Professional Documents
Culture Documents
Memupuk Kesabaran Saat Belajar Yuni Hasan Full Chapter
Memupuk Kesabaran Saat Belajar Yuni Hasan Full Chapter
Hasan
Visit to download the full and correct content document:
https://ebookmass.com/product/memupuk-kesabaran-saat-belajar-yuni-hasan/
Another random document with
no related content on Scribd:
»Se on tuon herran puolesta tuolla», sanoi poika, Adrienia
osoittaen.
*****
»Sallikaa minun sanoa teille, beyn poika, ettei ole isänne arvon
mukaista antautua tuollaisiin huvituksiin! Mikä on jalo nimenne? Ja
missä on opettajanne?»
Oliko maa todella näin kaunis? Tähän saakka en ollut sitä tietänyt.
Näin sen ensi kertaa… Äitini salonki ja Nazim Effendin keinuva
vankila täyttivät koko menneen elämäni. Ja siinä määrin minä
antauduin tuon satumaisen päivän ja sitä seuranneen unelmoivan
hämyn lumoihin, että oli jo melkein pimeä, kun ohitseni lipuvasta
veneestä kuuluva kaunis ja surunvoittoinen laulu havahdutti minut.
Missä olin? Mistä saisin ruokaa? Mistä yösijan? Missä olivat Kira ja
äiti?… Mihin suuntaisin askeleeni löytääkseni ystävällisyyttä?…
»Väistykää!»
»Nyt on lähdettävä…»
*****
Tästä hetkestä lähtien vei heti ensi askeleeni minua kuilua kohti.
Näin julmasti hyljättynä oli hämminkini niin suuri, että päättelin
miehen olevan mielipuolen eikä minulla ollut voimaa edes itkeä ja
tuskitella. Järkeni kieltäytyi uskomasta tuollaista ilkeyttä. Ensi
ajatukseni oli lähteä etsimään ihmisiä, joiden sydän olisi vähemmän
kova. Elämä odotti vain saadakseen palvella minua parhaimman
mukaan. En tiedä, mikä lapsellinen päähänpisto sai minut
uskomaan, että äitini vielä hoiteli kasvojaan ja silmäänsä jossakin
sairaalassa. Päättelin mielessäni, että minun oli alettava etsiskelyni
tästä. Tämä tuuma päässäni minä aloin kulkea eteenpäin,
tiedustellen vastaantulijoilta, missä päin oli kaupungin keskusta.
Kaikki neuvoivat minua Peraan, mihin saavuin tuntia ennen
keskipäivää.
Kun olin niin nälkäinen, että tuskin pysyin jaloillani, päätin etsiä
jotain syötävää ja käännyin eräälle sivukadulle, josta tuli paistetun
lampaanlihan miellyttävä tuoksu. Lähellä kulmaa, pienen myymälän
edustalla, eräs mies lietsoi tulta kivihiiliuuniin, jonka päällä paistui
vartaaseen pistettyinä pieniä lihakimpaleita. Fetsi takaraivolle
työnnettynä, paita avoinna, niin että kuparinruskea karvainen rinta
tuli näkyviin, kauppias hääräili ja touhusi siinä silmiään pyöritellen ja
huutaen ohikulkijoille:
»Kebabia!… Kebabia!»
*****
On monta keinoa syöstä intohimoinen sielu turmioon ja helpoin
niistä on lempeä puhetapa. Ja kun koko sydämeni tuohon aikaan eli
vain Kiralle, puhui Mustafa-bey vain Kirasta ja saattoi minutkin
puhumaan hänestä.
Oli aivan luonnollista, että hän teki niin, sillä hän rakasti minua
vilpittömästi. Mutta vieköön piru intohimoisten ihmisten
vilpittömyyden! Useimmiten se on vain hekumallista huumausainetta.
»Kas tässä», sanoi hän, »on kaunein Kiralina, minkä voin teille
tarjeta. Se on teidän!»