(eBook PDF) The Norton Anthology of

English Literature 9th Edition (Vol. 1)

Visit to download the full and correct content document:
https://ebooksecure.com/download/ebook-pdf-the-norton-anthology-of-english-literatu
re-9th-edition-vol-1/
W. W. Norton & Company has been independent since its founding in 1923, when William
Warder Norton and Mary D. Herter Norton first published lectures delivered at the Peo-
ple’s Institute, the adult education division of New York City’s Cooper Union. The firm soon
expanded its program beyond the Institute, publishing books by celebrated academics from
America and abroad. By midcentury, the two major pillars of Norton’s publishing program—
trade books and college texts—were firmly established. In the 1950s, the Norton family
transferred control of the company to its employees, and today—with a staff of four hun-
dred and a comparable number of trade, college, and professional titles published each
year—W. W. Norton & Company stands as the largest and oldest publishing house owned
wholly by its employees.

Editor: Julia Reidhead

Associate Editor: Carly Fraser Doria
Managing Editor, College: Marian Johnson
Manuscript Editors: Susan Joseph, Jennifer Harris, Katharine Ings,
Pam Lawson, and Jack Borrebach
Electronic Media Editor: Eileen Connell
Marketing Manager, Literature: Kimberly Bowers
Production Manager: Benjamin Reynolds
Photo Editor: Michael Fodera
Editorial Assistants: Hannah Blaisdell, Jennifer Barnhardt
Permissions Manager: Megan Jackson
Permissions Clearing: Nancy J. Rodwan
Text Design: Jo Anne Metsch
Art Director: Rubina Yeh
Composition: The Westchester Book Group
Manufacturing: R. R. Donnelley & Sons— Crawfordsville, IN

The text of this book is composed in Fairfield Medium with the display set in Aperto.

Copyright © 2012, 2006, 2000, 1993, 1990, 1986, 1979, 1974, 1968, 1962 by
W. W. Norton & Company, Inc.
All rights reserved.
Printed in the United States of America.
Since this page cannot legibly accommodate all the copyright notices, the Permissions
Acknowledg ments constitute an extension of the copyright page.
Library of Congress Cataloging-in-Publication Data
The Norton anthology of English literature. v. 1 / Stephen Greenblatt, general editor;
M. H. Abrams, founding editor emeritus. — 9th ed.
p. cm.
Includes bibliographical references and indexes.
Complete in 2 volumes.
ISBN 978-0-393-91247-0 (v. 1 : pbk.) — ISBN 978-0-393-91248-7 (v. 2 : pbk.)
1. English literature. 2. Great Britain—Literary collections. I. Greenblatt,
Stephen, 1943– II. Abrams, M. H. (Meyer Howard), 1912–
PR1109.N6 2012
820.8—dc23 2011046008

W. W. Norton & Company, Inc., 500 Fifth Avenue, New York, NY 10110- 0017
wwnorton.com
W. W. Norton & Company Ltd., Castle House, 75/76 Wells Street, London W1T 3QT
1 2 3 4 5 6 7 8 9 0
 Contents*

Preface to the Ninth Edition xxxiii

Acknow ledgments xliii

The Middle Ages (to ca. 1485)

Introduction 3
Timeline 26
Anglo- Sa xon Literature 29

Bede (ca. 673– 735) and Cædmon’s Hymn 29

An Ecclesiastical History of the English People 30
[The Story of Cædmon] 30
The Dream of the Rood 32

Beowulf translated by Seamus Heaney 36

Judith 109

The Wanderer 117

The Wife’s Lament 120

Irish Literature 122

cúchulainn’s boyhood Deeds 123

early irish lyrics 128

The Scholar and His Cat 128
The Scribe in the Woods 129
The Lord of Creation 129
My Hand Is Weary with Writing 129

Anglo-Norman Literature 130

The My th of Arthur’s Return 130

Geoffrey of Monmouth: From The History of the Kings of Britain 130
Wace: From Roman de Brut 131
Layamon: From Brut 131
* To explore the table of contents of the Supplemental Ebook, visit wwnorton.com/nael.

vii
viii | CONTENTS

Thomas of En gland 132

Le Roman de Tristran 133
[The Deaths of Tristran and Ysolt] 133

Ancrene Wisse (Guide for Anchoresses) 137

[The Sweetness and Pains of Enclosure] 138

Romance 140

marie de france 142

Milun 143
Lanval 154
Chevrefoil (The Honeysuckle) 167

sir orfeo 169

Middle En glish Literature in the Fourteenth

and Fifteenth Centuries 183

Sir Gawain And The Green Knight (ca. 1375– 1400) 183

Geoffrey Chaucer (ca. 1343– 1400) 238

The Canterbury Tales 241
The General Prologue 242
Summary: The Knight’s Tale 263
The Miller’s Prologue and Tale 264
The Prologue 264
The Tale 266
The Man of Law’s Epilogue 280
The Wife of Bath’s Prologue and Tale 282
The Prologue 282
The Tale 301
The Pardoner’s Prologue and Tale 310
The Introduction 311
The Prologue 312
The Tale 315
The Epilogue 324
The Nun’s Priest’s Tale 326
[Close of Canterbury Tales] 340
The Parson’s Tale 340
The Introduction 340
Chaucer’s Retraction 342
Lyrics and Occasional Verse 343
Troilus’s Song 344
Truth 344
To His Scribe Adam 345
Complaint to His Purse 345
 CONTENTS | ix

John Gower (ca. 1330– 1408) 346

The Lover’s Confession 348
The Tale of Philomene and Tereus 348

Thomas Hoccleve (ca. 1367– 1426) 359

My Compleinte 360

William Langland (ca. 1330– 1387) 370

The Vision of Piers Plowman 373
The Prologue 373
[The Field of Folk] 373
Passus 1 376
[The Treasure of Truth] 376
Passus 5 380
[Piers Plowman Shows the Way to Saint Truth] 380
Passus 6 383
[The Plowing of Piers’s Half-Acre] 383
Passus 7 391
[Piers Tears Truth’s Pardon] 391
The C-Text 392
[The Dreamer Meets Conscience and Reason] 392

Christ’s Humanit y 395

William Langland 397

The Vision of Piers Plowman 397
Passus 18 397
[The Crucifixion and Harrowing of Hell] 397

Middle En glish Incarnation And Crucifixion Lyrics 408

What is he, this lordling, that cometh from the fight 409
Ye That Pasen by the Weye 410
Sunset on Calvary 410
I Sing of a Maiden 410
Adam Lay Bound 411
The Corpus Christi Carol 411

Julian of Norwich 412

A Book of Showings to the Anchoress Julian of Norwich 414
Chapter 3 [Julian’s Bodily Sickness and the Wounds of
Christ] 414
Chapter 4 [Christ’s Passion and Incarnation] 415
Chapter 5 [All Creation as a Hazelnut] 416
Chapter 7 [Christ as Homely and Courteous] 417
Chapter 27 [Sin Is Fitting] 418
Chapters 58, 59, 60, 61 [Jesus as Mother] 419
Chapter 86 [Christ’s Meaning] 423
x | CONTENTS

Margery Kempe 424

The Book of Margery Kempe 425
Book 1.1 [The Birth of Her First Child and Her
First Vision] 425
Book 1.11 [Margery and Her Husband Reach
a Settlement] 426
Book 1.20 [Margery Sees the Host Flutter at Mass] 428
Book 1.28 [Pilgrimage to Jerusalem] 429
Book 1.35–36 [Margery’s Marriage to and Intimacy
with Christ] 430
Book 1.60 [Margery’s Reaction to a Pietà] 434
Book 1.76 [Margery Nurses Her Husband in His Old Age] 435
Book 1.79 [Margery’s Vision of the Passion Sequence] 436

The York Play of the Crucifixion 439

Mystery Plays 447

The Wakefield Second Shepherds’ Play 449

Middle En glish Lyrics 477

Foweles in the Frith 478
The Cuckoo Song 478
Alison 478
My Lief Is Faren in Londe 479
Western Wind 480
I Am of Ireland 480

Sir Thomas Malory (ca. 1405– 1471) 480

Morte Darthur 482
[The Conspiracy against Lancelot and Guinevere] 482
[War Breaks Out between Arthur and Lancelot] 487
[The Death of Arthur] 491
[The Deaths of Lancelot and Guinevere] 496

Robert Henryson (ca. 1425– ca. 1500) 500

The Cock and the Fox 501

Everyman (after 1485) 507

 CONTENTS | xi

The Sixteenth Century (1485– 1603)

Introduction 531
Timeline 562

JOHN SKELTON (ca. 1460– 1529) 564

Mannerly Margery Milk and Ale 565
With lullay, lullay, like a child 566
The Tunning of Elinour Rumming 567
Secundus Passus 567

SIR THOMAS MORE (1478– 1535) 569

Utopia 572
Thomas More to Peter Giles, Greetings 572
Utopia 575

SIR THOMAS WYAT T THE ELDER (1503– 1542) 646

The long love that in my thought doth harbor 648
Petrarch, Rima 140 649
Whoso list to hunt 649
Petrarch, Rima 190 649
Farewell, Love 650
I find no peace 650
Petrarch, Rima 134 651
My galley 651
Petrarch, Rima 189 652
Divers doth use 652
What vaileth truth? 652
Madam, withouten many words 653
They flee from me 653
The Lover Showeth How He Is Forsaken of Such as He
Sometime Enjoyed 654
My lute, awake! 655
Forget not yet 656
Blame not my lute 656
Stand whoso list 657
Who list his wealth and ease retain 658
Mine own John Poins 659

HENRY HOWARD, EARL OF SURREY (1517– 1547) 661

The soote season 662
Petrarch, Rima 310 663
Love, that doth reign and live within my thought 663
Alas! so all things now do hold their peace 664
Petrarch, Rima 164 664
Th’Assyrians’ king, in peace with foul desire 664
So cruel prison how could betide 665
xii | CONTENTS

Wyatt resteth here, that quick could never rest 666

O happy dames, that may embrace 668
Martial, the things for to attain 669
The Fourth Book of Virgil 669
[Dido in Love] 669

FAITH IN CONFLICT 671

THE EN GLISH BIBLE: 1 Corinthians 13 673
From Tyndale’s Translation 674
From The Geneva Bible 674
From The Douay-Rheims Version 675
From The Authorized (King James) Version 676
WILLIAM T YNDALE : The Obedience of a Christian Man 677
[The Forgiveness of Sins] 677
[Scriptural Interpretation] 678
THOMAS MORE : A Dialogue Concerning Heresies 679
From Book 1, Chapter 28 679
JOHN CALVIN: The Institution of Christian Religion 681
From Book 3, Chapter 21 681
ANNE ASKEW: From The First Examination of Anne Askew 684
JOHN FOXE : Acts and Monuments 687
[The Death of Anne Askew] 688
BOOK OF COMMON PRAYER : From The Form of 689
Solemnization of Matrimony
BOOK OF HOMILIES : From An Homily Against 692
Disobedience and Willful Rebellion
RICHARD HOOKER : Of the Laws of Ecclesiastical Polity 695
Book 1, Chapter 3 696
[On the Several Kinds of Law, and on the Natural Law] 696
ROBERT SOUTHWELL : The Burning Babe 698

Roger Ascham (1515– 1568) 699

The Schoolmaster 700
The First Book for the Youth 700
[Teaching Latin] 700
[The Italianate Englishman] 701

SIR THOMAS HOBY (1530– 1566) 704

Castiglione’s The Courtier 704
Book 1, Sections 25–26 704
[Grace] 704
Book 4, Sections 49–73 706
[The Ladder of Love] 706
 CONTENTS | xiii

WOMEN IN POWER 721

MARY I (MARY TUDOR) 722

Letter to Henry VIII 723
From An Ambassadorial Dispatch to the Holy Roman Emperor,
Charles V: The Coronation of Mary I 724
The Oration of Queen Mary in the Guildhall, on the First of
February, 1554 726
LADY JANE GREY 727
Roger Ascham’s Schoolmaster 728
[A Talk with Lady Jane] 728
From A Letter of the Lady Jane to M.H., late chaplain to the duke of
Suffolk her father 730
A Letter of the Lady Jane, Sent unto her Father 733
A Prayer of the Lady Jane 733
A Second Letter to Her Father 735
Foxe’s Acts and Monuments 735
The Words and Behavior of the Lady Jane upon
the Scaffold 735
MARY, QUEEN OF SCOTS 736
From Casket Letter Number 2 738
A Letter to Elizabeth I, May 17, 1568 740
From Narrative of the Execution of the Queen of Scots 742
ELIZ ABETH I 749
Verses Written with a Diamond 750
From The Passage of Our Most Dread Sovereign Lady Queen Elizabeth
through the City of London to Westminster on the Day before Her
Coronation 751
Speech to the House of Commons, January 28, 1563 753
From A Speech to a Joint Delegation of Lords and Commons,
November 5, 1566 754
From A Letter to Mary, Queen of Scots, February 24, 1567 757
The doubt of future foes 758
On Monsieur’s Departure 758
A Letter to Robert Dudley, Earl of Leicester, February 10, 1586 759
A Letter to Sir Amyas Paulet, August 1586 760
A Letter to King James VI of Scotland, February 14, 1587 760
Verse Exchange between Elizabeth and Sir Walter Ralegh 761
Speech to the Troops at Tilbury 762
The “Golden Speech” 763

EDMUND SPENSER (1552?– 1599) 766

The Shepheardes Calender 769
To His Booke 769
October 770
xiv | CONTENTS

The Faerie Queene 775

A Letter of the Authors 777
Book 1 781
Book 2 934
Summary 934
Canto 12 934
[The Bower of Bliss] 934
Book 3 946
Summary 946
Canto 6 946
[The Garden of Adonis] 946
Cantos 7–10 Summary 959
Canto 11 960
Canto 12 973
Amoretti 985
Sonnet 1 985
Sonnet 34 986
Sonnet 37 986
Sonnet 54 986
Sonnet 64 987
Sonnet 65 987
Sonnet 67 988
Sonnet 68 988
Sonnet 74 988
Sonnet 75 989
Sonnet 79 989
Epithalamion 990

re nais sance love and desire 1000

THOMAS, LORD VAUX : The Aged Lover Renounceth Love 1005

GEORGE GASCOIGNE 1007
And if I did, what then? 1007
The Lullaby of a Lover 1008
EDWARD DE VERE, EARL OF OXFORD 1009
The lively lark stretched forth her wing 1009
FULKE GREVILLE, LORD BROOKe: Caelica 1010
61 (“Caelica, while you do swear you love me best”) 1010
69 (“When all this All doth pass from age to age”) 1011
THOMAS LODGE : Pluck the fruit and taste the pleasure 1012
HENRY CONSTABLE : Diana (To live in hell, and heaven to behold) 1013
SAMUEL DANIEL : Delia 1014
9 (“If this be love, to draw a weary breath”) 1014
32 (“But love whilst that thou may’st be loved again”) 1014
33 (“When men shall find thy flower, thy glory, pass”) 1014
MICHAEL DRAY TON: Idea 1015
To the Reader of These Sonnets 1015
 CONTENTS | xv

6 (“How many paltry, foolish, painted things”) 1015

8 (“There’s nothing grieves me, but that age should haste”) 1016
50 (“As in some countries far remote from hence”) 1016
61 (“Since there’s no help, come, let us kiss and part”) 1016
THOMAS CAMPION 1017
My sweetest Lesbia 1017
I care not for these ladies 1018
When to her lute Corinna sings 1018
When thou must home to shades of underground 1019
Never love unless you can 1019
There is a garden in her face 1020
SIR JOHN DAVIES : Mine eye, mine ear, my will, my wit, my heart 1021
BARNABE BARNES : Jove for Europa’s love took shape of bull 1021
RICHARD BARNFIELD : Cynthia 1022
9 (“Diana [on a time] walking the wood”) 1022
11 (“Sighing, and sadly sitting by my love”) 1022
RICHARD LINCHE : The last so sweet, so balmy, so delicious 1023

SIR WALTER R ALEGH (1552– 1618) 1023

The Nymph’s Reply to the Shepherd 1024
What is our life? 1025
[Sir Walter Ralegh to His Son] 1025
The Lie 1026
Farewell, false love 1028
Methought I saw the grave where Laura lay 1028
Nature, that washed her hands in milk 1029
[The Author’s Epitaph, Made by Himself] 1030
From The discovery of the large, rich, and beautiful Empire of Guiana 1030
The History of the World 1033
[Conclusion: On Death] 1033

JOHN LYLY (1554– 1606) 1034

Euphues: The Anatomy of Wit 1035
[Euphues Introduced] 1035

SIR PHILIP SIDNEY (1554– 1586) 1037

The Countess of Pembroke’s Arcadia 1039
Book 2, Chapter 1 1039
The Defense of Poesy 1044
Astrophil and Stella 1084
1 (“Loving in truth, and fain in verse my love to show”) 1084
2 (“Not at first sight, nor with a dribbèd shot”) 1085
5 (“It is most true that eyes are formed to serve”) 1085
6 (“Some lovers speak, when they their muses entertain”) 1086
7 (“When Nature made her chief work, Stella’s eyes”) 1086
9 (“Queen Virtue’s court, which some call Stella’s face”) 1086
xvi | CONTENTS

10 (“Reason, in faith thou art well served”) 1087

15 (“You that do search for every purling spring”) 1087
16 (“In nature apt to like when I did see”) 1087
18 (“With what sharp checks I in myself am shent”) 1088
20 (“Fly, fly, my friends, I have my death-wound, fly”) 1088
21 (“Your words, my friend [right healthful caustics], blame”) 1089
27 (“Because I oft, in dark abstracted guise”) 1089
28 (“You that with allegory’s curious frame”) 1089
31 (“With how sad steps, O Moon, thou climb’st the skies”) 1090
33 (“I might [unhappy word], O me, I might”) 1090
34 (“Come, let me write. ‘And to what end?’ ”) 1090
37 (“My mouth doth water, and my breast doth swell”) 1091
39 (“Come Sleep! O Sleep, the certain knot of peace”) 1091
41 (“Having this day my horse, my hand, my lance”) 1092
45 (“Stella oft sees the very face of woe”) 1092
47 (“What, have I thus betrayed my liberty?”) 1092
49 (“I on my horse, and Love on me doth try”) 1093
52 (“A strife is grown between Virtue and Love”) 1093
53 (“In martial sports I had my cunning tried”) 1093
54 (“Because I breathe not love to every one”) 1094
56 (“Fie, school of Patience, fie, your lesson is”) 1094
61 (“Oft with true sighs, oft with uncallèd tears”) 1095
69 (“O joy, too high for my low style to show”) 1095
71 (“Who will in fairest book of Nature know”) 1095
72 (“Desire, though thou my old companion art”) 1096
74 (“I never drank of Aganippe well”) 1096
81 (“O kiss, which dost those ruddy gems impart”) 1096
Fourth Song (“Only joy, now here you are”) 1097
87 (“When I was forced from Stella ever dear”) 1098
89 (“Now that of absence the most irksome night”) 1098
91 (“Stella, while now by Honor’s cruel might”) 1099
94 (“Grief, find the words; for thou hast made my brain”) 1099
Eleventh Song (“Who is it that this dark night”) 1100
106 (“O absent presence, Stella is not here”) 1101
108 (“When Sorrow [using mine own fire’s might]”) 1101

MARY (SIDNEY) HERBERT, COUNTESS OF PEMBROKE

(1562– 1621) 1102
Psalm 52 1103
Psalm 139 1104

CHRISTOPHER MARLOWE (1564– 1593) 1106

Hero and Leander 1107
The Passionate Shepherd to His Love 1126
Doctor Faustus 1127
The Tragical History of Doctor Faustus 1128
The Two Texts of Doctor Faustus 1164
 CONTENTS | xvii

WILLIAM SHAKESPEARE (1564– 1616) 1166

Sonnets 1170
1 (“From fairest creatures we desire increase”) 1171
3 (“Look in thy glass and tell the face thou viewest”) 1171
12 (“When I do count the clock that tells the time”) 1172
15 (“When I consider every thing that grows”) 1172
18 (“Shall I compare thee to a summer’s day?”) 1172
19 (“Devouring Time, blunt thou the lion’s paws”) 1173
20 (“A woman’s face with Nature’s own hand painted”) 1173
23 (“As an unperfect actor on the stage”) 1174
29 (“When, in disgrace with Fortune and men’s eyes”) 1174
30 (“When to the sessions of sweet silent thought”) 1174
33 (“Full many a glorious morning have I seen”) 1175
35 (“No more be grieved at that which thou hast done”) 1175
55 (“Not marble nor the gilded monuments”) 1175
60 (“Like as the waves make towards the pebbled shore”) 1176
62 (“Sin of self-love possesseth all mine eye”) 1176
65 (“Since brass, nor stone, nor earth, nor boundless sea”) 1176
71 (“No longer mourn for me when I am dead”) 1177
73 (“That time of year thou may’st in me behold”) 1177
74 (“But be contented; when that fell arrest”) 1177
80 (“O, how I faint when I of you do write”) 1178
85 (“My tongue-tied muse in manners holds her still”) 1178
87 (“Farewell: thou art too dear for my possessing”) 1178
93 (“So shall I live supposing thou art true”) 1179
94 (“They that have power to hurt and will do none”) 1179
97 (“How like a winter hath my absence been”) 1180
98 (“From you have I been absent in the spring”) 1180
105 (“Let not my love be called idolatry”) 1180
106 (“When in the chronicle of wasted time”) 1181
107 (“Not mine own fears, nor the prophetic soul”) 1181
110 (“Alas, ’tis true I have gone here and there”) 1181
116 (“Let me not to the marriage of true minds”) 1182
126 (“O thou, my lovely boy, who in thy power”) 1182
127 (“In the old age black was not counted fair”) 1183
128 (“How oft when thou, my music, music play’st”) 1183
129 (“Th’ expense of spirit in a waste of shame”) 1183
130 (“My mistress’ eyes are nothing like the sun”) 1184
135 (“Whoever hath her wish, thou hast thy Will”) 1184
138 (“When my love swears that she is made of truth”) 1184
144 (“Two loves I have of comfort and despair”) 1185
146 (“Poor soul, the center of my sinful earth”) 1185
147 (“My love is as a fever, longing still”) 1186
152 (“In loving thee thou know’st I am forsworn”) 1186
Twelfth Night 1187
King Lear 1251
xviii | CONTENTS

The Early Seventeenth Century (1603– 1660)

Introduction 1341
Timeline 1368

JOHN DONNE (1572– 1631) 1370

Songs and Sonnets 1373
The Flea 1373
The Good-Morrow 1373
Song (“Go and catch a falling star”) 1374
The Undertaking 1375
The Sun Rising 1376
The Indifferent 1377
The Canonization 1377
Song (“Sweetest love, I do not go”) 1379
Air and Angels 1380
Break of Day 1380
A Valediction: Of Weeping 1381
Love’s Alchemy 1382
A Nocturnal upon Saint Lucy’s Day, Being the Shortest Day 1382
The Bait 1384
The Apparition 1385
A Valediction: Forbidding Mourning 1385
The Ecstasy 1386
The Funeral 1388
The Blossom 1389
The Relic 1390
A Lecture upon the Shadow 1391
Elegy 16. On His Mistress 1392
Elegy 19. To His Mistress Going to Bed 1393
Satire 3 1394
Sappho to Philaenis 1397
An Anatomy of the World: The First Anniversary 1399
Holy Sonnets 1410
1 (“Thou hast made me, and shall thy work decay?”) 1410
5 (“I am a little world made cunningly”) 1411
7 (“At the round earth’s imagined corners, blow”) 1411
9 (“If poisonous minerals, and if that tree”) 1412
10 (“Death, be not proud, though some have callèd thee”) 1412
11 (“Spit in my face ye Jews, and pierce my side”) 1412
13 (“What if this present were the world’s last night?”) 1413
14 (“Batter my heart, three-personed God; for you”) 1413
17 (“Since she whom I loved hath paid her last debt”) 1414
18 (“Show me, dear Christ, thy spouse so bright and clear”) 1414
19 (“Oh, to vex me, contraries meet in one”) 1415
Good Friday, 1613. Riding Westward 1415
 CONTENTS | xix

A Hymn to Christ, at the Author’s Last Going into Germany 1416

Hymn to God My God, in My Sickness 1417
A Hymn to God the Father 1418
Devotions upon Emergent Occasions 1419
Meditation 4 1419
Meditation 17 1420
From Expostulation 19 1421
From Death’s Duel 1423

IZ A AK WALTON (1593– 1683) 1424

The Life of Dr. John Donne 1426
[Donne on His Deathbed] 1426

AEMILIA LAN YER (1569– 1645) 1430

Salve Deus Rex Judaeorum 1431
To the Doubtful Reader 1431
To the Queen’s Most Excellent Majesty 1431
To the Virtuous Reader 1432
Eve’s Apology in Defense of Women 1433
The Description of Cookham 1436

BEN JONSON (1572– 1637) 1441

Volpone, or The Fox 1443
Epigrams 1539
To My Book 1539
On Something, That Walks Somewhere 1540
To William Camden 1540
On My First Daughter 1541
To John Donne 1541
On Giles and Joan 1541
On My First Son 1542
On Lucy, Countess of Bedford 1542
To Lucy, Countess of Bedford, with Mr. Donne’s Satires 1543
To Sir Thomas Roe 1543
Inviting a Friend to Supper 1544
On Gut 1545
Epitaph on S. P., a Child of Queen Elizabeth’s Chapel 1545
The Forest 1546
To Penshurst 1546
Song: To Celia 1548
To Heaven 1549
Underwood 1549
From A Celebration of Charis in Ten Lyric Pieces 1549
4. Her Triumph 1549
A Sonnet, to the Noble Lady, the Lady Mary Wroth 1550
My Picture Left in Scotland 1551
xx | CONTENTS

To the Immortal Memory and Friendship of That Noble Pair,

Sir Lucius Cary and Sir H. Morison 1551
Queen and Huntress 1555
To the Memory of My Beloved, The Author, Mr. William Shakespeare 1556
Ode to Himself 1558

MARY WROTH (1587– 1651?) 1560

The Countess of Montgomery’s Urania 1562
From The First Book 1562
Song (“Love what art thou? A vain thought”) 1565
Pamphilia to Amphilanthus 1566
1 (“When night’s black mantle could most darkness prove”) 1566
16 (“Am I thus conquered? Have I lost the powers”) 1567
25 (“Like to the Indians scorched with the sun”) 1567
28 Song (“Sweetest love, return again”) 1567
39 (“Take heed mine eyes, how you your looks do cast”) 1568
40 (“False hope which feeds but to destroy, and spill”) 1568
64 (“Love like a juggler comes to play his prize”) 1569
68 (“My pain, still smothered in my grievèd breast”) 1569
74 Song (“Love a child is ever crying”) 1570
From A Crown of Sonnets Dedicated to Love 1570
77 (“In this strange labyrinth how shall I turn?”) 1570
103 (“My muse now happy, lay thyself to rest”) 1571

JOHN WEBSTER (1580?– 1625?) 1571

The Duchess of Malfi 1572

gender relations: conflict and counsel 1648

JOSEPH SWETNAM : From The Arraignment of Lewd, Idle,

Froward, and Unconstant Women 1650
RACHEL SPEGHT: From A Muzzle for Melastomus 1652
WILLIAM GOUGE : From Of Domestical Duties 1655

INQUIRY AND EXPERIENCE 1661

SIR FRANCIS BACON 1662

Essays 1663
Of Truth 1663
Of Marriage and Single Life 1664
Of Great Place 1666
Of Superstition 1668
Of Plantations 1669
Of Negotiating 1671
Of Masques and Triumphs 1672
Of Studies [1597 version] 1673
Of Studies [1625 version] 1674
 CONTENTS | xxi

The Advancement of Learning 1675

[The Abuses of Language] 1675
From Novum Organum 1677
The New Atlantis 1681
[Solomon’s House] 1681
WILLIAM HARVEY: From Anatomical Exercises . . . Concerning
the Motion of the Heart and Blood 1686
ROBERT BURTON 1689
The Anatomy of Melancholy 1690
From Love Melancholy 1690
SIR THOMAS BROWNE 1696
Religio Medici 1697
From Part 1 1697
From Part 2 1704

GEORGE HERBERT (1593– 1633) 1705

The Temple 1707
The Altar 1707
Redemption 1708
Easter 1708
Easter Wings 1709
Affliction (1) 1710
Prayer (1) 1711
Jordan (1) 1712
Church Monuments 1712
The Windows 1713
Denial 1713
Virtue 1714
Man 1715
Jordan (2) 1716
Time 1717
The Bunch of Grapes 1718
The Pilgrimage 1718
The Holdfast 1719
The Collar 1720
The Pulley 1721
The Flower 1721
The Forerunners 1723
Discipline 1724
Death 1725
Love (3) 1725

HENRY VAUGHAN (1621– 1695) 1726

Poems 1727
A Song to Amoret 1727
xxii | CONTENTS

Silex Scintillans 1728

Regeneration 1728
The Retreat 1730
Silence, and Stealth of Days! 1731
Corruption 1732
Unprofitableness 1733
The World 1733
They Are All Gone into the World of Light! 1735
Cock-Crowing 1736
The Night 1738
The Waterfall 1739

RICHARD CRASHAW (ca. 1613– 1649) 1740

The Delights of the Muses 1741
Music’s Duel 1741
Steps to the Temple 1745
To the Infant Martyrs 1745
I Am the Door 1745
On the Wounds of Our Crucified Lord 1746
Luke 11.[27] 1746
Carmen Deo Nostro 1747
In the Holy Nativity of Our Lord God: A Hymn Sung
as by the Shepherds 1747
To the Noblest & Best of Ladies, the Countess of Denbigh 1750
The Flaming Heart 1752

ROBERT HERRICK (1591– 1674) 1756

Hesperides 1757
The Argument of His Book 1757
Upon the Loss of His Mistresses 1757
The Vine 1758
Dreams 1758
Delight in Disorder 1758
His Farewell to Sack 1759
Corinna’s Going A-Maying 1760
To the Virgins, to Make Much of Time 1762
The Hock-Cart, or Harvest Home 1762
How Roses Came Red 1764
Upon the Nipples of Julia’s Breast 1764
Upon Jack and Jill. Epigram 1764
To Marigolds 1765
His Prayer to Ben Jonson 1765
The Bad Season Makes the Poet Sad 1765
The Night-Piece, to Julia 1766
Upon His Verses 1766
His Return to London 1766
 CONTENTS | xxiii

Upon Julia’s Clothes 1767

Upon Prue, His Maid 1767
To His Book’s End 1767
Noble Numbers 1768
To His Conscience 1768
Another Grace for a Child 1768

THOMAS CAREW (1595– 1640) 1768

An Elegy upon the Death of the Dean of Paul’s,
Dr. John Donne 1769
To Ben Jonson 1771
A Song (“Ask me no more where Jove bestows”) 1773
To Saxham 1773
A Rapture 1775

RICHARD LOVELACE (1618– 1657) 1779

Lucasta 1779
To Lucasta, Going to the Wars 1779
The Grasshopper 1780
To Althea, from Prison 1781
Love Made in the First Age. To Chloris 1782

K ATHERINE PHILIPS (1632– 1664) 1783

A Married State 1784
Upon the Double Murder of King Charles 1785
Friendship’s Mystery, To My Dearest Lucasia 1786
To Mrs. M. A. at Parting 1787
On the Death of My First and Dearest Child,
Hector Philips 1788

ANDREW MARVELL (1621– 1678) 1789

The Coronet 1791
Bermudas 1791
A Dialogue Between the Soul and Body 1792
The Nymph Complaining for the Death of Her Fawn 1794
To His Coy Mistress 1796
The Definition of Love 1798
The Picture of Little T. C. in a Prospect of Flowers 1799
The Mower Against Gardens 1800
Damon the Mower 1801
The Mower to the Glowworms 1803
The Mower’s Song 1803
The Garden 1804
An Horatian Ode 1806
Upon Appleton House 1811
Another random document with
no related content on Scribd:
Ymmärsin rikokseni ja vannoin vihaavani häntä, joka oli opettanut
minut tuntemaan vereni villin voiman. Seuraavana päivänä tulit sinä.
Sinä teit minut vahvaksi."

Mercatale sanoi poiskäännetyin kasvoin:

"Olisit ollut voimakkaampi, Giovanna, jos olisit seurannut veresi

ääntä. Muistatko, että sanoin, etten halunnut kättäsi, ellei sydämesi
sitä seurannut?"

"Mutta minä, Niccolò, seurasin vain tarvettani rakastaa

miehuullisuutta, voimaa, pelotonta avomielisyyttä. Tahdoin voittaa
oman heikkouteni. Ja minä rakastin jokaista sinun sanaasi, minkä
minulle lausuit, tahtosi puhtautta, ajatustesi viisasta, selvää ja
kiinteätä juoksua. Sinä puhuit kuin oma ylpeyden ja voiman
unelmani, kuin oma isäni. Siksi valitsin sinut enkä — Gentile
Cavalcantia."

"Miksi mainitset hänen nimensä?" kysyi Mercatale, ja kaikki rypyt

hänen kasvoissaan värisivät. "Rakastatko häntä vielä?"

"En", sanoi Giovanna lujasti ja itki kauan. "En. Vaikka hän saisi
kivet puhumaan, ei hän koskaan saa minua uskomaan, että hän
todella on minua rakastanut."

"Ja kuitenkin tietää koko Firenze", sanoi Mercatale, "että hän

rakastaa sinua".

"Mutta sinä, Niccolò, tiedät, etten ole suonut hänelle katsetta enkä
ajatustakaan, sittenkuin annoin lakaista kynnykseltäni hänen
punaiset kukkansa."
 "Mitä minä tiedän sinun ajatuksistasi, Giovanna?" sanoi Mercatale
katkerasti. "Ja mitä sinä itse tiedät? Katso lastasi. Mitä se auttaa,
ettet ole suonut hänelle ajatusta, kun kohtusi on lahjoittanut hänelle
pojan."

"Kohtuni on kätkenyt häpeäni", valitti Giovanna. "Ja minä olen

synnyttänyt unohdetun rikokseni maailmaan. Kunpa olisin kuollut!
Jospa antaisit minulle kuoleman, Mercatale."

"Kuolema on huono lohdutus, Giovanna. Katso, minä jään eloon,

vaikka olen vailla perillistä. Ja minä rakastan yhä, vaikka olen vailla
toivoa. Giovanna, Giovanna, kun vanha mies rakastaa, niin hänen
satonsa tähkät ovat tyhjiä, ja hän on sen ansainnut."

*****

Giovanna paadutti mielensä. Hän ei enää tahtonut panna lasta

rinnalleen eikä nähdä sitä. Sille täytyi hankkia imettäjä. Päiviä ja öitä
hän makasi taistellen äidinkaipuutansa vastaan. Maito kuohui
kiinteässä rinnassa, kuin se olisi ääneti huutanut lapsen suuta. Mutta
Giovanna ei tahtonut. — "En nouse vuoteestani, Niccolo, ennenkuin
täytät tahtoni", sanoi hän.

Vihdoin Mercatale noudatti hänen tahtoaan ja antoi viedä lapsen

Cavalcantin palatsille. Hän antoi imettäjän jäädä sen kanssa
porttiholvin suojaan ja meni itse talon herraa kohti, jonka hän näki
kiertävän pylväspihan suihkukaivoa. Kun Mercatale lähestyi,
pysähtyi Gentile sen paasien märälle lumelle, ei vastannut hänen
tervehdykseensä, vaan katseli lumihiutaleita, jotka sulivat altaan
tummaan veteen.

Mercatale meni hänen luokseen ja sanoi puoliääneen:

 "Gentile Cavalcanti, minä tuon teille vaimoltani jotakin, joka on
teidän omaisuuttanne."

"Mitä?" kysyi Gentile myrkyllisesti ja katkerasti. "Ehkäpä oman

sydämeni vadissa?"

"Ainakin omaa lihaanne ja vertanne tuossa noilla käsivarsilla",

sanoi
Mercatale hiljaa, omituisesti hymyillen.

Gentile punastui ja kouraisi kädellään kaivon hienoa vesisuihkua.

"Omaa lihaani ja vertani, messer Mercatale?"

"Poikanne", sanoi Mercatale ja osoitti porttia kohti.

Gentile ei liikahtanut. Mutta Mercatale veti häntä viitasta ja

kuiskasi kalseasti ja tiukasti:

"Vaimoni on synnyttänyt pojan, jonka hän väittää olevan teidän.

Hän lähettää lapsen teille ja sanoo minun kauttani: Niinkuin hän
lähettää teille tämän lapsen, niin hän pyyhkii elämästään
viimeisenkin muiston teistä."

"Messer Mercatale", sanoi Gentile raskain hengenvedoin, jotka

kumahtelivat kuin veren painosta. "Vastatkaa vaimollenne, että jos
hän tahtoo antaa minulle pojan, tulkoon ensin itse minun luokseni.
Muista kuin hänen käsistään en ota sitä vastaan."

"Te unohdatte kuka vaimoni on. Siveämpää naista ei ole

Firenzessä eikä koko maailmassa."

"Mitä on siveys, messer Mercatale?"

 "Siveys, Gentile Cavalcanti? Siveys on ylpeyttä."

"Sanokaa monna Giovannalle minun puolestani, että hänen

siveytensä on pelkuruutta."

"Ja sanotteko sitä pelkuruudeksi, että äiti lähettää vastasyntyneen

lapsensa luotansa, että hän vapaasta tahdostaan, ollakseen puhdas
vilpistä, sanoo miehelleen: Tämä ei ole poikasi. Ja mitä te tiedätte
rakkaudesta, kun ette lankea polvillenne lapsen eteen, joka on omaa
lihaanne ja vertanne?"

"Rakkaus, messer Mercatale", sanoi Gentile hiljaa ja pudistaen

päätään, "merkitsee teille suvun jatkamista ja isän-onnea ja hyveen
kaunistamaa vaimoa. Oi, minä rakastan rakkauden itsensä vuoksi."

"Tosiaan", sanoi Mercatale ja meni nopeasti porttia kohden, "silloin

ei tämä lapsi ole teidän. Se tulkoon minun lapsekseni. Se kantakoon
minun nimeäni ja olkoon minun perilliseni."

"Se onkin aivan oikein", huusi Gentile hänen jälkeensä.

"Mitä sanotte?" kysyi Mercatale. Hän kääntyi takaisin ja tarttui

Gentilen molempiin käsiin. "Miksi hymyilette tuolla tavalla?"

"Eipä vielä milloinkaan suudelma ole siittänyt lasta, messer

Mercatale. Mutta lapsivuoteen tuskissa voi myöskin tulla sanotuksi
totuuksia. Ja nyt on vaimonne sanonut minulle, että hän rakastaa
minua. Eikö minulla ole syytä olla iloinen?"

"Mitä teidän ilonne on minun ilooni verrattuna?" nauroi Mercatale

ja meni ilosta loistaen pois poikansa kanssa.
 XIII. HAUKKA. [Tämän luvun aihe on saatu eräästä Boccaccion
novellista.]

Gentile Cavalcanti ratsasti Firenzestä köyhänä kuin haukka, joka

vuorotellen istui satulankaarella ja hänen vasemmalla kädellään.
Kun se hyppeli, kilisi kulkunen sen keltaisissa jaloissa. Sen ääni ei
houkutellut poikasta eikä palvelijaa häntä seuraamaan. Jos hän otti
silmikon sen päästä, vaani se saalista kahden miehen nälällä. Se oli
hänen menneiden rikkauksiensa viimeinen jäännös, se oli hänen
elättäjänsä.

Kymmenen vuotta elämästään hän oli käyttänyt todistaakseen

sydämensä naiselle, että hän rakasti häntä. Ei viittaustakaan hän
ollut saanut kiitokseksi palveluksestaan. Kymmenenä vuotena hän
oli kuluttanut kaiken omaisuutensa piirtääkseen hänen nimensä
juhliin. Säkenet olivat sataneet jäljettöminä maahan. Kaikki hänen
päivänsä olivat loiskuneet kuin aallot palatsin ohi, jossa lemmitty
asui. Ei kukkaakaan Giovannan kädestä ollut pudonnut niiden
virtaan. Sotaleikeissä ja turnauksissa hän oli kantanut hänen
nimeään ja värejään. Puun ja raudan läpi olivat hänen keihäänsä
tunkeneet. Mutta jokainen nuoli oli kirvonnut takaisin naisen jäisestä
katseesta. Hänen dukaattinsa olivat muuttuneet runoiksi Giovannan
kunniaksi. Hänen kultaansa oli puhallettu torventörähdyksiin ja
haihtunut tomuksi hänen ylistyksekseen. Kaikki Firenzen nuoret
elostelijat olivat juoneet maljoja Giovannan kauneudelle hänen
kukkarollaan. Kaikki kaupungin asukkaat olivat kuulleet laulut hänen
kunniakseen. Vain hän yksin piti kunnianaan olla niitä kuulematta.
Kaikki olivat nähneet Gentile Cavalcantin juhlasaattueet, jotka
kulkivat Trinità-torin poikki Arnon rantaa alas kukkaslaaksoihin tai
ylös raikkaille vuorenkukkuloille, toisinaan Rooman keisareina,
toisinaan taas Konstantionopolin keisariseurueina kultakukkaisissa
kaavuissa, keihäin ja kilisevin soittimin, kimaltelevia kiviä hevosten
rinnoissa, koiria ja kotkia ja haukkoja, Gentilellä itsellään täplikäs
pantteri hevosensa selässä. Koko kaupungin tervehtiminä he
kulkivat jahtiin ja turnauksiin. Mutta hän, jonka nimeä heidän ainoa
lippunsa kantoi, istui levollisena ikkunansa ääressä eikä nostanut
katsettaan, kun kulkue meni ohi ja kukkia ja eläköönhuutoja sinkosi
hänen muureihinsa. Kaikki tunsivat hänen kuvansa Domenico
Bigordin freskoissa. Hän yksin ei etsinyt sitä kirkonseinältä.

Jos Venus itse olisi asunut Firenzessä, ei hänellä olisi ollut

juhlallisempaa temppelivartiota. Jos hän meni messuun, asettui se
kahteen pitkään riviin paksuin, palavin vahakynttilöin. Mutta oi, hän
antoi palvelijansa kulkea edellään ja sammuttaa kynttilät joka
askeleella. Niin oli hän sammuttanut kaikki liekit, jotka Gentile oli
sytyttänyt hänen tielleen, eikä milloinkaan hänen rukoustensa
taivuttamana ollut suonut hänelle katsetta eikä hymyilyä. Gentilen
rikkaus oli haihtunut suitsutussavuna jumalattaren kuvan edessä.
Eikä hän lakannut palvomisestaan, ennenkuin viimeinen savupilvi oli
haihtunut ilmaan. Hymnit olivat vaienneet, Venus-vartio oli
hajaantunut, ystävät hävisivät, ja Gentile seisoi köyhänä ja yksinään
palatsin edustalla, jonka muurit eivät olleet tunteettomampia kuin ne
kasvot, joita hän kymmenen vuotta oli tähystänyt nähdäkseen.

Gentile ratsasti Firenzestä yhtä köyhänä kuin haukkansa. Se oli

hänelle uskollisempi kuin kaikki ystävät. Yksi näistä oli tehdäkseen
hänelle palveluksen tarjonnut siitä tuhat scudia. Mutta Gentile olisi
ennemmin myynyt oman sielunsa.

Hän ratsasti pienelle maatilalleen Poggibonsiin. Vuodet eivät olleet

sitä parantaneet. Maa oli hoitamaton. Viini oli villiintynyt. Tiet ja polut
hukkuivat rikkaruohoon. Kalkin sijaan muureille oli kasvanut
sammalta. Portaat sortuivat vanhuuttansa. Mutta Gentile sai katon
päänsä päälle ja eli siellä äärimmäisen yksinkertaisesti vanhan
talonpojan ja hänen vaimonsa kanssa, jotka hankkivat maasta juuri
sen verran, että elämän voi ylläpitää, yrttejä ja vihanneksia ja
hapanta viiniä. Jos hän tarvitsi lihaa, täytyi haukan hankkia sitä. Hän
metsästi autiolla maallaan jäniksiä, peltopyitä ja kurkia.

Yksinäisyys soi hänelle lohtua. Hän nautti unohdetun ja hyljätyn

tunteesta. Hän söi vain kun nälkä pakotti häntä siihen. Mitä
yksinkertaisin ruoka maistui. Jos kaipaus ja pettymykset jäytivät
hänen mieltään, käveli hän, kunnes väsyi ja kyllästyi. Hän kulki,
kunnes ei enää jaksanut ajatella. Kun hän istui puoleksi sortuneen
uuninsa ääressä ja käänteli varrasta tulella, imivät hänen silmänsä
hehkua lämpöisestä liekistä. Hän pääsi niin pitkälle, että hän hymyili
itselleen, joka niin monta vuotta oli kääntänyt omaa sydäntään
vartaassa kylmillä liekeillä. Sadeilmalla hän meni oven ulkopuolelle
ja näki pisaroiden särkyvän maahan kuin lasihelmet. Niin särkyi
kaikki mainen onni. Tuli nauttia tämän pirstautumisen
valovälkkeestä. Liikkumattomana hän istui autiossa huoneessaan ja
näki kosteuden leviävän kalkkipintojen yli ja muodostavan omituisia
kuvioita. Hän erotti niissä kasvoja, rivittäin päitä, niiden näköisiä,
jotka olivat syöneet hänen pöydässään. Hän tunsi hymyilyn erään
suun ympärillä, käden, joka heilautti maljaa ilmassa, syleilevän parin.
Tai rajuja, kuohuvia virtoja, jyrkkiä vuoria, puita, jotka seisoivat kuin
vauhtia ottaen äkkijyrkänteiden partaalla, suuria, tummia järviä. Hän
erotti Giovannan profiilin, hänen silmänsä tuijotti ylhäältä eräästä
nurkasta, silmä, joka katosi, kun hän katsoi suoraan sinne ylös. Tai
hän näki hänen jalkansa jäljen, kuin se olisi painunut pehmeään
suomaahan.
 Kaikkein vallattomimmin hän uneksi, kuri hän istui niityllä keväällä
ja kuuli puron lirisevän. Se laverteli siitä onnesta, jota hän oli ajanut
takaa. Koko hänen rakkautensa muuttui laverteluksi. Jossakin
kaukana istui Giovanna ja nauroi itsensä sairaaksi kaikesta tästä
rakkauden kerjuusta. Hänen naurunsa suhisi ruohikon yli kuin itse
tuo pieni puro, joka solisi Gentilen vieressä ja sanoi hänen
äänellään: "Tässähän minä olen, suuri, tuhma ja onneton poika!
Naura toki! Naura!"

Haukka temmelsi kulkusineen ruohikolla. Se oli saanut saaliin.

Gentile oli leikannut sisukset linnusta ja heittänyt sille. Se tanssi
ilman silmikkoa höyryävän saaliinsa ympärillä. Puoleksi levitetyin
siivin se sähisi vapauttaan ja nälkäänsä. Gentile heittäytyi selälleen
ja katseli suoraan ylös taivaaseen. Hän oli oppinut tarkkaamaan
pilvien muuttumista. Niiden mielikuvitusleikki oli ikuista ja
selittämätöntä. Ne rakensivat ja kasasivat torneja valkeaan lumeen,
joka särkyi ja suli. Ne pyörivät ukkospilvinä karjuvan jumalan
kasvojen ympärillä, joka puri hammasta, niin että salamoi, ja murisi
kuin leijona häkissään. Ne parveilivat ja paisuivat
jättiläislohikäärmeiksi, harja pystyssä. Hetkisen jälkeen ne olivat vain
helmenvalkeita suomuja sirotettuina siniseen veteen, kuin zefyrin
siivistä pudonneen ruusun lehtiä. Ne liukuivat laivoina paisuvin
purjein maan rataa pitkin ja vaipuivat pohjaan ja hävisivät ilman
haaksirikkoa.

"Katso haukkaasi, herra!" huusi äkkiä heleä ääni. Haukka sähisi ja

kulkunen kilisi. Gentile näki hoikan, puolikasvuisen pojan, kokonaan
mustaan silkkiin puettuna, juoksevan haukan jäljessä sen punainen
silmikko kädessään. Hän tahtoi panna silmikon sen päähän, mutta
haukka iski uhkaavasti hänen kättään joka kerta kun hän koetti
tarttua sitä kaulaan. Innossaan hän ei huomannut, että ajoi sen yhä
loitommalle.

"Kutsu sitä, herra, muuten se lentää pois!"

Gentile vihelsi, ja haukka tuli liitäen läheltä maata ja laskeutui

hänen olkapäälleen. Poika seurasi sitä ihastunein silmin ja taputti
ihaillen käsiään: "Saanko minä panna silmikon sen päähän, herra?"

"Koeta, jos voit", sanoi Gentile hymyillen. Joka kerta kun poika
läheni silmikko kädessään, iski haukka. Veri valui hänen sormistaan,
mutta hän jatkoi.

"Annahan kun minä!" sanoi Gentile. Haukka räpytti silmiään,

kumartui ja ummisti luomensa jo ennenkuin hän painoi silmikon sen
päähän.

Nyt vasta Gentile katsoi oikein tuota kaunista, hoikkaa poikaa,

jonka kasvot paloivat ja silmät loistivat. Hän oli pudottanut lakin
pitkiltä mustilta hiuksiltaan, joiden kiharat liehuivat hänen poskillaan.

"Saanko minä kantaa sitä, herra?" pyysi hän.

Gentile pani haukan hänen ojennetulle kädelleen. Hän viipotti sitä

joustavasti edestakaisin, silitti sitä hyväillen siiville ja suuteli sen
pehmeätä, valkoista rintaa.

"Minä rakastan haukkaasi yli kaiken maailmassa, herra. Saanko

tulla sinun kanssasi metsästämään?"

Gentile ilostui hänen ilostaan ja otti hänet mukaansa. Poika kantoi

haukkaa kuin se olisi ollut pyhä ehtoollisastia. Hän vihelsi koirille,
jotka tulivat lönkyttäen kaislikosta. Hän hyppeli niiden edessä ja
osoitti haukkaa ja jätti lakkinsa siihen ja hyökkäsi yht'äkkiä tiehensä.

Gentile opetti häntä metsästämään. Hän innostui enemmän kuin

vuosikausiin. Hän palautteli uudestaan muistiinsa kaikki taiteen
säännöt ja salaisuudet. Hän etsi harvinaisia lintuja. Koirat peloittivat
ne lentoon, ja haukka nousi ilmaan niiden jälkeen.

Gentile ei kysynyt pojan nimeä eikä syntyperää. Hän ei välittänyt

muistaa ihmisiä eikä olosuhteita. Hän ei tahtonut mitään tietää
seudusta tai sen asukkaista. Kaikki oli hänelle yhdentekevää kuin
ruoho, jota hän polki. Poika tuli itsestään hänen luokseen joka päivä
samaan paikkaan. Hän toi mukanaan kyyhkysiä ja yllytti haukan
niiden kimppuun. Nuo kesyt linnut tekivät vähäistä vastarintaa. Ne
putosivat raskaasti ja kömpelösti ilmassa ja jäivät makaamaan
ruohikkoon. Ei Gentile eikä poika välittänyt niistä, sittenkuin haukan
kynnet olivat päästäneet ne irti.

Eräänä päivänä poika toi kuumeen mukanaan kotiinsa laajoilta

niityiltä. Jalat horjuivat hänen allaan. Hän pyysi juomaa, tyhjensi
vesiastian ja oli yhtä janoinen. Hän ei tahtonut vuoteeseen, vaan
ulos jälleen. Kun hän lakkasi nojaamasta pöytään, kaatui hän
maahan ja vietiin vuoteeseen.

Niccolò Mercatalen nuori leski, monna Giovanna, istui pitäen

poikansa kuumeista kättä omissaan. Hän kuivasi hänen märkää
otsaansa, kostutti sienellä hänen polttavan kuumia huuliaan ja
kuunteli hänen sykkivää sydäntään. Poika makasi päiväkausia eikä
tahtonut syödä eikä juoda. Giovanna istui ja kuiski suuteloita ja
hyväilyjä ja lohdutusta hänelle ja koetti saada elämän heräämään
hänessä lupaamalla hänelle kaikkea mitä hän toivoi.
 Kerran poika aukaisi kiiltävät silmänsä ja sanoi: "Äiti, jos hankitte
minulle Gentile Cavalcantin haukan, niin luulen heti tulevani
terveeksi." — Sitten hän vaipui jälleen horrokseen, ja monna
Giovanna istui ja mietti mielessään hänen toivomustaan. Tietämättä,
mitä sanoi, hän kuiskasi hänen silmiensä ja korviensa lähellä: "Kyllä
— kyllä — kyllä." Tuntikausia hän lupasi sitä pojalle, ja kun hän
jälleen katsoi häntä, riemuitsi hän: "Niin, poikani, sydänkäpyni,
lohduttaudu ja tule pian terveeksi, minä lupaan sen sinulle!"

"Onko se totta, äiti?"

"On, on, huomenna varhain lähetän sanan, huomenna varhain

menen itse noutamaan sen sinulle."

Poika hymyili ja vaipui uneen. Monna Giovanna mietti keinoa. Hän

kokosi kaikki korunsa ja käteiset rahansa ja lähetti luotettavan lähetin
Gentilen luo. Mies ei saanut sanoa, kuka haukan ostaisi, hänen tuli
vain tarjota kalleudet ja rahat. Niitä oli yli viisituhatta scudia. Lähetti
tuli takaisin: messer Gentile Cavalcanti, joka asui kerjäläisen tavoin
luhistuneessa talorähjässä, ei ollut luonut koruihin katsettakaan,
vaan oli sanonut, ettei kymmenkertaisellakaan hinnalla hänen
haukkansa ollut myytävänä.

Monna Giovanna ei saanut unta silmiinsä sinä yönä. Aikaisin

aamulla poika heräsi ja pyysi haukkaa. Giovanna hillitsi äkkiä
kyyneleensä, pakottautui hymyilemään ja kuiskasi: "Ei vielä, poikani.
Katso, aurinko ei vielä ole noussut, enkä voi mennä messer Gentilen
luo, ennenkuin hän itse on noussut."

Sen jälkeen joka kerta poika tullessaan tajuihinsa kysyi samaa

asiaa. Hän ei enää uskaltanut kohdata pojan katsetta. Hän kuunteli
ovella ja kuuli Beritolan vastauksen hänen kysymykseensä: "Nyt on
äitisi heti täällä, ja hän tuo Cavalcantin haukan. — Odota vielä
hetkinen, matka on niin pitkä. — Ole rauhassa ja odota vähän, pikku
herra."

Giovanna ei koskaan ollut tehnyt raskaampaa vaellusta. Giovanna

tunsi, kuin tuska olisi kantanut häntä. Hänen jalkansa olivat kuin
lyijyä. Hän lensi kuin lintu, joka laahaa kumpaankin siipeen sidottua
kiveä. Hän tuli yhtä pian Gentilen kartanolle kuin palvelija, jonka piti
ilmoittaa hänen tulonsa. "Poikani kuolee!" ajatteli hän joka
askeleella. "Kyyneleeni puhuvat. Minun ei tarvitse mitään sanoa.
Kyyneleeni rukoilevat puolestani." Mutta kun hän näki Gentilen
tulevan talon ovelle, oli itku hänen silmistään ja ajatus pojan
kuolinvuoteesta poissa samassa hetkessä. Siinä hän tuli joustavin,
pehmein askelinsa. Giovanna ei ollut nähnyt häntä moneen, moneen
vuoteen. Ruskea vaate hänen kauniilla hartioillaan oli muuttunut
vihreäksi kuin vuosien sammalesta. Hän karahti punaisemmaksi kuin
villit unikot, jotka kasvoivat talon seinustalla. Hän hehkui ilosta
uskaltaessaan vihdoin tervehtiä. Ja hän tervehti. Hän kumarsi ja jäi
seisomaan Giovannan eteen samaan asentoon kuin ensimmäistä
kertaa häntä tervehtiessään, käsi sydämellään.

"Terve, Gentile", sanoi Giovanna ja jatkoi: "Jumala suokoon, että

voisin korvata sinulle ne vahingot, joita olet minun vuokseni kärsinyt.
Olet rakastanut minua enemmän kuin olen ansainnut. Tahdotko —
tahdotko sallia minun syödä tänään pöydässäsi?"

"Madonna", vastasi Gentile nöyrästi, "ei koskaan ole minulla ollut

tappioita teidän vuoksenne, mutta sitävastoin niin paljon hyvää, että
jos milloinkaan olen jotakin voinut, on se tapahtunut teidän avullanne
ja rakkauden kautta, jota olen teitä kohtaan tuntenut. Ja tämä teidän
käyntinne tekee minut paljon rikkaammaksi kuin jos uudelleen minun
sallittaisiin kuluttaa kaikki, mitä jo olen kuluttanut. Sillä nyt tulette
köyhän isännän luokse."

Hän vei hänet kohteliaasti rappeutuneen talonsa läpi pieneen

yrttitarhaansa, jossa vanha talonpoika oli puutarhurina. Hän pyysi
häntä tyytymään tähän halpaan seuraan, sillä aikaa kuin hän itse
meni katsomaan, että pöytä katettaisiin.

Hän kiiruhti köyhien huoneittensa läpi ja käski talonpoikaisvaimon

ottaa esille pöytäliinan. Se oli häikäisevän valkoinen. Mutta kuinka
suuri hänen köyhyytensä oli, ymmärsi hän vasta tällä hetkellä, kun ei
pöydälle ollut panna muuta kuin leipää ja juustoa ja vanhaa
sakkaista viiniä. Hän lähetti vaimon puutarhaan leikkaamaan
salaattia ja kaivamaan purjosipulia. Itse hän juoksi poissa
suunniltaan ja etsi kaikki vanhat, puoleksi unohdetut kätköt,
ikäänkuin ruokavaroja yht’äkkiä voisi löytyä kuin sieniä pimeimmistä
nurkista. Hän ajatteli vain ruokaa ja ruokaa. Hän näki edessään
kaikki ne kukkuraiset pöydät, joiden ääressä hän rikkautensa päivinä
oli kestinnyt ystäviänsä sen naisen kunniaksi, jolle hänellä ei nyt ollut
tarjota ruokaa edes niin paljon kuin linnulle. Hän ajatteli kyyhkysiä,
jotka he olivat jättäneet makaamaan niitylle, sittenkuin haukka…

Haukka! Hän kiiti läpi huoneen ja sysäsi varrasta, jolla se istui, niin
että kulkunen kilahti. Haukka! Se istui orrellansa ja nukkui ilman
silmikkoa. Hän tarttui siihen, tunnusteli sitä, oliko se lihava, ajatteli,
että se olisi sellaisen naisen arvoista ruokaa, ja väänsi enemmittä
ajatuksitta kaulan siltä poikki. Kun vaimo samassa tuli sisälle
puutarhasta syli täynnä salaattia, heitti hän linnun hänelle ja käski
hänen nopeasti höyhentää sen ja paistaa sen huolellisesti vartaassa.

Kun Gentile vei vieraansa pöytään, levitti hän viittansa kivipenkille,

jossa Giovanna istuisi. Hän seisoi hänen vieressään ja tarjosi
hänelle ensiksi. Hän ei ajatellut muuta kuin palvella häntä. Giovanna
oli nälissään ja jatkoi syöntiä viivyttääkseen pyyntöään. Mutta
vihdoin hän sanoi:

"Gentile, ei sen rakkauden tähden, jota olet tuntenut minua

kohtaan, vaan jalon mielenlaatusi vuoksi rukoilen sinulta elämää
pojalleni. Sillä ilman sinun apuasi hänen täytyy kuolla."

"Teidän poikanne, Giovanna?" sanoi Gentile, ja hänen sydämensä

löi.
"Voinko minä antaa elämän teidän pojallenne?"

"Voit, Gentile."

He katsoivat toisiaan ja punastuivat niin, että posket melkein

tihkuivat verta.

"Minä pyydän äitinä ainoan poikani puolesta, Gentile. Sinä

ymmärtäisit minua, jos sinä itse…"

"Mitä voin minä tehdä poikanne puolesta, Giovanna?"

"Hän on sairas, Gentile. Hän ei elä, jollet sinä auta häntä."

"Millä, madonna?"

"Anna hänelle haukkasi."

Kyyneleet syöksähtivät Gentilen silmistä, niin että Giovanna kuuli

niiden tippuvan liinalle. "Niin katkerasti hän suree sen menettämistä",
ajatteli Giovanna.

Mutta Gentile vastasi:

 "Sittenkuin minä Jumalan tahdosta aloin rakastaa teitä, madonna,
olen usein surrut raskasta ja kovaa kohtaloani, mutta kaikki oli aivan
mitätöntä sen rinnalla, mikä nyt minua kohtaa, kun te olette tullut
köyhään talooni. Te, joka ette koskaan tahtonut katsoa puoleeni, kun
olin rikas, pyydätte minulta nyt niin halpa-arvoista lahjaa, että minun
täytyy itkeä, kun en sitäkään voi teille antaa."

Hän nousi, meni hetkiseksi ulos, tuli takaisin ja pani haukan nokan
ja keltaiset jalat hänen lautaselleen. Sitten hän polvistui hänen
eteensä ja pudisti päätään.

Silloin Giovanna itki katkerammin kuin istuessaan poikansa

vuoteen ääressä. Ei edes silloin, kun Beritola ilmestyi ovelle ja hiljaa
nyyhkyttäen kertoi pojan kuolleen, hän itkenyt kuumempia kyyneliä.

Hän painoi Gentilen päätä sydäntänsä vastaan.

"Onko paratiisi sinun sydämesi alla? Mistä sinä tulet, Giovanna?"

"Gentile", kuiskasi hän, "minä olen vain kauniiden tornien

kaupungista".
*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK GIOVANNA ***

Updated editions will replace the previous one—the old editions will
be renamed.

Creating the works from print editions not protected by U.S.

copyright law means that no one owns a United States copyright in
these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it
in the United States without permission and without paying copyright
royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of
this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg™
electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™ concept
and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and
may not be used if you charge for an eBook, except by following the
terms of the trademark license, including paying royalties for use of
the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for
copies of this eBook, complying with the trademark license is very
easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as
creation of derivative works, reports, performances and research.
Project Gutenberg eBooks may be modified and printed and given
away—you may do practically ANYTHING in the United States with
eBooks not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject
to the trademark license, especially commercial redistribution.

START: FULL LICENSE

THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
 PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK

To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free

distribution of electronic works, by using or distributing this work (or
any other work associated in any way with the phrase “Project
Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full
Project Gutenberg™ License available with this file or online at
www.gutenberg.org/license.

Section 1. General Terms of Use and

Redistributing Project Gutenberg™
electronic works
1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg™
electronic work, you indicate that you have read, understand, agree
to and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or
destroy all copies of Project Gutenberg™ electronic works in your
possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
Project Gutenberg™ electronic work and you do not agree to be
bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund from
the person or entity to whom you paid the fee as set forth in
paragraph 1.E.8.

1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be

used on or associated in any way with an electronic work by people
who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a
few things that you can do with most Project Gutenberg™ electronic
works even without complying with the full terms of this agreement.
See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with
Project Gutenberg™ electronic works if you follow the terms of this
agreement and help preserve free future access to Project
Gutenberg™ electronic works. See paragraph 1.E below.
1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the
Foundation” or PGLAF), owns a compilation copyright in the
collection of Project Gutenberg™ electronic works. Nearly all the
individual works in the collection are in the public domain in the
United States. If an individual work is unprotected by copyright law in
the United States and you are located in the United States, we do
not claim a right to prevent you from copying, distributing,
performing, displaying or creating derivative works based on the
work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of
course, we hope that you will support the Project Gutenberg™
mission of promoting free access to electronic works by freely
sharing Project Gutenberg™ works in compliance with the terms of
this agreement for keeping the Project Gutenberg™ name
associated with the work. You can easily comply with the terms of
this agreement by keeping this work in the same format with its
attached full Project Gutenberg™ License when you share it without
charge with others.

1.D. The copyright laws of the place where you are located also
govern what you can do with this work. Copyright laws in most
countries are in a constant state of change. If you are outside the
United States, check the laws of your country in addition to the terms
of this agreement before downloading, copying, displaying,
performing, distributing or creating derivative works based on this
work or any other Project Gutenberg™ work. The Foundation makes
no representations concerning the copyright status of any work in
any country other than the United States.

1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:

1.E.1. The following sentence, with active links to, or other

immediate access to, the full Project Gutenberg™ License must
appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg™
work (any work on which the phrase “Project Gutenberg” appears, or
with which the phrase “Project Gutenberg” is associated) is
accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed:
 This eBook is for the use of anyone anywhere in the United
States and most other parts of the world at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away
or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License
included with this eBook or online at www.gutenberg.org. If you
are not located in the United States, you will have to check the
laws of the country where you are located before using this
eBook.

1.E.2. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is derived

from texts not protected by U.S. copyright law (does not contain a
notice indicating that it is posted with permission of the copyright
holder), the work can be copied and distributed to anyone in the
United States without paying any fees or charges. If you are
redistributing or providing access to a work with the phrase “Project
Gutenberg” associated with or appearing on the work, you must
comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through
1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project
Gutenberg™ trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.3. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is posted

with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
will be linked to the Project Gutenberg™ License for all works posted
with the permission of the copyright holder found at the beginning of
this work.

1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project

Gutenberg™ License terms from this work, or any files containing a
part of this work or any other work associated with Project
Gutenberg™.

1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this

electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg™ License.