(eBook PDF) C++ How to Program 10th

Edition by Paul J. Deitel

Visit to download the full and correct content document:
https://ebooksecure.com/download/ebook-pdf-c-how-to-program-10th-edition-by-paul-
j-deitel/
Trademarks
DEITEL and the double-thumbs-up bug are registered trademarks of Deitel and Associates, Inc.
Carnegie Mellon Software Engineering Institute™ is a trademark of Carnegie Mellon University.
CERT® is registered in the U.S. Patent and Trademark Office by Carnegie Mellon University.
UNIX is a registered trademark of The Open Group.
Microsoft and/or its respective suppliers make no representations about the suitability of the information
contained in the documents and related graphics published as part of the services for any purpose. All
such documents and related graphics are provided “as is” without warranty of any kind. Microsoft and/
or its respective suppliers hereby disclaim all warranties and conditions with regard to this information,
including all warranties and conditions of merchantability, whether express, implied or statutory, fitness
for a particular purpose, title and non-infringement. In no event shall Microsoft and/or its respective sup-
pliers be liable for any special, indirect or consequential damages or any damages whatsoever resulting
from loss of use, data or profits, whether in an action of contract, negligence or other tortious action,
arising out of or in connection with the use or performance of information available from the services.
The documents and related graphics contained herein could include technical inaccuracies or typograph-
ical errors. Changes are periodically added to the information herein. Microsoft and/or its respective sup-
pliers may make improvements and/or changes in the product(s) and/or the program(s) described herein
at any time. Partial screen shots may be viewed in full within the software version specified.
Microsoft® and Windows® are registered trademarks of the Microsoft Corporation in the U.S.A. and
other countries. Screen shots and icons reprinted with permission from the Microsoft Corporation. This
book is not sponsored or endorsed by or affiliated with the Microsoft Corporation.

Throughout this book, trademarks are used. Rather than put a trademark symbol in every occurrence of
a trademarked name, we state that we are using the names in an editorial fashion only and to the benefit
of the trademark owner, with no intention of infringement of the trademark.
 Contents
Chapters 23–26 and Appendices F–J are PDF documents posted online at the book’s
Companion Website, which is accessible from
http://www.pearsonhighered.com/deitel

See the inside front cover for more information.

Preface xxiii

Before You Begin xxxix

1 Introduction to Computers and C++ 1

1.1 Introduction 2
1.2 Computers and the Internet in Industry and Research 3
1.3 Hardware and Software 5
1.3.1 Moore’s Law 5
1.3.2 Computer Organization 6
1.4 Data Hierarchy 7
1.5 Machine Languages, Assembly Languages and High-Level Languages 10
1.6 C and C++ 11
1.7 Programming Languages 12
1.8 Introduction to Object Technology 14
1.9 Typical C++ Development Environment 17
1.10 Test-Driving a C++ Application 20
1.10.1 Compiling and Running an Application in Visual Studio 2015
for Windows 20
1.10.2 Compiling and Running Using GNU C++ on Linux 25
1.10.3 Compiling and Running with Xcode on Mac OS X 27
1.11 Operating Systems 32
1.11.1 Windows—A Proprietary Operating System 32
1.11.2 Linux—An Open-Source Operating System 32
1.11.3 Apple’s OS X; Apple’s iOS for iPhone®, iPad® and iPod Touch®
Devices 33
1.11.4 Google’s Android 33
1.12 The Internet and the World Wide Web 34
1.13 Some Key Software Development Terminology 36
1.14 C++11 and C++14: The Latest C++ Versions 38
viii Contents

1.15 Boost C++ Libraries 39

1.16 Keeping Up to Date with Information Technologies 39

2 Introduction to C++ Programming,

Input/Output and Operators 44
2.1 Introduction 45
2.2 First Program in C++: Printing a Line of Text 45
2.3 Modifying Our First C++ Program 49
2.4 Another C++ Program: Adding Integers 50
2.5 Memory Concepts 54
2.6 Arithmetic 55
2.7 Decision Making: Equality and Relational Operators 59
2.8 Wrap-Up 63

3 Introduction to Classes, Objects,

Member Functions and Strings 73
3.1 Introduction 74
3.2 Test-Driving an Account Object 75
3.2.1 Instantiating an Object 75
3.2.2 Headers and Source-Code Files 76
3.2.3 Calling Class Account’s getName Member Function 76
3.2.4 Inputting a string with getline 77
3.2.5 Calling Class Account’s setName Member Function 77
3.3 Account Class with a Data Member and Set and Get Member Functions 78
3.3.1 Account Class Definition 78
3.3.2 Keyword class and the Class Body 79
3.3.3 Data Member name of Type string 79
3.3.4 setName Member Function 80
3.3.5 getName Member Function 82
3.3.6 Access Specifiers private and public 82
3.3.7 Account UML Class Diagram 83
3.4 Account Class: Initializing Objects with Constructors 84
3.4.1 Defining an Account Constructor for Custom Object Initialization 85
3.4.2 Initializing Account Objects When They’re Created 86
3.4.3 Account UML Class Diagram with a Constructor 88
3.5 Software Engineering with Set and Get Member Functions 88
3.6 Account Class with a Balance; Data Validation 89
3.6.1 Data Member balance 89
3.6.2 Two-Parameter Constructor with Validation 91
3.6.3 deposit Member Function with Validation 91
3.6.4 getBalance Member Function 91
3.6.5 Manipulating Account Objects with Balances 92
3.6.6 Account UML Class Diagram with a Balance and Member
Functions deposit and getBalance 94
3.7 Wrap-Up 94
 Contents ix

4 Algorithm Development and

Control Statements: Part 1 103
4.1 Introduction 104
4.2 Algorithms 105
4.3 Pseudocode 105
4.4 Control Structures 106
4.4.1 Sequence Structure 106
4.4.2 Selection Statements 108
4.4.3 Iteration Statements 108
4.4.4 Summary of Control Statements 109
4.5 if Single-Selection Statement 109
4.6 if…else Double-Selection Statement 110
4.6.1 Nested if…else Statements 111
4.6.2 Dangling-else Problem 113
4.6.3 Blocks 113
4.6.4 Conditional Operator (?:) 114
4.7 Student Class: Nested if…else Statements 115
4.8 while Iteration Statement 117
4.9 Formulating Algorithms: Counter-Controlled Iteration 119
4.9.1 Pseudocode Algorithm with Counter-Controlled Iteration 119
4.9.2 Implementing Counter-Controlled Iteration 120
4.9.3 Notes on Integer Division and Truncation 122
4.9.4 Arithmetic Overflow 122
4.9.5 Input Validation 123
4.10 Formulating Algorithms: Sentinel-Controlled Iteration 123
4.10.1 Top-Down, Stepwise Refinement: The Top and First Refinement 124
4.10.2 Proceeding to the Second Refinement 124
4.10.3 Implementing Sentinel-Controlled Iteration 126
4.10.4 Converting Between Fundamental Types Explicitly and Implicitly 129
4.10.5 Formatting Floating-Point Numbers 130
4.10.6 Unsigned Integers and User Input 130
4.11 Formulating Algorithms: Nested Control Statements 131
4.11.1 Problem Statement 131
4.11.2 Top-Down, Stepwise Refinement: Pseudocode Representation
of the Top 132
4.11.3 Top-Down, Stepwise Refinement: First Refinement 132
4.11.4 Top-Down, Stepwise Refinement: Second Refinement 132
4.11.5 Complete Second Refinement of the Pseudocode 133
4.11.6 Program That Implements the Pseudocode Algorithm 134
4.11.7 Preventing Narrowing Conversions with List Initialization 135
4.12 Compound Assignment Operators 136
4.13 Increment and Decrement Operators 137
4.14 Fundamental Types Are Not Portable 140
4.15 Wrap-Up 140
x Contents

5 Control Statements: Part 2; Logical Operators 159

5.1 Introduction 160
5.2 Essentials of Counter-Controlled Iteration 160
5.3 for Iteration Statement 161
5.4 Examples Using the for Statement 165
5.5 Application: Summing Even Integers 166
5.6 Application: Compound-Interest Calculations 167
5.7 Case Study: Integer-Based Monetary Calculations with
Class DollarAmount 171
5.7.1 Demonstrating Class DollarAmount 172
5.7.2 Class DollarAmount 175
5.8 do…while Iteration Statement 179
5.9 switch Multiple-Selection Statement 180
5.10 break and continue Statements 186
5.10.1 break Statement 186
5.10.2 continue Statement 187
5.11 Logical Operators 188
5.11.1 Logical AND (&&) Operator 188
5.11.2 Logical OR (||) Operator 189
5.11.3 Short-Circuit Evaluation 190
5.11.4 Logical Negation (!) Operator 190
5.11.5 Logical Operators Example 191
5.12 Confusing the Equality (==) and Assignment (=) Operators 192
5.13 Structured-Programming Summary 194
5.14 Wrap-Up 199

6 Functions and an Introduction to Recursion 211

6.1 Introduction 212
6.2 Program Components in C++ 213
6.3 Math Library Functions 214
6.4 Function Prototypes 215
6.5 Function-Prototype and Argument-Coercion Notes 218
6.5.1 Function Signatures and Function Prototypes 219
6.5.2 Argument Coercion 219
6.5.3 Argument-Promotion Rules and Implicit Conversions 219
6.6 C++ Standard Library Headers 220
6.7 Case Study: Random-Number Generation 222
6.7.1 Rolling a Six-Sided Die 223
6.7.2 Rolling a Six-Sided Die 60,000,000 Times 224
6.7.3 Randomizing the Random-Number Generator with srand 225
6.7.4 Seeding the Random-Number Generator with the Current Time 227
6.7.5 Scaling and Shifting Random Numbers 227
6.8 Case Study: Game of Chance; Introducing Scoped enums 228
6.9 C++11 Random Numbers 232
6.10 Scope Rules 233
 Contents xi

6.11 Function-Call Stack and Activation Records 237

6.12 Inline Functions 241
6.13 References and Reference Parameters 242
6.14 Default Arguments 245
6.15 Unary Scope Resolution Operator 247
6.16 Function Overloading 248
6.17 Function Templates 251
6.18 Recursion 254
6.19 Example Using Recursion: Fibonacci Series 257
6.20 Recursion vs. Iteration 260
6.21 Wrap-Up 263

7 Class Templates array and vector;

Catching Exceptions 283
7.1 Introduction 284
7.2 arrays 284
7.3 Declaring arrays 286
7.4 Examples Using arrays 286
7.4.1 Declaring an array and Using a Loop to Initialize the array’s
Elements 287
7.4.2 Initializing an array in a Declaration with an Initializer List 288
7.4.3 Specifying an array’s Size with a Constant Variable and Setting
array Elements with Calculations 289
7.4.4 Summing the Elements of an array 290
7.4.5 Using a Bar Chart to Display array Data Graphically 291
7.4.6 Using the Elements of an array as Counters 292
7.4.7 Using arrays to Summarize Survey Results 293
7.4.8 Static Local arrays and Automatic Local arrays 296
7.5 Range-Based for Statement 298
7.6 Case Study: Class GradeBook Using an array to Store Grades 300
7.7 Sorting and Searching arrays 306
7.7.1 Sorting 306
7.7.2 Searching 306
7.7.3 Demonstrating Functions sort and binary_search 306
7.8 Multidimensional arrays 307
7.9 Case Study: Class GradeBook Using a Two-Dimensional array 311
7.10 Introduction to C++ Standard Library Class Template vector 317
7.11 Wrap-Up 323

8 Pointers 339
8.1 Introduction 340
8.2 Pointer Variable Declarations and Initialization 341
8.2.1 Declaring Pointers 341
8.2.2 Initializing Pointers 342
8.2.3 Null Pointers Prior to C++11 342
xii Contents

8.3 Pointer Operators 342

8.3.1 Address (&) Operator 342
8.3.2 Indirection (*) Operator 343
8.3.3 Using the Address (&) and Indirection (*) Operators 344
8.4 Pass-by-Reference with Pointers 345
8.5 Built-In Arrays 349
8.5.1 Declaring and Accessing a Built-In Array 349
8.5.2 Initializing Built-In Arrays 350
8.5.3 Passing Built-In Arrays to Functions 350
8.5.4 Declaring Built-In Array Parameters 351
8.5.5 C++11: Standard Library Functions begin and end 351
8.5.6 Built-In Array Limitations 351
8.5.7 Built-In Arrays Sometimes Are Required 352
8.6 Using const with Pointers 352
8.6.1 Nonconstant Pointer to Nonconstant Data 353
8.6.2 Nonconstant Pointer to Constant Data 353
8.6.3 Constant Pointer to Nonconstant Data 354
8.6.4 Constant Pointer to Constant Data 355
8.7 sizeof Operator 356
8.8 Pointer Expressions and Pointer Arithmetic 358
8.8.1 Adding Integers to and Subtracting Integers from Pointers 359
8.8.2 Subtracting Pointers 360
8.8.3 Pointer Assignment 361
8.8.4 Cannot Dereference a void* 361
8.8.5 Comparing Pointers 361
8.9 Relationship Between Pointers and Built-In Arrays 361
8.9.1 Pointer/Offset Notation 362
8.9.2 Pointer/Offset Notation with the Built-In Array’s Name
as the Pointer 362
8.9.3 Pointer/Subscript Notation 362
8.9.4 Demonstrating the Relationship Between Pointers and
Built-In Arrays 363
8.10 Pointer-Based Strings (Optional) 364
8.11 Note About Smart Pointers 367
8.12 Wrap-Up 367

9 Classes: A Deeper Look 385

9.1 Introduction 386
9.2 Time Class Case Study: Separating Interface from Implementation 387
9.2.1 Interface of a Class 388
9.2.2 Separating the Interface from the Implementation 388
9.2.3 Time Class Definition 388
9.2.4 Time Class Member Functions 390
9.2.5 Scope Resolution Operator (::) 391
9.2.6 Including the Class Header in the Source-Code File 391
 Contents xiii

9.2.7 Time Class Member Function setTime and Throwing Exceptions 392
9.2.8 Time Class Member Function toUniversalString and
String Stream Processing 392
9.2.9 Time Class Member Function toStandardString 393
9.2.10 Implicitly Inlining Member Functions 393
9.2.11 Member Functions vs. Global Functions 393
9.2.12 Using Class Time 394
9.2.13 Object Size 396
9.3 Compilation and Linking Process 396
9.4 Class Scope and Accessing Class Members 398
9.5 Access Functions and Utility Functions 399
9.6 Time Class Case Study: Constructors with Default Arguments 399
9.6.1 Constructors with Default Arguments 399
9.6.2 Overloaded Constructors and C++11 Delegating Constructors 404
9.7 Destructors 405
9.8 When Constructors and Destructors Are Called 405
9.8.1 Constructors and Destructors for Objects in Global Scope 406
9.8.2 Constructors and Destructors for Non-static Local Objects 406
9.8.3 Constructors and Destructors for static Local Objects 406
9.8.4 Demonstrating When Constructors and Destructors Are Called 406
9.9 Time Class Case Study: A Subtle Trap—Returning a Reference or a
Pointer to a private Data Member 409
9.10 Default Memberwise Assignment 411
9.11 const Objects and const Member Functions 413
9.12 Composition: Objects as Members of Classes 415
9.13 friend Functions and friend Classes 421
9.14 Using the this Pointer 423
9.14.1 Implicitly and Explicitly Using the this Pointer to Access an
Object’s Data Members 424
9.14.2 Using the this Pointer to Enable Cascaded Function Calls 425
9.15 static Class Members 429
9.15.1 Motivating Classwide Data 429
9.15.2 Scope and Initialization of static Data Members 429
9.15.3 Accessing static Data Members 430
9.15.4 Demonstrating static Data Members 430
9.16 Wrap-Up 433

10 Operator Overloading; Class string 447

10.1 Introduction 448
10.2 Using the Overloaded Operators of Standard Library Class string 449
10.3 Fundamentals of Operator Overloading 453
10.3.1 Operator Overloading Is Not Automatic 453
10.3.2 Operators That You Do Not Have to Overload 453
10.3.3 Operators That Cannot Be Overloaded 454
10.3.4 Rules and Restrictions on Operator Overloading 454
xiv Contents

10.4 Overloading Binary Operators 455

10.5 Overloading the Binary Stream Insertion and Stream Extraction Operators 455
10.6 Overloading Unary Operators 459
10.7 Overloading the Increment and Decrement Operators 460
10.8 Case Study: A Date Class 461
10.9 Dynamic Memory Management 466
10.10 Case Study: Array Class 468
10.10.1 Using the Array Class 469
10.10.2 Array Class Definition 473
10.11 Operators as Member vs. Non-Member Functions 480
10.12 Converting Between Types 481
10.13 explicit Constructors and Conversion Operators 482
10.14 Overloading the Function Call Operator () 485
10.15 Wrap-Up 485

11 Object-Oriented Programming: Inheritance 497

11.1 Introduction 498
11.2 Base Classes and Derived Classes 499
11.2.1 CommunityMember Class Hierarchy 499
11.2.2 Shape Class Hierarchy 500
11.3 Relationship between Base and Derived Classes 501
11.3.1 Creating and Using a CommissionEmployee Class 501
11.3.2 Creating a BasePlusCommissionEmployee Class Without
Using Inheritance 506
11.3.3 Creating a CommissionEmployee–BasePlusCommissionEmployee
Inheritance Hierarchy 511
11.3.4 CommissionEmployee–BasePlusCommissionEmployee Inheritance
Hierarchy Using protected Data 515
11.3.5 CommissionEmployee–BasePlusCommissionEmployee Inheritance
Hierarchy Using private Data 519
11.4 Constructors and Destructors in Derived Classes 523
11.5 public, protected and private Inheritance 525
11.6 Wrap-Up 526

12 Object-Oriented Programming: Polymorphism 531

12.1 Introduction 532
12.2 Introduction to Polymorphism: Polymorphic Video Game 533
12.3 Relationships Among Objects in an Inheritance Hierarchy 534
12.3.1 Invoking Base-Class Functions from Derived-Class Objects 534
12.3.2 Aiming Derived-Class Pointers at Base-Class Objects 537
12.3.3 Derived-Class Member-Function Calls via Base-Class Pointers 538
12.4 Virtual Functions and Virtual Destructors 540
12.4.1 Why virtual Functions Are Useful 540
12.4.2 Declaring virtual Functions 540
 Contents xv

12.4.3 Invoking a virtual Function Through a Base-Class Pointer

or Reference 541
12.4.4 Invoking a virtual Function Through an Object’s Name 541
12.4.5 virtual Functions in the CommissionEmployee Hierarchy 541
12.4.6 virtual Destructors 546
12.4.7 C++11: final Member Functions and Classes 546
12.5 Type Fields and switch Statements 547
12.6 Abstract Classes and Pure virtual Functions 547
12.6.1 Pure virtual Functions 548
12.6.2 Device Drivers: Polymorphism in Operating Systems 549
12.7 Case Study: Payroll System Using Polymorphism 549
12.7.1 Creating Abstract Base Class Employee 550
12.7.2 Creating Concrete Derived Class SalariedEmployee 553
12.7.3 Creating Concrete Derived Class CommissionEmployee 556
12.7.4 Creating Indirect Concrete Derived Class
BasePlusCommissionEmployee 558
12.7.5 Demonstrating Polymorphic Processing 560
12.8 (Optional) Polymorphism, Virtual Functions and Dynamic Binding
“Under the Hood” 563
12.9 Case Study: Payroll System Using Polymorphism and Runtime Type
Information with Downcasting, dynamic_cast, typeid and type_info 567
12.10 Wrap-Up 570

13 Stream Input/Output: A Deeper Look 577

13.1 Introduction 578
13.2 Streams 579
13.2.1 Classic Streams vs. Standard Streams 579
13.2.2 iostream Library Headers 580
13.2.3 Stream Input/Output Classes and Objects 580
13.3 Stream Output 581
13.3.1 Output of char* Variables 581
13.3.2 Character Output Using Member Function put 582
13.4 Stream Input 582
13.4.1 get and getline Member Functions 583
13.4.2 istream Member Functions peek, putback and ignore 586
13.4.3 Type-Safe I/O 586
13.5 Unformatted I/O Using read, write and gcount 586
13.6 Stream Manipulators: A Deeper Look 587
13.6.1 Integral Stream Base: dec, oct, hex and setbase 588
13.6.2 Floating-Point Precision (precision, setprecision) 588
13.6.3 Field Width (width, setw) 590
13.6.4 User-Defined Output Stream Manipulators 591
13.7 Stream Format States and Stream Manipulators 592
13.7.1 Trailing Zeros and Decimal Points (showpoint) 593
13.7.2 Justification (left, right and internal) 594
xvi Contents

13.7.3 Padding (fill, setfill) 595

13.7.4 Integral Stream Base (dec, oct, hex, showbase) 597
13.7.5 Floating-Point Numbers; Scientific and Fixed Notation
(scientific, fixed) 597
13.7.6 Uppercase/Lowercase Control (uppercase) 598
13.7.7 Specifying Boolean Format (boolalpha) 599
13.7.8 Setting and Resetting the Format State via Member
Function flags 600
13.8 Stream Error States 601
13.9 Tying an Output Stream to an Input Stream 604
13.10 Wrap-Up 605

14 File Processing 615

14.1 Introduction 616
14.2 Files and Streams 616
14.3 Creating a Sequential File 617
14.3.1 Opening a File 618
14.3.2 Opening a File via the open Member Function 619
14.3.3 Testing Whether a File Was Opened Successfully 619
14.3.4 Overloaded bool Operator 620
14.3.5 Processing Data 620
14.3.6 Closing a File 620
14.3.7 Sample Execution 621
14.4 Reading Data from a Sequential File 621
14.4.1 Opening a File for Input 622
14.4.2 Reading from the File 622
14.4.3 File-Position Pointers 622
14.4.4 Case Study: Credit Inquiry Program 623
14.5 C++14: Reading and Writing Quoted Text 626
14.6 Updating Sequential Files 627
14.7 Random-Access Files 628
14.8 Creating a Random-Access File 629
14.8.1 Writing Bytes with ostream Member Function write 629
14.8.2 Converting Between Pointer Types with the
reinterpret_cast Operator 629
14.8.3 Credit-Processing Program 630
14.8.4 Opening a File for Output in Binary Mode 633
14.9 Writing Data Randomly to a Random-Access File 633
14.9.1 Opening a File for Input and Output in Binary Mode 635
14.9.2 Positioning the File-Position Pointer 635
14.10 Reading from a Random-Access File Sequentially 635
14.11 Case Study: A Transaction-Processing Program 637
14.12 Object Serialization 643
14.13 Wrap-Up 644
 Contents xvii

15 Standard Library Containers and Iterators 655

15.1 Introduction 656
15.2 Introduction to Containers 658
15.3 Introduction to Iterators 662
15.4 Introduction to Algorithms 667
15.5 Sequence Containers 667
15.5.1 vector Sequence Container 668
15.5.2 list Sequence Container 675
15.5.3 deque Sequence Container 680
15.6 Associative Containers 681
15.6.1 multiset Associative Container 682
15.6.2 set Associative Container 685
15.6.3 multimap Associative Container 687
15.6.4 map Associative Container 689
15.7 Container Adapters 690
15.7.1 stack Adapter 691
15.7.2 queue Adapter 693
15.7.3 priority_queue Adapter 694
15.8 Class bitset 695
15.9 Wrap-Up 697

16 Standard Library Algorithms 707

16.1 Introduction 708
16.2 Minimum Iterator Requirements 708
16.3 Lambda Expressions 710
16.3.1 Algorithm for_each 711
16.3.2 Lambda with an Empty Introducer 711
16.3.3 Lambda with a Nonempty Introducer—Capturing Local Variables 712
16.3.4 Lambda Return Types 712
16.4 Algorithms 712
16.4.1 fill, fill_n, generate and generate_n 712
16.4.2 equal, mismatch and lexicographical_compare 715
16.4.3 remove, remove_if, remove_copy and remove_copy_if 718
16.4.4 replace, replace_if, replace_copy and replace_copy_if 721
16.4.5 Mathematical Algorithms 723
16.4.6 Basic Searching and Sorting Algorithms 726
16.4.7 swap, iter_swap and swap_ranges 731
16.4.8 copy_backward, merge, unique and reverse 732
16.4.9 inplace_merge, unique_copy and reverse_copy 735
16.4.10 Set Operations 737
16.4.11 lower_bound, upper_bound and equal_range 740
16.4.12 min, max, minmax and minmax_element 742
16.5 Function Objects 744
16.6 Standard Library Algorithm Summary 747
16.7 Wrap-Up 749
xviii Contents

17 Exception Handling: A Deeper Look 757

17.1 Introduction 758
17.2 Exception-Handling Flow of Control; Defining an Exception Class 759
17.2.1 Defining an Exception Class to Represent the Type of Problem
That Might Occur 759
17.2.2 Demonstrating Exception Handling 760
17.2.3 Enclosing Code in a try Block 761
17.2.4 Defining a catch Handler to Process a DivideByZeroException 762
17.2.5 Termination Model of Exception Handling 762
17.2.6 Flow of Program Control When the User Enters a Nonzero
Denominator 763
17.2.7 Flow of Program Control When the User Enters a Denominator
of Zero 763
17.3 Rethrowing an Exception 764
17.4 Stack Unwinding 766
17.5 When to Use Exception Handling 767
17.6 noexcept: Declaring Functions That Do Not Throw Exceptions 768
17.7 Constructors, Destructors and Exception Handling 768
17.7.1 Destructors Called Due to Exceptions 768
17.7.2 Initializing Local Objects to Acquire Resources 769
17.8 Processing new Failures 769
17.8.1 new Throwing bad_alloc on Failure 769
17.8.2 new Returning nullptr on Failure 770
17.8.3 Handling new Failures Using Function set_new_handler 771
17.9 Class unique_ptr and Dynamic Memory Allocation 772
17.9.1 unique_ptr Ownership 774
17.9.2 unique_ptr to a Built-In Array 775
17.10 Standard Library Exception Hierarchy 775
17.11 Wrap-Up 777

18 Introduction to Custom Templates 783

18.1 Introduction 784
18.2 Class Templates 785
18.2.1 Creating Class Template Stack<T> 786
18.2.2 Class Template Stack<T>’s Data Representation 787
18.2.3 Class Template Stack<T>’s Member Functions 787
18.2.4 Declaring a Class Template’s Member Functions Outside the
Class Template Definition 788
18.2.5 Testing Class Template Stack<T> 788
18.3 Function Template to Manipulate a Class-Template Specialization Object 790
18.4 Nontype Parameters 792
18.5 Default Arguments for Template Type Parameters 792
18.6 Overloading Function Templates 793
18.7 Wrap-Up 793
 Contents xix

19 Custom Templatized Data Structures 797

19.1 Introduction 798
19.1.1 Always Prefer the Standard Library’s Containers, Iterators
and Algorithms, if Possible 799
19.1.2 Special Section: Building Your Own Compiler 799
19.2 Self-Referential Classes 799
19.3 Linked Lists 800
19.3.1 Testing Our Linked List Implementation 802
19.3.2 Class Template ListNode 805
19.3.3 Class Template List 806
19.3.4 Member Function insertAtFront 809
19.3.5 Member Function insertAtBack 810
19.3.6 Member Function removeFromFront 810
19.3.7 Member Function removeFromBack 811
19.3.8 Member Function print 812
19.3.9 Circular Linked Lists and Double Linked Lists 813
19.4 Stacks 814
19.4.1 Taking Advantage of the Relationship Between Stack and List 815
19.4.2 Implementing a Class Template Stack Class Based By Inheriting
from List 815
19.4.3 Dependent Names in Class Templates 816
19.4.4 Testing the Stack Class Template 817
19.4.5 Implementing a Class Template Stack Class With Composition
of a List Object 818
19.5 Queues 819
19.5.1 Applications of Queues 819
19.5.2 Implementing a Class Template Queue Class Based By
Inheriting from List 820
19.5.3 Testing the Queue Class Template 821
19.6 Trees 823
19.6.1 Basic Terminology 823
19.6.2 Binary Search Trees 824
19.6.3 Testing the Tree Class Template 824
19.6.4 Class Template TreeNode 826
19.6.5 Class Template Tree 827
19.6.6 Tree Member Function insertNodeHelper 829
19.6.7 Tree Traversal Functions 829
19.6.8 Duplicate Elimination 830
19.6.9 Overview of the Binary Tree Exercises 830
19.7 Wrap-Up 831

20 Searching and Sorting 841

20.1 Introduction 842
20.2 Searching Algorithms 843
20.2.1 Linear Search 843
xx Contents

20.2.2 Binary Search 846

20.3 Sorting Algorithms 850
20.3.1 Insertion Sort 851
20.3.2 Selection Sort 853
20.3.3 Merge Sort (A Recursive Implementation) 855
20.4 Wrap-Up 862

21 Class string and String Stream Processing:

A Deeper Look 869
21.1 Introduction 870
21.2 string Assignment and Concatenation 871
21.3 Comparing strings 873
21.4 Substrings 876
21.5 Swapping strings 876
21.6 string Characteristics 877
21.7 Finding Substrings and Characters in a string 880
21.8 Replacing Characters in a string 881
21.9 Inserting Characters into a string 883
21.10 Conversion to Pointer-Based char* Strings 884
21.11 Iterators 886
21.12 String Stream Processing 887
21.13 C++11 Numeric Conversion Functions 890
21.14 Wrap-Up 892

22 Bits, Characters, C Strings and structs 899

22.1 Introduction 900
22.2 Structure Definitions 900
22.3 typedef and using 902
22.4 Example: Card Shuffling and Dealing Simulation 902
22.5 Bitwise Operators 905
22.6 Bit Fields 914
22.7 Character-Handling Library 918
22.8 C String-Manipulation Functions 923
22.9 C String-Conversion Functions 930
22.10 Search Functions of the C String-Handling Library 935
22.11 Memory Functions of the C String-Handling Library 939
22.12 Wrap-Up 943

Chapters on the Web 959

A Operator Precedence and Associativity 961
B ASCII Character Set 963
 Contents xxi

C Fundamental Types 965

D Number Systems 967
D.1 Introduction 968
D.2 Abbreviating Binary Numbers as Octal and Hexadecimal Numbers 971
D.3 Converting Octal and Hexadecimal Numbers to Binary Numbers 972
D.4 Converting from Binary, Octal or Hexadecimal to Decimal 972
D.5 Converting from Decimal to Binary, Octal or Hexadecimal 973
D.6 Negative Binary Numbers: Two’s Complement Notation 975

E Preprocessor 981
E.1 Introduction 982
E.2 #include Preprocessing Directive 982
E.3 #define Preprocessing Directive: Symbolic Constants 983
E.4 #define Preprocessing Directive: Macros 983
E.5 Conditional Compilation 985
E.6 #error and #pragma Preprocessing Directives 987
E.7 Operators # and ## 987
E.8 Predefined Symbolic Constants 987
E.9 Assertions 988
E.10 Wrap-Up 988

Appendices on the Web 993

Index 995

Chapters 23–26 and Appendices F–J are PDF documents posted online at the book’s
Companion Website, which is accessible from
http://www.pearsonhighered.com/deitel

See the inside front cover for more information.

23 Other Topics
24 C++11 and C++14: Additional Features
25 ATM Case Study, Part 1: Object-Oriented
Design with the UM
26 ATM Case Study, Part 2: Implementing an
Object-Oriented Design
xxii Contents

F C Legacy Code Topics

G UML: Additional Diagram Types

H Using the Visual Studio Debugger

I Using the GNU C++ Debugger

J Using the Xcode Debugger

 Preface
Welcome to the C++ computer programming language and C++ How to Program, Tenth
Edition. We believe that this book and its support materials will give you an informative,
challenging and entertaining introduction to C++. The book presents leading-edge com-
puting technologies in a friendly manner appropriate for introductory college course
sequences, based on the curriculum recommendations of two key professional organiza-
tions—the ACM and the IEEE.1
If you haven’t already done so, please read the back cover and check out the additional
reviewer comments on the inside back cover and the facing page—these capture the
essence of the book concisely. In this Preface we provide more detail for students, instruc-
tors and professionals.
At the heart of the book is the Deitel signature live-code approach—we present most
concepts in the context of complete working programs followed by sample executions,
rather than in code snippets. Read the Before You Begin section to learn how to set up
your Linux-based, Windows-based or Apple OS X-based computer to run the hundreds
of code examples. All the source code is available at
http://www.deitel.com/books/cpphtp10

and
http://www.pearsonhighered.com/deitel

Use the source code we provide to run each program as you study it.

Contacting the Authors

As you read the book, if you have questions, we’re easy to reach at
deitel@deitel.com

We’ll respond promptly. For book updates, visit

http://www.deitel.com/books/cpphtp10

Join the Deitel & Associates, Inc. Social Media Communities

Join the Deitel social media communities on
• Facebook®—http://facebook.com/DeitelFan
• LinkedIn®—http://bit.ly/DeitelLinkedIn

1. Computer Science Curricula 2013 Curriculum Guidelines for Undergraduate Degree Programs in Com-
puter Science, December 20, 2013, The Joint Task Force on Computing Curricula, Association for
Computing Machinery (ACM), IEEE Computer Society.
Another random document with
no related content on Scribd:
antanut tuon tytön lähteä talollesi, ei Lesiäkaan pelastamaan
kuolemasta. Sinä olet pettänyt äidin, samoin kuin olet tehnyt kaikille
muillekin ympäristössäsi, paitsi minulle!

"Minä olen ollut perillä sinusta koko ajan, Lattimer. Olen pitänyt
silmällä sekä sinua, että Miss Hamiltonia koko ajan kun hän on ollut
talossasi. Näin sinun lähettävän Denverin etelään Miss Hamiltonin
tulon edellisenä päivänä, kuljettaen kuormastoa, jota aioit käyttää
konnuuksiisi Panya Cachissa. Olin vähällä eksyä jäljiltäsi, kun läksit
eilen illalla, mutta löysin ne jälleen ja olen nyt tässä sanomassa
sinulle, että sinä et vie tätä tyttöä kanssasi!"

Hämmästyneenä Ben Whitmanin sanojen johdosta nousi

Josephine horjuen jojoilleen. Hän näki molempien miesten seisovan
liikkumattomina. Sitten tarttui Ben Whitman kotkan kynsiä
muistuttavilla sormillaan kuusipiippuiseensa. Suuri ase oli jo
puolivälissä esillä kotelostaan, kun Lattimerin kyljen kohdalla välähti
salama, joka näytti menevän suoraan Whitmanin rinnan läpi. Hän
näki Whitmanin suoristautuvan, horjuvan, suoristautuvan uudelleen
ja kääntyvän sivuttain Lattimeriin, joka seisoi katsellen häntä
pilkallinen hymy huulillaan. Sitten Whitmanin polvet alkoivat
omituisesti notkahdella ja hän kaatui kasvot edellä hiekkaan.

Lattimer kumartui hänen ylitseen tarkaten häntä ase kädessä.

"Luulenpa, että tiesit liian paljon, Ben", sanoi hän.

Sitten hän hitaasti pani aseensa koteloon takaisin ja kääntyi

Josephineä kohti, joka seisoi järkytettynä murhenäytelmästä, jonka
todistajaksi hän äkkiä oli joutunut ja katsoi lumottuna sen suorittajaa.
 "Nouskaa hevosen selkään, Miss Hamilton", sanoi Lattimer astuen
häntä kohti. "Meillä on vielä pitkä matka edessämme."

Kuudeskolmatta luku.

Ennenkuin Cole Meederin ääni oli hukkunut tyhjän karjatalon

hiljaisuuteen, oli Brannon tointunut hämmästyksestään
huomatessaan, että Lattimer, Artwell ja Miss Hamilton olivat
lähteneet talosta. Silmänräpäyksessä oli hän myös oivaltanut, että
Cole Meeder ja hänen miehensä eivät enää aikoneet viivyttää
tuomion toimeenpanoa. Heille riitti yllin kyllin Artwellin ja Lattimerin
puuttuminen talosta todistukseksi siitä, että Brannon oli valehdellut
siinä toivossa, että viivytys tuottaisi hänelle jonkin mahdollisuuden
päästä pakoon.

Cole Meederin pilkallinen selitys Lattimerin ja Miss Hamiltonin

poissaoloon sai hänet irvistelemään hieman happamasti. Hän avasi
suunsa nauraakseen ja katsoi hieman hämmästyneenä miehiään,
sillä hän tiesi, että hän vastaisuudessa saisi sulattaa monta kompaa
heidän puoleltaan siitä, että hän niin helposti oli antanut Brannonin
vetää itseään nenästä ja siten aiheuttanut tuomion toimeenpanon
lykkäyksen.

Kun Meederin aivot taasen olivat saavuttaneet tavallisen

toimintakykynsä, huomasi hän makaavansa selällään porstuan
lattialla, aavistamatta vähääkään miten hän siihen oli joutunut.
Hänen kuusipiippuisensa oli kymmenkunnan jalan päässä hänestä
maassa ja Brannon seisoi suuri aseensa jäykkänä kädessä porstuan
pielessä, silmät kohdistettuina Starin miehiin, jotka seisoivat
liikkumattomina, kädet taivasta kohden.

Meeder oli luonnollisesti ollut tyhmä ruvetessaan koittosille

Brannonin kanssa, sen hän nyt selvästi tajusi. Hän oli kyllä tiennyt,
että Brannon oli salamannopea ampuja ja hän oli kuullut mainittavan
hänen tyyneyttään ja kekseliäisyyttään kaikissa pulmissa, mitä
hänen eteensä oli sattunut, mutta hän ei sittenkään voinut arvata,
että Brannon oli niin kylmä, tyyni ja teräksinen, jollaisena hän nyt oli
esiintynyt.

"Pojat, te olette liian hätäisiä johtopäätöksissänne", kuuli hän

Brannonin sanovan. "Minä vaadin, että te uskotte minua, kun sanon
etten ampunut Tim Callahania. Ja minä aion saada teidät uskomaan
sen, vaikka minun pitäisi ampua se teidän kalloihinne!

"Tästälähin johdan minä tutkimusta. Minä en aio antaa teidän

hirttää itseäni, jotta sitte elämänikänne saisitte katua tekoanne. Les
Artwell oli täällä. Miss Hamilton oli täällä. Lattimer on vienyt heidät
pois. Ja me aiomme löytää heidät. Mutta ennenkuin käännämme
laivamme täältä, haemme esiin Triangle L:n satulan, joka oli Billyn
selässä silloin kuin Artwell sillä ratsasti tänne. Sen löytäminen on
todistava teille, pojat, että ainakin osa kertomustani on
totuudenmukainen."

Hän valitsi yhdellä silmäyksellä miehen joukosta. Mies oli hänelle

tuttu ja hän hypähti kuullessaan Brannonin äänen jylisevän.

"Latson", sanoi Brannon, "laske kätesi alas — hitaasti — ja ota

aseesi huolellisesti peukalon ja etusormen väliin. Juuri niin. Pidä sitä
nyt sillä tavalla ja laske se tuohon hietikolle porstuan pieleen. Ja
lähde nyt hakemaan Tringle L:n satulaa."
 Latson totteli viipymättä ja katosi Brannonin selän takana olevasta
ovesta sisään.

Brannon riisui sitten muut miehet aseista, samaa keinoa käyttäen

kuin ensimmäiseenkin nähden. Hän jakeli käskyjään verkalleen,
karun huumorin väike silmissään, mutta Starin miehet tajusivat, että
heidän oli oltava varuillaan ja hillittävä itsensä.

Brannonin nyt ottama asenne oli vakuuttavampi kuin hänen

äskeinen rauhallinen alistuvaisuutensa. Oli selvää, että hän oli
valmis taisteluun, näyttääkseen viattomuutensa toteen. Nykyisessä
edullisessa asemassaan olisi hän saattanut vangita joka miehen
Starin joukosta ja ratsastaa tiehensä vieden heidän hevosensa
mennessään.

Koska Cole Meeder ei ollut saanut mitään käskyä nousta, makasi

hän yhä selällään kuistin lattialla ja käänteli päätään puoleen ja
toiseen seuratakseen Brannonin ja muitten miesten liikkeitä. Hän
naurahti hämillään huomatessaan, ettei Brannonilla ollut paon
aikeita.

"Brannon", sanoi hän, "ethän aikone käyttää tilaisuutta

hyväksesi?"

"Meeder" vastasi Brannon, "sinä et ole koskaan uskonut että minä

olisin ampunut Tim Callahania takaapäin."

"Jos se ajatus on ensinkään ollutkaan päässäni, niin on se nyt

sieltä täydelleen lähtenyt, Brannon. Jos antaisit minun nousta
istumaan, jotta voisin paremmin käyttää leukojani niin puhuisin
mielelläni pari sanaa miehilleni."
 Hänen noustessaan palasi Latson, kantaen satulaa. Hän pudotti
sen kuistin permannolle ja kysymättä Brannonin suostumusta
kerääntyivät kaikki miehet, niiden joukossa Meederkin, satulan
ympärille.

Brannon astui pari askelta kauemmaksi, ollakseen varuillaan, sillä

hän tiesi, että miesten lapsellinen uteliaisuus saattoi sangen pian
vaihtua epäluuloksi.

Satula oli Billyn. Triangle L:n merkki toisessa mahavyössä oli

mykkänä todistajana sen kotoperästä. Siinä asiassa Brannonin
kertomus siis oli totuudenmukainen ja miesten kasvoilla alkoi näkyä
hämmästyneitä ilmeitä.

"Näyttää todelta ja asianmukaiselta", tokaisi joku joukosta.

"Taisimme hieman sotkea asioita", tuumi toinen häpeissään.

"Veripilkut tallin ovessa ja nyt satula —"

"Kun ei mies lähde karkuun, vaikka on erinomainen tilaisuus

siihen, on se minusta parempi todistus kuin satulat ja muut",
keskeytti Cole Meeder. "Luulen, että olemme olleet —." Hän pysähtyi
ja jäi suu auki tuijottamaan aukeamaan, joka oli kuistin ja karja-
aitauksen välissä.

Huomattuaan hänen ilmeisen hämmästyksensä kääntyivät

muutkin katsomaan samaan suuntaan, paitsi Brannon, joka peläten
jotakin juonta heidän puoleltaan, piti heitä silmällä.

Mutta Meeder ei ajatellut mitään kepposta.

Aitauksen ja rakennuksen välillä tuli esiin hevonen ja selässä istui

suorana Ben Whitman. Hänen edessään riippui kasvot alaspäin
toinen mies, kädet heiluen velttoina toisella ja jalat roikkuen toisella
puolella hevosta.

"Whitman!" huudahti Meeder. Porstuan luona seisova ryhmä jäi

odottamaan Whitmanin tuloa. Hän tuli kymmenen jalan päähän
kuistilta ja pysäytti hevosensa siihen ja nyt näkivät miehet, että hän
oli kalpea kuin aave ja että hän horjahteli hieman satulassa.

Mutta hänen kasvoillaan näkyi pilkallinen hymy.

"Taidatte etsiä Artwelliä, vai kuinka", sanoi hän, naurahtaen

lyhyeen.
"Tulitte tänne hieman liian myöhään, pojat.

"Tämä on Les Artwell. Hän on minun omaisuuttani nyt, pojat. Aion

viedä hänet kotiin — kotiin, äitinsä luo! Älkää pojat koskeko häneen."

Hänen äänensä soi uhkaavalta ja hän laski oikean kätensä

pistoolin perälle vetäen sen puolitiehen ulos. Sitten hän alkoi
horjahdella kovasti, lysähti satulan nuppia vasten ja putosi siitä
sivuttain tiedottomana, miesten juostessa hänen avukseen, Brannon
etummaisena.

Seitsemäskolmatta luku.

Josephine Hamiltonin ollessa Lattimerin karjatalolla hoitamassa

Les Artwellia olisi Betty Lawsonilla ollut yllin kyllin aikaa kasvatella
suuttumustaan vierastaan kohtaan. Mutta sitä hän ei tehnyt.
 Hän karkoitti päättävästi koko riidan ajatuksistaan arvellen, että
Josephine oli heikkona hetkenä erehtynyt ja tuntien hyvin vieraansa
luonteen, odotti hän, että tämä jonakin päivänä ratsastaisi Triangle
L:ään ja sopisi hänen kanssaan.

Mutta Brannonia hän ei helposti voinut saada ajatuksistaan.

Luonnollisesti hän mielellään luovutti hänet Josephinelle, jos
Brannon kerran piti hänestä enemmän, mutta hän oli varma siitä,
ettei hän koskaan tulisi entiselleen sen iskun perästä. Hän vakuutti
itselleen uhmaavalla itsetyydytyksellä, ettei hän halunnut itselleen
miestä, jonka perässä hänen täytyisi "juosta" ja vaikka hän
tavattomasti kaipasi Brannonia, ei hän halunnut häntä, jos hänen
täytyisi ilmaista hänelle pitävänsä hänestä.

Mutta huolimatta päätöksestään unehuttaa kaikki, tuntuivat

Brannonin etelään lähtöä seuraavat päivät pitkiltä, ikäviltä ja
alakuloisilta.

Chong ikävystytti häntä, karjatalo tuntui hänestä synkältä ja

vastenmieliseltä. Ulkomaailma teki hänestä pilkkaa, suhtautumalla
niin kirkkaan tyynesti ja hymyilevän välinpitämättömästi hänen
rinnassaan raivoavaan myrskyyn ja sattuipa silloin tällöin, että hän
seisoi suurella kuistilla ja katseli avaralle arolle sumuisen
kyynelverhon läpi, purren huuhaan, estääkseen nyyhkytysten esille
pääsyn.

Hänen päätöksensä lähteä Willetiin pohjautui vastustamattomaan

seuran kaipuuseen tai ainakin haluun nähdä omaan rotuunsa
kuuluvia ihmisiä. Chongin hymyilevä naama ja hänen orjamainen ja
mielistelevä käytöksensä tympäisi häntä. Hänen oma mielialansa oli
liian sotaisa, jotta hän olisi kestänyt Triangle L:n yli laskeutunutta
suunnatonta yksinäisyyttä.
 Hän otti itse kiinni hevosensa, valjasti ne ajoneuvojensa eteen ja
ajoi
Willetiin, saapuen sinne iltamyöhällä.

Heti perillepäästyään huomasi hän, ettei hän vähintäkään ollut

halunnut tulla sinne.

Kaupungin unelias ilma tuntui aivan luihin ja ytimiin, sen likaisuus

kammotti häntä, sen mökkirähjät kiusasivat häntä ja sen ihmiset
herättivät hänessä ivallisia ajatuksia ja viidoin selvisi hänelle, että
Brannonia hän kaipasi nähdäkseen eikä suinkaan kaupunkia!

Mutta hän jaksoi kestää Willetiä aamuun saakka. Päivän

sarastaessa hän nousi, pukeutui ja laskeutui hotellin rappuja alas.

Hän oli tehnyt yhden ja toisen ostoksen edellisenä iltana ja niitä

kuljetti hän nyt alas, viedäkseen ne vajaan, jossa hän asetti ne
ajoneuvoihinsa. Hän oli päättänyt lähteä Willettistä heti aamiaisen
jälkeen, mutta kulkiessaan hotellin eteisen läpi, näki hän pöydän
takana pörröisen ja tihrusilmäisen edeskäyvän kuiskuttelevan
tuttavallisesti kahden sangen epäilyttävän näköisen olion kanssa, ja
silloin päätti hän uhrata senkin huvin, jonka aamiaisen nauttiminen
siellä ehkä tarjosi.

Mutta hän ei hätäillyt, vaan kuormasi ajopelinsä rauhallisesti.

Sitten palasi hän maksamaan laskunsa. Seisoessaan pöydän
ääressä, näki hän molempien miesten vaihtavan varsin
ymmärrettäviä silmäyksiä edeskäyvän kanssa. He näyttivät
omituisen huvitetuilta ja heillä näytti selvästi olevan jotakin
tiedossaan, joka koski Bettyä. Hänen verensä kuohahti oikeutetusta
suuttumuksesta, mutta hän ei ollut huomaavinaan heidän
silmäyksiään, vaan maksoi laskunsa ja lähti ulos. Mutta ennenkuin
hän ennätti kadulle, kuuli hän toisen miehistä äänekkäästi
kuiskaavan:

"Niin — Betty Lawson. Se Idän naikkonen, jonka hän toi

mukanaan tänne, on ollut Lattimerin kanssa Lazy L:ssä kokonaisen
viikon!" Raaka naurun hohotus, joka seurasi hänen sanojaan, sai
vähältä Bettyn hyökkäämään hänen kimppuunsa.

Mutta hän hillitsi itsensä. Hän jatkoi matkaansa ja valjasti

hevosensa ja oli oikein iloinen, kun oli jo juottanut ne sekä tuonut
ostoksensa aikaisemmin alas. Hän toimi nopeasti, vaikka
näennäisesti välinpitämättömänä, sillä hän arvasi että miehet pitivät
häntä silmällä. Hän ei kuitenkaan jaksanut pidättää hehkuvaa punaa
poskiltaan ja kuulemansa oli häntä siinä määrin kauhistuttanut, että
hän olisi mielellään huutanut ääneen saadakseen helpoitusta
tuskassaan. Ja ainoastaan kerran puuhaillessaan hevostensa
kanssa puhkesi hänen tuskansa sanoiksi, kun hän melkein kyynelten
tukahuttamalla äänellä lausui: "Kirottu Lattimer!"

Hän peräytti hevoset vajasta saatuaan ne valjaisiin ja käänsi ne

sitten tallipihalle kiitettävän välinpitämättömän näköisenä, sillä hän
oli huomannut, että miehet yhä katselivat hänen touhuaan. Ja vaikka
hevoset paloivat halusta juosta, pidätti hän niitä miltei kokonaisen
mailin hiljaisessa käynnissä. Mutta sitten hän puhutteli niitä oikein
pahantapaisesti ja sanoi: "juoskaa nyt, sen kirotut."

Kahdeksaskolmatta luku.
 Lin Murray oli nukkunut rauhallisesti Cole Meederin ja toisten
Starin miesten askaroidessa Brannonin kanssa. Harmahtavat kasvot
taivasta kohti oli hän uneksinut sängyssään, sillä aikaa kuin Brannon
oli näyttänyt Starin miehille todistuskappaleitaan Les Artwellin
vierailusta Triangle L:n tallissa. Eikä hän ollut herännyt edes silloin,
kun Brannon oli ratsastanut pois Meederin ja hänen miestensä
vartioimana.

Mutta hieman myöhemmin tunsi Murray käden tukassaan, käden,

joka hieman epäystävällisesti tuuditteli hänen päätään edestakaisin.
Samalla oli hän kuulevinaan terävän äänen, jolla oli omituisen
läpitunkeva sävy ja joka hänestä jollakin tavalla tuntui tutulta.

Hän heräsi ja näki harmin sekaiseksi hämmästyksekseen Betty

Lawsonin hehkuvat ja päättäväiset silmät edessään ja tunsi vieläkin
hiusmartonsa kirvelevän hänen armottomasta käsittelystään.

"Hei, laske helkkarissa irti", kiljasi hän vastalauseeksi. "Miksi vedät

minua tukasta sillä tavalla?"

"Nouse ylös sitten ja kuule mitä sanon, senkin tuhannen unikeko",

sanoi
Betty pahantuulisena. "Mitä sinä täällä teet? Missä Brannon on? Mitä
Cole Meeder ja hänen miehensä täältä hakivat? Mitä he tahtoivat?
Mihin
he menivät Brannonin kanssa?"

"Huh."

Murray oli mennyt maata vaatteet yllä ja hän pyörähti nyt istumaan
sängyn laidalle ja katseli ihmeissään Bettyä.
 "Odota hetkinen", sanoi hän otsaansa rypistäen. "Koetetaanpa
saada kysymykset selviksi. Perhana!" huudahti hän, huomaten nyt
vasta Bettyn tavattoman kiihtymyksen. "Arvaan, että jotakin on
tapahtunut!"

"Näyttää siltä kuin olisi tapahtunut mitä hyvänsä", sanoi Betty.

"Chongin puheissa ei ole päätä eikä häntää. Ainoa, minkä hänestä
saan irti, on se, että Cole Meeder ja kuusi tai seitsemän hänen
miestään oli täällä, että he uhkailivat Brannonia aseillaan, tutkivat
tallin ja sitten lähtivät Brannonin kanssa eteläänpäin."

"Nyt on helvetti tulessa!"

Murrayn katse ilmaisi pelkoa. Hänen ruma huudahduksensa

ilmaisi kaunopuheisesti hänen voimattomuutensa.

"Miksi ei Chong herättänyt minua? Miksi ei Brannon tuonut niitä

roistoja tänne, niin olisin minäkin päässyt mukaan leikkiin. Eteläänkö
he menivät?"

Murray kiinnitteli panosvyötä kupeelleen. Hän raivosi

kärsimättömyydessään, mutisi ja kiroili itsekseen.

"Minä olen koko ajan tiennyt, että jotakin oli hullusti", selitti hän,
vetäessään vyötä tiukemmalle. "Aina siitä saakka, kun näin
Brannonin taluttavan tuota Lazy L:n hevosta etelään, olen ihmetellyt
—."

"Lazy L:n hevosta!" Betty tarttui Murrayta hartioihin ja ravisti häntä

lujasti. Hänen silmänsä olivat selällään hämmästyksestä.

"Puhu Murray", käski hän, polkien jalkaansa raivokkaasti, kun

Murray avasi suunsa hämmästyneenä Bettyn tulisuudesta. "Mitä
sinä tarkoitat?"

"Lazy L:n hevosta, niin", toisti Murray. "Samana päivänä kuin Miss
Hamilton lähti, näin minä Brannonin taluttavan Lazy L:n hevosta
tuolla tallin viereisen vajan luona. Minun ja Brannonin piti lähteä
ratsastamaan miesten luo etelään sinä aamuna ja minä nukuin liian
pitkään. Brannon meni tästä ohi, kun minä hommasin vähän ruokaa
itselleni. Hän meni talliin. Näin hänen hoitelevan erästä vierasta
hevosta joka oli satuloitu. Otin isäsi antaman kaukoputken ja näin
että hevosella oli Lazy L:n polttomerkki.

"En puhunut mitään Brannonille, sillä Brannon toimi sinä aamuna

hieman viekkaasti. Otettuaan hevosen kiinni, kuljeksi hän tallin
ympärillä ja sen sisällä. Sitten hän tuli ulos taas ja vei vieraan
hevosen joen rantaan vähän matkaa alempana. Sitten kun sinä olit
lähtenyt etsimään Miss Hamiltonia, sanoi hän muuttaneensa mieltä
eikä lähtenytkään miesten luo.

"Lähdin yksin matkaan; Brannon ratsasti etelään, Lattimerin

karjataloa kohti, vieden mukanaan Lazy L:n hevosen." Murray oli nyt
saanut vyönsä tyydyttävän kireälle ja kysyi Bettyltä ihmettelevin
ilmein:

"'Mitä luulet hänen tehneen Lattimerin hevosella?'

"'Se on kysymys, jonka aion saada selville, Murray', vastasi Betty.

Hänen kiihtymyksensä oli äkkiä mennyt ohi. Hänen kasvonsa olivat
kalpeat ja hänen huulensa puristuneet päättävästi yhteen.

"'Satuloi kaksi hevosta, Murray'", käski hän. "Luulen, että joku on

saatava puhumaan totuus ja minusta tuntuu kuin se olisi Lattimer!"
 Yhdeksäskolmatta luku.

Kun Brannon ennätti Ben Whitmanin luo, putosi tämä hiljaa hänen
käsivarsilleen. Starin miehet olivat aivan hänen takanaan ja yhdessä
he sitten kantoivat hänet kuistille, johon he hänet oikaisivat ja sitoivat
hänen haavansa.

Lattimerin kuula oli mennyt suoraan rinnan läpi, mutta niin

korkealta, että Meeder, joka ensimmäisenä tutki häntä, selitti, ettei se
ollut vahingoittanut keuhkoja ja että Whitmanilla oli hyvinkin suuri
mahdollisuus jäädä elämään.

"Hän on menettänyt paljon verta", sanoi hän, "ja hän on sen vuoksi
perin voimaton. Luulen olevan parasta, että joku pojista lähtee
tuulena kaupunkiin hakemaan lääkäriä. Artwell ei tarvitse lääkäriä",
lisäsi hän kulmiaan rypistäen.

"Artwell ei ole vielä kuollut, mutta ei ole kaukanakaan siitä",

huomautti eräs Starin miehistä, joka oli auttanut Artwellin
nostamisessa hevosen selästä.

Eräs Starin mies ratsasti jo täyttä neliä kaupunkiin. Meeder ei

vastannut mitään äskeisen miehen huomautukseen Artwellin tilasta,
vaan seurasi katseellaan kaupunkiin ratsastavaa lehmäpaimenta.
Hieman itään Starin miehestä nousi tomupilvi, ja sen edessä tuli
heitä kohti kaksi ratsastajaa täyttä neliä.

"Saamme seuraa", ilmoitti Meeder.

Brannon, joka puuhaili Whitmanin ääressä, kääntyi katsomaan

tulijoita.
 "Betty Lawson ja Lin Murray", sanoi hän järkkymättömän
levollisena.

Whitman, jota kylmät kääreet ja pienet annokset vettä, jonka

Brannon oli onnistunut vuodattamaan hänen kurkkuunsa, olivat
virkistäneet, alkoi palata tajuihinsa. Hän avasi silmänsä, koetti
nousta istumaan ja onnistuikin siinä, työntäen päättävästi Brannonin
estelevän käden syrjään.

Hän katseli ympärilleen, näki erään Starin miehen puuhailevan

Artwellin ääressä ja toisten miesten seisovan ympärillä äänettöminä.
Hän hymyili riutuneesti.

"Les ei toinnu, arvelen", sanoi hän.

"Les on kohta valmis", vastasi Starin mies juhlallisesti.

Whitmanin hymy muuttui surulliseksi.

"Hän näytti minusta siltä", sanoi hän. "Ja kun hän lähtee tällä
tavalla, on se hieman helpompaa — hänen äidilleen. Antakaa hänen
—" Hän pysähtyi ja huomasi, että hänen keskeneräinen pyyntönsä
oli aiheuttanut täydellisen hiljaisuuden ja että kaikki katsoivat
hämmästyneinä häneen.

"Luulenpa, ettette pojat tienneet, että Lesillä oli äiti", sanoi hän ja
nyt hänen katseensa oli kohdistunut Betty Lawsoniin, joka oli
laskeutunut satulasta, ja tullut kyllin lähelle, jotta hän saattoi hyvin
kuulla hänet.

"Lesilla oli äiti, todellakin", lisäsi hän, katsoen Bettyyn. "Les oli vain
niin kateellinen ja itsepäinen, ettei hän tahtonut hänestä paljoakaan
puhua. Hänen äitinsä on minunkin äitini. Hän on minun velipuoleni.
Les on vaikeasti haavoittunut, Betty. Hän kuolee, varmasti. Äiti ei
olisi tahtonut, että Les olisi tullut hirtetyksi. Luulen että Les puhuisi,
jos koettaisitte häntä virkistää hieman. Hän yritti sitä koko ajan
matkalla tänne."

"Kuka sinua ampui, Ben?"

Se oli Betty. Hän oli työntänyt Brannonin syrjään ja silitti nyt

hellästi Ben Whitmanin otsaa.

"Satan Lattimer", vastasi Ben.

"Betty", kuiskasi hän sitten. "Luulen, että olisi parempi jos

lähettäisit nuo pojat Miss Hamiltonin jälkeen. Lattimer on saanut
hänet valtaansa. Seurasin hänen jälkiään suurelle penkereelle
saakka, eteläpuolella Boskinin kahlaamoa. Siinä hän kaatoi minut.
Luulen, että olin hieman hidas sillä hetkellä." Hänen poskensa
punastuivat hieman ja hän jatkoi yhä kuiskaten:

"Lattimerin on täytynyt sanoa Miss Hamiltonille vievänsä hänet

Laskariin. Hän koetti saada minutkin nielemään sen. Mutta hän oli
poikennut Laskarin tieltä ainakin kaksi mailia, Betty. Hän vie hänet
Panya Cacheen, jossa hänen varasjoukkonsa oleskelee."

Ben Whitman huomasi Bettyn hätkähdyksen, tulkitsi syyn siihen

oikein ja jatkoi hymyillen:

"Sangen moni on hämmästyvä, sillä Satan Lattimer on sen

varasjoukon päämies, joka on varastellut hevosia näillä mailla. Les
kuului joukkoon. Lattimer oli jollakin tavalla saanut hänet valtaansa,
luulen. Olin tiennyt jo kauan mitä miehiä Lattimer on, mutta en ole
puhunut mitään, jotta ei äiti saisi siitä vihiä. Hän olisi kärsinyt kovasti
jos hän olisi saanut tietää, että Les oli vajonnut — niin syvälle.

"Ja Lattimer on pettänyt Miss Hamiltonia — hänhän luotti häneen,

luullen häntä oikeaksi mieheksi." Whitman veti syvään henkeä,
hänen äänensä kävi heikoksi.

"Puhu Brannonille", sanoi hän heikolla äänellä. "Hän tietää missä

Panya Cache on. Hän on ainoa mies näillä seuduin, jota Lattimer
pelkää ja hän on ainoa mies tällä paikkakunnalla, joka pystyy
käsittelemään asettaan nopeammin kuin Lattimer. Hänen täytyy
kiiruhtaa — muutoin Lattimer —"

Ben Whitman sulki silmänsä. Betty seisoi suorana hänen

vieressään. Whitmanin paljastus järkytti häntä, huolimatta siitä, että
hän aikaisemminkin oli ollut vakuutettu Lattimerin rikollisesta
luonteesta, hänen säälinpuutteestaan ja hänen
häikäilemättömyydestään keinoja valitessaan. Hän muisti, että hän
oli varoittanut Josephineä Lattimerin suhteen ja näytti siltä kuin
Josephine olisi ehdoin tahdoin väheksynyt hänen varoitustaan.

Hetkeksi välähti Bettyn mielessä kostonhimoinen ajatus, nimittäin,

että Josephine sai täten rangaistuksen itsepäisyydestään. Ja heti
seurasi kiusaajan viettelevä ääni hänen sisimmässään, joka sanoi
ettei kenenkään tarvinnut tietää siitä mitään, että Lattimer oli
viemäisillään Josephinen kanssaan. Sillä kukaan muu kuin Betty ei
ollut kuullut Whitmanin kuiskausta.

Seuraavassa silmänräpäyksessä seisoi hän Brannonin edessä.

Punaista läikkää hänen poskillaan — näkyvä merkki siitä häpeästä,
jota hän tunsi siitä, että oli sallinut mustasukkaisen mielijohteen
pukeutua ajatukseksi mielessään — korosti hänen huuliensa
kalpeus.

"Brannon", sanoi hän, "Satan Lattimer vie parhaillaan Josephineä

Panya Cacheen vastoin hänen tahtoaan. Whitman kertoi minulle
juuri sen. Lattimer ampui Whitmania, kun hän koetti saada
Josephineä hänen käsistään. Jos lähdet heti hänen jälkeensä, niin
voit tavoittaa hänet ennen kuin hän ennättää Panya Cacheen.
Pelasta hänet, Brannon!"

Betty tunsi Brannonin kädet käsivarsillaan. Hänen sormensa

puristivat niitä kuin teräsvanteet. Hän saattoi tuntea kuinka
Brannonin lihakset vetäytyivät kokoon kuin solmut, pitäessään häntä
lujassa otteessaan ja kääntäessään hänet niin, että hän saattoi
nähdä Bettyä suoraan silmiin. Brannonin silmissä paloi tuli, joka
peloitti Bettyä, sillä ensi kertaa elämässään näki hän niissä
intohimon välkkeen.

"Mitä tietä Lattimer meni?" Brannonin ääni oli kylmä ja tyyni,

omituinen vastakohta hänen silmiensä palolle.

Betty kertoi hänelle.

Hetkisen piti Brannon häntä vielä, etsien hänen katsettaan.

Merkillinen, tuskin huomattava ihailun ilme oli hänen silmissään.
Sitten laski hän hänet irti ja riensi hevoselleen. Hän hyppäsi satulaan
hevosen juostessa jo täyttä vauhtia, kuurona Meederin ja toisten
miesten huudoille.

Ei kuullut Bettykään miesten huutoja. Hän näki vain mustan ratsun

ja ratsastajan, jotka kiitivät tasangolla. Hevonen lensi kuin höyhen
tuulessa.
 Betty seurasi katseellaan hevosta ja miestä yli epätasaisen,
kukkulatäyteisen seudun, yli Boskinin kahlaamon vastapäätä olevan
nousun — monta, monta mailia. Hän näki heidän taas myöhemmin
kääpiömäisinä liikkuvan ylös ja alas ja vihdoin vain nousevana
pisteenä sitä rinnettä ylös, jonka takana Whitman oli tavannut
Lattimerin. Ja kun mies ja hevonen katosivat harjanteen taakse,
kääntyi Betty ja näki Cole Meederin seisovan vieressään.

"Mitä nyt on kyseessä?" kysyi Meeder ihmeissään.

Betty kertoi hänelle kaikki ja Meeder nauroi tyytyväisenä.

"Luulen, että meidän on lähdettävä samaa tietä", sanoi hän.

"Useimpain meistä nimittäin. Jätän pari miestä tänne teidän
kanssanne. Whitman toipuu kyllä piankin, luulen. Artwell on
päättänyt tilinsä. Mutta hän puhui ensin. Sanoi tappaneensa
Callahanin. Lymyili tallissa sen jälkeen. Miss Hamilton toi hänet
sitten tänne ja hoiteli häntä."

Kolmaskymmenes luku.

Josephinen pettymys oli tullut kauhistuttavan äkkiä ja isku oli niin

raju, että hän tuskin tajusi, että Ben Whitman oli ammuttu —
murhattu ja että hänen ruumiinsa virui säälittävän liikkumattomana
aivan hänen lähellään. Hän tuijotti pitkään, velttoon ruumiiseen, joka
makasi kasvot alaspäin penkereellä. Hän näki Lattimerin seisovan
kumartuneena sen yli, savuava pistooli kädessään. Hän oli tietoinen
siitä, että Artwell makasi selällään hevosensa vieressä ja hän kuuli
Lattimerin sanat kun tämä vihdoin astui häntä kohti.
 Mutta hän ei voinut vakuuttaa itselleen todeksi, että
murhenäytelmä todella oli tapahtunut. Lattimer, kahden ihmisen
ruumiit penkereellä, hevoset, laakso, rauhallinen kuu sinitaivaalla,
kaikki näytti hänestä epätodelta, eriskummalliselta, aivan kuin unissa
tapahtuva murhenäytelmä.

Koska hänelle ei koskaan ennen ollut sellaista tapahtunut, päätti

hän, ettei sitä voinut tapahtua nytkään, ettei ihminen saattanut
ampua toista ihmistä niin raakamaisella tavalla. Se oli mahdotonta,
uskomatonta! Ja sittenkin siinä makasi Whitman, kasvot maassa
aivan hänen lähellään, murhattuna hänen läsnäollessaan! Siinähän
olivat myös Lattimer, Artwell, hevoset. Ja hänen allaan, yhä kauniina,
tyynen hiljaisena oli suunnaton laakso ja hänen yllään vaelsi
kirkkaasti loistava kuu.

Muutos, jonka hän vaistosi, koski vain häntä itseään ja nyt hän
äkkiä ymmärsi kaiken. Hän oli kuvitellut palvelevansa aatteita ja oli
koettanut muovailla niitten mukaisiksi aineksia, jotka Luoja jo oli
valmiiksi muodostanut. Hän oli koettanut, mutta oli epäonnistunut.
Hän oli vain itsepäinen, oman itsensä harhaanjohtama tyttö, joka ei
tahtonut kuulla kokemuksen puhuvan.

Betty oli hänelle puhunut ja varoittanut Lattimerista. Brannon oli

koettanut näyttää hänelle käytännössä, että hänen turhanaikaiset
ihanteensa eivät olleet kyllin kypsät, kyllin terveet, sovitettaviksi
maahan, jossa laillisuus vielä makasi kehdossaan. Brannon oli,
teräksisestä taipumattomuudestaan ja huonosti salatusta
halveksimisestaan huolimatta koettanut olla hänelle ystävä!

Brannon oli pelastanut hänet Denverin kynsistä. Betty oli

varoittanut häntä Lattimerin häikäilemättömyydestä. Hänhän oli
valmis ryöstämään naisen vuoristoon. Josephine muisti kuinka hän
oli ivallisesti suhtautunut Bettyn puheisiin, ajatellen, että hän vain oli
tahtonut korostaa kuvauksensa tehoa seudun asukkaista.

Mutta Betty oli sanonut totuuden! Lattimer antoi paraikaa hänelle

näytöksen häikäilemättömyydestään ja oli viemäisiliään juuri hänet
vuoristoon! Sinä päivänä, jona hän oli riidellyt Bettyn kanssa muka
sen vuoksi, että Betty oli epäillyt hänen sanojaan, oli hän tuntenut
ensimmäisen sykähdyttävän ilonsa uudesta riippumattomuudestaan.
Hän oli muuttunut Lännen kansalaiseksi ja oli antautunut niille
alkuperäisille vaistoilleen, jotka kauan olivat salassa kyteneet
hänessä. Hän oli pudistanut päältään entisen ympäristönsä kuluneet
ja turmeltuneet kahleet, ja hän oli päistikkaa syöksynyt takaisin
luontoon, vapautuakseen sovinnaisuuden ahtaudesta.

Pettymys oli täydellinen ja tuskallinen. Seisoessaan penkereellä

katsellen Lattimeria, joka oli pysähtynyt ja katseli häntä
miettiväisenä, tunsi hän selvästi, että luonto ei ollut määrännyt häntä
täkäläisiin oloihin. Hänen rohkeutensa oli liian raihnainen. Ja häneltä
puuttui se sielullinen karskius ja siveellinen voima, jotka olivat
tarpeen taistelussa hänen itsepäisiä mielijohteitaan vastaan ja joitten
omistaja pystyi myöntämään erehdyksensä. Hän oli ollut väärässä
koko ajan, mutta hänellä ei ollut ollut rohkeutta myöntää sitä, ei edes
itselleen.

Antaessaan alkuperäisille vaistoilleen vapaan kulun, oli hän luullut

vain sovittavansa mielikuvitustaan todellisuuteen. Hän oli
henkilökohtaisesti koettanut näytellä osaa, jonka hän sielussaan oli
luonut, siinä vakaumuksessa, että hänen oma kaipuunsa
luonnonihmisen tilaan ehdottomasti tekisi hänet pystyväksi siihen.
Se oli sitä nälkää, jota se tuntee, joka liian syvästi on eläytynyt
painetun sanan seikkailumaailmaan.