International Business Law and Its Environment 9Th Edition Schaffer Test Bank Full Chapter PDF

International Business Law and Its
Environment 9th Edition Schaffer Test

Bank
Visit to download the full and correct content document: https://testbankdeal.com/dow
nload/international-business-law-and-its-environment-9th-edition-schaffer-test-bank/
True / False
1. The GATT dispute panel found that Thailand's import restrictions on Tobacco could not be justified as being
necessary for the protection of domestic agriculture.
a. True
b. False
ANSWER: True
POINTS: 1
DIFFICULTY: Moderate
NATIONAL STANDARDS: United States - BUSPROG - Reflective Thinking
STATE STANDARDS: United States - AICPA - AICPA - BB-Legal
TOPICS: Laws Governing Access to Foreign Markets
KEYWORDS: Bloom's: Analysis
2. The WTO Agreement on Agriculture is designed to increase export opportunities for agricultural products and to
reduce government subsidies.
a. True
b. False
ANSWER: True
POINTS: 1
KEYWORDS: Bloom's: Application
3. Trade-related investment measures are those restrictions a nation places or foreign investment that adversely affect
trade in goods or services.
a. True
b. False
ANSWER: True
POINTS: 1
KEYWORDS: Bloom's: Comprehension
4. A product standard is a technical requirement imposed by the Department of Commerce's technical bureau as to the
product's characteristics before permitted into the country.
a. True
b. False
ANSWER: False
POINTS: 1
KEYWORDS: Bloom's:Comprehension
5. The Flammable Fabrics Act is an example of a technical regulation that is in violation of the principles of
GATT/WTO.
a. True
b. False
ANSWER: False
POINTS: 1
STATE STANDARDS: United States - AICPA - BUSPROG - BB-Legal
KEYWORDS: Bloom's:Application
6. Trade discrimination can occur even when imported and domestic products are treated the same.
a. True
b. False
ANSWER: True
POINTS: 1
7. After many years of work by the European Union Commission, most European countries have agreed on similar
standards for consumer products.
a. True
b. False
ANSWER: False
POINTS: 1
KEYWORDS: Bloom's: Knowledge
8. The GATT Agreement on Technical Barriers to Trade governs the use of technical regulations, product standards,
testing, and certifications among WTO member countries.
a. True
b. False
ANSWER: True
POINTS: 1
9. The principle of least-restrictive trade means that otherwise valid restrictions on trade can be no more restrictive
than necessary to achieve the goals for which they were imposed.
a. True
b. False
ANSWER: True
POINTS: 1
10. The GATT dispute panel found that Thailand's regulations on the importation of cigarettes was justified.
a. True
b. False
ANSWER: False
POINTS: 1
11. Under GATT, an exception from the national treatment provision is granted to allow governments to favor domestic
suppliers.
a. True
b. False
ANSWER: True
POINTS: 1
DIFFICULTY: Challenging
12. The Agreement on Government Procurement has the force of international law and applies to all WTO countries.
a. True
b. False
ANSWER: False
POINTS: 1
13. The Agreement on Government Procurement reverses the general GATT rules that allow government agencies to
favor domestic products.
a. True
b. False
ANSWER: True
POINTS: 1
14. Agricultural products, in general, have few barriers to trade placed upon them.
a. True
b. False
ANSWER: False
POINTS: 1
15. In 1947, the international community created the 1947 GATT and incorporated into the context of the principles is
the protection of intellectual property to encourage innovation and protection.
a. True
b. False
ANSWER: False
POINTS: 1
KEYWORDS: Bloom's:Knowledge
16. Trade retaliation under U.S. Section 301 is mandatory if the U.S. trade representative determines a country permits
forced labor.
a. True
b. False
ANSWER: False
POINTS: 1
17. Super 301 was created by Congress as a fast track measure to be used against countries that fail to protect U.S.
intellectual property rights.
a. True
b. False
ANSWER: False
POINTS: 1
STATE STANDARDS: United States - AICPA - BUSPROG - BB-Legal
18. The symbol of an approved product in Japan is the government-authorized Japan Industrial Standards Mark.
a. True
b. False
ANSWER: True
POINTS: 1
DIFFICULTY: Easy
19. ISO 9000 is a series of rules governing the importation of technology products from a WTO-member nation.
a. True
b. False
ANSWER: False
POINTS: 1
20. The GATT 1994 Agreement on Import Licensing Procedures provides strict guidelines for licensing paperwork.
Licenses can be refused if any of the procedures are not strictly followed.
a. True
b. False
ANSWER: False
POINTS: 1
TOPICS: Laws Governing Access to Foreing Markets
21. Section 301 of the Trade Act of 1974 permits the United States to unilaterally retaliate against foreign companies
that discriminate against U.S. goods or services.
a. True
b. False
ANSWER: False
POINTS: 1
22. The GATT Agreement on Technical Barriers to Trade sets minimum international standards for product
performance, design, safety, or efficiency.
a. True
b. False
ANSWER: False
POINTS: 1
23. The WTO General Agreement on Trade in Services applies basic GATT Principles to service industries.
a. True
b. False
ANSWER: True
POINTS: 1
24. Only U.S. and Canadian manufacturers may submit their products to independent laboratories for testing in order to
attach the CE mark before admitted into the EU.
a. True
b. False
ANSWER: False
POINTS: 1
KEYWORDS: Bloom's:Comprehension
25. The Japanese technical barriers are imposed to protect its citizens and based on performance standards.
a. True
b. False
ANSWER: False
POINTS: 1
26. The United States Buy American Act is in violation of the principles of GATT/WTO.
a. True
b. False
ANSWER: False
POINTS: 1
27. Domestic agriculture support programs are politically charged issues that are obstacles to achieving the principles of
GATT/WTO.
a. True
b. False
ANSWER: True
POINTS: 1
KEYWORDS: Bloom's:Evaluation
28. Under the Recognition of Licensing and Professional Qualifications, countries must recognize professional licenses
granted by foreign countries.
a. True
b. False
ANSWER: False
POINTS: 1
Multiple Choice
29. Restrictions a nation places on foreign investment that adversely affect trade in goods or services are called:
a. Trade restrictions.
b. Trade-related investment measures.
c. Tariffs.
d. Foreign interest restrictions.
ANSWER: b
POINTS: 1
30. Intellectual property rights do not include:

a. Copyrights.
b. Patents.
c. Generic Pharmaceuticals .
d. Trademarks.
e. All of the above are part of intellectual property rights.
ANSWER: c
POINTS: 1
31. Which of the following statements regarding the 1994 Agreement on Technical Barriers to Trade is false?
a. All technical regulations shall be applied on a nondiscriminatory basis, without regard to the national origin of
the products.
b. Disputes between countries may be referred to the WTO for negotiation and settlement.
c. Whenever possible, product requirements should be based on the design and descriptive characteristics of a
product, rather that its performance.
d. Proposed standards must be published and made available to foreign countries.
e. All of the above are true.
ANSWER: c
POINTS: 1
32. ISO 9000 refers to:

a. Standards used for assuring product quality through product design and manufacturing process.
b. A series of import regulations imposed by the European Union.
c. Japanese trade restrictions against U.S. telecommunications companies that were eventually repealed.
d. A trade agreement established between the U.S. and the European Union that will significantly reduce
barriers to trade.
ANSWER: a
POINTS: 1
33. Regarding Thailand's importation of cigarettes:

a. It was found that cigarettes made in the U.S. could not meet Thailand's standards.
b. Thailand's licensing system for cigarettes was not justified.
c. Thailand's licensing system for cigarettes was needed to protect its domestic industries.
d. The U.S. was not allowing Thailand to import enough U.S. cigarettes to meet demand.
ANSWER: b
POINTS: 1
34. Which of the following statements regarding the 1994 Agreement on Import Licensing Procedures is false?
a. Applications should not be refused because of minor errors in paperwork.
b. The WTO Import Licensing Committee must be notified if any new products will become subject to licensing
requirements.
c. It calls for the procedures to be fair, reasonable, and nondiscriminatory.
d. Where licenses are used to administer quotas, the amount of the quota already used must be published for all
importers to see.
e. All of the above are correct.
ANSWER: e
POINTS: 1
35. The WTO Agreement on Government Procurement (1994):

a. Requires fair, open, and nondiscriminatory procurement practices.
b. Sets up uniform procurement procedures to protect suppliers from different countries.
c. Applies only to those countries who have signed it.
d. Applies to the purchase of goods and services over $182,000.
e. All of the above.
ANSWER: e
POINTS: 1
36. Which of the following is not an instance in which the U.S. Trade Representative may take retaliatory action against
a foreign country?
a. The foreign country's policies violate the legal rights of the U.S. and restrict U.S. commerce.
b. The foreign government permits forced labor.
c. The foreign government's policies are unreasonable or discriminatory and burden or restrict U.S. trade or
foreign investment.
d. None of the above is discretionary, rather, retaliation by the U.S. Trade Representative is mandatory in all
three instances.
ANSWER: a
POINTS: 1
37. ISO 14000 refers to:

a. Standards used for assuring product quality through design and manufacturing process.
b. Guidelines in environmental management and labeling.
c. European Union import regulations.
d. A trade agreement between the U.S. and EU designed to reduce barriers to trade.
ANSWER: b
POINTS: 1
TOPICS: Law Governing Access to Foreign Markets
38. A law or regulation affecting a product's characteristics that must be met before a product can enter a country is a:
a. Product standard.
b. Technical regulation.
c. Product limitation.
d. Government procurement law.
ANSWER: b
POINTS: 1
39. In the United States, technical regulations and product standards can be set by:
a. The Department of Agriculture.
b. The Consumer Product Safety Commission.
c. The Food and Drug Administration.
d. The Department of Transportation.
e. All of the above.
ANSWER: e
POINTS: 1
40. Which of the following statements regarding technical barriers to trade is false?
a. Despite decades of work by the European Union, thousands of new national standards have arisen.
b. Japan and the United States have had a long history of disputes over Japanese technical barriers to trade.
c. Most standard setting in the European Union takes place through the European Committee for
Standardization.
d. Japanese technical regulations and standards are readily available to importers and exporters.
e. All of the above are true.
ANSWER: d
POINTS: 1
41. The majority of the gross domestic product in the U.S. is produced by:
a. Service industries.
b. Manufacturing industries.
c. Trade in services.
d. Technology industries.
ANSWER: a
POINTS: 1
42. Thailand's import restrictions on cigarettes:
a. Were justified under GATT article XI as protection of domestic agriculture.
b. Were justified in the interest of public health.
c. Were not justified under GATT article XI as protection of domestic agriculture.
d. Were not justified because they violated the principle of free trade.
ANSWER: c
POINTS: 1
43. Section 301 refers to:

a. A law that permits the United States to retaliate unilaterally against other countries that violate GATT.
b. A law that permits the United States to retaliate unilaterally against countries that are unfair in restricting the
import of U.S. goods or services.
c. A law that contains four different provisions.
d. A law that is based on the Omnibus Trade and Competitiveness Act of 1988.
e. All the above are true regarding Section 301.
ANSWER: e
POINTS: 1
44. Under Section 301, the United States Trade Representative has the discretion to take retaliatory trade action in all
the following cases except:
a. When a country permits forced labor.
b. When a country fails to allow workers the right to organize and bargain collectively.
c. When a country has denied the U.S. its rights under any of the GATT agreements.
d. When a country fails to provide standards for minimum wage.
ANSWER: c
POINTS: 1
45. The principle that limits restrictions on trade to the lowest level possible to achieve the goals for which they are
imposed is:
a. Trade barrier limitation principle.
b. Fair trade principle.
c. Principle of least-restrictive trade.
d. Principle of nominal trade barriers.
ANSWER: c
POINTS: 1
46. The first multilateral, legally enforceable agreement to establish rules for international trade in services was:
a. The General Agreement on Trade in Services of 1994.
b. Trade in Services Act of 1947.
c. The Multilateral Agreement on Trade in Services of 1994.
d. The General Agreement on Trade in Services of 1947.
ANSWER: a
POINTS: 1
47. Which of the following statements is true regarding trade in agriculture?

a. The United States exports almost 50 percent of its agricultural production.
b. In general, governments let agricultural markets operate on the free trade principle.
c. Nations do not mind being reliant on other countries for their food supply.
d. Most countries impose strict restrictions on both raw and processed food products.
ANSWER: d
POINTS: 1
48. Aeroflop, a U.S. firm, wants to sell several million dollars worth of airplanes to a government-owned airline in a
European country famous for cheese. In order to get the contract, Aeroflop agrees to pay a 5% kickback to another
U.S. company if that company agrees to buy all of its cheese from a seller in that European country.
a. Aeroflop's sale to the government-owned airlines is allowed under the Agreement on Government
Procurement.
b. Aeroflop's sale is prohibited because the Agreement on Government Procurement prohibits offsets.
c. Aeroflop's sale is allowable because the European nation is treating Aeroflop no less favorably than its
nationals.
d. The WTO dispute resolution panel must authorize both contracts prior to the sale.
ANSWER: b
POINTS: 1
49. Which of the following statements about the 1994 General Agreement on Trade in Services is false?
a. It is patterned after the concepts that GATT applies to trade in goods.
b. Expands provisions governing trade in services provided for in the original GATT agreement.
c. Prohibits a requirement that local inventors must own a percentage of a foreign services company.
d. Allows each country to list exceptions to the General Agreement for certain service industries.
ANSWER: a
POINTS: 1
50. In EU Measures Concerning Meat and Meat Products, the WTO Dispute Resolution Panel decided:
a. The EC's regulation permitting zero residue violates the SPS agreement because internationally accepted
standards permit residue.
b. Where no internationally accepted standards exist, the EC ban on that hormone was not allowed because it
was not based on a risk assessment using scientifically accepted principals.
c. The decision of the Dispute Resolution Body was overturned by the WTO Appellate Body in January of 1998.
d. Both A and B are true.
ANSWER: d
POINTS: 1
51.
a.
b.
c.
d.
ANSWER: a
POINTS: 1
52. Countries must rely on internationally accepted standards or recommendations for the protection of their plants,
animals, and foodstuffs.
a. Japan's keiretsu
b. Agricultural Act of 1948
c. The Law on the Entry and Exit Animal and Plant Quarantine
d. Codex Alimentarius
ANSWER: d
POINTS: 1
KEYWORDS: Bloom's:Synthesis
53. The WTO General Agreement on Trade in Services defines international services as
a. International telephone calls
b. Consumption abroad
c. U.S. Immigration officials
d. Both a and b.
ANSWER: d
POINTS: 1
Subjective Short Answer
54. Compare and contrast some of the remedies and sanctions under Section 301.
ANSWER: Answer not provided.

POINTS: 1
LEARNING OBJECTIVES: IBLE.SADE.12.1 - Comparative Analytical Questions
KEYWORDS: Bloom's: Evaluation
55. Consider the benefits and detriments of bringing an IPR dispute before the WTO and the USTR.

POINTS: 1
56. Compare and contrast the IPR-related/access dispute resolution procedures of GATT with those of WTO.

POINTS: 1
57. Compare and contrast the actions of foreign countries regarding cigarettes (as seen in the text) with recent attempts
within the U.S. to regulate cigarettes.

POINTS: 1
58. Consider the similarities and differences between situations in which the U.S. Trade Act of 1974 can be used instead
of the WTO dispute settlement procedures.

POINTS: 1
59. Compare and contrast unilateralism with bilateralism.

POINTS: 1
60. Craft a statutory addendum deeming what constitutes a valid, non-discriminatory "health regulation." Students might
wish to review GATT Article XX(b)'s to "protect human health" language.

POINTS: 1
LEARNING OBJECTIVES: IBLE.SADE.12.2 - Essay/Writing Assignments
61. Considering the problems with "mad cow" disease in the U.K. (and, perhaps, adjacent countries), write a regulation
pertaining to the import of European beef.

POINTS: 1
LEARNING OBJECTIVES: IBLE.SADE.12.2 - Essay/Writing Assignments
Another random document with
no related content on Scribd:
Vavahtaen tunsi Thora nyt joutuneensa metsänhaltiattaren
valtaan.
Tulija saapui aivan hänen eteensä.
Silloin täytyi Thoran kumartua syvälle alas.
— Näethän että olen omasi, sinun täytyy auttaa minua, sanoi hän
hiljaa.
— Mitä tahdot minulta?
Silloin tunsi Thora sydämen hehkuvan povessansa.
— Tunnen kaihoa!
Metsänhaltiatar katsoi häneen, ja hänen silmänsä olivat tummat ja

täynnä voimaa.
— Mitä sinä kaihoat?
Thora kurotti kätensä häntä kohden.
— Sitä, jota en voi saavuttaa!… Sitä, joka on ikuista!
Silloin kosketti metsänhaltiatar häntä taikasauvallaan, ja hänen

katseensa oli käynyt lempeäksi.
— Nouse ja käy, — muutoin et ehdi perille! sanoi hän, kulkien

edelleen.
Thora katsoi hänen jälkeensä, hänen käydessään yli nummen,

poistuessaan pitkien kanervalaineiden keskitse. Missä hänen
jalkansa oli koskettanut maata, siinä hohtivat värit, jommoisia Thora
ei ollut koskaan nähnyt, ja siinä kohdassa, missä hän oli kadonnut
näkyvistä, leimusi liekki mätästen yläpuolella. —
Silloin tuli vieläkin joku hänen luoksensa ja puhutteli häntä — nyt

ihminen.
Thora ei ollut huomannut hänen tuloansa; nyt näki hän hänen

istuvan vieressänsä. Mutta hän ei hämmästynyt; hän ei olisi voinut
hämmästyä mistään, istuessaan siinä nyt voimatta vapautua tuosta
haavetilasta, johon oli joutunut. Hän ei sitä koettanutkaan. Miksi olisi
hän sen tehnyt?
— Mitä sinä täällä teet? kysyi tulija.
Ääni oli lämmin ja lempeä ja se tunki hänen sydämeensä.
Hän tiesi että tulija oli Samuel Stern. Hän näki hänen kauniin
suunsa, jolla oli sama lempeä ilme kuin muinoin nuoruuden päivinä.
Hän ei ollut siitä ihmeissään, eikä siitäkään että Samuel Stern

sanoi häntä sinuksi. Hän istui tuijottaen suoraan eteensä.
— Mitä sinä teet täällä? kysyi hän uudelleen.
— Kuuntelen tuulia, vastasi Thora hiljaa.
Samuel Stern muuttautui hiukan eteenpäin. — Mitä ne sanovat?
— Surullisia asioita ne kertoelevat.
— Olet kuullut väärin! vastasi Samuel. Hänen äänensä kuului

hiljaiselta ja vavahtelevalta.
— Ei, sanoi Thora, — merituuli tietää kaikki — ja tuo pikku
tuulonen, joka tulee laaksosta, sieppaa mukaansa kaikki unettomain
öiden huokaukset ja kuljettaa ne mukanansa tänne.
Samuel kumartui häntä kohden.
— Tiesin, että tulisitte tänne, sanoi hän.
Hän katsoi hiukan ihmeissään Thoraan, sillä hän huomasi ettei

hän ollenkaan tarkannut mitä hän sanoi.
— Metsänhaltiatar on ollut täällä! äännähti hän kuin unessa ja

nyökkäsi vakuuttavasti.
— Ja hän on koskenut teihin taikasauvallansa. Niin, tämähän on

hänen valtakuntaansa!
Samuel Sternin ääni kajahti siltä, kuin olisi hän ilahtunut jostakin.
Thoran tunnelma valtasi hänetkin. Hänestä oli äkkiä kuin nuoruuden
päivinä, kun he vaeltelivat yhdessä ja hän yhtyi Thoran haaveisiin.
Tämä oli rauhoitettua aluetta, jossa he voivat kohdata toisensa…
melkoisen matkan päässä arkielämästä.
— Huomaan kyllä, toisti Samuel Stern nauraen, että

metsänhaltiattaren taikasauva on koskenut teihin. Teistä säteilee
pimeyttä!
— Mutta täällä kaikki muuttuu, lisäsi hän, — kaikki näyttää

toisenlaiselta.
Hiljaa hymyillen katsahti Thora ylös ja pudisti päätänsä.

— Täällä käyvät ilmi tunteet ja haaveet, koko sisimmän olennon
kaikupohja. Täällä täytyy olla rehellinen toisiansa kohtaan.
Thora katsoi häntä hiljaisella ihmettelyllä. Hän oivalsi vain

puolittain hänen puheensa.
— Katso, tuolla alhaalla on pimeätä ja ummehtunutta. Mutta täällä

metsänneidon kodissa on portti avoinna meille. Täällä vallitsee tyyni,
täällä olemme suojassa luoteistuulelta. Täällä voimme vaeltaa
vanhoja, tuttuja polkuja. Voimme kertoa toisillemme kaikenmoista —
pitentää sillä elämämme, kuten tuo kuolemaan tuomittu, joka kertoeli
sulttaanille! — — —
— Mitä sinä ajattelet?… Tiedätkö jotain, jota on ihana ajatella, kun

yö on pitkä?… Miksi tulit tänne jälleen?
Thoran kasvot vavahtivat, hänen silmänsä kävivät suuriksi ja

väsyneiksi.
— Hain jotakin, sanoi hän hitaasti. — Mitäkö se oli? Sitä en tiedä!

Ei, en luule tietäväni sitä — ajattelin että ehkä voisin saavuttaa sen
täällä, sillä muualla en sitä löydä.
Hän tuijotti eteensä. — Nyt sen tiedän. Tahdoin saavuttaa rauhan.
— Sinun pitää kertoa minulle jotain muuta, — onnesta, jonka olet

saavuttanut!
Thora säpsähti arasti, ja levottomuus näytti valtaavan hänet.
— Onnesta? En tiedä millaista se on. Olen unohtanut millaiseksi

sitä kuvailin.
Hän laski kätensä kasvoillensa.
— Mitä tahdot minulta? Sinä kiusaat minua! sanoi hän hiljaa.
— Päivänpaisteinen unelmasi, jonka uneksit kerran, millainen oli

se?
Nyt kääntyi Thora häntä kohden ja nauroi.
— Ei pidä uneksia — se käy niin kalliiksi. Unelmat riistävät pois

kaiken sen mitä omistaa… ja haihtuvat itse olemattomiin.
— Mitä olet kokenut elämän ihanuudesta?
— Elämän ihanuudesta? kuiskasi Thora, katsoi häneen ja peräytyi

vavahtaen. — Niin, se saapui pimeyden täyttäessä mieleni — ja
poistui jättäen epätoivon. Siksi olen unohtanut senkin!
Hiljaisuus seurasi.
Samuel Stern katsoi Thoraa. Näytti siltä kuin tämä olisi unohtanut
hänen läsnäolonsakin.
Thoran miellyttävä asento liikutti häntä. Kuinka hän voikaan

näyttää noin lapselliselta? Kuinka hän oli tullut totuttautuneeksi
tuollaiseen päänasentoon? Se saattoi hänet ajattelemaan kukkaa.
— Kerro joku toinen pikku satu, pyysi hän lempeästi.
— Muista, että täällä on toisenlaista kuin tuolla alhaalla. Täällä

sulkeutuu se ovi, joka vie sinne, ja aukenee se, joka johtaa salattujen
ajatusten ja haaveitten tykö!… Hohtavin valkoisin siivin liitelevät
kevätunelmasi ympärilläsi!… Täällä ei tiedetä ajasta, joka kiitää
tiehensä, täällä ei mikään ole ohitse!
Thora kävi jälleen levottomaksi. Hän nousi äkkiä — mutta istuutui
jälleen. Samuel Sternin ilme vaikutti häneen omituisen
vastustamattomasti.
— Tiedäthän, jatkoi tämä, — että se, johon tuo vihreä taikasauva

on koskenut, näkee salatunkin, — näkee toiset ihmiset oikeassa
valossa… Sano, mitä näet nyt!?
Thora istui hetken, punniten mitä sanoisi.
— Minun täytyy tosiaankin nauraa! Tiedän erään henkilön, joka on

niin iloinen, ettei edes näe kyynel- ja veripisaroita… Se johtuu siitä,
ettei hän koskaan ole lahjoittanut sydäntänsä kokonaan.
— Kerrot aivan väärin!
— Ei, olen oikeassa. En ole mies, niin että voisin unohtaa — — —
— Olet unohtanut tuon vanhan laulun:
»Tuskan tuikeen riemun ääniin

Kätken, poika poloinen!»
Et tiedä, että on olemassa mies, joka on taistellut, kunnes päivä

kävi helteiseksi, ja yhtä monta kertaa kuin meren rannalla on
hietajyväsiä, ja joka sanoo itsellensä: »Tuota, mitä tänään olen
tehnyt, olen ajatellut, en tee enää koskaan, se oli viimeinen kerta!»…
Mutta hän tekee sen yhä uudelleen. Viimeinen kerta ei tule koskaan.
Se tekee hänen mielensä niin raskaaksi. Kerro nyt jotain muuta,
jonka tunnet paremmin… Missä olet ollut koko tuon pitkän ajan?
— Missäkö? Olen käyskennellyt hakien… olin kadottanut jotain…

en löytänyt koskaan rauhaa. Yöllä minusta oli kuin en olisi levännyt
vuoteessani, vaan kuljeskellut pimeässä. — — — Joku tahtoi auttaa
minua, mutta ei kukaan voinut sitä tehdä. »Antakaa minun mennä»,
pyysin minä, »rukoilen teitä, antakaa minun mennä! Tahdon mennä
sinne, jossa ei ole ketään… tahdon kuihtuneiden lehtien tykö, kaiken
tykö, joka on kerran kukoistanut, mutta lakannut olemasta.» —
— Ja minä tulin suureen erämaahan… Silloin saapui yö luokseni.

Se sulki raskaat silmäluomeni. Ja minä pyysin, ettei kukaan häiritsisi
minua.
— Silloin sanoi minulle joku: »Miksi suret sitä että ruoho lakastuu
ja laulu vaikenee ja kynttilä palaa loppuun. Sellaista on elämä!» —
— Mutta käyskentelin vain tuolla ulkona. En löytänyt missään

rauhaa… Silloin tuli luokseni joku pimeässä ja sanoi: »Mitä haet sinä
täältä? On parempi että seuraat minua, niin löydät kenties jotakin,
jota voit käyttää!»… Suru otti minut siten huostaansa ja vei minut
omaan maahansa. Siellä on niin monta kuilua, ja tie vie aina
alemmas.
— Niin olin siis siellä… Siksi tulin tänne viime kesänä, että olin
ollut siellä, — minun täytyi levätä hiukan. —
Samuel Stern aikoi sanoa jotakin, mutta Thora esti sen. Hän laski
kätensä hänen käsivarrellensa.
Sitten kohotti hän jälleen kätensä ja painoi ne vasten otsaansa.
— Väsyin niin kovin! En löytänyt mitään, jota olisin voinut käyttää,

— silmäni eivät nähneet mitään!
Hän pudisti päätänsä. — Ja nyt en enää tahdo hakeakaan!

Hän oli puhunut soinnuttomasti ja epäselvästi, ikäänkuin sanat
olisivat väkisin pyrkineet esiin, — ja kun hän ehti viime sanaan,
katkesi ääni, päättyen epäsointuun.
Hän nousi. — Tahdon nyt lähteä, kuiskasi hän melkein

kuulumattomasti.
— Ei! — Samuel Stern sai hänet jälleen istuutumaan. — Nyt

kerron minä vuorostani, ja jotakin, joka on oikein totta.
— Oli muuan ilta täällä nummella. Eräs mies tuli tänne

tervehtimään ja kiittämään viimeisestä. Ja hänet lausuttiin
tervetulleeksi ja hänelle kerrottiin, että joku toinenkin oli tullut tänne.
Hän oli aavistanutkin, että tuo toinen tulisi. Ja mies käyskenteli täällä
ihanan luonnon yksinäisyydessä. Hän tarkkasi kuunnellen nukkuvia
lintuja ja kukkasia. Hänestä tuntui että niiden täytyisi kaikkien
uneksia tuosta olennosta, joka täytti hänen mielensä. — — —
— Tuo mies oli elänyt hyvin hurjasti. Hän ei uskaltanut pysähtyä

tuon naisen kasvojen eteen. Sillä nainen tahtoi kostaa, tahtoi yllättää
hänet hänen ollessaan väsynyt ja voimaton — ja saattaa hänet
kauhun valtaan. Mies käyskenteli myöskin synkkiä polkuja, — tuskan
tiet ovat monenlaiset. Ja hänkin haki. Hän oli kadottanut jonkun ja
tutkisteli vaellusretkellään: »Minne jouduitkaan?» Mutta ei kukaan
vastannut milloinkaan! —
Thora oli istunut liikkumatonna, eteenpäin kumartuneena, kädet

ristissä toisen polven ympärillä. Nyt nousi hän hitaasti.
— Sinun täytyy antaa minun mennä. En tahdo kuulla enempää! —

Kaikki käy niin kummalliseksi! —
Samuel Stern nousi myöskin.
— Osaan toisen kertomuksen, joka on paljon hauskempi! Sen

kerron sinulle huomenna, kun päivä sammuu. Muista, että sinun
pitää tulla tänne minun kertomukseni takia, — ja siksi että sen, joka
on metsänhaltiattaren vallassa, täytyy tehdä niin!
Thora ei vastannut. He eivät enää puhuneet kumpikaan. Samuel

Stern saattoi Thoran aivan hänen ovellensa saakka.
Sitten pyysi hän vain että Thora nukkuisi, sillä niinhän oli tapana
tehdä tähän vuorokauden aikaan.
Tultuaan ylös huoneeseensa, seisoi Thora hetkisen aivan hiljaa.
Sitten meni hän akkunan luo ja aukaisi sen katsoaksensa ulos.
Pikemminkin oli hänen huolehdittava siitä että heräisi, hänen

pitäisi pelastukseksensa takertua johonkin luotettavaan ja todelliseen
———
Syvänteistä kohoova sumu verhosi tunturit ja piilotti nummen.

Pehmoisena ja valkeana se kiertyi talojenkin ympärille. Sitä, mikä oli
suurta, ei Thora enää voinut nähdä, mutta kaikki vähäpätöinen —
talot, veräjä, pikku puut — kasvoi kasvamistaan tuon valkoisen
hulmuavan hunnun keskellä ja kävi kammottavaksi.
Oli kuin koko todellisuus olisi muodostunut joksikin sanattomaksi,

unelmaksi, joka liikkui sielun syvyydessä. Hän ei päässyt siitä
selville.
— Mitä minun tarvitsee siitä välittää, ajatteli hän lopuksi,

päästyään vihdoinkin vuoteeseen. — Vieras ihminenhän hän vain
on!
*****
Seuraavana päivänä oli Thora Thammersilla niin tummat varjot

silmien alla, että ruustinna vaati hänet tilille lämpimän veden
käytöstä.
Ruustinna muistutti hiukan rouva von Astenia siinä, että huolehti

niistä, joille soi hyvää, erinomaisen rasittavalla, itsevaltaisella tavalla.
Hänen onnistuikin saada rouva Thammers käsittämään, mikä

hänelle olisi hyödyllistä, vieläpä käsittämään että hänen siveellinen
velvollisuutensa oli olla saapuvilla illalla vietettävässä juhlassa.
Basaarin jälkeen aiottiin vielä tanssia.
Illan tultua oli Thora tosiaankin toisten mukana. Hän istui katsoen
heidän huvitteluansa. Hänen mielensä kävi aina niin alakuloiseksi,
kun hän kuuli tanssimusiikkia ja näki ihmisten tanssivan. Hän voi
saada kyyneleet silmiinsä. Hulluahan se tietysti oli.
Samuel Stern tanssi rouva Iversenin kanssa ja näytti huvittelevan

oivallisesti. Sitten tuli hän Thoran tykö.
— Mitä te istutte ja mietitte? Teidän pitäisi tanssia ja tehdä hyvää!
Thora vastasi heikolla hymyilyllä. — Täällä ovat kaikki niin hilpeitä.

Mutta minusta olisi niin rasittavaa nauraa ja jutella tuolla tavoin —
eiväthän kaikki nuo ihmiset sentään voi olla niin iloisia.
Tätä sanoessaan ei Thora kylläkään tarkoittanut toisia, vaan

ainoastaan
Samuel Sterniä.
Tämä nauroi. — Kyllähän me olemme iloisia, vaikkemme silti ole
sitoutuneet tuntemaan samaa iloa tunnin kuluttua — tuskin viiden
minuutin kuluttuakaan! —
— Te pudistatte hiukan halveksivasti päätänne, näyttää minusta,

— arvelette että sellainen on rehellisyyden puutetta. Te erehdytte, —
kaikki riippuu vain mielemme hetkellisestä virityksestä. Se on
näyttämöllistä koristelua meidän elämässämme. Kauan ei sitä kestä,
mutta tämä riippuu varojemme niukkuudesta — ihmisethän ovat aina
köyhiä tavalla tai toisella. Täytyy käytellä järkevästi sitä, mitä on
tarjona. Katsokaapa tuota ylioppilasta, joka saa tanssia Thamar
rouvan kanssa, — hän on ylen onnellinen. Ja noiden toisten
pyörivien parien joukossa on varmaan muutamia, jotka ovat melkein
onnellisia. Hyvä Jumala, jospa kerrankin pääsisi niin pitkälle!
Thora nauroi. Tuo nauru sopeutui niin hyvin hänen matalaan

hillittyyn ääneensä, jolla oli niin tummahko, pehmoinen sointu.
— Olette oikeassa, sanoi hän, — tunnelma vaikuttaa perin

juhlalliselta!
— Nyt soittaa Don Miguel sietämätöntä valssiansa. Sitä te

tietenkään ette halua tanssia! Olen myöskin luvannut näyttää rouva
Iversenille pari taulua, jotka minulla on tuolla alhaalla asunnossani.
Tuletteko mukaan?
Samassa tuli rouva Iversen, ja he menivät alas pieneen taloon

tauluja katsomaan.
Toinen niistä oli Crivellin madonnankuva. Se esitti hentoa, hiukan

kumaraa vartta, kalpeita, surumielisiä kasvoja. Mutta tuossa
olennossa oli salaperäistä viehätystä, ja puolittain maahan suunnattu
katse oli täynnä suloutta.
— Kaunis ei hän tosiaankaan ole! virkahti rouva Iversen. —

Anteeksi, mutta minusta hän muistuttar rouva Thammersia.
— Niin minustakin. Ja tämä tässä on pyhä Fransisko. Tarun

mukaan hän tulee käymään luostarissa, jossa viljellään
orjantappuroita itsekidutusta varten. Hän muuttaa ne ruusuiksi! —
— Se oli kiltisti. Minä olen myöskin sitä mieltä että on ennen

kaikkea pyrittävä tekemään elämää miellyttäväksi. Ja on oikein
hauskaa että joku keksii maalata jotain tällaista noiden ainaisten
madonnojen asemesta. Mies sentään aina koristaa paikkansa!
Tukkukauppias Stern meni rouva Thammersin tykö, joka seisoi

yhä vielä madonnan edessä.
— Te näytätte siltä, kuin ette aikoisi tulla tänä iltana. Muistakaa

että olette taian kahleissa!
— Kertomuksenne haluan kyllä kuulla, sanoi Thora tyynesti. — Se

varmaankin huvittaa minua. Minunkin on ennen kaikkea pyrittävä
tekemään elämäni mahdollisimman miellyttäväksi.
*****
Mutta tämä ilta ei jäänyt ainoaksi. Satu ei ehtinyt päähän saakka.

Eikä vielä toisenakaan iltana. Aina siitä jäi jotain jäljelle vielä
seuraavaksi.
Kaksi viikkoa oli kulunut — ja vieläkään ei Thora Thammers ollut

saanut sanottavaansa lausutuksi.
Mutta nyt tuosta täytyi tulla loppu. Sen oli Thora aikonut sanoa jo
toisena iltana. Mutta hän ei saanut sitä huuliltansa.
Muutoin — miksi ei hän oikeastaan olisi tätä jatkanut? Häntä

huvitti tarkata Samuel Sterniä, verrata hänen olentoansa päivisin
täällä alhaalla ja illoin ylhäällä nummella. Täällä — kuinka arasti hän
salasikaan, että mikään voi järkyttää hänen tunteitansa! Kaiken
vakavan hän lykkäsi luotansa, jutteli tyhjiin!
Ja sitten — kun alkoi melkein näyttää siltä kuin he kiintyisivät

toisiinsa tavallisina hyvinä ystävinä — tuli aina äkillinen, käsittämätön
käänne. Samuel Stern perääntyi arkaillen, ikäänkuin olisi alkanut
häntä pelätä. Hetkisen tuntui Thorasta, kuin pelkäisi hän Thoran
käsittävän hänen sanansa liian merkitseviksi, luulisi hänen ehkä
arvelevan, että Samuel Stern voisi rakastua häneen uudelleen.
Hän ei tiennyt, kuinka viisaaksi Thora oli tullut ja kuinka hyvin hän
nyt ymmärsi maailmaa. Hän ei tiennyt, ettei Thora luottanut
ainoaankaan hänen sanaansa niin, että olis kätkenyt sen
sydämeensä. Oli vahinko ettei Samuel Stern käsittänyt, kuinka täysin
levollinen hän olisi voinut olla, ja kuinka tarpeettomia kaikki
varovaisuuskeinot olivat Thoraan nähden.
Mutta siitä huolimatta Thora kärsi — ja tätä hän ei tahtonut

myöntää itselleenkään — nähdessään kuinka hänen mieltänsä
kiinnitti nuo kaksi nuorta tyttöä, jotka niin ujostelematta häntä
hakkailivat. Thora ei rohjennut itselleenkään tunnustaa, kuinka häntä
hermostutti Samuel Sternin hilpeä, häikäisevä huikentelevaisuus.
Mutta tuolla ylhäällä — siellä voi tapahtua, että Thora unohti tuon
kaiken… unohti kuluneen ajan… kaiken, mitä välillä oli ehtinyt
tapahtua…
Silloin voi hänestä tuntua, ettei ollut olemassakaan muuta kuin he
kaksi ja että kaikki oli kuten muinoin. Ja hänestä tuntui, kuin voisi
hän istua siellä alati, antaen elämän hiljaa mennä menojansa. —
Se oli noiden nummen iltojen syy! Kun aurinko laski ja tuli tyyntä ja
hiljaista, kun veripunaiset säteet virtailivat yli nummen, värittäen sen
hehkullansa…
Kesäöitten syytä oli kaikki tyyni! Ne houkuttelivat esiin nuoruuden

valoisat haaveet. Ne asettivat heidän eteensä ongelmoitaan
arvattaviksi. Metsänhaltiatar kosketti heitä taikasauvallansa.
He olivat vähitellen alkaneet elää jonkinmoista satuelämää täällä

ylhäällä, rinnan päivien koruttoman arkimaisuuden kera. Päivisin
täyttivät tuhannet seikat Omar Pashan mielen, illoin nummella,
luvatun maan rajalla, olivat hänen kasvonsa muuttuneet. Silloin oli
hän hänen kaltaisensa, josta Thora kerran oli uneksinut. Oi, miksi ei
hän ollut silloin puhunut noita syvällisiä sanoja, jotka nyt niin
omituisesti elvyttivät Thoran sielua! —
Ja kuinka hän voikaan istua ja kertoella tuhansista nummella

tekemistään pikku havainnoista, sekoittaen mukaan muistoja
menneiltä ajoilta ja sijoittaen ne taustalle, joka väritti kaiken!…
Nuo hetket olivat Thoralle kuin suloinen elämys, jonka iän kerran
ennen oli kokenut unessa.
Ja hänen tuli sääli kaikkia ihmisiä, jotka saivat kärsiä, saamatta

tulla tuonne ylös lepäämään.
Nyt hän oli ihmeissään pelosta, jota aikaisemmin oli tuntenut

Samuel
Sterniä kohtaan, — ja varovaisuudestaan.
Mutta kun tämä sanoi: — Tuletteko illalla auringonlaskun aikoina

nummelle, minulla olisi hiukan kerrottavaa, — niin ajatteli hän
kumminkin joka kerran, että olisi parempi olla menemättä, — sillä
mitä se hyödytti?
Mutta hänen täytyi sittenkin mennä. Hän oli joutunut hiljaisen

virran vietäväksi.
Ja päivisin oli kaikki niin omituisen pikkumaista. Hän väsyi siitä niin
kovin. Väliin oli hänestä kuin ei hän olisi ollut täysin tajuissansa.
Nummella hän virkistyi. Hän unohti — ja se tuotti lohtua. Ja sitäpaitsi
— pianhan kaikki olisi lopussa!
Hän ei piitannut enää muusta. Todellista elämän onnea ei hän

omistanut. Eikö hän siis voinut suoda itselleen näitä entisyyden
haaveita, jotka haihtuivat päivänkoitteessa. Haaveet olivat sentään
parasta mitä hän omisti.
Heille molemmille tuotti seurustelu toistensa kanssa erikoista

huvia, — siinä kaikki.
Hehän olivat kaksi vanhaa ihmistä, jotka leikkivät satujansa,

omituisia, viattomia satuja, elämän tuskan esiinloitsemia… Kalpeita
pikku kukkasia ne olivat, jotka vain nummen valo purppuroi…
No niin — narrimaisestihan he menettelivät — sekä hän itse että

Samuel Stern myöskin. Epäilemättä hän salaa sydämessään nauroi
Thoralle. Ja samatenhan Thora puolestaan myöskin teki.
Hauskaa pitämäänhän tänne itse asiassa oli tultukin.

12.
Eräänä päivänä aikoivat kaikki parantolan vieraat lähteä

huviretkelle metsään, eräälle tunturimajalle. Siellä saataisiin syödä
marjapuuroa kerman kera ja nähdä muutamia vanhoja kaappeja.
Rouva Thammers oli luvannut ruustinnalle, että tulisi mukaan, ja

kun sitten tukkukauppias Stern pyysi samaa, lupasi hän uudelleen.
Mutta sitten valtasi hänet katumus. Hänestä tuntui äkkiä aivan

mahdottomalta lähteä mukaan.
Puuhattiin lähtöä. Marit Hennerud oli jo ylhäällä majassa,

ottaaksensa vieraat vastaan.
Thora Thammers kohtasi rouva Iversenin pihassa
— Tahdotteko tehdä hyvin ja sanoa että olen lähtenyt matkaan

edeltä, sanoi hän.
Mutta mäen juurella hän poikkesi tieltä ja haki itselleen paikan,

josta voi piilossa pitää tietä silmällä. Salainen ilo täytti hänen
mielensä, kun hän näki kaikkien poistuvan.
Aivan oikein, Samuel Stern ja rouva Thammar pitivät seuraa

toisillensa. Ja Samuel Stern näytti olevan peräti hyvällä tuulella.
Oikeastaanhan hänen olikin paljon hauskempi Thamar rouvan kuin
Thoran seurassa.
Thoraa huvitti hänen pieni petoksensa. Nähtävästi ei Samuel

Stern ollut huomannutkaan ettei hän ollut mukana.
Mutta samalla hän tunsi omituista tuskaa siitä, ettei enää koskaan
uskaltanut ottaa osaa mihinkään.
Sillä illat tuolla ylhäällä… nuo saippuakuplat, joita he puhaltelivat

toistensa huviksi, — joilla Thora huvittelitte, siksi että hänellä ei ollut
mitään muuta…
Ehkä Samuel Stern nyt juuri laski leikkiä Thamar rouvan kanssa
siitä, että tuo iltahuvittelu niin kiinnitti Thoran mieltä.
Hänen epäluulonsa kävi äkkiä niin voimakkaaksi, että se himmensi

kaiken hohteen.
— — — Mutta nyt olisikin tuo kaikki lopussa!
Hän kysyi itseltään ivallisesti: Minne hän nyt jälleen oli joutunut?
Tiesihän hän, että kaikki tuo ei ollut minkään arvoista. Miksi oli sitten
elämä käynyt hänestä jälleen mielenkiintoiseksi? Tulisikohan hän
koskaan järkeväksi!
Hän nojasi päänsä käsiinsä. Nyt tahtoi hän tarkastaa kaikkea

oikeassa valossa.
Näin hän oli ajatellut: Kun nuo pikku sadut häntä huvittivat, miksi
halveksisi hän niitä? Kernaasti olisi hän vaihtanut niihin päivän pitkän
tarinan…
Sillä nuo illat olivat kuin ylösnousemus, kuin maan uumenista

pulppuava virvoittava lähde!…
Kimmeltävän pimeyden täyttivät he sydäntensä haaveilla, —

sanoilla, jotka olivat olleet unhoon vaipuneita, jotka toivat muistoja
mukanansa! Epäröiden, arastellen ne tulivat ja ohiliitävä nummen
tuuli vei ne mukanansa.
Ja niihin liittyi toisia sanoja, — sanoja, joita ei koskaan lausuttu,

vaan jotka silti olivat olemassa.
Hän puolustelihe sillä ettei niitä lausuttu, mutta mitä se auttoi, kun
ne sentään olivat olemassa?
Aivan hän väsähti tuota kaikkea ajatellessaan!
Hän oli väsynyt omaan itseensä! Kuinka voikaan hänen

sydämensä pelastua kaikesta hädästä ja tulisesta tuskasta alati
yhtenä ja samana, aina yhtä vahingoittumatonna ja eloisana, elämää
isoovana ja janoovana…
Mitä olikaan hän kuullut puhuttavan vanhuuden rauhasta? Missä

se oli löydettävissä?
Hyvä että hän nyt oli päättänyt, että tuosta kaikesta piti tulla loppu.
Poski käden nojassa istui hän hiljaa hymyillen — — —
Oi nuo illat tuolla ylhäällä — hän ei saanut niitä mielestänsä… Oli

kuin nummen hiljaiset henget olisivat kosketelleet heidän sielunsa
soittimia, sulattaen epäsoinnut sulosoinnuksi.
Ja yhä uusia, täyteläisempiä säveleitä sieltä soinnahteli… Valoisa

yö kasvatteli uusia kukkia. Ja muiden keskellä oli satuhohteessa
versonut esiin harvinainen kukka… nimetön nuppu!
Ah — hänen täytyi nauraa — sillä päivällä oli kaikki ollutta ja

mennyttä. He olivat kaksi vanhaa ihmistä, jotka eivät välittäneet
vähääkään toisistansa — — —
*****
Hän nousi ja läksi kulkemaan rinnettä ylöspäin.
Tänään tiesi hän ainakin saavansa olla yksin — huomenna voi

hän kenties kohdata Thamar rouvan ja Omar Pashan nummella.
Alkoi sataa. Hän istuutui hongan alle. Mielihyvällä kuunteli hän

sateen hiljaista suhinaa, sillä koko luonto odotteli janoisena.
Lämpöisenä kohosi höyry kypsästä ruohosta, — marjakosta

saapui viileä lemu…
Niin kauas kuin silmä kantoi leveni lakeus tummansinisen meren

kaltaisena.
Sää kirkastui. Ilma kävi kevyeksi, taivaankansi kohosi Syvältä

maan povesta oli hän kuuntelevinansa hiljaisia, vakavia ääniä,
kohoavia ja laskevia — kuin olisi maa hengittänyt —
Ja kaukaa kuuli hän joen vakavan äänen. Kuuluihan se ainakin,

mutta nyt se suorastaan tunki hänen korviinsa. Se kuului niin syvältä.
Ja joka suunnasta suhahteli kuiskeita. Omituinen raskasmielinen

mumina täytti ilman.
Pimeni jälleen. Hän näki kuinka kaikki ikäänkuin kävi huonolle

tuulelle.
Äänetönnä aaltoili järvi alhaalla. Vesi nousi ja laski, nousi ja laski…

Oli kuin nuo synkät äänet olisivat kohonneet ylös nummelle saakka,
huuhdellen kanervikkoa, saapuneet hänen luoksensa ja saattaneet
hänen mielensä ahdistuksiin. Hänen pitäisi kaiketi lähteä kotiin, tulisi
varmaankin lisää sadetta. Mutta hän ei tullut lähteneeksi. Hän istui
katsoen kuinka järvi liikehti hiljaa, hitaasti, raskaasti… Silloin muistui
hänelle mieleen tarina, jonka hän oli kuullut kerran maailmassa,
lapsena ollessaan.
Oli kerran merimies, joka oli ollut kauan poissa ja palasi jälleen.
Hän kiiruhti kotiseudulleen, nuoruutensa maahan. Ilolta ei hän
saanut nukutuksi yöllä. — Hän ajatteli pientä tupaa, jonka seinämää
kukat peittivät korkealti… ja äitiänsä, joka asui tuossa tuvassa, ja
Dordia, mielitiettyänsä.
Niin kulki hän yötä ja päivää. Vastaantulijoilta hän tiedusteli,

tunsivatko he hänen kotiseutunsa. Ja jos hän kohtasi jonkun, joka
tunsi, loisti hän ilosta. Millaiselta nyt näytti hänen nuoruutensa
maassa? Paistoiko aurinko kuten ennen sisään hänen äitinsä
akkunasta? Kasvoiko porraskivillä vielä sammalta? Ja tuvan
ympärillä kasvavat pienet kukkaset, olivatko ne vielä yhtä raikkaita ja
sinisiä kuin ennen? Tulivatko ne esiin joka kesä, kuten muinoin?
Ja entä kansa siellä ylhäällä, oliko se uljasta ja voimakasta kuten

muinoin, vilpille vierasta? Oliko se säilyttänyt mielensä lämpöisenä,
järkkymätönnä, kuten hänen äitinsä ja Dordi?
Kukaan ei tiennyt tuohon vastata. Hänen täytyi kiiruhtaa ottamaan

itse siitä selkoa. Hän kulki yötä ja päivää. Hänen jalkansa olivat
pöhöttyneet, mutta hän ei huomannut sitä. Ilolta ei hän voinut
pysähtyä ennenkuin sinä aamuna, jolloin saapui pienelle
tunturiselänteelle, joka oli vastapäätä hänen äitinsä tupaa.
Ja aurinko nousi — mutta se ei paistanut tuvan akkunaan. Hän ei

nähnyt äitinsä tupaa.

International Business Law and Its Environment 9Th Edition Schaffer Test Bank Full Chapter PDF

Uploaded by

Document Information

Original Title

Copyright

Available Formats

Share this document

Share or Embed Document

Sharing Options

Did you find this document useful?

Is this content inappropriate?

Copyright:

Available Formats

International Business Law and Its Environment 9Th Edition Schaffer Test Bank Full Chapter PDF

Uploaded by

Copyright:

Available Formats

International Business Law and Its

Environment 9th Edition Schaffer Test

30. Intellectual property rights do not include:

32. ISO 9000 refers to:

33. Regarding Thailand's importation of cigarettes:

35. The WTO Agreement on Government Procurement (1994):

37. ISO 14000 refers to:

43. Section 301 refers to:

47. Which of the following statements is true regarding trade in agriculture?

ANSWER: Answer not provided.

ANSWER: Answer not provided.

ANSWER: Answer not provided.

ANSWER: Answer not provided.

ANSWER: Answer not provided.

59. Compare and contrast unilateralism with bilateralism.

ANSWER: Answer not provided.

ANSWER: Answer not provided.

ANSWER: Answer not provided.

Tulija saapui aivan hänen eteensä.

Silloin täytyi Thoran kumartua syvälle alas.

— Mitä tahdot minulta?

Silloin tunsi Thora sydämen hehkuvan povessansa.

Metsänhaltiatar katsoi häneen, ja hänen silmänsä olivat tummat ja

— Mitä sinä kaihoat?

Thora kurotti kätensä häntä kohden.

— Sitä, jota en voi saavuttaa!… Sitä, joka on ikuista!

Silloin kosketti metsänhaltiatar häntä taikasauvallaan, ja hänen

— Nouse ja käy, — muutoin et ehdi perille! sanoi hän, kulkien

Thora katsoi hänen jälkeensä, hänen käydessään yli nummen,

Silloin tuli vieläkin joku hänen luoksensa ja puhutteli häntä — nyt

Thora ei ollut huomannut hänen tuloansa; nyt näki hän hänen

— Mitä sinä täällä teet? kysyi tulija.

Ääni oli lämmin ja lempeä ja se tunki hänen sydämeensä.

Hän ei ollut siitä ihmeissään, eikä siitäkään että Samuel Stern

— Mitä sinä teet täällä? kysyi hän uudelleen.

— Kuuntelen tuulia, vastasi Thora hiljaa.

Samuel Stern muuttautui hiukan eteenpäin. — Mitä ne sanovat?

— Surullisia asioita ne kertoelevat.

— Olet kuullut väärin! vastasi Samuel. Hänen äänensä kuului

Samuel kumartui häntä kohden.

— Tiesin, että tulisitte tänne, sanoi hän.

Hän katsoi hiukan ihmeissään Thoraan, sillä hän huomasi ettei

— Metsänhaltiatar on ollut täällä! äännähti hän kuin unessa ja

— Ja hän on koskenut teihin taikasauvallansa. Niin, tämähän on

— Huomaan kyllä, toisti Samuel Stern nauraen, että

— Mutta täällä kaikki muuttuu, lisäsi hän, — kaikki näyttää

Hiljaa hymyillen katsahti Thora ylös ja pudisti päätänsä.

Thora katsoi häntä hiljaisella ihmettelyllä. Hän oivalsi vain

— Katso, tuolla alhaalla on pimeätä ja ummehtunutta. Mutta täällä

— Mitä sinä ajattelet?… Tiedätkö jotain, jota on ihana ajatella, kun

Thoran kasvot vavahtivat, hänen silmänsä kävivät suuriksi ja

— Hain jotakin, sanoi hän hitaasti. — Mitäkö se oli? Sitä en tiedä!

Hän tuijotti eteensä. — Nyt sen tiedän. Tahdoin saavuttaa rauhan.

— Sinun pitää kertoa minulle jotain muuta, — onnesta, jonka olet

Thora säpsähti arasti, ja levottomuus näytti valtaavan hänet.

— Onnesta? En tiedä millaista se on. Olen unohtanut millaiseksi

— Mitä tahdot minulta? Sinä kiusaat minua! sanoi hän hiljaa.

— Päivänpaisteinen unelmasi, jonka uneksit kerran, millainen oli

Nyt kääntyi Thora häntä kohden ja nauroi.

— Ei pidä uneksia — se käy niin kalliiksi. Unelmat riistävät pois

— Mitä olet kokenut elämän ihanuudesta?

— Elämän ihanuudesta? kuiskasi Thora, katsoi häneen ja peräytyi

Thoran miellyttävä asento liikutti häntä. Kuinka hän voikaan