(eBook PDF) Comparative Politics:

Integrating Theories, Methods, and

Cases 3rd Edition
Visit to download the full and correct content document:
https://ebooksecure.com/download/ebook-pdf-comparative-politics-integrating-theorie
s-methods-and-cases-3rd-edition/
 Contents vii

Traditional Functions of States 56 CHAPTER 5

Defense 56
Policing 56
Development 97
Taxation 57 Concepts 99
Order, Administration, and “Legibility” 58 Types 99
Causes and Effects: Why Did States Emerge and Poverty 100
­Expand? 58 Social Outcomes and Human Development 100
Political or Conflict Theories 59 Gender Relations and Racial and Ethnic Identities 101
Economic Theories 61 Satisfaction and Happiness 103
Cultural Theories 62 Cultural Development 104
Diffusion Theories 63 Sustainability 104
THINKING COMPARATIVELY Great Britain, the United Causes and Effects:
­ ingdom, or Neither? State and Nation in England
K Why Does Development Happen? 105
and Scotland 66 Institutions: The Market–State Debate, Revisited 105
Institutions: Beyond the Market–State Debate 107
CASES IN CONTEXT
Culture and Development 109
Mexico 57
Civil Society, Social Capital, and Trust 109
France 60
Religion 110
United Kingdom 63
Value Systems 111
Nigeria 64
Systems and Structures: Domestic and
International 112
CHAPTER 4
Domestic Economic Structures and Class Interests 112
Political Economy 71 International Economic Structures and Class Interests 112
Geography 114
Concepts 73
Inequality 74 Explaining the Development of
THINKING COMPARATIVELY

Employment and Inflation 76 North and South Korea 116

CASES IN CONTEXT
Types 77
Markets and States in Modern Economies 77 India 100
Markets and Economic Performance 78 Nigeria 102
States and Economic Performance 80 China 107
Economic Functions of Modern States 83 Brazil 113
States and Economic Management 83
Investments in Human Capital: Education and Health 84
Infrastructure and Other Public Goods 86 CHAPTER 6

Welfare State Functions 86 Democracy and Democratization 121

Causes and Effects: Why Do Welfare States Emerge? 87 Concepts 123
Cultural Changes 88 Democracy and Democratic Regimes 123
Industrial Capitalism 88 Procedural (Minimal) Definitions of Democracy 125
Mobilization and Political Action 90 Substantive Definitions of Democracy 126
International Learning Effects 93 Regime Change and Democratization 126
THINKING COMPARATIVELYWelfare States in the Types 128
Nordic Countries: What Can We Learn and How? 94 Types of Democracy 128
CASES IN CONTEXT Representative Democracy 128
United States 73 Direct Democracy 131
United Kingdom 79 Types of Democratization 131
Japan 85 Democratic Transitions 131
Germany 88 Democratic Consolidation 132
viii Contents

Causes and Effects: What Causes Democratization? 133

Modernization 134
Culture and Democracy 135
The International System 137
Domestic Institutions 138 PART III: Institutions of Government
Agents and Actors: The Role of Individuals and Groups 139
Combining Arguments and Theories: Multiple Causes 141 CHAPTER 8
THINKING COMPARATIVELY Is American Democracy Constitutions and Constitutional
a Model? 143
­Design 174
CASES IN CONTEXT
Concepts 177
Brazil 133 Constitutions 177
China 134 Constitutional Design 178
India 136
United States 142 Types 179
Flexible and Rigid Constitutions 180
CHAPTER 7 Separation of Powers: Judicial Review and Parliamentary
Authoritarian Regimes and Democratic ­Sovereignty 181
Federalism and Unitarism 183
Breakdown 147 Federalism 183
Concepts 149 Unitarism 185
Authoritarianism and Authoritarian Regimes 149 Authoritarian and Democratic Constitutions 186
Transitions to Authoritarian Regimes 150
Causes and Effects: What Are the Effects of Federal and
Types 150 Unitary Constitutions? 187
Types of Authoritarianism 150 What Constitutional Designs Support Social Stability? 188
Totalitarian Regimes 150 What Constitutional Designs Support Democratic Rights? 190
Theocracies 151 What Constitutional Designs Support the Economy? 191
Personalistic Dictatorships 152 Judicial Review and Democracy 193
Bureaucratic-Authoritarian Regimes 153
THINKING COMPARATIVELYWhat Explains the ­Similarities
Hybrid and Semi-authoritarian Regimes 153
Between the Brazilian and South African
Types of Transition (or Nontransition) to Authoritarianism 154
C
­ onstitutions? 196
Authoritarian Persistence 154
Democratic Breakdown 156 CASES IN CONTEXT

Transition to Hybrid or Semi-authoritarian Regime 159 United Kingdom 184

Iran 188
Causes and Effects: What Causes Authoritarian Regimes to
Nigeria 190
Emerge and Persist? 161
India 192
Historical Institutionalist Theories 161
United States 195
Poverty and Inequality 162
State Weakness and Failure 165
CHAPTER 9
Political Culture Theories of Authoritarian Persistence 165
Barriers to Collective Action 167 Legislatures and Legislative Elections 201
Special Causal Circumstances Surrounding Hybrid and Concepts 203
­Semi-authoritarian Regimes 168 What Legislatures Are 203
Why Did Zimbabwe Become and
THINKING COMPARATIVELY What Legislatures Do 204
Remain Authoritarian? 169 Types 205
CASES IN CONTEXT Unicameral and Bicameral Legislatures 206
Iran 152 Electoral Systems 208
Russia 156 District Systems 208
Mexico 157 Proportional Representation (PR) 211
Germany 159 Mixed or Hybrid 212
France 160 Executive–Legislative Relations 214
 Contents ix

Causes and Effects: What Explains Patterns of Types 260

R
­ epresentation? 216 Political Parties: Elite, Mass, and Catch-All Parties 260
Patterns of Representation 216 Party Systems: Dominant-Party, Two-Party, and Multiparty
Electoral Systems and Representation 218 ­Systems 261
Legislative Decision Making and Representation 221 Interest Groups: Pluralism and Corporatism 267
Executive–Legislative Relations and Representation 223 Causes and Effects: Why Do Party Systems Emerge, and
THINKING COMPARATIVELY Representation in New Zealand What Effects Do They Have? 269
and Beyond 225 Party Systems and Representation 270
CASES IN CONTEXT
What Factors Shape Party Systems? 270
How Do Party Systems Shape Political Outcomes? 272
United Kingdom 209
Interest Groups and Representation 275
Brazil 212
Japan 213 THINKING COMPARATIVELY Party Systems in
Germany 215 Sub-Saharan Africa 277
United States 220 CASES IN CONTEXT
China 262
CHAPTER 10 Japan 263
Germany 265
Executives 229 Russia 268
Concepts 231 Mexico 269

Types 232
Executive Structures: Presidential and Parliamentary 233
Formal Powers 235
Partisan Powers 238
Coalitions 238
Informal Powers 243
Causes and Effects: What Explains PART IV: Politics, Society, and Culture
Executive S­ tability? 243
Stable and Unstable Regimes: Presidentialism, Parliamentarism, CHAPTER 12
and Democracy 244
Stable and Unstable Executives: Styles of Presidential Rule 246 Revolutions and Contention 280
Stable and Unstable Executives: Patterns of Parliamentary Concepts 282
Rule 248 What Is “Contention”? 282
Revolutionary and Non-Revolutionary
THINKING COMPARATIVELY Beyond the American and British
Contention 283
Models 250
CASES IN CONTEXT
Types 283
Social Movements 283
France 234
Revolutions 288
United States 234
Insurgencies and Civil Wars 290
Russia 237
Terrorism 291
China 239
“Everyday Resistance” 293
Nigeria 244
Thinking About Contention: Summary 294

CHAPTER 11
Causes and Effects: Why Do Revolutions Happen? 294
Relative Deprivation 294
Political Parties, Party Systems, and Interest Resource Mobilization and Political
Groups 254 Opportunities 295
Rational Choice 297
Concepts 257
Culture or “Framing” Explanations 299
Political Parties 257
Party Systems 257 THINKING COMPARATIVELY The “Arab Spring” of 2011 and Its
Interest Groups 258 Legacy 301
x Contents

CASES IN CONTEXT Causes and Effects: What Factors Influence

Brazil 285
the Political Representation of Women and
France 289
Minority Groups? 340
Social Movement Mobilization 340
Russia 295
Political Parties Based on Gender or Ethnicity 341
China 297
Institutions for Promoting Women’s and Minority Group
Iran 300
­Representation 345
CHAPTER 13 THINKING COMPARATIVELY Measuring Gender
Nationalism and National Identity 308 E­ mpowerment 347
CASES IN CONTEXT
Concepts 310
Identity 310 Iran 337
Nationalism, National Identity, and the Nation 311 Japan 338
Brazil 340
Types 314 Mexico 343
Types of Nationalism 314 India 344
Civic and Ethnic Nationalism 314
Jus Sanguinis and Jus Soli 316 CHAPTER 15
Limits of Typologies in the Study of National Identity 317
Ideology and Religion in Modern
Causes and Effects: What Causes Ethno-National
C
­ onflict? 318 ­Politics 351
Primordial Bonds 320 Concepts 353
Cultural Boundaries 321 Modernity and Modernization 353
Material Interests 322 Ideology 354
Rational Calculation 322 Religion 354
Social Psychology 324 Secularization, Religion, and Modern Politics 355
Religious Conflict 356
THINKING COMPARATIVELY Ending Ethnic and
National V
­ iolence 325 Types 357
Modern Ideologies 357
CASES IN CONTEXT
Liberalism 357
United Kingdom 311
Fascism 358
Mexico 312
Socialism 359
Japan 313
Modern Forms of Religion in Politics 360
Germany 315
Lay and Religious States 361
Nigeria 320
Denominationalism 363
CHAPTER 14
Causes and Effects: Why Does Ideology Remain Prevalent
Race, Ethnicity, and Gender 328 in Modern Politics? 364
Why Didn’t Ideology (and History) End? 365
Concepts 330
Race and Ethnicity 330 THINKING COMPARATIVELY Is Twenty-First-Century Populism
Gender 331 an Ideology? 367
Sexual Orientation and Gender Identity 332 CASES IN CONTEXT
Types 332 Nigeria 356
Disentangling Race and Ethnicity 332 United Kingdom 358
Discrimination Based on Race and Ethnicity 335 Russia 360
Gender Discrimination 336 France 362
Empowerment of Women and Minority Groups 338 Iran 364
 Contents xi

CASE STUDIES 408

Does the Global Economy Help or Hurt Developing Nations like
Brazil? (Chapter 5) 408
Democratic Consolidation in Brazil (Chapter 6) 409
PART V: The Comparative-International Electoral Rules and Party (In)Discipline in Brazil’s Legislature
Nexus (Chapter 9) 410
Brazil’s Landless Movement (Chapter 12) 411
CHAPTER 16 Gender and Political Representation in Brazil: Where Has Progress
Come From? (Chapter 14) 411
Comparative Politics and International
­Relations 372 China 413
Concepts 375 PROFILE 413
Issues 376 Introduction 413
Globalization and Trade 376 Historical Development 415
International Institutions and Integration 380 Regime and Political Institutions 418
Immigration 382 Political Culture 419
Environment and Sustainability 385 Political Economy 420
Transnational Networks 387 CASE STUDIES 421
Nuclear Threats and Terrorism 388 How Did China Become an Economic Power? (Chapter 5) 421
Causes and Effects: What Are the Main Causes in Is China Destined for Democracy? (Chapter 6) 422
­International Relations? 391 Who Governs China? (Chapter 10) 424
Realism 392 The Chinese Party System (Chapter 11) 425
Liberalism 394 The Chinese Revolution (Chapter 12) 426
Constructivism 395
Marxism 395
France 428
THINKING COMPARATIVELY The EU and Levels PROFILE 428
of ­Analysis 396 Introduction 428
KAZAKHSTAN UZBEKISTAN
GEORGIA Historical Development 430
CASES IN CONTEXT
Regime and Political Institutions 432
AZERBAIJAN
United States 382
ARMENIA Political Culture 433
TURKEY France 384 Caspian Sea
TURKMENISTAN Political Economy 434
Japan 388
Iran 390 Tabriz CASE STUDIES 435
India 391 The State in France (Chapter 3) 435
Now Shahr
Mashhad
Authoritarian Persistence in Nineteenth-Century France
Tehran
(Chapter 7) 436
Kermanshah Qom Electing the French President: What Do Runoffs Do?
AFGHANISTAN

I R A N (Chapter 10) 437

IRAQ Esfahan
Birjand The French Revolution (Chapter 12) 439
Dezful
Yazd
Religion and Secularism in France (Chapter 15) 439
PART VI: Country Profiles and Cases
Ahvaz
Abadan Globalization and Culture in France (Chapter 16) 440
Shiraz Kerman

BrazilKUWAIT
400 Bushehr
Zahedan
Germany 443
SAUDI Asaluyeh
PROFILE
ARABIA
400 Bandar Abbas
PROFILE 443
Introduction 400 Persian
PAKISTAN Introduction 443
Chabahar
Historical Development QATAR
402 Gulf
Historical Development 445
Gulf of Oman
Regime and Political Institutions 405 Regime and Political Institutions 448
U.A.E.
Political Culture 406 Political Culture 449
Political Economy 407 OMAN Political Economy 450
0 110 220 Kilometers

0 110 220 Miles

xii Contents

Political Culture 491

CASE STUDIES 451
Political Economy 491
The German State: Unification and Welfare (Chapter 4) 451
Democracy and Authoritarianism in Germany (Chapter 7) 452 CASE STUDIES 493
Institutional Design: Germany’s Bundestag and Bundesrat State-Led Development in Japan (Chapter 4) 493
(Chapter 9) 453 The Hybrid Electoral System of the Japanese Diet
Consensus-Based Politics in Germany (Chapter 11) 454 (Chapter 9) 494
Ethnic Boundaries of the German Nation? (Chapter 13) 455 How Has Japan’s Dominant Party Won for So Long?
(Chapter 11) 494
India 457 Importing National Identity in Japan? (Chapter 13) 496
Gender Empowerment in Japan? (Chapter 14) 497
PROFILE 457
Resource Management in Japan (Chapter 16) 497
Introduction 457
Historical Development 459 Mexico 499
Regime and Political Institutions 462
Political Culture 463 PROFILE 499
Political Economy 464 Introduction 499
Historical Development 501
CASE STUDIES 465
Regime and Political Institutions 504
What Explains India’s Recent Growth? (Chapter 5) 465
Political Culture 505
Democracy’s Success in India: What Can We Learn from a
Political Economy 506
“Deviant Case”? (Chapter 6) 466
Federalism and Differences in Development in India CASE STUDIES 507
(Chapter 8) 466 The Mexican State and Rule of Law (Chapter 3) 507
Ethnicity and Political Parties in India (Chapter 14) 467 Mexico’s “Perfect Dictatorship” and Its End (Chapter 7) 508
India in the Twenty-First Century: Domestic Politics, Identity, and The PRI and Corporatism in Mexico (Chapter 11) 509
Security (Chapter 16) 468 Industrialization, Modernity, and National Identity in Mexico
(Chapter 13) 510
Iran (Islamic Republic of Iran) 471 Why Aren’t There Major Ethnic Parties in Mexico?
(Chapter 14) 511
PROFILE 471
Introduction 471
Nigeria 514
Historical Development 473
Regime and Political Institutions 476 PROFILE 514
Political Culture 477 Introduction 514
Political Economy 477 Historical Development 516
Regime and Political Institutions 519
CASE STUDIES 478
Political Culture 519
Democratic Features of Authoritarian Systems? The Case of Iran
(Chapter 7) 478 Political Economy 520
Constitutional Design: Theocracy in Iran (Chapter 8) 479 CASE STUDIES 521
Iran’s Islamic Revolution and “Green Revolution”? What Is a Weak State, and Can It Be Changed? The Case of Nigeria
(Chapter 12) 481 (Chapter 3) 521
Gender in Post-Revolutionary Iranian Politics Why Are Natural Resources Sometimes a Curse? The Nigerian
(Chapter 14) 482 Case (Chapter 5) 522
Religion and Politics in Iran (Chapter 15) 482 Federalism and the States in Nigeria: Holding Together or Tearing
Iran and the Politics of Nuclear Proliferation (Chapter 16) 483 Apart? (Chapter 8) 523
The Presidency in Nigeria: Powers and Limitations
Japan 485 (Chapter 10) 525
The Nigerian Civil War or Biafran War: Nationalism and
PROFILE 485 ­Ethno-National Conflict in a Post-colonial Society
Introduction 485 (Chapter 13) 526
Historical Development 487 Religious Difference and Conflict in Nigeria: Disentangling
Regime and Political Institutions 490 ­Ethnicity and Religion? (Chapter 15) 527
 Contents xiii

Russia (Russian Federation) 529 United States 558

PROFILE 529 PROFILE 558
Introduction 529 Introduction 558
Historical Development 531 Historical Development 560
Regime and Political Institutions 535 Regime and Political Institutions 563
Political Culture 536 Political Culture 564
Political Economy 536 Political Economy 565
CASE STUDIES 537 CASE STUDIES 566
Oligarchy, Democracy, and Authoritarianism in Russia Did Free Markets Help the United States Get Rich? Will They in the
(Chapter 7) 537 Future? (Chapter 4) 566
Executives in Russia: Formal and Informal Powers Is American Democracy in Trouble? (Chapter 6) 567
(Chapter 10) 538 Is Judicial Activism in the United States a Problem?
Personalism and the Party System in Russia (Chapter 11) 539 (Chapter 8) 568
The Russian Revolution (Chapter 12) 540 The United States Congress: Dysfunctional or Functioning by
Communist Ideology in Practice: Russia and the Soviet Union Design? (Chapter 9) 569
(Chapter 15) 541 “The Most Powerful Person in the World”? Checks on American
Presidents (Chapter 10) 571
United Kingdom 543 The United States and the World: A Love–Hate Relationship?
(Chapter 16) 572
PROFILE 543
Introduction 543
Notes 575
Historical Development 545
Glossary 589
Regime and Political Institutions 548
References and Further Reading 601
Political Culture 549
Credits 627
Political Economy 549
Index 629
CASE STUDIES 550
The State in the United Kingdom (Chapter 3) 550
Political Economy of Britain (Chapter 4) 551
No Constitution? No Supreme Court? Constitutionality in the
United Kingdom (Chapter 8) 552
The Mother of Parliaments: The United Kingdom and the
­Westminster Model (Chapter 9) 553
National Identity in the United Kingdom (Chapter 13) 554
Liberal Ideology in the United Kingdom (Chapter 15) 556
 Contents xv

Insights

CHAPTER 3 Charles Tilly, Coercion, Capital, and European States 61

Douglass North, John Wallis, and Barry Weingast, Violence and Social Orders: A Conceptual Framework
for Interpreting Recorded Human History 62
Philip Gorski, The Disciplinary Revolution: Calvinism and the Rise of the State in Early Modern Europe 63
Hendrik Spruyt, The Sovereign State and Its Competitors 65
John Meyer, John Boli, George M. Thomas, and Francisco O. Ramirez, World Society and the
­Nation-State 66
CHAPTER 4 Milton Friedman, Capitalism and Freedom 80
Peter Evans, Embedded Autonomy: States and Industrial Transformation 82
Joseph Schumpeter, Capitalism, Socialism, and Democracy 90
Karl Polanyi, The Great Transformation: The Political and Economic Origins of Our Time 91
Gøsta Esping-Andersen, Three Worlds of Welfare Capitalism 92

CHAPTER 5 Atul Kohli, State-Directed Development: Political Power and Industrialization in the Global Periphery 108
Daron Acemoglu, Simon Johnson, and James A. Robinson, The Colonial Origins of Comparative
­Development 110
Francis Fukuyama, Trust: The Social Virtues and the Creation of Prosperity 111
Immanuel Wallerstein, The Modern World System 114
Jared Diamond, Guns, Germs, and Steel: The Fates of Human Societies 115

CHAPTER 6 Seymour Martin Lipset, Political Man: The Social Bases of Politics and Some Social Requisites of
­ emocracy: Economic Development and Political Legitimacy 135
D
Alexis de Tocqueville, Democracy in America 137
Samuel Huntington, The Third Wave: Democratization in the Late Twentieth Century 139
Guillermo O’Donnell, Philippe C. Schmitter, and Laurence Whitehead,
Transitions from Authoritarian Rule 141
Ronald Inglehart and Christian Welzel, Modernization, Cultural Change, and Democracy:
The Human Development Sequence 142
CHAPTER 7 Barrington Moore, Social Origins of Dictatorship and Democracy: Lord and Peasant in the Making of the
Modern World 163
Daron Acemoglu and James Robinson, Economic Origins of Dictatorship and Democracy 164
Gabriel Almond and Sidney Verba, The Civic Culture: Political Attitudes and Democracy in Five N
­ ations 166
Timur Kuran, Now Out of Never: The Element of Surprise in the East European Revolution of 1989 168
Steven Levitsky and Lucan A. Way, Competitive Authoritarianism:
Hybrid Regimes After the Cold War 169
CHAPTER 8 William Riker, Federalism: Origin, Operation, Significance 189
Alfred Stepan, Federalism and Democracy: Beyond the U.S. Model 189
Wallace Oates, Fiscal Federalism 192
Jonathan Rodden and Erik Wibbels, Beyond the Fiction of Federalism: Economic Management in
­Multi-Tiered Systems 193
Ran Hirschl, Towards Juristocracy: The Origins and Consequences of the New Constitutionalism 196

xv
xvi Insights

CHAPTER 9 Scott Morgenstern and Benito Nacif, Legislative Politics in Latin America
216
Hannah Pitkin, The Concept of Representation 217
Gary Cox and Matthew McCubbins, Legislative Leviathan: Party Government in the House 222
Morris Fiorina, Divided Government 224
Michael Mezey, Comparative Legislatures 225

CHAPTER 10 Juan Linz, The Perils of Presidentialism and The Virtues of Parliamentarism 245
Scott Mainwaring and Matthew Shugart, Juan Linz, Presidentialism, and Democracy:
A Critical ­Appraisal 246
Guillermo O’Donnell, Delegative Democracy 247
Kenneth Roberts, Neoliberalism and the Transformation of Populism in Latin America:
The Peruvian Case 248
Arend Lijphart, Consociational Democracy 250

CHAPTER 11 Robert Dahl, Who Governs? Democracy and Power in an American City 268
Maurice Duverger, Les Partis Politiques [Political Parties] 271
Giovanni Sartori, Parties and Party Systems: A Framework for Analysis 271
Anthony Downs, An Economic Theory of Democracy 274
Mancur Olson, The Logic of Collective Action: Public Goods and the Theory of Groups and The Rise and
Decline of Nations: Economic Growth, Stagflation, and Social Rigidities 276
CHAPTER 12 Zeynep Tufekci, Twitter and Tear Gas: The Power and Fragility of Networked Protest 287
Mark Sageman, Understanding Terror Networks 292
Samuel Huntington, Political Order in Changing Societies, and Ted Gurr, Why Men Rebel 296
Theda Skocpol, States and Social Revolutions: A Comparative Analysis of France, Russia, and China 297
Mark Lichbach, The Rebel’s Dilemma 299

CHAPTER 13 Ernest Gellner, Nations and Nationalism 312

Liah Greenfeld, Nationalism: Five Roads to Modernity 313
David Laitin, Nations, States, and Violence 323
 onald L. Horowitz, Ethnic Groups in Conflict 324
D
CHAPTER 14 Joane Nagel, American Indian Ethnic Renewal: Red Power and the Resurgence of Identity and C
­ ulture 341
Manuel Castells, The Power of Identity 342
Donna Lee Van Cott, From Movements to Parties in Latin America 343
Mala Htun, Is Gender like Ethnicity? The Political Representation of Identity Groups 345
Mona Lena Krook, Quotas for Women in Politics: Gender and Candidate Selection Reform W ­ orldwide 347
CHAPTER 15 Claire L. Adida, David D. Laitin, and Marie-Anne Valfort, Why Muslim Integration Fails in
Christian-­Heritage Societies 361
José Casanova, Public Religions in the Modern World 362
Ahmet Kuru, Secularism and State Policies Toward Religion: The United States, France, and Turkey 363
Francis Fukuyama, The End of History and the Last Man 365
Samuel Huntington, The Clash of Civilizations and the Remaking of World Order 366
Shmuel N. Eisenstadt, Multiple Modernities 367

CHAPTER 16 Garrett Hardin, The Tragedy of the Commons 387

Moisés Naím, The Five Wars of Globalization 389
Kenneth Waltz, Theory of International Politics 393
Michael Doyle, Kant, Liberal Legacies, and Foreign Affairs 395
Alexander Wendt, Social Theory of International Politics 396
 Preface xvii

Preface

T he field of comparative politics is changing, not only in how it’s studied but
in how it’s taught. We set out to write this textbook because we saw the
need for a new approach—one that is truly comparative, that goes beyond a litany
of facts or abstract ideas. In the process, we had to rethink what a book for this
course should look like. We started with a central aim: to get students to think like
comparativists. Toward that end, we have integrated theories and methods with
a range of country case applications to address the big questions in comparative
politics today.
Many undergraduates take a course in comparative politics because they
are broadly interested in world affairs. They want to understand issues such as
democracy and democratization, economic and social development, transnational
social movements, and the relationship between world religions and conflict
around the globe, just as we did as students (and still do!). This book focuses
squarely on these big issues and offers a framework for understanding through
comparison.
Our job is to teach students how to think critically, how to analyze the world
around them. We want our students to do more than just memorize facts and
theories. Ultimately, we want them to learn how to do comparative politics. This
course is successful if students can use the comparative method to seek out their
own answers. We are successful as educators if we give them the analytical skills
to do so.

What’s New in This Edition?

We have updated this edition of Comparative Politics to reflect feedback we
received from numerous readers, instructors, and students, not to mention our
own ­experiences of teaching with the book. We are truly grateful to those who
have shared their perspectives with us, and we have made the following revisions
throughout the book:
• Amplified and enhanced discussions on the United States, Russia, China,
and North Korea to incorporate the most current developments
• Updated information on international elections and the Trump adminis-
tration in the United States, with further coverage on the growth of populist
and nationalist movements across the globe
• Revisions and updates to the Country Profiles and Thinking Comparatively
features
• New Case Studies and Insights, and revisions, where necessary, to existing ones
• Broad revisions to figure and table data, as well as maps.
xvii
xviii Preface

An Integrative Approach
One of the distinctive features of this book is the way we have integrated theories,
methods, and cases. Rather than focusing on either country information or themes
of comparative politics, we have combined these approaches while emphasizing
application and analysis. By providing students with the tools to begin doing
their own analyses, we hope to show them how exciting this kind of work can
be. These tools include theories (presented in an accessible way), the basics of the
­comparative method, and manageable case materials for practice, all in the context
of the big questions.
We thus take an integrative approach to the relationship between big themes
and country case studies. This text is a hybrid containing sixteen thematic chapters
plus linked materials for twelve countries of significant interest to comparativists.
The country materials following the thematic chapters include both basic country
information and a series of case studies dealing with specific thematic issues.
We link the country cases to the thematic chapters via short “call out” boxes—
“Cases in Context”—at relevant points in the chapters. For example, a “Case
in Context” box (titled “Democracy’s Success in India: What Can We Learn
from a Deviant Case?”) in a discussion of theory in chapter 6, “Democracy and
Democratization,” points students to a full case study on democratization in
India, included at the back of the text.

136 Chapter 6: Democracy and Democratization

CASE IN CONTEXT
Democracy’s Success in India:
What Can We Learn from a Deviant Case? PAGE 466

India is a major anomaly for modernization theories of develop- 3. Can you think of a way to “save” modernization theory
ment. In essence, the relationship between its political and eco- in the face of the case of India?
nomic development has been the inverse of what modernization
theory would predict. India is the world’s second largest society
and its largest democracy—consider, therefore, the share that
Indian citizens hold in the world’s broader democratic popula-
tion. This anomaly has potentially serious implications and makes
the puzzle of Indian democratization all the more intriguing.
For more on the case of democratization in India, see the
case study in Part VI, p. 466. As you read it, keep in mind the
following questions:
1. What, if anything, does Indian anti-colonial resistance
have to do with the country’s democratization?
2. What, if anything, does Indian democratization sug-
gest about the importance of individual actors, leader- Indian Voters, 2017, in Uttar Pradesh state. India is
ship, and institutional design? the world’s largest democracy.

One prominent cultural argument is the “Asian values” argument, as articulated

by certain non-democratic leaders in Asia who argued why Asia is not conducive
466 India Preface xix

CASE STUDY
Democracy’s Success in India: What Can We Learn
from a “Deviant Case”? CHAPTER 6, PAGE 136

How does modernization theory account
for low-income democracies such as India?
As discussed in chapter 6, modernization
theory predicts that economic develop-
ment will lead to democratization and
democratic consolidation. Indeed, this
relationship generally holds. More often
than not, increasing economic develop-
ment increases the probability that any
given society will have democratic politics.
India, however, poses a major anomaly for
some versions of modernization theory.
Given that India’s population is approxi-
mately one-seventh of the world’s popu-
lation, this anomaly is not easily dismissed.
Why does India constitute an anom-
aly or “deviant case” for modernization
theory? India only recently began to see
notable economic development; and for
most of the twentieth century, the coun-
try was profoundly poor. Modernization
would lead us to suspect authoritarian
governance under these conditions. Yet
after decolonization, India defied pes-
simists and built the world’s largest de-
mocracy, one that has now endured for
decades. There are several conclusions
that one could draw from this. We could
decide that this anomaly disproves or
refutes modernization theory, and turn
to some other theory of democratization.
For example, we could turn to institu-
tional theories of democratization as an
alternative. Perhaps something about
the parliamentary form of government
rather than presidential government
contributed to India’s rather successful
democracy (as is discussed in chapter
10); one could consider the Indian case to
test this hypothesis. For example, has the
parliamentary system with its multiparty
coalitions and governments that are ac-
countable to the legislature resulted in
more power-sharing and less “winner-
take-all” politics? Has it resulted in a prime
ministerial “style” that is less centralized
than in presidential systems? There is evi-
dence both for and against the argument
that parliamentarism has been a cause of
India’s democratic success.
Another alternative, though, would
be to use a deviant case like India’s de-
mocracy to amend or clarify the nature
of the original theory. What if modern-
ization theory is not making the law-
like generalization that development
leads inevitably to democratization, but
rather a “weaker” claim that economic
development facilitates democratiza-
tion and democratic consolidation? Why
would this be different? Because the
theory would now say that it is unlikely
that India could successfully democra-
tize without first achieving a higher level
of economic development, but not that
it is impossible. A more flexible theory of
modernization might be compatible by
including insights from other theories. For
example, perhaps modernization theory
could be linked to institutional theories,
like the one on parliamentarism men-
tioned previously. Maybe parliamentarism
is particularly called for as a form of insti-
tutional design when the society in ques-
tion has a relatively low level of economic
development. We are speculating here for
the sake of argument and not proposing
this theory; India’s history of development
and democracy does not and cannot
prove this assertion. Rather, it might sug-
gest this hypothesis, which we could then
test through the examination of other
well-selected cases. In general, deviant
cases are useful. We should be pleased
when we find them, as they help us to criti-
cally assess existing theories, modifying or
rejecting them as appropriate.

CASE STUDY
Another “Case in Context” box in chapter 6 (titled “Is China Destined for
Democracy?”) invites Federalism
students to and Differences
consider in Development
whether democratization in Chinain India
is CHAPTER 8, PAGE 192
inevitable. Other boxes in that chapter focus on issues of democracy and democ-
ratization
One of the inmain
Brazil and theofUnited
advantages federal-States.
competition with one another while Brazil can have different policies in differ-
Using
ism these short
is purported “linking”
to be its impact onboxes
eco- has enabled
also ensuringus togovernment
that integrate adecisions
complete entset states,
of each adapted to local needs
case materials
nomic without
and social interrupting
development. As notedtheabout
narrative
taxesflow of the chapters.
and services are “closerThe
to kind
and of
demands. Yet this key advantage
reading we 8,suggest
in chapter with the
federal systems maystructure
allow of this
the textand
people,” is similar
thus moretoresponsive.
following hyper-
of federalism and decentralized govern-
links in online
different statestext—something
to engage in healthy students do easily.
A country like This
India,flexible design
the United States,feature
or alsois also one of its disadvantages:
ment
xx Preface

caters to the diversity of teaching styles in today’s political science. Instructors

can choose to have students follow these links to case studies as they go, using all
or just some of them, or they can choose to teach thematic chapters and country
materials separately.
The text integrates theories, methods, and cases in other ways as well. “Insights”
boxes make connections by briefly summarizing important scholarly works repre-
sentative of the major schools of thought. Concepts 313

Nationalism: Five Roads to Modernity

INSIGHTS
by Liah Greenfeld

G reenfeld argues that nationalism is fundamentally cultural

and needs to be understood as an imaginative response to
such groups to serve their interests well. Greenfeld examines
Why Did Zimbabwe Become and Remain Authoritarian?
this hypothesis against a number of cases (including England,
social conditions. To understand nationalism’s emergence and France, Russia, Germany, and Japan), finding pronounced status
169

growth, we must understand why the idea spread that human-
Competitive Authoritarianism:
ity is divided into distinct “peoples”
INSIGHTS After the Cold War who are “sovereign” and
“equal.” For Greenfeld, the key preconditions
by Steven Levitskyforandthe develop-
Lucan A. Way
ment of national identity are problems in stratification systems
inconsistency in each case in the key groups that are most cen-
Hybrid Regimes
tral in redefining their societies as nations. At the same time,
Greenfeld acknowledges the importance of institutions like the
state prior to national identity’s emergence in helping to shape

L
through which societies
evitsky andhierarchically
of transitions
as the class structure. Elitethat are likely
status
divide
Way are interested themselves, the
in understanding such
to develop out ofcondition
inconsistency—a
sorts the
“competitive this
type to
linkages
firsttheory
that
thedevelops
is ongoing
in any
West, though, given
two main
authoritarianism
also
case.
paths
in the context
note that political
areScholars working with
possible. The
of a strong play
institutions
authoritarian” regimes, a term that they have coined to label This path is most likely, the authors argue, when (a) the state
state. an impor-

present when the stratification system breaks down and elites tant role in spreading and preserving national identity.
regimes that do allow (often problematic) elections alongside is strong at the beginning of the process and (b) the party or
are no longer other
sure non-democratic
of their status—leads
features. Assome groups
they note, to seekau- Liah
competitive other strongest
Greenfeld, organizational
Nationalism: vehicle
Five Roads in the competitive
to Modernity. Cambridge,au-
MA: Harvard
to transform thoritarian
identity, regimes
and national
should notidentity often
be thought seems
of as to University
transitional: thoritarianPress, 1992.
environment (which is the core of the competitive
there is no reason to assume that competitive authoritarian authoritarian regime) has lots of “organizational power.” The
regimes will become democratic or more fully authoritarian. second path is authoritarian persistence with lots of instability
However, certain characteristics do predict the likelihood of and turnover, which is more likely in the context of a weaker

An example of Each chapter after

transition from competitive authoritarianism to democracy
a constructivist the introduction chapter
and less stable state.
that(chapter
na- 1) closes with a “Thinking
or full-blown autocracy. First,theory is Liah
lots of linkages Greenfeld’s
to the West pre- argument
tional identitydict
is aan imaginative Comparatively”
response to feature,
contradictory
move toward democratization. If there are not so many
which
public focuses claims on a case
about aor set
After the Cold War. New York: Cambridge University
of cases to illustrate how
Steven Levitsky and Lucan A. Way, Competitive Authoritarianism: Hybrid Regimes
Press, 2010.

group’s status.11 Greenfeld emphasizesstudents can apply

social the theories
psychology, discussed
rather in the chapter.
than economics,
in analyzing the processes through which national identity emerges and thrives
(see Insights box on Nationalism: Five Roads to Modernity).
These theories reveal just how different such structuralist and constructivist
approaches can
Why be, Did
but simultaneously
Zimbabwereveal points of
Become andsimilarity. For example, the THINKING
group status inconsistency that Greenfeld emphasizes may often be due to “struc- COMPARATIVELY
Remain Authoritarian?
tural” changes in society such as shifting ways of organizing social and economic

fact that such a

A
uthoritarian regimes come in many varieties, and they come from many
class or innovations
theory
in the
different ways
origins. Wethat
emphasizes
havestates recruit
emphasized
social
their
that
psychology
therestaff.
and
is noIn other
single
symbolic
words,
thing called theKEY METHODOLOGICAL TOOLS
construction
“authoritarianism” that one theory can explain. Rather, authoritarian regimes Evidence and
does not meanhavethat it ignores
distinct features structural
and exhibit characteristics of society.
many different types of transitions (and non-
Empirical Critiques
transitions). Scholars have developed a number of explanatory models to account
for these. Some of the main general factors in most cases, though, include (1) One reason that many theories
continue to endure in different areas
historical relationships between contending groups, (2) the strength and form of of comparative politics is that most
existing institutions,
CASE IN CONTEXT(3) a country’s level of economic development, (4) political- of the major theories have some
cultural traditions and tendencies, and (5) the strategic situations and choices of empirical support. This makes it chal-
Importing National Identity in Japan?
key actors. Of course, as we have seen in other chapters, it is not enough to merely lenging to determine which theory PAGE XXX
list such contributing factors; we must figure out how such factors interact and is the most accurate. In reality, most
theories will not be accurate under
which are most important. What do you think? And how could we test your ideas all circumstances, but rather each will
Japan had aempirically?
clear civilizational identity for centuries before For more on Japanese nationalism, see better
explain some outcomes the casethan study in
As we noted
modern nationalism. at the
Indeed, outsetthe
under of the chapter, modern-day
Tokugawa regime, Part Zimbabwe is an authori-
VI, p. XXX. As you read it, Sokeep
others. how doinyoumind the following
avoid simply

the countrytarian
turnedregime thatand
inward is characterized by many
sharply limited of the features
commercial we have discussed. It is making “laundry lists” (as noted earlier)
questions:
a “personalist” regime, the population of which is subject to many of the vagaries and saying, “Everything matters”? In
and cultural contact with the outside world. Yet many schol- 1. What does Japan show preparingus about
to make theargu-
theoretical relationship
of authoritarianism. It is characterized by repression, a lack of secure political ments, it is of course important for any
ars think that it only
rights, developed
seemingly modern
arbitrary rule,national identity
and so on. Eveninafter its recent
between nationalism
transition, and
au- particular other key
question to examine how
aspects of
 Preface xxi

In these features we highlight important methodological tools or strategies,

such as the use of deviant cases and the most-similar-systems (MSS) design. We
then model for students how to use these analytical tools in practice.

Organization
The sixteen thematic chapters of this book are divided into five parts:
• Part I (chapters 1 and 2) focuses on basic methods in comparative politics,
covering conceptualization, hypothesis testing, the formation of theories,
and the use of evidence. The goal in these first two chapters is not to focus
on the details of methodology, which can be taught in more specialized
courses, but on the overarching logic of comparative inquiry.
• Part II (chapters 3 through 7) focuses on the state (chapter 3), political
economy (chapter 4), development (chapter 5), democracy and democrati-
zation (chapter 6), and the various forms of authoritarian regimes (chapter 7).
• Part III (chapters 8 through 11) focuses on the analysis of political institu-
tions, giving students the tools to analyze institutional design in consti-
tutional structures and judiciaries (chapter 8), legislatures and elections
(chapter 9), executives (chapter 10), and political parties and interest groups
(chapter 11).
• Part IV (chapters 12 through 15) focuses on issues that link comparative
politics to political sociology, such as the study of revolution and other forms
of contention (chapter 12), national identities and nationalism (chapter 13),
race, gender, and ethnicity (chapter 14), and religion and ideology (chapter 15).
• Part V consists of a single chapter, 16, which links comparative politics to
international relations, emphasizing how global politics has produced new
sets of problems that both comparativists and international relations scholars
must analyze. As such, the book points to another kind of integration, pushing
students to see connections between comparative politics and other courses
in political science.
After chapter 2, the thematic chapters follow a common format. They are
divided into three main sections:
• Concepts: covers basic definitions and develops a working vocabulary.
• Types: discusses useful typologies, such as the major types of dramatic social
change that interest political scientists.
• Causes and Effects: walks students through the major theories that aim
to explain causes and effects, ending with the “Thinking Comparatively”
feature to model analysis.
The final part of the book, Part VI, comprises country “profiles” and
in-depth “case studies.” We selected twelve countries after surveying more than
xxii Preface Case Studies 439

CASE STUDY
The French Revolution CHAPTER 12, PAGE 289

The French Revolution took place amid
major structural problems in eighteenth-
century French society (Furet 1995; Doyle
2003). In this period, France, like much of
early modern Europe, remained an “estate
society,” divided into three groups: a no-
bility with special privileges, the clergy,
and commoners. The social status of the
nobility, however, was weakened by the
ongoing efforts of the centralizing, abso-
lutist crown. As the monarchy and its state
grew stronger, the nobility felt increas-
ingly marginalized. At the same time, the
French absolutist state, largely through its
involvement in foreign wars (especially
the American Revolution), faced major
fiscal difficulties (Doyle 2003). Indeed, by
the late eighteenth century, it was nearly
bankrupt. Meanwhile, periodic problems
in food distribution and rural poverty en-
sured that much of France’s rural popula-
tion felt discontent. Finally, the spread of
the Enlightenment and of nationalism
provided the bases for an intellectual cri-
tique of the old regime (Greenfeld 1992;
Bell 2001).
The revolution began as a series of
efforts to reform the French state. The
crown called an “Assembly of Notables,”
but the assembly declared that the Es-
tates General, which had not met since
the early seventeenth century, needed to
be called. When the Estates General con-
vened, it was divided in the customary
manner into the three estates mentioned
previously. However, before long, politics
and propaganda forced representatives
of the first two estates to join the latter
one, the core idea being that the French
nation shouldn’t be divided by estates
because all of its members should be
equal. The third estate was the nation,
as Sieyes declared (Furet 1995: 45–51).
In other words, the Estates General was
reinterpreted as being something like a
modern, national legislature (though the
leaders of the Estates General remained
bourgeois and nobles, along with some
clergy, and not “popular” actors).
Reform quickly devolved into a novel
form of collective behavior that was
surprising even to its most central par-
ticipants and those who attempted to
lead and control it. Street actions began,
and mobs attacked the Bastille prison
on July 14, 1789, wishing to destroy a
reviled symbol of the arbitrary authority
of the monarch to imprison opponents
at will. By 1792, the monarchy had fallen
amid increasing violence—much per-
petrated by mobs known as the “sans
culottes”—opening a period known as
the “Terror” in which perceived enemies
of the revolution were murdered in large
numbers. Robespierre was a key figure
in this period, perpetrating the para-
noid violence that ultimately consumed
him. This was followed by a period of
relaxation known as the “Thermidorian
reaction,” and, finally, by the rise of Na-
poleon. On one hand, Napoleon appears
a conservative figure, since, for example,
he declared himself emperor. But on the
other hand, he can be viewed as a revolu-
tionary whose mission was to spread the
French Revolution to the rest of Europe,
through an imperial war.
What struck so many contemporaries
was the Revolution’s destructive nature. It
seemed intent on an eradication of the
old society and the replacement of all of
its forms by new, “revolutionary” ones.
This included the creation of a new, revo-
lutionary calendar, the efforts to destroy
the Church and its teachings, the war on
the nobility, the destruction of many ar-
chitectural sites, and so forth. The French
revolution subsequently became the
model for many later revolutionaries
and its ideals inspirational for national-
ists and republicans everywhere. At the
same time, it surprised nearly everyone
involved, and those who attempted to
control it quickly learned that they had
helped to unleash social forces beyond
their ability to lead (Arendt 1963).

150 instructors of comparative politics to see which they considered most crucial
CASE STUDY
for inclusion. The cases are Brazil, China, France, Germany, India, Iran, Japan,
Religion and Secularism
Mexico, in France
Nigeria, Russia, the United Kingdom, and the United States. CHAPTERThis selection
15, PAGE 363
offers broad coverage of every major world region, democratic and authoritarian
France is the society most closely polities,
associ- every
of othermajor religious
societies tradition,
as well, including partshighly
time,varying levels
there had beenof economic
a relatively and
large
social
ated with the idea of laïcité, though one development, and quite different institutional
of Latin America (Blancarte 2008). France designs.
Protestant minority (the “Huguenots”),
encounters it prominently in a number was historically a Catholic society. For a but they were repressed and most fled
 Preface xxiii

For each country, we first provide a “profile”: an introduction with a table of

key features, a map, and pie charts of demographics; a timeline and historical
overview; and brief descriptions of political institutions, political culture, and
political economy.
Following each profile is a set of case studies (five or six for each country)
that we reference in the thematic chapters as described earlier (via the “Case in
Context” boxes).
The case sets end with research prompts to help students get started as
comparativists.

Flexibility in Instruction:
Ways of Using This Text
The chapters are arranged in a logical order yet written in such a way that
instructors might easily rearrange them to custom fit a course. Some instructors,
for example, may wish to pair chapter 3 (on the state) with chapter 13 (on nation-
alism and national identity). Others might wish to assign chapter 15 (on religion
and ideology) alongside chapters 6 and 7 (on democratic and authoritarian
regimes). We have written the book with the flexibility to facilitate such pairings.
Indeed, while we strongly suggest beginning with chapters 1 and 2, students will
be able to follow the text even without reading them first.
Similarly, the book’s structure supports a range of options for using the country
materials. Some instructors may wish to teach selected country materials at or
near the beginning of a course. Some may wish to make reference to country
materials as the course proceeds, assigning students to read them as they are clearly
and visibly “called out” in the text. One approach could require all students in a
course to familiarize themselves with only a subset of the countries detailed here,
rather than all twelve. Another might require each student to select three or four
countries, following rules or categories of countries as laid out by the instructor.
The book also works with or without supplemental materials chosen by the
instructor. The “Insights” boxes throughout the text provide indications of
excellent options for further readings. Many other choice readings are noted in
the “References and Further Reading” section at the back of the text, organized by
chapter. A companion book of classic and contemporary readings is available, in
addition to a reader on current debates (see Packaging Options, p. xxv). In short,
instructors can use this text alone or link it seamlessly to other readings.

Summary of Features
We have built a number of useful features into the text, some of which we have
already mentioned:
• “Case in Context” boxes tie in to the narrative of the main chapters,
pointing students to full case studies in the book’s final part.
• “Insights” boxes illustrate causal theories by describing the work of key
authors in the field, making this work accessible to introductory students.
xxiv Preface

• “Thinking Comparatively” sections at the end of every chapter (after

chapter 1) model the application of theories and the testing of hypotheses.
Each “Thinking Comparatively” section includes a “Key Methodological
Tools” feature, which introduces key skills and strategies for doing compar-
ative political analysis and reinforces lessons learned in the first two chapters.
• “Thinking It Through” questions close every chapter. These help students
test their ability to apply comparative politics theories to cases.
• Every section of case studies offers a series of “Research Prompts” that
can be used to develop comparative projects and papers, applying what
students have learned as they start to do comparative analysis.
• Every chapter ends with a “Chapter Summary,” enabling students and
instructors to review the main points at a glance.
• At the back of the text, we include “References and Further Reading” by
chapter that students can use to dig deeper into the issues raised or as they
begin their own research.
• A running glossary in the margin of the text highlights the meaning of
key terms as they appear and serves as a quick study reference.

Supplements
Oxford University Press offers instructors and students a comprehensive ancillary
package for qualified adopters of Comparative Politics: Integrating Theories, Methods,
and Cases.

Ancillary Resource Center

The Ancillary Resource Center (ARC) at https://arc2.oup-arc.com/ is a conve-
nient, instructor-focused, single destination for resources to accompany this book.
Accessed online through individual user accounts, the ARC provides instructors
with up-to-date ancillaries while guaranteeing the security of grade-significant
resources. In addition, it allows OUP to keep instructors informed when new
content becomes available.
The ARC for Comparative Politics contains a variety of materials to aid in
teaching:
• Instructor’s Resource Manual with Test Item File—The Instructor’s Resource
Manual includes chapter objectives, detailed chapter outlines, lecture sugges-
tions and activities, discussion questions, video resources, and Web resources.
The Test Item File includes more than eight hundred test questions selected
and approved by the authors, including multiple-choice, short-answer, and
essay questions.
Another random document with
no related content on Scribd:
II.

Ilta oli kirkas ja kylmähkö. Tuollainen talvea ennustava ilta, joka

viikkoja kestäneen sade- ja sumusään jälkeen on virkistävä ja ilmaa
puhdistava kuin ukkossade kesähelteellä. Kepeästi jalka liikkuu
kovettuneilla kaduilla, helposti käy hengitys raittiissa ilmassa ja
silmää sivelee sinertävä taivas lukemattomine tulinensa.

Hertta astui kepeällä mielellä ihmistungoksessa, joka myöhäisestä

illasta huolimatta oli kerääntynyt kaduille jaloittelemaan. Tulet
loistivat teatterin ikkunoista, ja läheisestä kahvilasta kuului hiljainen
soiton sävel. Mutta Hertta astui nopeasti kiinnittämättä huomiotaan
mihinkään ympärillään; hän näki vain edessään valaistun salin
pitkine tuoliriveinensä ja kuuli ääniä ja puhetta. Hän tunsi sydämensä
vielä sykkivän innostuksesta, outo, lämmittävä tunne oli tunkeutunut
häneen ja saanut jok'ainoan hermon hänessä vireille.

Hertta painoi kädellään poskiaan. Ne hohtivat kuin tulessa ja otsa

oli hiessä. Kuinka kuuma hänen oli. Hetkeksi hän pysähtyi ja veti
syvältä henkeä. Sitten hän jatkoi taas kulkuaan.

Hän tuli Ylioppilastalolta, kansalaiskokouksesta. Hän oli kuullut

kenraali Löfbergin puhuvan kadosta, joka oli kohdannut suurta osaa
maata, — hänen korvissaan kajahteli vielä kenraalin äänen lämmin
väre. Hän oli kehoittanut läsnäolevia auttamaan hädänalaisia, hän oli
esittänyt keinoja miten hätää lieventää. Hän oli puhunut niin
vakuuttavasti, niin innostavasti ja hän oli riistänyt satoihin nousevan
ihmisjoukon mukanansa.

Ennen kokouksen alkua, saliin astuessansa, Hertta oli tuntenut

ahdistusta, jonkunlaista pettymystä. Hänen katseensa oli kiintynyt
etumaisiin tuoliriveihin, joihin kaupungin hienosto oli asettunut. Hän
näki vain kiiltäviä silkki- ja samettikappoja ja liehuvia höyheniä, hän
kuuli hillittyä naurua ja katkonaista puhelua. Ja hänet valtasi sanaton
epätoivo. Mitä nuo silkkipukuiset naiset tiesivät kansan hädästä, mitä
he kansan hyväksi saattoivat uhrata? Hän oli nähnyt heidät usein
ennenkin hyväntekeväisyyttä harjoittamassa, hän tunsi heidän
ompeluseuransa ja arpajaishommansa. Niillä oli niin kaunis kiiltävä
kuori, mutta niiden sisus tuntui niin ontolta. Niiltä puuttui todellinen
harrastus, ja ne kätkivät vain kauniin tarkoituksen alle liiallisen
huvituksenhalun ja työnpuutteen. Mutta Hertan katse siirtyi heistä
muutamiin vanhempiin herroihin. He näyttivät vakavilta ja
huolestuneilta. Kenraali Löfbergin pieni, laiha vartalo katosi tuolin
selän peittoon, mutta Hertta saattoi nähdä hänen harmaat, ohuet
hiuksensa, jotka olivat pyyhkäistyt ylöspäin korkealta otsalta. Ja
hänen kääntyessään naapurinsa, erään lihavan herran puoleen,
Hertta näki vilahdukselta hänen silmänsä; ne olivat terävät ja
vilkkaat.

Ahdistus katosi vähitellen Hertan rinnasta. Hänen mielensä tyyntyi

ja turvallisuuden tunne tuli entisen rauhattomuuden sijalle. Vähitellen
äänet asettuivat salissa, kenraali Löfbergin ääni yksin kantoi yli
laajan huoneen. Ja mitä lämpimämmäksi se sävyltään muuttui, sitä
syvemmäksi kävi hiljaisuus ihmisjoukossa. Ikäänkuin yksi ainoa
sydän olisi sykkinyt, yksi ainoa henkäys kohonnut.

Hertta pyyhki silmiänsä. Olisiko hän sittenkin erehtynyt noiden

ihmisten suhteen? He tunsivat varmaan yhtä lämpimästi kuin hänkin,
heidän tarkoituksensa epäilemättä oli yhtä hyvä ja vakava. Miksikä
he eivät voisi kansan hyväksi työskennellä samoin kuin hänkin?

Ja äkkiä hänelle kaikki kuvastui uudessa valossa. Hän näki

siunausta tuottavan työn leviävän kauaksi sydänmaihin, ja avun ja
lohdutuksen saapuvan moneen hädän ahdistamaan mökkiin. Hän
näki tulen jälleen syttyvän kylmenneellä liedellä, tuvan pöydälle
ilmaantuvan ravintoa ja kalpeille kasvoille nousevan ilon punan.

Hän oli niin kuvittelujensa vallassa, että hän sätkähti ikäänkuin

äkisti unesta herätessä, kun ihmisjoukko alkoi ovea kohti liikkua.
Tuolla kenraali Löfberg astui lihavan naapurinsa rinnalla, tämä oli
senaattori Taube, hallituksen mahtavimpia jäseniä. Heidän jäljessään
astui rouva Löfberg, keski-ikäinen, komea nainen ja hänen rinnallaan
aivan nuori tyttö, joka nojautui kookkaan miehen käsivarteen. Tyttö
katsoi lapsellisen kysyvä ilme kasvoissaan mieheen, tämä kumartui
hänen puoleensa — Hertta saattoi nähdä miten hänen silmänsä
loistivat — ja siveli tytön hansikoittua kättä. Hertta seurasi tuota paria
silmillään ovelle saakka, se herätti hänessä niin omituisen tunteen,
puoleksi sääliä, puoleksi katkeruutta. Se oli Antti Hammar, ja hänen
morsiamensa, kenraali Löfbergin tytär.

Samassa hänen mieleensä muistui Väisäsen pilkallinen ihmettely,

mitenkä Antti Hammar oli voinut kelvata kenraalin perheesen. Hän oli
vain kansan mies synnyltänsä, yksinäisen naisen lapsi. Väisänen oli
joskus puhunut hänestä, sillä he olivat samoilta seuduilta kotoisin.
Hän oli saanut käydä kovan koulun, kärsiä puutetta ja vilua ja
pilkkaakin kovasta kohtalostaan, joka oli heittänyt hänet ilman isää
keskelle elämää. Mutta se oli vain karaissut hänen luonnettansa ja
opettanut häntä turvautumaan omaan voimaansa ja työhönsä.

Hän oli vasta ylioppilaaksi tullut tutustuessaan Herttaan. Hänen

olennossaan oli silloin jotain ujoa ja arkaa, hän oli tottumaton
naisseurassa liikkumaan, sillä koko hänen nuoruutensa oli kulunut
kirjan ääressä. Mutta Hertan seurassa hän oli vähitellen irtaantunut
tuosta arkuudestaan, ja heidän välilleen oli muodostunut toverillinen
suhde.

Hertan kautta hän oli tutustunut kenraali Löfbergin perheesen.

Kenraali oli aineellisesti häntä kannattanutkin kuultuaan, kuinka
ahtaissa oloissa hän eli. Hän oli mielistynyt tuohon vaatimattomaan
ja ahkeraan poikaan, jonka koko elämä näytti rajoittuvan hänen
lukujensa piirin sisäpuolelle.

Joku aika sitten hän oli mennyt kihloihin Elli Löfbergin kanssa. Hän
oli nyt melkein valmis lääkäri, lähimmässä tulevaisuudessa hän
saattoi saada viran ja perustaa oman kodin. Hertta ei ollut nähnyt
häntä hänen kihloihin mentyään. Elli Löfberg oli Hertan
koulutovereita, joskin Herttaa useaa vuotta nuorempi. Hän oli vielä
täydellinen lapsi, pintapuolinen ja turhamainen, ilman mitään
vakavampia harrastuksia. Hammarin kihlaus oli sentähden suuresti
kummastuttanut Herttaa. Hammar, joka itse oli niin vakava, melkein
raskasmielinen, mitenkä hän oli voinut kiintyä tuohon pieneen
hupakkoon?

Hertta oli heidän jäljissään astunut ulos kadulle. Mutta

ihmisjoukossa hän oli pian kadottanut heidät näkyvistään ja hän
kiiruhti nyt vain kotiansa kohti.
 Eräässä kadunkulmassa hän oli törmätä vastaantulijaan. Hän
pysähtyi ja katsoi ylös. Lyhdyn valossa hän tunsi Antti Hammarin.
Tämäkin pysähtyi, katsoi Herttaan ja hymyili. Siitä oli todellakin pitkä
aika kulunut, kun he viimeksi olivat tavanneet toisensa.

Hammar astui Hertan rinnalla. Vaistomaisesti he hiljensivät

kulkuansa. Olihan ilta kaunis ja virkistävä. He keskustelivat iltaisesta
kokouksesta, Antti ei ollut siellä lainkaan Herttaa huomannut,
osanotto oli ollut tavattoman suuri ja innostus yleinen. He innostuivat
itsekin puhuessaan, lämpenivät yhteisestä asiasta. Ja tultuaan
Hertan asunnolle, he puristivat lämpimästi toistensa kättä.

— Teidän täytyy ottaa osaa hätäaputyöhön, neiti Ek, sanoi Antti

Hammar, pidellen Hertan kättä omassansa. — Minä puhun kenraali
Löfbergille, hän tarvitsee innokkaita auttajia.

Hertta seisoi kauan aikaa vielä ikkunassaan ja katsoi ulos.

— Hän on muuttunut, sanoi hän puoliääneen itseksensä, — siitä

kuin viimeksi hänet tapasin ja kuitenkin hän on entinen ja sama.

Hänen kasvoissaan kuvastui haaveileva ilme. Mutta äkkiä ilme

vaihtui ja jotain kovaa tuli entisen sijalle. Hän muisti Ellin, joka riippui
Antin käsipuolessa ja Antin loistavat silmät hänen kumartuessaan
hyväilemään pientä hansikoittua kättä.

Ja sama, puoleksi säälivä, puoleksi katkera tunne kohosi taaskin

Hertan rintaan.
III.

Antti Hammar soitti kenraali Löfbergin ovikelloa.

— Tuleeko tänne vieraita, kysyi hän ihmeissään palvelustytöltä

katsoessaan salin ovelta sisään. Kaikki huonekalut olivat siirretyt
paikoiltaan ja pitkät tuolirivit asetetut pitkin seinämiä.

— Tänne tulee rouvien kokous, sanoi tyttö naureskellen. — Kyllä

Elli neiti on kotona, tohtori on hyvä vaan ja astuu sisään.

Antti astui salin yli Ellin huoneen ovelle. Hän kolkutti pari kertaa,
mutta kun vastausta ei kuulunut, astui hän sisään.

Sohvalla selin oveen istui Elli. Hänen vaalea, kihara tukkansa

riippui epäjärjestyksessä kasvoilla ja hänen poskensa ja silmänsä
punoittivat. Hän ei ollut kuulevinaan Antin tuloa ja käänsi itsepäisesti
päänsä poispäin.

Antti taivutti puoleksi väkisin Ellin pään puoleensa ja suuteli häntä.

— No pikku hiiri, mistä vihat?

— Anna minun olla.

 Antti istahti Ellin viereen sohvalle, hyväili häntä, laski leikkiä hänen
kanssansa ja koetti saada hänet iloiselle mielelle. Vihdoin Ellinkin
suu vetäytyi vasten tahtoaan nauruun. Hän kietoi kätensä Antin
kaulaan ja painoi päänsä hänen kainaloonsa kuin jäniksenpoika
pensaan juureen.

— Sanoppa nyt, pikku pupuseni, mikä sinua vaivaa.

Elli nyrpisti suutaan ja sanoi pitkään:

— Ei mikään, mutta isä — — ja sinä pidät aina hänen puoliansa.

Äiti lupasi kuitenkin vielä puhua puolestani, sillä minä tarvitsen
välttämättä uuden puvun tanssiaisia varten Taubella. Isällä on välistä
niin kummallisia päähänpistoja, minun pitäisi muka olla ilman
tanssiaispukua, sentähden että jossakin Pohjanmaalla on ollut
katovuosi.

Antti kumartui Ellin puoleen ja katsoi häntä hellästi silmiin.

— Elli, jos minä pyytäisin että sinä minun tähteni luopuisit tuosta
mielihalustasi, niin tuntuisiko se kovin katkeralta?

Elli tunsi silmänsä kostuvan ja sydämeen hiipi niin omituisen

lämmin ja sulattava tunne.

— Kun puhut noin, Antti, niin voisin tehdä vaikka mitä sinun
tähtesi.
Mutta kun en näe sinua, niin kaikki pahat ajatukset heräävät
minussa.

Elli nyyhkytti. Antti antoi hänen itkeä. Hän siveli hänen vaaleita
kiharoitansa ja hänen valkoista otsaansa. Kuinka hieno hänen
hipiänsä oli ja kuinka punakat hänen huulensa. Antti tunsi
sydämensä värähtelevän. Mitenkä hän olikaan voinut voittaa Ellin
rakkauden, Ellin, joka oli niin hieno ja hento, joka oli kasvanut niin
aivan toisessa maaperässä kuin hän itse?

Ja hänen mieleensä johtui ensi kerta, jolloin hän Elliä oli sylissään
pidellyt. Mikä onnen huumaus oli silloin hänen olentonsa läpi käynyt.
Hän oli tullut niin arkana ja pelokkaana Ellin luo, niin kömpelösti hän
oli tunteensa sanoiksi pukenut, mutta sitten oli kaikki arkuus
kadonnut, ja hän oli nähnyt edessään vain Ellin loistavat silmät.

Siitä oli nyt puoli vuotta kulunut. Hän oli tänä aikana oppinut Elliä
tuntemaan, hän oli useasti saanut kokea, että hän oli hemmoteltu ja
oikullinen lapsi, mutta se ei ollut hänen rakkauttansa vähentänyt. Se
oli vain herättänyt hänessä halun suunnata hänen kehityksensä
oikeaan ja jaloon ja tukahduttaa lapsen heikkoudet, ennenkuin ne
olivat todellisiksi taipumuksiksi muuttuneet.

Hän luotti niin varmasti omaan voimaansa ja vaikutukseensa,

mutta kun hän kerta toisensa jälkeen sai kokea, että toinenkin voima,
ehkä hänen voimaansa paljoa vahvempi, oli Elliin vaikuttamassa,
voima, jota myöskin rakkaus ohjasi, niin hänen itseluottamuksensa
vähitellen heikkeni. Oliko hänellä, vieraalla, sitä paitsi oikeus
tunkeutua äidin ja tyttären väliin?

Siksipä hän usein tulevaisuutta huolella ajatteli. Hän lääkärinä olisi

tarvinnut vaimon, joka täydellisesti olisi häntä ymmärtänyt ja ottanut
osaa hänen työhönsä. Hän antoi itsensä niin kokonaan Ellille,
hänellä tuskin oli ajatusta, johon Elli ei olisi kietoutunut. Hän olisi
tahtonut vastaanottaakin saman täydellisen rakkauden, kuin hän
itsekkin antoi. Mutta Ellin tunne oli niin usein tuntunut puolinaiselta.
 Jos hän edes hiukankin olisi osoittanut harrastusta Antin työhön!
Edes jonkun kerran kysellyt päivän töistä sairashuoneella! Hän oli
koettanut herättää hänessä harrastusta, oli antanut hänelle kirjoja
luettavaksi, kertonut leikkauksista, joissa hän oli ollut mukana tai
selittänyt hänelle ihmisruumiin rakennusta. Elli oli kuunnellut häntä
hajamielisesti tai peittänyt kasvonsa käsiinsä vähimmästäkin syystä.
Hän ei kärsinyt kuulla mainittavankaan verta, puhumattakaan siitä,
että hän olisi uskaltanut sitä nähdä. Ja jos hän selitti hänelle naisen
ruumiin rakennusta, puhui siitä tarkoituksesta, johon luonto sen on
määrännyt, tai sanoi, että nuoren, avioliittoon aikovan tytönkin oli
tulevien äidinvelvollisuuksiensa tähden hoidettava järkevästi
ruumistansa, niin hän oli moittinut häntä epähienoksi ja rivoksi.
Kaiken tuon takana hän näki äidin, joka tytön päähän pani kieroja
mielipiteitä. Ja hänen katkeruutensa äitiä kohtaan lisääntyi sitä
myöten, kuin hän huomasi omien ponnistustensa kiveen kirpoavan.

Elli nosti päätään ja pyyhki silmiään. Hän näytti jo aivan tyyneltä.

Hän kävi Antin polvelle istumaan, veti häntä viiksistä, pörrötti hänen
tukkaansa, suuteli häntä ja nauroi heleää nauruaan. Hän oli kuin
vallaton, herttainen lapsi, joka ei lopulta tiedä, miten hyväilyään
osoittaa. Ja Antti, hän hurmaantui niinkuin niin useasti ennenkin
hänen hyväilyistään ja pienistä kepposistaan, häneen tarttui sama
vallattomuuden ja suutelemisen halu.

— Kuinka onnellinen minä olen, sanoi Elli nauraen — ja kuinka

minä sinua rakastan!

— Minulla on hauska uutinen sinulle, Elli, sanoi Antti hetken

kuluttua. — Olen puhutellut sairashuoneen ylilääkäriä, ja hän ottaa
sinut ylimääräiseksi oppilaaksi. Sinun ei tarvitse puuttua mihinkään
raskaampiin toimiin, saat vain oppia haavojen sitomista ja sairaitten
hoitoa.

Ellin iloisuus oli kuin poispuhallettu. Antin ehdoitus ei ollut hänelle

laisinkaan mieleen. Hänen hetkellinen mielentilansa vaikutti kuitenkin
sen, ettei hän jyrkällä kiellolla tahtonut pahoittaa Anttia, mutta hänen
kasvonilmeensä puhui kyllin selvää kieltä.

— Niin jos sinä tahdot, niin täytyyhän minun.

— Enhän minä pakoita. Mutta sinä tiedät kuinka mielelläni minä

sen soisin. Antin ääni kuulosti niin vakavalta. — Jos minä saan viran
maaseudulla, joka on hyvinkin luultavaa, niin minä välttämättä
tarvitsen apulaista. Onhan silloin meille kumpaisellekin paljoa
hauskempi, jos sinä voit auttaa minua.

Elli ei koskaan ollut ajatellut heidän oloansa maalla siltä kannalta.

Hän oli vain iloinnut omasta hevosesta, jolla saisi huviksensa ajella
ja ratsastaa, ja polkupyörästä, jonka selässä hän kulkisi. Elämän
vakavaa puolta hän ei ollut ensinkään ajatellut, sillä sehän oli ikävää.
Hän tahtoi olla kuin perhonen, joka auringonpaisteessa liitää kukasta
kukkaan ja nauttii elämän suloutta.

— Äitikin arveli… aloitti hän ikäänkuin puolustaakseen itseänsä.

Antti nousi sohvasta, hänen mielensä kuohui. Siinä se oli taaskin,

äidin voima, joka kukisti kaikki hänen tuumansa ja lopulta se hänet
itsensäkin masentaisi. Elli oli lapsi, häntä hän ei voinut soimata. Hän
oli taipuvainen kuin vaha, jos hän yksin saisi häntä vallita.

Elli hypähti ylös sohvasta ja järjesti hiuksensa peilin edessä. Hän

oli kokonaan unohtanut vieraat, useita nuoria tyttöjäkin oli
kokoukseen kutsuttu. Hän kuuli salista liikettä ja ääntä ja hän kiiruhti
sisään katsettakaan Anttiin luomatta.

Sali oli jo täynnä naisia. He istuivat juhlallisina pitkissä riveissä

seinävierustalla. Rouva Löfberg astui edestakaisin salin ja eteisen
väliä. Ellin ympärille keräytyi nuoria tyttöjä ja he vetäytyivät Ellin
huoneen ovelle.

— Emmekö mekin perusta ompeluseuraa, sanoi vaaleaverinen,

kaunis tyttö toisille.

— On niin hirveän ikävä ommella vaatteita, arveli Elli.

— Hui hai, sanoi Elsa Taube, joka oli ehdoituksen tehnyt, — me

otamme herroja mukaan. Sitä paitsi voimmehan me ommella
korutöitä ja pitää sitten arpajaiset.

— Ja tanssit arpajaisten yhteydessä.

— Mene sinä tansseinesi. Me keksimme jotain sukkelampaa, joka

ei ole niin tavallista.

Antti astui tyttöjen luo ja kumarsi heille kohteliaasti. Hänen

suupielessään väreili ivallinen hymy.

— Eivätkö neitoset haluaisi panna toimeen muiskukaupat, ne

varmaan tuottaisivat sievät summat hätääkärsiville.

Elsa Taube loi suuttuneen katseen Anttiin ja käänsi hänelle

selkänsä.

Hertta Ek istui ääneti ovensuussa ja kuunteli keskustelua salissa.

Kenraali Löfbergiä oli monen kursailun jälkeen naisten puolelta
pyydetty puhetta johtamaan, mutta hän sai puhua melkein yksin,
keskustelu ei ottanut sujuakseen. Hän oli kehoittanut naisia
ryhtymään rahankeräykseen hädänalaisten hyväksi ja ehdoittanut
ompeluseurojen perustamista. Toimikunta oli saanut lahjaksi
työtarpeita, työntekijöitä vain tarvittiin.

Ei kukaan ollut ehdoituksiin vastannut mitään. Vihdoin eräs

joukosta pyysi puheenvuoroa ja arveli että näin lähellä joulua tuskin
kukaan ehti ompeluseuroja ajatellakaan. Kullakin oli kylläksi työtä
joululahjoistansa.

Mutta siitäkös syntyi liikettä salissa. Senaattorin rouva Taube nousi

rivakasti ylös paikaltansa. Hänen silmissään oli omituinen välke ja
hän heilahutti päätään sivulle.

Häntä hämmästytti suuresti, niin hän sanoi, että joku yleensä

saattoi panna kysymykseenkään ettei heti työhön ryhdyttäisi. Sitähän
varten sitä oltiin kokoon tultu, ja olihan jokaisen velvollisuus auttaa
lähimäistänsä. Hän puolestansa perustaisi ompeluseuran ja tekisi
kaikki mitä hänen voimassaan olisi.

Hän sai kaikki muut puolellensa ja rouva Illman, joka ehdoitusta oli
vastustanut, koetti selittää, että hän oli aivan samaa mieltä kuin
rouva Taubekin, hän oli vain arvellut, että ehkä kaikki eivät
joulukiireiden vuoksi ehtisi ottaa niihin osaa. Hän puolestansa olisi
valmis työhön milloin hyvänsä.

— Minä toivon, sanoi kenraali Löfberg vakavalla äänellä, — että

me kaikki olemme yhtä mieltä siinä, että tahdomme tehdä työtä
kansan hyväksi. Kukin voimiensa ja kykynsä mukaan.
 Rouva Löfberg istui ääneti paikallansa ja näytti
välinpitämättömältä, melkein kiusaantuneelta. Hän piti miehensä
intoa aivan liiallisena ja aikaa kerrassaan sopimattomana. Mutta hän
ei uskaltanut asettua vastustavalle kannalle. Hän oli mielestään
keksinyt hyvän ratkaisunkin miten saada varoja kokoon
hädänalaisille, ja hän odotti vain sopivaa hetkeä tuodakseen sen
ilmi.

Hänen ehdoituksensa iltaman toimeenpanemisesta hätääkärsivien

hyväksi, voitti kaikkien suosion. Keskustelu vilkastui. Toinen ehdoitus
seurasi toistansa ohjelman aikaansaamiseksi, kaikki näytti
suoriutuvan aivan kuin itsestänsä.

— Ja lopuksi me annamme nuorten tanssia. Rouva Löfbergin

äänessä oli tyytyväinen sävy.

Seurasi hetken hiljaisuus. Ei kellään näyttänyt olevan sen

enempää sanomista. Kenraali Löfberg antoi katseensa kulkea yli
salin. Se pysähtyi Ellin huoneen ovelle. Tytöt olivat poistuneet sieltä.
Antti Hammar seisoi yksinään pihtipuoleen nojautuneena ja hänen
vieressään istui Hertta Ek. Antti näytti sanovan hänelle jotain,
ikäänkuin kehoittavan johonkin. Hertan kasvoille kohosi puna, hän
silmäsi kenraaliin ja nousi sitten ylös. Hänen äänensä vapisi hiukan
ja käsillään hän hypisteli tuolin selkää.

— Minun mielestäni aika ei ole sopiva iltamien pitoon. Hertta

katsahti arasti ympärilleen, — ei ainakaan tanssi-iltamien. Eikä
meillä nuorilla ole halua tanssia, kun kansa näkee nälkää.

Rouvat katsoivat toisiinsa.

Tytöt ilmaantuivat uudelleen ovelle ja nykivät toisiansa.

 — Neiti Ek on ehkä oikeassa, sanoi rouva Taube. — Kyllä me
ilman tanssiaisiakin saamme kylliksi rahaa kokoon.

— Mutta onhan täällä muitakin nuoria kuin neiti Ek, arveli joku. —
Voimmehan kysyä heiltäkin.

— Me tahdomme tanssia!

Tytöt purskahtivat nauruun ja hävisivät taas ovelta.

— Onhan aivan luonnollista, sanoi rouva Löfberg, — että nuoret

tahtovat huvitella. Onneksi eivät kaikki ole ennen aikojaan
kadottaneet nuoruudeniloansa.

Hertta puri huultaan ja nousi ylös. Kenraali Löfberg lopetti äkisti

kokouksen.

Kun kenraali oli poistunut, niin kaikki kielet pääsivät valloilleen.

Yksityistä ääntä oli mahdoton eroittaa, koko sali oli kuin kuohuva
koski, jossa kimakat äänet kohosivat kuin valkoinen vaahto ylös
ilmaan. Rouva Taube puolusti Hertta Ekiä, hän tuli oikein kiihkoihinsa
ja sai useat muut puolellensa. Toiset asettuivat rouva Löfbergin
puolelle, ja luopuivat vihdoin kiistasta ylenkatseellisella
hymähdyksellä.

Hertta Ek seurasi Antti Hammaria kenraalin huoneesen. Kenraali

istui syvässä nojatuolissaan tupakoiden. Hän kertoi Hertalle työstä
hätäaputoimikunnassa, jonka puheenjohtajaksi hän oli valittu ja
tiedoista, joita hätämailta oli saapunut. Kenraali olisi tarvinnut
kirjeenvaihtoa ja kirjanpitoa varten jonkun nuoren naisen avuksensa,
ja tiedusteli, tokko Hertta olisi siihen halukas.
 Hertta tunsi rajua iloa rinnassansa. Hän olisi tahtonut tarttua
kenraalia kaulaan kiinni ja kiittää häntä. Ja kuitenkaan hän ei saanut
sanaakaan sanotuksi. Hän loi häneen vain katseensa, silmissä
kimalteli jotain kosteaa ja suupielet värähtelivät.

— Milloin minä saan aloittaa, kysyi hän väräjävällä äänellä.

Kenraali hymyili hänelle ystävällisesti.

— Huomispäivänä, ja sitten säännöllisesti joka iltapuoli.

Antti ei voinut irroittaa katsettaan Hertasta. Hänen olennossaan oli

jotain, jota hän ei ollut ennen huomannut hänessä, jotain rohkeaa ja
tarmokasta ja samalla pehmeää. Hänen silmissään oli omituisen
haikea ilme, ikäänkuin hän olisi kokenut suuria suruja eläissänsä,
jotain niin erilaista kuin muissa nuorissa. Ja kun hän nousi
mennäksensä, näytti hän Antin mielestä entistä pitemmältä ja
solakammalta. Hänen tumma yksinkertainen pukunsa solui myös
kuin valettu hänen vartalonsa mukaan.

Antti saattoi hänet eteiseen. Hän tunsi äkkiä iloa ajatellessaan että
hän pian taas olisi tilaisuudessa tavata Herttaa. He voisivat uudistaa
entisen tuttavuutensa ja jatkaa yhdessäoloa aivan kuin ennenkin.
Hänellä oli mielestään niin paljon puhuttavaa Hertalle, niin paljon
kysyttävää ja hän tiesi niin varmaan saavuttavansa ymmärrystä.
IV.

Oli kolmas joulupäivä. Senaattori Taubeh komea, laaja asunto oli

kirkkaasti valaistu. Sali, jonka lattia kiilsi kuin jäänpinta, oli varta
vasten tanssiin järjestetty. Sohvat ja tuolit seisoivat jäykissä riveissä
pitkin seiniä, flyygeli oli oven suuhun työnnetty ja kasvit nostetut
toisiin huoneihin.

Senaattori Taube asteli kädet selän takana vitkalleen huoneesta

huoneesen ja näytti hyvin tyytyväiseltä. Häntä huvittivat pienet kemut
näin joulun aikana, hän piti nuorisosta, heidän iloisista kasvoistaan ja
sulavista liikkeistään. Jo usean vuoden kuluessa oli hänen tyttärensä
syntymäpäivää vietetty tanssiaisilla. Ensi alku oli ollut hyvin
vaatimaton — tanssihaluiset nuoret olivat vain koulutyttöjä ja
lyseolaisia ja senaattori itse ei ollut vielä kohonnut nykyiseen
korkeaan asemaansa. Mutta vuosi vuodelta vaatimukset olivat
kasvaneet yhdessä nuorten kanssa.

Rouva Taube kiiruhti punakkana ja niin nopeasti kuin hänen

lihavuutensa salli, miehensä luo.

— Rakas ystävä, hän sanoi läähättäen, — kyökissä on mies apua

pyytämässä. En tunne häntä, mutta hän näyttää niin kurjalta. Hän
sanoo tulleensa jalan kuinka kaukaa, jostain pohjoisesta pitäjästä.

Senaattori Taube näytti kärsimättömältä.

— Kuka heistä tietää. He osaavat kaikki niin erinomaisesti

teeskennellä. Anna hänelle lippu Hyväntekeväisyys-yhdistykseen. Ei
minulla nyt ole aikaa, kun vieraat juuri ovat tulossa.

Rouva Taube kiiruhti takaisin kyökkiin. Oven suussa seisoi laiha,

kelmeä mies. Vaikka hän olikin vielä nuori, niin hänen poskensa
olivat kuopille painuneet ja ihon väri oli aivan harmaa. Takki oli
repaleinen ja saappaat niin huonot, että tuskin jalassa pysyivät.

— Ei meillä nyt ole aikaa, mutta tuosta saatte lipun

Hyväntekeväisyys-yhdistykseen. Sieltä he antavat työtä ja apua.

— Hyvä rouva, mitä minä siellä. Kävin jo kerran ja sain koko

päivän odottaa vuoroani. Ja kun vihdoin pääsin puhumaan asiaani,
niin lupasivat ensin ottaa selkoa minusta, sanoivat tulevansa kotiin
katsomaan, tarvitsisinko apua. Siitä on jo kaksi viikkoa, eivätkä he
vieläkään ole käyneet.

— Avunhakijoita on niin paljon, että yhdistyksen on vaikea ehtiä

heti kaikkien luo. Ja sitä paitse he ensi sijassa auttavat omia
paikkakuntalaisia. Mutta minä käyn huomenna teitä katsomassa.

Mies kääntyi ovea kohti, mutta loi vielä pitkän katseen rouva
Taubeen. Se oli niin rukoileva, ja samalla epäluuloinen. Rouva Taube
tunsi pistoksen sydämessään, olisiko hän ollut liian kova tuolle
miehelle, hän olisi ehkä todellakin ansainnut apua. Hän aikoi kutsua
hänet takaisin, antaa hänelle ruokaa, hän ehkä ei ollut syönyt koko
päivään, mutta mies vetäisi jo oven kiinni jälkeensä, ennenkuin
rouva Taube oli ennättänyt mitään tehdä.

— Malin, missä ihmeessä sinä viivyt, sali oli jo täynnä vieraita.

Hän kuuli miehensä äänen kyökin ovelta ja hän kiiruhti sisään.

Olihan hän luvannut käydä huomenna häntä katsomassa, voisihan
hän silloin korvata minkä nyt oli laiminlyönyt.

Mutta hän ei sittenkään saanut rauhaa tuolta mieheltä. Hän koetti

hillitä mieltänsä, voidakseen olla kohtelias ja ystävällinen vierailleen,
mutta hän ei voinut yhtyä toisten iloiseen puheluun eikä hilpeään
nauruun. Valo ja vaaleat puvut kiusasivat häntä, hän oli vaivattu
kaikesta komeudesta ja turhuudesta ympärillään, eikä vähimmin
tyttärestään, joka puvullaan voitti kaikki toiset.

Luonnostaan rouva Taube oli kaikkea ylellisyyttä vastaan. Hän oli

kasvanut yksinkertaisissa oloissa ja saanut varhain tottua työhön.
Mutta jouduttuaan naimisiin, hän oli tullut ikäänkuin uuteen
ilmakehään, joka uhkasi kumota ne mielipiteet ja sen
elämänkäsityksen, jonka hän kasvatuksensa kautta oli saanut.
Hänen miehensä oli kasvanut rikkaassa kodissa, hän oli tottunut
ylellisyyteen ja turhamaisuuteen ja senaattoriksi tultuaan hän tahtoi
myös elää asemansa mukaan.

Elsa oli aivan isäänsä. Yhä enenevällä huolella rouva Taube näki
tytön harrastusten kääntyvän kaikkeen ulkonaiseen. Ja hän näki
oman vaikutuksensa häviävän aivan mitättömiin, sillä silmittömässä
ihastuksessaan isä ei voinut tyttäreltä mitään kieltää.

Soitto oli jo alkanut. Rouva Taube saattoi budoariinsa muutamia

vanhempia rouvia, talon läheisimpiä tuttavia ja heidän seuraansa
isäntäkin vieraineen liittyi. Nuoret neitoset istuivat seinävierustalla
juhlallisessa odotuksessa. Herrat seisoivat senaattorin etuhuoneen
ovella, he vetivät hansikkaita käsiinsä ja antoivat katseittensa kulkea
seinävierustaa pitkin. Etumaisimpana oli senaattorin veljenpoika,
luutnantti Taube, joka oli saapunut kaupunkiin virkalomallensa. Hän
astui nyt yli lattian, kannukset helisivät hänen kulkiessansa ja hänen
saappaansa kiilsivät. Hän kumarsi talon tyttärelle, joka hymyillen
nojautui hänen käsivarteensa ja antoi viedä itsensä tanssin
pyörteesen.

Iltaa oli kappale kulunut, kun Hertta Ek astui salin ovelle. Hänen
silmänsä etsi emäntää, mutta kun hän ei häntä mistään keksinyt, niin
hän jäi arasti ovenpieleen seisomaan. Hän seisoi siinä silmät
maahan luotuina, omiin mietteihinsä vaipuneena. Hänen
yksinkertainen tumma pukunsa erosi niin jyrkästi koko hänen
ympäristöstänsä, samoin kuin hänen kasvojensa vakava ilme ei ollut
sopusoinnussa toisten ilosta hehkuvien kasvojen kanssa.

— Neiti Ek, kuuli hän äänen vieressänsä. — Ettekö tanssi? No

sallikaa sitten että vien teidät rauhallisempaan paikkaan.

Antti Hammar tarjosi käsivartensa Hertalle ja he astuivat Elsan

huoneesen, joka oli aivan tyhjä.

— Te olette tänään ollut niin näkymätön, sanoi Hertta, heidän

istuessaan matalalle sohvalle.

— Olen ollut kovassa työssä koko päivän. En olisi oikeastaan

tännekään ehtinyt.

Melkein joka päivä he olivat tavanneet toisensa kenraali Löfbergin

luona. Ensi alussa Antti oli vain pikimältään pistäytynyt kenraalin
huoneesen, jossa Hertta pöytänsä ääressä työskenteli, mutta päivä
päivältä hän oli viipynyt yhä kauemmin. Hän innostui yhä enemmän
toimikunnan työhön, hän tiedusteli mitä kulloinkin oli tekeillä ja otti
osaa neuvotteluihinkin. Vähitellen Hertta tottuikin hänen puoleensa
kääntymään, kun hän tarvitsi apua työssänsä. Ja siten heidän
välilleen oli syntynyt tuttavallinen suhde, kuin kahden toverin, joita
yhteinen asia innostaa ja joille se tarjoo loppumattomia keskustelun
aiheita.

— Mitä teillä tänään oli esillä? kyseli Antti Hertalta. — Onko tullut
uusia tietoja hätämailta?

— Sisar Cecilia kirjoitti Vaaralammelta. Teidän pitää lukea se kirje.

Hän kertoo keittiössä käyvän neljä- jopa viisikymmentä ruokavierasta
päivittäin, sekä aikuisia että lapsia. Suureksi siunaukseksi nuo
kansankeittiöt näyttävät olevan, kun varat vain myöntäisivät
useampia perustamaan.

— Se olikin suurenmoinen lahjoitus, jonka hätäaputoimikunta sai

rouva Aberlingiltä. Täytyy oikein ihmetellä että ulkomaalainen
osoittaa niin paljon myötätuntoisuutta kansalle, johon hän vain
kesäisenä aikana on tutustunut.

— Niin, hän se kokonaan kustantaa Vaaralammen kansankeittiön.

Me lähetimme sinne vaatteita ennen joulua. Sisar Cecilia sanoo
jaelleensa jo kaikki, ja tarvitsevansa vieläkin enemmän. Hän kuvailee
kurjuutta aivan sydäntäsärkevällä tavalla.

— Useampien naisten pitäisi seurata neiti Fährlingin esimerkkiä ja

lähteä hädänalaisille seuduille. He voisivat epäilemättä tehdä siellä
paljon hyvää.