Kemikaalien uudet vaaraluokitukset tukena

työpaikan terveysvaarojen arvioinnissa

Työterveyslääkäri
2014;32(1):47-50
Piia Taxell ja Tiina Santonen
Kemikaalien uusi luokitus- ja merkintäjärjestelmä muuttaa kemikaalien
vaaraluokitukset ja varoitusmerkinnät myös terveysvaarojen osalta. Koska
kemikaalin vaaraluokitus on keskeinen tieto altistumisesta aiheutuvien terveysriskien
arvioinnissa, työterveyshuollon on tärkeää tuntea uusien terveysvaaraluokitusten
perusteet.
Kemikaalien vaaraluokitus on tärkeä apuväline työpaikan kemikaalivaarojen
tunnistamisessa, arvioinnissa ja hallinnassa. Luokitus kertoo, minkälaisia haitallisia
vaikutuksia kyseinen aine tai valmiste voi aiheuttaa, jos sille altistutaan riittävissä
määrin. Luokituksen perusteella voidaan tunnistaa erityisen haitalliset kemikaalit
tarkempaa arviointia ja toimenpidetarpeiden kartoitusta varten. Vaaraluokitusta
hyödynnetään myös esimerkiksi erityisäitiyslomatarpeen arvioinnissa (Taskinen ym.,
2006).
Suomessa ja muissa EU-maissa on otettu käyttöön uusi kemikaalien luokitus- ja
merkintäjärjestelmä (CLP; 2008/1272/EY). Uudet vaaraluokitukset ja
varoitusmerkinnät ovat olleet käytössä puhtaille aineille vuodesta 2010 alkaen.
Kemikaaliseoksille ne otetaan käyttöön kesäkuuhun 2015 mennessä. Näkyvin uuden
järjestelmän tuoma muutos ovat kemikaalien uudet varoitusmerkit (kuva 1). Myös
aikaisempiin varoitusmerkkeihin liittyneet tekstiosat, kuten "Myrkyllinen" tai
"Ärsyttävä", poistuvat. Uutena elementtinä merkintöihin lisätään huomiosana "Vaara"
tai "Varoitus"; huomiosana "Vaara" varoittaa vakavimmista vaaraominaisuuksista ja
huomiosana "Varoitus" lievemmistä vaaroista. Aikaisemmin käytössä olleet R- ja S-
lausekkeet korvataan uusilla vaara- ja turvalausekkeilla (H- ja P-lausekkeet).

Kuva 1.
Kemikaalien väistyvät (vas.) ja uudet (oik.) varoitusmerkit. Pääkallo ja sääriluut -
varoitusmerkki on uudessa järjestelmässä varattu välittömästi myrkyllisille kemikaaleille,
muista vakavista terveysvaaroista varoitetaan murentuvan ihmishahmon kuvalla.
Huutomerkki varoittaa lievemmistä terveysvaaroista.
Terveysvaarojen osalta uusi järjestelmä kattaa samat vaaraominaisuudet kuin
aikaisempi luokitusjärjestelmä ja myös luokituskriteerit ovat pääosin samat.
Varoitusmerkinnössä on kuitenkin tapahtunut muutoksia.

Välitön myrkyllisyys
Välitön (akuutti) myrkyllisyys kuvaa aineen kykyä aiheuttaa terveysvaikutuksia
yksittäisen, lyhytaikaisen altistumisen seurauksena. Tieto aineen välittömästä
myrkyllisyydestä on tärkeä tapaturmaisten altistumisten ehkäisemisen ja niihin
varautumisen kannalta, esimerkiksi arvioitaessa ensiapuvalmiustarpeita työpaikoilla.
Tavallisia työpaikoilla esiintyviä välittömästi myrkyllisiä kemikaaleja ovat mm.
metanoli, fenoli ja syanidit.
Välittömän myrkyllisyyden mittana käytetään yleensä aineen LD50- ja LC50-arvoja,
jotka kuvaavat annosta tai pitoisuutta, joka aiheuttaa 50 % kuolleisuuden koe-
eläimissä. Välitön myrkyllisyys suun kautta, ihon kautta ja hengitysteitse arvioidaan
erikseen. Myrkyllisimmät kemikaalit (Acute Tox. 1–2: H300, H301, H310; Acute Tox.
3: H311, H330, H331) merkitään pääkallo ja sääriluut -varoitusmerkillä, lievästi
myrkyllisille (Acute Tox. 4: H302, H312, H332) käytetään lievistä terveysvaaroista
varoittavaa huutomerkkiä (kuva 2).

Kuva 2.
Terveysvaaroihin liittyvät uudet varoitusmerkit ja vaaralausekkeet (H-lausekkeet).

Syövyttävyys ja ärsyttävyys
Useat työpaikalla esiintyvät kemikaalit ovat silmiä ja/tai ihoa ärsyttäviä. Erilaiset
ärsytysihottumat kuuluvat tavallisimpiin työperäisiin sairauksiin ja ärsyttävät
kemikaalit, erityisesti pesuaineet, ovat märkätyön ohella niiden yleisiä aiheuttajia.
Tieto aineen mahdollisista syövyttävistä ominaisuuksista on erityisen tärkeä
tapaturmaisten altistumisten ja niihin varautumisen kannalta. Tavallisia työpaikoilla
esiintyviä syövyttäviä aineita ovat esimerkiksi suola-, rikki- ja typpihappo sekä
natriumhydroksidi.
Aine luokitellaan syövyttäväksi (Skin Corr. 1: H314), kun se tuhoaa koe-eläimen
terveen ihon koko paksuudeltaan tai vastaava tulos voidaan muuten ennakoida,
esimerkiksi aineen pH-arvon perusteella. Vakavan silmävaurion vaaraa aiheuttavat
kemikaalit (Eye Dam. 1: H318) eivät syövytä ihoa mutta voivat aiheuttaa
palautumattoman vaurion silmässä. Ärsyttävät aineet voivat aiheuttaa merkittävän
ihotulehduksen (Skin Irrit. 2: H315) tai palautuvan silmävamman (Eye Irrit. 2: H319).
Syövyttäväksi todettuja aineita ei luokitella ärsyttävyyden suhteen. Syövyttävyyteen
ja ärsyttävyyteen liittyvät uudet varoitusmerkinnät on esitetty kuvassa 2.

Herkistävyys
Ihoallergiat ovat ärsytysihottumien ohella tavallisimpia kemikaalien aiheuttamia
ammattitauteja. Aineen luokittelu ihoa herkistäväksi (Skin Sens. 1: H317) perustuu
pääasiassa eläinkokeisiin. Pitkään käytössä olleiden kemikaalien kohdalla luokittelu
voi perustua myös kliiniseen kokemukseen.
Hengitystieherkistävyydellä (Resp. Sens. 1: H334) tarkoitetaan aineen kykyä
aiheuttaa astmaoireita tai allergista nuhaa. Hengitystieherkistävyyden testaamiseksi
ei ole validoituja eläinkokeita, minkä vuoksi luokitus perustuu yksinomaan ihmisillä
tehtyihin havaintoihin. Tämä on yksi syy siihen, että vain harva kemikaali on
luokiteltu hengitysteitä herkistäväksi. Näin ollen uusien ja/tai harvoin käytettyjen
kemikaalien kohdalla se, että ainetta ei ole luokiteltu hengitystieherkistäjäksi, ei
poissulje aineen mahdollista hengitystieherkistävyyttä. Useimmat aineet, joilla on
potentiaalia aiheuttaa hengitystieherkistymistä, aiheuttavat myös ihoherkistymistä, ja
ne on luokiteltu ihoa herkistäviksi.
Herkistävyyteen liittyvät uudet varoitusmerkinnät on esitetty kuvassa 2.
Hengitystieherkistäjille käytetään vakavista terveysvaaroista varoittavaa murentuva
mies -varoitusmerkkiä, mutta ihoherkistäjät merkitään huutomerkillä. Herkistävien
aineiden kohdalla tulee huomioida, että jo hyvin vähäinen altistuminen voi aiheuttaa
herkistyneelle oireita. Altistuminen näille aineille on aina pyrittävä pitämään
mahdollisimman vähäisenä.

Elinkohtainen myrkyllisyys
Aineen elinkohtaisella myrkyllisyydellä tarkoitetaan, että aine voi jo pieninä tai
kohtalaisina annoksina aiheuttaa toksikologisesti merkittävän muutoksen tai
toiminnallisen häiriön tietyssä kohde-elimessä. Myrkyllisiä kohde-elin vaikutuksia
ovat esimerkiksi liuotinaineiden keskushermostovaikutukset, kadmiumin
munuaisvaikutukset, metanolin näköhermovaikutukset ja lyijyn keskus- ja
ääreishermostovaikutukset. Luokituksessa arvioidaan erikseen aineen elinkohtainen
myrkyllisyys kerta-altistumisen ja toistuvan altistumisen seurauksena.
Kerta-altistumisen aiheuttamasta elinkohtaisesta myrkyllisyydestä (STOT SE 1:
H370; STOT SE 2: H371) voidaan saada tietoa esimerkiksi välittömän
myrkyllisyyden kokeessa, jossa koe-eläimiä altistetaan suurelle kerta-annokselle
tutkittavaa ainetta. Vakavien elinvaikutusten lisäksi tähän vaaraluokkaan kuuluvat
myös hengitysteiden ärsytys (STOT SE 3: H335) ja narkoottiset vaikutukset (STOT
SE 3: H336).
Toistuvan altistumisen aiheuttamasta elinkohtaisesta myrkyllisyydestä (STOT RE 1:
H372; STOT RE 2: H373) saadaan tietoa joko riittävästä ihmisperäisestä näytöstä
(tapaustutkimukset tai epidemiologinen tieto) tai eläinkokeista, joissa koe-eläimiä
altistetaan testattavalle aineelle 28 tai 90 päivän ajan. Pitkäaikaisen tai toistuvan
altistumisen seurauksena aine voi aiheuttaa toksikologisesti merkittävän
toiminnallisen häiriön tai elimellisen muutoksen paljon kerta-annosta pienemmällä
annostasolla.
Elinvaurioita aiheuttavat kemikaalit merkitään Murentuva mies -varoitusmerkillä
(kuva 2). Jos kriittiset kohde-elimet on tunnistettu, ne voidaan myös nimetä uusissa
vaaralausekkeissa (esim. "Vahingoittaa munuaisia"). Mikäli vaaralausekkeessa ei ole
erikseen mainittu tiettyä altistumisreittiä, vaikutusten on arveltu voivan aiheutua sekä
suun kautta, ihon kautta että hengitysteitse altistuttaessa.
Kuten muutkin vakavia terveysvaikutuksia aiheuttavat kemikaalit, elinvaurioita
aiheuttavat kemikaalit kuuluvat yleensä niihin aineisiin, joille altistuttaessa tulee
arvioida terveystarkastusten tarve. Arvioinnissa tulee kiinnittää huomiota altistumisen
suuruuteen verrattuna aineen (ohje)raja-arvoihin, kuten HTP-arvoihin tai
biomonitoroinnin toimenpideraja-arvoihin. Terveystarkastuksia suunniteltaessa
huomiota tulee kiinnittää erityisesti altistumisen seurantaan (esim. biomonitorointi).

Syöpävaaralliset, perimää vaurioittavat ja

lisääntymisterveyttä vaarantavat kemikaalit
Syöpävaarallisille, perimää vaurioittaville ja lisääntymisterveyttä vaarantaville aineille
altistuminen on aina pyrittävä rajoittamaan mahdollisimman vähäiseksi. Työperäisen
altistumisen seurantaan ja minimointiin tulee kiinnittää huomiota terveystarkastusten
suunnittelussa (Taskinen, 2006). Erityisäitiyslomaohjeistuksen mukaan näille aineille
ei saa työssä altistua raskauden aikana (Taskinen ym., 2006). Tietyille
syöpävaarallisille aineille altistuvat työntekijät tulee ilmoittaa ASA-rekisteriin
(716/2000; 838/1993).
Aineen luokitus syöpävaaralliseksi (Carc. 1A/B: H350; Carc. 2: H351), perimää
vaurioittavaksi (Muta. 1 A/B: H340; Muta. 2: H341) tai lisääntymisterveyttä
vaarantavaksi (Repr. 1A/B: H360; Repr. 2: H361; Lact.: H362) riippuu siitä, kuinka
selvää näyttöä kyseisistä vaikutuksista on saatu epidemiologisissa tutkimuksissa
ja/tai eläinkokeissa. Suurella osalla aineista luokitus perustuu yksinomaan
eläinkokeisiin. Näihin aineisiin tulee varovaisuusperiaatteen mukaan kuitenkin
suhtautua yhtä vakavasti kuin aineisiin, joiden vaikutuksista on epidemiologista
näyttöä.
Aine luokitellaan perimää vaurioittavaksi, jos se aiheuttaa muutoksia sukusolujen
perintöaineksessa. Perimälle vaaralliset aineet ovat monesti myös potentiaalisia
karsinogeeneja, mikä on syytä huomioida kun arvioidaan aineen syöpävaarallisuutta.
Lisääntymisterveydelle vaaralliset aineet voivat vaikuttaa hedelmällisyyteen, sikiön
kehitykseen ja/tai imetykseen.
Syöpävaaralliset sekä perimää ja lisääntymisterveyttä vaurioittavat kemikaalit
merkitään vakavista terveysvaaroista varoittavalla Murentuva mies -varoitusmerkillä
(kuva 2). Mikäli vaaralausekkeessa ei ole erikseen mainittu tiettyä altistumisreittiä,
vaikutukset voivat aiheutua sekä suun kautta, ihon kautta että hengitysteitse
altistuttaessa.

Aspiraatiovaara
Aspiraatiovaaralla (Asp. Tox. 1; H304) tarkoitetaan, että aine voi alhaisen
viskositeettinsa takia joutua nielemisen tai oksentamisen yhteydessä keuhkoihin ja
aiheuttaa vakavan kemiallisen keuhkotulehduksen. Työpaikoilla tämän tyyppiset
tapaturmat ovat onneksi erittäin harvinaisia.

Lisätietoa verkosta
Lisätietoa kemikaalien uusista terveysvaaraluokituksista saa kansallisen
kemikaalineuvonnan sivuilta:
www.kemikaalineuvonta.fi/fi/saadosalue/CLP/luokitus/terveydelle-aiheutuvat-vaarat.
Yleisempää tietoa kemiallisista altisteista on koottu Kemikaalivihi-sivuston
Vihipediaan: www.ttl.fi/kemikaalivihi.
Työterveyshuollon työtä kemikaalien terveysriskien ja toimenpidetarpeiden
arvioinnissa helpottaa huomattavasti, jos työpaikalla on tehty asetuksen Vna
2001/715 mukainen kemikaaliriskien arviointi ja tunnistettu ongelmallisimmat
altisteet. Tähän työhön on saatavilla suomenkielinen, maksuton ja luotettava työkalu,
Stoffenmanager: www.ttl.fi/stoffenmanager. Työterveyshuolto voi suositella
työpaikkaa kartoittamaan kemikaaliriskinsä Stoffenmanagerin avulla ja hyödyntää
arvioinnin tuloksia omien toimenpiteidensä suunnittelussa.
Piia Taxell
tutkija, FL
Työterveyslaitos
piia.taxell@ttl.fi
Tiina Santonen
tiimipäällikkö, LT,
Työterveyslaitos
tiina.santonen@ttl.fi

Kirjallisuutta
1. Taskinen H. (toim.) (2006) Terveystarkastukset työterveyshuollossa. Helsinki:
Työterveyslaitos/Sosiaali- ja terveysministeriö.
2. Taskinen H., Lindbohm M.-L., Frilander H. (2006) Ohjeet vaaran arvioimisesta
erityisäitiysvapaan tarvetta harkittaessa. Helsinki: Työterveyslaitos.
3. Artikkelin pohjana on käytetty kirjoittajien Työterveyslääkäri-lehdessä 1/2009 julkaistua
artikkelia "Kemikaalien vaaraluokitukset ja varoitusmerkinnät muuttuvat".

Artikkelin tunnus: ttl01186 (001.186)

© 2022 Suomen Työterveyslääkäriyhdistys r.y.