CoreMacroeconomics 3rd Edition

Chiang Solutions Manual

Visit to download the full and correct content document: https://testbankdeal.com/dow
nload/coremacroeconomics-3rd-edition-chiang-solutions-manual/
 Saving, Investment,
and the Financial
System
11(22)

Chapter Overview
This chapter covers the definition and functions of money, then turns to a discus-
sion of the demand for and supply of money, examining the market for loanable
funds.

Chapter Outline
What Is Money?
The Functions of Money
Medium of Exchange
Unit of Account
Store of Value
Defining the Money Supply
Narrowly Defined Money: M1
A Broader Definition: M2
Checkpoint: What Is Money?
Issue: Where Did All the Dollar Coins Go?
The Market for Loanable Funds
Shifts in the Supply of Loanable Funds
Economic Outlook
Incentives to Save
Income or Asset Prices
Government Deficits
Shifts in the Demand for Loanable Funds
Investment Tax Incentives
Technological Advances
Regulations
Product Demand
Business Expectations
Checkpoint: The Market for Loanable Funds

107
108             Chapter 11(22) / Saving, Investment, and the Financial System

The Financial System

The Bridge Between Savers and Borrowers
The Roles of Financial Institutions
Reducing Information Costs
Reducing Transactions Costs
Diversifying Assets to Reduce Risk
Types of Financial Assets
Bond Prices and Interest Rates
Stocks and Investment Returns
Checkpoint: The Financial System
Financial Tools for a Better Future
Short-Term Borrowing
The Power (or Danger) of Compounding Interest
Risk Assessment and Asset Allocation
Saving for the Future: Employer-Based Programs
To Contribute or Not to Contribute?
In What Assets Should One Invest?
Issue: Did the 2007–2009 Stock Market Crash Increase Retirement Savings?
Other Retirement Savings Tools: Social Security, Pensions, and IRAs
Social Security
Pension Plans
Individual Retirement Arrangements (IRAs)
Checkpoint: Financial Tools for a Better Future

Ideas for Capturing Your Classroom Audience

n Take a virtual field trip. Visit the online money museum at the Federal Reserve
Bank of Richmond, located on the Web at http://www.richmondfed.org/about_us/
visit_us/tours/money_museum/index.cfm.
n Illustrate
changes in bond prices using a value calculator such as the one avail-
able at http://www.investinginbonds.com/story.asp?id=207. This allows you to
change the bond parameters and instantly see the effects on price.

Chapter Checkpoints

What Is Money?
Question: The U.S. penny, with Abraham Lincoln’s image on the front, has been in
circulation since 1909. Back then, pennies were inexpensive to produce and could
be used to purchase real items. Today, a U.S. penny actually costs the government
more than one cent to produce, and they are virtually unusable in any coin-operated
machine and impractical to use in stores. How has the role of the penny changed
over the past century in terms of its monetary functions (medium of exchange, unit
of account, and store of value)?
The point is to check that students can: understand the difference between the
intrinsic value of something used as money and its face value.
 Chapter 11(22) / Saving, Investment, and the Financial System             109

The Market for Loanable Funds

Questions: The economic recession of 2007–2009 brought about many conse-
quences, most notably a fall in business confidence, so that firms became reluctant
to invest and expand their operations, and an increased fear of job loss among
workers. How do these two events affect the supply of savings and the demand for
borrowing? What happens to the supply and demand curves found in Figure 2 of
Chapter 11(22)? Once the economy recovers, what is supposed to happen to these
curves?
The point is to check that students can: apply what they have learned about the
supply of loanable funds, the demand for loanable funds, and the factors that cause
them to shift.

The Financial System

Question: In 2008, voters in California approved the construction of a high-speed
rail system connecting Anaheim (near Los Angeles) and San Francisco, to be
completed by 2030 at a cost of more than $65 billion. A portion of this cost will
be financed by banks, including Goldman Sachs; a larger portion will be financed
by the issuance of bonds to investors and local governments; and the rest will be
financed by private investors who will own shares in the rail system. Explain how
financial intermediation is necessary to make this project a reality. Why couldn’t the
state government just pay for it using the taxes it collects this year?
The point is to check that students can: apply their knowledge of financial interme-
diation and of stocks and bonds to this scenario.

Financial Tools for a Better Future

Questions: Suppose Amy is very risk averse with her money, while Jose likes to
invest in riskier assets in hopes of a higher return. What type of assets would be
best suited for each person? Supposing the tradeoff between risk and return holds
true over the next 30 years, how would Amy’s savings compare with Jose’s given the
compounding effect (assuming each saves the same amount)?
The point is to check that students can: understand that lower risk comes with
lower return (and vice versa) and that higher returns (if realized) will, through
compounding, lead to greater future values.

Debate the Issues

Where Did All the Dollar Coins Go?
The U.S. government continually tries issuing dollar coins, but they don’t seem
to catch on. Dollar coins don’t seem to circulate in the United States. The 1979
Susan B. Anthony dollar was not popular (many people said it was too close in
size to a quarter), and neither was the Sacagawea dollar coin introduced in 1999.
So why would the government try this again now? The motivation is based on the
cost: dollar coins last longer than $1 bills. According to a report by the General
Accountability Office (GAO), the cost savings could be in the billions. (See http://
www.npr.org/blogs/thetwo-way/2011/07/14/134276189/swapping-dollar-coins-for-
bills-could-save-5-5-billion-gao-says.)
110             Chapter 11(22) / Saving, Investment, and the Financial System

Interestingly, when the government issued the Presidents series of dollar coins in
2007, the purpose might have been for the coins not to circulate! (See the article
by Gordon T. Anderson titled “Congress Tries Again for a Dollar Coin: After Two
Bellyflops, Congress Is Considering a Dollar Coin Again. This Time It Might Actually
Work” (CNN Money, April 28, 2005: 5:35 pm EDT), available on the Web at http://
money.cnn.com/2005/04/27/pf/new_dollar/). The author points out the seigniorage
profits the government can earn if people hoard the coins instead of using them.

Issue: Did the 2007–2009 Stock Market Crash Increase Retirement Savings?
From October 2007 to March 2009, major U.S. stock market indices (Dow, NASDAQ,
and S&P 500) fell by more than 50% from their peaks. Investment savings accounts
that took decades to accumulate saw their values drop by 50% in less than 17
months. The same was true for many retirement accounts, such as 401(K) accounts
and IRAs, which often are heavily invested in stocks. Indeed, this was a bleak period
for retirement savings. However, people and their employers continued to contrib-
ute to pension plans, and because asset prices had fallen, the amounts contributed
bought more assets. When prices rose again, many people found that they now had
more than they did before the crash.

Under the Macroscope

The following is a short vignette that corresponds to the material covered in this
chapter of the text. The multiple-choice question that accompanies each vignette
can be assigned in LaunchPad. The correct answers are indicated and feedback is
provided.
Like most Americans, you’ve probably seen one-dollar bills (and other currency)
since you were a young child. (Remember the first time someone gave you a dollar
as a gift and you thought it was all the money in the world?) So keeping in mind
the hundreds . . . thousands . . . of times you’ve handled cash, try to get the correct
answer to the following question. (Then try it on your friends and family.)
Q: What three words appear at the top of the front of each piece of U.S. paper
currency?
a. In God We Trust
b. e pluribus unum
c. U.S. legal tender
d. Federal Reserve Note
e. Property of the U.S.
A: Correct answer is d. Choice a is popular, but it’s incorrect, and it’s four words
anyway! The words should remind us that our money is really what economists
call fiat money. It’s not backed up by gold or silver or any other metal, but only
by people’s faith in the government. In fact, our currency is just another form of
government debt.

Examples Used in the End-of-Chapter Questions

Question 2 asks about barter and modern economies. It’s worth noting that an
increase in barter characterized the late 1990s in Russia, a situation unusual
among nations in transition. There are numerous studies of barter in Russia,
 Chapter 11(22) / Saving, Investment, and the Financial System             111

but an interesting perspective can be found in this piece by the president of the
Ukraine talking about the “murky” bartering of resources with Russia. The article
is “A Deal to End All Barter” by Viktor Yushchenko (09:44 25 JANUARY 2006, The
Wall Street Journal Europe). See the Web at http://online.wsj.com/news/articles/
SB113814029808055180.

For Further Analysis

Changes in the Loanable Funds Market

This example can be used as a small group exercise or as an individual exercise.
The exercise provides an opportunity for students to apply the material in the chap-
ter on the factors that cause shifts in supply and demand in the market for loanable
funds and to analyze the impact on interest rates.

Web-Based Exercise
Explore the Web site of Yahoo!Finance to learn more about stocks. Pick companies
that students are familiar with (like Starbucks, ticker symbol SBUX) and see how
that stock is doing. There is also a personal finance section of the site that ties in
well with the chapter material (http://finance.yahoo.com/personal-finance/your-
money-101/).

Tips from a Colleague

Emphasize what is and what is not money; for example, it is not the check that is
money but the funds on deposit. Even more important, debit cards are money, but
credit cards are not.
 Chapter 11(22) / Saving, Investment, and the Financial System             113

HANDOUT 1 1 (2 2 )- 1
Date           Name                                  Class        Professor                

Changes in the Loanable Funds Market

The figure that follows shows the loanable funds market. Use the figure to answer the following
questions.

Market

SF
Interest Rate

Interest Rate
a
i0

DF

0 F0

Loanable Funds

1) Who supplies funds to the loanable funds market, and who demands funds?

2) Suppose the government passed a change in tax policy such that individuals would have more
income to spend and save. Illustrate the effect of this change in the loanable funds market, and
explain the impact on the interest rate.
114             Chapter 11(22) / Saving, Investment, and the Financial System

HANDOUT 11(22)-1 (continued)

3) Suppose instead that the government passed a change in tax policy such that firms would
have a greater incentive to invest. Illustrate the effect of this change in the loanable funds
market, and explain the impact on the interest rate.

Market

SF
Interest Rate

Interest Rate
a
i0

DF

0 F0

Loanable Funds
 Chapter 11(22) / Saving, Investment, and the Financial System             115

A N S W ERS TO HAN D O UT 1 1(22)- 1

Changes in the Loanable Funds Market

The figure that follows shows the loanable funds market. Use the figure to answer the following
questions.

Market

SF
Interest Rate

Interest Rate
a
i0

DF

0 F0

Loanable Funds

1) Who supplies funds to the loanable funds market, and who demands funds?
Answer: The supply of funds in the loanable funds market comes from the savings
of households and firms. The demand for funds is from borrowers who seek funds to
invest.
2) Suppose the government passed a change in tax policy such that individuals would have
more income to spend and save. Illustrate the effect of this change in the loanable funds
market, and explain the impact on the interest rate.

Market

SF
0
SF
1
Interest Rate

a
i0

i1 b

DF

0 F0 F1

Loanable Funds
116             Chapter 11(22) / Saving, Investment, and the Financial System
ANSWERS TO HANDOUT 11(22)-1 (continued)

Answer: The result is an increase in the supply of loanable funds. When people have
higher incomes, they can consume and save more than before. As shown in the figure,
when the supply of funds increases, the result is a lower interest rate. (See the new
intersection at point b.) That should result in an increase in the amount of investment
undertaken by the firms.
3) Suppose instead that the government passed a change in tax policy such that firms would
have a greater incentive to invest. Illustrate the effect of this change in the loanable funds
market, and explain the impact on the interest rate.

Market

SF
Interest Rate

c
i2
a
i0

DF
1
DF
0

0 F0 F2

Loanable Funds

Answer: The result is an increase in the demand for loanable funds. Firms will have a
greater incentive to invest and so will demand more funds with which to make those
investments. As shown in the figure, when the demand for funds increases, the result is
a higher interest rate. (See the new intersection at point c).
Another random document with
no related content on Scribd:
sinua silmiin, tietämättä etten tapaisi sinua seuraavana päivänä —
en enää koskaan!»

— »Niin, mutta lapseni», sanoi hän, »et saa alati miettiä tuota yhtä
ja samaa.»

— Sitten olin tekevinäni hänelle jonkun pienen palveluksen ja hän

kiitti minua siitä. Hän oli aina niin kiitollinen jokaisesta
vähäpätöisimmästäkin asiasta. Se vaivasi minua, sillä minä tein aina
liian vähän hänen hyväksensä. Enkä ollut koskaan saanut oikein
sanotuksi mitä tunsin häntä kohtaan. Mutta viime yönä voin
vihdoinkin tehdä sen: »Äiti, et saa koskaan kiittää minua, minulle
tuottaa tuskaa, kun teet sen. Se on kuin taakka povellani. Sillä
minähän olen sinulle ikuisessa kiitollisuudenvelassa — eikä
päinvastoin! Sinä tiedät etten voinut koskaan tehdä mitään
hyväksesi, enkä edes kiittänyt siitä mitä sinä teit minulle!»… Olin niin
iloinen kun vihdoinkin sain sanoa sen! — — —

*****

— Eikö teistä käy ikäväksi istua tätä kaikkea kuuntelemassa?

Thora ei vastannut, katsoi vain häneen.

Kun Samuel Stern ei enää jatkanut, kysyi Thora: — Eikö ollut vielä
muutakin?

— Sitten oli kuin kävisi kaikki jälleen pimeäksi ja raskaaksi. Minä

kyselin äitiäni kaikkialla. Joku sanoi minulle että hän oli poissa.
Minusta se kuului naurettavalta. Vihdoin hän tuli. »Rakas äiti, kuinka
en ole nähnyt sinua niin pitkään aikaan? Oli hyvä että tulit, sillä
minun täytyy kertoa sinulle tuhansista seikoista! Mutta miksi tulet niin
hiljaa? Kuinka on laitasi? Nukutko nyt paremmin? Muistatko että
sanoit viimeisenä yönä: 'On niin vaikeata, — en saa hetkeksikään
unta, en päivällä enkä yöllä!' Onko sinun nyt parempi olla? Onko
parempi, kun pitkä, hiljainen yö on tullut? Onko totta tuo, että
kuolleitten uni on sikeä, matala heidän multapieluksensa!?» — — —

*****

— »Äiti, olen niin iloinen, kun saan kuulla äänesi on niin tyhjää,
kun et enää ole täällä — on niin tyhjää, kun en tiedä palaatko sinä
pian jälleen!» Sitten oli kuin olisin käynyt hänen haudallansa, ja hän
saattoi minua kotiin. »Älä sure», sanoi hän. »Etkö tunne, että minä
olen luonasi?» — — —

— Silloin vavahteli sydämeni. »Et saa enää koskaan mennä

luotani!»

— Kun tulimme vanhan kotimme portille, pelästyin minä, sillä näin

että hänellä oli siivet. »Tulethan sinäkin sisään!» sanoin hänelle.
Silloin hän hymyili hiljaa. »Rakas lapseni, etkö tiedä että minä olen
taistellut taisteluni loppuun?» Ja hän kääntyi minun puoleeni ja
toivotti minulle siunaten rauhaa — — —

— Kurotin käteni hänen jälkeensä — mutta silloin heräsin. — — —

*****

— Nyt kun hän on poissa, olen ruvennut uskomaan että täytyy

vielä olla jotakin haudan tuolla puolen — — —

— Olisin niin kernaasti tahtonut pitää hänet luonani, että olisin

voinut pitää hänestä parempaa huolta hänen vanhoilla päivillänsä
kuin ajattelemattomuudessani olin tähän saakka pitänyt. Hän oli
luvannut tulla luokseni tänä kesänä — — —

— Kuinka hän ajatteli minua kuolemaansa saakka! Hän tahtoi

säästää minua. Ei kukaan saanut sanoa, kuinka hänen laitansa oli.
Äidin rakkaus on ainoa, jota ei mikään — ei edes oma huonoutemme
— voi meiltä riistää! — —

— No niin, — ja nytkö sitten on lähdettävä kotiin pelaamaan

shakkia ladyn kanssa?

— Eipä suinkaan! Olisi parempi että menisitte kotiin lepäämään.

Olette väsyksissänne!

— Äiti sanoi aina: »Ei saa väsyä!» Hän ei väsynyt koskaan. Sillä
hän vei meidät harhaan, meidät ajattelemattomat ja heikot olennot —
siinä määrin, että me luulimme hänen olevan jotain hyvää, joka ei
koskaan loppuisi. Niin, hän petti minut siinä määrin, että minä
sydämeni sanomattomassa yksinkertaisuudessa luulin, että hän oli
kuolematon… Kuuluu uskomattomalta, mutta kun muut vanhat
ihmiset kuolivat, niin minusta se oli paikallaan — mutta äitiin ei
kuoleman ollut kajoominen, se ei saanut lähestyä häntä.— — —

*****

— Muistatteko vielä — ei, ettehän te nähnyt häntä koskaan!… Hän

kuunteli mielellään sotilassoittoa ulkona vapaan, sinisen taivaan alla.
Se näytti päästävän sidottuja voimia hänessä valloilleen, hänen
silmiinsä tuli loistetta. Hänen mielessänsä asui kaiho ylös
avaruuteen, mutta hän oli kahlehdittu. Niin laski hän siipensä
kokoon. Hänellä oli paljon voimaa ja tuollaista hiljaista,
järkkymätöntä rohkeutta, jota ei mikään murra. Hän taipui
kuormiensa alle ja kantoi ne. Hän oli voittamaton — kaikki hän kantoi
ja vei voittoon. Siksi olikin Napoleon hänen sankarinsa. — — —

*****

— Kun tulin suuremmaksi ja sain hieman ymmärrystä, aloin tuntea

nöyrää kunnioitusta katsoessani hänen kasvoihinsa. Kaikki mitä
tiesin kärsimyksistä, jokapäiväisestä surusta ja huolesta, kävi kuin
mitättömäksi noiden rohkeiden, tyynten silmien katseesta, noiden
siunattujen sinisilmien katseesta, jotka tiesivät niin paljon. —

— Hänen kaunis, soinnukas äänensä merkitsi niin paljon meille

lapsille. Se toi mieleemme sellaisen turvallisuuden tunteen. Ja kun
hän lauloi tai luki meille, oli se meille juhlahetki.

— Hänen äänensä ei käynyt koskaan vanhaksi kuten muiden

ihmisten. Se säilytti aina lempeän, kirkkaan sointinsa. — — —

— On väärin, etten voi suoda hänelle lepoa. Kuolemahan on

kuninkaallinen palkka. Se on elämän kruunu. Pitäisihän minun suoda
se hänelle.

Thora Thammers katsoi häntä liikutettuna rukoilevin katsein. —

Niin, niin kyllä! kuiskasi hän.

— Minun on niin vaikea olla! Eräs seikka, joka minua vaivaa

pahemmin päivällä kuin yöllä, on se, etten ollut hänen luonansa
hänen kuollessansa — etten ollut pyyhkimässä tuskanhikeä hänen
otsastansa ja nostanut häntä pystyyn vuoteessa ja hoidellut häntä.
Hän arveli itse että olisi parempi minulle etten näkisi hänen kärsivän.
Mutta nyt saan kokea seuraukset. Näen kaikki alati edessäni; kärsin
hänen tuskansa — — — Minä olen aina ollut noin huono ja heikko.
Minua on aina vaivannut jonkinmoinen liiallinen tunteellisuus…
Sentähden minä puren hampaani yhteen ja lyön kaikki leikiksi. Mutta
en nyt enää — nyt kärsin kärsittäväni!

Hänen kasvoillensa laskeutui tuskan ilme. Hän nousi ja telki

muutaman askeleen, mutta palasi jälleen ja kävi istumaan.

— On vielä toinenkin asia, joka on alkanut minua vaivata — — —

Thora Thammers nousi ja laski kätensä hänen käsivarrellensa.

— Nyt menemme kotiin! Onhan äitinne sanonut, että te ette saa

ajatella tuota kaikkea! Te tiedätte varsin hyvin, ettei hän ikinä olisi
tahtonut että te kiusaisitte itseänne noilla ajatuksilla… Mutta luulen
että on parempi, että olette niistä puhunut. Teidän on varmaankin nyt
helpompi vapautua niistä.

Samuel Stern katsahti ylös, hämmästyneenä hänen varmasta

äänensävystänsä.

Hän nousi, ja he alkoivat kulkea tietä alas.

— Minä olen raukka — enkös olekin? Mutta kyllä minun tulee

helpompi olla. Te tiedätte että tulee helpompi, kun ensi viikolla
ryhdyn kirjeitä vastaamaan ja kun sitten tulen työhön konttoriin — —
—

He näkivät mäen alla lady Hammondin, tulossa heitä vastaan.

Samuel
Sternin kasvot kävivät yrmeiksi.

— Näettekö, kuinka hän on iloinen ja tyytyväinen! Hän ihmettelee

kuollaksensa sitä etteivät kaikki ihmiset ole tyytyväisiä oloonsa. Yksi
paha on tosin olemassa, sen hän myöntää, — se että väliin voi
pitkästyä aikaansa.

— Entä lordi! Oletteko kuullut, että hän aikoo kirjoittaa kirjan

Norjasta?

— Aikooko hän kirjoittaa? No, kenties se käy paremmin; kaikki,

mitä hän puhuu, on kyllä takaperoista!

Nyt tuli lady Hammond heitä vastaan, viittoillen, loistaen innosta.

Hän oli odottanut Samuel Sterniä shakkilaudan ääressä… Nyt
tuumiskeli hän, kuinka kostaisi hänelle!

20.

Metsolaan oli tullut vielä muutamia vieraita. Nyt alkoi Marit

Hennerudin kolmas tämänkesäinen toimikausi.

Tulokkaat olivat metsästäjiä ja kalastajia. Ja alhaalta kylästä oli

tullut muutamia Maritin ystävättäriä, jotka nyt olivat saaneet hiukan
lomaa.

Niiden joukossa oli pari nuorta hauskaa talonpoikaisemäntää,

joiden kanssa Thora seurusteli mielellänsä. Heidän luonteva,
vaatimaton hienotunteisuutensa, henkevyytensä ja rehellisyytensä
vaikutti virkistävästi ja vahvistavasti kuin vuori-ilma.

Thora Thammers tunsi itsensä voimakkaammaksi kuin moneen

vuoteen. Oli kuin voisi hän vasta nyt levätä — ja tehdä työtä. Rouva
Harder oli kerran sanonut, että sen, joka tahtoo saada toimeen
jotakin, on alettava omasta itsestänsä. Siihen tapaan oli Thora nyt
alkanut melkein tietämättänsä. Hänestä tuntui ettei hän oikeastaan
itse tehnyt mitään — mutta hänen sisimmissään oli työ käynnissä…
hänen katkeruutensa suli pois ja katosi olemattomiin, hänen
näköpiirinsä laajeni.

Hänen täytyi melkein nauraa. Vasta nyt hän näet eräänä päivänä
huomasi, ettei Sjurilla ollut juuri mitään vaatteita.

Nyt ei hänellä enää ollut aikaa pitkiin kävelyretkiin. Hän alkoi kutoa
sukkia ja neuloa paitoja. Hän huomasi että sekin oli hyödyksi hänelle
itsellensä.

Päivät menivät menojansa. Samuel Sterniä ei hän nähnyt kuin

harvoin. Hänelle oli lähetetty paljon konttorityötä. Sen lisäksi teki hän
metsästysretkiä. Voi kulua päivämääriä, ilman että Thora näki häntä.

Thora ei enää hakenut hänen seuraansa muulloin kuin

huomatessaan ettei hänen pitäisi olla yksin. Sen havaitsi hän hänen
kasvoistansa.

Eräänä päivänä, kun Thora istui ulkona töineen, tuli Samuel Stern
hänen luoksensa.

— Missä te nykyisin oleksitte päivät päästänsä? Näen teitä vain

ani harvoin!… Te olette langennut kaikenmoisiin hyveisiin!

Thora katsahti häneen hymyillen.

— Ja te puolestanne laiskuuteen! Olette nyt istuskellut liian kauan

kuistillanne aivan joutilaana… Katsokaas, tässä on muuan kirja,
jonka olin aikonut tuoda teille. Se teidän pitää lukea. Alkakaa jo nyt
heti!
 Samuel Stern katsoi häneen ihmeissään, mutta otti kirjan ja läksi
pois.

Pian ei hän enää hämmästynyt mistään. Asiat alkoivat olla sillä

kannalla, että hän aina teki kuten Thora käski. Vähitellen,
kummankaan huomaamatta, oli Thora saanut häneen nähden
vaikutusvallan, jommoista hänellä ei ollut koskaan ennen ollut.

Thorasta oli, kuin jäisi Omar Pashasta aina vähemmän jäljelle,

kuin tulisi hänen tilalleen se Samuel Stern, jonka hän kerran oli
tuntenut.

Heidän oli tullut tavaksi mennä joka päivä yhdessä kävelemään,

jos Samuel Stern oli kotosalla. Väliin oli myöskin lady Hammond tai
joku toinen mukana.

Ensi kerralla tuntui Thorasta tosin hiukan oudolta että joku muu oli
mukana. Mutta pian hän tottui siihen. Heistä molemmista alkoi se jo
tuntua aivan luonnolliselta.

Mutta puhuivathan he sentään tuttavallisemmin keskenään

ollessaan kahden.

Thora kertoeli lapsistansa ja Dyvekestä. Ja kun Dyvekeltä tuli

kirjeitä, luki hän ne aina Samuel Sternille. Se virkisti häntä. Tuo
raikas, pulppuava nuoruudenilo vaikutti heihin kuin leivon liverrys.

Ja kun he näkivät postin saapuvan mäen juurelle, oli Samuel Stern

yhtä innokas kuin Thora saamaan nuo kirjeet.

Hän oli myöskin alkanut puhua Thoran kanssa kauppa-asioistaan

heidän ollessaan kahden — ja sitten tuli aina lisäksi jotain hänen
äidistänsä, ikäänkuin hänen mainitsemisensa olisi tuottanut hänelle
tyydytystä. Ja joskaan hän ei häntä maininnut, huomasi Thora hänen
katseestansa ja äänensävystänsä, milloin äiti oli hänen
ajatuksissansa. Oli kuin hän aina olisi ollut heidän luonansa — kun
he olivat kahden.

Thora Thammers iloitsi siitä. Hän voi kumminkin tuottaa hänelle

lohdutusta. Hänestä tuntui kuin ansaitsemattomalta onnelta, että
Samuel Stern tahtoi puhua hänen kanssaan äidistänsä.

Mutta naisen tarkalla havaintokyvyllä hän huomasi että kaikki

heidän entisyyttään koskeva oli kuin kulunut pois hänen
sydämestänsä.

Mikä tavaton, armelias kyky unhottaa!

Hän iloitsi siitäkin, sillä se oli oikeudenmukaista. Hänestä oli, kuin

varttuisi hänkin tuon tietoisuuden nojassa.

Hän varoisi kyllä herättämästä enää mitään entistä henkiin.

Nyt oli kai Samuel Stern täydelleen antanut hänelle anteeksi. Hän
turvautui lohdullisena tuohon ajatukseen. Lady Hammondkin muiden
muassa oli huomannut että lordi Stern, kuten hän häntä nimitti, oli
käynyt suopeammaksi muille eikä ollut enää niin ärtyisä kuin ennen.

Eräänä päivänä saattoi hän lady Hammondin ihastuksiin,

lupaamalla lähteä mukaan kalastusretkelle. Lady Hammond arveli
että tuosta hauskasta muutoksesta sai kiittää shakkipeliä, sillä hän
oli jo aikoja huomannut sen vaikuttavan jalostavasti. Mutta omaa
lordiansa ei hänen ollut koskaan onnistunut saada sitä koettamaan.

Tuo kalastusretki kävi pitemmäksi kuin oli ajateltu — ja vielä

romantillisemmaksi kuin Ldy Hammond oli kuvitellut.
 He olivat eksyneet metsässä ja heidän oli täytynyt viettää kaksi
yötä tunturipaimenten risumajasissa.

Lady Hammond oli haltioissaan. Lordi merkitsi muistiinpanoja

kirjaansa varten — Samuel Stern väsyi koko seikkailuun ja halusi
kotiin.

Sinä iltana, jolloin he vihdoinkin saapuivat Metsolaan, märkinä,

saaliilla kuormitettuina, olivat he olleet poissa melkein viikkokauden.

Lordi Stern oli huonolla tuulella, väitti lady Hammond.

Mutta sitä ei Marit Hennerud voinut huomata. Hän piti hänestä niin
hellää huolta, kuin olisi ollut hänen äitinsä, ja juhlallisemmin ei liesi
ollut loimunnut vielä koskaan.

Vihdoin tuli rouva Thammerskin seurusteluhuoneeseen ja lausui

heidät tervetulleiksi. Hän oli kuullut että he olivat palanneet, mutta
hänen oli ensin pitänyt lopettaa jokin työ.

Syötiin oivallista kalaa, lepäiltiin ja lämmiteltiin sekä pidettiin

hauskaa, sillä lady Hammond kertoeli ihmeellisellä norjalais-
englantilaisella sekamelskallaan kaikista retken seikkailuista.

Samuel Stern istui hiljaa tuijottaen valkeaan pää kätten varassa.

Niin kiintynyt ei lady Hammond ollut aineeseensa, ettei olisi

samalla tarkannut kuinka miellyttävästi tuo kaunismuotoinen pää
kiharatukkineen kuvastui valkeata vastaan.

Hänen oma lordinsa oli aivan kaljupäinen.

 Samuel Stern loi tuon tuostakin ihmettelevän katseen Thora
Thammersiin. Hänestä tuntui että hän oli muuttunut varsin
huomattavasti. Tai kenties hän vasta nyt, oltuansa poissa, huomasi
tuon muutoksen — — —

Vihdoin sanoi hän siitä jotain Thoralle.

Tämä kääntyi hänen puoleensa.

— Joku on sanonut: »Sorrow has its reward. It never leaves us,

where it found us.»… [Kärsimyksellä on palkkansa mukanaan. Se ei
jätä meitä koskaan sille asteelle, missä kohtasi meidät.] Toivon niin
olevan. Olihan muutos kylläkin tarpeen — — —

Sitten hän lisäsi hiljaa: Luulen että opin hiukan joka päivä —
teidän äidistänne!

Hän kääntyi pois — hänen silmänsä kimmelsivät kuin kyynelissä.

*****

Päivät tulivat ja menivät hiljalleen — loistavan kirkkaina ja tyyninä.

Kullanhohtoisina ympäröivät lehtipuut pihaa. Saatiin nauttia

tuollaisesta jälkikesästä, jommoisen syyskuu väliin lahjoittaa
lopettajaisikseen.

Tänä vuonna sitä kesti harvinaisen kauan.

Lady Hammond ei tahtonut lähteä Metsolasta, kun siellä vielä oli

niin kaunista, ja hän oli saanut Marit Hennerudin lupaamaan että hän
viipyisi siellä vielä jonkun aikaa. Hän oli jo vuokrannut itselleen
yhden Metsolan huviloista seuraavaksi kesäksi, ja hän koetti
houkutella rouva Thammersia lupaamaan että hänkin tulisi sinne
silloin.

Mutta rouva Thammers oli pudistanut päätänsä, hymyillen

taipumatonna.

Oikeastaan sai Thora aina hetkisen kuluttua kyllänsä lady

Hammondin seurasta. Siksi käytti hän aina ensi tilaisuutta
päästäkseen pakoon, — hänestä oli melkein väärin istua sisällä
juttelemassa tuollaisen ihanan sään vallitessa kuin nyt viime päivinä.

Hän meni nummelle sille paikalle missä Samuel Stern oli istunut
äitinsä kanssa.

Hän meni sinne nykyisin usein — sillä näköala sieltä oli

ihmeellinen nyt kuulakassa syysvalaistuksessa — ja myöskin siksi
että tuo paikka muistoineen liittyi hänen hiljaiseen sielunelämäänsä.

Kuinka aurinko paistoikaan korkealla, kirkkaalla taivaalla! Oli kuin

koko nummi olisi ollut tulessa, kuin olisi kaikkialla sinkoillut säkeniä
ilmaan.

Thora kävi istumaan kivellensä, keskelle tulvivaa päivänpaistetta.

Ja auringonsäteet tulivat tuttavallisina ja lempeinä tuomaan säästöön
jäänyttä kesän suloutta.

Thora nautti suurten, tyynten tunturien katselemisesta. Hänestä ne

soivat hänelle sisäistä voimaa ja hivenen omaa ikuista rauhaansa.

Rauhan saavuttaminen oli nyt oleva hänen pyrkimyksenänsä. Aina

enemmän rauhaa! [Geerge Sand.] Se oli nyt oleva hänenkin
mielilauseensa.
 Puut näyttivät kulkevan häntä kohden noilta pitkiltä rinteiltä,
rauhallisina iloiten päivänpaisteesta… Ne olivat hänen ystäviänsä, —
hänen tuli kiittää niitä, sillä nekin olivat auttaneet häntä.

Punertavana seisoi pieni vaivaiskoivu hänen rinnallansa ja

vieressä muutamia vaalean kullanhohteen värittämää haapoja.
Vieno tuulenhenkäys pudotteli niiden lehtiä. Yksitellen ne liitelivät
maahan hänen ympärillään, synnyttäen hiljaista sipinää.

Äkkiä tuli tuulahdus, tuoden mukanaan kosken kohinaa, niin että

kuulosti kuin olisi se ollut aivan lähellä.

Tuo ei ollut hänelle mieleen. Tuo ääni ei soveltunut tänne, missä

tunsi olevansa niin valmis elämään nähden. Hänkin oli nyt alkanut
tuntea olevansa valmis — — —

Mieluummin hän kuunteli joen ääntä! Sillä oli luja tahtonsa, mutta
se ei ollut enää niin kiihkeä. Mitä se keväällä oli sanonut
hillittömyydessään, sen oli se jo unohtanut — — —

— Mitä sanot, joki, ohirientäessäsi? Onko kaikki lopuksi kääntyvä

hyväksi?

Ja joki suhisi hitaasti ja tyynesti: — Ei hätää! Päämääräänsä

saapuu kukin aikanansa!

— Niin, niin kyllä! vastasi Thora omiin ajatuksiinsa.

— Senhän tiedämme niin hyvin!

Mutta hän istui kumminkin paikallaan sitä kuunnellen. Hänestä se

lausui myönnyttelynsä niin varmasti ja vakuuttavasti, koko tuon
tyynen, tuntureita kohden kohoavan nummen kuultavaksi. — Niin,
niin kyllä! toisteli se vitkalleen ja varmasti.

21.

Thora ei tiennyt kuinka pitkälle iltapäivä oli kulunut. Hän otaksui

että oli myöhäistä ja aikoi juuri lähteä nummelta, kun näki Samuel
Sternin saapuvan sinne ja suuntaavan matkansa suoraan häntä
kohden.

Oli niin harvinaista, että he nykyisin kohtasivat toisensa nummella.

Siksi jäi Thora paikoilleen.

Samuel Stern kävi istumaan tavalliselle paikallensa.

— No, milläs mielellä te nykyisin olette? Olen huomannut teidän

käyttävän shakkipeliä ja minua tekosyinä, päästäksenne pakoon.

Hymyillen myönsi Thora hänen olevan oikeassa.

— Kuinka kauan te vielä viivytte Metsolassa?

— Ladymme on houkutellut minut lupaamaan että olen täällä vielä

jonkun aikaa, niin kauan kuin parantola on auki…

— Se on oikein, — te näytätte paljoa terveemmältä! — — — Ja

sittenhän teillä on täällä niin paljon tehtävää.

— Tarkoitatte että luen Sjurin kanssa… Niin, onhan siinäkin syytä

viipyä täällä, luulen että hänellä on siitä hyötyä.
 — Ja sittenhän hän käy hienona kuin sulhaspuvussa joka päivä…
Meidän on kiittäminen teitä paljosta, sekä Sjurin että minun… Mutta
minä olen mustasukkainen Sjurille… Paidat ja sukat saa hän pitää
kernaasti minun puolestani, mutta miksi te ette ole lukenut minunkin
kanssani?

— Te olette tänään hyvällä tuulella.

— Oikeastaan on asianlaita aivan päinvastoin! Minun täytyy lähteä

pois tänä iltana — jo ennen illallista. Olen jo lausunut kiitokset ja
hyvästit tuolla alhaalla — ja jättänyt tervehdyksen teille!… Mutta
olipa onni, että tapasin teidät täällä!

Thora hymyili hiukan väkinäisesti. — Sehän oli merkityksetön

sattuma, kun te kerran olitte jättänyt tervehdyksen!

— Kuten tahdotte! Mutta minulle se oli onnellinen sattuma… Saan

kiittää teitä kaikesta, mitä te olette ollut Sjurille ja minulle!

— Minusta te olette niin leikkisällä päällä, sanoi Thora lyhyesti.

— Niin, tavallisesti on ollut toisin… Mutta vakavasti puhuen, oli

hauskaa että vielä tapasimme toisemme — eikö niin?

Thora ei vastannut mitään. Häntä loukkasi että hyvästijättö oli ollut

vain sattuman varassa. Sitä ei hän katsonut ansainneensa.

Mutta hän hillitsi mielenliikutuksensa. Kääntyessään Samuel

Sternin puoleen oli hän jälleen aivan tyyni.

— Kyllä, olen iloinen että sain tavata teitä ennen lähtöänne…

kiitollinen siitä että saan sanoa teille hyvästit!
 — Mutta sallikaa minun nyt vielä sanoa muutama sana! Haluaisin
kernaasti tietää erään seikan… Meidän välillemme ei saa jäädä
mitään katkeruutta!

Hän oli käynyt hiukan kalpeammaksi kuin tavallisesti. Mutta hän

istui rauhallisena, kädet ristissä polven ympärillä. Hän vältti Samuel
Sternin katsetta.

Tämä oli käännähtänyt häntä kohden, ja hänen silmistänsä tuikahti

nopea katse Thoraan. Hän teki liikkeen kuin lähteäksensä — mutta
jäi sitten paikoilleen katsoen vaieten Thoraan.

Thora taisteli hetken, tyyntyäksensä täysin.

Sitten hän jatkoi: — Halusin sanoa teille jotain. Nyt luulen voivani
tehdä sen. Mehän olemme ystävät — eikö niin?

Samuel Stern nyökkäsi, ja Thora jatkoi hiukan epäröiden:

— Eräänä päivänä, kun puhuitte äidistänne ja mikä onni on

omistaa jonkun ihmisen rakkaus… sanoitte te, että on aina oikeutettu
saamaan tietää sen, jos on voittanut jonkun rakkauden… että
tietoisuus siitä voisi olla hyödyksi ja tukena elämässä — ja että
kenelläkään ei ollut oikeutta salata sellaista tunnetta. Teistä tuntui
raskaalta, ettette ollut koskaan saanut sanoa sitä äidillenne! — — —

— Silloin ajattelin: »Tuo on aivan totta!» Sentähden tahdon nyt

sanoa sanottavani: Aina, sekä silloin kun luulin rakastavani Arvidia
että myöhemmin… aina pidin ainoastaan teistä… teihin oli sydämeni
kiintynyt, te olitte haaveitteni esineenä! En sano tätä puolustuksena
itselleni… ja voihan tämä myöskin kuulua ihmeelliseltä. Mutta ehkä
tämä saattaa teidät käsittämään kaiken sen, mikä olennossani on
ollut katkeraa! —

— Nythän voin sanoa tämän kaiken, nyt, kun kaikki on

unohdettua! Mutta nyt teidänkin puolestanne täytyy sanoa, että olette
täysin antanut minulle anteeksi!

Samuel Stern teki torjuvan kädenliikkeen.

Thora jatkoi: — Ja näettehän te, etten minä ole enää onneton.

Olen oppinut paljon… edistynyt entisestäni… Olen tyytyväinen olooni
— kun te vain sanotte, että olette antanut minulle anteeksi!

Samuel Stern pudisti päätänsä.

— Teidänhän on annettava minulle anteeksi! Te tahdotte olla

ystäväni… Mutta se ei riitä minulle… Katsokaa, nyt olen jälleen
alkanut pitää teistä, mutta taaskin toisella tavalla kuin ennen…
Rauhoittukaa, ei teidän tarvitse pelästyä — en kiusaa teitä enää
koskaan! —

— Mutta tämä sinun täytyy saada tietää: noina pitkinä vuosina,

jolloin käyskentelin yksin, loin usein katseeni ovelle, kohotin päätäni
ja odotin etkö tulisi — käännähdin huoneessani katsomaan, etkö
hiipisi luokseni minua yllättämään — — —

— Pitkän taipaleen olen saanut kulkea elämäni tietä, ehtiäkseni

niin pitkälle, että nyt tyydyn siihen, että tiedän sinun olevan
olemassa… on ihanaa ajatella sitä — niin ei ainakaan ole yksin!

— Oli aika, jolloin olisin tahtonut vihata sinua. Nyt olen ehtinyt
edemmäksi — olen onnellinen siitä, että rakkauteni on niin suuri. En
sano: »Jää luokseni, sillä päivä ehtii ehtooseen, jää luokseni,
valokseni, kun suuri pimeys tulee.» Ei, minä sanon: »Mene! Mene
luotani! Tahdon rukoilla että jotain hyvää tulee osaksesi!»

— Tuo, että on nähnyt sydämensä tunteen kasvavan suureksi ja

ihanaksi… tietoisuus, että on ehtinyt siihen, ettei enää toivo mitään
itselleen, vaan ainoastaan toiselle, se saattaa aavistamaan sielujen
salaista yhteenkuuluvaisuutta, — saattaa uskomaan, että meissä on
jotain kunnioitusta ansaitsevaa, jotain siitä Jumalan kirkkaudesta,
joka on kuluttava tuli — — —

— Te tiedätte, että kansan piti pestä vaatteensa, ennenkuin Herra

tuli alas Sinain vuorelle. Ja asetettiin raja, ettei kukaan kävisi liian
lähelle pyhää — ja hukkuisi. Ja kansa vapisi ja seisoi loitompana —
——

— Monet meistä ihmisistä ovat hukkuneet — siksi että ovat

saastuttaen koskeneet pyhään! — — —

Hänen äänensä sointi oli käynyt lempeäksi. Thorasta oli, kuin olisi
vuolas virta hellyyttä tulvehtinut häntä vastaan.

— Sano ainoastaan, rakkaani, minne menet, niin että tiedän missä

elät ja hengität! Et aavistakaan mitä minulle merkitsee tieto, että sinä
olet olemassa!… Miksi kalpenet? Onhan kaikki, mitä välillämme on
ollut, vaihtunut rauhaan! — — Löytäköön jalkasi tien sinne, missä
sinun on hyvä olla!

Thora oli istunut pää alas painuneena. Nyt loi hän katseensa ylös,
ja se kuvasti tuskaa, hänen puhuessaan värähtelevin äänin:

— Suuntasin askeleeni tänne, siksi että arvelin että jos voisin

tehdä jotain sinun hyväksesi, niin olisi se parasta minulle! — — —
 — Nyt en minä lähde sinun luotasi, vaan sinä minun luotani! On
sittenkin niin, että aika kaikki parantaa! Ja kun kammiosi ei enää ole
tyhjä, vaan siinä asuu kaksi onnellista, nuorta ihmistä — silloin on
tapahtunut se, mikä minulle on parasta. Silloin tiedän, että sinä olet
antanut minulle anteeksi!

He istuivat molemmat hiljaa.

Sitten nousi Samuel Stern ja ojensi molemmat kätensä Thoralle.

— Sano, että nyt ainakin uskot minua! Etkö usko minua

vieläkään?
Tahdon, että teet sen!

Hän kävi kiivaaksi.

Thora sulki silmänsä ja nojautui tukea hakien tuohon suureen

kiveen.

— Miksi en uskoisi sinua! Sinä sanoit täällä kerran, että olet

unohtanut kaikki tyyni, ja minä uskon sen! Olenhan ehtinyt kesän
kuluessa tulla siitä vakuutetuksi, olen nähnyt ja oivaltanut sen
sydämelläni ja sielullani ja kaikilla aistimillani — niin että sen kyllä
uskon täydelleen! — — —

Hiljaa lisäsi hän:

— Sinun täytyy antaa anteeksi kaikki mitä minä silloin sanoin!…

Nyt en enää ajattele sillä tavoin. Nyt ajattelen ainoastaan, kuinka
onnellinen olisin, jos sinun olisi hyvä olla!

Mielenliikutus valtasi hänet, ja hän koetti turhaan sitä vastustaa.

 Samuel Stern istui hänen viereensä.

— Sano nyt minulle kautta tosimman totuuden, etkö uskonut

minua silloinkin, kun sanoit ettet voisi tehdä sitä koskaan… ja oliko
totta että olit unohtanut minut?

Thora kävi kuolonkalpeaksi.

— Se ei ollut totta! Mutta minä pelkäsin omaa itseäni. En luottanut

itseeni. Siksi täytyi minun pelastautua pakoon.

Samuel Stern nousi ja kulki muutaman askeleen. Mieli järkytettynä

katsoi Thora hänen jälkeensä.

Hän palasi, kumartui Thoraa kohden ja katsoi hänen

hermostuneesti vavahteleviin kasvoihinsa.

— Enkö minä voisi päästä Suden paikalle? Sehän ei ole täällä!

Ja hän anasti Suden paikan, laskien päänsä Thoran polvelle.

Saiko hän tehdä niin? Hän kysyi vielä kerran nöyrästi ja

kaihoisasti.

Thora ei voinut vastata. Hänen mieltänsä vavahdutti hiljainen

riemuntunne, joka purkaantui kyyneliin.

Samuel Stern ei puhunut enää mitään.

Silloin kumartui Thora häntä kohden. Hän halusi nähdä hänen

kasvonsa.

Samuel Stern itki.