Professional Documents
Culture Documents
Brooks Cole Empowerment Series Becoming An Effective Policy Advocate 7Th Edition Jansson Test Bank Full Chapter PDF
Brooks Cole Empowerment Series Becoming An Effective Policy Advocate 7Th Edition Jansson Test Bank Full Chapter PDF
Test Bank
1. In order to develop and defend a policy proposal, a policy advocate must go through
____ steps.
a. Four.
b. Six.
c. Seven.
d. Eight.
ANS: B
PG: 200
ANS: C
PG: 201
ANS: D
PG: 202
4. In order to effectively analyze the relative merits of two options, policy analysts must
first:
a. Judge each option on the basis of the same specific criteria.
b. Consider to what extent each option meets a social justice criteria.
c. Decide if an option will be cost effective.
d. Choose which option they prefer.
ANS: A
PG: 203-204
ANS: C
PG: 205-207
ANS: A
PG: 207
ANS: B
PG: 207-208
ANS: B
PG: 210
ANS: C
PG: 212
a. The perception of problems and solutions are shaped by culture and values.
b. Social workers must not let non-rational factors such as culture interfere in problem
solving.
c. Policy makers from all political ideologies agree on welfare issues.
d. Politicians are more worried about funding than about people.
ANS: A
PG: 214
ANS: D
PG: 215
12. Which of the following is a community factor that can cause welfare problems?
a. A person who is a single parent.
b. A parent of a child with disabilities.
c. The availability of public transport.
d. Dyslexia.
ANS: C
PG: 217-218
13. A researcher with ___________ perspectives will emphasize economic and social
inequalities as the cause of a problem.
a. Ecological.
b. Radical.
c. Medical.
d. Intraphysic.
ANS: B
PG: 219
14. Once a policy advocate has established a typology and analyzed the causation of a
problem, the next step is:
ANS: A
PG: 220
ANS: D
PG: 221
16. Giving assistance to a person as soon as a problem arises is known as
a. Primary prevention.
b. Secondary prevention.
c. Tertiary prevention.
d. Preventative strategy.
ANS: B
PG: 223
ANS: B
PG: 225-227
ANS: A
PG: 228-229
ANS: D
PG: 231-232
20. Which of the following is NOT one of the ambiguities or philosophical issues confronted
by policy advocates?
ANS: A
PG: 232-234
Another random document with
no related content on Scribd:
köyhyydestäni ja ahdingostani avioliittomme edellä! Ja ylhäisestä
suvustaan! Ja kolmesta marskistaan! Ja —"
"Perigordissa?"
"Niinpä kyllä."
"Niin."
*****
Hän luuli olevansa yksinään. Mutta kaiken aikaa makasi
valkeakasvoinen poika muutaman jalan päässä hänestä, tarkaten
hänen jokaista liikettään ja kuunnellen hänen hengitystään —
pienoinen poika, jonka aisteja herkisti viha ja inho.
Rankaisemattomuus tekee ihmisen huolimattomaksi, muutoin ei
Notredame olisi ollut niin kerkeä panemaan rupisammakon tiliin
apurinsa aiheuttamaa jyrähdystä. Judas-reikä ja vakoilukomero
olisivat johtuneet hänen mieleensä, ja tuossa tuokiossa hän olisi
keksinyt kuuntelijan, ja tämä kertomus olisi jäänyt kirjoittamatta.
*****
Hän jäi siihen asentoon noin minuutiksi. Sitte hän kääntyi ja hiipi
jälleen alas, seisten ajatuksissaan portaitten juurella, kasvoillaan niin
tavattoman hämmästyksen ilme, että mies oli melkein muuttunut.
Hän oli kuullut tai nähnyt jotakin, mitä hän ei kyennyt ymmärtämään!
Jotakin uskomatonta, jotakin melkein ihmetyöltä tuntuvaa! Sillä kaikki
muu, hänen rikollinen hankkeensakin, näytti kuoleutuneen pelkkään
ihmetykseen.
"Hän on astrolabikamarissa."
"Kelle?"
"Teille."
Kiinnytysjauhe.
Paikka oli hänelle kamala, muttei niin kamala kuin kylmä koti, tylyt
sanat, rakkauden pilkkaaminen, verkalleen vahvistuva tieto, että
rakkautta ei ollut alkujaankaan olemassa, — ja siitä kaikesta oli hän
täällä pelastumassa. Hän oli yksin, vaan ei yksinäisempi kuin oli ollut
kuukausimääriä omassa talossaan. Se mies, joka kohteli häntä joka
päivä ivasanoin ja herjauksin ja harvoin puhui muistuttamatta
hänelle, kuinka valjulta ja värittömältä hän näytti hovin kukkeiden ja
sukkelien kaunottarien rinnalla — hänen ystäviensä — oli yhä hänen
kaikkensa ja oli ollut hänen epäjumalansa. Jos hän miehensä
menettäisi, niin maailma olisi hänelle tosiaan tyhjä. Vain yksi tehtävä
oli senvuoksi jäljellä: suurin surminkin, kaikella mitä nainen saattoi
tehdä täi uskaltaa, — alistumisella, urheudella, — voittaa takaisin
hänen rakkautensa. Hän oli yrittänyt. Jumala tietää, että hän oli
yrittänyt! Hän oli polvistunut miehensä eteen, ja tämä oli lyönyt
häntä. Hän oli pukeutunut hienosti ja ollut hilpeä ja koettanut laskea
leikkiä niinkuin miehen ystävät puhuivat pilojaan: mies oli suominut
häntä katkeralla ivailulla. Hän oli rukoillut, ja taivas ei ollut vastannut.
Hän oli kääntynyt pois taivaasta — valkeakasvoinen, riutuva nainen,
melkein vielä tyttönen — ja hän oli täällä.
Mutta onni oli heitä vastaan, tai tavoittajan katse oli harvinaisen
läpitunkeva. He eivät olleet värjötelleet siinä montakaan sekuntia,
kun hän juoksi esille — kumarainen olento, hento ja lyhyt. Hän
hiljensi äkkiä vauhtiansa ja pysähtyi ihan heidän lymynsä kohdalle.
Hetkinen jännitystä, ja sitte valjut kasvot, jotka sai näkyviin etäisen
tulen kajastus, kumartuivat heitä kohti, ja piipattava, läähättävä ääni
sopersi arasti: "Madame! Madame de Vidoche, suvaitkaa!"
Tällä kertaa Margot nauroi. "Kuka sinä sitten olet?" hän kysyi
astuen ripeästi esille, "ja minkätähden olet seurannut meitä? Sinulla
näkyy olevan rouvan nimi hyvin selvillä", hän lisäsi terävästi.
Margot oli kaiken aikaa siirtynyt pikku erin lähemmäksi ja tuli nyt
ihan luokse. "Nyt, hyvä rouva", hän sanoi terävästi, "pyydän teitä
lopettamaan. Tämä ei ole mikään sovelias paikka meille tähän
aikaan yöstä, ja tuon pikku pirulaisen pitäisi olla omilla asioillaan.
Ihan minä nykistyn viluun, ja noiden veneitten kitkuminen virralla
panee minut ajattelemaan pitkiä hirsipuita ja ruumiita, niin että kylmät
väreet karmivat selkäpiitäni! Ja vartiokin tulee tänne tuotapikaa."
"Hyvä on, Margot", vastasi madame; "minä tulen". Mutta hän
katseli yhä poikaa ja viivytteli. "Olet siis varma, että sinulla ei ole
muuta sanottavaa?" hän virkkoi hiljaa.