Kirjoittanut: Anni Mikkelsson

LAULU ON MEREN LAULU

lähdön ja paluun balladi

Näytelmä Röölän sataman ihmisistä.

Näytelmän esitysoikeuksia valvoo Näytelmäkulma – Nordic Drama Corner Oy.

Henkilöt:

Lahja Laine, sillitehtaan työntekijä

Lempi Kari, sillitehtaan työntekijä, myöhemmin laivaemäntä ja merimies

Kapteeni Aalto, sillilaiva Saukon kapteeni

Onni Saari, messikalle

Jokke Jonsson, dikselimies

Mikko Andersson, försti

Lisäksi sillimestari Sootsi, äitimuori, Rauni-täti ja kaikenlaista väkeä Kööpenhaminassa.

Tapahtuu 1950-1960-luvulla sekä 2010-luvulla.

1
PROLOGI

Siittämisen ja kivun laulu

(Säv. Antti Autio ja Hannes Mikkelsson, san. Arto Mellerin runon Siittämisen ja kivun pohjalta)

Manaan henkiin isoäitini, maaksi maatuneen; en kaivatakseni takaisin; manaan tomusta kaikki
käytöstä poistetut esineet, ei ole mitään isoäitiä, on suitseva lampun sydän, pari säettä laulusta, jota
hänellä oli tapana hyräillä, nuotin vierestä, messinkihetekan jousien kireät tyrskyt, ruosteinen
aallokko, siittämisen ja kivun laulu.

Hiljaisuus on valmis puhumaan, kun unohtaa kuinka historia kirjoitetaan, menneet ja tulevat ovat
nykyhetken laajentumaa, ja moneen suuntaan maailma tapahtuu: kuolleet isoäidit kuihtunein käsin
levittävät kuivumaan huomisen lastenvaatteita, suovanhaju on sama, lipeän huuru; aina on jonkun
kevät, jonkun syksy.

Ratamoiden kämmenjäljet lähtevät porraspuun luota, niiden lehdissä isoäitien elämänviivat, tulla
tallatuksi, tulla tallatuksi.

2
KOHTAUS 1

(Sillitehdas. Naiset perkaavat kalaa. Radiossa soi iskelmä.)

Lahja

Mää en täällä kauaa vanhene.

Ämmäkuoro

Jaahas.

Lahja

Ei ihminen voi sillin lemua koko elämäänsä kestää.

Ämmäkuoro

Hyvin on kestetty!

Lahja

Mää muutan Turkku.

Ämmäkuoro

Etkä muuta!

3
Lahja

Eikun Ruoattiin!

Ämmäkuoro

Sinne vielä vähemmän!

Lahja

Ja rupeen jonkun sikaarijohtajan sihteeriksi!

Ämmäkuoro

Jeskamandeera!

Lahja


Ja ostan levysoittimen ja tanssin lättähattujen kanssa yöt läpeensä. Ja täällä tulen käymään vain
juhannuksena hienon auton kanssa, sieltä vilkuttelen kun kurvaan ohitse. Voin tulla tänne teitä
morjestamaan ja kertomaan suuren maailman meiningistä, jos enää suomea eres osaan. God dag,
mää vaan sanon!

Ämmäkuoro

Jaa jaa.

4
Lahja

God dag!

Ämmäkuoro

Jaa jaa

Lahja

God dag!

Ämmäkuoro

No mistäs Lempi haaveilee?

Lempi

Mää haluan talon. Sellasen jossa on vahvat perustukset. Ja siihen ranttaan laiturin. Joka ei lähre
syysmyrskyn mukana.

Ämmäkuoro

Hohhoijakkaa!

Sillimestari Sootsi

5
Se on päivä pulkassa, kaikki plikat kottiin!

Ämmäkuoro

Aamen!

KOHTAUS 2

(Satama. Sillilaiva Saukkoa lastataan. Kapteeni jakelee käskyjä. Dikselimies Jokke ja försti Mikko
juoksuttavat messikalle Onnia. Jokke ottaa huikkaa viinapullosta.)

Kapteeni

Mieleni halajaa jo pohjoisille vesille! Voin kuulla korvissani sillin laulun, hopeakylkien vienon
kutsuhuudon… Jonssonii, pullo piiloon, selvänä vesillä!

Jokke

Selvä on, kapteeni

(Kaksi vanhaa naista tulee satamaan)

Kapteeni

Äitimuori ja Rauni-täti! Mitäs…

6
(Äiti köhii)

Kapteeni

Mitä muori solkottaa, kun en saa mitään selvää?

Rauni

(Muori yskii, Rauni tulkkaa) Se on äitilläs hinkuyskä. Hän sanoo, että on entinen laivaemäntä.
Käskee etsiä toisen tilalle ja muistuttaa, että Bergenin jälkeen laitat vaarin pitkät kalsarit jalkaan.

Kapteeni

Äiti, ei yleisön edessä! Voi muori, muori minkä teit! Ota malspiikkiä ja potslojoa, että tokenet
maammo kulta. Mistä meille nyt laivaemäntä? Minäkö teille rupean keitoksia laittamaan mitä?

Mikko ja Jokke

Ei, ei älkää kapteeni!

Kapteeni

Viimeksikin se lokkiwokki, mistä minä olisin voinut tietää, että lintu pitää kyniä ennen
paistamista…Mutta asiaan! Onni tänne!

7
Onni

Messikalle Onni Saari ilmoittautuu palvelukseen!

Kapteeni

Onni, minulla on sinulle tehtävä.

Onni

Tehtävä, voi pojat!

Kapteeni

Sinun tehtäväsi on etsiä meille uusi laivaemäntä.

Onni

Mutta mä tulin just Lahesta, en mä tunne täältä ketään…

Kapteeni

Onni!

Onni

Selvä on kapteeni!

8
(Onni menee, kapteeni huutaa perään)

Kapteeni

Muista, että naisen tulee olla ruma! Merinorsun ruho ja kapakalan naama. Silmät samalla puolella
mielellään. Kuten äitimuorilla! Tai Rauni-tädillä, jestas mikä merihirvio…

(Mikolle ja Jokelle)

No, lähtekää sen perään, sehän hukkuu tuohon satama-altaaseen, kun ei osaa uida ilman
kellukkeita, tosin kuin minä joka olen uimamaisteri…

KOHTAUS 3

(Onni törmää Lahjaan ja Lempii satamassa. Jokke ja Mikko seurailevat tilannetta kaupan kulmaan
nojaillen. Molempien katseet etsiytyvät Lempiin.)

Onni

Hei…

Lahja

9
Hei…

Onni

Tuletko vaimoksi? Eikun emännäksi, emännäksi tohon sillilaiva Saukkoon, kun siellä on vanha
emäntä kupsahtamaisillaan.

Lahja

(Suuttuu) Mää en torellakaan tohon haisevaan paattiin lähre.

Lempi

Lahja!

Onni


Oivoi, mitä kapteeni nyt sanoo!

Lempi

Mää voin lähteä!

Lahja

Sinä?!

10
Lempi

Aattele miten hyvät rahat siitä saa. On pesämunaa taloa varten.

Onni

Voi kiitos, kiitos, kiitos! Mennään! Minä en kuolekaan!

(Menevät)

KOHTAUS 4

(Laivassa)

Onni

Herra kapteeni, messikalle Onni Saari on suorittanut tehtävänsä!

Kapteeni

Onni, tulepa tänne sivummalle.

Mikä tuo on!?!?

11
Onni

Herra kapteeni, hän on uusi laivaemäntämme.

Kapteeni

Minä pyysin merinorsua, minä pyysin kapakalaa, mutta mikä on tuo sievä meriharakka, joka
tuossa tepastelee mitä?!? Voi Onni onneton…

Ei auta kun laittaa tyttö koetukselle. (Lempille) Mikäs on likan nimi?

Lempi

Lempi Kari.

Kapteeni

No Lempi-neiti. Erotatteko koijan kaijasta?

Lempi

Kyllä herra kapteeni.

Kapteeni

Förstin dikselistä?

12
Lempi

Kyllä herra kapteeni.

Kapteeni

Merikrotin merikortista?

Lempi

Kyllä herra kapteeni!

Kapteeni

Jösses, onneksi olkoon Lempi-neiti, paikka on teidän. Ja nyt höpinää pönttöön, Saukko lähtee
aivan näillä näppäimillä.

Lempi

Jaa nyt heti vai?!

Kapteeni

Juuri niin! Onni, älä seistä toljota siinä!

13
Onni

En herra kapteeni.

KOHTAUS 5

Lempi ja Lahja laiturin nokassa.

Lempi

Miten tää nyt näin meni, että mää lähden ja sää jäät.

Lahja

Mää tuskin oon enää täällä, kun syksyllä palaatte.

Lempi

Kirjotetaan!

Lahja

Kirjotetaan!

14
Onni (Lahjalle)

Kirjotetetaan!

(Laiva lähtee)

KOHTAUS 6

(Lempi katselee patoja ja kattiloita köksässä. Keittiöön pakkaa koko miehistö. Puhuvat toistensa
päälle.)

Jokke

Onko neiti neiti vai onko neiti naitu neiti vai naidaanko neiti nyt?

Onni

Mites tämä Lahja, onko sillä sulhasta?

Kapteeni

Minulla on sitten herkkä vatsa, älä laita liikaa mausteita, menee vatta hubulille, äitimuori tapasi
antaa minulle aina lusikallisen ruokasoodaa ennen ateriaa…

15
Lempi

Jos tuo länkytys ei nyt lopu, niin sun dikseli (osoittaa Jokkea) löytyy kohta sun (osoittaa
Kapteenia) hanurista!

(Miehistö vaikenee kunnioittavasti)

KOHTAUS

Försti ohjaa laivaa. Lempi tulee komentosillalle.

Mikko

Haluaako Lempi styyrata?

Lempi

Emmää tierä.

Mikko

Kokeile vaan, se on helppoa, mä opetan.

(Lempi styyraa. Katselee ulappaa.)

16
KOHTAUS 7

(Laiva saapuu Kööpenhaminaan)

Jokke

Lähteekö Lempi meidän kanssa kapakkaan?

Lempi

Mää en ota viinaa kuin lääkkeeksi.

Mikko

No kuvittele että sulla on oikein paha köhä.

KOHTAUS 8

(Merimieskapakka. Armoton mökä. Kapakan omistaja Birgit puhuu tanskaa, joka kuulostaa
jotakuinkin ”Hoode hoode, icke höörde”. Ottavat olutta. Jokke ja Mikko yrittävät tehdä Lempiin
vaikutusta.)

Onni

Mikä Lahjan osoite on? Ajattelin heittää kortilla.

17
Lempi

Kuule Lahja on lähössä Ruottiin, ei se enää Röölässä ole, kun me sinne palataan.

Kapteeni

Birgit-neiti pyytää, että minä laulaisin, mutta en taida kehdata.

Muut

Laulaisit nyt!

Kapteeni

Köhä vaivaa… Ääni aivan mennyt teille huutamisesta…

Muut

Laulaisit nyt!

(Birgit kyynelehtii vuolaasti)

Kapteeni

No nyt neiti itkee! Jos minä tämän kerran.

18
Laulaa

Olin Neptunus-laivalla jungmannina

Säv. trad, san. Rafael Ramstedt

Olin Neptunus laivalla jungmannina, Heijallerii, hei tuijalleraa, Ja propsill' oli laivamme lastattuna,
Heijallerii, hurraa! Kun Kapmaan rantahan saavuttihin Niin kauneimman tyttösen het' kohtasin
Heijallerii, hei tuiijalleraa, heijallerii, hurraa!

Silmista se rakkaus syttya voi, Heijallerii, 'hei tuijalleraa, Niin viikon taa poika siell' toimi ja joi,
Heijallerii, hurraa! Mut tyhjäks' kun saivat he kukkaroni Niin kadulta loysin mä het' itseni,
Heijallerii, hei tuijalleraa, heijallerii, hurraa!

Mut silloin mä suutuin ja pää selveni, Heijallerii, hei tuijalleraa, Ja sisään lens' ovi mun
potkustani
Heijallerii, hurraa! Hei, anteeksi suokaa, jos häiritsen teit' Mutt' viimeisen valssin ma tanssin "ou
kei" Heijallerii, hei tuijalleraa, heijallerii, hurraa!

Niin kakskymment' miestä mun päälleni lens', Heijallerii, hei tuijalleraa, Siihen kiinni mä tartuin,
jok' hyök'kasi ens' Heijallerii, hurraa! Ja sills ne toiset niin löylyä sai, Ett' järkeä vailla ovat
vieläkin
kai. Heijallerii, hei tuijalleraa, heijallerii, hurraa!

Kun tyo oli tehty ma hain piippuni, Heijallerii, hei tuijalleraa, Ja poltellen läksin taas laivalleni
Heijallerii, hurraa! Ja valssia moista mull' on joka maass' Siks' aamulla laulelin merellä taas,
Heijallerii, hei tuijalleraa, heijallerii, hurraa!

(Muut yhtyvät lauluun. Jokke ja Mikko tanssittavat Lempiä.)

19
Lempi

Voi Lahja kun tietäisit!

KOHTAUS 9

(Pohjoisilla vesillä. Kalastavat.)

Triivauslaulu

Säv. Jussi Parviainen, san. Anni Mikkelsson

”Me triivaamme heikoissa tuulessa, me odotamme parvea, pojat alhaalla skanssissa lyövät korttia,
istappien sotalaiva hiljaa partioi, venäläisten ruostepurkissa haikea laulu soi.

Korkeat huiput vahdissa, valkoiset yöttömät yö, yöllä nousi pohjoistuuli, aallot keulaa lyö. Laivaan
lensi tänään pieni lintunen, minä tarjosin sille leipää ja se kiitti sirkuttaen.

Me triivaamme heikoissa tuulessa, me odotamme parvea, pojat alhaalla skanssissa lyövät korttia,
istappien sotalaiva hiljaa partioi, venäläisten ruostepurkissaa haikea laulu soi.

Harva enää puhuu, moni tuijottaa vaieten vain, viime yönä neljä tuntia nukkua mä sain, kala kiehuu
meressä, stambai huudetaan, perkuuhomman jälkeen yhden rypyn sentään saa.

Me triivaamme heikoissa tuulessa, me odotamme parvea, pojat alhaalla skanssissa lyövät korttia,
istappien sotalaiva hiljaa partioi, venäläisten ruostepurkissa haikea laulu soi.”

Kapteeni

20
Laskekaa pikkupirut vesille!

Muut

Pikkupirut vesille!

Kapteeni

Nuotat veteen!

Muut

Nuotat veteen!

Kapteeni

Sitokaa nuotat yhteen!

Muut

Nuotat yhteen!

Kapteeni

Vetäkää nuotat Saukkoon!

21
Muut

Nuotat Saukkoon!

(Hetken hiljaisuus.)

Kapteeni

Tämä on, tämä on, vuosikymmenen suurin sillisaalis! Kyllä äitimuori olisi nyt ylpeä!

(Suuret juhlat laivalla. Kunnes Kapteeni haistaa jotakin.)

Kapteeni (Apeana)

Maa tuoksuu jo.

KOHTAUS 10

Kotimatkalla. Utö on jo ohitettu

Mikko

Et oo Lempi yhtään paskempi merimies.

Lempi

22
En ni.

Mikko

Mä luotsaan tämän satsin kapteenin kanssa Röölään ja otan sitten pestin valtamerilaivaan. Lähde
mukaan!

Lempi

Ooksää hullu? Mää haluan talon ja laiturin.

Mikko

Kerran seilori, aina seilori. Me tapaamme vielä.

Kapteeni

(Liikuttuneena)

Ei merimiessäkkiä luovuteta, kun sen olalle ottanut on.

(Saukko saapuu satamaan. Miehistö hyvästelee toisensa jäykästi)

KOHTAUS 11

23
(Lempi ja Jokke kahdestaan satamassa, kun muut ovat menneet.)

Lempi

Onko sussa vahvat perustukset?

Jokke

Onko sussa vahvat perustukset?

(Liikkeellinen rakkaustarina)

KOHTAUS 12

(Lahja juoksee satamaan)

Lahja

Saukko saapuu satamaan ja mää olen myöhässä! Lempi? Lempii?!

(Lempiä ei näy, mutta huomaa Onnin) Tulitko taas emännäksi pyytämään.

Onni

24
Niin ajattelin.

Lahja

Mää oon lährössä. Mää oon kattonut jo liput.

Onni

(Kaivaa esiin rypistyneen postikortin)

Sinä olet aallonmurtaja, sinä olet tuulensuoja, sinä olet ankkuripaikka, sinä olet majakan valo.

Lahja

Mää oon lährössä. Mää oon kattonut jo liput.

Onni

Sinä olet aallonmurtaja, sinä olet tuulensuoja, sinä olet ankkuripaikka, sinä olet majakan valo.

Lahja


Mää oon lährössä. Mää oon kattonut jo liput.

Onni


Sinä olet aallonmurtaja, sinä olet tuulensuoja, sinä olet ankkuripaikka, sinä olet majakan valo.

25
(Lahja jää)

KOHTAUS 13

(Lempin ja Joken tupa. Jokke on lähdössä kalareissulle. On humalassa. Yrittää pakata. Lempi seuraa
vierestä.)

Jokke

(Laulaa)

”Kun minä kerran kuolen, tahdon vodkapullon haudalle ja kun kolmasti koputat mun arkkuni
kantta niin nousen minä ryypylle”

KOHTAUS 14

Satamassa

Lempi

Mää tierän jo mihin pitää asettua. Pitää asettua laivan ja taksien väliin, ei mennä liian lähelle
paattia, vaan pitää olla sopivasti etäisyyttä niin, että näkee laivan laajemmasta kulmasta. Me
seistään siinä ämmät rivissä kuin muuri ja yritetään napata haaviimme miehet, jotka yrittävät
päästä puikkelehtimaan paatista suoraan taksiin. Taksilla ne ajavat Naantalin tai Turkkuun ja
palaavat vasta, kun kaikki rahat on tuhlattu viimeistä kolikkoa myöten. Taksien vieressä seisoo
myös toisenlaisten likkojen jono. Miesten rahoja hekin odottaa.

26
Mää seison hyvässä haara-asennossa ja olen valmiina nappaamaan sataman liukkaimman kalan.
Nään että tuolla se on, tuolla noin.

Jokke tulee, tulee, tulee vähän viettää vasemmalle, mä lähren seuraamaan sitä, mutta joku köriläs
tulee mun eteen, tukkii tien.

Silloin aurinko rävähtää pilviverhon takaa ja sokaiseen mun silmät, enkä mää näe Jokkea
missään. Joku sanoo jotain Jonssonista naurahtaen ja mää käännyn ja nään, kuinka Jokke katoaa
taksiin. Taksi kaasuttaa ja ajaa pois ja satamaan tulee hiljaista aivan hiljaista aivan hiljaista aivan
hiljaista.

KOHTAUS 15

(Lahja tulee juosten)

Lahja

Saukko saapuu satamaan ja mää olen myöhässä! Missä Onni on?

Lempi

Mää orotan koko kesän. Raadan kuin vetojuhta ensin tehtaalla ja sitten kotona. Ja kannan kaiken
yksin, vuotavan katon ja tyhjän kohdun. Mää orotan, että hän tulisi, että olisi joku jonka kanssa
sitä kaikkea jakaa. Ja mää orotan sitä rahaa, ettei tarvis kaikesta pihistää, että vois katon korjata
ja ostaa jotain parempaa joskus.

Ja mää laitan itteni nätiksi, eikä hän ei tule edes tervehtimään, vaan lähtee taksilla huoran kanssa.

Lahja

Lempi!

27
Lempi

Lähetään!

Lahja

Joo lähetään! Otetaan taksi Turkkuun, voidaan olla yötä Liisan kortteerisa. Käydään tanssimasa ja
tullaan huomenna vasta viimeisellä bussilla kottiin.

Lempi

Ei kun mää haluan lähteä oikeesti. Otetaan pestit laivaan, kapteeni sanoi, että mää saan työtä
mistä laivasta hyvänsä. Tai jos sää et halua merille, niin mennään Ruottiin, siellä riittää hommia.
Aattele ny, pääsisit sääkin sinne Ruottiis!

Lahja

Lempi

Entäs ne sikaarijohtajat? Ja lättähatut?

Lahja

Et sää voi jättää kaikkea yhren ryyppyreissun tähren.

28
Lempi

Et sää voi jättää kaikkea yhren miehen tähden.

Lahja

Kyllä sääkin järkiis tuut kun vähän aattelet.

Hei ny.

Lahja menee. Lempi laulaa

Laulu on meren laulu

(Säv. Vera Veiskola, san. Anni Mikkelsson)

Minä olen se flikka elämänjanoinen, merta join kuin juoppo ja lisää janosin, minä pärskytin
pohjoista vettä, join Norjanmerestä. Minä seurasin aaltojen teitä henkeni edestä.

Silti minä tiesin, joskus janon on sammuttava. Ja katseeni haki aina satamaa kauneinta.

Ei ole kauneinta satamaa, ei oikeaa ovea, jonka avattuaan, heti tuntuisi kodilta, ei merimiessäkkiä
luovuteta, jos sen olalle ottanut on, on minulle syntymälahjaksi annettu matka loppumaton.

Minä olen se flikka elämänjanoinen, merta join kuin juoppo ja lisää janosin, minä pärskytin
suolaista vettä, join Norjanmerestä. Minä seurasin aaltojen teitä henkeni edestä.

Oli sataman laituri mätä, ei tuuli antanut rantautua, oli ikkunoissa laudat, kylmä lokkien huudoissa.

Ei ole kauneinta satamaa, ei oikeaa ovea, jonka avattuaan heti tuntuisi kodilta, ei merimiessäkkiä

29
luovuteta, jos sen olalle ottanut on, on minulle syntymälahjaksi annettu matka loppumaton.

Minun ovat laivaväylät, minun on aavojen avaruus, minun on suulien salaiset reitit, minun päivien
rannattomuus, minun matkani, minun, se on suruton, minun lauluni meren laulu on, minun
matkani, minun, se on suruton, minun lauluni meren laulu on.

(Lempi lähtee)

KOHTAUS 16

Ilta. Onni juoksee satamaan. Lahja istuu kaupan portailla.

Onni

(Selittää hädissään)

Lahja, mä menin siihen taksiin kun kaikki muutkin meni, mutta mä hyppäsin kirkolla pois, kun
tajusin, että en mä halua olla tällainen mies, en mä halua elää näin, en mä halua tehdä sillireissuja.
Ja mä ymmärrän, jos sun tarvii mennä sinne Ruottiis niin mene, mut mä sanon vaan tämän, että
mä aion mennä Lehtosen kauppaan töihin, mä alan viljellä maata, mutta mä en enää tee näitä
sillireissuja, koska mä en ole tällainen mies.

Mut mene, mene, jos sun täytyy, niin mene!

Lahja

Sinä olet aallonmurtaja, sinä olet tuulensuoja, sinä olet ankkuripaikka, sinä olet majakan valo.

30
KOHTAUS 17

(Loppusyksy. Tyhjä satama.)

Jokke

(Laulaa)

Minun mereni on sairas

Säv. Antti Autio

San. Anni Mikkelsson

”Minun mereni on hiljaa, minun mereni on sairas, katselen rannalta, kun se vaikertaa. Ensin lähti
rakkolevä, vieras lautta rantaan ui, minne meni kalat, ei meri enää soi. Meri vyöryy ylitseni, meri
lepää pelloilla, minun mereni jää ei enää kanna minua. Meri vyöryy ylitseni, meri lepää pelloilla,
minun mereni jää ei enää kanna minua.”

(Jokke menee mereen)

KOHTAUS 18

Lempi

Vedestä on ihminen maalle noussu ja siksi minä halusin mennä mereen. Halusin sukeltaa viileään
veteen, käpertyä kiinni pohjan kiviin, sulkea silmät ja vetää keuhkot täyteen rauhoittavaa vettä.
Mietin itseni kallionkoloon, jossa vesi heijaa ylös ja alas kuin kehdossa, rakkolevät täkkinä ja

31
simpukat ihossa koruina.

Sillä on päiviä, viikkoja, kuukausia ja vuosia, jotka ovat liian raskaita nuottia yhden ihmisen
vedettäviksi. Sitä seisoo rannalla ja sataa vettä ja sataa räntää ja aurinko porottaa, eikä kettään
osaa pyytää avuksi, ei kettään. Sitten jonain päivänä nuotta nouseekin ylös, sitä perkaa saaliin,
puhdistaa nuotan, ripustaa sen ranta-aitaan ja menee laiturille, sylkee suustaan merenpohjan
sakan ja vetää keuhkonsa täyteen raikasta meri-ilmaa. Katselee hyväksyen ketterää tiiraa ja
hymähtää lokkien riidoille. Ja rintakehä avautuu ja silmät avautuvat ja meri laulaa taas.

Hampurissa mää törmään Anderssoniin. Hän kertoo Joken luiskahtaneen laiturilt mereen. Sillon
mää itken ensimmäistä kertaa vuossiin. Mutta en vihaitkua enkä katkeruusitkua vaan itkua, joka
on puhristavaa kuin kesäsade, joka pesee siitepölyn puutarhakalusteista.

Lempi laulaa

Mitä kauemmin ootan

Säv. trad. suom. san. Anni Mikkelsson

Mitä kauemmin ootan sen parempi on, kun rakkain syliini saan viimein sun, kun seuraavaks palaan,
niin lupaan mä sen, että merille lähde, koskaan mä en.

Minä meriä kynnän, mä seilori oon, se osa on raskas, mut mä osaan sen, jos meriltä en mä kotiin
palaisikaan, voit vihille mennä sen kampaajan kaa.

Kevät vihdoin kun koittaa me taas tavataan, sitten päästä sua en milloinkaan.

Tule tänne mun kultani huomenna oon, jo matkalla Damiin tai Honoluluun. Mut sinä säilyt mielessä
mun ainiaan, vaikka koskaan ei enää tavattaiskaan.

Kun lempeä tuuli pihakoivuissa soi, silloin kuulla mun lauluni voit.

32
Mitä kauemmin ootan sen parempi on, kun rakkain syliini saan viimein sun, kun seuraavaks palaan,
niin lupaan mä sen, että merille lähde, koskaan mä en, että merille lähde koskaan mä en.

KOHTAUS 19

(Vuosia myöhemmin)

Lahja

Meri lainehtii, välillä se jäätyy ja sitten taas jäät lähtevät ryskyen. Kerran pysähdyn ja katson
käsiäni. Ne eivät ole enää nuoren likan käret. Mutta pehmeät ne ovat. Kalanrasva tekee
vanhankin ämmän käsistä sileet ja hienot.

Monet lähtee Ruottin, mutta mää en. Se Ruotsi haalenee ja vaalenee ja häipyy sitten melkein
kokonaan pois.

Kun kalat loppuvat pohjoisesta jää Saukot ranttaan. Ne seisoo siinä hämillään ja apeina kun eivät
enää pääse reisuun. Niin paljon mää niitä vihasin, mutta nyt tekis mieli paijata niitä.

Onnia mää paijaan. Mää tykkään hänest. Kylällä nauravat, kun kävellään käskynkkää, vanhat
ihmiset.

Me ostetaan Onnin kanssa talopaketti ja annetaan meirän vanha mökki pojalle kesäpaikaks. Onni
on vielä hyvässä kunnossa, kantaa piirongin ja seslongin pihanurmen yli ja näyttelee mulle
hauistaan. Seuraavana vuonna hän ei tierä enää omaa nimeäänkään. Onni vierään sairaalaan, eikä
hän enää sieltä kottiin tuu. Silloin Saukotkin on jo romutettu ja tehdas myyty Iislantiin.

Mää olisin siihen hautajaisvärssyyn laittanut, mutta en kehdannut, kun olisivat erikoisena

33
pitäneet: Sinä olet aallonmurtaja, sinä olet tuulensuoja, sinä olet ankkuripaikka, sinä olet majakan
valo.

KOHTAUS 20

Lahjan tupa. Lempi tulee.

Lahja

Ai kauhia kun sää on vanhentunu.

Lempi

Niin sääkin.

Lahja

Ennen mää olin nuori ja nätti ja nykysin mää olen vaan nätti, mut sää näytät ihan teirän
mammalta nykysin.

Oliks hyvä reisu?

Lempi

Kyl mää tykkäsin.

34
Lahja

Mää sanosin, että kyllä sää takasin tuut, kun järkiisi tuut. Niin kauan sää olit?

Lempi

Rapiat 50 vuotta.

Lahja

Jaa, kyllä se aikansa otti.

Lempi

Aika samanlaista siellä oli. Eri maa, eri kieli, mutta sama on ihmisen mieli.

Lahja

Kuka olis arvannu, että sen onkin toi sillitehras joka Ruotsiin muuttaa ennen kun mää.

Nuorena likkana mää ajattelin, että se oikea elämä on jossain muualla. Että mun pitäis matkustaa
jonnekin, että mää saisin sen.

Mää en saanu mittään mitä mää halusin ja silti mää sain kaiken.

Lempi

35
Mää aattelin, että mää seison laiturilla ja hän tulee sieltä valkoisen paatin kanssa ja laittaa kaiken
järjestykseen. Niinhän sitten tuliskin ja käveliskin ohi. Ja mun piti itteni lähteä, pakottaa itteni
merelle, vaikka pelottihan mua, nuorta likkaa. Jossain matkan varrella mää sitten väsysin
kantamaan suruja harteillani. Mää heitin ne mereen, ne painus pohjaan ja jäi sinne. Ja mun
matkasta tuli hauska.

Lahja

Palasiks sää jäädäkses?

Lempi

Ei kai meistä kukkaan ole tänne jääny.

Lahja

Nii eihän täsä mittään. Mulla on meri, puut, Apu-lehti ja telkkari. Mutta ei se mikkään huono ole,
jos sää olet täällä kans.

Sanosivat aamu-tv:ssä että ihminen on onnellisin, kun hän suunnittelee matkaa. Että ei se matka
vaan se suunnittelu.

Lempi

Jaa, mutta kyllä niitä matkojaan myös mielellään myös muistaa, kun oltiin viemässä paperia
Etelä-Ameriikkaan niin..

36
Lahja

No juu, kun me käytiin Turussa messuilla silliä myymässä, niin kyllähän se hauska reisu oli.

Lempi

Aika hauskaa on ollu.

Lahja

Niin pal hauskaa.

KOHTAUS 21

Lahja

Meirän tarinat ovat imeytyneet syvälle rantalaiturin rakoihin, ne on pinttyneet tehtaan seiniin, ne
kaikuvat tyhjässä kaupassa, soivat suljetussa myllyssä, ne ovat kiinni kalaverkossa kuin
ahvenruoho ja ne ovat lokien nokassa matkalla Jäämerelle aina Jan Mayeriin asti. Mutta
kokonaisina niitä ei voi löytää kukkaan. On vain jokin laulunpätkä, hyödytön työkalu vajan
nurkassa, virkatut verhot mökin ikkunassa tai puoliksi unohtunut sanontapa – niin se mamma
aina sanos.

Sumu on noussut mereltä ja laskeutunu mun mielen päälle. Ajatukset on alkaneet livetä käsistä
kuin liukas kala eikä vanha selkä enää taivu niitä nostamaan.

Ei ne satamat olleet sen kummempia. Joku onnistunut villapaita, hautunut lihapata, oikkein hyvä

37
kalasaalis, kesäpäivä kun mentiin saunaan ja uimaan ja uimaan ja saunaan ja se päivä kun seisos
laiturinnokassa hiukset hulmuten ja vesi kimmelsi ja lokit huusi ja ajatteli, että tästä kaikki alkaa,
mutta joka olikin se päivä, joka olikin sitä elämää, eikä tullutkaan mitään muuta.

Hämärä tulee hitaasti, askel askeleelta, hengitys hengitykseltä, sydämenlyönti sydämenlyönniltä.

Ja aallot siloittaa mun kalliot, huuhtoo pois mielen möykyt, että olisiko pitäny... tai toisella lailla
tehdä, ne jäävät kaikki pois kun meri heijaa. On suola, on valo, on lämpö, on Onni vastassa, hän
vilkuttaa, hän on niin komea ja sitten Onnikin liukuu pois, jää vain lämmin kallio kuin lämmin
syli.

On aina kesä, on meri, on me sillitehtaan tytöt.
Niin sitä ihminen vikuroi ja riuhtoo.
Etsisi vaan
suojaisen paikan pestä peruni, sellaisen, johon ei tuuli tunnu. On vain iltahetki kädet helmassa, ei
ole mitään muuta.

EPILOGI

Siittämisen ja kivun laulu

(Säv. Antti Autio, san. Arto Mellerin runoa Siittämisen ja kivun laulu mukaillen)

Manaan henkiin isoäitini, maaksi maatuneen; en kaivatakseni takaisin; manaan tomusta kaikki
käytöstä poistetut esineet, ei ole mitään isoäitiä, on suitseva lampun sydän, pari säettä laulusta, jota
hänellä oli tapana hyräillä, nuotin vierestä. messinkihetekan jousien kireät tyrskyt, ruosteinen
aallokko, siittämisen ja kivun laulu.

Hiljaisuus on valmis puhumaan, kun unohtaa kuinka historia kirjoitetaan, menneet ja tulevat ovat
nykyhetken laajentumaa, ja moneen suuntaan maailma tapahtuu: kuolleet isoäidit kuihtunein käsin
levittävät kuivumaan huomisen lastenvaatteita, suovanhaju on sama, lipeän huuru; aina on jonkun
kevät, jonkun syksy.

38
Ratamoiden kämmenjäljet lähtevät porraspuun luota, niiden lehdissä isoäitien elämänviivat, tulla
tallatuksi, tulla tallatuksi.

39