toistemme

seurassa, on jo kadotettu kallis kivi, eik� meill� ole varaa enempi
kadottaa. Nytkin hukkuu niit� jo liian paljon.

--Mutta voiko valheelle mit��n pysyv�ist� onnea rakentaa?

--Meid�n lempemme on totinen totuus. Kuinka saatat sin� niin kysy�?

--Sanoit �sken, ettet pelk�� mit��n. Etk� sit�k��n, ett� voit

tahtomattasi tuottaa h�nelle ik�vyyksi�?

--Jumala varjelkoon minua sit� tekem�st�! Mutta jos ik�vyydet kuitenkin

tulisivat, tahdomme kohdata niit� k�si k�dess�.

--Kuinka uskallat mainita Jumalan nime� niin pienen ja matalan seikan

kuin kurjan lempesi yhteydess�? Etk� luule H�nt� siten herjaavasi?

--Varo itse�si! Minun lempeni ei ole pieni eik� matala. Tunnenhan itse
sen kautta juuri nousevani jumaliin.

--Suuret sanat eiv�t suuta halkaise. Mutta mill� todistat sanasi?

--Tuntoni todistuksella, joka sanoo, ett� tulen p�iv� p�iv�lt�

paremmaksi ihmiseksi.
TIETOVIRSI.

--Sallinet, ett� h�iritsen sinua? N�in tulen tuikkivan lampustasi y�h�n

sankeaan.

--Olet tervetullut, kun et kauan viivy. My�skin minulle voi olla hyv�
hetkinen huoahtaa.

--N�yt�t vanhalta ja rasittuneelta. Milloin lienet viimeksi lev�ht�nyt?

--Lep��n silloin, kun puhun muiden ihmisten kanssa. Mutta yksin ollen
minun ajatukseni ei lep�� milloinkaan.

--Sin� olet paljon yksin?

--Min� olen _aina_ yksin. Mutta muiden seura est�� ajatusteni paljouden
aivojani pakahduttamasta.

--N�en paljon kirjoja edess�ni. Mit� etsit niist�?

--Koetan oppia ik�ni kaiken.

--Mutta lyhyt on ik� ihmislapsen. Luuletko koskaan kaikkea k�sitt�v�si?

--Tied�n oppivani vain pienen murto-osan. Mutta minun j�lkeeni tulee

toisia, jotka j�lleen viev�t el�m�nty�t�ni eteenp�in.

--Ja mit� kutsut sin� el�m�nty�ksesi sitten?

--Samaa, mink� pit�isi olla jokaisen ihmisen el�m�nty�. Mutta kaikki

ihmiset eiv�t sit� k�sit� viel� ja siksi on se j��nyt viel� vain
muutamien yksil�iden hartioille.

--Siis mik� sitten?

--Tiedon valkeus. Tulla tuntemaan kaikki, mit� maassa, maan alla ja

vesiss� on. Ja jos mahdollista, tulla tuntemaan my�s kerran, mit�
piilee maailmankaikkeudessa.

--Ja _jos_ tuo olisi mahdollista? Luuletko, ett� ihmiset tulisivat

siit� sen paremmiksi?

--Sit� en tied�. Mutta ainakin uskon, ett� he tulisivat suuremmiksi. Ja

Jumalan kaltaisemmiksi.

--Uskotko itse Jumalaan?

--Tiedon summa on Jumala. Mutta meill� on siihen viel� pitk� matka.

--Ja ennen kuin p��semme siihen? Mill� siihen saakka henkemme polttoa
viihdytt��?

--H�nt� etsim�ll�. En tied� mit��n muuta keinoa.

--Etsitk� H�nt� my�s kirjoistasi?

--Etsin aina H�nt�.

--Ilman ett� sinulla on toivoa edes koskaan l�yt�� H�nt� el�ess�si?

--Niin. Siksi teenkin ty�t� tulevien sukupolvien edest�.

--Ja voiko tuo syd�nt�si tyydytt��?

--Ei aina. Ei vaikeina hetkin�ni.

--Milloin ne tulevat?

--Silloin kun ep�usko tulee. Silloin kun ty�ni tuntuu niin turhalta ja
edess�ni oleva taival niin toivottomalta.

--Ymm�rr�n. Tuo tapahtuu joskus kaikille ihmisille.

--Mutta ehk� useimmin tiet�jille. Sill� heill� olisi niin monta

totuutta, joita he tahtoisivat ihmisten lapsille lahjoittaa. Mutta
ihmisten lapset eiv�t tahdo ottaa vastaan niit�.

--Uskotko aina tietojesi totuuteen?

--En aina sit�k��n. Ja nep� ne lienev�tkin juuri vaikeimpia hetki�ni.

--Mit� silloin teet?

--Painan silloin p��ni alas n�yryydess� ja tunnustan, etten varmuudella

tied� mit��n. Mutta tunnen, ett� ty�ni kasvaa juuri tuosta n�yryydest�.

--Ja tyytym�tt�myydest�?

--Niin. Sill� se pakottaa minut ij�ti pyrkim��n.

--Mutta my�s j��m��n ij�ti ep�t�ydelliseksi niinkuin elosi ty�kin?

--Ei ole t�ydellist� mik��n inhimillinen. Kuitenkin osaan olla

kiitollinen siit�, ett� olen saanut aivot, joilla tutkia ja ajatella.

--Kiitollinen? Kenelle?

--Kohtalolle, Jumalalle, maailmankehitykselle, miten vain tahdot H�nt�

nimitt��.

--Ja kun kiit�t H�nt�? Mit� silloin tunnet?

--Tunnen jotakin itse�ni varmempaa ja tietoisempaa liikkuvan l�hell�ni.

TAITOVIRSI.

--Tervehdin sinua, suuri taideniekka! Miksi niin tiukasti silmi�si

sirist�t ja tuijottelet?

--Etk� n�e? Katson naista, joka seisoo tuolla kauempana.

--Miss�?
--Tuolla, tuolla jalustalla. Mik� onni, ett� l�ysin h�net! Vahinko
vain, ett� h�n ei jaksa s�ilytt�� asentoaan niin kauan kuin vaatisi
siveltimeni.

--N�en naisen, joka on alaston. Eik� h�n siis h�pe� ollenkaan?

--Ei, sill� h�n tiet��, ett� h�nen ei ole tarvis h�vet�. H�n tiet��,
ett� kauneuden jumala itse on h�nen muotonsa muovaellut.

--Kenties h�n on viel� ylpe� kauneudestaan?

--Ep�ilem�tt� h�n on ylpe�, niinkuin on rikas rikkaudestaan ja nero

neroudestaan. Ja eik� h�nell� ole siihen mielest�si oikeutta sitten,
sill� onhan kauneus taivaan ylin armolahja?

--Jos on kuin sanot, eik� h�nen pit�isi kantaa sit� n�yryydess� ja

h�veli�isyydess�?

--Ei mielest�ni. Vain rumuus peitt�k��n itsens� ja k�yk��n allap�in.

Kauneuden teht�v� on s�teill� kaikille vapaana ja alastomana.

--Kuolemattoman kauneuden, tarkoitat?

--Teen h�net kuolemattomaksi.

--Henki yksin on todella kuolematon.

--Siisp� puhallan el�v�n henkeni h�nen sieraimiinsa! Etk� n�e, kuinka

h�n alkaa el�� ja hengitt�� toista, ihanampaa ja ij�isemp�� el�m��
tuossa kankaallani?

--N�en kauniin naisen kuvan, joka aistejani miellytt��.

--Etk� muuta? Etk� n�e h�ness� sen ij�isen ihanuuden rakkautta, joka
t�ll� hetkell� t�ytt�� koko olemukseni?

--En. Mit� sin� nimit�t ij�iseksi, nimit�n min� ajalliseksi.

--Luuletko, ett� luon silm�ni h�neen h�nt� himoitakseni? Luuletko, ett�

rakastan h�nt� _sill�_ rakkaudella?

--Siis mill�?

--Toisella, paljon suuremmalla ja korkeammalla, jonka kautta ja jonka

voimasta juuri olen taiteilija. N�en h�ness� jotakin n�kym�t�nt�.

--Jos niin on, mit� teet h�nell� siis? Miksi et l�het� kotiinsa h�nt�?

--Tarvitsen h�nt� mielikuvani kiteytt�misess�. Tarvitsen h�nt�

sitoakseni h�nen ajallisiin muotoihinsa jotakin ajatonta ja rajatonta,
joka liikkuu sielussani.

--Miksi sitoa sit�? Miksi et salli sen t�ydess� vapaudessaan siell�

liikkua ja l�ikehti�?

--En voi muuten tarjota sit� ihmisille.

--Ja ellet voisikaan? Pit�isitk� sit� sitten niin suurena

onnettomuutena?

--Kyll�.

--Kenelle? Meille vai itsellesi?

--Pit�isin itse�ni kitupiikkin�, joka ei jaa maljastaan janoaville,

vaikka miljoonat k�det h�nt� kohden tuskaisesti kurkottavat.

--Etk� pelk�� siten suurta pienent�v�si? Etk� pelk�� siten pyhint�

alentavasi ja my�s samalla ij�ist� itse�si?

--En. Enh�n tee muuta kuin mit� ovat tehneet kaikki suuret
uskonnonperustajatkin, silloin kun he ovat syvimm�t ajatuksensa
sanoihin pukeneet.

--Et voi itse�si verrata heihin. He ovat Jumalan totuutta eiv�tk�

kauneutta julistaneet. Taikka niinkuin se sinun kielell�si kuuluu:
ihmisille tajuttaviin muotoihin pukeneet.

--Jos pid�t sen pienemp�n� syntin�, niin mielell��n minun puolestani.

Mutta kuinka luulet muuten totuuden kauneudesta erottavasi?

--Kaikki totinen totuus on aina kaunista.

--Ja kaikki oikea kauneus on aina totta. Mutta ty�ni h�iriytyy, en nyt
tahdo antautua kanssasi sanasotaan.

--Yht� v�h�n kuin min�k��n. Mutta salli viel� yksi kysymys!

--Sano se siis!

--Ymm�rr�n, ett� etsit ihannettasi...

--En! Se _on_ jo minulla. Etsin vain ilmaisua sit� ilmi saadakseni.

--Ja senk� luulet l�yt�neesi tuon naisen katoavaisesta

muotomuhkeudesta?

--L�yd�n kaavat h�nest� katoamattomalle kauneuskuvalleni.

--Niink� alhaiseksi arvaat ihanteesi? Vai n�etk� Jumalan my�skin maan

tomussa siis?

--Kuinka en n�kisi? Kuinka en uskoisi kaiken el�m�n jumaluuteen? Enh�n

muutoin voisi hetke�k��n harjoittaa taidettani.

--Se ei ole taakka sinulle? Teet sit� syd�mesi suurimmalla ilolla siis?

--Kysy rakastavalta naiselta, joka synnytt��! Eik� h�n tee sit�

syd�mens� suurimmalla tuskalla ja hekkumalla?

--Etk� tied� mit��n korkeampaa el�m�ss�?

--En.

--Etk� kuolemassa?
--En. Pelk��n vain liian varhain kuolevani.

--Miksi pelk��t sit�?

--Koska en silloin saisi tehdyksi kaikkea, mit� liikkuu sielussani.

--Kerran on sinunkin luomisvoimasi lakastuva.

--Tied�n, etten ole ikuinen. Mutta luon kuin Luoja kuolemattomia.

--Etk� nyt herjaa H�nt�? Etk� pelk�� tili�, jonka kerran olet tekev�
H�nelle lahjoistasi!

--Olen taiteilija Jumalan armosta. Tied�n, ett� tilini on oleva helppo

minulle, jos vain joka hetki, viimeiseen hengenvetooni saakka, olen
itselleni uskollinen.

KIRKKOVIRSI.

--Mit� paukutat, pappi, siell�? Tunnetko sen el�v�n Jumalan, jonka

kunniaa niin korkealla ��nell� kuulutat sanankuulijoillesi?

--Tied�n H�nest� sen, mihin uskoo koko kristikunta ja mink� suuret

kirkko-is�t ovat meille kerran oikeana opettaneet.

--Oletko lutherilainen vai katolilainen? Monet lahkot halkovat

kristikuntaa.

--Kaikki uskovat ne kuitenkin Jeesukseen Kristukseen.

--Ehk� suullaan, mutta eiv�t syd�mell��n. Suurin osa kristikuntaa ei

en�� usko mihink��n.

--Ikuinen totuus ei siit� muutu. Sen voima on sama t�n��n kuin tuhat
vuotta sitten ja on oleva sama my�s tuhat vuotta meid�n j�lkeemmekin.

--Oletko tuntenut tuon voiman my�s tunnossasi ja el�m�ss�si?

--En usko yksil�llisiin totuuksiin.

--Mihin uskot enemm�n siis?

--Uskon enemm�n pyh��n raamattuun ja siihen, mit� menneet sukupolvet

aikakaudesta aikakauteen ovat todeksi tunnustaneet.

--Siis auktoriteetti-uskoa?

--Voit sit� my�s siksi nimitt��.

--Siis uskot siihen, mit� _muut_ ovat Jumalasta tienneet ja

todistaneet?

--Niin. Muut minua pyhemm�t ja jalommat miehet, ennen kaikkia _H�n_,

joka oli kutsuttu maailmaa synneist� vapahtamaan.

--Pid�tk� itsesi siis niin v�h�p�t�isen�? Etk� pane siis mit��n arvoa
omalle tiedollesi ja todistuksellesi?

--En. T�ytyy olla joku yksil�� korkeampi arvovalta, ellei mieli ainoan
oikean opin ja koko ihmiskunnan ehk� j�lleen vuosituhansiksi harhaan
hairahtua.

--Luulet siis tuon ainoan oikean opin omaavasi?

--Olen siit� vakuutettu sielustani ja mielest�ni.

--Etk�h�n nyt itse vetoa yksil�lliseen totuuteen?

--En. Sill� se oppi on sama kuin mit� Herramme Vapahtajamme on itse

julistanut.

--Ent� Buddha? Ent� Konfutse? Ent� Muhammed?

--En tunne heit�. En siis voi mit��n sanoa heist�.

--Kuitenkin my�nt�net, ett� on ollut muitakin suuria ihmiskunnan

opettajia?

--Tunnen vain yhden ainoan oikean Jumalan Pojan: Sanan, joka tuli
lihaksi.

--Hyv�. Seuraatko H�nen oppiaan my�s jokap�iv�isess� el�m�ss�si?

--Saarnaan H�nt� sunnuntaisin. Kaikessa muussa olen erehtyv�inen

kuolevainen.

--Mutta et virkasi toimituksessa?

--En, sill� toimitan sit� puhtaan opin ja kirkon k�sikirjan mukaan,

puolelle taikka toiselle siit� tuumaakaan poikkeamatta.

--Onko oikeus muuta julistaa kuin mit� itse on kokenut ja havainnut

todeksi omassa syd�mess��n?

--Kyll�. Eih�n opin arvo riipu siit�, kuka ja mink�lainen ihminen sit�
kuuluttaa.

--Toivot kuitenkin tulevasi autuaaksi?

--Toivon sen tapahtuvan Karitsan veren kautta, joka on my�skin minun

vaivaisen syntisen vuoksi pirskoitettu.

--Olet pantu kansan paimeneksi.

--Tied�n, ett� raskas edesvastuun taakka lep�� hartioillani. Siksi

koetankin suorittaa pyh�n teht�v�ni niin uskollisesti ja tunnollisesti
kuin mahdollista.

--Muiden maallisempien teht�vien lomassa?

--Meid�n on my�s ajassa elett�v�.

--Tied�n, ett� maanviljelyksesi on mallikelpoisessa kunnossa ynn�

karjasi suurin ja kaunein koko pit�j�ss�. Mutta t�t�k� kutsut sin�
Kristuksen seuraamiseksi?

--Meid�n on my�skin maallisesta leivisk�st�mme tili tekeminen. Siksi

koetan hoitaa kotini ja kontuni niin toimellisesti kuin mahdollista.

--Kuuluuko siihen my�s, ett� kiusaat torppareitasi ja ry�st�t saatavasi

k�yhimm�lt�kin seurakuntalaiseltasi viimeiseen penninkiin?

--Jos j�tt�isin jonkun ry�st�m�tt�, j�tt�isiv�t monet minulle

maksamatta.

--Ent� sitten? Luuletko, ett� olisi samoin tehnyt my�s Herrasi

Vapahtajasi?

--Poimi H�nkin t�hk�p�it�. Teen samaa, vaikka omilta tiluksiltani.

--Leip�pappi olet! Etk� pelk�� pyh�n virkasi saastuvan siit�, ett� n�in
kasaat itsellesi maallista mammonaa?

--Taidan vastata apostolin sanoilla siihen: joka evankeliumia saarnaa,

sen on my�s evankeliumista elett�v�.

KUNINGASVIRSI.

--Kuningas korkea! Onko sinulla tuokion aikaa kuulla minua?

--Mit�? Kuka tuo on? Kuinka h�n on t�nne tunkeutunut?

--En puhu omalla suulla. Suuremmat ovat minut t�nne l�hett�neet.

--N�en, ett� olet profeetta. Mit� tahdot minusta?

--Tahtoisin tehd� sinulle er�it� kysymyksi�.

--Kysy!

--Kuningas korkea! Tied�tk� jotakin Jumalasta?

--Kuinka en tiet�isi H�nest� min�, joka juuri olen kuningas H�nen

armostaan?

--Muistatko kiitt�� H�nt� my�s ylh�isest� asemastasi?

--Teen sen joka p�iv� aamu- ja iltarukouksissani. Mutta minun asemaani

seuraavat my�s raskaat velvollisuudet.

--Rukoiletko my�s voimaa Jumalalta voidaksesi hyvin ja oikein t�ytt��

niit�?

--Kyll�. Ja jos sen joskus unohtaisinkin, tekev�t pappini ja piispani

sen minun puolestani kautta valtakunnan.

--Ja valtakuntasi kukoistaa?

--Katso ymp�rillesi! N�et, ett� voin sis�isell� ylpeydell� sovittaa

itseeni raamatun sanat: �Sen p��ll� on kuningas valtakunnassa, ett�
kedot kynnett�isiin.�

--Ajattelet siis kaikessa vain alammaistesi hy�ty� ja menestyst�?

--Mit� voisin min� muuta ajatella? Olenhan min� maan is�. Siis on minun
lapsistani huoli pidett�v�.

--Ja he tuottavatkin varmaan paljon huolta sinulle?

--Monet unettomat y�t olen valvonut heid�n vuokseen vuoteellani.

--Oletko pyyt�nyt silloin neuvoa Jumalalta?

--Olen rukoillut, ett� H�n valistaisi minut oikeudessa ja viisaudessa.

Mutta sittenk��n en ole aina ollut varma siit�, mik� olisi ihmisille
parhainta ja Jumalalle otollisinta.

--Tied�n, ett� olet hurskas ja hyv� kuningas. Mutta muistatko aina

my�s, ett� H�n ennen kaikkea on rauhan ja rakkauden Jumala?

--Koetan pit�� sit� mieless�ni. Mutta H�n on my�skin vanhurskas ja

kiivas Jumala.

--Seuraatko siin�kin H�nen esimerkki��n?

--Ei kanna turhaan miekkaa esivalta. Mutta tunnustan, ett� se on ehk�

raskain kaikista minun kantamuksistani.

--H�n on sanonut: �Joka miekkaan tarttuu, se miekkaan hukkuu.�

--H�n ei ole sill� ij�isen oikeuden eik� itse-s��t�m�ns� esivallan

miekkaa tarkoittanut.

--Mutta H�n on sanonut my�s: �_�l� tapa_!�

--Siksi onkin yleviin oikeuteni armahtaa kuolemaantuomittuja.

--Kuitenkin k�yt sin�kin sotia.

--Koetan v�ltt�� niit� niin paljon kuin mahdollista. Mutta jos

vihollinen hy�kk�� minun maahani, on minun pyh� velvollisuuteni sit�
asevoimalla puolustaa.

--Etk� itse koskaan alota hy�kk�yssotia siis?

--En.

--Etk� koskaan ole edes v�lillisen� syyn� niihin?

--Koetan el�� sovussa kaikkien naapurieni kanssa. Mutta heid�n

joukossaan on toisia, joita eiv�t el�hyt� samat tarkoitusper�t.

--Mist� tuo johtunee?

--He tahtovat riist�� meilt� v�kivallalla ja miekka k�dess�, mink� me

olemme rauhan ty�ll� ja ahkeruudella saavuttaneet.

--Ja silloin taistelee rauhan Jumala teid�n puolellanne?

--Silloin johdattaa H�n sotajoukkojamme. Silloin kuulevat he H�nen
��nens� meid�n tykkiemme jylin�st�.

--Mutta heid�nkin puolellaan tykit jylisev�t.

--Ne eiv�t merkitse mit��n meid�n rynn�tess�mme. Sill� meid�n

puolellamme on _oikeus_ ja sen Jumala kuulee meid�n esirukouksissamme.

--Hekin rukoilevat Jumalaa.

--He herjaavat verisesti H�nt� anomalla, ett� H�n v��ryyden ja

v�kivallan asiaa avittaisi.

--Mutta kuitenkin! Jos kaikesta asiasi oikeudesta huolimatta sattuisit

sittenkin tappiolle joutumaan?

--Mahdotonta!

--Eik� tuollaista ole koskaan koko hallitusaikanasi tapahtunut?

--Kyll�. Kerran.

--Kuinka sen selit�t?

--Min� en mielell�ni muistele sit�. Mutta se oli koettelemus, jonka H�n

l�hetti kansalleen.

--Uskot, ett� kansasi on Jumalan valittu kansa siis?

--En voi ep�ill� sit� n�hdess�ni niit� ihmet�it�, joita H�n on tehnyt
t�m�n kansan hyv�ksi.

--H�n pit�� siis aivan erikoisesti huolta siit�?

--Kyll�. Ja siit� p��t�n min�, ett� H�n on my�s aikonut sen suhteen
jotakin aivan erikoista.

--Siis mit�? Sin� et voi arvata sit�?

--En. Mutta min� uskon, min� tunnen, min� tied�n...

--Etk� juuri p��ssyt my�nt�m�st�, ettet tied� mit��n?

--Kyll�. Ja kuitenkin minulla on vankkumaton varmuus t��ll� syd�meni

syvimm�ss�, ett� t�m�n kansan viel� kerran t�ytyy tavalla taikka
toisella tulla maailmaa vallitsevaksi.

TUOMARIVIRSI.

--Vanhus vakava, harmaahapsi! Sama on matka meill�. Sallinet, ett�

saattelen hiukan sinua?

--Tie kuuluu meille kummallekin.

--Mist� tulet? Minne rienn�t niin keveill� askelilla?

--Tulen k�r�j�paikalta. Rienn�n kotiin, miss� monet vieraat minua
odottavat.

--Viet�t pitoja siis? Voitko tehd� sen todellakin hyv�ll�

omallatunnolla?

--Miksi en voisi p��tetty�ni hyvin p�iv�ty�ni?

--Olet jakanut oikeutta siis? Tied�n sinua kihlakunnan tuomariksi

mainittavan.

--Se olenkin. Jaan oikeutta maan lakien mukaan.

--Ja olet ehk� t�n��nkin tuominnut monta ihmist� vankilaan?

--Kyll�. En ole voinut v�ltt�� sit�.

--Etk� milloinkaan pelk�� erehtyv�si?

--Ihminen voi aina erehty�. Mutta sit� varten ovat ylioikeudet

olemassa.

--Ent� jos nekin erehtyv�t?

--Sit� varten on olemassa prokuraattori. Et suinkaan tahtone v�itt��

meid�n kaikkien lain hengest� erehtyv�n?

--Saattaisihan sekin olla mahdollista. Mutta my�s laki itse voi olla
v��r�.

--V��r� se ei voi koskaan olla, korkeintaan vanhentunut.

--Kuinka niin? Miten selit�t sanasi?

--Mik��n laki ei olisi koskaan tullut laiksi, ellei se ainakin joskus

olisi vastannut kansan oikeustajuntaa.

--Mutta my�s tuo oikeustajunta voi olla v��r�.

--Ei milloinkaan. Kansa on aina oikeassa, sill� sen ��ni on Jumalan

��ni.

--Kuitenkin ovat monet kansanjohtajat siit� usein erehtyneet.

--Silloin he eiv�t ole kyllin herk�ll� korvalla sit� kuunnelleet. Sill�

tuo ��ni voi joskus olla hiljainen kuin kuiskaus, vaikka se taas toisin
vuoroin voi pauhata pauanteena.

--Sit�k� kuuntelet siis kansalle oikeutta jakaessasi?

--Tutkin ja tuomitsen parhaan ymm�rrykseni mukaan. Tavallisesti kaikuu

kansan ��ni jo kyllin selv�n� minun omasta oikeustajunnastani.

--Ei yst�vyys eik� vihamielisyys sit� pimit� siis?

--Ei. Olenhan tuomari, tunnen ylev�n virkani vastuunalaisuuden.

--Eiv�tk� mitk��n muutkaan yksityiset syyt koskaan vaikuta tuomioosi?

--Eiv�t milloinkaan. Teen kaiken tuomarivalallani.

--Se on siis _niin_ pyh� sinulle?

--Kyll�. Kun istun sill� istuimella, en tied� mit��n sit� korkeampaa.

--Siksik�, ett� olet pannut sielusi autuuden pantiksi siit�?

--Miten lienee. Tunnen joka tapauksessa istuvani silloin kaikkivaltiaan

Jumalan kasvojen edess�.

--Tunnet itsesi Jumalan sijaiseksi?

--Ehk� niinkin. Edustanhan silloin H�nen itsens� asettamaa esivaltaa.

--P��tin �skeisest� puheestasi sinun kansan oikeustajuntaa edustavan.

--Voit niinkin sanoa, sill� sekin on Jumalasta.

--Miksi et siis j�t� tuomiota H�nelle? H�n on sanonut: ��lk�� tuomitko,

ettei teit� tuomittaisi!�

--Siksi en teek��n sit� koskaan yksityisen� henkil�n�. Mutta tuomarina

olen min� H�nen ajallinen v�likappaleensa.

--Siis tied�t my�s, ett� H�n on pitk�mielinen ja hyv�?

--Kyll�. Siksi muistutankin aina mieleeni tuhatvuotista

tuomaris��nt��ni, joka sanoo: �Parempi p��st�� kuin langettaa.�

--Seuraatko sit� my�s omassa oikeustoimessasi?

--Kyll�. Aina, kun rikos on ep�selv�.

TOUKOVIRSI.

--Miksi kynn�t, kynt�j�?

--Sekin kysymys! Teen ty�t�ni, el�n pellostani.

--Etk� pelk�� peltosi poutivan tai hallan k�yv�n vieraana halmeellasi?

--Minun teht�v�ni on vain kynt�� ja kylv��. Kasvu riippuu kaiken hyv�n

antajasta.

--Onko ehk� joskus onnettomuus kohdannut sinua?

--Usein. Mutta eletty on, Jumalan kiitos, t�h�n p�iv��n asti.

--Mit� olet silloin tuuminut? Mit� olet ajatellut pahan p�iv�n p��lle
sattuessa?

--Onni yksill�, kes� kaikilla, olen ajatellut. Ja sitten j�lleen

tuuminut, ett� se varmaan on ollut niin sallittu minun kohdalleni.
--Eik� mik��n sinussa ole noussut kapinaan?

--En ymm�rr�, mit� tarkoitat. Eih�n voi kapinoida vastaan kohtaloa.

--Etk� koskaan ole sellaisina hetkin� syytt�nyt Jumalaa sielusi

sisimm�ss�?

--Mahtaisihan se paljon parata syytt�misest�!

--Mutta sen sijaan olet varmaan syytt�nyt itse�si?

--Lie tuota ollut syyt� minussakin.

--Olet pit�nyt sit� koettelemuksena? Olet tuntenut itsesi suurimmaksi

syntiseksi H�nen edess��n.

--Lie tuota tullut tehdyksi sen verran synti�kin. Ja onhan se saattanut

olla Jumalan koettelemustakin.

--Oletko rukoillut H�nt� silloin avuksesi?

--Harvoinpa sit� on tainnut tulla tehdyksi minun kohdaltani. Mutta

eukko on kyll� rukoillut.

--Etk� ole muistanut, ett� miss� h�t� on suurin, siell� on apu l�hinn�?

--Ei ole sattunut niin suuri h�t�.

--K�ytk� kirkossa?

--K�ynh�n toki, ja viel� kerran vuodessa ripill�kin.

--Ja viljelet muutenkin sanaa?

--Joskus. Mutta vaari on ahkera lukumies.

--Siis uskot Jumalaan?

--Totta toki. Enh�n min� mik��n pakana ole.

--Ja maksat verosi s��nn�llisesti?

--Kyll�. Sek� kunnalle, kirkolle ett� valtiolle.

--Sin� olet siis, kuten sanotaan, uskollinen ja Herraa pelk��v�inen

alammainen?

--Mik� h�nt� lienee! Mutta saattaa niit� olla esivallalla pahempiakin.

--Ent� jos nyt joka tapauksessa ja kaikista hyvist� avuistasi

huolimatta sittenkin joutuisit helvettiin?

--Eih�n Jumala toki niin kovaksi ruvenne.

--Toivot p��sev�si siis taivaaseen?

--No, jos nyt en aivan sinne ylimm�isille sijoillekaan, niin ehk�

sent��n esikartanoihin.

--Mihin perustat tuon autuudentoivosi?

--Ka, siihen, mihin muutkin. Tietysti Jesukseen Kristukseen.

--Etk� tied�, ett� H�n ei tullut lakia ja profeettoja p��st�m��n, vaan

t�ytt�m��n?

--H�nh�n ne t�ytti.

--Ja ett� H�n vaatii jokaiselta t�ysin nuhteetonta vaellusta juuri

t�ss� el�m�ss�?

--Harvallapa meist� taitaa niin lumivalkea omatunto olla. Ja lupaanhan

min� luonnollisesti katua kaikki pahat tekoni viimeisell� hetkell�ni.

--Mutta ellet ehtisi katua? Jos kuolisitkin �kkikuolemalla?

--Se olisi pahempi se. Mutta siit� Herra Jumala meit� hyv�sti
varjelkoon!

--My�nt�net joka tapauksessa, ett� silloin, ilman Luojan erikoista

laupeutta, joutuisit kaiken todenn�k�isyyden mukaan iankaikkiseen
kadotukseen.

--Silt�h�n se n�ytt��. Mutta vaikeata minun on sittenkin sit� saada

p��h�ni.

--Kuinka niin vaikeata? Oletko tehnyt niin paljon ja niin erikoista

hyv�� el�ess�si, ett� tohdit siin�kin tapauksessa turvata Luojan
rajattomaan laupeuteen?

--En ole tehnyt mit��n erikoista pahaakaan.

--Siis _sill�_ perusteella?

--Niin, ja sill�, ett� t�m�kin el�m� on ollut jo kyllin kovaa ja

ty�l�st� minun kohdaltani. En saa p��h�ni, ett� viel� olisi tulossa
tiukempaa.

--Ja kuinka luulet k�yv�n naapuriesi? Uskotko heid�nkin kaikkien

p��sev�n Jumalan p�iv�n valkeuteen?

--Soisin sen mielell�ni heille, sill� he ovat kaikki minun hyvi�

yst�vi�ni ja kyl�nmiehi�ni.

--Anotko samaa kaikille ihmisille?

--Hennon kaiketi min� puolestani. Mutta onhan niit� kaikenkaltaisia

mustalaisia ja rakkareita, joita varten helvetti saattaa olla hyv�kin
olemassa.

MIERONVIRSI.

--Vihdoinkin ihminen! Jumalan kiitos, ett� tapasin sinut.

--En tied�, lieneek� sinulla paljoakaan iloa t�st� tapaamisesta.

--On totisesti! Olin eksynyt mets��n niinkuin sin�kin, silloin n�in

tulen tuikkivan t��lt� puiden lomasta ja riensin majallesi.

--Tervetullut nuotiolleni! Mutta erehdyt, jos luulet minun mets��n

eksyneeni.

--Tied�t tiesi siis?

--Voin sinullekin suunnan oikean opettaa.

--Olen siit� sinulle suuresti kiitollinen. Mutta jos talosi on tien

varrella, tahtoisin kuitenkin sit� ennen siin� hetkisen lev�ht��.

--Minulla ei ole mit��n taloa. En voi tarjota edes t�ss� tuulessa ja

sateessa mit��n kattoa p��si p��lle.

--Ymm�rr�n, asut muiden luona.

--L�mmittelen joskus toisten liesien l�mpim�ss�. Mutta muuten olen

ik�ni kaiken samonnut talottomia taipaleita.

--Sinulla ei ole mit��n pysyv�ist� asuinsijaa?

--Ei. Pedoilla on luolansa ja taivaan linnuilla on pes�ns�, mutta

Ihmisen Pojalla ei ole paikkaa, kuhun p��ns� kallistaa.

--Ymm�rr�n, olet mieronkiertolainen.

--Niin. Tuo reppu ja sauva ja n�m� kurjat r��syt minun ruumiillani ovat
ainoat, joita t�ss� maailmassa voin omikseni nimitt��.

--El�t kerj��m�ll�?

--Annan enempi kuin otan.

--Kuinka se on mahdollista?

--Annan sellaista, mit� ei heill� ole. Vastalahjaksi tarjoavat he taas,

mit� min� kullakin hetkell� satun tarvitsemaan.

--Siis kuljeksiva kauppias tai ty�nhakija?

--Minulla ei koskaan ole ollut kaupan mit��n. Ja ty�t� on toimeni aina

tarjonnut minulle yli voimieni.

--En nyt k�sit� kaikkia sanojasi. Mutta mit� teet mets�ss�? N�en sinut
nuotiolla, olet tullut t�nne Tapion riistaa vaanimaan?

--En tapa ket��n. Olen tuleni mets��n sytytt�nyt sen ��ress� y�ni
viett��kseni ja kuivatakseni vaatteitani.

--Miksi et j��nyt kyl��n? Etk� n�hnyt rajus��t� nousevaksi?

--Kyll�. Mutta se ei voinut mill��n tavalla est�� minua tiet�ni

jatkamasta, sill� olenhan viett�nyt suurimman osan el�m��ni
taivas-alla.

--Tiesi on siis _niin_ t�rke�?

--On. Mist� min� nyt vaellan, tulevat tuhannet ja j�lleen tuhannet

minun j�lkeeni vaeltamaan.

--Ymm�rr�n, vaellat valtatiet�.

--Tarvon taipaleita, joita ihmisjalka ei ole astunut viel�. Mutta niin

totta kuin t�ss� seison, siit� on kerran tuleva valtatie.

--Mist� ja minne tuo polku poimuttelee?

--Majasta majaan, syd�mest� syd�meen. Mutta ihmiset eiv�t usko siihen

eiv�tk� tahdo sit� kulkea viel�.

--Sin� et pid� ihmisist�?

--P�invastoin. Min� rakastan heit�.

--Kuitenkin karttelet heit�? Kuitenkin makaat sin� mieluummin

taivas-alla kuin j��t heid�n huoneisiinsa s��t� pit�m��n?

--Sieluni kaipaa joskus lepoa ja yksin�isyytt�.

--Siin� tapauksessa valitan, ett� olen vasten tahtoani h�irinnyt sinua.

--�l� huolehdi, olen lev�nnyt jo! Mutta joskus saattaa syd�nkin olla
niin nihki v�synyt, ett� se sulkeutuu kuin lummekukka ehtoon
langetessa.

--Ymm�rr�n, ett� voi v�sy� alati vaeltamaan.

--Voi v�sy� itse��n alati antamaan. Sill� tied�, ett� joskin nuo tuolla
kyl�ss� joskus sy�tt�v�t ja juottavat minua, sy�t�n ja juotan min�
heit� syd�nverell�ni.

--J�lleen en t�ysin tajunne sanojesi tarkoitusta. Mutta kumma mies

olet. �sken n�ytit vanhalta ja vaivaiselta, nyt s�teilev�t silm�si kuin
nuorukaisen.

--Olen nuori vuosiltani, vanha viisaudeltani.

--Mist� tuo johtunee?

--En el� ensi kertaa. Olen tullut maailmaan toisen kerran

ristiinnaulittavaksi.

--K�yt�t sanoja, joita me k�yt�mme vain Jesuksesta Kristuksesta.

--_Niin min�kin_.

--Mutta sin� k�yt�t niit� omasta itsest�si. _Kuka_ olet? N�en kuin
tuliset kielet sinun p��si p��ll�.

--Min� olen Maailman Valkeus. Jokainen, joka uskoo minuun, se pelastuu,

mutta jokainen, joka ei usko minuun, se kadotetaan.
--Oletko tiet�j�?

--Monet ovat minua my�skin profeetaksi nimitt�neet.

--Oletko profeetta?

--Olen se, josta kaikki tiet�j�t ja profeetat maailman alusta asti ovat
ennustaneet.

--Ymm�rr�n, ettet ole mik��n tavallinen ihminen. Voidaksesi niin sanoa,

sinulla t�ytyy olla joku varma tieto Jumalasta.

--Min� olen Tie, Totuus ja El�m�, sill� minun tietoni Jumalasta on

_t�ydellinen_.

--Kuinka saatat niin sanoa? Etk� tied�, ett� vain t�ydelliselle voi H�n
ilmoittaa itsens� t�ydellisen�?

--Olen t�ydellinen, niinkuin minun Taivaallinen Is�ni on t�ydellinen.

--Kavahda, mit� sanot! Et suinkaan tahtone verrata itse�si aivan toden

teolla meid�n Herraamme Mestariimme.

--Mestari olen _Min�_.

--Kaikkivaltias Jumala, auta minua! Olen joutunut tekemisiin

mielipuolen kanssa!

T�YDELLISET.

1.

H�n seisoi minun edess�ni korkeana kuin kohtalo. Minun oli turha
koettaa edes paeta h�nt�.

Ja miksi pakenisin? ajattelin. Jos h�n on mielipuoli, saavuttaa h�n

kuitenkin ja ly� kuoliaaksi minut sit� pikemmin, mit� enemm�n yrit�n
h�nen tahtoansa vastustaa. Mutta jos taas on jotakin totuutta H�nen
sanoissaan...?

Niin silloin on minun suurin hetkeni tullut.

Silloin seison min� kasvoista kasvoihin sen uuden Opettajan edess�,

jota koko maailman parhaat henget t�ll� hetkell� odottavat ja joka
tulee pusertumaan esille t�m�n aikakauden tuskasta ja ahdistuksesta
niinkuin lapsi �itins� kohdusta ajan t�yttyess�.

Mutta saattoihan olla olemassa my�skin joku v�limuoto.

Kenties h�n oli haaveksija? Kenties h�n oli tullut ihmisille uutta ja
onnellisempaa aikaa uneksimaan?
Minun t�ytyi ottaa selv� h�nest�. Kenties oli juuri t�m� minun
etsikkohetkeni. Eih�n ollut sanottu, ett� se palautuisi minulle en��
milloinkaan.

Ainakin on varmaa, ett� h�n uskoo olevansa uusi Messias. H�n k�y
kyl�st� kyl��n, majasta majaan, ja jakaa kansalle el�m�n antimia.

Mink� el�m�n?

Todenn�k�isesti ei t�m�n el�m�n. Toden totta tuo mies ei n�yt� milt��n

maanviljelysneuvojalta eik� karjantalouden kaitsijalta.

Siis iankaikkisen el�m�n? Mutta h�n sanoo itse, ettei tuhma kansa tahdo
kuulla h�nt� eik� seurata h�nen opetuksiaan.

No niin, onhan sellaista ennenkin tapahtunut.

Onhan ollut ennenkin v��rink�sitettyj� neroja, jotka tarpeellisen

tunnustuksen puutteessa ovat saaneet koko el�m�ns� sateessa ja tuulessa
vaeltaa. Kenties h�n kuuluu niihin? Kumma vain, ett� min� en ole mit��n
kuullut h�nest�.

Mutta sekin on sangen luonnollista, jos h�n on ik�ns� t��ll� synkint�

maaseutua vaeltanut eik� k�ynyt koskaan p��kaupungissa.

Niit� liikkuu niin monenlaisia profeettoja nykyaikaan. Yksi tahtoo

parantaa kaikki taudit vedell�, toinen kasvisruoalla. Kolmas tahtoo
perustaa koko kansamme tulevaisuuden vain maahenkeen tai
osuustoimintaan, nelj�nnen mielest� taas olisi koko ihmiskunta
pelastettu, jos se vain saataisiin kyllin korkeasta hinnasta
henkivakuutetuksi.

Mit�h�n t�m� lienee miehi��n?

Arvaan jo edelt�p�in, ett� h�n ei kuulu mihink��n yll�mainituista

kategorioista. Sill� silloinhan kansa kuulisi h�nt� ja seuraisi
ilomielin h�nen opetuksiaan.

Ja silloin h�nell� olisi paikka, kuhun h�n p��ns� kallistaisi.

Silloin h�n olisi valtion virkamies taikka ainakin yhteiskunnallinen

luottamushenkil�, jota kyyditt�isiin kyl�st� kyl��n, jolla olisi
vakituinen palkka ja vakituiset p�iv�rahat ja jolla siis olisi varaa
k�yd� my�s hiukan paremmin puettuna.

Ei, h�n ei mahtane opettaa mit��n hy�dyllist�. Mutta kenties h�nell� on

joku ikiliikkujan kaavapiirros laukussaan?

Tuskin sit�k��n, sill� silloin h�n olisi alottanut heti siit� puheen ja
ruvennut kaunopuheisesti kuvailemaan sen ��ret�nt� k�yt�nn�llist�
merkityst�. T�m� taas ei ole mit��n k�yt�nn�llist� tai teknillist�
seikkaa sanallakaan koskettanut.

Ei! Jotakin sielukkaampaa sen t�ytyy olla. Jotakin paljon henkisemp��

ja hy�dytt�m�mp��.

Siis uskontoa!
Miksi juuri uskontoa? Eik� h�n voisi olla taiteilija? Ehk� suuri
runoilija?

Tuskin. Jos h�n olisi taiteilija, olisi h�nell� ainakin pakka kangasta
ja v�rilaatikko mukanaan. Jos h�n taas olisi suuri runoilija, olisin
kaiketi jotakin kuullut h�nest� taikka h�n olisi minulle itsens�
esitt�nyt ja deklamoinut minulle jonkun viimeisist� enn�tyksist��n.

Ei, h�n ei ole taiteilija eik� runoilija. Mutta kuka takaa, ett� h�n ei
ole etev� tiedemies, jolla on laukku t�ynn� mit� harvinaisimpia
sammalia tai hy�nteisi�?

Niin, luonnontutkija h�n saattaisi olla, mutta silloin h�nell� olisi

pitk�, l�kkipeltinen kotelo mukanaan. Ja silloinhan h�nell� t�ytyisi
olla joku pysyv�inen asuinsija, ainakin akateeminen oppituoli, eik� h�n
silloin joutaisi n�in keskell� parasta syyskautta maita ja mantereita
haihattelemaan.

Parhaiten h�n sittenkin sopi uskonnolliseksi haaveilijaksi.

Mutta ei valtiokirkon papiksi eik� edes mink��n laillistetun

lahkokunnan edustajaksi. Siin�kin tapauksessa olisi h�nell� toki joku
seurakunta vaikka kuinka pieni tahansa, mutta kuitenkin kyllin suuri
h�nt� vaatehtimaan ja h�nen huomisestaan huolta pit�m��n.

T�ll� ei tuntunut olevan mit��n sentapaista. T�m� tuntui olevan aivan

yksin maailmassa.

Niin yksin kuin tuuli er�maassa. Niin yksin kuin lastu lainehilla. Niin
yksin kuin voi olla vain korkein tunturi laajoilla Lapin perill�, joka
katselee ymp�ri ihalat ilmanpielet, n�kee taivaanrannasta toiseen eik�
kohtaa ket��n tasaveroista silm�nkantamalla.

Taikka niin yksin kuin on ihminen, joka on kasvanut kaikkia muita

ylemm�ksi.

Ent� jos h�n sittenkin olisi uusi Messias?

2.

Pelj�styin tuota ��ret�nt� ajatusta, vaikka oli kulunut tuskin kahta

sekuntia siit� kuin h�n oli itse sen nimenomaan minulle ilmoittanut.

Niin mahdottomana olin sen �sken ty�nt�nyt luotani. Nyt olin tullut
omia kiertoteit�ni samaan ajatukseen.

Uusi Mestari? Uusi Opettaja? Voisiko se olla mahdollista?

Jos h�n oli Mestari, miss� olivat h�nen opetuslapsensa? Jos h�n oli
Opettaja, miksi h�n ei noussut yl�s suurissa kansankokouksissa ja
puhunut? Jos h�n oli Maailman Valkeus, eik� h�nen velvollisuutensa
ollut valistaa k�rsiv��, sokaistua ihmiskuntaa eik� peitt��
kynttil��ns� vakan alle?

Taikka ehk� h�n oli tehnyt tuota kaikkea? Ehk� h�n oli jylissyt
niinkuin ukkonen ja paistanut niinkuin aurinko, eik� kukaan siit�
huolimatta ollut uskonut h�neen?

Olisiko sekin mahdollista? Olisiko mahdollista, ett� jos Herramme

Vapahtajamme tulisi toisen kerran maan p��lle, ei kukaan t��ll� h�nt�
tuntisi eik� tunnustaisi?

H�n eli sanonut: �Olen tullut maailmaan toisen kerran

ristiinnaulittavaksi.�

Mit� enemm�n mietin h�nen sanojaan, sen syvemm�n totuuden huomasin

niiss�.

Niin se oli, niin sen t�ytyi olla. Niin oli ollut maailman alusta asti.
Niin oli k�ynyt kaikkien ihmiskunnan suurten henkien, kuinka ei sitten
_H�nen_, joka oli suurin kaikista ja jolla juuri senvuoksi oli varaa
esiinty� muita n�yremp�n� ja vaatimattomampana?

Ja viel� lis�ksi: seisoihan H�n itse t�ll� hetkell� tuossa minun

edess�ni enk� min�k��n H�nt� tuntenut enk� tunnustanut.

Vapisin kiireest� kantap��h�n tuota mahdollisuutta ajatellessani.

Mutta samalla tunsin min� kumean vihan kuin kaukaisen ukonjylin�n

nousevan sielustani. Ja kuulin ��nen, joka huusi kuin hukkuvan ep�toivo
sen syvyyksist�:

--Mit� min� mahdan sille, etten tunne H�nt�! Enh�n voi langeta heti
ensimm�isen vastaantulijan jalkoihin vain siksi, ett� h�n v�itt��
olevansa Jesus Kristus! Miksi H�n ei tule sitten kaikessa kunniassaan?
Onko lupa tulla niinkuin varas y�ll�, jolloin ei kukaan kuolevainen
osaa olla H�nen suhteensa varoillaan?

Miksi tuo naamiopuku? Onko lupa noin piileksi� ja teeskennell�? Ihmek�,

ettei kukaan tunne H�nt�! Jos H�n on _H�n_, miksi H�n ei esiinny
julkisuudessa, agiteeraa ja _tee_ itse��n tunnetuksi?

Miksi H�n ei kirjoita sanomalehtiin? Miksi H�n ei anna ainakin

haastatella itse��n niinkuin kaikki muutkin henkisen ty�n tekij�t?

Voin mainita kunniakseni, ett� heti seuraavassa hetkess� huomasin tuon

ajatuksen kovin naurettavaksi.

Mik� lehti olisi painattanut _H�nen_ kirjoituksiaan? Kenen p��h�n olisi

p�lk�ht�nyt H�nt� haastatella? Kuka kirjanoppinut olisi t��ll� uskonut
H�neen? Mik� yhteiskunnallisesti merkitsev� ryhm�kunta, kuka publikaani
tai fariseus olisi tohtinut t��ll� uskoa uuteen Messiakseen?

Ei, kyll� H�nen t�ytyi tulla niinkuin H�n oli tullutkin: k�yh�n� ja
alastomana.

Mutta _oliko_ H�n Messias?

Tosin h�n oli ainoa ihminen t�ss� mets�ss�, mutta oliko H�n silti
meid�n Herramme Vapahtajamme? Tosin leimusivat niinkuin tuliset kielet
H�nen p��ns� p��ll�, mutta oliko H�n silti el�v�n Jumalan Poika?

Saattoihan se my�skin olla n�k�h�iri�. Miksi H�n ei antanut mit��n

merkki� siis?
Kristus teki monta ihmett� eiv�tk� monet sittenk��n uskoneet H�neen.
Mutta t�m� vaatii minua uskomaan itseens� vain tyhj�n sanan vuoksi ja
ilman yht��n ihmety�t�.

Merkki, joku merkki edes!

Vai oliko aika t�ytty� my�s noiden Kristuksen sanojen totuuden:

�Autuaat ovat ne, jotka eiv�t n�e ja kuitenkin uskovat.�

Pitik� minun siis uskoa sokeasti! Ei, ei! Sit� H�n ei voisi ikin�
vaatia minulta, ei sit�. Sill� olisihan se samaa kuin vaatia minua
kielt�m��n kaikki j�rkeni ja ymm�rrykseni, nuo taivaan lahjat, jotka
enin minut el�imest� erottavat.

Se olisi orjan uskoa eik� vapaan miehen! Ja mit� H�n sill� tekisi?

H�n, joka itse on vapain kaikista ja joka itse��n Maailman Vapahtajaksi

nimitt��, ei voi koskaan vaatia minua uskomaan mihink��n, mit� ei
ep�ilevin j�rkeni ja ylevin ymm�rrykseni my�nn� oikeaksi.

3.

N�ytti kuin H�n olisi arvannut ajatukseni. H�n hymyili.

--Sin� heikkouskoinen! lausui H�n lempe�sti. N�en, ettet luota

sanoihini.

--Olet oikeassa. En tohdi viel�.

--Mit� pelk��t?

--Pelk��n pettyv�ni. Usko ja ep�usko taistelevat syd�mess�ni. Tee loppu

t�st� hirvitt�v�st� ep�varmuudesta!

--Uskot jo sangen paljon minuun, koska katsot, ett� se on vallassani.

--Anna merkki minulle! Olkoon se kuinka pieni tahansa, lupaan heti sen
saatuani uskoa, ett� olet el�v�n Jumalan Poika.

H�nen pitk� ja tutkiva katseensa tunki minun l�vitseni. Tunsin, ett�

vaikka tahtoisinkin, min� en kuitenkaan voisi peitt�� H�nelt� mit��n,
vaan ett� H�n joka tapauksessa n�kisi minut kaikessa kurjuudessani ja
alastomuudessani.

Mutta min�h�n en tahtonutkaan peitt�� mit��n. Olinhan halki el�m�ni

juuri etsinyt ymm�rt�j��ni.

--Sinulla on siis _niin_ suuri tarve uskoa? h�n kysyi lempe�sti.

--Kyll�, vastasin min� totuudenmukaisesti. Mutta min� en voi! Ja se

juuri on minun syvin onnettomuuteni.

--Uskotko Jumalaan?

--Uskon ja en usko. Ep�ilen vaistojani, ep�ilen syd�nt�ni...

--Mutta p��t�si ja j�rke�si sin� et ep�ile?

--Kyll�. Usein niit�kin. Siksi en voi my�nt�� enk� kielt�� mit��n

yliluonnollista.

--Ep�ilet siis oman sielusi todistusta?

--Minun sielussani on niin paljon ristiriitaisia voimia, jotka kaikki

todistavat eri tavalla. P��ni ja j�rkeni esim. kielt�v�t persoonallisen
Jumalan, samalla kuin tunteeni ja syd�meni vaativat H�neen uskomaan.

--Ep�iletk� my�s omaa sis�ist� havaintoasi?

--En, yht� v�h�n kuin ulkonaista. Eih�n kukaan voi ep�ill� sit�, sill�
olisihan se samaa kuin ep�ill� omaa olemassa-oloaan.

--Ja kuitenkin voi sekin erehty�. Mutta hyv� niinkin! Jos p��si ja
j�rkesi siis joskus my�nt�isi persoonallisen Jumalan...?

--Silloin lupaisin min� uskoa H�neen ik�ni kaiken.

--Se olisi merkki siis, jonka pit�isit p�tev�n� todistuksena my�skin

_minun_ jumaluudestani?

--Ep�ilem�tt�, jos voit tehd� tuon ihmeen minussa. Sill� sit� ei ole
kukaan voinut viel�.

Seurasi lyhyt vaitiolo.

H�nen katseensa ei p��st�nyt minua hetkeksik��n. Tunsin, ett� H�nen

armonsa s�teili kuin aurinko minun ymp�rill�ni. Nyt kohotti H�n oikean
k�tens� vitkalleen.

--Tahtosi tapahtukoon! lausui H�n juhlallisesti.

Tunsin syd�meni seisahtavan.

--Nytk� heti? sain viel� ��neen kuiskatuksi.

--Niin. Teen sinut tiedossa el�v�n Jumalan kaltaiseksi.

--Varro hetki viel�! Enh�n ole ollenkaan t�h�n suureen hetkeen

valmistunut.

--Koko el�m�si on sinulla ollut aikaa siihen. Ja etk� itse p��ssyt

juuri �sken sanomasta, ett� sinulla oli totinen tarve uskoa?

H�n oli oikeassa. H�n oli aina oikeassa.

H�nen logiikkansa oli ylimalkaan sit� laatua, ett� oli turha kiistell�
H�nen kanssaan. Siksi en sit� en�� yritt�nytk��n, vaan p��tin antaa
tapahtua kaiken, mit� tapahtui, vaikka henki menisi.

--Olenhan oppimassa, ajattelin, tietoa ainoasta oikeasta Jumalasta.

Monet ovat paljon turhemmankin asian vuoksi el�m�ns� uhranneet.

Ja enk� itse ole sit� jo kyllin tuhlannut paljon turhempaan? Nytk�

v��j�isin, nytk� v�istyisin, kun oli kysymys kaikkein korkeimmasta?

Min�, jonka ylin ylpeys oli aina ollut kuulua heimoon Homo sapiens,
tiet�misen sammuttamaton intohimo iankaikkisena aateliskilpen��n?

--Ei! T�st� ei voinut v�isty� tuumaakaan, ellei mieli j��d� koko

loppu-ij�kseen henkisesti raajarikoksi.

--Min� olen valmis, vastasin lujasti. Tahdon tulla tiet�m��n Jumalan.

--Mutta sit� ennen on sinun kaikki henkil�kohtainen itsesi tyystin

unohdettava, soinnahti H�nen ��nens� kuin sateisen mets�n kohina minun
ymp�rill�ni.

--Sen ymm�rr�n, vastasin vankkumatta. Suureita voidaan mitata vain

toisilla samanlaisilla suureilla, eik�h�n minun pieni min�ni ole
kelvollinen Jumalaa k�sitt�m��n.

--Saat unohtaa my�skin suuremman ja viel�kin suuremman min�si, ja niin

eteenp�in, siksi kuin tulet kaikkein suurimpaan, siihen kuolemattomaan,
iankaikkiseen itsel��si, joka oli ennen kuin maa, taivas ja t�hdet
olivat ja tulee my�skin niiden j�lkeen olemaan.

--Sanasi pelj�stytt�v�t minua! Minun on siis unohdettava kaikki

inhimillinen?

--Kaikki ��rellinen, joka sinun henkist� n�k�piiri�si rajoittaa. Se on

sinun riisuttava pois ylt�si niinkuin kuori ja suunnattava henkesi
katse vain kaiken olevaisen ytimeen.

--Enk� saa ottaa edes mit��n inhimillisi� k�sitteit� mukaani? Enk� edes
pienint� ajallista mittapuuta keskelle ��rett�myytt�?

--Liian my�h�ist�! Etk� huomaa, ett� olet jo ajan ja paikan

ulkopuolella?

H�n puhui totta. Aika ja paikka oli jo haihtunut minulta. Tunsin vain
kuin tuhannen s�hk�kipin�n salamat aivoissani.

4.

Mit� sitten seurasi, on minun vaikea sanoin kuvata. Kieli, inhimillinen

kieli sellaisenaan, kantaa jo meid�n kurjan ��rellisyytemme todistusta.

Kaikki ��ret�n ja ij�inen, sanoiksi tulkittuna, muuttuu sen kautta

meid�n tajunnassamme vain vertauskuvalliseksi.

Ja ainoastaan sellaisena se voi ollenkaan tulla tajuntaamme.

Siksi tahdon ainakin yritt��. Sill� eih�n minulla ole muita keinoja
kuin ne, jotka Jumala itse on antanut minulle, ei tajuta H�nt� eik�
tehd� tietoani h�nest� muille tajuttavaksi.

Mutta t�m� on tarinani Jumalan tiet�misest�, mik�li se minulle p��n ja

j�rjen kautta on ollut mahdollista.
Olin olevinani omassa ty�huoneessani. Kaikki siell� oli ennallaan,
p�yt�, hyllyt, paperit. Kuitenkin huomasin siell� suuren ja ihmeellisen
muutoksen tapahtuneen.

Siin� huoneessa ei ollut seini�! Ja kun loin katseeni yl�s, ei siin�

ollut kattoakaan.

Permantoon en uskaltanut katsoa, sill� pelk�sin senkin haihtuvan alla

jalkojeni. Sill� p��ni ja j�rkeni todisti heti, ett� ne haihtuivat vain
sik�li kuin katsoin niihin, mutta ett� ne heti kun k��nsin huomioni
toisaalle, siirtyiv�t j�lleen paikoilleen.

T�m�h�n on ihmeellist�! ajattelin. T�ytyyp� tarkemmin tutkia tuota

ilmi�t�.

Toisessa huoneessa ei ollut ket��n, ei kolmannessa eik�

nelj�nness�k��n. Mutta keitti�ss� pesi piika astioita. Voin n�hd� l�pi
niin monen sein�n aivan selv��n h�net.

En viitsinyt edes nousta paikoiltani ja menn� katsomaan, oliko

asianlaita todella niin. Sill� min�h�n _n�in_ h�net, min�h�n _tiesin_
h�nen niin tekev�n. Mik��n ep�ily ei t�ss� ollut mahdollinen.

Yht� v�h�n viitsin juosta kadulle. Huoneusto, jossa asuin, oli

nimitt�in pihan puolella, ja minun teki mieleni koettaa niit�
merkillisi� kykyj�, joita tunsin omaavani, hiukan laajemmallekin
l�himm�st� ymp�rist�st�ni.

Toimisivatko ne siell�kin? N�kisink� my�s paksujen kivitalojen l�vitse?

Kyll�! Se k�vi kuin karkelo.

Tosin min� en n�hnyt mit��n erinomaista siell�, ainoastaan tuon

tavallisen ja jokap�iv�isen, kadun, ajurit, raitiotiet, poliisin ja
kadun kahdenpuolen kulkevat ihmisvirrat. Mutta min� _tunsin_ heid�t,
min� saatoin erottaa kunkin heid�n kasvonsa ja vaatepartensa ik��nkuin
ne olisivat olleet tuossa k�mmenenleveyden p��ss�.

Katsoin kadun p��h�n saakka ja viel� toisen ja kolmannenkin. Tunsin,

ett� olisin samoin voinut katsoa vaikka yli kaupungin, vaikka yli maan,
vaikka yli maapallon, jos vain olisin p��st�nyt t�m�n salaper�isen,
ennen aavistamattoman kykyni pitemm�lle pingoittumaan.

Mutta min� palasin takaisin. Sill� nyt alkoi minua toden teolla
pelottaa.--Jahah, t�m� on todettu, sanoin itselleni. Ihmisess� piilee
siis jumalallisia voimia, joiden avulla h�n voi tulla kaikkin�kev�ksi.

Mutta voiko h�n tulla my�s kaikkikuulevaksi? P��tin tutkia my�s tuota
kysymyst�.

Viereisess� huoneessa oli kello. Sen ly�nnit voi tavallisissakin

oloissa kuulla sein�n l�pi, mutta ei koskaan sen nakutusta.

Nyt kuului sekin aivan selv�lleen.

Ent�s katu? Koetanpa kuunnella my�s kadulle saakka.

Siell� ei t�ll� hetkell� ajanut kukaan. Ei sattunut edes auto

kulkemaan, ei yksik��n raitiovaunu jyrisem��n. Ja ihmis-askeleet eiv�t
tavallisissa oloissa kuulu sielt� t�nne pihan per�lle.

Siell� kulkee muuten alituinen ihmisvirta.

Nyt kuulin min� sielt� satojen ihmisten askeleet. Ja mik� enempi: min�
kuulin heid�n puheensa ja arvasin heid�n ajatuksensa jo ennen kuin he
olivat ehtineet ne sanoiksi pukeakaan.

Minun hermoni ovat eilisest� suunnattomasti herkistyneet, ajattelin.

Mutta saapa n�hd�, mit� t�st� tulee viel�.

Olin �sken kadun p��ss� n�hnyt talon-is�nt�ni, jonka tunsin hyvinkin

luonnollisesti ja jonka nopeat, tarmokkaat askeleet olin oppinut muista
erottamaan h�nen kulkiessaan kovasti kivitetyn pihan poikki. Nyt kuulin
min� selv��n ne jo monen katuristeyksen takaa, tunsin tuhansien muiden
askelien joukosta ja oivalsin h�nen tulevan kotia kohti.

Minua huvitti tarkata erikoisesti vain tuota yht� ilmi�t�. Kuulin,

kuinka h�n l�heni l�henemist��n, kuinka h�n pys�htyi, kuinka h�n avasi
portin, kuinka h�n kulki poikki pihamaan ja rupesi yl�s portaita
kapuamaan.

Aukaisin oven porrask�yt�v��n: se oli is�nt�.

--Jahah, se on todettu siis, sanoin itselleni, ett� ihmisess� piilee

jumalallisia voimia, joiden avulla h�n voi tulla my�skin
kaikkikuulevaksi.

J�lleen en uskaltanut jatkaa pitemm�lle kokeitani. Tuo riitti minulle.

Mutta jos joku voi olla kerran kaikkin�kev� ja kaikkikuuleva, niin on

h�n samalla my�s kaikkialla l�sn�oleva!

Tuo totuus iski salamana aivoihini. Mutta se ei tarvinnut mit��n

todistamista, sill� se oli vain loogillinen johtop��t�s edellisist�.

Mutta voiko h�n olla my�s kaikkitiet�v�inen?

K��nsin henkeni katseen sis��np�in. Ja samalla haihtui viimeinen

pikkupersoonallinen itsetieto minulta.

Mutta oli kuin olisin saanut sensijaan toisen paljon suuremman ja

avaramman tiedon itselleni.

En tiennyt en��, kuka olin enk� miss� olin, tunsin vain, miten
s�hk�kipin�t yltyiv�t myrskyiksi aivoissani. Eik� minusta ollut
j�ljell� en�� muuta kuin p��, muuta kuin aivot, eiv�tk� nek��n en��
muussa kuin puhtaasti henkisess�, aineettomassa merkityksess�.

Jos kaikesta huolimatta siis k�yt�n t�ss� tuota sanaa, k�yt�n sit� vain
vertauskuvallisesti.

Minusta ei ollut j�ljell� en�� muuta kuin _Tieto_. Mutta ei ollut

kulunut montakaan tuokiota, ennen kuin huomasin, ett� se oli Kaiken
Tieto. Taikka kulki sitten joku toinen mahtavampi ja korkeampi Tieto
t�ll� hetkell� minun l�vitseni.
Joku, joka oli niin kaukana minun tavallisesta pikkupersoonallisesta
tiedostani kuin taivas on maasta erotettu.

5.

Tuntui kuin olisin seisonut kaiken olevaisen keskipisteess�.

Se oli samaa kuin jos olisi �kki� tullut pohjoisnavalle siirretyksi. Ei

ollut mit��n ilmansuuntia, ei mit��n vastakohtia en��. Eik� minun
ymp�rill�ni n�kynyt en�� muuta kuin salamoita.

Mutta jokainen niist� oli ratkaisu! Jokaisessa niist� piili jonkun

sis�isen pulman p��st�, jota turhaan olin miettinyt vuosikausia
mieless�ni.

--Henki ja aine? kysyin esim. itselt�ni. Mit� ne ovat? Kumpi niist� on

asetettava ainoan oikean maailmankatsomuksen perustaksi?

Ja heti kirposi vastaus kuin s�hk�kipin� samasta patterista:

--Et voi niit� toisistansa erottaa. Ei ole olemassa mit��n �henke�

taikka �ainetta�, on olemassa vain eri puolia samasta asiasta.

--Siis ylemp�� ja alempaa olevaisuutta?

--Ei ole olemassa mit��n �ylemp�� ja �alempaa�. Ne ovat vain ihmisen

luomia k�sitteit�, jotka todistavat h�nen rajallisuuttaan.

--Mit� on sitten todella olemassa?

--On vain Jumala. Kaikki muu on vain H�nen muuttuvia ja vaihtelevia

muotojaan.

Olihan se niin selv��, niin p�iv�nselv��. Min� oikein h�pesin entist�

tuhmuuttani.

--My�skin min�? uskalsin viel� kysy�.

--Sin� olet vain h�nen biljoonas, triljoonas murto-osansa. Ja sent��n

on H�n sinussa kokonaan ja kokonaisena aivan kuin H�n on pienimm�ss�
haavanlehdess�.

Joskus muulloin olisi tuo totuus ollut omiaan aivoni hyvinkin

mullertamaan. Nyt sensijaan tuntui se mielest�ni mit�
luonnollisimmalta.

--Onko H�n rakkaus? soinnahti esille uusi kysymys sielustani.

--Ei Jumala �vihaa� eik� �rakasta�. Nekin ovat pelk�st��n inhimillisi�

k�sitteit�.

--Mutta hyv� H�n kuitenkin lienee?

--Onko sinun siis aivan mahdoton p��st� inhimillisist�

��rellisyyksist�si? Sill� mit� tarkoitat sin� �hyv�ll� ja mit�
�pahalla�?
--�Hyv�ll�, hm...? Se on jotakin sellaista tietysti, joka on Jumalalle
otollista.

--Ja ihmiselle edullista, eik� niin?

--Ep�ilem�tt�. Ja �paha� taas on edellisen vastakohta.

--Kyll�, kyll�, ihmisen kannalta katsottuna. Mutta t��ll� ei ole mit��n

vastakohtia.

--Mit� t��ll� sitten on? Enh�n voi ilman vastakohtia edes loogillisesti
ajatella, en muodostaa edes yht��n j�rjellist� k�sitett� heti sille
vastakkaista k�sitett� samalla muodostamatta.

--T��ll� vallitsee vain Kaiken Yhteys. T��ll� sopusointuvat kaikki

ristiriitaisuudet. Se, mit� nimit�t loogilliseksi ja j�rjelliseksi
sin�, on t��ll� suurinta tuhmuutta ja j�rjett�myytt�.

--Miss� olen siis?

--Olet Jumalassa ja Jumala on sinussa. Siksi ei sinun nyt ole

ajateltava inhimillisesti, vaan jumalallisesti.

Sen ymm�rsin, vaikka minun olikin niin vaikea luopua antropomorfisesta

Jumala-k�sitteest�ni.

Koetin mik�li mahdollista eliminoida pois kaikki inhimilliset

ominaisuudet H�nest�, sill� tajusinhan, ettei minulla ollut lupa luoda
Jumalaa omaksi kuvakseni. Niinp� H�n ei voinut �suuttua� eik� �leppy�,
ei �tuomita� eik� �armahtaa�, H�n oli j�rk�ht�m�t�n kuin luonnonlaki.

Mutta oliko H�n my�s tietoinen omasta itsest��n?

Luonnollisesti oli. T�t� ihmisen korkeinta etuoikeutta kaiken muun

luomakunnan rinnalla en voinut eliminoida pois H�nest�. Enh�n voinut
H�nt� el�imen tasolle asettaa.

P�invastoin t�ytyi H�nen itsetietonsa olla kaikkien muiden el�vien

olentojen itsetietoa ��rett�m�sti korkeampi. H�nen t�ytyi olla Tiedon
summa. H�ness� ei saanut olla mit��n h�m�r�� eik� vaistomaista.

Niinkuin suuren suunnattoman s�hk�-auringon t�ytyi H�nen valaista

kaikkea olevaista. Ja H�nen s�teittens� t�ytyi tunkea kaikkialle,
maihin, meriin ja ihmissyd�miin.

Mutta l�mmittik� H�n my�s? Ep�ilem�tt�, sill� eih�n ollut muuta

l�mm�nl�hdett� kuin H�n eik� muuta paikkaa lev�t� ihmissyd�men kuin
H�nen suuri, leimuava syd�mens�.

Ihme vain, ett� min� en tuntenut mit��n l�mp�� t�ll� hetkell�. Minua
paleli.

Silloin jys�hti �kki� p��h�ni--kaikki oli kuin silm�nr�p�yksess�, kuin

salamassa--ettenh�n min� viel� tiennytk��n Jumalasta sen enemp�� kuin
mink� p�� ja j�rki, joiden avulla olin koettanut l�hesty� H�nt�,
saattoivat tiet�� H�nest�. Jos l�hestyisin tunteella H�nt�, ehk�
tulisin H�nest� tiet�m��n my�s jotakin tunteen piiriin kuuluvaa.
Minua houkkaa! Mit� auttoi Kaiken Tieto minua, ellei Kaiken Rakkaus
minua l�mmitt�nyt ja uhonnut minusta?

Samalla valtasi �killinen, ��ret�n kuolemanpelko minut.

Sanoin turhaan itselleni, ettei ollut olemassa mit��n �el�m�� eik�

�kuolemaa�, sill� olivathan nekin vain meid�n oman rajallisuutemme
luomia inhimillisi� k�sitteit�. Yht� turhaan koetin tuon kylm�n Tiedon
sinisi� salamoita ymp�rilt�ni sammuttaa.

--Lakatkaa! huusin henkeni h�d�ss� heille. Olen ihminen, olen el�v�

ihminen, erehtyv�inen ja kuolevainen. Enh�n viel� ole t�ydellinen! En
tahdo haihtua kuin savu taivaalle, minulla on viel� maan p��ll� paljon
tekemist�, monta askelta astuttavaa!

Mutta salamat kiihtyiv�t ja kiihtyiv�t vain. Nyt ne seurasivat jo

toisiaan kuin yht�mittainen valomeri.

T�m� on oikein minulle! ajattelin. Olen aina ollut ylpe� �lyllisest�

olemuksestani. Olen aina pyrkinyt vain tiet�m��n. Nyt saan kerrankin
niin paljon tietoa, ett� p��ni pakahtuu sen runsaudesta, samalla kuin
kaikki muu minussa surkastuu ja tukahtuu.

Mutta ��neen huusin min�:

--Jo riitt��! Salamat, sammukaa! Tahdon tulla tuhmaksi j�lleen, min� en

uskalla menn� t�t� tiet� etemm�ksi. Jos t�t� jatkuu viel� sadas-osa
sekuntia, min� kuolen tai tulen mielipuoleksi!

Oli kuin olisi Jumala kuullut rukoukseni.

Salamat sammuivat, kipin�t harvenivat. Palasivat j�lleen kuin pitk�lt�

matkalta kaikki inhimilliset sielunominaisuudet. Min�, joka �sken olin
tuntenut itseni maailmanneroksi, maailmanvaloksi, olin j�lleen
tavallinen kurja kuolevainen.

Tulin vasta nyt j�lkeenp�in ajatelleeksi, ettei ollut pelkk� sattuma,

miten olin ensin l�hestynyt Jumalaa.

Ep�ilem�tt� oli parasta minussa aavistus ja mielikuvitus. Mutta mit� ne

olivat, ellei juuri Tiedon airueita, niit� jumalaisen j�rjen
kultanuolia, joita se ampuu edell��n?

Mutta minulla ei ollut aikaa kauan tuota asiaa ajatella. Sill� Jumalan
myrsky jatkui, vaikka ei en�� pelkk�n� puhtaana tiet�misen�, vaan
my�skin inhimillisin� tunteina, tunnelmina ja kaukon�kyin�.

II. JUMALTUNTO.

�Sill� ei Jumala salli itse��n pilkattavan.�

SYVYYDEN ��NI�.

LAIVA.

Olin olevinani laivalla, joka keinui lainehilla. J�rvi oli peilikirkas.

Kaste kimalteli viel� �skeisen sateen j�lkeen saarten vehmaissa
rantapuissa.

Ja oli olevinaan kuin kes�inen sunnuntaip�iv� tai aamu sen alkaessa.

Laiva oli t�ynn� kansaa, nuorta ja vanhaa, kaikki kirkkoon kiireht�vi�,
joka jo n�kyi tuolta kaukaa salmen suusta kummultaan kohoavan.

Silloin kaikui Jumalan ��ni minulle syvyydest�:

--Miksi niin yksin, matkamies? Miksi seisot muista erill�si laivan

nokassa ja tuijottelet ryppyotsin kuohuun kohisevaan? Miksi et hae
seuraa itsellesi, vai ovatko ajatuksesi niin pyh�t, ett� ne eiv�t sied�
ihmisten l�heisyytt�?

S�ps�hdin suuresti, sill� enh�n min� ollut t�ll� hetkell� mit��n niin
erikoisen pyhi� ajatellut. Olin ajatellut vain omia aikojani.

Siksi vastasinkin vain kaihtaen ja ep�r�iv�sti:

--Seison yksin, koska en t��ll� tunne ket��n. Katson syvyyteen, koska

monet muistot nousevat minulle sielt�. En hae seuraa h�lisevist�
ihmisist� ymp�rill�ni, koska etsin er��n eloni arvoituksen selityst�.

Ja j�lleen kaikui Syvyyden ��ni minulle:

--Mist� etsit p��t�st� pulmillesi? Oletko matkalla kirkkoon palvelemaan

Herraasi Jumalaasi vai kuulutko niihin harvoihin valittuihin, jotka
tekev�t sen vain Hengess� ja Totuudessa.

Vastasin totuudenmukaisesti H�nelle:

--Koetan palvella H�nt� omassa syd�mess�ni.

Tuo vastaus n�ytti H�nt� hetkeksi tyydytt�v�n.

H�n vaikeni, eik� kuulunut pitk��n aikaan muuta kuin kahtia halkeavan
veden kohina kokassa ja laivan koneiden tasainen tahti, joka jyskytti
kilpaa kera syd�meni.

Mutta tuota hiljaisuutta ei kest�nyt kauan. Kuulin taas puhuvan ��nen,

jota ei voi paeta kukaan:

--Asuuko siis Henki ja Totuus syd�mess�si? Etk� koskaan valhettele?

Etk� pet� koskaan itse�si etk� muita? Seisotko aina Herrasi Jumalasi
edess� niinkuin tulisit tuomiolle?

Tuskan hiki kohosi otsalleni. Enh�n ollut aivan n�in ankaraa

keskustelua tarkoittanut keskell� Jumalan kirkasta aamup�iv��, jolloin
kaikki luonto ymp�rill�ni n�ytti vain H�nen valkeuttaan s�ihkyv�n ja
s�teilev�n.
Mutta t�ytyih�n minun sanoa jotakin.

--Ei kukaan ole t�ydellinen, vastasin vaatimattomasti. Koetan

valhetella niin v�h�n kuin suinkin enk� koskaan oman etuni vuoksi tai
esiinty�kseni muiden edess� parempana kuin olen. Voit ehk� ennemmin
syytt�� minua juuri p�invastaisesta.

--Siis liiasta Totuuden tunnustamisestako, tarkoitat?

Tuo soinnahti jo veriselt� ivalta korvissani. Ja minun oli varsin

vaikea hillit� itse�ni, kun sain ilmi lausutuksi:

--Tied�n, ett� sit� ei voi tehd� kukaan kuolevainen. Tarkoitin, ett�

voit pikemmin syytt�� minua muiden edess� liian mustana esiintyneeni
kuin liian valkeana ja synnitt�m�n�.

Mutta mik��n ei tyydytt�nyt H�nt�. H�n oli p��tt�nyt n�ht�v�sti ottaa

t�yden selon minusta.

--Miksi valhettelet niinp�in sitten? Uskotko sill� Jumalaa paremmin

palvelevasi? Ja jos uskot niin, teetk� sen tietoisesti vai seuraten
jotakin himme��, vaistomaista tajuntaa, johon ehk� et ole t�t� ennen
tullut kyllin huomiota kiinnitt�neeksi?

Minusta tuntui, ett� oli jotakin per�� tuossa puheessa. Ainakin n�ytti
asia sen arvoiselta, ett� sit� kannatti l�hemmin ajatella.

SYD�MEN HYVYYS.

Kuinka vaikeata on ihmisen oppia totta puhumaan edes oman pienen

itsens� edess�, joka sent��n on useimmiten itselleen varsin
anteeksi-antavainen!

Mik� taitava asianajaja ihminen on! H�n tiet��, ett� liika itsens�
parjaaminen vaikuttaa samaa kuin teeskennelty vaatimattomuus: se vaatii
itselleen enemp�� kuin ansaittua kiitosta ja kehumista.

Juuri tuohon syntiin olin tehnyt itseni niin usein syyp��ksi ihmisten
edess�.

P��tin tunnustaa tuon heti sille ��nelle, joka kaikui syvyydest�.

--Olet oikeassa, sanoin, en ole tullut tuota asiaa ennen niin tarkoin
ajatelleeksi. Nyt n�en, ett� er�s himmeimmist� vaistoistani on ollut
saada aina tunnustusta. Mutta eik� niin ole kaikkien ihmisten laita?

--Ei, sanoi ��ni jyrk�sti. Ei niiden, jotka tuntevat seisovansa

henkisesti omilla jaloillaan. Heille riitt�� se tunnustus, jonka he
saavat hyv�lt� omaltatunnoltaan.

--Minulla on ollut aina hyv� omatunto, vastasin voitollisesti. Mik�li

seikka siit� riippuisi, olisin synnitt�min kaikista ihmisist�.

Mutta sit� minun ei olisi pit�nyt sanoa H�nelle.

--Taas valhettelet! jyr�hti H�n musertavalla mahtiponnella. Tunnet
itsesi syyp��ksi paljoonkin, joka mielest�si olisi voinut j��d�
tekem�tt�.

--Tuskinpa sent��n, v�itin vastaan ylimielisesti. Kaiken, mit� olen

tehnyt, olen tehnyt senvuoksi, etten ole voinut toisin tehd�.

--Kaikenko? kysyi ��ni ep�ilev�sti. Etk� todellakaan ole koskaan tehnyt

taikka tekem�tt� j�tt�nyt mit��n inhimillisest� heikkoudesta?

--En! vastasin miltei kiivastuen tuon Toisen kirotusta

itsepintaisuudesta. Lienen tehnyt niin taikka n�in, olen aina pit�nyt
silm�ll� jotakin korkeampaa tarkoitusper��.

--Taikka matalampaa!

--Ainakin on omatuntoni sen sill� hetkell� ja siin� tilanteessa

oikeaksi todistanut.

--Taikka sin� sen hyv�ksynyt, koska se on ollut mukavampaa!

Tuo vivahti jo suorastaan loukkaukselta. Vastasinkin sent�hden vain

lyhyesti ja arvokkaasti:

--Olla hyv� on usein mukavinta.

Tuntui kuin olisin p��ssyt hetkeksi voiton puolelle. Sill� H�n heitti
minulle vain tuon helpon kysymyksen:

--Ja mik� on vaikeampaa?

--Olla paha. Tarkoitan: hyv�lle ihmiselle, jollaisena aina kaikesta

huolimatta olen pit�nyt itse�ni.

--Ja mit� tarkoitat t�ss� tapauksessa pahuudella?

--Kovuutta, ankaruutta itse��n ja muita kohtaan. Sit� se on. Ihmiselle,

joka on syntynyt herk�ksi ja hell�ksi, on se samaa kuin omien
my�t�syntyneiden heikkouksiensa voittaminen.

--Ja miksi h�nen on siis ne ominaisuudet itsess��n voitettava?

--Tullakseen lujaksi ja voimakkaaksi. Voidakseen kest��

el�m�ntaistelussa ja t�ytt�� el�m�nteht�v�ns�, mink� kaikkivaltias
Jumala itse on h�nen hartioilleen asettanut.

--Ja muuten? Ellei h�n tee tuota kaikkea?

--H�n sortuu. H�n katkeaa kesken, ja el�m�n vaunut kulkevat h�nen

ylitseen.

--Ent� sitten?

--Sitten! Sitten h�n ei ole t�ytt�nyt Luojan tarkoitusta, joka

kuitenkin lienee itsens� s�ilytt�minen jonkun itse��n ylemm�n ja
ij�isemm�n p��m��r�n vuoksi.

--Etk� usko, ett� ihminen joskus s�ilytt�� parhaiten itsens� juuri

murtumalla?

Nyt oli minun vuoroni h�mm�sty�. Sill� olinhan itse juuri samoin
ajatellut, ainakin joskus parhaina hetkin�ni.

--Mit� tarkoitat? katsoin kuitenkin tarpeelliseksi varmuuden vuoksi

kysy�.

--Tarkoitan: �_Mit� se auttaa ihmist�, vaikka h�n kaiken maailman

voittaisi_...?�

--Ymm�rr�n. Mutta eih�n t�ss� ole ollut kysymys saada vahinkoa

kuolemattomalle sielulleen. Olihan kysymys juuri oman sielunsa syvimm�n
sis�llyksen pelastumisesta.

--Ja mink� luulet olevan syd�men hyvyytt� ja laupeutta syvemp��?

--Eik�h�n taistelu niiden puolesta? Eik�h�n olla kilpen� ja kalpana

kaikkea pahaa, tuhmaa ja lokaista vastaan, joka tahtoo niit� ryvett��
ja vahingoittaa?

--Ja tulla itse tuhmaksi ja saastaiseksi? Paatua itse pahaksi ja

ilke�ksi, tai toisin sanoen, lis�t� itse juuri niiden lukua, joita
vastaan luulee taistelevansa?

Se oli eritt�in salakavala kysymys. Tarvitsin hiukan aikaa tuosta

selvit�kseni.

Enk� itse ollut juuri samoin ep�illyt joskus mielest�ni oikeankin asian
vuoksi iskiess�ni? Eik� isku niin usein ollut sattunut takaisin
iskij��ns�? Enk� ollut niin usein tuntenut kalvavaa tuskaa siit�, mist�
kaiken j�rjen nimess� omantunnon olisi pit�nyt palkita minua, ja enk�
vain pitkien j�rjen ponnistelujen ja todistelujen avulla ollut voinut
tuosta taakasta vapautua?

Ja oliko se edes aina sitenk��n minulle t�ysin onnistunut? Tuskin!

Miksi olisi mieleni muuten kaikesta huolimatta k�ynyt vuosien vieriess�
aina raskaammaksi ja el�m�ntunto minulle aina tuskallisemmaksi?

Vastasinkin sent�hden vain hiljaisesti:

--Voihan tuon hyvyytens� silti s�ilytt��.

--Miten ja miss�? kajahti heti vastaani tiukka kysymys.

--Omassa syd�mess��n. Ehk� senkin aika joskus tulee.

Mutta se oli lapsellista puhetta. Kaikkein v�himm�n saattoi se Syvyyden

��nt� vaientaa.

--Rauta, jota ei k�ytet�, ruostuu! sanoi H�n jyrk�sti. Samoin on laita

hyvyydenkin. Luuletko, ett� siten parhaiten hoidat leivisk��si? Etk�
tied�, ettei pahaa ole vastustettava pahalla eik� kovaa kovalla
kohdattava?

--Vaan mill� sitten? uskalsin viel� kysy� tuskin kuuluvasti.

--Lempeydell�, kaikui varma vastaus syvyydest�. Ei sovi maksaa samalla

mitalla, mill� itse saa, eik� ole silm�� silm�st� otettava. On oltava
el�m�� ylh�isempi.

--Etk� usko, ett� olen joskus ollut sit�? hym�hdin surumielisesti.

--Kyll�. Mutta olet ollut niin usein my�skin niin paljon julmempi
el�m��, vain jonkun aatteen tai asian vuoksi, jota olet luullut siten
edist�v�si.

--Eik� sek��n ole sallittua siis?

--Ei. Ei mik��n aate tai asia ole niin jalo ja pyh�, ett� se
oikeuttaisi meit� sen edest� muita ihmisi� uhraamaan.

--Eik� itse�ns�k��n?

--Kyll�. Se uhri on ainoa, joka kelpaa korkeuden ja kirkastuksen

Jumalalle. Mutta mit� olet sin� uhrannut sitten?

Siin� min� olin. Mit� saattoi minulla olla siihen vastattavaa? Olinko
min� itse�ni uhraamalla koskaan itse�ni jalostanut ja pyhitt�nyt?

Ja kuitenkin minun t�ytyi vastata jotakin! Sill� laivan koneet

jyskyiv�t, kokka kohisi ja Syvyyden ��ni kaikui yh� syd�mess�ni.

RUNOUS JA TAIDE.

Mit� oli runous, mit� taide sitten? Eik� sekin ollut jokap�iv�ist�
itsens� uhraamista ja siis samalla itsens� kirkastamista ja
pyhitt�mist�?

Ei, t�ytyi minun sieluni sisimm�ss� tunnustaa.

Mit� uhrautumista se oli, jos seurasi omia synnynn�isi�

luonnonlahjojaan? Seurasi siin�kin tapauksessa ja niinkin
itsepintaisesti, ett� siit� saattoi koitua kaikenlaisia koettelemuksia
ja k�rsimyksi�?

Enk� min� t�h�n p�iv��n saakka ollutkaan tuntenut siit� mit��n

henkil�kohtaista kirkastumista tai pyhittymist�.

Pikemmin p�invastoin!

Enk� ollut jo pitemm�n aikaa tuntenut, ett� kaikki taiteellinen ty�ni

oli tapahtunut ja tapahtui yh� edelleen juuri minun syvimm�n itseyteni
kustannuksella?

Olihan tuo tunto joskus t�ytt�nyt minut sellaisella sielun

katkeruudella, ett� olin ollut valmis m��rittelem��n mielipiteeni
niinkin kyynillisesti kuin: t�ytyy olla huono ihminen voidakseen olla
hyv� taiteilija.

Enk� min� suinkaan yksin ole n�in ajatellut. Monet maailman suurimmista
taiteilijoista ovat samoin ajatelleet. Toiset huomanneet sen jo
varhaisessa nuoruudessaan, toiset keski-ik�isin�. Vain aniharvat
voineet s�ilytt�� my�h�iseen vanhuuteensa saakka naivin uskonsa taiteen
jalostavaan olemukseen.

Taide _voi_ ehk� jalostaa, mutta ainoastaan muita, ei taiteilijaa

itse��n.

H�nelle itselleen se on ikuinen helvetti. H�nelle itselleen se on Molok

ja kuluttava tuli, joka polttaa palvelijansa, autioittaa h�net itsens�
ja kaiken olevaisen, kaiken oleellisen h�nen ymp�rilt��n, eik� j�t�
j�lkeens� muuta kuin suitsevia raunioita ja kek�leit�.

Luonnollisesti on t�ss� kysymys ainoastaan niist� taiteilijoista, jotka

k�sitt�v�t teht�v�ns� t�rke�sti, jotka todellakin uhraavat sen edest�
jotakin, uhraavat kaiken muun niinkuin pyhimm�lle pyyteelleen ja
palavimmalle intohimolleen.

Taikka el�m�nteht�v�lleen. Niinh�n sen nimi kuului minun niinkuin monen

muunkin taiteilijan oppisanastossa.

Eih�n kukaan oikea taiteilija saanut eik� voinut olla �hyv�, sanan
tavallisessa, jokap�iv�isess� merkityksess�.

Eih�n taide ollut mit��n hyv�ntekev�isyytt�. Taiteilijan t�ytyi voida

olla �paha�, pakottaa itsens� siihen, ellei se muuten ollut h�nelle
mahdollista, katsoa s��lim�tt�m�sti kaikkea ymp�rill��n olevaa el�m��
ja el�m�n-ilmi�it�, kaikista henkil�kohtaisista my�t�- ja
vastatunteista v�h��k��n v�litt�m�tt�.

Leppym�t�n, lahjomaton tuomari oli taiteilija, tuima itse��n, ankara

muita kohtaan.

Sill� eih�n taide ollut leikki�, jos sen mieli olla totta. Ja _jos_ sen
mieli olla totta, oli taiteilijan oltava j�rk�ht�m�t�n todenpuhuja
hengen maailmassa.

Ainakin oli tuo ollut taiteellinen ohjelmani varhaisesta nuoruudesta.

Ei se ollut aina aivan helppoa ollut.

Oli t�ytynyt itse��n kirist��, silloin kun olisi tehnyt mieli aukaista
itse��n ja kulkea syd�n selkosel�ll��n. T�ytynyt polkea rikki paljon
sellaista, jonka mieluimmin olisi ottanut yl�s ja s�ilytt�nyt
povellaan, ly�d� kuoliaaksi monta ihmist� ja asiaa, joissa ei ollut
muuta vikaa kuin ett� ne olivat joutuneet polulle, jonka olin omakseni
viitoittanut.

Enk� siis voinut kiert��, enk� karttaa niit�? Enk� vaeltaa tiet�ni
varovammin tai est�� itse�ni niin paljoa pahaa tekem�st�?

Koetin kiert��, koetin karttaa, koetin pujotella, sovitella ja

kiemurrella. Mutta eih�n se paljon auttanut, kun minun kuitenkin _oli_
siit� kuljettava. Ja jos joskus sellaista yritinkin--tein sit� sangen
usein muuten,--ei omatuntoni siit� suinkaan kiitt�nyt minua, soimasi
p�invastoin huonoksi, heikoksi ja raadolliseksi.

Ymm�rsin, ett� se oli minun taiteellinen omatuntoni. Mutta eih�n

minulla pitkiin vuosiin ollut juuri mit��n muuta omaatuntoa ollutkaan.

Taikka oikeammin: tietysti se oli olemassa, se toinenkin, mutta vain

jossakin siell� syv�ll�, siell� alitajunnassa ja viel� senkin alla,
josta sit� olisi ollut tuiki ty�l�s l�yt��, jos olisi tahtonutkin, ja
josta sen ��ni vain heikkona kaikuna saattoi joskus pintavesien
viihtyess� tunkea kuuluviin.

Ja miksi min� olisin tahtonutkaan sit� etsi� esille sielt�?

Olinhan min� sen juuri itse sinne alas, sinne syv�lle, sinne mustiin
pohjamutiin karkoittanut.

Mielell��n se ei ollut mennyt sinne, mutta min� olin _tahtonut_ niin,

ja minun tahtoni oli tapahtunut. Kauan j�lkeenkinp�in oli se viel�
monta kertaa koettanut nostaa p��t�ns� sielt�, mutta turhaan. Min� olin
sen aina yht� ankarasti sys�nnyt syvyyteen.

Ja niin sit� ei ollut pitkiin aikoihin n�kynyt en��. Ja minulla oli

ollut kaikki syy uskoa, ett� se oli kuollut.

Ik�v� kyll�, ei se ollut kuollut yksin.

Se oli painunut hyv�ss� seurassa sinne.

Se oli vienyt--valon lapsi kun oli--sinne mukanaan valkeudesta

kokonaisen parven kauniita, kultasiipisi� kangastuksia, armaita,
aurinkoisia lapsuuskuvia, nuoruuden herkimpi�, heleimpi� mielihaaveita,
suvisen luonnon ja suvesta uneksivan lemmen ensimm�isi�, aavistelevia
ailahduksia. Ja se oli vahinko, sill� _niit�_ min� ehk� olisin
tarvinnut ja voinut k�ytt�� taiteessani!

Mutta sit� itse��n en. Mit� min� tein muulla omallatunnolla kuin
taiteellisella?

Mit� min� t��ll� pintamyrskyiss�, t��ll� tuimassa pohjatuulessa

purjehtiessani, tein sill� l�mm�ll�, joka piilee hyvien syd�nten ja
kultaisten lapsuusmuistojen syvyydess�?

Eih�n taiteilija saanut olla �l�mmin�. Viel� v�hemm�n h�n sai olla
hyv�syd�minen. N�in kyll� monta sellaistakin taiteilijaa ymp�rill�ni,
mutta tavallisesti ne olivat niin huonoja taiteilijoita, ett�
heist� puhuttiin vain s��lill�, pilkalla tai ylenkatseellisella
olkap��n-nyk�hdyksell�.

Ei, taiteilijan--jos mieli h�nest� koskaan tulla todellista, suurta

taiteilijaa--t�ytyi olla kova ja raaka. Vain siten saattoi h�n olla se
todenmukainen, se oikeudenmukainen kuvastin, joka oli luotu Luojan
kovaa ja raakaa maailmaa mahdollisimman v��rent�m�tt�m�sti
heijastamaan.

Mihin ihminen kaikella ponnellaan pyrkii, sen h�n saavuttaa. Ja luulen,

ett� minusta, ainakin joskus ja katkonaisesti, tuli taiteilija.

RISTIRIITA.

Ehe�� taiteilijaa ei minusta tullut milloinkaan.

En tahdo v�itt��, ettei minulla olisi ollut lahjoja siihen, yht� v�h�n
kuin sit�k��n, ett� olisin erikoisemmin v��rink�ytt�nyt lahjojani.
Kaikesta n�enn�isest� tuhlaavaisuudestani huolimatta olen nimitt�in
aina ollut mielest�ni siin� suhteessa tavattoman kansantaloudellinen,
melkein kitupiikki.

Mit�k� sill� tarkoitan? Sit� ett� muut yleens� ovat antaneet minulle
enemm�n kuin min� muille ja ett� kaiken avomielisyyteni, jopa
avosuisuutenikin ohella olen suljetumpi ja umpimielisempi kuin kukaan
niist�, joita olen tavannut eloni taipaleella.

Tietysti tahtoisin min�kin antaa puolestani.

Mutta enh�n min� parhaalla tahdollanikaan voi antaa enemp�� kuin muut
voivat ottaa minulta, ja siksi t�ytyi minun tavallisesti jaella
ymp�rilleni vain rihkamaa, vain sellaista, jolla ei ollut mit��n arvoa
minulle.

Olen ollut joskus huomaavinani, ett� se monien muiden mielest� on ollut

hyvinkin arvokasta.

En tahdo syytt�� my�sk��n ymp�rist��ni, et�isemp�� tai kaukaisempaa,

siit� ettei minusta tullut tuota ehe�n taiteilijan ihannetta.

Eih�n t�m� aika tosin ole aivan kiitollinen sellaisten synnytt�miselle,

yht� v�h�n kuin t�m� maa, mik�li ajan tuulet ovat lyhyen el�m�ni aikana
sen ylitse puhaltaneet, lienee paras mahdollinen maaper� sellaisten
kasvamiselle ja kehittymiselle. Mutta eih�n se ole mik��n syy! Ainakaan
min� en sit� my�nn� sellaiseksi.

Mitk��n ulkopuoliset olosuhteet eiv�t voi eiv�tk� saa m��r�t� ihmisen

sisint� olemusta. Jos ne sen ehk� ovat joskus tehneetkin, ovat ne
tehneet sen myrjaadeja vuosia sitten, harmaassa muinaisuudessa.

Mit� syyt�n sitten?

En oikeastaan mit��n, sill� omasta puolestani en katso miksik��n sen

suuremmaksi synniksi olla my�sk��n ep�ehe� taiteilija. Mutta _jos_ se
on synti, silloin tied�n kuka ja ketk� ovat sen aiheuttaneet.

Ne ovat nuo ��net syvyydest�.

Niit� syyt�n min�. Sill� min� en ole koskaan saanut niit� t�ysin
vaiennetuksi.

Ne ovat aina jossakin muodossa helisseet, kumisseet viel� kuoltuaankin.

Min� en ole koskaan voinut polttaa mit��n laivoja takanani. Jos joskus
jotakin sellaista on minulle harvinaisuuden vuoksi onnistunutkin, olen
heti ensimm�isen tilaisuuden esiintyess� palannut vanhoille
valkamilleni, koonnut tuhkasta kaikki viel� k�ytt�kelpoiset kek�leet ja
niiden kannattamana j�lleen uusille ulapoille purjehtinut.

Minusta ei ole koskaan tullut ehe�� taiteilijaa siksi, etten koskaan

ole ehe�sti uskonut taiteen kaikki oikeuttavaan, kaikkivelvoittavaan
olemukseen.

Minussa on aina asunut pieni ep�ily siit�, eik� t�m� kaikki, jota
taiteeksi ja runoudeksi sanotaan, sittenkin ole vain sielun sairautta,
sittenkin vain suurta--itsepetosta!

Tietysti eiv�t terveet tarvitse parannusta, vaan sairaat, eik� mik��n

hengenviljelys ylimalkaan ole mahdollinen miss��n maassa, kansassa tai
yksil�ss�, jota ei jo edes jonkinlainen et��ntymys �luonnosta� ole
saastuttanut. Mutta kuitenkin! Eik� tuon sairauden vastapainoksi sitten
l�ydy muita arvoja kuin n.s. kauneusarvot?

N�ht�v�sti ei, koska nykyaikainen ihminen niihin niin mielell��n

tarrautuu. Katson omasta puolestani, ett� n.s. totuus-arvojenkin
pit�isi riitt�� siin�, sill� ovathan ne meiss� kaikissa niin paljon
syvemm�t ja alkuper�isemm�t.

Taikka n.s. siveys-arvojen. Sill� mit� ne ovat? Eiv�t muuta kuin meid�n
oman isilt�perityn itses�ilytys-viettimme m��r�yksi�, mik� on edullista
meid�n henkiselle olemuksellemme, mik� ei, ett� me kauan el�isimme ja
maailmassa menestyisimme.

Ja siit� vietist� me voimme johtaa yleens� kaikki muutkin,

tietopuolisesti sangen ep�ilyksen-alaiset, k�yt�nn�ss� sangen
puolustettavissa olevat olemuksemme v�ltt�m�tt�myyden
todistuskappaleet.

My�skin yll�mainittuja Syvyyden ��ni� olen joskus pit�nyt sellaisina.

Ne ovat ��ni� entisyydest�. Ne eiv�t koskaan viito meille tiet�

tulevaisuuteen. Ne vet�v�t meit� takaisin siihen, mist� olemme
l�hteneet, ja niiden todistusvoima on k�yp�� voimaa vain sik�li kuin
emme ole voineet omasta entisest� itsest�mme t�ysin irtaantua.

Minulle ei se ollut koskaan t�ysin onnistunut.

Siksi oli koko el�m�ni, samoin kuin taiteellinen ty�ni, j��nyt

ikuiseksi kompromissiksi, ikuiseksi sovitteluksi.

Vuoroin olin uhrannut el�m�n taiteelleni, vuoroin taiteen el�m�lleni.

Ja kummassakin tapauksessa oli omatunto aina soimannut minua, milloin
yhden, milloin toisen sielunpuoleni polkemisesta ja
v��rink�ytt�misest�.

En ollut koskaan tahtonut enk� toivonut tulla yksipuoliseksi.

Siksi ei minusta koskaan ollut tullut eik� tule ehe�t� taiteilijaa.

Sill� ehe�n taiteilijan, samoin kuin hyv�n ampujan, olemukseen kuuluu
ennen kaikkea taito--tai synnynn�inen lahja--sulkea toinen silm�ns� ja
t�hd�t� toisella suoraan ja r�v�ht�m�tt� nuolenkantamalla olevaan
pisteeseen.

Olin aina tahtonut pit�� auki molemmat silm�ni.

En uhrata taiteilijaa, mutta en my�sk��n ihmist� itsess�ni kokonaan.

Siit� kyyneleet! Ja siit� my�s se ristiriita, joka on havaittavana
kautta kumpienkin.

JUMALA ON RAKKAUS.
N�it� ja muita seikkoja laivankannella miettiess�ni aloin jo kuulla
useampia ��ni� altani syvyydest�.

Nais-��ni�, mies-��ni�, heleit� lapsen-��ni�. Yksi syytti minua

kylmenneest� yst�vyydest�, toinen sammuneesta rakkaudesta, kolmas
sielullisesta et��ntymisest�, nelj�s v�kivaltaisesta
irtiriist�ytymisest� ja t�ydellisest� v�linpit�m�tt�myydest�.

Eik� minulla ollut niille kaikille mit��n muuta puolustuksekseni

sanottavaa kuin tuo ainainen ja yksikantainen:

--Minun _t�ytyi_ tehd� niin! Min� itse olen enimmin k�rsinyt siit�.
Mutta el�v�n ja kehittyv�n ihmisen tie k�y aina kohti suurempaa
yksin�isyytt�.

--Miksi? kuuluivat valittavan ��net syvyydest�.

--Siksi ett� se on Luojan laki, koetin selitt�� heille. Siksi ett� _te_
et��nnyitte ja j�itte j�lelle minusta, mit� enemm�n kehityin ja kohosin
aina suurempaan tietoon ja vapauteen.

--Miksi et meit� kerallasi kohottanut? valittivat ��net. Miksi unohdit

meid�t t�nne alas y�h�n ja pimeyteen?

--Enh�n ole teit� unohtanut, koetin puolustautua. Teh�n kaiutte, ette

ole koskaan lakanneet kaikumasta syd�mess�ni. Mutta minun t�ytyi ensin
p��st� kyllin yl�s, ett� kerran voisin kyllin korkealta teille
kauneuden ja totuuden evankeliumia kuuluttaa.

--Me emme kuule niin yl�s, huokasivat ��net. Jos sinulla on jotakin
meille sanomista, t�ytyy sinun tulla t�nne alas meid�n luoksemme. Miksi
sinun t�ytyi menn� niin yl�s? Mit� luulit sielt� l�yt�v�si?

J�in tuokioksi vaille vastausta. Niin, miksi min� oikeastaan olinkaan

niin vimmatusti pyrkinyt ja ponnistellut?

Huomasin heti, ett� oli aivan turhaa edes yritt��k��n ruveta puhumaan
heille taiteesta, runoudesta taikka jostakin muusta itse�ni
ulkopuolella olevasta el�m�nteht�v�st�. Mutta jos koettaisin puhua
jostakin sis�puolisesta? Eik� siis ollut taiteella ja runoudella ollut
_mit��n_ siveellist� arvoa kehitykselleni?

Kyll�, oli yksi: ne olivat pakottaneet minut rehelliseksi itse�ni

kohtaan. Ja mit� vanhemmaksi olin tullut, sen helpommaksi oli minulle
k�ynyt olla rehellinen my�s muita kohtaan. Siit� ainakin oli minun
n�ht�v�sti taiteen ja runouden jumalia kiitt�minen.

Mutta eih�n minun sopinut puhua niist�k��n, sill� nuo ��net tuolla
alhaalla eiv�t olisi kuitenkaan sellaista puhetta k�sitt�neet. Ne
olivat yksinkertaisia, hyvien, koruttomien ihmisten ��ni�, ja vaativat
yht� korutonta, tyhjent�v�� vastausta.

Siksi vastasinkin heille vain yksinkertaisesti:

--Min� etsein Jumalaa.

Mutta tuntui nyt kuin ei ainoastaan syvyys, vaan korkeus ja taivaan

vahvuus ja kaikki luomakunta minun ymp�rill�ni olisi suurena kuorona
julki kuuluttanut:

--Jumala on rakkaus. Jos H�nt� etseit, miksi et meit� rakastanut? Miksi

et hellinyt kukkaa kedolla ja paistanut p�iv�n� laaksoihin ihmislasten?

--Min� en jaksanut, olisin tietysti voinut vastata heille. Mutta enh�n

min� ollut tullut t�nne heikkouttani heille ilmi tunnustamaan.

Enh�n ollut tahtonut koskaan tunnustaa sit� edes omalle pienelle ja

viheli�iselle itselleni.

Voimakas tahdoin min� olla, voimakkaana my�s itseni ja muiden edess�

esiinty�. Voimakas,--vaikka tunsin pohjan horjuvan alla jalkojeni,--
voimakkaana esiinty�,--vaikka tunsin koko henkisen olemukseni p�iv�
p�iv�lt� sy�ksyv�n aina syvemp��n perikatoon.

ITSETUTKISTELUA.

Aluksi en ollut tuosta paljoakaan v�litt�nyt. Olinhan l�pik�ynyt niin

monta kehityskautta, noussut ja langennut niin monia porraspuita, ett�
pidin tuollaisen aallonpohjankin aivan luonnollisena ja maailman
yleiseen kehityskulkuun kuuluvana.

Eih�n aallonpohjakaan aina kest�ne, ajattelin. Tottahan se siit� pian

j�lleen harjaksi hyrsk�ht��!

Olihan niin aina ennen tapahtunut. Minulla oli siis kaikki syy otaksua
samoin t�ll�kin kertaa tapahtuvaksi. Sill� t�ytyih�n luonnonlakien
pit�� paikkansa ja sit� varmemmin viel� sielunlakien, jotka m��r�siv�t,
ett� mit� syvempi alho, sen korkeampi kukkula oli seuraava sit�. Ja
katsoen silloiseen huimaavaan alimenooni, t�ytyi sit� seurata aivan
tavattoman, yht� huimaavan nousu-ajan.

Minulla ei siis ollut muuta teht�v�� kuin antaa kriisin kehitty�

kaikessa rauhassa ja--odottaa.

Mutta t�ll� kertaa n�kyi tuo toivottu aallonharja todellakin antavan

odottaa itse��n.

Kului p�ivi�, viikkoja ja kuukausia, eik� viel�k��n mit��n merkki�

ilmapuntarin kohoamisesta. Vier�hti vuosi, vier�hti parikin vuotta,--
aina vain sama kiristyv� perikadon tunne sis�ll�ni ja ulkopuolellani.

Tunnustan suoraan, ett� minua rupesi silloin jo hiukan pelottamaan.

N�ink� sit� vain menn��n? ajattelin, kerta viimeinen, luonnollisesti,

mutta enp� olisi luullut v�ltt�m�tt�m�n lopun toki viel� n�in l�hell�
olevan. No niin, onhan sit� jo tullutkin tehdyksi taivalta yhden
ihmisen kohdalta...

Ruumiillista kuolemaa en pel�nnyt, mutta henkist�, sill� en

olisi tahtonut suurin surminkaan ennen niin halveksimieni
el�m�n-kummittelijoiden lukua lis�t�.

Tunsin itseni p�rssipeluriksi, joka oli pannut kaiken omaisuutensa

yksiin osakkeisiin, joka n�kee niiden arvon p�iv� p�iv�lt� aina alemma
noteerattavan ja vaanii turhaan onnellista sattumaa tai pelastavaa
ajankohtaa.

Jos jotakin tahdoin, en kyennyt. Jos jotakin yritin, ep�onnistuin.

P��tin sent�hden kovan kohtalon ainakin tilap�isesti, mutta mit�
rautaisimmin vainoavan minua, ja turhaksi mit��n tahtoa tai yritt��.

On turha potkia vasten tutkainta, ajattelin.

On k�rsitt�v�, mik� on k�rsitt�v�. Jos t�m� on loppu, niin se on loppu.

Jos on viel� joku p��sy t�st� umpikujasta, niin ei se ainakaan ole
minun l�ydett�viss�ni.

Tuomitsin itseni siis t�ydelliseen passivisuuteen, etten vain tekisi

mit��n typeryyksi�.

Mutta kun kolmas vuosi koitti eik� n�kynyt viel�k��n valonpilkkua siin�
keski-y�n pimeydess�, jonka tunsin p��ni p��lle seisahtaneen, tuli
kauhu ja tuskan hiki minulle ja min� aloin h�t�isesti kysell�
itselt�ni:

Mit� t�m� on? Varmaan on nyt jotakin hullusti! Leikkiv�tk� korkeammat

voimat minulla taikka olenko min� sielunsilm�ni kadottanut?

Edellinen osa tuosta lauseesta oli tietysti vain pelkk� sananparsi

minulle, sill� enh�n min� siihen aikaan viel� mit��n �korkeampia
voimia� tunnustanut.

Tosin olin, varovaisesti kyll�, s��st�nyt jonnekin syd�meni syvimp��n

komeroon niidenkin mahdollisuuden: min� en kielt�nyt enk� my�nt�nyt
Jumalaa. Mutta pidin mahdottomana--ja viel� enemm�n naurettavana,--ett�
Jumala, jos H�n nyt kerran suvaitsi olla olemassa, alentuisi jonkun
niin turhan ja v�h�p�t�isen asian kuin oman mielentilani kautta minulle
ilmestym��n.

Tuo toinen puoli lausetta ei sensijaan ollut pelkk� sananparsi.

Pelk�sin todellakin tulleeni sokeaksi tai kadottaneeni sen onnea tuovan

taikakalun, jonka tiesin lempeiden kohtalotarten suoneen minulle
syntym�ss�.

RIKOS.

Rupesin katselemaan ymp�rilleni pimeydess�, tutkistelemaan itse�ni ja

muuta maailmaa ymp�rill�ni. T�ytyih�n olla joku syy, joku erikoinen
aihe, joka n�in pimensi p�iv�n minulta.

T�ytyi olla joku salainen s�l�, joku vika malmissa, koska ei soinut
ehein s�velin sieluni kirkonkello.

Tiesinh�n min� sen olevan siell�, er��n hiuksenhienon, tuskin

huomattavan halkeaman kulkevan l�pi nuoruuteni ja miehuuteni.

Se ei ollut mik��n tavallinen tunteiden, vaistojen tai vakaumuksien

ristiriita. My�sk��n ei se ollut tuo taiteellisen ja inhimillisen
velvollisuudentunnon v�linen sorasointu, joka muuten oli niin monta
kipe�n tuskan ja murheellisen mielialan hetke� el�m�ss�ni aiheuttanut.

Se oli rikos. Se oli synti.

--Vainko yksi? tekisi oudon mieli ivallisesti huudahtaa. Miekkoinen

mies, jolla siin� ij�ss� ei ole useampia omallatunnollaan!

Huudahtaisin ep�ilem�tt� samoin h�nen kerallaan, ellen tarkoittaisi

rikoksella _ehdotonta_ rikosta ja synnill� synti� Pyh�� Henke� vastaan,
jolle ei parhaalla asianajo-taidollaankaan voi keksi� mit��n
puolustusta ja jolle ei siis voi olla olemassa my�sk��n mit��n
anteeksiantamusta.

Tietysti olin min� tehnyt niin monta muutakin synti� el�m�ss�ni,

my�skin sellaisia, jotka todellakin olin itse _tuntenut_ synniksi ja
joita siis eiv�t vain muut olleet siksi nimitt�neet. Mutta niille
l�ytyi aina joku puolustus, niist� pois aina joku takaportti. Jos
katsoinkin rikkoneeni jotakin el�m�n-arvoa vastaan, oli minulla aina
mahdollisuus kohottaa sen sijalle toinen kahta korkeampi, jonka valossa
tekoni oli t�ysin hyv�ksytt�v� ja joka suorastaan _vaati_ minua niin
menettelem��n.

T�lle yhdelle ei vaan l�ytynyt mit��n. Se oli synti _kaikkia_

el�m�n-arvoja vastaan.

--Siis rakkaus? kuulen j�lleen uteliaan kysymyksen ilmassa

soinnahtavan.

--Niinp� kyll�, sill� ainoastaan se intohimohan voi kaikkia

el�m�n-arvoja koskettaa. Se oli lemmenrikos.

--Aistillisen, synnillisen lemmen?

--Ep�ilem�tt�, mik�li k�yt�mme yleisesti hyv�ksyttyj� puheenparsia.

Rakastin h�nt� kaikella ruumiillani ja sielullani.

--Ilman mit��n kirkollisia tai yhteiskunnallisia sitoumuksia?

--Niin. Sit�paitsi me olimme kumpikin viel� aivan liian nuoret

sellaisia edes ajattelemaan.

--Siit� on kauan?

--Parikymment� pitk�� vuotta. Paljon on tapahtunut niiden kuluessa sek�

sis�ll�ni ett� ulkopuolellani.

--Etk� viel�k��n ole voinut h�nt� unohtaa?

--En. H�n oli ensimm�inen rakkauteni.

--Ja sin� h�nen?

--Niin. Min� viettelin h�net, kuten sanotaan.

--Ja tuoko nyt painaa omaatuntoasi?

--Ei se, ett� rakastin h�nt�, vaan se, ett� hylk�sin h�net ja j�tin
h�net yp�yksin outoon, avaraan maailmaan.
--Sin� et ole kuullut senj�lkeen h�nest� mit��n?

--En. Minulla ei ole ollut rohkeutta edes tiedustella. Hyvin luultavaa,

ett� h�n on minut jo aikoja sitten unohtanut.

--Mutta...? Siin�h�n tapauksessa...?

--Muisto el��. Mutta koska tarkoitukseni on kaikkein v�himm�n ollut

mit��n itse-el�m�kerrallista kuvausta ulkopuolisen todellisuuden
merkeiss� kirjoittaa, en aio vastata enempiin kysymyksiin.

--Mik� on ollut tarkoituksesi sitten?

--Esitt�� ainoastaan er�it� yleisi�, joskin omassa itsekohtaisessa

el�m�ss� toteamiani henkisi� viivoja, joiden arvo luonnollisesti
riippuu kokonaan niiden viitoittamien totuuksien suuremmasta tai
pienemm�st� yleisinhimillisest� p�tevyydest�.

Koetan, mik�li mahdollista, seurata alkuper�ist� tarkoitustani.

Mutta silt� varalta, ett� sattuisin, t�m�n teoksen ankarasti

yleistetyist� puitteista huolimatta, ehk� joskus liian itsekohtaisille
aloille poikkeamaan, pyyd�n huomauttaa ensiksikin, ett� se tapahtuu
kokonaan vasten tahtoani, ja toiseksi, ett� jotakin samantapaista on
ehk� jossakin muodossa tapahtunut meille kaikille ja meid�n kunkin
t�ytynyt silloin omalla tavallamme siihen suhtautua.

Mutta t�m� oli laulu, jonka laineet lauloivat minulle syvyydest�:

NEIET NIEMIEN NENISS�.

�Toisin silloin touko kasvoi,

toisin maa orahan otti.�

NUORI V�IN�M�INEN.

Se oli siihen aikaan kuin V�in�m�inen �laski laulellen vesi�, ilon

ly�en lainehia�.

Neiet niemien neniss� katselivat, kuuntelivat: �Mik� on ilo merell�?

Mik� laulu lainehilla?�

Maailma oli siihen aikaan kauniimpi kuin nyt, ihmiset itse iloisemmat
ja valoisammat. Mitk��n valtioita ja yhteiskuntia mullistavat
kysymykset eiv�t viel� mieli� painaneet. Ei raivonnut my�sk��n
maailmansota eik� ollut ihmisyyden y�puoli viel� niin tiukalle
yksil�iden ja kansojen ymp�ri kiristynyt.

Vallitsi p�iv�npuoli. Oli tilaa suuntaan ja toiseen, el�m�� edess� ja

takana, kaikkialla siint�vi�, soiluvia j�rvenselki�, puuntavia,
yst�v�llisi� taloja ja kasteesta kimaltelevia rantalepikkoja.
Oli kuin koko maailma olisi ollut nuori ja autuas siihen aikaan.

Ja my�skin V�in�m�inen oli siihen aikaan nuori. Oikeastaan h�n oli

kaikista ik�kausista riippumaton, sill� h�n oli syntynyt vanhana,
ihmisist� vanhimpana, joskin h�n kautta el�m�ns� katseli lapsensilmill�
maailmaa. Mutta _t�m�_ maailma oli viel� uusi h�nelle ja tarjosi
h�nelle aina uusia, toinen toistaan ihanampia ihmeit� ja yll�tyksi�.

H�n oli ensimm�iset el�m�nkokeensa tiet�j�n� suorittanut ja tunsi nyt

h�nelle ominaisen laulu-ilon poveaan paisuttavan.

Eik� h�n vain el�m�nviisauksia lausunut eik� tulkinnut vain syd�mens�

syvyydess� piilev��, raudanraskasta el�m�nmurhettaan. Luonnon ja lemmen
ylistyst� h�n lauloi, ja sen kauniin maan, jonka lempe�t jumalat olivat
antaneet h�nen asuinsijakseen.

Kevein� kuin perhoset liiteliv�t laulut h�nen huuliltaan. Vaivattomasti

kuin vaahtokellot kumpuilivat soinnut ja s�keet h�nen olentonsa
onnellisesta ylt�kyll�isyydest�.

Ihmek�, ett� ihmiset pitiv�t h�nen lauluistaan? Ihmek�, ett� he

iloitsivat ja taputtivat k�si��n kaikkialla, miss� h�nen punaisen
laulupurtensa n�htiin vesi� viilett�v�n?

T�n� kullaisna kes�n� h�n oli kaikista el�m�nhuolistaan tyysti

irroittautunut.

H�n oli lyk�nnyt venheens� vesille ja pyyt�nyt kansaa kaikenn�k�ist�

siihen sis�lle astumaan. Ja kansa oli seurannut h�nen kutsuaan, l�hinn�
nuori kansa, istunut tuhdoille monta impe� iloista, airoille monta
sulhoa sulkap��t�. Laskettu p�iv�t vilisevi� virtoja pitkin, toiset
peilikirkkaita suvantovesi� soudateltu.

Ja kaiken p��ll� oli paistanut keskikes�n pilvet�n p�iv�nkehr�. Ja

jokaisessa niemess� oli ollut talo ja jokaisessa talossa tanhujuhlat ja
kauniit kassap��t. Ja nuoret apilanurmet olivat kukkineet kaikkialla,
tuoksuneet orapihlajat ja tuomet, k�ki kukahellut kummulla talon takana
ja visert�nyt p��sky kaivonvintin p��ss� seesteisen, huikaisevan
korkeuden, v�lkkyvien vesien ja laajan, viheri�itsev�n maan ylistyst�.

Niin oli vihdoin tultu suurelle j�rvensel�lle. Vain viimeinen, kapea

niemenkaisku erotti sen en�� taampana sinert�v�st�, peninkulmien
pituisesta ja levyisest� ulapasta.

My�skin siin� niemess� oli ollut talo, talon alla sauna ja tuuhea
rantalepikko.

Mutta t��ll� ei ollut n�kynyt neitej� nen�ss� niemen, ei kuulunut

nuorten pajatusta lehdoista eik� rantakivilt�. Istunut vain piika
pikkarainen yksin saunalaiturin p��ss� k�si poskellaan, ei itkenyt eik�
iloinnut siin�, ilman vain itseksens� hyr�illyt ja katsonut p�iv�n
kauniin laskemista, joka oli heitt�nyt kimmelt�v�n hohtonsa h�nen
kellert�ville suortuvilleen.

V�in�m�inen silloin viskannut h�nelle sanan vesien poikki:

--Tule, tytti, purtehemme!

Tytti vastannut vain yksikantaan h�nelle:

--Tuuli sulle purtehesi!

V�in�m�inen siihen soreasti virkkanut viel�:

--Ent� jos maalle astun? Annatko kutreistasi kielet kantelooni?

Piika pikkarainen painanut silloin p��ns� alas ujostuen ja kuiskannut

tuskin kuuluvasti:

--Se on liian suuri kunnia minulle.

Mutta V�in�m�inen silloin py�r�ytt�nyt purren liki laituria ja

lausahtanut:

--T�h�n j��n. Muut matkaa jatkakoot! Mutta ellei minua kuulune

elonleikkuujuhlille Kalevalaan, niin k�yk�� noutamassa.

Ja muut menneet matkaansa melastellen ja sen enemp�� ihmettelem�tt�,

sill� nuori V�in�m�inen oli tunnettu oikullisista p��h�npistoistaan
sek� niist� �killisist� lemmenleimahduksista, joita aivan uppo-oudot
naiset saattoivat h�ness� her�tt��.

Samat inhimilliset heikkoudet seurasivat h�nt� viel� harmaahapsenakin.

SININEN LOIHTU.

Talon iloinen is�nt� ja ehtoinen em�nt�v�ki ottivat V�in�m�isen vastaan

mit� yst�v�llisimmin, saattoivat h�net saunaan ja antoivat pihan
toisella puolella olevan uutispirtin h�nelle avaraksi asuinsijaksi.
Siin� nukkui h�n y�ns� ja her�si jo aamulla kukonlaulun aikaan kes�isen
p�iv�nnousun kohottaessa ruusunpunaisia sormiaan yli pilvett�m�n
taivaanrannan.

V�in�m�inen hieroi silmi��n ja katsoi ymp�rilleen.

Koko pirtti oli kultaa t�ynn�. Se oli tehty uusista, puhtaiksi

piilutuista honkahirsist�, joiden rakoihin oli tuoreita tuomenterttuja
ja lemuavia koivunlehvi� aseteltu. Aamu-aurinko l�ikkyi sis�lle
suurista avoimista ikkunoista, ikkunain alla v�lkkyiv�t laajat
j�rvenlahdet ja tuolta tuonnempaa m�enrinteilt� suurten salokylien
vihert�v�t vainiot ja kaatut kaskimaat.

Tuntui tiet�j�st� kuin h�n olisi tullut asunnoille autuaitten. H�n

hyp�hti yl�s hyvin lev�ht�neen� ja nuortakin nuorempana.

Ei n�kynyt viel� kukaan liikkuvan talossa. H�n pisti kanteleen

kainaloonsa, astui pihalle ja l�hti noin vain ilman aikojaan polkua
niemen p��h�n noudattelemaan.

Niemen p��ss� oli vanha lyylilehto, siin� ij�nikuiset kivet ja

valtaisat uhripaadet. Istui er��lle niist� V�in�m�inen ajatuksissaan,
painoi kyyn�rp��n vasten polveaan, varasi leuan vasten nyrkki��n ja
vaipui kes�isen luonnon ja sis�isen sielun-el�m�ns� katselmuksiin.
�Mit� min� teen t��ll�?� kysyi h�n itselt��n. �Kuinka olen tullut t�nne
ja miksi olen j�tt�nyt punaisen purteni vesi� viilett�m��n? Hyv�, ett�
on edes kannel t��ll� kerallani. Vaikka onkin t��ll� onni ollakseni,
tuntisin ilman sit� itseni tuiki orvoksi ja yksin�iseksi.�

Mutta vaikka h�n olisi kuinka koettanut t��ll�-oloaan koristella ja

selitell�, t�ytyi h�nen kuitenkin my�nt�� poikenneensa t�h�n taloon
vain tuon piika pikkaraisen vuoksi, joka oli istunut laiturin p��ss� ja
joka h�net oli eilen-illalla puhtaaksi ja virke�ksi kylvett�nyt.

Miten nuori ja notkea se oli ollut! Herkk� kuin hiirenkorva, kaita kuin
rannankaisla. Ja sen silmiss� oli ollut tumma sini kuin ruiskukan
kuvussa tai sudenkorennon siivess� tai suvisen j�rven pinnassa, jonka
��rt� et�inen, p�iv�npaistama ukkospilvi uhaten pimitt��...

Uhaten?

V�in�m�isen t�ytyi oikein ��neen hym�ht�� tuolle ajatukselleen. Mik�

uhka siin� voisi piill�, katseessa pienen tytt�lapsen, joka tosin
n�ytti terhakalta kuin nuori petranhieho, mutta kuitenkin siksi
hennolta ja turvattomalta, ett� olisi tehnyt mieli kietoa suojaten
k�sivartensa h�nen ymp�rilleen?

Mutta kun h�n kohotti katseensa, h�n h�mm�styi, sill� maailma ei viel�
koskaan ollut loistanut h�nen silm��ns� niin siniselt�.

Kaikki sinersi, taivas, j�rvet ja hiljaisessa aamutuulessa heiluvat

kissankellot... V�in�m�inen pyyhk�isi otsaansa ja hym�hti j�lleen.
Oliko sininen loihtu kietonut h�net? Oliko h�n katsonut liian kauan
noiden kahden silm�n syvyyteen?

Ja ik��nkuin itsest��n meniv�t h�nen sormensa soittimelle...

Mutta silloin n�ki h�n n�yn, joka oli kultaisena kuvajaisena halki
el�m�n seuraava h�nt�.

Astui tervaleppien lomasta rantaan mets�n sinipiika ja seisahtui

somerikolle hetkeksi kuin omaa ihanuuttaan imehtim��n. Muodoiltaan h�n
oli niinkuin piika pikkarainen, mutta h�nell� oli kuolemattomuuden
s�dekeh� kulmillaan. Ja h�n heitti paitansa pajulle, hamehensa
haapaselle ja sukelsi suurien lummekukkien sekaan, keinuen itse kohta
laineilla niinkuin suuri, lumivalkea lummekukka.

Eik� h�nen tarvinnut kauan yksin uiskennella. Tulivat vellamoiset veen

selilt�, aallottaret aamun terheneest�, ja tempasivat h�net kerallaan
kultana vipajavien kaislojen karkeloon. V�in�m�inen katsoi ja katsoi.
Ja ik��nkuin itsest��n humahtelivat uusien runojen uskot ja uusien
kauneuksien kangastelevat mielikuvat h�nen huuliltaan.

Her�siv�t jo talo ja talon asukkaat ja hiipiv�t hiljaa niemen k�rkeen.

Her�siv�t my�s vihelt�v�t viidat ja lehtojen lempe�t el�j�t h�nen
ymp�rill��n, kumahti kumpu, pamahti paasi, ja kohosivat vainajien
valkeat henget soittoa ikirunojan kuulemaan. Miss� pursi piirti pitkin
j�rvenselk��, siihen se pys�htyi kuin naulattuna, miss� haukka liiti
ilman halki, siihen se j�i siivilleen lep��m��n.

Ja nuori V�in�m�inen lauloi ja lauloi. P�iv� oli jo kohonnut

keskitaivaalle, karissut ammoin jo lep�nlehdilt� aamukaste, ja aina
vieri h�nen virtens� hetki hetkelt� hele�mp�n�, syvemp�n�, maata ja
taivasta syleilev�mp�n�. Eik� h�n n�hnyt en�� maailmaa ymp�rill��n,
ainoastaan omat kimmelt�v�t mielikuvansa, korkeat kuin ilmankaaret,
pohjattomat kuin kuohut Manalan alantehissa.

Syntyi sunnuntai, minne laikahti V�in�m�n virren laine. Hehkuivat

helkavalkeat, kunne kirposi kipin� h�nen haltioituneesta hengest��n.

Ja mit� lauloi nuori V�in�m�inen?

H�n tunnusti uskovansa kaikkeuden rajattomaan kauneuteen, el�m�n ja

ihmisen suunnattomaan, m��r�tt�m��n ihanuuteen.

AURINKOLAULU.

H�n lauloi maasta, jota ei ollut, ja maailmasta, jonka h�n n�ki vain
sielunsilmill��n. Eik� siin� maassa ollut vihaa eik� vainoa, ei sotaa
eik� sortoa, vaan vallitsi ainoastaan loppumaton lempeys ja
oikeamielisyys.

H�n lauloi ajasta, joka oli tuleva, ja kansasta, joka oli kaltainen
h�nen unelmiensa. Syv�lt� synnyinmaan kamarasta se oli kasvanut, mutta
sen latva lautui vapaana taivaan tuulien ja t�htien alla.

H�n lauloi Jumalasta, jolla oli kunnia korkeudessa, mutta autuas

asuinsijansa hyvien ja hiljaisten ihmisten syd�miss�.

H�n lauloi ihmislapsista, jotka tulivat toimeen kesken��n, ja Jumalan

lapsista, jotka nauttivat kiitollisin mielin el�m�n-antimista,
hymyiliv�t ja tekiv�t hyv��.

H�n lauloi valtiosta, joka oli olemassa vain kansalaisia varten ja

yhteiskunnasta, joka oli yksil�iden vapaudelle ja suurelle
suvaitsevaisuudelle perustettu. Eik� enemmist� siin� valtiossa sortanut
v�hemmist�� eik� yksil� siin� yhteiskunnassa v��rink�ytt�nyt
vapauttaan, sill� h�n tiesi siten joutuvansa vain kiitollisuudenvelkaan
niille, jotka joka tapauksessa olisivat h�nen v��rink�yt�ksens�
ymm�rt�neet ja anteeksi antaneet.

H�n lauloi miehest�, joka oli lempe� kuin nainen, ja naisesta, joka oli
miehen vertainen viisaudessa. Mutta kun he toisiaan rakastivat, eiv�t
he en�� sukupuolestaan tiet�neet, vaan sulivat toisiinsa ja tulivat
t�ydellisiksi.

H�n lauloi tiedosta, joka tunki luonnon uumeniin, ja taidosta, joka oli
lukemattomien manalle menneiden sukupolvien perint�summa. Mutta enin
lauloi h�n _Sanasta_, jota kaikki mahdit maassa, meress� ja
ihmissyd�miss� tottelivat, sill� se oli ollut alussa ja asunut Jumalan
tyk�n� ja Jumala oli ollut se Sana.

H�n lauloi maailmanluomisesta, joka p�iv� p�iv�lt� edess�mme tapahtuu,

ja maailmanlopusta, joka on yht� jatkuva ja ikuinen kuin sen alkaminen.

H�n lauloi kuolemasta, joka oli vain el�m�n toinen puoli, ja

syntymisest�, joka vain oli ikuisen voiman muodonmuutos.
H�n lauloi luonnosta, jonka ulkopuolella ei ollut mit��n ja
t�ytel�isyydest�, joka ei siet�nyt mit��n tyhj�� tilaa. Mutta enin
lauloi h�n kaiken yhteenkuuluvaisuudesta ja siit� syyn ja seurauksen
laista, joka Jumalan j�rken� l�pituukee luomakunnan.

H�n lauloi t�hdist� taivaalla ja kukkasista kedoilla ja ihmissieluista,

jotka ovat niinkuin Jumalan silm�t, sill� niiden kautta _H�nen_
sielunsa meille henkevimp�n� ja k�sitett�vimp�n� heijastuu.

H�n lauloi Y�st�, joka oli maailman �iti, ja Auringosta, joka oli is�
kaiken luonnon ja ihmiskunnan.

H�n lauloi l�mm�st�, joka oli Jumalan rakkaus, ja kylmyydest�, joka oli
H�nen viilt�v�n vikansa kuva. Eik� Jumalan rakkaus ollut muuta kuin
ihmisen oman itseyden avartumista Luojan koko suurta luomakuntaa
k�sitt�v�ksi, eik� Jumalan viha ollut muuta kuin ihmisen oman olemuksen
kutistumista pieneksi, pahaksi, paatuneeksi ja itsekk��ksi.

H�n lauloi valon ja pimeyden valloista, jotka luonnossa ja ihmisiss�

taistelivat, ja hyv�n ja pahantiedon puusta, joka oli tuottanut niin
paljon k�rsimyst�, mutta my�skin nautintoa maailmaan.

H�n lauloi vapaudesta, joka oli ihmisille annettu h�nen

aateliskilvekseen, ja suurista sankareista, jotka eiv�t olleet sit�
ikin� tahranneet.

H�n lauloi Hengen j�ttil�isist�, jotka olivat miljoonien kuormat

kantaneet, ja Kalevan pojista, joiden j�ljiss� el�m� oli ollut
kauniimpi ja ilma helpompi hengitt��. Monet heist� olivat suuria tekoja
toimittaneet, mutta monet my�skin tehneet hyv�� vain pelk�ll�
olemassaolollaan.

H�n lauloi niist�, jotka olivat olleet uskollisia v�h�ss�, ja niist�,

jotka vastavoimien kohdatessa eiv�t olleet tinkineet edes paljostaan.

H�n lauloi el�m�n vaatimuksesta, joka on pienimm�ll�kin maan madolla,

ja el�m�n j�nnityksest�, josta syntyy sen voimien tasapaino.

H�n lauloi el�m�n-ilosta niinkuin lahden lumpehista, ja el�m�n

murheesta niinkuin niiden juurista, jotka ovat syv�ll� pohjamudassa.
Mutta h�n lauloi my�skin el�m�n lyhyydest�, joka on kerke�mpi kuin kes�
pohjolassa, ja el�m�n ylt�kyll�isyydest�, jota ei ehdi ahmia
kuolevainen.

H�n lauloi tiedonjanosta, joka on kuin kuluttava tuli, ja

kauneudenkaipuusta, joka riuduttaa ihmisrinnan. Eik� ole hyv� olla
siell�, miss� on, eik� kukaan tyydy siihen, mink� pivossaan pit�� ja
omistaa.

H�n lauloi ihmis-onnesta, joka on pyh�� pyrkimyst�, ja ihmisheimosta,

joka tahtoo nousta jumaliin.

H�n lauloi Kohtalosta, joka on kaikkeuden voimien yhteistulos, ja

graniitista niinkuin vanhimmasta veljest��n. Mutta enin lauloi h�n
yksil�n sortumisesta Salliman valtojen alle, ett� yleis-itsel� h�ness�
sen korkeammalle kohoisi ja riemuitsisi.

H�n lauloi ristiriidasta, joka k�y l�pi lemmen maailman, ja

sopusoinnusta, joka sen Jumalana sovittaa.

H�n lauloi ��rett�myyksist�, joissa kohtisuorat viivat koskettavat

j�lleen toisiaan, ja kaiken moninaisuudesta, joka kumpuaa vain kaiken
yhteydest�. Eik� ole ainetta, jossa ei ole henke�, eik� palavaa
soihtua, joka ei olisi ihmisen vertauskuva.

Mutta enin lauloi h�n el�m�n katkeamattomasta ketjusta, joka kiert��

ij�isyydest� ij�isyyteen, joka kimaltelee aamuruskon kullassa ja
vipajaa meit� vastaan t�hti�isen mets�lammen syvyydest�.

Eik� ole p��sy� siit� pois eik� siihen sis�lle, mutta me itse voimme
muuttaa pakkomme vapaudeksi.

PIIKA PIKKARAINEN.

Kolme p�iv�� p��ksytyksin soitti ja lauloi V�in�m�inen. Ja joka ilta

h�n kuuli vienon ��nen vierelt��n korvaansa kuiskaisevan:

--Min� rakastan sinua.

Ja joka kerta tunsi nuori laulaja silloin syd�mens� niin kummasti

syk�ht�v�n.

H�n oli tottunut siihen, ett� h�nen kansansa kassap��t, niin paljon
kuin ne h�nt� tiet�j�n� ja taitajana ihailivatkin, v�ltteliv�t h�nen
hiukan k�mpel�it� kosimisyrityksi��n, ujostuivat per�ti tai pujahtivat
pakoon nauraen ja naljaellen. Sill� h�n oli aivan liiaksi vakava ja
viisas heid�n mielest��n eik� h�nen kanssaan voinut koskaan oikein
keve�sti ja vaivattomasti keskustella.

Siksi h�n oli jo itsekin tyytynyt huononpuoleiseen nais-onneensa

melkoisella, joskin jonkun verran v�kin�isell� huumorilla suhtautumaan.

Mutta t�m� ei ollut v�ltellyt, ei ujostellut eik� pit�nyt pilkkana

h�nt�. Kiersi vain k�sivartensa kiinte�sti h�nen kaulaansa ja kuiskasi
h�nen korvaansa leimahtavin silmin:

--Min� rakastan sinua.

Ja silloin olivat kuin Kalevan tulet, kuin siniset, ��rett�m�t

liekkimeret my�skin kautta V�in�m�isen p��n ja syd�men v�lk�ht�neet. Ja
silloin h�n oli unohtanut kaiken muun ymp�rilt��n, kaikki ajatus ja
itsetieto oli haihtunut h�nelt� ja h�n vain tuntenut sy�ksyv�ns� Luojan
suuren ja salaper�isen luomakunnan palavaan, pohjattomaan aurinkoon.

Vain nuo kolme pient� sanaa: �Min� rakastan sinua.�

Mutta sis�ltyih�n niihin koko el�m�n tarkoitus. Piilih�n niiss�

kaikkien ongelmien ja kaikkien arvoitusten alkuselitys.

--Min� rakastan sinua.

Juuri noita kolmea sanaa h�n oli tarvinnut voidakseen t�ysin rinnoin
laulaa oman riemulaulunsa el�m�lle ja sit� ohjaaville ikuisille
valloille, jotka olivat j�rkkym�tt�m�t kuin luonnonlait ja joiden
ylitse rakkaus yksin saattoi voitollisena liihoitella.

Mutta laulunsa laulettuaan h�n tunsi j�lleen kaipaavansa jotakin uutta.

Ja nelj�nnen p�iv�n illalla h�n tapasi itsens� istumasta sangen apeassa
mielialassa vuoteensa laidalla ja tuumimasta, miten h�n p��sisi t�lt�
lemmen niemelt� ja n�ist� lemmenlumoista takaisin luo kansansa
kalevalaisen.

Min� olen hullu! ajatteli h�n. Mit�h�n minun toverini mahtavat ajatella
minusta? Pit�v�t tietysti aivan l�yh�nkenk�n�, joka mill� hetkell�
hyv�ns� saattaa mille rantalaiturille tahansa vain jonkun sinisen
silm�parin ja tuuhean tukkap��n vuoksi kapsahtaa! Ja oikeassahan ne
olivat. Mit� se oli ollut muuta kuin l�ylynly�m�� t�m� h�nen t�nnek��n
j��misens�?

Nauraa h�nelle sopikin, naurettava h�n olikin, jokaisen oikun johtama,

joka helman heittelem�!

Mutta kuinka h�nen toverinsa ja yst�v�ns� vasta olisivatkaan mahtaneet

nauraa h�nelle, jos he olisivat tienneet, ett� h�n oli t��ll�
todenteolla rakastunut! Ja rakastunut keneen? Turhaan, tuiki
v�h�p�t�iseen tytt�lapseen, piikaan pikkaraiseen, joka ei ollut edes
talon oma tyt�r, vaan is�t�n, �idit�n, mieronkiertolainen. Olihan
mahdotonta ajatellakaan, ett� t�st� suhteesta voisi kehitty� mit��n sen
pysyv�mp�� ja vakavampaa...

H�n, V�in�m�inen, heimonsa ruhtinas ja kaiken kansan p��? Ja tuo tytt�,

lastu viiman viem�, vaahto tuulen tuoma...?

Ei! Eiv�th�n he voisi yhdess� edes heimon suurille uhrijuhlille

ilmesty�.

Kuitenkin h�n oli luvannut vied� elonleikkuujuhlille h�net. Niit�

vietettiin joka kyl�ss� ja joka pit�j�ss�, joskin suurimmat niist�
olivat Suvantolassa. Niin kaukana ei tuo tytt�nen tosin ollut koskaan
k�ynyt, eip� edes pit�j�njuhlillakaan, mutta h�nen mielens� paloi
v�kev�sti sinne ja V�in�m�inen oli kerran lemmenhuumeessaan luvannut
siell� koko illan h�nen kanssaan karkeloida.

Piika pikkarainen oli ottanut tuon lupauksen vastaan kuin lahjan. H�nen
lapsellinen ilonsa siit� oli silloin my�skin V�in�m�isen syd�nt�
syv�sti liikuttanut.

Se olikin ainoa lahja, mink� h�n koskaan oli antanut h�nelle.

Tuo tytt�nen ei ollut tahtonut h�nelt� koruja, lupauksia eik�

lemmenvaloja. H�n ei ollut ylimalkaan tahtonut mit��n, ainoastaan
rakastaa ja tulla rakastetuksi.

Nyt tuokin ainoa pieni lemmenlupaus oli jo ruvennut V�in�m�ist�

vaivaamaan...

H�n, t�nne, kaukaisen salokyl�n helkajuhlille? Eih�n se mitenk��n

k�ynyt, ei voinut k�yd� p�ins�. H�n, jota niin kiihke�sti juuri
samoille juhlille odotettiin Kalevalassa! Eik� h�n ollut luvannut my�s
laulupurtensa v�elle ainakin siksi p�iv�ksi sinne ilmesty�?

Kyll�! Olipa h�n viel� erotessa k�skenyt heid�n noutaa h�net t��lt�,
ellei h�nt� itsest��n rupeisi kotiin kuulumaan?

Ja he tulisivat kyll�, siit� saattoi V�in�m�inen olla varmasti

vakuutettu. Tulisivat ja veisiv�t h�net riemuiten kerallaan, sill�
eih�n h�n toki voisi ruveta aivan tosissaan todistelemaan, ett� h�nell�
oli lupaus t��ll�kin t�ytett�v�n��n, lupaus, joka oli tuon yhden ainoan
orvon lapsensielun ainoa ilo ja p�iv�npaiste...

Ei! Sit� h�n ei voinut tehd�. Eih�n h�n voinut edes virkkaa heille
asiasta mit��n eik� paljastaa heille oman lapsensielunsa ��ret�nt�
orpoutta ja yksin�isyytt�...

--Min� rakastan sinua!

V�in�m�inen her�si h�tk�ht�en mietteist��n nuo kolme kummallista

taikasanaa j�lleen kuullessaan. Piika pikkarainen seisoi h�nen
edess��n.

--Sin�k� se olet?

Eik� h�n ehtinyt muuta sanoakaan, kun piika pikkarainen jo istahti

h�nen polvelleen, kiersi k�sivartensa h�nen kaulaansa ja kuiskasi
j�lleen h�nen korvaansa leimahtavin silmin:

--Min� rakastan sinua.

Ja j�lleen haihtuivat kaikki turhat tuumat ja ajatukset h�nelt�. Ja

j�lleen tunsi h�n kuin suuren, sinisen liekkimeren syvyyteen
uppoavansa.

YKSIL� JA YHTEISKUNTA.

Vier�hti viikko, vier�hti parikin ja yh� aikaeli niemell� nimett�m�ll�

nuori V�in�m�inen.

Elonleikkuujuhlat l�heniv�t, mutta viel�k��n h�n ei ollut saanut

itse��n t�m�n talon lumoista irti temmaistuksi. H�n ei itsek��n
ymm�rt�nyt oikein, mik� h�nt� viel� viivytti t��ll�. Piika pikkarainen
se ei voinut olla, sill� V�in�m�inen tunsi h�nt� kohtaan en�� pelkk��
kyll�stymist�.

Olihan tytt� kaunis, my�nsi h�n kyll� mielell��n. Eik� h�ness�

muutakaan vikaa ollut, t�ytyi h�nen my�skin itselleen tunnustaa, oli
nuori ja herkk�, ja sit�paitsi oli h�nell� viel� se aivan erikoinen
ansio, ett� h�n todellakin rakasti V�in�m�ist�.

Olisihan V�in�m�isen siis kaikesta p��tt�en ollut velvollisuus olla

onnellinen.

Ep�ilem�tt�, mutta h�n ei ollut kuitenkaan. Syy oli yksinomaan h�nen,

mutta h�n nyt oli kerran sellainen. H�n tunsi tuon rakkauden kuin
kahleen kaulallaan. Eik� h�n miss��n tapauksessa voinut vastata siihen
yht� suurella, yht� ehe�ll� eik� pyh�ll� rakkaudella, ja sekin harmitti
h�nt�.

My�skin kiusasi h�nt� melkoisesti se seikka, ett� talonv�ki n�ht�v�sti

tiesi h�nen lemmenleikist��n, vaikka ei ollut tiet�vin��n. Pitiv�t
arvattavasti sit� pienen� kes�isen� hairahduksena, joita sattuu
suurillekin miehille, eiv�tk� pelk�st� kunnioituksesta h�nt� kohtaan
tahtoneet v�h�isimm�ll�k��n sanalla h�irit� h�nen ilojaan.

Ehk� johtui se my�skin ilmeisest� v�linpit�m�tt�myydest� tuon orvon

tytt�lapsen tuleviin kohtaloihin n�hden.

Olisipa se talon oma tyt�r ollut, olisi asia voinut k��nty� varsin
vakavaksi ja ristiriitaiseksi. Mutta orpo mieronkierto? Olihan sama,
kuinka sellaisen k�vi ja mihin sellainen joutui. Olihan sellaisen el�m�
vain kuin kedonkukkasen, joka t�n��n kukoistaa ja huomenna tuleen
heitet��n.

Aina kun V�in�m�inen tapasi itsens� tuohon suuntaan ajattelemasta, h�n

suuttui itselleen, mutta viel� enemm�n muille, noille ihmisille
ymp�rill��n ja koko yhteiskunnalle.

Se oli kurjaa, se oli alhaista ajatustapaa! huusi koko h�nen parempi ja

jalompi itseytens�.

Miss��n tapauksessa h�n ei tulisi sen mukaisesti menettelem��n.

P�invastoin tulisi h�n viel� n�ytt�m��n n�ille kaikille ja koko tuolle
kurjalle, ennakkoluuloiselle yhteiskunnalle, ett� ainakin h�nelle,
V�in�m�iselle, merkitsi ihmisyys sin�ns� jotakin, ja ett� h�n ei
miss��n tapauksessa tulisi joidenkin itselleen vieraiden, ulkopuolisten
syiden vuoksi tinkim��n mit��n omista sis�isist�, siveellisist�
vaatimuksistaan.

Mutta olivatko ne h�nelle itselleen vennon vieraita sitten?

Eip� suinkaan, sill� eiv�th�n ne muuten olisi h�neen mit��n

vaikuttaneet eik� olisi ollut h�nen sis�ll��n mit��n ristiriitaa.

Ja mik� viel� h�pe�llisemp��, h�nen t�ytyi itselleenkin tunnustaa, ett�

tuo ristiriita olisi kadottanut kaiken k�rkens�, jos tuo tytt� olisi
ollut talon--ja mieluimmin vankan valtatalon--tyt�r, suuri suvultaan,
laaja lajiltaan. H�n ei silloin olisi ep�illyt hetke�k��n vied� h�net
kihlattuna morsiamenaan Kalevalaan.

Olenko min� siis niin heikko? kysyi h�n kylm�sti ja ylenkatseellisesti

itselt��n. Ja joka kerta vastasi kaiku h�nen syd�mens� syvyydest�:

�Olen. Min� pelk��n ihmisten arvostelua, joista pid�n, ja yhteiskunnan

tuomiota, joka t�h�n saakka on ollut yksinomaan suosiollinen minulle.�

N�in tuli h�n ensi kerran el�m�ss��n tuntemaan oman henkisen

rajoituksensa.

N�in oppi h�n my�skin ensi kerran todenteolla vihaamaan itsess��n niit�
huonoja, heikkoja ja viheli�isi� ominaisuuksia, joita kohtalo kaiken
hyv�n ja voimakkaan ohella oli syntym�ss� kylv�nyt h�nen syd�meens�. Ja
niist� vaarallisin oli ehk� ymp�rist�n ihailun ja toisten ihmisten
rakkauden ja my�t�tunnon tarve, joka saattoi k�yd� suorastaan
tuhoisaksi h�nen siveelliselle olemukselleen, milloin uskollisuus
itse��n kohtaan olisi vaatinut h�nt� kuulemaan enemm�n Jumalaa kuin
ihmisi�.
Nyt h�n oli viel� liian kokematon, liian karkaisematon niit� vastaan
menestyksell� taistellakseen. Eik� h�n tiennyt viel�, ett� siihen
taisteluun oli kuluva koko h�nen el�m�ns�.

H�n sortui. H�n teki synnin Pyh�� Henke� vastaan, sill� h�n menetteli
toisin kuin h�n itse my�nsi oikeaksi sisimm�ss� syd�mess��n. Mutta itse
h�n ei suinkaan viel� ollut t�ysin tietoinen siit�, yht� v�h�n kuin
niiden voimien vaarallisuudesta, jotka t�ll� kertaa aiheuttivat h�nen
tappionsa.

Eik� h�n viel� edes tunnustanut tuota tappiota itselleen.

P�invastoin sai h�n itsens� monilla taitavilla asianajotempuilla

vakuutetuksi siit�, ett� h�n parhaiten t�ytti velvollisuutensa sek�
omaa korkeampaa itse��n ett� my�skin tuota toista asianosaista kohtaan
katkaisemalla jyrk�sti kaiken suhteensa h�neen ja tempaisemalla itsens�
irti v�kivaltaisesti tuon toisen el�m�st�.

Mit� nopeammin, sen kivuttomammin heille kummallekin. Ja sen parempi,

jos tuo toinen ehk� h�nt� siit� tuomitsisi, vihaisi taikka
ylenkatsoisi, sill� sit� helpompi olisi tuolle toisellekin silloin
pyyhki� h�net kokonaan pois el�m�st��n ja--unohtaa.

Ep�ilem�tt� se olisi paras ja ennen kaikkea j�rkevin ratkaisu asialle.

Ja V�in�m�inen tunsi oikein siveellist� tyydytyst� ajatellessaan, miten

v��rien, miten ep�oikeutettujen syyt�sten alaiseksi h�n tuon toisen
syd�mess� t�ten vapaaehtoisesti antautuisi, syyt�sten, joihin h�n ei
vastaisi mit��n ja joihin h�n oli vain jalolla ylemmyydell� ja
ymm�rt�v�isell� anteeksiannolla suhtautuva.

Sen uhrin h�n oli velkap�� heid�n lemmelleen. Ainakin sai h�n itsens�
siit� syv�sti vakuutetuksi.

Ja heti tuohon vakaumukseen tultuaan h�n ilmoitti yst�v�lliselle

is�nt�v�elleen, ett� t�rke�t asiat vaativat juuri nyt h�nen l�sn�oloaan
Kalevalassa ja h�nen sit�varten oli aamulla varhain v�ltt�m�tt�m�sti
matkaan l�hdett�v�.

H�nen �killinen l�ht�ns� her�tti oudoksumista ja osaksi suruakin, sill�

nuo hyv�ntahtoiset ihmiset olivat toivoneet saada pit�� h�net koko
kes�n mieluisena ja kunnioitettuna vieraanaan. Mutta ne taipuivat
alakuloisella alistumisella t�m�n tahtoon, joka n�ytti olevan
j�rkkym�t�n.

Suurista, heille tuntemattomista oloista oli V�in�m�inen tullut,

noussut outona onnenprinssin� heid�n v�h�iselle niemelleen. Suuret,
heille k�sitt�m�tt�m�t asiat kiid�ttiv�t h�net taas takaisin sinne,
mist� h�n oli tullutkin, taakse et�isten, siint�vien taivaanrantojen,
maailmoihin, joita he vain aavistivat, ja myrskyihin, joiden kaukaisen,
kammottavan huminan he kuulivat vain joskus oman syd�mens�
sykkim�tt�m�ksi seisahtaessa...

Kuulivat ja painautuivat pelokkaina kokoon, niinkuin ukkosen ja rankan

rajuilman talonkattojen yli kulkiessa...

Vene luvattiin h�nelle seuraavaksi aamuksi. Koko talonv�ki tarjoutui

h�nelle soutajiksi.
Piika pikkaraiselle ei V�in�m�inen sensijaan ollut rohjennut sanoa
mit��n, vaan oli p��tt�nyt tyynesti odottaa, mit� tuleman piti ja miten
t�m� h�nen �killiseen l�ht��ns� suhtautuisi.

NEIEN SURMA.

V�in�m�inen heittelehti sin� y�n� kauan unettomana vuoteellaan.

Ulkona tuuli ja satoi. Raskaat pisarat ropisivat vasten seini� ja

kattolautoja, huoneessa oli melkein pime�, ja kun ulos kurkisti, oli
kuin syksyn huokaus olisi kulkenut yli maan ja luomakunnan.

Jo illalla oli taivas synkk��n pilveen vet�ytynyt. Talo ja lahti talon

alla olivat �kki� k�yneet niin toivottoman harmaiksi ja
yksitoikkoisiksi. Ihmiset kulkeneet allap�in ja hartiat kumarassa
askareillaan tuvasta aittaan, kaivolta talliin ja lehmil��v��n, ja
ensimm�iset keltaiset lehdet jo tuimien tuulenpuuskien keralla yli
pihan lennelleet...

Onko t�m� kuolema? V�in�m�inen kysellyt itselt��n. N�ink� kaikki kaunis

katoaa? Tuleeko Tuonen tuima is�nt� aina t�ten kes�n kukkaset
korjaamaan?

Se oli tullut my�hemm�ll�, saapunut myrskyss� ja ukkosessa.

Pitkien poutien j�lkeen oli sen voima ollut t�risytt�v�. Vankuen ja

vonkuen olivat taivaankannet kahtia haljenneet, maat ja mets�t
liekkimerin� l�ikkyneet, veet vihisten vy�ryneet, pellot p�llynneet.
Sitten oli kaikki rajuksi rankkasateeksi purkautunut.

Nyt oli pahin ohitse. Mutta ukkonen jumahteli viel�kin, vaikka

loitompana, tuuli tohisi ja joku yksin�inen salama valkaisi silloin
t�ll�in pimeyden ��rett�myytt�...

--V�in�m�inen! Min� rakastan sinua?

V�in�m�inen kohotti p��t��n ja kuunteli. Eik� joku kutsunut h�nt�? Eik�

se ollut sama ��ni, joka niin usein oli noita kolmea suurta taikasanaa
h�nen korvaansa sopertanut?

Mutta nyt soinnahti tuo ��ni niin kummallisen heikolta ja

s�rkyneelt�... Niinkuin kanteleen kieli, joka katkeaa, niinkuin s�vel,
joka hukkuu nyyhkytykseen...

Ei! Eih�n t��ll� ollut ket��n.

Y�n ��ni� ne olivat, jotka t�ten pilkkasivat h�nt�, taikka nousivat ne

sitten h�nen oman paatisen povensa syvyydest�...

Noinko tulisi h�n niit� t�st'edes aina kuulemaan? Noinko tulisivat ne

h�nelle halki el�m�n unissa ja valveilla huutamaan, noinko h�nt�
huoneesta ja l�mpim�n vaipan alta taivas-alle y�h�n ja myrskyyn
maanittelemaan...?

--V�in�m�inen! Nukutko jo? Minua niin pelottaa ja minua palelee.

V�in�m�inen hyp�hti nopeasti vuoteeltaan.

Oli, oli siell� sittenkin joku! Eih�n h�n voinut erehty�, olihan tuo
��ni piian pikkaraisen.

Mutta mist� se soi? Miss� h�n oli? Ainakaan t��ll� pirtiss� ei n�kynyt
ket��n.

--V�in�m�inen! Min� pelk��n putoavani.

Nyt vasta oivalsi V�in�m�inen, ett� ��ni tuli avoimen akkunan takaa.
H�n riensi sinne ja sai h�dintuskin kiinni tyt�n ojennetusta
k�sivarresta.

--Sin�k� se olet?

--Niin. Kuulin, ett� sin� matkustat...

Ja viel� kerran tunsi V�in�m�inen noiden nuorten, kiinteiden

k�sivarsien kiertyv�n h�nen kaulansa ymp�ri viimeiseen, ep�toivoiseen
puristukseen. Ja viel� kerran n�ki h�n noiden kahden suuren,
tummansinisen Kalevan tulen silmiss��n leimahtavan:

--Min� rakastan sinua.

M�ki oli viett�v� ja pirtin per�sein� sent�hden tuettu t�lt� kohden

parilla suurella paasij�rk�leell�. Ikkunaan oli maasta noin puolitoista
miehenpituutta. T�m�n matkan oli piika pikkarainen kiivennyt maasta
sile�t� sein�� pitkin k�ytt�en apunaan hirsien rakoja, kynsi��n ja
varpaitaan. Nyt riippui h�n taivaan ja maan v�lill� kuin pieni
oravanpoika, tuntuen t�ss� turvattomassa tilassaan kahta heikoinmalta
ja hauraammalta.

--Tuletko sis�lle?

--En. Tahdoin vain j�tt�� hyv�stit sinulle.

Tuntui tuokion V�in�m�isest� kuin olisi ainoa j�rkev�, luonnollinen ja

siveellinen teko h�nen puoleltaan temmata tuo k�sivarrellaan
vavahteleva olento sis�lle huoneeseen, saada h�net suudelmilla ja
hyv�ilyill� j�lleen hymyilem��n ja selitt�� h�nelle, ett� kaikki nuo
matka-aikeet olivat olleet pelkk�� huonoa pilaa h�nen puoleltaan.

Mutta sitten muistui h�nen mieleens�, ett� se, mit� h�n aikoi tehd�,
tapahtui vain heid�n yhteiseksi hyv�kseen.

H�nh�n teki vain velvollisuutensa. Ja sellaisessahan ei saanut olla

heikko, ei horjua, vaikka kyyneleet pyrkiv�t v�kisinkin silmiin
kihoamaan ja povi oli tuskasta pakahtumaisillaan...

--Hyv�sti. Hyv�� y�t�.

--Min� tulen takaisin...

--Ei. Et sin� tule ikin�. Hyv�sti.

Ja ketter�n� kuin k�rpp� irroitti tytt� itsens� h�nest�, pudottautui

maahan ja h�visi h�myyn ja sateeseen. Eik� V�in�m�inen olisi edes
ehtinyt huutaa h�nt� takaisin, jos olisi tahtonutkin.

Mutta h�n j�i vain sanattomana siihen seisomaan. Ja j�lleen tuntui

h�nest� kuin ei h�nen paikkansa olisi t��ll�, vaan tuolla ulkona y�ss�
ja pimeydess�, sateessa ja myrskyss�, jonkun m�r�n huokaavan kuusen
alla, k�sivarsi tuon hennon, kukkivan vartalon suojaksi kiertyneen�...

Mihin olivat j��neet nyt kaikki h�nen kauniit, t�t� hetke� varten kauan
sorvatut ja viimeistellyt lausepartensa, h�nen tyynnytt�v�t,
uhrautuvaiset ��nenpainonsa, h�nen vakuuttavaiset syyns� ja
vastasyyns�?

Mik��n niist� ei ollut ehtinyt h�nen kielelleen. Kaikki ne olivat

�skeisess� ratkaisevassa tilanteessa tuntuneet tuiki tyhjilt�,
typerilt� ja mahdottomilta.

Ja miss� oli se t�ytetyn, raskaan velvollisuuden tuottama rauha, jonka

h�n oli luullut seuraavan t�t� tekoaan?

Sit� ei kuulunut eik� n�kynyt. P�invastoin tuntui h�nest� kuin h�n

olisi tehnyt murhan ja odottaisi nyt itse avuttomana ahdistunein,
kirvelevin syd�min omaa ansaittua kuolemanrangaistustaan. Sill� h�n oli
kuullut tuon toisen ��nenpainosta, ett� se oli kuolema ja ett� he eiv�t
en�� milloinkaan tulisi toisiansa t�ss� el�m�ss� tapaamaan.

Eiv�t milloinkaan. Se tuntui niin autiolta, tyhj�lt� ja

kammottavalta...

Harmaa aamu alkoi hiljaa sarastaa. H�nest� tuntui kuin ei h�n kest�isi
sen valkeaa armottomuutta, h�n veti vitkaan kiinni ikkunaluukun ja
vaipui vuoteensa reunalle ��nett�m��n, hartioita pudistelevaan
itkunnyyhkytykseen.

VASTAHANKAAN.

Aamulla vy�ryiv�t vedet korkealla. Sade oli tosin lakannut, mutta tuuli
kiihtynyt yh� tuimemmaksi ja puhalsi nyt t�ydell� voimallaan aavan,
rannattoman ulapan perilt�, juuri vastaan sit� matkasuuntaa, jota
V�in�m�isen oli seurattava kotimaille koituakseen.

Ep�si em�nt�v�ki, varoitti is�nt�v�ki lakkap�isten laineiden valtaan

ty�ntym�st�. Mutta mik��n ei auttanut. V�in�m�inen piti
j�rk�ht�m�tt�m�n� kiinni alkuper�isest� aikeestaan.

--Minun _t�ytyy_, h�n virkahti vain huulet yhteen puserrettuina. Ellen

min� ole juuri m��r�p�iv�n� ja m��r�hetkell� Kalevalassa, tapahtuu
maalle ja kansalle suuri onnettomuus.

Mik� tuo onnettomuus olisi, sit� h�n ei tiennyt itsek��n. H�nest�

tuntui vain, ett� h�nen t�ytyi p��st� t��lt� pois hinnalla mill�
hyv�ns� ja ett� h�n ennemmin makaisi vaikka alla aaltojen syvien kuin
j�isi en�� hetkeksik��n tuohon kauhun tupaan, joka oli ollut viime y�n�
h�nen selv�n j�rkens� sekoittaa. Pois, pois ennemmin vaikka Manalan
alantehille...
Miesv�ki suostui vihdoin h�nelle soutajiksi rupeamaan. He l�htiv�t
vaimov�en seisoessa rannalla kyynelsilmin ja sanattomien siunausten
purtta saatellessa halki jyrkkien, jymisevien rantakuohujen, jotka
n�yttiv�t paiskaavan sen rikki jo ensimm�isiin, aallonpohjilta
paljastuviin salakareihin.

Piikaa pikkaraista ei n�kynyt. Joko nyyhki h�n huomaamattomana

sopessaan tai tuijotti l�htevien j�lkeen jostakin loitompaa
niemenk�rjest� tai pellonpientareelta.

Vaikea oli ollut saada venett� vesille, viel� vaikeampi oli hallita
sit� keskell� hy�kyjen huimaavaa karkeloa.

V�in�m�inen istui per�ss� kalpeana, mutta pelottomana. H�n oli niin

vahvasti vakuutettu, ett� t�m� oli heid�n viimeinen retkens�, mutta h�n
oli p��tt�nyt my�skin ponnistaa kaikkensa ennen lopullista p��nmenoa.
Eik� h�n ollut ensi kertaa melan vaskisen varassa. Hyvin tunsi h�n
suvannon suuret vedet, tiesi, mink� vuorten v�litse tuuli kulloinkin
oli tiukimmin puhaltava ja mist� aaltoja halkaisevan saaren tai luodon
suojaa etsitt�v�.

Silmi� sokaisevana savuna ja vaahtosumuna p�llysiv�t hyrskyt h�nen

ymp�rill��n. Mutta ter�v�n� kuin kotkan t�ht�si h�nen katseensa,
vikkel�sti v�ltteli h�n pahimmat harjat, manaten samalla vetehisi�
mahtavilla loihduilla ja luottehilla.

Puolenp�iv�n rinnassa oli vaara ohitse. Mutta vasta illalla my�h��n

saapuivat he likom�rkin� ja nihkiv�synein� Kalevalaan.

Seuraavana p�iv�n�, miesten paluumatkalle hankkiutuessa, V�in�m�inen

saattoi heit� venevalkamaan ja virkahti tuulen v�s�htym�t�nt� voimaa
osoittaen:

--Purjetuuli Tuonen tuuli. Mahdatte tuon muistaa, miehet, ja varoilla

varppehia.

Miehet vain hym�ht�neet ja l�hteneet lehtipurjeessa h�ll�tt�m��n. Mutta

vene kaatunut juuri ennen kotirantaan saapumista ja kaikki hukkuneet,
paitsi talon iloista is�nt��, joka oli hyv� uija ja jonka kuohut olivat
veriss�p�in rantapaasille paiskanneet.

Eik� tuokaan turmansanoma ollut V�in�m�isen mielt� syvemmin

liikahuttanut. H�nest� tuntui vain kuin h�nen syd�mens� olisi ollut
kuollut ja koko maailma ollut tuomittu menem��n perikatoon.

RAIVOTTARET.

V�ke� oli tullut l�helt� ja kaukaa. Olivat heimon suuret uhrijuhlat.

Mutta kukaan ei tiennyt, miksi V�in�m�inen kesken juhlien riist�ytyi

�kki� irti juhlarahvaasta, k�ski satuloida orhinsa upeimman ja
sy�ks�hti kuin ukonnuoli mets�tielle, joka talon takaa l�hti et�isi�
ilmanrantoja ja suuria salokyli� kohti j�rven p�itse poimuttelemaan.

H�n oli muistanut �kki�, ett� siell�kin vietettiin uhrijuhlia ja ett�

er�ill� noista juhlista h�nt� odotti outo, orpo mierontytt�
tanhujuoksuun taluttajaksi.

Hei, miten taival katkesi h�nen heponsa kavioiden alla! Havut

harjasivat h�nen tukkaansa, puiden oksat pieksiv�t kasvoihin h�nt�.
Mutta yh� hurjemmin kannusti V�in�m�inen hevostaan ja yh� nopeammin
jalkosi jalo, vaahtinen varsa h�nen allaan yli vuorten ja laaksojen,
kautta kaahlamojen ja ryteikk�jen.

Purot olivat pitkist� sateista paisuneet, polku liejuinen ja livett�v�.

Mutta t�ytt� laukkaa laski V�in�m�inen, ei ehtinyt h�n hevosta
juottamaan, ei itsek��n tienvarren taloissa ja kyliss� polttavaa
janoansa ja n�lk��ns� sammuttamaan.

--Hei, heponi hulmuharja! Nyt on henki kysymyksess�.

Ja tosiaankin h�nest� tuntui niin. Tuntui, ett� ellei h�n ennen

p�iv�nlaskua p��tyisi tuolle kaukaiselle, mieless��n kangastelevalle
helkanurmelle eik� tuntisi sen nuorimman hein�n kosketusta k�dess��n,
h�n olisi kuollut mies, valmis vainajien tuville ratsastamaan.

Ja kuolemanratsastusta t�m� olikin. Er��ss� m�enrinteess� kaatui h�nen

hevosensa, henk�si syv��n eik� noussut en��.

--Kiitos kyydist�! virkahti V�in�m�inen. Niin min�kin kaadun kerran.

Mutta nyt eteenp�in!

H�n vihelsi viidasta toisen varsan ja jatkoi entist� vinhemm�ll�

vauhdilla retke��n.

Hei, miten vesi roiskui, miten kumpu kumahteli h�nen orhinsa kavioiden
alla! Jos sattui orava polun poikki juoksemaan, ei se ehtinyt kuin
kuuseen kurahtamaan, jos koira talosta tielle sy�ksym��n, ei se ehtinyt
kuin kerran �l�ht�m��n, kun jo kaukana salon sis�st� kuului meno hurjan
h�iritsij�n.

Mutta ne harvat ihmiset, jotka sen n�kiv�t, pudistivat p��t��n ja

virkahtivat kauhistuneina:

--Mielen myrsky ajaa V�in�m�ist�. Luoja laupias h�nt� armahtakoon!

V�in�m�inen ajoi kilpaa painuvan p�iv�n kanssa. Mutta kolmas hevonen

kaatui h�nen altaan kuoliaana maahan, kun h�n vihdoin iltaruskon
kimmelt�v�ss� haarniskassa seisoi sen kyl�n helkanurmen laiteella,
miss� h�n tiesi olevansa odotettu.

H�n oli voittanut! H�n ei ollut pett�nyt lupaustaan, sill� aurinko ei

ollut mennyt mailleen viel�, joskin sen kultainen kehr� hipoi
taivaanrantaa.

Mutta helkanurmi oli tyhj�.

Varsinaiset uhrijuhlat olivat jo ammoin loppuneet. Kaukovieraat

l�hteneet j�lleen vesien ja sankkojen salojen poikki kohti kotiaan
retkeilem��n, oman kyl�n asukkaat siirtyneet l�heiseen taloon
karkeloimaan.

Soiton s�vel oli V�in�m�isen sinne johdattanut. Ja siell� h�n oli

saanut kuulla, ett� my�skin sen talon v�ki, jonka joukossa h�n tiesi
mielitiettyns� olevan, oli jo p�iv�n kuusenlatvoja kohti laskeutuessa
venheens� vesille lyk�nnyt.

Oli kuin olisi jousi lauennut silloin V�in�m�isen syd�mess�. H�nen

huulensa olivat kamalaan, mielipuoliseen hymyyn kiertyneet.

--Se on sallittu! h�n oli itsekseen hym�ht�nyt. Me emme tapaa toisiamme

en��, emme el�m�ss� emmek� kuolemassa.

Talossa oli tunnettu h�net ja riemumielin tervetulleeksi toivotettu.

Saatettu h�nen eteens� sarkka vaahtoavaa olutta, ohjattu kunniasijalle
h�net ja kannel h�nen polvilleen asetettu.

--Laula ja soita meille! pyydetty yksimielisesti.

--Mit� laulaisin teille?

--Laula meille uusi uhrilaulu! Laula meille maan hedelm�st� ja

t�yttyv�st� t�hk�p��st�, joka leikataan ja talteen korjataan!

--Ei! Tahdon laulaa t�hkist�, jotka eiv�t t�yty koskaan, ja

omenankukista, jotka eiv�t hedelmiksi ehtineet.

Ei ollut kyl�n kansa oikein ymm�rt�nyt sin� y�n� V�in�m�isen soittoa

eik� laulantaa.

H�n oli vastoin tapaansa juonut paljon olutta ja k�ytt�ytynyt muutenkin

kovin kummallisesti. Soittanut ja laulanut h�n kyll� oli, laulanut aina
aamunkoittoon, mutta h�nen s�veleens� olivat olleet ristiriitaiset ja
hurjat, h�nen sanansa katkonaiset ja sopusoinnuttomat. V�list� olivat
h�nen kasvonsa itkuun v��ristyneet, v�list� oli h�n taas aivan
sopimattomaan ja k�sitt�m�tt�m��n nauruun remahtanut.

Toiset katsoneet s�ik�htynein silmin h�neen, toiset siirtyneet h�nen

luotaan loitommaksi. Mutta ollut niit�kin, jotka olivat v�itt�neet,
ettei h�n koskaan viel� ollut laulanut niin inhimillisesti eik�
tulkinnut paremmin ihmisrinnan pohjatonta tuskaa ja kaukomielt�.

--Soitto on suruista tehty, nuoret kesken��n kuiskineet. V�in�m�inen on

nyt ihminen ihmisten seassa, h�n ymm�rt�� nyt my�skin meit� eik� en��
vain jumalia.

Mutta vanhempi kansa oli pudistanut p��t��n ja katsonut vilpitt�m�ll�,

s��liv�ll� osan-otolla h�neen:

--Jumalan myrsky raivoaa h�nen rinnassaan. Luoja laupias h�nt�

armahtakoon!

Runo raikunut ja helissyt, kiihtynyt ja vaikeroinut. Ollut v�list� kuin

olisi oudot onnenkukat kaukaa tuoksuneet, taas toisin vuoroin kuin
olisivat kaikki kukat ja lehdet rajutuulessa lent�neet ja soittaja itse
seisonut alastomana paljaan taivaan alla, silm� korkeuteen kohotettuna,
syiden syd�nt� kiert�ess�...

ILTAH�M�R�.
Sin� syksyn� tuli V�in�m�isest� vanha mies.

Sin� syksyn� h�nen otsansa uurtui, h�nen hapsensa harmenivat, ja kun

saapui seuraava kev�t, se tapasi h�net pellonpientareitaan vaeltelevana
vanhuksena, joka vain n�ytti itsekin ihmettelev�n, ett� h�n eli eik�
ollut kuollut viel�.

Vasta v�hitellen ja pitkien vuosien per�st� palasi rauha h�nen

syd�meens�. Mutta aamu ei sinne ikin� koittanut en��, lankesi vain
lempe�, hiljainen iltah�m�r�, joka kiersi h�net kuin huntuun ja p��sti
h�lisev�n el�m�n ��net vain et�isin� kaikuina h�nen korvaansa
kuulumaan.

Suuri ja perinjuurinen muutos oli h�ness� tapahtunut. Itse rikottuaan

ei h�n en�� ket��n rikollista tuominnut, itse k�rsitty��n riitti
h�nelt� rakkauden ja lohdutuksen sana jokaiselle k�rsiv�lle.

Ja itse oman olemuksensa rajat tunnettuaan h�n lakkasi vaatimasta

rajattomia my�skin muilta ihmisilt�.

--Me ihmiset olemme vain onnettomuustovereita, oli h�nen tapansa usein

surumielisesti virkahtaa. Jos ihmiset sen t�ysin tajuaisivat, he eiv�t
olisi niin julmia ja syd�mett�mi� toisilleen.

Ja taas oli h�nen tapansa toisin vuoroin raskaasti huoahtaa:

--Me ihmiset voimme tehd� hyv�� tai pahaa toisillemme vain

vaaksanverran. Mutta joskus voi tuo vaaksa m��r�t� koko ihmisen
olemassa-olon.

Kansa kuunteli mielell��n h�nen sanojaan. Ja monet ihmetteliv�t, ett�

h�n, joka oli viel� nuori vuosiltaan, oli jo niin vanha viisaudessa ja
el�m�ntuntemuksessa.

--Minulla ei ole ik��, saattoi h�n silloin sanoa, jos joku sattui tuon
ihmetyksens� h�nelle ilmi lausumaan. Jo lapsena tiesin min� saman, mit�
nyt vanhempanakin. Mutta minun on t�ytynyt kokea kaikki omassa
syd�mess�ni saadakseni tietoni rakkaudeksi muuttumaan.

Vuodet vieriv�t, sukukunnat kulkivat. Aina soitti ja lauloi vanha

V�in�m�inen, aina t�ytel�isempin� humahtelivat el�m�n ja kuoleman
virret h�nen huuliltaan.

Eik� h�n koskaan en�� lemmest��n laulanut eik� tulkinnut omia

itsekohtaisia tunteitaan.

Kansan iloja, kansan suruja h�n lauloi sek� viel� riemuja ja murheita
suuren luomakunnan. H�n oli sulanut yhteen kaiken kansan ja suuren
luonnon kera eik� kukaan olisi voinut erottaa en�� h�nen s�velist��n,
mik� niiss� oli yhteist�, mik� yksil�llist�.

Eik� siis mik��n muisto entisilt� ajoilta en�� asunut h�ness�? Eik� h�n
en�� koskaan ajatellut neite� nen�ss� niemen?

Kyll�. H�n ajatteli aina. Mutta sekin oli niin sulanut yhteen h�nen
muiden ajatustensa kera, ett� h�n ei en�� olisi voinut sit�k��n
yleisest� henkisest� rakenteestaan ja elimist�st��n erottaa.
Tietysti, se ajatus, se muisto eli aina h�ness�. Mutta se asui tuolla
syv�ll�, kaiken alla. Jos se sielt� joskus pinnalle pulpahtikin, ei se
noussut en�� sellaisenaan, se oli muuttunut mielikuvaksi,
vertauskuvaksi.

Tai ihannekuvaksi, miten sit� vain tahtoo nimitt��.

Sit� h�n tavoitteli Ainoa ja Pohjolan tyt�rt� kosiessaan, sen ��nen h�n
kuuli my�skin Tuonen tyt�n suulla kuoleman virran yli huhuilevan. Ja
sen rikoksen h�n my�nsi tehneens�, rikoksen Pyh�� Henke� vastaan,
silloin kuin Poika puoli-�inen kerran syytti kaiken kansan edess� h�nen
tuhmasti tuominneen.

Se syyt�s sattui syd�nalaan. Silloin h�n katsoi aikansa tulleen h�nen

poistua n�ilt� mailta ja palata Is��ns� aurinkoon.

Kuitenkin h�n oli valon vuoresta vapauttanut. Sill� h�n oli laulanut
ihmiset hiukan lempe�mmiksi ja rakastanut heid�t hiukan l�hemm�
toisiaan.

MYRSKYJEN NOKKA.

TAIVAAN VALLAT.

Laulu oli vaiennut lainehilta.

Vain laivankokka kohisi en��. Eik� yksik��n ��ni syvyydest�

soinnahtanut.

P�iv� paistoi kahden kuuropilven v�list� suoraan edess�mme kimmelt�v��n

kirkonkyl��n. Mutta juuri Herran temppelin kohdalle, miss� se n�kyi
kummultaan kohoavan, oli pys�htynyt kaunis kirjokaari ik��nkuin
viitaten rauhan ja sovituksen tiet� minulle.

--Se on merkki ylh��lt�, hym�hdin puolipiloillani. Jumala n�kyy jo

minun syntini anteeksi antaneen.

Mutta heti kun olin sen sanonut, tuli minun tuiki paha olla
olennossani.

Silm�sin nient�, jonka ohi kuljimme juuri, ja kauhistuin. Tuon niemen

olin min� n�hnyt joskus, mutta miss�?

Katsoin kartanoa niemen k�rjess�. Tuossa tuvassa olin min� asunut

joskus, ehk� hyvin kauan sitten, jossakin entisess� el�m�ss�ni.

Aivan oikein, tuossa oli sauna, tuossa oli laituri vedenrajassa. Tuossa
oli lehto, jossa olin liikkunut joskus, tuossa paasi, jossa olin
istunut kerran kannel polvillani.

Joskus hyvin kauan sitten.

Parempina, nuorempina p�ivin�ni. Aikoina, jolloin olivat olleet

p�iv�nlaskut laupiaammat, koriammat huomenkoitot.

Mutta mik� oli t�m� rikos, joka ahdisti syd�nalaa? Olinko min� senkin
tehnyt? Enh�n min� ollut vanha V�in�m�inen! T�ytyik� minun nyt vastata
h�nenkin synneist��n?

Tuo tuntui minusta veriselt� v��ryydelt�. Sill� _joskin_ minulle ehk�

oli sattunut joskus jotakin samantapaista, eih�n se silti ollut mik��n
kuolemansynti!

Enk�h�n min� ollut koskaan tuntenut edes piikaa pikkaraista.

--Taivaan vallat! huudahdin min� ��neen. Te suuret ja salaper�iset! Nyt

te erehdytte! Nyt te tuomitsette v��rin! Mutta jos niin hyv�ksi n�ette,
niin olen valmis kuolemaan!

Minun huutoni ei en�� auttanut mit��n. Sill� ennen kuin se oli ehtinyt
edes sanoiksi purkautua, oli Jumalan myrsky pilvist� mylv�ht�nyt.

Niin totta kuin t�ss� istun, se ei ollut mik��n tavallinen myrsky. Ja

niin totta kuin t�t� kirjoitan, en ole koskaan kuvitellut n�kev�ni
sellaista suomalaisella sis�j�rvell�.

Se tuli vihisten ja vinkuen, vankuen ja kohisten. Se tuli taivasta

my�ten ja se tuli vett� my�ten. J�rvi, joka viel� �sken oli ollut
melkein peilikirkas, muuttui siin� silm�nr�p�yksess� mustaksi kuin piki
ja kihisev�ksi kuin Sy�j�tt�ren sylkypata.

Matkaa rantaan oli tuskin kivenheitto, toiseen ehk� virstanverran. Ei

kukaan ihminen olisi uskonut tuulen p��sev�n niin pienill� vesill� niin
raivokkaasti puskemaan.

Mutta p��sip�s! Laiva kallistui ja kulki kokonaan toisella kyljell��n.

Loin silm�ni eteenp�in kohti matkansuuntaa. Sateenkaari oli kadonnut,

ei kirkkoa eik� kirkonkyl�� n�kynyt en��. Ilma oli sakea vihurin
kohottamasta vesisumusta, joka oli kuin harmaa muuri meid�n ja
mantereen v�lille asettunut.

Kaikki matkustajat olivat sikinsokin kannen alle rient�neet. J�imme

kahden kapteeni ja min�, kummallakin silm� kovana, kumpikin mykk�n� ja
liikkumattomana.

En uskaltanut edes katsoa h�neen, sill� pelk�sin, ett� h�n arvaisi

ajatukseni.

Tunsin, ett� olin k�ynyt kalman kalpeaksi. Olin aivan varma siit�, ett�
viimeinen hetkeni oli tullut ja ett� oli turhaa laivan kaatuessa edes
koettaa pyrki� niemen p��h�n.

--Jos t�m� olisi tavallinen myrsky, sanoin itselleni, olisi se helpoin

asia maailmassa. Olen jotakuinkin hyv� uija enk� yleens� h�t��nny
joutuessani veden varaan. Mutta t�ss� ovat toiset voimat liikkeell�!
Turha potkia tutkainta vastaan.

Samaa n�kyi my�skin laivan kapteeni ajattelevan. Sill� h�n vilkaisi

minuun merkitsev�sti alta kulmiensa, ik��nkuin antaen tiet��, ett� h�n
tiesi kyll�, ket� h�n t�ll� kertaa oli joutunut kyyditsem��n.
--H�n pit�� minua itse paholaisena, ajattelin. Pit�k��n vain, kunhan
h�n vain ei heit� minua heti mereen. Ainakin vaadin min�, ett� arpa
ratkaisee...

Tuuli vihelsi nyt kuin vimmattu. Laiva kallistui nyt niin, ett� oli
vaikea pysy� jaloillaan.

Ja viel� enemm�n ja viel� enemm�n...

Syd�meni seisahti. Nyt, nyt mentiin syvyyteen!

KUOLEMA.

Nyt tied�n, mit� kuolema on, sill� olen kokenut sen omassa sielussani.

Se on palajamista takaisin alkukotiin, alkusoluun. Mit� sitten

tapahtuu, en tied�, minulla on siit� vain omat aavistukseni...

Tunsin vaipuvani kuin kuiluun ja samalla kummallisesti pienenev�ni,

kutistuvani. Olin t�ydellisesti tietoinen siit�, ett� tuo ei tapahtunut
fyysillisesti. Vain minun sieluni pieneni, vain minun tajuntani
kutistui, seuraten samoja lakeja, joiden mukaan se oli aikoinaan
avartunutkin, samoja asteita ja porraspolkuja, joita my�ten se oli
kerran kohonnut syvyyksist�.

Nyt mentiin sinne takaisin. Oli kuin olisi samaa tiet� samottu, n�hty
samat maisemat tien kahdenpuolin, tunnettu samat tunnelmat, samat
ajatukset ajateltu. Mutta kaikki tuo tapahtui niin huimaavalla
vauhdilla, ett� ymm�rsin sen olevan kaikkien inhimillisten aikamittojen
ulkopuolella.

--Ahaa, ajattelin min�. T�t� se sitten on, mit� aina olen kuullut
kuolemanhetkest� sanottavan, ett� ihminen silloin saa n�hd� j�lleen
koko entisen el�m�ns�.

Ei se ollut mit��n miellytt�v�� el�myst�, p�invastoin tuiki tuskallista

ja ahdistavaa.

Tunsin nuorenevani hetki hetkelt�, mutta samalla sy�ksyv�ni aina

syvemm� olentoni alkumysterioon. Nyt olin min� en�� vain kahdenkymmenen
vanha, nyt vain kymmenen, nyt kuuden, nyt kolmenvuotias...

Kohta saatoin tuskin k�vell� en�� ... ennen pitk�� olin imev� tietysti
kaikkivaltiaan el�m�n nisi� oman �itini parmahilla...

Samalla pieneni tajuntani piiri yht� nopeasti. Nyt tiesin min� en��,
mink� konttaava lapsi tiet��, nyt taisin tuskin en�� k�tt� ojentaa...
Mutta aina syvemm�lle syvyyteen k�vi matka, aina pieneneviin ympyr�ihin
ja niiden keskipisteisiin...

Ponnistin kaiken tarmoni s�ilytt��kseni ainakin tajuntani keskuksen,

josta saatoin todeta tuon kaiken oudon ja ahdistavan, mik� ymp�rill�ni
tapahtui. Mutta oivalsin hyvin samalla, ett� kaikki itsetietoinen
ponnistus oli t�ss� turhaa ja ett� pian sammuisi my�skin _tahtoni_,
samoin kuin jo aikoja sitten tieto ja tunne olivat minulta miltei
olemattomiksi himmenneet.

Ne sammuivat kuin soihdut pikaisesti per�kk�in... Tuossa meni my�skin

muisti! Hyv�sti siis my�skin kaikki sielun yhten�isyys!

--Ahaa ehdin min� viel� nopeasti ajatella. T�t� se siis on tuo totuus,
joka kaikuu jokaisella haudalla kautta kristikunnan: �Maasta olet sin�
tullut ja maaksi pit�� sinun j�lleen tuleman...�

Mutta onko minun Herrani Vapahtajani my�s minut viimeisen� p�iv�n� yl�s
her�tt�v�?

Merkillist� kyll�, ei minun p��h�ni edes p�lk�ht�nyt t�ll� hetkell�

ep�ill� sielun kuolemattomuutta. P�invastoin tuntui se minusta aivan
luonnolliselta, yht� luonnolliselta kuin ett� olin t�ss� ja ett� minun
nyt oli el�m�st� erottava.

Mit��n vapautusta en tuntenut tosin, mutta en my�sk��n mit��n erikoista

ahdistusta en��. Tunsin kyll� henkisen tilan ymp�rill�ni ��rett�m�sti
rajoittuneen, ett� mahtuisin kohta vaikka pieneen p�hkin�kuoreen...

--Ahaa, sain viel� viime h�d�ss� itselleni selitetyksi. �Jokainen, joka

ei tule niinkuin lapsi taivaan valtakuntaan...� T�m� se nyt on sit�
menemist� neulansilm�n l�pi.

Ajattelin juuri noin, eik� mielialani ollut sen hartaampi eik�

uskonnollisempi. Tuntui sit�paitsi olevan niin suunnattoman
samantekev��, miss� mielialassa kuolisin, sill� aivan j�rjett�m�lt�
n�ytti ajatus, ett� se tai joku muu sielunliike minussa voisi vaikuttaa
mit��n vastaisiin kohtaloihini.

Kaikki tuntui niin varmalta, niin j�rk�ht�m�tt�m�lt�, niin edelt�p�in

s��detylt�. Minulle k�visi juuri niinkuin _t�ytyi_ k�yd�, eik� muuten.

Ja k�visi juuri samojen ikuisten, muuttumattomien lakien mukaan kuin

oli k�ynyt myriaadeille ja j�lleen myriaadeille elimist�ille ennen
minua ja oli k�yp� iankaikkisesta iankaikkiseen.

Olivat turhia t�ss� sek� rukoukset ett� kyyneleet. Ei auttanut t�m�n

tilanteen edess� uljuus, ei uhma, ei pelko eik� vavistus, vaikka
itsekullakin oli tietysti vapaus siihen mielens� mukaan suhtautua.

Mit� itseeni tuli, en tuntenut mit��n senkaltaista, ainoastaan

omituisen orpouden ja ehdottoman yksin�isyyden tunteen, joka ilmeni
vain Luojaan luottavana avuttomuutena niinkuin olisin is�ni tai �itini
povelle painautunut...

Suljin silm�ni uneksien. Ja oli kuin joku syv�, l�mmin ja vakava ��ni
korvani juuressa olisi neuvonut niinkuin lasta minua:

--Yksin synnyit, yksin kuolet. Eik�h�n sinulla voi olla mit��n

valittamista sit� vastaan, ett� sinulle tapahtuu samoin kuin kaikille
muillekin ja ettei suuri luonto eik� Luojan kaikkivalta aio vain sinun
v�h�isen itsel�si takia muuttaa piirtoakaan ikuisista s��d�ksist��n.

--Ei, vastasin hiljaa, sill� tunsin, ett� h�n tarkoitti minun

parastani. Tied�n, ett� minulle tapahtuu _oikein_. Siksi kuolen
tyytyv�isen�...
Mutta oli samalla kuin olisi joku toinen ��ni sys�nnyt syrj��n
edellisen ja huutanut minulle hurjasti ja h�t�isesti:

--�l� kuole! Et saa kuolla! _Sill� muista, ett� sin� et en�� senj�lkeen
her�j� milloinkaan!_

Ehk� se oli itse suuren El�m�n ��ni. Sill� viel� kerran aukenivat minun
silm�ni kuin itsest��n ja samalla selvisi minulle koko tilanteeni
sanaton kauheus ja ep�toivoisuus...

KIERTOKULKU.

--Kuinka? Pit��k� minun nyt kuolla? huusi itse suuren El�m�n Tahto
syv�lt� minun olemukseni uumenista. Enk� min� siis en�� koskaan n�kisi
kuuta, en aurinkoa, en v�lkkyv�� vett� enk� siint�v�� taivaankantta?

--Et, kuului joku toinen tahto viel� syvemp�� sen alta kumahtelevan.
Nyt hajoat sin� alku-aineisiisi.

--Ei! Min� en _tahdo_ hajota! Jos t�m� on loppu, niin miksi alkukaan?
Jos minun t�ytyy menn� takaisin sinne, mist� olen tullut, niin miksi
t�m� turha ja ikuinen kiertokulku?

--Niin on Laki. Niin k�y kaikille. Min� en tied� muuta.

--Mutta min� en tunnusta sit� Lakia, sill� se Laki on v��r� ja

mielipuolinen! Olkoon, ett� uskoisin uudesta-syntymiseen, lakkaisinhan
senkin opin mukaan kerran uudesta-syntym�st� ja palajaisin sinne, mist�
olen tullutkin, t�ydelliseen yhteyteen Herrani Jumalani kanssa... Siis
sama kiertokulku!

--Min� en tied�. Min� t�yt�n vain H�nen tahtoaan niinkuin sin�kin. Se

riitt�� minulle.

--Mutta se _ei_ riit� _minulle_! Sin� olet k�sitt�v�, min� luova voima
maailmassa, ja siksi ei minulle riit� kiertokulku. Se on j�rjet�n!
Eih�n siin� ole mit��n kehityst�, ei mit��n eteenp�in menoa... Jos se
on viimeinen maailmanselitys, ei sitten koko maailmankaikkeudella ole
mit��n tarkoitusta.

--Kuka sanoo, ett� sill� pit�isi olla joku tarkoitus sitten? Miksi
pit�isi olla kehityst�, miksi eteenp�in ja taap�in menoa? Onhan hyv�
niinkuin on. Aallot nousevat ja aallot vaipuvat, eik� meri kuitenkaan
muutu siit�.

--Ei ole hyv� niinkuin on! Pit�isi aina olla parempaa ja parempaa.
Mutta vaikka min� uskoisin kuinka spiritualistiseen kehitys-oppiin
hyv�ns�, t�ytyy minun tunnustaa, ett� se p��ttyy samaan kuin
materialistisinkin, nimitt�in ikuiseen, hy�dytt�m��n kiertokulkuun.

--Miksi erotat siis Hengen ja Aineen toisistaan? Etk� tied�, ett�

Jumala on Kaiken-Yhteys? Etk� ymm�rr�, ett� kaikki k�sitteet yhtyv�t
��rett�myydess�?

--Kyll�, mutta miksi _on_ siis ollenkaan mit��n ��rellist�? Min�

j�tt�isin niin mielell�ni kaiken iankaikkisen ja askartelisin vain
ajallisessa, jos n�kisin edes siin�k��n mit��n lopullista kehityst�.
Mutta siin�kin vallitsee vain sama j�rjet�n voimia kuluttava
kiertokulku!

--Siisp� tyydy siihen tai tunnusta itsesi voitetuksi!

--En ikin�! Sill� se on v��rin, se on verist� v��ryytt�. Ellen muuta

voi, voin ainakin lingota vihani, uhmani ja kiroukseni sellaista
maailmanj�rjestyst� vastaan, joka...

--Et en�� sit�k��n, kumahti Kuoleman Tahto. _Sill� nyt kuolet sin�_.

Nyt sy�ksyin min� pilkkoiseen pimeyteen.

Mit� sitten tapahtui, siit� on minulla, kuten sanottu, vain joku

aavistus, joku mielikuva.

MAAILMANLOPPU.

Min� n�in, min� �lysin, min� havaitsin. Mutta se olikin ainoa tieto
itsest�ni, mik� minulla oli, min� olin ajan ja paikan ulkopuolella eik�
minulla ollut mit��n ulottuvaisuutta.

Minusta oli kuin olisin kiit�nyt tyhj�n ilman halki. Taikka ehk� olin
min� aivan paikallani, sit� en tied�. Mutta jossakin syv�ll� allani
n�in min� meren ja meress� saaren, jonka keskelt� kohosi suuri, pitk�
valtarakennus.

Laskeusin sit� l�hemp�� tarkastelemaan.

Huomasin heti, ett� siin� asui j�rjellisi� olentoja. Rannaton Kaaos

ymp�r�i sit� kaikkialta. Mutta valkamassa oli venheit� ja verkkoja,
josta p��tin, ett� n�m� olennot mahtoivat el�� kalastuksella.

Kurkistin my�s sis�lle rakennukseen. N�in heti, ett� siell� pidettiin

pitoja. Permanto oli tungokseen saakka t�ynn� karkeloivia, seppel�ityj�
pareja, toisia horjahteli seisaallaan lasit k�dess�, toisia istui
sy�den ja m�ss�ten pitkien, kukkasilla koristettujen p�ytien ��ress�,
mutta salin per�ll� oli soittokunta, joka soitti hurjaa tanssins�velt�.

N�ytti ainakin n�in syrj�st�katsojan silm��n kuin he kaikki olisivat

olleet julki juovuksissa.

Samalla kuului ulkoa korkea pitk�veteinen huuto niinkuin monen miehen

hoilaus laivankannelta et�isen myrskyn halki:

--Taivas vet�� nuottaa! Kaikki touveihin! Oo-ii-oo!

Riensin ulos katsomaan.

Tosiaankin oli luonnossa suuri muutos tapahtunut. Taivas ja meri olivat

savenharmajat, aallot vy�ryiv�t lyijynraskaina rantamiin. Ja ylh��lt�
aavasta, koleasta avaruudesta kuului aina kasvavaa huminaa, joka
kummallisen kylm�n�, soinnuttomana ja yksitoikkoisena vastasi vetten
hetki hetkelt� paisuvaan huokaukseen.
Ep�ilem�tt� oli rajutuuli tulossa. En kuitenkaan voinut k�sitt��, mit�
varsinaista h�t�� siit� saattaisi t�m�n saaren asukkaille olla, sill�
olivathan he kuivalla maalla kuitenkin ja olihan ainakin keskisaari
kyllin korkea, ettei voinut ajatella valtavimpienkaan vetten vy�ryjen
ulottuvan sen kalliolla seisovan valtalinnan harjoja huuhtelemaan.

Mutta saaren asukkaat n�yttiv�t olevan toista mielt�.

N�in miehi� luotsien �ljypuvuissa, jotka katonharjoilla seisten

kiskoivat raskaita, k�sivarren vahvuisia rautatouveja ja kiinnittiv�t
niit� suuriin koukkuihin katonrajassa. N�in toisia samoin puettuja,
jotka juoksivat pitkin rantaa ja heittiv�t mereen mahtavia
lyijyankkureita. Nyt vasta �kk�sin ihmetellen, ett� niiden kettingit,
samoin kuin touvien toinen p��, olivat kiinni syv�lle kallioon
upotetuissa valtaisissa rautapulteissa.

--Oo-ii-oo! Maailma loppuu, maan rautavitjat ratkeavat. Oo-ii-oo!

Pelk�siv�tk� he, ett� Kaaoksen tuuli kaataisi heid�n talonsa ja ett�

Jumalan myrsky veisi koko heid�n saarensa mukanaan?

Tuo tuntui mielest�ni jo tuiki lapselliselta. Ja min� koetin huutaa

aina kasvavan huminan ja kohinan halki tuonne yl�s katonharjoille:

--Hoi, miehet! Mit� te teette siell�? Eih�n t��ll� ole h�t�� mit��n!
Kyll� saari seisoo, sill� sen paatiset juuret ylt�v�t meren syvyyteen.

Mutta vastaukseksi kaikui sielt� korkeudesta vain heid�n pitk�,

yksitoikkoinen hoilauksensa, joka kuulosti viel� kahta kamalammalta,
kun he itse jo alkoivat peitty� savenharmajaan vesisumuun ja sateeseen.

Vilkaisin tuulen p��lle. Vasta nyt tajusin, ett� oli tosi kysymyksess�.

Taivas oli silt� ilmansuunnalta kuin karvas�kki kokoonk��riytynyt. Vesi

ei noussut en�� vain vuorina, vaan pilvenpiirt�vin� tuntureina,
taittuen rantakallioihin, ja pudoten niiden p��lle korvia huumaavalla
jylin�ll�, niin ett� koko saari j�risi liitoksistaan. Ja samalla kuului
pitkin rantaa kauhunhuuto:

--Saari ui! Ankkurit eiv�t tapaa pohjaan. Aa-oo-uu!

Toden totta! Huomasin itsekin suurimmaksi kauhukseni, ett� me vierimme

t�m�n maailman kaato-myrskyn mukana kohti iankaikkisuuden kammottavia
ulapoita.

--Totisesti on t�m� maailmanloppu! ajattelin. Mutta kuinka k�y sitten

noiden kaikkien tuolla tanssisalissa? Tiet�v�tk� he edes mit��n heit�
uhkaavasta kohtalosta? Hukkuvatko hekin tyhjyyteen?

Minun tuli �kki� niin sanomattomasti s��li heit�. T�ytyih�n heit�

ainakin varoittaa, ett� he voisivat paeta ja pelastua...

--Pelastua? Minne? jys�hti �kki� mieleeni. Eih�n ollut mit��n t�m�n

saaren ulkopuolella. Ja olihan t�m�kin ainoa, pieni asuinsija, mik�
heill� oli, tuomittu hukkumaan ja tyhjyyteen h�vi�m��n.

Mutta ehk� he kuitenkin keksiv�t jotakin? Ehk� he tunnustaisivat

syntins� ja katuisivat ja kaikkeus armahtaisi heit�?

Turha toivo! Sill� olihan n�in s��detty ennen kuin maailma olikaan.

NINIVEN LAPSET.

Vilkaisin sinne yl�s vuorelle ja �lysin heti, ett� he olivat

ep�toivoisen tilanteensa aivan oikein tajunneet. Mutta he suhtautuivat
siihen mielest�ni sangen omituisesti.

He olivat sytytt�neet kaikki kynttil�t ja lamput palatsissa, joka nyt

s�teili tuossa nopeaan tummuvassa, jylisev�ss� ja kohisevassa
pimeydess� niinkuin tuhansista eriv�risist� valoista kimmelt�v�
s�hk�kruunu. Suurin osa pareista ei suinkaan ollut lakannut tanhustaan,
vaan py�ri nyt kahta hurjemmassa karkelossa, naiset hajalla hapsin,
miehet seppeleit� ja thyrsos-sauvoja ilmassa heiluttaen:

--Evo�! he huusivat. Dionysos saapuu! Kaikki maailma sy�ksyy

Tartarokseen.

Ja vasta nyt huomasin min�, ett� he kaikki olivat alastomat eiv�tk�

h�venneet.

Toiset tulivat linnan parvekkeille vilvoittelemaan. Jopa n�ytti heid�n

joukossaan olevan niit�kin, jotka vain nauttivat t�st� kauhistavasta
maailman-y�st� ja kaikkeuden t�risytt�v�st� murhen�ytelm�st� heid�n
ymp�rill��n.

Er��t heist� eiv�t taas v�litt�neet mist��n, vaan painautuivat

toisiinsa ja kiersiv�t toisensa jaloin ja k�sivarsin.

--Mit� he laulavat? kysyin vierell�ni kykkiv�lt�, �ljykaapuiselta

olennolta, joka n�ytti katsovan sinne yl�s niinkuin min�kin ja
koettavan samoin kuunnella myrskyn halki. Eik� kuulukin niinkuin suuren
kuoron huminaa?

--He laulavat Niniven lasten laulua, vastasi puhuteltu. Etk� n�e,

sairaat j�tt�v�t vuoteensa, kuolleet hautansa...? Kaikki kansa yhtyy
juhlavirteen.

Aivan oikein, nyt vasta huomasin, ett� tuo valtalinna oli

kolmikerroksinen ja ett� min� olin t�h�n saakka katsonut vain ylimp��n.

Toinen kerros oli maan rajassa. Ja sielt� n�kyi hoippuvan ulos ruhaa ja
rampaa, tutisevaa ja raajarikkoa, toiset kainalosauvojen varassa,
toiset toisiinsa nojautuen. Ja kaikki katsoivat ne k�dell� silmi��n
varjostaen tuonne yl�s vuorelle, juhlasalin huikaisevaan kirkkauteen,
josta aina valtavampana ja voimakkaampana kaikui Niniven lasten laulu:

�Aution maan
antoi Herra meille,
me teimme sen viinitarhoiksi.�

Ja katso! Ihme tapahtui.

Sokeat saivat n�k�ns�, kuurot kuulonsa, kainalosauvat putosivat maahan,

heid�n p��ns� nousi, heid�n selk�ns� ojentuivat. Ja kaikesta
vanhuudestaan, heikkoudestaan ja raihnaisuudestaan huolimatta he
kohottivat ilmaan molemmat k�sivartensa ja l�htiv�t laulaen linnan
pitki�, paatisia kiertoportaita yl�sp�in vaeltamaan:

�Myrskyis�n meren
antoi Herra meille,
me aallot laivoin lannistimme.�

Kolmas kerros oli maan uumenissa, ja sielt� nousi yl�s vanhaa ja

nuorta, kaikki liittyen k�det kohotettuina yl�sp�in samoavaan
juhlasaattoon, kaikki Niniven heimon kunniaa kuuluttaen:

�Hehkuvat himot
antoi Herra meille,
me valjastimme ne valon varsoiksi.�

He kulkivat kuin unessa. He h�ipyiv�t kuin valoviiva. Sill� nyt olin

min� n�hnyt tarpeeksi ja tunsin kiit�v�ni taas yksin tyhj�ss�, autiossa
avaruudessa.

�Kuoleman kauhun
antoi Herra meille,
me voitimme sen mielen viisaudella.�

Mutta viel� kauas j�lkeeni kaikui, joskin himmenev�n� ja heikkenev�n�,

halki y�n ja hirmumyrskyn Niniven lasten kuolinlaulu:

�Maailman tyhj�n
antoi Herra meille,
me t�ytimme sen ihmisneron voimalla.�

Ja niin h�visiv�t hekin ja heid�n ty�ns� pimeyteen.

KOHTALOTTARET.

Kun taakseni katsahdin, en en�� n�hnyt enk� kuullut mit��n. Siit�

arvasin, ett� saari kaikkine asujamineen, heid�n tekoineen ja
ajatuksineen oli sy�ksynyt sinne, mist� se oli noussutkin, Kaaoksen
kohtuun ja alkukotiin.

Mutta samalla kiinnittiv�t toiset seikat huomiotani.

Tuli vastaani niinkuin pursi soutaen aavan ilman halki. Kolme neitt�
istui sen tuhdoilla v��nt�en v�rttin��, mutta sen per�ss� istui vanhus
niin vakava ja kuninkaallinen katsannoltaan, ett� �lysin heti itsens�
pilvien pit�j�n, Ukko Ylijumalan, siin� maailman merta melastelevan.

Mutta keit� olivat nuo neiet h�nen kerallaan? Minun ei tarvinnut kysy�
sit�, sill� kohta kohotti ensimm�inen heist� ��nens� kuin kirkkaan
kultakellon ja loihe laulamaan:

�Me _olemme_, emmek� el�, me emme kuole emmek� ole koskaan syntyneet.
Me emme tied�, emme tunne, emme tahdo mit��n, sill� me t�yt�mme vain
_H�nen_ tahtoaan, joka meid�n kauttamme tuntee ja ajattelee.
_H�nen_ Tietonsa min� olen. Ja min� kehr��n j�rjen lankoja ihmisille ja
maailmankaikkeuteen.

Ellei minua olisi, sy�ksyisiv�t kuu ja p�iv� radoiltaan, ei olisi syyt�

eik� seurausta ja vallitsisi vain sekasorto ja mielivalta. Mutta min�
j�rjest�n kaikki, min� ohjaan ja vallitsen kaikki, eik� putoa yksik��n
varpunen r�yst��lt� ilman minun pudottamatta.

Ihmisj�rki, joka on vain kipin� H�nen j�rjest��n, n�kee minun lankani

eik� tajua niiden tarkoitusta, sill� ne kulkevat h�nen kauttaan ja
jatkuvat kahdenpuolen h�nt�.

Siksi tahtoo h�n kielt�� usein koko olemassa-olon.

Siksi tahtoo h�n usein katkaista minun lankani kummaltakin puoleltaan

ja erist�� itsens� omaksi maailmakseen. Eik� h�n huomaa, ett� tuossa
maailmassa ei silloin ole mit��n j�rke� eik� j�rjestyst�, sill� h�n on
samalla itsens� maailman j�rjest� ja maailman j�rjestyksest�
irroittanut.

Jos tuo maailma olisi mahdollinen edes hetkeksik��n, niin se heti

seuraavassa hetkess� sortuisi omaan mahdottomuuteensa.�

Ja toinen neidoista kohotti ��nens� kuin hele�n hopeakellon ja loihe

laulamaan:

�H�n tahtoisi tehd� niin, mutta h�n ei voi. Sill� kielt�ess��n ja

kirotessaankin meid�t h�n kuitenkin seuraa niit� lankoja, jotka meit�
mahtavampi on pannut meid�t kehr��m��n.

Min� olen Jumalan Tunto. Ja min� kehr��n vihan ja rakkauden lankoja

ihmisille.

Katsokaa, kuinka he toisiaan hakevat ja pakenevat! Katsokaa, kuinka he

sy�ksyv�t kiinni toisiinsa ja tahtovat murskata toisensa vain pelk�st�
vihasta ja rakkaudesta!

Ja katsokaa, kuinka he taas toisin vuoroin kimpoavat toisistaan ja

kilpistyv�t umpikuoriaisiksi ... vain pelk�st� vihasta ja
rakkaudesta...

Samoin vihaavat ja rakastavat he my�s minua ja minun lankojani, jotka

kuitenkin johtavat ja pit�v�t kiinni heid�t.

Eiv�tk� he tajua, ett� heid�n henkens� n�in tehdess��n seuraa vain

samoja ikuisia voimia, jotka pakottavat my�s kaikki aineet ja
taivaankappaleet toisiaan vihaamaan tai rakastamaan. Sill� vain t�ten
on H�nen suuri sopusointunsa mahdollinen.�

Mutta kolmas heist� viipyi vaieten eik� sanonut mit��n. Ja vasta kun
Ukko Ylijumala oli hiljaa h�nelle p��t��n nyyk�ytt�nyt, h�n kohotti
��nens� kuin syv�n kuparikellon ja loihe laulamaan:

�My�skin H�ness� itsess��n se syntyy vain samojen keskihakuisten ja

keskipakoisten voimien tasapainosta. Sill� ei ole mit��n muissa, mit�
ei ole H�ness�, eik� saata kukaan sellaista ajatella eik� kuvitella,
mit� ei H�n olisi jo ajan alusta tuhatkerroin ajatellut ja kuvitellut.
Min� olen Jumalan Tahto. Ja min�kin synnyn vain siit�, mik� miellytt��
ja ei miellyt� H�nt�.

Min�kin synnyn vain pyyteest� ja k�rsimyksest�. Mutta minun lankani

ovat tekoja, ja ne muuttuvat ja muodostavat luomakunnan.

H�n halajaa aina eik� kyll�sty milloinkaan. Siksi k�rsii H�n aina ja
koko luomakunta huokaa H�nen k�rsimyksest��n. Mutta koska H�n my�s
alati saavuttaa, mit� h�n halajaa, siksi nauttii H�n my�skin aina, ja
H�nen nautintonsa paistaa kuin aurinko yli kaiken olevaisen.

Ihmiset puhuvat milloin el�m�n riemusta, milloin el�m�n murheesta. Ja

kun he ovat kumpaakin kyll�kseen koettaneet, he v�syv�t ja siirtyv�t
syrj��n ja asettuvat el�m�n suhteen v�linpit�m�tt�miksi.

Eiv�tk� he tied�, ett� he n�in tehdess��n vain t�ytt�v�t H�nen

tahtoaan, joka on v�synyt heihin ja siirt�� heid�t syrj��n ja etsii
uusia muotoja alati luovalle teon ik�v�lleen.

Sill� ei ole mit��n tahtoa ilman tekoja eik� mit��n tietoa, joka ei
kumpua tunnon suosilmist� ja vuoripuroista. Ja siksi t�ytyy paljon
vihata ja rakastaa sen, joka tahtoo toiminnan suuren tasapainon
saavuttaa.�

N�in lauloivat Kohtalon neiet kukin vuorostaan virtens� Jumalan

kunniaksi.

Eik� ilmek��n heid�n katsannossaan muuttunut eik� v�re heid�n

��ness��n, vaan j�ykin, tiedottomin ja tunteettomin silmin he
tuijottivat tyhj��n avaruuteen ja tahdottomina kehr�siv�t heid�n
k�tens� niit� lankoja, jotka k�yv�t l�pi luomakunnan.

Ja nyt vasta min� huomasin, ett� ne olivat vain vertauskuvia, jotka

Kaikkivaltiaan kasvot meilt� hunnuttavat. Sill� nyt nousi purren
per�mies itse yl�s, levitti k�sivartensa ja sanoi:

--Henki, joka harhaelet minun merell�ni! Tule niinkuin min� ja minun

mereni rajattomaksi!

Sanaton riemu ja tuska t�ytti minut. Tunsin sy�ksyv�ni suoraan H�nen

syd�meens�.

MAAILMANTAITEILIJA.

Olin tullut t�ydelliseksi.

Minulla oli suuri sopusointu, joka oli koottu vain pelkkien

ristiriitaisten voimien tasapainosta. Eiv�tk� ne voimat suinkaan olleet
lakanneet vaikuttamasta, vaan p�invastoin tuhatkertaisiksi
j�nnittyneet, eiv�tk� ne ristiriidat suinkaan k�rke��n kadottaneet,
vaan p�invastoin sen entist��n tuimemmaksi ja ter�v�mm�ksi hijoneet.

Min� olin ja min� en ollut, sill� min� olin _Min�_ ja min� olin
Kaikkeus.

Tuhat nautintoa ja k�rsimyst� tunki yhtaikaa l�vitseni. Mutta jos

minulta olisi kysytty, mik� oli niiden tulos, niiden yhteissumma, en
min� olisi parhaalla tahdollanikaan voinut vastata siihen.

Voin ehk� parhaiten verrata t�t� olotilaani siihen, joka on unta

n�kev�ll�, miss� kaikki on mahdollista ja kaikki taipuu, tottelee ja
muodostuu nukkujan unikuvien mukaan.

H�n n�kee.

H�n on milloin unikuviensa ulkopuolella, milloin niiden keskell�

my�t�toimivana. H�n suree ja iloitsee itseluomiensa maailmoiden kera ja
kohtelee heit� j�lleen t�ysin tunteettomasti sy�sten heid�t tuskaan ja
perikatoon.

H�n on niiden orja ja h�n on niiden hallitsija. H�nell� on oma

tahtonsa, mutta kuitenkin ne seuraavat kukin omaa sis�ist� tahtoaan ja
lakejaan. Niin jatkuu leikki, kunnes joku sattuma h�net havahuttaa.

Unissaan ovat kaikki ihmiset maailmantaiteilijoita.

Eiv�tk� vain ihmiset, vaan my�skin el�imet. Kuka tiet��, mit� kontio
pes�ss��n paukkuvina pakkas-�in� uneksii? Ja mit� n�kyj� n�kee koira,
joka p�yd�n alla unissa ulvahtelee, tai kissa, joka kehr�ten silm�t
sikkarassa tuijottaa l�mmitt�v�n lieden loimuun?

Mutta min� tein tuota samaa valveillani.

Min� uneksin maailmoita. Min� kansoitin nuo maailmat mieleni mukaisilla

olennoilla ja pyyhk�isin heid�t pois j�lleen tietoisuudestani, joka oli
heid�n valkeutensa, y�h�n ja pimeyteen, joka oli minun oma
alitajuntani.

Min� olin kaikkiviisas, kaikkivaltias ja kaikkialla l�sn�oleva.

Min� sanoin: �Tulkoon valkeus!� Ja valkeus tuli. Min� sanoin:

�Tehk��mme ihminen omaksi kuvaksemme!� Ja min� tein. Min� rakastin
h�nt�, kun h�n rakasti minua, vihasin h�nt�, kun h�n suhtautui
vihamielisesti minuun. Ja min� palkitsin ja rankaisin noita unikuvia
sen mukaisesti, vaikka hyvin tiesin, ett� niill� oli tahto minun
tahdostani.

Joskus saattoivat ne olla aivan hurmaavia. Silloin pelk�sin min�, ett�

t�m� ei ollut totta, vaan unta, ja koetin itse�ni unesta her�tt��.

Mutta eih�n se onnistunut, sill� min�h�n _tunsin_, min� _tiesin_

valvovani, ja niin oli minun kaikesta ylenm��r�isest� onnentunteestani
huolimatta noihin unikuviini uskottava.

Ihminen ei usko ennen kuin n�kee, sanotaan. Mutta min�h�n _n�in_ ne ja

siksi niiden t�ytyi olla totta.

Toisinaan saattoivat ne olla my�s aivan inhoittavia ja vastenmielisi�.

Mutta silloin min� en, merkillist� kyll�, ep�illyt koskaan niiden
todellisuutta, joka tuntui vain vastaavan omia pahimpia aavistuksiani.

Ja koko ajan min� _loin_. Sill� Jumala oli minussa ja min� Jumalassa
eik� ollut mit��n eroa H�nen ja minun mielikuvillani.
Ja koko ajan min� _k�rsin_. Mutta min� nautin my�s sanomattomasti,
sill� eih�n el�m� suinkaan ollut lakannut minulta, vaan k�ynyt
p�invastoin monin verroin t�ytel�isemm�ksi ja voimakkaammaksi.

En tied�, kuinka kauan kesti tuota olotilaa.

Tied�n vain, ett� her�sin ja tunsin tulleeni uuteen olotilaan. Vai ehk�
oli sekin l�hinn� verrattava vain siihen, joka on untan�kev�ll�?

III. JUMALTAHTO.

�Min� olen Tie, Totuus ja El�m�.�

YLEIS-ITSEL�.

J�LLEENSYNTYMINEN.

Her�sin tien ohessa. En tiennyt sen kumpaakaan alkup��t� enk� mit�

kohti minun olisi kulkeminen. Mutta minulla olikin t�ll� kertaa muuta
t�rke�mp�� mietitt�v��.

Ihmettelin itse�ni. Tunsin tuolla maailmanmerill� matkatessani tuiki

muuttuneeni.

Oivalsin kyll� olevani minuus, viel�p� sama minuus kuin entisess�

el�m�ss�ni. My�skin olevani t�ysin itsetietoinen minuus, sill�
muistinhan selv�sti, mit� minulle entisiss� kehityskausissani oli
tapahtunut. Mutta oli kuin olisi kaikki henkil�kohtainen, kaikki
yksil�llinen ja yksityisp�tev� karissut pois minusta.

Taikka ehk� se oli palanut karreksi tuossa puhdistavassa tuli- ja

valomeress�, jota maailmansyd�meksi nimitet��n.

Mit� oli j��nyt j�lelle sitten?

Vain joku yleis-itsel�, vain joku yleisinhimillinen minuus, vain joku

yhteenveto kaikista sielun eri kerrostumista.

Tuo itsel� tunsi, tahtoi, ajatteli ja kuvitteli, mutta ei en��

entiselt�, tilap�iselt� el�m�ntasolta, ei mink��n m��r�tyn ymp�rist�n
tai yksil�llisen el�m�nteht�v�n kehyksiss�. Yht� v�h�n oli minulle
mahdollista ajatella, toimia tai tahtoa en�� mit��n vain omia
nykyhetkellisi� etujani tai harrastuksiani silm�ll�pit�en, vaan
ik��nkuin kaikilta tasoilta yhtaikaa, alimmasta ylimp��n.

En tuntenut kuuluvani en�� mihink��n m��r�ttyyn ammattiin, ik��n,

rotuun taikka edes kansakuntaan en��. Enk� min� kuitenkaan tuntenut
itse�ni mill��n tavalla irralliseksi ilmi�ksi t�m�n maan kamaralla.
P�invastoin tunsin siihen vain entist� lujemmin ja sitke�mmin juurin
juuttuneeni.

Maan lapsi min� olin. N�in kaikki edelliset el�m�ni, tunsin itseni,
tiesin alku-aineeni t�htisumusta ja kosmillisesta Kaaoksesta l�htien
aina korkeampaan ja kirkkaampaan j�rjestykseen. Saatoin n�hd� yhdell�
silm�yksell� kaikkien menneiden ilmennyksieni j�rk�ht�m�tt�m�n,
katkeamattoman ketjun, kautta kamalien, muodottomien, saaliinjanoisten
hirvi�iden aina henkisemp��n, aina inhimillisemp��n ja jumalallisempaan
itseyteen.

Ja koska _min�_ kerran saatoin n�hd� tuon kaiken, tiesin samalla, ett�
se oli mahdollista jokaiselle muullekin ihmiselle.

Enk� ollut sit� ennen tiennyt siis?

Ep�ilem�tt�. Mutta oli toista _tuntea_ kuin tiet�� se ja

tietopuolisesti todeta se, tuntea se oman olemuksensa syvimm�ss�.

Darwinismia? Kehitys-oppia?

Aivan oikein, mutta er��ss� toisessa, henkisemm�ss�, itsekohtaisemmassa

ja niin sanoakseni itsekoetummassa merkityksess�.

--Kaikkien pyhien nimess�, mit� min� teen t�llaisella minuudella?

tuskittelin ��neen itsekseni. Eih�n t�t� voi k�ytt�� mihink��n eik�
t�m� sovellu millek��n el�m�n-uralle.

Olihan t�m� tuiki mahdoton kaikkeen k�yt�nn�lliseen toimintaan.

Samalla olin varmasti vakuutettu, ettei kukaan muukaan voisi k�ytt��

t�llaista minuutta, jonka kuitenkin tiesin piilev�n kunkin kuolevaisen
syd�mess�. Sill� kuuluihan itses�ilytysvaisto erottamattomasti itse
el�m�n k�sitteeseen, mutta juuri tuo vaisto, kallein kaikista, oli
tyystin kadonnut minulta.

En n�hnyt mit��n syyt� alkaa el�m��ni uudelleen. Minulle riitti pelkk�

olemassa-oloni toteaminen, pelkk� omien sis�isten sielunliikkeitteni ja
mielikuvieni vaarinottaminen.

En tuntenut v�hint�k��n halua niit� edes runollisesti kiinnitt�� tai

muotoon kiteytt��.

Kaikki tahtominen oli jo sellaisenaan minulle vastenmielist�. Sill�

min�h�n tiesin, ett� sit� t�ytyisi v�ltt�m�tt� seurata teon, joka
j�lleen rajoittaisi minulta pois monta kaunista mielikuvan
mahdollisuutta.

Mieluimmin olisin j��nyt vain t�h�n paikalleni makaamaan ja katselemaan

suurin, kummastelevin silmin taivaan vahvuuteen, joka pyh�n�, korkeana
sinitelttana kaartui p��ni p��ll�.

Mutta t�ytyih�n minun nousta yl�s, koska olin her�nnyt kerran, ja koska
minua ei vaivannut mik��n. Kuulin sit�paitsi ��ni� ja askeleita tielt�
enk� tahtonut t�ss� jouten loikomalla her�tt�� ohikulkijoiden huomiota.

Minusta tuntui, ett� oli varhainen huomenhetki.

Kohosin hitaasti seisaalleni ja l�hdin vastahakoisin mielin tiet�
taivaltamaan.

RISTIN TIE.

Vaelsin aluksi melkein silm�t ummessa, ajatellen ja uneksien omia

aikojani. Mutta tuskallinen todellisuus oli omiaan minut pian t�ysin
valveille pudistamaan.

Jos olin luullut t�t� tiet� joksikin yksin�iseksi, rauhalliseksi

mets�poluksi, niin olin surkeasti erehtynyt. Yleinen kulkutie t�m�
n�ytti olevan, julkinen valtamaantie, p�lyinen ja helteinen, ilman
yht��n pilve� taivaanrannalla, ilman yht��n puuta, jonka alle p��ns�
kallistaa.

Minua vastaan tuli paljon kansaa, jotka sysiv�t ja tyrkkiv�t minua ja

pakottivat minut tuon tuostakin ojanpohjaan astumaan. Ymm�rsin, ett�
heill� oli kiire, ja koetin antaa heille tiet� jo kaukaa, s��sty�kseni
ep�miellytt�vist� kokemuksista ja kosketuksista.

Tein tuon mielell�ni ja vapaehtoisesti. Sill� heill�h�n _oli_ joku

el�m�ntarkoitus ja joku p��m��r�, jota kohden he kiirehtiv�t. Minulle
taas oli niin t�ydellisesti samantekev��, minne vaelsin ja kuinka kauan
viipyisin matkallani.

Siksi koetin ottaa niin v�h�n tilaa tiell� kuin mahdollista, sill�
minusta tuntui, ettei minulla itse asiassa ollut mit��n oikeutta
siihen.

Enh�n min� ollut miss��n enk� kenellek��n v�ltt�m�t�n.

Koetin tehd� itseni niin pieneksi ja kapeaksi kuin mahdollista.

Pyysin k�yt�ksell�ni anteeksi jokaiselta ohikulkijalta miltei omaa
olemassa-oloani. Ja niin tapahtui monta kertaa niin onnellisesti, ett�
he tuskin huomasivat minua taikka vilkaisivat vain v�linpit�m�tt�m�sti
minuun ja meniv�t edelleen.

Enk� kuitenkaan s��stynyt halveksivilta huomautuksilta enk� vihaisilta

voimasanoilta, en ratasten r�iskytt�m�lt� loalta enk� joskus aivan
tahallisilta piiskansivalluksilta.

Mutta vastaantulijoiden kanssa tuli viel� jotenkuten toimeen. Paljon

pahempia olivat ne, jotka tulivat takaap�in ja joilla siis n�ytti
olevan sama matkansuunta kuin minullakin.

Ne vetosivat suorastaan minun inhimilliseen my�t�tuntooni ja sanoivat:

--Meill� n�kyy olevan sama tie taivallettavana. Sallinet ehk�, ett�

s�lyt�n sinulle osan taakastani, sill� sin� n�yt�t olevan terve ja
vankka eik� sinulla ole mit��n kantamusta.

He s�lyttiv�t osan, ja kun min� kiitin heit� siit�, he s�lyttiv�t

kaikkensa. Heill� tuntui kullakin olevan liikaa kannettavaa. Lopuksi
kuljin min� heid�n keskell��n kuin kuorma-aasi, selk� taittumaisillaan
outojen, tuntemattomien ihmisten taakoista ja rihkamista.
Outojenko? Tuntemattomienko?

Eip� suinkaan, sill� eih�n minun tarvinnut muuta kuin vilkaista heihin
tunteakseni heti heid�t vanhoiksi tuttavikseni ja tovereikseni,
veljikseni ja sisarikseni. Mutta koska he eiv�t n�ytt�neet ollenkaan
muistavan minua, en min�k��n tahtonut suotta itse�ni ilmaista heille.

Hyv� olikin, ett� en tehnyt niin. Sill� mit� l�hemmin minulla oli
heihin tilaisuutta tutustua, sit� enemm�n h�mm�styin siit�, kuinka
v�h�n he tiesiv�t ja muistivat entisest� el�m�st��n. N�kyiv�tp� er��t
olevan sen suhteen niinkin t�ydellisess� tiet�m�tt�myydess�, ett� he
suorastaan kielsiv�t koskaan ennen el�neens�.

Sitten kun olin ottanut heid�n kuormansa kantaakseen, kiinnitti vain

harva en�� minuun sen suurempaa huomiota. Jotkut kysyiv�t kuitenkin
hyv�ntahtoisesti:

--Kuka olet? Lienetk� n�ilt� mailta? Sin� n�yt�t niin surulliselta ja

yksin�iselt�.

--Enp� suinkaan, vastasin reippaasti. P�invastoin min� olen hyvin

iloinen ja hauska mies. Mutta tosi on, ett� minun kotini on kaukana
t��lt� ja minun t�ytyy tien p��h�n taivaltaa.

--Tien p��h�nk�? kysyiv�t he oudoksuen. Sit� ei ole n�hnyt kukaan

kuolevainen.

Ja min� kuulin heid�n kuiskauksistaan, ett� he pitiv�t minua joko

suurena rikollisena taikka hiukan hassahtavana.

Olihan minulle oikeastaan sama, min� he pitiv�t minua. Mutta kuitenkin

kiusasivat heid�n katseensa senverran minua, ett� rupesin heille
hilpeit� juttuja laskettelemaan.

KANSAN SUOSIO.

Juttuni saavuttivat suurta suosiota osakseen. He nauroivat ja ilakoivat

ja useat heist� tulivat ehdottelemaan minulle l�hemp�� tuttavuutta.

--Sin� olet todellakin hauska mies! he sanoivat. Olet tainnut n�hd� ja

kokea yht� ja toista matkoillasi.

--Kyll�, vastasin mielev�sti. Eik�h�n mik��n ole niin opettavaa kuin

matkustaminen.

He nauroivat ja l�iv�t olalle tuttavallisesti minua ja pyysiv�t minua

j�lleen heille jotakin hilpe�t� juttelemaan. Ja min� kerroin heille
kaskun kaskun per�st�, eiv�tk� he ymm�rt�neet, ett� min� kerroin vain,
mit� olin n�hnyt, kuullut tai kokenut monessa edellisess� el�m�ss�ni.

Sill� enh�n min� tuntenut _t�t�_ el�m��. Olihan se minulle yht� outo
kuin oli viel� minulle t�m� tie ja oma uusi itsel�ni.

Mutta min� kuulin heid�n kesken��n kuiskuttavan:

--Ei, ei h�n mik��n pahantekij� ole. Ei ry�v�ri tai murhamies voisi

ikin� noin laskea leikki�. Mutta siit� huolimatta h�n saattaa olla
suuri velikulta.

--H�n on vensperi, suuri vensperi, p��tteliv�t toiset. Eih�n h�nelt�

saa yht��n j�rjen sanaa.

--Olkaa vaiti, h�n on mielipuoli! virkahti joku ratkaisevasti. Ettek�

kuulleet, ett� h�n kiitti meit�, kun me heitimme kuormamme h�nen
hartioilleen?

Mutta ne, jotka olivat oikein viisaat olevinaan, panivat p��ns� yhteen
ja tulivat toisiin tuloksiin.

--Ei h�n ole niin typer�, milt� h�n n�ytt��, sanoivat he. Ep�ilem�tt�
on h�ness� jotakin omituista, mutta seh�n ei est�, ett� h�n siit�
huolimatta voi olla viisas, kovin viisas...

--Min� pelk��n, ett� h�n on nero ja pit�� meit� pilkkanaan, tuumi joku
joukosta raapien korvallistaan.

--Nero tai mielipuoli.

--Joka tapauksessa kettu miehekseen!

Se olisikin ehk� j��nyt yleiseksi mielipiteeksi, ellen min� juuri

jollakin uudella jutullani olisi saanut kokonaista joukkoa uusia
puoltajia.

--Joka tapauksessa h�n on hauska mies, huomautti er�s heist�,

selvitty��n naurunhohotuksestaan. Pentele viek��n, min� olen monta
kertaa kulkenut t�t� tiet� eik� minulla ole viel� koskaan ollut n�in
hupaista!

--Ja hyv� mies, s�esti toinen. Meid�n on muistaminen, ett� h�n joka
tapauksessa kantaa meid�n kuormamme nurkumatta.

Mutta er�s heist�, joka n�ht�v�sti oli joukon pilkkakirves, l�hestyi

minua ja kysyi:

--Eik� totta, sin� Jerusalemin suutari? Sin� aiot matkalle maailman

ymp�ri?

--Sit� en tied�, vastasin varovaisesti. Aion k�yd� vain tien p��h�n

saakka. Mutta miksi sit� kysyt?

--Etk� tied�, ett� maa on py�re�...?

--Kyll�. Siksi olenkin polkenut kieroon toisen keng�nkorkoni.

--Ja kun kuljet aina eteenp�in samaa viivaa...?

--Niin saavun aina takaisin samalle paikalleni ja kohtaan saman

tyhmeliinin.

Se riitti h�nelle. Min� sain j�lleen naurajat puolelleni.

Er�s heist� keksi vapauttavan sanan mielest��n.

--Nyt min� tied�n, kuka h�n on! h�n huusi iloissaan. H�n on kuljeksiva
kis�lli, ehk� hyvinkin suutari, vaikka ei mik��n Jerusalemin suutari.

--Tavallinen suutari vain, vastasin piloillani, vaikka minun on ollut

aina vaikea pysy� lestiss�ni.

--Olet joka tapauksessa ollut sangen kiltti meit� kohtaan. Siksi

nimit�mme me sinua t�st�l�htien Mestariksi.

H�nen ehdotuksensa saavutti yleist� kannatusta.

--Mestari! he huusivat nauraen ja taputtivat k�si��n. Meid�n

Mestarimme!

--Olkoon menneeksi, sanoin. Kullakin on sellainen Mestari, jonka h�n

ansaitsee.

--Ja sellaiset opetuslapset.

Siit� saakka k�vin min� Mestarin nimell� heid�n joukossaan. Ja niin oli
meid�n keskin�inen suhteemme toistaiseksi t�ysin m��ritelty.

RAUHANTEKIJ�.

Pahempi oli, jos syntyi riitaa heid�n v�lill��n. He k�viv�t silloin

niin raaoiksi ja rumiksi mielest�ni, ett� koetin kaikin tavoin heit�
sovittaa.

Toisinaan se onnistui minulle, toisinaan ei. Mutta useimmiten p��ttyi

asia siten, ett� min� tuskastuneena astuin heid�n v�liins� ja uhkasin,
elleiv�t he hetipaikalla lakkaisi riitelem�st�, erota heist� ja heitt��
maahan koko kantamukseni.

--Ihmiset, hyv�t ihmiset! huusin pidellen korviani. Ettek� te _voi_

t�t� lyhytt� matkaa sovussa taivaltaa? N�etteh�n, kuinka min� k�rsin
siit�.

--Sin�? kysyiv�t he kummissaan. Emmeh�n me _sinun_ kanssasi riitele!

--Ette kyll�k��n...

--Paras on, ettet sitten ollenkaan sekaannu t�h�n.

Ja minun oli mahdotonta saada heit� ymm�rt�m��n, ett� jokainen karkeus,

mink� he toisiaan vastaan linkosivat, sattui samalla minuunkin, ja ett�
jokainen vihan salama, joka leimahti heid�n silmist��n, upposi samalla
kuin puukko minunkin syd�meeni.

Saattoipa niinkin tapahtua, ett� h�n, jolle tuo karkeus oli

tarkoitettu, tuskin huomasi sit� taikka ei ainakaan n�ytt�nyt v�h��k��n
k�rsiv�n siit�, vaikka min� jo h�diss�ni olin luullut heid�n v�lins� jo
v�hemm�st�kin ij�ksi rikkuneen. Ja tapahtui yht� usein niin, ett� h�n,
joka oli loukkaava puoli, ei edes ollut huomannut mit��n loukkaavaa
sanoissaan.

Tulin tuosta t�ysin vakuutetuksi, kun joskus ennen aikojani riensin

heit� sovittamaan.

--Sin� hupsit! sanoivat he. Meh�n _emme_ riitele!

--Emme, vahvisti toinenkin. P�invastoin me olemme hyvi� yst�vi�.

Eik� minulle j��nyt muuta mahdollisuutta kuin pyyt�� anteeksi heilt�

kaikinpuolin sopimatonta tunkeilemistani. Mutta silti en lakannut
itsekseni ihmettelem�st�, kuinka v�h�n ylpeit� ja arkoja ihmiset
saattavat olla omasta sis�isest� olemuksestaan, samalla kuin he
kuitenkin voivat jostakin aivan v�h�p�t�isest� ja ulkonaisesta syyst�
iske� kallon halki toisiltaan.

N�it� esim. sai sanoa siaksi, konnaksi tai ylimalkaan huonoksi

ihmiseksi kuinka paljon hyv�ns�, ilman ett� he n�yttiv�t olevan siit�
mill��nk��n. Olivat vain pikemmin imarreltuja siit�, ett� toinen luuli
heit� niin �lykk�iksi.

Mutta annas, jos sanoi heit� typeriksi ja yksinkertaisiksi tai

huomautti, ett� heill� oli syyl� nen�np��ss�, suuttuivat he heti ja
saattoivat vaatia toisen siin� silm�nr�p�yksess� miekkasille.

Eiv�tk� he kuitenkaan olleet itse luoneet sieluaan eiv�tk� ruumistaan.

Mutta niiden _k�yt�nn�n_ he olivat ainakin sangen suureksi osaksi
luoneet, joten olisi luullut heid�n juuri siit� tuntevan itsens�
enemm�n edesvastuun alaisiksi.

Koska niin ei ollut, tulin siihen johtop��t�kseen, ett� he h�pesiv�t

olla kunniallisia, jos he samalla olivat rumia ja typeri�, mutta
pitiv�t kunnianaan olla sen h�pe�llisempi�, mit� enemm�n ruumiin ja
sielun kauneutta Luoja oli tuhlannut heid�n osakseen.

MESTARI.

He kiisteliv�t usein my�s Jumalasta.

Toiset my�nsiv�t, toiset kielsiv�t h�net. Ja sen he tekiv�t niin

kiivaasti ja kiihke�sti, ett� he kaiken lorun lopuksi joutuivat
kesken��n tukkanuottasille.

Koetin silloinkin joskus rient�� heid�n v�liins� heit� sovittamaan.

--Te olette molemmat oikeassa, selitin heille. Jumala on olemassa

sille, joka uskoo H�neen, mutta ei sille, joka ei usko H�neen. Onhan se
niin tavattoman yksinkertaista ja oikeudenmukaista.

Mutta he katsoivat vain minuun ja virkahtivat:

--�l� viisastele! Min� _tahdon_, ett� h�n uskoo niinkuin _min�_ uskon.
Sill� min� tied�n ja tunnen sielussani, ett� minun uskoni on tosi ja
ett� se on ainoa oikea usko maailmassa.

--Mutta h�n uskoo toisin...

--Juuri siksi on h�nen uskonsa v��r� ja min� olen oikeutettu ly�m��n

h�nelt� hampaat kitalakeen.
--Ja h�n sinulta?

--Koettakoon! Mutta vaikka se h�nelle onnistuisikin, _minun_ uskoni ei

siit� muutu.

Ja sitten rupesivat he j�lleen tarmokkaasti toisiansa loukuttamaan.

P��tin siit�l�htien olla sekaantumatta uskonriitoihin. Oman uskoni olin

kyll� valmis vaadittaessa tunnustamaan.

Sattui sellaistakin.

--Mestari! saattoivat he �kki� k��nty� minun puoleeni. Sano meille:

onko Jumalaa?

--Riippuu siit�, mit� k�sit�tte Jumalalla, vastasin. M��ritelk�� H�net!

--Voiko Jumalaa m��ritell�?

--Ei. Siksi on meid�n turha my�skin v�itell� H�nest�. Sill� kaikki

v�ittely edellytt�� todistelua ja kaikki todistelu on mahdoton ilman
t�sm�llisesti m��riteltyj� k�sitteit�.

--Emmek� siis voi ollenkaan puhua H�nest�?

--Kyll�. Mutta ainoastaan niill� on lupa puhua H�nest�, jotka ovat

H�nest� jotakin omassa henkisess� el�m�ss��n kokeneet.

--Oletko sin� kokenut jotakin H�nest�?

--Kyll�. Omasta mielest�ni aivan ihmeellisi� asioita.

--Etk� tahtoisi kertoa niit� meille?

--Mielell�ni, jos vain lupaatte olla sen aikaa riitelem�tt�.

--Lupaamme.

--Ja my�skin, ett'ette ly� kuoliaaksi minua?

--Lasket leikki�!

--Sellaista on ennenkin tapahtunut.

Kerroin heille, mit� tiesin Jumalasta. He kokoontuivat ymp�rilleni ja

kuuntelivat hetkisen sangen tarkkaavaisesti. Mutta sitten rupesivat
toiset heist� kesken��n h�lisem��n ja v�itt�m��n, ett� min� olin v��r�
profeetta ja opetin harhaoppia heille.

--Mutta hyv�t yst�v�t, sanoin, teh�n itse pyysitte minun kertomaan.

--Kerro vain eteenp�in! huusivat toiset. Kyll� me kuuntelemme.

--Mutta me emme salli sit� teid�n sielunne autuuden vuoksi! huusivat

toiset.

--Pit�k�� te vain huoli itsest�nne! Mestari, me pyyd�mme, puhu!

--Mestari! Me _kiell�mme_ sinun puhumasta.

N�in olin min� j�lleen kahden tulen v�liss�. Ja min� vannoin vast'edes
olla synnytt�m�tt� ainakaan omalla uskollani enemp�� riitaa ja vainoa
maailmaan.

Mutta er��t heist� tulivat minun luokseni ja sanoivat:

--Mestari, sin� olet oikeassa, me uskomme sinuun.

--Se ilahduttaa suuresti minua, vastasin todenmukaisesti. Mutta viel�

enemm�n ilahduttaisi minua, jos te olisitte minut t�ysin ymm�rt�neet.

--Sit� en tied�, vastasi joku miettiv�sti. Mutta joka tapauksessa min�

uskon sinuun ja sinun Jumalaasi.

--Etk� mieluimmin omaasi?

--H�n on omani, koska kerran olen H�net t�ysin omistanut.

Oli turha selitt�� h�nelle, ett� oli tosin hyv� uskoa Jumalaan, mutta
viel� paljon parempi ymm�rt�� ihmisi� ja koettaa suvaita heit�.

--Min� puolestani uskon sokeasti sinuun! huusi joku toinen joukosta.

Tahdon seurata vaikka maailman ��riin saakka sinua.

--Niinp� ota t�m� taakka harteiltani!

--Kuinka? T�m�nk� palkan annat minulle uskostani?

--Siisp� et sin� usko n�kev�sti.

Eik� h�nk��n ymm�rt�nyt sanojani. Mutta h�n mutisi yh� itsekseen ja oli
vihainen minulle.

--Taakka? sanoi h�n. Min�k� yksin? Miksi eiv�t kaikki muut? Pankaamme
se tasan, niin min� kyll� kannan oman osani.

Mutta toiset nauroivat h�nelle ja sanoivat, ett� h�n oli saanut aivan
oikein nen�lleen. Silloin suuttui h�n niin, ett� h�n tempasi �ke�n�
kantamuksensa, jonka h�n �sken oli harteilleni s�lytt�nyt, ja h�visi
joukostamme.

H�n oli ensimm�inen, joka j�tti minut.

VAPAUS.

Olisi luullut, kun he kerran olivat niin kiivaita Jumalastaan

kiistelem��n, ett� he rakastivat H�nt� ylitse kaikkea ja pitiv�t
kaikkea muuta H�nen rinnallaan v�h�-arvoisena.

Mutta pian huomasin h�mm�styksekseni, ett� he saattoivat aivan samalla

kiihkolla k�yd� toistensa kimppuun niinkin v�h�p�t�isist� asioista kuin
leip�palasta, vesitilkasta tai muusta. Eik� ylimalkaan tarvittu kuin
joku pieni, melkein n�kym�t�n oman edun, nautinnon tai
itses�ilytysvietin nostama kysymys, niin he heti olivat valmiit
s�h�ht�m��n tuleen kuin katajapehkot.

Kaikki eiv�t suinkaan tehneet sit� itsetietoisesti.

Mutta heill� oli hyv�t tuntosarvet. He aavistivat jo kaukaa, mist�

saattoi vaania joku vaara heid�n henkist� tai aineellista
hyvinvointiaan, ja nousivat heti kahdelle jalalle. Ja koska heid�n
taisto-asenteensa johtui niin k�yt�nn�llisen v�ltt�m�tt�myyden
vaatimuksista kuin heid�n oman olemassaolonsa, jonka oikeutta he eiv�t
n�ytt�neet ep�ilev�n silm�nr�p�yst�k��n, he katsoivat olevansa _aina_
oikeassa ja taistelivat kuin leijonat kaiken sen puolesta, mik�
jollakin tavoin oli turvaksi, avuksi tai eduksi heid�n vaellukselleen.

Se kaikki oli heid�n mielest��n pyh��, totta, kaunista ja oikeaa.

Mutta koska heid�n etunsa niin usein sattuivat ristiriitaan toistensa

kanssa, he eiv�t koskaan voineet oikein lopullisesti p��st�
yksimielisyyteen kaikista noista yleisist� k�sitteist�, joiden puolesta
he v�ittiv�t taistelevansa. Siksi ei riita eik� tora loppunut heid�n
keskelt��n.

Jos joku silloin olisi sanonut, ett� he muka yleishyvi� ja yleisp�tevi�

asioita ajaessaan ajoivatkin vain omaa yksityishyv��ns� ja omia siit�
kumpuavia yksityisp�tevi� mielipiteit��n, he ep�ilem�tt� olisivat
suuresti h�mm�styneet, loukkautuneet ja vaatineet h�net heti
miekkasille.

He luulivat kaikki olevansa vapaita, muodostavansa vapaasti

mielipiteens� ja taistelevansa niiden puolesta vapaehtoisesti. Eiv�tk�
he huomanneet, ett� pelkk� fyysillisen el�m�n vaisto taisteli heid�n
kauttaan ja ett� heid�n ajatuksensa olivat lukemattomilla s�ikeill�
heid�n olemassa-olonsa pakkoon kiinnitetyt.

Vain harva heist� saattoi ajatella vapaasti ja ep�itsekk��sti.

Toisia sitoi viha, toisia rakkaus. Toiset olivat niin kiintyneit�

perheeseens�, ett� he sen elatukseksi olivat valmiit riist�m��n
leip�palan jonkun toisen perheen suusta, toiset taas niin kahlehdittuja
omaan kansakuntaansa, ett� he katsoivat melkein pyhimm�ksi
velvollisuudekseen k�yd� sen puolesta jonkun toisen maan kansalaisia
teurastamaan. Mutta enimm�n orjia olivat ne, jotka vihasivat ja
rakastivat vain jotakin yksityist� henkil��.

Jos tuo henkil� viel� sattui olemaan toista sukupuolta, k�viv�t he

aivan mahdottomiksi.

Silloin samentui koko heid�n j�rjenjuoksunsa. Silloin he olivat valmiit

toisissaan vain pelkki� vikoja tai ansioita n�kem��n. Mutta sensijaan
ett� he olisivat auttaneet toisiaan toistensa taakkoja kantamaan, he
voivat kiusata toisensa kuoliaaksi--milloin vihasta, milloin
rakkaudesta.

My�skin yst�vyys saattoi heit� jonkun verran vangita, mutta ei niin

paljon. Mielest�ni se l�heni heill� enimm�n sit� tunnetta, jota itse
tunsin heit� kohtaan.

Hekin n�yttiv�t tuntevan minua kohtaan jotakin samantapaista. Se

saattoi ilmet� esim. t�ten:

--Kanna itse oma kuormasi! voivat he huutaa jollekin uudelle

tulokkaalle, jolla heid�n mielest��n ei ollut mit��n oikeutta minuun.
Etk� n�e, ett� Mestari on v�synyt ja sin� rasitat Mestaria?

--Ent� itse? Mit� sin� sitten teet?

--Oh, meid�n kesken on toista! Me olemme vanhoja yst�vi�.

Olinko sitten heit� onnellisempi ollessani kaikesta tuosta yksityisest�

vapautunut?

Tuumin tuota kauan itsekseni ja tulin lopulta siihen tulokseen, ett�

koska minulla oli nyt kyky k�rsi� rajattomasti, minulla my�skin t�ytyi
olla yht� suuret ilon ja nautinnon mahdollisuudet.

Siis oli minulla se onni, johon olin pyrkinytkin.

ITSE-UHRI.

Mutta taivalta tehtiin koko ajan ja leikin luistaessa he tuskin

huomasivat, milloin oli saavutettu jo _heid�n_ m��r�np��ns�.

He poikkesivat omille poluilleen kuka mist�kin tienhaarasta. Kiittiv�t

hyv�st� seurasta ja ottivat kantamuksensa.

--Tuossa min� asun, sanoivat jotkut. Ja tervetuloa taloon, jos joskus

ohitse kuljet.

Mutta toiset sanoivat.

--Terve! Min� pist�ydyn t�ss� vain pienell� asialla. Sin� kaiketi

odotat sen aikaa, niin voimme palata yhdess� saman matkan.

K�ttelin ja kiitin heit� syd�mellisesti heid�n hyv�st� tahdostaan.

Mutta minun oli mahdotonta heille luvata mit��n, sill� joku sis�inen
aavistus sanoi minulle, ett� me emme tulisi tapaamaan toisiamme en��
milloinkaan.

Toisille, jotka minusta n�yttiv�t j�rkevimmilt�, min� sanoinkin suoraan

julki tuon aavistukseni.

He n�yttiv�t silloin tuiki h�mm�styneilt�.

--Kuinka tarkoitat? sanoivat he. Meh�n kuljemme usein t�t� tiet�. Et

suinkaan sin�k��n t�t� ensi kertaa k�vele?

--En, mutta viimeist�, vastasin min� sis�isen vakaumukseni mukaisesti.

Minusta tuntuu todellakin kuin olisin min� joskus ennen n�hnyt t�m�n
tien ja astunut n�m� askeleet.

--Et meid�n kanssamme, vastasivat he varmoina asiastaan. Muuten me

kyll� muistaisimme sinut.

--Meit� oli niin monta, vastasin v�lttelev�sti. Min� h�visin joukkoon.

Nyt te muistatte minut senvuoksi, ett� olen voinut olla joksikin avuksi
teille.

N�in sanoen min� ojensin heille k�teni hymyillen j��hyv�isiksi.

Toiset n�yttiv�t hiukan h�pe�v�n tarttua siihen. Mutta toiset kysyiv�t

uteliaina:

--Kuinka? Me luulimme, ett� olit syntynyt kuormankantajaksi.

Heid�n naivisuutensa olisi ehk� saattanut minut j�lleen hymyilem��n,

ellen olisi samalla muistanut, ett� olin itse kerran ollut yht� naivi.
Olihan meid�n seurassamme silloinkin ollut mies, jolle kaikki muut
olivat kantamuksensa s�lytt�neet.

Mutta tuo mies en ollut silloin ollut min�.

Min� olin tehnyt vain kaikkien muiden lailla. Ja luonut silm�ni alas
hiukan h�peillen, kun joku mielest�ni silloin hyvinkin t�rke� seikka
oli vaatinut minun syrj�polulle poikkeamaan ja h�n samoin hymyillen
ojentanut minulle takaisin kantamukseni.

Nyt vasta min� tajusin tuon hymyn todellisen tarkoituksen.

H�n oli _kiitt�nyt_ minua sill�, samoin kuin min� nyt hymyll�ni kiitin
matkatovereitani siit�, ett� he olivat antaneet minulle tilaisuuden
tulla tarpeelliseksi ja iloita heid�n ilostaan.

Miss�h�n tuo mies mahtoi nyt olla?

H�n oli j�tt�nyt kiitollisuudenvelkaan minut, ja jos h�nell� _nyt_

olisi ollut jotakin kannettavaa, olisin mielell�ni tahtonut suorittaa
h�nelle ainakin osan velastani.

Mutta heti noin ajateltuani min� huomasin tuon ajatuksen turhuuden,

sill� mit� min� muuta olin tehnyt noiden toistenkaan taakkojen
kantamisella?

Kevent�nyt vain omaa velkataakkaani. Niin se oli. Ja nyt ymm�rsin

min� j�lleen uuden asteen el�m�n salatusta, kaikkiviisaasta,
iki-ihmeellisest� tarkoituksesta.

Se oli _itse-uhri_.

Sama itse-uhri, jota itse olin ivannut joskus, kun en ollut vapaa
muiden taakkoja kantamaan, vaan itse orja oman ikeeni alla. Ja min�
oivalsin, ett� jokainen, joka tekee ty�t� muiden hyv�ksi, samalla
auttaa itse��n ja muita Tiell� eteenp�in.

Itse��n vapautumalla velkataakastaan. Muita saattamalla heid�t omalle

korkeammalle minuudelleen velallisiksi.

JUMALAN YRTTITARHA.
POLUN P��SS�.

Olin yksin. Viimeinenkin matkatoverini oli eronnut minusta.

Huomasin tulleeni suurelle, loivasti ylenev�lle lakeudelle. P�iv� meni

juuri mailleen, lakeus itse oli jo hiipiv�n h�m�r�n peitossa, mutta
minusta n�ytti kuin olisi sen ��rill� kohonnut kaupunki, jonka,
kultaiset tornit kimmelsiv�t iltaruskossa taivaanrantaa vasten.

--Siis sit� kohden, ajattelin itsekseni. Minun on tiensuuntaa

seurattava.

Mutta samassa haihtui tie kokonaan.

Vaikka kuinka katselin ymp�rilleni, en voinut en�� askelten j�lki�

erottaa. Ja kun k��nnyin taakseni katsomaan, huomasin vain omien
kantap�itteni sijat.

--Aivan oikein, ajattelin. T��ll� ei ole kukaan ihminen k�ynyt. Ja

mik�li muistan, en ole n�hnytk��n viimeisest� tienhaarasta l�htien en��
mit��n askelten j�lki� edell�ni.

Tienhaarasta? Eih�n se ollut siis mik��n tienhaara ollutkaan. Tie oli

mennyt sinne, minne viimeinen yst�v�ni, ja min� t�nne. Kuinka oli
minusta tuntunut niin luonnolliselta sanoa siin� h�nelle j��hyv�iseni?

Pys�hdyin ep�tietoisena sauvani varaan miettim��n.

H�m�r� lankesi nopeasti. Syttyi ensimm�inen t�hti taivaalle, himmeni

kimallus, h�visi kaupunki torni-kaunis.

Ehk� se oli ollutkin vain kangastus, joka niin usein houkuttelee

yksin-kulkijaa?

Siin� tapauksessa olin k�ynyt harhaan. Eik� minulla n�ytt�nyt olevan

edess� muuta kuin valmistautua viett�m��n y�ni taivas-alla.

Kumma kyll� ei tuo mahdollisuus, joka miss� muussa tilanteessa hyv�ns�

olisi ep�ilem�tt� minulle v�hemm�n vieh�tt�v�n� esiintynyt, tuntunut
t�ll� kertaa minua ollenkaan huolettavan. Mietin vain, mit� min� sitten
tekisin, sill� tie p��ttyi t�h�n ja min�h�n olin l�htenyt ilman mit��n
varsinaista p��m��r�� matkalleni.

Kuitenkin oli tuon et�isen kaupungin n�ky oudosti syd�nt�ni

ailahduttanut. Ja aivan huomaamattani hiipi t�m� ajatus syd�meeni:

--Siell� on paikka, jonne olen pyrkinyt. Siell� on lepo lempe�

vaeltajalle.

Mutta sitten juolahti minun mieleeni, ett� jos tuo kaupunki ehk� olikin
olemassa ja jos min� y�n pimeydest� huolimatta ehk� l�yt�isinkin sinne,
ei ollut sanottu, ett� he aukaisisivat porttejaan ja p��st�isiv�t
sis�lle minua. Sill� min� olin outo ja muukalainen, minun k�teni ja
kasvoni olivat likaiset ja minun pukuni p�lyttynyt.

Mit� sitten tehd�? T�ytyisik� minun palata takaisin entisi� askeliani?

Ja p�iv� koittaisi j�lleen ja min� tapaisin j�lleen paljon ihmisi� ja
minun t�ytyisi ruveta toisten taakkoja kantamaan?

Ei, se ei voinut olla el�m�n tarkoitus! ajattelin. Mutta mik�?

Min� mietin ja mietin, enk� saanut selville sit�. Mutta min� olin varma
siit�, ett� el�m�, joka ei ikin� toistanut itse��n, oli kyll� p��st�v�
minut t�st�kin p�lk�h�st�.

Siksi tunsin min� itseni koko ajan t�ysin turvalliseksi. Ja siksi

p��tin min� ainakin aamun koitteessa jatkaa matkaani sinnep�in, mist�
olin n�hnyt noiden kaukotornien kultaisen kimmellyksen.

N�KYM�T�N SAATTAJA.

Kuulin samassa yst�v�llisen ��nen vierelt�ni:

--Noh, miksi pys�hdyit? Miksi et astu eteenp�in?

K��nnyin h�mm�styneen� katsomaan, kuka puhutteli minua, sill� min�h�n

olin luullut olevani yp� yksin aavikolla. Mutta min� en n�hnyt ket��n.

--Kuka olet? kysyin. En n�e sinua. Mutta syy, miksi pys�hdyin, on se,
ett� tie p��ttyi t�h�n ja y� yll�tti minut.

--N�it kuitenkin pyh�n kaupungin tornien taivaanrannalta leimuavan?

--Kyll�, ja tunnustan suoraan, ett� olin sit� kohden kulkemassa. Mutta

en tiennyt, osaisinko sinne, enk� my�sk��n, miten minut siell� vastaan
otettaisiin.

--Olen juuri tuon saman kaupungin asukkaita. Me olemme aamusta saakka

sen muureilta seuranneet sinun kulkuasi ja sinua syd�miss�mme
tervetulleeksi toivottaneet. Siksi saavun heid�n airuenaan.

--Ja sin� tahdot minut sinne sis�lle johdattaa?

--Tahdon k�yd� kappaleen matkaa kanssasi. Pian olet sin� l�yt�vi� sinne
omin silminesikin.

--Minua v�sytt�� ja minun silm�ni h�m�rt�v�t. Vasta nyt tunnen pitk�n

taipaleen kulkeneeni. Ent� jos sittenkin erehdyn suunnasta?

--�l� pelk��! Sinulla ei ole en�� mit��n mahdollisuutta erehty�, vaikka

tahtoisitkin.

Samalla n�in min� vienon valoh�myn levi�v�n ymp�rill�ni. Ja siit�

arvasin, ett� h�n kulki vierell�ni, vaikka h�n jostakin syyst� ei
tahtonut taikka voinut minulle n�ytt�yty�.

P��tin sit� h�nelt� itselt��n tiedustaa.

--Mist� johtuu, kysyin, ett� en n�e sinua? Kuitenkin tahtoisin niin

mielell�ni tulla sinut tuntemaan.

--Sin� tunnet minut, vastasi ��ni. Ennen kuin maa ja taivas olivat,
kuljin min� jo sinun vierell�si.

--Siis olet sin� minun omatuntoni?

--Olen Is�n ��ni sinussa. Viittaan tiet� sinulle Totuuden kaupunkiin.

--Sin� uskot siis, ett� p��sen sis�lle sinne?

--Niin totta kuin olet hyv�n kilvoituksen kilvoitellut.

Sanomaton riemu t�ytti minut. Ja sen valossa n�in min� nyt selv�sti
ett� h�n ei suinkaan ollut outo minulle, vaan vanha tuttava, jonka olin
tavannut monessa ilmennyksess�.

--Kuinka? kysyin. Etk� sin� ole se sama mies, joka kannoit kuormaani,
kun viimeksi kuljin tuota p�lyist� tiet� pitkin?

--Kyll�, vastasi h�n. Siksi olikin sinun mielesi silloin niin

raskautettu.

--Teit silloin hyv�n ty�n minulle. Saitko siit� jotakin palkkiota

Totuuden kaupungissa?

--Sen ett� p��sin ensimm�isen� sinua tervetulleeksi sinne toivottamaan.

--Ja min�? Saanko min� saman palkkion siit�, ett� kannoin _heid�n_
kuormansa?

--Kyll�. Kun he p��sev�t perille, saat olla heid�n hyv�n�,

riemuitsevana omanatuntonaan.

--Sin� uskot siis, ett� he p��sev�t viel� kerran sis�lle sinne?

--Ep�ilem�tt�. Mutta sit� ennen on heid�n yhteisest� valtatiest�

erottava.

--Minne se vie sitten?

--Se vain kiert�� Totuuden kaupunkia.

--Aina yht� pitk�n matkan p��ss� siit�?

--Niin. Siksi ei sen seuraaja ikin� p��se, vaan h�nen on omalle

polulleen poikettava.

--Mutta he kaikki kuitenkin _n�kev�t_ Totuuden?

--Kyll�, mutta vain eri puolia siit�, niin kauan kuin he eiv�t ole sit�
kokeneet omassa syd�mess��n.

--Siell�k� he siis n�kev�t koko Totuuden?

--Niin totta kuin Totuus on maailman keskipiste!

H�nen selityksens� tyydytti t�ydellisesti minua. Ja min� ymm�rsin,

miksi heid�n kunkin oli omalle polulleen poikettava tavatakseen
toisensa niinkuin saman ympyr�n s�teet Hengess� ja Totuudessa.
UNI-EL�M�.

Lakeus valkeni v�hitellen. Ja min� n�in, ett� se kasvoi t�ynn�

ihmeellisi�, eriv�risi� kukkasia, jotka kimaltelivat kastehelmiss� ja
huojuivat kuin leudon kes�isen huomentuulen henk�yksess�.

--Mit� kukkasia nuo ovat? kysyin yh�ti kirkastuvalta saattajaltani.

Minusta on kuin ne minulle ��neti p��t��n nyyk�ytt�isiv�t.

--T�m� on Jumalan yrttitarha, vastasi h�n. Ja ne toivottavat sinut

tervetulleeksi t�nne.

--Mutta miksi ne itkev�t? Vai itkev�tk� ne ilosta?

--Voithan tiedustaa sit� heilt� itselt��n. Tunnustan, ett� h�mm�styin

hiukan. Sill� vaikka olinkin n�hnyt jo paljon outoa matkoillani, en
ollut viel� aivan tottunut iankaikkisuuden ihmeisiin.

--Kuinka? kysyin naivisti. He taitavat puhua siis?

--He ovat vainajien sieluja, joiden on viel� kerran palattava el�m��n.

Ja Jumalan �iti hoitaa heid�t kaikki ja kitkee kaikki rikkaruohot
heid�n juuriltaan.

--Olenko min�kin siis huojunut kukkana t�ss� huomentuulessa?

--Kyll�, ennen kuin her�sit tien ohessa. Mutta sin� et muista siit�
mit��n, sill� sin� uneksit silloin, kuten hekin nyt tuossa Totuuden
kaupungista uneksivat.

--Kest��k� kauan tuota uni-el�m��?

--Toiselle enemm�n, toiselle v�hemm�n aikaa, riippuen paljon my�s

heid�n omasta tahdostaan.

--Ja kauanko kesti sit� minulle?

Minusta oli kuin olisi h�n hymyillyt minulle.

--Sin� olit kaikkein pitk�-unisimpia, sanoi h�n. Sin� et tahtonut

her�t� ollenkaan. Joko olit sin� sitten niin rakastunut omiin
unikuviisi, ett� pidit niit� Totuuden p�iv��kin parempina...

--Taikka? Voit sanoa aivan suoraan heikkouteni, niin voimme yhdess�

hymyill� sille.

--Taikka olit sin� katsonut liian syv�lle niihin silmiin, jotka joka
aamu kohtasivat katsettasi...

--Kenen? Neitsyt-�idin?

--Niin, sill� sin� uneksit vain h�nest� ja puhuit h�nest� ��neen

itseksesi. Kaikki taivaat hymyiliv�t sille.

Tunsin punastuvani, vaikka olin tehnytkin tuon vain kukka-el�m�ss�ni.

--Ja h�n? kysyin hiljaa. Eik� h�n suuttunut siit� minulle.

--Ei. H�n suuteli vain silm�t kiinni sinulta ja hymyili niin

herttaisesti, ett� ruusunpunainen hohde levisi laaksoihin ja
kukkuloille.

Hengitin vapaammin. H�n ei ollut pit�nyt sit� pahana siis! Ja samalla

muistin min� aivan selv��n, millaisena h�n oli unissa minulle silloin
ilmestynyt.

Kuinka kaunis h�n oli ollut! H�nen silm�ns� olivat sulaa hyvyytt�
s�teilleet, h�nen ��nens� helissyt pelkk�� hempeytt� ja
anteeksi-antamusta. Mutta kun h�n oli suudellut minua, oli minun
syd�meni seisahtanut ja autuas v�ristys oli k�ynyt l�pi olentoni.

Uskalsin viel� kysy� tuskin kuuluvasti:

--Saanko t��ll� j�lleen n�hd� h�net?

--Kyll�. Etk� muista, ett� h�n sen lupasi sinulle, silloin kun her�sit
h�nen suudelmaansa.

Siihen olin min� her�nnyt siis!

Suljin silm�ni kuin silloin ja j�lleen k�vi autuas v�ristys l�pi

olentoni.

Enk� min� nyt ollenkaan ihmetellyt en��, ett� olin ollut niin hidas
her��m��n, yht� v�h�n kuin sit�k��n, ett� olin her�tty�ni tuntenut
tuiki muuttuneeni.

Sill� se, joka Jumalan �iti� rakastaa, kuinka h�n voisi en�� mihink��n
muuhun el�m�ss� tai kuolemassa mielt�ns� kiinnitt��? Ja kuinka
saattaisivat ne silm�t, joiden luomilla hehkuu h�nen suudelmansa, n�hd�
en�� mit��n muuta kaunista tai arvokasta maailmassa?

Ei! Ne ovat tuomitut h�net ij�ti n�kem��n ja ihaninta uneksimaan...

MYRSKY-IHMISET.

Joudutin askeleitani, sill� sielussani oli todellakin syttynyt palava

halu n�hd� ja kohdata h�net.

Kuitenkaan en voinut olla er��lt� suurelta, punaiselta kukalta tien

ohessa kysym�tt�:

--Kuka olet? Miksi kimallat kuin aamukaste? Miksi hohdat kuin

hurmelampi? Oletko el�ess�si paljon verta vuodattanut ja kiilt�v�tk�
kylv�m�si kyyneleet nyt omissa silm�ripsiss�si?

Mutta heti sen sanottuani min� kaduin, ett� olin h�nt� niin kovasti ja
armottomasti puhutellut, sill� h�n nyyk�ytti p��t�ns� vain hiljaa
minulle ja katsoi kuin jonnekin kauas entisen el�m�ns� kangastukseen.

Mutta h�nen ��nens� soi kuin laulu, kun h�n vastasi minulle:
�Tunnen teid�t, te myrsky-ihmiset! My�skin min� olen ollut teid�n
kaltaisenne.

Te k�ytte kuin miekka l�pi maailman. Ei mik��n saata teit� pid�tt��. Ei

mik��n kahle kest� teit� eik� mik��n rautaportti ole kyllin luja teit�
lukitsemaan.

Neron salama asuu teiss�. Jumalan myrsky kylkee teid�n kantap�ill�nne.

Jos joku nousee teit� vastaan, te kohotatte tapparanne ja ly�tte h�net
kuoliaaksi ja vaellatte edelleen yht� hyv�ll� omallatunnolla kuin susi
sy� veljens� tai tuuli, joka kaataa hongan lakkalatvan ja menee pois ja
humisee edelleen.

Te olette maailman valtiaat. Te laaditte sen lait ja asetukset. Te

s��d�tte, mik� on kaunista ja rumaa ihmisten lasten kesken, mik�
oikeata ja v��r��, mik� totta ja ep�totta.

On turha teit� vastustaa. Te voitatte aina, sill� aikakauden henki

puhuu teid�n suunne kautta.

Ette te ole mit��n yksityisi� miehi�. Miljoonien aivoilla te

ajattelette. Miljoonien ja j�lleen miljoonien k�sivarret ty�skentelev�t
teid�n eduksenne.

Pyh�n Hengen ritareita te olette. Jumala toteuttaa teid�n kauttanne

tahtonsa maailmassa. Te saatte rikkoa mit� hyv�ns� ja ket� vastaan
hyv�ns�, sill� teiss� asuu korkeampi tarkoitusper�. Mutta ette te p��se
Totuuden kaupunkiin.

Totuuden orjia te olette. Teid�n on sit� toteltava, teid�n on aina

oltava sille uskollisia. Se vaatii teid�t joka hetki toimimaan juuri
niin eik� toisella tavalla.

Siksi on teid�n uudestaan synnytt�v�, ett� Rakkaus saisi teid�n

kahleenne kirvoittaa.�

Hiivin pois hiljaa h�nen l�heisyydest��n, sill� pelk�sin, ett� h�n

her�isi minun katseestani. Kaikesta p��tt�en ei h�nell� ollut en��
monta tuokiota uudestasyntymiseen.

EL�M�N MUUKALAISET.

Puhuttelin viel� monia muita ja paljon vaatimattomamman n�k�isi�

kukkasia. Er�s heist�, joka oli valkea kuin ranskanlilja, hyr�ili
hiljaa t�m�n tarinan minulle:

�Tunnen teid�t, te el�m�n muukalaiset. Sill� my�skin min� olen ollut

teid�n kaltaisenne.

Kun te olitte nuoret, te toivotitte pitk�� el�m�nik�� itsellenne.

Ja lapsina te kyselitte usein vanhemmiltanne, kuinka pitk� ihmisen

elin-aika on. Ja saatuanne tiet��, ett� se oli vain seitsem�nkymment�
tai kahdeksankymment� vuotta, teist� tuntui niin turhanp�iv�iselt�
ollenkaan j��d� el�m��n ja ruveta niin lyhytt� ja tilap�ist� tuokiota
sen vakavammin k�ytt�m��n ja k�sitt�m��n.
Siksi sanottiin, ett� teill� ei ollut el�m�nvakavuutta. Ja kun te
kasvoitte, kyseltiin huolestuen teilt� ja teid�n yst�vilt�nne, milloin
te aiotte j�tt�� kevytmielisen katsantokantanne ja ruveta todenteolla
vakavustumaan.

El�m�n vakaalla vaelluksella ymm�rrettiin teid�n ymp�rist�ss�nne

l�hinn� sit�, ett� hankkisitte ensin itsellenne koko joukon tietoja ja
taitoja, jotka tosin olivat hyvi� ja hauskoja sellaisinaan, mutta jotka
juuri tuohon toiseen ja syvemp��n el�m�nvaatimukseen n�hden, mik� sykki
teid�n syd�miss�nne, tuntuivat teist� turhaakin turhemmilta.

Teitte sen kuitenkin, koska olitte lapsia ja koska n�itte muidenkin

lasten tekev�n niin. Mutta enin teitte sen siksi, ett� olitte
vanhempienne vallan alaisia, ettek� tahtoneet tuottaa surua heille.

Eik� kukaan olisi kuitenkaan ymm�rt�nyt teid�n silloisia yksin�isi�

mielihauteitanne.

Sitten tuli aika, jolloin vaadittiin, ett� te valitsisitte jonkun

ammatin tai elinkeinon itsellenne. Sekin tuntui teist� turhaakin
turhemmalta.

N�itte ihmisten ymp�rill�nne hankkivan maata ja mammonaa, kokoovan

valtaa ja kunniaa, menev�n naimisiin ja siitt�v�n lapsia maailmaan,
viel�p� iloitsevan tuosta kaikesta aivan naivisti ja yksinkertaisesti
niinkuin ei kuolemaa olisi ollutkaan, niinkuin he itse olisivat olleet
ikuisia ja heid�n kotinsa ja kontunsa s�ilynyt iankaikkisesti.

Tiesitteh�n te paremmin. Tiesitteh�n te, kuinka asia oli.

Teid�n sielunne k�vi surulliseksi heit� ajatellessaan. Teid�n teki

mielenne kuiskata heid�n korvaansa: Te houkat! Ettek� te oivalla, ettei
kannata tyhj�n vuoksi niin paljon rehki� ja ponnistella?

Mutta jos jollekulle heist� huomautitte jotakin sinnep�in, he

vastasivat heti tekev�ns� niin suvun jatkamiseksi, is�nmaan ja
ihmiskunnan menestykseksi tai Jumalan kunniaksi.

Te s�ik�hditte, ett� olitte ollenkaan uskaltaneet niin suuria asioita

koskettaa, menitte pois ja painuitte takaisin omiin alakuloisiin
mietteisiinne.

Sit�k� oli el�m� siis? Senvuoksiko me siis olimme syntyneet?

_Kannattiko_ senvuoksi el��? Ja miksi meill� ylimalkaan oli sukua,
is�nmaata ja ihmiskuntaa?

Ja miksi meill� oli Jumala?

Te kysyitte, eik� kukaan vastannut teille. Te tunsitte itsenne aina

orvommiksi ja yksin�isemmiksi siin� tyhjyyden kammossa, joka aina
rautaisempana pusertui teid�n pienen, v�r�htelev�n syd�nparkanne
ymp�rille.

Jos kuolema ja perikato oli maailmanj�rjestyksen viimeinen sana,--te

ajattelitte,--jos t�m�n kaiken takana oli vain tyhjyys ja kaiken h�vi�,
niin mik� oli t�m� ihmeellinen v�liverho siis, t�m� outo, kirjava ja
kangasteleva harhan�ky, jota he sanoivat el�m�ksi ja jossa kaikki
olivat toinen toisiinsa niin kiinte�sti takertuneet?

Olihan tuo kaikki kuitenkin kerran j�tett�v�. Olihan k�tkett�v� kerran

hautaan kalleimpansa.

Ja te toivoitte usein tuota murhetta kuvitellessanne, ett� olisitte

kuolleet kuusi-�isin� taikka ettei teill� olisi ollutkaan is�� eik�
�iti�, ei armasta eik� yst�v��. Olihan turha omata edes tuokion mit��n
kallista, kun tiesi sen kuitenkin seuraavassa tuokiossa kadottavansa.

N�in te toivoitte ja vuodatitte katkeria kyyneli�.

Te katselitte ymp�rillenne lapsensilmill�nne ja p��titte pysy� irti

el�m�st�. Ja niin kuljitte te sen l�pi kuin mieronkiertolaiset.

Koska siihen nyt kerran sattumalta on syntynyt--te ajattelitte--ja

koska el�m� siis joka tapauksessa n�ytt�� olevan elett�v�, te p��titte
sen el�� ainakin niin, ett'ette koskaan mit��n rakasta omistaisi eik�
kukaan kallis j�isi hautakummullenne teit� kaipaamaan.

Uskon, ett� te siin� onnistuitte niinkuin min�kin. Emmek� me kuitenkaan

tulleet sis�lle Totuuden kaupunkiin.

Sill� Totuus on _elett�v�_ eik� vain tutkittava, eik� astu kukaan

sis�lle ikuisen rauhan portista, joka ei sinne ole halki myrskyn ja
suuren levottomuuden vaeltanut.�

Hiivin pois h�nenkin luotaan. Sill� h�nkin tuntui olevan hyvin l�hell�
her��mist��n.

Kuolemattomuuden toivo.

Mutta heti kun h�n oli lopettanut, viritti er�s pieni, vihre� kukka
virtens� h�nen kupeellaan:

�Min�kin tunsin el�m�n turhuuden. Mutta kuolemattomuuden toivo ei silti

kadonnut minusta.

Min�kin n�in ihmisten ymp�rill�ni h��riv�n ja py�riv�n, istuttavan

puita ja lis��v�n ihmiskuntaa. Ja min� ymm�rsin, ett� he tahtoivat
t�ten j�tt�� edes jonkun muiston j�lkeens� ja el�� sen keralla kauemmin
kuin heid�n elin-aikansa oli.

Min�kin n�in ihmisten ty�skentelev�n is�nmaansa ja ihmiskunnan

parhaaksi sek� kasaavan niiden vuoksi paljon kauniita aatteita ja
ihanteita itselleen. Ja min� tajusin, ett� he sen kautta pitensiv�t
p�iviens� lyhyytt� ja saivat siten ainakin ajallisen kuolemattomuuden.

Koska he eiv�t saaneet kaikkea, he ottivat osan. Koska he eiv�t saaneet

ij�ist�, he ottivat ajallisen. Tuonkin tajusin min� t�ydellisesti ja
p��tin tehd� niinkuin n�in kaikkien muidenkin tekev�n.

Vain joku himme� vaisto syd�mess�ni sanoi, ett� olisi ollut ehk�
kuolemattomampaa el�� vain omalle sisimm�lle totuudelleen ja
senmukaiselle kehitykselleen eik� millek��n itse��n ulkopuolella
olevalle tarkoitusper�lle. Mutta se j�i vain vaistoksi, ja min� tyydyin
siihen, mihin n�in muidenkin tyytyv�n.
Totuin ajattelemaan, ettei yksil�n el�m�� kannattanut ottaa kovin
vakavalta kannalta ja ettei yksil� ollut muuta kuin pisara
maailmankaikkeudessa.

Eik� ollut jotakuinkin samantekev��, kuinka sen k�vi? Eik� ollut paljon
t�rke�mp��, ett� rotu pysyi, ett� kansakunta s�ilyi ja ihmiskunta
kehittyi aina korkeammalle kohti aurinkoa?

Taltuin tietoisuuteen, ettei pit�nyt vaatia mit��n ehdotonta itselt��n

eik� muilta, kaikkein v�himm�n maailmankaikkeudelta.

Oli sopeuduttava el�m��n sellaisena kuin se oli, joskin sit�varten oli

pakko paljon tinki� ja alistua. Olihan olemassa silloin ainakin _se_
lohdutus, ett� asettamalla p��m��r�ns� kyllin korkealle voi saada
osakseen sangen suuren osan kuolemattomuutta.

Taikka ainakin _niin_ suuren kuin oli yleens� tapa saada ihmislapsen.

Heikko unelma! Hauras lohdutus!

Mutta min� tein niinkuin n�in muidenkin tekev�n.�

Pieni vihre� kukkaparka! H�n n�ytti siin� niin syytt�m�lt� ja

liikuttavalta hyv�ss�, lapsellisessa ij�isyydenik�v�ss��n.

H�n oli n�ht�v�sti asettanut p��m��r�ns� _sangen_ korkealle, koska h�n

oli p��ssyt Jumalan yrttitarhaan, mutta ei kyllin korkealle, koska
kaupungin portit viel� t�ll� kertaa olivat h�nen edess��n sulkeutuneet.

Heitin h�net viattoman unta uinumaan.

OIKEUDENMUKAISET.

Enk� voinut taaskaan ottaa monta askelta, ennen kuin er�s suuri,
tummansininen kukka kiinnitti huomiotani s�velin, jotka olin kuullut
joskus, ja unikuvin, jotka eiv�t olleet aivan outoja minulle.

Varmaan oli jotakin samantapaista joskus kauan sitten, jossakin

entisess� el�m�ss�ni, heijastunut my�skin oman henkeni kuvastimessa.

Pys�hdyin vieh�ttyneen� kuuntelemaan. Se lauloi:

�Tunnen teid�t, te oikeudenmukaiset! Sill� min�kin olen ollut niinkuin

yksi teist�.

Otin teht�v�ni, valitsin el�m�nurani ja p��tin olla sille uskollinen

saakka kuolemaan.

Olin kuullut tai lukenut kirjoista, ett� se oli samaa kuin olla
uskollinen omalle itselleen. Ja sit�h�n kukin tahtoi olla. Kuka kunnon
mies olisi tahtonut olla mukana tinkim�ss� pois mit��n itsest��n, jos
kerran oli mit��n mahdollisuutta s�ilytt�� se ehe�n� ja koskemattomana.

Mutta oliko mahdollisuutta? Senp� juuri oli el�m�nkokemus osoittava.

Nyt oli minun teht�v�kseni joutunut juuri oman itseni tinkim�t�n

tutkiminen, oman aikani, sen olojen, sen ihmisten ja siin� liikkuvien
henkisten virtausten mahdollisimman vilpit�n ja v��j��m�t�n toteaminen.

Koetin t�ytt�� sen niin hyvin kuin osasin. Mutta huomasin sen piankin
sangen ep�mukavaksi el�m�nohjeeksi.

Sill� kaikista toteamisen--ja yksinomaisen toteamisen--teorioista

huolimatta se merkitsi sittenkin samaa kuin asettua muiden ja oman
itsens� tuomariksi.

Outo voisi luulla ehk�, ett� sen ainakin itsens� suhteen pit�isi olla
jotakuinkin mukavaa. Voin kuitenkin vakuuttaa omasta kokemuksestani,
ett� se on paljon mukavampaa muiden suhteen.

Miksi?

Siksi ett� kaikki tuomitseminen edellytt�� tutkimista ja ett� ihminen

kaikkien tutkittavien asioiden ja henkil�iden joukosta oppii vasta
viimeksi itse��n tuntemaan.

No niin, min� tutkin, min� tuomitsin siis. Mutta ei kulunut pitki�k��n

aikoja, kun min� huomasin sek� v��rin tutkivani ett� tuomitsevani,
puhumattakaan siit�, ett� huomasin esitt�v�ni usein asiat v��r�ss�
valossa ja siis pit�v�ni v��r�� p�yt�kirjaa.

V�list� teki hyv� p��ni, v�list� hyv� syd�meni kolttoset minulle. Mutta
enimm�n teki sit� minulle el�m�nteht�v�ni.

Ihailin hyv�n p��n leikki� ja otin mielell�ni osaa siihen. Tulin

tehneeksi siten paljon v��ryytt� sek� muille ett� itselleni.

Itselleni siten, ett� painoin senvuoksi alas monta syvemp�� ja

t�rke�mp�� el�m�n-arvoa, vaikka tiesin ja tunsin niiden asuvan
olemukseni onkaloissa. Ja muille siten, ett� saatoin pelk�n �lyllisen
ilotulituksen vuoksi loukata usein heid�n arintaan ja herkint��n.

Oivalsin, ett� sit� oli siis pidett�v� edes joissakin aisoissa, ellei
ollut mieli joutua joka suuntaan v��rintekij�ksi.

Olihan tuomarin ensimm�inen teht�v� tuomita oikein. Koetin siis, mik�li

voin, hillit� hyv�n p��ni iloa.

En tied�, kuinka lienen siin� aina onnistunut. Mutta tunsin, ett� se

oli jo ensimm�inen ep�johdonmukaisuus sill� tiell�, jota olin l�htenyt
taivaltamaan.

Eik� vaatinut el�m�nteht�v�ni juuri oman itseyteni ehdotonta ja

tinkim�t�nt� s�ilytt�mist�?

Ep�ilem�tt�. Mutta silloinhan t�ytyi minun kelvata siihen juuri

sellaisena kuin olin, niinkuin Luoja oli luonut minut, kaikkine
ominaisuuksineni, jotka saattoivat olla vikoja tai ansioita, mutta
olivat joka tapauksessa v�ltt�m�tt�mi�, jos minun mieli el�m�nteht�v�ni
edes jotakuinkin kunnollisesti suorittaa.

Miksi siis hillit� mit��n? Miksi siis painaa alas mit��n? Eik� se ollut
synti Pyh�� Henke� vastaan?
Ei, vastasi joku ��ni syd�mest�ni. Ei _voi_ olla mik��n synti painaa
alas jokin puoli itse��n, jolla tuntee itselleen ja muille v��rin
tekev�ns�.

Mutta kuinka saatoin joutua my�s hyv�� syd�nt� vastaan sotajalalle?

N�in niin paljon hyvi� ja kaikin puolin herttaisia ihmisi� ymp�rill�ni,

mutta vain harvoja oikeudenmukaisia. Sill� oikeudenmukaisuus vaatii
voimaa, jota _ei_ vaadi lempeys ja anteeksi-anto.

Minulla oli tuo voima. Siksi p��tin surmata my�s hyv�n syd�meni ja
tuoda senkin uhriksi el�m�nteht�v�ni alttarille.

En tied�, kuinka lienen siin� onnistunut. Mutta minun tarkoitukseni oli

olla oikeudenmukainen.

Nyt vasta huomaan, ett� minun olisi ollut uhrattava Totuuden alttarille
my�s oma ajallinen el�m�nteht�v�ni.�

N�in lauloi se suuri, sininen kukka minun sielulleni. Enk� min� voinut
muuta kuin risti� k�teni ja toivottaa onnea h�nelle, ett� se onnistuisi
h�nelle ainakin h�nen uuteen el�m��n her�tty��n.

YLI-IHMINEN.

Enk� p��ssyt montakaan askelta eteenp�in, kun jo er�s uusi kukka,

raskas ja keltainen kuin keisarinkruunu, loihe laulamaan:

�Tunnen teid�t, te yli-ihmiset! Sill� min�kin olen tahtonut olla teid�n

kaltaisenne.

En tied�, kuinka lienen siin� onnistunut. Mutta tunnen monta, jotka

ovat tulleet sit� tiet� ep�ihmisiksi.

Maailmanj�rjestys oli v��r� mielest�ni. Siksi p��tin, etten sit�

milloinkaan enk� miss��n tapauksessa hyv�ksyisi, vaan linkoisin
vastalauseeni ja taistelisin sit� vastaan niin kauan kuin voisin,
vaikka selv� j�rkeni sanoi, ett� kerran pakostakin joutuisin tappiolle
tuossa taistelossa.

Parempi sekin kuin ilmeist� v��ryytt� hyv�ksy�. Ja saattoihan l�yty�

tilanteita, joissa ei ollut muuta pelastettavissa kuin kunniansa.

_Se_ oli pelastettava siis.

Ihmisen oli oltava kauniimpi ja ylh�isempi kuin se maailmanj�rjestys,

jonka alaiseksi h�net, kokonaan h�nen omaa tahtoaan kysym�tt� ja
tiedustamatta, oli syntym�ss� asetettu. Mutta miten oli el�m� siis
t�lt� kannalta otettava?

Oli toteutettava tuo ihmishengen aavistama kauniimpi ja jalompi

maailmanj�rjestys omassa yksil�llisess� tahdossaan.

Niin se oli. Ihmisen oli oltava jumalia laupiaampi, ritarillisempi ja

suurimielisempi.
Ep�ilem�tt� olivat nuo vallat h�nt� v�kev�mm�t. Mutta eih�n ollut silti
tarvis tunnustaa niit� itse��n korkeammiksi eik� kaartuvammiksi, vaan
saattoi p�invastoin sanoa niit� matalammiksi, julmemmiksi ja
alhaisemmiksi olemukseltaan.

Eik� ihminen ollut _herra_ luomakunnan?

Eik� juuri _h�nen_ ollut n�ytett�v� esimerkki siit�, miten

kuninkaallinen mieli kohtelee salakavalia, ep�ylevi� vihollisiaan,
olkoot ne sitten vaikka h�nt� v�kev�mpi� ja ikuisempia?

Ei suinkaan heid�n ikeeseens� n�yr�sti alistumalla, vaan pikemmin heit�

pilkkaamalla, uhmaamalla ja halveksimalla.

Taikka oliko sek��n kyllin arvokasta? Ehk� olikin paras ja musertavin

menettelytapa heihin n�hden vain ylh�inen, koskematon
v�linpit�m�tt�myys?

Maailmanj�rjestys oli _huono_ my�t� juuriaan. Maailmankaikkeus n�ytti

vain pelkki� raakoja, turmiota-tuottavia voimia kihisev�n. Eik�
ollutkin siis itsens� siit� eristett�v� niin paljon kuin mahdollista,
joskin oli kerran oleva pakko palata kaikkien yhteiseen, kurjaan
alkukotiin?

Mit� mahtoi sille, ett� oli halpasyntyinen, kun kuitenkin oli saanut
jalosukuisen mielen syntym�ss�?

Ei muuta kuin ainakin koettaa olla parempi maailmanj�rjestyst�. Ei

muuta kuin asettaa sen tilalle oma siit� parannettu ja jalostettu
j�rjestyksens� sek� ainakin koettaa toteuttaa omassa itsess��n ja
ihmisten keskuudessa toisia ylev�mpi� ja lempe�mpi� lakeja kuin niit�,
jotka n�yttiv�t h�nen ymp�rill��n vallitsevan.

Niin tein. En tied�, tuliko minusta yli-ihminen, mutta ainakin tuli

minusta ylempi jumalia.�

NEITSYT-�ITI.

N�in h�n lauloi, ylpe�n� kuin kuningas, raskaana ja keltaisena kuin

keisarikruunu.

Ja min� seisoin juuri h�nen ylitsens� kumartuneena kuunnellen h�nen

t�ss� ymp�rist�ss� niin outoja s�veli��n, kun huomasin yrttitarhan
�kki� ruusunpunaisesta kohteesta valkenevan ja tunsin l�henev�n minua
ylh�isemm�n.

Kohotin katseeni ja n�in Neitsyt-�idin kulkevan yli kukkien minua

kohti.

Ja niin herkk� oli h�nen hellyytens�, ettei korsi taittunut h�nen

k�ydess��n, ja niin keve�t olivat h�nen askeleensa, ettei kastehelmi
maahan l�ik�ht�nyt.

Ei h�n tullut minun tyk�ni taivaallisessa loistossaan eik� astunut

minun eteeni el�m�ni aurinkona. H�n tuli hienona ja hele�n� kuin alkava
aamurusko, nuoruuden ja viattomuuden rauha kukki h�nen kulmillaan,
mutta h�nen silm�ns� olivat kauniit ja lempe�t kuin kaksi suurta
orvonkukkaa, ja niist� s�teili minua vastaan sanomaton hyvyys, jonka
vertaista min� en ollut n�hnyt milloinkaan enk� kuvitellut edes
mahdolliseksi maassa tai taivahissa.

Eik� h�n huikaissut minua vaatteittensa valkeudella, eik� korkeutensa

kunnialla minua maahan pakottanut. Mutta h�n pys�htyi minun eteeni
pyh�n� ja hiljaisena ja ojensi k�tens� minulle ja esti siten minut
h�nen eteens� polvilleni lankeamasta:

--Sin� olet hyv�, h�n sanoi, yht� hyv� kuin min�kin. Min� uskon sinuun.

Miten saatoin min� vastata niin yliluonnolliseen, niin ylitaivaalliseen

hyvyyteen?

En muuten kuin tulemalla sellaiseksi kuin h�n minun olevan kuvitteli.

H�n uskoi minuun, _H�n_, Yli-aistillinen.

H�n piti minua vertaisenaan, H�n, Neitsyt-�iti, johon min� olin

lapsuudestani saakka katsonut yl�s kuin aamut�hteen, jota min� olin
rakastanut siit� saakka kuin opin omintani rakastamaan ja jonka
tunnustusta min� olin tavoitellut kaikessa, mik� oli minusta n�ytt�nyt
etsimisen ja pyrkimisen arvoiselta!

Samassa tunsin, ett� tapahtui suuri muutos minussa.

Min� kirkastuin. Min� tulin h�nen kaltaisekseen. Putosi pois

viimeinenkin tomunverho meid�n v�lilt�mme, ja min� seisoin h�nen
edess��n ikinuorena ja s�teilev�n� kuin se Jumalan kuva, joksi olin
luotu ajan alusta ja jota h�n oli s�ilytt�nyt alla syd�mens�
aikakaudesta aikakauteen.

Niin yhdyin min� h�nen kerallaan Hengess� ja Totuudessa. Ja niin olin

min� valmis astumaan h�nen kanssaan sis�lle unelmieni kaupunkiin.

EPILOGI.

Nyt on minun hyv� olla. Min� olen kotona.

Olen hyv�ss� turvassa. Minun ei ole tarvis en�� milloinkaan tuntea

itse�ni orvoksi eik� yksin�iseksi. Kaikki murheet ovat minun
hartioiltani haihtuneet ja kaikki huolet huomisesta.

Tunnen olevani rakastettu. Ja se riitt�� minulle.

Tunnen kelpaavani t��ll� sellaisena kuin olen. Ei kukaan tahdo karsia

minusta pois mit��n eik� minua toisenlaiseksi pakottaa. Itse rakkauskin
on t��ll� vain hyv�� ja hell�� ymm�rt�myst�, eroten siis siin�
suhteessa kokonaan ihmisten v�lisest� rakkaudesta, jonka ainoana
p��m��r�n� niin usein on vain omistaa ja orjuuttaa.

Seisommeko me paikallamme siis? Eik� kaikki kehitys ole lakannut

meilt�?

Eip� suinkaan, sill� meid�n rakkautemme on rajaton, ja meid�n ilomme on

etsi� toisistamme aina uusia ja uusia ihailun ja rakastamisen
mahdollisuuksia. Ja koska me my�skin itse olemme rajattomia, ei lopu
kesken meilt� ottaminen eik� antaminen, jotka molemmat ovat t��ll� yht�
suloisia.

T��ll� ei ole mit��n ylempi� eik� alempia, ainoastaan vertaisia. Siksi

on t��ll� sallittu kaikki eik� kukaan tunne toisensa l�sn�olon itse��n
kahlehtivan.

Koska me olemme tulleet kukin eri teit� Totuuteen, on meill� my�s

paljon kertomista toisillemme. Eik� kukaan kuuntele toisen kohtaloita
muuten kuin samalla my�t� el�en niit�, eik� kukaan _voi_ kertoa mit��n
sellaista, mik� ei yht� hyvin olisi saattanut tapahtua meille
jokaiselle.

Kukin meist� on osa maailmansielusta ja kuitenkin kokonaisuus. Kukin

meist� on ��ret�n ja me olemme kaikki siin� niinkuin muissakin
suhteissa Jumalan kaltaisia. Me olemme Jumalan ylin ilmestysmuoto,
mutta silti ei mik��n inhimillinen ole vierasta meille.

T��ll� ei ole mit��n katkeria hyv�stij�tt�j�, vaan pelkki� iloisia

j�lleenn�kemisi�.

T�nne saapuu joka p�iv� uusia tulokkaita, mutta heid�t otetaan vastaan
vanhoina yst�vin�. Eik� meid�n kokonaisuuksiemme summa kasva siit�,
ett� toisia tulee, yht� v�h�n kuin se siit� v�henee, ett� toisia menee,
kuka ket�kin ahdingossa olevaa, rakastettua olentoa auttamaan, joka ei
viel� ole p��ssyt polun p��h�n.

V�list� autamme me kokonaisia aikakausia. Ihmiset sanovat n�kev�ns�

silloin Jumalan sormen maailmanhistoriassa. V�list� annamme me kaiken
kehitty� omien luonnollisten lakiensa mukaisesti, mutta tulemme sitten
ja ratkaisemme asian yliluonnollisesti.

Ihmiset sanovat silloin n�kev�ns� Kaitselmuksen ihmeellisen

johdatuksen.

Me ohjaamme maailman menon. Me sidomme ja p��st�mme, me palkitsemme ja

rankaisemme. Me teemme _aina_ oikeutta, mutta sen lis�ksi me teemme
laupeutta ja anteeksi-antamusta.

Meid�n tuomiomme eiv�t ole niinkuin ihmisten tuomiot, sill� me katsomme

syd�meen.

Meid�n yht�l�isyytemme ei suinkaan ole k�sitt�nyt meid�n yksil�llisi�

ominaisuuksiamme, vaan saanut p�invastoin ne korkeimpaan kukkaansa
puhkeamaan. Vain kaikki ep�oleellinen ja ep�todellinen, kaikki
satunnainen ja tilap�inen on kadonnut meist�. On j��nyt j�lelle vain
se, mik� pysyy iankaikkisesti.

Meid�n on helppo olla ja keve� hengitt��. Kaikki k�y meid�n mielemme

mukaan, sill� meille ei ole olemassa mit��n vastakohtia. Ei synny
mit��n erimielisyyksi� v�lill�mme, sill� vaikka meid�n tahtomme on
t�ysin vapaa, on sen suurin autuus toimia aina meit� yhdist�v�n
yleistahdon mukaisesti.
Kaikki meid�n ajatuksemme, sanamme ja tekomme ovat yht�mittaista
Jumalan palvelua. Mutta ritarillisen rakkautemme ja kunnioituksemme me
omistamme Neitsyt-�idille, joka on meid�n herkimpien ja hienoimpien
vaistojemme yksinomainen valtiatar.

T��ll� on toteutettu Pyh�in ihmisten yhteys ja Hengen tasavalta.

T��ll� virtailee suuren yhteenkuuluvaisuuden tunne halki taivaiden ja

t�htitarhojen, maasta maahan, kansasta kansaan, syd�mest� syd�meen,
kautta kaikkien luomakunnan kerrostumien, jotka muuten olisivat
erill��n kuin liuskat eiv�tk� ollenkaan aavistaisi yhteist�
alkuper��ns�.

Siksi pit�� t�m�n valtakunnan nimess� kaikki kansat maan p��ll�

siunatuiksi tuleman.

Me emme n�e t��lt� mit��n uskontojen erilaisuuksia. Me n�emme vain

hartauden, vain halun hukkua johonkin itse��n suurempaan. Sill�
totisesti: jokainen, joka ei tahdo itse��n kadottaa, ei h�n my�sk��n
l�yd� mit��n itse�ns� suurempaa, ja jokainen, jonka p��n ja syd�men
halki eiv�t el�m�n ��rett�myydet ole koskaan taivaankaarina
kuvastuneet, h�n j�� pieneksi, ahtaaksi ja pime�ksi ja h�nen sielunsa
on viel� monta kertaa j�lleensynnytt�v�.

Me emme n�e my�sk��n mit��n rotujen, kansojen, kansanluokkien tai

edes sukupuolten eroavaisuuksia. Me n�emme vain _ihmisen_ eri
kehitys-asteissaan ja tied�mme, ett� h�nen on ne kaikki omalla
tavallaan suoritettava.

Kukaan meist� ei tahtoisi olla toisensa kaltainen. Sill� H�n, joka on

yksi, tahtoo ilmet� mit� monimuotoisimmin. Mutta H�neen vaipumalla
omissa yksin�isimmiss� ajatuksissamme, me voimme olla yht� H�nen
kanssaan ja sulaa sanomattomaan autuuteen.

Siksi ei suotta kaiu meid�n keskell�mme niin usein Eleusiin

mysterioiden vanha kuorolaulu:

�Sy�ksyk��, myriaadit, alas!

Luonto, Luojasi tunnetko?�

My�skin monia muita lauluja me hyr�ilemme. Mutta kaikista rakkain on

meille se laulu n�kyv�isest� n�kym�tt�m�n vertauskuvana ja se runo
aistillisesta yliaistillisen hunnutettuna armautena, mink� Jumalan
Kaikkivalta jo ajan alusta on maailman syd�meen kirjoittanut.

End of the Project Gutenberg EBook of Alla kasvon kaikkivallan, by Eino Leino

*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ALLA KASVON KAIKKIVALLAN ***

***** This file should be named 14440-8.txt or 14440-8.zip *****

This and all associated files of various formats will be found in:
http://www.gutenberg.net/1/4/4/4/14440/
Produced by Tapio Riikonen

Updated editions will replace the previous one--the old editions

will be renamed.

Creating the works from public domain print editions means that no
one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
(and you!) can copy and distribute it in the United States without
permission and without paying copyright royalties. Special rules,
set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project
Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you
do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose
such as creation of derivative works, reports, performances and
research. They may be modified and printed and given away--you may do
practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is
subject to the trademark license, especially commercial
redistribution.

*** START: FULL LICENSE ***

THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE

PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK

To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free

distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase "Project
Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
Gutenberg-tm License (available with this file or online at
http://gutenberg.net/license).

Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm

electronic works

1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm

electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.

1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be

used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
even without complying with the full terms of this agreement. See
paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
works. See paragraph 1.E below.

1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"

or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the
collection are in the public domain in the United States. If an
individual work is in the public domain in the United States and you are
located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
are removed. Of course, we hope that you will support the Project
Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
the work. You can easily comply with the terms of this agreement by
keeping this work in the same format with its attached full Project
Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.

1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in
a constant state of change. If you are outside the United States, check
the laws of your country in addition to the terms of this agreement
before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
creating derivative works based on this work or any other Project
Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning
the copyright status of any work in any country outside the United
States.

1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:

1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate
access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
copied or distributed:

This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.net

1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived

from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
and distributed to anyone in the United States without paying any fees
or charges. If you are redistributing or providing access to a work
with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
1.E.9.

1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted

with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked
to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
permission of the copyright holder found at the beginning of this work.

1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm

License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.

1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this

electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg-tm License.

1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
word processing or hypertext form. However, if you provide access to or
distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.net),
you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
License as specified in paragraph 1.E.1.

1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,

performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing

access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
that

- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
you already use to calculate your applicable taxes. The fee is
owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
has agreed to donate royalties under this paragraph to the
Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments
must be paid within 60 days following each date on which you
prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
returns. Royalty payments should be clearly marked as such and
sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
address specified in Section 4, "Information about donations to
the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."

- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
License. You must require such a user to return or
destroy all copies of the works possessed in a physical medium
and discontinue all use of and all access to other copies of
Project Gutenberg-tm works.

- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any

money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
electronic work is discovered and reported to you within 90 days
of receipt of the work.
- You comply with all other terms of this agreement for free
distribution of Project Gutenberg-tm works.

1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm

electronic work or group of works on different terms than are set
forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the
Foundation as set forth in Section 3 below.

1.F.

1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable

effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
works, and the medium on which they may be stored, may contain
"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
your equipment.

1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right

of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.

1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a

defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from. If you
received the work on a physical medium, you must return the medium with
your written explanation. The person or entity that provided you with
the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
refund. If you received the work electronically, the person or entity
providing it to you may choose to give you a second opportunity to
receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy
is also defective, you may demand a refund in writing without further
opportunities to fix the problem.

1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.

1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied

warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any
provision of this agreement shall not void the remaining provisions.

1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
with this agreement, and any volunteers associated with the production,
promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
that arise directly or indirectly from any of the following which you do
or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.

Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm

Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of

electronic works in formats readable by the widest variety of computers
including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists
because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
people in all walks of life.

Volunteers and financial support to provide volunteers with the

assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's
goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.

Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive

Foundation

The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit

501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at
http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
permitted by U.S. federal laws and your state's laws.

The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.

Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
throughout numerous locations. Its business office is located at
809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact
information can be found at the Foundation's web site and official
page at http://pglaf.org

For additional contact information:

 Dr. Gregory B. Newby
Chief Executive and Director
gbnewby@pglaf.org

Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg

Literary Archive Foundation

Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide

spread public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment. Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.

The Foundation is committed to complying with the laws regulating

charities and charitable donations in all 50 states of the United
States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements. We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance. To
SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
particular state visit http://pglaf.org

While we cannot and do not solicit contributions from states where we

have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.

International donations are gratefully accepted, but we cannot make

any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.

Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
ways including including checks, online payments and credit card
donations. To donate, please visit: http://pglaf.org/donate

Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic

works.

Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm

concept of a library of electronic works that could be freely shared
with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project
Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.

Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed

editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily
keep eBooks in compliance with any particular paper edition.

Most people start at our Web site which has the main PG search facility:

http://www.gutenberg.net
This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.